Ole hyvä ja käytä tulostamiseen lehden omasta valikosta löytyvää tulostuspainiketta.
2 / HUHTI–TOUKOKUU 2024 TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA ERITYISET SUOSIOSSA Tv-sarja pienluokan arjesta jatkuu s. 8 VIHDOIN TUTKIMUSTIETOA VAMMAISTEN OLOISTA S. 6 YKSIN VAI YHDESSÄ? Karkota hiljaiselo ja liity joukkoon! s. 18 UKRAINAN VAMMAISILLA on nyt tukalat ajat s. 12
Julkaisija / kustantaja Vammaisten koulutuksen ja työllistymisen tuki ry. Hermannin rantatie 12 B 00580 Helsinki vktt@tukilinja.fi Aikakausmedian jäsen. Päätoimittaja Iris Tenhunen (iris.tenhunen@tukilinja.fi) Toimituspäällikkö Jaana Vainio (jaana.vainio@tukilinja.fi) Toimitusneuvosto Pinja Eskola, Sanni Purhonen, Heini Saraste, Riitta Skytt Ulkoasu Paula Karjalainen Tilaajapalvelu Puh. 09–4155 1502 ma-pe klo 9–11 ja 12–14 tilaajapalvelu@tukilinja.fi Tilaukset 4 kk 48 e 6 kk 58 e 1 v ja kesto 108 e Tukilinjan määräaikainen tilaus ei jatku, ellei tilausta uusita. Tilaajien osoitetietoja ei luovuteta ulkopuolisille. 28. vuosikerta Ilmestyy 6 kertaa / vuosi ISSN 1458-6304 (painettu), 2737-2383 (verkkojulkaisu) Paino Printall Kansikuva: Yleisradio / Mitro Härkönen. TUKENA ELÄMÄN HAASTEISSA TÄSSÄ NUMEROSSA 2/2024 21 s. TOIMITUKSELTA Tätä lehteä tehdessä mielessäni pyörivät luopuminen ja muutos. Yhtenä syynä oli toimitukseen saapunut suruviesti: Sari Heino-Holopainen, hyvä työystävä ja pitkäaikainen toimitusneuvostomme jäsen, oli yhtäkkiä poissa. Kokouksissamme työ on ollut intensiivistä ja hauskaa niin kuin yhdessä tehty luova työ on. Välillä tapaamme kahvikupin ääressä, joskus lounaalla, usein etäyhteyksin ja välillä sekoitamme nämä kaikki. Mutta aina on lehti ideoitu ja uurastettu ajoissa valmiiksi. Kiitokset siitä kaikille! Kun työ tehdään ilolla, siitä jää hyvä jälki. Iris Tenhunen Pieni koira – iso ilo! Painotuote 4041 0820 YM PÄ RISTÖMERK KI MIL JÖMÄRK T 44 % LEHDESTÄ ON VAMMAISTEN TAI OMAISHOITAJIEN TEKEMÄÄ YHTEISKUNTA s. 3 Pääkirjoitus s. 4 Valokeilassa Neurotyypit ja muita näkyviä ilmiöitä. s. 6 Syrjäytyneisyys esiin Vammaisista uutta tutkimustietoa. s. 7 7 kysymystä syrjäytymisestä Vastaajana professori Hisayo Katsui. IHMISET s. 8 Erityisen tavallinen luokka Suosittu lasten tv-sarja Erityiset jatkuu. s. 11 Tulilinjalla Kolumnivuorossa Julianna Brandt. s. 12 Sisukkaat auttajat Mitä kuuluu Ukrainan vammaisille? s. 18 Yksin vai yhdessä? Ystäviä löytyy, kun etsiytyy ihmisten pariin. s. 21 Blogilinjalla Beataleea Kuoppala ja koiraystävä Charly. s. 22 Amandan ruusuinen kakku Ratakelaaja Amanda Kotaja kuorruttaa kakun ruusun terälehtihillolla. TUKIKOHTEET s. 15 Golfin lumoissa Oliverista tuli sydämensiirron jälkeen paragolffari. s. 16 Työ jatkuu eläkkeellä Susanna Valtanen haluaa tuoda toivoa elämään. s. 24 Tukipointti Yhdessä lapsia tukemassa. s. 30 Myönnettyjä apurahoja Tukilinjan apurahoja joulukuussa 2023–tammikuussa 2024. VAKIOT 25 Kirjavinkki 26 Leffafriikki 27 Ruudussa 27 Välinevinkki 28 Lukijafoorumi 33 Pähkinöitä 35 Jaloittelua
SEURAAVA LEHTI ILMESTYY 3.6.2024 Mitä nopeammin arki muuttuu, sitä suuremmassa vaarassa hitaammat tai valtavirrasta poikkeavat ovat jäädä muutoksen jalkoihin. Kaikkia meitä tarvitaan NÄIDEN VUOSIKYMMENTEN aikana olen kuitenkin oppinut jotain elämästäkin. Tiedän, että mitä nopeammin arki muuttuu, sitä suuremmassa vaarassa hitaammat tai valtavirrasta poikkeavat ovat jäädä muutoksen jalkoihin. Tehtävämme tässä lehdessä ja Tukilinjan tukitoiminnassa on estää tämä – teidän tuellanne. ”Kaikkia meitä tarvitaan, kaikki me olemme omanlaisiamme kullankimmellyksiä auringonvalossa”, kirjoittaa yllämainittu lukijamme (s. 28). TÄSSÄ LEHDESSÄ nostamme esiin taas muutaman elämän kimmellyksen: Leivomme äitienpäiväkakun Amanda Kotajan kanssa ja tutustumme 15-vuotiaan Oliverin suureen intohimoon, paragolfiin. Perehdymme lasten humoristiseen tv-sarjaan Erityiset, joka kertoo ei-ihan-tavallisen peruskoululuokan elämästä ja kuulemme kovan tien käyneiltä Irynalta ja Sashalta, mitä Ukrainan vammaisille kuuluu kolmantena sotakeväänä. Saamme kotimaisten konkareiden hyviä vinkkejä siitä, miten vammainen ihminen – tai jokainen meistä – voi välttää yksinäistymisen. Julianna Brandt vinkkaa puolestaan kolumnissaan, miten välttää suorituspaineet kassajonossa. Katson jatkossa ympärilleni eri silmin. Seuraavassa numerossa kerromme enemmän siitä, miten Tukilinja on muuttumassa. Sitä ennen: Ihanaa kevättä kaikille! Iris Tenhunen, päätoimittaja iris.tenhunen@tukilinja.fi ”TUKILINJALLE KIITOS huikeasta lehdestä. Paljon upeeta sanomaa ja ennen kaikkea kannustavaa.” Tämä somessa julkaistu lukijakommentti kertoo minulle jotain olennaista paitsi lehtemme tavoitteista myös omista tunnelmistani tätä viimeistä päätoimittamaani lehteä tehdessäni. Oli huikeaa saada Tukilinja aikoinaan perustettavaksi ja upeaa voida luotsata sitä lähes kolme vuosikymmentä. Lähes nyrkkipajastahan tämä alkoi. Aihepiiri ja sanoma oli uusi, opittavaa lehdenteossa paljon ja ympärillä viestinnän kenttä mullistui. Onneksi kannustusta eli lukijoita on riittänyt. Moni teistä kuuluu kanssani ikäpolveen, joka otti haltuunsa tietokoneet, kännykät, internetin ja lopulta somen pyörryttävän maailman. Nyt maailmaa muokkaa tekoäly. Muutos taitaa olla ainoa pysyvä asia. Tukilinja 2/2024 3
VALOKEILASSA / TEKSTI Jaana Vainio Neurotyypit menestyi Ala-asteikäinen Aida tutkii kiviä, nauttii oppimisesta ja on kielellisesti lahjakas, nokkela sekä päämäärätietoinen. Aidalla on myös erilaiset aivot kuin ihmisillä yleensä: hän on autismin kirjolla. Kotona hän saa olla oma itsensä, muualla toimiminen on vaikeampaa. Greta Thunbergin inspiroimana hän haluaa muuttaa sen, mitä autismija neurokirjolla olevista ajatellaan. Rohkeasta aktivistista kertova Maija Hirvosen dokumenttielokuva Neurotyypit voitti DocPoint-festivaalin kotimaisen kilpasarjan ja nähdään TV1:ssä 1.4. Tuomaristoon teki vaikutuksen se, kuinka kauniisti, intiimisti ja hienovaraisesti se kuvaa vahvaa ja inspiroivaa päähenkilöään. “Toivomme, että tämä palkinto auttaa poliittisessa taistelussa, johon päähenkilöt ja elokuvantekijät osallistuvat”, tuomaristo kommentoi valintaansa. Aidan tarinaan voit tutustua myös Tukilinja-lehden numerossa 5/2023, joka löytyy lehden nettiarkistosta. K U V A M IK K O K E L LO N IE M I Kirjolla-sarja vuoden paras Tammikuun Kultainen Venla -gaalassa palkittiin vuoden 2023 parhaat televisio-ohjelmat ja tekijät. Kirjolla-sarja valittiin Vuoden ohjelmaksi ja se voitti myös Vuoden seurantareality -sarjan. Kotikatsomossa monen suosikiksi noussut sarja kuvasi läheltä autismin kirjoa edustavia päähenkilöitään ja pyrki syventämään katsojien ymmärrystä tästä toimintarajoitteesta. Topin, Juliuksen, Kirin ja Markuksen arkeen sukeltanut Kirjolla oli Yle Areenassa vuoden 2023 katsotuin sarja keskikatsojamäärällä mitattuna. Ensi syksynä on vuorossa toinen kausi uusien päähenkilöiden seurassa. Dokumentti sairastumisesta Harvinaista jäykkyysoireyhtymää sairastavan laulajan Céline Dionin, 55, sairastumisesta on tekeillä Oscar-palkitun Irene Taylorin ohjaama dokumenttiohjelma I Am: Céline Dion, joka nähdään Amazon Prime -suoratoistopalvelussa tänä vuonna. Julkaisupäivämäärä ei ole vielä tiedossa. Tammikuussa julkaistussa Instagram-postauksessaan laulaja kuvaili kahta viime vuotta haasteellisiksi: ”Päätin, että haluan dokumentoida tämän vaiheen elämästäni lisätäkseni ihmisten tietoisuutta tästä vähän tunnetusta oireyhtymästä ja myös auttaakseni ihmisiä, jotka ovat saaneet saman diagnoosin”, Dion kirjoittaa. K U V A L E H T IK U V A PODCAST VANHEMMILLE Voi taivas! Puhetta nuoresta -podcast sai helmikuussa Vuoden perheneuvontateko -palkinnon. Vanhemmille suunnatussa podcastissa Nonna Huotarinen haastattelee alan asiantuntijoita nuorten haasteista. Aiheina ovat mielenterveysja syömishäiriöt, päihteet, syrjäytyminen, viiltely, seksuaalisen identiteetin etsintä, yksinäisyys ja kiusaaminen. ”Sarjan toivotaan rohkaisevan nuoria ja heidän vanhempiaan hakemaan apua ja keskustelemaan näistä asioista yhdessä”, sanoo podcastin ideoinut johtava perheneuvoja Sari Sundvall-Piha. Sarjan on tuottanut Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymä. AUTISMIMUSIKAALI LOPETTI How to Dance in Ohio -musikaalin viimeinen esitys nähtiin New Yorkissa helmikuussa. 99 esityksellään musikaali oli merkittävä virstanpylväs sekä neurologiselle monimuotoisuudelle että musikaaliperinteelle. Pääosia esitti nimittäin seitsemän autismikirjoon kuuluvaa nuorta näyttelijää. Tarinassa olivat keskeisessä osassa aikuistuviin nuoriin kohdistetut ableistiset, vammaisuutta toiseuttavat asenteet. Huolimatta lyhyehköstä esityskaudestaan teos ehti muuttaa Broadwayta tuomalla autistisen kokemuksen ensimmäistä kertaa esityksen keskiöön ja autistiset näyttelijät pääosiin. GRAMMY MUSIIKKIKASVATTAJALLE Musiikinopettaja Annie Ray Annandalen lukiosta Virginiasta sai musiikkikasvatuksen Grammy-palkinnon työstään koulunsa aidosti saavutettavan Crescendo-orkesterin perustajana. Palkintoon kuului 10 000 dollarin summa hänelle itselleen ja vastaava summa koulun musiikkilinjalle. Orkesterissa kehitysvammaisten oppilaiden vanhemmat soittavat samaa soitinta kuin lapsensa. 4 Tukilinja 2/2024
Nemosta Vuoden tamperelainen Parajääkiekkoilija Nemo Pajula voitti Vuoden tamperelainen -äänestyksen ylivoimaisesti: Ääniä annettiin ennätykselliset 11 618 ja Pajula sai niistä 30,3 prosenttia. Pajula loukkaantui syksyllä 2022 vakavasti alle 18-vuotiaiden SM-sarjan ottelussa. Pitkän kuntoutumisen jälkeen hän on palannut takaisin jääkiekkokaukaloon ja on nykyään Ilveksen parajääkiekkojoukkueen keskushyökkääjä. Äänestyksessä oli mukana 10 finalistia. Toiseksi tuli taidetalonmies Mika Pettissalo ja kolmannen sijan nappasi vaatesuunnittelija Lauri Järvinen. ”Olin ihan varma, että jään ainakin pormestarille kakkoseksi”, tuore Vuoden tamperelainen kertoi Ylen haastattelussa viitaten ehdolla olleeseen Kalervo Kummolaan. TEATTERI FRIDA KAHLO Tampereen Työväen Teatterin ohjelmistossa 4. toukokuuta asti oleva Frida on kertomus meksikolaisen taidemaalari Frida Kahlon ( Elsa Saisio) elämästä. Näytelmä tutustuttaa katsojat palavasieluiseen Fridaan, joka sairastui lapsena polioon ja joutui nuorena onnettomuuteen, josta hänelle jäi selkävamma. Anne Rautiaisen käsikirjoittama ja ohjaama näytelmä vie katsojan taiteilijan traagiseen elämään, mutta myös elämäniloon ja vapauteen, jotka Frida onnistui luomaan ympärilleen. Näytelmä tutkii taiteen merkitystä selviytymiskeinona ja voimaantumisen lähteenä. KUVAILUTULKKAUS KÄNNYKKÄÄN Helsinkiläinen Svenska Teatern tarjoaa tänä keväänä kätevän, mobiililaitteilla toteutettavan kuvailutulkkauksen näkövammaisille Ronja Rövardotter ja Läkaren -esityksiin. Ruotsinkielinen kuvailutulkkaus on kevään 2024 aikana saatavilla yhteensä 56 esitykseen. Sen voi ottaa kätevästi käyttöön omalla puhelimellaan ja kuulokkeillaan. Tavoitteena on, että mobiili kuvailutulkkaus on pian saatavilla teatterin kaikilla kolmella näyttämöllä. K U V A K A R I S U N N A R I K U V A C A TA P O R T IN Tunnustusta Miguel Peltomaalle Kuurojen Liiton myöntämän Vuoden viittomakieliteko 2023 -tunnustuspalkinnon sai helmikuussa viittomakielinen artisti Miguel Peltomaa. Hän nousi suuren yleisön tietoisuuteen viime vuoden UMK:n viittomatulkintojensa ja etenkin Cha Cha Cha -versionsa ansiosta. Tänä vuonna moni osasi jo odottaa hänen tulkintojaan kisan finaalissa. Peltomaa työskenteli vuonna 2023 Pikku Kakkosen viittovana juontajana ja toimii aktiivisesti myös sosiaalisessa mediassa. Hänestä onkin tullut esikuva monelle viittomakieliselle lapselle ja nuorelle. Raati huomioi kunniamaininnalla myös Yleisradion Pikku Kakkosen, joka tekee laadukasta viittomakielistä sisältöä perheen pienimmille. KOIRA PUNAISELLA MATOLLA Golden Globessa ehdolla olleen All the Light We Cannot See -elokuvan tähti Aria Mia Loberti saapui punaiselle matolle opaskoiransa Miss Ingridin kanssa. Kyseessä on tiettävästi ensimmäinen opaskoira punaisella matolla palkintogaalan historiassa. Loberti toi tapahtumassa esiin roolinsa historiallisuuden, sillä on uraauurtavaa, että tämän kokoluokan elokuvan päärooliin valittiin sokea näyttelijä. ”Minulla oli kunnia edustaa yhteisöäni ja kulttuuriani. Sitä ei ole koskaan aiemmin tehty ja se on todella suuri vastuu.” K U V A O L L I N U R M IN E N Tukilinja 2/2024 5
6 Tukilinja 2/2024 Vammaisia koskeva tilastoja tutkimustieto loisti pitkään poissaolollaan. Nyt sitä on tarjolla. Tuloksista selviää, että noin neljännes vammaisista on syrjäytynyt. TEKSTI Elise Tykkyläinen keskimäärin 65,9 ja 21 prosenttia vastaajista antoi osallisuudelleen alle 50 pistettä. Vastaajien toimeentulo oli heikkoa. 57 prosenttia heistä oli luopunut rahapulan vuoksi lomamatkoista, 31 prosenttia harrastuksistaan. Neljännes oli jättänyt käymättä lääkärissä ja tinkinyt lääkeostoksista, viidennes tuntenut itsensä ulkopuolelle jätetyksi ja yksinäiseksi. Kolmannes olisi tarvinnut enemmän apua arkipäivän sujumiseen. Barometrityöryhmän vetäjä, Invalidiliiton tutkimusjohtaja Sinikka Hiekkala korostaa myös tiedon tarpeellisuutta: “Barometri tuo meille laajemmin tietoa ilmiöistä, jotka ovat ajankohtaisia, ja voimme käyttää saamaamme tietoa vaikuttamisen välineenä.” Hän nostaa esiin, että noin viidesosa osallisuuskyselyn vastaajista katsoo olevansa todella heikossa asemassa. ”Tilanne tämän 21 prosentin kohdalla on huolestuttava.” Neuvontaa tukiviidakkoon Sosiaalija terveyspalveluissa vastaajia haittasivat eniten jonotusajat sekä se, että oli joutunut selvittämään tilannettaan turhan usealle työntekijälle. ”Joskus, useimmiten tai aina” näin oli joutunut tekemään lähes kahdeksan vastaajaa kymmenestä. Myös tiedonsaanti ja neuvonta tuista koettiin puutteelliseksi. ”En ole saanut minkäänlaista neuvontaa ja esimerkiksi Kelan hoitotuki evättiin ajalta, jolloin selkäydinvammasta johtuvat halvausoireet olivat pahimmillaan. En ole ollut tietoinen muun muassa autonhankintaan myönnettävästä tuesta”, kertoi yksi vastaajista. Vammaiset niputetaan Vaikka vammaispalveluista on olemassa tutkimustietoa, ei vammaisuuden moninaisuutta THL:n selvityksen mukaan huomioida riittävästi hyvinvointialueiden palveluissa. On esimerkiksi aivan eri asia kärsiä aivovaurion aiheuttamista kognitiivisista vaikeuksista kuin olla liikuntarajoitteinen. Hyvinvointialueiden asiakirjoista käy ilmi myös vammaispalveluiden ylimalkaista yhdistelyä muihin palveluihin. “Esimerkiksi ikääntyneiden, mielenterveyspotilaiden ja päihdeongelmaisten palvelut on niputettu samaan paikkaan kuin vammaisten Syrjäytyneisyys esiin Uutta tietoa TILASTOKESKUS: Ajankohtaista/ Uutinen 31.3.2023: Suomessa 147 000 toimintarajoitteista henkilöä köyhyyden tai syrjäytymisen riskissä. VANE: Epävarmuutta ja vaihtelevaa osallisuutta. Oikeuksien toteutuminen vammaisten ihmisten arjessa -tutkimushankkeen loppuraportti. Helsingin yliopisto, 2023. INVALIDILIITTO: Osallisuusbarometri 2023. THL: Vammaisuus ja vammaispalvelut hyvinvointialueiden dokumenteissa, THL 2024 . www.julkari.fi palvelut. Tässä unohtuu myös vammaisten henkilöiden erilaisuus.” Vastuu asiakkaalla Valtokarin mukaan dokumenteissa korostuu se, että vastuu omasta hyvinvoinnista on jätetty ihmisille itselleen. “Vammaistutkijana olen huolestunut erityisesti heistä, jotka eivät saa ääntään kuuluviin ja joita ei tavoiteta millään vammaistutkimuksella.” Hyvinvointialueiden tulevaisuus ei hänestä näytä muutenkaan vammaisten näkökulmasta hyvältä. “Suurin osa vammaispalveluista on subjektiivisia oikeuksia eli laillinen turva siinä on, mutta huolestuttavaa on se, että palveluiden kriteerejä tiukennetaan edelleen. Osa jää näin ollen palveluiden ulkopuolelle.” VAMMAISIA KOSKEVAN tilastotiedon puutteen on monesti kerrottu johtuvan tietosuojasyistä. Jotkut tutkijat epäilevät syyksi myös vammaisuuden stigmaa: vammaisuus koetaan yhä niin negatiivisena asiana, etteivät vammaiset halua kirjata sitä tiedonkeruulomakkeisiin. Myös tiedon hinta vaikuttaa: Datan tilaaminen Tilastotietokeskuksesta on niin kallista, ettei ole ihme, että uutta tietoa ei alan julkaisuissa useinkaan nähdä. THL:ssä toimivan Vammaisuus yhteiskunnassa -asiantuntijatiimin vieraileva tutkija Maria Valtokari tuo esille myös neljännen syyn: “Vammaistutkimuksen alalle ei ole julkista intressiä eikä rahoitusta. Vammaistutkijoitakaan ei ole maassamme kuin kourallinen.” (Ks. Tukilinjan apurahat vammaistutkimukseen s. 30.) Uutta tutkimustietoa Tilastokeskus julkisti keväällä 2023 ensimmäisen vuotuisen elinolotutkimuksensa, jossa vammaisten olot vuonna 2022 on tilastoitu erikseen. Sen mukaan neljännes heistä oli syrjäytymisriskissä pienituloisuuden, vajaatyöllisyyden ja sosiaalisen ulkopuolisuuden vuoksi. Tutkimus uusitaan jatkossa 3 vuoden välein. Syksyllä julkistettiin Vanen tilaama selvitys vammaisten oikeuksien toteutumisesta sekä Invalidiliiton ensimmäinen osallisuusbarometri. Maaliskuussa 2024 julkaistiin vielä THL:n selvitys, jossa tarkastellaan vammaisuutta ja vammaispalveluja hyvinvointialueiden dokumenteissa. Viimeaikainen tutkimustieto on Maria Valtokarin mukaan uraauurtavaa, sillä kyse on merkittävästä väestöryhmästä, jonka koostakaan ei ole ollut tarkkaa tietoa. “Nyt meillä on tietoa siitä, mihin suuntaan yhteiskunta on menossa vammaisten kannalta katsottuna. Toivon, että näillä selvityksillä olisi myös vaikutusta päättäjiin.” Ei lomia, lääkkeitä, harrastuksia Invalidiliiton osallisuusbarometriin vastattiin kaikkialta Suomesta ja sen tulokset puhuvat karua kieltä. Erittäin heikon osallisuuden rajaksi oli määritelty 50 pistettä sadasta. Vastaajien pistemäärä omalle osallisuudelleen oli
7 kysymystä TEKSTI Elise Tykkyläinen KUVA Veikko Somerpuro Korjausliikkeitä tarvitaan Professori Hisayo Katsuin mukaan asenteiden vammaisuutta kohtaan tulisi muuttua. Syrjivä käytös ja ulossulkevat palvelut tuottavat osattomuutta. Tukilinja 2/2024 7 Hisayo Katsui Vammaistutkimuksen professori, Helsingin yliopisto. Osallistui tutkimukseen vammaisten ihmisoikeuksien toteutumisesta. Hallitus voisi käynnistää tiedotuskampanjan vammaisuudesta. 1. Vammaisista 82 prosenttia kokee, ettei heillä ole osallisuutta heitä koskevaan päätöksentekoon. Miten korjaisit tilanteen? “Ei-vammaiset ylläpitävät yhteiskuntaa, joka vaikeuttaa vammaisten elämää. Vammaisten ihmisten ongelmia pidetään heidän omina ongelminaan, vaikka ne ovat meidän kaikkien ongelmia.” ”Yhteiskunnassa pitäisi tapahtua muutos asenteissa ja tietoisuuden lisääntymisessä. Saavutettavuuden, esteettömyyden ja kuljetuspalveluiden pitäisi toimia niin, että vammainen ihminen voisi osallistua mihin tahansa.” 2. Vammaisten syrjivä kohtelu on tutkimuksen mukaan yleistä, neljäsosa kokee sitä jatkuvasti. Voisiko hallitus vaikuttaa tähän? “Kyllä voisi monellakin tavalla, kuten palkkaamalla vammaisia valtion virkoihin. Tämä haastaisi esimerkillään myös työnantajia palkkaamaan vammaisia. Hallitus voisi myös käynnistää valtakunnallisen tiedotuskampanjan vammaisuudesta, kuten monessa muussa maassa on tehty.” 3. Mielekkäät vapaa-ajan harrasteet ovat monelle vammaiselle saavuttamattomia. Puutteita löytyi etenkin liikunnasta (46 %) sekä kulttuurija vapaa-ajan toiminnasta (36 %). Mitä asialle voisi tehdä? “Tämä on todella tärkeä osa-alue vammaisille ja vaikuttaa myös mielenterveyteen. Vammaisten lasten ja aikuisten omaiset auttavat heitä harrastamaan, jos auto ja voimavarat löytyvät.” ”Tällä hetkellä julkisen puolen tuki ei riitä. Harrastaminen koetaan myös kalliiksi. Siitä pitäisi tehdä inklusiivisempaa hyvinvointialueiden varoilla.” 4. Mikä konkreettinen muutos edistäisi sinusta vammaisten henkilöiden mahdollisuutta nykyistä itsenäisempään elämään? “Toimivat vammaispalvelut. Etenkin kehitysvammaisilla ja sosiaalisesti vammaisilla on vähemmän mahdollisuuksia vaikuttaa heitä koskeviin päätöksiin ja heidän itsemääräämisoikeudestaan pitäisi aloittaa.” “Ei minun takapihalleni -ongelma on yhä ajankohtainen eli esimerkiksi ryhmäkotien rakentamista vastustetaan. Tähän pitäisi tulla asennemuutos.” 5. Miksi vammaisille on niin tärkeää osallistua työelämään? “Työelämä takaa toimeentulon ja sitä kautta saa myös sosiaalisia kontakteja. Nykyään elämän merkityksellisyys nähdään työn kautta. Työn ulkopuolella oleminen antaa viestin, että ei ole tarpeeksi hyvä.” “Työkyvyttömyyseläke ei ole kovin iso ja tästä seuraa köyhyyttä, joka paistoi myös esiin tutkimuksestamme. Riittävä elintaso ja sosiaaliturva ovat valitettavasti aina ajankohtaisia asioita vammaisten kohdalla.” 6. 88 prosenttia vammaisista ei koe elämänsä olevan turvallista. Miksi? “Pandemia on tuoreessa muistissa ja sotien jatkuessa useat vammaiset kokevat yhä kohtuuttomia pelkotiloja. Maailman tilanne on muuttunut radikaalisti, mutta vastuu jää aina vammaiselle itselleen tai omaisille.” ”Esimerkiksi sähkökatkojen uhkaa oli ilmassa, kun Ukrainan sota ja energiakriisi käynnistyivät, mutta sähköpyörätuolia tai hengityskonetta käyttäville ei annettu toimintaohjeita sähkökatkon varalta. Heistä tuntui, että pitää vain pärjätä yksin.” 7. Mitkä kolme asiaa muuttaisit, että vammaispalvelut saataisiin toimivammiksi? “Itsemääräämisoikeus pitäisi taata, se ei ole lainkaan itsestäänselvyys. Uusi vammaispalvelulaki olisi taannut monelle subjektiivisia oikeuksia. Nykyinen laki ei sitä toteuta.” ”Vammaispalveluihin tarvittaisiin lisää resursseja. Palveluiden laatu on laskenut, koska niitä on kilpailutettu hinta edellä. Kyse on ihmisoikeuksista eikä säästämisestä.” ”Kolmanneksi pitäisi luoda helppokäyttöinen matalan kynnyksen valitusmekanismi. Oikeudenkäynnit ja oikaisuvaatimukset koetaan liian raskaiksi ja aikaa vieviksi prosesseiksi.”
8 Tukilinja 2/2024 Suosittu varhaisnuorten tv-sarja Erityiset kertoo hulvattomasta ja persoonallisesta pienluokasta. Helmikuussa käynnistyneen kolmannen kauden jaksoja on käynnistetty Areenassa jo yli 1,3 miljoonaa kertaa. TEKSTI Pinja Eskola KUVAT Yleisradio Erityisen tavallinen lastensarja Kun yksi oppilaista joutuu pulaan, koko pienluokka tulee tueksi. Kuvassa Frank (Valtteri Viskari), Maria (Denise Tiainen), Tarmo (Leo Itävaara, takana) ja Sirius (Hugo Komaro).
Tukilinja 2/2024 9 E rityistarpeita omaavien ja muiden lasten välillä vallitsee koulumaailmassa helposti ymmärtämättömyyden kuilu, jonka vuoksi erilaiselta vaikuttavaa koulutoveria saatetaan pilkata. “Haluamme avata ikkunan erityisten maailmaan”, toteaa Erityiset-sarjan käsikirjoittaja ja luoja Hannu Kontturi. Komediallinen lastensarja kertoo nimensä mukaisesti erityisluokan oppilaista ja heidän edesottamuksistaan koulumaailmassa. Inspiraationa on toiminut 1980-luvun Tarkkis-sarja. Helmikuussa julkaistiin sarjan kolmas kausi. Palaute jännitti Kontturi kertoo jännittäneensä ensimmäisellä kaudella palautetta, jota sarjasta voisi tulla. Pelko negatiivisesta reaktiosta oli kuitenkin turha. Hän kertoo saaneensa viestejä, että jaksoja on kouluissa katsottu oppilaiden kanssa ja sen jälkeen keskusteltu esiin nousseista teemoista. Areenassa sarjan jaksoja katsotaan useaan kertaan ja viime vuonna sarja nousi ehdokkaaksi Kultainen Venla -kilpailussa. Hyvän palautteen tuoman rentoutumisen huomaa, sillä kolmas kausi on selvästi aiempia rohkeampi. Siinä uskalletaan käsitellä esimerkiksi ableismia eli ei-vammaisen valtaväestön nostamista ainoaksi hyväksytyksi ihmiskuvaksi. Ableismia on esimerkiksi se, että koulun rehtori luulee Tarmon tic-oireita – kiroilua ja keskisormen näyttämistä – huonoksi käytökseksi ja rankaisee poikaa. Aitoutta huumorilla Sarjaa kirjoittaessaan Konturi kertoo ottaneensa yhteyttä eri puolilla Suomea työskenteleviin erityisopettajiin selvittääkseen, mitä erityisluokilla tapahtuu ja millaisia haasteita nuoret kohtaavat. Opettajien tarinoiden raadollisuus yllätti Konturin. ”Tajusimme jo sarjan varhaisessa kehitysvaiheessa, että siitä tulee tehdä komediallisempi, muuten se jäisi monelta katsomatta.” Erityiset on monella tapaa poikkeuksellinen sarja. Se keskittyy normeista poikkeaviin hahmoihin, mutta ei tuo korostetusti esiin henkilöiden diagnooseja ja toimintakyvyn haasteita. Esimerkiksi Tarmon touretten oireyhtymä ja Frankin sokeus toki mainitaan, mutta ne jäävät vain ominaisuuksiksi muiden joukossa. Niin sanottujen näkymättömien haasteiden kohdalla diagnooseja ei välttämättä edes sanoiteta. Näyttelijät ei-vammaisia Maailmalla on jo havahduttu representaatioiden aitouden tarpeellisuuteen ja sen seurauksena vammaisrooleihin on alettu valitsemaan vammaisia näyttelijöitä. Kysyin, eikö vammainen näyttelijä olisi voinut tuoda hahmoihin syvyyttä myös Erityisissä. Erityiset TV2:n komediallinen lastensarja alakoulun pienluokasta, jonka tukena ovat luokanopettaja Matti (Ylermi Rajamaa) ja koulunkäyntiavustaja Skitso-Pirjo (Jenni Kokander). Kuria pitää rehtori Anja (Miitta Sorvali). Pienluokkalaisia esittävät lapsinäyttelijät. Tekijät: Konsepti ja pääkäsikirjoittaja: Hannu Kontturi. Ohjaus: Lenka Hellstedt. Tuotanto: Mediawan Finland. Yllätti kuinka erilaista on, kun ei näe. Juno (Elina Patrakka) ja Sirius tekevät pränkin eli kepposen.
”Se ei ole ollut casting-kriteeri. Emme kysele näyttelijöiden diagnooseja, ensisijaisesti haemme henkilöitä, joilla on jo kokemusta esiintymisestä”, ohjaaja Lenka Hellstedt selventää. Suomessa ei juuri ole kokeneita lapsinäyttelijöitä, joilla olisi vamma tai toimintarajoite. Hellstedt kertoo Hollannissa pidetystä konferenssista, jossa kerrottiin, että vammaisia Junon impulssikontrolli ei ole ihan parhaasta päästä. roolihahmoja sisältävän projektin tekeminen oli vaatinut pitkän valmistautumisjakson. Tässä produktiossa sellaiseen ei Hellstedtin mukaan olisi ollut resursseja. Siinä ongelma kuitenkin juuri piilee: kokemus kertyy vain esiintymällä. Jokainen vammainen henkilö on yksilö ja heidän tuen tarpeensa vaihtelee, joten vähintään sekaan voisi mahtua oikeita erityisiä. Konsultit auttoivat Aitoa representaatiota on tässä sarjassa haettu sillä, että vammaisalaa tuntevat konsultit ovat olleet tuotannossa tiiviisti mukana. Todenmukaisuutta käsikirjoitukseen ovat tuoneet myös erityisopettajien haastattelut, tutkimukset sekä Youtube-videot, joiden avulla esimerkiksi sarjassa kuvattuja, sovellettuja pallopelejä on opittu pelaamaan autenttisesti. Videoista lapset ovat saaneet mallia myös siitä, miten heikentynyt hienomotoriikka vaikuttaa pelaamiseen. Sokean Frankin näyttelijä Valtteri Viskari, 13, kertoi harjoitelleensa valkoisen kepin kanssa liikkumista ja esteen kohtaamista sokean avustajana toimivan henkilön opastuksella. Kuvauksissa hänelle kerran ehdotettiin, että hän voisi pitää silmiään kiinni, jotta ei reagoisi näöllä vaan muilla aisteilla, kuten kuulolla. Valtteri kertoi omaksuneensa tavan nopeasti. ”Yllätti, kuinka erilaista oleminen on, kun ei näe.” Erityisyys oli uutta Junon roolissa nähtävä Elina Patrakka, 13, ja Siriusta näyttelevä Hugo Komaro, 12, omaavat molemmat pitkän linjan kokemuksen näyttelemisestä. Erityistarpeita omaavia he eivät kuitenkaan ole aiemmin näytelleet eikä kummankaan lähipiiristä löydy erityisiä. ”Hankalinta oli puhua koko ajan kirjakieltä”, totesi Hugo hahmostaan. Elina puolestaan piti siitä, kuinka sai heikon impulssikontrollin omaavassa hahmossaan päästää tunteita valloilleen: ”Kotona riitelystä tulee aina sanomista.” Ymmärrys lisääntyi Sarja on opettanut lapsinäyttelijöille, että erityistä tukea tarvitsevat ovat tavallisia ihmisiä. ”Vaikka olisitkin sokea, voit silti soittaa kitaraa”, pohtii Hugo. Soveltaminen mahdollistaa moninaisen harrastamisen. “Kuka vain voi olla erityinen. Erityiset ovat normaaleja ihmisiä eikä erityisyys tarkoita erilaisuutta”, Elina lisää. Hugo jää pohtimaan monelle vammaiselle tuttua ilmiötä, vertaistuen ja yhteisön tärkeyttä. Se on Erityiset-sarjan aiemmissa osissa näkynyt esimerkiksi siten, että luokkatoverin ollessa pulassa luokkalaiset ovat pitäneet yhtä: ”Tarmo halusi sarjassa laulaa, muttei tic-oireidensa vuoksi uskaltanut. Erityiset kehittelivät sitten yhdessä tapoja, joilla Tarmo ei erottuisi joukosta.” 10 Tukilinja 2/2024
Kassajonot ovat yli-ihmisyyden ja tehokkuuden näyttämöitä Kolumnisti Julianna Brandt-Smal, 31, Turku. Toimintarajoite Lievä CP-vamma, laaja-alainen hahmotushäiriö, keskivaikea lukihäiriö. Ammatti Työyhteisöjen kehittäjä. Toimittaja. TULILINJALLA / KOLUMNI Julianna Brandt-Smal Elä hättäile! Meille vammaisille kiire ja tehokkuus ovat siis ristiriitaisia käsitteitä. Kun minulta kysytään vammaisuuden iloista, sanon että koko olemassaoloni haastaa hyvin tarpeellisesti juuri noita normeja. Mihin ja miksi ihmisillä on lähtökohtaisesti niin kiire koko ajan? Tätä ajattelin jo pienenä, kun jäin laittamaan kenkiä muiden juostessa välitunnille. TAHDON KIITTÄÄ niitä, jotka ovat omalla toiminnallaan antaneet toisenlaisen esimerkin. Etenkin teitä vammattomia: Kiitos kaikille kavereille, jotka jäivät odottamaan minua ja huusivat siitä muillekin. Kiitos sinulle, lähikaupan tuntematon asiakas takanani, kun huomasit alkavan paniikkini ja sanoit, että kaikessa rauhassa, ei ole mitään hätää. Rauhoittelu ja kiireen haastaminen ovat minulle merkityksellisimpiä tekoja, joita vammaton liittolainen voi tehdä. Ehkä vielä koen päivän, jolloin kaikesta paineesta huolimatta voin ystäväni sanoin ”ottaa kaiken ajan ja rauhassa sivellä ja ihastella ostoskoriin poimimaani mangoa.” Yksi sellainen maailma tilaukseen, kiitos. KÄDET HIKOAVAT, sydän pamppailee, kaulahuivi kuristaa kurkkua ja tuntuu, että hiki valuu pitkin selkää. Kuulen (ainakin mielessäni), miten ihmiset takanani ähisevät ja puhisevat turhautuneina. Kiireessä kömpelyyteni yleensä korostuu. Pelkään että jogurttipurkki tippuu lattialle ja leviää. Saattaa kuulostaa sinullekin tutulta? KASSAJONOT OVAT yli-ihmisyyden ja tehokkuuden näyttämöitä: Ei mitään ylimääräistä kassalle juttelua vaan tarkoitus on lyhentää jonoa omalla ripeällä toiminnallaan. Samalla olisi järkevää osata ennakoida, missä järjestyksessä ostokset on hyvä pakata kassiin ja ottaa kassit valmiiksi esiin, samoin lompakko. Etevimmät pystyvät samalla jo pakkaamaan, kun kassa vasta tasaisena virtana piippaa ostoksia. MIELESTÄNI OLEN hyvin rohkea ja helposti lähestyttävä ihminen. On kuitenkin kaksi tilannetta, jotka koen sosiaalisina painajaisina: virallisten puheluiden soittaminen ja kassajonossa toimiminen. Voi, miksei kaikkiin Turun kauppoihin voisi tulla sitä samaa innovaatiota kuin Espoon Isoon Omenaan? Elä hättäile -kassat ovat hitaita kassoja, joissa saa ottaa kaiken tarvitsemansa ajan ja vielä rupatellakin niitä näitä. Kokeilun myötä kävi ilmi, että kehitysvammaisten lisäksi hitaista kassoista nauttivat myös esimerkiksi ikäihmiset ja lapsiperheet. Ja hei siis, kyllä täällä yksi liikuntarajoitteinen myös! OLEN VARMA, että vammoiltaan ja/tai sairauksiltaan moninaisille nämä kassat toisivat paitsi hengähdystilaa, myös taukoa sille sisäistetyn vammaisvihan äänelle, joka muistuttaa että olen jonon tukkeena – hidas ja hankala. Miksi puhun kassajonojen aikapaineesta? Siksi, että vammaisena se korostuu. Joko minun odotetaan olevan tosi hidas tai sitten turhaudutaan milloin mihinkin. Samaan aikaan on vammaispiireissä tunnettu läppä, että kuljetuspalvelut ovat usein niin hitaita, että siellä varmaan ajatellaan: ”Eihän vammaisilla mihinkään kiire ole, päivät pitkät vain aikaa!” Tukilinja 2/2024 11
12 Tukilinja 2/2024 TEKSTI JA KUVAT Heini Saraste IRYNA SARANCHA, 45, ja Oleksandr Voznluk eli Sasha, 42, ovat nähneet, mitä vammaiset ihmiset joutuvat sodan keskellä kohtaamaan ja mitä he pelkäävät. Tapasin Iryna Saranchan ensimmäisen kerran Kiovassa noin kuusi vuotta sitten. Edesmennyt legendaarinen vammaisvaikuttaja, Kynnys ry:n ja Abilis-säätiön perustaja Kalle Könkkölä oli jo pitkään ollut huolestunut vammaisten ihmisten tilanteesta sodissa. Mitä heille tapahtuu, kun sota syttyy, ja miten he selviävät pakolaisina? Pakolaisten tilanteeseen eri puolilla maailmaa tutustuttuaan hän oli vakuuttunut, että paitsi sotaakäyvien maiden sisällä myös kansainvälisten järjestöjen avunkohteina vammaiset usein unohdetaan täysin. Näillä matkoilla olin usein mukana eri tehtävissä. Kiovassa olimme Kallen kanssa vuonna 2017 tapaamassa maansisäisiä pakolaisia Sodan julmat rattaat jauhavat joka päivä lisää vammaisia Ukrainaan. Iryna Sarancha ja Oleksandr Voznluk yrittävät pommitusten keskellä pitää heistä huolta. Sisukkaat auttajat
Tukilinja 2/2024 13 Krimiltä. Näissä merkeissä tapasin Irynan. Muistan, miten hän saapui hotelliimme juuri ennen koneemme lähtöä Suomeen. Hän syöksyi serkkunsa Natalian kanssa hotellin terassille puuhakkaana kuin pieni tornado ja läväytti eteemme opiskeluja työtodistuksien kansion sekä pinon papereita vammaisjärjestö Parostokista. Hän tahtoi, että Abilis alkaa rahoittaa Parostokia. Vammaisten auttaja Kasvatustieteellisessä tiedekunnassa opettajana toimiva Sarancha on itse cp-vammainen. Hän perusti eri tavoin vammaisten ihmisten auttamiseen keskittyvän järjestönsä Parostokin 2000-luvun alkupuolella ja on siitä saakka omien töidensä ohella vetänyt sitä kotikaupungissaan Vinnytsjassa Keski-Ukrainassa. Tuohon aikaan Irynan järjestö auttoi muun muassa Krimin alueelta paenneita vammaisia. Tapaamistemme välissä ehti tapahtua kaksi suurta tragediaa. Minulle henkilökohtainen, ystäväni Kallen kuolema, ja Irynalle kaikkia koskettava: sota. Hakaniemessä hotellin aamiaspöydässä tunteet ovat pinnassa, kun tapaamme. ”Ei voi olla totta, oletko se sinä? Voi hyvä tavaton…” Minua alkaa itkettää. Työtä yhdessä Hyvääkin on tapahtunut, sillä pöytään kanssamme istahtaa pitkä mies, Sasha. Hän hymyilee ujosti ja Iryna esittelee hänet: Oleksandr Voznluk. Iryna on avioitunut Sashan kanssa runsas vuosi sitten ja pariskunta tekee nyt työtä yhdessä. He ovat tunteneet toisensa jo lastentarhasta, ja myös Sasha on lievästi vammainen. Mukana porukassa on myös Anastsiia Polishchuk, 24, joka tulkkaa haastattelun ukrainasta englanniksi. Kolmikko on tullut saamaan oppia vammaisten kehitysapujärjestö Abiliksessa toimivalta Olesia Lyndovalta, joka on kohta viikon ajan perehdyttänyt heitä hakemuskäytäntöihin. Sodan aikana Abilis on lisännyt tukea Ukrainaan. Kohteena ovat maan lukuisat pienet vammaisjärjestöt, jotka olivat jo ennen sotaa mutta varsinkin nyt pahassa pinteessä. Lyndova tosin sanoo, ettei Irynaa tarvitse opettaa monessakaan asiassa. ”Hän on valtavan sivistynyt nainen ja me pikemminkin opimme häneltä Ukrainan tilanteesta.” Tuki antaa toivoa Iryna kertoo, että Suomen-vierailu kannustaa häntä jatkamaan eteenpäin ja antaa uskoa. Yksi Irynan tehtävistä on monitoroida eri puolilla Ukrainaa toimivia pieniä vammaisjärjestöjä. Ukraina on noin kaksi kertaa Suomen kokoinen maa ja yhdessä miehensä kanssa Iryna on kiertänyt Dniprossa, Khmelnytskyssa, Znytomyrissa, Omanissa ja Poltavan alueella. He ovat nähneet vammaisten ihmisten hädän paitsi kaupungeissa myös pienissä kylissä. Iryna maalaa eteeni tyypillisen tilanteen: Kerrostalossa on vaikkapa neljä kerrosta. Yhdessä yläkerroksista elää äiti vammaisen lapsensa tai tytär vammaisen äitinsä kanssa. Perheen isä on sodassa. Kun pommitus alkaa, sisällä olijat kuulevat, miten portaat täyttyvät huudoista ja askelista, kun ihmiset juoksevat pommisuojaan. Mutta mitä tekee vammainen tai hänen omaisensa? Hän jää asuntoonsa, pistää kädet ristiin ja rukoilee. Pommisuojiin ei pääse ”Esteettömät pommisuojat puuttuvat melkein kokonaan ja hissit – jos niitä on – lakkaavat sähkökatkojen aikana toimimasta. Sadattuhannet vammaiset ovat suljettuina kodeissaan ja pelkäävät. He eivät voi tehdä yhtään mitään”, Iryna kuvailee. ”He eivät voi myöskään paeta, sillä evakuointilanteissa vammaiset jäävät viimeisiksi. He eivät ehdi tai pääse busseihin eivätkä ole ensimmäisinä puurotai leipäjakelussa.” Sodan jälkeen vaurioiden korjaamiseen tulee menemään vuosikymmeniä ”Myös asennekehitys pysähtyi täysin. Kun ennen sotaa askellettiin hitaasti eteenpäin, nyt mennään harppauksin taaksepäin”, sanoo Iryna. Pahinta laitoksissa Vierailin ennen hyökkäyssotaa hänen kotikaupungissaan Vinnytsassa. Sieltä löytyi muun muassa esteettömiä busseja, itsenäistä elämää eläviä vammaisaktivisteja sekä sosiaalipuolelta luukku, jossa vammaiset saattoivat päivittää kerralla asiansa. Tämä edistys on nyt historiaa. Iryna Sarancha ja Oleksandr Voznluk eli Sasha ovat paitsi vammaisaktivisteja myös tuore aviopari. Sadattuhannet vammaiset ovat suljettuina kodeissaan ja pelkäävät. He eivät voi tehdä yhtään mitään.
14 Tukilinja 2/2024 ”Kaikkein karmein on tilanne laitoksissa: jo ennestään täydet laitokset täyttyvät nyt vammaisista pakolaisista, usein lapsista, orvoista joiden elinolot ovat laitoksessa epäinhimilliset.” Irynan katse jähmettyy. ”Valloitettujen alueiden laitoksista emme tiedä mitään.” Isä kannusti opintielle Hiukan henkilöhistoriaa: Iryna oli ainoa lapsi ja sai kotonaan kaiken mahdollisen tuen. Sivistyksestään ja opinnoistaan hän kiittää edesmennyttä isäänsä Grigorya. ”Isä sanoi aina, että sinä osaat ja sinä pystyt. Hän työnsi eteenpäin ja kannusti, äiti tuki taustalla.” Niinpä Iryna meni tavalliseen kouluun, lukioon ja yliopistoon. Se oli vammaiselle nuorelle tuolloin poikkeuksellista. Lapsena ja nuorena hän matkusti myös perheleireille Italiaan ja oppi italian kielen. Ennen sotaa Iryna asui kerrostalon viidennessä kerroksessa. Huonosti kävelevälle portaiden kapuaminen nopeasti oli vaikeaa ellei mahdotonta. Se oli yksi syy pakoon heti sodan alettua. Pakoon sodan jaloista ”Kuulimme uutisista, että Odessaa pommitetaan. Mieheni sisar asui Odessassa ja tietysti tuli huoli hänestä. Pian pommit putosivat omaan kaupunkiimme. Pari viikkoa harkittuamme pakkasimme pienen omaisuutemme autoon ja lähdimme liikkeelle. Mukana oli myös mieheni sisar pienine lapsineen.” ”Oli luonnollista, että päätimme paeta Italiaan, jo kielen takia. Ajoimme ensin Moldovaan, sitten Unkariin ja Sloveniaan, ja viimein Italiaan. Nukuimme hostelleissa ja hiihtokeskuksissa. Myötätunto oli suurta, sillä sota oli vasta syttynyt. Saimme useimmiten asua ilmaiseksi.” Paluu töihin Jo kesällä 2022 Iryna ja Sasha kuitenkin palasivat kotimaahan. Työnsaantimahdollisuudet olivat Italiassa heikot ja koko ajan söi huoli kotiin jääneistä vanhoista äideistä. Lisäksi Vinnytsassa odotti Parostok: kuusi Irynan alaista oli vailla johtajaa. Suomen-vierailu antoi pariskunnalle voimia tulevaan. Sinä osaat ja sinä pystyt. Nyt Parostok tukee Vinnytsan vammaisia, sekä alkuperäisiä että pakolaisia. On hankittava esteettömiä asuntoja ja ruokaa, etsittävä kuntoutusmahdollisuuksia. ”Suuri ongelma on myös hallitus, joka antaa rahaa sodassa vammautuneiden sotilaiden kuntoutukseen, mutta unohtaa syntymävammaiset. Sotilaat ovat sankareita, me emme!” Kysyn pariskunnalta, miten he lohduttavat toisiaan – mikä antaa toivoa? ”Kuuntelemme autolla ajaessamme usein vanhoja ukrainalaisia iskelmiä ja laulamme yhdessä. Ja kun masennus iskee, sanomme ukrainaksi: ’Tehkäämme se. Toimeen.’ ”
Tukilinja 2/2024 15 Oliver palasi sydämensiirron jälkeen urheiluun paragolfin pelaajana. Tukilinja auttoi mailojen hankinnassa. TEKSTI Jasmin Koskinen KUVAT Maarit Laakkonen PORIN KUPEESSA Luvialla asuva Oliver Palin, 15, on ollut lapsesta saakka innokas liikkuja. Urheilullisessa perheessä kasvanut nuori ehti harrastaa muun muassa jalkapalloa, salibandya ja jääkiekkoa ennen kuin hän joutui liikuntakieltoon sairastamansa sydänlihassairauden, hypertrofisen kardiomyopatian vuoksi. Lopulta sairaus kehittyi niin pahaksi, että tuolloin 9-vuotiaalle pojalle oli tehtävä sydämensiirto. Vaativan elinsiirron yhteydessä hän halvaantui niskasta alaspäin. Leikkauksesta liikuntavamma Kuntoutuksen avulla liikuntakyky on pikkuhiljaa palautunut, mutta urheilussa Palinin on nykyään huomioitava haasteet etenkin jalkojen heikentyneen voiman ja kestävyyden kanssa. Oltuaan neljä vuotta pois liikunnan parista hän on viime vuosina päässyt taas pelaamaan liikuntarajoitteiselle harrastajalle ystävällistä golfia, jota oli myös aiemmin pelannut muiden lajiensa lomassa. Palin palasi golfviheriöiden lyhyille kentille vuonna 2022. ”Äiti ehdotti, että mennään taas kokeilemaan, ja siitä se jotenkin vain lähti”, hän muistelee. Apua golfseurasta Koko golfkentän kiertäminen ei häneltä onnistu omin jaloin, mutta läheiseltä Kalafornian kentältä on löytynyt mahdollisuuksia ja apua harrastamiseen. Golfin peluusta on tullut sittemmin myös osa Palinin kuntoutusta. ”Seurasta olemme saaneet korvaamatonta tukea esimerkiksi auton käyttöön pelaamisessa ja Oliver on hyvässä valmennuksessa. Meillä ei varsinkaan kesäisin nyt muuta tehtäisi kuin pelattaisi golfia, naurahtaa Oliverin äiti Marjukka Palin. Ratkaisuna paragolf Kesällä 2023 Palin koetti aloittaa golfissa kilpailemisen tavallisissa Golfliiton kilpailuissa. Niissä ei kuitenkaan onnistu auton käyttö kenttää kiertäessä, ja Oliver olisi päässyt pelaamaan vain lyhyen radan yhdeksän väylää. Omanikäisiä pelikavereitakaan ei löytynyt. Mahdollisuudet aukenivat, kun Palinit löysivät paragolfin. Suomessa on vuodesta 2015 lähtien tarjottu toimintarajoitteisille pelaajille suunnattua matalan kynnyksen kilpailutoimintaa ensin E-Tourja myöhemmin Respecta Tour -nimellä. Vuonna 2022 tarjolle tuli myös kehitysvammaisten pelaajien Unified Tour. Toimintaa on kehitetty etenkin 2020-luvun alkuvuosina HCP Golf ry:n toimesta sekä Opetusja kulttuuriministeriön rahoittaman Toimintarajoitteisten golfliikunnan edistäminen 2021–2022 -hankkeen voimin. Vastaanotto rohkaisi ”Näin äidin silmin katsottuna valtava yhteisöllisyys on ollut yksi paragolfin parhaita puolia – niin lapset kuin vanhemmatkin puhaltavat aina yhteen hiileen”, Marjukka Palin kertoo. Äiti kuvaa poikansa itsevarmuuden kasvaneen sitä mukaa, kun paragolfin kilpailuissa on pärjännyt hyvin ja on tullut onnistumisia aiemmin läpikäydyn rankan polun jälkeen. ”Oliver on otettu todella hyvin mukaan paragolfin rinkiin, mikä on lisännyt innostusta entisestään. Viime kesänä tulimme Tampereen kisoista suoraan oman kentän hyväntekeväisyysgolfiin, jossa pelattiin ympäri vuorokauden golfia yhdessä somevaikuttajien kanssa. Poika nukkui välillä golfautossa, jotta jaksoi taas pelata.” Uudet mailat siivittävät Paragolfissa sukeutunut peliura on tuonut mukanaan tarpeen päivittää pelivälineitäkin. Helmikuussa 2024 Palinit pääsivät hankkimaan Oliverille uudet mailat Tukilinjan Startti-stipendin ja paikallisen Lions-klubin tuen avulla. ”Pelasin isän vanhoilla Wilsoneilla, joissa ei ollut esimerkiksi ollenkaan driveria ja muutama maila oli haljennut”, kertoo Oliver. ”Nyt löytyy kaikki ja uudet mailat ovat olleet hyvät.” Palinit sanovat mailojen auttaneen selkeästi Oliverin pelaamisen edistymisessä. Mistä golfkärry? Vielä löytyy silti haasteita ratkaistavaksi: kun golfkenttä ei alkukeväästä, alkukesästä ja loppukesästä ole kuivana, ei autolla pääse kenttää kiertämään. Silloin Oliver tarvitsisi reiältä toiselle liikkumiseen kevyemmän, sähkökäyttöisen golfkärryn. Se tukisi myös Oliverin kokonaiskuntoutusta. Tavoitteena on, että tulevaisuudessa autoa ei tarvittaisi ollenkaan etenkään tasaisilla kentillä. Seuraavaksi Palineilla onkin selvityksessä, miten ja mistä mahdollistuisi tuki myös kärryn hankintaan. Näiden viimeistenkin haasteiden ratkaiseminen on noussut entistä tärkeämpään asemaan, kun Oliverin nälkä on pelatessa kasvanut. Hän kertoo unelmakseen päästä edustamaan Suomea paragolfin pelaajana myös maailmalle ja isoihin kisoihin. Tanskaan kisoihin Ensimmäinen etappi kansainvälisellä peliuralla on jo ovella: Palin on lähdössä Suomen Special Olympics -joukkueen mukana pelaamaan golfia Tanskan Frederikshavnissa 24.–25. toukokuuta käytäviin Special Olympics Sports Festival -kilpailuihin. ”Pelireissu ei jännitä, pitää vain miettiä, että pelaa hyvin”, Oliver pohtii. Vaikka rauhallisen kylmäpäisellä nuorella on katse jo tulevaisuudessa, kysymykseen siitä, mikä golfissa on kaikkein parasta, hän vastaa: ”Kyllä se on se, kun pelaa hyvän pelin.” Kirjoittaja on Suomen Paralympiakomitean viestintäpäällikkö. Golfin lumoissa Startti-stipendi Tukilinja myöntää vuosittain 30 000 eurolla Startti-apurahoja vammaisille liikunnan harrastajille yhteistyössä Suomen Paralympiakomitean kanssa. Apurahakohde
16 Tukilinja 2/2024 Susanna Valtanen ei lopettanut työntekoa eläkkeelle siirtyessään. Työvälineenä on Tukilinjan lahjoittama tietokone. Työ jatkuu eläkkeellä Susanna Valtonen haluaa jakaa kokemuksiaan sairastumisesta, päihderiippuvuudesta ja kuntoutumisesta. Apurahakohde
Tukilinja 2/2024 17 PORILAINEN SUSANNA Valtanen, 47, muistaa olleensa jo lapsena masentunut. Teini-ikäisenä kuvioon tuli alkoholi ja myöhemmin huumeriippuvuus. Vuonna 2000 alkoi laitoskierre. Ensin sairaus diagnosoitiin keskivaikeaksi masennukseksi, sitten kaksisuuntaiseksi mielialahäiriöksi ja lopulta skitsoaffektiiviseksi häiriöksi. Eläkepäätöksen hän sai vuonna 2016. Tänä päivänä Valtasella on takanaan 23 vuotta elämää ilman alkoholia ja lähes saman verran ilman huumeita. Hän ei polta edes tupakkaa. Merkityksellisyyttä elämään tuovat osa-aikatyö tutkijana Satakunnan ammattikorkeakoulussa sekä työ kokemusasiantuntijana. Hän kokee itse elävänsä tällä hetkellä aika lailla ihannetilanteessa: ”Sanon aina, että elämä ei pääty eläkepäätökseen – eikä näköjään työelämäkään.” Vertaistuella irti kierteestä Ratkaisevassa roolissa kuntoutumisessa oli Valtasen mukaan vertaistuki, jota hän sai etenkin Porin Klubitalo Sarastuksessa. ”Se katkaisi laitoskierteen. Klubitalon toiminta rakentuu työpainotteisen päivän ympärille, mikä auttaa muun muassa pitämään normaalin päivärytmin.” Skitsoaffektiivinen häiriö on pysynyt niin hyvin hallinnassa, että sairaalajaksoilta on vältytty. ”Sairauteni oireilee välillä alakulona, välillä on psykoottisia oireita ja toisinaan saattaa mennä liian lujaa. Tärkeää onkin tunnistaa, milloin on syytä jättää jokin työ seuraavalle päivälle”, Valtanen kertoo. Jotain voinnin tasaisuudesta kertoo se, että vuodesta 2019 lähtien Valtasella on ollut koko ajan jokin Satakunnan ammattikorkeakoulun projekti työn alla. Tällä hetkellä hän on mukana Silver Strategies -projektissa, jossa tutkitaan, miten 55+ -ikäiset ihmiset saataisiin pidettyä työelämässä tai palaamaan sinne. Hänen kohdallaan avainasiana on stressin välttäminen. ”Teen töitä kuusi ja puoli tuntia viikossa. Välillä tuntuu, että kaksi tuntia päivässä on ihan maksimi, ei vaan jaksa enempää. Tällä työtahdilla olen onnistunut pitämään pääkoppani kunnossa.” Valtanen kertoo palautuvansa lepäämällä ja kuuntelemalla rentouttavaa musiikkia. ”Ja uni hoitaa parhaiten!” Tukea päihdeongelmaisille Kokemusasiantuntijaksi Valtanen kouluttautui vuonna 2017. Hän sai ystäviltään vinkin koulutuksesta, johon haettiin päihdetaustan omaavia ihmisiä. Osana koulutusta piti kirjoittaa oma tarinansa. Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Kuka? Susanna Valtanen 47 v., Pori. Eläkeläinen, tutkija, kokemusasiantuntija. Tukilinja-apuraha Tietokone työvälineeksi vuonna 2022. ”Se oli monelle todella vaikeaa, mutta olin vertaistukiryhmissä tottunut itsetutkiskeluun, joten tehtävä tuntui melkeinpä helpolta.” Valtanen käy pitämässä luentoja ympäri Satakuntaa noin kaksi kertaa kuussa. Hän on vetänyt myös lukuisia tukiryhmiä Veturissa ja Taiteilijankodissa, jotka tarjoavat tuettua asumista mielenterveysja päihdekuntoutujille. ”On ollut lenkkiryhmää, voimavararyhmää, tsemppiryhmää ja leffaryhmää.” Satakunnan ammattikorkeakoulussa Valtanen toimii ”kaksoisagenttina”: Hän työskentelee siellä tutkijana, mutta pitää myös kokemusasiantuntijan luentoja. Mielenkiintoisin työtehtävä on ollut simulaatiokoulutus: ”Muuntaudun roolivaatteita myöten esimerkiksi 52-vuotiaaksi Annikiksi, jonka tytär on huolissaan äitinsä alkoholinkäytöstä. Meillä on kodin näköiseksi sisustettu simulaatiotila, jossa kuvitteelliselle kotikäynnille tuleva opiskelijakaksikko kohtaa minut. Lopuksi palaamme luokkaan ja puramme simulaation.” Läppäri mukana keikoilla Syyskuussa 2022 Susanna Valtanen sai Tukilinjalta maksusitoumuksen kannettavaan tietokoneeseen. ”Minulla on kotona pöytäkone, mutta muualla läppäri on tarpeen. Iso kiitos siitä Tukilinjalle!” Kannettava tietokone on auttanut Valtasta töiden lisäksi myös luottamustehtävien hoitamisessa ja opinnoissa. Hän on käynyt sen avulla esimerkiksi verkkotyökalu Canvan koulutuksessa. Kokemusasiantuntijana Valtanen haluaa ennen kaikkea tuoda toivoa ihmisten elämään. ”Niin kauan kuin on elämää, on toivoa. Joku on viisaasti sanonut, että jos olet vielä täällä maailmassa, sinulla on täällä jokin tehtävä.” TEKSTI JA KUVA Tuija Saarinen
18 Tukilinja 2/2024 YKSIN VAI YHDESSÄ? Vamma ei tee yksinäiseksi, mutta altistaa sille. Monesti tarvitaan omaa aloitteellisuutta, että erillisyyden muuri murtuu. TEKSTI Heini Saraste KUVITUS Väinö Heinonen KUN IHMISTÄ halutaan rangaista, hänet jätetään yksin. Vankilassa sen tekee eristysselli. Laumasta ulossulkemisen tarkoitus on nujertaa ihminen ja sen se hyvin tekeekin. Koppi tekee nöyräksi. Myös joukosta poikkeaminen johtaa helposti ulossulkemiseen, jolla on samat seuraukset. Yksinäisyys voi sairastuttaa paitsi henkisesti myös fyysisesti. Se heikentää elimistön puolustusmekanismeja ja lisää sydänja verisuonitautien sekä neurologisten sairauksien riskiä. Se lisää kuolleisuutta lähes yhtä paljon kuin tupakointi ja enemmän kuin lihavuus tai huono fyysinen kunto, sanovat tutkimukset. Toisaalta – mitä se yksinäisyydestä kärsivää auttaa, että kuulee oman tilanteensa johtavan vielä sairauteenkin? Ei se ainakaan vähennä yksinäisyyteen liittyvää stigmaa tai yksinäisyyttä. Yksinäistymisen kierre Kuinka paljon yksinäistymiseen johtaa silkka vuorovaikutuksen haasteellisuus, kuten aistitai puhevamma, kuinka paljon se, ettei seurustelutilaisuuksiin edes pääse mukaan? Edessä ovat rappuset, luminen kulkutie tai se, ettei saa tai löydä avustajaa.
Kokemuksen ääni Riikka Hänninen muistetaan parhaiten Voice of Finland -kilpailusta vuonna 2020. Viime vuonna hän teki Näkövammaisten liiton tilauksesta laulun yksinäisyydestä. Siinä kerrotaan ihmisestä, joka suree yön suden hetkenä tilannettaan, kun naapurista kuuluu bilettäjien iloinen sorina ja seinät kaatuvat päälle. Sitten tulee puhelinsoitto, joka luo huoneeseen uuden atmosfäärin: En olekaan yksin. Joku muukin on lukenut tämän äänikirjan, ja se joku on kiinnostunut juuri minun mielipiteistäni. Myös Hännisen elämässä on ollut jaksoja, jolloin hän on kärsinyt yksinäisyydestä. Lukiossa kärvistelyä ”Kaikkein vaikeinta oli nuorena Sibelius-lukiossa. Oli vaikea aloittaa small talkia ja ryhmäytyminen lukuvuoden alussa tapahtui ilman minua. Olin yksinäinen ja usein itsesäälin vallassa. Kun mentiin vaikka ryhmätöihin, kaikilla oli jo katsekontaktin pohjalta valmiina sopivat ihmiset, mutta minä jäin kerta toisensa jälkeen yksin. Se aiheutti haavan.” Sibelius-Akatemiassa oli meininki sitten ihan toinen. Hänninen kertoo valinneensa alusta saakka erilaisen suhtautumistavan: hän päätti olla aktiivinen ja mennä mukaan, maksoi mitä maksoi. Se sujui yllättävän hyvin ja yhtäkkiä hän ei enää ollutkaan yksinäinen. Vaikeus uskaltaa Riikka Hänninen sanoo ymmärtävänsä kuitenkin hyvin myös niitä, jotka eivät jaksa tai kykene tällaiseen aktiivisuuteen. Voi olla väsynyt, ei ole voimia. Yksinäisyys, jota ei ole itse valinnut, johtaa myös aina arvottomuuden kokemukseen: olenko niin huono, että kukaan ei halua olla kanssani? Jos kokemukset ulkopuolelle jäämisestä ovat liian kipeät, ei uskalla asettua alttiiksi uusille torjunnoille. ”Vammaisten ihmisten yksinäisyyttä lisää myös se, että he jäävät usein työelämän ulkopuolelle. Kun ikätoverit työllistyvät, vammaiset passitetaan jo nuorina työkyvyttömyyseläkkeelle”, hän pohtii. ”Hyvin moni tuntemani näkövammainen elää pientä elämää, kuuntelee kotona äänikirjoja ja yksinäisyyden katkaisevat vain henkilökohtaisen avustajan vierailut.” Järjestöissä ystävystytään Useita tietokirjoja ja romaanin kirjoittanut Jukka Sariola käyttää sähköpyörätuolia ja hengityskonetta. Hän on lähes koko aikuisikänsä osallistunut järjestötoimintaan, jossa hän on tavannut muitakin, jotka ovat avanneet kotiovensa ja lähteneet liikkeelle. ”Järjestöissä toimivat ihmiset eivät ole niitä kaikkein yksinäisimpiä”, hän toteaa. Sariola toivoo, että juuri vammaisjärjestöt voisivat olla paikkoja, joissa uskaltaa luoda Ruokapöytä, sänky, hylly kodin rakentaa. Joskus mietin, asutanko pientä vankilaa. Päivät kiertää samaa, vanhaa rataa. Elämäni hiljaa ohi mataa. Ja juuri kun alakuloon hautaudun, sinä soitat kysellen, mitä kirjaa kuuntelen, ja kun kohta nauretaan, kirjavinkit jaetaan, tunnen sen: Tämä on minun näköinen elämä. Riikka Hänninen: Minun näköinen elämä YKSIN VAI YHDESSÄ? Syy kotiin jäämiseen voi olla myös köyhyys. Ei ole varaa ostaa pääsylippua tai maksaa matkaa. Jos ei ole mahdollista harjoittaa sosiaalisia taitoja, koska on niin paljon yksin, kontaktien solmiminen tilaisuuden ilmetessä ei myöskään välttämättä suju sosiaalisen kömpelyyden takia. Pyysimme muusikko Riikka Hännistä ja kirjailija Jukka Sariolaa antamaan vinkkejä siitä, miten vammaisuuden ja yksinäisyyden yhteys voitaisiin katkaista. Juuri nyt kumpikaan ei tunne itseään yksinäiseksi, mutta kokemuksia aiheesta on. Tukilinja 2/2024 19 kontakteja ja löytää ystäviä. Hän on kuitenkin huomannut, etteivät nuoret ole yhtä kiinnostuneita järjestöistä kuin ennen. Jokin kulttuurissa on muuttunut. ”Olisiko niin hyvin, että integraatio on jo edennyt niin pitkälle, että vammaiset nuoret löytävät kontakteja muuta kautta? Ja sehän on upeaa.” Et ole ainoa Sariola kertoo tavanneensa toisen vammaisen ihmisen ensimmäisen kerran, kun oli kolmetoistavuotias. ”Olin siihen saakka luullut, että olen maailman ainoa tämänkaltainen.” Itsekin toimittajana olen huomannut, että tunne omasta outoudesta riivaa vammaisia ihmisiä ympäri maailman. Kodissaan ja suvussaan ainoina vammaisina kasvaneet luulevat usein tosissaan, että he ovat lajinsa ainoita, ei vain teoriassa vaan ihan oikeasti. Ympäri maailmaa kymmenet vammaiset ovat kertoneet minulle ensimmäisestä kokemuksestaan vammaisten nuorten leirillä, että mitä, onko todella muitakin kaltaisiani? Se on ollut valtavan helpottava kokemus.
20 Tukilinja 2/2024 Oma vai palveluasunto? Jukka Sariola on nuoresta saakka asunut itsenäisesti omassa asunnossaan ja hengityslaitepotilaana hänellä on oikeus kokovuorokautiseen, henkilökohtaiseen apuun kotonaan. ”Monesti vammaisia usutetaan asumaan palvelutaloon sillä otaksumalla, että vammaiselle paras ystävä ja yksinäisyyden poistaja on toinen vammainen”, hän kertoo. Hän on kuitenkin tavannut palvelutaloissa paljon yksinäisyyttä, kun asukkaat linnoittautuvat omiin yksiöihinsä. ”Se, että toinen on vammainen, ei myöskään tee hänestä sielunkumppania. Kyllä yhteisyyden ja ystävyyden syntymiseen tarvitaan muutakin kuin sama diagnoosi.” Ystävä armosta Sariola on huomannut, että yksinäisyys halutaan usein kätkeä. Sen tunnustaminen on kuin haavan näyttäisi. Paras vain urheasti vetää suu hymyyn ja luetella, mihin on juuri menossa ja mitä kutsuja on saanut, vaikkei ole saanutkaan. Tai jos on, ei taatusti mene, kun ei uskalla tai pääse. Jos syntyy epäilys, että ihmiset ovat kanssani säälistä, ei sekään hänen mukaansa kohota. Ystäväpalvelut poistavat yksinäisyyttä, mutta onko niiden ongelmana se, että ne suuntautuvat ylhäältä alaspäin? Olenko niin yksinäinen, että kanssani ollaan armosta? Vertaisryhmässä toimitaan samalta tasolta, ollaan samanarvoisia. Korona sulki ovet Sariolalle korona-aika muodostui tutkimusmatkaksi yksinäisyyteen. Vamman takia oli vältettävä julkisia liikennevälineitä, ja hän vietti käytännössä vuoden sulkeutuneena omaan kotiinsa. Vain avustajat vaihtuivat. Se oli raju kokemus. Heti kun uhka hivenen helpottui, hän lähti liikkeelle. ”Eristäytymisen basilli tappaa helpommin kuin korona”, Jukka Sariola uskoo. Hän muistuttaa myös, että vaikka avustajasuhde onkin ihmissuhde, se on pohjimmiltaan työsuhde. Avustaja ei ole ystävä, vaikka joistakin avustajista voi sellainen tulla. Netti ja taide yhdistävät Sekä Sariola että Hänninen korostavat netin tuomia uusia mahdollisuuksia. Korona-aikana Sariola kertoo pitäneensä yhteyttä toisiin lähinnä sen kautta. Hänninen taas kertoo netin aikoinaan mullistaneen näkövammaisten maailman. Tällä hetkellä Riikka Hänninen työskentelee Tilaa taiteilijuuteen -hankkeessa, joka tukee viittomakielisten ja vammaisten ammattimaista taiteilijuutta. Hänen mukaansa taiteen voima on yhteyden avaamisessa: Aina kun ihminen kirjoittaa runoja, säveltää tai maalaa, hänellä on toivoa. Hän otaksuu, että jossain on joku, joka kuulee. ”Taide on kurkotusta yhteyteen, se liittää meidät toisiimme yli aikakausien ja fyysisten esteiden.”
BLOGILINJALLA / Beataleea Kuoppala Koira vaistoaa ihmisen tunnetiloja ja haluaa jotenkin ilmaista, että ’minä olen lähellä, minä kuuntelen, minä lohdutan.’ Kuka? Beataleea Kuoppala, 34, Tampere. Toimenkuva Kirjastovirkailija Bloggaa Tukilinjan vierasblogissa Blogilinjalla huhti– toukokuussa 2024. (www.tukilinja.fi) OLEN LIIKUNTARAJOITTEINEN 34-vuotias nainen Tampereen Linnainmaalta. Liikun pääsääntöisesti manuaalipyörätuolilla, mutta minulla on käytössäni muitakin apuvälineitä, kuten sähköpyörätuoli, seisomateline, suihkutuoli, tietokone ja moottorisänky. Elämääni on kuulunut koiria aina. Lapsuudenkotini oli kuin monen suomalaisen nykyihmisen unelma: maalaistalo pihoineen, oma uimaranta, sauna ja koira. Siellä oli tilaa suurperheen lasten temmeltää ja koirien kirmata. Kun koirasta aika jätti, ei kulunut kauankaan, kun meille alettiin jo kaivata uutta. Useimmiten se sitten myös tuli, ennemmin tai myöhemmin. Olen lapsesta asti tottunut lähinnä isoihin koiriin. Ne nauttivat maaseudusta, koska niillä on siellä tilaa liikkua. Tämän lisäksi meille oli tärkeää, että koiramme on perhekoira eli se tulee toimeen monien erilaisten ihmisten kanssa. Se, että olen liikuntarajoitteinen ja olen lapsesta asti käyttänyt erilaisia liikkumisen apuvälineitä, ei ole pelottanut koiria luotani pois. Ne ovat aina oppineet väistämään apuvälineitä eivätkä ole niitä pelänneet. OLEN AINA pitänyt isoa sisaruskatrasta Luojan suurena siunauksena ja rikkautena. Ikäeroista huolimatta olemme tänäkin päivänä hyvin läheisiä. Kaikilla meillä on kuitenkin elämän varrella ollut omat vaikeutemme, myös minulla. Muistan elävästi hetket, jolloin on tuntunut, että elämä kolhii ja kaikki kaatuu päälle, mutta kenellekään ei ole oikein voinut siitä puhua. Noina hetkinä on ollut ihanaa, kun on ollut koira siinä lähellä. Koira vaistoaa ihmisen tunnetiloja ja haluaa jotenkin ilmaista, että ”minä olen lähellä, minä kuuntelen, minä lohdutan.” Ollessani opiskelemassa en kiireisen opiskelija-arjen vuoksi voinut ottaa itselleni omaa koiraa, mutta suorittaessani työharjoittelua Sellon kirjastossa Espoossa tutustuin lukuterapiakoira Börjeen – aivan ihanaan, suloiseen maltankoiraan! Opiskeluvuosien jälkeen yksin asuessani melankolisuuteen ja masentuneisuuteen taipuvainen mielialani korostui. Elämä tuntui merkityksettömältä; muut ihmiset toteuttivat unelmiaan, minä vain olin ja ajelehdin… Tilanne muuttui, kun maltankoirakaverukset Besto ja Panu muuttivat luokseni asumaan. Minun piti oppia lenkittämään ne yksinkin, koska henkilökohtainen avustajani ei aina ollut paikalla. Bestolle ja Panulle ei onneksi ollut vaikeaa kulkea sähköpyörätuolin vierellä. Kun niistä aika jätti, olin pitkään yksin ja masennuin. Minulla on mielenterveyden haasteisiin lääkitys, mutta voin sanoa, että koira on ollut niiden hoidossa ja arjen sujumisessa minulle aina äärimmäisen tärkeä henkinen tuki. NYT MINULLA on onneksi taas uusi perheenjäsen: Sen nimi on Charly ja se on 5-vuotias coton de tuléar -uros. Se tuli minulle toisena pääsiäispäivänä 2021. Charly tarvitsi uutta kotia ja tuli minulle kasvattajan kautta. Se oli hiukan kaltoin kohdeltu yksilö ja uuteen kotiin totutellessa meni aikansa. Nykyään se on oikein kiltti, reipas ja utelias. Se oppii mielellään uusia asioita, on leikkisä ja varsinainen herkkusuu! Charly on edelleen myös hiukan arka, mutta minut se on jo ottanut täysivaltaiseksi omistajakseen. Opetan mielelläni Charlylle uusia temppuja ja kuvaan niistä videoita, jotka jaan perheenjäsenille ja ystäville WhatsApissa tai Facebookissa. Charly osaa esimerkiksi esittää Koiraystävä pelastaa päivän Tukilinja 2/2024 21 Charl y kengurua, taputtaa, rukoilla, vilkuttaa, seurata makupalaa kävellen kahdella jalalla sekä hypätä jänisloikan. Olen opettanut Charlylle samat komennot myös italiaksi ja se ymmärtää myös englanninkielistä puhetta. Kyseessä on siis varsin kansainväliseksi harjoitettu koira. Tulen blogissani kertomaan siitä, miten positiivinen vaikutus koiralla voi mielenterveyteen olla varsinkin nykypäivänä, jolloin ihmisten henkinen pahoinvointi tuntuu koko ajan lisääntyvän.
HYVÄN MIELEN RESEPTI Amandan keväinen kakku Helsingin Vuosaaressa ratakelaaja Amanda Kotajan, 29, seinän kokoisesta ikkunasta tulvii keväistä valoa, kun hän viimeistelee keittiön puolella herkullisen näköistä juustokakkua. Hyllyllä kimaltelee Vuoden Nuori urheilija 2015 pokaali, mutta kaikkia Amandan voittamia mitaleita ei ole esillä. “No – minulla on neljä maailmanmestaruutta ja Euroopan mestaruuksia on...” Amanda jää miettimään lusikka kädessä: “Apua – minunkin pitää aina vakoilla Wikipediasta, kuinka paljon niitä on.” Häntä naurattaa, mutta sitten kuorrutteen levittäminen vie hänen koko huomionsa. Amanda on voittanut 100 m pyörätuolikelauksen paralympiahopean Tokiossa vuonna 2020. MM-kilpailuista hänellä on neljä kultaa ja kolme hopeaa, lisäksi EM-kilpailuista neljä kultaa, yksi hopea ja kaksi pronssia. Nyt on tähtäimessä elokuussa alkavien paralympiakisojen 100 metrin ratakelauksen voitto. “Kaikki, mitä nyt tehdään, tehdään sitä varten,” Amanda sanoo. “Syksyn ja talven aikana kehitetyn pohjakunnon päälle treenataan tarvittava kisakunto. Tekniikkaa hiotaan ja mitä lähemmäs kesää mennään, aletaan kehittää räjähtävää voimaa.” Amanda on kotoisin Vampulasta. Hänen vanhempansa viljelevät siellä ruusuja, joista he valmistavat käsityönä ruusun terälehtihilloa. Tätä luomutuotetta myydään hyvin varustetuissa kaupoissa ja viedään moniin Euroopan maihin ja lisäksi Etelä-Koreaan. Amanda kuorruttaa juustokakun tuoksuvalla ruusun terälehtihillolla ja kertoo, että kakku sopii vaikkapa äitienpäiväksi tai muihin kevään juhliin. Hän harrastaa ruoanlaittoa, leipomista ja käsitöitä ja rentoutuu katselemalla kokkiohjelmia tv:stä. “Kilpailut aina viehättävät, Kokkisota on ollut lemppariohjelmiani. Siihen olisi hauskaa päästä osallistumaan.” TEKSTI JA KUVAT Riitta Skytt Ruusuinen appelsiinijuustokakku AINEKSET: 1 prk (120 g) Finnish Plant Ruusun terälehtihilloa 100 g Digestivetai Marie-keksejä 50 g voita 2 dl kuohukermaa 400 g appelsiinituorejuustoa 3/4 dl sokeria 1 tl vaniljasokeria 1 appelsiinin kuori ja mehu 5 liivatelehteä NÄIN VALMISTAT: 1. Murskaa keksit ja sulata voi. Sekoita sulatettu voi keksimuruihin. 2. Pingota leivinpaperi 18-20 cm irtopohjavuoan pohjaan ja painele keksimassa vuokaan. 3. Laita vuoka jääkaappiin täytteen valmistamisen ajaksi. 4. Laita liivatelehdet likoon kylmään veteen. 5. Vaahdota kerma. 6. Pese appelsiini huolellisesti ja kuivaa. Raasta kuoren oranssi pinta ja purista mehu. 6. Vatkaa toisessa kulhossa yhteen juusto, sokeri, vaniljasokeri, appelsiinin kuoriraaste ja puolikkaan appelsiinin mehu. 7. Kääntele kermavaahto juustoseoksen joukkoon. 8. Kuumenna 2 rkl appelsiinin mehua. Sekoita liivatteet kuumaan mehuan. Lisää seos ohuena nauhana täytteeseen koko ajan sekoittaen. 9. Kaada täyte keksipohjan päälle. Peitä kelmulla ja nosta jääkaappiin hyytymään vähintään pariksi tunniksi tai mieluiten yön yli. 10. Kun täyte on hyytynyt, lämmitä ruusun terälehtihilloa mikrossa vain sen verran, että se muuttuu hieman löysemmäksi. Anna jäähtyä hetki. Kaada hillo kakun päälle ja levitä tasaiseksi. Nosta kakku hyytymään jääkaappiin noin puoleksi tunniksi. Koristele makusi mukaan tai tarjoa sellaisenaan. Ratakelaaja Amanda Kotajan kakku kuorrutetaan ruusun terälehtihillolla, jota valmistavat hänen vanhempansa. 22 Tukilinja 2/2024
Voimmeko auttaa sinua? 1. Minulla on toimintarajoite, joka johtuu sairaudesta tai vammasta. 2. Haluan päästä opiskelemaan / töihin / toimintaan! 3. Onnistuakseni tarvitsen jotain, mihin minulla ei ole varaa. Jos sait kokoon kolme ruksia, kannattaa tutustua apurahan hakuohjeisiin nettisivuillamme www.tukilinja.fi/ apurahat LISÄTIETOA: Hakuohjeet kaikkiin apurahoihimme löytyvät nettisivuilta www.tukilinja.fi (apurahat) TUKILINJAN APURAHAT AUTTAVAT OSALLISTUMAAN! TUKILINJAN APURAHAT ON tarkoitettu tukemaan vähävaraisten, toimintarajoitteisten ihmisten osallistumista yhteiskuntaan. Niillä edistetään koulunkäyntiä, opintoja, harrastamista ja työllistymistä. Apurahoja voivat hakea sekä yksityishenkilöt että yhteisöt ympäri vuoden. ALKUUN PÄÄSET TUTUSTUMALLA hakuohjeisiin nettisivuillamme osoitteessa www.tukilinja.fi. Sieltä löydät myös vastaukset usein kysyttyihin kysymyksiin. Alla esittelemme yhden monista tukimuodoistamme, Startti-stipendit. Startti liikuntaan Tukilinja jakaa kymmeniä Startti-urheilustipendejä vuosittain vammaisurheiluun ja -liikuntaan yhteistyössä Suomen Paralympiakomitean kanssa. Tukea voivat hakea sekä aktiiviharrastajat että pienet yhdistykset ja seurat, jotka tarjoavat matalan kynnyksen liikuntamahdollisuuksia. Linkki Startti-stipendin hakulomakkeeseen löytyy sekä Paralympiakomitean että Tukilinjan nettisivuilta. Keväällä Startti-stipendejä voi hakea 30.4. mennessä ja syksyllä 31.10. mennessä. LISÄTIETOA: Hakuohjeet www.tukilinja.fi (Apurahat – Yhteisöja yhteistyöapurahat – Startti-urheilustipendi) Sähköposti: piia.korpi@paralympia.fi Mikäli kysyttävää jää, voit ottaa yhteyden apurahatoimintaan: apurahat@tukilinja.fi | p. 09-4155 1508
Tukipointti Teksti: Saija Huurinainen apurahat@tukilinja.fi Blogi: Tukipointti (www.tukilinja.fi) 24 Tukilinja 2/2024 Yhdessä lapsia tukemassa TUKILINJA-SÄÄTIÖ LIITTYI vuonna 2023 lasten ja nuorten harrastustoiminnan tukiverkostoon, jossa ovat mukana SOS-lapsikylä, Pelastakaa Lapset ry, Tukikummit ja Hope ry. Verkoston tarkoituksena on edistää lasten ja nuorten harrastustoimintaa ja välittää tietoa sen tukimuodoista. Olemme iloisia saadessamme olla osa verkostoa, jonka tarkoituksena on tiedottaa ammattilaisille ja yksityishenkilöille niistä tahoista, jotka myöntävät apurahoja lasten ja nuorten harrastamiseen! Toivomme että verkoston kautta tieto Tukilinjan myöntämästä harrastustuesta tavoittaisi paitsi potentiaaliset hakijat myös asiantuntijat ja lasten kanssa työskentelevät ammattilaiset. VUONNA 2023 Tukilinjan apurahoista 43 prosenttia suuntautui harrastustoiminnan tukemiseen. Harrastuksen lajeja ei ole rajattu, ne voivat olla vaikkapa liikuntaa, pelaamista, käsitöitä, musiikkia tai kuvataidetta. Harrastaminen voi olla yhtä hyvin uuden lajin kokeilemista kuin tavoitteellista toimintaa sen parissa. Tukea myönnetään sekä osallistumiskuluihin että välineisiin. Painotamme kuitenkin osallistumiskuluja, kuten kurssija kausimaksuja. Niitä voi hakea useammallekin vuodelle kerrallaan, sillä Tukilinjan apurahoilla on 4 vuoden hakuväli. Osallistumismaksujen lisäksi tukea voi toki hakea myös harrastusvälineisiin, oli kyseessä sitten polkupyörä, soitin tai vaikkapa maalaustarvikkeet. Sen sijaan harrastamisen matkakuluihin ei Tukilinja myönnä tukea, mikä on hakemusohjeissakin mainittu. VAIN PIENI OSUUS Tukilinjan harrastamiseen suunnatuista apurahoista kohdistuu tällä hetkellä lapsille ja nuorille, mikä johtuu yksinkertaisesti näiden hakemusten pienestä määrästä. Osallistuimme marraskuussa 2023 apuvälinemessuille, jossa keskustelimme toimintarajoitteisten lasten vanhempien ja asiantuntijoiden kanssa, ja pohdimme syitä siihen, miksi lasten ja nuorten harrastusapurahoja ei haeta enemmän. Syinä esiin nousivat esiin erityisesti vanhempien voimavarojen puute: kun jo normaali arki kuormittaa, ei voimavaroja löydy harrastuksen etsimiseen tai sinne kuljettamiseen. Toinen taustalla oleva syy voi myös olla, ettei paikkakunnalta löydy juuri omalle lapselle soveltuvia harrastusryhmiä. TUKILINJA HALUAA verkostojensa kautta olla entistä aktiivisemmin mukana mahdollistamassa kohderyhmäänsä kuuluvien lasten ja nuorten mahdollisuuksia päästä mieluisten ja itselle sopivien harrastusten pariin! Onnistumisen kokemukset vahvistavat lapsen ja nuoren itsetuntoa ja itseluottamusta. Harrastusryhmässä syntyy myös usein tärkeitä ystävyyssuhteita sekä kokemuksia yhdessä toimimisesta ja elämänpiirin laajenemisesta. Se on hyvä polku aktiiviseen elämään aikuisenakin. Saija Huurinainen Tukilinjan tukikoordinaattori Toimit uksen valinta Apurahoista 43 prosenttia suuntautui harrastustoiminnan tukemiseen. Vaikuta maailmaan – Tee testamenttilahjoitus Testamenttilahjoituksella voit tukea maailman kehittymistä omien arvojesi mukaiseen suuntaan. Se on myös tehokas tapa tukea järjestöjen toimintaa, sillä yleishyödyllisten yhteisöjen, kuten Tukilinja-säätiön, ei tarvitse maksaa testamentilla saamastaan perinnöstä perintöveroa. Testamentin tekemisessä kannattaa käyttää lainopillisen asiantuntijan palveluita. Löydät asiantuntijan esimerkiksi omasta pankistasi tai Hyvä Testamentti -kampanjan sivustolta. Mikäli kiinnostuit mahdollisuudesta tehdä testamenttilahjoitus Tukilinja-säätiölle, voit ottaa yhteyttä säätiömme puheenjohtajaan Heikki Laukkariseen joko puhelimitse (09 4155 1505) tai sähköpostitse (heikki.laukkarinen@tukilinja.fi). Mitä sinä haluat jättää jälkeesi? Mistä haluat, että sinut muistetaan?
Tukilinja 2/2024 25 KIRJAVINKKI / TEKSTI Sanni Purhonen SAIRAUDEN MAAILMA SAAMELAISET JUURET LAPSI SAIRASTAA VAIVAISTALO OPETTAA Toimit uksen valinta Kun runoilija Harry Salmenniemi kuvaa lapsen sairastumista, kieli on hienoa ja kerronta kevyttä. HARRY SALMENNIEMI: SYDÄNHÄMÄRÄ Romaani. Siltala 2024. 230 s. Kun perheen toinen lapsi on pian syntymässä, kaksija puolivuotias isoveli Joel sairastuu diabetekseen. Yhtäkkiä on selvittävä uudessa ja monin tavoin pelottavassa todellisuudessa. Äidin odottaessa synnytystä kertoja-isä Harry valvoo lapsensa vierellä, koettaa opetella sairauden hoitoon liittyviä asioita ja rauhoittaa tilannetta. Hoitajat ympärillä eivät aina osaa olla kovin empaattisia tai lohduttavia. Harry Salmenniemen Sydänhämärä on kauniisti kirjoitettu ja nimiä myöten vahvan omaelämäkerrallinen tarina hänen omassa perheessään tapahtuneesta lapsen sairastumisesta ja siihen sopeutumisesta. Kirjailijatyötäkin käydään läpi, vaikka se tuntuu välillä kriisin keskellä toisarvoiselta. Runoilijana tunnetun tekijän kieli on hienoa ja kerronta kevyttä silloinkin, kun käsitellyt asiat ovat raskaita. Lapsen viaton näkökulma on tavoitettu sivuilla erityisen todentuntuisena ja rohkaisevana. Varsinkin vastaavaa kokeneet vanhemmat saavat teoksesta varmasti tukea ja lohtua. HANNA BERVOETS: TERVETULOA SAIRAIDEN VALTAKUNTAAN Romaani. Suom. Sanna Van Leeuwen. Gummerus 2024. 336 s. Kolmekymppisen Clay saa kovan kuumeen jälkeen outoja oireita. Tilanne paljastuu vähitellen pysyväksi krooniseksi sairaudeksi. Kivut ovat kovia, ihmissuhteet koetuksella ja työelämä jää taka-alalle. Clay yrittää aluksi kovasti parantua ja keksiä hoitokeinoja. Elämään tulee myös uusia ulottuvuuksia ja tuttavuuksia. ”Sairaiden valtakunnaksi” kutsutussa rinnakkaistodellisuudessa Clayn oppaana on filosofi Susan Sontag (1933–2004), jonka esseeseen Sairaus vertauskuvana kirjan ajatus kahdesta maailmasta – sairaiden ja terveiden valtakunnasta – viittaa. Rinnakkaismaailmaan sijoittuvat jaksot tuovat teokseen kiinnostavan fantasiaelementin. Samalla ne alleviivaavat onnistuneesti monelle vammaiselle ja pitkäaikaissairaalle henkilölle tuttua byrokratian kafkamaisuutta. Sairastuminen on usein astumista uuteen todellisuuteen, jossa on aivan omat, omituiset sääntönsä. JOHANNA ANNOLA: VALKENEE KAUKAINEN RANTA Romaani. Siltala 2024. 364 s. Historiallisessa romaanissa Ulrikan pieni tytär on kuollut. Väinö-poika on kuitenkin valmistumassa ylioppilaaksi, aviomies on hyvässä virassa ja Ulrika itse arvostettu rouva. Sitten tapahtuu useita odottamattomia käänteitä ja Ulrika päätyy seurapiirien hylkimäksi leskeksi. Kyetäkseen tukemaan poikansa opintoja hän matkaa kauas Hämeeseen johtamaan vaivaistaloa. Aluksi nainen tuntee tilanteestaan vain epätoivoa ja hoidokkejaan kohtaan lähinnä vastenmielisyyttä. Hiljalleen vaivaistalon asukkaiden kohtalot kuitenkin paljastuvat Ulrikalle. Erinäisten mielenterveysongelmien ja muiden vaivojen takana onkin ehkä samankaltaisia ihmisiä kuin hän itse. Historioitsija Johanna Annolan romaanissa näytetään, miten kokemus ja empatia voivat muokata ihmistä paremmaksi versioksi itsestään. Tarinan kaari ei pääse juuri yllättämään lukijaa. Kirja on kuitenkin kiinnostava ja asiantunteva johdatus naimattoman leskinaisen asemaan 1800-luvun loppupuolen Suomessa. TINA HARNESK: LUMENKYLVÄJÄT Romaani. Suom. Leena Virtanen. WSOY 2024. 361 s. Saamelainen Máriddjá saa heti romaanin alussa tietää vaikeasta syöpädiagnoosistaan. Pippurinen 85-vuotias keskittyy suojelemaan dementoituvaa aviomiestään Bieraa tältä tiedolta. Tärkeintä Máriddjálle on, että he saavat pysyä loppuun saakka yhdessä, omassa rauhassaan. Pariskunnalla ei ole omia lapsia. Aikoinaan heidän perheeseensä kuului muitakin sukulaisia, myös pieni poika. Sitten tapahtui jotain, mikä keritään tarinassa auki vähä vähältä. Kirjan toisessa juonilinjassa äitinsä vasta menettänyt ja pohjoiseen morsiamensa kanssa muuttanut Kaj yrittää ymmärtää juuriaan. Selvää on, että kohtalot tulevat jollain lailla yhdistymään. Saamelaisen Tina Harneskin esikoisromaani palkittiin Ruotsissa vuoden 2023 kirjana, eikä ihme. Vaikka tapahtumat ovat välillä synkkiä, kokonaisuudesta jää päällimmäisenä mieleen hersyvä huumori, tunnistettavat ihmiset ja elävä ympäristönkuvaus. Varsinkin taipumaton Máriddjá sulattaa oitis lukijan sydämen.
Mad Max -saagassa on vuorossa käsiamputoidun Furiosan tarina. Jännitystä ja mielikuvitusystäviä 26 Tukilinja 2/2024 LEFFAFRIIKKI / TEKSTI Sanni Purhonen ELOKUVATEATTERIT THE GOOD FATHER 5.4. Japanilaisessa elokuvassa Hanan (Sara Minami) perhe on joutunut viisi vuotta sitten auto-onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen äitinsä on koomassa, psykoterapeutti-isänsä (Hiroshi Tamaki) kävelee ontuen ja pikkusiskolla on niin pahoja palovammoja, että hän käyttää naamiota. Hana ystävystyy Jun-pojan (Ryusei Onishi) kanssa, jonka äiti on vajonnut henkisesti taantuneeksi ja puhumattomaksi. Eräänä päivänä Hanan isä tuo kotiin naisen (Yuki Sakurai), joka sanoo olevansa tyttöjen koomasta herännyt äiti. Psykologisen trillerin on ohjannut Sho Kataoka. PALIMPSESTI 12.4. Hanna Västinsalon suomalaisittain harvinainen scifi-elokuva kertoo tarinan kahdesta vanhuksesta geeniterapiakokeilussa, jossa he alkavat fyysisesti nuorentua. Tellun roolia eri-ikäisinä näyttelevät Riitta Havukainen, Krista Kosonen, Emma Kilpimaa ja Kaisu Mäkelä. Miespääosan jakavat Antti Virmavirta ja Leo Sjöman. PERHOSSEIKKAILU 19.4. Sophie Royn animaatiossa Robin (suomenkielisessä ääniroolissa Jon-Jon Geitel) on rohkea ja kekseliäs perhonen. Robin ei osaa lentää, koska hänen toinen siipensä on surkastunut – mutta se ei pidättele häntä! IF – IHMEELLISET FRENDIT 17.5. Fantasiakomediassa nuori tyttö alkaa nähdä muiden lasten mielikuvitusystäviä, jotka ovat unohtuneet lasten kasvettua aikuisiksi. Leffan on ohjannut ja tuottanut John Krasinski. FURIOSA: A MAD MAX SAGA 24.5. Anya Taylor-Joy ja Chris Hemsworth nähdään pääosissa George Millerin odotetussa uutuudessa, joka avaa Mad Max: Fury Road -hittielokuvasta tutun proteesikätisen voimahahmon Furiosan taustatarinan. UUDEN SUOMALAISEN ELOKUVAN VIIKKO 22.–28.4. Neljä kotimaista ensi-iltaa, seitsemän päivää uutta kotimaista elokuvaa! Mukana olevista nimikkeistä sekä Tytöt tytöt tytöt (2022) että Pahanhautoja (2022) valittiin Sundancen elokuvafestivaaleille. Yle Teema ja Yle Areena. UNIVERSUMIN KAIUT – KAIJA SAARIAHON MUSIIKKI Kaija Saariaho kypsyi ujosta helsinkiläistytöstä maailman arvostetuimmaksi nykysäveltäjäksi. Riitta Raskin dokumentti (2023) käsittelee Saariahon merkittävää uraa. Kokonaisuuteen heijastuvat myös säveltäjän viimeiset vuodet, koronapandemian vaikutus, sairastuminen ja kulttuurialan esteellisyys, johon Saariaho halusi kiinnittää huomiota. YLE Areena. SUNCOAST Laura Chinnin ohjaama ja käsikirjoittama, osittain omaelämänkerrallinen elokuva teinistä (Nico Parker), joka äitinsä (Laura Linney) kanssa pitää huolta vakavasti sairaasta veljestään. Tilanne muuttuu, kun hän solmii ystävyyssuhteen erikoisen aktivistin (Woody Harrelson) kanssa. DISNEY+ JOAN BAEZ: I AM A NOISE Legendaarinen folk-laulaja ja aktivisti Joan Baez sukeltaa arkistomateriaaliinsa. Karen O’Connorin, Miri Navaskyn ja Maeve O’Boylen yhdessä ohjaamassa dokumentissa (2023) kuvataan Baezin musiikkiuraa, kansalaisoikeusliikettä, romansseja sekä mielenterveysongelmia, kuten dissosiatiivista identiteettihäiriötä. MTV3 Katsomo. Suomalaisen elokuvan festivaali pidetään Turussa 11.–14.4. NETTIELOKUVAT FESTIVAALIT TV-ELOKUVAT Toimituksen valinta
Välinevinkki Apuväline: Kännykänsuurentaja Edustaja: www.senioriverkkokauppa.fi Hinta: 18,90 € TEKSTI JA KUVA: Clas von Bell Tukilinja 2/2024 27 RUUDUSSA / TEKSTI Iris Tenhunen NEUROTYYPIT TV1, 1.4. DocPointin voittaneessa dokumentissa kerrotaan 11-vuotiaasta Aidasta ja Johanna-äidistä, joka on hänen omaishoitajansa. Autismin kirjolla oleva Aida haluaa aktivistina edistää saavutettavuutta ja tasa-arvoa. Poliittiset muutokset vievät kuitenkin aikaa ja energiaa. Pystyvätkö äiti ja tytär muuttamaan yhteiskuntaa ennen kuin heidän omat voimansa loppuvat? Ohjaaja: Maija Hirvonen, 2023. KIRJOLLA: MITÄ HEILLE KUULUU NYT? TV1, 4.4. Areenan suosituimman ohjelman, Kirjolla-sarjan, Julius, Kiri, Markus ja Topi kertovat erikoisjaksossa kuulumisiaan niin Linnan juhlista, vakituisen työn löytämisestä, opiskelusta, kotitöiden opettelusta kuin avantouinnistakin. Sarjan toinen kausi uusine päähenkilöineen on luvassa syksyllä. YOUNG SHELDON NETFLIX Jos pidit tv-sarjasta Rillit huurussa, kannattaa tsekata sen spin-off -sarja Young Sheldon (2017), jossa kuvataan sarjan toisen päähenkilön, nörtin ja sosiaalisesti rajoittuneen fyysikon lapsuutta. Vuonna 1989 Sheldon aloittaa lukion – 9-vuotiaana. Hyvät neuvot ovat kalliit, kun hänen on vähäisin sosiaalisin taidoin selvittävä neljä vuotta vanhempien lukiolaisten joukossa. Sarja löytyy myös HBO Maxista. KEHITYSVAMMAISTEN KYLÄ AREENA Ami Assulinin ohjaama, TV2:ssa maaliskuussa nähty Perjantai-dokkari Kehitysvammaisten kylä vie aikamatkalle Ylisen vajaamielislaitoksena tunnettuun, nyt autioon kylään, joka oli aikoinaan satojen kehitysvammaisten ihmisten asuinpaikka. Miten arvot ja ajattelu kehitysvammaisten laadukkaasta asumisesta ovat muuttuneet? NEPSYT TV1, 11.4. Kotimaisessa kuusiosaisessa sarjassa neuropsykiatristen haasteiden kanssa elävät nuoret ja heidän vanhempansa avaavat elämänsä ja ajatuksensa. Sarjassa nähdään viiden erilaisen perheen todellisuuden syvimmät rotkot – huostaanotot, hatkat ja kouluvaikeudet – mutta myös suuri ilo onnistumisista. NALLE – VIITOTAAN JA LEIKITÄÄN AREENA Nalle ja Pikku Kakkosen juontajat Olga ja Jarl lukevat satuja, järjestävät hurjan autokilpailun ja valmistavat herkullisen hedelmäsalaatin. Sarja tukee viittomakielisten lasten varhaista kielen kehitystä. Suomenkielinen spiikkaus on toteutettu selkosuomella, joten ohjelmaa on helppo seurata myös niiden lasten, joille puhuttu yleiskieli on liian vaikeaa. Toimituksen valinta Kännykästä katselulaite ELOKUVAN KATSELEMINEN kännykästä ei ole kaikkein nautinnollisimpia katselutapoja, sillä näyttö on yleensä pieni ja elokuvan tekstitys siinä todella pientä. Tähän tuo avun kännykänsuurentaja. Se suurentaa kännykän näytön noin 10 tuuman eli keskimääräisen tabletin kokoiseksi. KÄNNYKÄNSUURENTAJA ON linssi, jonka telineeseen kännykkä asetetaan. Se ei toimiakseen vaadi virtalähdettä eikä paristoja vaan toimii suurennuslasin tapaan siten, että linssin läpi katsottuna kännykän kuva suurentuu. Suurentajaan voi asettaa korkeintaan 15x9-senttisen kännykän. Suurentaja kulkee reissussa mukana kätevästi kotelossaan, joka on A4-arkkia pienempi ja noin sentin paksuinen. SUURENTAJAN KÄYTTÖ on yksinkertaista: Linssi vedetään ulos kotelosta ja käännetään oikeaan asentoon. Sen jälkeen kännykkä laitetaan paikalleen – aina vaakasuoraan asentoon – ja katselu voi alkaa. Kannattaa huomioida, että suurennus ei pienen kännykän kohdalla ole kovin iso: esimerkiksi vaakatasossa 12 senttiä leveä näyttö levenee vain noin 16 senttiin. Telineen alla on pienet jalat, mutta niistä ei ole paljonkaan iloa. Esimerkiksi pöydällä laite vaatii vielä oikean katselukulman saamiseksi etureunan alle jonkinlaisen korokkeen, vaikkapa paksun kirjan. Lähetä vinkkejä toimivista apuvälineistä osoitteeseen: bell@tekstiviestit.fi
LUKIJAFOORUMI / OSOITE: toimitus@tukilinja.fi Kullankimmellyksiä Hyvää huomenta Tämä aamu starttaa taideohjauksen merkeissä ja mun on aivan pakko kertoa tällanen huikea juttu Päiviä sitten sain yhteydenoton jossa henkilölle nimeltä X oli myönnetty Tukilinja-säätiön apuraha miun vetämiin taideohjauksiin Tästä yhteydenotosta olin aivan ällikältä lyöty ja suunnattoman liikuttunut myöskin Miulle tää on sellanen kunnioituksen osotus ja suuri kiitollisuuden aihe että pystyn tarjota sellasta osaamista josta on toiselle iloa ja että se vie häntä eteenpäin niin se tuntuu TODELLA huikealta Ennen kaikkea se että pystyy tarjota jotain erilaista ja erilaisista lähtökohdista Miulla käy taideohjauksissa hyvinkin erilaista porukkaa ja mä katson sitä erilaisuutta rikkautena ja se on jopa mielenkiintosta vaikka välillä asiat haastaaki tosi paljon että ne saa toimimaan, mutta siinä kohtaa kun ohjaukseen tulleen henkilön kasvoilta loistaa edes pieni hymy niin koen sen avanneen katetdraalin ovet ja valo tulvii sisään Kuuliks säki mielessäs sen ooppera äänen ku ovet aukes heh Ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa ja yhtä henkilöä joka käy kaikille. Me kaikki ollaan omanlaisiamme kullankimmellyksiä auringonvalossa ? eli niitä aarteita ja ponnistetaan hyvin erilaisista lähtökohdista tämän asian kun tämä maailma näkisi vielä paremmin niin olis huikeeta Jälleen kiitollisena aloitan uuden päivän ja taideohjauksen Jos sua kiinnostais myös miun taideohjaukset niin elä pelkää ottaa yhteyttä Autan mielelläni siua eteenpäin www.teijarusilaart.fi Tukilinja kiitos huikeasta lehdestä Paljon upeeta sanomaa ja ennen kaikkea kannustavaa ? Ja lämmin kiitos yhteistyötä toivoneille ja hakeneille henkilöille Mukavaa päivää kaikille Teija Rusila Art Tukilinja myönsi Merille apurahan mediaja kuvallisen alan opinnoissa tarvittavaan tietokoneeseen. 28 Tukilinja 2/2024 INSTAGRAM
MIELIPIDEKYSELY Jaakko Juvonen harrastaa luontokuvausta saamallaan kameralla. Hän lähetti kuvan oravaystävästään Hannasta. Kiitos, Tukilinja! Rummut tulivat tänään, kasailin ja testasin, joten nyt voin hyvillä mielin kirjoittaa kiitoskirjeen. Hain ja sain harrastusapurahaa Tukilinjalta, mikä mahdollisti minulle hankkia pitkään haaveilemani sähkörummut. Olen pitkän linjan harrastaja, ja lähes vuosikymmeneen minulla ei ole ollut mahdollisuutta toteuttaa rakasta harrastustani harjoitustilojen tai vaihtoehtoisesti sähkörumpujen puutteen vuoksi. Tämä ongelma on nyt ratkaistu Tukilinjan sydämellisen toiminnan vuoksi. Syvimmät kiitokseni kaikille asiaan vaikuttaneille. Oli kieltämättä jopa tunteikas hetki saatuani sähköpannut kasaan ja ensimmäiset äänet lyötyä laatukuulokkeisiin, jotka sisältyivät apurahan toteuttamaan tilaukseeni. Sanat eivät riitä kuvailemaan ja kiitos tuntuu liian pieneltä, mutta silti: KIITOS! T: Asko KUVAUSHARRASTUS UUSILLE URILLE Moi! Tulee vähän myöhässä, olen ollut tosi väsynyt, mutta KIITOS todella paljon apurahastanne uuden kameran hankintaan, olen todella kiitollinen! Kamerasta on ollut paljon iloa ja hyötyä arjessa ja harrastusten parissa, kiitos paljon! Terveisin, Hanna H. YSTÄVYYDEN ILOA Miten ihana ystävänpäivätapahtuma meillä olikaan, kun @elamyksenohjat kurvasi miniatyyrihevosten Armaksen ja Ilkan kanssa meidän seuraksi! Sai silittää, taluttaa ja syöttää sekä tutustua hevostoiminnan välineisiin. Kodan lämmössä paistettiin makkarat ja juotiin lämpimät kaakaot kermavaahdon ja vaahtokarkkien kera niin ystävänpäiväkortit kuin -halauksetkin vaihtoivat tänään omistajia Palvelukeskus Metsola Tukilinja tuki ystävänpäivän järjestelyjä apurahalla. VÄITÖSKIRJA VALMISTUI Kiitän erittäin lämpimästi säätiötänne tuesta väitöskirjaprosessini aikana! Erityisen arvokasta on ollut saada sitä pitkäjänteisesti useampaan kertaan. Ja nyt vammaisten lasten omannäköiseen elämään tähtäävää kuntoutushoitotyötä käsittelevä väitöskirjani on valmistunut! Täältä löytyy linkki sähköiseen versioon väitöskirjasta sekä tiedot väitöspäivästä: kohtaamistaito.net/vaitoskirja/ Ystävällisin terveisin Johanna Kaitsalmi (ent. Johanna Olli) Tukilinja 2/2024 29 BLOGIPOIMURI ”Aivan liian monta läheistä menettäneenä tuntuu, että koskaan ei ole katunut aikaa, minkä on viettänyt heidän kanssaan, vaan katuu sitä aikaa, kun ei ole ’ehtinyt’ viettää aikaa heidän kanssaan.” Blogilinjalla Maria, 12.3.2024 (www.tukilinja.fi) INSTAGRAM KYSYMYS Millaisista apurahakohteista haluaisit lukea? VASTATTIIN 62 % Työllistymisestä 15 % Harrastuksista 15 % Opiskelusta ja koulunkäynnistä 8 % Startti-stipendit aktiiviliikkujille Mielipidekysely tehtiin Tukilinjan nettisivuilla.
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA joulukuussa 2023 ja tammikuussa 2024 VAMMAISTUTKIMUSAPURAHAT 2024 MIMMI-EMILIA PÖLÖNEN, 6 600 EUROA Helsingin yliopisto – Kasvatustieteellinen tiedekunta Apuraha väitöstutkimukseen, jossa tarkastellaan yliopistossa opiskelevien naisten jokapäiväisiä kokemuksia ja identiteettiä ADHD-diagnoosiprosessin aikana. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää, miten opiskelijanaisten identiteetti ja kokemukset muovautuvat diagnoosiprosessin aikana. Lisäksi tavoitteena on ymmärtää, miten ADHD kulttuurisena ilmiönä ja elettynä kokemuksena liittyy aikaa koskeviin kyvykkyyden normeihin. AINO-MARI UISMA, 6 400 EUROA Jyväskylän yliopisto – Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta Apuraha väitöstutkimukseen, joka tarkastelee ja jäsentää autististen henkilöiden kokemuksia autismidiagnoosin hakemisesta sekä tukija kuntoutuspalveluista. Sosiologisesta näkökulmasta tutkimus selvittää, miten hyvin palvelut vastaavat autististen henkilöiden hyvinvointitarpeisiin ja miten eri tavat määritellä ja merkityksellistää autismia vaikuttavat palveluissa asiointiin ja koettuun hyvinvointiin. Tutkimus puntaroi, miten palvelujärjestelmiä tulisi muuttaa, jotta ne tukisivat paremmin autististen henkilöiden hyvinvointia muuttuvan diagnostiikan, kilpailevien merkityksellistämistapojen ja hajautuneen palvelukentän kontekstissa. SIRPA GRANÖ, 5 000 EUROA Tampereen yliopisto – Yhteiskuntatieteiden tiedekunta Apuraha väitöstutkimukseen, jonka tarkoituksena on lisätä ymmärrystä kehitysvammaisten ihmisten vanhuuseläkkeelle siirtymisestä. Tutkimuksessa tarkastellaan, millaisia odotuksia, mahdollisuuksia ja haasteita tähän vaiheeseen liittyy. Tietoa siirtymävaiheen sujuvuudesta on kerätty kehitysvammaisilta ihmisiltä, asumispalvelujen ja päiväaikaisen toiminnan työntekijöiltä sekä hyvinvointialueiden vammaisja vanhuspalvelujohtajilta. KATJA LUMILAMPI, 3 000 EUROA Helsingin yliopisto – Valtiotieteellinen tiedekunta Apuraha väitöstutkimukseen, joka käsittelee lapsuudesta ja vammaisuudesta puhumisen tapoja Kotiliesi -lehdessä vuosina 1922–2022. Tutkimuksessa selvitetään niitä kulttuurisia reunaehtoja, joiden puitteissa media tuottaa vammaisen lapsuuden representaatioita ja asemoi ne osaksi vallitsevaa sosiaalista järjestystä. Tutkimus mahdollistaa lapsuuksien kirjoa käsittelevän historiankirjoituksen uudesta näkökulmasta, jonka keskiössä ovat lapsuudesta ja vammaisuudesta puhumisen tavat naisille ja perheille suunnatussa aikakauslehdessä. JOULUKUU 2023– TAMMIKUU 2024 NIKANDER K., TAMPERE Tablettitietokone kerronnan tueksi 6-vuotiaalle lapselle, jolla on oppimisen rajoitteita. K.L., JÄRVENPÄÄ Kolmipyöräinen polkupyörä kuntoutujalle arjen liikuntavälineeksi. SKAFFARI S., SAVITAIPALE Kannettava tietokone yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi henkilölle, jolla on kädenkäytön ja näkemisen rajoitteita. O.P., VANTAA Tietokone näkövammaiselle henkilölle asiointiin ja freelancerina työskentelyyn. Vammaispalvelut ei osallistu hankintaan. R.A., KUUSANKOSKI Järjestelmäkamera valokuvausharrastuksen välineeksi henkilölle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. KONTIO V., OULU Ompelukone käsityöharrastuksen välineeksi kuntoutujalle, jolla on tekstiilialan koulutus. RANTALA E., TAMPERE Kannettava tietokone kotona tapahtuvan opiskelun välineeksi 14-vuotiaalle koululaiselle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. HAGERT S., JOUTSA Kannettava tietokone asiointiin ja yhteydenpitoon kuntoutujalle, jolla on liikkumisen haasteita. H.L., KARKKILA Tietokone asiointiin 25-vuotiaalle henkilölle, jolla on oppimisen haasteita. J.M., OULU Kannettava tietokone työnhaun ja asioinnin välineeksi henkilölle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. FLORIN D., JYVÄSKYLÄ Kitara 10-vuotiaalle koululaiselle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. Hän on aloittamassa soittoharrastusta. L.J-P., JYVÄSKYLÄ Apuraha kuntoutujalle kuntosalimaksuihin. Liikunta edistää hänen hyvinvointiaan. SNÄKIN E., HELSINKI Apuraha leirikoulumatkaan 17-vuotiaalle lukiolaiselle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. SEPPÄLÄ K., HELSINKI Tietokone asioinnin välineeksi henkilölle, jolla on oppimiskyvyn haasteita. S.J., LOHJA Kannettava tietokone 23-vuotiaalle opiskelijalle harrastamisen ja yhteydenpidon välineeksi. V.R., HARJAVALTA Apuraha uintimaksuihin kuntoutujalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. S.C., JOENSUU Apuraha taidetarvikkeisiin 23-vuotiaalle kuntoutujalle, jolle kuvataide on kuntouttavaa toimintaa. 30 Tukilinja 2/2024
T.M., JYVÄSKYLÄ Apuraha kuntoutujalle musiikkiharrastuksessa tarvittavaan välineistöön. K.K-A., TAMPERE Apuraha kuntosalimaksuihin henkilölle, jolla on liikkumisen haasteita. P.S., TUUSULA Tietokone kuntoutujalle asiointiin ja mielekkääseen vapaa-aikaan. VILLENHEIMO T., HELSINKI Kannettava tietokone kuntoutujalle asioinnin ja työnhaun välineeksi. P.E., KAUHAJOKI Apuraha kansanopiston valmentavan linjan koulutusmaksuun 21-vuotiaalle kuntoutujalle, joka tähtää korkeakouluopintoihin. Oppilaitos tukee opintoja myös opintosetelirahoituksella. B.J., VANTAA Apuraha ajokortin suorittamiseen 23-vuotiaalle henkilölle, jolla on kielellisen oppimisen haasteita. Hän on valmistunut puutarhuriksi ja ajokortti parantaa työllistymismahdollisuuksia. G.G., HELSINKI Kannettava tietokone 22-vuotiaalle kuntoutujalle peliharrastamiseen. L.A., IISALMI Kannettava tietokone kotona tapahtuvan opiskelun välineeksi 18-vuotiaalle opiskelijalle, joka suorittaa perusopetusta loppuun aikuisten perusopetuksessa. Oppilaitos ei tarjoa työvälineitä kotiin. E.N., JYVÄSKYLÄ Apuraha kuntoutujalle tanssija pilatestunteihin. K.I., NURMES Kannettava tietokone, kuulokkeet ja hiiri opiskelun ja etäyhteydellä toteutettavan sairauden hoidon välineeksi 27-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee ammattiopistossa. H.J., POHJOIS-KARJALA Kannettava tietokone työvälineeksi 26-vuotiaalle kuvataiteilijalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. KAIS D., TURKU Apuraha nastarenkaisiin ja pyöräilytarvikkeisiin kuntoutujalle, jolla on rajoitteita toimintakyvyssä. A.F., HELSINKI Osa-apuraha auton hankintaan liikuntarajoitteiselle henkilölle, joka tarvitsee autoa työja harrastusmatkoihin. Vammaispalvelut maksaa puolet auton hankintahinnasta. S.T., HELSINKI Tablettitietokone asioinnin, yhteydenpidon ja työnhaun välineeksi henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. K.V., OULU Kannettava tietokone asioinnin ja työnhaun välineeksi 21-vuotiaalle henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoite. M.L., PIRKANMAA Kamera ja kannettava tietokone kuntoutujalle, joka harrastaa käsityöaiheisten somekanavien päivittämistä. P.P., KERAVA Tabletti piirtämisharrastuksen tueksi 18-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita. NÄKÖVAMMAISTEN KULTTUURIPALVELU RY, HELSINKI Apuraha kuunnelman äänityskuluihin näkövammaisten kulttuuriyhdistykselle, joka valmistelee 13 näkövammaisen näytelmäharrastajan voimin kuunnelmatallennetta Anne Huttusen Kellot soivat ennen kuolemaa -jännityskuunnelmasta. PERNU T., KUOPIO Kannettava tietokone kuntoutujalle tekstinja kuvankäsittelyn välineeksi. SUSI E., JOENSUU Kannettava tietokone nettilukio-opintojen välineeksi 26-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. K.T., IISALMI Kannettava tietokone opiskelun välineeksi 21-vuotiaalle merkonomiopiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. V.J., MIKKELI Kannettava tietokone 28-vuotiaalle kuntoutujalle kirjoittamisharrastuksen ja asioinnin välineeksi. MÄKINEN J., KANGASALA Apuraha taidenäyttelyn järjestämiseen kuvataiteilijalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. P.S., VANTAA Apuraha kuntosaliharjoitteluun kuntoutujalle. S.M., VANTAA Kannettava tietokone asioinnin ja työnhaun välineeksi kuntoutujalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. KUNNAS E., KAJAANI Tablettitietokone näkövammaiselle henkilölle asioinnin, KADER A., VANTAA Kannettava tietokone opiskelun välineeksi 23-vuotiaalle AMK-opiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. M.S., VANTAA Apuraha valmennuskurssiin 25-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on useita toimintakyvyn rajoitteita. R.J., HELSINKI Tietokone kuntoutujalle korkeakouluopintoihin. M.Z., HELSINKI Kannettava tietokone 27-vuotiaalle kuntoutujalle asiointiin ja tulevaan opiskeluun. H.M., OULU Sähköpiano ja kuulokkeet harrastusvälineiksi 10-vuotiaalle lapselle, jolla on haasteita toimintakyvyssä. T.L., HELSINKI Apuraha opiskelun matkakuluihin kuntoutujalle, joka asuu opintojen loppuvaiheessa kaukana opiskelupaikkakunnalta. V.P., KUOPIO Apuraha ratsastusharrastuksen maksuihin kuntoutujalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. KAVONIUS J., UUSIKAUPUNKI Kannettava tietokone näkövammaiselle henkilölle asioinnin ja tiedonsaannin välineeksi. Vammaispalvelut ei tue hankintaa. J.J., TURKU Kannettava tietokone opiskelun välineeksi 29-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee ammattikorkeakoulussa. Tukilinja 2/2024 31
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA PÄHKINÖITÄ / LAATI Jari Haapa-aho KRYPTO SANARISTIT äänikirjojen kuuntelun ja tiedonsaannin välineeksi. Vammaispalvelut ei tue hankintaa. K.H., HELSINKI Apuraha liikuntaharrastamiseen kuntoutujalle. PAKKANEN S., KOUVOLA Kannettava tietokone opiskelun apuvälineeksi kuntoutujalle, joka on aloittamassa AMK-opintoja. K.K., KOUVOLA Työväline harrastustoimintaan kuntoutujalle, jolla on liikkumisen haasteita. P.S., JÄRVENPÄÄ Kannettava tietokone 29-vuotiaalle kuntoutujalle ammattimaisen harrastamisen ja työelämään siirtymisen tueksi. R.S., SASTAMALA Älypuhelin asiointiin ja yhteydenpitoon henkilölle, jolla on oppimisen haasteita. M.M., SATAKUNTA Kannettava tietokone työnhakuun ja harrastamiseen kuntoutujalle. TIKKANEN M., KUOPIO Kannettava tietokone 22-vuotiaalle kuntoutujalle opiskeluihin. R.T., HELSINKI Kannettava tietokone luovan alan osa-aikatyön välineeksi henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. MUIKKU J., ROVANIEMI Kannettava tietokone opiskelun välineeksi 26-vuotiaalle kuntoutujalle, joka opiskelee ammattikorkeakoulussa. HAANPÄÄ V-M., HYVINKÄÄ Kannettava tietokone yhteydenpidon ja asioinnin välineeksi sekä apuraha kuntosalimaksuun henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. M.M., TAMPERE Apuraha kuntoutujalle taideja käsityötarvikkeisiin. R.T., OULU Polkupyörä kuntoutujalle liikkumiseen ja asiointiin. S.I., KAJAANI Tietokone media-alan opintoihin 21-vuotiaalle nuorelle, jolla on haasteita toimintakyvyssä. VITIKAINEN A., MIKKELI Apuraha kuntoutujalle radio-ohjattavien autojen harrastamiseen. P.H., POHJOIS-SAVO Tietokone harrastustoiminnan ja mielekkään vapaa-ajan välineeksi 17-vuotiaalle henkilölle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. LUHTALA S., JÄMSÄ Tietokone kuntoutujalle asiointiin ja yhteydenpitoon. H.R., KITEE Kannettava tietokone 28-vuotiaalle kuntoutujalle musiikkiharrastuksen välineeksi. K.J., VAASA Tietokone kuntoutujalle asiointiin ja yhteydenpitoon. 32 Tukilinja 2/2024 6 3 7 14 13 6 16 2 7 9 4 8 3 8 9 11 4 14 9 6 13 8 9 4 8 17 14 13 14 4 5 8 7 9 6 9 2 4 2 2 18 6 2 1 2 8 3 7 1 5 2 1 10 2 13 8 9 2 6 3 4 14 18 3 8 15 15 6 6 4 14 9 10 2 2 4 M K K H E U A A I T A R T E T I T O H T U D A E A K U E T I S T V K A A A O S N A O S I A T Ä T K A G K U L A A S N I L A E T I Ratkaisut pikkupähkinöille löytyvät seuraavalta aukeamalta.
R IS T IK K O 2 /2 2 4 Jari Haapa-aho evästää tämänkertaista ristikkopähkinää näin: ”Nyt ei taida kunnian kukko laulaa. Tuli oikeasti haastava tehtävä. Joten anteeksi pyydän etukäteen.” Lähetä ratkaisulauseet sähköpostitse osoitteeseen toimitus@tukilinja.fi. Muista kertoa postiosoitteesi ja tilinumerosi, sillä vastanneiden kesken arvotaan 35 euron palkinto. Kommentit ovat myös tervetulleita. Edellisen ristikon palkinnon sai Mervi Paukkonen Askolasta. Kiitokset kaikille pähkäilijöille, jotka saivat tehtävän ratkaistua! R IS T IK O N 1/ 20 24 R A TK A IS U Tukilinja 2/2024 33 VALAISEVA J.H. ELOKUVASSA HÄNTÄ PYYDETÄÄN TAKAISIN METSON SUUNNITTELIJA OPPLANDIN LÄÄNINKUKKA (2.=O) 45./50 NÄYTTEL. CLARK ooooooooooooo Näyttelijä McDonough x2 _ KOILLISKAAKKOISUSEIN NIVELRIKKOJEN MUKANA VIRVELEISSÄ NAITA NAISEKSI! HUHUILIJAN SUUSTA? KUROSAWA PORATTU GRANT TEHOT POSTI ENÄÄ HARVOIN . . . . . . NÄYTELLYT SOMERSALMI SURREALISTI LARS ”NAARASKISSA” TAI ”PUHDAS BODARI” MANAMANSALO LOUKATTUJAKIN KILTIN VERBI JANOTA Kauan Suomessa kiekkoillut Janecký BRASILIASSA KELLO JENNILLÄ JA SAULILLA YLILUONNOLLISUUTTA SARJISSUSI PIDÄTYSVAIKEUKSIIN N:ro 11 VEI KUUHUN 1/4 LUMIMIES RANSK. LAULAJATAR NAITA VIIMEISEKSI! VAATETUSTEN SISÄLLÄ SIELLÄ NEW YORK POPTAITEEN TEKIJÄ ANDY SUOMEA KOLMISSA OLYMPIALAISISSA EDUSTANUT ERIK AALTOJA, S:LLÄ HATTUIHINKIN HAVAIJILLA US PERÄSSÄ LOPPUUN TAMPERETTA TELINEITÄ RAAMATTU EIVÄT UI SUOMEN VESISSÄ SAUDIARABIAA KÄSIN SYÖTÄVÄ OLI TUPLANA RUHTINASKUNTA SUOJAA VENDETTA KUSTANTAA AAKIRJOJA JETHRO . . . . IMETTÄVÄLLÄ VERBI ENNEN MALTIN MENETYSTÄ -ISÄNTÄ JAUHETUISTA KUORIOSISTA LÄTKÄPALVE ISRAELIN 7. KUNKKU KIRJAILIJA TOOMAS LÄMPÖTÄMÄ MUODOSTUU VIHJEESTÄÄN KIN! ÄITYVÄ SIEPPI UI KUPPI VATSAN PUOLELLA VEGAANINEN RUOKA-ANNOS VIRTSA SUOMEN SUKUKIELI SSAAKKSSAALLAAIINNEENN TTEEOOLLLLIISSUUUUSS-IINNNNOOVVAAAATTIIOO-YYRRIITTYYSS ((EELLIISS OONN SSEEOONNNNUUTT)) K E N I N S I T O M O T P A L E T T I K I P A U I V A O S T E R I T U N E T T A A L I S T E A S A A T I I N N O T K O S M O S V E A V A L A L G O R I T M I T A A S L U U T A R U K U L I T P T E L E S U R I K U R I U I S K O I L J E T Y S K L E E U P E U S S Ä Ä T I Ö T R O T A T L A N U I M M U U N I A E K I T S E L K Ä Ä N S Ä T A A L A R A S I A T S I K A L L I I M P I K U O R M A L O U N E A P A A R M A P I I A A L A N E N E T N A S U U T I N T A K A R I V I T U T I T J U N A L U L U T N I A S A A T U T ”Olipa oivalluksen iloa tässä ristikossa! Kiitos!” Anne Haimi-Esposito, Helsinki ”Innolla taas odotan uutta lehteä ja sen haastavaa ristikkoa.” Kevätterveisin Tuulikki Nieminen ”Oli taas mukavaa iltapuhdetta!” Veli-Pekka Kauppinen, Espoo ”Kiitos ja hyvää kevättalvea!” Raija Ojala, Oulu
MYÖNNETTYJÄ APURAHOJA S.S., TAMPERE Tietokone opiskelun ja vapaa-ajan harrastamisen välineeksi 24-vuotiaalle kuntoutujalle, jolla on vuorovaikutuksen rajoitteita. K.S., HELSINKI Ompelukone 22-vuotiaalle kuntoutujalle, joka on juuri valmistunut ateljeeompelijaksi. KOIVISTO J., ESPOO Kannettava tietokone kuntoutujalle, joka opiskelee korkeakoulussa. VARJONEN H., RAISIO Tablettitietokone ja monitoimilaite asioinnin välineeksi pyörätuolilla liikkuvalle henkilölle, jolla on käsien käytön ja kommunikoinnin rajoitteita. Vammaispalvelut ei tue hankintaa. MARTTINEN A., ETELÄ-SAVO Älypuhelin yhteydenpidon ja muun verkkoasioinnin välineeksi henkilölle, joka liikkuu pyörätuolilla. KIVELÄ S., JYVÄSKYLÄ Apuraha kuntosalimaksuihin henkilölle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. Liikuntaharrastus tukee työkykyä. RAITIO I., PORI Apuraha sosiaalipedagogiseen hevostoimintaan 21-vuotiaalle kuntoutujalle. NURMI A., KANGASALA Kannettava tietokone kuntoutujalle asiointiin ja kokemusasiantuntijana toimimiseen. VÄÄNÄNEN V., SIILINJÄRVI Apuraha hevostoiminnan maksuihin 24-vuotiaalle kuntoutujalle. L.S., PORI Kannettava tietokone kuntoutujalle työelämävalmiuksien parantamiseen ja tiedonhakuun. JUNKA K., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone ja apuraha studiotarvikkeisiin kuntoutujalle, joka harrastaa musiikkia. S.S., HELSINKI Apuraha omakustanteisten opintojen koulutusmaksuun kuntoutujalle. Koulutus parantaa työllistymismahdollisuuksia ja monipuolistaa mahdollisuuksia tarjota vertaistukea muille samassa tilanteessa oleville. LINDEMAN A., KOKKOLA Kannettava tietokone ja monitoimilaite harrastustoiminnan välineeksi 13-vuotiaalle koululaiselle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. LAITINEN O., KESKI-SUOMI Tablettitietokone kuntouttavaan käyttöön 6-vuotiaalle lapselle jolla on oppimisen haasteita. P.H., KOUVOLA Tietokone korkeakouluopintoihin henkilölle, joka vaihtaa ammattia toimintakyvyn rajoitteiden vuoksi. LEPPIKORPI J-M., KALAJOKI Polkupyörä kuntoutujalle liikuntaharrastuksen ja asiointimatkojen välineeksi. TILLI T., KOTKA Kannettava tietokone kuntoutujalle asiointiin. FERM J-M., HELSINKI Apuraha omakustanteisten opintojen koulutusmaksuun henkilölle, jolla on tarkkaavuuden rajoitteita. NURMI M., TAMPERE Apuraha uimahallimaksuihin kuntoutujalle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. H.S., HELSINKI Kannettava tietokone opiskelun välineeksi kuntoutujalle, joka opiskelee media-alaa. A.P., PIRKKALA Kannettava tietokone kuntoutujalle opiskelun välineeksi. M.R., POHJOIS-POHJANMAA Kannettava tietokone kuntoutujalle yhteydenpidon ja etäyhteyksin tapahtuvan sairauden hoidon välineeksi. M.N., TURKU Kannettava tietokone yliopisto-opintojen välineeksi kuntoutujalle, joka liikkuu pyörätuolin avulla. PORIN SEUDUN VERTAISTUKIYHDISTYS POVERI RY Apuraha tietokoneen ja puhelimen hankintaan toimintaansa käynnistävälle vertaistukiyhdistykselle. J.T., PORI Apuraha opiskelun matkakuluihin 19-vuotiaalle ammattiopiskelijalle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. SAVOLAINEN N., KUOPIO Tietokone harrastustoiminnan ja etäyhteyksin toteutettavan sairauden hoidon välineeksi 16-vuotiaalle koululaiselle, jolla on toimintakyvyn rajoitteita. SUNNARI K., PORI Polkupyörä liikuntaharrastukseen ja koulumatkojen kulkuvälineeksi 21-vuotiaalle kuntoutujalle. J.J., TUUSULA Kannettava tietokone opiskelun ja työnhaun apuvälineeksi henkilölle, jolla on käsien käytön rajoitteita. J.D., TAMPERE Harrastusapuraha kuntosaliharjoitteluun 16-vuotiaalle nuorelle, jolla on tarkkaavuuden ja keskittymisen rajoitteita. P.T., RAUMA Apuraha tietokoneen komponenttiosiin 24-vuotiaalle henkilölle, jolla on monia toimintakyvyn rajoitteita. Hän on aloittamassa tradenomiopinnot ja päivittää tietokoneensa vastaamaan opiskelun vaatimuksia. 34 Tukilinja 2/2024 Tukilinja-säätiö jakoi vuonna 2023 apurahoja ja apuvälineitä 659 700 euron arvosta eli noin 55 000 eurolla kuukausittain. Apurahoja voivat hakea vamman tai pitkäaikaissairauden vuoksi toimintarajoitteiset henkilöt sekä heitä tukevat pienimuotoiset hankkeet. Tuki on tarveharkintaista ja sillä pyritään ehkäisemään syrjäytymistä.
JA LO IT T E LU A / SA R JA K U VA K ais a Le ka Tekijä Kaisa Leka. Toimintarajoite Piirtäjä käyttää jalkaproteeseja. JAHNSSON H., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone harrastamisen välineeksi ja apuraha uimahallimaksuihin kuntoutujalle. MÄKIPÄÄ J., HELSINKI Pöytätietokone kuntoutujalle kirjoittamisharrastuksen välineeksi. T.A., HELSINKI Apuraha roolipeliasuun kuntoutujalle, jolle larppaus on pitkäaikainen harrastus. H.J., KOTKA Polkupyörä liikkumisen välineeksi 27-vuotiaalle kuntoutujalle. H.M., VIHTI Apuraha ratsastustarvikkeisiin ja -tunteihin 15-vuotiaalle nuorelle. SOTIKOV P., JOENSUU Tietokone kuntoutujalle asioinnin ja harrastamisen välineeksi. N.T., ESPOO Harrastusapuraha kitaransoittovälineisiin 20-vuotiaalle kuntoutujalle. NURMIRINNE J., JYVÄSKYLÄ Kannettava tietokone kuntoutujalle avoimen yliopiston opintoihin. O NE U L O J A E S T I N I S Ä T U SO L I S T I Z U L U T OS A T A M I E S A V O A R A I NE R MA RK A L I S A ON T UV I N F O O T F US K A T A MK KH EU AA I TA R TE T I T O H T U D A E A K U E T I S T VK AA AO SN AO S I AT ÄT K A G K U L A A S N I L A E T I TU MM AL I S L L I T TR I L LO NE RP I T AP A I SE L L MK KH EU AA I TA R TE T I T O H T U D A E A K U E T I S T VK AA AO SN AO S I AT ÄT K A G K U L A A S N I L A E T I TU MM AL I S L L I T TR I L LO NE RP I T AP A I SE L L Pikkupähkinöiden ratkaisut (s. 32) Joulu–tammikuussa myönnettiin 159 apurahaa, joiden kokonaissumma oli 118 089 euroa. Lehteen mahtuu vain osa apurahapäätöksistä, loput löydät Tukilinjan nettisivuilta. www.tukilinja.fi
<< AKL Posti Oy << LISÄTIETOA Tukilinja-säätiö sr, y-tunnus 2873756-5, Rahankeräyslupa: RA/2020/811 Tukilinjan lahjoittajapalvelu lahjoittajapalvelu@tukilinja.fi. Kuukausilahjoittaminen www.tukilinja.fi / Lahjoita OLE MUKANA MUUTOKSESSA! Taloudellisen ahdingon lisääntyessä Tukilinjaapurahojen hakijamäärä on yli kolminkertaistunut. Aiempaa useampi jää nyt ilman tukea, jota tarvitsee. LAHJOITA TULEVAISUUS! Myönteiset osallistumisen kokemukset ovat tärkeitä toimintarajoitteiselle lapselle ja nuorelle, mutta vähävaraisessa perheessä kausimaksu tai varusteen hinta voivat estää harrastuksen. Koululainen tarvitsee kalliita laitteita läksyjen tekoon ja sosiaaliseen elämään. Opiskelijalle oikealla hetkellä annettu tuki voi avata polun työelämään. Auta Tukilinja-säätiötä auttamaan! Lahjoitus tilisiirrolla: Lahjoita haluamasi summa Tukilinja-säätiön tilille FI70 5092 0920 3787 65. Käytä viitenumeroa 5555. Lahjoita tekstiviestillä: Lahjoita 20 euroa lähettämällä numeroon: 16588 tekstiviesti: 20 TUKILINJA Lahjoita Mobile Paylla: Numeroon: 74944 Viestiksi: Lahjoitus