Sue
Indierockpunkmetalzine
KESÄKUU 2006
KANYE WEST
THE BELLRAYS TERÄSBETONI PRIMAL SCREAM KUUSUMUN PROFEETTA MAGYAR POSSE ETERNAL TEARS OF SORROW
1
2
3
5
11
13
EVAISUUS LAPSENKENGISSÄÄN
15
KU ASKOON OL KKIDAK PA WI
Eräänä sinisenä maanantaina lahtelainen Wiidakko ymmärsi, että vanha kappaleensa kantaa hienoa nimeä Uusi järjestys. Albumi oli nimetty ennen kuin siitä ehti muodostua 981. ongelma.
Minä törmäsin ensimmäisen kerran yhdistelmään Wiidakko ja 980 ongelmaa käydessäni YleX:n nettisivulla. Mieleen tuli heti jotain hiphopahtavaa, mutta tarkemmalla surffailulla selvisi, että Wiidakon musiikkia kuvailtiin nyrjähtäneeksi suomenkieliseksi emoksi. Taidat olla ainoa, Wiidakon laulaja Markus Kujawa vastaa kysymykseeni "Onko joku muu epäillyt nimen perusteella bändiä hiphop-ryhmäksi?" ja taustoittaa nimen historian. Nimi juontaa juurensa kiihkeään aivoriiheen vuonna 2003. Edellisessä bändissämme soittamamme musiikki oli muuttunut niin, että uuteen alkuun pääsemiseen vaadittiin nimenmuutosta. Väkivalta ja yhtyeen hajoaminen oli lähellä kun mietimme nimeä, jota kukaan ei varsinaisesti vihaisi. Lopuksi nimi Wiidakko tuli valituksi hyvin epädemokraattisissa merkeissä. Ensimmäisen musiikillisen kontaktin sain yhtyeeseen autoradion välityksellä. Volume oli liian hiljaisella ja olin aivan varma, että radiossa soittivat Bloc Partya. Hämmästyin suuresti kun lisäsin ääntä ja kuulinkin jotain muuta. Toki on Bloc Partya kuunneltu, kuten monia muitakin, mukaan lukien ne 25 vuoden takaiset bändit. Emme ryhdy väittämään, ettemme muka olisi fiilistelleet myös nk. uuden polven post punk -retroyhtyeitä. Eri yhtyeiden vaikutusta sävellystyöhön on vaikea itse määritellä, Markus jatkaa salaperäisesti yhdenkään vaikuttajabändin nimeä mainitsematta. Sama salamyhkäisyys jatkuu, kun mainitsen T-biisin metallikitarariffittelyn sekä Markuksen laulussa paikoitellen kuultavat metallivaikutteet ja tiedustelen, että ei kai kenellekään ole metallimenneisyyttä. Ei ole. Tai on yhdellä, ehkä jopa kahdella. Olemme avoimia monille musiikkityyleille, joten ei ole ihme, jos biiseissämme voi kuulla moisia vaikutteita. Niitä on vuosien varrella kertynyt monelta taholta, ja omien tunnelmien mukaan niitä tulee yhdisteltyä. Huhtikuussa ilmestyneen debyyttialbumin levyttämisestä sovittiin alun perin pienen indiemerkin kanssa, mutta lopulta levy 16 ilmestyi majorin ja riippumattoman yhteisjulkaisuna. Kyseessähän on EMI:n sekä indie-yhtiö Perfection Recordsin yhteisjulkaisu. Ulkoisesti asiat levy-yhtiöiden kanssa ovat viime aikoina edenneet nopeasti, mutta tosiasiassa töitä on tehty jo vuosia. Viime vuoden lopulla alkoi tapahtua, kun ryhdyimme tekemään levyä ja teimme diilin Perfection Recordsin kanssa. Sinkku 980 ongelmaa lyötiin pihalle alkuvuodesta, ja nyt olemme tässä tilanteessa, että olemme molempien yhtiöiden artisti. Kaikki EMI:llä ovat olleet erittäin joustavia ja yhteistyökykyisiä, emmekä suinkaan rynnänneet sopimukseen, vaan kaikki on käyty läpi huolellisesti ja yhtyeen tulevaisuutta silmälläpitäen. Mielessäni on muutama indie-henkinen yhtye, jotka ovat tehneet ensimmäiset albuminsa majorille ja aina silloin tällöin tulee mietittyä, että varmaankin olisi polku ollut uskottavuusmielessä erilainen, jos debyytti olisi tehty indie-merkille. Mehän etenemme juuri nyt sitä erilaista polkua. Takanamme on sekä indie- että major-yhtiö, mikä on Suomessa aika harvinaista, mutta kansainvälisillä markkinoilla yleistä. Ei siis ole mitään ihmeellistä siinä, että isommalta saadaan vetoapua, kunhan muistaa itse musiikin tärkeyden. Eli lopputulos ei olisi erilainen, jos olisitte jo tuotantovaiheessa olleet EMI:llä? Tuskin. Emme varmastikaan olisi tehneet sellaista diiliä, joka estäisi meitä toteuttamasta itseämme juuri haluamallamme tavalla. Entäpä kuinka monta kertaa olette kohdanneet väitteen, että olette laskelmoitu tuote? Olettehan ensimmäinen 2000-luvun post punkin suomenkielinen edustaja ja olette suurella kansainvälisellä levy-yhtiöllä. Eipä tuohon väitteeseen olla vielä törmätty. Yli kolmen vuoden hommien painamisen jälkeen olemme vihdoin päässeet tähän pisteeseen, joten emme usko emmekä toivo ihmisten ajattelevan noin. Teksti: Aku-Tuomas Mattila Kuva: Emi
DAME
EMPPU JA POJAT
Pienenä tyttönä Emilia Suhonen keksi taiteilijanimen Dame. Nykypäivän Dame on kuitenkin oikea ja kauas tähtäävä bändi, ei vain "Tiktakin Empun" sooloprojekti.
Debyyttilevy So Was It Worth Dying for julkaistaan kesäkuussa, keskellä Tiktakin kiireisintä keikkasumaa. Levy haluttiin kuitenkin saada ulos mahdollisimman pian, vaikka Damen kiertuetta saadaankin odottaa syksyyn asti. Se oli mun toive julkaista levy nyt. Se on kumminkin hetki mun elämästäni, olisi tuntunut tyhmältä, että se tuntuu jo vanhalta kun se julkaistaan. Emilia on säveltämisen ja sanoittamisen lisäksi myös soittanut levylle kaikki instrumentit rumpuja lukuunottamatta. Itsenäisyydellä hän ei kuitenkaan tahtonut todistella soittoatitoaan, vaan päästä mahdollisimman lähelle omaa visiotaan. Mä halusin, että levy kuulostaa vain ja ainoastaan minulta, mikä ei välttämättä ole pelkästään hyvä asia. Siitä olisi varmasti tullut moninaisempi ja useampitasoinen, jos olis ollut enemmän ihmisiä tekemässä. Seuraava levy tehdäänkin koko bändin kanssa. Emilia korostaa, että Dame oli sooloprojekti vain siihen asti kun pitkäsoitto saatiin valmiiksi. Livenä ja seuraavilla levyillä kyseessä on oikea bändi, jonka kokoonpanoon Emilia on silminnähden tyytyväinen. Ja miksei olisikin, sillä rumpuja Damessa soittaa Diablon Heikki Malmberg ja toista kitaraa Feiledistä ja Apulannan keikkajäsenistöstä tuttu Masi Hukari. Bassosta löytyy Antti Härmä. Mä haluan, että tämä kollektiivi toimii siten, että kaikki vetää osuutensa omalla tatsilla, ei sillä lailla kun mä ne soitan levyllä. Emilia halusi musisoida vaihteeksi poikien kanssa, mutta korostaa oikean asenteen olevan muusikon sukupuolta tärkeämpää. Intoa treenaamiseen ja bändin kehittämiseen on löydyttävä. Tiktakin kanssa me ei treenata hirveesti, meillä on aina ollut se, että tärkeintä on hyvä boogie. Näiden poikien kanssa taas me treenataan ihan älyttömästi koko ajan. Ja kaikilla on hirveä kunnianhimo olla parempia soittajia. Miltä sitten tuntuu lähteä treenaamaan ja kiertueelle äijälauman kanssa? Emilia uskoo, etteivät korvat punoita keikkabussissa yhtään sen enempää kuin Tiktakin kanssa reissatessa. Voi kuule, ei todellakaan. Meillä on Tiksujen kanssa niin härskit jutut, ettei siitä hirveesti pahemmaksi enää pääse. Kai se on niin, että kaikilla keikkailevilla bändeillä jutut on aika pitkälti sitä ala-arvoista osastoa. Ei meidän tytöt ole mitään sievistelijöitä! Mutta ei ole kyllä nuo pojatkaan... Vaikka kuinka paljon korostetaankin Damen olevan oikea bändi, siitä puhutaan varmasti vielä pitkään Tiktak-Empun bändinä. Emilia toki myöntää tyttöryhmään kuulumisen hyvät puolet, mutta samalla uskoo, että yhteys Tiktakiin hälvenee keikoilla ja uutta materiaalia julkaistessa. Se on oikeastaan aika yhdentekevää. Siinä mielessä se on hyvä asia että se luo erilaisen pohjan tälle hommalle, ihmisiä kiinnostaa jo valmiiksi, Emilia pohtii. Onhan siellä sellaisia biisejä, jotka ois teoriassa voinut olla ihan hyvin Tiktakin biisejä. Mutta se oli se juttu, kun ne on kuitenkin niin henkilökohtaisia ja haluu itte. Valintaa tai priorisointia kahden yhtyeen välillä ei Emilian tarvitse tehdä. Molemmille löytyy tarpeeksi aikaa ja energiaa. Elämässä aika harvoin tarvii valita, kun voi aina tehdä monia asioita ja keskittää energiaansa moniin asioihin yhtä aikaa. Tiktakista mä en oo lähdössä mihinkään, se on selvää, mä rakastan sitä meidän ryhmää. Sillä on niin paljon hommia, että sen kanssa teen paljon enemmän tällä hetkellä. Mutta taas toisaalta Dame on vasta niin alussa, että tää vaatii erilaista panostusta. Teksti: Lotta Heikkeri Kuva: HMC Lue pidempi juttu osoitteessa www.sue.fi.
ITEN T LIPUT HELPO
ÄSTÄ!
17
RIEM
O HRÄHINÄÄ EURJA K A
Kerho on viiden toimintavuotensa aikana saanut madella pienten vastoinkäymisten ruuhkassa. Puuskittainen vastatuuli ei kuitenkaan hidasta kerhotoimintaa, sillä bändi on kivointa mitä sen jäsenet tietävät.
Pauliina ja Saska eivät vaadi ensialbumiltaan liikoja. He toivovat vaatimattoman oloisina, että mahdollisimman moni kuulisi Kerhoillan ja että mahdollisimman moni levyn kuullut pitäisi siitä. Me ollaan ihan fiiliksissä jo pelkästään siitä, että levy vihdoin julkaistaan. Se tuntuu erityisen hyvältä siksi, että edellisestä julkaisusta on jo aikaa, ja Kerhon tiellä on ollut paljon vastoinkäymisiä. Näin voisi sanoa. Sitten bändin perustamisvuoden 2001 Kerhon kokoonpano on vaihtunut useampaan otteeseen, ja Poko Rekordsin vuonna 2003 julkaisema Oikku-EP:kin jäi ainoaksi lajissaan. Eikö vastatuuli missään vaiheessa alkanut turhauttaa? Ei jatkaminen koskaan ole ollut miehistönvaihdoksista, levy-yhtiöistä tai menestymisestä kiinni. Meillä ei ole sellaista näyttämisen tarvetta. Kerhon peruslähtökohta on into ja halu soittaa. Kerho on sitä mitä me tahdomme tehdä. Tuntuu, että jotkut bändit tekee musaa ja keikkoja ilman että kenelläkään on kivaa. Jos Kerhon meininki tätä vauhtia jatkuu, me ollaan vielä mummona ja pappoinakin tunkemassa lavalle rollaattorien kanssa. Niin kauan kuin Kerho on hauskaa, me jatketaan ja yritetään kehittyä ja tehdä yhä vaan parempia biisejä ja keikkoja. Jos menestystä tulee, niin mahtavaa. Kerhon perustajakaksikko innostuu selittämään, että vaikka onkin hullua tehdä koko päivä asioita yhtä kolmevarttista varten, keikkailu on maailman siisteintä puuhaa. Jopa Kerhon uusin jäsen, kitaristi Lasse selviytyi keikkareissujen kinkkisistä kerholeikeistä kunnialla. On aina siistiä tuntea yleisön feedback, on porukkaa sitten viisi tai viisisataa. On myös ollut kiva huomata, että kerholaisia alkaa löytyä ympäri Suomen. Tänä kesänä elämme jänniä aikoja, kun Kerho lähtee ensimmäistä kertaa pohjoiseen, Kemiin ja Ylitornioon. Mahtavaa! Kerho lähtee Lappiin! Teksti: Ari Väntänen Kuva: Lauri Soini
Laulaja-kitaristi Pauliina ja rumpali Saska ilmoittavat heti alkuun, että Kerholle kuuluu hyvää. Small talk on uskottavaa, sillä Helsingin kisspoppunkkareiden keikkakalenteri on viime aikoina ollut mukavan täynnä, ja maaliskuinen Anniina-single katkaisi levytysrintamalla vallinneen pitkän hiljaisuuden. Anniina pohjustaa kesäkuussa ilmestyvää Kerhoilta-debyyttialbumia, joka valmistui viime kesänä Pyhtäällä hikisissä tunnelmissa. Levy äänitettiin kesän kuumimmalla viikolla keskellä maaseutua, lehmät naapurissa. Äänityssessiosta jäi tosi hyvä fiilis. Oli oikea ratkaisu tehdä levy muualla kuin arkielämän ympyröissä, koska siihen pystyi keskittymään täysillä. Kerholaiset nukkuivat siskonpedissä sen viikon. Halusimme levyn kuulostavan mahdollisimman livemäiseltä, särmikkäältä ja vimmaiselta. Onnistuimme siinä aika hyvin. Levyn pohjat soitettiin sisään bändinä, vedimme kaikki neljä yhtä aikaa samassa huoneessa. Levy tehtiin nopeassa ajassa hirveällä energialla. Vilpittömän innostuneet Saska ja Pauliina kuvailevat Kerhoiltaa kumarrukseksi juurevalle rockmusiikille ja albumilliseksi rockin iloista rähinää. Tahdoimme, että levyllä olisi sellainen fiilis kuin olisit mukana vimmaisella Kerhon keikalla ja sukat pyörisivät jaloissasi. Turha kliinisyys ja ryppyotsaisuus on karsittu pois ja rockin riemu saa vallan. Riemu ja rähinä ovat odottaneet hetkeään pian vuoden verran. Pauliina ja Saska kertovat Kerhon menneen studioon ilman varmaa tietoa levyn julkaisijasta. Lopulta Kerhoillan otti julkaistavakseen Pajula Records. Julkaisija, vieläpä oikeanlainen julkaisija, on aina hankalaa löytää. Näin jälkeenpäin ajatellen Pajula oli meille luonnollinen ratkaisu. Keikkamyyntimme on toiminut Pajulan kautta jo jonkin aikaa, ja Markku "Moguli" Kirves on kanssamme samalla aaltopituudella. Yhteistyö lähti käyntiin nopeasti ja hyvin. Kirvestä kovempaa jätkää on vaikea löytää. Markku ei nuku koskaan.
19