Tukilinja 5/2010 - Lehtiluukku.fi

TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 5 s. ? elokuu ––– syyskuu 2010 19 Oulun Lohissa kaikki polskivat samassa altaassa s. 14 Miten etsitään erityisnuorelle opintopaikka? s. 6 Isät ja pojat viihtyvät Turussa karting-auton vauhdissa
t Kansi tukilinja Nro 5 / elokuu – syyskuu 2010 JULKAISIJA Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Koskelontie 19 A, 02920 Espoo. P. 09-3487 0314 (klo 8.30–14.30) tai vktt@tukilinja.fi Tukilinjan tilaajapalvelu: P. 09-34872722 (ma-to klo 8.30–15.30, pe klo 8.30–14.30). Yhteys muina aikoina: www.tukilinja.fi, tilaajapalvelu@tukilinja.fi, Postiosoite: Koskelontie 19 A, 02920 Espoo. TUKILINJA-APURAHAt Ohjeet tuen hakuun: www.tukilinja.fi. Tietoa tukitoiminnasta löytyy myös lehden loppusivuilta ja takakannesta. Tukikoordinaattori p. 09-3487 0313, apurahat@tukilinja.fi. Postiosoite: Koskelontie 19 A, 02920 Espoo. TUKILINJAN toimitus: Koskelontie 19 A, 02920 Espoo Päätoimittaja: Iris Tenhunen, p. 09-3487 2726, toimitus@tukilinja.fi TUKILINJA.FI Verkkosivut tarjoavat tietoa toiminnasta, keskustelua, vierasblogin ja menovinkkejä. TUKITOIMINNAN TUKILUURI Tukikoordinaattori neuvoo tuen hakuun ja vammaispalveluihin liittyvissä kysymyksissä puhelin 09-3487?0313. tiistaisin klo 10–12.00 torstaisin klo 13–15.00. Kaikki polskivat samassa altaassa, kun Oulun Lohet harjoittelevat. Erityisuimarit on integroitu tämän uimaeuran toimintaan niin, että he käyvät samoissa harjoituksissa ja kilpailumatkoilla muiden kanssa. Taitojen opettaminen erityisuimareille vaatii ohjaajilta hieman tavallista enemmän aikaa, mutta valmennuksessa tarvittavat taidot voi saada SLU:n ohjaajakoulutuksissa. Kansikuva: Erityiskilpauimari Miina Heikkinen harjoittelee. (Kuva: Minna Korva-Perämäki.) 7 kysymystä erityisammattikoulutuksen suuntaamisesta työelämään Bovallius-säätiön toimitusjohtaja Heikki Suopohja kritisoi tutkintokeskeistä koulutusjärjestelmää. 4 Oulun Lohissa toimii erityisuimareiden kilparyhmä. Tukipointti: Perille maksusitoumuksella. Tukikoordinaattori Sanna Nupponen kertoo, miten varmistetaan se, että tuki menee perille aiottuun kohteeseen parhaalla mahdollisella tavalla. 9 sisäl Info Telkkarista tulossa esteetön; Lavatansseihin; Prinsessa-elokuva kertoo mielisairaalasta; Ulkonäkörajoitteinen kesäteatterisankari; Musiikkia Taiteiden yössä; Uusi Xbox toimii ohjaimitta; Vammaistaidetta Jyväskylässä; Zachin huumori puree Oprah-kilpailussa. 4?–?5 Tukikohde: Pojat ja isät pääsevät nyt nauttimaan vauhdin hurmasta, kun Turun lihastautiyhdistys sai oman, erityisvarustellun karting-auton. Sitä 6 vuokrataan toki muillekin. it-TUKILUURI Tukilinjafoorumin IT-koordinaattori neuvoo tuen hakijoita tietotekniikan hankintaan ja käyttöön liittyvissä kysymyksissä. puhelin 09 3487?0642. torstaisin klo 12–14.00. Tukikohde: Leirikoulu on lapsille kouluelämän huippukokemus. Sellainen se oli ainakin Marjatta-koulun 8-luokkalaisille, jotka matkasivat Tarttoon. 11 Kohti haaveiden työtä Mistä löytyy se oikea ammattioppilaitos ja linja erityisnuorelle, mietitään tänäkin talvena monen nuoren kotona. 14 Ammattiopintoja tarjolla Kokosimme listan erityisammattiop- WWW.TUKILINJA.FI Tilaushinnat: 4 kk 29,10 e 6 kk 38,50 e 1 v 70 e Kestotilaus 70 e?/vuosi Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille markkinointi- tai muihin tarkoituksiin. ISSN Paino 1458-6304 Kirjapaino Jaarli Oy Rami tekee musiikkia. IlmestyY: 6 kertaa vuodessa. Seuraava lehti ilmestyy lokakuun 1. viikolla. tukilinj a 5 ? ? 2010 l Blogi ja meno vinkit netissä Opiskelupaikkaa etsivä Rami esittäytyy tämän lehden sivulla 13. Lue Ramin loppukesän kuulu miset Blogilinjalta netistä, ja keskustele hänen kanssaan. Nettisivuilta löydät myös tuoreet vammais alan menovinkit sekä mielenkiintoisia vam maisaiheisia uutisia maailmalta.
Pääkirjoitus Iris Tenhunen Pakkokeinot viimein lain valvontaan Alex Lundell nauttii kartingauton vauhdista, kun Erik-isä istuu kuskin penkillä (s 6). ältö pilaitoksista sekä muiden oppilaitosten erityisopiskelijoille suunnatuista 16 linjoista. Oulun Lohissa kaikki polskivat samassa altaassa, sillä erityisuimarit ovat yksi ryhmä muiden mukana. He ovat mukana myös kisamatkoilla, sillä erityisuinnin kilpailut integroidaan jatkossa tavallisten kisojen yhteyteen. 19 Aloita liikkuminen matalan kynnyksen lajilla. Monessa lajissa osataan jo soveltaa taitojen harjoittelua eri tavoin rajoitteisille harrastajille. 20 Liikuntajärjestöt lämpenevät jo eri puolilla Suomea erityisliikunnan 20 integraatiolle. Cross Over tarjosi punkkia, tanssia, burleskia ja runoutta, kun vammaiset ja vammattomat kohtasivat kulttuurifestivaalin merkeissä. Sen aikana juhlittiin myös uuden vammaiselokuvan Vähän kunnioitusta ensi-iltaa. 21 Kerjäläisestä sosiaalitieteilijäksi ja monta muuta ihmeellistä tarinaa löytyi Etiopiasta, jossa suomalaiset vammaisjärjestöt auttavat vammaisia 24 opiskelijoita. Ammattitaidoista kisaaminen antaa erityisopiskelijoillekin luottamusta omaan työkykyyn. Vuosittaisessa Taitaja-tapahtumassa he kilpailivat nyt tasaveroisesti omas28 sa TaitajaPLUS-sarjassaan. VAKIOT WWW-haku 9 Osoitteita internetin vammaissivuille. kaa tässä lehdessä. Lue lisää netistä ja kommentoi! Tulilinjalla 10 Kolumnisti Tuula Henttu pohtii edunvalvonnan etuja. Kirjavinkki 17 Uutuuskirjoja, joissa käsitellään toimintarajoitteita. Blogilinjalla 13 Opiskelupaikkaa vaille jäänyt Rami kirjoittaa blogia elo?–?syyskuussa. Bloggaaminen al- Videouutuuksia 23 Videoita, joissa käsitellään erilaisuutta. Ruudun takaa 27 Arvioita vammaisaiheisista tv-ohjelmista. Lukijafoorumi 30 Kirjeitä ja keskustelua. Tukipäätöksiä 32 Tukilinjan myöntämiä apurahoja touko- ja kesäkuulta 2010. Jaloittelua 35 Kaisa Leka piirsi ampu taationsa sarjakuvaksi. tukilinj a 5 ? ? 2010 l Suomi ei ole vielä voinut ratifioida eli vahvistaa noudattavansa YK:n vammaisten oikeuksien julistusta. Syynä on se, ettei lainsäädäntömme takaa vammaisille julistuksessa luvattuja oikeuksia. Meillä on esimerkiksi säädetty laissa niin väljät oikeudet pakkokeinojen käyttöön laitoshoidossa, että siitä on kiinnostuttu jopa kidutuksen kieltämistä ajavan ihmisoikeusliikkeen piirissä. Alkava syksy voi tuoda tähän parannusta. Eduskunnasta on nimittäin kantautunut tietoa, että pakkokeinolainsäädäntöä oltaisiin jo ennen joulua uudistamassa. Hyvä niin. Kesäkuussa saatiin toinen pitkään kaivattu lakimuutos. Laitoshoidossa oleva vammainen ihminen tai vanhus voi omalla päätöksellään muuttaa toiselle paikkakunnalle esimerkiksi omaisiaan lähemmäksi. Entisen kotikunnan on maksettava muuttajalle sellainen laitoshoito, jota kohdekunnan käytäntöjen mukaan annetaan. Ehkä siis piankin Suomi voi allekirjoittaa vammaisten oikeuksien julistuksen. Mitä se sitten tarkoittaa – onhan noita papereita tehtailtu ennenkin, eivätkä hyvät aikeet silti muutu käytännnöksi? Minä asetan luottamukseni suomalaisten kunnioitukseen lakia kohtaan: mikä on lakiin kirjoitettu, sen mukaan tehdään. Lait ovat meitä aina auttaneet. Suomi taisteli itsensä itsenäiseksi nojaamalla Ruotsin vallan ajalta periytyneeseen länsimaiseen lainsäädäntöömme, jota Venäjä ei heti ryhtynyt mitätöimään. Kun ryhtyi, sehän herätti kansassa raivoa: ei noudatettu selvää lakia! Me tiedämme kokemuksesta, että lait ovat meille hyväksi, sillä ne suojelevat meitä mielivallalta. Samalla tavoin ne toimivat myös vammaisten ihmisten suojana. Voihan mikä tahansa laitos, työntantaja tai koulutuksen tuottaja väheksyä vammaisen oikeuksia. Mutta silloin hänellä on oikeus viedä asia tuomioistuimen ratkottavaksi. Ja siellä tehdään oikeutta lakipykälien, ei ennakkoluulojen mukaan. YK:n vammaisten oikeuksien sopimus tulee ennen pitkää nousemaan samaan asemaan kuin lasten oikeuksien sopimus. Se vaikuttaa monen maan lainsäädäntöön, ja tekee maailmaa paremmaksi. Pykälä pykälältä. Ei siihen sitä paitsi taida olla muutakaan keinoa.
ERITYISNUORIA PITÄISI KOULUTTAA TYÖELÄMÄÄN Bovallius-säätiön toimitusjohtaja Heikki Suopohja. Heikki Suopohja/HS Vieraskynä-palsta 15.6.2010 S. ja A. Bovalliuksen säätiön toimitusjohtaja Heikki Suopohja kritisoi tutkintokeskeistä erityisammattikoulutusta (ks. sitaatti oikealla). Hänestä olisi tärkeämpää varmistaa nuorten pääsy työelämään. 1. Toteutetaanko Bovallius-ammattiopistoissa työssäoppimista enemmän kuin muissa erityisammattioppilaitoksissa? ”Bovallius-ammattiopiston strategia perustuu vahvalle panostukselle harjoitteluun ja työssäoppimiseen. Tämän vuoksi säätiö on perustanut Bovallius-Palvelut Oy:n ja Bovallius-Bio Oy:n, joiden avulla työpainotteista opetusta voidaan toteuttaa paremmin kuin muissa ammatillisissa erityisoppilaitoksissa." 2. Paljonko työssäoppimista nykyiset ammattitutkinnot sisältävät, ja paljonko niiden pitäisi sisältää? ”Työssä oppimisen määrät vaihtelevat eri alojen ja opiskelijoiden kesken. Jokaiselle opiskelijalle tehdään henkilökohtainen opetuksen järjestämistä koskeva suunnitelma, joka sisältää teoriaopetusta ja työssä oppimista opiskelijan edellytysten ja tarpeiden mukaisesti. 3. Voisiko näyttötutkinto olla ratkaisu ongelmaan? ”Osalle opiskelijoita näyttötutkinto voi olla oikea tapa saavuttaa ammattitaito. Tärkeätä olisi, että järjestelmä mahdollistaisi entistä paremmin osatutkintojen suorittamisen.” 4. Tällä hetkellä ammattiopistot eivät tee kiinteää yhteistyötä TE-toimistojen kanssa valmistuvien opiskelijoidensa työnhaussa. Pitäisikö se tehdä pakolliseksi? ”Nykyiseen ammatillisesta koulutuksesta annettuun lakiin sisältyy säännöksiä, jotka velvoittavat koulutuksen järjestäjiä olemaan yhteistyössä työelämän kanssa. Samoin lakiin sisältyy säännös, joka velvoittaa koulutuksen järjestäjää noudattamaan lakia kuntoutuksen asiakasyhteistyöstä. Uusia pakottavia säännöksiä ei siten tarvita, vaan yhteistyötä voidaan parantaa jo nykyisellä lainsää "Ainakaan vajaakuntoisten koulutuksessa nykyinen järjestelmä ei vastaa tarkoitustaan. Sen tavoitteena on, että myös jokaisella vajaakuntoisella nuorella on koulun jälkeen mapissaan ammatillisen koulutuksen tutkintotodistus, vaikka todistuksella ei olisi mitään mahdollisuutta saada tutkintoa vastaavaa työtä." dännöllä. Bovallius-konsernilla esimerkiksi on jatkuva ja tiivis yhteys työvoima- ja muihin viranomaisiin.” 5. Tilastointia erityisopiskelijoiden työnsaannista ei opistokohtaisesti tehdä. Pitäisikö oppilaitosten määrärahat suhteuttaa opiskelijoiden työllistymismääriin? ”Ammatillisen koulutuksen rahoitukseen ollaan parhaillaan kehittämässä erilaisia tuloksellisuusindikaattoreita, joihin rahoitusta pyritään kytkemään. Ammatillisen erityisopetuksen rahoitusta on kuitenkin vaikea kytkeä liian vahvasti työllistymiseen, koska tavoitteita ei esimerkiksi valmentavassa koulutuksessa voida aina asettaa näin korkealle. Jossain määrin rahoitus on kuitenkin syytä kytkeä tavoitteiden saavuttamiseen.” 6. Miten käytännön työssäoppimista voitaisiin tehokkaasti lisätä? ”Opetussuunnitelmia olisi edelleen kehitettävä siten, että ne mahdollistaisivat teoreettisen opetuksen vähentämistä niiden opiskelijoiden kohdalla, joille työssä oppiminen tarjoaa kehittymismahdollisuuksia. Osatutkinnot ja tutkinnot avustaviin tehtäviin tulisi sisällyttää koulutusjärjestelmään, ja lisäksi ammatillisessa erityisopetuksessa tulisi luopua jatkokoulutuskelpoisuuden vaatimuksesta. 7. Pitäisikö palkaton avotyö mielestänne kieltää? Nythän kunnat saavat sitä kautta ilmaistyöntekijöitä, kun nuoria ei ohjata tehokkaasti palkkatyöhön. ”Kaikki työ, palkallinen ja palkaton, on parempi vaihtoehto kuin jääminen työelämän ja sitä kautta yhteiskunnan ulkopuolelle. Kaikesta nuorena tehdystä työstä, palkallisesta tai palkattomasta, on hyötyä jossakin myöhemmässä elämän vaiheessa.” Iris Tenhunen tukilinj a 5 ? ? 2010 l Esteet pois telkkarista Ensi vuonna kotimaisiin tv-ohjelmiin lisätään asteittain etenevään tahtiin tekstitys. Kuulovammaiset voivat sen jälkeen seurata ohjelmia lukemalla puhutut juonnot ja vuorosanat tekstinä ruudulta. Tämä auttaa muitakin kuin kuulovammaisia tilanteessa, jossa televisiossa ei voi pitää ääntä. Näkövammaiset kuulevat puheen, mutteivät näe kuvaa. Heitä hyödyttää tv-ohjelman tapahtumien ja esiintyjien sanallinen kuvailu eli kuvailutulkkaus, jota myös aletaan lisätä ohjelmiin. Näkövammaisia auttaa myös vieraskielisten ohjelmien tekstien tarjoaminen puhutussa äänimuodossa. Esteettömyyttä edistävä lakimuutos hyväksyttiin 21.6. Tanssit Mäntsälän lavalla järjestetään sunnuntaina 8.8. klo 14–17 lavatanssit, jonne kehitysvammaiset ihmiset saattajineen ovat tervetulleita. Liput maksavat 12 e ja solistina kuullaan Anita Hirvosta yhtyeineen. Tanssit järjestää Mäntsälän seudun Kehitysvammaisten Tuki ry, ja mukaan voi ilmoittautua etukäteen sähköpostilla kt.korhonen@pp.inet.fi tai p. 040 662 774.
Aukeaman kokosi Iris Tenhunen Prinsessa sairaalassa Valoisaksi ja humoristiseksi mainostettu elokuva Prinsessa saa ensi-iltansa 10.9. Se kertoo Kellokosken mielisairaalan tunnetuimman potilaan, itseään kuninkaallisena pitäneen Anna Lappalaisen (1896?–1988) elämästä. Tämä entinen kabareetanssija, taiteilijasielu ja lämmin, iloinen persoona eli 50 vuotta sairaalassa. Hän onnistui siellä luomaan niin merkittävän elämänkaaren, että hänen muistokseen pystytettiin sairaalan puistoon patsas vuonna 1995. Prinsessa on dokumenttohjaajana arvostetun Arto Halosen ensimmäinen pitkä fiktioelokuva. Hän aloitti uransa elokuvantekijänä ohjaamalla televisioteatterille 1990-luvulla kaksi tv-elokuvaa. Prinsessaa esittää Katja Kukkola, joka oli pääosassa myös elokuvassa Eläville ja kuolleille (2005). Muissa keskeisissä osissa nähdään Samuli Edelmann, Krista Kosonen, Peter Franzén, Pirkka-Pekka Petelius, Antti Litja ja Tapio Liinoja. Nuorisoa kiinnostanee myös PMMP-yhtyeen jäsenen Paula Vesalan elokuvadebyytti hoitaja Elsana. Mukana elokuvanteossa on ollut Mielenterveyden keskusliitto, ja elokuvan yhteyteen on tulossa koululaisille suunnattu kampanja erilaisuudesta. Ilkka Raitasuon ja Terhi Siltalan elämäkerta nimeltä Kellokosken prinsessa ilmestyy Liken kustantamana syksyllä. Katja Kukkola (oik.) esittää Prinsessaa. info Vaku-taidenäyttely nyt Jyväskylässä Vammaisten ihmisten taideharrastusta edistävän Vammaisten kuvataideprojekti Vakun kolmas näyttely pidetään Jyväskylässä 23.8.– 3.9. yliopiston päärakennuksen avarassa, esteettömässä käytävässä. Näyttelyn jurynä toimii taiteilija Ahti Isometsä, joka valitsee myös 2?000 euron Vuoden vammaistaiteilija -stipendin saajan. Näyttely on osa Niilo Mäki Säätiön 20-vuotisjuhlia. Taiteiden yössä tapahtuu Vammaisten tekijöiden taidetta ja musiikkia on ilahduttavasti tuotu esiin Helsingin Taiteiden yö -tapahtumissa. Nyt 27.8. pidettävässä tapahtumassa on Espan lavalla kuultavana erityismusiikkikeskus Resonaarin sekä lyhytaikaiskoti ja työpaja Lyhdyn muusikoita. Lyhty ry järjestää 26.9. Savoy-teatterissa myös oman konserttinsa nimeltään On ihmisiä, joiden tarkoitusta ei tiedä. Se rakentuu Vappu Salivuoren runojen sekä Eino Leinon runoteoksen Hymyilevä Apollo ympärille. Mukana illassa esiintyvät myös Resonaarin muusikot, jotka yhdessä EriKulke ry:n kanssa esittävät pienoismusikaalin Ensiksikin ja toiseksi. Illan lopuksi kuullaan edesmenneen Vappu Salivuoren runoja näyttelijä Lassi Alhorinteen tulkitsemina. Lippuja saa Lippupalvelusta, ja maistiaisia jo Taiteiden yössä. Ulkonäkörajoitteinen älykkösankari Vielä elokuussa pääsee Suomenlinnaan katsomaan Ryhmäteatterin kesänäytelmän sankaria, Cyrano de Berceracia. Tämä 1600-luvun herrasmies omasi sekä viiltävän älyn, kir- joittajanlahjoja että harvinaisen pitkän nenän, jollainen nykyään varmaan katsottaisiin epämuodostumaksi ja leikattaisiin vaatimattomammaksi tuulen halkojaksi. Ennen kirurgian kehittymistä Cyranon ei auttanut kuin opetella miekkailemaan ja nöyrtyä kuhertelemaan sydämensä valitun kanssa komean, mutta tyhmän nuorukaisen taustavoimana. Carl-Kristian Rundmanin Cyrano tekee, minkä mies voi, ja saa lopulta neidon sydämen. Vammaisuutta ei näytelmässä pohdita, vaan keskitytään romantiikkaan ja sodankäyntiin. Älykkäillä repliikeillä ilakointia haittaa osin heikko kuuluvuus. Hieman kankea esitys voi loppukesällä jo sujua Iris Tenhunen liukkaammin. tukilinj a 5 ? ? 2010 l Tsekkaa Zach! Talk-show-ohjelmien kantaemo, amerikkalainen Oprah etsii kilpailulla uutta ohjelmanvetäjää. Parhaan esittelyvideon lähettäjälle perustetaan siis oma tvshow! Kärjessä yli 2,5 miljoonalla äänellä on cp-vammainen nuorimies Zach, jonka hauska video eri tv-ohjelmaideoista ja niiden toteuttamisesta vammaisena kannattaa ehdottomasti nähdä! Se löytyy guuglaamalla "Zach's Oprah Audition". Pelittäjille Uusi ohjaimeton X-box 360 Kinect-tunnistaa käyttäjän eleet, liikkeet ja puheen, ja mahdollis taa pelaamisen ilman ohjaimia. Ohjaus tapahtuu joko englantia puhuen tai eleillä. Laitteella voi myös katsoa elokuvia ja kuunnella musiikkia, pian myös soittaa videopuheluja PC:lle. Laite käynnistyy, kun pelaaja tulee sen eteen ja kertoo sanoin tai elein, mitä haluaa. ! Tiesitkö? Suomen 217 000:sta työeläkettä saavasta työkyvyttömästä käy ansiotyössä alle kymmenes. Joka kuudes heistä kuitenkin haluaisi tehdä osa-aikatyötä. Jos he kaikki työllistyisivät, nousisi työllisyysaste jopa prosentilla. Eläketurvakeskuksen kyselytutkimus
Alex ja isä Erik Lundell viihtyvät kartingradalla yhdessä. tukilinj a 5 ? ? 2010 l
Vauhdin hurmaan pääsevät nyt kaikki – ainakin Turuus! Ensimmäinen vammaisten käyttöön sopiva karting-auto rahoitettiin sponsorivoimin ja Tukilinjan apurahalla. Teksti: Mirja Lahnaviiki Kuvat: Esa Kulmala Turun seudun lihastautiyhdistyksen ikioma karting-auto valmistui sopivasti ennen kesälomia. Tällaista vaikeasti vammaisten lasten ja nuorten käyttöön soveltuvaa autoa ei löydy muualta Suomesta. Vammaisia kuljettajia varten erikoisvarustellussa karting-autossa on kaksi rinnakkaista penkkiä, toinen kuskille ja toinen matkustajalle. Näin matkustaja saa kokea vauhdin hurmaa yhdessä kuskin kanssa. Kuljettajakin voi olla jaloistaan vammautunut, sillä jalkoja ei ajaessa tarvita. Auto toimii käsikaasun avulla. Matkustajan penkki on tukeva ja korkeaselkäinen rallipenkki, jossa kypärä kiinnitetään pään heittelehtimisen estämiseksi tiukasti penkkiin kiinni. Nelipisteturvavyöt pitävät erikokoisetkin matkustajat tukevasti paikoillaan. Auton hankkiminen ja varustelu oli pienelle yhdistykselle iso ponnistus, johon haettiin ja saatiin tukea monelta taholta – muun muassa Tukilinjalta. Auton kustannuksissa, varustelussa ja muutostöissä on yhdistystä tukenut erityisesti Turkukarting oy, jonka radalle auto on myös sijoitettu. Siellä sitä voivat vuokrata muutkin kuin lihastautiyhdistyksen jäsenet. Miksi juuri karting-autoa tarvittiin? Karting Karting eli vanhalta nimel tään mikroautoilu on sekä harrastajille että kilpailijoil le sopiva autourheilulaji. Kilpa-ajajista esimerkiksi Mika Häkkinen, Keke Ros berg ja Kimi Räikkönen ovat aloittaneet uransa kartingissa. Karting ja lihastauti eivät heti ensimmäisenä kuulijan mielessä yhdisty, mutta siinäpä olikin hyvä syy toteuttaa projekti: ”Tähän hankkeeseen lähdettiin, koska se oli juuri meidän lapsille ja nuorille sopiva, ja kohdistui juuri niihin, joilla ei muuten ole vaihtoehtoja harrastuksiin kovinkaan paljon", kertoo lihastautiyhdistyksen toiminnanjohtaja Sirke Salmela. Karting-auto luo vaikeastikin vammaisille lapsille ja nuorille sellaisia toiminnan mahdollisuuksia, joita muilla heidän ikäisillään on. Eikä vamman tarvitse suinkaan olla vain lihassairaus, että auton rattiin pääsisi. ”Mietimme hanketta harkitessamme, että tästä hyötyvät myös muiden vammaryhmien lapset ja nuoret. Tarkoitus onkin, että syksyllä alkaisivat avoimet ryhmät, joissa voivat ajaa kaikki halukkaat”, Salmela paljastaa. Pikkupojan haaveesta totta Yhdistyksen varapuheenjohtaja Erik Lundell on se henkilö, jonka päässä ajatus erikoisvarustellun karting-auton hankkimisesta alunperin syntyi. tukilinj a 5 ? ? 2010 l ”Oikeastaan idea lähti siitä, kun poikani Alex sanoi, että hänestä tulee formulakuski. Poikani sairastaa etenevää lihassairautta ja istuu pyörätuolissa. En halunnut murskata hänen unelmiaan, ja sen tähden rupesin miettimään, miten hänen kaltaisensa lapset pääsisivät kokemaan vauhtia”, Erik Lundell selittää. 6-vuotias Alex Lundell tykkää leikkiä pikkuautojen kanssa, piirrellä sekä pelata Playstationilla ja tietokoneella. Muita harrastuksia ovat chinchillat Samu ja Silja. Ja mikä parasta, Alexilla on yksivuotias pikkuveli Aaron, joka on hänelle erittäin tärkeä ja läheinen. Pienillä pojilla kuuluu olla haaveita, niin myös Alexilla. Hän haaveilee, että joskus pystyisi kävelemään. Myös veneily ja koulun aloittaminen kiinnostavat. Tällä hetkellä Alex on kotihoidossa keväällä tehdyn selkäleikkauksen takia, mutta syksyllä hän menee esikouluun. Lihastaudit Lihastaudit eli myopatiat ovat harvinaisia neurologisia sai rauksia, joille on ominaista tahdonalaisen lihaksiston etenevä surkastuminen ja heikkeneminen. Lihastaudit etenevät yleensä hitaasti eivätkä vaikuta elinikään, mutta on myös nopeasti eteneviä lihassairauksia. Lihastauti voi ilmetä jo vastasyntyneellä. Usein se kuiten kin todetaan vasta myöhemmin lapsuudessa, nuoruudessa tai aikuisuudessa. Suomessa on noin 5?000 henkilöä, joilla on jokin hermo-lihasperäinen eli neuromuskulaarisairaus. Lihastaudit eivät yleensä vaikuta henkiseen suorituskykyyn. Yksi suuri haave on kuitenkin jo toteutunut: vauhdin huuma autoradalla. ”Uskon, että tästä tulee ihan ykkösjuttu meidän lapsille ja nuorille. Testaajat Alex ja Kalle ovat ainakin nauttineet kokemuksesta. On ollut todella palkitsevaa nähdä heidän ilmeensä ajon jälkeen”, kertoo Erik Lundell. Mallia muillekin kartingradoille Hanke vaati potilasyhdistykseltä paljon ideointia ja työtä, että tarvittavat rahat saatiin kokoon. Jäseniä yhdistyksellä on noin 600, joista puolet itse sairastavia ja puolet kannatusjäseniä. ”Ensin piti miettiä, onko meillä resursseja hankkia varoja autoon, mutta kun Turkukarting tuli todella mahtavasti mukaan tukemaan, uskalsimme lähteä matkaan. Saimme pesämunan lahjoituksena ke-
Henkilökunta on aina valmista auttamaan. Kalle ja isä Esko-Juhani Hänninen lähdössä näytösajolle. miöläiseltä yrittäjältä, ja lisäksi Tukilinjan myöntämä 3?000 euroa toi varmuutta hank keen onnistumiselle”, kertoo Sirke Salmela. Lihastautiyhdistyksen tiedotustilaisuus autosta keräsi paikalle paljon uteliaita ih misiä. Paikalla olivat myös Turkukartingin toimitusjohtaja Markku Kivinen ja auton erikoisvarustelun suunnittelija ja toteutta ja Kristian Udd. He kertovat, että Turkukartingissa ei mut risteltu suuta eikä käännetty selkää, kun yh distys kääntyi hankkeineen sen puoleen. Markku Kivinen piti lähes itsestään selvänä hankkeeseen lähtemistä. Hänen mielestään myös liikuntavammaiset lapset ansaitsevat tasavertaisen mahdollisuuden harrastaa. Kivinen antoi suunnittelu- ja toteutus työhön yhdelle työntekijälleen Kristian Ud dille, joka tarttui toimeen innokkaasti. ”Suunnittelua työn lomassa ja ennen nukkumaanmenoa”, naurahtaa Kristian, jol la on hymy herkässä poikien kanssa touhu tessa. Projektiin kului ”muutamia tunteja”, mutta niiden laskemista Kristian ei tuntu nut pitävän tärkeänä: ”Toki meni aikaa, että sai kaikki tärkeät asiat sopimaan yhteen. Turvallisuus piti ot taa kaikessa huomioon. Täytyi myös suun nitella tarkkaan sellaiset säädöt, että ne sopi vat erilaisille ja erimittaisille kuskeille." Vauhtipojat testikuskeina Eri testausvaiheissa auttoivat kuusivuotiaat vauhtipojat Alex Lundell ja Kalle Hänninen. Kaverukset paistattelivat salamavalojen lois teessa coolisti. He saivat näyttää lehdistölle, miten auto kulkee. Ihan ensimmäistä kertaa eivät pojat ol leet vauhdikkaassa kyydissä, sillä kummalla kin oli tätä ennen jo kaksi koeajoa takana. Kuin vanhat tekijät kumpikin istui vuo rollaan rallipenkkiin naama peruslukemil la kuin Räikkösellä tai Häkkisellä konsa naan. Kun lähdettiin liikkeelle, hymyt irto sivat vauhdin kasvaessa: Jesss! Kalle ei ollut moksiskaan kovasta vauh tukilinj a 5 ? ? 2010 l Ylinnä: Kalle ja Esko-Juhani Hänninen radalla. Keskellä: Isä auttaa Alexin auton istuimeen. Alinna: Alex ja Kalle ovat cooleja testikuskeja. dista – olisi pitänyt päästä vielä kovempaa. ”Alan harrastaa tätä pari kertaa viikossa”, hän ilmoittaa autosta noustuaan. Tämä tietää isälle, Esko-Juhani Hänniselle, kovaa kuntoilua. Ratin veivaaminen kovassa vauhdissa on nimittäin kuskille to della hikistä puuhaa. ”Ja poika vain vaati lu jempaa vauhtia!”, hän nauraa. Toiminnanjohtaja Sirke Salmela toivoi si yhdistyksensä suurhankkeen rohkaise van muitakin vammaisyhdistyksiä ja kar tingratoja panostamaan vammaisille käyt täjille tarkoitetun auton hankintaan. Näin vammaiset lapset ja nuoret saisivat mahdol lisuuden kokea vauhdin hurmaa muualla kin Suomessa. ”Kun hyvä ja perusteellinen pohjatyö on nyt tehty, niin tästä kelpaa muidenkin ot taa mallia.”
tuki pointti Tuki menee perille maksusitoumuksena Tukipointti on tukitoiminnasta kertova uusi palsta, jossa tiedotetaan ajankohtaisista, tukitoimintaan liittyvistä asioista. Kerron palstalla esimerkiksi tuen hakemiseen ja myöntämiseen liittyvistä muutoksista sekä toimintatavoista. Vastaan myös Tukilinja-lehden lukijoiden, tuen hakijoiden sekä tukea saaneiden tukitoimintaa koskeviin kysymyksiin. Tällä kerralla ajattelin kertoa siitä, miten varmistamme tuen perillemenon ja asianmukaisen tukivarojen käytön. Aika ajoin saamme Tukilinja-lehdessä julkaistuihin tukipäätöksiin liittyen yhteydenottoja, joissa tiedustellaan, miten Tukilinjafoorumi varmistaa apurahojen tarkoituksenmukaisen käytön. Tätä asiaa on Tukilinjafoorumissa pohdittu useinkin, ja käytännöksi on vahvistunut apurahan myöntäminen pääsääntöisesti joko välineenä tai maksusitoumuksena Tukiteksteissä mainittu apuraha tarkoittaa siis useimmissa tapauksissa maksusitoumuksena myönnettyä laskutuslupaa. Tämä maksusitoumus myönnetään suoraan hakemuksen ja siihen annetun päätöksen mukaisen palvelun tai laitteen hankintaan. Usein tuen hakijat ovat selvittäneet sopivan ja kustannuksiltaan edullisen hankintapaikan jo ennen hakemuksen lähettämistä. Tarvittaessa voimme kuitenkin sen yhteistyössä hakijan kanssa myös täältä käsin etsiä. Kun kyse on jostakin toimintavälineestä tai toiminnasta, maksusitoumus voidaan siis myöntää esimerkiksi urheilu-, musiikki- tai valokuvausliikkeeseen, seuran tai muun järjestäjän osallistumismaksuun tai vaikkapa terapiapalvelun tuottajalle. Otamme myös yleensä yhteyttä laskuttavaan tahoon ja varmistamme, että maksusitoumuksen käyttö aiotulla tavalla onnistuu, ja liikkeellä tai palveluntarjoajalla on mahdollisuus laskuttaa suoraan Tukilinjaa. Joissakin tapauksissa apuraha makse- taan myös suoraan tuen saajan tai hänen asianhoitajansa, kuten edunvalvojan tilille. Tällaisissa tapauksissa tuen saajan tulee ensin maksaa palvelu tai väline itse, ja toimittaa Tukilinjafoorumille tosite maksusta, jota vastaan apuraha sitten maksetaan tuen saajalle. Kun saajana on yhdistys, järjestö tai ryhmä, kuten koululuokka tai urheilujoukkue, voidaan tukisumma maksaa myös ryhmän hallussa olevalle yhteiselle tilille. Tukilinjafoorumin apurahakäytännöllä pyritään varmistamaan mahdollisimman nopea ja yksilöllisen tilanteen huomioiva tuki, jossa tuen saajalla on mahdollisuus valita omalta lähiseudultaan sopiva palveluntuottaja tai erikoisliike. Se auttaa esimerkiksi takuuhuollon järjestämisessä. Aina kuin vain mahdollista, pyritään tukena myönnetty apuväline toimittamaan hakijalle suoraan kotiin. Näin esimerkiksi liikuntarajoitteiset tuen saajat eivät joudu käyttämään vammaispalvelun kautta saamiaan kuljetuspalvelumatkoja välineen hakemiseen. Sanna Nupponen Petran peliplaneetta Ilmainen pelisivusto Petran planeetta pohjautuu Eevamaria Halttusen Petra-kirjoihin, joissa käsitellään monikulttuurisuutta. Pelin kehittäjä on pelistudio LudoCraft ja julkaisija Petra-kirjojen kustantaja Dramaforum. Petra seikkailee aluksi vain suomeksi, mutta tekeillä on myös englanninkielinen versio. Pelimaailmassa on moninpelejä, yksinpelejä sekä tilaa vapaalle toiminnalle. Pääkohderyhmänä ovat 6–12-vuotiaat. Peli on tehty helppokäyttöiseksi ja vuorovaikutteiseksi, ja peliympäristö turvalliseksi. Sinne ei edes pääse sisään ilmoittamatta vanhempiensa sähköpostia, jonne viesti uudesta peliympäristöstä lähtee. Sivustoa valvotaan kiusaamisen ja muiden lieveilmiöiden ehkäisemiseksi. Monotonisen pelaamisen, chattailemisen, shoppailun tai sotimisen sijasta tekeminen painottuu leikkimiseen ja tutkimiseen. Samalla on tarkoitus oppia ymmärtämään erilaisia kulttuureja ja erilaisuutta. Alussa on mahdollista seikkailla Senegalissa ja Saamenmaassa, tulevaisuudessa pelialuei ta tulee lisää. Suunnittelussa on kiinnitetty huomiota siihen, että kulttuuriset yksityiskohdat välittyvät lapsille ja nuorille mahdollisimman aitoina ja oikeina. Petra on seikkaillut jo neljässä kirjassa vuodesta 2006 lähtien. Suomalaisesta kirjasarjasta ei ole aiemmin tehty vastaavaa, netissä pelattavaa virtuaaliyhteisöä. Nuorten kuulosivut Kesä tuo tulleessaan festarit ja konsertit, joissa desibelitasot yltävät helposti vaaralliselle tasolle. Kuuloliiton kesäkuussa avatuilla, nuorille suunnatuilla Kuulosuoja-sivuilla www.kuulosuoja.fi neuvotaan käytännön vinkein, miten nuoret voivat elää vaurioittamatta kuuloaan. Ensin motividaan: Haluatko nauttia musasta ja hyvästä fiiliksestä jatkossakin? Käyttää kän- Sanna Nupponen hoitaa Tukilinjan tukitoimintaa. tukilinj a 5 ? ? 2010 l v v www.haku nykkää? Saada selvää puheesta baareissa? Kuulla mitä puhutaan luennolla tai duunipalavereissa? Sivuilla on otettu käyttöön myös julkkikset, eli sieltä löytyy esimerkiksi Jenni Vartiaisen kuulumisia ja kokemuksia: ”Uskoin ennen, että keikkojen jälkeinen ininä poistuu viimeistään parin päivän kuluessa. Yhden kerran jälkeen soikin korvat sitten pari vuotta, mutta onneksi se on nyt poissa. Siitä lähtien ovat korvatulpat olleet mukana aina varmuuden vuoksi.” Ja ne vinkit: Kannattaa pitää kuulokkeissa äänen voimakkuus ja kuuntelun kesto kohtuullisena. Jo viisi tuntia yli 89 desibelillä soitettua kuulokemusiikkia viikottain kuormittaa kuuloa enemmän kuin työpaikoilla sallittaisiin. Elokuvateatteriin sen sijaan uskaltaa jo mennä, siellä on alettu noudattaa ohjearvoja – nipin napin. Moottoripyöräilyä moni ei tule ajatelleeksi vaarana kuulolle. Kypärän sisälle syntyvä ilmavirtaus voi kuitenkin nostaa desibelit vaaralliselle tasolle. Etenkin paljon tiellä viihtyvien kannattaa satsata laadukkaisiin kuulonsuojaimiin. VAU liikuttaa Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry on alkuvuodesta syntynyt vammaisten yhteinen urheilu- ja liikuntajärjestö. Sen nettisivuilla www.vammaisurheilu.fi kerrotaan tämän lähes 40 lajin jättijärjestön toiminnasta ja palveluista. Sivut on selkeästi ryhmitelty: Tapahtumakalenterista löytyvät urheilukisat, sen yläpuolelta uutiset ja tulokset. Kuvallisten juttujen tila on varattu aluksi perustamista koskevalle tiedolle ja tapahtumille. Lajeilla on omat sivunsa. Sivuilla kerrotaan myös uudesta Sporttiklubista. Se on alle 20-vuotiaille suunnattu liikuntaohjelma, johon voi liittyä kuten kerhoon, jonka jälkeen saa tietoa, lehden ja toimintavinkkejä. Iris Tenhunen
Tulilinjalla Siis mikä edunvalvoja? Tuula Henttu. Kuulen työni puolesta tuon tuosta värikkäitä tarinoita virallisten edunvalvojien epäilyttävästä käytöksestä tai välinpitämättömyydestä. Viime talvena oli kolmessa eri tapauksessa virkamiesedunvalvoja evännyt aikuiselta kehitysvammaiselta liikuntaryhmään osallistumisen, koska kaupungin järjestämässä toiminnassa kausimaksu on 30 euroa. Äänekkäin vaatimuksin ja lähes uhkailulla saatiin nämä oudot päätökset kumottua. Oliko vaikeasti vammaisen liikuntaharrastus edunvalvojalle ensi kuulemalta outo ajatus vai tuntuiko kausimaksu liian kovalta tällaiselle asiakkaalle? * Tuula Henttu on erityisliikunnan ohjaaja ja suunnittelija Jyväskylästä. Hänen vaikeavammainen 21-vuotias Markuspoikansa asuu jo itsenäisesti palvelukodissa. 10 Päädyin kaksi vuotta sitten tuolloin 18-vuotiaan poikani raha-asioiden hoitajaksi mielenkiintoisen ja melko huvittavan prosessin kautta. Markuksen asetuttua asumaan palvelukotiin minulta kysyttiin toistuvasti, olenko hakeutumassa pojan viralliseksi edunvalvojaksi. Mikäs ettei, tuumailin, kun nyt kuitenkin parhaiten tunnen Maukan elämäntyylin ja tarpeet. Sain maistraatista pyytämäni hakupaperit, selvitin kehitysvammaisuuden, puhumattomuuden ja muut kyvyttömyydet hoitaa omia asioitaan. Palautin paperit. Seitsemän kuukautta odotettuamme virkailija soitti kertoakseen anomusruuhkasta. Sovitussa lisätapaamisessa täyttelin lisää kaavakkeita ja kyselin virkailijalta, miksi ja ketkä kaikki vaativat virallisen edunvalvojan käyttöä. Hän vastasi, ettei maistraatti vaadi, ja sitä paitsi järjestelmä sakkaa nyt jo, ennen suurten ikäluokkien asiakkaiksi vyörymistä. Hänen mukaansa maistraatilla ei tule olemaan riittäviä resursseja käsitellä kaikkia tulevia anomuksia ja vuotuisia selvityksiä. Intin edelleen: Jos maistraatti ei vaadi, niin kuka sitten vaatii? Vaatiiko Kela tai Verottaja? Virkailija kehotti kysymään niiden konttoreista, ja minä päätinkin ottaa asiasta täyden selon. Astelin Kelaan ja pääsin kokeneelta vaikuttavan virkailijan asiakkaaksi. Selvitin Markuksen vaikean kehitysvammaisuuden, puuttuvat kyvyt ja elämäntilanteen. Hän sanoi, ettei Kela vaadi edunvalvojaa, mutta jos tulee ongelmia, niin voisihan poika kirjoittaa valtakirjan asiointiin. Kertasin virkailijalle sekä toisellekin, joka oli kutsuttu kuulemaan selvitystäni, että Markus on noin 2–3 vuotiaan tasolla ymmärryksensä puolesta, hän ei siis kirjoita eikä puhu. Virkailijat pohdiskelivat, että josko minulle äitinä kirjoitettaisiin valtakirja. Intin, että kuka sen kirjoittaa, palvelutalon henkilökunta tai kuka? Virkailijat totesivat, että Kelan kanssa ei pitäisi tulla vaikeuksia, koska äiti huoltajana saa tietoja. Toisaalta – Markushan on jo täysi-ikäinen, ja eläke näyttää menevän suoraan hänen omalle tililleen. Mitenkähän tässä nyt meneteltäisiin? Uhillani suuntasin verotoimistoon, kerroin tarinan ja kysyin vaatiiko Verottaja edunvalvontaa. Virkailija tuumasi, etteivät he vaadi näin tavallisilla ja tasaisilla tuloilla mitään selvityksiä. Ja jos esimerkiksi perintöä ilmaantuu, niin otetaan sille erillispäätös ja sen käsittelyyn virallinen valvonta. Viimeisenä vaihtoehtona päätin vielä ottaa selvää pankista, jossa Markuksella oli tili. Vihdoin sain myöntävän vastauksen: Kyllä, pankki voi vaatia edunvalvojaa. Tuttu pankin täti kertoi, että mikäli esimerkiksi tytär hoitaa vanhan äitinsä pankkiasioita valtakirjalla, virkailija voi vaatia käräjäoikeuden päätöstä edunvalvonnasta. Pankeilla on menettelystä lakimiesten laatima, yhtenevä kanta. Nettipankkiasioinnista en enää kysynytkään mitään. Päätin pitää saamani tunnukset ja näpyttelen vuokrat, hoidot, ateriat ja lääkkeet laskuttajille. Maukka on tyytyväinen vähään ja palvelut rullaavat. Säästän toistaiseksi maistraatin työntekijöitä omalta osaltani niin kauan kuin asioiden hoidon itse aiheelliseksi koen ja tutut pankkitädit sallivat satunnaiset tiskillä käyntini. tukilinj a 5 ? ? 2010 l * Itse järjestelmä ja valinnanmahdollisuudet ovat mielestäni hyvät, mutta järjestelmä vaatii päivittämistä – ja ehdottomasti nykyistä parempaa valvontaa. Pojan palvelusuunnitelmaan lisäsin: ”Mikäli äiti esimerkiksi sairauden vuoksi estyy hoitamasta pojan raha-asioita, keskustellaan tilanteesta sisarusten kanssa, ja Markukselle nimetään hänen elämäänsä perehtynyt, virallinen edunvalvoja.”
Marjatta-koulun 8-luokkalaiset lähtivät Tartoon tapaamaan ystävyyskoulunsa oppilaita ja nauttimaan ihanasta kesästä. Junamatka Tarttoon on täynnä tapahtumia, kun matkalla on kahdeksas luokka. Leirikoulu on huippujuttu! Teksti: Iris Tenhunen Kuvat: Taina Isola Helsinkiläisen steinerpedagogisen peruskoulun Marjatta-koulun 8. luokka päätti toissa keväänä tehdä opintojensa päätösmatkan Viroon. Koulu on suunnattu erityistä tukea tarvitseville oppilaille, ja Tartossa oli tarkoitus tavata toisen samanlaisen ystävyyskoulun tukilinj a 5 ? ? 2010 l oppilaita. Avustajat olivat matkalla tarpeen, koska yksi oppilaista liikkui pyörätuolilla ja yksi oli vaikeasti kehitysvammainen. Muillakin oli erilaisia rajoitteita. Matkan oli tarkoitus olla itsenäistymistä edistävä ja juhlistava, unohtumattomia kokemuksia tarjoa- 11
va matka teini-iässä oleville erityisnuorille. Heidän opintojaan alusta asti luotsannut opettaja oli steinerkoulun käytännön mukaan nimittäin seuraavana vuonna vaihtumassa. Matkakustannukset olisivat kuitenkin melkoiset, kun kahdeksaa oppilasta saattamaan tarvittiin peräti viisi aikuista opettajaa ja avustajaa. Tukilinja seikkailuissa mukana Kun oli saatu pesämuna koululta ja kerätty rahaa koulun omilla tempauksilla, oli kustannuksia vielä paljon jäljellä katettaviksi: matkaliput, pääsyliput, majoitus, ruokailu... Päätettiin siis anoa apurahaa reissuun Tukilinjalta. Tukilinja myönsikin apurahan oppilaiden matkakustannuksien omavastuuosuuksien pienentämiseen. Omavastuuosuuksien pienentäminen oppilaiden osalta on Tukilinjafoorumin ylei nen käytäntö kaikissa retki- ja leirikouluapurahoissa. Erityistä tukea tarvitsevat oppilaat ja heidän perheensä joutuvat tavallista suurempien kustannusten vuoksi maksamaan yleensä myös tavallista suurempia omavastuuosuuksia koulun retkistä. Monet erityislasten perheet ovat olosuhteiden paineista johtuen yksinhuoltajatalouksia, joten matkakulujen kokoon saaminen ei ole aina ihan yksinkertainen juttu. On silti itsestään selvää, että näiden lasten on päästävä kokemaan samat elämän huippuhetket kuin muutkin lapset. Tänäkin kesänä viiden eri koululuokan retkibussi on ollut täynnä oppilaita, joiden matkakuluissa Tukilinja on auttanut. Koulun piha Tarton tapaan. Pilvi majapaikan terassilla. Laivalla ja junalla kohti kesän iloja Matkalle lähtivät siis luokkatoverit Pilvi, Joonas, Valtteri, Jenni, Erica, Annina, Janika ja Kuisma yhdessä opettajansa Taina Isolan sekä neljän muun opettajan ja avustajan kanssa. Edessä oli ensin laivamatka Tallinnaan. Sieltä matkattiin junalla Tartoon, ja perillä asuttiin Marjatta-koulun ystävyyskoulussa Maarja Koolissa. Steinerkoulujen ajatusmaailmaan kuuluu perinteisten materiaalien käyttö ja elämän yksinkertainen kauneus. Niinpä perillä nautittiin menneen ajan hengestä niin kaupungilla kuin kortteerissakin. Kesäinen kuvakavalkadi kertoo enemmän kuin sanat siitä, mitä matka nuorille merkitsi: jännittäviä kokemuksia, ystävyyttä, vanhoja kujia, uusi ystäviä, kesän kukkia, keinuja ja vanhan ajan torikahvilaa. 12 Joonas ja Konsta junassa. Raatihuoneen torilla ruoka maistui. tukilinj a 5 ? ? 2010 l
Hei. Olen aiemminkin kirjoittanut tästä aiheesta eli nuoren elämänvaiheen ongelmista, eikä kerrottava lopu lyhyeen. Olen 17-vuotias, opiskeluiässä oleva nuori mies, vailla opiskelupaikkaa tai työtä. Minua vaivaa pitkäaikainen masennus ja ahdistus, jonka voimakkuus linjalla vaihtelee. Välillä on parempia ja välillä taas huonompia aikoja sekä hetkiä. Joskus asiat sujuvat, kuten kuuluukin eikä ongelmia ole lähettyvillä. Mutta kun jotkut asiat menevät kerta toisensa jälkeen pieleen, alkavat muutkin ongelmat kasaantua ja iskee ahdistus. Minulla on asiaankuuluva lääkitys, jonka huomaan usein auttavan ahdistukseen. Mutta yksikään lääke ei voi saada samaa muutosta aikaan ihmisessä, kuin minkä hän itse voi tehdä. Tätä olen pohtinut itsekseni. Olen ollut nuorisopsykiatrisilla osastoilla, terapias sa ja monessa muussa paikassa tai kokouksessa, joissa puheenaiheena olen itse ollut ongelmieni kera. Nämä tilanteet ovat aika erikoisia, mutta kaikkeen tottuu. Istut huoneessa, jossa on monta ihmistä, ja kaikkien yhteinen puheenaihe, kaikkien ajatukset liittyvät sinuun ja ongelmiisi. Tunnen usein pa haa oloa, sellaistakin että on turhaa yrittää vaikuttaa asioihin, vaikkakin nämä aja tukset ovat turhia. Tie ”Jäin tyhjän päälle viime talvena, tenkin voin vaikuttaa enkä onnistunut pääsemään asioihin, hyviin ja huo yhteishaussa hakemilleni linjoille. noihin, ja voin vai kuttaa niihin hyvin tai Mutta uusilla eväillä lähden huonosti. taas yrittämään. Uskon, että Ongelmieni juuret nyt onnistun.” ovat pitkällä, syvällä minussa. Niitä löytyy niin suhteestani van hempiini – erito ten isääni – kuin opiskeluistani ja Ramin oma juttu omasta itsestäni. on studiotyö. Uskon tietäväni, mikä on suurin ongelmani, se mikä saa kaiken pai sumaan: Kun kohtaan vaikeita asioita, joista pitäisi ehkä jopa tehdä päätös, saatan vain säikähtää ja olla ajattelematta koko asiaa. Jättää sen mieleni syövereihin. Rami on 17-vuotias, Mielestäni tätä ei pitäisi kenenkään tehdä. Kun ammattiopintoihin jätät asioita ratkomatta tai selvittämättä omaan tähtäävä nuori, pääkoppaasi, ne tulevat varmasti eteen vielä joku päi jonka toimintakykyä vä, tästä voin olla varma ja sanoa sen kokemuksesta. heikentää koettu Monet kerrat, kun olen jotain mennyt mokaamaan masennus. Hän ja jättänyt asian sikseen selvittämättä, olen saanut kirjoittaa Blogilinjaa vain enemmän ja isompia ongelmia nokkani eteen. elo- ja syyskuussa 2010. Esimerkiksi kouluasioissa en aina selvittänyt kaikkia WWW.TUKILINJA.FI ongelmia, ja nyt tilanne on se, että seuraava yhteishaku BLOGI Yksi opiskelupaikkaa vaille jäänyt tukilinj a 5 ? ? 2010 l on jo kolmanteni. Ei sillä, että olisin potkut saanut aikaisemmasta koulusta, en vain ole löytänyt sitä oikeaa paikkaa, mikä saa mieleni maahan ja ongelmia eteeni. Aloitin viime syksynä lukiossa. Kaikki vaikutti aluksi hyvältä, mutta kun pari kuukautta vierähti, tekivät saman myös monet vaikeudet ja esteet. Jätin paljon tehtäviä rästiin, suoritin vain murto-osan kaikista kokeista ja kursseista. Ja kun en niitä asioita ole selvittänyt koulussa, ne kasvavat niin suuriksi, että alan lintsaamaan.Näinpä siinä kävi, minusta ei taida tulla ylioppilasta, ainakaan siitä lukiosta. Sama asia tapahtui aikaisemmin myös yläasteella. Annoin asioiden paisua, rästissä olevien juttujen kasvaa, mitä seurasi ja tuki lintsaaminen. Toivon, että kun nyt pääsen siihen kouluun johon haluan, otan itseäni niskasta kiinni ja lujaa. En halua lintsata, en hidastaa opiskelujani enkä halua jättää mitään rästiin tai sattuman varaan. Ala, jolle toivon valmistuvani, on musiikki, sillä se on tärkein ja ainoa harrastukseni. Olen ollut musiikin parissa erittäin monessa muodossa jo pienestä piipertäjästä asti. Hakemani linja on kuitenkin audiovisuaalinen linja. Se on tarkoitettu ihmisille, joista tulee miksaajia, äänittäjiä, melkeinpä mitä vain alaan liittyen ja – kuten minusta – tuottajia, kunhan menee jatkokoulutukseen. Olen ollut valitsemastani polusta varma jo melkein vuoden ajan. En kuitenkaan onnistunut pääsemään yhteishaussa hakemilleni linjoille. Jäin tyhjän päälle viime talvena, mutta uusilla eväillä lähden taas yrittämään. Uskon, että nyt onnistun. Tekemisiini ja tunteisiini vaikuttavat useat asiat, kuten suhde vanhempiini. Olen ollut keskellä suuria riitoja jo aivan pienenä pentuna. Katsoin ikäviä asioita vierestä, muistan niitä jopa siitä ajasta, kun olin vasta 2-vuotias. Tätä seurasi pitkä tovi, jolloin en tavannut isääni, monista syistä. Loppujen lopuksi aloin tavata häntä. Joka toisena viikonloppuna menin isälleni käymään. Joskus olen itse ajatellut, että muiden päätös tästä itseeni erittäin paljon vaikuttaneesta asiasta on ollut huono. Isäni on erittäin vaikea henkilö, jonka kanssa toimimisesta voi tulla erittäin hankalaa, ja ongelmia. Uskon, että jos olisin voinut vaikuttaa asioihin itse, jos vain olisin ollut isompi silloin, moni asia olisi nyt eri lailla. Uskon, että olisin voinut estää ne monet vuodet, kun tein asioita pakosta, miellytin ja esitin ihmisille vaikka mitä, melkeinpä oman järkeni kus tannuksella. Noiden vuosien aikana ehti tapahtua kaikkea ikävää, välikohtauksia ja tapahtumia ihmisten kans sa, isäni sekä muiden kanssa. En syytä kaikesta vain ja ainoastaan isääni, vaan tapaa millä asioita on aikoinaan hoidettu ja tapaa, jolla olen myöhemmin itse asioita hoitanut. Monet asiat olisi voinut tehdä eri tavalla, mutta monen asian olisin voinut myös itse hoitaa eri tavalla. Rami 13
Erityisperheet kaipaavat enemmän tietoa opiskelupaikoista Kohti Moni vanhempi miettii huolissaan erityisnuoren tulevaisuutta: Valitaanko läheisin oppilaitos vai kestävätkö siivet kauempana? Ja missä niitä erityisopistoja ja -linjoja oikein mahtaa olla? Minna Korva-Perämäki HAAVEIDEN TYÖTÄ Kehitysvammaisille ja muille erityisnuorille on peruskoulun jälkeistä koulutusta tarjolla runsaasti ympäri maata, mutta yleinen tietämys niistä on heikkoa. Tämän vuoksi Ammattiopisto Luovin erityisopettaja Eija Patrikainen ryhtyi suunnittelemaan kehitysvammaisille suunnattuja koulutusmessuja. Ne toteutettiin viime helmikuussa Oulun Tahkokankaan palvelukeskuksen tiloissa. Tiukasta aikataulusta huolimatta Koulutusmessuilla esittäytyivät Luovin lisäksi Oulun seudun ammattiopisto, Lehtimäen kansanopisto ja Haapaveden Ammattiopisto. Eija Patrikainen kertoo olevansa huolissaan siitä, että erityisnuorten ammatinvalinnanohjaus on puutteellista, vaikka tarjolla olisi niin monenlaista koulutusta. "Oman kokemukseni mukaan perheillä ei useinkaan ole tietoa nuorten jatkokoulutusmahdollisuuksista, ja viimeistään peruskoulun yhdeksännen luokan Koulutusta on tarjolla runsaasti Erityisnuorten perheet ovat usein hukassa viimeisen kouluvuoden aikana senkin vuoksi, että kaikki siihen mennessä saatu apu ja tuki – myös sosiaalipuolelta – on muuttumassa. Nuoren tuttu ja turvallinen tilanne muuttuu Patrkaisen mukaan loppujen lopuksi hyvin nopeasti. Yhtäkkiä hänen edessään vain ovat avoin tulevaisuus, uudet ihmiset ja sosiaaliset kontaktit. Kaikki siihen mennessä saatu tuttu ohjaus peruskoulun puolelta jää hetkessä pois. Kuva: Päivi Hartikainen. Kuva: MInna Korva-Perämäki. 14-vuotias Krista Piispanen tuli isän kanssa tutustumaan tarjontaan Oulun Tahkokankaalla järjestetyille koulutusmessuille. Eija Patrikainen ohjaa Luovissa opiskelija Suvi Kokkoa tekemään joulukukka-asetelmaa. 14 aikana he ovat tämän haastavan kysymyksen äärellä. Jos vanhemmat eivät saa näitä tietoja nuoren koulusta, heidän täytyy yrittää löytää tietoa itse esimerkiksi netistä. Tämä on kuitenkin ikävä tilanne, sillä tällä hetkellä tiedot monipuolisista koulutusmahdollisuuksista ovat hajallaan monissa eri paikoissa." tukilinj a 5 ? ? 2010 l
Tommi Matkaselkä täyttää kaupan hyllyjä työharjoittelujaksolla. Eija Patrikainen kertoo, että kehitysvammaiselle nuorelle haetaan usein opiskelupaikkaa lähimmästä mahdollista koulusta, sillä muita koulutuspaikkoja ja -mahdollisuuksia ei tunneta. "Pahimmassa tapauksessa käy sitten niin, ettei tuttuun kouluun pääsekään suuren hakijamäärän vuoksi. Tämän johdosta nuori sijoittuu ehkä työtoimintaan eikä myöhemmässä vaiheessa hae enää uudelleen koulutukseen." Tiedon puute erityisnuorten jatkokoulutusmahdollisuuksista nousee esille usein myös silloin, kun nuorten kuntoutus- ja palvelusuunnitelmia laativat sosiaalityöntekijät ja avohuollon ohjaajat neuvottelevat. Heilläkään ei ole tarpeeksi tietoa niistä. "Ajanmukainen tieto olisi ehdottoman tärkeää jokaiselle erityisnuoren kanssa toimivalle henkilölle", korostaa Patrikainen. Turvana on asuntoloita ja avustajia Erityisperheiden ei esimerkiksi ole syytä säikähtää, vaikka nuori ei lähimpään kouluun pääsisikään, sillä hyviä koulutuspaikkoja on valtavasti tarjolla. Niitä kannattaa etsiä, sillä vaikka työllistymiseen pyrkiminen tuottaa usein paljon vastoinkäymisiä, koulutus kannattaa aina jo itsenäiseen elämään valmistautumisen kannalta. Sen aikana nuori saa uusia ystäviä, oppii uusia taitoja ja samalla hänen itseluottamuksensa nousee. Vaikka perheen on joskus vaikeakin luopua tutusta tilanteesta kotona ja tarjota nuorelle ensimmäisen kerran siivet selkään, ne voivat kantaa yllättävänkin hyvin. Erilaisiin koulutuksiin onkin hyvä tutustua etukäteen esimerkiksi Kehitysvammaliiton oppimateriaalikeskuksen opinto-oppaiden avulla. Opetushallituksen koulutusnetistä löytyy lisäksi kattavasti tietoa myös aikuiskoulutuksista, ja Kelaan kannattaa ottaa rohkeasti yhteyttä hyvissä ajoin taloudellisten asioiden hoitamiseksi. Erityisnuoren ja kehitysvammaisen on mahdollista saada Kelalta ammatilliseen opiskeluun kuntoutusrahaa tai muuta vastaavaa taloudellista tukea. Perheiden on hyvä tietää myös, että monilla ammattioppilaitoksilla on tarjolla opis- Kuva: Päivi Hartikainen. kelijoilleen turvallisia asuntoloita, ja useissa niistä on myös mahdollisuus henkilökohtaiseen avustajaan. Oppisopimus nojaa työntekoon Kehitysvammaiset ja muut erityisoppilaat voivat saada ammattikoulutusta monissa paikoissa: ammatillisissa oppilaitoksissa, ammattikoulujen erityislinjoilla, erityisammattikouluissa, kansalais- ja työväenopistoissa, erilaisissa kansanopistoissa ja joissakin työkeskuksissa. Yleiset ammatilliset oppilaitokset eivät kuitenkaan yleensä kykene järjestämään kaikille erityisoppilaille soveltuvaa opetusta turvallisessa oppimisympäristössä, joten erityisopetus on etupäässä erityisoppilaitosten vastuulla. tukilinj a 5 ? ? 2010 l Ammattiopisto Luovin koulutussuunnittelija Ulla Hietala kertoo, että uusimpana koulutusmahdollisuutena on oppisopimuskoulutus, jota on positiivisin tuloksin kokeiltu jo Reisjärvellä. Kainuussa, Tampereella ja Oulussa on suunnitteilla vastaavanlaista koulutusta. Ulla Hietala painottaa, että kehitysvammaisten oppisopimuskoulutuksessa on tärkeää järjestää opiskelijalle riittävän konkreettinen tuki työpaikalle työtehtävien hoitamiseen. Myös oppilaitoksessa toteutettavan lähiopetuksen on oltava käytännönläheistä eli ”käytäntöön vietyä teoriaa”. "Luovin ja Nuorten Ystävien toteuttamas sa oppisopimuskoulutuksessa on mahdollista käyttää työhönvalmentajan palvelui- 15
ta työpaikalla tapahtuvan työssäoppimisen ohjaukseen." Työelämään sijoittuminen työlästä VATES-säätiön työhönvalmennuksen kehittämiskoordinaattori Suvi Pikkusaari kertoo, ettei hyvä koulutus ja tuore tutkinto takaa enää työllistymistä kenellekään nuorelle. "Vammaisten nuorten keskuudessa säännöllinen palkkatyö on harvinaisempaa kuin vanhempien vammaisten ikäryhmiin kuuluvilla, vaikka heillä on suhteellisesti parempi koulutustaso." Työttömien vajaakuntoisten nuorten ja nuorten aikuisten lukumäärä työhallinnossa vuonna 2009 ikäryhmässä 15–34 oli 13?244, joista vain vähän yli 6?% eli 833 henkilöä työllistyi yleisille työmarkkinoille. Pikkusaari kertoo, että vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden tekemä työ tavallisilla työpaikoilla on toki yleistynyt, mutta siitä saatujen etujen nauttiminen ja palkan ansaitseminen eivät aina käy yhteen. Tavallisilla työpaikoilla avotyötoimintaan osallistuvia kehitysvammaisia henkilöitä arvioidaan olevan Suomessa noin 2?300, mutta tavallisilla työpaikoilla työsuhteessa palkkatyötä tekeviä on vain 300. Nämäkin työsuhteet ovat usein osa- ja määräaikaisia. Kovin isoa tai varmaa palkkaa ei siis nautita. "Vammaisten nuorten ja aikuisten työvoimaan kuuluminen sekä työllistyminen avoimille työmarkkinoille tavallisiin työsuhteisiin jättää nykyisellään vielä paljon toivomisen varaa", muotoilee Suvi Pikkusaari. Hän kuvailee, että moninaisen työyhteisön hyötyjen tunnistaminen ja käyttöön ottaminen kilpailuvalttina on työnantajille vielä uutta. Onneksi työelämässä työskentelevien joukosta löytyy myös niitä onnistumistarinoita, joissa työnhakija on löytänyt toiveitaan vastaavan työpaikan ja vastavuoroisesti työnantaja on saanut työyhteisöönsä tärkeän ja osaavan työntekijän. VATES-säätiö palkitsee vuosittain esimerkillisen työnantajan, joka on mahdollistanut vammaisten tai osatyökykyisten henkilöiden työllistymisen tavalliseen työyhteisöön palkkatyösuhteeseen. Tämän vuoden esimerkillinen työnantaja palkittiin 14.4. VATES-päivillä Helsingissä. Palkinnon sai Kolarin seurakunta. "Onnistuneita työllistymisratkaisuja toivomme kuulevamme vuosi vuodelta enemmän", kaavailee Suvi Pikkusaari. Tähtäimessä haaveiden palkkatyö Sopivia työtehtäviä voi hänen mukaansa löytyä muun muassa kaupan alan tehtävis- Ammattiopintoja on tarjolla paljon myös erityistä tukea tarvitseville: Ammatillinen erityisopetus on tarkoitettu opiskelijoille, jotka tarvitsevat erityisjärjestelyjä tai opiskelijahuollon palveluja. Syinä voivat olla esimerkiksi vamma, sairaus tai kehityksen viivästyminen. Valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta järjestetään ammatillisissa erityisoppilaitoksissa ja siihen järjestämisluvan saaneissa tavallisissa ammatillisissa oppilaitoksissa. Ammatillinen erityisopetus tarjoaa mahdollisuuden ammatillisen perustutkinnon suorittamiseen ja työelämään sijoittumiseen. Koulutusta järjestetään niin nuorille kuin aikuisillekin opiskelijoille. Kansanopistojen eri mittaisilla linjoilla valmennetaan myös opiskelijoita itsenäiseen elämään, ammattikoulutukseen ja työelämään. Kansanopistot järjestävät myös erilaisia lyhyt kursseja. Erityisammattioppilaitoksia: - Maamme suurin ammatillinen erityisoppilaitos Ammattiopisto Luovi toimii valtakunnallisesti. Luovin laajaan koulutustarjontaan kuuluvat valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus, ammatilliseen perustutkintoon johtava koulutus sekä ammatillinen aikuiskoulutus. - Aitoon Koulutuskeskus on tarkoitettu erityisesti oppilaalle, joka tarvitse tukea esimerkiksi kehitysvamman tai laaja-alaisten oppimisvaikeuksien vuoksi. - Arla. Invalidisäätiön Keskuspuiston ammattiopiston Arlan toimipaikka tarjoaa pääkaupunkiseudulla monipuolista ammatillista kuntoutusta ja koulutusta sekä asiantuntijapalveluita erityisesti heikkonäköisille, sokeille ja myös kuurosokeille – ainoana Suomessa. - Bovallius-ammattiopisto on ammatillista erityisopetusta järjestävä oppilaitos. Laukaan toimipaikalla on koulutusta Laukaassa, Jyväskylässä, Kuopiossa, Mikkelissä, Pyhäjärvellä, Viitasaarella ja Äänekoskella. Pieksämäen toimipaikka järjestää koulutusta Pieksämäellä, Iisalmessa, Mikkelissä ja Varkaudessa. Turun toimipaikalla on koulutusta Turussa useammassa eri osoitteessa ja tämän lisäksi Laitilassa. - Invalidiliiton Järvenpään koulutuskeskuksen tarjoamat opiskelumuodot sopivat erityisesti tuki- ja liikuntaelinvammaisille sekä myös muille erityisopetuksen tai erityisolosuhteiden tarpeessa oleville nuorille ja aikuisille. - Keskuspuiston ammattiopisto Helsingissä on ORTON Invalidisäätiön ylläpitämä ammatillinen erityisoppilaitos ja erityisopetuksen kehittämiskeskus. - Kiipulan ammattiopisto Hämeenlinnassa on ammatillinen erityisoppilaitos ja ammatillisen erityisopetuksen kehittämiskeskus. - Kiipulasäätiön ylläpitämän Perttulan erityisammattikoulu sijaitsee Hämeenlinnassa. Sivutoimipaikkoja on Forssassa, Kuusankoskella, Lahdessa ja Tampereella. - Yrkesträningsskolan Optima on muiden tehtäviensä ohella maamme ainoa ruotsinkielinen erityisoppilaitos. Jatkuu sivulla 18... 16 tukilinj a 5 ? ? 2010 l Se antaa myös valmentavaa ja kuntouttavaa koulutusta ja toimii osaamiskeskuksena. Uusikaarlepyyssä sijaitsevalla Optimalla on vastuu suomenruotsalaisesta toisen asteen ammatillisesta erityisopetuksesta, minkä vuoksi sillä on toimintaa myös Pohjanmaalla, Ahvenanmaalla, Länsi-Turunmaalla ja Uudellamaalla. - Kuhankosken erityisammattikoulu toimii useissa toimipisteissä keski- ja itä-Suomessa.. Yksittäisiä erityislinjoja: Valmentavan ja kuntouttavan opetuksen ja ohjauksen järjestämislupa on lisäksi seuraavilla koulutuksen järjestäjillä: - Haaga-Helia - Oulun seudun ammattiopisto - Savon ammatti - ja aikuisopisto - Salon seudun ammattiopisto - Savonlinnan ammatti- ja aikuisopisto. - Kaarinan Valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus - Sisälähetysseuran oppilaitos. - Satakunnan ammattiopisto - Helsingin Diakonissalaitoksen säätiö - Silta-valmennusyhdistys yhteistyössä Pirkanmaan ammattiopiston kanssa - Vaasan ammattiopisto - Etelä-Karjalan koulutuskuntayhtymä - Etelä-Savon koulutuksen kuntayhtymä - Haminan kaupunki - Hyvinkään kaupunki - Keski-Uudenmaan ammattikoulutusyhtymä - Itä-Karjalan Kansanopistoseura ry - Itä-Savon ammattikoulutuksen kuntayhtymä - Itä-Uudenmaan koulutuskuntayhtymä - Kainuun maakunta - Kirkkopalvelut ry - Kotkan kaupunki - Kouvolan seudun kuntayhtymä - Lounais-Hämeen ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä - Länsi-Uudenmaan ammattikoulutuskuntayhtymä - Omnia (Espoon seudun koulutuskuntayhtymä) - Oulun seudun ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä - Pohjois-Karjalan koulutuskuntayhtymä - Päijät-Hämeen koulutuskonserni - Rovaniemen koulutuskuntayhtymä - Savon koulutuskuntayhtymä - Siikapyhäjokilaakson koulutuskuntayhtymä - Sodankylän kunta - Tampereen kaupunki - Turun kaupunki ja Turun kristillisen opiston säätiö - Vaasan kaupunki - Valtakunnallinen valmennus- ja liikuntakeskus Oy - Vantaan kaupunki - Ylitornion kristillisen kansanopiston kannatusyhdistys - Ylä-Savon ammatillisen koulutuksen kuntayhtymä
Elämisen vaikeus Ann Heberlein: En tahdo kuolla, en vain jaksa elää. Atena kustannus 2010. 167 s./ 27€e. Ann Heberlein on ruotsalainen teologian tohtori, tutkija, kirjailija ja mielipidevaikuttaja. Hän on menestynyt työssään, on naimisissa ja kolmen lapsen äiti. Päällisin puolin kaikki on hyvin. Teoksessa En tahdo kuolla, en vain jaksa elää, kirjailija paljastaa kuvan taakse kätkeytyvän helvetin:<Hän on kärsinyt yli kaksikymmentä vuotta kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä. Heberleinin kirja tulee suoraan iholle. Välillä se tuntuu jopa kiusalliselta. Tekstiä lukee pätkittäin, jottei itselle tulisi liian paha olla. Itsemurhan pohdinta on intiimi aihe, joka koskee myös sairastuneen läheisiä. Kun muu ei auta, juuri ajatus lapsista pitääkin Heberleinin hengissä. Teos on ammattitaitoisesti kirjoitettu. Myös tekijän tausta tutkijana näkyy selvästi. Mukana on eettistä pohdintaa sekä lainauksia taiteen ja tieteen merkkihenkilöiltä, jotka ovat tappaneet itsensä. Silti, tämä on ennen muuta kuvaus yksilön kamppailusta itseään vastaan. Vaikka kokonaisuus on kiinnostava, aivan herkimmille sitä ei voi varauksetta suositella. Sanni Purhonen Rosoisia runoja Herran tarhuri Kristiina Carlson: Herra Darwinin puutarhuri. Otava 2009. 176 s./ 30,40€e. Sanni Purhonen: Naara. Daimon, 2010. 41 s./22 e. Tilaukset: daimon@kolumbus.fi Hyvä käytöskoulu Linda Kavelin Popov (suom. Riikka Parkkonen) Reilu, reipas ja vastuuntuntoinen.52 keinoa vahvistaa hyvää käytöstä. PSkustannus 2010. 224 s/39 e. Pure mua! Charlaine Harris: Veren voima. Gummerus 2010. 336 s./ 29 e. Pienessä Downen kylässä 1870-luvun Englannissa asui muuan Charles Darwin. Kristina Carlsonin teoksen nimihenkilö on häntä tuntemattomampi, nimittäin Herra Darwinin puutarhuri Thomas Davies. Eletään murrosaikoja, tieteen keksinnöt ja kehitysoppi epäilyttävät jumalaa pelkääviä kyläläisiä. Kahta sairasta lastaan huoltava, leskeksi jäänyt Thomas edustaa näitä uhkia. Sureva mies on helppo leimata hulluksi. Kirjallisuuden valtionpalkinnon saaneen Carlsonin teos on hyvällä tavalla haastava. Moniäänisessä kertomuksessa tapahtumia kommentoivat vuoron perään kylän asukit ja puissa sirkuttavat linnut. Taidokas kieli muistuttaa enemmän runoa kuin perinteistä kerrontaa. Ei ole ihme, jos lukija välillä hämmentyy. Kokonaisuutta kuitenkin seuraa herkeämättä. Teksti pohtii suuria kysymyksiä, palkitsee ja yllättää. Samanaikaisesti se on hyvin intiimi ihmiskohtalon kuvaus ja vetoomus ennakkoluuloja vastaan, erilaisuuden ja uu sien ideoiden puolesta. Sanni Purhosen esikoisruno– kokoelman maailmaan kuuluu sairaala, leikkaukset ja kipu, sekä hoitohenkilökunnan vieraus. Sairaudesta ja vammaisuudesta kerrotaan rosoisesti: "Lämpimät ruumiit kulkevat ripein askelin ilman hampaita ja hiuksia." Tai herkemmin: "Oksiin heikosti takertuvaa ei pidä unohtaa." Toinen lyhyiden tuokiokuvarunojen toistuva aihe on toinen ihminen. Häntä katsotaan varoen, vähän etäältä. Mies on tuleva ja menevä, käypäläinen. "Käyt sisälläni ja katoat kuin märkä lumi". Tai: "Kun katsot noin/maailma hajoaa ihminen kerrallaan." Nainen on jotain, mitä mies haluaa tai sitten ei. "Olet rumakin/sitä lajia". Purhosen kieli on usein osuvimmillaan vihaisissa runoissa, kuten siinä, jossa runon minä haluaa tappaa viereisen sairaalasängyn meikatun ballerinan. Hirsipuuhuumoria, mutta toimii. Runojen kieli tiivistyy välillä suorastaan aforistiseksi, ja herkät luontotunnelmat pehmentävät kovia rosoja. Tekstiin on jäänyt vielä muutama kliseinen ilmaisu, kuten "salaperäinen irstas talvi", mutta enimmäkseen kieli on raikasta ja omaa. Hyvä alku. Reilu, reipas ja vastuuntuntoinen on ensimmäinen suomenkielinen oppikirja maail malla suositusta, hyveisiin pe rustuvasta kasvatusmenetelmästä. Sitä tarvitaan monikulttuurisessa Suomessakin, jossa lasten käytös- ja arvokasvatusta ei voi enää jättää vain uskontotuntien tehtäväksi.Moni lapsi ja nuori kokee elämänsä arvottomaksi ja merkityksettömäksi, ja tekee siksi tuhoisia valintoja. Kirjassa esitellään 52 luon teenpiirrettä, joita kannattaa tavoitella. Sitten kerrotaan, miten niitä voi käytännössä lapselle ja nuorelle arkitilanteissa keskustellen opettaa. Sen sijaan että lasta käskettäisiin häpeämään ja lopettamaan huono käytöksen sä, häneltä kysytään, mitä tilanteesta voi oppia ja mitä tehdä jatkossa toisin. Samalla näytetään esimerkkiä siitä, miten tilanteita hoidetaan positiivisista arvoista lähtien. Hyvistä luonteenpiirteistä, ei alistumisesta, tulee kasvatuksen tavoite. Innostava kirja on esikoulu- ja koulukäyttöön suunnattu, mutta toimii myös kerhoissa ja kotona. Moni on jo varmaan ehtinyt odottaa Veren voima -kirjan ilmestymistä. Vampyyrisaagan avausosa on pohjana suositulle True Blood -tele visiosarjalle, jota esitetään myös Suomessa. Sookie Stackhouse on tarjoilija kuvitteellisella Bon Tempsin paikkakunnalla Yhdysvalloissa. Yhteiskunnassa tapahtuu muutoksia. Vampyyrit ovat ”tulleet ulos arkuistaan” japanilaisen keinoveren turvin, ja pyrkivät nyt enemmän tai vähemmän innokkaasti elämään valtaväestön seassa. Sookie ei itsekään ole tavallinen tyttö, sillä hän kuulee ihmisten ajatukset. Hän ei ole iloinen ominaisuudestaan, ja kutsuu itseään vammaiseksi. Sitten baariin pelmahtaa komea vampyyri Bill, jonka mieltä Sookie ei kuule. Kirjailija Charlaine Harrisin oivallus on tehdä yliluonnollisista olennoista vähemmistöryhmiä. Tämä mahdollistaa nokkelankin yhteiskuntakritiikin. Valtit on käytetty tehokkaammin televisiossa kuin kirjassa, joka on häpeämätöntä romanttista viihdettä. Tallirengillä vain sattuu nyt olemaan kulmahampaat. Sanni Purhonen Iris Tenhunen Iris Tenhunen Sanni Purhonen tukilinj a 5 ? ? 2010 l 17
... jatkuu sivulta 16 (Kohti haaveammattia) tä, puhtaana pidosta, ravitsemispalveluista ja kiinteistön hoidosta. Aina ei kuitenkaan saadun koulutuksen ja tehtävän työn välillä löydy yhteyttä, vaikka suurin osa koulutuslinjoista keskittyy käytännön aloille, tuotantoon ja palveluihin. "Kehitysvammaliitto, Kehitysvammaisten tukiliitto, Nuorten ystävät ry ja FDUV ovat toteuttaneet kyselyn toiveammateista. Minun toiveammattini -kyselyn mukaan eniten kiinnostivat ravitsemispalvelut, kiinteistön hoito, kuljetus- ja liikennetyö sekä puhdistuspalveluala. Noin 300 vastaajasta 128 halusi tehdä tulevaisuudessa juuri sitä työtä, mihin opiskelikin. "Kyselyssä nuorten haaveina ei ollut työpaikka työ- tai toimintakeskuksessa, mutta tulevaisuuden työpaikkana se mainittiin siinä missä muutkin ammattialat", kertoo Suvi Pikkusaari. Yrityksiltä puuttuu henkilöstönäkemys Suurten työllistäjien puuttuminen tilastoista heijastelee sitä, että yrityksistä uupuu sellainen henkilöstöstrategia, joka tukisi monimuotoisen työyhteisön kehittämistä. Parhaimmat työllistäjät ovat sitoutuneet pitämään työllistämänsä vammaisen henkilön töissä ja maksavat hänelle tehdystä työstä työehtosopimuksen mukaista palkkaa. Heitä saisi olla enemmänkin. "Vates-säätiön ja vammaisfoorumin työllisyysryhmän koordinoiman Kesätyö kaikille -kampanjan välityksellä pyrimme tukemaan vammaisten ja osatyökykyisten nuorten yhdenvertaista huomioimista kesätyörekrytoinneissa silloin, kun työpaikan tarjoaminen on yrityksille mahdollista." "Vaikka vaikuttamistyö on aikaa vievää hitaine edistysaskeleineen, olemme Vatesissa vakuuttuneita siitä, että rakentavan yhteistyön ja sinnikkään työnteon avulla voimme muuttaa vammaisten ja osatyökykyisten henkilöiden työllistymisedellytyksiä paremmiksi. Pelkojen, ennakkoluulojen ja asenteellisten olettamusten korvaaminen tiedolla ja avarakatseisuudella on yksi tavoitteista. Moninaisen työyhteisön arvon hyödyntävä työnantaja on toinen, ja kolmas on yhteiskunnan tarjoamien työllistymistä tukevien palveluiden kehittäminen. "Näillä eväillä pääsisi työllistymisessä jo hyvin pitkälle!", pohtii Suvi Pikkusaari. 18 tukilinj a 5 ? ? 2010 l
Kaikki Lohet polskivat SAMASSA ALTAASSA Teksti ja kuvat: Minna Korva-Perämäki Uimareiden into näkyy ja kuuluu Oulun Raksilan uimahallissa, jonka altaassa porskuttelee kymmeniä lapsia ja nuoria. Altaaseen mahtuvat yhtä aikaa kaikki uimarit toimintakykyyn katsomatta. Tarkoitus on pitää hauskaa, mutta samalla nostaa mielekkäällä tavalla kuntoa ja harjaannuttaa uintitekniikoita. Koska vedessä on helppo liikkua, myös erityisuimarit tuntevat itsensä altaassa ketterämmiksi ja taitavammiksi kuin maalla. Monille vammaisille uiminen onkin lähes ainoa liikuntamuoto, jossa he voivat tuntea olevansa tasavertaisia liikkujoita. Erityistoiminta on jo perinne Oulun Lohet on ottanut toimintaansa mukaan erityisuimareita jo 1970-luvulla, jolloin yksi valmentajista, Teuvo ”Miiku” Makkonen toi koulunsa oppilaita mukaan uintiharjoituksiin. Makkonen toimi tuolloin Kajaanintullin erityiskoulun rehtorina. Varsinainen erityisuinti käynnistyi 90-luvun loppupuolella Maarit Sihvosen aloitteesta. Uintivalmentaja Heidi Kukkonen ryhtyi ohjaamaan järjestelmällisesti erityisuimareiden toimintaa. "Meillä Lohissa on hyvin laaja kirjo erilaisia uimareita, ja tarkoituksenamme on aina mahdollistaa erityisuimareille myös integroituminen muihin uintiryhmiin. Mukana toiminnassa on 46 erityisuimaria, jotka harjoittelevat 8-10 henkilön ryhmissä. Eritasoisia ryhmiä on kuusi, joista yksi kilpailee SM-tasolla erityisuinnissa. "Meillä ei erotella tai luokitella uimareita, sillä kaikki uimarit ovat meille samanarvoisia, ja kaikille uimisesta kiinnostuneille tarjotaan tasapuolinen mahdollisuus oppimiseen, uimiseen ja kilpailemiseen", tähdentää Heidi Kukkonen. Pienet ryhmät mahdollistavat yksilöllisyyden ja taitojen kehittymisen kunkin omalla tasolla. Joka uinYlempi kuva: Oulun Lohet valmentaa vammaisiakin lapsia ja nuoria harrastamaan ja kilpailemaan uinnissa. tivuorolla on paikalla useita ohjaajia, jotta erityisuimareiden toiminta olisi mahdollisimman sujuvaa ja turvallista. Uintitekniikat vähentävät kömpelyyttä 13-vuotias erityiskilpauimari Pasi Maunu käy monen muun kilpauimarin kanssa kaksi kertaa viikossa Lohien tekniikkauintiharjoituksissa ja kerran viikossa jumpassa. Viime elokuussa aloittamansa uimaharrastuksen seurauksena Pasin yleiskunto on noussut huimasti, ja kömpelyys puolestaan on vähentynyt. Pojan paino pysyy nyt hyvin hallinnassa, ja hän nauttii selvästi vedessä liikkumisesta. "Minusta on mukava uida, koska vedessä on kevyt liikkua, enkä tunne itseäni kömpelöksi. Olen saanut täältä myös uusia kavereita", kertoo Pasi. Vaikka uintitekniikkaharjoitukset tuottavat nuorelle miehelle välillä hankaluuksia, kannustavat vanhemmat sinnittelemään. "Uintitekniikat eivät ole aina helppoja oppia, joten niiden opettaminenkin on silloin tällöin haasteellista. Käytännössä ei ole yhtä ainoaa keinoa opettaa uintitekniikkaa, joten olemme aina löytäneet jonkin tavan, millä erityisuimarin tekniset taidot kehittyvät", tietää Heidi-valmentaja kokemuksesta kertoa. Erityisryhmien opettaminen eroaa muusta uintiopetuksesta esimerkiksi siten, että siinä tarvitaan enemmän pitkäjänteisyyttä ja jatkuvaa toistoa. Pasin kanssa samaan kilpauintiryhmään kuuluva 17-vuotias Heli Illikainen on altaassa jo vanha konkari, sillä hän on harrastanut uintia Lohissa jo seitsemän vuotta. Ensimmäiset viisi vuotta Heli kävi harrasteryhmässä, jonka jälkeen hän siirtyi kilpatasolle. Heli harrastaa uinnin lisäksi jumppaa ja tanssia, ja käy innolla mukana myös nuorisotoiminnassa. "Uiminen on hauskaa, vaikka vedessä suoritettavat käännökset tuottavatkin minulle hieman hankaluuksia. Kesän tullen uiminen jää tauolle ja tuolloin unohdan helposti jo opittuja asioita, mutta kyllä ne taas syksyllä tulevat uudelleen mieleen", Heli tuumailee iloisena. Kaikki mahtuvat mukaan kilpatiimiin Oulun Lohissa panostetaan erityisuimareiden integraatioon, sillä jos uimarin taidot ja kyvyt riittävät, hänet voidaan sulauttaa teknisesti vaativampaan uima- Kuvat vasemmalla: Aleksi Niskajärvi siirtyi kilparyhmään. tukilinj a 5 ? ? 2010 l 19
ryhmään. Viime joulun aikaan Heidi-valmentaja ehdotti pitkäaikaista uimariaan, 15-vuotiasta Aleksi Niskajärveä, siirtymään Lohien Rollo-ryhmään uimariksi. Aleksi oli Heidin mielestä kehittynyt niin, että hänet pystyi integroimaan uuteen ryhmään. Hiljainen ja rauhallinen Aleksi kertoo, että uuden joukkueen myötä hänen uintimääränsä ont kasvanut ja taitonsa kehittyneet. Uinnin ohella hän kertoo harrastavansa punttisalilla käyntiä ja perheen pienen chihuahua-koiran hoitamista. Aleksin isä Matti Niskajärvi kertoo, että pojan siirto niin sanottuun normaaliryhmään on sujunut hyvin, vaikka alussa muutos hieman arvelutti. Erityisuimareiden valmentaja Heidi Kuk konen kertoo, että Lohissa on muitakin yleisryhmiin integroituja uimareita. "Tulevaisuudessa integroiminen lisääntyy vinhaa vauhtia, sillä Uimaliitto alkaa järjestää erityisuimareiden uimakilpailuja integroituna muihin uimakilpailuihin." "Erkkareille" eli erityisuimareille on tähän asti järjestetty omat SM-kilpailunsa, mutta jatkossa erityisuimareilla on mahdollisuus lähteä samoihin kisoihin muiden kanssa osallistumaan siellä omiin lajeihinsa. Ensi vuonna Oulussa kisataankin korkealla tasolla, sillä Lohet saivat järjestettäväkseen marraskuussa 2011 pidettävät pohjoismaiden mestaruus- ja SM-kisat. Kokemusta uran uurtamisesta Lohilla jo onki, sillä Oulun kaupunki myönsi seuralle liikunnan tasa-arvopalkinnon vuonna 2009. Jo pari vuotta ennemmin SLU oli palkinnut seuran yhdenvertaisuustyöstä. Moni liikuntajärjestö ottaa jo erityisliikkujat menoon mukaan Erityistä soveltamista ja liikuntavälineitä kaivataan liikunnan yhteydessä silloin, kun lapsella on jokin pitkäaikaissairaus, vamma, heikot sosiaaliset taidot tai hänen toimintakykynsä on muulla tavoin rajoittunut. Kaikkien lasten ja nuorten tasa-arvoinen osallistumismahdollisuus tulisi olla osa liikunnanopetusta kouluissa ja järjestöjen harrastusja kilpailutoimintaa vapaa-ajalla. Erillisyydestä samaan seuraan Pitkään vammaiset lapset, nuoret ja aikuiset ovat liikkuneet ja kilpailleet omissa ryhmissään ja lajeissaan. Ottamalla erityislapsia ja -nuoria mukaan tavallisiin urheiluseuroihin löydetään kuitenkin parhaiten lahjakkaat urheilijat eri lajeihin sekä motivoidaan kaikki innostuneet liikkujat hyvän harrastuksen pariin. SLU:n Kaikille Avoin -ohjelman projektipäällikkö Riikka Juntunen kertoo, että nykyään puhutaankin rinnakkain harjoitettavan integraation sijasta mieluummin inkluusiosta, mikä tarkoittaa tasavertaista mukanaoloa, ”sulautumista” olemassa olevaan toimintaan. Suomessa vammaisliikunnan ja muun urheilun ensimmäinen yhteinen projekti oli Liikuntaa Kaikille Lapsille -hanke vuonna 2002. Soveltavan talviliikunnan hanke ja Esteettä luontoon liikkumaan -verkostohanke edistivät inkluusiota. Myös oppilaitokset ja Jyväskylän yliopisto ovat olleet aktiivisesti 20 toiminnassa mukana. Kaikille Avoin -ohjelma jatkaa yhteisen liikunnan kehittämistä Suomen Liikunta ja Urheilu SLU ry:n suojissa. Viime vuonna keskityttiin kouluttamaan inkluusiosta eri lajeissa ja oppilaitoksissa. "SLU:ssa Kaikille Avoin -ohjelma kuuluu Reilu Peli -kokonaisuuteen, jonka alla ovat tasavertaisuus, monikulttuurisuus ja ympäristötyö", Riikka Juntunen kertoo. Erityisliikkuja tarvitsee aikaa Erityisliikunnan käytännön toteuttamiseen tarvitaan toiminta- ja apuvälineitä, taloudellista tukea sekä ennen kaikkea tietotaitoa niiltä liikunnan ohjaajilta, jotka toimivat erityislasten parissa. Oikeanlaisten välineiden ja muun ympäristön lisäksi erityisnuorten ohjaamiseen tarvitaan aikaa. Valtakunnallisesti sellaisten urheiluseurojen lukumääriä ei vielä ole laskettu, joissa inkluusio jo toimii. Urheiluliitot kartoittavat omien seurojensa tilanteen vuosittain, mutta tietoja ei ole kerätty yhteen. Oulussa panostetaan inkluusioon Oulu on kuitenkin yksi niistä harvoista kaupungeista, joissa määrätietoisesti tuetaan erityisliikunnan integraatio- ja inkluusiotoimintaa. Oulussa on meneillään seudullinen erityisliikunnan hanke, joka ajoittuu vuosille 2008–2010. Päämääränä on uusien toimin- tukilinj a 5 ? ? 2010 l Aloita liikunta matalan kynnyksen lajista Jokaiselle lapselle ja nuorella löytyy jokin harrastus, jossa hän viihtyy ja tykkää käydä. Mitään jatkuvaa ja säännöllistä harrastusta ei tarvitse heti valita, vaan erilaisia lajeja voi testailla ja kokeilla oman tahdin ja maun mukaan. Erityislasten matalan kynnyksen urheilulajeja ovat monipuolisuutensa vuoksi muun muassa sovellettu judo ja uinti. Paikalliset urheiluseurat ja muut pienet liikuntaleikkikoulut tarjoavat ympäri maatamme koko ajan enemmän uusia harrastusmahdollisuuksia. Uusimpina sovellettuina liikuntamuotoina Oulun alueelta löytyy Hiphop ja luova tanssi. Mukavia ja kuntoa nostavia harrastuksia ovat myös taitoluistelu ja hiihto. Yleisurheilua voi soveltaa tavalla jos toisella, vaikka ei kuuluisikaan mihinkään ryhmään! Myös erilaisiin vammoihin sopivia lajeja löytyy, kuten näkövammaiselle lapselle maalipallo tai sokkopingis, sekä monija vaikeavammaiselle lapselle boccia. Suomen Vammaisurheilu ja -liikunta VAU ry:n toimialapäällikkö Aija Saari kertoo ratsastuksen, laskettelun ja alppihiihdon olevan lajeja, joissa on vahvaa kuntoutus- ja terapiaperinnettä, joten ne ovat hyviä harrastuksia kuntoutuksen kautta eteenpäin. -On hyvä muistaa, että mitä pienemmästä lapsesta on kyse, sitä tärkeämpää on monipuolinen liikkuminen. Lajivalintaa ja erikoistumista suosittelen henkilökohtaisesti vasta 12 ikävuoden jälkeen, Saari lisää. M.K-P. tamallien ja verkostojen kehittäminen, erityisryhmiin kuuluvien uusien liikkujien aktivoiminen sekä ohjaajapankin luominen. "Tavoitteena on myös edistää esteetöntä luonnossa liikkumista", kuvailee seutukunnallisen erityisliikuntahankkeen suunnittelija Virpi Rajala. Rajala kertoo, että monet alueen toimijat ovat lähteneet innolla hankkeeseen mukaan. Perusliikuntaan tarvitaan lähtökohdaksi kuntien omaa panostusta, jota seurat ja järjestöt täydentävät. Seuroista Oulun Lohien uintitoiminta, Oulun Tervarien jalkapallotoiminta sekä judo- ja aikidoseurojen inkluusiotoiminta ovat Virpi Rajalan mielestä erinomaisia esimerkkejä siitä, miten sopivasti riman voi asettaa erityislapsen -ja nuoren liikuntaharrastuksen kohdalla.