• 2/2019 s. 8 MIS JATKOT? Opiskelijatapahtumien jättijatkot vaarassa s. 30 GyM Or GIn? It’s difficult to both party and stay fit Nämä opiskelijat valitsevat urheilun TrEEnI VS VIInA s. 12 eng s. 10 VAIHTOInTO VÄHEnEE Opintoajan ja -tuen kiristykset näkyvät
• 3 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 ”Kukaan ei orkestroi venyttelyoperaatiota puolestasi.” Pääkirjoitus P Hyvästi kuolemanriskiä kasvattava luentolysy! Nella Keski-Oja, päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi 18 Pelinörttien festarit E-urheilu ei ole mikään pikkubisnes: alan arvo yltää jopa miljardiin dollariin ja kasvaa hurjaa vauhtia. Suomi on maailman viidenneksi paras e-urheilumaa, kun verrataan palkintopotteja. an n i sa vo la in en eltotöissä ei ymmärretty liikkumisen yhteyttä henkiseen hyvinvointiin: Kun kaikki työ huhkittiin omalla keholla, mieli pysyi virkeänä kuin itsestään. Toisin on tänään. Vaikka tiedämme liikunnan perin suotuisat terveysvaikutukset, säännöllisestä taukojumpasta tai treenistä ei tahdo millään tulla osa arkea. Samalla opiskelu on keholle entistä kevyempää, ja istumisesta on tullut normi luennolla, kirjastossa ja kotona. Se on sääli, sillä suuri osa opiskelijoista tekee valmistumisen jälkeen asiantuntijatöitä näppis sauhuten ja – turhan usein – paikallaan istuen. Lysyyn jumahtaminen heikentää sitten kuntoa ja vetää mielen maihin. Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö (YTHS) ja Turun yliopisto ovat heränneet istumisen vaaroihin. Vuonna 2014 ne aloittivat Pylly ylös -kampanjan, jonka julisteita bongaa yhä ilmoitustauluilta. Harmi kyllä kampanja ei ole juurtunut kampukselle. Moni uusi opiskelija ei ole ikinä ollut luennolla, jota rytmitetään suunnitellusti minuutin seisomisja venyttelytuokiolla. Luennoitsija, skarppaa! Yliopiston liikuntasuunnittelija ei ilmiinny tyhjästä orkestroimaan venyttelyoperaatiota. Se on sinun tehtäväsi. Jos et itse halua näyttää mallia, laita video pyörimään. Opiskelija, skarppaa! Ehdota minuutin verryttelyä. Lupaan, että kurssikaverisi ovat sinulle hengähdyksestä kiitollisia. Hyödynnä luentosalien ja käytävien seisomapisteitä, se on helppoa arjen kehonhuoltoa. Olemme yhdessä vastuussa siitä, millaiseksi opiskeluja työkulttuurimme muovautuu. Seisomaan nouseminen ei ole häiriö, vaan kertoo halusta herätellä mieli uuden kurssin haasteisiin. tässä Lehdessä neljä opiskelijaa kertoo urheilun ja opiskelijaelämän yhdistämisestä (s. 12). Vaikka juuri sinua ei viiden päivän treeniputki innosta, heitä kannattaa kuunnella: ”Jos en yhtenä päivänä harrasta mitään liikuntaa, olo on tosi veltto, nuhjuinen ja saamaton. Silloin ei saa edes kouluhommia aikaiseksi. Pelkästään ulkona kävelystä tulee paljon pirteämpi ja tehokkaampi olo”, salibandyä pelaava kylteri Tatu Kanervisto summaa. ps. Tämä on viimeinen pääkirjoitukseni. Kun seuraava numero ilmestyy, Tylkkärillä on uusi päätoimittaja. Lehden teko on ollut etuoikeus, siitä lämmin kiitos teille!
• 4 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 SISÄllyS 2/2019 ”Sisustustekstit lisäävät asunnon kodikkuutta”. Ei halua turhia tavaroita kotiin. Juoksulenkki vai jallua? Bilettämistä ja liikuntaa on vaikeaa yhdistää. Verkon kilpakentillä. E-urheilusta voi saada rahaa mutta ei urheilijan statusta. Torkuttajan ryhtiliike. Saako iltavirkusta aamuihmistä? Arvokeskustelija. Soo soo, ei saa syrjiä Raamatun perusteella. Näkymätön laadunvalvoja. Hyvä kustannustoimittaja nostaa kirjan korkeuksiin. Gym vs gin. Love to party? Love to stay fit? It’s pretty difficult to have both. ”Eivät ne mitään sankarikertomuksia olleet”. Gradu tutki taparikollisia. NUMERO 2/2019 1.3.2019 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 88. vuosikerta. www.tylkkari.fi ToimiTus Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.fi, puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari, Instagram: @turunylioppilaslehti PÄÄToimiTTAJA Nella Keski-Oja, tyl-paatoimittaja@utu.fi ToimiTTAJA Anni Savolainen & Lassi Vihko KAnsiKuvA Nella Keski-Oja ilmoiTusmyynTi Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.fi & Toni Rantanen, puh. 0400 185 852, toni. rantanen@pirunnyrkki.fi, www.pirunnyrkki.fi PAino Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209. PAinos 7 200 kpl. 24 12 11 18 KANSI ”Enemmän tykkään sählystä kuin jokaviikkoisesta rilluttelusta.” Tatu Kanervisto Sivu 12 Kurkkaa kaappiin. Mitä opiskelijoiden jääkaapeista löytyy? Jatkopaikkaa mä metsästän, tahdon löytää suuren. RIP Börs. “Ennen kaikki oli paremmin”. Silloin fuksit eivät hyppineet nenille. Vaihtoinnokkuus laantuu. Opintoajan ja -tukien kiristykset näkyvät jo. 9 10 6 ”En tiedä, miten opiskelijat selviytyvät normaalista elämästä ja opiskelusta, jos eivät liiku yhtään.” Nora Palonen Sivu 12 26 n el la ke sk i-o ja 31 30 8 28
• 5 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 Oppilaitospappi Mia Pusa on ilmoittanut olevansa sateenkaaripappi: ”Olen saanut kyllä negatiivista palautetta, mutta sekin on annettu hirveän kohteliaasti, mikä on sympaattista.” (s. 26) an n i sa vo la in en eng spot english content! in this issue: “Gym vs gin” (p. 30). as a student it’s difficult to both party and stay fit. www.TylKKArI.fI Käsityöopiskelijat rakensivat Rauman kampukselle saunan, jossa heitetään krapulalöylyjä Raumalla käsityön aineenopettajaksi opiskelevilla on pitkä saunakulttuuri. Edellinen sauna poistui käytöstä vuosia sitten, ja tähän saakka sen paikkaa ovat korvanneet muun muassa telttasauna ja asuntovaunuun rakennettu sauna. Omalle saunalle oli kuitenkin tarvetta. Opiskelijoiden Ice Age -tapahtumassa Aurajoki kuohui avantouimareista Haalarikansa sai ainutlaatuisen tilaisuuden uida Aurajoessa, kun Ice Age -tapahtuma käynnisti Turussa järjestettävän talviuinnin SM-kilpailun. 1990-luvun taitteesta järjestetty tapahtuma toi liki tuhat uimaria Aurajokeen helmikuun ensimmäisenä viikonloppuna. Nämä jutut vain verkossa: jo h an n a lä h te el ä la ss i vih ko ta rin oit a tr eb ar is ta -d ok um en tt ie lo ku va Arvio: Trebari-dokumentti kokoontuu viimeiselle lasilliselle Turun ylioppilaskylän entinen olohuone ja itsemurhayksiöiden henkireikä saa kevyet mullat elokuvassa, joka kulkee ilmaisen viinan avajaisista kanta-asiakkaiden muisteluiltaan.
• 6 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 KurKKAA KAAppIIn Koputimme Ylioppilaskylän ja Ylioppilastalon oviin ja kysyimme, mitä illan ruokalistalla on. teksti & kuvat lassi vihko 1. 2. 3. 4. ”Tänä iltana syön vain leipää. Yleensä en kokkaa kotona”, arkeologian opiskelija Antti Laitinen sanoo. ”Söin juuri Assarilla. Yleensä en syö kotona”, kansainvälisen liiketoiminnan opiskelija Netta Heikkilä sanoo ”Tänään ruokalistalla on pakastepizza”, englantia opiskeleva Miisa Myllykangas kertoo. ”Söin Assarilla, mutta illalla teen varmaan lohipyöryköitä tai vegepihvejä”, kauppatieteilijä Aleksi Saarinen kertoo.
• 7 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 1. 2. 3. 4.
• 8 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 teksti anni savolainen & lassi vihko kuva anni savolainen Moni Turun keskustan bilepaikka potkaisee tyhjää – miten käy isojen opiskelijatapahtumien jatkoille? urkulaisen opiskelijan yöelämää kuritetaan nyt kovalla kädellä. Vapun jälkeen ovensa sulkevat yökerho Storage ja yksi Suomen vanhimmista yökerhoista, peräti 40-vuotiaaksi ennättänyt, Börs Night Club. Helmikuussa viimeistä iltaansa vietti Baaribaari, tammikuussa puolestaan Kingi. Viime vuonna lopettivat Chic ja Gong. Synkältä näyttää. Baaribaarin yrittäjällä Topi Hietalalla on selvä näkemys siitä, miten tilanteeseen on päädytty. ”Ravintoloiden anniskelu on laskenut kuin lehmän häntä viimeiset kymmenen–viisitoista vuotta. Syinä ovat alkoholin veronkorotukset, korkeat vuokrakustannukset ja se, etteivät ihmiset ole enää valmiita maksamaan anniskelusta valvotussa tilassa.” Hietalan mukaan nykyään alkoholia juodaan aikaisempaa enemmän kotibileissä ja opiskelijoiden ”salakapakoissa”. Etenkin viime vuosikymmenellä Tallinnan viinanhakureissut söivät voittoja. Viimeinen naula yökerhojen arkkuun olivat baarien vapautuneet aukioloajat. ”Koska vaihtoehtoja on runsaasti tarjolla, yöelämä ei keskity enää pelkästään yökerhoihin. Niiden täytyy näin ollen muuttaa muotoaan. Väitän, että viiden vuoden kuluttua nykyisen kaltaisia paikkoja on Turussa enää yhdestä kolmeen”, Hietala arvioi. isojen yökerhojen sulkeutuminen luo haasteita Turun suurimmille opiskelijatapahtumille, jotka usein huipentuvat artistien viihdyttämiin jatkoihin. Mitä useampi pieni jatkopaikka tuhansille osallistujille tarvitaan, sitä enemmän kasvavat esiintyjistä koituvat kustannukset. Samalla tapahtumien järjestämisestä tulee aikaisempaa monimutkaisempaa. Turussa kesän takuuvarma merkki on opiskelijatapahtuma AATU eli Akateeminen Aurajokilaivuritutkinto. Kaksipäiväisen tapahtuman illat päättyvät tietenkin jatkoihin, joita viime vuonna juhlittiin samassa korttelissa sijaitsevissa Börsja Storage-yökerhoissa. Tulevana toukokuuna molemmat ovat kuitenkin poissa pelistä. ”Vieras pääsi samalla lipulla molempiin baareihin, eikä artistien välillä tarvinnut valita. Nyt tämä järjestely ei enää valitettavasti toimi”, sanoo T JATKOpAIKKAA MÄ METSÄSTÄn, TAHdOn löyTÄÄ SuurEn Opiskelijatapahtuma AATUn jatkoja on juhlittu yli kymmenen vuoden ajan yökerho Börsissä, joka sulkee ovensa vappuna. Kuvassa aatulaiset Camilla Lähteenmäki (vas), Lilli Arkolahti, Aleksi Korpua, Mikko Jaakola ja Niklas Luomala.
• 9 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 Gallup ”Hauskasti sisustettu Baaribaari oli yksinkertaisesti täydellinen. Se oli kuin olohuone. Tuntui, että sieltä löysi joka kerta uuden huoneen.” Millainen on unelmabaarisi? ”Ulkotilassa pitäisi olla enemmän baareja. Esimerkiksi Saaristobaari on kaikkine veneineen kiva, mutta se on vain sisätila.” ”Viinichillailumestat kiinnostaa. Baarin ei tarvitse olla kovin erikoinen. Hyvä ja rauhallinen tissuttelupaikka, ei mikään menomesta.” teksti & kuvat anni savolainen Ylioppilaskunnalta Sara De Luca suomen kieli Noora Nest biologia Sami Aaltonen lääketiede SILLOIN KUN minä olin nuori, opiskelijat osasivat vielä ryypätä. Joka viikko käytiin bileissä ja dokattiin oikein kunnolla. Luennoilla käytiin, jos jaksettiin: tentit voi aina uusia, hyviä bileitä ei! Kukaan ei kitissyt mistään hyvinvoinnista tai alkoholittomista tapahtumista. Jos järjestö jaksoi järjestää jotain liikuntatai kulttuuritapahtumia, niissäkin ryypättiin. Ja hyvä niin. Rankat duunit vaativat rankat huvit. SILLOIN KUN minä olin nuori, ei höpötetty mistään helvetin yhteisöllisyydestä. Minkä takia minun pitäisi tutustua muiden tiedekuntien opiskelijoihin? Kyllä niitä sitten työelämässä kerkeää nähdä. Sitä paitsi niillä on kaikkia typeriä lauluja ja perinteitä. Ei minua kiinnosta tutustua uusiin tyyppeihin. Verkostoitukoot yksinään toimistoillaan, ja pysykööt poissa meidän bileistä. SILLOIN KUN minä olin nuori, eivät fuksit hyppineet nenille. Vanhempia opiskelijoita osattiin kunnioittaa. Kun meikämandoliini lähti lynkyttämään, pikku räkänokat tiesivät antaa tilaa. Nykyään täytyy ottaa kaikki huomioon. Miksi minua pitäisi kiinnostaa, jos joku pahoittaa mielensä? Ei ole minun ongelmani, jos joku ajattelee asioista eri tavalla kuin minä. Kasvattaisivat selkärangan. KYLLÄ ENNEN vaan oli kunnollista. Vai olikohan sittenkään? JEREMI NYYSSÖNEN, TYYn hallituksen opiskelijakulttuurivastaava “Ennen oli kaikki paremmin” Akateeminen Aurajokilaivuriyhdistyksen (AAly) Mikko Jaakola. Yhdistyksen puheenjohtajan Camilla Lähteenmäen arvion mukaan Börs on Turun suurin baari 1 700 asiakaspaikallaan. AATUn päiväkohtainen tavoite on 3 000 kävijää, joten juuri Börsistä luopuminen on harmillista. ”Järjestäjien on vähän rankkaa repiytyä joka paikkaan. Me tarvitaan nyt enemmän työvoimaa, kun pitää jakautua kahteen eri rakennukseen”, Lähteenmäki kertoo. Tänä vuonna jatkopaikkoina ovat Apollon ja Armaksen sekä Forten ja Vegasin muodostamat yhteiskompleksit. Jos tila loppuu, jatkoja laajennetaan Marilynin puolelle. Vaikka jatkopaikat on vaihdettu pakon edessä, ei uusien tilojen löytäminen ollut Lähteenmäen mukaan varsinaisesti vaikeaa. Järjestäjät seuraavat baarikentän muutoksia ja tietävät, että uudetkin biletilat voivat jäädä lyhytikäisiksi. ”Tänä vuonna kysymysmerkkejä on ollut enemmän kuin normaalisti. Ehkä on ihan hyvä tuulettaa vakiintuneita käytäntöjä, kun joudutaan miettimään toimintatapoja uudestaan”, AAlyn Niklas Luomala sanoo. Toisaalta pysyvyys tuo tapahtumien järjestelyihin vakautta. Tutun yhteistyökumppanin kanssa ei tarvitse selittää auki toimintaansa ja neuvotella asioita läpi alusta alkaen. ”Uusien baarien kanssa on aina se jännitys, että mennäänkö yksi yhteen”, Lähteenmäki vertaa. turun ja samalla talvisen Suomen suurin opiskelijafestivaali on Pikkulaskiainen. Kauppakorkeakoulun opiskelijoiden järjestämä tapahtuma keräsi helmikuussa yhteen noin kymmenentuhatta bilettäjää peräti kahdeksaan eri jatkopaikkaan, mukaan lukien Börsiin ja Storageen. Seuraavaan Pikkulaskiaiseen on aikaa vielä lähes vuosi, baarielämän mittakaavassa pieni ikuisuus. Päätuottaja Solja Kontu ei ole huolissaan isojen biletilojen hupenemisesta. ”Turussa on myös paljon juhlatiloja, joita voidaan hyödyntää opiskelijoiden tapahtumatuotannossa.” • Lue pitkä artikkeli aiheesta verkosta: www.tylkkari.fi Turun yöKErHOT KArTAllA KAuppATOrI 17 16 14 15 13 12 11 4 5 Auki 6 3 1 2 8 7 10 1 Gong 2 Soittojuomala Armas 3 Apollo A live Club 4 Nightclub Marilyn 5 Nightclub Vegas 6 Forte Nightclub 7 Saaristobaari 8 Baaribaari 9 Chic/Yökerho Studio 10 Kingi baari 11 Galax Disco 12 Naima 13 Storage 14 SuXes 15 Börs Night Club 16 Aalto yökerho 17 Dynamo 9 Suljettu / suljetaan g
• 10 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 ”FAKTA ON, että vaihtoon lähtijöiden määrä on jonkin verran laskenut. Se on myös kansallisella ja kansainvälisellä tasolla yleinen trendi, josta olemme vähän jäljessä – hyvässä mielessä”, kansainvälisten asioiden suunnittelija Liisa Järvinen Turun yliopistolta kertoo. Viime vuonna vain noin 510 Turun yliopiston opiskelijaa lähti vaihtoon tai kansainväliseen harjoitteluun. Huippuvuonna 2017 määrä oli peräti 630 opiskelijaa. Luvut viittaavat pitkään eli ainakin kolmen kuukauden mittaiseen oleskeluun ulkomailla. Järvinen muistuttaa, että muutaman vuoden laskusta ei voi vielä vetää pitkälle tehtyjä johtopäätöksiä. Suunnittelijan mukaan ilmiön takana on kuitenkin yksi merkittävä syy. ”Asiaa ei ole tutkittu, mutta uskomme, että opintoajan ja opintotuen kiristyneet vaatimukset näkyvät notkahduksessa.” Kiristykset vaikuttavat etenkin kansainvälisen työharjoittelun suosioon. Koska harjoitteluita tehdään usein palkatta tai pikkurahaa vastaan, rinnalle on nostettava opintotukea. Ulkomaan pesti tulee opiskelijalle kalliiksi, koska harjoittelusta saa niukasti opintopisteitä. ”Yleensä harjoittelut ovat minimissään kolmen kuukauden pituisia, ja niistä saa opiskelua vähemmän opintopisteitä. Kiristysten takia harjoitteluun lähdöstä on tehty vielä haastavampaa, mikä on todella surullista.” Vaihdon aikana tehdyt opinnot voi lukea hyväksi tutkintoon. Silloin haasteeksi nousee kysymys siitä, korvataanko opinnoilla pakollisia pääja sivuaineopintoja, vai luetaanko ne niin sanottuihin ylimääräisiin opintoihin, jotka eivät edistä tutkinnon valmistumista. ”Vaihto-opiskelu voi pahimmillaan pidentää opintoaikaa”, Järvinen summaa. Alkuvuonna vaihtohakemuksen teki suurempi joukko opiskelijoita kuin viime vuonna. Vaihdosta kiinnostuneiden osuus näyttääkin suunnittelijan mukaan ”ihan hyvältä”. VIIME VUONNA Turun yliopisto ja Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) toteuttivat kyselyn vaihtoon lähdön esteistä. Sen mukaan varsinkin lääketieteen ja kasvatustieteen opiskelijat pelkäsivät muita enemmän teksti & GRaFiikka nella keski-oja VAIHTOInnOKKuuS lAAnTuu MuuT ylIOppIlASlEHdET kOONNut anni savolainen Nopeat LAPIN YLIOPISTO on ajamassa alas Green Office -ympäristöjärjestelmää kahden vuoden käytön jälkeen. Tämä saattaa laittaa huonoon valoon korkeakoulun, joka on profiloitunut arktisena ja ympäristötietoisena opinahjona, pohtii Lapin ylioppilaslehti (1/2019). Järjestelmän kustannukset Lapin yliopistolle ovat noin 20?000–30?000 euroa vuodessa, mistä yksistään sertifikaatin osuus on 5 800 euroa. Yliopisto haluaa nyt taloussyistä leikata henkilöja toimintaresursseja. Juttua varten haastatellut yliopiston henkilökunnan jäsenet puolustavat Green Office -sertifikaattia ja ympäristötekoja. Lehti kuitenkin uskoo, että yliopisto ei todellisuudessa ole ollut tyytyväinen ympäristöjärjestelmään tai sen tulokset ovat jääneet heikoiksi esimerkiksi resurssipulan vuoksi. Lapin ylioppilaslehti linjaa, että ”arktisen yliopiston ympäristöohjelma ei voi olla pelkästään kauniita lauseita”. Yliopistolla olisi potentiaalia toimia alueellaan nykyistä vahvempana suunnannäyttäjänä ja profiilin nostajana. YLIOPPILASLEHTI AINO (1/2019) kutsuu haastattelemaansa Paavo Järvensivua “salonkikelpoiseksi toisinajattelijaksi”. Järvensivu on talouskulttuurin tutkija ja kauppatieteiden tohtori sekä monitieteisen BIOS-tutkimusyksikön jäsen. Yksikön mukaan valtion tulisi rahoittaa liikenteen, energiaja ruoantuotannon uudelleenrakentaminen pikaisella aikataululla, jotta Suomi vastaisi ilmastohaasteeseen. Valtion osuus on Järvensivun mukaan tärkeä, koska yksityinen sektori ei vielä uskalla investoida vähäpäästöiseen tuotantoon. Ekologista jälleenrakennusta hidastaa ainakin talouspolitiikka, taloustieteellinen ajattelu, yliopistojen opetus sekä keskusteluilmapiiri. Järvensivu sanoo, että Suomessa ei ymmärretä taloustieteen poliittisuutta. Nykyisin tieteenalaan suhtaudutaan kuin absoluuttisten totuuksien luonnontieteeseen. Tutkijan mukaan suomalaisissa yliopistoissa koulutetaan vain uusklassisen taloustieteen ajattelijoita. Vaihtoehdottomuuden narratiivi tuhoaa ”kulttuurisen ja poliittisen ajattelun”. opintojen venymistä ja jälkeen jäämistä omasta vuosikurssista. Opintoihin liittyvien syiden lisäksi opiskelijoita sitoivat paikalleen erilaiset henkilökohtaiset syyt, etenkin perhe, ystävät, lemmikit ja asunto. Kyselyyn vastasi vajaa 300 opiskelijaa. Siinä ei selvitetty taloudellisten esteiden vaikutusta vaihtoon lähtöön. ENITEN VAIHTOON lähtevät kauppaja oikeustieteilijät. Vähiten pitkään vaihtoon lähtevät taas medisiinarit, joiden tutkintoon sopivat paremmin lyhyet vaihdot, jonka tilastoja he johtavat. Tutkintojen rakenteet eivät ole ainoa syy eroihin tiedekuntien välillä. ”Kauppakorkeassa on hyvin myönteinen ilmapiiri ja vaihtoon lähtöön kannustetaan. Siellä opiskellaan myös paljon kieliä, mikä tukee kansainvälistymistä.” Järvisen mukaan on huolestuttavaa, jos opiskelijalla ei ole mahdollisuutta lähteä vaihto-opiskelemaan, vaikka hän haluaisi. Työnantajat kun arvostavat kansainvälisyyttä. ”Pahimmillaan se, ettei vaihtoon pääse, heikentää työllistymistä, jatko-opiskelumahdollisuuksia tai uran etenemistä. Siinä mielessä ei ole hyvä juttu, että opintoaikoja ja -tukia on kiristetty niin paljon.” • Lue pitkä juttu aiheesta verkkosivuilta: www.tylkkari.fi Opintoajan ja -tuen kiristykset rokottavat opiskelijoiden mahdollisuuksia lähteä vaihtoon tai harjoitteluun ulkomaille. 600 500 400 300 200 100 2013 2014 2015 2016 2017 2018 Made with OpISKElIJAJA HArJOITTElIJAVAIHdOT Turun ylIOpISTOSTA, Kpl
• 11 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 ”Sisustustekstit lisäävät asunnon kodikkuutta” teksti ava lainema kuva lassi vihko Oma koti Asuu Kupittaalla ja opiskelee oikeustiedettä. cHrISTEl VIAlEn, 21 Sisustustyylini on yksinkertainen, nykyaikainen ja tyttömäinen, mikä näkyy hillityissä väreissä ja vaaleanpunaisissa yksityiskohdissa. Olen luonteeltani järjestelmällinen, joten kotonani ei ole turhia tavaroita. Lähes kaikki huonekalut on ostettu uutena. Tauluista ja tyynyistä löytyvät sisustustekstit lisäävät asunnon kodikkuutta. Tärkein huonekaluni on sänky, koska tulen usein vasta illalla kotiin ja vietän siinä eniten aikaa. Olen niin sosiaalinen, etten viihdy pitkiä aikoja yksin. Tykkään kutsua kavereita kylään, joten olen hankkinut ison sohvan asuntooni. Olemme viettäneet luonani esimerkiksi haalarimerkkien ompeluiltoja. Tykkään asuinalueestani paljon. Täällä on todella rauhallista. En haluaisi asua ihan keskustassa. Liikun kotiini pyörällä aina, kun se on mahdollista. Tämä on ensimmäinen oma kotini. Muutin asuntoon viime elokuussa, koska ihastuin siihen heti näytössä. Yksiön pohja on järkevä, ja vessa sekä keittiö on remontoitu äskettäin, vaikka talo onkin vanha. Kotini on kompakti, mutta olen saanut sisustettua sen juuri niin kuin halusin.
• 12 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 ”Viime syksynä löysin oikean liikunnan ilon. Toiminnallisen harjoittelun myötä olen tajunnut, että treenauksen pointti on, mihin mun keho pystyy ja mihin mä haluan, että se pystyy”, Nora Palonen sanoo.
• 13 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 Opiskelijat juovat yhä vähemmän alkoholia. Jos haluaa keskittyä urheiluun täysillä, perinteisen opiskelijaelämän viettäminen voi silti olla hankalaa. JuOKSulEnKKI VAI JAlluA? teksti nella keski-oja, anni savolainen & lassi vihko kuvat nella keski-oja ”K g untosali on mulle kotoisa paikka. Joillekin on tosi iso kynnys mennä salille. Mun on vaikea samaistua siihen, mutta kun mietin itse baariin menemistä, tajuan, että eri paikat ovat eri ihmisille vaikeita”, mediatutkimuksen opiskelija Nora Palonen sanoo. Palonen treenaa viidestä kuuteen kertaa viikossa. Liikunnallinen elämäntapa ”iskostui päähän” lapsuudenkodista. Isä on kuntosaliohjaaja ja äiti fysioterapeutti sekä entinen kilpahiihtäjä. Palosen kaikki sisarukset ovat puolestaan harrastaneet joukkueurheilua. ”Saan liikunnasta tosi paljon nautintoa ja iloa elämääni. Tuntuu, etten ole oma itseni, jos en tee sitä. Kyllä tulokset, kuten haban kasvaminen, motivoivat myös.” Vaikka opiskelijajärjestöillä on nykyään aikaisempaa enemmän alkoholittomia tapahtumia, usein toiminta on yhä biletyskeskeistä. Palonen kertoo pohtineensa paljon liikunnan ja opiskelijaelämän yhdistämistä heti opintojensa alussa. ”Opiskeluaikaa pidetään elämän parhaana aikana, jolloin eletään kuin viimeistä päivää ja biletetään rajusti. Mietin, miten saan pidettyä oman pään, mutta olemaan silti mukana menoissa.” Tavoitteen ei pitäisi olla mahdoton. Korkeakouluopiskelijat juovat sekä yhä harvemmin että vähemmän, vaikka joka kymmenes ryyppää edelleen kuin sieni. Turussa elämäntapojen muutos iskee myös baareihin, joiden pahimpia kilpakumppaneita ovat toisten ravintoloiden sijaan kotisohvat tai yksityiset bileet. Vaikka opiskelijoiden alkoholikulttuuri muuttuu vähitellen aikaisempaa vastuullisemmaksi, ryypiskelyyn liittyvät yhä kovat sosiaaliset paineet. Esimerkiksi alkoholittoman juoman valinta saattaa herättää huomiota, eikä viinalle aina tarjota alkoholitonta vaihtoehtoa. Fuksivuotenaan Nora Palonen kävi kotimaisen kirjallisuuden ainejärjestön Muusan tapahtumissa, jossa moni käytti alkoholia kohtuudella ja ymmärsi hänen valintojaan. Myönteinen suhtautuminen rohkaisi Palosta käymään bileissä, vaikka hän joi niissä vain vähän alkoholia jos sitäkään.
• 14 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 ”Jos en yhtenä päivänä harrasta mitään liikuntaa, olo on tosi veltto, nuhjuinen ja saamaton. Silloin ei saa edes kouluhommia aikaiseksi. Pelkästään ulkona kävelystä tulee paljon pirteämpi ja tehokkaampi olo”, Tatu Kanervisto sanoo.
• 15 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 voimatreeniä ja omaa kehoa huoltavaa liikkumista. Toistaiseksi sähly on suhteellisen pieni laji, jota ei voi palkkioiden puolesta pelata ammatikseen. Käytännössä Kanervisto harjoittelee kuitenkin yhtä paljon kuin monen muun lajin ammattilaiset. Opiskelun ohella aika kuluu salibandyyn, siinä missä kauppakorkean kaverit käyvät pirskeissä ja muissa opiskelijatapahtumissa. Se ei pelaajaa vaivaa. ”Jos luopuisin bileiden takia salibandystä, jäisin paljon enemmästä paitsi”, Kanervisto selittää ja jatkaa: ”Olen siitä onnellisessa asemassa, että saan tehdä sitä, mistä tykkään. Miksi en jatkaisi? Enemmän tykkään sählystä kuin jokaviikkoisesta rilluttelusta.” Alkoholin juominen vaikuttaa Kanerviston mukaan seuraavan päivän treeneihin ”ihan älyttömästi”. Yliopistolla krapula ja väsymys vaikuttavat myös keskittymiskykyyn. ”Jos olisin ottanut vähän kaljaa ja juhlinut, seuraavana päivänä treeneissä tuntuisi siltä, ettei niistä olisi mitään hyötyä. Siksi en oikeastaan ole nyt juhlinut ollenkaan.” Yhden poikkeuksen Kanervisto teki. Kun opinnot toissavuonna alkoivat, hän keskusteli valmentajansa kanssa ja varasi orientaatioviikon treeneistä vapaaksi ajaksi. ”Halusin päästä porukkaan sisään, ja kävin tapahtumissa, joista löysin vähän samantyyppisiä ihmisiä. Heistä on tullut itselle se ydinporukka, jonka kautta olen sitten tutustunut muihinkin.” Oman vuosikurssin opiskelijajärjestöjen ja -rientojen aktiivit ovat jääneet Kanervistolle aika tuntemattomiksi. Hän muistuttaa, että moni tekee omaa juttuaan eikä käy viikoittain pirskeissä. ”Tietty eka vuosi on aika raskas ralli, mutta omillakin kavereilla juhliminen on nyt vähentynyt. Muutama on esimerkiksi alkanut pelata curlingia opiskelijaporukalla.” Salibandyliigan kausi ajoittuu lähes täysin lukuvuoden päälle. Kausi alkaa syysPalonen uskoo, että ainejärjestöjen välillä on kuitenkin isoja eroja siinä, miten alkoholiin suhtaudutaan. ”Jossain ainejärjestöissä ihmiset juovat paljon enemmän, ja se on vähän sellaista tyrkyttämistä. Että kun on sanonut ’ei kiitos’, koko illan jatkuu se ’ota nyt’. Silloin mulle tulee sellainen olo, että pilaan kaikkien tunnelman, enkä jatkossa enää oikein mene niihin bileisiin.” Viidettä vuotta Turun yliopistossa opiskeleva Palonen käy yhä opiskelijatapahtumissa, mutta menee niihin myöhemmin tai lähtee aikaisemmin, jotta pääsee myös treenaamaan. ”Teen kaiken omin ehdoin. Tällä hetkellä laitan treenit etusijalle, koska olen jo ehtinyt kokea bilettämisen.” Palonen uskoo, että opiskelijat kiinnittävät koko ajan enemmän huomiota omaan hyvinvointiinsa. Tutkimuksen mukaan huomio pitää paikkansa etenkin opiskelijamiesten kohdalla. Heidän joukossaan on alati kasvava ryhmä, joka harrastaa liikuntaa hyvin ahkerasti. Samalla vahvistuvat kuitenkin ääripäät: osa opiskelijoista jumppaa entistä enemmän, osa entistäkin vähemmän. Peräti puolet ei hyötyliiku päivittäin juuri lainkaan. Luku on hälyttävä. Se tietää huonoja uutisia omalle terveydelle, mielialalle ja painonhallinnalle. Esimerkiksi ylipainoisten opiskelijoiden osuus on kasvanut reilusti vuosituhannen alusta. Laiskimpia hyötyliikkujia ovat teknillistieteellisten alojen opiskelijat. Nora Palonen muistuttaa, että liikunnassa olennaista on löytää itselle sopia laji ja rytmi. Kaikkien ei tarvitse käydä salilla viittä kertaa viikossa. ”En tiedä, miten opiskelijat selviytyvät normaalista elämästä ja opiskelusta, jos eivät liiku yhtään. Se johtaa esimerkiksi selkäkipuihin. Kaikkien pitäisi mielestäni liikkua edes sen minimimäärän, jotta pysyvät toimintakykyisinä”, Palonen sanoo ja jatkaa: ”Kaikki liikkuminen on aina plussaa. Lähtee pienestä liikkeelle, eikä vaadi itseltään liikaa.” ”EnEMMÄn TyKKÄÄn SÄHlySTÄ KuIn rIlluTTEluSTA” Kansainvälisen liiketoiminnan opiskelija Tatu Kanervisto pelaa Salibandyliigassa kasvattiseuransa TPS:n riveissä. Samalla hän edustaa urheilullista tiedekuntaa, sillä kaikista korkeakouluopiskelijoista eniten liikkuvat juuri kylterit ja medisiinarit. Tosin liigapelaajana Kanervisto treenaa poikkeuksellisen paljon jopa kauppatieteilijäksi. Yleensä puolustajan viikkorytmiin kuuluu noin kahdeksan treenikertaa, joihin lukeutuu lajiharjoituksia, kuussa ja päättyy huhtikuun lopussa, jos joukkue yltää finaalipeleihin asti. ”Siitä kerkeää vapun rientoihin. Vappu on opiskelijatapahtumista melkein se ainoa, johon ehdin osallistua”, Kanervisto nauraa. Opiskelijaelämän kannalta salibandyn priorisointi tarkoittaa Kanervistolle myös sitä, ettei hän suunnittele vaihtoon lähtöä. Sen sijaan puolustaja haluaisi yhden kauden ajaksi pelaamaan esimerkiksi Ruotsin tai Sveitsin liigaan. Sitä ennen tavoitteena on salibandyn Suomen mestaruus TPS:n paidassa. ”JOS lÄHdEn ulOS, SAATAn OTTAA yHdEn drInKIn” Kasvatustieteiden opiskelija Julia Heinämaa harrastaa kilpacheerleadingiä. Nyt seitsemän vuotta kuljettu matka pienen lajin parissa on tullut käännekohtaan, kun oma joukkue laitettiin jäähylle harrastajapulan vuoksi. Samalla Heinämaa on heittänyt hyvästit paristunteille, pyramideille ja basketeille eli heitoille – ainakin toistaiseksi. Cheerleadingin kalenteriin jättämää aukkoa ovat täyttäneet säännöllinen kuntosalitreeni ja kehonhuolto. Opintojen ja intensiivisen urheilun lisäksi Heinämaan on täytynyt löytää aikaa töiden tekemiseen. ”Alkuun jännitti, miten saan kaiken sovitettua yhteen. Kilpacheerleading on aika kallis harrastus, joten töissäkin tarvitsee ehtiä käymään”, Heinämaa sanoo. Kuten muiden ahkerasti liikkuvien opiskelijoiden, myös hänen on pitänyt tehdä uhrauksia opiskelijariennoista. Kun Heinämaa käy ulkona, hän saattaa ottaa yhden drinkin ja ostaa sen jälkeen alkoholitonta juotavaa. Päällimmäisenä mielessä on, kuinka paljon viiniä uskaltaa maistella, jotta voi vielä seuraavana päivänä treenata. ”Koskaan ei tule vedettyä päätyjä.” Heinämaa on saanut kuulla huomauttelua vähäisestä alkoholinkäytöstään. Useimmiten huomautukset liittyvät kommentoijan omaan humalatilaan, sillä sama ihminen saattaa selvin päin hyväksyä juomattomuuden ongelmitta. ”Olen todennut helpommaksi olla hiljaa alkoholittoman juoman kanssa ja kertoa, että pyysin vain tiskiltä jonkun drinkin. Se toimii.” Ylipäätään baarista toiseen kiertäminen ja jonottaminen esimerkiksi approilla eivät anna Heinämaalle oikein mitään. ”Takki pois, takki päälle, takki pois, takki päälle, hirveän kuuma, hirveä määrä porukkaa, kauhea jonottaminen ja sitten jonotat sitä vesilasia”, Heinämaa hymähtää ja jatkaa: ”Eka vuosi on aika raskas ralli, mutta omillakin kavereilla juhliminen on vähentynyt.” Tatu Kanervisto g
• 16 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 ”Sitseistä olen sen sijaan tykännyt, kun ne eivät ole mitään kilpajuoksuja.” Viimeisen vuosikymmenen aikana alkoholin tuputtamista on suitsittu opiskelijayhteisöissä aiempaa ponnekkaammin. Näin on Heinämaan mukaan myös hänen omassa ainejärjestössään Katkossa, joka järjestää kiitettävästi alkoholittomia tapahtumia ja jossa alkoholin käyttämiseen ei painosteta. Siitä huolimatta opiskelijaporukasta voi ajautua hieman syrjään, jos muut rellestävät kerran–kaksi viikossa, kun itselle riittää yksi piipahdus kuukaudessa ja sekin saattaa olla liikaa. Bilettämisen sijaan Heinämaa on käynyt opiskelukavereidensa kanssa luistelemassa, salilla ja leffassa sekä toisinaan kahvilassa opiskelemassa. ”Yleensä ihmisillä on aika paljon kaikkea muuta päiväsaikaan, joten on aika vaikea sopia mitään. Ilta-aikaan kenelläkään ei taas ole mitään ja on helppo lähteä baariin”, Heinämaa vertaa. Lopulta oma tapa elää on sarja valintoja, joita kukaan ei voi pakottaa toisen kurkusta alas. ”Turussa opiskelijoille tarjotaan todella hyvin kuntoilumahdollisuuksia ja terveellisiä ruokavaihtoehtoja. Aina on kuitenkin olemassa niitä, jotka rellestävät ja syövät mikropizzaa”, Julia Heinämaa huomauttaa. ”nyT TIEdÄn, ETTÄ KEIlAIlu On Mun yKKöSJuTTu” Parhaimmillaan liikunta tuo voimavaroja arkeen ja opiskeluun. Kilpaurheilun ja opiskelun yhdistäminen voi kuitenkin osoittautua raskaaksi, jos harjoitteluun kuluu viikoittain esimerkiksi parikymmentä tuntia. Vuoden 2018 keilaajana palkittu Eliisa Hiltunen urheilee maajoukkuetasolla ja matkustaa arvokisoihin ympäri maailmaa. Viime vuoden EM-kisojen kotiintuomisina oli kolme hopeamitalia. Nykyistä elämäntilannetta edelsi kuitenkin hyvin stressaava vaihe, jonka aikana kotimaista kirjallisuutta opiskeleva Hiltunen yritti tasapainottaa opinnot ja urheilu-uran samanarvoisiksi: ”Vielä kandivaiheessa mietin, kumpi on mulle tärkeämpi. Nyt maisterivaiheessa tiedän, että keilailu on ykkösjuttu.” Kandiksi valmistumisen jälkeen Hiltunen päätti pitää opinnoistaan puolentoista vuoden tauon, jonka aikana hän keskittyi täyspäiväisesti keilaamiseen. Valinta toi menestystä urheilun saralla, kun aikaa jäi aikaisempaa enemmän myös rentoutumiseen. ”Olen tietoisesti lähtenyt etsimään keinoja, joilla saan lievitettyä stressiä.” Nykyään Hiltunen lataa akkujaan joogan, meditaation, luontoon menemisen ja avannossa käymisen avulla. Hän näkee terveyden kokonaisuutena, johon kuuluvat olennaisesti treeni, ravinto ja lepo. Se on hyvä muistutus myös kanssaopiskelijoille, joista jo joka kolmas kärsii vähintään viikoittaisista uniongelmista. Levon tarpeen lisäksi opiskelijoiden istumisen määrä on huolestuttavan korkea: Tutkimusten mukaan kuoleman riski nousee selvästi, jos päivittäin istuu vähintään perustyöpäivän verran. Se ei ole luku eikä mikään opiskelijoille, jotka istuvat keskimäärin yli kymmenen tuntia päivässä. Miksi istuminen sitten on niin vaarallista? Ainakin se lihottaa, lisää napostelua, väsyttää, aiheuttaa niska-hartiaja selkävaivoja sekä altistaa sydänja verisuonisairauksille. Edes kuntoliikunta ei pelasta opiskelijaa runsaan istumisen haitoilta, vaan liikkumisen ohella on tärkeää vähentää istumisen määrää. Eliisa Hiltunen on innokas istumataukojen puolestapuhuja. ”Massaluennoilla pitäisi aina päästä paikkaan, jossa voi nousta ylös. Ehkä pitäisi vain olla se rohkea ja sanoa: pidetäänkö pylly ylös -tauko?” • ”Säännöllinen unirytmi on erittäin tärkeä, varsinkin opiskelijalle. Pelottavan moni ei mene nukkumaan, vaan pänttää tenttiin yötä myöten”, Julia Heinämaa sanoo.
• 17 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 ”Parasta keilaamisessa on tunne, kun siinä onnistuu. Se, kun lähtee hyvä heitto, näkee miten pallo menee radalla ja sitten tulee kaato”, Eliisa Hiltunen fiilistelee. CAMPUSSPORTIN Petri Kuokkanen kertoo, että aloittelijat lukeutuvat liikuntapalveluiden tärkeimpiin kohderyhmiin. ”Haluamme auttaa erityisesti niitä Turkuun muuttaneita opiskelijoita, jotka haluavat löytää paikkakunnalta jotain uutta harrastusta. Suurimpaan osaan tunneistamme voivat osallistua minkä tasoiset opiskelijat tahansa.” Campussportin verkkosivuilla luetellaan tunnit, jotka sopivat erityisen hyvin aloittelijoille. CS tarjoaa halukkaille myös kuntosaliohjausta. Kuokkanen vinkkaa, että maaliskuussa alkaa liikuntakärpäsen puremaa odotteleville suunnattu Liikkeelle! -kurssi. Sen tarkoituksena on keskittyä kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin parantamiseen liikunnan avulla. OdOTATKO lIIKunTAKÄrpÄSEn purEMAA? Jutussa mainitut opiskelijoiden terveystiedot pohjautuvat Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) viimeisimpään korkeakouluopiskelijoiden terveystutkimukseen vuodelta 2016.
• 18 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 VIrTuAAlISIllA KIlpAKEnTIllÄ E-urheilun ammattimaistuminen siistii pelitapahtumien rosoisuutta, mutta tuo tähtien taskuihin miljoonia euroja. teksti aku suomalainen kuvat anni savolainen Mielikuvitusmaailmassa. Kamera etualalla kuvaa pelaajaa, jonka videokuva toistuu viereisellä näytöllä digitaaliseen maisemaan upotettuna. eilut kymmenen vuotta sitten vierailin ensimmäistä kertaa tietokonenörttien festareilla Assemblyilla. Siellä oli kova möly. Kahen kilon siika -remix pauhasi vilkkuvista kolossaalisista kaiuttimista, pitkät pöydät olivat energiajuomasta limaisia, ilmassa haisi hiki ja einesruoka. Koetan etsiä samaa tunnelmaa turkulaisesta Grail Questista, mutta avajaispäivän henki on säyseä. Pelaajat, joista suurin osa on yläkouluikäisiä, tallustelevat verkkaisesti Kupittaan palloiluhallissa tutkimassa myymälöiden tietokonekomponentteja, lautaja videopelien valikoimaa sekä energiajuomakojua. Matrix -vertailuja kahmivaa Superhot -videopeliä testataan urakalla. Ihan kuin olisin tavallisissa kotilaneissa joskus aamupäivällä ennen kuin kehon vesipitoisuus on ehtinyt vaihtua kofeiinipitoisuudeksi ja Counter-Strike , Dota tai World of Warcraft saavat adrenaliinin sykkimään veressä. Ainoastaan yksi mikroaaltouunin piippaus ja hetken ilmassa leijuva imelä jauheliharoiskeläpän aromi vievät minut teinivuosieni Assemblyille. Ovatko nykypelaajat näin… rauhallisia? HArKIMO VS dIIlI = wIn? E-urheilu ei ole mikään yksittäinen laji vaan kattokäsite, jonka alle mahtuu monia pelejä. Sitä voi verrata vaikkapa pyöräilyyn: maantiepyöräily, maastopyöräily ja BMX-pyöräily ovat kaikki pyöräilyä, mutta erilaisia lajeja. Samaan tapaan Counter-Strike (CS), Overwatch ja Hearthstone ovat kaikki e-urheilupelejä, mutta niitä pelataan eri tavoin. CS ja Overwatch ovat molemmat perinteisiä räiskintäpelejä. Tosin siinä missä CS pyrkii realistisuuteen, ovat Overwatchin pelihahmot scifi-sotilaita. Hearthstonessa lätkitään puolestaan digitaalista korttia. Turussa Grail Questin keskiössä ovat CounterStrike-turnaukset ja perinteinen lanittaminen eli lähiverkon yhteispelit. Järjestäjien mukaan CS valittiin pääpeliksi, koska se on erityisen suosittu juuri Euroopassa. ”Haluamme saada e-urheilun helposti lähestyttäväksi lajiksi. Järjestämme turnauksen, jossa Joel Harkimo pelaa Diili -tv-ohjelman kisaajia vastaan Counter-Strikea”, kertoo Ville Klaukkala, joka on yksi Grail Questin järjestäjistä. Hjallis Harkimon poika Joel Harkimo työskentelee toimitusjohtajana Starsquad Events -yhtiössä, joka on yksi tapahtuman toteuttajista. Counter-Striken puolesta puhuu myös katsojaystävällisyys. Suoraviivainen ammuntapeli aukeaa ensikertalaiselle helpommin kuin vaikeaselkoiset strategiset moninpelit, kuten Dota 2 ja League of Legends . Niissä viiden hengen joukkueet yrittävät tuhota vastustajansa tukikohdan kartalta fantasiahahmoilla, joiden erityistaidoista on tiedettävä ainakin jotain, jotta pelejä on mielekästä seurata. ”Counter-Striken idean ymmärtää melko helposti”, Klaukkala selittää. Uusien yleisöjen ja entistä laajemman hyväksynnän hakemisesta kielii sekin, että Grail Questissa järjestetään turnauksia, joissa vanhemmat voivat pelata tämän hetken hittiräiskintää Fortnitea yhdessä lastensa kanssa. TIIMI ScOuTTAA HuIpuT Ammattimainen e-urheilu on seuraava iso trendi, ainakin jos kuluttajamarkkinoita seuraavia firmoja on uskominen. Arvioiden mukaan alan arvo liikkuu tällä hetkellä jossain puolen miljardin ja lähes miljardin dollarin välimaastossa. Grail Questissa keskitytäänkin vain pelaamiseen, ei demojen väkertämiseen tai yleiseen häröilyyn kuten Assemblyilla. Omaan suoritukseen uppoudutaan niin intensiivisesti, että haastateltavia on vaikea löytää. Tiedän hyvin, miten ärsyttävää on, kun pelaamistani häiritään, enkä halua aiheuttaa samaa tuskaa muille. Vaikka seuraan itsekin jonkin verran e-urheilua, päähäni ovat iskostuneet vahvat ennakkoluulot kilpapelaajan kasvutarinasta: huipulle pääsevät vain nuoret miehet, jotka pelaavat yksin kotona ja laiminlyövät koulutyöt. R
• 19 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 g
• 20 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 Kysyn SuperJymy-joukkueen pelaajilta Samuli Herralalta ja Elias Olkkoselta, miten perhe ja ystävät ovat suhtautuneet kilpapelaamiseen. Joudun hieman hämilleni, kun he vastaavat ytimekkäästi: ”Tosi hyvin.” SuperJymy kuuluu Suomen kovatasoisimpiin Counter-Strike-joukkueisiin. Herrala ja Olkkonen päätyivät tiimiin urheilumaailmasta tutun kykyjenetsinnän eli scouttaamisen kautta. Olkkonen ostettiin joukkueeseen, kun hän pärjäsi hyvin Assemblyn amatööriturnauksessa, ja Herrala siirtyi porukkaan toisesta joukkueesta. Vähitellen e-urheilun kenttä onkin alkanut muistuttaa yhä enemmän perinteistä urheilumaailmaa. Scouttaamisen ohella merkkejä tästä ovat kansainvälisten huipputiimien rahakkaan omistajat, pelaajille maksettavat palkat sekä aikaisempaa tiukemmat treenija turnausaikataulut. Videopelifirma Blizzard Entertainment on jopa perustanut kansainvälisen liigan Overwatch-peliä varten. Malli tulee suoraan Pohjois-Amerikasta jääkiekon NHLja koripallon NBA-ammattilaisliigoista. Suomessa puolestaan operaattoriyhtiö Telia kaavailee oman e-liigan perustamista. Liigojen kautta e-urheilun kehittyvälle kentälle yritetään luoda vakautta, verkkomedia The Verge kirjoittaa. Pysyvien e-joukkueiden toivotaan houkuttelevan faneja ja pitkän tähtäimen sijoituksia, joiden avulla e-urheilu voi alkaa kilpailla perinteisten urheiluseurojen kanssa. SuperJymyn kaksikko ei ole vielä päässyt kiinni suuriin rahapalkintoihin, mutta Herrala ja Olkkonen saavat korvausta pelaamisesta. Sekin on paljon, kun puhutaan kilpaurheilusta kokonaisuutena. VOITTOrAHOIllA KAnSAn SydÄMIIn Tällä hetkellä Suomessa lähinnä jääkiekon Liigan ja jalkapallon Veikkausliigan miespelaajat tienaavat urheilemalla. Muissa lajeissa on tultava toimeen sponsorisopimuksilla ja Suomen Olympiakomitean myöntämillä avustuksilla. Näin kertoo Miia Siutila, joka tekee Turun yliopistoon väitöskirjaa e-urheilun kehityksestä. Hänen mukaansa e-urheilijoiden palkat vaihtelevat pelistä ja joukkueesta toiseen. Joukkueilta on kuitenkin vaikeaa saada tarkkoja tietoja rahavirroista. ”Esimerkiksi Dota-joukkueet saavat jatkuvaa pienempää palkkaa muiden lajien pelaajiin verrattuna, mutta he saavat suuremman osan palkintorahoista. Toisissa joukkueissa rahavirrat voivat mennä toisin päin”, Siutila kertoo. Suomalaiset e-kilpapelaajat pärjäävät maailmalla. Viime vuonna Jesse ”JerAx” Vainikka näpytteli itsensä monimiljonääriksi Dota 2 -joukkuepelillä. Samana vuonna Joona ”Serral” Sotala voitti strategiapeli Starcraft II :n maailmanmestaruuden kaikkien aikojen ensimmäisenä ei-korealaisena pelaajana. Tutkimusyhtiö Statistan mukaan Suomi olikin viime vuonna maailman viidenneksi paras e-urheilumaa, kun verrataan pelaajien voittamia palkintoSuomi oli viime vuonna maailman viidenneksi paras e-urheilumaa. 1.
• 21 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 g rahoja. Tietotekniikkalehti Mikrobitti kertoo, että Suomessa ammattilaispelaajia on jo yli 50. Menestyksistä huolimatta keskustelu e-urheilun ympärillä junnaa edelleen siinä, voiko pelaamista laskea ’oikeaksi urheiluksi’. Vastaväittäjien mukaan ne ovat eri asioita, koska tietokoneen näppäimistöä rummuttava e-huippupelaaja ei juurikaan liiku. Puolustajien mukaan perinteiseksi urheiluksi luetaan jo nyt lajeja, joissa ei liiemmin hikoilla tai kisata ulkotiloissa. Grail Questin Ville Klaukkalaa keskustelu ärsyttää: ”Juupas–eipäs-keskustelu ei johda mihinkään.” Miia Siutilasta keskustelu on kuitenkin tärkeää. Jotta e-urheilijaa voidaan pitää urheilijana, e-urheilun pitää tutkijan mukaan saavuttaa arvostusta Suomen Olympiakomitean silmissä. Silloin e-urheilijat voisivat liittyä Olympiakomiteaan ja päästä taistelemaan samoista apurahoista kuin pikajuoksijat. Myös urheiluviisumien hankinta helpottuisi. Siksi Siutila näkee tärkeänä myös suurten palkintopottien esille nostamisen. Voittorahoilla e-urheilua voidaan nimittäin kansantajuistaa. ”On helpompi sanoa vanhemmille, että JerAx voitti kaksi miljoonaa euroa kuin että OG voitti The Internationalin”, Siutila tiivistää. KIlpApElAAMISEn KÄÄnTöpuOlI Grail Questin pelialueella bongaan noin kolmekymppisen mieskaksikon seuraamassa tiiviisti nuorukaisen Fortnite-peliä. Toinen miehistä on Niklas Hirvelä, joka suorittaa Varalan urheiluopistossa e-urheiluvalmentajan tutkintoa ja valmentaa Ahlmanin opiston e-urheilukoulutuksen opiskelijoita. Varalan Juha Antikainen seuraa puolestaan Hirvelän valmentamista. Olen taas hämilläni. Tällaistakin on olemassa. Tampereella sijaitseva Ahlmanin opisto julistaa tekevänsä e-urheilulle sen, minkä Tiger Woods teki golfille: nostavansa lajin kokonaan uudelle tasolle. Opiston maksulliset eSport-koulutukset ovat suosittuja. ”Hakijoita on tuplasti se määrä, mitä kurssille mahtuu”, Hirvelä sanoo. Ahlmanin opistolla opiskelijat keskittyvät peleihin, joissa he haluavat pärjätä. Kurssin pääpaino on pelaamisessa, mutta huomiota kiinnitetään e-urheilijan Grail Questin konepaikalliseen lippuun kuului jaettu pöytäpaikka, verkkoyhteys ja peseytymismahdollisuus. Lisäksi Kupittaan palloiluhallissa sai yöpyä. Striimauspalvelu Twitchissä voi seurata huippupelaajia livenä ja maksutta – ainakin toistaiseksi. 1. 2. 2.
• 22 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 1. 2. 3. 4.
• 23 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 Finaaleja selostavat kiihkeä-ääniset juontajat, lavalla säihkyvät valtavat led-ruudut ja videokamerat tarkentavat huippupelaajien hikirauhasiin. ruokavalioon, unen saantiin ja vammojen ennaltaehkäisyyn. Opistotason koulutus kertoo, että e-urheilun kenttä on kehittynyt valtavasti myös Suomessa. Sotkamossa on esimerkiksi käynnistynyt maamme ensimmäinen Olympiakomitean siunaama e-ammattilaisuuteen valmistava urheilulukiokoulutus. Samalla, kun e-kilpapelaamisen kenttä kasvaa, alalla on edessään tiukka itsetutkiskelu ja totuttujen toimintatapojen haastaminen. Ammattimaistumisen rinnalla rehottaa alan pimeä puoli. E-urheilijoiden terveysriskeihin lukeutuvat esimerkiksi liiallinen istuminen ja peliriippuvuus. Muita alan ongelmia ovat korruptio, sopupelit, uhkapelaaminen ja kilpapelaajien puutteelliset oikeudet sekä niin kutsutun #Gamergate-vyyhdin esille tuoma naisviha ja häirintä. Suoraviivaiset ammuntapelit ovat surullisenkuuluisia fanikulttuurista, jossa suhtaudutaan vihamielisesti kaikkiin mutta aivan erityisesti naisiin ja vähemmistöihin. Samalla luodaan portinvartija-asetelma: ulkopuolelta tulevien täytyy taistella päästäkseen osaksi yhteisöä. Ikävänä esimerkkinä myrkyllisestä ilmapiiristä toimii suomalaispelaaja Timo ”Taimou” Kettunen, joka pelaa Overwatchia yhdysvaltalaisjoukkueessa. Hän sai 1 000 dollarin sakot sen jälkeen, kun ölisi homofobisia kommentteja pelin livestriimissä reilu vuosi sitten. Kiusaamisen ja ulossulkemisen jälkeen ei ole yllättävää, että kaikki sata maailman parhaiten tienaavaa kilpapelaajaa ovat miehiä. Tosin rahakkaisiin turnauksiin valitaan juuri pelejä, jotka ovat erityisesti miesammattilaisten suosiossa. Sen sijaan naisten kiinnostuksen puutteesta ilmiö ei kerro. Vaikka eri pelien sukupuolijakaumat poikkeavat toisistaan hurjasti, monen tilaston mukaan naisia on pelaajista valtava määrä, noin nelisenkymmentä prosenttia. Myös Suomessa tasa-arvoisten mahdollisuuksien kehittämisessä on parantamisen varaa. Täällä e-kilpapelaamista edistää Suomen elektronisen urheilun liitto, jonka hallituksessa istuu kymmenen miestä, muttei yhtään naista. pOlArISOITunuT TurnAuSKEnTTÄ Mahtipontisuudessa kansainväliset e-turnaukset eivät juuri perinteisille urheilutapahtumille häviä. Finaaleja selostavat kiihkeä-ääniset juontajat, lavalla säihkyvät valtavat led-ruudut ja videokamerat tarkentavat tyylikkäisiin joukkuepusakoihin sonnustautuneiden huippupelaajien hikirauhasiin. Parhaimmillaan voittopotit päihittävät yleisurheilijoiden tienestit moninkertaisesti. Yleinen arvostus antaa silti odottaa itseään. ”Nuorena esimerkiksi isäni ei alkuun suostunut ostamaan minulle pelikonsolia, koska pelejä pidettiin poikien juttuna”, Miia Siutila vertaa ja jatkaa: ”Toisaalta e-urheilutapahtumia on kärjistäen vain kahdenlaisia: pieniä nuorisotalokisoja ja suuria turnauksia.” Nuoria e-urheilu kuitenkin kiinnostaa. Jo usean vuoden ajan Yle Areenassa on voinut seurata suorina lähetyksinä Counter-Strike: Global Offensive -turnauksia. E-urheilu taipuu myös draaman muotoon. Miljoonayleisön kerännyt Ylen nuortensarja Nörtti: DragonSlayer 666 palkittiin viime vuonna Venla-palkinnolla. Sarjan toisen kauden antagonisti Daisuke Holopainen toteaa, että e-urheilija on ”psykofyysinen kokonaisuus”. Vähän niin kuin urheilija. • Tämän kommentin piti olla vuodatus. Siitä, miten minua ärsyttää, kuinka e-urheiluuutiset pyörivät megalomaanisten rahapalkintojen ympärillä ja miten toimittajat järjestelmällisesti sivuuttavat e-urheilutähtien raskaan työn ja uhraukset. Tässä kommentissa piti myös olla vitsi siitä, miten keihäänheittäjä Antti Ruuskanen tienannee suurimmat tulonsa Avain Apteekki -mainoksen kiusallisella hymyllä, kun taas e-urheilijat takovat rahaa pelaamisella ja voittamisella – siitä huolimatta, että internetin ja lehdistön jääräpäät pitävät kovatasoista e-kilpailua edelleen vain teinien puuhasteluna. Turun yliopiston tohtorikoulutettavan Miia Siutilan mukaan rahakeskustelu on kuitenkin tärkeä keino vakuuttaa urheiluvaikuttajat e-urheilun merkityksestä. Siksi minäkin suosittelen, että e-urheilun rahahärän sarvista pitäisi ottaa entistä tukevampi ote. Vuoden 2017 verotietojen perusteella parhaiten tienannut suomalaisurheilija on Dota 2 -pelaaja Lasse ”Matumbaman” Urpalainen. Hän tienasi 1,8 miljoonaa euroa. Kakkosena on Jokereissa jääkiekkoa pelaava tanskalainen Peter Regin säälittävällä 490 000 eurolla. Joona ”Serrall” Sotala voitti puolestaan marraskuussa Starcraft II -videopelin maailmanmestaruuden ja tienasi 280 000 dollaria. Se on yli 80 000 dollaria enemmän kuin maastohiihtäjä Krista Pärmäkosken vuoden 2017 tulot. Kun rahauutisia näkyy yhä tiheämpään, myös kansan syvät rivit löytävät e-urheilun. Mäkikotkien ja keihässankarien sijaan uuden sukupolven urheiluhullut mättävätkin toisiaan digitaalisilla areenoilla, eivät Seefeldissä. Josko sitten Olympiakomitea kehtaisi antaa e-urheilijoille ansaitsemaansa arvostusta. AKU SUOMALAINEN TOIMITTAJAlTA: KÄÄnSIn KElKKAnI 1. 2. 3. 4. Grail Questin idea on tarjota mahdollisuus kokea pelaamisen koko kirjo, joten klassikotkin ovat saman katon alla. Fortnite-räiskintäpelistä järjestettiin joka päivä haastekilpailu. Kaikista ei ole e-urheilijoiksi. Suosittu tubettaja Eetu ”Eeddspeaks” Pesosen kertoo, etteivät hänen hermonsa kestäisi kilpapelaamista. Pesonen keskittyykin faniensa kanssa pelaamiseen. Problem? Näyttää kuin pahankurinen trollface-naama vartioisi pelaajan yksityisyyttä.
• 24 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 len aina ollut unikeko. Aamuni toistavat päivästä toiseen samaa kaavaa: herätyskello soi, painan torkutusnappia ja käperryn tokkuraisena yhä syvemmälle peittopesääni. Valitettavasti olen juuri aamuisin tehokkaimmillani. Jos onnistun kiskomaan itseni ylös kohtalaiseen aikaan, saan harvinaisen paljon aikaan. Silloin pohdin, miksi en tekisi varhaisista aamuista itselleni tapaa – kunnes muistan, että en kerta kaikkiaan pysty siihen. Kerran aamu-uninen, aina aamu-uninen? Vuoden aLussa Youtubeni etusivu täyttyy elämäntapamuutoksen kannustavista videoista. Niissä onnellisina hymyilevät ihmiset kuvailevat täydellistä aamuaan, joka koostuu kymmenen kilometrin lenkistä, vihersmoothiesta ja palauttavasta meditaatiohetkestä. Toteuttaakseen rutiininsa he heräävät epäinhimillisen aikaisin eli viideltä, viimeistään kuudelta. Hymähtelen videoiden teennäisyydelle, mutta huomaan katsovani niitä yhden toisensa perään. Voisinko sittenkin oppia aikaisin heräämisen taidon? Lähes kaikissa videoissa kun väitetään, että kyse on vain ”päätöksen tekemisestä”. Päätän siis ottaa itseäni niskasta kiinni. Lupaan herätä seuraavan kahden viikon ajan joka ikinen aamu kuudelta. Kerään videoilta vinkkejä, joiden on tarkoitus helpottaa ylös nousemista. Heräisin joka aamu täsmälleen samaan aikaan, laittaisin herätyskelloni toiselle puolelle huonetta ja petaisin sänkyni saman tien. ”Ihmiset jakautuvat kronotyypiltään, eli sisäsyntyiseltä vuorokausirytmiltään, aamuja iltaihmisiin sekä sekatyyppiin”, kertoo Unija hengityskeskuksen johtaja Tarja Saaresranta Turun yliopistollisesta keskussairaalasta. Ihmisten vuorokausirytmit ovat siis luonnostaan erilaisia. Saaresranta tosin sanoo, että vaikka omaa kronotyyppiään ei voi muuttaa, säännöllinen päivärytmi auttaa sopeutumaan itselle hankalaan rytmiin. Lohduttaudun täLLä ajatuksella, kun testijaksoni ensimmäisenä aamuna herätykseni pärähtää ulvomaan kuudelta ja möngin silmät ristissä huoneen toiselle puolelle. Olen epäilevä Tuomas, enkä usko, että minusta kuoriutuu kahdessa viikossa uudestisyntynyttä aamuihmistä. Etenkään, kun aamu-unisuuteni lisäksi minua piinaa yletön iltavilkkaus, enkä pääse nukkumaan tarpeeksi ajoissa. Siitä huolimatta herään joka päivä kuuliaisesti samaan aikaan. Väsymystä sadatellen raahaudun hammaspesulle, ja yritän keksiä mielekästä tekemistä aamun ajaksi. Yleensä pahin kaipuu lämpöiseen sänkyyn väistyy, kunhan saan aamuni käyntiin. O Halusin herätä aamukuudelta kahden viikon ajan. Olen iltavirkku, joten hain apua – Youtubesta. teksti helmi henell kuvitus PiyaPong sayduang/123RF sToCk PhoTo Yllättäen saan kaikki opiskeluvelvollisuuteni suoritettua – minulla kun on aamuisin uutta ylimääräistä aikaa. En voi kuitenkaan sanoa tuntevani itseäni pirteäksi tai erityisen tehokkaaksi. Monena aamuna istun keittiön pöydän ääressä ajatukset sumuisina, tuijotan ikkunasta avautuvaa talvista pimeyttä ja yritän muistella, miksi lähdin tähän leikkiin mukaan. Aamuluennolla tilastotieteen kvartiilit jäävät epämääräiseksi taustamuminaksi, kun yritän sinnitellä hereillä. Nukun yksinkertaisesti liian vähän, enkä väsymyksestäni huolimatta saa aikaistettua nukkumaanmenoa. Toisaalta koen myös omituisia tehokkuuspuuskia. Kävelen aamuluennolle lumipyryssä sen sijaan, että istuisin lämpimässä bussissa. Siivoan kuiva-ainekaappini puoli seitsemältä aamulla, ja ehdin lukea Hesarini mainoksia myöten. Kaksi päivää ennen kokeiluni loppua silmäni rävähtävät auki ennen herätystä. Vilkaisen kelloa, joka näyttää minuuttia vaille kuusi. Virnistän voitonriemuisena. Opin sittenkin jotakin! Vaikka kuudeLta heräämisestä ei tule minulle pysyvää tapaa – unityyppini ei anna niin paljon myöten – aamuni ovat aikaistuneet kokeilun päätyttyäkin. Ennen kaikkea olen ystävystynyt aamun kanssa aikaisempaa paremmin, ja alkanut arvostaa sen tarjoamia ajankäytöllisiä mahdollisuuksia esimerkiksi opiskelun suhteen. Lisäksi Tarja Saaresrannalla on meille aamu-unisille hyviä uutisia: kevätaurinko helpottaa osaltaan aikaisin heräämistä. Siis valoa kohti! Sunnuntaisin nukun yhä hyvällä omallatunnolla pitkään. • TOrKuTTAJAn ryHTIlIIKE
• 25 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 ”Kerran aamu-uninen, aina aamu-uninen?” Helmi Henell
• 26 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 Viime marraskuussa Twitter-keskustelu johti uuden, miesten asemaa edistävän yhdistyksen perustamiseen. Miehet ry:n puheenjohtaja on Janne Salakka, joka opiskelee valtio-oppia ja kansainvälisiä suhteita Turun yliopistossa. teksti anni savolainen kuva aleksi malinen 10 kysymystä Oppilaitospappi Mia Pusa suhtautuu lempeästi ihmisten uskonnollisiin näkemyksiin. Hän muistuttaa, että ketään ei silti saa syrjiä Raamatun perusteella. teksti ja kuva anni savolainen ArVOKESKuSTElIJA 10 kysymystä
• 27 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 Mikä on pappien kuumin puheenaihe juuri nyt? ”Papit kipuilevat ilmastoahdistuksen kanssa kuten muutkin. Puhumme siitä, mitkä ovat ne arvot, joiden mukaan elämme. Pappien työ on käytännössä aika yksinäistä, joten kollegiaalinen keskustelu on tärkeää. Tällä hetkellä ovat piispanvaalit meneillään Porvoon hiippakunnassa, joten valitettavasti puhumme jälleen kerran naispappeudesta. Lisäksi samaa sukupuolta olevien vihkiminen on yhä iso keskustelu.” Työskentelet oppilaitospappina Turun yliopistossa, Åbo Akademissa ja Yrkeshögskolan Noviassa. Miten työpaikkasi on erityinen? ”Olemme niin sanottuja yhteisöpappeja, eli työskentelemme muualla kuin seurakunnassa. Esimiehemme ei ole kirkkoherra vaan virkaa tekevä kasvatusasiainkeskuksen johtaja. Seurakunta tarjoaa palveluja kaikille, mutta me teemme työtä omassa yhteisöissä – sekä opiskelijoille että henkilökunnalle.” Mitä kaikkien pitäisi tietää oppilaitospapin työstä? ”Työmme perustuu täysin syrjimättömyydelle. Yhteistyö kanssamme ei edellytä edes kirkon jäsenyyttä. Seurakunnissa toimitusten osalta kirkkoon kuuluminen on puolestaan olennaista.” Olet sateenkaaripappi. Mitä se tarkoittaa? ”Sateenkaaripappi on valmis vihkimään samaa sukupuolta olevia ihmisiä. Viimeisimmän tutkimuksen mukaan yli puolet papeista olisi valmis vihkimään heitä, jos kirkko vain antaisi luvan. Rippikoulussa opetetaan, että tee toisille, niin kuin toivoisit itsellesi tehtävän. Koen, että virkamiehenä minun kuuluu olla valmis vihkimään kaikkia. En ajattele olevani mikään kapinakenraali. Kirkkolaki ja kirkkojärjestys määräävät, että vihittävien on oltava kastettuja, konfirmoituja ja kirkkoon kuuluvia. Sukupuolesta ei sanota mitään.” Piispainkokouksen mukaan pappi ei saa siunata tai vihkiä sateenkaariparia avioliittoon. Miten sateenkaaripapiksi julistautuminen on vaikuttanut uraasi? ”Ei toistaiseksi mitenkään. Olen saanut kyllä negatiivista palautetta, mutta sekin on annettu hirveän kohteliaasti, mikä on sympaattista. Sateenkaaripapeista on tehty kanteluita eri tuomiokapituleille, ja osa niistä on johtanut varoituksen antamiseen. Jos minulle annettaisiin varoitus, koska olen antanut aiheesta haastattelun, riitauttaisin jutun vuorenvarmasti. Lehdistönvapaus on minulle luovuttamaton arvo. Kanteluita ei saisi tehdä siksi, että pystytään tukkimaan ihmisten suut.” Kirkon arvoista käydään jatkuvaa kädenvääntöä. Miten kirkon rivijäsenet voivat vaikuttaa kirkon viralliseen linjaan? ”Vaikka kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin, seurakunnan jäsenet pystyvät vaikuttamaan, jos haluavat. Seurakunta joutuu käsittelemään sukupuolten ja seksuaalisen suuntautumisen monimuotoisuutta, jos jäsenistö puhuu niistä. Täytyy muistaa, että ihmisillä voi olla erilaiset teologiset näkökulmat. Ketään ei silti saa syrjiä Raamatun perusteella.” Viime vuonna Tapio Luoma aloitti Kari Mäkisen jälkeen Turun ja Suomen arkkipiispana. Miten arkkipiispa voi vaikuttaa arvoihin kirkon johdossa? ”Teknisesti arkkipiispa on vain yksi piispoista. Hän on mielipidevaikuttaja, vaikkakin vähemmän kuin sata vuotta sitten. Asenneilmapiirien kannalta yhden ihmisen jyrähdys, oli hän sitten arkkipiispa tai Suomen valtion presidentti, ei muuta merkittävästi asioita.” Järjestätte arkiretriittejä, joissa voi tutustua kristilliseen mietiskelyperinteeseen. Mihin mietiskely pyrkii? ”Luterilais-kristillinen kirkko käyttää paljon sanoja. Se tulee Martti Lutherin perinteestä, sillä hän tähtäsi siihen, että uskovat osasivat lukea Raamattua ja sanoittaa omaa suhdetta Jumalaan. Mietiskelyperinteen vaikutteet tulevat itäisestä perinteestä. Arkiretriiteissä keskitymme kuuntelemaan omaa sisintä. Ne ovat tietynlaista mindfulnessia.” Miten uskonnon opetus, joulukuvaelmat ja Suvivirsi sopivat peruskouluun? ”Koululaitos itsessään on syntynyt kristillisen uskonnon vaikutuksesta. Ihminen tarvitsee siirtymäriittejä, ja niitä uskonto tarjoaa. En pidä perusopetusta uskonnon harjoittamisena vaan tiedon jakamisena. Oma vakaumukseni on syntynyt muualla kuin uskonnon tunnilla. Olisi kiva, jos Turun kouluissa näkyisivät kaikki meidän yli sata uskonnollista ryhmää.” Millaisia ammatillisia haaveita sinulla on? ”Ikuisuushaaveeni on kirjoittaa teologian väitöskirja. Haaveilen myös moniuskontoisen tilan ja yhteistyöverkoston perustamisesta, jotta voisimme palvella nykyistä paremmin eri uskontoja edustavia opiskelijoita. Mietin paljon myös sitä, miten me papit surun asiantuntijoina voisimme olla enemmän avuksi. Nyky-yhteiskunnassa surusta on tullut kovin yksityinen asia.” • 6 1 2 3 4 5 7 8 9 10
• 28 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 teksti emmi keTonen kuva nella keski-oja Vasta 25-vuotias Turun yliopiston kasvatti Helena Kulmala on jo uransa alussa onnistunut kipuamaan kirjakustantamon avainasemaan – kustannustoimittajaksi. Kulttuuri nÄKyMÄTön lAAdunVAlVOJA ”Kärjistetysti voisi sanoa, että ehkä yksi tuhannesta käsikirjoituksesta kustannetaan”, Helena Kulmala kertoo. Kiinnostavan kirjailijan esiin nostaminen on työn suurin ilo.
• 29 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 oistava kirjallinen teos on harvoin vain yhden henkilön tuotos. Vaikka lukija ei työtä erottaisikaan, hyvä kustannustoimittaja voi parhaimmillaan auttaa kirjailijaa ruotimaan tekstistään parhaan mahdollisen. ”Kustannustoimittajan työ on näkymätöntä. Yleensä siihen kiinnitetään huomiota vain silloin, jos työ on tehty huonosti”, kustannustoimittaja Helena Kulmala kertoo. Vuonna 2014 Kulmala oli yleisen kirjallisuustieteen opiskelija, joka aloitti myyjänä kustannusosakeyhtiö Sammakossa. Se on paitsi kirjakauppa myös kaunokirjallisuuden, tietokirjallisuuden ja sarjakuvien kustantaja. Sittemmin Kulmala on edennyt kivijalkaliikkeen myyjästä kustannustoimittajaksi. Nyt hän on ansioitunut myös kääntäjänä tuomalla suomalaisten lukijoiden tietoisuuteen ruotsalaisen Liv Strömquistin sarjakuva-albumit. Suomen sarjakuvaseura valitsi Strömquistin teoksen Kielletty hedelmä vuoden 2016 parhaaksi käännössarjakuvaksi. Kulmalan kääntämä teos käsittelee naisanatomian kulttuurihistoriaa. heLena kuLMaLan ammattitaito pohjaa Turun yliopistosta saatuun koulutukseen. ”Olisi lähes mahdotonta työskennellä kustannustoimittajana, jollen olisi opiskellut kirjallisuutta yliopistossa. Pitää osata lukea erilaisia tekstejä ja ymmärtää kirjallisuushistoriaa, genrejä, tyylejä ja kaikkia erilaisia ilmaisukeinoja.” Pääaineen ohella Kulmala pänttäsi luovaa kirjoittamista, ranskan kieltä ja filosofiaa. Aloittaessaan kirjallisuustieteen opinnot hän ei vielä tiennyt, mitä tahtoisi tehdä työkseen. Kirjallisuuden opiskelu tuntui ainoalta luontevalta vaihtoehdolta. Oppiaineyhdistelmä loi hyvät edellytykset tulevalle ammatille. Kulmalan mukaan muiden tekstien kommentointi ja kehityksen pohtiminen on tuntunut hänestä alusta asti jollain tapaa tyydyttävältä. ”Luovan opinnoissa sain hyvää palautetta siitä, että annoin muille hyvää palautetta.” Kriittisellä silmällä lukeminen vie eniten aikaa kustannustoimittajan työssä. Käsikirjoituksia tarjotaan kustantamolle suunnattomia määriä. Kulmala sanoo, että kärjistetysti noin yksi tuhannesta Sammakolle tarjotusta käsikirjoituksesta johtaa valmiiseen teokseen. Kolumni sata Vuotta sitten opiskelija oli yhteiskunnan herra, joka keikaroi kesäisin kaupungilla ylioppilaslakki päässä. Toisin on tänään. Suomen itsenäisyyden alussa yliopistokoulutus kuului eliitille. Opiskelijat pyrkivät erottautumaan muusta väestöstä elämällä niin sanotusti ”leveästi”. He pukeutuivat hienostuneesti ja pönkittivät asemaansa statussymboleilla, kuten sikareilla ja samppanjalla. Tämä herätti hilpeyttä ajan populäärikulttuurissa. Esimerkiksi Risto Orkon elokuvassa Herrat täysihoidossa (1931) kaksi lakkipäistä polyteekkaria yrittää ”optimistisin ottein” vallata naiskaksikon sydämet. Herroittelu ei ollut ainoastaan nälvintää. Maatalousyhteiskunnassa ylioppilastutkintoa arvostettiin markkinoilla, jotka tarjosivat valkolakkiselle elinikäisen työpaikan. Koska Suomi tarvitsi tekijöitä hyvinvointiyhteiskunnan pystyttämiseksi, vain harva kulutti koulunpenkkiä korkeakoulututkintoon saakka. 1960-luvun peruskoulu-uudistus tasoitti väestön koulutuseroja – ja siten eriarvoisuutta. Opiskelusta tuli massojen asia. Vähitellen myös yliopisto-opiskelijoiden käsitykset itsestään muuttuivat. 60–70-lukujen kulttuuriliberaali vallankumous nosti muotiin patriarkaalisten valtarakenteiden vastustamisen ja marxismin. Enää eliittiin kuuluminen ei ollut trendikästä, vaan opiskelijat samaistuivat mieluiten solidaariseen työväenluokkaan. Valkolakit jätettiin hattuhyllylle kesien ajaksi, ja niistä puhallettiin pölyt pois vain vappuisin. Prameat ravintolat vaihtuivat hämyisiin kapakoihin. Median tapa puhua opiskelijoista muuttui: enää heitä ei herroiteltu, sillä korkeakoulutus oli alkanut koskea myös naisia. tänä päiVänä opiskelijat eivät ole yhtenäinen sikarilla kerskuva ihmisjoukko. On suoraan lukiosta tulleita, toista tutkintoa suorittavia, köyhiä, rikkaita, maihareita ja kauluspaitoja. Enää opiskelija ei ole mediassa rehvasteleva herra tai valtarakenteiden vastustaja, vaan suorittaja. Keväisin mediat julkaisevat sankaritarinoita yhdeksän laudaturin kirjoittajista, ja valtio patistaa yliopisto-opiskelijoita valmistumaan mahdollisimman nopeasti. Nykyään olemme koulutetumpia kuin koskaan aiemmin. Työmarkkinoilla korkeakoulututkinto ei välttämättä kuitenkaan riitä, ja opiskelijat kuuluvat pienituloisiin, joilta leikataan samalla, kun tuloveroa kevennetään. Se on huono kehitys maassa, jonka paras resurssi on ihmiset. olavi PaRTanen Kolumnistilla ei ole takana yhtään tutkintoa mutta kolme fuksisyksyä, joihin ovat kuuluneet halpa ruoka ja kallis olut. EnnEn OlIMME HErrOJA, TÄnÄÄn HEIKKO-OSAISIA ”Opiskelijat pönkittivät asemaansa sikareilla ja shamppanjalla.” L Yksi kustannustoimittajan keskeisistä työtehtävistä on lukea käsikirjoituksia ja bongata joukosta potentiaaliset helmet. ”On hienoa löytää uusi kyky, kuten Heikki Kännö, joka on ilmeisen lahjakas kirjoittaja, ja auttaa häntä julkaisemaan todella hienoja ja hiottuja teoksia.” Heikki Kännö on Turussa asuva kirjailija ja kuvataiteilija. Hänen toinen romaaninsa Sömnö palkittiin helmikuun alussa Runeberg-palkinnolla, jolla tuetaan laatukirjallisuutta, annetaan aineksia kirjalliseen keskusteluun ja virkistetään Runebergin päivän viettoa. Työskentely Kännön kanssa oli Helena Kulmalalle mielekästä. ”Heikin kanssa työskentely on ollut mukavaa, sillä hän innostuu aina antamastani palautteesta, mutta samalla hänellä on hyvin vahva oma ote ja näkemys kirjoittamiseen.” Kulmalan mukaan kustantamoilla on kiinnostava kaksoisrooli, sillä ne ovat sekä kulttuuri-instituutioita että yrityksiä eli niiden on pystyttävä toimimaan markkinoiden ehdoilla. Tämä voi tuntua ristiriitaiselta, sillä perinteisesti kulttuurin tärkeimpänä tavoitteena pidetään henkisen pääoman ja sivistyksen kerryttämistä. ”Itse arvostan kirjallisuutta taiteena. Sellaista kirjallisuutta luen ja haluan myös nähdä luettavan.” • HElEnA KulMAlA Kustannustoimittaja Mikä innostaa? ”Kun jokin aiemmin sanoin kuvaamaton saa ilmaisunsa esimerkiksi runossa.” Mikä ärsyttää? ”Taantumukselliset yhteiskunnalliset liikkeet, tolkkuilu ja poliittisen mielikuvituksen puute.” Missä viihdyt? ”Missä tahansa, missä on kirjoja, kuten Kirjakahvilassa ja kirjastossa.”
• 30 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 aRticle nella keski-oja & anni savolainen PHOtO nella keski-oja tRaNslatiON anni savolainen You might have a hard time diving into student culture, if you’re passioned about sports. Though alcohol consumption is decreasing, partying sober still raises eyebrows. ”P eople have their own comfort zones. For some it’s a bar, but for me it’s the gym”, says Nora Palonen, who is majoring in Media Studies at the University of Turku. Subject associations often focus on organizing parties. When Palonen started her studies, she was trying to find a pleasant way to combine exercise and traditional student life. Usually she trains five times a week. “We tend to think that the best way to make the most out of studying is to party hard. I wanted to keep doing what I truly want but still be a part of the community.” For the past decade or so the trend for Finnish university students has been to consume less alcohol at a time and fewer times per month than before. However, one out of ten still drinks heavily. As people drink less, downtown night clubs in Turku struggle to stay open. For students, it’s more and more common to prefer private parties to bars. So, students are more aware of the downsides of partying, but social pressure is real. It’s still common that party organizers don’t offer a non-alcoholic option, and if they do, partying sober might attract confused looks. Palonen believes that there are big differences between subject associations in how they deal with alcohol. ”How much students drink depends on the subject association. Some of them are pushy in offering alcohol, which makes me feel like I’m ruining the mood for everyone for not drinking.” Palonen has been studying for five years. She is still attending parties, but leaves early, if necessary. “Right now exercise is the priority for me. I’ve already experienced the party lifestyle.” Students are focusing more on their health than before, Palonen says. Research shows that this is correct, especially for young men. A growing group of male students exercise at least a few times per week. At the same time the number of passive students is getting higher. Half of the students have barely any incidental activity at all – things like walking up stairs instead of taking the lift. That is alarming. The lack of exercise is bad for health, mood and weight control. In Finland the number of overweight students has grown remarkably after the turn of the millennium. When it comes to incidental activity, the students of technical sciences move the least. In turn, the students of medicine and business are most ambitious in their exercise. Nora Palonen highlights that going to the gym five times a week is not ideal for everyone. Instead, it’s important to find a sport that one truly enjoys – and to do it at one’s own pace. ”I can’t understand how students manage with their life and studies without exercising at all. Doing sports even a little bit keeps us operational”, she says and continues: “All movement is a plus!” • eng JOG VS GIn ”Through functional training I’ve understood what my body can do and what I want it to achieve”, Nora Palonen says.
• 31 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 ”Eivät ne mitään sankarikertomuksia olleet” teksti ilkka hemmilä kuva anni savolainen Gradu Mistä on rosVot tehty? Näin kysyy sosiologian opiskelija Panu Peltokallio gradunsa otsikossa. Tutkielmaa varten hän syvähaastatteli kymmentä nuorta taparikollista, iältään 20–30vuotiaita. Kipinä työhön syttyi, kun Turun kriminaalihuolto (nyk. rikosseuraamuslaitos) pyysi asiakkaistaan tutkimusta laitokselta, jossa Peltokallio opiskeli. Vuosia lastensuojelussa työskennelleenä hän tarttui tarjoukseen. ”Eivät ne mitään sankarikertomuksia olleet”, Peltokallio toteaa ja jatkaa: ”Monelta olivat kuukaudet ja vuodet sekaisin. Heillä oli pitkiä putkia, joiden aikana käytettiin paljon päihteitä, tehtiin rikoksia ja jäätiin kiinni.” Tutkielmaa tehdessä selvisi, että haastateltavilla oli sama tavoite kuin viranomaisilla: lopettaa rikollinen elämä. Peltokallion mielestä rikollisilta itseltään tulisi kysyä, miten tavoite saavutettaisiin. Ongelmana on, että monilla nuorilla taparikollisilla oli vaikeuksia seurata itseään koskevien asioiden käsittelyä. Esimerkiksi oikeustuomioita pidettiin toisaalta lepsuina, toisaalta mielivaltaisina. ”Keskusteleminen ei tarkoita, että hyväksyttäisiin [rikollista] toimintaa. Keskusteluissa valta on työntekijällä, mutta henkilö itse tietää parhaiten, millaisia ongelmia hän kohtaa ja millaista apua hän tarvitsee.” panu peLtokaLLion opinnot jäivät kesken pian tutkielman haastattelujen jälkeen. Työt ja taloprojekti veivät mennessään lähes kymmeneksi vuodeksi. Paluu gradun äärelle oli vaikeaa. Yliopistolla kaikki tuntui muuttuneen. Osa muutoksista oli sentään hyviä, kuten aineistojen saatavuus. ”Ennen joka ainoa lähde haettiin kirjaston tiskiltä, mutta nyt kaikki on netissä. Se muutti työn luonnetta paljon, että aineistoa oli käytössä aivan uudella tavalla.” Vaikka tutkielman teko viivästyi, Peltokallio toivoo, että rikosseuraamuslaitos on yhä kiinnostunut tulosten hyödyntämisestä. Hänelle itselleen tutkielma antoi eväitä leipätyöhön erityislastenkodissa. ”Ihan selvästi jouduin kyseenalaistamaan vanhoja ajattelumalleja. Ymmärsin konkreettisesti, että ihmiset pitää päästää enemmän ääneen.” • Nimi: Mistä on rosvot tehty? Rikollinen nuoruus sen eläneiden kertomana Tunnelma: Voimabiisi: Viikate – Sysiässä GrAdu
• 32 TURUN YLIOPPILASLEHTI 2/2019 Turun ylIOppIlASlEHTI HAKEE pÄÄTOIMITTAJAA lISÄTIEdOT: Tyy.fI