• MEDIA-ALAN OMA LEHTI • NRO 5 • 19.8.2020 • PERUSTETTU VUONNA 1930 SuomenLehdistö PROSESSIT SUORIKSI. Sonia Mathews etsii ja ratkoo ongelmia Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien toimitustyön rutiineissa. » Sivu 14 Miten tavoittaa nuoret yleisöt? Olemalla kiinnostava, sanoo Satakunnan Kansan Kaisa Ylhäinen. » Sivu 10 VESA LAITINEN Unelmapesti New Yorkissa USA:n politiikan käsittely tuo Emil Elolle palautetulvan. » Sivu 8 Miksi Norja eroaa muista? Naapurimaassa levikit kasvavat myös maakunnissa. » Sivu 6 Tarkempaa analyysia Sisältöjen sukupuolivinouman syy ei ole yksiselitteinen. » Sivu 20 Kysely: Joka kuudes päätoimittaja kokenut oman talon johdon painostusta. » Sivu 4
• Yksityisautoilijoita tässä maassa. Autoilun verotusta tulisi .” ” Olisihan se mukavaa. Nähdä vain sitä mitä haluaa nähdä. Lukea vain asioista, jotka tukevat omia näkemyksiä ja sopivat omaan maailmankuvaan. Mutta todellisuus ei ole sellainen. Vaikka mielipiteitä on yhtä monta kuin meitä ihmisiäkin, faktat ovat faktoja. Niitä tarvitaan valistu neen mielipiteen muodostamiseen ja järkevän yhteiskunnallisen keskustelun käymiseen. Siksi tarvitsemme riippumatonta, moni äänistä mediaa. MIELIPITEET VOIVAT OLLA VAIHTOEHTOISIA – FAKTAT EIVÄT
• SuomenLehdistö 5/2020 3 5/2020 kolmesta poikki Lukusuositus: Journalistin ohjeet sisältö AJANKOHTAISTA 4 Päätoimittajia painostavat lukijat ja ilmoittajat – mutta myös oman talon johto. 6 Norjalaislehtien levikit kasvavat. Edessä on silti samoja huolia kuin meillä Suomessakin. 8 Kauppalehden Emil Elo kertoo Yhdysvaltain tapahtumista paitsi lukijoille myös omalle toimitukselle. TAUSTAT 10-13 Maaku ntalehdet eivät kosiskele nuoria. Laadukas ja paikallinen sisältö kiinnostaa ikäryhmästä riippumatta. 14-16 Pois hukka! Sanoma suoristaa työprosessejaan lean-filosofian avulla. PALSTAT 17 Unohda muistilaput ja heittäydy RSS-syötteiden virtaan. 18 Myös sanomalehtien kannattaa hyödyntää satiirin uusi tuleminen. 20 Tasa-arvobotti ei kerro kaikkea journalismin sukupuolivinoumasta, kirjoittaa Silja Tenhunen. 23 Tero Hautamäen luotsaama Epari on selvinnyt vähällä koronasta. ” Johdon tehtävä on turvata riippumattoman journalismin selusta.” Ylen tekstisisällöt Janne Arola Miten Ylen verkkouutiset vaikuttavat lehtenne toimintaan? Pitäisikö mielestäsi Ylen rajoittaa tekstisisältöjään? Miten? Mitä haluaisit sanoa aiheesta käytävään keskusteluun? Susanna Landor, vastaava päätoimittaja, HBL Se häiritsee kilpailua ja vaikeuttaa digitaalisen ansaintalogiikan rakentamista, koska ruotsinkielisiä uutisia saa yleisön mielestä ”ilmaiseksi” Svenska Ylen kautta. Tilannetta ei helpota, että Yle siteeraa aamulähetyksissään laajasti paikallislehtiemme uutissisältöä. Kyllä pitäisi, muuten Suomi rikkoo EU:n lakeja ja markkinatalouden sääntöjä. EU:n komissio kehottikin Suomea korjaamaan Yle-lakia niin, että Ylen verkkouutiset kytketään audiovisualiseen sisältöön. Lakiluonnoksessa esitetään, että ruotsinkieliset alueuutiset olisivat poikkeus säännöstä kytkeä Ylen verkkosisältö ääneen tai videoon. Tätä ei voi oikeudellisesti puolustaa. Valtio ei voi tukea palvelua, josta ei ole markkinoilla puutetta. Markus Pirttijoki, vastaava päätoimittaja, EteläSuomen Sanomat Joudumme harkitsemaan tarkkaan, millaista sisältöä voimme tarjota tilaajillemme. Jos Ylellä on samasta aiheesta maksuton juttu, kynnys tarjota sitä maksusta nousee. Tarjontaa voisi rajoittaa pitkissä analyyseissa ja uutistaustoissa. Meille sellaiset jutut ovat elintärkeitä, koska ne tuovat tilaajia. Yle voi uutisoida Uudenmaan sulkemisesta, mutta reportaasi varusmiesten virka-avusta sopii paremmin kaupallisen median lisäarvopalveluksi. Satosen työryhmän seurauksena Yle päätti luopua alueellisista uutisten etusivuista, koska ne kilpailivat suoraan maakuntalehtien sisältöjen kanssa. Jostakin syystä alueelliset uutissivustot on nyt kuitenkin palautettu Ylen sivuille. Juho Pekka Mikola, päätoimittaja, Kankaanpään Seutu ja Merikarvia-lehti Uutiskilpailu kuuluu alalle, mutta kilpailua vääristävät vinoutumat pitää kitkeä pois. Vielä niin ei ole käynyt, vaan rönsyt ovat levinneet myös kaupalliselle paikallislehtipuolelle. Kulmakarvoja on nostanut se, että Yle on alkanut jakaa – olkoonkin kokeilumielessä – uutisiaan myös kaupallisen median verkossa. Pitää, koska EU-komissio niin käskee. Kyse ei ole mielipiteestä vaan siitä, miten Ylen tehtävä on laissa määritelty. Yle on vuosien varrella lipsunut tehtävästään, mille on toki syynsä. Aidassa on ollut aukko, josta on ollut helppo livahtaa sisään. Tilanne pysyy epäselvänä niin kauan kuin Yle isona mediatoimijana saa itse tulkita lakia eli määritellä ja valvoa, miten se runsaan rahoituksensa käyttää. Ministeriön luonnos lakimuutoksesta on oikean suuntainen. PÄÄTTÄJÄ MIELTÄÄ, että lehden pitäisi olla kanava toteuttaa kunnan myönteistä viestintästrategiaa. Mainostaja ajattelee, että hän on ostanut myös oikeuden positiiviseen näkyvyyteen journalismissa. Sanomalehtien Liitto selvitti kesällä päätoimittajien kokemia vaikutusyrityksiä. Aineistosta näkee, että ällistyttävän heikko ymmärrys journalismin ydinperiaatteista on tavallista. Journalistin ohjeita voi suositella iltalukemiseksi myös lehtitalojen johtoon. JOKA KUUDES kyselyyn vastannut päätoimittaja kertoi kokeneensa, että oman yrityksen johto on pyrkinyt vaikuttamaan journalistisiin valintoihin viime vuosina. Kysely kartoitti painostukseksi ja lahjonnaksi koettuja vaikutusyrityksiä. Ilmiö on tavallisin konserneihin kuulumattomissa, paikallisissa lehdissä, mutta siitä raportoi myös muun muassa muutama päivälehden päätoimittaja. Oman talon sisältä tuleva painostus on muuta vakavampaa sikäli, että sitä voi olla vaikeampi torjua. Ryhtyvätkö kaikki päätoimittajat sananvapauden esitaistelijoiksi, jos kokevat pahimmillaan työpaikkansa uhatuksi? Tai jos asia ei ole erityisen merkittävä? Esimiehille ja ylemmälle taholle kantelu on yksi ulkopuolisen painostuksen keinoista, kun juttu ei miellytä tai se halutaan estää. Voiko toimitus näissä tilanteissa luottaa kustantajan tukeen? Yhtiön johdon puuttuminen yksittäisiin journalistisiin valintoihin on JSN:n perussopimuksen vastaista. Se on myös huonoa johtamista, joka luo turhaan sisäisiä jännitteitä. Epäasiallinen vaikuttaminen talon sisällä on myös paljastumistaan odottava mainehaitta lehtiyhtiölle. Pelissä on koko alan uskottavuus. ROOLIEN KIRKASTAMINEN on siis paikallaan. Myös mediayhtiöiden omistajien, hallitusten jäsenten ja toimitusjohtajien on torjuttava ulkopuolelta tulevat vaikutusyritykset ja oltava tarkkana siitä, etteivät he ryhdy painostamisen välikappaleeksi. He ovat itsekin toimituksen ulkopuolisia. Johdon tehtävä on turvata riippumattoman journalismin selusta. Journalistin ohjeiden toteuttaminen arjessa on kuitenkin toimituksen asia. Riikka Virranta päätoimittaja riikka.virranta@sanomalehdet.fi > Lue lisää verkossa osoitteessa www.suomenlehdisto.fi M IR KK U M ER IM AA
• Esimerkkejä vaikutuskeinoista Niiden vaikutusyrityksiä kokeneiden päätoimittajien osuus, joihin on yritetty vaikuttaa mainitulla keinolla parin viime vuoden aikana. Tilauksen lopettaminen Ilmoittamisen lopettaminen Kohtuuttoman kritiikin kohteeksi joutuminen sosiaalisessa mediassa Tiedon saannin estäminen Fyysisellä väkivallalla uhkaaminen AJANKOHTAISTA vat vaikutusyritykset liittyvät yleensä merkittävien mainostajien miellyttämiseen. – Harvakseltaan on määrätty tekemään jokin journalistinen tuote tietyllä hetkellä jostain suuresta ilmoittaja-asiakkaasta, kuvaili eräs konsernikaupunkilehden päätoimittaja. Tilattavissa paikallislehdissä päätoimittajien kokemukset liittyvät muun muassa erimielisyyksiin lehden ulkoasusta, pääkirjoitusten sävystä ja lehden kolumnisteista, vaatimuksiin tietynlaisesta otsikoinnista tai hallituksen jäsenten harmitukseen yleisönosastokirjoituksista. – Lehden hallitus luulee, että he voivat hallita lehden uutisointia. Journalistista kokemusta on hallituksessa kovin vähän, eivätkä nämä ihmiset oikein tahdo ymmärtää lehdenteon perusteita, vaikka ne vääntäisi ratakiskon muotoiseksi origamiksi, kommentoi itsenäisen paikallislehden päätoimittaja. Erään paikallislehden päätoimittaja kertoi milloin mistäkin asiasta raivonneesta lehtiyhtiön toimitusjohtajasta, joka haukkui, uhkaili ir4 SuomenLehdistö 5/2020 toimittajista on kokenut oman yhtiön johdon pyrkineen vaikuttamaan lehden sisältöön. Kyselyssä kartoitettiin painostukseksi tai lahjonnaksi koettuja vaikutusyrityksiä. Päivälehtien päätoimittajista neljä vastaajaa kymmenestä oli kohdannut tällaisia vaikutusyrityksiä viime vuosina. Päätoimittajan itsenäisyys näyttäisi olevan turvatumpi konsernilehdissä kuin ketjujen ulkopuolisissa lehtiyhtiöissä: itsenäisissä lehdissä johdon sisäisiä vaikutusyrityksiä oli kokenut lähes kolmannes vastaajista ja konsernilehdissä joka kymmenes. Kovin usein sisäisiä vaikutusyrityksiä ei tapahdu. Vain pari vastaajaa kertoi oman johdon vaikutusyrityksiä tapahtuvan kuukausittain. Muilla päätoimittajilla tällaisia kokemuksia oli huomattavasti harvemmin tai ei ollenkaan. Toimitusjohtaja raivosi ja uhkaili päätoimittajaa Useampi ilmoitusmyyntituloilla elävän kaupunkilehden päätoimittaja kertoi kyselyssä, että johdosta tuletisanomisella ja pyrki vaikuttamaan suoraan sisältöön. – Teepä perkele kerran sellainen juttu, niin monoa tulee! päätoimittaja kertoi toimitusjohtajan uhanneen. Usealla konsernin paikallislehden päätoimittajalla oli kokemuksia konsernitasolta tulevista uutisista ja puffijutuista, joiden odotetaan itsestään selvästi menevän lehteen. – Konsernilehdessä on vaikea olla julkaisematta konsernin tai kustantajan julkaistavaksi lähettämää sisältöä varsinkin, kun se monissa tapauksissa ohjataan lehden verkkosivuille päätoimittajan tietämättä ja erikseen hyväksymättä, totesi paikallislehden päätoimittaja. Journalistin ohjeet sitovat mediayhtiön johtoa Journalistin ohjeiden toisen kohdan mukaan tiedonvälityksen sisältöä koskevat ratkaisut on tehtävä journalistisin perustein, eikä tätä journalistista päätösvaltaa saa luovuttaa toimituksen ulkopuolisille. – Myös mediayhtiön hallituksen puheenjohtaja ja hallituksen jäALKUKESÄSTÄ HUOMIOTA herätti Ilmajoki-lehden tapaus, jossa päätoimittaja Terhi Pirilä-Porvali irtisanoutui lehtiyhtiön hallituksesta tulleen painostuksen vuoksi. Pirilä-Porvalin mukaan hallitus pyrki vaikuttamaan lehdessä julkaistaviin sisältöihin. Yhtiön hallitus pyysi myöhemmin toimintaansa julkisesti anteeksi. Tapaus ei kuitenkaan ole täysin poikkeuksellinen, vaikka sisäisistä vaikutusyrityksistä puhutaan alalla julkisesti hyvin harvoin. Sanomalehtien Liiton tekemästä tuoreesta jäsenkyselystä ilmenee, että 17 prosenttia kyselyyn vastanneista sanomaja kaupunkilehtien pääJohto kajoaa journalismiin Painostuskysely: Joka kuudes päätoimittaja kokee oman yrityksen johdon yrittäneen vaikuttaa sisältöihin. Ilmiö korostuu itsenäisissä lehdissä. Sanomalehtien Liiton jäsenlehtiensä päätoimittajille kesällä tekemään kyselyyn vastasi 81 päätoimittajaa. Vaikutus pyrkimyksillä tarkoitetaan painostamista tai lahjoen tehtyjä yrityksiä vaikuttaa journalistiseen päätöksentekoon. Näin päätoimittajiin yritetään vaikuttaa 79 % kyselyyn vastanneista päätoimittajista oli kokenut painostamiseksi tai lahjonnaksi luettavia yrityksiä vaikuttaa journalistiseen päätöksentekoon. naisvastaajista miesvastaajista Vaikutusyrityksiä koki 73 % 63 % 55 % 54 % 18 % 89 % 68 % Eero Hyvönen
• SuomenLehdistö 5/2020 5 AJANKOHTAISTA: PUHEENAIHE senet ovat toimituksen ulkopuolisia, muistuttaa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Eero Hyvönen. Päätoimittaja on Journalistin ohjeiden kohdan kolme perusteella velvollinen torjumaan ulkopuolisten yritykset vaikuttaa julkaisupäätöksiin ja sisältöön. Mediayhtiön johtoa sitoo JSN:n perussopimus, jonka allekirjoittaneet jäsenyhteisöt sitoutuvat huolehtimaan, että yrityksen palveluksessa olevat noudattavat Journalistin ohjeita. Hyvösen mukaan mediayhtiön johto voi tietenkin käydä linjakeskustelua päätoimittajan kanssa. Vaikutusyritykset yksittäisiin journalistisiin ratkaisuihin ovat kuitenkin Journalistin ohjeiden ja JSN:n perussopimuksen vastaisia. Johto kajoaa journalismiin Tarkkaa rajaa normaalin keskustelun ja suoranaisen vaikuttamisen tai painostamisen välille on vaikea vetää. – Puhuisin painostamisesta, jos se tähtää jonkin yksittäisen julkaisupäätöksen estämiseen. Jälkikäteinen tiukkakaan keskustelu ei ole välttämättä painostamista vaan ihan normaalia linjakeskustelua, Hyvönen pohtii. Entä voisiko johto määrittää lehden linjaksi, ettei ikäviä juttuja tehdä? Tähän voi Hyvösen mielestä liittyä ongelmia. – Jos esimerkiksi paikallislehden tärkeä tehtävä on seurata kunnallista päätöksentekoa, on ihan selvää, ettei uutisointia voi rajoittaa niin, ettei kirjoiteta mitään negatiivista. Sanomalehtien Liiton kesällä tekemään kyselyyn vastasi 81 päätoimittajaa, joista kolme neljännestä työskenteli paikallislehdessä. Naisia vastaajissa oli hieman yli puolet. Naispuoliset päätoimittajat (20 %) olivat kokeneet johdon vaikutusyrityksiä hieman enemmän kuin miehet (13 %). Pasi Kivioja, Janne Arola ”Lehden hallitus luulee, että he voivat hallita lehden uutisointia.” Sanomalehtien Liiton jäsenlehtiensä päätoimittajille kesällä tekemään kyselyyn vastasi 81 päätoimittajaa. Vaikutus pyrkimyksillä tarkoitetaan painostamista tai lahjoen tehtyjä yrityksiä vaikuttaa journalistiseen päätöksentekoon. Niiden vaikutusyrityksiä kokeneiden päätoimittajien osuus, joihin mainitut tahot ovat pyrkineet vaikuttamaan parin viime vuoden aikana. 1. Kuntapäättäjät 2. Lukijat 3. Mainostajat -------------------------------------------------------------Oman yrityksen johto Vaikutusyritysten kanavat 1. Puhelinsoitot 2. Sähköposti 3. Käynti toimituksessa Sosiaalisen median kanavat Painostajien puoluetaustat 1. Perussuomalaiset 2. Keskusta 3. SDP Vasemmistoliitto Vastaajien edustamat lehdet paikallislehti 73 % kaupunkilehti 16 % päivälehti 13 % muu 1 % TOP 3 82 % 75 % 72 % 22 % Oletko puuttunut toimituksen työhön? EIJA OJANEN Ylä-Satakunnan Sanomalehti Oy:n hallituksen puheenjohtaja En, enkä halua puuttuakaan. Minulla ei ole siihen sellaista kokemusta ja näkemystä, jota toimittajalla täytyy olla. Osakeyhtiölaki ja yhtiöjärjestys määrittelevät hallituksen tehtäväksi yhtiön toiminnan ja hallinnon järjestämisen ja siitä huolehtimisen. Toimimme näissä raameissa. En pidä todennäköisenä, että meidän pitäisi jollain lailla puuttua toimituksen työhön. KAARINA VIKMAN Vakka-Suomen Mediaosuuskunnan hallituksen puheenjohtaja Olen antanut toimitukselle kiitosta, mutta työhön en ole puuttunut. Jos hallitus ei ole tyytyväinen toimituksen työhön, hallitus ehkä keskustelee. Toimitusjohtaja ja päätoimittaja ovat paikalla hallituksen kokouksissa. Esimerkiksi kyläkouluasiat ovat kuumentaneet tunteita. Sellaisessa asiassa on joku hallituksen jäsen laittanut toimitukselle palautetta jutusta, mutta se on kunnan asukkaan ja lukijan mielipide. Olen ajatellut, että kaikilla lukijoilla on oikeus kommentoida. ki ss ap öy dä lle SELVITIN PUOLISENTOISTA vuotta sitten toimittajien näkemyksiä sosiaalisesta mediasta ja journalismin tarinallistumisesta. Sain verkkokyselyyni 55 anonyymia vastausta. Vastaajista lähes kaikki olivat sitä mieltä, että koskettava tarina leviää sosiaalisessa mediassa paremmin kuin faktakeskeinen juttu. Kolme neljästä katsoi, että sosiaalinen media on muuttanut journalismin tekemistä merkittävästi. Muutoksia sai kuvailla omin sanoin. Muutama vastaaja nosti esiin positiivisia vaikutuksia: sosiaalinen media on monipuolistanut lähteitä, aihevalikoimaa ja kerrontakeinoja. Huomattavasti enemmän toimittajat tuottivat kuitenkin huolipuhetta: joko he olivat itse huolissaan journalismin muutoksesta tai kuvailivat ilmiöitä, jotka herättävät journalismin tutkimuksen näkökulmasta huolta. ”Toimittajana on pakko miettiä koko ajan, vetäähän juttu varmasti netissä. Jotta näin käy, sen pitää vetää myös somessa. Ainakin meillä statistiikkaa vahditaan todella tarkasti. Etenkään featurepuolella ei saisi tulla huteja, juttuja joita ei lueta, vaan jokaisen jutun pitäisi kerätä paljon yleisöä”, eräs vastaaja kuvaili. ”Yleisön huomio on saatava kiinnitettyä muutamassa sekunnissa. Tämä muuttaa sitä, miten juttua ’myydään’. Se muuttaa myös sitä, mikä jutun kärjeksi tai otsikoksi valitaan. Sosiaalisessa mediassa jaettavuus korostuu ja sitä myöten myös tunteet tulevat entistä olennaisemmaksi osaksi journalistista sisältöä”, toinen vastaaja kiteytti. TUNTEET OVATKIN sosiaalisen median polttoainetta. Postausta klikataan, kun se herättää esimerkiksi myötätuntoa tai ärtymystä. Somessa tunteet roihahtavat hetkessä. Yksilö kokee tulleensa kohdelluksi väärin paikallisessa kahvilassa ja kertoo tunteikkaan tarinan kunnan Facebook-ryhmässä. Someraivo yltyy, ja pari trollia tulee vielä kurillaan heittämään lisää bensaa liekkeihin. Pian ihmiset jo julistavat kahvilan boikottiin, vaikkei kukaan tiedä, mitä oli todella tapahtunut tai oliko mitään. Tunne on ajanut kriittisen ajattelun ohi. Toisinaan media tarttuu tällaisiin postauksiin ja tekee niistä omia juttujaan. Tätä saatetaan perustella esimerkiksi ajan hermolla ja pienen puolella olemisella, mutta jos tapaukseen lähdetään kritiikittä mukaan, media on pian yhtenä tuomarina kohtuuttomassa sometuomioistuimessa. TUNTEISIIN VETOAMISESSA on syytä olla tarkkana. Yksittäinen kokemus vetoaa tunteisiin tehokkaammin kuin tutkittu tieto. Rokotteiden kansanterveydellisestä hyödystä on vaikeampaa kertoa vetoavasti kuin rokotteen haittavaikutuksen takia vammautuneen lapsen kohtalosta. Siksi tarinankertojan on tunnettava vastuunsa. Tarinoihin pätevät samat vaatimukset kuin journalismiin yleensäkin: ne tulee kontekstoida, niiden edustavuutta pitää arvioida ja niiden faktat pitää tarkistaa. Sitä paitsi mitä tapahtuu journalistiselle riippumattomuudelle ja päätösvallalle, jos jutut tehdään ”somesuosion kiilto silmissä”, kuten eräs vastaaja kuvaili? Jos jutut optimoidaan someen ja tehdään sitä, mitä lukijat haluavat, missä tehdään juttuja, joita lukijat tarvitsisivat? > Ensi kerralla kirjoittajana voit olla sinä: kerro aiheesi toimitukselle. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi Tällä kertaa kissan nosti pöydälle Maria Lassila-Merisalo, joka on kirjoittanut Tarinallinen journalismi -kirjan ja väitellyt kaunokirjallisesta journalismista. ” Tarinoihin pätevät samat vaatimukset kuin journalismiin yleensäkin: ne tulee kontekstoida ja niiden edustavuutta pitää arvioida. ” Ajaako tunne ajattelun ohi? GRAFIIKKA: JANNE HULKKONEN
• 6 SuomenLehdistö 5/2020 AJANKOHTAISTA konserneissa digikehitys on pitkällä paikallisellakin tasolla. Lehdistön mallioppilas Amedia on onnistunut jakamaan parhaat käytäntönsä kaikkiin paikallisiin lehtiinsä luomalla konserniin yhteisen kehitystiimin. Tiedon lisäksi leviävät työkalut, vaikka nyt dashboardit, joista juttujen menestyksen verkossa näkee reaaliajassa. Amediassa testataan systemaattisesti toimintatapoja, hintoja ja yksittäisten juttujen otsikoita ja kuvia. Tekemistä hiotaan lisäämällä vaikka naispuolisten lähteiden määrää, mikä on tuonut yleisöön enemmän naisia. MYÖS POHJOISMAISTA mediakenttää tutkinut Carl-Gustav Lindén Helsingin yliopistosta uskoo Norjan levikkikehityksen selittyvän ensisijaisesti kustantajien strategialla. Siinä erityistä on jatkuvan testaamisen ja kehittämisen ohella tiukka fokus yleisöön ja verkon tilaajatuloihin. – Schibstedin ja Amedian avainviesti on, että journalismi on kaikista tärkein. Niiden edustajat puhuvat laatujournalismista. He ovat huomanneet, että myös nuoriso on valmis maksamaan uutisista, Lindén sanoo. Syksyllä Bergenin yliopiston datajournalismin apulaisprofessorina aloittavan Lindénin mielestä Ruotsissa ja Norjassa arvostetaan esimerkiksi tutkivaa journalismia, kun taas Suomessa ”ajatellaan, että se on sellaista ylimääräistä”. Verkkopäällikkö Tomi Tiilikainen Kaakon Viestinnästä ajattelee, että norjalaiset alueelliset mediayhtiöt ovat suomalaisia edellä analytiikassa, eikä vain analytiikassa vaan uuden toimituskulttuurin ja sisältöstrategian luomisessa sen pohjalta. – Täytyy olla rohkeutta ja osaamista muuttaa se, mitä tehdään. Se tarkoittaa ilkeitäkin ratkaisuja, kun karsitaan sellaista, mikä ei maksavia asiakkaita kiinnosta. – Suomessa monessa paikassa on vielä aika paljon tekemistä ihan osaamisessa ja tekniikassa, Tiilikainen sanoo. KAIKKIEN KOLMEN haastatellun mielestä Norjan menestys liittyy myös paikallisuuden tiukkaan hyödyntämiseen. Tomi Tiilikaisen mukaan norjalaiset maakuntalehdet ovat paikallisempia kuin suomalaiset, sillä ”paikallinen, syvällinen kama” on niiden ainoa todellinen kilpailuvaltti. Lindén puhuu myös norjalaisesta vuonomentaliteetista: ollaan valmiita tukemaan omaa yhteisöä. – Amedia on keksinyt, että jokaisella paikkakunnalla on jokin ilmiö, joka yhdistää ihmisiä. Monella paikkakunnalla se on urheilu, Lindén sanoo. Tätä hyödynnetään journalismissa, esimerkiksi live-lähetyksissä. Bjørn Wistedin mukaan norjalaiset paikallisyhteisöt ovat vahvoja ja maassa käydään jatkuvaa kiivasta debattia keskittämisen ja yhteiskunnan toimintojen hajauttamisen välillä. Mutta Suomi tuskin jää paikallisHELSINGIN SANOMAT, Österbottens Tidning, Kauppalehti ja Sipoon Sanomat. Nämä suomalaiset sanomalehdet kasvattivat tarkistettua kokonaislevikkiään viime vuonna. Norjan levikkimenestyjiä viime vuodelta ei viitsi tässä luetella: alkuvuodesta tarkistetusti tilausmääräänsä kasvatti yli sata ja loppuvuodesta lähes 170 sanomalehteä. Norjassa verkkouutisista maksaa jo yli 40 prosenttia väestöstä Reuters-instituutin tämän vuotisen kyselyn mukaan. Tällä mittarilla Norja on ollut pitkään kansainvälistä kärkeä, ja taas maksavien osuus pompsahti ylöspäin. Suomessa verkkouutisista maksaa viidennes. Ja toisin kuin monessa maassa Norjassa digin siivittämä levikinkasvu ei keskity isoimpiin nimikkeisiin. Myös alueellinen media kasvattaa tilaajamääriään. Käänne tapahtui Norjassa vuonna 2017. Lähes 20 vuoden tauon jälkeen sanomalehtien levikit kokonaisuutena kasvoivat hieman. Sen jälkeen tilaajamäärien kehitys on ollut vakaata. Eivätkö Suomi ja Norja ole samanlaisia perinteikkäitä sanomalehtimaita? Mikä Norjan kasvua selittää? ENSIMMÄISENÄ Bjørn Wistedille tulee mieleen arvonlisäveron muutos. Se ei ehkä yllätä, sillä Wisted työskentelee edunvalvonnan parissa Norjan media-alaa edustavassa liitossa. Norjassa digitaalisten tilausten arvonlisävero laski 25 prosentista nollaan jo alkuvuodesta 2016. Suomessa digi-alv laski viime vuonna kymmeneen prosenttiin. – Se oli hyvin merkittävää innovoinnin ja tarjonnan kehittymisen kannalta. Kustantajille tuli lupa kehittää digitaalisia tuotteita ilman sakkoa, Wisted sanoo Teamsissa jonkin aivan muun kuin norjalaisen vuonomaiseman edessä. Ja siinähän onkin jo ydinselitys: mediakonsernien kehitystyö. – Voi sanoa, että lehdillä, jotka kuuluvat johonkin isompaan ketjuun, menee paremmin kuin muilla. – Isot konsernit ovat onnistuneet erittäin hyvin kehittämään tuotteita, jotka vetoavat ihmisiin. Wisted viittaa Amediaan, Schibstediin ja Polaris Mediaan. Näissä Norjassa myös alueellinen media kasvattaa tilaajamääriään. Mikä tekee naapurimaasta niin erilaisen verrattuna Suomeen? hengessä kakkoseksi. Ainakin tuoreimmassa Reuters-instituutin kyselyssä isompi osa suomalaisista kuin norjalaisista piti paikallisuutisia kiinnostavina. MIKSI SITTEN suomalaiset mediayhtiöt eivät vain ole panostaneet samalla tavalla digikehitykseen? – En tiedä, onko Suomessa ollut vielä sellaista pakkoa, kun printti on tuonut paremmin kassavirtaa. Google ja Facebook ovat rokottaneet Norjassa ja Ruotsissa enemmän, Tomi Tiilikainen sanoo. Tilastot tukevat havaintoa. Viime vuonna Norjan mainoskakusta painetuille sanomaja kaupunkilehdille meni enää kymmenen prosenttia, Suomessa noin neljännes. Suomessa moni lehti on joka tapauksessa vasta pystyttänyt maksumuureja, kun Norjassa on jo nautittu niiden tuloksista. Esimerkiksi suomalaisista paikallislehdistä jo valtaosa (64 prosenttia) kerää verkkosisällöistään maksua, mutta siirtymä on tapahtunut pääosin viime vuosina ja on yhä kesken. CARL-GUSTAV LINDÉN ajattelee, että Suomi on vain vuosia jäljessä norjalaisia digitilauksissa. Kyse ei ole siitä, että Norja olisi perustavanlaatuisesti erilainen. Levikkitilastoista näkee, että Norjan jäljillä ollaan. Printtilehtien levikinlasku on täällä kiihtynyt, mutta digitilaukset sisältävän kokonaislevikin lasku loiventunut. Viime vuonna vertailukelpoinen kokonaislevikki laski enää alle kaksi prosenttia – toki toisin kuin Norjassa Suomessa levikintarkistuksen suosio on vähentynyt. – Puhun opiskelijoille, että journalismin kulta-aika on tulossa, se on jo täällä. Hyvä journalismi on se, mistä maksetaan, Lindén summaa. Tähän olisi mukava lopettaa, mutta Bjørn Wistedin näkemys maansa lehtien tulevaisuudesta on synkempi. – En usko, että vaikeimmat ajat ovat takana. Ne ovat edessä. Koronavirus on vain vahvistanut ajatusta. Norjalaiset lehdet ovat edelleen hyvin riippuvaisia printistä. Wistedin mukaan norjalaisten sanomalehtien tuloista yhä jopa noin 70 prosenttia tulee paperiversiosta – Suomessa yli 80 prosenttia. Norjalaislehtien peitot talouksissa ovat paljon alemmalla tasolla kuin kulta-aikoina. Tilaa kasvattaa levikkiä on siis edelleen, ja kasvun pitäisikin Wistedin mukaan tapahtua. – Joka kerta kun asiakas siirtyy printistä digitilaukseen, lehdet menettävät rahaa, Wisted sanoo. – Ongelma on yhä se, miten rakentaa tulomalli, jolla voidaan rahoittaa nykyinen määrä journalismia. Riikka Virranta ” Täytyy olla rohkeutta ja osaamista muuttaa se, mitä tehdään. Se tarkoittaa ilkeitäkin ratkaisuja.” Maa jossa levikit kasvavat SATU KETTUNEN
• SuomenLehdistö 5/2020 7 AJANKOHTAISTA SUOMALAISTEN LUOTTAMUS sekä itse seuraamiinsa uutisiin että varsinkin uutisiin ylipäätään on laskussa. Asia selviää Reuters-instituutin vuotuisesta Uutismedia verkossa -raportista, joka julkaistiin kesäkuussa. Suomalaisten luottamus uutisiin on toki edelleen korkein mitattujen maiden joukossa, ja luottamus rapistuu kaikkialla. Suomessa väitteen ”uskon että useimpiin uutisiin voi luottaa” kanssa samaa mieltä on 56 prosenttia vastaajista, kun vielä kaksi vuotta sitten väitteen allekirjoitti 62 prosenttia vastaajista. Erityisen vähän yleisesti uutisiin luottavat miehet, alle 35-vuotiaat, oikealle itsensä poliittisella janalla sijoittavat, ne jotka eivät asemoi itseään poliittisesti sekä vastaajat, jotka eivät pidä ilmastonmuutosta ongelmana. ”Yhteiskunnan ja mediakentän poliittinen jakautuneisuus näkyy tyypillisesti siinä, että itse seurattuihin uutisiin luotetaan huomattavasti enemmän kuin uutisiin yleensä. Suomessakin tämä ero on kasvanut, mikä voi olla merkki muutoksesta kohti poliittisesti sitoutuneempaa ja arvoperustoiltaan eriytyneempää yhteiskuntaa ja mediakenttää”, kirjoittaa Suomen maaraportin laatinut Esa Reunanen Tampereen yliopistosta. Itse seuraamiinsa uutisiin luottaa nyt 69 prosenttia suomalaisista. Erityisen paljon itse seuraamiinsa uutisiin luottavat naiset, vähintään 60 000 euroa vuodessa ansaitsevat, korkeasti koulutetut, poliittisilta mieltymyksiltään keskustavasemmistolaiset sekä ilmastonmuutokseen hyvin vakavasti suhtautuvat vastaajat. VASTAAJIEN POLIITTISEN kannan perusteella vasemmistoon kallellaan olevat luottavat eniten Yleen ja Helsingin Sanomiin, kun taas oikeammalle itsensä sijoittavat luottavat enemmän Kauppalehteen, Suomen Kuvalehteen, Talouselämään ja Taloussanomiin. Tosin mitään merkittävää polarisaatiota uutismedioiden välillä ei näyttäisi poliittisen suuntautumisen perusteella olevan. ”Uutismedian vakuuttelut totuudellisuudestaan ja vastuullisuudestaan eivät auta, jos sen koetaan edustavan itselle vieraita arvoja ja tavoitteita”, Reunanen kirjoittaa. YKSI SELITYS yleiselle luottamuksen pudotukselle voi olla sekin, että epäluotettavia uutisia ja julkaisuja on ylipäätään tullut viime vuosina lisää. Vastaajat ovat ehtineet tottua siihen, että myös puhtaasti valheellisiin uutisiin törmää aiempaa useammin. Kaikista vertailun vastaajista suomalaiset kuitenkin haluavat kaikkein vähiten uutisia, jotka lähtökohtaisesti tukevat heidän omia mielipiteitään. Selkeä valtaosa suomalaisvastaajista sen sijaan haluaa neutraaleja uutisia lähteistä, “joilla ei ole erityistä mielipidettä”. “Lähtökohtaisesti neutraalisti mielipidekysymyksiin suhtautuvien uutislähteiden suosiminen kertoo luottamuksesta yhteisesti jaettuun todellisuuskuvaan ja oletuksesta tiedon ja mielipiteiden erillisyydestä”, raportissa todetaan. Janne Arola m ik si ih m ee ss ä? Hufvudstadsbladet, Verkkouutiset ja Maaseudun Tulevaisuus teettivät tänäkin kesänä yhteisiä kyselytutkimuksia. Mutta miksi juuri nämä lehdet, Maaseudun Tulevaisuuden päätoimittaja Jouni Kemppainen? Tämä on järkevää toimintaa, jolla valtakunnalliset, isoista yhtiöistä riippumattomat mediat voivat tehdä kustannustehokkaasti yhteiskunnallisesti merkittävää journalismia. Pohdimme asiaa Verkkouutisten Alberto Claramuntin kanssa muutama vuosi sitten ja pyysimme Hufvudstadsbladetin mukaan. Olemme tehneet kyselytutkimuksia alun perin Suomi Areenan yhteydessä piristämään kesän keskustelua. Kyllä siitä jonkinlainen säästö tulee. Meidän näkökulmastamme vielä tärkeämpää on, että eri taholta maailmaa ja yhteiskunnallista keskustelua katsovat välineet voivat toimia yhdessä. Meillä on muutenkin hyvä keskusteluyhteys. Mihin muuhun omistuksesta riippumaton, epävirallinen yhteistyö voisi sopia? Varmasti it-puolen tutkimusja kehitystoimintaan ja printin jakeluun liittyviin asioihin. Ylen kanssa olemme pohtineet, mitä voisimme tehdä yhdessä. Edellisissä kuntavaaleissa meillä oli yhteinen vaalikone Ylen ja muutaman muun toimijan kanssa. Riippumattomien valtakunnallisten medioiden on hyvä toimia yhdessä aina harkinnan mukaan. Riikka Virranta Nuorten, ilmastonmuutosta vähättelevien ja miesten luottamus uutisiin on heikompi kuin muilla Itsenäisten gallup-allianssi ” Xxxxx.” Suomalaisten luottamus uutisiin on yhä korkein mitatuissa maissa. Elä Mobiilisti! Sovelluksen toteutti: www.epaper.fi Paper Lataa Suomen Lehdistön mobiilisovellus, ja lehdet ovat aina mukanasi. Sovelluksessa on verkon ilmainen uutisfiidi, ja tilaajana pääset lukemaan myös näköislehtiä. Arkisto yltää vuoteen 2012. Ensimmäiseen kirjautumiseen tarvitset tilaajatunnuksen, joka näkyy lehtesi osoitekentässä. Sovellus toimii Appleja Android-laitteilla. Tarkemmat ohjeet: www.suomenlehdisto.fi/mobiilisovellus-nakoislehti/ SuomenLehdistö
• 8 SuomenLehdistö 5/2020 AJANKOHTAISTA: LEHTI-IHMINEN KUKAAN EI OLE niin innokas demokraatti tai republikaani kuin suomalainen twitteristi. Kauppalehden New Yorkin -kirjeenvaihtaja Emil Elo on kohta pari vuotta kestäneen pestinsä aikana seurannut tarkasti amerikkalaista politiikkaa, yhteiskuntaa ja taloutta ja kiertänyt puolueiden tilaisuuksissa. Oikeastaan mistä tahansa poliittisesta aiheesta kirjoittaminen lähes tukkii sähköpostilaatikon ja räjäyttää Twitter-notifikaatioiden määrän. Elo ei ole tutkija eikä siksi halua ottaa kantaa, onko Yhdysvaltain poikkeuksellinen asema suomalaisten keskuudessa perusteltu. Mutta sen hän tietää, että intohimoinen suhde joka tapauksessa on. Kauppalehden kirjeenvaihtaja Emil Elolla on New Yorkissa vapaat kädet. Elon toimittajakoulu oli jääkiekkomedia Jatkoaika. Yhdysvallat ihon alla – Yhdysvallat on mennyt ihmisten ihon alle. Onkohan Suomessa ollut niin tylsät pari vuotta? Elo sanoo videopuheluhaastattelussa. ELON PESTI NEW YORKISSA alkoi heinäkuussa 2018. Saapuessaan kaupunkiin hän kuvitteli, että voi saman tien ryhtyä kirjoittamaan juttuja. Todellisuus osoittautui haastavammaksi. Vasta nyt hänellä alkaa olla verkosto luotettavia lähteitä, jotka puhuvat asiaa eivätkä vain yritä promota itseään. – Täällä on tosi vaikea saada haastateltavia. Ihan sama kuin soittaisin Kirgisian Daily Business -lehdestä. Kauppalehti ei resonoi kenelläkään missään. Elolla on kirjeenvaihtajana vapaat kädet toimia. Keskiviikkoisin hän soittaa vartin puhelun kotitoimitukseen, mutta se on ”enemmän terapiaa kuin toimituskokous”. Käytännössä hän päättää aiheensa ja näkökulmansa itse. – Voi tietysti olla, että kukaan ei enää muista, että olen täällä. – Mutta minähän olen se, joka tietää, mistä täällä puhutaan, joten voin kertoa siitä sekä lukijoille että omalle toimitukselle. Kauppalehden kirjeenvaihtajan rooli on hieman erilainen kuin monissa päivälehdissä. Elo näkee tehtäväkseen palvella esimerkiksi suomalaisia piensijoittajia. Tällä hetkellä Elon isoimmat pohdinnat liittyvät ajankohtaisten mellakoiden ja koronakriisin sijaan siihen, miten tuotanto-toimitusketjut sekä vähittäiskauppa muuttuvat poikkeusolojen jälkeen. – Yritän etsiä aiheita, jotka eivät ole itsestäänselviä ja joita kuka tahansa ei voi lukea isoista medioista. ELO EI PÄÄTYNYT toimittajaksi sattumalta, sillä hän kasvoi journalismin ja kulttuurin keskellä. Hänen isänsä työskenteli Turussa City-lehden toimittajana, ja Emil meni usein koulun jälkeen toimitukseen pelaamaan tietokonepelejä ja aistimaan tunnelmaa. Myöhemmin hänen vanhempansa omistivat kirjakaupan. Varhain kirjoittamaan ja lukemaan oppinut Elo päätti jo ala-asteella ryhtyä toimittajaksi. – Painomuste on syvällä veressä, hän tiivistää. Omalla urallaan Elo ei silti ole juuri painomustetta haistellut, sillä urheilusta kiinnostuneen teini-ikäisen tie vei verkossa toimivan jääkiekkomedia Jatkoajan avustajaksi. – Hänellä oli hirveä tiedonjano ja sanomisen pakko, mutta olihan hän tietysti toimittajana aika raakile, kertoo Eloa aikanaan Turussa mentoroinut toimittaja Jani Mesikämmen, joka valittiin hiljattain Jatkoajan päätoimittajaksi. Elo itse pitää Jatkoaikaa toimittajanuransa merkittävimpänä kokemuksena. Sivusto – ja ennen kaikkea Mesikämmen – opetti Elolle journalistisen kirjoittamisen perusteet ja sen, että omasta työstä voi tulla joskus rankkaakin kritiikkiä. – On ihan eri asia vastata puhelimeen jutusta raivostuneelle yrittäjälle kuin jutusta raivostuneelle Raimo Summaselle. Urheilutoimittajana nahka parkkiintuu aika kovaksi, ja on osattava kaiken aikaa hakea ilmiöitä ja juttujen punaista lankaa, Elo sanoo. KUN ELO PÄÄTYI kesätoimittajuuksien kautta vakitoimittajaksi KaupEmil Elo on New Yorkissa monenlaisten mullistusten polttopisteessä, mutta pyrkii työssään katsomaan kriisien jälkeiseen aikaan.
• SuomenLehdistö 5/2020 9 AJANKOHTAISTA Kuopion Kaupunkilehti lopettaa toistaiseksi KESKISUOMALAISEN KUSTANTAMAN Kuopion Kaupunkilehden taru päättyy. Lehti on ollut ilmestymistauolla koronapandemian alusta saakka, ja hiljattain yhtiö kertoi lopettavansa sen julkaisemisen kokonaan. Syynä ovat pudonneet mainostulot sekä se, että Kuopiossa ilmestyy saman toimituksen tekemänä myös kaupunkilehti Viikkosavo. Kuopion Kaupunkilehti on palkittu Vuoden kaupunkilehtenä vuosina 2017–2019. – Tavoitteemme on siirtää Kuopion Kaupunkilehden kultapokaaliperinne uudistuvaan sisarlehteen, kommentoi päätoimittaja Aija Pirinen Viikkosavon sivuilla. Kuopion Kaupunkilehti on toinen koronaviruksen vuoksi lopetettu kaupunkilehti. Huhtikuussa Sanoma lakkautti joukkoliikenteessä jaetun HS Metron. Lopettamista perusteltiin koronaviruspandemialla mutta myös kulutuskäyttäytymisen muutoksella. HS Metron ilmestymistä karsittiin jo viime vuoden lopulla, jolloin Sanoma lanseerasi paikallisuutisten kysyntään kolme uutta ilmaisjakelulehteä. Päiväposti aamujakeluun neljällä paikkakunnalla POSTI SUUNNITTELEE kirjeiden, aikakauslehtien ja mainosten jakamista sanomalehden varhaisjakelun yhteydessä neljällä paikkakunnalla Satakunnassa ja Pirkanmaalla. Suunnitelma on tarkoitus toteuttaa Virroilla, Merikarvialla, Urjalassa ja Mänttä-Vilppulassa. Posti perustelee muutosta tiedotteessaan kustannustehokkuudella. Ratkaisua tukevat myös päästövähennystavoitteet. Kahdesta jakelukierroksesta luopuminen on ollut pitkään media-alan toive. Toistaiseksi Posti ei ole tehnyt päätöksiä jakelukierrosten yhdistämisestä muualla Suomessa. Lehtimainonta elpyi hieman kesäkuussa PAINETTUJEN SANOMALEHTIEN mainontaan käytetty summa jäi tammi–kesäkuussa hieman alle kolmanneksen edellisvuoden vastaavasta. Kaupunkilehdet olivat 38 prosenttia pakkasella ja verkkomainonta selvisi 12 prosentin miinuksella, kertoo Kantar TNS. Huhtikuu näyttää jäävän toistaiseksi pahimmaksi koronakuukaudeksi sanomalehtimainonnan suhteen. Tuolloin painettujen sanomaja kaupunkilehtien mainontaan kulutettiin Suomessa yli puolet vähemmän euroja kuin vuotta aiemmin. Kesäkuussa mainonta elpyi. Painettujen sanomalehtien mainonta laski 25 prosenttia, kaupunkilehtien 39 prosenttia ja verkkomainonta 15 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Vasta harva mediayritys hakenut kustannustukea MEDIA-ALAN YRITYKSET ovat oikeutettuja hakemaan kustannustukea koronapandemian aiheuttamien tappioiden paikkaamiseen. Elokuun puolivälissä vasta reilut 30 kustannusalan yritystä oli hakenut tukea ja sitä oli myönnetty alle viidennekselle hakijoista. Tukea voi hakea elokuun loppuun saakka. Sen ehtona on, että yrityksen huhtikuun liikevaihto on laskenut vähintään 30 prosenttia vuoden takaiseen verrattuna. Media-ala on saamassa myös viiden miljoonan euron journalismin tuen. Koronaviruksen aiheuttaman iskun pehmentämiseen tarkoitetun tuen jakokriteereitä sekä pysyvämpää mediatukijärjestelmää valmistelee liikenneja viestintäministeriön kesäkuussa asettama työryhmä. Koonnut: Janne Arola | Riikka Virranta Yhdysvallat ihon alla m ed ia no st o palehteen, hän otti tavoitteekseen päästä kirjeenvaihtajaksi juuri New Yorkiin. Kaupunki oli hänelle entuudestaan tuttu ja tärkeä, ja selvä uratavoite auttoi keskittymään oikeisiin asioihin. – Minusta on tärkeää, että on ammatillisesti jotain, mitä kohti mennä. Se on syy painaa paljon töitä. Elo on tehnyt podcasteja ja kirjoittaa reportaaseja ja uutisia, henkilöjuttuja ja kolumneja. – Mutta yli kolmekymppisenä ei ehkä pitäisi enää kirjoittaa kolumneja, hän itse sanoo. – Parikymppisenä kolumnit olivat siisti juttu, oli sellainen voittamattomuuden ja kuolemattomuuden tunne, että voi sanoa mitä vain. Mutta nyt kulmat ovat pyöristyneet ja on vaikea perustella asioita pelkästään yhdestä näkökulmasta. Kuka? Emil Elo, 33, on Kauppalehden Yhdysvaltain-kirjeenvaihtaja ja Kauppalehti Option kolumnisti. Hän asuu vaimonsa Jenna Karaksen kanssa New Yorkin Upper East Sidella. Opiskellut kauppatieteitä ja tietotekniikkaa Vaasan yliopistossa. Verkossa toimivan jääkiekkomedia Jatkoajan päätoimittaja 2010– 2012. Työskennellyt Kauppalehdessä vuodesta 2015 lähtien. Harrastaa penkkiurheilua, Wikipedian selailua ja liikuntaa. Tavoitteena pyöräillä kaikki New York Cityn reitit läpi. Puntari > Hudson vai Aurajoki? Aurajoki. Turku pysyy aina oikeana kotina, enkä voisi katsoa perhettä silmiin, jos vastaisin toisin. > New York Times vai Helsingin Sanomat? New York Times. Kadehdin HS:n kirjeenvaihtajan Sohvi Bernerin ammattitaitoa, mutta omassa arjessa New York Times on paljon relevantimpi. > Donald Trump vai Sauli Niinistö? Donald Trump. Olisi tylsää vastata Niinistö vain, koska hän on näistä kahdesta se suomalainen, kansaa yhdistävä ja valtiomiesmäinen presidentti. U W A ID U O ZE E ” Yli kolmekymppisenä ei pitäisi enää kirjoittaa kolumneja.” Aija Pirinen > Lue aiheista lisää netissä ja uutiskirjeestämme. Tilaa uutiskirje: www.suomenlehdisto.fi UUTISKOOSTE VAIKKA TYÖ ITSESSÄÄN ei ole koskaan stressannut Eloa, Yhdysvalloissa monenlaisten mullistusten keskellä työskentely on saanut hänet pohtimaan sekä ammatillista että henkilökohtaista suhtautumistaan asioihin. – Huhtikuussa, kun korona tappoi New Yorkissa ihmisen parin minuutin välein, kadulle jalkautuminen ja reportaasien tekeminen vaativat vähän sisäisiä perusteluja. Iltaisin sain kuitenkin palata Netflixin ääreen, kun monet journalistit joutuvat olemaan kuumotustilanteissa ympäri vuorokauden pitkiä aikoja. Elo sanoo, että hänen suurin motivaattorinsa on aina ollut vain kirjoittaa juttuja. Hän tekisi niitä edelleen vaikka harrastuksena. Kun kirjeenvaihtajuus jossain vaiheessa, luultavasti elokuussa 2021, päättyy, on viimeistään aika asettaa uudet uratavoitteet. – Voisi olla ihan hauskaa palata perustoimitusarkeen esimerkiksi verkkotoimittajaksi. Täällä on sykkeet ylhäällä aamusta iltaan, Suomessa meininki on enemmän laid-back. Janne Arola ” Valtio ei voi tukea sellaista, mistä ei ole markkinoilla puutetta. Muuten kilpailu vääristyy, yritystoiminta häiriintyy ja yhteiskunta yksilöineen jää kokonaisuutena tappiolle. Tämä on sosialistimaiden ulkopuolisissa talouksissa säännöistä kaikkein yksinkertaisimpia.” Aamulehden päätoimittaja Jussi Tuulensuu Ylen tekstisisältöjä käsittelevässä kolumnissaan PE TR I JA U H IA IN EN
• TAUSTAT TAUSTAT Juulia Nevala, Pasi Mattila, Eetu Lehtinen ja Kaisa Ylhäinen suunnittelevat Satakunnan Kansan toimituksessa, millaisia livelähetyksiä lehti tekee nuorten jalkapalloturnauksesta Pori Cupista. 10 SuomenLehdistö 5/2020
• SuomenLehdistö 62019 11 SuomenLehdistö 5/2020 11 Kosiskelu ei kannata Maakuntalehtien strategia nuorten aikuisten tavoittamiseksi on olla paikallinen ja kiinnostava. Auttaa, jos toimituksessa on myös nuoria tekijöitä. TAUSTAT Teksti: Janne Arola Kuvat: Jenni Kivimäki
• TAUSTAT 12 SuomenLehdistö 5/2020 V IIME VUODEN lopulla Satakunnan Kansassa ryhdyttiin puuhaamaan tapahtumaa, jollaista ei tiettävästi ole ennen järjestetty suomalaisen maakuntalehdistön historiassa. Urheilutoimittaja Eetu Lehtinen oli saanut idean e-urheiluturnauksesta, jossa osallistujat kilpailisivat NHL 20 -konsolipelissä. Toimituksessa ideasta innostuttiin. Lehtinen hankki lisenssiluvan pelien järjestämiseen, turnaus nimettiin SK Cupiksi ja voittajalle luvattiin tuhannen euron palkinto. Alkukarsintaan osallistui yli 300 pelaajaa ja finaalipelit järjestettiin lopulta Porin raviradalla. Konsolipeliturnauksen järjestäminen on esimerkki Satakunnan Kansan tavoista tavoittaa nykyistä nuorempaa yleisöä. Toimitukseen on palkattu 1990-luvulla syntyneitä vakituisia tekijöitä, jolloin ikäryhmän näkökulmat tulevat automaattisesti esiin suunnittelussa ja ideoinnissa. Toimituksen keski-ikä on 46. – Lehdessä on paljon nuorten toimittajiemme aiheita, jotka kumpuavat Instagramja Youtube-maailmasta. Ei niin, että tekisimme erityisesti nuorille. Lähtökohta on ajatella, olisiko tämä kiinnostavaa, saisiko se ihmisiä ajattelemaan, kertoo uutispäällikkö Kaisa Ylhäinen. Yksi toimittaja tekee perheaiheita Satakunnan Kansan sisällöissä on tapahtunut suuri muutos viime vuosina. Analytiikka ohjaa nyt paitsi verkkosisältöjen myös printtilehden tekemistä. Olennainen sana on kiinnostavuus. Uudistuminen ei ole tähdännyt erityisesti nuorten kohderyhmien tavoittamiseen, mutta se näyttää toimivan. Uutispäällikkö Ylhäinen myöntää, että muutos aihepainotuksissa on ollut myös kivulias, ja toimituksessa on käyty kiivasta debattia esimerkiksi kuntauutisoinnista. Ylhäinen on kuitenkin hyvällä mielellä, sillä murheenalho tilaajien menettämisestä on kääntynyt optimismiksi nuorten paremmasta tavoittamisesta ja digijournalismin tulevaisuudesta. Mitä nuorempiin lukijoihin mennään, sitä suurempi haaste heidän tavoittamisensa on maakuntalehdille. Reuters-instituutin tämänvuotisen Uutismedia verkossa -raportin mukaan parikymppiset eivät vielä juuri ole kiinnostuneita paikallisuutisista. Hieman tätä vanhemmista eli 25–34-vuotiaista sentään yli 40 prosenttia on varsin tai erittäin kiinnostuneita, vaikka kiinnostuksesta on kuitenkin vielä matkaa sisällöistä maksamiseen. Sanomalehtien Liiton ja IRO Researchin viimevuotisessa tutkimuksessa kävi ilmi, että alle 40-vuotiaiden syyt tilata sanomalehteä liittyvät usein paikoilleen asettumiseen ja oman talouden vakiintumiseen. Satakunnan Kansankin toimituksessa yksi toimittaja keskittyy tällä hetkellä lähes pelkästään perheaiheisiin, koska lehti näkee ruuhkavuosia elävissä mutta aloilleen pikkuhiljaa asettuneissa satakuntalaisissa paljon piilevää tilaajapotentiaalia. – Lukujen valossa olemme aika hyvin saaneet kiinni sitä perhe-elämää elävää porukkaa, Ylhäinen sanoo. Myös lehden live-lähetykset esimerkiksi vanhojen tansseista ja urheilukilpailuista ovat tuoneet paljon uusia tilaajia. Vaikka nuoret eivät vielä itse maksaisi tilauksesta, live-lähetysten avulla lehti pysyy nuorten ja heidän vanhempiensa mielissä. Konservatiivisuus voi karkottaa Etelä-Saimaan päätoimittajan Eeva Sederholmin mielestä maakuntalehden ei pidä suunnata sisältöjään erityisesti nuorille ikäryhmille, vaan uusia tilaajia ja lukijoita tulee, kun lehti kehittää verkkotekemistään ja julkaisee hyvää ja paikallista sisältöä, jota ei saa muualta. – Strategian vahva pohja tulee analytiikasta, kun opimme, mihin lukijat käyttävät aikaa ja mistä he ovat valmiita maksamaan, hän sanoo. Sederholmin kokemus on, että varta vasten nuorille suunnattu sisältö ei toimi. Lehteen on testimielessä tehty esimerkiksi juttu tunnetusta tubettajasta, mutta se ei uponnut nuoriin lukijoihin. Hänen mielestään olennainen kysymys on, kokevatko nuoret lehden tai lehtien arvomaailmaan ylipäätään omansa kaltaiseksi tai edes tutuksi. – Jos esimerkiksi pääkirjoituksissa ollaan kauhean konservatiivisia ja varovaisia, se maailma tuntuu nuorista vieraalta. Sanomalehtien Liiton ja IRO Researchin tutkimuksen perusteella alle nelikymppiset mieltävät maakuntalehden edelleen pääosin painetuksi tuotteeksi, mikä tarkoittaa, että tekemistä verkossa riittää enemmän kuin tarpeeksi. Tilanne kuitenkin muuttuu Sederholmin mukaan väkisinkin, kun lukijat huomaavat, että verkossa on paljon sellaistakin sisältöä, esimerkiksi juuri live-lähetyksiä, mitä paperilehdessä ei ole. – Kerrontatapana live-lähetykset ovat tutumpia 24-vuotiaalle kuin 65-vuotiaalle, hän vertaa. Temppari-juttu "häpäisi laatulehden" Aamulehdessä toimittajana työskentelevä Sanna Ihalainen kirjoitti alkukesästä jutun Temptation Island -tv-sarjaan osallistuneesta ja sen jälkeen eronneesta pariskunnasta. Jutun julkaisun jälkeen Ihalainen sai palautetulvan. Eräässä viestissä väitettiin, että jutun julkaisu ”häpäisi laatulehden”. Ihalainen kertoo Temppari-jutun syntyneen siksi, että ilmiö on erityisesti nuorten aikuisten keskuudessa suosittu. Lisäksi hän selvitti sosiaalisesta mediasta, että pariskunta oli muuttanut ohjelman jälkeen Tampereelle, mikä teki aiheesta sopivan nimenomaan Aamulehdelle. Itse jutussa taas mentiin pintaa syvemmälle ja käsiteltiin tv:stä tutun pariskunnan haastattelujen kautta muun muassa tosi-tv-ohjelmaan osallistumisen psykologisia vaikutuksia, nettikiusaamista ja vihapuhetta. – Ne ovat mielestäni tärkeitä, ehkä jopa yhteiskunnallisesti merkittäviä teemoja, Ihalainen sanoo. Hän ei itse ajattele kirjoittavansa lähtökohtaisesti tai pelkästään nuorille, mutta muistuttaa, että lehti on aina tekijöidensä näköinen. Ihalainen jutteli nuorten aikuisten tavoittamisesta myös kesätoimittajakollegoidensa kanssa, ja yksi esiin nousseista asioista oli, että monissa maakuntalehdissä Satakunnan Kansan järjestämän konsolipeliturnauksen SK Cupin finaali järjestettiin heinäkuussa Porin raviradalla. ”Jos pääkirjoituksissa ollaan kauhean konservatiivisia ja varovaisia, se maailma tuntuu nuorista vieraalta.” Uutispäällikkö Kaisa Ylhäinen myöntää, että sisältöpainotusten muutoksista on käyty kiivastakin debattia Satakunnan Kansan toimituksessa.
• TAUSTAT SuomenLehdistö 5/2020 13 tunnutaan olevan varovaisia kokeilemaan tapoja houkutella uusia lukijoita. – Olen kokenut omallakin urallani, että nuoria kiinnostavat ilmiöt tai aihepiirit saatetaan kokea liian räväköiksi ja niiden pelätään suututtavan vanhoja tilaajia. Jos siis nuoria ylipäätään halutaan tavoittaa, on pystyttävä tarjoamaan laadukasta sisältöä, joka koskettaa heidän elämäänsä tavalla tai toisella. Päälleliimatut ”tehdäänpäs journalismia nuorille” -kampanjat eivät kuitenkaan toimi. – Ei nuorten journalismin pidä olla erilaista kuin aikuisten journalismin. Nuoretkin ansaitsevat laadukkaita, huolella ideoituja ja tutkivia juttuja, Ihalainen sanoo. Ei ole homogeenista nuorten joukkoa Turun Sanomien uutispäällikkö Rami Nieminen sanoo, että nuorten lukijoiden tavoittaminen on pitkäaikainen puheenaihe, jota Turkkarissakin on vuosien mittaan pohdittu eri kokoonpanoissa. Tällä hetkellä TS.fi:ssä julkaistaan juttusarjaa, jossa haastatellaan paikallisia nuoria aikuisia eri teemoista. Toiseksi nuorten tavoittamiseen suuntaavaksi asiaksi Nieminen laskee lehden verkkosivu-uudistuksen ja älypuhelinsovelluksen kehityksen. Hän pitää kuitenkin ylipäätään ongelmallisena ajatuksena, että olisi jokin homogeeninen joukko nuoria, joille voisi kirjoittaa täsmäjuttuja. – Mitä ne nuoria kiinnostavat jutut sitten ovat? Esimerkiksi omassa lähipiirissäni diversiteetti on valtava. Jotkut ovat kiinnostuneet talousasioista, toiset lukevat pelkät kuolinilmoitukset. Laadukkaisiin, taustoittaviin ja mielenkiintoisiin juttuihin pyritään, mutta koska suomalaisilla maakuntalehdillä ei ole New York Timesin resursseja ja The Guardianin rahoituspohjaa, on tehtävä valintoja, Nieminen vertaa. Hän sanoo, että lähidemokratiaa ja päätöksenteon valvonta ei saa unohtaa. Toisaalta esimerkiksi Turun surullisen kuuluisa funikulaari-hissi on aiheena byrokraattista päätöksentekoa ja kaupunkirakentamista, joita ei Niemisen mukaan pidetä nuorison suosikkiaiheina. Funikulaarin ongelmat ovat kuitenkin nostaneet aiheen pinnalle ja saaneet sen vetämään myös sosiaalisessa mediassa lukuisina meemeinä ja pilakuvina. – Niinhän se toimii, että kerromme päätöksenteosta, paketoimme sen kiinnostavasti ja sen jälkeen yhdessä yhteisön ja lukijoiden kanssa seuraamme, miten asiat etenevät. Mallilukija mielessä Savon Sanomien teematuottaja Kristiina Poutiainen sanoo nuorten aikuisten olevan merkittävä kohderyhmä, kun lehdessä suunnitellaan ja tehdään juttuja. Toimituksen käytössä on neljä mallilukijaprofiilia, joista yksi kertoo suoraan nuoren kaupunkilaisen oletetuista kiinnostuksen kohteista. Mallilukija Petra on nuori kaupunkilaisnainen, jolle suunnattuja sisältöjä ovat esimerkiksi matkailuun liittyvät kuluttajajutut sekä matkustamisen ja ravintolaelämän ilmiöt ja ihmissuhdejutut. Savon Sanomissa myös kahden muun mallilukijan profiilit liippaavat nuoren aikuisen kiinnostuksen kohteita, mutta enemmän perhenäkökulmasta. – Varsinkin nyt, kun verkkoa on uudistettu ja sisältöjä kehitetään, näitä asioita mietitään vielä entistä tarkemmin, Poutiainen sanoo. Hänen mukaansa myös ainakin paikallisten ihmisten henkilöhaastattelut kiinnostavat yleensä lukijoita. Lisäksi juttuja ideoidessa voidaan ajatella tarkemmin kohderyhmiä, esimerkiksi raskaana olevia naisia tai koulutielle lähtevien lasten perheitä. Poutiainen sanoo, että maakuntalehdet voivat pärjätä vain niin, että ajattelevat omia kohderyhmiään ja lukijoitaan päivittäisessä työssä. – Vaikka on kiire, pitäisi muistaa pysähtyä miettimään, että onko tämä mitä teen, kiinnostavaa lukijoille. ? Joonas Salli 77 % 58 % 56 % 72 % 63 % 55 % Porin nuoret ja media Näin suuren osan Porin markkina-alueella asuvista 18–29-vuotiaista eri välineet tavoittavat viikon aikana. Perinteisistä medioista Satakunnan Kansan jälkeen suosituimmat ovat Iltalehti ja Ilta-Sanomat. Satakunnan Kansa, digi + printti Satakunnan Kansa, digi Satakunnan Kansa, printti Facebook Youtube Instagram Lähteet: KMT 2019, Kantar Mind 2019 JOONAS SALLI
• 14 SuomenLehdistö 5/2020 TAUSTAT: NÄIN ME TEEMME Sonia Mathews kartoittaa ja ratkoo ongelmia Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien toimituksen prosesseissa ja kannustaa toimittajia kertomaan ongelmista. Hukka pois työnkuluista KEHITYSPÄÄLLIKKÖ Juha Niemi on työskennellyt Ilta-Sanomissa 1980-luvun lopulta saakka. Hän oli tottunut ajattelemaan, että toimituksen prosessit ovat suoraviivaisia ja koneisto hioutunut. Vuosi sitten Sanoma kuitenkin alkoi kiinnittää erityistä huomiota työnkulkuihin. Se perusti ensin kokeiluna Arjen helpotus -tiimin, joka pyrkii Ilta-Sanomien ja Helsingin Sanomien toimitustyön sujuvoittamiseen. Niemi alkoi itsekin käyttää osan työajastaan kahdeksanhenkisen ryhmän toimintaan. Tiimin työtä alkoi johtaa sittemmin Sanomalle vakinaistettu Ernst & Youngin konsultti Sonia Mathews. – Aluksi olin sitä mieltä, että älkääpäs nyt konsultit puuttuko tähän, Juha Niemi sanoo. Hän joutui kuitenkin myöntämään, että järkeistämistä löytyy. Toimituksella ei esimerkiksi ollut vakiintunutta, jaettua kieltä verkkojuttujen koosta puhumiseen samaan tapaan kuin printissä on ollut yhden palstan ja aukeaman juttuja. Verkkojutut on nyt luokiteltu S-, Mja L-kokoluokkiin, ja luokitukseen liittyy muitakin ominaisuuksia kuin jutun mitta. – Se on ollut merkittävä oivallus, joka säästää aikaa, Niemi sanoo. – Jos uutispäälliköllä ja toimittajalla ei ole yhteistä kieltä siihen, millainen juttu tässä nyt tilattiin, käy helposti niin, että toimittaja tekee koko päivän työn vaativan pitkän jutun. Kaikki maailman jutut eivät ole niin tärkeitä. Työnkulut vain muovautuvat Lean-kehityspäällikkö Sonia Mathews sanoo, että työnkuluissa on aina parannettavaa. Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien toimitusta on rukattu isosti viimeisen kymmenen vuoden aikana, jotta ne voisivat pärjätä digiympäristössä. Esimerkiksi Ilta-Sanomissa erilaisia rooleja on tullut lisää, deskit ovat kasvaneet ja töitä tehdään ympäri vuorokauden. Mathewsin mukaan organisaatiouudistuksissa ei usein kiinnitetä riittävästi huomiota työnkulkuihin. – Ne vain muovautuvat, hän sanoo. Nyt virtausta halutaan helpottaa ja poistaa arjesta hukkaa. Ajatus on leania. Autoteollisuudesta kaikkialle yrityselämään levinnyt johtamisfilosofia korostaa prosessien suoruutta ja nopean kokeilemisen kulttuuria. Sanoman strategiassa lean on yksi keino parantaa työntekijöiden tyytyväisyyttä ja tehostaa samalla kertaa. Taustalla on olettama, että työntekijän tyytyväisyys lisää asiakkaiden tyytyväisyyttä. – Koska mediankulutuksen muutos on jatkuvaa, meidän pitää koko ajan parantaa toimintaa. Lean tuo tähän systematiikan, Mathews sanoo. Hän haluaa luoda toimituksiin kulttuuria, jossa työhön liittyviä ongelmia tuodaan esiin. Pulmista raportoimiseen on luotu oma Slackkanavansa. – Joka päivä tulee viestiä, että on tällainen ongelma, Mathews kuvaa. Toimituksen rutiineissa piilevää hukkaa on monenlaista. Teksti: Riikka Virranta Kuvat: Vesa Laitinen ”Meidän pitää koko ajan parantaa toimintaa. Lean tuo tähän systematiikan.” Sonia Mathewsin mukaan organisaatiouudistuksissa ei usein kiinnitetä riittävästi huomiota työnkulkuihin. ”Ne vain muovautuvat.”
• SuomenLehdistö 5/2020 15 TAUSTAT tä äl lä Ta m pe re … VASTAA sähköpostitse. … kertoo puhelimessa. …selittää Zoom-sovelluksen kautta. Keväässä 2020 oli yksi hyvä puoli: pandemia iski nyt, kun suuren osan toimitustyöstä voi tehdä etänä. Toimituksissa taivuttiin hetkessä turvalliseen tapaan tehdä journalismia. Se tarkoitti, että emme tavanneet toisiamme emmekä usein myöskään haastateltavia. Samalla vahvistui kehitys, joka vaikuttaa journalismiin monin tavoin. Yhä vähemmän tavataan ihmisiä, yhä enemmän ollaan koneen ääressä. TIETENKIN ON tilanteita, joissa puhelin, Zoom, Teams tai vastaava on ainoa tapa päästä ihmisen puheille aikataulun, paikan tai pandemian takia. Ongelma on, että tapa valuu, on jo valunut, tilanteisiin, joissa voitaisiin tavata. Kun työt on totuttu tekemään deskistä, ne tehdään deskistä silloinkin, kun olisi syytä lähteä ulos. Kyse on työkulttuurista ja itseymmärryksestä: onko tarkoitus saada sitaatteja vai kohdata kokonainen ihminen? Materiaali on erilaista riippuen siitä, onko tavattu vai ei ja missä on tavattu. Eri tilanteisiin sopivat eri keinot. Huoleni on: pysytellään etäällä silloinkin, kun kannattaisi ja voisi olla läsnä. Ei ole aikaa, minulle sanotaan, kun puhun siitä, miten tärkeää on lähteä ulos, jos ei tee vain deskityötä. Mutta onhan sekin hankalaa, jos pitää tehdä elämänmakuisia juttuja vähistä aineksista, pelkkien puhelinhaastattelusitaattien varassa. Silloin tyytyy helposti kirjurin osaan. ONKO SÄHKÖPOSTITSE tehty haastattelu haastattelu? Meilitse voi toki kerätä tai tarkentaa tietoja, saada lausunnon tai kommentin, haalia taustoja – mutta haastattelu vaatii jatkokysymyksiä, tarkennuksia, jankkaamista, syventämistä, esimerkkejä, palaamista alkuun: avaa vielä sitä, kun… mitä se tarkoitti, että… yleisellä tasolla joo, mutta mitä sä ajattelet tästä? Itse suosin kesällä videopuheluita, jos ulkona tapaaminen ei onnistunut. Videolla voi pyytää edes kierroksen mökillä tai kysellä, onko sulla tosiaan kolme Tuntematonta sotilasta kirjahyllyssä… Sekin on ihan reilua, että jos kysyy ihmiseltä vaikeita, kiusallisia tai intiimejä kysymyksiä, katsoo häntä samalla silmiin. SIIHEN ON syynsä, että osa haastateltavista vastaa kysymyksiin mieluiten kirjallisesti. Saa päättää, mihin vastaa ja välttyy jatkokysymyksiltä. Vastaukset voi kirjoittaa kaveri, tai konsultti. Kirjoitetut vastaukset ovatkin usein sellaisia, joita pitäisi ehdottomasti tarkentaa: siis mikä ”asiakasrajapinta”? Tai: sano nyt ihan suoraan, mitä tarkoitat! Voi olla valaisevaa meilata tai tsättäillä haastateltavan kanssa. Ihmisille sopivat eri tavat jutella ja ajatella. Mutta kun seuraa ystävää muotoilemassa ”haastatteluvastauksia” sähköposti”haastatteluun”, tajuaa, että jutun tekotavan motiivi on haastattelijan mukavuudenhalu tai työtavat, ei korona tai kiire. Häviäjä on journalismi. KUN VEDÄN koulutuksia tai ideointisessioita journalisteille, kysyn usein, mikä työssä on parasta, mitkä ovat kunkin draiverit, kuten sanotaan. Suurin osa vastaa: saa tavata niin erilaisia ihmisiä. Emmehän luovu tästä parhaudesta vapaaehtoisesti? ? Haastateltava pitää tavata Kirjoittaja on journalistiikan työelämäprofessori Tampereen yliopistossa. – Kognitiivista hukkaa usein aliarvioidaan. Yksi esimerkki tästä on, jos laitamme ihmiset tekemään tehtäviä, jotka eivät täytä heidän koko kapasiteettiaan, Mathews sanoo. Tällaista työtä on esimerkiksi julkaisujärjestelmien monivaiheinen kliksuttelu. Arjen helpotus -tiimin ensimmäinen saavutus oli rakentaa robotti, joka vähentää STT:n juttujen julkaisemisen työvaiheita. Mathewsin mukaan myös ylituottaminen voi olla hukkaa, esimerkiksi jutun näkökulman vaihteleminen pitkin prosessia tai liika editointi. – Toimitustyössä on tietysti hyvin subjektiivista, mihin editoinnin standardi asetetaan, Mathews sanoo. Epäsujuvuuksia löytyy Arjen helpotus tutkii systemaattisesti eri työnkulkuja ja kerää tietoa prosessien ongelmista suoraan tekijöiltä. – Me käytämme 95 prosenttia ajasta siihen, että ymmärrämme ongelman ja viisi prosenttia siihen, että ratkaisu löytyy, Sonia Mathews kuvaa. Tähän mennessä löydettyjä epäsujuvuuksia on esimerkiksi se, että deskityössä roolien työnjako ei ole kirkas vaan päällekkäistä työtä on jonkin verran. Helsingin Sanomissa iltadeskin aikaa menee juttujen lyhentämiseen printtijulkaisua varten. Toimituksille tyypillinen editoinnin pullonkaula on, että jutut valmistuvat samaan aikaan päivän päätteeksi. Kaikkiin näihin pohditaan ratkaisuja. Korona-ajan etätyö on vaikeuttanut ongelmien ratkaisua, mutta on siitä ollut hyötyäkin. Toimituksen kommunikaatio siirtyi yhdessä yössä yhteen kanavaan, Slackiin. Aiemmin sisältöjä suunniteltiin eri kokoonpanoissa palavereissa, kah> Jatkuu seuraavalla sivulla. ” Onko sähköpostitse tehty haastattelu haastattelu?”
• 16 SuomenLehdistö 5/2020 Vinkit Näin tiimi tarttuu toimitustyön epäsujuvuuksiin Ilta-Sanomissa ja Helsingin Sanomissa 1. ONGELMISTA SAA KERTOA Arjen helpotus -tiimi kartoittaa työprosessien ongelmia sekä kyselyissä että suoraan henkilöstöltä. Ongelmien esille tuomiseen on luotu toimituksille oma Slack-kanavansa. 2. TYÖNKULKUJA ANALYSOIDAAN Tiimi ottaa myös oma-aloitteisesti käsittelyyn eri työnkulkuja. Sellainen voi olla esimerkiksi printtilehden tuotanto. Analyysi alkaa sillä, että saman pöydän ympärille kootaan joukko työntekijöitä puhumaan työvaiheista ja niiden epäsujuvuuksista. 3. ONGELMAT TUTKITAAN Ongelmista kerätään tietoa myös toimitusjärjestelmistä löytyvästä datasta, tekemällä haastatteluja ja havainnoimalla työntekijöitä. ”Havainnointi on superhyvä keino. Samalla voi keskustella henkilön kanssa”, leankehityspäällikkö Sonia Mathews sanoo. Ongelmista ratkaistaviksi valitaan vakavimmat, toistuvat ja ne, joihin on kehiteltävissä ratkaisuja. 4. RATKAISE JUURISYITÄ Todetuille ongelmille etsitään juurisyitä niiden ihmisten kanssa, joita työvaiheiden pulmat koskevat. Juurisyitä kaivetaan esimerkiksi kysymällä viisi kertaa peräkkäin ”miksi”: mistä ongelma johtuu. Vasta kun on juurisyy, voidaan etsiä ratkaisuja. 5. KEHITYSTYÖTÄ PYRÄHDYKSISSÄ Joskus juurisyyn ratkaiseminen on helppoa: ohje puuttuu, tehdään ohje. Juurisyitä korjataan myös esimerkiksi neljän viikon kehityspyrähdyksissä, joita vetävät Arjen helpotus -tiimiin kuuluvat toimitusten jäsenet. Tiimi vetää myös pidempiä kehityshankkeita. Havainnointi on yksi hyvä tapa päästä kiinni siihen, mikä työnkuluissa on pielessä. Ongelmien syitä ja ratkaisuja haetaan aina niiden ihmisten kanssa, joiden työtä asiat koskevat, Sonia Mathews kertoo. TAUSTAT: NÄIN ME TEEMMETEEMME viautomaatilla, sähköisissä kanavissa... Tieto ei aina välittynyt kaikille. – Olemme yrittäneet parantaa suunnittelua niin, että toimitusten eri osissa tiedetään, millaisia juttuja on valmistumassa, ja että jutut valmistuessaan vastaisivat suunnitelmia, Kalle Silfverberg sanoo. Silfverberg siirtyi keväällä Helsingin Sanomien kaupunkitoimituksen esimiehen tehtävästä kokoaikaiseksi Arjen helpotus -tiimiin. Hänen tontilleen kuuluu myös Alma Medialta ostettujen lehtien integroiminen osaksi Sanomaa. ”On edes aloitettu asioiden ratkaiseminen” Journalistista prosessia sujuvoittavassa Arjen helpotus -tiimissä on kahdeksan jäsentä Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien toimituksista: osastoesimiehiä, uutispäälliköitä, toimittajia. He käyttävät vaihtelevan osan työajastaan työnkulkujen pohtimiseen. He osallistuvat analyyseihin, vetävät kehityshankkeita ja levittävät lean-ajattelua toimituksiin. Onko panostus työrutiinien läpikäymiseen kaiken vaivan väärti? Kalle Silfverbergin mielestä on. – Ongelmien etsiminen ja ratkaiseminen on parhaimmillaan kertaluontoista työtä, joka kantaa vuosikausia. Koen, että ilman muuta jonkin aikaa kannattaa panostaa ihan kunnolla ratkaisujen miettimiseen, Silfverberg sanoo. – Tähän mennessä merkittävintä on ollut se, että on systemaattisesti kartoitettu sujuvuutta haittaavia asioita ja edes aloitettu asioiden ratkaiseminen. Myös Helsingin Sanomien toimittajan Teija Sutisen mielestä työrutiinien läpikäyminen on järkevää. Hänen mielestään on hyvä, että työtä vetävät ihmiset, jotka tuntevat ongelmat omakohtaisesti. – Mutta kyllä siinä vaaditaan johdolta aikamoista sitkeyttä, että toteutus läpäisee koko organisaation, Sutinen sanoo. Esimerkiksi verkkojuttujen koon standardisoimista S-, Mja L-kokoluokkiin pitäisi hänen mielestään jumpata ja tolkuttaa paljon enemmän. Eniten Sutinen kaipaisi helpotusta siihen, että avokonttorissa voisi olla enemmän keskeytyksetöntä aikaa ja toisaalta tietoteknisten taitojen ylläpitämiseen työn ohessa. Sutiselle Arjen helpotus on näkynyt eniten niin, että toimittajien on toivottu viimeistelevän juttunsa aiempaa huolellisemmin, kuten lisäävän tarvittavat asiasanat ja etsimään juttuun kuuluvat kuvat. Toimitukselle on jaettu asiasta tarkistuslista. – Se ei ehkä ole helpottanut omaa arkeani, mutta näen vähän enem”Ongelmien ratkaiseminen on parhaimmillaan kertaluontoista työtä, joka kantaa vuosikausia.” män vaivaa, jotta muiden työt sujuvat paremmin. Kun itse olin kesällä tuottajana, työtä helpotti, ettei tarvitse hoitaa niitä pieniä yksityiskohtia. Kaikkien kannattaa pohtia prosesseja Toimitusprosessien sujuvoittaminen on osa Sanoman laajempaa panostusta lean-johtamisfilosofiaan. Sanomalla aloitti viime vuodenvaihteessa neljän lean-asiantuntijan osaamiskeskittymä, johon Sonia Mathewskin kuuluu. Ryhmää vetää lean lead Topi Hirvonen. Prosesseja sujuvoitetaan toimitusten lisäksi myös Sanoman myyntiorganisaatiossa: työpanosta pyritään kohdentamaan niin, että se loisi entistäkin enemmän arvoa. Hirvonen korostaa, että vaikka lean-metodeilla voi saada nopeita voittoja – vaikka rakentaa työtä vähentävän robotin – merkittävämpi kulttuurinen muutos kohti jatkuvaa parantamista on hidas ja vaatii pitkäjänteistä sitoutumista menetelmään. Joitakin rusinoita ehkä kuitenkin kannattaa poimia pullasta. Ilta-Sanomien kehityspäällikkö Juha Niemi ajattelee, että missä tahansa toimituksessa tekee hyvää pysähtyä pohtimaan prosesseja: piirtää tai kirjoittaa ne auki ja katsoa, onko siinä kaikki niin tarkoituksenmukaista kuin voi olla. Välillä voi vaihtaa tarkastelun fokusta. Miksi kuvat liikkuvat meillä näin? Miksi printin prosessi on tämä? – Sen perustelu, miksi meillä tehdään niin kuin tehdään, tekee varmasti hyvää ihan kaikille, Niemi sanoo. ?
• PALSTAT SuomenLehdistö 5/2020 17 TOIMITTAJAN TARVITSEE vähän väliä kirjata muistilappuun, että nyt työn alla olevaan juttuun voisi palata, kun siinä tapahtuu kehitystä. Pian lippulappusia on niin paljon, että osa unohtuu muuten vaan ja loppujakaan ei ehdi tarpeeksi tiuhaan tarkistaa. Tämä on juuri sellaista tylsää toistuvaa toimintaa, jossa tietokoneet ovat hyviä. Etenkin nettisivujen vahtaamiseen löytyy lukuisia työkaluja, jotka tekevät valvomisesta automaattista, tiedottavat muutoksista nopeasti ja tallentavat tiedon siitä, mikä tarkkaan ottaen on muuttunut. HELPOIMMALLA PÄÄSEE, jos vahdittavalta sivustolta löytyy niin sanottu RSS-syöte eli tietokoneohjelmien käsiteltäväksi tarkoitettu versio sivusta. Siihen uudet artikkelit ilmestyvät julkaisujärjestyksessä. Monet nettisivujen julkaisujärjestelmät, kuten Wordpress, luovat RSS-syötteitä automaattisesti. RSS-syötteitä ei lueta selaimella vaan ne tilataan erilliseen RSS-lukijaohjelmaan, kuten Feedlyyn, Inoreaderiin tai The Old Readeriin. Lukijaohjelma käy tasaisin väliajoin tarkistamassa, onko syöte päivittynyt. Lisäksi RSS-lukija pitää kirjaa siitä, mitkä artikkelit on jo luettu. RSS-lukijoiden etu on siinä, että niiden avulla on mahdollista seurata yhdessä paikassa kymmenien tai jopa satojen nettisaittien sisältöä kattavasti. En ole tähän päivään mennessä keksinyt toista yhtä nopeaa tapaa kahlata läpi satamäärin uutisotsikoita uusien juttuideoiden toivossa. Lisäksi RSS-syötteen sisältö tallentuu lukijaan, joten siitä voi myöhemmin etsiä artikkelia, jonka muisti nähneensä jollain seuratuista sivustoista mutta jonka tarkka otsikko on ehtinyt kaikota mielestä. Välillä RSSlukija toimii myös välimuistina, joka säilöö alkuperäisen version artikkelista senkin jälkeen, kun julkaisija on muokannut sitä tai peräti poistanut kokonaan. Jos nopeus on tärkeää, voi ilmaisen IFTTT-palvelun avulla rakentaa järjestelmän, joka vahtii RSS-syötettä ja pompauttaa kännykkään ilmoituksen heti, kun syötteessä mainitaan avainsana. Tälle on varmasti keksittävissä journalistisia käyttötapoja, vaikka itse olen hyödyntänyt sitä lähinnä hyvien kauppojen löytämiseen myyntipalstoilta. ENTÄPÄ SITTEN nettisivut, jotka eivät suostu itse kertomaan, kun niiden sisältö päivittyy? Silloin voi turvautua ulkopuoliseen palveluun ja luoda RSS-syötteen sillä. Esimerkiksi nettipalvelu RSS.app tarjoaa tällaisen keinon seurata muun muassa Twitterja Instagramkäyttäjiä tai vaikkapa julkisia Facebook-ryhmiä. PolitePol kelpuuttaa lähteeksi periaatteessa minkä tahansa nettisivun, joskin mitä monimutkaisempi kohdesivusto on, sitä kiikkerämpiä RSS-syötteitä siitä syntyy. Osa jutuista saattaa jäädä PolitePolilta huomaamatta tai otsikoihin hyppää mukaan sanoja viereisistä artikkeleista. Jos nämä kaksi ovat työkaluina vasaroita, Feed43 on kirurgin skalpelli. Sillä voi rakentaa tarkkaan koottuja syötteitä sekavista lähdeaineistoista. Omaan sormeen sillä ei saa viillettyä haavaa, mutta monipuolisuus ja -mutkaisuus aiheuttavat välillä päänsärkyä. YKSITTÄISEN SIVUN sisältöön tehtyjä muutoksia voi seurata Wachete-palvelulla. Sille kerrotaan nettisivun osoite, ja Wachete lähettää sähköpostiin tiedon muutoksista samaan tapaan kuin Word näyttää tekstidokumenttiin tehdyt muokkaukset. Se lyö samalla kertaa kaksi kärpästä: saat sekä tiedon päivittymisestä että näppärän arkiston muutoksista. Sitten kun vielä pyytää Google Alerts -palvelusta sähköposti-ilmoituksen aina, kun verkkoon ilmestyy uusi sivu, jolla mainitaan valitsemasi hakusana, voit hetkiseksi hellittää F5-näppäimen rämpyttämisen selaimessa. ? Kone valvoo puolestasi ko pi oi tä m ä Uutisten kärkkymistä ja oman erikoisalan seurantaa kannattaa ulkoistaa ohjelmistoille niin paljon kuin mahdollista. Olli Sulopuisto on helsinkiläinen vapaa toimittaja, podcastaaja ja nörtti. olli@nonfiktio.fi HANNA SAKARA 1 Jos haluat seurata aihepiiriä netissä kattavasti, RSS-lukija on sähköpostilistoja ja Twitteriä tehokkaampi työkalu. 2 RSS-ohjelman arkistoista voi löytää jutun, jonka muistat lukeneesi mutta jota et enää Googlella löydä. 3 Tilaa Google Alertilla sähköpostiin ilmoitus siitä, kun nimesi mainitaan internetissä. Peru tilaus parin päivän päästä. 3 pointtia
• 18 SuomenLehdistö 5/2020 PALSTAT KASVAVA JOUKKO nuoria yleisöjä seuraa maailman tapahtumia satiiristen sisältöjen kautta. Ylen poliittisen satiirin, Noin viikon uutiset -ohjelman yleisölle tehdyssä kyselyssä 62 prosenttia vastaajista ilmoitti saavansa ohjelmasta uutta, tärkeää tietoa. Huumoria levitetään ja kopioidaan sosiaalisen median kanavissa tehokkaasti. Siksi huumorin keinoin esitetyille näkökulmille on mahdollista saada paljon huomiota. Osa yleisöstä levittää hauskana pitämäänsä sisältöä miettimättä sen yhteydessä leviävää arvomaailmaa ja painotuksia. Ajatellaan, että sisältö on vain ”vitsi”, jota ei pidä ottaa liian vakavasti. Tutkimustulokset on julkaistu satiirin tutkijan ja käsikirjoittajan Janne Zareffin kirjassa Kuinka vallalle nauretaan. Se käsittelee poliittisen satiirin merkitystä ja historiaa televisioon painottuen. Satiirin suosion kasvulla on merkitystä myös journalismin kulutukseen, koska satiiria käytetään journalististen sisältöjen korvikkeena. Eräs Noin viikon uutisten katsoja tiivisti kyselyssä mediankäyttönsä: ”En seuraa uutisia turhan paljon, koska nykyään uutisoidaan niin paljon kaikesta pahasta ja negatiivisesta. Tämän ohjelman kautta saan kuulla viimeisimmät tärkeät puheenaiheet.” POLIITTINEN SATIIRI on kerronnan tapa ja julkisen keskustelun muoto, jolla on omanlaisensa säännöt ja toimintatavat. Poliittinen satiiri käy jatkuvaa rajankäyntiä journalismin ja komiikan välillä mutta ei ole pelkästään kumpaakaan niistä. Satiiri ei toimi ilman koomista elementtiä, mutta siihen pitää sisältyä myös julkisen vallan ja vallankäyttäjien kritiikkiä. Parhaimmillaan poliittinen satiiri tarjoaa tuoreisiin uutistapahtumiin uusia ja yllättäviä näkökulmia ja naurattaa samalla. Naurun ei pitäisi olla satiirin lopputulos vaan lähtölaukaus omalle ajattelulle. Tässä mielessä satiirilla ja journalismilla on sama tehtävä: ravistella lukijoiden stereotypioita ja saada heidät ymmärtämään paremmin maailmaa ja ympäröivää yhteiskuntaa. SATIIRIN AIHEET toistuvat Zareffin mukaan vuosikymmenistä ja vuosisadoista toiseen, vaikka esitystavat muuttuvat. Poliittisessa satiirissa nauretaan yleensä vallankäyttäjien kielelle, julkisuuden rituaaleille, kulissien takaisten tapahtumien paljastamiselle, vääränlaiselle vallankäytölle, vallankäyttäjien henkilökohtaisille vioille, eliitin etuoikeuksille ja kritiikittömille asenteille ja uskomuksille. Lähes kaikki poliittinen satiiri käsittelee tavalla tai toisella jotain näistä teemoista tai samaan aikaan useita niistä. Modernin huumorintutkimuksen teoria lähtee siitä, että huumori perustuu aina kahdelle normaalisti toisensa poissulkevalle ajattelutavalle, jotka jokin looginen mekanismi saa näyttämään yhteensopivilta. Pelkistetty esimerkki tästä ovat kaksimieliset vitsit, jotka voi ymmärtää usealla eri tasolla. Koska satiiria käytetään journalismin tavoin, kannattaisi sanomalehtien olla mukana trendissä ja tarjota yhteiskunnallista sisältöä myös satiirin muodossa. Satiiriset sisällöt on hyvä keino tavoittaa erityisesti nuoria yleisöjä ja vahvistaa median brändiä, kuten esimerkiksi Helsingin Sanomien hyvät kokemukset Uutisraportista osoittavat. te or ia & kä yt än tö Teoria väittää: Satiirista on tullut varsinkin nuorille yhä tärkeämpi yhteiskunnan tapahtumien seuraamisen muoto. Se ei ole objektiivista journalismia vaan sen korvike. Tiedonlähteenä satiiri Tutkijat: Janne Zareff Tutkimus: Kuinka vallalle nauretaan. Poliittinen satiiri suomalaisessa televisiossa. Gaudeamus 2020. Aineisto: Tv-satiirin katsojille suunnattu kysely, satiirin käsikirjoitusprosessin havainnointi, poliittiset satiirit, asiakirjat ja aiempi tutkimus. Tekijä: Helsingin Sanomien uutispäällikkö ja Nyt-liitteen esimies Tuomas Peltomäki Kokemus: Tuottaa päivittäin ilmestyvää podcastlähetystä HS Päivä ja viikoittaista Uutisraporttipodcastia. Tuotti ja juonsi HSTV:n ajankohtaissatiiri Uutisraporttia vuosina 2014 –2017. Helsingin Sanomien toimittaja vuodesta 2011. STT:n toimittaja vuosina 2009 –2010. Yhteiskuntatieteiden kandidaatti, Tampereen yliopisto. Fakta Fakta Kirjoittaja Panu Uotila on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. panu.uotila@jyu.fi Käytäntö vastaa: Poliittisen satiirin tulevaisuus on podcasteissa, tubessa, meemeissä, giffeissä ja Instagram livessä. Tuomas Peltomäki uskoo myös pakinan paluuseen. Uutisraportti-satiirin tuottaja-käsikirjoittaja-juontaja, Helsingin Sanomien uutispäällikkö Tuomas Peltomäki, miten satiiri sopii journalististen aiheiden kerronnan muodoksi? – Se ei ole ongelmatonta. Uutisten kertomiseen satiiri ei sovi ollenkaan, koska uusia tietoja kerrottaessa pitää ihmisille antaa keinoja omaksua tiedot sellaisenaan. Satiiri tarjoaa yhden, usein henkilökohtaisen, näkökulman yleisesti kiinnostavaan asiaan. Sillä on samankaltainen funktio kuin kolumneilla. Oliko Uutisraportti journalismia? – Siellä on journalismia. Teimme huolella taustatyöt, tsekkasimme arkistot ja faktat. Monella tapaa se on paljon vakavampaa ja kunnianhimoisempaa journalismia kuin normaali uutistyö. – Jos satiirin terä on katkaistavissa sillä, että asia ei pidä paikkaansa, vitsistä häviää pointti ja hauskuus. Katsoja ajattelee, että nuo kertovat vain juttuja, jotka eivät pidä paikkaansa tai joilla ei ole mitään väliä. Mikä pointti siinä olisi? Sanomalehdissä tehdään poliittista satiiria nykyisin aika vähän. Perinteisen pakinan kirjoittajien keski-ikä alkaa olla jo korkea. Miksi satiiri ei ole sanomalehdissä uudistunut? – Oma kokemukseni on, että satiirin kirjoittaminen on aikaa vievää, koska sen kirjoitusprosessit ovat todella raskaita. Pitää olla aikaa tehdä taustatöitä ja kirjoittaa sama teksti seitsemän kertaa uusiksi ja luettaa sitä kolmella eri henkilöllä, jotta sen saa toimimaan. Pelkääkö osa politiikan toimittajista, että satiirin tekeminen söisi uskottavuutta heidän journalismiltaan? – Tuo pitää varmasti paikkansa. En lukijanakaan haluaisi, että Hesarin tärkeimmät politiikan toimittajat, jotka luovat verkostoja politiikan kärkinimiin, samaan aikaan lällättelisivät, ivaisivat ja pilkkaisivat näitä samoja poliitikkoja. Se ei tunnu toimivalta. – Itse teen satiiria muiden tekemien juttujen pohjalta. Pitääkö satiirissa olla sanoma vai voiko aiheita käsitellä vain siksi, että ne ovat hauskoja? – Tässä on koulukuntaeroja. Suomalaisessa poliittisessa satiirissa on harvoin mitään pointtia. Siinä ei ole sanomaa, vaan kerrotaan mahdollisimman hyviä vitsejä. Se johtuu ehkä siitä, että stand up -koomikoilla ei välttämättä ole myöskään halua esittää yhteiskunnallista pointtia, ja se on ihan ok. – Itse fanitan satiiria, jossa on pointti, joka kerrotaan hauskasti ja terävästi. Se saa ajattelemaan, että tuohan on juuri noin ja että tuo ministeri tai pankinjohtaja sanoi noin törkeästi ja se on todella väärin. Millaista on tulevaisuuden poliittinen satiiri? – Uskon, että poliittisen satiirin tulevaisuus löytyy uusista muodoista: podcastit, Youtuben puhuvat päät, meemit, giffit, Instagram live ja muut vastaavat. Satiirikon työkalujen määrä kasvaa. – Sisältö on vaikeampi kysymys, koska moni satiirikko puree nyt hammasta, että miten Trumpin aikana voi tehdä poliittista satiiria. Se, että tuomitset itsestään selvästi tuomittavan asian, ei ole kenenkään mielestä hauskaa. Politiikka on tällä hetkellä niin karnevalisoitunutta, että sitä on satiirikkona vaikea karnevalisoida enempää. Näetkö perinteisellä poliittisella pakinalla tulevaisuutta? – Olen sillä tavalla hegeliläinen, että uskon asioiden kehittyvän teesi ja antiteesi -vaiheiden kautta. Voi olla, että uusia satiirin muotoja seuraa buumi, jossa perinteinen kirjoitettu pakina nousee takaisin arvoonsa. ?
• SuomenLehdistö 5/2020 19 PALSTAT Journalismin kaapu kelpaa muillekin GRADU: Keväällä 2019 Twitterissä käytiin vilkasta keskustelua, voiko viestintätoimisto omia journalismin keinoja ja käsitteitä markkinointiviestinnän tarkoituksiin. Toimittajia närästi erityisesti viestintätoimisto Milttonin pitkästä tekstistään käyttämä reportaasitermi. Tämän pelättiin hämärtävän markkinointiviestinnän ja journalismin eroa. Jyväskylän yliopiston journalistiikan opiskelija Simo Löytömäki sai keskustelusta idean selvittää journalismin ja viestinnän välistä suhdetta. Löytömäki haastatteli kolmea toimittajaa ja kahta toimittajataustaista viestinnän ammattilaista. Löytömäki määrittelee Milttonin reportaasin ”ei-journalistiseksi feature-tekstiksi”. Haastatellut eivät tunnustaneet journalismille mitään erityisoikeutta tiettyihin tekstilajeihin. Erot ei-journalistisen ja journalistisen featuren väliltä löytyivät periaatteelliselta puolelta. Näitä ovat esimerkiksi riippumattomuus ja julkaisijan sitoutuminen eettisiin standardeihin. Löytömäen gradussa nousi esiin myös mediatalojen henkilöstöpolitiikka. Kaikki haastateltavat näkivät sen hyvin heikkona ja osaltaan syynä sille, että toimittajat vaihtavat journalismista viestintään. Pasi Kivioja > Simo Löytömäki: Eri puolilta aitaa, silti lukijan ehdoilla – Journalismin ja viestinnän välisen suhteen tarkastelua Turkki, Albania, Suomi ja muut riskimaat TUTKIMUS: Median moniarvoisuustutkimuksen tulokset eivät mairittele lehdistönvapauden mallimaana tunnettua Suomea. Vertailevan tutkimuksen mukaan median toiminnan perusedellytykset ovat Suomessa hyvässä kunnossa, mutta mediamarkkinoiden moninaisuudessa Suomi kuului korkeimpaan riskikategoriaan vuosina 2018–2019. Muita korkean riskin maita ovat muun muassa Albania, Bulgaria, Unkari, Latvia, Romania ja Turkki. Yksikään tutkituista maista ei yltänyt tällä saralla matalan riskin kategoriaan. Parhaimman arvion saivat muun muassa Tanska, Viro, Kreikka ja Ruotsi. Tutkimuksessa arvioitiin median monimuotoisuutta esimerkiksi omistuksen keskittymisen ja läpinäkyvyyden sekä omistajien sisällöllisen vaikutuksen perusteella. Suomessa korkein riski liittyi omistuksen keskittymiseen. Koko Euroopan mediamarkkinoiden moninaisuuden riskimittari on vaarassa kääntyä pian punaiselle, sillä riskit ovat kasvaneet 11 prosenttiyksikköä vuoden 2017 tilanteeseen verrattuna. Tutkimuksen tekijöiden mukaan tämä on signaali lisääntyvistä taloudellisista uhista median moniarvoisuudelle. Tutkimuksessa tarkasteltiin myös median poliittista riippumattomuutta ja sosiaalista osallisuutta, jolla tarkoitetaan muun muassa vähemmistöjen pääsyä median pariin. Näillä osa-alueilla suomalainen media sijoittui keskiluokan riskikategoriaan. Pasi Kivioja > Elda Brogi & co: Monitoring media pluralism in the digital era. (Centre for Media Pluralism and Media Freedom) Uutistoimistot löysivät uusia tulonlähteitä ARTIKKELI: Oikeustieteiden kandidaatti Atte Jääskeläinen ehti päästä akateemisen tutkimuksen makuun ennen nimitystään opetusja kulttuuriministeriön ylijohtajaksi. STT:n ex-toimitusjohtaja ja päätoimittaja Jääskeläinen toimi London School of Economics and Political Sciencen vierailevana tutkijana The Future of National News Agencies in Europe -projektissa. Jääskeläinen ja Servet Yanatma ovat tutkineet muun muassa kolmea kansallista uutistoimistoa Isossa-Britanniassa, Itävallassa ja Ruotsissa. Kaksikko päätteli, että nämä uutistoimistot menestyvät, koska ne joutuivat jo varhaisessa vaiheessa median kriisiä etsimään uusia tulonlähteitä toimintojaan monipuolistamalla. Palveluiden kirjo on laajentunut muun muassa it-palveluihin, tiedotejakeluun, mediaseurantaan ja pr-palveluihin yrityksille. Kolmen uutistoimiston kannattavan liiketoiminnan perustana ovat vahvat brändit ja teknologinen ketteryys yhdistettyinä näkemykselliseen johtamiseen sekä kykyyn vakuuttaa niiden mediaomistajat bisneksen laajentamisen ja uusien investointien järkevyydestä hintojen leikkaamisen sijaan. Pasi Kivioja > Atte Jääskeläinen & Servet Yanatma: How do media-owned national news agencies survive in the digital age? ” Nuorten uutisnälkää ei pidä aliarvioida. Kaiken ei haluta olevan kevyttä ja höttöistä, päinvastoin. Sosiaalista mediaa käytetään myös vakavasti otettavana uutislähteenä.” MTV Uutisten digitaalisten sisältöjen toimituspäällikkö Mona Haapsaari Uutismedia verkossa -raportissa tu tk im us no st o ki rj at ie to ELI NA RA JAL A
• 20 SuomenLehdistö 5/2020 Kannattaako naisten määrä laskea? ri vi en vä lis tä Mediat seuraavat entistä tarkemmin, mitä lukijat lukevat. Samanlainen loikka tarvitaan julkaistun sisällön analysoinnissa. Kirjoittaja Silja Tenhunen on sisältöjen ja toimituksen työprosessien kehittämiseen erikoistunut journalisti, joka työskentelee asiantuntijana sovellusja ohjelmistoyritys Anygraafissa. Twitter: @TenhunenSilja HAN NA SAK ARA PALSTAT RUOTSALAISEN PROGNOSIS-YHTIÖN algoritmi, Tasa-arvobotti, on laskenut miesten ja naisten nimiä ruotsinkielisistä verkkojulkaisuista keväästä 2015. Suomessa vastaavaa laskentaa on tehty joulukuusta 2015. Tällä hetkellä botti laskee nimiä viiden minuutin välein 19 lehden sekä Yle Uutisten ja Svenska Ylen jutuista. Laskurin idea on yksinkertainen: sen avulla tiedotusvälineet haastetaan miettimään päivittäisiä valintojaan – onko perusteltua, että jokaista naista kohti jutuissa esiintyy keskimäärin 2,2 miestä? Siksi luvut ovat julkisia, ja niitä voi seurata esimerkiksi Twitterin kautta. KUN PROGNOSIS aloitti seurannan, luvut herättivät keskustelua. Myös Suomessa. Se, että naisten osuus jäi toistuvasti kolmannekseen, hämmensi sekä lukijoita että tekijöitä. Vaikka journalismin sukupuolivinoumasta oli puhuttu, yksinkertainen laskenta näytti eron karulla tavalla. Maailma on viidessä vuodessa muuttunut. Ministereissä on enemmän naisia, samoin pörssiyhtiöiden toimitusjohtajissa. Hyvinvoinnista ja arjen jaksamisesta kirjoitetaan enemmän. Yleisurheilun valovoimaisimmat tähdetkin ovat nyt aitajuoksijanaisia, ei vain keihäsmiehiä. Silti laskurin luvut pysyvät miltei ennallaan: naisia kolmannes, miehiä loput. Myös Ruotsissa, tasaarvon mallimaassa. LASKEEKO BOTTI väärin? Ei laske. Eivätkö toimitukset vain osaa korjata vinoumaa? Kyllä osaavat. Mutta algoritmi ei kerro kaikkea. Se ei ota kantaa, miltä osin nimien esiintyminen kertoo yhteiskunnan rakenteista ja miltä osin toimituksen valinnoista. Se ei myöskään erottele, missä aiheissa vinouma on suuntaan tai toiseen suuri, eikä se kerro, kuinka paljon tilaa naiset ja miehet jutuissa saavat tai missä rooleissa he esiintyvät. Algoritmille pienessä urheilu-uutisessa julkaistu joukkueen kokoonpano tai käräjäuutisessa mainittu tuomitun nimi on yhtä arvokas kuin päivän pääjutun haastateltava. JOS JOURNALISMIN sukupuolivinoumasta halutaan todenmukainen kuva, tarvitaan monipuolisempia tapoja arvioida julkaistua sisältöä – ja sitä, mihin toimitus loppujen lopuksi käyttää aikaa. Mediat seuraavat entistä tarkemmin, mitä lukijat lukevat. Analytiikka kertoo, mitkä jutut keräävät kävijöitä ja mitkä sitouttavat lukuajassa. Deskeissä nähdään, miten pitkälle yksittäistä juttua luetaan ja missä aiheissa suosittelut toimivat parhaiten. Sitoutuneet lukijat erotetaan satunnaisista kävijöistä. Tilaajista tunnistetaan ne, jotka käyttävät palveluja eniten. Suurimmat sivustot pystyisivät jo nyt personoimaan tarjontaansa. SAMANLAINEN LOIKKA tarvitaan julkaistun sisällön analysoinnissa kokonaisuutena. Se, että miesten osuus on naisia suurempi esimerkiksi ulkomaantai rikosuutisissa, on eri asia kuin se, että naiset dominoivat keskustelua perhe-elämästä ja ihmissuhteista. Ensimmäinen näyttää yhteiskunnan rakenteita, jälkimmäinen myös toimitusten valintoja. Samoista valinnoista on kyse, jos taloutta analysoivat jatkuvasti vain ekonomistit sosiologien tai taloushistorioitsijoiden sijaan. Tai jos ikäihmisten arkea koskevaa keskustelua dominoivat hoivan asiantuntijat, vaikka 93 prosenttia yli 75-vuotiaista asuu kotona ja heistä viisi prosenttia tarvitsee kotipalveluja. Tehdyn sisällön monipuolisempi ymmärtäminen ei ole vain diversiteettikysymys. Se on myös journalistinen laatuja resursointikysymys. Juttujen määrän lisääminen ei tuo uusia lukijoita, jos vinoumat vieraannuttavat osan yleisöstä. Tarvitaan valintoja. Niitä on sitä helpompi tehdä, mitä paremmin oma tekeminen tunnetaan. ? Valintoja on sitä helpompi tehdä, mitä paremmin oma tekeminen tunnetaan.
• SuomenLehdistö 5/2020 21 PALSTAT ILTALEHTI Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös piilomainontaa koskevassa asiassa. Lehti julkaisi jutun, jossa kerrottiin uuden alkoholijuoman lanseeraamisesta. Lehden oma journalistinen panos oli moitittavan vähäinen, mutta juttu täytti Journalistin ohjeiden minimivaatimukset. Äänestyspäätös 8–6. Päätöksen lopussa eriävä mielipide. Kantelu 19.2.2020 Kantelu kohdistuu Iltalehden nettijuttuihin: 1. ”Suurin uudistus sitten lonkeron keksimisen” – Hartwall julkisti uuden lonkeron 2. Renny Harlinilla on lempijuoma, josta hän ei luovu maailmalla: kaverit lensivät matkalaukut täynnä lonkeroa Kantelun mukaan jutut ovat uutiseksi verhottuja piilomainoksia. Kantelija pitää juttuja niin mainosmaisina, että epäilee niiden olevan Hartwallin maksamaa kaupallista sisältöä, joka olisi pitänyt merkitä selvästi mainokseksi. Ensimmäinen juttu perustuu valtaosin Hartwallin tiedotteeseen, ja jutun pääkuvana on mainoskuva tiedotteesta. Sekä tiedotetta että juttua on muokattu Alkosta saatavuuden osalta samana päivänä. Kantelun mukaan lehden ruokaosion jutut ovat yleensä reseptejä ja tuotevertailuja, mutta nyt jutun aiheena on yksittäinen uutuustuote. Kantelun mukaan yleensä tuoteuutuuksista uutisoitaessa niitä arvioidaan ja verrataan muihin tuotteisiin. Nyt näin ei tehdä. Kantelun mukaan juttu ei ole objektiivinen ja siinä on neutraalin kielen sijaan paljon mielikuvamainontaa. Esimerkiksi markkinointipäällikön sitaatti ”Harva olisi vuonna 1952 uskonut, että kisavieraille kehitetty Long drink nousisi joskus kansallisjuoman asemaan” on kantelijan mielestä mainoslause. Otsikko ei ole kantelun mukaan neutraali eikä uutisartikkelille tyypillinen. Juttu oli kantelijan havaintojen mukaan Iltalehden etusivulla vähintään kolmen päivän ajan, mitä kantelija pitää tavallista pidempänä aikana. Toinen juttu on muotoiltu elokuvaohjaajan haastatteluksi, mutta todellisuudessa siinä keskitytään kantelun mukaan ylistämään lonkeroa, ja jutussa myös mainitaan ohjaajan ohjaama mainosvideo. Kantelun mukaan on outoa, että lehden ruokaosiossa julkaistaan elokuvaohjaajan haastattelu. Kantelija epäilee, että lonkeron ylistäminen oli haastattelun etukäteen päätetty lopputulos. Päätoimittajan vastaus 17.4.2020 Vastaavan päätoimittajan Erja Yläjärven mukaan Iltalehti julkaisee sekä painetussa lehdessä että digitaalisessa palvelussaan sekä ”perinteisiä” kaupallisia ilmoituksia että kaupallisia natiivisisältöjä. Nämä kaupalliset artikkelit merkitään Iltalehdessä aina JSN:n kaupallisen sisällön merkitsemistä koskevan julkilausuman ohjeen mukaisesti. Artikkelimuotoiset mainokset eli niin sanotut natiiviartikkelit merkitään sekä digitaalisella etusivulla että artikkelissa tekstillä ”Kaupallinen yhteistyö” minkä jälkeen kerrotaan asiakasyrityksen nimi. Päätoimittajan mukaan mitään poikkeuksia tästä ei Iltalehdessä hyväksytä, eikä niistä voi asiakaskohtaisesti neuvotella. Merkintä näyttää tältä. Kaupallisessa artikkelissa on myös tyypillisesti Lue lisää -linkki mainostajan omille kaupallisille sivuille. Kaikki sellaiset artikkelit, joissa tällaista merkintää ei ole, ovat Iltalehden omaa toimituksellista sisältöä, johon ei ulkopuolelta voi vaikuttaa. Päätoimittajan mukaan lehti julkaisee säännöllisesti toimituksellista sisältöä yksittäisistä kaupallisista tuotteista. Näissä jutuissa tuotteet valitaan päätoimittajan mukaan aina sen perusteella, miten niiden toimituksessa arvioidaan kiinnostavan lehden omia lukijoita. Näin toimitaan myös silloin, vaikka juttu tehtäisiin tiedotteen pohjalta. Kaikki tiedotteet tai tuotteet eivät ylitä uutiskynnystä. Tyypillisesti tällaisia julkaistuja tuotejuttuja ovat päätoimittajan mukaan esimerkiksi muutokset ja päivitykset suomalaisten laajasti tuntemissa tuotteissa tai toisaalta tuoteuutuudet. Tällaisia uutisia julkaistaan Iltalehdessä useilla eri osastoilla, toimitus tekee esimerkiksi juttuja uusista automalleista, älypuhelimista tai muodin tuotteista. Jutuissa voidaan käyttää kuvituksena paitsi omaa kuva-aineistoa myös yritysten handout-kuvaa, mikäli muuta kuvaa ei ole saatavilla. Päätoimittajan mukaan tuotteiden kohdalla lukijalle on selvä sisällöllinen arvo sillä, miltä uusi puhelin, auto, vaate tai ruoka oikeasti näyttää eikä geneerinen kuvituskuva tai kuvan pois jättäminen tällöin ole vaihtoehto. Ruokaosastolla erittäin tavallisia tuoteaiheita ovat esimerkiksi uudet jäätelö-, suklaatai makeismaut. Päätoimittajan mukaan 31.1.2020 julkaistussa kantelun kohteena olevassa jutussa on kyse nimenomaan tuotteesta, jonka lukijat tuntevat erittäin hyvin, jota kulutetaan Suomessa paljon ja joka nyt lanseerataan uutena versiona. Tuotteen kiinnostavuus on arvioitu toimituksessa tämän perusteella. Ruoka-artikkeli on lyhyt, Hartwallin tiedotteeseen pohjautuva tuoteuutinen uudesta shottityyppisestä lonkerojuomasta. Otsikkoon on nostettu Hartwallin markkinointijohtajan sitaatti, joka on merkitty selkeästi sitaatiksi jo otsikossa, ja joka päätoimittajan mukaan jutun tekstissä selkeästi yhdistyy nimenomaan yhtiön kommentiksi. Tällaisia sitaatteja on tekstissä yhteensä vain kaksi. Päätoimittajan mukaan ne kuvaavat yhtiön omaa uskoa uuteen tuotteeseen sekä perustelevat, miksi yhtiö on päättänyt lanseerata uuden tuotteen. Otsikkotasolle sitaatti on päätoimittajan mukaan nostettu elävöittämään kieltä, eikä se ole minkäänlainen tuotteen ostokehotus. Uutinen julkaistiin paitsi ruokaosiossa myös Iltalehden digitaalisella etusivulla. Iltalehden etusivulla juttujen näkyvyys perustuu paitsi uutisarvoon myös siihen, miten paljon yksittäiset jutut kiinnostavat lukijoita. Jos juttu kiinnostaa lukijoita paljon ajallisesti pitkään, juttu saa myös etusivulla pidemmän näkyvyyden. Kantelun kohteena oleva juttu julkaistiin etusivulla selvästi ensimmäisten uutispaikkojen alapuolella, mutta se kiinnosti lukijoita niin paljon, että se pysyi etusivun ”valikoimassa” pidempään. Lifestyle-aiheilla, joihin ruokaosio kuuluu, on Iltalehden etusivulla oma osionsa. Päätoimittajan mukaan lehti julkaisee tuoteuutisten yhteydessä usein myös yleisiä saatavuustietoja, etenkin jos tuote on uusi, eikä sitä vielä ole markkinoilla. Päätoimittajan mukaan lukijalle on merkitystä sillä, milloin tuote on kaupoissa, eikä tällainen palvelutieto ole itsessään menekin kasvattamista. Olennaista päätoimittajan mukaan on, että uutisessa ei ole julkaistu hintatietoja, koska tätä toimitus ei pidä samanlaisena tietona lukijalle. Päätoimittajan mukaan on merkittävää, että JSN antoi vuonna 2017 Iltalehdelle vastaavasta tuoteuutisesta vapauttavan päätöksen 6498/SL/17. Tuolloin Iltalehti uutisoi uuden pakastepizzan tulosta markkinoille niin ikään tiedotteen ja yrityksen handoutkuvan pohjalta. Tuolloin jutussa ei edes kerrottu, että juttu pohjautuu ainoastaan yritykseltä saatuihin tietoihin. Tuolloin sitaatit olivat toimitusjohtajalta, joka kehui tuotettaan. Toisin kuin aiemman vapauttavan päätöksen saaneen artikkelin kohdalla, nyt kantelun kohteena olevassa jutussa tehdään päätoimittajan mukaan lukijalle hyvin selväksi, että se pohjautuu tiedotteeseen. Sitaatit on selkeästi lähteytetty tuotetta valmistavaan yritykseen ja lukijalla on mahdollisuus arvioida niitä sitä kautta. Ostokehotuksia tai esimerkiksi hintatietoja ei jutussa ole. Itse tuote on päätoimittajan mukaan kiistatta Iltalehden lukijoita yleisesti kiinnostava ja yleisesti tunnettu, ja kiinnostavana voi pitää myös sitä, miten yritys itse on uuteen tuotelanseeraukseen päätynyt. Yhtiön edustajan sitaatissa esiintyy termi ”kansallisjuoma”, minkä päätoimittaja katsoo viittaavan lonkeron asemaan tyypillisesti suomalaisena tuotteena muissa maissa vastaavaa tuotetta ei ole tai sen kulutus on marginaalista. Lukijan voi päätoimittajan mukaan olettaa lukevan termin siksi sitaatissa yleisterminä ilman, että hän tulkitsee Iltalehden väittävän lonkeroa Suomen viralliseksi kansallisjuomaksi. Elokuvaohjaajan haastattelu on julkaistu erillisenä juttuna. Kyseessä on Iltalehden toimittajan ohjaajalta saama haastattelu. Ohjaaja on elokuvaohjaajana tunnettu julkisuuden henkilö, joka kiinnostaa Iltalehden lukijoita. Koska ulkomailla pysyvästi asuva ohjaaja on tullut Suomeen nimenomaan ohjaamaan mainosvideota, on päätoimittajan mukaan luontevaa kertoa tämän paluun tausta myös lukijoille. Mikäli lukijalle tätä ei kerrottaisi, syyllistyisi Iltalehti päätoimittajan mukaan piilovaikuttamiseen sen osalta, että lukijalla ei olisi käytettävissään kaikkea taustatietoa haastatteluun liittyen. Haastattelussa lonkeroa käytetään muulta osin täysin yleisterminä kuten punaviiniä tai samppanjaa. Lonkeroa valmistavat monet eri yritykset. Haastattelussa ei toisteta mitään tuotemerkkiä, ja haastattelussa käsitellään myös laajasti muita teemoja kuten ohjaajan suhdetta äitiinsä ja elokuviin. Haastattelu julkaistiin niin ikään ruokaosiossa, vaikka se perustellusti olisi voinut olla myös Iltalehdessä viihdeuutinen. Lukijan näkökulmasta on kuitenkin päätoimittajan mukaan ollut käytännössä merkityksetöntä, kumpi jutun osasto on ollut. Ratkaisu JO 16: Ilmoitusten ja toimituksellisen aineiston raja on pidettävä selvänä. Piilomainonta on torjuttava. Lausuma medialle mainonnan merkitsemisestä 2015 Periaatelausuma piilomainonnasta 2013 Iltalehti julkaisi netissä jutun, jossa kerrottiin uudesta alkoholijuomasta ja siitä, että tuotteen mainosvideon oli ohjannut tunnettu elokuvaohjaaja. Jutussa oli toimittajan ottama kuva tuotteen lanseeraustilaisuudesta sekä yksittäisiä toimittajan tiedonhankintaan perustuneita virkkeitä. Jutun pääkuvana oli tuotteen mainoskuva, ja teksti perustui lähes kokonaan valmistajan tiedotteeseen. Jutun loppuun oli upotettu lehden aiemmin tekemä ja julkaisema video, jossa toimittajat arvioivat eri valmistajien juomia. Neljä päivää myöhemmin lehti julkaisi elokuvaohjaajan haastattelun, jossa hän muun muassa kertoi, että hänen lempijuomansa on lonkero ja että hän oli saapunut Suomeen varta vasten ohjatakseen uuden lonkerotuotteen mainosvideon. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että journalismin uskottavuutta turvataan tekemällä yleisölle selväksi, missä kulkee journalismin ja kaupallisen sisällön välinen raja. Tässä tapauksessa tuotteen lanseeraamisesta kertonut juttu oli tehty niin suurelta osin tiedotusja markkinointimateriaalin pohjalta, ettei neuvosto ihmettele, miksi kantelija piti juttua mainoksena. Päätoimittajan vastauksen perusteella kyseessä ei kuitenkaan ollut kaupallinen yhteistyö, joten neuvosto toteaa, että juttuja ei pitänyt sellaiseksi myöskään merkitä. Neuvosto toteaa, että juttu on lähellä piilomainontaa, koska Iltalehden oma journalistinen panos on jutussa niin vähäinen ja koska tuotteen valmistaja sai kritiikittä kehua tuotetta jutussa. Mainosmaista mielikuvaa korostivat erityisesti tuotetta hehkuttava otsikko sekä markkinointikuvan käyttäminen jutun pääkuvana. Neuvosto kuitenkin toteaa, että jutussa oli myös Iltalehden journalistista työtä, juttu sopi aiheeltaan lehden ruokaosioon ja siitä kävi välttävästi ilmi, että tuotteesta esitetyt luonnehdinnat perustuivat tuotteen valmistajan tiedotusmateriaaliin. Juttu täytti Journalistin ohjeiden minimivaatimukset. Neuvosto toteaa, että tiedotusvälineet saavat käyttää toimitustyössä apunaan tiedotteita ja myös poimia juttuihinsa tiedotteista haastattelusitaatteja. Jutussa viitattiin kerran sen lähteenä olleeseen tiedotteeseen, mutta lukija saattoi silti saada jutusta virheellisen käsityksen, että Iltalehti olisi itse tehnyt kaikki haastattelut. Lehden olisi ollut hyvä tehdä lukijoille selväksi, että jutussa oli myös tiedotteesta peräisin olevia sitaatteja. Neuvosto toteaa, että elokuvaohjaajan haastattelujutussa käsiteltiin ohjaajan juomamieltymyksiä yleisemmin kuin yhden tuotteen näkökulmasta, eikä se siksi ollut piilomainontaa. Neuvosto kehottaa Iltalehteä ja alaa yleisemminkin tarkistamaan tiedottei14 7 Kärjen poiminta Palstalla jatkuu keskustelu Julkisen sanan neuvoston kiinnostavasta päätöksestä. Julkisen sanan neuvoston päätöksiä 15.4., 19.5. ja 16.6. Päätöksiä yhteensä 21. JSN Vapauttavat Langettavat ”Se lonkerojuttu äkkiä kasaan!” ILTALEHTI JULKAISI jutun Hartwallin lonkeroshotista. Juttu oli mainostajan päiväuni. Teksti ja kuva kopioitiin tiedotteesta, otsikkoon nostettiin markkinointipäällikön lupaus: ”Suurin uudistus sitten lonkeron keksimisen”. JSN päätti, että juttu täytti Journalistin ohjeiden minimivaatimukset. Olen eri mieltä. Miksi joku ostaisi Iltalehdestä mainontaa, jos tiedotteella voi saada tällaisen julkisuuden? Juttua perusteltiin sillä, että toimituksessa arvioitiin lonkeron kiinnostavan lukijoita. Perustelu on harhauttava. Aivan kuin tekstin mainosmaisuus liittyisi tuotteen kiinnostavuuteen. Lopputulos näyttää nololta. En silti usko, että taustalla on mitään kiirettä kummempaa. Kuvittelen itseni deskivuoroon. Uutispäällikkö on antanut tehtäväksi lonkerotiedotteen, pelastuslaitoksen hälytys on tarkistamatta, radiouutiset odottavat. Äkkiä juttu kasaan ja kiinnostava otsikko. Miten olisi: ”Suurin uudistus sitten lonkeron keksimisen”. Heikki Kärki Toimittaja, Keskisuomalainen
• 22 SuomenLehdistö 5/2020 PALSTAT den ja markkinointimateriaalien käyttämiseen liittyviä toimintatapojaan journalistisen riippumattomuuden ja piilomainonnan näkökulmasta. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Iltalehti ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Vapauttavaa äänestivät: Eero Hyvönen (pj), Ilkka Ahtiainen, Kyösti Karvonen, Riikka Mäntyneva, Jukka Ruukki, Ismo Siikaluoma, Taina Tukia ja Sinikka Tuomi. Langettavaa äänestivät: Pentti Mäkinen, Heli Parikka, Hannele Peltonen, Tuomas Rantanen, Henrik Rydenfelt ja Tuomo Törmänen. Heidän eriävä mielipiteensä: Iltalehden 31.1.2020 julkaistu juttu oli piilomainontaa. Lehden oma journalistinen osuus on jutussa vähäinen ja tuotteen valmistaja saa kritiikittä kehua tuotetta. Tuotteesta esitetyt luonnehdinnat perustuvat kokonaan tuotteen valmistajan tiedotusmateriaaliin, mikä ei tule jutusta riittävästi esille. Vapauttava on perusteltu neuvoston viime vuosien päätöshistorian perusteella, mutta piilomainonnan ja journalismin sekoittumisen suhteen neuvoston linjaa olisi tarkoituksenmukaista tiukentaa. UUTISVUOKSI Julkisen sanan neuvoston vapauttava päätös uhrin hienotunteista kohtelua koskevassa asiassa. Kaupunkilehti kertoi pihapiirissä tapahtuneesta yksityishenkilön tapaturmaisesta kuolemasta. Vaikka uutisointi oli nopeaa ja uhri oli jutusta ainakin lähipiirinsä tunnistettavissa, lehti ei rikkonut Journalistin ohjeiden vaatimusta kuoleman hienotunteisesta uutisoinnista. Äänestyspäätös 9–5. Päätöksen lopussa eriävä mielipide. Kantelu 30.12.2019 Kantelu kohdistuu Uutisvuoksen 17.12.2019 julkaisemaan nettijuttuun ”Mies menehtyi auton alle Ruokolahdella – Oli ollut korjaamassa autoa ja auto oli pudonnut päälle”. Kantelija vetoaa Journalistin ohjeeseen 28, jonka mukaan kuolemantapauksissa tulee noudattaa tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa hienotunteisuutta. Kantelijalla on uhrin omaisen suostumus kantelulleen. Kantelun mukaan uhrin omainen soitti hätäpuhelun 17.12.2019 kello 21:50. Kello 22:28 eli 38 minuuttia hätäpuhelun aloittamisesta Uutisvuoksi julkaisi verkkosivuillaan tapahtuneesta uutisen, jossa määriteltiin tapahtumapaikka kadunnimen tarkkuudella. Kadunnimen lisäksi jutussa mainittiin pihapiirissä oleva autotalli, joka määritteli uhrin talon vielä tarkemmin. Kantelussa kyseenalaistetaan jutusta kaksi asiaa: Ensinnäkin kantelija kysyy, mitä lisäarvoa kadunnimen mainitseminen toi uutiseen. Hänen mukaansa pienellä paikkakunnalla olisi ollut sama, että jutussa olisi kadunnimen ja pihapiirissä olevan autotallin sijaan mainittu suoraan uhrin nimi. Uutisen kirjoitti Kaakon Viestinnän yhteisuutistoimitus, joten he eivät voineet tietää, että kadulla on vain neljä taloa, mutta yleisesti ottaen kyseisenlaisessa uutisessa kadunnimen mainitseminen ei ole kantelijan mielestä tarpeellista, vaan tuo helposti vain lisäsurua ja -tuskaa omaisille. Toiseksi kantelija kysyy, oliko näin nopea uutisointi tässä tapauksessa välttämättömyys. Kyseessä oli kotona tapahtunut tapaturma, mikä ei kantelijan mielestä ole yhteiskunnallisesti merkittävä tieto kenellekään. Miksi uutinen täytyi julkaista 38 minuuttia hätäpuhelun aloittamisen jälkeen? Uutisen nopea julkaiseminen ja kadunnimen mainitseminen aiheuttivat sen, että muun muassa uhrin vanhemmat lukivat tapahtuneesta lehden nettijutusta. Todella moni kuntalainen tiesi heti aamusta, kuka uhri oli. Toimittajataustainen kantelija pyysi onnettomuuden jälkeisenä aamuna sähköpostilla toimitusta poistamaan kadunnimen verkkouutisesta. Kadunnimi poistettiin alle puoli tuntia myöhemmin. Kantelija kiitti tästä, mutta suurin haitta oli kuitenkin hänen mukaansa jo valitettavasti tapahtunut. Lisäksi kadunnimi jäi vielä verkkojutun aihetunnisteisiin, mitä kantelijakaan itsekään ei silloin ymmärtänyt. Kantelija soitti vielä Uutisvuoksen päätoimittajalle 20.12. kysyäkseen perusteluita sille, miksi tapahtunut uutisoitiin näin. Kantelun mukaan päätoimittaja perusteli asiaa ihmisten oikeudella tietää eikä omien sanojensa mukaan olisi poistanut kadunnimeä pyynnöstä. Kantelija toivoo, että saisi kantelullaan tiedotusvälineet vielä kerran miettimään tämänkaltaisia tilanteita ja luomaan jonkinlaiset ohjeet niitä varten, jottei jokaisen toimittajan tarvitsisi harkita jokaista julkaisupäätöstä erikseen. Päätoimittajan vastaus 21.2.2020 Uutisvuoksen päätoimittaja Mari Pajari toteaa vastauksessaan, että lehti julkaisee ensiuutiset onnettomuuksista pelastuslaitoksen tietojen pohjalta. Näin myös tässä tapauksessa. Ruokolahdella olleesta hälytystehtävästä oli merkintä tilannehuone. fi-sivustolla. Iltavuorossa ollut yhteistoimituksen verkkotoimittaja soitti Etelä-Karjalan pelastuslaitoksen päivystävälle palomestarille ja sai häneltä tiedot tapahtuneesta. Palomestari kertoi puhelun yhteydessä, että uhrin olivat löytäneet omaiset. Toimittaja yritti myös tavoittaa poliisia tuloksetta. Sen jälkeen toimittaja laati uutisen saamiensa tietojen pohjalta. Uutinen oli murheellisesta aiheesta, mutta toteava ja asiallinen, ja siinä kerrottiin pelastuslaitoksen tiedottamat asiat. Kantelijan sähköpostilla lähettämä pyyntö poistaa uutisessa ollut kadunnimi tavoitti seuraavana päivänä toimituksen aamuvuorolaisen, joka toteutti kantelijan toiveen. Päätoimittajan mukaan Uutisvuoksi ei nimeä yksityishenkilöitä onnettomuusuutisissa. Omaisista kadunnimen kertominen voi tuntua liian intiimiltä tiedolta, mutta se ei lähtökohtaisesti tee uhrista tunnistettavaa. Jutussa ei viitata millään tavalla uhrin tarkempaan asuinpaikkaan. Kadunnimi kertoo onnettomuuspaikan, ja tyypillisesti onnettomuusuutisten paikkoja määritellään päätoimittajan mukaan tällä tarkkuudella. Paikallisten erityispiirteiden selvittäminen ylipäänsä ei ole päätoimittajan mukaan uutistilanteessa useinkaan toimituksesta käsin mahdollista. Näistä piirteistä olennaisimpia ovat yksityisyydensuojaan liittyvät asiat, joiden kertomisessa toimitus luottaa tällöin viranomaisten arvioon. Monesti uutisointi rajoittuu juuri viranomaisilta saatuihin tietoihin, kuten tässä tapauksessa. Toimituksessa on Uutisvuoksen vastauksen mukaan mahdotonta arvioida, milloin suru-uutiset saavuttavat lähipiirissä riittävän laajan vastaanoton. Tässä kohtalokkaassa tapauksessa uhrin löysivät pelastuslaitoksen mukaan omaiset. Sen vuoksi päätoimittajan mielestä oli hyvä syy olettaa, että omaisilla oli jo tieto tapahtuneesta. Päätoimittajan mukaan onnettomuuksista kertomista ei toimituksissa hätäillä, mutta ei sitä ole syytä viivästyttääkään ilman hyvää perustetta. Sellainen on esimerkiksi viranomaisen esittämä toivomus juuri omaisten tavoittamiseksi, jollaista kyseisessä tapauksessa ei esitetty. Päätoimittaja sanoo ymmärtävänsä inhimillisellä tasolla kantelijan toiveen mahdollisesta yleisestä ohjeistuksesta onnettomuusuutisointiin. Journalistisessa mielessä erilaisten rajoitusten luominen olisi kuitenkin hänen mukaansa ongelmallista ja estäisi vapaan tiedonvälityksen. Kyse on hälytystehtävistä, jotka sisältävät ympäristössä havaittavaa ja mahdollisesti myös erityishuomiota vaativaa toimintaa. Ajantasainen uutisointi on päätoimittajan mukaan tärkeää paitsi asiasta kertomisen vuoksi, myös väärän tiedon kumoamiseksi. Päätoimittajan mukaan pelastuslaitos noudattaa julkisen palvelun avoimuutta vastuullisesti, ja sen tiedotukseen luotetaan. Silti myös näihin tiedotteisiin liittyvä uutisointi harkitaan toimituksissa tapauskohtaisesti. Toimitukset noudattavat aina yksityishenkilöistä kertoessaan tarkkaa harkintaa, ja onnettomuustilanteissa toimitaan erityisen hienotunteisesti. Päätoimittajan mukaan maantieteelliset täsmennykset ovat osa avointa tiedonvälitystä. Näihin seikkoihin nojaten kadunnimi uutisessa ei ollut sellainen seikka, joka olisi pitänyt jutusta karsia. Aamuvuorossa kantelijan pyynnön vastaanottanut toimittaja oli kuitenkin tehnyt asiassa itsenäisen päätöksen, minkä lopputulos eli kadunnimen poistaminen, oli päätoimittajan mukaan sinällään ymmärrettävä. Ratkaisu JO 28: Sairausja kuolemantapauksista sekä onnettomuuksien ja rikosten uhreista tietoja hankittaessa ja uutisoitaessa on aina noudatettava hienotunteisuutta. Uutisvuoksi kertoi nettijutussaan yksityishenkilön kuolleen tapaturmaisesti pihapiirissään. Uutinen julkaistiin vain hiukan yli puoli tuntia sen jälkeen, kun uhrin omainen oli soittanut hätäkeskukseen. Julkisen sanan neuvosto toteaa, että uhri oli todennäköisesti jutusta ainakin lähipiirinsä ja lähialueen asukkaiden tunnistettavissa. Pelastusviranomaisilta saatuihin tietoihin perustuvassa jutussa mainittiin pienellä paikkakunnalla asuneen uhrin kotikatu ja lisäksi kuvattiin olosuhteet, joissa onnettomuus oli tapahtunut. Neuvosto muistuttaa, että tiedotusvälineiden tulisi pyrkiä välttämään tilanteita, joissa lähiomaiset saavat tiedon kuolemasta median välityksellä. Mitä nopeammin uutinen julkaistaan, sitä todennäköisempää on, ettei tieto ole vielä tavoittanut uhrin kaikkia läheisiä. Tässä tapauksessa hätäpuhelusta uutisen julkaisuun kului huomattavan vähän aikaa, ja kantelun mukaan uhrin vanhemmat lukivat poikansa kuolemasta Uutisvuoksen nettijutusta. Viranomaisilta saadun tiedon mukaan uhrin olivat kuitenkin löytäneet tämän omaiset. Toimituksilla ei onnettomuusuutisia julkaistessaan yleensäkään ole mahdollisuutta arvioida, onko tieto tavoittanut uhrin koko lähipiirin. Neuvosto myös toteaa, että tiedotusvälineiden on syytä harkita tarkoin ja tapauskohtaisesti, onko uhrin tunnistamista edesauttavien yksityiskohtien kertominen onnettomuusuutisissa tarpeellista. Jutussa ei kuitenkaan kerrottu uhrista tai onnettomuudesta mitään arkaluonteista, eikä pelkkä tapahtumapaikan yksilöiminen kadunnimen tarkkuudella loukannut Journalistin ohjeiden vaatimusta kuoleman hienotunteisesta uutisoinnista. Julkisen sanan neuvosto katsoo, että Uutisvuoksi ei ole rikkonut hyvää journalistista tapaa. Vapauttavaa äänestivät: Eero Hyvönen (pj.), Anna Anttila, Riikka Mäntyneva, Aija Pirinen, Tuomas Rantanen, Taina Roth, Jukka Ruukki, Henrik Rydenfelt ja Sinikka Tuomi. Langettavaa äänestivät: Kyösti Karvonen, Heli Parikka, Hannele Peltonen, Ismo Siikaluoma ja Tuomo Törmänen. Heidän eriävä mielipiteensä: Lehti kertoi onnettomuuspaikasta niin yksityiskohtaisesti ja nopeasti, että se oli omiaan tuottamaan uhrin omaisille lisää tuskaa. Mikkelin Kaupunkilehti Poliitikon uran ja aiemman poliittisen toiminnan arvioiminen päätoimittajan kolumnissa ei synnyttänyt velvollisuutta kuulla poliitikkoa samassa yhteydessä tai jälkeenpäin. Talouselämä Nettijutussa oli olennainen asiavirhe. Lehden juttuun tekemät päivitykset eivät täyttäneet Journalistin ohjeiden vaatimusta olennaisen asiavirheen korjaamisesta, eikä jutusta käynyt riittävän selväksi, että sen alkuperäisessä versiossa oli yksiselitteinen virhe. Yle Yle julkaisi jutun, jossa vaarinsa hyväksikäyttämäksi joutunut haastateltava kertoi nimellään ja kasvoillaan kokemuksistaan. Ylellä oli perusteet kertoa yhteiskunnallisesti merkittävästä aiheesta, vaikka harvinainen sukunimi tuli liitetyksi kielteiseen aiheeseen. Koiramme Lehdessä oli olennainen asiavirhe, jonka se korjasi printtiversiossaan. Lehti ei julkaissut korjausta verkkosivuillaan. Iltalehti Juoksutapahtuman järjestäjään kohdistuneista rikosepäilyistä kertovista jutuista saattoi saada virheellisesti sellaisen käsityksen, että asian poliisitutkinta olisi ollut julkaisuhetkellä yhä kesken. Juttujen otsikointi oli harhaanjohtavaa. Nettijutun osalta lehden toimenpiteet eivät täyttäneet Journalistin ohjeiden vaatimusta olennaisen asiavirheen korjaamisesta. Painetussa lehdessä ollut virhe korjattiin asianmukaisesti. MTV MTV:n nettijutun mukaan yrityksen logolla olisi natsitervehdykseksi tulkittava piilomerkitys. Jutussa käsiteltyyn yritykseen kohdistunut julkisuus oli kielteistä, mutta ei niin kielteistä, etteikö jälkikäteinen kuuleminen riittänyt. Yle Transsukupuolisuutta käsittelevässä televisio-ohjelmassa kerrottiin ohjelmaan haastatellun alaikäisen henkilökohtaisia hoitotietoja, vaikka niiden pois jättämistä ohjelmasta oli pyydetty. Tämä loukkasi haastatellun yksityisyyden suojaa. Äänestyspäätös 11–2. Kymen Sanomat Matkailuaiheista tapahtumaa käsitellyt ennakkojuttu perustui kokonaan tiedotteeseen. Juttu oli kopioitu otsikkoa, rakennetta ja suoria lainauksia myöten niin suoraan ulkopuolisen tuottamasta tekstistä, että lähde olisi pitänyt kertoa lukijoille. Helsingin Sanomat Helsingin Sanomat julkaisi STT:n uutisen, jossa oli olennainen asiavirhe. Lehti ei korjannut virhettä, vaikka se sai lukijalta korjauspyynnön ja tämän jälkeen vielä STT:ltä korjatun version uutisesta. Lehti korjasi virheen vasta, kun lukija muistutti aiemmin tekemästään korjauspyynnöstä. Aamulehti Lehden verkkosivuillaan julkaisemaan verokoneeseen on koottu Suomen suurituloisimpien tuloja verotiedot. Kantelijan tietojen julkaisu osana laajaa kokonaisuutta ei rikkonut hänen yksityisyyden suojaansa. Ilkka-Pohjalainen Mielipidekirjoitus käsitteli kriittisesti kehitysvammaisten tukia puoltaneita puheenvuoroja, mutta kantelija tai hänen päämiehensä eivät joutuneet siinä erittäin kielteiseen julkisuuteen. Uusimaa Lehti käsitteli netissä ja painetussa lehdessä julkaisemassaan jutussa naapurusten välistä oikeusriitaa kiinteistöjen välille rakennetusta muurista. Jutussa ei ollut olennaisia asiavirheitä, eikä se rikkonut kantelijan yksityisyydensuojaa. > Lue kaikki tuoreet päätökset osoitteessa www.jsn.fi. ”Tiedotusvälineiden tulisi pyrkiä välttämään tilanteita, joissa lähiomaiset saavat tiedon kuolemasta median välityksellä.”
• PALSTAT SuomenLehdistö 5/2020 23 Etelä-Suomen Media Joonas Romppanen on nimitetty sisältöjohtajaksi. Hän jatkaa sanomalehti Keski-Uusimaan sekä Keski-Uusimaa Viikon ja Mäntsälän Uutisten päätoimittajana ja toimii alueen päätoimittajien journalistisena esimiehenä. Romppanen on tehnyt pitkän uran Etelä-Suomen Median eri toimituksissa. Hän on edellä mainittujen lehtien lisäksi päätoimittanut myös Aamupostia ja Uusimaata. Kaleva Media Kimmo Hyvärinen on nimitetty B2B Asiakasratkaisut -liiketoiminnan kaupalliseksi johtajaksi. Hyvärinen on toiminut aiemmin pitkään Fenniassa, jossa hän on vastannut viimeiset reilut kolme vuotta valtakunnallisen yritysasiakkaat-organisaation toiminnasta. Järviseudun Sanomat Hannu Takala on nimitetty päätoimittajaksi. Takala on aiemmin toiminut Järviseudun Koulutuskuntayhtymän Lappajärven toimipisteessä lehtorina. Hän toimii myös lehteä kustantavan Järviseudun Mediatalo Oy:n toimitusjohtajana. Akaan Seutu Jarno Keskinen on nimitetty päätoimittajaksi. Aiemmin Keskinen on toiminut Vakka-Suomen Sanomien päätoimittaja-toimitusjohtajana ja kirjoittanut toimittajana muun muassa Turun Sanomiin, kaupunkilehti Turkulaiseen ja kaupunkilehti Uuteen Raumaan. Viime vuodet Keskinen on toiminut yrittäjänä Teematuotanto Oy:ssä, joka tarjoaa suomalaisille paikallislehdille teemasisältöjä juttupankista. Helsingin Sanomat Jussi Sippola on nimitetty Tukholman-kirjeenvaihtajaksi. Saska Saarikoski on nimitetty pääkirjoitusja mielipidetoimituksen esimieheksi. Tampereen yliopisto Journalistiikan työelämäprofessorin tehtävään lukuvuodeksi 2020–2021 on valittu toimittaja, VTM Reetta Räty. Rädyllä on monipuolinen ja pitkäaikainen journalistinen kokemus ja näyttöjä menestyksekkäästä toimimisesta eri journalistisissa rooleissa muun muassa toimittajana eri medioissa, toimituspäällikkönä Helsingin Sanomissa sekä yrittäjänä. Kaupunkilehti Epari on toistaiseksi pärjännyt hyvin koronasta huolimatta. JONKIN VERRAN menetettyjä mainostuloja, erityisesti tapahtumapuolella. Silti Seinäjoen seudulla ilmestyvä Epari on toistaiseksi selvinnyt korona-ajasta mukavasti, kertoo vastanimitetty päätoimittaja Tero Hautamäki. Välillä on tehty jopa tavallista isompaa lehteä. – Vähin vaurioin ja pienin iskuin on selvitty. Hautamäki tietää Eparin olevan onnekas. Koronapandemia iski rajusti moniin kaupunkilehtiin, joista osa on ollut julkaisutauolla tai jopa lopettanut ilmestymisen kokonaan. Kahden hengen toimituksen ja taittajan etätyö on sujunut niin hyvin, että Hautamäki kutsuu Teamspalvelua ”siunaukseksi”. Etätyö jatkunee ainakin vuoden loppuun asti. Sen sijaan tälle vuodelle suunnitellun ulkoasu-uudistuksen korona siirsi ensi vuoteen. Tarkoitus on selkeyttää lehteä entisestään esimerkiksi uusilla jaotteluilla. – Kaupunkilehtimarkkinoilla uskomme vielä printtiin vahvasti, siksi uudistus kannattaa. Hautamäki on toiminut päätoimittajan sijaisena yli kahden vuoden ajan. Epariin hän siirtyi Ilkan kulttuuritoimituksesta, jossa työskenteli yli 20 vuotta. Hän näkee tehtävissään paljon samaa. Lukijat toivovat Eparilta tapahtumauutisia ja henkilöjuttuja, siis kulttuurijournalismia. Eparin toimitus on viime aikoina innostunut Instagramista, erityisesti 24 tunnin jälkeen katoavista stooreista. – Se on mukavaa tekemistä, sellaista luovaa puuhastelua ja samalla hyvää vastapainoa normityölle. Videoille on saatu mukavasti näyttökertoja ja jakoja. Eniten vuorovaikutusta syntyy silti edelleen Facebookissa. Läsnäololla huolehditaan yleisösuhteesta ja brändistä. Pieni toimitus tekee somea kuitenkin harkiten ja jaksamisesta huolehtien. – Kauhulla odotan, milloin tulee joku uusi sovellus. Onneksi ei tarvitse olla näissä hommissa eturintamassa, Hautamäki vitsailee. Mari Uusivirta ”Pienin iskuin on selvitty” Tero Hautamäki on taustaltaan kulttuuritoimittaja. Hänen mukaansa myös kaupunkilehti Eparin tekeminen on paljolti kulttuurijournalismia. > 21.8.2020 klo 12 –14.30 Itsenäisten iltapäivä, webinaari. Itsenäisten iltapäivä on konserneihin kuulumattomien kaupunkija paikallislehtien oma tapaaminen. Tapaamisen tarkoituksena on edistää lehtien välistä verkostoitumista. Iltapäivä koostuu muutamista alustuksista ja niiden ympärillä käytävästä keskustelusta. > 4.9.2020 klo 10 – 11 Webinaari: Uutismedian edunvalvonnan ajankohtaiset kuulumiset. > 11.9.2020 klo 10 – 11.30 Webinaari: Miten johtaa paluuta uuteen normaaliin. > 18.9.2020 klo 10 – 11.30 Webinaari: Toimiala ja tulevaisuus. > 9.10.2020 klo 10 – 11.30 Webinaari: Nuoret ja media > 18.9.2020 klo 12 – 14.30 Lehtitreffit – länsi, webinaari. Laita syksyn alueelliset paikallislehtitreffit nyt kalenteriisi. Paikallislehtijaosto haastaa lehdet jakamaan osaamistaan ja kokemuksiaan. Aiheet määräytyvät osallistujien tarpeiden ja toiveiden mukaan. > 25.9.2020 klo 12 – 14.30 Lehtitreffit – pohjoinen, webinaari. > 23.10.2020 klo 12 – 14.30 Lehtitreffit – itä, webinaari. uu si in te ht äv iin Tiedot nimityksistä voi lähettää osoitteeseen suomen.lehdisto@ sanomalehdet.fi Lisätietoa: www.sanomalehdet.fi/ tapahtumat Sanomalehtien Liitossa tapahtuu MEDIA-ALAN OMA LEHTI P äätoimittaja: Riikka Virranta. Tuottaja: Janne Arola. Taitto: Riikka Virranta, Janne Hulkkonen. Toimitus: Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin: (09) 228 77 300. Sähköposti: suomen.lehdisto@sanomalehdet.fi. Suomen Lehdistö verkossa: www.suomenlehdisto.fi. Julkaisija: Sanomalehtien Liitto ry / Tidningarnas Förbund rf. Ilmestyminen: 90. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. Tilaukset ja osoitteenmuutokset: sl@sanomalehdet.fi. Tilaushinnat 2020: kestotilaus 104 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen tilaus 110 euroa / vuosi (sis. alv 10 %), määräaikainen opiskelijatilaus 39 euroa / vuosi (sis. alv 10 %). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. ISSN: 0039-5587. Ilmoitukset: Timo Järvenpää, puh. 0400 242 131, timo.jarvenpaa@parnet.fi. Painopaikka: Botnia Print, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. SuomenLehdistö Ilmestysmispäivät 2020 Nro Ilmestyy Aineistot Varaukset 6 23.9. 11.9. 4.9. 7 28.10. 16.10. 9.10. 8 9.12. 27.11. 20.11. MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi ? Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ www.suomenlehdisto.fi Lisää uutisia media-alalta www.suomenlehdisto.fi/digilehti Printtilehti aina mukanasi! Su om en Le hd is tö MUISTA SEURATA MYÖS DIGISSÄ Tilaa Suomen Lehdistön uutiskirjeet www.suomenlehdisto.fi/tilaa-uutiskirje Su om en Le hd is tö
• Kuinka minun käy? ”Kuinka opin tuntemaan ennestään liki tuntemattoman, muistisairaan isäni? Opinko rakastamaan häntä? Voinko pitkän ihmissuhteen päättymisen jälkeen vielä löytää jonkun, jonka kanssa jakaa elämäni?” Pia, 52 vuotta, hieroja Uutismedian tehtävä ei ole vain kertoa viimeisimpiä uutisia. Sen tehtävä on myös tarjota erilaisia näkökulmia, vertaistukea, ikkunoita ihmisyyden eri muotoihin jokaisessa arkipäivässä. Nostamalla esiin aitoja huolenaiheita, synnyttämällä keskustelua ja herättämällä päättäjien huomion, laadukas journalismi tekee positiivisesta muutoksesta mahdollista.