• TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA 3 / KESÄKUU–HEINÄKUU 2020 KORONA TOI ESIIN ERITYISRYHMIEN HAAVOITTUVUUDEN S. 6–7 SAMUEL SHIPWAY jatkoi räppäämistä s. 8 VAMMAISET SOMEVAIKUTTAJAT s. 16 RIIKKA HÄNNINEN yllätti Voice of Finlandissa s. 18
• TUKIKOHTEET s. 18 Voimalaulua Voicessa Tukilinja siivitti Riikka Hännisen uraa. s. 20 Elämän runoilija Markus Kemppi kirjoittaa rakkaudesta ja peloista. Tukilinja auttoi julkaisukuluissa. s. 26 Autiotalojen valokuvaaja Tukilinja myönsi apurahan Matias Lampisen näyttelyyn. s. 30 Takaisin satulaan – ja voittoon Reuma lopetti hevostytön haaveet, mutta paluu satulaan onnistui. Saappaat kustansi Tukilinja. s. 32 Tukitori Työllistä vammaisia tekijöitä: Tarjolla erityisalusvaatteita, maskeja ja siivousta. s. 32 Tukipointti Tukilinjalta välineitä etäopiskeluun. s. 39 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja helmi–maaliskuussa 2020. VAKIOT 33 Kirjavinkki 34 Leffafriikki 35 Ruudussa 35 Välinevinkki 36 Lukijafoorumi 40 Pähkinöitä 44 Jaloittelua-sarjakuva TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 3/2020 55 % TÄMÄN NUMERON TEKIJÖISTÄ ON TOIMINTARAJOITTEISIA TAI OMAISHOITAJIA YHTEISKUNTA s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Palkittu taidekirja Lilja ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Korona testaa vammaispalvelut s. 7 7 kysymystä erityisopetuksesta Vastaajana Anne Vierelä Valterista. s. 12 Elämän peli nuorille s. 29 Vessa – niin lähellä ja niin kaukana Naiselle liikuntavamma tuo ihan omat pulmansa. IHMISET s. 8 Samuel Shipway räppää yhä Risto Räppääjän näyttelijä sairastui Touretteen ja kasvoi muusikoksi. s. 12 Reilaamaan pyörätuolilla Junamatka on ympäristötietoisen valinta. s. 15 Tulilinjalla Pinja Eskola ja karanteeniaika. s. 16 Somen pelikentällä Vammaiset influensserit osaavat vaikuttaa. s. 22 Koirakommelluksia Opasja avustajakoiran kanssa ei arki käy tylsäksi. s. 38 Blogilinjalla Vierasbloggarina Tukilinjan freetoimittaja Sanni Purhonen. Onneksi saadaan taas tavata! 2 Tukilinja 3/2020 Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Hermannin rantatie 12 B 00580 Helsinki vktt@tukilinja.fi Päätoimittaja Iris Tenhunen Toimitusneuvosto Pinja Eskola Sari Heino-Holopainen Sanni Purhonen Heini Saraste Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1502 ma-pe klo 9.00–14.00 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 42 e 6 kk 52 e 1 v 93 e Kesto 93 e/v Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. ISSN 1458-6304 24. vuosikerta. Ilmestyy 6 kertaa/vuosi. Paino: Arkmedia Oy. Seuraava nro 3.8.2020. Kansikuva: Marjaana Malkamäki.
• On ketteryyden ja uusien toimintamallien aika. Mietteitä hengähdystauolla KIRJOITAN TÄTÄ päivänä, jolloin lapset ja nuoret palaavat kouluun. Ilmassa on innostusta, odotamme tavallisen elämän paluuta. Kotitoimistot rauhoittuvat, kesämenot odottavat, mutta rauhoittuuko epidemia? Siinä taitaa olla maraton edessä. Nyt, hengähdystauolla, on oikea hetki valpastua ja laittaa palvelut ja prosessit kuntoon, että selviämme jatkossa haasteistamme. On ketteryyden ja uusien toimintamallien aika. KERROMME TÄSSÄ lehdessä kuulumisia vammaiskentältä ja koulujen erityisopetuksesta. Sosiaalipalvelut, terveydenhoito ja kuntoutus siirtyivät karanteenioloihin vaihtelevalla menestyksellä. Järjestöt paikkasivat puutteita vaikuttamalla, tuella ja neuvonnalla, vapaaehtoiset kantoivat kasseja. Olisiko nyt aika laittaa julkiset palvelut sellaiseen kuntoon, että kaikki pysyvät tiukoissakin käänteissä mukana? Jos etäpalvelut saadaan toimimaan, niillä voi myös resursseja säästyä. ERITYISOPPILAAT OVAT enimmäkseen selvinneet itsenäisestä opiskelusta kodin ja hyvien opettajien tuella, mutta osa on tippunut haavista – ne, jotka olisivat kaivanneet enemmän yksilöllistä kohtaamista ja vieressä kulkemista. Voisiko valtion erityisopetuksen asiantuntijakeskus Valteri yhdessä muiden toimijoiden kanssa panna pystyyn etäopetuksen joustavamman tukimallin? Tulee mieleen esimerkiksi kaikille opettajille – ja vanhemmille – auki oleva erityisopetuksen videoneuvonta-vastaanotto, josta saisi käytännön neuvoja ja uusia ajatuksia, kun sormi menee suuhun. Siinä olisi viisasta etulinjan tekemistä asiantuntijoille karanteeniaikana – ja muulloinkin. TÄSSÄ LEHDESSÄ haaveilemme tulevista matkoista, eläydymme laulukisoihin, tutustumme kehitysvammaiseen runoilijaan sekä toiseen nuoreen mieheen, joka näkee autiotalojen kauneuden linssinsä läpi. Kuulemme, mitä kuuluu entiselle Risto Räppääjälle, melkoisen mankelin läpikäyneelle, mutta siitä päättäväisesti aikuistuneelle Samuel Shipwaylle. Resilienssiä eli henkistä sitkoa löytyy ilahduttavasti tämän lehden haastateltavilta. Kesäriemuksi kokosimme myös avustajakoirien parhaat tempaukset. Ihanaa kesää ja hyvää terveyttä kaikille. Tsemppiä tuleviin koitoksiin! Iris Tenhunen, päätoimittaja toimitus@tukilinja.fi Tukilinja 3/2020 3 SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 3.8.2020
• VALOKEILASSA / TEKSTI Iris Tenhunen Tukilinja päivittää jatkuvasti FB sivuilleen uusia vinkkejä. Tykkää, ja pysyt menossa mukana! www.facebook.com/tukilinja 4 Tukilinja 3/2020 MCKOOLTA SINGLE Suomalainen musiikkielämä siirtyi keväällä nettiin ja televisioon. Punkin lippua on pitänyt korkealla mm. nouseva tähti MCKOO, jonka piti esiintyä kesällä Ilosaarirockissa. Hänen tuore biisinsä Kolme samuraita löytyy Spotifysta: ”No se biisi on sellanen todella niinkun Japanimainen, siinä korostuu se miten me koettiin se Taifuuni siellä. Ransukoiran biitti on mu mielestä tosi sellainen menevä meininki ja se sopii samurai ja Japani kulttuuriin. Japanissa on ollut niitä Samuraita ja ne on historiallisia tärkeitä juttuja.” Mikael Gabriel Mielinauhassa Mielinauha-keräyksellä kerätään nyt varoja mielenterveyden kriisityöhön, johon koronakaranteenin jäljiltä löytyy kohteita. Monet mielenterveyspalvelut on suljettu tai siirretty verkkoon ja videovastaanotoille. Se ei ole kaikkien kohdalla riittänyt. Keräyksen kampanjakasvona on räppäri Mikael Gabriel, yksi Suomen suosituimmista ja valovoimaisimmista artisteista, joka on julkaissut viisi menestyksekästä albumia. Mikael Gabriel kertoo mielen karikkojen olevan hänelle tuttuja: ”Silloin, kun mulla on ollu vaikeeta, mua on kuunneltu, ja haluun antaa apua myös eteenpäin.” Keräyksen järjestää MIELI Suomen Mielenterveys ry ja se jatkuu 15. elokuuta asti. Kuurona Keniassa Amerikkalainen dokumentaristi Raabia Hussain tuli tunnetuksi ohjaamallaan lyhytelokuvalla September 11th (2012), jossa hän kuvaa kuulovammaisen muslimiteinin kohtaamia rasistisia asenteita. Kuuro elokuvantekijä lähti viime vuonna muiden kuulovammaisten vapaaehtoisten mukana työskentelemään Keniaan, jossa hän opetti kuulovammaisia nuoria ottamaan elämän mahdollisuuksista kiinni. Raabia Husseinin siellä kuvaaman lyhytdokumentin Unheard Stories: The story of Kenya’s Deaf and disabled voi katsoa Volunteerics.org-sivustolla, josta sen löytää nimihaulla. VUODEN ESIKUVALLISET Eeva-lehden lukijat valitsevat joka vuosi Vuoden Eevaksi naisen, joka on saavuttanut jotain merkittävää ja toiminut kannustavana esikuvana muillekin naisille. Tämän vuoden Eevaksi valittiin Aira Samulin, joka on jo pitkään tukenut mielenterveystyötä. Toiseksi eniten ääniä sai pääministeri Sanna Marin ja kolmanneksi tuli pyörätuolikelaaja Amanda Kotaja, tuore maailmanmestari 100 metrillä. Onnea kaikille hienoille esikuville! ESTEETTÖMÄSTI LOMALLE Tänä kesänä voi kotimaisille lomakohteille ennustaa huippusuosiota. Mukaan pääsevät myös vaarit, vauvat ja apuvälineillä liikkuvat, kun suunnataan esteettömään lomakohteeseen. Tärppinä esimerkiksi viime Apuvälinemessuilla Esteetön Suomi -kunniamaininnan saanut Espoon rantaraitti. Se on 40 km pitkä ulkoilureitti, jonka varrelta löytyy uimarantoja, kulttuurikohteita, saaristolaivojen lähtösatamia, kahviloita ja ravintoloita. Lataa Citynomadi-sovellus ja lähde seikkailemaan! Lisävinkkejä kohteista löytyy esimerkiksi Palmuasema-blogista, Luontoonja Suomikaikille.fi-sivustoilta sekä joidenkin kaupallisten matkailusivustojen esteettömyysosioista. ERITYINEN TAITEILIJAMATRIKKELI Erityistaidetoiminnan edunvalvoja Kettuki ry on julkaissut taiteilijamatrikkelin. Siinä esitellään ammatillisella otteella työskenteleviä, erityistä tukea tarvitsevia suomalaisia taiteilijoita ja heidän tekemäänsä taidetta. Matrikkeli helpottaa heidän osallistumistaan taidetapahtumiin ja näyttelytoimintaan. Taiteilijamatrikkeli julkaistiin yhteistyössä Vertaistaiteilijat-hankkeen kanssa. TEE SE ITSE -TAIDETTA DIY (Do it yourself)-taide eli ITE-taide täyttää tänä kesänä Suomessa 20 vuotta. Toki omaehtoista taidetta tehtiin ennenkin, mutta silloin pidettiin ensimmäinen ITE-näyttely. Maaseudun sivistysliiton sivuilta voi ladata ITE-juhlavuoden lehden, jonka kautta pääsee aikamatkalle taidelajin varsin värikkääseen ja hersyvään historiaan. ITE-taiteella ja erityistaiteella on läheiset suhteet, sillä molemmat ponnistavat taidekentälle marginaalista ja tuovat siihen raikkaan toisenlaisia näkemyksiä.
• PALKINNOT KAUNIS LILJA Valokuvaaja Johannes Romppanen kirjoitti ja kuvasi kirjan tyttärestään Liljasta ja hänen kanssaan vietetystä neljästä ensimmäisestä vuodesta. Lilja näyttää arjen kompleksisuuden monivammaisen lapsen kanssa: sairaalakäyntejä ja väsymystä, mutta myös iloa ja naurua – Romppasen perheen tavallista arkea sekä isän ja tyttären läheistä suhdetta. Kirja palkittiin Vuoden valokuvataidekirja 2019 -palkinnolla. Raadin mukaan kirjan ”syvin vaikuttavuus ja koskettavuus on sen äärimmäisessä henkilökohtaisuudessa ja valokuvien inhimillisessä lämmössä.” PUNAINEN MYRSKY Sokeain kuunnelmaraati palkitsi vuoden 2019 parhaaksi kotimaiseksi kuunnelmaksi Punaisen myrskyn . Kuunnelma kertoo lapsen elämästä Irakissa ja avaa pakolaisuuden taustoja myös vaikuttavalla äänimaailmallaan. Areenassa sen voi kuunnella 10.9. saakka. Kirjan päivänä 10.10. näkövammajärjestöt jakavat ensi kerran uuden äänikirjapalkinnon nimeltään Laurin kirja. Kirjan kirjoittaja ja äänikirjan lukija saavat kumpikin palkinnoksi 3000 euroa. KAIKKI HARRASTAMAAN Keväällä alan toimijat julkaisivat Lastenkulttuuri.fi-sivustolla pdf-kirjan Saavutettavuusopas lastenkulttuuritoimijoille sekä Saavutettava taideharrastus-merkin. Opas on ilmainen ja organisaatio voi ottaa merkin omatoimisesti käyttöön, jos sitoutuu tukemaan kaikkien lasten ja nuorten osallistumista toimintaansa. Merkki viestii, että huoltajat voivat turvallisesti kertoa lapsen tuen tarpeesta, koska harrastuksen tarjoaja on halukas soveltamaan toimintaansa mahdollistaakseen myös erityistä tukea tarvitsevien lasten osallistumisen. Kokeilunhalua ainakin edellytetään. Tukilinja 3/2020 5 Viittova kuoro kultasateessa Britains’s Got Talent -kisassa esiintyi toukokuussa erikoinen kokoonpano: viittova, osin vammaisista lapsista ja nuorista koostuvat sekakuoro nimeltään Sign Along with us eli Viito kanssamme. Sen iloisessa esityksessä This is Me oli myös mukaansatempaava koreografia. Manchesterilaisen kuoron edessä Simon Cowellin johtama tuomaristo suli kauden ensimmäiseen golden buzzeriin. Kultasade tarkoitti, että kuoro nähdään semifinaalissa ja kiertue-esityksissä. Kuoron 18-vuotias vetäjä Jade tuli esittelyyn mukanaan 4-vuotias pikkuveljensä Christian, joka syntyi vaikeasti cpja näkövammaisena. Lääkärit varoittivat, ettei hänen kanssaan ehkä pystyttäisi kommunikoimaan, mutta Christian osoitti tuomion ennenaikaiseksi: hän vastaili kysymyksiin ja lähetti yleisölle lentosuukon. Katso ihastuttava esitys YouTubesta! Korona toi taiteen kotiin Kuluneena keväänä olemme todistaneet etäpalvelujen synnyn myös taidetarjontaan: yhtäkkiä voimme kotisohvalta vierailla museoissa, konserteissa, taidenäyttelyissä ja teatteriesityksissä, jotka ennen edellyttivät paikalle menoa. Kulttuuritarjonnan piiriin pääsivät ensi kertaa kunnolla myös ne vaikeavammaiset ihmiset, jotka elävät pysyvästi karanteenioloja muistuttavaa elämää. Tähänkin digiloikkaan tarvittiin poikkeusolot. Toivottavasti tarjonta jatkuu epidemian jälkeen yhtä runsaana! Tärppeinä voi mainita vaikkapa Helsingin kaupungin taidemuseon ohjatut taidehetket ja teatteriesitysten etäliput, lukuisista konserteista puhumattakaan. K U V A : S A M A N T H A G A D E S / U S N S P L A S H . TIKTOK JA SENSUURI Nuorten suosima kiinalainen TikTok-somevideosovellus sai keväällä negatiivista huomiota, kun arvostettu uutisorganisaatio The Intercept julkisti Tik-Tokin ohjeet omille moderaattoreilleen. Niissä käskettiin rajoittamaan köyhien, rumien ja vammaisten näkyvyyttä. Esiin ei haluttu myöskään ylipainoisia ihmisiä, puuttuvia hampaita, suun ja silmien seudun sairauksia tai liian ryppyisiä vanhoja ihmisiä TikTok vastasi väittämällä, että ohjeet oli peruttu jo ennen uutista. Uusista ohjeista ei ole tietoa, mutta nuorten kokemus kertoo, ettei palvelussa kannata edelleenkään ilmaista ”vääriä” poliittisia mielipiteitä tai näyttää keskisormea. Toki TikTokista löytyy vammaisiakin videotähtiä, kuten suomalainen Eero Herranen.
• 6 Tukilinja 3/2020 YHTEISKUNTA Meitä pitää kuunnella jo etukäteen! ei. Kaikki eivät kuitenkaan pysty hyödyntämään tällaisia palveluita, joten vaihtoehtojakin on löydyttävä. Andersson tarjoaa ratkaisuksi vammaisjärjestöjen ja julkisen vallan yhteistyötä. “Meitä pitää kuunnella jo etukäteen! Vammaisten osallisuuden kannalta on erittäin ikävää, että monessa kunnassa vammaisneuvostot eivät nyt kokoonnu, vaikka tämän voisi järjestää etänä.” STM saa kiitosta Sosiaalija terveysministeriötä Andersson kiittelee siitä, että se on pitänyt korona-asioissa yhteyttä vammaisjärjestöihin. Yhteistyön tuloksena henkilökohtaiset avustajat ja muut vammaispalvelun työntekijät saatiin sisällytettyä kriittisten toimialojen listaan. ”Invalidiliitolla on hyvin toimiva keskusteluyhteys monen ministeriön kanssa, ja sitä olemme hyödyntäneet tämänkin kriisin aikana.” STM:ää on muistutettu myös siitä, miten tärkeää on käyttää suojavälineitä kotiin vietävissä palveluissa mukaan lukien henkilökohtaiset avustajat ja omaishoitajat. “Ministeriö onkin antanut ohjeen asiassa.” Yksinäisille apua Huolta on noussut siitäkin, ymmärretäänkö vammaisten ihmisten tarpeita, kun kohtaamisia rajoitetaan. Kuntouttava työtoiminta ja päivätoiminta on keskeytetty. “Eristäytyminen on hurjan kuormittavaa. Eri yhdistykset ja järjestöt yrittävät auttaa yksinäisyydestä kärsiviä neuvonnalla ja chattipalveluilla. Niitä, joilla ei ole henkilökohtaista avustajaa eikä turvaverkostoa, on yritetty auttaa esimerkiksi kaupassakäynneillä. Ei kuitenkaan saa olla hyväntekeväisyydestä tai sattumanvaraisesta naapurin hoksaamisesta kiinni, että ihminen saa apua”, Andersson huomauttaa. Etäkoulu oli haaste ”Nopeasti käyntiin polkaistu etäopetus oli valtava haaste koko opettajakunnalle ja vaati uudenlaista toimintaotetta myös oppilailta. Ponnistus oli todella kova. Osa oppimisvaikeuksista kärsivistä lapsista ja nuorista on ollut ongelmissa etäopetuksen aikana, mutta olosuhteisiin nähden tilanteesta on käsittääkseni selvitty kunnialla.” “Jotkut erityisoppilaat joutuivat pulaan, kun ohjaajat ja kouluavustajat lomautettiin. Täytyy kuitenkin muistaa, että pienimmille oppilaille järjestettiin lähiopetusta.” Etäopetuksesta on tullut positiivistakin palautetta. Esimerkiksi monet autismin kirjon oppilaat ovat hyötyneet rauhallisesta, häiriöttömästä etäopetuksesta. Hallinto on vastuussa YK:n vammaisyleissopimuksen mukaan julkisen vallan on toteutettava kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen vammaisten henkilöiden suojelun ja turvallisuuden vaaratilanteissa. ”Valtionhallinto harjoittelee säännöllisesti tällaisia tilanteita varten. Minullakin oli hieno mahdollisuus syventää osaamistani, kun osallistuin valtakunnalliselle maanpuolustuskurssille viime vuonna”, Laura Andersson kertoo. Vammaisten kannalta turvallisuudessa on riittänyt pohdittavaa koronapandemian aikana. Etenkin yhdenvertainen kohtelu on noussut esiin. “Olisi täysin kestämätöntä ja sivistysvaltion periaatteiden vastaista, jos tehohoito tai muu potilaan voinnin kannalta tarpeellinen toimenpide evättäisiin vain siksi, että potilaalla on vamma!”, Andersson painottaa. Vammaisjärjestöt seuraavat nyt tarkasti korona-ajan tapahtumia. “Hyviä käytänteitä ja miksei niitä ikäviäkin tapahtumia kannattaa kirjata muistiin, jotta tulevien kriisien vyöryessä päälle voidaan hyödyntää tämän kevään kokemuksia.” Korona testaa vammaispalvelut Yhteistyön ja ennakoinnin tärkeys nousi esiin, kun vammaiset ihmiset joutuvat selviämään eristyksissä keskellä kriisiin joutunutta yhteiskuntaa. TEKSTI Sari Heino-Holopainen POIKKEUSOLOISSA TOIMINTARAJOITTEISEN ihmisen selviäminen muuttuu usein vielä haasteellisemmaksi. Ensimmäisiä koronavirukseen liittyviä vaikuttamistilanteita Invalidiliitolla ja muilla vammaisjärjestöillä oli se, kun Kela 17. maaliskuuta ilmoitti keskeyttävänsä kaiken lähikuntoutuksen. “Joidenkin vaikeavammaisten toimintakyvylle sillä olisi voinut olla olla dramaattisia seurauksia. Jos Kela olisi etukäteen keskustellut vammaiskentän toimijoiden kanssa, olisi säästytty turhalta mutkalta. Onneksi yhteydenottomme jälkeen Kela muutti ohjettaan”, kertoo Invalidiliiton yhteiskuntasuhdejohtaja Laura Andersson. Kunnissa vaihtelua Invalidiliitto kartoitti poikkeustilan aikaista vammaispalvelujen tilannetta, joka vaihteli suuresti kunnittain. “Asioiden hoidossa on ilmennyt monia puutteita. Osa on pystytty korjaamaan järjestöjen aktiivisuudella, osaa hoidetaan parhaillaan ja osa täytyy käsitellä, kun korona-aika on ohi”, Andersson selvittää. Joissain kunnissa digitaalista etäpalvelua on esimerkiksi terveydenhoidossa tarjolla, toisissa
• 7 kysymystä TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVA Valteri-koulu Erityisopetus korona-aikana Kysyimme rehtori Anne Vierelältä, miten Valteri tuki lähikoulujen erityisopetusta poikkeustilan aikana. Tukilinja 3/2020 7 Anne Vierelä Valteri-koulun johtava rehtori Oppimisja ohjauskeskus Valteri Opetushallituksen alainen, lähikoulujen erityisopetusta tukeva organisaatio, jolla on kuusi toimipistettä. Valteri syntyi vuonna 2015, kun valtion erityiskoulut yhdistettiin yhdeksi valtakunnalliseksi oppimis-ja ohjauskeskukseksi. 1. Mistä tavallisen lähikoulun yleisopetuksen opettaja saa tukea työskennellessään tehostetun tai erityisen tuen piirissä olevan oppilaan kanssa? ”Useat kunnat ovat järjestäneet kolmiportaisen tuen hyvin. On kuitenkin paljon kuntia, joissa erityisopetuksen osaamista ei ole riittävästi tai ei ollenkaan. Oppilaan erityiset tarpeet voivat edellyttää myös laajempaa moniammatillista näkemystä. Esimerkiksi näistä syistä otetaan yhteyttä Valteriin.” 2. Millaista tukea Valteri antaa lähikoulujen erityisopetukselle? ”Toiminta on moniammatillista: opetus on keskiössä, mutta erittäin paljon myös kuntoutus, hoito, ohjaus ja avustus liittyy mukaan. Prosessit kestävät yhdestä tapaamisesta jopa jokavuotiseen yhteistyöhön.” 3. Mitä ongelmia lähikoulujen erityisoppilailla on ja millaista tukea annatte nyt? ”Valterin palveluita käyttävät lähikouluoppilaat olivat 18.3.–13.5 omien koulujensa opetusjärjestelyissä. Etäopetus ei ole pienelle erityisen tuen oppilaalle se paras koulunkäyntitapa kielenkehityksen, lukutaidon, hahmotuksen jne kannalta – eikä kaikille isommillekaan oppilaille. Sitten taas on yksittäisiä tapauksia, joista viesti on, että koulunkäynti sujuu paremmin näin kuin lähiopetuksessa.” ”Emme ole voineet tehdä konsultaatiotyötä lähikouluihin rajoitusten takia emmekä ottaa uusia asiakkaita. Ne palvelupolut, jotka on jo aiemmin aloitettu, ovat pieneltä osin jatkuneet nyt etäohjauksena.” 4. Miten Valterin oppilaat ovat pärjänneet ja miten hoidatte etäopetuksen? ”Valteri-koulun oppilaat ovat pärjänneet tilanteeseen nähden pääosin hyvin tai tyydyttävästi, Käytössä on digitaalinen luokkahuone (GSE), jossa voi tarjota jäsennellysti annostellen tehtäviä, ja jossa oppilas voi myös palauttaa tehtäviä. Siellä oppilaat voivat vuorovaikuttaa keskenään. Opetus ja kuntoutushenkilöstö toimii oppilaan kanssa henkilökohtaisesti.” ”Videoyhteyttä käytetään paljon henkilökohtaiseen ja pienten ryhmien tukemiseen. Videoalustana on pääsääntöisesti Google Meet. Kaikki oppilaat on hienosti tavoitettu ja yhteys toimii päivittäin.” 5. Voiko tätä digialustaa käyttää erityisoppilaiden tukena lähikouluissakin? ”Suomalaiset koulut käyttävät pääasiassa GSEja Microsoft 365-ympäristöä sekä näiden ohella esimerkiksi Pedanettia. GSE on osoittanut toimivuutensa erityisesti siten, että oppilaat kykenevät itse hahmottamaan tehtäviä, toimintaa ja vuorovaikutusta. He pääsevät ’luokkahuoneeseen’ helposti vaikkapa matkapuhelimellaan.” 6. Millaisia tukipyyntöjä Valteriin tulee nyt poikkeusaikana? ”Ei voi tulla tukipyyntöjä, kun kaikki ulkopuolinen liikenne on suljettu koronan vuoksi – jotta suojellaan tartunnoilta riskiryhmiin kuuluvia, meidän lähiopetuksessa olevia oppilaita sekä heitä opettavia ja kuntouttavia ihmisiä.” ”Olemme toki saaneet yleisellä tasolla viestejä siitä, että tuen tarve on kasvanut tässä poikkeustilanteessa ja että pitää valmistautua entistä runsaampiin yhteydenottoihin.” 7. Millaisia tukipyyntöjä odotatte poikkeusajan eristyksen jälkeen? ”Monia palveluprosesseja jäi kesken poikkeustilanteen alkaessa, ja niitä on kuntien kanssa sovittu jatkettavaksi alkusyksystä. Näiden lisäksi tullee paljon uusia yhteydenottoja.” ”Erityisenä huolenaiheena ovat kouluakäymättömät nuoret. On nuoria, joihin ei ole saatu lähikoulusta yhteyttä kevään aikana tai yhteys on ollut epäsäännöllinen tai muuten heikko. Kaikilla suomalaisilla koululaisilla ei ole tukevaa ja laadukasta arkea perheessään. Nämä asiat voivat tulla raskaasti eteemme tilanteen normalisoiduttua.”
• IHMISET Samuel Shipway on Risto Räppääjä -elokuvien jälkeen ehtinyt tehdä rap-musiikkia, tubettaa sekä sairastua Touretten oireyhtymään ja pakko-oireiseen häiriöön. Tuore ylioppilas tähtää nyt musiikkialan opintoihin. TEKSTI Riitta Skytt KUVAT Marjaana Malkamäki SAMUEL SHIPWAY jatkoi räppäämistä 8 Tukilinja 3/2020 18-VUOTIAS SAMUEL SHIPWAY ei halua tulla muistetuksi ex-lapsitähtenä tai jumittaa menneissä. Hän on esiintynyt kolmessa Risto Räppääjä elokuvassa, kokenut suuren suosion, joutunut kiusatuksi ja sairastunut Touretten syndroomaan ja pakko-oireiseen häiriöön. Tänä päivänä hän keskittyy musiikkiin. Toukokuussa ilmestyi hänen toinen rap-levynsä Joku muu kuin minä. Samuel Shipway katsoo rauhallisesti ruudusta. Koronakevät pakottaa meidät juttelemaan etänä. Ruudunkin läpi hän vaikuttaa mukavalta nuorelta mieheltä, jolla on luurit korvilla ja taustalla vaalea huone. Tukka ei ole enää punainen, mutta hymyssä välähtää tuttu pilke. Katse tulevaan Kun kyselen hänen kokemastaan kiusaamisesta, Samuel kuitenkin vakavoituu ja ähkäisee ilmeisen vaivautuneesti. “Minulla ei ole mielenkiintoa olla mikään kiusaamisen kasvo. En halua, että minua pidetään uhriutujana. Kerroin vain tarinani. Se oli elämässäni yksi ajanjakso, joka on nyt menneisyyttä. Mieluummin keskityn tulevaan”, hän sanoo.
• Kuka? Samuel Shipway, 18, Tampere. Muusikko, opiskelija. Toimintarajoite Touretten oireyhtymä, pakkooireinen häiriö. Tehnyt Pääosat elokuvissa: Risto Räppääjä ja liukas Lennart (2014), Risto Räppääjä ja Sevillan saituri (2015), Risto Räppääjä ja yöhaukka (2016). Levyt: Aika tappaa meidät (2019), Joku muu kuin minä (2020). Tukilinja 3/2020 9 Samuel julkaisi rap-levyn Joku muu kuin minä koronaepidemian keskellä Spotifyssa.
• 10 Tukilinja 3/2020 Samuel on poistanut vanhat videonsa Youtubesta, mutta alkuvuodesta hän kertoi kokemuksistaan muutamille medioille. Hän toivoi, että jos avautuminen auttaisi edes yhtä samassa tilanteessa olevaa, se ei olisi turhaa. Hän saikin paljon myönteistä palautetta ja tunsi tehneensä oikein. Somevihan kohteeksi Samuelin tarina onkin melkoinen vuoristorata. Vuosina 2014–2016 hän oli pääosassa kolmessa supersuositussa Risto Räppääjä -elokuvassa ja kiisi suoraan huipulle jo 12-vuotiaana. Hänelle myönnettiin parhaan eurooppalaisen lapsinäyttelijän palkinto Schlingelin elokuvafestivaaleilla vuonna 2014. Suosiosta huolimatta Samuel joutui koulussa kiusatuksi. Murrosiässä hän oli innokas tubettaja, jonka kanavalla oli runsaat 20 000 tilaajaa. Silti hänestä tuli yksi viidestä vihatuimmasta ihmisestä Suomen YouTubessa. On mahdoton“Koska ensimmäinen levy oli vahvasti minäkeskeinen, puhun nyt muista kuin itsestäni. Halusin käsitellä asioita, joita olen pohtinut.” ta tietää, mikä somessa milloinkin laukaisee vihavyöryn. Ehkä syynä oli silkka kateus, sillä Samuel oli saavuttanut paljon ikäisekseen. Enää hän ei halua miettiä sitä, se on ollutta ja mennyttä. Oireet hallinnassa Ensimmäisen lukiovuoden keväällä Samuelin ollessa 16-vuotias hänen kehonsa alkoi pahasti reistailla. Hänellä todettiin Touretten oireyhtymä ja pakko-oireinen häiriö OCD. Äiti kuulemma tietää Tourettesta parhaiten ja hän kertoo Samuelille kaiken tarpeellisen. Tällä hetkellä Samuelilla on aivan muuta tekemistä kuin perehtyä läpikotaisin omaan sairauteensa. “Suoraan sanottuna minua ei hirveästi kiinnosta, mikä aivoissani on vikana. Noudatan ohjeita ja yritän olla ajattelematta Tourettea elämää suurempana asiana, kun ei se sitä ole”, Samuel sanoo. Oireet pysyvät hallinnassa toimivalla lääkityksellä ja niiden lisäksi Samuel käy kognitiivisessa terapiassa. Musiikki kantaa Samuelille se elämää suurempi asia on musiikki. Perheessä musiikkia kuunneltiin paljon. Autossa soivat aina englantilaisen isän lempibiisit, joten Beatles ja Robbie Williams olivat Samuelin ensimmäisiä musiikillisia elämyksiä. Lapsuuteen kuuluivat myös poikakuoro ja laulutunnit. Kahdeksanvuotiaana Samuel löysi räpmusiikin ja se oli rakkautta ensikuulemalla. Hän alkoi kirjoittaa omia räppejä ja esitti niitä koulussa. “Minulla oli räppärin unelma jo vuosia ennen kuin näin ensimmäisen Risto Räppääjä -leffan. Oli vain sattumaa, että pääsin esittämään sellaista elokuvaan”, Samuel kertoo. Kun Samuelin sairaus oli pahimmillaan keväällä 2018, hän alkoi purkaa tuntojaan räppeinä.
• “Musiikki oli terapiani ennen kuin minulla oli terapeutti. Se on pysynyt tärkeänä muotona käsitellä asioita ja itseäni”, hän sanoo. Single pääsi listalle Samuelin ensimmäinen albumi on nimeltään Aika tappaa meidät. Musiikissaan hän tekee kaiken muun itse paitsi miksauksen. Vaikka hän kutsuu albumia terapialevyksi, sen tummasävyiset räpit koskettivat monia. Alkuvuodesta 2020 Samuel julkaisema single Uhrilampaat kiipesi musiikkipalvelu Spotifyn Suomen Top 50 viraalilistan sijalle 37. “Se oli tosi kova juttu omakustanteiselle artistille”, Samuel sanoo. Viraalilistalle pääsy tarkoittaa, että Spotifyn kuuntelijat ovat jakaneet levyä tai tallentaneet sen omalle soittolistalleen tuhansia kertoja. Toukokuussa Samuel julkaisi suoratoistopalveluissa toisen albuminsa nimeltä Joku muu kuin minä. Ajatuksissa isot asiat “Koska ensimmäinen levy oli vahvasti minäkeskeinen, puhun nyt muista kuin itsestäni. Halusin käsitellä asioita, joita olen pohtinut”, Samuel sanoo. Nuoren miehen pohdinnat eivät ole sen pienempiä kuin kuolema, uskonto ja parisuhde. Eikö mitään kevyempää? “Joo, kyllä levyllä on iloisempiakin biisejä”, hän vastaa. “Mutta tiedätkö, oli paljon vaikeampi kirjoittaa iloista tekstiä kuin surullista. Olen opetellut ajan kanssa kirjoittamaan myös silloin, kun on hyvä fiilis.” Hyvien fiilisten yksi tärkeä lähde on tyttöystävä. “Queen-biisissä puhun tyttöystävästäni ja suhteen onnellisista puolista, jotka ovat nykyisin iso osa elämääni.” Elokuvaura jatkui Julkisuus Risto Räppääjänä on ollut kaksiteräinen miekka. Vaikka nimi on monelle tuttu, Samuel kokee joutuvansa todistelemaan enemmän, että hän tekee musiikkia vakavissaan ja on muutakin kuin räppäävä entinen lapsitähti. “Tottakai toivon, että joku päivä minut tunnetaan ennen kaikkea muusikko ja artisti Shipwaynä”, hän sanoo. Näytteleminen on pysynyt Samuelille rakkaana harrastuksena. Viimeksi hänellä oli pieni sivurooli Jukka-Pekka Valkeapään ohjaamassa draamaelokuvassa Koirat eivät käytä housuja. “Poltin tupakkaa ja ajoin kevaria. Molemmat asioita, mitä en tee oikeassa elämässä”, Samuel nauraa. Koskettavia kohtaamisia Lapsena Samuel ei aina ymmärtänyt, kuinka suosittu Risto Räppääjä oli. Vasta aikuisuuden kynnyksellä se on valjennut. Samuel kertoo esimerkiksi saaneensa kehitysvammaisten lasten vanhemmilta Facebook-viestejä, joiden mukaan lapset edelleen katsovat Risto Räppääjä -elokuvia ja osaavat ulkoa kaikki laulut. “Vastaan aina ja lähetän lapselle terveisiä. Minulle se on tärkeää.” Erityisesti Samuelin mieleen on jäänyt kohtaaminen taidemaalari Harri Blombergin kanssa. Äänestä kuulee, että se vieläkin liikuttaa Samuelia: “Minut ja ohjaaja Timo Koivusalo oli kutsuttu Harri Blombergin näyttelyn avajaisiin Helsinkiin. Harrilla on downin syndrooma. Hänellä oli vihreä huppari, kuten Risto Räppääjälläkin. Harri oli suuri Räppääjä-fani, osa maalauksistakin oli Räppääjä-teemaisia. Hän oli hyvin lämmin ja häkeltynyt siitä, kun tulin avajaisiin. Hän antoi minulle ison halin eikä oikein halunnut päästää irti. Toivoisin, että Harri itsekin tietäisi kuinka suuren jäljen hän minuun jätti. Hän osoitti, että sillä mitä tein Risto Räppääjänä – mitä minun annettiin tehdä – oli iso merkitys ihmisille.” Keväällä 2021 Samuel kirjoittaa ylioppilaaksi. Sen jälkeen suunnitelmissa on opiskella lauluntekijän ja musiikin manageroinnin osaamisaloja. Vain yksi asia voisi ehkä vähän siirtää opiskelua. “Jos Hollywoodista joku pyytäisi minut agenttileffaan”, Samuel sanoo ja nauraa, kunnes ruutu pimenee. Samuel on englantilaisen isänsä ansiosta kaksikielinen. Toistaiseksi hän riimittelee suomeksi, mutta ei sulje pois mahdollisuutta tehdä rap-musiikkia myös englanniksi. Samuel Shipway sanoittaa, säveltää ja äänittää omat räppibiisinsä. Hän tekee itse myös levyjensä kannet. Tukilinja 3/2020 11
• ELÄMÄ PELINÄ Uusi pelisovellus Elämäni peli sopii työvälineeksi nuoren ja aikuisen väliseen keskusteluun elämänhallinnasta. Pelissä tehdään valintoja Ellin, Miskan, Aslan, Jarin ja Artun kanssa. Pelin voi ladata ilmaiseksi sovelluskaupoista, esittelyvideo YouTubessa. 16 –19-vuotiaille suunnatun pelin ovat kehittäneet suomalaiset pelisuunnittelun opiskelijat. SUUNNITELMA MIELENTERVEYTEEN Mielenterveys on tila, jossa ihminen tunnistaa kykynsä, selviää tavallisista paineista ja pystyy osallistumaan yhteisön toimintaan sekä työskentelemään tuottavasti. Mielenterveys on ihmisen hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn perusta. Suomessa ei sen hoitamiseen ole aiemmin luotu pitkän tähtäimen suunnitelmaa. Nyt on. SMT julkisti 11.2. Suomen ensimmäisen kansallisen mielenterveysstrategian, jossa on erotettu viisi painopistettä: 1. Mielenterveys nähdään yhteisöllisenä pääomana, johon on panostettava. 2. Siihen on panostettava etenkin lapsuudessa ja nuoruudessa. 3. Oikeus mielenterveyteen on perusoikeus eikä ihmistä tule leimata sen järkkyessä. 4. Palveluita on kehitettävä asiakaslähtöisemmiksi. 5. Strategian toteutumista on johdettava laaja-alaisesti ja tietoon pohjautuen. Toimenpiteitä palveluiden kehittämiseksi toteutetaan Tulevaisuuden sosiaalija terveyskeskus -ohjelmassa. Siinä on tarkoitus vahvistaa ehkäisevän hoidon, psykososiaalisten menetelmien ja terapian saatavuutta sekä parantaa perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon yhteistyötä. Osa mielenterveysstrategian rahoituksesta kohdennetaan lisäksi työelämään kuntouttavien palveluiden kehittämiseen, mielenterveysosaamisen lisäämiseen ja itsemurhien ehkäisyyn. UUTISIA Reilaamaan pyörätuolilla Ympäristötietoinen matkailija kulkee korona-ajan jälkeenkin junalla. Selvitimme, miten Interrail-matka onnistuu pyörätuolilla. TEKSTI Sanni Purhonen KUVAT Sanni Purhosen matka-albumi IHMISET KORONA-KESÄNÄ EI paljon matkustella, mutta suunnitteluun on aikaa. Nyt onkin hyvä hetki muistella edellisen matkan seikkailuja ja kerätä kokoon reilausohjeet pyörätuolilla liikkuville. Monelle on uutinen jo se, että Interrail-matkailu onnistuu myös pyörätuolilla. Matkailijan on kuitenkin syytä varautua siihen, että aivan ongelmitta se ei Euroopassakaan vielä suju. Matkaseurana ja epävirallisena apurina reissulla toimi ystäväni Hanna. Tuolilla reilausta ilman apua en uskalla hyvällä omallatunnolla suositella, ja onhan kaverin kanssa matkaaminen muutenkin mukavaa! Kokoontaittuva pyörätuolini on onneksi niin kevyt, että hätätapauksessa ystäväni pystyy nostamaan sen junaan tyhjänä purkamatta. Minä seuraan perässä kävellen tuettuna. Tämä ei kuitenkaan ole kaikille mahdollinen saati täysin turvallinen vaihtoehto, vaan luiska on aina suositeltava ratkaisu. Maakohtaiset palvelut Jo aikaisemmin olin interreilannut manuaalipyörätuolilla pariin otteeseen ja kiertänyt melkein koko Euroopan ympäri. Joitakin maita jäi kuitenkin väliin, joista viime kesän kohteiksi valikoitui kaksi: Belgia ja Alankomaat. Suhteellisen tiivis matkamme mahtui viiteen heinäkuun päivään, joista kolmena käytimme reilipassia. Benelux-maiden 3 päivän passista pulitimme kumpikin reilun satasen. Juna-aikataulujen selville ottaminen on helpottunut, sillä aikataulut voi nykyään selvittää myös puhelinsovelluksella. Kun kysyin liikuntaesteisten palvelulista, vastaus oli silti sama kuin ennenkin: Joka maassa on omat käytäntönsä eikä yhtenäistä tietoa niistä ole saatavilla. Toimiva majapaikka Huonosta omastatunnosta huolimatta on tunnustettava, että säästimme aikaa lentämällä ensimmäiseen kohteeseemme Brysseliin, Belgiaan. Sieltä tie vei oitis junalla kohti majapaikkaamme Antwerpeniä, kun ensin selvisimme suurehkolta ja monimutkaiselta lentokentältä. Ideana oli löytää kallista ja melko esteellistä Brysseliä edukkaampi ja sujuvampi majapaikka. Reilipassia ei voi käyttää lentokenttäjuniin, mutta ystävälliset virkailijat auttoivat meitä, jotta saimme rampin junaan ja sieltä ulos. Antwerpenin upea vanha Antwerpen-Centraal -asemarakennus on kupoleineen jo nähtävyys sinänsä. Lipunmyynti oli kuitenkin mennyt jo kiinni, joten jatkosuunnittelu jäi tuleviin päiviin. Vielä hiukan eksymistä ennen hotellia ja iltapalaksi juustovoileipä paikallisessa baarissa. Näin ensimmäinen päivä oli pulkassa. Taas luiskaongelmia Ensimmäisenä reilauspäivänä kohteemme oli Amsterdam, jonne pääsee Antwerpenistä parissa tunnissa. Tarvitsimme tietysti jälleen luiskan. Saimme osaksemme moittivia katseita, kun emme olleet älynneet tilata sitä 24 tuntia aiemmin! Matalalattiaisia pikajuniakin toki löytyy, mutta niihin varaus olisi pitänyt tehdä 48 tuntia ennen lähtöä. Lisäksi Belgian puolella kukaan ei tietenkään voinut taata, että joku olisi meitä vastassa Hollannissa, jossa aivan eri yhtiö hoitaa näitä asioita. 12 Tukilinja 3/2020
• Interrail Joko koko Euroopan kattava tai maakohtainen kausilippu juniin. Suomessa Interraillippuja myy VR. Esteettömyys Lentoja raideliikenteen sekä julkisten kulkuvälineiden tulee EU:ssa olla esteettömiä. IHMISET Tukilinja 3/2020 13 Belgian puolella kukaan ei tietenkään voinut taata, että joku olisi meitä vastassa Hollannissa, jossa aivan eri yhtiö hoitaa näitä asioita.
• 14 Tukilinja 3/2020 Hetken byrokratiaa päiviteltyämme pääsimme junaan ja saimme kuin saimmekin konduktöörin ilmoittamaan tulostamme kohteeseen, jotta pääsisimme junasta myös ulos. Selvitä ajoissa Amsterdam siltoineen, pikkukujineen ja karkinvärisine taloineen on kaunis kaupunki. Päivämme siellä sujui kuitenkin hieman onnettomien tähtien alla. Aikomus oli mennä kanavaristeilylle, mutta sinne ei noin vain pyörätuolilla mentykään. Vaan eipä hätää – Blue boat -niminen yhtiö tarjoaisi kuulemma esteettömän vaihtoehdon. Kartalla se ei näyttänyt olevan kaukana… kunnes alkoi sataa. Löydettyämme (likomärkinä) siniset laivat, totesimme risteilyn kestävän niin kauan, että oli parempi suunnata toiseen kohteeseen. Selvisi kuitenkin, että turistien kulttuurin nälkä oli niin valtava, että toinen vaihtoehtomme Van Gogh -museo oli loppuunmyyty! Onneksi Cafe de krul -nimisessä kuppilassa sentään oli mukava tunnelma ja palvelu. Illalla hotellilla tarjoiltu kausituote mansikkaolut maistui niin vähän oluelle, että se kelpasi lohduksi jopa tällaiselle viinin ystävälle. Suunnittele reitit Seuraavan matkapäivän vietimme Antwerpenissä. Viehättävä kaupunki on tasainen ja siihen on helppo tutustua kävellen. Se on Euroopan timanttikaupan keskus ja myymälöitä on joka puolella. Paikallinen suurmies on rehevistä naiskuvistaan tunnettu taidemaalari Peter Paul Rubens (1577–1640), jonka kotimuseon alakerta ja puutarha ovat pyörätuolillakin katsastamisen arvoisia. Hiukan pidemmän kävelymatkan – ja punaisten lyhtyjen alueen – päässä sijaitsi Antwerpenin kuuluisa satama-alue. Sieltä löytyi koko kaupungin maisemat paljastava museon näkötorni, jonne pääsee hissillä. Illalla Antwerpenin katedraalin tunnelmallisessa kajossa nautittu paikallinen juusto ja viini viimeistelivät onnistuneen päivän. Löydä palvelut Uskaltauduimme jälleen junailemaan kohti Hollantia ja Rotterdamia. Tähän mennessä olimme löytäneet Antwerpenin asemalta auki olevan vammaisten matkustajien palvelupisteen ja varanneet hyvissä ajoin paikat ja luiskan junaan. Rotterdamin päässä se ei meitä auttanut, vaan saimme hankkiutua junasta ulos itse. Onneksi se pysyi asemalla hyvän tovin. Rotterdam on sekin persoonallinen ja hauska kaupunki. Pyörätuolilla on vaivatonta tutustua niin kuuluisaan, kuperaan Markthall-kauppahalliin kuin komeisiin siltoihin ja erikoisen näköisiin Kijik kubus -kuutiotaloihin. Neuvottelumme paikallisen rautatiehenkilökunnan kanssa takaisin Antwerpeniin matkaamisesta kysyi useamman puhelinkonferenssin verran hermoja, mutta lopulta saimme luiskamme ja pääsimme sateisen, mutta hauskan päivän jälkeen turvallisesti takaisin lähtöpisteeseen. Varaudu muutoksiin Lyhyen lomamme viimeisenä päivänä matkasimme hyvissä ajoin Brysseliin, jotta ehtisimme tutustua tähänkin kaupunkiin. Näin ainakin olimme suunnitelleet, kunnes meille ilmoitettiin, että mikäli haluamme rampin lentokenttäjunaan, asemalla piti olla pari tuntia ennen junan lähtöä! Aikamme Brysselissä kutistui muutamaan tuntiin. Saatoimme kuitenkin ihailla kuulua keskusaukiota ja sen lähistöllä sijaitsevaa pissaavan pojan Manneken pis -patsasta, ja ostaa tuliaiskrääsää. Patsaalla oli ihmetykseksemme sotilashattu ja kaduilla ajoi panssarivaunuja. Olikin Belgian kansallispäivä! Ehdimme myös todeta, että kaupunki mukulakivineen on tosiaan hankala liikkua. Harmi sinänsä, EU-vallan keskuksesta kun on kyse. Missä logistiikka? Kaiken kaikkiaan loma oli mukava ja asiat sujuivat varsinkin silloin, kun palvelunsa voi ennakoida ja varata jo edellisenä päivänä. Mikäli pyörätuolin käyttäjiä halutaan nykyistä useammin nähdä reilaamassa, olisi kuitenkin hyvä, että palvelu olisi Euroopan tasolla yhtenäisempää ja joustavampaa. Spontaania matkustelua ei aina voi suunnitella vuorokausia etukäteen – eikä kyse ole välttämättä sen kummemmasta avusta kuin siirrettävästä rampista. Pidän junamatkustuksesta. Jos tilaisuus tulee, lähden varmasti reilille uudestaan. Esimerkiksi Amsterdamiin tutustuisin mielelläni pidempään kuin yhden sateisen päivän ajan. Ehkä pääsen vielä joskus esteettömälle kanavaristeilylle!
• TULILINJALLA / KOLUMNI Pinja Eskola Korona mielessäin Jouduttiin taistelemaan siitäkin, korvaako kunta tarvittavat varusteet. Lopulta vastaus oli kyllä, mutta monia huoletti se, selviääkö tilanteesta taloudellisesti ja turvallisesti siihen saakka, kun päätöksiä on tehty. KORONAKRIISI VAIKUTTAA myös suoraan toimintakykyymme. Kela päätti katkaista kaikki lähiterapiat toukokuun loppuun saakka. Olin repiä pelihousuni. Pian Kela joutui pyörtämään puheitaan ja lähiterapiatkin olivat jälleen sallittuja. Kuitenkin osa terapeuteista tai kuntoutujista oli jo joutunut tekemään päätöksen, että kuntoutus toteutetaan etänä. Videon välityksellä tapahtuva kohtaaminen ei ole sama asia kuin lähikontaktissa, etenkään silloin, kun puhutaan kuntoutuksesta. Pahimmillaan tilanne aiheuttaa toimintakyvyn romahtamisen. Stressi on omiaan nostamaan vammaisen lihasjänteyden, jos sellaista on, pilviin. Kela päätti katkaista kaikki lähiterapiat toukokuun loppuun saakka. Olin repiä pelihousuni. Kolumnisti Pinja Eskola, 24, Tampere Toimintarajoite CP-vamma, käyttää sähköpyörätuolia. Ammatti Freelancetoimittaja, bloggari (kynaniekansalaisetmietteet.com) KORONA ON vaikuttanut aivan jokaisen elämään. Se on saattanut vaikeuttaa leivän saantia pöytään ja se synnyttää valtavasti huolta omasta sekä läheisten terveydestä. Ennen kaikkea se rajoittaa. Enää emme juoksekaan riennoissa mielin määrin. Kehtaan kuitenkin väittää, että korona on koskettanut meitä vammaisia ja / tai pitkäaikaissairaita ihmisryhmänä eniten. Mitä tarkoitan? Odottakaahan vain, niin vien teidät katsomaan osaa siitä helvetistä, johon moni kanssainva on varmasti voinut samaistua tämän kevään aikana. NYTHÄN JOUDUMME jäämään kotiin pienestäkin kröhästä ja muusta vaivasta, sellaisesta, jota emme normaalisti edes huomaisi. Nämä uudet ohjeistukset tarkoittavat lisää päänvaivaa vammaisille. Sijaisia ei muutenkaan kasva puussa – niin että yritäpä metsästää niitä pahimmassa tapauksessa parin tunnin varoitusajalla. Ei mikään helppo homma ja omiaan nostamaan verenpaineita. Osalla meistä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin kaivaa se tuuraaja jostain itse, vaikka sitten mustalla magialla. Kaupunkien sivuilla sanottiin, että jos kaikki henkilökohtaisen avun käyttäjän ringistä ovat sairastuneet, on kunta velvollinen järjestämään sijaisen hätätapauksissa. Missään ei kuitenkaan kerrottu, millä tavoin tämä apu on järjestettävissä. Tiedonmurut joutui kaivamaan eri paikoista, ainakin minä jouduin. ENTÄPÄ SUOJAUTUMINEN suojautuminen sitten? Avustajan kanssa lähikontaktia ei voi välttää. Siitä, tarvitseeko avustajan suojautua suojatakseen työnantajaansa tartuntariskiltä, liikkui erittäin vaihtelevaa tietoa. Ymmärrän, että tilanteet muuttuvat, mutta ohjeet olivat ristiriitaisia. Tiedot saattoivat verkkoa tutkaillessa erota kuntien välillä valtavasti. MUUTTUVAT TILANTEET ja jatkuva epävarmuus ovat osuvia sanapareja kuvaamaan tätä kevättä. Unohtamatta sitä, että vaikka tämä viheliäinen tauti sitä yrittikin, ei normaali elämä kadonnut mihinkään. Kouluun hakevien täytyi yhä lukea pääsykokeisiin – ja niidenkin järjestäminen meni ihan uusiksi. Arvasitte oikein – lisää stressiä! Valehtelisin jos väittäisin, etteivät tulevaisuuden uhkakuvat piirtyisi mieleeni. Kaikesta tullaan leikkaamaan eli kuinka suuren palan menettävät jo nyt ongelmissa olevat vammaispalvelut? Millainen on vammaisen elämä koronan jälkeen? Ja vaikka Suomi onnistuisi pitämään kuolemantapaukset maltillisissa luvuissa, kysyn: jättääkö kriisi meistä mitään jäljelle? Järki on ainakin tällä invalla ollut koetuksella. Tukilinja 3/2020 15
• 16 Tukilinja 3/2020 IHMISET Somen pelikenttä tarjoaa mahdollisuuden yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Mukana menossa ovat myös vammaiset someinfluensserit. TEKSTI Pinja Eskola SOMESSA vaikutetaan SOSIAALINEN MEDIA on avannut uusia mahdollisuuksia ilmaista itseään, saada näkyvyyttä työlleen tai asialleen ja lisäksi tienata. Mukana uudella pelikentällä on myös vammaisia vaikuttajia. Heissä kiehtoo usein se, kuinka avoimesti ja rohkeasti he uskaltavat kertoa elämästään rajoitteiden kanssa täysin tuntemattomalle, parhaimmillaan monituhatpäiselle yleisölle. Toisaalta he osoittavat, ettei elämä pyöri pelkästään rajoitteiden ympärillä eikä aktivismin tai vaikuttamisen tarvitse keskittyä pelkästään näihin seikkoihin. Kanssavammaisen näkökulmasta sometilit tarjoavat vertaistukea, ja tapa käsitellä haasteita tuo usein piristystä ja uusia ideoita arkeen. Lusikoita kiitos Sometyö lähtee usein omasta inspiraatiosta, mutta toisinaan se saa sysäyksen ulkopuolelta. Lusikoita kiitos -blogin ja samannimisen Instagram-tilin takana häärivä kolmekymppinen Anna Giss oli jo tehnyt keikkatyötä kokemusasiantuntijana, kun hänelle tultiin ehdottamaan blogin perustamista. Kanavillaan, joista Instagram on aktiivisempi, Giss kertoo avoimesti rajoitteistaan: liikuntavammastaan, mielenterveysongelmistaan sekä pitkälle edenneen, vaikean CRPS:nsä eli kipuoireyhtymänsä vaikutuksista arkeen. Vaikka Giss käsittelee arkoja aiheita, on hänen tekemisessään rento ote. Esimerkillään hän osoittaa, että yleisön tavoittaa paremmin, kun ei kerro pelkistä sairauksista ja niiden tuomista hankaluuksista. On tärkeää, että somessa näkyy myös kaikkea muuta, sitä positiivistakin puolta. Elämää kaikkinensa. ”Someaan ei kannata rakentaa vain epäonnen ympärille ”, toteaa Giss. Vaikuttajan rohkeus käsitellä kipeitä asioita varmasti koukuttaa seuraajia. Räväkkä Repo 27-vuotias Jasmine Repo kertoo somessa elämästään selkäydinja aivovamman kanssa, jotka hän sai liikenneonnettomuudesta. Hän aloitti blogilla Rakkauspakkaus, mutta nykyään hän vaikuttaa enemmän Instagram-tilillään @ japukka. ”Halusin vaikuttaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin ja kertoa, miten näen ja koen uuden elämäni”, hän summaa syitä vaikuttamistyön aloittamiseen. Revon valoisa asenne on tehnyt vaikutuksen ihmisiin ja se osoittaa myös somen mahdin, sillä hän on päässyt puhumaan vammaisuudesta
• muullekin kuin someyleisölle. Hänelle tarjottiin myös mahdollisuus toteuttaa unelmansa, laskuvarjohyppy, kun hän mainitsi haaveesta medioissaan. Silmät auki Näille vammaisille vaikuttajille eli influenssereille on tärkeää saada ihmisten silmiä auki. He toivovat, että avoimen puheen kautta esimerkiksi esteettömyysratkaisuihin kiinnitettäisiin enemmän huomiota. Toinen tärkeä tavoite on tärkeää päästä antamaan vertaistukea muille samanlaisessa tilanteessa eläville ja kuulla itse heidän kokemuksistaan. Myös vammautuneiden henkilöiden sisaruksille ja läheisille tällaisista kokemuksista lukeminen voi olla väylä ymmärtää uutta ja pelottavaa todellisuutta, josta heiltä itseltään puuttuu omaa, suoraa kokemusta. ”Sellaisen palautteen myötä muistan, että tämän takia tahdon tehdä tätä”, Repo tuumaa. Lisää somevaikuttajia Molly Burke Kanadalainen 1,97 miljoonan tilaajan värikäs YouTube-kanava, joka kertoo näkövammaisena elämisestä. Burke ansaitsee elantonsa vaikuttamistyöllä. Sitting pretty Lolo Eläväinen 12,2 tuhannen tilaajan YouTube-kanava, joka kuvaa pyörätuolissa istuvan naisen elämää ihmissuhteista yhteiskunnallisiin haasteisiin. @ogfairydoodles on 28-vuotias Floridassa asuva näkövammainen freelance-taiteilija Michaela Oteri. Hän kertoo vammaisuudesta digitaalisen kuvataiteensa kautta yli tuhannelle seuraajalleen Instagramissa. Squirmy and Grubs Hannahin ja Shanen värikäs, liki 582 tuhannen tilaajan kanava näyttää paitsi millaista elämä vamman kanssa voi olla, myös millaisia ennakkoluuloja vammaisen ja vammattoman suhde voi kohdata. @Aktivistikaisa. Suomalaisen, vaikeasti liikuntavammaisen nuoren naisen kaunistelemattomia pohdintoja ja kannanottoja elämästä ja kohtaamisista. Seuraajia Insatagram-tilillä on 12,3 tuhatta. Kynäniekan salaiset mietteet. Liikuntavammaisen nuoren mielenterveyskuntoutujan räväköitä blogimietteitä ihmisyydestä ja elämästä. @lusikoitakiitos, Instagram @japukka, Instagram Lisätienestejä tarjolla Näkyvyyden saaminen vaatii töitä ja kärsivällisyyttä. Somesta on hankala saada leipätyötä, mutta lisätienestejä siitä voi saada. Esimerkiksi Giss on saanut somekanaviensa kautta pyyntöjä tehdä kaupallista yhteistyötä ja tulla puhujaksi suuriin tapahtumiin. Haasteensa mediavaikuttamiseen tuo Gissin mukaan se, ettei yleisön kanssa voi olla suorassa vuorovaikutuksessa. Esimerkiksi blogipostauksesta puuttuvat sanattoman viestinnän ulottuvuudet. ”Kukaan ei tiedä, millä filiksellä olen päivityksen kirjoittanut.” Usko itseesi Jos vaikuttamista on tehnyt pitkään, voi alkaa tuntua siltä, että uutta puhuttavaa ei ole. Vaikuttaja voi ajatella, etteivät hänen juttunsa enää kiinnosta ketään. Yleensä se ei kuitenkaan ole totta. ”Jos viestini tavoittaa edes kaksi ihmistä, jotka hyötyvät siitä, olen onnistunut”, Repo kuvaa omaa tapaansa selvitä luovasta blokista. Mielenkiinto pysyy yllä myös siten, että tekee somea omista lähtökohdistaan eikä vertaa itseään muihin. Vaikka joku jakaisi elämästään paljon, ei muiden tarvitse toimia samoin. Jos jonkin asian julkaisu arveluttaa vähänkään, kannattaa siis julkaisemista pysähtyä toviksi miettimään. Tunne rajasi Jasmin Repo kertoo olevansa itse kiinnostunut sometileistä, joissa mennään pintaa syvemmälle. Hänen arjessaan pyörivät kuitenkin kumppani ja tämän lapset, joten hän joutuu miettimään tarkasti, mitä voi jakaa loukkaamatta heidän yksityisyyttään. Vaikka vaikuttajat tahtovatkin olla aitoja ja läsnä seuraajilleen, täytyy siis omat rajat tunnistaa ja niitä kunnioittaa. Kaikkea ei tarvitse jakaa. ”Valitsen itse, mitä kerron, ja jätän paljon pois”, toteaa myös Anna Giss. Tukilinja 3/2020 17
• 18 Tukilinja 3/2020 UNELMAT TODEKSI Sokea laulunopettaja Riikka Hänninen osallistui koronakeväänä Voice of Finland -laulukisaan. Uljas loitsulaulu Täs on nainen vei hänet semifinaaliin asti. TEKSTI Sari Heino-Holopainen KUVAT Saku Tiainen / Voice of Finland VOIMALAULUA VOICESSA Olipa s väkev ä loitsu laulu !
• Tukilinja 3/2020 19 RIIKKA HÄNNISEN puhe soi puhelimessa yhtä kirkkaana ja kauniina kuin loitsulaulussa Täs on nainen, jolla hän menestyi keväällä tv-laulukilpailussa The Voice of Finland. “Se oli kyllä oikea mielenhallinnan yliopisto. Sain ottaa kaikki oppimani ja opettamani työkalut käyttöön”, laulaja, laulupedagogi ja mentaalinen valmentaja Riikka kertoo kokemuksestaan. “Lähdin mukaan, koska kaipasin taas lavalle laulamaan opetuksen ja laulukurssien jälkeen. Ja olikin ihanaa olla lavalla ja elää yleisön kanssa!” Sattumalta Riikan esiintymisvuoro oli nauhoituksissa aina viimeisenä, joten hän ehti tsempata kanssakilpailijat lavalle. “Muiden kannustaminen sydämen pohjasta on parasta vastalääkettä omaan jännitykseen”, Riikka vinkkaa. Voimalaulu auttoi Ääni ratkaisee -vaiheessa viimeisenä esiintyminen oli kuitenkin haastavaa: “Ajattelin, että valmentajat ovat varmaan jo väsyneitä ja nälkäisiä eivätkä jaksa kuunnella tällaista outoa loitsuesitystä. Siitä tuli kamala olotila. Silloin päätin unohtaa koko tuolien kääntämisen ja keskittyä siihen, millaisen upean voimaelämyksen voisin antaa yleisölle. Ajatuksen vaihtaminen vaikutti omaan olotilaan kuin taika!” Loitsulaulu hurmasi kaikki. Jatkoonkin pääsy oli hilkulla, sillä valmentaja Redrama mietti pitkään kahden valmennettavansa välillä. Tuomareistakin Anna Puu pyyhki kyyneliä Riikan Elämälle kiitos -esityksen tunnelmissa. “Voice oli minulle hieno matka, sillä sain nyt itse valmennusta siitä, mitä on olla lavalla, sekä vinkkejä fyysiseen esiintymiseen ja kannustusta”, Riikka kertoo. Nettija videovalmennusta Omassa yrityksessään Laululähteessä Riikka pitää videokursseja ja antaa laulutunteja ja esiintymisvalmennusta. Huhtikuussa hän kertoo keskittyneensä Korona Aid Mesenaatti -joukkorahoituskampanjaan, jonka avulla hän voi nyt tuottaa Laulun syli -äänitteitä. Rahoitus oli tarpeen, sillä laulukilpailu nieli paitsi aikaa, myös rahaa esimerkiksi vaateja meikkihankintoihin. Riikan harmoniset äänikylvyt tarjovat kauniita, laulettuja voimalauseita eri tilanteisiin. Parissa meditaatiossa on väkevämpää menoa ja loitsulauluakin, jos taistelutahto on hukassa. Hän on opiskellut harmonista laulua sen luojan, Iegor Reznikoffin johdolla ja opettanut sitä musiikkikoulussaan. Riikalta voi tilata myös henkilökohtaisen voimalaulun. Meditaatiota laulaen “Teen laulumeditaatioissa yhteistyötä äänisuunnittelija Stéphane Pigeonin kanssa, joka on luonut eläviä äänimaisemia tarjoavan Mynoise-sivuston”, Riikka kertoo. Pieneksi voimasessioksi tunnen tämän puhelinhaastattelunkin muodostuvan, kun Riikka innostuu tekemään kanssani pienen harjoituksen puhelimitse kesken kaiken. Onnistuu! Alan uskoa Huuhdo huolet pois -loitsuun, nukahtamisäänitteseen ja Sinä riität -meditaatioon, joista hän kertoo. “Laulun ja musiikin voima on paljon syvempi kuin pelkkien sanojen.” Uusia avauksia Voicen myötä tullut julkisuus on avannut Riikka Hänniselle uusiakin työmahdollisuuksia, kuten etälaulukurssin näkövammaisille. Yksi anti kisasta oli myös kaksintaistelussa tavattu Katri Somerjoki, jonka kanssa on suunnitteilla yhteisiä keikkoja heti, kun se on mahdollista. Myös Tarinayhtye Tarukin kanssa on valmistumassa laulukokonaisuus. Mutta jääkö aikaa kesälomalle? “En suostu sellaiseen vanhentuneeseen malliin, jossa yrittäjä painaa töitä kellon ympäri eikä pidä lomaa. Jos sellainen kestää pidempään, kannattaa kysyä itseltään, tekeekö oikeaa asiaa”, Riikka tuumaa. Kuka? Riikka Hänninen, 39, Helsinki. Toimintarajoite Näkövamma. Apurahat Tukilinjan apurahat lauluopintoihin (2008) ja yrityksen markkinointiin (2018). Riikka Hänninen lähti tavoittelemaan musiikkiunelmiaan.
• 20 Tukilinja 3/2020 UNELMAT TODEKSI Tukilinjan apurahalla Markus Kempin runot painettiin kirjaksi. TEKSTI JA KUVA Heini Saraste TAPAAMME MARKUS KEMPIN , 30, ja hänen äitinsä Inkeri Kempin, 65, Markuksen kodin Käpytikka-talon edessä Helsingin Arabianrannassa. Äiti ja poika ovat pyöräilleet sinne Tapaninvainiosta. Jatkamme yhdessä rantaan aurinkoiselle niemelle. Jo yli 10 vuotta Markus on asunut tuettua asumista tarjoavassa Käpytikassa omassa vuokrakaksiossaan. Juuri nyt, korona-aikana, on kuitenkin käytännöllisempää, että Markus asuu vanhassa kodissaan äidin ja isän kanssa. Viereisessä talossa asuu veljen perhe. ja Markus tykkää sedän roolista. Se on kivaa juuri nyt, samoin kuin se, että voi hakata halkoja. Idea runokirjasta syntyi, kun Markuksen sisar, näyttelijä Rosanna Kemppi, innostui isonveljensä kirjoittamista runoista. Oman kirjan julkaisemiseen kehottivat myös Ipi Kulmakuppilan työporukat sekä koko perhe. Sitten tuli vielä Tukilinjan apuraha. Yhtäkkiä vanhoja, uudempia ja ihan uusia runoja tulvi joka paikasta, laatikoista ja sänkyjen alta. Nyt on runsaudenpula ja tärkeimmät pitäisi valita kirjaksi. Kirjan nimi on vielä auki ja prosessi on muutenkin vähän kesken. Oma tahto löytyi Markusta on joskus vähän moitiskeltu liian hennoista tahdonilmaisuista, mutta haastattelutilanteessa Markus puhuu kirjoittamisestaan hyvin hiljaa, hyvin harkitusti ja varmastikin. Aurinko paistaa. Tunnelma rannalla on käsinkosketeltavan valoisa. Kysyn, miten ensimmäiset runot syntyivät. ”Lapsesta saakka olen miettinyt, että osaanko kirjoittaa runoja ja yhtäkkiä huomasin, että osaan.” Markus muistaa vielä hyvin ensimmäisen lapsena kirjoittamansa runon: ”Aurinko paistaa sinitaivaalla. Linnut lentävät.” ”Markus oppi lukemaan ja kirjoittamaan vasta yläasteella, joten runon on täytynyt syntyä noin 17-vuotiaana”, täsmentää äiti. Ilot ja surut runoihin Kuten runoilijat usein, Markus kirjoittaa suurista aiheista: rakkaudesta ja ilosta, mutta myös vaikkapa koulukiusaamisesta tai kuolemasta. Vaikuttavassa runossaan hän kuvailee, miten kuolema ei tunne kipua eikä kosketusta. Kyselen, liittyykö se johonkin omaan kokemukseen. Markus muotoilee lauseensa tarkkaan: ”Kun äidin isä kuoli, äiti vei minut Terhokotiin, tyhjään huoneeseen.” Hetken päästä hän jatkaa: ”Sitten menimme sinne kirkkohuoneeseen ja Eki oli siellä. Eki oli kuollut.” Äiti vierestä lisää, että Eki oli pienelle Markukselle kovin tärkeä henkilö. Kuka? Markus Kemppi, 30, Helsinki Toimintarajoite Kehitysvamma. Apuraha Tukilinja myönsi Kempille vuonna 2019 apurahan runokirjan painokuluihin. Elämän runoilija Elämä on haikeaa Elämä on huikeaa Markus Kemppi. Runojen tulvaa ei pysäytä mikään!
• Tukilinja 3/2020 21 Kysyn, mikä on jäänyt isoisästä mieleen kivoimpana asiana. ”Se, että ajettiin nurmikkoa yhdessä. Ja sitten Eki teki hyvää makaronilaatikkoa.” Yhteisö kannattaa Markus kirjoitti runoja myös isosisänsä muistotilaisuuteen, mutta ei uskaltanut lausua niitä, joten sisko luki ne hänen puolestaan. Markuksen toipuminen Ekin kuolemasta kesti pitkään, kertoo äiti. Kaikesta näkee, että Markus on elänyt onnellisen lapsuuden. Ympärillä ovat olleet rakastavat vanhemmat ja isovanhemmat. Eki ja Musti-mummi toiselta puolelta ja Aino-mummi toiselta puolelta. Aino-mummin luokse pieni Markus ”laitettiin”, kun tunnelma kotona kävi liian kuumaksi. Nyt hyvin rauhallinen ja herrasmiesmäinen Markus oli kuulemma aikanaan kovin vilkas lapsi. Nykyään Markus on töissä Ipi Kulmakuppilassa Kalliossa viitenä päivänä viikossa. Siellä hän harjoittelee kahvilatoimintaan liittyviä tehtäviä ohjaajan avustuksella. Myös kahvilassa Markus on kirjoittanut runoja sosiaaliseen mediaan ja kotiväelle tarkoitettuihin viikkokirjeisiin. Hän kertoo, että Ipiin on aina kiva mennä ja että on upea tehdä töitä arvostavien työtovereiden kanssa. Pelon taltuttaminen Markus kirjoittaa myös peloista ja koulukiusaamisesta. Nämä muistot liittyvät yläasteaikaan, mutta äidin mielestä Markus tuolloin itsekin välillä kiusasi muita. Yksi suurista peloista on ollut yksin nukahtamisen pelko. Markus asuu itsenäisesti kaksiossaan eikä pelkää siellä nukahtamista. Nyt ottaa sen sijaan lujille nukkua äidin ja isän luona yläkerrassa yksinään. ”Pelon voi kuitenkin voittaa, kun ei sammuta kaikkia lamppuja kerralla”, hän kertoo. Tyyni tyttöystävä Markus kirjoittaa tietysti myös rakkaudesta. Jo 10 vuotta hänellä on ollut tyttöystävä Emma, jolle nyt koronan aikaan Markus soittaa joka ilta. Markus vetäytyy omaan huoneeseensa ja puhelut kestävät pitkään. Kysyn, millainen Emma on. Markus harkitsee pitkään: ”Emma on tyyni.” Entä mitä on rakkaus? Taas harkintaa ja hyvin muotoiltu vastaus: ”Rakkaus on romanttista, mukavaa yhdessä oloa.” Pyydän Markusta esittämään kolme toivetta tulevaisuudelle. ”Uusi syntikka, lautoja ja nauloja sekä räppärin ura.” ”Mitä sinä laudoista tekisit?” äiti kiinnostuu. ”No, hiekkalaatikon.” Bändiprojekti Markuksella on toinenkin rakas harrastus: hän soittaa syntikkaa Mäntsälä-bändissä, Resonaarin musiikkikoulussa. Kansainvälinen Power Through Music -projekti vei bändin viime kesänä viikoksi musisoimaan yhdessä maltalaisten kanssa. Kun koronasta päästään, on maltalaisten vuoro tulla Suomeen. Epidemian jälkeen pidetään myös Markuksen runokirjan julkkarit – tietenkin Ipi-kulmakuppilassa. Ja sinne ovat kaikki tervetulleita! Katso tulevaisuuteen. Elämä odottaa sua, mua. Minä olen erilainen. Minä olen kehitysvammainen. Kaikki ollaan erilaisia. Ylös alas lenkille. Ei saa jäädä penkille. Markus Kemppi. Markus Kempin runot kertovat runoilijoiden ikiaikaisista aiheista: elämästä, kuolemasta ja rakkaudesta.
• 22 Tukilinja 3/2020 Koirakommelluksia IHMISET
• Ihmisen paras ystävä on monelle toimintarajoitteiselle arjen paras apulainen. Työkoira on usein myös hauska ja omaperäinen kaveri, jonka kanssa arki ei käy tylsäksi! TEKSTI Heini Saraste KUVITUS Väinö Heinonen T yökoirille sattuu kommelluksia, kuten meille kaikille. Niitä tulee eteen niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Kolme pitkän linjan koiran työnantajaa kertoo alla mieleen jääneistä sattumuksista koiratyöntekijänsä kanssa. Näkövammaiset Ari Suutarla ja Sari Loijas käyttävät koiria moneen tarpeeseen. Voisipa sanoa, että ilman opaskoiraa heidän olisi lähes mahdoton liikkua itsenäisesti paikasta toiseen. Sari Salovaara taas tarvitsee avustajakoiraa lähinnä ketteryyttä vaativissa käytännön toimissa, kuten tavaroiden noukkimisessa, kuljettamisessa ja ovien availussa. Vankkaa tekoa Rovasti Ari Suutarlalla on 50 vuoden aikana ollut jo yhdeksän opaskoiraa. Hän oli ensimmäisiä siviilisokeita, jotka saivat opaskoiran perintönä sotasokeilta. Ensimmäisestä Betty-koirastaan Ari on kirjoittanut kirjankin nimeltä Betty ja minä (1985). ”Stoorit tulee ja stoorit menee”, sanoo Ari. Niitä on hänen mukaansa satoja, joista on vaikea poimia niitä mehevimpiä. Tässä joitakin mieleen tulleita: Suutarla istui ratikassa ja koira makasi penkin alla. Vieressä lapsi istui isänsä sylissä. ’Kato isä, koira penkin alla!’ poika huomautti. Isä kertoi, että kyseessä on opaskoira. ”Se kuljettaa sokeaa, kun sokea ei näe.” ”Miten koira jaksaa, kun noin iso mies hyppää sen selkään?” ihmetteli poika. Elävä kassi Ari Suutarla teki melkein vuoden ajan töitä Namibiassa Felbi-koiransa kanssa, joka oli äärimmäisen avulias, työhaluinen ja viisas opaskoira. Se joutui siellä monta kertaa kerjäläiskoirien pilkan kohteeksi, nämä kun seurasivat valjaissaan työtä tekevää koiraa ja haukkuivat sitä. Kerran lentokoneessa Felbi makasi Arin jaloissa. Lentoemäntä tuli viereen, näki että lattialla oli ylimääräistä matkatavaraa ja tarttui koiran valjaisiin. Tukilinja 3/2020 23 Karvaiset auttajat Avustajakoiria koulutetaan Suomessa erilaisiin tarpeisiin. Henkilökohtaisista avustajakoirista opaskoirat kustannetaan vammaispalveluna. Huhtikuussa 2020 eduskunnan apulaisoikeusasiamies linjasi, että myös liikuntavammaisten avustajakoirat tulee kustantaa apuvälineinä. STM selvittää asiaa. Alla yleisimmät avustajakoirat työtehtävittäin. OPASKOIRAT Vuonna 1940 sotasokeat saivat ensimmäiset opaskoiransa. Ne koulutetaan avustamaan liikkumisessa sekä tunnistamaan liikenteen vaarat ja käyttäjän yleisimmät kulkureitit. Opaskoirien määrä on 80 vuodessa kasvanut 230 koiraan. AVUSTAJAKOIRAT Liikuntavammaisten avustajakoiria on Suomessa olllut vuodesta 1994. Ne noutavat tavaroita, auttavat pukemaan, avaavat ovia, sytyttävät ja sammuttavat valoja sekä auttavat pyörätuolilla kulkijaa etenemään hankalassa maastossa tai lumihangessa. HYPOKOIRAT Hypokoirat haistavat ihosta ja hengityksestä ennalta verensokerin vaihtelut ja varoittavat tarvittaessa. Hypokoiria on Suomessa noin 100. KUULOJA TUKIKOIRAT Suomen kuuloja tukikoirat ry auttaa kouluttamaan koiria kuulovammaisten ja pitkäaikaissairaiden tueksi esimerkiksi tunnistamaan ovikellon tai herätyskellon äänen. Omistaja kouluttaa koiransa itse. Apuna toimivat yhdistyksen kouluttaja sekä vapaaehtoinen tukihenkilö. SYÖPÄKOIRAT Viime vuonna alettiin kouluttaa koiria tunnistamaan hajuaistillaan syöpiä. Koiria on tarkoitus käyttää diagnosoinnin tukena. EPILEPSIAKOIRAT Koirat kykenevät hajuaistillaan ennakoimaan epilepsiakohtauksen. Toistaiseksi epilepsiakoiria ei ole käytössä Suomessa. MIELENTERVEYDEN TUKIKOIRAT Koirat voivat toimia paniikkihäiriöistä kärsivien avustajina tuomalla turvallisuudentunnetta haastavissa tilanteissa. Suomessa mielenterveysseurat kouluttavat koira-omistajapareja tukikoirakoiksi kohderyhmään kuuluville. KASVATUSJA KUNTOUTUSKOIRAT Kasvatusja kuntoutuskoirat työskentelevät kasvatus-, sosiaalija terveydenhuollon ammattilaisten työparina asiakkaiden kanssa. Toiminta perustuu koiran ja asiakkaan myönteiseen vuorovaikutukseen. Ressu-koirat ovat osa ammatillisesti ohjattua, vapaaehtoista tukihenkilötoimintaa. Koulutettu tukihenkilö toimii oman koiransa kanssa tukena 7–17-vuotiaalle lapselle tai nuorelle, jolla on lastensuojelun avohuollon asiakkuus tai todettu tukitarve. Mitä! Kassihan elää! ”Mitä! Kassihan elää!” lentoemäntä pelästyi. Kerran Suurarla sai apulaisekseen koiran, joka oli työhönsä soveltumaton suuren kokonsa ja riehakkuutensa takia. Se ei lentokoneessa mahtunut tuolin alle vaan makasi keskikäytävällä. Sen ylitse sitten lentoemännät joutuivat hyppelemään. Ensi tapaamisella Arin kotiin päästyään koira heti pudotti pöydältä faksin ja tietokoneen. Sen jälkeen se syöksyi makuuhuoneeseen, missä oli tuohon aikaa suosittu huonekalu: vesisänky. Se hyppäsi sängylle ja puri vaappuvaa alustaa, jolloin sänky hajosi ja lattialla valui viisisataa litraa vettä. Ari Suutarlalla on omien sanojensa mukaan opaskoiriinsa työsuhde, joka päättyy, kun koira jää eläkkeelle: ”On hienoa, kun koiralle, joka ilmiselvästi tarvitsee jo rauhallisempia päiviä, löydetään uusi, hyvä koti.” Poliisi auttaa Suutarlan vaimo Kirsti kuuli jo ennen mieheensä tutustumistaan tarinan, joka häntä oululaisena hämmästytti, eikä hän uskonut sitä todeksi. Jälkeen päin hän sai kuulla, että se oli tapahtunut Arille oikeasti. ”Kerro Ari!”, Kirsti pyytää vierestä (teemme haastattelua koronan takia puhelimitse.) Ari tekee työtä käskettyä: ”Kysyin vastaantulijalta tietä Oulun Pakkahuoneeseen ja mies vastasi, että oikealtapa ihmiseltä kysytte. Olen poliisi. Sitten kuulin, miten kartta rapisi, kun poliisi kertoi siitä koiralle paikan sijaintia.” Ari Suutarla on huomannut, että ihmiset opaskoiran tavatessaan usein hämääntyvät sen itsenäisestä työroolista. ”Monelta fiksultakin ihmisellä menevät pasmat sekaisin.”
• 24 Tukilinja 3/2020 Eläke ei houkuta Kulttuurituottaja Sari Salovaara jonotti ensimmäistä koiraansa Jesperiä puolitoista vuotta ja sai sen sitten vuonna 1998. Sarilla on ollut tähän mennessä kolme koiraa: Jesperi, Ninnu ja Lenni. ”Kun kuulin avustajakoirista, ajattelin heti, että minulle voisi olla apua niistä”, Sari kertoo. ”Koirat ovat kestävämpiä ja ketterämpiä kuin minä, ne toimivat kävelykeppinä, auttavat riisuutumisessa ja tavaroiden nostamisessa lattialta.” Jesperi, Sarin esimmäinen koira, oli kultainen noutaja ja luonteeltaan mukavuudenhaluinen. Se ei olisi halunnut lähteä töihin joka aamu, vaan olisi mieluummin jäänyt sänkyyn makoilemaan. ”Taskussa pitää olla aina pieniä nameja, joilla houkuttelee koiraa avustamaan”, Sari vinkkaa. Ajatukset muuttuivat, kun tuliJesperin eläkkeelle jäämisen aika ja sen tilalle otettiin Ninnu, labbistyttö. Sari on pitänyt avustajakoiransa myös niiden eläköityä. Ongelmana siinä on se, että avustajakoira rakastaa emäntäänsä tai isäntäänsä yli kaiken. Nuori tyttökoira oli Jesperin mielestä ”ihan kiva”, mutta se oli tullut vanhan herran valtapiiriin syrjäyttäen sen. Tilanne saatiin asettumaan vasta sillä, että Sarin mies alkoi pitää huolta Jesperistä ja koira kiintyi lujemmin häneen. Suihkun kautta töihin Ihan helposti Jesperi ei kuitenkaan periksi antanut. Sarin työpaikalla Ateneumissa ei ollut hyvä haista kovasti koiralle. Niinpä koira piti säännöllisin väliajoin pestä. Jesperi oli aina vihannut näitä pesutilanteita. Onko pakko? se tuntui ajattelevan ja piiloutui ison nojatuolin taakse. Kun tuli Ninnin vuoro joutua pesuun, Jesperi yllättäen jonottikin vuoroaan kylpyhuoneen ulkopuolella ja käveli sitten itse suihkun alle. Töihin haluan minäkin, se tuumi. Kyllä Ninnilläkin leikkasi. Kun Sari meni sen kanssa ensimmäisen kerran työpaikalleen, koira veti emäntänsä uudessa ympäristössä lujasti ja määrätietoisesti juuri oikeaa henkilökunnan ovea kohti. Muuta selitystä Sari ei tälle keksinyt kuin sen, että Ninni tunnisti reitillä monesti kulkeneen Jesperin hajun. Koirillahan on noin tuhat kertaa parempi hajuaisti kuin ihmisellä. Jäniksen perässä Jesperi oli kuitenkin se, jonka kanssa sattui ja tapahtui. ”Kun tulimme kotipihalle, se kantoi aina autosta taloon koko työidentiteettiäni eli laukkua, missä olivat kännykkä, rahat ja kortit, minitietokone sekä työpaperini. Kerran se näki yhtäkkiä pihalla jäniksen ja sen itsehillintä petti: se syöksyi laukku suussa metsään eläimen perään.” Sari odotti pihalla kitkaiset kymmenen minuuttia ja sadatteli onnettomuuttaan. Kuinka ollakaan, koira marssi lopulta takaisin pihapiiriin – laukku edelleen suussaan. Työmoraali oli horjahtanut pahasti, mutta pitänyt sitten kuitenkin viime metreillä. Surkea karanteeniero Riipaiseviakin tarinoita löytyy. Sarin piti pitää esitelmä esteettömyydestä Glasgowssa, Irlannissa. Lentokoneen välilaskupaikassa Lontoossa matkateko kuitenkin yllättäen pysähtyi, kun lentokenttävirkailija vaati Ninnulle punkkitodistusta. Kun eläinlääkäri viimein Suomesta
• tavoitettiin, ilmeni että punkkikarkotusta ei ollut tehty. Ninnu joutui karanteeniin. ”Se oli sekä minulle että koiralle hyvin riipaisevaa. Ninnu raahattiin väkisin luotani ja pillahdin itkuun”, Sari Salovaara kertoo. Onneksi karanteeni kesti vain päivän, ja ystävällisten lentokenttävirkailijoitten ansiosta hänelle saatiin lippu seuraavan aamun lennolle määränpäähän, jossa esitelmä oli saatu siirrettyä iltapäivään. Kohtaaminen karanteenin jälkeen oli kuitenkin tapauksessa kaikkein sydämeenkäyvintä: Ninnu juoksi Saria kohti niin, että silmälasit lensivät, ja sitten itkettiin. Sen jälkeen koira veti voimalla pihalle, koska se ei ollut uskaltanut tehdä tarpeitaan sisätiloihin. Karvainen kriitikko Sari Loijaksella on puolestaan ollut elämänsä aikana kuusi työkoiraa: Milla, Onja, Ninja, Uma, Äsny ja viimeisten kahdeksan vuoden ajan Citta. Abilis-säätiön ja Näkövammaisten keskusliiton puheenjohtajan paras koiratarina on kuitenkin peräisin aivan hänen koiratyönantajuutensa alkuajoilta. Sari Loijas oli mukana sokeiden kuunnelmaraadissa, joka ojensi palkinnon tuon ajan kuuluisimmalle ja legendaariselle ohjaajalle, Jouko Turkalle. Itse hän ei kuitenkaan pitänyt valinnasta. ”Juuri ojentamishetkellä koirani nousi seisomaan ja oksensi lattialle kilon verran moskaa. Voi sitä äänettömyyttä, millä moska kerättiin pois... mutta protesti tuli aika selväksi!” Kerran, ollessaan vielä nuori ja tottumaton työrooliinsa, Äsny oli Sarin huomaamatta hypähtänyt hänen viereiselleen istuimelle ja käynyt siihen istumaan. ”Kosketin istuinta ja tunsin yllättäen kankaan kosketuksen. Joku oli ilmeisesti huomaamattani istuutunut siihen. Pyysin tunkeiluani anteeksi moneen kertaa, kunnes tajusin, että siinähän on Äsny. Kuinkahan moni siinä katseli vierestä ja mietti, että siinäpä mielenkiintoinen nainen, kun pyytelee noin perusteellisesti anteeksi koiraltaan...” Ystävä pöydän alla Eläkepäivät eivät aina ole maistuneet Sari Loijaksenkaan koirille, jotka ovat saaneet jäädä hänen luokseen niitä viettämään. Kerran Äsnyn juuri jäätyä eläkkeelle Sari oli lähtenyt uuden koiransa Cittan kanssa kävelylle. ”Kun kävelin metsätiellä, kuulin rapinaa. Naapurin koira on tainnut päästä vapaaksi, ajattelin. Mutta rapina jatkui ja jatkui. Koira seurasi meitä vielä päätielläkin tien vasenta laitaa pitkin.” Lopulta Sari Loijas käsitti, että kyseessä oli oma koira Äsny, joka ei niin vain halunnutkaan alistua uuteen rooliinsa eläkeläisenä. Kerran oli Loijaksilla kotipuutarhassaan juhannusbileet. Sari tunsi pöydässä istuessaan jaloissaan jotain karvaista – koirahan se siinä. Hän alkoi silitellä sitä ajatuksissaan. Jossain vaiheessa totuus paljastui: kyseessä oli miesvieraan karvainen jalka. ”Mies ei sanonut mitään, otti vain silitykset muikeana vastaan.” TULKKAUS LAAJENEE Kelan vakuutusoikeudelta ja sosiaaliturva-asioiden muutoksenhakulautakunnalta saamat ratkaisut velvoittavat sen tuottamaan jatkossa tulkkauspalvelua myös muille kuin kotimaisille kielille. Kommunikointikeinona voi olla esimerkiksi kirjoitustulkkaus englanniksi tai venäläinen viittomakieli. Tulkkeja voidaan järjestää myös suorahankinnoilla. Vammainen henkilö saa tulkkauspalvelua, jos hän kykenee ilmaisemaan tahtoaan tulkkauksen avulla ja jos hänellä on käytössään jokin toimiva kommunikointikeino. Tähän mennessä toimivaksi keinoksi on katsottu vain kotimaisten puhuttujen tai viitottujen kielten osaaminen. UUTISIA TILAA SÄHKÖINEN TILAUSLASKU Tukilinja on siirtynyt sähköiseeen tilauslaskutukseen, koska se säästää toimintakuluja, aikaa ja luontoa. Sähköinen lasku on myös varma ja tietoturvallinen. Voit tilaajana siirtyä e-laskun käyttöön ottamalla esiin viimeisimmän laskusi ja tekemällä verkkopankissasi e-laskusopimuksen Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry:n kanssa. Näin autat meitä pienentämään koko ajan kallistuvia paperilaskutuskuluja, ja tukitoimintaan jää enemmän annettavaa. Tukilinja 3/2020 25
• 26 Tukilinja 3/2020 Tukilinjan apuraha mahdollisti valokuvausta harrastavalle Matias Lampiselle ensimmäisen näyttelyn järjestämisen. Tähtäimessä ovat nyt alan opinnot. TEKSTI Pinja Eskola KUVAT Matias Lampinen Eletyn jäljet Mikä rakennuksissa sitten nuorta valokuvaajan alkua kiinnostaa? ”Yksityiskohdat”, vastaa Matias tyhjentävästi. Hän tarkentaa vielä, että vanhoissa rakennuksissa näkyy eletty elämä. Äiti toteaa, että Matias on aina kiinnittänyt huomionsa pieniin asioihin, kuten rikkinäisiin ovenkahvoin, joita muut eivät pysähdy miettimään. Hylätyt rakennukset rapistuneine rakenteineen tarjoavat tälle kuvaajalle ehtymättömän inspiraation lähteen, jonka avulla on helppo testailla myös erilaisia kikkoja kuvanmuokkausohjelmalla. Läheiset kannustivat Vaikka Matias onkin innokas valokuvaaja, oli ilmassa aluksi epäröintiä, kun hänen kuviensa UNELMAT TODEKSI AUTIOTALOJEN KUVAAJA Kuka? Matias Lampinen, 21, Mikkeli. Toimintarajoite Oppimisen ja tarkkaavaisuuden rajoite. Apuraha Tukilinjan apuraha valokuvanäyttelyn järjestämiseen vuonna 2019. USEIN AJATELLAAN, että apurahalla tuetaan unelmien toteutumista. Toisinaan sellainen saattaa myös helpottaa unelman löytymistä. Näin kävi Matiakselle, joka Tukilinjan avulla löysi rohkeuden tavoitella unelmaansa: valokuvaajan ammattia. Mikkeliläinen Matias Lampinen, 21, on valokuvannut suurella sydämellä jo vuosia. Vanhemmat tiesivät tästä kiinnostuksesta, mutta eivät siitä, kuinka innostunut poika harrastuksestaan oli. Kolmessa vuodessa hänen puhelimilleen kertyi kymmeniä tuhansia kuvia, jotka hän on käynyt ottamassa itsenäisesti, osittain vanhempiensa tietämättä, autiotaloissa. Ajatus pojasta hylätyissä rakennuksissa hermostutti äitiä, joten kuvauskohteista ei kotona kovin paljon puhuttu ennen näyttelyn syntyvaiheita. Matias Lampiselle autiotalojen yksityiskohdat kertovat tarinoita eletystä elämästä ja ajan kulusta. Matias Lampinen.
• Tukilinja 3/2020 27
• 28 Tukilinja 3/2020 laadukkuus huomattiin. Idea valokuvanäyttelyyn ei suinkaan lähtenyt häneltä itseltään, vaan lähipiiri patisti häntä näyttämään töitään jollekulle alan ammattilaiselle. Matias näyttikin niitä Mikkelin valokuvakeskuksen johtajalle Olli Jaatiselle, joka huomasi hänen lahjakkuutensa. Kehujen kannustamana Matias uskalsi alkaa suunnitella näyttelyä, jonka materiaali oli kuvattu Joensuun, Mikkelin ja Turun autiotaloja ihastellessa. Tukilinjalta apua Näyttelyn järjestämisen taakse kätkeytyy paljon työtä, jota ei heti tule ajatelleeksi. Matias käytti muun muassa useamman viikon siihen, että valitsi otoksistaan ne kaikkein puhuttelevimmat. Tukilinjalta Matias läheisineen haki apua näyttelykuluihin, kuten kuvien vedostamiseen ja kehystämiseen sekä Mikkelin valokuvakeskuksen näyttelymaksun maksamiseen. Ensimmäisessä näyttelyssään Matiaksen ei tarvinnut esiintyä yksin. Samaan aikaan keskuksessa oli kolme muutakin näyttelyä, jotka olivat ammattivalokuvaajien kädenjälkeä. Kaikki neljä näyttelyä sopivat kuitenkin teemoiltaan hyvin yhteen, sillä ne kuvasivat jokainen tavallaan ajan kulumista ja ihmisen suhdetta ikuisuuteen. Oman yksityisnäyttelynsä Matias sai samana kesänä Mikkelin Wanhalle Muuntamolle, jossa hänen töitään oli myynnissäkin. Muuntamon näyttelyssä kävijöitä oli noin 300 Tämän lisäksi hänen kuviaan oli esillä esimerkiksi Laitilassa. Ura valokuvaajana oli alkanut. Kohti ammattia Viime kesänä pidettyjen näyttelyiden jälkeen on tapahtunut paljon. Matias on esimerkiksi myynyt kymmeniä teoksiaan. Hän on myös saanut valokuvistaan tehtyjä kortteja myyntiin messuille ja joihinkin liikkeisiin. Onko kyseessä vain rakas harrastus? Toiveissa olisi jotain enemmän. Kameran takana oleminen tuntui niin kotoisalta, että se sai nuorukaisen jättämään entiset opintonsa kaupan alalla. Nyt hän on valokuvauskipinän innoittamana hakenut polulle, jonka olisi määrä johtaa valokuvaajan ammattiin, mikäli ovet toivotulla tavalla avautuvat. Millaisia kuvia Matias, mahdollinen tuleva ammattilainen, sitten tahtoisi tulevaisuudessa ottaa? Matias kertoo voivansa nähdä itsensä ottamassa kaikenlaisia kuvia. Taiteelliset otokset ovat selvästi kuitenkin lähinnä hänen sydäntään.
• Tukilinja 3/2020 29 Vessaanpääsyn vaikeus on liian monen liikuntavammaisen naisen piinana päivittäin. Pahimmillaan se voi vaarantaa terveyden – sekä henkisen että fyysisen. TEKSTI Sari Heino-Holopainen PIIRROS Ina Kallis YHTEISKUNTA LIIKUNTAVAMMAINEN NAINEN ei vessa-asioissa ole yhdenvertainen miesten kanssa. Mies voi itse pissata pussiin tai pulloon ja heittää sen roskikseen, kun naisen on odotettava mahdollisuutta päästä avustajan auttamana invavessaan. Virtsapulloja eli sorsia löytyy nykyään naisillekin, mutta niiden käyttö ei huomaamattomasti tai itsenäisesti liikuntavammaiselle naiselle yleensä onnistu. Joustamattomasta palvelujärjestelmästä seuraa naisille paitsi piinallisia hetkiä, myös juomisen välttämistä ja liiallista vaipan käyttöä. Vessassa käyminen pitää yllä toimintakykyä, joten se olisi kuntoutuksenkin kannalta suositeltavampi ratkaisu. Vaippa passivoi ja voi päivittäin käytettynä aiheuttaa iho-ongelmia ja tulehduksia. Eikä siinä kaikki, kertoo Vammaisfoorumin pääsihteeri Pirkko Mahlamäki: “Vaippoihin ja naisten hygieniatuotteisiin voi mennä keskimäärin 1400 euroa vuodessa, vaikka niiden käyttö olisi väliaikaistakin. Kelalta ei saa kuluihin tukea kuin sellaisen diagnosoidun sairauden perusteella, joka vaatii jatkuvaa hygieniatuotteiden käyttöä”, Nöyryyttävät vaipat Ongelmallista vaipan käyttö on myös henkisesti. Varsinkin nuoremmat naiset voivat kokea luontevan läheisyyden rajan ylittyvän, kun vessaan tarvitaan avustaja – jota ei voi edes itse valita, ellei toimi avustajiensa työnantajana. Itsenäinen päätösvalta ja intimiteettisuoja on tilanteesta kaukana. Mahlamäki kertoo harkinneensa vessaongelman tuoman avuttomuuden ja tappion tunteen ratkaisuna jopa sukupuolen vaihtoa. Sorsalla kun asiat hoituisivat helpommin. “Vuosia sitten matkustin seitsemän tuntia lentokoneella enkä juonut vettä ollenkaan, koska en ymmärtänyt käyttää vaippaa. Se oli leikkiä nestehukan ja terveyden kanssa.” Enää Mahlamäki ei kaihda vaippaa tällaisessa tilanteessa. Se, että hän tarvitsee avustajaa vessareissuilleen, ei myöskään saa häntä enää tuntemaan itseään vammaisemmaksi. Kellotetut vessakäynnit Vammaisten naisten valtakunnallisen Rusetti-yhdistyksen jäsen Sari Lehikoinen sairastui reumaan pikkulapsena 60-luvulla, jolloin siihen ei vielä ollut lääkitystä. Niinpä hän kulkee sähköpyörätuolilla ja kainalosauvoilla. Hän kertoo, että sen jälkeen, kun avustaja iltapäivisin kolmelta lähtee, hänen on säännösteltävä juomistaan. “Käytännössä pissin päivisin neljän tunnin välein. Aluksi oli vaikeaa saada kotihoidon avustajat ymmärtämään, että heidän todellakin pitää palvelulupauksen mukaan tulla iltaisin kello 21–22. Heidän tärkein tehtävänsä on auttaa minua vessassa, joten se ei voi tapahtua kello 19, jolloin joutuisin pidättelemään seuraavat 14 tuntia. Olen tuntenut itseni ulkoilutettavaksi koiraksi, jota käydään pissattamassa”, hän kuvailee. Lehikoinen on leikkaustensa vuoksi viettänyt paljon aikaa sairaalassa. “Kerrankin yksi lääkäri yritti pakottaa minua vaippoihin, että olisivat saaneet kotiutukseni aikaistetuksi ja koska henkilökunnalta meni aikaa vessaan avustamisessa. Sen lisäksi, etten halua jäädä sänkyyn makaamaan, en reuman aiheuttamien iho-ongelmien takia voi käyttää vaippoja.” VESSA – niin lähellä ja niin kaukana Nolot palvelusuunnitelmat Vuosien myötä Sari Lehikoinen on pitkin hampain joutunut tottumaan siihenkin, että palvelusuunnitelmaan joutuu lähes vuosittain kirjaamaan yksityiskohtaisesti, miten häntä tulee vessassa avustaa. “Kirjoitan, että pitää pyyhkiä, pestä ja kuivata intiimialueet. Lisäksi miten. Tämä ei jollekin kainovienolle henkilölle sovi. Varsinkaan nuoren vammaisen naisen ei aina ole helppoa kertoa avuntarpeestaan.” Lehikoinen ei ymmärrä, miksi Kelan kaavakkeeseen ei voisi yksinkertaisesti laittaa rastia ruutuun eri toimenpidekohtiin. “Ei voi edes laittaa, että katso edellisen vuoden paperit! Luulisi tulevan kalliiksi, kun virkailijat käyvät joka vuosi läpi samat kohdat. Australiassa käytäntönä on se, että lomakkeeseen voi merkitä, jos henkilö ei parane.” Kunnioita yksityisyyttä Ratkaisuna olisi myös yksilöllisempi kohtelu: “Kuunnellaan vammaista henkilöä kunnolla siitä, mitkä hänen tarpeensa ovat ja miten hän itse haluaa niiden hoituvan. Kyllä me sitten ilmoitamme, jos tarpeemme muuttuvat“, Sari Lehikoinen ehdottaa. Vammaispalvelulain kokonaisuudistus on edelleen kesken. Tähän liittyen Rusetti-yhdistys pyrkii vaikuttamaan siihen, että vammaisella naisella olisi oikeus valita henkilö, joka avustaa häntä intiimiasioissa. Tämä ei nimittäin nyt ole käytäntönä. “On kuitenkin ollut rohkaisevaa ja voimaannuttavaa, että olemme uskaltaneet ottaa näitä hyshys-asioita esiin”, Pirkko Mahlamäki toteaa.
• 30 Tukilinja 3/2020 Suvi Javanaisen nuoruuden unelma ratsastus loppui nivelreuman puhkeamiseen. Startti-stipendi auttoi häntä aloittamaan pararatsastuksen. TEKSTI Lauri Jaakkola KUVAT Tuulia Nelimarkka ALATI PAHENEVALLA nivelreumalla on ollut tamperelaisen Suvi Javanaisen, 39, elämässä ovia sulkeva vaikutus. Hän on uudelleenkouluttautunut jo kolmesti Kansaneläkelaitoksen kautta uuteen ammattiin, kun aiempi on käynyt tahdiltaan liian rankaksi. Jo nuorena Javanainen oli joutunut luopumaan rakkaasta ratsastusharrastuksestaan. Kaksi vuotta sitten Javanainen oli vihdoin saamapuolella, kun hän löysi pararatsastuksen – silloin vielä viralliselta nimeltään vammaisratsastuksen – pariin. ”Olin käynyt kokeilemassa ihan tavallisilla ratsastustunneilla, mutta ei se minulle toiminut ollenkaan. Siellä voi olla kymmenenkin UNELMAT TODEKSI ratsastajaa samaan aikaan, kun minä tarvitsisin henkilökohtaista ohjausta ja sellaisen, joka ymmärtää jotain toimintakyvystäni”, Suvi Javanainen kertoo. Oma valmentaja Tampereen Niihamassa Javanainen tutustui pararatsastusohjaaja Heidi Mattilaan, joka kertoi hänelle apuvälineistä ja siitä, miten lajissa pääsisi alkuun. Mattilan ohjauksessa Javanainen on löytänyt itsestään kilparatsastajan. Se on asia, josta hän ei vielä muutama vuosi takaperin olisi osannut edes haaveilla. ”Tahti on ollut nopea. Jo samana vuonna eli 2018, jolloin aloitin pararatsastuksen, voitin ensimmäisen kilpailuni Powerparkissa ja pääsin maajoukkuevalmennukseen. Mutta ennen kaikkea pystyin tekemään jotain itselleni rakasta, jota en ollut voinut tehdä vuosikausiin”, Javanainen kertoo. Stipendi saappaisiin Hän sai Startti-stipendin kevään 2018 haussa – siitäkin Heidi Mattila oli hänelle vinkannut – ja hankki rahoilla erityisvalmisteiset ratsastussaappaat. ”Nivelreuman vuoksi lonkkani eivät taivu lainkaan, joten tarvitsen erikoissaappaat, jotta voin saada ne jalkaan. En tiennyt ennen Heidin Takaisin satulaan – ja voittoon tapaamista tällaisista saappaistakaan mitään, ja niistä on ollut kyllä sittemmin paljon iloa”, Javanainen kiittelee. ”Nilkkani ovat käytännössä tuhoutuneet, joten en pysty käymään lenkillä tai edes kävelemään pidempiä matkoja. Ratsastuksesta on tullut minulle tosi tärkeä liikuntamuoto, jonka avulla pysyn fyysisesti kunnossa ja pystyn tekemään töitä.” Haave kannattelee Suvi Javanainen työskenteli nuorena hevosalalla, sen jälkeen valokuvaajana ja sitten kaupan alalla. Nyt hän toimii yksityisenä perhepäivähoitajana. Hienon harrastuksen, terveyttä edistävää liikuntaa ja jopa entistä parempaa työkykyä – ratsastus on antanut Suvi Javanaiselle parin viime vuoden aikana hurjasti, mutta vielä on yksi oleellinen asia on jäänyt mainitsematta: mahdollisuuden haaveisiin. ”Välillä terveydentilassa tulee takapakkia, ja kaikki suunnitelmani kilparatsastuksen osalta eivät heti toteudu, mutta ratsastus on onneksi laji, jossa iällä ei ole niin suurta merkitystä. Jonain päivänä voin päästä edustamaan Suomea paralympialaisissa. Se on haaveeni, jotain minkä eteen jaksaa tehdä kovasti töitä”, Suvi Javanainen linjaa. Täyttä laukkaa!
• Tukilinja 3/2020 31 Suvi Javanainen ratsasti viime kesänä luokkansa voittoon Cromwell-ruunalla. Startti-stipendi Yhteistyössä Paralympiakomitean kanssa Tukilinja myöntää toimintarajoitteisille liikunnan harrastajille vuosittain stipendejä noin 30 000 eurolla.
• Tukipointti Teksti: Sara Liukkonen apurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) ALUSVAATTEITA JA KASVOMASKEJA Valmistamme mittatilauksena alusvaatteita, kuten rintaliivejä, selkätukiliivejä, bindereitä, hoikistajia ja korsetteja. Tuotteet tehdään käsityönä asiakkaan toiveet huomioiden. Huom! Myös kankaisia kasvomaskeja (5–6 e kpl). Toiminta työllistää toimintarajoitteisen yrittäjän. p. 050 3439669 suomenliivineulomo@outlook.com suomen-liivineulomo.webnode.fi www.facebook.com/Liivineulomo/ 32 Tukilinja 3/2020 Kaikki ilmoitukset: www.tukilinja.fi/ tukitori Tukilinja mahdollistaa etäopiskelun Vain lukiolaiset saavat toimeentu lotukea läppäriin. ”AURINKOINEN PÄIVÄ etäopetuksessa sai tarvitsemansa tuen juuri oikealla hetkellä. Koululaisen opiskelu helpottui, kun voi käyttää oppimateriaaleja kotona.” Näin kirjoitti Instagram-päivityksessään 20.3. eräs Tukilinjan tuen saaja. Kuvassa (ks. yllä) komeilee uusi tietokone Sponsored by Tukilinja -tarralla somistettuna. Tämä tuen saaja ei ole yksin. Tukilinjan apurahojen merkitys korostui, kun opiskelu ja koulunkäynti siirtyivät etäyhteyksien varaan. Yleisin myöntämämme apuväline tietokone mahdollistaa näinä päivinä opiskelun sadoissa kodeissa. On mielestäni jäänyt liian vähälle huomiolle, että etäyhteyden varassa tapahtuva opiskelu ei ole itsestäänselvyys kaikissa kodeissa. Vaikka opetuksessa tarvittavien välineiden tulisi perusopetuslain mukaan tulla koulun puolesta, en tiedä, miten se näissä poikkeusoloissa toteutui. POIKKEUSTILAN AIKANA uutisoitiin koululaisista, joita ei tavoitettu etäopetuksen keinoin. Osasyy voi olla se, että näissä kodeissa ei ole tietoteknisiä välineitä. Kriisin alussa jotkin yritykset ilmoittivat lahjoittavansa vanhoja koneitaan opiskelijoille. Olisi mielenkiintoista tietää, miten ne tavoittivat laitteita kipeimmin tarvitsevat. Esimerkiksi harkinnanvaraista tai täydentävää toimeentulotukea tietokonehankintaan voivat sosiaalitoimesta saada pääsääntöisesti vain lukio-opiskelijat. Me Tukilinjassa pyrimme reagoimaan poikkeustilanteeseen siten, että kiirehdimme tietokonehakemusten käsittelyä ja pyrimme toimittamaan myönnetyt laitteet valmiina tietokonepaketteina suoraan koteihin, kun se oli mahdollista, jotta emme kannustaisi apurahan saajia liikkumaan kaupoissa ja ostoskeskuksissa tietokonetta hankkimassa. Ovathan monet heistä riskiryhmään kuuluvia henkilöitä. Näissä oloissa tietotekniikan lahjoittaminen voidaan nähdä tukimuodoistamme tärkeimpänä. TIETOKONE MAHDOLLISTAA lisäksi sosiaalisen vuorovaikutuksen erityisesti niille, joilla se on jo normaalioloissa rajoittunutta. Monet hakijamme tarvitsevat tietokonetta voidakseen osallistua vertaistukitoimintaan. Tietokone on korvaamaton yhteydenpidon väline, kun työkeskukset ja klubitalot on suljettu. Sen kautta saa myös yhteyden chat-palveluihin, joissa tukea tilanteen aiheuttamaan ahdistukseen saa anonyymisti. IT-koordinaattorimme Timo Kähkönen vinkkaa seuraavassa Tukipointissa erilaisista työn, opiskelun ja yhteydenpidon mahdollistavista ohjelmista ja sovelluksista. Julkaisemme Timon tekstin nettisivujemme blogiosiossa poikkeuksellisesti jo nyt. Digimaailmassa-blogista löydät siis korona-arkea helpottavat vinkit jo ennen seuraavan lehden ilmestymistä. KANGASMASKEJA JA KESTOLIINOJA Pandemiatilanteen vuoksi aloitimme ekologisten kangasmaskien ja -liinojen tuotannon. Tutustu verkkokauppaamme! Työllistämme osatyökykyisen työntekijän palkkatyöhön. VÄYLÄ RY Verkkokauppa: https://vaylary.fi p. 045 2112 130, kauppa@vaylary.fi www.facebook.com/vaylary
• Tukilinja 3/2020 33 KIRJAVINKKI Sivupersoonia, japanilaista työkulttuuria ja kajakkiseikkailu LAPSUUDEN LOPPU KAJAKKISEIKKAILU MONTA MINÄÄ KUMMA KASSANEITI KUN MUISTI PETTÄÄ Toimituksen valinta TIINA LAITILA-KÄLVEMARK: H2O Romaani. WSOY 2020. 265 s. Hester elää sivupersoonien kanssa. Niistä äänekkäimmät ovat villi bilettäjä Hani ja tämän vastakohtana tiukka ja järjestelmällinen Ofelia. Aina välillä jostain putkahtaa esiin myös avuton itkupilli Hanna P, jota Hester häpeää eniten. Veden alla sivupersoonat vaikenevat. Näin saadun rauhan takia Hester rakastaa sukeltamista, vaikka persoonat ovatkin tärkeä osa häntä. Kun Hesterille rakas isäpuoli Jacek elää viimeisiä aikojaan syövän kourissa, joutuu Hester kohtaamaan menneisyytensä ja sen, mistä traumasta sivupersoonat ja niiden ristiriitaiset muistot syntyivät. Kuten Tiina Laitila Kälvemark kirjansa lopussa toteaa, romaani ei pyrikään olemaan lääketieteellisesti pätevä kuvaus dissosiatiivisesta identiteettihäiriöstä. Se onnistuu silti olemaan uskottava ajatusleikki siitä, miltä sivupersoonien kanssa eläminen saattaisi tuntua. Sivupersoonat pääsevät teoksessa ”kuskin paikalle” vain pari kertaa. Niiden ääntä olisi mielellään kuullut lisää. Jotkut Hesterin perheenjäsenistä taas jäävät hahmoina hiukan ohuiksi. Sanni Purhonen TIINA KATRIINA TIKKANEN: TOINEN SILMÄ KIINNI Romaani. Atena 2020. 196 s. Tiina Katriina Tikkasen esikoisromaani pureutuu vaikeaan ja tekijälleen haastattelujen mukaan omakohtaiseen aiheeseen. Kirjan päähenkilö, kolmekymppinen perheenäiti Minttu, kiidätetään sairaalaan, kun hänen näkökenttänsä sumenee. Lääkäritkin ovat ymmällään siitä, miten näennäisesti täysin terve nuori nainen saa yhtäkkiä vakavan aivoinfarktin. Vähä vähältä käy ilmi, että fyysisten oireiden syy on traumaperäinen. Kaikki liittyy Mintun jo kuolleeseen isään ja siihen, mitä hän teki tyttärelleen, kun tämä oli vain pikkulapsi. Tikkanen kuljettaa teoksessa taitavasti rinnan ambulanssimatkaa ja lapsuuden muistoja niin, ettei kertomus käy lukijalle turhan ahdistavaksi. Sitä seuraa kuin hiljalleen avautuvaa dekkaria. Kysymys on ihmismielen hämmästyttävästä kyvystä unohtaa asioita ja samalla tietenkin siitä, mitä kaikkea voimme yllättäen muistaa. Vaikka aihe saattaa karkottaa osan lukijoista, teos on helppolukuinen. Samankaltaisia traumoja kokeneille tabujen suora käsittely voi olla myös terapeuttista. Sanni Purhonen SAYAKA MURATA: LÄHIKAUPAN NAINEN Romaani. Suom. Raisa Porrasmaa. Gummerus 2020. 126 s. Sayaka Muratan hauska romaani avaa kiinnostavan ikkunan Japanin nykykirjallisuuteen. Keiko on 36-vuotias. Hän ei ole koskaan seurustellut, ja on ollut osa-aikatöissä samassa tokiolaisessa lähikaupassa eli konbinissa 18 vuotta. Keiko on erinomainen myyjä, onnellinen kaupan säännöllisestä päivärytmistä ja selkeästi tyytyväinen elämäänsä. Se ei kuitenkaan riitä naisen läheisille. Lapsesta saakka terapioissa juoksutettua Keikoa pidetään outona. Mitään diagnoosia hän ei koskaan saa, mutta vaikuttaisi olevan autismin kirjolla. Muratan kirjassa nauretaan sille, miten kapea ihmisten käsitys normaalista lopulta on. Korostetun lisänsä tähän tuo japanilainen kulttuuri, jossa varsinkin naisille asetetut odotukset saattavat olla vielä monta muuta maata tiukempirajaiset. Paineet etsiä toisenlaista työtä ja aviomiestä alkavat ennen pitkää rasittaa myös Keikoa. Teos on lyhyt ja helppolukuinen. Muottiin taipumaton päähenkilö tekee siitä kuitenkin paikoin yllätyksellisen ja viisaan. Sanni Purhonen KAISA & CHRISTOFFER LEKA: RUSSIAN DIARIES Englanninkielinen sarjakuvaromaani. Absolute Truth Press 2020. 368 s. Kaisa Lekan yhdessä miehensä kanssa laatimat sarjakuvaromaanit panostavat visuaaliseen ja painotaiteeseen sellaisella tinkimättömyydellä, että sivumääränkin joutuu tarkistamaan netistä. Ei huolta: lukijan (ainakin englantia taitavan) viihtyvyydestä on huolehdittu. Ihastuttavat, venäläisiä kirjaimia vilisevät päiväkirjamerkinnät ja kuvitukset vievät rennolle kajakkimatkalle, jossa proteesistakaan ei oteta stressiä. Tässäpä sopiva valmistujaislahja! Iris Tenhunen WENDY MITCHELL: JOKU JONKA TUNSIN Muistelma. Suom. Sirpa Hietanen. Kirjapaja 2020. 253 s. Wendy Mitchellistä on tullut muistisairautta potevien inhimillisen kohtelun uranuurtaja Englannissa. Mainiossa muistelmassaan hän kertoo sairastumisensa tarinan ja antaa vinkkejä muistisairaan kanssa toimimiseen. Huonomuistinenkin tunnistaa ystävällisyyden, ja mieli kestää pelkoa, kun asiat ilmaistaan rakentavasti, jäljellä oleviin mahdollisuuksiin keskittyen. Mitchell pitää myös suosittua blogia whichmeamitoday. Iris Tenhunen
• Ei hätää leffafriikit – katsottavaa löytyy! Kotisohvalta elokuvafestivaaleille 34 Tukilinja 3/2020 COLLECTIVE Bukarestilaisessa Colectiv-yökerhossa syttyneessä tulipalossa kuoli 27 ja loukkaantui 180 ihmistä. Ohjaaja Alexander Nanaun palkittu dokumentti seuraa journalisteja, jotka paljastavat Romanian terveydenhuoltojärjestelmään pesiytyneen petoksen ja korruption. HBO. ISÄ, POJAT JA ISÄNMAA Leslye Davisin ja Catrin Einhornin uudessa dokumentissa seurataan Brian Eischia, joka haavoittuu vakavasti Afganistanissa. Brianin on perheineen sopeuduttava uuteen tilanteeseen. Netflix. VEERAN MAAGINEN ELÄMÄ Osana Areenan dokkarifestivaaleja nähtävässä Tonislav Hristovin elokuvassa (2019) Veera yrittää pärjätä lapsuutensa traumojen kanssa. Hän käy terapiassa ja larppaa eli live-roolipelaa. Veeralla on kehitysvammainen veli, Ville, jota kiusataan. Veera yrittää auttaa veljeään opastamalla myös tätä larppaamaan. Elokuvasta voi katsoa myös kuvailutulkatun version. Yle Areena. HUNAJAN MAA Dokumentissa (Honeyland, Pohjois-Makedonia 2019) Euroopan viimeinen villihunajan kerääjä Hatidze hoitaa mehiläisiä sekä vanhaa äitiään Pohjois-Makedonian syrjäseudun jyrkillä rinteillä. Dokumentti voitti Sundancessa ja ylsi kaksinkertaiseksi Oscar-ehdokkaaksi. Elokuvan ohjasivat Tamara Kotevska ja Ljubomir Stefanov. Yle Areena. SIUNATTU HULLUUS Areenan kotimaisia, toistaiseksi katsottavissa olevia klassikkoja edustaa Rauni Mollbergin ohjaus vuodelta 1975. Pakinoitsija Aapelin eli Simo Puupposen tarina kertoo Rummukaisen veljesten matkasta. Vilippus ja Ana ( Toivo Tuomainen ja Mikko Nousiainen) ovat tulleet siihen tulokseen, että nuorin veli Elmeri ( Martti Kuosmanen) on hullu ja lähtevät viemään tätä hullujenhuoneelle. Yle Areena. PIKKU ILONA JA HÄNEN KARITSANSA Kino Reginan kiinni ollessa KAVI tarjoaa netissä vapaasti katsottavia esityssarjoja. Orvoksi jäänyt Ilona ( Riitta Hämäläinen) päätyy kasvattityttäreksi johtaja Orpanan perheeseen, jossa hän ryhtyy selvittelemään sodassa vammautuneen velipuolensa Pentin ( Pentti Siimes) ja tämän tyttöystävän välejä. Jorma Nortimon ohjaama ja Mika Waltarin käsikirjoittama elokuva on vuodelta 1957. Elonet. PICTURE THIS Kanadan elokuva-arkistosta on katsottavissa useita leffoja englanniksi netissä. Eräs niistä on Jari Osbornen dokumentti (2017) vammaisesta queer-aktivisti Andrew Gurzasta. National Film Board of Canada. DEADPOOL 5.6. Tim Millerin huikean menestynyt toimintaelokuva (Yhdysvallat 2016) kertoo ylimielisestä, mutta syöpää sairastavasta palkkasoturista ja supersankarista nimeltä Deadpool (Ryan Reynolds). Sub. Maailman suurimmat elokuvafestivaalit, kuten Cannes, Berliini, Venetsia, Sundance ja Toronto ovat ilmoittaneet järjestävänsä yhdessä ilmaisen striimausfestivaalin Youtubessa. We Are One: A Global Film Festival -tapahtuma alkaa 29.5. ja kestää kymmenen päivää. Sodankylän elokuvajuhlat 10.– 14.6. Elokuvajuhlia ei peruta eikä siirretä, vaan festivaali muuttaa muotoaan: järjestäjät tuovat sen suoraan osallistujiensa olohuoneisiin. Luvassa on elokuvanäytöksiä, tapahtumia sekä yleisöä osallistavia aluevaltauksia. LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen TV-ELOKUVAT NETTIELOKUVAT FESTIVAALIT Toimituks en valinta
• Välinevinkki Apuväline: Avainpidin Edustaja: Useita Hinta: Noin 10 euroa TEKSTI JA KUVA: Clas von Bell Tukilinja 3/2020 35 RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen PERSAUKISET TV2/AREENA, 11.6. Veijarimaisesta sarjasta tuli yksi vuoden 2019 suosituimmista Britanniassa, ja jatkoa on tekeillä. Pohjoisenglantilainen kaverusporukka hankkii elantonsa keplottelemalla, varastamalla, huijaamalla ja muilla epäilyttävillä keinoilla. On kuitenkin aika aikuistua. Vinnie ja Dylan ovat erottamattomia. Vinniellä (kuten myös roolia esittävällä Joe Gilgunilla) on kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja hän turvautuu usein fiksun Dylaniin apuun. Sarjasta nähdään ensimmäiset 6 jaksoa. SAIRASTUNUT MIELI TV2, 16.6. Norjalaisessa 6-osaisessa ohjelmasarjassa (Sinnssykt) Cecilie Kåss Furuseth tapaa mieleltään vakavasti sairaita nuoria ihmisiä ja keskustelee heidän kanssaan siitä, miksi he ovat sairastuneet ja millaista heidän elämänsä sairauden kanssa on. Samalla Furuseth pohtii asennettaan omiin mielen tasapainon ongelmiinsa ja pelkoonsa tulla niiden vuoksi leimatuksi. MANON TEEMA, 2.7. Raastava, mutta toiveikas 6-osainen, ranskalainen minisarja kertoo nuoren Manonin kasvutarinan. Hän lintsaa koulusta, polttaa pilveä ja on ahdistunut aggressioon asti. Hänet määrätään 6 kuukaudeksi nuorten tyttöjen kasvatuslaitokseen. Manon on koko maailmaa vastaan, ja elämä muiden ongelmanuorten kanssa tuntuu mahdottomalta. Henkilökunta yrittää auttaa nuoria löytämään vahvuutensa, mutta uskaltaako Manon ottaa riskin ja avautua elämälle? LE BUREAU – VAKOOJAVERKOSTO AREENA Suureen suosioon koronakodeissa noussut ranskalainen laatusarja esittelee 4. kaudellaan nuoren tietokonenero Sylvain Ellensteinin ( Jules Sagot), jolla on aspergerin oireyhtymä. Hänet värvätään vakoojaksi ja lähetetään Moskovaan soluttautumaan tietojärjestelmiin. Neljän ensimmäis kauden 40 jaksoa ovat nähtävillä vuodenvaihteeseen asti, joten sadepäivien vietto on kesällä turvattu! Syksyllä saadaan Areenaan 5. kausi. I KNOW THIS MUCH IS TRUE HBO 6-osainen minisarja pohjautuu Wally Lambin samannimiseen menestyskirjaan. Sarja seuraa identtisten kaksoisveljesten Dominick ja Thomas Birdseyn elämää Yhdysvalloissa 1990-luvun alussa. Toisella veljistä on skitsofrenia, molempia esittää Mark Ruffalo. Fiktiiviseen Three Riversin kaupunkiin sijoittuva sarja kertoo veljesten välisestä petoksesta, uhrauksesta ja anteeksiannosta. Ohjaus on Derek Cianfrancen (The Place Beyond the Pines). PANDEMIA NETFLIX Sopivasti pandemian alkaessa tuli suoratoistopalvelussa katsottavaksi amerikkalainen dokumenttisarja, joka kertoo eri puolilla maailmaa tehtävästä tarttuvien tautien vastaisesta tutkimustyöstä sekä rokotteiden kehittämisestä. Sarjassa käydään tutustumassa tutkimusja rokottamistyöhön Yhdysvalloissa, Intiassa, Lähi-Idässä ja Afrikassa. Myös rokotevastainen liikehdintä ja sen aiheuttama tuhkarokon yleistyminen ovat esillä. Ovi auki kevyesti AVAIMEN KÄÄNTÄMINEN lukossa voi tuottaa monelle heikkovoimaiselle tuskaa. Jäykkä lukko voi muodostua ongelmaksi myös lapselle. Tästä ongelmasta pääsee kiinnittämällä avaimen erilliseen ja kookkampaan, kahvana toimivaan Avainpitimeen. Se on runsaat 10 senttiä pitkä, muovinen kahva, joka helpottaa merkittävästi avaimen kääntämistä lukossa. Kahvasta kun voi ottaa kiinni koko kämmenellä, ei pelkästään kahdella sormella, kuten avaimesta. AVAIMEN VOI pitää koko ajan esillä, mutta haluttaessa sen voi myös kääntää kahvan sisään. Siitä sen saa helposti esiin käyttöä varten. Bonuksena tulee se, että pitimessä olevan avaimen myös löytää helpommin. AVAIMEN ASENNUS pitimeen on helppoa ja se onnistuu ilman työkalua. Paksun avaimen pujottaminen paikalleen vaatii kuitenkin hieman voimaa. Kokeilemaani Avainpitimeen mahtuu periaatteessa kolme avainta, tosin ei kaikkein paksuimpia. Esimerkiksi nykyisin yleisiä, mustapäisiä Abloy-avaimia siihen mahtuu vain yksi. Tarjolla on myös mallit kahdelle tai yhdelle, kapeammalle avaimelle. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: valinevinkki@tekstiviestit.fi Toimituksen valinta
• LUKIJAFOORUMI / KIRJEET JA KUVAT VOI LÄHETTÄÄ OSOITTEESEEN: Tukilinja/Lukijafoorumi, Pasilanraitio 5, 00240 Helsinki tai toimitus@tukilinja.fi Lavalle Värttinän kanssa Hei! Nyt vasta on voimia kiittää saamastani avusta viine keväänä! Eli pääsin laulukurssille ja sain maalattua useita töitä taiteilijaseuran näyttelyyn. Ohessa kuvia. Pääsin Värttinän kanssa laulamaan Joensuun torillekin! Kurssilla Villa Ruusulassa oli yli 10 osallistujaa ja viikko oli hyvin antoisa. Terveisin Hannele Maahinen Hei Tukilinja ja tukijat Tässä 11 v. Niinan terveiset ja kiitokset kannettavasta tietokoneesta ja hiirestä, jotka saapui mitä parhaimpaan aikaan. Tukemaan oppimista kotona ja helpottamaan etäopetusta. Nyt opettaja on saanut opetettua etänä jopa videoyhteytä apuna käyttäen. Myös terapia on onnistunut kannettavan ansiosta. Liitteenä Niinan terveiset. Toivovat Äiti ja Niina 36 Tukilinja 3/2020 Laulukurssilla esiinnyttiin Joensuun torilla.
• MIELIPIDEKYSELY Luukas tekee tehtäviä. Eskaria tabletilla Hei! Omasta ja Luukaksen puolesta ISO KIITOS Tukilinjalle tabletista ja suojakuoresta! Luukas opettelee kuvassa Pikku Kakkosen Eskari-sovelluksen avulla uusia asioita. Luukas kertoo, että on tosi kiva, kun sai tabletin avuksi tehtävissä. Välillä myös pelataan jotain yhdessä tai katsellaan lastenohjelmia. Ystävällisesti, Hanna ja Luukas Loivarinne Iisvedeltä Näin ihanan virpomiskortin saimme Siiriltä palmusunnuntaina! ELÄMÄ AVAUTUI Hei, tukilinjalaiset. Todella suuri kiitos avustanne. Ompelukone on käytössä ahkeraan ja läppäri myös. Pyörän kävin myös hakemassa, pikku hiljaa sekin tulee käyttöön Mukavaa kesää, koronasta huolimatta. Pysytään terveinä. T., Lappi Tukilinja 3/2020 37 KYSYMYS Tuttavasi kertoo kuuluvansa riskiryhmään, mutta käyvänsä itse kaupassa, kun ei ole muutakaan mahdollisuutta. Mitä vastaat? NÄIN VASTATTIIN: 1. Minä voin auttaa. 55 % 2. Voisiko joku läheinen auttaa? 27 % 3. Kunnan tai Punaisen Ristin kautta saisit apua. 14 % 4. Oletpa rohkea! Muista pestä kädet. 4 % Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan nettisivuilla. Vastaajia oli huhtikuussa 125. BLOGIPOIMURI ”Kyläkunnassamme on kaikkiaan 25 savua. Tähän maalaisyhteisöön mahtuu kirvesmiehen, mekaanikon, sepän jne. taidot omaavia, ja kaikilla pyyteetön auttamismieli. Mikä parasta, kun apu tulee läheltä, se on paikalla lähes saman tien kuin ’partiopoika’. Onpa vastauksena soittooni ollut joskus: tulen heti kun olen saanut ruokalautaseni tyhjäksi.” Blogilinjalla Tuomas, 9.5. (www.tukilinja.fi) Marjatta Pietarinen harrastaa kirjoittamista. Tukilinjan avustamana olen päässyt tavoitteeseeni. Tuen turvin kirjailijaksi Hei! Sain marraskuun 2017 alussa Tukilinjalta harrastusapurahan 800 euroa. Siitä 300 euroa oli osa-apuraha kirjoittajakurssin maksuun ja 500 euron apuraha kannettavaan tietokoneeseen. Ilmoittauduin silloin heti Skripta-kirjoittajaopiston kirjoittajavalmennukseen ja kävin ostamassa HP-tietokoneen käyttövalmiiksi asennettuna. Olen vieläkin iloinen ja pääsin tekemään sähköpostin tuomia etävalmennuksen aloitustehtäviä. Opettajani kirjailija Marija Vantti lähetti erilaisia kirjoitusohjeita ja neuvoja. Kahden vuoden ajan tekstiäni muokattiin ja loppuvaiheessa noin 110 A4-sivua reissasi postitse Heinolan ja Lieksan väliä. Luova kirjoittaminen on mieluinen harrastukseni. Tukilinjan avustamana olen päässyt tavoitteeseeni. Kirjani Mitä kuuluu hullu? ilmestyi 14.2.2020. Teksti avaa sitä, millaista mielenterveyspotilaan/kuntoutujan elämä on. Kirjan painattamisen mahdollisti Pohjois-Karjalan Mielenterveydentuki ry. Kiitos Tukilinjalle! (Google-haulla ”Mitä kuuluu hullu? marjattapietarinen” löytyy juttua esim. julkkarijuhlista. Sanomalehti Karjalainen julkaisi jutun kirjasta ja minusta 30.3.2020.) Keväisin Terveisin Marjatta Pietarinen
• BLOGILINJALLA / Sanni Purhonen 38 Tukilinja 3/2020 Kuka? Sanni Purhonen, 37, Vantaa. Toimintarajoite Käyttää pyörätuolia. Toimenkuva Toimittaja-tiedottaja, runoilija, Tukilinjan toimitusneuvoston jäsen. Bloggaa Tukilinjan Blogilinjalla kesä– heinäkuussa 2020. (www.tukilinja.fi). ENPÄ TÄTÄ blogia kirjoittamaan lupautuessani arvannut, millaisessa maailmassa sitä kirjoitan! Saatan olla Tukilinjan lukijoille aiemmista lehdistä tuttu kirjallisuusja elokuvakriitikkona, toimittajana ja toisinaan runoilijanakin. Äkkiäkös minä arjestani jotain hauskaa kerron – näin naiivisti vielä pari kuukautta sitten ajattelin. No, Suomessa ja lähes kaikkialla muuallakin käsite “arki” on huhtikuussa 2020 saanut aivan uusia muotoja ja merkityksiä, kiitos korona-viruksen. Toki arjessa on silti paljon, mistä iloita ja runsaasti samaa arkisuutta kuin ennen. Henkilökohtaisesti suuri muutos tietysti on, että teen vammaisten ihmisoikeusjärjestö Kynnyksen tiedottajan ja toimittajan töitäni tällä hetkellä kokonaan kotona. Skypet, Zoomit ja Teamsit sekä muut kokousohjelmat ovat siis tulleet tutuiksi suorastaan häkellyttävän nopealla aikataululla. Tyytyväinen täytyy silti olla, että töitä ylipäänsä on. Monelta ystävältä katosi elanto yhdessä yössä. ULKOILMAA EN ole viime aikoina nähnyt juuri parveketta kummemmin. Poikkeusoloissa majailen väliaikaisesti Espoossa kihlattuni luona, eikä kaupunkiasuntomme välittömässä läheisyydessä ole juurikaan ihanteellisia ulkoilumaastoja. Tämä on siis ihmiskoe – ja todella läheisen yhdessä asumisen testi myös parisuhteellemme! Karanteenibloggausta Monen muun tavoin pohdin, mitä kaikkea tästä seuraa. Harvoin sitä tajuaa elävänsä aikaa, jona maailma muuttuu perusteellisesti. Ikään kuin tilanne ei olisi valmiiksi kyllin hilpeä, ihmisoikeusjärjestön työ pandemian aikana on tärkeää, mutta pahimmillaan todella ahdistavaa. Joudun lähes päivittäin kohtaamaan kevyitä kysymyksiä esimerkiksi siitä, rajataanko vammaisia tehohoidon ulkopuolelle, riittääkö avustajille suojavarusteita tai miten järjestyykään kuntoutus. Välillä myös pelkään – itseni, monen läheiseni ja ystäväni puolesta. Se on hyvä sanoa ääneen. Tämä kevät on osoittanut, että kansainväliselläkin tasolla vammaiset ovat yhä monesti toisen luokan kansalaisia. MIKÄ SIIS neuvoksi? On tosiaan hyvä muistaa, että kansalaisjärjestöjen työ on nyt ensiarvoisen tärkeää. Se antaa voimaa ja uskoa omaan tekemiseen. Epidemia on näyttänyt myös ihmisten neuvokkuuden uuden edessä ja saanut aikaan monia hyviäkin käytäntöjä. Kun tämä on ohi, ei kotoa työskenteleminenkään ehkä ole niin harvinaista. Se avaa varmasti uusia mahdollisuuksia myös monelle vammaiselle työnhakijalle. Älkää käsittäkö väärin, kaipaan työyhteisöäni, kasvokkain tapaamista ja jopa kokouksia! Haluaisin kovasti päästä taas elokuvateatteriin lehdistönäytökseen ja upota teatterin turvalliseen pimeyteen katsomaan filmiä laajalta kankaalta. Mutta sen aika tulee toivottavasti vielä. Minulta on peruuntunut pari suuresti odottamaani kevään ja kesän esiintymiskeikkaa runoilijana. Mutta uusia kesiä tulee kyllä. Tällä hetkellä kukaan ei kärsi tästä tilanteesta yksin, vaan olemme kaikki enemmän tai vähemmän pulassa. Ei auta kuin odottaa. MITÄ MINÄ sitten odottaessani teen? Nukun, syön, jumppaan kuminauhalla. Katson kotiteatterin aarteita, luen kirjoja, kirjoitan, käyn välillä suihkussa. Soittelen ystäville ja läheisille. Seuraavana päivänä suunnilleen sama listaus uudestaan. Kaikkia näitä asioita voi onneksi hyvin tehdä poistumatta kauas kotoaan. Koronassa ei ole mitään hienoa. Ehkä se kuitenkin on tehnyt minusta jollain tavalla kärsivällisemmän kuin ennen. Monen muun tavoin pohdin, mitä kaikkea tästä seuraa. Harvoin sitä tajuaa elävänsä aikaa, jona maailma muuttuu perusteellisesti.
• MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA helmikuussa ja maaliskuussa 2020 Tukilinja 3/2020 39 HELMIKUU 2020 PUKKI, H-K., VANTAA Apuraha seminaarimatkojen kuluihin näkövammaiselle henkilölle, jolla on vuorovaikutuksen rajoitteita. Hän toimii vapaaehtoisena aktiivisesti vaikuttamistyössä. SUVANTO K., TURKU Tietokone ja kamera kuntoutujalle, joka tarvitsee tietokonetta asioinnin välineeksi ja haluaa aloittaa uudelleen valokuvausharrastuksen. KILJUNEN N., LAPPEENRANTA Kosketinsoitin kuntoutujalle, jolle musiikki on pitkäaikainen kuntouttava harrastus. PYNTTÄRI P., LAUKAA Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka harrastaa runojen kirjoittamista. KTP UNIFIED –KORIPALLOJOUKKUE, KOTKA Apuraha linja-auton vuokrakuluihin kehitysvammaisten ja partneripelaajien koripallojoukkueelle, joka pelaa Special Olympics -sarjan 2. divisioonassa. KORKEA OULU OSUUSKUNTA, OULU Apuraha media-alan ohjelmistojen hankintaan ammattiopisto Luovin opiskelijoiden perustamalle osuuskunnalle. Osuuskunta tarjoaa laajasti media-alan palveluita. V.R., HELSINKI Tietokone 29-vuotiaalle kuntoutujalle, joka tarvitsee tietokonetta opiskelujen ja työllistymisen apuvälineeksi. N.H., PIRKANMAA Kannettava tietokone kotitehtävien tekemisen välineeksi 11-vuotiaalle koululaiselle, jolla on kommunikaation rajoitteita. S.K., HELSINKI Tietokone 24-vuotiaalle media-alan opiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. E.R., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone arjen hallinnan välineeksi 21-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen rajoitteita. P.M., LOHJA Kannettava tietokone ja piirtonäyttö opintojen ja piirtämisharrastuksen tueksi 22-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on aloittanut media-alan opinnot. A.A., ESPOO Kannettava tietokone ammattimaisen harrastamisen välineeksi henkilölle, joka liikkuu pyörätuolilla. Hän kehittää nettipalvelua, jonka tarkoitus on edistää vammaisille henkilöille tarpeellisten nettipalvelujen saavutettavuutta ja esteettömyyttä. V.A., JOENSUU Apuraha ratsastusharrastuksen maksuihin henkilölle, joka liikkuu pyörätuolilla. V.M., TURKU Ompelukone kuntoutujalle, joka opiskelee ompelijaksi. M.M., LAPPEENRANTA Apuraha kuntoutujalle uintija vesijumppaharrastukseen. M.J., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle asioiden hoitoon sekä multimedia -harrastuksen tueksi. A.H., HELSINKI Apuraha ryhmänohjauksen opintoihin kuntoutujalle, joka tekee keikkatöitä ja vapaaehtoistyötä erilaisten ryhmien ohjaajana. K.A., OULU Kannettava tietokone ja järjestelmäkamera kuntoutujalle, joka opiskelee yliopistossa ja harrastaa valokuvausta. S.L., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka on valmistumassa media-alalle. J. R., JOENSUU Apuraha studiotyöskentelyyn 21-vuotiaalle kuntoutujalle, joka harrastaa musiikin tekemistä. T.L., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone ja kuvankäsittelyohjelmisto kuntoutujalle kevytyrittäjänä toimimisen välineeksi. R.K., TAMPERE Osa-apuraha omakustenteisiin opintoihin kuntoutujalle, joka suunnittelee kokemusasiantuntija-koulutukseen hakeutumista. S.M., KUOPIO Kannettava tietokone 14-vuotiaalle kuulovammaiselle koululaiselle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. Hän tarvitsee tietokonetta läksyjen tekemiseen ja yhteydenpidon välineeksi. T.J., POHJOIS-KARJALA Tablettitietokone pyörätuolilla liikkuvalle 23-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita. Hän tarvitsee tablettia yhteydenpitoon sekä äänikirjojen ja musiikin kuunteluun. E.D., FORSSA Apuraha ajokortin hankintaan 17-vuotiaalle ammattiopiskelijalle, jolla on liikkumisen rajoitteita. R.P., PUDASJÄRVI Kannettava tietokone ja järjestelmäkamera kuntoutujalle, joka on julkaissut useita runokirjoja. T.E., MASKU Kannettava tietokone 23-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on aloittamassa ammattiopinnot. V.S., SAVO Kannettava tietokone 23-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee ammattiopistossa. H.J., MASKU Kannettava tietokone kuntoutujalle harrastustoiminnan, yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. S.P., ETELÄ-POHJANMAA Kannettava tietokone kotitehtävien tekemiseen ja vapaa-ajan käyttöön 11-vuotiaalle koululaiselle, joka liikkuu pyörätuolilla ja jolla on haasteita kynän käytössä. P.M., JOENSUU Kannettava tietokone kuntoutujalle asioiden hoitoon sekä yhteiskunnallisten asioiden ja urheilun seuraamiseen. L.R., JOENSUU Apuraha Lontooseen suuntautuvaan opintomatkaan 17-vuotiaalle lukiolaiselle, jolla on rajoitteita toimintakyvyssä.
• MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA PÄHKINÖITÄ / LAATI Jari Haapa-aho KRYPTO SANARISTIT 40 Tukilinja 3/2020 10 14 13 1 7 1 1 14 1 14 2 14 15 3 13 14 8 3 2 14 16 14 4 4 6 17 12 14 9 14 8 6 14 8 17 9 11 4 3 9 6 17 4 14 8 6 12 4 6 11 12 11 6 12 9 14 14 11 5 3 8 6 3 7 3 8 13 6 7 1 11 11 14 1 4 5 K L H U U U Ä A K Ä R A P U P E Ä T V I A T T I E T U T A T L A K I R U R Ä L E S A A T J Ä L Ä I L N A V S Ä I M O O T V Ä Ä T Ratkaisut pikkupähkinöille löytyvät seuraavalta aukeamalta. I.A., TAMPERE Apuraha laulutunteihin 24-vuotiaalle kuntoutujalle, jolle musiikki on tärkeä voimavara. K.M., KUOPIO Tietokone ja monitoimilaite kuntoutujalle, joka toimii luottamustoimissa ja vertaistukityössä useassa järjestössä. A.F., HELSINKI Kannettava tietokone viittomakieliselle opiskelijalle, joka tarvitsee tietokonetta opiskelun apuvälineeksi. S.S., HELSINKI Apuraha kitaran hankintaan henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Hän laulaa ja soittaa bändissä. K.T., OULU Apuraha ratsastusharrastukseen 25-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Ratsastus ja tallitoiminta tukevat hakijan toimintakykyä. A.M., VANTAA Apuraha ajokortin hankintaan henkilölle, jolla on kuulemisen haasteita. Työllistyminen hänen opiskelemalleen alalle helpottuu ajokortin avulla. K.E., JYVÄSKYLÄ Apuraha soittotunteihin 13-vuotiaalle koululaiselle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. H.M., OULU Apuraha ammattiopinnoissa tarvittaviin valokuvaustarvikkeisiin 17-vuotiaalle kuntoutujalle. H.C., KIRKKONUMMI Tabletti asioiden hoitamista varten 29-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on osa-aikaisessa työssä. S.R., NOKIA Apuraha oppikirjojen ostamista varten henkilölle, jolla on rajoitteita toimintakyyssä. Hän opiskelee aikuislukiossa ja tarkoituksena on hakeutua korkeakouluopintoihin. L.S., SEINÄJOKI Apuraha kansalaisopiston kurssimaksuun sekä taidetarvikkeisiin henkilölle, joka liikkuu pyörätuolilla. M.P., HELSINKI Apuraha taidenäyttelyyn osallistumiseen kuvataiteilijalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. P.M., OULU Kannettava tietokone kuntoutujalle asioiden hoitoon ja videoharrastukseen. P.W., HELSINKI Kannettava tietokone asioiden hoitoa ja vapaa-ajan toimintoja varten henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. M.J., TAMPERE Apuraha taidenäyttelyn kuluihin henkilölle, jolla on oppimisen rajoitteita ja joka on järjestämässä ensimmäistä yksityisnäyttelyään. Hän on suorittanut taidealan perustutkinnon. L.M., PORVOO Apuraha soittotunteihin kuntoutujalle, joka harrastaa syntetisaattorin soittamista. M.J., VANTAA Apuraha ammattiosaamista täydentäviin omakustanteisiin opintoihin kuntoutujalle, jonka työllistymismahdollisuuksia opinnot lisäävät.
• R IS T IK K O 3 /2 2 Lähetä iso ristikko tai sen ratkaisulause heinäkuun loppuun mennessä Tukilinjaan. Oikein vastanneiden kesken arvotaan 30 euroa. Ristikko postitetaan osoitteella: Tukilinjalehti/Ristikko, Pasilanraitio 5, 00240 Hki. Sähköpostitse ratkaisulause lähetetään osoitteella toimitus@tukilinja.fi. Kirjoita viestin aiheeksi ”Ristikko” ja kerro siinä myös nimesi, osoitteesi ja pankkitilisi. Kommentit ristikosta ja pikkupähkinöistä ovat tervetulleita! Ristikon 3/2020 ratkaisu julkaistaan lehdessä 4/2020. Pikkupähkinöiden ratkaisut löytyvät seuraavalta aukeamalta. Ristikon 2/2020 palkkion sai Mauri Lehtomaa Hammaslahdelta. R IS T IK O N 2/ 20 20 R A TK A IS U Kiitokset taas ratkojille ja aurinkoista kesää! Tukilinja 3/2020 41 J.H. PAHKAVILLIPUITA TAI PENSAITA KEISARINIMI POMMITTI U KIRJASSA RUKKA -AJATTELIJA JALALLINEN SAUNASSA LIIKUNTAA LENINGIT SYTYKKEENÄ KÄYTETTY ”NOVIISI” AJAA TASA-ARVOA KÄDELLINEN OSAAVA RIISISSÄ JULMAA EI TERÄVÄ PUOLI SUONIA HELLÄT RUPEAVA PAINOSTETUT En ota. Seura on Oulusta. OOPPERALAULAJA ANGELIKA VUOKRAA MAALARILLA Kas Penahan siinä. PUOLIPITKÄ PIHAMERITAULUKIN HÄNELLÄ POMO KUSKI KYLMÄ HARTIOISSA AINAVIHANTA NAITA ERI TAVALLA! x2 JAPANILAINEN ANIMAATIO ”KODIT” IRINA KAUP. ITALIASSA VILJASÄILÖ a KYTKEÄ PAIKALLEEN KEIHÄSTAINAN SUKUA ”SONNAT” NUKKUMAAN MENNESSÄ LUETTU? KODALLINEN KOULUISTA INTIAN OSAVALTIO VALLITSEVA NAISPUOLISIA MONI ARABINAINEN (1.=F) OSA SAARIVALTIOTA MAALILLAKIN ASIOINTIPAIKKA MAKKARARUOKA Maksoin viimeisen erän harmonikastani. TÄYSIKASVUINEN HÖYRY OLI ISRAELIN KUNINGAS VAPAA-EHTOISISTA TAISTELIJOISTAKIN NAVALLISIA VIEDÄ ILMAN LUPAA K A L A I S A T I N E S U R O S E T U S O R M I L L O H I M A L L A S L K K A S A A V A O R A V A U S E A T I T A N A S K A R O T O S E N T N I K U L A S V E R K A N A A T A T K A L E V A L A U U N I R U M A E R Ä T N U D I S T I L I M E V E S I K A T E D A V I O M I E S T A N I A T U U R E K S K K U M M A S T E L T A V A N A R I E H A C E A A L I N A M I R J O E L H U L L U I N S U T A T A M I K I S I S T A A R I T T O B A E T U O T O T T I N A T A O S A T A T A T A I A H O R I T ”Kryptossa oli pari numeroa väärin, muuten oikein kivat pähkinät.” Jouni Vähäkyttä, Tampere ”Olipas visainen! Kiitos kivasta lehdestä!” Sanna Sani, Tampere ”Mukavan kimurantti, riitti toisellekin istunnolle! Kiitos.” Irma Puisto, Helsinki ”Mielenkiintoinen ja opettavainen.” Tytti Wessman, Vaasa
• MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA Tukilinja-lehden tuotolla jaettiin vuonna 2019 apurahoja ja apuvälineitä noin 715 000 euron arvosta eli noin 59 600 euroa/kk. Apurahoja voivat hakea vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista ja sillä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä. 42 Tukilinja 3/2020 MAALISKUU 2020 AUNESLUOMA A, KAJAANI Kannettava tietokone ja musiikinteko-ohjelma 15-vuotiaalle nuorelle, jolla on oppimisen ja toiminnan haasteita. JOUKAINEN L, TURKU Kannettava tietokone ja monitoimilaite kuntoutujalle, joka opiskelee ammattiopistossa. LAAKSO M., LOHJA Järjestelmäkamera kuntoutujalle luontovalokuvauksen välineeksi. YLITALO M., OULU Apuraha videotykkiin ja GoPro-kameraan kuurolle henkilölle taideinstallaatioiden toteutamista varten. HANHELA K., HAUKIPUDAS Kannettava tietokone kampaamoyrittäjälle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. KURKELA V., OULU Järjestelmäkamera kuntoutujalle luontoja tapahtumavalokuvauksen välineeksi. RIUTTAMÄKI M., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi. HAUTANEN M., KYLÄNPÄÄ Kannettava tietokone näkövammaiselle henkilölle asiointiin sekä äänikirjojen ja -lehtien kuunteluun. Kunnan vammaispalvelu ei tue hankintaa. LANKILA M., HELSINKI Valokuvaustarvikkeita kuntoutujalle, joka työskentelee freelancevalokuvaajana. SAAR J., HELSINKI Apuraha kuntouttavan liikuntaja tanssiharrastuksen kuluihin henkilölle, jolla on liikkumisen rajoitteita. MIETTINEN A, IMATRA Apuraha kuntouttavan harrastuksen kuluihin henkilölle, jonka sairaus rajoittaa kodin ulkopuolella liikkumista. UOTILA M., TURKU Tietokone musiikin tekemisen välineeksi henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. MAHDOLLISUUS LAPSELLE RY Apuraha digipeliryhmän kuluihin yhdistykselle, joka on käynnistämässä uudenlaista peliryhmää erityistä tukea tarvitseville nuorille ja nuorille aikuisille. Digipeliryhmä tarjoaa mahdollisuuden tavoitteelliseen, nuorisolähtöiseen pelaamiseen ohjatusti, mutta peli-iloa unohtamatta. VIRIKE RY Apuraha tietoteknisiin laitteisiin yhdistykselle, jonka tarkoituksena on tarjota niiden avulla jäsenistölleen mahdollisuus opetella digitaitoja ja tukea siten itsenäistä asioiden hoitoa. PORIN MIELENTERVEYSYHDISTYS HYVIS RY Apuraha tietoteknisiin laitteisiin yhdistykselle, joka tarjoaa toimintaryhmiä mielenterveyskuntoutujille. Laitteita käytetään ryhmien toiminnassa, digitaitojen opiskelussa sekä palautteen keräämisessä jäsenistöltä toiminnan kehittämiseen. ILLON VAPAAEHTOINEN PALOKUNTA RY Apuraha erityistä tukea tarvitsevien henkilöiden vapaapalokuntatoiminnan käynnistämiskuluihin. Vapaapalokunta on järjestänyt tiettävästi Suomen ensimmäisen Special Rescue -kurssin erityistä tukea tarvitseville henkilöille. Kurssilla on opeteltu turvataitoja ja siitä saadun palautteen innostamana toimintaa on päätettu jatkaa. KIPUKAPINA RY Apuraha jäsentietojärjestelmän hankintaan vuonna 2019 perustetulle kipupotilasyhdistykselle. VÄSTRA NYLANDS FOUNTAIN HOUSE FÖRENING Apuraha mielenterveyskuntoutujien klubitalon tietoteknisten laitteiden hankintaan. Laitteita käytetään esimerkiksi tietotekniikkataitojen koulutukseen ja niitä lainataan jäsenille myös kotiharjoitteluun. ME ITSE RY HAUKIPUTAAN PAIKALLISRYHMÄ Videotykki kehitysvammaisten henkilöiden paikallisryhmälle. Tykkiä käytetään yhteisissä kokoontumisissa, joissa käydään läpi ajankohtaisia asioita ja muiden paikallisryhmien kuulumisia. M.M., ROVANIEMI Kannettava tietokone opiskelun ja kirjoittamisen välineeksi 14-vuotiaalle koululaiselle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita ja haasteita kynän käytössä. V.A., OULU Kannettava tietokone opintojen tueksi 23-vuotiaalle yliopisto-opiskelijalle, joka tarvitsee opinnoissaan tehokasta tietokonetta. A.S., OULU Kannettava tietokone 20-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee ammattiopistossa. P.J., TAMPERE Apuraha polkupyörän hankintaan ja liikuntaharrastuksen välineisiin 9-vuotiaalle koululaiselle, joka käy koulua pienryhmässä. P.M., HELSINKI Kannettava tietokone lähihoitajaopiskelijalle, jolla on kielellisiä oppimisen rajoitteita. S.K., HIRVIJÄRVI Apuraha omakustanteisiin ammattiosaamista täydentäviin opintoihin henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. I.A., HELSINKI Tietokone näkövammaiselle henkilölle asioinnin ja yhteydenpidon välineeksi. Kunnan vammaispalvelu ei osallistu hankintahintaan. A.P., VAASA Rumpu kuntoutujalle, jolle soittaminen on toimintakykyä edistävä harrastus. P.S., OULU Kannettava tietokone ja kuulokkeet kuntoutujalle, joka
• JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Tekijä Kaisa Leka. Toimintarajoite Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja. Helmi–maaliskuussa myönnettiin yhteensä 153 apurahaa. Niiden kokonaissumma oli 126 814 euroa. Loput helmi–maaliskuun tukipäätökset löytyvät Tukilinjan nettisivuilta www.tukilinja.fi Tukilinja 3/2020 43 HA VU P UU A U A R A J OV A L O R AK A S S I NE AM A L I A L N M T SO M I N S A L I E S I T E T I EM A A T Ä O L I O PO L V I P U T T AU S Ä K L HU U U Ä A K Ä R A P U P E Ä T V I A T T I E T U T A T L A K I R U R Ä L E S A A T J Ä L Ä I L N A V S Ä I MO OT V Ä Ä T P P O S P A L U Ä K U V N I K A T A R I O T I V H I S I I K E L Pikkupähkinöiden ratkaisut (s. 40) opiskelee ylempää AMK-tutkintoa. V.L., HÄMEENLINNA Kannettava tietokone ja monitoimilaite kuntoutujalle itsenäisen asioinnin välineeksi. K.J., KAINUU Kannettava tietokone ja järjestelmäkamera kuntoutujalle, joka työskentelee kevytyrittäjänä valokuvausalalla. A.I., HEINÄVESI Kannettava tietokone opiskelun ja asioinnin välineeksi henkilölle, jolla on liikuntakyvyn rajoitteita. P.K., HELSINKI Tietokone näkövammaiselle henkilölle työnhaun ja päivittäisen toiminnan välineeksi. Kunnan vammaispalvelu ei tue hankintaa. W.J., ESPOO Apuraha älypuhelimen hankintaan henkilölle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita. Hän käyttää älypuhelinta työnhaun välineenä. K.H., SIILINJÄRVI Kannettava tietokone ja monitoimilaite asioinnin ja yhdistystoiminnan välineeksi henkilöille, joilla on monia toimintakyvyn rajoitteita. T.J., PIRKANMAA Apuraha tanssiharrastuksen maksuihin 17-vuotiaalle lukiolaiselle, jolle tanssi on kuntouttava harrastus. N.K., TAMPERE Osa-apuraha soittimen hankintaan 25-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee muusikoksi. Hän on saanut osa-apurahan soittimen hankintaa varten myös Pirkanmaan kulttuurirahastolta. K.E., SAVO Kannettava tietokone 18-vuotiaalle ammattiopiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. N.T., KUOPIO Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka harrastaa valokuvausta ja kuvien käsittelyä. A.T., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone yliopisto-opiskelijalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita.
• << AKL Posti Oy << Siksi apurahat myönnetään pääsääntöisesti välineinä tai laskutuslupana haettuun kohteeseen. Henkilökohtaisia apurahoja myönnetään kuukausittain kymmeniä. Lahjaverotuksen rajan vuoksi yksityishenkilöiden apurahat ovat enintään 5000 euron suuruisia. Muille kuin yksityishenkilöille myönnettävät apurahat voivat olla suurempia ja osa niistä jaetaan yhteistyössä muiden vammaisalan yhteisöjen ja Tukilinjan lukijoiden kanssa. Vuonna 2019 tukea myönnettiin noin 715 000 euroa eli noin 59 600 euroa kuukaudessa. Ennen tuen hakemista tutustu hakuohjeisiin ja tukimuotoihin nettisivuilla www.tukilinja.fi. Tukilinja on vuodesta 1996 tukenut apurahoillaan eri tavoin toimintarajoitteisten ihmisten osallistumista yhteiskuntaan. Apurahoilla edistetään koulunkäyntiä, harrastuksiin osallistumista, opintoja ja työllistymistä. Tukilinjan apurahoja voi hakea ympäri vuoden ja ne ovat pääsääntöisesti tarveharkintaisia. Henkilökohtaisia apurahoja voivat hakea henkilöt, joille jokin vamma, fyysinen/psyykkinen sairaus tai neurologinen poikkeavuus aiheuttaa arkea pitkäaikaisesti haittaavan toimintarajoitteen. Hakijoita tuetaan tarvittaessa yksilöllisesti hakemuksen teossa ja muiden yhteiskunnallisten tukimuotojen hyödyntämisessä. Huolehdimme siitä, että tukemme vastaa tarkoitustaan ja menee perille. NÄIN HAET TUKEA: www.tukilinja.fi / apurahat Nettisivuiltamme löytyvät yksityiskohtaiset hakuohjeet ja hakulomakkeet eri apurahakohteille sekä Usein kysytyt kysymykset. Mikäli kysyttävää jää, ota yhteyttä. HENKILÖKOHTAISET APURAHAT apurahat@tukilinja.fi P. 09 415 515 08 (arkisin klo 9–14) YHTEISÖJA YHTEISTYÖAPURAHAT yhteisoapurahat@tukilinja.fi P. 09 415 515 10 NEUVONTA TIETOTEKNISISTÄ APUVÄLINEISTÄ it-tukiluuri@tukilinja.fi p. 09 415 515 06 TUKILINJAN APURAHAT TUKILINJA TUKEE vammaisia ja toimintarajoitteisia ihmisiä työllistäviä yrityksiä ja yhteisöjä tarjoamalla niille ilmaista ilmoitustilaa. Tukitoriilmoituksia julkaistaan jokaisessa Tukilinja-lehden numerossa sekä Tukitorin netti-ilmoituspalvelussa www.tukilinja.fi/tukitori. TUKITORILTA LÖYDÄT ne yritykset, yhteisöt ja työpajat, jotka Suomessa työllistävät toimintarajoitteisia ihmisiä ja myyvät kuluttajille palveluja tai tuotteita. Annamme ilmoitustilaa myös pienyrittäjille. Ilmoituksia voit hakea toimialan (esim. käsityöt), paikkakunnan tai hakusanan (esim. siivous) perusteella. KÄYTTÄMÄLLÄ TUKITORIN ilmoittajien tuotteita ja palveluja tuet itsekin työllistymistä – tehokkaasti ja henkilökohtaisesti! TUKITORI TYÖLLISTÄÄ