• 9/2015 + Suomi on ilmastoänkyrä Politiikan jäähypenkillä Sairasta opiskelua AikAAnsAAjA
• Janoisten opiskelijoiden ystävä Hämeenkatu 7, Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16-03, su 16-00 www.anniskeluliike.? 180 OLUTTA, 30 SIIDERIÄ Paljon sarjakuvia, vähän apinoita. www.cosmic.? Kauppiaskatu 4, Turku ma-to 15-02, pe-la 15-03, su 16-02 Pakollinen sivuaine www.threebeers.? Inspehtorinkatu 4 (Yo-kylä), Turku ma-to 15-02, pe 15-03, la 16.30-03, su 18-02
• 3 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 NUMERO 9/2015 27.11.2015, Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 85. vuosikerta. www.tylkkari.fi ToimiTus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari, Instagram: @turunylioppilaslehti PÄÄToimiTTAJA Sampo Rouhiainen, tyl-paatoimittaja@utu.fi ToimiTTAJAT Wilhelmiina Palonen & Esa Kostet KAnsiKuvA Johanna Naukkarinen ilmoiTusmyynTi Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi & Erja Lehtonen, puh. 0400 185 852, erja.lehtonen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAino I-Print Oy, Seinäjoki, ISSN 1458-0209. 9/2015 26 10 Joskus mietin vankeutta. On ihanaa olla vapaa ja tehdä ruokaa. s. 10 4 Epäkorrektia maineenhallintaa 5 Barbie Girl -etkot 6 Oppia viisaiden seurassa 7 Aivot valuvat maille vieraille 8 Virossa puhutaan suomalaisille 10 Tutkimusmatkalla tonnikalamaailmassa 12 Arjen permakulttuuria ilman krapulaa 16 Rampana tukiviidakossa 20 Feodaaliherrat jarruttavat ilmastotyötä 24 Mamujen ja median vika 26 Ironisia lahjoituksia kansanterveydelle 28 Nimeni on Bond, Pappa Bond 29 Vuosisatainen tumuttelu 30 Tonttupipo päässä ydinvoimalanäyttelyyn K-18 | Klubi LIPUT: Humalistonkatu 8 A, Turku LA 28.11. HUORATRON LIPUT ENN. ALK. 11,50 € / OVELTA 12 € | OVET KLO 22 TO 3.12. MOKOMA LIPUT ENN. ALK. 18 € / OVELTA 19 € | OVET KLO 20 PE 4.12. ELUVEITIE (CHE) SKALMÖLD (IS), ITHILIEN (BE) LIPUT ENN. ALK. 21 € / OVELTA 22 € | OVET KLO 21 LA 5.12. SCANDINAVIAN MUSIC GROUP WEDDING CRASHERS LIPUT ENN. ALK. 19 € / OVELTA 20 € | OVET KLO 21 PE 11.12. DON JOHNSON BIG BAND PETTERI SARIOLA LIPUT ENN. ALK. 16 € / OVELTA 17 € | OVET KLO 21 LA 12.12. TURISAS LIPUT ENN. ALK. 16,50 € / OVELTA 17 € | OVET KLO 20 TO 17.12. LISSIE (USA) LIPUT ENN. ALK. 28,50 € / OVELTA 30 € | OVET KLO 20 PE 18.12. ATOMIROTTA LIPUT ENN. ALK. 11,50 € / OVELTA 12 € | OVET KLO 21 LA 19.12. METALLIHELVETTI ESITTÄÄ: SHAPE OF DESPAIR LORD VICAR, HARVEST BELL LIPUT ENN. ALK. 18 € / OVELTA 20 € | OVET KLO 21 KE 23.12. HEVINKELIUM LIPUT ENN. ALK. 9,50 € / OVELTA 10 € | OVET KLO 20 LA 27.12. PAPERI-T, VIEW LIPUT ENN. ALK. 14,50 € / OVELTA 16 € | OVET KLO 21 TO 31.12. SIMA RUMA LIPUT ENN. ALK. 11,50 € / OVELTA 12 € | OVET KLO 21
• 4 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 ”Olemme pahOillamme, että olemme aiheuttaneet mielipahaa. Asiakkailta ei ole tullut palautetta, joten tästä ei varmaan koitunut suurta vahinkoa brändillemme.” Näin kommentoi Anttilan markkinointija verkkokauppajohtaja Outi Ellilä Ylelle kohua, jonka bloggaaja Emmi Nuorgam nostatti kirjoittamalla Anttilan verkkokaupan perinteisiä sukupuolirooleja korostavista tuotekuvauksista. No hei, ei siin sit varmaan mittää! Asiakkaat eivät antaneet palautetta eikä brändi vahingoittunut! Ellilän kommentti oli oppikirjaesimerkki huonosti hoidetusta kriisiviestinnästä. Siinä pahoitellaan sitä, että joku toinen on pahoittanut mielensä. Ei suinkaan pyydetty anteeksi sitä, mitä oli tehty. Syyllinen kohuun on pikkumainen hiekkapillufeministi, joka ei ymmärrä, että tytöt oikeasti tykkäävät nukeista ja pojat autoista. Edellä mainittu viesti oli kuitenkin edes yritetty naamioida neutraalimmaksi kuin sitaatin toinen kärki: tärkeintä on, ettei Anttilan maine vahingoittunut. Ylen jutun loppupuolella Ellilä jatkaa jo valmiiksi syvän kuoppansa kaivamista osoittelemalla sormellaan muita syyllisiä. ”Jos syynäisi muita verkkokauppoja, sieltä löytyisi varmasti sata samanlaista tapausta.” Jos ei ole ainoa tunari, niin eihän sitä ole sitten tunari juuri ollenkaan? Samaa logiikkaa noudatellen luikerteli koirien veräjästä myös Volkswagen. Autojensa päästömittauksia vääristellyt yhtiö otti vastaan kiukkuisimman moukarin, mutta kun koijareiden lista täydentyi muillakin merkeillä, saattoi Volkswagen hengittää vapaammin. Kun huijaaminen osoittautuu alan yleiseksi toimintatavaksi, se ei tee siitä hyväksyttävämpää, mutta yksittäisen toimijan syyllisyyden tunne vähenee. Ostaisitko näiden tapausten jälkeen Volkkarin tai lasten joululahjat Anttilan verkkokaupasta? Ei kuulostaisi mahdottomalta. Monelle myös klassikkopahis Nestlé on vain ruokajätti siinä missä Coca-Colakin, vaikka Nestlé on ollut vuosikausia kansalaisjärjestöjen tikun nokassa toimintatapojensa vuoksi. Yritysten maine kestää kovempia kohuja kuin yksittäisten ihmisten. Arrogantisti kritiikkiin suhtautuvaa tai pitkään jatkuneista väärinkäytöksistä narahtanutta poliitikkoa tuskin äänestettäisiin uudelle kaudelle. Eiku... P.s. Myöhemmin Anttilakin havahtui Nuorgamin niskaan keissin myötä sataneeseen internetulosteeseen ja sanoutui julkisesti irti jäykistä sukupuolirooleista ja vihapuheesta. Eihän brändini olE vAhingoittunut? Pääkirjoitus Sampo Rouhiainen, päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi hullu ei nykyisin enää ole hullu, vaan mielenterveyspotilas. Mustia miehiä ei saa kategorisesti nimittää laiskoiksi. Edeltävän kaltainen kielenkäyttö olisi poliittisesti epäkorrektia. Ja hyvä niin. Loukkaavaa kielenkäyttöä ei tarvitse hyväksyä. Epäkorrekti kielenkäyttö on osa populismia, joka juuri nyt on poliittinen muoti-ilmiö. Meillä ja maailmalla. Tässä on kolme pointtia siitä, miksi epäkorrekti retoriikka toimii. Ensimmäinen on muutos. Taloudellisesti haastavina aikoina äänestäjät usein haluavat muutosta politiikkaan. Epäkorrekti retoriikka on keino erottua. Kun poliitikko käyttää terminologiaa, jota nykyisin paheksutaan, mutta joka oli vielä 30 vuotta sitten normaalia kielenkäyttöä, tarjoaa hän äänestäjälle välähdyksen turvallisen tuntuiselta 1980-luvulta. Toinen pontti on syylliset. Kun menee huonosti, on aina helpompi ajatella, että se on jonkun muun vika. Populisti usein osaa osoittaa syyllisen, josta ei myöskään tarvitse puhua arvostavaan sävyyn. Historia on täynnä surullisia esimerkkejä tästä. Kolmanneksi: Epäkorrektia puhujaa ei kuunnella. Ala-arvoisenkin puheen taustalla saattaa olla ihan oikea ongelma, joka koskettaa ihmisiä. Mikäli muut osapuolet ovat haluttomia noteeraamaan kritiikin, sopii se varsin hyvin epäkorrektin puhujan agendaan. Näin hän kykenee näyttäytymään ainoana, joka tunnistaa ongelman ja samalla hän myös määrittää ehdot, joilla keskustelua käydään. Samalla hänestä tulee uhri, joka urhoollisesti käy taistoon unohdetun kansan puolesta. Näin on tapahtunut esimerkiksi Ruotsissa. Viimeisen viiden vuoden aikana maa on ajautunut sellaiseen poliittiseen umpisolmuun, että kukaan ei tunnu saavan sitä auki. Loukkaavaa kielenkäyttöä ei pidä hyväksyä, mutta ikävä kyllä, sitä kannattaa kuunnella. Ylimielisyyteen ei kannata sortua. Toimitukselta EpäkorrEktiA suosiotA Kirjoittaja on mamu kansankodissa. Sakari Muurinen
• 5 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 Tanssiva juhlakansa on kärsimätöntä ja humalatilan vuoksi ailahtelevaa. Biisitoiveisiin pitäisi reagoida nopeammin, eikä odottaa oikeaa hetkeä kyseiselle kappaleelle. Tanssilattialla tärkeintä on kova meno, siellä ei huomaa settien hienovaraisesti rakentuvaa kulkua. Mahdollisimman pitkä hittiputki, kiitos. Puolustus: ”Ihan ensimmäiseksi on syytä erottaa artisti-dj ja ”perus baari-dj”. Dj:n tärkeimpiä tehtäviä on kautta aikain ollut löytää uutta, luovaa musiikkia sekä tuoda uusia biisejä ja artisteja suuremman yleisön tietouteen niin radiossa, klubeilla kuin baareissa. Artisti-dj palkataan tapahtumaan soittamaan sitä ominaista soundiaan, josta hänet tunnetaan. Baaridj:n biisiselektio luonnollisesti käsittää laajemman skaalan eri genrejä, mutta on silkkaa hulluutta kuvitella aina kuulevansa vain samoja hittibiisejä, joita radiot luukuttavat toinen toisensa perään. Nykyään yökerhot ja ravintolat ostavat dj:n tai kokonaisen konseptin, joka on itse dj:n tai tapahtumantuottajan toteuttama. Konseptin ohjeisiin sisältyy yleensä rajoituksia. Osassa esimerkiksi kielletään soittamasta kaikkien lempibiisi Final Countdown , mutta toisissa ympäristöissä sen soittaminen on jopa toivottavaa. Usein biisitoiveesta kieltäytyminen johtuu siitä, että pyyntö on järjetön tai ei vain sovi soittolinjaukseen, on linjaus sitten dj:n tai baarin. Asiakkaan kannattaa siis valita ympäristö, mihin on menossa juhlimaan. Pienellä tutustumisella yöelämän tarjontaan voi löytää sen oikean ravintolan, jossa on mukava dj, joka varmasti soittaa lempibiisisi. Ja kun lähestyt dj:tä toivebiisillä, ei kannata aloittaa sanoilla: ”Tämä biisi, mitä nyt soitat, on aivan paska. Voitko laittaa tämän mun biisin.” Parilla ystävällisellä sanalla tulet todennäköisesti saamaan juuri sitä mitä toivotkin. Jos haluaa kuunnella vain Aquan Barbie Girliä , kannattaa sitä kuunnella aimo annos kotona etkoilla ennen baariin lähtöä. Ihmisten makunystyrät on turrutettu toinen toistaan tylsemmillä radiohiteillä. Niitä toistetaan niin kauan, että Antti Tuiskun Keinutaan muuttuu musiikin irvikuvasta ”ihan kuunneltavaksi” raidaksi. Loppukaneettina voisi vielä todeta, että emmehän mene ravintolaan syömään nakkeja ja muusia, vaan nauttimaan ammattilaiskokin valmistaman aterian lähteäksemme sieltä yhtä kokemusta rikkaampana.” Michael Cassette ja Chantola Dj:t Puolustuspuhe Kallun grilliippi Häiritsemme kulkijoita Ylioppilastalon edustalla Palstalla annetaan vastaamisen mahdollisuus Syyte: Dj, et koskaan soita asiakkaiden suosikkihittejä. Toivebiisit tulevat niin pitkällä viiveellä, että pyytäjä on ehtinyt sammua tai lähteä vessaan. huoli pois, Muutkin MokAAvAt pikkujouluissA Johannes suoranta, englannin opiskeliJa nasti peltomäki, saksan opiskeliJa Juuso marttila, valtio-opin opiskeliJa Koetimme kaivella noloimpia pikkujoulumokia. Se oli aika vaikeaa. Haastateltavat vaikenivat tai olivat käyttäytyneet siveästi. ”Mitään ihmeempää ei ole sattunut. Kerran tosin menin humalassa selittämään pitkän tovin eräästä bändistä ilman, että kuuntelijaksi joutunut uhri sai lainkaan puheenvuoroa.” ”Omalta osalta kaikki on mennyt hyvin. Ei tule mieleen mitään noloja sattumuksia.” ”Meillä oli pikkujoulujen sitsit ja olin illan lopuksi päätynyt puku päällä Posankan sisälle. Kamat olivat unohtuneet sinne, enkä muistanut seuraavana päivänä tapahtuneesta mitään.” Jos haluaa kuunnella vain Aquan Barbie Girliä, kannattaa sitä kuunnella aimo annos kotona etkoilla ennen baariin lähtöä.
• 6 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 Millaisella kaukoputkella parikymppisen pitäisi nähdä kymmenien vuosien päähän, jos sinne eivät näe poliitikotkaan? päättäjän hoppu on nuorEn vitsAus Kolumni Oman valmistumiseni jälkeen poliitikot ovat hoputtaneet yhä ponnekkaammin uusia opiskelijoita ja nuoria. Opintoaikoja on rajattu nopeamman valmistumisen toivossa. Opintotukeen kajoamista väläytellään toistuvasti. Nyt pyritään vähentämään välivuosia luomalla ensikertalaiskiintiöt niille hakijoille, joilla ei vielä ole opiskelupaikkaa tai tutkintoa. Nuoret hakijat ovat monien toiveiden, vaatimusten ja pelkojen ristipaineessa. Hakujärjestys ja opiskelupaikan vastaanottaminen on punnittava tarkoin. Hakijalle tarjotaan enintään yhtä paikkaa, ja jos paikan ottaa vastaan, ensikertalaiseksi ei enää ole asiaa. Toisaalta nuoria koskee hakuvelvoite. Pahimmillaan järjestelmä vie tilanteeseen, jossa nuori ei tee päätöstä motivaationsa ja kykyjensä, vaan varallisuutensa ja perhetaustansa mukaan. Lisäksi tulevaisuus askarruttaa. Voiko opiskelupaikan saavuttaa, vaikka jäisi kiintiön ulkopuolelle? Toimivatko siirtovalinnat alalta toiselle? JOs hakuJärJestelmä epäonnistuu, se ei tee uravalintoja notkeammiksi, vaan lykkää sen sijaan päätökset entistä nuoremmille. Älkää ymmärtäkö väärin: kohtaan työssäni valtavan fiksuja ja päämäärätietoisia nuoria. Tapaan ajatella, että fiksu pärjää aina. Huolestunut olen silloin, jos nuorena valittu ala ei tuo verkostoitumallakaan työpaikkaa. Järjestelmän onkin vastattava opiskelijoiden ja työmarkkinoiden todellisuutta. Ihmisen vahvuudet voivat löytyä jostakin muualta kuin ensimmäiseksi valitulta alalta. Tulee suhdanteita ja megatrendejä. Parasta muutosturvaa olisi se, että kukaan ei päädy umpikujaan. Opintojen ohjaukseen panostaminen jo kouluaikana on hyvä asia, mutta se ei estä virhevalintoja. Millaisella kaukoputkella parikymppisen pitäisi nähdä kymmenien vuosien päähän, jos sinne eivät näe poliitikotkaan? mitä suurempi vastuu nuorelle sälytetään, sitä enemmän on oltava riippumatonta tietoa opinnoista ja sitä paremmin tulevaisuuden hakumahdollisuuksia on voitava ennakoida. Muussa tapauksessa kannattaa hakutietojen ohessa jakaa valintojen tueksi kristallipalloja ja teelehtiä. Tavoitteena on oltava järjestelmä, jossa ihmiset löytävät itselleen sopivalle alalle kaikissa olosuhteissa. Riski talouden murroksessa ei saa jäädä heikoimmassa asemassa olevan nuoren harteille. Se olisi hävytöntä. En ole edes varma, onko nopea valmistuminen itse tarkoitus. Harharetkeä ylimääräisen sivuaineen puolelle ei pidä nähdä uhkana innovaatioille – päinvastoin. Opiskeluaika on parhaimmillaan tajunnan räjäyttävää. Luennoilla oppii paljon, mutta erityisen paljon oppii yhteistyössä viisaiden ihmisten kanssa. Yliopistossa on oltava aikaa laadukkaalle tutkimukselle, opetukselle ja kohtaamisille. Pitäkää nuoret puolenne. Rinnassani roihahtaa ylpeys joka kerta, kun näen opiskelijoiden lähtevän mielenosoitukseen huolehtimaan oikeuksistaan, ajatellen paitsi itseään myös tulevia opiskelijasukupolvia. Näin alumnin näkökulmasta kyse ei ole mukavuudenhalusta, vaan siitä miten Suomi pärjää. Ahneus asuu aivan toisaalla kuin nuorten haaveissa tai opiskelijan pankkitilillä. • stefan stJärnstedt Kirjoittaja on opinto-ohjaaja ja humanisti.
• 7 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 silkkAA EpävArMuuttA teksti: Wilhelmiina palonen / kuva: ”taival lie hankala – olkoon vaan / Luonto lie kitsas – siis kilpaillaan”, lauletaan Ilmari Kiannon sanoittamassa Nälkämaan laulussa . Keskustan varapuheenjohtaja ja tuleva ministeri Annika Saarikko viittasi lauluun juhlapuheessaan Turun yliopiston ylioppilaskunnan vuosijuhlilla. Kyse on tietysti koulutusleikkauksista. Riviopiskelija pelännee ensisijaisesti tukiensa puolesta, mutta huomattavat leikkaukset ovat kohdistuneet suoraan yliopistoihin. Lisäksi varoja on saksittu yliopistoja rahoittavilta tahoilta. Rahoitusta on leikattu esimerkiksi Suomen Akatemialta ja Teknologian ja innovaatioiden kehittämiskeskukselta. Molemmat rahoittavat huomattavan määrän suomalaisten yliopistojen tutkimushankkeista. Otsikoita ovat hallinneet etenkin Helsingin yliopiston ja Aalto-yliopiston henkilökunnan leikkausluvut. Turun yliopistossa rehtori päätyi yhdessä henkilöstöryhmien kanssa siihen, että säästetään muuten kuin irtisanomisilla. Tilanne Turun yliopistossa on sen takia tällä hetkellä poikkeuksellinen muihin yliopistoihin verrattuna. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasosen (kok.) toivomaan profilointiin tai ”poisvalitsemiseen” ei ole ryhdytty. Turun yliopiston tieteentekijöiden varapuheenjohtaja Ari Lehtonen osaa helposti nimetä, keihin leikkaukset Turun yliopistossa osuvat ensisijaisesti: ”Niihin, joilla on määräaikainen työsuhde, joka on päättymässä.” Määräaikaisia työntekijöitä on käytännössä kaikilla aloilla ja kaikissa yksiköissä. Turun yliopistossa on Lehtosen mukaan pitkään noudatettu henkilöstöjärjestöjen ja henkilöstön toivetta siinä, että työsuhteita on yritetty vakinaistaa. Nyt leikkaukset kohdistuvat siis heihin, jotka eivät ole vielä vakiinnuttaneet asemaansa. ”Jos ajattelee ikäjakaumaa, niin enimmäkseen kyse on varmaan uran alkuvaiheessa olevista. Mikä ura tahansa sitten onkin kyseessä – tutkijan, opettajan tai näissä muissa töissä toimivan ura.” Jatko-opiskelijoiden kesken olevia määräaikaisia sopimuksia tuskin lähdetään katkomaan. Ongelma tulee siinä vaiheessa, jos väittelyn jälkeen haluaisi jatkaa post doc -vaiheeseen. ”Ei Turun yliopisto eikä juuri mikään muukaan kotimainen yliopisto pysty palkkaamaan niitä omia vastaväitelleitään.” Suomen Akatemian ja Tekesin rahoituksilla on palkattu juuri jatkokoulutettavia ja post doc -tutkijoita. Kaikkien väitelleiden ei ole tarkoitus jäädä yliopistolle, mutta tällä hetkellä edes lupaavimmille ei ole luvassa kotimaassa juuri muuta kuin epävarmuutta vuosiksi eteenpäin. ”Kyllä siitä on syytä olla huolissaan. Kaikissa muissa yliopistoissa Suomessa käydään parhaillaan lävitse henkilöstöön kohdistuvia vähennyksiä. Mehän mielellään sanottaisiin, että vähennetään hallintoa ja jätetään opettajat ja tutkijat rauhaan, mutta kyllä ne leikkaukset kohdistuvat kaikkiin. Kotimaiset työmarkkinat saturoituvat tässä. Jos jossakin paikkoja avautuu, niin niissä voi helposti olla paljon hyviä hakijoita, mikä tarkoittaa, että alalle tulevat nuoremmat ovat aika heikossa asemassa”, sanoo Lehtonen. Turun yliopiston strategiassa lukee, että post doc -tutkijoihin pitäisi panostaa erityisesti, mutta ilman rahaa on vaikea tehdä mitään. Julkisessa keskustelussa alettiin viitata aivovuotoon viimeistään sen jälkeen, kun professori Jaakko Hämeen-Anttila ilmoitti lähdöstään Skotlantiin. Yhdeksi merkittäväksi syyksi hän nimesi huolen tutkimuksen jatkuvuudesta ja tutkijaoppilaidensa kohtalosta. Sikäli Saarikon valinta viitata Nälkämaan lauluun on osuva. Laulun lopetus on suunnattu juuri niille, jotka eivät siedä kotimaan oloja, kun ”on uudesta luotava maa”. Voi olla, että juuri lupaavien nuorten tutkijoiden perään täytyy huutaa laulun viimeinen säe: ”Raukat vain menköhöt merten taa.” • Turun yliopiston leikkaukset osuvat ennen kaikkea uransa alkupäässä oleviin. Rahoitus kotimaassa kuivuu pois ja ulkomaat alkavat houkutella yhä enemmän. teksti: Wilhelmiina palonen / kuva: sampo rouhiainen Jääkö suomalainen tiede horrostamaan sammaleen alle, lähtevätkö merten taa parhaat vai raukat?
• 8 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 teksti & kuvat: Juho mäki-lohiluoma Virossa pänttää jo noin 1000 suomalaista korkeakouluopiskelijaa. Aina he eivät tunne olevansa ulkomailla. tasainen OpiskeliJOiden virta valuu läpi Tallinnan yliopiston pääovien. Viron lisäksi puheensorinasta erottuu englantia, venäjää ja saksaa. Pian lista täydentyy suomella. Puhujat ovat Annemari Numminen, Oona Oksanen ja Juho Melander. Numminen ja Oksanen opiskelevat oikeustiedettä Tallinnan yliopistossa, Melander kauppatieteitä Tallinnan teknillisessä yliopistossa. Heillä kaikilla on meneillään toinen vuosi kolmivuotisesta koulutusohjelmasta. Opinnot ovat kansainvälisiä ja opetuskieli englanti. Viroa heistä ei puhu kukaan. ”En ole käynyt edes Tallinnan ulkopuolella”, Oksanen sanoo. Melander ja Numminen nyökyttelevät vieressä. Kansainvälisten opinto-ohjelmien opiskelijoista alle puolet on virolaisia. Suuri osa ulkomaisista opiskelijoista tulee maahan vain tutkintoa hakemaan. Melanderia, Oksasta ja Nummista kansainvälinen ilmapiiri ei haittaa. Päinvastoin. ”On se tosi siistiä, kun on ihmisiä ympäri maailman. Meidänkin luokalla on opiskelijoita Intiasta, Afrikasta ja jostain Karibian saarilta. Aina välillä sitä pohtii, miten ihmeessä he ovat Viroon löytäneet. Tämä on kuitenkin niin pieni maa”, Melander miettii. kelan OpintOtukitilastOJen mukaan Virossa opiskelevien suomalaisten määrä on kasvanut kolmessa vuodessa lähes 50 prosentilla. Kansainvälisen liikkuvuuden ja yhteistyön keskus CIMO:n vastaavan asiantuntijan Irma Garamin mukaan Viron suosion syitä on vaikea arvioida. ”Ehkä yksi näkökulma on se, että viime vuosina koko tutkinnon ulkomailla suorittavien määrä on ylipäätään kasvanut melko runsaasti. Ei siis vain Viron. Eli ehkä tässä on jotain Viroa yleisempää taustalla”, Garam pohtii. ”Toisaalta Viron kauppatieteelliset korkeakoulut ovat varsin aktiivisesti markkinoineet koulutustaan täällä Suomessa, ja siellä on tarjolla koulutusta myös englanniksi. Toki Viro on lähellä, ja sinne on helppo lähteä.” Viron suomalaisista opiskelijoista valtaosa opiskelee Tallinnassa. Toinen isompi keskittymä on Tarto, jonne erityisesti lääketieteen ja eläinlääketieteen opiskelijat suuntaavat. Virossa opiskelevat suomalaiset ovat yllättävän homogeeninen joukko. Melander yritti haastatteMElkEin kotonA Annemari Nummisen ja Oona Oksasen mielestä julkinen liikenne toimii Tallinnassa paremmin kuin Helsingissä.
• 9 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 lua sovittaessa saada paikalle myös humanistia, mutta tehtävä osoittautui vaikeaksi. Yksi psykologian opiskelija suostui, mutta aikataulut menivät ristiin. Tilastoja katsellessa Melanderin tuskastelu ei ihmetytä. Lukuvuonna 2013–2014 Virossa opiskelleista suomalaisista lähes puolet, 426, opiskeli kauppatieteitä. Toisena tilastoissa on oikeustiede, kolmantena eläinlääketiede ja neljäntenä lääketiede. Näitä neljää alaa opiskelee 827 yhteensä 967 suomalaisesta opiskelijasta. Suomessa kyseiset alat taas ovat kärjessä, kun tarkastellaan korkeakoulupaikkaa hakeneiden suhdetta sen saaneisiin. Toisin sanoen: niihin on vaikea päästä. Lähdetäänkö Viroon siis vain, jos Suomesta ei saada opiskelupaikkaa? Oona Oksasen mukaan moni ajattelee niin, mutta se ei aina pidä paikkaansa. Samaa mieltä on Annemari Numminen. Heidän kohdallaan Viroon veti halu opiskella kansainvälistä lakia. Suomessa se on kunnolla mahdollista vasta maisterivaiheen opinnoissa. ”Rupesimme miettimään, mikä on hyvä maa, johon voisi lähteä opiskelemaan kansainvälistä lakia englanniksi. Viro tuntui sopivalta ja turvalliselta vaihtoehdolta, koska se on tässä lähellä”, Oksanen kertoo. ”Täällä on myös paljon suomalaisia”, Numminen lisää. Juho Melander puolestaan lähti Tallinnaan, koska ei oikein tiennyt, mitä lukion jälkeen haluaa tehdä. Tuttuja hänellä ei maassa ollut ja kokemukset Virosta rajoittuivat kaveriporukan kanssa tehtyihin matkoihin. ”Ryyppyreissuihin”, Melander naurahtaa. ”Logiikka tänne lähdön taustalla oli se, että en halua päntätä vuotta tai kahta päästäkseni johonkin opiskelemaan ja sitten todeta, että tämä ei ole se oma juttu. Halusin kokeilla miltä tämä ala tuntuu.” neuvOstOaJOista muistuttava raitiovaunu pysähtyy keskelle Narva maantietä, yhtä Tallinnan vilkkaimmin liikennöidyistä kaduista. Kyytiin päästäkseen on ylitettävä kaksi kaistaa, eikä suojatietä ole. Autot kuitenkin pysähtyvät kiltisti ja päästävät raitiovaunumatkustajat ylittämään tien. Joukkoliikenne toimii Tallinnassa hyvin ja on kaupungissa asuville ilmaista. Bussilla yliopistolle kulkeva Melander kertoo, ettei ole katsonut kertaakaan julkisen liikenteen aikatauluja. ”Julkiset toimivat täällä paljon paremmin kuin Helsingin seudulla”, hän sanoo. Jos joukkoliikenne on yllättänyt positiivisesti, sama pätee koko kaupunkiin. ”Tallinna on ihana paikka”, Annemari Numminen hymyilee. Kaupungin lisäksi opettajat, materiaalit ja opiskelijayhteisö keräävät kehuja. Melanderin mukaan kaikki on ollut tuhat kertaa parempaa kuin hän etukäteen odotti. ”Semmoista järkevää.” Valtaosa Tallinnassa opiskelevista suomalaisista elää kuitenkin omassa kuplassaan. Sen myöntävät myös Melander, Oksanen ja Numminen. Heidänkin kaveripiirinsä koostuu lähes yksinomaan suomalaisista sekä muista kansainvälisistä opiskelijoista. Melander on Tallinnan Suomalaiset Opiskelijat ry:n varapuheenjohtaja. Yhdistys järjestää suomalaisille opiskelijoille bileitä ja tapahtumia sekä auttaa kotoutumisessa. Toinen suomen kielellä pyörivä yhdistys on Tauski, jonka toiminta painottuu laskettelureissuihin ja juhlimiseen. Omien tapahtumien lisäksi suomalaisilla opiskelijoilla on omat opiskelijahaalarit. Ne herättävät muissa vähän kummastusta, sillä Virossa haalariperinnettä ei ole. Melanderin mukaan suomalaiset myös seurustelevat lähinnä keskenään. ”En melkein koskaan puhu kenellekään muulle kuin suomalaisille. Ei ole sellainen olo, että asuisi ulkomailla.” Oksanen ja Numminen eivät täysin allekirjoita Melanderin ajastusta siitä, että Tallinnassa ei tunne olevansa ulkomailla. Joskus törmää kielimuuriin, eikä kaikki aina toimi kuin kotona. Iso ero on myös hintatasossa. Oksanen ja Numminen asuvat kaverinsa kanssa Tallinnan vanhassa kaupungissa 100 neliön asunnossa, jonka vuokralla ei saisi Helsingistä edes yksiötä. ”Sen parempaa sijaintia ei tässä kaupungissa olekaan”, Melander sanoo. Opintotuesta jää rahaa käteen jopa vuokrien ja ruokailujen jälkeen. Kolmikko ihmettelee, miten Suomessa pärjätään samalla rahalla. Toisaalta eroa tasaavat lukukausimaksut: vuosi virolaisessa yliopistossa maksaa 3000–4000 euroa. Kesätöissä Melander, Numminen ja Oksanen ovat olleet Suomessa. Varsinkin palvelualalla tulotaso on Virossa niin matala, ettei työskentely oikein kannata suomalaisen näkökulmasta. puOlentOista vuOden päästä Melander, Numminen ja Oksanen valmistuvat nykyisistä koulutusohjelmistaan. Numminen ja Oksanen haluaisivat jatkaa opintojaan maisteriohjelmassa ulkomailla. ”En näe mitään järkeä siinä, että opiskelisin täällä kansainvälistä lakia englannin kielellä ja palaisin sitten Suomeen”, Oksanen sanoo. ”Toisaalta, jos ei tässä vaiheessa mene takaisin Suomeen, on sinne aika vaikea myöhemmin palata. On aika vaikea tietää, missä haluaisi myöhemmin asua”, pohtii Numminen. Kasvavista opiskelijamääristä huolimatta virolainen tutkinto on Suomessa vielä kummajainen, eikä kukaan haastatelluista rekrytointikonsulteista osannut arvioida sen kilpailukykyä täkäläisillä työmarkkinoilla. Osa kuitenkin huomautti, että englanniksi suoritetusta tutkinnosta voi olla hyötyä kansainvälisissä tehtävissä. Myös työnantajien yleinen arvostus ulkomailla suoritettuja tutkintoja kohtaan on noussut. Melander on vielä epävarma suunnastaan. Viroon töihin jääminen ei ole hänelle mahdoton ajatus. Hän kertoo kavereistaan, jotka työskentelevät Tallinkilla, Nordealla, OP:lla ja suomen kielellä toimivassa nettikasinossa. ”Täällä on todella paljon suomalaisia yrityksiä, jotka ovat kirjoilla täällä, mutta maksavat Suomen palkkoja ja työt tehdään suomeksi”, Melander sanoo. ”Siinä ainakin saisi aikamoisen elintason, jos olisi suomalaisen palkkatason mukainen palkka ja asuisi täällä.” • En melkein koskaan puhu kenellekään muulle kuin suomalaisille. Juho Melander (vas.), Oona Oksanen ja Annemari Numminen viihtyvät Tallinnan yliopiston päärakennuksen aulassa. He pitävät sen kansainvälisestä ilmapiiristä.
• 10 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 teksti: Juhana torvinen / kuva: aake kinnunen Raha ohjaa opiskelijan einesvalintoja, mutta tonnikala loistaa poissaolollaan. tEidän kEittiössä
• 11 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 JOkainen JOka on avannut television viime vuosien aikana tietää, että ruoka on tänä maailman aikana iso juttu. Ruoka, ja ruoan koko kulttuuristen merkitysten spektri, on tuotu kaiken kansan makuhermoille. Suomeen trendi on löytänyt tiensä kenties muutamia vuosia myöhässä, mutta löytänyt kuitenkin. Joka tapauksessa on selvää, että ruoka ei enää ole yksinomaan polttoainetta. Ruoka puhuttelee, ruoka jäsentää maailmaa, ruoka on hyvää. Ruoalla on väliä. Usein kun nuori uskaltautuu omilleen, kauas vanhempien jääkaapeista ja helloista, alkaa edelliseltä sukupolvelta sadella neuvoja. Pieniä ohjeenkaltaisia, joita noudattamalla arjessa selviää. Eräät näistä koskevat sen pakottavimman halun, nälän, voittamista. Yksi klassikoista on tonnikalanuudeli. Valmistus on helppoa: keitä nuudelit, lisää tölkkitonnikala. Epäonnistuminen on mahdotonta. Opiskelijaruoka, varsinkin kotiruoka, on jäänyt uudessa ruokapuheessa keskustelun ulkopuolelle. Opiskelijan keittiö on kenties viimeinen ranta, jolla vaiettu konsensus ruoasta polttoaineena vielä vallitsee. Omassa keittiössäni valmistuu ruokaa laajalla skaalalla typerryttävän yksinkertaisista pastakastikkeista pientä keskittymistä vaativiin patoihin. Tonnikalaa en käytä. Se ei ole hyvää. Olenko veitsiä fiilistelevä friikki ja yksin halutessani makua, vai onko konsensus täälläkin murtunut? Mitä ihmettä opiskelijoiden keittiöissä puuhataan? Vedin takin ylleni ja lähdin selvittämään asiaa. hella On kuuma ja tunnelma hikinen. Huoneistossa raikaa Black Sabbathin Master of Reality , kiistaton heavy-klassikko ja todellinen tunnelman nostattaja. Ollaan musiikkitieteen opiskelija Kalle Karjalaisen kotona. Toimittajan vastuulle uskotaan juuresten ja sipulin pilkkominen, ja miksipä ei. Onko mitään nautinnollisempaa kuin pilkkoa palsternakkaa ja porkkanaa raskaan rockin hyväilyssä. Suunnitelmissa on jauhelihakeitto uudella särmällä. Kalle kokkaa varmoin ottein. Työskentely piskuisessa keittokomerossa on tilanpuutteesta huolimatta koordinoitua ja resepti, jos sellaista käytetään, selvässä muistissa. Ensin peruna, sitten sipuli ja ruskistettu liha. Porkkana ja palsternakka vielä, ja ollaan jo loppusuoralla. Kirkas liemi samennetaan tilkalla kermaa ja hyvällä tujauksella cayennepippuria sekä worcestershire-kastiketta. Odottelemme sopivan aikaa ja polttelemme savukkeet, kunnes kokin koemaistama keitto todetaan valmiiksi. Kalle pahoittelee hieman, sillä keitos ei välttämättä edusta autenttisinta kotiruokaa. ”Opintotuki tuli juuri tilille ja nyt on varaa panostaa.” Tykötarpeet on kuitenkin haettu Lidlistä, sillä miksi maksaa väkisin liikaa. Raha ei kuitenkaan suuremmin määritä, mitä Kallen pannuille päätyy, kunnes opintotuki käy vähiin. Rahan loputtua sniiduillaan loppukuu ja käydään vanhempien jääkaapilla. ”Käyn aika usein ulkona syömässä ja siihen kyllä uppoaa rahaa.” Nautimme keiton rennon hartaassa tunnelmassa, makustellen huolella, nauttien ohessa limellä höystettyä lageria. Katsomme Maria Veitolan yökyläilyä, jossa seurataan Isac Elliotia tämän keikkamatkalla Oslossa. Keskustelu kääntyy nopeasti ruoasta muusikkouteen, ja pohdiskelevia sävyjä pulpahtaa esiin. ”Mieti, jos olisit Isac Elliot ja soittaisit aina sadoille tuhansille huutaville teineille”, jompikumpi miettii, ”Miten siinä osaisi olla, ettei kusi nousisi päähän.” Elliotilla on nälkä. Hän on nukkunut pommiin ja aamiaispekoni on korjattu pois. Seuraavan kerran pekonia saa vasta seuraavana aamuna. Keitto on erinomaista. minerva piha opiskelee suomalais-ugrilaista kielentutkimusta ja valmistaa ruokaa, paitsi omaan nälkäänsä, myös kihlattunsa ja kahden lapsensa ruokkimiseksi. Ruoan laatu liikkuu lavealla spektrillä, perinteisistä einesnugeteista suurempiin hankkeisiin, kiireen ja nälän mukaan. ”Tänään me on syöty viikolla kertyneitä tähteitä, jotta voidaan huomenna hyvällä omallatunnolla tehdä pizzaa lasten kanssa.” Yletön haaskaus ei tule kysymykseen, vaikka lasten lautasille usein jääkin tähteitä. Raha ohjaa lapsiperheen elintarvikehankintoja. ”Kyllä raha totisesti vaikuttaa. Aina mä sen halvimman vaihtoehdon kaupasta valitsen. Kaiken kalliimman, kuten juuston, ostaminen kirpaisee aina. Välillä harmittaa, kun ei ole varaa ostaa niin monipuolista kuin haluaisin”, Minerva kertoo. Jotain tuoretta ja terveellistä tarjotaan aina. ”Kyllä mä yritän katsoa, että hedelmiä tai kasviksia on joka aterialla.” Sesonkeja ei perheessä kovinkaan tarkkaan seurata. ”Kesällä ostetaan tietysti mansikoita ja uusia perunoita, sekä syys-talvella mandariineja ja appelsiineja, mutta perusraaka-aineet pysyvät samana kesät, talvet.” Useimmiten perheen kaapeissa on tomaattia, kurkkua, leipää ja maustamatonta jogurttia. Myös kaurapuuro on pakollinen, ja tässä kohtaa toimittaja tuntee syvää sielujen yhteyttä. Eikö puurorutiini olekin paras rutiini? ”Jep. Syön kaurapuuroa joka ikinen aamu. Ilman puuroa kuolisin.” Minerva on viihtynyt yliopistolla kauan ja saa pian toisen tutkintonsa valmiiksi. Kysyn häneltä, miten hänen suhteensa ruokaan ja ruoanlaittoon on muuttunut ensimmäisistä opiskeluvuosista. Vaiheet ovat hyvin muistissa, ja matkalle mahtuu melkoisia mullistuksia. ”Aloittaessani opiskelun syömiseni oli huonolla tolalla. Olin vielä kasvissyöjä. En laittanut kotona ruokaa ollenkaan ja yliopistollakin söin vain satunnaisesti. Kun aloin treenata kovempaa, aloin syödäkin säännöllisemmin” Minerva sanoo. Kun Minerva tapasi kihlattunsa Tapion, pari alkoi pian odottaa esikoistaan. Kana ja kalkkuna tekivät samalla paluun ruokavalioon. ”Tapio ei oikein perustanut mun laittamistani kasvispöperöistä.” Sen jälkeen Minervan ruokavalio on pysynyt pitkälti samanlaisena. Raskaan liikunnan sanelema dieetti on tosin höllentynyt. ”Poikamme pikkulapsiaikoina treenasin vielä kovaa ja söin tosi terveellisesti. Nykyään sitten vähemmän terveellisesti ja rennommin.” lauantainen iltapäivä, taivas on tumma ja sade heltymätön. Marraskuinen Turku näyttää brutaaleimmat kasvonsa. Psykologian opiskelija Susanna Lehtisen asunnossa, Yo-talo B:ssä, on lämmin ja vastaanottava tunnelma. Kynttilä palaa ja kissat pyörivät jaloissa, eikä ulkona riehuva ankeus tavoita. Piskuisen keittiön kaappien oviin on kiinnitetty reseptejä katkarapufetariisiannokselle ja leiville. Eräs kortti nimeää Susannan leipähulluksi. Hän kertoo valmistavansa itse kasvipohjaisen maitonsa, mutta tunnustautuu pohjimmiltaan autenttiseksi nuudelinkeittäjäksi. Tänään valmistetaan kuitenkin nokkoslettuja. Taikinaan päätetään lisätä omaa kulmaa rohkealla määrällä popcorn-mausteita. ”En tee paljonkaan ruokaa itsekseni, koska syön usein Kirjakahvilassa, jossa olen avustajana. Tämä on tällaista, mitä voisin tehdä ystävien kanssa”, hän kertoo. Arjessa hän sanoo usein menevänsä helpoimman kautta. ”Tärkeintä ruoassa on, että se on ilmaista, tai ainakin halpaa. Myös yksinkertaisuus on tärkeää ja eettisyys totta kai. Saa se maistuakin hyvältä.” Vegaani Susanna ei ole, mutta hän on korvannut eläinperäisiä tuotteita kasviperäisillä parhaansa mukaan. Ennen lettutaikinan tekoa otamme maistiaiset vegaanista juustoa, jossa jäljitellään yksittäispakatun sulatejuuston tyyliä. Ihmismaistajat eivät pidä tuotteesta, mutta kissoille se maittaa. ”Ihan kuin tämä olisi tehty tarkoituksella yrjön makuiseksi”, Susanna pohtii makua. Ensimmäinen lettu menee aina pilalle, kuten tälläkin kertaa. Toisen kohdalla peli on selvä. Keskustelu on karannut ruoanlaitosta kaikenkattavaan filosofointiin, kun vihertävien lättyjen pino kohoaa. Kohta syödään, eikä hetkeäkään liian aikaisin. Lettu on tyhjä taulu, jota voi tuunata suolaiseen tai makeaan suuntaan. Suolaisena täytteenä on tarjolla kahdenlaista tuorejuustoa, makealta puolelta Susannan isoisän säilömiä mansikoita, joiden syöminen tuntuu rikokselta. Lettujen rinnalla on tarjolla valkosuklaata ja hasselpähkinäkahvia. Uhkapeli popcorn-mausteella kannatti ja ruoka on herkullista. Kun Susanna puhuu ruoasta, hän puhuu kaikesta muustakin. Lettutaikinaa vaivatessakin tuo arkinen toimi näyttää sinkoavan ympärilleen merkityksen verkkoja. Ruoka ja ruoanlaitto muodostuvat osaksi suurta, holistista elämänkokemusta. ”Joskus mietin vankeutta. On ihanaa olla vapaa ja tehdä ruokaa.” •
• 13 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 ”mä Olen aina ollut sellainen, että mua kiinnostaa kaikki uusi. Mua ei ole koskaan tarvinnut motivoida kokeilemaan mitään”, sanoo Lotta Laaksonen. Tällä hetkellä hän haluaisi ruveta harrastamaan elokuvien katselua. Laaksonen on kiinnostunut esimerkiksi dokumentaarisista elokuvista sekä Rakkautta ja Anarkiaa -festivaalin elokuvista. Pelkästään elokuvien katseluun vain on hassua käyttää aikaa. Siksi Laaksonen aikoo treenata samalla triathloniin ja polkea telineeseen nostettua pyöräänsä. “En vielä tiedä, mistä katson niitä elokuvia. Näkee ne sitten vaikka kännykän ruudusta”, Laaksonen sanoo ja nauraa. Hänellä ei ole kotonaan televisiota, eikä myöskään toimivaa tietokonetta. Niiden ääressä istumiseen kuluisi helposti aikaa, jonka voi käyttää muuhunkin. kAlEntEri päässä Koroisissa, keskellä perinnemaisemaa, on Luomukassi-niminen pieni puoti. Se on marraskuun alussa ”uusavattu” uudistusten jälkeen. Puodille johtavalla hiekkatiellä ei ole katuvaloja. Vain pimeydestä vaimeasti kantautuva liikenteen melu kielii siitä, että ollaan jossain kaupungin liepeillä. Luomukassi on alun perin ollut Laaksosen toiminimi. Laaksonen on aina ollut kiinnostunut ekologisuudesta ja luonnosta. Hän luottaa luomuun ja perusti ensimmäisen luomupiirinsä parikymppisenä. Nykyinen luomuliike ei ole enää hänen henkilökohtainen projektinsa, vaan sitä pyörittää viidentoista ihmisen muodostama osuuskunta. Osa mukana olijoista on ollut aiemmin Laaksosella työharjoittelussa. Silti Laaksosen on täytynyt uudistuksen myötä jakaa muille ihmisille suuri määrä tietoa, joka on aiemmin ollut vain hänen päässään. Laaksonen ei esimerkiksi ole käyttänyt kalenteria. Puodissa on esillä kaikkea teestä saippuaan. Suuri osa tuoretuotteista tulee lähellä olevilta tuottajilta, mutta osa tuotteista tuodaan kauempaa. Luomukassin idea on, että tuotteet saa kohtuulliseen hintaan. Luomutoiminnan taustalla on ollut ensisijaisesti ajatus ympäristön edusta, eivätkä mitkään henkilökohtaiset terveyssyyt. Samasta syystä Laaksonen valitsi kasvissyönnin. “Ykkösjuttu oli se, että kun tiesi ja ymmärsi, mikä hiilijalanjälki on liharuoalla versus kasvisruoalla, niin liha jäi pois ruokavaliosta.” ”Mä olen kyllä aina ottanut tosissani ne ilmastonmuutosläpät”, Laaksonen lisää hetken tauon jälkeen. Sävy on kevyt, vaikka ympäristön huomioiminen määrittää keskeisesti hänen elämäänsä. Luomukassin pyörittäminen on ollut ideologinen valinta, josta ei ole saanut palkkaa. piMu, roMu jA bAtMAn Kaksi hevosta, kymmenen lammasta, kymmenen kanaa, neljä koiraa ja kolme kissaa. Siinä ovat Laaksosen pienellä kotieläintilalla asuvat eläimet. Hän on yksin vastuussa niistä ja neljästä lapsestaan. Lapset ovat saaneet nimetä eläimet. Siitä johtuen lammaslaumasta löytyy esimerkiksi Sketsi, Batman, Pimu, Tuhkimo, Prinssi Philip ja Romu. Toisinaan lapset auttavat ulkoiluttamalla koiria, heittämällä hevosille heinää tai ruokkimalla kanat. Hevosia pitää hoitaa kolme kertaa päivässä, ja silloin kun Laaksosella itsellään on koulupäivä, teini-ikäinen tytär hoitaa ne keskellä päivää. Lapset harrastavat paljon: partiota, soittotunteja, uintia. Ilman kalenteria muistettavaa on runsaasti, mutta Laaksonen sanoo, että unohtaa harvoin mitään. Lähinnä lasten hammaslääkärija neuvolaajat ovat vaikeita. Ne varataan aina niin kauan etukäteen. “Haastavimpia aikoja ovat aina vuoden ja syksyn vaihde, jolloin lasten harrastukset vaihtuvat kerralla. Silloin saattaa olla vähän tukalaa olla oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.” Laaksosen omat vanhemmat asuvat onneksi Turussa: ”He ovat viikoittainen osa meidän logistiikkaamme.” Neljän lapsen taloudessa pieneksi jääneitä vaatteita on pakko säilyttää ja odottaa, että ne sopivat seuraavalle lapselle. Kun joukossa on kokonaan pieneksi jääneitä takkeja, haalareita, housuja ja paitoja, vaatteita kertyy helposti valtavasti. “Tuhansia”, Laaksonen nauraa, “en tiedä, hirveästi.” Joskus kun pyykkiä on kertynyt oikein paljon, Laaksonen saattaa pakata kaiken autoonsa ja ajaa vanhemmilleen. Vanhempien luona on mahdollista käyttää mattojen pesuun tarkoitettua pesukonetta, johon mahtuu vaatteita neljän tavallisen koneellisen verran. Silloin lyhyessä ajassa saa pestyä paljon. Samalla tavalla ruokaa voi tehdä paljon kerralla. Laaksosella on ollut tapana pilkkoa suuri määrä juureksia kattilaan ja keitellä niitä hiljaksilleen puuhellalla. Ensiksi niitä syödään keitettyinä, sitten paistettuina. tEhokäYttäjä Aikaa on rajallisesti. Se riittää kuitenkin moneen, kun hyödyntää kaikki vuorokaudenajat eikä pitäydy kaavoissa. teksti: Wilhelmiina palonen / kuvat: Johanna naukkarinen Mä olen kyllä aina ottanut tosissani ne ilmastonmuutosläpät
• 14 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 Aamuisin Laaksonen herättää ensin poikansa ja menee sen jälkeen vielä nukkumaan hetkeksi. Seitsemältä hän nousee herättelemään nuorimman lapsensa ja käyttää koirat ulkona. “Samalla heitän kanoille ja hepoille ja lampaille ruoat, se on sellainen yksi kierros.” Kaikki on suunniteltu niin, että kiireessä kierrokseen kuluu vain viisi minuuttia. Käytännöllisyys on osa permakulttuuria, jonka mukaan Laaksonen viljelee tilaansa. “Heinät ovat niin, että niitä tarvitsee siirtää vain vähän, ja sitten voi mennä jo seuraavaan paikkaan, ja lisäksi on juoma-automaattia ja muuta.” Permakulttuuri on kokonaisvaltainen tapa suunnitella tilanhoito niin, että se kuluttaa mahdollisimman vähän luonnonvaroja. Laaksonen on kouluttautunut permaviljelyyn ja haluaisi keskittyä enemmän tilaansa. Oma tila hänellä on ollut nyt neljä vuotta. “Ennen sitä se oli vaikeampaa. Asuin vuokralla ja toisen nurkissa, niin ei pystynyt ihan sillä tavalla rakentamaan ja laittamaan, mikä olisi ollut käytännöllisintä.” Hevosia Laaksosella on ollut yhdeksän vuotta, koiria melkein aina. Hevosten jälkeen tulivat sitten muut eläimet. Tilan pyörittäminen perustuu osittain vaihtotaloudelle: hevoset saavat esimerkiksi heinänsä, kun Laaksonen tekee vähän töitä naapurille. huoMAAMAttA triAthlonistiksi Laaksonen ui, juoksee ja pyöräilee joka viikko. Yleensä kymmenestä viiteentoista tuntia viikossa. Hän on harrastanut triathlonia muutaman vuoden. Ensimmäiset kisat olivat viime kesänä. Triathlonin täysmatkassa on lähes neljä kilometriä uintia, 180 kilometriä pyöräilyä ja maratonjuoksu. Laaksonen suoritti puolimatkan eli puolet täysmatkasta. Siihen häneltä meni aikaa reilu kuusi tuntia. ”Se kuulostaa varmaan ihan hullulta. Mutta jotenkin siihen on vain varautunut.” Lapsena Laaksosen perheen mökki sijaitsi Suomen vanhimman triathlonkisan pyöräreitin varrella ja he seisoivat tienvieressä katsomassa kisoja. ”Se jäi silloin johonkin kytemään. Ajattelin aina, että vitsit kun osaisin uida.” Kun Laaksonen paljon myöhemmin muutti omien lastensa kanssa maalle, ulkorakennuksessa olevassa saunassa käyminen oli niin kylmää, että he rupesivat käymään usein uimahallilla. Laaksosen uinti alkoi vahvistua. Sitten hän alkoi lenkittää koiria yhä useammin juosten. Polvi alkoi särkeä ja hän päätti treenata jalkojaan pyöräilemällä kouluun. ”Yhtäkkiä tajusin, että mähän melkein jo harrastan triathlonia. Pyöräilen, uin ja juoksen koko ajan”, sanoo Laaksonen. Oivalluksen jälkeen hän etsi verkosta tietoa ja mietti, jos leikkimielisesti osallistuisi johonkin kisaan. Turun Urheiluliiton sivuilla oli kirjoitettu houkuttelevasti siitä, miten kaikenkuntoiset ovat tervetulleita mukaan harjoituksiin. Laaksonen on pitänyt yhdessä tekemisestä. ”Triathlonporukka yleisesti tuntuu olevan rentoa. Siellä on hyvä olla, on paljon sellaisia höpöttelijöitä.” Tuntimäärällisesti harjoittelu kuulostaa paljolta ja laji on vaativan maineessa. Laaksonen on kuitenkin lomittanut harjoittelun muuhun elämään ja lasten harrastuskuljetuksiin. Koirien lenkityksestä tulee helposti viisi kilometriä juoksua. Kun tyttärellä on uintiharjoitukset, Laaksonen ui hallilla kuopuksensa kanssa saman ajan. Kun jollakin lapsista on partiota, äiti lähtee juoksemaan. Triathlonin harrastamista helpottaa lisäksi se, että seuralla on paljon harjoituksia pitkin viikkoa vaihteleviin kellonaikoihin. Juoksemaan ja pyöräilemään voi lähteä tietysti itsekseen suoraan kotiovelta. ”Sitähän voi treenata ihan mihin vuorokauden aikaan tahansa.” Pyöräily on tehokasta hyötyliikuntaa, kun asuu pitkien etäisyyksien päässä. Jos Laaksonen tarvitsee esimerkiksi kaupasta vain reppuun mahtuvia elintarvikkeita, hän saattaa tehdä kauppareissun pyörällä. Kun kauppa on 15 kilometrin päässä, matkasta tulee edestakaisin jo ”ihan ok”. Laaksonen opiskelee Tuorlassa sijaitsevassa ammattiopistossa luontoja ympäristöneuvojaksi. Jos sinne pyöräilee kotitilalta, niin päivään kertyy jo 45 kilometriä pyöräilyä. Hyötypyöräilyn lisäksi Laaksonen treenaa pidempiä matkoja. ”Fillarissa tykkään kaikkein eniten siitä, kun teen päivän mittaisia retkiä jonkun ystävän tai seurakaverin kanssa.” Urheilu ei jää pelkästään triathlonlajien harjoitteluksi. Yhdessä vanhimman tyttärensä kanssa Laaksonen käy salilla. ”Siinä on laatuaikaa ja tätä treenaamista yhdistettynä.” Urheilun lisäksi Laaksonen harrastaa musiikkia. Se on hiukan jäänyt urheilun myötä, mutta sitäkin hän harrastaa mieluiten yhdessä jonkun kanssa. Soitin on poikkihuilu, jota Laaksonen soittaa ”vähän progressiivisesti”. Silloin kun on sopivasti aikaa, hän saattaa yhdistää musiikin triathlonin treenaamiseen ja pyöräillä ystävänsä luokse soittamaan. ”Siinä tulee taas pari kärpästä kerralla.” koirAvAljAkkojA jA hAulikkoAMMuntAA ”Tykkään tällaisesta taitojen testauksesta”, sanoo Laaksonen. Hän viittaa erävaelluksen suomenmestaruuskisoihin. Neljäpäiväisissä kisoissa vaelletaan pareittain ja suoritetaan erilaisia tehtäviä. Laaksonen osallistui kilpailuun tänä syksynä. ”Se oli tosi extempore osallistuminen.” Laaksonen oli osallistunut kisoihin kerran 15 vuotta aiemmin, mutta tällä kertaa idea tuli myöhään ja hän etsi parin hätäisesti. Koska pari oli mies, piti osallistua avoimeen sarjaan 22 muun parin kanssa. Kierrettävä matka on vuodesta hiukan riippuen noin 100 kilometriä. Laaksosen pari joutui lopettamaan jalkakivun takia ensimmäisen päivän jälkeen, mikä tarkoitti sitä, että virallisesti pari jouduttiin diskaamaan. Laaksonen halusi kuitenkin testata, miten hyvin hän selviäisi vaelluksesta ja tehtävistä ilman paria. Tehtäviin kuului muun muassa koirien valjastaminen valjakkoon, tulentekoa, haulikkoammuntaa ja ensiapua. Laaksonen kehuu, että kilpailussa oli hyvää porukka ja haastavia tehtäviä. Hän suoriutui kisasta kymmenentenä, vaikka tulosta ei virallisesti otettu huomioon. Jos kisat järjestetään ensi vuonna, Laaksonen aikoo osallistua uudelleen. Luontoja ympäristöneuvojan koulutukseen kuuluu esimerkiksi seikkailukasvatusta. Laaksosella on koulutusta jäljellä vielä vuosi. Koulutuksen jälkeen hän haluaisi pitää jonkunlaista luontokoulua ja järjestää toimintaa kaiken ikäisille. ”Mua kiehtovat vähän sellaiset Amazing Race -tyyppiset jutut. Jotain sellaisia tapahtumia, voisi olla sellaista seikkailumeininkiä.” Laaksonen on jo järjestänyt jonkin verran erialaisia kursseja, esimerkiksi permakulttuurista. Tulevaisuudessa hän haluaisi pitää kursseja vielä enemmän. pitkä piMEnEvä Arki-iltA Laaksonen painottaa, että kaikki hänen valitsemansa asiat ovat ”elämäntapajuttuja”. Kaikki pyörii pienellä budjetilla. ”Ihan kädestä suuhun.” Rahan ja ajan kanssa pitää tasapainotella jatkuvasti. Laaksonen mukaan stressitasoa nostaa lähinnä yksi asia. Se on siivous. ”Eikä sille huvita oikein varata aikaa.” Laaksonen käyttää moneen otteeseen kevyellä ironialla sanaa multitaskaus. Hän järjestää ajankäyttönsä eri tavalla kuin moni muu ja yhdistää asioita ennakkoluulottomasti. Osittain kyse on kuitenkin siitä, että hänellä ei mene aikaa tiettyihin asioihin: ei alkoholinkäyttöön, krapulaan, television katseluun tai tietokoneella istumiseen. ”Mitäköhän kaikkea muut ihmiset tekevät… Mulla ei mene aikaa myöskään parisuhderiitoihin tai muihin parisuhdehuoltoihin”, Laaksonen sanoo ja nauraa. Koroisilla tuntuu jo marraskuisen arki-illan pimeys ja paino. Laaksonen on haastattelupäivän aikana hoitanut eläimensä ja tuonut lapsensa Turkuun kouluun. Hänen oma koulupäivänsä on kestänyt yhdeksästä neljään ja sen aikana on simuloitu vuoristossa liikkumista ja selviämistä. Koulun jälkeen hän askarteli lapselleen lepakkoasua, vei kolme lapsistaan Halloween-juhliin ja vanhimman elokuviin. Sen jälkeen hän tuli käymään luomupuodille Koroisille. Viimein illalla hän pääsee ajamaan takaisin kotiin Paraisille. Mutta vielä ensin uimatreeneihin. • Yhtäkkiä tajusin, että mähän melkein jo harrastan triathlonia. Pyöräilen, uin ja juoksen koko ajan.
• 16 kivuliAs koulutus ilman diagnOOsia opiskelevien osuus on pieni. Yhteisöterveyden ylilääkäri Kristina Kuntun ja biostatistikko Tommi Pesosen tekemä Korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimus 2012 kertoi, että vain 26 prosentilla korkeakouluopiskelijoista ei ole diagnosoitua pitkäaikaissairautta, vammaa tai vikaa. Vastanneista miehistä 35 prosenttia ilmoitti, että heillä ei ole mitään lääkärin toteamia terveysongelmia, naisten kohdalla vastaava luku oli 21. Tutkimukseen vastanneet olivat alle 35-vuotiaita yliopistoja ammattikorkeakouluopiskelijoita. Sairastavien määrä kuulostaa suurelta, mutta se johtuu luokittelutavasta. Pitkäaikaissairauksia ovat esimerkiksi epilepsia, hammaskaries, laktoosi-intoleranssi, masennus ja syöpä. ”Yliopisto-opiskelijoilla on pitkäaikaissairauksia paljon. Se on eri asia, haittaavatko ne opiskelua. Opiskelu-uupumuksella ja stressillä ei ole diagnoosikoodia. Stressi voi vaikuttaa opiskelukykyyn merkittävästi, mutta stressin takia lääkäri ei voi kirjoittaa kahden kuukauden sairauslomaa, kun taas masennuksen tai ahdistushäiriön takia voi”, sanoo Kristina Kunttu. hälvEntYnYt stigMA Kristina Kunttu on työskennellyt Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS:llä 1970-luvulta lähtien. Vuosien varrella yleinen suhtautuminen eri sairauksiin on muuttunut, ja tietyt sairaudet ovat vastaanotolla nykyään yleisempiä kuin ennen. Nykyisin opiskelijat hakevat apua terveysongelmiinsa varhaisemmassa vaiheessa kuin ennen. Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat lisääntyneet nuorilla aikuisilla. Nykyisin verenpainetauteja hoidetaan YTHS:llä enemmän kuin ennen. Syynä on lisääntynyt ylipaino ja opiskelijoiden kohonnut keski-ikä. Vuosikymmenten kuluessa mielenterveyshäiriöistä on puhuttu enemmän julkisessa keskustelussa, minkä seurauksena näiden sairauksien stigma on vähentynyt. On ikään kuin aiempaa sallitumpaa sairastua tällä tavalla. ”Pitkäaikaissairauksista psyykkiset häiriöt vaikuttavat eniten opiskeluihin. Masennuksen oireisiin kuuluvat aloitekyvyttömyys, keskittymiskyvyttömyys, väsymys, sosiaalinen ahdistuneisuus ja fyysinen jaksamattomuus. Masentuneen opiskelijan on vaikea lähteä luennoille. Hän ei jaksa lukea tentteihin. Voimavarat eivät riitä opinnoista selviämiseen. Sairauden hyväksyminen vie myös paljon henkistä energiaa”, Kunttu toteaa. Hän muistuttaa, että oireilua on usein jo teini-iäs
• 17 Joskus nuori aikuinen sairastuu opiskeluvuosina niin vakavasti, ettei opintoja voi edistää toivottuun tahtiin. Silloin toimeentulosta tulee monimutkaista. teksti: sanna läylönen / kuvitus: ella kaira sä. Mielenterveysongelmat eivät ole sinänsä opiskelun aiheuttamia. Lukiosta selviää helpommin kuin sen jälkeisistä suurista elämänmuutoksista. Muutokset saattavat lisäksi voimistaa mielenterveysongelmia. Kasvatusja yhteiskuntatieteitä opiskelevalla Iidalla on diagnosoitu pitkäkestoinen masennus. Hänen kokemuksensa sopivat Kuntun näkemykseen: ”Itse asiassa yritin saada apua jo lukiossa ja välivuoden aikana työterveyshuollosta. Lukiossa ei ollut käytäntöjä, miten tilanteeseen olisi pitänyt suhtautua. Työterveyshuollon kautta pääsin psykiatrille, joka määräsi lääkkeitä. Muuta apua en saanut.” ”Yliopisto-opinnot lähtivät hitaasti käyntiin. En tullut toimeen opiskelukavereiden kanssa. Se vaikeutti opiskelua, kun ei ollut porukkaa, johon olisin päässyt mukaan. Kun elämäntilanne muuttui, menneisyyden asioita tuli mietittyä eri tavalla kuin ennen.” Kolmannen vuoden yleisen valtio-opin opiskelija Lumi Nurmi puolestaan sairastui syömishäiriöön abiturienttina. Yhdeksi laukaisevaksi tekijäksi hän nimeää turvallisten kiintymyssuhteiden puutteen. Nälkä toimi ”luomukeinona” ahdistukseen. Vuonna 2012 Nurmi oli puoli vuotta sairaalahoidossa. Diagnoosiksi hän sai anorexia nervosan eli laihuushäiriön. Kun hän pääsi sairaalahoidosta, hänen katsottiin toipuneen. ”Jonkin aikaa syömishäiriö oli piilevä. Eron jälkeen oireilin enemmän. Yliopistovuosien aikana on välillä ollut jaksoja, että olen sairastanut päätoimisesti enkä ole pystynyt opiskelemaan. Oman psyykkisen tilan epävakaus on estänyt esimerkiksi vaihtoopiskelun. Haluan saavuttaa tasapainon ennen kuin lähden ulkomaille.” Suunnitelmissa on lähteä opiskelijavaihtoon maisteriopintojen aikana. hYvinvoinnin vuoristorAtA Jos sairautta vasta etsitään, niin sekin saattaa vaikeuttaa opiskelua yhtä lailla kuin oireet. Opiskeleminen voi olla sairastamisen vuoksi tauolla kokonaisen lukuvuoden tai jopa enemmän. Pahoinvointi ja ongelmat voivat lisäksi vaihdella, jolloin vointi voi välillä olla erittäin hyvä. ”Kun asiat ovat hyvin, opiskelutahtini on hyvä. Yllättävät elämänkäänteet, parisuhdekiemurat ja alkoholinkäyttö vaikuttavat opiskeluun, kuten myös masennuksesta johtuva huonommuudentunne ja heikko itseluottamus. Kursseja on jäänyt kesken.
• 18 Olen käynyt kurssin, mutta en ole mennyt tenttiin. Välillä tuntuu, että menee mahtavasti, ja tekee suuria suunnitelmia. Kun tuntuu, että ei onnistukaan, ajattelee, että antaa koko paskan mennä”, Iida kuvailee masennuksen vaikutusta opiskeluun. Lumi Nurmi kuvaa oman sairautensa vaikutuksia samoin: ”Sairastelujaksojen aikana stressin sietokyky on alhaalla. En kestä tenttija lukupaineita, mistä seuraa, että en pysty opiskelemaan. Kun oireilen vähemmän, saatan rutistaa monta tenttiä lyhyessä ajassa.” Iida ei ole maininnut yliopistohenkilökunnalle masennuksestaan ja sen aiheuttamista ongelmista, koska ei ole kokenut heitä riittävän läheisiksi. Nurmi on puhunut sairaudestaan avoimesti opiskelukavereilleen, jotka ovat suhtautuneet asiaan neutraalisti. Yksi yleisistä, ajoittain vaikuttavista sairauksista on migreeni. Siitä kärsii kahdeksan prosenttia yliopisto-opiskelijoista. Migreeni ei välttämättä häiritse opiskelua, mutta jos hoitotasapaino ei ole kunnossa tai migreeni on ärhäkkä, opiskelu vaikeutuu. Tentti voi kohtauksen takia siirtyä tai jäädä tekemättä. Viime vuonna filosofian maisteriksi ranskan kielestä valmistunut Johanna Pirttilä tietää tämän: ”Sairastuin migreeniin lukiossa. Kun kirjoitin graduani, olin raskaana. Tuolloin minulla oli paha migreenijakso. Kun työni opponoitiin graduseminaarissa, minulla oli migreeni.” ”Olen saanut auraoireita tentissä enkä ole muistanut opiskelijanumeroani. Se on pitänyt kopioida kortista. Ennakko-oireet tulevat muutaman päivän ennen kohtausta, joka voi kestää päiviä. Etenkin opintojen alkuvaiheessa pelkäsin, läpäisenkö tentin, jos jouduin valmistautumaan siihen migreenin kanssa. Mieliala on välillä alhaalla migreenin vuoksi, ja opiskelussa on ollut pitkiä taukoja.” Pirttilä kertoi migreenistään graduohjaajalleen, jolta sai ymmärrystä. toiMEEntulovYYhti Turun yliopiston opiskelijaja hakijapalveluiden opintotukivastaava Marianne Arvonen kohtaa työssään pitkäaikaissairaita opiskelijoita ja käsittelee heidän hakemuksiaan. Osa opiskelijoista, joilla on krooninen sairaus tai vamma, opiskelee kuntoutusrahalla. Tämä tuki on joustavampi kuin opintotuki. Jotta opiskelija saa opintotukea, hänen on kerättävä viisi opintopistettä tukikuukautta kohden. ”Osa pitkäaikaissairaista on opintotuen piirissä. Opintotuella opiskelee esimerkiksi diabeetikkoja, reumaatikkoja ja mielenterveysongelmista kärsiviä. Jos opintoja hidastava syy on tilapäinen eli korkein
• 19 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 Minun olisi pitänyt hakea toimeentulotukea, mutta siihen minulla ei ollut voimia sillä hetkellä. Lopulta lainasin elämisrahat kaverilta. taan vuoden pari kestävä, vaaditusta opintotahdista on joustettava, eli opiskelija saa opiskella omaan tahtiin.” Iida, Lumi Nurmi ja Johanna Pirttilä ovat joutuneet lähettämään Kelalle selvityksiä opintojen viivästymisestä. Arvonen kertoo, että suurimmalle osalle opiskelijoista myönnetään määräaikainen tai jatkuva opintotuki sairaudesta huolimatta. Selvityksiin vaaditaan lääkärin lausunto. Selvittäessään opintojensa viivästymistä Nurmi lähetti Kelaan diagnoosipaperit. Lautakunta hyväksyi selvityksen ja opintotuki jatkui. Arvonen sanoo, että joskus opintotuki lakkautetaan, koska katsotaan, että opiskelija ei voi opiskella täyspäiväisesti. Silloin opiskelijan pitäisi ennemmin olla sairauslomalla. Iidalla on kokemusta opintotuen lakkauttamisesta käytännössä: “Olen joutunut kirjoittamaan Kelalle paljon selvityksiä ja miettimään toimeentuloa. Vuonna 2010 oli suuri pettymys, kun en saanut opintotukea. Minun olisi pitänyt hakea toimeentulotukea, mutta siihen minulla ei ollut voimia sillä hetkellä. Lopulta lainasin elämisrahat kaverilta.” Muutama vuosi sitten astui voimaan lakimuutos, jota YTHS ja opiskelijajärjestöt olivat ajamassa. Tämä muutos mahdollistaa opiskelun sairauslomalla. Tämä koskee kaikkia pitkäaikaissairauksia sekä tapaturmia ja niistä toipumista. Sairauslomalla saa opiskella 24 opintopistettä lukuvuodessa. Kuntun mukaan maltillisella opiskelemisella sairausloman aikana voi olla merkittävä kuntouttava vaikutus. Sairauslomalla opiskelevan Kelalta saamat tuet poikkeavat tavanomaisesta tilanteesta. ”Sairauspäivärahaa ja opintotukea ei voi saada samaan aikaan. Jos opiskelija saa 18 päivää tai enemmän sairauspäivärahaa kalenterikuukauden aikana, hän ei saa opintotukea. Hänen pitää myös hakea yleistä asumistukea”, muistuttaa Arvonen. Kristina Kunttu puhuu myös osittaisesta selviytymisestä. Tämä tarkoittaa sitä, että pitkäaikaissairas opiskelija ei pysty opiskelemaan, koska opiskelukyky vaatii paljon ja kognitioiden pitää olla kunnossa. Silti opiskelija voi olla kykeneväinen suorittavaan työhön, mutta ei esimerkiksi gradun tekoon. Iida ei ole koskaan ollut sairauslomalla, koska on pelännyt sen johtavan täydelliseen toimettomuuteen. Hän on ollut yliopistovuosina jonkin verran töissä: ”Opiskelu vaatii paljon itseohjautuvuutta, itsekuria ja itsenäistä tekemistä. Työnteko on usein sitä, että joku kontrolloi ja antaa minulle selkeät suoritettavat työtehtävät. Opiskeluun liittyy niin paljon pelkoa ja epävarmuutta, kun taas uskon, että osaan tehdä töitä.” • Iida ei esiinny jutussa omalla nimellään.
• 20 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015
• 21 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 ”ilmastOnmuutOksessa On kyse oikeudenmukaisuudesta. Teknologia, raha ja tarvittavat ratkaisut ovat jo olemassa.” Aalto-yliopiston teknillisen fysiikan professori Peter Lund istuu työhuoneessaan Espoon Otaniemessä ja pohtii kysymystä ilmastopolitiikan vastuun jakautumisesta. Aihe on nyt erityisen ajankohtainen, sillä YK:n vuosittain järjestämä ilmastokokous on käsillä. Tämän vuoden kokous järjestetään terrori-iskuista toipuvassa Pariisissa joulukuun alussa. Kokoukseen on ladattu kovia odotuksia. Yksi Pariisin kokouksen keskeisistä kysymyksistä on vastuunjako kehittyvien maiden ja teollisuusmaiden välillä. Tähän asti päästövähennykset ovat olleet vapaaehtoisia kehittyville valtioille, mutta Pariisissa pyritään sopimukseen, jossa kaikki maat sitoutuisivat vähennyksiin. Tässä kohtaa esiin nousee vaikea moraalinen kysymys. Yhteisiä päästövähennyksiä tarvitaan maapallon lämpenemisen hidastamiseksi, mutta voiko kehittyviä valtioita kieltää valitsemasta samaa fossiilisten polttoaineiden tietä, jota länsimaat ovat tampanneet teollisesta vallankumouksesta lähtien? ”Ilmastonmuutoshan on seurausta teollisuusmaiden historiallisesta energiankäytöstä. Nyt kun kehittyvät valtiot haluaisivat ottaa saman reitin, me ilMAstokirstun uudEllEEnjAko teksti: esa kostet / kuvitus: Wilhelmiina palonen Pariisissa yritetään löytää oikeudenmukaista kompromissia ilmastonmuutoksen hidastamiseksi. Otaniemessä puolestaan vaaditaan toisenlaista rahoitusmallia pohjolan feodaaliyhteiskunnan energiamarkkinoille.
• 22 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 kiellämme sen ilman kompensaatiota. Tähän ongelmaan Pariisin ilmastokokous voi kaatua, tai toisaalta mennä eteenpäin mahdollisen ratkaisun kautta”, Lund analysoi. Suomi on tällä hetkellä näkyvästi esillä kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, joskin hieman kielteisellä tavalla. Suomalaisten hiilidioksidipäästöt henkilöä kohden lukeutuvat Euroopan korkeimpiin. ”Meidän kasvihuonepäästömme hiilidioksidiksi muutettuna ovat noin 11 tonnia henkilöä kohden vuodessa. Se on per henkilö mitattuna merkittävästi enemmän kuin vaikka Kiinalla tai Intialla. Olemmeko me sitten sanomassa näille maille, että ette saa päästää, kun ilmasto tuhoutuu”, Lund kysyy. Suomen nykyinen rooli kansainvälisessä ilmastokeskustelussa saakin professorilta kritiikkiä: ”Suomi on tällä hetkellä profiloitunut aika konservatiiviseksi, mitä tulee omien päästöjen vähentämiseen ja solidaarisuuteen. Jos kaikki olisivat yhtä tylyjä kuin Suomi, ei Pariisin ilmastokokouksesta tulisi yhtään mitään.” öljYn AlElAAri Ei kiinnostA Syksy on ollut ilmastomarkkinoilla vilkasta aikaa. Kansainvälisesti merkittäviä ja nykytilannetta kuvaavia ovat olleet etenkin Shellin kahden suurhankkeen kaatumiset. Ensin Shell ilmoitti syyskuussa lopettavansa öljyn ja maakaasun porausoperaation Tšuktšimerellä, Alaskan edustalla. Vain kuukautta myöhemmin yhtiö tiedotti myös Carmon Creek -projektin, massiivisen öljyhiekan kaivaushankkeen, lopettamisesta Albertan provinssissa Kanadassa. Shell sai molemmista hankkeista runsaasti kritiikkiä niihin sisältyvien ympäristöriskien vuoksi. Energiajättiläinen ei kuitenkaan selittänyt hankkeiden päättymistä ekologis-eettisillä syillä, vaan sillä paljon perinteisemmällä motiivilla: kumpikaan hanke ei tuottanut voittoa. Kustannuspuolella puhutaan miljardeista dollareista. Raakaöljyn matalaksi painunut hinta on yksi selitys poraushankkeiden kannattamattomuuteen. Brent-laatuisen raakaöljyn barrelihinta on pudonnut viime vuoden kesäkuun 115 dollarista jo reilusti alle 50 dollariin. Öljystä on ylitarjontaa samaan aikaan, kun Aasian ja Euroopan maiden talouskasvu – ja sitä myöten öljyn kysyntä – on hiipumassa. Heikko taloustilanne ja siitä seuraava kysynnän ja tarjonnan epäsuhtaisuus ovat osasyitä siihen, miksi fossiilisiin polttoaineisiin sijoittaminen ei ole tällä hetkellä kovin hyvää bisnestä. Mutta onko sakkaava globaali talous pelastus ilmastonmuutoksen näkökulmasta? ”Kyllä ja ei. EU:n asettamat päästötavoitteet tullaan saavuttamaan ja arvioiden mukaan puolet siitä johtuu talouden huonosta tilanteesta. Talouskasvun hidastuessa myös energiankulutus laskee”, Lund miettii ja jatkaa, ”Mutta toisaalta öljyhän on nykyään nimenomaan liikenteen polttoaine, eikä se liity enää sähköntuotantoon, joka aiheuttaa noin 40 prosenttia päästöistä.” Aiempaa vähäisemmän kysynnän lisäksi fossiilisten polttoaineiden markkinoita syövät heikot tulevaisuudenodotukset. Ilmastonmuutoksen uhkaan on herätty maailmanlaajuisesti, mikä näkyy sijoituksina uusiutuvaan energiaan. hiilijAlAnjälki nollAAn Suomessakin uusiutuvalle energialle raivataan tilaa energiantuotannossa. Helsingissä sähköntuotantoa on alettu hajauttaa entistä selvemmin eri tuotantolaitoksiin ja -tapoihin. Kivihiilen tilalle halutaan aurinkoenergiaa, maalämpöä ja muita uusiutuvia energiamuotoja. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästä halusta pelastaa hiilidioksidihöyryihin tukehtuva planeetta tuholta, vaan myös taloudelliset intressit imevät valuuttavirtaa fossiilisista polttoaineista kohti uusiutuvan energian syvenevää allasta. Uuden ja puhtaan teknologian halpeneminen tekee siitä aiempaa houkuttelevamman vaihtoehdon. ”Aurinkokennot halpenevat ja aurinkosähkö alkaa olla kilpailukykyistä ilman tukia, samoin tuulivoima. Tämä johtaa siihen, että uusi ja puhdas teknologia voi itse asiassa tulla halvemmaksi kuin vanha ja likainen teknologia”, Lund pohtii. Turussa uusiutuvan energian osuus tulee fossiilista suuremmaksi ennen vuotta 2020, ja kaupungin tavoitteena on tulla hiilineutraaliksi vuoteen 2040 mennessä. Helsingissä vastaava tavoite on asetettu vuosikymmentä myöhemmäksi. Hiilineutraalisuus tarkoittaa kirjaimellisesti tilannetta, jossa kaupungin toiminta ei lisää tai vähennä hiilidioksidipäästöjen määrää ilmakehässä. Täysi päästöttömyys on kuitenkin vaikea tavoite, ja siksi hiilineutraali status saavutetaan käytännössä rahoittamalla jäljelle jääviä päästöjä vastaavat päästövähennykset muualla. Hiilineutraalisuustavoitteiden realistisuudesta Lundilla on selvä näkemys. ”Voi sanoa näin, että ei ole muuta vaihtoehtoa. Olettaen että kansainvälisiä sopimuksia saadaan aikaiseksi, niin kyllä vuonna 2050 sähköntuotannon on jo oltava lähes päästötöntä.” Uusiutuvaan energiaan nojaaminen keventää ilmakehän kuormitusta, mutta mitä se tarkoittaa talouden kehitykselle? Jos kaikki olisivat yhtä tylyjä kuin Suomi, ei Pariisin ilmastokokouksesta tulisi yhtään mitään.
• 23 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 MuutoksEn rAhA on olEMAssA Yksi ilmastopolitiikan myyteistä on se, että kapitalismin kovinta ydintä oleva talouskasvun tavoite voidaan saavuttaa vain fossiilisten polttoaineiden käytöllä. Tämän ajatuksen seurauksena ilmastonmuutos olisi asettanut ihmiskunnan tilanteeseen, jossa on joko luovuttava talouskasvusta ja mahdollisesti jopa luotava kokonaan toisenlainen talousjärjestelmä, tai jatkettava fossiilisten polttoaineiden käyttöä ja kohdattava täystuho. Kapitalistinen järjestelmä on rakennettu fossiilisten polttoaineiden varaan, mutta järjestelmän riippuvuus uusiutumattomasta energiasta ei ole enää näin yksioikoista. Lund tyrmää ajatuksen siitä, ettei talouskasvua voisi jatkaa uusiutuvalla energialla. Tilanne on professorin mukaan juuri päinvastainen: työpaikat tulevat uusista asioista, eivät vanhoista. ”Esimerkiksi Saksassa on viimeisen viidentoista vuoden aikana noussut uusiutuvan energian osuus sähköntuotannossa kuudesta 30 prosenttiin ja samalla on syntynyt 400 000 uutta työpaikkaa. Myös Tanska panostaa uusiutuvaan energiaan ja niillä menee todella hyvin. Siitä on paljon empiirisiä todisteita, että uusiutuva energia nimenomaan luo työtä, talouskasvua ja hyvinvointia.” Suomessakin on jo jossain määrin herätty uusiutuvan energian mahdollisuuksiin, mutta kestävän kehityksen eteen voisi tehdä vielä enemmän. Kokenutta tutkijaa ihmetyttää erityisesti valtion budjettiin sidotut energiaverotuet, joilla käytännössä tuetaan yritysten fossiilisten polttoaineiden käyttöä. Dieselpolttoaineen verotuki on ensi vuonna 740 miljoonaa euroa, teollisuuden sähköveron tuki lähes 600 miljoonaa. Kokonaisuutena valtio kuluttaa verovaroja yli kaksi miljardia euroa vuodessa fossiilisten polttoaineiden käytön tukemiseen tai energian tuhlaamiseen. ”Jos näitä tukia olisi edes viitsitty päivittää nykyiseen raakaöljyn ja sähkön hintatasoon, niin sieltä olisi lähtenyt välittömästi 500 miljoonaa pois. Se on nyt se summa, millä leikataan yliopistoja ja osaamista”, Lund muistuttaa. ”Yhtä hyvin se raha olisi voitu ottaa näistä epäsuorista yritystuista ja laittaa loput noin 1,5 miljardia kestävän energiakehityksen tukemiseen. Tässä ei siis ole kyse rahasta, vaan ideologiasta.” vAlEhtElEvAt fEodAAlihErrAt Koulutuksesta leikkaaminen asettaa ongelmia uusiutuvan energian teknologioiden kehittämiselle. Ala elää innovaatioista, jotka eivät synny ilmaiseksi. ”Olen ollut alalla 35 vuotta ja tiedän, miten innovaatiojärjestelmä toimii. Ei voida leikata osaamisesta ja silti odottaa, että halvemmalla saadaan edelleen huippututkimusta. Tässä on vaarana, että kymmenen vuoden sisällä Suomi on jo jäänyt kehityksestä niin pahasti jälkeen, ettemme enää saa muuta maailmaa kiinni”, Lund miettii. Koulutukseen kohdistuvat leikkaukset ovat saaneet läpi syksyn kritiikkiä korkeakouluilta, ylioppilaskunnilta ja opiskelijoilta. Kritiikki on ollut kärkevää ja ansaittua, mutta Lundin mielestä poliitikkojen takinkääntöihin pitäisi suhtautua vielä ankarammin. ”Suomessa puhutaan yhtä ja tehdään toista, mikä vesittää koko demokratian periaatteen. Jos KeskiEuroopassa ministeri jää kiinni valehtelusta, niin siellä on äkkiä tuhansia ihmisiä kaduilla protestoimassa. Hallitus kaatuisi siihen, ihan varmasti.” Politiikka lukeutuu selvästi aiheisiin, joista professorilla on vahvat mielipiteet, aivan kuten energiantuotannostakin. Onko se toisaalta mikään ihmekään; ilmastonmuutos ja siihen liittyvät energiakysymykset kun ovat mitä suurimmassa määrin poliittisia kysymyksiä. Haastattelu alkoi pohdinnalla Pariisin ilmastokokoukseen liittyvistä oikeudenmukaisuuden kysymyksistä. Oikeudenmukaisuuteen päädytään myös keskustelussa Suomen nykyisestä poliittisesta ilmapiiristä. Kyse on siitä, miten suomalainen demokratia toimii tällä hetkellä ja miten sen tulisi toimia. Lund puhuu ”vaalilippudemokratiasta” eli mahdollisuudesta vaikuttaa päätöksentekoon vain äänestämällä mutta ei vaalien välissä. ”Suomalainen vaalilippudemokratia on enemmänkin osa Itä-Eurooppaa kuin länsimaita. Länsimaissa demokratia on diskurssinomaista, keskustelevaa vaikuttamista. Keskustelevalle demokratialle on ominaista, että vaaleissa on otettava kanta suuriin yhteiskunnallisiin kysymyksiin, eikä kantaa voi vaihtaa noin vain.” Petetyt vaalilupaukset osoittavat, että suomalaisen äänestäjän kuluttajansuoja on heikolla tasolla. Kenelle voi reklamoida, jos oma ehdokas ajaa valituksi tultuaan vaalilupaustensa vastaista politiikkaa? ”Suomessa on tässä feodaaliyhteiskunnan merkit: on kerran neljässä vuodessa valittavat ’feodaaliherrat’ ja sitten ’alamaiset’ eli kansa. Vaalien välissä ei voida vaikuttaa, koska silloin päätösvalta on hallituksella ja komiteoilla”, Lund tuhahtaa. Feodaalisissa yhteiskunnissa veroa vastaan sai sentään suojelua lääninherralta. Ne rahat eivät menneet halpaan dieseliin. • Ei voida leikata osaamisesta ja silti odottaa, että halvemmalla saadaan edelleen huippututkimusta.
• 24 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 ”maahanmuutOlla On negatiivinen vaikutus koko ruotsalaiseen yhteiskuntaan. Se aiheuttaa asunto-ongelmia ja jumiuttaa terveydenhuollon sekä oikeuslaitoksen”, sanoo vakavailmeinen Stefan Olsson. Olsson istuu Landskronan kaupungintalolla ruotsidemokraattien siivessä. Aulan ikkunasta avautuu näkymä satama-altaalle, jonka takana erottuu jäänteitä kaupungin loisteliaasta menneisyydestä. Noin 30 000 asukkaan kaupunki oli aikanaan Ruotsin johtava laivanrakennuskeskus. Nyt, tuhansia työpaikkoja myöhemmin, kaupunkia kutsutaan Ruotsin Baltimoreksi. Rikollisuus on maan korkeinta ja työttömyysluvut huitelevat miltei 15 prosentissa, kun koko maassa työttömyys on keskimäärin alle kahdeksan prosenttia. Kaupunki tunnetaan myös kantaväestön ja maahanmuuttajien välisistä yhteydenotoista. OlssOn On kaupungin varapormestari ja paikallisen ruotsidemokraattien piirijärjestön puheenjohtaja. Hänen puolueensa sanoma kerää päivä päivältä suurempaa kannatusta. Vuoden 2014 vaaleissa Landskronasta tuli kansankodin ruotsidemokraattisin kunta. Puolue kaappasi yli 20 prosenttia valtuustopaikoista. Toimittajat ympäri maata juoksivat pyytämässä haastatteluja Olssonilta. Olssonin mukaan kannatuksen kasvu kertoo siitä, että kansalaiset ovat huolissaan Ruotsin tulevaisuudesta. ”Kaikki on hajoamassa käsiin. Hälytyskellot soivat tälläkin hetkellä.” Olssonin mukaan kaupungin ongelmat alkoivat 1990-luvun puolivälissä. Bosnian sodasta saapuneita pakolaisia majoitettiin irtisanottujen telakkatyöntekijöiden jäljiltä jääneisiin tyhjiin asuntoihin. ”Tämän seurauksena muodostui rinnakkainen yhteiskunta. Rikollisuus kasvoi ja pelko kantaväestön keskuudessa lisääntyi.” Olsson ei itse puhu englantia, vaan mukana on hänen puoluetoverinsa Ulf Karlsson, joka tulkkaa. Karlsson on asunut ulkomailla, Yhdysvalloissa ja Libanonissa, yli 30 vuotta. Hän kertoo järkyttyneensä palattuaan Ruotsiin vajaa 10 vuotta sitten. ”Aikaisemmin en ollut edes kiinnostunut politiikasta, mutta nykytilanne sai minut aktivoitumaan.” Hän kertoo pohtineensa puolueeseen liittymistä teksti: sakari muurinen / kuva: Charline madini Maahanmuuttopolitiikka jakaa ruotsalaisten mielipiteitä. Tapasimme ruotsidemokraatin, johon edes omat veljet eivät suostu pitämään yhteyttä. ikuisEsti oppositiossA
• 25 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 on yrittänyt kovasti kiillottaa puolueen kansikuvaa hallituskelpoiseksi. Pahimmat möläyttelijät on erotettu, ja syyskuussa puolue sulki ulos liian radikaaliksi koetun nuorisoliiton. ”[Timo] Soinihan (PS) ei ole uskaltanut tehdä tätä Suomessa”, Eriksson toteaa. Hän sanoo, että puolueissa on silti paljon yhteistä. Molemmat keräävät kannatusta maahanmuuttokriittisellä politiikalla. ”Molempien äänestäjäkunta muistuttaa toisiaan hyvin paljon. Siellä on tyytymättömiä ihmisiä, jotka pelkäävät globalisaatiota ja digitalisaatiota.” Åbo Akademin valtio-opin professori Kimmo Grönlund on Erikssonin kanssa samoilla linjoilla. ”Puolueilla on yhteneväisiä elementtejä toiminnassaan ja ideologiassaan, mutta juuret ovat erilaiset.” Hän sanoo, että yhteneväistä on oman kansakunnan korostaminen ja maahanmuuttovastaisuus. Se, mitä Suomessa kutsutaan kriittisyydeksi. ”Ruotsidemokraattien juuret ovat selkeämmin rasistisessa liikkeessä, kun taas perussuomalaiset kumpuavat kansa vastaan eliitti -perinteestä.” Molemmat puolueet ovat nousseet merkittäväksi poliittiseksi voimaksi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vaikka yhtäläisyyksiä löytyy paljon, niin Grönlundin mukaan kannatus kumpuaa eri asioista. ”Ruotsissa maahanmuutto on paljon laajamittaisempaa kuin Suomessa parhaissa ajatuksissakaan. Ruotsissa muut puolueet ovat olleet haluttomia keskustelemaan tästä ja ruotsidemokraattien kannatus on syntynyt vastareaktiona tälle.” Hän sanoo, että Suomessa puolestaan yhteiskunnan murros on tuottanut joukon ihmisiä, jotka kokevat että heidän osuutensa yhteiskunnan varallisuudesta on huonompi kuin pitäisi. ”He kaipaavat turvallista 1980-luvun Suomea, jossa asiat olivat aika staattisia. Osa heidänkin kritiikistään toki kohdistuu maahanmuuttoon.” Myös Eriksson huomauttaa, että ruotsidemokraattien yhteiskunta-analyysi on huomattavasti yksinkertaisempi kuin perussuomalaisten. ”Heille tämä maahanmuuttokysymys selittää kaikki ongelmat.” Ruotsidemokraatteja kritisoidaankin usein yhden asian liikkeeksi. Varapormestari Olssonin mukaan asia on oikeastaan päinvastoin. ”Voisi sanoa, että kaikki muut puolueet ovat yhden asian liikkeitä. He ottavat rahaa terveydenhuollosta, koulutuksesta ja vanhuksilta. Rahat menevät yhteen asiaan, maahanmuuton kuluihin.” ruOtsidemOkraattien nOusu suureksi puolueeksi on saanut maan poliittisen järjestelmän sekavaan tilaan. Vahoista blokeista kumpikaan – ei sosiaalidemokraattinen eikä porvari-allianssi – onnistunut saamaan viime vaaleissa enemmistöä valtiopäiville. Siispä maassa on sosiaalidemokraattien johtama vähemmistöhallitus. Puolueiden yhteistyö vanhojen blokkirajojen yli on vähintäänkin haastavaa. Nimellisestä vaa’ankieliasemasta huolimatta muut puolueet ovat haluttomia tekemään yhteistyötä ruotsidemokraattien kanssa. Vanhojen puolueiden ratkaisu tilanteeseen on ollut se, että oppositiossa oleva porvari-allianssi on pidättäytynyt äänestämästä tärkeissä kysymyksissä. Olssonin ja Karlssonin mukaan tämä on lähtökohtaisesti median vika. ”Todellisuudessa teemme kulisseissa paljonkin yhteistyötä kokoomuksen kanssa, mutta asiaa ei uskalleta sanoa julkisesti”, Olsson sanoo. Suomi-instituutin Erikssonin mukaan näyttää hyvin epätodennäköiseltä, että ruotsidemokraatit olisivat pääsemässä pois poliittisesta paitsiosta. Käytännössä ainoa tapa olisi saada yksinkertainen enemmistö valtiopäiville. ”Ja se ei ikinä tule tapahtumaan”, Eriksson sanoo. Grönlundin mukaan tilanne on hankala eritoten siksi, että ruotsidemokraatit kykenevät näyttäytymään ainoana todellisena oppositiona. ”On ihan selvää, että hallituksen linjaan tyytymättömät helposti valitsevat ruotsidemokraatit.” OlssOn kertOO, että ruotsidemokraattina ei ole ainoastaan poliittisessa paitsiossa, vaan monella on vaikeuksia myös siviilissä. ”Minun omat veljeni eivät esimerkiksi suostu pitämään minkäänlaista yhteyttä.” Myös Karlsson sanoo, että sukulaiset varoittivat häntä, kun hän suunnitteli liittyvänsä puolueeseen. ”Muutama vuosi sitten en olisi uskaltanut kävellä ruotsidemokraattien takki päällä ulkona, nyt tilanne on kuitenkin jo parempi.” Erikssonin mukaan maahanmuuttopolitiikka on jakanut kansan hyvin vahvasti kahteen leiriin. ”Myös nykyisen politiikan kannattajien määrä on kasvanut. Tämä näyttäytyy esimerkiksi siten, että monet haluavat tehdä vapaaehtoistyötä maahanmuuttajien parissa.” Grönlund puolestaan sanoo, että kahtiajakautumisesta ei kannata puhua, koska suurin osa kansasta kannattaa edelleen laajamittaista maahanmuuttoa. ”Suomessa voidaan enemmän puhua kahtiajakautumisesta, koska meillä puntit ovat enemmän tasan.” Yhtä kaikki, Ruotsissa näkemyserot ovat niin kaukana toisistaan, että minkäänlaista dialogia on hyvin hankala saada aikaan. Karlssonin ja Olssonin mukaan tämäkin on median aikaansaannosta. ”Journalistit maalaavat meistä sellaisen kuvan, että olemme epäluotettavia ja yhteistyö kanssamme olisi jotenkin väärin”, Karlsson sanoo. Olsson kertoo, ettei ole tutustunut perussuomalaisten ohjelmaan tarkemmin, mutta kertoo ymmärtävänsä, että myös Suomessa on huoli maahanmuuton aiheuttamista ongelmista. Häntä myös kiinnostaa, miten puolue on raivannut tiensä hallitusvastuuseen. Ilme vakavoituu, kun hän kuulee kannatuksen miltei puolittuneen vaalien jälkeen. ”Näin populistisille puolueille usein käy, mutta me aiomme pitää arvoistamme kiinni.” Grönlund tiivistää asian siten, että populistipuolueen on muutettava retoriikkaansa tullakseen vastuunkantajapuolueeksi, jolloin heidän kannattajansa ehkä pettyvät. Jos retoriikkaa ei puolestaan muuteta, niin heidän sanojensa ja tekojensa välillä on ristiriita. ”Molemmat ovat vaikeita vaihtoehtoja.” • yli vuoden, kunnes hän vakuuttui siitä, että puolue ei ole kytköksissä uusnatseihin tai rasismiin. puOlue Onkin ollut jatkuvien rasismisyytösten kohteena. Monet puolueen jäsenet ovat nostattaneet kohuja rasistisilla kirjoituksilla sosiaalisessa mediassa. Sama on tapahtunut Suomessa perussuomalaisten kohdalla. Tukholman Suomi-instituutin johtaja Anders Eriksson on työskennellyt aiheen parissa. Hänen mukaansa puolueiden historiat eroavat toisistaan. Perussuomalaiset on syntynyt Suomen Maaseudun Puolueen raunioille, ruotsidemokraatit ovat olleet aikaisemmin kytköksissä uusnatseihin. Erikssonin mukaan puoluejohto on viime vuosina puhdistanut rivejä. Puheenjohtaja Jimmie Åkesson Olssonin Stefan on Ruotsin Baltimoren varapormestari. ikuisEsti oppositiossA
• 26 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 Jännitys, JättipOteista haaveilu ja ajan tappaminen – nämä ovat kolme keskeistä syytä sille, miksi ihmiset harrastavat rahapelejä. Helsingin yliopiston sosiaalitieteiden laitokselle väitöskirjan laatinut Virve Marionneau tutki syksyllä valmistuneessa väitöskirjassaan rahapelaamisen sosiokulttuurisia konteksteja Suomessa ja Ranskassa. ”Yleisin syy ei-ongelmapelaamiselle on, että ihmiset haluavat hieman jännitystä elämään. Tietenkin myös rahalla on osuutensa kaikessa pelaamisessa, mutta muiden pelien kuin lottojen kohdalla raha on enemmänkin tapa lisätä pelin jännitystä kuin syy itsessään”, Marionneau toteaa. Suomalaiset ovat pelikansaa – onhan esimerkiksi loton tai raha-automaattien suosio helposti nähtävissä minkä tahansa lähisiwaa suuremman ruokakaupan pelipisteellä. Rahapelien suosion laajuus voi kuitenkin tulla monille yllätyksenä. The Economist -lehden julkaiseman tutkimuksen mukaan suomalaiset aikuiset häviävät maailmassa kolmanneksi eniten rahaa uhkapeleihin henkilöä kohden. Suomalaisaikuisen lompakosta suhahtaa vuodessa keskimäärin noin 550 euron siivu erilaisiin rahapeleihin. Vain singaporelaiset ja australialaiset ovat vielä ahkerampia pelaajia. Mikä sitten tekee juuri suomalaisista niin innokkaita rahapelien harrastajia? Marionneaun mukaan pelien saatavuus selittää osittain niiden suosion. Vastoin monien muiden maiden käytäntöä Suomessa raha-automaatteja ei ole vain kasinoissa ja pelisaleissa vaan myös ruokakaupoissa ja kioskeissa. Toisin sanoen pelejä on tarjolla tiloissa, joihin mennään ensisijaisesti tekemään jotain muuta kuin pelaamaan. Muutaman kolikon uhraaminen pelikoneeseen kauppareissun päätteeksi on oheistoiminto, pinttynyt tapa. ”Omassa väitöskirjassani suomalaiset haastateltavat korostivat, että peliautomaatit ovat kaikkein ongelmallisimpia laajan saatavuuden takia. Jos automaattien kanssa on joutunut ongelmiin, voi olla vaikea käydä edes kaupassa ilman, että houkutukset seisovat eteisessä odottamassa.” ”kuin lAittAisi rAhAA hYväntEkEväisYYtEEn” Rahapelien suosio saattaa Marionneaun mukaan heijastella myös yleistä asenneilmapiiriä, jossa pelaaminen nähdään yhteiskunnallisesti hyväksyttävänä toimintana. ”Alan yhtiöt ovat aktiivisesti mainostaneet pelejään ´hyvän tahdon peleinä kansanterveydelle´. Jotkut oman tutkimukseni haastateltavistakin totesivat, kuinka pelaaminen Suomessa on kuin laittaisi rahaa hyväntekeväisyyteen. Toki osalla haastateltavista sävy oli tässä kohtaa hieman ironinen.” Mutta hetkinen. Eikö Suomessa suhtaudutakaan pääosin kielteisesti uhkapeleihin ja niitä harrastaviin ihmisiin? ”Monissa maissa suhtautuminen on vielä huomattavasti negatiivisempaa kuin Suomessa. Esimerkiksi monissa islamilaisissa maissa kaikki pelaaminen on tiukasti kiellettyä”, Marionneau huomauttaa. Tutkijan mukaan rahapelit kantavat mukanaan historiallista painolastia, joka voidaan jäljittää uskonnollisiin syihin asti. Pelureiden taipumus luottaa onnettareen on nähty suurten maailmanuskontojen kilpailevana uskonjärjestelmänä ja rahapelaaminen syntinä. Tästä johtuen sekä katolinen että protestanttinen kirkko ovat suhtautuneet rahapeleihin hyvin kielteisesti, ja protestanttisessa kirkossa pelaaminen on nähty myös eräänlaisena ajanhukkana, joka on pois tuottavasta työnteosta. ”Samanlaista historiallisesti negatiivista suhtautumista on ollut myös lainsäädännössä, ja rahapelaaminen on ollut myös pitkään rikokseksi luokiteltua”, Marionneau muistuttaa. Rahapelaamiseen liittyvät asenteet ovat ehkä muuttumassa sallivimmiksi, ainakin jos tarkastelee pelaamisesta käytettyä kieltä. ”Suomeksi puhutaan nykyään rahapeleistä eikä niinkään negatiivisemmilta kuulostavista uhkapeleistä. Samanlainen prosessi on ollut englannin kielessä, ja etenkin peliteollisuus käyttää nykyään termiä gaming eikä gambling. Myös Ranskassa puhutaan nykyään termillä jeux d’argent eikä jeux de hasard”, Marionneau kertoo. kukA on riskipElAAjA? Uhka-etuliitteen käytölle on ehkäisevän päihdetyön EHYT ry:n selvityksen mukaan perusteita. Selvityksessä arvioitiin yli 100 000 suomalaisen kärsivän peliongelmasta ja näiden lisäksi yli puolen miljoonan henkilön pelaamisen täyttävän riskikulutuksen kriteerit. Riskipelaajien määrä kuulostaa paljolta, mutta se selittyy ainakin osittain tutkimuksessa käytettyjen kriteerien ankaruudella. Riskikulutuksen tuntomerkeiksi määriteltiin muun muassa pelaaminen useammin kuin 2–3 kertaa kuussa sekä korkean riskin pelien eli raha-automaattien, urheiluvedonlyönnin ja kasinopelien pelaaminen. Kriteereitä soveltamalla esimerkiksi viikoittain lottoavan ja sen lisäksi yhden urheiluvedon kuussa pelaavan henkilön kulutus on riskipelaamista. Intuition vastaiset määritelmät eivät sinänsä kerro selvitystyön tasosta, vaan siitä, miten vaikeaa on vetää yksiselitteisiä rajoja maltillisen pelaamisen, riskipelaamisen ja ongelmapelaamisen välille. Vaikka joitakin riskitekijöitä voi tunnistaa, on jokaisen pelaajan tapaus silti yksilöllinen. Antti, 26, muistelee pelanneensa ensimmäisen kerran rahapelejä laivaristeilyllä noin 6–7-vuotiaana. Alaikäisten pelaamista ei kontrolloitu 90-luvulla käytännössä lainkaan ruotsinlaivoilla. ”Muistan sen jännityksen, kun sai vanhemmilta muutaman kolikon käytettäväksi pelikoneisiin. En tosin muista, tuliko niillä rahoilla koskaan voitettua mitään.” Antin nykyinen rahapeliharrastus rinnastuu pelaamiseen käytetyn rahamäärän osalta melko tarkkaan keskivertosuomalaisen kulutukseen. ”Enimmäkseen tulee pelattua peliautomaatteja ja pokeria, mutta toisinaan myös lottoa ja vedonlyöntiä. Rahaa tähän kuluu ehkä noin 20–50 euroa kuussa, riippuen siitä miten paljon pelaan pokeria”, Antti virnistää ja tarkentaa hävinneensä viime aikoina korttipöydässä. Suosikkipelimuodokseen Antti nostaa raha-automaatit, joita hän pelaa sekä netissä että livenä. Pelaamisen kiinnostavuuteen on hänen mukaansa useita syitä. ”Joskus pelaaminen on vain ajan tappamista, mutta usein siitä saa myös jännitystä ja iloa. Aikuisena pelaamisessa on se hieno puoli, kun on itse ansainnut ne rahat, niin voi halutessaan tuhlata niistä osan tällaiseen.” Lapsuuden pelikokemukset laivalla eivät haastateltavan mukaan ole kuitenkaan vaikuttaneet hänen suosikkipelinsä valikoitumiseen, vaan syy on muualla. ”Raha-automaateissa parasta ovat visuaalinen puoli ja nopeus. Peli on yleensä ohi parissa minuutissa, ja sinä aikana ehtii näkemään ainakin vilkkuvia valoja ja muita visuaalisesti kiinnostavia yksityiskohtia, vaikka ei voittaisikaan”, Antti naurahtaa. Rahapelitutkimuksessa on osoitettu, että monet peliautomaattien ominaisuuksista on suunniteltu lisäämään jännitystä ja koukuttamaan siten pelaajaa. ”Pelin vilkkuvat valot ja äänet lisäävät pelaajien jännityksen tunnetta. Muihin rahapeleihin verrattuna peliautomaatit ovat myös huomattavan nopeita. Panoksen ja lopputuloksen välillä on vain muutamia sekunteja, kun esimerkiksi lotossa arvontoja on vain kerran tai pari viikossa”, Marionneau toteaa. Nopeatempoisemmat pelit ovat yleensä lottoa koukuttavampia. Peliriippuvaisten suosikkipelit vaihtelevat, mutta heidän aivotoiminnassaan on eräs yhteinen toimintahäiriö. dopAMiinit kAAkossA, pElAAjA loukussA Peliriippuvuuteen liittyviä neurobiologisia ilmiöitä tutkitaan parhaillaan valtakunnallisessa PETkes kuksessa Turun yliopistossa dosentti Valtteri Kaasisen johtamassa ’Aivojen dopamiini-, opioivilkkuviEn vAlojEn kutsu
• 27 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 dija serotoniiniaineenvaihdunta toiminnallisissa riippuvuuksissa’ -tutkimusprojektissa. Projektiin osallistuva dosentti Juho Joutsa osoitti kolme vuotta sitten valmistuneessa väitöskirjassaan pelihimoon liittyvän aivojen palkkiojärjestelmän lisääntynyt dopamiinitoiminta. Dopamiini on aivojen välittäjäaine, joka vaikuttaa muun muassa oppimiseen ja palkitsemistoimintoihin. ”Liiallinen dopamiinitoiminta peliriippuvaisilla on edelleen tutkimuksen keskiössä. Tällä hetkellä tutkimme muista välittäjäaineista serotoniinija opioidijärjestelmien toimintaa peliriippuvaisilla”, Joutsa kertoo. Peliriippuvaisen liiallinen dopamiinitoiminta eroaa päihderiippuvaisen ihmisen palkkiojärjestelmästä, joka toimii päinvastoin tavallista heikommalla teholla. Eroavaisuudelle ei ole varmaksi tiedettyä syytä. ”Todennäköisesti kyse on farmakologisesta vaikutuksesta eli siitä, miten päihteenä käytetty molekyyli vaikuttaa aivoihin. Jos verrataan esimerkiksi huumeriippuvuutta peliriippuvuuteen, niin siinä ovat vastakkain ulkopuolinen ja sisäsyntyinen vaikutus aivokemiaan.” Palkkiojärjestelmän toiminnan eroista huolimatta erilaisilla riippuvuuksilla on tapana kasautua samoille ihmisille. ”Kyllä esimerkiksi alkoholisteilla on todettu peliriippuvuutta keskimääräistä enemmän. Ja päinvastoin eli päihdeongelmat ovat yleisempiä ongelmapelaajilla kuin väestöllä keskimäärin”, toteaa Joutsa. Peliriippuvuuteen ei ole toistaiseksi olemassa mitään lääkehoitoa. Opioidijärjestelmään vaikuttavia lääkkeitä on kokeiltu peliongelmaisten hoidossa, mutta niillä ei ole Joutsan mukaan päästy haluttuihin tuloksiin. ”Toisaalta moni pääsee ongelmapelaamisestaan eroon ilman lääkehoitoakin esimerkiksi terapian ja vertaistukiryhmien avulla.” Joillekin pelaamisesta tulee ongelma, toisilla se pysyy harmittomana harrastuksena. Selvää rajanvetoa on vaikea tehdä. Valtava bisnes ei osoita hiipumisen merkkejä – pelit jatkuvat yhä lottovoittajien maassa. • teksti & kuvat: esa kostet Suomalaiset ovat maailman kolmanneksi ahkerimpia rahapelaajia. Pelaamisen syntinen leima alkaa vähitellen hälvetä, mutta samalla riskipelaajiksi luonnehditaan jo puolta miljoonaa kansalaista. Suomalaisaikuisen lompakosta suhahtaa vuodessa keskimäärin noin 550 euron siivu erilaisiin rahapeleihin.
• 28 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 vAlkokAnkAidEn vuosikErtAsAnkArit ”ei mitään.” Näyttelijä Daniel Craig yllätti haastattelijansa napakalla vastauksella. Craigilta kysyttiin, mitä ihmiset voisivat oppia hänen esittämältään hahmolta, maailmankuululta agenttisankarilta James Bondilta. Myötäsukaisen vastauksen sijaan Craig arvioi Bondin olevan jääräpäinen misogynisti, jossa on tuskin positiivisen roolimallin aineksia. Craig latasi yllättävät kommenttinsa pöytään viikkoa ennen uusimman Bondelokuvan, Spectren , ensi-iltaa. Ne olivat selkeässä ristiriidassa sen kanssa, mitä elokuvantekijät yleensä kertovat mainostaessaan uusia tuotoksiaan. Ympäripyöreiden kohteliaisuuksien joukossa Craigin tyly tilitys oli hyvä keskustelunavaus pitkien elokuvasarjojen mielekkyydestä. Craigin suorat kommentit kuvaavat haastetta, jonka näyttelijä kohtaa esittäessään itseään vanhempaa hahmoa. Pelkästään valkokankaalla Bond on seikkailut peräti 53 vuoden ajan. Satunnaisista tuotantovaikeuksista huolimatta elokuvasarja kattaa tähän mennessä 24 osaa. Bond-sarjan aikana kylmä sota on päättynyt, länsimaiset teollisuusvaltiot muuttuneet palveluyhteiskunniksi ja maailman valtapoliittinen painopiste siirtynyt muille mantereille. Ei ole ihme, jos sankari tuntuu esittäjästäänkin epärelevantilta reliikiltä. Bond-elokuviin on mahtunut paljon yrityksiä löytää tuplanolla-agentille uutta jalansijaa muuttuvassa maailmassa. Leffasarjasta onkin tullut kameleontti, joka mukautuu uusiin trendeihin. Esimerkiksi 1970-luvun öljykriisin varjossa vakooja pyrki pelastamaan aurinkoenergian kehittämiseen erikoistunutta tiedemiestä, mutta muutamaa vuotta myöhemmin hän suuntasi jo avaruuteen yllätyshitti Tähtien sodan (1977) vanavedessä. Kameleontin tavoin Bond muuttuu vain pinnallisesti. Eriskummalliset aseet, nopeat autot, nuoret naiset sekä seksin ja kuoleman välimaastossa leikittelevät alkutekstijaksot tunnusmusiikkeineen ovat pysyneet hahmon matkassa vuosikymmenten halki. sankarin päivittäminen ei ole helppo tehtävä vaan jatkuvaa tasapainoilua nykyhetken tarpeiden ja vanhojen fanien odotusten välillä. Tämän on saanut kokea myös Craig itse kymmenen vuotta sitten. Bondin kuudenneksi esittäjäksi vastavalitun näyttelijän epäiltiin tuolloin olevan liian rujo tulkitsemaan hienoeleisenä pidettyä herrasmiesvakoojaa. Craigin neljä Bond-elokuvaa ovat vastanneet huutoon kyseenalaistamalla sankarivakoojan menetelmät ja merkityksellisyyden hänen omissa elokuvissaan. Casino Royalessa (2006) Bondiin viitattiin tylppänä aseena, kun taas edellinen tuplanollatuotos Skyfall (2012) esitteli fyysisesti ja henkisesti rikkinäisen superagentin koko Ison-Britannian salaisen palvelun kritiikkinä. Melko tylyä – erityisesti siksi, että alun perin kirjailija Ian Fleming loi hahmon suojaamaan Britannian ylpeyttä maan mittavan siirtomaaimperiumin romahtaessa. spectressä uudistaminen ja kritiikki vaihtuvat menneeseen haikailuun. Kovasanaista taustaa vasten sinänsä taidokkaasti tehty elokuva on hienoinen pettymys. Elokuvalle nimensä antava rikollisjärjestö sarjan menneisyydestä herätetään henkiin – muodikkaasti valvontayhteiskuntaan liittyvillä peloilla höystettynä – ja Craigin suorista sanoista huolimatta sulava glamour vahvistaa vanhaa asemaansa. James Bondin paluu kohti mennyttä saattaa olla laiskaa mutta myös vääjäämätöntä. Elokuvasarjan käännös oman historiansa suuntaan alkoi oikeastaan jo Skyfallin puolella. Kovin kriittisenä käynnistynyt elokuva purki päähahmonsa pieniin osiin – ja lopussa kokosi hänet entiselleen, sillä jonkun oli edelleen pelastettava maailma. Lopussa Bondin synnit unohdettiin ja Britannian rooli maailman vartijana turvattiin. Se on asetelma, josta jatkumoa hajanaiseen elokuvasarjaan tavoitteleva Spectre lähtee liikkeelle. Vaihtoehtona olisi irrallisten tuomioiden toistaminen loputtomiin. Ehkä Skyfallin ja Spectren tekijätiimi kaikesta kritiikistä huolimatta kurkottaa menneisyyteen jopa mielellään, vaikkakin tahattomasti. Bond on pyörinyt valkokankailla niin kauan, että nykyiset tekijät ovat tavalla tai toisella itsekin sarjan vanhoja faneja. Tekijät voivatkin nostalgisoida elokuvasarjan historian lisäksi omaa menneisyyttään. Joulun alla uuden Tähtien sota -elokuvan, The Force Awakensin , ensi-ilta kiihdyttää entisestään liikehdintää elokuvabisneksen nostalgia-apajilla. Elokuvasarjan relevanttiutta testaava ohjaaja-käsikirjoittaja J.J. Abrams on tunnustautunut sarjan antaumukselliseksi faniksi. Tuskin siis lienee yllätys, että elokuvan massiivinen markkinointikampanja on hekumoinut Millennium Falconin paluuta häpeilemättä jo vuoden verran. Joskus vilpitön innostus on helpompaa kuin kurttuotsainen kritiikki. • teksti: ilkka hemmilä kuvitus: sampo rouhiainen Mittavat elokuvasarjat joutuvat kirjoittamaan omaa perintöään uudelleen jatkuvasti. Sellaisen työtaakan äärellä uudistuminen ei ole helppoa.
• 29 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 kaikki Ovat kännissä koko ajan. Suomalaisilla on tuntunut aina olevan jonkinlainen alkoholiongelma. Sellainen mielikuva ainakin välittyy, jos tutustuu yhtään täkäläisiin 1500– 1800 -lukulaisiin kirkon ja valtion kirjaamiin lähteisiin. Niistä näkyy kansa, joka esiintyy juopuneena kirkossa ja käräjillä. Tarkemmin katsottuna vallanpitäjätkin olivat ihan tuubassa. Historioitsija Olaus Magnus kertoi 1500-luvulla Ruotsin kuningas Hundingista, joka hukkui kestiensä päätteeksi simasammioon. Ja papit, heidän juopottelustaan rangaistiin laissa vasta 1700-luvun puolella. Oli mahdollista, että pappi saarnasi viinan voimalla ja seurakunta kuunteli sanaa aivan yhtä jurrissa. Tilanne ei ole sikäli ihme aikana, jolloin alkoholi oli ainoa olemassa oleva lääke. Miten asiaa olisi sitten pitänyt hoitaa? Alkoholia kului paljon, ja juopottelu teki kansalaisista velttoja ja tappelunhaluisia, sanoi kirkko. Kruunulle kansan viinanhimoisuus oli otollisempaa, sillä paloviinasta saatavat rahat houkuttivat. Lopulta vallanpitäjät löysivät yhteisen sävelen, ja papisto kertoi saarnastuoleissaan ylenjuonnin ja -syönnin olevan kaikkien syntien kätilö. 1800-luvulle tultaessa Turmiolan Tommin alkoholivalistuksella oli jo vuosisataiset juuret. Mutta kuinka humalassa kaikki oikeastaan olivat? Etenkään nuorten alkoholinkäytöstä ei ollut näyttöä, mutta tietysti he joivat jossain salaa. Monissa oikeuslähteissä korostuu myös eritoten häiriköivä humalointi. Näissä merkinnöissä aikansa ”kohtuukäyttäjä” jää pimentoon. Jyväskylän yliopiston historian professori Kustaa H. J. Vilkunalta kesti kaksi vuosikymmentä koota esitys suomalaisten varhaisista juomatavoista. Nyt käsillä on teos, jonka aihe on yhtä lailla kutkuttava että tärkeä. Ei ole lainkaan erikoista, että alkoholin kiellon ja sääntelyn keinot ovat aikaa myöten pysyneet samoina, kuten myös lieveilmiöt. Se on hyvä pitää mielessä, kun tarkastelemme suomalaisten asenteita ja suhdetta alkoholiin nykypäivänä. Heini Kilpamäki Kustaa H. J. Vilkuna: Juomareiden valtakunta – 1500– 1850 Suomalaisten känni ja kulttuuri. Teos 2015. 688 sivua. Peli Elokuva Kirja kuningAs ihAn siMoissAAn Miksi nuori tEkEE MAssAMurhAn? huonEpAkopEli uudEllA tAsollA suOmen ensimmäinen room escape -pelejä tarjoava yritys perustettiin puolitoista vuotta sitten. Tämän jälkeen vastaavia on perustettu ympäri maata. Huonepakopelit ovat sekoitus tietokonepelejä sekä salapoliisija kauhuromanttisia elokuvia ja kirjoja. Peliin osallistutaan muutaman henkilön ryhmässä, ja tavoitteena on selvittää tiensä ulos suljetusta tilasta tietyssä ajassa, ratkaisten matkan varrella arvoituksia. Tylkkärille tarjoutui mahdollisuus kokeilla ennakkoon tulossa olevaa pelimuotoa, jossa yhdistellään tiimityöskentelyyn ja ongelmanratkaisuun lisäksi teatteria. Suomenlinnan raunioihin sijoittuvassa Escape the Spirits -pelissä osallistujat eivät olleet pelkästään keskenään huoneessa. Tietokonepelien tapaan tilassa oli kanssamme hahmoja, joita esittivät näyttelijät. Matkan varrella törmäsimme esimerkiksi matemaattisiin laskutehtäviin, hahmotuskykyä vaativiin kuvaarvoituksiin tai sanallisiin ongelmiin. Roolihahmot olivat osa arvoituksia. Esimerkiksi nukkuvalta vartijalta piti viedä avain kaulasta, ja toinen hahmo puolestaan antoi pääsyn vartioimaansa laatikkoon vasta, kun toisen huoneen arvoitus oli ratkaistu. Kokemus oli hyvin interaktiivinen, sillä roolihahmot puhuivat, ääntelehtivät ja kävelivät ympäri huoneita. Lisäksi tunnelmaa oli luotu kynttilöillä ja ruokahuoneessa oli aito kattaus. Hahmojen ansiosta kokemus tuntui hyvin intensiiviseltä ja samanlaiselta kuin tietokonepeleissä, sillä näyttelijät pitivät yllä tunnelmaa. Pakohuoneeseen uskaltautuminen ei vaadi erityisiä taitoja, sillä jopa toimittajaryhmämme pääsi ulos ennen kuin käsiin hieromiemme yrttien pelotevaikutus loppui ja pahat henget olisivat käyneet kimppuumme. Sekä perinteinen room escape että tulevat versiot näyttelijöiden kanssa ovat kokeilemisen arvoisia, jos haluaa päästä kokeilemaan omia ongelmanratkaisuja tiimityötaitojaan salapoliisija kauhuelokuvista tutuissa ympäristöissä. Tuomas Dahlström Insideout Escape Games Helsinki: Kallio ja Vuosaari 2-6 henkilön ryhmille. vuOsien 2007 ja 2008 koulusurmat pysäyttivät koko Suomen. Luoteja paenneet puhuivat hiljaisista ja älykkäistä, omissa oloissaan viihtyneistä tappajista. Aselakeja tiukennettiin. Hallitus lupasi petrata turvallisuustilannetta. Arto Halosen elokuva Valkoinen raivo (2015) ei niele ajatusta ”yksittäistapauksista”. Se pohjaa argumentaationsa pitkälti Laurin (nimi muutettu) tarinaan. Hänestä kuultiin ensimmäistä kertaa Suomen kuvalehden artikkelissa vuonna 2008. Dialogittomiin kuviin nojaava kerronta on tunteikasta, subjektiivista ja hiljentävää. Valkoisella raivolla on samanlaista valistusarvoa kuin Reindeerspotting – pako Joulumaasta (2010) -huumekurimuksella. Taidokkaasti arkistopätkiä ja näyteltyjä kohtauksia yhdistelevässä elokuvassa on päiväkirjamaisuutta. Muistojen sivuilta paljastuu hyvinvointivaltio, joka on vasta heräämässä sisällään myllertävään syöpään. Lauria kiusattiin. Lauri alkoi vihata. Lauri halusi kostaa. Lauri aikoi toteuttaa koulusurman. Joukkoteurastuksen suunnittelu sujui akateemisen metodologisesti, vaihtoehtoja punniten ja ratkaisuja järkeillen. Musta raivo pimentää ihmisen pääkopan. Silloin toimitaan impulsiivisesti, ajattelematta. Lauri ajatteli. Hän oli valkoisen raivon vallassa. Koulusurmat kielivät yhteiskunnan epäonnistumisesta. Vaikka Laurin luotettavuudelle kertojana ei ole takeita, peilaa hänen tarinansa Gerdtin, Auvisen ja Saaren elämänkertoja. Niitä elämänkertoja, joissa Youtubeen ladatut ammuskeluvideot ja Nietzsche-kiinnostus eivät valtaa kaikkea tilaa. Puhutaan vakavasta masennuksesta, tragedioista ja jatkuvasta kiusaamisesta. Laurin ääni antaa koulusurmaajille ihmisen kasvot. ”Minuakin kiusattiin, enkä minä silti ketään ampunut”, moni sanoo. Suurin osa ei koskaan ammukaan. Mutta kuinka pitkään mutu-argumentaatioon ja musiikkimaun kaltaisiin selityksiin nojaten voidaan ummistaa silmät toisinaan tappavia seurauksia saavalta pahoinvoinnilta? Jouko Luhtala **** Valkoinen raivo Suomi, 2015, kesto 73 min O: Arto Halonen K: Arto Halonen
• 30 TURUN YLIOPPILASLEHTI 9/2015 kokEilE tätä! tOnttulakita. Turun ammattikorkeakoulun opiskelijoiden osuuskunta ja Turun Ydinkeskustayhdistys ry järjestävät lauantaina 5.12. klo 16 Kävelykadulla tonttulakkiennätysyrityksen. Tarkoituksena on kerätä mahdollisimman monta tonttulakkipäistä ihmistä samaan paikkaan. Piippalakkeja voi ostaa paikan päältä, jonka lisäksi Kävelykadun liikkeet jakavat niitä asiakkailleen. Paikalle toivotaan erityisesti haalareihin pukeutuneita opiskelijoita. vOimalOidu. Ydinvoimaloista puhutaan harvoin esteettisinä kohteina. Valokuvaaja Lasse Lecklinin näyttely Euroopan kauneimmat ydinvoimalat lähestyy aihetta pohtimalla ydinvoimaloiden asemaa suhteessa ympäröivään maisemaan. Usein idylliseen maalaismaisemaan sijoitetut voimalat luovat miljööseen ristiriitoja ja nostavat esiin kysymyksiä ihmisen ja luonnon välisestä suhteesta. Näyttely on avoinna 13.12. asti Valokuvakeskus Perissä, osoitteessa Itäinen Rantakatu 38. kluBBaile. Turun Klubi hakee uutta nousua folk-metallin eeppisistä maisemista. Perjantaina 4.12. lavalle nousevat sveitsiläisbändi Eluveitie, islantilainen Skalmöld ja belgialainen Ithilien. Kolmikosta tunnetuin on Eluveitie, jonka musiikissa perinteiset soittimet yhdistyvät kitaroihin ja laulaja Chrigel Glanzmannin murinaan. Yhtye esittää suuren osan kappaleistaan galliksi, jo kuolleella kelttiläiskielellä. Liput: tiketti.fi. Hinta 21 euroa. Ovet klo 21, keikka 21.30. Järjestöjen infopalsta TUKORES Tukores ry:n sääntömääräinen syyskokous järjestetään 10.12.2015 klo 1700 Proffan Kellarin pienemmässä kabinetissa, Rehtorinpellonkatu 6:ssa. Tervetuloa kaikki jäsenet osallistumaan ja nauttimaan seurasta SHO Satakuntalais-Hämäläinen Osakunta (SHO) on poikkitieteellinen yhdistys, jonka toiminta kattaa mm. jokaviikkoisia kerhotapaamisia, yleistä hengausta YO-talo B:n katutasossa sijaitsevassa Osakuntatilassa (auki lähes päivittäin!) sekä ympäri vuotta järjestettäviä perinteikkäitä tapahtumia. 27.11. on tiedossa osakuntatalo Uusi-S:n hautajaiset, lisätietoja kotisivuiltamme (sho. utu.fi) ja Facebookista. TYRMÄ Turun yliopiston roolija strategiapeliseura Tyrmän virallinen syyskokous järjestetään sunnuntaina 22.11. kello 12:00 Terrakodissa. Käsitellään sääntömääräiset asiat, hyväksytään vuoden 2016 budjetti, toimintasuunitelma ja valitaan halitus. Tämän jälkeen roolija lautapelejä voi harrastaa osakuntasalissa missä on peliviikon peli-ilta. ! KAUPPAKORKEAAN Timo Hentusen tehokkaalla nettikurssilla: winner.fi
• TERVEITÄ, VAPAAEHTOISIA MIEHIÄ JA NAISIA LÄÄKETUTKIMUKSIIN CRST on perustettu vuonna 1995 ja se on Suomen suurin ensivaiheen kliinisiä lääketutkimuksia tekevä keskus. Yrityksenä olemme toimineet vuodesta 2014. Etsimme säännöllisesti terveitä, vapaaehtoisia miehiä ja naisia lääketutkimuksiin. Lääketutkimuksissa tutkitaan uusien ja markkinoilla olevien lääkkeiden imeytymistä, turvallisuutta ja tehoa. Tutkittavalle tehdään mm. lääkärintarkastus ja otetaan verinäytteitä eri aikapisteissä lääkkeen annon jälkeen. Lääkettä otetaan kotona ja/tai tutkimuskeskuksessa. Tutkittaville maksetaan osallistumiskorvaus, jonka suuruus perustuu tutkimuksessa käytettyyn aikaan ja vaivannäköön. Jos olet kiinnostunut osallistumaan ja olet: • oletyli18vuotias • olettutkimukseensoveltuvaterveydentilasiosalta • ymmärrät,ettätutkimusonvapaaehtoinenjaettävoitniinhalutessasikeskeyttää osallistumisesi niinotayhteyttäsähköpostitsetutkittava@crst.fijailmoittauduCRST:nMahdollistentutkittavien rekisteriin. Ilmoittautuminen ei sido sinua mihinkään. Katso lisätietoa tutkimuksistammeosoitteestawww.crst.fitaiseuraameitäFacebookissa. https://www.facebook.com/CRSTturku# The Future is in the East! MASTER'S DEGREE PROGRAMME IN EAST ASIAN STUDIES Apply now! Application period 1.12.2015-29.2.2016 This programme will add area expertise on the societies, history, and politics of China, Japan, and Korea to your disciplinary education. These subjects are designed to help you enter relevant professions, whether in the public or private sphere, in a globalized world where East Asia is one of its most dynamic regions. The Centre for East Asian Studies (CEAS) is the only academic centre in Finland devoted to the study of contemporary East Asia. CEAS conducts original research and offers multidisciplinary teaching on the region with a focus on social sciences. Reguirements and further information: http://www.utu.fi/ceas Apply via the Studyinfo portal: https://studyinfo.fi/wp2/en/ Find us also on facebook: facebook.com/ceasutu CENTRE FOR EAST ASIAN STUDIES • UNIVERSITY OF TURKU FI-20014 Turun yliopisto, Finland • www.utu.fi PCRClab etsii uusia koehenkilöitä Rekisteröidy koehenkilöksi päätöksentekokokeisiin ja osallistu 100 euron lahjakortin arvontaan 10.1.2016 mennessä rekisteröityneiden kesken arvotaan 100 euron lahjakortti. Lisäksi kaikille kokeisiin osallistuville maksetaan palkkio. Kokeissa kerättyä aineistoa käytetään vain tutkimukseen. Koetilanteessa tehdyt valinnat ovat anonyymeja, eikä niistä voi päätellä osallistujien henkilöllisyyttä. Koehenkilötietokantaa käytetään vain koehenkilöiden rekrytointiin eikä tietoja luovuteta kolmansille osapuolille. Kokeiden järjestämisestä vastaa Turun yliopiston Julkisen valinnan tutkimuskeskuksen päätöksentekolaboratorio (PCRClab). Koelaboratoriomme sijaitsee PharmaCityn 1. kerroksessa, Itäinen Pitkäkatu 4, Turku. Rekisteröidy koehenkilöksi osoitteessa pcrclab.utu.fi Julkisen valinnan tutkimuskeskus Opiskelijakortilla ja tällä ilmoituksella koko loppuvuoden treenit: www.motivus.fi MOTIVUS CENTRUM EERIKINKATU 7 02-277 9190 29€ 19€ Kuntosal i alk. Ohjatut tunnit alk.
• TOSITARINOITA TURUN YLIOPISTOSTA LUE BLOGIT utu.fi/tositarinoita Millaista opiskelijaelämä todella on? Seitsemän Turun yliopiston opiskelijaa kertoo oman tarinansa. Seitsemän tiedekuntaamme tarjoavat yli sata oppiainetta, joista voit valita sinua kiinnostavimman koulutusohjelman tai pääja sivuaineyhdistelmän. Tarjoamme myös yli 300 englanninkielistä kurssia ja 19 englanninkielistä maisteriohjelmaa kandidaatin tai amk-tutkinnon suorittaneille. Tutustu ja tee elämäsi paras päätös: hae meille opiskelijaksi! www.utu.fi/hae