• kÄytÄ heijastinta ! Laadukasta yleis- ja erikoislääkäripalvelua jo yli 0 vuoden ajan. Uutuus! Mangon makuinen D-Vitamiini MINISUN Mango 10 ja 20 mikrog. 200 tablettia (norm. 16,66 ja 17,88) 15,- Tarjous voimassa huhtikuun loppuun Jönsaksentie 6, 01600 Vantaa, puh. (09) 504 1011, fax (09) 533 221
• Ajanvaraus (09) 5041 0122, www.vantaanlaakarikeskus.? No 4 17.4.2013 ? 49 VUOSIKERTA Sirja Puurtinen Tunteikas muusikko Kannelmäestä Hienoja näyttelyjä Prisman Galleriassa Apollon koulun taidemyrsky Malminkartanossa Mätisjuoksu 11.5. ? JULKAISIJA KAARELA-SEURA RY ? PÄÄTOIMITTAJA KARI VARVIKKO
• 2 17.4.2013 Uolevi Haapakosken maisemat esillä Prisman galleriassa POHJOISHAAGALAISEN kuvataiteilija Uolevi Haapakosken taidokkaat maisemat, kukka-asetelmat ja eläinhahmot ovat ihailtavissa Prisman Galleriassa huhtikuun loppuun. Nivalan Aittoperältä lähtöisin oleva harrastelijamaalari on maalannut jo 1970-luvulta lähtien. Akryylimaalein tehtyjä tauluja on kertynyt vuosien varrella paljon ja niistä ovat päässeet iloitsemaan niin ystävät, sukulaiset kuin tuttavatkin, joille Uolevi on maalannut tauluja niin tilauksesta kuin lahjaksikin. Haapakoski on opiskellut maalausta viisi vuotta Järvenpään työväenopistossa ja hänestä on kasvanut intohimoinen lahjakkuus, joka jättää jälkeensä aina upean, lähes täydellisen, taide-elämyksen. Äitienpäivämyyjäiset Kaarelantie 86:n kerhohuoneistossa lauantaina 11.5. klo 10-13 Edullisia leivonnaisia ja käsitöitä. Lisäksi kirpputori, arpajaiset ja kahvio. Tervetuloa Kannelmäen Eläkkeensaajat Uolevi Haapakoski SIIVOUSTALKOOT Matti Halmeaho Veikko Lavin elämäntarina kiinnosti kannelmäkeläisiä Lauantaina 4.5. klo 10.00 ? 13.00 MAUNUNNEVALLA Kokoontuminen Mörssärinaukiolla Yhteyshenkilö Heikki Hietanen Puh: 0400-950833 Varusteet Helsingin kaupungilta. KANNELMÄEN KIRJASTON pikkuauditorio oli täyteen tupattu, kun kirjailija, tutkija ?lavilogi? Matti Halmeaho vieraili viime viikolla kertomassa tarinoita kansantaiteilija Veikko Lavin elämästä. Halmeaho tiesi mitä puhui ja kun hän vielä lauloikin kuin Lavi itse, suosio oli taattu ja taputukset sen mukaiset. Viime vuonna Veikko Lavin (1912-1996) 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaistu kirja ?Kun suksi ei luista? kertoo hänen nuoruusvuosistaan ennen taiteilijauraa. Matti Halmeaho kertoili elävästi Veikko Lavista. Halmeaho tunsi Veikko Lavin läheisesti. Hän löysi Lavin musiikin 1960-luvulla, kävi keikoilla, soitti Lavi-kasetit puhki ja ryhtyi tutkimaan taiteilijan elämää yli 20 vuotta sitten. Veikko Lavin hengessä huumorilla ja tunteella tarinoita kertonut ja musisoinut Halmeaho, sanoi että hänellä on työn alla kirjan toinen osa, jossa edetään taiteilijan elämänvaiheita 50-luvulta aina 1990-luvulle saakka. Kirja ilmestyy ensi syksynä. Järj. Kaarelan omakotiyhdistys Kaarelan eläkeläiset Kaarela-Seura www.kanneltieto.fi Oikeanikäisenä oikeassa paikassa LASTENNÄYTELMIIN on usein lisätty ikäraja eli tieto siitä minkä ikäinen pitäisi vähintään olla että näytelmästä olisi iloa. Yläikärajoja en ole juuri nähnyt. Elokuvissakin on ikärajat, jotka unohtuvat, kun elokuvia katsotaan kotona. Luomme myös ikärajoja itse. Moni iäkkäämpi katsoja kärvistelee kun teatterissa äänet ovat liian kovalla, kiroillaan liikaa tai meuhkataan asiattomasti. Elokuvinkaan ei voi mennä kun äänet ovat kovalla. Moni väittää että hän ei enää aio opetella tietokoneen käyttöä. Pitäkööt googlensa, www:nsä, facebookinsa, twitterinsä ja tabledttinsa! Väitän, että jättäytyminen teknisen kehityksen ulko- tai yläpuolelle hankaloittaa arkipäiväistä elämää. Ensin kuulosti vitsiltä kun kaikki piti katsoa www-sivuilta. Mutta mistäpä muualta kuin googlesta löytäisin tietoa asiasta kuin asiasta. Facebookin avulla löysin juuri Ruotsissa asuvan luokkatoverini 50 vuoden takaa. Silti en kuulu FB:n innokkaimpiin käyttäjiin. Aluksi oli hauska lukea toisen kuulumisia. Nyt pitää löytää netistä erikoisia kuvia, yuo tubesta videoita tai muita muitten tekemiä ihmeitä ja sitten esitellä niitä muille. Ikätoverini eivät juuri kirjoita, tykkäävät vain toisten jutuista ja firmojen mainoksista. Hätkähdin kun tunnettu näyttelijä kertoi että hän on luopunut sosiaalisen median käyttämisestä ja ryhtynyt viettämään aikaa perheen- sä kanssa. Hienoa! Mutta perheet viettävät yhä enemmän yhteistä aikaa niin että jokaisella on oma värkki sylissä tai edessä ja kuulokkeet korvilla. Ainakin kun paikalla on teini-ikäistä ja nuorta väestöä!!! Mummi on pudonnut ajan rattailta, jos ei ymmärrä miksi näin tehdään. Aina ei mummikaan ole ollut ajan rattailla. Olen luullut että Mäntän paperitehtaat perustanut G.A. Serlachius oli kultalusikka suussa syntynyt perijäpoika, josta tuli patruuna. Totuus paljastui Kari Heiskasen kirjoittamassa ja ohjaamassa Metsäperkeleessä Helsingin Kaupunginteatterissa. G.A. oli itsepäinen, idearikas ja rohkea mies, joka oli kotoisin köyhistä oloista ja joka toteutti jääräpäisesti kaikki ideansa vain osa onnistui. Pertti Sveholm vauhdikkaana suurliikemiehenä on upea. Kieltämättä hieman lyhyempikin tarina olisi riittänyt, mutta huikaisevaa on nähdä suomalaisen teollisuuden syntyhistoriaa. Vielä monta vertaa rajumpaa on kokea ja nähdä suomalaisen taloushistorian kaari vuodesta 1918 tähän päivään. Kansallisteatterissa Esa Leskisen ja Sami Keski-Vähälän Neljäs tie kääntää kivet ja kannot ja kertoo miten tähän EU-kaaokseen on päädytty. Ohjaaja Esa Leskisen käsissä näyttelijät taipuvat vaikka mihin. Timo Tuomisen Seppo Kääriäinen ja Antti Kalliomäki; Antti Litjan Paavo Lipponen ja Toimi Kankaanniemi; Seppo Pääkkösen Iiro Viinanen ja Juha Variksen Esko Aho ovat parempia kuin esikuvat. Uudenlaista teatteria joka ammentaa sanottavansa ja asiansa eletystä elämästä. Hätkähdyttävintä on että me vain annamme viedä itseämme mihin vain. Onneksi tai kauhuksi muu Eurooppa jo liikehtii. Uudenlainen hieno tulkinta on tarjolla Komteatterissa Anton Tsehovin Kolmesta sisaresta. Näytelmän rajusta menosta joko pitää tai sitten ei. Esityksessä eivät istu ja huokaile muut kuin katsojat ? siihenhän olemme tsehovilaisittain tottuneet. Sisarten on vaikea sopeutua elämään tässä ja nyt. Haaveita ja unelmia on oltava, mutta on myös oltava rohkeutta toteuttaa ne. Eeva Soivio, Laura Malmivaara ja Vilma Melasniemi ovat tämän päivän sisaria, joilla ei oikein ole paikkaa missään. Tanssiteatteri Hurjaruuthissa on päätetty kertoa lapsille kuka oli Jörö-Jukka ja mitä tapahtuu jos ei syö velliä, leikkii tulitikuilla, kiusaa toisia tai imee peukaloaan. Vanhat tarinat tanssin keinoin hieman pelottivat ja hätkähdyttivät, mutta pieni katsojakin jäi pohtimaan miksi noin voi elämässä käydä. Ja sitä vartenhan teatterissa käydään. Leena-Maija Tuominen Kuntosali Kannel Gym Avoinna avainkortilla joka päivä 06.00-23.00 Henkilökunta paikalla ark. 15.00-20.00 EI JÄSENYYSPAKKOA! Pelimannintie 13 sisäpiha, Kannelmäki info@kannelgym.fi ? www.kannelgym.fi Puh. 050-541 22 88 Löydät meidät myös Facebookista
• Pääkirjoitus Opettajien oikeudet pidettävä kunniassa A lppilan koulun opettajan irtisanominen oli ilmeinen ylilyönti. Aikoinaan vaikutin vuosikausia Kannelmäen koulujen vanhempainneuvostoissa ja mm. Suomalais-venäläisen koulun johtokunnassa. Seurasin hyvin läheltä niin oppilaiden kuin opettajienkin yhteistyötä ja työskentelyä. Joiltakin osin minulla oli mahdollisuus olla mukana myös opetusviraston toiminnassa. Lasten ja vanhempien edustajana toin esille ne näkökohdat, jotka mielestäni olivat tarpeellisia niin opetuksellisesti kuin kasvatuksellisestikin. Fiksujen maikkojen ja tarvittaessa myös lasten parasta ajattelevien koulukuraattorien kanssa oli kiva ajaa nuorison asiaa. Kouluissa on aina ollut lapsia, jotka eivät sopeudu. Kukapa ei murrosiässä protestoisi. Opettajia ärsytetään tahallaan. ?Vittu! Kattokaa toi äijä käy käsiksi!? Voidaan kysyä, missä kulkee ärsytyskynnyksen raja? Ei oppilas voi loputtomasti länkyttää. Ennen taisi olla niin, että luokasta lensi kuin leppäkeihäs, kun ope otti niska-perseotteella kiinni ja heitti ovesta ulos. Nyt kaikki pampulat eivät armeijaan mennessä osaa kuoria edes perunoita. Oppilaan poisto luokasta ei ollut väkivaltaa. Se oli kylläkin miespuolisen opettajan voiman näyttö ja oikeassa paikassa. Oppilaat tarvitsevat miehen ja isän mallia. Aina eivät puheet tepsi vaan ?miehestä on otettava mittaa? hänen parhaaksensa. Opettaja Korhosen tapauksessa taustalla on myös kaksi surkeaa rehtoria. Ensimmäinen hakee poliisia ja seuraaja peesaa edeltäjäänsä ja ryhtyy erottamispuuhiin. Jos yrityksen johto on avuton eikä tue työyhteisöä, mitä sellaisilla johtajalla tekee? Alppilan tapauksessa uusi rehtori poltti toimenpiteillään myös siltoja koko koulun opettajakuntaan. Luottavatko opettajat häneen jatkossa? Rehtorin olisi pitänyt ratkoa ongelma koulun sisällä. Sitten kun hallintoviranomaiset pääsevät päättämään, heistä kumpuaa byrokraatin asiantuntemus. Kuinka moni virkamies käytännössä tietää vaikkapa sitä, mitä erityisopettajat tekevät? Ensimmäinen Mätisjuoksu pinkaistaan liikkeelle Äitienpäivän aattona, lauantaina 11.5., Mätäjoen ympäristö täyttyy juoksijoista ja jumppaajista, kun historian ensimmäinen Mätisjuoksu pääsee vauhtiin. Tapahtuman ideoijana ja toteuttajana on Kannelmäen Voimistelijat ry. Tavoitteena on saada ensimmäiseen tapahtumaan 140 juoksijaa matkaan. - MÄTÄJOEN ALUE ON UPEA virkistäytymisalue, joka tarjoaa loistavat puitteet ulkoilulle. Tätä hienoa mahdollisuutta halusimme hyödyntää, kertoo yksi tapahtuman aktiivisista järjestäjistä Eeva-Maria Routamo. Routamon itsensä juuri Mätajoen eli Mätiksen ympäristö sai innostumaan juoksusta. - Olin aina inhonnut lenkkeilyä, mutta neljänkympin kynnyksellä päätin taas kokeilla. Lenkki eteni kauniissa maisemissa; pelloilla oli hevosia ja joessa sorsia, ja meno oli mukavaa. Hämmästyin itsekin, että minähän pystyn tähän! Vajaa vuosi tästä olin jo juoksemassa ensimmäisen puolikkaan maratonini, Routamo jatkaa. - Viime syksynä tuli ohjaamillani jumppatunneilla tunne, että voimisteluseurassamme 1-2 kertaa vii- kossa liikkuville jumppareille tekisi hyvän lisän hengitys- ja verenkiertoelimistöä parantava ulkoliikunta. Uskomme, että juoksutapahtuma toimii hyvänä motivaattorina lenkkeilyn aloittamiseen. Kynnys lähteä mukaan on haluttu laskea mahdollisimman pieneksi. Lyhin matka, Puolimätis, on 3 km, Mätiksen mitta on 7 km ja innokkaimmille on tarjolla Tuplamätis 15 km. Matkat voi juoksun sijaan myös kävellä, sauvakävellä tai kelata. Osallistujille on luvassa myös ammattitaitoiset lämmittelyt Kannelmäen Voimistelijoiden ohjauksessa 60 minuutin puistojumppana. Jumppaan on mahdollisuus myös katsojien osallistua 5 euron maksulla. - Haluamme kohottaa Kannelmäen imagoa ja näyttää, että täällä asuu aktiivisia liikunnallisia ihmisiä. Haluamme toki tuoda myös voimisteluseuraamme tietoisuuteen. Ehkä alueen lenkkeilijät löytävät näin itselleen juoksua tukevan jumppaharrastuksen, Routamo miettii. Nyt lenkkarin nauhoja sitomaan Kannelmäen Voimistelijat on saanut mukaan muitakin alueen toimijoita. Lions Club on soppatykkeineen paikalla ja tarjoaa palkinnoksi kaikille osallistujille lämmintä keittoa urheilun jälkeen. Pohjois-Haagassa toimistoaan pitävä Juoksija-lehti on myös tukenut tapahtumaa. Juoksijakorttilaiset pääsevät mukaan seuran jäsenten tavoin alennetulla hinnalla. Kanneltalo on tarjonnut tilat juoksuluennoille, joita on kevään aikana kolme. Kannelmäen ala-asteen toimipiste Runonlaulajantie 40:ssä toimii tapahtuman aikaan huoltopaikkana. - Mätisjuoksu on otettu tosi hyvin vastaan! Routamo iloitsee ja jatkaa: - Juoksutapahtumaksi osallistumismaksu on todella edullinen. Budjetti on tehty kattamaan vain kulut. Tapahtumalla ei tehdä voittoa. Jos pilottikokeilu on onnistunut, niin tästä voi tulla vuotuinen kevään aloitus. On luonnollisesti selvä asia, että pitkällä tähtäyksellä kasvatusvastuu on kotona ja kodin ongelmat heijastuvat kouluun. Silloin mennään kuitenkin liian syvälle sosiaali/talouspolitiikan koukeroihin, jos tässä vaiheessa ryhdymme puhumaan itsestään selvyyksistä eli yhteiskuntavastuusta. Päätöksiä tarvitaan tässä ja nyt. Tästä farssista ei voi syntyä sellaista ratkaisua, että hallintoviranomaiset siirtävät vallan opettajilta oppilaille. Kari Varvikko ? Kannelmäen Voimistelijat ry järjestää Mätisjuoksun 11.5. ? Lähtö- ja huoltoalueena Kannelmäen peruskoulun Runonlaulajantien toimipiste ? Puistojumppa klo 10.30-11.30, maksuton Mätisjuoksuun osallistuville, muille 5 ? ? Juoksut starttaavat klo 12.00 ? Puolimätis 3 km, Mätis 7 km, Tuplamätis 15 km ? Osallistumismaksut: Huhtikuun loppuun mennessä - 15 ? - Kannelmäen Voimistelijoiden jäsenet ja Juoksija-korttilaiset 13 ? 1.5-10.5. - 20 ? - Kannelmäen Voimistelijoiden jäsenet ja Juoksija-korttilaiset 18 ? 11.5 .Paikan päällä - 25 ? - Kannelmäen Voimistelijoiden jäsenet ja Juoksija-korttilaiset 23 ? ? Ilmoittautumiset Kannelmäen Voimistelijoille: http://www. kannelmaenvoimistelijat.fi ? Lions Club tarjoaa Mätisjuoksuun osallistujille lämpimän keiton juoksun päätteeksi Lisätiedot: www.kannelmaenvoimisteljat.fi tai puh. 09-4580 773 - Ei muuta kuin lenkkitossut jalkaan ja ilmoittautumaan mukaan! Luvassa on iloinen elämys ja itsensä voittamisen tunne. Juoksukuntoa Kanneltalolla ja Rumpupolulla Sanna Kullberg, Timo Kaskia ja Erkki Vaisto. KANNELTALOLLA oli 2.4-13 mieTutkimusten mukaan koululaisia inhottaa kaikista eniten opettajan löysyys. Lällykkää ei tarvita. Opettajan tulee olla reilu, jämpti ja oikeudenmukainen. Järjestys pitää olla. Tarvitaan sekä kasvattamista että opettamista. Kaikilla aikuisilla on kasvatusvastuu. Jos Sinä et kasvata, joku tekee sen kuitenkin ? ehkä ihan vinksilleen. 3 17.4.2013 lenkiintoinen keskustelutilaisuus kestävyysharjoittelusta ja juoksutapahtumaan valmistautumisesta. Maratoonari Sanna Kullberg kertoi omasta valmentautumisestaan hyvin monipuolisesti. Yllättävää oli, että pitää malttaa harjoitella kestävyyskuntoa riittävän rauhallisesti, ei verenmaku suussa. Noin 150 km viikossa juoksua, josta ehkä kolmisenkymmentä kilometriä täysvauhtista maratonjuoksua kuuluu Sannan ohjelmaan. Kun yleisöstä kysyttiin, millä Sanna jaksaa aina vaan, hän sanoi rakastavansa lajia ja saaneensa siitä tosi paljon. Esim. matkoja Euroopassa, Aasiassa Afrikassa, Amerikassa. Urheilijan on saatava myös riittävästi eli noin kaksinkertaisesti ravintoa keskivertonaisen ravintomäärään verrattuna. Myös lepo on tärkeää ja venyttelyt vasta kun elimistö on vähän palautunut kovimmasta rääkistä. Säännöllinen hieronta kuuluu myös mestarijuoksijan ohjelmaan. Yleisö esitti kiitettävästi kysymyksiä, joihin Sanna ystävällisesti vastaili. Aloitteli- jaa hän neuvoi osaksi kävelemään, osaksi juoksemaan, kunnes elimistö itse huomaa juoksuosuuksien lisääntyvän ja juokseminen tuntuukin nautinnolliselta. Tilaisuudessa oli mukana myös seniorimaratonari Erkki Vaisto, 77, Rumpupolun palvelutalosta. Takana on yhteensä 423 maratonia! Totta. Ensimmäisen maratoninsa hän juoksi vasta 45-vuotiaana. Huippuaika on 3.27 ja tähän asti viimeisin 31.3 2013, aika 7 tuntia 19 mi- nuuttia kävellen. Upeaa, eikö totta? Kuinka moni Erkin ikäisistä jaksaa kävellä edes yhtä tuntia? Erkki onkin tosi hyväkuntoinen kuten yhteiskuvasta Sannan kanssa näkyy. Tsemppiä Erkille hyvän harrastuksen parissa. Erkki oli valmistellut joukon kysymyksiä alunpitäen luennoitsijaksi ilmoitetulle maratoonari Leena Puotiniemelle, joka ei kuitenkaan valitettavan ?mokan? takia ollut paikalla (RAPATESSA ROIS- KUU, ei haittaa). Sanna hoiti homman hienosti ja kertoi mahdollisesti tulevansa ?verryttelemään? Mätisjuoksuun, jos muu kilpaohjelma sen sallii. Kanneltalon tilaisuuksien tarkoitus on houkutella ihmisiä juoksuharrastuksen pariin. Nykyisen kiireisen elämäntavan vastapainoksi juoksu,sauvakävely ja vaikkapa vain kävely meidän kauniissa ympäristössämme tuo myös henkistä virkistystä harrastajalleen. Ylös,ulos ja lenkille, kannelmäkeläiset sankoin joukoin. Toivoo Tuire Auhto seniorijumppamaikka EKYstä P.S. Oletteko tietoisia ihanista, kaupungin hoitamista hiihtoladuista Malminkartanon pelloilla? Siellä voi vieläkin hiihdellä hankia hiljalleen, joten menoksi vaan vaikka lasten kanssa !
• 4 17.4.2013 MAJAVAN MATKASSA Omat koirat purivat V uosikymmeniä Heidi Hautalan terhakkaa toimintaa seuranneena mieleeni on usein tullut Mika Waltarin kuvitteellinen, keskiajalla elänyt noitatohtori Fuchs. Noitatohtorimme oli omistanut koko elämänsä noitien paljastamiseen. Se oli myös hänen elinkeinonsa, koska kirkko ja sen Pyhä Inkvisitio maksoi palkkion jokaisesta paljastetusta, tuomitusta noidasta. Ja niitähän keskiajalla riitti. Tuomio oli lähes aina roviolla polttaminen. Tiettävästi yhtään viatonta ei tuomittu, koska reippaan kidutuksen jälkeen kaikki tunnustivat.Ihan niinkuin Neukkulassakin vuosisatoja myöhemmin. Ei ole viattomia, on vaan liian ponnettomasti tutkittuja. Fuchs oli henkilö, josta eivät edes lähipiiriläisetkään tienneet juuri mitään. Se tiedettiin, että hän oli yksinäinen, erakoitunut ja äärimmäisen katkera omissa oloissaan elelevä askeetti. Pitkää kertomusta lyhentääkseni mainitsen kuitenkin, että saihan se Fuchskin viimein palkkansa kuten laulun Rosvo-Roope. Noidat päättivätkin kerran kidutuksen yhteydessä paljastaa, että juuri Fuchshan se oli itse pääpiru ja perkeleen asiamies maan päällä. Ei mikään huono havainto, sen verran ikävä ihminen hän oli ollut. Jotenkin tässä tulee mieleen, ettei Hautalaakaan kohdannut ajojahti aivan sattumaa ollut. Tuskin aivan kilttiä ja maltillista tossukkaa olisi näin mätkitty. Olen sitä mieltä, että Hautalan ?rikos? oli koko lailla mitätön, ehkä karkin näpistyksen luokkaa. Jos tässä nyt ihan rehellisiä ollaan, niin kuka meistä ei olisi tehnyt samaa kuin hänkin. Jos on mahdollisuus teettää privaatissa jokin pikkuremppa satasella, niin miksi siitä pitäisi kolmesataa maksaa? Ainakin minä saattaisin ajatella, että olenhan piru vie, maksanut satasestani jo kertaalleen veron. Ehkäpä ajattelisin myös, että kun Remontti-Reiska ostaa palkkiollaan leipää, makkaraa, kossua ja kaljaa niin kyllä hän ostoksistaan taas välillisiä veroja maksaa viitisenkymmentä prosenttia, eikö se riitä, häh? Pitää myös muistaa, että tiukasti lakia tulkiten pikkuhommat jäävät tekemättä. Kukas sitten eniten häviää? Ei tienaa valtio, ei remonttimies, ei kauppias, ei kukaan. Aivan moraalitontahan se tämä tämmöinen puhe tietysti on. En minä ketään yllytä, kunhan tässä filosofoin noin muuten vaan. Tietysti minullakin huono omatunto on joistakin asioista. Olen syyllistynyt joskus sellaiseen, että olen laittanut banaanin- ja appelsiininkuoria normaalijätteiden astiaan enkä biojätteisiin, kuten olisi pitänyt. Hyi, hyi. Syyllistyn myös aika useinkin niin sanottujen tuhmien ajatusten ajatteluun, kun näen jonkun oikein hemaisevan hempukan. Taitaa olla kylläkin sitä vanhan miehen tautia. Erityisen järkyttynyt olen siitä, että tuijottelu ja ajattelu ei tunne mitään rajaa, kun katselen vaikkapa jo- Trio Balkan Strings soittaa esiin Välimeren tunnelmia nainen musiikki. Trio onkin verrannut itseään käsinkudottuun mattoon: lopputulos itsessään on taideteos, värikäs ja koristeellinen, mutta tarkemmin katsottuna kauneus on nähtävissä sen jokaisessa rakenneosasessa, kun jokainen lanka kuviossa on tarkkaan harkittu. Kiihkeää ja nopeaa, silti kevyttä tunnelmointia tarjoava taiturikolmikko on perheyritys; kokoonpanossa soittavat isä Zoran Starce- Trio Balkan Strings on niittänyt mainetta ympäri maailmaa, se on esiintynyt monilla maailmanmusiikki-festivaaleilla ja sen jäsenet ovat voittaneet useita kansainvälisiä palkintoja ? yhdessä ja erikseen. Näiden huippumuusikoiden ei tarvitse vältellä vaativaakaan musiikillista ornamentiikkaa; trillit, mordentit ja appogiaturat soivat kuin itsestään. vicin lisäksi pojat Nikola ja Zeljko Starcevic. Zoran Starcevic lukeutuu Serbian tuotteliaimpiin kitaristeihin. Paitsi soittajana, hän on kunnostautunut säveltäjänä, sovittajana ja tuottajana. Isä Starcevicin käsissä on syntynyt kansanmusiikkipohjaisen tuotannon lisäksi niin rock-musiikkia kuin myös instrumentaalimusiikkia sekä akustiselle että vahvistetulle kitaralle. yhtyeen on nähty usein konserteissaan soittavan kuusikätisesti ? yhdellä kitaralla! Erikoisuutena mainittakoon, että Keskiviikkona 24.4. klo 19 Kanneltalossa otetaan äkkilähtö kesään, kun kevään ulkomainen konserttivieras Trio Balkan Strings taikoo musiikillaan yleisölle auringon paahtamia, välimerellisiä tunnelmia. takin nuorehkoa nättiä kansanedustajaa kun hän esittää asiaansa kaikella vakavuudella maan parhaaksi. En minä suinkaan näitä ajatuksia aivan kaikkien kohdalla ajattele. En ala kuitenkaan mitään nimiä luetella. Muistuu tässä mieleen juttu entisiltä ajoilta, kun kansanedustajat eivät päässeet jatkuvasti matkustelemaan ja ravintoloissa riekkumaan ja rällästämään. Pitkäksi aika kävi maalaismiehille. Sisäpiirin kaskuna kerrottiin tuolloin, että jos naisedustaja Leivo-Larsson (18921987) tai Martta Salmela-Järvinen (1902-1977) alkoi näyttää seksuaalisessa mielessä kiinnostavalta, silloin edustaja oli pikaisen kotiloman tarpeessa. Taitaa olla niitä kalapuikko-viiksimiesten juttuja... Mutta vielä siihen Hautalan keissiin. Häntä on kohdeltu sikamaisesti. Sääliksi oikein käy. Politiikka on raakaa ja raadollista puuhaa. Rankimmillaan se on kun samoista äänestäjistä kisaavat saman puolueen henkilöt. Tulee mieleen susien tappelu, ontumaan alkanut lajitoveri syödään hyvällä halulla saman tien niin, ettei muutaman minuutin kuluttua voi löytää edes hännän tupsua taistelupaikalta. Ministerinvirkoja ei päivittäin jaeta. Aina on jonoksi asti uusia, nuorempia ja nälkäisempiä tulokkaita. Ei näytä lehdistökään Hautalaa rakastavan. Kovin on aina tuomitsevana ja äänekkäänä ollut, toimittajiakin on moittinut. Se on paha virhe se. Eivät ole kovin tyytyväisiä maan isokenkäisetkään. Aina on ollut kaivelemassa syntejä ja jarruttamassa loputtomilla kanteluillaan järkeviä suurhankkeita. Eipähän ole Putiinikaan Hautalan mielestä hyvä ukko. Ihmisoikeuksia polkee ja tsetseenejä kiusaa. Taisi jumaliste oma koira puraista. Jostakin olin lukevinani, että Hautalan maksamiset oli paljastettu lehdistölle juuri sorretun vähemmistön toimesta. Muuten olen sitä mieltä, että uhkailu, kiristys ja ilmiantaminen on alhaista puuhaa eikä ole tapojemme mukaista. Väärää monikulttuurisuutta. TRIO BALKAN STRINGS on kotoisin Serbian Belgradista ja edustaa kolmen kitaran voimin balkanilaista perinnettä, jossa sekoittuvat vaikutteet Serbiasta, Bulgariasta, Kreikasta ja romaniväestöltä. - Balkan on monikansallinen alue ja monien kulttuurien sekoitus, eikä näiden kulttuurien välille ole aina piirrettävissä selkeitä rajoja. Vuosisatojen ajan tätä epävakaan alueen musiikkia värittänyt nostalgia ja surumielisyys on kirjoitettu alueen kansojen kollektiiviseen muistiin. Näyttää siltä, että kaikessa Balkanin musiikissa on jotain yhteistä. He [balkanin kansat] soittavat, tans- PALAUTE Työväenopiston toiminta jatkuu normaalisti Toimittaja Kari Kuusela kirjoitti Haagalaisessa (13.3.2013) työväenopiston läntisen alueopiston lakkauttamisesta. Lähes samansisältöinen teksti oli Tanotorvessa 13.3.2013. Helsingin kaupunginvaltuusto päätti työväenopiston organisaatiomuutoksesta joulukuussa 2012. Uuden johtosäännön mukaan muutos astuu voimaan 1.5.2013. Organisaatiomuutoksen jälkeen työväenopistossa työskennellään kolmessa osastossa, joita ovat opetusosasto, asiakaspalveluosasto ja hallinto-osasto. Alueopistot hallin- nollisina yksiköinä lakkaavat toimivasta, mutta opetus ei katoa alueilta. Konkreettiset muutokset koskettavat henkilökuntaa mahdollisina työnkuvien muutoksina. Ketään ei irtisanota eikä opetuspisteitä suljeta. Organisaatiomuutoksella pyritään selkeyttämään opiston toimintaa ja karsimaan hallinnollisia päällekkäisyyksiä. Yhteistyö kaupungin muiden hallintokuntien ja alueellisten toimijoiden kesken jatkuu normaalisti, ja sitä pyritään jopa kehittämään. Taina Törmä johtava rehtori TUSINA-AIVOILLE 1. Staijaa 2. Rundi 3. Starbo 4. Poiskolli 5. Ruddari 6. Rudju Heikki Majava sivat ja kuuntelevat samaa musiikkia, mutta tulkinta saattaa olla hyvin erilainen, trio on todennut. Paitsi Balkanin niemimaan kulttuureille ominaisia sävelkulkuja ja rytmejä, Trio Balkan Stringsin sovituksissa kuullaan elementtejä myös klassisesta musiikista, orientaalista ja jazzista. Näiden ainesten syynteesinä muodostuu rikas ja elinvoimainen, juuri tälle kokoonpanolle omi- 7. Sisso! 8. Svogeri 9. Taltsa 10. Tauhka 11. Tikkelberri 12. Tseli Vastaukset sivulla 11 ke 24.4.2013 klo 19 Trio Balkan Strings Zoran, Nikola ja Zeljko Starcevic, kitarat Kanneltalo, Klaneettitie 5, www.kanneltalo.fi Liput 12/10, varaukset puh. (09) 310 12000 (ark 12-18, pvm) sekä Lippupalvelu (www.lippupalvelu.fi) TOIVO KOTTARAINEN Mitä eroa on hullulla ja hoitajalla? - Hoitajalla on avaimet. + Hurmurina tunnettu HärskiMikko oli päässyt Mirjan asunnolle. - No niin, Mirja sanoi. - Nyt sinä annat minulle hyvänyön suukon. Härski-Mikko teki työtä käskettyä, mutta suutelin naista huulien asemasta vatsalle. - Miksi sinä sinne suutelit? Mirja kysyi hämmästyneenä. - Halusin vain tarkistaa, kummat sinä aukaiset - silmät vaiko jalat, Mikko vastasi. + Miten turkulaiset harrastavat suuseksiä? - Huutavat toisilleen: - Haista vittu! + Minkälaiset ovat vappuhousut? - Simat edessä ja rusinat takana. + Mies iski huoran kapakasta. Kun oli päästy asuntoon, mies luonnollisesti kysyi panemisen hintaa. - 200 euroa sängyssä, nainen vastasi. Mutta pystystä vain sata euroa. - Miksi pystystä on halvempi? - Kampaaja ottaa satasen, nainen selitti. + Miksi kutsutaan sitä, ettei katso kaupallisia tv-kanavia? - Ylen katsomiseksi + Savolaiset kävelevät torilla. Yksi heistä sanoi: - Kahtokee, muna koesoo! Toinen siihen: - Elee vuan hjerättäkö sitä. + Mies oli ensimmäistä kertaa eläessään käymässä ilotalossa. Asioita tuntematta hän tietysti aluksi tiedusteli, mitä tuo lysti maksaisi? - Kaksisataa euroa, bordellin emäntä vastasi. - Voihan vittu, mutisi. - Te imette minut kuiviin! - Siinä tapauksessa joudut maksamaan satasen lisää, madame totesi. + Mikä erottaa teekkarin diplomi-insinööristä? - Teekkarin katsotaan olevan valmis DI siinä vaiheessa, kun hänelle valkenee, ettei kaikkea ilmaista viinaa ole pakko juoda. +
• 5 17.4.2013 www.autopesucenter.? Konalan kotikaupunkipolku on viittä vaille valmis SUOMEN PARHAAT PESUKADUT? Konalan kaupunkipolun työryhmä vas. Jukka Leinonen, Pauli Saloranta, Elina Pentikäinen ja Heikki Leppänen. Kuvasta puuttuu Tiina Raivikko. KOE AUTONPESUN HELPPOUS JA VAIVATTOMUUS! www.autopesucenter.fi Autopesu-Center Herttoniemi Mekaanikonkatu 43 00880 Helsinki M Autopesu-Center Konala Malminkartanonkuja 1-3 00390 Helsinki Puh. 09-7599150 Aukioloajat: Ma-Pe 7.30-20 La 9-16 Su 12-16 Puh. 09-547 1046 Aukioloajat: Ma-Pe 8-20 La 9-16 Su 12-16 KONALA-SEURA RY ryhtyi jo pa- HAETAAN LEHTIEN JA MAINOSTEN JAKAJIA Haetaan reippaita ja tunnollisia tänä vuonna vähintään 14 vuotta täyttäviä nuoria sekä ajokortin ja auton omaavia aikuisia lehtien ja mainosten jakajiksi. Soita ja kysyy lisää puh. 09 561 56 400 tai tutustu ja täytä hakemus ZZZ OLVDGXXQL À risen vuotta sitten suunnittelemaan alueen kotikaupunkipolkua ja perusti sitä varten työryhmän. Kun homman käytännön toteuttajaksi lupautui alalla jo kymmeniä kotikaupunkipolkuja suunnitellut toimittaja Pauli Saloranta ja mikä tärkeintä, toimitustyön rahoittajiksi ryhtyivät Suomen Kulttuurirahasto sekä Helsingin kaupungin Lähiöprojekti ja Aluetyöyksikkö, alkoi syntyä myös tulosta. Sen jälkeen kun verkkkosivujen www.kaupunginosat/konala tekstiä vielä hiukan tarkennetaan luontokohteiden tiedoilla ja kohdevalokuvilla, se on valmis. Lisäk- si tavoitteena on Kotikaupunkipolun julkaiseminen painettuna vuoden 2013 aikana. Kotikaupunkipolkuun on koottu kaupunginosalle tyypillisiä kohteita eri aikakausien rakentamisesta ja mielenkiintoisista paikoista, jotka liittyvät alueen historiaan, luontoon, kulttuuriin ja henkilöihin. Polku on hyvä tapa tutustua kaupunginosan historiaan kävellen. Se soveltuu sekä uusille että myös vanhoille asukkaille ja pyrkii osaltaan sitouttamaan asukkaita kotiseutuunsa. Kohteita on yhteensä 33 kpl, jotka sijoittuvat kahden reitin varrelle. Eteläisen 4,1 km pituisen reitin var- rella on sekä vanhempaa rakennuskantaa ja erilliskohteita ja mm. vuoden 2010 ympäristötaideteokseksi valittu Denise Zieglerin 'Kolme aitaa'. Pohjoisen 5,2 km pituisen reitin varrella on sekä uudenmpia esimerkkejä 'tiivis-matala' rakentamisesta Hilatien, Riukuharjan ja Lehtovuoren alueilla sekä luontokohteita ja näköalapaikkana Malminkartanon rajalla Helsingin korkein maastokohta, Malminkartanonhuippu. Kohteita kuvaavan tekstin yhteyteen on lisätty erillisiä tietolaatikoita ja linkkejä verkkosivuille, josta on saatavissa lisätietoja kohteista kiinnostuneille lukijoille. Konalan kotikaupunkipolku on laadittu vuoden 2012 aikana ja sen koostamiseen ovat osallistuneet toimittaja Pauli Saloranta, Jukka Leinonen (Konala-Seura ry), Elina Pietikäinen (Helsingin Alutyön yksikkö), Tiina Raivikko (Helsingin Luonnonsuojeluyhdistys) ja Heikki Leppänen (puh.joht. Konala-Seura ry). Kommentteja, korjauksia ja täydennyksiä Konalan kotikaupunkipolun kohteiden tietoihin ja tarinoihin voi lähettää Konala-Seuran puheenjohtaja Heikki Leppäselle osoitteeseen: heikki.a.leppanen@ gmail.com. Myös Kannelmäen kotikaupunkipolku pian käveltävissä Kaarela-Seuran työstämä Kannelmäen kotikaupunkipolku on myös valmistunut ja se julkistetaan lähiaikoina. Polku on osana asukkaille jaettavaa Kanneltietoa, joka ilmestynee huhtikuun lopulla. Kannelmäen polku on viitisen kilometriä pitkä ja siinä on 30-40 kävelykohdetta. Kannelmäen kotikaupunkipolun on toimittanut päätoimittaja Kari Varvikko. Kanneltalon Galleriassa 2?21.5. Helsingin Jakelu-Expert Oy [[[ LNI\ ½ Kuulumme valtakunnalliseen SSM Jakeluryhmään. Etkö saanut Tanotorvea? Anna jakelupalautetta http://jakelupalaute.fi/ tanotorvi Pakoputket Rengastyöt putken taivutukset myös jenkkiputket Risto Tiittanen Ky Kantelettarentie 11 Puh. 563 2227 PROHIUS ? Koko perheen parturi-kampaamo -palvelut (seniorit ja opiskelijat -10%) ? Ripsien pidennykset ja geelikynnet ? Manikyyri ja pedikyyri ? Hierontapalvelut TERVETULOA! Klaneettitie 4 ? Puh. 045 896 6666 Kannelmäen entisellä kangaskauppiaalla näyttely Prismassa TAITEILIJA Paula Ruotsalaisella, joka on entinen kangaskauppias Kannelmäestä 19 vuoden takaa, on taidenäyttely Prisman Galleriassa 2-21.5. Paula on maalaillut viimeiset 20 vuotta ja taulujen koot ovat sen kuin suurentuneet. Taiteilija sanoo, että maalari on kuin lapsesta aikuiseksi kasvamista. Ensin konttaa, sitten kä- Energiapallopuu Syksy Ohilento velee ja kaatuu, noustakseen kävelemään reippaammin, lopulta juosten ja meno sen kuin vain kiihtyy jopa maratoniksi. Prisman Gallerian ?Elämää kerroksittain? näyttelyn teokset ovat syntyneet viime vuosina, muutamat vähän vanhempia. Taiteilija kertoo haluavansa tehdä näkyvää ja näkymätöntä näkyväksi. Arkiteollisuudenkin voi muokata mieleisekseen, jossa viipyilee. Useissa Ruotsalaisen teoksissa valo tulee jostakin suunnasta ja se on elämässä viihtyvän voima. Hän haluaa valon elämänsä voimana, joka tulee yläviistosta valkoisena. Kevään ja kesän kirkas aurinko näkyy kaikille ja se jakaa iloa ja pirteyttä lähes jokaiselle ja saa suomalaiset jopa hymyilemään. Valon energian tekijä kuvaa siivekkäinä tai pallon muodossa. Pal- lot väreilevät ilmeikkään monivärisinä puiden oksilla tai avaruuden vapaudessa. Ruotsalaisen teokset elävät omaa tarinaansa. Katsoja kokee ja näkee tarinan omasta näkövinkkelistään, oman mielikuvituksensa kautta. Paula Ruotsalaisen työt vaikuttavat jännittäviltä ja hänen tekniikkansa on myös hienoa. Kannattaa mennä katsomaan.
• 6 17.4.2013 Miten ihmeessä Laiska Hanhi ja Villi Kissa ystävystyivät? Apollon 8. luokkalaiset taidemyrskyssä Malminkartanossa Apollon 8. luokkalaiset tarttuivat toistamiseen isoon haasteeseen ja valmistivat näytelmän Malminkartanosta. Keväällä 2010 palattiin 1600-luvulle aatelisten ja merirosvojen aikaan. Nyt nuoret liikkuivat nykyMaltsussa. Näytelmä ?Villi Kissa ja Laiska Hanhi ? olipa kerran Maltsussa? esitettiin Kanneltalossa alueen päiväkodeille ja kouluille sekä kaikille kiinnostuneille. Mutta millainen matka on ollut ja mitä kaikkea sen aikana on koettu? 8. luokkalaiset Sofia Juolahti, Lotta Lehto, Jessica Aaltonen ja Pihla Aalto kertovat. ?KAIKKI ALKOI LOKAKUUSSA. Silloin meille kerrottiin, että me teemme näytelmän, joka esitetään kevättalvella Kanneltalossa?, Sofia muistelee. Ajatus tuntui hänestä mukavalta: ?Edelliset kasit olivat kertoneet minulle, että kokemus on hieno.? Näytelmän tekeminen tarkoitti myös sitä, että luvassa olisi koulunkäyntiä, joka poikkeaa tavanomaisesta. Se tuntui kaikkien mielestä innostavalta. ?Jokainen luokka teki yhteen näytelmän kohtaukseen lavasteita. Meidän luokalla oli Jättäri-kohtaus. Teimme esimerkiksi hanhenmunia isojen ilmapallojen päälle sanomalehti- ja liisterisekotuksesta. Parasta oli päästä tekemään asioita yhdessä?, Lotta ja Pihla kertovat. Takahuoneen jännittävää tunnelmaa Kanneltalossa. Näytelmän upeat maskeeraukset teki Mira Alariikola. 8C-luokan Ahmed ja Laiskan Hanhen kruunu. ?Ai niin, suunnittelimme myös tarinaa! Kirjoitimme, mitä hanhelle ja kissalle tapahtuu Jättärillä ja muut luokat tekivät saman jutun omista paikoistaan: omenatarhasta, junatunnelista, Mätäjoesta?, muistelee Sofia. Oppilaiden tarinoista ja yhteisestä ideoinnista projektin aikusten kanssa muodostui pohja Elina Kannon käsikirjoitukselle. sia kuin minä?, toteaa Jessica. Kaikkien nuorten mielestä 8. luokkalaiset tutustuivat paremmin toisiinsa ja saivat enemmän ystäviä. ?Aiemmin meillä saattoi olla ennakkoluuloja joitakin muita oppilaita kohtaan. Huomasimme, että nämä henkilöt ovatkin kivoja ja että voimme olla ystäviä!? iloitsee Lotta. ?Opin myös näyttelemistä ja sain itseluottamusta, koska lavalle oli mentävä?, Sofia lisää. ?Kenenkään ei kuitenkaan ollut pakko esiintyä, vaan roolit jaettiin halukkaiden kesken. Oli tärkää voittaa jännitys ja ylittää itsensä. Esityksen jälkeen oli hyvä olo: ?Minä tein sen!? hän jatkaa. ?Yleisölle esiintyminen oli mukavaa myös siksi, koska silloin kova harjoittelu sai palkinnon?, Pihla lisää. Aluksi nuorista tuntui, että koko jutusta ei tule mitään. ?Eka päivä Kanneltalolla oli kamala: mikään ei tuntunut valmiilta, kaikki eivät pystyneet keskittymään ja teimme hölmöjä juttuja, jos ei tarvinnut olla lavalla. Ongelmista huolimatta esitys valmistui ja siitä tuli hyvä juttu!? tytöt kertovat hymyillen. ?Haluamme tehdä lisää näytelmiä, koska se oli niin kivaa! Kissoja, hanhia ja ystävyyden aakkosia ?Kun kuulimme, että näytelmä kertoo eläimistä, olimme hämmästyneitä. Tuntui siltä, että esityksestä tulee tylsä ja pelkästään pikkulasten näytelmä. Siitä tulikin hyvä näytelmä ja komediatyyppinen, hauskempi kuin olimme osanneet odottaa?, Pihla toteaa. Näytelmä sopi tyttöjen mielestä lasten lisäksi ihan kaikenikäisille. Sen teemat koskettavat kaikkia ihmisiä, mutta ehkä erityisesti nuoria. ?Näytelmä kertoi ystävyydestä ja miten erilaisista persoonista voi tulla ystäviä?, kertoo Lotta. ?Aika paljon syrjitään erilaisia ihmisiä. Ihmisiä jätetään porukan ulkopuolelle, jos joku on erilainen.? Sofian mielestä näytelmän sanoma oli myös se, että ei kannata pyrkiä väkisin sellaiseen joukkoon, jossa sinua ei hyväksytä ja joka ei tunnu hyvältä. Villikissa halusi olla cool ja päästä koviskissojen joukkoon. Lopulta kuitenkin rasittavasta hanhesta tuli kissan ystävä. ?Ystävyys voitti! Elämässäkin voi käydä hyvin. Näytelmän avulla voi saada voimaa uskoa, että on mahdollista löytää hyvä ystävä?, tytöt pohtivat. Itsensä voittamista ja yhdessä tekemisen iloa Näytelmä tarjosi nuorille paljon haasteita ja sitä kautta myös uusien asioiden oppimista. Pihlalle merkittävää oli oppia esittämään asioita yksin. ?Harrastan muodostelmaluistelua ja olen tottunut esiintymään vain porukassa. Meitä on yleensä kaksikymmentä esiintymässä ja nyt täytyi selvitä enemmän itsekseen, Pihla kertoo. ?Näytelmän avulla pääsimme tekemään asioita yhdessä yli luokkarajojen. Huomasin, miten tärkeää on tulla toimeen sellaistenkin ihmisten kanssa, jotka ovat toisenlai- Jessica, Sofia, Lotta ja Pihla palasivat vielä näytelmän tunnelmiin ja muuttuivat kesken koulupäivän omenatarhan perhosiksi. Hyvinvointityötä yhdessä alueen nuorten elämänvoimaksi Projektiin osallistui Apollon koulusta noin 50 8. luokkalaista. Projekti toteutettiin 8. luokkalaisten ?välys?tunneilla, joiden tavoitteena on mahdollistaa taito- ja taideaineiden välinen vuorovaikutus. Projekti on jatkoa koulun yhteistyölle paikallisen Leikkivä lapsi ? yhdistyksen kanssa. ?Yhteistyön kautta olemme halunneet vastata alueen tarpeisiin. Kohtaamme koulutyössä monimutkaistuvia nuorten elämän haasteita.? Näin toteaa projektissa mukana ollut koulukuraattori Aija Pennanen. ?Olemme havainneet, että tarvitaan uusia toimintatapoja ja rakenteita. Yhteistyömme Leikkivän lapsen kanssa kumpuaa taidekasvatuksesta ja sosiaalisesta hyvinvointityöstä. Niiden avulla haluamme työskennellä uusin, raikkain ottein Malminkartanon nuorten kanssa.? Punaisena lankana oli tässä projektissa pyrkiä lisäämään alueellista hyvinvointia ja ehkäistä nuorten syrjäytymistä. Olemme havainneet jo vuosien ajan, että parhaat tulokset syntyvät silloin, kun yhdistetään monien aikuisten ammatillisuus. Apollon Yhteiskoulusta projektissa toimivat Aija Pennasen ja Elina Kannon kanssa lisäksi musiikinlehtori Jyrki Myllyllä. Hän sävelsi näytelmän musiikin ja vastasi esityksen elävästä musiikista 9. luokkalaisten bändin kanssa. Leikkivä lapsi ry:ssä toimivat Eija Hyvärinen-Hellberg, Vuokko Korvola ja Salla Sieranen suunnittelivat esityksen visuaalisen ilmeen sekä osallistuivat näytelmän ohjaamiseen ja käsikirjoittamiseen. Leikkivän lapsen kanssa puvustukses- ta vastasi jo toistamiseen kanssamme yhteistyötä innostuneesti tehnyt vaatetusompelija Reetta Holmberg. Projektia rahoitti Helsingin kaupunki ja valtakunnallinen Myrsky-hanke. ?Sinä olet ihme ja aarteista parhain? Projektin vetäjien toiveena on, että työskentelyn kautta vahvistettaisiin nuorten omaa identiteettiä. On tärkeää myös lisätä yhteisöllisyyttä opettamalla yhdessä toimimista ja pitkäjänteistä työskentelyä kohti yhteistä tavoitetta. Mukana olleet aikuiset oppivat myös tärkeitä asioita ystävyydestä ja taiteen voimasta Apollon ihanilta nuorilta. Mutta miten ihmeessä Laiska Hanhi ja Villi Kissa sitten ystävystyivät? Miten syntyvät 8. luokkalaisten ja heitä ohjanneiden aikuisten yhteinen ilo, ihmetys ja innostus? Monet asiat ovat mahdollisia silloin, kun niitä kohti kuljetaan sinnikkäästi, rohkeasti ja ennakkoluulot voittaen. Eräässä näytelmän laulussa tiivistyy se, mistä kaikki kumpuaa: oman itsensä ja toisen arvokkaana näkemisestä, elämän mielekkyyden ja ainutkertaisuuden tajuamisesta: ?Me kaipaamme tähtiä ja kurkotamme kuuta. Aina me kaipaamme jotakin muuta! / Oispa mulla sitä ja oisinpa mä tätä ? silloin on pointti paljon etäämpänä. Jos joku tekis taian ja näyttäis mulle tämän, ymmärtäisin elämästä ainakin vähän. / Sinä olen ihme ja aarteista parhain kuutamoyössä ja aamulla varhain.? Elina Kanto projektin vetäjä, äidinkielen ja ilmaisutaidon lehtori, Apollon Yhteiskoulu 8. luokkalaiset tekivät itse suurimman osan näytelmän rekvisiitasta. Tässä valmistuvat hanhenmunat Jättärille.
• 7 17.4.2013 Kantsun Sirja Puurtinen alias Cilla Smith laulaa tuntoja sydämestään Urheilijasta järjestömies ja sosiaalineuvos Pentti Peltoniemi Yhdessä omin voimin Eino K. Kalervon elämä Otava 2013 UUDENMAAN KIRJOITTAJAT ry:n puheenjohtaja Pentti Peltoniemeltä on ilmestynyt tärkeä tietokirja. Harvoin saamme lukea sosiaalihistoriallista kirjaa, joka päättyy itsemurhaan. Vahva kokija ja tekijä, maamme ensimmäinen sosiaalineuvos Eino K. Kalervo uupui. Kun kanssatekijät lipesivät rinnalta ja vastustaja osoittautui liian vahvaksi, itselliselle jäi vain yksi ratkaisu. Jäähyväiskirje vaimollekin oli lyhyt: ?Päästän Sinut vapaaksi.? Nyrkkeilijä Eino K. Kalervo vammautui armeijassa ja lupaava urheilu-ura katkesi siihen. Toiminta työläisurheilu- ja osuustoimintaliikkeessä opetti hänelle, että ihminen voi vaikuttaa omin voimin, tehdä tuloksia yhdessä. Kalervo oli valmis järjestömies perustaessaan Invalidiliiton vuonna 1938. Rinnalleen hän sai motivoituneita ihmisiä. Ryhmä teki Kalervon johdolla suomalaista sosiaali-, vammais- ja järjestöpoliittista historiaa. Invalidiliitto on tänään järjestö, joka työllistää 1 500 vammaispolitiikan asiantuntijaa ja tekijää. Liiton vammaisuutta koskevat näkemykset otetaan yhteiskunnassa varteen ja sen palvelujärjestelmä on auttanut tuhansia kansalaisia. Invalidiliiton synty voitaisiin ajoittaa jo tammikuuhun 1937. Tuolloin Kalervo julkaisi lyhyen mielipidekirjoituksen nimimerkillä ?Järjestäytynyt raajarikko?. Kirjoituksen sanoma oli, ?raajarikkojen on liityttävä yhteen ja siten joukkovoiman avulla esitettävä vaatimuksensa yhteiskunnalle?. Vammasta aiheutuva haitta tuli kompensoida ilman lisäetuuksia. Vammaiselle tuli järjestää tasavertaiset mahdollisuudet kantaa yhteiskunnallinen vastuunsa, eikä vammaisia pitänyt jättää hyväntekeväisyyden varaan. Eräs jäsen jopa erotettiin yhdistyksestä, koska tämä oli sortunut kerjäämään. Kalervo eteni ajattelussaan ja toiminnassaan yleisestä yksityiseen. Hän kykeni sijoittamaan vammaistyön sen yleisiin yhteiskunnallisiin puitteisiin. Kalervo on ajankohtainen myös tämän päivän toimijoille. Yhdessä omin voimin toimii myös järjestötoiminnan oppikirjana. Se kertoo vaikuttamisesta, jäsenten koulutuksesta, tiedottamisesta ja tosiasioiden huomioonottamisesta. Jussi Särkelä toiminnanjohtaja tietokirjailija Sammalet ja Sabrina ? tervetuloa maksuttomille luennoille! K annelmäessä lapsuutensa viettänyt ja koulunsa käynyt muusikko, musiikkipedagogi Sirja Puurtinen teki suuren ja tärkeän päätöksen viime syksynä. Hän jätti vakituisen opettajan viran ja ryhtyi tekemää päätoimisesti omaa musiikkia. Tänään Sirja sanoittaa, säveltää ja sovittaa kaikki kappaleensa. - Taidetta ei voi tehdä ilman että on rehellinen. Jos antaa jotain itsestään on aika paljaana muiden edessä. Silloin voi olla vaikea ottaa kritiikkiä vastaan, koska luulee, että kritiikki kohdistuu omaan persoonaan. Meille neuvottiin opiskeluaikana ottamaan arvostelu ja kritiikki niin etteivät ne kohdistu persoonaan vaan tehtyyn työhön. Ymmärtämällä sen pystyy kehittymään. Kaikki ei voi kuitenkaan pitää kaikesta ja se tekeekin siitä mielenkiintoista. Kevään aikana Sirjalta ilmestyy EP ja myöhemmin vuoden lopulla on aikomus myös levyttää. Lauluissaan nainen on mollivoittoinen, mutta joskus myös iloinen ja rakastunut. Cilla Smith Sirja on ottanut taiteilijanimekseen Cilla Smithin. Hänen ajatuksensa on käyttää taiteilijanimeä nimenomaan uran pitkässä juoksussa. - Se auttaa erottamaan arjen ja työelämän toisistaan. Vaikka teenkin kappaleita omista kokemuksis- Lahjan antaminen ja lahjaverotus OTM Taneli Lallukan luento to 18.4. klo 13?14.30 Riistavuoren palvelukeskuksessa (Isonnevantie 28) Hagaro ja vanhuspalvelujen kehittyminen Pohjois-Haagassa Johtaja Carola Aspholm-Backmanin luento to 18.4. klo 18?19.30 Pohjois-Haagan opetuspisteessä (Näyttelijäntie 14) Ennen elokuvaa: Kaunis Sabrina FT Harri Kilpi esittelee Billy Wilderin elokuvan ma 22.4. klo 17?17.45 Kanneltalon auditoriossa. Ilmaisnäytäntö alkaa klo 18 Viron luonto sydämellä -luontokuvailta Valokuvaaja Mikko Tiittanen luennoi to 25.4. klo 18.30?20.45 Kanneltalon auditoriossa Sammalet ja niiden tunnistaminen maastossa Dosentti Johannes Enrothin luento ti 7.5. klo 18?19.30 Kanneltalon auditoriossa Biisien synty Laulaja, muusikko, sanoittaja Sirja Puurtinen kertoo purkavansa oloaan joko kirjoittamalla, soittamalla, piirtämällä tai liikkumalla luonnossa. Nuo elementit ovat taiteilijan elinehtoja. Kun hän tarttuu soittimeen, ympäriltä häviää kaikki muu ja nainen kohtaa itsensä. Kysymys on ikään kuin paosta jonnekin, jossa on turvallinen ja hyvä olla. Sirja sanoo biisiensä yleensä syntyneen hetkessä; ilman, että hän edes tajuaa uuden kappaleen nähneen päivänvalon. Napattu hetki, tunne ja kokemus puhuvat silloin puolestaan. - Tietenkin useimpia kappaleita pitää muokata ja muuttuessaan ne eivät ole koko totuus elämästäni. Pyrin kuitenkin rehellisyyteen ja aitouteen enkä osaa edes kirjoittaa asioista vertauskuvainnollisesti. - Tyyli voi matkan varrella muuttua, mutta aito tunne ei tarvitse vaikeasti ymmärrettävää krumeluuria päälle. Taiteilijan juuret Kukoistava Konala Kävelykierros ti 7.5. klo 18?20.15 kotikaupunkipolkujen suunnittelijan Pauli Salorannan johdolla. Lähtö kauppakeskus Ristikon kahvilasta (Ajomiehentie 1) Käävät, niiden tunnistaminen ja merkitys metsäluonnossa Dosentti Tuomo Niemelä luennoi ti 14.5. klo 18?19.30 Kanneltalon auditoriossa Läntinen työväenopisto ? Kanneltalo Klaneettitie 5 puh. 09 310 88526 www.hel.?/tyovaenopisto helsingintyovaenopisto ta ja tunteista, en halua lavalla olla Sirja Puurtinen. En myöskään halua kotona tai tuttujen kanssa olla etäinen lavapersoona. Sirja ei ole ensimmäinen muusikko perheessä, sillä Sirjan veli Janne Puurtinen alias Emerson Burton soittaa HIM-yhtyeessä koskettimia. Sylttytehdasta ei tarvitse etsiä kovinkaan kaukaa: isä Raimo Puurtinen ja äiti Merja Tuohimaa-Puurtinen ovat entisiä Suomen Kansallisoopperan tanssijoita. Ja kuinka ollakaan, velipoikakin on kosketinsoittajana yhdessä Suomen kovimmista rockbändeistä eli HIM:issä. Sirja sanoo sukulaissuhteiden vaikuttavan ja auttavan uran luomisessa samalla tavoin kuin akateemisesti koulutettujen vanhempien on help- po neuvoa ja kannustaa lastaan akateemisissa tavoitteissa. - Olen saanut ja joutunut seuraamaan paraatipaikalta, vaikkakin sivusta, miten taidetta tehdään. Ja olen ottanut opikseni. Kuitenkin on niin, että vasta kun yksilö itse tietää mitä haluaa, hänen on helpompi suunnata päämääräänsä. Olen kiitollinen siitä, että olen itse saanut valita tekemiseni ja minulla on ollut vapaus tehdä erilaisia asioita. Jos vanhempani ovat minua ohjanneet ja johdattaneet, ovat he tehneet sen niin ovelasti, etten sitä itse tajua, Sirja nauraa. Tulevaisuus muusikkona Sirja haluaa jatkossa ilmaista mahdollisimman paljon itseänsä ja antaa sitä kautta sanomaa myös muille. Hänen mielestään elämässä on niin paljon asioita, hetkiä, tunteita, ilmiöitä, jotka ovat jokseenkin samankaltaisia kaikille. Joku voi käsitellä niitä tekemällä taidetta ja joku vastaanottamalla sitä. Minun tarpeeni on laittaa elämän ilmentymät johonkin muotoon ja jos siitä edes yksi ihminen kerrallaan saa jotain, niin se riittää jo pitkälle. Vaikka olen ennättänyt kokeilla jos minkälaista ja pari tutkintoakin on takataskussa, niin nyt voin ensimmäistä kertaa elämässäni sanoa rehellisesti, että tämä on minua itseäni ja seison sataprosenttisesti tämän takana. Kari Varvikko Taiteilija Sirja Puurtinen alias Cilla Smith esiintyy Kannelmäessä ravintola Britanniassa 11.5. ja Mätäjokifestivaaleilla sunnuntaina 26.5.
• 8 17.4.2013 Toisinajattelija P äivi Istala on tunnettu radioääni ja tv-kasvo. Jäätyään eläkkeellä hän sai lopulta aikaa kirjoittaa muistelmansa (RISTIVETOA. ja muita kertomuksia elämästä. Siltala 2012, 526 sivua) värikkäästä elämästään teatterin, mutta ennen muuta yleisradion palveluksessa. Siinä sivussa käydään läpi perhe-elämän ongelmat, koulunkäynnit ja alkoholin aiheuttamat lisämurheet. Dramaturgi-ohjaaja koulutuksen saaneen, mutta ennen muuta radion puhetyöläisenä ? toimittajana hankittu 40 vuoden kokemus pursuaa esiin kirjan sivuilta. Niissä on draamaa, tragediaa ja komedia. Ystävät ja työtoverit ovat kuvanneet Päiviä innostuvana, ystävällisenä, avuliaana, mutta tarvittaessa myös teräväsanaisena ja temperamentikkaana ihmisenä. Näihin kuvauksiin on helppo yhtyä Päivin tekstien pohjalta, vaikkei henkilökohtaisesti häntä paremmin tuntisikaan. En ole erityisen ahkera radion kuuntelija. Olen enemmän töllöttimen ääressä ja kirjojen parissa viihtyvää sorttia. Mutta lehdistössäkin Päivi Istalan nimi, varsinkin radion ohjelmistokähinöintien yhteydessä on ollut siinä määrin esillä, että jonkinlainen mielikuva Päivistä on muodostunut. Kirja oli silti miellyttävä yllätys tuoreudessaan, rehellisyydessään ja avomielisyydessään. Siitä saa varsin monipuolisen kuvan radion ajankohtaisohjelmien lähihistoriasta. Varsinainen yhteenveto ja tilitys sisältyy kirjan loppulukuihin. joissa Päivi antaa tulla tuutin täydeltä arvioitaan mikä on ollut onnistunutta ja hyvää, mikä hänen mukaansa on mennyt enemmän tai vähemmän pieleen yleisradion johtotyössä, ohjelmistostrategian ja kanavauudistusten kaoottisessa myllerryksessä. Siinäpä onkin pohdittavaa niin yleisradion entisille kuin nykyisillekin päälliköille ja päättäjille. Hän kertoo antavansa säännöllistä palautetta myös toimittajien töppäilyistä ja erityisesti oikeakielisyydestä sekä sanojen ja nimien ääntämiseen liittyvissä kysymyksissä. Istala muistuttaa aivan oikein, että toimittajien yleissivistykseen kuuluu myös historian ja varsinkin lähihistorian tuntemus. Sivistyksen roolia hän painottaa niin usein, että se saattaa ärsyttää lukijoita, joiden koulusivistys on olosuhteiden pakosta jäänyt omastakin mielestä puutteelliseksi. Sehän ei suinkaan vielä ole älykkyyden mittari. Päivi Istalakin antaa eri yhteyksissä kyllä tunnustusta ns. kansanihmisten viisaudesta ja terävästä älystä. Päivi Istala yltää henkilöluettelonsa pituudessa Paavo Lipposen muistelmien ensimmäisen osan määrään ? pitkästi toistatuhatta nimeä. Vaikka jätetään pois jo historiaan siirtyneiden henkilöiden nimet jäänee vielä lähes tuhatkunta nimeä, jotka ovat yhä keskuudessamme ja siten kirjan potentiaalisina lukijoina saattavat olla kiinnostuneita millaisen arvion teräväsanaisena ja suorapuheisena tunnettu Päivi heistä antaa. Voin vakuuttaa, että suurin osa on myönteisiä lausuntoja, mutta varmaan monen posket saattavat punehtuakin tekstiä lukiessaan. Yleisradion pääjohtajista parhaimmiksi, ammattitaitoisimmiksi ja luoviksi Päivi Istalan nimeää kolme: Hella Vuolijoki, Eino S. Repo ja Reino Paasilinna. Muut ovat hommansa hoitaneita, kuka paremmin kuka huonommin. Näiden joukkoon kuuluu myös useita keskitason kanava- ja ohjelmajohtajia ja muita esimiehiä, joiden alaisena työskennellyt Päivi antaa nyt päästötodistuksen arvosanoineen. heita kirjailija on kuvannut jo esikoisromaanissa Mustien vuorten varjossa. Sen tapahtumat oli sijoitettu Balkanille. Raakelin kokemuksista ammattinsa vaaroista muistuttaa kahden sormen puuttuminen. Lontoossakaan Raakel ei tyydy raportoimaan vain tavanomaisia seurapiirijuoruja. Hän käy haastattelemassa myös Pohjois-Irlannin terroristeja. Matkalla on kohtalokkaat seurauksensa, kun hän sattumalta kuulee keskustelunpätkän terroristien suunnittelemasta pommi-iskusta Lontoossa. Hän välittää tiedot MI6 ? tiedustelupalvelulle, joka puolestaan käyttää tietoja hyväkseen pommiattentaatin torjumiseen, mutta myös pitemmälle menevään suunnitelmaansa terroristijahdissaan. Tietämättään syötiksi joutuneen Raakelin henki on vaarassa. Tarinaan tuo lisäväriä Raakelin tutustuminen nousevaan englantilaiseen poliitikkoon ja tämän pelko poliittisen uransa vaarantumisesta salaisen seksiseikkailun paljastumisuhan edessä. Näiden poliittisten ja seksisuhdeongelmien ohella kirjassa valotetaan myös Lontoon seurapiirielämää, prinsessa Dianan traagisen kuoleman aiheuttamaa maansurua ja Buckinghamin palatsin nuivaa suhtautumista tapahtumaan. Englantilaisen yläluokan kettujahtia kuvataan samalla kun pohdiskellaan toimia citykettuongelman ratkaisemiseksi. Ja kun on kyse toimittajan työstä kerronnan keskiöön nousee luonnollisesti median valta ja vaikutus koston ja kiristyksen välineenä. Kirjan nimi Joki kaupungin alla tavallaan symboloi sekin median roolia. Joki on entinen likaviemäri, joka virtasi vanhan lehdistökadun alla. Osansa mediakritiikistä saa ns. ? keltainen lehdistö, jota laatulehtien lukijakunta väheksyy, mutta silti ostaa sen irtopainoksia sensaationälkänsä tyydyttämiseksi. Seikkailu Siperian junassa - Hytti nro 6 Rosa Liksom sai kirjastaan Hytti nro 6 (WSOY. 2011) kirjallisuuden Finlandia palkinnon ja on ehdokkaana Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi vuonna 2013, joten kyseessä on merkittävä teos. Suomalaistyttö päättää toteuttaa unelmansa matkustaa junalla Siperian halki Moskovasta Ulan Batoriin Mongolian pääkaupunkiin. Hyttikaveriksi osuu votkaa litkivä ja murhasta vankilassa istunut nelikymppinen venäläinen mies. Ohi kiitävät Siperian laajat metsät. Välillä pitkähköt pysähdykset eri kaupungeissa.Tyttö tutustuu Neuvostoliiton arkitodellisuuteen sellaisena kuin se näyttäytyi1980-luvun lopun Venäjällä. Maa eli muutosten kautta. Kaikesta on puutetta. Varsinkin maaseutu elää yhteiskunnan kehityksestä syrjään jäänyttä hiljaiseloaan. Rosa Liksom lataa kirjaan venäjä osaamisensa koko kirjon. Tarkka ympäristön kuvaus hajuineen, väreineen, eväitten maut, hyttitoverin karkeat puheenparret ja ilmaisujen ryydittäminen voimasanoilla tuovat lukijan aistittavaksi elävänä matkan eri vaiheet ja kertojan tuntemukset. Välillä hän vertaa matkalla näkemäänsä ja kokemaansa Moskovan opiskelijamaailman ilmapiiriin. Kaikesta tästä on tuloksena mielenkiintoinen ja antoisa lukukokemus. Oiva Björkbacka Toisinajattelija Ristivetoa. Ristipistoa Ylessä ja elämässä Valuvika; mitä se on VALETTU RAUDANKAPPALE on luja ja puristusta kestävä. Pikkupoikina meillä oli tapana litistellä kolikoita raitiovaunujen ja junien alla. Kerran kumminkin jostakin löytyi valurautainen korkki. Tämän kun laittoi kiskoille, niin koko Turun suuntaan menevä Ristohöyryveturi hytkähti. On jäänyt mieleen veturimiehen hämmästyneet kasvot veturin ikkunassa. Korkki litistyi vain hiukan. Kokemus oli sen verran erikoinen, että siihen loppuivat metallurgiset kokeilut siltä erää. Todettua tuli kuitenkin, että pienikin valukappale saa kokonaisen 157 tonnia painavan veturin pomppaamaan. Mutta jos kappaleessa on valuvika, niin se ei ole minkään väärti. Parempi olisi valaa uusi. Voihan tietenkin valuvikaista kappaletta yrittää hitsata, ennenvanhaan sellaista kutsuttiin räpeltämiseksi. Tämän rakkaan valuuttamme sanotaan olevan valuvikaisen. Vikaa on ensinnäkin siinä, että heikkojen talouksien ajateltiin pärjäävän paremmin vahvan valuutan kanssa. No, se luulo osoittautui vääräksi. Vaikka Kreikan taloutta olisivat johtaneet mielipuolet itsemurhapommittajat, maan taloutta olisi tuskin pystynyt sekoittamaan pahemmin. Kreikan tie on tuhon tie. Se on tarkalleen identtinen sen tilanteen kanssa, mihin Saksa joutui hävittyään Ensimmäisen maailmansodan. Silloin Saksalle sälytettiin niin mahtava sotavelka, että sen talous meni aivan polvilleen. ?Onneksi? muuan sutipartainen mies tuli ja lopetti Saksan maksut. Tämä herra oli Mr. Hitler, epäonninen taulumaalari Wienin yömajoista. Toisaalta, mikäli velat annetaan anteeksi, ei ole sekään aivan yksinkertainen rasti. Suomen osuus veloista on nyt 1,8%. Mutta mikäli joku tai jotkut valtiot heittävät pyyhkeen kehään, osuutemme nousee vastaavasti. Mikäli vahva valuutta ei sovikaan eteläisille basaaritalouksille, niin olisiko heikko valuutta sitten hyvä ratkaisu vahvoille pohjoisen talouksille? Julkisuudessa on iloittu valuutan heikkenemisellä, se kuulemma auttaa kovasti vientiteollisuutta. Toisaalta, kehittyneessä taloudessamme, suuren luotettavuuden toimijoiden kesken voidaan harjoittaa liiketoimintaa pienemmillä provisioilla ja välityspalkkioilla kuin basaaritalouksissa. Ja kun valuutan arvolta menee uskottavuus, putoaa pohja pois myös liiketoiminnalta, jotka perustuvat tehokkuuteen ja ohuisiin provisioihin. Pitkät maksuajat ja pitkät asuntolainat eivät sovi heikon valuutan yhteyteen. Itse asiassa meillä on kokemusta heikon valuutan kanssa toimimisesta. Suomalaiselle liiketoiminnalle aikoinaan tuotti suurta haittaa toimia epävakaan Venäjän ruplan ollessa maksuvälineenä. Saatuamme oman markkamme, huomasimme, miten paljon helpompaa ja tehokkaampaa liiketoiminta oli vakaan valuutan avulla. Heikko euro merkitsisi paluuta aikaan ennen omaa markkaa. Pieni valuvika, aivankuin vähäinen kaasukupla valoksen reunassa on Kyproksen tilanne. Vähäinenkin virhe saattaa silti olla alku halkeamalle joka rikkoo koko kappaleen. Kolmas, koko valukappaleen halkaiseva railo muodostuu siitä, että Euroopan Keskuspankki toimii yhteisen rahan kanssa, mutta kansalliset (mädät) tyypit hääräävät rahan ja rahaan vaikuttavan politiikan kanssa. Tähän kuulemma auttaa aivan uusi keksintö, pankkivalvonta. Samalla tavoin kuin poliisivalvonta on lopettanut rikollisuuden ja luokanvalvojien toiminta on lopettanut järjestyshäiriöt luokissa, pankkivalvonnan avulla loppuvat väärinkäytökset ja varsinkin huonot taloudelliset valinnat talouselämässä. Ihmetyttää vain, miten valvojat ehtivätkään jokaiseen kabinettiin ja jokaiseen liikeneuvotteluun ja ehtivät tutustua jokaiseen sopimuspaperiin. Olin väärässä, vai olinko? Ennustin Suomen menettävän kolmen Aan luokituksen. Näin ei käynytkään, mutta syy siihen taitaa olla vielä karmeampi. Luokitus ei perustukaan maan tilaan, vaan asenteeseen. Luottoluokituslaitokset ovat päätelleet, että jos Suomen kansa on maksanut täysin epäoikeudenmukaiset 267 tonnia kultaa (eli sen edestä tavaraa) sotakorvauksina hyökkääjälle, Neuvostoliitolle, vieläpä kiitellen korvauksen maksamisen hyötyjä. Ja sittemmin pilannut satojen tuhansien yrittäjäperheiden jäsenten elämän 90-luvun alun lamassa hyvin summaaristen ja epäoikeudenmukaisten ja pankkeja yksipuolisesti hyödyttäneiden velallismenettelyjen kautta, Niin tottahan suomalaiset päättäjät vievät kansalaisilta vaikka petivaatteet sängystä, jotta kolmannellakin kerralla pystymme maksamaan muille kuuluvat velat. Siinä mielessä Suomelle toki kuuluu kolmen Aan luokitus jatkossakin. niin laivassamme on viallinen pääkone. Ensimmäiset vuodet kone kävi hyvin, mutta nyt ajelehditaan tai etsitään hätäsatamaa. Todellisessa elämässä lähtisi viesti telakalle, että kuka keksi asentaa pääkoneen, jonka laakeripukissa on valuvika. Koneen pitäisi kestää vähintäänkin miespolven ajan, mutta nyt koneesta ei voi ottaa tehoja, kun täristää ja kampiakseli uhkaa irrota. Jos saksalaiset ja suomalaiset ovatkin konehuoneessa rasvaamassa, niin kuka tätä laivaa on ollut ohjaamassa? Jäljistä päätellen kapteeni Schettinon veroiset navigaattorit. Ja jos ei olla vielä ihan kivillä, niin ainakin kartoittamattomilla vesillä, niin ettei ole tietoakaan miten päästä tutuille väylille takaisin. Kuinka teräs karaistaan Sotakommunismilla voidaan tietenkin teräkset karaista ja valuviat korjata. Valuraudasta saadaan vaikka venäläistä työkaluterästä kun kuumotetaan tarpeeksi. Päättäjämme voivat tutustua menetelmään vaikka Nikolai Ostrovskin kirjan avulla. Enemmistömääräyksillä ja laillisuusnäkökohdat unohtamalla sekä syrjäyttämällä kansallista lainsäädäntöä saadaan tilanteet korjattua. Onneksi EU ehti saada rauhanpalkinnon, muutaman vuoden kuluttua sitä ei voisi ehkä enää myöntää. Nyt kun on muotia verrata euroa dollariin ja tähdentää niitä etuja, joita USA on saanut dollarista, voisi palauttaa mieleen, miten teräs karaistiin Yhdysvalloissa. Dollari ja liittovaltiorakenne vakiinnutettiin sisällissodassa. Samalla eteläisen, vauraimman osan talous tuhottiin tavalla, josta mainittu alue ei pystynyt nousemaan ennenkuin yli puoli vuosisataa myöhemmin. Tilanne rauhoittunut? Jostakin kummasta on syntynyt mielikuva, että valuvika korjaantuisi itsestään. Tai että sitä ylipäätään olisi mahdollista korjata purkamatta koko järjestelmää. Euroopan keskuspankin ilmoitus siitä, että kaikki aina maksetaan, rauhoitti markkinat. Mutta kuinka kauaksi aikaa? Ja millä hinnalla? Liiton Arkkimme seilaa kartoittamattomilla vesillä. Laivavertaus Jos ajatellaan EUta Titanikkina, Esko Karinen Kirjeenvaihtaja seikkailee Lontoossa Kirjeenvaihtajana työskentelevä toimittaja elävöittää Lontoon nykyelämän kuvausta kiinnostavasti myös romaanikirjailijana. (Joki kaupungin alla. Jouko Heikura. Gummerus 2013) Kokemusta kirjeenvaihtajan työstä hänellä on Lontoon lisäksi Tukholmasta, Budapestistä ja New Yorkista. Jouko Heikura on luonut kirjansa päähahmoksi suomalaisen lehtinaisen Raakel Ahon, jonka vai- Kaarela-seuraa tukevat: Kaarela-Seuran yhteisö-/ tukijäseniksi ovat liittyneet Kannelmäen Srk Heka-Kannelmäki Kulttuuriyhdistys Perspektiivi Seuran jäsenille alennuksia antavat: Kukkakauppa Cardella Parturi-kampaamo Hiuspaja Ravintola Villihanhi Kannel Café Pallogrilli
• 9 17.4.2013 Intian ihmeitä ihastelemassa Maailman kaunein rakennus, maailman suurin hindutemppeli, minareetteja ja hautamuistomerkkejä, jatkuva meteli ja väenpaljous, roskia ja rojua, sitkeät kerjäläiset ja oudonmakuista ruokaa, sekava ja kaaosmainen liikenne. Tämä kaikki oli tarjolla keväisellä Intian matkalla. P äätimme lähteä Intiaan omatoimiselle matkalle tyttäremme johdolla. Hän on käynyt Intiassa aikaisemmin, joten hän tiesi mitä kannattaa nähdä, missä yöpyä ja millä junalla matkustaa Delhistä Agraan. Hän löysi netistä matkatoimiston Savion Travel Services indiatour@saviontravel.com tai www. BharatOnline.com. Matkatoimisto lupasi järjestää kaiken. Kun saavuimme Delhin lentokentälle, oli matkatoimiston edustaja meitä autonkuljettajan kanssa vastassa. Hän vei meidät hotelliin ja auttoi sisäänkirjoittautumisessa, saattoi junalle, haki junasta ja vei lentokentälle. Hän jopa auttoi meidät vilkkaasti liikennöityjen katujen yli. Lyhyetkin välimatkat ajettiin autolla, ettei ?vanhojen? matkalaisten tarvinnut kävellä. Intia on pinta-alaltaan maailman seitsemänneksi suurin valtio ja asukasluvultaan maailman toiseksi suu- rin Kiinan jälkeen. Asukkaita Intiassa on 1,2 miljardia asukasta. Eli väkeä oli joka paikassa paljon. Jopa Agrassa hotellin vieressä olevan koulun pihalla pidettiin yhden luokan oppitunnitkin pihamaalla. Pihalle oli levitetty ohut kumimatto, minkä päällä oppilaat istuivat ja opettaja seisoi liitutaulunsa edessä. Tuutataan joka kerta Joka kerta kun auto ohittaa edellä ajavan auton, mopon, aasin, hevosen, puhvelin, lehmän, kamelin tai pyöräilijän, autoilija tuuttaa torvella. Ilmatila on täynnä tuuttauksia. Olipa sitten päivä tai yö. Ensimmäisenä yönä en muuta kuunnellutkaan kuin autojen ääniä. Ruoka oli tosimausteista, mutta syötävää. Söimme oppaan ohjeiden mukaisesti Intian turistiministeriön hyväksymissä paikoissa. Välillä ruoka osattiin maustaa sopivasti, välillä ei maustettu ollenkaan kun pyysimme lievästi maustettua. Ho- tellien ruoka oli hyvin monipuolista ja se oli myös maittavaa. Junamatkalla Delhistä Agraan söimme ensimmäisessä luokassa aamujunassa aamiaisen ja iltajunassa oikein ilta-aterian. Paluumatkalla heti junan lähdettyä, hämmästelimme teliä. kiuttimista kuuluvaa meteliä. Kysyimme konduktööriltä kohteliaasti mitä meteli oli, hän sanoi kohteliaasti: ?Se on musiikkia, rouva?. Henkilökuntaa oli joka paikassa vilisemällä. Naisia heistä oli vain ani harva. Ihmiset olivat hyvin ystävällisiä. Katukuva on hyvin värikäs. Autonkuljettajallamme oli kullalta kimalteleva slipooveri, naisten värikkään asut olivat upeita, puhumattakaan sikhien turbaaneista ja valkoisissa asuissa ylväästi astelevista miehistä. isänsä muistomerkiksi. Agran toinen maailmanperintökohde on Agran linnoitus eli Punainen linnoitus. Temppeleitä on rakennettu vuosisatojen aikana varmaan satoja, jollei tuhansia. Uusin tulokas on vuonna 2005 yleisölle avattu Delhin Askhardham, maailman suurin hindutemppeli. Temppeliä oli rakentamassa 7 000 miestä ja heidän apunaan 3 000 vapaaehtoista. Tärkein ja suurin monumentti on 43 metriä korkea, 96 metriä leveä ja 110 metriä pitkä temppeli, joka on koristeltu lattiasta kattoon. Rakentamisessa on käytetty hyvin paljon hiekkakiveä ja marmoria. Monenlaiset, koristellut patsaat ja rakennelmat kertovat hindujen perinteestä. Temppeliin on tiukat turvatarkastukset, miehet ja naiset eri rakennuksissa. Kameroita ei saanut ottaa mukaan ollenkaan. Askhardhamissa, kuten muissakin temppeleissä, oltiin paljain jaloin. Muutamissa meille ulkomaalaisille ?vuokrattiin? maksua vastaan kenkien suojukset. Huivit ja kaavut oli laitettava päälle kun vierailimme Delhissä Jama Masjidin muslimitemppelis- sä. Suuri temppeli on avoinna yleisölle niinä aikoina jolloin siellä ei ole rukouksia. Pääsimme kapuamaan kierreportaita myöten minareettiinkin. Upeaa oli seistä Delhissä Intian itsenäisyystaistelijan Mahatma Gandhin (1869 ? 1948) hautamuistomerkillä Raj Ghatilla ikuisen tulen loimutessa haudalla. Kaikkien temppelien ja hautamuistomerkkien ympärillä oli upeat puistot ja istutukset. Leena-Maija Tuominen Kimaltelevan kaunis Taj Mahal Matkamme pääkohde oli Unesconin maailmanperintö ?listalla oleva Taj Mahal Agrasssa. Suurmogulien valtakunnanhallitsija Shah Jahan rakennutti monumentin lempivaimonsa muistoksi. Taj Mahalin rakentaminen kesti 23 vuotta ? vuodet 1630 - 1653. Shah Jahan oli muslimi ja siitä syystä ikuisen rakkauden symbolina pidetty Taj Mahal on moskeijan näköinen minareetteineen ja kupoleineen. Yleisesti hyväksyttyjen teorioiden mukaan Taj Mahal rakennettiin ympäri Intiaa ja Aasiaa tuoduista materiaaleista, joiden tuomiseen käytettiin yli tuhatta norsua. Taj Mahal on rakennettu valkoisesta marmorista ja lisäksi on käytetty kahtakymmentäkahdeksaa eri kiveä, jadea, kristallia ja safiiria. Rakentajat olivat persialaisia. Taj Mahal kohoaa näköetäisyydellä Agran linnakkeesta, jonka tornipaviljongista käsin Jahan valvoi rakennustöitä. Siellä hän myös kuoli oman poikansa vangitsemana. Pojan mitta tuli täyteen, kun tuhlaava isä suunnitteli rakennuttavansa vielä toisen hautamuistomerkin itselleen VELKAILTA to 18.4. klo 18 Kannelmäen kirjastossa, Klaneettitie 5. Oma elämä hallintaan ? mitä tehdä kun laskut kasautuvat? Helsingin talous- ja velkaneuvonnasta velkaneuvoja Ilkka Passi, kirjastosta Maarit Levänen sekä seurakunnasta diakoni Minna Valkiainen. Kahvitarjoilu. LÄHETYSPYHÄN GOSPELMESSU su 21.4. klo 10 Kannelmäen kirkossa. Musiikkina Jaakko Löytyn gospelmessu Missa Missionalis. Nina Rajamäki, Sirkku Rintamäki, Kari Härkönen, kamarikuoro Vox Canora, nuorisokuoro Kannelkellot ja bändi. Messun lauluja voi tulla harjoittelemaan jo klo 9.45. PERHEIDEN TOIMINTAILTA ti 7.5. klo 17.30?19 Jennyssä, Beckerintie 9. Teemme retken lähiympäristöön. Tarjolla iltapalaa. Tied. lastenohj. Sanna, p. 09 2340 3861. HELATORSTAIN HILJAISUUDEN SANAJUMALANPALVELUS to 9.5. klo 10 Kannelmäen kirkossa. Hiljaisuutta, sanoja Raamatusta, puhetta maan ja taivaan Jumalasta. Taizén rukouslauluja tuohusten ja kevään valossa. Nina Rajamäki, Kari Härkönen, Sirkku Rintamäki, musiikkiryhmä. MONIKULTTUURINEN PERHELEIRI TULE ARMAS TOUKOKUU! ti 23.4.2013 Siuntion Korpirauhassa 2.?5.6. Aikuiset 68 e, lapset 5?7-v. 34 e. Ilm. 15.5. menn. diakoni Ulla-Maija Tuura, p. 2340 3843. Järj. Huopalahden rovastikunta. klo 19 Kannelmäen kirkossa. Laulustudio All Voicen oppilaskonsertti. Vapaa pääsy. HIIO-O-HOI-TELTTALEIRI 10?14-vuotiail- ULAPOILLA, SATAMISSA ?konsert- ti ke 24.4.2013 klo 19 Kannelmäen kirkossa. Jukka Perko Avara. Lapsi- ja nuorisokuoro Kannelkellot, johtaa Sirkku Rintamäki. Vapaa pääsy, ohjelma 5 ?. Konsertti on osa Kirkko Soikoon -festivaalin ohjelmaa. Kahvijatkot Kannelkellojen nuorisokuoron toiminnan tukemiseksi. le Hangon Bengtårin leirisaaressa 25.?28.6. Majoittuminen omaan tai seurakunnan telttaan. Leikkiä, liikuntaa, hiljentymistä, iltaohjelmaa, mahdollisuus purjehtia perinnealuksella. Hinta 50 e sis. matkat, vakuutuksen, ohjelman ja majoituksen. Ilm. 17.4. klo 18 alk. mestat.fi/mestat/kannelmaki. Ohj. Sanna Lång ja Pekka Haanpää, p. 2340 3851. LAULETAAN YHDESSÄ -yhteislauluti- Oma väki halvemmalla Kaikissa käymissämme turistikohteissa oli myös intialaisia kävijöitä. Vierasmaalaisilla oli omat sisäänkäynnit ja huomattavasti kalliimmat pääsyliput. Taj Mahalin esikuvana pidetään Imad-Ud-Daulahin hautaa, jonka keisarinna Nur Jehanin rakennutti VIELÄ PAIKKOJA KEVÄTRETKELLE LAHTEEN to 23.5. Lähtö klo 9 kirkolta, pa- laisuus to 25.4. klo 10 Kannelmäen kirkolla seurakuntasalissa. Laulattamassa Anne Myllylä. Kahvitarjoilu. luu n. klo 19. Hinta 45 e. Ilm. virastoon, p. 2340 3800. Mukana Tuula Kojo-Gregoriadis ja Aili Raitavuo, p. 2340 3821. KIRKON AVOIN AAMUPYSÄKKI ti 30.4. Kannelmäen seurakunta, Vanhaistentie 6, 00420 HELSINKI, p. 09 2340 3800, www.helsinginseurakunnat.fi/kannelmaki, www.facebook.com/kannelmaenseurakunta klo 9. Ehtoollinen kirkon kappelissa. Aamiainen (1e) seurakuntasalissa. Aili Raitavuo, Tuula Kojo-Gregoriadis, Sirkku Rintamäki.