Tukilinja 06/2017 - Lehtiluukku.fi

TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 3.12. JUHLITAAN VAMMAISTEN PÄIVÄÄ! S. 12 6 / JOULUKUU 2017–TAMMIKUU 2018 MYÖ HOSTEL avasi ovensa s. 22 GAVIN LILLEY viihdyttää vammaisten päivän DiDa-juhlassa s. 14 Nuoret pääsivät työharjoitteluun EDUSKUNTAAN s. 8
TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 6/2017 Julkaisija / Kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki (VKTT) ry. Pasilanraitio 5 00240 Helsinki Apurahat: ks. takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 21. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/v. Seuraava nro 2.2.2018. Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1500 ma–pe klo 8.30–15.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Vesa Linna 60 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 26 s. Pinja ei tykkää paparazzeista! Ajassa s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa TV2:n Joulukalenteri kuvailutulkattuna ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Tulkkipalvelut tulilinjalla Kela on perääntymässä kilpailutuksesta. s. 7 7 kysymystä eduskuntatyöstä Vastaajana kansanedustaja Johanna Karimäki. s. 8 Työn iloa eduskunnassa 19 kehitysvammaista koululaista pääsi TET-jaksolle Arkadianmäelle. s. 12 Vammaisten päivän festari 3.12. pääsevät vammaiset esiintyjät lavalle Helsingissä. Vapaa pääsy! s. 18 Klovneilla on asiaa! Arki muuttuu hulvattomaksi, kun pakkoajatukset hallitsevat sitä. s. 22 Myö Hostel on auki kaikille s. 25 Prinsessa Ruusunen aikamatkalla ShedHelsinki-ryhmä esittää joulun alla nuorisomusikaalin. s. 31 Tulilinjalla Ihmiset s. 14 Viittova huumorimies Brittiläisestä Gavin Lilleystä tuli suomalainen stand-up–koomikko. s. 26 Pinja lukee tarkasti Viestinnän opiskelija Pinja Eskola pitää Tukilinjan näkökulmasta. Apurahat s. 16 Eveliinan oppivuodet Opiskelija-aktiivi sai Tukilinjalta läppärin. s. 28 Autolla töihin Vammaiset maahanmuuttajaystävykset pääsivät töihin, kun Tukilinja auttoi neuvoilla ja apurahoilla. s. 30 Noah tykkää salibändystä s. 32 Tukitori s. 32 Tukipointti s. 39 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja elo–syyskuussa 2017. Vakiot 33 Kirjavinkki 34 Leffafriikki 35 Ruudussa 35 Välinevinkki 36 Lukijafoorumi 38 Blogilinjalla 41 Ristikko 44 Jaloittelua-sarjakuva Leppoisaa joulun odotusta Tukilinjan parissa! 2 Tukilinja 6/2017
VIIME VIIKOT olen seurannut hämmästyksellä #Metoo-kampanjan voimaa ja vaikutusta. Onko tosiaan niin, että tämä ikiaikainen häirintäoikeus – öykkärimiehen valta tunkea kenen tahansa naisen henkilökohtaiselle alueelle – olisi liukumassa pois yleisen normin asemasta? EIHÄN TÄTÄ käytöstä ole ennenkään sivistyneenä pidetty, mutta sitä on siedetty. Se on saanut pidettyä paikkansa sillä harmaalla alueella, jolla kotiväkivalta, koulukiusaaminen ja eläinten huono kohtelukin lilluvat. Ne tiedetään ikäviksi ilmiöiksi, mutta monet pitävät niitä sellaisina elämään luonnollisesti kuuluvina ikävinä ilmiöinä, joille ei tarvitse oikeasti tehdä mitään, kun ei niille kuitenkaan mitään voi. NYT, KUN ikävä vonkaaminen on liukunut tuolta alueelta päivänvaloon, voi olla hyvä hetki tuoda mieleen vielä yksi harmaalla alueella sinnittelevä, yllättävän yleinen huonon käytöksen tyyppi: piittaamattomuus vammaisten ihmisten yksityisyyden suojasta. EI-VAMMAINEN IHMINEN ymmärtää, mistä on kyse, kun muistelee satunnaista sairaalakäyntiä: sen aikana hänenkin hoidostaan on todennäköisesti keskusteltu nolosti muiden potilaiden kuullen. Vammaiselle tällainen on arkipäivää. Hänen asioistaan voi kysellä kuka vaan, missä vain. TUNTEMANI KIRJAILIJA kertoo panssaroivansa itsensä henkisesti aina kaupungille lähtiessään. Hän tietää, että kuka vain voi päläyttää hänelle, että miten sinä tuohon pyörätuoliin olet joutunut? Seuraavaksi hän saa kuulla kommentteja ulkonäöstään ja luonteestaan. Hymyile siinä sitten kohteliaasti ja keskity taas omiin asioihisi. Kunnes seuraava aloittaa. EIKÖHÄN LOPETETA tällainenkin? TÄSSÄ LEHDESSÄ kerromme, miten TET-nuoret valloittivat Arkadianmäen, kutsumme teidät osallistumaan Kansainvälisen vammaisten päivän viettoon, annamme viisaille klovneille sananvuoron ja käymme uudessa, tyylikkäässä retkeilymajassa. Tarjoamme siis jälleen värikkään kierroksen vammaisten ja toimintarajoitteisten ihmisten Suomeen. Tule mukaan! Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 2.2.2018 ”Vammaiselle tällainen on arkipäivää. Hänen asioistaan voi kysellä kuka vaan, missä vain.” Tukilinja 6/2017 3 Anna ihmisen olla
VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja Mielensäpahoittaja selkokielelle Selkokeskus kutsuu vuosittain jonkun suomalaisen kirjailijan selkokirjakummiksi. Helsingin kirjamessuilla julkistettava kummius aloittaa myös projektin, jossa selkokummin teoksesta muokataan selkokielinen versio. Tänä syksynä kummiksi ryhtyi Tuomas Kyrö (kuvassa), jonka rakastettu teos Mielensäpahoittaja julkaistaan selkokielisenä kahden vuoden kuluttua. Selkokirjallisuuden Seesam-palkinnon sai messuilla Kustantamo Avain. Joka toinen vuosi myönnettävän palkinnon myöntää Selkokeskus. Juhlavuosi huipentuu Vammaisiin liittyvät Suomi100hankkeet huipentuvat joulukuussa. Netin kautta välittyvässä Samanarvoisten Suomi -hankkeessa esitellään sadan suomalaisen tarina. Oman tarinansa kertovia ihmisiä yhdistää kokemus haasteesta, joka liittyy sukupuoleen, kieleen, kulttuuriin, sairauksiin tai vammoihin. Hankkeen toteuttaa vapaaehtoispohjalta työryhmä, johon kuuluu nuoria eri alojen ammattilaisia. Tarinoihin voi tutustua osoitteessa www.samanarvoistensuomi.fi. Kuvassa liikuntavammainen Tuomas. Aika aukeaa! on Rovaniemellä 3.12. nähtävä musikaali kehitysvammaisten ihmisten arjesta ja haaveista. Toteutuksesta vastaavat paikalliset kehitysvammayhdistykset, kaupungin erityisliikuntaryhmä ja seurakunnan musikantit. DiDa – Disability Day Art & Action 2017 tarjoaa taidetta, kulttuuria ja tekemisen meininkiä Helsingissä Ruoholahden kauppakeskuksessa Kansainvälisenä vammaisten päivänä 3.12. Lue lisää sivulta 12! Festivaalin pääjärjestäjinä toimivat Kynnys ry, Tukilinja ja Kulttuuria kaikille -palvelu. K U V A : R O N Y A H IR S M A . Kummallinen kilpikonna Salossa Ihme ja kumma ry tekee uraauurtavaa vammaistyötä tarjoamalla tuen tarpeessa oleville nuorille haastavaa ja yhteisöllistä avotyötä kahvilan, radiotyön ja muun luovan toiminnan parissa. Yksi tulos tästä on 24-vuotiaan, autistiseen kirjoon kuuluvan Anais Lehdonvalon esikoisteos, mainio lasten kuvakirja Kummallinen kilpikonna, jonka on kuvittanut Maryam Yegani. Lehdonvalon kirjaa voi tilata Ihme ja kumma ry:ltä 20 euron hintaan. Tukilinja antoi yhdistykselle Vuoden toimija -apurahan vuonna 2015. Viime elokuussa se aloitti Kauppakassi-palvelun, jossa asiakkaalle tuodaan hänen marketista tilaamansa ruoat kotiovelle kolmipyöräisellä polkupyörällä. Marraskuussa yhdistys sai Kehitysvammaliiton Aino Miettinen -palkinnon. APUVÄLINEMESSUT UUDISTUIVAT Kahden vuoden välein Tampereella järjestettävät Apuvälinemessut olivat tänä syksynä ohjelmatarjonnaltaan aikaisempia virkummat. Yleisöohjelman pääpuhujaksi oli kutsuttu freestyle-laskija Pekka Hyysalo, joka on vammauduttuaan toiminut kuntoutumisestaan kertovana puhujana. Muita yleisömagneetteja olivat suositut vammaisbloggarit. Anna Giss (kuvassa) kertoo Lusikoita kiitos.-blogissaan sekä YouTube ja Instagram-kanavillaan liikuntavammaisena elämisestä. Hänet palkittiin messuilla Yhdenvertainen Suomi -tunnustuspalkinnolla. Blogija Some Cornerissa esiintyivät myös Esteetön ja kaunis koti -blogin Sanna Pesola sekä Palmuasema-blogia pitävä Sanna Kalmari, jonka aiheena on esteetön matkustaminen. Messuilla käytiin myös tiukka paneelikeskustelu poliittisesti kuumasta sote-uudistuksesta vammaisten kannalta. 100 VIDEOTA TYÖLLISTYMISESTÄ Vates-säätiön Suomi100-projektina on kerätä YouTube-listalle videoita, jotka kertovat vammaisisista, pitkäaikaissairaista ja osatyökykyisistä ihmisistä työelämässä – tai matkalla sinne. Kyvyt käyttöön 100 vuotta -listalle voi ilmoittaa omia videoitaan. Niitä onkin jo kertynyt pitkälti yli 100. Listan kakkospaikkaa pitää Tukilinjan video Unelmat todeksi Osa2: Työssä ravintolassa. Käy katsomassa listan videoita ja innoitu! 4 Tukilinja 6/2017
NÄYTTELYT Kaarisilta Karita Holsti Apina on ihmisen serkku, 2017, akryyli kankaalle Kuva Into ry KESÄKUVIA Helsinkiläisen, erityistaiteeseen painottuvan Galleria Art Kaarisillan näyttely No, onkos tullut kesä tuo 7.1. asti värikkäitä, jouluisia näkymiä kaamoksen keskelle. 10.–28.1. on vuorossa turkulaisen Into ry:n taiteilijoiden näyttely Art INTO the heart. Siinä nähdään myös kuvan teos Apina on ihmisen serkku. Abilis valokuvanäyttely Nepal VALOKUVIA Suomalainen Abilis-säätiö on harjoittanut vammaisiin liittyvää kehitysyhteistyötä jo 20-vuoden ajan. Juhlavuoden valokuvanäyttely kehitysmaiden vammaisprojekteista on ensi kertaa nähtävillä 3.12. DiDa-tapahtumassa Helsingissä Ruoholahden kauppakeskuksessa. Näyttely kuvailutulkataan klo 13.00 ja 15.00. Kuvailutulkkausta jouluna Yleisradiossa kokeillaan kuvailutulkkausta kotimaisten ohjelmien yhteydessä. Juhlakautena nähdään kuvailutulkattuina TV2:n Joulukalenteri sekä kaksi Kotikatsomo-sarjan tv–ensi-iltaa: Pohjoismaisessa yhteistuotantoelokuvassa Linnan juhlat (3.12. TV1) kutsuvieras matkustaa juhliin Lapista taksilla. Nuoruustangossa (17.12. TV1) 70-luvun nuoret tapaavat toisensa vuosikymmenien kuluttua. Kuvailutulkkauksella tarkoitetaan näön kautta vastaanotettavan tiedon välittämistä puheella kuvaillen. Sitä voidaan tehdä esimerkiksi teatterissa, taidenäyttelyssä, elokuvaa seuratessa tai vierailulla turistinähtävyydessä. Televisiossa kuvailutulkkaus valitaan käyttämällä hollannin ääniraitaa. Samasta paikasta löytyy myös automaattinen äänitekstitys (synteettiselle puheelle käännetty tekstitys). Kun halutaan saada suomenkieliselle ohjelmalle puheen tekstitys, valitaan tekstityskieleksi hollanti. TANSSIESITYS AJIMA VIERAILEE HELSINGISSÄ Hyvässä nosteessa oleva vaikeavammainen tanssija Maija Karhunen on pääosassa suomalais-saksalaisessa tanssiesityksessä Ajima, joka vierailee helsinkiläisessä tanssiteatteri Zodiakissa tammikuussa. Kaksi esitystä on varattu Taidetestaajat-hankkeen koululaisnäytöksiin, mutta esityksiin 17., 20. ja 21.1. on lippuja saatavilla. Ajima syntyi Berliinissä 2013, kun ohjaaja-koreografi Marc Philipp Gabriel opiskeli tanssikeskus HZT:ssä samaan aikaan Karhusen kanssa. Esityksen työstäminen lähti ideasta luoda moderni freak-show. Idea jalostui ympäri Eurooppaa kiertäneeksi esitykseksi, jossa kyseenalaistetaan rutiininomainen tapamme hahmottaa maailmaa ja ihmisiä. Esityksessä on keskeinen rooli myös puvustaja-visualisti Friederike Meesellä. 21.1. esityksen jälkeen järjestetään taiteilijatapaaminen. LYHYTKALLOISET SUOMALAISET Kuvataiteilija Marjo Levlinin viisinäyttöinen videoteos Dividual Individual II (2017) käsittelee erilaisuuden kohtaamista rotubiologian eli eugeniikan näkökulmasta. Florinin komitea (nykyinen Folkhälsan) teki Suomen ruotsinkielisillä seuduilla tutkimusja valistustyötä vuosina 1913–16. Ruotsista vaikutteita saaneen poliittisen projektin tavoitteena oli edistää väestön rotuhygieniaa mittaamalla väestön kehoja, kalloja ja mielenlaatua. Suomenkielisyyteen liitettyä lyhytkalloisuutta pidettiin alempiarvoisena perimänä. Teoksen kuvamateriaali koostuu arkistomuotokuvista, joihin on liitetty perhosia. Komitean sihteeri, genetiikan professori Harry Federley oli alunperin eläintieteilijä ja perhostutkija. Teos nähdään Turun taidemuseossa 7.1. asti. ONKO ERILAINEN IHMINEN TARPEETON? Helsinkiläisen Ryhmäteatterin syksyn mainio uutuus on Franz Kafkan kuuluisaan novelliin perustuva näytelmä Muodonmuutos. Siinä merkonomi Keijo Yrjänä Saastamoinen ( Vesa Vierikko) huomaa eräänä päivänä muuttuneensa suunnattomaksi syöpäläiseksi. Niin työtoverit kuin perheenjäsenetkin alkavat vieroksua työhön kykenemätöntä Keijoa, eikä aikaakaan kun hän ajautuu ulos entisestä elämästään. Kafkan kertomus on allegoria yhteiskunnalle tarpeettomaksi muuttuneesta ihmisestä. Ohjaus on Esa Leskisen, joka on myös käsikirjoittanut esityksen yhdessä Sami Keski-Vähälän kanssa. Tukilinja 6/2017 5
Tulkkauspalvelut tulilinjalla Kelan tulkkauspalvelun kilpailutus vei tulkkeja työttömiksi eikä tiedotus puhevammaisille onnistunut. Vammaispalvelujen kilpailutus herättää kansalaisissa yhä suurempaa närää ja on johtanut lakialoitteisiin. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Jani Forsberg KELA VASTAA vammaisten tulkkauspalveluista ja joutui ne oman tulkintansa mukaan uudelle sopimuskaudelle kilpailuttamaan, koska hankintalaki näin määrää. Tuloksena oli, että kun vuonna 2016 tulkkauspalvelussa oli mukana 844 tulkkia, alkavalla kaudella heitä on enää 700. Ylijääneille tulkeille se merkitsee työttömyyttä ja monelle puhevammaiselle tutun tulkin vaihtumista. Uusi nelivuotinen sopimuskausi muuttui kuitenkin kaksivuotiseksi, kun Kelaan pettyneet 19 palveluntuottajaa valittivat markkinaoikeuteen ja sopimuskaudesta tuli määräaikainen. Käsittelyyn menee ainakin puoli vuotta. “Kela olisi voinut väliaikaisena sopimuksena tarjota myös nykyisen sopimuksen jatkamista kaikille nykyisille palveluntuottajille”, Kuurojen Liiton johtaja Kaisa Alanne moittii. ”Kelan tulkkauspalveluista hyötyisi nykyistä käyttäjäkuntaa paljon suurempi joukko puhevammaisia”, kertoo Kehitysvammaliiton Tikoteekin kehittämispäällikkö Eija Roisko. Jatkuva kilpailuttaminen ja huono tiedottaminen voivat johtaa siihen, että tulkkauspalvelun käyttö vähenee entisestään. Se tietysti toisi säästöä Kelalle, mutta voisi johtaa puhevammaisten enenevään syrjäytymiseen yhteiskunnasta. Kehitysvammaliiton mukaan varmin tapa saavuttaa selkokielinen asiakas on edelleen postissa lähetetty selkokielinen kirje, jonka voi lukea tulkin tai läheisen avustamana. Kritiikin jälkeen Kela lupasi 16.11. lähettää tällaisen kirjeen kaikille asiakkailleen. KELA ON TULLUT jo asiassa vastaan sikäli, että se aikoo itsekin ehdottaa valtuustolleen tulkkauspalveluiden irrottamista hankintalain piiristä. Kelan pääjohtaja Elli Aaltonen totesi Eduskunnan viittomakielten verkoston tapaamisessa, että tulkkaus ei ole tällaiseen kilpailutukseen sopiva palvelu. Kelan valtuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Sari Sarkomaa (kok) kertoi kannattavansa ehdotusta ja että ehdotus on jo valmistelussa. Kela on myös perustanut asiakasraadin, luvannut tehdä tulkkaukseen palvelulupauksen ja parantaa tiedotusta asiakkailleen. “Emme vielä tiedä, miten asiakasraati tulee toimimaan. Palvelulupausta tulkkauspalveluissakaan ei aiemmin ole ollut, joten sitä on vielä vaikea hahmottaa. Tämä nähdään ensi vuonna”, varovaisen positiivista asennetta ottava Kaisa Alanne kertoo. Asiakkaat iloitsevat edistysaskeleista, mutta alkavan sopimuskauden ongelmia ne eivät poista. Soppaan liittyy myös kansalaisaloite Ei myytävänä, joka on kerännyt jo yli 50 000 nimeä lakialoitteensa taakse. Tavoitteena on lopettaa vammaisten henkilöiden välttämättömän avun ja tuen kilpailuttaminen kokonaan YK:n vammaissopimuksen vastaisena. Aloite koskee myös tulkkauspalveluita. CP-vammainen Petri Kauppinen sai puhetulkin vasta 48-vuotiaana. Nyt hän kiertää esitelmöimässä puhevammaisen elämästä ja tulkin käytöstä. Tulkki seuraa taustalla ja kääntää hänen puheenvuoronsa niin, että kuulija varmasti ymmärtää ne. MONI ASIAKAS joutuu luopumaan hyväksi koetusta tulkista. Eniten kärsimään joutuvat kuurosokeat ja suomenruotsalaiset puhevammaiset. Myös lapsiasiakkaat ja opiskelijat menettävät tutut tulkkinsa. “Hankinnassa ei ole riittävästi huolehdittu siitä, että esimerkiksi vaativan tason englannin kielistä kirjoitustulkkausta olisi jatkossa saatavilla tai että kuurosokeiden tulkkaukseen erikoistuneet kuurot tulkit voisivat jatkaa työskentelyä. Taajamien ulkopuolella olevien asiakkaiden oikeuksia ei myöskään ole riittävästi huomioitu”, sanoo Kaisa Alanne. Kanteluja eduskunnan oikeusasiamiehelle tekevät nyt niin yksityishenkilöt kuin kuuloja puhevammaisia edustavat järjestötkin. ”Teimme sellaisen jo ennen kesää, samoin yhdenvertaisuusvaltuutetulle”, kertoo Kuurojen Liiton esityisasiantuntija Marika Rönnberg. “Kelan hankintayksikkö ei suostunut käsittelemään hankintaoikaisuvaatimuksiamme, koska emme ole hankintalain tarkoittamia asianosaisia.” Tällä kerralla kilpailutus oli ongelma myös tulkeille, sillä tulkkien 5–6 prosentin työttömyyden ennakoidaan nousevan noin 30 prosenttiin. Akavan Eritysalat onkin vaatinut tulkkipalvelujen kilpailutuksesta luopumista perustuslain vastaisena. Sen mukaan kilpailutus on ristiriidassa elinkeinonharjoittamisen vapauden ja työtä koskevan oikeuden kanssa. TIEDON SAANTI palvelun muutoksista on yksi asiakkaiden ongelmista, sillä Kela tiedottaa muutoksista vain internetsivuillaan. Noin kolmasosa tulkkauspalveluiden käyttäjistä eli puhevammaiset jäivät pitkälti tiedonsaannista ulkopuolelle. Moni heistä voi vastaanottaa tietoa vain selkokielisesti ja toisen tuella. Oleellista tulkkauspalvelun onnistumisessa on ottaa huomioon se, että perehtyminen puhevammaisen ihmisen yksilölliseen kommunikointitapaan voi kestää pitkään eikä luottamus aina synny nopeasti. Hyvä tiedottaminen suoraan puhevammaisille ihmisille olisikin tärkeää palvelua kehitettäessä. 6 Tukilinja 6/2017
7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Yhteistyötä eduskunnassa Kyselimme eduskunnan vammaisasian yhteistyöryhmän (VAMYT) puheenjohtaja Johanna Karimäeltä, mitä ryhmä tekee vammaisten nuorten työllistymisen hyväksi. 1. Syntyykö VAMYTin kokouksissa kannanottoja vai onko kyse vain ajatusten vaihdosta? ”Tapaamme vammaisjärjestöjen edustajia ajankohtaisten asioiden tiimoilta, järjestämme yhteisiä tilaisuuksia ja teemme yhteisiä aloitteita.” ”Kirjalliset kysymykset ministerille ovat koskeneet muun muassa esteettömyyttä ja vammaisten työllisyyttä. Jätimme juuri lakialoitteen, jossa haluamme helpottaa kehitysvammaisten oikeutta pysäköidä autonsa vammaisille tarkoitetulle parkkipaikalle. Olemme vaikuttaneet siihen, että Vammaiskortti on tulossa käyttöön. Seuraamme myös lainsäädäntöuudistuksia, kuten vammaispalvelulakia.” 2. VAMYT ja Kehitysvammaliitto haastoivat eduskuntaryhmät ottamaan kehitysvammaisia koululaisia TET-työelämäharjoitteluun. Montako otettiin? ”Olen iloinen siitä, että 19 nuorta pääsee TET-harjoitteluun eduskuntaryhmiin. Erityisesti nuorille ensimmäinen työ on todella tärkeä. Suomen 25 000 työikäisestä kehitysvammaisesta henkilöstä vain 500 on palkkatyössä. Tällä kampanjalla haluamme lisätä tietoisuutta ja antaa nuorille onnistumisen kokemuksia.” 3. Vammaisten työtoiminta ei edistä työmarkkinoille pääsyä, työnohjaajan tuki edistää. Tulisiko kunnat velvoittaa jälkimmäiseen lailla? ”Työnohjaaja on tärkeä apu kehitysvammaisen työn omaksumiseen. Työhönvalmennus tulee mielestäni sisällyttää sosiaalihuollon työelämäosuutta tukevien palvelujen valikkoon. Lakiin perustuva velvollisuus ajaisi asiaa varmimmin.” ”Uskon, että hyvät tulokset puhuvat puolestaan ja työhönvalmennukseen satsaamiseen on kannatusta yli puoluerajojen. Soteja maakuntauudistuksessa on vahvistettava työhönvalmennuksen asemaa.” 4. Ovatko eri puolueiden edustajat VAMYTin keskusteluissa usein eri mieltä tasa-arvon edistämisen tavoitteista ja keinoista? ”Opposition ja hallituksen edustajat toimivat tässä ryhmässä yhteistyössä. Yksissä tuumin torppasimme hallituksen suunnittelemat säästöt vammaispalveluista. Hallitus perääntyi aikeista sulkea 75 vuotta täyttäneet vammaiset vammaispalvelulain ulkopuolelle. Se olisi heikentänyt ikääntyneiden vammaisten asemaa kohtuuttomasti. Yhdessä meillä on vakaa tahto puolustaa vammaisten ihmisoikeuksia ja varmistaa YK:n vammaisten oikeuksien sopimuksen toteutuminen.” 5. Onko mahdollista tätä kautta edistää ”kuntoutuksena” teetetyn, pitkäkestoisen palkattoman työn kieltämistä? ”Olisi tärkeää säätää avotyötoiminnan määräaikaisuudesta. Moni kehitysvammainen tekee hyödyllistä työtä päivätoiminnassa 9 euron päiväpalkalla. Tämä on väärin, sillä työstä kuuluu maksaa parempi korvaus.” ”Apuna työllistymiseen voidaan käyttää muun muassa palkkatukea. Vammaisen henkilön kohdalla sen on oltava pysyvä, mikäli henkilö on osatyökykyinen.” 6. Miten VAMYT on osallistunut uuden vammaislain käsittelyyn? ”Olemme seuranneet tiiviisti lain valmistelua. Olisi tärkeää, että vammaispalvelulaissa Valas-työryhmän hyvät ehdotukset otetaan huomioon ja kaikkien vammaisryhmien tarpeet huomioidaan.” 7. Mikä sai sinut kiinnostumaan vammaisten ihmisten asemasta? ”Isoäitini oli kehitysvammaisen lapsensa omaishoitaja, ja meidän perheemme oli paljon heidän arjessaan mukana. Vietimme yhteistä aikaa kesämökillä ja viikonloppuisin. Vanhukselle vammaisen aikuisen lapsen tarpeista huolehtiminen oli raskasta, mutta myös palkitsevaa. Opin jo lapsena, että jokainen ihminen on arvokas ja jokaiselle on paikkansa.” Kansanedustaja Johanna Karimäki (vihr.) johtaa eduskunnan vammaisasiain yhteistyöryhmää. Tukilinja 6/2017 7 VAMYT Eduskunnan vammaisasian yhteistyöryhmä. Mitä tekee? Seuraa, keskustelee, tekee aloitteita.
TYÖN ILOA EDUSKUNNASSA 9-luokkalainen Roosa Miettinen sai lentävän startin työelämään valtakunnan ykköstyöpaikalla, vastaremontoidussa Eduskunnassa. 8 Tukilinja 6/2017
Tukilinja 6/2017 9 Vastaremontoidun Eduskuntatalon käytävillä nähtiin marraskuussa uudenlaisia työntekijöitä: 19 kehitysvammaista peruskoululaista suoritti TET-harjoittelunsa kansanedustajien avustajina ja muissa eduskunnan töissä. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Vesa Linna T äällä on kivaa”, hehkuttaa Roosa Miettinen, 16-vuotias TET-harjoittelija Espoon Kuitinmäen koulusta. Roosa on toinen kansanedustajan ja Eduskunnan vammaisasiain työryhmän (VAMYT) puheenjohtajan Johanna Kariniemen TET-harjoittelijoista. Hän on ollut jo muutaman päivän työharjoittelussa eduskunnassa, joten hän on ehtinyt tutustua Eduskuntataloon ja sen toimintaankin. Eduskunnan vammaisasian yhteistyöryhmä (VAMYT) ja Kehitysvammaliitto haastoivat kansanedustajat ja eduskuntaryhmät ottamaan ensi kertaa kehitysvammaisia nuoria TET-harjoitteluun. Haasteen ottivat vastaan eduskuntaryhmistä vihreät, keskusta ja sdp sekä eduskunnan laitoshuolto. Mukana kampanjassa oli 37 kansanedustajaa, 19 harjoittelijaa ja heidän kouluavustajansa. Kouluja oli pääkaupunkiseudulta mukana seitsemän. Palaverilla päivä alkuun Työharjoittelupäivä alkaa sillä, että kokoonnutaan kabinettiin keskustelemaan Johannan kanssa edellisen päivän töiden sujumisesta ja tämän päivän työtehtävistä. Ensin Johanna haluaa kuulla, miten eduskuntaan tuleminen ja sieltä lähteminen on käytännössä sujunut. TET = Peruskoulun 8.–9. luokkien opetukseen kuuluvat työelämään tutustumisjaksot työpaikoilla. PATER NOSTER = Eduskuntatalon ovettomat henkilöhissit, jotka eivät pysähdy kerroksissa. KIRJALLINEN KYSYMYS = Tapa valvoa hallituksen ja ministerin toimia. Kysymyksen voi eduskunnassa esittää kuka tahansa kansanedustaja ja siihen vastaa ministeri, jonka toimialaan se kuuluu. Vastaus jaetaan kirjallisena kaikille kansanedustajille. ”Matkat ovat menneet hyvin, vaikka aluksi jännittikin. Ensin menin koululle taksilla, ja sieltä bussilla Helsinkiin,” Roosa selvittää. “Niin, eilen oli Itämeripäivä”, Roosa jatkaa palaveria. Harjoittelijat ovat edellisenä päivänä osallistuneet ympäristövaliokunnan julkiseen kuulemiseen Suomenlahden ympäristöuhista. Nyt esimies kyselee, mitä siellä on opittu ja mitä se omassa elämässä merkitsee. ”Se ainakin opittiin, ettei muovia saa heittää mereen. Sen tekeminen on todella vaarallista merelle”, kertovat Roosa ja muut harjoittelijakumppanit vuorollaan. “Täällä eduskunnassa mietitään, miten sitä merta pitäisi suojella”, Roosa lisää. Nuoria kiinnosti myös päivän aikana esille noussut nimilaki. ”Minullahan on jo kolme nimeä; Roosa Aino Elina”, Roosa muistuttaa. Oman jännityksensä on päivään tuonut myös työpaikka: hieno, iso talo. Kokouksen jälkeen tutustuminen eduskuntataloon jatkuu. Aluksi Johanna ohjaa Roosaa, joka ei malta olla kiertämättä lisää paikkoja. Sitten Johannan on aika lähteä toiseen kokoukseen ja Roosa jää ihmettelemään hänen poistumistaan avoimiin paternoster-hisseihin. ”Uskaltaisiko noihin mennä”, Roosa miettii. Ehkä ei, mutta hauskoilta näyttävät. Valloitusretki jatkuu Marmorinen valtiosalin portaikko on valoisa ja kaunis, ja sinne Roosa pysähtyy. Moni harjoittelija olisi halunnut käydä myös istuntosalissa, mutta sinne ei ole pääsyä kuin kansanedustajilla. Roosa pääsee kuitenkin yleisöparvekkeelle ja poseeraa kuvaajalle salin ja Wäinö Aaltosen patsaiden edessä. Kullatut patsaat ovat nimeltään Raivaaja, Henkinen työ, Tulevaisuus, Usko ja Sadonkorjaaja. ”Tämä rakennus työ hyvän olon. Olen tosi utelias kiertämään täällä”, Roosa kertoo. Mutta on tällä kampanjalla muitakin tavoitteita kuin mahdollistaa kouralliselle oppilaita ikimuistoinen työharjoittelukokemus, kertoo Kehitysvammaliiton toiminnanjohtaja Marianna Ohtonen: “Tuomme esille sen, että kehitysvammaiset nuoret haluavat samoja asioita kuin vammattomat ikätoverinsa eli opiskella, tutustua työelämään, saada itselleen ammatti. Tavoitteemme on välittää tietoa kehitysvammaisten ihmisten osaamisesta ja työvoimapotentiaalista kansanedustajille ja median kautta yleisemmin yhteiskunnassa.” Ongelmat työelämään pääsyssä alkavat kehitysvammaisella nuorella usein jo TET-harjoittelupaikkaa etsiessä. Kehitysvammaliiton viestinnän ja vaikuttamistoiminnan asiantuntija Miinukka Tuominen-Hakoila oli työskennellyt eduskunnassa ennen kuin tuli töihin Kehitysvammaliittoon. Siellä hän oli tottunut näkemään nuoria TET-harjoittelijoita, joita varsinkin kansanedustajilla usein oli. ”En ollut kuitenkaan kertaakaan nähnyt, että eduskunnassa olisi ollut kehitysvammaista TET-harjoittelijaa. Ajattelin, että olisi todella hienoa järjestää eduskunnassa kampanja, jossa kehitysvammaiset nuoret pääsisivät tutustumaan eduskuntaan.” Kansanedustaja Johanna Karimäki ohjasi nuoria avustajiaan leppoisasti.
10 Tukilinja 6/2017 ”Tämä kokemus antaa uskoa siihen, että oikea työ odottaa minua.” Samalla nuoret voisivat tuoda myös uusia näkökulmia päätöksentekoon ja lainsäädäntöön. “Uskon TET -kampanjan olevan ikimuistoinen kokemus niin kehitysvammaisille nuorille kuin myös kansanedustajille ja heidän avustajilleen.” Sen huomaa, kun seuraa työharjoittelijoita. Upeassa ympäristössä nuoret TET-harjoittelijat ovat jo hieman kuin kotonaan. Hymy on herkässä, ja heidän ilonsa ja innostuksensa tarttuu. Mutta samalla näkee, miten hieno miljöö antaa heille myös arvostuksen tunnetta. Soviteltu työaika Miinukka Tuominen-Hakoila kertoo, että nuorten työtehtävät on räätälöity yhdessä opettajien ja tulevan esimiehen kanssa, joka voi olla kansanedustaja, kansanedustajan avustaja tai eduskunnan virkamies. Myös työaikaa on soviteltu. Suurimmalla osalla se oli 3–4 tunnin mittainen. Jotkut tekivät täyden työviikon, osalla viikko on 3–4-päiväinen. “Toisaalta kyllä ei-vammaisillekin TET-harjoittelijoille mietitään työtehtävät sen mukaan mikä heidän osaamisensa on eli siinä mielellä tämä ei ole erityisjärjestely,” Miinukka Tuominen-Hakoila kertoo. Nuorille lähtivät eduskuntaan mukaan kouluavustajat, jotka auttavat käytännön asioissa ja työtehtävissä. Työtehtävät on muotoiltu kullekin nuorelle tämän toiveiden ja valmiuksien mukaan. Vastuuta on annettu ja myös erityisjärjestelyjä on tehty. Toiset ovat lähettäneet joulupostikortteja, toiset auttaneet vierailijaryhmien opastamisessa, jotkut ovat olleet mukana kahvitarjoilussa. Lisäksi on seurattu, miten päätökset syntyvät ja keitä ne päättäjät ovat. Sihteerin työt odottavat Johanna Karimäen avustaja Teemu Huikuri opastaa harjoittelijoita eduskunnan käytävillä ja kertoo, että tettiläiset ovat tutustuneet myös kansanedustajan avustajan töihin, kuten tiedonhankintaan, lehtijuttujen talteen leikkaamiseen ja ajankohtaisista kysymyksistä keskustelemiseen eri tahoilla. Roosan kanssa työharjoittelu onsovittu koko viikoksi, ja työpäivä on 3 tunnin mittainen. ”Kaikki tehtävät kiinnostavat,” Roosa sanoo. ”Täällä on ihan mahtavaa, olen aika rennosti tulIut tänne kuitenkin.” Sari Smolander, Ida Lindström ja Alex Kaurinkoski työpalaverissa. Pater noster -hissit vaativat tottumusta, joten vierailijat eivät niitä käytä.
Kuules Rekku, haetaanko kesätöihin? Tukilinja 6/2017 11 Seuraavan päivän ohjelma eduskunnassa tuntuu Roosasta mielenkiintoiselta. Silloin hän pääsee tekemään kansanedustaja Pekka Haavistolle pieniä sihteerintöitä. Haluan oikeisiin töihin! Yksi näiden harjoittelupäivien kohokohdista oli yhdessä valmisteltu kirjallinen kysymys, joka Johanna Karimäen johdolla jätettiin eduskunnan kansliaan. Ja mitä Roosa halusi tämän kirjallisen kysymyksen tärkeimmäksi viestiksi kansanedustajille? “Meille töitä! Haluamme oikeita töitä”, Roosa painottaa. Aiheeksi kiteytyikin vaatimus kehitysvammaisten työllisyysasteen nostamisesta ja mahdollisuudesta tuettuun oppisopimukseen. Tekemistä riittäisi Arkadianmäellä, sillä tällä hetkellä kehitysvammaisten työllisyysaste on vain kaksi prosenttia, vaikka arviolta 3000 kehitysvammaista voitaisiin sopivin tukitoimin työllistää oikeaan palkkatyöhön. Heillä on koulutus ja halu työelämään. ”Itse haluaisin kampaamoalalle”, Roosa miettii. Hän uskoo selvästi, että tämä TET-harjoittelu on myös yhteiskunnallisesti vaikuttava asia. Johanna Karimäki kertoo, että kokemukset kuluneesta viikosta ovat olleet hyviä ja palkitsevia. ”Toivon että kampanja voidaan toteuttaa toistekin eduskunnassa.” Harjoittelijoille on tullut tunne, että heidät on otettu huomioon. Täällä pääsee näyttämään, mihin kykenee, ja tuomaan myös nuorta intoa ja valoa näille marmorisille käytäville. Se luo luottamusta tulevaisuuteen. ”Täällä päätetään asioista,” Roosa hihkaisee ja jatkaa kulkuaan isossa talossa. Hän harrastaa jalkapalloa, ja se näkyy hänen keveässä kulkemisessaan eduskunnan portaikoissa. Mutta lisää energiaakin on saatava. ”Nyt lähdetään syömään, täällä on niin hyvää ruokaa”, Roosa huudahtaa. Lisää tekemistä Toisaalla keskustan kansanedustajien harjoittelijat Alex Kaurinkoski ja Ida Lindström Espoon Postipuun koulusta keskustelevat Markku Rossin ja Kauko Juhantalon kanssa. He esittävät näille vakuuttavasti pyynnön, että harrastusmahdollisuuksia kehitysvammaisille pitäisi lisätä. Nuoret toimivat pääsääntöisesti Mirja Vehkaperän ja Sirkka-Liisa Anttilan harjoittelijoina, mutta nyt he ovat päässeet keskustelemaan muidenkin kansanedustajien kanssa. ”Haluamme lisää erilaista tekemistä ulkona. Harrastaminen ja liikunta ovat tärkeitä asioita,” Alex ja Ida selittävät. Rossi ja Juhantalo nyökyttelevät ja lupaavat viedä asiaa eteenpäin. Ida ja Alex ovat tyytyväisiä siitä, että heitä kuunnellaan. Tekemistä pitää olla, mahdollisuuksia toimia niin harrastuksissa kuin työelämässäkin. Yhteiskuva pääministerin kanssa Päivän odotettu hetki oli pääministeri Juha Sipilän tervehdyskäynti keskustan TET-harjoittelijoiden luo. Kärsivällisesti nuoret odottivat auditorion etupenkillä myöhässä tullutta pääministeriä. Aluksi pääministeri kätteli kaikki harjoittelijat ja toivotti heidät tervetulleeksi eduskuntaan. Hän sai harjoittelijoilta lahjan ja kortin, johon nuoret olivat kirjoittaneet unelma-ammattinsa. Hyväntuulisella Sipilällä oli aikaa jutustella nuorten harjoittelijoiden kanssa. Monet totesivat, että oli jännää nähdä paikan päällä pääministeri, joka on tullut tutuksi vain televisiosta. ”Oletko ajanut traktoria?” kysyi yksi pojista. Siihen Sipilä vastasi, että on hänellä ollut traktori. Lopuksi kokoonnuttiin vielä ryhmäkuvaan. Harvoin on eduskunnan käytävillä nähty niin paljon hymyileviä kasvoja kuin tällä viikolla. TET-harjoittelijat ovat tuoneet iloa ja uutta asennetta juhlavaan ympäristöön. Jokainen työtehtävä on otettu innolla ja vähän jännitykselläkin vastaan. Kaikesta on selvitty. “Tämä kokemus antaa uskoa siihen, että oikea työ odottaa minua”, Roosa sanoo aurinkoisesti kurkistaessaan taas uuteen paikkaan eduskuntatalossa. Ida esitteli levyä, jonka oli juuri saanut lahjaksi. Alex harjoitteli puheen pitoa.
12 Tukilinja 6/2017 DiDa-festari tuo vammaiset esiintyjät lavalle Räppäreitä ja stand up-esityksiä, lasten tanssiryhmä, teatteria, lyhytelokuvia, myyjäiset ja joulukorttiaskartelua – mikä se on? Vammaisten päivän juhla Helsingin Ruoholahdessa, tietysti! TEKSTI Iris Tenhunen Tanssiryhmä Ihanat on kehitysvammaisten lasten ja nuorten tanssiryhmä, jota ohjaa tanssitaiteilija Riina Hannuksela. Kuvassa Sofia Johansson. K U V A : R IIN A H A N N U K S E L A . Mikä? Vammaisten päivää 3.12. juhlistava kulttuurifestari. Järjestäjänä useita vammaisjärjestöjä sekä Tukilinja. Missä? Ruoholahden kauppakeskus, Ruohis-tapahtumatila, Helsinki. Kenelle Kaikille, joita kiinnostaa kauppareissun ohella tutustua vammaisten ihmisten tuottamaan kulttuuriin. Ohjelmaa myös lapsille! Tapahtumatila Ruohis su 3.12.2017 klo 12-17 vapaa pääsy Esiintymistila 12.00 DiDan ja Abilis-säätiön näyttelyn avaus 12.30 ResonaariDuo musiikkiesitys 13.00 Gavin Lilley Stand Up show 13.30 Tanssiryhmä Ihanat 14.00 Minna Sirnön (Taike) puheenvuoro 14.30 Lokerointinäytelmä 15.00 Elvido rap-musiikkia 15.30 Vakuuttikvartetti 16.00 Vimma-palkinto 16.30 MC KOO rap-musiikkia Videopiste 12.15 Moni vaihtaa nahkaa karvaa 13.20 Illusionist’s Visions 14.15 Salainen metsäni 15.20 Case Näktergalen LISÄTIETOA OHJELMASTA: Lyhytelokuvat ja muu videomateriaali on katsottavissa koko tapahtuman ajan kuulokkeiden kanssa. Ohjelmaan merkityt ajat sisältävät tekijöiden puheenvuoron ja yleisöesityksen äänen kanssa. Abilis-säätiön valokuvanäyttelyn kuvailutulkatut kierrokset klo 13 ja 15. KV-tuki 57 ry:n Seija Suokon joulukorttipaja on auki alkuiltapäivällä. Ura käsillä -hankkeen työnäytöksissä voi tutustua näkövammaisten käsitöihin. Myyjäisissä on tarjolla käsitöitä ja muuta pukinkonttiin sopivaa. Kahvipannu on kuumana Pasilan toimintakeskuksen pop up -kahvila Annassa! Esiintymistilan edessä on induktiosilmukka. Ohjelma tulkataan suomalaiselle viittomakielelle.
Tukilinja 6/2017 13 Palveluasunnoissa asuvat nuoret tekivät näytelmän kohtaamistaan ennakkoluuloista. Lokerointinäytelmä nähdään Vammaisten päivänä 3.12. K U V A : IS M O H E L É N . ”Tavoitteena on tuoda vammaisia ja vammattomia ihmisiä yhteen uudella, hauskalla tavalla.” TOISTA KERTAA Helsingissä järjestettävä verkostofestivaali DiDa – Disability Day Art & Action tarjoaa suurelle yleisölle taidetta, kulttuuria ja hauskaa tekemistä Kansainvälisenä vammaisten päivänä sunnuntaina 3.12. klo 12–17 Ruoholahden kauppakeskuksen tapahtumatila Ruohiksessa. Tapahtumaan on vapaa pääsy, ja tavoitteena on tuoda vammaisia ja vammattomia ihmisiä yhteen uudella, hauskalla tavalla. Avoimella ohjelmahaulla on löytynyt mielenkiintoinen, laadukas kavalkadi vammaisten ihmisten esittämää tai vammaisuutta mielenkiintoisella tavalla käsittelevää taidetta ja kulttuuria. Juonnettua ohjelmaa riittää 5 tunnin ajaksi. Tarjolla on myös joulukorttiaskartelua sekä taidekäsityömyyjäiset. Itsenäisyyden juhlavuoden ohjelmistoon kuuluvalla DiDa-tapahtumalla tehdään tunnetuksi suomalaisten vammaisten ihmisten osaamista kulttuurin saralla. Esillä ovat myös kansainvälinen vammaisten päivä ja siihen liittyvät ihmisoikeuskysymykset. Valtiovallan terveiset tilaisuuteen tuo Taiteen edistämiskeskus Taiken johtaja Minna Sirnö, ja vammaistyöhön kehitysmaissa voi tapahtumassa tutustua Abiliksen valokuvanäyttelyssä. Lasten tanssiesitys ja stand uppia Viihdyttävää menoa on luvassa, sillä tilaisuuden alkupuolen juontaja on viittomakielinen stand up -artisti Gavin Lilley. Hän vetää osuutensa lopuksi myös oman stand up -settinsä. Sen jälkeen juontajaksi siirtyy sanavalmis Tuomas Tuure Kynnys ry:stä. Tapahtuman käynnistää kehitysvammaisten lasten ja nuorten tanssiryhmä Ihanat. Lapsille on sen jälkeen tarjolla joulukorttipaja ja aikuisille jouluostoksia taidekäsityömyyjäisissä. Lokerointinäytelmä on interaktiivinen, ajatustyrskyjä synnyttävä esitys, joka on Aspa-säätiön palveluasunnoissa asuvien helsinkiläisten nuorten käsikirjoittama ja toteuttama. Mahtuvatko kuntavaaliehdokas, maanisdepressiivinen ja avovaimo samaan lokeroon? Entä nuori eläkeläinen ja huippu-urheilija? Mitä tapahtuu, kun tila käy ahtaaksi? DiDan toisena draamana nähdään katkelma Ursa minor -ryhmän monikielisestä, inklusiivisesta Näktergalen (Satakieli) -teoksesta, jonka on ohjannut Noora Karjalainen. Rappia ja elokuvia Nuoret kannattaa ottaa juhliin mukaan, jos räppi kiinnostaa: Elvido on Suomen ja mahdollisesti maailman ensimmäinen pyörätuoliräppäri, jonka omaelämänkerralliset biisilyriikat koskettavat ja saavat ajattelemaan. Voimallista yhteiskunnallista räppiä tarjoaa myös MCKoo, joka tunnetaan myös isoilta festareilta ja klubikeikoilta. Vuoden elokuvatapauksiin kuuluneen dokumenttielokuvan Hiljainen metsäni esittelee sen päähenkilö, autismin kirjoon kuuluva 20-vuotias Lauri. Elokuvasta nähdään myös katkelmia. Elokuvallista antia tarjoaa taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen kansainvälisillä festivaaleilla kiertänyt lyhytelokuva Illusionist´s Visions. Toisena lyhytelokuvana nähdään Killinmäen videoryhmän kutkuttava Moni vaihtaa nahkaa karvaa. Killinmäen lyhärit ovat olleet taattuja kevennyksiä monissa seminaareissa ja koulutuksissa! Tapahtumassa jaetaan myös vammaiskulttuuripalkinto Vimma, johon kuuluu Tukilinjan 5000 euron taiteilija-apuraha. Tukilinja on yksi tapahtuman pääsponsoreista ja meidät löytää myös paikan päältä. Nyt kannattaa ottaa koko perhe mukaan viettämään hauskaa ja mielenkiintoista iltapäivää!
Minä se vasta hauska olenkin! Kaikki hymyilee, kun heilutan häntää! GAVIN LILLEY – viittova huumorimies Vammaisten päivän juhlan Ruoholahden kauppakeskuksessa juontaa kuuro stand up -artisti Gavin Lilley. Hänen uraansa siivitti esiintyminen tv-ohjelmassa Suomen hauskin tavis. TEKSTI Sanni Purhonen KUVA Miia Raninen JOULUKUUN 3. PÄIVÄNÄ voi Helsingissä käydä katsomassa viittomakielisen stand up -koomikon Gavin Lilleyn esitystä. Ruoholahden kauppakeskuksessa järjestetään klo 12–17 kaikille avoin kulttuuritapahtuma Vammaisten päivän iloksi. Gavin Lilley vetää lavalla oman stand up -settinsä noin klo 13.45. (Päivitetyt ohjelmatiedot kannattaa tarkistaa DiDan nettisivuilta). Hän toimii myös tapahtuman toisena juontajana. 35-vuotias Gavin muutti Suomeen Iso-Britanniasta vuonna 2013, ja asuu nyt suomalaisen vaimonsa ja perheensä kanssa Vantaalla. Koska hän on viittomakielinen, vitsit tulkkaa kuulevalle yleisölle joku hänen kokeneista viittomakielen tulkeistaan. Gavinin huumoriin voi tutustua esimerkiksi Nelosella nähdyssä tv-ohjelmassa Suomen hauskin tavis. Hän esiintyi 22.6.2017 ohjelman toisessa jaksossa, jonka voi edelleen katsoa Ruudussa. Hetkeään tosi-tv-tähtenä ohjelman tuomareiden Riku Niemisen ja Krisse Salmisen sekä studioyleisön edessä Gavin luonnehtii ”upeaksi ja surrealistiseksi”. Vaihto-oppilaasta suomalaiseksi Miten nuori britti sitten päätyi tänne kylmään pohjolaan? “Olen alun perin lähtöisin Ilfordista, joka on tosi ruma paikka Itä-Lontoossa. Tulen viidennessä sukupolvessa kuurosta perheestä. Kummatkin vanhempani ovat kuuroja ja kaksi isosiskoani ovat kuulevia viittomakielisiä”, Gavin viittoo. ”Tapasin vaimoni Tuijan vaihto-oppilaana Suomessa. Nyt meillä on todella energinen kaksivuotias Kira-tytär ja toinen lapsi tulossa.” Gavin kertoo, että hän on lapsesta asti pelleillyt päivällispöydässä ja pitänyt ihmisten naurattamisesta. Nuorena hänen koomikkosuosikkeihinsa lukeutuivat esimerkiksi Rowan Atkinson, Billy Connolly ja Jasper Carrot. Isoille lavoille Mies alkoi itse tehdä stand up -keikkaa Lontoossa noin viisi vuotta sitten – aluksi lähinnä kuurojen yhteisön erilaisissa tilaisuuksissa – ja sai heti kehuja. Suomeen muuton jälkeen ura on lähtenyt todella nousuun ja myös kansainvälistymään. Häntä on haastateltu esimerkiksi Yle Uutiset viittomakielellä -ohjelmaan (21.9.2016). Gavin on tähän mennessä kiertänyt sekä molemmissa kotimaissaan että muissa Pohjoismaissa ja Hollannissa. Hän on ollut lavalla muun muassa Helsingin Apollon maineikkaalla Apollo Live Club -komediaklubilla. Viime kesänä hän teki keikkoja esimerkiksi Helsingissä Maailma kylässä -festivaaleilla ja Porissa Suomi Areenalla. Arkityönään Gavin opettaa viittomakieltä. Tulkkauksen taidonnäyte Kuten kuka tahansa Gavinin show’n nähnyt tietää, hän saa runsaasti huumoria aikaan Suomen ja Iso-Britannian kulttuurieroista, muttei karttele joidenkin mielestä arkojakaan aiheita, kuten omaa kuurouttaan. Gavin kertoo, että komiikka syntyy omasta elämästä kuin luonnostaan. Myös kuurojen yhteisö on ottanut vitsit ilolla vastaan. ”Kuuroilta ystäviltäni on tullut pelkästään hyvää palautetta aiheen käsittelystä, mutta jos näistä asioista tietämätön vammaton koomikko tekisi tällaista komediaa, se ei välttämättä toimisi yhtä hyvin”, pohtii Gavin. ”Kuurouteen liittyy vielä paljon tabuja ja negatiivisia väärinkäsityksiä. Huumorin kautta ihmiset voivat myös oppia uusia asioita, esimerkiksi kuurojen kulttuurista. Vammaisia koomikkoja näkisin tämän vuoksi valtavirrassa mielelläni lisää.” Aiheina viileät suomalaiset ja sää Entä vieläkö suomalainen kulttuuri tuo eteesi koomisia tilanteita? ”Kyllä tuo, vaikka olenkin täällä jo ’veteraani’. Tekemistä riittää, kun yrittää selvitä esimerkiksi julkisesta liikenteestä ja ensikosketuksella hyisistä julkisista palveluista. Ja sää on kestoaihe! En ole vieläkään tottunut kylmyyteen ja lumeen!” Ruohiksen DiDa-tapahtumassa Gavinilla on tietysti mukanaan viittomakielen tulkkeja, jotka vuorottelevat kääntäessään hänen viittomiaan puhutulle kielelle. Gavin muistuttaa, että huumorin kääntäminen on aivan erityinen taitolaji, joka vaati tarkkaa ajoitusta ja etukäteisvalmistelua. Kaikki vitsit eivät myöskään käänny kielestä toiseen. Myös tilannekohtainen, spontaani improvisaatio voi olla haastavaa tulkattavaa. Gavin kiitteleekin tulkkiensa monipuolista ammattitaitoa ja kokemusta esimerkiksi teatterin parista. Kaikki mukaan Didaan! Millaisia ajatuksia kansainvälinen vammaisten päivä juontajassa herättää? Mitä hän haluaa tarjota paikalle saapuvalle yleisölle? ”Tahdon yksinkertaisesti hauskuuttaa! Olen aina halunnut saada ihmiset nauramaan, siksi teen tätä. Toivotaan tapahtumalle myös kasvavaa yleisöä. Ehkä ihmiset vielä helposti tuppaavat ajattelemaan, että vammaisuus ei koske heitä. Onkin tärkeää korostaa, että tämä tapahtuma on kaikille avoin!” 14 Tukilinja 6/2017 ”Olen aina halunnut saada ihmiset nauramaan.”
Gavin Lilley tuli Suomeen alun perin vaihto-opiskelijana. Hän työskentelee nyt viittomakielen opettajana ja luo uraa stand up -artistina. Tukilinja 6/2017 15 Kuka? Gavin Lilley, 35 v., Vantaa Toimintarajoite Viittomakielinen kuuro. Ammatti Viittomakielen opettaja, stand up -artisti
Läppärillä työt kulkevat mukana. TUKIKOHDE Eveliinan oppivuodet Eveliina Raitiolla on monta rautaa tulessa. Ammattiopinnot toimitilahuoltajaksi ovat yksi niistä. Tukilinja lahjoitti yritteliäälle nuorelle opiskelun tueksi tietokoneen. TEKSTI Mirja Lahnaviiki KUVAT Vesa-Matti Väärä JOS EVELIINA RAITIOTA pitäisi kuvailla vain yhdellä sanalla, se olisi aktiivinen. 20-vuotiaan nuoren naisen elämään mahtuu opiskelua, ystäviä, musiikkia, kissoja ja muita eläimiä, pyöräilyä, kirjoittamista ja tietysti myös Rakkautta isolla R:llä. Yksi esimerkki Eveliinan energisyydestä on se, että vaikka hän viime kesänä osasi työntäyteisen kouluvuoden jälkeen nauttia kesälomasta, hän myöntää sen tuntuneen liian pitkältä ja välillä tylsältäkin. Jo heinäkuussa hän odotti koulun alkamista, sillä silloin alkaa aina tapahtua. Hyvänä apuna opinnoissa on jo vuoden ajan ollut Tukilinjalta saatu kannettava tietokone. Se auttaa myös vapaa-ajan täyttämisessä mielekkäällä toiminnalla. 16 Tukilinja 6/2017 Eveliina Raitio harrastaa opiskelijatoiminnan ohella soittamista, polkupyöräilyä ja kirjoittamista. Apurahan saaja Eveliina Raitio, 20 v, Turku Tuen tyyppi Tietokonelaitteisto opiskeluun ja yhteydenpitoon. Opinnot Kotityöja puhdistuspalvelut.
UUTISIA ONKO VARAA OPISKELLA? Pelastakaa Lapset ry on selvittänyt 2. asteen opintojen kustannuksia ja niiden vaikutuksia toimeentuloon. Lähes neljännes kyselyyn vastanneista arvioi maksaneensa 3000 euroa tai enemmän koulutuksen välttämättömiä kustannuksia. 79 prosenttia vastanneista ilmoitti, että opintojen kustannukset selvisivät heille vasta opintojen aloittamisen jälkeen, usein vasta hankintojen yhteydessä. 66 prosenttia vastaajista on sitä mieltä, että toisen asteen opintojen kustannukset ovat kohtuuttomia. Noin 13 prosenttia vastanneista 575 nuoresta ja heidän perheistään koki nämä haasteet suuriksi. Kustannuksia aiheuttavat etenkin oppikirjat sekä lukiossa vaadittava ja muissakin opinnoissa tarpeellinen tietokone. Myös tutkintomaksut ja ammatillisissa koulutuksissa vaadittavat työasut sekä -välineet tuottavat keskimäärin satojen eurojen kustannukset. ”Perheelläni ei ole muutenkaan paljon varoja, joten koulutarvikkeiden ja oppimateriaalien hankinta on stressaavaa. Itsestäni tuntuu kauhealta, kun suvun rahankäyttö keskittyy lukioaikana vain minun oppimiseen”, kirjoittaa eräs nuori. ”Kun joudun ostamaan uusia kirjoja, äiti aina suuttuu ja sanoo, kuinka ei olisi kannattanut lähteä lukioon”, vastaa toinen nuori. Pelastakaa Lapset ry yhteistyökumppaneineen avasi kansalaisaloitteen Maksuton toisen asteen koulutus kaikille, jonka voi allekirjoittaa 18.3.2018 asti. PERUSTURVA EI RIITÄ ARKEEN Vuoden 2015 tietojen mukaan 11,7 prosenttia eli noin 660 000 suomalaista jäi suhteellisen köyhyysrajan eli pienituloisuusrajan alle. 9 prosentilla heistä (490 000 henkilöä) tulot eivät riittäneet edes alempaan köyhyysrajaan eli vähimmäiskulutukseen – siihen minimibudjettiin, jolla arki vielä jotenkin sujuu. Suhteellisen köyhyyden ennustetaan nousevan 12,5 prosenttiin vuosina 2015–2017. Syynä on muun muassa se, että takuueläkkeellä elävän perusturvan taso on laskenut. Vuonna 2014 taso riitti kattamaan 102 prosenttia minimibudjetista, mutta vuonna 2017 enää 94 prosenttia. Perusturvaetuuksien ja asumistukien indeksikorotukset ovat olleet jäädytettynä vuodesta 2015. THL:n tutkimusprofessori Pasi Moisio suositteleekin keskustelua tarveharkintaisen toimeentulotuen roolista uudistuvassa sosiaaliturvajärjestelmässä. Opiskelija-asunto Nuortentalossa Eveliinan itsenäistyminen alkoi jo pian peruskoulun jälkeen. Nelisen vuotta sitten hän muutti Aivoliitto ry:n omistamaan Turun Nuortentaloon, jossa hän jakaa huoneen kämppiksen kanssa. Taloon hakeutuvat asukkaiksi useimmiten nuoret, jotka tarvitsevat tukea kielellisiin tai muihin neuropsykiatrisiin erityisvaikeuksiin. Kauniissa ympäristössä Turun Hirvensalossa sijaitseva Nuortentalo tukipalveluineen onkin mitä mainioin ja turvallisin ympäristö nuorelle opetella elämän erilaisia taitoja. Talosta on hyvät kulkuyhteydet Bovalliuksen erityisammattikouluun, joka on ollut Eveliinan opinahjona jo 4 vuotta. Heti peruskoulun päätyttyä hän aloitti vuoden kestävän valmentavan koulutuksen, jota seurasi varsinainen opiskelu kotityöja puhdistuspalvelujen linjalla. Tarkoitus on valmistua keväällä toimitilahuoltajaksi. Oppilaskunnan puheenjohtaja Vaikka varsinaista työkokemusta ei ole ehtinyt vielä kertyä, on nuori nainen ehtinyt olla jo monessa mukana. Symppiksen oloinen Eveliina on saavutuksistaan turhankin vaatimaton. Hän kertoo osallistuvansa viikoittain bändikerhoon ja paljastaa kuin ohimennen toimivansa tätä nykyä myös koulunsa oppilaskunnan puheenjohtajana. Pari kertaa kuussa kokoontuva oppilaskunta koostuu eri alojen opiskelijoista. Sen tehtävänä on toimia opiskelijoiden yhteistyön mahdollistajana, parantaa opiskeluympäristön viihtyvyyttä ja ohjata opiskelijoita mielenkiintoiseen vapaa-ajan toimintaan. Tämä kaikki tapahtuu yhdessä koulun henkilökunnan kanssa. Eveliina palkittiin toiminnastaan viime keväänä stipendillä. Tarmokas neitonen on mukana myös koulun tutor-toiminnassa. Tutorit vastaanottavat koulussa käyviä vierailijoita, ovat tukena uusille oppilaille syyslukukauden alussa ja järjestävät erilaisia tapahtumia. Nämä luottamustoimet ovat Eveliinalle mieluisia. ”Tulee vähän taukoa oppitunteihin”, hän naurahtaa. Tietokone ei kerää pölyä Eveliina Raitio sai Tukilinjalta tietokoneen vuosi sitten. Hän on luonnollisesti jo hankkinut siihen nettiliittymän, joten koneelle löytyy moninaista käyttöä. Se liikkuukin kotona ahkerasti työpöydän ja sängyn väliä. Kun itseoppineelle koneenkäyttäjälle tulee ongelmia, hän vie kannettavansa kouluun neuvoja saadakseen. Ystävät ja kaverit ovat Eveliinalle tosi tärkeitä. Heidän kanssaan kuulumiset päivitetään usein Facebookin välityksellä. Ystäviensä riemuksi eläinrakas Eveliina jakaa myös ihania kissavideoita. Instagramissakin lähtee kuvia jakoon. Sähköpostilla viestintä onnistuu myös, ja netistä tämä leipomisesta pitävä neitonen löytää usein maukkaita reseptejä. Herkulliset muffinssit ja mustikkapiirakka syntyvät jo helposti. Harva tietokoneen käyttäjä ohittaa täysin netin runsaan pelitarjonnan ja niinpä myös Eveliina pelaa erilaisia pelejä vapaa-aikanaan. Kirjoittamalla tunteet auki Tältä yhteisen hyvän eteen ahkerasti toimivalta puurtajalta löytyy myös aimo annos luovuutta. Lapsesta asti kirjoittamista harrastanut Eveliina on oppinut tunnistamaan itselleen sopivimman tavan ilmaista itseään: hän kirjoittaa tarinoita. ”En osaa kirjoittaa hauskoja juttuja, vaan kirjoitan todellisesta elämästä, rakkaudesta”, Eveliina paljastaa. Tälläkin hetkellä on kesken pari romanttista rakkaustarinaa, jotka odottavat loppuratkaisuaan. Yksi kannettavan tietokoneen tärkeimmistä tehtävistä Eveliinalle on se, että hän on oppinut käyttämään sitä viestinviejänä tukihenkilöilleen. On helppo puhua säästä ja tv-ohjelmista, mutta sydämen asioista – tunteista ja muista itselle aroista asioista – keskustelu onkin jo toinen juttu. Moni vaikenee ja painaa arat asiat piiloon syvälle sisimpäänsä. Ja siellä ne kaivertavat. Eveliina on onnekseen jo varhain keksinyt oman tavan selvittää asioita: Hän kirjoittaa ajatuksiaan, tulostaa ne ja näyttää niitä esimerkiksi asuntolan ohjaajille. Sillä tavoin asiat eivät pääse kasvamaan liian suureksi möykyksi, vaan ne tulevat esiin ja selvitettyä. Tavoitteena oma koti Nuortentalossa vietetyt vuodet ja aktiivinen opiskelijaelämä ovat kantaneet hedelmää, ja Eveliina on saanut mielestään monenlaisia eväitä kohti itsenäisempää elämää. Hänelle on kirkastunut ainakin kaksi päämäärää: Ensinnäkin nuori nainen on valmis muuttamaan pikku hiljaa omilleen. Hän haluaa kokeilla asumista vähemmän tuetussa ympäristössä ja katsoa, mihin rahkeet riittävät. Ohjaajien kanssa on asiasta jo keskusteltu, ja sopiva ajankohta lienee ammattiin valmistumisen jälkeen. Aika näyttää, muuttaako Eveliina uuteen kotiin yksin, vai mahtuuko sinne eläimiä ja kenties oma kultakin. Toisaalta Eveliina on realisti: hän tietää tarvitsevansa tukea ja apua myös tulevaisuudessa. Esimerkiksi virallisten asioiden hoitaminen itsenäisesti on vielä hankalaa. ”Olen kuitenkin edistynyt siinä”, hän toteaa pontevasti. Lasten hoito kiinnostaa Eveliina valmistuu pian toimitilahuoltajaksi ja sitten on vuorossa työelämä, eikö niin? ”En tiedä vielä”, sanoo Eveliina arvoituksellisesti. ”Lastenala kiinnostaa. Olin 8 viikkoa päiväkodissa harjoittelemassa, silloin ala alkoi tuntua omalta. Ihastuin 1–3-vuotiaiden ryhmässä oleviin lapsiin.” Kuulostaa aivan siltä, että se oli kahdeksan viikkoa ja pam! Eli koulunkäynti jatkunee.Siitä vain Eveliina. Sinä pystyt kyllä, mihin haluat! Tukilinja 6/2017 17
Klovneilla on pakollista asiaa! Myrkylliset pakkoajatukset luikertavat niljakkaasti Minna Mannosen (Roosa Hannikainen) päässä eivätkä mahdu enää hatun alle. Entä jos oletkin ajanut pimeässä jonkun yli? Entä jos olet sairas?
”Klovneria on epätäydellisyyden hyväksymistä.” Tukilinja 6/2017 19 ENTÄ JOS...? = Klovneriaesitys pakko-oireisesta häiriöstä. Soveltavan taiteen produktio, joka kiertää tilauksesta tapahtumissa, seminaareissa ja laitoksissa. TEATTERI METAMORFOOSI = Fyysiseen teatteriin (naamioja esineteatteri, klovneria) erikoistunut helsinkiläinen ammattiteatteri. Esityksiä Helsingissä Suvilahden toimitilassa sekä kiertävinä esityksinä. Kaksi teatteriklovnerian taitajaa teki pakko-oireista hulvattoman esityksen. Se suomii lempeästi avun saannin vaikeutta mielenterveysongelmissa. TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Katariina Jumppanen / Teatteri Metamorfoosi ja Riitta Skytt K lovneriaesitys Entä jos...? alkaa kuin kauhuelokuva: Ahdistava, näkymätön vieras tulee yllättäen ja kutsumatta. Vieras on OCD eli pakko-oireinen häiriö, joka tervehtii emäntäänsä painamalla kylmän kouran hänen vatsaansa. Toisella kädellä se kurkottaa kohti kurkkua. Mitä tämä nyt on? Missä ovat punaiset nenät ja hassut vaatteet? Mustan verhon takaa kuuluu töminää, ja tulevathan ne sieltä. Katsoja voi rentoutua: punaiset nenät nököttävät siellä missä pitääkin, kahden klovnittaren, Usva Huun ja Regina D. Ding Dongin, päässä. Paljastettakoon jo tässä vaiheessa, että Usva Huu on Roosa Hannikainen, 35 v. ja Regina D. Ding Dong on Helena Leminen, 36 v. Kutsumaton vieras, OCD, on hätyytellyt heitä kumpaakin jossain elämän vaiheessa. Entä jos Esityksen nimi Entä jos...? on tyypillinen, toistoon juuttunut pakkoajatus. Aivot pyörittävät samaa levyä: Entä jos hella jäi päälle, entä jos olen sairas, entä jos sanoinkin niin, entä jos...? Oleellista häiriön kannalta ei ole, mitä pakkoajatus käsittelee tai minkälainen toistuva pakkotoiminto on, häiriöksi sen tekee vasta oireilun aiheuttama kärsimys. Pakko-oireesta on kyse, jos toistuva ajatus tai -teko haittaa esimerkiksi työssäkäyntiä, sosiaalista toimintaa ja ihmissuhteita. Häiriön aste voi vaihdella lievästä vakavaan. Klovnerian keinoilla voi käsitellä vaikeitakin kokemuksia. Sekä Helenä Lemisellä että Roosa Hannikaisella on takana oma kamppailunsa pakko-oireiden kanssa.
20 Tukilinja 6/2017 Teoksen kantaesitys oli vuonna 2014, jonka jälkeen sitä on syvennetty ja kehitetty Suomen Kulttuurirahaston Taidetta hoitolaitoksiin -hankerahoituksen turvin. Keväällä 2017 esitys kiersi mielenterveysja hyvinvointialan tapahtumissa, koulutustilaisuuksissa ja hoitolaitoksissa ympäri Suomea. Kokemukset yhdistävät Roosa ja Helena ovat molemmat opiskelleet klovneriaa ulkomailla, Roosa Tanskassa ja Helena Italiassa. Suomessa he työskentelevät helsinkiläisessä Teatteri Metamorfoosissa, jonka toiminnan ydinaluetta on naamioteatteri. Punaista nenää kutsutaankin maailman pienimmäksi naamioksi. Esitys alkoi itää, kun Roosa ja Helena tutustuivat toisiinsa teatterin harjoituksissa, joissa tuli kerran puheeksi pakko-oireinen häiriö. Kumpikin on elänyt häiriön takia kovia aikoja. Harjoitusten jälkeen he kertoivat toisilleen kokemuksistaan. “Se oli kuin olisi katsonut peiliin ja kuunnellut samaa tarinaa, vain teemoissa oli vähän eroa”, Helena kertoo. Roosa jatkaa: “Sain paljon apua siitä, että toinenkin taiteilija kärsii tästä samasta asiasta. Koin tosi vahvaa...” “Yhteenkuuluvuutta”, he sanovat kuorossa. Kun he puhuvat, he usein täydentävät toistensa lauseita ja sanovat asioita yhtä aikaa. Epätäydellisyys on ok Esityksen juoni menee kutakuinkin niin, että klovneilla, Usva Huulla ja Regina D. Ding Dongilla, on kaksi serkkua, joilla on OCD. Serkut – jotka muistuttavat yllättävän paljon Roosaa ja Helenaa – ovat pyytäneet Usvaa ja Reginaa tekemään näyttämöllisen teoksen OCDstä. Siispä Usva ja Regina marssittavat estradille liudan koleita mielenterveysalan ammattilaisia. Heidän välissään poukkoilee syvästi ahdistunut pääosan esittäjä Minna Mannonen. Putositteko jo kärryiltä? Ei se mitään, klovneria on epätäydellisyyden hyväksymistä. Ihan kuin Pertti! Pakko-oireet, pelot, ahdistukset, byrokratia ja ymmärtämättömyys eivät kuulosta hauskoilta aiheilta. Saako toiselle ihmiselle kipeistä asioista tehdä klovneriaa – saako niille nauraa? “Tämä on meille omakohtaista kokemusta. Kun olet ilmiön sisällä ja naurat sille, naurat tavallaan itsellesi”, Helena sanoo. “Minulle klovneriassa on tärkeää se, että se on epäonnistumisen taidetta, että saan nauraa omalle epätäydellisyydelleni. Se on äärettömän vapauttavaa”, jatkaa Roosa. Katsomossa on usein istunut sekä mielenterveyskuntoutujia että alan ammattilaisia. “Rajat ovat häilyviä. Ihminen voi olla myös yhtä aikaa ammattilainen ja mielenterveyskuntoutuja”, Helena sanoo, ja Roosa jatkaa: “Meille molemmille on käynyt niin, että olemme luulleet henkilöä hoitajaksi, mutta hän on ollutkin kuntoutuja. Molemmille katsojaryhmille on kiinnostavaa esiintyä. Keskitymme kuitenkin vahvasti hoitosysteemiin, kuten luukulta luukulle juoksuttamiseen ja psykiat“Esityksen jälkeen pakkaamme kaiken autoon, otamme meikit pois ja ajamme Helsinkiin. Kannamme tavarat teatterille ja menemme kaupan kautta kotiin.”