Turun ylioppilaslehti 01/2021

? 32 | Viimeisellä iltanuotiolla ? 24 | Mukavuusalueella oleskelu kielletty ? 18 | ”Automiehen kaupunki” ?9 | Voiko Bitcoin horjuttaa talous?9 | Voiko Bitcoin horjuttaa talousjärjestelmämme perustuksia? järjestelmämme perustuksia? hYöKYaaLtO 1/2021 1/2021 TURUN YLIOPPILASLEHTI 90 VUOTTA
Opiskelija! Nyt on paras aika hakea meiltä asuntoa Tutustu asuntoihin www.tys.fi ja hae jo tänään! Vuo kraa n sisä ltyy säh kö, vesi ja nett i! Ei vuo krav aku utta ! Paras paikka etäopiskeluun on oma koti MIELENTERVEYDEN VERTAISTUKIMALLI KAIKKIIN TURUN YLIOPISTON TIEDEKUNTIIN Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) ja Turun yliopisto hakivat yhdessä rahoitusta Opetusja kulttuuriministeriöltä Terve mieli -hankkeeseen. Hanke laajentaa Turun kauppatieteiden ylioppilaat ry:n (Turun KY) Turun kauppakorkeakoululle kehittämän opiskelijoiden vertaistukimallin kaikkiin yliopiston tiedekuntiin. Hankkeessa parannetaan opiskelijoiden ja henkilökunnan valmiuksia tukea ja ohjata opiskelijoita vertaistuen keinoin erilaisissa mielenterveyteen liittyvissä asioissa. Opetusja kulttuuriministeriö myönsi hankkeelle haettavan rahoituksen täysimääräisenä, yhteensä 107 000 euroa. Ensimmäiset askeleet hankkeessa on jo otettu ja haemme tällä hetkellä TYYppiä tekemään hanke todeksi. HAEMME TEKIJÄÄ TERVE MIELI -HANKKEELLE Turun yliopiston ylioppilaskunta (TYY) hakee PROJEKTITYÖNTEKIJÄÄ kokopäiväiseen, määräaikaiseen työsuhteeseen. Työ alkaa 1.3.2021 ja päättyy 31.12.2021. Tarjoamme sinulle mielenkiintoisen työpaikan yliopisto-opiskelijoiden hyvinvoinnin edistämisen parissa, haastavia ja monipuolisia työtehtäviä sekä mahtavan työympäristön. Hakuaika päättyy: 14.2.2021 klo 23.59. Lue lisää: tyy.fi/tervemieli tyy.fi/tervemieli
. ” m o n i o n kertonut ikään kuin löytäneensä itsensä tällä kurssilla”, kertoo teatteri-ilmaisun ohjaaja Alina Kilpinen. Hän vetää Turun ylioppilasteatterilla näyttelijäntyön kursseja. Kilpisen mukaan palaute kursseista on aina pääosin erittäin positiivista. ”Erityisesti nyt korona-aikana moni on ehkä kaivannut jotain uutta tekemistä. Teatteri on hyvä väylä olla ihmisten kanssa yhdessä ja kokeilla jotain uutta.” Tuntien sisältö vaihtelee ryhmän mukaan. ”Jos ryhmässä on paljon sellaisia, jotka eivät ole aikaisemmin tehneet teatteria, keskitytään lähinnä esiintymisvalmennukseen ja -jännitykseen.” Kurssilla on mahdollisuus viedä itsensä epämukavuusalueelle. Samalla huomaa pystyvänsä tekemään asioita, joihin ei olisi uskonut kykenevänsä. Parhaimmillaan tunneilla voi saavuttaa täydellisen läsnäolon tilan. Silloin syventyy koko ajan liikkuvaan hetkeen, herkistyy sille, mitä ympärillä tapahtuu juuri nyt. Siinä on ihmeellisen paljon voimaa. Selvitimme, mistä näyttelijäntyössä on kyse ?s. 24 Kädet ylös tunteet peliin T Y L K K Ä R I 1 / 2 1 ss ..24? 24? JASMIN VAHTERA KUVA TEEMU PERHIÖ Akselina Sveholm tekemässä kaupparyöstöä. Näyttelijäntyön kurssilla heittäydytään erilaisiin rooleihin. Tilanne lavastettu.
TYLKKÄRI – Turun ylioppilaslehti 5.2.2021 Turun yliopiston ylioppilaskunnan julkaisu, 91. vuosikerta, perustettu 1930, ensimmäinen numero julkaistu 1931, tylkkäri.? TOIMITUS Rehtorinpellonkatu 4 A, 20500 Turku, tyl-paatoimittaja@utu.? , puh. 045 356 4517 Twitter: @Tylkkari Instagram: @tylkkari Facebook: Tylkkari PÄÄTOIMITTAJA Teemu Perhiö, tyl-paatoimittaja@utu.? TOIMITTAJAT Samuli Tikkanen & Jasmin Vahtera ULKOASU Teemu Perhiö KANSIKUVA Ida Iivonen ILMOITUSMYYNTI Kari Kettunen, puh. 0400 185 853, kari.kettunen@pirunnyrkki.? , www.pirunnyrkki.? PAINO Botnia Print, Kokkola, ISSN 1458-0209 (printti), ISSN 1458-0217 (verkko) PAINOS 7 800 kpl SEURAAVA NUMERO ilmestyy 26. maaliskuuta 2021. etä lähi VÄL I S Irti itsestä Turun seis ahtunut liikenne V aluuttaa h aaveissa Turulla on kovat ilmastotavoitteet, mutta kestävän liikenteen kehitys on ollut hidasta. Toimittaja testasi: näyttelijäntyö vaatii epämukavuusalueella oleskelua. Bitcoin – turboahdettu säästötili vai vallankumous? 18 10 10 24 24 Pääkirjoitus ? Ajassa Teknillinen tiedekunta, terve mieli ? 6, 7 Miten palautua stressistä? Väitöskirjatutkija Elina Honkasalo vastaa ? 8 Proosa Kirjoitan sinulle vuorista ? 30 Essee Teorioista, rakkaudesta ? 32 Kolumni Allnightereista ? 33 TYL90 Kommunismin vastustajat ? 34 sisältÖ 1/2021 kansi juttu teemu perhiö iDA iiVONeN kansi juttu iDA iiVONeN Toimittaja testasi: näyttelijäntyö vaatii epämukavuusalueella oleskelua. teemu perhiö T U R U N Y L I O P P I L A S L E H T I 9 V U OT TA
pääkirjoitus 5 Hetken ajan kaikki oli selvää te e mu pe rhiö Päätoimittaja tyl-paatoimittaja@utu.fi jasmin vahte r a Toimittaja kot i i n k äv e l l e s sä tuntui siltä kuin olisi aloittanut jotain alusta. Olin juuri osallistunut Turun ylioppilasteatterin Näyttelijäntyön perusteet -kurssille (s. 24). Innostuin, inspiroiduin, hurahdin. Aivan kuin olisin löytänyt uudenlaisia työkaluja olla maailmassa. Hetken kaikki oli selvää. Useimmat näyttelijät kokevat olevansa tutkimusmatkalla, oli se sitten ihmisyyteen, omaan itseensä tai elämään yleensä. Ajatus on samaistuttava. Minkään muun harrastuksen parissa en koe eläneeni niin kiinni hetkessä kuin harjoitellessani näyttelemistä. toimittajalta T ake a shot, throw it up and don't stop.” Lapsuus palasi mieleeni, kun kuuntelin Suomen mahdollisen euroviisuedustajan Blind Channelin ”Dark Siden”. Ei sanojen, vaan tunteen vuoksi. Ala-asteella nu-metal oli juttu. Linkin Parkin Hybrid Theory julkaistiin lokakuussa 2000. Isoisäni antoi sen joululahjaksi, oli Anttilan Toptenin top-tenissä, kertoi. Luokan levyraadissa kaikki soittivat omat suosikkibiisinsä, sydän tykyttäen. Kai tästä joku muukin tykkää? Olenko nyt edes vähän siisti? Sellainen semiraivokas musiikki – joka ei tietenkään kelvannut luokan hevareille – tuntui puhdistavalta. Omalta jutulta. Nyt hieman irvokkaalta, markkinatalouden tuote. t u r u n y l i o p p i l as l e h t i täytti yhdeksänkymmentä vuotta tammikuun kahdeskymmenesneljäs päivä. Ensimmäinen vuosikerta uhkui isänmaallisuutta, raittiusaatetta, veljeskansoja. Mutta oli 30-luvulla paljon samaakin kuin tänään: opintojen ja vapaa-ajan tasapainottelua, vappu huumaa, rahahuolia. Pohdin, miten kävisin vanhoja lehtiä läpi (s. 34): naureskelisinko niille rivien välissä (nojuu), toisinko ylpeänsekaisesti esille oivalluksiani siitä, että ei ennen ollutkaan niin erilaista kuin nyt? Ja kadottaisinko kriittisyyteni tässä juhlavuoden hybriksessä – tekeekö näillä maatuneiden muistijäljillä jotain? Olemmehan tässä ja nyt, matkalla eteenpäin! Mutta onko olemassa suuntaa, jos ei tiedä mistä on tulossa? Kun aikaa miettii liikaa, alkaa sattua päähän. Liikettä se on, joskus järkeilin, tai siltä se näyttää. Pohjimmiltaan aika on sosiaalista, kuten Oona Komonen pohtii tekstissään (s. 30). Jos on yksin, onko aikaa? Ja jos ei ole aikaa, onko elämää osana yhteiskuntaa, tai ylioppilaskuntaa? k u u lo s ta n pat e e t t i s e lta . Kyllä ylioppilaselämä seisoo omilla jaloillaan, ilman että tarvitsee muistella kipeitä menneitä. Mutta historiattomuus voi sumentaa näköä. Ajattelen tarvitsevani erilaisia muistipaikkoja, jotta voin hallita tätä absurdia ajelehtimista, maalata paikkaani siinä. Kun kuuntelen Linkin Parkia uudestaan, voin palata ajassa taaksepäin: luokanvalvojan esittäytyminen aluspaidassa (jumpperissa oli kuunareita), salaisten karttojen piirtely lähimetsistä, kalapuikkojen piilottelu muusin alle. t y l k k ä r i e i ole markkinatalouden tuote. Ei ole itsestäänselvää, että ylioppilaskunta kustantaa sitä. Aalto-yliopiston Aino-lehdestä tehtiin selvitys 2019. Yksi tausta-aineiston vastaajista kertoi: Äänekkäimmät ja aktiivisimmat löytää heimonsa killoista ja jaostoista. Mut hiljainen enemmistö ei samaistu äänekkääseen opiskelijaidentiteettiin. Opiskelijamediat ovat puhutelleet niitä, joilla ei ole jo valmiiksi kaikkea sosiaalista pääomaa. ”Hiljainen enemmistö” voi olla liioittelua, mutta toivon, että myös Tylkkäri täyttäisi erilaisia tarpeita, ilmeisimpien ohella. Että lehti olisi jollekin se oma juttu, herättäisi tuntemuksia, auttaisi pysähtymään jatkuvassa suunnan etsimisessä. ”Yhteiskunta tarvitsee henkireikiä aikana, jolloin sen hengitys käy raskaasti.” Sellaisen viestin pääministeri Mauno Koivisto välitti Tylkkärille, kun lehti täytti 50. Aino sen sijaan lakkautettiin kymmenen vuoden jälkeen. Yhdistelmäteoria
T Y L K K Ä R I 1 / 2 1 ajassa T urun yliopisto sai vuoden alussa uuden tiedekunnan, kun teknillinen tiedekunta aloitti toimintansa. Sen alaisuuteen siirtyi kuusi tutkinto-ohjelmaa. Näistä kokonaan uusia ovat koneja materiaalitekniikka, jotka saivat syksyllä ensimmäiset opiskelijansa. Uusille oppiaineille haluttiin pikimmiten omat kiltansa, ja toiveissa oli, että teekkarikulttuuria päästäisiin vahvistamaan heti syksystä alkaen. Perustamisajankohta osui kuitenkin ”pahimpaan mahdolliseen aikaan”, kertoo Teekkarikomission kulttuurikomissaari Niklas Luomala. Teekkarikulttuuriin kuuluvat olennaisesti tapahtumat. Niiden puutteesta huolimatta fuksit ovat olleet Luomalan mukaan innokkaasti mukana opiskelijatoiminnassa. Syksyn fuksitapahtumat saatiin järjestettyä ulkotiloissa turvavälejä noudattaen. ”Sittemmin on ollut hiljaista.” m at e r i a a l i t e k n i i k a n k i lta Adamas ry perustettiin marraskuussa 2020. Puheenjohtaja Tommi Harju kertoo, että yhdistys on ehtinyt järjestää muutamia etätapahtumia. Fyysisiä kokoontumisia on kuitenkin ikävä. ”Harvaa tapahtumaa voi järjestää kunnolla etänä.” Saman ongelman tunnistaa Reetta Lindberg, joulukuussa perustetun konetekniikan killan Machina ry:n puheenjohtaja. ”Tapahtumia on vaikeaa suunnitella, koska tautitilanteen etenemisestä ei ole varmuutta.” Molemmat tuoreista puheenjohtajista kokevat, että olosuhteisiin nähden järjestöarki on lähtenyt rullaamaan hyvin. He kiittelevät kanssafukseja innosta opiskelijatoimintaa kohtaan ja kertovat, että opiskelijoiden yhteishenki uudessa tiedekunnassa on erinomainen. 6 Huonoja perinteitä kitkemässä MARIA MÄKITUOMAS Uusi teknillinen tiedekunta aloitti, samoin kaksi uutta teekkarikiltaa – ”yhteishenki kaikki kaikessa”. Teknillinen tiedekunta on opiskelijamäärältään yliopiston suurimpia. Perusja jatkotutkintoa suorittavia opiskelijoita on yli kaksituhatta, heistä noin puolet on teekkareita. ”Teekkarit tulevat toimeen hyvin paitsi keskenään, myös muiden tiedekunnan opiskelijoiden kanssa”, Harju sanoo. ”Ja teekkareillehan yhteishenki on kaikki kaikessa.” t e k n i l l i s e n t i e d e k u n n a n nopeatempoinen perustamisprosessi sai opiskelijoilta viime keväänä kritiikkiä. TYY:n hallituksen puheenjohtaja Aliisa Wahlsten kertoo, että sittemmin sekä opiskelijat että ylioppilaskunta ovat olleet tyytyväisiä. ”Yliopisto lopulta kuuli meitä asiassa. Teknillisen tiedekunnan perustamiseen hankittiin myös oma työntekijä opiskelija-asioita varten.” Alun kokemuksia kuullaan lisää alkukeväällä, jolloin TYY on yhteydessä hallinnon opiskelijaedustajiin. Teknilliselle tiedekunnalle aletaan myös valmistella omaa tiedekuntajärjestöä. Hybridi Turku ry on tähän asti ollut vanhan luonnontieteiden ja tekniikan tiedekunnan oppiaineiden kattojärjestö. Vuoden alusta sen edunvalvonnassa on kuitenkin keskitytty matemaattis-luonnontieteellisiin aloihin. Teknillisen tiedekunnan projektityöntekijä, opiskelijatoiminnan asiantuntija Jeremi Nyyssönen kertoo, että valmistelut uutta tiedekuntajärjestöä varten alkavat helmikuussa. Ensimmäiseksi on päätettävä kattojärjestön vastuualueet. ”Ainejärjestöissä on oltu yksimielisiä siitee mu pe rh iö Machina ry:n pj Reetta Lindberg ja Adamas ry:n pj Tommi Harju turvavälilumisota silla. tä, että ensisijaisesti tarvitaan edunvalvontajärjestö tapahtumien järjestämisen sijaan.” v i i m e sy ksy n ä Suomen yliopistoja ravisteli kohu, kun teekkaritapahtumissa harjoitettu häirintä ja muu epäasiallinen käytös tulivat päivänvaloon suuria medioita myöten. Teekkarikomissio julkaisi tuolloin kannan oton, jossa se sitoutuu purkamaan haitallisia rakenteita ja perinteitä. ”Teekkarikulttuuriin ei kuulu minkäänlainen häirintä, kiusaaminen tai epäasiallinen toiminta”, kannanotossa mainitaan. ”Meillä on Turussa ollut verraten hyvä kulttuuri, mutta ei vielä valmis”, kulttuurikomissaari Niklas Luomala sanoo. Puheenjohtajat Harju ja Lindberg katsovat, että kokonaan uusien kiltojen perustaminen on omiaan kitkemään huonoja perinteitä – niistä kun ei tule perinteitä alun alkaenkaan. Kiltojen hallituksiin kuuluvat myös yhdenvertaisuusvaltuutetut. ”Kaikki otetaan omana itsenään vastaan”, Lindberg lupaa. Nyyssönen lisää, että teekkarilaulukirjojen sisällöt on Turussa ”siistitty” ja lisäksi on järjestetty tapahtumia, jotka eivät perustu alkoholinkäyttöön. ”Seuraava askel voisi olla keskustelukulttuurin muuttaminen eli huomion kiinnittäminen siihen, miten kiltahuoneilla ja tapahtumissa puhutaan, ja epäasialliseen puheeseen epäröimättä puuttuminen.”
TYY:n Terve mieli -hanke sai rahoituksen ministeriöltä T urun yliopiston ylioppilaskunnan Terve mieli -hanke on saanut opetusja kulttuuriministeriöltä (OKM) 107 000 euroa rahoitusta. Hankkeen tarkoituksena on luoda tuki opiskelijoiden verkosto, joka madaltaa opiskelijoiden kynnystä puhua henkisestä hyvinvoinnistaan. TYYn sosiaalipoliittisen asiantuntijan Ville Ritolan mukaan OKM:n erityisavustus osui sopivaan hetkeen. ”TYYssä käynnisteltiin juuri pitemmän aikavälin projektia, jossa TuKyn Terve mieli -mallia laajennettaisiin muihin tiedekuntiin ja lopulta koko yliopiston laajuiseksi. Ilman rahoitusta laajennukseen olisi mennyt vuosia.” TYYn viime toukokuussa tekemä koronakysely antaa projektille pontta. 42 prosenttia vastanneista koki, että hyvinvoinnin ylläpitämisessä auttaisi vertaistuki opiskelijoilta. Suosiota saivat myös opettajan tuki ja mielenterveyspalvelut. t e rv e m i e l i -hankkeen käynnisti alun perin Kauppatieteiden ylioppilaat ry syk7 syllä 2019. Hankkeen takana oli TuKyn koulutuspoliittinen vastaava Samuli Tähtinen, TYYn nykyinen varapuheenjohtaja. Tähtinen kertoi tuolloin Tylkkärille, että ajatus lähti hänen ja yliopisto-opettaja Helena Rusasen keskusteluista. ”Ongelmat ovat yleensä tosi pieniä aluksi, ja sitten ne kasvavat ja kasvavat. Tarkoitus on katkaista kierre ennen kuin se lähtee käyntiin”, Tähtinen sanoi Tylkkärin haastattelussa. Turun kauppakorkeakoulussa mallin mukainen opiskelijoiden vertaistukitoiminta ja koulutus ovat jo vakiintuneet osaksi toimintaa. Toiminta ehti pyöriä kuitenkin vain vajaan lukuvuoden ennen koronaa. Ritola kertoo, että lyhyen seurantajakson tuloksissa oli havaittavissa parannusta entiseen. p r o j e k t i a va r t e n TYY palkkaa määräaikaisen työntekijän vuoden ajaksi. ”Saadulla rahoituksella vertaistukitoiminnan volyymi kasvaa todella merkittävästi sekä Kauppakorkeassa että koko yliopistossa”, Ritola kertoo. Hanke käynnistyy mielenterveyskyselyllä. Kyselyiden tulosten perusteella opiskelijoiden tukitoimia voidaan räätälöidä tiedekuntakohtaisesti. JASMIN VAHTERA KANNESTA KANTEEN Kiitän Reunalla-jutusta , joka kertoi huumekaupasta gradua tekevästä opiskelijasta. Hyvin harvoin lukee juttuja, joiden aiheessa on jotain oikeasti ainutlaatuista ja ennenkuulumatonta. Mielenkiintoista ja avartavaa :)! Kiitos! Vanhaan tekstaripalsta puhelimeen tullut viesti Olipas poikkeuksellisen hyvä tämä viimeisin Tylkkäri! Yleensä vain selailen lehden läpi, mutta nyt luin sen melkein kannesta kanteen yhdellä istumalla. Kiitos hyvästä lehdestä! Facebook-viesti * Lähetä tekstarit numeroon +358453564517. Hinta operaattorimaksu. lukijakirjeitä +358453564517* pa k i n a Ilmoitus y ks i t tä i s e n t yö n a n ta ja n lähestyminen sähköpostilla ei ole tätä päivää, joten jätän avoimen hakemukseni tämän laajalevikkisen lehden huomaan. a rvo n t u l e va kesätyöorganisaationi, m u u ta m a sa n a n e n itsestäni. Voin mukautua täysin yrityksenne tarpeisiin, tästä osoituksena viime kesäinen työni Ulkoministeriön ovimattona. Se oli hieno tilaisuus kartuttaa työkokemusta ja kehittää positiivista asennettani. o l e n h y vä pysymään poissa näkyvistä. En tee ärsyttäviä huomioita kauan sitten vanhentuneista ohjelmistoista, enkä, luoja paratkoon, tee konkreettisia parannusehdotuksia. u l ko p u o l i s e n k ysy e s sä olen hyvä korostamaan ikääni, sekä sitä, kuinka tuon teille tuoretta ja raikasta näkemystä nuorelta sukupolvelta! Työpaikalla pidän kuitenkin turpani kiltisti kiinni, lapsi kun olen. Tarvittaessa neuvon Excelin käytössä ja poistan jumittuneet caps-lockit. e n a rvo s t e l e organisaation rahoitussuhteita. En edes tee numeroa luottamusmiehen taantumuksellisesta aamuyön twiitistä, jossa pohdittiin maailman tilaa ja povattiin kohta vuohillekin avio-oikeutta. lu pa a n o l l a aina ajoissa, peittää krapulani yhtä taitavasti kuin koko viestintäosasto tyhy-päivän jälkeen ja olla edes vähän kiinnostunut tyhy-päivien ohjelmasta. vo i s i t t e ko ys tävä l l i s e s t i ottaa minut töihin, jotta voisin päästä joskus parempiin töihin. y t . ÅTTÅ ZOOMARI, MONIALA-ASIANTUNTIJA Ei vaan tällaista enää. (TYL 9/31) Tavoitteena on madaltaa opiskelijoiden kynnystä puhua henkisestä hyvinvoinnistaan.
T yön ja stressin mainitseminen samassa yhteydessä on uusi normaali, eikä syyttä. Turun kauppakorkeakoulun tohtorikoulutettava Elina Honkasalo kertoo, että työstä aiheutuva stressi on lisääntynyt. Ja koska pitkittynyt stressi on haitallista, asialle pitäisi tehdä jotain. Honkasalo tekee väitöskirjaa työstressistä palautumisesta. Aiheen pariin hänet ajoi huomio siitä, että joka puolelta kuului sama viesti: työuria pitäisi pidentää ja resursseja vähentää. Ihmistä on kuitenkin turha yrittää muuttaa koneeksi. Sitä paitsi koneenkin akkuja täytyy ladata. m i t e n s t r e s s i s tä sitten palautuu parhaiten? Honkasalon sanoin mitään valmista pakettiratkaisua ei ole, mutta eri keinoja on valtavasti. Palauttava toiminta käynnistää yhden tai useamman psykologisen mekanismin, jotka auttavat purkamaan työn kuormitusta. Yksi mekanismeista on irtautuminen. Kokemuksen laukaisee jokin aktiviteetti, joka ei liity työntekoon. Luonnollisesti se tarkoittaa eri ihmisille eri asioita. Toinen on rentoutuminen eli toiminta, joka ei vaadi älyllistä, fyysistä, psyykkistä tai sosiaalista ponnistelua. Kokemuksen rentoutumisesta voivat antaa esimerkiksi musiikin kuunteleminen ja sohvalla makoilu. Kolmas mekanismi liittyy taidonhallintaan. Uuden kielen opetteleminen omaksi iloksi tai jokin muu taitoja kehittävä harrastus tuo vastapainoa työlle. Neljäntenä Honkasalo mainitsee, että kontrolli vapaa-aikaan edistää palautumista työstä: ”koska työn sisällön tai sen aikataulujen kontrollointi ei ole aina mahdollista, ihmisen olisi tärkeää saada hallita sitä, mitä hän vapaa-aikanaan tekee”. h o n k asa lo a lo i t t i väitöskirjansa teon vuonna 2018. Hän tutkii, voiko työstressistä palautumista edistää palautumisintervention avulla. Se on valmennus, jonka osanottajat harjoittelevat tietoisuustaitoja ja tekevät arvotyöskentelyä, jolla tarkoitetaan omien arvojen tunnistamista ja niiden mukaan toimimista arjessa. Palautumiskeinoista ja tietoisuustaidoista voi löytää avun lyhytaikaiseen kuormitukseen, ja niistä voi saada väliaikaista helpotusta vaikeassakin tilanteessa. Kohtuuttomat vaatimukset, kiire ja vähäiset resurssit eivät kuitenkaan self-helpillä muuksi muutu. ”Yksilön tehtävänä on varata aikaa palautumiselle. Niin on kuitenkin vaikeaa tehdä, jos organisaation rakenne ja toimintamalli eivät sitä salli.” Kiireisissä elämäntilanteissa pitäisi saada joustoa. Haitallisia toimintakulttuureja tulisi muuttaa. Työnantajan kanssa voi esimerkiksi sopia, että arkisin ollaan vain tiettynä aikana tavoitettavissa. Palautumisen näkökulmasta olisi tärkeää erottaa selvästi se, milloin on työtä ja milloin vapaa-aikaa. ”Mielekäskin työ kuormittaa.” h o n k asa lo a rv e l e e , että pandemia-aika on voimistanut työja opiskelustressiä entisestään. Monet pelkäävät työllistymisensä tai työpaikkansa säilymisen puolesta. Yksiä ahdistavat jatkuva etäily ja digivälineiden käyttö, toisia suojavälineet, joita ei ennen tarvittu. Kun työpuhelinta ja -konetta säilyttää kotona, houkutus sähköpostien tarkistamiseen työajan ulkopuolella on suuri. Samaan tapaan tekemättömät tehtävät ovat jatkuvasti opiskelijan käden ulottuvilla. Opiskelijoiden voi ajatella olevan moninkertaisen kuormituksen alaisina. Täyspäiväisen opiskelun ohella monet käyvät töissä, ja vapaa-ajan rajat usein hämärtyvät. Honkasalo uskaltaa rinnastaa työja opiskelustressiä sen verran keskenään, että samat palautumiskeinot varmasti auttavat molempiin. ”Liikunta ja sosiaaliset kontaktit auttavat suurinta osaa ihmisistä palautumaan”, Honkasalo neuvoo. ”Molempien on kuitenkin oltava luonteeltaan miellyttäviä ja määrältään sopivia.” MARIA MÄKITUOMAS Miten stressistä voi palautua, Elina Honkasalo? Mitään valmista pakettiratkaisua ei ole, mutta vapaa-aika on keskiössä. nuori tutkija 8 teemu perhiö tyl visio TOP 5+1 oma-avut karanteenissa 1 KOSTOFANTASIA Kehittele kosto fantasia: Pura vihaasi instituutioihin, muodosta raivokas ajatusleikki kosteim masta opiskelija vapusta koskaan. 2 VERKKOSHOPPAILU Osta liput niille festareil le, joille et hankkinut lippua vuosi sitten. Vuonna 2022 sinulla on vapaapassi lähes kaikkialle. 3 KOTIVIINI Siis älä tee kotiviiniä, ei kannata hankkia nykyistä enempää ongelmia. 4 HOUSUT Niiden käyttäminen virkistää lihasmuistia. 5 TAIDE Kiinnitä kantapää askeltavan naapurisi oveen postitlappu, johon olet taiteillut yöllistä vessakäyntiä yksitul kintaisesti kommentoi van kakkaemojin. 6 OPISKELU Lopeta kevään ärsyttävin ryhmätyökurssi. Treat yourself! Vaikeusjärjestyksessä.
21 miljoonaa tietoa 9 b i tc o i n k ry p tova lu u t ta a sy n t y y lisää kymmenen minuutin välein, niin kauan kunnes 21 miljoonaa kolikkoa on louhittu. Tällä hetkellä olemassa on noin 18 600 000 kolikkoa, eli 2,4 miljoonaa odottaa vielä louhijaansa. Bitcoin on olemukseltaan digitaalinen. Siksi sen tahaton kadottaminen on helpompaa kuin perinteisen valuutan. Arvioiden mukaan noin 3–4 miljoonaa eli vajaa 20 prosenttia koko Bitcoin-potista on kadonnut lopullisesti. Bitcoinin katoamisen syynä on useimmiten lompakon unohtunut salasana tai tuhoutunut tai kadonnut kovalevy. Alkuvuodesta 2021 uutisoitiin laajalti koodarista, joka ei muistanut salasanaa satojen miljoonien arvoiseen omaisuuteensa. Lompakko oli mennyt lopullisesti lukkoon. Mutta mitä kryptovaluutta Bitcoin oikeasti on ja mihin sitä voi käyttää? Selvitimme asiasta kaiken olennaisen ?s. 10 SAMULI TIKKANEN GRAFIIKKA TEEMU PERHIÖ Kadonneita (arviolta) Louhimatta Abstraktio miljoonasta Bitcoinista = 27 675 000 000 € (1.2.2021)
VA LUU TT A A HA A VEIS S A SAMULI TIKKANEN KUVITUS IDA IIVONEN
VA LUU TT A A HA A VEIS S A Tyhjä stä sy ntyn yt Bit coi n-v ara l li s u u s k e ikutta a keskuspankki en venet tä. Anar ki sti en haa vei s sa s i i n t ä ä uusi r ahajärjestel mä .
12 N ollakoron maailmassa säästötilillä ei ole merkitystä. In? aatio syö säästäjän rahan arvon. Merja Mähkän tai Julia Thurénin sijoittamiskolumneilta on ollut vaikeaa välttyä. Niiden sanoma on todella yksinkertainen: osta mieluummin osakkeita tai rahastoja kuin turhaa tavaraa. Olettaen, että siihen on varaa. Sijoitusmania tuskin näkyy samalla tavalla opiskelijoiden keskuudessa, pois lukien opintolainojaan sijoittelevat. Monelle rahastoon säästäminen tai Nordnet-kikkailu voi olla jossain määrin tuttua, mutta hikipisarat alkavat muodostua otsalle, kun puheenaiheeksi tulevat kryptovaluutat. Bitcoin, Ethereum, Chainlink, Ripple, Compound, IOTA, Litecoin, Orchid. Mitä ihmettä? Kryptovaluutta on sateenvarjotermi kryptogra? aa eli salausta hyödyntäville vaihtoehtovaluutoille. Niitä on tähän päivään mennessä kehitetty tuhansia. Sijoittamisen kannalta kryptovaluutoista eli kryptoista tarvitsee tietää yllättävän vähän. On reilua mainita, että olen itse käynyt kauppaa kryptovaluutoilla tasaisen harvakseltaan reilun kahden vuoden ajan. Tärkeimpien kryptojen, kuten Bitcoinin, kurssi perustuu kysyntään ja tarjontaan eli ostoja myyntitapahtumiin. Ei reaalitalouden kasvuun. Vaikka Bitcoinin käyttö maksuvälineenä ei lisääntyisi, sen hinta voi nousta, jos ostajia löytyy. Bitcoin onkin suosittu spekulatiivisen sijoittamisen kohde. Sitä ostetaan tuotto-odotusten toivossa. Hinta toimii kuin ilmapallo. Sijoittajat puhaltavat palloon omaa pääomaansa ja paisuttavat hintaa, myyjät puolestaan päästävät ilmaa pois. Joskus hinta tulee rymisten alas, kun tarpeeksi iso joukko sijoittajia myy omistuksiaan. Bitcoin-markkinat ovat ylikuumentuneet monta kertaa, vuoden 2017 romahduksesta uutisoitiin mediassa laajalti. Mikä aiheuttaa Bitcoinin suuret hintaheilahtelut? Volatiliteetti eli hintavaihtelu on suurta päivätasolla, mutta vielä suurempaa pitkillä aikaväleillä. Hinnassa on nähty satojen prosenttien nousuja ja lähes vastaavan tason laskuja. Suuria Bitcoin-omistajia kutsutaan kryptoslangissa valaiksi. Valaat voivat aiheuttaa kurssissa suuria aaltoja myymällä vain pienen osuuden omistuksistaan. Spekulatiiviset sijoittajat ovat näiden suurten toimijoiden armoilla: kun yksi myy, hinta putoaa ja perässä seuraavat monet muut. Aina kun joku kotiuttaa voittojaan, joku toinen menettää sijoittamansa rahat. Bitcoinin ollessa nousukierteessä alkavat yleensä spekulaatiot kuplasta, nousua voi tulla kymmeniä prosentteja päivässä. Hinnan noustessa tarpeeksi korkealle lyhyen tähtäimen sijoittajat ottavat voittonsa ulos. K ryptovaluutat luovat uutta aikahorisonttia sijoittamiseen. Bitcoinin passiiviset kerryttäjät eli hodlaajat ostavat lisää eivätkä välitä rajuista hintavaihteluista. He uskovat, että arvo nousee hiljalleen taivaisiin. Tässä mielessä Bitcoinin ajatellaan olevan uusi kulta. Sen arvo perustuu vahvaan uskomukseen siitä, että se on arvokasta. Varsinaista käyttötarkoitusta Bitcoinille ei ole löytynyt. Suuret hintavaihtelut jarruttavat sen käyttöä valuuttana ja kannustavat hodlaamaan. Samalla Bitcoinin ympärille on syntynyt suuret vertaismarkkinat. Yhden Bitcoinin arvo nousi viime vuoden lopulla uusiin korkeuksiin. Hinta kohosi alle 10 000 eurosta reiluun 25 000:een. Vuoden 2021 alussa on tapailtu jo 35 000 euron rajaa. Myös Suomen Tulli ilmoitti myyvänsä pari vuotta aiemmin takavarikoimansa Bitcoin-omaisuuden. Se oli paisunut lähes 60 miljoonan euron arvoiseksi. Viimeisen vuoden aikana sijoitushuuma on noussut uudelle tasolle, kun erilaiset institutionaaliset sijoitusyhtiöt ovat vetäisseet ostohousut jalkaansa. Puhumattakaan siitä, kuinka kryptovaluuttojen ympärille on kuin varkain syntynyt miljardiluokan ala, jonka tuotteista suurella osalla ihmisistä ei ole harmainta aavistustakaan. Edes alaan tutustuneet eivät tiedä, mitä tulevaisuus lupaa. Puhutaan lohkoketjuista, älysopimuksista ja oraakkeleista. On erilaisia valuuttapörssejä, lainaamista, louhintaa ja vedonlyöntiä. Yhteenlaskettuna eri kryptovaluuttojen arvo on jo noin biljoona euroa, ympärille syntyneiden yritysten ja palveluiden arvot ulos jätettynä. Bitcoin on tästä noin 60 prosenttia. Bitcoinia ympäröi hyötypuheen aura, jonka perusteella se tulee ratkaisemaan paljon ongelmia. Emme vain vielä tiedä mitä! Tilannetta on verrattu internetin alkuaikoihin, joka oli myös suuri taloudellinen kupla ennen kuin sen hyödyt tulivat normaalin ihmisen elämään. S yy Bitcoinin olemassaoloon on helpompi ymmärtää, kun sitä tarkastellaan rahan länsimaisen historian kautta. Sosiologiassa rahalle on löydetty juuret yhteisöistä, taloustieteessä se on pelkistetty vaihdon väline markkinoilla. Historiallisesti raha on useimmiten sidottu omaisuuteen. Kaupankäynti helpottuu, kun ostettavien ja myytävien hyödykkeiden välillä on kaikkeen vaihtoon soveltuva johdannainen. Raha on yksinkertaisimmassa muodossaankin abstraktio, vaihdon edellyttämä väline, joka sisältää sovitun määrän arvoa. Maksuvälineet ovat tyypillisesti olleet valtion oman pankin hallussa ja säätelemiä, tietyn hallinnollisen alueen nimiin leimattuja kultatai hopeakolikkoja. T Y L K K Ä R I 1 / 2 1 kultatai hopeakolikkoja.
Kulta vakiintui rahakäyttöön sen niukkuuden takia. Koska harva pystyi luomaan itselleen uutta rahaa tyhjästä, valtioiden intressien mukaiset taloudelliset valtasuhteet pysyivät ennallaan. Hiljalleen hyödykkeitä edustavien kultaharkkojen ja kolikoiden liikuttelu kävi liian raskaaksi, joten alettiin painaa kultaa edustavia seteleitä. Digitaalisena aikana myös setelit ovat jääneet pankkiholviin – tilalle on tullut niitä edustava digitaalinen raha, jota kulutetaan pankkikorteilla. Kultakannasta luovuttiin 1970-luvulle tultaessa. Siihen asti dollarin arvo oli aina sidottu tiettyyn määrään kultaa. Teoriassa keskuspankin holvista olisi saanut kultaa dollareilla. Rahaa oli rajattu määrä. Kultakannasta luopumisen seurauksena valtiolle tarjoutui mahdollisuus uudenlaiseen talouspolitiikkaan: rahan luomiseen keskuspankissa. Kryptoanarkistisen tulkinnan mukaan tämä johti pankkien loputtomaan velkaelvyttämiseen ja turhaan rahan ostovoiman heikentämiseen. Ensimmäistä maailmansotaakin on osaltaan perusteltu maailmanlaajuisen kultakannan päättymisellä. Maat pystyivätkin yhtäkkiä luomaan rahaa sotia varten, ja seurauksena oli hyperin? aatio ja talouskriisi koko Euroopassa. Kymmenen vuoden jälkeen kanta palautettiin ennen lopullista päätepistettä. Suosittu meemi *Money Printer goes brrr* summaa olennaisen. Bitcoinista halutaan digitaalinen kulta vanhan kultakannan tilalle. B itcoinia on louhittu tähän mennessä 18 miljoonaa kolikkoa. Uusien luotavien Bitcoinien määrä kuitenkin laskee suhteellisesti joka neljäs vuosi, minkä vuoksi syntyy keinotekoinen niukkuuden tilanne: valuuttaa on olemassa vain rajallinen määrä. Juuri tämän vuoksi Bitcoinia on helppo verrata kultaan. Louhinta päättyy, kun 21 miljoonaa kolikkoa on kasassa. Teoriassa niukkuus estää valuutan arvon liiallisen laskun. Ajatus on yksinkertainen: kun uutta rahaa ei luoda loputtomasti, ei rahankaan arvo voi laskea, jos sille on kysyntää. Bitcoinin väärentäminen ei ole mahdollista, koska jokainen yksittäinen kauppatapahtuma eli transaktio on kirjoitettu sisälle lohkoketjuun. Se on kirjanpitojärjestelmä, kuin loputon numerosarja, joka sisältää Bitcoinin koko kauppahistorian. Kun uusi lohko kiinnitetään ketjuun, aiempia lohkoja ei voi enää muokata. Lohkoketju tekee siirroista turvallisia, koska kukaan ei voi muuttaa maksuhistoriaa. Lohkoketjun kirjanpitoa ylläpitävät vapaaehtoiset louhijat ja solmut, jotka lainaavat tietokoneensa järjestelmälle uusien bitcoin-lohkojen hitaaseen luomiseen ja transaktioiden valvontaan. Louhijat luovat lohkoketjua, kun taas solmut ylläpitävät sitä ja valvovat maksu tapahtumia. Näin hajautettu järjestelmä pysyy käynnissä. Louhinta on ainoa tilanne, jossa uutta bittirahaa syntyy. Käytännössä louhijat kilpailevat keskenään siitä, kuka onnistuu arvaamaan lähimmäs salausalgoritmin satunnaista numeroriviä. Uuden Bitcoin -lohkon avaaja saa itselleen lohkopalkkion. M onet Bitcoin-aktiivit perustavat ajattelunsa taloustieteen itävaltalaiseen koulukuntaan, jossa yhteiskunnallisten ilmiöiden nähdään syntyvän yksilöiden toiminnasta. Yksilöiden toimintaa puolestaan määrittelee subjektiivinen hyöty. Valtavirtaisessa taloustieteessä uutta rahaa luodaan maailmaan, koska kasvava rahamäärä lisää lainaamista ja sitä kautta mahdollistaa talouden tehokkaamman kasvun. Tästä maksettava hinta on kuitenkin in? aatio eli rahan ostovoiman heikkeneminen. Valtavirtaiset taloustieteen koulukunnat näkevät rahan luomisen ja in? aation pakollisena pahana talouden kasvun kannalta. Itävaltalaisen taloustieteen malleissa se ei ole tarpeellista. Se onkin napit vastakkain lähes kaikkien muiden koulukuntien kanssa, kun kyse on rahasta. Rajattuun rahamäärään perustuvassa mallissa valuutta olisi de? atorinen, sen arvo nousisi kysynnän myötä. Tämän ajatellaan perinteisesti rajoittavan talouden kasvua. Ensimmäistä maailmansotaakin on osaltaan perusteltu maailmanlaajuisen kultakannan päättymisellä. ?
Ludwig von Misesin mukaan valtion luoma uusi raha vääristää markkinoita, ja siitä hyötyvät ensisijaisesti valtion suosimat yritykset ja toimijat. Silloin ne, joilta poliittinen valta uupuu, jäävät nousevien hintojen alle. Itävaltalaisen taloustieteen näkemyksissä on selvä antagonisti: valtio, joka säätelee järkevien yksilöiden toimintaa markkinoilla. Oli kyse sitten verotuksesta tai ostovoiman pienentämisestä, valtio tuottaa markkinoille vain häiriöitä ostajien ja myyjien väliseen informaation vaihtoon. Bitcoinin puolestapuhujat mainitsevatkin valuutan eduksi, ettei se ole valtion tai keskuspankin arvottama tai keinotekoisesti ylläpitämä. Sen arvo on syntynyt täysin vapailla markkinoilla. Kysynnän ja tarjonnan määrittämän arvon ajatellaan olevan todempi kuin ulkoisen keskuspankin määräämän arvon. Suomen Kryptovaluuttayhdistys Konsensus ry:n puheenjohtaja Rafael Eronen pitää itävaltalaisen taloustieteen näkemyksiä rahasta järkevinä. ”Pankin painama uusi raha on ongelmallista Cantillon-efektin takia, sillä se joka saa rahan ensin, hyötyy siitä eniten, koska muu markkina ei ole ehtinyt uudelleen arvioida hintojaan suhteessa uuteen rahamäärään.” Erosen ajatus edustaa itävaltalaista käsitystä rahasta. Teoriassa pankin painama uusi seteli on eriarvioinen suhteessa vanhaan jo olemassa olevaan seteliin, koska uuden rahan painaminen ruokkii in? aatiota, syöden jo olemassa olevien setelien arvoa. B itcoinissa on kyse yksilön vapaudesta valita, ja se näkyy myös kannattajien ajatusmaailmoissa. On vaikea sanoa, mitä siitä oikeastaan halutaan, vallankumousta vaiko turboahdettua säästötiliä. Erosen mukaan kyse on kummastakin. Joillekin Bitcoin on vain uhkapeliä, toiselle elintärkeä vaihdannan väline. Yksityishenkilöillä taustalla voi olla usko teknologiaan tai Bitcoinin yhteiskunnalliseen muutosvoimaan. Radikaaleimpien anarkistien ja libertaarien haaveissa hajautettu Bitcoin voisi mahdollistaa keskuspankkien vallan romahduttamisen, jos edes osa maailmasta siirtyisi sen käyttäjiksi. Koska Bitcoin perustuu hajautettuun verkkoon, mikään yksittäinen valtio ei voisi kaataa verkkoa ja selvittää, kuka omistaa virtuaalivaluuttaa ja kuinka paljon. Erilaiset laittomat markkinat voisivat pyöriä lainsäädännöstä huolimatta, samoin kansainväliset valuuttasiirrot. Kansallisvaltioiden perinteiset tavat verottaa ja ohjailla valuuttoja muuttuisivat kertaheitolla. Rajoittamattomuus nähdään Bitcoin-yhteisössä yksilöä voimaannuttavana – erityisesti maissa, joissa valtio tekee vääryyksiä kansaa kohtaan. Eronen mainitsee yhtenä esimerkkinä Venezuelan. Jos valtiovalta haluaa viedä yksilöltä tämän omaisuuden, sen kuin vaan siirtää tililtä rahansa turvaan bitcoin-osoitteeseen. Tällainen valtiovallan sääntelyltä pakeneminen näkyy länsimaissa esimerkiksi huumekaupan muodossa. Se on siirtynyt vahvasti internetiin ja Bitcoin sen tärkeimmäksi maksuvälineeksi. Bitcoinin maksuliikenteestä tosin vain pieni osa liittyy huumekauppaan. Valtiosta irtisanoutuminen voi kuitenkin olla mahdollista vain niille, joilla on ylipäätään varallisuutta siirrettäväksi. Länsimaissa rajoittamattomuus voi helpottaa ideologista verovälttelyä. Bitcoin voi johtaa valtion kannalta epämiellyttäviin tulevaisuuksiin, jos varallisuus alkaa siirtyä suuressa mitassa kryptoverkkoon. Eronen itse pitää Bitcoinin suurimpana ansiona sen hajautuneisuutta. On vaikea sanoa, mitä Bitcoinista oikeastaan halutaan – vallankumousta vaiko turboahdettua säästötiliä?
”Bitcoinissa oli mullistava juttu, että onnistuttiin kehittämään valuutta, joka ei ole kenenkään kontrollissa, ei tarvitse luottaa kenenkään henkilöön vaan pelkästään siihen koodiin.” B itcoinin kehittäjän Satoshi Nakamoton mielestä Bitcoinissa olennaista on luottamus. Se syntyy rajoitetusta rahamäärästä ja teknologiasta sen taustalla eli lohkoketjusta. “Pahin ongelma tavanomaisissa valuutoissa on se, että ne vaativat niin paljon luottamusta toimiakseen. Ihmisten pitäisi luottaa siihen, että keskuspankki pitää valuutan vakaana. Historia on kuitenkin täynnä tuon luottamuksen rikkomuksia”, Nakamoto on sanonut. Puhe luottamuksesta toistuu alan artikkeleissa ja sijoittajien puheissa. Bitcoin on luotettava ja murtamaton, siinä ei tarvitse luottaa ”kolmansiin” osapuoliin, jotka voisivat halutessaan manipuloida rahaliikennettä. Ulkopuoliselle luottamuspuhe voi näyttäytyä hivenen vainoharhaiselta. Koodi nähdään arvovapaana pohjana, jonka päällä kaikki rahansiirrot ovat yhtä arvokkaita, olivat ne sitten maksuja ruokaostoksista tai konetuliaseista. Mutta voiko koodiin luottaa? Tampereen Yliopiston väitöskirjatutkija Juho Rantalan mukaan koodilla yritetään ohittaa sellaisia elementtejä, jotka on perinteisesti nähty yksilöiden välistä kauppaa rasittavina. Esimerkiksi se, ettei tuntemattomaan ihmiseen voi välttämättä luottaa. Bitcoinissa prosessi tuottaa ”konsensuksen” siitä, että transaktiot pitävät paikkansa ja että digitaalinen tilikirja on yhteneväinen. Suomeksi ilmaistuna: rahaa on liikkunut oikeaan suuntaan eikä ketään ole huijattu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Bitcoinissä pitäisi luottaa johonkin tahoon. Yksityishenkilöiden sijaan pitääkin luottaa Bitcoinin kehittäjiin ja yhteisöön. Siihen, että tekniikka ja salausjärjestelmät toimivat, ja että salaisilla louhijoilla ei ole liikaa valtaa prosessiin nähden – hehän ovat vastuussa transaktioista. Myös lohkoketjulla on toimintoja, jotka eivät ole täysin automatisoituja. Keskeinen argumentti Bitcoinin hajautumisen puolesta on sen riippumattomuus keskitetystä päätäntäelimestä, sellaisesta, joka esimerkiksi keskuspankilla on. Bitcoinin koodia koskevat päätökset tehdään yhteisön kesken, mutta koodin rassaaminen rinnastetaan pikemminkin tekniseksi huoltotoimenpiteeksi kuin politiikaksi. ”Se on teknologian yhteydessä valitettavan yleinen ajatus, että teknologia olisi jotenkin ei-poliittista ja neutraalia”, Rantala huomauttaa. Hänen mukaansa ajatus epäpoliittisuudesta perustuu siihen, että teknologian voi käsitteellisesti ajatella olevan neutraalia. Kyse voi olla myös retoriikasta, jolla uusia teknologioita puolustetaan. Sinänsä lohkoketju itsessään ei ole poliittinen, mutta sen aikaan ja paikkaan sidoksissa olevat käytännön sovellukset edustavat tietyn ihmisjoukon käsityksiä siitä, miten asioiden pitäisi olla. ”Bitcoinissa poliittisuus tulee esille siinä, että oletetaan, että ihmisiin on vaikea luottaa. Sillä tavalla niissäkin on tietynlainen käsitys siitä, minkälainen yleensäkin ihminen on. Sillä teknologialla pyyhitään aika tärkeä osa-alue sosiaalisista suhteista ihmisten välillä, eli luottamus.” Bitcoin luo luottamusta ihmisten ympärille, koska sen luoneiden ihmisten mukaan markkinoilla vallitsee luottamuspula. Itävaltalaisessa ihmis-toimijan abstraktiossa olemme kaikki järkeviä ja itsekkäitä. Niin itsekkäitä, että luottamuksen syntyminen markkinoilla tai yhtään missään on jo puolikas ihme. Siksi Bitcoinin kaltainen luottamuskone on itävaltalaisen taloustieteen ajatusmaailman kannalta ymmärrettävä ja tärkeä. Tämä kuitenkin osoittaa, että Bitcoin ei ole sen enempää vapaa yksilöiden käsityksistä toisista yksilöistä kuin mikään muukaan poliittinen ideologia. Bitcoin ei voi karata siitä, että pyrkimys ei-poliittiseen talouteen on itsessään poliittista. B itcoinin vaikutus ei rajoitu vain abstraktiin talouteen, se näkyy konkreettisesti maailmassa sähkönkulutuksena. Bitcoinin nouseva laskentateho luo yhä varmempaa verkkoa, mutta kasvattaa samanaikaisesti louhintaan vaadittavaa sähkön määrää ja prosessointitehoa. Bitcoinin periaatteen mukaisesti hajautettu järjestelmä toimii niin, että paras lohkoketjun lasku voittaa. Ideaalitilanteessa louhimot sijaitsevat ympäri maapalloa ja ovat yksityisten henkilöiden hallussa. Tilanne poikkeaa jossain määrin toivotusta. Erilaiset louhintaan erikoistuneet yritykset ovat saaneet haltuunsa suurimman osan louhintamarkkinoista. Yli puolet maksutapahtumien tarkistamisesta on noin kymmenen suuren toimijan vastuulla. Kuulostaa aika kaukaiselta verrattuna toivottuun hajautetun luottamuksen utopiaan, jossa yritteliäät yksilöt osallistuvat lohkoketjun tekemiseen. Käytännössä Bitcoinia louhitaan siellä, missä on sille suotuisa ilmasto. Siis halpaa sähköä konehallin pyöritykseen ja viileää ilmaa sen jäähdyttämiseen. Islannista on tullut malliesimerkki hyvistä louhimisoloista. Yleisen puheenparren mukaan Bitcoinia louhitaan pääasiassa sähköllä, joka olisi muuten hukkaenergiaa. Tämä on varmasti osaltaan totta, koska louhintakustannukset ovat nousseet. Kokonaiskulutusta on verrattu pienten valtioiden sähkönkulutukseen. Kulutuksella sinänsä ei ole merkitystä, jos lähteenä on hukkasähkö. Mutta on otettava huomioon myös louhintaan suunniteltujen prosessorien ilmastovaikutukset, kaivoksista varsinaiseen käyttötarkoitukseen asti. Lisäksi Bitcoinin ympäristövaikutuksista on olemassa vain erilaisia arvioita. Emme voi tietää varmaksi suurimman louhijamaan Kiinan käyttämistä energialähteistä. 15 ?
Lopulta ympäristökuormituksen kysymys typistyy siihen, uskooko sijoittaja, että Bitcoinista olisi nykyisen valuuttajärjestelmän korvaajaksi. Rantala pohtii, että energiankulutus voi olla Bitcoinin kriittinen kohta. Jos yhteiskunta pyrkii torjumaan ilmastonmuutosta energian käyttöä rajoittamalla, se voi ajaa Bitcoinia alas. Mediassa käyty keskustelu Bitcoinin energiankulutuksesta on melko yksipuolista. Popularisoidut esimerkit kulutuksesta rinnastavat sen vaikkapa luottokorttimaksamiseen. Sähkönkulutuksen muuntaminen CO2-päästöiksi ei kuitenkaan kerro siitä, miten sähkö on tuotettu. Kryptopörssin kautta kauppoja tekevän yksityishenkilön osto ei vaadi louhintaa lohkoketjussa, koska rahat ovat virallisesti kryptopörssin lompakossa. Sijoittaja osallistuu saastuttamiseen välillisesti rahoillaan. On olemassa useita kryptovaluuttoja, jotka eivät perustu louhintaan. Ne eivät vaadi suuria ylläpitokustannuksia ilmaston kustannuksella ja ovat siirtomaksuttomia. Vaihtoehtoja riittää, mutta loppujen lopuksi kysymys on siitä, mitä me yhteiskuntana pidämme hyvänä jaettuna maksuvälineenä. Nyt Bitcoin on jo niin suuri, että uuden paremman kryptovaihtoehdon nousu vaatisi Bitcoinin romahduksen. K ryptovaluuttojen tulevaisuutta on vaikea ennustaa. Kryptoanarkistit povaavat kryptoista teknologiaa, joka tulee ravistelemaan yhteiskunnallisia valtasuhteita ja muuttamaan käsityksemme rahasta ja rahapolitiikasta. Valuutta on kuitenkin nuoresta iästään huolimatta kasautunut harvoille omistajille. Noin kaksi prosenttia Bitcoin-osoitteista omistaa 95 prosenttia kierrossa olevista kolikoista. Yli 70 % osoitteista omistaa alle 0,01 Bitcoinia eli nykyrahassa vain muutamia satasia. Bitcoin on toisintanut lähes peilikuvan nyky-yhteiskunnasta valtasuhteineen: ne joilla on rahaa, voivat hankkia sitä itselleen lisää. Herääkin kysymys, ovatko kryptoanarkistien ajatukset valtion vallan keikauttamisesta vain julkisivu todelliseen tulevaisuuden utopiaan, jossa kryptoanarkistit itse edustaisivat suurpääomaa. Rafael Eronen on varma siitä, että jonkinlainen yhteiskunnallinen muutos on vireillä. ”Se ei ole ollenkaan varmaa, että tuleeko Bitcoin menestymään, mutta se on hyvinkin varmaa, että tämä nykyinen järjestelmä ei tule säilymään.” × 16 ”Se ei ole ollenkaan varmaa, että tuleeko Bitcoin menestymään, mutta se on hyvinkin varmaa, että tämä nykyinen järjestelmä ei tule säilymään.”
Kiinnostuitko? Täytä hakemus osoitteessa www.lstj.fi Soita tai laita 0400 348 664 arkisin klo 8–15 Lounais-Suomen Tietojakelu Oy hoitaa sanomalehtien ja osoitteellisen postin varhaisjakelua Lounais-Suomessa kaikkiaan 25 kunnan alueella. Talouksia on yhteensä noin 240 000. Lounais-Suomen Tietojakelussa työskentelee noin 500 lehdenjakajaa. Jakelussamme on 22 eri lehtinimikettä. Kuuluu mediaja graafisen alan TS-Yhtymään. Ahkeroi yössä ja nauti vapaista päivistä Varhaisjakelussa on tarjolla työtä, joka jättääaikaa opiskelulle tai elämästä nauttimiselle. Etsimme täysi-ikäisiä, reippaita ja oma-aloitteisia työntekijöitä jakajiksi. Jakelun päätuote on Turun Sanomat. Kiinnostuitko? Lounais-Suomen Tietojakelu lstj.fi A rkiseen bitcoinin käyttöön on vielä matkaa. Käytännössä Bitcoinilla voi jo nyt ostaa mitä vain, jos sen muuntaa paikalliseksi valuutaksi. Jonkin verran ostoja voi tehdä kryptovaluutallakin. Maksamisen kannalta valuutassa on mielenkiintoisia pullonkauloja, jotka asettavat sen käytölle tiettyjä rajoitteita. Yhden maksutapahtuman keskiarvoinen käsittelyaika vaihtelee kymmenestä minuutista tunteihin. Bitcoinin käsittely louhijoiden kesken ja vaihdon vahvistaminen vie paljon aikaa. Käytännön ratkaisu ongelmaan löytyy alan yrityksistä. Esimerkiksi Crypto.com ja Swipe tarjoavat omaa Visa-korttiaan, johon käyttäjä lataa haluamaansa kryptovaluuttaa. Kortit muuttavat Bitcoinit aina maksuhetkellä euroiksi. Käyttäjä ei siis ole tekemisissä suoraan lohkoketjun kanssa, vaan välittäjäyrityksen. Siksi ei tarvitse odotella kymmentä minuuttia, raha tulee yrityksen varoista. Kryptovaluuttapörssien toiminta muistuttaakin suuresti pankkitoimintaa, kun valikoimiin on tullut maksukorttien lisäksi lainanantoa ja takaamista. Lainsäätäjillä on ollut vaikeuksia pysyä nopeasti muuttuvan kybermaailman perässä. Kryptovaluutat eivät ole lain silmissä laillisia maksuvälineitä. Niinpä valuutanvaihtoprosessin takia krypto-Visalla maksaminen on lain silmissä verotettava toimenpide. Siksi jokaisen kortin omistajan on pidettävä omaa kirjanpitoa kaikista maksutapahtumista ja maksettava niistä verot. Järkevin tapa käyttää kryptoja maksamiseen Suomessa on nostaa kortilla pankkiautomaatista euroja, ilmoittaa ne verottajalle ja maksaa käteisellä. Aikamoinen vaiva periaatteen vuoksi. Jotta Bitcoinia voisi käyttää luotettavana rahana, sillä täytyisi olla yhteiskunnassa hegemoninen asema maksuvälineenä, kuten eurolla on EU-maissa. Valuutta on myös niin keskeinen kulttuurinen instituutio, että sen vaihtaminen voisi vaatia euroalueen romahduksen ja suuret taloudelliset tappiot. Sitäkö tässä toivotaan? Digitaaliset valuutat ovat herättäneet kiinnostusta Euroopan Unionissa asti, joka päättää tänä vuonna, lähteekö se kehittämään digitaalista euroa. Jos koko maailman talousjärjestelmä perustuisi Bitcoiniin maksuvälineenä, eläisimme pelottavia aikoja. Valtavat nousut ja laskut hinnoissa muotoilisivat ihmisten ostokäyttäytymistä. SAMULI TIKKANEN Voiko bitcoinilla ostaa kaljaa? turunkesayliopisto.fi AVOIMIA YLIOPISTO-OPINTOJA Tutustu yliopisto-opiskeluun ja suorita opintopisteitä! • Kasvatustieteen perusopinnot 25 op, 18.5. alkaen • Ravitsemustieteen opintojaksoja verkossa 22.2. alkaen ABIKURSSEJA • Englanti 22.2. 17.3. • Pitkä matematiikka 23.2. 18.3. • Tilaa videosarja Pitkän matematiikan tehtävät ja niiden ratkaiseminen • Kesä-elokuussa lyhyt matematiikka, pitkä matematiikka, äidinkieli, ruotsi, englanti, pitkä fysiikka, kemia, biologia tutustu tarjontaan nettisivuillamme ja ilmoittaudu mukaan! Turun kesäyliopistossa opiskelet tehokkaasti ja turvallisesti etänä OPISKELE KIELIÄ! tulossa mm. espanja italia japani kiina korea ranska venäjä LYHYTKURSSEJA • Digikuvaus • Photoshop • Lightroom • WordPress • Huom. opiskelijahinnat Excel-, Wordja PowerPoint -kursseilla
Turun seisahtunut liikenne JALMARI SALATERÄ KUVITUS TEEMU PERHIÖ Turulla on kovat ilmastotavoitteet, mutta liikenteen päästöjen vähentäminen on osoittautunut hankalaksi.
? Y ksi Suomen vilkkaimmista pyöräväylistä on Turun Hämeenkatu. Sitä on kuitenkin vaikea uskoa, kun katsoo autojen valtaamaa katutilaa. 1950-luvulla kaikki oli toisin. Hämeenkatu oli kapeampi, puutalojen reunustama ja sitä pitkin kulki ratikka. Tuomiokirkkosillan ylitti parhaimmillaan 1 500 pyöräilijää tunnissa, henkilöautoilijoita vain 250. Sitten tilaa alettiin jakaa uudestaan. Taloja purettiin, parkkipaikkoja lisättiin, raitiotie lakkautettiin. Turusta tehtiin autokaupunki. Selvitysten mukaan Turun seudulla autoilun osuus kaikista matkoista on suurempi kuin Tampereen, Helsingin tai Oulun seuduilla. Vain alle 40 prosenttia Turun matkoista tehdään kestävillä kulkumuodoilla. Neljännes alueen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy liikenteestä. Kuitenkin investoinnit joukkoliikenteeseen, kävelyyn ja pyöräilyyn ovat olleet minimaalisia autoliikenteeseen verrattuna. ”Taustalla vaikuttaa ajatus siitä, että motorisoidun liikenteen sujuvuus on elintärkeää taloudelle”, pohtii Suomen historian dosentti Tiina Männistö-Funk. Hän on tutkinut Turun katutiloja valokuva-aineistojen perusteella 1800-luvun lopulta aina 1900-luvun lopulle. 1960-luvun autokaupunki-ideologian myötä liikenteestä ’siivottiin pois’ kaikki muu. Turun silloinen asemakaava-arkkitehti Olavi Laisaari ei esimerkiksi nähnyt polkupyörille tulevaisuutta kaupungissa. Hänen tavoitteenaan oli luoda ”automiehen kaupunki”. Autokaupungin ja lähiöiden rakentaminen johti siihen, ettei joka paikkaan päässyt enää jalan tai polkupyörällä. Autokeskeistä ajattelutapaa alettiin Männistö-Funkin mukaan kyseenalaistaa jo 1960-luvun lopulla. ”Kiihkein usko autokaupunkiin kesti vähän aikaa, mutta ajoittui ajanjaksoon, jolloin keskustojen liikennettä uudistettiin. Sen myötä vaikutukset olivat pitkäkestoisia.” Nyt liikenteen uudistamisella on kiire, sillä Turku on asettanut kunnianhimoisen tavoitteen olla hiilineutraali vuoteen 2029 mennessä. P ääkaupunkiseudulla joukkoliikennettä kehitetään kovaa tahtia. Raitioteitä rakennetaan Espooseen ja Helsinkiin. Länsimetroa laajennetaan. ”Liikenteen on joukkoistuttava myös Tampereella ja Turussa. Jalankulun sekä pyöräilyn tulee olla helppoa, nopeaa ja mukavaa.” Niin sanoo Kalle Vaismaa, infra-alan digitalisaatioprofessori Tampereen yliopistosta. Vaismaan mukaan raideliikenne on tulevaisuuden ratkaisu, joka tulee yleistymään Suomessa. Raitiotie tuo linjan varteen yrityksiä, tehokkaampaa maankäyttöä, enemmän asiakkaita liikkeisiin ja nostattaa kaupungin ilmettä, hän luettelee. Raiteilla liikkuminen on myös suosittua. Saksassa, Sveitsissä ja Yhdysvalloissa tehtyjen tutkimusten mukaan reilusti yli puolet matkustajista valitsee mieluummin raideliikenteen, jos vaihtoehtona on bussi. Toimiva julkinen liikenne vaikuttaa lisäksi kävelyn suosioon: Strasbourgissa raitiotien rakentaminen nosti selvitysten mukaan huomattavasti jalankulun määrää. Turkuunkin Vaismaa suosittelee tärkeimmille linjoille raitiotietä, ja muille runkolinjoille käyttäjämäärien mukaan joko tavallisia busseja tai bussimetroa (BRT). Ihmisten houkuttelu kestävien kulkutapojen äärelle vapauttaa samalla katutilaa niille, joille auto on elintärkeä. ”Kaupunkien liikennejärjestelmä ei voi perustua automaattiautoihin, emmekä voi palata autokaupunkeihin – toisaalta autoilua tulee aina olemaan kaupungeissa.” Kun liikenteen kokonaiskustannukset lasketaan, ainoastaan kävely ja pyöräily tuottavat säästöjä, Vaismaa esittää. Kööpenhaminassa pyöräilyn suosion kasvaessa pyöräilyyn liittyvät henkilövahingot vähenivät, ja Helsingissä pyöräilyyn panostamisen on arvioitu palautuvan kahdeksankertaisena takaisin. T urulle on laadittu vuoteen 2050 ulottuva keskustavisio. Se vaatisi keskustan liikenteen uudistamista kestävämmäksi. Poliittinen tuki hankkeen vaatimille muutoksille kaupunkikuvassa on kuitenkin toistaiseksi ollut pientä. Raitiotiestä Turku on tehnyt lukuisia selvityksiä 2000-luvulla; yleissuunnitelman se teki yhdessä Tampereen kanssa! Mutta kun Tampere siirtyi tekemään toteutussuunnitelmaa vuonna 2014, päätettiin Turussa seuraavana vuonna jatkaa selvitystyötä. Yhdeksi vertailukohdaksi otettiin niin sanotut superbussit. Niillä tarkoitetaan omalla kaistalla ajavia, kaksinivelisiä sähköbusseja, jotka ovat 25 metriä pitkiä. Kapasiteetti olisi ollut nykybusseja suurempi, mutta istumapaikkojen määrä olisi pysynyt lähes samana. Valmistelupäätös vertailusta superbusseihin tehtiin apulaiskaupunginjohtaja Jarkko Virtasen (sd) johtamassa yleissuunnitelman ohjausryhmässä. 19 T Y L K K Ä R I 1 / 2 1 ” Kaupunkien ” Kaupunkien liikenneliikennejärjestelmä järjestelmä ei voi ei voi perustua perustua automaattiautomaattiautoihin.” autoihin.”
Taustalla oli konsulttiyhtiö WSP:n tekemä selvitys. Superbussit saivat poliitikot epäröimään kantojaan. Muun muassa kaupunginhallituksen puheenjohtajana toiminut Lauri Kattelus (kok) siirtyi superbussien kannalle. Turun kaupungin joukkoliikennepalvelujohtaja Sirpa Korte ei olisi halunnut superbusseja ollenkaan mukaan raitiotien yleissuunnitelmaan. Ne saattoivat hidastaa selvitysaikaa, hän pohtii. ”Toisaalta superbussit on nyt tutkittu ja niistä on luovuttu.” Pitkällä aikajänteellä superbussien kapasiteetti olisi tullut nopeasti vastaan, mikäli Turun asukasmäärän kehitys jatkaa nykyisellään. Huhtikuussa 2020 kaupunki päätti lopulta jatkaa raitiotien suunnittelua välille Satama–Varissuo. Näillä näkymin raitiotien rakentamisesta päätettäisiin vuonna 2024, ja liikennöinti alkaisi vuonna 2029. R aitiotien ohella valmistelulimboon on juuttunut tiheän vuorovälin runkolinjasto. Sen perustamisesta päätettiin jo vuonna 2009. Suunnittelutyöhön ei ollut kuitenkaan varattu riittävästi resursseja: vuosina 2013–2015 työaika meni Föliin liittyneiden kuntien bussilinjojen suunnitteluun, Korte kertoo. Runkolinjaston suunnittelua jatkettiin vuosina 2017 ja 2018, mutta Fölissä tiedettiin, ettei kaupungilta olisi tullut tukea runkoverkon toteuttamiseen ennen vuotta 2020. Runkolinjaston aloitus siirtyi vuodelle 2021, ja torin remontin venyminen siirsi aloituksen lopulta vuoteen 2022. Nyt linjastoa on taloussyihin vedoten jälleen siirretty, heinäkuulle 2025. Lyhyellä aikavälillä runkolinjaston siirto säästää rahaa. Pitkällä tähtäimellä se kuitenkin vaikeuttaa kestäviin kulkutapoihin siirtymistä, ilmansaasteiden vähentämistä ja meluhaittoihin puuttumista. Korten mukaan päätös ei ole linjassa kaupungin ilmastotavoitteiden kanssa. ”Olemme tehneet sellaisia toimia, joita voimme tehdä itse joukkoliikenneviranomaisena, mutta kaupungin tuki on saamatta.” Myöhäisliikenne aloitettiin pari vuotta sitten ja bussilinjoilla on otettu käyttöön liikennevaloetuuksia. ”Valitettavasti joukkoliikenteen infrastruktuurin kehittäminen on ollut hidasta.” T urkua verrataan usein Tampereeseen, ja syystäkin. Molemmat kisaavat maan ”kakkoskaupungin” tittelistä. Joukkoliikenteen kehittämisessä Tampereen etumatka on kuitenkin suuri. Julkinen liikenne on Tampereella erittäin suosittua: vuonna 2019 kaupungissa tehtiin 41,3 miljoonaa joukkoliikennematkaa. Turussa vastaava luku oli 26,3 miljoonaa. Tampereella joukkoliikenteeseen on investoitu. Kun kaupungissa otettiin käyttöön tiheävuoroiset runkolinjat 2014, matkustajamäärät nousivat kolmessa vuodessa lähes kahdeksalla miljoonalla. Osittain suosio kertoo maantieteestä. Turussa väestö keskittyy pyöräilyetäisyydelle keskustasta, Tampereella kaupunkirakenne tukee joukkoliikennettä. Runkolinjojen lisäksi Tampereella on otettu käyttöön joukkoliikennekaistat sekä viimeisimpänä raitiotie, jonka on määrä aloittaa liikennöinti 2021. Vuonna 2017 VR:n lähijunaliikenne laajeni Tampereelle, kun R-juna alkoi ajaa Manseen asti. Kaksi vuotta myöhemmin Pirkanmaa sai oman M-lähijunan. Joukkoliikenteen toimintakulut ovat Tampereella toki Turkua suuremmat, mutta tappiot pienemmät. Turku on tällä hetkellä Pohjoismaiden suurin kaupunki ilman seudullista raideliikennettä. Runkolinjamaisia linjojakin täällä on vain pari, vaikka tavoite on moninkertainen. Turusta puuttuu myös pienempien suomalaiskaupunkien ja Helsingin halu rakentaa pyöräilyn baanaverkkoja. Kaupungilla ei ole edes omaa pyöräilykoordinaattoria. ”Turun panostukset pyöräilyinfraan ovat onnettomia, kun otetaan huomioon visiot ja julkilausutut tavoitteet”, moittii Turun polkupyöräilijät ry:n puheenjohtaja Antti Vähäsöyrinki. ”Todellinen tahtotila tuntuu puuttuvan, eikä pyöräilyn kulkutapaosuuden kasvattamiseksi tehdä pitkäjänteistä työtä.” T urku on saanut maineen siitä, että täällä on usein vaikeaa saada poliittisia päätöksiä aikaan. Päätökset ajautuvat helposti valituskierteeseen. Poliittisen historian emeritusprofessori Timo Soikkanen arvelee, että Tampereella päätösten taakse on helpompaa saada enemmistö, kun Turussa äänestytetään enemmän: ”Valtuuston vähemmistöön jäänyt porukka ei tyydy tappioon.” Vuoteen 1976 asti Turku oli vasemmistojohdossa; 1980ja 1990lukujen vaihteessa syntyi kokoomus– 20 Turku on Turku on Pohjois maiden Pohjois maiden suurin suurin kaupunki kaupunki ilman ilman seudullista seudullista raideraideliikennettä liikennettä T Y L K K Ä R I 1 / 2 1
Vuoden 2021 alun suunnitelmien mukainen kartta, jossa oranssilla runkolinjasto ja keltaisella raitiotie. Raitiotien linjauksesta keskustassa on harkinnassa kaksi eri vaihtoehtoa. SDP-akseli. 2010-luvulla vihreät sekä perussuomalaiset nostivat kannatustaan. Nykyisin hallitsevassa roolissa ovat kokoomus, SDP sekä vihreät. Poliittisesti enemmistöjen muodostaminen on muuttunut haastavammaksi. ”Turussa vasemmistoliitto on muuttunut ärhäkkäämmäksi. Se on kaksi kertaa perussuomalaisia suurempi ja samankokoinen kuin SDP. Sillä on suuri merkitys”, sanoo poliittisen historian professori Vesa Vares. Soikkanen ja Vares ovat perehtyneet Turun poliittiseen ilmapiiriin kirjoittaessaan kaupungin uutta historiateosta. Historia aiheuttaa oman hidasteensa päätöksentekoon. Kaupunkikuvassa on paljon kulttuuriarvoja, jotka jarruttavat kaupunkikehitykseen liittyviä liikennehankkeitakin. ”Turku on ainoa kaupunki, jossa on ollut mitään säilytettävää Suomessa”, Soikkanen lataa. Turun poliittista keskustelua ovat viimeisinä vuosikymmeninä sävyttäneet muun muassa Hamburger Börsin purku, Turun tauti, raitiotien alasajo, hyvä veli -verkostot, kaupunginjohtajan vankeusrangaistus 1990-luvulla ja, tietenkin, toriparkki. ”Ratikkaratkaisu [eli alasajo] tehtiin aikoinaan liian nopeasti. Nykyisin kansalaiset saattavat edelleen ajatella, että Turun taudin voimat ovat edelleen läsnä ja päätösten taustalla ovat grynderit sekä raha. Kyseessä on varmasti myös sukupolvikysymys”, Soikkanen kokee. Lisäksi paikallislehdet kirjoittavat yleensä hankkeista positiivisesti, mutta Soikkasen mukaan Turun Sanomat on erikoistunut nostamaan ongelmia esille. O lisiko Turussa sitten mahdollisuutta saavuttaa samanlainen kulkutapamuotojen muutos kuin Belgian Gentissä, jossa yksityisautoilun osuus laski merkittävästi kymmenessä vuodessa? Ensiksi pitäisi tapahtua muutos kaupunkitilassa ja asenteissa, uskoo tutkija Tiina Männistö-Funk. ”Jos katsoo historiaa, asennemuutokset liittyvät aina samanaikaisiin muutoksiin ympäröivässä infrastruktuurissa.” Tukholmassa ruuhkamaksuja vastustettiin kiivaasti, mutta käyttöönoton jälkeen enemmistö siirtyi kannattamaan niitä. Tampereella raitiotien suosio nousi rakentamisen edetessä. ”Keskustojen rajallinen tila tarkoittaa sitä, että tulee tehdä päätöksiä siitä, mitä liikennemuotoja otetaan huomioon”, Männistö-Funk sanoo. Kaupunkitilan uusjaolle näyttäisi kuitenkin löytyvän yhä enemmän myötämielisyyttä. Kun Turku kutsui satunnaisotannalla kaupunkilaisia pienryhmiin keskustelemaan kaupunkiliikenteestä, lopputulos oli selkeä. Tiedon pohjalta keskusteltaessa lisääntyivät mielipiteet, joissa suosittiin joukkoliikennettä ja kävelyä. Kaupunkilaiset halusivat ripeää muutosta: rajoituksia läpiajoliikenteeseen, parempaa joukkoliikennettä, lisää kävelykatuja. × ?
K evään kunnallisvaaleissa kaupungin liikenne nousee jälleen yhdeksi vaaliteemaksi. Seuraavalla valtuustokaudella edessä ovat ratikkapäätös, runkolinjaston aloituksen valmistelu sekä toriparkin jälkeinen aika. Turkulaisia korkeakouluopiskelijoita edustava Ryhmä 40 000 julkaisi oman kunnallispoliittisen ohjelmansa jo viime vuoden lopulla. Ryhmä halusi kaupunkiin raitiotien, pyöräilyn pääverkoston sekä lisää kaupunkipyöriä. Turun ylioppilaslehti lähetti turkulaisille puolueille kyselyn liikenteen kehittämisestä kaupungissa. Jokaisella puolueella on omat keinonsa päästövähennysten saavuttamiseen. Kaikki puolueet ovat sitoutuneet kaupungin hiilineutraaliustavoitteeseen, joka vaatii nyt konkreettisia päätöksiä. va lt u u s to n s u u r i n puolue kokoomus haluaa sähköistää yksityisautoilun ja edistää keskustan pyöräilyä sekä jalankulkua. Julkisen liikenteen kilpailutuksessa tulee suosia päästöttömyyttä ja autoliikenteen väylien tulee olla tehokkaat. Raitiotien osalta kokoomus ei ole vielä tehnyt päätöstä. Puolue haluaa kuitenkin seuraavalla valtuustokaudella perustaa runkobussien linjaston sekä rakentaa pyöräväyliä. p u o lu e i s ta v i h r e ät ilmoittaa kannattavansa raitiotietä. Myös lähijunat, tunnin juna, joukkoliikenteen sähköistäminen sekä pyöräilykoordinaattorin viran perustaminen kuuluvat puolueen suunnitelmiin. Pyöräilyä vihreät parantaisivat yksisuuntaisella pyöräilyverkostolla sekä laajentamalla kaupunkipyöräjärjestelmää. m yö s k ä ä n sdp ei ole tehnyt päätöstä raitiotien suhteen, vaan kokoomuksen tapaan puolue odottaa suunnitelmien valmistumista. Joukkoliikenteessä SDP haluaa lisää sähköbusseja sekä toteuttaa runkolinjaston. Pyöräilyn osalta puolue nostaa esille pyöräteiden rakentamisen, mutta myös pyöräväylien ympärivuotisen kunnossapidon. t u r u n vas e m m i s to l i i t to kaavoittaisi kaupunkia vahvasti joukkoliikenneväylien varrelle. Nykyisen runkolinjaston osalta vasemmistoliitto pelkää joukkoliikenteen käytettävyyden heikentyvän ja pysäkkimatkojen pidentyvän. Raitiotiehen puolue suhtautuu suopeasti, mutta näkee sen pääsevän oikeuksiinsa parhaiten seudullisena ratkaisuna. Myös vasemmistoliitto haluaa Turkuun lisää yksisuuntaisia pyöräteitä sekä lähijunaliikennettä. p e r u s s u o m a l a i s e t h a luavat vastauksissaan korvata dieselbussit sähkösekä maakaasubusseilla. Raitiotiehen puolueen kanta on jyrkkä ei. Kaupungin keskustassa perussuomalaiset haluavat lisää kadunvarsipysäköintiä sekä sujuvoittaa liikennettä. Puolue haluaa luopua runko bussihankkeesta. m yö s k ä ä n k e s k u s ta ei haluaisi vähentää maanpäällisiä parkkipaikkoja, ja päästövähennykset puolue hakisi liikenteen sähköistämisestä sekä liikennesuunnittelusta. Puolue ei myöskään kannata raitiotietä, vaan haluaa hyödyntää lähijunaliikennettä sekä runkolinjastoa. t u r u n rkp nojaa muiden puolueiden tapaan liikenteen sähköistämiseen, mutta haluaa myös rakentaa pyöräteitä sekä jalankulkuväyliä. RKP haluaa, että muita liikennemuotoja priorisoidaan yksityisautoilun sijaan. Puolue ei näe raitiotietä ainoana vaihtoehtona joukkoliikenneratkaisuun. Pyöräilyä he parantaisivat pyörien omilla väylillä. k äv e ly k e s k u s ta n l a a j e n ta m i n e n sekä pyöräkaistojen lisääminen keskustassa nousevat esille kristillisdemokraattien vastauksessa. He myös haluavat kaupungin olevan mukana Tunnin juna -hankkeessa sekä selvittävän paikallisjunien käyttöönottoa. Raitiotiehen kristillisdemokraatit eivät ole tehneet periaatepäätöstä. Sen sijaan liikenteen sähköistäminen ja runkolinjaston toteuttaminen löytyvät puolueen listoilta. Kristillisdemokraatit alleviivaavat sitä, ettei Turulla ole enää varaa lykätä liikenteen päätöksiä. p u h e i s sa m o n i puolue on siis valmis kehittämään jalankulkua, pyöräilyä sekä joukkoliikennettä. Jää nähtäväksi, tehdäänkö seuraavalla kaudella päätöksiä liikenteen suhteen vai piiloudutaanko jälleen selvitysten taakse. Äänestäjien keskuudessa muutoksille on tilausta. JALMARI SALATERÄ Puoluekysely: Horisontissa Puoluekysely: Horisontissa liikenteen päästövähennykset liikenteen päästövähennykset 22
• elokuvaja tv-työ • journalismi • kasvatustiede • näyttelijäntyö • psykologia • valokuvaus • yhteiskunnallinen linja: hallintotiede, historia, politiikan tutkimus, yhteiskuntatutkimus 10.8.2021–31.5.2022 TAMPERE HAE NYT! voitsi.fi VOITSILLA KANSANOPISTOVUOSI Opiskele kauppatieteitä PORISSA! utu.fi/haeporiin > HAE 17.-31.3.2021 @muurlanopisto www.muurlanopisto.fi valokuvaus | sarjakuvataide | animaatio | videotuotanto | taide HAE 31.5. MENNESSÄ! LUOVUUDELLE MONTA SUUNTAA Haku syksyn 2021 opintolinjoille on käynnissä. Tutustu koulutustarjontaamme ja löydä oma suuntasi. Opiskelijakortilla -20 % väh. viiden euron kertaostoksista – 20 % ma–pe 8–18 | la 10–15 | Rautakatu 12 | Rieskalähteentie 74 | turunekotori.fi vähintään viiden euron kertaostoksesta Ekotekoja opiskelijakortilla
TEKSTI JA KUVAT ILARI VÄLIMÄKI IRTI I TSESTÄ
IRTI I TSESTÄ Läsnäoloa, heittäytymistä, herkkyyttä – tätä kaikkea näytteleminen vaatii. Toimittaja testasi. JASMIN VAHTERA KUVAT TEEMU PERHIÖ
A la-asteen joulujuhla koulun ruokasalissa. Esitämme parhaan ystäväni kanssa pienen näytelmän, jossa olemme hiiriä. Oikeastaan me emme näyttele, vaan leikimme. Meillä on hauskaa, mutta olemme samalla myös ylpeitä pienestä näytelmästämme. Kaksikymmentä vuotta myöhemmin seison paksun mustan samettiverhon edessä. Olen paniikissa. Aion osallistua kurssille, jolla opitaan näyttelijäntyön perusteet. ”Tulkaa vaan salin puolelle.” Verhot avataan. N äyttelijäntyötä on kutsuttu sairaaksi ammatiksi. Pitäisi esimerkiksi osata purskahtaa itkuun, huutaa raivon vallassa ja sen jälkeen rakastaa palavasti. ”Tuleeko näyttelijästä väistämättä ajan myötä aidosti teennäinen ihminen? Tunteiden suurkuluttaja, jonka elämän jokainen hetki on draamaa”, pohtii näyttelijä Antti Launonen Pamela Tolan teoksessa Miksi näyttelen?. Erilaiset tunteet ovat arkielämämme perusta, mutta niiden näytteleminen on haastavaa. Tunteen kokemukseen pitäisi päästä henkisellä tasolla niin syvälle, että se purkautuisi itsestään fyysiseksi toiminnaksi. Pitäisi osata päästää irti. Mutta se tuntuu siltä, kuin yrittäisi avata takalukittua ovea ilman oikeanlaista avainta. Postiluukusta voin nähdä vain vilauksen eteisestä. Vaikka itsellä olisi ajatus siitä, miten missäkin tilanteessa voisi tai haluaisi toimia, jokin selittämätön voima ylläpitää suodatinta omille tekemisille ja sanomisille. Tunteiden näyttelemisen vaikeus voi liittyä muun muassa kulttuuriin, arvelee Alina Kilpinen. Hän on vetänyt Näyttelijäntyön perusteet -kurssia Turun ylioppilasteatterilla vuodesta 2016 alkaen. Moni suomalainen ei välttämättä mielellään elä tunteitaan julkisesti – en itsekään. Olen herkkä, mutta muiden ihmisten seurassa huomaan tarkkailevani itseäni. Elokuvan koskettavan loppukohtauksen aikana itkun on helpompi antaa tulla, kun katselee yksin. Kilpisen mukaan moni pelkää vähintään alitajuisesti haavoittuvuutta. ”Tunteiden näyttämisessä on aina se vaara, että muut näkevät omat heikkoudet.” Tunteet ja niiden esille tuominen ovat kuitenkin näyttelijäntyön keskeinen rajapinta. Kun näyttelijää pyydetään esimerkiksi esittämään surullista, on uskallettava löytää tunne omasta itsestään. Tunnetta ei voi liimata päälle, vaan se pitää löytää kokemusten kautta. ”Ihminen kehittyy näyttelijänä, kun alkaa uskaltaa näyttää tunteitaan. Sitä näytteleminen vaatii. On uskallettava näyttää, kuka itse on”, Kilpinen sanoo. Venäläinen näyttelijä, ohjaaja ja pedagogi Konstantin Stanislavski (1863–1938) kirjoitti emotionaalisesta muistista. Stanislavski kehitti harppauksittain alan pedagogiikkaa ja hänen teoksensa Näyttelijän työ (1989, suom. Kristiina Repo) on yksi alan klassikoista. Stanislavski opetti, että emotionaalisen muistin avulla ihminen voi kokea uudelleen aiemmin koettuja tuntemuksia. Sen avulla voi palauttaa mieleensä esimerkiksi jonkin surun ja elää sen uudelleen näyttämöllä, saada siitä voimaan roolihahmon tunteisiin. Näyttelijäntyössä kaikki lähteekin ihmisestä itsestään. Vain aito eläytyminen mahdollistaa tunteiden välittymisen yleisöön asti. Näyttelijän täytyy olla herkkä ja herkistynyt erilaisille tunnetiloille ja fiiliksille, jotta voi löytää ne itsestään ja muista. ”Kunnon liikkeitä eikä mitään tuhnua!” Liikeilmaisun lämmittelyharjoituksessa vieritämme liikettä piirissä. Avain kuin viskoisimme isoa jumppapalloa aivan liian suurella voimalla edes takaisin mahdollisimman nopeasti. ”Liioitelkaa, tehkää mieluummin isosti ja yli kuin varovasti”, Kilpinen ohjeistaa. Ja vasemmalle. Boing! Suunta vaihtuu. Marssimme kuvitteellisen neliön sivuja ja yritämme antautua tunteiden vietäväksi. Yhdessä kulmassa on ilo, toisessa suru, kolmannessa viha, neljännessä rakkaus. Surun kohdalla yksi toisensa jälkeen käpertyy pieneksi mytyksi etsien surua sisältään. Samaan aikaan ilon kulmauksessa joku kuulostaa kuin lottovoittajalta. Tuntuu siltä kuin minut olisi laitettu esittämään pääroolia näytelmässä, josta en tiedä mitään. Omasta elämästä ammennettuihin tunteisiin voi tempautua päänsä sisällä, mutta kuinka näyttää tuo tuonne ulos? ”Tuleeko näyttelijästä väistämättä ajan myötä aidosti teennäinen ihminen? Tunteiden suur kuluttaja, jonka elämän jokainen hetki on draamaa.” 26
Tunnin aluksi ja lopuksi keräännytään piiriin juttelemaan tunnelmista ja fiiliksistä. Tilanne lavastettu. Mahtipontisen melankolinen viulumusiikki lähtee soimaan. Seisomme parin kanssa vastakkain. Alamme liikehtiä musiikin mukana haluamallamme tavalla, niin että toinen johtaa liikettä ja toinen yrittää toistaa liikkeet kuin peili. Katse on pidettävä toisen silmissä. Tunnelma on mystinen. Hetki on tilaa suurempi. Myös pari näyttäytyy uudessa valossa. Ikään kuin näkisi toisen paljon pintaa syvemmältä. Seisomme kylki kyljessä tiiviissä piirissä silmät kiinni. Tehtävänä on luetella numeroita vuorotellen järjestyksessä yhdestä eteenpäin. Kuka tahansa saa sanoa seuraavan luvun. Laskeminen palaa alkuun aina, kun kaksi ihmistä sanoo seuraavan luvun samaan aikaan. Pian jokin selittämätön rytmi alkaa löytyä. Ryhmä pääsee sisään itseensä, kuuntelee itseään, alkaa toimia yhdessä. Lopulta saavutamme numeron kolmekymmentä. N äyttelijäntyö perustuu fyysisyydelle. Keholla voi ilmaista uskomattoman paljon. Katsoja jaksaa seurata yllättävän pitkään näyttelijän tekemää fyysistä liikettä; se säilyttää tietynlaisen jännitteen. Opimme tämän näytellessämme kohtauksia, joissa ei ole lainkaan dialogia. Näytteleminen on olemista hetkessä. Kontaktipeliä muiden ihmisten kanssa. Se vaatii herkkyyttä peilata toisten tunnetiloja, tekemisiä, sanomisia ja olemista, ja kykyä vastata näihin havaintoihin elein, liikkein ja sanoin. Hetkellinenkin herpaantuminen maksaa herkästi kaiken. Stanislavski puhuu luovasta luonnosta eli näyttelijän kokonaisvaltaisesta luovasta prosessista. ”Minä olen” -tilalla hän viittaa tähän täydellisen läsnäolon tilaan. Silloin näyttelijän luova luonto ja alitajunta alkavat työskennellä yhdessä. Vapautuminen kaikista häiritsevistä tekijöistä ja täydellinen keskittyminen luomistyöhön synnyttävät luovan tilan. Luovan tilan saavuttamisen taustalla on toimiva ryhmä. Kilpinen itse painottaa ohjaajana ryhmäytymistä. ”Se on avain hyviin juttuihin. Ryhmähenki, avoimuus, kannustaminen ja keskustelu ovat tosi tärkeitä. Kun esimerkiksi kokeneemmat tsemppaavat muita, niin muutkin nousevat seuraavalle tasolle.” Teatteria tehdessä huomaan, että ihmisiin voi tutustua myös keskittymällä heidän persoonaansa ja luonteenpiirteisiinsä. Siis itse ihmisiin. Ei siihen, millaista työtä kukin tekee tai mitä on elämässään saavuttanut. Tuntuu oudosti siltä, että näemme toisistamme kurssilla ehkä enemmän kuin olemme nähneet pitkäaikaisistakaan ystävistämme. Vaikka ryhmän dynamiikka olisi erinomainen, erilaiset häpeän ja epämukavuuden tunteet liittyvät näyttelemiseen. Kilpinen uskoo, että nämä tunteet liittyvät enemmän tai vähemmän ihmisen perustaviin pyrkimyksiin. Ajatukseen siitä, että pitäisi olla täydellinen ja osata kaikki heti. ”Eihän kukaan aikuinen sano pyöräilemään opettelevalle lapselle, että nyt mokasit kun kaaduit, vaan kaikki kannustavat, että sitten vaan uudestaan.” Myös näyttelijäntyön kursseilla yritetään luoda ilmapiiri, jossa ei ole vakavaa näyttää hölmöltä. Epämukavuuden tunteita on kuitenkin opittava sietämään, sillä ne luovat pohjan onnistumisille. Parhaassa tapauksessa epämukavuusalueesta tulee mukavuusalue, jotain, minne alkaa tietoisesti kaivata yhä uudelleen. ”Jollain tavalla se epämukavuus kuuluu siihen, että voi oppia jotain uutta.” ? 27 T Y L K K Ä R I 1 / 2 1
S tanislavski kirjoittaa, ettei näyttämöllä ole aitoja tositarinoita eikä todellista elämää; sinne vaaditaan taiteellisia kuvitelmia. Hän nimittää näytelmää ja roolihahmoja annetuiksi olosuhteiksi. Ne ovat se maaginen kehys, jonka avulla näyttelijä siirtyy todellisuudesta mielikuvitukseen. Tässä siirtymässä voi auttaa pienikin esine. Pamela Tolan haastattelemista näyttelijöistä moni kokee vapauttavaksi sen, että roolissa saa kuvitella olevansa joku aivan muu. ”Näytteleminen antaa mahdollisuuden tutustua siihen, mitä mulle voisi kuulua, jos olisin valinnut toisin”, Pete Lattu kertoo Tolan kirjassa. M iksi näyttelen? Siksi, että joku hullu suostuu maksamaan minulle leikkimisestä palkkaa. Minä leikin päivät pitkät. Mutta tosissani.” Niin näyttelijä Antti Launonen kertoo Tolan kirjassa. Aikuisten maailmasta unohtuu usein tärkeä seikka, joka löytyy näyttelijäntyön ytimestä: leikki. Sen tärkeys ihmisen hyvinvoinnissa ei rajoitu lapsuuteen. Leikki rentouttaa, lievittää stressiä ja luo hyvää mieltä. Se tuo ihmisiä yhteen. Sen avulla voi tuntea olevansa enemmän elossa. Kurssilla muistan, kuinka hienoa leikkiminen on. Muistan, kuinka hulvatonta on nauraa aivan älyttömille jutuille ja kehittää niistä aina vain pahempia. Näytteleminen on yhdessä koettua aikuisten leikkiä. × Piirin keskellä oleva henkilö ampuu jonkun toisen. Uhri kyykistyy ja hänen vieressä olevat henkilöt alkavat taistella elämästä ja kuolemasta. He tulittavat toisiaan erilaisilla aseilla, joiden rajana on vain mielikuvitus. Kranaatit, kivenlohkareet, tulipallot ja kissat lentelevät vimmatusti edes takaisin. Paremman aseen keksinyt voittaa ja häviäjä lähetetään piirin keskelle. Tuuli ujeltaa. Lokit lentelevät taivaalla ja aallot tyrskähtelevät rantakallioihin. Yhtäkkiä yltyy myrsky. Tuivertaa yhä kovemmin ja salamat iskevät taivaalta. Istumme lattialla silmät kiinni ja maalaamme saaristoäänimaisemaa. Asetan baskerin päähäni. Astelen lavalle ja istahdan sen keskellä sijaitsevalle tuolille haastateltavaksi. Olen ranskalainen kuvataitelija Marcel. Ihmiset, jotka eivät ymmärrä taidetta, ovat mielestäni tyhjiä. Taiteessa on kaikki, olemassaolomme ydin, Pariisin säkenöivät kadut ja rauhallisesti kaupungin hohteen keskellä virtaava Seine. Haluanko lapsia? No en todellakaan, minulla on aikaa vain taiteelle. Ilman sitä ei ole mitään. Simo Salakavala, Mirja Isoremmi, Akselina Sveholm ja Tatu Tienonen kiittävät huomiostanne taiteilijanimiään kohtaan. 28
T Y L K K Ä R I 1 / 2 1 Proosa: Kirjoitan sinulle vuorista ? 30 ? 30 × Essee: Teorioista, rakkaudesta ? 32 ? 32 Kolumni: Allnightereista ? 33 ? 33 × TYL90: Kommunismin vastustajat ? 34 ? 34
R akas ystäväni, tahtoisin kertoa sinulle vuorista. Olen ajatellut niitä viime aikoina. Jykeviä vuoria, joiden lomassa huomaan olevani, kun suljen silmäni. Huomioiden sen, että kyse on vaihtoehtoisesta todellisuudesta, aiempien havaintojeni ja mielikuvitukseni osasista rakentuvasta maailmasta, on kuvaelma mielessäni hämmentävän tarkka. Usein vuorten laet verhoutuvat roikkuviin sumupilviin ja niiden rinteet tummuvat päivän vaihtuessa iltaan. Eivätkä havaintoni rajoitu vain vuoriin; voin haistaa meren suolaisuuden ja tuntea ilmassa leijuvan kostean udun; voin kulkea kapeaa, mutkittelevaa polkua pitkin tuttuja reittejä ja löytää uusia; voin kuulla lintujen äänet jostain kaukaa ja aistia hevosten läsnäolon; voin seurata, kuinka karuun paikkaan tottunut sitkeä kasvillisuus versoo ja lopulta kuolee. Ja kun hämärtyy, pimeys kietoo koko tienoon syleilyynsä ja sitten – silloin edes jyhkeiden vuorten ääriviivoja ei voi havaita. Siinä paikassa olen kaukana enkä samalla missään. Minä matkustan sinne, kun suljen silmäni. Silloin olen jättänyt taakseni kaiken, kaiken paitsi tyhjyyden sisälläni. e r ä ä n ä pä i vä n ä sinä katosit. Lähdit sanomatta sanaakaan, tai jos sanoit jotain, en sitä kykene enää muistamaan. Milloin tuo kaikki tapahtui, en osaa edes nimetä tarkalleen. Muistatko, kun luin sinulle ääneen Mannerin runoa Täällä? Runon kertoja kuvaa yksinäisyyttä kylmänä ja loputtomana tilana, joka syntyy minuudessa, mutta leviää ulkopuolelle ympäristöön, pensaiden kautta yhä laajemmalle. Tuolloin sanoin sinulle: kuinka onnettomalta runominä kuulostaakaan. Silloin kaikki oli kuitenkin vielä hyvin. Kun nyt luen samaa runoa, kaipaan sinua niin, että tekee kipeää. Onko sen myöntäminen liian sentimentaalista! e n n e n k u i n sammutin valot edellisyönä, katsoin huoneeni seinälle heijastuvia epätarkkoja ääriviivoja ja kuvittelin, että olisit täällä. Päivät menevät ja illat tulevat ja tuntuu kuin ajalla ei olisi enää mitään merkitystä. Kuuntelen kellon viisareiden ääntä, jotka luovat lohduttoman äänimaisemani. Ajattelen ajallisuutta, ja aikaa. Kenties se on muutakin kuin tarkasti mitattu kesto. Kenties Durkheim oli oikeassa: ajantajumme on pohjimmiltaan sosiKirjoitan sinulle vuorista Eräänä päivänä katosit, lähdit sanomatta sanaakaan. proosa OONA KOMONEN KUVITUS IDA IIVONEN aalista. Kun ihminen tulee osaksi yhteisöä, hän alkaa omaksua siinä vallitsevia aikakäsityksiä, kuten asioiden ajallisen järjestyksen ja rytmilliset normit ja odotukset – siis vastauksia kysymyksiin milloin, kuinka kauan, missä järjestyksessä. Ja juuri koettu oleminen ja jaetut kokemukset tekevät yhteiskunnallisesta elämästä mahdollista. Jos jaettua ajallisuutta ei ole, onko silloin aikaakaan? h a lua i s i n s i n u n tietävän, kuinka selaan Instagramin kuvavirtaa ja yritän etsiä kasvojasi. Kenties olet jossain kaukana tai sitten olet lähellä, sillä ei ole lopulta väliä. Olet saavuttamattomissa. 30 30 Jos olisit täällä, kysyisin: onko yksinäisyys erityispiirre vai yhteistä kaikille? Huomaan toisinaan ajattelevani kuin Taksikuski -elokuvan Travis – pidän itseäni erilaisena kuin muut. Toisin kuin Wolfe. Hänhän kirjoitti esseessään God’s lonely man, että yksinäisyys on kaikkea muuta kuin harvinainen ilmiö. Se on väistämätöntä, keskeinen osa ihmisen olemassaoloa. Onko se todella, tai sittenkin: onko se sitä sinulle? Kun kävelen kadulla ja ohitan yksin kulkevia ihmisiä, kuvittelen, että meillä on yhteinen salaisuus. Ajattelemme samalla tavalla asioista: musiikista, elokuvista, yhteiskunnasta. Kehittelen päässäni narratiiveja ja toivon, että joku pysähtyisi ja katsoisi minua. Olen huomannut odottavani jotain, mutta todellisuudessa en tiedä miksi. o l e n h o i ta n u t roolini hyvin. Opintoni edistyvät, pystyn maksamaan laskuni, teen asioita. Keskustelen ja nauran ja esitän kysymyksiä, nekin osaan. Mutta minä pelkään paljastuvani. Kun katselen ihmisiä ympärilläni, en ymmärrä, kuinka he selviävät tästä – vai esittävätkö vain yhtä hyvin. Kai ymmärrät, että ihminen voi tuntea itsensä yksinäiseksi muiden ympäröimänä. Yksinoleminen ei merkitse yksinäisyyttä, aina. Jo varhaiskristillisellä ajalla erakot hakivat etäisyyttä muihin löytääkseen vapauden. Sitäkö sinäkin etsit? Sanoit kerran, että tavoittelet sitoutumattomuutta, ja mahdollisuutta valita. Tahdot olla yksin ja kuitenkin yhdessä. Eivät ne sulje toisiaan pois, sen tiedän, ja jokainen kaipaa toisinaan omaa rau
T Y L K K Ä R I 1 / 2 1 haa. Myönnän kuitenkin olevani kateellinen: kaikki eivät voi valita. Sinussa olen aina ihaillut sitä, kuinka ihmeellisen luontevasti osaat siirtyä hillitystä arvokkuudesta äärimmäiseen hassutteluun. Et piittaa muiden ihmisten odotuksista, etkä liioin välitä, mitä muut sinusta ajattelevat. Tuskin olet muita ihmeellisempi, mutta pidän siitä, ettet esitä mitään. Yhtenä päivänä mietin, millainen ihminen olen, enkä osannut vastata. Joskus tuntuu, että olen sumentunut. En muista miltä näytän. Tuntuu, että ajattelen kaikkia sanomiani sanoja, enkä pidä niistä; ajattelen tekojani, jotka tuntuvat typeriltä ja täysin vierailta. Niinä päivinä kaikki tuntuu pysähtyneeltä ja toivon voivani muuttua näkymättömäksi. (Itse asiassa pahinta on, että sellaiselta minusta toisinaan jo tuntuu.) En pääse pakoon katkeruuden tunteelta, ja tunnen epäluuloa kaikkea sitä ystävällisyyttä kohtaan, mitä joku tarjoaa. Se saa minut miettimään, kaipaanko ketään, edes sinua. k u n v u o r i l l a nousee sankka sumu, pelkään katoavani kokonaan. Jos kuvaisin olemassaoloani nyt, se olisi varmasti sana ”tyhjyys”, koska siihen kiteytyy ajatus todellisuuden käsittämättömyydestä – tiedätkö että Heidegger kirjoitti: olemassaolo on pohjimmiltaan hallitsematonta, ja vierauden kokemus on ahdistustila – tai ainakin sen suuntaista, mielestäni kuvaavaa. Ainoa ratkaisu ymmärtää ja hallita tuota käsittämättömyyden tunnetta on oman pienuutensa hyväksyminen. On kuitenkin vaikea olla itsemyötätuntoinen kulttuurissa, jossa pätee yksin pärjäämisen eetos. Vaikka somen ja kauneusihanteiden maailma on epätodellinen, niiden synnyttämät paineet eivät ole. Ääritapauksissa ne johtavat järkkyneeseen itsetuntoon, botoxruiskeisiin ja silikonirintoihin. Ulkonäköpaineet ovat keskeisessä osassa Yle Areenan Sinkut paljaana -realityssä. Tammikuussa julkaistussa kuusiosaisessa sarjassa kuusi sinkkunaista lähetetään treffeille täysin meikittä väljässä asussa. Sarja maalaa räikeän realistisen kuvan nykypäivän ulkonäkökulttuurista ja sen kouriin joutuneesta itsetunnosta. Monille sinkuista meikittömyys on kova pala. Ohjelma tarjoaa näkemyksiä myös ulkonäköpaineisen kulttuurin keskellä voimaantumiseen. Sinkut tsemppaavat toisiaan ja muuttuvat prosessin aikana. Hienoimpia ovat hetket, joissa meikitön treffailija huokuu itsevarmuutta, vaikka meikittömyys olisikin hänelle vaikeaa. Myös formaatista tietämättömien treffiseuralaisten imartelevat kommentit tuovat sarjaan lämpöä. Ne muistuttavat siitä, että ulkonäöstä puhuttaessa jokainen on itsensä pahin vihollinen. JASMIN VAHTERA tutustu näihin Kuoren takana Peiliin vilkaisu Oona ja Arttu elävät katkeransuloista Helsinki-kesää täynnä tutunoloisia nuorisolaisajatuksia toimeentulosta ja rakkaudesta. Aikuiset-sarjan (Yle) uusi, toinen kausi saapui, mutta sen kommentointi tuntuu metavitsiltä. Huumori on taas alleviivaavaa ja osin ennalta-arvattavaa. Tämä on sarjakuvaa Aku Ankasta irti kasvaneille. Tietynlainen rehellisyys ja suora vittuilu kuitenkin virkistävät. Välillä tuntuu kuin katsoisi peiliin. Roolitus on onnistunut, näyttelijät tekevät hahmoista (omassa maailmassaan) uskottavia ja samaistuttavia. Sarja tuntuu tallettavan jotain olennaista Helsingin kesästä. Alepan roskiksesta dyykattu piispanmunkki, Merihaan mattolaituri ja Porthaninkadulla ylämäkeen pyöräily – Täydellistä mielen matkailua korona-aikana. Sarjassa onnistuneinta on elämän vaikeuden kuvaus. Mikään ei koskaan suju niin kuin sen ajattelisi. Mutta eteenpäin mennään, iloineen ja suruineen. Absurdi sarja sisältää monta tasoa, nopea tempo saa unohtamaan yksittäiset kömmähdyket. TEEMU PERHIÖ Kun katselen Kun katselen ihmisiä ihmisiä ympärilläni, en ympärilläni, en ymmärrä, kuinka ymmärrä, kuinka he selviävät he selviävät tästä – vai tästä – vai esittävätkö vain esittävätkö vain yhtä hyvin. yhtä hyvin. Ehkä minä en lopulta etsikään sinua. Etsin ymmärrystä itseltäni. Kun suljen silmäni, matkustan vuorille. Jyhkeät ja voimakkaat vuoret eivät koskaan näy yhdellä silmäyksellä. Jos haluan ymmärtää vuoria, niitä on tarkasteltava eri kulmista, eivätkä silloinkaan vuoret paljasta heti kaikkia salaisuuksiaan. Kirjoitan itselleni, sillä tunnen oloni pieneksi ja heikoksi suurten vuorten katveessa. Kun katson seuraavan kerran kelloa, huomaan ajan kulun. ×
ERIK RUOTSALAINEN KUVITUS TEEMU PERHIÖ essee N uori pari tanssahtelee hidastuskuvissa havumetsässä. ”Meil on ollut tällanen kriisitilanne viime aikoina parisuhteessa, että mä oon käynyt pettämässä Mattua”, kuuluu nuoren miehen ääni. ”Vähän niinku koko maailma romahti”, Mattu kommentoi itku kurkussa nuoren miehen, poikaystävänsä Japen tekemisiä. ”Oon mä yrittänyt löytää syitä mun tekemisille”, Jape selittelee: ”mä en oo vielä saanut muodostettua hyvää kokonaiskuvaa, mistä se vois johtuu… musta tuntuu, et se on niinku kymmenen asian iso pallo, joka on purkautunut noin ulos.” Kyllä vain: kyseessä on Temptation Island Suomi -sarjan kahdeksas kausi. En tiedä miksi, mutta tässä kohtaa minulle valkeni, mistä sarjassa on kyse: rakkaudesta teoretisointina. Kuulostaa kummalliselta, tiedän. Sanojen rakkaus ja teoria mainitseminenkin samassa lauseessa tuntuu väärältä – onhan edeltävässä kyse kuumista tunteista ja jälkimmäisessä viileästä järjestä. Minussa on kuitenkin herännyt epäilys siitä, että kun rakastamme, teoretisoimme. sa n a l l a ” t e o r i a ” en nyt tarkoita tieteellisiä teorioita. Ajattelen pikemminkin tietoa psykologisessa merkityksessä: uskomuksia, jotka koskevat meistä riippumatonta todellisuutta, ja joita me muodostamme yhdistelemällä eri havaintoja toistensa syiksi ja seurauksiksi. Teoria voi olla esimerkiksi uskomus siitä, että aurinko nousee huomenna, sillä se on noussut joka aamu tähänkin asti. Kun teoria toimii, se kiinnittää meidät todellisuuteen: voimme luottaa siihen, että asiat ovat tulevaisuudessakin niin kuin ne Teorioista, rakkaudesta Temptation Island Suomi on rakkauden teoretisointia, jota ajaa usko epäilystä seuraavaan totuuteen, kirjoittaa Erik Ruotsalainen. 32 32 T Y L K K Ä R I 1 / 2 1 ovat nyt. Teoriat ovat ikään kuin muodollisia sopimuksia maailman kanssa. Niiden avulla tunnemme todella olevamme olemassa. Joskus kuitenkin sattuu niin, että teoria ei toimi. Kun niin tapahtuu asioiden kohdalla, jotka ovat meille enemmän tai vähemmän yhdentekeviä, korjaamme teoriaamme ja jatkamme elämäämme. Mutta kun asia, johon uskomme hanakasti, jonka tiedämme todeksi; asia, jonka paikkansapitävyyteen koko elämämme nojaa, paljastuukin vääräksi, on kuin koko maailma olisi romahtanut, kuten Mattulla. Ajaudumme epäilyksen valtaan. Emme enää tiedä, onko mikään totta, mihin olemme uskoneet. Ei liene sattumaa, että jokaisen TIS-jakson alussa kuultu litania alkaa sanalla ”luottamus” ja päättyy sanaan ”tulevaisuus.” Kuten teorioissa, myös rakkaudessa on pitkälti kyse luottamuksesta siihen, että asiat ovat jatkossakin niin kuin ne nyt ovat. Luotamme siihen, että hän, jota kohtaan meillä on tunteita, tuntisi samoin meistä, nyt ja huomenna. Mutta toisin kuin huominen auringonnousu, tunteet ovat luonteeltaan huomattavan epäselviä. Siksi ehkä Jape perustelee pettämistään sanomalla sen olevan ”kymmenen asian ison pallon” ulospurkautuma. Ei ole niin, etteikö hänen käytökselleen olisi löydettäIltanuotio Iltanuotio muistuttaa ajoittain muistuttaa ajoittain rikosdraamasarja rikosdraamasarja Kovaa lakia. Kurosen Kovaa lakia. Kurosen ankaran tenttauksen ankaran tenttauksen pyrkimyksenä on pyrkimyksenä on saada kuulusteltava saada kuulusteltava tunnustamaan, että tunnustamaan, että jotain pahaa on jotain pahaa on tapahtunut. tapahtunut. vissä syitä, on vain niin, että tunteina ne ovat sumea, monen asian koostama möykky. Syy-seuraussuhteisiin – teorioihin – tunteet asettuvat huonosti. Siksi niitä on helppo epäillä, ja siksi rakas voi muuttua silmänräpäyksessä epäillyksi. tätä o n Temptation Island Suomi: teoretisointia, syy-seuraussuhteiden kartoittamista, jota ajaa usko epäilystä seuraavaan totuuteen ja totuudesta seuraavaan oikeuteen. Tässä suhteessa sillä on yhtäläisyyksiä etsiväsarjojen kanssa. Ilmeisin esimerkki tästä on kahden jakson välein nähtävä iltanuotio, jolloin parisuhteen osapuolet saavat nähdä videolta, mitä heidän rakkaansa on toisella saarella tehnyt. Katselutuokion jälkeen sarjan ”moraalinen kompassi” Sami Kuronen kuulustelee videon tapahtumista: mitä mietteitä siitä nousi, miltä videon tapahtuvat tuntuivat. Iltanuotio muistuttaa vireeltään ajoittain esimerkiksi rikosdraamasarja Kovaa lakia. Kurosen karismaattisen ja ankaran tenttauksen pyrkimyksenä on saada kuulusteltava tunnustamaan, että jotain pahaa on tapahtunut. Tai vähintäänkin se, että tapahtuneesta on aiheutunut paha olo. Aina tapahtumien ja tunteiden välisiä syy-seuraussuhteita ei voi päätellä päältä päin. Hyvänä esimerkkinä tästä voi ajatella miesten saarella Jennan ja Jessen välille kehkeytynyttä suhdetta. Melkeinpä joka bileissä nähtiin, kuinka kaksikko päätyi piiskaamaan, sitomaan ja pureskelemaan toisiaan. Viimeisellä iltanuotiolla Kuronen kysyi Jennalta, mistä se johtui, että Jessen kanssa ”meno oli usein niin seksuaalisviritteistä.” ”En tiedä onko se kauhean seksuaalista”, Jenna vastasi, ”jos metrilakuilla läimätään perseelle.” Siitä, että teot tuntuivat ulkopuolelta seksuaalisesti virittyneiltä, ei seuraa, että ne olisivat tuntuneet sellaisilta heille. Jen
na perusteli tapahtunutta sillä, että se oli ennemminkin sellaista leikkiä, jollaista hyvillä ystävillä on: jos se joltain tuntui, se tuntui kivalta, ei kiihottavalta. Näyttäisi siltä, että oikeudesta ja totuudesta puhuttaessa päädytään aina jonkinlaisiin ristiriitaisuuksiin, jos halutaan puhua samalla myös tunteista. Siitä, että jotain on tapahtunut, ei voi päätellä, miltä se tuntuu, tai sitä, miltä sen pitäisi tuntua. Temptation Islandin epäilyksen ilmapiiri perustuu kuitenkin olettamukseen, että tietyt teot ovat epäilyttäviä siksi, että ne eivät voi tuntua muulta kuin pahalta. Tähän sarjaa vastaan esitetty ideologiakritiikki usein puree: nuo epäilyttävät teothan ovat usein myös sellaisia, jotka eivät istu heteronormatiivisen monogamian muottiin. sa r ja a vo i moittia myös muin perustein. Kaikki millä pariskuntia sarjassa koetellaan, heijastelee periaatetta, jonka mukaan vain täydellinen läpinäkyvyys suhteen osapuolten välillä johtaa luottamukseen ja onneen. Kumppaniin ei voi siis luottaa, ellei tätä tunne täydellisesti. Tällaisen kaikkitietävyyden tavoittelu ei mielestäni voi johtaa lopulta kuin pettymykseen. Se, että tuntemusten ja tosiasioiden välillä on kuilu, on nimittäin myös merkki siitä, että se, mitä voimme tietää, on rajallista. Tiedämme varmaksi, miltä meistä tuntuu; yhtäältä huominen auringonnousu tuntuu varmalta. Emme kuitenkaan voi tietää, mitä toisen ihmisen päässä liikkuu. Teoriamme ovat ”vain teorioita.” Minulle lohdullisimpia tarinoita Temptation Islandissa ovat sellaiset, joissa rakastavaiset kykenevät hyväksymään tämän. Että tietomme on vajavaista, että katselemme toista ”kuin kuvastimesta, kuin arvoitusta”. Kuten enimmäisen korinttilaiskirjeen tunnetussa jakeessa kuullaan, sanat ovat parhaimmillaankin vain varjoja tunteista, olemme epätäydellisiä ja erehtyväisiä. Kaiken tämän ei tarvitse johtaa silmittömään täydellisyyden tavoitteluun ja epäilykseen. Voimme antaa epätäydellisyytemme anteeksi, itselle ja toiselle. Näin päättyi Jennan ja Juuson tarina edellä mainitulla iltanuotiolla. ”En lähtenyt tänne kehittämään tunteita ketään kohtaan”, luki Jenna kirjeestään Juusolle, ”mutta niin siinä nyt tais käydä.” Juuso, vaikka olikin hämillään, sanoi, että ”ei siun tarvitse pyytää anteeks, en mie oo siulle vihanen.” Kuronenkaan ei voinut olla hymyilemättä. ”Te ootte ihania”, hän lausui, kun pariskunta poistui nuotiolta yhdessä. × KOLUMNI IIDA VIRTANEN J os opiskelijan pitää palauttaa essee seuraavan viikon sunnuntaina kello 24, milloin se kannattaa palauttaa? Omasta ja opiskelijatovereideni käytöksestä päätellen sunnuntai-iltana joskus yhdentoista jälkeen. Yhdeltä, jos opettaja ei ole hirveän tarkka. Ja jos yhdeltä ehtii, niin kai kolmeltakin. Kuka niitä keskellä yötä lukee. Tentteihinkin ehtii lukea edeltävänä yönä. Miksi muuten kirjasto tarjoaisi yölainoja, jotka saa noutaa kolme tuntia ennen sulkemisaikaa ja palauttaa seuraavana aamuna? Opiskelijaelämä ei varsinaisesti kannusta järkevään unirytmiin. Vaikka kaiken tietysti voisi tehdä reilusti ennen keskellä yötä koittavaa deadlinea, ei niin kuitenkaan tee. Vasta viime vuonna tajusin, kuinka ehdin kyllä hoitaa elämässäni kaikki muut velvollisuudet, mutta en omasta hyvinvoinnistani huolehtimista. Opiskelu, uudet televisiosarjat ja jopa tiskaus olivat unta tärkeämpiä. Ajatus siitä, että nukkuisi kahdeksan tuntia yössä, tuntui yhtä älyttömältä kuin lapsuudessa kuultu kehotus liikkua joka päivä kaksi tuntia. Kenellä muka on aikaa sellaiseen? n u k u ta a n s i t t e n haudassa, eikö? Kuten Matthew Walker bestsellerissään Miksi nukumme: unen voima huomauttaa, tätä elämänohjetta noudattamalla kuolee nopeammin ja viettää huonolaatuisemman loppuelämän. Univaje heikentää vastustuskykyä ja muistia sekä lisää riskiä Alzheimeriin, syöpään ja vähän kaikkeen sellaiseen, minkä valossa ei tunnukaan enää hirveän tärkeältä valvoa yöt läpeensä väsäämässä maailman parasta esseetä. Pahinta on, etteivät pitkät viikonloppuaamut riitä kompensoimaan kaikkea viikon aikana menetettyä unta. Univelkaa ei siis voi kuroa kiinni, vaan korko kasvaa yöstä toiseen. pä ät i n ot ta a tavoitteekseni nukkua seitsemän tuntia yössä. Vaikka siitä välillä lipsunkin, ero aiempaan on selkeä: voin paremmin, olen vähemmän ahdistunut ja saan kaiken tehtyä ripeämmin nyt, kun en ole kroonisessa univajeessa. Erinäisiä deadlineja on kuitenkin yhä enemmän kuin minulla itsekuria. Joskus työhön ei todella ehdi tarttua ennen sunnuntai-iltaa. Vaikka ahdistus ja Alzheimer eivät yhdessä yössä iskekään, tiedän, että jos laiminlyön uneni kerran, teen niin todennäköisesti toistekin. Sen sijaan, että aina joustan oman hyvinvointini piikkiin, olen keksinyt jotakin mullistavaa: ennen all-nighter-kahvin keittämistä pohdin, pystyisikö riittävän hyvän esseen palauttamaan niin, että ehtii vielä nukkumaankin. Toistaiseksi on pystynyt. Toimittaja Univelkaa Univelkaa ei voi kuroa ei voi kuroa kiinni, korko kiinni, korko kasvaa yöstä kasvaa yöstä toiseen. toiseen. Kenellä on aikaa nukkua 8 tuntia yössä?
A lkujaan Turussa luettiin Helsingin Ylioppilaslehteä. TYYkin oli yksi sen julkaisijoista. Lehden Helsinki-keskeisyys herätti kuitenkin TYYssä tyytymättömyyttä. Haluttiin oma lehti! Se ei ollut läpihuutojuttu. Akateemisen Karjala-Seuran äärilaita vastusti oman lehden perustamista. He pelkäsivät suomalaisten ylioppilaiden yhtenäisen rintaman murtuvan. Tukea löytyi yliopiston suunnalta: rehtori V.A. Koskenniemi lupautui jopa avustamaan perustettavaa lehteä, mahdollisuuksien mukaan. Niinpä 12. joulukuuta 1930 lehti perustettiin. Ensimmäiseksi päätoimittajaksi valittiin Paavo A. Kuusisto. Koskenniemi ehti heti ensimmäisessä numerossa (24.1.1931) avustaa palstojen täyttämisessä: En toivota Turun Ylioppilaslehdelle sen taipaleelle lähtiessä innostusta ja isänmaallista mieltä, en suuria ajatuksia ja suuria tunteita, en sitä hengen kunnioitusta, jota Emerson pitää niin tärkeänä elämänarvona, en rohkeutta, en uhrautuvaista idealismia – sillä kaikkea tätä tiedän sillä olevan runsaasti eväinään matkalaukussaan lähdön hetkellä. Kolmannen valtakunnan ystävä toivottikin ”suvaitsevaisuutta ja historiallista mieltä” kuin ysiluokkalaisille kevätjuhlassa. Vähemmän korkealentoisesti hän totesi: Kun Turun yliopiston ylioppilaat perustavat oman äänenkannattajansa, merkitsee se, että heillä on jotakin sanottavaa toisilleen ja myöskin muille. Professori Mikko Juvelius komppasi: Jos Turun yliopiston ylioppilailla on jotakin erikoista sanottavana, silloin tämä lehti kukoistaa ja osoittautuu tarpeelliseksi. Ellei – niin se kuolee. Välillä tuntuu, että opiskelijamediat eivät pääse murmelinpäivästään eroon (16/31): Taloudellinen ”ollako vai ei olla”, sehän on ylioppilaslehteämme perustettaessa se kysymys, joka ehkä herätti enimmän epäilyksiä yrityksen onnistumisesta. [...] Toinen asia on sitten, onko lehti tuomittu henkisesti epäonnistumaan. l e h d e n ko n t e n t t i oli pitkin kolmekymmentä lukua vahvasti isänmaallista. Jo toisessa numerossa päästiin paheksumaan sitä, että opiskelevasta nuorisosta ”kovin pieni määrä osallistuu suojeluskuntatyöhön”. Ei ole olemassa mitään järjellistä syytä, jolla voisi puolustella laiminlyöntiään--, ovathan suojeluskunnat vapaussotamme perintönä se tuki, johon maamme vaarain hetkellä luottavimmin voi turvautua. Harjoitukset kuitenkin koetettiin aina sovittaa niin, että ne eivät olisi häirinneet opiskelutyötä, huomautettiin. Hyvä toveri! Otappa asia oikein vakavasti sydämellesi ja ajattele, etkö voisi luopua muutamista hetkistä yksilöllisestä mukavuudestasi ja korvata niitä virkistävällä reippailulla suojeluskuntamiesten riveissä lisäämässä sitä joukkoa, joka Kommunismin vastustajat tyl90 34 vapaaehtoisesti tahtoo harjaantua tätä maata ja sen itsenäisyyttä suojelemaan. Vuoden seitsemännessä numerossa tuulen suuntaa ei jätetty arvailujen varaan: Meidän polvemme tunnussanoja ovat Suur-Suomi, kansallisvaltio, sivistyneistön ja varsinaisen kansan lähentäminen, puolustustahdon kasvattaminen, suomalainen kulttuuri, kommunismin vastustaminen. Nämä aatteet ovat jo vuosia yhä uudelleen ja uudelleen muodostaneet lehtiemme tärkeimmän sisällön. Sydämen asiaa 30-luvulla olivat lisäksi veljeskansat, raittius aate ja kristillisyys. Turun ylioppilaitten raittiusyhdistys TYRY sai julkaista ylioppilaskunnan siunauksella omia erikoisnumeroitaan, olihan ”pirtun trokaus ja siihen läheisesti liittyvä huliganismi” silloisen sukupolven ”yksi vaikeimpia vitsauksia” (11/31). Oudolta tuntuisi herran vuonna 2021 myös, jos Suomen ylioppilaskuntien liiton (SYL) puheenjohtaja saisi kahden numeron verran paasata ”Suomen ylioppilasulkopolitiikan pysyväisistä perusteista”. m u t ta e i kaikki ollut paatosta. Lehden sivuilla pohdittiin myös opiskelijaelämän kipukohtia, jotka lienevät samaistuttavia Instagram-sukupolvellekin. Ylioppilaalla joka asettaa opinnot kunta-elämän edelle, on siihen painavat syynsä. Että se ei johdu itsekkyydestä ja mukavuudenhalusta, on helposti todistettavissa. Ainakin allekirjoittaneen mielestä olisi mukavampaa puuhailla kunnassa, ”katsella elämää”, kuten termi kuuluu ja jättää luvut ”luonnollisen kehityksen” varaan kuin kiirettä pitäen päntätä päähänsä enemmän tai vähemmän kuivia kurssikirjoja. Mutta tuo kaikki vie aikaa, aika kysyy rahaa – mistä ne rahat tulisivat? Opiskelijalehdille tyypillistä kokeilevuuttakin löytyi. Silmäkulmia kohottavassa kirjoituksessa (3/32) analysoitiin eri ihmistyyppejä ylioppilaitten keskuudessa. Ei lentäisi kovin korkealla nykypäivänä, veikkaan. Hänellä [C-tyyppi] voi olla ”hyvä pää”, mutta häneltä puuttuu herkkyyttä ja vaistoa. Hän voi rakastaa tieteitä, joka tapauksessa hän tekee paljon työtä, mutta jos hänellä onkin vain keskinkertaiset lahjat, on hän oikea maan hiljainen. Häneltä puuttuu usein personallinen ote kaikkeen, häntä ei näe tulilinjoilla. […] Jos C on intellektiltään enemmän aatteellinen kuin tieteellinen, kuuluu hän Ykyyn, Yryyn tai Kotiseutututkimusseuraan, mutta tuskinpa AKS:ään tai Paneurooppalaiseen yhdistykseen. Hupailulle jäi myös tilaa, mutta vaputtamisesta lisää myöhemmin. × Turun Ylioppilaslehti täytti 90 vuotta. Juttusarjassa kahlaamme läpi eri vuosikertoja – liikkeelle lähdemme vuodesta 1931. TEEMU PERHIÖ
TULE SIVARIKSI MEILLE Etsimme siviilipalvelushenkilöä heinä–elokuunvaihteessa alkavaan palvelussuhteeseen. Siviilipalvelushenkilön päätehtäviin kuuluvat Tylkkäriin kirjoittaminen ja valokuvaaminen sekä verkkolehden ja somekanavien päivittäminen. Lisäksi siviilipalvelushenkilö hoitaa erilaisia tehtäviä ylioppilaskunnassa, esimerkiksi toimistotyötä. Katso koko ilmoitus osoitteesta tylkkari.fi/uutiset/ tule-sivariksi-tylkkariin Lisätietoja Päätoimittaja Teemu Perhiö tyl-paatoimittaja@utu.fi 045 3564517 KESÄASUNTOJA HELSINGISSÄ 1.5.–31.8. Viikissä LATOKARTANON YO-KYLÄSSÄ. Kannattaa kysellä myös heti vapaana olevia huoneita! Soluasunnot: 215 €–290 €/kk/asukas Tiedustelut: puh. (09) 3877133, toimisto@latokartanonyokyla.fi www.latokartanonyokyla.fi @TYLKKARI Instagramissa
Kiinnostaako sinua: > Terveys ja hyvinvointi? > Kansainvälisyys ja monikulttuurisuus? > Liiketoiminta ja teknologia? > Yhteiskunnallinen vaikuttaminen? > Kestävä kehitys? Millaisia erilaisia ja yllättäviäkin koulutusja urapolkuja alalta löytyy? Mitkä ovat tulevaisuuden näkymät? Mihin opiskelu keskittyy ja kenelle voisi sopia? Studytalkin 5 teemajaksossa vieraina alan asiantuntijoita keskustelemassa ja jakamassa vinkkejään omaa uravalintaansa miettivälle. Juontajana opiskelijamme, STUDYcast-ohjelmasta tuttu Fanny-Sofia. Tutustu ja katso: Löydä oma urapolkusi Löydä oma urapolkusi Löydä oma urapolkusi STUDYtalk / > utu.fi/studytalk Tee elämäsi paras päätös ja hae meille opiskelijaksi! Yhteishaku kandidaattija maisterikoulutuksiimme 17.–31.3.2021 > utu.fi/hae Katso kaikki haussa olevat koulutukset > utu.fi/kandi-maisteri