• 6/2021 hengen ravintoa 90 vuotta Aluevaalit ? 8 | Lähijunat, matkakeskus, tunnin juna... kaikki suunnitteilla ? 11 Yliopistojen poliittisuus – huono asia? ? 30 | Feminismin pintasilaus ? 32 ? 16
• 10.-12.6.2022 • TURKU, LINNANPUISTO Liput nyt myynnissä lippu.?/kesärauha THE STREETS (UK) ? FIRST AID KIT (SE) JOSÉ GONZÁLEZ (SE) WOLF ALICE (UK) ? VIAGRA BOYS (SE) OLAVI UUSIVIRTA ? GASELLIT ? VESTA PARIISIN KEVÄT ? YEBOYAH URSUS FACTORY ? ARPPA ATOMIROTTA ? F ? HASSAN MAIKAL KAURIINMETSÄSTÄJÄT ? KISSA KNIPI ? KOHTI TUHOA ? K-X-P LINDA FREDRIKSSON JUNIPER LITKU KLEMETTI ? LYYTI ? MALLA MOON SHOT ? NCO ? NELMA U NICOLE WILLIS ? PAMBIKALLIO PEKKA NISU ? PESSA ? PYKÄRI RISTO ? ROSA COSTE ROSITA LUU ? SEPIKKA SEXMANE ? VIEW VINCE VIGO Meet & Bite on rennosti tyylikäs Kupittaan oma kortteliolohuone, jossa opiskelijat nauttivat lounasta 10 % edullisemmin. Seuraa meidän kuulumisia ja tapahtumia IG:ssa ja FB:ssa. Ja tuu moikkaamaan, me pidetään susta huolta. Kaivokatu 18, 20520 Turku | www.meetandbite. fi Arjesta chilli ää Elämyksiä, innostusta ja yhteisiä hetkiä! Tanssitaidetta Turusta www.aurinkobaletti.fi @TYLKKARI Instagramissa
• Onko yliopistojen poliittisuus ongelma – vai se, että vastakkaiset äänenpainot yritetään hiljentää, kysyy Lasse Kupila esseessään. Aina valppaana ss ..30? 30? KUVITUS IDA IIVONEN
• TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 26.11.2021 Turun yliopiston ylioppil skunn n julk isu, 91. vuosikert , perustettu 1930, ensimm inen numero julk istu 1931, tylkk ri.? TOIMITUS Rehtorinpellonk tu 4 A, 20500 Turku, tyl-p toimitt j @utu.? , puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkk ri Inst gr m: @tylkk ri F cebook: Tylkk ri PÄÄTOIMITTAJA Teemu Perhiö, tyl-p toimitt j @utu.? TOIMITTAJAT Reeti J l sm ki & Id -M ri M nninen ULKOASU Teemu Perhiö KANSIKUVA Teemu Perhiö ILMOITUSMYYNTI K ri Kettunen, puh. 0400 185 853, k ri.kettunen@pirunnyrkki.? , www.pirunnyrkki.? PAINO Botni Print, Kokkol , ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 7 700 kpl SEURAAVA NUMERO ilmestyy kev ll 2022. etä lähi VÄL I S Turus Turun taval Hengentietäjä Turku r aiteilla Åbo Akademissa on salaperäinen kirjasto, joka on perustettu Steinerin seuraajien testamentilla. Mistä on kyse? Kaupunki kehittyy, lait muuttuvat, kansalaisten kuuleminen laahaa perässä. Turun raideliikenne on murrosten vallassa. Tunnin juna, matkakeskus, paikallisjunat... kaikki suunnitteilla. 16 16 11 11 24 24 Pääkirjoitus ? Ajassa Edarivaalit, mielenterveys, Namibia ? 6, 7 Aluevaaliekstra ? 8 Miksi soittaa musiikkia juustoille? Sami Silén vastaa ? 10 Essee Aina valppaana ? 30 Kolumni Vaikuttajaksi kasvatetaan ? 31 Valtavirtaa Pahat tytöt ? 32 TYL90 Tarvitaan Terminator ? 34 sisältÖ 6/2021 T U R U N Y L I O P P I L A S L E H T I 9 V U OT TA kansi juttu Kaupunki kehittyy, lait muuttuvat, kansalaisten kuuleminen laahaa
• pääkirjoitus 5 Vahvistuu kuin luu te e mu pe rhiö Päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi l asse kupil a Vapaa toimittaja y l i o p i s to ja sa n ota a n usein politisoituneiksi (s. 30). Se nähdään monesti negatiivisena seikkana, mutta minä näen siinä myös positiivisia puolia. Poliittinen väittely on mitä mainioin tapa kehittää omaa ajatteluaan. Vastustaja äkkää ajatteluni aukot, jolloin alan tilkitä niitä. Argumentit jalostuvat ja ajatteluun tulee uusia sävyjä. Vaikutusta voisi verrata luiden vahvistumiseen kuormituksen seurauksena. Valitettavan harva on kuitenkaan valmis käymään avointa debattia, vaikka poliittisia toimijoita onkin ehkä enemmän kuin koskaan. toimittajalta V almistuttuamme pidimme bileet entisten kämppisten kanssa. Maisterius oli antiklimaattinen siirtymäriitti, mutta ainakin syy juhlia. Seinille ripustimme pyykkipojilla kuvatulosteita menneistä ainejärjestö tapahtumista. Valitsimme kattavan otoksen kutsuvieraista ja olimme reiluja: hirveitä otoksia jokainen. Juhlien jälkeen yksi vieras laittoi viestiä: tuhotkaa kuvat. Se tuntui hassulta. Olimmehan aiemmin painaneet samankaltaisia bilekuvia ainejärjestölehtien kansiin ja jaelleet niitä pitkin kampusta. Sitä opiskeluelämä oli: porsastelua, josta ei edes osattu olla hiljaa. Mutta kun siirtyy opinnoista politiikan pariin, näkökulma muuttuu. Siinä pelissä kaikki mahdollisuudet skandaaleihin ovat syöttöjä vastustajan lapaan. Kuka muistaa pyllynläpsinnän tukholmalaisessa yökerhossa? p i t k ä ä n y l i o p i s to o p i s k e l i jat ovat saaneet elää muusta yhteiskunnasta irrallaan, omassa ”salaseurassaan”, jossa saa tehdä mitä haluaa. Verivala vain on puuttunut, jos jaettua rikosta ei lasketa. Enää tuon maailman muureja ei kunnioiteta. On yliopistokirjeenvaihtajia ja uutishaukkoja, jotka kahlaavat internetin kuonakaivoissa kohujen toivossa. Julkisuus muuttuu jatkuvasti. Skandaali kerrallaan opiskelijat ovat menettämässä etuoikeutensa hölmöilyyn. Eiväthän lehdet tekisi aiheista juttuja, elleivät ne vetäisi lukijoita. Hyper lokaali myy, lehtituttuni sanoo aina. Toisaalta kyse on myös siitä, että opiskelijat eivät enää itse jää hiljaisiksi näkemistään epäkohdista. He ovat alkaneet kapinoida konformistista kulttuuria vastaan – sen sijaan että vain jättäisivät osallistumatta juhliin tai tekisivät sen hammasta purren. Ainejärjestöjen kyvyttömyys vastata muuttuvaan ympäristöön ylläpitää hyvää maaperää kohuille. Sen toi esille Samuli Tikkanen esseessään, joka julkaistiin Tylkkärissä 4/21. Jälki on lisäksi rumaa, kun keskustelua ei käydä järjestöjen sisällä vaan niiden ulkopuolelta. o p i s k e l i ja e l ä m ä n n o s ta m i n e n skandaalien kentälle kertoo osaltaan siitä, minkälaisia politiikan näyttämöitä yliopistot ovat tänä päivänä ja miten sosiaalinen media on syöpynyt osaksi niitä (s. 30). Kohut kertovat siitä, keillä on valtaa ja keillä sitä tulee olemaan. Ne kertovat siitä, minkälaisia odotuksia kanssaopiskelijat ja muu yhteiskunta suhteemme asettavat. Ne eivät aina ole kohtuullisia, eivätkä ne välttämättä ole reiluja. Pitää osata lopettaa ajoissa. Kiitos kaloista
• T Y L K K Ä R I 6 / 2 1 ajassa 6 Valta vaihtuu TSE-listalaiset juhlivat voittoaan vaalivalvojaisissa 3.11. HUMANISTINEN REETI JALASMÄKI GRAFIIKKA TEEMU PERHIÖ Edarivaalien äänestys into oli laimea. te em U Pe Rh iÖ t y y n e da r i va a l i t järjestettiin 27.10.–3.11. Äänioikeutettuja oli 14 650 opiskelijaa, ja heistä 4 676 äänesti. Edustajisto käyttää ylioppilaskunnassa ylintä valtaa. Se päättää mm. budjetista ja toimintasuunnitelmasta. 31,92 % Viime vaaleissa äänestysprosentti oli 39,7. t s e li s ta 5 10 TYYN EDUSTAJISTOVAALIEN 2021 PAIKKAJAKAUMA ( VÄRIT ) Harmaalla kauden 20–21 paikkamäärät samoilta listoilta. ÄÄNESTYSPROSENTIT TIEDEKUNNITTAIN I Kokoomus Soihdunkantajat Vihreä lista The InternationalE Hybridiaani Vihreä vasemmisto TSElista TYY Terveeksi Ryhmä Lex Sos.d. opiskelijat 10 20 30 40 50 KASVATUSTIETEIDEN LÄÄKETIETEELLINEN MATEMAATTISLUONNONTIETEELLINEN OIKEUSTIETEELLINEN TEKNILLINEN KAUPPAKORKEAKOULU YHTEISKUNTATIETEELLINEN
• Neljä viidestä Turun yliopiston opiskelijasta kokenut ahdistusta NAMIBIAN KAMPUKSEN MAISTERI OHJELMA TIENSÄ PÄÄSSÄ ? Y hdeksän kymmenestä Turun yliopiston opiskelijasta on kokenut kuluneen vuoden aikana keskittymiskyvyn puutetta. Joka viides kokee, ettei ole saanut lainkaan apua jaksamisen tueksi. Eikä 13 % ole löytänyt itselleen minkäänlaista sopivaa tukimuotoa. Tiedot käyvät ilmi Turun yliopiston ja TYYn Mielen päällä -hankkeen keväällä 2021 opiskelijoille toteuttamasta mielenterveyskyselystä. Tulokset julkistettiin keskiviikkona 17.11. Hankkeessa edistetään opiskelijoiden ja henkilökunnan valmiuksia tukea ja ohjata opiskelijoita vertaistuen keinoin erilaisissa mielenterveyteen ja jaksamiseen liittyvissä asioissa. k ys e ly y n t u l i 814 vastausta. Eniten vastauksia tuli lääketieteellisestä tiedekunnasta (165), vähiten kauppakorkeakoulusta (30) ja kasvatustieteiden tiedekunnasta (51). Kauppakorkeakoulussa tosin toteutettiin samoihin aikoihin oma mielenterveyskysely. Ensimmäinen teema kyselyssä koski opiskelijoiden omia kokemuksia kuluneen vuoden aikana. Osiossa pyydettiin vastaajia arvioimaan omaa vointiaan. Valtaosa vastaajista (57 %) ilmoitti voivansa kohtalaisen hyvin, 7 % erinomaisesti. Toisaalta 27 % voi huonosti ja 5 % erittäin huonosti. 7 Tiedekuntakohtaisia eroja on: lääketieteellisessä tiedekunnassa on suhteellisen paljon erinomaisesti voivia (13 %), oikeustieteellisessä tiedekunnassa taas paljon huonosti voivia (38 %). Osiossa kysyttiin myös opiskelijoiden sisäisistä ja ulkoisista haasteista monivalintana. Kaikkein yleisimpiä haasteita vastaajien keskuudessa olivat keskittymiskyvyn puute (90 %), ahdistus (82 %), uupumus (79 %), opiskelumotivaation katoaminen (78 %) ja riittämättömyyden tunteet (77 %). Ainoastaan paniikkioireet (29 %) ja itsetuhoiset ajatukset (25 %) olivat muita harvinaisempia, mutta niitäkin oli kokenut noin neljäsosa vastaajista. Ulkoisten haasteiden kokeminen taas ei ollut lähellekään yhtä yleistä kuin sisäisten. Eniten vastaajat olivat kokeneet Covid-19-epidemiaan liittyvää ahdistusta tai pelkoa (55 %), työnhaun haasteita (40 %) ja ihmissuhdeongelmia (39 %). Taloudellista ahdinkoa oli tiedekuntakohtaisesti koettu selvästi eniten humanistisessa (40 %) ja kasvatustieteissä (35 %). Vähiten taloudellista ahdinkoa oli koettu lääketieteellisessä tiedekunnassa (12 %). REETI JALASMÄKI Professori Erkki Sutinen lähti vuonna 2019 Namibian Windhoekiin käynnistämään Software Engineering -maisteriohjelmaa. Turun yliopisto vuokrasi tilat University of Namibialta. Sutinen näki Namibian kampuksen ”tulevaisuuslabrana”. ”Yliopiston velvollisuushan on muuttaa maailmaa ja Afrikassa on todella paljon mahdollisuuksia”, hän kommentoi Tylkkärille 2019. Maisteriohjelmaa on nyt yritetty saada toimimaan yli kahden vuoden ajan. Kelpoisia hakijoita ei kuitenkaan ole ollut tarpeeksi. Ohjelma onkin toistaiseksi kuopattu. ”On keskitytty professori Erkki Sutisen johdolla vähän toisenlaiseen toimintaan: kesäkouluihin ja lyhytkursseihin”, kertoo teknillisen tiedekunnan dekaani Jaakko Järvi. Lisäksi Sutisella on tohtoriopiskelijoita ohjattavanaan. REETI JALASMÄKI pa k i n a Joulukapina j o u lu p u k k i sy t y t tä ä sätkän nojaillessaan krominhohtoiseen sähköporoon. Se on korvannut Petteri Punakuonon. Lahjojen jakamiselle uusi liikkumismetodi asettaa haasteita. ”Yhdellä latauksella ei pääse Hesaan asti”, pukki mäkättää partaansa. Etelä-Suomi saa lahjansa vasta pyhien jälkeen. Pukki uskaltaa jo paljastaa, mitä lasten kovissa paketeissa on. ”Käpylehmiä.” Ylikulutuspäivää vietettiin jo heinäkuussa, pukki julistaa. Lapin vähävaraisille hän jakaa lähellä tuotettua lihavalmistetta. ”Kiertotallous, kiertotallous.” Kesän alussa tunturin rinteet kylvetään täyteen hamppua. ”Kukat kukkivat täällä nopiaan.” Muun muassa näillä toimenpiteillä pukinpaja muuttuu hiilineutraaliksi. va i k k a u u s i hippipukki onkin jo nähty pääministerin bileissä, paikalliset tontut eivät ole ottaneet linjamuutosta innolla vastaan. Ammattiyhdistyksen masinoima lakkoaalto on pitänyt Korvatunturin nyrkkipajat suljettuina. ”Lakkoilkoot vaan, maailma on jo täynnä turhaa paskaa!” Pukki örähtää. ”En minä täällä tonttuja varten ole olemassa. Vaan lapsia varten.” p o r o n l i h a B u r G e r i k u r i i r i ks i s i i r t y n y t Tolianteri toteaa, että pukilla on hyvä tavoite, mutta kaikki revitään yhä tonttujen selkänahasta. ”Näillä bensanhinnoilla MINÄkin maksan näistä purilaisista.” tylkkari . Fi tylkkar i . Fi verkossa e nemmän tietoa k yselyn tuloksista
• I lmainen ehkäisy, terapiatakuu, hoitajien työolot... Aluevaltuustoissa tehtävien päätösten listan on pitkä ja politiikan valinnat koskettavat myös opiskelijaa. Vuosituhannen alusta valmisteltu sosiaalija terveydenhuollon kokonaisuudistus viedään viimeinkin loppuun tammikuun alussa. Tai ainakin melkein. Silloin järjestetään Suomen ensimmäiset aluevaalit, mutta lopullisesti uudistus toteutuu vasta vuonna 2023. Sen myötä vastuut sosiaalija terveydenhoidosta sekä pelastustoimesta siirtyvät kunnilta ja sairaanhoitopiireiltä hyvinvointialueille, joita aluevaltuustot edustavat. Vaalit lähestyvät, mutta harva tietää, mistä niissä on kyse. Äänestysprosentin arvioidaankin jäävän alle neljänkymmenen. Erityisesti nuorten äänestysinnon odotetaan jäävän alhaiseksi. Miksi korkeakouluopiskelijan tulisi ylipäänsä välittää aluevaaleista? Tukeudumme ensisijaisesti YTHS:n palveluihin, joita uudistus ei koske. ’’Tilanne voi muuttua nopeasti ja silloin sitä erikoissairaanhoitoa tarvitsee kovasti’’, vastaa Petra Pieskä, Suomen ylioppilaskuntien liiton sosiaalipolitiikan asiantuntija. Opiskeluajan tarpeet eivät Pieskän mukaan rajoitu YTHS:ään. Opiskelijat käyttävät paljon päihdeja mielenterveydenhuollon palveluita, joita uudistus koskee. Lisäksi ohjaus erikoissairaanhoidon tai perusterveydenhuollon palveluihin, joita YTHS ei kata, tapahtuu jatkossa hyvinvointialueille. Myös vastuuta toimeentulotuesta siirretään aluevaltuustoille. Pieskä muistuttaa opiskelijoiden joukosta löytyvän monia pienten lasten vanhempia: neuvolapalveluitakin tarvitaan. Hänen mukaansa vaaleissa on kyse palveluista, jotka tuntuvat arjessa pieniltä asioilta, mutta kohdalle sattuessa ovat suuria. Selusta tulisi Pieskän mukaan turvata myös tulevaisuudessa. Kukaan ei opiskele koko ikäänsä. h y v i n vo i n t i a lu e i l l e s i i r t y vät sosiaalija terveyspalvelut sekä pelastustoimi kattavat noin kolmasosan Suomen taloudesta. Pieskän mukaan opiskelijan kannalta olennaista on, että kokonaisuus saadaan pysymään kasassa. YTHS ohjaa monissa perusja erikoisterveyttä koskevissa tapauksissa asiakkaan eteenpäin, mm. kuvantamislaitteita tai ehkäisyvälinettä tarvittaessa. Kun kunta vaihtuu hyvinvointialueeseen, on tahojen kommunikointi olennaista. Tietojen, puhelinnumeroiden ja soittoaikojen tulee välittyä. Muuten uhkana on Pieskän mukaan pompottelu eteenpäin. Samalla talous on juuri se seikka, mihin kannattaa Pieskän mukaan kiinnittää huomiota ehdokasta valittaessa. Resurssien priorisointi on arvovalinta. ’’Jos nuorten ja opiskelijoiden etu kiinnostaa, ei kannata valita kouluterveydenhuollosta leikkaavaa ehdokasta’’, hän huomauttaa. Lisäksi ehdokkaan tulisi olla osaava ja ennen kaikkea motivoitunut päättämään näin suurista asioista. Ehdokkaiden kantoja hän kannustaa tutkimaan vaalikoneiden avulla. Pieskä pohtii palveluiden käyttäjän lisäksi työntekijän näkökulmaa. Hyvinvointialueet tulevat työllistämään noin 170 000 sosiaalija terveysalan sekä pelastustoimen ammattilaista. Aluevaltuustot vaikuttavat moniin heidän työhönsä liittyviin asioihin. Pieskän mukaan lääketieteen opiskelija voisi pitää tämän mielessä tammikuun lähestyessä. u u d i s t u s ta o n kaivattu pitkään. Väestön ikääntyminen ja kasvava tarve palveluille ovat ajaneet Suomen tilaan, jossa sotepalveluiden ja pelastustoimen järjestäminen kunnissa ei enää toimi. Uudistuksen tavoitteena on hillitä kustannusten kasvua ja varmistaa palveluiden yhdenvertaisuus. Aluevaalit: tämän takia opiskelijan kannattaa äänestää Aluevaltuustot edustavat hyvinvointialueita, joita Suomeen luodaan 21 kappaletta. Suurin osa alueista noudattaa maakuntien rajoja. Käytännössä valtaa siirretään nykyisiltä kunnanvaltuutetuilta tuleville aluevaltuutetuille. Kuntien budjetit pienenevät huomattavasti kunnallisverotuksen laskiessa ja palveluista saatavien tulojen siirtyessä hyvinvointialueille. Kokonaisuudessa verotus pysyy kuitenkin samalla tasolla, kun hyvinvointialueita rahoitetaan valtion verotusta korottamalla. Näin kustannuksia pyritään hillitsemään ja palveluita tuottamaan tehokkaammin. Jatkossa kunnan vastuulle jää noin puolet nykyisestä budjetista; mm. päivähoitoon, liikuntaan ja opetukseen liittyvät menot. Terveydenhuollon yksityistämisestä ja terveyskeskusverkostosta taas päättää aluevaltuusto. Turussa hyvinvointipalvelut kattavat noin puolet kunnan 1 200 miljoonan euron menoista. Usean tuhannen työnantaja vaihtuu, kun Suomen toiseksi suurinta hyvinvointialuetta rakennetaan. u u s i e n a lu e va lt u u t e t t u j e n työlista tulee olemaan pitkä. Uuden alueen rakentuminen ja johtaminen ovat ensimmäisen valtuustokauden tehtäviä. Varsinais-Suomessa taistellaan myös Turun terveydenhuollon kriisin kanssa. Työntekijöitä on liian vähän, kun taas asiakkaita liian paljon. Kaiken lisäksi korona syö valtavasti resursseja. Edustajien pitäisi pystyä päättämään palveluista, joita meistä jokainen käyttää tai on käyttänyt. Pieskä vertaa aluevaltuuston ensimmäistä kautta ylioppilaskuntien fuusioimiseen. Alku on tärkeä, sillä strategia, hallinto ja työryhmät luodaan. Ensimmäisen aluevaltuuston päätökset vaikuttavat pitkään. Parhaimmillaan rakenteelliset uudistukset eivät näy opiskelijan arjessa. Ideaalitilanteessa jonot, alueelliset erot ja kustannukset toki pienentyvät. Siihen uudistus tähtääkin. ’’Opiskelija voisi pitää silmällä kuntien omia kokeiluja’’, Pieskä neuvoo. Turun kaupunki tarjoaa ilmaisen ehkäisyn alle 25-vuotiaille. Uudistuksessa voi kiinnittää huomiota, säilyvätkö tällaiset palvelut ja millä ikärajoilla. Pieskä painottaa vain ehdolle asettumisen ja äänestämisen saavan opiskelijoiden ja oman ikäryhmän äänen kuuluviin. JULIAN PUUMALAINEN Ehdokasasettelu loppuu 12. joulukuuta ja vaalipäivä on 23. tammikuuta. Aluevaalit pidetään 23. tammikuuta mutta uudistus toteutuu vasta 2023. 8
• Äänelläsi on parantava vaikutus. Aluevaalit 23.1. Vihreät De Gröna Anni Ilvonen 20, politiikan tutkimuksen opiskelija, Mynämäki Miro Ilvonen 24, valtiotieteiden opiskelija, osastonsihteeri, Turku Elina Kajanto 54, järjestelmäasiantuntija, sosionomi, Turku Annika Laakso 43, FT, biokemisti, toiminta­ terapeuttiopiskelija, Turku Riina Lumme 29, valtiotieteiden kandidaatti, Turku Selinä Nera 21, hallintotieteiden ylioppilas, vammaisneuvoston vpj, Turku Jyri-Petteri Paloposki 33, verkkopalveluyrittäjä, Turku Familia Raittola 34, sosiaalityön erityisohjaaja, sosionomi, Masku Maksaja Varsinais­Suomen vihreät ry Lassi Laine 35, lääkäri, sairaanhoitaja, Turku Kari Saarinen 61, filosofian maisteri, musiikkiterapeutti, Salo
• T urun yliopiston laboratoriossa soi musiikki niin kovaa, että se tuottaisi ihmiselle kuulovaurioita. Musiikkia ei kuitenkaan soiteta laboratorion tutkijoille vaan kaapeissa kypsyville juustoille. Lääketieteen tohtoriopiskelija Sami Silén on tutkinut tiiminsä kanssa lääketieteellisessä tiedekunnassa, miten elintarvikkeet reagoivat altistuessaan ääniaalloille. Testeissä maistajat havaitsivat, että tietylle musiikille altistettu juusto maistuu erilaiselle. Millä tavalla erilaiselta, sitä tiimi ei kuitenkaan kysynyt. Ääninäytteinä on käytetty sekä musiikkia että muita ääniä. Tutkimuksen edetessä on koko ajan siirrytty yksityiskohtaisempiin ääniin. ”Eli luovutaan siitä musiikista. Ja sitten aletaan tiivistämään sitä, onko jonkin taajuinen ääni sitten sellaista, joka eniten vaikuttaa”. Silén kertoo. Hän itse on keskittynyt fermentointiprosessiin ja mikrobiston äänialtistukseen. t i i m i o n tähän mennessä tehnyt kaksi tutkimusta, joista jälkimmäisen tulokset saatiin keväällä 2021. Tiimi syötti mikrobistolle useampia ääninäytteitä. Tästä saatuja tuloksia vertailtiin mikrobeihin, joita oltiin säilytetty hiljaisuudessa. ”Mitä niistä voi sanoa on, että tulokset ovat lupaavia. Mikrobistossa tapahtuu muutoksia, mutta se ei vielä kerro meille oikeastaan mitään. Me emme osaa hallita tätä prosessia vielä. Eli siinä mielessä meillä on selkeästi näyttöä, että laboratoriokokeissa muutoksia havaitaan. Mutta mitä nämä muutokset aiheuttavat, niin siitä me ei olla ihan sataprosenttisen varmoja vielä”, kuvailee Silén tuloksia. Tiimi tulee pysymään maitotuotteissa jatkossakin. Syksyn mittaan alustavia kokeita on tehty jugurtilla. Tulossa on kuitenkin myös viinitutkimus, jossa altistetaan viininkypsytys ääniaalloille. Elintarvikkeiden kypsyttäminen on tutkimuksissa yhteistä. Silénin tietojen mukaan samanlaista tutkimusta ei olla tehty paljoa maailmassa. Aiheesta ei ole olemassa montaa julkaisua. Silén näkee tutkimusmahdollisuuksia ääniaaltojen vaikutuksista ison mittakaavan prosesseissa, kuten bioreaktoreissa. ”Olen sitä höpötellyt aina silloin tällöin, että se on asia, joka jonkun pitää tutkia. Ja toivottavasti siihen joku tarttuu. Silloin voitaisiin puhua jopa tämmöisestä, että olisi tuotantolinjan yksi palanen, jossa äänialtistuksen avulla voidaan nopeuttaa jotain prosessia.” s i l é n pä ät y i tutkimaan elintarvikekehitystä noin 12 vuotta sitten, jolloin hän saapui Anu Hopian ryhmään musiikin ja akustiikan asian tuntijana. Hopia toimii funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen tutkimusjohtajana. ”Olen tullut näihin moniaistisiin tutkimuksiin musiikin edustajana ja sitä kautta sitten innostuin tästä, mikä merkitys musiikilla, äänellä ja ääniympäristöllä on ruokailukokemuksessa.” Silénin tutkimukset ovat aina siirtyneet pienempään ja pienempään mittakaavaan. Aluksi tutkimuksissa ruokailuympäristöjä manipuloitiin musiikin avulla ja muokattiin ääniympäristöä. Tämän jälkeen mentiin askel pienemmäksi, kun pohdittiin, mikä on musiikin yhteys maistamiseen. Miten makukokemus muuttuu, kun on tietynlainen musiikki taustalla syömisen aikana. Silénin mukaan on jopa pohdittu, miltä joku mauste tai viini kuulostaa. Tutkimukset ovat kulkeneet ääniympäristöistä maistamiseen ja nyt mikrobeihin. ”Olen halunnut etsiä uusia sovelluksia musiikille ja löytää uusia käyttötarkoituksia. Missä musiikin, akustiikan ja äänisuunnittelun ammattilaista voitaisiin tarvita tulevaisuudessa.” REETI JALASMÄKI Miksi soitat juustoille musiikkia, Sami Silén? Silénin tutkimukset siirtyvät aina pienempään mittakaavaan. tutkija 10 to m i lä h d e s m ä k i tyl visio TOP 4 JOULU­ ELOKUVAT Jos Die Hardia ei lasketa.
• Turku raiteilla tietoa piikkiö rantarata toijalan rata ukin rata naantalin radat pikaraitiotieverkosto ( suunnitelma ) varissuo kaarina runosmäki raisio perno pansio satamarata 11 t u r u n r a i d e l i i k e n n e on murrosten vallassa. Tunnin juna, matkakeskus, paikallisjunat, satamaraide ja paremmat junayhteydet ovat kaikki kenties toteutumassa tulevaisuudessa. Ratikkaa unohtamatta. Kävimme läpi, mitä kaikkea junaliikenteen suhteen on suunnitteilla ?. GRAFIIKKA TEEMU PERHIÖ Tunnin juna Kaksoisraide Matkakeskus Satamaraiteen katkaisu/siirto Lähijunat 3 3 4 4 X X X X 2 2 1 1
• Aurajoen ratasilta valmistui 1899 ja rakennettiin uudelleen 1955.
• Turun raideliikenne on murrosten vallassa. Tunnin juna, matkakeskus, paikallisjunat, satamaraide ja paremmat junayhteydet ovat kaikki kenties toteutumassa tulevaisuudessa. I ntercity-juna Helsinkiin lähtee raiteelta 7. Ihmiset raahaavat täyteen sullottuja matkalaukkujaan juna-aseman asfalttia pitkin ja harppovat kohti junaa. Kiireisimmät kaivavat jo kasseistaan maskia kasvojen peitoksi. Asemalaiturilla sadetta ei pääse edes katoksen alle pakoon. Kylmään marraskuiseen viimaan helpotusta tarjoaa vain laiturilla seisova vaunu. Matka laiturille kulkee raiteiden yli. Täällä ei tunneta alikulkuja, liukuportaita tai laiturikatoksia. Illan viimeinen juna valmistautuu lähtemään kohti Helsinkiä, vaikka kello on vasta hieman yli kahdeksan. Tämän jälkeen Turusta ei pääse raiteilla maan pääkaupunkiin. T urun junayhteydet eivät ole aina olleet yhtä heikot. Vielä 2000-luvulla kaupungista pääsi yöjunalla Joensuuhun tai suoralla junalla Jyväskylän kautta Pieksämäelle. Lakkautuksia perusteltiin taloussyillä. Toisaalta Lahden oikorata nopeutti junareittejä itäiseen Suomeen. Matka Joensuuhun lyheni merkittävästi, eikä yöjunaa nähty enää tarpeellisena. Monessa maassa junaliikenne on siirtynyt kohti kilpailun vapauttamista. Esimerkiksi Ruotsissa kaukoliikenteen markkinoille ovat tulleet valtio-omisteisen SJ:n lisäksi MTRX, Snälltåget sekä FlixTrain. Matkustajalle kilpailu tarkoittaa keskimäärin laajempaa tarjontaa ja halvempia lippuja. Kun HSL kilpailutti oman lähijunaliikenteensä viime vuonna, sopimuksen hinta madaltui 40 prosenttia. Ilman kilpailutusta on mahdotonta arvioida, kuinka paljon VR mahdollisesti pyytää ylihintaa kaukoliikenteestä. Raideliikenteen asiantuntija, Akaan kaupungin joukkoliikennesuunnitelija Sakari Kestinen arvioi määrän olevan kuitenkin kymmeniä prosentteja. Sipilän hallitus valmistautui junaliikenteen vapauttamiseen. Nykyinen hallitus sen sijaan valmistelee uutta hankintasopimusta, joka sementoisi VR:n aseman ostoliikenteessä vuosiksi 2022–2030. VR:n liikennöimä junaliikenne koostuu markkinaehtoisesta liikenteestä sekä ministeriön hankkimasta ostoliikenteestä. Ostoliikenne on liikennettä, jonka liikennöinti ei ole kannattavaa pelkillä lipputuloilla. Esimerkiksi Turun nykyiset yhteydet Tampereelle ja Helsinkiin ovat lipputuloilla kannattavaa liikennettä. Yöjuna Rovaniemelle on ministeriön ostama. Vuonna 2030 loppuvaa liikennöintisopimusta ei voi olla enää kilpailuttamatta, sillä se olisi EU:n asetusten vastaista. Tämän jälkeen Suomen olisi käytännössä mahdollista vapauttaa ostoliikenne muille operaattoreille. Kestinen näkee tämän positiivisena. ”Liikenteen vapauttaminen kannattaa, jos se tehdään Ruotsin mallilla.” Ruotsissa on kilpailutettu läänien ostama alueellinen junaliikenne. Kaikille vapautettua kaukoliikennettä ajetaan harvemmilla rataosuuksilla. Lipputulot kerää kaukoliikenteen tilaaja. Malli on täysin erilainen Ison-Britannian junaliikenteen yksityistämiseen. Siellä valtio teki ratakohtaiset sopimukset yksinoikeudella. Lipputulot keräsi liikennöitsijä. T urun Sanomat kertoi viime vuonna VR:n romuttaneen liikennekelpoista kalustoa. Romuttamoon ovat päätyneet keskimäärin 30–40 vuotta vanhat vaunut, jotka ovat maanneet Turun Iso-Heikkilän ratapihalla. ”Taustalla on ollut kilpailun pelko tai täysi huolimattomuus jättää vaunut vandalisoitavaksi”, Kestinen näkee. Romutuksia on perusteltu kaluston huonolla kunnolla. Samaan aikaan VR on kuitenkin peruskorjannut norjalaisen Vy:n vuosikymmeniä vanhempia vaunuja. VR:n suunnittelujohtaja Juho Hannukainen ei näe, että romuttamolle mennyttä kalustoa tarvittaisiin liikennöinnissä. ”Kalustoa on kyllä ajaa lisää vuoroja.” Ylimääräistä kalustoa löytyy sen verran, että VR toivoisi enemmän ostoliikennettä Ruotsin tapaan. Suomessa julkinen sektori ostaa toistaiseksi paikallisliikennettä täysin eri mittakaavassa. Pirkanmaalla kunnat ovat kuitenkin ostaneet paikallisjunaliikennettä. Esteitä Varsinais-Suomessakaan ei siis pitäisi olla. Itse matkustajaliikenne vapautui Suomessa tänä vuonna niin sanotulla open access -mallilla. Jokainen EU-alueen junayhtiö voi siis halutessaan tulla liikennöimään junavuoroja. Suomen uniikki raideleveys tarkoittaisi kuitenkin sitä, että liikennöitsijä joutuisi ostamaan itse oman kalustonsa. Halukkaita ei ole vielä ilmaantunut. Käytännössä VR:n monopoli on siis edelleen voimassa, koska kilpailijat eivät ole hakeneet Väylävirastolta raidekapasiteettia. Hannukaisen mukaan VR:n monopoli ei kuitenkaan tarkoita korkeampia hintoja, vaikka HSL:n kilpailutus madalsi hintatasoa merkittävästi. VR kilpailee jo muita liikennemuotoja vastaan ja lippuhinnat on vedetty alas, Hannukainen sanoo. Suurin kilpailija on henkilöauto, jolla tehdään valtaosa matkoista. Allegro-junien ajaminen Pietarista Turkuun ei nykyisillä matkustajamäärillä ole RAITEET ON, VAUNUT PUUTTUU JALMARI SALATERÄ KUVAT TEEMU PERHIÖ ?
• mahdollista. Jos maksaja löytyy, olisi Turusta kuitenkin mahdollista vetää yhteyksiä muuallekin. ”Tekniset valmiudet on ajaa yöjunaa Turusta Savoon.” Hannukaisen mukaan VR:n nykyiset yhteydet ovat muotoutuneet minimoimaan vaihdot. Jyväskylästä matkustajat jatkavat Turkua mieluummin Helsingin suuntaan. K eskustelua Turun junayhteyksistä on hallinnut viime vuodet tunnin juna. Jatkossa junien ei tarvitsisi odottaa keskellä maaseutua toisesta suunnasta saapuvaa junaa. Yhden raiteen sijaan pääkaupunkiin johtaisi kaksi raidetta. Tämä tarkoittaa suurempaa kapasiteettia ja vähemmän myöhästymisiä. Matka Turusta Helsinkiin lyhentyisi 73 minuuttiin. Projekti on edennyt suunnitteluun, joka valmistuu vuonna 2023. Valmista voisi olla vuonna 2031. Suunnittelun laatii hankeyhtiö, jossa osakkaina ovat muun muassa valtio sekä Turun kaupunki. Raiteiden rakentaminen ei ole kuitenkaan ilmaista. Hankkeen hinnaksi on arvioitu 3,4 miljardia euroa. Arvioiden mukaan matkustajamäärät tuplaantuisivat nykyisestä 1,6 miljoonasta. ”Kyseessä on psykologinen mittari. Tunnin välimatka mahdollistaa jokapäiväisen työssäkäyntialueen.” Näin toteaa Turun kaupunkisuunnittelujohtaja Timo Hintsanen. Mahdollisuus olisi liittää Turku vahvemmin pääkaupunkiin kiinni. Myös Tanskassa valtio suunnittelee yhdistävänsä maan suurimmat kaupungit toisiinsa tunnin raideyhteydellä. Tunnin juna näkyy jo Turun katukuvassa. Kaksoisraiteen valmistelutyöt Kupittaalta päärautatieasemalle aloitetaan marraskuussa. Joen yli saatetaan joutua rakentamaan uusi silta, minkä vuosi Helsingin junien pääte asema voi olla tulevaisuudessa kahden vuoden ajan Kupittaa. Muutos siirtäisi ruotsinlaivoille pyrkivät pääkaupunkilaiset liityntäbussiin Kupittaalla. Varustamot eivät ottaneet tietoa vastaan iloiten. Toisaalta sataman junamatkustajat ovat tulleet enemmän Toijalan suunnalta, Hintsanen muistuttaa. Ratkaisu olisi halvempi. Joen penkan pehmeä maa saattaa nostaa kustannuksia väliaikaiselle sillalle. Toisaalta säästöksi on arvioitu ainoastaan 5 miljoonaa euroa. Lähes 68 miljoonan projektissa se on pieni määrä. Kaupungin raideprojektit eivät pääty Kupittaan ja rautatieaseman välille. Tulevina vuosina Turun sataman alue kokee niin ikään uudistuksen ja ruotsinlaivat siirtyvät yhteisterminaaliin. Tämän myötä satamaan johtavat raiteet siirtyvät pois nykyisestä paikastaan. Kaupunki on selvittänyt myös vaihtoehtoa, jossa satamaraide katkaistaisiin ja loppumetrit matkustajat kulkisivat robottibusseilla. Samoin on mietitty raiteiden viemistä tunneliin. Nykyisellään raiteet menevät satamaan myös Pahaniemen kautta, mutta satama on ollut nihkeä tälle vaihtoehdolle. Pahaniemestä haluttiin luopua kustannussyistä. Kustannuksia eivät synnyttäneet itse raiteet, vaan liikennöintikenttä, jota kautta autoliikenne siirtyy laivaan. Liikenne ohjattaisiin Juhana Herttuan puistokadun kautta, jolloin autoja junaliikenne risteävät toisiinsa. Tätä on haluttu välttää. ”Toisaalta nykyinenkin raide ylittää katuverkkoa. En näe itse suurena ongelmana, jos rakennetaan uusi ylitys.” S uomalaiskaupungit ovat rakentaneet 2000-luvulla liikenteen solmukohtiin matkakeskuksia, joissa yhdistyvät raideliikenne sekä bussiliikenne. Lahti, Pori ja Vantaan Tikkurila ovat saaneet omansa. Turussa matkakeskusta on kaavailtu jo vuosituhannen alusta lähtien. Tänä vuonna hanke on siirtynyt suunnittelussa eteenpäin. Kyseessä on massiivinen projekti, periaatteiltaan samanlainen kuin Tiedepuiston kansi, joka rakentuu myös liikenteen solmukohtaan. Turun kokoisella kaupungilla ei kuiten14 kaan Hintsasen mukaan ole paukkuja viedä molempia hankkeita samanaikaisesti eteenpäin. Tarkoitus on tehdä ensin Tiedepuiston kannen kilpailutus. Tiedepuiston kilpailutus käynnistettiin kesällä 2021, mutta keskeytettiin lokakuussa. Syy oli kaupungin tekemä virhe kilpailutuksessa. Tarkoitus oli alun perin saada kustannusarviot ja hankesuunnitelmat valmiiksi vuoden 2023 aikana. Hintsasen mukaan matkakeskus kannattaa silti rakentaa, vaikka kaupunkiin ei saataisi paikallisjunia ja raitiotietä. Raitiotien suunnittelu on kuitenkin edennyt jo toteutussuunnitelmaan keskustan ja Varissuon osalta. Raitiotien korvaajaksi paikallisjunista ei ole. ”Paikallisjunat ja raitiotie ovat kaksi eri asiaa.” M atkakeskukseen kytkeytyvät paikallisjunat saivat kuntavaalien alla tukea yli puoluerajojen. Tunnin junan suunnitelmista Väylävirasto jätti paikallisjunat kuitenkin kokonaan pois. Kaupunki ja valtio ovat sitoutuneita kunnianhimoisiin päästötavoitteisiin. Tähän kuuluvat myös liikenteen päästötavoitteet. Turun valtuusto on asettanut tavoitteeksi olla hiilineutraali vuonna 2029. Liikennöinnin aloittamista puoltaa Varsinais-Suomen verrattain hyvä asukastiheys. Valmista rataa kulkee Uudenkaupungin, Loimaan ja Salon suuntaan. Sipilän hallituksen aikana aloitettiin paikallisjunaliikenteen pilotti maakuntiin. Var
• Kiinnostuitko? Täytä hakemus osoitteessa www.lstj.fi Soita tai laita 0400 348 664 arkisin klo 8–15 Lounais-Suomen Tietojakelu Oy hoitaa sanomalehtien ja osoitteellisen postin varhaisjakelua Lounais-Suomessa kaikkiaan 25 kunnan alueella. Talouksia on yhteensä noin 240 000. Lounais-Suomen Tietojakelussa työskentelee noin 500 lehdenjakajaa. Jakelussamme on 22 eri lehtinimikettä. Kuuluu mediaja graafisen alan TS-Yhtymään. Ahkeroi yössä ja nauti vapaista päivistä Varhaisjakelussa on tarjolla työtä, joka jättääaikaa opiskelulle tai elämästä nauttimiselle. Etsimme täysi-ikäisiä, reippaita ja oma-aloitteisia työntekijöitä jakajiksi. Jakelun päätuote on Turun Sanomat. Kiinnostuitko? Lounais-Suomen Tietojakelu lstj.fi Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista – 30 % turunekotori.fi/verkkokauppa | Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 myymälänoudolla seuraavasta 1 kk:n aikana tehdystä myymäläostosta Tutustu myös verkkokauppaamme tylkk ri.? ” Kyseessä on psykolo ginen mittari. Tunnin väli matka mahdollistaa jokapäiväisen työssäkäynti­ alueen.” sinais-Suomi haki kokeiluun, mutta ei päässyt pilottiin mukaan. Varsinais-Suomen liiton edunvalvontajohtaja Janne Virtanen näkee, että Turun seutu putosi jatkosta, koska maakunnan junaliikenne olisi pitänyt aloittaa tyhjästä. Turulla ei ollut minkäänlaista maakunnallista junaliikennettä toisin kuin jatkoon valituilla alueilla. Fölillä yksinään ei ole toimivaltaa tilata junaliikennettä. Lainsäädäntö kieltää sen. Jos Turku siis haluaisi paikallisjunaliikennettä, tulisi rahoituksesta neuvotella liikenneja viestintäministeriön kanssa. ”[Lainsäädäntö] ei ole mahdoton este. Asetus voitaisiin muuttaa.” Varsinais-Suomen liitto on selvittänyt paikallisjunaliikennettä vuosien ajan. Olemassa oleva rataverkko on jo hyvä. Tunnin junan myötä Salon suunnan paikallisjunat olisi vielä helpompi järjestää. Radan asemapaikkojen ja laitureiden kunnostaminen ei ole kallista. Virtanen arvioi, että Uudenkaupungin, Loimaan ja Salon suunnat vaativat yhteensä ”joidenkin kymmenien miljoonien” investoinnit. Investoinnit eivät kuitenkaan synny itsestään. Yhteistyötä tarvitaan radanvarren kunnilta ja valtiolta. Raiteet ovat jo olemassa, mutta maksajaa ei löydy. ”Kun mietitään kuntien kokoa ja hyötyjä, eivät pienet kunnat ole maksajan roolissa merkittäviä. Turulla on suurempi rooli.” Kaikki raiteet vievät jo Turkuun. Vain vaunut puuttuvat. ×
• Åbo Akad e mi n r ehtori n kel lar is sa on s al ap eräi n e n k ir ja st o, j o ka per u st e t tiin Stei neri n s eur a aj ie n tes t a m ent ill a. M is tä o n k y se ?
• SAMULI TIKKANEN KUVAT TEEMU PERHIÖ tu o t teet Åbo Akad e mi n r ehtori n kel lar is sa on s al ap eräi n e n k ir ja st o, j o ka per u st e t tiin Stei neri n s eur a aj ie n tes t a m ent ill a. M is tä o n k y se ?
• 18 T Y L K K Ä R I 6 / 2 1 ? V atsassani velloo outo tunne, kun astelen portaita alas sokkeloisen Dahlströmin palatsin kellariin. Eräässä lääketiedettä koskevassa luennossaan itävaltalainen ajattelija Rudolf Steiner spekuloi, että englantilaisten filosofien suuntautuminen kohti materialismia johtui heitä vaivaavasta ummetuksesta. Maallisiin kärsimyksiinsä sidotut filosofit eivät kyenneet katsomaan materiaalisen maailman ulkopuolelle. Steiner vitsaili, että koko suuntaus olisi voitu välttää korjaamalla ruokailutottumuksia. Auki kammettava arkistohylly liikkuu vaivalloisesti kiskoillaan. ”Siinä se on, koko Steinerin Gesamtausgabe!” Ruth Illman toteaa ilahtuneesti. Auenneeseen hyllyvälikköön astuessani näen rivi toisensa perään kauniin pastellinsävyisiä kirjoja. Violettia, vaaleanpunaista, sinistä ja keltaista. Yli kolmesataa teosta, kaikki Steinerin ajatuksista koostettuja. Yhden ihmisen elämäntyöksi varsin vaikuttava kokonaisuus. Olemme Turun ehkä salaperäisimmässä, tai ainakin vähiten tunnetussa kirjastossa – Donner-instituutissa. Illman on sen johtaja. Instituutti on yksityinen tutkimuslaitos ja pohjoismaiden suurin uskontotieteelliseen kirjallisuuteen erikoistunut kirjasto. Se toimii Åbo Akademin säätiön hallinnoimalla varallisuudella. Täällä voi Steinerin hengentuotteiden lisäksi selata ja lainata lähes mitä tahansa esoteerista kirjallisuutta; aina Aleister Crowleyn käytännönläheisestä satanismista kotimaisen Pekka Ervastin kirjoituksiin Väinämöisestä Jeesuksen uudelleensyntymänä. Ja muutaman huoneen päässä majaansa pitää Åbo Akademin rehtori. On mentävä sata vuotta ajassa taaksepäin ymmärtääkseen, miksi nyt seisomme Steinerin pölyttyneen elämäntyön äärellä. Kuinka tällainen laitos on syntynyt? T arina alkaa Donnereista, Unosta ja Ollysta. Olly (Olga) oli oman sukunsa puolesta Sinebrychoff, tehtaanomistajien ainoa lapsi. Uno puolestaan tuli kaupankävijöiden suvusta, joka oli hiljalleen lipunut kiinnostuksissaan kohti yliopistomaailmaa. Hänen isänsä oli sanskritin kielen professori. Uno kouluttautui insinööriksi ja tapasi Ollyn vuonna 1899 opintomatkalla Dresdenissä. Insinöörin ammattivalinta oli hyvin ajankohtainen, sillä Eurooppa teollistui vauhdilla. Hän vaurastutti jo valmiiksi rikasta sukua entisestään, koska oli ehättänyt perustaa Suomeen sen ensimmäisen teollisen kehräämön. Helsingin koulutetusta porvarieliitistä syntynyt, kosmopoliittista elämäntapaa suosiva pariskunta pyöritti bisnesaffäärinsä pääasiassa ulkomailta käsin. Pariskunta oli niin varakas, että he saattoivat viettää aikansa kulttuuripiireissä ja keskittyä yhdistystoimintaan. Molemmilla oli myös yhteinen kiinnostuksenkohde, antroposofia. Rudolf Steiner oli luonut antroposofian eli hengentieteen 1900-luvun alussa. Hän yhdisteli ajatusperinteeseen käsitteitä erilaisista okkultismin ja mystiikan virtauksista: teosofiasta ja idän uskonnoista mutta myös kristinuskosta. Donnerit onnistuivat järjestämään henkilökohtaisen tapaamisen Steinerin kanssa 1913, kun hän oli luennoimassa Lontoossa. Tapaamisen myötä pariskunnan suhde antroposofiaan alkoi syvetä. He matkustelivat Euroopassa kuuntelemassa tohtorin luentoja ja viettivät aikaa Dornachissa, jonne rakennettiin antroposofien keskusta, Goetheanumia. A ntroposofia syntyi historiallisena aikakautena, jona teollistumisen materiaaliset prosessit muokkasivat rajusti ympäröivää maailmaa. Teollistuminen herätti monenlaisia vasta reaktioita, kuten lebensreformin, jossa vaalittiin kasvissyöntiä, luonnonlääkintää ja muuta oikeaoppista hippeilyä. Natsit ponnistivat valtaan samankaltaisella teollistumisen kritiikillä ja ”alkuperäisen elämäntavan” palauttamisen retoriikalla. Myös antroposofian voi nähdä reaktiona ympäröivän yhteiskunnan nopeisiin muutoksiin. Steiner väitteli tohtoriksi vuonna 1891, ja alkoi muodostaa omaa näkemystään tieteestä – tai siitä mitä sen kuuluisi olla, eli hengen ja järjen liitto. Hän pyrki yhdistämään uuden murroksellisen luonnontieteen omaan ”hengentieteeseensä”. Syntyi ajatus henkisestä evoluutiosta, jonka inspiraationa oli luonnollisesti Charles Darwin, sekoitettuna Goetheen ja saksalaisiin idealisteihin. Johann Wolfgang von Goethe, saksalaisen kirjallisuuden jättiläinen, oli syy, miksi Steiner päätyi kehittämään oman hengentieteensä. Goethe leipoi holistista tiedettä, sellaista, joka pystyisi käsittelemään yhtäaikaisesti niin ihmisen mieltä kuin tätä ympäröivää maailmaa. Hän ajatteli, että todellisuus ilmenee ihmisen kokemuksen kautta. Ihmisen suhde tietoon oli osallistuva, ei vain havainnoiva. Steinerin hengentieteen perustana olikin ajatus siitä, että englantilaisten suosima tieteellinen empirismi ja saksalaisvetoinen idealismi olisi mahdollista yhdistää toisiinsa. Idealismi on sotkuinen käsite, mutta tässä yhteydessä se tarkoittaa filosofista suuntausta, jossa tieto saavutetaan seulomalla järjen avulla havaintoa edeltävää, apriorista tietoa. Tällainen idealismi ei pidä empirismiä ja sen maailmasta hankittua aistiperäistä tietoa juuri minään; sama pätee myös empiristien suhtautumiseen idealisteja kohtaan. Steiner ajatteli, että henkistä maailmaa olisi mahdollista tutkia empiirisesti yksilön omien kokemusten kautta ja näin kehittää omaa itseään paremmaksi. Hän halusikin tuoda ihmisen kokemukset samanarvoisiksi tiedon lähteiksi kuin luonnontieteen menetelmät. Nykypäivänä tällaista näkemystä pidetään tieteellisyyttä imitoivana käytäntönä. On hyvä muistaa, että tieteen ja uskonnon erottaminen toisistaan ei ollut mikään itsestäänselvyys edes sata vuotta sitten. H engentiede on siis hengen tietämistä – omista kokemuksista ammentamista osana laajempaa steinerilaista kosmologiaa, jossa maailma rakentuu eetteristä ja erilaisista planetaarisista vuorovaikutussuhteista. Steiner ajatteli, että ihmisellä on neljä eri ruumista: egon lisäksi fyysinen, astraalinen ja eetteriruumis. Materiaalisen maailman lisäksi ihminen eläisi siis muissakin ulottuvuuksissa. Antroposofian tavoite on kaikessa nöyryydessään ihmiskunnan henkinen evoluutio. Tästä syystä Steiner järkeili, että evoluutio tulee etenemään vain ihmisten kokonaisvaltaisella opastamisella, holistisella tieteellä. Oli siis perustettava koulutuslaitos. Hengentieteen korkeakoulu, Goetheanum, valmistui Sveitsin Dornachiin vuonna 1919. Siellä saattoi opiskella kaikkea mistä Steiner oli kirjoittanut. Eli lähes kaikkea. Tiedemaailmassa kiiri sana diletantista, joka pyrkii levittämään näkemyksiään, vaikkei tunne edes tutkimusperinteitä. Olemme ehkä Turun s alaperäisimmässä kirj astossa.
• Steiner kontribuoi ainakin lääketieteeseen, uskontoon, arkkitehtuuriin, kansantaloustieteeseen ja musiikin teoriaan. Hänen päästään maailmaan putkahtivat biodynaaminen viljely, eräänlainen luomuviljelyn muoto, ja antroposofiset hoitomenetelmät. Myös Steinerin väriopin suosimien pastellisävyjen arvostus nousi. Steinerin kirjoituksiin mahtuu aidosti kiinnostavaa aikalaispohdintaa empiiristen luonnontieteiden noususta ja siitä, kuinka tieteen vastakkaista päätyä edustavan saksalaisen idealismin tulisi reagoida empiriaan pyrkivän materialismin nousuun. Toisaalta Steiner kirjoitti myös paljon ”pyhistä Akasha-kirjoista” kanavoimaansa tietoa muun muassa Atlantiksen mantereesta ja sen tuhosta selvinneestä ylväästä arjalaisesta kantarodusta. Taustalla oli darwinismista ammentava ajatus ihmiskunnan henkisestä evoluutiosta, jossa myyttistä Atlantista asutti ihmisten ”juurirotu”. 1900-luvulla rotuopit arjalaisineen pääsivät osaksi natsiokkultismin poliittista doktriinia. Ajatusmaailmojen eroavaisuutta korostaa se, että sekä antroposofien että teosofien toiminta lakkautettiin Natsisaksan synnyttyä valtion etujen vastaisena toimintana. Toisen maailmansodan jälkeen esoteeriset liikkeet saivat joka tapauksessa osan syistä niskoilleen, kun spekuloitiin, mikä lopulta aiheutti Saksan kamaluudet. S uomalainen antroposofinen seura perustettiin vuonna 1923, jolloin myös Uno ja Olly Donner muuttivat Suomeen. Seura jakautui melkein heti useammaksi eri kieliryhmiä ja maantieteellisiä ryhmiä edustavaksi organisaatioksi. Unosta tuli näistä suurimman, pääasiassa ruotsinkielisen seuran puheenjohtaja vuoteen 1931 asti. Antroposofeja oli Suomessa oikeastaan todella vähän. 1930-luvulla eri antroposofisissa seuroissa vaikutti enimmillään noin 250 jäsentä, jonka jälkeen jäsenmäärä alkoi hiljalleen laskea. Suurin osa jäsenistä oli naisia. Moni kotimainen antroposofi oli kuitenkin vaikutusvaltainen kulttuurihenkilö tai poliitikko. Myös teosofia ja spiritualismi näkyivät Suomessa laajemmin kuin tänä päivänä osaisi ajatella. Runoilija J.H. Erkko oli innoittunut teosofian perustajasta, Helena Petrovna Blavatskysta; Keskustapuolueen ideologi Santeri Alkio oli innokas Steinerin lukija; Ilona Harima maalasi esoterian inspiroimaa taidetta, samoin Pekka Halonen, Akseli-Gallen Kallela ja Hugo Simberg. Vasta hiljattain näidenkin kultakauden maalarien taiteesta on osattu erottaa muitakin aattellisia rakennuspalasia kuin ilmeinen kansallisromantiikka, johon teosofialla oli vahva sidos. Teosofia oli uskonnollis-mystillinen ajatussuuntaus, jossa yhdisteltiin eri uskontojen keskeisiä pyhiä kirjoituksia toisiinsa ja luotiin niistä laaja ”jumalviisauden” oppi. Oli Jeesuksen vuorisaarnaa, jälleensyntymistä ja karman lakia. Teosofisen seuran perustaja H.P. Blavatsky uskoi, että kaikilla kulttuureilla oli oma sisäsyntyinen näkökulmansa jumalviisauteen ja siksi maiden oli vaalittava omaa kulttuuriaan. Kotimaiset teosofit pitivät Kalevalaa Suomen vastineena pyhien kirjojen kokonaisuuteen. V uonna 1931 Uno Donneria ei valittukaan yhdistyksen kokouksessa jatkamaan puheenjohtajana. Hän tyrmistyi, koska koki omistaneensa koko elämänsä liikkeelle Suomessa. Donnerien välit kotimaisiin piireihin katkesivat ja kansainvälisetkin suhteet viilenivät muutamaksi vuosikymmeneksi. Donnerit päättivät keskittyä yhdistystoiminnan sijaan käytännönläheisempään antroposofiaan. Muutama vuosi ennen lopullista välirikkoa yhdistyksen kanssa Donnerit olivat hankkineet maatilan Lohjan Kirkniemeltä. Siellä oli määrä kokeilla Goetheanumin ensimmäisellä viljelyskurssilla esiteltyä uutta biodynaamista viljelymuotoa. Biodynaamisessa viljelyssä korostettiin maatilaa elimellisenä kokonaisuutena, elävänä organismina. Se oli ideologinen vastakappale maatalouden tehostamista ajavalle ajatusmaailmalle. Maataloudesta oli nopeasti tulossa ”mekaanis-materialistista”, voittoa tavoittelevaa ja tehokkuutta korostavaa. Käytännössä biodynaaminen viljely muistutti nykyaikaista luomu viljelyä: esimerkiksi hyönteismyrkkyjen ja lannoitteiden käyttöä vältettiin. Mutta koska oli kyse antroposofiasta, mukana oli myös maagisia harjoitteita. Niillä pyrittiin optimoimaan viljeltävä maaperä esimerkiksi kuun kiertoihin, tähtiin ja planeettojen asentoon peilaten. Donnerien viljelykokeet onnistuivat ja he pyörittivät pitkään toimivaa ja tuottavaa maatilaa. Maatilan ohella Olly opetti Kirkniemen yksityiskoulussa, jossa hän hyödynsi Steinerin kehittämää Waldorf-pedagogiikkaa, esimerkiksi taideaineiden opetuksessa. Hän tuki koulua rahallisesti ja osallistui opetussuunnitelmien tekoon. Kirkniemeen avattiin myös hoitolaitos kehitysvammaisille lapsille vuonna 1928. Se suljettiin rahaongelmien takia vain kolmen vuoden toiminnan jälkeen. Tuohon aikaan suhtautuminen kehitysvammaisiin oli Suomessa hyvin kielteistä. Vuonna 1935 voimaan tuli kehitysvammaisten pakkosterilointilaki, jonka perusteluna oli rotuhygienian ylläpito. Antroposofien suhtautumistapa poikkesi radikaalisti muusta yhteiskunnasta. Antroposofiassa kehitysvammaiset nähtiin ihmisinä, joilla oli oma tapansa elää ja kehittyä. Pakkosterilointilaki kumottiin vasta vuonna 1970. S uomessa Rudolf Steiner tunnetaan erityisesti tämän innoittamasta koulujärjestelmästä, Steiner-kouluista. Niistä kantautuu korviin kaikenlaista kummaa. Oppilaat jaetaan Galenoksen teorian mukaisesti neljään temperamenttiryhmään, joilla on varsin lystikkäät nimet: koleerikot, sangviinikot, flegmaatikot ja melankolikot. Eurytmiikan jumppatunneilla heilutellaan kuparista taottuja keppejä pianon tahtiin, taideopetusta on huomattavasti enemmän verrattuna tavalliseen peruskouluun eikä kynillä saa kirjoittaa ennen kolmatta luokkaa. Steinerilta on kuitenkin otettu vain mystinen pedagogiikka, Atlantiksen sijaintia kouluissa ei esimerkiksi joudu opettelemaan (Herakleen pylväistä länteen kunnes pää osuu mantereeseen). Steinerkouluista ensimmäinen perustettiin 1950-luvulla Helsinkiin, minkä jälkeen uusia syntyi ripotellen. Nyt Suomessa on 24 steinerkoulua, 42 päiväkotia, 11 aikuispedagogista yhteisöä ja yksi Snellman-korkeakoulu, joka tuottaa opettajat edellämainittuihin. Määrä on näin pienessä maassa merkittävä. Tohtorin lonkerot ulottuvat koulutuksen ja taiteen lisäksi politiikkaankin asti. Steinerilla on ollut vaikutusta erityisesti Keskustan ideologian kehittymisessä. Puolueen merkkihenkilö Santeri Alkio (1862–1930) oli hyvin kiinnostunut teosofiasta ja sitä kautta myös Steinerin opeista. Alkiota kiinnostivat erityisesti hänen näkemyk21 T Y L K K Ä R I 6 / 2 1 Atlantiksen sij ainti: Her akleen pylväistä länteen kunnes pää osuu m antereeseen. ?
• sensä valtiosta ja kansalaisen velvollisuuksista. Alkio piti Steinerin vallanjaon teoriasta, joka oli pohjimmiltaan tylsän käytännöllinen: henkisillä lisämausteilla höystetty montesquieulainen vallanjakooppi. Valtiolla tuli olla kouluttava rooli yksilöiden henkilökohtaisessa kehityksessä. Steinerista useammassa kirjassaan kirjoittanut syvän päädyn keskustalainen Paavo Väyrynen on luokitellut itsensä koleerikoksi, eli sapekkaaksi luonteeksi. Koleerikkohan on ”kuumaverinen toiminnan ihminen”, jonka perusnesteenä on sappi. Väyrynen ei ole nykyisessä keskustapuolueessa yksin antroposofisten intoutumiensa kanssa, sillä myös vanha pääministerimme Esko Aho on maininnut aikoinaan lempiajattelijakseen Reijo Wileniuksen, Snellman-korkeakoulun vanhan rehtorin. Keskustan ja antroposofian suhdetta on spekuloitu esimerkiksi Ylen vuonna 2001 näyttämässä MOT-ohjelmassa ”Steinerkoulun salaisuus”. Siinä tuodaan ilmi, kuinka steinerkoulujen erityisasema Suomen laissa 1970–90-luvuilla saattoi selittyä poliitikkojen myötämielisyydellä. Steiner-koulut saivat erityislailla valtionrahoitusta 1990-luvulle asti, mutta esimerkiksi uskontokuntien ylläpitämille kouluille rahoitusta ei myönnetty. U no ja Olly Donner viettivät viimeiset vuotensa Sveitsin Dornachissa sijaitsevassa parantolassa. Heidät kummatkin haudattiin 50-luvun lopulla Goetheanumin läheiseen puistoon, Rudolf Steinerin ja muiden alkuaikojen antroposofien viereen. Lapsettomina he olivat päättäneet testamentata koko omaisuutensa kirjaston eli Donner-instituutin perustamiseksi. Donnerit olivat vannoutuneita antroposofeja, mutta eivät silti halunneet, että heidän nimeään kantava instituutti olisi puhtaasti antroposofinen tutkimuslaitos ja kirjasto. Vuonna 1956 luovutetussa testamenttikirjeessä mainittiin, että instituutin pitää olla vakaan tieteellisellä pohjalla. Se merkitsi erottautumista luterilaisesta teologiasta ja uudenlaista avoimempaa katsantokantaa uskontojen tutkimukseen. Testamentin luonteen takia instituutti mukautui osaksi yliopistoyhteisöä verrattain helposti. Instituutin johtaja Ruth Illman uskoo, että uusi näkökulma oli aikoinaan kannattava. ”Kirjeessä on kuvailtu uskonto historiallisena, kulttuurisena ja yhteiskunnallisena tekijänä, eli kaikki se mitä nykyään ajatellaan humanistisena uskontotieteen tutkimuksena. Sitähän ei ollut siihen aikaan vielä.” Alkuvuosina kirjastoon kyllä hankittiin paljon antroposofista kirjallisuutta, koska instituutin ensimmäinen kirjastonhoitaja Olof Sundström sekä hänen vaimonsa Margarete olivat Donnerien tuttuja antroposofien piireistä. ”Nuoret opiskelijat aina yllyttivät ja saivat Margareten puhumaan henkimaailman kokemuksista ja Steinerista”, Illman kertoo. Kirjastohuoneen lattianrajassa seinää vasten nojaa kuplamuoviin pakattu taulu. Sehän on tohtori Steiner, muoviin käärittynä! Illman myöntää tilanteen olevan melkoisen symbolinen. ”Vähän noloa, pitäisi varmaan laittaa se takaisin seinälle.” × Artikkelissa käytetyt lähteet: Mystik blir vetenskap: Donnerska institutet för religionshistorisk och kulturhistorisk forskning 1956–2021; Tiina Mahlamäki & Nina Kokkinen (toim.) Moderni esoteerisuus ja okkultismi Suomessa; Pirkko Kotirinta. Hilma af Klintin arvoitus – Taiteilija henkien, tieteen ja luonnon maailmassa. Tammi; Julia Von Boguslawski & Jasmine Westerlund: Putting the spiritual into practice – Anthroposophy in the life and work of Olly and Uno Donner; Yle MOT: Steinerkoulun salaisuus. 2001. 22 P aavo Väyrynen luokittelee itsensä koleerikoksi, ”kuum averiseksi toiminn an ihmiseksi”, jonk a perusneste on s appi.
• K iinnostava sivujuonne Donner-instituutin tarinassa liittyy tunnettuun ruotsalaiseen abstraktiin taidemaalariin, Hilma af Klintiin (1862– 1944). Af Klint oli aktiivinen antroposofi ja kävi useita kertoja opintomatkoilla Goetheanumissa. Hän koki maalaavansa henkimaailman pyynnöstä jo kauan ennen tutustumistaan antro posofi aan. Viimeisinä vuosinaan af Klint tutustui suomalaiseen antroposofi in, Olof Sundströmiin. Ei ole tarkalleen tiedossa kuinka kaksikko tapasi, mutta ystävyyden myötä Sundström sai viimeisiä vuosiaan elelevältä af Klintiltä tehtävän: luet teloida kaikki tämän työt. Sundström teki työtä käskettyä ja kasasi katalogin. v u o n n a 1959 Sundström kutsuttiin perustamaan Donnerinstituuttia Turkuun, jonne hän kiikutti luettelon mukanaan. Turussa katalogi päätyi Donner-instituutissa kirjastonhoitajana työskentelevän nuoren tutkijan, Sixten Ringbomin käsiin. Samaisessa kirjastossa Ringbom tutustui teosofi en viimeisen johtajan, Annie Besantin ja Charles Leadbeaterin Thought Forms -kirjaan, jonka abstraktit maalaukset ”ajatusmuodoista” pudottivat nuoren tutkijan abstraktin taiteen kaninkoloon. Olivatko ensimmäiset modernin taiteen tekijät sittenkin inspiroituneet henkimaailmasta? Tyypillisesti alkuaikojen abstrakti taide nähdään ei-esittävänä, puhtaana muotona ilman sisältöä. Tätä tulkintaa on kuitenkin kyseenalaistettu, kun esimerkiksi alan pioneerin, Wassily Kandinskyn töitä on verrattu Thought Forms -kirjan maalauksiin. Ehkä Kandinsky yritti havainnollistaa henki maailmaa. r i n G B o m i n t u t k i m u s ta voimme kiittää siitä, että Hilma af Klintin teokset lopulta päätyivät suuren yleisön nähtäville New Yorkin MoMaan ja siitä ympäri maailmaa. Selvisi, että ruotsalainen oli maalannut abstraktia taidetta jo vuosia ennen Kazimir Malevitsia, Piet Mondriania ja Wassily Kandinskya, heppuja, joita pidettiin tyylin perustajina. Klintin suosio taidepiireissä syntyi vasta yli 30 vuotta tämän kuoleman jälkeen, 1980-luvulla. Hän oli toivonut testamentissaan, että teoksia näytettäisiin julkisuudessa aikaisintaan 20 vuotta tämän kuoleman jälkeen. Teosten julkistamisen jälkeen af Klint onkin ravistellut abstraktin taiteen kaanonia. Hilma af Klintin teosluettelo ja muistivihkot päätyivät Åbo Akademin arkistoihin, jossa ne makaavat tänäkin päivänä. × Kiinnostava sivujuonne Tiistaisin ja torstaisin klo 20.30-21.30 Perjantaisin klo 20.00 21.00 HINTA: 120€ + tasokoemaksu 30€ KESTO: 16 harjoitusta, á 1 tunti HARJOITUSAJAT PERUSKURSSILLA: Katso tarkemmat ohjeet ja lisätiedot www.kravmagaturku.fi info@kravmagaturku.fi AIKA : Tiistaina 11.1.2022 klo 20.00 PAIKKA: TFC (Turku Fighting Center) Hakapellonkatu 2, 20540 Turku KRAV MAGA TURKU K-17 PERUSKURSSI ALKAA:
• JASMIN VAHTERA KUVITUS TEEMU PERHIÖ Nuoret aikuiset erityisesti hakeutuvat mielenterveyspalveluihin nykyään herkemmin kuin ennen. Hoitoon pääsy on kuitenkin monen mutkan takana. Kaupungissa kaupungin tavalla Kaupungissa kaupungin tavalla
• JASMIN VAHTERA KUVITUS TEEMU PERHIÖ Nuoret aikuiset erityisesti hakeutuvat mielenterveyspalveluihin nykyään herkemmin kuin ennen. Hoitoon pääsy on kuitenkin monen mutkan takana. K aupunkitila kuuluu ihmisille, sen kaupungin asukkaille. Niiden ihmisten pitäisi mun mielestä voida tehdä kaupunkitilassa mitä ne itse haluaa”, Suvi Auvinen visioi kymmenen vuotta sitten ensi-iltansa saaneessa Taistelu Turusta -dokumentissa. Jouko Aaltosen ohjaamassa dokumentissa seurataan turkulaisten talonvaltaajien pyrkimystä saada tyhjät tilat takaisin käyttöön ja jokaisen kaupunkilaisen ulottuville. Kaupungin ja yksityisten tahojen omistamassa kaupungissa toimiminen on kuitenkin kontrolloitua. Sen saavat huomata myös dokumentin talonvaltaajat. Tilojen haltuunoton lisäksi valtaajat pyrkivät toimimaan myös virallisesta reittiä pitkin neuvottelemalla kaupungin edustajien kanssa ja lähettelemällä sähköposteja. Asia ei kuitenkaan tunnu edistyvän. Syynä tähän valtaajat pitävät hallinnon kankeutta ja suoranaista haluttomuutta toimia. ”Mä en henkilökohtaisesti koskaan odottanutkaan, että kaupunki tekee mitään. Kaupungilla on niin hitaat byrokraattiset rattaat, että ne ei pysy tän valtausliikkeen vauhdissa”, Auvinen kuvaa talonvaltaajien turhautumista. Suurin kitka kaupungin ja valtaajien välillä ei ehkä synnykään päämäärästä, vaan tavasta toimia. Talonvaltaajat toteavat, etteivät puhu samaa kieltä kaupungin kanssa. Kaupungissa kaupungin tavalla Kaupungissa kaupungin tavalla Kaupungit muuttuvat, niin myös laki. Kansalaisten kuuleminen laahaa perässä, mutta innostavia kokeiluja löytyy. ? HENNA KUKKONEN KUVAT TEEMU PERHIÖ 25
• T Y L K K Ä R I 6 / 2 1 ”Pitäisi ymmärtää, että demokratia on kansanvaltaa, eli ei puolueilla tai heidän edustajillaan ole mitään omaa annettua valtaa, vaan sen kaiken pitäisi tulla meiltä.” V iime vuosina yksittäisten kaupunkilaisten mahdollisuutta osallistua kotipaikkansa asioihin on lisätty niin Turussa kuin monessa muussakin kunnassa. Osallistaminen onkin tärkeä keino viranomaisten ja kansalaisten välisen vastakkainasettelun purkamisessa. Parinkymmenen viime vuoden aikana osallistaminen on saanut aivan uusia piirteitä niin kutsutuista demokraattisista innovaatioista, joiden päämääränä on demokratian kehittäminen ja parantaminen. Yksi muoto on kansalaispaneeli, jossa satunnaisotannalla valittu ryhmä puntaroi valittua aihetta asian tuntijatiedon pohjalta. Viime vuonna Turussa järjestetyssä paneelissa osallistujat pohtivat keskustan liikennejärjestelyjä. ”Tarkoituksena on, että ihmiset saavat tietoa ja pohtivat sitä, mitä muut sanovat. Paneeleissa kehotetaan osallistujia miettimään muidenkin argumentteja ja että omat argumentit perustellaan”, kuvailee Åbo Akademin valtio-opin professori Kimmo Grönlund. Tavoitteena on harkittu mielipide. Tieto ja erilaiset näkemykset puolestaan muuttavat mielipiteitä. ”Ääripäät alkavat ymmärtää, että vastapuolellakin on ihan hyviä argumentteja.” Kansalaispaneelit voivat vaikuttaa suotuisasti niihinkin, jotka eivät suoraan ole mukana. Vaalikauden ajan toimiva kansalaisparlamentti voisi lisätä muidenkin luottamusta päätöksentekoon ja vähentää epäluuloisuutta päättäjiä kohtaan, kun mukana on satunnaisesti valittuja, politiikasta irrallaan olevia kansalaisia. ”Perinteisessä puoluevetoisessa politiikassa usein aina vastustetaan vastustajan esitystä, vaikka se olisi hyväkin. Kun tavalliset kansalaiset osallistuvat, niin heillä ei ole taakkaa puoluetaustasta samalla tavalla”, Grönlund toteaa. Tällöin päätökseen ei vaikuttaisi ihmisen asema vaan ehdotuksen sisältö. Paneelin tulokset viedään kaupunginvaltuuston tai lautakuntien käsittelyyn. Myös poliitikot ja viranomaiset hyötyvät paneeleista saamalla arvokasta ruohonjuuritason tietoa. Paneelit ovatkin keino täydentää päätöksentekoa, eivät niiden korvike. Kaikkia kaupungin asukkaita edustavan ryhmän kokoaminen on kuitenkin paitsi hidasta, myös hankalaa. Tavoittamatta jäävät erityisesti sellaiset ihmisryhmät, jotka jäävät usein muutenkin ulkopuolelle. Osallistamisen tavat ovat saaneet osakseen myös ylenkatsetta. Grönlundin mukaan poliitikkojen, viranomaisten ja kansalaisjärjestöjenkin parissa osallistamista pidetään toisinaan vain ”koristeena kakun päällä”. ”Pitäisi ymmärtää, että demokratia on kansanvaltaa, eli ei puolueilla tai heidän edustajillaan ole mitään omaa annettua valtaa, vaan sen kaiken pitäisi tulla meiltä. Silloin meidän kaikkien pitäisi olla tyytyväisiä, jos löydämme malleja, jotka lisäävät edustuksellisen demokratian toimivuutta.” O sallistamisen lisäksi toinen avain vastakkainasettelun purkamiseen on tiedon lisääminen. ”On tärkeä kaupungin osalta viestiä siitä, miten kaupunkilaisten ideat on otettu huomioon 26 Kimmo Grönlund Valtio-opin professori
• ja mitä asialle on tehty tai kertoa miksi asialle ei voida tehdä mitään”, sanoo Turun kaupungin maisema-arkkitehti Marie Nyman. ”Kaikkia toiveita ei aina voida toteuttaa, sillä mieli piteet voivat olla keskenään ristiriitaisia tai ristiriidassa muiden reunaehtojen kanssa.” Kansalaispaneeleista ja muista osallistamiskokeiluista on saatu hyviä tuloksia. Ongelmana voi kuitenkin pitää yhtä asiaa: kokeilut tulevat ylhäältä alaspäin, siis viranomaisilta kansalle. Kuntalaisaloite.fi -sivustolla asukas voi ideoida ja tehdä uusia ehdotuksia oman elinympäristön parantamiseksi. Tällöin aloite tulee asukkaalta itseltään, kaupunginvaltuusto käsittelee asian ja antaa siitä lausuntonsa. Toistaiseksi kansalaispaneelit ovat olleet kokeiluja, ja ne kumpuavat halusta osallistaa uusin tavoin. Kuntia ei velvoiteta niihin, eikä mikään sido kuntaa järjestämään sellaisia. Kuntalaki asettaa kuitenkin osallistamisen vähimmäisvaatimukset. Myös maankäyttöja rakennuslaki ohjaa vuorovaikutusta kaavoituksessa ja rakentamisessa. Vuonna 1999 valmistuneen maankäyttöja rakennuslain yhtenä pyrkimyksenä oli tarjota asukkaille suuremmat vaikutusmahdollisuudet. Lain mukaan viranomaisten ja kansalaisten välinen vuorovaikutus täytyy täyttyä jollakin tavalla, mutta käytännön tavat jäävät epämääräisiksi ja kunnan itsensä vastuulle. Viralliset toimintatavat korostuvat kaavoituksessa. Vireillä olevat kaavat ovat nähtävillä, ja niihin voi jättää kommentteja ja muistutuksia, mutta se täytyy tehdä tietyn aikataulun puitteissa. Lisäksi kaavojen lukeminen ja niiden kommentointi vaatii jonkin verran perehtyneisyyttä. Ei ole mikään ihme, jos prosessi tuntuu rivikansalaisesta etäiseltä. ”Kaupungilta vaaditaan ennustettavaa, yhdenvertaista ja oikeudenmukaista toimintaa, mikä voi näyttäytyä byrokratiana”, sanoo Nyman. ”Empatiaa pitää kuitenkin olla.” Vuorovaikutus on kirjattu lakiin, joten monivaiheista kaavoitusta tuodaan lähemmäs asukkaita eri tavoin. Nymanin mukaan esimerkiksi kaavakävelyt ja yleisötilaisuudet ovat onnistuneet herättämään keskustelua ja lisäämään asukkaiden tietoisuutta hankkeista. Digitaalisuus on osaltaan madaltanut kynnystä osallistua. Kerro kantasi -palvelussa kuka vain voi esittää oman mielipiteensä luonnosvaiheessa olevista hankkeista. Nyman vakuuttaa, että Turussa Kerro kantasi -palvelun kautta tulleita ehdotuksia kuunnellaan herkällä korvalla. M aankäyttöja rakennuslakia on vuosien saatossa muutettu yksittäisen asukkaan näkökulmasta huonompaan suuntaan. Esimerkiksi kaavoista valittaminen on vaikeutunut, sillä valitusmaksuja on nostettu tuntuvasti. Alun perin laki laadittiin ajatellen, että valitusoikeus kitkee korruptiota. Ongelmana on pidetty myös niin sanottua uusliberaalia kaupunkipolitiikkaa. Esimerkiksi tutkija Mika 27 ?
• 28 Hyötyläisen mukaan maankäyttöja rakennuslaki on siirtänyt valtaa kunnille ja paikallisille sopimuksille, ja tehnyt enemmän tilaa yritysten intresseille. Kansalaisten kuuleminen on vain rasite, jos kuntia kaavoitetaan ja rakennetaan puhtaasti taloudellisista lähtökohdista. Talonvaltauksen lisäksi Taistelu Turusta -dokumentissa tarkastellaan niin sanottuja Turun taudin vuosikymmeniä, jolloin keskustasta purettiin useita arvorakennuksia. Tilalle rakennettiin modernia ja tehokasta kaupunkia. Turun taudissa ei ole koskaan ollut kyse pelkästään purkamisesta, vaan myös rakentamiseen ja kaavoittamiseen liittyvästä korruptiosta. Hämärät talouskuviot ovat vaivanneet Turun rakennushankkeita viime vuosinakin. Paljon puhuttanut tapaus on tietenkin Turun toriparkki ja epäselvyys sen omistajasta. Kaupunki sopi rakentamisesta alunperin Turun Toriparkki Oy:n kanssa, mutta yhtiö myytiin pian T-Park Oy:lle miljoonalla eurolla. Myöhemmin mukaan tuli Taaleri Sijoitus Oy. Elokuussa 2021 toimittaja Jarno Liski paljasti Iltalehdessä julkaistussa jutussaan, että toriparkkia rahoittaneet ja toria ympäröiviä kiinteistöjä omistavat liikemiehet ovat tukeneet kymmenillä tuhansilla euroilla varsinaissuomalaisia kokoomuspoliitikkoja. Hankkeesta oli kiistelty jo ennen rakentamispäätöstä, minkä vuoksi kaupunginhallitus esitti kansanäänestyksen järjestämistä asiasta vuonna 2012. Kaupunginvaltuusto kuitenkin tyrmäsi ehdotuksen. K ansalaispaneelien tapaiset asukkaista muodostuvat ja päättämistä täydentävät ryhmät eivät ainakaan toistaiseksi ole pysyvä osa päätöksentekoa. Osallistamisen tapoja pitkään tutkineen Grönlundin mielestä se olisi kuitenkin hyvä asia. Kaupungin puolelta se vaatisi lisää suunnitelmallisuutta ja asiantuntijuutta. Kaava-arkkitehti Nyman myöntää, että työtä on vielä tehtävänä. Nykyisen maankäyttöja rakennuslain korvaavaa lakia valmistellaan paraikaa. Uuden lain olisi tarkoitus jälleen lisätä yksittäisten kansalaisten vaikutusja seurantamahdollisuuksia. Lain muotoilu on nykyisen tapaan epämääräinen, eikä määrittele tarkkaan, kuinka kansalaisia tulee kuulla. Grönlundin mukaan lakiesitys laahaa ajastaan jäljessä. ”Kokeilujen sijasta olisi päästävä pysyviin ja laissa määriteltyihin toimintatapoihin, jotka takaavat niiden kansalaisten kuulemisen, joita maankäyttöpäätökset koskevat.” × ”Kokeilujen sijasta olisi päästävä pysyviin ja laissa määriteltyihin toimintatapoihin, jotka takaavat niiden kansalaisten kuulemisen, joita maankäyttö­ päätökset koskevat.” Kimmo Grönlund Valtio-opin professori
• T Y L K K Ä R I 6 / 2 1 Essee: Aina valppaana ? 30 ? 30 × Kolumni: Nuorten vaikuttamisesta ? 31 ? 31 Valtavirtaa: Pahat tytöt ? 32 ? 32 × TYL90: Tarvitaan Terminator ? 34 ? 34 Vuoden 1997 numerossa 12 puhuttiin kasvaneista tuloeroista.
• S uomen Kuvalehti julkaisee joulukuussa 2020 artikkelin teatterikorkeakoulun opiskelijoiden halusta siivota opetuksesta pois väkivaltakuvauksia. Kohu. Sosiologian professori Jukka Savolainen kirjoittaa elokuussa 2021 kolumnin yhteiskuntatieteiden poliittisuudesta. Kohu. Helsingin yliopiston maantieteenopiskelijat hyödyntävät teemapukeutumisessaan Afrikan tähteä. Kohu. Viime aikoina median perusteella on syntynyt kuva, että yliopistot ovat yhtäkkiä politisoituneet. Historian valossa näkemys on korostuneen päiväkohtainen. Kuka muistaa kieli taistelun? Se kiihtyi suomen ja ruotsin välillä 1840-luvulta lähtien ja levittäytyi fennomaanien ajamana yliopistomaailmaan, jossa tuolloin käytettiin vain ruotsia. Taistolaiset sentään tuodaan esiin silloin tällöin. Kylmän sodan vastakkainasettelu kapitalistisen ja sosialistisen talousaatteen välillä heijastui Suomen yliopistoihin 1970-luvulla. Tylkkärissäkin ylistettiin vuoroin Leniniä ja markkinataloutta. Omassa ajassamme yliopistotaistelu käydään kielen ja talousjärjestelmän sijasta moraaliarvoista. Yliopistojen tarkoituksena on syventää ymmärrystämme maailmasta, löytää siitä uutta tietoa ja levittää tätä eteenpäin. Mutta miten sitä voi tehdä ajassa, jossa totuus on erilainen eri laidoilla? y h dysva l lo i s sa k äy t e tä ä n ilmausta ”true for me”, totta minulle. Kyseessä on tilanne, jossa henkilö oikeuttaa yleisestä mielipiteestä poikkeavan väitteen. Hyvä esimerkki tästä on Yhdysvaltain vuoden 2020 presidentinvaalien jälkipuinti. Laajamittaista vaalivilppiä ei ole todettu riippumattomien vaalitarkkailijoiden eikä korkeimman oikeuden toimesta, mutta silti miljoonat amerikkalaiset uskovat siihen – se on totta heille. Aikaamme luonnehditaan usein sanoilla totuudenjälkeinen ja postmoderni. Totuudenjälkeisessä ajassa yhteiskunnallinen ajattelu perustuu faktojen sijasta tunteisiin ja henkilökohtaiseen vakaumukseen. Niiden pohjalta on syntynyt omia kuplia, erityisesti sosiaaliseen mediaan. Kehitystä kiihdyttää se, että somealustat hyötyvät vastakkainasettelusta: löytäessään sopivan kuplan esimerkiksi Twitteristä ihminen koukuttuu käyttämään sovellusta. Totuudenjälkeisyyden alustaksi postmoderni aika sopii passelisti – sehän perustuu siihen, että yhtenäiskulttuuri on hajonnut lukuisiin pienempiin kulttuureihin. Tieteellinen maailmankuva on ollut valtaväestön näkemys verrattain vähän aikaa. Yhteiskunnan demokratisoituminen on kuitenkin mahdollistanut sen, että sohvatieteilijät pääsevät vaikuttamaan maailman meAina valppaana essee LASSE KUPILA KUVITUS IDA IIVONEN noon. Tässä kontekstissa ei ole yllättävää, että yliopistoissa käydään kamppailua. Ulkopuolinen paine liittyy kahteen seikkaan. Yliopistoja rahoitetaan pääasiassa veronmaksajien rahoilla, minkä vuoksi jotkut näkevät, että yliopistojen tutkimuksen tulisi olla “veronmaksajien tahdon” mukaista ja tuottaa taloudellista hyötyä yhteiskunnalle. Toiseksi yliopistoilla on edelleen merkittävä asema tiedon levittämisessä yhteiskunnassa ja siinä, mistä tulee yleisesti hyväksyttyä. Kriitikot haluavat siis päästä vaikuttamaan tiedon lähteeseen. Tästä on osoituksena se, että kriitikoille kelpaavat tietyt yliopistojen asian tuntijat, mikäli nämä edustavat sopivaa ajatusmaailmaa. p o l i t i s o i t u m i s e n pa i n e tulee paitsi yliopiston ulkopuolisilta tahoilta myös yliopiston sisältä. Viime aikoina syntyneiden kohujen alkusysäys on tullut yleensä uusvasemmistolaisilta. Politiikan toteuttamiseen suhtaudutaan marxismissa ja feminismissä eri tavalla kuin konservatiivisemmissa aatteissa. Konservatiivisen, instituutiopainotteisen tulkinnan mukaan politiikka tapahtuu vain tietyissä rajatuissa tiloissa, kuten parlamentissa tai kabineteissa, harvojen ja valittujen ihmisten kesken. Marxilaisessa ja feministisessä politiikan tutkimuksessa on puolestaan korostettu sitä, että politiikkaa on kaikkialla – se on läsnä aina julkisessa toiminnassa. Tämän voi myöntää, vaikkei olisi30 kaan marxisti taikka feministi. Omat arvomme ohjaavat vääjäämättä toimintaamme, usein tiedostamatta. Täten onkin outoa edes väittää, että yliopisto voisi olla politiikasta vapaa alue. Mutta vaikka arvot olisivat sinänsä hyvät, niitä ei tuoda esiin aina jalolla tavalla. ”Vallankumous syö itsensä”, kun moniarvoisuutta kannattavat yrittävätkin tehdä maailmasta yksiäänisen. Tässä yhteydessä puhutaan usein wokekulttuurista, uusvasemmistolaisesta poliittisesta liikkeestä, jossa pyritään kiinnittämään huomiota yhteiskunnan epäkohtiin ja muuttamaan niitä. Käyttäjästä riippuen termi voi olla positiivinen tai negatiivinen. Kriitikoiden mielestä woke kaventaa sananvapautta ja lisää syrjintää. Esimerkiksi Yhdysvaltain entinen presidentti Barack Obama on kutsunut wokea “hyvesignaloinniksi” eli tekopyhyydeksi. Kotimaisten kielten keskuksen sivuilla kielentutkija Erkki Lyytikäinen suomentaa sanan ”valppaaksi” – woken kannattaja on aina valppaana seuraamassa julkista toimintaa ja ajamassa omia arvojaan. k e s k u s t e l i n as i as ta Turun yliopiston sukupuolentutkijan Salla Aldrin Salskovin kanssa. Hänen mukaansa aktivistit saattavat välillä toiminnallaan heikentää arvojensa elintilaa yhteiskunnassamme. Hän ei itse käytä woke-termiä sen monitulkintaisuuden vuoksi. Aldrin Salskovin mukaan tuohtuneen, vahvasti moralisoivan näkyvyyden tuottaminen on yksi poliittisista taktiikoista, ja se on yhdistävä tekijä sekä vasemmiston että oikeiston tuottamissa kohuissa. Sen taustalla on usein vahva turhautuminen joihinkin koettuihin epäkohtiin. ”Jos ajattelemme näitä kohuja, niiden taustalla on aina jokin visio, vaatimus tai toivomus oikeudenmukaisemmasta järjestelmästä. Mutta jos kritiikistä tulee mustavalkoista, moralisoivaa tai identiteettipoliittista toimintaa, jossa jonkinlainen ‘me’ ja ‘he’ Onko yliopistojen poliittisuus ongelma – vai se, että vastakkaiset äänenpainot yritetään hiljentää, kysyy Lasse Kupila.
• T Y L K K Ä R I 6 / 2 1 -vastakkainasettelu on läsnä, silloin ambivalenssit, vaikeudet ja kulttuurikriittiset näkökulmat usein katoavat”, Aldrin Salskov totesi minulle. Poliittiset kärhämät nousevat sosiaalisen median myötä yhä matalammalla kynnyksellä perinteiseen mediaan. Saattaa syntyä liiankin voimakas mielikuva yliopistojen kireästä poliittisesta tilanteesta. On myös huomioitava, ketkä hyötyvät tämäntyyppisistä kohuista: media ja konservatiivit. Kiihkeät kohut lisäävät nettijuttujen lukukertoja ja konservatiivit saavat puolestaan bensaa moottoreihinsa. Kohut tavallaan osoittavat konservatiiveille, että nyt on toimittava. o n ko p o l i i t t i s u u s kuitenkaan yksiselitteisesti huono asia? Mielestäni suvaitsemattomuus toisten mielipiteitä kohtaan on ongelma yliopistojen uudessa politiikka-aallossa – ei se, että omia arvoja tuodaan esille. Oman totuuskäsityksen vastaiset mielipiteet pyritään vaientamaan. Ikään kuin maailman ongelmat katoaisivat, kun vastakkaiset äänenpainot hiljenevät. Vaientamista ei kuitenkaan ole tavanomainen, perusteltu kritiikki, vaikka sellaiseksi sitä usein yritetään kehystää. Vaientamista ovat sellaiset toimet, jotka järisyttävät kohteen elämää tavalla, josta saattaa seurata itsesensuuria. Esimerkiksi kun Turun yliopiston evoluutiopsykologian lehtorin Markus J. Rantalan auton kumit puhkottiin tai kun toimittaja Sanna Ukkola otti häntä kritisoineen Twitter-käyttäjän työnantajaan yhteyttä. Saksalaisen yhteiskuntafi losofi n Jürgen Habermasin (s. 1929) mukaan yhteiskunnallista keskustelua tulee käydä avoimesti ja ennakko-oletukset hyläten. Kaikilla keskusteluun osallistujilla pitää olla yhtäläinen oikeus tehdä väitteitä ja vastaväitteitä – niin parhaat argumentit nousevat esiin. Näkemys liittyy deliberatiiviseen eli keskustelevaan demokratiaan, jonka soveltamisesta on saatu Suomessa myönteisiä kokemuksia viime vuosina. Kun Mustasaaren kunnassa järjestettiin 2019 nelipäiväinen kansalaisraati koskien kuntaliitosta Vaasan kanssa, sekä raatilaisten että kuntalaisten ymmärrys aiheesta kasvoi, päätöksenteko helpottui ja suhtautuminen vastakkaisiin näkemyksiin muuttui suopeammaksi. Vastoinkäymiset kehittävät ihmisen ajattelua. Tätä mieltä on libanonilainen fi losofi ja matemaatikko Nassim Nicholas Taleb. Esimerkiksi haastava keskustelu poliittisen vastustajan kanssa vahvistaa ihmisen mieltä ja ajattelun terävyyttä – samalla lailla kuin kuormitus vahvistaa luita. Poliittisen aktivistin ei kannattaisi yrittää hiljentää vastustajiaan, vaan alkaa käydä avointa debattia. Olkaamme aina valppaita keskustelemaan. × KOLUMNI EINA MÄKELÄ J o pitkään puhuttanut nuorten aktiivisuus on heikossa kunnossa. Nuoret eivät käytä äänioikeuttaan tai lähde vaikuttamiseen mukaan. Vaikka nuorten äänestysaktiivisuus kasvoi lievästi viime kuntavaaleissa, silti 18–24-vuotiaista vain 35,4 % äänesti. Ulkomaalaistaustaista nuorista taas vain 17,4 % äänesti. Itselläni ei ole vielä äänioikeutta. Toimivin keino minulle vaikuttaa on aktiivisuus sosiaalisessa mediassa. Tykkään ottaa kantaa asioihin ja jakaa mielipiteitä herättäviä julkaisuja. Olen kuitenkin joutunut useasti pilkan ja vähättelyn kohteeksi: “Ei sinun ikäisesi voi ymmärtää”; “jätä vaikuttaminen aikuisille”; “ehkä olisi parempi, että odottaisit ja opiskelisit edes siihen asti, kunnes saat äänioikeuden ennen kuin otat asioihin kantaa.” Kohtaamani vähättelyn myötä en yhtään edes ihmettele, miksei vaikuttaminen kiinnosta nuoria. h u o n o o n va i k u t ta m i sa k t i i v i s u u t e e n on muitakin syitä. Mediassa vaikuttaminen ja etenkin politiikka tuodaan esiin hyvin polarisoivana ja riitaisana toimintana. Miksi kukaan haluaisi lähteä sellaiseen mukaan? Kouluissa vaikuttamisesta puhuminen ja siihen neuvominen on hyvin suppeaa. Opettajat eivät kannusta ja opasta mielestäni tarpeeksi. Kouluissa ei myöskään välttämättä saa vaikuttamisesta suorituksia, mikä lisää kynnystä lähteä mukaan. Lukion ja järjestöhommien yhdistäminen on raskasta, ainakin itselleni, mutta en haluaisi luopua kummastakaan. n u o r i a p i tä i s i k i n kannustaa enemmän etenkin koulumaailmassa, koska siellä me vietämme suurimman osan ajastamme ja kasvamme kansalaisina. Kannustaminen voi tapahtua ihan arkipäiväisissä kohtaamisissa, vaikka yhdellä kehuvalla lauseella; sen ei luulisi vaativan hirveästi opettajilta tai nuorten kanssa työskenteleviltä. Jos koulu suhtautuu myönteisesti ja kannustavasti nuoriin ja heidän ideoihinsa, nuoret lähtevät helpommin mukaan ja saattavat löytää uusia mielenkiinnon kohteita. Kouluissa olisi tärkeää myös järjestää kouluvierailuja erilaisten nuorille suunnattujen vaikuttamisjärjestöjen kanssa. Omassa lukiossani on esitelty vain Suomen Lukiolaisten Liittoa, vaikka on paljon muitakin järjestöjä. Opintojen pitäisi olla monipuolisempia ja nuoria pitäisi myös palkita tekemästään työstä. Harvassa oppilaitoksessa saa suorituksia tai opintopisteitä yhteiskunnallisesta vaikuttamisesta tai järjestöissä toimimisesta. Itse arvostaisin tällaista mahdollisuutta, ja uskon että moni muukin kokisi sen hyödylliseksi. Kirjoittaja on toisen vuoden lukiolainen, joka toimii ensi vuonna varapuheenjohtajana Lounais-Suomen lukiolaisissa. Nuoria pitäisi kannustaa Kohtaamani Kohtaamani vähättelyn myötä vähättelyn myötä en yhtään edes en yhtään edes ihmettele, miksei ihmettele, miksei vaikuttaminen vaikuttaminen kiinnosta nuoria. kiinnosta nuoria.
• M iehet itkevät vain häväistyinä. Pelokas mies on naurettava ja säälittävä. Surua ilmaistaan huutamalla tai seinää tuijottamalla. Heikkous on naisten heiniä. Puhun tietysti elokuvista. Mutta taide heijastaa aina myös ympäröivää asenneilmapiiriä. Asenteet ovat muuttumaan päin, ja siksi Hollywood-elokuvissakin on nähty yhä enemmän ja yhä vahvempia naisia. Toisaalta heikkouskin on tavallaan muodikasta. Valtaa ja voimaa ei enää samaisteta oikeassa olemiseen ja hyvyyteen. Heikko-osaisuudesta ja vallan väärinkäytöstä puhutaan aiempaa enemmän. Nykyään feminismi on muotia, kunhan ei ole liian feministi. Normeja saa rikkoa, kunhan ei riko liian montaa samalla kertaa. Näistä lähtökohdista syntyy syvästi paradoksaalisia elokuvia. Ne tuovat naiset esille, mutta ilmentävät samalla klassisia ihanteita. Tytöt eivät kykene pahaan, tyttöjä ei saa lyödä (poikia sitten kai saa), tytöt ovat aina kauniita. Samaan aikaan mieshahmoista tehdään yhä monisyisempiä ja provosoivampia. Rivien välistä on luettavissa sama viesti kuin aina ennenkin: mies on se aidosti kiinnostava sukupuoli, jolla on aito persoona ja aitoja tunteita. Nimeäpä yksikin Hollywood-elokuva, jonka päähenkilö on Kellopeliappelsiinin (1971) veroinen hirviö tai Koomikkojen kuninkaan (1982) kaltainen täysin epäonnistunut hylkiö – mutta ei mies. h o l ly wo o d r a k as ta a sankareita, mutta yhtä lailla se on kiinnostunut sankaruuden varjopuolesta. Film noir kukoisti jo 1940–1950-luvuilla. Genren mieshahmot olivat kehäraakkeja, naiset kohtalokkaita. Myös westernit – amerikkalaisen mytologian perikuva – muuttuivat. Sheriffi (1952) oli allegoria mccarthylaisuudesta. Länkkäritähti John Wayne haukkui filmin epäisänmaalliseksi, mutta hänenkin hahmoissaan oli haavoittuvuutta, joka kaivoi maata sankarimyyttien alta. Sensuurin höltyessä elokuvista tuli yhä šokeeraavampia. Vastakulttuurin huippuvuosina 1960-luvun lopulta 1970-luvun loppuun törky oli suorastaan muodikasta. Taksikuskin (1976) tapaiset elokuvat kartoittivat ihmismielen ja yhteiskunnan nurjaa puolta. Pahat tytöt valtavirtaa MIKAEL TUOMINEN KUVA 20TH CENTURY FOX Yhdessä suhteessa antisankarit muistuttivat silti perinteisiä päähenkilöitä. Luonnevioistaan huolimatta he olivat äärimmäisen pystyviä poikkeusyksilöitä – mulkkuja, mutta karismaattisia sellaisia. Erityisen pitkälle antisankariestetiikkaa on jalostettu televisiosarjojen puolella. The Sopranos, The Wire, Dexter, House, Breaking Bad, Ozark… Television kulta-ajan ikonit ovat toinen toistaan rikkinäisempiä ja itsekkäämpiä miehiä. Usein ei edes voi puhua antisankareista, hahmo on pelkästään anti. t e s to s t e r o n i o n poissa muodista, kriitikot ovat sille suorastaan allergisia. Machoilun kulta-aikaa oli 1980-luku, jolloin elokuvataide henkilöityi puunaamaisiin kehonrakentajiin. Aikakauden suosituimmat näyttelijät olivat Arnold Schwarzenegger ja Sylvester Stallone. Varhaiset toimintaelokuvat olivat äijähenkisiä toisintoja muista genreistä: sota-, rikosja lännenelokuvista. Niissä oli psykologisia ja yhteiskunnallisia tasoja. Kasari katkaisi siteet todellisuuteen ja keskittyi väkivaltaviihteeseen. Lihakset ja ruumiskasat kasvoivat kilvan. Tappamisen lomassa päähenkilöt veistelivät puujalkavitsejä. Kasaritoiminta oli Hollywoodin mieskuvan äärimmilleen tyylitelty huipentuma. Sa32 32 malla machoilu koki inflaation, josta se ei tähän päivään mennessä ole toipunut. 2000-luvun könsikkäät jakautuvat kahteen ryhmään. On yli-ihmisiä, jotka eivät oikeastaan edes ole miehiä vaan mutantteja ja muita mörköjä. Tosimaailmaan sijoittuvissa elokuvissa miehet on palautettu maan tasalle. ko h ta lo n i r o n i a a on, että jo vuosikymmeniä sitten naiset saivat toiminnallisia rooleja roskaelokuvissa, joiden arvomaailma sinänsä oli kaikkea muuta kuin edistyksellinen. Ensimmäinen johdonmukaisesti sukupuolinormeja rikkonut genre oli porno. Lajiin luettavia filmejä tehtiin jo 1800-luvulla. Niissä nainen oli huomion keskipiste: vapaamielinen, tyylikäs ja rohkea. Katsojat olivat tietysti miehiä. Yleisö monipuolistui vasta 1960-luvun lopulla alkaneen erotiikkabuumin myötä. Aistien valtakunta (1976) kertoi japanilaisesta prostituoidusta Sada Abesta, joka löytyi kadulta rakastajansa irtileikattu penis mukanaan. Elokuva oli yleisöja arvostelumenestys. Raiskaus ja kosto -elokuvien ydinsisältö käy ilmi jo genren nimestä. Genre oli suosittu erityisesti 70-luvulla, esimerkiksi Naisen päivä (1978) keräsi maailmanlaajuisesti kymmeniä miljoonia katsojia. Samoihin aikoihin läpimurtonsa tehnyt blaxploitaatio esitti mustat sankareina ja valkoiset roistoina. Genren tunnetuin näyttelijä Pam Grier räiski haulikolla jo 1973, joten hän lienee ensimmäinen nainen, joka profiloitui nimenomaan action-tähtenä. Kauhuelokuva on sikäli poikkeuksellinen lajityyppi, että päärooli kuuluu itseoikeutetusti naiselle. Genren kliseitä on ”viimeinen tyttö” eli ystäviään fiksumpi nuori nainen, joka ainoana selviytyy koettelemuksesta elossa. Käytännössä jokainen HalloKritiikot ovat nyt allergisia testosteronille. Feminismi on kuitenkin Hollywoodissa vain pintasilaus.
• T Y L K K Ä R I 6 / 2 1 ween, Perjantai 13. ja Painajainen Elm Streetillä noudattaa samaa kaavaa. va ltav i r ta e lo k u v i e n e n s i m m ä i n e n todellinen toiminnan nainen oli Sigourney Weaver, jonka tulkitsema avaruuden rekkakuski Ellen Ripley aloitti muukalaisten grillaamisen vuonna 1979. Alien – kahdeksas matkustaja oli mullistava, sillä se ei tehnyt miesja naishahmojen välille eroa. Käsikirjoitus oli sukupuoleton, kromosomit valikoituivat vasta roolitusvaiheessa. Elokuva heijasteli tuolloiselle tieteiskirjallisuudelle tyypillistä utopiaa vapaasta rakkaudesta ja sukupuolinormien murtumisesta. 80-luvulla tehtiin muutama naisvetoinen tieteisja fantasiaelokuva, kuten kökkö barbaariseikkailu Red Sonja (1985). Vasta 1990-luvulta alkaen sankarittaret pääsivät toden teolla seikkailemaan tosimaailmassa. Elokuvamaailman sukupuolittuneisuudesta kertoo jotain se, että usein jo pelkästään naisen roolittaminen pääosaan riittää tekemään kuluneesta kaavasta tuoreen. Näin kävi esimerkiksi Wonder Womanin (2017) kohdalla. Höpsö seikkailu oli ensimmäinen naisvetoinen supersankarielokuva ja sai valtavasti myönteistä julkisuutta. Olihan se hauska leffa, ei sillä. Yleisö on arvaamaton. Star Wars: The Last Jedi (2017) oli arvostelumenestys ja tahkosi tyydyttävästi rahaa, mutta internetissä moni purnasi. Kiusaajien silmätikuksi valikoitui vietnamislaistaustainen, Hollywood-normeista poikkeava Kelly Marie Tran. Katsojat arvioivat naishahmoja paljon tarkemmalla silmällä kuin miehiä. Wonder Woman oli tarkoituksella hölmö, mutta sellaisiahan supermiehetkin ovat. The Last Jedin hölmöys oli kai tahatonta, mutta kyllä vuosien varrella on nähty aika paljon huonompiakin Tähtien sotia. Keskinkertainen mieshahmo ei kiinnosta ketään, mutta keskinkertainen naishahmo saa fanit sotajalalle. e lo k u v i s sa n a i n e n on perinteisesti ollut koristeen asemassa, fyysisen ja henkisen puhtauden henkilöitymä. Miessankarin tehtävänä on varmistaa, ettei miesroisto turmele naista. Aitoa toimijuutta naishahmolla ei ole ollut. Katsoa saa mutta koskea ei. Logiikka on tuntunut olevan, että naisia saa kohdella huonosti kameran takana mutta ei sen edessä. Nyt naishahmot ovat muotia, mutta vanhat tavat istuvat tiukassa. John Wickin (2014) kaltaiset filmit rakentuvat yhä graafisemman ja kekseliäämmän actionin ympärille. Uusi Netflix­ draama sarja Arcane kertoo kahden siskon, Vin ( Hailee Stan­ field) ja Powderin ( Ella Purnell) tarinan vahvasti yhteis kuntaluokkiin jakautuneessa Piltoverin kaupungissa. Sarjan laajan henkilökaartin persoonallisuudet ja motivaatiot on kirjoitettu uskottaviksi ja jokaista juonenlankaa on ilo seurata. Kantavana teemana on vastakkainasettelu rikkaan ja edistyksen nimeen vannovan Piltoverin ja sen saastuneen ja köyhän kaupunginosan Zaunin välillä. Teknisesti Arcane on mestariteos. Pariisilaisen Fortiche-studion 2Dja 3D-animaatiota yhdistelevä tuotanto on mykistävää katsottavaa. Lopputulos on sulavaa ja muistuttaa käsinmaalattua. Myös ääninäyttely ja äänisuunnittelu ovat kauttaaltaan huippuluokkaa. Sarja sijoittuu Riot Gamesin League of Legends -pelistä tuttuun Runeterra-maailmaan. Pelistä ei kuitenkaan tarvitse tietää mitään sarjasta nauttiakseen, joissain tilanteissa tietämättömyys voi jopa parantaa kokemusta. Peliä tunteville sarjaan on piilotettu tuttuja asioita ja vihjeitä tulevasta. REETI JALASMÄKI Surullinen pianisti on nobel-voittaja Kazuo Ishiguron varhaistuotantoa, joka suomennettiin viime vuonna. Kiitos siitä. Ishiguroista se on periksiantamattomuudessaan kenties mestarillisin. Se hyökyy päälle hallitsemattoman, absurdin unen lailla. Surun, muistojen ja katumuksen kyllästämä seikkailu on samaan aikaan epämiellyttävää ja vastustamatonta luettavaa. Nauroin ääneenkin. Lähtökohta on simppeli: Ryder on pianisti, joka tulee konsertoimaan kaupunkiin. Kaikilla on hänelle kuitenkin koko ajan asiaa ja tehtäviä eikä hänelle jää aikaa valmistautua kunnolla soitantaan. TEEMU PERHIÖ tutustu näihin Rajan eri puolin Valveunta Naisten harjoittama tai naisiin kohdistuva väkivalta on sen sijaan siloiteltua. Elokuvaan on vaikea luoda jännitettä, jos päähenkilö ei tee mitään pahaa eikä hänelle tapahdu mitään pahaa. Rey Skywalkerin tai Black Widow’n (2021) kaltaiset hahmot flirttailevat pimeyden kanssa, mutta kyse on turvallisesta, harmittomasta flirtistä. Piru ei vie pikkusormea, lopulta hyvä aina voittaa. Myös ulkonäkönormeista pidetään tiukasti kiinni. Kirveellä veistettyjä ukkoja on nähty valkokankaalla maailman sivu, mutta naiset korkeintaan meikataan rumiksi, ja pakkelin alla piileksii valovoimainen kaunotar. Feminismin pintasilauksesta huolimatta Hollywood ei vieläkään pidä naisia täysin inhimillisinä. Sharp Objectsin (2018) kaltaiset televisio sarjat ovat esitelleet kiinnostavia naishahmoja, mutta niissäkään ei pahimpia roistoja ole uskallettu nostaa pääosaan. House of Cardsin Claire Underwood pääsi keskiöön viimeisellä tuotantokaudella (2018), mutta vain siksi, että alkuperäisen pääroolin esittäjä Kevin Spacey sai #MeToon myötä kenkää. to i s ta i s e ks i n a i s e n tähdittämä toimintaelokuva on itsessään poikkeuksellinen. Pojilla on iät ja ajat ollut vahvoja, ihannoituja esikuvia, kun taas tyttöjen on ollut tyytyminen prinsessoihin. Siksi voimafantasioitakin tarvitaan. Ajan oloon uutuudenviehätys karisee, mikä kannustaa tekemään yhä rohkeampia naishahmoja, aivan kuten mieshahmotkin ovat vuosikymmenien varrella monipuolistuneet. Ennusmerkkejä on jo. Käveleväksi ruumiiksi maskeerattu Nicole Kidman näytteli Destroyerissä (2018) alkoholisoitunutta, perhe-elämänsä sössinyttä kyttää. Kassamenestys jäi murto-osaan budjetista, mutta arvostelut olivat hyviä. Yllätyshitiksi kohonnut kauhuelokuva Hereditary (2018) kertoi psyykkisesti sairaiden naisten ylisukupolvisista traumoista. Margot Robbien tulkitsema sosiopaatti Harley Quinn on muutoin melko vaisun vastaanoton saaneiden Suicide Squad -elokuvien (2016, 2021) suosituin hahmo. Naishahmojen tulevaisuus näyttää pahalta. Elokuvataiteen ja tasa-arvonkin kannalta se on todennäköisesti vain hyvä. ×
• S uomen lama näkyi vahvasti Tylkkärissä 1990-luvulla. Ennätysmäiset työttömyysluvut huolestuttivat vastavalmistuvia ja säästöt sekä talous olivat kestoaiheita. Esillä olivat niin korkeat opintolainojen korot kuin uusi työttömyysturvalaki, joka esti yhtäaikaisen yliopistolla kirjoilla ja työttömänä olemisen. Lehden 17/93 etusivulla uutisoitiin yliopiston päätöksessä jäädyttää yliopiston virat. Virkojen täyttäminen ja avoimeksi julistaminen kiellettiin. Samassa lehdessä Aaro Ollikainen kirjoitti akateemisten työttömyyden pahenemisesta: Käänne parempaan antaa siis vielä odottaa itseään: [Jouni] Marttisen mukaan bruttokansantuotteen tulisi kasvaa kolmen prosentin vuositahtia vähintään vuoden ajan, jotta työllisyys lähtisi kasvuun. Tälle vuodelle povataan nollakasvua ja kolmen prosentin vauhtiin päästänee joskus ensi vuoden lopulla, joten...niin, mitäpä tässä suotta opintoja kiirehtimään. Päätoimittaja Tapio Mäkelä oli lehden 20/93 pääkirjoituksessaan kirjoittanut avoimen kirjeen presidentti Mauno Koivistolle. Siinä hän kuvaili yliopiston tilannetta ja pyysi presidenttiä puolustamaan korkeakoululaitosta: Turun yliopistolta vaaditaan ensi vuonna säästöinä niin suuri summa, ettei edes kaikkien professuurien lakkauttaminen riittäisi sen keräämiseksi. Tilanne on yhtä katastrofaalinen jokaisessa maamme korkeakoulussa. t y l k k ä r i ko k i draamaa vuoden 91 syksyn edarivaalien alla, kun TYYn edustajisto antoi lehden johtokunnalle potkut. Viralliseksi erottamisen syyksi kokouksessa ilmoitettiin, ettei lehteen oltu tehty yhtä paljon sivuja kuin budjettiin oli merkitty. Päätoimittaja Eliisa Kilpi kirjoitti aiheesta lehdessä 21/91. Hän lainasi uutisessa pääsihteeri Petri Lampisen kuvausta käydystä keskustelusta: Sitoutumattoman sivistyneistön hyökkääjäketju Hemminki-Högman-Lappalainen asettui syöttökuvioon siniviivan tuntumaan. [Puheenjohtaja Jouni K.V] Elomaan maalia kohti sinkoutui kiekkoja vaatien selvityksiä... SS:n hyökkääjät epäilivät johtokunnan ja toimituksen välisen kommunikoinnin ja yhteistyön olevan ongelmallista... Harri Högman nousi nopeasti B-pisteen tuntumaan ja lämäsi: ”Johtokunta on vaihdettava” Samassa uutisessa haastateltu Sitoutumattoman sivistyneistön edustaja Har”Voin suositella tätä työ paikkaa ainoastaan Terminatorille” tyl 90 34 ri Lappalainen oli tyytymätön lehden yleiseen ilmeeseen ja nosti kokemiaan epäkohtia esiin: Mikäli toimituskunta kannattaa tiettyjä poliittisia aatteita, leimautuu koko yliopiston väki. Yliopiston ulkopuoliset, jotka lukevat Tylkkäriä, saavat opiskelusta yksipuolisen kuvan. Omat vanhempani lukevat lehteä silloin tällöin, ja he haluaisivat siihen positiivisemman sävyn. Epäluottamuslauseen takana olivat olleet edustajiston kaikki sitoutumattomat ryhmät. Toimenpidettä taas olivat vastustaneet puoluepoliittiset ryhmät. Aikaisempi johtokunta oli koostunut valtaosin puoluepoliittisestä väestä. Kilpi kirjoitti aiheesta samassa lehdessä myös pääkirjoituksessaan, joka oli otsikoitu ”Ristipaineita”. Kun päätoimittajasta oli päätetty, yksi Sitoutumattoman sivistyneistön edustajista oli Kilven mukaan käyttänyt edustajistossa seuraavan puheenvuoron: ”Mun mielestä meidän pitäis valita tähän joku hyvä tyyppi eikä mitään naista.” Kilpi oli ensimmäinen naispäätoimittaja lehdessä sitten vuoden 1951. Hän oli toiminut Vihreiden edaattorina, ja nosti Tylkkärissä esille liikkeelle tärkeitä teemoja, kuten luonnonsuojelua ja ydinvoiman vastustamista. Seuraavan lehden yleisönosastossa johtokunnan erotusta puitiin laajasti. Sitoutumattoman sivistyneistön edustajistoryhmä vastasi ryhmään kohdistuneisiin syytöksiin (22/91): Päätoimittajan on myös turha jatkaa aloittamallaan linjalla, jonka ilmeisenä tavoitteena on ollut Sitoutumattoman Sivistyneistön toiminnan, vaalityön ja vaalimenestyksen estäminen. Sitoutumaton sivistyneistö oli suurin ryhmä yhdeksällä edustajallaan. Erotustapauksen jälkeen pidetyissä vuoden 1991 edarivaaleissa sitoutumattomat vaaliliitot (Sitoutumaton sivistyneistö mukaan lukien) saivat suuren vaalivoiton. Yleisönosastossa 22/91 Tylkkärin toimittaja Tapani Mäkelä kritisoi edustajiston tekemää erotuspäätöstä kirjoituksessaan ”Hyvästi hullut”: Jos Tylkkäri on sellainen työyhteisö, kuin se alkusyksystä on ollut, kehotan hakemaan tätä toimittajan työpaikkaa. Mikäli edustajiston enemmistö jatkaa jäsenistön rahojen tuhlaamista pikkupolitikoinnilla lehden suhteen, voin suositella tätä työpaikkaa ainoastaan Terminatorille. Teknomachokratisoituva maailma tarvinnee vastustajan sijaan oman paisuneen kuvansa itsensä muuttajaksi. Yhdistäkää Harri, Arnold ja taittokone. Silloin saatte mitä haluatte. REETI JALASMÄKI Turun Ylioppilaslehti täytti 90. Kahlaamme läpi eri vuosikertoja, tällä kertaa 90-lukua. Turun ylioppilaslehden kansi 25/99 oli visionäärinen.
• Tilaa Turun ylioppilaslehti Saat kotiisi kuusi kertaa vuodessa teräviä juttuja opiskelijan arjesta, kaupunkikulttuurista ja yhteiskunnallisista ilmiöistä. • Turun yliopiston opiskelijoiden tilausmaksu on 7,95 euroa / vuosikerta. (Maksa ilmoittautumisen yhteydessä). • Muut opiskelijat 11 € / vuosikerta • Normaali tilausmaksu 26 € / vuosikerta Tilaukset: tyl-paatoimittaja@utu.fi
• > utu.fi/hae