• children of bodom?xysma hurts?kuudes silmä editors?antero lindgren the skints?silkinpehmee amon amarth?autopsy?venom suen festivaalikalenteri 2013 NRO. 6 ? (KESÄKUU) ? 2013 ? (#179) ? INDIEROCKPUNKMETALZINE ? UUTISET ? HAASTATTELUT ? LEVYARVIOT ? ELOKUVA-ARVIOT ? BLACK SABBATH
• SUE » 2 « NRO. 6
• SUE » 3 « NRO. 6
• SUE » 4 « NRO. 6
• SUE S UE N NRO 6 » 5 « NRO.
• TOIMITTAJALTA TÄSSÄ NUMEROSSA » Uutiset. 06 TOIMITTAJALTA 08 NEWSFLASH 11 SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN 27 28 30 32 34 36 » Haastattelut. » Arviot. 12 14 18 20 21 22 24 25 38 42 48 50 51 HENKILÖKUVA: ANTERO LINDGREN FESTIVAALIKALENTERI 2013 EDITORS XYSMA KUUDES SILMÄ THE SKINTS SILKINPEHMEE THE HURTS PRKL: UUTISET JA SETÄ JUSSIN TUPA BLACK SABBATH CHILDREN OF BODOM AMON AMARTH AUTOPSY VENOM PRKL: ARVIOT ARVIOT REPLAY QUIZ ON JA MONOLOGEJA MUSIIKISTA VIIMEINEN SANA Sue #179 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: Halo Of Blood CHILDREN OF BODOM Lotto XYSMA ...Like Clockwork QUEENS OF THE STONE AGE South of Heaven SLAYER Random Access Memories DAFT PUNK » AIKUISTEN AHDISTUSTA ? Mies makaamassa sängyssä, masturboimassa yksinään?, kuului The Nationalin vokalistin Matt Berningerin vastaus Suen Jarkko Fräntilälle tämän kysyttyä taannoisessa haastattelussa mikä seksiasento kuvastaisi miehen bändiä parhaiten. Toteamus oli paitsi hauska, myös äärimmäisen rehellinen ? The Nationalin musiikki on aina kuulostanut keski-ikäisessä murheellisuudessaan juuri tältä. Saman numeron myöhemmillä sivuilla annoin itse vasta ilmestyneelle High Violet -levylle täydet pisteet ylistäen sitä samankaltaisella innolla, jolla vastarakastuneet puhuvat toisistaan. Nyt yhtye on julkaissut uuden, Trouble Will Find Me -nimeä kantavan albumin, joka on aivan yhtä upea. Siinä missä musiikkitoimittajat ovat kautta aikain jaksaneet vääntää kättä rockbändien ?aitoudesta? jonkinlaisena mitattavana arviointikriteerinä, tuntuu The National sanoutuvan moisesta keskustelusta kokonaan irti. Sen sijaan yhtye herättää kysymyksen siitä, miksi niin harvat rokkarit uskaltavat olla pelotta aikuisia. Ennen kuin saan tylsämielisen kalkkiksen maineen, haluan korostaa, ettei minulla ole mitään teiniangstia vastaan ? päinvastoin. Useimmat levyhyllyni kulutetuimmista asukkaista ovat kotoisin juuri tästä viitekehyksestä. Kyse on ennemminkin henkisestä ikäjakaumasta: jos rockskene olisi ravintola, tuntisivat siellä kaikki yli viskinostoikäiset olonsa hieman vaivautuneiksi. Säveltäjiensä todellisesta iästä riippumatta parikymppisten tai nuorempien mielenmaisemaa sisällöllisesti heijastelevaa rockmusiikkia tehdään suhteessa niin paljon, että se luo väkisinkin kuvan kolmenkympin jälkeisestä elämästä jonkinlaisena epäkiinnostavana vyöhykkeenä, jossa tyydytään olemaan punaviiniä tissuttelevia kalkkiksia ja jossa kaikki todelliset angstit ja ongelmat on jo ratkaistu. Nuoruuden tuska esitetään rockmusiikissa usein välittömämpänä ja suurempana, siinä missä ruikuttava aikuinen on lähinnä säälittävä tai epäonnistunut. The Nationalin maailmassa säälittävyys ja epäonnistuminen ovat sitä vastoin pääasiallisia biisien aiheita. Ne kouraisevat syvemmältä, koska niiden toteava melankolia tuntuu, anteeksi sanavalintani, aidosti lopulliselta. On siirrytty maailmaan, jossa pitäisi osata pukeutua pikkutakkiin ja kiristää solmio, mutta samalla itsetunto on yhtä heikko kuin aina ennenkin, hiusraja vetäytyy ja peilistä tuijottaa takaisin masennuksen, viinan ja tupakoinnin marinoima ihmisraunio. Beibin jättäminenkin tarkoittaa tässä vaiheessa puolen vuoden eroprosessia, yksinhuoltajuutta, alkoholismia, sekä alati väheneviä mahdollisuuksia löytää enää koskaan uutta kumppania. Kuulostaako helpolta, ikiteinit? Olen pian 27-vuotias, toisin sanoen iässä, joka on saanut maineen rocktähtien todennäköisimpänä kuolinhetkenä. Siksi Berningerin ja kumppanien kaltaisia sanansaattajia tarvitaan: on kierolla tavalla lohduttavaa tietää, että ahdistuksen aiheet eivät lopu kesken myöhemmälläkään iällä. Itse asiassa paletti näyttää ainoastaan laajentuvan. Kohottakaamme siis punkkulasimme! TUOMAS JALAMO Kirjoittaja on viestinnän opiskelija ja sekatyöläinen, jonka kaikki idolit alkavat olla huolestuttavan vanhoja. EDITORS S.18 AMON AMARTH S. 32 THE SKINTS S. 22 CHILDREN OF BODOM S.30 Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Toimitus: Aleksi Ahonen, Annika Brusila, Anni Eerola, Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Tero Heikkinen, Pete Heikkilä, Tuomas Jalamo, Vesa Kataisto, Anni Kemppainen, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Joonas Kuisma, Jussi Lahtonen, Ilkka Lappi, Jouko Lehtinen, Niina Linna, Aku-Tuomas Mattila, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Aki Nuopponen, Katri Ojala, Pau, Ville Pekkala, Miki Peltola, Mika Penttinen, Markus Perttula, Mikko Toiviainen, Tomi Tuominen, Volvo-Pete (ATK-huolto) Julkaisija: Suezine Oy Toimitusjohtaja: Kimmo Nurminen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 02 - 251 0899 Email: toimitus@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2013 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kimmo Nurminen, Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 / 040 - 762 1453 SUE » 6 « NRO. 6
• KESKIVIIKKOISIN KATTOTERASSILLA KLO 19 BRYN JONESIN WOODSTOCK WEDNESDAYS JA KLO 22 KATTO-KLUBI | MOLEMPIIN VAPAA PÄÄSY UUSI PERJANTAI DJ?S JOKA PERJANTAI KLO 23 | LIPUT 6? LOUD ? N LIVE PROMOTIONS PROUDLY PRESENTS BY ARRANGEMENT WITH SOLO lebonk.fi YRJÖNKATU 24, HELSINKI AVOINNA: Ke, to ja la 21-04 Pe 17-04 Ikäraja 24v. Keikoille 18v. 22. LOKAKUUTA / THE CIRCUS / HELSINKI LIPUT TIKETISTÄ 46 /54 e (seisoma- / istumapaikka) www.loudnlive.fi www.suzannevega.com MIKONKATU 15 HELSINKI ROCKS.FI IKÄRAJA K-20 KEIKOILLE K-18 ENNAKKOLIPUT TIKETISTÄ HINTOIHIN LISÄTÄÄN MAHDOLLISET TOIMITUSKULUT KE 5.6. NAISET VIE JA MIEHET VIKISEE - KIKKA LAITINEN DUO 5 ? TO 6.6. NAISET VIE JA MIEHET VIKISEE - ERJA LYYTINEN 6/8 ? (E) PE 7.6. LORD BISHOP, RUDE RUNNERS 5 ? LA 8.6. ROCKSTONITE: TH3CROWS, DROP THE PILOT, ENTHRONE THE UNBORN 5 ? (E) MA 10.6. TRIBUTE TO RUSH BY AGENESS 5 ? TI 11.6. TOIVO SUSI- LEVYJULKKARIKIERTUE + ROCKSIN SUPER JAMIT VAPAA PÄÄSY KE 12.6. HÄRMÄ VAPAA PÄÄSY TO 13.6. BEN GRANFELT 50V JUHLAKEIKKA : BGB WITH VARIOUS GUESTS, GUITAR SLINGERS AND LOS BASTARDOS FINLANDESES 8/10 ? (E) PE 14.6. SENTIMENT VAPAA PÄÄSY LA 15.6. F2Z SHOWROOM: VOO (UK) 5/10 ? KE 19.6 NIMETÖN, LÄHDE VAPAA PÄÄSY STAND UP ON THE ROCKS TO 20.6. BREAK A LEG -KLUBI VAPAA PÄÄSY ALI JA FRENDIT LIPUT 5? (E) KE 26.6. SESTINA, FLUTE OF SHAME 5 ? TO 27.6. KLO 16 TERASSILLA PEKKA HEINO KLO 22 BARREN EARTH 6/8 ? (E) PE 28.6. KLO 21 TERASSILLA ERKKI SEPPÄNEN KLO 22 TRIBUTE TO LED ZEPPELIN KIMMO BLOM, JUHO PITKÄNEN, JANI AUVINEN, PIRKKA ISOTALO 5 ? LA 29.6. DEAD CULT DIARIES 5 ? (E) KE 3.7. ROCKSIN AKKARIKERHOLLA: VEHICLE PLAYS 90?S GRUNGE HITS, SOCIAL DISTORTION VAPAA PÄÄSY TO 4.7. KLO 19 TERASSILLA OLLI KÄRKI VAPAA PÄÄSY PE 5.7. ROCKSTONITE: SPIHA, III KOMMODITY (GER), SMOKIN? ACES 5 ? (E) LA 6.7. TRIBUTE TO TOTO 5 ? (E) KESKIVIIKKOISIN KLO 20 TULOSSA MM. KE 5.6. ALK. 11,50/12 ? JESSICA WOLFF TAMPERE TULLIKAMARINAUKIO 2 - LEVYNJULKAISUKEIKKA TO 6.6. ALK. 12,50/13 ? SHINE 2009, BURNING HEARTS PE 7.6. ALK. 13,50/14 ? SATELLITE STORIES, SANS PARADE - TAVASTIAN KESÄKLUBI LA 8.6. ALK. 15,50/16 ? STELLA, MATTI JOHANNES KOIVU KE 12.6. ALK. 26,50/27 ? PETER MURPHY PLAYING BAUHAUS (USA) SU 9.6. JEX THOTH (USA), SINK 18/16 ? TO 27.6. Q.STONE 20/18 ? PE 26.7. BAM MARGERA IS F*CKFACE UNSTOPPABLE (USA) FLESH ROXON 28/25 ? LA 27.7. DR. FEELGOOD (UK) 30/28 ? TO 13.6. ALK. 15,50/16 ? KALLE AHOLA - LEVYNJULKAISUKEIKKA MIKKI KAUSTE AKUSTISESTI PE 14.6. ALK. 11,50/12 ? DEATH HAWKS, RÄJÄYTTÄJÄT LA 15.6. ALK. 13,50/14 ? SAMAE KOSKISEN KORVALÄÄKE KE 19.6. ALK. 12,50/13 ? BATTLE BEAST PE 21.6. ALK. 25,50/27 ? JUHANNUS STADISSA: J. KARJALAINEN SUORA LÄHETYS, TIISU TO 27.6. ALK. 11,50 ? TUSKA-LIPULLA ILMAISEKSI SISÄÄN! TUSKA-JATKOKLUBI: FEASTEM, FINAL ASSAULT TUKKANUOTTA PE 28.6. ENN. ALK. 11,50/16,50 ? OVI 12/17 ? TUSKA-JATKOKLUBI: THE RESISTANCE (SWE) OMNIUM GATHERUM SLEEP OF MONSTERS TURKU SOUNDCHECK 2013 7.-8.6. KLUBI TURKU, HUMALISTONKATU 8 MM. JÄTKÄJÄTKÄT, SOLONEN, KOSOLA, GASELLIT, STEPA, ARE, KULTABASSOKERHO + PALJON MUUTA! 20.-22.6. VALTTERI FESTIVAL 2013 TULLINAUKIO, KLUBI, PAKKAHUONE, PASSION, TELAKKA MM. SHANTEL & BUCOVINA CLUB ORKESTAR (GER), SKINDRED (UK), THE SKINTS (UK), RED SNAPPER (UK), 22 PISTEPIRKKO & THE SUPER HORNS, DUMARI & SPUGET, EVA & MANU + PALJON MUUTA! WWW.VALTTERIFESTIVAL.FI INDIE-ILTAMAT 20 V. 24.-27.7. KLUBI, TURKU HUMALISTONKATU 8 TAVASTIAN LAUANTAIDISKO JOKA LAUANTAI 23.30?04 ALK. 6 ? MM. XYSMA, CIRCLE, PÄÄ KII, NYRKKITAPPELU, SAMAE KOSKISEN KORVALÄÄKE, NO SHAME, RYTMIHÄIRIÖ, BLACK MAGIC SIX + PALJON MUUTA! URHO KEKKOSEN KATU 4-6, 00100 HELSINKI WWW.TAVASTIAKLUBI.FI LIPUT ENNAKKOON TIKETISTÄ KATSO KAIKKI TAPAHTUMAT JA LISÄTIEDOT WWW.KLUBI.NET SUE » 7 « NRO. 6 Verkkokauppa avoinna 24/7 ? Toimipisteet 19 kaupungissa. Elektroniset liput suoraan sähköpostiin tai kännykkään ? Varatut tai maksetut liput noudettavissa myös R-kioskeilta kautta maan ? Palvelumaksu alk. 1,50 ? 3,50 ? / lippu ? Postimaksu: Kotimaa 7 ? / lähetys | muut EU-maat 10 ? / lähetys | muut maat 25 ? / lähetys Ennakkoliput www.tiketti.fi - Hintoihin lisätään mahdolliset toimitusmaksut. KE 5.6. SAARA AALTO -LEVYJULKKARIT 8?/10? TO 6.6. GET ME, BERLIN NUN 5? PE 7.6. TUOMAS KAUHANEN 6? LA 8.6. MIXXED PRESENTS: SUMMER PARTY (MILLA LEHTO, ANTTI RASI, NIKO GESELLE, TONY PROFONDO) 10? KE 12.6. VERHOT TO 13.6. HYVÄ KLUBI: STOCKERS!, PERTTI KURIKAN NIMIPÄIVÄT, HEIKKI HELASTINEN & MUSTA-PEKKARUUSKA LIVE! + RETRO STATION DJ-SET PE 14.6. JANNIKA B 10?/12? LA 15.6. MIXXED PRESENTS: SUMMER PARTY (JODY WISTERNOFF(UK), SOMETHING GOOD, NIKO GESELLE, TONY PROFONDO) 10? KE 19.6. TCT (T.L, COMEETTA, TIAHU, DJ ARCTIC NERD) 5? TO 20.6. INDI LOVELESS 5? PE 21.6. UUSI PERJANTAI DJ?S 6?
• NEWSFLASH ? Hellbillypunkkari Joe Buck Yourself esiintyy 19.6. Helsingin Bar Loosessa. 20.6. vuorossa on Hotelli Ellivuoren Rock´n´Roll Jamboree -festivaali Sastamalassa. ? D-A-D saapuu elokuun alussa Suomeen. Bändi soittaa Helsingin Tavastialla 1.8. ja 2.8. Kuopiossa RockCock-festivaalilla. UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) ? 25-vuotisjuhlaa viettävä Hearthill nousee Helsingin Tavastian lavalle 2.8. vuoden 1988 kokoonpanossaan. Keikalla kuullaan kappaleita bändin kolmelta ensimmäiseltä albumilta. ? Fatboy saapuu elokuussa Suomeen. Ruotsalaisbändi soittaa Pietarsaaren Moodyssa 9.8. ja Helsingin Virgin Oilin Rockabilly Heavyweight Tournamentissa 10.8. ? Norjalainen indie-lupaus Cold Mailman soittaa Helsingin Bar Loosessa 23.8. ja Turun Bar Kukassa 24.8. ? Basisti (mm. Uriah Heep, David Bowie) Trevor Bolder kuoli haimasyöpään 62-vuotiaana. The Doorsin kosketinsoittaja Ray Manzarek menehtyi sappitiehytsyöpään 74 vuoden iässä. ? Soundgarden esiintyy Helsingin Hartwall Areenalla keskiviikkona 4. syyskuuta. Bändi on esiintynyt maassamme vuosina 1991 ja 1995. ? Apulanta lähtee syksyllä Euroopankiertueelle. Puolasta starttaava kiertue etenee syyskuussa Slovakiaan, Unkariin, Tsekkiin, Itävaltaan, Saksaan ja päätyy Englantiin. » UUSIIN SFÄÄREIHIN Reckless Love ja Appendix esittävät Turku Acousticissa erikoisohjelmistoa. T urussa kesäkuun viimeisenä viikonloppuna järjestettävä Turku Acoustic -festivaali antaa tilaa akustisille esiintyjille ja ainutkertaisille esityksille. Yksi uuden turkulaisen tapahtuman pääesiintyjistä, glam metal -bändi Reckless Love on treenannut tunnin mittaisen akustisen setin yksinomaan Turku Acoustic -festivaalia varten. Tilaisuus on ainutlaatuinen, sillä tämä on ensimmäinen kerta, kun Reckless Love soittaa kokonaisen akustisen keikan. Laulaja Olli Herman kertoo, että uusien sovitusten työstäminen on ollut mukavaa puuhaa. ? Vaikka Reckless Loven kappaleet tehdään sähköinen sovitus mielessä, ne saavat useimmiten alkunsa akustisella kitaralla ja laululla. Akustisina biisit pääsevät oikeuksiinsa. Tiedossa on hauskoja uusia versioita. Reckless Love on värikäs ja räväkkä livebändi ja sen vokalisti aikamoinen akrobaatti. Onko la- vaesiintyminen sovitettava uuteen tilanteeseen sopivaksi? Olli Herman vastaa, että se jää nähtäväksi. ? Ehkäpä akustiselle keikalle voisi lähteä enemmän Loiri-asenteella. Eipä silti, saatan kyllä liikkua lavalla hyvinkin paljon, jos se sopii tunnelmaan, tilaan ja tilanteeseen. Vakavaksi Reckless Love ei aio alkaa. ? Meitsi tykkää hilpeästä touhusta, samoin meidän fanit. Ja hyvä niin, sillä meidän bändihän on täynnä hauskaa pitäviä eläimiä. Bändin perusasetuksiin nähden vielä Reckless Loven vetoa erikoisempi Turku Acoustic -keikka on Appendixin akustinen konsertti. ? Keikkamyyjämme idea akustisesta Appendix-jutusta oli niin sairas, että sekä bändi että festarijärjestäjä inostuivat siitä, pitkän linjan porilaisen punkbändin laulaja Mikki Borgersen perustelee. ? Pyysimme toiseksi kitaristiksi Tomi Raidan, joka soitti bassoa Appendixissa vuosi- na 1982?83. Jo ensi treeneissä juttu tuntui toimivan aivan loistavasti. Akkareilla soitettu Appendix taipui uskomattomiin sfääreihin. Kansantanhut jäävät jalkoihin, kun me pistetään koreasti cajon-rummulla. Olli Hermanin tavoin Mikki Borgersen haluaa antaa lavaesiintymisen elää tilanteen mukaan. ? Ehkä pyrimme istumaan sivistyneesti jakkaroilla tai sitten pistämme jalalla koreasti. Uskon, että saamme samanlaisen uhon aikaiseksi kuin Appendixin tavallisellakin keikalla. Hymy voi silti olla herkemmässä. Turku Acoustic järjestetään 28.-29.6. Turun Varvintorilla, Sigyn-salissa ja Borella. Reckless Loven ja Appendixin ohella ikärajattomalla festivaalilla esiintyvät muun muassa Kari Peitsamo, Risto, Burning Hearts, Telenovelas, Tero-Petri & Korvaamattomat ja Martti Servo & Napander. www.turkuacoustic.info ? Cayucas saapuu tulevana syksynä ensimmäistä kertaa Suomeen. Yhdysvaltalainen indielupaus esiintyy Helsingin Kuudennella Linjalla perjantaina 20.9. ? Amerikkalainen space rock -yhtye White Hills tekee syyskuussa pienen Suomenkiertueen: 25.9. Helsingin Kuudes linja, 26.9. Jyväskylän Lutakko, 27.9. Turun Dynamo. ? PMMP päättää uransa mittavaan kiertueeseen ensi lokakuussa. Ennen syksyn kiertuetta bändi keikkailee tiiviisti koko kesän ajan. ? Canned Heat konsertoi Helsingin Kulttuuritalolla 29.10. ja Tampere-talolla 30.10. Bluesrocklegendassa soittavat Fito de la Parra, Larry Taylor, Harvey Mandel ja Dale Spalding. ? Afrikkalaisen aavikkobluesin tämän hetken puhutuin artisti Bombino konsertoi Helsingin Tavastialla 24.10. ? Floridalaisessa noiserockbändissä Harry Pussy -yhtyeessä uransa luonut Bill Orcutt esiintyy soolokeikalla Helsingin Siltasessa 4.11. » UUTISET » ARVIOT » KOLUMNIT » LIVERAPORTIT » LEFFA-ARVIOT »SUE.FI FACEBOOK.COM/SUEZINE SUE TWITTER.COM/SUELEHTI » 8 « NRO. 6
• T orstaI TorstaI kklubi lubi 66.6. 6. .6. .6. 6. HHarmi aarrmi mi 13 3.6 .6. Pl PPlay laayy oorr Pa Paus usse 13.6. Pause 220.6. 20 0 6. Ma 0.6 M rkus rk k PPerttula errtt ttul tul ua Markus 27 7.6. .66. Sa Sam mae KKo ma oskkinen innenn 27.6. Samae Koskinen 44.7. 4. .7. 7. IImproryhmä 7. mpro mp rooryyhm rory h ä Tu TTuleva ule l vaa le 111.7. 11 .7.. Al .7 AAlibi lib ibbi ibi 118.7. 18 88.7 .77. Aa AAamuyön Aamu amuuyö yön ön Si SSirkus rkkus 25 5.7 .7.. Al lls lsåån ång i Va ång VValborg lbor lb orrg 25.7. Allsång ((Os Osskar karii RRuohonen uohhon ooneen & Pi PPietu etuu Se etu SSepponen) eppo ppo poonen nen e ) (Oskari 1.11.8. 8. DDemoiselle eem moiise moi s lll e Go GGosse ssee ss 88.8. 8. 8. TTero-Petri erroeroo-Pe Petr Pe t i & Ko tr KKorvaamattomat rrvvaaama matt ttom omat om aatt 15.8 15 .8 . 8 . Ha H a rm r m i 15.8. Harmi rra ravi avi vint nnttol ntol olav ola aval val alboorg rg.f .fii ravintolavalborg.fi ffa ace cebo b ok ok.c .com m//rrav avin inntola toola lava valb lbbor org facebook.com/ravintolavalborg MANN M MA ANNER NNER NN RH HEEIM IMIN MIN INKA KATU TU 11,, N NA AA AN NT TA ALLII MANNERHEIMINKATU NAANTALI O?Connell?s Upcoming on the Guinness stage Music Comedy 07.6 <en[ H @Z^Z ik^l^gml: Pimeys 06.6 JadaJada Improv 14.6 Laura Moisio +)'/ <hf^]r H <hgg^ee l 28.6 Marian Jamit - Stand Up Club 05.7 <en[ H @Z^Z ik^l^gml3 Jukka Ässä 04.7 JadaJada Improv show time 21:30 show time 20:00 always free entrance www.oconnells.fi Rautatienkatu 24, Tampere PE 14.6. A$AP ROCKY TO 27.6. THERAPY?, RYTMIHÄIRIÖ , HEAVEN?S BASEMENT PE 28.6. LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!! TUSKA-JATKOKLUBI: HUORATRON,K-X-P LA 29.6. Ke 5.6. Atlético Kumpula (levynjulkkarit); 6 ? To 6.6. Jex Thoth (US), Sink; 22 ? Pe 7.6. Khid x RPK, Tantr Slangrr, Moonlit x Dumb, Inner x Alexalfons; 8 ? La 8.6. Esben And The Witch (UK); 12 ? La 8.6. Kari Ikonen Trio feat. Verneri Pohjola; 12 ? Ke 12.6. Dragan Volta & Põhjamaade Hirm (EE), 5Loops (EE), Kemmuru; vapaa pääsy To 13.6. Leo Luxxus; 0 ? Ke 19.6. Noah Kin; 5 ? To 20.6. SRKMXTP; 0 ? TUSKA-JATKOKLUBI: TURMION KÄTILÖT, SHADE EMPIRE SU 30.6. TUSKA-JATKOKLUBI: MARKY RAMONE & ANDREW W.K. NYRKKITAPPELU TI 2.7. ANIMAL COLLECTIVE LA 27.7. WITHIN TEMPTATION SU 4.8. SMASHING PUMPKINS KE 4.9. TOMAHAWK, BOSNIAN RAINBOWS PE 20.9. COCK SPARRER, WASTED, TAMMERFIST ENNAKOT: TIKETTI Tarkemmat tiedot ja muiden iltojen ohjelma: www.kuudeslinja.com HINTOIHIN LISÄTÄÄN TIKETIN TOIMITUSKULUT ENEMMÄN KEIKKOJA JA INFOA: WWW.THECIRCUS.FI Avoinna ke 22?04, to 23?04, pe?la 22?04, poikkeuksellisista aukioloajoista tiedotetaan erikseen. Arkisin ensimmäinen bändi aloittaa klo 22:30. Kaikukatu 4 (sisäpiha) . K20. THE CIRCUS, SALOMONKATU 1 ? 3 (KAMPIN TORI), 00100 HELSINKI SUE » 9 « NRO. 6
• NEWSFLASH » SÄHKÖÄ AISTEILLE Sähkö Recordings juhlii 20-vuotista taivaltaan Kuudes Aisti -festivaalilla. UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI) R ave- ja housekulttuuria suomalaisille tutuksi tehnyt turkulainen Tommi Grönlund perusti Sähkö Recordingsin vuonna 1993. Minimalistiseen teknoon erikoistunut levy-yhtiö on siitä asti tehnyt työtä kokeellisen elektronisen musiikin puolesta. Uusia underground-tekijöitä esiin nostanut Sähkö Recordings on tänä päivänä kansainvälisesti arvostettu kulttilevymerkki. Sähkön alamerkit Keys of Life, Puu ja Jazzpuu ovat keskittyneet omiin alalajeihinsa. Jazzpuu teki 2000-luvun alussa sarjan kulttuuritekoja julkaisemalla suomalaisia jazzklassikoita 12?-versioina. Puu taas nosti aikoinaan Jimi Tenorin maailmankartalle. Helsingin Kuudes Aisti -festivaali pyhittää 6.7. lauan- tai-illan Sähkö Recordingsille. Sähkö tuo Salamestan (Kaikukatu 5) toisen kerroksen lavalle hiljattain Sähköltä toisen LP:nsä julkaisseen newyorkilaisen tuottaja Matteo Ruzzon aka Madteon. Kokeellisen elektron ja housen välimailla viihtyvää DJ:tä seuraa lavalle legandaarinen, 20 vuotta acid-housen ja underground-teknon päätekijöihin kuulunut tuottaja Abe Duque. Duque julkaisi Sähköllä Kirlian-nimellä 1990-luvulla. Illan päättävät kotimaiset Jimi Tenor, nouseva turkulainen teknotuottaja TeerSom sekä Sähkön ensimmäisestä julkaisusta vastaava, kokeellisen syntetisaattorimusiikin pioneeri Mika Vainio. Kuudes Aisti järjestetään 5.?7.7. Tapahtumaspaikat ovat Kuudes Linja ja sen sisäpiha, Siltanen, Nokia Factory, Stidilä ja Salamesta. Muita esiintyjiä ovat mm. Andy Stott, Lydia Lunch, Cold Cave, King Tuff, Chelsea Light Moving ja The Haxan Cloak. » TORSTAI NAANTALISSA Valborgin Torstai-klubi rikastuttaa Naantalin keikkatarjontaa. T orstai-klubi palaa tänä kesänä Naantalin ravintola Valborgin ohjelmistoon yhdellätoista klubi-illalla. Kyseessä on klubikonsepti, jossa nähdään puoliakustisesti esiintyviä yhtyeitä ja sooloartisteja joka kesätorstai. Torstai-klubit aloittaa 6.6. ja päättää 15.8. naantalilainen popyhtye Harmi. Harmin kitaristin Samuli Virtasen mielestä klubi piristää Naantalin keikkatarjontaa etenkin nousevien bändien piirissä. ? Kyllä Naantalissa livemusiikkia näkee, kun on tuo Kaivohuone, mutta siellä on eri kastin esiintyjät. Harmilla on kyllä ollut monta keikkaa Naantalissa, mutta ne ovat olleet usein itse järjestettyjä tapahtumia tai muita erityistilaisuuksia. Torstai-klubin-keikkamme on puoliakustinen, mutta yhtään biisiä ei ole sen takia tarvinnut pudottaa ohjelmistosta. Joitain biisejä on pitänyt sovittaa uudestaan, ja rumpusetti on vaihtunut cajoniin. Kesän ohjelmistoon kuuluvat muun muassa Markus Perttula (20.6.), Tero-Petri & Korvaamattomat (8.8.) ja Samae Koskinen (27.6.). Samae Koskinen sanoo, että soolokeikka on hyvin erilainen tapahtuma kuin bändikeikka. ? Korvalääke-yhtyeen kanssa ollaan liikenteessä julistuksellisella meiningillä, mutta yksin pyrin rauhalliseen läsnäoloon. Soolokeikoilla on myös helpompaa kertoa biisien taustoja ja pieniä tarinoita. Bändi- ja soolokeikan suurin ero kuitenkin on se, että tekstit näyttelevät paljon suurempaa roolia soolokeikoilla. Joka rivistä voi napata kiinni. Torstai-klubin ohjelmassa on myös improteatteria sekä yhteislaulua. Torstai-klubeille on ilmainen sisäänpääsy ja soitto alkaa kello 21:00. Ikäraja on 18 vuotta. « » JUHANNUS-ACTION! Valtteri on tyylikäs ja monipuolinen kaupunkifestivaali. V altteri-festivaali on saanut ohjelmistonsa valmiiksi. Tampereella Tullikamarin Pakkahuoneella ja Klubilla, Tullinaukiolla, Telakalla ja Bar Passionissa 20.22.6. järjestettävä festivaali tarjoaa mahdollisuuden viettää juhannus kaupungin sydämessä. Tuottaja Antti Hietala, eikö kansa karkaa kaupungeista juhannuksena? ? Olen soittanut Tampereen Klubilla levyjä viimeiset kahdeksan juhannusta. Joka vuosi yhä enemmän ihmisiä jää kaupunkiin. Valtteri tarjoaa kaupunkilaisille juhannusactionia Tampereen keskustassa. Mutta vaikka Valtteri sijoittuukin nyt juhannukseen, se ei ole sidoksissa siihen. Saatamme järjestää vaikkapa Valtteri-nimisen talvifestivaalin. Valtterissa esiintyvät monen muun muassa. Skindred, The Skints, Ville Leinonen, Death Hawks, Dumari & Spu- SUE » 10 « NRO. 6 get, Riitaoja, Yona, Red Snapper ja 22-Pistepirkko With Super Horns. Millaiseksi festivaaliksi Valtteri profiloituu? ? Tampereen kesäfestivaaleista Tammerfest edustaa radiomusiikki- ja suomirocklinjaa, Blockfest on raptapahtuma, ja Tammerkosken sillalla on suunnattu vanhemmalle jengille. Valtterin punaisena lankana oli rakentaa monipuolinen ja tyylikäs kaupunkifestivaaliohjelmisto. Valtteri on nimetty aaveen mukaan. Valtteri on Tullikamarilla keväällä 1918 surmattu punaisten nuori sotilas, jonka henki vaeltaa levottomana punatiilirakennuksen sopukoissa. Antti Hietala, oletko sinä koskaan nähnyt Valtteria? ? Olen mä siitä vilauksen nähnyt. Valtterin aikana saattaisi olla saumaa bongata hänet uudelleen. Toivottavasti kummitus ei pahastu metelistä ja nimensä käyttämisestä. ? En mä usko. Valtteri on ystävällinen haamu. Veikkaan, että hän on tyytyväinen, kun seuraa juhannukseksi. «
• » SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN TOMI TUOMINEN » SINKKUMIES VASTEN TAHTOAAN KARMA ROCK22 H iljattain eräs kaverini kysyi baaripöytäkeskustelussa, että monesko biisi mielestäni yleensä on se albumin paras. Hänen kokemuksensa mukaan se oli todella usein levyn seitsemäs biisi. Olin jo alkanut vastata, että ?Kyllä ne yleensä nykyisin pistetään levyn ensimmäisiksi ne sinkkuhitit?, kun tajusin, että kaverini ei suinkaan tarkoittanut sitä levy-yhtiön ja artistin yhdessä valitsemaa ?levyn parasta biisiä? vaan minun henkilökohtaista suosikkibiisiäni levyltä. Silloin tajusin ensi kertaa olevani muuttunut mies. Olen aina ajatellut olevani kiireetön albumimies. Rento ilmestys, joka makoilee sohvalla ja kuluttaa musiikkia harkiten ja nautiskellen. Mies, joka penkoo vinyylihyllystään käsiinsä David Bowien Hunky Dory -älppärin, asettaa sen lautaselle ja käy lukuisista kuuntelukerroista pehmeäksi hioutunut levypussi kädessään sohvalle makoilemaan noustakseen vain puolivälissä kääntämään älppärin. Olen suhtautunut avoimen halveksuen nykyiseen musiikinkulutuskulttuuriin, joka suosii yksittäisten biisien hankkimista digitaalisessa muodossa ja olen kauhistellut ääneen albumiformaatin uhkaavaa tuhoa. Nyt huomaan, että yli kymmenen vuotta dj-kopissa ovat tehneet tehtävänsä. Huomaan ajattelevani albumeja ennen kaikkea sinkkujen kautta. Muistan ulkoa jokaisen levyni hittiraidan numeron ja jos haluan saada ihmiset tanssimaan, soitan keikoillani usein pelkkää hittiä hitin perään. Toki ne ovat hittejä eri aikakausilta ja eri tyylisuunnista, mutta lähes poikkeuksetta ne ovat silti levyn singleraitoja tai remiksejä niistä. Albumiraidat säästyvät teemailtoihin tai kotikuunteluun vaikka olisivat miten hyviä. Levyhyllystäni suuren osan muodostaa noin parituhatta seiskatuumaista sinkkua, jotka on tullut hankittua nimenomaan näinä dj-vuosinani. Viimeaikoina on kirpputoreilta mukaan tarttunut jonkin verran myös kaikkien inhokkiformaattia cd-sinkkua. Eilen pistin uuden Juxtapoz-lehden Beastie Boys -erikoisnumeron innoittamana soittimeeni Hello Nastyn ja aloin laittaa ruokaa. Muutamankin kerran jouduin palaamaan keittiöstä olohuoneen puolelle, kun en enää muistanut, että mikä levy oli soimassa. En tunnistanut levyltä aloitusbiisin lisäksi muita kuin Body Movin?in ja Intergalacticin. Koko loppulevy oli minulle täysin vieras ja ennenkuulematon. Saattaa hyvinkin olla, että kuuntelin Hello Nastyn eilen ensimmäistä kertaa elämässäni alusta loppuun, vaikka se on ollut hyllyssäni liki ilmestymisestään asti. Beastie Boysin myöhempi tuotanto tuntuu olevan minulle etunenässä soittokäyttöön tarkoitettua hittikamaa. ?Ai sä haluat kuulla Beastie Boysiä? Pistetäänkö Sabotage vai Intergalactic?? Kun hiljattain ostin divarista Tori Amosin kakkoslevy Under The Pinkin vuosien tauon jälkeen takaisin hyllyyni, huomasin, että minun suosikkibiisini ei ollut levyn johtosingle Cornflake Girl eikä myöskään singlenä ilmestynyt aloitusraita Pretty Good Year. Kuten myös vuonna 1994, mielestäni levyn paras biisi oli Trent Reznorin kanssa kynäilty komea Past The Mission. Tämä vahvisti entisestään käsitystäni dj-työn rappeuttavasta vaikutuksesta musiikkimakuuni ja näkemyksiini. Vuonna 1994 rakastin musiikkia varauksetta ja minulla oli oma selkeä mielipide siitä minkälaisista biiseistä pidän. 2000-luvun alussa alkanut dj-harrastus on tehnyt minusta yleisön palvelijan. Jonkinlaisen elävän MTV-kanavan, joka pyörittää samoja musiikkivideoita päivästä toiseen, kunnes ohjelmistoon tulee uusia sinkkuja soitettavaksi. Olen omaksi kauhukseni muuttunut käveleväksi soittolistaradioksi. Mielipiteeni eivät enää ole omiani vaan levy-yhtiöpomon mielipiteitä. Eikä minulle edes makseta siitä. Olen rakastanut seiskatuumaista formaattina etunenässä siksi, että siinä ei ole mitään turhaa. A-puolella on juuri se biisi, jonka älppäriltäkin yleisölle soittaisin, ja b-puolella on joku harvinaisuus, remiksi tai jännä cover-versio. Ne levyn viisi reunimmaista tuumaa, joissa on ne 11 täytebiisiä, painavat levylaukussa aivan liikaa. Seiska on äärimmilleen tiivistettyä hyvyyttä, musiikkia optimaalisessa muodossaan. Samasta syystä olen aina pitänyt kokoelmalevyistä. Tupla-cd pakattuna täyteen vain hittibiisejä painaa huomattavasti vähemmän kuin ne 40 älppäriä, jotka pitäisi kantaa saadakseen samat kappaleet mukaansa tiivistämättömässä muodossa. Kyse on siis ennen kaikkea ergonomiasta ja työmukavuudesta. Kannan keikalle mukaani mieluummin 200 seiskaa kuin 200 älppäriä, mieluummin 40 cd:tä kuin 400 cd:tä. Silti kannan keikoille aina vähintään kaksi isoa laukullista levyjä. Toisaalta huomaan edelleen ostavani älppärinä ne levyt, joita en edes aio kuskata keikoille. Matthew E Whiten järjettömän upea Big Inner ei ole kertaakaan ollut mukanani dj-kopissa, mutta sitä on tullut kuunneltua sohvalla makuuasennossa sitäkin useammin. Useimmat uudet singlet, joita en albumimitassa jaksaisi kotona kuunnella, hankin digitaalisina, ja vanhat hitit metsästän divareista seiskoina. Jos haluan soittaa keikoilla Boys Of Summerin, niin en näe aivan hirveästi pointtia omistaa sitä koko Don Henley -älppäriä. Ei sitä lopulta tulisi kovinkaan usein kuunneltua alusta loppuun. 27.7.2013 HARJAVALTA KOULUKESKUKSEN RANTA ISMO ALANKO + MAJ KARMA + MARISKA & PAHAT SUDET + PAPRIKA KORPS + FAARAO PIRTTIKANGAS & KUHMALAHDEN NUBIALAISET + NOSE + RIUTTA + HIDRIA SPACEFOLK + KUOLEMANLAAKSO + NYRKKITAPPELU + SALALIITTO liput (29?): TIKETTI.FI info: WWW.KARMAROCK.COM HÄMEENTIE 50, HELSINKI ? Olen rakastanut seiskatuumaista formaattina etunenässä siksi, että siinä ei ole mitään turhaa. ROCKBISTRO OPEN NOW! EVERY DAY 12-02 TOMI TUOMINEN on turkulainen tiskijukka, joka haluaisi kuunnella levyjä niin kuin niitä teininä kuunneltiin. Kun oli varaa ostaa vain yksi levy kuukaudessa, siitä levystä oli pakko ottaa kaikki ilo irti. facebook.com/Loosister SUE » 11 « NRO. 6
• » LUOMUMUUSIKKO HENKILÖKUVA Antero Lindgren uskoo spontaaniuden voimaan. TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA NOORA LEHTOVUORI si vuotta. Se oli kasvattavaa aikaa. Piti miettiä, että jos nyt ostan mitä haluan, vastineeksi en syö viikkoon. Karkussa ei ole paljon muuta kuin peltoa, mutta olen aina viihtynyt maalla. Tykkään käydä kalassa ja metsällä. Teen päivätyötä lastensuojelualalla. Ammatinvalinta nousee persoonasta, olen luonteeltani empaattinen. Lastensuojelutyössä turvataan tulevaisuus sellaisille ihmisille, jotka eivät itse siihen pysty. Välitän siitä, mitä ihmisille tapahtuu etenkin siinä kehityksen vaiheessa, jossa on vielä mahdollista vaikuttaa siihen, keitä heistä tulee elämän kentälle. Siinä työssä saa suojella lasten lisäksi myös itseään. Se voi olla aika raju kenttä. Monet lapset ovat rikkinäisiä sen takia, mitä niille on tapahtunut ennen lastensuojelun piiriin joutumista tai pääsemistä. Monien niiden ihmisten tarinat koskettavat mua henkilökohtaisesti, mutta on tärkeää erottaa ammattipersoona siviiliminästä ja myös artistipersoonasta. sioiden pitää edetä luontaisesti. En jaksa työnnellä niitä eteenpäin. Jos joku juttu oikeasti lähtee, niin se lähtee kyllä kuin virta-avainta kääntäisi. Tulokulmani musa-alalle oli toisenlainen kuin monilla muilla. Mulla ei ollut minkäänlaista bänditaustaa ennen kuin julkaisin ensimmäisen levyni Motherin alkuvuodesta 2012. No, lapsena olin mukana seurakunnan kuorossa, mutta sielläkin mun mikki pantiin pois päältä, kun oli niin rajuja vireongelmia. Siitä huolimatta olin joskus kuoron johtajakin. Biisejä olin kyllä kirjoitellut jo pitkään ennen ekaa levyä, oikeastaan koko aikuisiän. Niiden te- A keminen ei ollut mulle mikään ihmeellinen juttu. Se oli vain yksi asia elämässä. Parin levy-yhtiön kanssa oli ollut puhetta seiskatuumaisten julkaisemisesta ja sellaisesta, mutta ei siitä poikinut mitään konkreettista. Ei mulla ollut mitään pakkoa julkaista musiikkia. Tein biisejä kirjoittaakseni itsestäni ulos asioita, joita en muuten ulos saanut. Kun asiat sitten lähtivät etenemään, olin jo ehtinyt panna musapillit pussiin. Loppuvuodesta 2010 kaveripiirissäni sattui kuolemantapaus. Me tehtiin surutyötä porukassa, vietettiin paljon aikaa yhdessä. Silloin nykyinen bändini kitaristi Mikael sanoi, että ?ei jaksa tätä baarissa notkumista, mentäiskös treenikselle soittelemaan ? Hämmästyin itsekin. Kysyin kaverilta, että ?kuuntelepa, onko tämä biisi?? vaikka jäbän biisejä?? Me lähdettiin Joensuu 1685:ssä ja Siinaissa soittavien tyyppien treenikämpälle Helsingin Lauttasaareen. Se oli ihan hauskaa. Siitä se lähti. ELÄMÄN KENTÄLLE nykyisin asun helsingissä, mutta olen tullut tänne tosi pitkän kierroksen kautta. En ole mistään kotoisin ja samaan aikaan vähän joka puolelta. Elin suuren osan lapsuudestani ja nuoruudestani Huittisissa, neljänneltä luokalta peruskoulun loppuun asti. Mulla oli aika tyypillinen sen ajan duunariperheen lapsuus ? siis siinä mielessä, että laman myötä hommat menivät hankaliksi aikuisille ihmisille myös meidän perheessämme. Töitä piti tehdä paljon ja raha oli tiukassa. Meidän perhe ei ollut varakas, mutta ei se sitä tarkoita, että mulla olisi ollut huono lapsuus. Vaikka aina ei ollut varaa ostaa uusinta Super Soakeria, niin se nyt ei vielä kerro lapsuuden laadusta mitään. Huittisista muutin peruskoulun jälkeen Karkkuun opiskelemaan ammattikouluun, työnkuvat vilkkuivat silmissä. Asuin siellä viiSUE » 12 « NRO. 6 ARTISTIN SYNTY karkussa opiskelija-asuntolassa asuessani ostin nailonkielisen Kay-kitaran ja opettelin rämpyttämään Knockin? on Heaven?s Doorin, jota siinä vaiheessa pidin Guns N? Rosesin omana biisinä. Siitä mulle jäi käteen kolme sointua, G, D ja C. Joitakin vuosia myöhemmin tein niillä soinnuilla ensimmäisen oman biisini. Se biisi syntyi ihan luonnostaan vuonna 2001, kun olin käynyt ammattikoulun, armeijan ja muuttanut Tampereelle. Me istuttiin iltaa silloisen tyttöystäväni ja kavereiden kanssa. Soittelin kaverin kitaralla kolmea osaamaani sointua ja olin niin rakastunut, että puhkesin spontaanisti laulamaan. Hämmästyin itsekin. Kysyin kaverilta, että ?kuuntelepa, onko tämä biisi?? Se sanoi, että kyllä se biisi on, siinähän on melodia ja sanat. Silloin syntyi siviili-Lindgrenin rinnalle artisti-Lindgren. Mulle on helpointa kirjoittaa lauluja omasta elämästäni. Mother-levyn laulut ovat autenttisia sydänsurulauluja. Sillä levyllä laulaa takki auki kulkeva nöösipoika. Uudella Talking With the Dead -levyllä siitä nöösistä on tullut takkia kiinni pitävä isä ja elättäjä. Täytyy muistaa, että vaikka Mother ja Talking With the Dead ilmestyivät vain reilun vuoden välein, niiden lauluilla on ikäeroa jopa kymmenen vuotta. Se on pitkä aika elämässäni. Nykyisin olen niin onnellisessa elämäntilanteessa, että joudun niin sanotusti ?jalostamaan tunteita? lauluja tehdessäni. Kun omasta hyvästä parisuhteesta ei saa kaksista sydänsurutekstiä tehtyä, niin joudun kuvittelemaan, että mitä voisi tapahtua, ja kirjoitan siitä. TAVOITTEITA osa minusta ajattelee edelleen, että vain asioilla, jotka tapahtuvat itsestään, on oikeus tapahtua. Se on omalla tavallaan hieno ajatus ja lähtökohta. Motherin ilmestymisen jälkeen olen kuitenkin jäänyt sillä lailla kiinni showbisnekseen, että nykyään minusta on kivaa suunnitella tulevaisuutta musiikin parissa. Asetan itselleni jopa jonkinlaisia tavoitteita. Se ei kuitenkaan päde laulujen tekemiseen. Jos olisin sikahyvä musiikintekijä, niin mähän tekisin mitä haluaisin. Mutta koska olen kömpelö enkä ymmärrä säveltämisen tekniikkaa, mun pitää tehdä sellaista musiikkia, jota multa syntyy luonnollisesti. Mulla on hirveän vähän mahdollisuuksia vaikuttaa siihen, millaisen biisin teen. Juuri sellaisen spontaaniuden varaan tää koko homma on rakentunut. Olisi mahtavaa tulla ammattimaisemmaksi ja taitavammaksi, mutta kun kiinnostus treenaamiseen on lähestulkoon nolla. Sekin on osa sitä ajattelua, että asioiden on toimittava luonnostaan. Olisi tavallaan hirveän hienoa, jos olisi sellainen kyky kuin vaikkapa jollain ammattinäyttelijällä voi olla, että osaisi suorittaa jonkun asian ilman mitään oikeaa tunnesidettä siihen. Mulla ei ole takanani isoa koneistoa, eikä musiikkini ole tyyliltään trendikästä. En myöskään usko, että Talking With The Dead tulee olemaan samanlainen hypelevy kuin Mother oli. Tästä puuttuu siis kaikki mahdolliset suurmenestyksen elementit. Ei se kuitenkaan haittaa. Aika usein mulle tullaan avautumaan tyyliin, että ?Mä en kyllä periaatteessa tykkää kaljuista, parrakkaista ja lihavista mies ja kitara -muusikoista, mutta sun musasta mä tykkäsin ensi kuulemalta.? Se on upeaa kuulla. Olen tarinankertoja. Jos kuulija saa kiinni tarinasta ja saa siitä irti jotakin, tarinankertoja on onnistunut. Jos tuo onnistuu ilman, että olen yrittänyt miettiä, mitä ihmiset haluavat kuulla, niin silloin puhutaan oikeasta menestyksestä. « ANTERO LINDGREN Lauluntekijä, sooloartisti Syntynyt Lohjalla 29.8.1980, asuu Helsingissä Perhe: vaimo, kaksi lasta Albumit: Mother (2012), Talking With the Dead (2013) Ajankohtaista: Keikalla Seinäjoen Provinssirockissa 15.6., Tampereen Valtterifestivaalilla 22.6.
• Annankatu 21, 00100 Helsinki, K22 Ma-ti 16-02, ke-la 16-04, su 18-04 Ohjelmailtoina lipunmyynti klo 20.00 alkaen. Keikat alkavat klo 21 (kaksi bändiä) tai klo 22 (yksi bändi). Ke-su iltaisin 2e eteispalvelumaksu. Opiskelijakortilla 1e alennus ovilipuista (ei koske erikoisohjelmistoja, ennakkolippuja eikä loppuunmyytyjä keikkoja). www.tiketti.? www.barloose.com KE 05.06. KARKKIPÄIVÄ, PASKAVARPAAT, TRIO HEIKKI HIKIPÄÄ 6? + klo 23-04 DJ LORD FATTY 3? TO 06.06. TOOT TOOT, RIOT CLUB 6? + klo 17-19 LIKE-KUSTANNUS ESITTÄÄ: ?SYNKKÄ NIIN KUIN SYDÄMENI? ? ROMAANIN JULKAISUTILAISUUS. ANTTI TUOMAISEN HAASTATTELU (17.30), LIVE: MARKUS NORDENSTRENG & JERE IJÄS & MIIKKA PAATELAINEN TRIO plays NEIL YOUNG (18.00) + klo 23-04 THE SLIPOVER DJ 3? PE 07.06. FACE OF GOD, BLUEINTHEFACE, OZZMOND 6? + klo 23-04 DJ JS STRUMMER 3? LA 08.06. CLUB CASINO LIVE: KNUCKLEBONE OSCAR, HOBO JUNCTION 6/8? Ennakko: Tiketti + klo 23-04 CLUB CASINO DJ´S LORD FATTY & JOHN WAYNE 4? SU 09.06. LATE NITE @ BAR LOOSE: DJ MORTTI klo 23-04 0? TI 11.06. SAMETTIKLUBI - OPEN STAGE 18.30-22.00 1? KE 12.06. RADIO HELSINGIN KESÄKLUBI: KARI PEITSAMO, PASKALISTA-DJ:T/RADIO HELSINKI klo 18-21(YLÄKERTA) 0? + CHERRY AND THE NIGHT, WONDER (ALAKERTA) 6? + klo 23-04 THE SLIPOVER DJ 3? TO 13.06. EERO JA EKSYNEET, MUSTAT SAAPPAAT 6? + klo 23-04 DJ HRA MEZOLA 3? PE 14.06. RUMBA 30-VUOTTA ESITTÄÄ: THE SPLITS, DEATH LASER, HUNTERS 6/8? Ennakko: Tiketti + klo 23-04 KLUB SUTINAA FEAT. DJ HYVÄVILLE 4? LA 15.06. WYLLI GROOVE FEDERATION, THE SIREN BROTHERS 6? + klo 23-04 THE BIG SHAKE DJ´S SAMPSA VILHUNEN & VESA YLI-PELKONEN FEAT. ANDREW LIGHTNING (UK) & ERIC SWAMP (UK) 4? SU 16.06. LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ JS STRUMMER klo 23-04 0? TI 18.06. IRMA AGIASHVILI 6/8? Ennakko :Tiketti KE 19.06. JOE BUCK YOURSELF (US), RACHEL BROOKE (US), VIVA LE VOX (US) 10/12? Ennakko: Tiketti + klo 23-04 BAR LOOSE DJ´S 3? TO 20.06. LAURI ?ARNO? ANKERMAN, LITTLE WILLIE MEHTO 6? + klo 23-04 DJ DINO 3? PE 21.06 JUHANNUS-SUTINAA feat. DJ HYVÄVILLE klo 23-04 4? LA 22.06. JUHANNUSYÖN TANSSIT: DJ JS STRUMMER klo 23-04 4? SU 23.06. LATE JUHANNUS-NIGHT @ BAR LOOSE: DJ MORTTI klo 23-04 0? KE 26.06. ROCK THE BEACH-KLUBI #1: KOIVUNIEMEN HERRAT, RAS HENRY & FINJAM REGGAEBAND 6/8? Ennakko: Tiketti + klo 23-04 DJ HRA MEZOLA 3? TO 27.06. ROCK THE BEACH-KLUBI #2: THE BLANKO, THE DUKE 7/9? Ennakko: Tiketti + klo 23-04 SUOMEN SUURIMMAT DJ´S 3? PE 28.06. ROCK THE BEACH-KLUBI #4: KAP KAP, MADAME DE C*** FEAT. GIL DE RAY 6/8? Ennakko: Tiketti + klo 23-04 GRANDE ROCK feat. DJ JOHN WAYNE 4? LA 29.06. ROCK THE BEACH-KLUBI #4: BLACK MAGIC SIX, THEN CAME BRONSON, TBA 8/10? Ennakko: Tiketti + klo 23-04 TANSSI TAI KUOLE VOL.2 4? SU 30.06. KALLIOLAROCK WARM UP: RISTO, PRUDENCE, AMAPOLAR 8/10? Ennakko: Tiketti KE 03.07. ELIAS KASKINEN AND PÄIVÄNSANKARIT, TBA 6? + ANTERO LINDGREN, DJ PAULIINA SINIAUER/RADIO HELSINKI (YLÄKERTA 18-21) 0? TO 04.07. QUEEN SEVENTEEN, HULIGANS 6? + klo 23-04 THE SLIPOVER DJ 3? TO 18.07. LEFTÖVER CRACK (US), HASTA LA VISTA SOCIAL CLUB 10/12? Ennakko: Tiketti + klo 23-04 DJ HRA MEZOLA 3? PE 19.07. SLIP INSIDE THIS CLUB VOL. 2: VIBRAVOID (GER), E-MUSIKGRUPPE LUX OHR, SLIP INSIDE THIS CLUB DJ?S 10/12? Ennakko: Tiketti SUE » 13 « NRO. 6 KE TO PE LA SU TI KE TO PE LA SU TI KE TO PE LA SU TI KE 5.6. 6.6. 7.6. 8.6. 9.6. 11.6. 12.6. 13.6. 14.6. 15.6. 16.6. 18.6. 19.6. 20.6. 21.6. 22.6. 23.6. 25.6. 26.6. ILOISET TUNNIT 23-04 FREE OI!KESÄ! -KLUBI, DJ JUSSI40 FREE DORIS LIVE: WEDDING CRASHERS, DJ JIRCI 6? DJ LAURILA 5? SUPERSUNNUNTAI, DJ MR. WILLY 2,50? SUPERTIISTAI, DJ MIGULI 2,50? ILOISET TUNNIT 23-04 FREE OI!KESÄ! -KLUBI, DJ JUSSI40 FREE DJ TOMI 5? DJ JUSSI40 5? SUPERSUNNUNTAI, DJ MR. WILLY 2,50? SUPERTIISTAI, DJ MIGULI 2,50? ILOISET TUNNIT 23-04 FREE OI!KESÄ! -KLUBI, DJ JUSSI40 FREE SULJETTU SULJETTU SUPERSUNNUNTAI, DJ LAURILA 2,50? SUPERTIISTAI, DJ MR. WILLY 2,50? DISCOTHEQUE NECRONOMICON, DJ:T ZYNTHEXIA, JYRKI WITCH JA MEKE 2?, GOOTTIROCK, POST-PUNK, MINIMAL WAVE, 80?S, ITALO, INDUSTRIAL, EBM TO 27.6. PE 28.6. PUNK&ROLL! LIVE: ATOM NOTES + TBA, DJ JIRCI 6? PUNK&ROLL! LIVE: THE SPLITS + KAUPUNGIN VALOT, DJ JIRCI 6? LA 29.6. SU 30.6. DJ JIRCI 5? SUPERSUNNUNTAI, DJ JUSSI40 2,50? TI, KE , TO, SU 23-04 t PE & LA 22-04 t K20
• FESTIVAALIKALENTERI 2013 KALENTERIN KOKOSI ARI VÄNTÄNEN BÄTTRE FOLK FESTIVAL 28.-29.6. Hailuoto Pää kii, Risto, Yona, Matti Johannes Koivu, Joose Keskitalo, Topi Saha, Jukka Ässä QUEENS OF THE STOGE AGE TYKITTÄÄ MENEMÄÄN ROCK THE BEACH -FESTIVAALILLA HELSINGISSÄ. JUVA ROKKAA 28.-29.6. Juva Yö, Mariska & Pahat Sudet, Popeda, Apulanta, Klamydia LÖYTTY OPEN AIR 29.6. Löytty Bat & Ryyd, Harri Marstio, Moog in Bändi, Kengurumeininki, Vokki-Myyrät ÄMYROCK 29.6. Kaupunginpuisto, Hämeenlinna Kari Peitsamo, Marjo Leinonen Huff?n?Puff, The Valkyrians, Lopunajan mies, Half Past Never Band KIVENLAHTI ROCK 7.-8.6. Leppävaaran urheilupuisto, Espoo Stone, Cheek, Haloo Helsinki!, Notkea Rotta feat. SMC Lähiörotat, Stig, Pää kii ROCKIN? HELLSINKI 14.-15.6. Kaisaniemi, Helsinki Bryan Adams, Michael Monroe, Eppu Normaali, Sleepy Sleepers, Status Quo, Jonne Aaron ROCK THE BEACH 26.6. Helsinki Green Day, Queens of the Stone Age, The Gaslight Anthem, Billy Talent, Stone Sour, Palma Violets KAAVI BLUES 7.-8.6. Kaavi Tim Lothar, Three Leg Dog, Hole In The Head, Lazy Moose Blues Band UNTOROCK 14.-15.6. Utajärvi Kotiteollisuus, Suvi Teräsniska, Elonkerjuu, Mariska & Pahat sudet KIRJURI OPEN 7.-8.6. Pori Popeda, Timo Rautiainen & Neljäs sektori, Remix!, Reddington, Arttu Wiskari SAARISTO OPEN 14.-15.6. Kaarina Slade, Popeda, Eppu Normaali, Ismo Alanko, Klamydia, Loreen, Jonne Aaron PUISTOBLUES 26.-30.6. Järvenpää George Thorogood, Robert Randolph, Q-Stone, Nicole Willis & The Soul Investigators, Nieminen & Litmanen, Minä ja Ville Ahonen TURUN YÖT 7.-8.6. Turku Cheek, Anna Puu, Jannika B, Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaani PROVINSSIROCK 14.-16.6. Seinäjoki Blur, Bad Religion, Danzig, The Sounds, In Flames, Stone, PMMP, Pää Kii, Antero Lindgren, Mew, Turbonegro, Down, Samae Koskisen Ekstravahva korvalääke, Pertti Kurikan Nimipäivät, J. Karjalainen, Von Hertzen Brothers, Kvelertak, Ismo Alanko, Karri Koira & Ruudolf, Solonen & Kosola, Eevil Stöö ja Koksu Koo, Tuuttimörkö, DJ Kridlokk, Gasellit, Notkea Rotta 3-pack TURKU SOUNDCHECK 7.-9.6. Klubi, Ravintolalaiva Katarina, Turku Jätkäjätkät, Gasellit, Solonen & Kosola, Stepa & Are, Turkuräpklikk, Pono, Työn alla -lähetys Katarinalta, RETurku-lähetys Katarinalta, So Damn Tuff DJ?s HUHDASFEST 8.6. Kouvola Jarkko Martikainen, Risto, Jaakko Laitinen & Väärä Raha, Kiila, Koodi KLUSTERMUS 8.6. Rauma Minä ja Ville Ahonen, Sammal, Samae Koskisen korvalääke, Jukka Ässä, Fun BOOMBOX FESTIVAL 8.6. Suvilahti, Helsinki Redrama, Petri Nygård, Jontti & Shaka, Steen1, Stepa & Are, Timi Lexikon IISROKKI 8.6. Iisvesi, Suonenjoki Elastinen, Pertti Kurikan Nimipäivät, Perk, Next in Line, Celadon Skies SAUNA OPEN AIR 8.-9.6. Tampere Nightwish, Opeth, Stratovarius, Children of Bodom, Finntroll, Lost Society, Bloodred Hourglass, Volbeat, Hardcore Superstar, Sabaton, Hatebreed, Crashdïet, Stam1na URBAANI KESÄLOMA 12.-16.6. Turku Markus Perttula, Minna Twice, Ignatz, Innercity, näytelmiä, improa, elokuvaa, sarjakuvaa SATAMAN YÖ 13.-15.6. Jyväskylä Isac Elliot, Cheek, Antti Tuisku, Neljänsuora, Anssi Kela, Martti Servo, Antti Railio, Jesse Kaikuranta, Tuure Kilpeläinen & Kaihon Karavaani SIDEFFEST 15.-16.6. Kalasataman konttiaukio, Helsinki Tombstoned, The Mymmelins, Baxter Stockman, Phenomenal Creature, Centipede, Torso, Lady Escape VALTTERI FESTIVAL 20.-22.6. Tampere Skindred, Red Snapper, The Skints, Shantel & Bucovina Club Orkestar, Eva & Manu, Dumari & Spuget, Bad Ass Brass Band, Voimaryhmä, Scandinavian Music Group, Yona & Orkesteri Liikkuvat Pilvet, 22-Pistepirkko with Super Horns, Nicole Willis & The Soul Investigators, Riitaoja, Surffiveikot NUMMIROCK 20.-22.6. Nummijärvi, Kauhajoki Children of Bodom, Amon Amarth, Wintersun, Ensiferum, Soilwork, Sister Sin, Mokoma, Rytmihäiriö ROCK THE BEACH 28.-29.6. Helsinki Thirty Seconds to Mars, Mustasch, Danko Jones, Airbourne, Apulanta, Rammstein, Enter Shikari, Paramore, Newsted, Pää kii TURKU ACOUSTIC 28.-29.6. Varvintori, Sigyn-sali, Bore, Turku Kari Peitsamo, Reckless Love, Appendix, Risto, Burning Hearts, Telenovelas, Tero-Petri & Korvaamattomat, Martti Servo & Napander RAAHE FESTIVAL 27.-29.6. Raahe Anna Puu, Pää kii, The 69 Eyes, Klamydia, Risto (soolo), Funksons TUSKA OPEN AIR 28.6.-30.6. Suvilahti, Helsinki Kreator, Soilwork, King Diamond, Bolt Thrower, Testament, Nightwish, Amaranthe, Von ALPPIPUISTON KESÄ 29.6.-28.7. Helsinki 29.6. Pax, 30.6. Vadelma Fest, 6.7. Alppimuisto, 7.7. Kalliola Rock, 20.7. Elephantasy, 21.7. Puistokarkelot, 27.7. Alppipuiston Kansanjuhla (Gasellit, Räjäyttäjät, Pimeys), 28.7. Pitkä kuuma kesä RANTAJAMIT 4.-6.7. Lohja Cheek, Yö, Jukka Poika, J.Karjalainen, Haloo Helsinki!, Apulanta, Popeda JOUTSAN JOUTOPÄIVÄT 4.-7.7. Joutsa Neljä Ruusua, Martti Servo & Napander, Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaani LUMOUS GOTHIC FESTIVAL 4.-7.7. Tampere Spiritual Front, Cryo, Deviant UK, Darkrad, Dark Side Cowboys, Silent Scream, Ovro, Erilaz, Loistava polku, Wreckdance, Protectorate, Masquerade MANIFEST 5.-6.7. Meripuisto, Kokkola Amorphis, The 69 Eyes, CMX, Viikate, Michael Monroe, Stam1na, Mokoma, Kotiteollisuus, Pää Kii, Barbe-Q-Barbies SUMMER UP 5.-6.7. Mukkulan ranta, Lahti Ruudolf & Karri Koira, Elastinen, Petri Nygård, Raappana, Cheek, Notkea rotta, JVG, Brädi SAPARO-FESTIVAALIT 5.-6.7. Huittinen Jukka Poika, Cheek, Stig, Elokuu HARJUFESTIVAALI 5.-6.7. Karkkila Yö, Petri Nygård, Jannika B, Olavi Uusivirta IMATRA BIG BAND FESTIVAL 28.6.-4.7. Imatra Samuli Putro, J. Karjalainen, Kolmas Nainen, Paleface & Räjähtävä nyrkki, Jukka Poika & Sound Explosion Band, EXISTENCE FESTIVAL 5.-7.7. Juupavaara Drumatik, Ocelot, Atma, Pantomiman, Oood, Transdriver RIIHIMÄKI ROCK 28.-29.6. Riihimäki Michael Monroe, Apulanta, Haloo Helsinki, Stig, Cheek, PMMP, Kotiteollisuus, Jarkko Martikainen KUUDES AISTI 5.-7.7. Helsinki Kuusumun profeetta, Radiopuhelimet, Hexvessel, Särkyneet, Simian Mobile Disco, Kakka-Hätä 77 KALAJOEN JUHANNUS 20.-22.6. Kalajoki 2-Unlimited, Mr. President, Daze, Popeda, PMMP, Yö, Cheek, Karri Koira HIMOS FESTIVAL 20.-22.6. Himospark, Jämsä Cheek, Disco Ensemble, Eläkeläiset, JVG, Jätkäjätkät, Raappana & SEB, Apulanta, J. Karjalainen HAAPAVESI FOLK 24.-30.6. Haapavesi Johanna Tilus, Anna Puu, Jaakko Laitinen & Väärä raha, Johanna Kurkela, Kaj Chydenius, Justimus, Hiite SUE » 14 « NRO. 6 SKINDRED TYKITTÄÄ MENEMÄÄN VALTTERI -FESTIVAALILLA TAMPEREELLA.
• vaganza.fi 12.-14.7.2013 r Joensuu r www.ilosaarirock.fi LAUANTAI 13.7. LIPUT 55 ? SUNNUNTAI 14.7. LIPUT 55 ? (UK) (ISL) (UK) (USA) (SWE) PELICAN (USA) r LISSIE (SWE) (USA) (USA) JÄTKÄJÄTKÄT r S T E L L A E L Ä K E L Ä I S E T r MOKOMA S Q U A R E P U S H E R (UK) TARRUS RILEY (JAM/USA) r PMMP SAMULI PUTRO r WINT ER SU N JAAKKO LAITINEN & VÄÄRÄ RAHA r L OST SOCI ETY EEVIL STÖÖ, KOKSUKOO & DJ KRIDLOKK JUKKA POIKA & SOUND EXPLOSION BAND ETERNAL TEARS OF SORROW r AINO VENNA RAAPPANA & SOUND EXPL O S I O N B A N D r FINNTROLL N IC OLE WILLIS & T HE SOUL INVESTI GATORS H E X V E S S E L r RUGER HAUER r FREERAP RENTOSHOW HAAM U r PE ARLY G AT E S r SAT EL L I TE STORI ES PE RT T I KURIKAN NI MI PÄI VÄT M INÄ JA VILLE AHONE N r LOOST KOOS SULO PERJANTAI 12.7. LIPUT 25 ? J. KARJAL AINEN r ISM O ALANK O 22-PISTEPIRKKO WITH SUPER HORNS MARISKA & PAHAT SUDET r LAURA NÄRHI ANTERO LINDGREN r DOMO V O Y D r R Y T MI H Ä I R I Ö L AI NEEN KASPERI & PAL A V A K A UPUN K I r E L Ä I N T H E S C E N E S r DI STRESS O F R UI N TÖMINÄ PERJANTAI 12.7. LIPUT 10 ? X Y S M A r ANAL THUNDER r VOIMARYHMÄ MURMANSK r M AAILM ANL O PPU r F A MI N E Y E A R K U U DES SILM Ä r N I G H T L I V E S Kaikki lipputyypit (10-85 euroa) myynnissä Tiketissä SUE » 15 « NRO. 6
• DISCO ENSEMBLE TYKITTÄÄ MENEMÄÄN RUISROCKISSA TURUSSA. INDIE-ILTAMAT 24-27.7. Klubi, Turku Xysma, No Shame, Pää kii, Samae Koskisen Korvalääke, Tero-Petri & Korvaamattomat, Topi Saha. Seksihullut, Sammal, Kiveskives, Nyrkkitappelu TYÖVÄEN MUSIIKKITAPAHTUMA 25.-28.7. Valkeakoski Ismo Alanko, Jonne Aaron, Von Hertzen Brothers, Anna Puu, Disco Ensemble, Jesse Kaikuranta, Pää Kii, M.A. Numminen & Pedro Hietanen, KUKKAISROCK 26.7. Tampere Rockwalli, Dashbone, Fumble, Baton Rogue Morgue, Santa Cruz BACKYARDROCK 26.-27.7. Loviisa Dead Cult Diaries, Band of Vipers, Mushaboom RUISROCK 5.-7.7. Turku Pet Shop Boys, La Roux, HIM, Dizzee Rascal, Charli XIX, Michael Monroe, Biffy Clyro, Karri Koira, Gary Clark Jr, J. Karjalainen, Kivesveto Go Go ILOSAARIROCK 12.-14.7. Joensuu Nightwish, Motörhead, Hot Chip, Adept, Sigur Rós, Finntroll, Witchcraft, Haamu, Mokoma, Karri Koira & Ruudolf, Michael Monroe, Pää kii KELOROCK 6.7. Eurajoki Euforia, French Films, Katriinamies ALPON KESÄVESTARI 13.7. Alpo Jaakolan patsaspuisto, Loimaa Kari Peitsamo, Cassie, Shades of Nowhere, Niilo Rantala ystävineen SOUTHERN ROCK & BBQ FEST 6.-7.7. Vanha villatehdas, Hyvinkää Monster Of Southern Rock, Skinny Molly, The Slidemobile, Greedy Pig AITOON KIRKASTUSJUHLAT 6.-8.7. Aitoo Apulanta, Cheek, J. Karjalainen, Anssi Kela, Jonne Aaron JYVÄSKYLÄN KESÄ 9.-14.7. Jyväskylä Alina Pogostkina, Okko Kamu, Huyng Ki-joo, Aleksey Igudesman TORIN RYTMIT 10.7. Hyvinkää Rockstar, Michael Monroe, Sonata Arctica, Amorphis LAHDEN YÖT 10.-13.7. Lahti Apulanta, Klamydia, Viikate, PMMP, Jonne Aaron, Culture Beat ROTUAARI PIKNIK 10.-13.7. Oulu Ismo Alanko, PMMP, Samuli Putro, Viikate, Laura Närhi, Anna Puu ISLAND IN THE SUN 11.-13.7. Jurmo Discoteka Yugostyle, Film Death, Burning Hearts, Julia Vero LAPIN KULLAN KIMALLUS 11.-14.7. Rovaniemi Bablo & Esa Eloranta Duo, Tuomari Nurmio, Kari Peitsamo Road Hogs PIONEERIFESTIVAALI 12.-13.7. Korian Pioneeripuisto, Kouvola Michael Monroe, Viikate, Turmion kätilöt, Mokoma, Kotiteollisuus OLUSET OLUTJUHLAT 12.-13.7. Iisalmi Popeda, Kaija Koo, Tuure Kilpeläinen & Kaihon karavaani, Kaukolasipartio OULU PALAA 12.-13.7. Oulu Death Trip, Kuolema, Abortti 13 LAPPEENRANNAN YÖT 12.-13.7. Lappeenranta Neljä Ruusua, Apulanta, Klamydia, Cheek, PMMP, Jonne Aaron PORI JAZZ 13.-21.7. Pori Bonnie Raitt, Bobby Womack, Eva & Manu, J. Karjalainen, Steve Winwood TWIN CITY FESTIVALS 17.-20.7. Tornio Jukka Poika & Sound Explosion Band, Irina, Haloo Helsinki!, SUNSET BEACH PARTY 19.-20.7. Pyhäjärvi, Karkkila Dingo, Jukka Ässä, Anna Puu, Janne Laurila, Honey B & The T-Bones KARJUROCK 19.-20.7. Uusikaupunki J. Karjalainen, Don Johnson Big Band, Cheek, Haloo Helsinki! THE ROCKOFF FESTIVAL 19.-27.7. Maarianhamina Icona Pop, Linnea Henriksson, Stiftelsen, Hoffmaestro ILMIÖ 20.7. Uittamon paviljonki, Turku Pepe Deluxe, M.A. Numminen & Pedro & Pyysalo, Joose Keskitalo, Yona, Circle, Dalindeo, Ved, Vibravoid, Death Hawks TUHDIMMAT TAHDIT 26.-27.7. Nokia Amorphis, Stratovarius, Pää Kii, Nyrkkitappelu, Egokills, 2 Times Terror, Lurk, Purtenance QSTOCK 26.-27.7. Oulu HIM, Within Temptation, Shining, Teflon Brothers, PMMP, Kolmas Nainen, Eppu Normaali, J. Karjalainen, Pää kii, Michael Monroe RAAHEN RANTAJATSIT 25.-27.7. Raahe Ricky-Tick Big Bang & Julkinen Sana, Goran Kajfes Substropic Arkestra, Kekko Fornarelli Trio, Mopo SEINÄJOEN VAUHTIAJOT 26.-28.7. Seinäjoki Michael Monroe, Kolmas Nainen, J. Karjalainen, Apulanta, Popeda, Yö, Cheek, Jukka Poika & SEB TAMMERFEST 17.-20.7. Tampere Ismo Alanko, PMMP, Popeda, J.Karjalainen, Eppu Normaali, Von Hertzen Brothers, Irina, JVG, CMX HUMMERIPOIKAROCK 19.-20.7. Haukivuori Pelle Miljoona United, Timo Rautiainen & Neljäs sektori, Pojat, Häiriköt, Sanktio TULIVUORIROCK 19.-20.7. Lappajärvi Antti Railio HAMMER OPEN AIR 19.-20.7. Mannin navetta, Lieto Venom, Candlemass, Horna, Ram, Cataleptic, Archgoat, Sigh, Morrigan, Jumalation WANAJA FESTIVAL 19.-20.7. Linnanpuisto, Hämeenlinna Apulanta, PMMP, J. Karjalainen, LCMDF, Räjäyttäjät, Minä ja Ville Ahonen, Aino Venna HÄMYVESTARIT 2.-3.8. Hämeenkyrö Eppu Normaali, Elonkerjuu, Uniklubi, Tuhkalehto PORISPERE 2.-4.8. Kirjurinluoto, Pori Jukka Poika, Suicidal Tendencies, Pää kii, Eppu Normaali, Michael Monroe, Disco Ensemble, CMX, Von Hertzen Brothers, Haloo Helsinki!, Rytmihäiriö SULATTO 3.8. Raahe Kuningasidea, Brädi, Kemmuru, Stepa & Are HELSINKI CLASSIC FESTIVAL 5.8. Kaisaniemen puisto, Helsinki Neil Young & Crazy Horse, J. Karjalainen, Latebird?s All Stars featuring Anssi Kela, Tuomo Prättälä, Tokela FLOW FESTIVAL 7.-11.8. Suvilahti, Helsinki Cat Power, My Bloody Valentine, Grimes, Nick Cave & The Bad Seeds, The Knife, Bat for Lashes, Haim, Solange, Azealia Banks SIMEROCK 9.-10.8. Ounaspaviljonki, Rovaniemi JVG, Petri Nygård, MäkGälis, Justimus, Nost3 & Protro, PMMP, Pelle Miljoona, Cheek, Jonne Aaron, Katri Helena, Dingo, Turmion Kätilöt AURA FEST 9.-10.8. Barkerinpuisto, Turku Cheek, Elastinen & Timo Pieni Huijaus, Petri Nygård, Raappana, Brädi, Lord Est HUSTLE HKI 19.-20.7. Helsinki Riff Raff, Danny Brown, Action Bronson, No Smoking Team, Ruger Hauer SOTKAMON SYKE 19.-20.7. Sotkamo Nightwish, Amorphis, Turmion kätilöt, Kotiteollisuus, Eläkeläiset LPRHC FEST 2.-3.8. Skinnarilan kenttä, Lappeenranta First Blood (USA), Anal Thunder, Hero Dishonest, Pertti Kurikan Nimipäivät Pää Kii, Wasted LAWATANSSIT 9.-11.8. Rautalampi, Mikonlampi Laineen Kasperi & Palava kaupunki, Notkea Rotta, Shaka, Hannibal, Kiveskives, Cold Pupu Sauna RAKUUNAROCK 19.-20.7. Lappeenranta Kotiteollisuus, Mokoma, Stam1na, Timo Rautiainen & Neljäs Sektori JÄTTÖMAA 19.-21.7. Kouvola Tixa, Jone Takamäki, Atomic Blast, Janne Laurila ja Tuhlaajapojat KUOPIO ROCKCOCK 2.-3.8. Kuopio Helloween, Klamydia, Kaija Koo, Von Hertzen Brothers, Amaranthe, Turmion Kätilöt XYSMA TYKITTÄÄ MENEMÄÄN MM. INDIE-ILTAMISSA TURUSSA. KEITELEJAZZ 23.-27.7. Äänekoski Ginger Baker, Billy Cobham, Royal Southern Brotherhood, Dr. Feelgood, J. Karjalainen SUMMER SOUND FESTIVAL 26.-28.7. Messukeskus, Helsinki Faithless, Knife Party, Gareth Emery, Axwell, Above & Beyond, Otto Knows, Sander Van Doorn PIPEFEST 25.-27.7. Himos, Jämsä Big Boi, Adam Tensta, Cheek, Elastinen, JVG, Brädi, Kemmuru KARMAROCK 27.7. Harjavalta Ismo Alanko, Mariska & Pahat Sudet, Paprika Korps, Faarao Pirttikangas & Kuhmalahden Nubialaiset, Riutta, Nyrkkitappelu, Salaliitto, Hidria Spacefolk, Nose, Kuolemanlaakso, Maj Karma KOTKAN MERIPÄIVÄT 25.?28.7. Kotka J. Karjalainen, PMMP, Dingo, Pauli Hanhiniemi, Pandora ROCKFESTARI NAAMAT 26.-28.7. Muurame TBA DOWN BY THE LAITURI 24.-28.7. Turku Teräsbetoni, Timo Rautiainen & Neljäs Sektori, JVG, Paleface, Jesse Kaikuranta, The Streams SUE » 16 « NRO. 6 ALPPIPUISTON KANSANJUHLA 27.7. Helsinki Streak and the Raven, Gasellit, Eva on the Western Castle Island, Räjäyttäjät, Pimeys, Pintandwefall, Roope Salminen & Koirat JURASSIC ROCK 9.-11.8. Visulahti, Mikkeli Killswitch Engage, De La Soul, PMMP, Devin Townsend Project, Stam1na, System of a Down, Frank Turner, Amaranthe, Pää kii, Bloodred Hourglass, Eläkeläiset JALOMETALLI 9.-10.8. Club Teatria, Oulu Slayer, Voivod, DRI, Orange Goblin, Tankard, National Napalm Syndicate WEEKEND FESTIVAL 16.-17.8. Helsinki David Guetta, Calvin Harris, Armin Van Buuren, Example, Karri Koira, DARK RIVER FESTIVAL 16.-17.8. Honkalan hiihtostadion, Kotka Kalmah, Santa Cruz, Pain Confessor BLOCKFEST 23.-24.8. Tampere Wu-Tang, Juju, Ruger Hauer, Mac Miller, Teflon Brothers, Raappana LUTAKKO LIEKEISSÄ 31.8. Lutakko, Jyväskylä Xysma, Rytmihäiriö, Laineen Kasperi & Palava Kaupunki, Terveet Kädet, Black Motor Hannibal, Ydinperhe, Baltimor, Neuroottiset Pelimannit
• SUE » 17 « NRO. 6
• HAASTATTELU PE 5.7. RUISROCK, TURKU » TAKAPUL TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA MATT SPALDING ? He näkivät minut hakkaamassa rumpuja aivan hirvittävässä kaatosateessa. SUE » 18 « NRO. 6
• LPETIN TAKOJA Editorsin debyyttilevy kasvoi hitaasti menestykseksi. Tähän päivään mennessä se on myynyt yli miljoona kappaletta. Yhtyeen rumpali Ed Lay ei osaa edes kuvitella mitä tekisi, jos ei saisi tuijottaa yleisöä bändikaveriensa takaa. d Lay kuulostaa puhelimessa rauhalliselta ja hyväkäytöksiseltä. Tämä on liki aina rumpaleille ominainen luonteenpiirre. Ed myöntääkin, että hän nauttii olostaan lavan takaosassa, eikä osaisi koskaan kuvitella seisovansa ihmismassojen edessä laajassa haara-asennossa kitara kädessään. ? Pikkupoikani sain vanhemmiltani ensimmäisen rumpusettini. He laittoivat sen kasaan takapihallemme. Seuraavan aamuna he heräsivät valtavaan meteliin. Kun he avasivat makuuhuoneensa verhot, he näkivät minut hakkaamassa rumpuja aivan hirvittävässä kaatosateessa. ? Minusta rummut ovat aina olleet ylivoimaisesti kiinnostavin soitin. Kun menin 13-vuotiaana ensimmäiselle keikalleni ja kuulin rumpujen jylinän, veti niiden ääni minut heti mukaansa. Mikään ei voita bassorummun ja virvelin tuottamaa rytmikästä soundia. Rakastan olla rumpali, kappaleet koossa pitävä ja niitä eteenpäin vievä voima. Lavalla minua jännittäisi aivan liikaa puhua ihmisille. Siksi pysyttelenkin mieluusti taka-alalla ja annan muiden hoitaa varsinaisen esiintymisen ja yleisön kanssa jutustelun. E RYTINÄLLÄ YLÖS editorsin vuonna 2005 ilmestynyt ensimmäinen albumi The Back Room on myynyt yli miljoona kappaletta. Sen post-punkia henkinyt äänimaailma soi samaa alakuloa kuin amerikkalaisen Interpolin kohtalokas newyorkilainen hipsterisoundi. Siinä missä Interpol oli jatkumoa aina valveilla olevan kaupungin ultracoolille bändijatkumolle, olivat Editorsin kappaleet kuitenkin brittiläisempiä. Se ei ollut kuitenkaan esteenä menestykselle etenkin kun albumilta löytyi Munichin ja All Sparksin kaltaisia melankolisia popkappaleita, joiden melodiat veivät mennessään. ? Olen yhä äärettömän ylpeä The Back Roomista. Se äänitettiin todella nopeasti, mutta levyllä osui kaikki kohdilleen. Voin yhä kuunnella sitä ilman myötähäpeää. Vaikka albumi onkin myynyt hyvin, se ei alun perin ollut mikään megahitti, joka olisi myynyt satoja tuhansia kappaleita ilmestymisviikollaan. Kenties tästäkin syystä se on kestänyt niin hyvin aikaa. Ennen The Back Roomin ilmestymistä Editors kiersi Englantia Puressencen ja Oceansizen lämmittelijänä. Näistä ensimmäinen on tuntematon (ja aliarvostettu) brittipopsuuruus, josta ei moni ole saarivaltakunnan ulkopuolella kuullut. Post-rockyhtye Oceansize kävi vuonna 2010 Suomessa soittamassa kaksi keikkaa noin sadalle innokkaalle härmäläiselle. Editorsin debyyttisingleä Bulletsia painettiin vaivaiset 1 000 kappaletta. Englannissa huipputunnettu mediapersoona ja radiojuontaja Zane Lowe soitti kappaletta ohjelmassaan BBC Radio 1 -kanavalla. Editors sai radiosoiton myötä tervetullutta nostetta uralleen. ? Back Roomin menestys oli meillekin yllätys. Tiesimme kuitenkin Tomin (Smith, yhtyeen laulaja, kitaristi ja biisintekijä) sävellysten olevan todella vahvoja. Menestystämme on aina auttanut myös se, että kolme ensimmäistä albumiamme tulivat pienen Kitchen- ware-levy-yhtiön kautta, ja he sitten lisensoivat kappaleemme Sonylle. Olemme aina saaneet vapaat kädet tehdä juuri sellaisia albumeita kuin olemme halunneet, Ed kertoo. Ensimmäisen kerran Editors kävi Pohjois-Amerikassa soittamassa Stellastar-yhtyeen mukana. Täydellisen tuntemattomuuden lämmittelijäpesti ja brittihype mahdollistivat Editorsille keikat kaupallisen amerikkalaisen indiekulttuurin sydämiin Coachella- ja Lollapalooza-festivaaleille. Yhtye soitti myös suomalaisille ah, niin rakkaassa Late Night With Conan O?Brien -showssa. Ensiaskeleet kohti maailmanvalloitusta oli otettu. Lämmittelijäaktina Editors talloi kappaleillaan kaikkien kiertueiden pääesiintyjät suohon. TYYLISTÄ TOISEEN the back roomin jälkeen Editors julkaisi vuonna 2007 An End Has A Start -levyn. Albumin kuvaileminen mahtipontiseksi on vähättelyä: An End Has an Start oli eeppinen kokonaisuus, joka vahvisti Editorsin asemaa tunteita ylitsepursuavana aktina, joka annosteli melankoliaa vähemmän hienovaraisesti hieman Lars von Trierin elokuvien tapaan. Mutta siinä missä von Trier pakotti Antichrist-elokuvassaan Charlotte Gainsbourgin silpomaan sukupuolielimensä, hyväili Editors jokaisella kappaleellaan kuulijan tunnereseptorit palasiksi. An End Has A Startin ensisingle Smokers Outside The Hospital Doors ja Push Your Head Towards The Air olivat niin suuria kappaleita, että kaiken järjen mukaan niiden ei olisi pitänyt enää pysyä edes pystyssä. Toisin kävi. Etenkin Smokers-kappaleen ?The saddest thing I?d ever seen / were smokers outside the hospital doors? -lauseesta tuli tunteilevien indiefanien suosituin itkutustokaisu sitten Conor Oberstin... no, koko tuotannon. Kun vielä samoihin aikoihin The National julkaisi läpimurtolevynsä Boxerin, Editors ja sen kappaleista kaikuva melankolinen postpunk-soundi oli lopullisesti trendikästä. Vuonna 2009 Editors teki In this Light And On This Evening -albumin. Se oli huomattavasti elektronisempi kuin kaksi edeltäjäänsä. Se myös jakoi mielipiteet vahvasti. Joillekin se oli tervetullut hyppäys uuteen suuntaan. Joillekin yhtyeen tyylilajin muutos kitaravetoisesta uuden aallon post-punkista syntikkapopin suuntaan oli kuitenkin pettymys. Ipshwichissä syntynyt Ed on muuten koko haastattelun ajan ystävällinen ja innostunut, mutta kysymys siitä oliko In This Light And On This Evening kenties harha-askel yhtyeen uralla muuttaa miehen äänensävyä luurin toisessa päässä. ? In This Light meni suoraan listaykköseksi Englannissa. Lisäks levy menestyi todella hyvin maissa, joissa on hienostunut ja kenties sivistyneempi musiikkimaku kuin muualla Euroopassa. Esimerkiksi Belgiassa suosiomme kasvoi räjähdysmäisesti tuon albumin ansiosta, ja ihmiset ymmärsivät mistä siinä oli kysymys. Levy antoi juuri sellaista nostetta urallemSUE me kuin olimme halunneetkin. Levyn ensimmäinen single Papillon on tähän mennessä myydyin ja suosituin yksittäinen kappaleemme. Minusta In This Light oli myös onnistunein ja tasapainoisin kokonaisuutemme. In This Light And On This Evening saattoi olla bändin jäsenille itselleen taiteellinen menestys, mutta tosiasiat ovat tosiasioita. Bändin sopimus Sonyn kanssa lopetettiin, ja yhtye jäi tyhjän päälle. Myös sopimus pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Kitchenwaren kanssa loppui. Ed myöntää, että yhtyeen tulevaisuus oli hämärän peitossa ? etenkin, kun muutokset tuulet puhalsivat pitkäaikaisen kitaristin Chris Urbanowiczin pois yhtyeestä. Hänen tilalleen otettiin kuitenkin peräti kaksi soittajaa. Koskettimien taakse palkattiin Elliot Williams tuntemattomasta Airship-yhtyeestä, ja pääkitaristiksi napattiin tuottajan ja äänittäjän hommia tehnyt Justin Lockey. Oli uuden aikakauden vuoro. KÄSI OMALLA TASKULLA editorsin uusi levy The Weight of Your Love ilmestyy PIAS Recordingsin kautta. Tuottajan pallilla levyllä istuu Jacquire King, jonka palkintokaapista löytyy liki 30 musiikkialan arvostetuinta pokaalia eli Grammya. Halpaa sen äänitys ei muutenkaan ollut. ? Rahoitimme The Weight of Your Loven nauhoitukset omasta pussistamme. Otimme tietoisen riskin. Siksi levy syntyi huomattavasti kivuttomammin kuin edelliset albumimme. Meillä ei ollut aikaa pyöritellä ideoita liikoja keskenämme, eikä meillä ollut mahdollisuutta tappaa aikaa studiossa erilaisia kikkoja testaillen. Meidän piti keskittyä olennaiseen. Uuden albumin debyyttisingle A Ton Of Love aiheutti monelle Editors-fanille samanlaisen järkytyksen kuin In This Lightin Papillon. Uuden albumin ja etenkin singlen soundi on huomattavasti kevyempi kuin ennen. Siinä missä ennen yhtye kumarteli niin Joy Divisionin kuin Depeche Moden suuntaan, A Ton of Love henkii U2:n sävyjä. Kun Tom Smith huutaa kappaleella sanaa ?desire?, kuulostaa hän » 19 « NRO. 6 hämmentävän paljon The Joshua Tree -ajan Bonolta. Eräs vääräleuka kuvaili A Ton of Lovea sanoilla ?Sounds like Bono with a cock up his ass? - eikä siis sillä fani?ktiosta tutulla positiivisella poikarakkaustavalla. ? Editors on aina ollut yksinomaan Tomin yhtye. Ennen työstimme kappaleita erillämme, ja saimme tuoda soundiin enemmän omaa soittajapanosta. Nytkin saamme toki äänemme kuuluviin, mutta The Weight of Your Lovella kappaleet ovat lähempänä Tomin alkuperäisajatusta ja -sovitusta kuin ennen. Esimerkiksi albumin toiseksi viimeinen kappale The Phone Book on klassinen poppala, joka nauhoitettiin yhdellä otolla. Ennen kappaleemme olivat täynnä tuottajakikkailua ja muuta ylimääräistä. Nyt jotkut kappaleista ovat käytännössä demoversioita. ? Koko uramme ajan meitä on verrattu aina johonkin olemassa olevaan tai edesmenneeseen bändiin, Ed jatkaa. ? Nyt halusimme julkaista paluusinglenämme mahdollisimman yksinkertaisen rock-kappaleen. Osaltaan kappalevalintaan vaikutti myös se, että halusimme karistaa vakavamielistä ja synkkää imagoa niskastamme. Minusta onnistuimme siinä hyvin. Albumin ja kenties koko Editorsin uran komein kappale on What Is This Thing Called Love. Se on kuin tehty lisensoitavaksi amerikkalaiseen draamasarjaan soidakseen loppukohtauksen taustalla. Laulaja Tom vertaa sillä rakkaussuhteen kuihtumista kaupunkiin, joka työnnetään puskutraktorilla maan tasalle. Samoin on tehnyt myös Editors entisen eeppisen melankoliansa kanssa. Tom Smithin sanoitukset ovat yhä täynnä suuria tunteita, mutta musiikkia annostellaan hienovaraisemmin. ? Minua pelotti äänittää What Is This Thingiä, sillä se on täysin erilainen kappale kuin mitä olemme koskaan ennen äänittäneet. Soitin Tomin tekemän demoversion tyttöystävälleni, ja hän purskahti spontaaniin itkuun. Silloin tiesin, että meidän on pakko laittaa se myös levylle. Parempaa suositusta tuskin voi kappaleelle antaa. «
• HAASTATTELU muistelee. ? Mulle tärkeitä brittibändejä olivat esimerkiksi Ride ja Swervedriver, joilta löysin sen junnaamisen. Toki sillä saralla Circle oli tehnyt Suomessa jo laajan työn siihen aikaan. Xysma tuli tiensä päähän varsin luontevasti tehtyään viisi pitkäsoittoa. Ketään bändistä ei varsinaisesti kiinnostanut tehdä viimeiseksi jäänyttä vuoden 1998 Girl On The Beach -albumia. Spinefarmin Riku Pääkkönen oli vain kysynyt Nurmiselta, olisiko Xysmalta tulossa uutta levyä ja tämä myönsi pöytälaatikosta löytyvän materiaalia. Levytysprosessin jälkeen seinä kuitenkin tuli vastaan. ? Kaikilla oli omat kuvionsa, Nurminen kertoo. ? Mä olin syvällä Beach Boys -faniudessa, Muurinen ei halunnut enää öristä eikä palasia enää saatu millään sopimaan yhteen. Xysma kokoontui viimeisen kerran Turun ravintola Koulussa, jossa joku nosti kissan pöydälle: olisiko tämä nyt tässä? ? Kaikilta pääsi syvä huokaus, Nurminen naurahtaa. ? Kiitos joo! TEKSTI JOONAS KUISMA KUVA KIMMO NURMINEN KOVIA PAPPARAISIA svart records alkoi julkaista Xysman levyjä uudelleen vuonna 2010. Silloin ilmestyi vinyyliversio vuoden 1992 First And Magicalista. 2011 oli vuorossa Deluxe, ja tänä vuonna saadaan soittimiin ensimmäinen vinyylipainos Lottoa. Julkaisu sisältää myös kansivihkon, johon löydettiin paljon ennennäkemätöntä kuvamateriaalia levyn kansikuvan ottaneen Kalle Taivaisen arkistoista. Nurminen pitää Lottoa Xysman parhaana levynä. Hän kertoo kuunnelleensa levyn kappaleita kirjoittaessaan erityisen paljon ruotsalaista Union Carbide Productionsia. Kuunnellessaan bändin levyjä hän muistaa edelleen pummineensa osan ri?ä sieltä ja jonkun rytmikuvion täältä. Loton äänityssessioista miehellä on harvinaisen kivuttomia muistoja. ? Sillä levyllä on kaikki kohdallaan, hän myhäilee. ? Sillä on parhaat biisit, paras meininki ja paras soittotyöskentely. Äänityksissä oli mukavaa, hyvä henki, ja se myös kuuluu Lotolla. Lisäksi se on edelleen aika tymäkkä albumi. Nurminen ei ole ainoa, joka pitää Lottoa hyvänä levynä. Brian De Palma käytti sen avausraitaa Shortest Routea vuonna 1998 ilmestyneessä Snake Eyes -elokuvassaan, jonka pääosassa on vanha kunnon Nicholas Cage. ? Tarinan mukaan De Palma olisi kuullut biisin jossain ja halunnut sen tiettyyn kohtaukseen, Nurminen kertoo. ? Mä en kuitenkaan oikein usko siihen, mutta onhan se hauska juttu. Snake Eyes ei tuonut turkulaisbändille valtaisia Hollywood-royalteja. ? Ehkä me siitä jokunen satanen saatiin, Nurminen hymyilee. ? Me ei koskaan olla tehty Xysmalla penniäkään voittoa. Turun kaupungilta saatiin kerran tuhat markkaa mieheen. Tänä kesänä Xysma tekee uudelleenjulkaisun myötä kuusi keikkaa. Edessä ovat konsertit esimerkiksi Turun Ruisrockissa ja Indie-iltamissa, Joensuun Ilosaarirockissa ja Jyväskylän Lutakossa. Alkuperäistä kokoonpanoa ei kuitenkaan lavoilla nähdä, sillä Toni Stranius menehtyi vuonna 2006. Tuolloin Xysma kokoontui soittamaan Turun Päiväkoti-ravintolaan Straniuksen muistojuhlaan toisena kitaristinaan Juha Nousiainen (mm. Limonadi Elohopea). Svartin julkaistua Deluxen Xysma esiintyi Turun Klubilla, ja Straniuksen paikalla soitti Samae Koskinen. Tänä kesänä Koskinen on kiireinen uuden Hyvä päivä -albuminsa festivaalikiertueen tiimoilta. Myös Nurmisella on edessä pitkä keikkakesä, sillä hän soittaa Koskisen yhtyeessä. Xysman keikoilla toista kitaraa soittaa Jan Trygg (mm. Molly Grows Up, Snipe Drive). ? Jan on kova Xysma-fani, Nurminen kertoo. ? Ei sille tarvinnut kauheasti biisejä opettaa. Xysma tunnetiin aikoinaan rautaisena live-bändinä. Mikä on yhtyeen kunto kaikkien näiden vuosien jälkeen? ? Kova, Nurminen lupaa. ? Olemme jo vähän papparaisia, mutta treenaamme kovaa. Täysi rähinä tulee olemaan päällä heti alusta asti. « PE 5.7. RUISROCK, TURKU » KULTTIBÄNDIN KEIKKAKESÄ Svart Records julkaisee Xysman Lottoalbumin (1996) vinyyliversiona. Julkaisua seuraa kuuden keikan kiertue. ulttibändi. Se on sana, jota kuulee usein käytettävän Xysmasta, vuonna 1998 hajonneesta, kymmenen vuotta toimineesta turkulaisesta rockyhtyeestä. Nuorimmalle rocksukupolvelle bändi ei liene niitä tutuimpia. Xysma ei koskaan kohonnut valtavirran suursuosikiksi. ?Vuosien varrella Xysman ylle on kertynyt kultakerros?, sanoi bändin kitaristi Olli Nurminen Suen haastattelussa vuonna 2011. Puolentoista vuoden jälkeen kysyn samalta mieheltä Helsingin ydinkeskustan Painobaarissa, jonka ylle kohoavassa Sanomatalossa Nurminen työskentelee, mitä hän lauseellaan tarkoitti. ? Kultakerroksen kertymisellä tarkoitin sitä, että olemme saaneet kulttibändin maineen vasta vuosien saatossa, hän muotoilee. ? Aktiivisina vuosina olimme vain bändi bändien joukossa, vaikka mielestäni olimmekin aivan tavattoman hyviä. Kulttibändiksi päätymisessä on sekä positiivinen että negatiivinen puoli. Yhtyeillä, joihin kyseinen status liitetään, on useimmiten vankkumaton kriitikkosuosio, ne ovat muusikkokollegojen arvostamia ja niillä on pieni ydinryhmä erittäin omistautuneita faneja. Toisaalta kulttisuosio tarkoittaa yleensä sitä, ettei valtavirran yleisö juuri lotkauta korviaan loistavallekaan musiikille. Kuten Nurminen sanoo: jos Xysma olisi ollut suosittu kuin Robin, ei siitä olisi tullut kulttibändiä. Miksei Xysmasta koskaan tullut sen isompaa kuin tuli? ? Osittain se oli meistä itsestämme kiinni. Painoimme vahvasti jarrua kasvamisen suh- K teen. Olisi meille myyty keikkoja, mutta emme halunneet soittaa niitä, kun meillä oli niin paljon muuta tekemistä. Nurminen muistelee sitä 1990-luvun musiikkiskeneä, jossa Xysma toimi. Yhtyeen jäsenillä ei käynyt mielessäkään, että soittamisella voisi tienata. Se, että koulut jätettäisiin kesken ja keskityttäisiin tekemään aamusta iltaan rockmusiikkia, ei ollut edes teoreettinen vaihtoehto. Kaikki taiteellinen panos laitettiin levyihin ja niistä pyrittiin tekemään mahdollisimman hyviä. Nurmisen sanoin Xysman ?albumeja ei kuitenkaan markkinoitu paskaakaan?. Xysma ei tehnyt Suomen-rundeja. Kerran se kävi Saksassa ja death metal -aikoinaan soitti pari kertaa Ruotsissa. Sanottakoon vielä kerran: Xysma oli pienen porukan juttu. XYSMAN LYHYT OPPIMÄÄRÄ xysman tarina alkoi vuonna 1988 Naantalissa. Tuolloin laulaja-kitaristi Jani Muurinen, basisti Vesa Iitti ja rumpali Teppo Pulli alkoivat ?meluta keskenään? aluksi nimellä Repulse ja sitten nykyään tunnetulla nimellään. Bändi soitti musiikkia, jota Suomessa edusti siihen aikaan vain Rytmihäiriö. Raa?an ja rajun soundin nimi oli grindcore. Se oli omaksuttu sellaisilta 1980-luvun alussa aloittaneilta brittibändeiltä kuin Napalm Death ja Carcass. Nurmisen mukaan grindin tyylistä musiikkia teki Suomessa myös naantalilainen Today?s Waste, mutta se toimi pikemminkin hardcore-pohjalta. Nurminen liittyi Xysmaan lokakuussa 1989, kun Muurinen halusi keskittyä enemmän laulamiseen ja luopua kitaransoitosta. SUE Nurminen tunsi yhtyeen jo entuudestaan, oli siihen mieltynyt ja pyysi päästä mukaan. ? Liityin bändiin maanantaina ja perjantaina oli ensimmäinen keikka Tampereen Tullikamarilla, hän nauraa. ? Treenejä oli kolmet, kappaleita 27. Kalle Taivainen korvasi bassotaiteilija Iitin vuonna 1992, ja kitaristi Toni Stranius liittyi Xysmaan samana vuonna. Tuolloin oli kasassa kokoonpano, joka toimi aina Xysman hajoamiseen asti vuonna 1998. Nurmisen liittyessä Xysmaan pääbiisintekovastuu oli Jani ?Joãnitor Lottoner? Muurisella. Sitten kappaleitten sävellystyö alkoi enenevässä määrin siirtyä Nurmisen, taiteilijanimeltään Mr. Lawnyn vastuulle. Hänen tekemiään sävelmiä oli jo vuoden 1990 Yeahalbumilla, mutta albumeilla Deluxe (1994) ja Lotto (1996) mies vastasi käytännössä kaikista Xysman biiseistä. Xysman materiaalista on kuultavissa, miten bändiin liittyessään 16-vuotiaan Nurmisen ja muiden yhtyeen jäsenten musiikkimaut kehittyivät vuosikymmenen edetessä. Xysma yhdisteli levyillään vapaasti erilaisia genrejä. Se jalostui pelkästä grindista kohti stoner rockia, hard rockia, death metalia ja indietä. Laulaja Muurinen inspiroitui käyttämään ääntään monipuolisesti melodiattomasta huudosta aina Elvis-tyyliseen croonerlauluun. Xysman biiseissä kuului kaikuja niin Sonic Youthista, Monster Magnetista kuin Dinosaur Jr:istakin. Vaikka Xysman parhaat levytykset ajoittuivat brittirockin suuriin vuosiin, eivät saarivaltion bändit kuitenkaan olleet mainittavia innoituksen lähteitä. ? Oli mulla joku Oasiksen levy, Nurminen » 20 « NRO. 6
• » VIIDESSÄ VUODESSA LEPIKSEEN Kuudes Silmä soittaa goottivaikutteista post-punkia. Yhtyeen jäsenet vertaavat yhtyettään mieluummin anarko- ja goottiyhtyeisiin kuin trendikkäisiin baritonilaulajabändeihin. K ? Uusista post-punk-bändeistä on punk unohtunut kokonaan. KE 26.6. LEPAKKOMIES, SEINÄJOKI män asenteellisia hengenheimolaisia. Nykyinen gootti-skene on meille aika tuntematon. Maailmanloppu on helvetin kova bändi! Niiden kanssa olisi tarkoitus tässä kesän mittaan nauhoittaa 7-tuumainen splitvinyyli. ? Enemmän meillä on hengenheimolaisuutta vanhempiin englantilaisiin anarkoyhtyeisiin ja suomalaisiin goottibändeihin. Tuntuu, että noista uusista post-punk-bändeistä on se punk unohtunut kokonaan, Matti jatkaa. Miten saitte sopimuksen Combat Rock Industryn kanssa? ? Itse asiassa mitään virallista sopimusta ei ole olemassa, asioista on sovittu vain suullisesti, Mat- KALLE AHOLA 1989 Uusi albumi kaupoissa 31.5.2013 Sisältää singlet ?Madrid?, ?Kesä 1989? ja ?Puhalla? www.kalleahola.net SUE » 21 « NRO. 6 ti sanoo. ? Etsimme EP:lle julkaisijaa ja Koskisen Jani (Combat Rockin toinen perustaja Janne Tammisen ohella) kerkesi sitten ensimmäisenä apajille, Jere jatkaa. ? Kaveripohjalta on hommat totuttu aina hoitamaan. Mistä tummasävyiset sanoituksenne kumpuavat? ? Alun perin sanoituksemme kirjoitti alkuperäinen laulajamme Marko. Ovathan ne melko henkilökohtaista kamaa. Nykyisin sanoitusvastuu jakautuu aika hyvin koko bändin kesken. Eivät nuo teemat kuitenkaan ole tuollaisia vain sen takia, että se jotenkin kuuluisi genreen, vaan kyllä kaikki sanoitukset ovat aika rehellistä tilitystä. Jos jatketaan rehellisillä linjoilla, niin minun on vaikea nähdä teidän elättävän itseänne musiikilla. Teette kuitenkin niin tinkimätöntä musiikkia, että tulette aina olemaan pienen, hyvää musiikkia kuuntelevan piirin yhtye. Mikä ajaa teitä eteenpäin? ? En voi kuvitella sellaista tilannetta, etten soittaisi bändissä. Musiikki on kuitenkin ehkä se kaikkein tärkein asia omassa elämässäni. Ja vaikkei tällä hommalla pääse juurikaan rikastumaan niin saapahan hyvän tekosyyn ryypätä, Jere nauraa. ? Samat sanat. Viiden vuoden päästä ollaan järjestämässä uuden split-kassun julkkareita Lepikseen, Matti päättää. « TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA JUSSI JÄNIS ? Kaikki meidän bändissämme ovat enemmän tai vähemmän lähtöisin punkympyröistä. Se varmaan paistaa väkisinkin läpi. Toisaalta kaikki meistä omaavat aika laajan musiikkimaun. Dingo kohtaa Rattuksen!, Jere kertoo. ? Mielestäni musiikissamme on eniten esillä 80-luvun alun post-punk. Itselleni tärkein on The Cure, Matti jatkaa. Pakkohan se on ottaa esille: post-punk on ollut pinnalla vuosikausia, ja teidät on joidenkin toimesta lykätty siihen genreen. Edustatte kuitenkin sen gootahtavaa ja raakaa laitaa. Nyt Englannista on ponnistanut Savages, joka soi hieman samoilla soundeilla kuin te. Löydättekö nyky-yhtyeistä musiikillisia hengenheimolaisia? Entäpä asenteen osalta? ? Rehellisesti sanottuna en ole moisesta bändistä kuullutkaan. Mutta jos tarkoitat post-punkilla jotain Editorsin tai Interpolin tyylistä meininkiä, niin en näkisi, että meillä on tuon skenen kanssa juuri mitään yhteistä, Jere kertoo. ? Punkin puolelta löytyy enem- HAASTATTELU itaristi-laulaja Jere, tulit juuri Bosniasta. Kerropas jotain hyviä matkavinkkejä siihen suuntaan lähtevälle! Ja mitenkäs reissu on muuten mennyt? ? Kotiuduin juuri pari tuntia sitten. Mostar on huikea paikka Bosniassa, ja jos pyörii Kroatiassa päin, niin kannattaa ehdottomasti käydä Dubrovnikin vanhassa kaupungissa jo Nishta-nimisen vegaaniravintolan takia! Valtamedia ei liiemmälti ole kuullut teistä. Nyt olette kuitenkin Suen sivuilla, ja askel kohti maailmanvalloitusta on otettu. Kertokaa kaikille tietämättömille hieman historiastanne. Mistä Kuudes Silmä sai alkunsa? ? Idea bändistä syntyi kaveriporukan kesken Rob Halford -baarissa Berliinissä jouluna 2009. Kesti kuitenkin toista vuotta ennen kuin toimiva kokoonpano oli kasassa. Ainoastaan minä olen jäljellä tuosta porukasta, muuten mukana ovat uudet soittajat, basisti Matti kertoo. Mitkä bändit ovat muokannee historiaanne eli mitkä ovat musiikilliset rakennuspalikkanne?
• HAASTATTELU haa levyn tekemistä varten, hän ostaa samalla vallan sanella levyn sisällön. Se on meille ongelma, koska Skintsiä ei kiinnosta muu kuin oma ja tuottajan mielipide. Vuosien uuttera keikkailu palkittiin, kun The Skints päätti managerinsa ehdotuksesta kokeilla Pledgemusic-joukkorahoituskampanjaa. Levyntekorahat saatiin kasaan vain yhdessätoista päivässä. ? Se veti kyllä nöyräksi, Waters Rudge naurahtaa. ? Kaikille bändeille ei käy niin. Jotkut joutuvat pulittamaan rahat takaisin tukijoille, kun tavoitetta ei saavuteta. Tätä systeemiä voisi kokeilla uudestaankin. En silti sano, ettemme koskaan solmi levydiiliä minkään ulkopuolisen tahon kanssa. Sen täytyy vain tuntua hyvältä ja oikealta. Ei sellaista voi tehdä vain siksi, ettei muka ole muuta vaihtoehtoa. The Skintsillä on valmiina muutamia uusia kappaleita tulevia julkaisuja varten. ? Minua kiinnostaisi tehdä seuraavaksi sarja sinkkuja ja ep-levyjä. Musiikkimme elää niin kuin tähänkin asti. Uusin singlemme Out of My Mind on sekoitus rocksteadyä ja länsirannikon hiphopia. Se on kuitenkin vain yksi esimerkki. Yksi uusi biisimme kuulostaa rootsreggaelaulaja Michael Prophetin tekemältä. The Skintsin musiikilla on paljon elintilaa, sillä bändissä on kolme biisintekijää. ? Emme ole aina kaikesta yhtä mieltä, mutta olemme kyllä aika hyvässä kosketuksessa siihen, millaista toistemme luovuus on. Osaamme olla samalla tasolla musiikissa. ? Sanoituksiamme yhdistää se, että ne tulevat omista kokemuksistamme ja tunteistamme, olivatpa ne kantaa ottavia tai eivät. Emme osaa puhua kuin omasta puolestamme. Emme ole koskaan olleet pelkästään poliittinen bändi tai pelkästään popsanoituksia laulava bändi. Meitä yhdistää sanoittajina se, että me kaikki kolme kirjoitamme todellisuudesta. Lontoolaisen kerrostalon pihaan ajaa kilometrejä nielleen mutta kestävän näköinen pikkubussi. The Skintsin on aika lähteä tien päälle. « TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA THE SKINTS PE 21.6. VALTTERI FESTIVAL, TAMPERE » REGGAEN RAATAJAT The Skints soittaa letkeitä rytmejä, mutta asemansa se on luonut raa?alla työllä. Joshua Waters Rudge katsoo ikkunasta ja odottaa pikkubussin kaartavan pihaansa. Lontoolaisen reggae-skabändin The Skintsin laulaja-kitaristi on lähdössä yhtyeensä kanssa Ranskaan. The Skintsin uusin albumi Part & Parcel julkaistiin Ranskassa tammikuussa, ja alkuvuodesta bändi teki siellä kiertueen. Nyt Skints käväisee Ranskassa festivaalikeikalla ja palaa sitten kotimaahansa kolmen viikon kiertueelle. Asiat etenevät askel askelelta, mutta lasikenkää on The Skintsin jalkaan turha sovitella. Tämä tarina ei ole tuhkimotarina vaan duunaritarina. The Skints perustettiin Woodbridgen yläkoulussa Pohjois-Lontoossa vuonna 2005. Skapunkilla aloittanut bändi pääsi nykyiseen kokoonpanoonsa vuonna 2007. Waters Rudgen lisäksi bändissä ovat basisti Jonathan Doyle, rumpali Jamie Kyriakides ja klassisen koulutuksen saanut laulaja-kosketinsoittaja-puhallinsoittaja Marcia Richards. Alkuaikoina reggaevärinät olivat viitteellisiä Skintsin musiikissa, mutta ne valtasivat koko ajan enemmän tilaa. Live.Breathe.Build. Believe.-debyyttialbumi (2009) on vielä luokiteltavissa reggae-punkska-rock-crossoverlevyksi, mutta vuoden 2012 Part & Parcel on selkeämmin reggae-, dancehall- skaja dubvaikutteinen albumi. Joshua Waters Rudgelle reggae- vaikutteet ovat tulleet luonnostaan. Hänen vanhempansa kuuluvat siihen brittisukupolveen, jolle reggae oli popmusiikkia. ? Isä ja äiti kuuntelivat kotona reggaelevyjä. He olivat nuoria 70-luvun lopulla, jolloin se oli suosittua musaa Englannissa. Englannissa punkin ja reggaen välillä on aina ollut side. Kun itse innostuin punkista 12-vuotiaana, löysin siitä reitin reggaeen. Myöhemmin kuuntelin myös paljon junglea, kuten muutkin Skintsin jäsenet. Sen dancehall- ja raggaelementit ovat vaikuttaneet bändiimme paljon. ELÄMÄÄ AUTOSSA kun skints lähti keikoille vuonna 2007, Englannissa ei ollut vahvaa reggaebändiskeneä sitä tukemaan. Alan piirit tuottivat musiikkia ja tapahtumia lähinnä dj- ja sound system -vetoisesti. Ensimmäiset kiertueensa Skints organisoi punkskenen kautta, mutta ei halunnut lukita itseään senkään sisään. Bändi halusi soittaa kaikille, jotka halusivat kuulla sen soittoa. Nyt Skintsin fanipohja Englannissa on jo vankka. ? Me olemme soittaneet kaikenlaisten bändien kanssa, Joshua Waters Rudge sanoo. ? Hiphopbändien, rockbändien, reggaebändien, popbändien kanssa. Se on kannattanut. Sen ansiosta Skintsin keikoilla käy kaikenlaista jengiä punkkareista hoppareihin ja tavallisiin tyyppeihin, jotka vain pitävät siitä, mitä me soitamme. On muka- vaa, että meidän keikoillamme tosi erilaiset ihmiset voivat pitää yhdessä hauskaa. Jalansijan saamisessa ei ole kyse vain siitä, kenelle soittaa. Keikkaa täytyy myös heittää paljon. Ja niin Skints on tehnyt. Se on soittanut 150 showta kolmena vuonna perätysten. Waters Rudge kertoo, että vasta asemaansa luovalle bändille sellainen elämä ei ole aina herkkua. Mutta kun valinnan tekee rockelämän ja hanttihommien välillä, se ei ole vaikea. ? Onko tälle muka joku parempi vaihtoehto? Olen ollut tässä bändissä vuosia, ja sinä aikana olen saanut tehdä aivan tarpeeksi surkeita duuneja leipäni eteen. Nyt olen jatkuvasti keikoilla ystävieni kanssa ja elätän siten itseni. ? Eihän se aina ole aivan mahdottoman hauskaa, mutta olen silti tosi kiitollinen siitä, että saan elantoni soittamalla. Asun pakettiautossa, mutta en tosiaankaan kehtaa valittaa. Me rakastamme tätä musiikkia. Se on elämämme. Siinä on riittävästi syytä tehdä niin paljon keikkoja kuin me teemme. Skints on meille kaikille hyvin rakas. Skints on toistaiseksi kiertänyt eniten kotisaartaan, mutta on se käynyt esittäytymässä muuallakin Euroopassa ja jopa Thaimaassa asti. ? Nyt haluaisimme soittaa enemmän ulkomailla. Tänä vuonna olemme käyneet Englannin lisäksi Saksassa, Ranskassa ja Sveitsis- ? Me olemme soittaneet kaikenlaisten bändien kanssa, ja se on kannattanut. SUE » 22 « NRO. 6 sä. Kesällä tulemme Suomeen, mikä on meille uutta ja jännää. Maailma on suuri. VAIVA PALKITAAN the skints ryhtyi suunnittelemaan toista albumiaan heti debyyttiä seuranneiden kiertueiden päätyttyä. Aluksi tilanne näytti ikävältä. Bändillä ei ollut varaa tehdä omakustannetta, ja neuvottelut levy-yhtiöiden kanssa päättyivät tuloksettomina. ? Meillä ei ollut varaa mennä studioon. Puhuimme parin levy-yhtiön kanssa, mutta vaikutti siltä, etteivät ne antaisi meille täydellistä taiteellista vapautta, ja sellaiseenhan me emme voi suostua. Niin se vain on, että jos joku antaa toiselle ra- RAKKAAT LEVYT Joshua Waters Rudge listaa kolme itselleen tärkeää albumia. The Wailers: Catch a Fire (1973) ? The Wailersin ensimmäinen julkaisu isolla levy-yhtiöllä ja ensimmäinen iso menestys. Levy julkaistiin myöhemmin Bob Marley & The Wailersin nimellä. Tämän bändin reggae oli biisien puolesta todella paljon edellä aikaansa. The Wailers oli sekä sanoituksiltaan että sävellyksiltään paljon kehittyneempi yhtye kuin mikään muu genressään tuohon aikaan. Catch a Firen kuunteleminen inspiroi minua tulemaan paremmaksi biisintekijäksi ja rikkomaan rajojani. Rancid: ...And Out Come the Wolves (1995) ? Kuulin tämän Rancidin tunnetuimman levyn 12-13-vuotiaana. Se räjäytti pääni ja muutti elämäni: ?Mitä tämä on? Haluan olla tuollainen! Haluan kuulua siihen, mihin nuo jätkät kuuluvat!? Halusin tulla punkkariksi. Sitä kautta olen kasvanut ihmiseksi, joka nyt olen. The Streets: Original Pirate Material (2002) ? En oikeastaan ole hiphopfani, mutta toisaalta en myöskään kutsuisi tätä hiphoplevyksi. Mike Skinner on luonut levylleen tunnelman, joka kuvaa täydellisesti sitä, millaista Lontoossa ja Englannissa oli asua silloin, kun Original Pirate Material julkaistiin. Skinner kirjoittaa totuudesta, siitä mistä tietää ? piittaamatta siitä, onko se coolia. Se todellisuuteen tarttuminen on inspiroinut The Skintsiä.
• HAASTATTELU SUE » 23 « NRO. 6
• » PARHAASSA IÄSSÄ Silkinpehmee on ollut mukana tamperelaisessa hiphop-skenessä jo 90-luvun puolivälistä saakka. Vasta nyt hän osaa ja uskaltaa tehdä mitä haluaa. HAASTATTELU TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA PLAYGROUNDMUSIC Missä vaiheessa rap vei sinut mukanaan? ? Kuulin räppiä ensimmäisen kerran joskus ala-asteella. Taisi olla Beastie Boysiä, jollakulla oli c-kasetilla biisejä joko Licensed to Illtai Paul?s Boutique -levyltä. Tietysti muksuna kuuntelin sen ajan suomiräppiäkin, Raptoria, Murkuloita ja Pääkkösiä. Ja jopa Marky Markia, myönnetään! Näiden rinnalla tuli kuunneltua kaikkea muutakin tukkahevistä silloin suosittuihin syntetisaattorikokoelmiin. Lopullisesti räpistä tuli iso juttu joskus 14-vuotiaana yläasteen loppupuolella, kun aloin ?ilistellä esimerkiksi Naughty By Naturea. Ensimmäinen kasettijulkaisuni ilmestyi vuonna 1994. Se oli rautaisannos nuorten vihaisten teinien rallienglantia. Uusi Mun Beverly Hills -levy on kolmas albumisi. Sillä riittää tyylikirjoa. Millä asenteella menit studioon? ? Kategoriat ja nimilaput eivät merkitse minulle mitään. On aivan sama onko biitti reppuräppiä, träppiä, housea tai mitä hyvänsä. Tunnelmat, ajatukset ja huolet vaihte- levat päivästä toiseen. Levyni ovat eräänlaisia päiväkirjoja. En tee koskaan kappaleita pöytälaatikkoon, vaan kaikki joko julkaistaan tai sitten hylätään. Lopulta keskustellaan levy-yhtiön kanssa siitä, mitkä valmiit biisit päätyvät minnekin. Ne, jotka eivät päädy viralliseen julkaisuun, laitan itse nettiin. Mun Beverly Hills soi positiivisuutta ja duurissa. Kuvastaako levyn soundi sinua ihmisenä? ? Kuvastaa. Mutta eihän se ole pelkkää positiivisuutta. Esimerkiksi Aika kumpuaa kamppailustani masennuksen ja itsesyytösten kanssa. Myös Maailma on valmis on melankolisempaa osastoa. En ole mikään jatkuvasti hymyilevä, sporttinen ja elämänmyönteinen te?on-mies. Murhe, alakulo ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään siinä missä ilo ja ?ow-tilatkin. Positiivisuus ja kaupallinen soundisi tekee myös sen, että nillitysporukka varmasti kyttää tekemisiäsi. Miten tuollaiseen voi varautua? ? Siihen ei voi eikä pidä varautua. Asiatonta kritiikkiä tulee koko ajan varsinkin räpin saralla. Osaan sivuuttaa tällaisen puheen olanko- hautuksella. Rakentavaa palautetta kuuntelen mielelläni, varsinkin kun se tulee arvostamieni muusikoiden tai sanankäyttäjien taholta. Itkun tihrustaminen jostain kaupallisuudesta on lapsellista. Kaupalliset näkökohdat tulevat kuvaan mukaan aina, kun julkaistaan musiikkia. Epäkaupallisuudesta ja aitoudesta vaahtoaminen ei tätä asiaa miksikään muuta. Olet vuotta nuorempi kuin minä. ? Murhe, alakulo ja vastoinkäymiset kuuluvat elämään siinä missä ilo ja flow-tilatkin. Mikä saakeli siinä on, että tässäkin iässä kuuntelee innolla jotain räpin kaltaista nuorisomusiikkia? ? Minähän olen vasta nuori mies ja musiikillisen taipaleeni alussa! Dj Premier on kohta 50 ja edelleen aivan haipeissa musahommista, katso vaikka jotain sen haastatteluja netissä. Jay-Z:n debyyttialbumi ilmestyi miehen ollessa 27-vuotias, ja kaveri on uransa huipulla nelikymppisenä räppärinä. En allekirjoita väitettä, että räppi olisi nuorisomusiikkia. Nyt meillä on aika iso yli kolmekymppisten sukupolvi, joka seuraa tiiviisti räppiä ja josta osa myös tekee sitä itse - ja hyvin tekeekin! Emme missään nimessä olla liian vanhoja tähän. Itse katson, että vasta nyt osaan ja uskallan räp-ar- tistina tehdä sitä, mitä haluan. Syväkurkkuni kertoi, että olet akateemisesti koulutettu ja ollut luennoitsijana Tampereen yliopistolla. Ovatko oppilaasi koskaan tunnistaneet sinua luennoilla? ? Totta kai he tunnistavat, mutta ei siellä kukaan hihasta tule repimään. Yritän akateemisella puolella pitää hiukan matalampaa pro?ilia enkä tee numeroa siitä, että olen räp-muusikko. Tiedemaailmassa on tapana pitää tunteet pois pelistä ja tietty kriittinen etäisyys asioihin, joten välillä sitä tietenkin ajattelee, että mitähän nuo miettivät, kun avaudun biiseissäni ja sitten yritän tässä puhuessani pitää naaman peruslukemilla ja äänen uskottavan matalana. « FIRST TIMES: ONE TIME THING 7? KUUDES SILMA: CD/LP ENDSTAND: FIRE INSIDE - THE STORY OF ENDSTAND DVD + CD/LP Combat Rockin sadas julkaisu on kauan odotettu DVD Matti Penttilän hienosta dokumenttielokuvasta! Bonuksena laadukkaasti kuvattu taltiointi bändin 10v keikalta vuodelta 2006. Paketissa mukana myös livelevy vuoden 2010 viimeiseltä keikalta. Tunnelma on läsnä!!!! LP-painos on erittäin rajoitettu joten toimi nopeasti!!! SUE Toka eepee tältä energiseltä power pop/ rock?n?roll-ryhmältä. Vielä parempi kuin eka ja tässä tapauksessa se on paljon - hittiä riittää!! Odotettu debyyttialbumi. Post punk/gootti/ hardcore-vaikutteet on sulatettu hienosti yhteen ja biisit jytää!!! NÄMÄ JA MUUT PUNK/HARDCORE/ROCK/HEVI/INDIE -JNE LEVYT JA TUOTTEET COMBAT ROCK SHOPISTA!!! VAASANKATU 7, HELSINKI. MYÖS VERKKOKAUPPA: WWW.COMBATROCKSHOP.FI WWW.COMBATROCKINDUSTRY.NET » 24 « NRO. 6
• » TUNTEIDEN TULKIT Hurts aloitti hitaasti, mutta kun kone pääsi vauhtiin, mikään ei pysäyttänyt brittiyhtyeen nousua poptaivaalle. V PE 5.7. RUISROCK, TURKU ? Adam ja minä satumme pitämään tytöistä todella paljon! nistetaan kaupungilla, mutta esimerkiksi paparazzeista ei vielä liikaa ole vaivaa. Emme kuitenkaan ole mitään Justin Bieberin kaltaisia megatähtiä. Hurtsin musiikki soi synteettistä alakuloa, joka on iskenyt etenkin suomalaisiin miljoonan voltin tavoin. Yhtyeen toinen osapuoli Adam vitsaili eräässä haastattelussa kuinka Amerikan valloitus on jäänyt heiltä väliin ihan vain siksi, että yhtye on vieraillut Suomessa viimeisimmän parin vuoden aikana vähintään parikymmentä kertaa. Miesten kepeästä elämänasenteesta saa hieman vihiä haastattelujen kautta, mutta levyltä merkkejä sellaisesta on turha etsiä. SUE » 25 « NRO. 6 ? Meiltä alakuloinen musiikki tulee luonnollisemmin kuin duurivoittoiset kappaleet. Emme ole masentuneita oikeassa elämässä ? olemme hyvinkin elämäniloisia ihmisiä. Meille melankolisen musiikin kirjoittaminen on luonnollista. Tuskin Nick Cavekään syö kissanpentuja aamupalaksi. ? Niinpä. Melankolisen musiikin kirjoittaminen ja kuuntelu auttaa käsittelemään omia tunteita ja erilaisia elämäntilanteita. Siksi varmaan 99 prosenttia maailman popkappaleista käsittelee rakkautta ja sen menetystä. Ne ovat tunnetiloja, joita on vaikea pukea sanoiksi. Kun ne yhdistää musiikkiin, niitä on helpompi käsitellä. Minusta tuntuu, että kaikki suosikkilevyni liittyvät jollain tavalla parisuhteiden katkeamisiin. Eron hetkellä kuultu musiikki jää elämään muistijälkenä aiheuttamiensa vahvojen tunnetilojen takia. ? Eron aikaan kuultu musiikki vaikuttaa aivojen niihin osioihin, joihin on muuten vaikea saada yhteyttä ja joiden toiminta tuntuu tuolla hetkellä epärationaaliselta. Erotessaan ymmärtää tuntevansa surua ja epätoivoa, mutta tunnetiloja on mahdoton käsitellä niiden aiheuttaman tunnemyrskyn takia. Musiikki auttaa hahmottamaan tilanteen paremmin, ja sen kautta osaat käsitellä paremmin tunteitasi. Popsanoituksista ja kappaleista saa myös lohtua omaan elämäntilanteeseen kun havaitsee, että joku muukin on tuntenut samoin, Theo kiteyttää. « TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA SONY MUSIC Changes Everything. Hutchcraft kieltää, että olisi huomannut menestyksen vaikuttaneen lähipiiriinsä, vaikka hän vapaa-ajallaan viettääkin aikaa myös popin raskassarjalaisten kanssa. ? Elämme yhtyeenä hyvinkin erikoisessa maailmassa, ja matkustamme ympäri maapalloa musiikkimme johdattelemana. Silti ihmisten suhtautuminen meihin on pysynyt minusta samanlaisena kuin ennenkin. Ystävämme ovat pysyneet rinnallamme läpi kaikkien näiden menestysvuosien, ja bändikaverini Adam auttaa minua pysymään järjissäni kaiken pyörityksen keskellä. Theon ja Adamin valokuvat koristavat tuhansien ja taas tuhansien naispuolisten fanien seiniä ympäri maapalloa. Theo kuitenkin kieltää, että elämä olisi muuttunut vielä täysin mahdottomaksi kansainvälisen playboyn ulkonäöstä ja potentiaalisesta elämäntyylistä huolimatta. ? Mukavaahan se naisten huomio on ? etenkin kun Adam ja minä satumme pitämään tytöistä todella paljon! Kyllä meidät joskus tun- HAASTATTELU uonna 2005 Theo Hutchcraft ja Adam Anderson perustivat Bureau-nimisen popyhtyeen. Popmaailma on kuitenkin tuulinen kukkula, ja ensimmäiset yritykset sen valloittamiseksi epäonnistuivat. Vuonna 2009 kaksikko yritti uudelleen vaihtaen nimensä Hurtsiksi. He julkaisivat YouTubessa Wonderful Life -kappaleen, ja videosta tuli jättimenestys. Vuonna 2010 julkaistu debyyttialbumi Happiness myi parissa vuodessa yli kaksi miljoonaa kappaletta, ja kaksikko teki yhteistyötä muun muassa Kylie Minoguen kanssa. Uudella In Exile -levyllä on mukana eräskin Sir Elton John, joka soittaa pianoa albumin päättävällä Help-kappaleella. ? Me vain yksinkertaisesti kysyimme häntä mukaan. Olimme tavanneet hänet jo pari vuotta sitten ja hän kertoi tuolloin pitävänsä musiikistamme. Hän vietti päivän studioilla kanssamme. Oli melkoinen tunne katsella häntä soittamassa pianoa kappaleeseen, jonka olimme säveltäneet, Theo kertoo puhelimitse Lontoosta. Manchesteristä ponnistaneella 80-luvun tärkeimmällä indiepopyhtyeellä The Smithsillä oli instrumentaalikappale Money
• KYSY LEVYKAUPPIAALTASI TAI TILAA NETISTÄ FUCKING GREAT HARDROCK ALBUM! WITH JAKELU / DISTRIBUTION: SPECIAL GUESTS Udo Dirkschneider, Marco Hietala AND Stefan Schwarzmann! WWW.SUPERSOUNDS.FI DECEIVER OF THE GODS Available June 21st as ltd. 2-CD Digi in I Æ QX \WX JW` RM_MTKI[M +, 48 8QK\]ZM ,Q[K IVL T\L +, ,MT]`M MLQ\QWV _Q\P 4WSQ J][\ -58 M`KT][Q^M ZLMZ (U 7 M Z 8 TILM KW UM\ITJ UIZ\P I V W U I IDFHERRN FRP RIÀ FLDODPRQDPDUWK PHWDOEODGH FRP DPRQDPDUWK www.metalblade.de w w w. m e t a l b l a d e . t v h t t p : / / t w i t t e r. c o m / m b e u r o p e - | - w w w. f a c e b o o k . c o m / m e t a l b l a d e e u r o p e Metal Blade Records 21/,1( 6725( 7KH /RXGHVW 6KRS 2Q 7KH 1HW KWWS VKRS PHWDOEODGH GH KWWS VWRUHV HED\ GH 0(7$/ %/$'( 5(&25'6 (8523( 6KRS SUE » 26 « NRO. 6 ? 2012 Metal Blade Records Inc. EASY PAYMENT!
• ? Scorpionsin Rock n? Roll Forever -postjäähyväiskiertue pysähtyy Helsingin Hartwall Areenalla 13.11., Seinäjoki Areenalla 15.11. ja Ouluhallissa 16.11. Helsingissä lämmittelijänä on maanyhtye Accept. ? Helsingin Nosturin Alakerrassa järjestetään kesän mittaan Sytyke-klubeja, joilla kuullaan hevibändien akustisia keikkoja: Dead Shape Figure (4.7.), Waltari (18.7.), Lullacry (1.8.), The Crescent ja Mörbid Vomit (8.8.). ? Yhdysvaltalainen sludge/stoner-duo Jucifer esiintyy 2.10. Jyväskylän Lutakossa ja 3.10. Helsingin Kuudennella Linjalla. ? Antipope hajoaa, koska katsoo saavuttaneensa musiikilliset tavoitteensa. Oululainen metallibändi julkaisi viimeisen albuminsa 3 Eyes of Timen toukokuussa. » METALLI ON JUHLA Tuska Open Air ja Hammer Open Air ovat hevifestareita eri mittakaavassa. H ammer Open Air on Liedossa heinäkuussa järjestettävä metallifestivaali, joka pitäytyy ohjelmassaan valtavirran ulkopuolella ja painottuu undergroundbändeihin. Viime vuonna kaksipäiväinen Hammer Open Air keräsi Lietoon 2 000 metallin ystävää. Tuska Open Air on kesäkuussa Helsingissä järjestettävä suuri metallifestivaali, jossa esiintyy niin pieniä kulttiyhtyeitä kuin metallimaailman isoja bändejä. Vuonna 2012 Tuska keräsi kolmen päivän aikana noin 26 000 kävijää. Tänä vuonna Tuska järjestetään Helsingin Suvilahdessa 28.-30. kesäkuuta. Sen ulkomaisia pääesiintyjiä ovat Nightwish, King Diamond, Testament, Bolt Thrower ja Kreator. Hammer järjestetään Liedon Mannin Navetalla 19.-20. heinäkuuta. Sen tunnetuimmat ulkomaiset bändit ovat Candlemass ja Venom. Vaikka sekä Tuska että Hammer ovat hevifestivaaleja, metallin puhtautta ei ylikorosteta sen enempää isolla kuin pienelläkään festivaalilla. ? Hammerissa oli ensimmäisenä vuonna The Devil?s Blood, jota ei suoraan voi metallilinjaan vetää. Ehdottomasti jatkossakin vastaavia vetoja harkitaan. Tähän mennessä on pohdittu neofolk- ja power electronic/noise-yhtyeiden lisäämistä kattaukseen, mutta se on vielä mietintäasteella, Hammer Open Airin Johnny Nurmi sanoo. Tuskan Niklas Nuppolan mielestä hieman metallista poikkeavat esiintyjät tuovat hyvää vaihtelua ja tarjoavat vaihtoehtoja viikonlopun ohjelmaan. ? Palautteesta käy ilmi, että suurin osa metallifaneista arvostaa muutakin kuin silkkaa tykittelyä. Variaatio tuntuu olevan tervetullutta. Esimerkik- si viime vuonna Tuskassa esiintynyt Huoratron sai älyttömän hyvää palautetta. Tuskan tämän vuoden ?erikoisemmista? julkistuksista esimerkiksi Lama on otettu innolla vastaan. Vaikka tapahtumat ovat eri kokoisia, niiden taustavoimia yhdistää kova kiire. Sen enempää Tuskan kuin Hammerin järjestäjät eivät itse festivaalin aikana ehdi saada osaansa niistä elämyksistä, joita he yleisölle tuottavat. ? Meillä festivaalituotannossa ei valitettavasti ole juurikaan aikaa tsekata bändejä, Tuskan Nuppola pahoittelee. ? Bolt Throwerin keikkaa en kuitenkaan aio missata. Tuskan muita mielenkiintoisia, monelle varmasti tuntemattomia mutta ehdottomasti katsastamisen arvoisia nimiä ovat esimerkiksi kotimaiset Baltimor, Ratface ja Tombstoned. ? Yleensä ei tosiaan ehdi bändejä katsomaan, Hammerin Nurmi toteaa. ? Jos aikaa jäisi, niin ehdottomasti Venom, Repulsion, Morrigan, Hell ja Abhorrence olisivat Hammerin line-upista ne, jotka katsoisin. Nurmi jatkaa, että Hammerin ja Tuskan vertaaminen toisiinsa ei tunnu hänestä järkevältä. ? Tapahtumien lähtökohdat, puitteet ja kokoluokka ovat täysin erilaiset. Enemmän näkisin Hammerissa yhteistä Steelfestin tai Puntalan kuin Tuskan kanssa. Joitakin samoja yhtyeitä toki voi tapahtumissa nähdä, ja sen myötä varmasti osa Hammerin yleisöstä käy myös Tuskassa. Tuskalla ja Hammerilla on tänä kesänä yksi yhteinen esiintyjä. Amorphiksen Tomi Koivusaaren vanhana bändinä tunnettu Abhorrence aktivoituu keikoille 25 vuoden jälkeen Svart Recordsin julkaiseman Completely Vulgar -levyn innoittamana. Suomalainen death metal -veteraani soittaa sekä Helsingissä että Liedossa. » ENNEMMIN KUITTI KUIN TUPLA V iikatemies on taas käynyt kierroksella muusikkopiireissä. Lyhyen ajan sisällä Mustan Pirssin kyytiin on noussut kolme tekijää, näkijää ja kokijaa, joiden viimeisellä ajolla on taksamittarin saldo viimein katkaistu. Tuoreimpina kyytiläisinä takapenkille istahtivat muun muassa Uriah Heepin basistina pitkään toiminut Trevor Bolder sekä The Doorsin legendaarinen kosketinsoittaja Ray Manzarek. Heidän kuolinsyynään on se sama kauhu, joka niin monen vanhentuvan miehen vie, syöpä. Mustan Pirssin etupenkin paikka oli jo täytetty. Se oli ollut sitä siitä asti, kun viimeinen taksi tilattiin 2. toukokuuta Jeff Hannemanin osoitteeseen. Toisin kuin ikämieskollegansa, Slayerin kitaristi, perustajajäsen ja monta klassikkoa kirjoittanut Jeff Hanneman oli selvästi etuajassa. Lähdön hetkeä joudutti osaltaan Hannemanin pari vuotta sitten kärsimä hämähäkin purema. Se aiheutti infektion, jonka nimi olisi voinut hyvin päätyä vaikka Slayerin kappaleen nimeksi: nekrotisoiva faskiitti. Infektio ei kuitenkaan Hannemania tappanut. Kuolinsyyksi varmistui maksakirroosi, joka oli seurausta liiallisesta alkoholin käytöstä. Syitä Hannemanin juomiseen voi kukin itse miettiä, eivätkä ne tähän kuulu, mutta monille pitkän linjan muusikoille liiallinen juominen liittyy rokkielämään olennaisena osana kuuluvaan illuusioon. Monet yrittävät takertua siihen illuusioon eivätkä suostu joko ymmärtämään tai hyväksymään sen lainalaisuuksia, tai sitten he yrittävät turruttaa tosiasiat miestä väkevämmällä. Illuusiossa on kyse nuoruudesta, luovuudesta ja voimien ehtymättömyydestä. Edelläkävijän rooliin liittyy hyvin usein luovuuden, hulluuden ja tuhoisan elämäntyylin yhtälö, jonka takia niin monet palavat loppuun. Aluksi huippulahjakkuus ja itsetuhoinen elämän- tapa saattavat jopa ruokkia toinen toisiaan. Jossain vaiheessa rajat tulevat kuitenkin vastaan. Tasapaino katoaa. Jos sitä ei joko kompensoi jollain muulla elämän sisällöllä tai hiljalleen hellitä kaasusta, niin vaaka painuu vähitellen pohjaan. Joskus kuuden jalan syvyyteen asti. Edelläkävijä voi muutenkin olla vain hetken aikaa. Lähes bändillä kuin bändillä parhaat paukut palavat viimeistään reilun vuosikymmenen sisällä. Myöhemminkin voi tietysti tulla vahva yksittäinen albumi, mutta harva yhtye on kyennyt vanhemmalla iällä säännöllisesti saavuttamaan ensilevyjensä intensiteetin. ?Vihaiset nuoret miehet? eivät ole ikuisesti nuoria vihaisia mie- ? Aluksi huippulahjakkuus ja itsetuhoinen elämäntapa saattavat jopa ruokkia toinen toisiaan. Jossain vaiheessa rajat tulevat kuitenkin vastaan. SUE » 27 « NRO. 6 ? Serj Tankian esiintyy Suomessa toisenkin kerran tänä vuonna. Aiemmin julkistetun System of a Downin Jurassic Rockin -keikan (11.8.) lisäksi laulaja nähdään sinfoniaorkesterin kanssa Helsingin Hartwall Areenalla 29.9. ? Insomnium on vahvistunut lämmittelijäksi Children Of Bodomin syksyllä alkavan Euroopan-kiertueen alkupuoliskolle. ? Metallista hardcorea soittava oululainen Quake the Earth hakee kitaristia, joka ei ujostele lavalla ja haluaa panostaa musiikintekemiseen. Hakemukset osoitteeseen quaketheearth@gmail.com. ? Doom-yhtye Warningin tuhkista noussut 40 Watt Sun soittaa ensimmäisen Suomen-keikkansa Helsingin Savoy-teatterissa 19.10. ? 91-vuotias Sir Christopher Lee julkaisi toisen metallilevynsä. Charlemagne: The Omens of Death seuraa kolme vuotta sitten julkaistua Charlemagne: By the Sword and the Crossia. ? Black Sabbathin Tony Iommi tulee tuskin koskaan paranemaan imusolmukesyövästä. Sairautta pidetän hallinnassa säännöllisellä kemoterapialla. ? Hyvinkäällä 10.7. järjestettävä Torin rytmit -festivaali on kiinnittänyt ulkomaanvieraakseen Tim ?Ripper? Owensin nimekkäistä hardrockmuusikoista kokoaman Rockstar-yhtyeen. ? Post-metalbändi Jesu esiintyy Helsingin Tavastialla 30.9. Godflesh-mies Jason Broadrickin bändiä lämmittelee hänen oma sooloprojektinsa JK Flesh. » SETÄ JUSSIN TUPA hiä, tai ainakaan nuoria miehiä. Sillä on rajansa, paljonko voi kehittää musiikin lajityyppiä ilman, että alkaa toistaa itseään. Jeff Hanneman oli edelläkävijä, ja hänen elämäntyönsä on vaikuttanut pysyvästi metallimusiikin kenttään. Siitä huolimatta kylmä tosiasia on, että Slayerinkin viimeinen kokonaisvaltaisesti merkittävä studioalbumi oli vuoden 1994 Divine Intervention. Joskus kaikkein paras ratkaisu oman itsensä uudelleenlöytämiseen ja uuden luovan kipinän syttymiseen voisi olla luopuminen tai vuosien tauko. Se voi olla heittäytymistä taloudellisesti tyhjän päälle ja se voi olla raskasta faneille. Mutta ennemmin monen suosikkibändin kuolema kuin yhdenkään ennenaikaisesti poistuvan muusikon kuolema. Bändi voi aina tehdä comebackin, vainajat harvemmin. JUSSI LAHTONEN Slayer 1981?2013. Ei RIP vaan RIB - Reign In Blood! TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN ? Finntrollin näkee kesällä Sauna Open Airissa Tampereella, Joensuun Ilosaarirockissa ja Nokian Tuhdimmat tahdit -tapahtumassa. Syksyllä se kiertää Euroopan klubeja liki 40 keikan verran. NEWSFLASH ? Kesällä ensialbuminsa julkaiseva hollantilainen blackmetalbändi Gestalte tulee lokakuussa Suomeen: 23.10. Tampereen Varjobaari, 25.10. Jyväskylän Pub Katse, 26.10. Helsingin Lepakkomies.
• HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVAT UNIVERSAL MUSIC » 28 « NRO. 6 SUE
• » ALUN LOPPU Toiset uskovat luvun 13 tuovan epäonnea, toiset onnea. Black Sabbath ei luota onneen. lack Sabbath on tehnyt albumin, jolla laulaa Ozzy Osbourne. Se on aika hyvin yhtyeeltä, joka saattaa olla kirottu. Marraskuussa 2011 tuo yksi rockin tärkeimmistä bändeistä ilmoitti palaavansa alkuperäiseen kokoonpanoonsa. Keikkarintamalla se ei ollut uutinen, olihan metallimusiikin luoja kiertänyt maailmaa originaalimiehityksellä aiemminkin. Maailma huokasi ihastuksesta vasta kuullessaan, että laulaja Ozzy Osbourne, kitaristi Tony Iommi, basisti Geezer Butler ja rumpali Bill Ward tekisivät yhdessä uuden studioalbumin. Ensimmäisen yli 30 vuoteen. Kolme kuukautta myöhemmin alkoi sadella takaiskuja. Iommi sairastui imusolmukesyöpään. Raskaat hoidot johtivat siihen, että kiertue piti perua. Ward puolestaan tuli siihen tulokseen, että Sabbath tarjoaa hänelle kelvotonta diiliä, ja kieltäytyi yhteistyöstä. Se siitä alkuperäisen Black Sabbathin levystä. Pitkän hiljaisuuden jälkeen paljastui, että Osbourne, Iommi ja Butler olivat studiossa tuottaja Rick Rubinin ja sessiorumpalin kanssa. Tekeillä oli albumi nimeltä 13. Nyt tuo kirottu levy on valmis. Ja nyt Ozzy Osbourne kertoo Suelle, mitä kaikkea sitä ennen piti tapahtua. B HELVETIN HEVIÄ 13 sisältää kahdeksan biisiä. Se on juuri oikea määrä, sillä niin monta laulua on kaikilla vanhoilla Sabbath-klassikoilla. ? Me päätimme tehdä kahdeksan biisin levyn, vaikka nauhoitimme 16 uutta kappaletta, Ozzy Osbourne sanoo tutulla värisevällä äänellään, joka on yhtä aikaa heikko ja päättäväinen. ? Ennen vanhaan emme koskaan äänittäneet tällaista määrää musiikkia yhtä levyä varten. ? Tony on tosi urhea. Hän hoidatti syövän pois ja kirjoitti samalla tosi hyviä biisejä. Ihan kuin mitään pahaa ei olisi tapahtunut. Geezer Butler oli alun perin Black Sabbathin sanoittaja. Vieläkö työnjako on sama? ? Minä kirjoitin osan teksteistä, Geezer suurimman osan. Hän on aina ollut bändin paras lyyrikko. Minäkin tiedän hyvin, mitä minun tulee tehdä Black Sabbath -levyllä. Laulajana en enää suostu oikomaan mutkia. Mistä löysitte Brad Wilkin? ? Kuka se on? Rumpali, joka soittaa levyllänne. Se Rage Against the Machine -mies. ? Ai se Brad... En oikeastaan tunne koko tyyppiä. Rick Rubin pyysi hänet mukaan. Miksi juuri Rubin tuotti 13:in? ? Hän on hinkunut Black Sabbathin tuottajaksi jo vuosikaudet. Aina, kun Rickiin törmäsi, hän sanoi, että ?Jos teette vielä levyn, haluan tuottaa sen.? Kun suunnittelimme albumia jokunen vuosi sitten, Rick oli mukana niin pitkälle, että homma kaatui. Hän on hyvin kärsivällinen mies. Millainen levy 13 mielestäsi on? ? Kuuntelin sen ensimmäisen kerran läpi vähän ennen kuin soitin sinulle. Se kuulostaa niin hyvältä, että meinasin seota! Saundi on raskas mutta erotteleva. Jokaisen soittimen kuulee, mutta kokonaisuus on silti helvetin hevi. Sinun laulamasi Black Sabbath -albumin on syytä olla hyvä. Siihen kohdistuu valtavasti enemmän odotuksia kuin vaikkapa soololevyihisi. Epäilitkö koskaan, pystyttekö enää olemaan nimenne veroinen? ? En. Tai no joo, kyllähän minä suhtaudun aina vähän epäilevästi kaikkeen, mitä teen. Kiinnitän paljon enemmän huomiota virheisiini kuin onnistumisiini. Mutta nyt ei epäilyille jää sijaa. Sinulla, Geezerillä ja Tonylla on pitkä yhteinen historia. Muisteletteko koskaan menneitä? ? Silloin tällöin. Viimeksi vanhoista ajoista puhuttiin studiossa. Ne seikkailut ja kommellukset ovat meidän sotajuttujamme. Kerro minullekin. ? En kerro. Pitää olla hienovarainen. Vaimo on tuossa vieressä. Sehän saatana tulee ja kajauttaa minua paistinpannulla takaraivoon, jos alan puhua hävyttömiä! KIROUS ozzy osbourne sanoo, että 13 tehtiin hyvin yksinkertaisesta syystä: Sabbath-pulloon pitää panna korkki, kun sen vielä pystyy tekemään. ? Fanit ovat kyselleet uutta levyä niin kauan kuin muistan. Tämä on viimeinen mahdollisuus tehdä Black Sabbath -albumi. Me olemme jo yli 60-vuotiaita. Nyt tai ei koskaan. Alkuperäinen Sabbath on tehnyt monta kiertuetta, viimeksi ihan viime vuosina. Miten ihmeessä se ei johtanut albumin tekemiseen jo aiemmin? ? Jumalauta, me yritettiin monta kertaa, mutta aina, aina tapahtui jotakin! Kerran, kun uutta levyä suunniteltiin, Bill Ward sai saatana sydänkohtauksen! En tiedä, mikä piru siinä oikein oli. Joka kerta, kun sovimme tekevämme, tapahtui jotakin aivan käsittämätöntä. Aina lensi jostakin kapula rattaisiin. Aloin jo epäillä, että meidät on kirottu. Fanien silmissä jopa Iommin syöpää suurempi tragedia oli se, kun Bill Ward päätti jättäytyä pois Black Sabbathista. Millaiset välit sinulla on Billiin? ? En ole puhunut hänen kanssaan vähään aikaan. Välillämme ei ole pelkästään ystävyyttä ? me olemme läheisempiä kuin ystävät, kuin samaa perhettä! Minä, Tony, Geezer ja Bill vartuimme yhdessä. Välillämme on suhde, jota eivät bisnesmiehet voi luoda tai tuhota. Siitä on vasta jokunen vuosi, kun Osbourne ja Iommi vielä kävivät oikeutta Black Sabbathin nimen käyt- töoikeuksien jaosta. He korostivat, ettei heillä ole henkilökohtaisia erimielisyyksiä. Oikeusjuttu liittyi bisneksiin. Samalla tavoin Bill Wardin tapauksessa ei ole mitään henkilökohtaista. Sellaista vain tapahtuu, kun puhutaan isoista rahoista liikeja lakimiesten välityksellä. ? En aio sanoa Billistä pahaa sanaa, en nyt enkä myöhemmin, Ozzy tähdentää. ? Nyt vain kävi näin. ? Sen voin sanoa, että jos aikoo tehdä jotakin, niin sitä pitää alkaa tehdä! Ei pidä tarpoa ympyrää ja pelkästään puhua siitä, mitä aikoo tehdä! Tämä on nyt tai ei koskaan -projekti. Me emme nuorru tästä yhtään. Ei ole aikaa pelleillä. Teillä on tosiaan riittänyt ongelmia ja viivästyksiä. Tuliko koskaan mieleen antaa periksi? ? Antaa periksi? EI! ?SOITTAKAA PARANOID!? black sabbath aloittaa Euroopan-kiertueen marraskuun 20. päivänä Helsingistä. Brad Wilk ei lähde mukaan keikoille, vaan rumpuja soittaa Ozzy Osbournen soolobändin Tommy Clufetos. Jos Sabbath tahtoo kuulostaa Bill Wardin aikaiselta Sabbathilta, Clufetos ei ole soittotyyliltään paras mahdollinen valinta ? siksi Rick Rubin valitsi levylle Brad Wilkin piittaamatta Clufetosin puolesta liputtaneen Sabbathin mielipiteistä. Eikä myöskään Wilk ole täydellinen valinta. Billiksi Wardin paikalle pitäisi ottaa ruotsalaisen Graveyardin Axel Sjöberg. Mutta kuka sanoo, että Black Sabbath vuosimallia 2013 haluaa kuulostaa 1970-luvun taitteen Black Sabbathilta? Arvostus on kaksiteräinen miekka. Black Sabbathin on käytännössä mahdotonta vastata odotuksia. Näin Black Sabbathin alkuperäiskokoonpanossaan Helsingissä jokunen vuosi sitten. Nautin keikasta kovasti. Ainoa miinus oli, että livesettiin olisi pitänyt ripotella paljon tasaisemmin biisejä kaikilta sinun aikakautesi albumeilta. Millaisen setin soitatte seuraavalla kiertueella? ? Siihen tulee kolme tai neljä uutta biisiä, loput ovat vanhoja klassi- koita. Meillä on tosi paljon levytettyä materiaalia. Tuskin pystymme miellyttämään kaikkia. Mutta selvähän se on, että meidän pitää soittaa jotakin Paranoidilta ja sitä rataa. Mitä luulet, että tapahtuisi, jos jättäisitte Paranoid-biisin pois setistä ja soittaisitte sen tilalla jonkun uuden biisin tai vaikkapa jonkun harvinaisen raidan Never Say Dielta? ? En tiedä. Sen tiedän, että en ikinä kyllästy soittamaan Paranoidia. Olen laulanut sen kai jokaisella keikallani siitä lähtien, kun se julkaistiin. Paranoid on minun anthemini. Tiesitkö, että Suomessa on yleistä huutaa mille tahansa bändille keikalla, että ?Soittakaa Paranoid!? Se tarkoittaa, että soittakaa jotain tuttua ja toimivaa. ? Jaaha. OZZYN DEMONIT huhtikuun puolivälissä ozzy kirjoitti Facebook-sivulleen tunnustuksen: ?Viimeisen puolentoista vuoden ajan olen juonut ja käyttänyt huumeita. Ajauduin pimeyteen ja käyttäydyin kusipäisesti niitä kohtaan, joita rakastan kaikkein eniten, siis perhettäni. Olen onnellinen voidessani sanoa, että olen nyt ollut 44 päivää selvin päin.? Toisin kuin Ozzyn pojan Jack Osbournen ohjaama dokumentti God Bless Ozzy Osbourne (2011) halusi kertoa, Pimeyden prinssi ei ole karkottanut demoneja sielustaan. Osbournen kreisibailaajan maine on niin laajalle levinnyt, että Cofactor Genomics -yhtiö päätti pari vuotta sitten kartoittaa hänen DNA:nsa selvittääkseen, kuinka mies voi olla hengissä kaikkien nieltyjen nesteiden, pulvereiden ja tablettien jälkeen. Rocktähti suostui antamaan verinäytteen, koska tulokset kiinnostivat häntäkin. Kenties DNA osaisi kertoa, miksi hän oli edelleen elävien kirjoissa. Tutkijat havaitsivat laulajan geeneissä kiinnostavia aineenvaihduntaan ja riippuvuuksiin liittyviä asioita, mutta kaiken selittävää Ozzy- geeniä he eivät löytäneet. Projekti toi kuitenkin mukavasti julkisuutta kaikille osapuolille ja jämerän vahvikkeen Ozzy-myytille. Valitsit itsellesi aikoinaan todella tuhoisan elämäntyylin. Oletko koskaan miettinyt, miksi? ? Onhan siihen syitä, Osbourne pohtii. ? Olen hyvin menestynyt muusikko. Minulla oli mahdollisuus elää niin. Se oli jopa suotavaa. Rock?n?roll on sellainen duuni, että kun tulee päissään työpaikalle, niin joku kehuu, että hieno homma, tästä tulee tavallista parempi show. Se on vähän toista kuin lääkäreillä ja poliiseilla. Heitä ei ylistetä, jos he tulevat töihin pilvessä. ? No, Black Sabbathista minä sain aikoinaan kenkää, koska olin alkoholisti ja narkkari. Enhän minä muuten olisi siitä lähtenyt. 13-levyn The End of the Beginning -biisillä on sopiva nimi: Black Sabbath on nyt alun lopussa. Hullun tarinansa tässä vaiheessa Ozzy on jälleen Sabbathin laulaja ? toistaiseksi. Hän vakuuttaa, että ei enää juo, polta tai käytä huumeita. Sen sijaan hän on palannut hikoilemaan kuntosalille aivan niin kuin Jack-pojan lämminhenkisessä dokumentissa. ? Treenaan joka toinen päivä tunnin verran. Tai siis juuri nyt se on jäänyt vähemmälle, kun loukkasin kylkeni. Mutta kunhan tästä paranen... Mitä muuta teet vapaa-aikanasi? Kuunteletko musiikkia? ? En juurikaan. Musiikki jää päähän soimaan ja vaikuttaa omiin biiseihin. Ja sitten ne kuulostavat jonkun toisen biiseiltä. Katson paljon telkkaria ja dokumentteja iPadilla. Toinen maailmansota on minusta kiinnostava aihepiiri. Faktapohjaiset ohjelmat kiinnostavat minua nykyään enemmän kuin ?ktio. Yhteinen aikamme alkaa olla lopussa. Kadutko mitään? ? Jokainen katuu jotakin. Minä kiitän onneani siitä, että olen hengissä. Minä kiitän sinua tästä haastattelusta. Pidä huolta itsestäsi. ? Kiitos ja Jumalan siunausta. « Jumalan siunausta, Ozzy. « SABORIGINAALIT Alkuperäiset Black Sabbath -miehet ovat tulleet ja menneet. 1969: Osbourne, Iommi, Butler ja Ward antavat bändilleen nimeksi Black Sabbath. 1970-1979: Albumit Black Sabbath, Paranoid, Master of Reality, Vol.4, Sabbath Bloody Sabbath, Sabotage, Technical Ecstasy ja Never Say Die julkaistaan. 1979: Osbourne erotetaan. Muut jatkavat Sabbathia Ronnie James Dion kanssa. Ward lähtee Heaven And Hell -albumin jälkeen, on poissa Mob Rules -levyn kauden, soittaa Ian Gillanin laulamalla Born Againilla ja lähtee taas. 1984: Butler eroaa. Iommi luotsaa Sabbathia eteenpäin. 1985: Alkuperäinen Black Sabbath esiintyy Live Aidissa. 1992: Dehumanizer-levyllä on basistina Butler. Samana vuonna Sabbathin alkuperäismiehitys soittaa ensimmäi- SUE » 29 « NRO. 6 sen keikan sitten Live Aidin. 1994: Iommi ja Butler levyttävät Cross Purposesin, jonka levy-yhtiö julkaisee Black Sabbath -nimellä. Ward liittyy kiertuekokoonpanoon. Butler ja Ward lähtevät, Iommi jatkaa. 1997: Alkuperäiskokoonpano lähtee keikoille. Kahdella uudella biisillä varustettu livealbumi Reunion ilmestyy 1998. Bändi jää tauolle kiertueiden jälkeen 1999. 2001: Alkuperäinen Black Sabbath menee studioon Rick Rubinin kanssa. Sessiot jäävät kesken. 2004-2005: Alkuperäinen Black Sabbath kiertää maailmaa. 2006-2010: Iommi ja Butler soittavat Heaven & Hellissä, jossa laulaa Dio. 2011: Tässä artikkelissa kerrotut tapahtumat saavat alkunsa.
• HAASTATTELU TEKSTI AKI NUOPPONEN KUVA JARNO KATILA » PALUU RIKOSPAIKALLE Children of Bodom kartoittaa kahdeksannella levyllään ääripäidensä rajoja tavaramerkeistään tinkimättä. un bändi on kuudentoista vuoden ajan ollut jatkuvassa kiertueiden ja levyjulkaisujen kierteessä, voisi sen luulla palaneen loppuun jo monta kertaa. Children of Bodomin tapauksessa bändi elää täsmälleen sitä unelmaa, johon se jo ennen Something Wildin (1997) julkaisua tähtäsi, panostaen aina täysillä kaikkiin tekemisiinsä. Laulaja-kitaristi Alexi Laiho kertookin kokevansa tämän kierteen inspiroivaksi musiikin kannalta, mutta manaa samaan hengenvetoon, ettei kiertueiden keskellä ole mahdollista keskittyä säveltämiseen. Tämän takia Children of Bodom on pitänyt huolen siitä, että kiertueiden päätyttyä on tarpeeksi aikaa todelliselle luomisprosessille. ? Viime rundien jälkeen meillä oli kuukauden verran taukoa, minkä jälkeen aloin keskittyä uuteen musaan. Kuukaudet ennen studiota olivat intensiivistä aikaa. Käytiin viitenä päivänä viikossa treenaamassa ja vaikka meidän musa on periaatteessa mun päästä lähtöisin, on tämä se kohta, jossa se alkaa toden teolla elää. ? Meikähän ei pysty olemaan muutamaa viikkoa pidempään paikoillaan, Alexi naurahtaa. ? Pari ekaa viikkoa rundien jälkeen menee ihan koomassa, eikä sitä oikein meinaa ymmärtää, että nyt saa ihan vaan olla oikein luvan kanssa. Mutta kunhan kuukauden päivät kuluu, niin en enää tiedä miten päin olisin! Sitten musiikkia alkaa virrata tajuntaan, sitä tarttuu kitaraan ja pian uusi levy onkin hyvässä vauhdissa. K YMPÄRISTÖTEKIJÄT halo of bloodiksi nimetty Children of Bodomin kahdeksas albumi syntyi silti hieman poikkeuksellisissa olosuhteissa. Alexi tuumailee miettineensä juuri tämän levyn kohdalla sitä, kuinka paljon olosuhteet ja ympäristö vaikuttavat musiikin luonteeseen. Hän löytää totutun sävellystyön keskeltä yhden erottuvan tekijän. ? Joskus kuvittelin, ettei ympäristö vaikuta musan muotoutumiseen, mutta vaikuttaahan se ihan helvetisti! Mietin Halo of Bloodin valmistuttua, että tämähän oli ensimmäinen kerta vuosiin, kun sain todistaa täyden suomalaisen talven sydäntalvineen ja kurakeleineen. Ehkä sen takia levy soundaa pohjoismaalaisemmalta, melodisemmalta ja synkemmältä. Jatkuvasti laajentuneet kiertueet heijastuivat muutamille edellisille levyille, jotka veivät soundia rapakon taakse saakka. Melodisuudesta ei tingitty ja ilmeisimpiin hittimetallin koukkuihin ei lähdetty sekaantumaan, mutta näiden levyjen suorempi ote korostuu nyt, kun Halo of Blood lyö tiskiin melodisinta Bodomia aikoihin. ? Kyllä vaikutteita tarttuu sieltä ja täältä. Ja niin pitääkin tarttua! Ei me oikein koskaan lähdetty mitään Slipknotia tuuttamaan, se melodisuus on niin vahvasti meidän perussoundissa mukana. Nyt mukaan roiskui melodiaa ja harmoniaa ihan eri otteella, ihan kuin oltaisiin menty yhtä aikaa sekä eteen- että taaksepäin, Alexi punnitsee. Mainittu Children of Bodomin melodisuus ei ole ollut koskaan sitä itsestäänselvintä itseään. Monesti onkin tullut selväksi, etteivät bändin juuret piile ainoastaan metallissa, minkä sijaan melodiakieli tarttuu vuoroin härskisti ja rokkaa yhtä usein. ? Onhan se metalli edelleen lähimpänä sydäntä. Joku aika sitten huomasin, että nyt on meneillään paluu 90-luvun black metalin ytimeen ja hankin uudelleen Emperorin ja Satyriconin levyjä, mutta toisaalta siihen perään päädyin tykittelemään pitkästä aikaa Mötley Crüeta, Danger Dangeria ja sellaista. Ehkä se meidän kuuloinen melodiakeitos hämmentyy jossain tällaisten ääripäiden välillä! lut Halo of Bloodille. ? Tägtgren on tämän tyyppisessä extreme-metallihuudossa ihan ykkösnimi! Se on vanha frendi ja meidän kemiat pelaa tosi hyvin yhteen. Se pystyy selittämään sellaisia äänenkäyttöön tai rytmitykseen liittyviä yksityiskohtia auki tavalla, mitä ihan kuka tahansa ei voi tehdä. Se ei ainoastaan kerro miten pitää tehdä, vaan kertoo myös miksi ja on pelottavan usein oikeassa! LA 15.6. PROVINSSIROCK, SEINÄJOKI RAJOJA AUKI REPIEN jo ensikuuntelu tekee selväksi, että Halo of Blood räjähtää käyntiin mitään kaunistelematta ja jättää hengästyneen olon kuin seinään loputtuaan. Pelkkää turpaanvetoa levy ei kuitenkaan ole, sillä sen varrelle mahtuu monia Children of Bodomin ääripäitä yhä pidemmälle venyteltyinä. ? Kyllä se suoraviivainen ja silti kulmikas turpaanveto on ollut aina meidän juttu, eikä sitä lähdetty koristelemaan millään. Levyn nimibiisi on blastbeateineen varmaan meidän nopeinta tykitystä ikinä! Toisaalta taas joku Dead Man?s Hand On You on poikkeus tähän sääntöön akustisine kitaroineen, urkuineen ja laahaavine tempoineen, mutta se kertsi tekee siitä varmaan yhden meidän raskaimmista biiseistä. Alexi kertoo bändin kertyneen kokemustason kuuluvan yhä paremmin joka levyllä. Halo of Bloodilla on mukana koko bändin voimin tarkkaan sovitettuja ratkaisuja, mutta ennen kaikkea biisit ovat saaneet syntyä omalla painollaan luonnollisesti, mikä ei ollut aina itsestäänselvyys. ? Kokemus ei kuulu mun sävellyksissä mitenkään sormella osoiteltavilla tavoilla. Se on ennemmin sitä, kuinka en enää panikoi joka helvetin nuotin takia. Joskus saatoin istua sorvin ääressä 20 tuntia putkeen jotain pientä yksityiskohtaa viilaamassa. Sitä on oppinut hallitsemaan tekemisiään paremmin, mikä tuo säveltämiseen ihan erilaista rentoutta. Peter Tägtgrenin nimi on tullut suomalaiselle metalliväelle tutuksi kuluvana keväänä. Onhan miehen tekemisiä päästy hehkuttamaan jo Amorphiksen tuoreimman albumin tuottajanpallilla. Alexi liittyy tähän ylistyskuoroon, Tägtgrenin tuotettua ja äänitettyä lau- ? Suoraviivainen ja silti kulmikas turpaanveto on ollut aina meidän juttu. SUE » 30 « NRO. 6 TYÖNÄ ROCK-UNELMA vertailu voi tuntua överiksi vedetyltä, mutta Children of Bodomin iässä monet muut bändit ovat ehtineet eksymään linjastaan. Children of Bodom taas on pitänyt kiinni omasta reseptistään, eikä bändi ole koskaan kokenut tarvetta pistää pakkaa täysin uusiksi, eikä edes sotkea mukaan ilmiselvimpiä höysteitä puhtaiden laulujen tapaan. ? Jos joskus tulee sellainen ?ilis, että haluaa tehdä jotain täysin erilaista musaa, se tehdään sitten omalla ajalla, Alexi toteaa jyrkästi. ? Tai jos tämä juttu alkaa maistua puulta, niin me lyödään pyyhe kehään ja keksitään jotain ihan muuta. Se on meille niin yksinkertaista. Väitän, että me kyllä osataan lopettaa ajoissa. Meiltä on ihan turha odottaa mitään loadeja tai Depeche Mode -wannabe -kokeiluja. Children of Bodom ja sen jäsenet ovat viettäneet koko aikuisikänsä tien päällä. Ulkopuolisen silmissä yli parinkymmenen keikan kuukausitahti voi tuntua itsemurhalta ja monet bändit jaksavat aiheesta mankua, mutta Alexi taas naurahtaa todetessaan, että kiertuebussi on koti ja esimerkiksi Suomen-kämpille tullaan sitten lomailemaan. ? En osaa edes kuvitella eläväni muunlaista elämää. Tottakai lentäminen, lentokenttien lattioilla istuminen, aikaiset herätykset ja hajoilevat autot aiheuttavat hampaidenkiristelyä, mutta siinä vaiheessa, kun nouset lavalle soittamaan musaa faneille, ei millään sellaisella ole mitään merkitystä. Tosiasia on se, että paskempiakin duuneja on olemassa. Multa ei löydy yhtään ymmärrystä sille, jos bändit jaksaa marmattaa jokaisesta pikkuisesta epämukavuudesta. Juuri ankaratahtinen keikkailu on pitänyt huolen siitä, että Children of Bodomilla riittää todella uskollisia faneja ympäri maailmaa. Ylilyöntejäkin on tapahtunut ja Alexin äänensävy muuttuu hieman vakavammaksi, tämän muistellessa juttutuokion lopuksi vaarallisiksi äityneitä tilanteita ulkomailla. ? Takavuosina oltiin Brasiliassa ja meidän piti keikan jälkeen kulkea backstagen ovelta pieni matka pakettiautoon, joka odotti klubin takana. Paikalla oli turvamiehiä, mutta ei se mitään auttanut! Jengi vaan sekosi, vauhkoontunut ihmismassa jyräsi. Kun ne saivat musta jonkinlaisen otteen, lähti kaulakorua, palasia vaatteista, tukkaa ja ihan mitä tahansa. Turvamiesten piti rauhoitella tilannetta sähkötainnuttimilla, mikä ei todellakaan ole sellaista, mitä haluaa todistaa, Alexi hymähtää päätään pudistellen. «
• BRUTUS: Skandinaavisen vintage-rockin tuore komeetta yhdistelee toisella albumillaan Black Sabbathia ja kesäistä retro-boogieta sulavasti ja raikkaasti. DARK BUDDHA RISING: DAKHMANDAL 3 X 12? EP / 2CD Salaperäisen psykedeelisen doom -kokoonpanon neljäs albumi on sen ensimmäinen laajempaan levitykseen päätyvä teos. Hypnoottinen, painostava, elliptinen. CANDLEMASS: EPICUS DOOMICUS METALLICUS ? LIVE AT ROADBURN 2011 2LP Candlemassin esikoisalbumi loi modernin doom metalin, ja tällä vain vinyylinä julkaistavalla albumilla Candlemass esittää koko albumin Hollannissa Roadburn-festareilla. Mukana alkuperäinen vokalisti Johan Längqvist. SUE » 31 « NRO. 6 TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA LEVY-YHTIÖ HEXVESSEL: Iron Marsh mCD/mLP Psykedeelinen metsäfolkryhmän uusi puolituntinen minialbumi on sisarteos syksyiselle menestysalbumille No Holier Temple. Mukana videohitti ?Masks Of The Universe?. HAASTATTELU Behind the Mountains CD/LP
• » KOOLLA EI OLE VÄLIÄ HAASTATTELU TEKSTI ALEKSI AHONEN KUVA JOHN MCMURTRIE Amon Amarth ei usko Hollywoodin ratsastavan sen suosion hännyksillä. urjeet salkoon ja irvistävä kokka kohti avuttomia kyläpahasia! Ruotsin death metal -skenen viikingit ovat täällä taas, kirveet entistä terävämpinä. Amon Amarth puskee pian ulos yhdeksännen studioalbuminsa Deceiver Of The Godsin. Petturuuden ytimestä ja luomupohjaisista juoma-astioista istahti keskustelemaan partion rumpali Fredrik Andersson. Tehdäänpä selväksi, ettemme pääse erehtymään: petturilla viittaatte Lokiin, pohjoisen mytologian keppostelijaan, eikö totta? Oliko sävellysprosessin aikana ryhmässänne normaalia pahismaisempi olo, kun kerran otitte kyseisen hahmon levyn keskiöön? ? Kyllä, Lokista on kyse. Halusimme tehdä albumin mielenkiintoisesta hahmosta. Olimme aika pitkälti jo hoidelleet Thorin sekä Odinin, joten oli Lokin vuoro astua estradille. Halusimme muutenkin tälle levylle hieman aggressiivisemman ja ilkeämmän ?iliksen, joten Valhallan paha poika sopi tarkoituksiimme mainiosti. Amon Amarthin julkaisuhistorian aikana on nähty lähes poikkeuksetta todella rouheita levynkansia. Maailmoja räjähtelee, hirviöt ja yli-ihmiset taistelevat tulen, jään ja myrskyjen ristipaineessa ja yleisvaikutelma on usein todella mahtipontinen. Uuden levyn kannessa lieskat ovat jääneet vähemmälle ja keskiössä on vankkaa salamointia. Saiko joku studiossa ollessaan iskun maadoittamattomista piuhoista vai oliko teillä joku muu syy suosia salamoita lieskojen sijasta? ? Salama on voimakas elementti. Haluamme levyjemme kansiin aina paljon toimintaa ja rytinää. Melkein joka kerta nekin kansikuvat, jotka ovat ensin olleet hieman hillitympiä, ovat saaneet kunnon lieskakäsittelyn ennen lopullista versiota. Uuden levymme kansi on kieltämättä poikkeustapaus, mitä tulee tulimyrskyihin. Halusimme tällä kertaa hieman kylmemmän tunnelman, ja sehän ei tietenkään jättänyt tilaa suurelle tulimassalle. P HOLLYWOOD HIIHTÄÄ PERÄSSÄ uuden levynne kannessa Loki valmistautuu ilmeisen tiukkaan kaksintaisteluun Thorin kanssa. Tämä tuo mieleen Marvel-sarjakuvien viimeaikaisen valtaannousun Hollywoodissa. Thorhan on senkin kaanonissa keskeinen hahmo. Luu- letko, että oman suosionne tasainen kasvu viimeisen 15 vuoden aikana on saanut unelmatehtaankin heräämään viikinkimytologian kimppuun? ? Enpä oikein usko, Fredrik Andersson nauraa. ? Thorhan taitaa sarjakuvana olla jo aika vanha, eikä ole mikään salaisuus, että Hollywood on jo pitkään etsinyt epätoivoisesti hyviä aiheita leffoille. Tai no, kai tästä jonkun yhteyden saisi meihinkin rakennettua. Hollywood kiinnostui viikinkiteemasta vasta viime vuosina, samoin kuin Wacken-festivaali joitain vuosia sitten. Kuinka huikeita petoja olette instrumenttienne kanssa? Vedättekö osuutenne suvereenisti purkkiin päästäksenne saunan puolelle odottelemaan? Vai ovatko studiopäivänne täynnä verta, kyyneliä ja hiustenlähtöä? ? Mielestäni löysimme edellisellä albumillamme Surtur Risingilla (2011) hyvän tasapainon noiden kahden maailman välillä. Studiossa oli tosi rentoa. Entisen kaltainen paine ei vaivannut yhtään. Yksinkertainen faktahan kuitenkin on, että studioaika on kallista. Joten siinä ajassa, joka käytettävissä on, täytyy puristaa nauhalle parasta mihin pystyy tuhlaamatta kenenkään aikaa. Siksi perseen alla on aina tuli. Suosikkibiisini Deceiver Of The Godsilla on eeppinen Hel, jolla vierailee Candlemassissa tunnetuksi tullut laulajahirmu Messiah Marcolin. Kuinka päädyitte työskentelemään hänen kanssaan? ? Tapasimme Messiahin muutama vuosi sitten ja otimme puheeksi, että olisi hienoa saada hänet laulamaan jollekin biisillemme. Vasta kirjoitettuamme Hel-kappaleen tunsimme, että juuri tähän veisuun hänet on saatava mukaan. Oli ilo seurata Messiahin menoa studiossa. Hän on todellinen ammattilainen ja veti osuutensa vaivattoman oloisesti. Pitikö teidän vahvistaa studion seinät kestämään Messiah Marcolinin ja oman mylvijänne Johan Heggin äänten yhteinen voima? ? Tuottajamme Andy Sneapin studiossa on kiviseinät, joten ne kyllä kestivät hyvin jopa niiden kahden tuottaman metelin. Lauluosuuksien äänittämisen aikana studiossa hajosivat vain naamamme. Emme voineet lakata hymyilemästä, kun kuulimme Messiahin laulavan biisiämme. Levyn kahdeksanminuuttinen päätösraita Warriors of the North pistää miettimään, kuinka mahtipontisia tarinoita bändinne saisikaan sovitettua kunnon progeeepoksiin. Yleinen aihemateriaalinne sopisi vaikka viisitoistaminuuttisiin mammuttiteoksiin. Oletteko leikanneet koskaan biisejänne lyhyemmiksi tai suunnitelleet tekevänne yli kymmenminuuttisia teoksia? ? Tietenkin Johanilla on suurin torvi. Koska kaikki juomatorvemme ovat luonnontuotteita, niiden koot sattuvat vaihtelemaan. SUE » 32 « NRO. 6 PE 21.6. NUMMIROCK, NURMIJÄRVI ? Emme ole itse asiassa milloinkaan leikelleet biisejämme lyhemmiksi. Yleensä biisimme päätyvät itsestään niin pitkiksi kuin päätyvät. Etenkin kappaleen ollessa hitaampi ja laahauksen kautta eeppisempi pituus tuntuu kasvavan luonnollisesti. Emme ole myöskään koskaan tunteneet tarvetta pidentää biisiä. Ratkaiseva tekijä meille on sanoitus. Tarina pitää saada mahtumaan biisin raameihin. Jos sanoja sattuu tulvimaan enemmän kuin aluksi mahtuu tiettyyn biisiin, vaaditaan lisää musiikkia. Emme toisaalta yritä vääntää biisinkirjoitukseen mitään sääntöjä. On paljon parempi, jos kappaleet elävät omaa elämäänsä jo luomisprosessin aikana. LAATUOLUEN PUOLESTA amon amarth virkistää itseään keikoilla vanhan koulun juomasarvilla. Ovatko kaikkien sarvet saman kokoisia vai onko ne jaettu jonkinlaisen itsetuntohierarkian mukaan? ? Tietenkin Johanilla on suurin torvi. Koska kaikki juomatorvemme ovat luonnontuotteita, niiden koot sattuvat vaihtelemaan. Koollahan ei kuitenkaan ole väliä, vaan sillä, kuinka monta kertaa pystyt täyttämään torven uudelleen illan aikana! Pienpanimoiden ystävänä haluan tietää, kuinka vaativia olette keikkaraidereissanne oluen laadun suhteen. Toivon vilpittömästi, että hyljeksitte Budweiserin ja Carlsbergin kaltaisia litkuja. ? Ensin on todettava, ettei alkuperäisessä tsekkiläisessä Budweizerissa ole mitään vikaa. Viitannet kyseisen olutmerkin kauheaan amerikkalaiseen äpäräserkkuun. Pidämme kiertueilla useimmiten huolen, että keikkapyyntöihimme kuuluu korkealaatuinen olut. Suosimme pieniä paikallispanimoita aina kun se on mahdollista. Emme aina saa mitä haluamme, mutta vaihtelukin virkistää. Vähän elämän?loso?aa: Luuletko, että herra isoherra Odin omistaa niin suuren juomasarven, ettei pysty tyhjentämään sitä yhdellä suurella huikalla? ? Sen täytyisi olla kaikkien aikojen juomatorvi, loputon ja päättymätön. En tiedä, saisiko itse Odinkaan sellaista yhdellä kulauksella tyhjäksi, mutta sen tiedän, ettei hänellä olisi mitään ongelmia saada siihen aina täydennystä. Yhtyeenne olemus on fyysisesti niin jykevä, että arvelen teidän olevan kovia painijoita. Pistättekö koskaan painiksi? Onko teillä muunlaisia keinoja mitellä kiertueilla keskinäisestä paremmuudesta? ? Bändin alkuaikoina teimme kaikkea tuollaista, siis painimme ja teimme muita vastaavia kommervenkkejä. Tähän päivään mennessä olemme jo oppineet, kuka on joukon painimestari. Kenenkään ei enää tarvitse todistella muille mitään, koska tiedämme, kenelle mestaruusvyö kuuluu. Silloin tällöin tosin pistämme käyntiin ystävällismielisen tappelun ihan huvin vuoksi. «
• HAASTATTELU Let?s Spend the Night with KEIKAT KESÄLLÄ 2013: Pe Pe La Pe La 5.7. 12.7. 27.7. 30.8. 31.8. Ruisrock, Turku Töminä, Ilosaarirock, Joensuu Indie-Iltamat, Klubi, Turku Nuclear Nightclub, Oulu Lutakko, Jyväskylä SUE » 33 « NRO. 6
• » VOIHAN SAASTA! HAASTATTELU TEKSTI AKI NUOPPONEN KUVA COURTNEY MCCUTCHEON Autopsyn mätä deathmetalli löyhkää vielä vuosikymmentenkin jälkeen. os rapakon takaisesta deathmetallista olisi valittava parin vuosikymmenen takaa samankaltainen Big Four kuin 80-luvun thrash metal -piireistä on valittu, olisi tehtävä lähes mahdoton. Deathmetallissa ei ehkä saavutettu yhtä huimia myyntilukemia, mutta musiikillisesti aikakausi on jättänyt lähtemättömän jäljen äärimetalliin. Yksi toisinaan unohdetuista kuolonmetallin mestareista on Kalifornian viemäreistä noussut Autopsy. Aktiivisimpina vuosinaan 1987-1995 Autopsy onnistui viemään Deathin Scream Bloody Gorelta tarttuneen törkyisen deathmetallin jopa niin pitkälle, että kaavaa on sittemmin yritetty kopioida lukemattomien bändien toimesta. On kuitenkin vain yksi Autopsy, jonka paluu tuntui mahdottomalta, ainakin sittemmin syntyneen Abscessin elinaikana. ? Autopsyn paluu ei ollut mikään itsestäänselvyys tai suunniteltu juttu, rumpali-laulaja Chris Reifert avaa keskustelun. ? Teimme Severed Survivalin 20-vuotisjuhlapainokselle muutamia biisejä, ja tavallaan nuo äänitykset avasivat viemärit uudelleen! Pian tuon jälkeen saimme kosiskeluja Maryland Deathfestilta. Vaikka tarkoituksenamme oli soittaa vain yksi ainoa keikka, se johti toiseen, toinen kolmanteen ja niin edelleen! ? Jotenkin vain päädyimme metelöimään yhdessä yhä enemmän. Ei kulunut aikaakaan, kun teimme jo uusia biisejä, jotka kuulostivat vain ja ainoastaan Autopsylta. Kuin sattumalta samoihin aikoihin Clint Bower päätti lopettaa Abscessissa. Se oli viimeinen niitti Autopsyn paluulle. Clint oli niin tärkeä osa Abscessia, etten olisi voinut kuvitellakaan jatkavani bändiä ilman häntä. J ELÄVÄ KUOLLUT chris reifert kertoo lähteneensä kiertämään Autopsyn kanssa kuin omaksi huvikseen. Vanhalla porukalla soittaminen olisi ollut hauskaa, vaikkei keikoille olisi eksynyt juurikaan väkeä. Yllätys olikin melkoinen, kun Autopsy keräsi sekä festareilla että klu- bikeikoilla jopa suurempia yleisöjä kuin parikymmentä vuotta sitten. ? Usein sanotaan, että death metal eli kulta-aikaansa 80- ja 90-lukujen taitteessa. Voi olla, jos puhutaan klassikoiksi luettavista levyistä, mutta voi helvetti... Kyllä se todellinen kulta-aika on käsillämme juuri nyt! Keikoilla ei käy vain nelikymppisiä vanhoja fanejamme. Ehei! Joukkoon on ilmaantunut kokonaan uusi sukupolvi nuoria metallipäitä. Voin olla varma, että vaikka me kuolla kupsahdamme jossain vaiheessa, on deathmetallin tulevaisuus turvattu. Syitä tälle ei tarvitse kaukaa etsiä. Autopsyn Severed Survival ja Mental Funeral kuuluvat äärimetallin yleissivistykseen ja ovat ajattomia albumeita lajissaan. Chris myöntääkin palanneensa noiden levyjen pariin jo Autopsyn paluuta enteilevinä aikoina ja huomanneensa niiden olevan ajankohtaisia vielä tänäkin päivänä. ? Jo keikkojen takia meidän oli pakko palata vanhojen levyjemme äärelle. Olihan se mahtavaa huomata, että tämä saasta toimii yhä, Chris naurahtaa. ? Kyllä siinä sai kiroilla saatanan monta kertaa, kun ei meinannut ottaa tolkkua 15 vuotta aiemmin tekemistään biiseistä. Teimme levyt niin ehdottomalla ja kahlitsemattomalla otteella, että ehkä sen takia ne ovat kestäneet ajan hammasta paremmin kuin monet aikalaisensa. EI PÄÄTÖN RITUAALI autopsyn tuoreinta the Headless Ritualiksi kutsuttua jätöstä kuunnellessa ei voi kuin ihmetellä, kuinka ehdalta Autopsylta se voikaan kuulostaa. Tuntuu kuin bändi ei olisi koskaan lopettanutkaan. Levy tekee todella selväksi, ettei kokoonpanon ole tarvinnut tehdä mitään pakottamalla. Tämä liejuinen death metal on syntynyt täysin omalla painollaan. ? En ole ihan varma itsekään, mistä se Autopsyn soundi tulee! Se oli jopa hieman pelottavaa, Chris pyörittelee. ? Meidän ei tarvinnut kuin lyödä soittimet kiinni vahvistimiin ja antaa palaa. Kyseessä on se jokin, mikä piilee näissä kemioissa. En tiedä, voisimmeko edes halutessamme kuulostaa miltään muulta, vaikka soittaisimme covereita. The Headless Ritual on kursailematon death metal -lausunto vailla minkäänlaista kaunistelua. Tällaisen soundin saavuttaminen vuonna 2013 ei ole itsestäänselvyys. Autopsyn alkuperäiset albumit äänitettiin analogisen studioaikakauden lopulla. Chris korostaa, ettei samanlainen juurilleen palaaminen ollut enää mahdollista, mutta kehottaa kuuntelemaan The Headless Ritualia hyvin tarkkaan ja osoittamaan sieltä jotain sellaista, mikä paljastaisi levyn syntyneen erilaisissa olosuhteissa. ? Emme voineet äänittää levyä nauhalle. Ei niin tekeviä studioita enää löydä. Jos unohdetaan tämä seikka, teimme kaiken muun vanhan liiton malliin. Äänitimme kaikki rytmikitarat livenä studiossa ja emme käyttäneet mitään koristeita kuten klikkejä, sampleja ja triggereitä. Tätä saastaa on ihan turha lähteä kuorruttamaan millään ylimääräisellä! Ei tämä paska konvehdiksi muutu, vaikka sen käärisi minkälaiseen studiofolioon, Chris täräyttää. Pelkästä vanhan Autopsyn uudelleenlämmittelystä The Headless Ritualissa ei kuitenkaan ole kysymys. Jo ensimmäiset sukellukset levyn uumeniin osoittavat, ettei Autopsy ole lähtenyt sotkemaan joukkoon mitään liian modernia. Samaan aikaan kuolonkorinan se- ? Ei tämä paska konvehdiksi muutu, vaikka sen käärisi minkälaiseen studiofolioon. SUE » 34 « NRO. 6 assa voi aistia ainakin Abscessin jättämiä jälkiä ja vuosikymmenien kokemuksen. ? Suurin haaste näin suoraviivaiseen metalliin palatessa on osata pitää kiinni vanhoista hyvistä puolista kierrättämättä niitä liikaa. Vanhat levymme syntyivät hyvin spontaanisti ja purkauksittain. Autopsyn palatessa biisejä alkoi heti ensimmäisen ryöpytyksen synnyttyä ilmaantua yhä enemmän. Ihan kuin olisi heittänyt bensaa liekkeihin. Vasta jälkikäteen olen huomannut, että biisit etenevät jopa aiempaa luontevammin nopeimmista sahauksistaan mutaisimpiin hidasteluihin. MIKÄ PAHAN TAPPAISI? ryhdyn tuumailemaan, kuinka hyvää death metalia ilmaantuu yhä edelleen, mutta liiankin usein vastaan tulee suoria hiilipaperikopioita vanhan liiton bändeistä ja nämä jäävät helposti vanhojen kettujen jalkoihin. Chris löytää syyn tälle omista esikuvistaan. Hän korostaa metallin elävän ja voivan hyvin, mutta olevan eräällä tavalla vankina oman lokeronsa sisällä. ? Ennen Autopsya kuuntelimme ihan yhtälailla Deathia, Slayeria, Black Sabbathia, Pentagramia, Robin Throweria, Frank Zappaa, Alice Cooperia ja vaikka mitä. Olen kuullut paljon tuoreita mielettömän brutaaleja, käsittämättömän teknisiä ja loistavia death metal -bändejä. Silti liian usein saan huomata, kuinka äärimetalli ei groovaa tai elä ihan samaan tapaan kuin ennen, koska monet bändit ovat kasvaneet liian samanlaisen musiikin parissa. Kuin loppukaneetiksi Chrisin saattaa aistia purkavan turhautumistaan, ennen kuin hän alkaa hämmästellä nykyaikaa yhä enemmän udellessani, ovatko musiikkimaailmassa asiat paremmin nyt verrattuna vanhoihin aikoihin. ? Kaikki tapahtuu niin saatanan nopeasti tätä nykyä. Nykyteknologian ja sosiaalisten medioiden siivellä saatat yhden ainoan päivän sisällä perustaa bändin, äänittää ensimmäisen demon, ladata sen Youtubeen ja julistaa uuden bändin tulemista Facebookissa. Sanokaa minua vanhanaikaiseksi, mutta asioista on tullut liian helppoja. Tämä johtaa monesti siihen, että musiikkiin ei panosteta enää tarpeeksi. Ja sitten itketään, kun levyt eivät myy. ? En ole myöskään musiikin latailun suurin ystävä. Jopa metallipiireissä harrastetaan laitonta latausta yhä enemmän, ja biisejä pyöritellään shu?ella iPodissa vailla minkäänlaista kontekstia. Ei kansitaiteita. Ei lyriikoita. Ei sitä kokonaisvaltaista kokemusta, josta ainakin itse sain aikanaan suurimmat ?ilikseni. En tiedä mitä maailmalle on tapahtumassa, mutta en koe tällaisen olevan kovin kestävä lähde uusien sukupolvien luovuudelle, Chris huokaisee. «
• CHECK OUT! DISTRIBUTED BY NUCLEAR BLAST MOBILE APP FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID! SUE » 35 « NRO. 6 Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at http://road.ie/nuclearblast FOR FREE or scan this QR code with your smartphone reader!
• ? Nimetkää minulle viimeisen parinkymmenen vuoden ajalta yksikin Alice Cooperiin, Lemmyyn tai Ozzyyn verrattavissa oleva hahmo? HAASTATTELU TEKSTI AKI NUOPPONEN KUVA DORALBA PICERNO la. Tämä kertoo vain omaa kieltään siitä, millaisen vaikutuksen Venom teki aikanaan asenteellaan. ? Jos olemme sattuneet tällä kaikella inspiroimaan edes pientä kourallista ihmisiä tekemään omaa juttuaan ehdottomasti ja törkeästi ja pitämään todellisen metallin elossa, on se ehdottomasti parasta, mitä voin elämässäni saavuttaa. Miettikääpä, miltä tuntuu, kun tutustuu uusiin mahtaviin bändeihin ympäri maailmaa ja saa kuulla näiden syntyneen osittain Venomin ansiosta. Ei sellaista voi sisäistää mitenkään! Se on käsittämätöntä, Cronos naureskelee. ? En yritä edes esittää olevani kaikkiruokainen musiikin suhteen, vaikka se on nykyään niin kovin muodikasta. Kuuntelen vain metallia ja sillä selvä. Venomin alkuaikoina sen ei tarvinnut merkitä mitään, kun kovin monenlaista metallia ei ollut edes olemassa. Nyt kun katsoo kaikkea sitä, mitä metallissa on syntynyt 80-luvulta alkaen, läpi 90-luvun black metalin uuden aallon ja aina 2000-luvun moderneihin bändeihin asti, voi vain myhäillä olleensa tässä mukana. den ajalta yksikin Alice Cooperiin, Lemmyyn tai Ozzyyn verrattavissa oleva hahmo? ? Olisi todella mahtavaa, jos jostain ilmaantuisi kokonaan uudenlainen Gene Simmons tai David Bowie puukottamaan koko musiikkimaailmaa selkään tavalla, jota kukaan ei osaisi odottaa. Jotain on pahasti vialla, jos näin tapahtuu useammin tanssimusiikissa. Lady Gaga ja vastaavat laskelmoidut pop-ilmiöt ovat särmikkäämpiä kuin sata nykybändin nokkamiestä. Mitä helvettiä? Cronos päätyy manaamaan nykyaikaisten levyyhtiöiden munattomuutta. Sitä, kuinka varsinkin isoissa levy-yhtiöissä kaikki halutaan latistaa kaavoihin ja pitkäjänteisyys puuttuu kokonaan. Bändejä kiinnitetään dollarinkuvat silmissä ja sitä rahaa on parasta tulla heti, tai muuten luovutetaan välittömästi ja bändeistä ei kuulla enää koskaan. ? Vielä Venomin alkuaikoina levy-yhtiöt ottivat tolkuttomia riskejä. Jossain saatettiin aavistaa, että tässä älyttömän oloisessa bändissä on sitä jotakin. Sitten annettiin Queenin ja David Bowien kaltaisille tulokkaille soppareita. Eivät niidenkään ensimmäiset levyt häävejä olleet ja nykymaailmassa molemmat olisivat varmasti saaneet kengänkuvia persuksiinsa, mutta kuinka kävikään? Ne kypsyivät todella hitaasti, ja nykyään ne ovat populaarimusiikin ikoneita. ? Mitä tapahtuu nykyään? Levyyhtiöt vaativat heti kolmeminuuttisia listaykköseksi yltäviä sinkkuja ja painostavat muovaamaan visioita omien näkemyksiensä mukaiseksi. Kaikkein pahimpia ovat Idols, XFactor ja muut sontakattilat. Siellä oikein korostetaan, että etsimme uusia persoonallisia tähtiä musiikkitaivaalle, mutta näistä mahdollisesti upeista ihmisistä stailataan uudelleen ja kaikki se persoonallisuus vedetään viemäristä alas, Cronos sihisee puhelun päätteeksi. « LA 20.7. HAMMER OPEN AIR, LIETO » MIKÄ PAHAN TAPPAISI? Venom ei ole valmis kaivertamaan nimiä rockin hautakiviin. un Venom toivotti kuulijakuntansa kirjaimellisesti tervetulleeksi Helvettiin debyyttilevynsä myötä, olivat monet sen jäsenten esikuvabändeistä jo paljon lyhytaikaisemman uransa ehtoopuolella. Vaan mikäpä pahan tappaisi? Tuosta hetkestä on kulunut aikaa jo 32 vuotta ja Venom manaa demoneita edelleen entiseen malliin eikä päästä hetkeksikään irti periaatteistaan. Venomin jatkuvasti järkyttävämpää pälvikaljua kasvatteleva nokkamies Conrad ?Cronos? Lant kokee bändinsä blackmetallisen taipaleen sekä mittavana matkana että täydellisenä etuoikeutena. Ei ihme. Onhan mies saanut tehdä jo vuosikymmeniä täsmälleen sitä, mistä haaveili jo 70-luvun puolella Venomia perustaessaan. ? Itselleni kaikki nämä vuodet Venomin kanssa ovat yhtä kuin koko elämäni, Cronos summaa. ? Matkan varrella on tapahtunut kaikenlaista, mutta se kaikki on tapahtunut syystä. Tietenkin Venomilla on ollut ongelmansa. Olemme olleet pohjalta ja taistelleet tiemme sieltä ylös. Venom on lähes hajonnut ties K miten monta kertaa, mutta sellaista on elämä. Elämän varrelle mahtuu ongelmia, mutta ne on tehty selvittämistä varten ja niistä on päästävä yli. Itsepäisesti. ? Koen itseni äärimmäisen etuoikeutetuksi, koska olen saanut tehdä tätä kaikkea Venomin kanssa niin pitkään. Tämä kaikki tekemämme edustaa itselleni menestystä puhtaimmillaan! Menestys ei ole minulle talo keskellä Beverly Hillsiä, kultakelloja tai timantteja. Minulle menestys on sitä, että tekee elämässään ja musiikissaan juuri sitä, mitä haluaa. Tämä on minulle maailman paras työ ja en halua ikipäivänä tehdä mitään muuta! METALLIÖVERIT määrätietoisuus on ollut aina yksi Venomin suurimmista vahvuuksista. Oli bändin kokoonpano mikä tahansa, on Venom aina pitänyt kiinni lanseeraamastaan punkin ja thrashin katkuisesta mustasta metallista. Jos jotain bändiä ei voi syyttää itsensä myymisestä tai väkinäisistä uudistumisyrityksistä, on se Venom. ? Rakastan edelleen blackmetallia! Ja miksi en rakastaisi. Mehän keksimme sen itse, Cronos hörähtää. ? Venomin alkuaikoina jaksettiin kovasti julistaa, kuinka rock on kuollut. Olin tuolloin vasta nuori pojan kloppi ja muistan kuinka ajattelin, että ei helvetissä ole! Myönnän monien bändien muuttuneen tuolloin löysemmiksi ja rockin identiteetin olleen ikään kuin hakusessa. Jotain oli tapahduttava. Se jokin sai luvan olla Venom. ? Halusin kuorruttaa koko rockin paskalla, valella sen bensalla ja sytyttää koko sotkun tuleen tavalla, jollaista kukaan ei ole koskaan nähnyt tai kuullut. Halusin luoda niin härskin ja överin bändin, ettei se jättäisi ketään kylmäksi. Venomin kohdalla kukaan ei saanut tulla sanomaan, että rock on kuollut. Vedimme ehkä koko homman ihan totaalisen överiksi, mutta teimme kaiken silti määrätietoisemmin kuin ihmiset uskaltavat uskoa. Tämä ehdottomuus on jättänyt jälkensä koko raskaan musiikin maailmaan. Ei tarvitse kuin kysellä sittemmin syntyneiltä äärimetallibändeiltä niiden vaikuttajia tai pyytää nimeämään se maailman kovin bändi. Venom tulee varmasti mainituksi joka toisen orkesterin kohdalSUE » 36 « NRO. 6 IKONEIDEN SUKUPUUTOSTA puheet rockin kuolemasta ovat nousseet tasaisesti esille vuosikymmenien varrella. Kun nostan asian pöydälle Cronosin eteen, pitää tämä yhä kiinni kannastaan ja sanoo rockin olevan edelleen elossa. Yksi asia vanhoilta parhailta päiviltä kuitenkin loistaa poissaolollaan. ? Kyllä rock ja metalli edelleen nostattavat kulmakarvoja ja aiheuttavat pahennusta, mutta viime aikoina olen miettinyt entistä enemmän, mistä johtuu todellisien rock-ikoneiden täydellinen sukupuutto? Missä ovat kaikki nokkamiehet? Kaikki ne karismaattiset hahmot, jotka tekivät rockista rockia jo kymmeniä vuosia sitten? Miettikääpä. Nimetkää minulle viimeisen parinkymmenen vuo- VASAROITUA ONGELMAJÄTETTÄ K esällä Venom nähdään Liedossa, Hammen Open Air -festareilla. Paikka ei ole ehkä ihan ensimmäinen, joka tulee mieleen miettiessä Venomin täsmäiskujen mahdollisia kohteita, mutta Cronos pitää tätä vaihtoehtoa huomattavasti isompia festareita parempana. ? Haluan aina soittaa uusilla festareilla. Ollessamme tekemisissä Hammer Open Airin väen kanssa, tuli hyvin nopeasti selväksi, että he tekevät juttuaan samasta syystä kuin mekin. Se porukka järjestää festariaan intohimoisesti ja rakkaudesta musiikkiin. Ei minua kiinnosta vittuakaan soittaa joka kesä vain Wackenissa tai Hellfesteilla. Isoista festareista tulee helposti tapahtumien ongelmajätettä. Haluan toimia sellaisien festarijärjestäjien kanssa, jotka eivät ole vielä kuolleet pystyyn ja tietävät mitä haluavat! ? Suomi on ollut aina meille ainutlaatuinen paikka. Soitimme siellä ensimmäisen keikkamme jo kauan ennen monia muita Euroopan maita, vuonna 1985. Soitimmepa sitten Nummirockissa tai vaikka Nosturissa, on meininki ihan käsittämätöntä. En sano tätä nuollakseni kenenkään persettä, koska minulla ei ole mitään syytä tehdä sitä, mutta Hammen Open Airissa tulette saamaan sellaisen shown kaikkine pyroineen ja Marshall-pinoineen, jollaisen Suomi ansaitsee, Cronos julistaa.
• MY DYING BRIDE ?THE MANUSCRIPT? A new dark voyage spanning 27 mins of supreme doom. Available on cd & vinyl www.peaceville.com/mydyingbride BRUCE SOORD WITH JONAS RENKSE ?WISDOM OF CROWDS? The new masterpiece of Horror and brutality from the U.S. Death Metal pioneers. Coming June 20th on CD and LP The debut album from Bruce Soord (The Pineapple Thief) with Jonasa Renkse (Katatonia). Limited edition mirror digibook www.peaceville.com/autopsy www.kscopemusic.com/wisdomofcrowds www.peaceville.com www.facebook.com/PeacevilleRecords MOSH OR DIE!!! TUSKAN VIRALLINEN JATKOKLUBI TUSKAN VIRALLINEN JATKOKLUBI TUSKAN VIRALLINEN JATKOKLUBI TUSKAN VIRALLINEN JATKOKLUBI TO 27.6.13 @VIRGIN OIL PE 28.6.13 @VIRGIN OIL LA 29.6.13 @VIRGIN OIL SU 30.6.13 @VIRGIN OIL KLO 21-04 KLO 21-04 VOID IN BLACK plays TRIBUTE TO KLO 21-04 KLO 21-02 JUDAS RISING plays (Ind) In Memory Of Jeff Hanneman h Of The Dead, (Feat. members from Churc of more..) Ghoul Patrol, Ratface +lots DARK AVENGER plays REVOCNIKUFESIN plays SUICIDE MACHINE plays SPERMTROOPERS OF DESTRUCTION plays (Swe) BASEMENT plays Feat. members from Barren Earth, Rytmihäiriö & The Scourger MEN IN THE BOX plays (Swe) ENNAKKOON 8? (TUSKALIPULLA/RANNEKKEELLA 6?) OVELTA 10? ENNAKKOON 15? (10? TUSKALIPULLA/RANNEKKEELLA) OVELTA 17? (12? TUSKALIPULLA/RANNEKKEELLA) ENNAKKOON 15? (10? TUSKALIPULLA/RANNEKKEELLA) OVELTA 17? (12? TUSKALIPULLA/RANNEKKEELLA) ENNAKKOON 8? (6? TUSKALIPULLA/RANNEKKEELLA) OVELTA 10? Ennakkoliput saatavilla: KELTAINEN JÄÄNSÄRKIJÄ, TIKETTI, VIRGIN OIL SUE » 37 « NRO. 6
• LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton MEGADETH ? Supercollider (Tradecraft/Universal) Megadethin edellinen, uran kolmastoista albumi sai persoonattoman nimen Th1rt3en. Tämä kuvasti levyn kaksijakoista luonnetta. Dave Mustaine ei ollut tyytyväinen sopimukseensa levy-yhtiönsä Roadrunnerin kanssa eikä siihen, että sopimuksessa velvoitettiin yhtyettä tekemään pakollinen minimimäärä kappaleita. Mustaine laittoikin levylle täytteeksi mukaan uusioversioita vanhoista demo- ja bonusbiiseistä, jotka olivat sinänsä tasokkaita, mutta kuitenkin jo kerran kuultuja. Nyt Mustaine on perustanut ikioman levymerkin Tradecraftin, jonka puitteissa hän voi tehdä juuri sellaisen levyn kuin huvittaa vailla reunaehtoja. Yhtiö tekee yhteistyötä jakelusta vastaavan Universalin kanssa, mutta ylimääräisiä sanelijoita ei enää ole vastaavassa määrin. Uusi tilanne on innostanut ja inspiroinut Mustainea, joka on erittäin hyvässä vedossa sekä kitaran että mikrofonin varressa. Sävelkynä on suihkinut kuin vimmattu, soitto kulkee ja myös laulusuorituksia on toteutettu tavallista laaja-alaisemmin. Tästä ovat hyvänä esimerkkinä hieman Cryptic Writings -levyn tyylinen ja levyin kevyintä antia edustava nimikkobiisi sekä Burnin hoilotuskertosäe. Albumilla on vahvat, skarpit soundit, joissa on edellislevyä enemmän kontrasteja ja paikoin jopa rujoa särmää liian kliinisyyden sijasta. Dave ja Dave eli Mustaine ja basisti Ellefson soittavat yhteen kuin kaksoset, ja toinen kitaristi Chris Broderick haastaa isäntänsä jälleen soolokaksintaisteluihin, joissa ei armoa anneta eikä pyydetä. Kingmaker on erinomainen, sähäkkä avaus, jonka tarttuva kertosäe, tiukat soolot ja taitava vauhtimetalli ovat Megadethia aidoimmillaan. Kuninkaantekijäbiisi on kuningasbiisi, ja jos se ei iske keikalla kipinää ja sytytä yleisöä liekkeihin, niin sitten yleisö on asbestilla päällystetty. Levyn puolivälissä oleva Dance In The Rain ei tingi sooloista, sillä niitä ryöpytetään hillitöntä tahtia. Kappale alkaa melodisesti ja rauhallisemmin puheenomaisella osuudella, mutta yltyy loppua koh- 9 SUE den hillittömään menoon, jossa rumpali Shawn Drover tykittää kuin raivotautinen Duracell-pupu. Beginning Of Sorrown hieno bassokuvio toimii introna yhdelle levyn tyylikkäimmin soivalle kappaleelle, jonka tunnelma syntyy pettävän yksinkertaisen kuuloisista mutta neron työtä olevista peruskuvioiden yhdistämisestä. The Blackest Crow?n eksoottisemmat lyömäsoitinkuviot, salaman lailla sahaavat kitarat sekä ?ilistelevän keskitempoinen kertosäe nivoutuvat yhteen ensiluokkaiseksi kokonaisuudeksi. Vain banjojen kaksintaistelu puuttuu tästä Megadethin Syvästä joesta. Forget To Remember alkaa muita levyn biisejä kevyemmällä melodisella otteella, ja on levyn biiseistä lähimpänä radiosoittohittiä. Tämä on tässä tapauksessa kehu, sillä kappale kulkee vaivatta ja komeasti. Sekä tähän että Dance In The Rainiin on haalittu vierailemaan David Draiman, mutta vierailu on sinänsä turha kuten kaikki vierailevat vokalistit Megadethin levyillä. On vain yksi Dave, mitään duettoja ei kaivata! Don?t Turn Your Back... -kappaleen intro-osio antaa räjähtäen tietä junan lailla jyskyttävälle ri?ttelylle. Samalla kun jalka hakkaa rytmin voimasta lattiaa kuin epileptikolla on pakko nostaa hattua sille, miten hyvin Megadeth on onnistunut uutukaisellaan yhdistämään raskaskätisemmän speed metalinsa perinnön melodisempaan heavy metalliin ja vieläpä näin ensiluokkaisin soundein. Levyn päättää versio Thin Lizzyn 30 vuotta vanhasta klassikosta Cold Sweat. Mega-versio rokkaa kursailemattoman suoraviivaisesti. Biisiä ovat muutkin versioineet aina Sodomista kotimaiseen Kalmahiin, mutta Megadethin versio on tähän mennessä väkevin. Super Collider on tähän mennessä yksi kovimpia tämän vuoden metallijulkaisuja. Levyllä on uutta virettä ja se on kokonaisuutena selvästi mietitympi ja selkeämpi kuin edeltäjänsä. Kylmäksi jättäviä heikkoja lenkkejä ei löydy vaikka kartulla hakkaisi, monet pienet asiat ovat kaavasta piristävästi poikkeavia ja soundit ovat kohdallaan. Kiekko kestää vaikka hiukkaskiihdyttimen. » 38 « NRO. 6 JUSSI LAHTONEN
• 7 AUTOPSY THE HEADLESS RITUAL JUSSI LAHTONEN 8 SUMMONING OLD MORNING?S DAWN (Napalm Records) Äärettömän moni black metal -bändi on ottanut nimiä ja termejä Tolkienin mytologiasta. Kahden miehen eli Protectorin ja Sileniusin muodostama Summoning meni jo varhain askeleen pitemmälle. Itävaltalaiset ovat tehneet ison osan sanoituksistaan ja biiseistään Tolkienin innoittamana. Välillä vuoroon on päässyt joku muukin fantasian klassikkokirjailija, mutta ei ole Keski-Maan voittanutta. Levytysvälit ovat 2000-luvulla olleet todella harvoja, sillä Old Morning?s Dawn on vasta kolmas albumi neljäntoista vuoden sisällä. Edelliskiekosta Oath Boundista on seitsemisen vuotta. Pitkät tauot puolustavat sikäli paikkaansa, että bändi keskittyy levyjen määrän sijasta levyjen laatuun eikä julkaise kiekkoja pakkotahtisesti parin vuoden välein. Biisit ovat pitkiä kuin Tolkienin proosa. Mikäli instrumentaalista introa ei lasketa, niin seitsemän minuutin mittainen Flammifer on levyn lyhin rypistely. Muuten mennään lähempänä kymmentä minuuttia. Laaja-alaisista mittasuhteista huolimatta mopo ei karkaa bändin käsistä, sillä tätä mittaa ei ylitetä eikä yhtye sorru väkinäiseen biisien venyttämiseen. Tunnelman ja tarinan kannalta pidempi poljento on täysin perusteltu. Moni biiseistä on varsin vahvoja esityksiä, erityisesti nimikkobiisin puheosuus on vaikuttava. Levy vaatiikin aikaa ja tilaa, jotta tunnelmiin voi uppoutua ja antaa Summoningin jylhien visioiden viedä mennessään. JUSSI LAHTONEN 8 CHTHONIC BU-TIK (Spinefarm) Taiwanilaisten seitsemäs albumi ryöpyttää ilmoille melodista, omaperäistä black metalia, jonka juuret ovat vahvasti taiwanilaisessa kulttuurissa, mytologiassa ja historiassa. Perinteisten instrumenttien ohella Chthonicin repertuaariin kuuluu niin levyllä kuin keikoillakin taiwanilaissoitin erhu. Neloslevy Seedig Balen uusintajulkaisun jälkeen yhtye on levyttänyt Spinefarmille, joten suomalais-taiwanilainen yhteistyö toimii ainutlaatuisesti. Bändi on kehittynyt vuosien varrella selvästi, ja punainen lanka on entistä selkeämmin esillä. Mutkia on laitettu hyvällä tavalla suoraksi. Levyllä ei ole venytyksiä tai pitkityksiä. Intro, kahdeksan biisiä ja outro neljäänkymmeneen minuuttiin. Siinä se, eikä enempää tarvita. Supreme Pain For The Tyrant ei emmi LEVYARVIOT (Peaceville Records) Sairaan ja saastaisen death metalin pioneeri Autopsy teki vuoden 2010 The Tomb Within -ep:llään comebackin maattuaan mätänevänä haudassaan viisitoista vuotta. Sinä aikana yhtyeen jäsenet olivat pyörittäneet Abscess-yhtyettä, joka painotti bändin pissakakkapuolta mutta jätti kauhu- ja gorepuolen hieman vähemmälle. The Headless Ritual, toinen täyspitkä paluun jälkeen on selkeämpi ja kokonaisempi kuin parin vuoden takainen Macabre Eternal, joka oli selkeästi ylipitkä. Samoja sairaita vokaalioksennuksia, outoja pyrähdyksiä ja hitaita tuomiopäivän vyörytyksiä vanhaan Autopsy-malliin on silti tarjolla, mihinkäs vanhat jepet nahoistaan pääsisivät. Erityisesti rumpali-vokalisti Chris Reifertin kurinat ovat kohdallaan. Levy ei silti ylitä omia lähtökohtiaan tai asetelmiaan eikä tarjoa mitään sen kummempaa kuin vanhat Autopsy-albumit. Perusote on kuitenkin vahvan tinkimätön, ja kappaleet kuten She Is A Funeral tai Flesh Turns To Dust pitävät Autopsyn edelleen elinvoimaisena. Levyltä voi aistia sekä mätänevien ruumiinosien ominaistuoksun että sekopäisten, epähygieenisten ja harvahampaisella suulla virnuilevien murhamiesten kiihottuneisuuden. Moiselle iljettävyydelle on aina tervetullut paikkansa te?onpintaisen modernin death metalin tylsyydessä. Vielä kun saisi Autopsyn comebackin lisäksi jurvalaisen Mopopsyn comebackin. Ei ole Sitting In WC -biisin voittanutta. AMON AMARTH ? Deceiver Of The Gods (Metal Blade) Ruotsalaisen death metal -yhtyeen yhdeksäs kokopitkä jatkaa tuttua matkaa viikinkimytologioiden parissa. Tällä kertaa albumin yhteinen teemana on kaoottinen veijarijumala Loki. Loki on muiden aasajumalien tapaan kohtalonsa vanki ja tuomittu sekä pettämään aasat että edesauttamaan Ragnarökiä. Kappaleet kuten As Loke Falls, Father Of The Wolf ja Shape Shifter uppoutuvat kiitettävällä tarmolla ja antaumuksella Lokin ristiriitaiseen hahmoon. Musiikki vetää verto- ja sanoitukselliselle osaamiselle ja heijastaa raskaan tarttuvasti Lokin nousua, uhoa ja tuhoa. Lokin näkökulmasta kerrottu nimikkobiisi kiteyttää sekä Amon Amarthin 21 vuoden aikana kertyneen osaamisen että levyn teemat täydellisesti yhteen. Kolmeminuuttinen Blood Eagle on yhtä tyly kuin oikean verikotkan kohteeksi joutuminen aikoinaan oli ? verikotka-teloitustavassahan uhrin keuhkot kaivetaan selkäpuolelta ulos kotkan siiviksi levitettyjen kylkiluiden yli. Päätösbiisi Warriors Of The North yltää Amonin mittapuulla varsin eeppisiin mittoihin yli kahdeksan minuutin mitassaan ja mahtipontisessa otteessaan. Johan Heggin ääni tuntuu vain paranevan vuosien myötä, ja mies hallitsee suvereenisti rouhevan ärinän, korkeammat rääkäisyt ja tavallistakin matalammat murahdukset. AA ei ole koskaan unohtanut jättää rytmin- ja temponvaihdoksia, olennaisia melodianpätkiä tai kontrasteja pois kuolonmetallistaan, mikä tekee yhtyeen tyylistä niin vahvan ja kestävän. vaan lyö. Resurrection Pyren ja Rage Of My Swordin ytimessä on sykkivä sydän ja räjähtävä pulssi. Myös Sail Into The Sunset?s Fire purjehtii sotalaivastona eteenpäin eikä kanuunanlaukauksissa säästellä. Aktivistina tunnetun Freddy Limin ja kumppanien sanoitukset ovat samaan aikaan tulkittavissa sekä historiasta ja myyteistä ammentaviksi että kannanotoiksi Taiwanin nykyiseen tilanteeseen. Mitään yliampuvan poliittista saarnaa ei ole tyrkyllä, mutta harvalle jää epäselväksikään se, mitä yhtye on mieltä maansa poliitikkojen korruptiosta ja Taiwanin vaikeasta asemasta Kiinan kupeessa. Otti biisit vastaan miten tahansa, niin tiukkaotteista taiwanilaismetallia on ilo kuunnella. Orphaned Landilla ei ole koskaan ollut ongelmia hypätä korkealle asetetun rimansa yli, ja bändin musiikki on parhaimmillaan lumoavaa. All Is One on edeltäjäänsä suoraviivaisempi ja selkeämpi ja toimii enemmän biisien toimivuuden ehdoilla kuin monimutkaisten rakenteiden ehdoilla. Rauhaa tuskin Lähi-Itään koskaan tulee, mutta tulipa hyvä levy kuitenkin. 9 8 JUSSI LAHTONEN 8 ORPHANED LAND ALL IS ONE (Century Media) Muutaman vuoden paussilla ollut israelilaisyhtye palasi kolme vuotta sitten komealla paluukiekolla The Never Ending Way of ORwarriOR, joka laajensi yhtyeen vaikutteita entistä etnisemmäksi. Vanhat doom/death metal -vaikutteet ovat enää lähinnä viitteellisiä vaikutteita taka-alalla. Nykyinen määritelmä ?lähi-itäläinen folk metal? on sekin vain karkea yksinkertaistus. Bändin ideana ei ole vain sotkea pintapuolisesti jänniä etnovaikutteita ja soitella busukia vaan yhtye on aidosti perehtynyt eri kulttuureihin. Levyn nimen teema näkyy jo kannessa, jossa ovat kaikkien isoimpien uskontojen symbolit yhdessä. Kauniin komeasti sointuva Let The Truce Be Known kiteyttää vertauskuvallisesti bändin näkemyksen Israelin ja Palestiinan tilanteesta. Edellä mainittu olisi toki merkityksetöntä, jos Orphaned Land ei kykenisi musiikillisesti vastaamaan monimuotoisiin lähtökohtiinsa ja ajatusmaailmoihinsa. Kukaan ei kaipaa taas yhtä joutavaa trubaduuria renkuttamaan kukkaisrakkautta ontuvin sävelin. Yhtye ei ole kuitenkaan mikään World Aid -hurskastelijapoppoo vaan se asuu ja elää alueilla, joiden tilanteen se tuntee omakohtaisesti ja jonne se kaipaa rauhaa. SUE JUSSI LAHTONEN 6 SIRENIA PERILS OF THE DEEP BLUE (Nuclear Blast) Norjalainen Morten Veland perusti aikoinaan naisvokalistilla varustetun ja melodisen sinfonista goottimetallia soittavan Tristanian. Sitten hän riitaantui bändin jäsenten kanssa ja perusti Sirenian, joka yllättäen soitti ja soittaa naisvokalistilla varustettua ja melodisen sinfonista goottimetallia. Tästäkin on jo toistakymmentä vuotta ja Sirenia on ennättänyt kuudenteen täyspitkäänsä. Bändi on tunnettu siitä, ettei se pahemmin arvosta bassokitaraa. Levyillä bassoraitoja sentään on, mutta keikoilla ne vedetään taustanauhalta. Basso on kuitenkin metallimusiikin selkäranka ja olennainen instrumentti, monesti paljon olennaisempi kuin pliisuja sooloja tilutteleva kitaraheeros. Ilman bassoa musiikissa on harvoin munaa, eikä sitä ole Sireniallakaan tarpeeksi. Laulaja Ailynilta munia ei tietysti edellytetäkään, sillä täti, jolla olisi munat olisi setä, mutta muuten yhtye kaipaisi biiseihinsä sykkivää paisuvaista. Suurin osa biiseistä tarjoaa samantapaisia mukarankkoja jyräri?ejä toinen toisensa perään ja siihen päälle sinfoniapauhua. Tämä käy pitkän päälle tylsäksi ja albumilla on liikaa mittaa muutenkin. Tämä ei ole kuitenkaan levyn pisimmän biisin vika. Levyn selvä kohokohta Stille Kom Döden ottaa ja kestää lähes 13 minuuttia ja rikkoo bändin totuttuja kaavoja. Sirenialla olisi paljon paremman ja omaperäisemmän levykokonaisuuden ainekset kasassa, jos täyspitkä albumi sisältäisi vaikkapa neljä tämänpituista biisiä ja jonkun välisoiton päälle. » 39 « NRO. 6 JUSSI LAHTONEN JUSSI LAHTONEN RED ELEVEN IDIOT FACTORY (Secret Entertainment) Red Elevenin tulisi hilata itsetuntonsa materiaalin edellyttämälle tasolle. Videobiisi Stuck On This Feeling Of Feeling Nothing on kelpo styge, mutta ei kerro itse albumista yhtään mitään. Tämä on vaarallista, sillä Idiot Factory on merkittävä äänite. Vaikka miehistönsä on tekijöitä pullollaan, ei yksikään herroista ole vuosikausiin vaikuttanut tässä määrin persoonallisessa yhteydessä. Muutaman standardirouhimisen ohessa valtaosa Idiot Factoryn materiaalista on kuin viime hetken Faith No Morea ? soundtrackia sille, mitä olisi tapahtunut, jos pioneerihörhöt olisivat julkaisseet uutta musiikkia vuoden 1997 jälkeen. Tämä ei ole ainoa mielleyhtymä. Kuulen musiikissa kaikuja myös esimerkiksi Kyyrian ja Alice In Chainsin suunnalta. Nipussa on siitä vänkyröitä vaikuttajia, ettei kukaan ole päässyt lähellekään niiden luomia mielenmaisemia. Ennen kuin nyt. Ranteet paukkuvat, ylitulkintaa esiintyy ja koskettimet ujeltavat hulluna. Tätä haluaa lisää. Heti. Toisinaan kohtalo on kuin onkin tähtiin kirjoitettu. Sävelet oikealla tavalla vääriin paikkoihin asettelevan säveltäjän ja sieluaan paperille vuodattavan laulajanplantun kimppakyytiin ei pääse joka vuosi eikä edes joka vuosikymmenen. Onneksi kaivoin pintaa syvemmältä. HENRI EEROLA 8 JEX THOTH BLOOD MOON RISE (I Hate Records) Rapakon takainen Jex Thoth on mytologisen ja pakanallisen folkdoomin tärkeimpiä ladun avaajia. Bändin tuotanto on sävellyksellisesti ja tulkinnallisesti harvinaisen tasalaatuista. Se on luonteeltaan synkän kaunista ja surullista mutta samalla euforisen lohduttavaa. Se on hidassoutuista, melodista, toistavaa ja kuulasta. Kaiken yllä leijuu kadotuksen kiinnostava lupaus ja rumankaunis voimaannuttava helpotus.
• LEVYARVIOT Patrik Johanssonin (mies Astral Doorsin sekä Lion?s Sharen mikrofonien takaa) kanssa perustettu Civil War pukkasi viime vuonna ep:n pihalle, ja nyt se on ehtinyt ensimmäisen kokopitkän pariin. The Killer Angelsillä jokaista biisiä ei vietetä sotahistorian parissa, mutta musiikillisesti tarjolla on juuri sellaista turboahdettua heavy metalia, jota tältä porukalta odottaa. Levyltä nousee pinnalle muutama iskusävelmä. King of the Sun ja Rome Is Falling ovat mitä esimerkillisimpiä nyrkinpiiskaajia. Saint Patrick?s Dayn kelttipoljento tuo puolestaan mukavasti mieleen Gary Mooren kasariosaston. Kokonaisuutena käsillä on kuitenkin klassinen esimerkki levystä, jolla poljetaan ja rouhitaan kaikki periaatteessa hienosti, mutta koukkuja ei tahdo löytyä. Johanssonin mainiosti Dion jumalaisia jälkiä seuraava lauluääni ei pärjää yksin pitkälti perusjyystöksi jäävän ri?massan keskellä. ALEKSI AHONEN 7 BLACKMORE?S NIGHT ? Dancer and the Moon (Frontiers) Blackmore?s Nightin kahdeksas studioalbumi tarjoaa samaa hilipatipippaata ja tunnelmointia kuin aikaisemmatkin tuotokset. Ilkeämpi voisikin sanoa, että kun on yhden levynsä kuullut, on kuullut ne kaikki. Muun muassa mandoliinia, avainviulua ja kampiliiraa hyödyntävän renessanssifolkrockkoplan äänimaailma on kuitenkin sen verran raikas, ettei pitkästyminen pääse yllättämään. Blackmoren pariskunnalta ja taustalla mu- sisoivilta hiippalakeilta ovat totutusti sujuneet ennakkoluulottomasti valitut lainapalat. Randy Newmanin I Think It?s Going to Rain Today sekä etenkin Uriah Heepin loppuun kaluttu Lady in Black saavatkin tervehdyttävän uusiokäsittelyn. Kolmas tuttu raita on Ronnie James Diolle tribuuttina nauhoitettu Temple of The King, jonka ikuinen tenho ei laannu Candice Nightin altonkaan syleilyssä. Toiselle hiljattain vuorten taa matkanneel- le kollegalle, Jon Lordille, omistetussa loppuinstrumentaalissa, Carry On... Jonissa Ritchien Fender Strato laulaa niin kuin silloin ennenkin, kuten myös hienossa Somewhere Over the Sea -kappaleessa, mikä saa toivomaan lisää rokkaavaa Blackmorea. Musta ritari on kuitenkin valinnut tiensä ulos nostalgiaformulasta, eikä hänen tarvitse hampaat irvessä toistaa vanhoja kuvioita, toisin kuin lähes kaikkien aikalaistensa. Vaikka koko bändin soundi onkin pysynyt tunnistettavana, on solisti Jessica yhtyeen vesileima. Hän elää petollisen kainalokarvaisen seireenin roolinsa virheettömästi ja on jälleen jumalallisessa vedossa. Laulu on luontevaa ja helppoa, rähjäistäkin, mutta melodisuuden ja kepeydenkin viestiin on kätketty jalkajousi. Levy lähtee käyntiin varovasti, jopa popahtavasti. The Divinesta eteenpäin se alkaa doomahtaa ja sen sävy raaistuu. Matkalla venytään kärsivällisesti, kaunistellaan, hyydytään ja tunnelmoidaan elokuvallisesti, mahtipontisestikin. Levyn virkistävintä pöhinää ovat rupsahtaneet jouset, jotka kappaleissa The Divine ja Psyar vievät tunnelman tyystin omalle tasolleen. Into A Sleepin kevyt ?irttaileva basso ja puolihuokaava laulu ovat erittäin 70-lukulaisia. Levyn huipentuma on The Four Of Us Are Dying, joka on imelä ja melodisuudestaan huolimatta häikäilemätön. Blood Moon Rise on kaunis levy. Unenomaisuudellaan se solahtaa Sabbath Assembly -osastolle enemmän kuin odotin. Itse pidän kuitenkin enemmän Jex Thothin aiemmasta kuppaisemmasta ja puolivinksahtaneesta otteesta. takseen patoutumille uusia reittejä. COM laulaa lähes yksinomaan massamurhaajista, sarjaraiskaajista ja kidnappaajista. Ri? on järkälemäinen, soundi julma, bassokuviot melkoista kimaraa ja laulu rotkoonputoamisrääyntää. The Kingdom Scum on bändin tyylille hyvin uskollinen levy. Sama tuttu sävelkoukku toistuu kappaleessa jos toisessakin. COM on vuosien varrella tehnyt liudan kelpo covereita hyvällä räkämeiningillä. Tältäkin levyltä löytyy lainabiisi: One Blind Mice (Quatermass) on yksi levyn onnistuneimpia vetoja. Albumin kiinostavin kappale on Cranley Gardens, jonka bassolinja vie alun bluesahtavasta pehmeydestä oivaan splätteriin. Bändin uusille ystäville suosittelen laajahkoa splittivalikoimaa (mm. Iron Monkey, Sourvein, Acrimony), joka on täynnä mehukkaita keräilijäkuriositeetteja. tilastoihinsa. Vuorenkuninkaan monipuolinen ääni on säilynyt niin karheana sekä kuulaana kuin voisi toivoa. Kauan jatkukoon hänen monarkiansa mahti. 8 ANNIKA BRUSILA 7 CHURCH OF MISERY THE KINGDOM SCUM (Rise Above) Jos on nähnyt japanilaisen sekametelidoomstoneryhtye Church of Miseryn lavalla, ei voi kuunnella sen levyä muistamatta kaoottista ja pitelemätöntä energiaa, joka bändistä pursuaa. Neljästi Roadburniinkin kutsuttu pian parikymppinen bändi on basistin ja ainoan alkuperäisjäsenen Tatsu Mikamin beibi. Pyöröovi on käynyt tiuhaan. Varsinkin laulajat ja kitaristit ovat vaihtuneet ja myös usein palanneet bändiin. Livehurmos on tästä johtuen hieman vaihdellut, mutta jäsenvaihdokset eivät juurikaan ole vaikuttaneet bändin soundiin. Päinvastoin, tuotteliaan COMin tyyli ja äänimaisema ovat olleet vähän turhankin muuttumattomia. Epätasalaatuisen tuotannon historiassa Houses Of The Unholy (2009) on repäisevin levy, jonka tasolle ei ole helppoa samoilla jekuilla enää päästä. The Kingdom Scumkin on tiukkaa shittiä, muttei riittävän kekseliäs ava- ANNIKA BRUSILA 8 OLIVA RAISE THE CURTAIN (AFM Records) Jo kolmenkymmenen vuoden ajan teatraalisen hevirockin ystäviä mm. Savatagen, Trans-Siberian Orchestran ja Jon Oliva?s Painin kanssa ilahduttanut Jon Oliva on nyt päässyt ensimmäisen kirjaimellisen sooloalbuminsa äärelle. Voisi olettaa, että moisen odotuksen jälkeen soololle runtattaisiin kaikki oudoimmat ja päättömimmät kokeilut, jotka eivät bändien puitteisiin ole sopineet. Kokeilujakin on löydettävissä, mutta vahvuuksiaan pääjehu ei ole heittänyt nurkkaan. Kokonaisuutena Raise The Curtain on miehen katalogiin verrattuna tuntuvasti rokkaavampi, groovimpi ja aavistuksen verran progempi tapaus. Levyn avaava nimikkoraita yhdistelee Queen-paisuttelua sekä Emerson, Lake & Palmer -henkistä kosketinkikkailua. Synkeämmin metalliset Soul Chaser ja Big Brother olisivat vielä hyvin kotonaan Olivan aiempien bändien levyillä. Torvi-sektion ryydittämä Ten Years on sellainen raskas boogiejazz-pala, että puritaaneja saattaa hirvittää. Allekirjoittaneeseen yhdistelmä puree aivan kympillä. Balladit ennenkin hyvin klaarannut Oliva lisää Soldierilla uuden helmen SUE MIKA PENTTINEN ALEKSI AHONEN 7 CANDENY SEASON ONE (Omakustanne) Viime vuonna Kick Me / Colder -singlellään paljon potentiaalia osoittanut Candeny on saapunut debyyttikokopitkänsä virstanpylväälle. Levy on pitkälti odotetun kaltainen sekoitus metallista ri?ttelyä ja rock-poljentoa, jota maustetaan muutamalla seesteisellä hetkellä. Kick Me tykittää lätyn Pantera-viboillaan käyntiin juuri niin kuin pitääkin. Yhtäläisen tiukkoja meno?iliksiä tarjoavat Solitude ja Give It Up. Toisena sinkkusiivunakin julkaistu 20 Years to Life on astetta turhauttavampi tapaus. Introri?, välirähinät sekä soolot toimivat kuin häkä, mutta kun kertosäkeessä pitäisi kliimaksin iskeä, jämähtää juna perusjyskytykseen. Kaksijakoisuutta on myös havaittavissa mainittuina seesteisinä hetkinä. Balladit eivät pureudu omilla aseillaan aivan yhtä tehokkaasti kuin albumin vikkelämmät rokkiveisut. Window Shopping Souls paisuttelee kuin perkele ja pääsee todella lähelle, joten kyse lienee vain jalostuksesta. Bändin tuotanto-osasto osaa asiansa, koska levyn soundit ovat törkeän hyvät. Saattaisin naurahtaa epäuskosta, jos kuulisin tätä ensimmäistä kertaa ja minulle väitettäisiin, että kyseessä on omakustanne. Candenyn ensimmäinen tuotantokausi jättää kokonaisuutena positiivisesti odottavan maun. Jatkakaatten rohkeasti ääripäiden kanssa, sano. ALEKSI AHONEN 6 CIVIL WAR THE KILLER ANGELS (Despotz Records) Ruotsin kovimmasta sotametallikoneesta Sabatonista lähdettyään kitaristit Oskar Montelius ja Rikard Sundén, rumpali Daniel Mullback sekä kosketinsoittaja Daniel Mÿhr eivät jääneet laiskottelemaan. Basisti Stefan ?Pizza? Erikssonin ja laulaja Nils » 40 « NRO. 6 QUEENSR?CHE QUEENSR?CHE (Century Media) Tarinat legendaarisen Queensrÿchen jakautumisesta Geo? Taten ja muiden vanhojen jäsenien leireihin lienee jo kaikille niin tuttu, että seuraava lausunto riittänee kattamaan omat tuumailuni asiasta: Jos näistä kahdesta leiristä on valittava se oikea Queensrÿche, ei ole epäilystäkään siitä, kumpi tämän tittelin ja sen historian ansaitsee. Geo? Taten perseilyt ja kammottava Frequency Unknown -albumi eivät ansaitsisi tulla edes mainituksi nyt nimikkoalbuminsa julkaisevan Queensrÿchen rinnalla. Queensrÿche ei tee kompromisseja. Albumi on 35-minuuttiseksi puristettu äärimmäisen tiivis kokonaisuus, jolta voi löytää paljon viitteitä varsinkin Operation: Mindcrimen ja Empiren kaltaisien klassikkoalbumien suuntaan. Toki bändin klassisinta progemetallista soundia on hieman suoristettu ja samalla kyllästetty metallisemmalla soundilla, mutta kaikki Queensrÿchen parhaat puolet ovat läsnä ja lähes yhtä hyvässä terässä kuin vuosikymmeniä sitten. Kun komeiden kertosäkeiden, napakoiden melodioitten ja hienojen ?ilistelyjen päälle ynnätään vielä Todd La Torren tasoinen laulaja, puhutaan ehdottomasti parhaasta Queensrÿche -albumista aikoihin. Oikeastaan levyltä jää kaipaamaan ainoastaan sitä hieman kunnianhimoisempaa otetta ja laajempia konsepteja, mitä bändin parhailta levyiltä löytyy, mutta jos vaihtoehtoina oli tehdä raudanluja ja tiivis metallilevy tai alittaa rimoja jatkossakin Geo? Taten kanssa, ei valintaa tarvitse kahdesti miettiä. AKI NUOPPONEN 7 KYLESA ULTRAVIOLET (Season of Mist) Kunnioitettavan omaehtoisesti tyylistään kiinni pitänyt Kylesa on ollut aina niitä orkestereita, jotka voisin lukea kategoriaan ?Melkein, mutta ei ihan.? Varsinkin kaksi edellistä albumia Static Tensions ja Spiral Shadow tekivät selväksi, että nyt puhutaan huuruisen stoner ja sludge metalin sekaisella polulla mielenkiintoisesta bändistä, joka vaatii vain aikaa kypsyäkseen. Ultraviolet ei muuta tätä tilannetta. Kylesan perussoundi on pohjimmiltaan todella puoleensavetävää murskaavan raskauden ja kieroutuneisuuden ristisiitosta. Phillip Cope ja Laura Pleasants tuntuvat parhaimmillaan tietävän täsmälleen, mitä ovat tekemässä, kun bändin raskaimmat ri?t yhdistyvät säröisiin mies- ja naislauluihin niin, että ne eivät kaipaa mitään ylimääräistä rinnalleen. Ultravioletilta voi silti edellisien levyjen tavoin aistia jonkinlainen kompromissin tai keskiteillä kulkemisen. Albumin massa kasvaa koko mitassaan niin suureksi, että bändiltä alkaa suorastaan vaatia yhä rajoja rikkovampia kokeiluja, ääripäiden venyttelyjä ja peruskaavasta irrottautumista. Kylesa kun on parhaimmillaan juuri niillä hetkillä, jolloin se irrottautuu jyräyksestään tunnelmiensa, rytmiensä tai melodioittensa vietäväksi. AKI NUOPPONEN
• 8 BLOOD CEREMONY THE ELDRITCH DARK AKI NUOPPONEN 8 KALMAH SEVENTH SWAMPHONY (Spinefarm) Kalmah on ollut haastatteluissaan yksi maan hillanpoiminnan puolestapuhujista, mutta tämän merkittävän saavutuksen ohella bändi on ollut myös vastuussa muutamista viimeisen vuosikymmenen parhaista kotimaisista melometallialbumeista. Jos Swamplord, The Black Waltz ja For the Revolution olivatkin hienoja levyjä, niin Seventh Swamphony vaikuttaisi vievän Kalmahin yhä syvemmälle suohon. Hyvässä mielessä. Melodista death metalia ei ole helppoa tehdä vuonna 2013. Joskus tuntuu siltä, että kaikki lajityypin kikat on nähty ja kuultu parinkymmenen vuoden aikana. Kalmah on yksi niistä harvoista bändeistä, jotka eivät ole lähteneet kikkailemaan erikoisuudentavoittelulla tai löysentämään otettaan vaikkapa rapakon takaisilla höysteillä. Kalmah luottaa melodeathin raskaimpaan myllerrykseen ja tekee kaiken tyylitajulla. Seventh Swamphony on yhtä aikaa törkeän tarttuva, kotimaisella tavalla tunnelmallinen ja melodeathin mittapuulla groovaavan raskas levytys. Joku saattaa sanoa tästäkin, että sitä samaa vanhaahan tämä on ja ei siksi mitään erityistä, mutta kuunnelkaa nyt näitä kappaleita! Lähes jokaisesta Kalmahin veisusta vaikuttaa nykyään löytyvän pirullisen teräviä koukkuja aina nopeimmasta tilutykityksestä hitaimpaan ja raskaimpaan tunnelmointiin asti. AKI NUOPPONEN 9 CARDIANT VERGE (Inverse) Suomen euroviisu?naaleissakin pyörähtänyt Cardiant on julkaissut kolmannen albuminsa. Bändin aikaisemmat teokset on julkaistu levy-yhtiön toimesta ainoastaan Japanissa, joten se antanee viitteitä siitä, minkä tyylisestä musiikista on kyse. Cardiant soittaa tyyliteltyä melodista metallia, jota voisi ehkä parhaiten kuvata termillä adult oriented power metal. Meno ei siis ole teinimäistä kohellusta, vaan selvästi harkitumpaa ja ammattitaitoisempaa hämmentämistä. Kuusihenkinen bändi soundaa todella hyvältä ja viimeisen silauksen pakettiin tuo lahjakas laulajapari Erik Karhatsu & Outi Jokinen. Albumin sisältö on sävellyksellisesti melko perinteistä tavaraa, mutta sovituksiin ja tuotantoon on panostettu roimasti tavallista VILLE PEKKALA 6 MASTEROID MMXIII (Inverse) Masteroid on stonermetallin raskassoutuinen sanansaattaja Helsingistä. Vuonna 2008 perustettu yhtye on ehtinyt tehdä pari demoa ennen nyt julkaistavaa debyyttialbumiaan. Stonerin ja doomin ristisiitoksesta muodostuneen esikoiskiekon meininki on samaan aikaan sekä rennon vapautunutta että häiriintyneen takakireää. Levystä huokuukin vahva alkukantainen primitiivisyys. Omia arveluttavia polkujaan kulkevat bassokuviot erottuvat erityisesti edukseen. Sludgemaiset kitarari?t sen sijaan ovat sopivan likaisia ja ne sopivat siten hyvin rosoiseen kokonaiskuvaan. Yhtyeen kielivalinta on varsin yllättävä, sillä yhtye messuaa vihaiset tekstinsä suomeksi. Sanoituksista löytyy kyllä muutamia oivaltavia ideoita, mutta liian usein viestistä välittyy vain punk-henkinen päämäärätön raivoaminen. Sanoitusten ja musiikin välillä vallitseekin melkoinen epäsuhta. Psykedeliaa ja ?loso?aa yhdistävä lähestymistapa olisi ollut tyylillisesti huomattavasti parempi vaihtoehto. Masteroidin suurin ongelma löytyy mikin varresta. Vokalistin deliriumin partaalla horjuva vibra on yksinkertaisesti epämiellyttävän kuuloista ulinaa. Harkitut epävireet eivät lähtökohtaisesti ole ongelma, mutta tässä tapauksessa ne laskevat jo ennestään varsin keskinkertaisten kappaleiden tehoa saavikaupalla. VILLE PEKKALA 4 RUINDOM IN THE EYES OF DEATH (Inverse) Laahaavaa death metalia ripuloiva Valkeakoskelainen Ruindom on niitä bändejä, joiden olisi kannattanut suosiolla jäädä treenikämpille harjoittelemaan vielä useaksi vuodeksi. Sen debyyttialbumi on nimittäin sen verran keskeneräinen ja hutiloiden kasattu tekele, että harvoin edes demotasolla nykypäivänä törmää näin kuuntelukelvottomaan materiaaliin. Albumin isoin ongelma on todella tuhnuinen äänimaailma. Olen kuullut huomattavasti parempilaatuisia kellariäänityksiäkin. Erityisesti pelti-iskujen aiheuttamat piikit iskevät hermostoon amatöörimäisellä intensiteetillä. Totaalisurkeiden soundien lisäksi bändin yhteensoitto on aivan järkyttävällä tasolla. Soitto on epätarkkaa ja biisit heijaavat eri tempoissa kuin känniset progebasistit yön pimeinä tunteina. Promokirjeessä yhtye sanoo, ettei orjallinen klikin seuraaminen ole heidän juttunsa. No, ei se klikkiin soittaminen toki mikään itseisarvo olekaan, mutta edes välttävällä tasolla oleva ymmärrys oman bändin soitannollisesta tiukkuudesta olisi paikallaan. Darrassa jamitellen tehdyt kappaleet ovat kehnoista ri?eistä koottuja tilkkutäkkejä, joissa ei ole sävellyksellisestä näkemyksestä tietoakaan. Albumi on niin monessa suhteessa rimat alittava teos, että alan oikeasti hieman epäillä, astuinko jonkinlaiseen miinaan tässä. Ehkä kyse onkin tarkkaan harkitusta death metal -parodiasta. VILLE PEKKALA  sue.fi  SUE » 41 « NRO. 6 LEVYARVIOT (Rise Above) Tätä nykyä voitaneen jo puhua jonkinlaisesta vanhan koulukunnan doomin, okkultistisen rockin ja psykedeelisen 70-luvun palvomisen aallosta. Siinä missä monet jaksavat hehkuttaa The Devil?s Bloodia ja Jex Thothia ylitse muiden, on tästä särmikkäästä joukosta tähän osoitteeseen kolahtanut aina lujiten kanadalaisen Blood Ceremonyn tekemiset. Pöriseviä 70-luvun Black Sabbathista muistuttavia ri?ejä, huuruisia urkuja, vallattomia huiluja ja Alia O?Brienin manaavia lauluja. Blood Ceremonyn resepti ei välttämättä keksi huumeita uudelleen, mutta hyvinhän se vanhakin kama tajuntaan tärähtää, jos laatu on vain kunnossa. The Eldritch Darkilla kuullaan aiempaan nähden aavistuksen tummasävyisempää Blood Ceremonya, mutta bändi pitää samalla tiukasti kiinni salakavaluudestaan. Näennäisesti yksinkertaisista kappaleista kun löytää jatkuvasti uusia puolia. Blood Ceremonyn luoma hapokas tunnelma luottaa kyllä paljon retrosoundiin, mutta kolmen näin onnistuneen levyn jäljiltä uskallan kyllä väittää, että kumarreltuaan niin vanhan rockin, metallin kuin progenkin juurille, on Blood Ceremony löytänyt oman soundinsa, jonka varaan voi rakentaa vaikka mitä. enemmän. Varsinkin taustalauluihin ja harmonioihin on kiinnitetty ilahduttavan paljon huomiota. Ulkopuolisen tuottajan (Janne Saksa) kädenjälki todellakin näkyy lopputuloksessa. Myös koskettimien runsas käyttö on onnistunut ja tavallisuudesta poikkeava valinta. Vergen mielenkiintoisin raita on Ever Since, joka yllättää todella positiivisesti. Vaikka kappaleen maailmaa halailevat melodiat ovatkin omaan makuuni aavistuksen liian kermakuorrutettuja, niin biisin taiteellisia ansioita on mahdotonta sivuuttaa. Kyseessä on hyvin monitahoinen balladi, joka kasvaa lopulta mahtipontiseksi rock-oopperaksi.
• LEVYARVIOT Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton QUEENS OF THE STONE AGE ? ?Like Clockwork (Matador) Queens of the Stone Agen uutukainen on varmasti yksi vuoden odotetuimmista levyistä. Nokkamies Josh Homme on muiden kiireidensä ohella vihdoin ehtinyt äänittämään levyn omalle yhtyeelleen, ensimmäisen sitten vuoden 2007 Era Vulgarisin. Julkisuuteen vuotaneet tiedot lukuisista levyllä vierailevista tähdistä nostivat odotukset korkealle. Tällä kertaa levyltä löytyy tuttujen Dave Grohlin ja Mark Laneganin lisäksi hieman erikoisempia nimiä, kuten Trent Reznor, Scissor Sistersin Jake Shears ja Sir Elton John(!?!). Vakijäsenistölleen QOTSA on edelleen yhtä tuulinen paikka kuin ennenkin. Tällä kertaa Homme on pistänyt sekä basistin että rumpalin kiertoon sekä pestannut bändiin uuden kitaristin, jo Era Vulgarisin kiertueella soittaneen Dean Fertican. Bassoa pompottelee niinikään kiertueilla soittanut Michael Schuman. Rummuissa bändistä vastikään erotetun Joey Castillon tilalla on The Mars Voltassa soittanut Jon Theodore, joka tosin soittaa vain levyn viimeisellä kappaleella. Jäsenistömuutoksista ja vierailijoista huolimatta Hommen tekemisissä heijastuu läpitunkevasti hänen nyrjähtänyt ja sopivasti kieroutunut melodia- ja rytmitajunsa. Voi olla varma, ettei mikään muu yhtye kuulosta QOTSA:lta, ja siitä kiitos kuuluu juuri Hommelle. Vierailijoiden cameo-roolit ovat Dave Grohlin tunnusomaista rummuttelua lukuun ottamatta todella hienovaraisia ja tyylillä toteutettuja. ...Like Clockworksilla ei ole mitään ?Feat. Jake Shears? -meininkiä, vaan vierailijat on jätetty taustalle loihtimaan kokonaisuuden kannalta kiinnostavia nyansseja, joista esimerkki on Trent Reznorin äänikudelmat Kalopsiassa. Jollei vieraiden 9 SUE olemassaolosta olisi tietoa, heitä ei varmasti kukaan huomaisi. Aiempiin levyihin nähden ...Like Clockwork löysää kierroksia reippaasti ja karistaa sen kireyden, joka Era Vulgarista vaivasi. Nyt kuullaan bändille hyvin tunnusomaisia kappaleita hieman hitaammalla temmolla, muun muassa pianon säestyksellä (?Like Clockwork ja Vampyre Of Time And Memory). Tämä avaa aivan uuden ulottuvuuden QOTSA:n musiikille. Melodiat saavat enemmän tilaa ja sen kautta niiden tulkittavuus saa enemmän mahdollisuuksia, jotka Homme hyödyntää taitavasti. Levyä leimaa tietty kypsyminen ja kappalekeskeisyys. Biiseistä revitään enemmän irti lisäämällä niihin malttia, syvyyttä ja tarttuvuutta. Ensi kuulemalta kappaleet tunnistaa heti QOTSA:ksi, mutta uusi sovitusmaailma avaa uusia ulottuvuuksia ja kappaleista löytyy pieniä yksityiskohtia useammankin kuuntelukerran jälkeen. Tutumpaan tyyliin sovitettu ensimmäinen sinkkulohkaisu My God Is The Sun ei edusta levyä hyvin. Levy on sinkkuaan huomattavasti moniulotteisempi ja dynaamisempi, jännittävä ja onnistunut kokonaisuus. ? Like Clockork on selkeästi Queens of the Stone Agen paras albumi sitten 2002 Songs for the Dea?n, ja monissa yksityiskohdissa se on jopa merkittävästi parempi. Yhtye on uudistanut ulosantiaan esimerkillisesti ja osoittanut faneilleen, että vuosien odottelu on kannattanut. Pitkä tauko ja vierailijalista loivat uudelle lätylle huikeat ennakkopaineet. Toteutus on kuitenkin onnistunut ja iskee takavasemmalta yli odotusten. Vuoden paras levy? Saattaa olla. » 42 « NRO. 6 THOMAS LILLEY
• 8 KUUDES SILMÄ KUUDES SILMÄ AKU-TUOMAS MATTILA 9 PIMEYS MUUT ON JO MENNEET (M.dulor) Pimeyden debyyttialbumin yleinen kiitteleminen on kestänyt nyt jo monta viikkoa. Se ei haittaa, sillä loistavaa ei väsy kehumaan. Tämä nelikko ansaitseekin kuulla hehkutusta päivästä toiseen vielä pitkän aikaa. Yhtyeen debyytti tasapainoilee todella tarttuvien nopeatempoisten biisien ja pysäyttävien hitaiden kappaleiden välillä. Levyn ensimmäinen, bändin nimeä kantava biisi ja Siitä on jo kauan ovat hitaiden aatelia, kun taas esimerkiksi Igor, Boris, Hugo ja mä meinaa pistää tanssimaan paikkaan katsomatta. Monet levyn kappaleista muistuttavat Kovat piipussa -levyn aikaista Matti Johannes Koivua. Pääosin Pimeyden kumarruksen kohteet ovat kuitenkin pidemmän linjan muusikkoja hyvinkin erilaisista genreistä. Kunnian retoriikka lainaa Timo Rautiaiselta ja Zen Cafélta ja Kataloniassa on jotain hyvin jiikarjalaismaista. Jokin Siitä on jo kauan -kappaleen alun rytmityksessä saa ensikuuntelulla luulemaan, että alkamassa on Dingon Autiotalon jazzvaikutteinen coveri. Kyseinen kappale on noussut henkilökohtaiseksi suosikikseni. Se kasvaa upeasti ja varsinkin viimeisen säkeistön lyriikat menevät ihon alle. Levy saa suuren plussan rohkeasta kirjakielen käytöstä, se käyttää suomen kieltä todella kauniisti. Lyriikat ovat levyllä korkeatasoisia ja laulujen kekseliäät rytmitykset pitävät mielenkiinnon yllä kuuntelukerrasta toiseen. Monien biisien upeat instrumentaalilopetukset pistävät miettimään olisiko tälle osaamiselle voitu antaa vielä hieman lisää tilaa. Pimeys asettuu ansiokkaasti suomirockin jatkumoon. Vielä tällä hetkellä pää vilisee vertailukohtia, mutta on jännittävää nähdä, millaiseksi Pimeyden oma ääni vakiintuu. ANNI EEROLA 8 SHE & HIM VOLUME 3 (Double Six Records) Zooey Deschanel on osoittanut jo She & Himin kahdella aikaisemmalla albumilla olevansa varteenotettava laulaja ja säveltäjä. Deschanelin matalassa, vanhanaikaisessa äänessä on jotain hyvin mieleenpainuvaa ja uusi levy onkin taas hyvin tervetullut. Volume 3 ei tarjoa paljon uutta, mutta miksi pitäisikään. Kokonaisuus on laadukas ja vahva ja hyväksi havaittua linjaa vahvistetaan entisestään. She & Him soi kepeästi taustalla, mutta ei huku sinne vaan pistää keinumaan tahdissaan. Levy sisältää 11 originaalia Deschanelin bii- LEVYARVIOT (Combat Rock Industry) Tarvitaan varmaankin kuusi silmää, jotta pystyy näkemään maailman niin lohduttomana ja ahdistavana kuin helsinkiläinen Kuudes Silmä debyyttinsä teksteissä sen kuvailee. Tai on siellä seassa hyviäkin hetkiä; laulaja-kitaristi Jere Lehmus laulaa ?Heräsin eikä mua masenna?, mutta biisin nimi onkin Outo päivä. Kuudes Silmä -nimistä yhtyettä on suorastaan herkullista vertailla 30 vuotta sitten toimineisiin helsinkiläisbändeihin Kuudes Tunti ja Silmät. Myös musiikin osalta ne ovat parempia vertailukohtia kuin levyn saatteessa mainitut The Cure ja Musta Paraati. Toisaalta päätösraita Verenjakaja esittelee The Curen Pornographylta tuttua rytmittelyä, ja basisti Matti Reinola kuvioi soittimellaan samalla laajalla skaalalla kuin Mustan Paraatin Panda. Muuten Kuudennesta Silmästä tulee enemmän mieleen Paraatin vähemmän tunnettu kakkoslevy, jonka vokaaleista vastaa Jeren tyylikumppani Epe. Ja epemäisyydestä tulee enemmänkin mieleen Lama, sillä välillä Kuudennen Silmän post-punkissa paino on huomattavan paljon jälkimmäisessä sanassa. Jotta yhtyeen synkkämielisyys olisi täydellistä, niin junaraiteita kannessa esittelevä levy sisältää ensimmäisen koskaan julkaistun suomalaisversion The Soundin biisistä. Kiitoskappaletta ei voi kuitenkaan lähettää Tulta- eli The Fire -biisin tekijälle, sillä Adrian Borland kuoli vuonna 1999 heittäytymällä junan alle. FIRE INSIDE ? The Story of Endstand (Combat Rock Industry) Vuonna 2000 Endstandin laulaja Janne Tamminen ja Manifesto Jukeboxista, I Walk the Linestä ja Särkyneistä tuttu Jani Koskinen yhdistivät punkvoimansa Combat Rock Industry -yhtiön nimissä. Matti Pentikäisen ohjaustyö Fire Inside on dokumentti Endstandistä, Suomen tärkeimmästä modernista hardcorebändistä, jonka pääkalloperhoslogo koristaa ihoja kautta maailman. Se on myös Combat Rockin sadas julkaisu. Elokuva on rakennettu kahdesta rinnakkaisesta tarinalinjasta. Toinen alkaa Endstandin perustamisesta 90-luvulla, toinen Combat Rockin kymmenvuotisjuhlissa soitetun jäähyväiskeikan treeneistä. Juonet yhtyvät lämmittelykeikkojen kohdalla, ja tarinan pukevat sanoiksi bändin jäsenet ja lähipiiri. Rakenne toimii. Sujuvasanaisten soittajien haastattelut on leikattu täydentämään toisiaan, ja Fire Insideä on ilo katsoa. Pentikäinen ei tulkitse tai dramatisoi vaan dokumentoi, antaa muusikoiden ja musiikin puhua puolestaan. Lämminhenkinen ja hauska dokumentti on kivassa kontrastissa raakaan ja puhdassydämiseen musiikkiin, jota sitäkin riittää: dvd:n bonusosiosta puolelta löytyy kymmenvuotiskeikka vuodelta 2006, ja cd:ltä voi kuunnella tulisen ja tunteellisen jäähyväiskonsertin. Elokuvan kantava ajatus on se, että jos antaa unelmalleen kaikkensa, se saattaa toteutua. Se on ihan totta, punkit, vaikka Amerikassakin niin sanotaan. siä ja kolme coveria. Lainabiisit eivät erotu liian selkeästi eli ne on siis valittu hyvin taidokkaasti, vaikka totta kai jokainen on kuullut esimerkiksi Blondien Sunday Girlin aiemminkin. Lainat eivät myöskään jyrää Deschanelin omaa materiaalia, vaan hänen omat kappaleensa, muun muassa I?ve Got Your Number, Son, Somebody Sweet To Talk To ja Together jäävät levyltä päällimmäiseksi mieleen. She & Himin edustaman hyvän mielen popfolkin ystävät saavat olla onnellisia, että M.Ward sai houkuteltua Deschanelin ihmisten ilmoille äänensä ja pöytälaatikossa pölyttyvien sävellystensä kanssa. Parivaljakon yhteistyö toimii moitteettomasti. 6 taa pääasiassa valoisia lauluja, ja hänen erilaisista lopuista ja vaivalloisesta selviytymisestä kertovat sanoituksensa luovat niihin syviä varjoja ? tästä paras esimerkki on upea single Recovery. Plain Sailing Weather ja Tell Tale Sings ovat poikkeuksellisesti mollimelodisia, ja Good And Gonessa ja Four Simple Wordsissa ressukka-päähenkilön kasettidekkisydän jyskyttää hyvän musiikin puolesta. Mötley Crüe ja skenestäjät saavat osansa. Tape Deck Heartin sanoituksista saisi hyviä Facebook-statuksia. Turnerin biiseihin on helppoa samaistua, koska hän kertoo henkilökohtaisista ja silti kollektiivisista kokemuksista. Oikeasta elämästä. 10 ANNI EEROLA 7 LUXURY TOYS JALOVIINA (ALKO) Luxury Toys debytoi kelpo pullollisella Jaloviinaa. Helsinkiläisyhtyeen Sueen lähettämä juoma on eräänlainen kansallisaarre: tällaista konjakin ja viinan sekoitusta (?leikattua konjakkia?, ?Jallua?) ei valmisteta missään muualla maailmassa. Toisaalta Suomessa Jaloviinalla on pitkät perinteet. Valmistus aloitettiin jo 1932, pian kieltolain päätyttyä. Luxury Toysin pullo on ns. ?vänrikkiä? eli ?yhden tähden Jallua?. Siinä on vähemmän konjakkia kuin kolmen tähden Jallussa. Mikään tähtimäärä ei tee siitä joka maun mikstuuraa, mutta toiset jumaloivat sen perusviinaa pehmeämpää makua, rahtusen hedelmäistä tuoksua ja vaihtelevaa konjakkisuutta. Ripauksella sokeria on hiottu se terävin kulma, jotta herkkusuu ei tuntisi kurlaavansa lasinsiruja. Jaloviina on suomalaisen rockin tärkeimpiä vaikuttajia. Luxury Toysin debyyttipullo on osa sitä perinnettä, josta Hectorin Juodaan viinaa, Freud, Marx, Engels & Jungin Jaloviinaa, Lyijykomppanian Jaloviinamies, Viikatteen Leikatun konjakin salaisuus ja Palefacen Syntyny rellestää kertovat. Luxury Toysin pullon oheistuotteena saa vihreän äänilevyn. Kun nektari vajenee, värikkäästi rokkaava Music Is Liquid -ensialbumi alkaa viehättää. Helou, beibi, soitsä usein täällä? ARI VÄNTÄNEN SUE AIRBOURNE BLACK DOG BARKING (Roadrunner) Ratsian hölmöin sanoitusrivi on ?tää ei oo taidetta, tää on rock?n?rollia? ? rock?n?rollhan on parasta taidetta. Sitä se on esimerkiksi AC/ DC:n, Hanoi Rocksin ja New York Dollsin varhaisilla levyillä, jotka kaikki kuulostavat siltä, että niitä ei olisi voinut tehdä mikään muu bändi maailmassa milloinkaan muulloin. Australialaisen Airbournen levyt taas kuulostavat siltä, että ne olisi voinut tehdä kuka tahansa rockinsoittaja, joka on joskus kuullut pätkän AC/DC:tä. Ne eivät ole taidetta eikä rock?n?rollia. Ne ovat rokkia. Kun levy alkaa biiseillä Ready to Rock ja Animalize, siihen ei juuri ole lisättävää. Airbourne on Steel Panther ilman ironiaa, isoveljensä pukeutumista ja puhetapaa matkiva bluespohjaisen hardrockin pahnanpohjimmainen. Airbourne on aika hyvä vara-AC/DC. Se ei tosiaankaan hoida tuuraushommaansa huonosti. Se jytää ja riipii kaikkien oletusarvojen mukaisesti, aivan niin kuin AC/DC For Those About to Rock -levystä eteenpäin. Voin hyvin kuvitella nyökytteleväni Live It Upin ja Firepowerin tahtiin jossain kuumassa klubissa ja hukuttavani turhauttavat deja vu -tuntemukset laimeaan amerikkalaiseen lageriin. ARI VÄNTÄNEN 8 FRANK TURNER TAPE DECK HEART (XTRA MILE) Englantilainen Frank Turner on kulkenut kauas post-hardcoreajoistaan. Entisen Million Dead -vokalistin viides sooloalbumi Tape Deck Heart on musiikillisesti lähempänä vaikkapa Ben Foldsin tai kenen tahansa ajattelevan miehen poppia kirjoittavan muusikon tuotantoa kuin minkään sortin punkkia. Mutta niin vain Turner kantaa edelleen folkpunkartistin viittaa. Eipä tästä The Sleeping Souls -bändin kanssa soitetusta popista folkiakaan löydä, mutta mitäpä määreistä, kun mies myy Wembley-areenan täyteen. Kaksi vuotta suositun England Keep My Bones -albumin jälkeen ilmestyvä Tape Deck Heart syvällinen popalbumi. Turner kirjoit- » 43 « NRO. 6 ARI VÄNTÄNEN ARI VÄNTÄNEN 6 NOAH AND THE WHALE HEART OF NOWHERE (Mercury) Noah And The Whalen toinen albumi, vuoden 2009 The First Days Of Spring on yksi modernin indiemusiikin tunnetuimpia erolevyjä. Harvalla on pokkaa tehdä Strangerin kaltaisia lyriikoita. Kolmannella albumillaan bändi siirtyi valoisampiin maisemiin, ja neljännellä levyllä Heart of Nowherella ollaan selkeästi aikuistumisen äärellä. Aikuistuminen ei valitettavasti näytä tarkoittavan omien vahvuuksien jalostamista ja lisääntyvää vivahteikkuutta vaan aidan matalinta kohtaa. Melankolinen indiepop on jätetty kauas taakse ja edellisen levyn americanamaiselta linjalta otettiin askel väärään suuntaan: jousilla naamioitua keskinkertaista AOR:äähän tämä on. Kompit alkavat nukuttaa ja kitaranäppäilyt nostattavat lähinnä myötähäpeää. Bändi on myöntänyt aikuistumisen tunnelmat ja teemat, mutta kovin surullista on, jos nuo tuntemukset synnyttävät tällaista ?FM-rocksoundia?, kuten eräs haastattelija totesi. One More Nightin alku tuo mieleen aiemmat levyt, mutta sekin muuttuu loppua kohti ysäridraaman lemmiskelykohtauksen taustamusiikiksi. Levyn loppu tuo kuitenkin pienen valonpilkahduksen. Kolme viimeistä kappaletta ovat parempia, sellaisia, joiden olisi suonut kuvastavan koko levyn yleisilmettä. ANNI EEROLA
• 10 5 LEVYARVIOT (Universal Island) Uusiseelantilainen Willy Moon haiskahtaa kilometrien päähän levy-yhtiön neukkarissa luodulta tilaustuotteelta. Siinä ei sinällään ole mitään väärää. Levy-yhtiöiden palavereissa on aikojen saatossa luotu monia loistavia artisteja. Valitettavasti en tämän debyytin perusteella lähtisi laskemaan Willy Moonia kyseiseen porukkaan. 50-lukuista rock?n?roll/rockabilly-tyyliä moderniin hiphop-tuotantoon naittava hittihakuinen debyytti yrittänee iskeä muutaman vuoden takaiseen Baseballs-markkinarakoon, mutta nuorempaan makuun. Tästä levystä on kaltaiseni musiikin ystävän todella vaikea innostua. Dan Sartainin tai Black Keysin kaltaiset artistit hoitelevat modernin rokkenrollinsa sata prosenttia Willyä uskottavammin, ja hiphop-yleisölle tämä on totaalisen vieraannuttavaa kamaa. Siloposkinen Willy Moon haluaisi olla jonkinlainen sekoitus Billy Idolin vaarallista ?ftari-seksikkyyttä ja Lou Began hittihakuista pastissisoundia, mutta osuu johonkin hyvin kauas tavoitteestaan. Käytännössä Willy Moon on samanlainen novelty-akti kuin Hevisaurus, Pikku Orava tai Smur?t, sillä erotuksella, että Willyn levyjen myymiseksi ei ole vaivauduttu luomaan edes niitä piirroshahmoja. Kyseessä on vuoden tähän asti tyhjänpäiväisin levy. LAURA MARLING ONCE I WAS AN EAGLE (Virgin Records) 10Neljä levyä julkaissut Laura Marling on 23-vuotiaana genrensä, akustisvetoisen folkin kärkinimiä ja todellinen luonnonlahjakkuus. Uuden levyn 16 kappaleen laulut ja Marlingin kitarat nauhoitettiin päivässä. Marlingin vahvuudet kristallisoituivat jo I Speak Because I Can -levyllä. Uusin kokopitkä on hänen mahtipontisin ja kompleksisin julkaisunsa tähän mennessä, jonkinlainen naisen taitojen viimeinen testi. Marlingin paikoitellen jonimitchellmäinen ääni on jälleen levyn pääinstrumentti, se muuttuu viettelevän käheästä haavoittuvan kirkkaaksi kovin vaivattomasti. Välillä Marling ikään kuin naureskelee lyriikoidensa kohteille, itselleenkin, ja laulut ovat tuttu yhdistelmä puhemaisuutta ja runollisuutta. Paholaisretoriikka saa jatkoa, mutta Marlingin katsantokanta ei ole vieläkään mustavalkoinen. Uutukainen on kypsä, alusta loppuun johdonmukainen ja todella saumaton levy. Upeasti voimistuva Breathe lopettaa neljän ensimmäisen kappaleen soljuvan putken. Levy on pitkä mutta ei hätäinen eikä tylsä. Marling ottaa aikansa ja luottaa kuulijan kärsivällisyyteen, myös yksittäisten kappaleiden kanssa. Suurten nostatusten vaikutus on valtava, kun niitä rakennetaan ajan kanssa, esimerkiksi Devil?s Resting Placessa. Saved These Words antaa levylle sen ansaitseman voimakkaan lopetuksen. Laura Marling on niin ääneltään kuin lahjoiltaan vuosiaan vanhempi. TOMI TUOMINEN 6 ANNI EEROLA 9 SOLONEN & KOSOLA KOLMETOISTA KERTAA KOVEMPI KU KUKAAN (Monsp) Pitkään odotettu Solosen & Kosolan pitkäsoitto on vihdoin julki ja odotus on todellakin kannattanut. Itse olen kohtalaisen kriittinen suomiräpin suhteen. Pidän paljonkin tietynlaisista jutuista, mutta hyvin helposti ärsyynnyn, jos vaikkapa amerikkalaista ghettotarinointia koitetaan kääntää suoraan suomeksi. Solonen & Kosola tekee kirjaimellisesti tämän tehdessään oman versionsa Cypress Hill -klassikko Illusionsista, mutta tässä kohtaa se ei todellakaan haittaa, kun versio on oikeasti aivan hillitön eikä sitä ole tehty otsa rypyssä väittäen, että Itä-Helsingissä on yhtä synkkää kuin Comptonissa. Monet levyn biitit ovat todella kovia ja nopeita menopaloja, joita olisi mahtava päästä todistamaan livenä. Paikoin levyä kuunnellessa tulee samanlaiset ?ilikset kuin Jätkäjätkien musiikista, mutta kokonaan ilman tuon bändin balkan-maailmanmusa?iliksiä. Vielä biittejäkin kovempia ovat älyvapaat läpät. Tipahdan joka kerta tietyissä kohdissa. Vapaat tyylit pt.3 esittelee kaksikon järjettömän freestyle-kunnon. Levy on alusta loppuun lähes puhdasta suomiriimien timanttiluokkaa. Suunnilleen kerran tai pari vuodessa meikäläinen löytää yhden suomiräplevyn, joka ylittää oman uutiskynnykseni. Viimeksi se oli Ruger Hauerin debyytti, nyt tämä. Kolmetoista kertaa kovempi ku kukaan asettaa riman seuraavalle levylle todella korkealle. TOMI TUOMINEN 7 SAVOIR ADORE OUR NATURE (Nettwerk) Kun kuulin brooklyniläisen Savoir Adoren viikon iTunes-sinkuksi valikoituneen Dreamers-aloitusraidan ensi kertaa, ajattelin bändin olevan jälleen yksi chillwave-bändi muiden joukossa. Leijailevan kevyt ja loppuun asti hiottu soundimaailma, tarttuva kertsi ja vuorottelevat vokalistit lupasivat hyvää. Kakkosbiisi Cinema iskee huomattavasti kovempaa ja tuo mieleen pikemminkin Metricin syntikka-avusteisen rockin kuin Toro Y Moin tai Washed Outin utuisen nostalgialeijailun. Savoir Adore onkin nimennyt itsensä maailman ensimmäiseksi fantasiarockbändiksi. Levyn edetessä jälkimmäinen soundi WILLY MOON HERE?S WILLY MOON osoittautuu bändille ominaisemmaksi. Pääasiallisesti vokaalit tulevat naispuolisen Deidre Munron suusta, mutta vaihtelua tulee Paul Hammerin liittyessä kertosäkeisiin tai ottaessa yllättäen säkeistön itselleen. Tekisi mieleni verrata Our Naturea Chairliftin viimevuotiseen levyyn, mutta se ei tekisi oikeutta kummallekaan. Tältä kaksikolta puuttuu kyky tai halu ottaa riskejä. Lähimmäs omaa Amanaemonesiaansa duo pääsee aloitusraidalla tai Regalian Ratatatista muistuttavalla, ilahduttavalla kertosäettä edeltävällä kitararepäisyllä. Levyn kappaleiden tasapaksuus korostuu entisestään, kun sillä on kestoa 14 biisin ja liki tunnin verran. Savoir Adore lupaa singlellään parempaa kuin mitä albumi lopulta kykenee toimittamaan. TOMI TUOMINEN 9 WAXAHATCHEE CERULEAN SALT (Wichita) Jostain syystä miellän singer/songwriter-termin tarkoittavan miestä tai naista, joka soittaa akustista kitaraa tai pianoa ja laulaa itse kirjoittamiaan sävelmiä oman ristimänimensä alla. Waxahatchee eli Katie Crutch?eld ei täytä näistä määreistä muita kuin sen, että hän on nainen, joka esittää omia biisejään. Kotimaassaan USA:ssa jo huhtikuussa julkaistu Waxahatcheen kakkosalbumi Cerulean Salt on kerännyt erinomaisia arvosteluja kautta linjan. Luultavasti siksi Wichita riensi kiiruusti lisensoimaan albumin julkaistavaksi Euroopassa. Levy tuo väistämättä mieleen Liz Phairin kahdenkymmenen vuoden takaisen debyytin ja kiistämättömän mestariteoksen Exile In Guyvillen. Cerulean Salt on täynnä hyvin samanlaista särökitaran säestyksellä tulkittua kevyttä vaihtoehtorockia ja toisaalta lastenlaulumaista viatonta ja yksinkertaista toisteisuutta. Riisutut ja ilmavat sovitukset mahdollistavat kuulijan keskittymisen levyn tarinoihin, jotka Phairin laulujen tapaan tuntuvat kumpuavan nuoren naisen omista satuttavista kokemuksista. Soundiltaan Cerulean Salt on huomattavasti lähempänä Breedersin tai Lemonheadsin ysärirockia ja bändisoittoa kuin perinteistä singer/songwriter-lussuttelua. Säröpedaalia SUE poljetaan ja rockia soitetaan, vaikkei vakituista bändiä olekaan. Oman siskon ja kämppisten avustuksella soitettu ja äänitetty Cerulean Salt on hieno ja vaivattomalla tavalla 90-lukuisen resuinen slacker-levy täynnä hyviä biisejä, joita tulen luukuttamaan tänä kesänä kyllästymiseen asti. TOMI TUOMINEN 7 EDITORS THE WEIGHT OF YOUR LOVE (PIAS) Edellisellä erinomaisella In This Land and on This Evening -levyllään kitarabändi Editorsista tuli yllättäen syntikkabändi. The Weight Of Your Lovella siitä tulee jälleen kitarabändi, mutta silti selkeästi kitarabändi, joka joskus on ollut syntetisaattoribändi. Heti ensitahdeista alkaen levy muistuttaa Depeche Moden vaikeasta mutta onnistuneesta muodonmuutoksesta Songs Of Faith And Devotionin aikoihin. Viimeisenä läpikotaisin hyvänä DM-levynä pitämäni Faith And Devotion tulee mieleen eritoten levyn ri?eistä, jotka kuulostavat siltä, että niitä ei ole sävelletty kitaralla tai kitaralle. Vaikutelma haihtuu vain What Is This Thing Called Loven siirappisen falsettislovarin ajaksi ja palaa takaisin heti tämän jälkeen. Bändi itse kertoo pyrkineensä tällä kertaa amerikkalaisen indierockin suuntaan, ja kyllähän levyllä kuuluu myös R.E.M:in tai jopa Springsteenin perintö. Editorsia on enää hyvin vaikeaa mieltää brittiläiseksi versioksi Interpolista. Uuden aallon uuden aallon luut alkavat olla kaluttu loppuun ja bändien on joko uudistuttava tai kuoltava pois. Kukaan ei enää halua tai voi kuulostaa Joy Divisionilta tai Gang Of Fourilta. Se juna meni jo. Uudistunut ja jäsenistöään vaihtanut Editors kuulostaa varsin elinvoimaiselta popbändiltä. Ei ehkä kovin kiinnostavalta tai rajoja rikkovalta kuten edeltävällä levyllään, mutta siltä, että yhtyeestä kuullaan vielä jatkossakin. Pitkäpiimäisten hiturien määrä levyllä olisi voitu rajoittaa kahteen ja tilalle laittaa muutama indiediskon lattiat täyttävä menobiisi, mutta kaikkiaan Weight Of Your Love tarjoaa juuri sitä mitä Editorsin fanit varmasti odottivatkin. Itselleni annos edellisen levyn syntikoita olisi maistunut paremmin. » 44 « NRO. 6 TOMI TUOMINEN THE NATIONAL TROUBLE WILL FIND ME (4AD) Kolmen vuoden takainen The Nationalin High Violet oli minusta ilmestymisvuotensa paras levy. Flaming Lips oli tehnyt vaikeasti lähestyttävän Embryonicin vain hieman aikaisemmin ja tunsin oloni petetyksi. Onnekseni The National vaali niitä sävellyksellisiä ja tuotannollisia arvoja, joita arvostin kultakauden Lipseissä. En malttanut odottaa saavani lisää samaa! Kun sujautin Trouble Will Find Me?n soittimeen, I Should Live in Saltin maltilliset ja viipyilevät ensitahdit tuottivat tyydytystä. Mahtavaa, bändi ei ole mennyt pilaamaan soundiaan kuten Flaming Lips. Tämä kuulostaa ihan Nationalilta! Viidennen samaa kaavaa toistavan kappaleen jälkeen totesin yhtyeen todellakin kiteyttäneen tyylinsä. Melodiat ovat olemattomia, rumpukompit tutun nykiviä ja taustalle on luotu kaiutettu äänikollaasi kitaroilla ja koskettimilla. Jos mahdollista, laulaja Matt Berninger on löytänyt vielä säälittävämmän klangin jo muutenkin rasittavalta kuulostavaan baritonimongerrukseensa. Valitettavasti uudella levyllään The National on tyytynyt hyvin konservatiiviseen linjaan ilman irtiottoja. Jo aikaisemmilla levyillä niin moneen kertaan kuullut maneerit alkavat nyppiä oikein todenteolla. Kappaleet eivät erotu edukseen. The National sabotoi omaa perintöään. Siltä ei jää kultakautta, joka erottuisi bändin eduksi. Se on sääli, sillä Trouble Will Find Me on sävellyksiltään ja sovituksiltaan laadukas levy, esimerkiksi Humiliation lukeutuu yhtyeen parhaisiin kappaleisiin. Tuntuu kuitenkin, että The Nationalilta pitäisi voida vaatia parempaa. THOMAS LILLEY 8 EMIKA DVA (Ninja Tune) Epäilemättä pitkän harkinnan tuloksena syntynyt taiteellinen ratkaisu laittaa raskas pariminuuttinen saksankielinen oopperabiisi kakkoslevyn aloitukseksi koituu lähes Emikan kohtaloksi. Onneksi cd-soittimissa on skip-nappula. Alkusäikähdyksen jälkeen Emikan DVA muuntuu synkäksi mutta silti jokseenkin miellyttäväksi sekoitukseksi modernia makuuhuoneessa synnytettyä elektronista indiepopia ja 90-luvun puolivälin Bristol-soundia. On kuin Grimes olisi löytänyt triphopin ilot ja rauhoittunut kirjoittamaan biisejä, jotka eivät poukkoile sinne tänne. Mausteena on Lornista tai Burialista muistuttavia pikimustia dubstep-sävyjä, mutta levyn pääosas-
• sa ovat onneksi silti melodiat eikä wub wub -basso. Levyn ehkä turhimmaksi hetkeksi oopperastartin jälkeen osoittautuu kaikuisa versio Chris Isaakin Wicked Gamesta. Turhan kuluneen biisin coveroiminen ei jaksa innostaa, vaikka versio sinällään onkin tavallista kiehtovampi. Public Enemy -yhteyksistään muistetun Hank Shockleen valvonnassa, mutta diivan omalla kotikoneella kokonaan syntynyt DVA kärsii lievästä mammuttitaudista pituutensa suhteen. Pienemmissä annoksissa tai jonkin toiminnan taustamusiikkina se ajaa asiansa mallikkaasti ja johdattaa ajatukset Trickyn tai Sneaker Pimpsin savuisiin maisemiin. 9 JUSTICE ACCESS ALL ARENAS (EdBanger) Bändi, jonka neljän levyn mittaisessa diskogra?assa on kaksi studiolevyä ja kaksi livelevyä kävisi järkeen, mikäli kyseessä olisi Grateful Deadin tai Phishin kaltainen hipahtava jamibändi, joka pääsee täysin oikeuksiinsa vasta keikoilla. Mutta kun kyseessä on pääosin ennalta ohjelmoitua elektronista musiikkia esittävä duo, joka pari vuotta sitten vieläpä kärysi siitä, etteivät sen laitteet olleet keikalla edes kytkettyinä äänentoistoon, pitää toisen livelevyn tarpeellisuus kyseenalaistaa. Väkisinkin tulee mieleen, että mahtaako kaksikon biisipussin pohja jo häämöttää vai onko pussin pohjassa jopa reikä, josta ideat ovat valuneet karkuun? Kenelle tämä livelevy on suunnattu? Niille jokuselle tuhannelle, jotka olivat seuraamassa kyseistä keikkaa Nîmesin kaupungissa heinäkuussa 2012? Olisiko tästä levystä kenties kannattanut tehdä jonkinlainen faniklubijulkaisu, jota olisi tarjottu etunenässä tuolla keikalla olleille? Meille tavallisille Justicen musiikin ystäville levy ei tarjoa juurikaan elämyksiä tai yllätyksiä. Ellei sellaiseksi lasketa yleisön mylvintää biisien hiljaisissa kohdissa. Onko seuraavaksi julkaisuvuorossa singlekokoelma vai onnistuisiko bändi vaihteeksi tekemään levyllisen uutta materiaalia? TOMI TUOMINEN 7 TUNNG TURBINES (Full Time Hobby) Periaatteessa minulla on sydämessäni pehmeä paikka kokeellista folkia soittavalle brittiläiselle Tunngille, mutta parin vuoden takaisen This Is Tunng -livekokoelman kohdalla huomasin, että pidän bändistä eniten silloin kun se coveroi jotain muuta bändiä tai silloin kun siinä on mukana ulkopuolisia muusikoita. Tunngin oma nykytuotanto ei onnistu innostamaan aivan samalla tavalla. Uudella studiolevyllä ei ole Bloc Party -coveria, josta kiihottua. Ei ole myöskään Tinariwenin tuaregmuusikoita, jotka toisivat musiikkiin omalaatuisen svenginsä. On vain Tunng ja sen omat biisit, jotka eivät aina nouse esiin harmauden massasta. Periaatteessa Turbinesin kohdalla tekisi mieli unohtaa koko kokeellisen folkin tai folktronican käsite. Biisit voisivat olla miltei joltain Snow Patrolin, Dovesin tai Elbown levyltä ainoana erotuksena pienet soundilliset ratkaisut. Jos indiepoppia soittaa mandoliinilla tai harmonikalla, ei se muuta sitä folktronicaksi. Se on yhä edelleen vain indiepoppia. Turbinesilla Tunngin oma ääni tuntuu olevan kateissa. Parilla ensilevyllä henkinyt sammaleinen metsä on jäänyt taakse ja Turbinesin mieltää jopa kohtalaisen urbaanille kuulostavaksi nykyindieksi. Sääli, sillä parhaimmillaan tällä bändillä oli kokonaan oma äänensä. TOMI TUOMINEN 9 CAMERA OBSCURA DESIRE LINES (4AD) Camera Obscuralla on hämmentävä kyky kuulostaa jokaisella levyllään täsmälleen samalta. Mikäli yhtyeen tuotannon soittaisi putkeen satunnaisessa järjestyksessä olisi mahdoton sanoa, mikä kappale on miltäkin albumilta. Tätä on näiden skottipoppareiden tapauksessa kuitenkin vaikea pitää negatiivisena asi- JARI MÄKELÄ ana. Camera Obscura osaa twee-söpöstelynsä niin täydellisesti, että bändi on yhä oleellisempi osa uuden aallon skottipopin kaanonia Teenage Fanclubin ja Belle & Sebastianin kanssa. This is Love (Feels Alright) keinuu eteenpäin silkalla kesäkompilla, ja New Year?s Resolution sulattaa kyynisemmänkin sydämen. Desire Lines taitaa olla Camera Obscuran tasaisin albumikokonaisuus. Ei huonosti yhtyeeltä, joka on julkaissut myös My Maudlin Career -ihastuksen. JARKKO FRÄNTILÄ 7 AAVIKKO PLANET FUN-FUN (Muysic For Peoples) Aavikko sen kun jaksaa. Tällä kertaa yhtye julkaisee kuusi kappaletta käsittävän EP-kokonaisuuden, ja soundi on yhä leikkisä ja elektroninen. Levyn avaava Macchu Picchu kuulostaa tutulta ja turvalliselta vanhalta Aavikolta. Planet Fun-Fun -biisi sen sijaan on ihailtavaa futuristista vokaalidiskoa, joka soi Moroderia. Mekanik Man taas kumartaa Kraftwerkin suuntaan muutenkin kuin nimensä puolesta. Viimeiset gladiaattorit on laiskanpulskeaa elektroboogieta. Aavikko ei uusiudu, mutta miksi pitäisikään? Yhä edelleen yhtye on kuitenkin parhaimmillaan elävänä hikisten tanssijoiden keskellä nautittuna. Täyspitkällä levyllä Aavikko ei ole koskaan vakuuttanut, mutta Planet Fun-Funin rapiat 27 minuuttia kestävä kokonaisuus on oiva illan aloittelulevy. Ne jotka pitävät, pitävät ? uusia faneja yhtye ei uutukaisellaan pariinsa houkuttele. JARKKO FRÄNTILÄ 7 THROAT MANHOLE (Kaos Kontrol) Suomalainen noise-skene elää ja voi paremmin kuin pitkiin aikoihin ? parhaiten sitten Bad Vugum -levy-yhtiön kultavuosien. Fun on yhä Fun, Baxter Stockman on yhä Baxter Stockman, ja nyt Throat tulee ja tunkee debyyttipitkänsä kurkuistamme alas kovin suomalaisella asenteella. Sludgea, punkia ja mölyä sekoittava kokonaisuus saisi hyväksyvän peukun Steve Albinilta, jos hän moisiin positiivisuuden osoituksiin suostuisi murjottamisen sijaan. Ulkomailta hengenheimolasia löytyy vaikkapa SUE Unsanen ja Jesus Lizardin suunnasta. Kyllä te asianharrastajat tiedätte: pärisevä bassosoundi, väkivaltaisen rujot kitarat ja Sub Popilta lainattu logo kertoo suoraan, missä mennään. Kaikista yllä mainituista nimistä huolimatta Throatilla on oma äänensä. Käheä, rämä ja rohiseva, mutta silti melodinen. Ehdottomasti suositeltava kokonaisuus kaikille metelöitsijöille. JARKKO FRÄNTILÄ 7 LÄSKIT LOKIT PITSAA, RÄPPII JA KALJAN PASKAA (Omakustanne) MC Jounin, MC Tommi Prkleen sekä tuottaja Allu Kalan muodostama jyväskyläläis-tamperelainen räptrio Läskit lokit on lupaava yhtye, joka on aiemmin julkaissut jo loppuunmyydyn Älä tuomitse -kokopitkän. Ensi alkuun on annettava erityistä kiitosta tyylitietoisista ja pääosin läskeistä laiskan letkeästi rullailevista biiteistä. Hyvän tuotannon vastapoolina toimivat rennon elostelevat räppäilyt, jotka lievästä anemiasta ja ajoittaisesta o? beatista huolimatta maistuvat pääosin makoisilta. Kummallakin sanasepolla on hyvä ja selkeästi artikuloiva ääni, mutta sympaattisuudesta huolimatta läpät kaipaisivat vielä hieman teroitusta; tällä hetkellä sanoitukset kyllä rimmaavat ihan taidokkaasti, mutta mieleen jääviä killerilaineja, naurattavia vitsejä tai pohdiskelemaan herätteleviä hajatelmia on niukalti. Sekä Jounin että Tommi Prkleen ?ow kaipaisi ehkä myös lisää dynamiikkaa ja ?ilistä, sillä välillä syntyy vaikutelma, että läpät on räppäilty nauhoitustilanteessa teknisesti oikein, mutta suoraan paperilapusta luntaten. Lyhyehkön levyn biiseistä parhaiten korvaan tarttuvat funkkaava Lennetään etelään, joka tuo mieleen Tulenkantajat, sekä kesäisen pornosti paukkuva Pihlajanmarjafunk. Varsinkin jälkimmäinen onnistuu esittelemään yhtyeen omaleimaisuutta (?Pihlajanmarjoja / anna yks oksa niin vedän koko puun / pihlajanmarjoja ei keskikaljasta olot tuu / pihlajanmarjoja peruspöhnät korostuu / pihlajanmarjoja antakaa nyt saatana pihlajanmarjoja?). Läskit lokit maistunee niille suomiräpdiggareille, jotka pitävät kesäisestä rentturentoilusta á la Stepa, Kemmuru, Haamu ja Hannibal ja Soppa. » 45 « NRO. 6 MIKKO TOIVIAINEN 8 ISIMASA PITÄS PITÄS... (V.R. Label Finland) Karismaattisella äänellä räppäilevä Isimasa on turkulainen jo pidemmän aikaa puhemusiikkia tehnyt herra, jonka debyyttialbumi Pitäs pitäs... on. Ensimmäiseksi albumiksi levy on yllättävän valmis, tyylikäs ja raikas kokonaisuus, joka kumartaa tuotannon ja riimittelynkin osalta 2000-luvun alun suomiräpin konkareille. Isimasaa kuunnellessa mielessä risteilevät niin Ritarikunta kuin Liisanpuistokin, vaikka kumpikaan ei ole häiritsevästi tai liikaa esillä. Isimasa käyttää hyvin ja elävästi ääntään, ja se sopii kuin nyrkki silmään räppärin suureksi osaksi itsensä tuottamiin biitteihin. Äänikuva ja räppäily ovat suvereenin ammattimiehen tekosia ja tämä herättääkin jopa hieman ärtymystä ? kuinka tällainen orastava lahjakkuus on onnistunut aiemmin lipumaan täysin arvioitsijan korvien ohitse? Levyn parhaita paloja edustavat singlenäkin julkaistu Kakstuhatkakstoist, jolla kuullaan myös Haamua, notkeasti pumppaava nimikkobiisi sekä Ei tätä muuten jaksas. Levyltä jää tällä kertaa vielä uupumaan se astetta isompi biisi, joka nostaisi Isimasan suuremman yleisönosan huulille, mutta tämä ei tee lovea eheään kokonaisuuteen. Mikäli laatu pysyy tulevilla julkaisuilla yhtä korkeana, uskallan povata Isimasalle vakipaikkaa suomiräpin tähtitaivaalta ja genren diggareiden sydämistä. Vaikkei Isimasa sinänsä sanailullaan keksikään pyörää uudestaan, on Pitäs pitäs... erittäinkin sopiva paketti alkavan kesän ?ilistelyyn ja puistokaljoitteluun. MIKKO TOIVIAINEN 8 ANTERO LINDGREN TALKING WITH THE DEAD (Ei-No Records) En tiedä missä unessa olen ollut, kun olen missannut Antero Lindgrenin Mother-debyyttilevyn viime vuonna. Nyt erhe on korjattu, ja toinenkin levy, Talking with the Dead on ilmestynyt. Muillekin unisille kerrottakoon, että vain nimestä voi päätellä, että Lindgren on suomalainen eikä esimerkiksi amerikkalainen artisti. Taustayhtyeeksi vakiintuneessa kokoonpanossa on sellaisia tuttuja nimiä kuin Mikko Kemppainen, Mikael Hernesniemi, Topi Saha ja Risto Joensuu. LEVYARVIOT (Columbia) Bangalterin ja de Homem-Christon duo on tehnyt niinkin marginaalisesta asiasta kuin discoalbuminsa julkaisemisesta ison tapahtuman, joka on hipaissut lähes kaikkia popmusiikkia jollain tasolla seuraavia ihmisiä. Mediaähky on hämmentänyt kohderyhmään kuulumatonta enemmistöä, mutta olisin huolestuneempi, mikäli Liam Gallagherin kaltainen ajattelija olisi nöyrtynyt levyn äärellä. Tällä albumilla Daft Punk on hylännyt synnyttämänsä Frankensteinin hirviön, EDMgenren, ja äänittänyt orgaanisen, ?surullisen? discolevyn oikeiden muusikoiden kanssa. Vierailijoista genren pioneerit Giorgio Moroder ja Chic-kitaristi Nile Rodgers saavat ansaitsemansa tunnustuksen. Random Access Memories ei ole pelkkä biisikokoelma, vaan nykypopille vieras konsepti, huolellisesti ja rakkaudella rakennettu albumikokonaisuus. Robottiduon omat vocoder-vokaalit kuulostavat inhimillisemmiltä ja koskettavammilta kuin kenenkään tämän päivän dance-artistin laulusuoritukset. Veikkaan, että vuoden suurin hitti Get Lucky jää levyn ainoaksi menestyskappaleeksi, vaikka avoimen ideologisissa Give Life Back to Musicissa ja Lose Yourself to Dancessa onkin tanssilattia-ainesta. Loistavasti rakennettu albumin alkupuolisko huipentuu softrockveteraani Paul Williamsin vierailuun Touch-kappaleella. Panda Bearin vierailu on turhimmasta päästä, mutta Dennis Wilson ei ollut saatavilla. TOMI TUOMINEN 6 DAFT PUNK RANDOM ACCESS MEMORIES
• Lindgreniä on monessa yhteydessä verrattu Bruce Springsteeniin, eikä suotta ? tälläkin levyllä esimerkiksi sellaiset kappaleet kuin Last Summer ja Highway Hallelujah ovat vahvasti samaa sarjaa. Itse nostaisin toiseksi vertailukohdaksi myös R.E.M:in. Mikään köyhän miehen Springsteen Lindgren ei kuitenkaan ole, vaan hänellä riittää karismaa ja ääntä ihan itsenään. Biisit ovat kautta linjan tyylikkäitä, miellyttävästi ironiasta vapaita tunnelmapaloja, joihin on helppo uppoutua. Ainoa miinus tulee lievästä tasapaksuudesta, joka alkaa vaivata yhä enemmän, kun levyä kuuntelee pidemmälle. Näissä kappaleissa on tilaa, vapautta ja öisen maantien hurmaa. to Dr. Octagonin kanssa alkaa maittaa kuuntelukertojen myötä. Mieleen tulee Yeah Yeah Yeahsin ja biisin tuottaja James Murphyn yhteydessä niinkin epätodennäköinen kirjainyhdistelmä kuin KLF. Rauhallisena lipuva ja komeasti kasvava päätöskappale Wedding Song muistuttaa myöhempien aikojen seestynyttä U2-yhtyettä. Kymmenessä vuodessa Yeah Yeah Yeahskin on muuntautunut räkäisestä post-punkorkesterista megasarjassa painivaksi isoksi rockbändiksi. Harmi vain, että tällä välin uusien rockbändien karsinnat megasarjaan on taidettu lopettaa. LEVYARVIOT 9 (First International) Ensimmäisenä More Lightin kappaleena yleisölle esitelty 2013 vaikutti veteraanirokkareiden väsähtäneeltä yritykseltä harhauttaa kappaleen nimellä(!) olevansa edelleen relevantteja tässä ajassa. Primal Scream lienee iso nimi enää vain omassa universumissaan ja sen yhteiskuntakritiikki taitaa kaikua kuuroille korville. Minä rakastan tätä bändiä edelleen. David Holmesin tuottamalla albumilla loistavat poissaolollaan Beautiful Futuren popsävyt, XTRMNTR:n metallinkiiltoinen tekno sekä lukkarille rakas Stones-apinointi. Tilalla ovat The Clashin Sandinista-kauden eklektisyys, (yli)pitkät krautrock-jamit sekä pastissit yhtyeen oman menneisyyden huippuhetkistä (Screamadelica, Vanishing Point). Biisilistan nimiä mehustellessaan tajuaa välittömästi, että kyse on Primal Screamista. Culturecide, Tenement Kid ja Elimination Blues ovat upeita biisejä, eikä tällaisia biisinnimiä ole millään muulla yhtyeellä! River of Pain sukeltaa 22-pistepirkkomaiseen psykedeliaan. Hit Void ja Sideman ovat jytisevää spacerockia. Torvisektion ryydittämä Invisible City rokkaa purkkaisimmin. It?s Alright, It?s OK on upea hymni. Goodbye Johnny -humpalla hyvästellään Riot City Bluesin Johnny Guitar. Albumi on kestoltaan suorastaan uuvuttava, mutta 2CD:n bonuslevyllä on Scream-syöpöille vielä puoli tuntia lisää herkkua. JARI MÄKELÄ 7 YEAH YEAH YEAHS MOSQUITO (Dress Up/Polydor) Aiemmin Yeah Yeah Yeahs on onnistunut jokaisella albumillaan esittelemään itsestään jonkin uuden puolen. Mosquiton silmiinpistävin ?uutuus? on sen karmiva ysärijunttipunkkansikuva. Ensikuulemalta Mosquito taas vaikuttaa laimealta tapaukselta. Nick Zinnerin kitarointi on aiempaa vähäisemmässä roolissa ja Karen O:n edelleen vahvasti efektoitu laulu kuulostaa entistä avarammassa äänimaisemassa oudon vaisulta ja voimattomalta. Albumin parhaimmat hetket sijoittuvat keskivaiheille. Under The Earth ja These Paths ovat silkkaa dubia. David Sitekin ja Nick Launayn yhdessä tuottama ?perinteisempi? Yeah Yeah Yeahs -kappale Slave nousee bändin hienoimpien biisien joukkoon. Myös ensikättelyssä tuomitsemani Buried Alive -duet- JOONAS KUISMA JARI MÄKELÄ MARJUT MUTANEN PRIMAL SCREAM MORE LIGHT taa kyseisen lafkan nostalgiasävytteisiä yhtyeitä kuten Joose Keskitaloa tai Muuan Miestä. Pietarin laulaa hyvin matalalta ja lähes nyanssittomasti. Hän kuulostaa hirveältä Partisaani-kappaleella, joka on taitava suomennos Leonard Cohenin tunnetuksi tekemästä La Complainte du Partisan -chansonista. Mainiolle, kuolemaa joosekeskitalomaisesti käsittelevälle Saari-raidalle ja tangoon taipuvalle nimikkoraidalle Pietarin resuinen laulu sen sijaan sopii. Instrumentaalinen rautalankaversio Säkkijärven polkasta puolestaan jää irralliseksi hassutteluksi. 7 SAVAGES SILENCE YOURSELF (Pop Noire/Matador) Savagesin suurin etu Bauhausiin ja Joy Divisioniin verrattuna on se, että bändi on olemassa tässä ja nyt eikä 30+ vuotta sitten. Muuten ei tässä ?oikealta? kuulostavassa ja näyttävässä goottirockpastississa ole mitään mullistavaa. Pari vuotta sitten aloittanut Savages on päässyt levyttämään debyyttinsä nopeasti ja taltioinut voimiensa tunnossa olevan uuden kokoonpanon raakuuden ja energian tuoreemmin kuin kymmenen vuotta sitten pinnalle nousseet post-punkbändit aikanaan. Silence Yourself alkaa lupaavasti. Shut Up on mainio rokkiräjähdys, mutta toisena kuultava I Am Here herää henkiin vasta kappaleen lopussa. Kolmannen kappaleen intron jälkeen homma luisuu taiteelliseksi kelailuksi. Levyn lopussa kolmen biisin hittikimara (She Will, No Face ja Hit Me) pelastaa albumikokonaisuuden tyydyttävän puolelle. Mikäli vokalisti Jehnny Beth laulaisi hitusen sielukkaammin ja Gemma Thompsonin kitara naukuisi vain hilppasen raskaammin, Savages kuulostaisi uudelta Skunk Anansielta. Toivottavampi skenaario (ellei bändi heti alkutaipaleellaan satu hajoamaan) on, että se aikuistuu, laiskistuu ja tekee jatkossa enemmän albumin rauhallisen Marshal Dear -päätöskappaleen tyyppisiä esityksiä. JARI MÄKELÄ 8 PIETARI & KOHTALON KAUPPIAAT PARATIISI ODOTTAA (Helmi levyt) Pietari Kiviharjun Monspille tekemä Hopeatähti-albumi kuului viime vuoden positiivisimpiin hiphop-yllätyksiin ja hyväntuulisimpiin julkaisuihin. Tuolla albumilla Pietari teki paluun musiikkikuvioihin lopetettuaan räppäämisen 2000-luvun alussa. Miehen kokeneempi elämänperspektiivi ja erikoislaatuiset sanoitukset toivat hieman paradoksaalisesti raikkaan tuulahduksen suomalaiseen hiphop-kenttään. Uudella Paratiisi odottaa -albumillaan Pietari ei kuitenkaan räppää. Sen sijaan hän seikkailee kesäisen kaihoisien iskelmien parissa yhdessä Kohtalon kauppiaat -bändinsä kanssa. Kauniin mutta melankolisen levyn täyttävät Tuomari Nurmion varhaistuotantoa ja Baddingin rautalankaklassikoita muistuttavat kappaleet, joilla soivat niin läskibasso, cleankanavan läpi soitetut sähkökitarat kuin marimbakin. Ei olekaan yllätys, että levyn julkaisee juuri Helmi levyt, sillä sen soundi muistut- SUE 7 JONTTI RAHASTUSÄÄNITE (RD Rail Music) Esimerkiksi Jontti & Shaka -duosta ja Kallio Undergroundista tunnettu Jontti on ladannut läjän vanhaa materiaaliaan uuteen pakettiin. Kieli poskessa Rahastusäänitteeksi nimetty levy sisältää kuitenkin myös uusia biisejä. Lisäksi uudelle albumille on koottu Vastavallankaappaus-sarja. Se on jo netissä julkaistu kokoelma poliittisesti radikaaleja kappaleita, jotka käsittelevät vuoden 2001 syyskuun 11. päivää ja sen jälkeisiä maailmanhistorian tapahtumia. Keskisormi nousee joka suuntaan, mutta erityisesti huidotaan kuvitteellisten illuminatien ja karikatyyriksi asti kärjistettyjen vallanpitäjien suuntaan. Markkinatalouskin saa niskaansa täyslaidallisen sylkeä. Vastavallankaappaus-sarjan mouhotus herättää myös vastalauseita. Jontilla tuntuu kuitenkin olevan vasta-argumentti jokaiselle. Jos väittää, ettei terrori-iskuista jaksaisi enää puhua, saa verbaalisesta avokämmenestä. Jos luulee olevansa Jontin kanssa samalla puolella, hän vastaa: ?Vittuun sun kaltanen pikku hurja aktivisti / pyyhin perseeni sun julistuksilla.? Vaikka Rahastusäänitteen kappaleet ovat Jontin ylijäämistöä ja pöytälaatikkoon pölyttymään jääneitä raitoja, ovat ne yllättävän kovia erityisesti biiteiltään. Talouselämä-kappaleen kapakkajazz-sample on erinomainen. Luomisen puu -biisillä lainataan mieleenpainuvasti Mason Williamsin Classical Gas -biisiä. Tasokkaista vierailijoista kuten Asasta levyllä ei myöskään ole pulaa. JOONAS KUISMA 7 CURRENT SWELL LONG TIME AGO (Nettwerk Music Group) Brittiläisestä Kolumbiasta, Kanadan lounaiskulmasta ponnistava Current Swell on iso bändi Brasiliassa. Folkista ja roots-musiikista ammentava viiden kaveruksen kasaama bändi tavoittelee neljännen kokopitkän myötä suosiota myös Atlantin tällä puolella, vuotta alkuperäisen julkaisun jälkeen. Valitettavasti maihinnousu tyssää heti laulaja Scott Stantonin avatessa suunsa. Laulumaneerit ja pyrkimys toimia omien suosikkilaulajien karikatyyrinä ovat harmittavan ilmeisiä ja pitemmän päälle todella ärsyttäviä. Ei ole mahdollista yhdistää John Butler -tyylistä reggaeenglantia ja Eddie Vedderin vaakkumista ja ähkimistä samaan pakettiin ilman, että on auttamattomasti todella syvällä korpikuusikossa. Toisaalta Brad?s Song, jossa maneeri on ilmeisesti unohdettu kytkeä päälle, toimii moitteet- » 46 « NRO. 6 tomasti ja on nautittavaa kuunneltavaa. Muuten Long Time Ago soi folkahtavasti pääasiassa akustisten kitaroiden voimin, jotka luovat mukavia kevyesti soljuvia koukkuja ja ri?ejä. Kappaleet ovat sävellyksiltään ja sovituksiltaan korkeatasoisia ja leppoisia. Euroopan-painokseen bonuskappaleeksi lisätystä Young And Able -kappaleesta löytyy kesähittipotentiaalia, ja Too Cold kestää kuuntelua laulutulkinnasta huolimatta. Harmi, että yksi elementti heikentää vahvaa kokonaisuutta. THOMAS LILLEY 8 MIKKI KAUSTE LINTUMIES (Sony Music) Lintumies, Mikki Kausteen irtiotto Egotripistä ei ehkä ole sitä, mitä moni odotti kuulevansa ? se on iskelmää, eikä ihan mitä tahansa tusinaiskelmää. Vertauskohdaksi mieleen tulee Tuure Kilpeläinen, joka on onnistunut omalla sarallaan elävöittämään kotimaisen iskelmän ummehtunutta kenttää olematta silti perinteinen. Kauste ja Kilpeläinen eivät kuitenkaan kuulosta toisiltaan lukuun ottamatta kepeää kumarrusta Oisin kerrankin mies -kappaleessa ? ja mikä parasta, Kausteen soololevy ei kuulosta pätkääkään Egotripiltä. Sitä kuuluisaa falsettia tosin kuullaan jokaisessa mennyttä maailmaa henkivässä kappaleessa, jotka kaikki ovat Kausteen käsialaa, lukuun ottamatta sanoituskumppania muutamassa kappaleessa ? mm. nimiraitaa on ollut kirjoittamassa myös Matti Johannes Koivu. Lintumies soi haikeutta ja kaihoa, joista tyylipuhtaimpana esimerkkinä Pyydät liikaa, sekä aikuisen miehen seesteisyyttä niin kuin Onnellinen-kappaleessa, joka on kelvannut hyvin radioaalloillekin. Lintumies on iskelmällinen olematta tylsä tai tavanomainen. Sen puolesta puhuu sekin, ettei Lintumies ole kertakuulemalta avautuva, helppo levy. Se vaatii useamman kuuntelukerran, että korvat tavoittavat kaikki sen hienot nyanssit. MARJUT MUTANEN 6 LÖYTÖLAPSET HOMO LUDENS (Sibelius Academy) Löytölapset on ?Suomen ainoan pop-harpistin? Salla Hakkolan kokoama yhtye, ja harpun läsnäolo näissä kappaleissa onkin se mielenkiintoisin elementti. Löytölapset operoi jossain kansanmusiikin, jazzin, popin ja keijumaisen henkäilyn välimaastossa, mutta mitään jokamiehen musiikkia Homo Ludens ei ole. Itse asiassa Löytölapsia kuunnellessa tulee tyhmä olo: selvästi tässä ollaan hienon taidemusiikin äärellä, mutta en vain tajua sitä. Monissa kappaleissa vallitsee vähän aavemainen ja elokuvamainenkin tunnelma (esimerkiksi Huone jossa on oudot tapetit). Monesti se tunnelma tuntuu vähän tekemällä tehdyltä. Musiikillista osaamista on korostettu kummallisilla sävelkuluilla ja rytmityksillä, jotka monen kappaleen liki seitsemän minuutin mitassa ovat varsin haastavaa kuultavaa. Voisin kuvitella Löytölasten olevan kova sana Sibelius-Akatemian illanistujaisissa, mutta popkriitikolta menee tässä kohdassa sormi suuhun ja levy vaihtoon. MARJUT MUTANEN
• » REPLAY JARI MÄKELÄ TURBONEGRO ? Scandinavian Leather (Burning Heart) A esiintyjänä. Bändin ensimmäistä diasporaa vuosina 1999-2002 on valaistu The ResErection -dokumentissa (2005) ja Håkon Mosletin jäsenten huumeidenkäyttöä romantisoivassa bändielämänkerrassa Denim and Deathpunk (2007, suom. 2010). Vokalisti Hans-Erik ?Hank Von Helvete? Husby erosi läpimurron kynnykselle kivunneesta kokoonpanosta ja vetäytyi Lofooteille valasmuseon hoitajaksi lapasesta lähteneen heroiininkäyttönsä ja horjuvan mielenterveytensä vuoksi. Välivuosien aikana Turbonegron maine paisui kuin lumipallo, ja keväällä 2002 yhtye oli menneisyyden haavoista välittämättä valmis comebackiin, joka huipentui keväällä 2003 USA:n kimppakiertueeseen QOTSA:n kanssa. Huhtikuun 2003 lopussa julkaistun paluualbumin jälkeen keikkailu jatkui Scandinavian Leather -kiertueena aina vuoden 2004 loppuun asti. Scandinavian Leatherin julkaisuhetkellä Turbonegro oli suositumpi kuin koskaan. Bändi jatkoi suoraan siitä, mihin oli viisi vuotta aikaisemmin jäänyt. Soolokitaristi Knut ?Euroboy? Schreinerin tuottamalla albumilla basistikapellimestari Thomas ?Happy Tom? Seltzerin johdolla synnytetyt, pohjimmiltaan yksinkertaiset Ramones-sukuiset melodiat kuorrutettiin niin taitavilla ja mahtipon- tisilla sovituksilla, että tuottaja Bob Ezrin kieriskelisi edelleen haudassaan, ellei sattuisi olemaan hengissä. Scandinavian Leather ei ole tylsistyneen ?rehellistä? perusrockia. Jouset, saksofonit ja huilut vain lisäävät paketin kiinnostavuutta. Nerokkaimmatkin Ramonestyyliset vauhtipalat Turbonegro Must Be Destroyed ja Drenched In Blood jäävät albumin synkeän rungon muodostavien classic rock -kappaleiden Wipe It ?Til It Bleeds, Fuck The World (F.T.W.) ja Ride With Us varjoon. Biisikolmikon ensimmäistä edeltää Don Henleyn Boys of Summerin ja Miami Vice -sarjan koksuista dekadenssia henkivä pahaenteinen The Blizzard of Flames -teema, joka toistuu myös ennen toisen vinyylipuoliskon aloittavaa singlelohkaisua. Maailmalle fakkisormea näyttävä pompöösi Fuck The World oli kevään ja alkukesän 2003 tärkein kappale. Levyn ilmeisin hitti on kuitenkin Policen Roxanne-kappaleen sanoman päälaelleen kääntävä Sell Your Body (To The Night), jonka singlejulkaisun kannessa Voormannin Ouroboros oli kuvattuna Apocalypse Dudesin Zillion Dollar Sadist -biisiin viittaavaan seteliin. Härskisti ranskaksi laulettu Le Saboteur on musiikillisesti Iggy & The Stoogesin Raw Powerin ja Dead Boysin henkistä räkärockia, mikä kieliva- + + + + + +HOVLQJLQ 6DQRPDW 1<7 OLLWH + + + + 5XPED + + + + 6RXQGL SUE » 47 « NRO. 6 lintansa ansiosta kumartaa Serge Gainsbourgin natsihenkiselle albumille ja Johnny Hallydayn degeneroituneelle glamrockille. Apocalypse-trilogian kolmas osa Party Animals (2005) ei ollut yhtä ikimuistettava tapaus kuin edeltäjänsä, mutta samana vuonna ilmestyneet Small Feces -harvinaisuuskokoelmat pitivät TRBNGRkuumetta yllä. Retox (2007) petrasi edellisestä. Todistin Turbonegron klassista kokoonpanoa viimeistä kertaa Ankkarockissa 2009. Syksyllä bändi ilmoitti jäävänsä tauolle. Siviilikiireet, kokoonpanomuutokset ja Euroboyn syöpäsairaus vaativat veronsa. Kesällä 2010 Husby erosi/erotettiin bändistä. Tällä kertaa syynä oli lähteestä riippuen miehen juopottelun/raitistumisen ja bändin muiden jäsenten päihteidenkäytön ristiriita. Jäsenten väliset nokkimisjärjestykset eivät olleet muuttuneet mihinkään Mosletin kirjan auvoisen lopun uskotteluista huolimatta. Loppuvuodesta 2010 julkistettiin Husbyn kuulujen metallimiesten kanssa perustama uusi orkesteri Doctor Midnight & The Mercy Cult, joka osoittautui ?opiksi. Paremmin natsasi uuden brittivokalisti Tony Sylvesterin kanssa vuosi sitten ilmestynyt Turbonegron uusi inkarnaatio ja paluualbumi Sexual Harassment. Farkkurotsi niskaan ja seilorihattu päähän! Me tapaamme Provinssirockissa. JARI VON JUMAHERTSIMA Kirjoittaja on Turbojugend Turku -faniklubin jäsen. Tällä palstalla hän raapaisee kymmenen vuoden takaista albumiklassikkoa. LEVYARVIOT pocalypse-trilogian toinen osa Scandinavian Leather oli ensimmäinen tuoreeltaan hankkimani Turbonegro-levy. Beatlesin Revolverin kansipiirroksen taiteilleen Klaus Voormannin kannessa on kuva antiikin Ouroboroksen luurangosta. Käärme viittaa Alice Cooperin Killeriin, muoto ja nimi Germsin American Leatheriin, mutta häntäänsä syövä Ouroboros symbolisoi elämän ja kuoleman syklisyyttä. Turbonegron musiikkia suurelle yleisölle tunnetuksi tehnyttä tribuuttilevyä (esittäjinä mm. Therapy?, Satyricon, QOTSA ja HIM) Alpha Motherfuckersia (2001) seurasi o niinkuin omega. Turbonegro oli syntynyt uudestaan. Törmäsin hajonneeseen norjalaisbändiin ensimmäistä kertaa Thee Ultra Bimboos -rumpali Milla Palovaaran Like Uutisiin kirjoittaman intomielisen artikkelin kautta. En ollut ainoa. Turbonegro vaikutti niin vetävältä, että nimi painui taatusti mieleen. Kuvitus oli häkellyttävää. Levyjä ei näkynyt vielä missään. Vasta noin vuoden päästä löysin kaverini hyllystä Ass Cobra- ja Apocalypse Dudes -cd:t. Yhdeksänkymmentäluvulla ilmestyneeksi punkiksi ne kuulostivat ällistyttävän tuoreilta rokkilevyiltä. Seuraavana kesänä Turbonegro teki paluun Hultsfred-festarin pää-
• » LEFFAVIERAS JARI HALOSEN FANITUSLISTAT ENSI-ILLAT Aution saaren elokuva ? Vaikka elokuvaohjaaja olenkin, niin en mä autiolle saarelle mitään elokuvaa ottaisi, vaan mieluummin jotain ihan muuta. Jos tosiaan pakon edessä joutuisin jonkun elokuvan ottamaan, niin mä yrittäisin hakea sellaisen merkityksellisen elokuvan, josta löytää joka katsomisella jotain uutta, jotain enemmän. Se voisi olla vaikka tää nyt nähty elokuva. » UPEA METAFORA K eväällä kelailin, että yhden kesäisistä vierailule?oista pitäisi olla Kalevala, jonka ensi-illan ajankohdaksi oli aiemmin kaavailtu viimeistään elokuuta. Enskari siirtyi lopulta marraskuun puoliväliin, joten päätin ottaa kesäkuun vieraaksi Kalevalan ohjaajan, maamme tinkimättömimmän elokuvaohjaajan Jari Halosen. Jumalaisen johdatuksen kautta osui käsiteltäväksi haastava elokuva, jota ei keskimääräinen satunnaisvieras välttämättä olisi saanut kommentoiduksi kovinkaan koherentisti. Kyseessä on aiemminkin tyrmäävyyden tienoille yltäneen Nicolas Winding Refnin uutuus Only God Forgives, joka sisältö saattaisi pintatasolla vaikuttaa koostuvan hajanaisilta tuntuvista palasista. Ja lyhyistä pätkistä painokasta väkivaltaa. Sisällä on kuitenkin paljon enemmän. ? Loistavan elokuvan valitsit, koska nykyään elokuva ylipäätänsä on lähes yksinomaan pelkkää viihdettä ja roskaa. Tässä tekijöillä oli ihan saatanasti sivistystä. Ongelma on siinä, että 95% suomalaisista ei oikeasti ymmärrä tota elokuvaa, koska niillä ei oo sivistystä. Ne ei ymmärrä, mistä tilanteesta tää kertoo, eikä pysty näkemään tätä ihan suorana metaforana länsimaisuuden ja juutalais-kalvinistisuuden tyhmyydestä ja heikkoudesta, ja toisaalta itäisestä viisaudesta ja voimasta. ? Meitä länsimaisia pitävät vankinaan idiootti-ismit eli ideologiat. Me luullaan, että ideologiat on hyviä, mutta vitut on. Ne on paskoja. Ne on epätäydellisiä, ne on joidenkin ihmisten poliittisiin tarkoituksiin luotuja teorioita. Teorioita, jotka ei ole totta. Ne on vaan jonkunlaisia mahdollisuuksia, kuvitelmia ja toiveita. Ja vallankäytön välineitä. Koko länsimaailma on ideologioiden taistelutanner, ja kaikki ideologiathan on kääntyneet itsensä irvikuviksi ? kapitalismi, sosialismi, nationalismi ja kaikki ismit. Nykyisin Suomessa kaikkein rankin vallalla oleva ideologia on feminismi. Sata vuotta sitten feminismi oli täällä ihan ?ksu idea, ja feminismi on ihan ?ksu idea Afrikassa tai Aasiassa, mutta meillä on noin yleisellä tasolla tasa-arvo saavutettu jo kymmeniä vuosia sitten. Feminismikin on turhuudessaan kääntynyt jo itsensä irvikuvaksi. ? Länsimaailma on sairas, ja me ollaan ajamassa muutakin maailmaa sairauteen. Nyt saadaan sentään viisaiden länsimaisten tekemä, Thaimaasta kertova elokuva ? joka on ulospäin vain sen länsimaisen sairauden kuva. Täällä me luullaan, että Thaimaa on sairas paikka täynnä prostituutiota ja väkivaltaa, mutta länsimaalaisuushan sen on siihen ajanut. Ja se on vastenmielistä. Tää elokuva on upea metafora siitä. ? Koko ton elokuvan tärkein spirituaalinen anti oli anteeksiannon pohjimmainen idea. Kristinuskokin on kääntänyt anteeksiannon melkein omaksi vastakohdakseen. Kun me annetaan anteeksi, niin me luullaan sen olevan meidän oman egomme voimaa. Idea on se, että jos sinä oot tehnyt mulle pahaa, niin Minä tässä annan sulle anteeksi. Sillä ei oo vitunkaan merkitystä, se ei ollut se Jeesuksen idea. ? Anteeksiannon oikea henki ja ajatus on siinä, että ihan sama mitä sä oot mulle tehnyt, sillä ei ole mitään väliä. Sinä joka oot tehny pahaa, niin se on ihan sun oma ongelma. Ei se ole mun ongelma, eikä mun tarvitse kantaa mitään kaunaa. Se on se henki, se on se totuus. Meidän kirkkohölmöys on opettanut tämmösen rationaalisen kuvitelman anteeksiannosta, että vittu mun pitäisi tässä ruveta antelemaan ihmisille anteeksi. Ei, vaan pitää pyrkiä sellaiseen henkisyyteen, että se kaikki paska häviää. Sitä kautta mä pystyn tuntemaan anteeksiantoa, ja elän vapaana, tässä ja nyt. Sitä se Jeesuksen sanoman anteeksianto tarkoittaa. ? Tää elokuva käveli yli näiden vanhojen uskontojen rationalistisen typeryyden, ja päätyi totuuteen. Miksi tää varsinainen päähenkilö eli thaimaalaispoliisi poliisi käytti väkivaltaa? No siksi, että Paha on pakko tappaa. Ja sehän on absoluuttinen totuus. Se tyyppi oli kuin Jumala, totuus itse. Itämainen vanha viisaus ja voima. Se antoi anteeksi, jätti tappamatta ne pahantekijät, joiden läheiset niitä tarvitsi. Yhdeltä se katkaisi miekalla vain käden muistutuksena siitä kuinka pitää elää ? ja että se tosiaan pitäisi tyttäristään huolen. ? Vittu mä toivon, että tän elokuvan kävisi kattomassa ihan jokainen ihminen, vaikka ei edes ymmärtäisi tästä mitään. Ehkä tajuaisivat, että vaikka ei ymmärrä, niin tässä on jotain, mistä kannattaa ottaa selvää. Helvetin harvoin elokuvateollisuudessa me enää nähdään todellisia taideteoksia, mutta tässä oli yksi. MARKKU HALME TÄHDET Halonen  Halme ½ Only God Forgives (2013). Ohjaus ja käsikirjoitus: Nicolas Winding Refn. Pääosissa: Ryan Gosling, Kirstin Scott Thomas, Vithaya Pansringarm, Tom Burke, Yayaing, Byron Gibson ja Gordon Brown. Kesto: 90 min. Suosikkikohtaus ? Tätäkään en halua lähteä yksilöimään, mutta mun mielestä parhaat kohtaukset auttaa oivaltamaan jonkin ison havainnon oikeasta elämästä. Vaikka jotain sellasta, että joku ihminen on niin pahasti ongelmissa, että se rukoilee Jumalalta apua. Kun Jumala sitten ilmestyy sille ja kysyy miten se voisi auttaa, ei tyyppi nähtyäänkään usko, vaan käskee sen häipymään silmistään. Siinä on kyse toden ja harhan valinnasta. Kaikissa oikeasti hyvissä elokuvissa on täntyyppisiä kohtauksia. Suosikkiohjaaja ? Katariina Lillqvist on kekseliäimpiä ja viisaimpia elokuvatekijöitä koko meidän ajassa. Paras esimerkki oli sen Mannerheim-nukkeanimaatio Uralin perhonen, jossa Katariina kävi läpi ja käänsi koko Mannerheimin kultin ja homousspekulaation lopulta siihen, että Marski tuuppasi matkalaukkuaan. Se osoitti oivallista ja suurta taiteellista ymmärrystä, kykyä sanoa asia niin laajasti kuin vain olla ja osaa. Jos vain haluaa nähdä, niin siinä tulee näkyville koko Mannerheim. Sen kohtauksen nähdessään oli itse Fellinikin kalvennut. Suosikkinäyttelijätyyppi ? Koko näyttelemisen idea on siinä, että näyttelijän pitää luoda sisälleen tunnetila, jota se peittää. Jos näyttelijä ei pysty luomaan sisäisesti, mitä se ulkoisesti peittää, juttu on tyhjää täynnä. Ongelma on siinä, että 99 prosenttia näyttelijöistä ei siihen kykene, vaan esittelee ulkoisesti sitä tunnetilan ideaa. Mä pidän merkityksellisenä vain sitä yhtä prosenttia. Seuraava Sue ke 3.7. KAUHEA KANKKUNEN 3 ½ Ohjaus: Todd Phillips REC 3: GENESIS  Ohjaus: Paco Plaza Elokuvahistorian ensimmäinen Kankkunen oli jossain mielessä lähes kelvollista tyhmäilyä ja känniurpoilua. Jatko-osa oli ensimmäisen meininkiä tylsän tarkasti, ilman uusia ideoita kopioiva itkettävän turha ja löysä rahastusryönä. ?Huumori? oli tasollisesti yhtä korkealaatuista kuin seuraavan ilmaisun runollinen arvo: Kauheat kankkuset on tarkoitettu niille ihmisille, joiden mielestä on maksimaalisen hilpeää kun toinen kakkii ja lokki nokkii. Mutta jos totista totta puhutaan, niin jopa se kakkososa silti Juoppohullun päiväkirjan hakkaa, ihan mennen tullen. Kotimaisuustasoituksen kerallakin. Trilogiamme (tai -nne) päättyy aiemmista osista poiketen varsin epähöyryisissä merkeissä, vaudikkaana läskipääseikkailuna, jossa joudutaan päihdytysputeleiden sijaan jahtaamaan kultaharkkoja, jotka on huijattu tähän soopaan eksyneen John Goodmanin esittämältä gangsterilta. Ei huvittaisi, mutta kyllähän sekin toiminta aina kidutuksen ja kuoleman voittaa. Käsikirjoituksessa on jonkin verran hauskuutta. Ongelmaksi muodostuu se, että Todd Phillips on keskitasoisen tv-sarjaohjaajan tasoinen tunari, joka onnistuu jättämään kaiken hauskan rivien väliin ja verhon taakse. Toisaalta vika saattaa olla myös näyttelijöissä, joiden koomiset kyvyt ehkä jopa alittavat heidän pökkelömäisen epäuskottavuutensa laadun. Ylimääräisen puolikkaan tähden tienaa loppuvaiheen ihan oikeasti koskettava pikkujakso. Yksi on varmaa: tämä elokuva ostattaa lippuja eli myy kuin sika häissä (?häkä?-sanan monikon inessiivi). Kesä on tällaisten leffojen huippusesonkia: jopa järki-ihmiset saattavat paeta (mahdollista) hellettä tämän pariin, ihan vain viileäksi ilmastoidun multiplexteatterisalin mukavan koleaan syliin päästäkseen. Nykyisin, kun elokuvasalit käyvät vähiin ja yhä enemmän hyviä elokuvia päätyy meillä suoraan videolle ja nettipalveluihin, pitää vain ihmetellä, miksi tämän teelmyksen kaltaisia viritelmiä pitää tuoda ihan teatterin kankaalle asti. Rec kolmonen tekee pesäeron edeltäjiinsä siirtämällä tapahtumat päivänvaloon, hääjuhlaan, josta tulee zombaava veriorgia. Mutta sitä ennen on katsottava parikymmentä minuuttia normaalitasoista, keikkuvilla kameroilla kuvattua häätilaisuutta. Tämä tylsä kreisibailaus nielee neljänneksen koko elokuvan kestosta! Vaikka Rec kolme kestää vain tunnin ja reilun vartin, tarinaa siinä on tuskin kymmeneksi minuutiksi. Virus tai mikälie muuttaa juhlaväen ihmislihaa janoaviksi raivohulluiksi. Pandasilmäinen morsian (Leticia Dolera) päätyy rouhimaan sukulaisiaan moottorisahalla yrittäessään löytää vastavihityn sulhasensa. Aiemmat Rec-filmit ja jopa niiden jenkkiversiot (Quarantine) olivat hyvinkin katsottavia kauhuiluja ?dokumentaarisesta? kameran heiluttelusta huolimatta. Kolmas osa ei tee juuri muuta kuin ärsyttää, paria pirtsakkaa gore-kohtausta lukuun ottamatta. Shaun of the Dead tulee etäisesti mieleen. Ei tosin huumorin puolesta, se puoli tässä on varsin avutonta. Osa jutuista ei varmaankaan Espanjan systeemejä tuntematta avaudu. Kokonaisuus vaikuttaa häävideon ja katolisen kirkon mainosfilmin epäpyhältä liitolta. Mikäli kokee välttämättömäksi katsoa tämän tekeleen, kannattaa unohtaa aiemmat Recit kokonaan. Sarjalle on luvassa vielä neljäskin osa, Apocalipsia, mutta Rec kolmosen perusteella sen kontolle ei kannata laskea juuri minkäänlaisia odotuksia. MARKKU HALME VESA KATAISTO SUE » 48 « NRO. 6
• BOLT THROWE ER ³ KREATOR AMORPHIS ³ ASKIN NG ALEXANDRIA STAM1NA A ³ SOILWORK STRATOVA ARIUS ³ WINTERSUN THE DILLINGER R ESCAP PE PL LAN IHSAHN ³ AMARANTHE LAM MA ³ LEPROUS WE BUTTER THE BREAD WITH H BU UTTE ER VON ³ URFAUS ST ³ BLACK CITY BARBE-Q-BARBIE ES ³ DR. LIVING DEAD D! ABHORRENCE ³ DREAMTALE TORTURE KILLER ³ DE LIRIUM?S ORDER KUOLEMANLAAKSO ³ WHISP PERED LOST SOCIETY ³ SANTA CRUZ BL LOODRED HOURGLASS ³ SEREMONIA RATFACE ³ TOMBSTONED ³ CUT TO FIT BALTIMOR ³ DEATH HAWKS DARK BUDDHA RISING ³ KHROMA BETRAYAL AT BESPIN CONSTRUCT · Out now! THE NEW MASTERPIECE BY GOTHENBURG?S FINEST. Also available as LIMITED 2CD BOX SET (feat. CD Digipak, extended booklet, Bonus CD incl. 2 brand new studio tracks), GATEFOLD LP incl. Bonus 7", iTUNES EXCLUSIVE, DIGITAL DELUXE 2 CD incl. Live Best-Of. EXCLUSIVE TRANSP. RED VINYL + BONUS 7" ONLY AVAILABLE AT OUT NOW! LISÄÄ TULOSSA... 28.-30.6.2013 SUVILAHTI, HELSINKI LIPUT TIKETISTÄ, WWW.TIKETTI.FI: 1pv alkaen 62,50? ? 2pv alkaen 94,50? ? 3pv alkaen 119,50? LIPUT LIPPUPISTEESTÄ, WWW.LIPPU.FI: 1pv alkaen 63,50? ? 2pv alkaen 95,50? ? 3pv alkaen 120,50? The new band from Simon Collins, Sound of Contact, hit the ground running with their debut release ?Dimensionaut?. This concept album tells the story of a dimensional time and space traveler, featuring a wide range of styles and dynamics from dark and mysterious progressive rock to nostalgic classic rock to high energy alternative to sci-? ?lm score-infused ?space rock?. WWW.TUSKA-FESTIVAL.FI SUE » 49 « NRO. 6
• » MONOLOGEJA MUSIIKISTA JARKKO FRÄNTILÄ H elsinkiläisen jalkapallojoukkue HJK:n printti- ja nettimainonta on herättänyt lähikuukausina positiivista huomiota eri medioissa. Joukkueen markkinointibudjetti ei ole noussut tänä vuonna euroakaan, mutta viime vuonna virkaansa palkatun markkinointijohtaja Sari MikkonenMannilan johdolla tehdyt mainostekeleet ovat keränneet kiitosta innovatiivisuudestaan ja tunnistettavuudestaan. Sinivalkeat julisteet, humoristiset huomiot menneen viikon tapahtumista ja kekseliäät kampanjakokonaisuudet ovat nostattaneet HJK:n jo Suomen toiseksi suosituimmaksi urheilubrändiksi Kimi Räikkösen rinnalle. Ottaen huomioon kotimaisen jalkapalloilun muuten heikon maineen, on saavutus hatunnoston arvoinen suoritus. Vaan miten toimii markkinointi musiikissa? Näyttelijä Kevin Klinen vakavien ja komediaroolien erona on se, että komedioissa miehellä on viikset, vakavissa elokuvissa ei. Samanlaisen jaottelun voi tehdä myös yhtyeiden kanssa. Mikäli kaikki bändin jäsenet vääntelevät naamaansa, on kyseessä raskaampaa musiikkia soittava bändi. Mikäli lehtijutun yhteyteen painetussa promootiokuvassa yksi tai useampi bändin jäsen hymyilee vienosti on kyseessä vakavasti otettava yhtye, joka haluaa esitellä kevyempää puoltaan. Mikäli uutuuslevyn mainos ilmestyy sen jälkeen, kun ensimmäisiä arvosteluja on jo tihkunut julkisuuteen, mukaan lykätään sattumanvaraisen arvostelijan antamat tähtimäärät ja irrallinen lause arvostelusta. Vuosia takaperin huomasin nimeni ja arvioon kirjoittamani lauseen koristavan kotimaisen artistin levymainosta. Toki suomalaisille julkaisuille hyvää toivoo, mutta annoin levylle kaksi tähteä viidestä. Markkinointitiimi oli napannut arviosta käyttöönsä sen ainoan positiivisen lauseen. Keikkamainoksessa kerrotaan yhtyeen saapuvan sinä ja sinä päivänä sinne ja sinne, ja siinä se. Ilosaarirock on tässä mielessä miellyttävä poikkeus. Tänä vuonna festivaalimainoksen yläosasta löytyy niin suunnattoman typerä kuvasarja, että se pakottaa hymyn huulille joka kerta. Todella tunnistettavaa brändiä itsestään ei Suomen musiikkirintamalla ole onnistunut rakentamaan Levykauppa Äxän lisäksi kovinkaan moni. Äxäkin luottaa typeryyden voimaan. Sinä olet kakkapylly -slogan saattaa olla idiotismin multihuipentuma, mutta se toimii. Toki Äxällä ja HJK:lla on yksi etu puolellaan: niiden pitää brändätä vain ja ainoastaan itsensä. Monikansallisessa levy-yhtiössä markkinointirahat pitää jakaa lukemattomien eri tuotteiden kesken. Suomi on myös sen kärpäsen jätöksen kokoinen pläntti siellä itäblokin rajalla, joten markkinointibudjetit ovat luonnollisesti hieman eri luokkaa kuin suuremmissa maissa. Eipä toisaalta kansainvälisillä markkinoillakaan kekseliäisyys kauheasti loista. Joskus sielläkin osutaan kuitenkin kultasuoneen. Daft Punkin uutuuslevystä annettiin pitkin alkuvuotta noin sekunnin mittaisia välähdyksiä. Hypekoneiston rattaat pyörivät sen avulla kiitettävällä tavalla. Viimeistään siinä vaiheessa kun Daft Punk -kypärillä varustetut hahmot hengasivat Kimi Räikkösen kanssa Monacon formulapilttuualueella, oli pakko ottaa hattu päästä. Toisaalta ongelma ei ole ainoastaan levy-yhtiöiden, vaan myös artistien. Tänä päivänä massasta on todella vaikea erottua aidosti omaperäisenä yhtyeenä. Ruotsalaisen Ghost-yhtyeen nettisivujen kauppapaikalta saatava krääsäboksi, jossa on mukana esimerkiksi dildo ja anustappi (!) on virkistävä poikkeus t-paitojen ja muiden perinteisten promootiovälineiden joukossa. Ghost pitää kaikki langat omissa käsissään ja ideoi markkinointikampanjansakin itse. Kaapuihin pukeutuvan yhtyeen jäsenet leikkivät ilkikurisesti rockimagolla, mutta ovat silti pitkän linjan muusikoita. He kumartavat maskeillaan ja viitoillaan sarjakuvarockin alkujuurille tietäen, että mysteeri on parasta mahdollista markkinointia. Ghost ei todellakaan ole keksinyt mitään uutta, mutta jostakin syystä maailmalla on tällä hetkellä diabolisen lite-rockin tyhjiö, jonka yhtye täyttää tyylikkäästi niin musiikillisesti kuin imagollisestikin. Varjo-goottiyhtyeen 2000-luvun taitteessa lanseeraama ?Kuka korvaa poistetun sydämen?? -guerillamarkkinointi tarrojen avulla on yhä ylittämättömän hieno tapa mainostaa bändiä. Pelkkä lause valkealle pohjalle kirjoitettuna oli arvoituksellinen tapa markkinoida tuotetta. Samanlaista omaperäisyyttä kaivattaisiin suomalaiselle musiikkikentälle jatkossakin. Varjo operoi käytännössä omakustannepohjalta. Samanlaista kekseliäisyyttä ei isoilta levy-yhtiöiltä osaa enää edes odottaa. Robinin nimellä markkinoitu Hesburger-ateria oli neronleimaus. Lapsille suunnatussa roskaruokakampanjassa oli silti jotain niin kovin, kovin väärää. Olisivat mieluummin markkinoineet albumia vaikkapa reilun kaupan banaanien tai porkkanoiden avulla. «
• 1. Editorsin rumpali on nimeltään Ed a) Bay b) Fay c) Lay 2. Kuudes Silmä tulee a) Turusta b) Oulusta c) Helsingistä 3. Kenen Beverly Hills on Silkinpehmeellä? a) Mun b) Sun c) Meidän 4. Mikä ei esiinny Turku Acousticissa? a) KISS b) Appendix c) Reckless Love 5. Liedossa järjestetään a) Tuska b) Hammer c) Steelfest 6. Antero Lindgren kasvoi a) Hartolassa b) Huittisissa c) Helsingissä 7. Skints on kotoisin a) Lontoosta b) Liverpoolista c) Manchesterista 8. Jari Halonen ohjaa elokuvan a) Kalevalasta b) Kekkosesta b) Kantelettaresta 9. Black Sabbathin päälyyrikko on a) Bill Ward b) Geezer Butler c) Tony Iommi 10. Amon Amarthin laulaja on a) Johan Hegg b) Messiah Marcolin c) Jan Trygg 11. Autopsyn perusti a) Chris Reifert c) Chris Holmes c) Chris Cornell 12. Torstai-klubi järjestetään a) Naantalissa b) Helsingissä c) Ivalossa 13. Sähkö Recordings täyttää a) 10 b) 20 c) 30 14. Helatorstai-klubi järjestetään a) Naantalissa b) Helsingissä c) Ivalossa 15. The Nationalin levy on a) Wrestler b) Boxer c) Karateka 1c2c3a4a5b6b7a8a9b10a11a12a13b14b15b VIIMEINEN SANA » KOHTALOKASTA TUIJOTUSTA JA NAAMANVÄÄNTELYÄ SUE » 50 « NRO. 6
• » VIIMEISET SANAT #33 ARI VÄNTÄNEN Viimeksi itkin, kun... tuli avioero. Viimeksi nauroin... tänään töissä, monta kertaa. Viimeisimmät levyt, joita suosittelin kaverilleni, ovat... John Paul Jonesin molemmat soololevyt, eli Zooma (1999) ja Thunderthief (2001), vaikka en ole itsekään kuullut niistä uudempaa. Viimeksi näin unta... Pää tyhjää lyö. En oikeasti muista, muistan uniani todella harvoin. Tai Shanin rumpali Jorma Tabell hakee viimeisillä sanoillaan lykkäystä. Sitten viime näkemän... olen ruskettunut. Viimeksi ostamani levy on... Steven Wilsonin The Raven That Refused To Sing. Odotin sitä kovasti ja halusin yrittää kuunnella sitä välittämättä King Crimson-, Genesis-, ELP- ja Yes-vaikutteista, joita levyllä kyllä riittää. Onnistuin, ja levy on upea. Viimeksi suutuin... puoli tuntia sitten jollekin tollukalle, joka istui autossaan keskellä kaistaa, jota pitkin olin tulossa kotiin, ja jutteli taksikuskin kanssa. Tai Shanin Iceflower-levyn viimeinen biisi on... Iceflower. Se on rapiat seitsemänminuuttinen ja neliosainen progeteos. Uusin biisi, joka levylle tehtiin. Viimeksi lauloin suihkussa... juuri ennen kuin sain häädön. (En siis enää laulele suihkussa.) Viimeksi katsoin leffan... Poliisiopisto 2 (tv:stä). Elokuvissa en käy juuri koskaan. Poliisiopisto-leffaa en viitsi kommentoida. Viimeksi kun olin humalassa... päätin lopettaa juomisen kokonaan. Olen ollut ilman alkoholia siitä lähtien, eli kohta puolitoista vuotta. Viimeinen asia, johon suostuisin on... lähteä tukemaan nykyistä hallitusta, Kataisen ?politikointia? tai osallistua mihinkään, joka suosisi millään tavalla kyseisten tahojen toimintaa. Viimeistään on aika lopettaa, kun... niin käsketään tehdä. Viimeiset sanani ovat... ?Odottakaa vielä pikku hetki.? SUE » 51 « NRO. 6