Tukilinja 05/2020 - Lehtiluukku.fi

TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 5 / LOKA–MARRASKUU 2020 RUOTSIN SAMHALL SUOMEN MALLIKSI? S. 6 ASUMISEN ESTEETTÖMYYS oli yksi Asuntomessujen teemoista s. 12 TYÖMINISTERIN AVAUKSET Tuula Haataisen lääkkeet osatyökykyisten työllistymiseen. s. 18 TURVATAIDOT HALTUUN VPK:n Special Rescue hoitaa homman s. 8
UNELMAT TODEKSI s. 8 VPK opettaa turvataitoja Tukilinja tuki Special Rescuen käynnistämisessä. s. 21 Pihla viihtyy pelikentällä Koskisen perhe sai kaksi Startti-stipendiä. s. 16 Soittaja jakaa sisintään Tukilinja auttoi laatujousen hankinnassa. s. 24 Tukitori Työllistä vammaisia tekijöitä. Tarjolla koruja ja lounasta. s. 24 Tukipointti Korona hankaloitti tukityötä. s. 31 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja kesä–heinäkuussa 2020. VAKIOT 25 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 27 Ruudussa 27 Välinevinkki 28 Lukijafoorumi 32 Pähkinöitä 35 Jaloittelua TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 5/2020 58 % TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON VAMMAISIA TAI OMAISHOITAJIA 18 s. YHTEISKUNTA s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Ornamo-palkinto ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Suomen Samhall Suomeen puuhataan Ruotsin mallin mukaista välittäjä-työnantajaa osatyökykyisille työnhakijoille. s. 7 7 kysymystä koronasta Vastaajana Amu Urhonen Kansainvälisestä Punaisesta Rististä. s. 12 Kohti esteetöntä asumista Asuntomessuilla nähtiin esteettömyysunelmia. s. 18 Välityömarkkinat kuntoon? Työministeri Tuula Haatainen uskoo Ruotsin malliin ja yhteistyöhön. IHMISET s. 14 Pyörällä vuorta ylös Triathlonisti Robson Lindbergin ennuste ei ollut hyvä. s. 22 Unelmana viihdetähteys Eero Herranen nähdään uutuuselokuvassa Peruna. s. 11 Tulilinjalla Pinja Eskola pohtii valittamisen tärkeyttä. s. 30 Blogilinjalla Tukilinjan freetoimittaja Heini Saraste. Työministerillä on sanottavaa. Nyt lähtee karanteenipaineet! 2 Tukilinja 5/2020 Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Hermannin rantatie 12 B 00580 Helsinki vktt@tukilinja.fi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Pinja Eskola, Sari Heino-Holopainen, Sanni Purhonen, Heini Saraste, Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1502 ma-pe klo 9.00–14.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 42 e 6 kk 52 e 1 v 93 e Kesto 93 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. ISSN 1458-6304 24. vuosikerta. Ilmestyy 6 kertaa/vuosi. Paino: Arkmedia Oy. Kansikuva: Eveliina Vuorinen
Asia, jota on toivottu viimeiset 25 vuotta, on se että työministeriö ja sosiaalija terveysministeriö alkaisivat tehdä osatyökykyisten asiassa yhteistyötä. Uusia tuulia – ja myrskyvaroitus NYKYHETKI TARJOAA toimittajalle nyt myrskyisiä yhteiskunnallisia aiheita niin ropisemalla, että on aika laittaa syydvesti päähän. Jos valitsisi toimintarajoitteisten kansalaisten kannalta lupaavimman aiheen, se voisi olla uusi työllistämismalli, joka pohjaa Ruotsin Samhall-toimijaan. Vuosia valmisteltu välityömarkkinahanke näyttää vakuuttaneen työministerinkin ja saaneen tuulta purjeisiinsa. Tutustukaa! Toinen asia, jota on toivottu viimeiset 25 vuotta, on se että työministeriö ja sosiaalija terveysministeriö alkaisivat tehdä osatyökykyisten asiassa yhteistyötä. Ja kas: sekin on agendalla! NYT EI tarvita kuin optimismia ja hihojen käärimistä. Ministeri tuntuu tarmokkaalta, joten ehkä optimismiin on aihettakin. Todellinen ponsi taitaa kuitenkin tulla taloustilanteesta, jota korjaamaan tarvitaan viimein jokainen työhaluinen käsipari. Myrskyvaroitus on selkeä. Tässä lehdessä käsittelemme uudet työllistämishankkeet ja kuulemme, mitä työministeri Tuula Haataisella on niistä sanottavaa. TOINEN KIINNOSTAVA, mutta synkempi tapahtumakulku on Veikkauksen eettisen perustan julkinen mureneminen ja hankala kilpailutilanne kansainvälisten nettipelifirmojan kanssa. Yhdessä ne ovat johtamassa sen tuotoilla rahoitetun 3. sektorin järjestötoiminnan kriisiin: järjestöjen avustustuloja uhattiin alkusyksystä leikata kolmanneksella. Tätä kirjoitettaessa oltiin vasta budjettiriihessä, joten ei ole tietoa, ajetaanko järjestöjen vertaistukityö tylysti alas. Toivottavasti ei, sillä sen arvo on koronan kourissa koeteltu ja hyväksi havaittu. Tilanne on sama kuin omaishoidossakin: onko meillä varaa vaihtoehtoon? SYKSYN LEHDET piristävät värikkyydellään. Me seuraamme esimerkkiä ja tarjoamme värikkäät henkilöhaastattelut kivenkovasta triathlonisti Robson Lindbergistä ja hulvattomasta komedianäyttelijä Eero Herrasesta. Tukikohteista tutustumme Illin kylän VPK:n Special Rescue -tiimiin, viulisti Knuut Nissiseen ja koripalloiluun tykästyneeseen Pihlaan. Perehdymme myös Asuntomessujen esteettömyysratkaisuihin ja kuulemme, miten korona vaikutti Tukilinjan tukityöhön. Kunnon lukupaketti toivottavasti ilahduttaa sateen ropistessa katolle! Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 27.11.2020 Tukilinja 5/2020 3
VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja Mat Fraser konnaksi Hiljaiseen todistajaan Britannian pitkäikäisin rikossarja, rikospatologian maailmaan sijoittuva BBC:n Hiljainen todistaja, on jo pitkään voinut kehua moninaisuuden kunnioittamisellaan – onhan yksi sen keskeisistä henkilöhahmoista, tutkija Clarissa Mullery, pyörätuolin käyttäjä. Hahmoa esittää sarjassa vammaisaktivisti ja näyttelijä Liz Carr. Uusimmalla 23. tuotantokaudella, joka nähtäneen Suomessa tänä talvikautena, sarjaan ilmestyy toinenkin vammainen näyttelijä, Mat Fraser, joka esittää rikollista. Fraserin voi nähdä myös BBC:n ja HBO:n yhteistuotanto-fantasiasarjassa His Dark Materials (2019), jossa hän esittää Raymond van Gerittiä. Sarja perustuu suosittuun nuortenkirjasarjaan Universumien tomu. Mat Fraserilla on talidomidin aiheuttama käsivamma. 4 Tukilinja 5/2020 ELLIE GUCCIN MALLIKSI Muotimerkki Gucci löysi kesällä uuden mainoskasvon, 18-vuotiaan Ellie Goldsteinin. Instagram-kampanjassa etsittiin malleja, jotka kuuluvat muodin alalla aliedustettuihin ryhmiin. Elliellä on Downin oireyhtymä. Vammaisen valokuvaajan David PD Hyden Elliestä ottamasta kuvasta tuli nopeasti Guccin tähän asti tykätyin somepostaus. Ellie Goldsteinia edustaa mallitoimisto Zebedee Management, joka työskentelee ulkonäöltään erilaisten mallien kanssa. Guccin kampanjassa Ellie edustaa uutta ripsiväriä L’Obscur. Hänet on nähty myös Niken, Superdrugin ja Vodafonen mainoksissa. Helpommin teatteriin Tampereen Teatteri käyttää korona-ajan kehittämisrahoitusta projektiin, jossa luodaan uusia toimintamalleja yhdenvertaisuuden parantamiseksi ja uusien yleisöryhmien palvelemiseksi. ”Moni on pysyvästi erityistilanteessa eikä pysty osallistumaan teatterin nykyisiin palveluihin esimerkiksi toimintakyvyn alentumisen tai liikkumisen haasteiden vuoksi. Pitkän tähtäimen tavoitteenani on kehittää koko teatterin toiminta täysin saavutettavaksi”, selvittää teatterin uusi johtaja Mikko Kanninen. Projektissa kehitetään mm. virtuaaliteknologiaa hyödyntäviä teatterielämyksiä sekä digitaalisia asiakaspaikkoja esityksiin. Yleisötyöhön luodaan räätälöityjä, luokse vietäviä teatterielämyksiä. LUVASSA HULVATON PIKKUJOULU-PODCAST! Esteettömyysasiantuntija Anni Kyröläinen ja matkabloggari Sanna Kalmari pitivät viime kesänä Soundcloudissa Invaterassi-podcastia. Molemmat käyttävät pyörätuolia. ”Päätimme tehdä vammaisten naisten elämästä kepeästi kertovan kesäsarjan ja katsoa, kiinnostaako se ihmisiä ja innostummeko itse”, kertoo Sanna Kalmari. ”Idea podcastista oli muhinut molempien mielissä pitkään, sillä tämän tyyppistä ei mielestämme ole Suomessa ennen tehty. Tämä eka kausi on kahdeksan jakson mittainen, mutta saamamme palautteen perusteella toivetta jatkolle on paljon. Nyt mielessä on ajatus kakkoskaudesta loppuvuodesta – vähän niin kuin sellainen pikkujoulukausi :)” OPASKOIRA LASTEN UUTISISSA Helsingin Sanomat on lanseerannut uuden palvelun Lasten uutiset. Syyskuun alussa sen nettisivuilta löytyi 10-minuuttinen uutisvideo, jossa kerrottiin muun muassa opaskoira Vikistä. 13-vuotias Martti esitteli, miten se auttaa hänen äitiään kulkemaan ja toimimaan itsenäisesti. Labradorinnoutaja Viki on Martin luottoystävä, jonka kanssa voi ulkoilla ja leikkiä. Äidin oppaana se paljastuu kuitenkin energiseksi ja taitavaksi kaveriksi, joka muistaa reitit ja opastaa turvallisesti myös uusissa ympäristöissä – joskus tosin myös ohikulkijoiden ystävällisellä avulla.
PALKINNOT PYÖRÄTUOLILAUKKU Suomen merkittävimmän muotoilupalkinnon, Ornamo-palkinnon, pokkasi syyskuussa teollinen muotoilija Joonas Kyöstilä, joka suunnittelee FFora-brändille pyörätuolinkäyttäjille suunnattuja lisävarusteita. Niihin kuuluu kuvan tyylikäs laukku, joka kulkee helposti mukana. 5000 euron palkinnon saajan valitsi ehdokkaista kirjailija Rosa Liksom. PALKINTOSADE Duv Teaternin viimetalvinen musiikkiteatteriesitys I det stora landskap jatkaa palkintojen kahmimista. Kehitysvammaisten yhdenvertaisuutta edistävä, Ruotsalaisessa teatterissa nähty satunäytelmä on huomioitu Suomalaisen lääkäriseura Duodecimin kulttuuripalkinnolla. Aikaisemmin esitys on saanut jo Thalia-palkinnon ja ruotsinkielisen teatterin Boismanja Antonia-palkinnot. Ensimmäiseksi esityksen ehti sentään palkita Kynnys ry Kunnia-Vimma-palkinnolla 2019. Vammaisaktivisti Voguessa Kansainvälisen muotilehti Voguen syyskuun numero on aina tapaus, ”muotiraamattu”. Viime syksynä siinä esiteltyihin vaikuttajiin kuului myös vammaisia naisia, ja yhteiskunnallisen moninaisuuden teemat saivat muutenkin näkyvyyttä. Trendi vahvistui tuoreessa syyskuun 2020 Voguessa, joka esitteli 20 naispuolista, yhdenvertaisempaan yhteiskuntaan tähtäävää vaikuttajaa. Nettilehdessä kukin heistä sai oman kantensa. Näihin vaikuttajiin kuului myös yksi näkyvimmistä amerikkalaisista vammaisaktivisteista, mediatuottaja Alice Wong, 46, joka sairastaa lihasrappeumatautia. Hän on perustanut vammaisilta ihmisiltä suullista perimätietoa keräävän hankkeen Disability Visibility Project, ja on mukana myös vammaisten kirjailijoiden näkyvyyttä edistävässä projektissa DisabledWriters.com. Tukilinja 5/2020 5 Muotiguru Japanista The Fashion Ball -muotisivusto nosti keväällä (13.4.2020) esiin neljä kuuminta katumuotivaikuttajaa, joista yksi on vammaisaktivisti Keita Tokunaga. CP-vammainen, 32-vuotias Tokunaga kirjoittaa freelance-toimittajana muodista ja toimii myös DJ:nä ja stylistinä. Hän pyrkii tuomaan vammaisille enemmän näkyvyyttä muodin kentällä ja mahdollisuuksia myös suunnittelijoina. Tokunagan Instagram-tilin katumuotikuvat löytyvät osoitteella @wheelchair_fashion . Brittiläisen Able Zine -lehden (@ablezine) tuoreessa numerossa Tokunaga kertoo, että tyyli on hänelle tapa tuoda itsensä esiin, olla vapaasti se, kuka haluaa olla. ”Rakastan muotia. En ehkä voi käyttää ihan kaikkia vaatteita, koska olen pyörätuolissa, mutta en tee niin väkisin. Koska pyörätuoli on osa minua, uskon että minun on paras löytää tai luoda itse identiteettiini sopivimmat tyylit.” VIITTOMAVIDEOLLA TAIDEMUSEOON Porin taidemuseon alkusyksyn näyttelyihin voi nyt tutustua viittomakielisen ja tekstitetyn esittelyvideon avulla, joka löytyy museon YouTube-sivulta. Siinä tutkaillaan Adrian Melisin, Ola Vasiljevan ja Jenni Yppärilän näyttelyjen teoksia. Tutkimuksellisessa näyttelyssä tutustutaan puolestaan Maire Gullichseniin ja Galerie Artekiin sekä Alvar Aallon abstrakteihin teoksiin suhteessa hänen arkkitehtuuriinsa. Näyttelyn oppaana viittoo Zagryda Sandholm, joka edustaa viittomakielisen esittävän taiteen osuuskuntaa Ursa Minoria. TAIDETTA SYKSYYN Iloa ja väriä syksyyn on luvassa Kettuki ry:n näyttelyissä Viivakoodit ja Silmukoita, jotka ovat auki Sääksmäellä Voipaalan taidekeskuksessa 15.11. saakka. Viivakoodit esittelee himmelimäisiä lankateoksia tekevän tanskalaisen Michael Rasmussenin, joka valittiin Kettukin Vuoden taiteilijaksi. Silmukoita tarjoaa katsauksen pohjoismaiseen outsider-käsityötaiteeseen. Helsingissä Art Kaarisillan galleriassa nähdään puolestaan 1.11. asti Autismisäätiön ryhmänäyttely Täällä voin olla mä.
6 Tukilinja 5/2020 Suomen Samhall valmisteluun Samhall • Ruotsin valtion omistama osakeyhtiö perustettiin vuonna 1980 yhdistämällä 375 kunnallista ja alueellista työkeskusta. • Samhallin tehtävä on luoda merkityksellisiä työpaikkoja vammaisille henkilöille, joilla on alentunut työkyky. Työntekijät välittää Ruotsin työvoimaviranomainen. Nykyään työ on suurelta osin palvelutuotantoa, jossa työntekijät työskentelevät asiakasyrityksen tiloissa. • Samhall työllistää noin 26 000 henkilöä. Sen liikevaihdosta 59 prosenttia koostuu valtion tuesta. Hallitus esitteli tukikeinonsa osatyökykyisten saamiseksi työmarkkinoille. Tärkeimmiksi nousivat tehostettu palkkatuki ja Ruotsin mallin mukainen julkinen välimarkkinatyönantaja. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Vesa Linna OSATYÖKYKYISTEN TYÖLLISTÄMISTOIMET saatiin sovittua syksyn budjettiriihessä. Niistä tärkeimpiin kuului osatyökykyisten palkkatuen tehostaminen. Tuen taso nostetaan 70 prosenttiin, ja siihen liittyy jatkossa parempaa työhön ohjausta ja palveluja, kuten uraohjausta. Kolmannen sektorin palkkatuen ehdot säilyvät. Erityisesti vaikeimmin työllistyville tällaisella palkkatuella voi olla ratkaiseva merkitys. Eniten huomiota kiinnittää kuitenkin toinen uudistushanke, jossa Suomeen aiotaan luoda liiketoimintaperustainen, julkinen välityömarkkinatoimija. Sen tarkoitus olisi tarjota palkkatyötä henkilöille, joilla ei ole valmiuksia siirtyä suoraan avoimille työmarkkinoille. Tavoitteena on paitsi välittää työntekijöitä asiakasyrityksiin, myös tarjota pitkäkestoinen työpaikka niille, joille työskentely avoimilla työmarkkinoilta ei toteudu. MALLEINA ON tarkoitus käyttää sekä Ruotsin valtion Samhall-yhtiötä että työpankkikokeiluja. Yhden suuren, valtiollisen työllistäjäyrityksen perustaminen voi osoittautua Suomessa vaikeaksi, joten uudesta toimijasta käydään nyt selvittelyja lausuntokierros, jossa vammaisjärjestöt ovat mukana. Työministeri Tuula Haataisen mukaan Samhall-mallista on jo tehty TEM:ssä selvitys, mutta edessä on lisää selvittämistä siinä, millainen malli Suomeen sopisi. Perusidea on kuitenkin sama kuin Ruotsissakin: ”Tämä toimija hoitelee kaikki asiat yrityksen puolesta. Yrityksiin tarjotaan työntekijöitä, joiden toimija katsoo niihin sopivan ja näin työllistyvän. Toimija siis auttaa saattamaan yhteen ihmiset ja yritykset ja mahdollistaa työllistymisen. Tämän kautta pitäisi pystyä entistä paremmin tarjoamaan tuettua työpaikkaa avoimille työmarkkinoille sekä järjestämään tarvittavaa koulutusta ja muuta tukea, että osatyökykyisen työllistyminen todella toimii.” HAATAINEN EI usko, että osakeyhtiömalli olisi Suomessa välttämättä toimivin muoto tällaiselle välittävälle työllistäjälle. ”Meidän pitää katsoa, onko toimivampi tapa kenties verkostomainen. Olennaista on, miten siihen saadaan yritykset mukaan, kuten myös alueet ja kunnat. Täytyy luoda malli, joka toimii. Mikä tämä eksaktisti on, tulee kirkastumaan selvitystyön pohjalta.” Etsinnässä on nyt henkilö, joka alkaisi vetää Suomen mallia. Toimeen ollaan työministeri Tuula Haataisen mukaan tarttumassa tavoitteellisesti: ”Katsotaan, että tämä on asia, jossa on iso potentiaali työllisyysasteen nostoon.” Eduskunta käsittelee budjettiriihen tuloksia lokakuussa. Syksy toi taas töitä Omenasiepparitmehuyrityksen toimintarajoitteisille työntekijöille. Välimarkkinoiden työnantajat ovat kuitenkin harvassa. YHTEISKUNTA
7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen Punainen Risti ja korona Amu Urhonen aloitti heinäkuun alussa työn Kansainvälisen Punaisen Ristin koronavastaavana vammaisten ihmisten osalta. Tukilinja 5/2020 7 1. Miten kuvailisit tehtävääsi Kansainvälisessä Punaisessa Ristissä? ”Edistää vammaisten osallisuutta ja vammaisnäkökulman huomioimista kaikissa 186 kansallisessa Punaisessa Ristissä sekä liittotasolla. Tehtäväni on periaatteessa keskittynyt koronatoimiin, mutta tällä hetkellähän kaikki liittyy koronaan, joten käytännössä edistän vammaisinkluusiota kaikilla Punaisen Ristin toimialoilla.” 2. Minkä koet työssäsi suurimmaksi haasteeksi? ”Puoli vuotta on lyhyt aika näin laajalle toimeksiannolle. Organisaatio on suuri ja aika hierarkkinen eikä yksi ihminen voi millään puolessa vuodessa muuttaa sitä läpikotaisin. Joidenkin kansallisten organisaatioiden osalta ongelmana on, että vammaisten asema ei kiinnosta heitä lainkaan. Ajan rajallisuuden vuoksi olen päättänyt keskittyä niihin, joita se kiinnostaa.” ”Välillä kielitaito on noussut haasteeksi, mutta niistä tilanteista on selvitty – ja on ollut kiinnostavaa oppia tämän alan sanastoa esimerkiksi ranskaksi, jota en ole kovin hyvin ennestään hallinnut.” 3. Miten olet perehtynyt uuteen työkenttään näissä eristysoloissa? ”Monet Punaisen Ristin työntekijät, pomoni mukaan lukien, ovat pahoitelleet, että joudun ottamaan tehtävän vastaan ilman kunnollista perehdytystä. Se on tuntunut hassulta, koska työhistoriani on ollut täynnä pestejä, jotka tupsahtavat eteeni ilman yhtään mitään perehdytystä, esimerkkinä sairastuneen tai kuolleen työntekijän tehtäviin hyppääminen lennosta. Nyt sain käyttää pari viikkoa ihan kokonaan perehtymiseen ja keskusteluihin työkavereideni kanssa. Toki kaikki tapahtui verkossa, mutta se tuntui aivan luontevalta, onhan tämä globaali organisaatio.” ”Koko ajan saan myös kysyä asioita pomoltani.” 4. Mitä uusia ongelmia epidemia toi vammaisille? ”Vammaisten asema kriiseissä on tähänkin mennessä ollut erittäin heikko, koska suunnitelmat ja toimenpiteet tehdään yleensä enemmistön ehdoilla. Vammaisvihamieliset asenteet ovat paikoin nostaneet päätään: vammaisia on jätetty koronatoimien ulkopuolelle ja vammaisilta on priorisoinnin nimissä evätty sairaanhoitoa.” ”Olen huolissani erityisesti siitä, että muutamissa maissa koronaa on käytetty tekosyynä kansalaisyhteiskunnan tilan kaventamiseen. Se on suora tie sorron ja syrjinnän lisääntymiseen.” 5. Mitä Punainen Risti voi tehdä tilanteen helpottamiseksi? ”Punainen Risti nauttii kaikkialla laajaa luottamusta. Se voi jakaa tietoa eri muodoissa ja toimia esimerkkinä. Osallistamalla se voi hyötyä vammaisten ihmisten osaamisesta ja toisaalta se voimauttaa vammaisia ihmisiä esimerkiksi tarjoamalla heille koulutusta.” ”Erityisen hyviä kokemuksia on saatu siitä, että Punainen Risti toimii yhdessä vammaisten ihmisten omien järjestöjen kanssa. Niillä on valmiit verkostot ja paras tieto vammaisten ihmisten tarpeista ja tilanteesta.” 6. Mitä Punainen Risti on tähän mennessä tehnyt? ”Keskeinen toimenpide oli tämän tehtävän perustaminen. Se osoittaa, että Punainen Risti haluaa panostaa asiaan.” ”Vammaisten osallisuudesta ja yhdenvertaisuuden edistämisestä kerätään Punaisen Ristin sisällä koko ajan tietoa. Olemme pitäneet myös avoimen Red Talk -nimisen verkkokeskustelun vammaisten osallisuudesta koronatoimissa. Siinä oli minun lisäkseni mukana kolme muuta vammaista naista kahdesta eri organisaatiosta. Ilmeisesti aika moni on katsonut sen, koska kiinnostus aihetta kohtaan on lisääntynyt.” 7. Millaisia haasteita olet itse liikuntarajoitteesi vuoksi kohdannut korona-aikana? ”En oikein osaa vastata tähän. Koko poikkeustila on ollut niin monella tavalla haastavaa ja vaativaa aikaa, etten ole kamalasti miettinyt, miten joku haaste liittyy siihen, että käytän pyörätuolia (mikä ei edes mielestäni ole rajoite vaan minun tapani liikkua!).” ”Kesä oli henkilökohtaisessa elämässäni poikkeuksellisen raskas ihan koronasta tai vammaisuudestani riippumatta. Olen vain yrittänyt selvitä kaikesta ehtimättä tehdä sen kummempia analyyseja.” Kuka? Amu Urhonen, 39, Tampere Tausta Poliitikko, vammaisaktivisti. Toiminut mm. Kynnys ry:ssä. Työpaikka Disability Inclusion Officer, 6 kk määräaikainen toimi.
VAPAAPALOKUNTA, VPK = Suomen yli 700 paikalliseen sopimuspalokuntaan kuuluu noin 15 000 koulutettua vapaapalokuntalaista. He suorittavat paloja pelastustoimen tehtäviä vapaaehtoisesti ja osa sivutoimenaan. UNELMAT TODEKSI Kuka? Illon VPK, Sastamala. Special Rescue Erityistä tukea tarvitseville perustettu vapaapalokuntaryhmä. Apuraha Tukilinja myönsi Ilon VPK:lle 1 728 euron apurahan Special Rescue -ryhmän käynnistämiseen. VPK:ssa opitaan arjen turvataitoja Vapaapalokunnan toiminta avattiin Illossa erityistä tukea tarvitseville osallistujille. Tukilinja antoi apurahan Special Rescue -ryhmän käynnistämiseen. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Eveliina Vuorinen 8 Tukilinja 5/2020
”Odotan jo tositoimia.” Tukilinja 5/2020 9 S aan kyydin melkein jokaisen pienen pojan ja miksei tytönkin unelmalla: pienellä punaisella paloautolla, jolla sammutusmies Katariina Ristimäki vie minut Illon kylään, vapaapalokunnan tutustumistapahtumaan. Tunnelma virittyy heti oikeaan suuntaan, sillä matkalla Sastamalan keskustassa näemme savuavan tulipalon. Pelastuslaitos tulee onneksi tiellä vastaan ja Katariina huokaisee helpotuksesta: “Meitä vapaapalokuntalaisia ei nyt tarvita.” Mutta tarvittu kyllä on suuremmissa paloissa, jotka saattavat monesti uhata myös Lounais-Pirkanmaan metsiä. Innostusta Illossa Metsäisiä kyläteitä pitkin saavumme Illon VPK:n tukikohtaan, missä paloautot jo kesäillassa pihalla odottavat. Paikalla on yli kymmenen vapaapalokuntatoiminnasta innostunutta, jotka haluavat tutustua yhdistyksen toimintaan ja erityisesti sen Special Rescue -ryhmään, jonka on tarkoitus käynnistyä tänä syksynä. Pian koko poppoolle tarjotaan sisätiloissa kahvia ja pullaa ennen kuin aletaan tutkia palokuntavarusteita. Ilmassa on iloa ja jännitystä. “On mukavaa päästä asuntolasta ulos ja tekemään jotain hyödyllistä”, kuuluu osallistujien joukosta. “Kiva olla porukan kanssa”, kommentoi toinen. “Pääseekö sitten oikeisiin pelastushommiin?”, utelee kolmas. Special Rescuen innovaattori Markku Salminen vastaa innostuneelle joukolle, että kurssilla harjoitellaan kyllä aivan oikeita pelastustehtäviä oikeilla välineillä, vaikka oikeisiin VPK:n hälytystehtäviin ei osallistutakaan. Toiminnassa opitaan ensiaputoimia ja turvallisuustaitoja, jotka ovat tärkeitä jokaiselle eri tilanteissa, ja itse vapaapalokuntatoiminnassa voi sitten olla mukana omien taitojensa mukaan. Toki nämä taidot ryhmään osallistuessa karttuvat. Harjoittelu tekee mestarin Seuraavaksi otetaan tuntumaa toimintaan ja varusteisiin. Osa on käynytkin jo kaksipäiväisen Special Rescue -pilottikurssin keväällä, joten tilanne on heille tutumpi. Sisällä puetaan varusteita päälle, ihmetellään saappaiden raskautta, palopukujen väljyyttä ja pisteenä i:n päälle kypärien mahtavuutta. “Miten ihmeessä näihin ehtii pukeutua sekunneissa?”, Sanni Nisu ihmettelee. “Siihen on omat keinonsa ja harjoittelu tekee mestarin. Lisäksi puvut laitetaan pukeutumisvalmiuteen niin, että saappaisiin voi melkein hypätä”, Markku Salminen kertoo. Aloittelijat saavat apua ja pukeutumisohjeita vanhoilta vapaapalokuntalaisilta, joita on myös useita paikalla. Katariina ohjeistaa, että saappaita ei todellakaan ole tarkoitettu juoksemiseen, niiden yli pitää voida ajaa kuorma-autollakin. Isojen käsineiden tulee olla suojaavia ja vankkoja. Toimittajakin saa kypärän ja voi nauraa näkyä muiden kanssa. Miten se tässä kesäisellä pihalla tuntuukin hassulta, mutta toista on varmaan sitten tositoimissa. Palomiespuvun päälle puetaan vielä muita varusteita, kuten savusukellusvarusteet ja paineilmalaitteet. Joni Wallin sovittelee paineilmavarusteita ylleen Salmisen avustuksella. Varusteisiin on totuttautumista, mutta kukaan tutustujista ei arkaile. Pukeutuminen luo oikeanlaista, rohkeaa tunnelmaa. “Pääseekö paloauton kyytiin jo?” kuuluu joukosta. Special Rescue -ryhmän perustaminen onnistui hyvällä paikallisella yhteistyöllä. Osastoon on tulossa paljon innokkaita osallistujia.
10 Tukilinja 5/2020 Ruiskua kokeillaan Kun kaikilla on varusteet yllään, lähdetään tutustumaan paloautoihin. Jotkut jäävät vielä ihmettelemään touhua kauempaa, sillä uuttahan tämä on arjen tavalliseen touhuun verrattuna. Joni ei ihmettele. Hän on käynyt keväällä pilottikurssin ja on varmasti mukana syksyn ryhmässä. “Keväällä oli mukava oppia uutta ja homma tuntuu hyvältä. Odotan jo tositoimia”, Joni sanoo hymyillen. Paloautoihin tutustuminen niin sisältä kuin ulkoa vie aikaa, sillä harvoinpa niihin pääsee näin läheltä tutustumaan. Markku Salminen joukkoineen kertoo autojen toiminnasta ja tekniikasta. Marko Hakala on ensimmäisenä kiipeämässä kiehtovaan paloautoon ja muut seuraavat vierestä. Paloruisku kiinnostaa: Miten se toimii ja mistä se vesi tulee? Paloautossa on säiliö ja ohjaajien avustuksella Joni antaa näytöksen ruiskun käytöstä. Vesisyöksy kiitää pihalla, mutta onneksi kukaan ei kastu toisaalta, väliäkö sillä palomiehen puvussa. Hurjaa kyytiä paloautossa Sitten päästään ryhmittäin ajelulle. Yhden ryhmän mukana myös minä ja Sanni-kokelas kiipeämme paloautoon. Kyyti on kovaa metsätiellä, mutta autoa ajava Teijo ei hiljennä, täytyyhän paloautojen päästä oikeassa tilanteessa nopeasti paikan päälle. “On tämä jännää, mutta kyllä rohkenen kurssille lähteä”, Sanni toteaa pomppivalla hiekkatiellä. Ajamme takaisin VPK:n asemalle palotorvet soiden. Hiii! Asemalla oleva joukko nauraa. Sitten on heidän vuoronsa lähteä paloauton kanssa seikkailulle. On hyvä, että VPK:n kesäillassa on innostusta ja naurua, sillä yksi Special Rescue -kurssin tarkoituksista on luoda yhteishenkeä ja valmiuksia arjen yllättävienkin tilanteiden hallintaan. Tositilanteiden harjoittelua Lopussa Markku kokoaa vielä joukon kurssille haluavia yhteen ja kertoo tulevan kurssin sisällöstä. Tarkoituksena on esimerkiksi suorittaa alkusammutuskortti, jollainen myös asuntolan asukkailla on hyvä olla. “Pidämme myös liikenneonnettomuusharjoituksen, opettelemme antamaan hätäensiavun esimerkiksi elottomalle potilaalle tai vammapotilaalle, käyttämään leikkureita irrottamistarkoituksessa ja tietenkin laskeutumaan kalliolta tai katolta”, Markku selvittää kurssin sisältöä. Syksyn kurssi odottaa uusia VPK-kokelaita. Minä kiipeän pieneen punaiseen paloautoon paluumatkaa varten. Huomaamme Katariinan kanssa perille päästyämme, että Sastamalan keskustassa savunnut palokin on saatu sammutettua. Päivän aikana taisi toimittajassakin herätä pieni vapaapalokuntalainen. SPECIAL RESCUE -kurssi on Sastamalan opistossa keväällä 2020 alkanut harrastusryhmä yli 15-vuotiaille kehitysvammaisille ja neurologian kirjon omaaville. Kurssi tarjoaa palokuntatoiminnan, arjen turvallisuuden ja ensiavun toiminnallista harjoittelua Illon VPK:n varusteilla ja välineillä. Tukilinja antoi apurahan ryhmän käynnistämiskuluihin ja Pirkanmaan aluepelastuslaitos tukee toimintaa esimerkiksi tarjoamalla varusteita. Vaikka opetus on sovellettua, osallistujilta vaaditaan vähintään kohtalaista toimintakykyä. Toiminnan käynnistivät Sastamalan Meijän Tila -nimisen työja päivätoimintayksikön yrittäjä ja vastaava ohjaaja Markku Salminen yhdessä toisen vapaapalokuntalaisen kanssa. ”Teijo Ketonen, joka myös on tuore sotealan yrittäjä, kävi työpaikallani tutustumassa. Mietimme, mitä yhteistä voisimme tehdä paikallisina yrittäjinä ja palokuntalaisina. Lyhyen mietinnän jälkeen oli itsestään selvää, että järjestämme työja päivätoimijoillemme turvallisuuskurssin”, Salminen kertoo. Kurssin ensimmäisenä päivänä opeteltiin arjen turvallisuutta, avun hälyttämistä ja alkusammutusta. Toisena päivänä harjoiteltiin apua tarvitsevan kohtaamista ja ensiaputaitoja sekä kerrattiin opittua. Pilottikurssi sai erittäin myönteistä palautetta ja kursseja toivottiin lisää. “Erään osallistujan omainen tiedusteli, emmekö voisi aloittaa erityistä tukea tarvitseville aivan omaa palokuntatoimintaa, koska eihän sellaista missään ole. Asiaa mietiskeltiin ja siitä keskusteltiin. Lopulta Teijon kanssa päätettiin käynnistää valmistelut.” Markku ja Teijo esittelivät ideaa VPK:ssa, Pirkanmaan pelastuslaitokselle, Sastamalan opistolle ja muille mahdollisille yhteistyötahoille. Markku Salminen auttaa varusteita Joni Wallinin ylle. Uraauurtava Special Rescue
TULILINJALLA / KOLUMNI Pinja Eskola Kolumnisti Pinja Eskola, 24, Tampere Toimintarajoite CP-vamma, käyttää sähköpyörätuolia. Ammatti Freelancetoimittaja, bloggari (kynaniekansalaisetmietteet.com) Käsikirjoittamisen opiskelija TAMKissa. ELÄMÄ ON JOSKUS takamuksesta, mitäs sitä tosiasioita kiertelemään tai kaunistelemaan. Ihmisyyteen valitettavasti kuuluu se, että toisinaan elämä tuntuu potkivan kierrepotkulla päähän. Allekirjoittanut jos kuka on joutunut sen viime aikoina kokemaan. Elämän kolhiessa ihmiset valittavat epäonnestaan, parhaimmillaan yhdessä. Se on puhdistavaa ja vertaistuesta saa voimaa. ”En olekaan yksin tämän asian kanssa!” on kaikessa yksinkertaisuudessaan helpottavaa tajuta. Vammaisella tämä oikeus valittamiseen tuntuu kuitenkin olevan jollain tavoin supistettu. JOS AVAAN SUUNI ja kerron esimerkiksi, että töissä tai opiskeluissa on hankalaa jonkin uuden asian, ryhmäläisten tai henkilöstöpulan vuoksi tai että ihmissuhteissa on nyt kuoppaista, vastaus on helposti sama: ”Voi voi, kun sulla on hankalaa, kun on toi vamma!” Anteeksi, mutta mitenkä meni? Kertoisitteko minulle, kuinka ystäväni tai kumppanini kommunikaatiovaikeudet, riidat tai se, jos työja opiskelukaverit ovat nihkeitä tai joudun koko ajan töissä repeämään seitsemään paikkaan, koska tekijöitä on liian vähän, korreloi vammani kanssa? Saati se, että koulussa on kaikki sekaisin kun, pitäisi ryhmäytyä uusien opiskelijoiden kesken ja korona sekoittaa kaiken? Hyväksyn toteamuksen, mikäli sen sanoja osaa näyttää minulle ”normaalin” elämän ongelmien yhteyden vammaan. Jos väsymykseni tai haasteeni eivät liity suoraan vammaan – esimerkkinä vaikeus löytää avustajaa – toteamus on kuitenkin vain todiste a) ajattelemattomuudesta b) tietämättömyydestä c) siitä, ettei ole kuunnellut keskustelukumppaniaan. KYLLÄ, RAJOITTEET tuovat mukanaan haasteita. Byrokratian kanssa joutuu taistelemaan huomattavasti enemmän kuin vammaton verrokki. Vamman kanssa elävä joutuu myös toistuvasti kohtaamaan ympäristöstään kantautuvia negatiivisia asenteita ja mielipiteitä. Usein joutuu yhäkin huomaamaan, ettei yhteiskuntaamme ole rakennettu esteettömäksi. Ei ole kerta eikä kaksi, kun olen lähtenyt ystävieni kanssa ulos ja paikan päälle päästyäni huomannut, että sisälle pääsemisen esteenä ovat useammat portaat. Jopa paikkaan, jota on mainostettu Samanlainen oikeus elämän nihkeydestä avautumiseen on tasa-arvoa parhaimmillaan! Valittaminen yhdistää esteettömäksi, saattaa olla sellainen kynnys, että sähköpyörätuolilla sinne suunnistamisesta voi vain uneksia. Jos kyseessä on ollut vaikkapa opiskelijariento, ei paikan esteettömyyttä tupata etukäteen ajattelemaan, jos on ainoana vammaisena vammattomien joukossa. LUKUISISTA TÄLLAISISTA ”lisämausteista” huolimatta, joita vamma tuo mukanaan, vamma ei ole ihmisen ainoa piirre. Se on yksi ominaisuus. Se ei määritä, keitä olemme eikä sitä, mitä elämällämme teemme, kunhan vain ympäristö toimii. Meillä vammaisillakin on tavallisia ongelmia. Meillä on riitoja ihmissuhteissa, eroja, rahahuolia, työuupumusta tai vaikkapa remontista johtuvia paineita. Vaikka minulla on vamma, voivat nuo elämän yleisongelmat tuntua suurilta kuin mikä. Oikeastaan ne voivat tuntua jopa suuremmilta kuin omat rajoitteet. Syy tähän on yksinkertainen: Vammaan on pahimmassa (tai parhaimmassa) tapauksessa saanut totutella koko elämänsä. Siihen niin sanotusti turtuu eikä asiaa välttämättä ajattele ennen kuin jokin muuttuu. Seuraavalla kerralla siis, kun haluat voivotella toisen henkilön toimintarajoitetta tilanteessa, jossa hänellä näyttää menevän tavallista heikommin – pysähdy ja odota hetki. Anna hänelle niin sanotusti mahdollisuus valita vuodatuksensa aihe. Älä sanele sitä hänen puolestaan, edes mielessäsi. Samanlainen oikeus elämän nihkeydestä avautumiseen on tasa-arvoa parhaimmillaan! Ps. Työja opiskeluporukkani ei ole oikeasti nihkeää.
Olen löytänyt talon, joka sopisi meille täydellisesti! 12 Tukilinja 5/2020 YHTEISKUNTA Esteettömyys – asumisen uusi unelma Syksyn Asuntomessuilla kiinnostivat eniten kestävä, ympäristöystävällinen rakentaminen ja esteettömyys. Wau-efektitkin liittyivät niihin. TEKSTI JA KUVAT Iris Tenhunen Villa Mikael Täysin esteetön omakotitalo Tuusulan asuntomessualueella. Tekijät Suunnittelu Arkkitehdit Mustonen Oy. Talotehdas: Honkarakenne. Tiedot Pilaripalkkitekniikalla rakennettu puutalo, energialuku 73. 4 huonetta sekä atrium-sisäpiha, jossa kesäkeittiö ja oleskelutiloja.
Tukilinja 5/2020 13 TUUSULAN ASUNTOMESSUILLE ei enää menty sisustustrendien perässä. Asuminen on murroksessa ja kestävä, energiatehokas, hiilivapaa ja eri elämänvaiheisiin soveltuva rakentaminen kiinnostaa nyt enemmän. Wau-efektitkin liittyivät usein siihen, esimerkkinä Villa Mikael. Esteettömyys on ainakin näiden asuntomessujen perusteella nousemassa marginaalista valtavirtaan: 40 yleisökohteesta peräti 26 oli jossain määrin esteettömiä eli rakennuksen pohjakerrokseen oli liikuntarajoitteisilla tulijoilla pääsy vähintään avustajan tuella. Oikeasti esteettömiä kohteita, joihin on mahdollista kulkea avustajattakin, oli neljä. Tämä on tavalliseen pientaloalueeseen verrattuna erinomainen tulos. Asuntomessut on kuitenkin poikkeuksellinen alue, koska sinne odotetaan yleisöä. Tavallisella pientaloalueella oven edessä ovat lähes aina rappuset. Ovet ovat kapeita, lisää kynnyksiä ja tasoeroja löytyy usein jo alakerroksesta eikä vessaan ole pyörätuolilla asiaa. Monikaan ei ajattele, että toimintarajoite voi osua omaan elämänpiiriin, mutta tosiasiassa näin usein käy – viimeistään vanhetessa. Rakenna esteetöntä Messukohteista vain yksi – Villa Mikael – oli täysin esteetön, eräänlainen liikuntavammaisen asukkaan paratiisi. Täysi esteettömyys tarkoittaa sitä, että taloon johtavalla kulkureitillä ei ole yli 2 sentin tasoeroja ja luiskistakin pääsee rennosti käsin kelaamalla (kaltevuus enintään 8 prosenttia). Oviaukot ovat leveitä, kynnyksiä ei ole ja pesutiloihin mahtuu, saunaa myöten. Villa Mikael on tietysti yksikerroksinen. Oheiset kuvat kertovat, että tässä talossa asukas voi unohtaa toimintarajoitteensa: Vessan pytyssä on suihkuja kuivatusautomatiikkaa ja suihkuunkin mahtuu vaikka kaksi pyörätuolia rinnakkain. Kesäisin sisäpihalla voi pitää esteettömät grillijuhlat ja musiikkia syntyy dj-pöydän ääressä. Avaran vaatehuoneen vetolaatikot ovat matalalla, kengät seinätelineessä. Keittiössä pyörätuoli mahtuu tasojen alle. Kaikesta huokuu mahdollisuus laadukkaaseen arkeen. Vakituiselle avustajallekin löytyy oma pientalo Villa Mikaelin vierestä. Kun uudistalo tehdään jo suunnitteluvaiheeessa esteettömäksi, tulos voi tuntua luksukselta, mutta kustannuksia esteettömyyden osuus ei merkittävästi nosta. Kyse on enemmän näkökulmasta ja arvoista. Korjausrakentamisessa esteettömyyden kustannukset ovatkin sitten toista luokkaa. Mieti etukäteen Paras kokonaiskuva nykyisen asuntokannan esteellisyydestä löytyy ympäristöministeriön Asuinrakennuste ja pihojen esteettömyyden tila -raportista vuodelta 2012, joka on tehty yhteistyössä Aalto-yliopiston ja Kynnys ry:n kanssa. Raportissa käydään läpi myös asuintilakohtaiset esteettömyysmääräykset, joihin on tosin tullut joitakin lievennyksiä vuoden 2018 asetuksessa rakennuksen esteettömyydestä. Asiantuntevasta kokonaiskuvasta eri-ikäisten ja kokoisten talojen tyyppiongelmineen on kuitenkin edelleen apua, jos edessä on esteettömyysremontti: “Pientalojen yleisimpiä muutostyökohteita esteettömyyden parantamiseksi ovat sisäänkäyntien parantaminen, wcja pesutilojen korjaaminen ja kynnysten poistaminen. Pientaloihin asennetaan jonkin verran myös tasonostimia ja porrashissejä.” Ajankohtaista lisätietoa esteettömyydestä löytyy kootusti esimerkiksi Invalidiliiton nettisivuilta. Villa Mikaelissa asuu hip hop -tanssissa MM-hopeaa voittanut tanssija ja muusikko Mikael Turtiainen, joka vammautui vuonna 2008 raitiovaunuonnettomuudessa.
14 Tukilinja 5/2020 UNELMAT TODEKSI Pyörällä vuorta ylös Triathlonisti Robson Lindbergin tavoitteena on kuntoutua takaisin kilpaurheilun ja työnteon pariin. Molemmissa haasteissa auttaa Tukilinjan apurahalla hankittu kamera. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Jussi Helttunen ROBSON LINDBERG, 34, ottaa minut vastaan avarassa, valoisassa kodissaan Helsingin Kampissa, hymy huulillaan. Vaaleasta järjestyksestä poikkeaa vain pieni huone, jonka tavarat kertovat hänen omasta maailmastaan ja tekemisistään. Järjestyksessä toki ovat nämäkin pyöräilykamppeet, urheilukengät ja trikoot. Nurkassa seisoo iso golfbägi. Aivovamma voi olla arjessa näkymätön, vaikka unentarve on välillä kova, päivät jatkuvaa kivun sietämistä ja päänsäryt vaivaavat. Yliherkkyys valolle vaatii aurinkolasien käyttöä, äänet väsyttävät. Kysyn, rasittaako keskustelumme häntä nyt. ”Ei, yhden ihmisen kanssa on helppo keskustella. Taidan kuitenkin Stinan tultua mennä lepäämään vastamelukuulokkeet päällä, rentoutumaan.” Paluu Ironman-kisaan Tallinnassa järjestettiin syyskuun alussa vuoden ensimmäinen täyden matkan Ironman-kilpailu. Lindberg oli mukana kuuluttajana, mutta ensi vuonna hän aikoo tehdä comebackin ja osallistua itse kisoihin. Nyt hän kerää kuntoa pyöräillen: kesällä tuli Helsinki-Tampere-Turku–reitillä tulokseksi 630 kilometriä 23 tunnissa. ”Sitä mittaa itseään tiukoissa paikoissa, kun on tavoite, mitä kohti mennään ja mitä varten treenataan.” “Avovaimoni Stina yrittää pitää lenkkarini olohuoneen puolelta pois, mutta kyllä ne sinnekin joskus kulkeutuvat”, Lindberg nauraa. Istumme ruokapöydän ääreen ja nappia painamalla hän taikoo minulle herkullisen kahvin. “On hyvä istua välillä rauhassa. Takana ovat kahden päivän simulaatiotreenit pyörällä. Kumpanakin päivänä tuli poljettua 12 tuntia.” Taklauksesta vamma Lindberg sai aivovamman, kun hänet taklattiin jääkiekon viitosdivarin pelissä vuonna 2016. Nyt, kahvipöydässä neljä vuotta myöhemmin, ei uskoisi silloisia ennusteita. ”Kukaan lääkäri ei minuun uskonut. Sairauseläke oli kuulemma ainoa lopputulos, urheilut oli urheiltu”, kuvailee Lindberg. ”En kuitenkaan luovuttanut vaan päätin, että pyrin vielä takaisin triathlonin pariin ja että minusta tulee maailman paras aivovammapotilas”, hän hymyilee. Robson Lindberg uskookin, että kaikki on helpompaa, kun hymyilee. Kuka? Robson Lindberg, 34, Helsinki Toimintarajoite Aivovamma. Apuraha Tukilinja myönsi Lindbergille toukokuussa 2020 apurahan järjestelmäkameraan. Olipas jyrkkä mäki! Fyysinen rasitus nollaa pään. Se on terapiaa.
Tukilinja 5/2020 15 TRIATHLON = Uinnin, pyöräilyn ja juoksun yhdistelmälaji, jossa suoritusten pituus vaihtelee. Robson Lindberg sai aivovamman neljä vuotta sitten. Toivoa kuntoutumisesta ei annettu. Fyysiset suoritukset eivät väsytä häntä tällä hetkellä. ”Päinvastoin saan niistä enemmän voimaa, kunhan vaan rutiinit pysyy. Toki ultrasuoritukset ovat eri asia. Sähköposteja taas jaksan kirjoittaa tunnin, sitten olen ihan loppu.” Tukilinjalta kamera Robson Lindberg sai toukokuussa Tukilinjalta apurahan järjestelmäkameraan tilanteessa, jossa pandemia oli vienyt häneltä lähes kaikki puhujaja juontokeikat. Tällä hetkellä hän joutuukin elämään pääasiassa kuntoutusrahalla, mutta hän toivoo kuvaamisesta uutta suuntaa myös yritystoiminnalleen. ”Kamera ja pandemian tuoma aika antavat nyt vapauden alkaa tuottaa sisältöä ja kuvia esimerkiksi sponsoreille. Voin luoda uusia juttuja yhteistyökumppaneideni kanssa.” Lindberg kertoo opiskelleensa kuvaamista mentoreiden opastuksella ja netin valokuvauskursseilla. ”Kuvaaminen on siistiä. Joka kerta, kun otan kuvan, yritän oppia valaistuksesta ja kuvakulmista.” laittaa kännykän lataukseen ja palaa pöydän ääreen. Aurinkolasien peittämä katse näyttää kohdistuvan pihalla seisoviin puihin. ”Mikä on se tosimoottori, joka panee sinut käymään?” kysyn. ”Itsekäs uteliaisuus! Se on varmaan hieman kovasti sanottu, mutta tosi on, että muut ihmiset jäävät tässä vähemmälle. Toki Stina tietää, että aina palaan. Aikaa vievää tämä kaikki on ja kärsivällisyyttä vaaditaan. Aina sitä ei kyllä ole.” Realistinen tilannekuva Realismi, selvät suunnitelmat ja aikataulutus auttavat eteenpäin. Vaikka Lindberg on kauppatieteiden kandidaatti ja viittä vaille maisteri Hankenilta, hän tietää, että pää ei nyt kestä toimistotyötä. Tunnin intensiivisen työn jälkeen päänsäryt voivat olla hirvittäviä ja olo ihan sekaisin. “Silloin en pysty keskittymään enkä ylläpitämään keskustelua ollenkaan.” Urheileminen sen sijaan toimii, kunhan ponnistelun tauottaa oikein. ”Kova fyysinen rasitus antaa voimaa ja nollaa pään. Se on terapiaa.” Syyskuussa Lindbergin on tarkoitus yrittää maailmanennätystä erikoisessa lajissa, everestingissä. Siinä suoritetaan Mount Everestin korkeuden mittainen nousu-urakka päivittäin 7 päivän ajan, 7 maassa. Se tehdään nousten pyörällä mäkeä ylös ja alas joka päivä 8848 nousumetriä (Mount Everest -vuoren virallinen korkeus). Suoritus on tehtävä 12–16 tunnissa, joten noin 8 tuntia jää toiseen maahan siirtymiseen, nukkumiseen ja palautumiseen. Eivätkä tulevaisuuden suunnitelmat tähän jää: tarkoitus on valloittaa pyörällä myös Etelänapa. Sienestys valloitti ”En ajattele, että mikään olisi mahdotonta. Kuitenkin katson tärkeimmäksi elämässä sen, mitä oppii matkan aikana”, Robson Lindberg tuumii. Tänä syksynä hän on oppinut sienestämään. ”Et kirjoita, kaverit saavat tietää… No, kirjoita vain! Avovaimo Stina vei sienimetsään ja voi olla, että siitä tulee toinen harrastukseni golfin lisäksi.” Triathlonia hän ei taida harrastukseksi laskea. Lindbergille oli yllätys, että sienestys vaatii sopivasti koordinaatiota ja tarkkuutta, kuten taakse jäänyt harrastus, purjehduskin. Myös golf rauhoittaa häntä, koska se vaatii keskittymistä. Nämä harrastukset tukevat nyt Lindbergin aivojen hyvinvointia tällä elämän matkalla. ”Kiintoisaa on, että elämäni tuntuu nyt saaneen enemmän tarkoitusta kuin ennen loukkaantumista”, Lindberg sanoo ja väläyttää vielä valoisan hymynsä. Hän näyttää ottamiaan kuvia suomalaisesta merestä, joka on hänestä ainutlaatuinen. ”Haluan näyttää maailmalle, miten hienoa luonto täällä Suomessa on.” Lindberg asettaa itselleen koko ajan tavoitteita ja määrittelee niille aikataulun. Nyt hän laskee, että kolmen vuoden päästä hän voisi jo laskuttaa kuvaamisesta. Läheisten tuki auttoi Lindberg kertoo selvinneensä vammautumisesta vertaistuen, perheen ja ystävien merkityksellisellä tuella. Lisäksi hän puhuu oikeasta asenteesta ja itseensä uskomisesta: ”Ensimmäinen päätökseni oli, että jonain päivänä minusta tulee maailman paras aivovammapotilas. Tällä hetkellä päätös tuntuu merkityksellisemmältä kuin ennen. Haluan näyttää omalla esimerkilläni, mitä aivovamma on ja miten kuntoutua.” Helppoa se ei ole. ”Apua tarvitaan niin ammattilaisilta kuin läheisiltäkin. Ja itse on tehtävä helvetisti duunia”, Lindberg painottaa. Juon kahviani. Lindberg vie kameransa pois,
16 Tukilinja 5/2020 UNELMAT TODEKSI Kuka? Knuut Nissinen, 26, Helsinki. Apuraha Saanut 2020 Tukilinjalta apurahan jousen hankkimiseen. Ammatti Valmistunut Tampereen konservatoriosta muusikoksi. Opiskelee TAMK:ssa esittävää säveltaidetta. Konserttitaltiointeja: facebook.com/hankosoi ja instagram @hankosoi. SOITTAJA JAKAA SISIMPÄNSÄ
Tukilinja 5/2020 17 Viulisti Knuut Nissiselle soittaminen on syvällistä vuorovaikutusta yleisön kanssa. Hyvä jousi mahdollistaa nyt keskittymisen musiikin tulkintaan. Musiikilla ei ole muuta todellista arvoa kuin lohdutus ja virkistys. etenkin Tukilinjalta ja Pirkanmaan kulttuurirahastolta saadut apurahat, joiden avulla hän on voinut ostaa itselleen kunnollisen jousen. Huonosta välineestä johtuvat virheet ja sivuäänet syövät itseluottamusta, kun ei saa kosketusta siihen, miltä helpompi soittaminen tuntuisi. Uuden jousen myötä hän kokee tarvitsevansa paljon vähemmän fyysistä kamppailua soittamisen eteen ja voi näin ollen keskittyä luomistyöhön, musiikin tulkintaan. Kun voi keskittyä olennaiseen, on helpompi välittää tunteita – ja myös luottaa itseensä ja osaamiseensa. Suoritus vai tunne? Knuut Nissisen mukaan klassisen musiikin maailmassa ollaan ”hirvittävän suorituskeskeisiä”, puhutaan esimerkiksi siitä, kuka on hyvä soittaja. Kysymykset, kuten ”mitä tuntemuksia musisointi herättää soittajassa, miksi se on itselle tärkeää?” tai ”miten soittaminen olisi fyysisesti nautinnollisempaa?” jäävät hänen mukaansa näissä piireissä usein kysymättä. Nissinen sai tukea toisenlaisen ajattelun polulle pari vuotta sitten Norjassa erään kansainvälisesti toimivan viulusolistin todetessa: ”On parempi, että sinusta tuntuu hyvältä ja soitat huonosti, kuin päinvastoin.” Tämän tajuaminen on auttanut Nissistä kehittymään, löytämään vahvuuksiaan ja myös oppimaan uutta huomattavasti aiempaa helpommin. Irti seremonioista Klassisen musiikin kulttuuri on Knuut Nissisen mukaan usein kaavamaista. Se, että yleisö ja soittajat on jo lähtökohtaisesti eroteltu toisistaan sijoittelultaan ja sosiaalisesti, syö vuorovaikutusta. ”Myös pitkät, ylistävät taputukset vievät usein pois sitä tunnetta, että tilaisuudessa jaettiin jotain henkilökohtaista. Se saa tilanteen tuntumaan suoritukselta”, muusikko summaa. Nissisestä on parempi esiintyä vaihtelevissa sijainneissa esimerkiksi yleisön keskellä. Hän haluaa leikitellä musiikilla, kokeilla uutta ja saada konserttitilanteen yhtä luonnollisen tuntuiseksi kuin minkä tahansa sosiaalisen tilanteen. Valmistuttuaan hän aikoo lähteä tekemään maisteriopintojaan Norjaan. Siellä toimii tämä häntä innostanut opettaja, jolla hän on siitä pitäen käynyt säännöllisen epäsäännöllisesti tunneilla – myös etänä. Entäpä musiikilliset projektit? Knuut Nissinen on ollut mukana järjestämässä Hangossa kesäkonserttien sarjaa, jonka on tarkoitus tulevina kesinä jatkua ja mahdollisesti laajentuakin. Muista projekteistaan hän on vielä salaperäisen vaitonainen. Viulisti Knuut Nissinen on toipumassa traumaattisista tapahtumista ja suuntaa ammattimuusikoksi. Tukilinja antoi hänelle apurahan laadukkaan jousen hankintaan. TEKSTI Pinja Eskola KUVA Jani Rajaniemi 26-VUOTIAAN KNUUT NISSISEN puheesta kuulee, että musiikki on lähellä hänen sydäntään. Vanhempiensa kertoman mukaan hän oli jo pikkulapsena kiinnostunut musisoinnista ja rivien välistä ymmärtää senkin, ettei hän ole sukunsa ainoa. Vuosien varrelle on mahtunut niin klassista laulua kuin pianonsoittoakin, mutta viime vuosina viulu on vienyt hänen sydämensä. Viulun soittamisen Nissinen aloitti kuusivuotiaana, mutta kertoo tehneensä sen silloin vielä enemmän vanhempiensa tahdosta kuin omastaan. Vasta muutaman vuoden tauon jälkeen sisäinen palo kasvoi ulkoista motivointia suuremmaksi. Traumaattisten tapahtumien aiheuttamat oireet, kuten ajoittainen turvattomuuden tunne, haittaavat vielä joskus arkea, mutta eivät estä esiintyvän muusikon työtä. Musisoinnissa on Nissisen mielestä parasta se, että soittaessa pääsee jakamaan itsestään yleisölle jotain hyvin henkilökohtaista ja oleellista. Viulussa häntä kiehtoo se, kuinka paljon soittimella pystyy kertomaan muun muassa sen loputtomien äänenvärien ja -sävyjen kautta. ”Musiikilla ei ole muuta todellista arvoa kuin lohdutus ja virkistys. Kaikkea musiikillista toimintaa kuuluu peilata sitä vasten.” Jousi nopeutti kehitystä Knuut Nissinen on jo useamman vuoden ajan esiintynyt konserteissa niin suomalaisten kuin ulkomaalaistenkin muusikoiden kanssa. Kontaktit ovat syntyneet esimerkiksi kansainvälisten musiikkikurssien, projektien ja yhteisten tuttujen kautta. Vaikka Nissinen on toiminut musiikin parissa pienestä pitäen, kertoo hän vasta parin viimeisen vuoden aikana ottaneensa todellisia askeleita kypsäksi säveltaiteilijaksi. Tähän ovat hänen mukaansa vaikuttaneet
YHTEISKUNTA Välityömarkkinat vihdoin kuntoon? Työministeri Tuula Haatainen ajaa muutosta Suomen osatyökykyisten muihin Pohjoismaihin verrattuna heikkoon työllisyystilanteeseen. Suunnitteilla on Ruotsin Samhallmallin mukainen julkinen työnantaja, joka välittäisi osatyökykyisiä työntekijöitä avoimille työmarkkinoille. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Jussi Helttunen T yöministeri Tuula Haatainen saapuu tarmokkain askelin Työja elinkeinoministeriön kabinettiin. Syksy on toden teolla alkanut ja sen myötä työministerin kiireet. Haatainen johtaa TEM:ssä Työllisyyden edistämisen ministerityöryhmää, joka valmistelee ministeriön ehdotukset myös niistä toimenpiteistä, joilla osatyökykyisten työllisyyttä edistetään. Haataisen mukaan tavoitteena on yhdistää niiden toteuttamisessa erityisesti TEM:n ja STM:n voimat. Hallitusohjelmassa on varattu molempien ministeriöiden yhdessä toteuttamalle työkykyohjelmalle 36 miljoonaa euroa vuosille 2020–22. Korona hidasti Työkyvyn edistämisen ja osatyökykyisten työllistämisen ongelmana on Haataisen mukaan se, että sinänsä hyviä yksittäisiä palveluja ei ole kyetty räätälöimään oikea-aikaisiksi kokonaisuuksiksi yksilön tarpeiden mukaan. “Tavoitteena on, että sekä työllistämistoimet että sosiaalija terveydenhuollon palvelut kootaan yhteen ja integroidaan esimerkiksi työkokeiluun ja työvoimakoulutukseen.” Kyselen, onko syksyllä jo luvassa tämän suuntaisia toimenpiteitä. “Koronakriisi on keväällä lykännyt näitä hankkeita. Tahtotila on kuitenkin suuri ja koska tilanne on helpottunut, valmistelu on nyt mennyt eteenpäin”, ministeri Haatainen muotoilee. Samhallista mallia Luvassa olevista toimenpiteistä työministeri haluaa nostaa esiin erityisesti yhden, hänelle tärkeän asian: “Haluan viedä nyt eteenpäin asiaa, joka on näissä valmisteluissa noussut pinnalle. Kysymys on välityömarkkinoiden kehittämisestä, josta sovittiin jo hallitusohjelmassa. Vein TEM:n työryhmään esityksen siitä, että Suomessa lähdettäisiin valmistelemaan Ruotsin Samhall-mallin mukaista valtakunnallista toimijaa, joka edesauttaisi osatyökykyisiä ja kehitysvammaisia työllistymään yrityksiin vapaille työmarkkinoille.” Haataisen mukaan malliin on suhtauduttu työryhmässä myönteisesti ja sitä lähdetään valmistelemaan. Ja tässä kohden tulee vammaisjärjestöille mieluinen kannanotto: ”Ehdoton lähtökohtani on, että tätä valmistelua pitää tehdä yhdessä kansalaisjärjestöjen ja yritysten kanssa. Virkavalta on sitten se, joka vie sitä eteenpäin.” Ei temppuja vaan työsuhteita Tarkoitus on jatkossa välttää näennäistä työllistymistä määräaikaisiin tukitoimiin. “Ongelmahan on ollut, ettei osatyökykyisille ja kehitysvammaisille ole ollut riittävästi mahdollisuuksia tehdä työsuhteessa töitä. Heitä on eri tavoin tukityöllistetty, mutta minusta on korkea aika nyt luoda heille normaaleja työsuhteita.” Haatainen ei lupaa pikaisia tuloksia selvityksestä, sillä malli on Suomessa täysin uusi. Tavoitteena on kuitenkin viedä Suomea kohti pohjoismaista työllisyyspolitiikkaa: 18 Tukilinja 5/2020 ”Sen olennainen osa ovat vahvat palvelut, jossa ihmistä kohdellaan yksilönä hänen tarpeistaan lähtien. Tämä palvelee myös osatyökykyisiä ihmisiä ja vammaisia ihmisiä, kun heidät nähdään yksilöinä ja heille räätälöidään palveluja.” Yhdessä tämä yksilöllisempi palvelupolku ja ”Suomen Samhall” voisivat Haataisen mukaan vihdoin ratkaista osatyökykyisten heikon työllistymisen ongelman. Yksi työllistämistä tukevista yksilöllisistä palveluista on esimerkiksi työolosuhteiden mukauttaminen. Toinen tärkeä tukimuoto on palkkatuki, jota on tarkoitus uudistaa vähemmän byrokraattiseksi ja myös lisätä sen käyttöä merkittävästi. Haatainen tähdentää, että Ruotsissa nimenomaan Samhall-mallin kautta on palkkatuen piiriin tullut paljon uusia työntekijöitä. Ministeri painottaa, että osatyökykyisten osalta tärkeitä palveluja ovat myös koulutukseen ja kuntoutumiseen liittyvät palvelut ja työote. Sujuvan työllistymispolun kehittämisessä tarvitaankin nyt entistä tiiviimpää yhteistyötä kolmen eri ministeriön – TEM, STM ja OKM – välillä. Hankintoihin työllistämisehto Kolmas keskeinen osatyökykyisten työllisyyden edistämisen keino on ministeri Haataisen mukaan entistä tehokkaampi julkisten hankintojen käyttö. Asia on hänen mukaansa edennyt. “Julkisiin hankintoihin ollaan nyt sisällyttämässä työllistämisehto, jonka kautta voimme lisätä merkittävästi osatyökykyisten työllistämistä. Tässä on todellakin mahdollisuus osatyökykyisten ja heikossa työmarkkina-asemassa olevien työllistämiseen, sillä julkisiin hankintoihin käytetään vuosittain 35 miljardia euroa.”
Työministeri Tuula Haatainen on ottanut kopin parikymmentä vuotta valmistelluista rakenneuudistuksista. Otteet ovat määrätietoiset. SAMHALL = Ruotsin valtion omistama osakeyhtiö toimii noin 26 000 osatyökykyisen työntekijän työnantajana ja välittää heidän työpanostaan avoimille työmarkkinoille. VÄLITYÖMARKKINAT = Matalan kynnyksen työmahdollisuudet, joilla tuetaan siirtymistä työttömyydestä kohti avoimia työmarkkinoita. Välityömarkkinat koostuvat julkisen sektorin, 3. sektorin ja yritysten toimijoista. Niihin lasketaan esimerkiksi työpajat, sosiaaliset yritykset sekä julkisen palvelujärjestelmän tarjoama työvalmennus, palkkatuki, työkokeilu, kuntouttava työtoiminta ja ammatillinen kuntoutus. Tukilinja 5/2020 19
20 Tukilinja 5/2020 Työministeri on kerännyt talveen voimaa Ruokolahdella ja Etelä-Suomen luontopoluilla. ”Olemme mieheni kanssa ulkoilmaihmisiä.” Hankinnoilla ei tarkoiteta pelkästään palveluja vaan myös tavaroita: ”Kunta voi hankintaehtoihinsa sisällyttää, että niiden, jotka näitä palveluja tai tavaroita tuottavat, on työllistettävä tietty osuus osatyökykyisiä tai heikossa työmarkkina-asemassa olevia. Ja tämä on osoitettava, jos halutaan kilpailutus voittaa.” Uutta toimintamallia aletaan nyt soveltaa yhteistyössä Kuntaliiton kanssa. ”Koordinaattori koordinoi valtakunnallisesti kuntien ja kuntayhtymien kanssa ja resurssit tulevat TEM:stä”, ministeri Haatainen selvittää. ”Tulemme työvoimapoliittisilla avustuksilla tukemaan projektin viemistä alueille ja kuntiin.” Rekrytointiasenteet tulppana Marginalisoidut väestöryhmät, kuten vammaiset, kokevat paljon piilosyrjintää rekrytoinnissa. Se pysäyttää nyt monen nuoren ammattilaisen tien työelämään. Mitä asialle voi tehdä? “Siellä on asenneilmapiiriä taustalla, osin myös tietämättömyyttä siitä, mitä mahdollisuuksia on olemassa. Meillähän on jo lainsäädäntö siitä, että rekrytoinnissa ei saa syrjiä ketään ihmistä. Lainsäädäntö velvoittaa myös siihen, että edistetään yhdenvertaisuutta.” Haataisen reseptinä on parantaa tietoisuutta keinoista, joilla työn vaatimukset ja työntekijän työskentelyedellytykset saadaan kohtaamaan: ”Palvelut pitäisi kohdentaa sekä työnantajille että työnhakijoille niin, että työnantajan rekrytointikynnys vammaisen ihmisen kohdalla alentuisi. Tähän tarvittaisiin sellainen justeeraus eli taho, joka katsoo, että esteet poistuvat ja tehdään esteetön ympäristö tälle ihmiselle.” “Myös työnantajat tarvitsevat lisää tietoa ja koulutusta, jota pitäisi suunnata HR-puolelle, henkilöstöjohtamiseen.” Tätä työtä tekee nyt TE-toimistoissa ympäri Suomea 40 työkykykoordinaattoria. Heidän tehtävänsä on ohjata työnhakijoita löytämään itselleen räätälöity oikea polku. Määrä ei ole suuren suuri, kun työttömiä osatyökykyisiä työnhakijoita on jatkuvasti yli 30 000 (toukokuussa 2020 heitä oli 35 800) – ja piilotyöttömyyden arvioidaan olevan vielä suurempaa. ”Ehdoton lähtökohtani on, että tätä valmistelua pitää tehdä yhdessä kansalaisjärjestöjen ja yritysten kanssa.” Vammaiset työtovereina TEM:ssä on Tuula Haataisen mukaan nyt hyvä ilmapiiri, mutta kaikki toivovat, että koronan toista aaltoa ei tulisi, sillä tulossa on kiireinen syksy. Budjettiriihi oli tätä haastattelua tehdessä vielä edessä, mutta sen tuloksista ministerin esittämien työllistämistoimien osalta löytyy tietoa tämän lehden sivulta 6. Kysyn vielä, onko Tuula Haataisella itsellään kokemusta vammaisista ihmisistä työkavereina. ”Yksi asiantuntija työskenteli täällä, ja siinäpä vasta todella pätevä ihminen!” hän painottaa. ”Urani alkuaikoina, kun olin sairaanhoitajana – ennen kuin opiskelin valtiotieteiden maisteriksi – työskentelin Invalidisäätiön sairaalassa, missä näin asioita toiseltakin puolelta. Eduskunnassa tein myös aikoinaan paljon yhteistyötä edesmenneen vammaisaktivisti Kalle Könkkölän kanssa.”