Sue
Indierockpunkmetalzine
SYYSKUU 2006
NEGATIVE · WOLFMOTHER · AUDIOSLAVE INSOMNIUM · MASTODON · TO/DIE/FOR ZEN CAFE · JERMAINE · TOMMI LIIMATTA
1
THE CRASH
Kuva: Ville Suomäki
2
INKLUDES
06 Newsflash 10 The Crash 12 Jermaine 13 Blindside 14 Tommi Liimatta 16 Wolfmother 18 Negative 20 Audioslave 22 Zen Café 24 Rautamaailma 27 SFP Uutiset ja SetäJussinTupa 28 Insomnium 30 To/Die/For 31 Mastodon 32 Deicide 33 Cyan Velvet Project 35 SFP Arviot 38 Arviot 44 Ensi-iltaelokuva-arviot 45 Dvdarviot 46 QuizOn, Rivien välissä ja Popaddiktin vieroitusoireet 47 Tilauskuponki
Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Jarkko Fräntilä, Laura Gröndahl, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Jussi Helenius, Panu Hietaneva, Olli Hänninen, Noora Isoeskeli, Kimmo Jaramo, Tove Juhanmäki, Noora Jussila, Katariina Kantola, Vesa Kataisto, Jarno Koskinen, Jussi Lahtonen, Kivi Larmola, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Esa Linna, Aku-Tuomas Mattila, Mirko Metsola, Marjut Mutanen, Jyrki Mäkelä, Miki Peltola, Jani Sipilä, Janne Sundqvist, Jenna Sutela, Pirita Söderholm, Jukka Taskinen, Tomi Tuominen, Volvo-Pete (ATK-huolto), Stefan Greijer Ulkoasu: Kimmo Nurminen Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 22 euroa/12nroa Tilaukset: 09 - 6813 2930 email: miki@sue.fi Painopaikka: SanomaPrint, Hämeen Paino Oy Forssa 2006 ISSN 1238 - 1853
Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Eerikinkatu 44 LH 3-4, 00180 HKI puh. 09 - 6813 2930 / 050 - 3316748
4
5
10
Ennakkotiedoista poiketen kahden sijasta musikantteja saapuukin kolme, eli yhtä vaille koko yhtye. Antti, Pete ja Pete pahoittelevat myöhästymistään ja kiroavat pääkaupungin liikennejärjestelyjä. Ensivaikutelma on positiivinen ja poikien käytöstavat kunnossa. Siirrymme nuhjuiseen asemabaariin kahville. Poikien reipas ja kunnollinen olemus karisee hieman, kun rumpali Pete V. tunnustaa kiroilleensa äsken suorassa radiolähetyksessä. Mua jännitti niin että kylmä hiki virtasi. En pystynyt pidättelemään, vaan päästin tapani mukaan pari sanaa... Naureskellen pojat kuitenkin vakuuttavat kaiken menneen hyvin kansallisen radiokanavan tentissä. Syyskuussa Knives Out -pitkäsoiton julkaisevaa bändiä hämmentää ja samalla imartelee median kiinnostus. Kyllähän tää on enemmänkin ollut niin päin että me ollaan oltu kiinnostuneita mediasta. Mutta kyllä se alkaa tuottaa tulosta. Tuntuu kivalta puhua musiikistaan, laulaja-kitaristi Pete M. pohtii. Suurten tähtien elkeitä Jermainen musikanteista on turha etsiä. Realistisuus on valttia, eikä päivätöitä ja opiskeluja olla vielä lopettamassa. Breikkaamisen sijasta toivotaan tasaista ja hiljaista maineen kasvua. Ylhäältä kun on tunnetusti helppo ja nopea tipahtaa. Kyllä mä uskon, että mä puhun kaikkien puolesta jos sanon, että hiljaa hyvä tulee. Tällä levyllä avataan ovia ja ehkä sitten seuraavalla mennään ryminällä sisään, Pete M. jatkaa. Kuten treffeillä aina, on syytä
JERMAINEN KANSSA SOKKOTREFFEILLÄ
Olen sopinut tapaamisen rautatieaseman aulaan. Jännittää, tunnistanko Jermainen ja viihdymmekö hyvin yhdessä. Ei hätää, pian saan oppia Jermainen olevan ihan kunnollinen poika.
udella uuden tuttavuuden taustoista. Jermaine perustettiin Pirkkalassa oman kylän poikien kanssa kolmisen vuotta sitten. Yhtyeen nimen taustalta ei löydy suuria filosofisia merkityksiä, mutta viihdyttävä tarina kumminkin. Kaikki lähti yhtäaikaisesta emo-ihailusta ja sen vastustamisesta. Ylipitkän bändinnimen sijaan tahdottiin jotakin iskevää ja yksinkertaista. Suomessa oli silloin se naisennimibändien buumi: Sara, Nicole, Minerva... Aateltiin, että poikien nimi vois olla kovempi. Tämä sitten tuli Michael Jacksonin laulavasta isoveljestä. Että näinkin karismaattinen ja syvällinen tarina tämäkin, pojat hekottelevat. Koska pojat suoriutuvat niin hyvin peruskysymyksistä, on aika ottaa kovemmat aseet käyttöön ja kuulustella yhtyettä sen tyylistä ja yhteyksistä pahaenteiseen emoon. Kyllä sitä emo-juttua meiltä löytyy edelleen, vaikka ollaankin menossa enemmän kohti
sitä klassisempaa rokkia. Emoonhan liittyy genrenä se, että vuodatetaan kamalasti. On vaikeeta ja tekis mieli puukottaa omaa sydäntään kun se on särkynyt. Meillä ei ole koskaan ollut sitä. Ollaan haluttu jättää kaikenlainen synkistely ja tyynyyn itkeskely pois. Reippaampaa ja kivempaa, summaa Pete M. Kahvikupin pohja häämöttää ja treffit alkavat lähestyä loppuaan. Vielä on aikaa selvittää Jermainen olemassaolon perusperiaatteita. Selviää, että niihin kuuluvat tärkeimpinä omaehtoisuus ja nöyryys. Vaikka levy tehtiinkin Indie Jones -levy-yhtiön suojeluksessa, ei päätösvaltaa ole luovutettu muiden käsiin. Tuntuu yhä siltä, että me tehdään tätä juttua itse. Esimerkiksi levyä äänitettiin aika pitkälti omin voimin, ei menty mihinkään miljoonastudioon, jonne joku tuottaja tulee sanomaan miten asiat tehdään. Täydelliset musiikilliset vapaudet on ollut, Pete V. kertoo. Mutta on se helpotus siinä mielessä, että meillä on mahdollisuus julkaista kokopitkä levy ilman, että meiltä menee viimeisetkin pennit siihen. Vaikka ei tässä mitään television tai Soundin takakansimainoksia ostella, niin ainakin tietää, että se levy löytyy kaupasta, jolloin joku voi sen ostaa, Pete M. pohtii. Treffit ovat ohi. Kiitokset seurasta vaihdetaan ja onnellista jatkoa toivotetaan puolin ja toisin. Hyvästelemme ja hyppään raitiovaunuun. Ihan mukava poika tuo Jermaine.
TEKSTI: LOTTA HEIKKERI KUVA: JAN-NICLAS JANSSON
12
Simon Grenehed vastaa puhe li meensa poikkeuksellisesti Ruotsin kuningaskunnan alueelta. Blindside on viettänyt suurimman osan ajastaan Yhdysvalloissa kiertäen muun muassa Hoobastankin kanssa, joten paluu vanhalle mantereelle on tuntunut hyvältä. Euroopassa suosio on ollut pienempää kuin rapakon takana, mutta Grenehedin mukaan asioihin on luvassa muutoksia. Meitä on hemmoteltu Yhdysvalloissa sillä, että ihmiset osaavat sanat ja laulavat mukana. Kun viimeksi olimme Ruotsissa, siellä ei ollut mitään sellaista. Mutta nyt ihmiset täälläkin alkavat jo osallistua. Vuosien kiertäminen yhdessä maassa alkoi käydä turruttavaksi. Euroopan-valloituksen hyviin puoliin kuuluu maiden, kielten ja kulttuurien vaihtuminen tiuhaan. Rakastamme Euroopassa erityisesti sitä, että jokainen paikka ja maa on erilainen. Kun soittaa yhdessä paikassa niin pitkään kuin me soitimme Jenkeissä, se alkaa puuduttaa. Nyt tulemme tänne pioneerihengessä, on mahtavaa nähdä uusia kasvoja ja maita. Yhtye kokee saaneensa uuden alun ja lisää inspiraatiota jatkamiseen. Uutta materiaalia on jo syntynyt, mutta sen tarkemmin ei Grenehed asioista vielä halua puhua. Viime vuoden lopussa kaikki tuntui niin lopulliselta. Se oli jokin henkinen juttu, tuntui että olemme jättäneet jotakin taaksemme ja halusimme saada uuden alun. Siltä tuntui kun lähdimme Jenkeistä. Euroopassa innostuimme uudestaan. Blindside nähdään Tavastialla
BLINDSIDE UUSI ALKU
Ruotsalainen Blindside palasi Yhdysvalloista kotiin ja innostui uudestaan. Nyt lähdetään valloittamaan Eurooppaa ja Etelä-Afrikkaa.
25.9. Viimeisestä Suomen-visiitistä on vierähtänyt jo neljä vuotta. Meidän on pitänyt tulla Suomeen monta kertaa, mutta aina on tullut asioita väliin. Viimeksi siellä olimme jossakin tv-ohjelmassa. Se oli outoa, koska juuri meitä ennen oli joku vanhojen kännisten miesten kilpailu. Minusta se oli vähän kummallista, mutta muiden poikien mielestä se oli mahtavaa, Grenehed nauraa. Euroopan lisäksi yhtyettä viedään myös Etelä-Afrikkaan. Laulaja Christian Lindskog on jo aiemmin käynyt tekemässä hyväntekeväisyystyötä maan aids-lapsien parissa. Kokemukset kolmannessa maailmassa vaikuttivat myös vuoden 2005 The Great Depression -levyn syntyyn ja sytyttivät muissakin jäsenissä palon auttaa konkreettisemmin. Me työskentelemme World Visionin kanssa. He järjestävät kummeja lapsille, jotka ovat köyhiä tai kärsivät aidsista ja niin edespäin. Yksityishenkilönä voi olla vaikea välillä vaikuttaa, mutta bändinä meillä on suurempi yleisö, Grenehed toteaa. Siinä missä monet bändit ovat uppoutuneet toivottomuuteensa,
tahtoo Blindside aina nähdä valon tunnelin päässä. Kaikki jäsenet ovat avoimesti kristittyjä, mutta saarnaamiseen kukaan ei halua sortua. Sanotaan, että juuri ennen ihmisen kuolemaa hänellä on jäljellä ainoastaan toivo. Se on todella tärkeä tunne. Se ei liity vain uskoon vaan myös siihen, minkälaisia persoonallisuuksia olemme. Eikä se toivo tarkoita sitä, että lyriikat olisivat automaattisesti korneja. Uskonasiat ovat yhtyeelle tärkeitä, vaikka niistä ei sen suurempaa meteliä pidetäkään. Sanoituksiakin voi Grenehedin mukaan kukin lukea oman kontekstinsa kautta. Usko näkyy kaikessa mitä teemme ja olemme, mutta emme missään nimessä saarnaa kenellekään. Lyriikat kertovat suhteista, ne ovat eräänlainen rakkaustarina, jonka voi tulkita haluamallaan tavalla, vaikka tyttö-poika-jutuksi tai ihmisen suhteeksi Jumalaan. Yleisö on ottanut Blindsiden vakaumuksen hyvin vastaan. Ongelmaksi ovat muodostuneet toisinaan vain journalistit, jotka ovat korostaneet yhtyeen uskonnollisuutta musiikin kustannuksella. Haastattelu on saattanut mennä todella hyvin, mutta sitten lehdessä ja otsikossa korostetaan koko ajan sitä uskonnollista puolta. Sitten ihmiset eivät välttämättä lue sitä juttua, koska ajattelevat sen olevan pelkkää Jeesus-puhetta. Mutta yritämme olla avoimia uskomme suhteen, Grenehed toteaa.
TEKSTI: LOTTA HEIKKERI KUVA: LEVY-YHTIÖ
To 14.9. POISONBLACK [Liput 8/7 - S - E] Pe 15.9. KICKSTART 2006: DÄLEK (USA), TOMMI LIIMATTA & TEST PRESSINGS, EVILSONS, VALKYRIANS, MAGENTA SKYCODE, UNDERWATER SLEEPING SOCIETY, KASTOR [2:n pv:n Liput 30/27 / 1:n pv:n Liput 22/20 - K18 - E] La 16.9. KICKSTART 2006: THE SOUNDS (SWE), SEAPILOTS, SUPERCHRIST, NO SHAME, GHOST BRIGADE, SATURA LANX, ELISABETH UNDERGROUND
[2:n pv:n Liput 30/27 / 1:n pv:n Liput LA loppuunmyyty - K18 - E]
To 21.9. ZEN CAFE [Liput 12/10 - K18 - E] Pe 22.9. ZEN CAFE [Liput 12/10 - S - E] La 23.9. ENTWINE, SOULRELIC [Liput 8/7 - S - E] To 28.9. MOONSPELL (POR), BEFORE THE DAWN, EMBRAZE
[Liput 14/12 - S - E]
Pe 29.9. MAJ KARMA [Liput 8/7 - S - E] La 30.9. DAME, KIRO [Liput 8/7 - S - E] To 5.10. EGOTRIPPI, TUURE KILPELÄINEN [Liput 10/9 - S - E] Pe 6.10. IMPALED NAZARENE [Liput 7/5 - S - E] La 7.10. VON HERTZEN BROTHERS [Liput 8/7 - S - E] La 14.10. FRANCINE [Liput 7/5 - K18 - E]
E=ENNAKKOLIPUT JELMU.NET:istä. HALVEMPI HINTA VAIN JELMU RY:N JÄSENILLE. JÄSENEKSI VOIT LIITTYÄ
SCHAUMANINKATU 3 - 40100 JYVÄSKYLÄ - 014-617866 - WWW.JELMU.NET PAIKAN PÄÄLLÄ TAI JELMU.NET:issä.
13
15
Australialaistrio Wolfmother Rokkaa isolla alkukirjaimella. Kun indierockista on viime vuosina tullut pääasiassa kravatit ja jakaukset ojennuksessa soitettua disco rockia, on Wolfmotherin luolamiesasenteella soitetussa jytässä jotain tuoretta.
WOLFMOTH
Tukholmassa elokuun puolivälissä keikan heittänyt Wolfmother on ymmärrettävästi väsynyt. Lento Seattlesta Tukholmaan on kestänyt liian monta tuntia, bändin henkilökohtaiset matkatavarat ovat yhä kadoksissa ja edessä on vielä liki kuukauden mittainen Euroopan-kiertue. Keikkaa edeltävä muutamien tuntien haastattelukimara tuskin ainakaan helpottaa väsymystä, mutta basisti Chris Ross on silti positiivinen ja innoissaan. Tuntuu mahtavalta olla täällä. Koko ikäni olen halunnut elättää itseni soittamalla musiikkia ja nyt vihdoin olemme pisteessä, jossa pystymme kiertämään maailmaa ja soittamaan ihmisille itse kirjoittamiamme biisejä. Kun aloitimme tämän bändin, olin töissä IT-firmassa ja tein web-juttuja. Vanhempani eivät koskaan ymmärtäneet bändiämme ja kyselivät vain, että miten töissä 16 menee, kunnes heidän ystävänsä, jotka olivat kuulleet Wolfmotheria alkoivat kysellä heiltä meistä. Nykyisin kun olen päätoiminen rokkari olen saanut vanhempieni täyden hyväksynnän, Chris virnuilee.
KAIKKIEN SUSIBÄNDIEN
SUSI JO SYNTYESSÄÄN
Eurooppalaiselle yleisölle Wolfmother saattaa näyttää lyöneen itsensä läpi yhdessä yössä, mutta taival on ollut paljon pidempi. Aloitin musiikinkuuntelun monien ikäisteni tapaan Metallican ja Iron Maidenin parissa, mutta samaan aikaan kuuntelin myös vanhempieni hyllystä löytämiäni The Beatlesiä, Aretha Frankliniä, Jackson Fiveä ja James Brownia. Minulla on viisi vanhempaa veljeä, jotka kaikki soittivat jotain instrumenttia, ja äitini soitti pianoa. Nuorena tuntui siis ainoastaan luonnolliselta ottaa basso käteen ja perustaa bändi. Olen tuntenut rumpalimme Mylesin (Haskett) yhdeksän vuotta. Asuimme opiskeluaikoinamme kämppiksinä ja me molemmat keräilimme kaikenlaista musakrääsää kämppämme nurkkiin. Aloimme soittaa yhdessä suunnilleen kahdeksan vuotta sitten. Andrew (Stockdale) tuli mukaan kuvioihin viitisen vuotta sitten, kun tapasimme yhteisten ystäviemme kautta, Chris muistelee. Wolf Parade, Wolf & Cub, Wolf Eyes, AIDS Wolf, We Are Wolves, Wolfgang, Superwolf, Peanut Butter Wolf, Guitar Wolf, pelkkä Wolf ja totta kai Los Lobos. Maailma on juuri nyt täynnä susibändejä, ja Wolfmother tuntuu kenenkään tietämättä aloittaneen koko trendin. Mietimme nimeä bändillemme nelisen vuotta sitten, kun olimme saamassa ensimmäisiä keikkojamme. Luin tuohon aikaan Tom Robbinsin Skinny Legs And All -romaania, jossa toistuvasti puhuttiin huoneesta, jossa oli wolfmother-tapetit. Sana jäi piinaamaan minua pitkäksi aikaa ja kerran bänditreeneissä ehdotin sitä bändimme nimeksi. Andrew ja Myles ymmärsivät heti, että se on täydellinen nimi bändillemme. Onhan nimessä hieman tuollainen saksalaisen metallibändin klangi, mutta se sopii meille, Chris pohtii.
KIVITTÄJÄKIVI ELI STONER ROCK
Metallista puheen ollen, minun tietoko-
19
21
AURINKO JA MONTA PLANEETTAA
Zen Cafén seitsemäs albumi Stop ei yllätä millään tavoin, ei hyvässä eikä pahassa. Ehtaa, laadukasta takuutavaraa. Raha saa vastineensa. Vanhoja ystäviä Stop ei petä, mutta eipä se uusiakaan hanki.
OSA 1: ZEN CAFÉ LAVALLA
Zen Cafén kitaroiva ja kitarisoiva runoilijasankari Samuli Putro sekä basisti Kari Nylander saapuivat haastattelubaariin treenikämpiltään, jossa uuden Stop-albumin raitoja on taas kerran käyty sovittelemassa livesoittokuntoon. Vapaa-aika on jäänyt vähiin, kun treenejä on vedettävä päivittäin: keväisiä keikkoja varten oli hoidettuna alle puolet levyn kappaleista. Tässä on nimenomaan tää triokokoonpanon ongelma, että biisejä ei voikaan ihan tosta vaan rutaista. Mutta se on myös voima, koska kun ne sovitukset saa harkittua kasaan, niin se kolme ihmistä on hirveän voimakas yhdistelmä, Samuli puntaroi. Edellisten albumien tapaan tarvitaan myös Stopin biiseistä noin puoleen taustanauhojen tukea. Ja minkämoisten taustanauhojen, sekin teettää harkintatyötä ja teknistä puuhastelua. Tottakai keikat hoitaisi mieluummin sillä tavalla, että niitä nauhoja ei olisi ollenkaan. Jos saa sen kolmella soittamalla kantamaan, niin sehän on aina parempi. Mutta eihän se enää nykyään niin hirveä synti ja häpeä ole tunnustaa, että nauhoja käytetään... 22
Viimeisillä näkemilläni keikoilla Zen Café on vaikuttanut aiempaa valmiimmalta ja varmemmalta livebändiltä. Uuden albumin jälkeen on tiedossa ainakin hetkellinen taantuma. Keväällähän homma tuntui olevan hirveän hyvässä iskussa, mutta nyt on taas niin hirveästi uutta opittavaa näitten uusien kappaleitten myötä. Mahdotonta syksystä on sanoa, mutta periaatteessa tuntuu siltä, että kyllä meillä valmiuksia on. Ja varmaan me ollaan nykyään parempia ottamaan vastaan onnistumisia. Nyt vasta ihan viimeisen parin vuoden aikana me ollaan löydetty tietynlainen riemu, mikä livesoitossa on hyvinkin olennainen asia. Aikaisemmin se oli enemmän semmosta suorittamista... ja sitten se jos tuli onnistumisia, niin piti vaan murjottaa, ettei ihmiset vaan ajattele, että nyt niistä tuli leuhkoja, kun ne tuolla hymyilee. Tää siis näin kärjistäen, mutta jotain sen suuntaista kumminkin. Mahtaakohan maailmassa olla luonteeltaan suomalaisempaa bändiä kuin Zen Café, saattaisi tässä itsekseen kysyä. Mutta olennaisessa määrin tuo soittamisen riemu löytyi kokoelmalevyn jälkeisellä menestyksekkäällä kiertueella, jolla yhtye vierailutti use-
ampiakin ulkopuolisia artisteja. Kun on kaheksan ihmistä lavalla, niin siinä voi mennä paljon useampi asia mönkään kuin kolmestaan. Silloin oli koko ajan sitä porukkaa mukana, ja kun se kuitenkin onnistui ihan hyvin, niin kolmestaan soittaminen alkoi tuntua aika helpolta. Me saatiin tää perustriojuttu toimimaan tosi paljon iisimmin, Kari selventää. Tähän asiaan saattaa liittyä myös ajan henki. Raskas musa on jo useamman vuoden ajan ollut aika voimallisesti esillä, eikä raskaan rockin live-estetiikkaan kuulu tietynlaiset asiat. Me ollaan aina yritetty harrastaa rockyhtyeen live-estetiikkaa, koska me ollaan aina oltu rockyhtye eikä koskaan heviyhtye. Ehkä me ollaan ehkä opittu sellaisia keinoja, jotka on nykyajan valtavirran musiikille eli raskaalle rockille hyvinkin hankalia. Sitä soittamisen riemua ja energistä liveaktia ei ole niin helppoa toteuttaa massiivisen oloisella bändillä puolitempoisen, melkein laahaavan raskaan musiikin kanssa. En mä tarkoita, että hevibändien liveaktit olisi lähtökohtaisesti huonoja, mutta mun mielestä ideaali bändiakti on sellainen kuin oli Melrosen tai Sielun veljien liveakti aikoinaan. Oli liikettä, oli temponvaihteluita, oli energiaa
ja hikeä. Siihen mä olen itse kasvanut. Mä en edes osaisi toteuttaa sitä jylhää pönöttämistä puolitempossa ja raskaasti. Poprock saa liveaktina olla vähän hauskaa, mutta heviin ei virnuilu sillä tavalla kuulu.
OSA 2: ZEN CAFÉ LEVYLLÄ
Allekirjoittaneelle Zenkkarien edellinen albumi Laiska, tyhmä ja saamaton oli humoristisesti väritettyä kurjistelua, mutta uusi albumi sävyltään hieman masentuneempi. Miehet itse eivät voisi enempää eri mieltä olla. Se edellinenhän vasta masentunut olikin. Nyt me ajateltiin tehdä niin lohdullinen levy kuin mihin pystytään, ja tavallaan nostalgian kautta tuoda mielikuva, joka antaa hetkittäin uskoa myös tulevaisuuteen. Ei mitään kaupungin ahdistuksessa rypemistä ja ravintolarypemistä ja niiden kautta tulleita morkkiksia tällä kertaa. Ja silti kappaleessa Ja mulle nauraa variksetkin maksimoidaan valitus ja itsemitätöinti lausahduksella "nyt on ihmiskunnan yksinäisin jätkä liikkeellä"...? No se kyllä on hyvin masentunut kappale, mutta nimenomaan siinä juttu on maksimoitu jo siihen
asti, että se menee jo melkein komiikan puolelle. Sille on kuitenkin perässä kappaleparina Lohdutan sua, joka ikään kuin kommentoi sen kaverin taaperrusta siellä kaupungissa. Edellisellä levyllä kun päähenkilöllä meni huonosti, niin sillä ei ollut mitään tukihenkilöä. Tuntui vähän siltä, että jos se sama kaveri on yhä masentunut, niin nyt sille pitää löytää turva toisesta ihmisestä. Joku, joka lohduttaa. Jos yleisestä teemasta tai sisällöstä puhutaan, niin me kaikki oltiin ihan yhtä mieltä siitä, että surkeudessa rypeminen saa nyt loppua. Kun kysyn miesten mielipidettä levyn positiivisimmasta tai lohdullisimmasta biisistä, ottaa vastausvuoron basisti Kari, joka vaikuttaa kappaleiden sävyyn vain soittamisensa kautta. Mä en ole niinkään miettinyt noita biisejä siltä kannalta, että mikä olisi positiivisin. Kun tekstimaailma on tuommoinen ja sovituksia tehdään, niin mielenkiintoisinta on se, miten ne tekstien kysymykset soitollaan haluaa ratkaista. Eli tekstit ovat soittajalle vastauksia kaipaavia kysymyksiä?, yritän kysyä Karilta, mutta vastausvuoron kaappaakin Samuli. Ton sä laitoit sanoiksi aika hyvin: teksti on soittajalle kysymys. Siihen kannattaa ja pitää vastata. Jos ei siihen pysty vastaamaan, niin se kappale ja sovitus ei todennäköisesti koskaan valmistu. Opiskelijaelämään sijoittuva kappale Uuvuttaa kuulostaa melkein tarkoitushakuiselta vedolta, kun suuri ja tärkeä osa Zenkkarien yleisöstä taitaa olla vielä kouluttautumisvaiheessa. Mutta entäs sitten? Kyllähän se kappale varmasti esiin pomppaa, mutta mä ajattelin, että tässä vaiheessa se kappale saisikin pompata sieltä. Sehän on tavallaan sama hahmo, joka on aikaisemmillakin levyillä seikkaillut. Jossain vaiheessa sen nimi oli "poika, joka käyttää laseja" tai "mies eikä poika enää". Taivas on kirkas ja napakka -singlen b-puolella se oli ala-asteiässä ja nimetään Untamo, sellainen vähän yksinkertainen kaveri, jolle naurettiin. Ja tavallaanhan se on sama kaveri, joka jossain vaiheessa johtaa oman elämänkaarensa siihen "mulle nauraa variksetkin" -tilanteeseen. Se henkilöhahmo ei ole vieläkään poistunut tästä salatusta elämästä. Jotenkin sen kehiin ottaminen tuntuu vieläkin ihan relevantilta ja tarpeelliselta... enkä mä ajattele tätä niinkään yleisölähtöisesti kuin näiden seitsemän levyn sisäisesti. Levyn tavallaan huomaamattomin, mutta samalla olennaisin kappale on Metallinen sheriffintähti. Mä oon hahmottanut tän ikään kuin suurena rakkauslaululevynä. Se tässä aikaisemmin puhuttu lohduttaminen kuuluu rakkauteen hyvinkin olennaisena asiana, mutta se on vain yksi kulma rakkauteen. Kun puhutaan rakkaudesta ja siihen liittyvistä asioista kuten seksistä ja lohduttamisesta ja turvasta, niin jossain vaiheessa täytyy määritellä myös se keskiössä oleva asia eli itse rakkaus. Se biisi on vähän kuin aurinko, jonka ympärillä planeetat pyörii.
TEKSTI: MARKKU HALME KUVA: KATJA LÖSÖNEN
23
RAUTAMAAILMA
Kivi Larmola testaa ja tutkii, kiertää ja kyselee. Ehdotuksia (ja palautetta) niin testikohteista kuin -henkilöistäkin otetaan vastaan sähköpostissa kivi.larmola@sue.fi Tämä on lentoperämiehenne. Kiinnittäkää turvavyönne ja pitäkää kiinni savukkeistanne, me lähdemme risteilylle soittoromppeiden ihmeelliseen maailmaan. Ja kaikkialle muuallekin, mikä vain asiaan kuuluu tai ei.
NIKSEJÄ NARUTTAMISEEN
Nyt, kun hellekesä on lusittu, on aika palata kotipajoihin vääntämään demoja, treenikämpälle äänittelemään bändiä ja mahdollisesti studioon tekemään ihan oikeaa levyä. Keräsin muutaman vinkin äänityksiin.
RUMMUT
Jos aiotaan pelata vain yhdellä overheadilla, Bonham-metodi on asettaa molemmat kapulat peräkkäin pystyyn keskelle virveliä, ja laittaa overhead siihen, kaksi kapulanmittaa virvelin yläpuolelle. Mikäli overheadit sijoitetaan erilleen toisistaan eli niin sanottuun A-B-asetelmaan ja tarkoitus on panoroida virveli keskelle, kannattaa mitata se, että molemmat overit ovat yhtä kaukana virvelistä. Muutenkin kannattaa pyrkiä saamaan overheadien kautta sama stereokuva kuin mihin rummut panoroi. Rumpusetin eteen parin metrin päähän ja metrin korkeuteen asetettu SM57-mikrofoni settiin suunnattuna antaa mukavaa rähäkkää, jota voi kompressoida kasaan ja sekoittaa muuhun miksaukseen. Bassorummun matalin sointi on harvoin hyvä kovin lähellä rumpua. Bassorumpua voi jatkaa rakentamalla sen eteen teltan paksuista matoista ja laittamalla toisen mikin tähän tunneliin, vaikkapa metrin päähän etukalvosta. Kannattaa kokeilla oikea paikka kuuntelemalla, ettei tule vaihevirhettä. Muista, että mitä kovempi isku, sen suurempi attack ja sen pienempi sointi. Soivuutta saa vähentämällä lyöntivoimaa. Toisena bassarinmikkinä käytetään usein ns. subkickiä eli bassorummun etuvanteeseen mustekaloilla tai vastaavilla ripustettua kaiutinta, joka kytketään mikrofoniksi. "Oikea" subkick-elementti on Yamahan NS10:n valkoinen kartio, mutta mitä tahansa voi kokeilla. Bassarinmikkiä ei koskaan laiteta demppien päälle makaamaan, vaan sille pitää aina olla teline. Kaikissa kahden mikin bassarivirityksissä kannattaa ajatella,
että se lähempi mikki ottaa nuijan napsua, ja kauempana oleva mikki alempaa ääntä. Kun molemmat ekvalisoi omiksi osa-alueikseen ja alakertaa kompressoi, saadaan aikaan samalla kertaa terävä ja pyöreä sointi. Kun virvelille on löydetty oikean mittainen kaiku, ja gate on saatu leikkaamaan se oikealta kohtaa poikki, voi samaan gateen ajaa valkoista kohinaa virveli-iskun kaveriksi. Se klassinen kasarisoundi löytyy välittömästi. Mikrofonien sijoittelu rumpalin soittaessa on vaikeaa ja vaarallista. Homma helpottuu, kun laitat kunnolla eristävät umpikuulokkeet päähäsi ja ajat kuuntelun niihin mahdollisimman pitkän delayn kautta. Näin sinulla on mahdollisuus kuulla mikityksen toimivuus tuoreeltaan, mutta ilman livevuotoa. Jos halutaan livesoundia, voi jo äänitetyt rummut ajaa PAsetin kautta ja äänittää salista. Saa aivan toisenlaista ambienssia. Voi olla hyvä idea jättää overheadit ja muut symbaaliraidat pois PA-miksauksesta, etteivät ne syö kaikkea tilaa. New York -soundin takana on rinnakkaiskompressio. Kokeile ajaa basso ja rummut kanavalähdöstä erilliseen kompressoriin, jolla puristat niistä tiukan pannukakun, jota sitten nostat varovasti muun miksauksen sekaan. (Samaa voi kokeilla lauluille.)
Kontrabasso tarvitsee yleensä useamman mikrofonin. Kannattaa kokeilla piezomikrofonin (tallaan) ja kondensaattorimikrofonien yhdistelmiä, pienikapselinen otelaudalle ja isokapselinen kopalle. Basson ja bassarin kompressoiminen yhdessä liimaa soiton yhteen. Hyvän basso/bassarisoinnin ihanne olisi sellainen, jossa rummunisku on laukaus, joka lähettää bassonuotin matkaan kuin luodin.
KEYBOARDIT
Vaikka keyboardit vedetään yleensä suoraan pöytään DI-boksin kautta, ei mikään estä ajamasta niitäkin kitara- tai bassovahvistinten kautta ja mikittämästä, kuten urkujen kanssa tehdään. Vahvistimen valinnassa kannattaa miettiä tarkkaan, kuinka matalia taajuuksia soundissa on, ettei riko kaiutinta. Leslie-kaappi tarvitsee kolme mikkiä, isokapselisen bassokaiuttimelle ja parin pyöriville torville. Pianoon saa kosketusta mukaan, kun stereoparin lisäksi kiinnittää takapuuhun (flyygelissä pohjapalkkiin) piezon, tai painaa SM57:n tiukasti puuhun kiinni. Harmoonit ja pilliurut äänitetään tilasta, ei lähimikellä.
KITARA
Kitaravahvistimen eteen laittaa mielellään useamman mikrofonin, mutta silloin ongelmaksi tulee vaihevirhe ja sen aiheuttama kampasuodatus. Kampasuodatusta voi korjata siirtämällä raitaa, mutta vähemmällä pääsee, kun ensimmäisen mikin aseteltuaan laittaa vahvistimen hurisemaan ja kääntää toisen mikrofonin vaiheen kun hurina katoaa, on toinen mikki oikealla etäisyydellä. Sitten vain vaihe takaisin. Vaihevirhettä voi myös eliminoida laittamalla kaksi erityyppistä mikkiä suoraan kaiuttimen keskelle, kulmassa toisiaan kohti. Esimerkiksi Shure SM57 ja Sennheiser MD421 toimivat mainiosti parina, 421:n tarjotessa lämmintä pohjaa 57:n räyhäkkäälle yläpäälle. Yleensä kitara kuulostaa lopullisessa miksauksessa oikealta sil-
BASSO
Basso kannattaa aina äänittää kahdelle raidalle, joko linjasignaalin ja mikrofonin yhdistelmänä tai kahden eri mikrofonin yhdistelmänä. Puhtaammasta raidasta haetaan alataajuuksia, toisesta rähinää. Basso kestää säröä yllättävän paljon, soundi vain vahvistuu ja tasoittuu. Linjasignaali kannattaa aina ottaa talteen. Se on helppo vaikka "re-ampata" ajamalla se myöhemmin oikeaan vahvistimeen. Bassoa mikittäessä kannattaa käyttää hyväksi lattiaheijastusta tai lähelle sijoitetun mikrofonin proksimiteettia niillä saa luonnollista bassokorostusta jo äänitystilanteessa.
loin kun se on äänityshetkellä omasta mielestä niin kirkas kuin ikinä sietää. Säröt nousevat esiin kun miksauksessa on useampia särötettyjä instrumentteja, joten "oikea" soundi on useimmiten yksinään liian puhtaan kuuloinen. Kannattaa välttää puuroisia säröjä ja säröjen kaiuttamista ne kuulostavat loppupeleissä usein pieniltä ja heikoilta. Mikäli kitarakaapin resonointi ja lattiaheijastus ovat ongelma, kannattaa kääntää kaappi selälleen lattialle ja mikittää ylhäältäpäin. Samalla konstilla saa takaaavoimeen comboon umpikaapin tiukkuutta mutta muista, että samalla tukit tuuletuksen ja aiheutat tulipalovaaran. Jos kitaristi haluaa soittaa tarkkaamossa, kannattaa laittaa toisessa huoneessa olevan mikitetyn varsinaisen kitaravahvistimen rinnalle pikkuvahvistin tarkkaamoon. Kitaristi pääsee leikkimään feedbackilla ja sustainilla. Pikkuvahvistimeen saa signaalin tarvittaessa myös miksauspöydän aux-lähdöstä. Akustista kitaraa mikitettäessä mikrofonia ei suunnata kaikuaukkoon, vaan joko kopan tai kaulan puolelle siitä, sen mukaan halutaanko tanakkaa näppäilyä vai helkkäävää chorusta. Akustisen kitaran tuplauksessa on usein hyvä ajatus muuttaa ottojen välissä virettä, joko aavistuksen ala- tai ylävireeseen. Se tuo kaivattua leveyttä ja chorusta sointiin. 12-kielisen kieliparien ohuemmat kielet kannattaa samoin "levittää", ylemmät pari senttiä ylävireeseen, paksummat alavireeseen. Särökitaraan saa ryhtiä, kun mikittää sähkökitaran myös akustisesti. Konkkamikki soittajan eteen, ja tarjolla on perkussiivinen raita, jolla saa tukkoon menneeseen kitarasoundiin kosketuksen takaisin. Kitaraan saa lisää sustainia pesemällä kädet. Pienikin lika haittaa sointia.
seen kannattaa käyttää aikaa ja kokeilla mahdollisuuksien mukaan kaikkia tarjolla olevia mikrofoneja se, mikä mikrofoni sopii parhaiten, on henkilökysymys. Oikea lauluvolyymi syntyy oikeasta kuuntelusta, ja se pitää kokeilla joka laulajalle erikseen. Jotkut tahtovat kuuntelun hiljaa, toisille taas mikään volyymi ei tunnu riittävän. Monet tahtovat kaikua kuunteluun. Mikä tahansa auttaa hyvään suoritukseen, on oikein. Jos kova kuunteluvolyymi aiheuttaa vuotoa kuulokkeista, kannattaa pudottaa kuuntelusta yläpäätä. 10 kilohertzin yläpuolelta pudottaminen vähentää vuotoa. Jos laulajalla on vaikeuksia saada kappaleen rytmistä kiinni, voi kappaleeseen soittaa puhtaan apukitaran, jota ei käytetä lopullisessa versiossa. Lauluun saa lisää läsnäolon tuntua tuplaamalla lauluraidan kuiskaten.
KOKONAISUUS
Kun otto on purkissa, pitää heti kertoa se talkbackiin. Artisti on soittotilassa yksin ja epävarma. Jos instrumentteja on vaikea saada balanssiin, lisää mukaan vähän valkoista kohinaa ja miksaa sen kanssa. Ota sitten kohina pois. Panoroinnissa tarkat kohdat kuulee paremmin, kun laittaa kuuntelun välillä monoksi ja säätää silloin. Kun panorointi on juuri oikein, nousevat soittimet paremmin esiin. Siivoa alimmat äänikerrat erityisen tarkasti. Kitarat, pianot ja syntetisaattorit pois alataajuuksilta, ellei niillä ole erityistä syytä siellä olla, rummut ja basso tarvitsevat tilaa. Jos kappale tuntuu liian hitaalta mutta tempo on oikea, voi kokeilla soittaa mukaan hieman kiilaavan lehmänkellon ja pudottaa sen juuri ja juuri kuuluviin. Se synnyttää eteenpäinmenon tuntua. Kun olette soittaneet sen hyvän oton, muistakaa olla hiljaa kunnes viimeinenkin ääni on lakannut soimasta. Rumpujen pellit tarvitsevat kuoleentumisaikansa. Onnea äänityksiin.
LAULU
Lauluun kannattaa panostaa. Se erottaa hyvän biisin keskinkertaisesta. Siksi laulujen äänittämi-
24
UUSI KUUMA ALBUMI KAUPOISSA 29.9.
www.supersounds.fi
www.julietteandthelicks.com
"MEET THE NEW KINGS OF ROCK!"
THE ANSWER, JULKAISU 25.9. KKKKK - Kerrang!
www.supersounds.fi
www.theanswer.ie
25
Outoja lintuja!
Outoja lintuja
Uusi Nemi-albumi
Goottityttö Nemin toilailuja suositussa sarjakuvassa. Sh. 7,30,www.egmontkustannus.fi
Lehtipisteistä ja hyvin varustetuista kirjakaupoista!
www.kuopiorock.fi
26
28
TOIMINTAA
Insomniumin kolmas levy Above the Weeping World ilmestyy 20. syyskuuta, ja bändi juhlistaa sitä Nottinghamissa keskellä tähän asti pisintä kiertuettaan. Kitaristi Ville Vänni ehti vastailla Suen uteluihin juuri ennen reissuun lähtöä.
Onko nyt paskat housussa vai kuset päässä? Jos noista kahdesta pitäis valita niin varmaan paskat housussa, lähtöön kun on tätä kirjoittaessa aikaa puolitoista vuorokautta ja kuusi viikkoa pitäisi elää bussissa. Ei pelota, mutta hivenen jännittynyt tunnelma on, Vänni myöntää. - Tässä bändissä vallitsee sen verran maanläheinen vittuiluhuumori, että ei varmasti pääse kenelläkään hattuun kihahtamaan, hän jatkaa. Insomniumin kiertuekavereina on sattumalta vain norjalaisia bändejä. Eka viikko menee Enslavedin, Zyklonin ja 1349:n matkassa ja sen jälkeen reilu kuukausi Satyriconin ja Keep of Kalessinin lämppärinä. Toivon tietysti, että tultaisiin toimeen über-mustien norjalaisten kanssa, ja että käytännön järjestelyt menisivät niin kuin on sovittu. Mitään kummempaa glamouria on turha odottaa. Kunhan peruskuviot menee hyvin, soitto kulkee ja keikoilla käy väkeä niin ollaan tyytyväisiä, luettelee kitaristi pitäen jalat tukevasti maassa. Aiemman Brittien-keikkareissun päiväkirjaa Insomniumin nettisivuilta lukiessa ei voi välttyä Vännin mainitsemalta bändihuumorilta. Huumori on olennainen osa tämän ryhmän yhdessäoloa, ja eihän tuollaista rundia jaksaisi naama norsunvitulla yrmöttää ja leikkiä ilkeää metallisoturia. Musiikki otetaan tosissaan, mutta muuten tunnelma tuppaa aina vähän kevenemään. Missä määrin Insomniumin touhuissa jakautuu sekoilun ja vammailun sekä tosissaan puurtamisen suhde? Keikat vedetään selvin päin ja tosissaan yleisöstä ja keikkapaikasta riippumatta. Studiotyö on tähän mennessä ollut helvetillistä puurtamista. Treeneissäkään ei viime aikoina ole päässyt edes tissuttelemaan, koska yhteinen treeniaika on niin kortilla, että siitä pitää saada kaikki irti. Toiminta on siis tavoitteellista, Vänni summaa. Vastapainona ovat spedeilyt keikkojen jälkeen ja vapaa-ajalla. Ollaan kaikki hyviä kavereita keskenään, ja se koheltaminen on hyvää vastapainoa sille, että pitää tehdä töitä tosissaankin. Lähtökohta on kuitenkin siinä, että tämän touhun pitää olla hauskaa ja palkitsevaa. on mukava tehdä, ainakin jos julkaisu on mitenkään asiallinen ja toimittaja luku- ja kirjoitustaitoinen. On mukava ruotia omia tekemisiä haastatteluiden kautta, ja välillä sitä kokee hyviä ahaa-elämyksiä kun huomaa millä tavalla joku toinen on meidän musiikin ottanut, Vänni miettii. Eikä pelkästään musiikin, sillä: Esim. uuden levyn kannesta on heitelty niin villejä ja taiteellisia arvailuja, että itse ei voi kuin nyökytellä, että "joo, kyllä se sisältää koko länsimaisen kulttuurin filosofian tiivistettynä viimeiseltä 5000 vuodelta"... misen avulla voi ottaa näihin asioihin etäisyyttä ja nähdä ne eri tavalla, ulkoisesta perspektiivistä, hän tulkkaa. Insomniumin biisit ovat myöskin musiikin osalta hyvinkin maalailevia, polveilevia sekä tunnelmallisella tavalla eeppisiä. Monitahoisuus ei kuitenkaan ole itsetarkoitus, ja Insomniumille levyt ovat kokonaisuuksia, eivät kokoelma hyviä biisejä. Ei progressiivisuus ole elinehto, mutta se säilyttää mielenkiinnon biiseihin paljon paremmin. Meillä sovitukset ovat tärkeässä asemassa ja niitä hiotaan biisin tekovaiheessa hyvin pitkään. Se taas johtaa siihen, että biisin pitää olla rakenteellisesti ja muodoltaan mielenkiintoinen, että sitä jaksaa soittaa kerta toisensa perään. Progressiivisuus ei saa kääntyä itse biisiä vastaan, vaan sen pitää tukea kappaleen tunnelman ja tarinan kulkua. Säveltäminen ei kuitenkaan ole sen kummempaa tiedettä, pääasia että biisistä tulee hyvä ja kuuntelua kestävä, tiivistää Vänni. Sanoitukset ovat Insomniumille olleet aina tärkeä osa biisejä ja tähän asti on menty eteenpäin pitkälti suomalaiskansallisella melankolialla ja misantropialla. Viime levy oli enemmän konseptilevy, mutta tällä kertaa biisit ovat itsenäisiä kertomuksia tai näkökantoja asioihin. Kliseet on pyritty välttämään hakemalla vähän erilaista perspektiiviä, tiivistää Vänni. Pääosa sanoitustyöstä lepää Seväsen harteilla. Niilo kirjoittaa paljon runojen ja kirjallisuuden pohjalta. Tällä levyllä on mukana mm. Eino Leinoa ja Aleksis Kiveä. Ei lainattuna, mutta Insomniumin tulkintana alkuperäinen idea säilyttäen. Osa sanoista on enemmän itsetutkiskelua, osa taas maalailua jostain muiden kokemasta, kuten vaikka Last Statement, johon on lainailtu kuolemaantuomittujen viimeisiä sanoja. Itse biisi kertoo vihaamisesta, anteeksiantamisesta ja rauhan löytämisestä, Vänni kertoo. Voisiko Insomnium-biisejä esittää akustisena baarijakkara-meiningillä? Riippuu pääasiassa jaloviinan määrästä ja lämpötilasta. Ollaan joskus jopa konsertoitu neljällä akustisella kitaralla munasillaan saunan pihalla, mutta ihan julkiseen levitykseen se teutarointi ei kelpaisi, virnuilee kitaristi. Aiemmasta johtaen: lähdetäänkö baariin? Sait ylipuhuttua. Huomenna Dublinissa? Ei siis Yliopistonkadulla vaan Irlannissa. Eli palataan asiaan vissiin syssymmällä... Tulkitsen tämän lupaukseksi, joten paras tulla elossa takaisin.
TEKSTI: JUSSI HELENIUS KUVA: LEVY-YHTIÖ
TAVOITTEELLISTA
PANOSTEN KASVAESSA
Alun perin Joensuusta kotoisin oleva bändi jakautui muutaman vuoden ajan maantieteellisesti Lappeenranta-Turku-Jyväskylä-akselille, jolloin tukikohtana oli Turku Vännin ja basistilaulaja Niilo Seväsen asuttaessa rakasta merenrantakaupunkiamme. Nyt rumpali Markus Hirvosen opiskelujen sekä Vännin päivätyön myötä treenipaikaksi on palautunut Joensuu. Toinen Ville, kitaristi Friman, opiskelee edelleen Jyväskylässä. Viisi vuotta sitten englantilainen Candlelight Records nappasi Insomniumin talliinsa neljä levyä käsittävällä sopimuksella. Pari ensimmäistä levyä sai suhteellisen hyvin huomiota sekä Suomessa että maailmalla, mutta orkesterin oli toistaiseksi tyytyminen levy-yhtiön bändirosterin alempaan kastiin. Pian ilmestyvää kolmoslevyä ovat britit kuitenkin alkaneet buustaamaan aivan eri paineella. Tällä kertaa niille vaan on meidän levy kolahtanut paremmin, ja onhan tämä selkeästi meidän paras tuotos tähän mennessä, Vänni järkeilee. Aiemmin homma on ollut niiden puolelta vähän jäiden polttelua, mutta nyt kommunikaatio on toiminut ja asiat menneet eteenpäin isoin harppauksin. Laukaiseva tekijä taisi olla uusi videomme, josta lafka innostui. Sen jälkeen alkoi löytyä keikkamyyjää, merchandise-sopimusta ja promoottoreita. Ja sehän sopii meille. Suomessa bändin promootiota hoitaa Metalhead Promotions eli rautakangenkova Teemu Suominen, monessa liemessä keitetty hevihuligaani. Myös bändin oma osuus haastattelujen jakamisen muodossa on lisääntynyt panosten kasvaessa. Haastattelut Euroopan maihin nelikko pyrki hoitamaan pois alta ennen kiertueelle lähtöä, mutta koska levy julkaistaan Jenkeissä vasta lokakuun puolivälissä, on haastatteluja annettava tienkin päällä Ameriikan hulluja varten. Pääsääntöisesti haastatteluja
SYMBOLIIKKAA ALASTI
No, taidehomoillaan itsekin hieman levyn tittelin tiimoilta: mitä tai kuka on itkevän maailman yllä? Nimi tulee biisin Mortal Share sanoituksesta, jossa spekuloidaan hengellisten asioiden eroavaisuutta maallisesta todellisuudesta. Että jos jossain on jumalia, niin ne ovat kaukana eivätkä kuule tai välitä. Mutta uskonnollinen kannanotto toi biisi ei missään nimessä ole, Vänni ennättää korjaamaan. Levyn nimi symboloi ehkä enemmän itse musiikkia; todellisuus voi olla aika kolkkoa ja karua, mutta musiikin ja sen koke-
29
Atlantalainen Mastodon on muutoksen kynnyksellä. Bändin uusi, kolmas levy Blood Mountain tosin on tehty tutulla, hyväksi havaitulla tavalla yhdessä tutun tuottajan kanssa, ja suurimmat muutokset ovat tapahtuneet levy-yhtiökuvioissa. Mastodonin kaksi ensimmäistä levyä, Remission ja Leviathan, julkaissut Relapse on vaihtunut Reprise/Warner Bros korporaatioon, minkä myötä bändin näkyvyyden pitäisi kasvaa. Hollannista tavoitettu, illan festivaalikeikkaa odotteleva basistilaulaja Troy Sanders on hyvällä mielellä bändinsä nykytilanteen suhteen. Uusi levy Blood Mountain on tuloillaan kauppoihin, ja kiinnostus Mastodonia kohtaan on jatkanut kasvuaan yhä laajemmalla rintamalla. Troy ei usko, että tämä uusi askel levy-yhtiörintamalla erityisemmin muuttaisi bändiä. Mastodon on edennyt koko ajan omilla ehdoillaan, tinkimättä omista ajatuksistaan tai siitä, mitä tai mihin se haluaa. Uutta levyä valmistellessaan Mastodon teki töitä entiseen tapaansa. Bändi työsti biisit huolella kasaan treenikämpällä ja lähetti sitten tuottajalle cd-r-levyn kuunneltavaksi. Pienen tovin kuluttua biisien valmistumisesta bändi pakkautui studioon Seattleen. jossa levy saatettiin valmiiksi tuottaja Matt Baylesin (mm. Isis) valvovan silmän alla. Biisit muuttuivat studiovaiheessa hyvin vähän. Pistämme aina ideat hyvin kasaan jo kappaleiden tekovaiheessa, jotta niihin varmasti saadaan sisällytettyä kaikki oleellinen ja tarvittava, Troy Sanders tuumaa. Vanhan diggarin ei tarvitse
MASTODON
MATKA MAAN POVEEN
Basisti-laulaja Troy Sanders kertoo, missä tilassa Mastodon-jättiläinen tällä hetkellä majailee.
pettyä Blood Mountainiin. Kiertueet ovat kehittäneet bändiämme eikä se voi olla kuulumatta levyllä. Totta. Blood Mountainilla mastodontin kokoinen kitaravalli vyöryy kaiuttimista valaen korvakäytäviin core-sävytteistä, hivenen progressiivista, raskasta, metallilta tuoksuvaa jyränkiä. Siinä missä Mastodonin edellisen levyn Leviathanin tekstit pyörivät vesielementin ympärillä, liikkuu Blood Mountain maaelementin parissa. Mistään ympäristöpoliittisesta levystä ei kuitenkaan ole kysymys. Blood Mountainin tekstuuri kertoo elämisestä folkloristisessa muodossa, mutta sävytettynä omin sanoin ja kokemuksin. Blood Mountain vuosi nettiin ennen aikojaan elokuun aika-
na. Vaikka syyllinen on jo selvillä, Mastodon kokee tilanteen ei-niinmiellyttäväksi. Metallifanit ostavat paljon levyjä, mutta on sanomattakin selvää, että laiton levitys syö voimavarojamme. Faneille ja muille kiinnostuneille kerrottakoon, että nyt koko Blood Mountain on kuunneltavissa Myspace-sivuillamme. Tähän saakka Mastodonin levyt ovat ovat olleet niin kriitikoiden kuin ostavan yleisönkin suosiossa. Troy ei kuitenkaan suostu ottamaan paineita siitä, kuinka paljon Blood Mountainia pitäisi saada kaupiteltua. Bändin noste onkin sen verran kova, että on pieni ihme, ellei Mastodon saa sitä jatkettua, etenkin kun yhtye pitää väsymättä yllä uskomatonta keikkatahtia eikä aio tinkiä sillä saralla saavutetusta asemastaan. Me lähestymme jo tuhannen tällä vuosituhannella tehdyn keikan rajapyykkiä. Tuon rajapyykin saavuttamista on edesauttanut hurjasti myös se, että nelikkomme on pysynyt samana koko bändin uran ajan. Suomessa Mastodon on vieraillut muutamaan otteeseen. Ensimmäisellä kerralla bändi lämmitteli Slayerin yleisöä Helsingin jäähallissa, ja toinen keikka oli Tavastialla. Elokuinen Euroopan-kiertue kiersi keskemmällä Eurooppaa suurilla festivaaleilla jättäen Skandinavian väliin. Syksyn nelikko sahaa pitkin kotimaataan, jonka jälkeen suuntaa lyhyelle visiitille Japaniin. Meillä ei ole tapana pitää taukoja. Olemme kiertueilla koko ajan, paitsi levyjä tehdessämme.
TEKSTI: JARNO KOSKINEN KUVA: WARNER MUSIC
31
Hard Rock Hallelujah!
34
tää ja kättä särkeä, jolloin musiikista on muotoutunut hermostunutta, äkkipikaista, ärsyyntynyttä (Out of My Hands), kunnes kitarapop lähestyy jo rivakoimpia tyylejä kuten punkia. Tämä tekee levystä hengittävän, tuntevan ja fyysistyneen levyn. Vaikuttavaa kansalaistoimintaa! Katariina Kantola
STARFLOWER Moment in The Sun (Music Is My Girlfriend Recordings)
6
Turussa on eräs klubi, joka on tosi suosittu joka viikonloppu. Siellä hengaa trendikkäitä visuaalisen ja media-alan opiskelijoita, jotka ovat ajan hermolla ja luovia niin musiikin, muodin kuin taiteen saralla. Silti aina, kun kyseissä paikassa käy, paikka on kuin ikuisesti toistuva deja vú -ilmiö: samat ihmiset, samat biisit, samat tuopit, samat katseet. Se on ironista. Suomalainen Starflower on kuin tämä klubi. Debyytti Moment in the Sun on melodista, suloista kitaravoittoista indiepoppia, mutta se on kuin mitä tahansa melodista, suloista kitaravoittoista indiepoppia. Bändin musiikki lähestyy ultrasportia ja Sister Flowta, paitsi että jälkimmäisten tyylit ovat omaperäisempiä. Levy on niin kliseinen kuin olla vain voi, ja kaikki brittipoptyylilliset maneerit on opeteltu ulkoa ja niitä toistetaan. Lisäksi kehottaisin tarkkaavaisuuteen laulajan artikulaatiossa, nimittäin huokaileva ja "sisäänpäin" käännetty laulu ("oikea" tyyli siis omittu!) käy hieman koomiseksi. Smile Upon Your Face on tahdikkain biisi, kiitos oivan basso- ja rumpukuvion. Vaikka levyä kuuntelee useamman kerran, on vaikea määritellä, mistä Starflowerin muistaisi tämän arvion kirjoittamisen jälkeen. Valitettavasti muistan vain sen turkulaisen klubin, jonne en kaipaa lainkaan. Katariina Kantola
THE DRAFT In a Million Pieces (Epitaph)
The Draft on koottu post punk -bändi Hot Water Musicin kivijaloille, mutta bändin pojat sanovat olevansa nyt aivan eri bändi. Niin varmaan, ja ainakin In a Million Piecesin perusteella aivan hyvä sellainen. Levy on etenevä kokonaisuus, jonka jokainen biisi tukee toisiaan, ehkä myös sen kustannuksella, että joukosta ei nouse yhtään erityisen hienoa tai tylsää kappaletta esille. Tasaisen toimivaa siis, mutta ehkäpä juuri se on tärkeintä Draftin kaltaisten bändien kohdalla; musiikki vie eteenpäin no matter what. Eteenpäin suuntaava voima on tärkeämpi kuin huomiota vievät yksityiskohdat, jotka pysäyttäisivät liikkeen tietyn kappaleen kohdalle pidemmäksi aikaa. Vietin osan viikonlopustani skeittauksen SM-kisoissa, ja In a Million Pieces sopisi sinne kuin ilmetty. Musiikki on räkäisempää ja autotallintuoksuisempaa kuin esim. QOTSA, mutta silti melodisempaa ja laadukkaampaa kuin kaupallisempi skeittipunk. Skeittauksessa merkityksellistä on liike eteenpäin ja oman tilan haltuunotto. Myös The Draft tulee ottamaan tilansa. Katariina Kantola
8
TV ON THE RADIO Return to Cookie Mountain (4AD)
En voi asialle mitään, mutta tämä levyarvio tulee olemaan kaikkea muuta kuin objektiivinen. Tulen seuraavassa käyttämään kaikki keksimäni superlatiivit ja ylistämään tätä albumia ja sen tehnyttä bändiä kunnes kyllästyt lukemaan. TVOTR:n edellinen Desperate Youth & Bloodthirsty Babes albumi on ilmestymisestään asti ollut minun 2000-lukuni virallinen soundtrack. Bändi onnistui kiteyttämään tämän vuosikymmenen hengen auraaliseen muotoon siinä missä The Beatles 60-luvun tai Pixies 90-luvun. Toisella varsinaisella kokopitkällään triosta kvintetiksi lihonut bändi on vienyt kaiken vielä asteen pidemmälle. Jo viime keväästä asti MP3-soittimessani soinut albumi (Kyllä. Imuroin levyn heti kun se nettiin ilmestyi, mutta ilmestymisen jälkeen olen ostanut sekä cd:n että vinyylin. Mitä tästä opimme? Emme yhtään mitään.) ei tunnu vanhenevan jatkuvassakaan kuuntelussa. Ensi-ihastus, vihellysintrosta salakavalasti jytinäksi kasvava A Method on yhä maailman paras biisi, mutta hiljalleen sen rinnalle on noussut
10
monia muita. Lopullinen totuus on se, että Return to Cookie Mountainilla ei ole yhtään heikkoa lenkkiä. Tunde Adebimpen ja Kyp Malonen yhteislaulu on yhä sydämen pysäyttävän kaunista ja multi-instrumentalisti David Andrew Sitekin tuotanto odotetun komeaa ja monimuotoista. Kun aiemmin TVOTR:n peruskivi lepäsi vahvasti Sitekin lahjakkuudella rumpu-ohjelmoijana, luovat uudet jäsenet Gerard Smith ja Jaleel Bunton bändille entistä orgaanisemman selkärangan. Return to Cookie Mountainilla TV on the Radio on kasvanut Adebimpen ja Sitekin musiikillisesta leikkikentästä ihka oikeaksi rockbändiksi. Ei ole sattumaa, että Province-biisillä taustoja laulava David Bowie on bändin suuri fani. TV on the Radio on tälle vuosikymmenelle samaa mitä Bowien ja Brian Enon lyömätön kombinaatio oli 70-luvulle. Se on postmodernia pop-musiikkia, joka luo jotain kokonaan uutta ja omaa vanhoista tutuista aineksista. TV on the Radio on ehkäpä maailman paras bändi. Tomi Tuominen
SILVER World Against World (Bad Afro)
Sanotaan se kiertelemättä: Silver on kuin maanmiehensä Turbonegro, mutta ilman naivistista huumoria ja riemuidioottiasennetta. Mallia turbojugendeilusta lienee otettu yhteisellä kiertueella, mutta aivan liikaa: kitarariffit ja -soundit ovat lähes identtisiä isoveikan kanssa ja laulajan ulkomuoto sellainen, miltä Hank Von
5
Helvete näyttäisi sata kiloa laihempana ja ammattimeikkaajan käsittelemänä. World Against World on vahvimmillaan silloin, kun se on kauimpana vaikutteestaan. Yksi Turbonegro kun on maailmalle tarpeeksi. Muutamat mainiot ja mitä tarttuvimmat kappaleet (Personal Decay, The Stand) jäävät kaiken kuran alle. Laulaja Blanco Summer (nämä nimetkin vielä...) kuulostaa arrogantilta räkänokalta, eikä laulamisesta voida miehen tapauksessa oikeastaan puhua. Kappa-
leessa Son of Sam pääosin melodiaton nasaalimölinä alkaa jo riipiä syvältä. Levyn päättää karmaiseva Live Aid -henkinen laulelma Hold Fast, joka on jo niin mauton veto, että ahdistaa. Silver tarpoo upottavassa suossa. Se on ärsyttävä, muttei tarpeeksi, jotta siitä jaksaisi nauttia, tai sitten se on liian ärsyttävä, jotta kuunteleminen tuntuisi mielekkäältä. Liikettä jompaankumpaan suuntaan tarvitsisi tehdä. Lotta Heikkeri
TERROR Always the Hard Way (Trustkill)
8
Hard coren temppurepertoaari on tehokas muttei kovinkaan laaja, sekä hyvässä että pahassa. Yksinkertaisuus on kaunista ja yleensä toimivaa, mutta tasapäisyys tulee vastaan ennemmin tai myöhemmin. Terror tuntee konstit ja tarjoilee uutukaisellaan malliesimerkin äkäisestä hc:sta, mutta mitään uutta ei levyllä kuulu.
41
Sis. hitit "Grace", "Big Ass Love" sekä "Thorn In My Side" Uusi loistava albumi kaupoissa 27.09.06 SM mainos kokosivu.indd 1 www.thecrash.com www.myspace.com/thecrashmusic
THE CRASH PONY RIDE
28.8.2006 12:53:38
PONILLE KYYTIÄ!
28.8.2006 1
vu.indd 1
48