”Kävi niin, että katsoimme luetuimpia juttuja, että lisää tuollaisia. Siinä jäi huomioimatta, että ne jutut söivät myös ihan älyttömästi resursseja.” PÄÄ KYLMÄNÄ Yhä harvempi lukija ymmärtää taidekritiikkiä. Helsingin Sanomien Aino Miikkulainen ja Turun Sanomien Tuomo Karhu kertovat, miten kulttuurijournalismi vastaa kaupallisuudesta, yleisöltä ja taidekentältä tuleviin paineisiin. TOTUUSBISNES JA TEKOÄLY MITEN SOVITTAA NE YHTEEN? Nro 3 26/4/2023 PErUSTETTU VUoNNA 1930
Katso lähelle, näe kauas. Uutismedian avulla pysyt ajan tasalla niin pienistä kuin suuristakin tapahtumista: uutisista, ihmisistä, ympäristöstä, kulttuurista, tieteen ja taiteen saavutuksista. Uutismedia kulkee mukanasi mobiilisti tai painettuna, missä menetkin. UUSIA NÄKÖKULMIA Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä
nro 3/2023 a B C Janne Arola Kirjoittaja on Suomen Lehdistön tuottaja. janne.arola@uutismediat.fi Virheestä toiseen M illä muulla alalla kuin journalismissa työtä lähestytään yhtä paljon virheiden kautta? Jo uransa alussa oleville toimittajille teroitetaan faktojen merkitystä ja hoetaan tarkista, tarkista – ja vielä kerran tarkista. Totuuteen pyrkiminen on toki luotettavan journalismin edellytys. Mutta harvemmin pohditaan, mikä vaikutus virheistä tai niiden välttelystä kumpuavalla puheella ja kulttuurilla mahtaa olla tekijöihin. O len itse suhtautunut virheisiin eri tavoin urani eri vaiheissa. Aloittelevana uutisja verkkotoimittajana ei tuntunut kovin rankalta tehdä vaikkapa maakuntalehden verkkosivujen pääjutun otsikkoon kirjoitusvirhe, koska lukijoita ja palautekanavia oli vähän. Jossain vaiheessa somen ja digijournalismin yleistyttyä huomasin miettiväni aivan liikaa mahdollisista virheistä kumpuavien yksittäisten palautteiden merkitystä. En halunnut jäädä kiinni ainoastakaan virheestä, koska ajattelin, että se määrittää kaikkea työtäni toimittajana. Ja mihin ylivarovaisuus voi johtaa? Vähintään uuvuttaviin työprosesseihin ja pahimmillaan vaikeiden aiheiden välttelyyn. V iime vuonna haastattelin psykologian yliopistonlehtori Johanna Rantasta, joka oli mukana Helsingin Sanomain Säätiön rahoittamassa Media Work 2030 -hankkeessa. Hän oli tutkinut ja luokitellut toimittajien persoonallisuustyyppejä. Rantasen mukaan ihmisen persoonallisuuden piirteillä ja temperamentilla on iso vaikutus esimerkiksi siihen, miten he suhtautuvat virheisiin. On silti tekijöitä, joiden avulla suhtautuminen voi muuttua: ”Pitää olla myös hyvä työympäristö, jossa ei vaadita liikaa, mutta haastetaan menemään sopivassa määrin epämukavuusalueelle. Jos siitä saa hyvää palautetta työkavereilta mutta erityisesti esihenkilöltä, se voi kasvattaa uusiinkin tehtäviin”, Rantanen sanoi. K oska journalistisista virheistä harvoin puhutaan avoimesti ja julkisesti, päätimme korjata asian. Tällä viikolla alkaa Suomen Lehdistön podcast-sarja Virhe, jonka jaksoissa toimittajat tunnustavat virheitään. Tavoitteena ei ole naulata ketään seinään virheidensä vuoksi vaan pyrkiä avoimesti pohtimaan virheitä ja niiden syntymekanismeja. Journalismissa voi mokata tuhannella eri tavalla, ja se pitää hyväksyä. Olennaista on, miten virheiden tekemiseen suhtaudutaan ja mitä niistä opitaan. ? 4 avaaja Timo Seppänen järjestelee juttukeikkoja Suomeen tuleville kuvausryhmille. Töitä on riittänyt kuluneen vuoden aikana. 5 Gallup Miten paikalliselle tutkivalle journalismille riittää aikaa? 6 puheenaihe Moni uutistalo pohtii nyt printtituotannon automatisointia ja tehostamista. 7 Kolumni Itsenäisten paikallislehtien pitäisi yhdistää voimansa mediamyynnissä, kirjoittaa Jukka Huikko. 9 lehdistötilaisuus Kritiikkiä ei enää ymmärretä, sanovat Aino Miikkulainen ja Tuomo Karhu. 14 teKoäly Elämme verkkoajan Gutenberg-hetkeä. Miten se vaikuttaa uutismediaan? 20 ratKaisut Timanttistrategia meni överiksi. Nyt Helsingin Sanomissa tehdään enemmän uutisia. 24 ratKaisut Aftenposten helpotti tilausten perumista hyvin tuloksin. 25 teKijä Karjalaisen Anna Suoniemi kertoo, miten maakuntalehti hyödyntää stoorimuotoa verkossa. 26 teoria & Käytäntö Moniäänisyysmittari tarkkailee, ketkä pääsevät ääneen journalismissa. 28 tutKimuKset Putinin viesti ei näytä menevän sellaisenaan läpi maan viestimissä. 29 näKöalapaiKKa Mediayhtiöiden pitäisi miettiä, miten ne tukevat myös johtavissa tehtävissä toimivien jaksamista, kirjoittaa Erja Yläjärvi. 30 riKosdesKi Poliisin suhde julkisuuteen on vääristynyt, kirjoittaa Jecaterina Mantsinen. 31 nimitys Väli-Suomen Median uuden toimitusjohtajan Terhi Nevalaisen mukaan uutismedian digikanavat pitäisi nähdä journalismin striimauspalveluina. SUOMEN LEHDISTÖ Päätoimittaja Riikka Virranta. tuottaja Janne Arola. ulkoasu ja taitto Origine ky / Janne Hulkkonen, Arto Kinnunen. toimitus Eteläranta 10, 00130 Helsinki. Puhelin (09) 228 77 300. sähköPosti suomen.lehdisto@uutismediat.fi. suomen lehdistö verkossa www.suomenlehdisto.fi. julkaisija Uutismedian liitto. ilmestyminen 93. vuosikerta. 8 numeroa vuodessa. tilaukset ja osoitteenmuutokset sl@uutismediat.fi. tilaushinnat 2023 kestotilaus 112 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen tilaus 120 euroa / vuosi (sis. alv 10%), määräaikainen opiskelijatilaus 42 euroa / vuosi (sis. alv 10%). Tilaushintaan sisältyy digilehti. Maksettua tilausmaksua ei palauteta, kun tilaus irtisanotaan. Määräaikainen tilaus ei jatku tilausjakson päätyttyä ilman erillistä ilmoitusta. issn: 0039-5587. mediamyynti Alpo Ohtamaa, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. PainoPaikka BotniaPrint, Kokkola. Suomen Lehdistön tekemiseen on käytetty Kopioston keräämiä kopiointikorvauksia. ve sa la it in en suomen lehdistö 3 20 4 ve sa la it in en
KohteeSSa. Timo Seppänen on tuonut ulkomaisia kuvausryhmiä muun muassa maailmanpyörälle Helsingin Katajanokalla. Seppäsen mukaan fikserin työt ovat hyvää sivutyötä freelancerille, ja hän suosittelee niitä esimerkiksi pitkään alalla toimineille sekä eläkeläisille. 4 suomen lehdistö 3/2023 A a
Olet työskennellyt viime vuoden aikana fikserinä eli ulkomaisen median paikallisena avustajana yli kymmenelle toimeksiantajalle. Kuinka kiinnostava Suomi on nyt ulkomaisen median näkökulmasta? Venäjän uhka ja Natoon liittyminen aiheuttavat sen, että Suomeen kohdistuu jatkuvaa kiinnostusta. Ulkomaisia toimittajia ovat tuoneet tänne tietyt käännekohdat: kun Venäjältä alkoi virrata tänne ihmisiä Allegro-junilla sodan alettua, kun itäraja suljettiin ja kun Suomi päätti liittyä Natoon. Jos täällä alkavat keskustelut siitä, että Suomeen tulisi Naton rakenteita, tänne saapuu toimittajia jälleen. Lisäksi suomalaiset huippupoliitikot, kuten Sanna Marin, Sauli Niinistö ja Pekka Haavisto, ovat nousseet erittäin kiinnostaviksi haastateltaviksi maailmalla. Minkälaisia juttuja asiakkaasi tulevat useimmiten tekemään? Suurin osa uutisjutuista on liittynyt Suomen turvallisuustilanteeseen ja kansainväliseen asemaan. Usein käy niin, että kun jokin merkittävä ulkomainen media tekee Suomesta jutun, tänne saapuu laumoittain toimittajia, jotka haluavat tehdä tismalleen saman jutun uudelleen. Kun japanilainen Fuji TV pyysi vuosi sitten järjestämään luvan kuvata väestönsuojaa Helsingissä, siellä oli vieraillut jo yli 50 ulkomaista kuvausryhmää. Myös Varustelekan myymälä on kiinnostanut, ja olen käynyt siellä kahdesti eri medioiden kanssa. Mitä fikserin työ käytännössä sisältää? Osaksi työ on matkatoimistovirkailijan ja autokuskin hommaa, jossa esimerkiksi varaan tiimeille kulkuvälineitä ja annan vinkkejä hotelleista. Pääasiassa työ on kuitenkin haastateltavien ja kuvauspaikkojen järjestämistä sekä taustatietojen keräämistä. Jos haastateltava ei puhu kuin suomea, saatan joutua tekemään haastattelun ja kääntämään siitä mehevimmät palat. Miten ulkomaisen median tapa katsoa Suomea eroaa suomalaisesta mediasta? Se riippuu siitä, mistä päin maailmaa tulijat ovat. Järjestin yhdysvaltalaisen CBS-kanavan 60 minutes -ohjelmalle Sanna Marinin haastattelun. Kuvasimme myös Marinin puheen SDP:n vaalistartissa. CBS:n toimittaja sanoi ihmetellen, että Marinin puhe hyvinvointivaltion palveluista kuulostaa amerikkalaisen korviin vallankumoukselliselta. Hätkähdin, että onko ero oikeasti niin suuri, mutta on se. ” Pitää olla tarkkana, että ei lähde keulimaan ja manipuloi.” avaaja Sota toi fikserille töitä myös Suomessa Eläköitynyt Ylen toimittaja Timo Seppänen työskentelee paikallisena avustajana Suomeen saapuville ulkomaisille tvja radioyhtiöille. Moni niistä haluaa tulla tekemään saman jutun. Kiinan valtiontelevision kelkkaan Seppänen ei kuitenkaan lähtenyt. teksti Tuukka Tuomasjukka kuva Vesa Laitinen Gallup Miten paikalliselle tutkivalle journalismille löytyy aikaa? Minna Ala-Heikkilä Aamulehden toimittaja Tommi Turunen Savon Sanomien uutistuottaja Pystymme tarvittaessa irrottamaan toimittajan jopa viikoiksi, jos aihe on lupaava ja ennusmerkit sellaiset, että satsaaminen kannattaa. Siitä olen jossain määrin huolissani, kun resurssit sanomalehdissä ovat vähentyneet, että toimittajat eivät itse ajattele riittävän isosti. Jos toimittajat tottuvat siihen, että työtahti on tiukka, ei välttämättä uskalleta ajatella, että lupaavaan aiheeseen voisi käyttää normaalia enemmän aikaa. Tutkiva journalismi on myös asenne, ja perusuutisoinninkin laatua voi nostaa siten, että ei tyydytä ensimmäiseen vastaukseen.” Veera Järvenpää Pieksämäen Lehden toimittaja Taustoittaminen ja suunnittelu on tehtävä muiden työtehtävien lomassa. Paikallislehdessä ei ole mahdollista käyttää työaikaa asioihin, jotka eivät tuota juttua. Toimittajilla ei ole automaattista pääsyä esimerkiksi yritysrekisteriin. Isossa konsernissa pitäisi talon sisällä johtaa sisältöjä niin, että isoillekin jutuille löytyy julkaisukanava. Mutta perusuutistyökin voi olla nopeaa, laadukasta ja hyvin taustoitettua. Olen itse hakeutunut paikallislehteen, koska näen, että laadukas kuntatasoinen uutisjournalismi on toimivan demokratian kulmakivi.” —Janne Arola Kertaakaan ei ole hoputettu, että etkö saa juttua valmiiksi. Välillä on pitänyt olla tekemässä nopeampia uutisia deskivuoroissa, mutta se voi olla hyväkin pitkän rupeaman keskellä. Tutkivan journalismin ei myöskään aina tarvitse olla sitä, että tutkitaan kaksi kuukautta ja sitten ulos pullahtaa jotakin. Eikä sen aina tarvitse olla epäkohdan paljastamista ja konnat kiinni -journalismia, vaan voidaan katsoa, miten jokin yhteiskunnallinen uudistus on toteutunut. Lopputulos voi olla positiivinenkin.” Mitä on fikserin etiikka ja miten se eroaa journalistin etiikasta? Mielestäni se ei saa erota yhtään journalistin etiikasta. Katson tekeväni journalistista työtä. Jokin aika sitten Kiinan valtiontelevision kirjeenvaihtaja pyysi minua avukseen keikalle. Hän oli saapumassa Suomeen seurattuaan Xi Jingpingin vierailua Moskovassa. Täällä jutun aiheena olisi ollut itärajan aidan rakentamishanke. Kieltäydyin kohteliaasti vedoten kiireisiini, joita minulla kyllä oli. En olisi ollut valmis lähtemään itärajalle seikkailemaan hänen kanssaan, koska Kiina veljeilee rikollista hyökkäyssotaa käyvän Venäjän kanssa. Minkälainen valta fikserillä on Suomi-kuvan määrittämisessä maailmalla? Pitää olla tarkkana, että ei lähde keulimaan ja manipuloi toimittajaa. Medioilla on oikeus tehdä jutut omalla tavallaan. Fikseri voi toki antaa ajattelun aiheita asiakkaalleen. ? 3/2023 suomen lehdistö 5 A
HBL luopui Indesignista ja siirtyi vuosi sitten toukokuussa käyttämään norjalaisen Aptoman järjestelmää, jossa taitto on automatisoitu. KSF Median lehdistä enää HBL Junior tehdään ennakoivan taiton mukaan Indesignilla. – Huomasimme nopeasti, että automaatio on ainoastaan järkevää. Kaikki käsityö ja näpertely lehden parissa jäi historiaan ja hyvä niin. Nyt taittomme ovat selkeitä ja yhtenäisiä ja lehdet nopeita koota, printtitiimin päällikkö Maria Björkqvist sanoo. Björkqvist kuvaa taittoprosessia kevyeksi: jutulle valitaan pohja, johon sisältö skaalautuu ilman, että käsityötä tai asettelua tarvitaan. Sivusuunnittelija huolehtii, mitä juttuja ja missä laajuudessa lehdissä julkaistaan ja siirtää jutut sapluunoihin. – Käytämme termiä puoliautomaattinen siksi, että kaikki kuvat eivät ihan kaikkiin muotoihin skaalaudu ja tekstin asettelu täytyy tarkistaa. Mutta niin meillä tarkistetaan sisältö ennen julkaisua muutoinkin. – Ulkoasu ei ole kärsinyt. Jokaisen lehden logot ja värit ja oma henki on säilytetty. Jutun sisältö, aihe ja kuva tekevät vaikuttavuuden, ei lopulta yksittäinen taitto tai siihen käytetty aika, Björkqvist sanoo. HBL:ssa taiton automatisointi on siirtänyt fokuksen digiin, ja samalla lukijamäärät ovat kasvaneet. Maria Björkqvistin mukaan muutos on sujunut hyvin, vaikka toimituksessa käytiin muutosneuvottelut ja tekijöitä vähennettiin. Hän korostaa kuitenkin, että kyseessä on iso muutos. Siksi jokaisen lehden tekijän kanssa täytyy käydä läpi, miksi ja mitä tehdään. – Ei ole helppoa luopua työstä, joka on aina ollut arkea. Tällaisessa prosessissa on kyse muutoksen johtamisesta, mikä vaatii ymmärrystä kaikilta osapuolilta. SAMA haave yhdistää nyt monia suomalaisia uutismedioita: mahdollisimman pitkälle automatisoitu ja tehokkaasti organisoitu taitto. Harva on automaattitaitossa kuitenkaan pitkällä. Kaleva Media on Journalisti-lehden mukaan ottamassa käyttöön automaattitaiton syksyllä, mikä vähentää työtä toimituksessa. Sanoman uudessa Designkeskuksessa printtien taitto on ennakoivaa mutta ei automaattista. Hilla Group luo parasta aikaa uusia taittoa sujuvoittavia prosessejaan. Sen sijaan esimerkiksi Turun Sanomat kertoo pitäytyneensä yhä käsitaitossa muun muassa broadsheet-koon vuoksi. Sanoma perusti tänä vuonna uuden designkeskuksen, jossa taitetaan monipaikkaisesti Helsingin Sanomat, Ilta-Sanomat, Aamulehti, Satakunnan Kansa, paikallislehdet sekä TV-lehti ja Urheilulehti. Helsingin Sanomien toimituspäällikön Ari Kinnarin mukaan pääpaino on nyt digitaalisen kerronnan kehittämisessä. – Automatisoitua taittoa lehdissä ei ole käytössä. Suhtaudun kuitenkin uteliaasti automaation mahdollisuuksiin taitossa. Parhaassa tapauksessa se voi aidosti Anne Laitinen Turun sanomien ulkoasupäällikkö Pitää valita oikeat paikat, joissa ulkoasuun satsataan erityisesti. Suurin osa ulkoasua syntyy moduulien mukaan jäsenneltynä, riippumatta taiton teknisestä tavasta. Olemme testanneet ennakoivaa taittoa, mutta se epäonnistui. Ymmärrän syitä, miksi näin kävi. Meillä printtiä tehdään kunnianhimoisesti, päivällä katsotaan miten verkon sisältö kootaan printtiin ja prosessi on hiottu. Viime ajat kehitystyössä on keskitytty verkon ja somen visuihin.” Gallup Miten taataan kiinnostava ulkoasu, kun taitto automatisoituu? Seija Finne-Saarento Kaakon Viestinnän ulkoasupäällikkö On tärkeää pitää huolta siitä, että yleisö tunnistaa, minkä median parissa viettää aikaa. Tästä syystä ulkoasulla on merkitystä joka kanavassa ja niiden tulee aina tukea toisiaan. Kanavat toimivat myös eri tavoin. Visuaalisuus printissä on ennen kaikkea merkityksellisyyttä ja digissä vaikuttavuutta. Myös printissä visuaalisuuden merkitys on entistä suurempi. Meillä on luovuttu turhista aihekuvista. Käytämme vain kuvaa, jolla on merkitystä. Mieluummin vaikka tekstin taustalle kevyt sävy, joka lisää visuaalista hierarkiaa ja antaa tilaa pidemmille jutuille.” puheenaihe Vähemmällä taittohiellä Taiton automatisointi etenee toimituksissa. Pisimmällä on hBl, jossa printtitiimin päällikön Maria Björkqvistin mukaan käsityö jäi historiaan ilman, että ulkoasu kärsi. Muutos on kuitenkin iso, sillä se vähentää työtä toimituksissa. teksti Leena Hirvonen kuva Ulla Nisonen 6 suomen lehdistö 3/2023 A
Kolumni Jukka Huikko Kirjoittaja on Ylä-Satakunnan Sanomalehti Oy:n toimitusjohtaja ja paikallislehti Ylä-Satakunnan päätoimittaja. Itsenäiset lehdet, herätkää! I tsenäiset paikallislehdet ovat oma piskuinen porukkansa toimialalla. Moni lehti on tehnyt kiitettävästi kehitystyötä digin parissa, mutta niin käytettävissä olevat resurssit kuin osaaminen sanelevat reunaehdot. Pienet toimijat ovat aika usein myös isosti riippuvaisia omien palveluntuottajien kyvystä tehdä uudistuksia. Useat paikallislehdistä kadonneet tai niissä ilmoittelua vähentäneet alueelliset tai valtakunnalliset yritykset näkyvät nyt isompien uutismedioiden digikanavissa tai somejättien palveluissa. Tämä herättää kysymään, mitä itsenäisissä lehdissä pitäisi tehdä toisin. Liiketoiminnassa olennaista on ymmärtää, mitkä ovat asiakkaan tarpeet ja odotusarvot. Itsenäisten lehtien myyntiosastoilla kannattaisi asettua esimerkiksi valtakunnallisen toimijan saappaisiin. Ajatellaan, että on kilpailevat yritykset A ja B, jotka tarjoavat näkyvyyttä kohdennetusti verkossa halutulle alueelle. Sitten on olemassa yrityksien C-Ö joukko, jotka tarjoavat samaa, mutta kukin omalle pienelle alueelleen, omine hinnoittelutapoineen ja toisistaan poikkeavine verkkobannereineen. On melko helppoa arvata, minkä tahojen puoleen asiakas kääntyy ensimmäisenä tarjouksen pyytämiseksi ja kampanjansa toteuttamiseksi. I tsenäisten lehtien pitäisi nyt herätä! Olennaisinta olisi pohtia alueellista myyntiä ja sen toteuttamista. Voisiko tuo toimija olla Suomen Paikallismediat Oy tai joku muu taho tai kenties useampi taho rinnakkain? Paikallinen tavoittavuus kiinnostaa kyllä mainostajia, mutta ostamisen pitäisi olla nykyistä helpompaa. Kaikkia tyydyttävän ratkaisun löytäminen on todennäköisesti vaikeaa, sillä näkemyksiä lienee yhtä monta kuin itsenäisiä lehtiä. Panos on kuitenkin suuri. Tässä ratkeaa käytännössä se, ovatko itsenäiset lehdet jakamassa tulevaisuudessa ”mainosmarkkoja” vai eivät. ? vapauttaa aikaa luovalle taitolle ja kehittämiselle. Designkeskuksen päällikön Mikko Lindroosin mielestä printtiprosessin sujuvuus vaatii jatkuvaa ylläpitoa, oli automatiikkaa tai ei. Sitä voi tehdä myös karsimalla päällekkäisiä työvaiheita. – Esimerkiksi editointi tehdään aiempaa laajemmin jo ennen verkkojulkaisua. – Totta kai on tärkeää kehittää myös täysin uusia esitystapoja ja formaatteja, mutta peruslaatu on se menestyneen biisin bassokulku, sen pitää rullata aina sujuvasti. HILLA Group aikoo siirtyä tänä vuonna yhteiseen, monipaikkaisesti toimivaan taittoon ja ulkoasuihin konsernin lehdissä. Muutosneuvotteluissa printin tuotannon eli taiton tiimi jonkin verran pieneni. Tuotantotiimin johtaja Tomi Kurikkala myöntää, että 26 erilaisen lehden yhtenäistäminen on iso työ. Yhtiö käyttää ulkoasujen suunnitteluun myös ulkopuolista apua. – Hyvä sisältö syntyy lehtiin kyllä vähemmälläkin taittohiellä. Uutislehdissä nimenomaan se uutinen on tärkein, eikä sen arvoa lisää se, kuinka paljon aikaa käytetään pilkkujen tai rivivälien viilaamiseen. Hilla Groupissa automaatio ei ole toimituksellisessa taitossa arkea, mutta Kurikkala toivoo sitä kohti edettävän nopeasti. – Toive on ilman muuta se, että meillä olisi käytettävissä myös pidemmälle vietyä tekoälyä esimerkiksi kielioppivirheiden korjaamiseen lehden sivuilla olevista jutuista ja mahdollisimman pitkälle vietyä automatiikkaa, Kurikkala pohtii. ? Kirjoittaja on työskennellyt Hilla Groupin sisältöjohtajana ja ollut mukana suunnittelemassa tuotannon kehittämistä marraskuuhun 2022 saakka. ” Ei ole helppoa luopua työstä, joka on aina ollut arkea.” Kohti autoMaatiota. Hilla Groupin tuotantojohtaja Tomi Kurikkala toivoo, että taittamiseen käytettävä aika vähenisi nopeasti. 3/2023 suomen lehdistö 7 A
audiolle KySyntää. Mimmit sijoittaa -mediasta tuttu Pia-Maria Nickström kertoo huomanneensa, että äänisisällöt vetävät hyvin. uusi audiopalvelu Briif yhdistää jutut yhden maksun alle, tavoittelee nuoria SUOMEN mediakenttään on ilmestymässä journalistinen äänipalvelu. Maaliskuun lopulla julkistetun Briif-alustan tarkoituksena on koota suomalaista laatujournalismia eri julkaisuista saman kuukausimaksun alle ja tarjoilla jutut ääneen luettuina. – Meillä on toiveena ja tahtona, että nuoret kuluttaisivat yhä enemmän journalistista sisältöä. Siksi lähdimme kehittämään ratkaisua, joka on audiota kuluttaville tuttu tapa käyttää mediaa, kertoo yrityksen toimitusjohtaja, aiemmin Mimmit sijoittaa -podcastista ja -yhteisöstä tunnettu Pia-Maria Nickström. Mukaan on lähtenyt julkaisuja eri mediataloista: Otavalta Suomen Kuvalehti ja Tekniikan Maailma, Alma Talentilta Talouselämä ja Sanomalta Gloria ja Hyvä Terveys. Lisäksi mukana on Mustread. Tarkoituksena on, että mediatalot saavat siivun rahasta sen mukaan, miten niiden artikkeleita kuunnellaan. Nickström näkee medioiden oman maksumuurin kiertämisessä Briifin kautta hyötyjä niin kuluttajille kuin mediataloillekin. – Kuluttajat pääsevät käsiksi myös niihin julkaisuihin, joiden tilaajia eivät ole, ja samoin mediat tavoittavat sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole vielä tilaajia. Emme ole kääntämässä ääneksi kokonaisia lehtiä, joten keskusteluissa mediatalojen kanssa on päädytty siihen, että tämä on win-win. Briif lupaa kuratoida sisällön, jota sovelluksessa on tarjolla. Nickströmin mukaan tämä tarkoittaa sitä, että julkaisuista poimitaan kohderyhmää kiinnostavia juttuja. Kohderyhmäksi määritellään nuoret, erityisesti nuoret naiset. Toistaiseksi poimimista tehdään päätoimittajien kanssa yhteistyössä. – Tässä vaiheessa testaillaan sitä täydellistä yhteistyön mallia. Kuratoinnissa on otettava huomioon kiinnostavuuden lisäksi se, mitkä jutut kääntyvät parhaiten äänimuotoon. Suomen Kuvalehden päätoimittaja Matti Kalliokoski kommentoi Suomen Lehdistölle, että ääni on kiinnostava kehityssuunta aikakauslehtijournalismille, ja sen takia julkaisu lähti mukaan Briif-alustalle. – Pääsemme tutustumaan erilaisiin toimintamalleihin, todennäköisesti saavutamme uutta yleisöä ja saamme kokemusta myös yksittäisten juttutyyppien toimivuudesta. Tällä hetkellä yritys kerää testaaja-asiakkaita nettisivujensa kautta. Kevään testien jälkeen toistaiseksi omarahoitteiselle startupille haetaan rahoitusta. Tällä aikataululla lanseeraus olisi edessä syksyllä. —Otto Rantanen tunnistautuminen Kirjautumispalvelu Sinuna julki, tarkoitus helpottaa kohdentamista SUOMEN Tunnistautumisosuuskunnan lanseeraama tunnistautumispalvelu, Sinuna, julkistettiin maaliskuun lopussa. Sen kautta verkkokävijät voivat tietoturvallisesti kirjautua eri palveluihin ilman erillistä salasanan syöttämistä jokaiseen. Kyseessä on kotimainen vaihtoehto esimerkiksi Facebookja Google-kirjautumiselle. Henkilötietoja ei luovuteta kolmansien osapuolten käyttöön. Alkuvaiheessa Sinunan kautta voi kirjautua muun muassa Ylen ja Alma Median palveluihin. Yhteistä kirjautumispalvelua on rakennettu media-alalle pitkään. Lopulta hanke päätettiin rakentaa laajemmin hartioin kansalliseksi ratkaisuksi. Mediayritysten näkökulmasta palvelu voi lisätä kirjautunutta käyttöä niiden palveluissa ja näin helpottaa mainonnan, tilaustarjousten ja sisällön kohdentamista – siitäkin huolimatta, että kävijöistä ei välttämättä saada muuta tietoa kuin sähköpostiosoite. —Riikka Virranta säästöt Kaleva ja Hilla irtisanovat, moni päivälehti karsii printtipäiviä MEDIA-ALAN alkuvuoden isot muutosneuvottelut ovat tulleet päätökseen. Niiden tuloksena Kaleva Media irtisanoo 49 työntekijää. Valtaosa irtisanomisista kohdistuu jakeluun, mutta myös toimituksista vähennettiin väkeä. Lisäksi toimenkuviin tulee muutoksia ja yhtiö lomauttaa työntekijöitä. Hilla Group irtisanoo 15 työntekijää, minkä lisäksi määräaikaisia sopimuksia päättyy, tehtäviä organisoidaan uudelleen ja konserni valmistautuu lomautuksiin. Journalisti-lehden mukaan taas Etelä-Suomen Media aloitti huhtikuussa muutosneuvottelut, ja suunnitellut muutokset koskevat enintään 29:ää henkilöä. Moni mediayhtiö on myös ilmoittanut printti-ilmestymisen karsimisesta. Kalevan sunnuntain printtinumeron jää pois ja se korvataan näköislehdellä. Kaleva Mediaan kuuluva Raahen Seutu ilmestyy jatkossa kolmen päivän sijaan kahtena päivänä viikossa. Hilla Groupin lehdistä Keskipohjanmaa vähentää kaksi printin ilmestymispäivää, sunnuntain ja maanantain. Saman konsernin 6-päiväinen Kainuun Sanomat luopuu maanantaiprintistä. Myös Ilkka-Pohjalainen ja Karjalainen ovat kertoneet lakkauttavansa sunnuntain printin ilman, että muutoksella on henkilöstövaikutuksia. Muutosten taustalla ovat kohonneet kustannukset, etenkin jakelun ja paperin hinta, sekä kuluttajakäyttäytymisen muutos. —Riikka Virranta ajanKohtaista 8 suomen lehdistö 3/2023 A
3/2023 suomen lehdistö 9 B lehdistötilaisuus LAJITYYPPEJÄ Turun Sanomien Tuomo Karhu ja Helsingin Sanomien Aino Miikkulainen sanovat, että taidekritiikkiä ei nykyään enää tahdota ymmärtää. Silti se on tärkeä osa murroksessa olevaa kulttuurijournalismia. teksti Janne Arola kuvat Vesa Laitinen B RiStivetoa. Aino Miikkulainen ja Tuomo Karhu tunnistavat kulttuurijournalismiin kohdistuvat paineet. On tehtävä tilauksia tuovia juttuja ja samaan aikaan käsiteltävä syvällisesti ja asiantuntevasti sekä korkeakulttuuria että populaareja ilmiöitä ja teoksia.
10 suomen lehdistö 3/2023 B liSää hyvää KiRjoittaMiSta. Tuomo Karhu pitää olennaisena, että kritiikit kirjoitetaan loistavasti. Hän pohtii, että tulevaisuudessa kulttuuritoimittajat ja -kriitikot voisivat kirjoittaa enemmän pidempiä esseitä ja analyyseja.
K ritiikki on kuollut! Eläköön kritiikki! On eletty taas sitä aikaa vuodenkierrosta, kun kulttuurija taidekritiikistä on keskusteltu kiihkeästi ja syvällisin äänenpainoin. Yksi keskustelun sytyttäjistä oli maaliskuussa Helsingin Sanomissa julkaistu arvio ex-taitoluistelija Kiira Korven runoteoksesta. Arviossa teosta kuvailtiin surkeaksi ja sen julkaisemista pidettiin jopa vastuuttomana. Virisi julkinen keskustelu paitsi kyseisen kritiikin oikeutuksesta myös siitä, mitä kritiikki ylipäätään on. Kiasman kahvilan pöydässä Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esihenkilö Aino Miikkulainen vaikuttaa siltä, että on saanut jo aika monta kertaa eri yhteyksissä vastata teemaan liittyviin kysymyksiin. Hänelle Kiira Korpi -kritiikkiin liittyneestä keskustelusta jäi päällimmäisenä mieleen todistus siitä, että sekä kritiikin kirjoittamisen että sen lukemisen määrä on keskimäärin vähentynyt todella paljon. Kritiikkiä tekstilajina ei oikein nykypäivänä tahdota ymmärtää. Ja koska kritiikkejä ilmestyy aiempaa vähemmän, myös yksittäiset erityisen kriittiset arviot saavat paljon enemmän huomiota kuin aiemmin. – Että kun kaikkialla vain suositellaan hirveästi kaikenlaista, niin sitten vaikka kuinka kunnioittavasti yritettäisiin kirjoittaa, että tämä teos on nyt huono, niin sitä ei jotenkin haluta ottaa vastaan, Miikkulainen sanoo. Ja kun kritiikin määrä kaikkialla on vähentynyt, ”Hesarin paljon puhuttu leka käy isommaksi ja raskaammaksi”. – Siihen suhtaudutaan vähän niin, että mitä tahansa Hesari kirjoittaakin, se on totuus ja Jumalan sana, vaikka kyse on yhden asiantuntijan arviosta. Tämä pätee Miikkulaisen mukaan myös paljon vähemmän tunnettujen tekijöiden teoksiin. – Meillä on ollut sellaisia ihan ok -arvioita, joista on sitten vedetty herne nenään jostakin yksittäisestä lauseesta tai siitä, että ylipäätään kritisoidaan. Tuntuu, että monen on vaikea nykyään kohdata sitä. Turun Sanomien kulttuuritoimituksen pomo Tuomo Karhu puolestaan sanoo, ettei näe ongelmaa siinä, että Kiira Korpi on julkaissut kirjan eikä siinä, millä tavalla Hesarin kriitikko kirjan arvioi. Karhun mukaan kaikenikäiset lukijat kuitenkin ymmärtävät nykypäivänä entistä huonommin eri tekstilajeja ja niiden vivahteita. – Ja mitä tähän kyseiseen tapaukseen tulee, kommentoinnissa näkyi selvästi kulttuurivihamielisyys. On valtavasti ihmisiä, jotka odottavat tilaisuutta päästä nuijimaan kulttuuria. SUOMEN Lehdistö kutsui Suomen suurimpiin lukeutuvien päivälehtien kulttuuritoimitusten pomot saman pöydän ääreen keskustelemaan kritiikin ja kulttuurijournalismin roolista digitaalisessa mediassa. Miikkulainen aloitti Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esihenkilönä vuonna 2019. Osastolla on parikymmentä toimittajaa, ja tämän lisäksi käytetään paljon freelancereita. Miikkulaisen omaan rooliin kuuluu suuren toimituksen henkilöstön johtamisen lisäksi vastata osaston pääjutuista, suunnitella ja editoidakin niitä. Hän osallistuu tietysti myös muun sisällön, esimerkiksi kritiikkien suunnitteluun. Miikkulainen pitää Hesarin kulttuuritoimituksen vahvimpina osa-alueina edelleen kirjallisuutta, musiikkia, elokuvaa, teatteria ja kuvataidetta. Hänen oma tavoitteensa kulttuuritoimituksen pomona on ollut suunnata sisältöjä aiempaa nuoremmille yleisöille ja tehdä juttuja helpommin lähestyttäviksi. Se on näkynyt esimerkiksi aihevalinnoissa: Hesari käsittelee entistä enemmän esimerkiksi populaarimusiikkia ja suoratoistopalveluiden tarjontaa. – Silti on tosi tärkeää, että jutut ovat asiantuntevia ja sellaisia, että niistä saa jotain irti myös heavy user. Karhu taas on työskennellyt nykyään nelihenkisen kulttuuriosaston lukemisto-osaston päällikkönä Turun Sanomissa vuodesta 2010 ja vetää nykyään myös lehden lukemisto-osastoa. Kulttuuritoimituksessa roolijako on hänen mukaansa melko perinteinen: on elokuviin keskittynyt toimittaja, kuvataidetoimittaja ja teatteritoimittaja. Karhu itse vastaa kirjallisuudesta. – Perinteisesti kulttuuritoimitukset ovat käsitelleet enemmän tai vähemmän korkeakulttuuria, mutta yhä enemmän on painetta ottaa rinnalle populaarikulttuuria, hän sanoo. Paine tulee tietysti analytiikasta. Turun Sanomissa julkaistaan edelleen huomattavan paljon taidekritiikkiä, joka ei Karhun mukaan ”ihan hirvittävän hyvin suoriudu” verkossa. JUURI tällä rajalla päivälehdet joutuvat tasapainoilemaan. On toisaalta kyettävä palvelemaan ketä tahansa lukijaa ja toisaalta pystyttävä asiantuntemuksella ja syvällisyydellä vakuuttamaan myös kulttuurin suurkuluttajat, jotka haluavat journalismiltaan muutakin kuin kulttuuri-ilmiöiden käsittelyä ja teoksien tuoteselosteita. Karhu sanoo valikoivansa teoksia arvioitavaksi pitkälti näppituntumalla. Se perustuu paitsi kulttuurikentän pitkäaikaiseen seurantaan ja tuntemukseen myös siihen, mitä kustakin teoksesta julkaistaan muualla. Esimerkiksi elokuvaja kirja-arvioita julkaistaan edelleen monissa lehdissä. Siksi paikallisuus on tärkeä valintakriteeri Turun Sanomille. – On esimerkiksi paljon hyviä ja kiinnostavia tietokirjoja, joista en tilaa arvostelua, koska ne kulutetaan aiheena puhki jossakin muualla. Toinen tietokirjojen arviointiin liittyvä ongelma on, että osaavia kriitikoita ei ole pilvin pimein varsinkaan harvinaisemmille aiheille. Valinnan paikka on usein myös siinä, millaisia juttuja teoksista ylipäätään julkaistaan. Turun Sanomissa joudutaan tekemään yhä enemmän valintaa, otetaanko esimerkiksi ennakkojuttu vai kritiikki, koska molempia ei ole useimmiten järkevää tehdä. – Kritiikki on melkein aina parempi monellakin tapaa, Karhu sanoo. Kritiikkejä yleensä luetaan enemmän kuin ennakkojuttuja ja toisekseen kritiikki aika 5.4.2023 Paikka Kiasman kahvila Paikalla Helsingin Sanomien kulttuuritoimituksen esihenkilö Aino Miikkulainen ja Turun Sanomien kulttuuriosaston päällikkö Tuomo Karhu. aihe Kulttuurijournalismin ja taidekritiikin paikka digitaalisessa mediassa. tarjolla Kahvia, appelsiinimehua ja croissanteja. ”Vaikka kuinka kunnioittavasti yritettäisiin kirjoittaa, että tämä teos on nyt huono, sitä ei haluta ottaa vastaan.” 3/2023 suomen lehdistö 11 B
luKijat haluavat yllättyä. Aino Miikkulaisen mielestä journalistien ammattitaitoa on se, että seurataan analytiikkaa mutta tarvittaessa tehdään päätöksiä myös aivan muilla perusteilla. voi toimia ennakkojutun tavoin esimerkiksi teatteriaiheissa, jossa esityksiä on useita. Karhu visioi, että tulevaisuudessa hyviä kirjoittajia ja oman alansa asiantuntijoita pitäisi pystyä hyödyntämään vielä paremmin juuri teatterissa ja muissakin kulttuurijournalismin lajeissa. – Enemmän voisi olla esseemäisiä näkökulmakirjoituksia kuin sitä, että mennään helpoimmalla tavalla jonnekin pressiin ja kysytään ohjaajalta, että millainen tämä teoksesi on. Toisaalta Karhu arvioi myös, että kritiikki itsessään on aina uutinen, kun kriitikko tekee työnsä hyvin eli tuntee teoksen ja on siitä jotain mieltä. – Minusta ihan olennainen seikka on myös, että kritiikki on kirjoitettu loistavasti. – Tietysti toivoisi, että lukutaito pysyisi vielä joitakin kymmeniä vuosia sillä tasolla, että tulisi oikeasti sellaisia kirjoittajia, joiden kirjoituksia voi odottaa henkeään pidättäen. MIIKKULAISEN mukaan toimituksen arvio kiinnostavuudesta on tärkeimpiä vaikuttimia sille, tekeekö Hesari teoksesta kritiikkiä vai ei. Kiinnostus voi nousta esimerkiksi hyvästä tekijästä, tämän aiemmasta tuotannosta tai teoksen aiheesta. Jos teoksen ajatellaan kiinnostavan suurta yleisöä erityisen paljon, kritiikille annettava tila saattaa olla normaalia isompi. Erityisesti näin tehdään silloin, jos odotusarvo teoksen laadusta tai merkittävyydestä on jollain tapaa poikkeuksellisen. Tällöin kritiikin tehtävänä on myös todentaa odotusten arvo. – Mutta mittarit eivät saa ohjata liikaa. Vaikka kritiikkiä tehdään aina ensisijaisesti yleisölle eikä tekijöille, sillä on paljon muitakin tehtäviä kuin kerätä mahdollisimman suuri määrä lukijoita. Jos kritiikkejä tehtäisiin vain suurelle yleisölle kiinnostavista teoksista, alojen seuranta ja kriitikoiden asiantuntemuskin jäisivät Miikkulaisen mielestä paljon hatarammalle pohjalle. Moni lukija haluaa myös yllättyä eli saada sanomalehdestä jotakin sellaista, jota analytiikan perusteella ei voi päätellä. – Ammattitaitoa on se, että ymmärtää, että näitä mittareita voi seurata, mutta tehdä päätöksiä myös ihan toisella tavalla, Miikkulainen sanoo. Hesarissa sekä kritiikkejä että muita tekstilajeja pyritään näkökulmittamaan jo ennalta mahdollisimman pitkälle. Jo juttua tilatessa pyritään miettimään, mikä kyseisessä teoksessa tai esityksessä on lukijaa puhutteleva näkökulma. Jos taas päätetään tehdä myös esimerkiksi tekijän henkilöhaastattelu, tarkoitus on saada näkökulma laajenemaan teoksesta muualle. Esimerkiksi Karhun jo mainitsemat esseet ja analyysit ovat Hesarissakin tapa pyrkiä luomaan yhteyksiä yhteiskunnan ja kulttuuri-ilmiöiden välille. Miikkulaisen mukaan monet kulttuurijutut, myös kritiikit, vetävät usein hyvin lukijoita ja ovat jopa koko HS.fi:n luetuimpien sisältöjen joukossa. SEKÄ Miikkulainen että Karhu kuitenkin myöntävät, että kulttuurijournalismin tekemisen paineet 2020-luvulla ovat todella kovat. – Paineita tulee kaupalliselta puolelta: pitää olla lukijoita ja myyntiä. Samaan aikaan pitää tehdä journalistisesti korkeatasoista tekstiä taiteellisesti korkeatasoisista teoksista ja tosi kovista tekijöistä ja kattaa kaikki kulttuurin alat, Miikkulainen sanoo. – Ehkä tässä nyt sitten mitataan meidän tapaisiamme ihmisiä, että pitää myös pystyä pitämään pää kylmänä. (Haastattelun jälkeen Helsingin Sanomat kertoi lopettavansa printin tv-sivunsa. Journalisti-lehden mukaan se tarkoittaa samalla freelance-tv-kriitikoiden töiden loppumista.) Turun Sanomat on Karhun johdolla järjestänyt jo vuosia kuukausittaista TS Kirja -klubia, joka oli ehdolla myös Suuren Journalistipalkinnon saajaksi vuonna 2019. Klubilla käsitellään kirjojen kautta erilaisia teemoja. Tapahtumat järjestetään nykyään Turun kaupunginteatterissa ja ne vetävät hyvin yleisöä. Se on sanomalehdelle yksi tapa pitää kulttuurikeskustelua yllä ja esillä. – En välttämättä kaipaa akateemista keskustelua kirjallisuustieteellisistä kysymyksistä, mutta ilman muuta sisällöistä ja siitä, miten asioita on tehty. Olipa millainen kulttuurin kuluttaja tahansa, todennäköisesti hänellekin on yhtä tärkeää tietää, miten joku elokuva vaikka on tehty kuin mistä se kertoo. ? ”Minusta on ihan olennainen seikka, että kritiikki on kirjoitettu loistavasti.” 12 suomen lehdistö 3/2023 B
3/2023 suomen lehdistö 13 B heSaRin leKa. Kritiikkien määrän vähentyessä yksittäiset kriittiset arviot saavat aiempaa enemmän huomiota. Aino Miikkulainen muistuttaa, että Helsingin Sanomien kritiikit eivät ole ainoita totuuksia vaan yksittäisten asiantuntijoiden näkemyksiä.
teKoäly VERKKOAJAN GUTENBERGHETKI Sisältöä luova tekoäly vapauttaa kaikkien ulottuville taitoja, kuten koodaamista, visuaalisten ympäristöjen luomista, tekstityyleillä leikittelyä... Mitä se tarkoittaa uutismedialle, journalismille ja tiedon huoltovarmuudelle? teksti Riikka Virranta kuvitus Hans Eiskonen 3/2023 suomen lehdistö 15 B Kilpailutilanne Tunnetut mediabrändit ovat vahvoilla, jos ne omaksuvat nopeasti uusia mainosmalleja ja tapoja käyttää tekoälyä Ezra Eeman Mediahuisin muutosjohtaja M itä ihminen tekee, kun hän haluaa tietoa? Ensimmäiseksi varmaan googlaa. Sitten klikkaillaan, siirrytään paikkoihin. Tämä saattaa olla muuttumassa; internetin peruskäyttöliittymä. Ehkä piankin kysymme tietoa uuden aallon tekoälyllä motorisoiduilta supersovelluksilta. Ei enää eri sovelluksia säätietojen tarkistamiseen, matkojen buukkaamiseen tai urheilutulosten tarkistamiseen. Kaikki vastaukset vain ilmestyvät meille samassa paikassa. – Tämä on yksi teoria, Ezra Eeman sanoo. – Itse uskon, että ihmiset haluavat kuitenkin erilaisia käyttökokemuksia. Eivät kaikki mene samaan supermarkettiinkaan, vaikka siellä olisi kaikki. Ehkä joku kaipaa erilaista taustamusiikkia. Eeman on muutosjohtaja belgialaisessa Mediahuis-konsernissa, joka kustantaa muun muassa lukuisia päivälehtiä. Eeman itse julkaisee viikoittaista Wayfinder-uutiskirjettä, jossa seuraa alan toimintaympäristön muutoksia tiiviisti. Hän pitää selvänä, että hakukonepohjainen internet on muuttumassa ja sillä on seurauksia uutismedialle. Ilmeisin niistä on riski verkkoliikenteen vähenemisestä. – Sosiaalinen media on siirtymässä pois linkkipohjaisuudesta esimerkiksi Tiktokissa. Jos nyt myös hakukoneista tuleva liikenne vähenee, tarvitaan suoraa liikennettä. Se voi toimia joillekin yleisöryhmille muttei kaikille. Eemanin mukaan on vielä epäselvää, miten kustantajat voivat olla sisältöineen läsnä uusissa chat-pohjaisissa käyttöliittymissä. Ollaanko palveluissa mukana niin kuin hakukoneissakin: luodaanko kumppanuuksia vai haetaanko sääntelyllä korvauksia? Toisaalta koko linkkija hakukonepohjainen mainosmarkkina muuttuu, ja se tulee Eemanin mukaan muuttamaan kaikkea mainontaa. Jo nyt Bingin chatbotissa on sponsoroituja linkkejä. Ehkä niissä nähdään tulevaisuudessa sponsoroitua sisältöä. – Mainonta tulee löytämään tiensä näihin tavalla tai toisella, Eeman sanoo. – Uutismedian kannalta tilanne ei näytä juuri nyt erityisen hyvältä. Mainosmalli täytyy keksiä uudelleen. Ehkä voimme kehittää nykyistä henkilökohtaisempaa tai keskustelevaa mainontaa. Jälkimmäinen tarkoittaa erilaisia mainosbotteja, jotka voivat vastata asiakkaan kysymyksiin ja ohjata ostopäätöksessä. EZRA Eemanin mukaan elämme Gutenberg-hetkeä. Nyt sisältöä luova tekoäly tekee verkossa saman, minkä painokone teki 1400-luvulla. Se vapauttaa kaikkien ulottuville taitoja, kuten koodaamista, visuaalisten ympäristöjen luomista, videoiden tuottamista tekstistä… Ammattimaiselta vaikuttavan sisällön luominen ei vaadi enää rahaa vaan lähinnä idean. Eemanin mukaan tästä seuraa, että sisällön volyymi kasvaa ja arvo alenee. Kysymys uutisten tekijöille on, miten lisätä journalismin arvoa, erottuvuutta, persoonaa. Jo nyt markkinoille puskee paitsi tekoälyä hyödyntäviä työkaluja myös media-startupeja. Niistä toistaiseksi uskottavimpina Eeman pitää Instagramin tekijöiden luomaa Artifactia, joka kokoaa käyttäjälle personoitua uutisvirtaa, ja Perplexity.ai:ta, joka toimii kuin Chat GPT mutta lähteyttää tietonsa.
16 suomen lehdistö 3/2023 B – En ole vielä nähnyt kunnon uutissovelluksia. Arvioni on, että vain muutamat tällaiset toimijat tulevat selviytymään. – Jos perinteiset uutismediat omaksuvat nopeasti fiksuja tapoja käyttää tekoälyä ja uusia mainosmalleja, ne ovat vahvoilla kilpailussa. Niillähän on jo tunnetut brändit. Eeman mainitsee esimerkkeinä pärjääjistä BBC:n, New York Timesin sekä oman talonsa kansalliset isot nimikkeet De Standaardin ja De Telegraafin. Mutta entä pienemmät, alueelliset ja paikalliset mediat? – Pienet mediat voivat käsitellä tekoälyn avulla enemmän uutisia ja paketoida sisältöä nykyistä paremmin, kun ei tarvita erikoisosaamista jokaiseen asiaan vaikkapa grafiikan luomiseen. Kääntöpuolena on, että kuka tahansa voi tehdä niin. Uudet toimijat voivat tuoda kilpailua nopeammin paikallistasolla, Eeman ennakoi. On tietenkin paljon, missä tekoäly ei voi korvata ihmistä paikallisjournalismissakaan. Tekoäly kyllä voi vaikkapa summata paikallispolitiikan pöytäkirjoja tai videokokousten sisältöä. – Mutta sellainenhan on käsittämättömän tylsää! Henkilökohtaiset suhteet vaikuttavat paikallispolitiikassa. Tekoäly ei myöskään mene koputtelemaan ihmisten oville. Arvopohjainen arviointi tai kontekstin ymmärtäminen ei suju kielimalleja hyödyntäviltä palveluilta, Eeman huomauttaa. Ne eivät ymmärrä jutun narratiivista rakennetta tai miksi se pitää tehdä nyt. EEMAN ajattelee, että tekoälyn nopea kehitys voimistaa ilmiötä, jossa menestyvät toisaalta isot mediayritykset, joilla on rahaa ja teknologista muskelia, ja toisaalta pienet mediat – tarkasti kohdennetut, aiheelleen omistautuneet niche-julkaisut sekä ne, joilla on selkeä tarkoitus ja tiivis yhteys yhteisöönsä. Näiden ääripäiden keskellä on Eemanin mukaan vaikeaa. Hän vertaa keskikohtaa suohon. Se uhkaa nyt upottaa entistä enemmän mediabrändejä. Kehitys on juuri nyt valtavan nopeaa. Tätä kirjoittaessa harppaa autonominen tekoäly, joka suorittaa tehtäviä itsenäisesti. Miten uutismedian pitäisi reagoida? Eeman ottaa esimerkiksi Mediahuisin. Se on pyrkinyt ensinkin varmistamaan, että kaikki toimitusjohtajasta rivitekijöihin ymmärtävät tekoälyä. Se on välttämätöntä jo siksi, että uusi teknologia tulee nopeasti useimpiin työvälineisiin, kuten perustoimisto-ohjelmistoihin. Toiseksi Mediahuis haluaa kokeilla uusia käyttötapoja. Kolmanneksi yhtiössä pohditaan, mitä sisältöä tuottava tekoäly tarkoittaa strategisella tasolla. Millaista uutta osaamista, koulutusta ja teknologiaa tarvitaan? Miten muutos vaikuttaa yhtiön talouteen ja bisnesmalleihin? Entä voisiko ajatella, että kun epäluotettavan tiedon määrä lisääntyy, yleisö hakeutuisi luotettavan uutismedian luo? Eeman ei välttämättä usko tähän. – On paljon tutkimusta siitä, että kun misinformaation määrä kasvaa, luottamus perinteiseen mediaan heikkenee. Misinformaatio tahraa myös uutismediaa – ellei sillä ole voimakasta vastanarratiivia omasta luotettavuudestaan. Käyttötavat Sanoma kannustaa hyödyntämään tekoälyä toimitustyössä: Totuusbisneksessä toimiminen rajoittaa terveellä tavalla Teppo Moisio Toimituksellisen prosessin kehityspäällikkö Sanoman uutismedioissa L eikitään hetki, että Teppo Moisio ei olisi Sanomalla tai ylipäätään uutismediassa töissä. – Jos puhuisin spekulatiivisesti, niin uudella tekniikalla voisi tuottaa robotin, joka lukee tiedotteita, soittaa niissä mainittuihin puhelinnumeroihin, esittää tekoälyn generoimia lisäkysymyksiä, litteroi vastaukset ja koostaa tästä jutun. Juttu voitaisiin jaella personoidusti ja tuottaa materiaalista versioita. Voisimme kopioida jonkun tunnetun äänen, jolla teköäly lukisi tietokoneen tekemiä uutisia. Moisio viittaa uutiseen, jonka mukaan tämäntapaista on jo tuotannossa. Yhdysvaltalainen yhtiö Futuri lanseerasi Radio GPT:n, tekoälypohjaisen alustan, joka skannaa verkkolähteistä ja sosiaalisesta mediasta paikallisuutisia ja lukee ne radiosähkeiksi. – Mutta tämä ei ole se maailma, johon haluamme mennä, Moisio sanoo. – Uutismediassa olemme totuusbisneksessä. Se rajoittaa terveellä tavalla tekemistämme. Meidän on tarkoitus tarjota paitsi todellisuutta myös jossain määrin yhteistä todellisuutta, Moisio sanoo. Uudet sisältöä tuottavat tekoälyt taas hallusinoivat. – On ilmiselvää, että Chat GPT:n kaltaista tekoälyä ei voida nykyisellään käyttää siihen, että julkaisisimme valmiita juttuja. Kukaan ei voisi taata, että ne ovat totta. KEHITYSPÄÄLLIKKÖNÄ Moision työtä onkin pohtia, miten tekoälyn uudet muodot voisivat helpottaa toimituksellisia prosesseja – tekoälyä sinänsä on Sanomallakin käytetty jo pitkään esimerkiksi mainonnan kohdentamisessa ja sisällön jakelun personoinnissa. Ensimmäinen vaihe työssä on ollut kannustaa toimituksia kokeilemaan erilaisia työkaluja ja luoda säännöt siihen, miten niitä voidaan käyttää. – Aikaiset omaksujat ovat tehneet tahoillaan kokeiluja. Nyt alamme järjestää ensimmäisiä koulutuksia, joissa kokoamme parhaita käytäntöjä. Tarkoitus on tutkia, voiko ideoista jatkojalostaa helppokäyttöisiä työkaluja esimerkiksi osaksi toimitusjärjestelmiä ja näin madaltaa tekoälyn käytön kynnystä. – Saammeko aikaiseksi toimittajaa auttavan pienen toimitussihteerin, joka esimerkiksi korjaa kieltä ja ehdottaa aiheeseen sopivaa arkistokuvaa? Kaiken ei toki tarvitse olla osa Sanoman toimitusjärjestelmää niin kuin Googlekaan ei ole, Moisio huomauttaa. Jo nyt on havaittu, että koneoppimista hyödyntäviin kielimalleihin pohjaavat, kysymyksiin vastailevat tekoälyt toimivat hyvin toimittajan ideointikumppanina sekä näkökulmien hakemisessa, jos vaikka esihenkilö on kiireinen tai toimittajalla on tyhjän paperin kammo. Myös kuvia luovat sovellukset ovat olleet visualisteilla ideoinnin apuna ja toisaalta auttaneet toimittajia kommunikoimaan ajatuksiaan heille. Uusissa työkaluissa Moisio näkee mahdollisuuksia litteroinnissa, isojen tietomassojen läpikäynnissä ja juttujen tiivistämisessä sekä versioinnissa. Ne voisivat myös huoltaa kieltä laajemmin kuin nykyiset oikolukuohjelmat ja tunnistaa esimerkiksi tekstien tyylilajeja ja tyylivirheitä. – Lasten Uutisten toimittaja kertoi, että tekoäly esimerkiksi auttaa selittämään asioita lapselle. ”Mainosmalli täytyy keksiä uudelleen. Ehkä voimme kehittää keskustelevaa mainontaa.”
3/2023 suomen lehdistö 19 B – Ajattelen, että tekoäly ei ole korvaamassa ihmistä, mutta se voi toimia avustajana. SANOMAN tekoälyohjeiden ytimen voi Teppo Moision mukaan tiivistää kolmeen: Chat GPT:n kaltaisia palveluita voi käyttää journalismin tekemisessä, jos esihenkilö on asiasta tietoinen. Toimittaja vastaa aina itse juttunsa sisällöstä. Jos julkaisee vaikka vain parin lauseen katkelman keinoälyn tuottamaa tekstiä, siitä pitää kertoa jutussa. – Siitä taas ei tarvitse mainita, jos on kysynyt tekoälyltä juttuideaa, ja se kertoo, että kesä on tulossa ja jäätelöistä voisi kirjoittaa, Moisio sanoo. Ohjeistuksissa on lisäksi paljon muuta, kuten maininta, ettei lähdesuojan alaista tietoa tai liikesalaisuuksia saa koskaan syöttää avointen pilvipalveluiden tekoälyohjelmiin. Toistaiseksi esimerkiksi realistisen oloista kuvaa tekstin pohjalta luovan DALL-E:n tai kuvituksia tuottavan Midjourneyn kuvia ei ole julkaistu Sanoman uutismedioissa muun muassa tekijänoikeudellisten epäselvyyksien vuoksi. – Lisäksi valokuvan todistusvoiman suojeleminen on meille hirveän tärkeää. Vältämme tilannetta, että alkaisimme luoda feikkiä kuvamateriaalia, Moisio sanoo. Moision näkemyksen mukaan kuvageneraattori ei voi korvata uutiskuvaa tai käsin tehtyä kuvitusta. Mutta voisiko teennäiset kuvapankkikuvitukset vaihtaa tekoälyn tuottamiin kuviin? Ehkä. – Mielestäni näissäkin tapauksissa pitäisi olla silmäisemällä selvää, että kyse ei ole aidosta valokuvasta, Moisio sanoo. disinFormaatio Kun feikkisisältö lisääntyy, tarvitsemme kriittistä keskustelua pelisäännöistä Senni Jyrkiäinen Mediapoolin erikoistutkija M ediapoolin erikoistutkija Senni Jyrkiäinen tekee työkseen tilannekuvaa mediatoimialasta. Tilannekuva kertoo myös tiedon huoltovarmuudesta eli siitä, miten Suomessa on luotettavaa tietoa saatavilla. Jyrkiäinen on työnsä puolesta kiinnostunut misja disinformaation leviämisestä, eikä hän ole tekoälyn kehityksestä aivan yhtä innoissaan kuin muut tähän juttuun haastatellut. Verkossa saattaa nyt törmätä esimerkiksi generoituihin kuviin historiallisista tapahtumista, joita ei ole koskaan tapahtunut, tai feikkikuviin oikeista historiallisista tapahtumista. Yhdellä tunnetuimmista syväväärennetyistä videoista taas Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyi kehottaa joukkojaan antautumaan. – Se ei ollut aidon ja uskottavan näköinen, Jyrkiäinen sanoo. – Mutta tekniikat kehittyvät koko ajan. Muutamassa kuukaudessa on tapahtunut todella paljon. Missä olemme deepfake-videon ja -audion kanssa parin vuoden päästä? Vielä vähän aikaa sitten tekoälysovellukset eivät osanneet tehdä ihmisen käsiä oikein. Syväväärennettyjä videoita vähemmän tunnettua on äänen väärentäminen. – Siinä yksi steppi ovat nauhoitteet, mutta myös keskustelevan deepfake-audion tulo on mahdollista. Silloin voi olla huomattavasti nykyistä vaikeampaa arvioida, kuka soittaa. Chat GPT taas voi kehitellä tieteellisen oloista tekstiä ja luoda uskottavan, keksityn lähdeluettelon. Hiljattain Guardianissa selvitettiin, miksi toimitusjärjestelmästä ei löydy juttua, josta eräs tutkija oli kysellyt toimitukselta. Kävi ilmi, että Chat GPT oli viitannut keksittyyn juttuun aiheesta, jota nimetty toimittaja oli kyllä oikeastikin seurannut. Tekoäly vähentää käsityön määrää ja erikoisosaamisen tarvetta myös esimerkiksi ulkoisesti uskottavan valeuutissivuston polkaisemisessa tai kyberrikollisuudessa. – On havaintoja, että rikolliset toimijat hyödyntävät tekoälyä kyberhyökkäyksissä. Tietyillä tahoilla voi olla intressinä, että uutissivustot eivät toimi tai että printtiä ei saada painettua, Jyrkiäinen sanoo. KAIKKEA tätä on tietysti nähty ennenkin: lavastettuja ja väärennettyjä kuvia, harhaanjohtavia videoita, kyberhyökkäyksiä. Jyrkiäisen mukaan uutta on kuitenkin helppous, nopeus ja skaala, jolla tekaistut sisällöt syntyvät. Silti on kysyttävä, onko ilmassa myös moraalipaniikkia. Nähdäänkö tuntemattomassa enemmän riskejä kuin siinä todellisuudessa on? – Toki uuden tulo herättää aina huolta, vaikka kun kaupunkikuvaan ilmestyy sähköpotkulaudat, Jyrkiäinen aloittaa. – Emme me voi kuitenkaan nukkua ja olla niin kuin ei mitään. Tarvitsemme kriittistä yhteiskunnallista keskustelua tekoälyn kehityksestä. Jyrkiäinen näkee uusissa tekoälysovelluksissa paljon samoja riskejä kuin nykyisissä somejäteissä. Somepalveluiden algoritmit ovat läpinäkymättömiä ja valtaa keskittyy muutamalle toimijalle. Se, millaiset sisällöt palveluissa korostuvat ja mitkä eivät, voivat vaikuttaa jopa vaalituloksiin. Myös tekoälysovelluksia on kritisoitu mustiksi laatikoiksi, joiden toimintalogiikkaan ei pääse kiinni. Tieto voi olla monella tapaa vinoutunutta. Omia sovelluksiaan kehittää myös Kiinan kaltainen valvontayhteiskunta. – Siellä voi olla tarjolla aika erilaista maailmankuvaa ja historiantulkintaa. Nämä ovat todella isoja valtaan liittyviä kysymyksiä. JYRKIÄINEN ei silti ajattele, että tekoälysovelluksiin pitäisi suhtautua niin kuin Italia, joka kielsi Chat GPT:n. Ongelmiin on myös ratkaisuja. EU-tasolla ja eri maissa käydään keskustelua alustayhtiöiden sääntelystä. Samaa keskustelua eettisistä pelisäännöistä tarvittaisiin myös tekoälyn ja tekoäly-yhtiöiden suhteen. – Ei se ole niin, että kaikki tämä vain vyöryy päälle. On myös lukuisia tutkimushankkeita, joissa kehitetään syväväärennösten tunnistustekniikoita, ja erilaiset faktantarkistustyökalut kehittyvät. Ne helpottavat elämää myös toimituksissa, jotka voivat olla kiinnostavia kohteita erilaisille huijausyrityksille. On selvää, että suomalaisiltakin vaaditaan uudenlaista kriittistä medialukutaitoa ja arviointikykyä. Mutta mistä sitä saadaan aikuisväestölle? – Julkinen keskustelu on yksi keino, jonka avulla ihmiset tulevat tietoisiksi näistä aiheista, Jyrkiäinen sanoo. Hänen mukaansa misja disinformaation ryöpsähtäminen voi kuitenkin olla uutismedialle myös hyvä asia. Niiden palveluissa tietää lukevansa luotettavaa tietoa. – Avoimuus ja läpinäkyvyys luottamussuhteen säilyttämiseksi on nyt tosi tärkeää myös sen suhteen, miten tekoälyä hyödynnetään. ? ”Valokuvan todistusvoiman suojeleminen on meille hirveän tärkeää.”
ratKaisut HIERARKIA TULI TAKAISIN Timanttistrategia sai Helsingin Sanomat panostamaan liikaa suuritöisiin juttuihin ja vähensi uutisten arvostusta. Nyt Sanoman uutismedioissa jutut on jaettu eri kokoluokkiin, mikä auttaa sääntelemään niihin käytettyä työmäärää. Pienten juttujen määrää on lisätty, ja tulokset ovat parantuneet. teksti Riikka Virranta kuvat Vesa Laitinen 20 suomen lehdistö 3/2023 B H elsingin Sanomien timanttijutut, huolella työstetyt ja markkinoidut yksittäiset artikkelit, lanseerattiin vuonna 2016. Ne saivat hitaasti eteenpäin junnaneen digitaalisen tilausmyynnin nopeaan kasvuun. Timanttijutuista tuli suomalaista uutismediaa leikkaava tapa houkutella tilaajia verkossa. Mutta timanttistrategia johti myös hieman harhaan, sanoo Sanoma Media Finlandin uutismedioiden toimituksellisesta kehityksestä vastaava Kalle Silfverberg. – Kävi niin, että katsoimme luetuimpia juttuja, että lisää tuollaisia. Siinä jäi huomioimatta, että ne jutut söivät myös ihan älyttömästi resursseja. Toisaalta asiakastutkimuksista kävi ilmi, että mielikuva Helsingin Sanomista uutisten tuottajana oli heikentynyt. Silfverbergin mukaan myös toimituksen arvostus uutisia kohtaan oli laskenut ja niitä tehtiin aiempaa vähemmän. Hän karrikoi, että jos Ullanlinnan surman kaltainen rikos olisi tapahtunut joitakin vuosia sitten, Helsingin Sanomat olisi tehnyt siitä lyhyen uutisen poliisitiedotteen perusteella. Oma uutishankinta olisi jätetty väliin. Ehkä kolmen päivän päästä muun yhteiskunnan kuohuttua aiheesta HS olisi julkaissut tapauksen saamaa mediajulkisuutta erittelevän analyysitekstin.
analytiiKKa KeRtoo nyt eneMMän. Juttujen standardoiminen on helpottanut ymmärtämään lukijoiden kiinnostusta paljon laajemmin kuin pelkkä luetuimpien listan katsominen, kehityspäällikkö Kalle Silfverberg sanoo.
22 suomen lehdistö 3/2023 B Sellainen ei palvellut yleisöä. – Myös meidän bisnesmallimmehan edellyttää sitä, että saitille tulee koko ajan uusia ihmisiä, ehkä aluksi satunnaisesti, mutta kun he lukevat ilmaisia juttuja, osa kiinnittyy sen verran, että ottaa tilauksen. ENNEN koronapandemiaa Sanomalla alettiin pohtia toimitustyön kehittämistä prosessien järkevöittämisen näkökulmasta. Konsernissa haluttiin saada käsitys siitä, mihin toimitusten resurssit käytetään ja mitä niillä saadaan aikaan. – Havainto oli, että monet jutut, joihin oli käytetty aikaa ja vaivaa eivät menestyneet yhtään sen paremmin kuin ne, jotka oli tehty nopeasti. Paukut eivät tuottaneet mitään lisäarvoa. Analytiikan perusteella lukijat jättivät lukemisen usein kesken. – Jos jutussa ei ole erityisiä aineksia, siitä ei kannata tehdä erityisen pitkää. Pitkä juttu aiheesta, jonka voi kertoa tiiviisti, ei palvele lukijaa. Myös Ilta-Sanomissa paljon resursseja käytettiin pitkiin juttuihin, jotka alisuoriutuivat odotuksiin nähden. Suoriutumista arvioidaan Silfverbergin mukaan Sanoman uutismedioissa käynneillä ja tilauksilla sekä tilausten pitoa arvioivilla mittareilla. Johtopäätös oli, että uutisia voidaan tehdä paljon enemmän samalla henkilöstömäärällä, jos toimitukset valitsevat vähän tarkemmin, mihin aiheisiin milloinkin panostetaan. Ratkaisu oli luoda standardit juttuihin käytettävälle työmäärälle sekä kieli näistä puhumiseen. Sanoman uutismedioissa on nyt S-, ML-, XL ja XXL-juttuja. Aikaresurssina skaala on tunneista tai jopa minuuteista viikkoihin. Toisessa päässä ovat nopeat uutiset, toisessa vaikkapa Kuukausiliitteen isot jutut. Esimerkiksi L-juttu on noin 5000 merkkiä pitkä ja XL-juttu noin 7500 merkkiä. – Kirjainten avulla määritellään, kauanko juttua tehdään, kuinka pitkä siitä tulee, otetaanko siihen omaa tuoretta kuvaa tai tehdäänkö grafiikkaa. Tietysti mitä isompi juttu, sitä vähemmän sellaista voi standardoida, isot jutut ovat aina yksilöitä. Silfverbergin mukaan varsinkin kokeneemmalle toimittajakunnalle on ollut selvää, että myös verkkotekemisestä pitää pystyä puhumaan joissakin raameissa niin kuin printissä on aina tehty: on ollut yhden Uutispäällikkö Nelli Lapintie vetää uutispäivää Ilta-Sanomissa. Hänen mielestään juttujen standardoiminen on ennen kaikkea helpottanut jutuista puhumista. – Olen kokenut sekä toimittajana että uutispäällikkönä, että se helpottaa kommunikointia ja auttaa välttämään väärinkäsityksiä. Varsinkin hybridityössä, kun kommunikointi siirtyi Slackiin, Teamsiin ja puhelimeen, SML-malli oli hyvä selkeyttäjä tehtävänantovaiheessa. Lapintien mukaan standardit auttavat ymmärtämään, mihin aikaa käytetään ja mitä saadaan aikaiseksi. vinKit Havaintoja juttuihin käytetyn työmäärän tarkastelusta Sanoman uutismedioissa Kaikilta jutuilta ei voi odottaa samaa. Jos juttu saa tietyn määrän lukijoita, se, onko tulos hyvä vai huono, riippuu myös siitä, onko juttuun käytetty iso vai pieni työpanos. Juttuihin käytetyn työpanoksen huomioiminen tuo analytiikkaan sävyjä enemmän kuin luetuimpien listan katsominen. Toteutuksen koko ei ole yhtä kuin aiheen tärkeys. Sopivan jutun koon määrittäminen on journalistisen ammattitaidon ytimessä, mutta tähän on tullut uudenlaista nyanssia: vaikka aihe on tärkeä mutta siitä ei ole käsillä erityistä näkökulmaa, se voidaan tehdä uutisellisesti ja tiiviisti. Liian iso toteutus syö kaikkien aikaa. Toimittajan aikaa kuluu todennäköisesti enemmän – ja niin myös lukijan aikaa. Standardit helpottavat ison laivan ohjaamista. Vasta kun tiedetään, mihin toimitusten aika menee, siihen voidaan tehdä muutoksia. Lähde: Kalle Silfverberg ”Jossain vaiheessa tuli ajatus, että verkkoon mahtuu. Siinä hämärtyi panostusten luonne.” tai kahden palstan tai aukeaman juttuja. – Jossain vaiheessa tuli ajatus, että verkkoon mahtuu, mutta siinä hämärtyi panostusten luonne. Nyt perusuutista ei enää kirjoiteta puolivahingossa vaikkapa 5000-merkkiseksi. SILFVERBERGIN mukaan eri osastojen vetäjät keskustelevat keskenään eri juttuihin käytettävästä työpanoksesta ja hakevat sopivaa jakaumaa erikokoisille jutuille. Analytiikassa eri kategorioihin kuuluvia juttuja tarkkaillaan erikseen. Odotukset S-jutulle ovat pienemmät kuin XXL-jutulle.
Kieli veRKKojutuiSta puhuMiSeen. Ilta-Sanomissa uutispäällikkönä työskentelevän Nelli Lapintien mukaan juttujen standardoiminen koon mukaan on helpottanut niistä kommunikoimista etenkin hybridiaikana. Päätökset tehdään silti journalistisen harkinnan mukaan. 3/2023 suomen lehdistö 23 B – Mutta toki tarkastelemme uutistilanteen mukaan, mistä meidän lukijoillamme olisi tarve kuulla nopeasti ja mitkä ovat juttuja, joissa taustatyötä on enemmän. Mitään tarkkoja erikokoisten juttujen määriä ei missään nimessä ole määritelty. Emme mene sokeasti analytiikka edellä, vaan käytämme journalistista harkintaa, Lapintie sanoo. NYT juttustandardit ovat olleet toimituksissa käytössä toden teolla noin 1,5 vuotta. Muutos on tapahtunut Silfverbergin mukaan hitaasti. Tavoite on, että pieniä juttuja syntyy paljon, keskikokoisia keskimääräisesti ja isoja valikoiden. Lähtötilanteessa vuoden 2020 alussa Helsingin Sanomissa L-koon juttuja oli noin saman verran kuin S-kokoisia, nyt S-juttuja on merkittävästi enemmän. – Ihan viime aikojen kulttuurinmuutos on ollut, että olemme saaneet nostettua uutisen arvostusta, Silfverberg sanoo. Nyt Helsingin Sanomissa juttuja ylipäätään on enemmän, ja ne keräävät enemmän lukijoita ja tilaajia. Ilta-Sanomissa käytettyihin resursseihin nähden heikosti menestyvien juttujen määrä on vähentynyt. Myös työtyytyväisyys on kyselyissä parantunut. Silfverberg arvioi, että työn selkiytyminen on voinut vaikuttaa asiaan. – Totta kai ihmiset voivat miettiä, onko tämä byrokraattista ja jäykkää, hän sanoo. Juttusuunnitelmia voi muuttaa, jos aihe paljastuu odotettua isommaksi. Kalle Silfverbergin mukaan standardeista on kuitenkin tarkoitus pitää kiinni tai muuten analyysilta putoaa pohja. – Pääpointti on, että meillä on kuva siitä, mitä teemme, ja pystymme ohjaamaan, mihin työpanos käytetään. Se on se iso asia tässä. ?
af te nP os te n 24 suomen lehdistö 3/2023 B ratKaisut AFTENPOSTEN TEKI TILAUSPERUUTUKSESTA HELPPOA KUIN STRIIMAUSPALVELUISSA Digitaalisen peruutuspolun kehittäminen johti siihen, että yhä harvempi lopulta peruuttaa tilauksensa. Jos peruutus on helppo, kynnys palata asiakkaaksi on matalampi, sanoo Mia Baglo Skotte. teksti Riikka Virranta N orjalaisessa päivälehdessä Aftenpostenissa on kehitetty pitkään digitaalista tilausperuutuksen asiakaspolkua. Noin viisi vuotta sitten polkuun tehtiin muutoksia, joiden myötä tilaajalle annettiin paljon vaihtoehtoja. Tilausta peruvalta asiakkaalta kysyttiin syytä peruutukseen ja vastauksesta riippuen hänelle tarjottiin esimerkiksi mahdollisuutta siirtyä edullisempaan tilaukseen. Tuolloin lehdellä oli käytössään kaksi erilaista digitilausta: kalliimpi digital duo, jossa tilauksen voi jakaa esimerkiksi kaverin kanssa, ja digital solo, johon ei kuulunut jakomahdollisuutta. Niinpä esimerkiksi duotilaajalle tarjottin soloa ja niin edelleen. Saatettiin vielä varmistaa, onko asiakas varmasti halukas perumaan. Kuitenkin vain prosentti peruutusputkeen tulevista tilaajista päätyi jatkamaan tilausta. Myöhemmin Aftenpostenissa on tunnistettu, että käyttäjäkokemuksessa oli manipulatiivisia piirteitä (ammattislangilla dark patterns), joista oli tullut kuuma keskustelunaihe Norjassa. Esimerkiksi painikkeiden värityksen ja lisäklikkailujen avulla kuluttajaa ohjattiin toimimaan vastoin sitä, mitä hän halusi tehdä. – Huomasimme että peruutuspolku ei ollut kovin asiakaslähtöinen. Se oli turhan monimutkainen ja siinä mietittiin enemmän Aftenpostenin kuin asiakkaan tarpeita, sanoo konversio-optimoinnista ja kokeiluista vastaava päällikkö Mia Baglo Skotte Aftenpostenista. Samaan aikaan toisaalla striimauspalveluiden helposta perumisesta oli tullut standardi. – Päätimme, että tilauksen peruuttamisen pitää olla helppoa. Kokemuksen Aftenpostenista pitäisi olla hyvä koko matkan ajan: kun tulee asiakkaaksi, tilauksen aikana ja kun lähtee meiltä. Näin myös kynnys palata asiakkaaksi on matalampi. Tiedämme, että moni kokeilee tilausta kerran, kahdesti tai kolme kertaa ja sitoutuu ajan myötä. VIIME vuoden alkupuolella Aftenposten teki tilausperuutuksesta aiempaa helpompaa ja suoraviivaisempaa. Peru-nappi tuli näkyvästi esille heti asiakkaan omalle sivulle sovelluksessa ja verkossa, kun aiemmin se oli ollut usean klikkauksen päässä. – Osa ihmisistä meillä oli todella huolissaan, että peruutusten määrä lisääntyy, Baglo Skotte sanoo. Näin ei kuitenkaan käynyt. Yksi syy tähän on polkuun liitetty tilaustarjous. Aftenposten on pitkään lähettänyt sähköpostilla tilaustarjouksen peruutuksen tehneille asiakkaille muutamaa päivää ennen kuin heidän tunnuksensa lakkaavat toimimasta. Tarjous oli tehokas, mutta vain 40 prosenttia vastaanottajista avasi viestin. Aftenposten päätti lisätä tilaustarjouksen osaksi peruutuspolkua, jolloin sen näkevät kaikki perujat. Asiakkaalle näytetään kysymys, haluaako hän jatkaa peruutusta vai pysyä vielä hetken Aftenpostenin seurassa tarjoushintaan. Jatkotarjous on kolmen kuukauden tilausjakso yhden hinnalla siitä tilaustyypistä, joka asiakkaalla oli käytössään. Tarjous näytetään samalle asiakkaalle vain kerran. Nyt noin 9 prosenttia tilausperuutuksen verkossa aloittaneista tarttuu tarjoukseen. Aiemmin Aftenposten käännytti kuukaudessa keskimäärin 600 peruutuksen aloittanutta takaisin tilaajaksi verkossa tai tarjousmeilillä. Nyt sama yhdistelmä käännyttää keskimäärin 900 asiakasta kuukaudessa, vaikka peruutuksen aloittavien määrä ei ole muuttunut. Tällä hetkellä Aftenpostenin päätuote on digital duo -tilaus, jonka voi jakaa toisen käyttäjän kanssa. Lehti myös kannustaa ihmisiä käyttämään mahdollisuuden, sillä tilauksensa jakaneet ovat muita uskollisempia. Mia Baglo Skotten mukaan kustantajien on hyväksyttävä, että kaikki asiakkaat eivät enää ole asiakkaita koko ajan, ja toimittava tämän mukaan. – Ajattelemme, että kilpailemme myös Netflixin ja Spotifyn kanssa ihmisten henkilökohtaisissa budjeteissa. Jonakin ajanjaksona Aftenposten voi olla tärkeämpi kuin viihde. Jos jotain tapahtuu, niin kuin vaikka covid tapahtui, ihmiset tarvitsevat pääsyn luotettavaan tietoon. ? aSiaKKaan paRaSta. Mia Baglo Skotten (vas.) mukaan käyttäjäkokemuksessa ei pidä ajatella vain sitä, mitä yhtiö haluaa saavuttaa vaan mikä on parasta asiakkaalle. ”Lopulta siinä on kyse samasta asiasta”. Myös Therese Grieves ollut kehittämässä asiakaspolkuja Aftenpostenissa.
Tavoittelemme 30–50-vuotiaita pohjoiskarjalaisia siten kuin he ovat tottuneet mediaa kuluttamaan: mobiilissa, visuaalisesti ja melko nopeasti. Verkkosivuillemme Storify.me-työkalulla tehdyt tarinamuotoiset jutut ovat yksi tie heidän tavoittamisekseen. Eniten olemme versioineet pitkistä jutuista tiisereitä – tiiviitä kuvajuttuja, joissa linkataan itse juttuun. Tulevaisuudessa teemme lisäksi juttuja suoraan pelkästään tarinamuotoon. Kolmanneksi teemme juttujen sisään rikasteita työkalulla: mielipidekyselyitä tai pieniä visoja. Visoja on tehty myös omiksi jutuikseen, ja esimerkiksi kielioppivisa on kerännyt jo 8 300 katselukertaa. Myös tiiserit ovat toimineet hyvin: parhaimmilla on yli 2 000 katselukertaa, kun tavallisen uutispäivän luetuimmilla jutuilla meillä on yleensä noin 4 000–6 000 lukijaa. Tiiserit tuovat yleensä satoja, enimmillään jopa lähes tuhat klikkausta itse juttuun. Yleensä juttujemme korkein lukijapiikki on julkaisupäivänä, mutta tiisereiden käppyrä on yllättävän tasainen kuukausiakin. Olen ollut yllättynyt siitä, miten helppoa tarinajuttuja on tehdä nyt, kun visuaalinen toimitus teki alkuun kovan työn ja loi valmiiksi juttupohjia ja -tyyppejä. Tarinamuoto opettaa ja pakottaa suunnittelemaan kuvapuolta yhdessä, koska kuvat ovat näissä jutuissa ihan keskeisiä. Keikalta pitää saada sopivia pystykuvia. Aiheista erityisen hyvin muotoon sopivat esimerkiksi visuaaliset kotiesittelyt, luontoretkeilyjutut ja jutut tapahtumista, kuten penkkareista. Minun ja visuaalisen toimituksen lisäksi tarinajuttuja tekevät toistaiseksi verkkotoimitus ja sometoimitus. Toimittajillamme on jo niin paljon välineitä hallussa, että ihan kaikkea teknistä ei voi heidän vastuulleen laittaa. Toimittajat kirjoittavat tarvittavat tekstit ja me rakennamme tarinan työkalussa. Kun yhteen kuvaan mahtuu maksimissaan kaksi tiivistä lausetta, saa miettiä ihan tosissaan, mikä on olennaista. Olemme käyttäneet Storify.me:tä alkuvuoden ajan ja tehneet vähintään kerran viikkoon rikasteita ja etusivun tarinakaruselliin uutta sisältöä. Seuraava askel on käyttää työkalua vielä johdonmukaisemmin ja asettaa tekemiselle selkeitä tavoitteita. ? teKijä Tällä palstalla ihmiset kertovat työstään. teksti Mari Uusivirta Karjalaisen uutispäällikkö Anna Suoniemi kertoo, miten maakuntalehdessä hyödynnetään somesta tuttua tarinamuotoa. ”Saa miettiä ihan tosissaan, mikä on olennaista” C kuva Juha Inkinen 3/2023 suomen lehdistö 25 C
teoria & Käytäntö Toimitus luo itse moniäänisyys tavoitteensa teoria väittää Kyky heijastaa yhteiskunnan moninaisuutta on median menestystekijöitä. Tampereen yliopistossa kehitettiin analytiikkatyökalu etsimään katvealueet haastateltavien ja aiheiden valinnassa. PIRSTALOITUNEITA yleisöjä ei voi tavoittaa yhtenäiskulttuurin opeilla eikä pelkästään keski-ikäisiä miehiä haastattelemalla. Journalismin yleisöjen moniarvoistuminen sekä somekeskustelun polarisoituminen korostavat moniäänisen journalismin tarvetta. Moniäänisyyden ja tasa-arvon kehittäminen voi vahvistaa median yleisösuhdetta ja tuoda lisää naislukijoita. Moniäänisyyden lisäämistä tutkineessa Tampereen yliopiston hankkeessa kehitettiin Sopiva – Sovittelujournalistit ry:n moniäänisyysmittaria ja testattiin sitä Kaleva Median ja STT:n kanssa. Moniäänisyysmittari tunnistaa suurista tekstimassoista, ketkä pääsevät journalistiseen julkisuuteen, suorasti tai epäsuorasti. Henkilöiden nimien, sukupuolten, tittelien ja taustaorganisaatioiden määrällinen analyysi osoittaa toimitusten valintojen painotukset. Moniäänisyysmittari kaupallistetaan yhteistyössä mediateknologiayritys Neuwon kanssa. MONIÄÄNISYYS toteutuu, kun journalismin aiheissa, lähteissä ja näkökulmissa näkyvät sopivassa suhteessa kaikki väestöja ikäryhmät, sukupuolet, elämäntavat ja kulttuurit. Moniääninen lähdekäytäntö on merkki journalismin laadusta. Journalismi suosii eliittilähteitä, mutta pääsevätkö vähemmistöt ja marginaalissa olevat ääneen? Näkyykö tavallisen ihmisen näkökulma ja ääni jutuissa riittävästi? Tutkimushankkeessa järjestettiin Kalevan toimittajille moniäänisyystyöpajoja ja analysoitiin sisältöjä moniäänisyysmittarilla. Analyysi osoitti naisten painoarvon kasvaneen Kalevan sisällöissä selvästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Vielä vuonna 2015 noin 80 prosenttia juttuihin haastatelluista oli miehiä, mutta viime vuonna miesten osuus supistui alle 60 prosenttiin. MONIÄÄNISYYS ei tarkoita sitä, että kaikessa pitäisi pyrkiä yhtä suureen painoarvoon. Tutkimus korostaa, että moniäänisyystavoitteet on hyvä suhteuttaa aihealueen mukaan. Esimerkiksi taloustoimituksessa uutislähteiden sukupuolijakaumaa on mielekästä verrata alan toimijoiden jakaumaan tai politiikan toimituksissa puolueiden painoarvoa niiden voimasuhteisiin eduskunnassa. Moniäänisyys syntyy journalismin rakenteissa, joten sitä pitää kehittää koko journalistisen työprosessin osalta, koko toimituksessa. On tärkeää kyseenalaistaa, millaiset rutiinit ohjaavat haastateltavien ja aiheiden valintaa. Toimituksen pitää itse määritellä moniäänisyystavoitteensa. Halutaanko peilin tapaan heijastaa yhteiskunnallista todellisuutta vai onko tavoitteena haastaa status quo antamalla erityisesti tilaa tärkeiksi katsotuille kritisoiville äänille ja näkökulmille. ? Journalismin moniäänisyyden mittaaminen. Moniäänisyysmittari – Journalismin moniäänisyyttä mittaamassa ja kehittämässä -hanke 2021–2022. Hankkeen loppuraportin on kirjoittanut Matleena Ylikoski ja julkaissut tutkimuskeskus Comet, Tampereen yliopisto. Panu Uotila Kirjoittaja on journalistiikan yliopistonopettaja Jyväskylän yliopiston kielija viestintätieteiden laitoksella. teoria ” On tärkeää kyseen alaistaa, millaiset rutiinit ohjaavat haastateltavien ja aiheiden valintaa.” Käytäntö ” Emme ole löytäneet mittarin päivittäiseen käyttöön optimi mallia, vaan se tuntuu toimivan paremmin pitkän aikavälin kehityksen seurannassa.” 26 suomen lehdistö 3/2023 C
Kalevan tuottaja Henrik Ahola, miksi journalistisen median kannattaa huolehtia moniäänisyyden toteutumisesta? – Jotta pystymme kertomaan yhteiskunnasta, elämästä ja maailmasta mahdollisimman totuudenmukaisesti. Suurin osa toimittajista on keskiluokkaisia ja keski-ikäisiäkin. On riski, että juttuaiheet kumpuavat vain toimittajien omasta elämänpiiristä. – Valtaväestöön kuuluminen ei estä moniäänisen journalismin tekemistä, kunhan asian tiedostaa. Kokeilitte tutkimushankkeessa kehitettyä Moniäänisyysmittaria Kalevan toimituksessa. Yllättivätkö tulokset? – Eivät varsinaisesti. Mittarit ja oma arkihavainto kertovat, että Kalevaa tehdään tietyllä tavalla, tietynlaiselle yleisölle. Moniäänisyyden toteutumista pidetään tärkeänä, mutta mittaaminen kertoi faktoja siitä, elämmekö kuten opetamme. Onko mittarin käyttö tuonut konkreettisia muutoksia tekemiseen? – Tutkimushankkeen työpajoihin osallistuminen kehitti ajattelua ja pohdintaa siitä, keitä jutuissa pääsee ääneen ja puuttuuko jokin ääni. Emme ole löytäneet mittarin päivittäiseen käyttöön optimimallia, vaan se tuntuu toimivan paremmin pitkän aikavälin kehityksen seurannassa. – Jutuissa painottuvat aihepiirit ja käsittelytavat, jotka kiinnostavat lukijoita. Kun tavoitellaan mahdollisimman suuria yleisöjä, on mielestäni riski, että moniäänisyys kärsii. Asia on tärkeää tiedostaa ja pitää mielessä, mutta sellaista journalismia ei tietenkään kannata tehdä, jota ei lueta. Onko moniäänisyyden toteutumisessa jokin erityinen ongelmakohta tai sokea piste? – Perinteinen media ei ehkä näe riittävän tarkasti oman kuplan ulkopuolista toimintaa esimerkiksi sosiaalisessa mediassa. Tämä näkyi eduskuntavaaleissa muutamien somessa suosioon nousseiden ehdokkaiden yllätystuloksissa ja aiemmissa vaaleissa esimerkiksi perussuomalaisten jytkyssä. Mihin suuntaan uskot journalistisen median moniäänisyyden kehittyvän? – Jos ja kun alalle saadaan palkattua nuoria toimittajia, näkökulmat toivottavasti laajenevat. Ikä ei kuitenkaan automaattisesti takaa mitään, koska ratkaisevaa on halukkuus tutustua oman kuplan ulkopuoliseen ajatteluun. Jos ei halua seurata oman arvomaailman vastaisia ideologioita edustavaa toimintaa, yhteiskunnasta voi jäädä olennaisia muutoksia huomaamatta. ? Henrik Ahola on Kalevan Kaupunki ja kunnat sekä Talous, tiede ja luonto -tiimien tuottaja. Hän on työskennellyt Kalevassa tuottajana vuodesta 2015 ja toimittajana vuodesta 2003 lähtien. Ahola on valmistunut liiketalouden tradenomiksi vuonna 2003. Käytäntö vastaa Verkkoanalytiikan yksipuolinen seuraaminen voi kaventaa moniäänisyyttä. Hyvä toimittaja on kiinnostunut myös oman arvokuplansa ulkopuolisesta elämästä. kuvitus Elina Rajala 3/2023 suomen lehdistö 27 C
raportti Suomi näyttää mallia naisilla Kirsten Eddy, Amy Ross Arguedas, Mitali Mukherjee & Rasmus Kleis Nielsen: Women and leadership in the news media 2023. Evidence from 12 markets. Reuters-instituutti, Oxfordin yliopisto. VAIN runsas viidennes maailman isojen uutismedioiden päätoimittajista on naisia, ilmenee Reuters-instituutin tekemästä analyysista. Suomi erottuu kahdestatoista analysoidusta maasta edukseen, sillä Suomessa ja Yhdysvalloissa puolet viime vuonna nimitetyistä päätoimittajista oli naisia suurimmissa medioissa. Muualla tilanne oli huomattavasti heikompi. Vertailun maista perää pitää Meksiko, jossa naisten osuus päätoimittajista oli vain 5 prosenttia. Naisten osuus korkeimmissa mediajohdon tehtävissä on pysynyt matalana, vaikka ala on naisistunut ja sukupuolten tasa-arvo parantunut yhteiskunnissa. Raportissa arvellaan, että yksi syy tähän voi olla mediapomojen itsetyytyväisyys. Erään aiemmin tehdyn kyselyn mukaan mediatoimialan johtajista 79 prosenttia arvioi, että heidän organisaationsa tekee hyvää työtä sukupuolten monimuotoisuuden hyväksi työpaikalla. Analysoidut 240 mediayhtiötä olivat Keniasta, Etelä-Afrikasta, Hongkongista, Japanista, Etelä-Koreasta, Suomesta, Saksasta, Espanjasta, Isosta-Britanniasta, Meksikosta, Yhdysvalloista ja Brasiliasta. Tiedot kerättiin tämän vuoden helmikuussa. —Pasi Kivioja artiKKeli Putinin viesti hukkui Venäjällä Anton Oleinik: War propaganda effectiveness. A comparative content-analysis of media coverage of the two first months of Russia’s invasion of Ukraine. Atlantic Journal of Communication. KANADALAISEN professorin Anton Oleinikin artikkeli käsittelee sotapropagandan tehokkuutta Venäjän hyökkäyksen kahden ensimmäisen kuukauden aikana 2022. Tutkimuksessa analysoitiin kunkin maan poliittisen johtajan viestien leviämistä maansa joukkoviestimissä Venäjällä, Ukrainassa, Yhdysvalloissa ja Isossa-Britanniassa. Oleinik päättelee, että mitä vähemmän alkuperäiseen viestiin tulee matkalla vääristymiä, sitä tehokkaampaa propaganda on. Mielenkiintoista on, että Venäjän sotapropaganda vaikutti olevan suhteellisen tehotonta ja presidentti Vladimir Putinin viesteillä oli taipumusta ”kadota lähetyksessä”. Oleinikin mukaan sodan alussa venäläinen Gazeta.ru sekä sanomalehdet Izvestia ja Kommersant näyttivät levittävän maansa poliittisen johtajan sanomaa heikommin kuin Ukrainan tiedotusvälineet omansa. Esimerkiksi syyt Putinin määräämään ”erityisoperaatioon” loistivat venäläisissä viestimissä poissaolollaan. Myöskään Naton väitettyyn aggressiivisuuteen liittyvät aiheet eivät olleet näkyvästi esillä näissä välineissä sodan alussa. —Pasi Kivioja maisterintutKielma Lisätty todellisuus ei inspiroi sanoma lehtiä Oskari Valtonen: ”Semmoinen pieni luova hulluus siinä, että kokeillaan ihan nyt mitä vaan”. Lisätty todellisuus osana suomalaista journalismia. Journalistiikka, Jyväskylän yliopisto. LISÄTTY todellisuus (AR) on tullut tutuksi Ylen vaalija urheilulähetyksistä. AR:llä tarkoitetaan oikeaa tai tietokoneella luotua kuvamateriaalia, joka yhdistetään reaaliaikaisesti todelliseen näkymään teknologian avulla. Ylen vaalilähetyksissä etenkin tulosdataa ja -grafiikkaa on esitelty AR:n keinoin. AR:n avulla on luotu virtuaalisia kannatuspalkkeja tuloslukuineen, ja AR:ää on hyödynnetty myös lavastuksessa. HS toteutti Paossa-nimisen sovelluksen 2016. Paossa oli printtilehteä varten suunniteltu toteutus, jossa infografiikka heräsi henkiin älylaitteella ja Arilyn-sovelluksella. Paossa kertoi infografiikan tavoin, paljonko ihmisiä on joka päivä maailmalla paossa omasta kodistaan, ja miten määrä jakautuu valtioittain. Oskari Valtonen summaa haastatteluihin perustuvassa gradussaan, että AR toimii televisiolähetyksissä, mutta sanomalehdissä sen hyödyntämistä ei pidetä vielä optimaalisena. Haastateltavien mielestä sopivien sisältöjen keksiminen hidastaa eniten teknologian käyttöönottoa journalismissa. Lisätyn todellisuuden tekeminen on myös vaikeaa, ja se vaatii tekijöiltään huomattavasti aikaa ja voimavaroja. —Pasi Kivioja naiSten oSuuS päätoiMittajiSta. Reuters-instituutin selvitys kattoi 10 yleisöltään suurinta analogista ja verkkobrändiä eri maissa. 2020 2023 mediatuKi Maakuntamediassa seitsemänpäiväinen printtijulkaisu tuli tiensä päähän painoja jakelukustannusten suurten hinnannousujen jälkeen. Jos mediatukea koskaan tulee, se tulee myöhässä.” Päätoimittaja Sanni Aho Keskipohjanmaa-lehden pääkirjoituksessa tutKimuKset 41 % 44 % u s S uo m i uK H on gk on g S ak sa EA fr ik ka Es pa nj a Ja pa ni EK or ea B ra si lia K en ia M ek si ko 33 % 36 % 29 % 35 % 13 % 27 % 27 % 20 % 47 % 20 % 19 % 17 % 11 % 14 % 22 % 13 % 13 % 6% 5% – 0% – 28 suomen lehdistö 3/2023 C
VIIME vuonna yksityiselämääni osui vaikeampi kausi. En ollut parhaassa vireessä ja kerroin siitä myös pomolleni. Viestini oli yksinkertainen: En ole sairas ja teen mielelläni töitä, mutta arjessani on nyt vaihe, jolloin en pysty olemaan töissä aivan täysillä menossa. Ja on tärkeää, että sinä tiedät tästä. Oli itselleni selvää, että puhun asiasta. Tiesin, ettei asian ääneen sanominen vaikuta asemaani tai siihen, miten pomoni näkee osaamiseni. Sain keskusteluista myös arvokasta henkistä selkänojaa ja tukea itselleni. PÄÄTOIMITTAJAN väsymys näkyy nopeasti muuallakin toimitusorganisaatiossa. Jo pelkästään siksi on työnantajan etu tietää, mitä alaiselle kokonaisuudessaan kuuluu – olipa hän miten itsenäisessä asemassa tahansa. Työelämän vaativuus koskee mitä suuremmassa määrin myös päätoimittajia. Pitää ymmärtää teknologista kehitystä, eri kohderyhmien tarpeita ja ottaa vastaan rujoa palautetta. Hahmottaa audiota ja videota ja miettiä, mistä osaaminen saadaan. Tehdä julkaisupäätöksiä ja tarvittaessa vastata poliisille. Vetää muutosneuvotteluja, irtisanoa tai muutoin säästää. Samalla on osattava innostaa ja motivoida alaisia, joiden arki on myös pirstaloitunutta – yhtä aikaa kun määrittää heille numeerisia tavoitteita. Strategiaa tulee kehittää ja luovuuskin on tarpeen. Tämä tehdään usein arjen operatiivisten työtehtävien puristuksessa. Työ voi olla valtavan antoisaa, mutta se voi myös kuormittaa – etenkin jos ei ole kirkasta, mitkä ovat oman ajankäytön prioriteetit. Jos tähän päälle osuu mitään muussa elämässä kuormittavaa, voi työ lipua väsyneeksi suorittamiseksi. Siksi jokaisen, myös päätoimittajan, kannattaa esittää itselleen nämä kysymykset: Voinko puhua vaikeistakin asioista arkisesti esihenkilölleni? Jos puhun, saanko vastakaikua? Voinko puhua myös työn konkreettisista odotuksista niin, että yhtiö tarvittaessa auttaa priorisoimaan työtä? Jos vastaus yhteenkään kysymyksistä on kieltävä, on mietittävä vakavasti, miksi näin on. Päätoimittajia rekrytoivien pitäisi myös esittää kysymys, mitä jaksamista tukevaa juuri meidän yhtiömme tarjoaa näitä töitä tekeville. Tulevaisuudessa uuden sukupolven päätoimittajat odottavat varmasti yhtä mietittyä hyvinvointilinjaa kuin muutkin nuoret työntekijät. REHELLISYYDEN nimissä me päätoimittajat emme aina halua saada työstämme palautetta tai tulla johdetuiksi. Itse journalistisen työn kuuluukin olla itsenäistä, riippumatonta omistajasta tai ulkopuolisista intresseistä. Osa meistä myös yksinkertaisesti tykkää tehdä töitä yksin ilman ohjausta, vaikka tällaisessa työtavassa onkin ylikuormittumisen riski. Monin osin päätoimittajan työ on kuitenkin kuin mikä tahansa työ – siinä kehittyminen ja pärjääminen vaatii tekijän tueksi muita ihmisiä, myös ylempänä organisaatiossa. Siksi kun päätoimittajaa väsyttää, omalle pomolle pitäisi olla helppo puhua. ? Erja Yläjärvi hBl:n päätoimittaja kirjoittaa uutisbrändin uudistamisesta ja johtamisesta. näKöalapaiKKa Päätoimittaja: Kenelle puhut, kun väsyttää? Myös päätoimittajia rekrytoivien pitäisi miettiä, miten yhtiö tukee johtajiaan. ”Pitää ymmärtää teknologista kehitystä, eri kohde ryhmien tarpeita ja ottaa vastaan rujoa palautetta.” NYKYAIKAISEN (media)yhtiön ja työyhteisön kulttuurin pitäisi aina olla sellainen, että jaksamisesta voi puhua esihenkilölle kuka tahansa positiosta riippumatta. Kaikki tarvitsevat joskus tukea, kannustusta ja rakentavaa palautetta tai vähintään sitä, että työnkuva on hallittavissa. kuvitus Hanna Sakara 3/2023 suomen lehdistö 29 C
POLIISIHALLITUS päätti maaliskuussa eduskunnan oikeusasiamiehen ratkaisun jälkeen, että Poliisit-sarja lopetetaan. Journalistisesta näkökulmasta sarja on ristiriitainen. Toimittajat taistelevat saadakseen poliisista perustietoja samalla, kun ohjelmassa on näytetty ihmeen avoimesti yksittäisiä poliisitehtäviä. Sarja valottaa poliisin arkea, mutta toisaalta siinä näytetään vain se, mitä poliisi haluaa näyttää. Sarja kertoo poliisin vääristyneestä suhtautumisesta julkisuuteen. Sen lopettaminen ei ratkaise ongelmaa, mutta kenties se panee poliisin miettimään suhdettaan julkisuuteen. Poliisissa on erinomaista viestintää. Koskelan murhan julkinen pöytäkirja mahdollisti keskustelun nuorten raa’asta väkivallasta ja sen, että kansakunta saattoi aloittaa toipumisen hirveästä rikoksesta. Vastaamon tietomurron tutkinnanjohtaja jaksaa vastata toimittajan sadanteen puheluun kuin se olisi ensimmäinen. Loppuvuonna paljon julkisuutta saaneissa henkirikoksissa, kuten Myyrmäen postinjakajan ja Ullanlinnan epäillyissä murhissa, media on pidetty ajan tasalla tutkinnan vaiheista. Julkisten tietojen saamisesta ei pitäisi joutua kiittämään, mutta kiitoksen ansaitsevat he, jotka päättävät löytää tiedottamiselle aikaa. SITTEN risuihin. Helsingin Sanomien Viestikoekeskus-uutisoinnin myötä paljastuneen, Puolustusvoimissa olleen epäillyn tietovuodon tutkinnasta ei missään vaiheessa kerrottu käytännössä mitään. Media ei saanut keskusrikospoliisilta tietoa edes tutkinnan valmistumisesta. pimittäminen kääntyi kaikkien tappioksi. ARKIPÄIVÄISEMPIÄKIN esimerkkejä on. Milloin viestintä päättää, että tutkintaa johtavan poliisin nimeä ei kerrota, koska sille ”ei ole tarvetta”. Tutkinnanjohtaja kieltäytyy kertomasta, onko esitutkintaa aloitettu vai ei, millä rikosnimikkeellä asiaa tutkitaan tai kuka vastaa syyteharkinnasta. Salailu tuntuu kuviteltujen riskien minimoimiselta, vaikka poliisin pitäisi ainoastaan selvittää, mitä se lain mukaan ei saa kertoa. Poliisin ei kuulu hallita julkista keskustelua, eikä sillä ole yksinoikeutta rikollisuutta koskevaan tietoon. Demokratiassa keskustelu täydentää ja korjaa itseään, ja sitä tehokkaammin, mitä aktiivisemmin poliisi itse osallistuu siihen. Julkisuusperiaate on olemassa myös viranomaisten uskottavuuden ja luotettavuuden säilyttämiseksi. Sen sijaan, että Poliisihallituksessa nyt pohditaan uutta bränditekoa Poliisit-sarjan tilalle, sen kannattaisi pysähtyä perusasioiden äärelle: miettiä, millaista yhteiskuntaa se haluaa edistää. Ehdotan, että sellaista, jossa viranomaiset tekevät työnsä, kertovat mitä ympärillämme tapahtuu ja antavat meidän muiden tehdä johtopäätöksemme siitä, mitä tästä kaikesta ajatella. ? Jecaterina Mantsinen Kirjoittaja on stt:n rikosja oikeustoimittaja, joka kirjoittaa Suomen Lehdistössä uutistyöstä ja rikosjournalismista. riKosdesKi Poliisin suhde julkisuuteen on vääristynyt Poliisit-sarja on ollut journalistisesta näkökulmasta ristiriitainen. Uuden bränditeon sijaan poliisin kannattaisi panna tiedottaminen kuntoon. ”Salailu tuntuu kuviteltujen riskien minimoimiselta.” kuvitus Hanna Sakara Helsingin poliisin toiminta Turkin nykyhallintoa kritisoivissa mielenilmauksissa herätti kritiikkiä muun muassa sen jälkeen, kun mielenosoittajilta maaliskuun lopulla vietiin maan presidenttiä muistuttava nukke. Perusteita ei juuri avattu. Muutaman päivän jälkeen paljastui, että Poliisihallitus on tammikuussa laatinut muistion puuttumisesta nuken vahingoittamistilanteisiin mielenosoituksissa. Julkisen tiedon 30 suomen lehdistö 3/2023 C
2023 Ilmestyy Aineistot Varaukset # 4* 15.6. 26.5. 19.5. # 5 23.8. 11.8. 4.8. # 6 27.9. 15.9. 8.9. # 7 8.11. 27.10. 20.10. # 8 13.12. 1.12. 24.11. nimitys Pitkän elinkaaren journalismia Väli-Suomen Median uuden toimitusjohtajan Terhi Nevalaisen mielestä verkkolehtien pitäisi toimia journalismin striimauspalveluina. teksti Mari Uusivirta Vastuullesi Väli-Suomen Mediassa tulee tuottajan työn lisäksi toimitusjohtajan tehtävä. Mikä hirvittää, mikä innostaa? Olen seurannut läheltä toimitusjohtajan työtä, joten muu ei hirvitä kuin se, että media-alalla tapahtuu lähivuosina isoja muutoksia kiihtyvän digitalisaation vuoksi. Samalla on hirveän hienoa, että pystyn omalta osaltani vaikuttamaan tulevaisuuteemme. iRti pRintin vallaSta. Sanomalehdissä eletään vielä liikaa ajatuksessa yhden päivän tuotannosta, sanoo Terhi Nevalainen. em il Bo By re v Aiot kehittää Sunnuntaisuomalaisen ja Väli-Suomen Median sisältöjä verkkolähtöisemmäksi – mikä muuttuu? Erityisesti featurejournalismilla on paljon ihan uudenlaista annettavaa verkossa. Televisiosarjojen laatu nousi huimasti striimauspalveluiden myötä, kun sarjoja ei enää tehdä yhtä katselua vaan pitkää elämää varten. Tämän pitäisi olla myös pitkän elinkaaren journalismin kehittämisen ajatus. Erityisesti Susun jutut kestävät lukemista, katsomista ja kuuntelemista. Niitä kannattaa pitää elossa pidempiä aikoja. ”Timanttijuttujen” tarjoilut ovat askel kohti tätä, mutta kyse on vielä enemmän siitä, miten niitä pystytään paketoimaan. Asteikolla 1–10, kuinka hyvin digitaalisuutta osataan hyödyntää maakuntalehtien journalismissa? 6,5. En hehkuta hirveästi, mutta pikkuisen ollaan plussan puolella. Parantamisen varaa ja mahdollisuuksia on todella paljon – eikä tämä koske vain maakuntamediaa. Olen kouluttanut Digiakatemia-hankkeessa Keskisuomalaisen konsernin ja PunaMusta Median toimittajia ja nähnyt, että maakuntaja paikallislehtien journalistien halussa tehdä verkkoa on tapahtunut iso hyppäys. Se ennustaa hyvää tulevaisuutta. Mitä pitäisi seuraavaksi tehdä? Kaksi asiaa: välineen kehittäminen ja sisällön kehittäminen, käsi kädessä. Pitäisi päästää irti siitä, että tekemistä ohjaa printin ajatus yhden päivän tuotannosta ja verkon käyttöliittymä vain jakaa sisältöä nopeammalla syklillä kuin paperi. Näin ei kyetä käyttämään hyväksi sitä, että verkko kykenisi jakamaan materiaalia vaikka millä laajuudella, vaikka kuinka pitkään ja tehokkaasti. Journalismin kehittämisessä pitäisi siirtyä striimausmaailman ajatteluun. Välineen ei pitäisi olla digitaalinen päivälehti vaan journalismin striimauskanava. Tuleeko Sunnuntaisuomalaisesta nyt Lauantaisuomalainen, kun maakuntalehdet karsivat sunnuntai-ilmestymistään? Ei tule Lauantaisuomalaista. Lehdistämme ainoastaan Karjalainen on ilmoittanut lopettavansa sunnuntain printtilehden. Mutta voihan sitä ajatella, että sunnuntai on ihan joka päivä ja Sunnuntaisuomalaisen jutut sopivat kaikkiin päiviin. Verkossa jo nyt Susun juttuja ilmestyy usein lauantaisin ja muina päivinä. Mitä haluaisit sanoa ensimmäiseen alan työpaikkaan tulleelle nuorelle itsellesi? Tulin alalle tosi nuorena ja olin tosi utelias ja innokas. Sanoisin, että pidä tuo into! Uran varrella on ollut sellaisiakin hetkiä, jolloin ei ole ollut helppoa pysyä innokkaana. Mutta nyt olen erittäin innostunut. ? Terhi Nevalainen aloitti huhtikuun alussa Väli-Suomen Median toimitusjohtajana. Hän jatkaa samalla Sunnuntaisuomalaisen tuottajan tehtävässä, jossa hän on toiminut vuodesta 2019 alkaen. Aiemmin hän on työskennellyt Sunnuntaisuomalaisen toimittajana. Nevalainen on ”Karjalaisesta kotoisin” ja toiminut lehdessä viimeisimpänä pääkirjoitustoimittajana. Mediamyynti Alpo Ohtamaa, Myynnin A & O Oy, alpo.ohtamaa@myynninao.fi, puh. 044 311 0201. ILMOITA SUOMEN LEHDISTÖSSÄ, TAVOITAT UUTISMEDIAN AMMATTILAISET * Alan tilastoja kokoava tuhti erikoisnumero 3/2023 suomen lehdistö 31 C
Sananvapaus sisältää oikeuden levittää ja vastaanottaa tietoa, mielipiteitä ja ajatuksia. Tätä käytetään myös väärin: uhkailuun, väärien tietojen levittämiseen, sinunkin ajattelusi vääristämiseen. Sananvapautta on oikeus oikeaan tietoon. Luotettava uutismedia antaa suojaa disinformaatiota vastaan. LEHDEN LOGO Luotettavan uutismedian tunnistat tästä nimestä