Tukilinja 04/2019 - Lehtiluukku.fi

TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 4 / ELO–SYYSKUU 2019 EU:N VAMMAISFOORUMI KOKOONTUU HELSINGISSÄ S. 6 KULTTUURIKESKUS LOUKKOON mahtuvat kaikenlaiset nuoret s. 12 ORJO PÄTTINIEMI perusti autismielokuvien festivaalin s. 18 PIN-UPISTA tuli Hilla Lehtimäen elämäntapa s. 8
s. 22 Tuulikki itsenäistyi urheilemalla Startti-stipendi auttoi nuorta keilaajaa treenikuluissa. s. 24 Tukitori Työllistä vammaisia tekijöitä: Tarjolla valokuvausta ja remontointia. s. 24 Digimaailmassa Mitä tehdä, jos digipalvelut tuntuvat vaikeilta? s. 31 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja huhti–toukokuussa 2019. VAKIOT 25 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 27 Ruudussa 27 Välinevinkki 28 Lukijafoorumi 30 Blogilinjalla 33 Ristikko 35 Jaloittelua-sarjakuva TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 4/2019 66 %:LLA TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON JOKIN TOIMINTARAJOITE 12 s. Nuorten kulttuurik eidas syntyi Kallioon. YHTEISKUNTA s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Kaapo Kaakko ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Vammaisvaikuttajat Suomeen Suomi johtaa puhetta EU:n vammaisfoorumissa. s. 7 7 kysymystä Nelosen tv-tekstityksestä Vastaajana Sami Virtanen Kuuloliitosta. s. 23 Korkeakoulut saavutettaviksi OHO-hankkeessa luodaan mittarit opintojen esteettömyydelle. IHMISET s. 8 Prinsessasta pin-up–malliksi Harrastus vei Hilla Lehtimäen Las Vegasiin pin-up–kilpailuihin. s. 11 Tulilinjalla Arto Bäckström pohtii kolumnissaan erilaisuutta työmarkkinoilla. s. 18 Orjo Pättiniemi perusti festivaalin Autismikirjon elokuvat saivat oman festivaalin – ensimmäisen laatuaan. Tutustuimme niiden perustajaan. TUKIKOHTEET s. 12 Loukossa kukkii kulttuuri Tukilinja auttoi nuorten alakulttuurikeitaan alkuun. s. 16 Kanttorista tuli hieroja Monitoimimies Jyrki Hänninen ryhtyi Tukilinjan tuella hierojaksi. Ihminen oli alkuansa kala! Mää ole ahvena! 2 Tukilinja 4/2019 Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki vktt@tukilinja.fi Apurahat: Katso takakansi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Sari Heino-Holopainen, Sanni Purhonen, Heini Saraste, Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Paino Arkmedia Oy ISSN 1458-6304 23. vuosikerta Tukilinja ilmestyy 6 kertaa/vuosi. Seuraava nro 2.10.2019 Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1502 ma-pe klo 9.00–14.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 39 e 6 kk 49 e 1 v 89 e Kesto 89 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Lehden tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. Kansikuva: Katarina Sällylä.
SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 2.10.2019 Samoilla tulilla vähimmäismitoitus erityisopetuksen henkilökuntamäärään? Erityisopetus kuntoon? HALLITUSKAUSI ALKOI ja syksyllä uutta, toiveikasta hallitusta odottaa pino ratkottavia ongelmia. Viime kaudella valmisteltu, vammaislainsäädännön yhdistävä uudistus lienee melko selvää kauraa uudellekin hallitukselle. Sehän jäi hyväksymättä lähinnä ajan puutteen vuoksi. Osatyökykyisten työllistämisen tarpeesta ja keinoistakin päästiin vuodenvaihteen alla julkaistun tutkimusraportin pohjalta puoluerajat ylittävään yhteisymmärrykseen, ja tavoite kirjattiin myös hallitusohjelmaan. Hallituksen päätavoite – nostaa työllisyysaste 75 prosenttiin – puoltaa päättäväisiä rakennemuutoksia ”työttömyyden kovaan ytimeen” liittyvässä toimintakulttuurissa. OSATYÖKYKYISTEN TYÖLLISTYMISEN estävä vaikeuksien kova ydin kyllä tiedetään: se ei piile työkyvyssä, kuten luulisi, vaan työmarkkinoiden torjuvissa, henkisesti laiskoissa asenteissa ja vähittäisen työllistymisen estävissä tulonsiirtorakenteissa. Muutetaan ne, niin johan alkaa tapahtua. Kyllä paremmat tulot ihmisille kelpaavat, kunhan ne saadakseen ei ole pakko vaarantaa niitä heikompia tuloja. Eikä lähettää satoja hakemuksia koskaan vastausta saamatta. VÄHEMMÄN ON ILMENNYT yhteistä, poliittista tahtotilaa hoitaa iso ongelma, joka stressaa suurta osaa peruskoululaisia ja heidän kotiväkeään. Tarkoitan erityisopetuksen puutetta. Vuoden 2010 perusopetusuudistuksessa siirrettiin tukea tarvitsevat oppilaat yleisopetuksen luokkiin. Tarkoituksena oli, että tuki tulisi mukaan. Toisin kävi, erityisopetuksen tuntimäärää leikattiin. Tästä kärsivät nyt kaikki. Erityisen tuen riittämättömyys on nyt yleisin syy, jonka vuoksi opettajat ottavat ammattiliittoonsa yhteyttä tai vaihtavat alaa. Mitä jos tehtäisiin samoilla tulilla vähimmäismitoitus peruskoulun erityisopetuksen henkilökuntamäärään? Siitä oltaisiin ainakin opetusja asiakaspuolella kovasti iloisia. ELOKUUN LEHTEMME tarjoaa silmänruokaa cp-vammaisen pin-up–harrastajan Hilla Lehtimäen tekemässä jutussa, jossa käydään Las Vegasissa kilpailemassa. Onko edessä ammattilaisura? Vammaisista työelämässä kertovat myös jutut autismikirjon elokuvafestivaalin perustaneesta Orjo Pättiniemestä ja hierontayrittäjä Jyrki Hännisestä, Tukilinjan apurahan saajasta. Nuorten omaleimaiseen vaihtoehtokulttuuriin tutustutaan toisen tukikohteemme Loukon esittelyssä. Nauttikaa kesän lämpimistä päivistä niin kauan kuin niitä kestää – varastoidaan aurinkoa, energiaa ja optimismia pitkää talvea varten! Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi Tukilinja 4/2019 3
VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja Sairaudet hallinnassa Jääkiekon uusi superlupaus ja Suomen MM-kisavoiton yksi avainpelaajista Kaapo Kakko on noussut myös suomalaisten erityisnuorten sankariksi. 18-vuotias turkulainen hyökkääjä oli keväällä menetyksellisesti mukana sekä nuorten että aikuisten kultajoukkueissa, vaikka hänellä on kaksi jo viisi vuotta sitten diagnosoitua pitkäaikaissairautta – keliakia ja diabetes. Pelireissuilla Kakolle tilataan aina gluteenittomat ruoat ennakkoon, ja sopivien välipalojen avulla pysyy paitsi pelivire myös diabetes hallinnassa. Kakko kertoi sairauksistaan maaliskuussa Keliakialiiton jäsenlehdessä Gluteeniton Elämä. ”Olen pystynyt ihan samalla tavalla pelaamaan, ne eivät vaikuta peliini millään lailla. En näe, että niistä olisi mitään haittaa”, Kaapo Kakko kommentoi jutussa tilannettaan. K U V A : L E H T IK U V A . Laatunäyttelijä pyörätuolissa TV-sarjan Rimakauhua ja rakkautta 7. kaudella esiintyneellä 33-vuotiaalla brittinäyttelijä Ruth Madeleyllä on liikuntavamma, jonka aiheuttavat Spina Bifida ja skolioosi. Hän esiintyi tv-sarjan Rimakauhua ja rakkautta 7. kaudella ja hänellä on Bafta-palkintoehdokkuus vuodelta 2016 pääosastaan elokuvassa Don´t Take My Baby. TV1:ssa hänet nähtiin keväällä Prisma-dokumentin Diagnoosina Spina Bifida juontajana. Tuorein menestysrooli on BBC:n toukokuussa ensi-iltansa saaneessa laadukkaassa draamasarjassa Years and Years, jossa hän esittää sarjassa kuvatun Lionsin perheen nuorinta tytärtä Rosieta. MEIKKITAITEILIJA PYÖRÄTUOLISSA 29-vuotias, Puerto Ricossa asuva Cary Velazquez alkoi meikata muita ihmisiä kolme vuotta sitten innostuttuaan meikkaamista käsitelleistä YouTube-videoista. Nyt hän meikkaa ammatikseen, ja hänestä tehtyä lyhytelokuvaa on katsottu YouTubessa jo 755 tuhatta kertaa. Luustonhauraustauti Osteogenesis Imperfectan vuoksi Cary on lyhytkasvuinen ja käyttää pyörätuolia. Työn tekoa se ei estä, ja hänen Instagram-tilillään @beautybycary on jo yli 12 000 seuraajaa. Vammaisten päivän ohjelmahaku DiDa eli Disability Day Art & Action 2019 tarjoaa pääkaupunkiseudulla marras–joulukuun vaihteessa jo neljättä kertaa taidetta, kulttuuria ja iloista tekemisen meininkiä, joka huipentuu kansainvälisenä vammaisten päivänä 3. joulukuuta. Tukilinja sponsoroi DiDaa ja on mukana sen ohjausryhmässä. Mikäli sinulla on teos tai projekti, joka mielestäsi sopisi osaksi DiDaa, avoin ohjelmahaku löytyy osoitteesta https://disabilityday.net/ DiDan uudet nettisivut ovat muuten tänä vuonna mukana Finnish Web Awards -kilpailussa, joten käykäähän katsomassa. Äänestysaikaa on syyskuun loppuun asti! YLEN SAAVUTETTAVUUSSYMBOLIT Yleisradio tarjoaa vastedes kaikkiin sisältöihinsä yhtenäiset saavutettavuussymbolit. Ne voivat kertoa esimerkiksi tarjolla olevista kielija äänivaihtoehdoista: ulkomaisissa sohjelmissa voi valita vaikkapa suomenkielisen, ruotsinkielisen ja alkuperäisen selostusäänen välillä. Saavutettavuutta lisäävät myös kuvailutulkkaus, viittomakielinen tulkkaus ja tekstitys – jonka saa nykyään myös suureen osaan suomenja ruotsinkielisistä ohjelmista ja jonka voi vastaanottaa myös synteettisenä puheena. Oheinen symboli kertoo, että suomenkieliseen ohjelmaan saa näkyviin suomenkielisen tekstityksen. Sitä voi tarvita, jollei kuule hyvin tai jollei halua häiritä muita tv-katselulla. Toinen saavutettavuutta parantava uudistus on se, että selkouutisia aletaan lähettää radiossa myös ruotsiksi. PAPUTUUBI Tikoteekki on julkaissut useita Youtubessa uusia videoita. Paputuubi-kanavalla uutta ovat liikuntavammaisille tarkoitetulla Valteri-koulu Ruskiksella kuvatut videot Tutustutaan!, Poika, joka alkoi nauttia yhdessäolosta ja Jätkät heittää läppää. SOMEHELMI 4 Tukilinja 4/2019
Autismikirjon laulajatähti Kodi Lee America’s Got Talent tv-kisaan osallistui keväällä 2019 tavallisuudesta poikkeava 22-vuotias kilpailija Kodi Lee. Kisoissa kalifornialainen nuorimies soitti pianoa ja lauloi niin upeasti, että sai tuomari Gabrielle Unionin painamaan kultaista summeria, jolla pääsee suoraan loppukilpailuun. Myös Simon Cowell ylisti Kodia. Erikoista tässä kilpailijassa on sekin, että hän on sokea. Hän on myös harvinainen ns. savant autisti, joka tarkoittaa, että hänellä on muistiin liittyvä ilmiömäinen erityislahjakkuus. Kodi muistaa kertakuulemalta monimutkaistakin musiikkia ja soittaa kuutta eri soitinta. Hän pystyy esittämään niin klassista musiikkia kuin rokkia ja poppiakin. Esiintyessä hänen taustatukenaan toimivat äiti ja sisarukset. Kodin äiti kertoo, että ennen kuin Kodi alkoi esiintyä hän vain kiukutteli kaiket päivät. Musiikki ja esiintymiset ovat saaneet hänet lopettamaan sen. K U V A : L E H T IK U V A . TEATTERI MERENNEITO ARIEL Helsingin kaupunginteatteri syksyn 29.8. avaaava Disney-musikaali Pieni merenneito pohjaa samannimiseen piirrettyyn elokuvaan ja sen ohjaa Kinky Boots-musikaalin ohjaaja Samuel Harjanne. Lavastukseen on saatu teknistä osaamista kansainvälisiltä ammattilaisilta, ja päärooleissa nähdään Sonja Pajunoja ja Martti Manninen. Alkuperäinen H.C. Andersenin satu on yksi vammaiskirjallisuuden klassikoista: merenneito haluaa tavalliseksi ihmiseksi, mutta maksaa jaloistaan kivuilla ja äänensä menettämisellä. TUHON KIERTEESSÄ Kansallisteatterin syksyn uutuus on Omapohjassa nähtävä, Elli Salon kirjoittama ja Riikka Oksasen ohjaama Alina – kertomus sisaruudesta ja läheisen kadottamisen tuskasta. Alinan elämä ajautuu kaaokseen, kun hänen veljensä Emil uppoaa riippuvuuden ja itsetuhon kierteeseen. Päärooleissa ovat Pirjo Lonka, Pyry Nikkilä ja Anna Valpuri. Meemejä vammaisuudesta Meemit ovat yhtä humoristista ideaa muuntelevia, somessa leviäviä sanontoja, kuvia tai videoklippejä. Kun Suomi voitti jääkiekon MM-kisat, some räjähti täyteen Mörkö-meemejä. Mutta missä piilevät vammaismeemit? Vammaisuus yhdistettynä huumoriin on vaikea laji, joten tällaisia meemejä liikkuu somessa melko vähän. Ohessa nähdään yksi esimerkki. Lisää löytyy brittiläisen, pyörätuolia käyttävän graafisen suunnittelijan Alex Squiren ylläpitämältä Facebook-sivulta @DisabilityMemes eli Vammaismeemit. Alex Squiren mielestä parhaat vammaismeemit nostavat humoristisesti esiin vammaisten ihmisten kohtaamia vaikeuksia, mutta eivät pilkkaa vammaista henkilöä itseään. KUULOKORU ON HITTI DeafMetal-kuulokorut ovat asustesuunnittelija Jenni Ahtiaisen uusi korumallisto, jossa koru yhdistetään kuulolaitteeseen. Hän kertoo alkaneensa suunnitella kuulokojekoruja pian ensimmäisen kuulolaitteen saatuaan. ”Halusin tehdä kojeista mahdollisimman näkyvät ja myös hälventää kuulokojeisiin liittyviä ennakkoluuloja”, Ahtiainen kertoo. Ostamalla kuulokorun Deafmetal-verkkokaupasta voi samalla osallistua Kuuloliiton Mitä?-kampanjaan, jossa haastetaan pitämään huolta kuulostana ja hakeutumaan tarvittaessa ajoissa kuulotutkimuksiin. Kampanjassa ovat mukana muusikot Tomi Joutsen (Amorphis), Mike Monroe ja Esa Kuloniemi (Honey B & the T-Bones). IHANA TULEVAISUUS Kehitysvammaliiton Papunet-verkkopalvelun tämänvuotisessa kuvataidekilpailussa oli aiheena tulevaisuus. Kilpailu on tarkoitettu puhevammaisille ja kehitysvammaisille taiteen tekijöille, ja sen yleisöäänestyksen voitti Mirjami Kontolammen oheinen teos Hääkuva. Tukilinja 4/2019 5
EU:n vammaisvaikuttajat Suomeen Euroopan vammaisfoorumi kokooontuu Helsingissä marraskuussa. Teemoina ovat mm. laaja-alainen esteettömyys ja naisten osuus päättävissä pöydissä. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA EDF Vaikuttaminen kannattaa Toukokuussa pidetyissä eurovaaleissa Euroopan vammaisfoorumi sai yhteistyössä Saksan vammaisliikkeen kanssa viime hetkellä aikaan sen, että Saksan 58 000 kehitysvammaista pääsi äänestämään. Sitä ennen EDF kampanjoi Ranskassa sen puolesta, että myös holhouksessa olevat kansalaiset saivat käyttää äänioikeuttaan. Jatkossa yksi EDF:n tavoitteista on se, että esteettömyys ja vammaisnäkökulma huomioidaan uusissa EU:n sosiaalista kehitystä tukevissa rakennerahastoissa. Suomen kannalta tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi EU-rahoitteisissa koulutushankkeissa tulisi huomioida esteettömyys ja saavutettavuus. Toinen panostuskohde on vammaisten naisten tasa-arvo. ”Edustan EDF:ää European Women´s Lobbyssa, eurooppalaisen naisliikkeen kattojärjestössä”, kertoo Mahlamäki. Molempien järjestöjen tavoitteena on saada aiempaa useampia naisia EU-parlamenttiin ja komissaareiksi. EU:lle uusi vammaisstrategia EDF:n keskeinen vaatimus tällä hetkellä on saada uusi, eurooppalainen vammaisstrategia vuosille 2020–2030. Siihen kuuluisivat esimerkiksi vapaa liikkuvuus ja verkkopalveluiden saavutettavuus. EU-maiden omille vammaisjärjestöille tulisi myös turvata jatkossa kunnolliset toimintaedellytykset. ”Syksyllä perustetaan toivottavasti jälleen EU-parlamenttiin ryhmien välinen, vammaisten asiaa ajava ryhmä, eräänlainen eurooppalainen ”Vamyt”. Toivon mukaan siihen saadaan mukaan myös suomalaisia jäseniä”, Pirkko Mahlamäki kaavailee. Vammaisten naisten puolestapuhuja Ana Peláez-Narváez Espanjasta (oik.) osallistui keväällä EDF:n kokoukseen yhdessä Pirkko Mahlamäen kanssa. Suomi tienraivaajaksi? EDF on edistänyt YK:n vammaisyleissopimuksen syntyä ja sen täytäntöönpanoa EU:ssa. Tärkeä osatavoite oli Euroopan Unionin esteettömyysdirektiivi. ”Vaikka direktiivi on kapea-alainen – se ei esimerkiksi koske julkisia liikennevälineitä eikä rakennusten esteettömyyttä – meidän täytyy käyttää sen antamat mahdollisuudet täysimääräisesti hyväksi”, Pirkko Mahlamäki painottaa. ”Suomessa vammaisjärjestöt ovat jo pitkään osallistuneet yhdyskuntasuunnitteluun tuomalla esiin tavoitteen, että rakennuksia voitaisiin käyttää riippumatta ihmisen iästä, vammasta tai toimintarajoitteesta.” Suomi voisi hänen mielestään näyttää nyt EU:ssa suuntaa siinä, että esteettömyyden huomioimisesta tulisi luonnollinen osa yhteistyötä. EDF = Euroopan vammaisfoorumi (European Disability Forum). EUmaiden, Norjan ja Islannin kansallisten vammaisjärjestöjen kattojärjestö. VAMMAISFOORUMI = Suomen vammaisjärjestöjen kattojärjestö. VAMYT = Suomen eduskunnassa toimiva epävirallinen yhteistyöryhmä, joka kokoaa vammaisasioihin perehtyneet kansanedustajat eri puolueista. SUOMEN EU-PUHEENJOHTAJUUSKAUDELLA Euroopan vammaisfoorumi EDF kokoontuu Helsingissä 8.–9.11.201. Samassa yhteydessä järjestetään myös seminaari esteettömyydestä. EDF haluaa vaikuttaa tällä hetkellä esimerkiksi siihen, että juna-, bussi-, lentoja laivaliikenne välineineen ja asemineen saataisiin EU-alueella toimiviksi myös vammaisille matkustajille. ”Mielenkiintoinen yksityiskohta on, että juuri Brysselin lentoasema on vammaiselle henkilölle yksi Euroopan heikoimmin toimivista. Joka kerta siellä hieman pelottaa, mitä kömmähdyksiä voi sattua”, Suomen vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki ihmettelee. Brysselistä käsin toimivan Euroopan vammaisfoorumin johdossa on alusta alkaen ollut vahva Suomen edustus. Invalidiliiton eläkkeellä oleva puheenjohtaja Pekka Tuominen toimi pitkään työvaliokunnassa ja Pirkko Mahlamäki on tällä hetkellä EDF:n hallituksen ja työvaliokunnan jäsen. 6 Tukilinja 4/2019 YHTEISKUNTA
7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Kuuloliitto Nelosen tv-tekstitys luokatonta Kuulovammaiset tv-katsojat yrittävät turhaan ymmärtää Nelosen kotimaisten ohjelmien sekavaa tekstitystä. Koska tv-yhtiö ei halunnut kommentoida, kysyimme tilanteesta Kuuloliiton erityisasiantuntija Sami Virtaselta. 1. Miten kotimaisten ohjelmien tekstityksen saa päälle? ”Ylellä ja MTV:llä valitaan tekstityskieleksi hollanti, HD-kanavilla kuulorajoitteinen tai vastaava. Nelosen tekstityksiä voi seurata teksti-tv:n kautta, kuten Ylenkin. Areenassa tekstityksen saa näkyviin ruudun oikeassa alareunassa näkyvän puhekupla-ikonin kautta ja Areenan älytelevisio-sovelluksissa vastaanottimen kaukosäätimellä. MTV:n suoratoistopalvelussa voi myös seurata kotimaisia ohjelmia tekstitettyinä.” 2. Mikä on vikana Nelosen teksteissä ja millaista korjausta Kuuloliitto ehdottaa? ”Tekstityksestä on puuttunut sanoja tai repliikkejä, ja vääriä sanoja on ilmaantunut niin, että tekstityksen seuraaminen on usein lähes mahdotonta. Tästä Kuuloliitto on saanut paljon negatiivista palautetta. Kuuloliitto ei vastusta puheentunnistustekniikkaa. Olemme kuitenkin ehdottaneet, että tekstittäjä voisi tehdä kieliasun ja kieliopin tarkistuksen. 3. Miten Nelonen vastasi? ”Nelosen mukaan tämä on liian kallista, ja tekstitys tulisi tuottaa valtion rahoituksella. Kuuloliitto on ehdottanut tapaamista Nelosen edustajien kanssa, mutta tuloksetta. Nelonen on luvannut, että puheentunnistukseen nojaava palvelu tulee vuoden päästä kuntoon.” 4. Katsotteko Nelosen palvelun täyttävän lain vaatimukset? Mitä aiotte asialle tehdä? ”Nykyinen laki edellyttää, että kanavan tulee tekstittää 75 prosenttia kotimaisista ohjelmista. Tämän vaatimuksen Nelonen täyttää. Laki ei kuitenkaan ota kantaa tekstityksen laatuun.” ”Sähköisen viestinnän palvelulakia ollaan uusimassa ja tavoitteenamme on saada laatuvaatimus kirjattua lakiin.” 5. Mitkä ovat tv-ohjelmien tekstityksen muut haasteet kuulovammaisille? ”Osa Ylen ohjelmista ja Ylen uutisten studiohaastatteluista tekstitetään suorana, mikä on haastavaa. Yle on kehittämässä tähän uutta tekniikkaa.” ”Netin suoratoistopalvelujen kautta kotimaiset ohjelmat näkyvät joissakin sovelluksissa ja laitteissa tekstityksen kanssa, joissakin eivät. Kuuloliitto vaatii kotimaisiin suoratoistopalveluihin laajemmat tekstitysvelvoitteet. Tavoitteena on myös, että tv-tekstitys toimii kaikissa verkkoselaimissa ja -laitteissa.” 6. Onko tekstitysvelvoitteeseen tulossa muutoksia? ”Tämän hetken asetus velvoittaa tekstittämään suorat lähetyksen vasta ohjelman uusinnan yhteydessä. 1.6.2020 jälkeen myös suorat lähetykset on aina tekstitettävä.” 7. Miten kuulolaitteet toimivat äänentoiston kanssa tv:ssä, radiossa, elokuvissa ja konserteissa? ”Induktiosilmukka (T-silmukka) on yleisimmin käytetty, ainoa standardoitu ja käytännössä kaikkien kuulolaitevalmistajien tukema äänensiirtojärjestelmä. Se siirtää mikrofoniin puhutun äänen sähkömagneettisen kentän avulla suoraan kuulokojeeseen tai implanttiprosessoriin. Samoin kuin televisiota kuunnellessa, induktiosilmukkaa saa hyödynnettyä kojeen tai prosessorin Ttai MT-asennolla.” Sami Virtasen mukaan Nelosen tekstitys suututtaa ja huvittaa, mutta ohjelman seuraamisessa siitä ei juurikaan ole hyötyä. Tukilinja 4/2019 7 Laki Kotimaisista ohjelmista tekstitettävä 75 prosenttia. Ongelma Nelonen käyttää pelkkää puheentunnistustekniikkaa eikä korjaa tekstiä luettavaksi.
Persoon asi tulee hyvin esiin tästä ! Hilla Lehtimäki osallistui toukokuussa maailman suurimpiin pin-up -mallikisoihin Las Vegasissa, ja tuliaisena oli parhaan pukeutujan palkinto. Pyysimme häntä kertomaan, mikä pin-upissa kiehtoo. TEKSTI Hilla Lehtimäki KUVAT Katarina Sällylä O lin jo lapsena melkoinen pukeutuja, jolla oli tarkka silmä tyylien ja värien suhteen. Omilla synttäreilläni olin milloin prinsessa, milloin klovni, milloin cowgirl. Minua viehättivät näyttävät teemat ja loppuun asti mietityt kokonaisuudet. Perheessämme luettiin lapsille paljon satuja, mikä varmaan osaltaan rakensi mielikuvitustani. Lapsesta asti minua ovat kiinnostaneet historia ja estetiikka. Rakastan kaikkea kaunista, harmonista ja tyylikästä sisustuselementeistä pohjoisiin, jylhiin maisemiin. Musiikki oli minulle tärkeää jo kapaloista asti, ja usein kuulemma nukahdinkin Tapio Rautavaaran kaihoisiin säveliin. Musiikin kautta käsittelen yhä ajatuksiani ja tunteitani. Olen valmistunut merkonomiksi keväällä 2014 ja asustelen vuokrakaksiossa kissani Amálian kanssa. Tykkään sisustaa ja rakastan Prinsessaleikeistä PIN-UP -MALLIKSI hyvää ruokaa ja saunomista. Tällä hetkellä olen työkyvyttömyyseläkkeellä, mutta silloin tällöin teen keikkaluontoisesti esimerkiksi tällaisia kirjoitustöitä. Muutama vuosi sitten oivalsin, miten voin yhdistää kiinnostukseni historiaan ja rakkauteni kauniisiin vaatteisiin. Pin-upista muodostui elämäntapani, mutta myös tulevaisuuden unelma-ammattini, jota kohti yhä määrätietoisemmin kuljen. Harrastuksesta ammatti Pin-up–yhteisö on Suomessakin melko laaja. Suurimmalle osalle kyse on lähinnä rakkaasta pukeutumisharrastuksesta, moni kokee myös kameran edessä olon voimaannuttavaksi. Toisille, kuten minulle, kyseessä on ammatillinen tavoite. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että avustajani tekevät minulle arkimeikit ja -kampaukset sekä ottavat arkisemmat outfit-kuvani. Ammatillisiin kuvauksiin kustannan meikin ja kampauksen itse tai saan sen yhteistyönä. Sama kuvaajien kanssa. Kuvissa onnistuminen vaatii minulta paljon, sillä kroppani ei toimi samalla tavalla kuin vammattomilla kollegoillani. Siksi onkin tärkeää, että kemiat ja visiot kohtaavat kuvaajan kanssa. En tahdo erottua muista alan kaunottarista vammaisuudellani vaan osaamisellani ja persoonallani. Vuonna 2016 kävin omakustanteisissa kuvauksissa Birminghamissa Dollhouse Photographyn kanssa. Merkkipaaluna näen tämän siksi, että sain näillä kuvilla mukavasti näkyvyyttä jo pin-up–taipaleeni alussa ja yllätyin, kun minut heti kutsuttiin tuomaroimaan saman vuoden Pin-Up Finland -kilpailuja. Viime vuonna kävin jälleen omakustanteisesti kuvauksissa, kun kuvaaja Tigz Rice ja bloggaaja/malli/hiustaiteilija Miss Victory Violet vierailivat Suomessa. 8 Tukilinja 4/2019 En tahdo erottua muista alan kaunottarista vammaisuudellani vaan osaamisellani ja persoonallani. IHMISET
Tukilinja 4/2019 9 Kuka? Hilla Lehtimäki, 25 v., Hyvinkää Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Ammatillinen tavoite / elämäntapa Pin up -malli.
Olen viime aikoina saanut kuvauksiin vaatteita tekemällä yhteistyötä brittiläisen Voodoo Vixen -vaatebrändin kanssa. Tyylini on hioutunut hieman kömpelöstäkin rockabilly-lookista tyylikkään naiselliseksi ja väreillä leikitteleväksi. Raikas tyttömäisyys on tietysti edelleen taustalla, koska se on oleellinen osa pin-upia. Koen löytäneeni oman tyylini, punaisen lankani. Pin-upin pitkä historia Pin-upin kultakausi ajoittuu 1940–60-luvuille, jolloin lajin ikonisimmat kuvat syntyivät. Suurimman vaikutuksen minuun ovat tehneet siihen maailmanaikaan varsin uskaliaissa kuvissa esiintynyt, suloisen seksikäs Bettie Page sekä punatukkainen, komediennenakin tunnettu Lucille Ball. Pin-up on kuitenkin paljon muutakin kuin kellomekkoja ja huulipunaa, ja vaikka se usein liitetään 50-luvun rockabilly-kulttuuriin, ne ovat eri genrejä. Nykypäivän pin-up–ikoneista minua ovat innoittaneet burleskitähtenäkin tunnettu, elegantti Dita Von Teese sekä hurmaava bloggaaja ja malli Miss Victory Violet. Alalla voi perinteisesti työskennellä valokuvamallina kalentereissa ja brändien tuotekuvastoissa, mutta nykyään myös somekanavissa ja netissä. Mallit voivat toimia vintage-hiustaiteilijoina tai pitää workshoppeja meikkauksesta, kampausten teosta ja poseeraamisesta, jos taidot siihen riittävät. Jotkut pääsevät suunnittelemaan omia mallistojaan vaatetai korubrändien kanssa, ja jenkkiautonäyttelyissä törmäät takuuvarmasti pin-up–tyttöihin. Kaikki on itsestä kiinni. Kisoissa verkostoidutaan Kilpaileminen ei varsinaisesti ole minun juttuni, koska koen, etteivät sijoittumiseen vaikuta pelkästään tyylilliset seikat. Olen kuitenkin kartuttanut kokemusta toimimalla pin-up–tuomarina. Vegasin kisoihin lähdin kilpailijana, koska näin sen hyvänä mahdollisuutena saada lisää näkyvyyttä. Paikalla olisi paljon alan toimijoita ja verkostoitumisen mahdollisuudet olivat hyvät. Osanottajat sinne valittiin nettiäänestyksellä. Matkalla minulla oli mukana yksi avustaja, äitini ja tätini sekä ystäväni tekemässä meikit ja kampaukset. Käytännössä me kilpailijat esiinnyimme hetken lavalla, vastasimme kukin yhteen kysymykseen ja sitten tuomarit päättivät sijoitukset. Tuomaristossa istui nimekkäitä henkilöitä, kuten Dita Voon Teesen luottokampaaja Tony Medina sekä tunnettuja pin-up-malleja. Finalistien joukko oli kuitenkin monenkirjava uraa luovista malleista silkkoihin harrastelijoihin. Tyylikkyys palkittiin Sain kisoissa parhaan pukeutujan palkinnon, mikä tuntui erityisen hyvältä, koska sen myöntämiseen tuskin vaikutti muu kuin se, että olin tyylillisesti on point. Ennen reissua käväisi nimittäin useampaankin kertaan mielessäni, etten vain vammaisuuteni takia joutuisi PIN UP = 1800-luvun lopulla syntynyt, vuosina 1940–65 suosittu glamourtaidemuoto, jossa aiheena on nuori, viattoman seksikäs nainen. Nimensä kuvat saivat nuppineuloista, joilla niitä kiinnitettiin seinään. ON POINT = Moitteeton. POSITIIVINEN DISKRIMINAATIO = Myönteinen erityiskohtelu, positiivinen syrjintä. Toimintatapa, jossa vähemmistöön kuuluvia pyritään suosimaan, jos he ovat vaarassa joutua eriarvoiseen asemaan. positiivisen diskriminaation välineeksi. Kisat olivat omakustanteiset ja vaikka pystit olivat vegasmaisen hulppeita, muut järjestelyt olivatkin sitten melkoista sähläystä eikä palkintona ollut kuin vaihtelevan tasoista tavaraa. Kiitoksen ansaitsevat siis sponsorini ja vanhempani, jotka taloudellisesti mahdollistivat kisamatkani. Lopputulemana voin todeta, että kyseessä olivat ensimmäiset ja viimeiset kisat, joihin kilpailijana osallistun, mutta siitä huolimatta matka oli onnistunut ja mieleenpainuva. Kaikki oli rapakon takana suurta ja elämä jokseenkin kiivastahtista. Lähdin hakemaan näkyvyyttä ja sitä myös sain. Olisi mahtavaa joskus ansaita elantoni pin-upina, joko kokonaan tai osaksi. Sitä kohti pikkuhiljaa. Hilla – pin-up–nimeltään Florrie von Cloudberry (keskellä) – sai Las Vegasissa kilpailun parhaan pukeutujan palkinnon. 10 Tukilinja 4/2019
TULILINJALLA / KOLUMNI Arto Bäckström Jos kaikki työntekijät sopeutuvat samaan muottiin, saadaan aina ratkaisuja, jotka ovat pelkästään tästä muotista. Huippuratkaisujen keksiminen vaatii poikkeamista normista! Kolumnisti Arto Bäckström, 32, Vantaa Erityisvanhempi Autismikirjoon kuuluvan lapsen isä. Kirjoittaa blogia Erityisvanhemman korjaussarja. Ammatti Yhdistyshallinnon asiantuntija. ”VALITETTAVASTI VALINTAMME ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.” Arvasin viestin sisällön jo ennen sen avaamista. Silti jäin miettimään, miksi en kelvannutkaan haettuun tehtävään, vaikka koin olevani ihan pätevä. Enkö ollut sittenkään tarpeeksi hyvä? Enkö ole henkilönä tarpeeksi miellyttävä? Teinkö jonkin virheen hakuvaiheessa? En uskaltanut kysyä syytä, sillä pelkäsin saavani rehellisen vastauksen. En halunnut kuulla heikkouksistani. Ajattelen omaa lastani, joka on saanut kuulla heikkouksistaan koko elämänsä. Jos työnhaku herättää paljon vaikeita tunteita ja stressiä minussa, miten ahdistavaa se tulee olemaan neurokirjon lapselle, jolle kaikenlainen arkinenkin kanssakäyminen on kuormittavaa ja kokemus omasta erilaisuudesta tuottaa jo valmiiksi ulkopuolisuuden tunteita. Työelämään siirtyminen ei ole helppoa yhdellekään nuorelle saati sitten niille, joilla on jokin vamma, kehityshäiriö, pitkäaikaissairaus tai muu toimintakykyrajoite. EI SIIS IHME, että murehdin jo etukäteen 12-vuotiaan lapseni pärjäämistä aikuisena työelämässä. Pelkoja lisää se, että työelämä muuttuu nykyisin sellaista vauhtia, että emme osaa kunnolla ennustaa, minkälaisia töitä ja työympäristöjä tulevaisuudessa on tarjolla. Jos nyt yritän valmentaa lastani sopeutumaan työelämän odotuksiin ja vaatimuksiin, ovatko odotukset viiden tai kymmenen vuoden päästä jo ihan toiset? Olen iloinnut lapseni kiinnostuksesta tietotekniikkaa ja koodaamista kohtaan. Sillä alallahan annetaan anteeksi puutteet vuorovaikutustaidoissa, ja työntekijöille annetaan mahdollisuus vetäytyä omiin oloihinsa. Paitsi että tämä stereotyyppinen kuva ICT-sektorista ei vastaa enää todellisuutta. Tulemme työelämässä tarvitsemaan yhä enemmän vuorovaikutusja kohtaamistaitoja, koska onnistuminen on yhä riippuvaisempaa kyvystämme palvella toisiamme. ICT-ala ei liene tästä poikkeus. Miksi työnantajat siis haluaisivat palkata lapseni kaltaisia ihmisiä, jotka eivät välttämättä kykene vastaamaan ennakko-odotuksiin vaan joutuvat tunnustamaan rajoitteensa heti kättelyssä? Mielestäni tämä huolta aiheuttava kysymys edustaa kuitenkin liian kapea-alaista ajattelua. Pitäisi yhtä lailla pohtia, onko työnantajilla varaa jättää palkkaamatta heitä. Jos jollakin on tarjota jotain vähemmän, mitä hänellä voisi olla vastaavasti tarjota enemmän? MEILLÄ ON TAIPUMUS kerätä ympärillemme ihmisiä, jotka ovat itsemme kaltaisia – myös työelämässä. Rekrytoimme ihmisiä kriteereillä, jotka vastaavat omia mieltymyksiämme. Haluamme palkata hyvän tyypin, vaikka emme kunnolla tunne työnhakijoita ihmisinä. Moni hyvä tyyppi jää rekrytoimatta, kun emme saa oikeaa vaikutelmaa. Tämä voi olla pidemmän päälle suuri virhe. Tiedämme yhteisöjen ja organisaatioiden tutkimuksesta, että ihmisyhteisöjen elinvoimaisuus on riippuvainen riittävästä diversiteetistä. Monimuotoisuus rikastuttaa ajatteluamme, pakottaa yhteisöt panostamaan parempaan ihmisten kohtaamiseen ja ruokkii luovuutta keksiä uusia ratkaisuja. Jos kaikki työntekijät sopeutuvat samaan muottiin, saadaan aina ratkaisuja, jotka ovat pelkästään tästä muotista. Huippuratkaisujen keksiminen vaatii poikkeamista normista! En osaa edes kunnolla kuvailla, miten omaa ajatteluani ovat haastanut ja luovuuttani ruokkineet erityislasten kanssa viettämäni vuodet. Sen lisäksi olen päässyt todistamaan vierestä, miten toinen tulee sinuiksi omien rajoitteidensa kanssa, löytää omat vahvuutensa ja oppii rakentamaan elämästään merkityksellistä. Juuri tällaisesta kypsymisestä, jonka monet erityislapset ja -nuoret käyvät läpi, syntyy todellinen sisäinen motivaatio ja kyky saada asioita aikaan. Unelmoin siitä, että työelämässä nähtäisiin asiat samoin. Jos opimme työelämän muutostöissä vaalimaan monimuotoisuutta, voimme saada aikaan yhteisöjä, joissa jokaisen ihmisen erilaisuutta arvostetaan eikä vain siedetä. Tämä tekee työelämästä parempaa ihan kaikille. Arto Bäckström Erilaisuus on nyt valttia työelämässä
Rappuset tai asenteet eivät nuorten alakulttuurikeskus Loukossa nouse tulijan tielle. Kaikki alkoi siitä, kun Hanna Rädyn veljelle ehdotettiin eläkkeelle siirtymistä. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Katarina Sällylä VEETI ISTUU rentona nojatuolissa ja juo kahvia. ”Olen käymässä täällä ensimmäistä kertaa. Johan oli makoisa lounas ja kahvin kanssa vain 3 ja puoli euroa!”, hän kertoo. Ei ole sattumaa, että Veeti löysi tiensä Helsingissä keskellä Kallion kaupunginosaa sijaitsevaan Loukkoon. Hän kertoo seuranneensa sen perustamisaskelia netissä ja nyt oli aika tutustua paikkaan. ”Yritin ilmoittautua keramiikkakurssille, mutta se meni heti täyteen. Täytyy sitten katsella, mitä kaikkea muuta tapahtuu.” Veeti innostuu löytäessään nurkasta täydellisen paikan, jossa on taidetta seinillä sekä vaihtoehtolehtiä ja kirjoja hyllyssä. Veetiä kiinnostavat sarjakuvat, ne ovat hänestä hyvä keino kertoa rankoistakin aiheista. ”Täällä voi näköjään lukea omia tai paikan teoksia, tutustua ihmisiin ja istuskella. Mikä nojatuoli!” Kahvilan seinillä on nyt esillä Aura Kajaniemen näyttely Miscellaneous. Loukossa toimii monenlaisia kerhoja, ryhmiä ja työpajoja. Voi osallistua croquis-piirustusryhmään, kokeilla kehopositiivista joogaa tai omien tapahtumien tuottamista ammattilaisten tuella. Tulossa on myös esittävän taiteen tilaisuuksia. Jesse Rasela, joka tänään kokkasi vapaaehtoisena, on lähdössä. Kaikki ruoka meni, vain yksi kolmen jälkeen tullut kävijä jäi ilman. Kävijät ovat jo löytäneet Loukon, sillä tieto on kulkenut sekä Facebookin ja Instagramin kautta että suusta suuhun. Veljen tilanne herätti Loukon vetäjä, toiminnanjohtaja Hanna Räty on taustaltaan vapaa toimittaja ja Image-lehden bloggari. Hän kertoo Loukon tarinan alkaneen siitä, kun hänen nykyisin 30-vuotiaalle cp-vammaiselle datanomiveljelleen Janille ehdotettiin eläkkeelle jäämistä. ”Veljeni on itsenäinen ja työkykyinen. Ajatus siitä, että aktiivisen nuoren miehen pitäisi jäädä eläkkeelle, turhautti minua”, Hanna kertoo. ”Päätin, että saan työllistettyä Janin vaikka itse.” Siitä on nyt reilut kaksi vuotta. Hanna, kuten moni muukin Loukon työryhmän jäsenistä on organisoinut tee-se-itse eli DIY-kulttuuritapahUNELMAT TODEKSI Loukkoon mahtuvat kaikenlaiset nuoret tumia pitkään, joten se valittiin toimintamalliksi. Aluksi toimittiin Oranssin tiloissa Suvilahdessa. Sieltä siirryttiin Castreninkadulle, josta löytyi sopivan isoikkunainen kulmatila. Loukon alkurahoitukseen osallistui myös Tukilinja, joka Vuoden toimija -apurahoillaan pyrkii mahdollistamaan uusien, osallistavampien toimintamallien juurtumista suomalaiseen elämänmenoon. “Meitä ovat rahoittaneet myös STEA, Taike ja Salonoja-säätiö, joiden lisäksi voitettiin Vuoden ihmisin teko -rahapalkinto Ihminen on hyvä asia -gaalassa. Joukkorahoituksella on kerätty yli 20 000 euroa ja meillä on myös paljon kannatusjäseniä”, kertoo Hanna Räty. Kulttuuri kuntouttaa Loukkoa pyörittää yhdistys, johon kuuluu joukko taiteilijoita ja hoivatyön ammattilaisia. Tavoitteena on tarjota laadukasta, vaihtoehtoista kulttuuritoimintaa ja työllistää samalla marginalisoitujen ryhmien edustajia. 12 Tukilinja 4/2019
Veeti tuli tutustumaan. Hanna Räty vetää Loukkoa. Tukilinja 4/2019 13 Tuen saaja Loukko ry, Helsinki Toimintarajoite Toiminta on suunnattu kaikille, mutta erityisesti marginalisoituihin ryhmiin kuuluville nuorille ja nuorille aikuisille. Apuraha Tukilinja myönsi Loukko ry:lle vuonna 2019 Vuoden toimija -apurahan 7000 euroa.
“Suuri osa työharjoittelijoista on ja tulee olemaan kuntoutujia ja muihin kohderyhmiin kuuluvia”, Hanna kertoo. ”Jania en työllistänyt, mutta eläkkeelle hän ei jäänyt. Tällä hetkellä hän on kuntouttavassa työkokeilussa ja tekee datanomin tutkintoonsa liittyviä hommia.” Veljen tilanne innoittaa Hannaa edelleen. ”Jani on myös teatteriharrastaja, joka haluaisi näytellä. Siitä lähti idea esteettömästä teatteriryhmästä, jonka aion toteuttaa täällä Loukossa.” Esteettömyydestä normi Hannan tavoitteena on se, että esteettömyydestä tulisi uusi normi. Saavutettavuus on Loukossa jaettu kolmeen tasoon: fyysinen, sosiaalinen ja taloudellinen esteettömyys. Apuvälineitä käyttävän ei tarvitse etukäteen ilmoittaa tulevansa paikalle tai kysyä, onnistuisiko sisäänpääsy ja muu toiminta. Tiloja on remontoitu esteettömämmiksi ovensuun rampista yleisövessoihin – sukupuolineutraaleihin tietysti. ”Sosiaalista esteettömyyttä luovat Loukossa noudatetut turvallisemman tilan säännöt, joilla ehkäistään kaikenlaista syrjintää ja henkilökohtaisen tilan loukkaamista. Taloudellinen esteettömyys tarkoittaa, että tapahtumiin on liukuva lipunhinta: Vähävaraiset voivat maksaa minimin, monet taas maksavat enemmän, koska haluavat tukea toimintaa. Lisäksi on paljon maksuttomia tapahtumia. Meidän tiloissa oleskeluun ei myöskään sisälly ostopakkoa”, Hanna selittää. Sinnikkäästi työkokeiluun Työllistämistavoitteesta on hyvä esimerkki puheensorinan keskellä läppäriään naputtava Viivi Riuta. Välillä hän vilkaisee ylös, jatkaa taas. Täydellinen ihminen, baa miten booring! ”Teen nettijulkaisuamme LoukkoZinea, ja koordinoin myös avointa kirjoittajaryhmää, joka kokoontuu kohta”, Viivi kertoo. Viiviä pidetään LoukkoZinen selkärankana. Hän on työkokeilussa Loukossa lehden toimitussihteerinä ja kirjoittaa niin yhteiskunnallisista asioista kuin teatterista ja kirjallisuudestakin, kriittisesti. Oranssin aikana hän kävi Loukon kirjoittamispiirissä, missä hänen työmoraalinsa ja kehityskykynsä tekivät Hannaan vaikutuksen. Tämä halusi värvätä Viivin LoukkoZinen kehittämiseen. Mutta eipäs asia ollutkaan niin yksioikoinen. ”Otin yhteyttä TE-toimistoon ja kerroin mahdollisuudesta. Sähköpostilla siis, eihän TE-toimistoon muuten yhteyttä saa. Tuli viesti, missä luvattiin ottaa yhteyttä. Koskaan ei kuulunut mitään, millään tavalla!”, Viivi ihmettelee. ”Onneksi olen vielä alle 30 vuotta, joten sain Ohjaamosta apua ja tämän työkokeilupaikan. Ja onneksi olimme sinnikkäitä Hannan kanssa, kaikki eivät osaa tai jaksa.” Työ Loukossa ja kirjoittaminen ovat saaneet Viivin katsomaan tulevaisuuteen median parissa uudella itsevarmuudella. Radikaaleja ristipistoja Feministinen Joku Ompelukerho on aloittanut viikottaisen kokoontumisensa. Sini istuu kahvilan nojatuolissa ja kutoo. ”Sukka mukaan ja kahvia koneeseen!” hän kertoo toimintaidean. ”Tämä on klassinen ompeluseura, missä rupatellaan. Samalla syntyy käsitöitä.” Viereisessä nojatuolissa Keri tekee faniristipistoja ja selittää, mistä on kyse: ”Ristipistoilla voi tehdä lempibändiinsä liittyviä kuvioita.” Sini ja Keri tekevät ristipistoja Joku Ompelukerhossa. Oikealla kerhon materiaaleja. 14 Tukilinja 4/2019
Kerin mukaan monet ovat löytäneet tiensä Loukkoon Oranssin tiloissa toimineesta Radikaalit ristipistot -ryhmästä. ”Nyt odotamme, mitä kaikkea täällä tulee tapahtumaan. Tule sinäkin ompelemaan!”, kuuluu vielä kutsu. Ompelutarvikkeita lajittelee vapaaehtoisena Vilja. Hän on juuri valmistunut sosionomiksi ja teki opiskeluun liittyvän työharjoittelunsa Loukossa. ”Töitä odotellessa toimin täällä käsityöohjaajana ja vedän museokerhoa”, Vilja kertoo. Museokerho tutustuttaa taiteeseen ja kulttuuriin matalalla kynnyksellä. Vilja selvittää käyntikohteiden fyysisen ja mentaalisen esteettömyyden ja valitsee sen pohjalta näyttelyt. Loukko osoittautuu varsinaiseksi nuorten vaihtoehtoja alakulttuurikeitaaksi, jonne on helppo tulla sellaisena kuin on. ”Täydellinen ihminen, baa miten booring!”, kerrotaan Kasperi Laineen ja Sakke Aallon kappaleessa Hirveet virheet. Se on tehty Loukon kannustuskappaleeksi. UUTISIA TILAA SÄHKÖINEN TILAUSLASKU Tukilinja on siirtynyt sähköiseeen tilauslaskutukseen, koska se säästää toimintakuluja, aikaa ja luontoa. Sähköinen lasku on myös varma ja tietoturvallinen. Voit tilaajana siirtyä e-laskun käyttöön ottamalla esiin viimeisimmän laskusi ja tekemällä verkkopankissasi e-laskusopimuksen Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry:n kanssa. Näin autat meitä pienentämään koko ajan kallistuvia paperilaskutuskuluja, ja tukitoimintaan jää enemmän annettavaa. Samuli hoitaa kahvilaa. Resque-koira Helvi ja Nora. Tukilinja 4/2019 15 NUORTEN TUKI SIRPALEISTA Syrjäytymisalttiiksi katsottujen nuorten tukijärjestelmä on Suomessa hajanainen ja kohdistuu liikaa yksilön ongelmiin, todetaan Suomen Akatemian rahoittamassa tutkimuksessa Nuorten tukijärjestelmät haavoittuvuuden eetoksessa (2017–2021). Lyhytkestoista ohjausta ja valmennusta on nykyään tarjolla lukuisten tahojen toimesta, koska siihen ohjataan rahoitusta. Tällaisen sirpaletuen tuottamat ratkaisumallit eivät välttämättä kuitenkaan auta voimaannuttamaan nuorta itseään. Tutkijat ehdottavat, että yksilön tukitoimien sijasta muutettaisiin rakenteita, jotka ongelmia tuottavat. Lyhytkestoisen yksilötuen sijasta olisi myös tehokkaampaa luoda pitkäkestoisia seurantaja tukimalleja. Yksi esimerkki on loppuvuonna syntyneiden lasten suurempi osuus ADHD-diagnooseissa. Heiltä saatetaan yksinkertaisesti vain vaatia koulussa asioita, joihin heidän kypsyystasonsa ei riitä.
IT-osaaja ja kanttori Jyrki Hänninen päätti näön mentyä työllistää itsensä hierojana. Tukilinjan apuraha mahdollisti yrityksen perustamisen ja alkumarkkinoinnin. TEKSTI Minna Korva-Perämäki KUVAT Petteri Löppönen ”NÄKÖVAMMA ON toki hidaste, mutta se ei estä työskentelemistä”, sanoo oululainen Jyrki Hänninen, 52. Tuore hieronta-alan yrittäjä tietää, mistä puhuu. ”Sairauteni on edennyt tähän mennessä miltei sokeuteen, mutta pystyn kuitenkin vielä lukemaan tekstejä erilaisten apuvälineiden ja ohjelmistojen avulla. Sen sijaan ihmisten kasvojen ja ilmeiden tunnistaminen on haastavaa, samoin liikkuminen vieraissa paikoissa”, hän toteaa tilanteestaan. Apuna onkin nykyään opaskoira, ja Jyrki Hänninen kertoo alkaneensa sen myötä myös harrastaa opaskoiratoimintaa. Muina harrastuksina ovat perheen lemmikit, tietokoneet sekä klassinen musiikki. Kaksi jälkimmäistä eivät kuitenkaan ole pelkkiä harrastuksia: Vaikeasta näkövammastaan huolimatta Hänninen on nimittäin jo ennen yrittäjyyttään työskennellyt varsin vaativissa ammateissa, kuten Vihannin seurakunnan kanttorina sekä IT-alan arkkitehtinä Oulun yliopistolla ja IT-asiantuntijana muun muassa Hewlett-Packardilla ja Nokia NetWorUNELMAT TODEKSI Ensimmäinen vuosi yrittäjänä on takana, ja Jyrki Hänninen on tyytyväinen. Kanttorista tuli hieroja 16 Tukilinja 4/2019
Eläkeläisyys ei houkuttanut Jyrki Hänninen on itse tästä hyvä esimerkki. ”Sain pari vuotta sitten päätöksen työkyvyttömyyseläkkeestä, mutta haluan siitä huolimatta työskennellä niin pitkään kuin mahdollista. Mietin työttömäksi päädyttyäni pitkään, mikä olisi minulle se oikea ammatti ja päädyin koulutetun hierojan työhön sekä ahaa-elämyksen kautta, että harkittuani asiaa vakavasti”, hän kertoo. Kun koulutukset oli käyty (koulutettu hieroja EAT, urheiluhieroja, Senior PT, koirahieroja), eivät haasteet siihen loppuneet. ”Oulun alueella on valtavasti hierojia ja erilaisia hyvinvointipalveluja, joten toimipaikan sijainnin päättäminen oli hieman haasteellista”, Jyrki Hänninen kertoo. Itse yrittäjäksi ryhtyminenkään ei hänen mukaansa ollut aivan helppoa, sillä se vaatii laaja-alaista ajattelukykyä ja erilaisia taitoja liittyen ihmissuhteisiin ja taloudellisiin kysymyksiin. ”Itse olen siinä mielessä onnellisessa asemassa, että pohjallani on työkyvyttömyyseläke ja IT-alan osaaminen, jota pystyn käyttämään markkinointiin ja tietokonetyöskentelyyn.” Hänninen on opetellyt käyttämään tietokonetta ja puhelinta erilaisten näkövammaisille tarkoitettujen sovellusten avulla. ”Käytän muun muassa Applen VoiceOver-sovellusta ja PC:n Zoom-ohjelmaa sekä väriä kääntäviä suurennuslaitteita, valkoista keppiä ja opaskoiraani”, hän kertoo. Tukilinja auttoi alkuun Isona apuna yrityksen alkuvaiheissa oli pienyrittäjän apurahan saaminen Tukilinjalta. ”Olen erittäin kiitollinen Tukilinjalle siitä, että sen myöntämä taloudellinen tuki mahdollisti yritykseni perustamisen ohella myös alkumarkkinoinnin ja ultraäänilaitteiden hankkimisen. Ilman sitä henkilökohtainen budjettini olisi joutunut todella koville”, Jyrki Hänninen kiittelee. Päätös Tulilinjan tuesta tuli suhteellisen nopeasti, hän kertoo. Itse hakemus oli näppärä tehdä sen jälkeen, kun oli ensin tehnyt Kelan elinkeinotukihakemuksen. Jotta Tukilinjan tukea pystyi hakemaan, täytyi pohjalla olla jo Kelan päätös elinkeinotuesta. Tukilinjan apuraha olikin erittäin tarpeellinen, sillä TE-toimistolta olisi ollut turha hakea starttirahaa hierontayritykseen: alueella oli jo liian monta vastaavaa yritystä. Jyrki Hänninen uskoi kuitenkin asiakkaita saavansa ja näin kävikin. Hän on nyt työskennellyt HierontaJyrki-aputoiminimellä jo vuoden päivät yrittäjänä ja kertoo, että hierojan ammatti sopii hänelle hyvin: työ on sosiaalista ja hän pystyy toteuttamaan sitä haasteistaan huolimatta. ”Hierontapalveluja on toki Oulun alueella paljon, mutta sellaisia hierojia, joilla on myös koulutetun hierojan erikoisammattitutkinto ei ole monta”, Jyrki Hänninen lisää tyytyväisenä. IT-alan töitä hän kertoo tekevänsä jonkin verran edelleen, ja mikäli niitä riittää jatkossakin, hän aikoo perustaa toisenkin aputoiminimen. Eihän se aina helppoa ole, mutta kehottaisin kyllä kaikkia näkövammaisia lähtemään ulos neljän seinän sisältä. Eläm ä kyllä kantaa , kun muut okseen uskalt aa heittä ytyä! killa. IT-asiantuntijan työ oli kansainvälistä ja työhön kuului esimerkiksi supertietokoneiden kehittämistä. ”Olen puskenut aina eteenpäin enkä ole antanut näkövammani määritellä tulevaisuuttani. Eihän se aina helppoa ole, mutta kehottaisin kyllä kaikkia näkövammaisia lähtemään ulos neljän seinän sisältä tuulettumaan ja etsimään uusia ahaa-elämyksiä”, hän painottaa. ”Jokainen meistä voi kokea uutta ja ottaa vastaan uusia ideoita omaan tulevaisuuteensa liittyen.” Tukilinja 4/2019 17
Orjo Pättiniemi on autismikentällä vahva vaikuttaja. Hänen saavutuksiinsa kuuluu vuosittain järjestettävä elokuvafestivaali – ensimmäinen laatuaan. 18 Tukilinja 4/2019 IHMISET Tuen saaja Orjo Pättiniemi, 33 v., Helsinki Toimintarajoite Kuuluu autismin kirjolle. Ammatti Määräaikainen hallintoassistentti, Autism Film Festivalin johtaja.
ORJO PÄTTINIEMELLÄ ON VISIO laan autismin kirjoon kuuluvat ihmiset kuolevat, kun eivät saa apua.” Miten niin?, ihmettelen. “Monta kertaa on käynyt niin, että lääkäri ei ole ottanut autismin kirjoon kuuluvan ihmisen vaivoja todesta, koska heitä on käsketty hymyilemään. Sitten he hymyilevät käskystä, vaikka olisivat kuolemansairaita”, Pättiniemi kuvailee karua tilannetta. “Usein meihin liitetään adjektiivit outo ja eristäytyvä, mikä ei välttämättä pidä lainkaan paikkaansa. Sen sijaan työpaikan kahvipöytäkeskustelut voivat olla meille vaikeita, koska niihin ei ole olemassa mallia.” Monet uskovat, että autismi ilmenee kaikissa autisteissa samanlaisena. Se on harhaluulo. “Selkeää autismin kirjon ihmistyyppiä ei ole olemassa. Joillakin jotkin tyypilliset piirteet ovat vahvempia, toisilla ne eivät näy ulospäin lainkaan. Minulle esimerkiksi tilanteiden tunnistaminen voi olla vaikeaa”, Orjo Pättiniemi selittää. Helmasyntinä esitelmöinti Toinen tyypillinen ennakkoluulo on luulla kaikkia autistisia ihmisiä jossakin asiassa nerokkaiksi, savant-tyyppisiksi ihmisiksi. Usein autismin kirjoon kyllä kuuluu taipumus rajattuihin kiinnostuksen kohteisiin, mutta älykkyys vaihtelee siinä missä muillakin ihmisillä. “Eivät kaikki meikäläiset hakkaa päätään seinään eivätkä kaikki toisaalta myöskään ole yliälykkäitä. Osa autismin kirjoon kuuluvia Tajusin, mistä oireeni johtuivat ja miksi jotkut asiat eivät vain yksinkertaisesti suju. Se oli helpotus. Autismisäätiössä työskentelevä Orjo Pättiniemi opiskeli japanologiaa, mutta päätyi perustamaan autismielokuvien festivaalin. TEKSTI JA KUVA Heini Saraste TAPAAN ORJO PÄTTINIEMEN kahvilassa, mistä jatkamme aukion poikki Musiikkitalolle haastattelua tekemään. Matkan aikana Pättiniemi ehtii ihailla pienten tyttöjen nukketapaamista ja moottoripyörien korjaajia sekä jakaa kauniille naiselle Musiikkitalon aulassa festariesitteen. Kun istumme taas kahvilassa, Orjo kohdistaa kaiken huomionsa minuun. Hän on hurmaava! Hän muotoilee hyvin asiansa ja osaa kuvata tarkoilla ääriviivoilla koko elämänsä: Kasvun rakastavassa perheessä tukenaan äiti ja kivat sisarukset. Japanologian opiskelun Vaasassa. Suuren elämänmuutoksen neljä vuotta sitten, kun hän meni töihin Autismisäätiöön, jossa hänen erikoislaatuista tapaansa olla vihdoinkin ymmärrettiin. Siellä hän nyt työskentelee hallintoassistenttina ja autismielokuvien festivaalin johtajana. Orjo Pättiniemi teitittelee minua, mistä hänelle ystävällisesti huomautan. En halua tuntea itseäni vanhukseksi. Tapaamisemme syy on se, että jo neljän vuoden ajan Pättiniemi on järjestänyt keväisin elokuvafestivaalin nimeltään Autism Film Festival. Siinä on poikkeuksellista se, että useilla sen elokuvien tekijöistä on läheinen sidos autismin kirjoon – he ovat joko omaisia tai itse autismikirjoon kuuluvia. Myös festivaalin järjestäjät ovat kaikki autismikirjolaisia. Pättiniemi on kuin luotu kulttuuritapahtuman organisoijaksi: Hän osaa suhdetoiminnan, aikaisen valmistautumisen tärkeyden, aikataulutuksen ja mediayhteydet. Hän on hyvällä tavalla itsetuntoinen ja karismaattinen, kuin luotu keskipisteeksi. Ja hypnotisoivan hyvä puhuja! “En ole koskaan pelännyt esiintymistä. Kirjoittaminen sen sijaan on vaikeampaa. Japanologiastakaan en valmistunut koskaan, olen ikuinen filosofian ylioppilas”, hän naurahtaa. Asenteista on haittaa “Autismiin kohdistuu valtava määrä vääriä asenteita”, Pättiniemi kertoo. “Väärää tietoa on maallikoilla, mutta myös lääkäreillä. PahimmilAUTISMIKIRJO = Toimintarajoitteet, jotka ovat tyypillisiä autismidiagnoosin saaneille. AD INFINITUM = Ikuisesti, loputtomasti (lat.) SAVANT = Henkilö, jolla on muistiin liittyvä ilmiömäinen erityislahjakkuus. Savantit kuuluvat usein autismin kirjoon. Tukilinja 4/2019 19
kästään esille todellisen aarrearkun: Lasikaapissa superjärjestyksessä on Meissenin posliinia, ihania hopeakuppeja ja kannuja ja vaikka mitä. Kaiken ihanuuden keskellä on – ainakin viikset omistavalle herrasmiehelle -– kuriositeetti vailla vertaa: Kuningatar Viktorian aikainen, posliinista valmistettu viiksikuppi! Idea on yksinkertainen: Kupin toisen reunan sisäpuolella on juoma-aukko ja sen yläpuolella reunus, joka estää viiksien kastumisen. Hurmaavaa. “Pidän kauniista tavarasta, joka on tehty hyvin”, Pättiniemi kertoo. Hän pitää myös siitä, että tavaroilla on oma tarinansa. Osan aarteistaan hän on ostanut Helanderin huutokaupasta ja osan Silver Worldista Lontoosta. “Se on vanhaan kassaholviin rakennettu kauppa, jonka seinät ovat katosta lattiaan kuin hopeaesineillä vuorattuja. Jos menet sinne, varaa aikaa ja mieti etukäteen, mitä haluat”, hän neuvoo. Hurmaava visionääri Autismisäätiön Vallilan ohjausja valmennuspalveluyksikön esimies Minna Teperi luonnehtii alaistaan Orjo Pättiniemeä visionääriksi, joka osaa katsoa tulevaisuuteen ja heittää Kauniit antiikkiesineet, kuten viktoriaaninen viiksimuki, herättävät Orjossa keräilijän vaiston. ihmisiä on lahjakkaita,. Silti he eivät ehkä kykene pitämään kotiaan järjestyksessä ja heiltä puuttuu täysin arjen hallinta. He heräävät liian myöhään ja myöhästelevät. Esimerkiksi opiskelussa he tarvitsisivat voimakasta tukea”, Pättiniemi selventää. Hänellä itsellään on erityisenä ominaisuutena ilmiömäinen muisti. Hän on kiinnostunut sotahistoriasta ja sosiaalipolitiikasta. Jonkun toisen kiinnostuksen kohde saattavat olla hissit. “Meikäläiset antautuvat helposti esitelmöimään. Loputonta esitelmää saattaa tulla suusta ad infinitum”, Pättiniemi myöntää. Ja totisesti, ensitreffeillä ihastuksen kohde tuskin on kiinnostunut kahden tunnin esitelmästä hissien mekaniikasta. Entä miltä tuntui, kun kaksikymmentäyksivuotiaana sait diagnoosin? “Tajusin, mistä oireeni johtuivat ja miksi jotkut asiat eivät vain yksinkertaisesti suju. Se oli yksinkertaisesti helpotus”, hän tiivistää. Harrastuksena antiikkiesineet Keskustelumme Musiikkitalon kahvilassa on jatkunut jo pitkään ja tunnelma on intensiivinen. Pättiniemi läväyttää seuraavaksi kännyElokuvafestivaali autismista Autismisäätiö järjesti huhtikuussa jo neljättä kertaa kansainvälisen elokuvafestivaalin Autism Film Festival. Helsingissä Kino K-13 -elokuvateatterissa pidetyn kolmipäiväisen tapahtuman tarkoituksena oli tuoda elokuvan keinoin esille autismikirjon monimuotoisuutta. Orjo Pättiniemen johtama festivaali on ainoa autismikirjon henkilöiden tuottama elokuvafestivaali maailmassa. Sen esitykset järjestetään saavutettaviksi erityisesti autismikirjon henkilöille. Festivaalilla vieraili tänä vuonna elokuvantekijöitä Italiasta, Yhdysvalloista ja Marokosta. Siellä nähtiin 10 autismiaiheista elokuvaa ja 7 lyhytelokuvaa. Lisäksi ohjelmassa oli yleisökeskusteluja ja tekijäesittelyjä. verkkoja kauemmaskin kuin huomispäivään. Teperin mukaan hän tekee mielipiteensä tiettäväksi railakkaasti, mutta osaa myös small talkin, osallistuu kahvipöytäkeskusteluihin ja on huumorintajuinen hyvän työilmapiirin luoja. Kysytään sitten visionääriltä, mistä hän haaveilee. Milllainen on elämäsi, kun olet 40-vuotias? “Haaveilen siitä, että järjestän edelleen elokuvafestivaalia, joka jo olisi tunnettu kautta maailman. Sitten haluaisin vakituisen parisuhteen ja lapsia. Tasapainoista elämää.” Kaiken kaikkiaan elämä on nytkin ihan OK. Haastattelu on loppu, mutta Orjo Pättiniemi lähtee minua saattamaan. Matkalla Stockalle ehdimme käydä lävitse vielä kumpaisenkin suvun historian, taistolaisuuden ja poliittiset kantamme. Mainitsen myös sydänystäväni Kalle Könkkölän kuolemasta. Pättiniemi kertoo olleensa monesti samoilla linjoilla kuin Kalle. Sitten hän katsoo minua sivusilmällä. “Otan osaa”, hän sanoo koruttomasti. Mutta teitittelystä hän ei lukuisista vastusteluyrityksistäni huolimatta luovu. Kun vihonviimeisen kerran sanon siitä, hän hymyilee. “Kai se on sitä autismia.” 20 Tukilinja 4/2019