Tukilinja 03/2023 - Lehtiluukku.fi

3 / KESÄ–HEINÄKUU 2023 TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA KENEN TARINA RUUDUSSA KERROTAAN? S. 7 JA 8 ”HEVOSET OVAT IHANIA!” Venla kuntoutuu ratsastamalla s. 20 HOBITTIKAHVILASSA herkutellaan kesäleivonnaisilla s. 16 SOVELTAVA MELONTA vie esteittä vesiseikkailuun s. 22
Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Hermannin rantatie 12 B 00580 Helsinki vktt@tukilinja.fi Aikakausmedian jäsen. Päätoimittaja Iris Tenhunen (iris.tenhunen@tukilinja.fi) Toimitusneuvosto Pinja Eskola Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1502 ma-pe klo 9–11 ja 12–14 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 45 e 6 kk 55 e 1 v 99 e Kesto 99 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. 27. vuosikerta Ilmestyy 6 kertaa / vuosi ISSN 1458-6304 (painettu), 2737-2383 (verkkojulkaisu) Paino Printall Kansikuva Jenna-Maaria Photography TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 3/2023 TOIMITUKSELTA 14 s. Ystävä aina lähellä! Hyvän mielen reseptit -sarja lähti Teuvo Pakkalan ajatuksesta ”Ei meitä surulla ruokita, se on ilo joka elättelee.” Ruoasta kerrotaan siinä innolla. Reseptit eivät ole erikoisia tai vaikeita, kaikki ovat selvästi halunneet jakaa sitä, mistä itsekin pitävät. On ollut mukavaa haastatella myös Tukilinjan tuella päässeet alkuun päässeitä ruoka-alan yrittäjiä. Tässä lehdessä esitellyt Susanna ja Reima isännöivät omaperäistä Hobitti-kahvilaa Ala-Särkilahdella. Aion vierailla siellä kesällä ja olla hirsiaitassa yötä. Aamiaiseksi saan piirakkaa ja raparperisimaa. Riitta Skytt YHTEISKUNTA s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Down-Barbie ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Näkymätön vamma Mistä tuki, jos rajoite ei näy tai se hävettää? s. 7 7 kysymystä representaatiosta Vastaajana elokuvantekijä Arttu Haglund. s. 8 Vammaisia ruutuun Representaatio etenee muualla – entä Suomessa? s. 17 Uutiset Lukutaitoa tarvitaan työnhaussa. s. 28 Näkövammaiset työssä Näkövammaisia toimii 60 eri ammatissa. IHMISET s. 16 Hyvän mielen resepti Hobitti-kahvilan mokkapalat sulavat suussa. s. 14 Runokokoelma sai siivet Sanni Purhosen runojen kääntäjä kävi Suomessa. s. 26 Hyvän avustamisen oppitunti Jukka Sariola kirjoitti romaanin avustamisesta. s. 11 Tulilinjalla Aleksis Salusjärvi innostui tv-sarjasta Kirjolla. s. 30 Blogilinjalla Monica Kulkula rakastaa luontoa TUKIKOHTEET s. 12 Sydämen tulkki Laulaja Jari Grek keikkailee pyörätuolissa. s. 18 Valokuvaus innostaa Jorma Tuominen sai apurahan laitteisiin. s. 20 Hevoset ovat Venlan juttu 4-vuotiaana Venla päätti, mitä harrastaisi. s. 22 Elämyksiä kajakilla Tukilinja lahjoitti soveltavaa melontakalustoa. s. 32 Tukipointti Mitä asiantuntijan lausunnolta toivotaan? s. 38 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja helmi–maaliskuussa 2023. VAKIOT 33 Kirjavinkki 34 Leffafriikki 35 Ruudussa 35 Välinevinkki 36 Lukijafoorumi 40 Pähkinöitä 43 Jaloittelua 57 % LEHDEN SISÄLLÖSTÄ ON VAMMAISTEN TAI OMAISHOITAJIEN TEKEMÄÄ Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T
SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 2.8. Osatyökykyisyyteen ja pitkäaikaissairauksiin liittyy usein vaihteleva työkunto. Olisi reilua ottaa se huomioon myös toimeentulon ehdoissa. Vammaisuus näkyväksi ELÄMME NIIN turbulenttia aikaa, että uudet näkökulmat suorastaan kilpailevat huomiosta. Esimerkkinä tekoälyn kehitys: Miten se tuodaan apuvälineisiin? Voimmeko pian kommunikoida keskenämme yli kieli-, aistija ymmärrysrajoitteiden? Toimia sähköisissä palveluissa esteittä? Toisaalta: Miten käy apua tarvitseville ilmastokriisin jo synnyttämissä sodissa, niukkuudessa ja ympäristökatastrofeissa, jos demokratian ja yhdenvertaisuuden arvot hylätään? EMME TIEDÄ. Mutta kesällä tiedämme todennäköisesti jo, mitä uusi hallituksemme tuumaa vammaisten ja pitkäaikaissairaiden asemasta yhteiskunnassa. Aikooko se esimerkiksi jatkaa etujärjestöristiriitoihin juuttunutta prosessia lineaarisen sosiaaliturvan eli asteittain liukuvan taloudellisen tuen takaamiseksi työelämään pyrkiville osatyökykyisille? Työntekoon turvallisesti kannustava malli toisi työelämään ne, jotka eivät nyt uskalla sinne yrittää. Osatyökykyisyyteen ja pitkäaikaissairauksiin liittyy usein vaihteleva työkunto, joka olisi reilua ottaa huomioon toimeentulon ehdoissa. Riittää, että työtä tehdään työkyvyn rajoissa. Lainat ja laskut on silti hoidettava ja kaupassa käytävä. Mahdollisuus työskentelyyn voimien mukaan tukisi kremppaisen ja vanhenevan yksilön lisäksi yhteiskuntaa, jota työvoimapula piinaa. Uutta ajattelua kaivataan juuri nyt! TÄSSÄ LEHDESSÄ tarjoamme muutakin mietittävää. Näkymättömät vammat (s. 6) heikentävät suotta tuen saamista. Näkymättömyys on riesana myös mediassa, jonka taikapeli näyttää meille edelleen lähestulkoon vammatonta maailmaa (s. 8). Sehän ei ole totta. Maailmalla trendinä onkin tuoda koko elämän kirjo ruutuun. Tätä ajattelua edustaa Suomessa esimerkiksi tv-sarja Kirjolla, jota kolumnistimme Aleksis Salusjärvi (s. 11) lämpimästi suosittelee. Yhteiskunnan solmujen aukomisen lisäksi tarjoamme myös suvisen kattauksen apurahan saajiemme värikästä elämää. Hyppää mukaan ja nauti kesästä kanssamme kajakilla meloen, valokuvaten ja ratsastaen, runoja lukien ja Hobitti-kahvilan herkkuja maistellen. Kaikkea on. Ja me teimme sen mahdolliseksi yhdessä! Iris Tenhunen, päätoimittaja iris.tenhunen@tukilinja.fi Tukilinja 3/2023 3
VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tykkää, ja pysyt menossa mukana! 4 Tukilinja 3/2023 DIDAAN ESIINTYMÄÄN! Nyt on aika hakea mukaan esiintymään Kansainvälistä vammaisten päivää (3.12.) juhlistavalle DiDa Disability Day Art & Action -festivaalille, joka järjestetään Helsingin keskustakirjasto Oodin Maijansalissa perjantaina 1.12. klo 16–20. Tukilinja on mukana tuottamassa vuosittaista festivaalia, jossa esitellään vammaisten ja viittomakielisten artistien tekemää korkeatasoista taidetta. Tänä vuonna teemana on väljästi luonto. Painotamme esittävää taidetta ja mediataidetta, mutta kaikki taiteenalat ovat tervetulleita. Lähetä vapaamuotoinen hakemus työnäytteineen 31.8.2023 mennessä osoitteeseen: info.disabilityday@ gmail.com. Kehitysvammainen Barbie Leluyhtiö Mattel julkisti huhtikuussa kehitysvammajärjestön myötävaikutuksella suunnitellun uuden Barbie-nuken, jolla on tyypillisiä Downin oireyhtymän piirteitä, kuten kasvojen ja kehon muoto, lyhyys sekä down-toiminnan tunnuksina keltainen ja sininen väri sekä perhoskuvio. Nukkesarjaan kuuluvat jo barbiet, joilla on valkopälvi-ihosairaus, proteesi, pyörätuoli, kuulolaite ja hiukseton pää. Vammaisuutta kuvaavien lelujen avulla monenlaiset lapset voivat samastua leluihinsa ja kertoa niiden kautta aidosti elämästään ja tunteistaan. ”Barbeilla on tärkeä rooli lapsen varhaisissa kokemuksissa ja aiomme tehdä osuutemme vastustaaksemme sosiaalista häpeän kokemusta leikin välityksellä”, linjaa Mattelin Barbie-lelujen päällikkö Lisa McKnight. MUOTIA KAIKILLE Muotilehti Voguen brittiversio esittelee toukokuun 2023 teemanumeronsa vaihtoehtoisissa nettikansissa viisi vammaista uranuurtajaa: aktivisti Sinéad Burken, ms-tautia sairastavan näyttelijän Selma Blairin, viittomakielisen esiintyjän Justina Milesin sekä mallit Aaron Rose Philipin ja Ellie Goldsteinin. Lehdessä esitellään kaikkiaan 19 vammaista vaikuttajaa. Britti-Vogueta vuodesta 2017 päätoimittaneen Edward Enninfulin kaudella inkluusio on edennyt jättiharppauksin. ”Meitä kaikkia kiinnostaa muoti, mutta onko muoti kiinnostunut meistä kaikista?” hän kysyy teemanumerossa. Vogue on panostanut myös lehden kuvausten ja nettisisällön saavutettavuuteen. Klovnit kännykässä Sairaalaklovnit ovat viihdyttäjiä, jotka auttavat lapsia pysymään hyvällä tuulella sairaalavisiitin ja hoitotoimenpiteiden aikana. Ilmaisen Sairaalaklovnit-mobiilisovelluksen kautta lapsi voi nyt tutustua vaikkapa sairaajaksoon valmistautuessaan klovneihin ja näiden erityistaitoihin sekä suomeksi että ruotsiksi. Siinä voi luoda oman klovnin, kokeilla hassuja animaatioita, katsoa videoita ja kuunnella podcasteja. Muuten avoimeen sovellukseen kuuluu myös suljettu viestintäsovellus Palloposti, johon pääsee vain sairaalaklovneilta saatavalla klovniavaimella. Pallopostissa on huomioitu lapsen tietoturva ja anonymiteetti. TASSULASSA HOITUU Huhtikuussa ilmestyneessä Tassulan lasten lääkärikirjassa kirjailija Mauri Kunnas käsittelee humoristisella otteellaan lasten sairauksia ja niitä hoitavaa lääkärikuntaa. Mukana ovat vanhat, tutut riesat, kuten korvatulehdukset, flunssat ja pyörällä kaatumiset. Niiden rinnalle on kuitenkin uraauurtavalla tavalla tuotu lasten lääkärikirjoista aiemmin poissaolollaan loistaneet psyyken sairaudet, kuten peliriippuvuus ja jaksamisen haasteet.
Tukilinja 3/2023 5 MUSKELIMIEHET OIKEA TERÄSMIES Yhdysvaltalainen Chris Nikic, 24, suoritti ensimmäisenä kehitysvammaisena urheilijana Ironman-kisan vuonna 2020 ajassa 46 tuntia ja 9 sekuntia. Hänen kampanjointinsa neurokirjon urheilijoiden virallisesta oikeudesta osallistua tuotti huhtikuussa viimein tulosta: Ironman julkaisi uuden kilpailuluokituksen, joka mahdollistaa kisoihin osallistumisen myös henkisiltä toiminnoiltaan vammaisille urheilijoille . ”Mukaanpääsy Ironmaniin muutti elämäni ja auttoi minua kohti unelmiani antamalla minulle suuren, mahtavan päämäärän”, Nikic kommentoi. MAAILMAN VAHVIN Skotlantilainen Tom Stoltman, 28, on jo vuosia osallistunut Maailman vahvin mies -kisaan ja voittanutkin sen vuosina 2021 ja 2022. Tämä 203-senttinen, 190-kiloinen miehenköriläs aloitti voimailun veljensä esimerkin innoittamana vasta 18-vuotiaana, mutta meno on sen jälkeen ollut menestyksekästä. Stoltmanille urheilumenestys on ollut ehkä tavallistakin tärkeämpää, sillä häneltä diagnosoitiin autisminkirjon häiriö jo viisivuotiaana. ”Minua kiusattiin ja opettajani sanoivat, että et tee elämälläsi mitään”, hän kertoo ( HS 22.4.) ”Suurin tavoitteeni on olla autististen ihmisten lähettiläs ja muuttaa tapaa, jolla ihmiset suhtautuvat siihen.” Erilainen kadonnut poika Disneyn suoratoistokanavalla huhtikuussa julkaistussa Peter Pan ja Leena -elokuvassa (Peter Pan and Wendy, 2023) nähdään ensimmäistä kertaa kehitysvammainen näyttelijä Disney-elokuvan keskeisessä puheroolissa. 15-vuotias, Downin oireyhtymän omaava brittiläinen Noah Matthews Matofsky esittää yhtä tarinan kadonneista pojista, Hoikkaa (Slightly), joka kilpailee johtoasemasta Piikin kanssa. ”Minulla oli oma asuntovaunu ja sain paljon mahtavia ystäviä”, Matofsky kertoo kuvauksista LiveAction News -sivustolla. ”Parhaita päiviä oli se, kun Jude (Law) vuokrasi jäätelöauton, toi sen kuvauksiin ja jakoi meille siitä itse jäätelöä.” Muusikot kesälavalla Musiikkitalon terassilla pidetyt ilmaiset ulkoilmakonsertit ovat muodostuneet helsinkiläiseksi perinteeksi. Huonon sään sattuessa konsertit siirretään Musiikkitalon ravintolaan. Perjantaina 9.6. klo 17 lavalle astuvat Mikko Herranen ja Herrasmiehet sekä Tuomas Ruokonen Quartet. Rumpali-säveltäjä Tuomas Ruokosen sävellykset yhdistelevät jazzia post-rock -sävyihin. Kvartetti julkaisi keväällä debyyttilevynsä RuOK? Tuottaja, muusikko ja artisti Mikko Herranen tunnetaan puolestaan paitsi Voice of Finlandista, myös monista metallibändeistä. Häneltä ilmestyi juuri levy Varjot. Sekä Mikko Herranen että Tuomas Ruokonen ovat näkövammaisia. Konsertin tarjoaa Kulttuuria kaikille -palvelun Tilaa taiteilijuuteen -hanke, jonka rahoittaa Koneen Säätiö. Esiintyjät on valittu avoimen haun perusteella. MELANKOLIAA TAIDOLLA Vuoden valokuvataidekirja 2022 -palkinnon sai Tekla Inarin teos Iida Ylämäki. Romaanimainen kollaasiteos kertoo kaupungista väkevästi aistivan, raskasmielisen ihmisen silmin. Päivät ovat erilaisia, huumori tummaa ja kirpeää. Depressiota ei kirjassa kuvata romanttisesti vaan melankolisen flanöörin silmin sekä yksinäisyyden ja syrjäytyneisyyden sävyin. 2000 euron tunnustuksen teokselle myönsivät Valokuvataiteilijoiden liitto ja Suomen valokuvataiteen museo. NETFLIX UNOHTI VAMMAISET Vuonna 2021 Netflix sitoutui julkaisemaan kahden vuoden välein raportin yhtiön inkluusiotilanteesta eli aliedustettujen ryhmien osallisuudesta. Tuoreesta raportista selviää, että vaikka edistystä on tuotantopuolella tapahtunut, se ei näy sisällöissä: Vain 2 % Netflixin originaalisarjojen ja 1,6 % sen ostamien sarjojen henkilöhahmoista on vammaisia. Näistä vain yksi kolmasosa on puherooleja ja 7,7 prosenttia keskeisiä rooleja. Edustavuustavoite ei siis ole toteutunut, kun vammaisia on noin 15 % väestöstä. Tilanne ei ole myöskään parantunut. Paremmin oli onnistuttu eri sukupuolten ja värillisten henkilöiden näkyvyyden kasvattamisessa.
6 Tukilinja 3/2023 Näkymättömät vammat YHTEISKUNTA Ruotsalainen para-alppihiihtäjä Ebba Årsjö herätti huomiota julkaisemalla Instagramissa (@ebbaarsjo) kokovartalokuvansa. Hänen vammaisuuttaan oli kisoissakin epäilty. Tuen saaminen on usein hankalaa, jos toimintarajoite ei näy – ja jos sen itsekin haluaa piilottaa. TEKSTI Päivi Väntönen KUVAT Tomi Mäki-Opas TUTKIMUSJOHTAJA Tomi Mäki-Oppaan mielestä tarvitaan avointa keskustelua ja työelämään joustavutta, jotta näkymättömästi vammaisten yhdenvertaisuus ja osallisuus toteutuisi nykyistä paremmin. Vammat, jotka eivät näy ulospäin, aiheuttavat inhimillistä kärsimystä niin vammaisille kuin omaisillekin. Vakavastikin toimintarajoitteinen henkilö saattaa jäädä palveluiden ulkopuolelle tai kokea arkielämässään toksista stressiä, koska hänen haasteitaan ja tuen tarvettaan ei ymmärretä. Erityisesti mielenterveyteen liittyvät sairaudet koetaan edelleen myös häpeänä eikä niistä uskalleta keskustella muiden kanssa. ”Asioista pitäisi puhua julkisesti enemmän, tuoda niitä haasteita enemmän esille, jotta näkymättömät vammat eivät jäisi piiloon”, kehottaa Mäki-Opas. Medialle vastuuta Median roolin hän näkee erityisen tärkeänä tietoisuuden kasvattamisessa ja kulttuurimuutoksen eteenpäin viemisessä. ”Näitä aiheita käsitellään usein negaation kautta. Olisi tärkeää tuoda esille myös positiivisia tarinoita näkymättömien vammojen arjesta. Vielä rohkeammin voisi tuoda esille, että on luonnollista, että kaikki me olemme jossain vaiheessa väsyneitä ja uupuneita.” Muutosta voi saada aikaan myös vaikuttamalla yhteiskunnan rakenteisiin. Mäki-Oppaan mielestä kouluissa ja työpaikoilla voisi nykyistä enemmän harjoitella mielen hyvinvointiin liittyviä taitoja. ”On tärkeää, että tuodaan lapsille ja nuorille esiin näitä asioita. Se havainnollistaa, miten omasta mielen hyvinvoinnista voi pitää huolta.” Työnantajilta joustoa Puhumattomuuden ja joustamattomuuden kulttuuri vaikeuttaa esimerkiksi neurokirjon ihmisten työllistymistä. Myös hoitovastuussa oleva omainen voi kaiken avun hakemisen keskellä masentua ja syrjäytyä työelämästä. Tutkimusjohtajan mielestä työelämän pitäisikin joustaa haasteissa nykyistä paremmin. ”Jos lähipiirissä on omainen, jonka asioita täytyy hoitaa, ei niitä voi aina iltamyöhään tehdä.” Hän muistuttaa, että yllättävän monella on lähipiirissä henkilöitä, joilla on mielenterveyteen tai päihteisiin liittyviä ongelmia. Puhumattomuuden kulttuuri on johtanut siihen, että ongelmiin puututaan liian myöhään. ”Meidän täytyy panostaa siihen, että olemme riittävän ajoissa tukemassa ja tarjoamassa työkaluja esimerkiksi mielen hyvinvointiin. Tähän liittyy myös vahvasti työelämä. Eiväthän kaikki pysty työskentelemään täysipainotteisesti, mutta tuettaisiin osatyökykyiselle paremmat mahdollisuudet työskennellä siinä määrin, kun pystyvät”, sanoo Mäki-Opas. Tukilinja tukee apurahoilla Näkymättömiä vammoja ja sairauksia on monenlaisia. Niitä ovat esimerkiksi mielenterveyteen liittyvät sairaudet, autoimmuunisairaudet, erilaiset harvinaiset sairaudet sekä monesti myös lievemmät kehitysja neuropsykiatriset häiriöt. Varsinkaan mielenterveyskuntoutujilla ja neurokirjon ihmisillä ei aina ole mahdollisuutta saada yhteiskunnan tarjoamia tukimuotoja samalla tavalla kuin näkyvästi vammaisilla. Tukilinjan apurahatoiminnassa työskentelevän Sara Liukkosen mukaan suuri osa Tukilinjan apurahan hakijoista kuuluukin juuri tähän näkymättömään viiteryhmään. Hakijoina samanarvoisia ”Olen jo pitkään tehnyt tätä työtä ja tiedän, että vaikka vamma ei ole näkyvä, se voi rajoittaa toimintakykyä”, sanoo Liukkonen. Tukilinjan apurahatoiminnassa ei hakijoita kohdata läsnätapaamisissa vaan apurahoista päätetään kirjallisten hakemusten ja niiden tositteiden perusteella. Näin näkyvästi ja näkymättömästi vammaiset henkilöt kohdataan yhdenvertaisesti. ”Meille keskeistä on hakemuksissa esiin tuleva toimintakyky, ei niinkään miten se näkyy ulospäin”, Liukkonen korostaa. ”Olemme myös pyrkineet tekemään hakemisesta mahdollisimman helppoa. Tavoitteenamme on, että mahdollisimman moni pystyisi hoitamaan hakemuksen itsenäisesti, ja neuvomme hakuprosessin joka vaiheessa.” Tomi Mäki-Opas toivoo avointa keskustelua.
7 kysymystä TEKSTI Päivi Väntönen KUVA Ville-Veikko Niemelä Kenen tarina kerrotaan? Video-opas Kenen tarinoita kerrotaan? kertoo nuorille elokuvantekijöille vähemmistöjen mediaosallisuudesta. Kysyimme elokuvaohjaaja Arttu Haglundilta, miten video sai alkunsa. Tukilinja 3/2023 7 1. Miten Kaikki kuvaa -sivusto syntyi? ”Vuonna 2011 olin mukana lastenkulttuurihankkeessa, jossa taiteilijat jalkautuivat kouluihin opettamaan taiteenalaansa. Opettaessani elokuvan tekemistä Helsingin peruskouluissa tajusin, että sama mahdollisuus pitäisi tarjota kaikille nuorille ympäri maan.” ”Opetusja kulttuuriministeriö lähti rahoittamaan hanketta, jossa toteutimme videotutoriaaleja Kaikki kuvaa -sivustolle.” 2. Onko Kaikki kuvaa -kilpailuihin osallistunut vammaisia tai pitkäaikaissairaita videontekijöitä? ”Suomi 100 -juhlavuonna 2017 kilpailun pääyhteistyökumppanina toimi Kehitysvammaliitto ja teemana oli yhdenvertaisuus. Silloin saimme mukaan sekä vammaisten tekemiä elokuvia että teoksia, jossa vammaiset esiintyivät.” ”Tänä vuonna kilpailun teemana on kieli. Heti suunnitteluvaiheessa otimme Kuurojen liittoon yhteyttä. Kilpailussa onkin tänä keväänä mukana kuurojen viittomakielisten nuorten itse tekemiä elokuvia.” 3. Miten syntyi ajatus tuottaa sivustolle tutoriaalivideo vähemmistöjen mediaosallisuudesta? ”Niin mediakasvatuskentällä kuin mediassa yleensäkin on viime vuosina kiinnitetty yhä enemmän ja aidosti huomiota vähemmistöjen huomioimiseen ja representaatiokysymyksiin. Tämä on mielestäni erityisen tärkeää, koska median rooli vaikuttamisen välineenä korostuu koko ajan.” ”Halusimme kantaa kortemme kekoon ja toteutimme Kenen tarinoita kerrotaan? -tutoriaalin. Se herättelee huumorin varjolla valtaväestöä edustavat juontajahahmomme kyseenalaistamaan oman etuoikeutetun asemansa yhteiskunnassa. Keskityimme sukupuolija seksuaalivähemmistöihin sekä saamelaisiin.” 4. Ovatko nykynuoret tietoisempia näistä kysymyksistä kuin aiemmat sukupolvet? ”Yhteiskuntamme on kehittynyt näissä asioissa viimeisen 10 vuoden aikana, mutta pitkä matka on vielä kuljettavana. Aito yhdenvertaisuus ja tasapuolisuus lienevät lopulta ideaali, jota ei koskaan sataprosenttisesti saavuteta, mutta jota kohti on kuitenkin välttämätöntä pyrkiä. Minulla on vahva tunne siitä, että nuoret ovat näiden asioiden haltuunotossa paljon pidemmällä kuin oma, 80-luvulla syntynyt sukupolveni.” 5. Ovatko ammattimaiset tvja elokuvantekijät heränneet Suomessa näihin kysymyksiin? ”Vähitellen. Kannustaisin alan rahoittajia tukemaan monipuolista tuotantoa vielä rohkeammin ja jakamaan pienempiä summia useammille tuotannoille, mikä mahdollistaisi moniäänisyyttä. Valitettavasti kehitys on tupannut olemaan päinvastaista.” 6. Miten vammaisten ja muiden vähemmistöjen pitäisi näkyä elokuvissa? ”Elokuvissa pitäisi käsitellä monipuolisesti erilaisia aiheita. Korostaisin myös vähemmistöjen normalisointia eli, että joku elokuvan hahmoista voisi olla kehitysvammainen, sokea, aseksuaali tai muunsukupuolinen ilman, että tuo ominaisuus määrittelisi koko hahmon.” 7. Miksi on tärkeää, että vähemmistöjen edustajat voivat vaikuttaa tapaan, jolla heitä kuvataan? ”Mielestäni vähemmistöt tarvitsevat tukijoita valtaväestön puolelta, muuten heidän äänensä helposti hukkuu. Vähemmistöjen ajama Ei mitään meistä ilman meitä -ajatus tulisi huomioida kaikissa teoksissa, joissa heitä käsitellään. Vähemmistön edustajaa esittävän henkilön tai teoksen tekijän tulisi kuulua käsiteltävään vähemmistöön, tai vähintään kyseistä vähemmistöä tulisi konsultoida tekoprosessin aikana.” Kuka? Arttu Haglund, 39, Helsinki. Elokuvaohjaaja, käsikirjoittaja. Kaikki kuvaa -sivuston tuottaja.
8 Tukilinja 3/2023 MEDIA Vammaisia ruutuun! Pyrkimys eri ihmisryhmien monipuolisempaan näkyvyyteen on nyt trendi kansainvälisessä mediaja sisällöntuotannossa. Kyselimme, miten se näkyy kotimaisilla tv-pääkanavilla. TEKSTI Sanni Purhonen ja Pinja Eskola KUVAT Yleisradio ja MTV S uosittujen suoratoistopalvelujen sisällöissä ja myös tekijöinä näkyy jo enenevässä määrin vammaisia henkilöitä. Miten on asian laita Suomessa? Vammaiset ja pitkäaikaissairaat henkilöt muodostavat väestöstä keskimäärin 15 %. Heidän näkyvyytensä ohjelmasisällöissä on meillä kuitenkin vielä vähäistä, noin 0,3 prosentin luokkaa. Voisiko asialle tehdä jotain? Esitimme kysymyksiä sekä Yleisradiolle että MTV:lle, joista Ylen ohjelmistohankinnoista vastuussa olevat tahot vastasivat tiedusteluihimme innokkaasti ja MTV hieman yleisluontoisemmin. Ylestä kerrottiin, että representaation kehitystarpeet näkyvät alan ammatillisissa keskusteluissa esimerkiksi kehityshankkeissa ja verkostoissa, joissa on kuultu vammaisia ihmisiä. Vammaisuutta käsittelevistä sisällöistä ja saavutettavuutta edistävistä teoista on toimittajia myös palkittu. MTV:lle ohjelmiston ja erilaisten ohjelmagenrejen monipuolisuus on tärkeää. Myös esimerkiksi castingissa eli roolituksessa kiinnitetään huomiota eri taustoista tulevien ihmisten näkymiseen ruudussa. ”Haluamme tarjota suomalaisille runsaasti erilaisia sisältöjä. Huomioimme esteettömyyden ja saavutettavuuden myös tapahtumissa. Esimerkiksi SuomiAreena tullaan tulkkaamaan viittomakielelle.” Kehitettävää kaikkien vastaajien mielestä kuitenkin vielä riittää. Rosoiset representaatiot sallivat rosoisuutta itsessäkin.
Tukilinja 3/2023 9 REPRESENTAATIO = Edustus, esitys, kuvaus. Sisällöntuotannossa se, miten todenmukaisesti eri ihmisryhmät on esitetty. Haasteellinen tavoite Kansainväliset trendit ovat tulleet esiin uutistyössä, kertoo Ylen uutisja ajankohtaistoimituksen journalistinen projektipäällikkö Kati Puustinen: ”Euroopan yleisradioyhtiöiden EBU:n sateenvarjon alla keskustelua ja tiedon jakamista on jonkin verran, mistä iloitsen! Teemme paljon töitä asian eteen, mutta samaan aikaan tunnistamme, että pystymme parempaan ja töitä on tehtävä edelleen.” ”Henkilökohtaisesti näen, että asia on hyvin tärkeä. Kaikissa medioissa pitäisi pystyä parempaan”, sanoo Ylen faktaohjelmien tilaaja Ari Ylä-Anttila. Svenska Ylen ohjelmahankintojen päällikkö Christoffer Forssell ei hänkään näe monimuotoisuutta helppona tavoitteena, kun kohderyhmänä on suomenruotsalainen vähemmistö: ”Pyrimme lähtökohtaisesti aina tuomaan erilaisia ihmisiä esille ja kuuluviin sisällöissämme, mutta olemme kokeneet suhteellisen homogeenisen vähemmistön tuovan tähän oman haasteensa. Hyvästä tahdosta huolimatta monimuotoisuutta ei ole aina helppo toteuttaa.” Osaavaa uutisointia Ylen vastauksissa mainittiin, että erityisesti uutisjutuissa vammaisia ihmisiä on esillä ”jatkuvasti”. Kati Puustisen mukaan riittävä perehtyminen tähänkin aiheeseen on toimittajan ammattitaitoa ja jokapäiväistä perustyötä. Verkkotiedonhaulla ja järjestökontakteilla pääsee hyvin alkuun. ”Tärkeintä on kysyä kommentteja heiltä, joita asia koskee, ja tätä pyrimme muistuttamaan ja pitämään esillä myös nopeissa uutistilanteissa.” Vuonna 2023 alkanut Yle Uutisten ja Yle Urheilun journalistinen harjoitteluohjelma Uutiskoulu mainittiin myös osoituksena siitä, että uutistöihin halutaan ihmisiä erilaisista taustoista. Se on tarkoitettu valmistumisvaiheessa oleville nuorille, joilta ei edellytetä viestinnän opintoja mutta jotka haluavat kokeilla taitojaan journalismin saralla. Kiinnostava havainto on, että pandemia ja sota lisäsivät viittomakielisten tulkkausten käyttöä ensin ajankohtaislähetyksissä, sitten muussakin sisällössä. Vammaisia ruudussa Kun kysyimme konkreettisia esimerkkejä representaation lisäämisestä, esiin nousi muutamia ohjelmia: Svenska Ylen kehitysvammaisista nuorista kertovasta dokumentaarisesta sarjasta Kuin kaikki muut (Som alla andra, 2022) on ensi vuonna tulossa toinen tuotantokausi. Suomenja viittomakielinen keskusteluohjelma Mikaela & Thomas (2020–) käsittelee ajankohtaisia aiheita, kuten vaaleja, Natoa tai uutta vammaispalvelulakia. Keväällä Ylen ohjelmistossa alkoi autismikirjon nuoria kuvaava dokumentaarinen sarja Kirjolla, joka on ehtinyt jo saamaan osakseen paljon kiitosta – mutta myös kritiikkiä autistien stereotyyppisestä kuvaamisesta. Esiin nostettiin myös paraurheilun kasvava näkyvyys ja sen julkisuuteen tuomien esikuvien tärkeys varsinkin nuorille. Kameran taakse? Näissä esimerkeissä vammaisia henkilöitä on ollut lähinnä kameran edessä. Se, onko sisältöjä tilattu vammaisilta käsikirjoittajilta tai ohjaajilta, ei tullut esiin. Ylen henkilöstöosastolta huomautettiin, ettei työntekijöiden vammaisuutta voi tietosuojalainsäädännön vuoksi edes tilastoida. Monimuotoisuuden parantamisen tärkeyttä vastauksissa kuitenkin korostettiin. Rekrytoinneissa arvostetaan esimerkiksi hakijoiden kontaktiverkostoa vammaisjärjestöissä. Christoffer Forssellin mukaan vammaisuuteen liittyviä käsikirjoituksia ja castingia tehtäessä tuotantoyhtiö ja Yleisradion edustajat ovat aina tiiviissä yhteistyössä alan asiantuntijoiden ja järjestöjen kanssa, vaikka ohjelmat eivät sisältäisikään näitä taustahaastatteluja. Myös päähenkilöiden omaisia kuullaan tai he esiintyvät ohjelmissa. Onnistumisina vuosien varrelta mainittiin palkitut sarjat Toisenlaiset frendit (2010–2014) sekä Jarkko ja kuuro Amerikka (2016), jonka ohjaaja Päivi Väntönen on viittomakielen taitoinen. Lait ja YK-sopimus Ylen saavutettavuutta ohjaavat julkisen palvelun tehtävä sekä muutama täsmälaki. Sillä on myös oma, sisäinen saavutettavuuden toimintasuunnitelmansa. Vastausten perusteella toimitilojen esteettömyyteen ja saavutettavuuteen kiinnitetäänkin Ylessä erityistä huomiota. Ylellä vierailleena apuvälineen käyttäjänä tämän ei voi kuin toivoa pitävän paikkansa. Vastauksissa ei sen sijaan mainittu YK:n vammaisten ihmisoikeussopimukseen liittyviä velvoitteita tietoisuuden lisäämiseen tai tiedonsaantiin. Dokumentaarinen tv-sarja Kirjolla (TV2) herätti keväällä huomiota ja keskustelua. Se kertoo autismikirjolla olevista nuorista aikuisista.
10 Tukilinja 3/2023 Niissä painottui silti ilahduttavasti tavoite vammaisuuden kuvaamisesta osana normaalia ohjelmistoa sekä ajatus vammaisista henkilöistä aktiivisina toimijoina. Vammaisuuteen liittyvissä uutisissa asiat pyritään myös ilmaisemaan täsmällisesti ja olemaan tarkkoja termeistä. Minäkuvan rakennusta Vammaisten keskuudessa on selkeä kaipuu monipuolisempaan representaatioon. Syynä ovat sekä vammattomille muodostuneet vinoutuneet käsitykset vammaisuudesta että televisiossa nähtyjen kuvausten vaikutus omaan minäkuvaan. Pinja Eskola teki osana mediatutkimuksen aineopintojaan kyselyn, johon vastasi 80 eri tavoin vammaista henkilöä. 51 prosenttia heistä koki vammaisuuden kuvausten mediassa, elokuvissa, kirjallisuudessa ja sosiaalisessa mediassa vaikuttaneen minäkuvaansa. Vain 26 % vastaajista koki, ettei representaatio ollut vaikuttanut heihin. Kyselyssä nousi esiin kaipuu nähdä erityyppisten vammaisten kuvauksia (nykyään valtaosalla ruudulla näkyvistä vammaisista on liikuntavamma). Haluttiin myös nähdä vammaisia erilaisissa rooleissa, muutenkin kuin sankariviittaan puettuina tai traagiseen elämäänsä kyllästyneinä. Rosoiset henkilöhahmot Tähän juttuun haastateltujen media-ammattilaisten vastauksissa tuotiin esiin, etteivät kaikki vammat ole näkyviä eivätkä kaikki vammaiset halua tulla profiloiduksi vammansa kautta. Oli mielenkiintoista huomata tässä ajatus, että representaatio tarkoittaisi aina vamman korostamista. Vammaiset itse toivoivat representaatioilta ennen kaikkea kuvauksia, joissa vamma nähdään vain yhtenä ominaisuutena muiden joukossa. Haastateltavat kokivat ongelmalliseksi myös sen, että vammaisuutta asiasisällöissä käsiteltäessä esillä olivat usein samat henkilöt. Representaation monipuolistaminen tarkoittaisi myös erilaisten ja eri elämäntilanteissa olevien henkilöiden kuvaamista. Merkityksellinen kuvaus ei myöskään edellytä sitä, että vammainen hahmo näyttäytyisi aina hyvässä valossa. Antisankarit voivat vaikuttaa minäkuvaan positiivisesti ja rosoiset representaatiot sallivat rosoisuutta itsessäkin. Tavoitteet käytännöiksi Keskeiset kotimaiset tv-yhtiöt vastasivat kaikki pyrkivänsä tekemään töitä representaation eteen. Silti vammaisia nähdään esimerkiksi fiktiosisällöissä edelleen hälyttävän vähän. Olisi syytä miettiä, miten nämä hyvät pyrkimykset saataisiin myös käytännössä näkymään. Onko ongelma siinä, ettei moninaisuutta huomioida henkilöhahmoja kirjoittaessa vai siinä, etteivät roolihaut löydä asianomaisten tietoisuuteen? Voisiko asiaohjelmissa myös nykyistä useammin haastatella vammaisia asiantuntijoita heidän oman erityisosaamisensa tiimoilta? Vammaisuutta käsitteleviä tv-ohjelmia esitellään Tukilinja-lehdessä Ruudulla-palstalla (s. 35) ja elokuvatarjontaa Leffafriikki-palstalla (s. 34). Sokea rokkari Mikko Herranen villitsi yleisön The Voice of Finland -kisassa (MTV, 2012). Matkailusarja Jarkko ja kuuro Amerikka (TV 1, 2016) oli Suomen ensimmäinen viittomakielinen tv-viihdeohjelma. Kuurojen liitto myönsi Vuoden viittomakieliteko 2016 -palkinnon Ylelle.
TULILINJALLA / KOLUMNI Aleksis Salusjärvi Kolumnisti Aleksis Salusjärvi, 42, Helsinki. Toimintarajoite Olen keskinkertaisimpia tuntemiani ihmisiä. Ammatti Kulttuuritoimittaja ja kriitikko. Opetan lukutaitoa eloonjäämistaitona erityisopetuksessa, sairaalakouluissa ja hankaluuksiin ajautuneille nuorille. Sisäiseen maailmaan uppoutujat ja kertomuksen ennalta tiedettyyn rakenteeseen. Shakin tenho on sen yksinkertaisessa logiikassa. Vaikka tiedämme, miten asiat tulevat lopussa päättymään, meitä kiehtoo nähdä, miten lopputulokseen päädytään. KIRJALLISUUDEN AMMATTILAISENA olen ollut erityisen kiinnostunut autistien kirjoittamista teksteistä. Ne luovat käytännössä aina omalakisen poetiikkansa ja kykenevät kehystämään ja ilmaisemaan kokonaisen maailman tunnistettavalla tavalla, yksityiskohdista käsin. Kokonaisuuden kuvaamista yksityiskohtien kautta kutsutaan kirjallisuudessa metonymiaksi, ja siinä on jotakin juuri autismille tunnusomaista: lumoutumista yksityiskohtiin kokonaisuuksien sijaan. Autistien hahmotuksessa tämä tuntuu syntyvän kuin luonnostaan. Kirjolla-sarja ilmestyi täydellisellä hetkellä. Olin samaan aikaan Autismiliitossa töissä. Katsoinkin jaksot pika-ajassa. Sarjan päähenkilöt ovat avoimia, rehellisiä, ystävällisiä, toiset huomioon ottavia ja muita kohtaan hyväksyviä. He ovat sellaisia ihmisiä, jollaisia kaikkien meidän muidenkin toivoisin enemmän olevan. He osoittavat suurta rohkeutta avoimuudellaan sekä omien heikkouksiensa näyttämisellään. YLEENSÄ IHMISET pyrkivät peittämään puutteitaan, mutta Kirjolla-sarja osaa käsitellä niitä surkuttelematta. Se osoittaa, että jokaisella ihmisellä on mahdollisuus inhimilliseen suuruuteen. Suurta on olla sinut omien heikkouksiensa kanssa, myöntää ne avoimesti ja elää niiden ehdoilla siltä osin kuin ne eivät ole voitettavissa. Suurta on synnyttää jotakin puolustamisen arvoista sellaisesta, joka ensi silmäyksellä näyttää pelkältä puutteelta tai ongelmalta. Taide pystyy kääntämään elämän vastoinkäymiset arvokkaiksi asioiksi, näkemään jotakin puolustamisen arvoista siinä, minkä merkitystä toiset ihmiset eivät osaa nähdä. Juuri näihin piirteisiin olen ollut pohjattoman ihastunut autistien kirjoittamassa runoudessa. Ja juuri tätä Kirjolla-sarjakin tuo esiin. Kirjolla-sarja mainitaan myös s. 8–10. ON IHAILTAVAA, jos ihmisellä on vahva sisäinen maailma. Hermostuneessa ja keskittymiskyvyttömässä ajassa kyky uppoutua mielen syvyyksiin on korvaamatonta. Autismin voi ajatella tilana, jossa sisäinen maailma on liiankin upottava, ja sen takia ihmisen orientaatio heikentyy. Ajatukset eivät enää kommunikoidu kunnolla tai ollenkaan ulkopuolisille. Kevään aikana Ylen tv-sarja Kirjolla nousi ilmiöksi ja keskustelunaiheeksi. Helena Bäckmanin ohjaama reality katsoo maailmaa neljän autismin kirjolla elävän ihmisen silmin. SARJA SAI KRITIIKKIÄ käsitellessään henkilöidensä kautta autismin lievempiä muotoja, mikä synnyttää oireyhtymästä todellista kevyemmän mielikuvan – mutta arvostelu tuntuu totta puhuen täysin epäreilulta. Kirjolla on parasta, mitä autismille on tällä vuosisadalla tapahtunut. Julkisuudessa autismiin liittyvät mielikuvat ovat olleet lähinnä muinaisen Sademies-elokuvan (Rain Man, USA 1988) peruja ja sanaa itsessään on käytetty haukkumanimenä monomaanisille tai umpimielisille ihmisille. Kirjolla-sarja teki autismista ymmärrettävän, arkisen ja ihmisen kokoisen. Jokaisella meistä on autistisia piirteitä, mutta tavallisen ihmisen elämää ne eivät rajoita. Autismille tyypillistä on joutua tilanteisiin ja umpikujiin, jotka eivät ratkea omalla painollaan. Silti ja ennen kaikkea autismi on kuitenkin ominaisuus, se on oireyhtymä, jolla on myös positiivisia piirteitä. AUTISTIEN KANSSA aikaa viettäessäni käsitykseni oireyhtymästä on entisestään syventynyt. Näkyvimmin autismi ilmenee hahmotukseen liittyvissä ongelmissa, jotka vieraassa ympäristössä tai ennakoimattomassa tilanteessa lyövät ihmisen täysin lukkoon. Monilla autisteilla onkin taipumus keskittää huomionsa asioihin, joita he pystyvät hallitsemaan. Sellaisiin asioihin kuin esimerkiksi shakin pelaaminen, piirtäminen tai kirjoittaminen. Näiden maailmojen lumovoima piilee niiden ymmärrettävyydessä. Rajallisia asioita voi hallita ja käsittää johdonmukaisesti ilman ristiriitoja. Satujen maailman viehätys perustuu henkilöhahmojen stereotyyppisiin piirteisiin Tukilinja 3/2023 11
12 Tukilinja 3/2023 UNELMAT TODEKSI SYDÄMEN TULKKI Laulamisen palo ja tavoitteellinen kuntoutuminen toi laulaja Jari Grekin hengityskoneesta takaisin yleisön eteen. Tukilinja oli mukana sitä mahdollistamassa. TEKSTI JA KUVAT Tarja Perkiö Seniorina tangokuninkaaksi Jari Grekille musiikkihommat tulivat tutuksi jo nuorena, koska myös Jarin isä oli laulaja. 1990-luvulla hän sai laulutunteja myös paikallisilta kanttoreilta. ”Laulaminen alkoi varsinaisesti siitä, kun perustimme armeijakavereiden kanssa bändin”, Jari muistelee. ”Ensimmäinen albumi tehtiin Niemen Jussin kanssa vuonna 2004.” Nyt niitä on kertynyt jo neljä ja biisejä on syntynyt vuosien aikana muun muassa Seppo Tammilehdon ja Olli Lepänrinteen kanssa. Myös soittaja ja sovittaja Henri Leppä on ollut kuvioissa mukana. Jari Grek voitti Seinäjoella seniori-tangokuninkuuden vuonna 2010, mikä oli iso ponnahduslauta musiikkiuralle. Nykyään oma poika Waltteri soittaa kitaraa ja on Sydämen liekki -bändin kanssa mukana keikoilla, joten musiikki kulkee vahvana sukupolvelta seuraavalle. Poika avustaa Jarin aina lavalle kuin lavalle. Pian alkaa omakin jalka vipattaa, kun valssin ja tangon jälkeen vuorossa on humppaa. Vieressä istuva mummo harmittelee, koska tuli laitettua jarrusukat jalkaan eivätkä ne luista tanssilattialla. Rollaattorin kanssa tanssahtelevalla herralla sen sijaan näyttää olevan rytmi veressä, kun hän etenee Alaska-kappaleen tahdissa. "JOKAISEEN PÄIVÄÄN niin paljon mahtuu, elämässäin mä tunnen, että jatkuu..." Entisen tangokuninkaallisen komea ääni soi ammattilaisen varmuudella Pappilanpuiston palvelutalon salissa. Yleisö on mukana ensimmäisistä tahdeista lähtien ja tanssilattialla alkaa hyväntuulinen hyörinä. Täällä Jari Grek on tuttu kasvo ja ihmiset tulevat ennen keikkaa morjestamaan ja kysymään kuulumisia. ”Tykkään tehdä näitä palvelutalokeikkoja, koska yleisö on täällä niin aitoa ja palaute tulee välittömästi”, Jari Grek kertoo hymyssä suin. Tämä sydämen tulkki vaikuttaa silminnähden onnelliselta saadessaan tuoda laulullaan iloa muille ihmisille, kuten näille palvelutalon asukkaille tänään. Mia-vaimo roudaa Vaimo Mia asentaa tottuneesti laitteet ja johdot paikoilleen. Mukana on Tukilinjalta avustuksena saatu mikseri ja kaiuttimet, jotka ovat keikoilla jatkuvassa käytössä. Viime aikoina kauemmas suuntautuneet keikat ovat jääneet vähemmälle, mutta nyt nekin ovat mahdollisia Grekille räätälöidyn uuden inva-auton ansiosta. Alkutahtien jälkeen keikka etenee Olavi Virran nostalgisiin säveliin. Osa yleisöstä jää istumaan eläytyen musiikkiin vartalollaan tai taputtaen käsiä jalkoja vasten tuttujen rytmien tahdissa. "On muisto vain, on muisto vain tuo laulu mun nuoruudestain..." Yleisön joukosta moni palaa tämän kappaleen tahdissa varmasti omiin muistoihinsa. Tykkään tehdä näitä palvelutalokeikkoja, koska yleisö on täällä niin aitoa. Jari Grek alkoi keikkailun uudelleen jo pari vuotta liukastumi sonnettom uutensa jälkeen.
Tukilinja 3/2023 13 Onnettomuus jarrutti Jarille itselleen tuli isompi jarru musiikkiuraan vuonna 2016 hänen liukastuessaan jäisellä tiellä ja lyötyä pahoin päänsä. ”Tuli selkäydinmurtuma ja olin 2–3 viikkoa hengityskoneessa”, hän kertoo. Neliraajahalvaukseen johtaneesta onnettomuudesta kesti toipua, sillä kaikki perustoiminnot syömisestä pukemiseen oli opeteltava uudelleen. Jari kertoo päässeensä kuitenkin laulamisen ansiosta tavallista nopeammin pois hengityskoneesta ja toipuneensa hyvin, koska keuhkot olivat voimakkaammat kuin ihmisillä yleensä. Onnettomuus vaikutti kuitenkin laulamiseen: ”Leikkauksessa äänihuulia siirrettiin pois tieltä ja ne venyivät. Siksi laulaminen piti aloittaa alusta.” Jari otti laulutunteja Petra Karjalaiselta ja kehitteli itselleen uuden laulutekniikan, joka toimii, vaikka palleasta on jäljellä enää kaksi kolmasosaa ja hapensaanti siksi vähäisempää. Laulamisen palo, kova työ ja laulutreenit toivat hänet takaisin musiikin pariin. Kolmantena vuonna onnettomuuden jälkeen alkoi keikkailu jo sujua. Kuntoutus auttaa Musiikin ohella Jarin arkeen kuuluu edelleen kuntoutus. Allasja fysioterapian ohella hän harjoittelee kävelyrobotin avulla. Sillä edistetään aineenvaihduntaa ja vahvistetaan jalkoja. Yksi tavoitteista on päästä siirtymään pyörätuolista pois ilman nostolaitetta, mikä lisäisi omatoimisuutta. Vaimon ja pojan avulla siirtyminen jo sujuukin. Jari on ollut kuntoutuksensa suhteen päättäväinen: hän kertoo kelanneensa sähköavusteisella pyörätuolilla viime kesänä peräti 800 kilometriä. ”Esteettömällä 1500 metrin radalla kilometrit on helppo laskea. Siinä meni tuolikin kerran säpäleiksi, kun oli vauhti päällä!”, mies nauraa. Ero onnettomuuden jälkeiseen tilanteeseen on kyllä hurja, sillä kädet olivat tuolloin hänen kertomansa mukaan koukkuasennossa eivätkä liikkuneet ollenkaan. ”Käsiä treenataan painojen kanssa päivittäin ja kelaaminen vahvistaa niitä lisää”, hän selittää. Pappilanpuiston keikan loputtua ihmiset tulevat kiittämään, pyytämään nimmareita ja kyselemään, koska tulet taas. Tuki ilahduttaa Viime syksynä 60 vuotta täyttänyt tanssimuusikko juhli merkkivuottaan ystäviensä kanssa hänelle järjestetyssä tukikonsertissa Tampereella. Musiikkiystävät, kuten Kyösti Mäkimattila, ovat aiemminkin tukeneet häntä ja järjestäneet tempauksia kuntoutusvarojen kartuttamiseksi. Jari on todella kiitollinen kaikesta vuosien aikana saamastaan tuesta ja siitä, että saa edelleen tehdä tätä työtä. ”Hienoa myös, että on Tukilinjan tapainen avustusjärjestö, joka mahdollistaa keikkojen tekemisen. Se antaa paljon voimaa ja energiaa elämään ja arkeen.” Kuka Jari Grek, 61, Tampere Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Apuraha Tukilinjan apuraha äänentoistolaitteisiin vuonna 2020. Pappilanpuiston palvelutalossa tanssittiin.
14 Tukilinja 3/2023 Runokokoelma sai siivet KULTTUURI Stephen Kuusisto Yhdysvalloista käänsi Sanni Purhosen runokokoelman englanniksi. Kuka? Stephen Kuusisto, 68. New York, Yhdysvallat. Toimintarajoite Näkövamma. Ammatti Runoilija, runouden ja luovan kirjoittamisen professori.
Oli synkkä ja myrskyinen yö... Tukilinja 3/2023 15 Sanni Purhosen runokokoelma julkaistaan syksyllä Yhdysvalloissa. Teoksen löysi ja käänsi suomalaissyntyinen runoilija, professori Stephen Kuusisto. TEKSTI JA KUVAT Heini Saraste TOIMITTAJA-KIRJAILIJA SANNI PURHOSEN runokoelma Jos vain muuttuisin toiseksi ilmestyi viime keväänä. Kun hän sai Facebookin välityksellä yhteydenoton Syracusesta, Yhdysvalloista, hän kummastui: hän oli tavannut amerikkalaisen runoilijan ja professorin Stephen Kuusiston vain kerran elämässään ja nyt mies halusi kääntää hänen runokirjansa englanniksi! ”En oikein osannut uskoa sitä todeksi”, Sanni Purhonen myöntää. Vuoden kuluttua sanat tulivat kuitenkin lihaksi, kun Kuusisto raakakäännöksen tehtyään saapui huhtikuussa viimeistelemään sitä yhdessä Sannin kanssa. Vietettiin ikimuistoinen ja työntäyteinen rupeama Hotelli Hiltonin kokoushuoneessa, jossa työhön osallistui myös. Käännöksen muokkaamiseen osallistui myös Kuusiston entinen oppilas Mika Suonperä. Stephen Kuusisto kertoi, että Nine Mile Press suunnittelee julkaisevansa kirjan tulevana syksynä. Hän uskoo sen menestykseen: ”Amerikkalaiset lukevat runoja ja markkinat ovat laajat.” Käännös aloittaa uuden julkaisusarjan, jossa esitellään merkittäviä vammaisia kirjailijoita eri puolilta maailmaa. ”Elämäni huippuhetkiä” Tukilinjan kantaviin voimiin kuuluva, päivätyönään Kynnys ry:n tiedotusta hoitava Sanni Purhonen kertoo käännöksen viimeistelyn olleen yksi hänen tähänastisen elämänsä huippuhetkiä. Ei ihme: Kuusisto vertasi Purhosta kuuluisaan yhdysvaltalaiseen modernistirunoilijaan T.S Eliotiin ja kertoi, että jos hänen pitäisi valita kaksi mielikirjailijaa, hän valitsisi Sannin ja Mark Twainin. Mutta kuka oikein on tämä Stephen Kuusisto? Itse tapasin miehen ensi kerran Washingtonin Suomen suurlähetystön vastaanotolla 10 vuotta sitten, kun siellä juhlittiin Kalle Könkkölän Yhdysvalloissa saamaa suurta vammaispalkintoa. Paikalle oli kokoontunut satoja vammaisvaikuttajia ympäri Yhdysvaltoja. Yritin samppanjalasien välkkeessä sytytellä rupatteluhetkeä ja kysyin Kuusistolta, miksi hänen sukunsa oli muuttanut pois Karstulasta. Tuossa metsäisessä, pohjoisessa pitäjässä itsellänikin on sukujuuret. Kuusisto leikkasi small talkilta siivet vastaamalla: ”Kuule, kyllä syynä oli ihan toi köyhyys.” Vammaisliikkeen voimahahmo Myöhemmin minulle paljastui, että mies on paitsi vaikeasti näkövammainen, myös runoilija ja professori – monet kirjallisuuspalkinnot voittanut amerikkalaisen vammaisliikkeen voimahahmo, joka tänä keväänä nimitettiin Le Maynen yliopiston kunniatohtoriksi. Kuusisto pitää ensimmäistä kirjaansa Sokeiden planeetta parhaimpanaan. Se arvosteltiin muun muassa New York Timesissa ja valittiin vuoden kirjaksi. ”Onnistuin yhdistämään siinä runouden ja proosan. Amerikassa ero runouden ja proosan välillä on suuri.” Kuusisto on julkaissut useita runokokoelmia, muistelmateoksia ja esseitä. Hän kirjoittanut myös koirista ja hevosista sekä perustanut vaimonsa kanssa säätiön, jonka tarkoituksena on tukea vammaistietoisuuden leviämistä. Syracusen yliopiston opiskelijat tuntevat hänet myös armoitettuna opettajana. ”Nuoret ihmiset antavat minulle elinvoimaa”, hän sanoo ja nauraa kuuluisan, kaikuvan naurunsa. Elinvoimaa ei häneltä itseltäänkään tunnu puuttuvan. Toinen kirjan kääntäjistä Mika Suonperä muistelee, että maestro saattoi kateederilla yhtäkkiä vaikka seistä päällään. Suomen-muistot Kuusiston isän vanhemmat lähtivät Suomesta joskus sisällissodan jälkeen. Kuusisto itse kertoo pitäneensä suhdetta Suomeen yllä nuorena harvakseltaan, mutta nyt vanhempana useammin. Ensimmäiset muistikuvat Suomesta olivat ankeita: Stephen on kolmevuotias ja isä on saanut stipendin tutkiakseen kylmää sotaa Helsingissä. Hän muistaa jäätelökioskit ja naisten ankaran olemuksen ratikoissa. Sodan jäljet näkyivät vielä ihmisten kasvoissa. Sokeutta peiteltiin 1950ja 60-luvulla sokeutta ja näkövammaisuutta peiteltiin. ”Erityisesti äitini kantoi syyllisyyttä vammaisuudestani ja häpesi sokeuttani. Hän halusi, että pärjäisin näkevien maailmassa ja näyttelisin näkevää”, Kuusisto kertoo. ”Äiti esti minua menemästä sokeitten kouluun, mikä sinällään oli hyvä asia, mutta samalla hän pakotti minut näyttelemään näkevää, mikä ei ollut ollenkaan hyvä asia.” Kuusisto kertoo, että kun hän vuosikymmeniä myöhemmin hankki opaskoiran, äiti edelleen pelkäsi, mitä naapurit sanoisivat. ”Kenenkään ei vamman kannalta pitäisi elää sellaista lapsuutta!” hän tiivistää. Toisten armoilla Koulussa Kuusisto tunsi olevansa kuin näyttelyesine tai meduusa – kömpelö, hahmoton möhkäle. ”Edelleen muistan, miltä tuntuu olla toisten hallinnassa, oikeastaan toisten ihmisten omaisuutta. Kun minulta vietiin silmälasit, olin täysin avuton.” Hän kertoo olleensa väsynyt ja rasittunut lapsi: ensin muodoton, lihava möykky, sitten anorektisen laiha. ”Oli äärimmäisen kuluttavaa elää niin kuin näkisi. Opettajat ivasivat, kun en katsonut silmiin. Myös tytöt tarvitsevat katsetta muuttuakseen suopeiksi.” Hänen ulkopuolisuuttaan kuvaa hyvin jatkuva toive muuttua toiseksi, olla jotain muuta. Saman ajatuksen hän löysi myöhemmin Sanni Purhosen runoista. Kaapista todellisuuteen Lopullinen kaapista ulos astuminen tapahtui, kun Kuusisto aikuisen amuutti New Yorkiin ja sai ensimmäisen opaskoiransa Cathyn. Sen kautta hän löysi vaimonsa, opaskoirakouluttaja Connien, jonka kanssa hän on myöhemmin kirjoittanut myös yhteisiä teoksia. Connie opettaa nykyään ratsastamista vammaisille nuorille. Perheeseen kuuluu yhden työssäkäyvän ja yhden eläkkeellä olevan opaskoiran lisäksi kaksi jo aikuista lasta sekä kaksi hevosta. Stephen kirjoittaa edelleen joka päivä. Helsingissä hän kirjoitti runon siitä, millaista on olla hotellihuoneen yksinäisyydessä. Runossaan hän siteeraa antiikin Herakleitosta, jonka mukaan ei voi piiloutua sellaiselta, mikä ei koskaan mene pois. Vastakohtien maa Kun kysyn, millaista on nykyään elää Yhdysvalloissa vammaisena, Stephen Kuusisto vastaa: ”Yhdysvallat on vammaisten suhteen vastakohtien maa. Jos julkiseen rakennukseen tai kauppaan ei pääse, se on pian oikeudessa. Toisaalta monet vammaiset ovat edelleen köyhiä eikä toimivaa sosiaalihuoltoa ole. Erot myös osavaltioiden välillä ovat valtavat. Ei voi sanoa yhtä totuutta Amerikasta, koska se on monta maailmaa.”
16 Tukilinja 3/2023 HYVÄN MIELEN RESEPTI Hobittien herkut HOBITTI-KAHVILA ALKUNSA vuonna 2013 neljän lyhytkasvuisen ystävyksen porukassa, joka pisti pystyyn pop up -kahvilan, kertoo Susanna Lindroth-Qvintus, 42. Kahvilaidea jäi kytemään Susannan mieleen ja kun hän tutustui Punkaharjulla asuvaan Reima Qvintukseen, 43, he päättivät yhdessä herättää sen henkiin. Pariskunta teetti ammattiopistossa kahvilakärrin, jolla oli tarkoitus kierrellä kesätapahtumissa. Kärrin kuskaaminen kahveineen ja kakkuineen oli kahdelle lyhytkasvuiselle kuitenkin raskasta hommaa, joten he tarvitsivat auton. Susanna oli kuullut Tukilinjasta, josta voisi hakea apurahaa yrittäjämäiseen toimintaan. Voi sitä ilon ja onnen määrää, kun vastaus tuli! Tukilinja myönsi auton hankintaan osa-apurahan ja loput he pystyivät rahoittamaan itse. Hopeanuoleksi ristityllä autolla Susanna ja Reima kuljettivat Hobitti-kahvilaa tapahtumasta toiseen. “Siitä Tukilinjan apurahasta oli iso hyöty. Varmaan meillä ei ilman sitä edes olisi tätä firmaa, ei me oltaisi päästy Savonlinnaan ilman autoa”, Susanna sanoo. Jokin vuosi sitten Reima ja Susanna ostivat Ala-Särkilahdelta pienen maatilan, jonka vanhassa hevostallissa he nyt pitävät kesäisin Hobitti-kahvilaa. Tänä kesänä on tarjolla myös majoitusta kunnostetussa hirsiaitassa. Pihalla on tilaa parille asuntovaunulle ja telttaillakin sopii. Herkullisten leivonnaisten lisäksi kahvilasta saa aamiaisen ja keittolounaan. TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Panu Pahkamaa HOBITTI-KAHVILA Särkilahdentie 2318, 58690 Ala-Särkilahti 3–4.6. ja 10–11.6. klo 11–17. 15.6.–31.8. to–ma klo 11–17. Muutoksista ilmoitetaan: www.hobittikahvila.fi Mokkapalat POHJA AINEKSET 4 munaa 4 dl sokeria 250 g voita tai maidotonta margariinia 2,5 dl maitoa tai kauramaitoa 7,5 dl vehnäjauhoja 3 tl leivinjauhetta 2 tl vaniljasokeria ripaus suolaa 4 rkl kaakaojauhetta NÄIN VALMISTAT Sulata voi ja anna jäähtyä. Vatkaa munat ja sokeri vaahdoksi. Sekoita kaikki kuivat aineet keskenään. Kääntele sulatettu voi, maito ja jauhot muna-sokerivaahtoon nuolijalla. Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle pellille ja paista 200 asteessa uunin keskitasolla noin 15 minuuttia. Jäähdytä ennen kuorruttamista. KUORRUTUS AINEKSET 500 g tomusokeria 100 g voita tai leivontamargariinia 5 rkl kylmää kahvia 2 rkl kaakaojauhetta 2 tl vaniljasokeria NÄIN VALMISTAT Sulata voi ja anna jäähtyä. Sekoita tomusokeri, kaakaojauhe ja vaniljasokeri keskenään. Lisää joukkoon kahvi ja voisula, sekoita tasaiseksi ja levitä pohjan päälle. Koristele mokkapalojen pinta heti ja anna kuorrutuksen jähmettyä hetki ennen mokkapalojen leikkaamista. Koristeeksi sopivat esimerkiksi tuoreet marjat tai nonparellit. Perinteiset, mehevät mokkapalat ovat Hobitti-kahvilan suosituimpia leivonnaisia. Päähobitti Sauron on leivontaa rakastava Susanna Lindroth-Qvintus. Apuhobitti Taurielina toimii Reima Qvintus.
Sähköiset työnhakupalvelut edellyttävät aiempaa suurempia tekstitaitoja. LUKUTAIDON PUUTE ESTÄÄ TYÖLLISTYMISTÄ Työnhakijoilta edellytetään hyvää lukutaitoa työnhaun siirryttyä sähköisiin palveluihin. Monessa työssä myös edellytetään korrektia kielenkäyttöä. Aikuisten työnhakijoiden heikko lukutaito onkin monelle merkittävä työllistymisen este, selviää Helsingin työllisyyspalvelujen ja Lukukeskuksen tuottamasta kyselystä. Lukutaidon määriteltiin kyselyssä tarkoittavan kykyä ymmärtää lukemaansa, taitoa kirjoittaa tai täyttää lomakkeita sekä laajempia arjen tekstitaitoja. Kyselyyn vastanneista 50 työllistymispalveluiden asiantuntijasta 83 % arvioi, että lukutaito on merkittävä este maahan muuttaneiden työllistymiselle. Heistä kolmannes katsoo kuitenkin, että lukutaidon puutteet ovat merkittävä este myös monelle suomea äidinkielenään puhuvalle. Noin 11 prosentilla suomalaisista on heikko lukutaito ja he hyötyisivät selkokielestä. Myös koulutustausta vaihtelee. ”Joillain työnhakijoilla on saattanut jäädä peruskoulu kesken, ja nyt viimeistään havahdutaan siihen, että työtä hakiessa on osattava kirjoittaa kohteliaasti ja laittaa yhdyssanat oikein”, kertoo projektisuunnittelija Anni Rolig Helsingin työllisyyspalveluista. Helsingin työllisyyspalvelut järjestävät digitaitokursseja heikosti lukeville ja kirjoittaville työnhakijoille. Silti yli kolmannes työllisyyspalvelujen asiantuntijoista ei tiedä, mihin asiakkaan voisi ohjata vahvistamaan lukutaitoa. 40 prosenttia kertoo myös, että lukutaitoa vahvistaviin tukipalveluihin on vaikea päästä, joten asiakasta on hankala ohjata eteenpäin. ”Aikuisten lukutaitoon panostaminen on tehokas työllisyystoimi”, muistuttaa Lukukeskuksen toiminnanjohtaja Emmi Jäkkö. GLUTEENITONTA EDULLISEMMIN Keliakialiitto on julkaissut vähävaraisille keliakiaa sairastaville laajan materiaalipaketin, jossa on yli 100 uutta gluteenitonta ruokaja leivontaohjetta sekä viikkoruokalistoja nuorille, aikuisille ja lapsiperheille. Lisäksi on julkaistu vinkkejä ja vertailuja, joiden avulla kauppareissuilla ja kotikeittiössä voi säästää rahaa. Materiaalit löytyvät Keliakialiiton verkkosivuilta osioista Gluteenitonta arkiruokaa ja Reseptit. Monessa ohjeessa voi valita, käyttääkö proteiinin lähteenä lihaa, kanaa vai kasvista. Niissä on otettu huomioon myös suolan ja tyydyttyneen rasvan määrä, joten aina ei ole suositeltu halvinta raaka-ainetta. Apua kokkailuun saa myös postimaksun hinnalla tilattavasta ruokaohjeja vinkkivihkosesta sekä 10 YouTube-videosta, joissa näytetään ruokien valmistaminen vaihe vaiheelta. ”Koko viikon gluteenittomat lounaat voi valmistaa kymmenellä eurolla”, kertoo Keliakialiiton toiminnanjohtaja Niina Puronurmi. KORONA JA POIKAVAUVAT Yhdysvaltalaisessa, sähköisiin terveysrekistereihin perustuvassa tutkimuksessa havaittiin, että äidin raskausaikana sairastama koronatauti kaksinkertaisti poikavauvojen riskin saada jokin neurologinen kehityshäiriö. Koronavirukselle kohdussa altistuneista poikavauvoista 3 prosentilla diagnosoitiin jokin neurologinen häiriö ennen 1 vuoden ikää. Ei-altistuneilla poikavauvoilla luku oli 1,8 %. Tyttövauvoilla ei vastaavaa riskin suurenemista havaittu. Tutkijoiden mukaan tämä vahvistaa aiempia tutkimustietoja, joiden mukaan voidaan nähdä yhteyksiä raskausaikaisten infektioiden ja erityisesti poikavauvojen neurologisten häiriöiden välillä. Tutkimus suoritettiin Yhdysvalloissa Massachusettsin sairaalassa ja se on julkaistu lääketieteellisessä julkaisussa Jama Network Open. Tutkimuksesta kertoi Disability Scoop. ICEHEARTS EUROOPPAAN Euroopan komission valitsi vuonna 2021 suomalaisen lastensuojelun Icehearts-mallin terveyden edistämisen hyväksi käytännöksi. Siinä perustetaan lasten ilmaisia urheilujoukkueita tai muuta ryhmätoimintaa, jossa on mukana haavoittuvassa asemassa olevia lapsia. Joukkuetta ohjaavat pitkäkestoisesti samat aikuiset, ja työ on sitoutunutta ja kokonaisvaltaista. Malli on nyt leviämässä EU:ssa kokeilukäyttöön. Ensimmäiset pilottikokeilut tehdään Tanskassa, Virossa, Espanjassa, Italiassa ja Sloveniassa. Jatkossa mukaan on tarkoitus saada 14 EU-maata. Hanketta koordinoi kansainvälinen liikuntaja kulttuurijärjestö ISCA, jolle Icehearts Europe on tällä hetkellä suurin sen hallinnoima ja koordinoima hanke. Tavoitteena ei ole siirtää suomalaista mallia sellaisenaan vaan sovittaa sen idea erilaisiin kulttuuritaustoihin. UUTISIA TILAA E-LASKU Tukilinja on siirtynyt sähköiseen tilauslaskutukseen, joka säästää sekä toimintakulujamme että luontoa. Se on myös varma ja tietoturvallinen tapa hoitaa laskut. Saat Tukilinjan laskun verkkopankkiisi ottamalla esiin viimeisimmän laskusi ja tekemällä verkkopankissasi e-laskusopimuksen Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry:n kanssa. Kiitos, kun autat meitä auttamaan! Tukilinja 3/2023 17
18 Tukilinja 3/2023 ELÄMÄ KUVINA UNELMAT TODEKSI Valokuvaus ja maalaaminen ovat Jorma Tuomisen kanava tunteille ja havainnoille elämästä. Kuka? Jorma Tuominen, 50, Kotka. Toimintarajoite Useita toimintarajoitteita. Tukilinja-apuraha Kannettava tietokone ja järjestelmäkamera yhteydenpitoon, asiointiin ja valokuvausharrastukseen.
Tukilinja 3/2023 19 töitä: kouluavustajana, kierrätyskeskuksessa, rakennussiivousta, leirintäalueja ravintola-alan töitä sekä vapaaehtoistöitä. Nyt mietin rupeavani ehkä puusepäksi, media-alalle tai hoitoalalle, mutta mitä, missä ja milloin? Erityisoppilaitokset on suunnattu enemmänkin nuorille. Miten käy niille ihmisille, jotka haluaisivat vielä opiskella, mutta ikää on jo yli 35 vuotta? Mukaan valokuvanäyttelyyn Olen asunut kymmenellä eri paikkakunnalla. Nykyään asun Kotkassa ja rupesin täällä käymään Karhulan klubitalolla, missä olen päässyt toteuttamaan pitkäaikaista haavettani eli valokuvaamista. Osallistuin siellä valokuvanäyttelyyn kuvilla, joilla kuvaan yksinäisyyttä ja rikkinäisyyttä. Suosittelen klubitoimintaa niille, jotka kaipaavat päivään tekemistä sekä seuraa ja vertaistukea. Oheinen maalaus on minun maalaamani. Tein sen, kun opiskelin media-alaa. Taideopiskelu oli haastavaa ja vaativaa, kun en ollut aikaisemmin sellaisia kursseja käynyt. Se oli kuitenkin palkitsevaa ja sain hyvää, suoraa palautetta, että saatan osata jotain. Inspiraatio siitä syttyi, mutta toki opiskelua tulisi jatkaa. Haaveena luontovalokuvaus Olen kuitenkin tyytyväinen, että tuli kokeiltua ja tehtyä jotain, mitä voi sitten muistella. Opinnoista sain lisää itseluottamusta ja halua tehdä taidetta eri muodossa. Valokuvaamista aion jatkaa harrastuksena. Se on parhaimmillaan todella mielekästä ja kivaa. Kesällä haluaisin tehdä kesätöitä ja käydä jossain matkalla. Toiveena olisi hankkia isompi objektiivi ja lähteä kuvaamaan luontoon, esimerkiksi eläimiä Kuusamoon. Apuraha valokuvausharrastukseen toi Jorma Tuomisen elämään uuden vaihteen. Haaveissa on nyt luontovalokuvaus ja uusi objektiivi. TEKSTI JA KUVAT Jorma Tuominen ENSIN ISO KIITOS Tukilinjalle: sain vuonna 2020 apurahan valokuvausharrastukseen (kamera ja tietokone) ja olen saanut siitä todella paljon iloa ja sisältöä elämääni. Yleensä kertomukset ovat iloisia asioita, mutta tarinoilla on monta puolta. Olen lapsesta asti ollut hyvin vilkas. Nuorena harrastin monenlaista urheilua: uintia, koripalloa, jalkapalloa sekä hiukan yleisurheilua. Voin mainita, että 13-vuotiaana hyppäsin korkeutta 185 cm. Olen opiskellut graafista alaa, ravintola-alaa, teologiaa ja media-alaa, mutta kaikki opintoni ovat keskeytyneet vamman tai sairauden takia. Vuonna 1993 jouduin autokolariin, jossa loukkaannuin niin, että oikeasta jalasta meni reisija sääriluita poikki ja polvi pirstaleiksi. Kävelin vuoden kyynärsauvoilla ja polvessa on nyt tekonivel. Selkävamman vuoksi en pysty pitkään istumaan, ja on myös lukija keskittymisproblematiikkaa. Opinnot mielessä Kesäkuussa täytän 50 vuotta. Viime aikoina olen paininut epäilysten ja masennuksen kanssa, koska haaveilen yhä opiskelemaan pääsystä ja ammatista. Opintoala on vielä mietinnässä eli mitä pystyisin ja haluaisin ruveta tekemään. Olen tehnyt monenlaisia
20 Tukilinja 3/2023 Venla kuntoutuu ratsastamalla Joensuun keskustasta. Heillä oli sosiaalipedagogista hevostoimintaa ja valmiuksia ottaa tukea tarvitsevia ratsastajia mukaan”, äiti Kaisamari Åkerman kertoo. ”Oletin suoraan sanottuna, että Venla jaksaa pari kertaa käydä ja sitten innostus lopahtaa, mutta ei se ole mihinkään lopahtanut. Venla on nyt kolme vuotta käynyt ratsastamassa ympärivuotisesti joka toinen viikko ja kesällä vähän useamminkin.” Sinnikästä treeniä Ratsastus on kehonhallinnan kannalta alkuun melko raskas harrastus. Venla jaksoi ensin olla vain noin vartin verran hevosen selässä talutettavana. Nykyään hän jaksaa hyvin tunninkin ja harjoittelee jo ohjastamaan itse ravia ja laukkaa. Venlan kehonhallinnan kehitykselle ratsastus on ollut erinomainen harrastus. ”Ravi on kivaa ja puomien meneminen. Haluaisin vielä oppia menemään kokonaan UNELMAT TODEKSI Tykkään eläimistä ja hevoset ovat hienoja! Venla päätti jo nelivuotiaana alkaa ratsastamaan. Starttistipendillä hankittiin tietysti ratsastusvarusteita. TEKSTI Lauri Jaakkola KUVAT Jenna-Maaria Photography VENLA PARTANEN yllätti 4-vuotiaana äitinsä ilmoittamalla, että haluaa päästä ratsastamaan. Perheessä ei ratsastajia ollut eikä asiasta ollut aiemmin puhuttu, mutta Venla oli päättäväinen. ”Tykkään eläimistä ja hevoset ovat hienoja”, perustelee nyt 7-vuotias Venla. Venlalla on motorisen kehityksen viivästymä ja hän liikkuu rollaattorilla. Lisäksi hänellä on 90 prosentin haitta-asteinen näkövamma. Into ei lopahtanut ”Aloin selvitellä, mihin 4-vuotiaan voisi täällä Joensuun seudulla viedä turvallisesti ratsastamaan. Päädyttiin Tikun Puuhevosen ratsastuskouluun noin 20 kilometrin päässä ilman talutusta”, sanoo Venla, joka saa toistaiseksi vielä talutusapua ravatessa ja puomeja mentäessä. Stipendillä varusteita Venlan suosikkiponi Tikun Puuhevosessa on Lillith. ”Se on kiva, kun se ei pysähtele kesken ravin”, Venla toteaa. Venla sai syksyn 2022 apurahahaussa Tukilinja-säätiön ja Paralympiakomitean jakaman Startti-stipendin, jonka turvin hänelle on hankittu uusia ratsastusvarusteita: kypärä, hanskat ja kahdet ratsastushousut. Vielä ovat etsinnässä sopivat ratsastussaappaat. Kanteleen soittaja Syksyllä koulutaipaleensa aloittavan Venlan toinen kiinnostuksen aihe ratsastuksen ohella on musiikki. Hän on käynyt muskarissa pienestä pitäen ja soittaa kanteletta konservatoriossa. Seuraavaksi soittimeksi on suunniteltu kontrabassoa. ”Lisäksi tykkään leikkiä veljen ja kavereiden kanssa ja käydä esimerkiksi eläintarhoissa ja tivoleissa ja muilla reissuilla”, Venla kertoo kesäsuunnitelmistaan. Lillith-poni menee eikä meinaa, ja se onkin 7-vuotiaan Venlan suosikkiratsu.