2 SULKASATO 75 // VAPPULEHTI 2022 heili.? Harva kaikille ilmaiseksi antaa, vaan onneksi sentään yksi. · SUO MEN LUOTETUIN UR HE ILU KA UP PA · Ku lut taja tutkimus 2020 RÄÄKKYLÄ www.raakkyla.? Vapaata VAPPUA!
3 VAPPULEHTI 2022 // SULKASATO 75 R ähmällään oleminen ei ole kivaa. Kuluneena kevättalvena olin rähmälläni ensin kotipihani roskakatoksen edessä, heti kohta uudestaan ulkooven rappusilla. Kiroilin juilivaa polvea ja mustelmaista kankkua, taloyhtiön hiekoituspolitiikkaa ja omaa laiskuuttani hakata jäätä pois portailta – ei olisi sillä tavalla pitänyt mennä lankeamaan. Samaa luultavasti sadateltiin muillakin tahoilla, kun koko Suomen rähmällään oloa alkuvuodesta ruodittiin mediassa. Miten pahasti Moskovan talutusnuorassa aikoinaan oikein oltiinkaan ja ketkä lopulta olivat? No, toimittajat muiden muassa. Hiekat on karisteltu housun polvista, eikä harhaista Putin-landiaa kumartele kukaan. Vapaan tiedonvälityksen saralla saadaan kuitenkin painaa töitä niska limassa. Koronapandemia kiihdytti disinformaation leviämistä, ja nyt koronankieltäjät ovat vaihtaneet maailmanlaajuisen viestinsä Ukrainanvastaisuuteen. Nämä tahot eivät epäröi lyödä kiilaa sinne, missä näkyy pienikin rako. Naurakaa hulluille pedoille ajoissa. Nauru vapauttaa – ennen kuolemaa – nauru suhteuttaa asioita. Näin totesi Veikko Huovinen Veitikka-romaaninsa esipuheessa. Tähän viestiin Sulkasadon toimitus nojaa näinä epäuskon aikoina. Pohjois-Karjalan journalistiyhdistyksen perinteikäs satiirijulkaisu ei tunnetusti ole kenenkään asialla – paitsi vähän itsensä paljastelun ja iloisen hiprakan, kuten sivujen historiakatsauksesta voi lukea. Lehti on ilmestynyt Sulkasato-nimellä tasan 60 vuotta, mutta Sulkasato edeltäneen Vappu-ankan historia ulottuu vielä paljon kauemmas aina vuoteen 1948 asti. Sulkasato onkin vanhin edelleen ilmestyvä journalistien julkaisema vappulehti. Tänäkin vuonna mukana on tuttuun tapaan kirjava joukko journalisteja kirjoittamassa, kuvaamassa ja piirtämässä. Jälkimmäisestä erityiskiitokset Joensuun sarjakuvaseuran jäsenille. Hetki hymylle, olkaa hyvät! PÄÄTOIMITTAJALTA Julkaisija Pohjois-Karjalan journalistiyhdistys Vastaava päätoimittaja Taru Väänänen Myynti Anna Suoniemi Taitto Pasi Huttunen kansikuva Juha Inkinen kannessa kana nimeltä Jorma Toimituskunta Tiina Varpiola, Topi Linjama, Janne Ahjopalo, Juha Inkinen, Taru Väänänen, Kaarina Kainulainen, Timo Heikura, Anna Suoniemi, Liisa Yli-Ketola, Tuomo Kondie, Pasi Huttunen, Aapo Lehtinen, Peter Sjölund, Roope-Santeri Nieminen, Esa Turunen, Aimo Salonen, Matti Siippainen, Mikko Kiiski, Alpo Huuskonen, Anja Huuskonen, Kari Sarkkinen, Painopaikka Punamusta oy Painos 2 000 kpl E-lehden julkaisija Lehtiluukku ISSN 2669-8218 (painettu) ISSN 2342-8295 (verkkojulkaisu) Sulkasato 2022 Taasko sitä ollaan rähmällään Taru Väänänen
SULKASATO 75 // VAPPULEHTI 2022 4 S ulkasato on suuresti huolissaan, miksei Joensuulle ole tullut ainoatakaan palkintoa kuntamarkkinoinnin vuotuisista SM-kilpailuista. Niissä ykkössijoista painivat jo sellaiset kulttuurinkehdot kuin Kouvola ja Pudasjärvi. Aikooko Iisalmi viedä viimeisetkin tuhkat Joensuun pesästä lentävällä ”Rock by Iisalmi!” sloganillaan? Kouvola tarjoaa ”uutta alkua” ja Pudasjärvi ”järjen ääntä”. Mitä on Joensuulla tarjota, kun pessimisminkin ehti Puolanka napata eikä ”iloinen karjalaiskaupunki aivan itärajan pinnassa” tunnu enää kovinkaan houkuttelevalta. Sulkasadon esimiesporukka istui viitisen tuntia Teamsissa tätä juttuideaa puntaroimassa. Sitten aihe vietiin Sulkasadon johtoryhmään, jossa vierähtikin virkistyspäivien verran aiheen kimpussa. Lopulta tiiminvetäjien ykkösnyrkki ryhtyi aihetta työstämään. Tehtäviä jaettiin, palloteltiin, ajastettiin ja näkökulmattiin jokusen tunnin verran. Enemmistöpäätöksellä tehtävä lankesi minulle eli viime vuoden Sulkasato-harjoittelijalle. Heittäydyin täysillä tutkivan journalismin pariin. Konkarit opastivat käyttämään arkistohakua. Ja löytyihän siellä yrityksenmakua. ”Home sweet home” -kärjellä oli Joensuussa lähdetty valtakunnallista eräja luontomuseota matkailuvaltiksi kalastelemaan. Päättäjät intoilivat, että nyt on ottavalla paikalla keskellä kaupunkia tyhjillään näyttävä homekoulu – juuri erämuseolle arvoisensa paikka. Luonnonläheisyydestään huolimatta se ei mennyt läpi museoraadilta, niin kuin ei mennyt Lieksankaan vastaava hakemus. Lieksan Lehti uutisoi jättipotin menneen ohi suun. Joensuussa pantiin uutta matoa koukkuun: seuraava idearikas keksi, että vesitornikahvila olisi kova – peräti uniikki kohde matkailumarkkinoilla. Päättäjät innostuivat taas, kunnes järkyttyivät hinnasta. Uusi vesitorni Niinivaaralle maksaisi 5 miljoonaa euroa ja sen päälle saisi näköalaravintolan 1,8 miljoonalla eurolla. Miten sumppiloista voisi tällaisia summia maksaa? Ei mitenkään ja niinpä niihin lukemiin tyssäsi se kaupunkikuvallinen vetonaula. Sitten huomattiin Eliel Saarisen mahtipytingissä tyhjyyttään ammottavat neliöt. Virkailijathan ovat viime vuodet etäilleet koronapandemian takia – eikä paluuhalukkuutta kolkkoon kivitaloon tunnu olevan kenelläkään. Carelicumin talosta taas saataisiin yksityisille markkinoille oivallista liiketilaa. Pelkkänä riesana tököttäneestä museosta päästäisiin eroon. Pohjois-Karjalan museo näyttelytiloineen ja lasten leikkipaikkoineen oli ehdottomasti siirrettävä kaupungintaloon. Pintaremonttia korkeintaan tarvittaisiin – ja a’vot olisivat kaupungin tilapulmat sekä kulttuurihuolet järjestyksessä. Mutta minkäs teet, kun kaupunkilaiset riehaantuivat oikein urakalla ja huusivat Museovirastonkin hätiin, ettei kaupungin parasta taloa tärvättäisi piloille. Kaupungin matkailuimagorakennelautakuntatyöryhmäjaosto huokaili, nitisi liitoksistaan Unohda museot ja keskity lumeen ja puuhun! JOY, JOY JOENSUU! GO GO!
5 VAPPULEHTI 2022 // SULKASATO 75 ja oli jälleen maansa myyneenä tyhjän päällä. Myös kulttuurikermantoimikuntahallitusvaliokunta ilmaisi pöyristyneisyyttään. Eihän meistä tullut edes Euroopan kulttuuripääkaupunkia, vaikka aihetta olisi ollut! Mitä, mitä, mitä tehdään imagolle, kun naku-uintikin on jo vuosia vanha ilmiö eikä Herättäjäjuhlista helposti revitä raflaavia markkinointisloganeita. Onko ketään muurahaisenpesässä ennätyspitkään istujaa? Mitä Jesse Pynnönen voisi seuraavaksi syödä? Tulisiko joku katsomaan, kun hän syö kasan munkkeja ja oksentaa päälle? valiokunta istui taas muutaman tunnin, jätti ponnen ja päätti palata asiaan. Lopulta kysyttiin vielä, olisiko yliopiston puuja valopäistä hyötyä rankassa markkinointiduunissa. Muutama uskalikko lähti heti liputtamaan, että bussit täyteen turisteja ja kaikki kampukselle sekä Mehtimäelle ihastelemaan Euroopan suurinta puurakennusta Areenaa. Siitä on kuulemma sopiva tepastelumatka puisille pesäpalloja jalkapallostadioneille, joiden jälkeen voi linnunlaulua ja valoshow’ta seurata puisessa Metla-talossa. Ja seuraavaksi bussin nokka suunnattaisiin kohti Suomen korkeinta puukerrostaloa eli Penttilänrannassa sijaitsevaa 14-kerroksista opiskelijataloa. Sieltä japanilaiset ja kiinalaiset voisivat kilvan kurkottaa kameroitaan kohti avautuvaa järvimaisemaa. Ja hei, onhan meillä vielä jotain, mitä ei ole missään muualla: Botania – mielenkiintoisella tarinalla varustettu kasvitieteellinen puutarharavintola valaistuine pihapiireineen ja tapahtumineen. Joensuu lumen ja valon kaupunki, jossa puusta on päästy pitkään, mutta ei koskaan yhteenkään museoon eikä varsinkaan konserttitaloon. TIEDETÄÄN ETTÄ KASVUA TARVITAAN, JOTTA VOIDAAN TUOTTAA KASVUA EIKÄ SE ONNISTU ILMAN KASVUA HUIKEA STARTUP-PARISKUNTA LÖYSI MARKKINASEGMENTIN JA DISRUPTIO JÄRISYTTI ESTABLISHMENTTIA: ”TÄMÄ TOIMELIAISUUS LISÄÄ BRUTTOKANSANTUOTETTA” Ihan tässä naapurissa asuu lainkuuliainen pariskunta. Aino ja Aarre, viisissäkymmenissä ovat. Aarre haluaa aina tehdä sitä, mikä on oikein. Monesti he pohtivat Ainon kanssa, kuinka he voisivat tehdä enemmän maamme hyväksi. Kun ei ole lapsiakaan. Ainoa huolestuttaa, että valtion talous sakkaa. Aarre kavahtaa laskusuhdannetta, lamaa. Siksi he tekevät paljon töitä. Työnteko lisää bruttokansantuotetta, joka lisää jakovaraa. Sitä kautta hyvinvointia valuu myös kaikkein heikoimmin toimeentulevalle kansanosalle. Aarre painaa pitkää päivää it-alalla ja juo illalla yhden ykkösoluen. Aino opettaa ruotsia päivät ammattikoulussa ja illat kansalaisopistolla. Hän tekee raamatullisen hyvää pannukakkua. Viime kuussa he perustivat toiminimet. – Toimialaluokitus on 96090, ”muualla luokittelemattomat henkilökohtaiset palvelut”, Aarre kertoo Sulkasadon toimittajalle ja iskee veitikkamaisesti silmää. Sitten hän selittää: – Teemme toisillemme pieniä palveluksia ja laskutamme niistä. Aino tekee raamatullisen hyvän pannukakun ja ostan häneltä palan kympillä. YEL-maksujen jälkeen valtiolle menee pari euroa palasta. Minä hieron Ainon niskoja vartin ja hän maksaa minulle kaksikymppiä. Valtio saa vitosen. Tämä toimeliaisuus lisää bruttokansantuotetta. Sitten Aarre madaltaa ääntään. – Kaikkein parhaiten raha kuitenkin liikkuu sen kaikkein vanhimman ammatin kautta. Ohhoh, kerrohan tarkemmin. – Joskus ostan Ainolta intiimipalveluita satasella tunti, joskus hän minulta. Toisinaan raha liikkuu molempiin suuntiin. Tämä on saanut petielämän aivan uuteen kukoistukseen. Ja valtio tienaa, Aarre hihkaisee. VISIO
6 SULKASATO 75 // VAPPULEHTI 2022 S uomi on piättänyh valua kai karjalazet ristikanzat bronzah da konserviiruija heijät muzieh. ”Suomel on ylen suuri kunnivovelgu Karjalan rahvahale. Hyö annettih meile Kalevalan da evakot maksettih ylen suuren makson Suomen i??enäzyös voinas,” sanou valdivonevvoston tiijoittai Isa N. I. Turbomies. ”Hyö sežo srojittih tädä muadu voinan jälles da ilmai heidy Suomi ei olis moine hyvinvoinduvaldivo kui se on nygöi. Tahtommo kunnivoija karjalazien perindyö, da kaikis parahiten se käy nenga, gu konserviirui?emmo heijät štobi tulijat sugupolvet voijah aiven heidy ka?ella da mustella.” Suomes eläy nenga 1,5 milljonua ristikanzua, kudamal on karjazet juuret. Heijän keriämine yhteh on ylen suuri ruado. ”Tiettäväine kaikis parahin da kebjein olis, gu hyö i?e ilmotettas oman i?en valanduprotsessah”, sanou Turbomies. ”A arvelemmo, što ihan kaikkii ristikanzoi tämä tiedo ei tabua da što erähät ei ellendetä tämän dielon merki?ysty da tärgevytty Suomen rahvahale, da heidy pidäy vähäzeldi suostutella.” Kyzyjes, mittumil tavoil valdivo duumai??ou karjalazii suostutella, Turbomies vastuau što kui keppii muga i morkouhkua käytetäh. ”Valdivo valmistahes andamah Muzeivirastole lizäfinansiirui?endua ambumisvehkehellizien muzevoindujoukkoloin perustamizeh da halli?us duumai??ou valmehuszakonan käyttöhottuo.” Da se morkouhku? ”Valmetan uuzin avtomuattuorožu nazevai??ou 7,62 RK 69 ’Morkouhku.’” Kunnebo tämä uuzi karjalazien muzei sit srojitah? Turbomies sanelou tämän olevan kebjei dielo, gu projektan täh Pohjas-Karjalan da SuviKarjalan alovehile syndyy ylen äijän tyhjiä tilua. ”Olemmo jo paissuh täh näh meijän kitailazien kolleegoinke. Sie heil on kogemustu tän tipan projektois jo tuhanzien vuozien tagua, hos miärykuavu ongi täs ylen äijän suurembi kui terrakottuarmies.” A eigo tämänjyttyine projektu ole SUOMI KUNNIVOI??OU KARJALAZII VALAMAL HEIJÄT KAI BRONZAH
7 VAPPULEHTI 2022 // SULKASATO 75 rahvahienvälizii ristikanzoinoigevuksii vastah? Turbomies ei näe täs risturiidua. ”On tärgei ellendiä, što kai tämä luajitah kunnivoi?endan täh. Tämä on Suomen taba ozuttua, kui äijän se karjalazii da karjalažuttu kunnivoittau. Eihäi kunnivoi?endu voi olla zakonattomua”, Turbomies muhahtahes. ”Da tämähäi eule enzimäine kerdu, konzu mostu on Suomes ruattu. Lahten linna kunnivoi??i heijän omua jalgumiä??ylegendua Jari Litmasta nenga äijän, što hänet valettih bronzah da pandih Lahten kižaparkah.” Valdivonevvoston pluanoin mugah projektu algau vie tämän vuvven sygyzyl da karjalaine muzei avatah jälgimäzekse vuvven 2025 lopus. Kolumni HIIHTÄJÄ MARTTI JA KAHVILAYRITTÄJÄ RICK ELI MIEHISEN RAKKAUSROMAANIN RESEPTI Kesällä kerran se iltauutisissa kerrottiin: suhtautuminen romanttiseen rakkausromaaniin on muuttunut aiempaa arvostavammaksi. Kertoipa tuo uutisiin haastateltu kirjailija-tutkijanainen semmoisenkin tiedon, että hän aikoo itse tuoda tyylilajiin jotakin uutta kirjoittamalla seuraavan tarinansa miehen näkökulmasta. Hämmästys valtasi uutisia katsovan toimittaja-kirjailijan mielen: miksi tarvitaan nainen tuomaan miehistä näkökulmaa romanttiseen rakkausromaaniin? Kyllä miehen pitää semmoinen itse kirjoittaa! Mitä aineksia sitten pitää olla miehisessä rakkausromaanissa? Urheilua. Ja jotta oikein miehiseksi menisi, vedetään siihen ripaus sotaa päälle. Jotain omakohtaisesti koettuakin pitää uskottavuuden vuoksi olla, niin että kun toimittajakirjailija itse on kesäteatterinäyttelijä, paiskataanpa tämä urheilullinen sotatarina tapahtumaan kesäteatteritarinassa, jota koronasta toipuvassa rauhallisessa Suomessa esitetään. Nyt ollaan jo heinäkuisen uutisen ytimessä: rakkausromaanitaiteen arvostuksessa. Ei tästä ihan pelkkää hömppää voi olla tulossa, jos romaanissa on kerroksellisuutta niin, että tarina sisältää toisen tarinan ja romaaniteksti näytelmän käsikirjoituksen aihion – ja vieläpä vielä kirjoittamattoman näytelmän, koska tekijänoikeudellisista syistä romaaniin ei voi varastaa toisen kirjoittajan aiemmin tekemää tekstiä. Mistä se vielä kirjoittamaton kesäteatterinäytelmä, jossa on urheilua ja sotaa, voisi kertoa? No Martista ja Taunosta. Romaanin veljekset eivät kuitenkaan ole roukalahtelaisveljekset Martti ja Tauno Lappalainen, vaan kuvitteellisessa Raippalahden kylässä varttuneet Martti ja Tauno Ruotsalainen. Kun kuvitteellinen kesäteatteri on Raippalahden kesäteatteri, saadaan romaaniin mukaan liperiläistä Kukahan Tuossa Hahmossa Oikeasti On -kuiskuttelua, jolloin kirjailija pääsee vakuuttelemaan, että vaikka miljöö onkin Roukalahdelta varastettu, ovat romaanin hahmot puhdasta mielikuvituksen tuotetta. Tällä kirjailija torjuu kuiskuttelua, että itsestäänhän se on kirjoittanut. Hiihtäjäveljekset kiersivät niin Holmenkollenit, Keski-Euroopat kuin Amerikatkin 1920-30-luvuilla, jolloin toisten maalaispoikien matkailut supistuivat savottareissuihin. Siihen isoon savottaan joutuivat kuitenkin myös urheilusankarit, ja draamaa lisää se, että Martti kaatui ilmahyökkäyksessä 1941. Seuraavana vuonna valmistui Hollywoodissa Casablanca, yksi elokuvahistorian ylevimmistä ja romanttisimmista elokuvista. ”We´ll always have Paris”, sanoo kahvilayrittäjä Rick lopussa Ilsalle ja työntää tämän vapaustaistelija Laszlon mukaan lentokoneeseen tehdäseen sen, mitä miehen on tehtävä. Ja tässä se kuulkaas on: miehisen rakkausromaanin riipaisevuus. Niin moni meistä on saanut katsoa haikeana perään, kun elämämme nainen on etääntynyt elämästämme toisen kainalossa. Aimo Salonen Kirjoittaja on oikeasti naputellut yllä kuvaillun tarinan, joskaan yksikään kustantaja ei ole julkaissut sitä. Näytelmää hiihtäjäveljeksistä ei (tiettävästi) ole kirjoitettu, mutta voisi sen joku kirjoittaa.
8 SULKASATO 75 // VAPPULEHTI 2022 #LIFEHACK Ihan ensimmäiseksi. Aikamoisen tempun menit tekemään, kun hait Oulun kulttuurijohtajaksi. Meillä ei ole tapana, että muita paikkoja haeskellaan. Siitä saattaa maakuntalehti kriittisesti grillata, että miksi ihmeessä ja eikö ole motivaatiota. Aiemmaltakin kulttuurijohtajalta kysyttiin, että miksi ihmeessä ja eikö ole motivaatiota. Hän oli kummallinen, kun teki virkatyönsä ohella taideproggiksen Joensuun ulkopuolelle – tilaustyönä johonkin neverheard Kansallisoopperaan. Meillä pitää istua työhuoneessa, jonka ovenpielessä on liikennevalot. Kello 16 iltapäivällä saa poistua, jos töihin tultiin kello 8 reikäleipä. Muualla maassa virkavapaa on ihan laillinen tapa tehdä muita projekteja ja vetää hetken henkeä. Joensuussa virkavapaan anominen ja sen saaminen työnantajalta johtaa isoon paskamyrskyyn somessa. Silloin ei Mutalan Raija tai Rantakylän Pekka säästele sanojaan, vaikka he eivät ole sinua koskaan tavanneetkaan. Älä käytä kotimaista laadukasta karpalolla värjättyä villakangastakkia, suuria värikkäitä koruja ja karjalaisittain kirjailtua pellavapaitaa. Kirkkaasta huulipunasta ei myöskään tykätä – olet liian näkyvä. Kovaääninen nauraminen ei ole yhtään kiva. Älä markkinoi Joensuuta ja PohjoisKarjalaa maakunnan rajojen ulkopuolella ainakaan niin, että sinua siellä ihaillaan ja ajatellaan, että oletpa pirteä moniosaaja, taiteilija ja tohtorisnainen. Vältä kajoamasta Joensuun kaupunginorkesteriin. Jos otat kansainvälisesti arvostetun huippunimen ylikapellimestariksi, orkesteri suuttuu. On aihetta suuttumukseen, kun kohentunut soittotaito tarkoittaa sitä, että työpäivä ei päätykään kahta tuntia aikaisemmin kuin vuorolistaan on merkitty. Vihaisia ovat myös Raija ja Pekka, jotka eivät ole koskaan klassista musiikkia kuunnelleet – eivätkä kuuntele. SEITSEMÄN YSTÄVÄLLISTÄ NEUVOA UUDELLE JOENSUUN KULTTUURIJOHTAJALLE 1 2 3 4 5 6 7 Vaikka noudattaisit näitä kaikkia ohjeita, saatat silti hyvinkin lentää tehtävästäsi ennen kuin ehdit kunnolla edes aloittaa.
9 VAPPULEHTI 2022 // SULKASATO 75
10 SULKASATO 75 // VAPPULEHTI 2022 L ukion ensimmäisellä Juuso omaksui jatkuvan kasvun doktriinin. Hän laski kasvaneensa elämänsä aikana suunnilleen 18 prosenttia vuodessa. Jos kasvu jatkuisi näin kovana, hän painaisi lukion jälkeisenä syksynä 107 kiloa. – Joku tolkku, Juuso tuumi ja asetti tavoitteeksi 10 prosentin vuotuisen kasvun. Lukion jälkeen Juuso meni armeijaan ja lähti sitten opiskelemaan taloustiedettä. Armeijassa kasvu hieman hiipui, mutta opintoja aloittaessa hän painoi 95 kiloa. Opiskeluvuosina hän saavutti 8 prosentin vuotuisen kasvun ja valmistujaiskakkua leikkasi 140 kilon painoinen Juuso. Hän sai hyvän työpaikan. Kasvu hiipui, mutta hän tiesi, että on 6 prosentin vuositahtikin kova, etenkin kehittyneessä lännessä. Kuuden vuoden työrupeaman jälkeen Juuso oli 32-vuotias ja painoi 200 kiloa. Työterveyslääkäri huolestui. – Mitenkäs, kun tuo paino näyttää jatkuvasti kasvavan, lääkäri hienovaraisesti avasi keskustelua. – Kasvua tarvitaan työllisyyden turvaamiseksi niin että pidä saatana sinä vaan se turpasi kiinni, Juuso argumentoi kiistattomasti. Lääkärillä ei ollut tähän mitään sanottavaa. Vielä kolme vuotta Juuso jaksoi tehdä töitä, mutta sitten petti polvi. – Toisaalta nyt voin keskittyä täysipainoisesti kasvuun, ajatteli 238-kiloinen Juuso. Seurasi uniapnea, kakkostyypin diabetes ja muita vaivoja, mutta Juuso pysyi jatkuvan kasvun tiellä vielä vajaat kymmenen vuotta. Lopulta 365-kiloisen Juuson sydän petti. JATKUVAN KASVUN STRATEGIAN LOPULLINEN RIEMUVOITTO
11 VAPPULEHTI 2022 // SULKASATO 75 LEIKKEJÄ JA VANHOJA LEIKKIKALUJA Pötsönlahdentie 127 82300 Rääkkylä 050 357 3344 kainuahkera@hotmail.com Leikkimuseo Kotista Aukiolo päivä kerrallaan Ota yhteyttä: www.leikkimuseokotista. HUOLEHDIMME VASTUULLISESTI BRÄNDISTÄSI MEILLE punamustalaisille ympäristövastuu on aidosti yhteinen arvomme. Tavoitteemme on olla hiilinegatiivinen yhtiö vuoden 2029 loppuun mennessä, ja olemme pienentäneet hiilijalanjälkeämme jo useilla kymmenillä prosenteilla. www.punamusta.com – maakunnan oma viikkolehti – Ikivanhasta Digivanhaan Lue lisää toukokuussa! HAUSKAA VAPPUA!
12 SULKASATO 75 // VAPPULEHTI 2022 AI, SEHÄN ON SE S ulkasato on kautta historiansa seurannut valppaasti kaupunkikehitystä. Vuonna 1977 tavallisesti niin iloluontoinen Sulkasadon toimitus vakavoitui raportoidessaan silloisen Joensuun korkeakoulun rakennustöiden alkua. Kampusalueen synty tiesi paalujen junttausta ja kaivureiden ja puskutraktoreiden mylläystä – uudisrakennusohjelma oli viiden lääninvirastotalon suuruinen, toimituksessa tiedettiin. Se sai kysymään, ovatko viiden kilon tavarat kahden kilon pussissa. Onko iso uudishanke kokonaan väärällä paikalla? Miten kävisi Joensuun keskustan asukkaan luontoyhteyden? Sekä Joensuun kaupunginarkkitehti Mauno Tuomisto että arkkitehti Erkki Helasvuo myöntävät, että nykyisellä sijoituspaikalla ei ole varaa kovin suuriin myöhempiin laajennuksiin. Vuonna 2022 on todistettu, että viiden kilon tavarat saadaan hyvinkin sullottua kahden kilon pussiin. Päärakennus Carelia on saanut kylkeensä jopa lisäsiiven konservatorion tarpeita varten. 1990-luvulla puhuttiin vilkkaasti torinalusparkista. Vuoden 1998 numerossa Sulkasadon toimitus laittoi Pohjois-Karjalan journalistiyhdistyksen kevätlehti on ilmestynyt Sulkasato-nimisenä jo 60 vuotta. Ennen vuotta 1962 Sulkasato tunnettiin nimellä Vappu-ankka. Tämä uutisankka on kääntänyt nokkansa sinne, missä tapahtuu. Mikäpä muu sieltä on paljastunut kuin käyneeltä vappusimalta tuoksahtava uutispäästö.
13 VAPPULEHTI 2022 // SULKASATO 75 lusikkansa soppaan. Toimituksen käsiinsä saamissa salaisissa kansioissa kaavailtiin, että torin kansi varattaisiin autoille ja kävelykeskusta rakennettaisiinkin torin alle. Kaupungin virkamieshallinnossa valmisteltiin erityistä Euroopan Autokaupunki -suunnitelmaa, joka ottaa aiempaa paremmin huomioon syrjityn vähemmistön –valkoisen, keskiikäisen ja hyvätuloisen miehen, joka autoilee mieluiten yksin. Tästäpä intoutui myös formulähti Mika Häkkinen, joka ilmeisesti lobbasi kaupungin johtoa Hasanniemi-Papinkatu -formularadan rakentamisen puolesta. Häkkinen oli kiinnostunut myös alueen yksilöllisistä tonttiratkaisuista eli mahdollisuudesta rakentaa rantaan. Tämäkö siis paljastuu taannoisen Hasanniemen kaavaväännön taustalta? Mika ei ole unohtanut meitä eikä rantatonttiaan. 2000-luvulle asti Sulkasadoissa paneuduttiin huolellisesti navanalusasioiden käsittelyyn. Vuonna 1980 lehti paljasti, että seksi on ensimmäinen oppiaine, jossa lieksalaisilla on mahdollisuus saada korkeakoulutasoista opetusta. Seksiprofessoreiksi ja profeetoiksikin mainitut alan asiantuntijat antavat vihjeitä viikoittain Kino-Kulman yönäytöksissä. näin koulutuksen hyödyllisyyttä jutussa perusteltiin: Paras anti seksikuvista normaalille ukkomiehelle on, että lämpöisen tutun kotitäkin alta löytyykin sellainen seksiemäntä, joka lyö laudalta kirkkaasti kaikki seksielokuvien tyttöja mummohupakot. Vuonna 1981 lehti lähetti reportterinsa seuraamaan Pornon ystävien Joensuun haaraosaston perustamiskokousta. Kokouskutsu julkaistiin Karjalan Heilin sekalaisiapalstalla seuraavasti: Pornon ystävät! Seuran Joensuun osaston perustava kokous 1.4. klo 16.30 Kino-Karjalassa. Kokouksen jälkeen katsotaan filmi ”Meiltähän tämä käy”. Paikalle saapunut Sulkasadon agentti SELLAINEN LEHTI
14 SULKASATO 75 // VAPPULEHTI 2022 ymmärtää hankkeen aprillipilaksi kello 16.35. Lehden sivuilla viljeltiin myös maitorauhasten kuvia – käsittelipä juttu erotiikkaa eli ei. Lehden linjaan tuli hetkellinen muutos vuonna 1984, kun feministit kaappasivat Sulkasadon. Jutuista ja ilmoituksista voi laskea kolmet täysin paljaat tissiparit, mutta se on selvästi vähemmän kuin yleensä. Pääkirjoituksen mukaan haastatteluun tavoiteltiin Joensuun tuoretta feministiryhmää. – Kyllä me Sulkasadon tiedämme, sehän on se sellainen lehti, perusteli ryhmän jäsen haastattelusta kieltäytymistä. Seksin lisäksi toimitus on tuntenut suurta vetoa prosenttipitoisia juomia kohtaan. Vuonna 1981 Lieksan Toimittajakerho kantoi huolta keskioluen kohtalosta. Kerho lähetti paikallisille valtuutetuille kyselyn, jossa tiedusteltiin, kannattavatko valtuutetut keskioluen myynnin siirtämistä takaisin Alkoihin. Tällä kannalla olivat muun muassa AnnaMaija Potinkara sekä Onni Laakkonen (Syrjäkylät ennallaan) sekä Kari Pellikainen (Laimennusvaihtoehto). Yksi vastaajista oli valmis pitämään myynnin ruokakaupoissa sillä edellytyksellä, että keskiolut laimennetaan. Toimittajien palkoissa ei tunnetusti ole hurraamista. Jano pentele tahtoo päästä yllättämään, valiteltiin samaisessa vuoden 1981 numerossa. Konstit janon sammuttamiseen on monet, ja kuten itärajan tuntumassa hyvin tiedetään, yksi keinoista on ollut pontikan keitto. Sulkasadon tutkiva toimittaja osallistui korpikyyneleen tiputteluun salaisessa paikassa. Piru kun on hyvää! keittelijäkaksikko totesi yhdestä suusta. Myöhemmin jutun kirjoittaja heräsi ihanasta unestaan. Poliisin kuulustelupöytäkirjaan tallentui
15 VAPPULEHTI 2022 // SULKASATO 75 seuraava kommentti: Minä en tiedä pontikankeitosta yhtään mitään. Ikinä en ole juonut enkä toista kertaa maistele. Myös julkisuuden henkilöiden suhde viinaksiin on kiinnostanut vuodesta toiseen. Vuonna 1995 Sulkasadon otsikko julisti: ”Aaro Heikkilän maksa-arvot ovat kunnossa”. Jutussa kerrotaan kaupunginjohtajan mittauttaneen maksaja munuaisarvonsa heti eläkkeelle päästyään. Mittauksissa ei ilmennyt maksakirroosia eikä muita pöpöjä, lehti raportoi. ”Mies hyppii syntymähumalassaan iloisena ja reippaana, kuten hän itse asian ilmaisee”. Samassa numerossa nähdään kirjailija Heikki Turunen kallistamassa lasia. Toisinaan tukevasti juopotteleva kirjailija arvelee, ettei maksakirroosi hänen kohdalleen osu. Remeltämisestä on ollut kiistatonta hyötyä myös korpikirjailijan uralle. Juopottelusta hän on omien sanojensa mukaan ammentanut aiheita niin paljon, ettei sitä äkkinäinen usko. Samaa syntii se kirjoittaminen on kuin rällääminen, ryyppääminen ja huoraaminen. Kun ihminen tulee liian fiksuksi, kirjoittamisesta ei tule mitään. Myös kirjailijan piippu sai lepäillä rauhassa kuppilan pöydän tuhkakupissa. Tupakkalaki rajoitti yleisissä tiloissa savuttelua vuonna 1995, ja muutoksen pohtiminen sai Turusen suorastaan filosofiseksi. Kuinkahan monelta ihmiseltä on jäänyt elämä elämättä. Ne on tyytyväisiä, kunhan on vaan se kunnollisuuskriteeri täytetty. Minusta niillä on pirun ikävää kaikilla ja ne hautovat itsemurhaa. Ne eivät elä elämää. Ja minä kuitenkin väitän, että minä olen eläny. Piru vieköön. ”Jos ei viuhkaa vappuna, niin ei heilaa helluntaina.” HYVÄÄ VIUHKAA KAIKILLE! sulkasato_2018.indd 1 26.3.2018 10:40:54
16 SULKASATO 75 // VAPPULEHTI 2022
17 VAPPULEHTI 2022 // SULKASATO 75
18 SULKASATO 75 // VAPPULEHTI 2022
19 VAPPULEHTI 2022 // SULKASATO 75
20 SULKASATO 75 // VAPPULEHTI 2022 K oulujen kieltenopetus on synnyttänyt valtavan määrän hulvattomia käännöksiä, joista parhaimmat ovat jääneet elämään ja kerrotaan aina uudelleen luokkakokouksissa ja kieltenopettajain tapaamisissa. Rennommat ja fiksummat opettajat ovat oivaltaneet luovien käännösten ansiot ja siksi joskus jopa keventäneet asteikkoa arvosanaa antaessaan, kun taas niuhommat kyylät ovat saattaneet kylmästi pilkata kekseliästä oppilasta (ja heidät kyllä ikuisesti ja inhosta väristen muistetaan). Tähän on kerätty suomenkielisten koulujen ruotsin tunneilla ilmoille putkahtaneita herkkupaloja, osa klassikkoja, osa tuntemattomampia. Oppilas käänsi ala-asteen ruotsintunnilla lauseen ”Stinas katter ser hungriga ut” muotoon ”Stinan kissat näkevät nälkää ulkona”. Open pokka ei pitänyt, vaan hän purskahti nauruun, ja pian oppilaat perässä sitä mukaa kun hauskuuden hoksasivat. Mutta lauseen kääntäjä sai rytäkässä myös kiitosta opettajaltaan hyvästä yrityksestä. Lukiossa oli ruotsinkokeessa käännettävänä sana ”underleverantör”, perin outo sana monen tehtävän äärellä hikoilleen mielestä. Eräs neropatti päätyi valintaan ”taikuri” ja herätti kekseliäisyydellään hervotonta hilpeyttä. Suorastaan puhkikulunut klassikko on se, mitä mahtaa tehdä työkseen ”ingenjör Fredriksson”. Kuinkahan moni meistä on kuullut ja kuinka tosi lienee tarina, että oppilas jos toinenkin on äkännyt sanoista ”ingen” ja ”göra” Fredrikssonille ammatinimikkeen ”tyhjäntoimittaja”. Lisää ammattinimikkeitä. ”En framstående forskare” tuotti eräälle lukiolaiselle pienoista päänvaivaa, mutta suomennos syntyi lopulta – ja miten tyylikäs ja virtaviivainen olikaan lopputulos ”etunojassa seisova koskenlaskija”! Kahlataan jo lukion viimeisen vuoden syventävissä opinnoissa, kun käsite ”utestående fordringar” tulee käännettäväksi. Se tarkoittaa maksurästejä tai vielä auki olevia saatavia. Abiturientin mielestä kyseessä olivat ”ulkona seisovat autonrenkaat”. Liekö ollut kuinka tosissaan? Erään kaverin keskittyminen toisen kotimaisen tunnilla ei ollut ihan kohdallaan, kun tuli vuoro kääntää oppikirjasta lause ”Lokalen kunde inte vara mysigare”. Hänen vielä hakiessaan tuntumaa lauseeseen, luokan kieliniekka tuli väliin ja kuulutti suomennoksen olevan ”Paikalliset kundit eivät olleet muusikoita”. Kerrassaan ihailtavan valpasta ja nokkelaa! Kyllä naurua ja pitkittynyttä hihitystä siinä luokassa riittikin. Riemastuttavia ovat myös muun muassa seuraavat eri oppilaiden kyhäämät koepallot: Har man sett på maken! Onko aviomiestä näkynyt? Rattfylleristen åker fast. Rattijuoppo ajaa kovaa. Prästen viskade en bön i den döendes öra. Pappi heitti pavun kuolleen korvaan. Den lidande hästen var bedrövad. Johtajahevoselta oli varastettu vuode. Ja luokkahuoneesta ruokalaan. KÄÄNNÖSKUKKASIA KOULUTEIDEN VARSILTA Erikoisoperaatio Ankkalammen yllä? En specialoperation ovanför Ankdammen?