• 1/2020 METROPOLIAN uusi valoisa Myllypuron kampus Sisätyöpaikkojen valaistus standardi uudistumassa Näyttävä K-Kampus ja älykäs PoE-valaistus
  • + Dynaaminen valaistus Joustavuus + Kaiutin Elämykset Blade R + Multisensori BLE Älyvalaistus + Turva­ valaistus Turvallisuus + Kohde­ valaistus Joustavuus + Savuilmaisin Turvallisuus + Videokamera Turvallisuus Blade R All in One JÄRJESTYSTÄ KATTOPINTAAN! Blade R on enemmän kuin valaistus. Integroimalla ja pelkistämällä se palauttaa harmoniaa arkkitehtuuriin. Blade R antaa mahdollisuuden yhdistää turvallisuusvarusteet, äänentoiston, joustavuuden ja kestävän kehityksen, kaikki älykkäästi samaan valaisinpisteeseen. Toisin sanoen absoluuttista, toiminnallista ja esteettistä integraatiota. P. 0207 289840 info.fi@iguzzini.com www.iguzzini.com/blade-r
  • 3 VALO 1/2020 AJANKOHTAISTA 6 Sisätyöpaikkojen valaistusstandardi uudistumassa SUUNNITTELU 28 Valaistuksen huolto – onko sitä vieläkään? 30 Perusteet haltuun, osa 8: häikäisy ja sen arviointi ulkovalaistuksessa PROJEKTIT 10 Metropolian uusi ja valoisa kampus on avoin kohtaamisille 20 K-Kampuksen valaistus – näyttäviä sisustusratkaisuja ja PoE-tekniikkaa 26 Hyppääjän tarina VAKIOPALSTAT 5 Valokeilassa 34 Valonvälähdyksiä 40 Projektiuutisia 44 Tuoteuutisia 51 Valotapahtumia 26 28 20 1 /2 02 10
  • Bingo. Jo yli 70 vuoden ajan me Livalilla olemme suunnitelleet ja valmistaneet ensiluokkaisia valaisimia suomalaisen muotoilun perinteitä kunnioittaen. Siksi Bingon menestys yhdessä maailman tunnetuimmista muotoilukilpailuista saa meidät tuntemaan erityistä ylpeyttä työstämme. Katso videomme: www.lival.com
  • 5 VALO 1/2020 sen hyötysuhteet ovat energiatehokkuuden kannalta tärkeitä tekijöitä. Toisaalta valaisimen valonjaolla on valaisimien sijoittelun ohella suuri merkitys haluttuun tilavaikutelmaan. Suunnittelussa lähdetään luonnollisesti liikkeelle asiakkaan tarpeesta. Myöskään tarpeen määrittäminen ei ole yksinkertaista. Esimerkiksi valaistuksen omistajan ja käyttäjän tarve ei välttämättä ole sama. Kuitenkin puhuttaessa siitä, mitä valaistuksen käyttäjä oikeasti haluaa, on otettava huomioon myös valaistuksen vaikutus ihmisen hyvinvointiin ja viihtyvyyteen. Pelkkien näkemiseen liittyvien vaatimusten täyttäminen ei silloin riitä. Suunnittelua ei kuitenkaan voi tällöinkään kokonaan tehdä esteettisin perustein. Ensiksi täytyy täyttää vaatimukset sopiville luminanssijakaumille ja häikäisysuojaukselle, jotta esteettistä ja tunneperäistä kokemusta ei pilaa sopimaton näköympäristö ja kiusahäikäisy. Kokonaisvaltaisessa valaistussuunnittelussa on usein kysymys onnistuneesta kompromissista. Dialogia käytettäessä ja työryhmän osaajien taitoja arvostamalla saadaan aikaan sekä teknisesti toimiva ja ekologisesti kestävä että esteettinen ja näköergonomian kannalta onnistunut valaistus ratkaisu. Tapio Kallasjoki, puheenjohtaja Suomen Valoteknillinen Seura ry VALOKEILASSA E ri yhteyksissä puhutaan nykyään paljon kahtiajaosta. Brexit jakaa kansaa Britanniassa ja presidentti Yhdysvalloissa. Myös valaistusalalla on joskus – ainakin pinnan alla – ollut nähtävissä jakoa ”tekniseen” suunnitteluun ja ”esteettiseen” suunnitteluun. Suomen Valoteknillisen Seuran nimestäkin on toivottu otettavan pois tuo teknillinen-termi. Sinänsä toivomus on aivan järkevä, koska seuran jäsenten työnkuvat kattavat koko valaistusalan valotaiteesta valaistustekniikkaan. Nimen muuttaminen tosin vaatisi hyväksynnän kahdessa peräkkäisessä seuran kokouksessa. Kahtiajako on sinänsä aivan turha, koska yleensä hyvän valaistuksen toteuttamiseen tarvitaan sekä esteettistä että teknistä osaamista. On toki olemassa kohteita, jotka ovat enemmän teknispainotteisia kuin toiset, kuten esimerkiksi tievalaistus, jossa pitkälti on kysymys tieliikenteen turvallisuudesta. Samoin työpaikoilla ja turvavalaistuksessa on syytä täyttää valaistustekniset minimivaatimukset, jotka löytyvät standardeista. Valonlähteen valintaan vaikuttavat muun muassa valotehokkuus ja valon värintoisto. Valotehokkuus on tärkeä tekijä energiankulutuksen kannalta ja värintoisto värien näkemisen kannalta. Haluttu värivaikutelma puolestaan syntyy vasta sisustuksen pintavärien ja niistä heijastuvan valon yhteistuloksena. Valaisimien valmistuksessa täytyy varmistua tuotteen turvallisuudesta, teknisestä toimivuudesta ja hyvästä valotekniikasta. Valaisin on kuitenkin myös osa tilaa ja sisävalaistuksessa myös sisustusta, joten valaisimen ulkonäön on sovittava ympäristöönsä valaisimen ollessa sekä toiminnassa että sammutettuna. Valaisimen valotekniikan kannalta valaisimen ja valaistukDIALOGI MAHDOLLISTAA ONNISTUNEEN VALAISTUSRATKAISUN Kannen kuva: Kuvatoimisto Kuvio Oy VALO on valaistusalan erikoisammattilehti sähköja valaistussuunnittelijoille, arkkitehdeille, sisustusarkkitehdeille, sähköurakoitsijoille, sähkö laitosten sekä Väyläviraston ja ELYkeskuksien valaistuksen hankinnasta ja käytöstä vastaaville henkilöille sekä muille valaistusalalla toimiville. Lehti on luettavissa myös verkossa osoitteessa valosto.com sekä Lehtiluukku-sovelluksella (iPad, iPhone, Android). Julkaisija: Suomen Valoteknillinen Seura ry valosto.com Päätoimittaja: Tapio Kallasjoki tapio.kallasjoki@metropolia.fi Toimituspäällikkö: Markku Varsila Toimitussihteeri: Tiia-Maarit Loisa tiia.loisa@valosto.com Jakelu ja osoitteenmuutokset: Suomen Valoteknillinen Seura ry PL 102 00101 Helsinki heikki.harkonen@valosto.com Toimitusneuvosto: Tapio Kallasjoki (pj.), Totti Helin, Heikki Härkönen, Pia Rantanen, Lars Räihä, Markku Varsila, Mika Vehmas Ulkoasu: Petri Vuorio, Eteinen Visual Design Painopaikka: Grano Oy ISSN 1237-3907
  • 6 VALO 1/2020 E urooppalaista sisätyöpaikkojen valaistusstandardia päivitetään parhaillaan. Uusi standardiluonnos valmistui keväällä 2019, ja sen lausuntokierros päättyi viime vuoden lopulla [1]. Alustavassa äänestyksessä standardiluonnos hyväksyttiin. Standardiin tuli kuitenkin runsaasti (549 kpl) kommentteja. Kommenttien suuri määrä johtuu standardiin tehdyistä olennaisista muutoksista. Nykyinen sisätyöpaikkojen standardi koostuu tekstiosasta, taulukoista ja liitteistä. Useimmissa Euroopan maissa sekä tekstiosa että taulukot ovat velvoittavia. Liitteissä annetaan täydentäviä tietoja. Suomessa standardi on lähinnä suositus, joskin se ohjaa oleellisesti valaistussuunnittelua ja antaa suunnittelijalle raja-arvot, joiden täyttäminen on yleensä tilaajan vaatimuksena ja suunnittelun lähtökohtana. STANDARDIN TAULUKKOON SUURIA MUUTOKSIA Nykyisen standardin ongelmana on pidetty sitä, että suunnittelijat valitsevat arvot suoraan taulukoista eivätkä tutustu standardin tekstiosaan, vaikka siellä on myös annettu paljon ohjeita ja raja-arvoja. Sen vuoksi uudessa standardiversiossa taulukko-osaa on laajennettu ja sinne on siirretty sylinteri-, seinäja kattopinnoille annetut minimivalaistusvoimakkuusarvot. Olemassa olevan standardin tekstiosassa annetut arvot ovat seuraavat: – keskimääräinen sylinterivalaistusvoimakkuus 50 lx (150 lx) – seinäpintojen keskimääräinen valaistusvoimakkuus 50 lx (75 lx) – kattopinnan keskimääräinen valaistusvoimakkuus 30 lx (50 lx). Suluissa olevat seinäja kattopinnoille annetut korkeammat arvot koskevat kouluja, toimistoja, terveydenhuollon tiloja ja liikkumisalueita. Korkeampi sylinterivalaistusvoimakkuusarvo puolestaan koskee tiloja, joissa visuaalinen kommunikaatio on tärkeää, kuten esimerkiksi toimistot, neuvotteluhuoneet ja koulutustilat. Uudessa standardiluonnoksessa nämä huonepintojen valaistusvoimakkuusja sylinterivalaistusvoimakkuusarvot Teksti: Tapio Kallasjoki on annettu kullekin näkötehtävälle tai työtilalle taulukoissa. Samalla arvoja on korotettu oleellisesti näkömukavuuden parantamiseksi ja paremman tilavaikutelman synnyttämiseksi. Standardissa esitetyille minimivalaistusvoimakkuuksille käytetään seuraavaa valaistusvoimakkuusasteikkoa: 20 – 30 – 50 – 75 – 100 – 150 – 200 – 300 – 500 – 750 – 1 000 – 1 500 – 2 000 – 3 000 – 5 000. Kukin porras edustaa visuaalisesti havaittavaa eroa valaistusvoimakkuudessa. Nykyisessä standardissa todetaan, että taulukossa annettua valaistusvoimakkuusarvoa tulee tai voidaan muuttaa vähintään yhden portaan verran valaistusvoimakkuusasteikolla, mikäli näköolosuhteet poikkeavat tavanomaisista. Vaadittuja ylläpidettävän valaistusvoimakkuuden arvoja tulisi kasvattaa, kun – näkötehtävä on kriittinen – virheet aiheuttavat suuria kustannuksia – tarkkuus, korkeampi tuottavuus tai parempi keskittyminen ovat hyvin tärkeitä – näkökohteen yksityiskohdat ovat poikkeuksellisen pieniä tai kontrastit huonoja – työtehtävää suoritetaan poikkeuksellisen pitkäkestoisesti – työntekijän näkökyky on keskimääräistä alhaisempi. Vaadittua ylläpidettävän valaistusvoimakkuuden arvoa voidaan alentaa, kun – näkökohde on poikkeuksellisen suuri tai sen kontrastit ovat suuret – työtehtävää suoritetaan poikkeuksellisen lyhytkestoisesti. Standardointityöryhmän mielestä edellä olevaa ohjetta ei kuitenkaan yleisesti noudateta vaan suunnittelu tehdään juuri ja juuri minimiarvot ylittäen. Tämän epäkohdan poistamiseksi uusissa taulukoissa on esitetty myös nuo ylemmät valaistusvoimakkuusarvot. Joissain tehtävissä ja tiloissa arvo on kaksi porrasta ja joissain yhden portaan minimiarvoa korkeampi. SISÄTYÖPAIKKOJEN VALAISTUSSTANDARDI UUDISTUMASSA DRAFT prEN 12464-1 Light and lighting – Lighting of work places – Part 1: Indoor work places ES B Pro fe ss io na l / Sh utt ers to ck .co m
  • 7 VALO 1/2020 Korotettavien portaiden määrä riippuu siitä, kuinka moni tekijä edellä mainituista olosuhteista toteutuu. Taulukossa 1 on esitetty standardiluonnoksessa olevat arvot toimistotilojen osalta. Taulukoihin tehdyt muutokset ovat synnyttäneet paljon kommentteja. Korkeita seinäja kattopintojen arvoja toivotaan laskettavan erityisesti teollisuustiloissa. Myös korkeamman valaistusvoimakkuuden arvon valintaan kaivataan lisää ohjeistusta, vaikka standardissa on liite, jossa on esitetty muutama käytännön esimerkki ylläpidettävän valaistusvoimakkuuden valinnasta. HÄIKÄISYN ARVIOINNIN HAASTEET Häikäisyn välttämiseksi nykyinen standardi esittää kaksi keinoa. Erittäin kirkkaille valonlähteille on annettu vaadittavat häikäisysuojakulmat ja tilaan valittaville valaisimille suurimmat sallitut kiusahäikäisyindeksit eli UGR-arvot (taulukossa 1 uudella standardin SFS-EN 12665:2018:en [2] mukaisella merkintätavalla R UGL ). UGR-arvo määritetään CIE:n taulukkomenetelmän perusteella. Standardissa on annettu myös häikäisyindeksin laskentakaava, jota kuitenkaan ei saa käyttää valaisimien valinnan perustana. Nykyisen standardin suomalaisesta käännösversiosta taulukko-sana oli jäänyt pois, mikä antaa ymmärtää, että arvo lasketaan kaavasta. Käännösvirhe on nyt korjattu [3]. Monet suunnittelijat laskevat UGR-arvon yleisesti käytetyn DIALuxohjelman avulla. Laskenta-arvo voi olla lähellä taulukkoarvoa, jos valaisimet ovat lähes tasahajottavia, kuten yleisesti käytettyjä ledipaneeleja. Jos valaisimessa on kuitenkin rajaava valonjako, laskettu arvo riippuu oleellisesti havaitsijan paikasta. Esimerkiksi tavanomaisella kaksoiskeskittävällä toimistovalaisimella varustetussa tilassa laskettu arvo saattaa vaihdella välillä 10–21, kun valmistajan UGR-taulukosta saadaan samalle tilalle arvoksi 17. Jos huone tilassa on yhtenäiset valaisinjonot, laskenta antaa erilaisia arvoja riippuen siitä, minkä pituisia valaisimia jonossa on käytetty. Käytännössä käyttäjän kokemassa häikäisyssä ei ole mitään eroa. Käytettäessä lyhyitä 25 cm pituisia valaisimia laskettu UGR-arvo vaihtelee välillä 16–17 havaitsijan sijainnista riippuen. Jos valaisimien pituus on 1,5 metriä, vaihteluväli on 10–20. Kyseessä on siis itse laskentaohjelmassa oleva virhe. [4] Laskenta antaa liian pieniä arvoja myös silloin, kun valaisimen valoaukko ei ole tasaisesti jaottunut. Tällaisia valaisimia ovat esimerkiksi ledivalaisimet, joissa ledit ovat joko suoraan tai linssien kautta näkyvillä. Tilanteeseen ollaan hakemassa ratkaisua, jossa valmistaja määrittäisi valaisimen valoaukolle uuden korkeamman pintaluminanssin ja sitä vastaavan pienemmän valoaukon koon [5]. Koska laskentakaavaa käytetään yleisesti virheellisesti, päätettiin kaava jättää pois standardiluonnoksesta. Tämä aiheutti kuitenkin lausuntokierroksella paljon kommentteja, joten kaava joudutaan todennäköisesti palauttamaan standardin lopulliseen äänestysversioon. Sinänsä kaavasta näkee hyvin kiusahäikäisyyn vaikuttavien tekijöiden merkityksen, vaikka laskettua arvoa ei voikaan käyttää osoittamaan, että asennus ei ylitä standardissa annettuja raja-arvoja. Myös taulukkomenetelmän käytössä on omat ongelmansa. Taulukko ei sovellu suoraan kuin määrättyä kokoa oleville suorakaiteen muotoisille Taulukko 1. Sisätyöpaikkojen valaistusstandardin luonnoksessa annetut arvot toimistotilojen osalta. tiloille, joissa on käytetty vain yhtä tyyppiä olevia tasajaolla asennettuja valaisimia. Myös valaisimen koolle ja valonjaolle on asetettu rajoituksia. Taulukkomenetelmän käyttöä helpottamaan standardiluonnokseen on lisätty liite, jossa annetaan ohjeita, miten menetellään, kun tilanne poikkeaa taulukkomenetelmän oletuksista. Tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi seuraavat: – valaisimien koko on joko liian pieni tai liian suuri taulukkomenetelmän oletuksiin nähden – tilan muoto ei ole suorakulmainen – valaisimia ei ole sijoitettu tasajaolla huoneeseen – tilan pintojen heijastuskertoimet poikkeavat taulukon arvoista – tilassa on käytetty useita valaisintyyppejä – tilassa on käytetty valokattoa tai epäsuoraa valaistusta – tila on taulukkomenetelmässä annettuja mittoja pienempi tai suurempi. UGR-taulukkomenetelmän soveltamisohjeiden lisäksi uudessa standardissa on häikäisysuojakulman lisäksi annettu luminanssirajat suuriin gammakulmiin kirkkaille valaisimille, joissa häikäisysuojakulmaa ei voi määrittää (esimerkiksi paneelivalaisimet). Häikäisyn arviointiin ei ole olemassa yleisesti hyväksyttyä menetelmää, joka sopisi kaikkiin tilanteisiin. Joissain eri maiden kansallisissa suosituksissa on annettu maksimiarvoja katsekentässä oleville luminansseille, mutta standardissa yksikäsitteisen rajan asettaminen ei ole mahdollista, koska tilanne riippuu aina havaitsijan sopeutumisluminanssitasosta. PÄIVÄNVALON MERKITYSTÄ KOROSTETTU Ylläpidettävät valaistusvoimakkuudet voidaan saavuttaa keinovalon, päivänvalon tai niiden yhdistelmän avulla. Käytännössä suunnittelu tehdään pahinta tilannetta varten, jolloin päivänvaloa ei ole käytettävissä. Päivänvalosta on kuitenkin paljon hyötyä. Se säästää energiaa ja sen vaihtelu virkistää työntekijöitä. Tilojen käyttäjät myös arvostavat katseyhteyttä ulos ikkunoiden kautta. Eurooppalaisessa standardissa Tila, tehtävä tai toiminta ? m,r lx ? m,u lx U o R a R UGL ? z lx ? m,wall lx ? m,ceiling lx Arkistointi, kopiointi, jne. 300 500 0,40 80 19 100 100 75 Kirjoittaminen, konekirjoitus, lukeminen, tietojenkäsittely 500 1 000 0,60 80 19 150 150 100 Tekninen piirtäminen 750 1 500 0,70 80 16 150 150 100 CAD-työasemat 500 1 000 0,60 80 19 150 150 100 Neuvotteluja kokoushuoneet 500 1 000 0,60 80 19 150 150 100 Neuvottelupöytä 500 1 000 0,60 80 19 150 150 100 Vastaanottotiski 300 750 0,60 80 22 100 100 75 Arkistointi 200 300 0,40 80 25 75 75 50 ? m,r Ylläpidettävän valaistusvoimakkuuden vähimmäisarvo ? m,u Ylempi ylläpidettävän valaistusvoimakkuuden vähimmäisarvo U o Valaistusvoimakkuuden tasaisuuden vähimmäisarvo R a Yleisen värintoistoindeksin vähimmäisarvo R UGL UGR-häikäisyindeksin maksimiarvo ? z Sylinterivalaistusvoimakkuuden vähimmäisarvo ? m,wall Seinäpintojen keskimääräisen valaistusvoimakkuuden vähimmäisarvo ? m,ceiling Kattopintojen keskimääräisen valaistusvoimakkuuden vähimmäisarvo Ylempi suunnitteluarvo Valaistavan tilan arvot
  • 8 VALO 1/2020 SFS-EN 17037:2018:en [6] esitetään erilaisiin tiloihin suositeltavat päivänvalon määrät ja menetelmä, jolla voidaan arvioida päivänvalon käytöstä saatavia energiansäästöjä. Kommenteissa kyseisen standardin vaatimuksia on esitetty lisättäväksi myös sisätyöpaikkojen valaistusstandardin taulukoihin. Standardointityöryhmän mielestä aihe ei kuitenkaan kuulu valaistusstandardiin, koska valaistussuunnittelijan mahdollisuudet vaikuttaa käytettävissä olevan päivänvalon määrään ovat rajalliset. VALON VÄRINTOISTO Standardiluonnoksessa valon värintoiston määrittelyyn käytetään edelleen yleistä värintoistoindeksiä eli R a -indeksiä. Indeksiä määriteltäessä tarkastellaan, kuinka kahdeksan taitetun pintavärin värikoordinaatit muuttuvat tutkittavassa valossa verrattuna vertailuvalonlähteisiin. Muutoksista lasketaan keskiarvo, joka määrittää värintoistoindeksin. Indeksin arvo vaihtelee välillä 0–100. Testivärien pienestä määrästä ja keskiarvon laskennasta seuraa, että R a -indeksi on huono työkalu värintoiston arviointiin. Kahden valonlähteen keskinäistä paremmuutta ei voi päätellä R a -indeksin avulla, jos niillä molemmilla on hyvä värintoisto. Värintoistoindeksi voidaan määrittää myös kuvassa 1 näkyvien 15 testivärin perusteella, jolloin testiväreinä on myös puhtaita värisävyjä sekä ihonvärejä. Kommenteissa on ehdotettu, että laajempi indeksi tuotaisiin myös standardissa esille. Myös uutta CIE:n hyväksymää 99 testiväriin perustuvaa väripuhtaus indeksiä R f ( Colour Fidelity Index eli CFI) [7] on esitetty käytettäväksi. Valkoinen ledi tehdään yleensä sinisestä ledistä päällystämällä se sopivalla loisteaineella. Tämän johdosta spektrin punaisten aallonpituuksien osuus on yleensä pieni, mikä johtaa siihen, että kylläinen punainen pintaväri toistuu huonosti. Tämä näkyy myös kuvassa 1 siitä, että indeksin R9 arvo on pieni. Kansainvälisen valaistussuunnittelijoiden järjestön IALD:n antamissa epävirallisissa kommenteissa on ehdotettu, että indeksille R9 annettaisiin standardissa useissa työtehtävissä minimiarvoksi 30. Ongelmana näiden uusien värintoistovaatimusten tuomisessa standardiin on, että valonlähteiden ja valaisinvalmistajien tuoteluetteloissa esitetään yleensä vain R a -indeksi. Teknologiateollisuuden Valaisinvalmistajien toimi alaryhmä käyttää myös ledivalaisimien vertailuoppaassa värintoiston arviointiin vain R a -indeksiä [8]. SUUNNITTELUNÄKÖKOHTIA Standardi antaa hyvälle valaistukselle minimivaatimukset eikä sen päätarkoituksena ole olla suunnitteluohje. Siksi standardi ei myöskään anna mitään esimerkkiratkaisuja. Suunnittelutyön helpottamiseksi uuteen standardiluonnokseen on kuitenkin lisätty uusi kappale, jossa annetaan ohjeita suunnittelun etenemiseksi. Suunnittelu tulisi aloittaa työkohteessa esiintyvän näkötehtävän määrittelystä. Sen avulla määräytyvät varsinaisen työkohteen pienin ylläpidettävä valaistusvoimakkuus sekä suurin sallittu UGR-arvo ja riittävä värintoistoindeksi, jotka löytyvät standardin taulukoista. Työkohteen valaistusvoimakkuus puolestaan määrittää minimiarvot kohteen välittömän lähiympäristön ja taustan valaistusvoimakkuuksille. Suunnittelijan on hyvä muistaa, että samassa tilassa saattaa esiintyä useita erilaisia näkötehtäviä. Valaistus suositellaan suunniteltavaksi siten, että valaistusvoimakkuutta voidaan tarpeen vaatiessa kasvattaa yhdellä tai kahdella portaalla esimerkiksi säädettävän valaistuksen avulla. Valaistusta voidaan tällöin myös himmentää, jos tilassa ei suoriteta työtehtävää tai näkötehtävät ovat helppoja. Valaistuksen säätö mahdollistaa myös sen, että päivänvaloa voidaan hyödyntää maksimaalisesti. Lisäksi läsnäolo, muuttuvat näkötehtävät ja työntekijöiden erilaiset tarpeet voidaan ottaa huomioon. Taulukosta valitaan tämän jälkeen tilan seinäja kattopinnoille sekä ihmisille ja muille tilassa oleville kohteille vaadittavat pienimmät valaistusvoimakkuusja sylinterivalaistusvoimakkuusarvot. Sopivan luminanssijakauman ylläpitämiseksi myös näitä arvoja suositetaan muutettavaksi portaittain, kun työkohteen valaistusvoimakkuutta muutetaan. Valolla on näkemisen mahdollistamisen lisäksi suuri merkitys myös ihmisen hyvinvoinnille ja terveydelle. Valaistusvoimakkuuden ja valon spektrin vaihteluilla voidaan vahvistaa ihmisen vuorokausirytmiä ja vaikuttaa vireystilaan ja viihtyvyyteen. Näistä valon ns. ei-visuaalisista vaikutuksista on standardiluonnokseen laadittu oma liite. Liitteessä esitellään muun muassa kolme erilaista tapaa arvioida huonetilan valoisuutta. STANDARDIN VALMISTUMINEN Eurooppalaisen standardointijärjestön valaistusryhmä CEN/TC 169 on antanut työryhmälle aikaa 15.10.2020 saakka valmistella standardista lopullinen äänestysversio. Uusittu standardi on siis tarkoitus julkaista vuonna 2021. 1 2 3 4 5 6 7 8 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 R1 R2 R3 R4 R5 R6 R7 R9 R10 R11 R12 R13 R14 R15 R8 81 86 90 83 79 81 88 18 67 81 59 81 94 75 67 Kuva 1. Esimerkki tyypillisen valkoisen ledin yksittäisistä värintoistoindekseistä, kun R a -indeksi on 82. Painotekniikan erilaisen värimäärittelyn vuoksi kuvan värit eivät ole tieteellisen tarkkoja. Lähde: www.yujiintl.com Erään tyypillisen ledivalonlähteen värintoistoindeksit testiväreille R a -indeksin värit Värit, jotka eivät ole mukana R a -indeksissä Lähteet: [1] prEN 12464-1:2019 Light and lighting – Lighting of work places – Part 1: Indoor work places [2] SFS-EN 12665:2018:en Light and lighting. Basic terms and criteria for specifying lighting requirements [3] SFS-EN 12464-1:2011 Valo ja valaistus. Työkohteiden valaistus. Osa 1: Sisätilojen työkohteiden valaistus / Korjaus:2020. Korjaus standardiin SFS-EN 12464-1:2011. SFS ry 2020-02-26 [4] Vissenberg et al. Robust Unified Glare Rating Evaluation for Real Lighting Installations. CIE x046:2019 Proceedings of the 29th CIE SESSION Washington D.C., USA, June 14 –22, 2019 [5] CIE 232:2019 Discomfort Caused by Glare from Luminaires with a Non-Uniform Source Luminance [6] SFS-EN 17037:2018:en Daylight in buildings [7] CIE 224:2017 CIE 2017 Colour Fidelity Index for accurate scientific use [8] Näin vertailet ledivalaisimia 3.0. Teknologiateollisuus 2019
  • Optix www.sylvania.fi p. 09 54212100 Optix luo visuaalisesti miellyttävän valaistuksen erittäin matalalla kiusahäikäisyllä, jopa UGR<16. Optiikan muotoilu ja tekniikka ovat vertaansa vailla. Omaperäinen ja innovatiivinen neliön muotoinen optiikka mahdollistaa samanaikaisesti korkean valotehokkuuden sekä erinomaisen häikäisyn kontrolloinnin. Valaisimen käyttömahdollisuudet ovat rajattomat, perinteisestä 600x600 moduulivalaistuksesta mielikuvituksellisempiin valoramppeihin. Monipuolisen Optix-sarjan täydentävät ylävalolliset versiot, Tunable White 3000-6000K sekä ActiveAheadja Casambi-valonohjausjärjestelmillä varustetut mallit vastaamaan nykyaikaisen toimistovalaistuksen vaatimuksia. Toimistovalaisinsarja uuden muotokielen optiikalla
  • 10 VALO 1/2020 METROPOLIAN UUSI JA VALOISA KAMPUS ON AVOIN KOHTAAMISILLE Teksti: Marjukka Puolakka Metropolia Ammattikorkeakoulun uusi kampus Helsingin Myllypurossa kokoaa yhteen sosiaalija terveysalan sekä rakennusja kiinteistöalan opetuksen. Tilat ovat valaistuksineen aidosti joustavia. Erikoisopetustilojen valaistus taipuu moneen aina sairaalatoimintoja ja rakentamisen laboratorioita myöten.
  • 11 VALO 1/2020 K ampuksen A-osa otettiin käyttöön tammikuussa 2019 ja kolme muuta osaa tammikuussa 2020. Kampusuudistuksen myötä Metropolian toiminta on siirretty 20 toimipisteestä neljälle kampukselle. Myllypuron 6 000 opiskelijan ja 500 työntekijän kampus on näistä suurin, noin 56 000 neliötä. – Talossa on opetustilojen osalta hypätty aivan uudelle tasolle. Meillä on esimerkiksi terveydenhoidon opetuksessa oikean sairaalan lailla toimiva simulaatiokeskus ja rakennusalaa palvelevat laboratoriot. Myös valaistuksessa on siirrytty uudelle aikakaudelle vanhoihin kiinteistöihin verrattuna, toteaa Metropolia Ammattikorkeakoulun kampushankkeen projektijohtaja Simo Hoikkala. Opetustiloista 30–40 prosenttia on erikoistiloja. – Käyttäjillä oli paljon toiveita tilojen ja myös niiden valaistuksen suhteen. Yhteisissä suunnittelupalavereissa tietomalli auttoi tilojen ja tulevien kalusteiden kolmiulotteisessa havainnollistamisessa, sanoo Lahdelma & Mahlamäki arkkitehtien projektiarkkitehti Katri Rönkä. Ulkolinjoiltaan kaareva kampusrakennus koostuu neljästä viuhkamaisesta rakennusmassasta. A-talon vierestä kulkee vilkasliikenteinen Kehä I. Kuva: Kuvatoimisto Kuvio Oy
  • 12 VALO 1/2020 Kampusrakennus on aivan tontin rajoissa kiinni. A-talo sivuaa vilkasliikenteistä Kehä I:tä, ja D-talon alla kulkee metrorata. Kansirakenne metroradan päälle tehtiin yöaikaan niin, ettei metroliikenteeseen tullut katkoksia. AVOIMUUTTA JA LUONNONVALOA Ulkolinjoiltaan kaareva ja syvärunkoinen rakennus koostuu neljästä viuhkamaisesta rakennusmassasta, jotka yhdistyvät toisiinsa lasiseinäisillä YLLÄ Aja B-talojen korkeiden keskusaulojen kattoikkunat tuovat talojen keskusaukioille luonnonvaloa. Alakaton aukotus tuo kerroksiin avaruutta ja helpottaa kiinteistön huoltoa. Kuva: Petri Vuorio OIKEALLA B-talon sininen tunnusväri helpottaa liikkumista. Tunnusvärit toistuvat irtokalusteiden verhouksissa. Kuva: Petri Vuorio VIEREINEN SIVU Aulatilojen alakatot muodostuvat vaaleista metallikaseteista, joiden yllä on mustaksi maalattu talotekniikka. Kuva: Kuvatoimisto Kuvio Oy käytävillä. Aja B-talojen korkeiden keskusaulojen kattoikkunat tuovat talojen keskusaukioille luonnonvaloa. A-talon avaralla keskusaukiolla on kaikille avoin ravintola kabinettija oleskelutiloineen. – Koko rakennuksen ykköskerros on kaikille avointa tilaa. Näihin kuuluvat esimerkiksi jalkaja fysioterapiatilat sekä suuhygienistien yli 20-paikkainen klinikka, joissa opiskelijat työskentelevät ohjatusti. Maantasossa on paljon isoja ja kaarevia lasipintoja, jotka tekevät toiminnan näkyväksi ulospäin, Rönkä kertoo. Myös D-talon kirjasto ja opiskelijakunnan pyörittämä kahvila ovat kaikille avoimia. – Opetustilojen valaistustasot ovat pääosin 500 luksia. Tietyissä laboratoriotiloissa valaistusvoimakkuus on tuhat luksia. Erikoisopetustiloissa, kuten sairaalasimulaatiotiloissa, on tilojen luonteen vaatima valaistus, kertoo valaistussuunnittelija Anne Ylinen Rejlers Finland Oy:stä. Opetustiloissa on päivänvalon mukaan säätyvä vakiovalo-ohjaus. DALI-ohjattu valaistus taipuu myös erilaisiin tilanneohjauksiin. TILARATKAISUT JA DALI TUOVAT JOUSTOA Sekä perinteiset luentotilat että suurin osa erikoisopetustiloista on valaistu ripustettavilla jonovalaisimilla, joissa on alaja ylävalo-osuus. Näissä tiloissa IV-kanavat on jätetty näkyviin. – Jos alakatto olisi tuotu koko talotekniikan alapuolelle, olisi huonekorkeus ollut jopa puoli metriä alempana. Suurempi huonekorkeus mahdollisti osittain epäsuoran valaistuksen, Rönkä kertoo. Kaikissa tiloissa huonekorkeus ei riittänyt epäsuoran valaistuksen toteuttamiseen. Tällöin seinäja lattiamateriaalien pintakiiltoja pyrittiin laskemaan heijastusten välttämiseksi. Lisävaloa rakennuksen ulkoreunoja kiertäviin opetusja työtiloihin tuovat pystysuuntaiset, lattiasta kattoon ulottuvat ikkunat. Aja B-talojen keskiosien opetustilat on avattu käytäville verhollisilla lasiseinillä. Opetustilat ovat aidosti muuntojoustavia. Modulaarinen alakattojärjestelmä sallii uusien väliseinien asentamisen tai väliseinien paikkojen muutokset. – Kaikki talotekniikka valaisimia myöten on sovitettu modulaariseen järjestelmään. Valaistuksen DALI-ohjaus tukee tilojen muutoksia, kun valaisimia voidaan ohjata jonokohtaisesti, Rönkä sanoo. Monissa luokkatiloissa ei ole perinteistä pulpettijärjestystä, jossa opiskelijoiden rintama
  • VALO 1/2020 13
  • 14 VALO 1/2020 telepistokkeita sekä seinissä että siirreltävissä sähkötolpissa, jotka saavat syöttönsä katosta, sanoo Hoikkala. SISUSTUSTA VÄREILLÄ JA VALAISIMILLA Vaaleiden lattiaja seinäpintojen ohella kullakin neljällä talolla on oma tunnusvärinsä, mikä helpottaa liikkumista ja tilojen hahmottamista. A-talolla tämä on keltainen, B:llä sininen, C:llä punainen ja D:llä oranssi. Tunnusvärit toistuvat muun muassa irtokalusteiden verhouksissa. Harmaa betonilattia tuo aulaja käytävätiloihin omanlaistaan rouheutta. Rakennuksen useat alakatot muodostuvat rei’itetyistä vaaleista metallikaseteista, joiden väliset aukot jättävät talotekniikan esille. Itse tekniikka on maalattu mustaksi, jotta se häipyy näkymättömiin. Katon aukotus tuo tiloihin avaruutta ja helpottaa kiinteistön huoltoa. Aulatiloja koristavat siellä täällä isokokoiset, varjostimeltaan kartionmalliset ripustusvalaisimet. Valaisimien halkaisijat ulottuvat noin puolesta metristä 1,3 metriin. Valaisimien alle muodostuu oleskeluryhmiä pöytineen. – Opiskelijat käyttävät ahkerasti aulatiloja kokoontumisiin ja opiskeluun. Yksi haaste oleskeluryhmissä on se, että ripustusvalaisimien alle suunniteltuja pöytiä helposti siirrellään ja pöydät jäävät käytön jälkeen uusille paikoilleen, Hoikkala kertoo. Aula-, kabinettija henkilökunnan työtiloissa on pienempiä kartionmallisia valkoisia tai mustia ripustusvalaisimia. – Nämä valaisimet teetettiin kampusta varten suomalaisessa pajassa, kertoo Rönkä. YLINNÄ VASEMMALLA Tatami-opetustilat ovat opiskelijoiden suosikkeja. Opetustiloja valaisevat ripustetut jonovalaisimet, joissa on alaja ylävalo-osuus. Sivun kuvat: Petri Vuorio YLINNÄ OIKEALLA Kartionmallisten ripustusvalaisimien halkaisijat ovat suurimmillaan 1,3 metriä. YLLÄ Pienemmät kartionmalliset ripustusvalaisimet teetettiin suomalaisessa pajassa. linjat olisivat samaan suuntaan. Pyörälliset kalusteet siirtyvät helposti ryhmätöitä ja erilaisia opetustilanteita varten. Opetuksessa käytetään paljon isoja kosketusnäyttöjä. – Valaistuksessa on varauduttu siihen, että perinteisen taulun korvaava opetuspinta ei ole välttämättä luokan edessä. Valaistuksen DALIohjattavuus kaikissa opetustiloissa oli käyttäjän toive. Sen avulla valaistus elää muuntuvien tarpeiden mukana, sanoo Rönkä. Kampuksella on kaksi tatamiksi kutsuttua opetustilaa, jotka ovat opiskelijoiden suosikkeja. Tilojen lattiaa peittävät siirreltävät pehmeät matot, ja tilat ovat vapaasti kalustettavissa. – Tatami-tiloihin saa portaittaisen katsomon ja istua voi myös tyynyillä ja säkkituoleilla. Kaikissa opetustiloissa on runsaasti sähköja
  • LEDVANCE.FI SAAKO HUONO VALAISTUS SINUT RAIVOSTUMAAN? PARAS VAIHTAA LEDVANCE LED-VALAISIMIIN. LUOTETTAVAA SUORITUSKYKYÄ. LUOTETTAVA VALINTA. Uudesta huippusuorituskykyisestä Floodlight Performance LED-valonheittimestä kolme eri valonjakovaihtoehtoa. Suosittu Damp Proof suljettu teollisuusvalaisin nyt saatavana 5-napaisella läpijohdotuksella. Kestävät Surface Bulkhead pinta-asennusvalaisimet vaihdettavilla koristerenkailla soveltuvat vaativampaankin sisäja ulkokäyttöön.
  • 16 VALO 1/2020 KOKO TERVEYDENHOIDON HOITOKETJU Sosiaalija terveysalan opetuksen erikoistilat on keskitetty B-taloon, jossa on kaikki terveys alan tavallisimmat tilatyypit leikkaussalista röntgenhuoneeseen. – Opetuksen hoitoketju alkaa, kun potilas tuodaan opetusambulanssista vastaanottoon ja ohjataan tästä eri toimenpiteisiin. Kaikki on viety niin lähelle todellista kuin mahdollista. Keskellä hoitoja sairaalatiloja on lasiseinäinen valvomo, josta opettajat seuraavat ja ohjaavat tilanteita, Hoikkala toteaa. Simulaatioja laboratoriotiloissa on paljon erityislaitteita ja -ratkaisuja, joten ne eivät ole yhtä muuntojoustavia kuin perusopetustilat. – Esimerkiksi leikkaussali-simulaatiotilassa ei voitu käyttää jonovalaisimia. Valaisimille oli myös tietyissä tiloissa erityisvaatimuksia esimerkiksi roiskesuojauksen ja hygieniatason suhteen, Rönkä huomauttaa. Yksi erikoistiloista on kellarikerroksen terapia-allas, jonka rauhallinen valotunnelma on kaukana uimahallista. Altaan puurimakattoa kiertävän RGB-ledinauhan lämpöä ja kosteutta kestävän suojuksen löytäminen teetti hieman töitä. – Altaan veden ääreen haluttiin tunnelmallista ja portaattomasti säätyvää valoa. RGBledinauhalla valaistus taipuu eri sävyihin. Katon pienikokoiset valaisimet suuntaavat lämmintä valoa sivusuuntaan, eivätkä siten häikäise altaassa olevia, Ylinen sanoo. TALOTEKNIIKKAA OPETUSKÄYTTÖÖN B-talossa on kaksi kuntosalia sekä iso ja pieni liikuntasali, jotka ovat sekä oppilasettä opetuskäytössä. – Isossa liikuntasalissa on iskunkestävät valaisimet ja valaistusta voi säätää kytkimien ohella tabletilta. Liikuntasalin valaistustaso on 500 luksia, mikä on korkeampi kuin koulujen liikuntasaleissa yleensä, Ylinen huomauttaa. A-talon kellarin LVI-laboratoriossa on muun muassa opetuskäyttöön tarkoitettu IVkonehuone sekä maalämpöjärjestelmä. Siltanostimilla varustettuihin rakennustekniikan laboratorioihin pääsee kuorma-autolla, ja niissä voidaan valmistaa esimerkiksi betonielementtejä. Myös kiinteistön omaa talotekniikkaa käytetään opetuksessa. – A-talon talotekniikkakuilut ja sähkökeskukset ovat lasien takana ja tekniset tilat on mitoitettu tavallista suuremmiksi, jotta opetusYLLÄ Sosiaalija terveysalan opetuksen hoitoketju alkaa opetusambulanssista, josta potilas ohjataan erilaisiin toimenpidehuoneisiin. Aukeaman kuvat: Petri Vuorio OIKEALLA B-talosta löytyvät kaikki terveysalan tavallisimmat tilatyypit potilashuoneista leikkaussaliin ja röntgenhuoneeseen. ALLA Kellarin laboratoriotilojen varustelu mahdollistaa rakennusja talotekniikan monipuolisen ja havainnollisen opetuksen. VIEREINEN SIVU A-talon keltainen väritys tuo vaihtelua käytävien vaaleisiin lattiaja seinäpintoihin. Talotekniikkakuilut ovat lasien takana, jotta niitä voidaan hyödyntää opetuksessa.
  • 17 VALO 1/2020
  • airam.? Airam valaisee myös työpäiväsi. VAPAUTETAAN VALO. Airamin langaton valonohjaus vapauttaa sinut ylimääräisistä piuhoista ja tekee sinusta hetkessä valaistusnörtin. Sinä vapautat asiakkaasi käyttämään valoja joustavasti ja muokkaamaan tiloja helposti. Kiehtooko vapaus? Kelpo tapa aloittaa aiheeseen tutustuminen on uunituore valintaopas langattoman valaistuksenohjauksen suunnittelijoille. Lataat sen kätevästi oheisella QR-koodilla. 18 VALO 1/2020 ryhmät mahtuvat niihin. Kiinteistön katolla on aurinkopaneeleita ja -keräimiä opetusta ja tutkimusta varten, sanoo Hoikkala. Kampuksen valaistuksen värilämpötila on pääosin 4 000 kelviniä ja valon värintoistoindeksi R a = 80. Tietyissä terveydenhoidontiloissa R a = 90. VAKIOVALOA MONITOIMITILOIHIN Opetushenkilökunnan lisäksi Myllypuron kampuksella työskentelee Metropolian hallintohenkilöstö. – Useimmat toimistotilat ovat avoimia monitoimitiloja, joissa ei ole nimettyjä työpisteitä. Tämä on ollut monelle iso muutos. Tarkoituksena on porukan törmäyttäminen yli yksikkörajojen. Jokaisessa työkerroksessa on työpisteiden lisäksi neuvottelutiloja sekä hiljaisia huoneita, sanoo Hoikkala. Työtilat ja kirjasto on valaistu alasvaloilla, jotka on kiinnitetty alakaton vaaleiden metallikasettien välisiin aukkoihin. Yleisvalaistusta täydentävät varjostimeltaan kartionmalliset ripustusvalaisimet. Työtiloissa on päivänvalon mukaan säätyvä vakiovalaistus. Kampuksella on kaksi auditoriota, tasalattiainen Myllypuro-sali sekä nousevan katsomon Metropolia-sali, jonne mahtuu 300 henkeä. – Oppilaitoksiin ei enää tehdä paljon auditoriotilaa, sillä suurryhmien luento-opetus alkaa olla harvinaista. Auditorioita käytetään opetuksen ohella tapahtumatiloina, toteaa Hoikkala. METROPOLIA AMMATTIKORKEAKOULUN MYLLYPURON KAMPUS Tilaaja: Kiinteistö Oy Myllypuron Kampus Rakennuttaja: Helsingin kaupunki, Kaupunkiympäristön toimiala Rakennuttajakonsultti: Ramboll CM Oy Arkkitehtisuunnittelu: Lahdelma & Mahlamäki arkkitehdit ja Arkkitehtitoimisto Lehto Peltonen Valkama Oy, pääsuunnittelija Rainer Mahlamäki Projektinjohtourakka, rakennustekniset työt: YIT Rakennus Oy Projektinjohtourakka, talotekniset työt: Quattroservices Oy Sähköja valaistussuunnittelu: Rejlers Finland Oy Esitysvalaistuksen suunnittelu: Studiotec Oy Auditorioissa on yleisvalaistuksen rinnalla DMX-ohjattu esitysvalaistus, jonka valonheittimet on kiinnitetty trusseihin. Myös A-talon ravintolatilan päädyn pienellä esiintymislavalla on oma esitysvalaistus. JULKISIVUVALAISTUKSEN TILAONGELMAT Kiinteistön kaarevia julkisivuja verhoavat pystysuuntaiset vaaleat metallikasetit, jotka ovat samanhenkisiä sisätilojen alakattojen metallikasettien kanssa. Julkisivuvalaistuksen toteutusta hankaloitti se, että kiinteistö on aivan tontin rajoissa kiinni. – Kaikkien julkisivujen valaiseminen olisi vaatinut valaisimien asentamista tonttia reunustavien teiden toisille puolille. Julkisivuvalaistus on keskitetty rakennuksen metroaseman puoleiselle pihakannelle ja sen kanjonimaisiin syvennyksiin. Matalat katuvalaisimet tuovat pihakannelle valoa, ja valaisinpylväisiin kiinnitetyt spotit pyyhkivät julkisivua, Rönkä sanoo. Pihakannen betonisia istuinpenkkejä kiertävät ledinauhat tuovat iltaisinkin käytössä olevan oppilaitoksen sisäänkäynnin edustalle valotunnelmaa. Kampuksen polkupyöräpaikkoja on myös metroaseman edustalla kaupungin tontin puolella. – Teimme yhteistyötä kaupungin kanssa tämän alueen valaistuksen suhteen. Osa kampuksen ulkovalaisimista on kaupungin pylväissä, Ylinen toteaa. YLINNÄ Toimistotilat ovat avointa monitoimitilaa. Työkerroksissa on myös neuvottelutiloja ja hiljaisia huoneita. Kuva: Petri Vuorio YLLÄ Metropolia-salia käytetään opetuksen ohella tapahtumatilana. Yleisvalaistusta täydentää DMX-ohjattu esitysvalaistus. Kuva: Kuvatoimisto Kuvio Oy
  • airam.? Airam valaisee myös työpäiväsi. VAPAUTETAAN VALO. Airamin langaton valonohjaus vapauttaa sinut ylimääräisistä piuhoista ja tekee sinusta hetkessä valaistusnörtin. Sinä vapautat asiakkaasi käyttämään valoja joustavasti ja muokkaamaan tiloja helposti. Kiehtooko vapaus? Kelpo tapa aloittaa aiheeseen tutustuminen on uunituore valintaopas langattoman valaistuksenohjauksen suunnittelijoille. Lataat sen kätevästi oheisella QR-koodilla.
  • 20 VALO 1/2020 K-ryhmän päätoimitalo K-Kampus on 1 800 työntekijän monikäyttöinen työja kohtaamispaikka. Valo sisustaa avaria aulatiloja, jotka mukautuvat myös isoksi tapahtumakeskukseksi. Työtiloissa on IP-protokollaan perustuva Power over Ethernet -valaistus, jossa valaisinanturit keräävät tietoa tilojen olosuhteista ja käyttöasteesta. H elsingin Kalasataman metroaseman lähellä sijaitseva K-Kampus tuo saman katon alle yhtiön kaikki kolme toimialaa: päivittäistavarakaupan, rakentamisen ja talotekniikan kaupan sekä autokaupan. Nykyaikaiset tilat mukautuvat työn tarpeiden mukaan nyt ja tulevaisuudessa. Seitsemänkerroksisen kiinteistön tilat otettiin täysimittaisesti käyttöön syksyllä 2019. Monitilatoimistoissa Power over Ethernet (PoE) -tekniikka verkottaa valaisimet ja tuo niihin sekä käyttöjännitteen että ohjaustiedon. PoE-valaisimien anturien keräämää dataa hyödynnetään rakennusautomaatiossa. – K-Kampus rakennettiin ajatuksella ”päätoimitalo K-ryhmälle seuraavaksi sadaksi vuodeksi”. Kiinteistöön haluttiin tekniikkaa ja järjestelmiä, jotka kestävät aikaa, eivätkä jää teknologian kehityksen jalkoihin. Näin vahvistui päätös PoE-valaistuksen hankkimisesta, sanoo K-Kampuksen kiinteistöpäällikkö Maria Niemi. Tilasuunnittelun ohjenuorina olivat monikäyttöisyys, elämyksellisyys ja ihmisten kohtaaminen. – Valaistus ja sisustus luovat isolle kampukselle miellyttäviä ja ihmisen mittakaavaisia tiloja, jotka kannustavat kohtaamisiin. Valaistus-, AVja akustiikkaratkaisut tukevat tilamuutoksia, sanoo projektijohtaja Samuli Hintikka dSign Vertti Kivi & Co:sta. Syvärunkoisessa, koko korttelin kokoisessa kiinteistössä on noin 37 000 bruttoneliötä. Myös valaisinmäärät lasketaan tuhansissa: PoEvalaisimia on noin 2 250 ja muita valaisimia noin 3 950. Teksti: Marjukka Puolakka K-KAMPUKSEN VALAISTUS NÄYTTÄVIÄ SISUSTUSRATKAISUJA JA POE-TEKNIIKKAA SIENIVALAISIMIA JA VALOKANJONEITA Avara sisääntuloaula on ison rakennuksen monimuotoinen ja viihtyisä keskustila. Koko talon sydän on sisääntulokerroksen atrium, jonka korkealla oleva lasikatto tuo tilaan päivänvaloa. Näyttelytilojen liukuseinät avaavat tilat osaksi aulakokonaisuutta suuria tapahtumia ja tilaisuuksia varten. – Isossakaan tilaisuudessa tila ei saa jäädä kylmäksi. Tällöin atriumin porrasalue, suuret kasviseinät ja seinien värikkäät valokanjonit sekä valaistuksen monipuolinen ohjattavuus nousevat tärkeään rooliin, Hintikka toteaa. Atriumin leveät puuportaat kutsuvat kohtaamisiin. Niitä valaisevat ylhäällä lasikatossa olevat syväsäteilijät ja seinänpesijät. Myös atriumia reunustavien käytävien valaisimet tuovat portaille valoa niin, että portailla istujille saadaan lukemista varten 400 luksin valaistustaso. Aulaan muodostuu kolme pienempää tilaa sermien ja tilanjakajien avulla. K-Cafén sienimäiset valaisimet ovat kuin pieniä katoksia, jotka kutsuvat ihmisiä alleen. Erikoisvalmisteisten valaisimien ulkoreunaa kiertävä ledinauha saa niiden Barrisol-pinnan hehkumaan, jolloin valaisimet näkyvät ylös kerroksiin. – Vastaanottotiskin ja palvelu-loungen valkoisen betoniseinän tammipaneelien takana on RGB-valaisimia, joiden epäsuora valo luo tilaan pystysuuntaisia valokanjoneita. Valo muuntaa väriään esimerkiksi Keskon oranssista Onnisen siniseen tai minkä tahansa tapahtuman hienovaraiseksi teemaväriksi, kertoo Hintikka. Aulatilan mäntypaneelikattoon on upotettu modulaarisia kohdevalaisimia. Aulan lukuisat ripustusvalaisimet ovat näyttäviä katseenvangitsijoita. Ensimmäisen ja toisen kerroksen valaistuksen värilämpötila on 3 000 kelviniä, kun se on muualla talossa 4 000 kelviniä. K-Cafén sienimäisten valaisimien Barrisol-pinnat näkyvät ylös kerroksiin. Valaisimien ulkoreunoja kiertävät ledinauhat. dSign Vertti Kivi & Co vastasi K-Kampuksen julkisten tilojen sisustussuunnittelusta. Kuva: Mika Huisman Seitsemänkerroksisen rakennuksen atriumin portaat kutsuvat kohtaamisiin ja toimivat myös esitysalueen katsomona. Lasikaton syväsäteilijät ja seinänpesijät valaisevat tilaa. Kuva: Mika Huisman