• 3 / KESÄ-HEINÄKUU 2024 TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA SAAKO VAMMAISELTA KYSYÄ MITÄ VAIN? Asiattomuus voi selvitä vasta jälkikäteen s. 12 VAMMAINEN SANKARITAR HURMAA Kaisa Viitalan romaanissa s. 14 JENNI-JUULIA tuo taiteellaan epäkohtia näkyväksi s. 8 PARHAAT VINKIT LUKEMISEN TUEKSI S. 24
• Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Hermannin rantatie 12 B 00580 Helsinki vktt@tukilinja.fi Aikakausmedian jäsen. Päätoimittaja Jaana Vainio (jaana.vainio@tukilinja.fi) Toimitusneuvosto Pinja Eskola, Sanni Purhonen, Heini Saraste, Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1502 ma-pe klo 9–11 ja 12–14 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 48 e 6 kk 58 e 1 v ja kesto 108 e Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. 28. vuosikerta Ilmestyy 6 kertaa / vuosi ISSN 1458-6304 (painettu), 2737-2383 (verkkojulkaisu) Paino Printall Kansikuva: Jussi Helttunen TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 3/2024 22 s. TOIMITUKSELTA Olen tutkaillut vuosia vammaisuuden mediarepresentaatioita. Samat ongelmat toistuvat vuosi vuodelta, mutta kehitys on nähtävissä. Riemuitsen, sillä yhä useampi vammaisen näyttelijän esittämä hahmo löytää tiensä ruudulle ja valkokankaalle. Medialla on vaikutusta siihen, miten näemme itsemme ja muut. Lapsuuteni kurjuuskuvaukset vammaisuudesta olivat omiaan luomaan kelpaamattomuudentunnetta – eivätkä X-menin Xavierin kaltaiset superhahmot auttaneet. Iloitsen nykynuorten puolesta, jotka kasvavat keskellä realistisempaa vammaiskuvastoa: vamma vaikuttaa elämään, muttei määritä sitä. Ruudussa-poimintani löydät sivulta 35. Pinja Eskola Odotetulla opintomatkalla Englannissa. Tukilinja-lehti työllistää toimintarajoitteisia ihmisiä myös lehden omassa tuotantoprosessissa toimittajina, kuvaajina ja kuvittajina. Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T YHTEISKUNTA s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Googlen inkluusiomokat ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Askeleen lähempänä Uusi laki tulee voimaan tammikuussa 2025. s. 7 7 kysymystä vammaispalvelulaista Vastaajana Vammaisfoorumin puheenjohtaja Veera Florica-Rajala. s. 12 Mitä on lupa kysyä? Vammaiset ihmiset törmäävät usein asiattomiin kysymyksiin. s. 24 Tukea lukemiselle Nykyisin lukemiseen on tarjolla useita apuvälineitä. IHMISET s. 8 Epäkohdista taiteen keinoin Taiteilija tekee vammaisalan ongelmia näkyvämmäksi. s. 14 Vammainen sankaritar hurmaa Kaisa Viitalan romaani on lukijoiden suosikki. s. 18 Tohtorin hattu Kunniatohtori Russ Palmer ja haptiisit. s. 21 Tulilinjalla Kolumnivuorossa Aleksis Salusjärvi. s. 26 Vahdinvaihto Tukilinjassa Iris Tenhunen veti Tukilinja-lehteä 28 vuotta. s. 29 Hyvän mielen resepti Tukiyhdistys Karvisen kesäinen savulohipasta. s. 30 Tukilinja siirtyy digiaikaan Esittelyssä uusi päätoimittaja Jaana Vainio. TUKIKOHTEET s. 17 Empaattinen joukkuepelaaja Apuraha pelisähköpyörätuolin kunnostamiseen. s. 22 Kielimatka Englantiin Apuraha mahdollisti odotetun reissun. s. 32 Tukipointti Merkityksellistä toimintaa tukemassa. s. 38 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja helmi-maaliskuussa 2024. VAKIOT 33 Kirjavinkki 34 Leffafriikki 35 Ruudussa 35 Välinevinkki 36 Apurahafoorumi 40 Pähkinöitä 43 Jaloittelua
• Tukilinja 3/2024 3 SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 1.8.2024 On hienoa päästä tekemään Tukilinja-lehteä. LÄHES KOLME vuosikymmentä on kunnioitettava ja harvinainen ikä lehdelle kuin lehdelle. Vielä poikkeuksellisempaa on, että sen perustaja ja ensimmäinen päätoimittaja on vielä tässä vaiheessa mukana toiminnassa. Tukilinjassa näin kuitenkin on. Edeltäjäni Iris Tenhunen on tehnyt ihailtavaa työtä lehden parissa. Etenkin kun toimenkuvaan on kuulunut vuosien varrella paljon muutakin ja hänellä on ollut näppinsä pelissä apurahatoiminnassakin, kuten sivulta 26 alkavasta jutusta selviää. VAIKKA OLEN pitkän linjan toimittaja ja ehtinyt urani aikana olla paitsi monenlaisissa lehdissä myös vaihtelevissa tehtävissä, on tämä ensimmäinen kerta, kun käyntikortissani lukee päätoimittaja. Tunnustankin, että minua jännittää. Mutta ennen kaikkea olen erittäin innoissani. On hienoa päästä tekemään näin pitkän historian omaavaa lehteä. Arvostan sitä, että lehti työllistää myös toimintarajoitteisia ja kertoo, millaisia ilon hetkiä myönnetyt apurahat saajilleen mahdollistavat. OLEN AINA uskonut, että uuteen lehteen ja alaan pääsee parhaiten sisälle kirjoittamalla. Kun haastattelee alan ihmisiä, saa helposti paljon hyödyllistä tietoa jatkoakin ajatellen. Niinpä kirjoitin tähänkin lehteen kaksi juttua, joihin haastattelin lehden perustajan Iris Tenhusen lisäksi vammaispoliittista taidetta tekevää Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosta (s.8). MOLEMMAT OVAT vuosien varrella tuoneet aktiivisesti omalla sarallaan esiin vammaisiin ihmisiin kohdistuvia epäkohtia. Olikin kiinnostavaa kuulla heiltä, mitkä asiat ovat menneet parempaan suuntaan ja mitkä seikat kaipaisivat vielä huomiota. ESILLE NOUSIVAT muun muassa saavutettavuus ja esteettömyys. Vaikka molempiin asioihin kiinnitetään aiempaa enemmän huomiota, riittää työsarkaa edelleen. Ei ole esimerkiksi oikein, jos taiteilija joutuu käyttämään saamaansa apurahaa halutessaan näyttelynsä olevan mahdollisimman saavutettava. Toivonkin, että yhä useampi taho muistaisi ihmisten tarpeiden erilaisuuden. Yhdenvertaisuus on kunnioitettava tavoite, mutta vaatii konkreettisia muutoksia. Jaana Vainio, päätoimittaja jaana.vainio@tukilinja.fi Uusi suunta, vanhat juuret K U V A : M IK A L E V Ä L A M P I
• VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Oleta, että pystyn! Assume That I Can (Oleta että pystyn) on kansainvälisenä yhteistyönä tuotettu räväkkä asennekampanja Downin oirehtymään liittyvästä vähättelystä. Sen rokkaavaa, räväkkää kampanjavideota on kehuttu instant-klassikoksi. Madison Tevlin, nuori näyttelijä jolla itsellään on downin oireyhtymä, esittelee videolla tilanteita, joissa kehitysvammaisia nuoria väheksytään: ei myydä drinkkiä baarissa, ei opeteta lyömään kovaa nyrkkeilytreeneissä, ei rohkaista asumaan itsenäisesti eikä uskota nuoren kiinnostuvan lastenloruja vaativammista kirjoista. Video loppuu vetoomukseen: ”Sinun oletuksestasi tulee todellisuutta. Oleta että pystyn, niin ehkä se onnistuu.” Kampanjavideo löytyy YouTubesta. Whoopilla dysleksia Yhdysvaltalainen mediavaikuttaja ja näyttelijä Whoopi Goldberg avasi 11.4. ReelAbilities-elokuvafestivaalin kertomalla omasta tiestään dysleksian eli lukivaikeuden kanssa. ”Minulle se ei ole koskaan ollut häpeän aihe, mutta oli turhauttavaa joutua koulussa osallistumaan opetukseen, koska aivoni käsittelivät tietoa eri tavalla.” Hän kertoi hyvän kuulomuistinsa auttaneen kuitenkin paljon. Festivaalilla nähtiin kesällä ensi-iltaan tuleva elokuva Ezra, jossa Golbergilla on sivuosa. Se kertoo stand-up-koomikosta, jolla on autismikirjoon kuuluva poika. LEENA UOTILA PALKITTIIN Sokeiden kuunnelmaraati palkitsi vuoden 2023 parhaana kotimaisena kuunnelmana Merja Maijasen käsikirjoittaman ja ohjaaman kuunnelman Tuntematon numero, jonka aiheena on pako väkivaltaisesta suhteesta. Vuoden kuunnelmatekijänä raati palkitsi näyttelijä Leena Uotilan roolityöstään kuunnelmassa Rakkauden hullu Don Quijote. Näkövammaisista kuunnelmien harrastajista koostunut raati kiitti hänen ääni-ilmaisuaan vivahteikkaaksi ja syvästi eläytyväksi. K U V A L E H T IK U V A 4 Tukilinja 3/2024 Taidetta vammaisuudesta Maailman suurimmassa taidetapahtumasa, Venetsian biennaalissa, nähdään 20.4.–24.11.2024 kolmen suomalaisen, yhteiskunnallisesti kantaaottavan taiteilijan teoksia. Yksi heistä on Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, jolla on synnynnäinen luustonhauraus. Biennaalissa nähdään hänen kimalteleva tekstiiliteoksensa, jossa hän kuvaa vammaisten ihmisten torjunnan kokemuksia. Esillä on myös videoteos, jossa vammaiset ottavat ohjat, sekä katossa voltteja heittävä pyörätuoli. Taiteilija haluaa teoksillaan edistää ajattelua, jossa vammaisia lakataan kuntouttamasta muiden kaltaisiksi ja hyväksytään se, että ihmisillä on rajoitteita toimintakyvyssään. Wallinheimo-Heimosen haastattelu löytyy sivulta 8. Hänen ajatuksiinsa voi tutustua myös Yle Areenassa Kulttuuricocktail-ohjelmassa, jossa hän keskustelee toisen aktivistin, taiteilija-tutkija Aku Meriläisen kanssa. MADONNALTA LIPSAHTI Supertähti Madonnan, 65, Celebration-konserttikiertue viivästyi hänen sairastettuaan vakavan bakteeri-infektion, ja kiertuetta on sittemmin moitittu hieman ilottomaksi. Siitä on hyvänä esimerkkinä hänen tokaisunsa maaliskuisessa konsertissa Los Angelesissa. Madonna vaati koko yleisöä nousemaan seisaalleen. Kun joku eturivissä yhä istui, hän hermostui: ”Mitä sinä siellä vielä istut? Mihin oikein pyrit tuolla istumisella?” Tarkemmin katsomalla laulaja huomasi pyörätuolin ja tokaisi: ”Ai, okei. Poliittisesti epäkorrektia, sori siitä. Olen iloinen, että olet täällä.” Madonna sai vastaanottaa käytöksestään somessa värikästä kommentointia. TAIDEKESKUSTELU EMMASSA Espoon modernin taiteen museo Emman nettisivuillta löytyy tallenne marraskuussa käydystä Emma Talks -sarjaan kuuluvasta keskustelusta. Siinä näkövammainen kuvataiteilija Maarit Hedman keskustelee taiteilija Anu Haapasen kanssa heidän yhteistyöstään ja vammaisten taiteilijoiden tilanteesta Suomessa. Mukana on kriitikko Sini Mononen, joka on kirjoittanut taiteen tehtävästä yhteiskunnassa. Tallenne on tekstitetty ja tulkattu viittomakielelle.
• REIPPAILUA TURKU TUTUKSI Tänä kesänä voi tutustua Turun keskeisiin nähtävyyksiin helposti nostaen samalla kuntoaan. Kaupungin nettisivuilta tulostettavat selkokieliset reittiopasteet karttoineen ohjaavat viidelle eri nähtävyysreitille. Matkan varrelta löytyy myös tietoa ja tehtäviä kohteista. Tekstit ovat selkosuomeksi ja soveltuvat niin kieltä opetteleville kuin muistakin syistä selkokieltä tarvitseville. Kävelyopasteet löytyvät nettisivuilta kulttuurin ja liikunnan osiosta. LINTUPOLULLE SALOSSA Satamakadulta aivan Salon keskustasta pääsee nyt Salonjoen vartta uuden, esteettömän ulkoilureitin kautta suoraan Halikonlahden lintupolulle. Siellä on tarjolla on 1,9 km polku esteettömine lintutorneineen. Varsinkin muuttoaikoina lintulajeja löytyy lahdelta runsaasti. Halikonlahden pidempi 3,3 km polku ei sovellu yksin pyörätuolilla kulkevalle, mutta onnistunee kyllä lastenvaunuja työntäville. Reitin kävi huhtikuussa testaamassa tubettaja Jykke57. ”Ei paljon avustuksia tarvita, tasamaata!”, hän ihasteli. Video löytyy YouTubesta. MOT HAASTOI KEHITYSVAMMAHUOLLON Viime vuonna lakkautettu kuntayhtymä Eteva oli Suomen suurimpia kehitysvammapalvelujen tuottajia. MOT-ohjelmassa Laitosten unohdetut lapset paljastui, että sen yksiköistä löytyi valvonnassa monia ongelmia etenkin haastavalla käytöksellä reagoineiden kehitysvammaisten, autististen nuorten kohtelussa. Hoito paljastui eristykseksi tyhjään huoneeseen, usein nälkäisenä, ja lyhytaikaiseksi tarkoitettu laitosjakso saattoi venyä monivuotiseksi. Ohjelmassa kerrottiin myös poliisin tutkivan asiakkaiden pahoinpitelyjä suureen Rinnekodit-ketjuun kuuluvassa espoolaisessa yksikössä, sekä koko ketjuun kohdistuneista huoli-ilmoituksista ja kanteluista. Vammaisjärjestöt vaativat nyt laitoshoidossa oleville yhdenvertaisuutta lain edessä ja vammaisasiavaltuutetun viran perustamista. Tukilinja 3/2024 5 Topi Borg – tyylikäs julkkis ”Älä pelkää, että julkisuus tuhoaa elämäsi”, neuvoi Topi Borg henkilöitä, jotka harkitsivat tv-sarjan Kirjolla toiselle kaudelle pyrkimistä. Ylen uutisessa (25.8.2023) hän kertoi saaneensa suositussa ohjelmassa esiintymisestä itseluottamusta.”Olen nyt rohkeampi, ulospäinsuuntautuneempi ja oma-aloitteisempi. Ymmärsin, että jatkuvat huoleni siitä, mitä ihmiset minusta ajattelevat, olivat erittäin turhia.” Syksyllä tuli kutsu Linnan juhliin, joissa tyylikäs Borg oli yksi kuvatuimpia ja sanavalmiimpia vieraita. Tammikuussa Kirjolla palkittiin vuoden parhaana tv-ohjelmana ja Levyraadissakin Borg on nähty. Tänä keväänä neurokirjon maailmaan tutustuminen on jatkunut erinomaisessa dokumentissa Neurotyypit sekä tv-sarjan erikoisjaksossa Kirjolla: Mitä heille kuuluu nyt? Autismin kirjo on nyt mediassa selvästi in! GOOGLEN INKLUUSIOMOKAT Aina ei mene putkeen. Google esiintyi aikaisemmin ennakkoluulottomana työnantajana perustamalla yhdenvertaista työllistymistä edistäviä projekteja. Vuodesta 2018 alkaen niitä on karsittu. Kun Google vuonna 2020 lakkautti suositun Sojourn-projektin, jossa henkilöstöä ohjattiin luopumaan rasistisista ennakkoluuloista, tuloksena oli mielenosoituksia. Samana vuonna Google palkkasi kuuron, mustan työntekijän Jalon Hallin moderoimaan YouTube-videoita, ja esitteli häntä ahkerasti yhtiön somejulkaisuissa. Hallille luvattiin viittomakielinen tulkki, jota hän ei koskaan saanut. Joulukuussa 2023 Hall haastoi työntantajansa syrjinnästä oikeuteen. NETFLIX VETÄYTYI VAMMAISPROJEKTISTA Kolme vuotta sitten BBC ja Netflix julkistivat viisivuotiseksi tarkoitetun yhteistyöprojektin vammaisuutta kuvaavien ohjelmien tuottamisessa. Yhtään ohjelmaa ei tuotantoon ole saatu. Netflix irtautui juuri toisesta vammaisuuteen liittyvästä ohjelmaprojektista. Sen mukaan ylhäältä ohjattu tuotantotapa ei sovi sen katsojalukuihin perustuvaan toimintamalliin. BBC ei vammaisaiheita kuitenkaan hylkää: siltä on valmistumassa komediasarja We Might Regret This (kuvassa), jossa kerrotaan kanadalaisen pyörätuolin käyttäjän muutosta Lontooseen.
• Uusi laki askeleen lähempänä Vammaispalvelulain tarkentamisesityksessä todetaan, että esimerkiksi ikääntymisrajausta ei lakiin lisätä. Tämänhetkisen arvion mukaan hallitus esittelee soveltamisalan tarkentamista koskevan lakiesityksen eduskunnalle viikolla 39. TEKSTI Elise Tykkyläinen otettaisiin käyttöön vain, jos mikään muu ensisijaisesti sovellettavissa oleva laki ei takaisi vammaiselle henkilölle riittäviä palveluita. “Näitä jo olemassa periaatteita vahvistetaan ja selkeytetään. Osana tätä säädetään selkeästi siitä, että asiakkaan edun arvioimiseen ei vaikuttaisi se, olisivatko palvelut asiakkaalle maksullisia tai kuinka suuri asiakasmaksu mahdollisesti olisi.” Järjestöillä yhä huolta Lausuntokierros on vielä kesken lehden mennessä painoon, mutta järjestöt valmistautuvat jo antamaan lausuntonsa. “Uudessa vammaispalvelulaissa ei ole ikärajoitusta, mikä on hyvä asia”, toteaa toiminnanjohtaja Juha Lappalainen Suomen CP-liitosta. Häntä kuitenkin huolestuttaa se, että vammaiset voisivat joutua itse anomaan ensisijaisiin lakeihin pohjautuvien palveluiden maksujen alentamista. Maksut voivat olla näissä korkeampia kuin vammaispalvelulain mukaisissa palveluissa. “Tämä anominen aiheuttaisi hallinnollista työtä ja odotusta.” Autismiliittoa puolestaan huolettaa väliinputoajat, kuten autismikirjon henkilöt, joilla ei ole kehitysvammaa. Monet heistä eivät saa tarpeitaan vastaavia palveluja yleisen sosiaalihuoltolain perusteella, mutta heille ei myönnetä myöskään nykyisen vammaispalvelulain mukaisia palveluja “Tarkentamisesitys herättää suuren huolen väliinputoamistilanteiden jatkumisesta ja palveluiden heikentymisestä. Esityksessä korostetaan vahvasti yleislakien mukaisia palveluja, joiden saatavuudessa on nykytilanteessakin suuria ongelmia, ja jotka eivät ole kaikille autismikirjon henkilöille riittäviä eivätkä sopivia. Myönteistä kuitenkin on, että sosiaalinen toimintarajoite huomioidaan yhtenä toimintakyvyn osa-alueena ja sitä avataan tarkemmin lain perusteluissa”, toteaa vaikuttamistoiminnan asiantuntija Sari Valjakka. Valjakan mukaan ongelmalliseksi nousee myös se, ettei palveluiden todellista saatavuutta eikä maksua tai maksuttomuutta oteta huomioon päätettäessä minkä lain piiristä asiakas saa palvelut. “Koska asiakkaat tarvitsevat palvelunsa joka tapauksessa, vaarana on, että korkeiden kustannusten kertyminen esimerkiksi lastensuojelun sijoituksista ja muista raskaista ja kalliista palveluista jatkuisi edelleen inhimillisestä kärsimyksestä puhumattakaan.” Tuokon mukaan soveltamisalan tarkentamista koskevassa esityksessä ei ole tarkoitus muuttaa niin sanottujen väliinputoajien asemaa suhteessa hyväksyttyyn vammaispalvelulakiin. Voimaantulon kustannukset Lain kustannusvaikutusarviot säilyvät jokseenkin ennallaan: voimaantulo lisää hyvinvointialueiden kustannuksia vuonna 2025 24,8 miljoonaa euroa, vuonna 2026 31,2 miljoonaa euroa, vuonna 2027 37,3 miljoonaa euroa ja vuonna 2028 29,4 miljoonaa euroa. Sosiaalija terveysministeriön tämänhetkisen arvion mukaan hallitus esittelee soveltamisalan tarkentamista koskevan lakiesityksen eduskunnalle viikolla 39. Uusi laki tulee voimaan tammikuusta 2025 alkaen. “Jos soveltamisalan tarkentamista koskevaa lakiesitystä ei hyväksytä eduskunnassa, uusi vammaispalvelulaki tulee voimaan 1.1.2025 sellaisena kuin se vahvistettiin keväällä 2023”, Tuokko toteaa. PÄÄMINISTERI PETTERI ORPON (kok.) hallituksen päätös vammaispalvelulain aikalisästä sai viime vuonna ristiriitaisen vastaanoton järjestökentältä. “Muutamat järjestöt katsoivat, että soveltamisalaa tulee selkeyttää. Useat järjestöt kannattivat soveltamisalan säilyttämistä sellaisena kuin se on hyväksytyssä laissa”, kertoo STM:n erityisasiantuntija Kaarina Tuokko. Vammaisjärjestöjen taholta painotettiin Tuokon mukaan laajasti tarvetta säilyttää vammaispalvelulaki vammaisille henkilöille tarkoitettuna erityislakina. “Tärkeänä pidettiin, että vammainen henkilö saisi iäkkäänäkin vammaispalveluita ja että iäkkäänä vammautunut henkilö saisi myös tarpeensa mukaiset vammaispalvelut. Korostetiin, että vammaispalvelulailla ei tule paikata muun palvelujärjestelmän puutteita.” Ikääntymisrajausta ei lisätä Vammaispalvelulain tarkentamista koskeva esitys saatiin lausuntokierrokselle 12. huhtikuuta. “Soveltamisalan tarkentamista koskevassa lainvalmistelussa on kuultu laajasti sidosryhmiä, mukaan lukien vammaisjärjestöjä ja muita asiakasjärjestöjä”, Tuokko kertoo. Vammaispalvelulain mukaisten palveluiden piirissä on STM:n arvion mukaan noin 2–3 prosenttia väestöstä. Uuden lain voimaantuloa odottelee siis noin 130 000–140 000 henkilöä. Tarkentamisesityksessä todetaan, että ikääntymisrajausta ei lakiin lisätä. Lisäksi varmistetaan, että laissa tarkoitettuja palveluita 6 Tukilinja 3/2024 Laki tulee voimaan tammikuusta 2025 alkaen.
• 7 kysymystä TEKSTI Elise Tykkyläinen KUVA David O’Weger Tasapainoilua lain myllerryksessä Vammaisfoorumi on valtakunnallisten vammaisjärjestöjen yhteistyöjärjestö. Puheenjohtaja Veera Florica-Rajala on seurannut vammaispalvelulain myllerrystä juristin silmin ja toivoo järjestöiltä yhteen hiileen puhaltamista. Tukilinja 3/2024 7 1. Hallitus nappasi aikalisän uudelle vammaispalvelulaille perustellen sitä esimerkiksi sillä, ettei lain kustannusvaikutusarvioita ehditty tehdä kunnolla. Oliko aikalisä mielestäsi tarpeen? “Hallituksen perustelut kustannusvaikutusarvioita verukkeena käyttäen eivät olleet hyvät. Hallitus halusi säästää laittaessaan kustannusvaikutuksen rajaksi korkeintaan 100 miljoonaa vuositasolla. Rahaa on liian vähän, vaikka soveltamisalaa kavennetaankin jonkin verran.” 2. Oliko ikääntymisrajauksen poistaminen mielestäsi perusteltua? “Meidän pitäisi noudattaa perustuslakia ja ihmisoikeuksia. Vammaispalvelulaki on hyvin lähellä tätä ydintä ja siihen nähden oli ehdottomasti perusteltua jättää rajaus pois. Se miten rajaus tehtiin ei ollut perustuslain säädännön mukainen ja hallitusta huomautettiin tästä.” “Ei tarvitse olla niin huolissaan siitä, että lain piiriin päätyisi henkilöitä, joiden rajoitteet johtuivat ikääntymisestä.” 3. Millaisia kannanottoja Vammaisfoorumille tuli, kun lain voimaan astumista lykättiin? “Oli suurta huolta ja myös erimielisyyttä. Esille tuli myös toiveikkuutta siitä, että aikalisän avulla tehtäisiin huolellisempaa työtä soveltamisalan suhteen. Kaikki olivat samaa mieltä siitä, että rahasta ei saisi säästää.” 4. Miten järjestöt saataisiin vetämään yhtä köyttä niin että viesti hallitukselle olisi yhteneväinen? “Eri järjestöillä on omat spesifit asiansa, joita on ajettava eteenpäin, mutta pitäisi myös keskittyä siihen, mistä voidaan olla yhtä mieltä, jotta sanoma vahvistuisi. Puhevälit on saatava sellaisiksi, että kanssakäyminen on kunnioittavaa sekä luottamuksellista ja miettiä, miten voimme tukea toisiamme, koska ei ole sanottua, että muu yhteiskunta tukisi vammaisten oikeuksia.” “Toivoisin, että järjestökentällä olisi yhdessä tekemisen tahto ja voisimme voimaannuttaa toinen toisiamme.” 5. Nykyinen vammaispalvelulakimme on 1980-luvulta. Kuinka alkukantainen Suomi on Euroopan vammaisfoorumin silmin? “On huolestuttavaa, että poliittinen taho ei ole halunnut uudistaa lakiamme esimerkiksi jo 1990-luvulla. Se kuvastaa sitä, että olemme jääneet jälkeen kehityksestä.” “On maita, joissa vammaisoikeudet ovat todella huonossa tilassa – esimerkiksi Romaniassa. Sanoisin että Suomi sijoittuu noin puoleen väliin, mutta tätä on vaikea arvioida, koska eri vammaisryhmien tilanne vaihtelee. Ruotsissa esimerkiksi asumispalveluita saadaan paremmin kuin Suomessa, mutta toisaalta näkövammaisten tilanne on siellä todella heikko. Joissakin maissa palvelut pohjautuvat enemmän vakuutuspalveluihin ja toisissa erilaisiin lakeihin. Täydellistä eurooppalaista valtiota ei vammaisnäkökulmasta ole.” 6. Mikä olisi ollut uuden lain tärkein muutos vanhaan lakiin nähden? “YK:n vammaissopimuksen näkyviin saaminen olisi ollut keskeisintä. Katsommeko vammaista objektina vai subjektina? Sen täytyy olla ajatustapa, jolla lähdemme vammaispalveluita arvioimaan. Olemmeko vain avun vastaanottajia vai saammeko olla tämän avun kautta aktiivisia toimijoita?” 7. Mitä mieltä olet uuden lain tarkentamisesityksestä? “Juristina sanon, että tässä uudessakin vammaispalvelulaissa on muotoiluja, jotka eivät käy yksiin YK:n vammaissopimuksen kanssa, eikä tarkentamisesitys tätä parantanut. Se saa niskakarvani pystyyn. Esimerkiksi vammaisten osallistaminen on sanana keskeinen YK:n sopimuksessa ja sen kapea kuvaileminen ‘välttämättömänä apuna’ tai ‘tukena’ on suppea. Tulevassa laissa on kuitenkin monia hyviä puolia nykyiseen lakiin verrattuna.” “Esityksessä kavennetaan ryhmää, joka pääsee vammaispalvelun piiriin. Huolestuneita huutoja on tullut niiltä, joilla ei ole aiemmin ollut huolta siitä, kuuluvatko he vammaispalvelulain piiriin vai eivät.” Veera Florica-Rajala Puheenjohtaja Vammaisfoorumi
• Epäkohdista taiteen keinoin Jenni-Juulia WallinheimoHeimonen • Vuonna 1974 syntynyt vammaispoliittinen taiteilija. • Opiskellut tekstiilialaa Hämeen ammattikorkeakoulussa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. • Saanut Tukilinjan ja Kynnys ry:n yhdessä jakaman Vimmakulttuuripalkinnon (2009) ja monitaiteen valtionpalkinnon (2019). 8 Tukilinja 3/2024 K U V A : G IN E V R A F O R M E N T IN I
• Vimma-palkinnonkin saanut Jenni-Juulia WallinheimoHeimonen on yksi Venetsian biennaalin taiteilijoista. How Great Is Your Darkness? -teoskokonaisuus visualisoi vammaisten ihmisten kohtaamaa vihapuhetta. TEKSTI Jaana Vainio S ängyllä makaa punaiseen iltapukuun pukeutunut nainen, jonka pitkät hiukset ovat auki. Reikäisestä peitosta kasvaa erilaisia kasveja, joita valkoisiin takkeihin pukeutuneet lääkärit leikkelevät. Naisen edessä on kirja, johon on kirjailtu First, do no harm -teksti. Nainen on vammaisaktivisti Gunilla Sjövall. Kyseinen videopätkä on osa taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen How Great Is Your Darkness? -teoskokonaisuutta, jossa vammaiset ihmiset ottavat ohjat omiin käsiinsä. Teosta täydentävät katossa hiljalleen kuperkeikkoja tekevä pyörätuoli ja kimaltava tekstiiliteos täynnä viittauksia vammaisten kohteluun. ”Halusin, että työ on kimalteleva ja hauska, vaikka käsittelen vammaisiin ihmisiin kohdistuvaa vihapuhetta ja vallankäyttöä. Halusin kertoa aiheesta niin, että teosta on mielenkiintoista katsoa”. Työ on esillä yhdessä Pia Lindmanin ja Vidha Saumyan teosten kanssa Venetsian biennaalissa 24. marraskuuta asti. Suomen paviljongin The pleasures we choose-näyttelyssä nähtäviä taiteilijoita yhdistää kokemus siitä, ettei tätä maailmaa ole tehty heitä varten. ”Olen taiteilijana riemuissani tästä mahdollisuudesta. Onhan Venetsian biennaali maailman suurin kuvataidetapahtuma, jossa käy todella paljon kävijöitä”, Wallinheimo-Heimonen iloitsee. Parikymmentä vuotta vammaispoliittista taidetta tehnyt Wallinheimo-Heimonen puntaroi tarkkaan aihetta, jotta se olisi mahdollista toteuttaa ymmärrettävästi kansainväliseen näyttelyyn. ”Jouduin miettimään, miten visualisoida vihapuhetta. Lopulta installaatio toteutettiin pantomiimin ja performanssin keinoin.” Katse oppilaitoksiin Yhtenä inspiraation lähteenä toimi oikeusministeriön 2015–2016 teettämä selvitys, jossa perehdyttiin vähemmistöryhmien kohtaamaan vihapuheeseen. ”Vammaiset eroavat tässä suhteessa muista ryhmistä, sillä lähes puolet vastanneista oli kohdannut vihapuhetta sosiaalija terveydenhuollon ammattilaisilta ja 25 prosenttia muilta viranomaisilta. Siis samoilta ihmisiltä, jotka päättävät, saako vammainen tarvitsemansa palvelut.” Tukilinja 3/2024 9 Halusin, että työ on kimalteleva ja hauska, vaikka käsittelen vammaisiin ihmisiin kohdistuvaa vihapuhetta. K U V A : JA A K K O M Ä K IK Y L Ä Kauniisti kirjailtu lobotomiavaakuna on osa Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimosen teosta.
• Wallinheimo-Heimonen kertoo miettineensä, mikä saa ammattilaisella napsahtamaan niin, että tämä haluaa aiheuttaa toiselle kipua ja kärsimystä. ”Sosiaalija terveysalan ammattilaiset ovat väsyneitä ja alipalkattuja, mikä varmasti aiheuttaa stressiä. Olisi kuitenkin tärkeää, että jo alan oppilaitoksissa vaikutettaisiin asenteisiin ja valmistettaisiin ammattilaisia siihen, että he tulevat työssään hoitamaan kaikenlaisia ihmisiä”. Ongelma näkyvämmäksi Vihapuhe on ennen kaikkea teko. Normaalitilanteessa, kun joku uhkaa tappamisella tai vahingoittamisella, asian voi viedä poliisille. ”Mutta mitä tehdä, jos esimerkiksi sairaanhoitaja toteaa onnettomuudessa vammautuneelle, että olisi ollut parempi, jos olisit kuollut.” Miksi vammaiset ihmiset eivät sitten valita aktiivisemmin saamastaan kohtelusta? Wallinheimo-Heimonen uskoo asiaan vaikuttavan, että paluupostina tulee usein automaattinen vastaus eikä asia etene. ”Mieli pysyisi varmasti parempana, jos totaalisen pieleen mennyt taksimatka ei mene muutenkin pienestä kiintiöstä. Jo pienikin kannuste auttaisi jaksamaan valitusrumban.” Elämää omassa taideluolassa Wallinheimo-Heimonen vastailee kysymyksiin viikkoa ennen Venetsian biennaalin avajaisia. Hänen sosiaalinen elämänsä on ollut valmistautumisen takia nollassa, kun kaikki perhe-elämältä liikenevä aika on kulunut teoksen parissa. ”Nyt on yritetty kaikki, mitä tällä aikajänteellä pystyi. Onneksi voi hetken hengähtää ennen seuraavaa projektia.” Erakkona omassa tekstiililuolassa kului lopulta 16 kuukautta, noin 55–60 tuntia viikossa. Työtä riitti jo pelkästään paljettien ja strassien kiinnittämisessä, sillä niitä on teoksessa yli 10 000 kappaletta. Vammaiskulttuurin puolustaja Käsityöt ovat olleet lähellä Wallinheimo-Heimosen sydäntä jo lapsesta pitäen. ”Olen aina tehnyt käsillä. Tosin en tiedä, olisiko tilanne ollut sama, jos tuolloin olisi ollut kännyköitä, joita räplätä”, hän naurahtaa. 10 Tukilinja 3/2024 Parikymmentä vuotta sitten joutui todella puolustamaan vammaiskulttuuria.
• Lukion jälkeen hän haki Taideteolliseen korkeakouluun opiskelemaan ja jäi täpärästi ensimmäiselle varasijalle. Niinpä hän suoritti vuoden tekstiilialan opintoja Hämeen ammattikorkeakoulussa ennen kuin haki uudelleen ja pääsi Taideteolliseen. ”Nyt kun asiaa ajattelee, niin nuo amk-opinnot olivat vain hyvä juttu. Mutta eihän se silloin ollut kiva, että ykkösvaihtoehto jäi noin pienestä kiinni.” Wallinheimo-Heimonen ymmärsi vuonna 2002 valmistuessaan, että erottuakseen massasta taiteilijalla olisi hyvä olla jokin oma juttu. Hänellä on synnynnäinen luustonhauraus, ja vammaisten asiat ovat lähellä Wallinheimo-Heimosen sydäntä. ”Taide on minulle ennen kaikkea viestintää. Parikymmentä vuotta sitten joutui todella puolustamaan vammaiskulttuuria. Se on pohjaton aihe, sillä asiat eivät ole vieläkään sillä mallilla, ettei asioita tarvitsisi nostaa esille.” Harrastamisessa haasteita Yksi asia, johon Wallinheimo-Heimonen toivoisi muutosta, on esteettömyys. Tällä hetkellä monet taidekurssit järjestetään koulurakennuksissa, joissa ei ole hissejä. Vammaisen ihmisen osallistumisen esteeksi voi muodostua myös se, että hän tarvitsisi kyydin paikalle tai avustajan kantamaan esimerkiksi tarvikkeita. ”Tämä eriarvoistaa edelleen vahvasti. Harrastustoiminnan lisäksi korkeamman asteen koulutuksen saaminenkaan ei vammaisten ihmisten kohdalla ole vielä sillä tasolla, millä pitäisi. On hyvä muistaa, että pitää olla todella lahjakas, jotta alalla pärjää ilman koulutusta.” Taitelija kertoo olevansa iloinen siitä, että esimerkiksi Tukilinja-lehdessä on kerrottu taiteen harrastamiseen myönnetyistä apurahoista. ”Muutkin tahot ovat hiljalleen kiinnittäneet huomiota asiaan. Tämä on hyvä, sillä tässä sote-tilanteessa tuskin heltiää avustusta esimerkiksi innokkaalle keraamikolle.” Taidetta kaikille Saavutettavuuden eteen olisi tehtävä töitä myös gallerioissa ja muissa näyttelytiloissa. Etenkin aloitteleva taiteilija tarvitsee näkyvyyttä saadakseen uusia työmahdollisuuksia. ”Järjestin alkuun itse näyttelyitä, joissa hoidin kaiken itse paikan etsimisestä lähtien ja sukulaiset olivat apuna ripustamassa. Vammaistaidetta tehdessä pitää ottaa erityisen hyvin huomioon saavutettavuus, jotta myös vammaiset ihmiset voivat nauttia taiteesta ja näyttelystä.” Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että näyttelyssä on huomioitu muun muassa kuvailutulkkaus, pistekirjoitus ja liikkumista helpottavat luiskat. Näistä huolehtiminen menee edelleen usein taiteilijan omasta pussista ja vie ison siivun myönnetyistä apurahoista. ”Olisi hienoa, jos Taiteen edistämiskeskuksen tuella perustettaisiin lainaamo, josta näyttelyn järjestäjät ja taiteilijat voisivat lainata tai vuokrata saavutettavuutta parantavia asioita.” Esimerkiksi Kanadassa on jo itsestäänselvyys, että saavutettavuus huomioidaan näyttelyissä aina. Wallinheimo-Heimosella on hyviä kokemuksia myös Suomesta, tarkemmin Helsingistä. ”HAM:ssa kaikki tehtiin puolesta, eikä esimerkiksi puolison tarvinnut olla pois töistä kuskatakseen töitäni näyttelyyn. Myös esteettömyyteen kiinnitettiin huomiota.” Entä miten esteettömyys hoidettiin Venetsian biennaalin paviljongeissa ja millainen olo on avajaisten jälkeen? ”Olen riemuissani, että Suomen Aalto-paviljonki on esteettömämpi kuin koskaan. Oven edustan marmoria kallistettiin aavistus niin, että kynnys on nyt alle kaksi senttimetriä. Näyttelyssä on kohokartta näkövammaisille, käsijohteita ja istuimia lepäämiseen. Meidän koko näyttelyn kuvailutulkkauksen voi myös kuunnella ilmaiseksi näyttelyn tuottajan Frame Contemporary Art Finlandin nettisivuilta, jos ei pääse paikalle. Näyttelyjulkaisun voi myös lukea verkossa maksutta. Väitän, että Suomen paviljonki on tänä vuonna kaikkein saavutettavin”, Wallinheimo-Heimonen iloitsee. Tukilinja 3/2024 11 Venetsian taidebiennaali • Joka toinen vuosi nähtävä nykytaiteen kansainvälinen suurkatselmus, joka on järjestetty vuodesta 1895 lähtien. • Tänä vuonna biennaaliin pääsee tutustumaan 20.4.–24.11.2024. • Tapahtuma koostuu pääosin näyttelyistä valtioiden rakennuttamissa paviljongeissa. Suomen oma näyttelypaviljonki valmistui vuonna 1956. • Mukana on ollut suomalaisia taiteen suurnimiä, kuten Akseli Gallen-Kallela (1914) ja Helene Schjerfbeck (1956). Monet taidekurssit järjestetään koulurakennuksissa, jotka eivät ole esteettömiä. K U V A : G IN E V R A F O R M E N T IN I
• Vammaiset ihmiset joutuvat usein avaamaan niin terveystietonsa kuin intiimielämänsäkin lääkärille, sosiaalityöntekijälle, fysioterapeutille, avustajalle ja toisinaan jopa tuntemattomalle. Kaikkeen ei kuitenkaan tarvitse vastata. TEKSTI Heini Saraste KUVITUS Väinö Heinonen kuntoutussuunnitelmaa varten, olenko sinkku. Siihen aikaan olin siis sinkku. Sitten tämä ilmeisesti aviossa oleva nainen alkoi vähän säälittelevästi pohtia ääneen, miten paljon parempi olisi, jos mulla olisi kumppani.” Entä miten paljon nuoruusvuodet vaikuttavat ihmiseen? ”Sitä joutui tottumaan siihen, että esimerkiksi lääkärille on vastattava. Sitten sitä kasvoi siihen, eikä ymmärtänyt pitää kiinni omista rajoistaan myöhemminkään muissa tilanteissa”, Purhonen pohtii. Asiattomia kysymyksiä satelee Vapaa toimittaja, seksuaalineuvoja ja somevaikuttaja Pinja Eskola sanoo törmänneensä asiattomiin kysymyksiin viikoittain. Esimerkiksi baarissa voi täysin tuntematon ihminen tulla kysymään hänen seksielämästään. Kysymyksiä rakkauselämästä voivat Eskolan mukaan esittää myös sosiaalityöntekijät ja avustajat. Valtaosa asiattomista ja tungettelevista kysymyksistä tulee tuntemattomilta. Usein kysymyksistä paljastuvat myös loukkaavat olettamukset. Esimerkiksi kun Eskola meni kysymään ehkäisypillereitä, lääkäri vastasi, että miksi pyydät niitä, kun sinulla on ihan hyvä iho. Olettamus taustalla oli, ettei vammainen nuori nainen harrasta seksiä. Eskola on paljon esillä somessa. ”Se, että puhun asioista somessa ei tarkoita sitä, että puhuisin niistä myös yksityisesti kadulla. Monesti kirjoitukseni pohjautuvat yleisiin havaintoihin, eivätkä edes peilaa omia kokemuksiani.” Tärkeää vastata lapsille Lapsille Pinja Eskolalla on erilaiset säännöt. ”Lapsille yritän vastata aina, sillä jos totumme erilaisuuteen lapsina, osaamme kohdata sitä aikuisena.” Myös vammaisaktivisti, naurujoogaopettaja Noora Västinen vastaa aina lapsille. ”Olen koulutukseltani pedagogi ja jos en vastaisi lapsen esittämään kysymykseen mitään, viestittäisin sanattomasti, että kysymyksessä on jotain hävettävää ja vammaisuudesta ei saisi puhua.” Eskola kertoo nuorena olleensa herkempi, kun oli löydettävä uusi vammaisidentiteetti. Nyt sitä kestää jo epähienot kysymykset paremmin. Toisaalta Eskolalla on myös nykyään huonoja päiviä, jolloin hän haluaisi käpertyä peiMITÄ ON LUPA KYSYÄ? VAIKKA ESTEETTÖMYYTEEN on alettu kiinnittää aiempaa enemmän huomiota, ei se vieläkään aina toteudu esimerkiksi vessojen suhteen. Kun Ylen viime vuonna julkaisemassa artikkelissa kehotettiin vammaisia ihmisiä pyytämään apua jopa tuntemattomalta vessassa käyntiin, runoilija Sanni Purhonen kauhistui. ”En minä ainakaan halua pyytää apua keneltä tahansa”, hän puuskahtaa. Samaan aikaan kun peräänkuulutetaan turvallisia tiloja, vammaisen ihmisen pitäisi alistua pyytämään apua hyvin intiimissä tilanteessa satunnaiselta ohikulkijalta. Vammainen ihminen joutuu muutenkin elämään kuin luupin alla. Sosiaalityöntekijöille on leväytettävä oma elämänsä nähtäväksi, jotta saisi tarvitsemansa avun. Mitä yksityiskohtaisempi hakemus on, sitä parempi mahdollisuus sillä on mennä läpi. ”Terveydenhuollossa on kyse terveydentilasta, mutta jo sosiaalityöntekijän kanssa raja ylittyy turhaan ja liian usein”, Purhonen sanoo. Kun Purhonen oli hakemassa uutta pyörätuolia, apuvälinepalvelussa neuvottiin kuvailemaan tarkkaan, mitä Purhonen sillä tekee. ”Nuoruudessani eräs terveysaseman fysioterapeutti tiedusteli aina tavatessamme 12 Tukilinja 3/2024 Usein kysymyksen epäasiallisuuteen havahtuu vasta jälkikäteen.
• ton alle. Silloin jopa ystävällisessä hengessä tehdyt vertaisilta tulleet kysymykset saattavat haavoittaa. Eskola muistuttaa ihmisten erilaisuudesta: ”Joillekuille diagnoosin kysyminen on liikaa, mutta itse vastaan ihan helposti, että mulla on CP.” Tilanne paljastuu vasta jälkikäteen Usein kysymyksen epäasiallisuuteen havahtuu vasta jälkikäteen. Tulee outo olo ja katuu, että on suostunut vastaamaan, sanovat kaikki haastateltavat. Noora Västinen kertoo nuorena provosoituneensa helpommin, mutta nykyään selviävänsä tietyillä jipoilla. ”Sanon kysyjälle, että ihan hyvä kysymys ja sitten pidän tauon. Saan aikaa ajatella, miten vastaan. Sitten jatkan, jos kysymys on siis asiaton, että miksi haluat tietää. Haluatko löytää apua itsellesi vai tyydytätkö omaa uteliaisuuttasi?” Pinja Eskolakin käyttää vastahyökkäyksiä. ”Jos joku kysyy baarissa, että harrastanko seksiä, vastaan, että joo haluatko tulla katsomaan. Tai sitten jos ei mene perille, että tämä asia ei kuulu sinulle. Miltä sinusta tuntuisi, jos sinulta kysyttäisiin samaa.” Eri asia on sitten, jos kysymys on flirtistä ja kiinnostus on jo leimahtanut, silloin edetään eri säännöin. Oma haavoittuvaisuus piilotetaan Joskus myös lasten kysymykset voivat loukata tai sitten huvittaa. Uimahallissa lapsi kysyi 80 senttiä pitkältä Noora Västiseltä onko hän nuori mummo vai vanha vauva. Lähettiyrittäjä Riku-Ville Laurila sanoo, että omaa haavoittuvuuttaan ei välttämättä paljasta. Yrittäjänä hän joutuu kohtaamaan hämmästelyä aika usein. Ei enää vakituisilta asiakkailta, kukkakaupoilta, mutta yksityisiltä tilaajilta. ”Että sinäkö olet se lähetti?” Laurilalla on yläastevuosilta kauhea muisto. Ruskeasuon erityiskoulussa vessassa käymisen määräsivät avustajat, ja vesassa oli käytävä tiettyyn aikaan: kymmeneltä ja yhdeltä. ”Jos en ollut paikalla, alkoi jahti, jossa minua ajettiin takaa ympäri koulua.” Se oli julkista tunkeilua ja häpäisyä viimeisen päälle. Laurila on käsitellyt tapahtumaa terapiassa, mutta hän tietää aikuisia ystäviään, jotka eivät ole päässeet omasta samankaltaisesta traumasta vieläkään. Ei vastausta yhteen kysymykseen Riku-Ville Laurila on paljon pohtinut myös intiimiyden rajoja avustajan kanssa, sillä hänellä on avustajatunteja kuukausittain 350. ”Voin tiivistää, että avustaja tietää minusta kaiken mitä vaimonikin.” Kun kemiat synkkaavat, kaikki sujuu hyvin. Sen sijaan ihmiset, jotka ovat enemmän hoitajia, eivät pärjää avustajan hommissa ollenkaan. Silloin on paras, että tiemme erkanevat, hän tiivistää. Pinja Eskolan mielestä ei ole kuin yksi ja universaali kysymys, mihin hän ei koskaan vastaa. Se on, miten Eskola onnistuu löytämään iloa elämästään. ”Kysymys sisältää sen väärän olettamuksen, että vammaisen ihmisen elämä olisi ilotonta.” Tukilinja 3/2024 13
• 14 Tukilinja 3/2024 Vammainen sankaritar hurmaa lukijat Kuka? Kaisa (o.s. Ikola) Viitala, 50, Seinäjoki Ammatti Viestintäsuunnittelija, historiantutkija, kirjailija Kotisivut www.kaisaikola.fi K U V A : E S S I S V A N
• Tukilinja 3/2024 15 Kirjailija Kaisa Viitalan Klaanin vieraana -viihderomaani ponnahti ilmestymisensä jälkeen useamman lukuaikapalvelun TOP10-listoille. Lukijat hurmannut sankaritar on raajarikkoinen Agnes Hunter, jonka taustalla ovat Viitalan omat kokemukset elämästä synnynnäisen tukija liikuntaelinsairauden kanssa. TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Essi Svan, Sami Viitala SEINÄJOELLA ASUVA kirjailija Kaisa Viitala (o.s. Ikola), 50, on koulutukseltaan historiantutkija, mutta työskentelee nykyään viestintäsuunnittelijana. Viitala on kirjoittanut useita historiallisia tutkimuksia, nuorten kirjoja, näytelmiä ja romaaneja, joista osan hän on julkaissut tyttönimellään. Tarkoituksena on jutella Viitalan kanssa ruudun välityksellä elämästä ja siitä, miksi saimme odottaa näin kauan ennen kuin suomalaisessa romanttisessa romaanissa on päähenkilönä vammainen sankaritar. Lukijat eivät kavahtaneet Agnesin vammaisuutta, vaan ottivat hänet heti omakseen ja kehuvat etteivät malta laskea kirjaa käsistään, koska tarina on niin mukaansatempaava ja koukuttava. Lukijoiden iloksi on kerrottava, että Kariston kustantama Klaanin vieraana on ensimmäinen osa sarjasta Nummien kutsu. Toinen, Klaanin suojeluksessa, ilmestyy ensi keväänä, ja kolmaskin osa on tulossa. Sairaalassa huumorin voimalla Aluksi haastattelu uhkaa mennä ihan nauramiseksi, vaikka emme ole ennestään tuttuja. Meitä kuitenkin yhdistää synnynnäinen luustohauraustauti, ja jutut luiskahtavat helposti luunmurtumiin ja hoitohenkilökunnan hassuihin reaktioihin. “Sairaalareissuilla huomaan, ettei minua aina ole tajuttu tai otettu todesta. Huumori on varmaan siinä tilanteessa puolustusreaktio. En voi sille mitään, ja kun heitän jotain, minua katsotaan sen näköisenä, että tolla on vikaa molemmissa päissä”, Viitala kuvailee. Viimeisimmän murtuman takia hän joutuu nykyisin käyttämään rollaattoria ja muita apuvälineitä liikkumiseen, mutta urheaksi häntä ei passaa nimitellä: “Minä en ole urhea! Kuule Ukrainan armeija on urhea. Se ei ole urheutta, että ihminen avaa silimät aamulla.” Pohjanmaalta Skotlannin nummille On helppo huomata, kenestä Klaanin vieraana -kirjan päähenkilö Agnes on saanut vaikutteita. Hän pitää puolensa tiukoissakin tilanteissa ja vastaa usein napakasti. Viitala myöntää: “Pikkusen samaa kirjoitin tuohon Agnesiin. En kuitenkaan siinä määrin kuin minut on kasvatettu, että pystyn ihan mihin tahansa. Viis veisaten sukupuolesta, iästä, luista tai mistään!” Agnes on vain puoliksi skotti ja hän on elänyt Lontoossa. Hänen lisäkseen kirjassa on monta varsin omintakeista hahmoa. “Kun Agnes viedään Skotlannin Ylämaalle, niin hän siinä jossain kohdassa miettiikin, että ovatko nämä kaikki karanneet jostakin hospitaalista, kun ne ovat kaikki vähän ding dong hänen mielestään. Mutta kun kirjoitan näistä ylämaalaisista, niin minähän kirjoitan omista rakkaista pohjalaisistani”, Viitala sanoo ja nauraa hersyvästi. Pelkästä samaistumisen tunteesta Viitalan kiinnostus Skotlantiin ei johdu. Hän luki 12-vuotiaana veljensä vanhasta sarjakuvalehdestä Skotlannin kansalliskirjailija Walter Scottin romaaniin perustuvan tarinan tulisieluisesta lainsuojattomasta Rob Roysta. Omien sanojensa mukaan häneltä silloin putosi se ruuvi, joka muilla on löysällä. Viitala hullaantui Skotlantiin, vaikka joutui tarkistamaan kartasta missä moinen maa tarkalleen sijaitsi. Hän alkoi innoissaan penkoa Skotlannin 1700-luvun historiaa, jolloin klaanipäälliköt ja jakobiitit seikkailivat Skotlannin nummilla. Kovapäinen pohjalainen Miksi hän vasta viisikymppisenä kirjoitti romaaniinsa ensimmäisen vammaisen päähenkilön? Viitala huokaisee, ettei tiedä itsekkään. Sitten silmissä taas tuikahtaa, ja hän kertoo, kuinka 14-vuotiaana lähetti käsikirjoituksiaan kustantamoihin. Kaikki eivät innostuneet hänen historiallisista romaaneistaan. Yhden hylkäyskirjeen ohessa oli ystävällinen viesti, että nuoren kirjailijan kannattaisi kirjoittaa lähempää omaa elämänpiiriään. “Olen vitsaillut, että näinkö pohjalaiselta meni lähemmäs 40 vuotta ennen kuin se otti asian todesta”, sanoo Viitala ja jatkaa: “Minulla oli monta vuotta raksuttanut päässä sellainen tarina, missä sankaritar ei olekaan täydellinen. Ajattelin sitten kokeilla. Jotenkin menin aina syvemmälle tarinaan, ja minulle tuli vahva tunne, että tässä on nyt jotain enemmän. Että minäpäs lähetän sen kustantamoihin kierrokselle. Alle kuukausi siitä sain kustannussopimuksen.” Kaisa Viitala on kiertänyt kirjakaupoissa signeeraamassa uutta kirjaansa. Seinäjoen Suomalaisessa kirjakaupassa kirja valittiin henkilökunnan suosikiksi. K U V A : S A M I V IIT A L A C IA
• Puolipahimmoiset sankarittaret Viitalasta on tärkeää, ettei kirjan sankaritar, syntymästään raajarikkoinen Agnes, sairasta samaa luustohauraustautia kuin hän itse. “Agnes olisi ollut palasina jo ennen kuin hänet olisi saatu Lontoosta Edinburghiin sen ajan matkailuvälineillä”, Viitala sanoo. Agnesilla on määrittelemätön liikuntavamma ja jaloissa vaihtelevasti kipuja. Sen tarkemmin asiaa ei kerrota. Viitalan mielestä romaanien vammaiset henkilöt ovat yleensä pyörätuolissa tai heillä on terveet jalat. “Mitään tältä väliltä ei ole, meidän koko kirjo, siitä ei kukaan kerro ja minä halusin kertoa”, hän sanoo. Viitala kutsuu Agnesia ja itseään pohjalaisittain puolipahimmoisiksi. Se tarkoittaa ihmistä, joka liikkuu omin jaloin, mutta tarvitsee apuvälineitä ja esteettömyyttä. Kirjassa Viitala kuvaa hyvin todentuntuisesti Agnesin vammaisuuden aiheuttamia vaikeuksia. Viitala kertoo, että hän on ottanut kirjaan samoja tölväisyjä ja tahdittomuuksia, mitä hän itse tai joku hänen vammainen ystävänsä on kuullut. Ne eivät ole 300 vuodessa paljonkaan muuttuneet. Agnes on varakkaasta perheestä, jossa hänen vammaisuutensa ei ole ongelma. Myöhemmin sukulaisten hoivissa hänestä kyllä huolehditaan, mutta kuin avuttomasta lapsesta, jolla ei ole itsemääräämisoikeutta. Häntä myös säälitään ja syrjitään. Agnes ei kuitenkaan olisi aito sankaritar, jos hän ei tarinan edetessä ottaisi haltuun omaa elämäänsä sekä tanssiaisten komeinta ja halutuinta miestä. Äiti käy Pääkonttorilla Viitalan vanhemmat olivat aina kannustaneet häntä kirjoittamaan. Päivätyönsä ohessa Viitala onkin vuosien varrella kirjoittanut 37 kaunokirjallista teosta. Kaikkia hän ei alun perin edes tarjonnut kustantajalle, vaan hän julkaisi osan omakustanteina netissä, jossa ne keräsivät laajan ja innostuneen lukijakunnan. Talvella 2020 Viitalan äiti kuoli, ja muutama viikko äidin poismenon jälkeen hän sai yllättävän puhelun. Kustannusyhtiö Saga Egmontilta kysyttiin, saisivatko he julkaista Viitalan koko siihenastisen tuotannon e-kirjoina. Nukuttuaan yön yli ja tarkistettuaan Googlesta, että hänelle soittanut henkilö oli todellinen, Viitala suostui mielihyvin. Näin kirjat jatkaisivat elämäänsä ja löytäisivät uusia lukijoita. Nykyisin Viitalan aikaisemmatkin kirjat löytyvät Kaisa Ikolan nimellä kaikista äänikirjapalveluista, ja osa on myös painettu. Viitalalla on teoria, kuinka tämä ihme tapahtui: “Minulla on vahva usko siihen, että kotiuduttuaan taivaaseen, reipas äitini paineli Pääkonttorille esittämään muutamia toiveita. Näen ihan sieluni silmin, että hän on istunut odotushuoneessa, ja hänellä on ollut pitkä lista asioita. Sitten viimeisenä: ‘Ne Kaisan kirjat, kun ne on niin mukavia’. Kuulen äänen sävynkin, kun äiti sanoo – ‘kun ne on niin mukavia’. Ja sitten Pääjohtaja myhäilee ja sanoo: ‘Katsotaanpa mitä voin tehdä’.” Kirjavinkeistä (s. 33) voit lukea Sanni Purhosen arvion Klaanin vieraana -kirjasta. Kirjailija Kaisa Viitala kertoo, että oli vapauttavaa kirjoittaa Klaanin vieraana -kirjaan vammainen sankaritar. Hän saattoi sitä kautta kertoa vammaisen ihmisen kohtaamista vaikeuksista, jotka eivät ole paljonkaan muuttuneet 300 vuodessa. 16 Tukilinja 3/2024 K U V A : E S S I S V A N Maaliskuussa ilmestynyt Klaanin vieraana on jo yltänyt toiseen painoserään, joka sekin hupenee kovaa vauhtia.
• Empaattinen joukkuepelaaja Heli Heiskanen sai Startti-stipendin pelisähköpyörätuolinsa kunnostamista varten. Vaikka voitotkin Finlandia-sarjassa maistuvat, on Heiskaselle tärkeää nähdä pelikavereiden onnistuvan. TEKSTI Jasmin Koskinen KUVA Toivo Laiho ”Ylöjärvellä olisi yksi kaveri, joka on tuolin kanssa auttanut, mutta sinne ei noin vain lähdetä. Jos hän taas tulisi pääkaupunkiseudulle, palkkiopyyntö kasvaisi liian suureksi. Siksi yritetään läheisteni kanssa tehdä tuolin osalta mahdollisimman paljon itse.” Kallista välineurheilua Tällä hetkellä Heiskanen käyttää samaa pelisähköpyörätuolia sekä salibandyssa että jalkapallossa. Haaveissa on hankkia vielä erityisesti jalkapalloon räätälöity tuoli, mutta sellainen maksaa jo yli 12 000 euroa. ”Pelituolilla on suuri merkitys. Jos tuoliin tulee häikkää, pelit jäävät pelaamatta. Viimeksi juuri Kooveen turnauksen jouduin istumaan sivussa, kun ei löytynyt lainatuolia, eikä oma ollut kunnossa.” Heiskanen laskee, että pelkkä turnaukseen osallistuminen toisella paikkakunnalla on 700–800 euron reissu. Yli 100-kiloisen pelituolin kuljettaminen ei ole yksinkertaista, ja tuolin ylläpitokulujen lisäksi kauden aikana on maksettava taksimatkoja, majoituksia, pelipassit ja vakuutukset. ”Startti-stipendi tuli todella hyvään saumaan, sillä on saanut jumalattoman paljon tuoliin liittyviä kuluja kuitattua tänä keväänä. En esimerkiksi olisi päässyt osallistumaan Oulun turnaukseen, ellen olisi stipendirahoilla saanut tuolia kuntoon ja pystynyt sitten omilla rahoilla maksamaan matkakulut.” Urheilu imaisi mukaansa aikuisena Kilpailumielessä harrastamiensa lajien lisäksi Heli Heiskanen käy uimassa rentoutuakseen. Aina 36-vuotias ei ole ollut näin urheilullinen. Lapsena hän ei tykännyt etenkään koululiikunnasta, mihin vaikutti myös rankka koulukiusaamistausta. Heiskanen lähti kuitenkin kavereiden houkuttelemana lopulta kokeilemaan salibandya, ja joukkueurheilun maailma imaisi hänet kunnolla mukaansa myöhemmin parikymppisenä. ”Pelaan aina joukkueelle ja saan pelikavereista voiman lähteä pelaamaan. On hienoa pelata yhdessä joukkueissa, joissa on erilaisia pelaajia – eri tavoin vammaisia pelaajia, autismin kirjolla olevia tai niitä, jotka eivät muista syistä voi pelata vammattomien joukkueissa.” Heiskanen kertoo olevansa suorapuheinen ja räväkkä persoona, jonka ei ole aina ollut helppo löytää paikkaansa joukkueissa. Nyt peli kuitenkin luistaa Tampereen Kooveen kanssa salibandyssa sekä HJK:n jalkapallon erityisryhmässä. Empaattiselle urheilijalle joukkuetovereiden onnistumiset menevät usein omien edelle. ”Kerran annoin puolustaessani pelikaverin tehdä maalin ja sain siitä iloni. Meillä oli hyvä treeni takana, oltiin syötelty paljon ja tiesin että hän tykkää erityisesti tehdä maaleja. Minäkin tykkään maaleista ja mitaleista, mutta en ole semmoinen urheilija, että olisi aina itse pakko voittaa. Tärkeintä on tehdä joukkuetoverini tyytyväisiksi.” Taktiikka tuntuu toimivan myös joukkueen kannalta, sillä huhtikuun lopussa Heiskasen ja muiden Kooveen pelaajien kaulaan ripustettiin Finlandia-sarjan pronssimitalit. Kirjoittaja on Suomen Paralympiakomitean viestintäpäällikkö. ”NÄMÄ PITÄISI seuraavaksi vaihtaa”, sanoo Heli Heiskanen ja nostaa sähköpyörätuolin kumirenkaita kotonaan Espoossa. Samalla hän vilauttaa punaista Tampereen Kooveen pelipaitaa ja siinä valkoisena loistavaa pelinumeroa 85. Tuoli ja paita liittyvät Heiskasen harrastukseen sähköpyörätuolisalibandyyn eli SPT-salibandyyn – tuttavallisimmin ”sähkärisäbään”. Salibandy on ollut Heiskasen rakas laji jo pitkään, mutta pystypeleistä enemmän SPT-salibandyn puolelle hän on siirtynyt sen jälkeen, kun liikuntakyky heikkeni selkäleikkauksen seurauksena ja selkäydinvammaan viittaavat oireet ovat jatkuneet. Nykyään hän käyttää arjessaankin paljon pyörätuolia, vaikka pystyy kävelemään lyhyitä matkoja ja myös pelaamaan pieniä aikoja pystyssä sekä salibandyä että toista lajiaan jalkapalloa. ”Pahimpien korona-aikojen jälkeen hurahdin SPT-salibandyyn kunnolla. Siinä on vauhdin hurmaa! Se, että pääsee edelleen pelaamaan, vaikka jalat eivät kanna kokonaista ottelua, on mahtavaa”, Heiskanen kertoo. Pelituoli kuntoon omalla työllä Heiskanen on kaudella 2023–2024 päässyt pelaamaan SPT-salibandyn kotimaista Finlandia-sarjaa, sillä tärkein peliväline, lajiin räätälöity sähköpyörätuoli löytyy kotoa. Nyt tuoli on taas siinä kunnossa, että se kestää otteluissa. ”Aluksi minulla oli lainatuoleja, sitten ostin oululaiselta pelaajalta hänen vanhan tuolinsa. Enää siitä ei ole jäljellä kuin runko – kaikki muu on vaihdettu muutaman vuoden mittaan uusiin osiin”, Heli naurahtaa. Heiskanen on ammatiltaan huonekalupuuseppä, ja paneutuu pelituolinsa paranteluun useimmiten itse. Joskus hän työstää tuolia talonsa kellarivarastossa jopa yömyöhään. Tuolia on ollut myös pakko opetella korjaamaan, koska apua työstöön ei ole helppo saada, ja muille maksaessa menisi lisää rahaa muutenkin kalliissa harrastuksessa. Tukilinja 3/2024 17 Startti-stipendi Tukilinja myöntää vuosittain 30 000 eurolla Startti-apurahoja vammaisille liikunnan harrastajille yhteistyössä Suomen Paralympiakomitean kanssa. Apurahakohde
• Russ Palmer sai kunniatohtorin hatun ja miekan toukokuussa Oulun yliopistossa. Mutta miksi brittiläinen kuurosokea sai tällaisen arvonimen Suomessa? Entä mitä ovat haptiisit? TEKSTI JA KUVAT Heini Saraste Unelmat yhdistivät meidät 18 Tukilinja 3/2024 Riitta kosketusviestittää Russille patsaan muotoa.
• P rofessori Marjatta Takala soitti syksyllä ja kysyi Russ Palmerilta istuuko hän varmasti nyt tanakasti aloillaan ennen kuin totesi: ”Hyvä, sinulle kaavaillaan kunniatohtorin arvoa Oulun yliopistossa. Voisitko lähettää tänne ansioluettelosi.” Russ oli suuresti hämmästynyt ja myöhemmin kun tieto hatusta varmistui, kyyneleet valuivat hänen silmistään. Samaan aikaan kunniatohtorin arvonimen saavat muun muassa Islannin presidentti Guðni Thorlacius Jóhannesson ja Helsingin Juhlaviikkojen taiteellinen johtaja Marko Ahtisaari. Russin vaimo Riitta Lahtinen oli heti vakuuttunut, että nyt tapahtui viimein oikeus, aviomies on hattunsa ansainnut. Lapsena konsonanttien varassa Pienenä lapsena Russ Palmer ei oppinut puhumaan. Paljastui, että hän on vaikeasti kuulovammainen ja kuuli vain konsonantit. Kun äiti Jean opetti Russille puhetta ja äänteitä, teki hän sen pienillä muovieläimillä. Kuulolaitteet saatuaan 4,5-vuotiaana hän alkoi hitaasti puhua. Poikavuosina Russ ihmetteli, miksi toiset pojat kykenivät ajamaan pyörällä pimeässäkin, mutta hän löysi itsensä alituiseen ojasta. Pian paljastuikin, että häntä vaivasi hämäräsokeus. Kun Russ oli 21-vuotias, lääkäri ilmoitti, että nuori mies kärsii Usherin syndroomasta, joka tulee sokeuttamaan ja kuurouttamaan hänet lopullisesti viimeistään viisikymppisenä. Tämä tarkoitti käytännössä, että ensin tulee hämäräsokeus, häikäistymisen ongelmat, näkökenttä kapenee vähitellen putkinäöksi ja lopulta katoaa kokonaan, lisäksi kuulo heikentyy ja katoaa. Russin shokkivaiheen mielikuvissa hän pelkäsi päätyvänsä lopulta täydelliseen eristykseen ja yksinäisyyteen. Kilpajuoksua taudin kanssa Russin on pelastanut etenevä tekniikka ja isoäidiltä peritty optimismi sekä sananmukaisesti naisen kosketus. Se tarkoittaa Riittaa. Samalla kun taudin oireet ovat edenneet, on myös apuvälineistö kehittynyt. Kuulon puolella korvantauskojeet kehittyivät, niihin pystyi liittämään FM-laitteet (radiomikrofonit) ja 2000-luvulla tulivat sisäkorvaistutteet eli implantit. Näön puolella apuna oli ensin suurennuslaitteet, ja sitten valtava tietotekniikan mullitus, joka pani uusiksi koko näkövammaisten elämän. Kommunikaatio on edellyttänyt uuden oppimista: ensin vapaassa tilassa käytetyt viittomat, huulilta lukeminen, sormiaakkoset, kädestä käteen sormitus, kosketusviestit ja implanttien käytön opettelu. ”Mieheni on uskomattoman kyvykäs oppimaan uutta!”, sanoo Riitta. Russ on myös muuttanut ensin Norjaan, sitten takasin Englantiin ja sen jälkeen Suomeen Riitan kanssa. Niin Riitta, niin Riitta. Tukilinja 3/2024 19
• Nauravainen nainen pyyhkeessään Nuori kuurosokeitten tulkki ja kommunikaatio-opettaja, erityispedagogiikan opiskelija Riitta Lahtinen ja musiikin opiskelija Russ Palmer tutustuivat yli kolmekymmentä vuotta sitten Ruotsin Örebrossa järjestetyssä Kuurosokeiden konferenssissa. Russ oli juuri majoittunut asuntolan alakertaan ja silloin oveen koputettiin. Ovesta kurkisti puhelias nuori nainen, joka ilmoitti: ”Olen Riitta ja olen Suomesta.” Illalla sama nainen tuli koputtamaan pelkkä pyyhe ympärillään. ”Tiedätkö missä on suihku?” nainen kysyi. Ja yöllä Riitta koputti taas, että mistä saisi avaimen huoneeseen. Hän kun oli hukannut omansa. Myöhemmin viikolla Russ haparoi aamiaisella ja Riitta tajusi, että tämä näkee huonosti. Tuohon aikaan Russilla oli siis jäljellä kapea näkökenttä: hän näki kuin pienen kiikarin päästä. Kuulemiseen Russ tarvitsi FM-laitetta eli radiomikrofonia. Tavoitteena muutos Riitalla oli unelmia. Hän halusi alkaa tutkia, miten koskettamalla pystyisi viestimään erilaisia asioita parisuhteessa. Russ puolestaan halusi oppia ja tutkia musiikin tunnistamista vibraationa, tärinänä erilaisten värinälattioiden kautta kuurojen ja kuurosokeitten lasten opetuksessa. Ja hänkin halusi muuttaa maailmaa, ei vain omaansa vaan kaikkien kuurosokeitten. ”Juuri järjettömän isot unelmat kai yhdistivät meitä eniten”, pariskunta kertoo. ”Entä muistatko sen, kun ihan tutustumisen ensimetreillä pakotit mua pitämään FM-laitetta koko ajan päällä ravintolassa, ja sitten lähdit naistenhuoneeseen sen toinen pää kaulassasi ja unohdit itse sulkea sen, Russ muistelee. ”Niin, mä halusin tulla kuulluksi”, painottaa Riitta. ”Mutta kun tulin takaisin vessasta, Russ oli kuullut kaiken. Siitä se lähti, from the bottom.” Riitta ei yrittänyt iskeä Russia tai Russ Riittaa, mutta niin kävi, että jouluna Russ matkusti Suomeen ja kosi Riittaa. Samaan aikaan he kuuntelivat levyltä Russin ensimmäistä sävellystä You and I. Samalta levyltä löytyy myös Riitan laulu, joka on kiihkeä ja vauhdikas, niin kuin Riitta itsekin. Monta estettä, monta voittoa Tietokonemies, huonekaluseppä, säveltäjä, lauluntekijä… Syvimmältään Russ halusi aina musiikkiterapeutiksi, mutta juuri kukaan ei uskonut, että kuurosokea voisi työskennellä musiikkiterapeuttina. Kun pariskunta oli aloittanut elämänsä Suomessa, Riitta löysi melkein heti SibeliusAkatemiassa alkavan musiikkiterapiakurssin lyhytkurssin, ja seuraavana päivänä Russ oli jo kurssilla. Myöhemmin kun Russ pyrki Sibelius-Akatemiaan musiikkiterapian koulutusohjelmaan, kaikki eivät uskoneet Russin kykyyn toimia ja opiskella. Yksi kouluttajista vaati ensimmäisellä Guided Imagenary -luennolla, että huoneen pitää olla hämärä, eikä Riitta saanut kääntää suomalaista luentoa englanniksi, koska se häiritsisi muita. ”Tämä kouluttaja-psykologi sulki kaikki Russin kommunikaatiokanavat”, Riitta kiihtyy vieläkin tilannetta muistellessaan. Luennoitsija kertoi kaikille oppilaille tarinaa merenrannalta. Silloin Riitta keksi hapteerata Russin käsivarteen meren, aurinkoisen päivän, hiekkarannan, ihmisen kulkemassa hiekkarannalla. Russ pääsi kuin pääsikin Sibelius-Akatemiaan ja sai yhteistyökumppanin edesmenneestä musiikkiterapian uranuurtajasta Petri Lehikoisesta. Toinen vibraatio-akustiikan uranuurtajaan norjalaiseen Olav Skilleen Russ tutustui 2020-luvulla Helsingissä. ”Minulla on sattunut kohdalle myös todella hienoja ihmisiä”, hän sanoo. Russ oli myös Riitan tuki tämän väitöskirjassa sosiaalishaptisesta kommunikaatiosta. Hän oli käytännössä mukana arvioimassa kosketusviestien toimivuutta ja niiden kielioppia. Russ oli kokemuksellinen tutkijapari, jonka kanssa prosessoitiin myös uusia kosketusviestien sanastoa englanniksi. Haptiisit maailmalla Riitta Lahtinen ja Russ Palmer kehittivät haptiisit eli kosketusviestit, jotka syntyivät alun alkaen käytännöntarpeesta helpottamaan pariskunnan keskinäistä viestimistä. Kosketuksella voi kertoa kuurosokealle ihmiselle paljon sormiaakkosia nopeammin ja havainnollisemmin mitä ympärillä tapahtuu tai mihin ollaan menossa. Ne ovat myös herkempiä kuin sormiaakkoset. Riitan ja Russin ansiosta haptiisit ovat levinneet myös maailmalle. Viime vuonna valmistui Brasiliassa Sao Paulossa alan toinen väitöskirja ja Italiassa väitellään aiheesta tänä keväänä. Viime syyskuussa oli sosiaalishaptisen kommunikaation ensimmäinen tutkijakonferenssi Venetsiassa. Koronaeristys lisäsi ymmärrystä Myös mustia aikoja on koettu. Korona-aikana pariskunta oli suljettuna puoleksitoista vuodeksi täydelliseen eristykseen Frintoniin Englantiin, koska lentoja Suomeen ei enää lennetty, eikä pariskunta uskaltanut muutenkaan terveyssyistä liikkua. Tuota vankilaa täplittivät 18 hautajaiset etänä, kun ystäviä ja sukulaisia kuoli ketjussa. Kun Riitta ahdistui ja valitti omia pelkojaan kotiin eristäytymisestä, Russ otti syliin ja sanoi: ”Älä pelkää, tätähän se arki on ollut minulle aina.” ”Silloin käsitin, että en ollut ymmärtänyt, mitä kokemuksia kuurosokea ihminen joutuu käymään lävitse”, Riitta pohtii. Pahin vaihe Russin elämässä ajoittui kuitenkin 1980-luvun loppuun, kun hän oli saanut potkut työpaikastaan tietokonefirmasta vammansa takia ja ensimmäinen avioliitto päättynyt eroon. Silloin hän kertoi harkinneensa jopa itsemurhaa. ”Menin terapiaan ja sain käteeni sanomalehden. Terapeutti käski minun nimetä kolmeen tuoliin viholliseni ja hakata tuoleja. Keksin heti kolme arkkivihollista: ne olivat entinen vaimoni, entinen pomoni ja Usherin syndrooma. Kun astuin ulos terapiasta, lehdestä oli jäljellä vain suikaleita.” ”Säveltäminen ja biisien tekeminen on elämää kantava voima”, sanoo Russ. Sävellystyö huipentui konserttiin Finlandia-talossa ja levyjä hän on julkaissut kolme. Kappaleet ovat koskettavia, ja niissä on vahva omakohtainen ote. Toisissa Russ myös itse laulaa. Hän on perinyt isänsä Peterin upean ääneen. Entä Riitta, oletko kateellinen, kun Russista tulee kunniatohtori? Riitta alkaa nauraa. ”En todellakaan, minähän olen jo tohtori.” 20 Tukilinja 3/2024 Miekka kertoo lähestyvästä tilaisuudesta.
• TULILINJALLA / KOLUMNI Aleksis Salusjärvi Yksinäisyys on pelottavin uhka ongelmia että yksinäisyyden kokemuksia. Nykyään yhä harvempi yksinäinen ihminen on metsän keskellä asuva erakko. Yksinäiset ihmiset asuvat kaupungeissa pienissä asunnoissaan, joista he eivät juuri poistu. ÄKKISELTÄÄN NÄYTTÄISI ilmeiseltä, että digitaaliseksi muuttunut maailma on lisännyt yksinäisyyttä. Ruutujen äärelle jääneet ihmiset saavat riittävästi elämänsisältöä digitaalisesta viihteestä, mikä entisestään vähentää ihmiskontaktien määrää. Automatisoituneessa maailmassa suurimman osan arkipäivän asioista voi niin ikään hoitaa ilman ihmiskontaktia, jopa kaupassa käymisen. Jokainen ihminen kokee ulkopuolisuuden tunteita ja ylipäätään erilaisuutta toisiin ihmisiin. Suurimmalla osalla meistä se on ohimenevä tunne, josta pääsemme eroon. Osa ihmisistä kuitenkin kokee itsensä ulkopuoliseksi kaikkialla ja kaiken aikaa. Kun keskustelen vankilaan päätyneiden nuorten kanssa, juuri ulkopuolisuuden tunne on heillä yleistä. He eivät ole pärjänneet koulussa, heillä ei ole ollut turvallista perhettä ja kaveripiiristäkin on puuttunut aito välittäminen. Sen seurauksena nämä nuoret ovat päätyneet ajattelemaan, että heillä ei ole mitään hävittävää elämässä, sillä kaikki on jo menetetty. Rikoksen tekemiseen on näin ajattelevalla matala kynnys. Kaikilla yksin jääneillä ihmisillä on myös katkeruuden tunteita. Yksinäisyys synnyttää niitä aivan ansaitusti. Pitkittynyt yksinäisyys on monelle ihmiselle todiste siitä, miten paha paikka maailma on. Se on myös tarkka mittari yhteiskunnan oikeudenmukaisuudesta. Katkeruus on kuitenkin huono opas, sillä se löytää aina helpoimman syyllisen ja haluaa maksaa vääryyden pahuudella. Tällaisia synkkiä ajatusten polkuja kulkevalla on myös entistä suurempia vaikeuksia tehdä itsensä ymmärretyksi. Lopputulos on ihminen, joka kokee olevansa hylätty ja väärin ymmärretty ja siksi kaltoin kohdeltu. Aivan kuin yksinäisyys olisi hänessä oleva vika. On latteaa sanoa, että muutoksen pitää lähteä ihmisestä itsestään, etenkin jos hänet on hylätty tien poskeen. Siinä on kuitenkin totuutta ainakin siteeksi. Toinen puoli totuudesta liittyy politiikkaan, jolla yhteiskuntaa muokataan. Jos yksinäisten ihmisten tarpeita ei osata ottaa päätöksenteossa huomioon, heidän määränsä jatkaa kasvamistaan entisestään. YLI MILJOONA suomalaista elää yksin. Yksinäisten määrä ei ole koskaan ollut suurempi. On aina tiedetty, että yksinäisyys ei tee ihmiselle hyvää, sillä se johtaa fyysisiin ja psyykkisiin sairauksiin. Yksinäiset ihmiset kuolevat muuta väestöä nuorempina, ja ennen kaikkea kurjemmassa kunnossa. Yksin jättäminen on toiminut rangaistuksena käytännössä kaikissa kulttuureissa. Ammoisina aikoina pahin ihmiselle annettu rangaistus oli karkottaminen, hänen häätämisensä pois yhteisöstä. Yksinäisyyttä käytetään yhä rangaistusmuotona: vankiloissa eristäminen on kaikkein ankarin rangaistus. Yhdysvalloissa vankien eristämistä on tehty kauan ja pisimmät eristysrangaistukset ovat jatkuneet useita vuosikymmeniä. Suurin osa eristysvangeista alkaa nopeasti menettää mielenterveyttään. Myös itsensä vahingoittaminen on hyvin yleistä eristyksessä. Moni kertomus eristämisestä kuvaa sitä kuolemaa tylymmäksi kohtaloksi. Ilman toisia ihmisiä ihminen alkaa nopeasti menettää suhdettaan todellisuuteen. YKSINÄISYYS TUNTUU usein rangaistukselta myös vapaudessa eläville. Yksin jäämisen uhka on erityisen suuri vähemmistöille, ja etenkin sellaisille vähemmistöille, joilla on toimintarajoitteita. Jos kotoa lähteminen tuottaa ongelmia ja vaatii erityisjärjestelyjä, se jää helposti tekemättä. Esimerkiksi pienten lasten vanhemmilla on suuri houkutus viettää viikkokausia kotona neljän seinän sisällä. Suuret elämänmuutokset ovat ylipäätään niitä paikkoja, joissa ihmisen elinpiiri helposti supistuu. Viime vuosina vammaisten yksinäisyyteen on kiinnitetty jonkin verran huomiota. Tiedetään, että viidennes vammaispalveluja tarvitsevista kokee itsensä melko usein tai jatkuvasti yksinäiseksi. Muusta väestöstä yksinäiseksi itsensä kokee joka kymmenes. Aiheesta on melko vähän tutkimustietoa. Ei esimerkiksi osata sanoa, onko masennus yksinäisyyden oire, seurausta siitä, vaikutusmekanismi vai niitä kaikkia. Selvää on ainoastaan se, että ihmisillä on sekä entistä enemmän mielenterveyden Kolumnisti Aleksis Salusjärvi, 42, Helsinki. Ammatti Kulttuuritoimittaja ja kriitikko. Opetan lukutaitoa eloonjäämistaitona erityisopetuksessa, sairaalakouluissa ja hankaluuksiin ajautuneille nuorille. Yksin jäämisen uhka on erityisen suuri vähemmistöille. Tukilinja 3/2024 21
• Kielimatka Englantiin nosti itseluottamusta Sisäkorvaistutteen saaneita lapsia ja heidän perheitään valtakunnallisesti tukeva LapCI ry oli ennen koronavuosia osallistunut eurooppalaisen SI-kattojärjestön Euro-CIU:n alla toimiville nuorten European Friendship Week -leireille Englannissa, mutta leirien pääjärjestäjän lopetettua toimintansa yhditys ei pystynyt lähettämään nuoria vastaaville leireille useaan vuoteen. Nuorilta ja heidän vanhemmiltaan tuli kuitenkin säännöllisin ajoin kyselyitä Englannin leirin suhteen, ja niinpä Pulli lähti vuonna 2022 kehittelemään ideaa 13–17-vuotiaille SI-nuorille suunnatusta kielikylpymatkasta Englantiin. Kielimatkan tarkoituksena oli vahvistaa nuorten englanninkielentaitoja, sillä tavanomaisille kielimatkoille osallistuminen voi olla kuulovammasta johtuen haastavaa. ”Päätimme yhdistyksemme toiminnanjohtaja Janet Grundströmin kanssa, että järjestämme matkan ihan itse. Tästä reissusta tulisi ihan ainutlaatuinen. Omakustannehinnaksi tuli 300 euroa. Pyrimme pitämään hinnan pienenä, jotta mahdollisimman moni nuori pystyisi osallistumaan; loput kustannuksista saatiin katettua mahtavien sponsoreidemme Tukilinjan ja Bovalliuksen säätiön avulla.” ”Kiitos vielä Tukilinjalle tästä unelmien täyttymyksestä”, Pulli sanoo. Uusia kavereita ja vertaistukea Kielimatkan tavoitteena oli, että SI-nuoret näkisivät omat mahdollisuutensa englannin kielen kanssa. Matkalla laitettiin päälaelleen olettamukset SI-nuorten kielitaidosta. Nuoret huomasivat pärjäävänsä hienosti vieraalla kielellä, kun siihen tarjoutui tilaisuus. Tärkeää oli myös tutustua uusiin kavereihin, saada vertaistukea ja mikä upeinta, unohtumattomat kokemukset uuden kulttuurin ja vieraan kielen keskellä. ”Sisäinen motivaatio vieraan kielen opiskeluun syntyy, kun pääsee käyttämään vierasta kieltä ja saa kivoja kokemuksia uuden kielen kautta. Matkustelu antaa tähän eväitä ja ajatuksen, että voi olla mukana kansainvälisissä asioissa”, LapCI ry:n toinen projektikoordinaattori Katariina Varjonen kertoo. Paras työmatka ikinä Molemmat projektikoordinaattorit olivat Englannin-matkan vetäjinä. Kumpikin hehkuttaa, että matka oli heille paras työmatka ikinä, vaikka vastuu nuorista olikin suuri. ”Tunsimme osan näistä eri puolilta Suomea mukaan lähtevistä nuorista. Oli ilo todeta, miten hieno henki meidän ryhmällämme oli.” Lontooseen saavuttuaan ryhmä meni piknikille yhdessä paikallisten sisäkorvaistutetta käyttävien nuorten ja heidän perheidensä kanssa Green Parkiin. ”Olimme tiiviissä yhteydessä brittiläisten SI-järjestöjen CICS:in ja Avuk:in kanssa pitkin kevättä. Olimme iloisia, että moni heidän aktiivijäsenistään pääsi paikalle tapaamaan meitä”, Pulli ja Varjonen sanovat. Piknikin jälkeen kaikki lähtivät yhdessä teatteriin katsomaan Mamma Mia! -musikaalia. ”Lopussa koko yleisö tanssi ja lauloi esityksen tahdissa, niin mekin. Hienoa päivää juhlistimme pizzaillallisella uusien tuttaviemme kanssa.” Itsetunto nousi puhumalla ”Vaikka matka-aika oli lyhyt, niin opin paljon. Englannin kielen kuuntelutehtävätkin koulussa alkoivat reissun jälkeen sujua paljon paremmin”, helsinkiläinen Onni Kronberg kertoo. ”Alussa oli aika vaikeata siinä aidossa englanninkielisessä ympäristössä, mutta huomasin, että puhumalla vaan pärjäsi. Olen tottunut bongaamaan sanoja ja pelaan englanninkielisiä videopelejä, mikä varmaan auttoi.” LapCI ry:n viimekesäinen matkaseikkailu Lontooseen ja Brightoniin sisälsi hienoja yllätyksiä ja kokemuksia. Tukilinjalta saatu apuraha oli tärkeä matkan mahdollistaja. TEKSTI Sari Heino-Holopainen UPSIDE DOWN! Vähän päälaellaan olivat yhdeksän nuorta viikon ajan Englannin-matkallaan, muutenkin kuin vierailulla Brightonin Upside Down -talossa, missä ylösalaisessa talossa kaikki on mullin mallin. Matkaseikkailussa syitä siihen löytyi monia, mutta yksi oli ylitse muiden; englannin kieli alkoi sujua ja sen myötä itseluottamus kasvoi. ”Monelle sisäkorvaistutetta käyttävälle nuorelle kielet ovat haaste juuri kuulon takia. Vieraan kielen kuunteleminen vaatii enemmän keskittymistä jo erilaisen äänitaajuuden takia. Myös puhetta pitäisi treenata kouluissa paljon enemmän. Vaarana on, että nuoren motivaatio kielen opiskeluun ja puhumiseen laskee, mikäli keskitytään liikaa täydellisen kieliopin hiomiseen”, LapCI:n projektikoordinaattori Isa Pulli kertoo. 22 Tukilinja 3/2024
• Mieleenpainuvimmat hetket olivat Lontoossa Harry Potter -kaupassa käyminen ja Brightonissa keilaaminen. ”Kun totuin puhumaan siellä englantia, niin nyt täällä Helsingissä, kun tarvitaan englantia, on paljon helpompaa puhua kieltä ja sanat löytyvät helpommin.” Mukaan jäi avoimuus ”Parasta Englannin matkassa oli ryhmähenki. Kaikki tulivat toimeen keskenään ja ymmärsivät toisiaan”, vantaalainen Niko Teittinen sanoo. ”Opin avoimuutta esimerkiksi kuulolaitteeni suhteen. Kun muut ryhmäläiset olivat avoimempia kuuloimplantin kanssa, minäkin opin sitä olemaan. Nyt uskallan kertoa siitä avoimesti opettajille ja uusille ihmisille.” ”Brittien englanti oli vaikeampaa kuulla kuin amerikanenglanti, mutta se helpottui, kun tavattiin paikallisia englanninkielisiä ihmisiä, SI-oppaita ja perheitä. Aluksi olin aika hiljainen, mutta sitten kun muiden kanssa vaan puhui, niin tottui hyvin brittienglantiin. Nauramme puhelimessa Nikon kanssa ja mietimme, kuinka paljon laulaja Käärijä ”omalla englannillaan” madaltaa kynnystä ilmaista itseään vieraalla kielellä. Lontoossa nähty Mamma Mia! -musikaali jäi Nikon mieleen vahvasti, varsinkin sen moninaisen äänimaailman takia. ”Nyt Suomessa olen alkanut tutustua uusiin ihmisiin myös englanniksi. Ja matkailu Euroopassa alkoi kiinnostaa.” Hauskaa aikaa englanniksi Lontoon Madame Tussauds -vahakabinetin – missä vahanukkien lyhyys hämmästytti nuoria – ja muiden nähtävyyksien lisäksi Brightonin merenrantakaupungissa vietettiin hauskoja hetkiä uusien ystävien kanssa, englannin kielellä. ”Erilaisten sattumien kautta saimme lopuksi oman talon Brightonissa, joka kruunasi kyllä yhdessäolon vapaa-ajalla”, Pulli kertoo. Brightonin päivät täyttyivät elämyksistä. Brighton Pierillä pelattiin kolikkopelejä, Brighton Marinan alueella keilattiin ja vietettiinpä yksi aamupäivä Seven Sisters -jyrkänteille kiipeillessä. ”Tuliaisostoksillekin ehdimme hyvin, ja oli tosi mukava nähdä, miten itsenäisesti ryhmäläiset suoriutuivat ostosreissuista”, Pulli huomioi. Viimeisenä iltana ryhmä suuntasi Brighton Youth Centerille, missä he pääsivät tekemään graffiteja, pelaamaan biljardia, soittamaan, tanssimaan ja muuten vaan olemaan yhdessä. ”Nukkumaanmeno venyi tuona iltana melko myöhäiselle, kun pelasimme loppuillasta ja yöstä tuntitolkulla Kuka minä olen? -peliä majapaikassamme, juttelimme ja kuuntelimme musiikkia. Kukaan ei olisi halunnut leirin vielä loppuvan!” Tukilinja 3/2024 23 Apurahakohde Kiitos vielä Tukilinjalle tästä unelmien täyttymyksestä.
• Jos lapsi tai nuori ei pysty lukemaan itselleen sopivalla tavalla, voi ratkaisuna olla apuväline – niitä löytyy selkokielestä digitaalisiin viivaimiin ja monikanavaisiin kirjoihin. TEKSTI Sanni Purhonen KUVITUS Kaisa Leka TUKEA LUKEMISELLE Saavutettavuuskirjasto Celia Valtion erikoiskirjasto Celia tuottaa ja välittää äänija pistekirjoja sekä muita erikoisvalmisteisia kirjoja ja oppimateriaaleja. Sen kirjastopalvelut on tarkoitettu kaikille lukemisesteisille ympäri Suomen. Lainaaminen on ilmaista eikä todistusta lukemisesteestä tarvita. Asiakkaaksi voit rekisteröityä esimerkiksi kirjastossa tai koulussa. SAAVUTETTAVUUSKIRJASTO CELIAN Lukemisen tuki nyt -seminaarissa pohdittiin niin lukemisen apuvälineitä kuin lukuinnon kasvattamistakin. Se antoi tällaiselle kirjallisuuden ystävälle ja kirjoittajalle paljon ajattelemisen aihetta. Selvisi, että yleisimmin lukemisesteen aiheuttavat oppimisvaikeudet, lukivaikeudet, fyysiset toimintarajoitteet, kuten näkövamma, sekä erilaiset pysyvät tai tilapäiset sairaudet. Lukemista tuetaan eri tavoin toimintarajoitteisten henkilöiden kohdalla eri tavoin ja lukemisen apuvälineet ovat yhtä moninaisia. Kyse voi olla esimerkiksi sovelluksista, tietokoneen 24 Tukilinja 3/2024 helppokäyttöasetuksista, äänikirjoista, peleistä, pistekirjoituksesta tai selkokielestä. Lukeminen ja pääsy tiedon äärelle ovat joka tapauksessa kaikille kuuluvia ihmisoikeuksia. Apuvälineitä tarvitaan Varsinkin nuorelle ihmiselle ajatus näkyvän apuvälineen käytöstä voi tuntua hankalalta. Kun lukeminen mahdollistuu, se on kuitenkin upea asia, ja apuväline voi aiheuttaa jopa kateutta. Apuväline ei ole siitä hyötyvälle kirosana. Elämme tilanteessa, jossa Suomen Pisa-tulokset lukutaidossa ovat laskeneet viidenneksi
• eniten koko maailmassa. Olemme tippuneet kärkikahinoista jo 14. sijalle ja heikkojen lukijoiden määrä on jyrkässä kasvussa. Kansainvälisen PIRLS 2023 -lukutaitotutkimuksen mukaan 16 prosenttia suomalaisista neljäsluokkalaisista ei lukutaidoltaan enää yllä tyydyttävälle tasolle. 21 prosenttia kaikista peruskoululaisista opiskelee tällä hetkellä tehostetun tai erityisen tuen piirissä. Tästä kaikesta voidaan päätellä, että lukemisen apuvälineiden tarve on Suomessa suuri. Celiasta apua ja apuvälineitä Onko välineitä riittävästi tarjolla? Opettajien mukaan niitä on kouluikäisille tarjolla heikosti ja siksi niitä saatetaan yhä kehitellä omissa nurkissa. Lukemisen apuvälineet voivat myös olla maksullisia, mikä rajaa käyttäjäkuntaa. Seminaarissa toistui, että kouluihin ja markkinoille kaivataan paljon nykyistä enemmän selkokielistä oppimateriaalia. Opettajat kokevat nykyiset sähköiset oppimateriaalit liian sekaviksi sellaisille oppilaille, joilla on runsaasti tuen tarvetta, mutta tällä hetkellä selkokielistä oppimateriaalia saa lähinnä itse tekemällä. Tilannetta ei helpota vähälevikkisen laatukirjallisuuden ostotuen leikkaus, joka osuu myös selkokirjallisuuteen. Saavutettavuuskirjasto Celia onkin tärkeä tuki esimerkiksi opettajille ja kuntien kirjastoille. Celian pedagoginen asiantuntija Veera Kivijärvi toteaa, että joka kirjastossa joku tietää Celian. Sen palvelut ovat ilmaisia eikä diagnooseja kysytä. Verkostoituminen yleisten kirjastojen kanssa onkin onnistunut hyvin. Koulut ohjaavat Lapset tulevat Kivijärven mukaan palvelun piiriin usein koulun kautta, sillä Celian erikoisaineistoja, kuten digitaalisia Daisy-kirjoja tai yhdistelmäkirjoja, ei muualla tarjota. Koulujen ongelma niiden hyödyntämisessä on kuitenkin resurssien puute. ”Opettajilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta hyödyntää tietoa tai aikaa kehittää työtään. Monet opettajat eivät välttämättä tiedä myöskään lukemisen ilmaisista, tietokonepohjaisista apuvälineistä, kuten Wordin syventävästä lukuohjelmasta. Olisi hienoa, jos kouluissa olisi erikseen sovittu henkilö, joka vastaisi lukemisen apuvälineistä”, Kivijärvi visioi. Mistä lukuintoa nuorille? Seminaarin puheenvuoroista jäi ehkä parhaiten mieleeni Lotta-Sofia La Rosan kahdeksasluokkalaisia koskeva väitöstutkimus nuorten lukuhalusta ja erilaisten kirjatyyppien käytöstä. Sen viesti oli karu: Moniakaan nuoria lukeminen ei kiinnosta, ja vielä vähemmän se kiinnostaa, jos lukemisen mallia ei saa lähipiiristään. Lukemista saatetaan pitää aikaa vievänä, turhana tai jopa nolona. Tutkimukseen osallistuneista nuorista neljä viidestä ei puhunut koskaan kirjoista kavereidensa kanssa ja 40 prosenttia ei lukenut vapaa-ajallaan lainkaan. Kieltämättä sali täynnä lukemisen ammattilaisia kuunteli näitä tuloksia hiukan nieleskellen, vaikkei kovin yllättyneinä. Toivoa silti on, sillä myös lukemisesta, äänikirjoista ja esimerkiksi kielellisesti luovasta rap-musiikista kiinnostuneita nuoria löytyy. Monikanavaisuus käyttöön Seminaarin tärkeimpiä havaintoja oli, että iso osa lukemisen tuen tarvitsijoista hyötyisi monikanavaisesta avusta. Apuvälineistä parhaita ovat kirjat, joita voi lukea ja kuunnella samanaikaisesti, mikä usein helpottaa oppimista. Tämä on hyvä vinkki esimerkiksi nuoren lukuintoa pohtiville vanhemmille. Toimiviksi apuvälineiksi koetaan myös selkoaineistot sekä kustantajien sähköiset materiaalit ja sovellukset. Parhaat apuvälineet tukevat sekä teknisen lukutaidon kehitystä, luetun ymmärtämistä että lukemiseen motivoitumista. Tämä kertoo kirjallisuuden eri esitysmuotojen ja niiden yhdistelyn tärkeydestä. Esimerkiksi tekstiä ja sen selkomukautettua versiota ei tulisi asettaa vastakkain vaan nähdä, että kaikilla on oikeus lukea tavallansa. Äänikirjoja ja muita lukemisen muotoja Äänikirjojen esiinmarssissa on viime vuosina puhuttu suoranaisesta buumista. Painettujen kirjojen myynti on laskussa, mutta myös äänikirjamarkkina on tasoittunut. Celia tekee yhteistyötä kustantajien kanssa myös äänikirjojen osalta, mutta Veera Kivijärvi muistuttaa, että saavutettavuus on monien asioiden summa: ”Saavutettavuus tarkoittaa paljon muutakin kuin äänikirjoja, esimerkiksi kognitiivista saavutettavuutta, ruudunlukuohjelmia ja hahmottamiseen liittyviä asioita.” Selvitykseen pohjautuen Celia suositteleekin, että kustantajat alkavat tuottaa tukea tarvitseville oppilaille eriytettyjä oppimateriaalisarjoja. Myös muiden oppimista ja lukemista edistävien organisaatioiden ja toimijoiden täytyy jatkossa tunnistaa lukemisessaan tukea tarvitsevien tarpeita paremmin ja räätälöidä palvelunsa ne huomioiden. Runoilijana ja itsekin saavutettavuuden asiantuntijana uskon, että kun lukemisen muodossa tai toisessa on kerran saanut alkuun, ei sitä niin helposti tee mieli enää lopettaa. Lukemisen apuvälineitä Selkokieli Selkokieli on helppoa suomen kieltä ihmisille, joille yleiskieli on liian vaikeaa. Monia selkojulkaisuja saa netistä myös ilmaiseksi (selkokeskus.fi/selkojulkaisut/). Saavutettavat oppimateriaalit Kognitiivinen saavutettavuus tarkoittaa, että tuote tai palvelu on mahdollisimman helposti hahmotettavissa ja ymmärrettävissä. Puhesynteesija skannaussovellukset Puhesynteesillä tarkoitetaan toimintoa, jolla näytöllä oleva teksti muutetaan koneellisesti puheeksi. Skannaussovellukset ovat mobiilisovelluksia, joilla painettu teksti muunnetaan digitaaliseksi, jolloin sen fonttikokoa ja taustaväriä voidaan muuttaa helppolukuisemmiksi. Lukemispelit Kielellisiä taitoja harjaannuttavia pelejä ja pelillisiä tehtäviä. Lukukalvot ja viivaimet Fyysisiä tai digitaalisia apuvälineitä. Viivain asetetaan painetun tekstin kohdalle ja siirretään lukemisen tahtiin. Lukukalvon avulla voidaan tekstin taustaväri muuttaa lukijan näölle sopivammaksi. Pisteja taktiiliaineistot Pistekirjoitus on kohokuvamerkistö, jota luetaan sormin. Kohokuvat ovat kosketeltavia eli taktiiliaineistoja, joilla tarjotaan informaatiota fyysisistä objekteista ja ilmiöistä. Lapsille tarkoitetut koskettelukirjat välittävät tarinoita materiaalein, muodoin ja värein. Äänikirjat ja yhdistelmäkirjat Äänikirjalla tarkoitetaan ääneen luettua, yleensä digitaaliseen mp3-muotoon äänitettyä teosta. Yhdistelmäkirjoissa, kuten DaisyTrio -kirjoissa, on äänen lisäksi tekstiä ja kuvia. Tukilinja 3/2024 25 40 prosenttia tutkimukseen osallistuneista nuorista ei lue vapaa-ajallaan lainkaan.
• Iris Tenhunen 67 v., Helsinki. Ammatti Päätoimittaja, FM. Eläkkeelle Heinäkuussa 2024. 26 Tukilinja 3/2024 ”Lehdessä vammaisalan epäkohtiin on tartuttu rakentavasti aukomalla tilanteen solmuja ja etsimällä ratkaisuja”, kertoo Tukilinjan eläkkeelle jäävä päätoimittaja Iris Tenhunen.
• 28 vuotta sitten, keskellä 1990-luvun lamaa, Iris Tenhunen sai tehtäväkseen perustaa uuden lehden. Kysyimme, mitä vuodet Tukilinjan päätoimittajana ovat opettaneet. TEKSTI Jaana Vainio KUVAT Jussi Helttunen heenjohtajakaudeltaan Tenhunen nostaa esiin Tukilinja-säätiöön perustamisen vuonna 2017. ”Sen tavoitteena on varmistaa tukitoiminnan jatkuminen vaihtelevista varainhankintatilanteista riippumatta.” Lahjakkuuksia esiin Disability Day Art & Action -festivaalin eli DiDan tarkoituksena on nostaa vammaisia ja toimintarajoitteisia taiteilijoita suuremman yleisön tietoisuuteen. Ensimmäisen 5000 euron Vimma-palkinnon sai taiteilija Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen, joka edustaa suomalaista taidetta Venetsian biennaalissa tänä kesänä. 2014 sen sai Kalle Salonen, joka esiintyi viime kesänä Helsingin Juhlaviikoilla. ”Olemme mielestäni valinneet voittajat aika hyvin vuosien varrella. Vuonna 2015 palkinnon sai Suomea myöhemmin Euroviisuissakin edustanut Pertti Kurikan Nimipäivät -yhtye ja pari vuotta sen jälkeen sarjakuvapiirtäjä Kaisa Leka. Hänet palkittiin sittemmin muun muassa Puupäähattu-palkinnolla”, raadissa alusta asti mukana ollut Tenhunen kertoo. Vammaisasioille näkyvyyttä ”Vammaisten asioita on poliittisesti haastavaa ajaa, sillä niillä ei saa medianäkyvyyttä. Päätimme muuttaa tilannetta tuomalla julkisuuteen vammaisalalta löytyvää lahjakkuutta. Hyvä hetki tähän on vammaisten päivä, jolloin valtamediassakin on aihepiiriin kiinnostusta.” Tenhunen myöntää, että ensimmäiset vuodet tapahtuman kehittämisessä olivat työläitä. Varat olivat vähissä, kunnes ideat löivät kunnolla läpi ja mukaan saatiin verkosto vammaisjärjestöjä, museoita ja taidealan järjestöjä. ”Nykyisin DiDan päätapahtumaa voi seurata myös netin kautta, joten vammaisten tuottamaa kulttuuritarjontaa voi kokea helposti ympäri Suomea. Kyseessä onkin paitsi tärkeä myös hyvin saavutettava tapahtuma.” Toimitusneuvosto apuna Lehden alkutaival oli tuoreelle päätoimittajalle hektistä aikaa. Tenhunen teki lehden aluksi lähes kokonaan itse ulkoasua myöten. Myöhemmin hän otti vastuun myös apurahatoiminnan kehittämisestä ja oli mukana luomassa säätiölle Tukilinjan nykyisiä apurahatyyppejä. Vaikka Tenhunen on ollut lehden toimituksen ainoa vakituinen työntekijä, ei hänen ole tarvinnut alkuvuosia lukuun ottamatta tehdä lehteä yksin. Siitä kiitos kuuluu freelancetoimittajille, joista pisimpään mukana olleet ovat tehneet lehteä jo viitisentoista vuotta. E lettiin vuotta 1996, kun eräs työpaikkailmoitus kiinnitti Iris Tenhusen huomion. Uusi yhdistys oli perustamassa varainhankintaa varten tukilehteä ja etsi sille päätoimittajaa. Aiemmin muun muassa Uudessa Suomessa ja pienessä aikakauslehtikustantamossa työskennellyt Tenhunen kiinnostui heti ja oli valmis tarttumaan haasteeseen. ”Kyseessä taisi olla ensimmäisiä laman jälkeen Journalisti-lehdessä julkaistuja työpaikkailmoituksia”, Tenhunen muistelee. Vaikka Tukilinja-lehti on vuosien varrella sekä vakiinnuttanut paikkansa lukijoiden sydämissä että kasvattanut levikkiään, oli alkutaival Tenhusen mukaan tuulinen. ”Ilmapiiri lehteä kohtaan oli vammaisalalla aluksi epäilevä. Tilanne kuitenkin rauhoittui, kun aloimme jakaa apurahoja.” Yhteistyötä Kynnys ry:n kanssa Kotimaista kirjallisuutta opiskelleen Tenhusen ura toimittajana oli painottunut kulttuuriaiheisiin ennen Tukilinjan perustamista. Niinpä hän perehtyi tilanteeseen ja aloitti haastattelemalla vammaisten oikeuksia puolustavaa Kalle Könkkölää. Nyt jo edesmennyt Könkkölä veti perustamaansa Kynnys ry:tä vuoteen 2018 asti. ”Kalle oli älykäs ja herkkävaistoinen ihminen. Tuntui, että ymmärsimme toisiamme. Itselläni oli tuon tapaamisen jälkeen kirkkaampi näkemys vammaisten tilanteesta.” Tämä poiki vuosien myötä myös läheistä yhteistyötä: Kynnyksen jakamaa ja Tukilinjan rahoittamaa vammaiskulttuuripalkinto Vimmaa on jaettu vuodesta 2009 lähtien vuosittain Tukilinjan ja vammaiskulttuurijärjestöjen perustamalla DiDa-festivaalilla. Toisena merkkipaaluna yhdistyksen puTukilinja-lehden päätoimittajana Tenhunen on päässyt aitiopaikalta seuraamaan vammaisalan kehitystä lähes 30 vuoden ajan. VAHDINVAIHTO TUKILINJASSA
• Heistä on muodostunut lehden suunnitteluun aktiivisesti osallistuva toimitusneuvosto. ”Olen onnekas, että löytyi näin hyviä tyyppejä. Kalle Könkkölä sanoi aikoinaan: ”Ei mitään meistä ilman meitä” ja tämä on ollut myös meidän ohjanuoramme. Monella freelancereistamme oli jo entuudestaan vankkaa, omakohtaista tuntemusta vammaisalasta, ja he tuovat hyviä näkökulmia juttuihin.” Ennakkoluulot syvällä Tukilinja-lehden päätoimittajana Tenhunen on päässyt aitiopaikalta seuraamaan vammaisalan kehitystä lähes 30 vuoden ajan. Vaikka muutokset tapahtuvat hitaasti, on tilanne kuitenkin mennyt eteenpäin. ”EU on ollut loistava asia suomalaisen vammaisen kannalta. Sieltä, niistä pahamaineisista direktiiveistä ja hankkeista, on saatu virikkeet lainsäädännön ja yhteiskunnan kehittämiseen yhdenvertaisemmaksi. Tällä hetkellä esimerkiksi monien digipalvelujen nettisivut ovat huonosti näkövammaisten saavutettavissa, mutta EU:n esteettömyysdirektiivin myötä tilanne on muuttumassa”, Tenhunen iloitsee. Tekemistä riittää jatkossakin, sillä ihmisten ennakkoluulot ovat niin kulttuuriin juurtuneita, ettei ongelmia aina edes tiedosteta. Yhdenvertaisuus ei vieläkään täysin toteudu, vaikka kaikilla pitäisi olla mahdollisuus kouluttautua, päästä työelämään, harrastaa sekä päästä keskeisiin palveluihin ja tapahtumiin. ”Tuntuu, että yhteiskunta on edelleen vanhassa moodissa, tällä hetkellä ehkä jopa ottamassa askeleita taaksepäin. Varsinkin työelämässä tarvittaisiin isoa liikahdusta. On hyvä myös muistaa, että yksi osallistumiseen vaikuttava tekijä on hinta – vammaistuilla ei paljon harrasteta, vaikka harrastuspaikka olisikin esteetön.” Mökkeilyä ja linturetkiä Jos Tenhusen vuodet Tukilinja-lehden ruorissa ovat olleet vauhdikkaita, eivät kesällä siintävät eläkepäivätkään yksitoikkoisia tule olemaan. Pehmeänä laskuna uuteen elämänvaiheeseen toimii kahden viikon loma, jonka hän viettää hyvän ystävän kanssa kiertelemällä Yhdysvaltojen koillisrannikolla. Yhtenä tukikohtana Suomessa tulee toimimaan mökki, jota Tenhunen kertoo rakennelleensa ja varustelleensa eläkevuosia varten jo parikymmentä vuotta. ”Laiturin päässä on kaksi penkkiä vastakkain, siellä voi nauttia kauniista päivästä lukien tai saunaillasta lasten ja ystävien kesken.” Luonto on lähellä Tenhusen sydäntä. Pojan kanssa käydään syksyisin sienestämässä. Hän käy myös säännöllisesti linturetkillä, kuten Porkkalanniemellä seuraamassa lintujen kevätmuuttoa. ”Se on kiva harrastus, sillä luonnossa liikkumisen lisäksi oppii koko ajan uutta. Olen onnistunut bongaamaan maakotkan ja kuningaskalastajan lisäksi viimeksi huuhkajan, joka tuli tammikuussa vastaan Suomenlinnan telakka-alueella.” Taidetta ja kirjoittamista Tenhunen kertoo elävänsä ”kulttuurikuplassa” – hän rakastaa klassista musiikkia ja kuvataidetta. Eläkkeellä onkin aikaa käydä konserteissa ja näyttelyissä. Lukemisen lisäksi Tenhunen on aina nauttinut kirjoittamisesta ja onkin jo pidemmän aikaa kirjoittanut tavoitteellisesti myös vapaa-ajallaan. Eläkkeellä tällekin harrastukselle on enemmän aikaa. ”Lehti on kuitenkin se toimittajan oma hiekkalaatikko ja on ollut etuoikeus, että on päässyt toteuttamaan omia ideoita. Uskon, että sitä voi tulla ikävä.” 28 Tukilinja 3/2024
• HYVÄN MIELEN RESEPTI Karvisen kesäinen lohipasta Tukiyhdistys Karvinen Helsingin Malmilla on kodikas matalan kynnyksen kohtaamispaikka mielenterveystoipujille ja heidän läheisilleen. Kaikki ovat tervetulleita Karviseen juuri sellaisina kuin ovat. Sinne voi poiketa kahville ja lukemaan päivän lehtiä. Karvisessa saa vertaistukea, ja jos haluaa, voi myös osallistua monenlaiseen toimintaan. Näin aamupäivällä Karvisen olohuoneessa tuoksuu vielä aamukahvi, ja keittiön radiosta kuuluu hiljaista musiikkia. Kokit Johnny Björninen ja Tommi Kekola valmistelevat päivän lounasta. Sosiaaliohjaaja Minka Lindy kertoo, että Karvisen edullinen lounas on tärkeä osa toimintaa. Se on monelle päivän ainoa lämmin ateria, ja yhteisen pöydän ääressä voi halutessaan jutella tuttujen kanssa. Jotkut ehkä muistavat, että ahkeran käytön seurauksena keittiön vanha liesi alkoi osoittaa hajoamisen merkkejä. Tukilinjan apurahalla Karviseen saatiin uusi liesi, joka on juuri sellainen kuin Björninen ja Kekola halusivat. Nyt nämä keittiövelhot tekevät niin hyvää ruokaa, että Karvisen asiakkailla ei ole vain yhtä suosikkiruokaa. “Joo, ei ole semmoista”, sanoo Björninen, “se vaihtelee täysin.” Kekola jatkaa: “Nykyään ei voi sanoa mitään tiettyä ruokaa.” Yksi suosituimmista lounaista on kuitenkin lämminsavulohipasta. Björninen ja Kekola antavat mielellään reseptin Tukilinjan lukijoille. He suosittelevat tarjoamaan pastan marinoidun punasipulin kera. “Sen happo leikkaa kivasti sitä kermaisuutta ja tekee siitä vähän kevyemmän oloista. Vaikkei olisi kalan ystävä, niin tästä yleensä tykkäävät kaikki.” TEKSTI JA KUVAT Riitta Skytt Lämminsavulohipasta ja marinoitua punasipulia AINEKSET: 250 g tagliatellea 1 salottisipuli voita tai öljyä kuullottamiseen 2 dl ruokakermaa 2 rkl hienonnettua persiljaa 1 tl hienonnettua tilliä 300 g lämminsavulohta 1 tl suolaa Ripaus mustapippuria Salkopapuja halutessa NÄIN VALMISTAT: 1. Keitä pasta pakkauksen ohjeen mukaan. Valmista sillä aikaa kastike. 2. Hienonna persilja ja tilli. Laita sivuun. 3. Hienonna sipuli ja kuullota se voissa tai öljyssä. 4. Lisää pannulle kerma ja sekoita. 5. Mausta suolalla ja pippurilla. 6. Revi savukala ja lisää kastikkeeseen. Sekoita kevyesti. 7. Lisää yrttisilppu. Sekoita kevyesti. 8. Valuta pasta. Ota hieman keitinlientä talteen. 9. Jos kastike on liian paksua, ohenna sitä tilkalla keitinlientä. 10. Kaada pasta isoon kulhoon, lisää kastike ja sekoita kevyesti. 11. Koristele halutessasi vihreillä pavuilla. Voit myös annostella pastan suoraan lautasille ja lusikoida päälle kastiketta. Marinoitu punasipuli AINEKSET: 2 punasipulia 2 rkl sokeria ½ tl rouhittua mustapippuria ½ tl suolaa 0,5 dl punaviinietikkaa 0,5 dl rypsiöljyä 0,5 dl vettä NÄIN VALMISTAT: 1. Kuori ja viipaloi sipulit. 2. Asettele sipulirenkaat laakeaan kulhoon. 3. Ripottele päälle sokeri ja mausteet. 4. Lisää etikka, öljy ja vesi. Sekoita. 5. Peitä kelmulla. Nosta jääkaappiin marinoitumaan yön yli. Keittiövelhot Johnny Björninen ja Tommi Kekola loihtivat herkullista ja ravitsevaa kotiruokaa Tukiyhdistys Karvisen asiakkaille. Tukilinja 3/2024 29
• TEKSTI Iris Tenhunen KUVA Mika Levälampi TUKILINJA-LEHDEN PÄÄTOIMITTAJANA on huhtikuun alusta alkaen toiminut Jaana Vainio, 45. Työn lehden parissa hän aloitti lehden digisiirtymää valmistelevana toimituspäällikkönä jo vuoden alussa. Takana on jo muutama kuukausi uutta työkenttää, joten on aika kysellä, miten työ ja tekijä ovat kohdanneet toisensa. Missä tehtävissä olet aiemmin mediassa työskennellyt? ”Olen työskennellyt muun muassa yleistoimittajana paikallislehdessä, terveysja hyvinvointialaa seuraavana toimittajana iltapäivälehdessä, toimituspäällikkönä ravintola-alan ammattilehdessä ja digituottajana Apu-lehdessä. Juttujeni aiheena on ollut kaikki viihteestä sotauutisiin ja terveyteen. Sen ansiosta solahdan helposti erilaisiin tehtäviin.” Mikä innosti sinua hakeutumaan Tukilinjaan? ”Työn monipuolisuus ja mahdollisuus käynnistää lehden digitalisoituminen. Voin hyödyntää tässä aiempaa työkokemustani printistä ja netistä. Sekin innosti, että pääsen suunnittelemaan lehden lisäksi kokonaan uutta nettisivustoa.” ”Tähän saakka olen työskennellyt isoissa lehtitaloissa, nyt on mahdollisuus katsoa alaa eri vinkkelistä ja antaa samalla panos tärkeään toimintaan.” Onko toimintarajoitteisuuden maailma sinulle ennestään tuttu? ”Asun alueella, jossa toimii yksi Suomen suurimmista erityiskouluista, joten vammaisuus on ollut osa arkeani lapsesta saakka.” ”Pitkäaikaissairauksien maailmaan tutustuin omakohtaisesti helmikuussa 2023 saamani long covid -diagnoosin myötä. Liikunnalla on ollut iso rooli elämässäni, mutta alussa oli hetkiä, jolloin en meinannut jaksaa kävellä edes kilometriä. Onneksi minulla oli kuitenkin sen verran voimia, että jaksoin etsiä avukseni parhaat asiantuntijat. Siitä kuntoutuminen lähti ja koko ajan mennään parempaan suuntaan. Jos tauti on jotain opettanut, niin pitkäjänteisyyttä ja kuuntelemaan omaa kehoa.” Tämä on ensimmäinen päätoimittamasi lehti. Miltä tuntui astua puikkoihin? ”Jännittävältä! Työ on tuttua, mutta samalla erilaista, kun työrooli on uusi. Aloittaminen tuntui kuitenkin loppujen lopuksi luontevalta ja helpolta. Siitä iso kiitos kuuluu edelliselle päätoimittajalle ja toimitusneuvostolle.” Tukilinja-lehteä uudistetaan parhaillaan, miksi? ”Etenkään nuoremmat lukijat eivät kaikki ole enää printin käyttäjiä. Haluamme tarjota heille Tukilinjan tavalla, jolla he mediaa muutenkin käyttävät. Lehteä voi siis jatkossa lukea myös kännykällä.” ”Digilehti mahdollistaa myös nopeamman reagoinnin alan tapahtumiin ja runsaamman sisällön kaikille tilaajille. Näin se palvelee lukijoita myös printtilehden ilmestymiskertojen välillä.” Millaisen suhteen haluat muodostaa lehden lukijoihin ja tukijoihin? ”Vuorovaikutteisen ja kuuntelevan. On tärkeää saada teiltä lukijoilta tässä muutosvaiheessa palautetta ja toiveita. Suunnittelemme lukijatutkimusta ja printtilehteäkin tullaan tarpeen mukaan uudistamaan. Juttutoiveet ja -vinkitkin ovat tervetulleita!” Millaisena näet Tukilinjan viiden vuoden kuluttua? ”Lehti on vahvistanut rooliaan vammaisten ja pitkäaikaissairaiden äänenkannattajana. Sillä on iso rooli jo ennestään ja se on tehnyt hyvää vaikuttamistyötä. Nyt on kuitenkin pakko olla hereillä ja reagoida median jatkuvaan muutokseen.” Miksi Tukilinjaa kannattaa tilata ja tukea? ”Lehden kautta voit seurata, mitä vammaisalalla tapahtuu ja ketkä apua tarvitsevat. Pyrimme auttamaan ennen kaikkea väliinputoajia, jotka eivät saa apua muualta.” ”Alan ammattilaiset tekevät meillä apurahapäätökset, ja niiden tarve arvioidaan tarkasti. Tukilinjan toiminta on myös läpinäkyvää: kerromme lehdessä avoimesti, mihin rahat on käytetty.” Sitten muutama henkilökohtaisempi kysymys: Minkä taidon haluaisit osata? ”Leuanvedon! Avustettuna se onnistuu jo hyvin, mutta vielä on matkaa leuanvetoon ilman kuminauhaa. Tähän liikkeeseen törmää etenkin liikuntavaikuttajien somessa, ja siksi se tulikin ensimmäisenä mieleen.” Kuka tai mikä on muuttanut elämäsi? ”Toimittajuus. Olin vielä lukiossa superujo ja jännitin esimerkiksi esitelmien pitämistä todella paljon. Äidinkielen opettaja suositteli minulle alaa ja ajatus jäi kytemään, sillä pidin jo tuolloin kirjoittamisesta. Nykyään en enää hirveän helposti jää sanattomaksi!” Mikä on lempipaikkasi? ”Rakastan lämpöä, aurinkoa ja merta, paikalla ei ole niin väliä.” Hyödyllisin rutiinisi? ”Säännöllinen liikunta ja syöminen. Minusta pystyy kuulemma lounasaikaan tarkistamaan kellon.” Minkä neuvon antaisit nuoremmalle itsellesi? ”Suorita vähän vähemmän. Ehdit vielä!” Tukilinja siirtyy digiaikaan ”Pian voit lukea Tukilinjaa myös kännykällä”, lupaa uusi päätoimittaja Jaana Vainio. 30 Tukilinja 3/2024 Jaana Vainio 45, Helsinki. Työ Tukilinja-lehden päätoimittaja. Harrastukset Liikunta, lukeminen ja matkustelu.
• Tukilinja 3/2024 31 Tukilinja muuttaa maailmaa Tukilinja-lehti vaikuttaa asenteisiin kertomalla vammaisena elämisen haasteista ja yhteiskunnan kehitystarpeista. Muutamme maailmaa myös vaikuttavuuteen tähtäävillä apurahoilla. Suomen Paralympiakomitean kanssa jaamme keväisin ja syksyisin liikuntaharrastukseen kannustavia Starttistipendejä. Kulttuurielämän yhdenvertaisuutta tuemme osallistumalla vammaisten päivää 3.12. juhlivan vammaiskulttuurifestivaali DiDan ( Disability Day Art & Action) tuottamiseen. Siellä jaettavaan kulttuuripalkinto Vimmaan kuuluu 5000 euron työskentelyapuraha Tukilinjalta. Tuemme yhdenveroisuutta edistävää vammaistutkimusta ja jaamme merkittäviä Vuoden Toimija -apurahoja vauhdittamaan innovatiivista vammaistoimintaa. Muuta maailmaa kanssamme ja ehdota seuraavaa Vuoden Toimijaa 30.10. mennessä! Voimmeko auttaa sinua? 1. Minulla on toimintarajoite, joka johtuu sairaudesta tai vammasta. 2. Haluan päästä opiskelemaan / töihin / toimintaan! 3. Onnistuakseni tarvitsen jotain, mihin minulla ei ole varaa. Jos sait kokoon kolme ruksia, kannattaa tutustua apurahan hakuohjeisiin nettisivuillamme www.tukilinja.fi/ apurahat TUKILINJAN APURAHAT AUTTAVAT OSALLISTUMAAN! TUKILINJAN APURAHAT ON tarkoitettu tukemaan vähävaraisten, toimintarajoitteisten ihmisten osallistumista yhteiskuntaan. Niillä edistetään koulunkäyntiä, opintoja, harrastamista ja työllistymistä. Apurahoja voivat hakea sekä yksityishenkilöt että yhteisöt ympäri vuoden. ALKUUN PÄÄSET TUTUSTUMALLA hakuohjeisiin nettisivuillamme osoitteessa www.tukilinja.fi. Sieltä löydät myös vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin. Mikäli kysyttävää jää, voit ottaa yhteyden apurahatoimintaan: apurahat@tukilinja.fi | p. 09-4155 1508 LISÄTIETOA: Hakuohjeet apurahoihin löytyvät osoitteesta www.tukilinja.fi osiosta Apurahat.
• Tukipointti Teksti: Salla Salmela apurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) Merkityksellisen toiminnan tukeminen usein myös otetaan erilaisia rooleja, mikä voi laajentaa minäkuvaa. ITSELLE MERKITYKSELLISEN toiminnan tärkeyden omassa elämässään huomaa usein vasta sitten, kun siihen ei enää ole mahdollisuutta. Toiminnan esteeksi voi muodostua esimerkiksi sairaus tai vamma, tai sen aiheuttamat taloudelliset haasteet. Kykenemättömyys osallistua mielekkääseen toimintaan voi heikentää hyvinvointia ja rajoittaa käsitystä itsestä. Henkilölle, jonka toimintamahdollisuudet ovat kaventuneet, pienikin toiminnallisuuden edistämiseen suunnattu tuki voi rikastuttaa elämää. Se, mikä koetaan merkityksellisenä toimintana, on yksilölähtöistä. Tämän takia myös kohteet, joihin tukea haetaan, ovat vaihtelevia. Tukilinjan apurahoilla tuetaan sekä tuottavaa toimintaa, kuten työntekoa ja opiskelua, että palkitsevaa toimintaa, kuten harrastuksia. Näiden toimintojen tukeminen voi palvella erilaisia tarkoituksia ihmisten elämässä. Tuottavan toiminnan tukeminen voi auttaa ihmistä tuntemaan itsensä tarpeelliseksi ja osaksi yhteisöä tai yhteiskuntaa. Palkitsevan toiminnan tukeminen voi puolestaan tukea palautumista ja tuoda elämään mielekästä sisältöä. TUKILINJAN APURAHOILLA tuetaan toiminnallista oikeudenmukaisuutta eli yksilöiden oikeutta osallistua itselleen merkitykselliseen toimintaan toimintakyvyn rajoitteistaan huolimatta. Tukitoiminnan koordinaattorin työssä olen päässyt tutustumaan laaja-alaisesti siihen, minkälaisia toiminnallisia mielenkiinnon kohteita ja tavoitteita ihmisillä on, mutta toisaalta myös siihen, minkälaisia toiminnallisia esteitä he kohtaavat elämässään. Toimintaterapeuttina tämä on ollut hyvin antoisaa ja kasvattanut omaa ymmärrystäni toiminnan merkityksestä ja tärkeydestä. Salla Salmela Tukilinjan tukikoordinaattori ALOITIN TYÖT TUKILINJA-SÄÄTIÖSSÄ tukitoiminnan koordinaattorina tammikuussa. Ennen nykyistä työtäni työskentelin toimintaterapeuttina nuorisopsykiatrialla. Toimintaterapeutin työssä tuetaan ihmisten aktiivista toimijuutta heidän omassa elämässään, mikä on myös Tukilinjan apurahatoiminnan keskeinen tavoite. Onkin ollut mielenkiintoista päästä työskentelemään tämän aiheen parissa hieman eri näkökulmasta käsin. Toiminta rakentaa sitä, millaisena ihminen näkee itsensä. Sen avulla ollaan yhteydessä muihin ihmisiin, saadaan pystyvyyden kokemuksia, rentoudutaan ja kehitetään itseä. Erilaisissa toiminnallisissa konteksteissa Toimit uksen valinta Kykenemättömyys osallistua mielekkääseen toimintaan voi heikentää hyvinvointia. Computer Program Unit Oy DURAT OY Energiaa Arkeen Oy Fit Kurikka Fysiopalvelu Easymove Oy Hammaslaboratorio Veli-Matti Heikkilä Oy Harjunpään teräsrakenne Oy Himax Lkv Oy Kardisan Oy Keuruskopio Oy Kiinteistöhuolto Määttä Oy Kindermaa Oy Uudet Yritysystävät Kotopalvelut Kotisi Parhaaksi Oy Kuiber Oy Maarakennus Utriainen Oy M & A ABBORRE OY Martinselkosen Matkailu Oy Medi-Vaahtera OY Millstream Oy Nettiputti Oy Personal Trainer Marina Wallenstjerna Pirkan Kokemustaito Planira Oy Psykoterapiapalvelut Mauri Sivonen Puritas-passit Puuttuva Eksponentti Oy Päijät-Hämeen Tilitoimisto Oy QAutomate Oy RemaTipTop Oy SITI -OPTIIKKA OY Suunnittelutoimisto Rusttet Oy Tmi Mikko Hallikainen Wiik Trafik 32 Tukilinja 3/2024
• Tukilinja 3/2024 33 KIRJAVINKKI / TEKSTI Sanni Purhonen NUMMIROMANTIIKKAA YSTÄVYYKSIEN TARINA TERAPEUTTINI JA MINÄ OMAISHOITAJAN KARU ARKI Toimit uksen valinta Milja Sarkolan kirjassa tavoitetaan kaikille tunnistettavia häpeän tunteita ja arjen inhimillisiä turhia huolia. MILJA SARKOLA: PSYKIATRINI Romaani. Suom. Teos 2024. 157 s. Milja Sarkolan uuden romaanin kertojalla on pinnalta elämässä kaikki hyvin. Työ kulttuuripiireissä on mielenkiintoista. Uusi parisuhde toimii ja lastenhoito vanhan kumppanin kanssakin sujuu ongelmitta. Silti jokin kalvaa ja minäkertoja päätyy hakemaan lausuntoa psykiatrilta. Vastaanottokäynneillä etsitään perimmäisiä syitä ongelmille. Samanaikaisesti kertoja luo omassa mielessään fantasian psykiatrista, tämän porvarillisesta elämästä, rakastavasta puolisosta ja ystävistä. Siihen verrattuna potilaan oma elämä ei-heterosuhteessa tuntuu äkkiä jotenkin omituiselta. Sarkolan tiiviin romaanin asetelma saattaa alkuun vaikuttaa väsyttävältä navankaivelulta. Pian päähenkilön ja psykiatrin todellisuudet kuitenkin sekoitetaan sivuilla moniäänisesti ja humoristisesti. Kirjassa tavoitetaan niin kaikille tunnistettavia häpeän tunteita kuin arjen inhimillisiä turhia huolia. Tämä ei todellakaan ole terapiakirjallisuutta sanan tylsässä merkityksessä. KAISA VIITALA: KLAANIN VIERAANA Romaani. Otava 2024. 460 s. Arvostetun lontoolaisperheen tytär Agnes kohtaa kiivaan ylämaalaispäällikkö Fingal MacTorrianin tanssiaisissa 1700-luvun Skotlannissa. Jakobiittikapinallinen ei tee tyttöön välitöntä vaikutusta eikä Agnes paljon muutenkaan tanssahtelisi, sillä hän on aikansa termein ilmaistuna raajarikko. Heti vaikuttaa selvältä, että toisiaan kyräilevän kaksikon välille on syntyvä romanssi. Kaisa Viitalan viihdyttävä tarina aloittaa Nummien kutsu -sarjan. Se tuo oitis mieleen Outlander-hitin ja vastaavat suositut historiaa hyödyntävät kertomukset. Viitala on historiantutkija ja itse liikuntavammainen henkilö. Tämä kaikki lisää uskottavuutta siihen, millä tavoin suhtautumista vammaiseen nuoreen naiseen ja ihmisten turhauttavia ennakkoluuloja on kirjassa kuvattu. Kirjailija onkin todennut, että osin vammaisten kohtaamat nurjat asenteet ovat vieläkin samankaltaisia kuin kaukaisina aikoina. Agnes on keskimääräistä kiinnostavampi sankaritar, jonka vaiheita moni jaksaa varmasti jännittää kohti kertomuksen seuraavia osia. MINNA LINDGREN: SOTEORPO Romaani. Teos 2024. 160 s. Eläköitynyt entinen kunnanjohtaja Markku Umpivaara alkaa käyttäytyä oudosti. Aiemmin mukava mies pelaa, käy vieraissa ja mikä pahinta, muuttuu aggressiiviseksi. Vaimo Pirjo yrittää ymmärtää tilannetta, mutta on jo päätymässä eroon, ennen kuin puoliso saa Alzheimer-diagnoosin. Pirjosta tulee omaishoitaja, jota ei uudenkarhean hyvinvointialueen resurssipulassa ja pandemian keskellä auta juuri kukaan. Hän jää yksin yhä pahemmin oireilevan miehensä oikkujen armoille. Teoksen nokkelaa nimeä sekä Umpivaara-sukunimeä lukuun ottamatta hauskuudestaan tunnetun Minna Lindgrenin romaanin huumori on tällä kertaa pikimustaa. On helppo uskoa, ettei omaishoitajan arjessa ole juuri nauramista. Pian Pirjo alkaa epäillä omaa mielenterveyttään. Selvää on, ettei tällaisen tarinan loppu tule olemaan onnellinen. Täysin Pirjon näkökulmasta kuvattu kokonaisuus on karu, mutta tavoittaa samalla monia tunnistettavia ongelmia yhteiskunnassamme. GIANNI SOLLA: YSTÄVYYDEN OPPIMÄÄRÄ Romaani. Suom. Helinä Kangas. Otava 2024. 256 s. Davide on sikafarmarin ontuva poika vuonna 1942, Italiassa Tora e Piccillin pienessä kylässä. Väkivaltainen fasisti-isä haaveilee jälkikasvustaan elinkeinon jatkajaa, mutta herkällä pojalla on aivan toisenlaisia pyrkimyksiä. Daviden ystävä Teresa tukee häntä. Kun kylään saapuu juutalaisia peltotyöläisiä, monenlaiset jännitteet nousevat pintaan. Davide ja myöhemmin Teresa kuitenkin tutustuvat uuteen tulokkaaseen Nicolasiin, joka auttaa Davidea lukemaan. Kirjallisuuteen tutustuminen avaa hänelle täysin uuden todellisuuden. Pian kasassa on kolmiodraaman ainekset. Tarinan edetessä nuoruuden viattomuus karisee ja ystävysten tiet eroavat. Ystävyyden oppimäärä etenee sujuvasti, historiallinen ajankuva ja tunnelma tempaavat mukaansa. Daviden vammaisuus jää teoksessa vertauksen tasolle, väliaikaiseksi esteeksi. Silti päähenkilöiden kohtalosta välittää ja heidän toivoo löytävän takaisin toistensa luokse.
• Kesä tuo elokuviin flamencoa ja suuria tunteita. Matkalla mielen sopukoihin 34 Tukilinja 3/2024 LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT KESÄ ILMAN KEVÄTTÄ 31.5. Teattereihin on juuri saapunut ohjaaja Nuri Bilge Ceylanin eeppinen draama. Opettaja Samet (Deniz Celilo?lu) työskentelee koulussa Itä-Anatolian maaseudulla, mutta kaipaa Istanbuliin. Kun rakkauskirje hänen suosikkioppilaaltaan takavarikoidaan, alkaa peruuttamaton tapahtumaketju. Tarinan keskeisessä osassa on toinen opettaja Nuray (Merve Dizdar), joka sattuu olemaan liikuntavammainen. SANTA SANGRE 7.6. Miltei katatonisessa tilassa oleva nuori Fenix viruu vankina mielisairaalassa. Ryhmämatkalla hän kohtaa naisen menneisyydestään. Järkytys antaa Fenixille sysäyksen paeta parantolasta löytääkseen uskonnollista kulttia johtavan äitinsä. Alejandro Jodorowskyn 35 vuotta täyttävä moderni mestariteos saa vihdoin virallisen Suomen ensi-iltansa. KINDS OF KINDNESS 5.7. Ohjaaja Yorgos Lanthimosin uutuus rakentuu kolmesta osasta. Se kertoo miehestä, jolla ei ole valinnanvapautta, poliisista, jonka merelle kadonnut vaimo palaa takaisin täysin muuttuneena ja naisesta, joka on päättänyt löytää erään erityiskykyjä omaavan ihmisen. HILJAINEN PAIKKA: PÄIVÄ YKSI 5.7. Hiljainen paikka -elokuvasarjan esiosa sijoittuu avaruusolentojen saapumisen alkuun ja New Yorkiin. Viittomakieli on hyödyksi todellisuudessa, jossa on oltava päästämättä ääntäkään. Ohjauksesta vastaa Michael Sarnoski. INSIDE OUT – MIELEN SOPUKOISSA 17.7. Kelsey Mannin ohjaama huippusuositun animaation jatko-osa asettuu tunteiden tasapainon jo kerran löytäneen teinitytön Rileyn mieleen sillä hetkellä, kun hänen päämajassaan käynnistyy suuri urakka. Ilo, Suru, Kiukku, Pelko ja Inho eivät tiedä, mitä pitäisi ajatella, kun kuvioihin ilmestyy Ahdistus ja koko joukko muita uusia tunteita. DEADPOOL & WOLVERINE 26.7. Kesän odotetuimmassa toimintaseikkailussa arpinen Wade Wilson eli voittamaton Deadpool (Ryan Reynolds) kohtaa omista vaivoistaan toipuvan pitkäkyntisen Wolverinen (Hugh Jackman). Ohjaajan paikalla on tällä kertaa Shawn Levy. SPIDER-MAN: ACROSS THE SPIDER-VERSE Hämähäkki-ihmisten kansoittamassa multiversumissa Miles Moralesin (ääniroolissa Shameik Moore) on määritettävä uudelleen sankaruus. Joaquim Dos Santosin, Kemp Powersin ja Justin K. Thompsonin ohjaamassa tarinassa pienessä mutta merkittävässä roolissa on liikuntavammainen Sun-Spider (eli Charlotte Webber). Myös hahmon ääninäyttelijä Danielle Perez käyttää pyörätuolia. VIAPLAY. MY ONI GIRL Tomotaka Shibayaman anime-elokuva kertoo lukiossa opiskelevasta Hiiragi Yatsusesta, jolla on vaikeuksia saada ystäviä. Eräänä kesäpäivänä hän tapaa Tsumugin, sarvekkaan demonitytön, joka etsii äitiään ihmismaailmasta. Netflix. LA SINGLA 6.6. Antonia Singla kuuroutui lapsena ja oppi tanssimaan aistimalla musiikin värähtelyjä sekä imitoimalla rytmiä. Paloma Zapatan dokumentti (La Singla, 2023) vie matkalle etsimään kauan sitten kadonnutta flamenco-kuuluisuutta. Teema Fem sekä YLE Areena. Sodankylän elokuvajuhlia (12.– 16.6.) vietetään jo 39. kertaa. Festivaalilauantain kinokonsertissa nähdään Charles Vanelin ohjaama Dans la nuit (1929). Ainoaksi jääneessä ohjaustyössään Vanel myös näyttelee pääosaa miehenä, joka karmean onnettomuuden seurauksena joutuu piilottamaan haavoittuneet kasvonsa metallinaamion taakse. NETTIELOKUVAT FESTIVAALIT TV-ELOKUVAT Toimit uksen valint a
• Välinevinkki Apuväline: Infrapunalämpömittari Edustaja: www.tokmanni.fi TEKSTI JA KUVA: Clas von Bell Tukilinja 3/2024 35 RUUDUSSA / TEKSTI Pinja Eskola TABU MTV-KATSOMO/MTV Saako vammaisille nauraa? Kuka saa ja millä ehdoin? Tätä kysyy näyttelijä Pekka Strang, joka pyrkii tekemään vitsiaihioita yleensä vakavana pidetyistä aiheista, kuten vammaisuudesta, lapsettomuudesta ja parantumattomista sairauksista. Aihioita etsittäessä sukelletaan kuulemaan koskettavia tarinoita ja absurdeja tilanteita, mutta onnistuuko vitsien teko? PAINKILLER YLE AREENA, 4.8. Draamakomedia kroonisen kivun kanssa elävästä jääräpäisestä ja ylpeästä äidistä, jonka menestynyt taiteilijatytär ryhtyy ottamaan äidin hoidosta enemmän vastuuta. Mitä tapahtuu äiti-tytärsuhteelle roolien kääntyessä päinvastoin? Kun terveydenhuolto ei auta äitiä, päätyy kaksikko etsimään ratkaisua kiputilanteeseen muualta. SHARDLAKE DISNEY+ Kiinnostaako historia, mutta samalla tahtoisit nähdä normista poikkeavaa representaatiota valkokankaalla? Jos vastasit kyllä, on C. J. Sansomin romaaneihin perustuva Shardlake juttusi. Kutkuttavassa murhamysteerissä skolioosin kanssa elävä nerokas, mutta omalla tavallaan katkeroitunut lakimies lähetetään luostariin tutkimaan murhaa Tudorien ajan Englannissa. DOCTOR WHO DISNEY+ Kulttimaineeseen noussut scifi-klassikko jatkaa askelien ottoa inklusiiviseen suuntaan! Ncuti Gatwan esittämän uuden Tohtorin ajassa ja avaruudessa matkustava Tardis-alus on esteetön, mikä selviää pyörätuolia käyttävän UNITin tiedeneuvonantajan vieraillessa sarjan 60-vuotisspesiaalijaksoissa. Vammaisrepresentaatio ei jää tähän, sillä uudella kaudella on myös lyhytkasvuinen hahmo! SUOMI ON QUEER YLE TEEMA, 24.6. Pride-viikolla Yle esittää uusintana sateenkaarevan Suomen historiaa valottavan dokumenttisarjan. Siinä paneudutaan myös vähemmistöihin vähemmistöjen sisällä ja ääneen pääsevät myös vammojen kanssa elävät sateenkaarevat. Toimituksen valinta Infrapunalämpömittari kertoo lämpötilat TAVALLISELLA LÄMPÖMITTARILLA lämpötilaa mitataan yleensä yhdessä tietyssä paikassa. Useimmiten mittari roikkuu huoneen seinällä ja ilmoittaa lämpötilan. Jos kuitenkin halutaan mitata lämpötila tietystä kohdasta huonetta, on infrapunalämpömittari oiva apulainen. Sillä pääsee mittaamaan lämpötilan helposti myös paikoista, joihin ei ulotu ilman apuvälineitä, esimerkiksi katonrajasta. INFRAPUNALÄMPÖMITTARI MITTAA pintalämpötilan tietystä kohteesta ja etänä. Mittarilla voi käytännössä mitata minkä tahansa kohteen lämpötilan. Kyseessä voi olla lattia, seinä, lämpöpatteri, jääkaappi tai vaikkapa putki. Mittarilla paljastuvat helposti myös mahdolliset lämpövuodot. Mittari mittaa lämpötila-alueen -30 asteesta +320 asteeseen. Tarkkuus on noin 2–3 astetta. Mitattava kohde voi olla useamman metrin päässä mittarista. Mittari toimii 9 voltin paristolla. LÄMPÖMITTARIN KÄYTTÖ on hyvin yksinkertaista. Mittarilla osoitetaan haluttua kohtaa ja kohdistamisessa auttaa pieni laserin valopiste. Mitä lähempänä mitattavaa kohdetta ollaan, sitä pienemmältä alalta mittari mittaa. Mittari pidetään kädessä pistoolin tapaan ja painetaan kytkintä, minkä jälkeen mitatun kohdan lämpötila näkyy mittarin näytössä. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: bell@tekstiviestit.fi
• APURAHAFOORUMI / OSOITE: toimitus@tukilinja.fi OPINNOT VAUHDISSA Jouduin jäämään työstäni pois vaikeiden kipujen vuoksi, ja pitkän hoitopolun vaikeudet veivät eläkeyhtiön ammatilliseen kuntoutukseen. Opintojen aloitusta vaikeutti taloudelliset haasteet, ja tuntui että seinä oli vastassa joka puolella. Hain apurahaa tietokoneen hankintaan, jonka sain ja nyt on vuosi käyty merkonomin opintoja ja reilu puoli vuotta on vielä jäljellä. Ilman apurahaa tämä olisi jäänyt haaveeksi. Kiitollinen! Katja KAMERALLE KÄYTTÖÄ Hain apurahaa järjestelmäkameran hankintaa varten opiskellessani media-alalla valoja videokuvausta. Oman kameran hankkiminen opiskeluaikana on nopeuttanut oppimistani merkittävästi, koska nyt voin myös vapaa-ajallani ottaa kameran mukaan minne vain ja harjoitella. Motivaationi on tätä myöten myös kasvanut. Olen saavuttanut sen, että minulle on alkanut tulemaan satunnaisia kuvauskeikkoja, joissa olen työkaluna käyttänyt apurahalla hankittua kameraa. Matka valoja videokuvaamisen maailmaan on vasta alussa, ja kamera on merkittävin osa tätä reissua. Niko KAIVATTUA TUKEA Hain apurahaa roolipelien järjestämiseen toisille mielenterveyskuntoutujille. Onni ei ollut aluksi mukana ja en saanut koottua tarpeeksi kiinnostuneita osallistujia. Lopulta löysin kuitenkin toisen kohderyhmän, jolla tähän oli tarvetta. Toimin nykyään toisen aktiivin kanssa perustamamme roolipeliryhmän vetäjänä paikallisessa Seta ry:ssä. Vaikka alkuperäinen kohderyhmä jäi tavoittamatta, olen saanut ja antanut paljon. Toimiminen ryhmän vetäjänä on tukenut omaa kuntoutumistani ja lisännyt kodin ulkopuolisia kontakteja huomattavasti. Lisäksi olen löytänyt tukea vähemmistöstressiin, joka oli yksi syy mielenterveysongelmieni takana. Samalla olemme luoneet paikan muille vähemmistöön kuuluville pelata turvallisemmassa tilassa. Haluankin kiittää tukilinjaa tämän mahdollistamisessa. Johanna URA KEVYTYRITTÄJÄNÄ Sain apurahan tietokoneen hankkimiseen, joka mahdollisti opintoni media-alalla. Sain opintojen jälkeen siitä itselleni ammatin kevytyrittäjänä. Tietokone on tärkein työvälineeni ja apuraha mahdollisti tämän kaiken. Iso kiitos Tukilinjalle! Silja 36 Tukilinja 3/2024 ULKOILUN ILOA Sain tukilinjalta harrastusapurahan. Apurahan avulla pystyimme hankkimaan minulle sähköpyörän. Tämän ansiosta pystyn harrastamaan liikuntaa amputaation jälkeen ja pääsen ulkoilemaan! Suuret kiitokset Tukilinjalle! Anssi Uusi ura Sain apurahan hankkia 3D-tulostimen omien tuotteiden prototypointiin ja valmistamiseen. Olin valmistunut jokin aika aiemmin metalliartesaaniksi ja ajatuksena oli perustaa oma yritys, jossa valmistaisin koruja ja muita tuotteita metallivaluina yhdistelemällä perinteistä valutekniikkaa 3D-tulostamiseen. Yrittäjänä toimin lopulta vain starttirahan ajan, mutta 3D-tulostus ja digitaalinen valmistus avasivat kuitenkin uuden uran ja toimin nykyään palveluneuvojana digitaalisen valmistuksen työpajassa, Fab Lab Rasekossa. Iso kiitos Tukilinjalle oman erikoisosaamisen hyödyntämismahdollisuuksista ja avusta uran alkutaipaleella! Liitän tähän mukaan kuvan muutamasta tekemästäni työstä. Ylimpänä muinaislöydön pohjalta tilaustyönä tehty koru. Ystäväni valmisti varsinaiset korut, itse tein tilauksesta 3D-mallin muinaislöydön pohjalta, josta tulostettiin valumalli ja valmistettiin korut. Oikealla pronssinen puvun koristeneula – Yhdistelmä orgaanivalua ja 3D-tulostetta. Alimpana vasemmalla 3D-tuloste prototyyppi skannatuista kärpän luista muodostuneesta työperhosesta, sekä pronssiin valettu 3D-tulostetusta hyönteishahmosta. Antti
• Monipuolisemmat harjoitukset Saimme apurahan alastulopatjaa varten. Siitä on ollut todella merkittävästi apua ja iloa kehitysvammaisille nuorille tarkoitetussa Liikuttava Kaveri soveltava-hankkeessa! Se on mahdollistanut harjoitusten monipuolistamista merkittävästi! Iso Kiitos ja syvä kumarrus Tukilinjalle! Ootte mahtavia! Pasi Taidetta silkillä Sain apurahaa. Olen voinut aloittaa uuden harrastuksen, silkkihuivien maalaamisen. Olen rahalla ostanut silkkimaalaustarvikkeita. Seuraavaksi vien huivit osaksi taidenäyttelyä. Kiitos tästä mahdollisuudesta! Lea HAAVEENA OMPELIMO Voi on apua ollut. Olen saanut jo kahteen kertaan. Ensimmäisen kerran sain ompelukoneen ja sovitusnuken ja toisella kerralla saumurin ja tarvikkeita sekä koneeseen että saumurin. Sain paininjalkoja, erilaisia neuloja esim. farkkuneuloja. Myös lankoja kumpaankin todella montaa kerää ja eri värejä. Olen opiskelijana tekstiilija muotialalla. Aluksi kävin Työväenopiston ompelukursseilla, joita on myös erityisryhmille. Aion valmistua ompelimoyrittäjäksi. Olen nimittäin opiskellut muutama vuosi sitten jo yrittäjäksi myös eli apua on ollut todella paljon. Olen jo yli 50-vuotias, mutta onneksi sain tiedon apurahasta ja aion todella toteuttaa haaveeni omasta ompelimosta. Lämpimät kiitokset. Maria TARPEELLINEN HANKINTA Hei ja kiitos vielä apurahasta, jonka ansiosta sain hankittua kännykän. Laite on ollut erittäin tarpeellinen ja hyödyllinen minun toimiessani erilaisissa järjestöissä vapaaehtoisena ja myös luottamustehtävissä. Sähköpostin avulla olen voinut toimia samalla lailla kuin muutkin henkilöt sokeudesta huolimatta. Myös aivan jokapäiväiset asiat ovat olleet mahdollisia. Kiitos vielä tuestanne. Isoäiti MUSIIKISTA ILOA Sain rahaa sellon ostamiseen. Olin miettinyt sellon soiton aloittamista toivoen, että se toisi vähän iloa elämään, pidän sellon matalasta, kauniista äänestä. Olen psyykkisesti sairas ja minun on vaikea lähteä kotoa. Soittotuntien avulla olen käynyt useammin kaupungilla. Se on hyvää siedätystä ja tietysti on tärkeä nähdä muita ihmisiä. Sellon soiton opettelu on todella vaikeaa, joten musiikin kauneudesta en vielä pääse nauttimaan. Siihen asti pitää kuunnella muiden soittoa. Yritän ajatella, että hiljaa hyvä tulee. Kiitos tästä mahdollisuudesta Tukilinja! Hanna Tukilinja 3/2024 37 BLOGIPOIMURI ”Saatan lukea kirjaa sängyssä useita tunteja ennen nukkumaanmenoa. Kuulun siis mitä ilmeisimmin siihen harvinaiseen ihmisryhmään, joka ei nukahda kirjan ääreen, vaan tilanne on täysin päinvastainen. Mitä kiinnostavampi kirja sitä todennäköisemmin yöunet ovat vaarassa jäädä hyvinkin lyhyiksi.” Blogilinjalla Beataleea, pvm. 6.4.2024 (www.tukilinja.fi)
• MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA HELMI-MAALISKUU 2024 TARSA J., ROVANIEMI Kannettava tietokone asiointiin ja yhteydenpitoon kuntoutujalle. M.A., JYVÄSKYLÄ Tietokone korkeakouluopintojen tueksi opiskelijalle, jolla on haasteita toimintakyvyssä. SUORSA O., TAMPERE Osa-apuraha salibandyssa tarvittavaan pelipyörätuoliin 23-vuotiaalle nuorelle, joka liikkuu sähköpyörätuolilla. Vammaispalvelut ei osallistu hankintaan. KOSKINEN R., ETELÄ-SAVO Apuraha ratsastusharrastukseen kuntoutujalle. SARJA M., JYVÄSKYLÄ Maastopyörä asiointikäyntien hoitamiseen kuntoutujalle. H.P., HYVINKÄÄ Osa-apuraha vaihto-opintoihin 16-vuotiaalle kuntoutujalle. IKONEN A., RIIHIMÄKI Kannettava tietokone graafisen suunnittelun ja viestinnän työtehtäviin kuntoutujalle. HAAPANIEMI H., AKAA Kannettava tietokone kuntoutujalle opiskelun välineeksi. SAARELA S., ESPOO Kannettava tietokone asioimiseen ja yhteydenpitoon kuntoutujalle. 21-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen haasteita. L.J., TUUSULA Kannettava tietokone liikunta-alan ammatillisiin opintoihin kuntoutujalle. V.L., ESPOO Polkupyörä kuntoutujalle liikunnan harrastamiseen. KIVENMÄKI O., TURKU Tablettitietokone media-alan korkeakouluopintojen ja digitaalisen piirtämisen välineeksi 26-vuotiaalle kuntoutujalle. K.A., JOENSUU Apuraha järjestelmäkameraan kuntoutujalle, joka on aiemmin tehnyt töitä valokuvaajana. Ajankohtaisesti hän opiskelee korkeakoulussa. P.Y., KOTKA Tietokone ammattiopintojen ja harrastamisen välineeksi 26-vuotiaalle henkilölle, jolla on vuorovaikutuksen haasteita. H.A., JYVÄSKYLÄ Tietokone kuvausharrastuksen välineeksi henkilölle, jolla on sairauden aiheuttamia toimintarajoitteita. M.H., MÄNTSÄLÄ Kannettava tietokone asioimiseen kuntoutujalle. L.T., JÄRVENPÄÄ Apuraha kilpaurheilumatkan kuluihin 26-vuotiaalle paralympiaurheilijalle. M.J., HELSINKI Apuraha ratsastusharrastukseen 22-vuotiaalle kuntoutujalle. HYVÖNEN A., KUOPIO Tietokone musiikinteon välineeksi kuntoutujalle. A.R., TURKU Apuraha kuntosalimaksuihin 22-vuotiaalle kuntoutujalle. L.D., ESPOO Tietokone 18-vuotiaalle kuntoutujalle, joka aikoo ammattiopintojen ohella työskennellä kevytyrittäjänä. MOILANEN S., KUOPIO Apuraha uimahallimaksuihin kuntoutujalle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita. H.M., JYVÄSKYLÄ Pelikonsoli kuntouttavan harrastamiseen 28-vuotiaalle kuntoutujalle. H.P., TAMPERE Työvälineet ammattimaiseen harrastamiseen 28-vuotiaalle kuntoutujalle. JOKILAAKSON KOULU, PIENRYHMÄOPETUS, LIETO Apuraha omavastuuosuuksien pienentämiseen pienryhmäopetuksessa olevien 9. luokkalaisten luokkaretken kuluihin. Luokkaretki suuntautuu ulkomaille. NEUVONEN S., VANTAA Kannettava tietokone asiointiin ja työnhakuun kuntoutujalle. A.V., HELSINKI Apuraha musiikkiharrastuksessa tarvittavaan tietokoP.N., KIRKKONUMMI Tablettitietokone lukemisen harjoitteluun 10-vuotiaalle lapselle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. POIJÄRVI J., ESPOO Tietokone graafisen suunnittelun harrastamiseen kuntoutujalle. H.M., HELSINKI Järjestelmäkamera kuntoutujalle valokuvausharrastamiseen ja pienimuotoiseen työn tekemiseen. LIIVA E., SIPOO Kannettava tietokone asiointiin ja tulevien opiskeluiden tueksi henkilölle, jolla on haasteita toimintakyvyssä. Hänellä on edessään alanvaihto. MÄKINEN H., HELSINKI Älypuhelin asiointiin kuntoutujalle. KULMALA J., ESPOO Kannettava tietokone 22-vuotiaalle kuntoutujalle graafisen alan opiskelun ja työnteon välineeksi. SAVOLAINEN J., TUUSULA Apuraha salibandymaalivahdin välineisiin kuntoutujalle, joka on palaamassa harrastuksen pariin. R.M., TURKU Harrastusapuraha boulderointiin 27-vuotiaalle kuntoutujalle. A.J., LAPPEENRANTA Tietokone asioimiseen 38 Tukilinja 3/2024
• neeseen sekä kitaraan kuntoutujalle, joka harrastaa musiikkia ja taiteita monipuolisesti. TÖLLI J., TAMPERE Apuraha seinäkiipeilyharrastukseen 27-vuotiaalle kuntoutujalle. A.M., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle, jolla on laaja-alaista taiteellista toimintaa. HUISMAN M., KEURUU Harrastusapuraha taidetarvikkeisiin, sähkörumpuihin ja uintiin kuntoutujalle. S.M., KUUSANKOSKI Apuraha kuntosalimaksuihin 21-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen haasteita. AL SHARKAT N., LOHJA Tietokone kotiharjoitteluun 16-vuotiaalle nuorelle, jolla on kuulovamma. RAUTIAINEN J., PORI Tietokone tulevien opintojen sekä työnhaun välineeksi 27-vuotiaalle kuntoutujalle. SUVANTO K., TURKU Apuraha ompelukoneeseen käsityöharrastuksen välineeksi kuntoutujalle. K.S., KUOPIO Kannettava tietokone 12-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kielellisiä oppimisen vaikeuksia. Hän harrastaa Youtube -videoiden tekemistä. ILVESLUOTO E., OULU Apuraha käsityötarvikkeisiin kuntoutujalle. KVARNSTRÖM J., VANTAA Tietokone ja työssä tarvitT.J., PORI Kannettava tietokone asiointiin ja työnhakuun henkilölle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. N.J., PORI Tietokone peliharrastukseen, asioimiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitoon 24-vuotiaalle kuntoutujalle. H.K., TAMPERE Tabletti ja sen oheistarvikkeita digitaalisen piirtämisen harrastamiseen 30-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on oppimisen haasteita N.D., SAARIJÄRVI Apuraha ajokorttiin 26-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on aloittamassa kiinteistönhoitajan ammattiopinnot. Ajokortti on edellytys ammatissa toimimiselle. T.J., PORI Apuraha rumputarvikkeisiin bändissä soittavalle 23-vuotiaalle kuntoutujalle. V.A., OULU Polkupyörä harrastamisen ja asioimisen välineeksi kuntoutujalle. R.A., VAASA Kannettava tietokone asioimiseen ja peliharrastukseen kuntoutujalle. H.H., TAMPERE Tablettitietokone 16-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen haasteita. Hän tarvitsee tablettia kuntoutuksellisten pelien pelaamiseen sekä vapaa-ajan käyttöön. BJÖRK E., KOKKOLA Kolmipyöräinen polkupyörä arjen liikunnan välineeksi henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Vammaispalvelut ei tue kolmipyöräisen hankintaa. KORHONEN S., KUOPIO Tablettitietokone työnhaun välineeksi henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. N.V., TAMPERE Apuraha sähköpyörätuolijalkapalloa SM-tasolla harrastavan 26-vuotiaan henkilön pelipyörätuolin ohjaus-joystickiin. Vammaispalvelut osallistuvat hankintaan. LEHTOLA V., HELSINKI Kannettava tietokone asioimiseen kuntoutujalle. S.M., VAASA Tietokone asioinnin ja harrastamisen välineeksi kuntoutujalle. R.M., JOENSUU Apuraha 24-vuotiaalle kuntoutujalle miekkailuharrastuksen välineisiin. M.J., IISALMI Apuraha suksisettiin kuntoutujalle, jolle liikunta on tärkeä harrastus. M.J., HELSINKI Tietokone sarjakuvien tekemiseen ja videoiden editoimiseen kuntoutujalle. L.T., HELSINKI Kannettava tietokone asioimisen välineeksi henkilölle, jolla on näkövamman aiheuttamia toimintarajoitteita. Vammaispalvelut ei tue hankintaa. OMOBOLANLE S., VAASA Apuraha kuntosaliharrastuksen kuluihin kuntoutujalle. tava ohjelmisto pienimuotoisen työntekemisen ja ammattitaidon ylläpitoon kuntoutujalle. H.H., VANTAA Pyörän nastarenkaat sekä työtarvikkeita metallitöitä harrastavalle kuntoutujalle. S.C., KONTIOLAHTI Kannettava tietokone kuntoutujalle asioiden hoitamiseen. KUUSELA J., TAMMISAARI Kannettava tietokone asiointiin 28-vuotiaalle kuulonäkövammaiselle henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Vammaispalvelut ei osallistu hankintaan. R.E., KOTKA Tablettitietokone asioinnin välineeksi kuntoutujalle. ROPONEN A., SIILINJÄRVI Tietokone asioiden hoitoon henkilölle, jolla on useita toimintakyvyn haasteita. S.T., KAJAANI Tietokone digitaaliseen harrastamiseen 23-vuotiaalle kuntoutujalle. H.A., VANTAA Apuraha kuntosalin vuosijäsenyyteen 27-vuotiaalle henkilölle, jolla on kuuloja näkövamman aiheuttamia toimintarajoitteita. ERIKSSON C., KUOPIO Tablettitietokone ja tulostin yliopisto-opintojen tueksi 27-vuotiaalle kuntoutujalle. H.V., TAMPERE Apuraha sähköpyörään asioinnin avuksi henkilölle, jolla on liikkumisen haasteita. Tukilinja 3/2024 39
• MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA PÄHKINÖITÄ / LAATI Jari Haapa-aho KRYPTO SANARISTIT A.A., TAMPERE Apuraha oman singlen äänittämisen studiokustannuksiin kuntoutujalle. H.E., KYRÖSKOSKI Apuraha pesäpalloräpylään ja harrastuksen kuluihin 12-vuotiaalle lapselle, jolla on haasteita toimintakyvyssä. FÄRM L., RAASEPORI Kannettava tietokone ja tulostin kirjoittamisharrastukseen ja asioimiseen kuntoutujalle, jolla on liikkumisen rajoitteita. KANKAINEN E., JYVÄSKYLÄ Apuraha pelilaseihin peliharrastuksen tueksi 23-vuotiaalle kuntoutujalle, joka pelaa e-sports maajoukkueessa. MARTTINEN M., LAHTI Apuraha opiskelun matkakustannuksiin kokemusasiantuntijaksi opiskelevalle kuntoutujalle. VÄÄNÄNEN J., JOENSUU Tietokone korkeakouluopintojen välineeksi henkilölle, jolla on rajoitteita toimintakyvyssä. O.N., RAUMA Apuraha kuntosaliharrastukseen 27-vuotiaalle henkilölle, jolla on rajoitteita toimintakyvyssä. N.S., OULU Apuraha taidetarvikkeisiin 20-vuotiaalle kuntoutujalle. YLITIE M., TAMPERE Järjestelmäkamera valokuvausharrastukseen kuntoutujalle. B.P., KAJAANI Kannettava tietokone ja tietoteknisiä oheistarvikkeita yhdistystoiminnan ja graafisen suunnittelun välineeksi henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. R.J., POHJOIS-KARJALA Tietokone oppimisen tueksi ja tunnepäiväkirjan kirjoittamiseen 9-vuotiaalle lapselle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. RANTANEN O., HÄMEENLINNA Apuraha kilpaurheilumatkan kuluihin 27-vuotiaalle paralympiaurheilijalle. H.E., HELSINKI Kannettava tietokone ravintola-alan ammattiopintoihin 25-vuotiaalle kuntoutujalle. MUSTIKKA M., VANTAA Harrastusapuraha rytmisen voimistelun välineisiin ja kausimaksuihin kuntoutujalle, jonka tavoitteena on päästä osallistumaan Special Olympics -kilpailuihin. T.M., TAMPERE Kannettava tietokone aikuislukio-opintoihin 26-vuotiaalle kuntoutujalle. P.J., KERAVA Osa-apuraha pyörätuolikoripallossa tarvittavan pelipyörätuolin hankintaan henkilölle, jolla on liikuntakyvyn rajoitteita. Hän on entinen kilpaurheilija. Vammaispalvelut maksaa puolet pelipyörätuolista. H.O., TURKU Apuraha golfkilpailun matkakuluihin 19-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen haasteita. 40 Tukilinja 3/2024 14 2 7 11 11 2 2 2 13 7 12 12 2 11 1 9 9 2 3 1 11 7 7 1 5 4 1 11 13 16 18 8 2 10 15 17 3 4 4 8 4 6 6 1 18 8 8 6 4 1 1 12 6 11 18 4 11 12 8 8 18 4 11 4 8 14 14 4 11 9 4 14 11 4 SANARISTIT TUKILINJA 3 2024 K T P K O Y E A A R K V A Ä I A H E E C Ö T S I Ä S E N Ä U T I Ä M I M Ä A T E A O O S T N T O H U K H Ä N A A U T U R U I S I Ratkaisut pikkupähkinöille löytyvät seuraavalta aukeamalta.
• R IS T IK K O 3 /2 2 4 R IS T IK O N 2/ 20 24 R A TK A IS U Tukilinja 3/2024 41 LUCKY KAIKETI MUUTETAAN KESKUSTAKSI JA KAULAAN LAITETTAVAKSI NÄYTT. NEDERGÅRD KIROTA HARHA-TILA TOTEUTTAA TOIMISTOKALUSTUKSIA SUOMESSA SISÄÄNPÄIN SORSAN SUKU TODELLA KOVA JUOKSIJA HASSAN ARGONAUTTI KARJUN KOTI? -OPISTO LAITTAA KOIRAN RAAPIMAAN OLI JUICEN BÄNDI VEHNIÄ TUPAIJA EDWIN Juoksin 100 m vähän alle 10 sek. reppu selässä. HOTELLIALALLA INNOTON SIEVIN M EDESSÄ EI PALJON MUUTA ETÄÄLTÄ AMPUMAHIIHTÄNYT ERKKI SEKAVIA? RIPSISEERUMIMERKKI KOIRISTA NILKASSA TASAANTUA NOPEA KHALID -TORVI CITIZEN STADION RIK RIK NÄYTT. ELLA KANNISELLA PUOLISON ÄITI LAUREL KAHELI ALUMIINIVANTEETKIN RIEPU Ihooni sattuu hieman. KUROSAWAN NIMISIÄ PUNAMUNAERÄMAA KATKOS ISMAIL OLLUT MONEN MAAN KUNINKAAN NIMENÄ KEHISSÄ? HYÖKYVAATEKAPPALE NYT SALOA AVARA TILA TERÄSALALLA Metsään meni. Kisa on ohi. KULTAA HEVOSELLA 1960 TARVITSEE KOVETTEEN MANATTAVAT KELPO RIKKIKUPARIKAUHUELOKUVA(2.=L) Laatija: Jari Haapa-aho -HALLINTO A:LLA TASAN KYSELLÄ OLLI PIITU S E L I L A O S M A R I K I E H U A U R I I N I S A L M K A S V I S K E B A B A T S A A K A Y L T Y V Ä T A N A K L A U S E T E S O M A Ö L R U A S I R S U L O I S E T T A N S S I J T A L A K I T A A T E T S E P E W A R H O L C J V A L O T O N I T Ä U S A O T A K R A T I L A L K T A A A R O L E S I K O T N A T L A M O G O P N A T U O H O I S I D E A I A N T A I N A A G A B L E G R Ö N F E L T K A S U A A R I T A I L I L U U K I V U T R I V I R J A E L T U A T A N E A L R Y D Y T A A S I A T H E I L L Ä Jari Haapa-aho evästää tämänkertaista ristikkopähkinää näin: ”Samalla linjalla jatkuu tämäkin ristikko aikaisempien kanssa, ehkä hieman hellitin vaikeudessa. Olette niin hyviä ratkojia, että mikään sana ei jää auki.” Lähetä ratkaisulauseet sähköpostitse osoitteeseen toimitus@tukilinja.fi. Muista kertoa postiosoitteesi ja tilinumerosi, sillä vastanneiden kesken arvotaan 35 euron palkinto. Kommentit ovat myös tervetulleita. Edellisen ristikon palkinnon sai Anu Lustberg Kuusankoskelta. Kiitokset kaikille, jotka saivat tehtävän ratkaistua! ”Tekijän ei yhtään tarvitse pyydellä anteeksi, pikemminkin päinvastoin! Kaunis kiitos taas, mukavaa miettimistä ja aivonystyröiden hieromista.” Irma Puisto, Helsinki ”Mukavasti ristikoissa harvemmin nähtyjä kirjaimia, esim. B, C, G ja W. Pari uutta sanaakin opin.” Heini Komppa, Kankaanpää ” Kyllä oli kinkkinen, mutta selvisihän se lopulta! Kiva tehdä.” Anneli Markkula, Renko
• MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA M.J., OULU Tietokone 29-vuotiaalle kuntoutujalle harrastamisen sekä tulevien opintojen välineeksi. RASMUS A., JYVÄSKYÄ Apuraha ratsastustunteihin 21-vuotiaalle kuntoutujalle. Hevoset auttavat häntä pysymään läsnä tässä hetkessä. P.K., JOENSUU Kannettava tietokone asioimiseen kuntoutujalle. T.M., HÄMEENLINNA Kannettava tietokone ohjelmointiin ja pelien tekemiseen 29-vuotiaalle kuntoutujalle, jonka suunnitelmana on hakeutua opiskelemaan pelialaa. RAUDES A., TAMPERE Kaiuttimet ja kaiutinjalat kuntoutujalle, jonka suunnitelmana on työllistää itsensä musiikintekijänä. KEKÄLÄINEN S., HELSINKI Tietokone harrastamiseen ja pienimuotoiseen työskentelyyn 28-vuotiaalle henkilölle, joka liikkuu sähköpyörätuolilla. KLUBBHUS FONTANA RF, KARJAA Apuraha klubitalon jäsenten seminaarimatkan matkakustannusten omavastuuosuuksien pienentämiseen. KARPIOLA J., TAMPERE Tabletti ja piirtonäyttökynä 26-vuotiaalle kuntoutujalle, joka tekee digitaalista taidetta. T.N., PORI Kosketinsoittimet säveltämiseen kuntoutujalle, jolle musiikki on tärkeä harrastus. P.T., LOHJA Kannettava tietokone asioimiseen kuntoutujalle, jolla on liikkumisen rajoitteita. KANGAS J., PORI Tabletti digitaalisen piirtämisen harrastamiseen 28-vuotiaalle kuntoutujalle, jonka suunnitelmana on työllistyä taidealalle. G.P., LOIMAA Apuraha peliharrastuksessa tarvittaviin välineisiin kuntoutujalle. H.S., VANTAA Apuraha tilkkutäkkityökurssiin kuntoutujalle, jolle käsityöt ovat tärkeä harrastus. KANON H., HELSINKI Tietokone musiikinteon harrastamisen, asioinnin ja kuntoutumisen välineeksi henkilölle, jolla on kielellinen toimintarajoite. A.T., KOLARI Tietokone aktiivisen elämän ja harrastamisen välineeksi henkilölle, jolla on kuulovamma. K.T., RIIHIMÄKI Sähkökitaran vahvistinnuppi ja kaiuttimet musiikkia harrastavalle kuntoutujalle, joka käy esiintymässä juhlissa ja tapahtumissa. K.J., LIETO Tietokone asioimiseen ja harrastamiseen henkilölle, jolla on kielellisiä toimintarajoitteita. G.J., HÄMEENLINNA Tietokone ja apuraha liikuntaharrastuksen kuluihin kuntoutujalle. J.T., YLIVIESKA Ajokortti 29-vuotiaalle kuntoutujalle työelämään pääsyn tueksi. KORPIKOSKI H., OULU Polkupyörä kuntoutujalle asioinnin ja liikkumisen välineeksi. P.R., HELSINKI Apuraha gemmologian peruskurssiin kuntoutujalle, jolla on käsien käytön rajoitteita. Hänen tavoitteenaan on työllistyä korualalle. T.I., KUOPIO Kannettava tietokone asioimiseen ja yhteydenpitoon kuntoutujalle. SEINÄJOEN JALKAPALLOKERHO JUNIORIT RY, SEINÄJOKI Matka-apuraha parajalkapallojoukkueen pelaajien omavastuuosuuksien pienentämiseen. Joukkue osallistuu lajin MM-kisoihin Barcelonassa. L.T., KOUVOLA Kannettava tietokone kokemusasiantuntijaopintoihin henkilölle, jolla on käsien käytön rajoitteita. SUVANTO M., RAISIO Älypuhelin näkövammaiselle henkilölle asiointiin. Vammaispalvelut eivät osallistu hankintaan. R.V., VANTAA Tietokone media-alan freelancer-töiden tekemiseen ja harrastamiseen kuntoutujalle. P.S., JÄRVENPÄÄ Järjestelmäkamera harrastamisen tueksi kuntoutujalle, joka opiskelee kuvankäsittelyä. CRONWRIGHT J., POHJOIS-SAVO Kannettava tietokone kuntoutujalle vapaaehtoistoiminnan tueksi. 42 Tukilinja 3/2024 Helmi-maaliskuussa myönnettiin 122 apurahaa, joiden kokonaissumma oli 106 547 euroa. Lehteen mahtuu vain osa tukipäätöksistä. Loput helmi–maaliskuun apurahat löytyvät Tukilinjan nettisivuilta. www.tukilinja.fi Tukilinja-säätiö jakoi vuonna 2023 apurahoja ja apuvälineitä 659 700 euron arvosta eli noin 55 000 eurolla kuukausittain. Apurahoja voivat hakea vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista ja sillä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä.
• JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Tekijä Kaisa Leka. Toimintarajoite Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja. Pikkupähkinöiden ratkaisut (s. 40) N N Ä Y T T Ä Ä Ä Ö Y K K Ä T E L L Ä V E T Y Y E M A E TÖ HR I Ä J UO V A A A S S R E I I S A E E K S TR A T I K I I R A T A I N N A T L A T A SA NA RIS TIT TU KIL IN JA 3 202 4 K T P K O Y E A A R K V A Ä I A H E E C Ö T S I Ä S E N Ä U T I Ä M I M Ä A T E A O O S T N T O H U K H Ä N A A U T U R U I S I P Ö T T U M A K T Y N E T Y K A N T Ä L I T A U A S U T L S T A TILAA E-LASKU Tukilinja on siirtynyt sähköiseen tilauslaskutukseen, joka on tehokas tapa säästää paitsi luontoa myös toimintakulujamme. Se on myös varma ja tietoturvallinen tapa hoitaa laskut. Saat Tukilinjan laskun verkkopankkiisi ottamalla esiin viimeisimmän laskusi ja tekemällä verkkopankissasi e-laskusopimuksen Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry:n kanssa. Kiitos, kun autat meitä auttamaan!
• << AKL Posti Oy << LISÄTIETOA Tukilinja-säätiö sr, y-tunnus 2873756-5, Rahankeräyslupa: RA/2020/811 Tukilinjan lahjoittajapalvelu lahjoittajapalvelu@tukilinja.fi. Kuukausilahjoittaminen www.tukilinja.fi / Lahjoita OLE MUKANA MUUTOKSESSA! Taloudellisen ahdingon lisääntyessä Tukilinjaapurahojen hakijamäärä on yli kolminkertaistunut. Aiempaa useampi jää nyt ilman tukea, jota tarvitsee. LAHJOITA TULEVAISUUS! Myönteiset osallistumisen kokemukset ovat tärkeitä toimintarajoitteiselle lapselle ja nuorelle, mutta vähävaraisessa perheessä kausimaksu tai varusteen hinta voivat estää harrastuksen. Koululainen tarvitsee kalliita laitteita läksyjen tekoon ja sosiaaliseen elämään. Opiskelijalle oikealla hetkellä annettu tuki voi avata polun työelämään. Auta Tukilinja-säätiötä auttamaan! Lahjoitus tilisiirrolla: Lahjoita haluamasi summa Tukilinja-säätiön tilille FI70 5092 0920 3787 65. Käytä viitenumeroa 5555. Lahjoita tekstiviestillä: Lahjoita 20 euroa lähettämällä numeroon: 16588 tekstiviesti: 20 TUKILINJA Lahjoita MobilePaylla: Numeroon: 74944 Viestiksi: Lahjoitus