Tukena elämän haasteissa 6 ? loka–marraskuu 2012 Kätilön uusi ura valaisinmuotoilijana ??6 Pyörätuolitytöt pitivät muotinäytöksen ??13 ??18 Mikko Herranen Näkövammainen rocktähti
TUKITOIMINNAN TUKILUURI Nro 6 lokakuu–marraskuu 2012 JULKAISIJA Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry, vktt@tukilinja.fi Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki) APURAHAT Ohjeet tuen hakuun: www.tukilinja.fi Tukikoordinaattori p. 09-4155 1508 apurahat@tukilinja.fi Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki TILAAJAPALVELU P. 09-4155 1500 ma-pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki Tukikoordinaattori neuvoo tuen hakuun ja vammaispalveluihin liittyvissä kysymyksissä. P. 09-4155 1508 tiistaisin klo 10–12.00 sekä apurahat@tukilinja.fi. Sisällys 7 kysymystä 4 kk 34 e 6 kk 44 e 1 v 77 e Kestotilaus 77 e Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, Ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille markkinointi- tai muihin tarkoituksiin. Lyhyesti 5 Diabeetikot tien päällä; Kovasikajuttu palkintosateessa; Tyttökaksikko sai tv-sarjan; Kuusiston linnaan pyörätuolilla; Aforismeja rautalangasta; Kehitysvammaisten designia Lahdessa. Vilja-Valpurista tuli muotoilija Verkkosivut tarjoavat mm. tietoa tukitoiminnasta, artikkeleita, vierasblogin ja Tukitori-ilmoituspalvelun. TOIMITUS Päätoimittaja: Iris Tenhunen, p. 09-4155 1504, toimitus@tukilinja.fi. AD Timo Saarinen / Pelagus substantiae infinitum ISSN 1458-6304 Paino Kirjapaino Jaarli Oy Kuva: Jani Forsberg / Imagenary 2 10 Kova työpaine sairastutti graafikko Ruut Halosen vuosiksi. Nyt hän palailee aktiiviseen elämään toimimalla kokemusasiantuntijana ja tekemällä freetöitä. Tukilinja lahjoitti työvälineet. Tukipointti 9 IT-koordinaattori Timo Kähkönen kertoo vinkkejä kotikoneen yhteiskäyttöön. Ilmestyy: 6 kertaa vuodessa, joista 2 kaksoisnumeroa. Seuraava lehti ilmestyy joulukuun 1. viikolla. Kansi 6 Kätilönammattiaan rakastavalle ViljaValpuri Laxeniukselle oli kova paikka luopua työstään sairauksien vuoksi. Hän päätti kouluttautua muotoilijaksi. Tukilinja lahjoitti työvälineet, joilla suunniteltu valaisin esiteltiin syksyn Habitare-messuilla. Kun mieli vammautuu TUKILINJA.FI Tukipäätöksiä 32 Tukilinjafoorumin myöntämiä apurahoja heinä- ja elokuulta 2012. Tukitoiminta TILAUKSET Mikko Herranen. 4 Eutanasian laillistamisesta ylilääkäri Juha Hänniselle. Artikkelit Kotihiiri, lady vai kissanainen? 13 Valinta on jokaisen oma, sanoo Hilla Lehtimäki. Hän piti Helsingissä muotinäytöksen rohkaistaakseen muitakin pyörätuolia käyttäviä nuoria valitsemaan tyylinsä itse. Leo-Pekka Tähti ja muut mitalistit Paralympialaisista tuli Suomeen 6 mitalia, joista 4 kultaisia. Sitä sopii juhlia, kun odotellaan tuleeko ME-kelaaja ja kultamitalisti Leo-Pekka Tähdestä Vuoden urheilija 2012. Rokki-Mikko teki esikoislevyn Rouhuava perhe Tikkurilasta 6 • 2012 22 Yksi Kristiina Mäkelän neljästä lapsesta on autistinen. Pekka asuu jo itsenäisesti, joten äidillä on aikaa osallistua ja menovinkit netissä Tukilinjan nettisivuilla voit loka–marraskuussa seurata vierasbloggarimme, käsitöitä ja valokuvausta harrastavan Satu-Mia Seväkiven kuulumisia. Tukitorilta löydät toimintarajoitteisten ihmisten – kuten Satu-Mian – valmistamia tuotteita. Tilaa ja työllistä! Nettisivuillamme voit lukea tätä edellisen Tukilinja-lehden kätevästi pdf-muodossa. Löydät meidät nyt myös Facebookista, jossa vinkkaamme vammaisalan menovinkeistä ja tapahtumista. 18 Lapsuudestaan asti näkövammainen Mikko Herranen on yksi Suomen valovoimaisimmista rock-tähdistä. Voice of Finland -kisasta julkisuuteen ponnahtanut Mikko on suunnannut voimansa omaleimaiseen musiikkiin. Esikoislevy ja esikoisvauva tupsahtivat maailmaan samana kesänä. Blogi, Tukitori Viimetalvisesta tvlaulukilpailu The Voice of Finlandista tunnetuksi tullut Mikko Herranen ei jäänyt lepäämään laakereillaan. Kesällä vuorossa oli esikoislevy ja ensimmäisen lapsen syntymä. Rokki-Mikkoa haastatteli Mikon lapsuudenystävä, itsekin näkövammainen Pasi Päivinen. 17 Satu-Mia Seväkivi on innokas kuvaaja.
Pääkirjoitus IT-TUKILUURI Tukilinjafoorumin IT-koordinaattori neuvoo tuen hakijoita tietotekniikan hankintaan ja käyttöön liittyvissä kysymyksissä P. 09-4155 1506 torstaisin klo 12.–14.00 sekä it-tukiluuri@tukilinja.fi Nuorisotakuu on iso urakka V Kampin kauppakeskuksessa nähtiin upeaa uutuusmuotia, kun Keep your own style ?näytös kyseenalaisti verkkarien vallan (s. 13) Vantaan vammaispoliittisen ohjelman valmisteluun. Hän toivoo palveluihin lisää yksilöllisyyttä. Lukija lähikuvassa 25 Sisustusarkkitehti Kari Asikainen arvostaa Tukilinjassa sen asiasisältöä ja hyvää nettitarjontaa. Erityishuonekaluihin hän toivoisi kodikkaampaa ilmettä. Erilainen ystävä on elämän rikkaus 26 Best Buddies on kansainvälinen vapaaehtoisliike, jossa saatetaan yhteen kehitysvammainen nuori ja hänelle sopiva vammaton ystävä. Kaveritoiminta lisää paitsi kehitysvammaisten hyvinvointia, myös suvaitsevuutta. Vakiot Nettivinkki 9 Tulilinjalla 12 Kolumnisti Pasi Päivinen kertoo Vampon etenemisestä. Blogilinjalla 16 Tukilinjan vierasbloggari esittäytyy. Kirjavinkki 21 Videovinkki 24 Ruudun takaa 29 Lukijafoorumi 30 Välinevinkki 31 Ristikko 33 Jaloittelua 35 Kaisa Lekan sarjakuva. Antti Kurttila ja Marko Kokkonen ovat Best Buddies -kavereita. uodenvaihteessa on tapana tehdä uudenvuodenlupauksia, ja valtiovalta aikoo tehdä juuri niin. Nuorisotakuu astuu voimaan vuoden 2013 alusta. Uudessa toimintamallissa ketään ei enää jätettäisi yksin aikuistumaan. Mitä me sitten nuorille takaamme? Että kaikki peruskoulun päättävät saavat koulutuspaikan ja sitten työpaikan tai kuntoutusmahdollisuuden. Ja tämä koskee siis myös niitä peruskoulun päättäviä osatyökykyisiä nuoria, jotka ovat tähän asti saaneet kilpailla sopivasta jatkopaikasta, ja epäonnistuessaan unohtua kotiin. Kaikki pelkän peruskoulun suorittaneet alle 30-vuotiaat ovat nyt oikeutettuja ammattikoulutuspaikkaan. Sen lisäksi kaikki alle 25-vuotiaat ja myös alle 30-vuotiaat vastavalmistuneet saavat 3 kuukauden kuluttua työttömyytensä alkamisesta työ-, työharjoittelu-, työpaja-, koulutus- tai kuntoutumispaikan. Tämä suurenmoinen uudistus koskee esimerkiksi 110 000 pelkän peruskoulun pohjalta työtä hakevaa alle 30-vuotiasta ja 40 000 kokonaan työn ja koulutuksen piiristä pudonnutta nuorta. Seuraavaksi heidät pitäisi vielä löytää ja auttaa oikeuksiaan hakemaan. Yksin nuoret eivät nimittäin sitä tee, jos edellytykset ovat alunperinkin hieman heikompia ja ikäviä kokemuksia yhteiskunnasta on ehtinyt kertyä. Toimitaan siis virkamiehissä, kylänmiehissä ja -naisissa niin, että nämä nuoret saadaan tolkullisen elämän laitaan kiinni. Siihen tarvitaan koko nuoren ympärillä oleva yhteisö. Onnistumiseen tarvitaan myös nykyistä joustavampi työelämä, sillä suuri osa niistä nuorista, joita nuorisotakuu koskee, tarvitsee matalan kynnyksen siirtymistä työhön. Jos he eivät sitä tarvitsisi, ongelmaahan ei olisi. Syksyllä alkanut Ihmisen kokoinen työ -ohjelma on kahden vammaisjärjestön, parin ison työnantajan, vakuutusyhtiön ja sairaalan yhteisprojekti, jossa etsitään toimivaa mallia joustavaan työntekoon, kun toimintakyky on rajallinen. Tavoitteena on yhdistää osa-aikatyö ja tuet. Toivottavasti työmarkkinajärjestöt suhtautuvat heidän ehdotuksiinsa aiempaa suopeammin. Olisi jo aika niidenkin asettua heikomman puolelle. Iris Tenhunen 6 • 2012 3
Kysymystä Sitaatti Eutanasia – kivunhoidon viimeinen vaihtoehto “Talouden matalasuhdanteissa nuorten työllistämisellä voidaan vähentää itsemurhia. Köyhyys ja velkakierre ovat riskejä; mitä enemmän velkaantuu, sitä suurempi on itsemurhavaara.” Kristian Wahlbeck Suomen Mielenterveysseura Syöpäsairaiden saattohoitoon erikoistuneen Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen puolustaa rajoitettua eutanasiaa. Hänen mukaansa kaikkea kärsimystä ei lääketieteen keinoin voida lievittää. 1. Millaiset kiputilanteet eivät ole lääketieteellisin keinoin lievitettävissä? ”Fyysinen kipu on yleensä lievitettävissä. Ne tilanteet, missä ihmiset eivät jaksa elää, ovat enemmän psyykkisiä tai olemassaoloon liittyviä, eksistentiaalisia.” 2. Kenen tai keiden tulisi mielestäsi saada päättää eutanasiasta ja millä prosessilla? ”Eutanasia-keskustelu lähtee aina potilaan omasta toiveesta. Päätöksen tekee lääkäri potilaan kanssa keskustellen. Jos päädytään eutanasian harkintaan, pyydetään vielä toisen, riippumattoman lääkärin kannanotto ja tarvittaessa psykiatrinen konsultaatio. Kaikista vaiheista tehdään tarkat kirjaukset, jotka vielä altistetaan (jälkikäteen) sovitun elimen tarkastettavaksi.” 3. Monet vaikeavammaiset ihmiset pelkäävät eutanasian häivyttävän sopivan ja sopimattoman rajaa salliessaan elämän lopettamisen jollain perusteella. He pelkäävät myös saavansa sen jälkeen huonompaa hoitoa. ”En näe tällaista riskiä. En myöskään näe, että hoito huononisi sen jälkeen, kun mahdollisuus kuolla omasta tahdostaan voisi tulla keskusteluun. Eutanasia on toimenpide, jota tullaan välttämään viimeiseen asti.” ”Tarkkojen kriteerien tulee täyttyä. Kriteereitä ovat: oma pyyntö, sietämätön kärsimys, lähellä oleva kuolema, mikään muu keino (joita on oltava saatavilla) ei auta. Kenellekään eutanasia ei muo- 4 Terhokodin ylilääkäri Juha Hänninen on nähnyt monta kuolemaa. dosta uhkaa, vaan muutamalle 6. Olisiko eutanasian toimeenihmiselle mahdollisuuden päästä pano osa lääkärin perustyötä toivottomasta tilanteesta. Se ei ole vai tulisiko lääkäriltä edelvammaisten tai vanhusten vähenlyttää omaa valintaa ja erikoistämiseksi laadittu toimi. Vielä siltumista saattohoitoon? ”Eutanasian toimeenpano on lä hetkellä, kun suunniteltu eutaosa lääkäri-potilassuhdetta. Kunasia on toteutumassa, potilaalla ten arkkiatri on todennut, Suoon täysi mahdollisuus perua se.” messa ei ole niin vankkoja lääkäri-potilasuhteita kuin esim Alan4. Riittäisikö henkinen kärsimys komaissa, ja tämä kulttuuriero tesairaudesta, vammasta tai kee eutanasian käytännön toteutlähestyvästä kuolemasta tamisen jossain määrin vaikeammielestäsi eutanasian perusmaksi. Lääkärillä on oikeus kielteeksi, vai pitäisikö kärsitäytyä eutanasian toteuttamisesmyksen olla fyysistä? ta Belgiassa. Tuolloin potilas oh”Kysymys on vaikea, mutta kärsijataan toiselle lääkärille. Eutaminen ei ole kuolemaan johtavan nasia ei kuitenkaan ole nopeassairauden kohdalla koskaan joko fyysistä tai henkistä. Eutanasia ti toteutettava toimenpide, vaan koskisi etenevää, kuolemaan johtarkkaan punnittu sarja päätöktavaa sairautta sairastavia ihmisiä ja keskusteluja sekä osa hoitosiä. Henkinen ja psyykkinen (ja suhdetta.” sosiaalinenkin) kärsimys ovat osa kokonaisuutta.” 7. Kuinka suuri osuus kuolevista hyötyisi eutanasiasta? ”Näen eutanasian paikan sii5. Miten arvelet lääkäreiden nä, kun asiantunteva saattohoisuhtautuvan eutanasian sallito ei konsultaatioiden jälkeenmiseen? ”En uskalla sanoa, joissakin kykään pysty vastaamaan potilaan tarpeisiin, ja potilas haluaa kuolselyissä kannattajien määrä on la. Voidaan arvioida esimerkiksi vaihdellut 15–20 prosentin tieUSA:n avustettujen itsemurhien tämissä. Todellinen luku voi olja Belgian eutanasiamallin mula suurempi tai pienempi. Luokaan, että määrä liikkunee vuotettavaa tietoa tästä ei ole. Suomessa on tehty 1993 ja 2003 kysittain 100 henkilön molemmin selyt, mutta aineistot ovat pieniä. puolin. Toivon mukaan tehosteItävallassa lääketieteen opiskelitulla saattohoidon toteutuksella joille tehdyn kyselyn mukaan euja koulutuksella määrä saadaan tanasian hyväksyvien määrä olisiitäkin pienemmäksi. Tavoitesi selkeästi noussut. Englannissa han on, ettei kenenkään tarvitsitaas suhtautuminen on pysynyt si kokea, että joudutettu kuolema tasaisen kielteisenä. on ainoa ratkaisu.” Iris Tenhunen 6 • 2012 Tyttökaksikko sai tv-sarjan Amerikkalaiset sisarukset Abby ja Brittany Hensel ovat tottuneet kameroihin, sillä heistä on tehty dokumentti Joined for life, he ovat vierailleet tv-sarja Oprahissa ja heistä on kuvattu Life-lehden kansi. Uusin julkitulo on TLCkanavan tuottama 8-osainen tv-realitysarja Abby & Brittany, joka alkoi USA:ssa alkusyksystä. Se kertoo Minnesotassa kasvatustiedettä opiskelevien sisarusten pirtsakasta arjesta ja ystävistä. Oman säväyksensä arjelle tuo se, että tytöillä on yhteinen vartalo. Toisin kuin monet kohtalotoverinsa, he ovat pysyneet terveinä ja saivat opintonsa päätökseen tänä vuonna. Abbyyn ja Brittanyyn voi tutustua Youtubessa ja Wikipediassa.
Diabeetikot tien päällä Kotimaisessa elokuvassa Tie pohjoiseen Samuli Edelmannin ja Vesa-Matti Loirin esittämät isä ja poika – konserttipianisti Timo ja maankiertäjä Leo – tapaavat pitkästä aikaa toisensa. He lähtevät tien päälle suuntana pohjoinen. Matkalla setvitään muun muassa kummankin sairastamaa diabetestä ja sen kanssa selviämistä. Mika Kaurismäen ohjaama road-komedia on saanut Toronton elokuvafestivaaleilla hyvän vastaanoton. Suomessa katsojia oli syyskuussa jo lähes 150 000. Kovasikajuttu palkintosateessa Kuusiston linnaan pyörätuolilla Tässäkin lehdessä hehkutettu, toukokuussa 2012 valmistunut dokumenttielokuva Kovasikajuttu kertoo kehitysvammaisten muusikoiden punkbändin edesottamuksista lavalla ja varsinkin sen takana. Miesten ajatukset ja haasteet tulevat silottelematta tutuiksi, ja sitä kautta myös heidän peri-inhimillisyytensä. Samat toiveet meillä on kaikilla: hyvät ihmissuhteet ja mielekäs, palkitseva tekeminen. Kovasikajuttu on vammaisia käsittelevänä doku- menttielokuvana otteiltaan selvästi uranuurtaja: Se voitti Puolan innovatiivisiin elokuviin keskittyvän T-Mobile New Horizons -festivaalin pääpalkinnon ja sai innovatiivisuudellaan myös sveitsiläisen Visions du Réel -festivaalien tuomariston erikoispalkinnon. Tampereen elokuvajuhlien yleisöpalkinnon lisäksi elokuva valittiin Suomen ehdokkaaksi Pohjoismaiden neuvoston elokuvapalkinnon saajaksi. Englannissa Kovasikajuttu on jo teatterilevityksessä. Onnea tekijöille! Museovirasto on rakennuttanut Turun lähistöllä sijaitsevan, 700 vuotta vanhan Kuusiston linnan raunioille polun, jota myöten voi kulkea myös pyörätuolilla. Esteetön polku kiertää linnan sen muureja myötäillen. Polkua pitkin pääsee myös rannan tuntumassa olevalle nuotiopaikalle ja laiturille, josta ollaan rakentamassa esteetöntä. Polku on suunniteltu yhteistyössä Turun esteettömyysasiamiehen Heikki Hauliston kanssa. Se on kivituhkaa ja siinä on levennyskohtia ohittamisen helpottamiseksi sekä katseluja levähdyspaikoiksi. Museovirasto sai vuonna 2012 Kuusiston piispanlinnan raunioiden muurien lähes 20 vuotta kestäneet korjaustyöt päätökseen, joten linna odottaa ensi kesän matkailijoita entistä ehompana ja saavutettavampana. Kehitysvammaisten designia Lahdessa Taidekeskus Kettuki järjestää 1.–26.10. Helsingin muotoilupääkaupunkivuoteen liittyvän näyttelyn Outsider design 2012 Lahden Muotohuoltamolla. Avoimeen näyttelyyn on kutsuttu suomalaisia kehi- tysvammaisia taiteilijoita ja toimijoita, jotka ovat tehneet kehitysvammaisten taiteilijoiden teoksiin pohjaavaa muotoilua tai tuotekehittelyä. Näyttelyn kokoaa professori ja muotoilija Hannu Kähönen. Äänestä! Kuntavaalit 28.10.2012 Aforismeja rautalangasta Omaperäinen käsitetaiteilija Matti Rauhaniemi vääntää sananmukaisesti ideansa rautalangasta muiden mietittäviksi. Hän työskentelee kehitysvammaisten taide- ja tekstiilityöpaja Luovillassa, Helsingissä. Rauhaniemen teoksia nähdään 20.10. asti näyttelyssä Kauppa & galleria Tallissa, Finnoontie 3, Espoo. Tässä pari tyylinäytettä: ”Et voi sanoa kahta sanaa yhdellä kertaa” ja ”Vielä paljon edessä on”. Tiesitkö? Kuusiston linnan raunioille on rakennettu esteetön polku. Kaikki saavat äänestää, ja ehdokkaita voi etsiä vaikkapa Jaatisten vaalikoneesta (ks Nettivinkki s 9). Uuden selkokielisen kuntavaaliesitteen voi tulostaa Papunetin Selkosivuilta (papunet.net/selko). Sivuilta löytyvät myös selkovideot kuntavaaleissa äänestämisestä. 6 • 2012 Joka kymmenes 14–16-vuotias nuori kärsii keskivaikeasta tai vaikeasta masennuksesta. Kaikille ei turvaa löydy, sillä nuoret kokevat väkivaltaa useimmin kotona ja koulussa. Erikoistutkija, dosentti Atte Oksanen 5
Tukikohde Teksti: Iris Tenhunen Kuvat: Sakari Röyskö Eläkeläisestä tuli de Habitare-messuilla esitelty Q-valaisinpenkki on hauska ja monitoiminen valaisin. Sen suunnitteli työkyvyttömyyseläkeläinen, juuri muotoilijaksi valmistunut Vilja-Valpuri Laxenius. Työvälineet hän sai jo opiskeluaikanaan Tukilinjalta. V ilja-Valpuri Laxenius rakasti työtään Naistenklinikan kätilönä: tiimi oli hyvä, työ iloista ja haastavaa, ja jokainen päivä erilainen. ”Rakastin vauhtia, yllätyksiä ja uusien ihmisten kohtaamista. Olin todistajana ihmisten elämän tähtihetkissä, joissa enimmäkseen koettiin valtavaa onnea ja iloa. Työyhteisö oli myös tosi kollegiaalinen ja kiva”, muistelee Vilja-Valpuri ”aikaisempaa elämäänsä”. Ongelmat terveyden kanssa alkoivat kuitenkin jo opiskeluaikoina. Ensimmäisinä oireina tulivat pienet näköhäiriöt, niitä seurasivat tasapainovaikeudet ja lihasheikkous. Vilja-Valpuria tutkittiin, mutta syytä ei löydetty. Työ kätilönä vaihtui äitiyspoliklinikan hoitajan työhön, kunnes sekin kävi liian raskaaksi. Oireita hoidettiin pitkään tuntemattomana neurologisena sairautena. Diagnoosia ei kuitenkaan tavanomaisilla kokeilla ja testeillä löytynyt, joten neurologit olivat jättämässä hänet selvittämättömäksi tapaukseksi. Lopulta Vilja-Valpuri hakeutui koholla olleiden borrelia-arvojen vuoksi infektiolääkärille Auroraan. Sitten alkoi tapahtua. Monitahoinen sairausvyyhti selvisi Vilja-Valpurille löytyi kolme eri päädiagnoosia: Krooninen, etenevä enkefaliitti, hypogammaglobulinemia sekä SLE eli reumatauteihin kuuluva lupus. Sinänsä ikävät uutiset 6 olivat siinä mielessä hyviä, että kun taudit nyt tunnetaan, osataan niitä myös hoitaa ja helpottaa. ”Infektiolääkärit ovat Hyksissä häkellyttävän hyviä. Olen äärimmäisen hyvässä hoidossa nyt! Tämä on kuin lottovoitto”, kiittelee Vilja-Valpuri ja naurahtaa: ”Nimitän omaa lääkäriäni tohtori Houseksi. Hän on jaksanut vuosikausia nähdä vaivaa ja lähettää verinäytteitä asiantuntijoille ympäri maailman”. Vilja-Valpurin hoitotiimiin kuuluu useita eri sairauksien erikoislääkäreitä, ja hänen haastavan tapauksensa vaatima yhteistyö on pikkuhiljaa siirtynyt laajemmaksi käytännöksi hyödyttämään muitakin potilaita. ”Surettavat ne ihmiset, joiden kohdalla lääkärit ovat nostaneet kädet pystyyn. Tohtori Houseja tarvittaisiin lisää!” Vilja-Valpurin mielestä potilaan oikeaan diagnoosiin ja toimintakyvyn ylläpitoon kannattaisi satsata, sillä se pitää mielenterveyttä yllä ja auttaa jaksamaan. Moni hänen laillaan pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeellä elävä ihminen voisi oikealla tuella ja hoidolla olla edelleen toimiva ja hyödyllinen yhteiskunnan jäsen – ja myös mukana työelämässä. Eläkeläisestä tuli muotoilija Vilja-Valpuri Laxeniuksen kohdalla tämä tarkoitti sitä, että hänestä tuli suunnittelija, designer. Eläkevakuutusyhtiö ei halunnut työkyvytöntä kätilöä uudelleenkouluttaa, mutta Vilja-Valpuri halusi ja haki Metropoliaan. Idea uudesta ammatista syntyi Maskun neurologisen kuntoutuskeskuksen mainiossa kädentaitojen pajassa, jossa hän mietiskeli tulevaisuuttaan jo siinä vaiheessa, kun aiempaa työnkuvaa kätilönä jouduttiin muuttamaan. Vilja-Valpuri pääsi muotoiluopintoihin ensiyrittämällä, ja kehuu Metropolian joustavaa suhtautumista. Kun muotoilupuolen käytännön opinnot eivät heikkovoimaisena onnistuneet, yliopettaja vain huitaisi kädellään: ”Mitäs tuosta! Valitse muilta linjoilta sinulle sopivia lisäopintoja.” Sairaalajaksojen 6 • 2012 aikana tekemättä jääneet kurssitkin saatiin joustavasti korvattua. ”Suhtautuminen oli yllättäen paljon terveempää kuin terveydenhoitoalalla, jossa rajoitteet koetaan helpommin työntekoa estävänä ongelmana.” Rajoitteet koituivat lopulta uralle myös työntöavuksi. Koska Vilja-Valpuri ei voinut hakeutua kokopäivätyöhön harjoittelijana, hän päätti alkaa kehittämään itse tuote ideoita. Lampun tarina alkoi eteisestä Vilja-Valpurin suunnitteleman valopenkki Q:n tarina on kuin suoraan satukirjasta: Hän opiskeli tekstiilisuunnittelua, mutta kiinnostui valaisimista ja halusi suunnitella valaisimen innovaatiokurssin tuotoksena. Uuden ” Toivon, että joku toinen sairas ihminen voisi saada kipinän mun esimerkistä, että kannattaa tsempata.” kodin pimeä eteinen synnytti idean valaisevasta penkistä. Penkkiä taas tarvittiin, että jaksoi paremmin laittaa kengät jalkaan. Opiskelijatovereiden rohkaisemana Vilja-Valpuri tarjosi opinnäytetyötään isolle muovituotteiden valmistajalle Plastexille. Hän soitti ensin sihteerille kysyäkseen, voisiko tarjota ideaa. Tämä kehotti lähettämään raakapiirustukset toimitusjohtajalle, joka ne saatuaan soitti. Tästä alkoi yhteistyö. Q-penkki pääsi tuotantoon ja lanseerattiin tämän vuoden helmikuussa Frankfurtin sisustusmessuilla ja syyskuussa Habitare-messuilla Helsingissä.
esigner Iloisesta ja energisen oloisesta Vilja-Valpurista ei arvaisi, että hän on niin sairas kuin on. ”Työstäni yli puolet on olla potilas, mutta en keskity siihen.” 6 • 2012 7
” Olen huomannut, että infoähky ei sovi sairaalle ihmiselle, joten keskityn vain asioihin, joista saan voimaa.” Vilja-Valpuri pohtii, että hänelle työ on ollut paras keino selvitä sairaudesta. ”Kaikissa muissa asioissa menen alaspäin, mutta muotoilijana voin edelleen kehittyä”. Luovuus lähtee yksinkertaisista asioista ”Valaisimissa on jotain tosi houkuttelevaa. Ne tuovat valoa maailmaan”, sanoo Q-valaisimen suunnittelija Vilja-Valpuri Laxenius. Haastattelua tehdessämme Vilja-Valpuri kertoi silmät säteillen, miten oli valmistajan 75-vuotisjuhlilla tavannut yhden Plastexin pääsuunnittelijoista, Eero Aarnion, joka oli kutsunut Vilja-Valpurin käymään studioonsa. Hän rohkaisi mielensä, soitti ja meni käymään ja sai monia vinkkejä tulevalle uralle. Muotoilija tarvitsee Vilja-Valpurin mukaan rohkeuden lisäksi myös sosiaalisuutta. ”Kannattaa olla avoin ja näyttää ideoitaan muillekin. He auttavat hiomaan tuotetta toimivammaksi. Kun näytin valaisintani eräälle lääkärilleni, hän kysyi heti, että kai siitä tulee myös ulkoversio. No, tajusin että tottakai.” Q-penkki on 40 cm korkea ja 60 cm pitkä valaisin, jonka päällä voi istua. Sen sisällä on kaksi energiansäästölamppua, ja neljästä kaarevasta penkkimodulista voi rakentaa ympyränmuotoisen valaisinpenkin. Nimi Q tuleekin englanninkielisestä sanasta ”quarter” eli neljännesosa. Penkki sopii kotiin ja julkisiin tiloihin, ja siinä on kolo, johon voi laittaa pystyyn niin sateenvarjon kuin kävelykepinkin. 8 Eikä hinta tule olemaan tuhansia euroja, lupaa Vilja-Valpuri. Tukilinjalta toimivat työvälineet Vilja-Valpuri Laxeniuksen työrupeamat ovat pakostakin lyhyitä. Kotona hänellä on voimien säästämiseksi käytössään tarvittaessa pyörätuoli, muualla hän liikkuu kävellen pitääkseen kuntoaan yllä. Voimat eivät opiskellessa oikein riittäneet siihen, että hän olisi istunut luentopäivän jälkeen tietokoneluokassa harjoitustöitä tekemässä. Hän haki ja sai Tukilinjalta työvälineikseen tehokkaan kannettavan, skannerin ja tarvitsemansa muotoiluohjelmat. ”Tämä lamppu on tehty niillä. Äärimmäisen suuret kiitokset kaikille, jotka tätä ovat edistäneet!”, kiittelee Vilja-Valpuri Laxenius. ”Jos minulla ei olisi niin hyviä vehkeitä, en pystyisi tätä työtä tekemään. Inspiraatio iskee monesti keskellä yötä. Piirrän ja skannaan sitten piirrokseni. On mahtavaa istua koneen ääreen työstämään sitä. Värityksen ja viimeistelyn teen aina tietokoneella.” 6 • 2012 Vilja-Valpuri on seurannut myös muiden potilaiden selviämiskeinoja. Monia auttaa keskittyminen intohimoiseen harrastukseen, toisille tärkein tuki on perhe tai muut läheiset ihmissuhteet. Ystäväpiiri on Vilja-Valpurillekin iso voimavara. ”Nautin ihmisistä, ja olen monelle raskaana olevalle ystävälle ollut henkisenä kätilönä”. ”Olen huomannut, että infoähky ei sovi sairaalle ihmiselle, joten keskityn vain asioihin, joista saan voimaa: Elämästä, ihmisistä, luonnosta ja musiikista. Suhde Jumalaan ja rukoukseen on minulle myös tärkeä.” ”Kun keskittyy yksinkertaisiin asioihin, voi helpommin toimia luovasti. Ja kun en jaksa luoda, pidän lomaa! Minulla ei ole tulospakkoa suunnittelijana, luon ja synnytän vain sellaista, mitä haluan tarjota toisillekin.” Jokainen sairas ihminen joutuu Vilja-Valpurin mukaan valitsemaan, käpertyykö elämään sairauden kautta vai keskittyykö siihen, mitä voi vielä tehdä. ”Olen joskus raahautunut kouluun hirveissä hermokivuissa. Jos olisin jäänyt kotiin märehtimään kipuja, en olisi nyt tässä. Toivon, että joku toinen sairas ihminen voisi saada kipinän mun esimerkistä, että kannattaa tsempata. Ei se ole helppoa, mutta kannattaa.” ”En aio katkeroitua. Se ei ole helppoa, mutta loppupeleissä se on kuitenkin helpompi tie. Minulla on vielä kaikenlaista tehtävää tässä maailmassa, ja aion keskittyä johonkin muuhun kuin itseeni.” Vilja-Valpuri kertoo, että uusia tuoteideoi ta on jo tulossa lisää lasten kuumemittarista tekstiilimalleihin ja valaisimiin. Suunnittelutilauksetkin ovat tervetulleita. Häntä katsellessa ja kuunnellessa oivaltaa, että siinä istuu onnellinen, sisäistä valoa hehkuva ihminen. Kaikesta huolimatta – tai ehkä juuri sen vuoksi. ”Lasten painokangas on jo mennyt läpi ja lanseerataan ensi keväänä”, hän paljastaa. ”Nyt on pää avattu, eiköhän se tästä lähde.”
Kunnallis vaaliehdokkaat vammaisasialla Tuki pointti Esimerkki käyttäjätileistä ohjauspaneelissa. Perheellä on monta koneen käyttäjää, joista vain yhdellä – tässä isällä – on järjestelmänvalvojan oikeudet. Räätälöi tietokoneen käyttäjille käyttäjätilit Koneelta katoaa kesän lomakuvia, oliko se virus? Syy voi löytyä lähempää kuin luuletkaan, jos perheellä on yhteiskäytössä oleva tietokone vain yhdellä käyttäjätilillä, jolla on järjestelmänvalvojan oikeudet. Mutta mitä tapahtui? Vaihtoehtoja on monia. Esimerkki: nuori lataa koneelle musiikkia, ja ruudulle ilmestyy ilmoitus tilan puutteesta. Sekuntiakaan ajattelematta nuori saattaa poistaa työpöydältä juuri sen väliaikaiseksi siirtokansioksi luulemansa valokuvakansiosi, johon hiiren kursori osuu ensimmäisenä. Vielä yleisempi virhe on, että kansio siirretään hiirtä liikutettaessa vahingossa toiseen kansioon, jolloin lomakuvat ”katoavat” näkyvistä työpöydältä, eikä tätä edes huomaa ennen kuin kuvia alkaa etsimään. Tallessahan ne toki ovat, mutta löytääkö etsivä ne sieltä toisesta kansiosta miten helposti, on eri asia. Tällaisia ”siirtovirheitä” tapahtuu kaikille käyttäjille joskus, ei ainoastaan nuorille! Hyvä perussääntö on luoda kaikille perheen yhteiskoneen käyttäjille omat käyttäjätilit omilla salasanoilla. Vanhemmat käyttävät koneen järjestelmänvalvojan tiliä, ja jokaiselle muulle käyttäjälle luodaan eri tili koneelle sisään kirjautumista varten. Lasten käyttäjätileille voi asettaa rajoituksia esimerkiksi ohjelmistojen asentamiseen, pelien ikärajoihin ja internetin selailuun. Vanhemmat saavat mielenrauhaa ja lapset omaa rauhaa ja turvaa koneella ollessaan, kun minimoidaan vahinko- ja haittariskit. Kaikilla käyttäjätileillä on oma käyttäjänimellinen kansio ja oma työpöytänäkymä. Tämä estää jo isolta osin vahingot toisten käyttäjien tiedostojen osalta. Yksilöllisyyttä saadaan, kun lapset voivat valita tiliinsä itselleen sopivan tunnuskuvan. Vaikka perheessä saattaa tuntua selvältä se, että vanhemmat hallitsevat konetta, on hyvä kertoa se selkeästi koneen muille käyttäjille, joilla on samalla koneella käyttäjätili. Perheen teini voi aloittaa kapinan, jos hänelle selviää vasta yllättäen, että vanhemmat pystyvät tarkastamaan nuoren selailemat internetsivustot jälkikäteen. Ovathan he tietokoneen järjestelmänvalvojatilin käyttäjiä. Sama ei toimi toisin päin. Pelisäännöt kannattaa siis sopia perheessä avoimesti ja etukäteen. Oletko koskaan tutustunut käyttäjätileihin kotikoneellasi? Alkuun pääsee pc-järjestelmässä helposti klikkaamalla käynnistysvalikosta kohtaa Ohjauspaneeli, ja sieltä kohtaa Käyttäjätilit. Siellä voit lisätä ja muokata käyttäjätilejä. Jo pelkillä perusasetuksilla eli luomalla kullekin oman tilin olet estänyt monia tulevaisuuden ongelmia. Jos tahdot syventyä käyttäjätilien hallintaan enemmän, esimerkiksi tiedostojen jakamiseen käyttäjätilien kesken, löydät tarkempia ohjeita opetusvideoiden kera Microsoftin sivuilta osoitteesta: windows.microsoft.com/fi-FI/ windows7/help/security-privacyuser-accounts Timo Kähkönen Tukilinjan IT-koordinaattori Jaatinen – Vammaisperheiden monitoimikeskus on avannut kuntavaaliaiheisen keskustelusivuston Facebookiin (www.facebook.com/jaatineninfo). Sinne on koottu sellaisten ehdokkaiden esittelyt, jotka kokevat olevansa vammaisperheiden asialla. Jokainen on vastannut kolmeen kysymykseen: 1. Olet vammaisten ihmisten asialla. Mistä saat tietosi oman kuntasi vammaisten ihmisten tarpeista ja tilanteista? 2. Mikä on omakohtainen kokemuksesi vammaisuudesta? 3. Mikä on ensimmäinen konkreettinen vammaisia koskeva asia, johon tultuasi valituksi puutut, ja mitä silloin teet? Ehdokaslista puoluekantoineen ja kuntineen löytyi tätä kirjoitettaessa helpoimmin Jaatisten nettisivuilta (kuntavaalitiedotteen lopussa oleva linkki). Tähän asti Jaatiset eli aktiivista vertaistukityötä tekevät vammaisten lasten vanhemmat ovat keskustelleet lähinnä sähköposti-keskustelulistalla, jonka kautta moni vanhempi on saanut vastauksen kysymyksiinsä ja huoliinsa. Tapahtumat ja kurssit sijoittuvat pohjois-Helsingissä sijaitsevaan toimintakeskukseen, josta löytyy esimerkiksi esteetön kuntosali. Jaatisten toimintaan, tietopankkiin ja tapahtumakalenteriin voi tutustuasivuilla www.jaatinen.info. Opiskelijan olkapää Nyyti Yliopisto-opiskelijoille ja tästä syksystä alkaen myös ammattikorkeakouluopiskelijoille tukea psyykkisissä kriiseissä tarjoava Nyyti ry on jo 1990-luvun alusta tarjonnut henkilökohtaista ja luottamuksellista keskustelutukea netin kautta. Myös vertaistukea sivuilta löytyy, sillä nettiryhmissä opiskelijat voivat jakaa kokemuksiaan eri aiheista. Keskustelu on avointa ja yhteisöllistä, ja sitä voi seu- 6 • 2012 NETTIVINKKI rata myös kirjautumatta sivuille. Rekisteröityneitä kirjoittajia on lähes 3 000 ja viime vuonna keskusteluja luettiin yli 110 000 kertaa. Syksyn nettiryhmät käynnistyivät syyskuussa, ja nyt siis myös ammattikorkeakouluopiskelijat voivat rekisteröityä niihin. Nyytin sivujen asiantuntija-artikkeleista saa taustatietoa vaikkapa yksinäisyyden torjunnasta, opinnäytetyön tekemisestä, stressistä tai parisuhteen päättymisestä. Reaaliseuraa löytyy hengailuilloista ja tehoapua elämäntapakursseilta. Sivuilla vinkataan myös muiden tahojen järjestämistä tapahtumista, ryhmistä ja koulutuksista. Ohjaa nuori Netariin Tukea löytyy netin kautta myös nuorisotaloiässä oleville nuorille. Valtakunnallinen verkkonuorisotalo Netari siirtyi syyskuussa Verke – Verkkonuorisotyön valtakunnalliselta kehittämiskeskukselta Pelastakaa Lasten ry:n koordinoitavaksi. Toiminta jatkuu Demi.fi ja IRC-Galleria -sivustoilla, jatkossa myös muissa yhteisöissä. Netariin nuori voi tulla viettämään aikaansa, tapaamaan toisia nuoria sekä osallistumaan teemailtoihin ja tapahtumiin. Hän voi myös jutella luottamuksellisesti nuorisotyöntekijän tai esimerkiksi terveydenhoitajan kanssa. Työntekijät ovat paikalla aina Netari-palveluiden ollessa auki. Tarkoituksena on saada yh teys verkossa aikaansa viettäviin nuoriin. Netarin toiminnassa on mukana nuorisotyöntekijöitä useista eri kunnista. He tekevät Netarissa omaa nuorisotyöntekijän työtään osa-aikaisesti. Nuori ohjataan tarpeen tullen hänelle sopivaan ammattiapuun. 9
Kun mieli vammautuu Kovassa työpaineessa graafikko Ruut Halonen sairastui. Kuntoutumista ja freetöihin paluuta vauhditti kokemusasiantuntijan työ ja Tukilinjalta saatu tietokonelaitteisto. Ruut kertoo itse tarinansa. Teksti ja kuvat: Ruut Halonen Tukikohde V almistuin graafikoksi vuonna 1997, ja tein ensin etätöitä. Kuvitin ja taitoin ensin lastenkirjan, ja tein sitten eräälle lastenlehdelle sarjakuvia. Se tuntui ”mun jutulta”. Sitten sain paikan mainostoimistossa. Työ oli todella hektistä, ja sitä riitti ylitöiksi asti. Olin luullut mainostoimistotyötä luovuuden ja inspiraation kukkivaksi kedoksi, mutta raaka todellisuus oli päivittäisiä pikkuilmoituksia paikallislehtiin. Kun joskus sain herkullisen, luovuutta vaativan työn, se piti olla valmiina nyt just ja mieluiten jo eilen! Pidin työstäni ja sen vaativuudesta, mutta pian koin tarvetta purkaa jatkuvan istumatyön paineita. Aloin käydä uimassa, ja kun se ei riittänyt, lähdin aikuisbalettiin. Sitten ilmottauduin hiphop- ja showdancekursseille… Hälytyskellojen olisi pitänyt soida, mutta vauhti oli niin kova, ettei siinä jääty mitään kuuntelemaan. Sairastuminen pysäytti kiireen Lopulta sairastuin ja löysin itseni sairaalasta sisätautien osastolta. Mitään syytä ei löydetty siihen, miksi olin niin huonossa kunnossa ja ”seis”. Tuntui, etten jaksa edes vessassa käydä ja hengittäminenkin oli työlästä. En nähnyt itselläni mitään tulevaisuutta. Kun olisin päässyt kotiin, aloin itkeä hysteerisesti. Huonetoverini hälytti lääkärin paikalle, ja yhdessä todettiin, että voisin jutustella tilanteesta psykiatrin kanssa. Lopulta päädyin psykiatriseen sairaalaan diagnoosina vakava masennus. Tuntui kuin elämäni olisi loppunut siihen. Pelotti, en pystynyt käsittelemään tunteitani ja olin ihan turta. Alkoi monta vuotta kestänyt kamppailu elämän ja kuoleman rajoilla. Olin itsetuhoinen ja vähän väliä sairaalan eristyshuoneessa, ja kun sekään ei riittänyt turvaamaan olemistani, minut vietiin lepositeisiin. Meni vuosia niin, että välillä kokeiltiin, pystynkö olemaan kotona, ja sitten taas mentiin osastolle. Elin kuin jatkuvassa paina jaisunessa. Tunteeni olivat kadoksissa. Oli vain selittämätön olotila, jossa koin fyysistä ahdistusta. Elin kuin tekisin koko ajan kuolemaa kuitenkaan kuolematta ja saamatta siten helpotusta elämääni. Parantuminen alkoi terapiasta Ruutin enkelikuvia on painettu joulukorteiksi. 10 Hoidossani tehtiin muutoksia, ja aloin saada kognitiivista terapiaa. Pikkuhiljaa aloin tajuta tilanteeni. Käsittelin traumaterapeutin kanssa lapsena saamani traumat ja sitä seuranneet vaikeuksien vuodet. Osaston vaihdoksen, hyvän hoidon ja lääkityksen avulla tajusin vihdoin, että olen muutakin kuin vain diagnoosini. 6 • 2012 Aluksi koin paineita siitä, että minun pitäisi tulla tosi nopeasti kuntoon ja päästä takaisin töihin. Ajatus ahdisti hirveästi. Minulle myönnettiin kuntoutustuki, mutta kotiinpaluu ei onnistunut, vaan heräsin teholta. Kun minulle kirjoitettiin eläkepaperit, tieto siitä ettei minun tarvitsekaan kuntoutua samantien työelämään, helpotti. Toisaalta tuntui, että nyt minua ei sitten enää tarvitakaan missään. Vuosia kului. Pikku hiljaa terapia ja taideterapia alkoivat aukoa tunnelukkojani ja aloin ymmärtämään, miksi käyttäydyn tietyllä tavalla, miksi vihaan itseäni ja miten voisin selvitä tunteiden vaihteluissa tekemättä itselleni vahinkoa. Pääsin kotiin, ja yhtäkkiä minuun iski luovuuskohtaus! Tein kuivapastelleilla kuvia ja näin pitkästä aikaa ympärilleni. Minulla oli paljon ideoita ja halusin tehdä haaveistani totta. Pääsin mukaan Opinpolku-ryhmään, jossa oli muitakin ikäisiäni nuoria, joilla ei ollut kaikki mennyt suunnitelmien mukaan. Sain suunnitella meille logon, ja voi että se tuntui hyvältä! Kun piti tehdä esittely ryhmästämme tietokoneella, harmittelin, että minulla oli tosi vanha läppäri, ei nettiä eikä kunnon ohjelmiakaan. Tuntui niin turhauttavalta! No, jatkoin taulujen tekemistä ja sain koko ajan kommentteja, että pidä näyttely! Pidinkin kaikkiaan neljä näyttelyä, ja se oli kyllä tervetullutta vaihtelua. Mutta tässäkin työssä tuli vastaan se, ettei minun läppärilläni yksinkertaisesti tehnyt enää mitään… Elämänusko löytyi vertaistukityöstä Innostuin meikkaaja-maskeeraaja koulutuksesta, mutta se kä-
”Kyllä perhosenkin pitää välillä levätä”, kommentoi Ruut piirtämäänsä omakuvaa. vi liian raskaaksi. Sitten kysyttiin, kiinnostaisiko minua koulutus kokemusasiantuntijaksi. Kiinnostuin heti! Kerran viikossa pidettävä koulutus kesti vuoden ajan, ja siihen otettiin henkilöitä, joilla oli omaa tai lähipiirin kokemusta päihde- tai mielenterveysalalta. Koulutus merkitsi minulle Todella Paljon! Olen valmistuttuani saanut olla yhtenä palapelin osana auttamassa ihmisiä. Olen puhunut potilaskokemuksistani psykologeille ja sairaalan henkilökunnalle, ja olen ollut vertaisohjaajana toimintaterapiassa. Meillä kokemus asiantuntijoilla on omat tilat, joihin tuen ja juttuseuran tarpeessa olevat ihmiset ovat tervetulleita. Meillä on myös työnoh jausta, niin ettemme jää ongelmien kanssa yksin vaan opim- ” Hienoja ajatuksia herää vähän väliä, kun tämän koneen ja ohjelmien parissa touhuaa.” me ymmärtämään, kuinka tilanteista selvitään aikuismaisesti ja rauhallisesti. Kaikki toimintamme on luottamuksellista ja ihmisarvoa kunnioittavaa. Työ on ollut mielenkiintoista ja kasvattavaa. Olen alkanut taas arvostamaan tätä elämääni, jonka olen Luojalta lahjaksi saanut. Olen myös alkanut arvostamaan, hyväksymään ja rakastamaan ihmisiä ympärilläni. Tajusin että oma elämänkokemukseni ja taisteluni sairauk- sieni kanssa ei ole hukkaan heitettyä aikaa, vaan osa minun elämääni, osa minun tarinaani. En ole mikään ainut kummajainen maailmassa. Meitä on erilaisia ihmisiä taistelemassa omien rajoitteidemme kanssa, mutta me voimme tukea ja olla vertaisia toisillemme. läppäri ja netti, joiden avulla pidän yhteyttä, ja uudet ohjelmat, joilla on hyvä tehdä töitä. Alalle on tullut kaksi minulle uutta ohjelmaa, Illustrator ja Indesign, joita opettelen käyttämään. Saamani tulostinkin tekee sellaista jälkeä, että kehtaan tunnustaa omaksi tekeleekseni sen, mitä sieltä laitan tulemaan. Olen tehnyt kaikkea kivaa näillä laitteilla ja ohjelmilla! Esimerkiksi lastentapahtumiin julisteita ja materiaalia sekä kokemusasiantuntijoille kirjanmerkin. Teen kortteja ja suunnittelen eräälle yhdistykselle graafista ilmettä ja logoa. Haaveilen oman lastenkirjankin toteuttamista. Oloni on vakiintunut, ja varsinkin yksi asia on muuttunut täysin: Olen päättänyt, että minä tahdon elää! Kun tulee oikein paha hetki, annan sen vain tehdä kipeää. Minulle se kertoo, että olen elossa, kun pystyn tuntemaan pahaa oloa ja myöntämään sen, käsittelemään sen ja päästämään siitä irti. Tämä ”paketti” jonka Tukilinjalta sain tuntuu siltä kuin olisin saanut uuden mahdollisuuden osallistua tähän elämään, johon yhtenä osana kuulun. Hienoja ajatuksia herää vähän väliä, kun tämän koneen ja ohjelmien parissa touhuaa. Aika ei mene koneen kanssa tappelemiseen, vaan voi keskittyä itse työhön. Hienoa! Kiitos sydämeni pohjasta teille Tukilinjalaisille! Olette oikeasti ihania! Tukilinjan auttoi laitehankinnoissa Haluan vielä kertoa, että se tuki, jonka sain teiltä Ihanat Tukilinjalaiset, on merkinnyt minulle paljon! Sain lääkäriltäni, terapeutiltani, entiseltä työnantajaltani ja kuntoutusohjaajaltani lausunnot puoltaen sitä, että saisin kunnon välineet. Niillä voin nyt tehdä free lancerina näitä töitä, joita en enää mainostoimistossa pysty tekemään. Minulla on oikein hyvä pc- 6 • 2012 38-vuotias Ruut Halonen toimii nykyään freelance-graafikkona. 11
Tulilinjalla Kolumni ~ pasi päivinen si hoitotukea ja korotettua hoitotukea joudutaan käyttämään perustoimeentuloon, mikä ei ole tuen perimmäinen käyttötarkoitus. Kolmas päätavoite eli erityispalvelujen ja tukitoimien saatavuuden ja laadun varmistaminen maan eri puolilla on kunnianhimoinen. Tarvitaan kuitenkin vielä useampi viisivuotiskausi, että voidaan päästä edes lähelle asetettua tavoitetta. Vampon vauhti hidastui työllistämisessä ” Yhteiskunnan esteettömyyden laaja-alainen vahvistaminen olisi toimenpiteiden onnistuessa vaikuttavuudeltaan todella merkittävä.” Pasi Päivinen on helsinkiläinen, näkövammainen kansainvälisen politiikan tutkija, joka on työskennellyt eri ministeriöissä ja hankkeissa. Hän harrastaa purjehdusta. 12 S yyskuun 26. päivänä 2010 Säätytalolla julkistettiin Suomen vammaispoliittinen ohjelma (VAMPO) seuraavalle viisivuotiskaudelle. Sen tarkoitus on antaa valtakunnallinen viitekehys vammaisten ihmisten elinolojen, osallisuuden, yhdenvertaisten oikeuksien ja mahdollisuuksien parantamiseen. Vammaispoliittista ohjelmaa on nyt toteutettu kahden vuoden ajan. Olin sisäasiainministeriön toisena edustajana VAMPOn synnyttäneessä työryhmässä. Rakennustyö tehtiin sektoriministeriömallilla, jota Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) koordinoi. Vaikka ohjelmassa vakuutetaan, ettei lähtökohtana tarkastelulle ole hallinnonala vaan yhteiskunnalliset teemat, tämä on mielestäni jäänyt teorian tasolle. Ohjelmassa toimenpidevastuut annetaan lähes poikkeuksetta ministeriöille. Vammaispoliittiseen ohjelmaan on listattu 122 toimenpidettä, joilla pyritään saavuttamaan viisi päätavoitetta. Ensimmäinen päätavoite on YK:n vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan yleissopimuksen ratifioinnin edellyttämien säädösmuutosten valmistelu ja voimaansaattaminen. Tämä tavoite on lopultakin toteutumassa, ja jo on aikakin. Sopimuksen ratifioiminen on kestänyt Suomelta luvattoman kauan. Toisena päätavoitteena on vammaisten henkilöiden sosioekonomisen aseman parantaminen ja köyhyyden torjunta. Vammaisten asema ei ole kuitenkaan muuttunut kahdessa vuodessa paremmaksi. Riippumatta siitä, onko taantuma vai nousukausi, vammaisten tilanne näyttää säilyvän stabiilina. Tähänastiset toimenpiteet ovat olleet liian yleisluontoisia muuttaakseen tätä. Esimerkik- 6 • 2012 Kuntoutusosio on tämän päätavoitteen osista sisällöltään kiinnostavin. Siinä on vältytty tyypilliseltä vastakkainasettelulta vammaispolitiikan ja kuntoutuspolitiikan kesken. Vaikka paperi on lupauksia herättävä, sekä kuntoutus- että vammaispolitiikka ovat kuitenkin tällä hetkellä ajautuneet pysähtyneisyyden tilaan, jota ohjelman seurannasta vastaava THL ei ole huomannut. Kuntoutusta koskevat toimenpiteet ovat kyllä tärkeitä, mutta marginaalisia. Käytännön vaikuttavuutta niillä ei ole riittävästi, eivätkä ne esimerkiksi edistä vammaisten työhön pääsyä, jonka pitäisi monien kohdalla olla tavoitteena. VAMPOn rakentamiseen osallistuneet työmarkkinajärjestöt vastustivat hyviä kehittämisehdotuksia, joten avainasemassa työllistämisessä olevat tahot painoivat jarrua. Näin vammaiset pidetään poissa työmarkkinoilta lähitulevaisuudessakin, vaikka suurien ikäluokkien eläköityessä kaikki saatavilla oleva työvoima tarvittaisiin. Ongelmaa ei ratkaista maahanmuutolla, sillä kylmä pohjoinen maamme ei ole niin vetovoimainen kuin jotkut kuvittelevat. Vammaispoliittisen ohjelman neljäs kärki, yhteiskunnan esteettömyyden laaja-alainen vahvistaminen ja lisääminen, olisi toimenpiteiden onnistuessa vaikuttavuudeltaan todella merkittävä. Vammaisten ja vammattomien tulisi olla tasavertaisia palveluiden yhdenvertaisen saavutettavuuden, yhteiskunnallisen osallisuuden sekä kouluttautumis- ja työskentelymahdollisuuksien osalta. Siihen päästäisiin esteettömyyden vahvistamisella. VAMPOn viides kärki, vammaistutkimuksen vahvistaminen, tietopohjan lisääminen sekä laadukkaiden ja monipuolisten menetelmien kehittäminen vammaispolitiikan toteuttamisen ja seurannan tueksi, näyttää tällä hetkellä hyvältä. Tärkeä vammaistutkimuksen professuuri saatiin vammaisjärjestöjen tuella perustettua Helsingin yliopistoon. Pian valittavan professorin soisi ottavan myös VAMPOn tutkittavakseen, ja käyvän laajaa ja aktiivista vammaispoliittista keskustelua sen toimeenpanosta.
Kotihiiri, lady vai kissanainen? ”Valinta on jokaisen oma”, sanoo 18-vuotias Hilla Lehtimäki. Hän ei suostu käyttämään verkkareita vain siksi, että ne on helppo pukea pyörätuolissa istuvan ylle. Teksti ja kuvat: Riitta Skytt ”S Hilla Lehtimäen riemulla ei ole rajoja. Keep Your Own Style onnistui yli odotusten! ullakin on oikeus olla seksikäs kissanainen, tyylikäs leidi tai rento kotihiiri,” sanoo Hilla Lehtimäki. Pinkeissä piikkareissa ja mustassa cocktailmekossa 18-vuotias Hilla ei itse näytä kotihiireltä. Hän on it- se suunnitellut tyylikkään pikkumustan ja valinnut siihen sopivat asusteet. Hilla aikoo opiskella vaatetusalaa eikä anna cp-vamman haitata tahtia. Hilla keskusteli viime vuonna Facebookissa kaverinsa Tartsan kanssa siitä, miksi avustajat ja vanhemmat eivät aina ymmärrä, että vammainenkin nuori haluaa itse päättää pukeutumisestaan. Liian usein avustettavan 6 • 2012 päälle ollaan vetämässä verkkareita vain siksi, että ne ovat helppoja ja mukavia. Hillan ja hänen ystävänsä fb-keskustelu johti siihen, että Hilla päätti järjestää Suomen ensimmäisen muotinäytöksen, Keep Your Own Style, jonka kaikki mallit olisivat vammaisia nuoria naisia. Näytös pidettiin Helsingissä Kampin kauppakeskuksessa 25. elokuuta. 13
Pidä oma tyylisi Iina Pykäläisen mustavalkoinen asu nostaa esiin hänen hymynsä, joka on kuin Julia Robertsilla. Kun Hillalta kysyy, mitä ominaisuuksia pyörätuolissa istuvan nuoren vaatteissa pitää olla tai ei pidä olla, hän ihmettelee: ”Mitähän tää tarkottaa, en oikein tajua. Pillifarkut on mun juttu.” Netissä Hilla kehotti erästä avustajaa miettimään alan vaihtoa saatuaan häneltä pillifarkuista tällaisia pyyhkeitä: ”Voin kuvitella, miten hirveää on vetää pillifarkkuja pyörätuolissa istuvan päälle. Epäergonominen työasento, nykiviä liikkeitä ja kangasta, joka ei jousta. Kyllä avustajalla pitää olla oikeus sanoa, että tämä vaate on liian pieni”. Hillan tarkoituksena ei kuitenkaan ole tallata vanhempia tai avustajia. Hän haluaa vain rohkaista vammaisia nuoria pitämään pään- sä ja pukeutumaan oman tyylinsä mukaan: ”Riko raja, pidä kiinni omasta tyylistäsi ja ole oma itsesi!» Hilla pani toimeksi Oikean muotinäytöksen järjestäminen ei ole pikkujuttu. Tuhansia asioita on huomioitava ja hommattava. Tarvitaan tietysti mallit, vaatteet ja asusteet. Missä vaatteiden vaihdot tehdään, ketkä auttavat? Näytös tarvitsee myös ääni- ja valotekniikkaa. Mistä esiintymispaikka, lava eli muotinäytöksien catwalk? Kuka juontaa, kun oma cp-vamma vaikeuttaa puheen tuottamista? Kuinka hoidetaan tiedotus ja markkinointi. Mitä kaikki maksaa? Mistä rahat? Hilla ei ole mikään pissis, joka ymmärtää vain pillifarkkujen merkin päälle. Puolessa- Pinja Eskolan burleskityylisessä korsettitopissa kukkivat punaiset ja harmaat ruusut. Rohkeat, punaiset shortsit paljastavat Pinjan pitkät sääret. Ida Bergmanin graafinen kampaus ja puseron hihojen jännittävät leikkaukset antavat asukokonaisuudelle särmää. Asusteissa kimaltelee hopea. 14 Dramaattinen goottikaunotar Jenni Nisula oli edukseen lilan ja mustan sävyisessä korsettitopissa. 6 • 2012
Elina Ino ei pelkää neonvärejä, jotka tuovat iloa syksyn harmaisiin päiviin. ” Riko raja, pidä kiinni omasta tyylistäsi ja ole oma itsesi!» toista vuodessa hän hommasi hankkeeseensa yhteistyökumppanit ja tarvittavat rahat. Helsinkiläisen kauppakeskus Kampin kauppakeskuspäällikkö Heli Vainio oli suureksi avuksi. Hän lupasi Hillan käyttöön kauppakeskuksen catwalkin ja lähetti listan, mitä kaikkea näytöksen järjestämisessä oli huomioitava. Kauppakeskus tuli vastaan myös lavan vuokrassa. Hilla hoiti itse kaikki yhteydet vaateliikkeiden kanssa, sopi asusteista ja niiden palautuksista sekä muista järjestelyistä. Juontajaksi hän pyysi Jani Toivolan. Hilla oli tavannut Janin, kun tämä kävi Hillan koulussa puhumassa erilaisuuden kohtaamisesta. Hilla nykäisi Jania hihasta ja kertoi näytösideasta, johon Jani lähti innolla mukaan. Catwalkin kuningattaret Elokuun loppupuolella vilkkaana lauantaina kauppakeskus kuhisee asiakkaita. Viidennen kerroksen catwalkille nousee vuoronperään Klassisen kaunis Anna-Maija Huhtikangas korostaa yksinkertaisen tyylikästä asukokonaisuutta leveällä vyöllä. seitsemän säteilevää nuorta naista. He esittelevät syksyn uusia asukokonaisuuksia. Seinustalla päivystävät meikkaajat ja kampaajat valmiina kohentamaan kampauksia ja meikkejä. Tytöt vetävät päivän aikana kolme näytöstä raikuvien aplodien saattelemina. Esillä on syviä syyssävyjä, klassisia paitapuseroita ja räväköitä neonvärejä. Olkapäät paljastavissa juhlatopeissa on burleskityylistä seksikkyyttä. ”Tissit esiin, ei niitä turhaan naiselle annettu,” sanoo Tartsa tapahtuman nettisivulla. 6 • 2012 Yleisö haluaa lisää Näytöksen jälkeen netti pursuaa hehkutusta ja onnitteluja. Näytöksiä toivotaan lisää, ja myös miehiä ja poikia halutaan catwalkille kelaamaan. Vaatekauppoja haastetaan rakentamaan tilavia sovituskoppeja pyörätuolin käyttäjille ja vammaisten ihmisten oikeutta iloita ja nauttia persoonallisesta pukeutumisesta hurrataan. We Want More! Lisätietoa: www.keepyourownstyle.nettisivu.org Keep Your Own Style -yhteistyössä olivat mukana: Nuorisotyö Seitti, Invalidiliitto, Seppälä, Cybershop, HairStore, Oriflame, The Body Shop ja Kampin kauppakeskus. 15
Blogilinjalla Satu-Mia Seväkivi Valokuvaus ja käsityöt pitävät Satu-Mian liikkeessä H ” Valokuvaan mieluiten kauniita asioita, kuten luontoa ja eläimiä, koska parantumattoman sairauden kanssa eläminen on jo itsessään raskasta.” Satu-Mia Seväkivi on perheenäiti, joka kuntoutuu ja työllistyy tekemällä käsitöitä. Hänen tuotemerkkinsä aCat&liCat löytyy Tukilinjan nettisivujen Tukitorilta. Satu-Mia bloggaa Tukilinjassa loka–marraskuussa. 16 ei! Hauska tutustua! Huhti- ja kesäkuussa 2011 olin MSliiton järjestämällä viikonloppukurssilla, jossa pääsimme pohtimaan aihetta ”Kuka/mikä minä olen?” Itsensä monipuolinen hahmottaminen ja listan tekeminen eri puolistaan ei ollutkaan niin helppoa kuin olisi luullut. Minuus voi ilmetä niin monella eri tavalla riippuen paikasta, ajasta, kohteesta, omista arvoista, tuntemuksista taikka ajatuksista. Mistä alan minäkuvaani purkamaan -kysymys pyöri kaikkien mielessä. Lisäksi alkoi vaatimattomuus hiipiä luoksemme. Harvoin varmaan tavallisessa arjessa kukaan pysähtyy analysoimaan itseään ja ympäristöään, johon kuuluu. Sitä varten pitää oikein ottaa hetki rauhallista aikaa. Minä olen Satu-Mia – tytär, isosisko, pikkusisko, serkku, nainen, kahden lapsen äiti, ystävä, tuttava, täti, Onni-kissan palvelija, aikuinen, ms-tautia sairastava. Joillekin olen Satu, toisille Mia. Veljeni pienille pojille olen Papu-täti. Olen myös vapaaehtoinen, luova ja innostunut käsityöläinen, maailmankansalainen, kirjeenvaihtoystävä, vammainen, apua tarvitseva, selviytyjä ja itsepäinen, tyypillinen oinas. Ja suureksi ilokseni seuraava Blogilinjan kirjoittaja. Sain ms-tautidiagnoosin vasta lokakuussa 2010 oireiltuani lapsesta saakka. Diagnoosin saaminen toi mukanaan paljon sellaista, jota en koskaan olisi osannut edes odottaa, niin hyvässä kuin pahassa. Ensimmäisiä uusia tuttavuuksia sairastamisen kanssa oli Tukilinja. Seurasin internetin kautta lehteä, ja myöhemmin tilasin sen kotiin. Jo paljon aikaisemmin minussa oli herännyt intohimo luovuuteen. Keräsin voimia ja hain apurahaa kameran ja tulostimen hankintaan. Olen aina pitänyt kuvaamisesta, mutta sairauden myötä aloin katsoa maailmaa tarkemmin kameran kautta. Kuvatessa sain myös hetkeksi paeta sairautta. Tukilinjalle suuri kiitos avusta ja tuesta, että olen päässyt harrastuksessani isoin askelin eteenpäin ja voittanut jopa palkintoja. Todellakin! Kamera on saanut minut liikkeelle. Se on helppo kaveri mukana: hiljainen ja sopeutuvainen ja avoin vastaanottamaan kaiken, mitä näen. Jos lähden jonnekin ilman kameraani, tuntuu kuin minusta puuttuisi osa. 6 • 2012 Jos totta puhutaan, minua ei oikeastaan haittaa, jos jalkani on hiukan heikko tai puutunut, mutta jos kamera on unohtunut kotiin, se harmittaa aina. Parhaimmat tilanteet sattuvat aina silloin, kun kameraa ei ole mukana. Kamera on ikkunani maailmaan ja samalla apuvälineeni. Valokuvaan mieluiten kauniita asioita, kuten luontoa ja eläimiä, koska parantumattoman sairauden kanssa eläminen on jo itsessään raskasta. Vaikka hyviä hetkiä mahtuu joukkoon, useimmiten arki on selviytymistä hetkestä toiseen. Vaikka otinkin diagnoosin vastaan tyynesti, on tarkemmin ajatellen ollut hyvinkin vaikeaa nähdä itseni uudessa valossa, jossa tarvitsen apua ihmisiltä ja olen joutunut opettelemaan arkisten apuvälineiden käytön. Kuka minä olin ennen, ja olenko sama ihminen nyt? Tätä kysymystä jouduin myös itseltäni kysymään. Tietenkin olen sama Satu-Mia, mutta jollain tavoin entinen Satu-Mia sai väistyä, kun sairauden vaativat oireet ohjasivat minua erilaiseen elämään. Ei välttämättä huonompaan, koska olen saanut paljon uusia ystäviä ja harrastuksia. Vertaistuki on ollut lähellä, kotikaupungissani sekä keskustelupalstoilla. Samaisella kurssilla kesäkuussa 2011 saimme tehtäväksi kirjoittaa itsellemme kirjeen ja sulkea sen kuoreen, jonka päällä luki: ”Avattavaksi kesäkuussa 2012”. Uskotte varmaan, että kyseinen tehtävä nauratti, ja vielä enemmän hymyilytti kirjeen säilyttäminen avaamattomana vuoden verran. Havahduin nyt elokuussa toisen kurssilaisen viestiin, että hän ei muistanut koko kirjettään kesäkuussa. En minäkään olisi muistanut. Avattuani kuoren istuin hetken aikaa hiljaa sohvallani pidellen tuota pientä paperia, jossa oli niin kannustava, positiivinen teksti. Huokaisin. Minulta minulle. Aivan kuin olisin saanut kirjeen parhaalta ystävältäni pitkän ajan jälkeen. Tuli hyvä ja lämmin olo. Nyt yhä varmemmin uskon tietäväni, kuka minä olen. Lupaan ainakin pysähtyä useammin pohtimaan sitä. Kirjoittelemisiin! Satu-Mia Ja tässä se kirjeeni: ”Heippa Satu-Mia! Mitä sinulle kuuluu? Toivottavasti tämä vuosi on ollut antoisa. Tiedän, että olet ollut ahkera ja toteuttanut unelmiasi. Olen huomannut, kuinka käsityösi ovat olleet paljon esillä. On todella hienoa, että sairautesi ei ole edelleenkään sinua lannistanut eikä ollut esteenä luovuudellesi. Voin kuvitella, että kaikki päivät eivät ole ruusulla tanssimista, mutta sinut tuntien tiedän, että jaksat uskoa tulevaan. Ethän unohda, että olet arvokas sellaisena kuin olet. Älä ylisuorita tai väsytä itseäsi liikaa. Oletkin varmaan oppinut ottamaan enemmän aikaa lepoon. Haluan siteerata vielä Matin lausahdusta: ”Elämä on laiffii!” Voi hyvin ja muista, että olet ainutlaatuinen. t. minä”
Kuva: Suomen Paralympiakomitea/Maiju Torvinen Käsitöitä, alihankintaa ja pihatöitä Leo-Pekka Tähdelle povataan Vuoden Urheilija ?titteliä. Paralympialaisista kuusi mitalia L ontoon paralympiakisoista saatiin Suomeen se mitä tavoiteltiinkin. Mitalisaalis jäi yhtä vaille tavoitteesta, mutta sen korvasi valmentajan mukaan se, että kultamitaleita tuli neljä. Neljänsiä sijojakin tuli 6, joten lähellä kärkeä ollaan monessa lajissa. Nuoret urheilijat kuten Jere Forsberg ja Amanda Kotaja nousivat kärkeen lajeissaan, joten näkymät Rion kisoihin ovat hyvät. Kisojen medianäkyvyys kasvoi. IsoBritanniassa kisat olivat median pääaihe, ja Suomessakin lehdistö ja televisio huomioivat ne pääuutisten joukossa. Uutisoinnissa ei urheilijoiden vam- Paralampiakisojen mitalisaldo 2012: »»Kulta: Leo-Pekka Tähti pyörätuolikelauksen T54 luokan (käsi- ja vartalolihaksilla kelaavat) 100 metrillä. »»Kulta: Toni Piispaselle pyörätuoli kelauksen T51-luokan (vain käsivoimilla kelaavat) 100 metrillä. »»Kulta: Miesten maalipallojoukkue. »»Kulta: Jere Forsbergille jousiammunnan avoimessa taljaluokassa. »»Hopea: Katja Karjalaiselle kouluratsastuksen 1b-ryhmän vapaaohjelmassa. »»Pronssi: Marjaana Huoviselle keihäänheitossa. maisuus ollut enää etualalla, vaan urheilusuoritukset. Monissa arvioissa todettiin, että tässä suhteessa on viime vuosina tapahtunut merkittävä asenteenmuutos: vammaishuippu-urheilu lasketaan nyt luontevaksi osaksi suomalaista huippu-urheilua. Televisiossa TV2 esitti noin puolen tunnin kisakoosteita aamuin illoin, joten keskeiset suomalaiset kisatapahtumat saatiin tuoreeltaan ruutuun. Lähetyksissä huomioitiin myös katsomon huomattavat suomalaisvieraat. Tasavallan presidentti Sauli Niinistö ja kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki olivat paikalla seuraamassa, kun menestynein paralympiaurheilijamme kautta aikojen Leo-Pekka Tähti kelasi 100 metrillä jo kolmannen kultamitalinsa. Arvovieraat osallistuivat myös iloisille mitalikahveille ja antoivat medialle lausuntoja, joissa korostettiin kisojen urheilullista antia ja hyvää tunnelmaa. Kultamitalin lisäksi Leo-Pekka Tähti onnistui kisoissa tekemään päämatkallaan myös uuden MM-tuloksen 100 metrillä ja vielä SE:n 400 metrillä. Hänelle povataankin voittoa vuodenvaihteessa tapahtuvassa Vuoden Urheilija -valinnassa. Viime vuonna Leo-Pekka Tähti valittiin paitsi Vuoden vammaisurheilijaksi, myös Vuoden yleisurheilijaksi. Onnea kaikille mitalisteille! Toimintakeskus Rivakka on osa Riihimäen vammaispalveluja. Rivakan käsityöläisten tuotteita myydään omassa käsityökaupassa. Työtoiminnassa tuotetaan myös alihankintaa sekä pihaalueiden kunnossapitoa. Toimintakeskuksessa järjestetään noin 70 kehitysvammaiselle tai vajaakuntoiselle henkilölle työ- ja päivätoimintaa. Rivakka työllistää myös 11 avotyöntekijää. Tuotteet: – Tilaustyönä mattoja, poppanoita sekä pienimuotoisia kankaanpaino- ja ompelutöitä. – Alihankintaa yrityksille. – Piha-alueiden kunnossapitoa. – Työntekijöitä avotyöhön. Osoite: Käpälämäenkatu 14, 11710 Riihimäki Nettisivut: www.facebook.com/pages/Toimintakeskus-Rivakka Näin tilaat: Käsityömyymälämme on auki ma-pe klo 8-15. Tee tilaus käsityöosastolta, p. 050-5633697. Otamme vastaan alihankintatöitä yritykTOIMINTAKESKUS siltä, soita ja kysy tar RIVAKKA jousta p. 050-5633 380. Teatteri Wärjäämö Taideverstas Wärjäämö on Tampereen kaupungin taidepainoitteinen toimintakeskus kehitysvammaisille. Siellä toimii mm. kehitysvammaisten harrastajateatteriryhmä. – Tervetuloa seuraamaan teatteriesityksiä! Esitykset löytyvät Facebook-sivuiltamme. – Mamsellin kahvihuone auki ma–to klo 10–15 ja pe klo 10–13, elokuvaesitykset keskiviikkoisin klo 13. – Katso lyhytelokuviamme netissä! (www.tampere.fi/warjaamo) – Wärjäämöön voi hakea töihin läpi vuoden. Osoite: Kanavaraitti 3 , 33210 Tampere Nettisivut: www. tampere.fi/warjaamo sekä Facebook: Taideverstas Wärjäämö Näin tilaat: Kysele lippuja p. 0400 256 393 tai sähköpostitse senja.pykalainen@tampere.fi. Iris Tenhunen 6 • 2012 17
The Voice of Finland -tv-kilpailussa suuren yleisön tietoisuuteen noussut näkövammainen musiikin ammattilainen Mikko Herranen ei jäänyt lepäämään laakereillaan. Ensimmäinen levy Kylmä maailma ja esikoisen syntymä osuivat molemmat viime kesälle. 18 M ikkelin kupeessa kasvanut, nykyisin Helsingin Kalliossa asuva, näkövammainen musiikin moniottelija Mikko Herranen, 35, niitti mainetta viime talven aikana televisiossa nähdyssä the Voice of Finland -laulukilpailussa. Mikko pääsi siinä semifinaaliin saakka ja oli kiistaton yleisön suosikki, vaikka ei kilpailua voittanutkaan. Se ei kuitenkaan miestä jälkeenpäin harmita: 6 • 2012
Rokki-Mikko teki esikoislevyn Teksti: Pasi Päivinen Kuvat: Imagenary /Jani Forsberg tuotti alkukesästä myös ensimmäisen oman soololevynsä Kylmä maailma. Sen kaikki viisut ovat lähtöisin Mikon omasta kynästä. Mikko on tehnyt tähän mennessä yli 1200 keikkaa. Hän on myös ollut mukana kymmenissä levyprojekteissa soittamassa, laulamassa, tuottajana, äänittäjänä, miksaajana ja useissa projekteissa kaikkea tätä yhdessä. Mikko soittaa kitaraa, pianoa, rumpuja, bassoa ja tietysti laulaa. Hänellä ei ole varsinaista pääinstrumenttia, mutta kun pyydän häntä valitsemaan yhden, pienen miettimisen jälkeen Mikko päätyy valitsemaan laulun. Musiikin moniottelija kertoo nauttivansa työstään täysin siemauksin. Lusikat ja kattilat soittimina Mikko Herrasta kysytään paljon keikoille ja mediakin seurailee hänen elämäänsä. Näkövammainen muusikko pitää kuitenkin ohjat omissa käsissään ja keskittyy musiikkiin. ”Kilpailun voiton myötä olisin joutunut liikaa toisten ohjailtavaksi ja hoitamaan myös voitosta seuranneita velvotteita, joten oli parempi, etten voittanut. Saan edelleen tehdä musiikkia omilla ehdoillani. Mutta tietysti sain osallistumisen myötä lisää julkisuutta, jota jokainen tällä alalla pärjäämiseksi tarvitsee”, Mikko summaa The Voice of Finlandin saldon. Mikko Herrasella on takanaan jo pitkä ura muusikkona, sillä hän on soittanut ja laulanut useissa eri kokoonpanoissa. Hänen soundiaan on kuvattu sanoilla ”Kolmatta naista ja Staminaa samassa paketissa”. Mikon hitaampia kappaleita on verrattu myös Ismo Alangon tuotantoon. Musiikkikriitikoiden mukaan kappaleiden tyylilajina on rock’n’metalli. Kappaleet omasta kynästä Mikko Herranen tuottaa, äänittää ja miksaa omalla Noise Floor -studiollaan, jossa hän 6 • 2012 Mutta mistä kaikki tämä oikein lähti liikkeelle? Tarinat kertovat, että ennen kuin Herrasen lapsuudenperheeseen tuli oikeita soittimia, käytettiin äänilähteinä muun muassa kattiloita, lusikoita, ämpäreitä ja melkein mitä tahansa, mitä vain kotoa löytyi. ”Musiikki on kuulunut Mikon elämään miltei syntymästä saakka. Tosin lastenlauluja ei repertuaariin kuulunut edes pikkupoikana, vaan alusta asti sen piti olla rock”, muistelee Mikon kaksoissisko Johanna Herranen, joka on hänen laillaan musiikillisesti lahjakas. Olen tuntenut Mikon lapsesta saakka ja muistan hänen laulaneen aina rockia näkövammaisten lasten leireillä. ”Siinä kun muut lapset laulelivat Aatsipoppaa, pojat teki soppaa, Mikko halusi laulaa Hassisen Koneen Rappiolla -kappaletta”, Johanna Herranen kertoo. ”Muistaakseni meille tuli piano, kun olin kolmivuotias. Ensimmäiset rummut saatiin olohuoneen nurkkaan ollessani viiden vanha. 19
kin lähteä opiskelemaan musiikkia, koska se on jotenkin sellainen juttu, että sitä ei tarvitse ikinä ajatella, mutta se on silti aina mukana.” Mikko aloitti Helsingin Pop & Jazz -konservatoriossa ensin tanssimuusikkolinjalla. Myöhemmin hän vaihtoi muusikko- ja sitten tuottajalinjalle. ”Lopetin koulun kesken, kun töitä alkoi kertymään runsaammin eikä se opiskelu oikein sujunut. Siitä asti olen soittanut erilaisissa bändeissä, joista tunnetuin lienee Velcra. Minulla oli myös oma bändi, Rust”, Mikko kertoo. Kilpailu oli hyvä kokemus Omalla Noise Floor -studiollaan musiikin moniottelija Mikko Herranen purkitti myös esikoislevynsä Kylmä maailma. Tosin rumpuharrastus ei vielä tuolloin ollut kovin vakavalla pohjalla. Rummut piti nimittäin jossain vaiheessa laittaa myyntiin, kun piti saada rahaa tietokoneeseen, että pääsee pelaamaan PacMania”, Mikko hymähtää. Muistan itsekin elävästi , miten lapsena Herrasen perheessä kyläillessämme Mikon isä yritti suostutella Mikkoa vaihtamaan rummut tietokoneeseen, jotta kotona olisi edes välillä vähän hiljaisempaa. Jossain vaiheessa Mikko ja Keijo-isä saivatkin ”kaupat” syntymään – mutta tietokoneen saapumisen jälkeen saapui aika pian myös uusi rumpusetti perheen kotiin Otavaan. Sen pitää olla rokkia Joensuulaisena ja itsekin paljon Hassisen konetta kuunnelleena mieleeni ovat mukavina lapsuusmuistoina jääneet Mikon lapamadon ohuella äänellä loistavasti laulamat Hassisen Koneen biisit. Lauloi Mikko muutakin Suomi-rokkia ja vähän iskelmääkin. Muistanpa hänen vetäisseen eräällä lastenleirillä Irwinin rallinkin. 1980-luvun mukavien leirimuistojen jälkeen on kuitenkin virrannut paljon vettä Pielisjoessa. Mikon The Voice of Finlandissa esittämät tulkinnat Ismo Alangon Suomi-rokin klassikoista olivat jo veret seisauttavia. Hassisen Kone on ollut monille muillekin artisteille innoittajana. Mikko on onnellisen sattuman myötä päässyt seuraamaan tämän rokin ammattilaisen puurtamista varhain ja läheltä. ”Kävin esikoulun Jyväskylän näkövammaisten koululla, ja siellä oli siviilipalvelusta suorittamassa Hassisen Koneen kitaristi Reijo Heiskanen. Istuin usein Reijon huoneen lattialla hänen treenatessaan kitaralla Hassisen Koneen biisejä”, Mikko kertoo. 20 Kuulijakommentteja Mikko Herrasen levystä Kylmä maailma: ”Hmm,hämmennyin ensi kuulemalla, kun odotin englanninkielisiä biisejä, ehkä juuri Voicen takia. Hyvät sanoitukset ja muutenkin kova meno, sopii Herraselle kuin nenä päähän” ”Herranprkl miten timanttista jyystöä! Tätä lisää.” ”Useammassa vedossa huomaa Velcra-yhteyden. mut ei se väärin oo. HYVÄ LEVY!” ”Ei perhana, enpä olisi osannut odottaa näin hyvää levyä… Taidan joutua ostamaan” ”Todella freeshiä kuunneltavaa! Sanoitukset, soundi ja melodia ovat aivan huikeita! Parasta Suomi heviä suomeksi laulettuna mitä olen kuullut, ei voi muuta sanoo! Propsit Herraselle!” ”Tämän levyn myötä ainakin mulle konkretisoitui, mitä tarkoittaa kun sanotaan, että halutaan musiikilla koskettaa ihmisiä. Näissä biiseissä on paljon tunnetta, mutta myös ajattelemisen aihetta.” (Ylex, Popuutiset) Ensimmäinen bändi Dead Adolf Mikko kertoo aloittaneensa rumpujen soiton tosissaan 13-vuotiaana. ”Ensimmäinen bändi, jossa soitin rumpuja, oli alkuperäiseltä nimeltään Dead Adolf. Meitä sällejä tosin hävetti tuo nimi niin paljon, ettei sitä oikein koskaan kehdattu kertoa kenellekään, ja bändin nimi vaihtui pian DeControlliksi. ”Yläasteella ja lukion alkuaikoina ajattelin, että lähden opiskelemaan atk-alaa, mutta tietokoneet alkoivat kyllästyttää. Päätin- 6 • 2012 Mikko osallistui viime talvena Suomen ensimmäiseen The Voice of Finland -laulukilpailuun tv-kanava Nelosella. ”Lähdin mukaan, koska se on erilainen kisa kuin vaikkapa Idols. The Voicessa ratkaisee se, laulaako hyvin eikä se, onko tukka hyvin”, Mikko kiteyttää. Hän sai haluamansa valmentajan, Mic hael Monroen, ja pääsi tiukoista kaksintaisteluista jatkoon. Semifinaaleissa Mikko lauloi loistavasti ja näytti todella maailmanluokan menoa hypäten lopuksi lavalta yleisön keskelle. Jos päätös olisi ollut pelkästään yleisön käsissä, Mikko olisi finaalissa varmaankin ollut erittäin vahvoilla. The Voice of Finland on Mikon kokemuksen mukaan loistava mahdollisuus uusille artisteille päästä promoamaan eli markkinoimaan itseään. ”Parasta The Voicessa on se, ettei siinä pyritä muokkaamaan ihmisiä, vaan keskitytään tuomaan persoonia esille sellaisina kuin he ovat”, Mikko kehuu. Keikkakysyntää riittää Kilpailun voitto ei ole menestymisen kannalta välttämätöntä, sillä lahjakkaat ja kiinnostavat persoonat erottuvat muutenkin joukosta. Vaikka Mikko ei yltänyt finaaliin, hän on saanut kilpailun jälkeen vähintään yhtä laajaa julkisuutta kuin voittaja. ”Keikkakyselyjä on tullut todella runsaasti. Minua on pyydetty keikoille myös esittämään cover-biisejä, mutta en ole siitä jaksanut innostua. Esitän mieluummin omaa tuotantoani, ja olenkin halunnut valikoida mitä ja missä esitän.” The Voice of Finlandin tuomalla julkisuudella on ollut Mikolle sekin merkitys, että hän sai levy-yhtiön kiinnostumaan jo pitkään valmistelemastaan soololevystä. Yhtiön tehtäväksi jäi lähinnä sen markkinointi. Haastattelua tehdessämme levy oli vasta tulossa julkisuuteen. Myöhemmin kesällä syntyi myös perheen esikoinen, joten keikkaja kotikiireitä Mikolla riittää. ”Kieltämättä itseäkin jännittää, millaisen vastaanoton levy saa”, Mikko myöntää keskustelumme päätteeksi.