TEOLLISUUSLIITTOLAISEN LEHTI NRO 1/2018 TEKIJÄLEHTI.FI ”Aitaus, josta ei pääse ulos” TOMI MARJUAHO Pitkäaikaistyöttömänä eriarvoisessa Suomessa 20 Cobotista työkaveri 28 Karhulan valimon uusi nousu 40 Valtuusto ärähti aktiivimallista 50 Nytänk på gammal fabrik 56 Metsuri sahaa bluesia 59 Sarjakuva: Tapio Tomsten TEK1801_kannet.indd 1 9.1.2018 8:50:44
NÄIN OTAT YHTEYTTÄ EDUNVALVONTA MA–PE 8.30–15 Työsuhdeasiat 020 690 447 Voit kysyä kaikkea työja palkkaehdoista, työlainsäädännöstä sekä palkkaturvasta. TYÖYMPÄRISTÖ MA–PE 8.30–15 Sosiaalija työympäristöasiat 020 690 449 Voit kysyä kaikkea työturvallisuudesta, sosiaaliturvasta ja tasa-arvoasioista JÄSENREKISTERI MA–PE 8.30–15 Jäsenpalveluasiat 020 690 446 Voit kysyä ja ilmoittaa kaikkea jäsenyyteen liittyvää, esimerkiksi ilmoittaa eläkkeen alkamisesta. Voit liittyä ja tilata esimerkiksi jäsenmaksulaskuja, viitteitä ja jäsenkortin. jasenrekisteri@teollisuusliitto.fi www.teollisuusliitto.fi ? eAsiointi Työnantajaja tilittäjäpalveluasiat 020 77 41190 Työnantajat, palkanlaskijat ja tilitoimistot voivat kysyä jäsenmaksuperinnästä ja tilityksistä. tyonantajatilitykset@teollisuusliitto.fi TEOLLISUUDEN TYÖTTÖMYYSKASSA Puhelinpalvelu MA–PE 8.30–15 020 690 455 Sähköinen asiointi ja yhteydenotto www.teollisuuskassa.fi ? Sähköinen asiointi LIITTO TIEDOTTAA TEK1801_kannet.indd 2 8.1.2018 13:50:47
KANNEN KUVA: VESA-MATTI VÄÄRÄ 1/2018 Tekijä 3 SISÄLTÖ 6 MINNE MENET, SUOMI? KANSI Nokialta pitkäaikaistyöttömyyteen sysätyn elektroniikkaasentaja Tomi Marjuahon ja kausityötä tekevän puutarhuri Sirkka-Liisa Ojalan elämäntarinat kertovat Suomen eriarvoistumisesta. Siitä, miten köyhät sysätään köyhyyteen ja miten varmistetaan, että he pysyvät siellä. 20 PIAN SIIRRYMME COBOTTIEN AIKAAN Ihminen ei suorittavassa työssä pärjää koneelle, mutta hänestä voi tulla robotin työkaveri. 28 KARHULAN VALIMO NOUSI TUHKASTA Kaksi vuotta sitten 120 vuotta vanhaa Karhulan valimoa uhkasi sulkeminen ja työntekijöitä potkut. Uuden omistajan alla erikoisterästä valetaan taas, ja työntekijöitäkin on jo 80. ? Karhulan Valimolla valetaan jopa 30 tonnin teräskappaleita. Etualalla valutyössä Tatu Pikarinen. ? Vain kesäkausilla töissä käyvä puutarhuri Sirkka-Liisa Ojala on oppinut säästämään, ennakoimaan ja tulemaan vähällä toimeen. TEKI1801_3-58.indd 3 9.1.2018 12:44:15
4 Tekijä 1/2018 AJASSA 5 PÄÄKIRJOITUS Petteri Raito 14 VÄITTÄJÄT Jaana Laitinen-Pesola vs. Jukka Haapakoski 16 NÄKIJÄ Professori Petteri Pietikäinen 24 Työväenliike 100 vuotta sitten 26 ILMIÖ Mitä on ostovoima? 27 VIERAILIJA Dosentti Pasi Pyöriä TYÖSSÄ 36 TYÖYMPÄRISTÖ Älä käytä sorvilla käsin hiomanauhaa! 38 TAIDONNÄYTE Kuormatraktori 50 På Viessmann i Borgå tänker man om hela verksamheten LIITOSSA 40 Valtuuston syyskokous: Aktiivimalli närästää 43 TOIMIJA Pääluottamusmies Vesa Joutsen 45 OIVALTAJA Kokoaja Ari Moilanen 46 EDUNVALVONTA Palkkasaatavat karkotetulle 47 MAAILMA Yritysdemokratiaa Saksassa 53 Fullmäktige slog fast ramarna för Industrifackets första verksamhetsår 54 Brief in english 54 Työttömyyskassa VAPAALLA 56 HARRASTAJA Kitaristi-laulaja Urmas Niemi 58 Pulmat 59 Sarjakuva Seuraava numero ilmestyy 14.2. Teollisuusliittolaisen lehti. Taustaltaan Suomen vanhin ay-lehti. Perustettu 1893 nimellä Gutenberg. TOIMITUS PÄÄTOIMITTAJA Petteri Raito 040 728 4615 TOIMITUSSIHTEERI Asko-Matti Koskelainen 040 502 9550 TOIMITTAJAT Suvi Sajaniemi 040 553 2330 Jari Isokorpi 050 364 2910 REDAKTÖR Johan Lund 040 540 9801 GRAAFINEN SUUNNITTELIJA Taina Ilomäki-Virta 050 492 5690 SIHTEERI Emmi Mäkinen 040 560 2560 TOIMITUKSEN SÄHKÖPOSTI tekija@teollisuusliitto.fi etunimi.sukunimi @teollisuusliitto.fi VERKKOLEHTI tekijälehti.fi NÄKÖISLEHTI lehtiluukku.fi/lehti/tekija TILAUKSET Sirpa Närhisalo 020 7741 183 TILAUSHINTA (12 NROA) kotimaahan 25 euroa, ulkomaille 30 euroa JULKAISIJA Teollisuusliitto ry Vaihde 020 77 4001 PL 107 Helsinki 00531 teollisuusliitto.fi PAINOPAIKKA Forssa Print ISSN 2489-5954 KAUPALLISET ILMOITUKSET MikaMainos Oy info@mikamainos.fi mikamainos.fi, 050 528 7782 OSOITTEENMUUTOKSET Jäsenten muuttotiedot postin osoitepalvelusta Tekijä on Palkansaajalehdet – Löntagar-tidningarna PALE ry:n jäsen. Tekijä on sitoutunut noudattamaan Julkisen sanan neuvoston (JSN) määrittelemää hyvää journalistista tapaa. TOIMIJA Kiky kiukuttaa työntekijöitä edelleen, kertoo Teerijärven Rani Plastin pääluottamusmies Vesa Joutsen. ? ? HARRASTAJA Metsuri Urmas Niemi on Lumberjacks-bluesbändin kitaristi ja laulaja. VÄITTÄJÄT Aktiivimallin kestävyydestä väittelevät Työttömien Keskusjärjestön Jukka Haapakoski ja kansanedustaja Jaana Laitinen-Pesola. ? ”Ujot voivat ajautua heikompaan asemaan työmarkkinoilla.” s. 14 ? Nuori punakaarti lainen kuvautti itsensä vuonna 1918. TEKI1801_3-58.indd 4 10.1.2018 9:08:10
1/2018 Tekijä 5 AJASSA PÄÄKIRJOITUS 17.1.2018 Mahdollisuuksien tarjoamisella tuloksia PETTERI RAITO Päätoimittaja T yöttömyysturvan varassa eläminen on epäedullinen olotila työttömän ja yhteiskunnan kannalta. Tilanne ei kuitenkaan parane työttömien asemaa heikentämällä. Se paranee mahdollisuuksien tarjoamisella. Parhaat vaihtoehdot ovat joko suora työllistyminen tai koulutuksen kautta etenevä kestävä polku työstä tai työttömyydestä uuteen työhön. Tällaisia yksilöitä tukevia työmarkkinoilla pärjäämisen uria ei kuitenkaan ole riittävästi tarjolla, vaikka tarve niiden tuottamiselle on ollut jo kauan nähtävissä. Kysymys on rakenteellisesta ongelmasta, joka pitää työttömien kurittamisen sijaan ratkaista rakenteita, palveluja ja ohjausjärjestelmiä korjaamalla. Sen rinnalla tarvitaan uusia avoimia tarjolla olevia työpaikkoja. Uuteen työhön siirtyminen edellyttää usein ammattitaidon päivittämistä tai uuden oppimista. Koulutusjärjestelmä ei kuitenkaan pysty tähän haasteeseen työmarkkinoiden edellyttämässä mittakaavassa vastaamaan. Suurimmat puutteet ovat ammatillisessa aikuiskoulutuksessa. Koulutukseen tarvitaan lisää resursseja leikkausten sijaan. Toinen ongelma on, että työttömyysturvan varassa voi opiskella vain rajallisesti ilman, että turva heikentyy. Askel eteenpäin on tehty vaikeaksi ottaa. Yksilöiden työmarkkinoilla liikkumista rajoittavat esteet pitää purkaa. Koulutus on nähtävä sijoituksena tulevaisuuteen kaikissa ikäluokissa niin, että myös valinnan vapaus voi toteutua. Mahdollisuuksien tarjoaminen on järkevää yhteiskuntapolitiikkaa. Se vastaa ihmisten pyrkimykseen viettää itsenäistä elämää ja elättää itsensä ja perheensä ansiotyötä tekemällä tai joissain tapauksissa myös yrittämällä. Pyrkimys ei ole sidoksissa yksilön asemaan työmarkkinoilla, vaan se kytkey tyy inhimilliseen perusvireeseen; tarpeeseen selviytyä ja haluun pärjätä. Kun tukijärjestelmä rakennetaan tästä lähtökohdasta, tuottaa se tuloksia. Sanktioiden, hallinnollisten uhkien ja pakkojen asettamisen seurauksena sitä vastoin on selviytymisen edellytysten heikentyminen. Vaikutus toteutuu painavimmin alhaisella tulotasolla, jolloin pienikin käytettävissä olevan rahan vähentyminen voi muuttaa vielä jotenkuten siedettävän elämän kurimukseksi. Energia alkaa huveta päivästä toiseen pyristelemiseen. Ahdinkoon joutuneen kyky toimia työmarkkinoilla heikentyy. Se ei voi olla tukijärjestelmän tarkoitus, eikä tulos edes tarkoittamattomassa muodossa. Palvelujen pitää vastata asiakkaiden tarpeisiin, eikä päinvastoin. TEKIJÄN vuoden 2018 ensimmäinen numero pureutuu laajasti yhteiskunnallisen tasa-arvon ja eriarvoisuuden teemaan, nostaa esiin ja käsittelee eri näkökulmia, ja käy keskustelua. Tarkastelun ytimessä ovat jäsenet, heidän kokemuksensa ja näkemyksensä. Sen rinnalla lehdessä käsitellään työelämää ja liittoa koskettavia asioita, minkä myötä lukijalle avautuu se peruskattaus, jolla Tekijää on suunniteltu tehtävän myös tulevaisuudessa. Juttuja voi lukea printtilehden lisäksi verkko lehdestä www.tekijälehti.fi. Vuorovaikutus on olennainen osa Tekijän toimittamista ja kehitystyötä. Anna palautetta ja ideoita toimitukselle. Lähetä mielipidekirjoituksia. tekija@teollisuusliitto.fi LAKKO Tekijän mennessä painoon Teollisuusliitto oli aloittamassa lakon mekaanisen metsäteollisuuden työpaikoilla. Lakon piirissä on noin 5 000 työntekijää. Työtaistelu alkaa ma 22.1. klo 6.00 ja päättyy 29.1. klo 5.59, ellei sitä ennen päästä Teollisuusliittoa tyydyttävään ratkaisuun. l Mekaanista metsäteollisuutta koskeva sopimus päättyi jo marraskuun lopussa. Neuvottelut uudesta sopimuksesta ovat sujuneet nihkeästi, vaikka Teollisuusliitto julisti alalle ylityökiellon ennen joulua. l Työnantajapuoli on tuonut neuvottelupöytään tukun heikennysesityksiä, kuten työnantajan laajemman direktio-oikeuden vuosiloman jakamisessa sekä 21 viikkotyövuoron käyttöönoton nykyisiä sopimusmääräyksiä huomattavasti huonommin ehdoin. Samoin on esitetty heikennyksiä seisokkiajoista maksettaviin korvauksiin sekä arkipyhistä ja sairausajalta maksettavaan palkkaan. l Lakko on suunnattu pääosin yrityksiin, joilla on kytkös Metsäteollisuus ry:n hallintoon tai neuvottelijoihin. Lakon piirissä on mm. vaneritehtaita ja sahoja, sekä muita tuotantolaitoksia ja niiden tuotantoa tukevia yrityksiä. TEKI1801_3-58.indd 5 9.1.2018 12:44:23
Loukussa Pieni Tomi-poika seisoo ypöyksin Korkeakosken ala-asteen pihalla Juupajoella. On ensimmäisen luokan liikuntatunti talvella 1980. Muut ovat lähteneet hiihtämään, Tomi ei. Perheellä ei ole rahaa ostaa Tomille suksia. Nokialta pitkäaikaistyöttömyyteen sysätyn elektroniikka-asentaja Tomi Marjuahon elämäntarina on tarina Suomen eriarvoistumisesta. Siitä, miten köyhät sysätään köyhyyteen ja miten varmistetaan, että he pysyvät siellä. TEKSTI SUVI SAJANIEMI KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ 6 Tekijä 1/2018 TEKI1801_3-58.indd 6 9.1.2018 12:44:25
Loukussa Pieni Tomi-poika seisoo ypöyksin Korkeakosken ala-asteen pihalla Juupajoella. On ensimmäisen luokan liikuntatunti talvella 1980. Muut ovat lähteneet hiihtämään, Tomi ei. Perheellä ei ole rahaa ostaa Tomille suksia. Nokialta pitkäaikaistyöttömyyteen sysätyn elektroniikka-asentaja Tomi Marjuahon elämäntarina on tarina Suomen eriarvoistumisesta. Siitä, miten köyhät sysätään köyhyyteen ja miten varmistetaan, että he pysyvät siellä. TEKSTI SUVI SAJANIEMI KUVAT VESA-MATTI VÄÄRÄ 1/2018 Tekijä 7 AJASSA ? TEKI1801_3-58.indd 7 9.1.2018 12:44:27
8 Tekijä 1/2018 T ilastokielellä köyhyys on esimerkiksi pienituloisuutta. Yhden hengen kotitaloudessa tämä merkitsee nykyisin noin 1 200 euron tuloja kuukaudessa. Köyhyyden raja vedetään näet 60 prosenttiin keskituloisen suomalaisen tuloista. Köyhissä perheissä eläviä lapsia on Suomessa nyt 100 000 eli 9,3 prosenttia kaikista lapsista. Lapsiperheiden talouskurjuus on syventynyt kahden köyhyyskuopan verran 1990-luvun alkuun verrattuna. Tuolloin köyhissä perheissä kasvavia lapsia oli 50 000 eli 4,3 prosenttia lapsista. Köyhyys periytyy. Useimmat köyhät perheet eivät ole korkeasti koulutettuja eikä heillä ole varallisuutta, jotka toimivat ihmisen suojapanssareina elämän töyssyjä ja vastoinkäymisiä vastaan. Köyhällä perheellä ei ole rahaa ostaa terveellisintä ruokaa, kirjoja, tietokoneita tai maksaa harrastusten vaatimia osallistumisja varustekuluja. Viimeksi myyttiä toisen asteen koulutuksen maksuttomuudesta purki Pelastakaa Lapset -järjestön tutkimus. Lukion tai ammattikoulun käyminen maksaa keskimäärin yli 2 200 euroa. Monet nuoret eivät joko voi lähteä lainkaan toisen asteen koulutukseen tai sitten he jättävät opintiensä kesken. Köyhät vanhemmat ovat alttiita stressaantumaan, ahdistumaan ja masentumaan siitä, että heidän on taisteltava arjessa selviytymisen kanssa. Vanhemmat eivät välttämättä jaksa kannustaa tai ohjata lapsiaan. Tomi Marjuaho ei muista, montako markkaa hänen vanhempansa 1980-luvulla ansaitsivat. Omat kokemukset esimerkiksi harrastusmahdollisuuksien puutteesta ovat sitäkin elävämpiä ja kirvelevät mieltä vieläkin. Luistimet puuttuivat ala-asteikäiseltä Tomilta, vaikka jonkinlaiset käytetyt suksenpätkät oli jalkaan jostain saatukin. – En päässyt harrastamaan oikeastaan mitään. Vaatteet olivat aina joko käytettyjä tai kaupasta halvimpia mahdollisia. Siitä tuli aina sanomista. Marjuahon puuseppä-isältä olivat työt loppuneet, kun 1970-luvulla koteja alettiin sisustaa teollisilla lastulevyhuonekaluilla. – Äiti puolestaan oli siivoojana. Hän on aina ollut hyvin pienituloisissa ammateissa. Vasta yläasteella Marjuaho sai luistimet. Hän oli muuttanut Pirkkalaan äitinsä kanssa vanhempien avioeron jälkeen. Äiti kävi Partolan kenkätehtaalla töissä. Niin, Marjuaho pääsi luistelemaan. Mutta minne? – Tyttöjen luistelutunnille. Minähän en osannut luistella. Siihen aikaan Pirkkalassa jyräsi jääkiekko ja kaikki muut pojat olivat ihan pikkunöösistä harrastaneet jääkiekkoa ja kaikkia muita urheilulajeja. – Jos oli kaveriryhmiä, minua ei koskaan kutsuttu mukaan. En tuntenut, että olisin ollut ikinä tervetullut ryhmään. Liikuntatunnilla olin aina niiden joukossa, jotka valittiin viimeiseksi joukkueeseen. Marjuahon koulutie oli täynnä muuttoja ja uusia aloituksia. Kun vanhemmat olivat eronneet, Marjuaho sijoitettiin vuodeksi naapuritalon maanviljelijäperheeseen Juupajoella. Sen jälkeen seurasi kaksi vuotta Tampereella lastenkodissa. Pirkkalassa Marjuaho asui Loukonlahdessa, sitten Kyöstissä. Parasta aikaa lienee ollut Tampere ja Pispalan koulu. – Suomalaisen pienen paikkakunnan koulu voi olla henkisesti aika suljettu yhteisö, julmakin. Mutta Pispala oli isompi koulu. Minut otettiin avosylin vastaan. Siellä oltiin avarakatseisempia ja ymmärtäväisempiä. Mutta oli Pirkkalakin minulle ihan hyvää aikaa. ”Muut pojat olivat pikkunöösistä harrastaneet jääkiekkoa ja muita urheilulajeja. Minä sain luistimet vasta yläasteella.” TOMI MARJUAHO TEKI1801_3-58.indd 8 9.1.2018 12:44:29
1/2018 Tekijä 9 AJASSA Lopulta Marjuaho pääsi Pirkkalassa jopa sinne poikien urheiluporukkaan. Isokokoisimpiin kuuluvana poikana hänestä tehtiin koulun jääkiekkojoukkueen maalivahti. ASUMISEN KALLEUS VIE LEIPÄJONOON Tampereen yliopiston sosiaalija terveyspolitiikan professori Juho Saari on Juha Sipilän hallituksen asettaman, eriarvoisuuden vähentämistä tavoittelevan työryhmän puheenjohtaja. Työryhmä ei saa ehdottaa mitään, mikä lisäisi budjetin menoja. Konkreettinen syy leipäjonoon joutumiselle on Saarelle tutkijana hyvin tuttu. – Me olemme haastatelleet 3 500 leipää jonottavaa ihmistä. Heidän tarinansa on kohtuullisen selvä. Ensisijainen syy leipäjonoon on asumiskustannusten korkeus. – Yksin asuva henkilö, joka elää perusturvan varassa, maksaa ensin vuokran ja sitten pakolliset laskut. Ruoka haetaan leipäjonosta, se on varaventtiili. Yksin asuvien taloudet ovat rajusti lisääntyneet Suomessa. – Asuntokanta ei vastaa perherakenteen muutoksia. Pieniin asuntoihin kohdistuu liian paljon kysyntää, mikä nostaa niiden hintoja. Marjuaho on elävä esimerkki siitä, miten pienillä tuloilla sinnittelevä ihminen yrittää viimeiseen asti pitää kiinni katosta pään päällä. Marjuaho elää työmarkkinatuella, josta jää verojen jälkeen käteen noin 530 euroa kuussa. Sairauseläkkeellä olevan vaimon tulot eivät nekään kipua edes tuhanteen euroon kuussa. Marjuaho vaimoineen asuu Salossa kerrostalokolmiossa. – Asuntolainan takaisinmaksu on aivan kiveen hakattu, ja sitten tulevat laskut. Ruoka joustaa. TYÖURA ALKOI LAMA-SUOMESSA Kokemäenjoen ammattikouluun sähköpuolelle, suuntautumisvaihtoehdon jälkeen Ulvilasta tietotekniikkamekaanikoksi, valmistuminen 1990-luvun alussa, armeijan jälkeen työttömäksi – sillä lailla alkoi juuri ammattiin valmistuneen nuoren miehen itsenäinen elämä laman runtelemassa Suomessa. – Sain asunnon Pirkkalasta, mutta lähinnä pyörittelin peukaloita ja luin lehtiä. Vuonna 1995 pääsin puoleksi vuodeksi tietotekniikan ylläpitotehtäviin Tampereen teknilliseen korkeakouluun. Ne olivat työllistämistöitä, nollattiin päivärahoja. Työ oli todella mukavaa, ja olisin halunnut jatkaa, Marjuaho kertoo. Nuori mies ei ehkä taustastaan johtuen osannut rehennellä tekemisillään kuten joku muu olisi taitanut tehdä. – En löytänyt niin sanotusti seuraavaa liaania. Pomot olivat toisessa rakennuksessa. En juuri nähnyt heitä, enkä osannut lobata itseäni. – Taas mentiin istumaan ja ihmettelemään. Sitten pääsin aikuiskoulutuskeskukseen Tampereelle vahvavirtapuolelle, mutta kurssilta ei saanut pätevyyttä asennustöihin. Sähköpuolella on kuitenkin todella tarkat vaatimukset pätevyyksistä, joten en työllistynyt. ”Yksin asuva ja perusturvan varassa elävä maksaa ensin vuokran ja sitten pakolliset laskut. Ruoka haetaan leipäjonosta.” – Olin jo ihan epätoivoinen, mutta sitten 1999 yksi kaunis kesäpäivä kattelin netistä, että Salossa olisi matkapuhelinasentajan kurssi aikuiskoulutus keskuksessa. Aikaa hakemuksen jättämiseen kurssille oli enää tunti, mutta Marjuaho kerjäsi hakuaikaan pidennyksen iltaan asti, keräsi paperinsa, marssi paikalliseen pankkiin ja puhui itselleen oikeuden faksata paperit aikuiskoulutuskeskukseen pankista. – Työsuhteeni Nokialla alkoi 1.1.2000. Uusi vuosituhat ja uusi työpaikka. Kurssituksen ja työharjoittelun jälkeen Marjuaholla alkoi vakinainen työ Nokialla. Työtahti oli kova, ja yritys oli ihan oma maailmansa, jota hallittiin kurilla ja mafiamaisella vaikenemisella ulkopuolisiin nähden. Mutta Marjuaho sai harjoittaa luontaista sosiaalisuuttaan, kun hän oli pitkiä aikoja ”lainassa” eri osastoilla tutustuen kymmeniin ja kymmeniin, aina uusiin ihmisiin. Marjuaho hankki asunnon vuonna 2002. Hän hankki auton. Hän meni naimisiin vuonna 2008. Marjuaho sai hetken elää kuten suuri osa suomalaisista elää. HYVÄ KASAUTUU – He, joilla on hyvä koulutus, heillä on myös hyvät tulot, hyvä pankki suhde ja hyvä parisuhde, Saari tiivistää taloudellisen epätasa-arvon ilmentymiä yhteiskuntamme vauraammalla puolella. – Tietty määrä eriarvoisuutta on järkevää. Se luo kannustinrakenteen. Yksilön tai hänen työpaikkansa tuottavuus heijastuu palkkaeroihin. Näin Juho Saari uskoo. Tilastokeskus ei puolestaan usko tai tulkitse mitään, vaan kertoo vain sen, mitä tilastot paljastavat, toteaa erikoistutkija Veli-Matti Törmälehto. Ensin Suomessa ryhdyttiin kaventamaan eriarvoisuutta, sitten kasvattamaan. – Vuodesta 1966 aina tuonne 1980-luvun alkupuolelle Suomeen rakennettiin hyvinvointivaltiota. Tämän rakennustyön ja tulonsiirtojen merkittävän vaikutuksen takia tuloerot kapenivat Suomessa. – Tuloerojen kasvun suuri hyppäys tapahtui 1990-luvulla. Suomessa tapahtui hurjan nopea ja raju tuloerojen kasvu vuosina 1995–2000. 1990-luvun alku puolella hyvinvointiyhteiskunta toimi. – Edes laman aikana, 1991, 1992, 1993, tuloerot eivät lähteneet kasvuun. Verotus ja tulonsiirrot pitivät kotitalouksien tuloerot vakaina ja kurissa muutaman vuoden. Mutta vuonna 1993 pääomatulojen ja palkkatulojen verotus eriytettiin toisistaan. Pääomatuloja ryhdyttiin verottamaan huomattavasti kevyemmin kuin palkka tuloja, joiden verotusta ? TEKI1801_3-58.indd 9 9.1.2018 12:44:29
10 Tekijä 1/2018 JY RK I LU U KK O N EN höllennettiin sitäkin. Kun talous alkoi kasvaa 1990-luvun loppupuolella, tuloerot lähtivät vielä suurempaan kasvuun. OECD-maiden eli rikkaiden teollisuusmaidenkin vertailussa Suomen tuloerojen repeäminen oli poikkeuksellisen nopeaa. Tuloerojen muotoutumiseen voi löytää kolme eri tekijää. – Politiikka eli miten veroja kerätään ja miten paljon tulonsiirtoja tehdään. Sitten ovat suhdanneluontoiset tekijät. Laskusuhdanteessa tuloerot yleensä kapenevat, kun esimerkiksi myyntivoittoja ei kerry niin paljon. Kolmantena ovat väestömuutokset. Kotitalouksien koko on pienentynyt. Sukupolvien välisiä tuloeroja tarkasteltaessa häviäjinä ovat ennen kaikkea nuoret, alle 25-vuotiaat, ja kaikkien iäkkäimmät ja etenkin yksin elävät, yli 75-vuotiaat naiset. Törmälehdon mukaan Suomen tuloerot ovat pysyneet vuoden 2000 jälkeen suurin piirtein ennallaan tai jopa vähän kaventuneet. Kaventuminen ei näy niiden 896 000:n suomalaisen elämässä, jotka ovat EU:n määritelmän mukaan pienituloisia, jotka työllistyvät vain lyhyitä pätkiä kerrallaan ja jotka kärsivät aineellisesta puutteesta. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen eli THL:n tiedottama tutkimus vuodelta 2016 lisää vielä kitkerän jälkiruoan tuohon puutteen kattamaan tilastopöytään. Esimerkiksi 30 prosenttia 20–54-vuotiaista suomalaisista kertoi tinkineensä ruoasta, lääkkeistä tai lääkärillä käynnistä rahan puutteen vuoksi. Varallisuuserot ovat puolestaan jatkaneet kasvuaan tähän päivään asti verrattuna 1990luvun puoli väliin. Nettovarallisuudella tarkoitetaan niin asunnon kaltaista reaaliomaisuutta kuin myös pankkitalletuksia, pörssiosakkeita ja joukkovelkakirjalainoja ja muuta finanssi varallisuuta. Varakkaimman viiden prosentin osuus nettovarallisuudesta oli vuonna 1994 noin 25 prosenttia. Vuonna 2013 se oli jo 31,4 prosenttia. Suomalaisten varakkaimpaan yhteen prosenttiin kuuluvat kotitaloudet omistavat 13 prosenttia Suomen nettovarallisuudesta. Tuona vertailuvuonna 1994 he olivat omistaneet ”vain” kahdeksan prosenttia. EI OLLUT TURVAPUSKUREITA Eipä ollut sipilöityjä vakuutuskuoria, ei ollut isä papalta perittyjä osakesalkkuja eikä pankkitalletuksia, kun Marjuaho sai lopputilin Nokialta pitkäperjantaina vuonna 2010. Stephen Elop sai matka puhelintehtaan tappamisesta erorahoina miljoonia euroja, työnsä viimeiseen asti hyvin Pitää keksiä halpaa tekemistä, biletykseen ei ole varaa, Sirkka-Liisa Ojala sanoo. TEKI1801_3-58.indd 10 9.1.2018 12:44:31
1/2018 Tekijä 11 AJASSA hoitanut duunari sai pitkä aikaistyöttömyyden. Nokian kuuluisa kuri piti Marju ahoa otteessaan aivan viimeiseen kujan juoksuun asti. – Nokialla pomo oli kova auktoriteetti. Meille oli sanottu, ettei irtisanomisesta saa puhua. Kun työ päättyi, piti tehtaalta lähteä välittömästi ulos. Kun kävelin siinä käytävällä viimeistä kertaa, joku työkaveri siinä jotain huikkasi, mutta en voinut vastata mitään. Sen jälkeen Marjuaho ei ole yrityksistään huolimatta löytänyt vakinaista työtä. Hän aloitti elektro niikkainsinöörin AMK-opinnot Turussa, mutta omista opiskeluvuosista oli neli kymppisellä miehellä jo liian kauan aikaa. – Kyllä minä ne kaikki asiat hiffasin, ei se siitä ollut kiinni. Muut olivat nuoria, suoraan lukiosta tai ammattikoulusta tulleita. Nuorilla oli vain niin kova tahti, että jäin koko ajan jälkeen. Leikki oli heitettävä kahden vuoden jälkeen kesken. – Sen jälkeen on ollut jotain kurssintynkää, sellaista käpistelyä. Nyt Marjuaho on ollut yli 1 000 päivää työmarkkinatuen varassa. Terveyskin asettaa omat reunaehtonsa työnhakuun. – Tiedätkö paljonko tämä maksaa? Yli 40 euroa. Marjuaho on nostanut pöydälle pienen, vihreän astmapumppunsa. Jo lapsena todetun pölyallergian ohella Marjuaho on saanut jonkin aikaa sitten diagnoosin astmasta. – Aluksi lääkärit eivät suostuneet lähettämään minua edes tutkimuksiin. Hyvin vaikeaa oli saada diagnoosi ja lääkkeet. ERIARVO SAIRASTUTTAA Marjuaho käy lähes kaikessa eriarvoisen Suomen mallikansalaiseksi sen surullisimmassa merkityksessä. THL:n tutkimusprofessori Sakari Karvonen vahvistaa, että terveet rikkaat saavat vaivoihinsa helpommin ja enemmän hoitoa kuin heitä paljon sairaammat köyhät. Kun kansa jaetaan tulojensa mukaan viiteen eri luokkaan, ovat Suomessa terveyserot harvinaisen räikeät kansainvälisesti vertaillen. THL:n tuore raportti kertoo, että tuloerot kasvattavat menetettyjen elinvuosien lukua. Erot sairastuttavat fyysisesti ja henkisesti ja ne saavat köyhät ihmiset kokemaan itsensä sairaiksi. Tuloerot kasvattavat yksinäisyyttä, mikä on tunnetusti ihmiselle kaikkein murskaavinta. Kyse ei ole suinkaan vain siitä, että sairastelu vähentäisi mahdollisuutta ansiotyöhön ja että siksi Köyhän huvitus on vilkas mielikuvitus ? Vaikka ihminen on tutkinnon suorittanut ammattilainen, toimeentulo voi olla niukka. – Jos asuisin kaupungissa, rahani eivät riittäisi asuntoon eivätkä myöskään ruokaan, sanoo puutarhuri Sirkka-Liisa Ojala. Hän tekee puoli vuotta kukkapuutarhalla kausityötä ja elää toiset puoli vuotta ansiosidonnaisella päivärahalla. Puutarhurin työ on sesonkiluontoista ja niin rankkaa ja kiireistä, että Ojala ei edes kaipaa lisää työtä. – Siinä työssä on melko piipussa. Puutarhalla on kevätkiireet, kesäkiireet ja syyskiireet. Kauden jälkeen olen aika väsynyt ja otan pari kuukautta vähän rauhallisemmin. Haluan pitää loman. En ole edes ajatellut, että lähtisin välipätkiksi töihin. Talvikauden rauhoittamista puoltaa myös Ojalan elämäntilanne. – Isä ja äiti ovat aika vanhoja. Joudun hoitamaan heidän asioitaan ja huolehtimaan heistä. Tiedän, että he eivät kauhean montaa vuotta elä, joten voin uhrata talvikauden siihen. Ojala myöntää, että kausityöntekijän elämä on haasteellista. perusruokaa ja isommat annokset pakastan. Mustikan poiminta on hänen mukaansa hyödyllinen harrastus. – Syksyllä käyn marjassa ja säilön. Pyrin siihen, että syön terveellisesti. En osta valmisruokaa, sillä se on kallista. Emäntäkoulussa Ojala oppi huoltamaan vaatteet. – Köyhän ei tarvitse kävellä rääsyissä. Riittää kun on siistit vaatteet. Jos niissä on paikattavaa, niin ne paikataan. Hänen mukaansa opiskelu avoimessa ammatti korkeakoulussa on edullista. – Se maksaa kymmenen euroa opintopistettä kohti. Kun opiskelet siellä, saat halvan aterian ja samalla oma ammattitaito kohenee. Selviytymistä tukee asuminen hajaasutusalueella. – Asun Hattulassa taajaman ulkopuolella halvasti. Siinä pitää tehdä pihatyöt ja lumityöt itse sekä maalata. Mitään Mercedestä minulla ei pihassa ole, vaan vanha Mazda. Jotain arvokasta kausityöstä seuraa. – Minulla on aikaa! Köyhän ainut huvitus on vilkas mielikuvitus. Sitäkin Ojala on joutunut miettimään, että kun jo työaikana on tiukoilla, miten selviytyy eläkeläisenä. – Varmasti elämä on aika kurjaa. Toisaalta se on itsestä kiinni, kuinka hauskaa siitä tekee. Pienilläkin tuloilla voi selvitä. JARI ISOKORPI – Puutarha-alan palkalla ei kauhean pitkälle pötkitä. Se ala on pienipalkkainen. Vapaa-aikana Ojala toimii ammattiyhdistysliikkeessä ja viettää aktiivista elämää. – Voin tehdä sellaista, mikä ei maksa oikeastaan mitään. Lenkkeily on ilmaista. Käyn halvoissa jumpissa. Kun toimin erilaisissa järjestöissä ja organisaatioissa, pääsen mukaan monenlaisiin paikkoihin. Ammattiyhdistysliike tarjoaa elämään sisältöä. – Järjestöt, joissa toimin, tarjoavat vapaaehtoisille retkiä tai muuta virkistystä. Minun ei välttämättä tarvitse käyttää omaa rahaa niihin. Olen aina menossa jonnekin tai tulossa jostain. Ojalalle lapsuuden kodissa saaduille opetuksille on elämässä ollut käyttöä. – Olen kotoa saanut sellaiset opit, että säästä ja vielä kerran säästä pahanpäivän varalle. Ja ennakoi! Siitä Ojala arvostaa, että kävi nuoruudessaan emäntäkoulun. – Pystyn hyödyntämään raaka-aineita ja tekemään niistä ruoan. Osaan laittaa ? ”Lenkkeily on ilmaista. Käyn halvoissa jumpissa. Toimin erilaisissa järjestöissä ja pääsen sitä kautta monenlaisiin paikkoihin.” JY RK I LU U KK O N EN Pitää keksiä halpaa tekemistä, biletykseen ei ole varaa, Sirkka-Liisa Ojala sanoo. TEKI1801_3-58.indd 11 9.1.2018 12:44:32
12 Tekijä 1/2018 köyhempi kansanosa olisi sairaampi. Kun tulot kasvavat, paranee terveys katkeamattomana liukumana, gradienttina. Pienet tuloerot merkitsevät pieniä terveyseroja, suuret suuria. Ihminen on sosiaalinen olento. Hänen asemansa yhteiskunnassa määrittää hänen terveyttään, teki hän itse mitä tahansa. Tutkijoilla on näille näkymättömille terveyden horjuttajille omat nimensä: psyko biologiset tai psykososiaaliset mekanismit. – Sosiaalisen vertailun kautta syntyy stressiä. Mitä kauemmaksi väestöryhmät etääntyvät (tulo erojen takia) toisistaan, sitä enemmän tätä vertailua syntyy ja sitä pahemmat vaikutukset tällä stressillä on pienituloisimpien väestöryhmien terveyteen. Vauraampi kansanosa harjoittaa mielellään uusjulmuudeksikin kutsuttua köyhien nimittelyä milloin minkäkinlaisilla sosiaalipummisolvauksilla. Nimittelyyn ei olisi edes rikkailla varaa. – Ne, jotka kuvittelevat itse luoneensa oman hyvän tilanteensa, ovat hyötyneet tavattomasti siitä, millaisessa yhteiskunnassa elämme. He ovat saanet ilmaisen peruskoulutuksen, heidän lapsensa on hoidettu päiväkodeissa, he ovat saaneet ilmaisen korkeakoulutuksen. Samaten Karvonen varoittaa syyllistämästä heitä, jotka sortuvat päihteisiin lääkitäkseen arkea, jossa kaikki on taistelua. – Alkoholin juomistavoissa ei ole paljoakaan eroa väestöryhmien välillä. Seurauksissa on. Rikas hyppää pikkujoulujuhlan jälkeen taksiin ja menee kotiin. Köyhä kävelee nakkikioskille ja voi siellä joutua kaikenlaisiin vaikeuksiin. SILMÄLASIEN HAJOTESSA… – Ensin silmälaseista hajosi sarana. Sen vaimo sai teipattua kasaan. Sitten hajosi kehys. Senkin vaimo sai jotenkin teipattua kuntoon. Mutta sitten silmälasit hajosivat kokonaan, kertoo Marjuaho. Kun tulot ovat niin pienet kuin ovat, muodostui ehdottoman välttämättömien silmälasien hankinnasta Marjuaholle melkoinen riskinoton paikka. Lopulta oli päädyttävä ostamaan kahdet yhden hinnalla eli myös vaimolle, ja hankinta oli pakko tehdä liikkeen myöntämällä luotolla. – Nyt niitä maksetaan 50 euroa kuussa, toteaa Marjuaho. Marjuahon sanojen mukaan ”talouden koho on koko ajan pinnan alla” ja tili on melkein aina ”viimeisellä eurolla”. Mistä enää tinkiä, kun ruoastakaan ei voi enää tinkiä? Sosiaalinen piiri kutistuu . Marjuaho kertoo, että hän ei ole päässyt katsomaan nyt 76-vuotiasta äitiään kahteen jouluun. Hän ei pystynyt lähtemään sukulaisen häihin, sillä juhlapaikkaan olisi jokaisen vieraan pitänyt varata hotellista huone. – Köyhyys on aitaus, josta ei pääse ulos. Lopulta katoaa kaikki halukin lähteä minnekään ja taju siitä, mitä vielä voisi tehdä. Kirjastohan olisi ilmainen, mutta en minä käy enää sielläkään. ”Budjetti kääntää tuloerot kasvuun. Tällä hallitus kaudella kaikkein eniten ovat laskeneet kaikkein pienituloisimpien tulot. Syynä ovat perusturva etuuksien leikkaukset. Yli keskituloiset hyötyvät veron kevennyksistä.” Helsingin Sanomien artikkeli vuoden 2018 budjetista 8.9.2017 TULOEROJA PITÄISI KAVENTAA Kansakunnan kokonaisonnellisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin kannalta suunnan pitäisi käydä kohti tuloerojen kaventamista. Mitä tästä sanovat asiantuntijat? – Kyllä, tuloerojen kaventaminen olisi yksi järkevä keino kaventaa terveyseroja. Hallitus toisensa jälkeen on ottanut juhlapuheiden tasolla tavoitteeksi terveyserojen kaventamisen. Harvemmin on ollut puhetta tuloerojen kaventamisesta, Karvonen huomauttaa. – Verotus kannattaisi ottaa tarkasteluun. Koheesion kannalta olisi syytä puuttua kaikkein eniten ansaitsevien rahoihin. Kansahan suhtautuu entistä myötämielisemmin veroihin, ja hyvästä syystä. Perheiden varhaiseen tukeen pitäisi taas panostaa. – 1990-luvulla kotipalveluja leikattiin kunnissa, mutta ne ovat erittäin kustannustehokkaita ja ennaltaehkäiseviä palveluita. Saari puhuu mielellään kannustinja byro kratialoukkujen purkamisesta, ja tähän hänellä on laaja kirjo erilaisia ratkaisuehdotuksia. Turvallisuuden kannalta pienet tuloerot olisivat kuitenkin tärkeitä. – Mitä tasa-arvoisempi yhteiskunta on, sitä turvallisempi se on. Onko meillä yhteiskunta, joka tarvitsee poliiseja? Vai tarvitsemmeko yhteiskunnan, jossa ei ole poliiseja? Saari kysyy. Törmälehto ei ota kantaa siihen, pitäisikö Suomessa verotuksen tähdätä tuloerojen kaventamiseen vai ei. Hän toteaa kuitenkin, että Maailmanpankki, Kansainvälinen valuuttarahasto ja OECD ovat nykyisin kääntyneet kannattamaan sitä, että talouskasvun pitäisi hyödyttää kansakunnan kaikkia ryhmiä, ei vain huippua tai eliittiä. – Tuloerot heijastuvat mahdollisuuksien tasaarvoon ja koulutukseen. Kyllä minä ajattelen taloustieteellisen koulutuksen saaneena, että jos koulutusmahdollisuuksia jätetään tuloerojen takia käyttämättä, kansakunnan potentiaalia ja resursseja heitetään hukkaan. Miten me osaisimme olla hukkaamatta Tomi Marjuahon potentiaalin? Puheliaan, sosiaalisen, huumorintajuisen, tietokoneista niin paljon tietävän, Salon alueen Teollisuustyöntekijäin TEKI1801_3-58.indd 12 9.1.2018 12:44:32
1/2018 Tekijä 13 AJASSA ammattiosasto 57:n vapaaehtoisena IT-tukihenkilönä toimivan ja ”pientä opea” sisällään kantavan Tomi Marjuahon potentiaalin? – Työvoimatoimisto hokee CV sitä ja CV tätä. Miksei ihmiseen paneuduta kunnolla ja yritetä löytää juuri hänelle sopiva työpaikka? Minä toivon Salon seudulta sellaista kynnystyöpaikkaa, josta pääsisi taas takaisin työelämään, toteaa Marjuaho. Ja susannakosket ja elinalepomäet voisivat ”Miksei työvoimatoimisto paneudu ihmiseen kunnolla ja yritä löytää juuri hänelle sopiva työpaikka?” herätä sieltä vauraan ihmisen unestaan ja vastata tähän Marjuahon kysymykseen: – Minussa ei voi olla suuttumus heräämättä, kun kuulen niitä puheita, että kyllä kun vaan tarpeeksi yrittää, niin kyllä sitä sitten. Minä haluan kantaa niille ihmisille minun laskuni ja sanoa: Näyttäkääs nyt sitten, miten minun tuloillani nämä laskut voi maksaa? Näyttäkääs nyt sitten ihan kädet savessa -meiningillä: Miten? l TEKI1801_3-58.indd 13 9.1.2018 12:44:34
14 Tekijä 1/2018 VÄITTÄJÄT Riittävätkö resurssit aktivoimaan työttömiä? TEKSTI SAMI TURUNEN KUVAT LAURI ROTKO MITÄ TYÖTTÖMIEN AKTIIVIMALLI LLA SAAVUTETAAN? JAANA LAITINEN-PESOLA On mahdotonta sanoa, mitä saavutetaan, mutta tavoite on parantaa työllisyyttä ja saada työttömyysjaksot lyhemmiksi. Tällä tavoitellaan aktiivisuutta ja kannustavuutta alusta alkaen, että työttömälle ei tule sellaista ”ei tästä tule mitään” -oloa. JUKKA HAAPAKOSKI Tavoite on hyvä. Meidän lähtökohta kuitenkin on, että tätä tulisi tehdä palvelut edellä, ei ”et ole riittävän aktiivinen” -epäily edellä. Meillä on vaikeasti työllistyviä ihmisiä, kuten mielenterveystai päihdeongelmaisia ja niitä, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä koulutusta. Heiltä leikkaaminen ei ole reilua. LAITINEN-PESOLA Malli ei ole ongelmaton, sen myöntävät kaikki. Mutta jo nyt kolmen kuukauden välein tehtävät määräaikaishaastattelut, jotka saivat myös vastustusta, ovat nimenomaan paljastaneet, että on näitä, jotka eivät olekaan tässä mielessä oikeassa joukossa. Tilastollisesti on näkyvissä, että työttömyysjaksojen pitkittyminen aiheuttaa enemmän työttömyyttä kuin uusien jaksojen alkaminen, ja siksi nämä erilaiset toimet yhdessä voivat toimia positiivisesti. HAAPAKOSKI Tavoite tavata työtön kolmen kuukauden välein on hyvä. Sillä on etenkin korjattu tilastoja, eli työttömyys ei Suomessa päässytkään niin pahaksi kuin on kuviteltu. PARANTAAKO TYÖLLISYYTTÄ SE, ETTÄ TYÖTÖNTÄ UHATAAN TUKIEN LEIKKAUKSELLA? LAITINEN-PESOLA Ei sanktioilla uhkaaminen motivoi, mutta korostan, että tässä on myös kannustavaa elementtiä, pitää löytää tasapaino näiden välillä. Se, miten säilytetään usko ja toivo, että etsimällä löytää ja saa palvelua, se on tärkeintä. HAAPAKOSKI Jos työtön on ikään kuin tulosvastuullinen ja epäilyksen alainen, se on eettisesti ikävä piirre. Tämän olisi voinut toteuttaa toisinkin päin: eli jos olet aktiivinen, saat lisäbonuksena tuon 4,65 prosentin lisän… Siinä olisi ihan erilainen viesti. Tuo 4,65 prosenttia merkitsee paljon köyhälle ihmiselle, osalle hyvinkin lamaannuttavasti. Työttömän päivään voi kuulua rämpimistä byrokratian soissa, ja elämä on arkista selviytymistä ihan päivittäisen ruuan saamisen suhteen. Keskusjärjestömme on isoimpia ruoka-avun jakajia, ja olemme huolissamme, miten työttömät pystyvät tämän asian kanssa pallottelemaan. LAITINEN-PESOLA Varmasti se 4,65 prosenttia on joillekin iso raha, mutta tämä ei ole pelkästään leikkaava ratkaisu. Tarkastelujakson alussahan omavastuupäivät vähenevät, eli siinä kohtaa työttömyysturvan taso paranee. Jos mallin työllisyysvaikutus tulee olemaan 8 000 työpaikkaa, se on aika iso vaikutus. Työttömyys on suurin köyhyyden aiheuttaja, ja siksi toivon, että kaikki keinot kokeillaan. ERÄÄN ARVION MUKAAN TYÖVOIMAVIRANOMAISILLA PITÄISI OLLA NELIN KERTAISET RESURSSIT, JOTTA TÄMÄ MALLI TOIMISI. MITEN RESURSSIT RIITTÄVÄT? HAAPAKOSKI Ruotsissa on Suomeen verrattuna kuusinkertaiset resurssit, vaikka työttömien määrä on samaa luokkaa. Resursseja tarvittaisiin aitoon vuorovaikutukselliseen kohtaamiseen, ja selvää on, että nyt resursseja on liian vähän. TE-palveluihin pitäisi investoida lisää. LAITINEN-PESOLA Ihan varmasti tarvittaisiin lisää resursseja. Kun tehdään ja päivitetään työllistymissuunnitelmia, se on käsityötä. Toivon, että kun malli käynnistyy, seurataan paitsi vaikutuksia työllistymiseen, myös vaikutuksia TE-toimistoissa työskenteleviin ihmisiin. Toisaalta on tärkeää, että ei luoda liian byrokraattista mallia. JUKKA HAAPAKOSKI Toiminnanjohtaja Työttömien Keskusjärjestö TEKI1801_3-58.indd 14 10.1.2018 9:09:05
1/2018 Tekijä 15 AJASSA ASETTAAKO AKTIIVIMALLI TYÖTTÖMÄT ERIARVOISEEN ASEMAAN ERI PUOLELLA MAATA? LAITINEN-PESOLA Meillä on sosiaalija terveyspalveluissa samanlainen ongelma, ja koskaan tätä maata ei saada täsmälleen yhdenvertaiseksi. Uudellamaalla on mahdollisuuksia eri lailla, mutta sille ei mahda mitään, jos ihmiset pakkautuvat tänne ja työpaikat syntyvät tänne. Mutta minulla on tunne, että pienemmillä paikkakunnilla ihmiset ovat toisaalta vähän helpommin henkilökohtaisessa kontaktissa keskenään kuin suurilla paikkakunnilla. HAAPAKOSKI Erilaisten kurssien mielekkyys riippuu henkilöstäkin, mutta myös siitä, missä ihminen asuu. Mitä pienempi paikkakunta, sitä haastavammat TE-palveluiden järjestäjien olosuhteet ovat – sillä lailla tämä kohtelee työttömiä eriarvoisesti. On hyvä, että painetta palvelujen tarjoajien suuntaan lisätään, jotta saadaan koottua tietoa, mitä on tarjolla ja mitä kukin tekee. Olisi myös hyvä, jos palveluista voisi antaa palautetta, jotta tiedetään, missä työtön kohdataan oikealla tavalla. LAITINEN-PESOLA Tähän ei ole oikeaa vastausta, koska eri paikka kunnilla on erilaisia palveluntuottajia. Jos työttömät kokevat, että heidät vain sysätään pakosta johonkin, mistä ei ole mitään hyötyä, se on kaikkien resurssien hukkaamista. Mutta jos on ollut pitkään työttömänä, kontaktit ja tietty päivärytmi voivat olla kadonneet. Jos jonkin kurssin kautta löytyy apua elämänhallintaan, vaikka itse kurssista ei ammatillisesti välttämättä hyötyisikään, sekin voi motivoida eteenpäin. OLETTEKO SAANEET MALLISTA KOMMENTTEJA SUORAAN TYÖTTÖMILTÄ? LAITINEN-PESOLA Ei vielä kovin paljon, ehkä siksi, että vielä ei ole konkretisoitunut, mitä se tarkoittaa. Kun puhutaan kannustavuudesta ja sanktioista, suurella osalla suomalaisista on mielipide, miten tämä kuuluisi ratkaista. Jos työttömyydestä ei ole henkilökohtaista kokemusta, sitä helpompi on sanoa, miten se kuuluisi ratkaista. HALLITUKSELLA ON VIREILLÄ MYÖS ESITYS, ETTÄ TYÖTTÖMIEN PITÄÄ OSOITTAA AKTIIVISUUTTAAN TEKEMÄLLÄ 12 TYÖHAKEMUSTA 3 KUUKAUDESSA. MITÄ SE EDISTÄÄ? LAITINEN-PESOLA Henkilökohtaisesti en usko, että hakemusten tekeminen hakemusten vuoksi tuottaa hyötyjä. Se jos mikä päinvastoin lisää byrokratiaa, sekä työnhakijoiden että myös työnantajien työtä, joille lävähtää koko ajan hakemuksia. Toivon, että tämä unohdetaan ja keksitään järkevämpi tapa. HAAPAKOSKI Riippuu kunkin työnantajan saturaatiopisteestä, kuinka paljon kestää sitä aktiivisuutta. Työnantaja varmasti haluaa työnhakijoita, jotka ovat parhaita tehtävään, ei niitä, jotka eivät täytä edellytyksiä. Valitettavasti jo nyt TE-toimistoista lähetetään ihmisiä ehdolle tehtäviin, joihin heillä ei ole tosiasiallisesti toivoa sijoittua. Se ei motivoi, se on kiusaamista. On tärkeää, että ihminen osaa korostaa oikeaa osaamistaan, niitä taitoja tarvitaan, ja niitä on hyvä päivittää. LAITINEN-PESOLA Olisikin tärkeämpää tarjota sellaisia palveluita, joissa opetetaan hakemaan työtä ja tekemään työhakemuksia. MITEN AKTIIVIMALLISTA SAATAISIIN PAREMPI MALLI? HAAPAKOSKI Ensin pitää saada palvelujen henkilömitoitus oikeaksi, jotta tiedetään, mikä palveluiden tarve on. Ja parempi olisi, että kannustetaan antamalla plussaa siitä, jos tekee jotain hyvin, eikä rankaisemalla siitä, että ei pysty tekemään jotain. LAITINEN-PESOLA Pitäisi ottaa asenne, että malli on mahdollisuus lisätä työllisyyttä. Mutta olen myös sitä mieltä, että pitää katsoa, että on resurssit palvella. l JAANA LAITINEN-PESOLA Kansanedustaja, kokoomus Tehyn entinen puheenjohtaja TYÖTTÖMÄN AKTIIVIMALLI – TÄSTÄ ON KYSE Hallitus haluaa työttömyysturvalain muutoksella kannustaa työttömiä työnhakijoita aktiivisuuteen. Aktiivisuutta tarkastellaan 65 päivän jaksoissa. Työttömyysturva pysyy normaalina, jos työnhakija on työllistynyt kolme työpäivää jakson aikana tai osallistunut työllistymistä edistäviin palveluihin, kuten työvoimakoulutukseen tai työkokeiluun. Jos aktiivisuutta ei olisi riittävästi, työttömyysetuus heikkenee 4,65 prosenttia 65 maksupäivän ajaksi. Esityksessä työttömyyden alun omavastuupäivien määrä vähennetään seitsemästä viiteen. Kritiikkiä on herättänyt se, että työpaikkoja, mielekästä koulutusta ja TE-toimistojen palvelua ei ole tarjolla riittävästi ja tasapuolisesti. Katso Tekijän verkkolehden sivuilla video, kuinka aktiivimallia käydään läpi pala palalta: tekijälehti.fi VIDEO TEKI1801_3-58.indd 15 9.1.2018 12:44:47
16 Tekijä 1/2018 NÄKIJÄ Sairauslomalla peitetään yhteisön ongelma Mielenterveyden historiaa tutkineen professori Petteri Pietikäisen mielestä työelämän rakenteellisia ongelmia pyritään liian usein yksilöllistämään. Kun työntekijä ahdistuu kelvottomista työjärjestelyistä tai surkeasta esimiestoiminnasta, on näihin ongelmiin puuttumisen sijasta helpompi lykätä hänelle käteen masennusdiagnoosi ja passittaa sairauslomalle. TEKSTI MARKKU TASALA KUVAT ARI MÄKELÄ ”D iagnoosi vaientaa yhteisöllisen ongelman. Ei tarvitse ruveta ikävästi puhumaan työtehtävistä tai työyhteisön valtasuhteista, selittää aateja oppihistorian professori Petteri Pietikäinen Oulun yliopistosta. – Kyse on usein työuupumuksesta. Ei jakseta enää jatkuvia muutoksia tai toistuvia yt-neuvotteluja. Masennusta rehellisempi termi asialle olisi loppuunpalaminen. Se kääntää katseen oikealla tavalla olosuhteisiin. Hollannissa tällainen työterveyteen liittyvä diagnoosi on olemassa. – Jos rakenteille ei tehdä mitään, niin ei siellä mikään muutukaan. Tästä pitäisi esimiesten ja myös koko työyhteisön kantaa paremmin vastuuta. Pienestä asiasta ei ole kysymys. Masennus on erityisesti työikäisten ongelma. Se on suurin yksittäinen syy työkyvyttömyyseläkkeen myöntämiseen. Pari vuotta sitten kyseisellä eläkkeellä oli 161 000 henkilöä, joista 40 prosenttia oli eläköitynyt mielenterveyssyistä. – Masentuneelta ihmiseltä katoaa odotushorisontti: Se, että tavoittelee parempaa elämää ja turvaa itselleen ja perheelleen. – Mitä paremmassa sosioekonomisessa asemassa sinä olet, sitä terveempi olet. Asemasi huonontuessa heikkenee myös terveytesi. Et jaksa pitää itsestäsi huolta, Pietikäinen kuvaa kohtalokasta yhtälöä. ”Masennusta rehellisempi termi asialle olisi loppuunpalaminen.” ”Ei jakseta jatkuvia muutoksia tai toistuvia ytneuvotteluja.” TEKI1801_3-58.indd 16 9.1.2018 12:44:53
1/2018 Tekijä 17 AJASSA ? Pietikäinen on tutkinut psykoanalyysin, psykiatrian ja psykologian historiaa, mutta myös evoluutioteorioiden ja utopia-ajattelun historiaa. Hänen neljä vuotta sitten ilmestynyt palkittu tietokirjansa Hulluuden historia oli menestys ja sai aikaan paljon keskustelua. SURU EI OLE SAIRAUS Pietikäisen mukaan ongelmien yksilöllistäminen tapahtuu yhteiskunnassamme medikalisaation kautta. Medikalisaatio tarkoittaa tavallisten elämäntapahtumien ja niihin liittyvien tunnetilojen lääketieteellistämistä sillä tavalla, että ne luokitellaan sairauksiksi. – Elämme pidempään ja olemme terveempiä kuin koskaan, mutta meille kerrotaan yhä herkemmin, että olemme sairaita. Kansainvälinen mielenterveyshäiriöiden DSMtautiluokitus on ohjannut tulkitsemaan esimerkiksi läheisen kuolemasta aiheutunutta surua masennukseksi. Diagnoosiin riittää syvän surun jatkuminen univaikeuksineen ja ruokahaluttomuuksineen yli kaksi viikkoa kuolemasta. Alakulon lisäksi on medikalisoitu inhimillisiä eroja. Jos toiseen verrattuna opit hitaammin tai lihot nopeammin, sinulle voidaan diagnosoida hoitoa vaativa medikaalinen tai psykologinen ongelma. – Kun asiantuntijat tällä tavoin määrittelevät arkista käyttäytymistämme uudelleen, ihmiselämän monimuotoisuus typistyy ja suvaitsemattomuus lisääntyy, Pietikäinen varoittaa. Hänen mielestään suurimman hyödyn ”masennusepidemiasta” korjaavat lääkeyritykset. Depressio oli 1970-luvulle tarkoittanut lähinnä hyvin vakavaa masennusta. Siihen sairastuneita olikin vähän. Masennuslääkkeiden kulutus on diagnoosin yleistyessä moninkertaistunut. Aiemmin mainitussa tautiluokituksessa ujouskin nimettiin ”sosiaaliseksi ahdistushäiriöksi”. Niinpä ujouteen kehitettiin Yhdysvalloissa lääke, joka tosin osoitettiin tehottomaksi tai jopa vahingolliseksi lapsille ja nuorille. Lääkeyhtiö tuomittiin maksamaan korvauksia. Sellaista lääkettä olisi voinut kuvitella ujoutensa takia ahdistuneiden suomalaisten popsivan kuin salmiakkia konsanaan. Mutta tarvitseeko masennusta aina ”parantaa”? Melankolinen ihminenhän saattaa ottaa itselleen vain aikalisää arjen oravanpyörästä ja koota itseään henkisesti. – Jos ihminen asettaa itselleen kohtuuttomia tavoitteita ja vaatimuksia, lievä tai keskivaikea masennus voi auttaa häntä laskemaan rimaa realististen mahdollisuuksien tasolle. Pietikäinen muistuttaa saksalaisen filosofin ja kirjailijan Johann Wolfgang von Goethen 1700luvun lopulla esittämästä ajatuksesta. Goethe totesi luottavansa maailman inhimillistymiseen mutta pelkäävänsä samalla, että maailmasta tulee valtava sairaala, jossa jokainen meistä on toinen toisensa sairaanhoitaja. KYLÄHULLU OLI TARPEEN Suomalaisessa kulttuurissa ”hulluutta” ei ole koettu kovin vastenmieliseksi termiksi. Sillä on viitattu tyypillisesti kummalliseen ja ehkä huvittavaan, mutta ei varsinaisesti mielenvikaiseen käyttäytymiseen. Kun psykiatria kehittyi 1800luvun alkupuolen Länsi-Euroopassa, alkoi hulluus muuttua mielisairaudeksi ja ihmisen vieraantu miseksi sekä itsestään että ympäristöstään. Psykiatria on määritelty osuvasti ”epätoivon hallinnaksi”. Tuo hallinta on aina ollut vaikeaa, koska henkisen kärsimyksen kirjo on hyvin laaja. ”Seinähulluuden” ja terveen mielen välille jää suuri ja epämääräinen harmaa vyöhyke. Siellä ovat aina mielellään liikkuneet taiteilijat. ”Meille kerrotaan yhä herkemmin, että olemme sairaita.” ”Hyödyn masennusepidemiasta korjaavat lääkeyritykset.” TEKI1801_3-58.indd 17 9.1.2018 12:44:54
18 Tekijä 1/2018 * Edun saa Teboil-huoltamoilta ja -automaattiasemilta koko tammikuun 2018 ajan, lukuun ottamatta Teboil Express -automaattiasemia. ** Koskee 10-litraisia ja sitä pienempiä pakkauksia. *** Koskee täyttöä. www.teboil.fi/liitto VAIN TEOLLISUUSLIITON JÄSENKORTILLA TAMMIKUUN AJAN: -3,2 snt/l bensiinistä* -3,2 snt/l dieselistä* LISÄKSI: -10 % voiteluaineista** -5 % pesuista -5 % autokemikaaleista -5 % nestekaasusta*** Pietikäinen on tutkinut kansallis kirjailijamme Juhani Ahon tuotantoa. Hän löysi sieltä puolensataa viittausta hulluuteen, mutta vain pari mielisairauteen. Hullu saattoi olla ihminen, joka teki jotain odottamatonta tai uhkarohkeata. ”Älä ole hullu!” huudettiin heikolle jäälle menevälle. – Aho kirjoittaa maisterista, joka yltyy nauramaan kaikelle ihmisten hulluudelle. Häntä pidetäänkin hulluna, eikä hullua ruveta ahdistelemaan, ennen kuin se on aivan välttämätöntä, Pietikäinen kertoo. Viime vuosisadan alkupuolella paikkakunnalta toiselle kulkevissa työporukoissa tai ”topparoikissa” ei papereiden tai terveyden perään kyselty. – Topparoikassa oli aina niitä kummia tyyppejä, jotka puhuivat sekavia, mutta osasivat työnsä. ”Kylähullulle” on ollut aina paikkansa joka kylässä tai kaupunginosassa. Teollisuustyöhön hyväksyttiin vähälahjaisia, jotka suorittivat yksinkertaisia työtehtäviä ja joiden kustannuksella voitiin pilaillakin. Heitä saatettiin jopa suojella heidän yhteisön kannalta tärkeän roolinsa takia. – Lohjan tiilitehtaallakin oli töissä lievästi kehitysvammaisia. Työ ei vaatinut ammattitietoa eikä sosiaalisia taitoja. Aikaisemmin mielisairaaloiden potilaat saattoivat osallistua lähistöllä sijaitsevien maatilojen töihin. Tänä päivänä tehtaiden työtehtävät ovat monimutkaistuneet ja työrytmi muuttunut sillä tavalla, ettei kylähullulle ole enää paikkaa työyhteisössä. Tiimityössä jokaisen on tehtävä osuutensa tehokkaasti ja nopeasti. HULLU PALJON TÖITÄ TEKEE Suomalaisissa sananlaskuissa ja muissa kansanviisauksissa työtä kunnioitetaan, mutta on sille myös kyetty osoittamaan paikkansa: ”Hullu paljon töitä tekee, viisas pääsee vähemmällä.” Sananlaskun voi halutessaan nähdä laiskuuden ylistyksenä, kykynä delegoida työtehtäviä tai teettää itselleen kuuluvia töitä ovelasti muilla. Pietikäisen mielestä sen voi tulkita myös elämänohjeeksi. – On hyvä jättää turha rehkiminen ja kilvoittelu pois, ottaa työ työnä eikä elämäntehtävänä. Ja onkin ihan hullua samastua liikaa omaan työminäänsä ja laiminlyödä läheisiään. Vielä 1900-luvun alussa tai sodanjälkeisessä Suomessa suuri osa ihmisistä sai arvostusta tekemällä jotain näkyvää käsillään. Nyt ihminen saa arvostusta puhumalla seminaareissa tai pitämällä kalvosulkeisia. – Työmarkkinoille hakeutuvien nuorten on yhä enemmän pystyttävä myymään osaamistaan ja saamaan huomiota rakentamalleen ”elämänprojektille”. Ujot ja muut sosiaalisesti kömpelöt voivat tällaisessa tilanteessa ajautua heikompaan asemaan työmarkkinoilla. Pietikäinen kertoo olleensa taannoin kuuntelemassa mielenkiintoista brittipsykiatrin esitelmää nykypäivän nuorista Englannissa. Hänen mielestään siinä oli yhtymäkohtia myös suomalaiseen todellisuuteen. Samaan aikaan kun nuorilla aikuisilla ovat itsemurhat, alko holinkäyttö ja tupakointi vähentyneet, heillä on lisääntynyt itsensä vahingoittaminen. – Nuorten naisten itsensä viiltely on hurjassa nousussa Englannissa. Psykiatri epäili sen liittyvän kilpailuun ja omaan itse kuvaan liittyvään pettymykseen. Yksilöllisyyttä korostava aikamme saa heidät asettamaan itselleen kohtuuttomia vaatimuksia ulkonäöstä ja lahjakkuudesta. Pietikäinen on monien muiden lailla väsynyt työelämässä nykyisin vallalla olevaan jatkuvan muutoksen tilaan. Jokainen vähänkin isompi yksityinen tai julkinen organisaatio on ollut myllerrysten kourissa jo parinkymmenen vuoden ajan. Teollisuusyrityksen vaihta essa omistajaa tuotantotilojen rakenne muutetaan riippumatta sen toimi vuudesta. Vastenmielisintä näissä projekteissa on niiden konsultti vetoisuus. – Kun konsultti on kutsuttu organisaatioon, aivan varmasti hän keksii jonkin välttämättömän muutoksen. Ja työntekijät joustavat loputtomiin, Pietikäinen puhisee. l ”Ujot voivat ajautua heikompaan asemaan työmarkkinoilla.” ”On hullua samastua liikaa työminäänsä ja laiminlyödä läheisiään.” TEKI1801_3-58.indd 18 9.1.2018 12:44:55
* Edun saa Teboil-huoltamoilta ja -automaattiasemilta koko tammikuun 2018 ajan, lukuun ottamatta Teboil Express -automaattiasemia. ** Koskee 10-litraisia ja sitä pienempiä pakkauksia. *** Koskee täyttöä. www.teboil.fi/liitto VAIN TEOLLISUUSLIITON JÄSENKORTILLA TAMMIKUUN AJAN: -3,2 snt/l bensiinistä* -3,2 snt/l dieselistä* LISÄKSI: -10 % voiteluaineista** -5 % pesuista -5 % autokemikaaleista -5 % nestekaasusta*** TEKI1801_3-58.indd 19 9.1.2018 12:44:55
20 Tekijä 1/2018 TEKI1801_3-58.indd 20 9.1.2018 12:44:58