• RIIPPUMATON SOTILASAIKAKAUSJULKAISU VUODESTA 1919 1/2021 • 13,50 € AUKKO UMPEEN KORKEATORJUNTAOHJUKSILLA | PALUU KYLMÄÄN SOTAAN VIIMEINEN RITARI SUOMALAINEN MUUKALAISLEGIOONA Unohdettu Valko-Venäjä 76 73 35 -2 10 1 PA L. V K O 20 21 -1 4 2 1 1 6 41 48 87 67 33 58
• Block III Super Hornet ja vertaansa vailla oleva elektronisen sodankäynnin hävittäjä Growler tarjoavat Suomelle kattavan suorituskyvyn tulevaisuuden kehittämismahdollisuuksineen. Koneiden tukialusominaisuudet soveltuvat erinomaisesti Suomen liikkuvaan taistelutapaan ja pohjoisiin sääolosuhteisiin, alhaisilla käyttöja ylläpitokustannuksilla. Boeingin ja suomalaisen puolustusteollisuuden 25 vuoden kumppanuus takaa kotimaisen huoltovarmuuden ja luo edellytykset hyödyntää nykyistä infrastruktuuria ja henkilöstön koulutusta jatkossakin. F/A-18 SUPER HORNET EA-18G GROWLER RAYTHEON NORTHROP GRUMMAN GENERAL ELECTRIC BOEING Luotettavin valinta Suomelle Date: 9-28-2020 1:04 PM ALL CONTENT WITHIN THIS FILE IS FOR OUTPUT ONLY BY END PRINTER/VENDOR. CHANGES, SHARING AND/OR DISTRIBUTING CONTENT IN WHOLE OR IN PART ARE STRICTLY PROHIBITED. LICENSING RIGHTS AND APPROVALS MUST BE REQUESTED AND APPROVED TO/BY FCB CHICAGO. Job Number: 11319550_Base Client/Brand: Boeing/BDS Colors: Cyan, Magenta, Yellow, Black Images: 11319550C01_R0_FA18_SnowBkgrnd.tif (456 ppi; CMYK), superhornet_tail_cmyk.eps, Growler_Wht.ai Fonts: Univers (57 Condensed, 55 Roman, 57 Condensed Oblique; Type 1), Russell Square (Medium; Type 1) PA: Dan Abrigg RET: None AB: Fallon Pfeiffer Vendor: None Output%: None File Name: 11451203Base_BDS_FA18_Finland_210x297.indd APPROVALS QC: Steve Jablonoski PR: Pat Owens PP: Sue Breitenecker TM: Sue Breitenecker GCD: Bruno Mazzotti AD: Sarah Hollis CW: Yessy Downs AE: Cara Hays/Clayton Ham Publications: Suomen Sotilas Notes: None Gutter: None Folds: NoneNone Media/Color Sp: PRINT/4 COLOR Country: None Language: None Bleed: 216 mm x 303 mm Trim: 210 mm x 297 mm Safety: 186 mm x 270 mm Scale: 1:1 Actual Size: 210 mm W x 297 mm H S:186 mm S :2 7 m m T:210 mm T :2 9 7 m m B:216 mm B :3 3 m m
• SUOMEN SOTILAS 1 • 2021 3 PARAS LUOTTOLUOKKA 10/2006 Postiosoite Döbelninkatu 2, 6 krs. 00260 Helsinki etunimi.sukunimi@suomensotilas.fi Osoitteenmuutokset, tilaukset ja laskutusasiat Asiakaspalvelumme palvelee arkisin kello 9-16 Puhelin 03 4246 5334 Telefax 03 4246 5341 asiakaspalvelu@jaicom.com Päätoimittaja Jaakko Puuperä gsm 050 590 3964 Ulkoasu ja taitto Kalevantuli, Matti Vartiala gsm 040 589 4547 Kustantaja Kustannus Oy Suomen Mies Toimitusjohtaja Kai Ahotupa gsm 0400 418 705 fax 010 423 8389 Tilaushinnat alkaen 7.4.2015 Kestotilaus: 72,00 €/vsk Määräaikaistilaus 12 kk: 91,00 €/vsk Opiskelija/varusmies: 67,00 €/vsk Tilaus alkaa aina tilausta seuraavasta tilaajalle toimitetusta lehden numerosta. Vuosikertaan sisältyy vähintään kuusi lehteä. Kestotilauksen vähimmäistilausjakso on yksi vuosikerta. Kestotilauksen voi katkaista ainoastaan tekemällä se ennen seuraavan uuden tilausjakson alkua. Määräaikaistilausta ei voi perua. Kirjapaino: PunaMusta Seuraava numero 2/2021 ilmestyy huhtikuussa 2021. Aineistopäivä 18.2.2021. Toimitus: toimitus@suomensotilas.fi Anttila, Mikko • Janhunen, Jukka Kesselring, Agilolf • Knuuti, Jukka Kuusela, Kari • Lappi, Ahti Lindblom, Tom • Masso, Iivi Mattila, Jukka I • Mäkelä, Pekka Ojanen, Arto • Rundgrén, Eerikki Sinkkonen, Jarmo • Säyrinen, Timo Valve, Tuomo • Virkki, Pekka Avustajat Suomen Sotilaan kotisivuilla osoitteessa www.suomensotilas.fi ISSN-1237-8704 Aikakauslehtien liiton jäsen 28.1.2021 Hyväntahtoiset haluavat kieltää tappajarobotit. Kuulostavathan ne pahoilta. Ihan niin kuin jalkaväkimiinatkin. Siis miksi ei kiellettäisi? Hyväntahtoiset uskovat yksipuoliseen aseistariisuntaan. Siihen luottavat myös ne muut. Nimittäin hyväntahtoisten yksipuoliseen aseistariisuntaan. He eivät tietenkään aseistariisuntaan tai kieltosopimuksiin liity. Eivät uskalla. Eivät ole hyväuskoisia ja tyhmänrohkeita. Käyttäytyvät järkevästi eivätkä tee päätöksiä ideologisesti kuten hyväntahtoiset. Siksi he eivät liity Ottawan sen enempää kuin Oslonkaan sopimuksiin eivätkä kiellä robotiikan, automaation ja digitalisaation kehittämistä myös sodankäynnissä. Mitä ovat tappajarobotit? Ne nimittäin ovat jo täällä. Ei. Ne eivät ole Terminator – tuhoaja -elokuvan kaltaisten viihdemaailman hömppätuotteiden maalailemia murhaavia, tunteettomia robotteja, ainakaan yleensä, vielä tai edes lähtökohtaisesti. Todellisuudessa robotiikka on tietysti ollut läsnä taistelukentällä jo kauan, ja sen kehitys kiihtyy. Tyypillisin ”robotti” on sodassa ja rauhassa vain pätkä ohjelmaa, joka korvaa ihmisen tehtävissä, joissa kone on parempi tai ihmistä ei haluta vaarantaa. Kun ihminen antaa tulenjohtojärjestelmän valita itse vaarallisimman tai tärkeimmän maalin tilanteessa, jossa ihminen ei voi ehtiä tehdä päätöstä tai kun pinta-aluksen, sukellusveneen, ajoneuvon tai ilma-aluksen omasuojajärjestelmä on kytketty päälle puolustamaan itseään uhkilta automaattisesti ilman, että kenenkään tarvitsee hyväksyä, painaa enteriä, on tappajarobotti työssään. Sen kieltäminen olisi mahdotonta – järjetöntä – ja johtaisi vain suurempaan inhimilliseen ja taloudelliseen tuhoon. Parhaimmillaan automatisoitu mutta yhä ihmisen näpeissä oleva robotiikka on kuin tuli, huono isäntä mutta korvaamaton renki. Huikeimmillaan se saattaa olla vastuullisen omistajan hallussa oleva ydinaseen kaltainen pidäke. Tappajarobotti voi olla juuri se rauhantekijä, joka estää sodan ja epäonnistuessaan ottaa iskut vastaan. Robotiikka säästää oikein käytettynä verta. Siten se on kuin mikä hyvänsä ase. Väärissä käsissä vaarallinen, ja vielä vaarallisempi, jos niillä, jotka voisivat vastustaa vääriä käsiä, ei sitä ole. Kyllä. Robotilla ei ole tunteita. Se ei sääli, se ei väsy, pelkää, hätäile ja stressaa. Entäs ne terminaattorit? Konkreettiset tappajarobotit, joita pelkistämiseen kykenemättömät hyväntahtoiset hölmötkin ymmärtävät? Niitäkin alkaa tulla taistelukentille. Ne voidaan ohjelmoida virheettömiksi ja väsymättömiksi apureiksi, jotka eivät ammu vahingossa lapsia, jos niin halutaan, vaikka lapsi osoittaisi niitä aseella. Ne eivät raiskaa tai surmaa taistelustressireaktion vallassa antautuneita vastustajia. Katsokaa ihmiskunnan ja sodan historiaa. Miten ”tappajarobotista” saisi enää julmempaa kuin ihmisestä? Ihminenhän sen ohjelmoi. Ja jos ihminen jossain joskus ohjelmoisi tulevaisuuden itseoppivan tekoäly-tappajarobotin oppimaan julmaksi, niin eikö tuo ohjelmoija tekisi tai teettäisi julmuutensa muutenkin? Eikö ole hyvä, että häntä vastaan nousevalla olisi siihen kyky ja vielä mieluiten laitteilla, jotka säästävät ihmisen taistelulta ja sen jättämiltä jäljiltä? Sota ei tee nimittäin kenellekään hyvää, ja siksi se kannattaa yrittää estää keinoin, joilla on vaikutusta. Siis kuvitellaanpa: Meitä on ammuttu rakennuksesta. Sinulla ja taisteluparillasi, meillä, on vain toisemme, aseemme… ja käsikranaatti. Edessä on ovi, jonka takana voi olla terroristi tai terroristeja piileksivä perhe, tai ties vaikka molemmat. Ovesta on pakko mennä sisälle. Kuka menee ensin? Sinä, minä vai käsikranaatti? Ja entä jos meillä olisikin apuna tappajarobotti, joka ei tee virheitä ja ampuu vain varmasti vihollistaistelijaksi tunnistamansa? Kuka sitten menisi ensin? Tai mikä? jaakko.puupera@suomensotilas.fi Block III Super Hornet ja vertaansa vailla oleva elektronisen sodankäynnin hävittäjä Growler tarjoavat Suomelle kattavan suorituskyvyn tulevaisuuden kehittämismahdollisuuksineen. Koneiden tukialusominaisuudet soveltuvat erinomaisesti Suomen liikkuvaan taistelutapaan ja pohjoisiin sääolosuhteisiin, alhaisilla käyttöja ylläpitokustannuksilla. Boeingin ja suomalaisen puolustusteollisuuden 25 vuoden kumppanuus takaa kotimaisen huoltovarmuuden ja luo edellytykset hyödyntää nykyistä infrastruktuuria ja henkilöstön koulutusta jatkossakin. F/A-18 SUPER HORNET EA-18G GROWLER RAYTHEON NORTHROP GRUMMAN GENERAL ELECTRIC BOEING Luotettavin valinta Suomelle Date: 9-28-2020 1:04 PM ALL CONTENT WITHIN THIS FILE IS FOR OUTPUT ONLY BY END PRINTER/VENDOR. CHANGES, SHARING AND/OR DISTRIBUTING CONTENT IN WHOLE OR IN PART ARE STRICTLY PROHIBITED. LICENSING RIGHTS AND APPROVALS MUST BE REQUESTED AND APPROVED TO/BY FCB CHICAGO. Job Number: 11319550_Base Client/Brand: Boeing/BDS Colors: Cyan, Magenta, Yellow, Black Images: 11319550C01_R0_FA18_SnowBkgrnd.tif (456 ppi; CMYK), superhornet_tail_cmyk.eps, Growler_Wht.ai Fonts: Univers (57 Condensed, 55 Roman, 57 Condensed Oblique; Type 1), Russell Square (Medium; Type 1) PA: Dan Abrigg RET: None AB: Fallon Pfeiffer Vendor: None Output%: None File Name: 11451203Base_BDS_FA18_Finland_210x297.indd APPROVALS QC: Steve Jablonoski PR: Pat Owens PP: Sue Breitenecker TM: Sue Breitenecker GCD: Bruno Mazzotti AD: Sarah Hollis CW: Yessy Downs AE: Cara Hays/Clayton Ham Publications: Suomen Sotilas Notes: None Gutter: None Folds: NoneNone Media/Color Sp: PRINT/4 COLOR Country: None Language: None Bleed: 216 mm x 303 mm Trim: 210 mm x 297 mm Safety: 186 mm x 270 mm Scale: 1:1 Actual Size: 210 mm W x 297 mm H S:186 mm S :2 7 m m T:210 mm T :2 9 7 m m B:216 mm B :3 3 m m Sinä, minä ja käsikranaatti
• Julkaistava aineisto. Aineisto hyväksytään julkaistavaksi ehdoin, että Kustannus Oy Suomen Mies saa aineistoon hyvän kustannustavan puitteissa eri korvauksetta vapaan käyttöoikeuden tiedonvälitystoiminnassaan, ellei muuta ole nimenomaisesti sovittu. Tilaajarekisteri. Lehden tilaajarekisteriä voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Niitä lehden tilaajia, jotka eivät halua että heidän tietojaan käytetään, pyydetään ilmoittamaan siitä lehden tilauksen yhteydessä. J alkaväkimiinakielto oli parasta mitä aseteollisuudelle oli käynyt aikoihin. Oslon sopimus menee samaan pakettiin. Kun kustannustehokkaat ratkaisut kielletään, maksavat hyväntahtoisten päätöksentekijöiden äänestäjät siitä pitkän laskun uusien älykkäämpien ja kalliimpien järjestelmien hankintakuluina. Se on loistava bisnes. Ja jos joku päivä joku niistä maista, jotka eivät asekieltosopimuksista piittaa, päättää käyttää voimaa, maksavat samat kiltit ihmiset korkeimman hinnan. Toisaalta kiellettiinhän aikanaan myös varsijouset ja vastustettiin höyryvoiman käyttöönottoakin. Kuinka kävi? Oikeassa maailmassa käyttökiellot toimivat vain silloin, kun ne koskevat niin tehottomia aseita ja teknologioita, ettei niitä käytettäisi muutenkaan. Ja sitten ovat tietysti hyväntahtoiset piikeistään luopuvat siilit. s. 74 Unohdettu VALKO-VENÄJÄ 30 VUOTTA SITTEN 6 Suuri vetäytyminen 1991 – Agilolf Kesselring JYVÄLLÄ 21 Turvallisuuskatsaus 24 Kadettikoulu Haminassa -juhlanäyttely 25 AMV 8x8:n marssi maailmalla jatkuu 26 Rajalle uudet lentokoneet Reitittimiä ja a-tarvikkeen huoltovarmuutta Droonit alas! Ohjusvene Hamina päivitettiin 27 Kyberhyökkäys eduskuntaan Uudistettu lounaspussi käyttöön kevättalvella 28 Maailmalta – Pekka Mäkelä SUOMEN SOTILAAT 34 Tuomas Gerdt, viimeinen ritari – Timo Säyrinen 43 Vapaudenristin Mannerheim-risti – Timo Säyrinen 47 Suomalainen muukalaislegioona – Kari Kallonen 51 Talvisota ja trikolori – Kari Kallonen 53 Kirjeitä Dien Bien Phusta – Kari Kallonen 55 Kommandoryhmät legioonan eliitti – Kari Kallonen SODANKÄYNTI 56 Korkeatorjuntaohjuksilla aukko umpeen – Ahti Lappi 65 Kommentti: Ilmaja ohjustorjunnan tulevat haasteet – Aleksei Kettunen KANSAINVÄLINEN POLITIIKKA 66 Suuri pelikirja Trumpin jälkeen – Jouko Ahvenainen 74 Unohdettu Valko-Venäjä – Timo Hellenberg RADALLA 80 Kaikkien rynkkyjen äiti – Mikko Anttila ja Jaakko Puuperä IIVI 97 Kirjarovio– Iivi Masso KNUUTI 98 Tuntematon henkilöhakemisto – Jukka Knuuti Palvelukortti sivulla: 99 Lisää sivuiltamme: WWW.SUOMENSOTILAS.FI
• s. 80 s. 56 Vapaudenristin Mannerheim-risti Ilmaja ohjustorjunnan tulevat haasteet Muukalaislegioona Suomalainen Aukko taivaalla Ranskan muukalaislegioonan tarunhohtoinen maine houkuttelee edelleen suomalaisia miehiä. Kaikkien rynkkyjen äiti Suomen Sotilas koeampui Sturmgewehr 44:n. Tervetuloa radalle: ACHTUNG, FEUER! s. 43 s. 47
• 30 VUOT TA SIT TEN Kahdeksankymmentäluvun lopulla alkoi kehityskulku, joka huipentui kylmän sodan päättymiseen 1990-luvulla. Suuri vetäytyminen Euroopasta tapahtui vain kolme vuosikymmentä sitten. 6 SUOMEN SOTILAS 1 • 2021 ? TEKSTI: AGILOLF KESSELRING Kun maailma järkkyi M U SE O VI RA ST O
• SUOMEN SOTILAS 1 • 2021 7 M ihail Gorbatšovin ensimmäinen valtiovierailu Suomeen lokakuussa 1989 muistetaan ehkä parhaiten yhdestä ainoasta kännykkäpuhelusta. ”Gorba” soitti Moskovaan Nokia-Mobiran valmistamalla Mobira Cityman 900 -matkapuhelimella, ja tieto Suomen matkapuhelinosaamisesta levisi televisioidun lehdistötilaisuuden kautta maailmalle. Kuva 24 000 markan arvoisesta ja 760 grammaa painaneesta kännykästä – sen ajan huipputeknologiaa – Neuvostoliiton kommunistisen puolueen johtajan käsissä on nykypäivänä melko nostalgista katsottavaa. Tasavallan presidentti Mauno Koivistolle valtiovierailu oli suuri saavutus. Suomen näkökulmasta suurin voitto oli Suomen ja Neuvostoliiton päämiesten yhteinen julistus, jossa Suomi määriteltiin puolueettomaksi maaksi. Gorbatšovin juhlallinen puhe Finlandia-talossa muistetaan ennen kaikkea siksi, että se voidaan nähdä vuoden 1992 allekirjoitetun niin sanotun perussopimuksen alkusoittona. Suomen ja Venäjän sopimus suhteiden perusteista (20. tammikuuta 1992) on äärimmäisen tärkeä, koska sen kautta YYA-sopimus lakkasi olemasta ja Suomi sai mahdollisuuden lähteä 50 vuoden jälkeen Neuvostoliiton seuraajavaltio Venäjän etupiiristä. Suomi liittyikin vuonna 1995 Euroopan unioniin (EU). Kokonaisuudessaan kuusi vuotta kestänyt siirto korjasi – ainakin hetkeksi maailmanhistoriassa – talvija jatkosodan jälkeisen Suomen geopoliittisen aseman. Euroopan suuremmassa mittakaavassa tärkeämpää oli, että Koivisto ja Gorbatšov lausuivat vastustavansa väkivaltaa toista liittoa, neutraaleja valtioita tai liiton sisällä olevaa valtiota vastaan. Kiinnostavaa on, että Suomen päämies lausui tämän, kun juuri todettiin, että Suomi ei kuulu mihinkään liittoon. Sitähän puolueettomuus tarkoittaa. Vaikka Neuvostoliitolle naapurisuhde Suomeen oli varmasti tärkeä, Gorbatšoville Finlandia-talo toimi silloin lavana paljon suuremmalle yleisölle. Sinatran oppeja Gorbatšovin tiedottaja Gennadi Gerasimov selitti sen jälkeen länsimaisille medioille: ”Tunnetteko Frank Sinatran laulun I did it my way? Puola ja Unkari tekevät sen nyt omalla tavallaan (their way). Minusta Brežnevin oppi on kuollut.” Yhdysvaltojen varapresidentti Dan Quaylen ikoninen kommentti kuului: ”Kun he puhuvat Frank Sinatran doktriinista, pitäisi myös muistaa Nancy Unohdettu kylmän sodan loppu
• 8 SUOMEN SOTILAS 1 • 2021 30 VUOT TA SIT TEN
• SUOMEN SOTILAS 1 • 2021 9 Sinatran doktriini laulussa These Boots Are Made for Walking.” Vaikka Nancy Sinatran laulussa vuodelta 1966 on kyse pettämisestä, on muistettava, että vuonna 1989 tämä klassikkolaulu tunnettiin ennen kaikkea vuonna 1987 ilmestyneestä osin Vietnamin sotaan sijoittuneesta Stanley Kubrickin kulttimaineeseen nousseesta elokuvasta Full Metall Jacket, jossa laulu soi taustalla vietnamilaisen prostituoidun ilmestyessä amerikkalaissotilaiden eteen. Seurauksena sotilaat joutuvat kommunistisen Vietkongin väijytyksen uhreiksi. Ajan kontekstissa viittaus Nancy Sinatran lauluun kehotti siis ennen kaikkea olemaan varuillaan sotilaallisesti. Sotahistorian aiheina käsitellään usein suuria ratkaisevia taisteluja ja voittoja, jotka nähdään sotahistorian käännekohtina. Yksi 1900-luvun tärkeimmistä käännekohdista laittoi 30 vuotta sitten koko Euroopan geopolitiikan uusiksi, mutta kyse ei ollut mistään suuresta taistelusta: vuonna 1991 neuvostoarmeijan viimeiset sotilaat vetäytyivät Unkarista ja Tšekkoslovakiasta, ja vuoden lopulla Neuvostoliito lakkasi olemasta. Siitä on 30 vuotta. Suurin osa nuorista aikuisista oli liian nuoria muistaakseen aikaa ennen sitä – kylmää sotaa ja neuvostomiehitystä itäisessä Keski-Euroopassa – tai ei ollut edes vielä syntynyt silloin. Puolasta viimeiset entiset neuvostosotilaat lähtivät vuonna 1993 ja Saksasta 1994. Sotahistoriallisesti katsottuna suuri vetäytyminen on todennäköisesti Euroopan tärkein sotilaallinen tapahtuma toisen maailmasodan jälkeen – ainakin jos mittapuuna käytetään sen geopoliittisia seurauksia. Suomessa kahdeksannen luokan 223-sivuisessa Memo 8 -historian oppikirjassa tämä suuri sotilaallinen tapahtuma mainitaan epäsuorasti kahdessa lauseessa: ”Gorbatšov ymmärsi, ettei Neuvostoliitolla ollut varaa viiden miljoonan armeijaan. Niinpä rahaa säästettiin kutsumalla joukot vähitellen pois Afganistanista ja eurooppalaisista liittolaismaista.” Näinkin asian voi toki selittää, ainakin jos langetaan Gorbamyyttiin, joka alkoi Suomessa vuoden 1989 valtiovierailusta. Mutta oliko nyt kyse Frank Sinatra -doktriinin kaltaisesta Gorbatšovilta saadusta vapaudesta vai saavutettiinko Keskija Itä-Euroopan vapaus kuitenkin sotilassaappailla? Sukupolvikokemus Neuvostoarmeijan suuri vetäytyminen on nykyään vain muisto ajalta, jolloin kännykät eivät olleet Mauno Koiviston kättä pienempään kämmeneen mahtuvia vaan muistuttivat tiiliskiviä ja maksoivat tuhansia, jollei kymmeniätuhansia markkoja. Enää ei ole markkoja, ja kännyköitä saa euroilla. Usein unohdettu suuri vetäytyminen kuitenkin vaikuttaa edelleen tavallaan siihen, miten me ajattelemme nykymaailmasta. Historia sen taustalla vaikuttaa myös siihen, miten me näemme nykyään Venäjän ja Naton sekä miten Venäjä tai sen johtajat näkevät itsensä. Sosiologiassa 30 vuoden katsotaan yleensä olevan laskennallinen sukupolven ylimenevän ajan raja. Itävaltalais-unkarilaisen tai saksanjuutalaisen tai englantilaisen sosiologin Karl (Károly) Mannheimin (1893–1947) mukaan sukupolvissa aikaväliä tärkeämpää on sukupolven yhteinen kokemus. Ei ole liioiteltua sanoa, että muistamatta ja ymmärtämättä vuoden 1991 tapahtumia on mahdotonta ymmärtää Venäjän federaation nykyistä johtajasukupolvea saatikka entisen itäblokin maita ja niiden johtajia. Tiedetään, että muuan KGB-majuri Vladimir Putin (s. 1952) työskenteli 1980-luvulla Itä-Saksassa ja Sergei Lavrovista (s. 1950) oli tullut vuonna 1988 ulkoasianministeriön talousosaston sijaispäällikkö samaan aikaan, kun Valeri Gerassimov (s. 1955) oli panssarirykmentin sijaiskomentajana Baltian sotilasläänissä. Kun nykyisen Venäjän federaation yleisesikuntapäällikkö sai vuonna 1993 oman mekanisoidun divisioonansa, hänen tehtäväkseen tuli divisioonan vetäytyminen Baltiasta Jelnjaan (Smolenskin alue). Minskissä neuvostoarmeijan mekanisoidun divisioona 120:n sijaispolitrukkina toiminut historianopettaja, nykyinen ValkoVenäjän presidentti Aljaksandr Lukašenka (s. 1954) kuuluu samaan sukupolveen. Siihen kuuluvat myös, vaikkakin vähenemässä määrin, nykyiset länsimaiden johtajat, vaikka heidän vuoden 1991 kokemuksensa ovat olleet varmasti erilaisia. Otetaan esimerkkinä 1980-luvun DDR:n fysikaalisen kemian keskusinstituutin kemisti Angela Merkel (s. 1954, Hampurista Itä-Saksaan muuttaneen papin tytär) tai silloisen Länsi-Saksan Kielin yliopis...Sinatran laulu kehotti siis ennen kaikkea olemaan varuillaan sotilaallisesti. NOOTTIKRIISIN AATTONA. Leonid Breznev tarkastaa kunniakomppanian Helsingin rautatieasemalla saavuttuaan Suomeen 22.09.1961. M U SE O VI RA ST O
• 10 SUOMEN SOTILAS 1 • 2021 30 VUOT TA SIT TEN ton lakitieteen tutkija, nykyinen Latvian presidentti Egils Levits (s. 1955), jonka perhe karkotettiin Riiasta toisinajattelijoina. Suomalaisten politiikkojen mittakaavassa tämä tarkoittaa vuonna 1955 syntyneiden Matti Vanhasen ja Eero Heinäluoman ikäluokkaa. Niin, onko puolueiden kärkipaikoilla Suomessa enää ketään sen ikäistä? Onko kohta enää muuallakaan EU:ssa? Muistaako kukaan enää? Jos ei, se voi vaikeuttaa Venäjän ymmärtämistä. Historian ymmärtämiseen ja muistamiseen ei tietystikään tarvitse olla elänyt historiaa, mutta historiaa ei saisi unohtaa. Suuri ja mahtava Neuvostoliitto Neuvostoliitto – nykyisen Venäjän edeltäjävaltio – oli sotilaallisesti yhtä suuri mahti kuin Yhdysvallat. Tämä oli toisen maailmansodan eli Stalinin totaalisen sodan ohjelman ja Yhdysvaltojen taloudellis-sotilaallisen panoksen seuraus. Toisen maailmansodan jälkeen voittoisan punaisen armeijan nimi vaihdettiin vuonna 1946 neuvostoarmeijaksi (Sovietskaja armija). Muutoksen yhteydessä myös Neuvostoliitto demobilisoi omat puolustusvoimansa. Tämä oli taloudellisista syistä myös todella tarpeellista, koska sodan loppuvaiheessa punaarmeijan divisioonien määrä oli noin 550. Näistä noin 50 oli panssaridivisioonia! Toki panssaridivisioonat olivat jo silloin paljon pienempiä kuin sodan alussa mutta sitäkin äreämpiä. Demobilisoinnista huolimatta armeija oli vuonna 1950 edelleen yksinkertaisesti maailman vahvin – tai ainakin suurin – maavoima. Pelkästään demobilisoinnin jälkeiset luvut ovat vaikuttavia; 170 jalkaväkidivisioonasta, 35 panssaridivisioonasta ja 58 tykistödivisioonasta koostui jo rauhan aikana noin 4,5 miljoonan sotilaan vahvuinen valtava koneisto. Todellisuudessa se oli vielä suurempi. Valtava osa rauhantahtoisen työväen paratiisin valtiokoneistosta oli osittain tai kokonaan sodankäynnin tai maanpuolustuksen palveluksessa, katsantokannasta riippuen. Kymmenen vuotta sodan jälkeen elettiin jo mitä kuuminta kylmän sodan aikaa. Vuoteen 1955 mennessä neuvostoarmeijan rauhanaikainen aktiivinen miesvahvuus kasvoi taas noin
• SUOMEN SOTILAS 1 • 2021 11 5,7 miljoonaan. Se siitä demobilisoinnista. Neuvostoarmeijan 1980-luvun miesvahvuus on edelleen kiistanalainen, mutta riippuen siitä, minkälaiset joukot lasketaan mukaan (esim. rajavartiojoukot, KGB:n alaisuudessa toimivat joukot ja rautatieturvallisuusja rakennusjoukot), puhutaan kuitenkin noin neljän ja yli viiden miljoonan välisistä luvuista – edelleen rauhan ajan vahvuus siis. Vuosina 1980–1985 Neuvostoliiton kalustomäärä kasvoi. Taistelupanssarivaunujen määrä nousi 50 000:sta 52 600:aan, tykistö-aseiden (kranaatinheitintä suurempien) 29 900:sta 50 200:aan ja rynnäkköpanssarivaunujen 62 000:sta 70 000:een. Myös laatua parannettiin. Kaluston modernisointi jatkui neuvostoajan loppuun vuoteen 1991 asti. Esimerkkinä mainittakoon kolmannen sukupolven T-80-panssarivaunujen kokonaismäärä, joka oli vuonna 1985 vielä noin 1 900, mutta vuonna 1987 T-80-vaunuja löytyi jo pelkästään Itä-Saksasta 2 256! Neuvostoliitossa valmistettiin vuosina 1980–1989 Suomen sotilaillekin tuttua BMP-2-rynnäkköpanssarivaunua 14 000 kappaletta, vaikka osa myytiinkin vuoden 1985 jälkeen itäblokin ulkopuolelle, kuten Afganistaniin, Irakiin, Syyriaan ja Suomeen. Vuonna 1987 otettiin käyttöön myös BM-30 Smertš -raketinheitin. Miehitysarmeija Suuri osa neuvostoarmeijasta oli sijoitettu Euroopan mahdollista sotanäyttämöä varten. Samalla joukot olivat osa Neuvostoliiton sortoja miehitysjärjestelmää. Unkarissa toimivan neuvostoarmeijan eteläisten joukkojen ryhmän miesvahvuus oli vuonna 1988 noin 70 000. Historiallisesti katsottuna Unkarin vuoden 1956 kansannousun ja eteläisen ryhmän perustaminen kuuluu yhteen: Unkarin vapausyritys oli geopoliittisesti katsottuna seuraus vuoden 1955 neuvostojoukkojen (silloinen keskinen ryhmä) vetäytymistä Itävallan miehitysvyöhykkeeltä. Silloinen Wieniin sijoitettu keskinen ryhmä oli vastuussa nimenomaan Itävallan neuvostosektorista sekä Unkarista. Uusi Budapestiin sijoitettu ryhmä kukisti viikon kestäneessä taistelussa 4.–11.11.1956 Unkarin kansannousun, jossa tapettiin noin 2 500 unkarilaista. Neuvostosotilaita kaatui oman tiedotuksen mukaan noin 720 – numeroita on saatettu kuitenkin korjata alemmas propagandasyistä. Tšekkoslovakiaan oli sijoitettu noin 92 000 sotilaan vahvuinen keskinen ryhmä. Tämä (uusi) ryhmä perustettiin Prahan kevään kukistamiseen jälkeen vuonna 1968. Tšekkoslovakian miehitys 21.8.1968 oli näyttänyt maailmalle, että tšekkien utopistiselle haaveilulle ihmiskasvoisesta sosialismista (socialismus s lidskou tvá ? í) ei ollut tilaa. Ei ainakaan niin kauan, kun neuvostovallalla oli riittävästi panssarivaunuja sen estämiseen. Usein ”väkivallattomaksi” väitetyssä miehityksessä kuoli 98 tšekkoslovakialaista ja Neuvostoliiton oman tiedotuksen mukaan 50 neuvostosotilasta. Kiinnostava yksityiskohta on, että vaikka Itä-Saksan niin sanotun Saksan demokraattisen ta? Tšekkoslovakia, Praha 1968. BERLIINI 1961. Länsiberliiniläisiä rakenteilla olevan muurin takana elokuussa 1961. ? 15-vuotias tyttö Budapestissa 1956 PPSh41 Špagin -konepistoolinsa kanssa.
• 12 SUOMEN SOTILAS 1 • 2021 30 VUOT TA SIT TEN savallan kansanarmeija (Nationale Volksarmee, NVA) oli valmiina asemissa miehitystä varten ja DDR:n hallitus väitti myös jälkikäteen, että NVA olisi ollut mukana, näin ei kuitenkaan ollut. Neuvostoliiton johto ei antanut siihen lupaa vaan piti itäsaksalaiset rajan omalla puolella varmistamassa omien kansalaistensa kurissapidon. Ponnistuslauta Atlantille Suurin osa neuvostojoukoista ei kuitenkaan ollut Unkarissa tai Tšekkoslovakiassa vaan DDR:ssä. Vuonna 1988 neuvostoarmeijan läntisen ryhmän (DDR) miesvahvuus oli noin 370 000 sotilasta: viisi neuvostomallin armeijaa (19 divisioonaa, 4 200 taistelupanssarivaunua) ja 6. ilma-armeija. Nämä divisioonat olivat neuvostoarmeijan parhaimmistoa. Itä-Saksan kansannousun aikana 17.6.1953 Neuvostoliitto oli käyttänyt 16 divisioonan panssarivaunuja pelastaakseen Itä-Saksan kommunistisen puolueen vallan. Kansannousun aikana ammuttiin ja ajettiin panssarivaunuilla 34 ihmisen yli. Virallisen surmatutkimuksen mukaan (vuonna 2013) näiden 34 lisäksi 20 kuolintapausta on edelleen epäselviä. Neuvostoarmeija oli 11. kesäkuuta 1953 lähtien ottanut poikkeuslain nojalla ohjat käsiinsä, vaikka sen tyyppisiä skenaarioita varten oli luotu vuotta aiemmin santarmilaitos (KVP, Kasernierte Volkspolizei, kasarmeihin sijoitettu kansanpoliisi). Ensimmäisenä kansannousun päivänä KVP:lla oli vielä neuvostokomentajilta saatu ampumiskielto, mutta viimeistään seuraavana päivänä KVP ansaitsi neuvostoarmeijan luottamuksen ampumalla 19-vuotiaan kangasmyyjän Margot Hirschin Hallen kauppatorilla. Tehtävänjako toimi näin: KVP hoiti kauppatorin puhdistuksen mielenosoittajista ampumalla käsiaseilla ihmisjoukkoon, neuvostoarmeija vahti KVP:n toimintaa T-34-panssarivaunuilla kauppatorin laidalta. Neuvostoarmeijan sodan ajan tehtävä olisi ollut Atlantin valtameren rannikon saavuttaminen. Operatiivisesti katsottuna läntisen ryhmän (Itä-Saksasta) ja keskisen ryhmän (Tšekkoslovakiasta) yhteinen tehtävä olisi ollut taistelu Länsi-Saksan alueella ainakin Reinille asti, kun taas NVA:n (KVP:n seuraajaorganisaatio) tehtävä oli rajoitettu taistelusuunnitelmissa alueellisesti DDR:ään ja Berliiniin. NVA olisi sen jälkeen toiminut Länsi-Saksassa miehitysjoukkona, samalla kun neuvostoarmeijan pohjoinen ryhmä olisi hyökännyt yhdessä Puolan kansanarmeijan (Ludowe Wojsko Polskie) kanssa Kielin kanavalle ja Tanskaan. Tarkoitus oli pitää Itämeri Neuvostoliiton hallussa ja varmistaa Baltian laivaston pääsy Atlantille. Neuvostoarmeijan pohjoisen ryhmän (Puola) miesvahvuus oli vielä vuonna 1955 noin 100 000 sotilasta. Mare Nostrum 1980-luvulla monet sotilastehtävät oli jo siirretty puolalaisille ja pohjoiseen ryhmään kuului pääosan ajasta vain yksi neuvostoliittolainen panssaridivisioona, yksi mekanisoitu divisioona sekä 4. ilma-armeija. Vuonna 1986 perustettiin lisäksi Bia?ogardissa (entinen länsipommerilainen Belgard) laskuvarjoprikaati, 83. erillinen kaartin ilmarynnäkköprikaati. Sen jälkeen, kun prikaati oli vetäytynyt kesällä 1990 Puolasta, pohjoisen ryhmän vahvuus oli yhä noin 56 000 sotilasta. Neuvostoliiton luoteisen ryhmän nimeä käytettiin Baltian sotilaspiiristä vasta syksystä 1991 lähtien. Siihen kuuluivat vuodesta 1956 jälkeen kaikki Kaliningradin oblastiin (entisen Itä-Preussin pohjoisosat), Viroon, Latviaan ja Liettuaan sijoitetut neuvostojoukot. Viron, Latvian ja Liettuan neuvostotasavaltoihin oli sijoitettu yhteensä kolMiksi sotilassupermahti Neuvostoliito vetäytyi ja noin 600 000 sotilasta siirtyi jopa noin 1 500 kilometriä itään käytännössä laukaustakaan ampumatta?
• 13 SUOMEN SOTILAS 1 • 2021 me motorisoitua neuvostodivisioonaa, lisäksi Riiasta löytyi yksi panssaridivisioona ja 14. ilma-armeijan päämaja – suurin osa sen alaisista joukoista oli sijoitettu Latviaan. Liettuassa toimi myös kuuluisa 7. kaartinlaskuvarjodivisioona Kaunaksessa, jota neuvostomiehityksen aikana kutsuttiin usein venäjäksi Kovnoksi, ja Marijampol ? ssa, neuvostoajan nimeltään Kapsukas. Tätä divisioonaa käytettiin sekä Unkarin kansannousun että Tšekkoslovakian Prahan kevään kukistamisessa. Liettuassakin yksi divisioonan tärkeimmistä arkitehtävistä oli metsäveljien vastainen vastasissi-sodankäynti (kontrapartisanskaja voina). Liettuassa vastarinta oli ollut Baltian maista vahvinta ja parhaiten organisoitua. Maassa käytiin täyttä sissisotaa 1950-luvun alkuun asti. Liettuaan ei myöskään näin syntynyt koskaan vahvaa venäläisväestöä. Siellä oli vaarallista, tai vähintään tunnelma oli vihamielinen. Suurin osa myös operatiivisesti taistelukelpoisista Baltian sotilaspiirin neuvostosotilaista löytyi kuitenkin omalta tai pikemminkin miehitetyltä ja alkuperäisväestöstä tyhjennetyltä maalta Kaliningradin oblastista. Toisesta maailmansodasta tunnettuun maineikkaaseen 11. kaartinarmeijaan kuului neljä divisioonaa. Yksi näistä oli 1. kaartinpanssaridivisioona. Itämeren pohjukka ja eteläranta oli neuvostoarmeijan aina Virolahdelta Lyypekinlahdelle. Olisiko Itämerestä tullut nopeasti Neuvostoliiton meri sodan uhatessa? Sitä emme onneksi saa koskaan tietää. Kuoliaaksi aseistettu Historiakirjoituksessa kolmeakymmentä vuotta kutsutaan maagiseksi aikaväliksi, koska siinä ajassa useiden arkistolähteiden suoja-aika loppuu, mikä mahdollistaa lähdeperäisen historiantutkimuksen. 1990-luvun tapahtumien tulkinta ei ole siis todellakaan vielä perinpohjaisesti tutkittu, hyvä jos sitä on pystytty vielä kunnolla edes aloittamaan, vaikka lähihistoriastamme onkin jo kirjoitettu ja väitelty paljon. Ongelma on edelleen, että neuvostoarmeijan paperit eivät ole saatavissa. Kuitenkin entisistä itäblokin papereista on saatu jo paljon tietoa. Vaikka edelleenkään ei tarkasti tiedetä neuvostoarmeijan kylmän sodan ajan miesvahvuuksia ja kalustomääriä ydinaseineen, Neuvostoliitto oli kiistämätön sotilassupermahti. Miksi sotilassupermahti Neuvostoliito vetäytyi ja noin 600 000 sotilasta siirtyi jopa noin 1 500 kilometriä itään käytännössä laukaustakaan ampumatta? Tai jos muotoillaan kysymys eri tavalla: miten oli mahdollista, että kolmen vuosikymmenen takaisessa kylmän sodan herkässä tilanteessa valtavasta sotilaiden siirrosta ei syntynyt suurempaa konfliktia tai jopa kolmatta maailmansotaa? Ja miksi tämä tapahtui juuri silloin, kun se tapahtui, eikä myöhemmin tai aikaisemmin? Stinger effect Sotahistoriallisesta näkökulmasta suurimmat tapahtumat kylmän sodan viimeisenä vuosikymmenenä olivat Naton DoubleTrack Decision (kaksiraiteinen päätös) ja Afganistanin sodan alku joulukuussa 1979. Neuvostoliiton Afganistanin-hyökkäyksen takana oli pyrkimys säilyttää tai luoda uudelleen neuvostoystävällinen johto alueella. Sen takana olivat Venäjän ikivanhat geopoliittiset haaveet, kuten pääsy Intian valtamerelle. Samalla Neuvostoliitto oli puolustuskannalla, koska pelättiin, että Afganistanin kommunistisen vallankumouksen epäonnistuminen olisi voinut sytyttää islamilaisten vastavallankumouksellisen toiminnan eteläisessä Neuvostoliitossa, esimerkiksi Turkmenistanissa ja Tadžikistanissa. Neuvosto-Venäjän ensimmäisinä vuosina alueella oli vuodatettu paljon verta vanhojen tsaarinmaiden liittämiseksi osaksi uutta neuvostovaltaa. Vuoden 1991 tapahtumat, kuten Tadžikistanin sisällissota, näyttivät, että pelko oli ollut aiheellinen. Leonid Brežnev oli lähettänyt aluksi 40 000 sotilasta Afganistaniin mutta päätti jo vuonna 1980 lisätä vielä 35 000 miestä. Vaikka onkin totta, että ? Mujahedin-taistelija tähtää kohdetta FIM-92 Stinger -ohjuksella Afganistanissa 1988.
• 30 VUOT TA SIT TEN Gorbatšovin ohjelmaan kuului vuodesta 1985 lähtien Afganistanin sodan lopettaminen, se ei tarkoittanut silloin joukkojen vetäytymistä. Päinvastoin, Gorbatšov vahvisti joukkoja 30 000 sotilaalla yli 100 000 neuvostosotilaaseen. Tarkoitus oli sodan lopettaminen sotilaallisella voitolla. Vaikka CIA:n mukaan Afganistanin sota oli Neuvostoliitolle suhteellisen edullinen (noin 18 miljardia ruplaa vuosina 1979–1986), sota kallistui sen mukaan, miten Neuvostoliito lisäsi voimaansa ja Yhdysvallat sai aseistettua mujahedin-taistelijoita (CIA:n operaatio Cyclone). Vaikka FIM-92 Stinger -olkapääohjuksen mukaan nimetty Stinger effect (Stinger-vaikutus) on laajuudeltaan kiistetty, on kuitenkin selvää, että esimerkiksi vuonna 1987 Yhdysvaltojen 630 miljoonan dollarin aseapu sisseille oli suhteettoman halpaa ja se tuli Neuvostoliitolle kohtuuttoman kalliiksi. Vaikka Stingerillä alas ammuttujen 269:n neuvostolentokoneen ja helikopterin määrä saattaa olla liioiteltu, se osoittaa kuitenkin, että vuoden 1986 jälkeen neuvostoarmeijan panos Afganistanissa oli muuttumassa liian kalliiksi saavutettavissa oleviin etuihin nähden. Stinger effect on siis ymmärrettävä laajemmin. Se on käsite, jolla selitetään, miten suhteellisesti edullisella sissitoiminnalla saavutetaan suuri vaikutus ylivoimaisesta vihollisesta, jolla on kallis kalusto. Toukokuussa 1988 alkoi neuvostoarmeijan yhdeksän kuukautta kestävä vetäytymisoperaatio Afganistanista. 14 SUOMEN SOTILAS 1 • 2021 Toukokuussa 1988 alkoi neuvostoarmeijan yhdeksän kuukautta kestävä vetäytymisoperaatio Afganistanista.
• SUOMEN SOTILAS 1 • 2021 15 Kaksilla teloilla Takaisin Eurooppaan. Naton Double-Track Decision oli reaktio Neuvostoliiton uuden keskipitkän matkan ohjuksen (IRBM, Intermediate Range Ballistic Missile) kehitykseen. Uusia RT-21M Pioner -ohjuksia (Naton nimellä SS-20 Saber) alettiin sijoittaa Ukrainan ja Valko-Venäjän neuvostotasavaltoihin vuodesta 1976 lähtien. Koska RT-21M:n kantama oli 5 000 kilometriä, SALT-neuvottelut (Strategic Arms Limitation Talks) eivät koskeneet tätä asetta. SS-20:llä Neuvostoliitto pystyi uhkaamaan omalta maaperältään kaikkia Naton tukikohtia Länsi-Euroopassa. Saksan liittokansleri Helmut Schmidt (1918–2015) varoitti vuonna 1977, että tällä tavalla Neuvostoliitto yrittäisi irrottaa Euroopan ja Yhdysvaltojen turvallisuusintressit toisistaan. Ajatuksena oli, että SALT II -neuvottelujen yhteydessä RT-21M mahdollisti, että Neuvostoliitto ja Yhdysvallat pääsisivät sopuun, mutta Neuvostoliiton uhkamahdollisuus Eurooppaan samalla kasvaisi. Yhdysvallat päättikin olla ratifioimatta SALT II -sopimusta vuonna 1980, ja Nato ajoi ”kaksilla raiteilla” (track = raide, tela) vuonna 1979. Molemmat päätökset osoittivat, että Yhdysvalloilla oli vahvat intressit Euroopassa. Presidenttivaihdos Jimmy Carterista (demokraatti) Ronald Reaganiin (republikaani) ei siis itse asiassa ollut niin ratkaiseva kuin vallalla ollut poliittinen linja. Samoin Saksan linja ei vaihtunut, vaikka sosiaalidemokraatti Schmidtiä seurasi kristillisdemokraatti Kohl. These boots are made for walking? ”Kaksiraiteinen päätös” ei ollut muuta kuin länsimainen uhkavaatimus. Jos Neuvostoliitto ei poistaisi RT-21M-ohjuksia, Yhdysvallat sijoittaisi vuoteen 1983 mennessä omia keskipitkän matkan ohjuksiaan Eurooppaan. Neuvostoliiton päätöksellä lähteä Afganistanin sotaan oli omat paikalliset ja geopoliittiset syynsä, mutta sen tapahtumahetkellä jouluna 1979 se toimi myös kätevästi vastauksena ”Double-Track Decisionille”. Ajan eläneet muistavat, kuinka Neuvostoliitto sai Suomessa ja muuallakin läntisessä Euroopassa vasemmistovetoisen rauhanliikkeen masinoimaan nykyisten ilmastomielenosoitusten laajuisia Naton ja Euro-aseiksi kutsuttujen lännen ohjusten vastaisia mielenosoituksia. Niissä ei luonnollisesti kritisoitu Neuvostoliiton rauhanaseita. Vuoteen 1987 mennessä Neuvostoliitto sijoitti 117 RT-21Mohjusta Valko-Venäjälle ja 126 Ukrainaan, loput 162 sijoitettiin Siperiaan, osa Kiinan suuntaan. Vuoteen 1987 mennessä sijoitettiin Länsi-Saksan Baden-Württembergin osavaltioon 108 Pershing II -ohjusta ja suunnitelluista 464:stä BGM-109 Tomahawk -risteilyohjuksesta 304 Länsi-Eurooppaan: 112 ? Berliini 17.6.1986.
• 16 SUOMEN SOTILAS 1 • 2021 30 VUOT TA SIT TEN Isoon-Britanniaan, 112 Italiaan, 48 Belgiaan ja 64 Länsi-Saksan Rheinland-Pfalzin osavaltioon. Jo vuonna 1984 Neuvostoliitto vastasi sijoittamalla OTR-21 Totška(SS-21 Scarab), SS22ja SS-23-ohjuskalustoa Itä-Saksaan ja Tšekkoslovakiaan. Näiden tarkoitus oli neuvostoviranomaisten mukaan uhata Pershingin ja Tomahawkin asemia. Naton saman aikakauden virallisen linjan mukaan siirto ei kuitenkaan vaikuttanut enää tasapainoon ratkaisevasti; Neuvostoliiton ohjuksilta alkoivat loppua sotilaalliset kohteet Länsi-Saksassa. Mikä on totuus? 120 kilometrin kantaman Totška oli Lunan (Frog-3 ja Frog5) ja Luna-M:n (Frog-7) seuraaja. Natossa Frog (Free rocket over ground) -sarjaa kutsuttiin ydinkärjellä varustetuksi tykistöraketiksi. Näitä löytyi jokaisesta Neuvostoliiton maavoimien divisioonasta 1950–60-luvulta lähtien yksi osasto eli neljä laukaisuajoneuvoa. Luna-M:n kantavuus oli ollut noin 70 kilometriä. Vuodesta 1982 lähtien Luna-ohjuksia alettiin korvata neuvostoarmeijassa Totškoilla. Sen mukana tuli myös organisaatiomuutos. Toisin kuin divisioonatason Luna-osastot, Totška-prikaatit järjestettiin suoraan armeijan komentajien alaisuuteen. Muutos tapahtui DDR:ään sijoitetuissa viidessä neuvostoarmeijassa vuoteen 1984 mennessä. Kyse oli siis tavallisesta modernisoinnista – tietenkin osana suuren kaavan varustelukilpailua. SS-22 taas ei ollutkaan oikeastaan paljon muuta kuin paranneltu versio SS-12 Scaleboardista, Neuvostoliiton lyhyen kantaman ballistisesta ohjuksesta TR-1 Temp (kantama 900 kilometriä, ydintaistelukärki 500 kilotonnia). Vuonna 1984 siirrettiin todennäköisesti 34 järjestelmää ja 54 ohjusta DDR:ään (Königsbrück, Bischofswerda, Waren ja Wokuhl) ja 39 ohjusta Tšekkoslovakian Hraniceen. Siirto oli siis selvästi vastaus Tomahawk-ohjusten sijoitukselle. SS-23 Spider (OTR-23 Oka) oli R-17 Elbrusin (SS-1C Scud-B) seuraaja. Ainakin 20 neuvostoarmeijan Oka-järjestelmää siirrettiin DDR:n alueelle, joista Itä-Saksan NVA sai neljä järjestelmää ilman ydinkärkiä vuonna 1985. Joka tapauksessa strategisesti katsottuna Neuvostoliitto yritti omien vaihtoehtojensa monipuolistamista ja sitä kautta kilpavarustelun voittamista 1980-luvulla. Vaikka sekä tavanomaisen että ydinaseiden kohdalla monipuolistaminen alkoi onnistua juuri silloin, kun Gorbatšovista tuli uusi Neuvostoliiton johtaja, se ei tuonut Neuvostoliitolle voittoa. Tuhon siemen piili juuri kommunistisen puolueen diktatorisessa vallassa siirtää melkein niin paljon varoja kuin se halusi asevarusteluun. Varat alkoivat loppua.
• SUOMEN SOTILAS 1 • 2021 17 Rahalla saa… Kun Mihail Gorbatšov (s. 1931) vuonna 1985 nousi Konstantin Tšernenkon (1911–1985) kuoleman jälkeen Neuvostoliiton ykkösmieheksi, 49 % valtion budjetista eli neljäsosa bruttokansantuotteesta käytettiin puolustusteollisen kompleksin ylläpitämiseen. Neuvostoliiton teollisuustyöntekijöistä noin 40 % työskenteli puolustusteollisuudessa. Samalla – jopa huippuvuonna 1982 – Yhdysvaltojen puolustusbudjetin osuus bruttokansantuotteesta jäi alle 7 %:n, mutta absoluuttisilla numeroilla budjetti kasvoi jatkuvasti noin 213 miljardista dollarista vuonna 1982 yli 300 miljardiin vuoteen 1989 mennessä. Neuvostoliittoon vaikutti vahvasti 1980-luvun öljynhinnan lasku ja korruptoitunut ja sosialistisella suunnitelmatalouspolitiikalla pilattu yhteiskunta sekä kansantalous. Öljytynnyrin hinta laski maailmanmarkkinoilla vuodesta 1980 vuoteen 1987 noin 40 dollarista alle kymmeneen dollariin. Samalla Neuvostoliiton öljytuotanto laski kolmannekseen siitä, mitä se oli ollut. Huono tuottavuus koski Neuvostoliitossa enenevässä määrin myös ruoantuotantoa. Vuosina 1983–1988 viljan tuonti kasvoi 400 %. Vielä 1950-luvulla Ukrainaa kutsuttiin Euroopan vilja-aitaksi, mutta suurten neuvostojohtajien sosialistinen talousnerokkuus tuhosi sen lähes täysin. Tällä kertaa ei sentään nähty Neuvostoliiton syntyvuosien holodomorin kaltaista nälänhätää ja joukkokuolemia. Vilja piti joka tapauksessa maksaa dollareina. Neuvostoliiton yleistä taloudellista rappiota Gorbatšovin hallintokaudella kuvailevat seuraavat talousluvut: tuonti kasvoi 45 %, vienti romahti 25 %, ja jo ennestään surkea bruttokansantuote putosi 10 %. Samaan aikaan myytiin tai varastettiin Neuvostoliiton 2 500 tonnin kultareserveistä niin paljon, että vuonna 1991 oli jäljellä vain 240 tonnia. Kleptokratioiden loppu Vanha neuvostosysteemi, jossa kleptokratinen sosialistinen suurvalta varasti siirtomaan asemaan sorretuilta kleptokraattisilta sosialistisilta satelliittivaltioiltaan, ei toiminut enää 1980-luvulla. Sosialismi – suunnitelmatalous – oli myös ehtinyt pilata jo Puolan, Tšekkoslovakian ja DDR:n taloudet. Kun Puola oli ollut jo 1970-luvulla lähes maksukyvytön, Puolan tuolloinen kommunistijohtaja Edward Gierek (1913–2001) ja Saksan Helmut Schmidt neuvottelivat Helsingin hotelli Marskissa elokuussa 1975 siitä, että Länsi-Saksa maksaisi Puolaan 2,3 miljardia Saksan markkaa sitä vastaan, että 120 000 Puolaan sodan jäljiltä vielä jäänyttä saksalaista saisi lähteä Puolasta Länsi-Saksaan. Kun vuoteen 1982 mennessä myös DDR oli maksukyvyttömyyden partaalla, edes Neuvostoliitto ei suostunut lainaamaan sille rahaa. Taustalla olivat nyt suuren veljen eli miehittäjän omat talousongelmat. Kesällä 1983 Baijerin osavaltion pääministeri Franz Josef Strauss sai liittokansleri Helmut Kohlin suostumaan siihen, että LänsiSaksa takasi DDR:lle yhden miljardin lainan. Sitä ennen DDR:n kommunistisen puolueen johtaja Erich Honecker oli suostunut purkamaan Selbstschussanlage SM-70 -nimellä tunnetut viuhkamiinat saksalais-saksalaiselta rajalta. Puola ja DDR säästyivät vararikolta, ja syntyi uusi käytösmalli. Idea ei ollut ihan uusi. Vuonna 2011 CIA:n papereista kävi ilmi, että jo 1960-luvulla Saksan liittotasavallan silloinen liittokansleri Ludwig Erhard, joka Neuvostoliiton teollisuustyöntekijöistä noin 40 % työskenteli puolustusteollisuudessa.
• 18 SUOMEN SOTILAS 1 • 2021 30 VUOT TA SIT TEN oli taloustieteen professori ja aikaisemmin talousministerinä toiminut Länsi-Saksan talousihmeen isä, oli ehdottanut Yhdysvalloille, että Saksan liittotasavalta hyödyntäisi jo silloista Neuvostoliiton talousahdinkoa ostamalla DDR:n Neuvostoliitolta 2,5 miljardin dollarin vuosimaksuilla kymmenen vuoden aikana. Silloin, 1960-luvulla, pidettiin tällaista lähestymistapaa Yhdysvalloissa epärealistisena. Kiinnostava yksityiskohta on, että vuonna 1990 Neuvostoliitto oli DDR:lle 6,4 miljardia transfer-ruplaa velkaa. Transfer-rupla oli Keskinäisen taloudellisen avun neuvoston sisäinen valuutta, ja kyseisenä aikana yksi transfer-rupla oli 4,67 Itä-Saksan markkaa. Jos lasketaan, että yksi Länsi-Saksan D-markka (DM) oli 4,40 Itä-Saksan markkaa vuonna 1988, yhdistynyt Saksa peri DDR:ltä noin 6,8 miljardin DM:n velat. Neuvostoliitto tai Venäjä ei ole ikinä näitä velkoja maksanut, eikä maksa. DDR taas oli viimeistään 1970-luvulta lähtien hyödyntänyt sitä, että Saksojen välisessä kaupankäynnissä laskettiin yksi Itä-Saksan markka yhdeksi Länsi-Saksan markaksi, joten se sai yli nelinkertaisen edun. Syy oli poliittinen. Länsi-Saksan yhden Saksan politiikan mukaan kyse oli sisämarkkinakaupasta. Kauppoja varten oli perustettu oma Swing-lainajärjestelmä, jota DDR käytti samalla lailla kuin korotonta dispositiolainaa. Neuvostoliitto ei puuttunut asiaan, vaikka se oli selvästi sekä sosialistisen ideologian että Neuvostoliiton virallisen Saksan-politiikan vastaista, koska myös Neuvostoliiton talous hyötyi järjestelystä. Frankin vai Nancyn? Joulukuun 7. päivänä 1988 Gorbatšov julisti Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen edessä, että Neuvostoliitto vetäisi joukkonsa Unkarista, Tšekkoslovakiasta ja DDR:stä. Vetäytymisoperaatio oli tarkoitus olla valmis vuoden 1991 loppuun mennessä. On syytä kiinnittää huomiota myös siihen, mitä Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri ei tuolloin luvannut. Hän ei luvannut vetäytymistä Puolasta saatikka Baltian neuvostotasavalloista. Unkarista neuvostoarmeijan kotiinpaluu kävi ripeästi, toukokuussa 1989 alkoi 13. kaartinpanssaridivisioonan lähtö. Kun 19. elokuuta 1989 katkaistiin Sopronin rajakylässä ensimmäistä kertaa Unkarin ja Itävallan väliset piikkilangat (alkoi paneurooppalainen piknikki), Unkarin reformikommunistijohtaja Imre Pozsgay (1933–2016) ei ollut varma, miten Neuvostoliitto tulisi reagoimaan; 19. kaartinpanssaridivisioona ja kaksi mekanisoitua divisioonaa eivät olleet nimittäin vielä lähteneet Unkarista. Myöhemmin Pozsgay selitti, että Gorbatšovin rajoja oli vain kokeiltava. Jo tammikuussa 1989 Pozsgay oli kokeillut onneaan kutsumalla vuoden 1956 tapahtumia julkisesti kansannousuksi. Unkarissa pelättiin kaksi päivää Neuvostoliiton reaktioita. Puolassa kenraali Wojciech Jaruzelski (1923–2014) oli valtion konkurssin ja Lech Wa? ? san (s. 1943) Solidaarisuus-liikkeen (Solidarno ?? ) edessä suostunut vuonna 1988 reformeihin. Kun Wa? ? sa kysyi, miten pitkälle Neuvostoliitto vetäisi Puolan itsenäisen toiminnan rajan, Jaruzelski vastasi: ”En tiedä, nyt otamme siitä yhdessä selvää.” Kun tiedetään, että Jaruselzki oli vuonna 1981 ollut mies, joka oli Neuvostoliiton painostuksen alla kukistanut Puolan vapausliikkeen sotatilalakeihin nojautuen, tämä lausunto on erittäin kiinnostava. Gorbatšov ei ollut asettanut Puolan tai Unkarin reformikommunisteille rajoja – selvää oli vain, että Neuvostoliitto ei tulisi enää kommunististen puolueiden avuksi. Tämä tarkoitti
• SUOMEN SOTILAS 1 • 2021 19 Brežnevin opista luopumista vuoden 1988 toisella puoliskolla. Brežnev oli lausunut kaksi vuosikymmentä aikaisemmin joulukuussa 1968, että sosialististen maiden suvereniteetti loppuisi, jos sosialistinen järjestelmä olisi uhattuna. Silloinen konteksti oli Prahan kevään kukistamisen jälkiselvitys. Gorbatšov taas, vastoin odotuksia, ei ottanut selvää kantaa Prahan kevääseen Prahan vierailulla vuonna 1987. Kun Gorbatšov tapasi tasavallan presidentti Mauno Koiviston Helsingissä 25. lokakuuta 1989 ja Gerasimov selitti Sinatra-doktriinia, Tšekkoslovakiaa ei mainittu. Siellä panssarikommunismi piti edelleen asemansa. Sinatran ”My Way” tarkoitti Gorbatšovin mukaan, että jokainen itäblokin maa saa tulkita sosialismia omalla tavallaan. Vielä tammikuussa 1989 Tšekkoslovakiassa poliisi oli tukahduttanut mielenosoituksia ja pidättänyt noin 1 400 ihmistä. Neuvostoarmeija oli edelleen Tšekkoslovakiassa, kun Václav Havelin johtama samettivallankumous kaatoi kommunistisen vallan marraskuussa 1989. Havel esitti henkilökohtaisesti samettivallankumouksellisten vaatimuksen, että neuvostojoukkojen olisi vihdoin poistuttava maasta, kuten jo melkein vuosi sitten oli luvattu Neuvostoliiton Prahan-suurlähetystössä. Vetäytyminen alkoi helmikuussa 1990 ja saatettiin loppuun 21. heinäkuuta 1991. Maskirovka Vetäytymispäätös oli poliittinen. Gorbatšov yritti ostaa länsimailta sen, mikä olisi ollut joka tapauksessa taloudellisista syistä tehtävä. Vastapalveluksena lännen eli Naton olisi poistettava omat sotilaalliset voimansa Euroopasta. Tässäkään ei ollut mitään uutta. Jo vuonna 1952 Stalin oli ehdottanut, että Saksa saisi yhdistyä, jos siitä tulisi puolueeton maa. Silloinen liittokansleri – vanha kettu – Konrad Adenauer torjui tarjouksen. Sotilaallisesti eli operaatiosuunnittelun kautta katsottuna helmikuussa 1990 aloitettu neuvostojoukkojen vetäytyminen Tšekkoslovakiasta teki myös DDR:ään sijoitetut neuvostojoukot hyödyttömiksi. Länsi-Saksan vastaisessa iskussa hyökkäys olisi tehty nimenomaan Tšekkoslovakiasta Baijeriin ja DDR:stä Niedersachsenin, Ala-Saksin alangon kautta. Ilman keskistä ryhmää (Tšekkoslovakiasta) läntisen ryhmän (ItäSaksasta) vasen siipi olisi ollut vaarassa. Toukokuun 15. päivänä 1990 liitokansleri Helmut Kohl suostui maksamaan viisi miljardia DM:aa Neuvostoliitolle. Muotona oli laina. Neuvostoliitto oli silloin maksukyvyttömyyden partaalla, ja Gorbatšov ei olisi selvinnyt poliittisesti kotimaassaan ilman tätä rahaa. Kuun lopussa hän suostui Washingtonissa siihen, että yhdistynyt Saksa saisi jäädä Natoon. Epäselvää oli edelleen, lähtisivätkö neuvostojoukot ItäSaksasta, ja jos, niin koska. Oli selvää, että ainakin niin kauan, kun läntinen ryhmä olisi sijoitettu Itä-Saksaan, vaikka Saksa olisi yhdistynyt, Itä-Saksassa ei voinut olla Naton joukkoja. Käytännössä tämä olisi edelleen tarkoittanut puolueetonta Saksaa. Heinäkuun 16. päivänä 1990 Kohl tapasi Gorbatšovin, ja jälkimmäinen suostui neuvostojoukkojen poistumiseen Saksas...jokainen itäblokin maa saa tulkita sosialismia omalla tavallaan.
• 20 SUOMEN SOTILAS 1 • 2021 30 VUOT TA SIT TEN ta, kuten oli luvannut jo vuonna 1988. Tätä kutsutaan edelleen Kaukasuksen ihmeeksi. Ihme se ei ollut, vaan kauppa: Saksa suostui omien joukkojensa eli yhdistettävän Bundeswehrin ja NVA:n vähentämiseen 370 000 mieheen asti ja maksamaan 8,3 miljardia DM:aa siitä, että neuvostojoukoille rakennettaisiin kasarmeja kotimaassa. Juuri ennen kuin Saksojen yhdistymissopimus allekirjoitettiin Moskovassa 12. syyskuuta 1990, Gorbatšov sai korotettua summan jo 12 miljardiin DM:aan puhelinkeskustelussa 10. syyskuuta 1990 niin, että lainojen ja maksujen kokonaissumma oli yhteensä noin 20 miljardia DM:aa. Kun Kohl ei voinut millään tavoin saada niin lyhyen ajan sisällä parlamenttia suostumaan, hän lupasi lisäksi vielä kolme miljardia korotonta lainaa. Lasku ja sen maksajat Neuvostoarmeijan vetäytyminen Saksasta kesti vuoteen 1994 asti. Syyskuun 1. päivänä 1994 viimeinen venäläinen sotilas, kenraalieversti Matvej Burlakov lähti Saksasta. Kuten tiedetään, suurta osaa kasarmien rakentamiseen tarkoitetuista rahoista ei ikinä käytetty tarkoituksenmukaisesti. Vuoden 1991 lopussa Neuvostoliitto lakkasi olemasta. On monia esimerkkejä siitä, että neuvostojoukot kotiutuivat ilman, että kasarmeja olisi rakennettu. Esimerkiksi eräs helikopterirykmentti joutui yöpymään helikoptereissa talvella Moskovan läheisyydessä. Kokonaisia divisioonia, noin 16 000–20 000 henkeä, sijoitettiin väliaikaisesti telttoihin. Wünsdorfissa Berliinin eteläpuolella sijaitsi aikoinaan niin Saksan maavoimien yliesikunta ja sen valtava viestikeskus kuin Wehrmachtin panssarikoulukin. Nyt tältä pikkukaupungissa sijainneelta entiseltä neuvostoarmeijan rautatieasemalta lähti joka ilta kello 19.10 juna Venäjälle kyydissään aina noin 400 sotilasta. Saksa maksoi kuljetuksista yhteensä miljardi DM:aa. Tämä oli kuitenkin vain pieni osa neuvostosotilaiden lähtöhinnasta. Vuonna 1990 sovittiin, että Neuvostoliitto korjaisi ympäristövahingot. Joulukuussa Kohl ja Jeltsin allekirjoittivat sopimuksen, että Saksa ei maksaisi 1 580 kasarmista, bunkkerista ja asunnosta ja Venäjä ei korvaisi ympäristövahinkoja. Varovaisesti arvioituna ympäristön korjaukset maksoivat noin 25 miljardia DM:aa. Kiinteistöt olivat pääosin arvottomia, koska kaikki, kuten metalliosat, LVI-tarvikkeet, ovet ja ikkunat, oli otettu mukaan. Vaikka venäläisistä sotilaista vastuussa oleva yhdysupseeri, Bundeswehrin kenraalimajuri Hartmut Foertsch käytti mottoa ”Lähtö kunnialla” (Abzug in Würde), sellaista ei ollut. Venäjä ei yksinkertaisesti huolehtinut lainkaan omista sotilaistaan. Berliinissä saattoi silloin ostaa kaikkea kunniamerkeistä Kalašnikoviin pilkkahinnalla. Geopoliittisesti tai sotilaallisesti katsottuna Neuvostoliitto hävisi kaiken, minkä neuvostosotilaat olivat suurin kärsimyksin verellä ja raudalla miehittäneet. Veiksel, Oder ja Elbe – suurten jokien saavuttamiseen Stalin tarvitsi noin 180 divisioonaa. Pelkästään Veikselin– Oderin operaatio (Wislo-Oderskaja operazija) helmi-maaliskuussa 1945 maksoi noin 50 000 neuvostosotilaan hengen ja moninkertaisen määrän haavoittuneina ja kadonneina. Neljäkymmentäyhdeksän vuotta myöhemmin Neuvostoliitto menetti asemansa Veikselillä, kun viimeiset venäläiset sotilaat lähtivät Puolasta ja Saksasta. Oliko siis neuvostojoukkojen suuri vetäytyminen kilpavarustelun vai diplomatian seuraus? Johtuiko se sosialistisen utopian kyvyttömyydestä palvella tavallisten ihmisten perustarpeita vai tekivätkö suuret miehet taas historiaa? Ja jos, niin oliko se Mihail Gorbatšovin, Ronald Reaganin, George Bushin vai Helmut Kohlin ansiota? Vai ratkaisiko kansojen tahto, oliko vetäytyminen seurausta rauhanomaisista kansanliikkeiden johtajista, kuten esimerkiksi Václav Havelista, Lech Wa? ? sasta tai György Konrádista? Historiantutkimus on noin 30 vuotta tapahtumien jälkeen vasta alussa. Selvää on jo nyt, että kyse oli paljon suuremmasta ja ihan muusta kuin pelkästä Gorbatšovin armosta. Länsi ei pettänyt Venäjää, vaan Neuvostoliiton ja sen alusmaiden kansat eivät enää jaksaneet korruptoitunutta johtoaan. Se oli pettänyt jo vuosikymmenet sortamiaan kansoja. Vaikka neuvostoarmeija olikin mahdollisesti kaikkien aikojen vahvin armeija Euroopassa, se ei riittänyt. Pelkällä sotilasvoimalla punaista imperiumia ei saatu pidettyä kasassa, kun paljon muuta ei enää ollut tarjolla. Pääasia on se, että vuosien 1988–1994 suuri geopoliittinen vaihto tapahtui ilman suursotaa. Mutta miksi? Vaikka neuvostoarmeija olikin mahdollisesti kaikkien aikojen vahvin armeija Euroopassa, se ei riittänyt.