Sue 3/2008 - Lehtiluukku.fi

Sue Indierockpunkmetalzine #116 MAALISKUU 2008 I WALK THE LINE MATTHAU MIKOJAN MARITTA KUULA BE YOUR OWN PET 51KOODIA THE SUN ANGELICA KULT SIIRI NORDIN IWATSW SYDÄN, SYDÄN HUNDRED MILLION MARTIANS MONOVISIO PANIC AT THE DISCO MESHUGGAH GLORIA MORTI THE SCOURGER LEGION OF THE DAMNED METSATÖLL SHADE EMPIRE CHILDREN OF BODOM 1
2
3
5
ARISYNTIKOITA JA RUOSKANISKUJA alkuvuosien suuntaan. Se johtuu varmaan pääasiassa syntikkameiningistä. Ennenhän meillä oli pelkästään urku- ja hammond-osastoa, mutta Black Wave Risingilta löytyy enemmän syntikkaa ja pianoa. Mentiin biisien ehdoilla. Jos tuntui, että joku biisi vaikkapa syntikoita tai stemmalauluja vaati, ei jääty miettimään, voikohan näin tehdä. Nykyisin kun ei oteta kaikkea niin vakavasti, vaan ollaan oppinut nauramaan itsellemme, Rönkkö mainitsee. Siinä missä kosketinsoittimien soundivalikoima on muuttunut, on myös niiden käyttö sovitettu osaksi yhtyeen soittoa aiempia I Walk The Line -tuotoksia paremmin. Nykyään vihdoinkin tajuaa, miten niitä pitää käyttää, ettei vain käytä niitä koko ajan. Soitinhan menettää tehonsa saman tien, jos se on koko ajan pääosassa biisissä. Meillä oli aiempaa enemmän studioaikaa, jopa puolitoista kuukautta, mikä vaikutti biisien sovituksiin. Ei kuitenkaan niin, että biiseihin olisi tungettu kaikkea mahdollista. Ennemminkin pyrittiin karsimaan kaikki ylimääräinen pois. Mutta jos joku biisi vaati ruoskaniskuja tai clappeja, niin se sai sellaisia, Rönkkö kuvailee. COVERINA "SE TOINEN BIISI" Jos Black Wave Risingilta löytyykin new wave-henkisyyttä, mahtuu mukaan astetta rivompaakin kasarikumartelua. Oman materiaalin joukossa komeilee kaikkea muuta kuin odotettava, mutta silti ja juuri siksi toimiva cover-valinta, Take My Breath Away -ikihitistään tunnetun Berlinin "se toinen biisi" Metro. Idea coveriin tuli, kun katselin yhtä skeittileffaa, jossa biisi soi. Olin ihan, että mitä helvettiä, helvetin hyvä biisi, mutta hirveät soundit. Kuulin heti, että siitä saisi hyvän rokkibiisin. Ehdotin toisille, että pitäiskös vetää tämmöinen. Kokeilimme, ja biisihän toimi saman tien. Meillä on ennenkin ollut covereita, mutta ne eivät ole oikein onnis- tuneet, Rönkkö kertoo. Vaan eipä ole Rönkkö ainut Metrosta innostunut. Aiemmin samaisen viisun on coveroinut System of a Down. Oltiin jo ehditty treenata biisiä, kun katsottiin YouTubesta, että onkohan joku muukin tehnyt tämän. System of a Downhan sieltä sitten löytyi, mutta niiden versio on kyllä aika erilainen, Rönkkö naurahtaa. Oma materiaali syntyi lähinnä Rönkön kynästä, kuten aiemminkin. Ainoa jammailupohjalta alkunsa saanut kappale Black Wave Risingilla on levyn rauhallisinta antia edustava Fire, Be My Guide. Laitoimme vain jammailessamme nauhoituksen päälle. Fire, Be My Guide muotoutui sellaisesta parinkymmenen minuutin jamisessiosta. Se on levyn ainut biisi, joka perustuu vain yhteen riffiin. Sama neljän soinnun kierto alusta loppuun. New wave -meininkiä sekin. Uusi albumi päättyykin I Walk The Linelle vähemmän tyypilliseen tapaan. Edelliset levyt ovat loppuneet seesteisemmissä tunnelmissa, mutta tällä kertaa revitellään viimeiseen saakka. Pistettiin räkäisin punk-biisi Just A Number viimeiseksi. Saatiin siitä kunnon loppurevittely, joka samalla kiteytti albumin meiningin. Numeroitahan me kaikki loppujen lopuksi ollaan. Yksilön merkitys on nykyään entistä vähäisempi. Surullista, mutta totta, Rönkkö tokaisee. VANHOJEN SANOMISTEN TAKANA "Armed with my voice and fueled by my anger", pauhasi Ville Rönkkö Wastedin Down And Outilla, eittämättä yhdellä julkaisuvuotensa 2001 olennaisimmista ja vihaisimmista kotimaisista punk-levyistä. Nykyään I Walk The Line on niin Rönkölle kuin muillekin yhtyeen jäsenille prioriteetti numero yksi eikä Wasted toimi aktiivisesti, vaikka olemassa yhä onkin. Vaikka paljon on tapahtunut sitten Wastedin aktiivivuosien, ei Rönkkö koe noita aikoja etäisinä. Olen edelleen kaikista asioista samaa mieltä. Mielipiteet ovat oikeastaan vain vahvistuneet. Mutta kun ikää tulee, niin eihän tätä maailmaa ihan niin mustavalkoisena näe. Nykyään osaa katsoa asioita eri kantilta ja ymmärtää toisia ihmisiä paremmin. Mutta pystyn edelleen lukemaan vanhoja lyriikoitani hyvillä mielin. Ei tarvitse tuskailla, että voi perkele, tuliko sitä tuollaistakin kirjoitettua. Eipä tämä maailma ole niistä ajoista ainakaan parempaan suuntaan mennyt. Takavuosia suvaitsevampi ja avarakatseisempi Rönkkö on myös musiikin suhteen, mikä I Walk The Linen musisoinnissa ei jääkään epäselväksi. Ennenhän sitä suurin piirtein vihasi kaikkea mikä ei ollut punkia tai hardcorea. Nykyään taas on siistiä kuunnella ties mitä uusia musiikkityylejä. Tälläkin hetkellä mp3-soittimessa on melkein pelkästään 70-luvun soulia, sitä kunnon Motown-meininkiä. Oikeastaan kuuntelen aika vähän punk- ja hardcore-osastoa nykyään. Keikoilla kun vetää punkinräimettä, niin kotona ei ensimmäisenä jaksa paukuttaa sitä rankinta kamaa, Rönkkö selittää. Hetkille kevyemmän musiikin parissa tulee varmasti olemaan tarvetta, sillä seuraavan vuoden ajan Rönkkö arvelee keikkailun olevan iso osa I Walk The Linen arkea. Mies toivoo yhtyeen pääsevän uusille visiiteille myös Yhdysvaltoihin ja Japaniin, joissa kummassakin he ovat vierailleet vasta kertaalleen. Jenkkikiertueen teki ajankohtaiseksi se, että vanha punk-lafka Gearhead julkaisi Desolation Streetin rapakon takana. Vaikka molemmat kiertueet sujuivat mainiosti, ei varsinaisista uusista aluevaltauksista kannata Rönkön mukaan vielä puhua. Kovastihan molemmissa maissa pitää vielä puskea, jos haluaa enemmän nimeä. Mutta kyllä tilausta tällaiselle kamalle näyttäisi olevan. Jenkeissäkin sanottiin, että jos jengi tietäisi bändistämme, niin keikoilla riittäisi varmasti väkeä, Rönkkö toteaa tyytyväisenä. TEKSTI: JUKKA KITTILÄ KUVA: TUUKKA KOSKI 11
MARITTA KUULA YLPEÄNÄ ESITTÄÄ: [NOR] TAISTELEE MAHDOTONTA VASTAAN Maritta Kuulan uraa leimaavat halu haastaa ja haluttomuus lokeroitua. Rockia väistelevä Ampiaisten kuningatar on uusi pala indiekuningattaren kokonaiskuvaan. aritta Kuula teki ensimmäiset levynsä Kauko Röyhkän kanssa perustamassaan 500 kg lihaa -yhtyeessä 80-luvun alussa. Hän muistelee, että siihen aikaan musiikkimaailma näytti hänestä toivottomalta. Tunnelin päässä ei näkynyt valoa varsinkaan sillä saralla, joka itseä kiinnosti. Musiikin tekeminen ei näyttänyt mahdolliselta mun kaltaiselleni ihmiselle. En ajatellut tekeväni musiikkia pitkään. Mutta kun sille antaa pikkurillin, se vie käden. Kuulasta tuli sooloartisti vuonna 1992 julkaistun Maritta Kuula ja Karvanopat -albumin myötä. Uuden Ampiaisten kuningatar -levyn ilmestyttyä häneltä on julkaistu viisi soololevyä ja tuplakokoelma. Musiikin tekeminen ei edelleenkään ole ongelmatonta artistille, joka ei halua tulla luokitelluksi. Television punk-dokumentteja katsoessa muistelin, miten mä jo punk-aikoina vastustin kaikenlaisiin ryhmiin kuulumista, vaikka tekemisissäni onkin aina ollut sitä "punk-henkeä". Se henki on ollut aina olemassa. Aina on ollut aikoja, jolloin kulttuuri on jähmettynyt ja on etsitty terveempiä tekemisen tapoja. Pop-musiikissa sitä asennetta kuvaa paremmin sana indie, niin suuren inflaation kuin sekin käsite on viimeisen viidentoista vuoden aikana kärsinyt. Toivon olevani indie-artisti siinä mielessä kuin itse sen sanan miellän. Haluan olla vastapainona valtavirralle ja käydä dialogia sekä massamusiikin että omien aikaisempien levyjeni kanssa. Sitä en tiedä, olenko soundillisesti indie. Olen kuunnellut paljon viihdemusiikkia, Cole Porteria, Sinatraa ja diskoa. Siltä pohjalta sitten väännän omaa, sekoboltsista soundiani. Mulle rajuus ei ole pukeutumista nahkaan ja niitteihin. En halua pukea ajatteluani ja omaehtoisuuttani asuihin. Hempeiden soundien alta voi löytyä raaka pohja. Maritta Kuulaa viehättää se, että lokerointikammosta huolimatta hänelle on muodostunut uskollinen kuulijakunta. Hän kuvailee fanejaan fiksuksi porukaksi, joka aidosti pitää hänen musiikistaan. [USA] [USA] M En tiedä, onko se joukko tarpeeksi suuri siihen, että pystyn jatkamaan tätä. Muuten kuulijoiden määrällä ei olisi väliä, mutta kun realiteetit tulevat vastaan. Maritta puhuu taloudellisista realiteeteista. Hän on julkaissut Ampiaisten kuningattaren omalla Castafiorello-levy-yhtiöllään, ja siihen tarvitaan rahaa. Niin indie en ole, etteikö soittajille maksettaisi palkkaa. Enhän mä voi hyvää putkimiestäkään pyytää ilmaiseksi remontoimaan. Ihmisiä ja heidän osaamistaan pitää kunnioittaa. Mulla on kuitenkin voimakas tarve tehdä musiikkia ja teen levyjä niin kauan kuin mahdollista. Kovin helppoa se ei kuitenkaan ole. Maritta mainitsee, että viime vuodet ovat olleet hänelle rankkoja. Häntä harmittaa kantaa vaikean artistin mainetta, joka vieläpä on suurelta osin liioiteltu. Ampiaisten kuningatarta valmistellessaan hän tunsi tekevänsä biisejä "jotenkin lonkalta." Aluksi mietin, millainen levystä oikein tulee. Me keskusteltiin tuottaja Eeva Koivusalon kanssa, että koko elämää ei voi laittaa yhdelle levylle. Eeva halusi tehdä paljaan levyn, jolla sanoitukseni pääsevät esiin. Ampiaisten kuningatar on pehmeä, rokkia väistelevä levy, joka esittelee yhden puolen minusta. Artistin näkemyksen voi ymmärtää vain koko tuotannon kautta, ei yksittäisen levyn perusteella. Olen aina halunnut tehdä levyistäni keskenään erilaisia. Maritta Kuulaa eivät edelleenkään aja eteenpäin hullut unelmat vaan tekemisen ilo. Mun haaveeni liittyvät mahdottomuutta vastaan taistelemiseen. Haluan kokeilla asioita, jotka ovat mulle vaikeita sekä väistellä ajalle tyypillisiä asioita. Etsin omaa tietäni valtavirran ulkopuolella. En tiedä, olenko saanut aikaan mitään erityistä, mutta ainakin olen yrittänyt. Tekemisestä, tutkimisesta, kokeilemisesta ja leikkimisestä saa iloa elämään. Mä tykkään musiikista. TEKSTI: ARI VÄNTÄNEN KUVA: MARJO TYNKKYNEN Pe 14.3. KICKSTART- klubi: THE HIGH HATS (SWE), CLUB OLD FARTS, SLEAZY BEAZTZ [Liput 0/0 - K18] La 15.3. PUHALLINPÄIVÄT 2008: Jyväskylä big band, Ilmavoimien big band, Jytke big band [Liput 10/5 - K18 - E] Su 16.3. JKL-PUNK-HC-Sessions: TERVEET KÄDET, NAKED AGGRESSION (USA), PRO ET CONTRA [Liput 5/0 - S - E] Ke 19.3. The MICRAGIRLS [Liput 5/0 - K18 - E] To 20.3. KAUKO RÖYHKÄ JA RIKU MATTILA BÄNDEINEEN, VILLE AHONEN DUO [Liput 10/9 - K18 - E] Pe 21.3. TURMION KÄTILÖT, WHEN THE EMPIRE FALLS [Liput 8/7 - S - E] Ke 26.3. RAISED FIST (SWE), ABDUKTIO [Liput 15/13 - S - E] To 27.3. PLAIN RIDE [Liput 5/0 - K18 - E] Pe 28.3. LEVERAGE [Liput 7/5 - S - E] La 29.3. SYDÄN SYDÄN, KOMETA [Liput 6/0 - S - E] Ke 2.4. IMMOLATION (USA), MELECHESH (Jerusalem), GOATWHORE (USA), SICKENING HORROR (GRE) [Liput 15/13 - S - E] To 3.4. THE SUN (EST) [Liput 6/0 - S - E] Pe 4.4. SARA, HERRA YLPPÖ & IHMISET [Liput 10/7 - S - E] E=ENNAKKOLIPUT JELMU.NET:istä. HALVEMPI HINTA VAIN JELMU RY:N JÄSENILLE. JÄSENEKSI VOIT LIITTYÄ SCHAUMANINKATU 3 - 40100 JYVÄSKYLÄ - 014-617866 - WWW.JELMU.NET PAIKAN PÄÄLLÄ TAI JELMU.NET:issä. 13
BE YOUR OWN PET SNADISTI GAY Be Your Own Petin kitaristi Jonas Stein herää neljänteen puhelinsoittooni. Nashvillessä on iltapäivä, mutta mies on vielä syvässä unessa. Haluatko, että soitan uudelleen myöhemmin? Eääh, istun tässä kalsareissani sängyllä ja keräilen itseäni, Jonas sanoo. Kyllä tämä tästä. Naislukijoille tiedoksi, että Jonas on 21-vuotias. Hänen yhtyeensä, Nashvillestä ponnistava Be Your Own Pet julkaisi ensimmäisen albuminsa tarkalleen kaksi vuotta sitten Redd Kross -konkari Steve McDonaldin tuottaessa levyn. Sama mies istui tuottajan pallilla myös tällä kertaa. Steve on todellinen kultakimpale. Redd Kross on loistava yhtye, ja meille oli päivänselvää, että työskentelisimme hänen kanssaan myös tällä uudella levyllä. Minun puolestani hän saa tuottaa vaikka kaikki julkaisemamme levyt. Kun Redd Kross julkaisi ensimmäiset levynsä, Steve oli silloin nuorukainen kuten me nyt. Hän osaa opastaa ja neuvoa meitä hienosti, koska on ollut itsekin samassa tilanteessa. Be Your Own Petin uusin levy, Get Awkward, sisältää lyhyitä punkpläjäyksiä. Yhtyettä on verrattu muun muassa New Yorkin hisptereihin Yeah Yeah Yeahsiin lähinnä naislaulajan energisyyden takia, mutta musiikillisesti yhtymäkohtia ei kyllä löydä kirveelläkään: lähinnä BYOP kaahaa eteenpäin nuoruuden innolla. Stoogesit, Bad Brainsit, Televisionit sun muut on selvästikin kuunneltu, ja Sonic Youthin Thurston Moore tykkää. Eurooppa saa maaliskuussa 15 biisiä uutta Be Your Own Pe14 tiä, mutta Amerikka, tuo suuri sivistysvaltio, vain 12. Syy tähän on ah, niin omanapiirakkainen: oikeusjuttujen välttely. Tämä maa on aivan järjetön. Jouduimme tiputtamaan kolme kappalette levyltä, sillä niiden tekstien katsottiin olevan liian väkivaltaisia. Mikäli joku tappaisi itsensä tai jonkun muun ja hän omistaisi meidän levymme, joutuisimme kaikki oikeuteen. Eikä tämä ole vitsi. Jonaksen kotimaan tila on muutenkin miehen sydäntä lähinnä, kun esivaalien taistelu käy kuumimmillaan ja likaisimmillaan. Ketäkö äänestän? En ole varma vielä, olen vähän kahden vaiheille Barack Obaman ja Hillary Clintonin välillä. Oikeastaan minulle on aivan sama kumpi pääsee presidentiksi, kunhan emme vain saa jälleen uutta republikaanijohtajaa. Jos John McCain nousisi valtaan vilpillisesti kuten Bush teki olen varma, että tällä kertaa ihmiset nousisivat barrikadeille mellakoimaan. Äänestä Hillary Clintonia. Siinä mammassa on jotain omituisen kuumaa ja seksikästä. Ehkä se on se valta ja se jakkupuku. Voisitko koskaan deittailla Hillarya? Äh, enpä oikein usko. Minusta olisi paljon hienompaa, jos hän olisi minun rikas tätini, jolta voisin aina välillä lainata rahaa harrastuksiini. Hyvä vastaus, hyväksytään. Pysytään vielä hetkinen likaissa ajatuksissa. Jos saisit valita maailmasta yhden ihmisen lemmikiksesi, elävän tai kuolleen, kuka se olisi? Hmm. Pirullinen kysymys. Ööh... Luultavasti Nathan Vasquezin. Kukas perkele hän on? Meidän basistimme. Tuo on aika... homoa. Olemme aika homoja. Hyväksytään tuokin vastaus. Lopuksi: biografianne tietää kertoa, että pidät juhlimisesta sekä valehtelemisesta haastatteluissa. Käsi sydämellä: kuinka monta kertaa olet valehdellut tämän jutustelun aikana? No, tuo ensimmäinen pitää kyllä paikkansa rakastan juhlimista yli kaiken ja kaikenlaisten idioottimaisuuksien tekemistä jurrissa. Valehtelun olen lopettanut kuitenkin kokonaan. Uramme alkuvaiheissa ihmiset kuitenkin kyselivät tyhmiä vanhemmistamme, jotka ovat musikoita ja tomivat musiikkibisneksessä. "Pääsittekö levyttämään isänne ansiosta?" Minulla meni hermo tuollaiseen, ja kusetin haastatteluissa minkä ehdin. Enää sitä ongelmaa ei toivottavasti ole. TEKSTI: JARKKO FRÄNTILÄ KUVA: XL RECORDINGS
onelle suomalaiselle 51Koodia-yhtye on tullut tutuksi muutaman vuoden takaisesta singlestä Voisiko olla tänään se päivä. Esikoisalbumilta poiki myös toinen radiossa tutuksi tullut raita Kauas. Laulaja Hannu Sallisen mukaan levyjen sinkkuja ei voi millään etukäteen ennustaa. Ei sitä voi todellakaan millään tietää. Tämänkin levyn kappaleita tehtiin aika kauan, mutta puolet biiseistä viimeisteltiin vasta studiossa. Joku niistä on aina oma suosikki. Ei noita juttuja voi suunnitella, solisti summaa. Raidat Odotus, Jos ei ois ketään kenen puolesta kuolla en tahtoisi elää enää ja Viimeinen kyynel ovat solistille levyltä tärkeimmät. Niissä on paljon hyvää. Kappaleet antavat paljon ajattelemisen aihetta ja vastauksensiemeniä kasvatettavaksi suureksi puuksi. Kuten usein sattuu käymään, on uusin levy Salliselle mieluisin. Minun mielestäni tällä levyllä mennään positiivisempaan suuntaan. Musiikillisesti tietenkin kauhotaan samoja syviä vesiä, mutta pinnan alta paljastuu uusia asioita. Olemme tehneet levyllä uusia aluevaltauksia. Aina pitää pystyä uudistumaan, ettei tule turhaa toistoa. Pyrimme siihen, ettei yksikään biisi kuulosta samalta edes eri levyjen sisällä. Tämä auttaa omankin mielenkiinnon säilymisessä, Hannu toteaa. Uusimman tuotoksen sävyt ovat raskaassa rockissa sekä perinteisessä suomirokissa. 51koodia on tehnyt myös aivan uuden aluevaltauksen. Raita seitsemän, Tiera, on instrumentaalibiisi. M 51KOODIA SYNKKIÄ SUOMALAISIA SÄVELIÄ Joensuulainen miespoppoo 51koodia julkaisee 13. maaliskuuta kolmannen albuminsa. Mustat sydämet -levyltä löytyy synkkien sanoitusten lisäksi myös grunge-sävyjä ja lehmänkellon kilinää. Instrumentaalikappale on vuosien takainen haave. No, haave on ehkä väärä sana, mutta kuitenkin sitä on suunniteltu pitkään. Keikkasettiin se tosin olisi uhkarohkea veto, Hannu miettii. Sanoitukset ovat tuttuun tapaan tummansävyisiä. Tyyli nyt on tuollainen ja sitä on vaikea lähteä muuttamaan. Olen kuitenkin pyrkinyt jättämään joukkoon myös toivonpilkahduksia. Jotkut kappaleet ovat vaikeasti tulkittavia ja niihin pitää syventyä enemmän, jotta ymmärtää biisin merkityksen, Hannu kertoo. Sanoitukset syntyvät mieleni syvistä pohjakerroksista, joista minun on pakko avautua, Hannu sanoo. Aina Hannu ei kuitenkaan ole avautunut mielen syvistä pohjakerroksista suomeksi. Ennen 51Koodia-bändiä pojat soittelivat brittivaikutteista poppia englanniksi nimellä Pool. Vuosituhannen vaihteessa Pool siirtyi levyttämään Poko Rekordsin leipiin. Yksi single ehti syntyä. Eräänä päivänä Hannu ilmestyi yhtyeen treenikämpälle mukanaan muutama uusi kappale. Suomenkieliset tekstit eivät sopineet Poolin linjaan ja näin bändi muuttui. En olisi itse lähtenyt lähettämään demoja eteenpäin, mutta entinen bändikaverimme Asko teki sen puolestamme. Aluksi meistä kiinnostui eräs iso levy-yhtiö. Ehdimme olla sen leivissä pari viikkoa, mutta sitten tuli erilaisia yhtiösaneerauksia ja homma meni sekavaksi. Bändin onneksi myös EMI Finlandin Wemppa Koivumäki oli kiinnostunut. Kun asiat kaatuivat toisen yhtiön kanssa, kiinnitti EMI koodit saman tien. Loppu onkin historiaa. Suomesta löytyy tällä hetkellä hyvin monta samantyyppistä suomirokkia soittavaa poikabändiä kuin 51koodia. Sallinen ei kuitenkaan näe tätä negatiivisena asiana. En ole missään vaiheessa kokenut kilpailevani muiden bändien kanssa. Kuuntelijat voivat kuitenkin kuunnella rajatonta määrää musiikkia, joten ei tässä kukaan mene tässä toisen edelle, Hannu summaa. TEKSTI: MARIKA HONKATUKIA KUVA: VILLE JUURIKKALA 15
MEITÄ TULLAAN VIELÄ PALVOMAAN! THE SUN ANGELICA KULT ETELÄNAAPURIN ISO NIMI The Sun on tällä hetkellä Viron rockpiirien kuuma peruna. On aika laajentaa reviiriä rajojen ulkopuolelle, ja nyt yhtye onkin kääntänyt katseensa kohti naapureitaan. Valloituslistalta löytyy myös Suomi. uomeen iski vuonna 2006 melkoinen Euroviisu-huuma, kun Lordi hallitsi laulukilpailua suvereenisti. Virossa sama ilmiö tapahtui kuitenkin jo viisi vuotta aiemmin, kun Tanel Padar -niminen nuorimies hoiti homman kotiin. Laulajan taival ei jäänyt viisuihin, vaan nykyään hän on tunnettu rockyhtye The Sunin keulahahmona ja on myös Viron kohutuin julkkis. Näin kertoo bändin levy-yhtiön kasaama saatekirje. Kirjeessä kerrotaan myös muuta vakuuttavaa infoa yhtyeen suosiosta Viron väkilukuun suhteutettuna hurja levynmyynti, stadionkeikat Metallican ja Aerosmithin lämmittelijänä sekä lukuisia kilpailu- ja äänestysvoittoja. Tiedotteessa muistetaan myös mainita, kuinka yhtye ei pistä lainkaan pahakseen, että sen laulajasta kirjoitetaan keltaisessa lehdistössä enemmän kuin Robbie Williamsista ja David Beckhamista yhteensä. Ei se ihan noinkaan mene, Padar itse kertoo. En minä tuollaisesta julkisuudesta niin välitä. Suurin osa niistä jutuista on paskapuhetta. Toisaalta minusta on kirjoitettu kaikenlaista jo seitsemän-kahdeksan vuotta, joten olen tottunut. The Sun on häpeilemättömän hittihakuista melodista rockia esittävä yhtye, joka nimeää vaikuttajakseen muun muassa Foo Fightersin. Padarin mukaan yhtyeen perimmäinen tarkoitus on hyvinkin yksinkertainen. Haluamme vain soittaa hyvää musiikkia ja viihdyttää ihmisiä. Meillä ei ole mitään poliittista agendaa tai suurta sanomaa. Vokalistin mukaan yhtyeen suosion takana on kahdeksan vuoden kova duuni sekä miehen oma "paha poika" -imago, jolla lehdet rakastavat herkutella. Pahikset kiinnostavat ihmisiä kilttejä tyyppejä enemmän, joten media on kirjoittanut tekemisistäni ahkerasti. Bändistä puhutaan yhteen kotisivuillakin muodossa Tanel Padar & The Sun, mutta Padar painottaa yhtyeen olevan yksikkö, jossa kaikki jäsenet ovat tasa-arvoisia. Käytämme välillä tuota nimeä, jotta ihmiset tietäisivät minun olevan mukana. Olen sen verran näkyvä hahmo Virossa, et- Jos musassamme ei olisi tarpeeksi säröä, rosoisuutta ja likaa, se ei kuulostaisi meiltä, sanoo Angelica Kultin kitaristi Henry. Me ei todellakaan edusteta mitään mainstream-tyttöpoppia! S tä ajattelimme tämän olevan hyväksi yhtyeen julkisuuskuvalle. Viron bändiskene on monille suomalaisille hämärän peitossa. Naapurimaan kellareissa on kuitenkin kypsymässä paraikaa useita lupaavia bändejä ja sikäläiset musiikkipiirit elävät voimakasta nousukautta. Rock ja metalli ovat nyt Virossa hyvin suosittuja. Esimerkiksi Metsatöll on täällä tosi iso bändi. Uusia yhtyeitä tulee koko ajan lisää ja kaikenlaisia bändikisoja pidetään tosi paljon. Monesti kadulla kävellessä huomaa, että suunnilleen puolet nuorista jalankulkijoista kulkee kitaralaukku kädessään. Kaikki haluavat tulla rocktähdiksi! The Sun on moniin suomalaisiin orkestereihin verrattuna positiivisemman oloinen tapaus. Pitävätkö virolaiset yleensäkin suomalaisia hyväntuulisemmasta musiikista? Ehkä hieman. Virolaisessa musiikissa on tosin vaikutteita myös Venäjältä, joten sieltä tulee mukaan slaavilaista melankoliaa. The Sun taitaa itse asiassa olla yksi Viron pirteimmistä rockbändeistä. Seuraavaksi yhtye haluaa päästä esille myös kotimaansa ulkopuolella. Tänä vuonna bändille onkin buukattu keikkoja kaikkiin naapurimaihinsa, myös Suomeen. Orkesteri saapuu tänne huhtikuun alussa viiden päivän kiertueelle, joka alkaa 1.4. Tampereen Klubilta. Meillä on noussut jo Latviassa parikin sinkkua korkeille listasijoituksille, siellä menee siis hyvin. Levyjämme ei ole vielä julkaistu Saksassa, Englannissa tai muissa isoissa Euroopan maissa, mutta tähän olisi kovasti pyrkimystä. Katsotaan sitten, kun albumi on ensin ulkona Suomessa ja Baltian maissa. Euroviisuja Padar ei ole pitänyt silmällä enää vähään aikaan, vaan miehen katse on kääntynyt kohti muita areenoita. Vuonna 2002 ne tuli katsottua, kun show pidettiin kotikentällä Virossa. Sen jälkeen olen kuitenkin jättänyt viisut tsekkaamatta. Koko spektaakkeli on nykyään enemmänkin poliittista saippuaoopperaa. TEKSTI: SAKU SCHILDT KUVA: THE SUN O n keväinen iltapäivä, ja luurin toisessa päässä helsinkiläisen Angelica Kultin kitaristi Henry ja laulaja Mine kikattavat toistensa päälle. Pitäisi tästä lähteä Pietariin keikalle. Saatiin juuri liput hankittua ei mitenkään viime tinkaan, huokaisee Henry. Elena Novikova blokkasi mainion orkesterimme keikalle netistä ja halusi meidät jo toistamiseen. Elena järkkää kiertueita ympäri Eurooppaa ja koetamme säätää, jospa pääsisimme vähän muuallekin. Suomen skene on tällaiselle ug-musalle niin pieni, että selkeä tähtäimemme ja missiomme on keikkailla ja saada levyjämme julkaistua ulkomailla. Venäjällä on muuten psykeedelistä kaljaa! Aiomme pitää siellä myös bändimme traditionaaliset alaston-bileet, Mine paljastaa. Mitä bändin nimeen tulee, Henry ja Mine eivät ole kuulleet Angelikasta, romanttisten roskaromaanien sankarittaresta, eikä katolisen kirkon kerettiläisen abbedissa Äiti Angelican palvontakaan kilisytä kelloja. Bändin nimeäminen oli mystinen tapahtumasarja, Henry väittää. Meillä on oma kultti, oma pieni yhteisömme, jonka puitteissa meitä tullaan myöhemmin palvomaan. Levyn nimi Trash Gang tuli luontevasti. Se kuvaa hyvin meidän musaa ja lookia, kertoo Henry. Olemme itsekin yhtä roskasakkia, jatkaa Mine. Saatiin albumin soundi kuulostamaan loppujen lopuksi itseltämme, vaikka välillä oli vastakkaisiakin pelkoja. Ainahan sitä miettii, mitä olisi voinut tehdä toisin, mutta mä en kyllä kadu mitään. Olemme tosi tyytyväisiä levyyn. Halusimme, ettei levy kuulostaisi sliipatulta. Meillä ei ole treenikämpilläkään mitään PA:ta, laulu tulee kitaravahvistimen läpi, Henry kertoo. Angelica Kult "rokkaa" enemmän kuin aikaisemmin. Opittiin soittamaan, nauraa Mine. Haluttiin irti shoegazing-osastosta. Olen ylpeä meidän ekoista demoista, mutta nyt halusimme enemmän särmää, Henry sanoo. Mun mielestä siirtymä nopeampaan konerockmeininkiin on ollut meille tosi luontevaa kehitystä, jatkaa Mine. Basistimme Tetja aina valittaa hitaista biiseistä treenikämpillä: "tää on tylsää, tätä ei jaksa soittaa", paljastaa Henry. Mäkin olen vähentänyt kaikukitaroita ja lisännyt runttausmeininkiä. Minen ja Henryn mielestä bändin musiikkia ei voi puristaa mihinkään tiettyyn genreen. Vaikutteita on eri puolilta. Konemusaa diggaillaan paljon. En lähtisi väittämään, että olisimme varsinkaan mitään nykyajan goottia. Sehän on aivan perseestä, Mine sanoo. Meidän myspace-sivulla genre on trash / trash / trash, nauraa Henry. Olemme kaukana kolmen vuoden takaisesta "melopopista". Olemme menopoppia, kuittaa Mine aiheuttaen naurunremakan. Angelica Kult saattaa olla rekrytoimassa rumpalia. Asiassa ollaan ehkä piankin viisaampia. Konetaustoista ei koskaan kokonaan luovuta, koska tykkäämme kasarisykkeestä, isosta soundista, Henry ja Mine komppaavat yhteen ääneen. Kuka on bändin pomo? Olemme tasa-arvoisia. Meillä kaikilla on omat vahvuutemme, pystymme luottamaan toisiimme, ja homma toimii, vakuuttaa Mine. Jos joku ei ole tyytyväinen johonkin asiaan, se säädetään niin, että kaikki ovat tyytyväisiä, sanoo Henry. Kukaan ei sooloile tässä bändissä. Jos sooloilee, sitä vedetään pataan. Tähän asti Angelica Kult on hoitanut levybisneksen (Beaver Patrol Records) ja keikkamyynninkin itse. Ulkopuolinen keikkamyyjä on astumassa kuvioihin, ja sitä myöten tarjoutuu lisää tilaisuuksia nähdä bändi kehäkolmosen ulkopuolellakin. Kultzine taas on Minen ja Tetjan aluevaltaus printtimedian puolelle. Valtaamme Suen markkinat! On myös mukavaa juoda kaljaa ja haastatella ihmisiä, Mine tietää. Angelica Kult täyttää kohta 5v. Miten bändi aikoo juhlistaa synttäreitään? Ainakin olemme Shadowplayn kanssa Nosturissa, kun Bela Lugosi -klubi kokee ylösnousemuksen 7.6., Henry kertoo. Siinä on hyvät puitteet synttäribileille. TEKSTI: JARI MÄKELÄ KUVA: ANGELICA KULT 16
21
onovision kavereista kukaan ei ole Turusta kotoisin. Soittajat ovat hiljalleen valuneet kaupunkiin kuka mistäkin osasta maata. Porukka on tullut Turkuun sekä opiskelemaan että töihin. Kolme yhtyeemme jäsenistä ovat tunteneet toisensa hiekkalaatikkoajoista asti, kertoo itse Seinäjoelta kotoisin oleva laulaja Anssi Reini. Treenikämppäänsä vaihtamassa olevan Monovision kappaleet syntyvät useimmiten juuri treenitiloissa. Kitaristi Lassi tuo kämpille melko valmiiseen muotoon tehtyjä biisejä, kun taas toisen kitaristin Villen kappaleet eivät ole aivan niin loppuun asti mietittyjä. Biisejä heitetään ronskisti roskakoriin tai pöytälaatikkoon, jolleivät ne ala äkkiä toimia. Väkisin ei kannata yrittää, kuvailee laulaja kappaleentekoprosessia. Monovisio ehti aikansa lähettää demoja eri levy-yhtiöille. Tamperelainen Poko Rekords katsoi bändissä olevan ryhtiä ja kaappasi ryhmän talliinsa. Monesta firmasta tuli se perinteinen vastaus, että kyllähän teissä on potentiaalia, mutta juuri nyt ei ole tarvetta teidänkaltaisellenne bändille. Lopulta sopimus Pokon kanssa syntyi yllättävänkin helposti, Reini miettii. Bändi kävi Tampereen Klubilla keikalla, jolloin paikalla oli levy-yhtiön silmäätekeviä seuraamassa esitystä. Homma olikin sitten sillä selvä. Reini on debyyttikiekkoon tyytyväinen. Levy tehtiin jo vuosi sitten keväällä ja se on ollut valmiina aika kauan. Levy-yhtiö halusi odotella ja julkaista levyn vasta nyt. Eipä sillä oikeastaan ollut meille vä- M MONOVISIO YKSITOIKKOISUUTTA VASTAAN Turussa viitisen vuotta sitten perustettu poprock-orkesteri Monovisio on kovassa nousukiidossa. Bändin esikoisalbumi Japanilaiset turistit julkaistiin juuri. liä. Onhan tuossa tullut muutama single tätä odotellessa. Mies ei muuttaisi juuri mitään, jos levy tehtäisiin nyt. Jälkikäteenhän tulee aina jotain pientä mieleen, mutta on turha jossitella. Meillä on jo parisenkymmentä uutta biisiä. Mielessä pyörii jo seuraava levy. Näin sen pitääkin olla ihan mielenterveydellisistäkin syistä, hän toteaa. Monovision suomenkielinen poprock on ehtinyt jo kerätä vertailukohteita. Siinä missä bändiä on tituleerattu muun muassa Egotripin tai Eppu Normaalin mantteliperijäksi, tulee allekirjoittaneelle mieleen edesmennyt turkulaisorkesteri Limonadi Elohopea. Reinille bändi ei ole juurikaan tuttu. Se on kaikille meille kohtalaisen tuntematon bändi. On siihen kyllä verrattu ja nyt jälkeenpäin ollaankin sitten Elohopeaa hieman kuunneltu. Nimi oli kyllä tuttu jo kun yhtye oli kasassa, muttei muuten. Reinin mukaan levyn titteli Japanilaiset turistit on vertauskuvallinen. Nousevan auringon maan ihmiset kun tykkäävät ottaa korttikaupalla kuvia kaikista mahdollisista kohteista. Emme halua jämähtää musiikissamme mihinkään. Pitää olla monipuolista, ei saa olla yksitoikkoista. Onhan tuolla levyllä monenlaista tavaraa, mies tuumii. Yksi levyn tarttuvimmista kappaleista on Tupakki piiloon!. Biisistä on tehty myös mainio musiikkivideo. Se on ihan turkulaisvoimin tehty. Tosin ohjaaja Ville Seivo on helsinkiläinen. Koko hoito on hänen ideoittensa pohjalta tehty. Ne animoinnit muuten onnistuivat hyvin. Lähitulevaisuudesta kysyttäessä Reinillä on selkeä näkemys. Ensin pitää saada uusi treen nikämppä kunto kuntoon. Uusista kapp paleista tehdään demoja heti kun m mahdollista ja ruvetaan miettimään seuraavaa levyä. Ei ole kyllä vielä mitään tietoa koska se sitt ten ilmestyy. Toiv Toivottavasti saamme syksyyn asti keik keikkoja. Monovision ke keikat eivät ole mitään teinityttöjen juhlaa. Yleisönä on pääasiassa v vähän päälle parikymppistä opiske opiskelijaryhmää, johon bändin musiikki tuntuu parhaiten uppoavan Tällä hetkellä bändiluppoavan. lä ei kuitenkaan ole keikkamyyjää. Reini on itse hoidellut asioita, mutta toivoo tilanteen pian selkiytyvän. Kesäfestivaaleille tähyävä yhtye ottaisi mielellään vastaan keikka-asioita hoitelevan ihmisen avun, jotta bändin musiikkia kuultaisiin mahdollisimman monella lavalla. TEKSTI: KIMMO JARAMO KUVA: NAUSKA 23
25
Hyrde / Stam1na ESP EX-7 Raja Luihin ja ytimiin Kuisma / Mokoma ESP V-7 Maailman halutuimmat ESP / LTD modernit rock-kitarat saa laatua arvostavista soitinkaupoista ympäri Suomen tai Musamaailma-Retail, Hki Kamppi. Puh. 09-56271240 · retail@musamaailma.fi · www.musamaailma.fi Tuomo / Mokoma ESP Viper 27 Kaikka / Stam1na ESP BTL
28
31
MESHUGGAH EI SOHVAPERUNOILLE Ruotsalainen Meshuggah on ollut pitkään yksi arvostetuimmista ja haastavimmista raskaamman metallin edustajista, jonka harvakseltaan tulleet julkaisut ovat herättäneet aina keskustelua niin puolesta kuin vastaan. Niin nytkin. eshuggahin jäsenet eivät ole vain bändikollegoita, vaan useamman vuosikymmenen takaisia ystävyksiä. Esimerkiksi rumpali Tomas Haake ja kitaristi Mårten Hagström ovat tunteneet toisensa lapsesta asti, jo yli 30 vuotta. ObZen on vasta kuudes kokopitkä sitten bändin perustamisen 1987. Levyjen julkaisuvälit ovat olleet keskimääräistä pidempiä, sillä Meshuggah ei ole halunnut noudattaa tavanomaisia levykiertue-levy-kaavoja saatika tehdä mitään sellaisessa tahdissa, joka ei yhtyeen musiikin kehittymiselle sovi. Suelle haastattelun antanut Hagström kokeekin yhtyeensä musiikin ennen kaikkea luovana taiteena, ei tuotteena. Meshuggahin joka levy on ollut luonteeltaan paitsi hyvin erilainen, myös hyvin vaativa. Mårten ei kuitenkaan halua Meshuggahille missään nimessä "taidemetallin" leimaa. Musiikillinen kehityksemme on luonnollisen muutoksen tulosta, ei itsetarkoituksellista asioiden monimutkaistamista. Muusikoiden täytyy olla rehellisiä itselleen, kuunnella itseään. Musiikin elementtien tulee haastaa muuttumaan ja kehittymään. Levyillä täytyy olla kuulijoiden mieltä kiehtova ja mieltä ylentävä atmosfääri, jossa on monia tasoja ja sävyjä. Ei kaikki musiikki voi eikä saa olla pelkkiä yksioikoisia radiohittejä. ObZenin kappaleet ovat kaukana radiosoitosta, niin monikerroksisia ne ovat. Pituus ei ole bii- M sien itsetarkoitus, mutta Meshuggah saa neljänkin minuutin kappaleeseen enemmän tavaraa kuin monet koko albumille. Puhumattakaan yli yhdeksän minuutin mittaisista järkälemäisistä eepoksista kuten Dancers to a Discordant System. Sitä paitsi, kuten Mårten muistuttaa, Meshuggahin albumit ovat ennen kaikkea kokonaisuuksia, eivät yksittäisistä hiteistä koottuja biisikokoelmia. Levy on osiensa summaa suurempi kokonaisuus. Villit ideat ja itselleen rehellinen kehitys eivät ole aina kovin kaupallisia. Vaikka meillä tosin on ollut sikäli onnea, että pystymme elämään musiikillamme ja olemme saaneet vapaudet kokeiluihin. Levy-yhtiömme Nuclear Blast auttaa ja tukee, mutta ei kontrolloi meitä. Toki heidänkin on voittoa tehtävä, mutta sen maksimointi ei ole itsetarkoitus. Muuten olisimmekin varmasti lopettaneet, sillä meillä täytyy olla vapaa ympäristö. Meille itse asiassa tarjottiin sopimusta isoon jättiyhtiöön, mutta ehdot eivät sopineet meille. Minkälaiset ehdot? Iso firma halusi meidän muuttavan linjaamme ja tyyliämme, jotta levymme olisivat myyneet kuin häkä. Tämä on tätä Idolskulttuuria, johon moni bändi sortuu. Linjaa muutetaan, ollaan johdateltavissa, rahastetaan ja siirrytään isojen massojen mukaisiksi perässähiihtäjiksi. Se on surullista, vaikka tavallaan ymmärrän sen, että isot sopimukset ja maine voivat mennä päähän, kun tunte- maton bändi pääseekin äkisti tekemään ison rahan videoita ja ison budjetin levyjä, jos vain firman "neuvot" otetaan onkeen. Mutta musiikillisella matkalla bisnes on meille vain välttämätön paha, eikä meidän tarvitse alistua kaikki-mulle-nyt-heti-ajatteluun tai mihinkään tosi-tv-keekoiluun. Meiltä tulee levy ulos silloin kun on sen aika. TEKNISTÄ PERSEELLEPOTKIMISTA Mårten kiteyttää Meshuggahin musiikin energian ytimen, joka löytyy monimutkaistenkin ja haastavimpienkin kuvioiden alta. Kun tekee musiikkia, sen täytyy tuntua siltä, että sen avulla voi ampua pukumiehiä! Uuden albumin voimin tulitus onnistuukin, sillä toisin kuin kaksi hitaampaa groove-henkistä albumia, ObZen on huomattavasti nopeampi, ärhäkämpi ja umpikieroista riffeistään huolimatta suorasukaisen päällekäyvämpi. Albumi on Mårtenin sanoin "teknistä perseellepotkimista", mutta se ei ole sen ainoa funktio. Levy on kuitenkin heti tunnistettavissa Meshuggahiksi, vaikka se liikkuukin ja rikkoo aivan eri genrejä. Kiitos, tuo on imartelevaa. Albumista voi nauttia monilla tavoin, siinä on tasoja, jotka huomaa vasta eri kuuntelukerroilla. Me teemme eri kerroilla eri juttuja eri syistä, mutta tavoitteena on saada äly ja tunne yhdistymään. Edellinen levy Catch Thirty-Three oli hypnoottisempi, eivätkä sen kappaleet olleet oikein livetilanteissa omimmillaan. Nyt musiikissa on nimenomaan keikkaenergiaa, suoraviivaisuutta, vaikka siinä onkin kokeellisuutta. Albumin nimi on sanaleikki, ja albumin sanoituksetkin ovat monitahoisia, ei-niin-itsestäänselviä ja naamioituja kommentteja ihmisyydestä ja ihmiskunnasta. Meshuggah ei ole missään nimessä poliittinen yhtye, eikä se halua Mårtenin mukaan saarnata mitään. Jos tekstit herättävät ihmisissä minkälaista ajattelua tahansa, niin se riittää. Puhumattakaan asioiden uudelleenarvioinnista. Yleiset teemat liikkuvat vallan ja riiston liepeillä. Maailmallahan menee päin persettä. Valtaapitävät ovat kaikkein ylimielisimpiä ja piittaamattomimpia. Yleinen väite, että valtaapitävät ovat kaikkein huonoimpia käsittelemään valtaa, pitää hyvin paikkansa. Valtaa eniten haluavien ei pitäisi koskaan olla vallassa. Kuten lordi Acton aikoinaan sanoi, valta turmelee ja täydellinen valta turmelee täydellisesti, siteeraa Mårten. METALLIMUUSIKON MANIFESTI Edesmenneen lordin lisäksi Mårten kuvailee suosikkikirjailijansa, Illuminati-kulttiteoksen tehneen Robert Anton Wilsonin käsityk- siä mielipiteiden muodostuksesta ja niiden uudelleenarvioinnista. Wilsonhan ilmoitti, ettei "usko mitään, sillä usko on tiedon kuolema." Kirjailija-, filosofi-, psykologi-, futurologi- ja anarkistihahmon teoriat vaatisivat oman artikkelinsa, joten aiheesta kiinnostuneet etsikööt Wilson-tietämystä omin neuvoin. Jatkettakoon Mårten Hagströmin mietteillä. Ajatellaan nyt vaikkapa Yhdysvaltain vaaleja. Presidenttiehdokkailla on oltava yli 100 miljoonaa dollaria, jotta he voivat rahoittaa kampanjansa. Rahat eivät tule heiltä itseltään, vaan joiltakuilta muilta? Keiltä? Keillä on noin paljon rahaa, ja miksi he sitä jakavat? Suuryhtiöillä, jotka haluavat varmistaa omat etunsa ja sen, että heidän ehdokkaansa ajavat heidän asiaansa, eivät maansa asioita. Valtamediat ovat poliitikkojen puolella eivät välttämättä yksittäisten henkilöiden, vaan koko rakenteen, koko systeemin puolella. Mikä on yksittäisen ihmisen rooli tässä? Inspiroituminen, aivojen aktivoituminen. Kunhan ajattelee, voi myös kyseenalaistaa tai pohtia asioita. Televisio-sohvaperunana olo on kaikkein pahinta. Silloin vain istuu turtana ja sysää vastuun muille. Monet sanovat, etteivät he halua ajatella asioita, että se on liian hankalaa. Ihmisen pitää kuitenkin tiedostaa oma roolinsa ja vastuunsa ja pyrkiä kehittämään yhteisöään omalla tavallaan. Edes ajattelemalla itse. Uusi teknologia tarjoaa tähän mahdollisuuksia, mutta myös vaaroja. Tieto leviää esimerkiksi internetin kautta. Se on hallitsematon väylä tiedolle, joka murtaa perinteistä sensuuria. Toki internetissä liikkuu paljon misinformaatiotakin, ja lukijan on harkittava mihin uskoo. Mikä on tietysti hyvä, sillä se lisää kriittistä ajattelua. En usko sensuurin pysyvän perässä loputtomiin. Maailmassa on paljon älykkäitä ihmisiä, jotka tiedostavat asioita yhä paremmin. Periaatteessa kunnon diktatuurin tunnistaa siitä, että se huijaa ihmisiä uskomaan näiden olevan vapaita, ei niinkään siitä, että se sortaa heitä väkivallalla. Yhdysvalloistako on kyse? Siellä monet rakastavat, mutta monet vihaavat Bushia. Perustuslaki on yhdysvaltalaisille pyhä. Siinä sanotaan, että uskonto ja valtio ovat erillisiä. Siltikin Bush painottaa erittäin voimakkaasti kristillisyyttä kaikissa toimissaan, mikä on itse asiassa vastoin heidän perustuslakiaan. Ongelmana on se, että osa kansalaisista tajuaa maansa olevan jo lähes poliisivaltio, kun taas osa luulee maataan demokratiaksi, jossa Bush on vain yksittäistapaus. Ei demokratia toimi muuallakaan aukottomasti. Ruotsissakin poliitikot aina kehuvat "kansankotia", mutta ei se toimi niin hyvin kuin uskotellaan. Samat henkilöt kuitenkin ovat useimmiten vallankahvassa. Ylipäätään hallituskoalitiot rikkovat demokratian periaatteita. Jos minä äänestän yhtä puoluetta, annan ääneni sille enkä muille mahdollisille hallituskumppaneille, joiden kanssa puolue päätyy kimppaan, minun voimatta vaikuttaa asiaan mitenkään, manailee Mårten. TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: MICKE SANDSTRÖM 32
V uodesta 1999 toiminut Gloria Morti solmi hetki takaperin levytyssopimuksen Stay Heavy Recordsin kanssa. Diili Lifestream Corrosion debyytin julkaisseen japanilaisen World Chaos Productionin kanssa oli katkolla, ja bändi alkoi kitaristi Juho Räihän mukaan kuumeisesti tarkastella markkina-arvoaan. Lähettelimme promokiekkoja levy-yhtiöihin ympäri maailmaa ja aloimme äänittää uutta levyä, jotta homma ei seisoisi paikallaan, Räihä kertoo. Kun levy oli äänitetty, koko bändi luotti uuteen materiaaliin ja päätti, ettei kirjoita nimeään ihan mihin tahansa paperiin. Sitten Stay Heavylta tarjottiin sopimusta. Räihällä oli lafkasta ennestään kokemuksia Before the Dawnin kautta, jossa hän myös soittaa. Oltiin luonnollisesti todella innostuneita, kun he ottivat meihin yhteyttä. Stay Heavyn tarjoama sopimus oli kaiken lisäksi todella hyvä. Arvailuille ei juurikaan jäänyt varaa, Räihä toteaa. Räihä hyrisee tyytyväisyydestä, kun puheeksi otetaan Eryx-albumi. Hän kertoo hoitaneensa tällä kertaa yksin niin äänittämisen kuin miksaamisen. Aikaa oli rajattomasti, mitä hän piti stressittömänä kokemuksena. Bändi teki juuri niin pitkiä päiviä kun halusi ja hinkkasi kaiken pienintä yksityiskohtaa myöten sellaiseksi kun halusi. Tähän levyyn on panostettu järjettömän paljon enemmän aikaa ja voimavaroja kuin Lifestreamiin. Ekaa levyä tehdessä oli niin tiukka budjetti, että kaikki ei vain ollut mahdollista tuotannollisesti, Räihä sanoo. Rumpali Jarmo "Jamo" Juu- GLORIA MORTI ... JA STUDIOTYÖSKENTELYN AUTUUS Extreme-metallia soittava Gloria Morti pyrkii musiikissaan äärimmäisyyteen ja rikkomaan siinä samalla raja-aitoja. Toinen albuminsa Eryx paljastaa kuinka hyvin ex-heinolalaiset missiossaan onnistuvat. rikka säestää Räihää Eryxiin käytetyn ajan ja vaivan määrästä. Hän jopa paljastaa, että levyn biisit kirjoitettiin kahta lukuun ottamatta kahteen kertaan. Platta oli kirjoitettu kokonaisuudessaan valmiiksi kun päätettiin, että me voidaan viedä tää touhu paljon pidemmälle. Me päästettiin säälimättä kaikki biisit hengestään, Jamo muistelee. Gloria Morti on kasvanut nelimiehisestä viisimiehiseksi (tai -henkilöiseksi; koskettimissa on Jenni Kemppainen). Räihän mukaan lavalla on vielä kuudeskin musikantti, heinolalaisesta Neverendistä napattu Aki Salonen, joka hoitaa bassottelut. Aki sopii kitaristin mukaan hyvin porukkaan ja hänestä on ollut paljon apua. Levylle bassot soitti toinen kitaristi Juho Matikainen, jonka Räihä kertoo soittaneen bassoa kauemmin kuin kitaraa. Gloria Morti on tahkonnut keikkoja Räihän sanoin "ihan muka- vasti". Tahti on kiihtynyt viimeisen puolen vuoden aikana ja lisää keikkoja sovitaan koko ajan. Jamo naureskelee olevansa iänikuinen pessimisti ja muistaa keikoista ne huonoimmat kokemukset. Zyklon-rundi oli kova sana. Zyklonin ja Funeris Nocturnumin jätkät olivat ylivetotyyppejä ja Turussa yleisö oli mitä miellyttävin, Jamo kertoo. Gloria Morti ei halua tulla kategorisoiduksi vain yhteen metallin alajaostoon. Räihän mielestä heviin kuuluu tietty raja-aitojen kolkuttelu. Bändi imee vaikutteita niin monesta musatyylistä, ettei sitä pysty heittämään suoraan esimerkiksi death- tai black metal -laariin. Noita genretyksiä on niin paljon, että ei perässä meinaa pysyä, Räihä sanoo. Räihä kiittelee palautteesta määrästä, jota bändi on saanut ja saa jatkuvasti lisää. Hän arvostaa varsinkin porukkaa, joka tulee antamaan palautetta keikkojen jälkeen ihan kasvotusten. Jamon mukaan palautetta on tullut paljon myös sähköpostin kautta ja selkääntaputtelijoiden muodossa baareissa. Hevi määrää Suomessa. Vaan kuinka kauan? Räihää ja bändiään ei hevibuumi sinällään hetkauta suuntaan tai toiseen. Kuitenkin bändi seuraa ilolla kuinka Suomessa on opittu arvostamaan muutakin kuin junttimusaa. Tämän rankkuusasteen bändeillä on oma pieni mutta vankka kuulijakunta, johon eivät buumit juurikaan pääse vaikuttamaan, Räihä tietää. TEKSTI: JOUKO LEHTINEN KUVA: GLORIA MORTI 33
htyeen vanha kitaristi Timo Nyberg lähti yhtyeestä vuodenvaihteessa. Tähän ei kuitenkaan liittynyt sen suurempaa dramatiikkaa. Ei missään nimessä, Stigu on ja tulee olemaan aina meidän miehiä. Päätös tehtiin täydessä yhteisymmärryksessä ja se palveli parhaiten kaikkia, niin tylsältä ja poliittiselta kuin tämä kuulostaakin. Kai sitä olis läksiäisiksi pitäny läväyttää kuonoon! Uudeksi kitaristiksi tuli Antti Wirman, jolla on nyt muutamia keikkoja vyön alla. Wirmanin sisäänajo on sujunut moitteetta. Se jätkähän on luonnollinen hullu, syntyny Ferguson kaulassa ja sillä on jatkuva hiki. Lahjattomat harjoittelee -pohjalta. Ei vaan, on se sen verran pro, et oikein panee vituttamaan, kun joillekin asioiden omaksuminen on niin kivutonta kuin meidän karvaskeletorille. Albumin kansi on herättänyt ansaittua huomiota, sillä sen on tehnyt legendaarinen Joe Petagno. Ehkä kovin äijä ikinä, kun kelaa millanen taivaanrannanmaalari tollanen sälli vois olla. Paskat, äijä on superskarppi, yhteistyökykyinen ja vielä mukava sen päälle, mitä muuta voi toivoa! Kun oli tiedossa, et Joe on tehnyt muillekin kohtuupienille marginaalibändeille taidettaan, niin kelattiin, et täytyyhän tää kortti tarkistaa ja sehän meni maaliin. Olen jo todennut, että mikäli meistä riippuu, niin herrasta tehdään meidän hovitaiteilija! Kaikki yhteistyö ei ole sujunut yhtä hyvin. Ruotsalaisen Pelle Saetherin piti miksata levy, mut- Y THE SCOURGER KUTSU ARMAGEDDONIIN The Scourger julkaisee uuden albuminsa Dark Invitation to Armageddonin maailmanlaajuisesti, ja thrash metalin aivopesukampanja leviää kuin lintuinfluenssa. Laulaja Jari Hurskainen kertoi, miten maailmanlopun suunnitelmat etenevät. ta tarinan mukaan alkuperäiset miksaukset menivät ns. vituralleen, ja levy viivästyi kuukausia. Oliko Pelle täysin pelle, vai mitä tapahtui? Tää tarina pitää sisällään niin paljon hämärän peitossa olevia kysymyksiä, että miehen todelliset klovninkyvyt jäivät vähän epäselviksi niitä faktisesti kommentoidakseni. Emme päässeet hypyn päälle koko projektissa, ja virheistä on pakko ottaa oppia. Ei kai se sen kummempaa tarvi, kun kenen tahansa kahden puolituntemattoman ihmisen kemiat ei vaan puhu samaa kieltä. Mut silti kaikkea hyvää vaan Pellelle. Albumi on ollut reilun kuukauden pihalla Suomessa ja saanut alan lehdistä hyvin positiivisia arvosteluja. Sinkku Never Bury the Hatchet kävi listoillakin. Alku on lähtenyt positiivisissa merkeissä. Eipä meillä muuta odotusta koko paletilta ole kuin sitä keikkaa, keikkaa! Saadaan livenä aivopestyä porukkaa kunnon thrash-moodiin, ei mitään tissiposkeilua! Kyllähän hyvä palaute aina motivoi jatkamaan, kun voi todeta, että ei kaikkea ole tehty ihan päin persettä. Toisaalta eipä palautteitakaan loppupeleissä voi jäädä liiemmin hämmästelemään. Pysähdytään sitte joskus vaikka viiden vuoden päästä tutkailemaan, että mitä sitä on tullu tehtyä ja mihin on päädytty. Toivottavasti ei kiven sisään! Yhtye oli juuri sekä FME-messukeikalla että Suomen-minikiertueella yhdessä Legion of the Damnedin, Hateformin ja Axegressorin kanssa. Rundi oli kuulemma varsin rattoisa? Joo, loistavia retkiä, olis saanut kestää vaikka triplasti pitempäänkin. FME tietysti on aivan oma lukunsa kaikessa kosteudessaan ja hektisyydessään! Toivottavasti saatais mahdollisimman paljon uusia kissanristiäisiä, niin pysyy bändi ruodussa! Levy julkaistaan muualla maailmalla maaliskuussa bonusbiisein varustettuna versiona. Keikkoja tai kiertue Euroopassa voisi olla paikallaan? No älä muuta viserrä. Bändi on välittömästi valmis hyppäämään liikenteeseen. Nimelliset pikkuseikat kuten "juurot" tuppaavat hieman asettamaan neuvottelutilanteita näissä kuvioissa. Jollain tapaa olen kyllä optimistinen, että jotain slotteja saattais napata jossain välissä. Olemme stand-by-tilassa valmiina lyömään Hiacen täyteen roinaa ja ei kun kurittamaan kaikkia "schimmyjä" ympäri Eurooppaa. TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: MAARIT AURANEN N O R D LY S ROMANTIC NORDIC FOLK METAL! ALSO AVAILABLE AS A LIMITED EDITION DIGIPACK INCL. BONUS TRACK! RELEASE DATE: 26.03.2008 HEIDEVOLK DE STRIJDLUST IS GEBOREN THE CLASSIC DEBUT RELEASE FROM THE PREMIER DUTCH PAGAN FOLK METAL BAND. INCL. THE MCD "WODAN HEERST" AS BONUS! HEIDEVOLK - WALHALLA WACHT PAGAN FOLK METAL FOR FANS OF OTYG AND EARLY VINTERSORG. RELEASE DATE: 26.03.2008 RELEASE DATE: 26.03.2008 Napalm Records Handels GmbH Hammerplatz 2 A - 8790 Eisenerz Top prices, an excellent customer service, and the fastest delivery make us the European Metal mailorder! Order online today and receive a free 16-track compilation CD featuring a preview of the latest from Napalm Records: www.napalmrecords.com 34
U usi julkaisu Feel the Blade ei ole uusi julkaisu, vaan Occult-nimen alla aiemmin julkaistu albumi. Occult vaikutti 1992-2005, jonka jälkeen yhtye vaihtoi nimensä nykyiseksi. Yhtyeen vokalisti Maurice Swinkels valottaa syitä uudelleenjulkaisuun. Elegy of the Weak -nimellä tehtyä levyä ei ensinnäkään oikein julkaistu juuri missään, ei esimerkiksi Suomessa. Faneilla ei ollut mahdollisuutta saada sitä mistään käsiinsä, ja se myi ehkä tuhannen kappaletta aikanaan. Mielestämme levyn materiaali oli niin vahvaa ja aggressiivista, että se ansaitsi tulla julkaistuksi uudestaan sellaisenaan ja päätyä ihmisten saataville. Vanhalla nimellä bändi julkaisi useampiakin levyjä, mutta Occultin musiikillinen linja ei täysin tyydyttänyt Mauricea, ja yhtyeessä oli kova valtataistelu musiikkityyleistä. Olemme aina rakastaneet soittaa tämäntapaista musiikkia, mutta Occult-aikoina neljää ensimmäistä albumiamme "hallitsi" toinen silloinen kitaristi, joka oli dominoiva luonne. Hän luuli olevansa pomo, mutta potkaisimme hänet pihalle vuonna 1999 juuri ennen kiertuetta Morbid Angelin kanssa, muistelee Maurice. Albumin julkaisee suomalainen Stay Heavy Records. Aivan sellaisenaan levyä ei julkaista, mukana on sekä kaksi uutta kappaletta että cover-biisi. Vaikka WASPensivaisto sanookin toisin, coverbiisi ei ole Last Command vaan Chronic Infection, alkujaan hollantilaisen death metal -legenda Pestilencen kynästä. Mask of Terror ja Last Com- LEGION OF THE DAMNED TEKEE TERÄÄ Hollantilaisella thrash metal -yhtyeellä Legion Of The Damnedilla on Suomi-kytköksiä kerrakseen. Bändi julkaisee uusvanhaa materiaalia suomalaisyhtiön kautta, muistelee Tuska-festivaalia DVD:llä ja teki Suomen-kiertueen. mand ovat tosiaan uudet kappaleemme, eli taisit hämmentyä samannimisestä WASP-biisistä. Pestilence on ollut meille valtava vaikuttaja, ja halusimme ehdottomasti tehdä Pestilencen biisistä oman tulkintamme, toteaa Maurice. Yhtye esiintyi ensimmäistä kertaa Suomessa Tuska-festivaaleilla kesällä 2007. Tästä keikasta nähdään useita kappaleita Feel The Bladen mukana tulevalla bonusdvd:llä. Soittohan kulki Tuskassa erinomaisesti, ja oli näin toimittajankin näkökulmasta yksi sen päivän kohokohtia. Kiitoksia erittäin paljon! Mekin rakastimme olla Suomessa. Hienot festarit, superhienoa porukkaa ja hieno kaupunki. Emme odottaneet, että meillä olisi noin iso ja innostunut yleisö, mutta se oli todella mahtavaa! Tuskasta taltioituja biisejä päätyi tosiaan myös DVD:lle, samoin kuin kappaleita Earthshaker-festivaaleilta, Kre- atorin kiertueelta ja vähän kaikkialta. Lisä-DVD:ssä näkyy se, että fanien merkitys on Mauricelle suuri. Keikat ovatkin intensiivisiä kokemuksia, ja bändi on halunnut pitää yhteydet faneihin läheisinä. Fanit ovat kaikkein tärkein tekijä koko hommassa, ilman heitä emme olisi tässä emmekä olisi päässeet esimerkiksi Suomeen. Emme ole koskaan olleet bändi, joka olisi saanut esimerkiksi radiosoittoa tai muuta julkisuutta, joten meille keikat klubeilla ja muualla ovat olleet tärkein väylä kuulijoihin. Keikkojen jälkeenkin olemme halunneet käydä yleisön joukossa, jotta faneilla olisi mahdollisuus vaihtaa kanssamme muutama sana tai juoda vaikkapa kupponen. Yhtye käväisi helmikuussa Suomen kiertueella, jossa sitä lämmittelivät kotimaiset yhtyeet kuten The Scourger, Hateform ja Axegressor. Jep, en malttanut odottaa näitä keikkoja ja muiden bändien tapaamista. Oli todella hienoa soittaa muun muassa Axegressorin kanssa, hekin soittavat vanhan koulukunnan thrash metalia. Bändin laulaja Johnny Nuclear Winter lähetti minulle heidän Axecution-mcd:nsä, ja sehän on absoluuttista tappomateriaalia! Suomalaisilla ja alankomaalaisilla metallifaneilla on muutenkin paljon yhteistä, ja tiedän, että suomalaiset osaavat juhlia kuin paholaiset. Ei sitä tiedä, vaikka Axegressorin ja muiden bändien jäsenet päätyisivät kännissä seuraavalle dvd-levyllemme! TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: LEGION OF THE DAMNED 35
METSATÖLL VIRON ISOIN METALLIBÄNDI Kansanmusiikkia ja traditionaalisia instrumentteja progressiivisvaikutteiseen thrash/heavy metaliin yhdistävä Metsatöll on maansa tunnetuin metalliyhtye. Kolmas albumi Iivakivi korostaa yhtyeen vahvuuksia entisestään. etsatöllin rumpali Marko Atso ei ole paljoa lepäillyt sitten elokuun ja kiivaan levyntekoprosessin alkamisen, mutta pian vuorossa on helpoin osuus, 18 keikan kiertue, joka sisältää seitsemän konserttia Suomessakin. Metsatöllillä on aina ollut erinomainen vastaanotto Suomessa Meillä ei ole koskaan ollut Suomessa keikkaa, jolloin vastaanotto ei olisi ollut muuta kuin paras mahdollinen. Kun 2004 lämmittelimme Finntrollia Tavastialla, hämmennyimme vastaanotosta, ja sen jälkeen meno on vain parantunut. Ihan ilman kehumisyrityksiäkin kunnioitamme suomalaisyleisöä suuresti. Pidän rehellisistä ja suorasukaisista ihmisistä, ja suomalaiset ovat kumpaakin. Ainakin he, jotka olen tavannut. Odotamme keikkoja sekä Ilosaarirockin kaltaisilla festareilla että klubikeikoilla, joissa osassa soitamme Korpiklaanin ja Kivimetsän Druidin kanssa. Te ymmärrätte mitä haluamme sanoa, ja me ymmärrämme teitä ilman sen pidempiä puheita, Atso kertoo. Metsatölliä pidetään virolaisen metallin pioneerina, ja se on maansa selvästi tunnetuin metallibändi sekä koti- että ulkomailla. Nykyään monet uudet virolaisbändit pitävät yhtyettä esikuvanaan. Atson mukaan bändi on onnellinen siitä, että on päässyt nykyiseen asemaansa, ja että joku pitää heitä jopa esikuvina. Tuntuu hyvältä, mutta tietysti meillä on vielä pitkä, pitkä matka edettävänä. Toivoisimmekin saavamme mahdollisuuden lähteä isommalle Euroopan-kiertueelle meitä isompien yhtyeiden mukana. Jos jollain on hyviä ideoita, sopii ottaa yhteyttä, Atso vinkkaa. M Yhtyeen fanit ovat erittäin omistautuneita, ja tulevat huomattavasti laajemmista ihmisryhmistä kuin metallibändeillä yleensä. Metsatölliä kuuntelevat metallifanien lisäksi kansanmusiikin ystävät, folkloresta ja myyteistä kiinnostuneet sekä monet muut ryhmät. Atso uskoo tämän johtuvan siitä, että he eivät ole koskaan tehneet kappaleita mikään tietty kohderyhmä mielessään, puhumattakaan ihmisten enemmistön miellyttämisestä. Olemme erittäin rehellisiä biisinkirjoittamisessa ja hylkäämme aina kaiken, mikä tuntuu liian tutulta tai selvältä. Jos nauhoittaisimme kaikki treenikämpällä syntyneet demobiisimme levylle, voisimme julkaista nelisen kiekkoa keskinkertaista musiikkia vuodessa. Kaikki perustuu perusteellisuuteen ja erittäin korkeaan itsekritiikkiin, siinä se. Neljän vuosittaisen albumin sijasta yhtye julkaisee levyn neljässä vuodessa, sillä Hiiekoda ilmestyi 2004. Uuden levyn folk- ja metallielementit ovat löytäneet toisensa entistä vahvemmin. Olemme päässeet vuosien aikana lopputulokseen siitä, mihin haluamme seuraavaksi edetä. Haluamme yhdistää kansanmusiikkia ja perinnesoittimia progesävytteiseen thrashi- ja heavy metaliin. Iivakiven kappaleiden aineisto on peräisin vuosilta 1999-2007, mutta laulut ja riffit kypsyivät odottamassa oikeaa aikaa, oikeita yhdistelmiä ja oikeanlaista omistautumista, Atso kuvailee. Levyn soundit ovat hyvin emotionaalisia, tarttuvia, mutta myös raskaita. Yhtye vastasi studiotöistä tällä kertaa itse. Olemme hyvin tyytyväisiä, että saimme levyllemme soundin, jonkakaltaista olemme koko ajan etsineet. Albumi on tuotettu 98-prosenttisesti itse. Seuraavalle levyllemme etsimme kyllä tuottajaa, koska omillamme meidän voi olla vaikeaa tehdä vielä parempaa jälkeä. Kunhan tuottaja vain suostuu kaikkiin omituisiin ideoihimme. Mutta kehityksen on jatkuttava, Atso toteaa. Yhtyeen teemat ja sanoitukset ammennetaan balttilaisista ja virolaisista myyteistä, kansantaruista, kansanrunoista sekä maan historiasta. Tällä kertaa teemoja on entisestään laajennettu. Albumin nimi Iivakivi tarkoittaa hedelmällisyyskiveä, eli kiveä jonka päällä piti harrastaa seksiä, jos halusi varmistaa raskautensa. Iivakiven kohdalla yritimme välttää niitä perinteisiä miekka-ja-kilpi-juttuja. Kappaleemme kertovat nussimisesta, kulkutaudeista, oman itsensä kanssa rehellisenä olemisesta sekä rohkeudesta. Ja mukaan heitettiin pari sotahymniäkin, ihan vain varmuuden varalta. TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: METSATOLL 36
SHADE EMPIRE EDELLÄHIIHTÄJÄT Kotimainen Shade Empire on saanut kolmannen komainen kopitkän levynsä, Zero Nexus, valmiiksi. Ennakkoluukän loton ja lajityyppien rajoja rikkova albumi johti haastatteluun kitaristi Juha Sirkkiän kanssa. E dellinen albumi Sinthetic singahti Top40-listoille hyvien arvostelujen saattelemana, joten mitkä ovat yhtyeen fiilikset uuden levyn suhteen? Olemme kyllä erittäin tyytyväisiä albumiin. Kyseessä on kuitenkin monella tapaa aika epätyypillinen levy suomalaisessa musiikissa. Varmasti on niitäkin, jotka eivät ymmärrä musiikin monimuotoisuutta, mutta toisaalta tällainen kama voi avata monen uuden kuuntelijan silmät ajatellen ihan muutakin musiikkia ja bändejä. Meillä on ollut aina hieman outo suhde lehdistöön. Levyt ovat keränneet aina hyviä arvioita, mutta "Kukaan ei ole profeetta omalla maallaan" -sanonta istuu kyllä hyvin tähän kuvaan. Olette aina tehneet musiikkia, joka ei asetu mihinkään tiettyyn lajityyppiin. Uusi albumi on entistä monipuolisempi ja moniulotteisempi, mutta aggressiosta ei ole tingitty, ja oma tyyli on löytynyt varmemmin. Miten itse näette musiikillisen linjanne kehittyneen? Musiikki kehittyy meillä aina hyvin luonnollista tietä. Uskallamme kokeilla uusia juttuja emmekä pelkää muiden mielipiteitä. Omasta mielestäni suomalaisessa metallimusiikissa on aivan liian paljon perässähiihtäjiä, joiden jälki on tyypillistä muovista huttua. Toki jokainen taapertaa omalla tavallaan, mutta on mielestäni typerää fakkiutua jo olemassa oleviin asioihin. Meistä on jo pitkään puhuttu, että olemme luoneet jollain tapaa oman musiikillisen linjan. Mikä se sitten on, niin sitä on hankala kieltämättä itsekin sanoa. Tuollainen täytyy tietenkin aina ottaa vain ja ainoastaan kohteliaisuutena. Tuotitte levyn itse, mutta mukana tuottamisessa oli Ruoja, joka muun muassa tuotti vokaalit laulajallenne Juha Harjulle (joka soittaa Ruojan kanssa Ajattarassa). Minkälainen rooli Ruojalla oli, ja miten äänityssessiot sujuivat? Loppujen lopuksi Ruojan omat kiireet pakottivat hänet jättäytymään tuottajan hommista, joten laulut tuotti Harjun kanssa Studio Perkeleen Jack Tyger. Ruojalla oli kuitenkin vahva panos levyn alkuperäisen sanoituskonseptin luonnissa yhdessä Harjun kanssa. Soitannollisesti tuotimme levyn yhdessä Tero Holopaisen kanssa, jonka panos erilaisten sovituksellisten ratkaisuiden kanssa oli merkittävä. Itse löysin hänestä samaa hengenheimolaisuutta ja avointa suhtautumista musiikkiin ja uusien juttujen testaamiseen ja löytämiseen. Levyllä on mukana vähän epätavallisempiakin osioita kuten saksofonia ja tenorilaulua. Mitä kautta päädyitte näihin? Kuten jo sanottua, on turha fakkiutua samoihin kuvioihin ja perinteisiin ratkaisuihin. En nyt sano, ettemmekö joskus voisi tehdä levyä ihan perusaineksista, mutta niihinkin on jännempi ja tuoreempi palata, kun on tehnyt jotain erilaistakin. Ihan biisien ehdoilla mentiin. Saksofoni vaan on niin mahtavankuuloinen soitin, että se jo pelkkänä ideana kuulosti tarpeeksi perverssiltä toteuttaa! Keikkailun suhteen teillä on tiedossa klubi- ja festarikeikkoja, ja ilmeisesti Eurooppaankin päin on kysyntää. Hyvältä hommat tällä hetkellä näyttää! Keikkoja ei tosiaan ole koskaan liikaa, mutta asioiden lopullinen toteutuminen on monen asian summa, ja onnen mukaan saaminen myös helpottaa kuvioita. Nyt ulkomaan-kuviot näyttäisivät hyvältä ihan noin jakelumielessäkin, joten katsellaan mitä tulee tapahtumaan... FME-messuilla jaoitte ennakkotilaus-flyereita, joiden avulla levyn tilaajat saavat kylkiäisinä muun muassa SE-pullonavaajia ja SE-kortsuja. Minkälainen lienee kunnon Shade Empire -penetraatio? Heh! Eihän siinä varmaan muuta kun muistaa ottaa kamat mukaan kun lähtee illanviettoon. Avaajalla saa kupit nätisti avattua ja kortsu on hyvä pitää messissä loppuiltaa silmällä pitäen. Sopivasti on tuo syyja seuraussuhde ajateltu. Kun sattuu vielä olemaan Zero Nexus messissä, niin eikun vaan se soimaan, saksofonia levyltä odottelemaan ja hommia hoitamaan! TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: DYNAMIC ARTS 37
2.4. n B R OaTHsiaEnRtimFsIsä tai akininakisinombikinlliraajayndätimeneollä..u.aPcadll-kolateajelonnnkuokksoeisheaenn e ma s o a na y re art Fkulalslsisof80Fuivun R ETR I B E: He illa - ta -l stä ppa ja urvott Nyt oll paukkuu enti ille joka jam mällin saa s RokkiMetalliattä näin ison kuuloisen nkin jo vahattu, eli piits iiva 2sataa! siinä tarvii e siitä viis; avoautohan oista: suojakerroin sata v tilaan. MuttaMette mitä tahansa! Mu raija, sanoi ?N Et usko vai... o tyyppaa sit B R OTH E C E: Runaways R FI R ETR I B te ts u. Ja sitte pii toi B FT-sinkk tosta ille! DS ular TIllyCsEtä:. JaTkraittasnjagne poirteultau;. MALP RAC ty o n 19.3. emy e rip Ankaraa progt rässirouheetkin pinnall ans tavalla seit piene diaa on niin kuin uranttia melokuja julmasti enemmän isen Kim jäpp kouk ja egakulema keskiverto m ink! vink!) leuassa. (v n miehet! ...saturnukse 26.3. fä E N Dlevy Mimesis rysähtää sin älereijisumme "juuri kuten tiiliskiv s Kakko ingulan voim odotellessa s Sitä ore u DtäeksanesarnvkeskuMen huhetit keuivuäntlolepijuull..a.". e ute O F YO U: Yo rm.fi www.spinefaarm.fi spinef spinefrm@ 38
IN FLAMES A Sense of Purpose (Nuclear Blast) Ruotsalainen In Flames on huomattavan suosittu yhtye sekä meillä että muuallakin. Syitä tähän on vaikea löytää, sillä bändi ei ole tehnyt yli 11 vuoteen mitään, mitä se ei olisi tehnyt jo paljon paremmin sitä ennen, kolmella ensimmäisellä levyllään. Tyyleiltään hyvin erilaiset Lunar Strain (1994), The Jester Race (1996) sekä Whoracle (1997) olivat omalla tavallaan uraauurtavia albumeita, jotka kehittivät Göteborg-metallina tunnettua tyylisuuntaa eteenpäin. Melodisen death metalin ruotsalaisista syövereistä ammennetun musiikin voima on kuitenkin hiipunut ja kuihtunut vuosi vuodelta, samalla kun yhtye on lähinnä toistanut vanhoja maneereitaan ja pehmentynyt, tasoittunut ja kiillottunut hovikelpoiseksi Koko Perheen Hevibändiksi(tm), mukavaksi ja vaarattomaksi "moderniksi rokiksi", jonka tahdissa lasten, teinityttöjen ja vanhusten on mukava jorata isoilla kesäfestareilla. Rahaa ja asemaa varmaan yhtyeellä riittää, mutta musiikin kiinnostavuuden ja omaleimaisuuden kustannuksella. Muista Göteborg-aikalaisbändeistä Dark Tranquillity ei ole kuohinnut itseään samalla tavoin, ja nyttemmin rivinsä uudelleen kasannut At the Gates mieluummin lopetti kun huomasi, että uutta annettavaa ei sillä hetkellä enää ollut. Suosittelisin samaa, sillä In Flamesin "sense of purpose" on kahdeksannellakin kokopitkällä hyvin hukassa. Levy on sitä samaa kehräävää inflames-pehmometallia, jota ei pysty melodiseksi death metaliksi kutsumaan vaikka miten vääntäisi. Eipä pehmoisen tarttuvassa pseudo-pomppuhevissäkään välttämättä aina mitään vikaa ole, mutta ennalta-arvattava, vanhoihin levyihin ver- 6 rattuna keskinkertainen musiikki sekä studiossa täysin kesytetty soundi suorastaan huutaisivat bändille luovaa taukoa. JUSSI LAHTONEN THE CYAN VELVET PROJECT The Towers and the Blizzard (Gaga Goodies) ARVIOT ALGHAZANTH Wreath of Thevetat (Woodcut) Toisille 13 on epäonnen luku, mutta black metal puolella vaikutus on päinvastainen. Ainakin jyväskyläläinen Alghazanth on 13 vuoden uran jälkeen parhaimmillaan. Yhtyeen hyytävän jäinen, tyhjiön mustuutta uhkuva viides albumi on uran paras, ja yksi kovimpia suomalaisia BM-julkaisuja pitkiin aikoihin. Edellisestä albumista on jo neljä vuotta, mutta Roomaakaan ei rakennettu päivässä. Wreath of Thevetatin musta vimma on kypsynyt pimeyden ja okkultismin syövereissä valmiiksi kuin vuosikertaviski, ja kahdeksan albumin kappaletta ovat kaikki alusta loppuun harkittuja siivuja, jotka leijuvat metrin pari keskivertomassan suon yläpuolella. Jalat eivät kastu missään vaiheessa. Alghazanthin tylyn suvereenia ja mattasävyistään huolimatta kirkasta äänimaailmaa halko- 8 9 vat Ekholmin kosketinsoittimien harkitut, tunnelmaa tuovat sävelet, jotka antavat musiikille lisää nyansseja, mutta eivät tee yhtyeestä "sinfonista black metalia" siinä mielessä, missä termiä usein käytetään. Yhtyeen jäsenistö on vaihtunut reippaasti sitten viime levyn, ja uusi veri on virkistänyt verenkiertoa kummasti. Yhtyeen uusi basisti-vokalisti Goat Tormentor on tehnyt erittäin hyvää jälkeä muun muassa Swallow the Sunissa, eikä äänenkäyttö jätä nytkään mitään valittamisen aihetta. Perusnarinan sijasta lauluosioissa on vahvaa tulkintaa ja sävyjä. Biisien rungon toki muodostaa edelleen rumpali Gorath Moonthornin ja kitaristi Thasmorgin yhteistyö, joka on saanut kehittyä bändin alusta asti. Moving Mountainsista aina As Nothing Consumes Everythingiin koko levy on kotimaisen black metalin kermaa. JUSSI LAHTONEN Metallin saralla tuoreita ja vanhempia yrittäjiä on sen verran runsaasti liikenteessä, että ähky saattaa vaivata innokkaimpiakin uuden tsekkaajia. Musiikkia on nykyisin niin helppo tehdä, joten massasta on entistä vaikeampi kaivaa ne todelliset helmet. Helmiä tai tässä tapauksessa ties missä syvyyksien ahjoissa taidolla taottuja terästeoksia esittelee toiseen levyynsä ehtinyt tamperelainen metallinimi The Cyan Velvet Project. The Towers and the Blizzard on oivallisen laadukas kokonaisuus yhdellätoista kelpo kappaleella. Ja millaisia ne kappaleet ovatkaan: industrial-vaikutteilla höystettyjä, polveilevia modernin metallin malliesimerkkejä! Soundit ovat asiaankuuluvan ahtaat, mutta koska bändillä on taito tehdä hyviä kappaleita, se ei haitanne väljempään soittoon tottuneitakaan. Tosiaan, kappaleet ovat sekä tarttuvia että kuluneimpia ratkaisuja kaihtavia. Naislaulun (Maria) ja miehekkäämmän mörinän (Samuel Raggy) käyttäminen antaa kivan kieroa kontrastia. The Cyan Velvet Project tuntuu kypsältä yhtyeeltä verrattuna siihen, että yhtye on julkaissut vasta toisen levynsä. Vuoden 2007 Finnish Metal Awardsin Vuoden tulokas -ehdokkaanakin olleen bändin soisi löytävän fanijoukkoja niin Suomesta kuin ulkomailtakin. TUOMAS TIAINEN EPPING FOREST Everlasting Struggle (Unexploded Records) Kymmenen vuotta on pitkä ikä debytoivalle bändille. Yleisöltä ei silti vaadita yhtä pitkää kypsyttelyaikaa, koska tuote itsessään on helposti sulateltavaa. Tyylilajina näillä muun muassa Neilikkavallankumouksesta tunnetun maan epäpyhillä on tiukka ja tyyliltään vanhahtava bläkkis dm-lisukkein. Vaikka enimmäkseen ravistellaankin kuin terrieri rottaa, sekoittavat kohtuullisesti annostellut syntikat ja hitaammat jaksot kokonaisuutta parempaan päin. Biisit ovat tavanomaisia lajissaan, mutta silti pitkälle mietittyjä eikä niiden toisistaan erottaminen tee yhtään tiukkaa, kuten joskus on asiain laita. Valokeilan voisi suunnata lähimmäksi silmien väliin osuviin Battle of Ragnarokiin ja yhtyeen nimikappaleeseen Epping Forestiin. Häpeä olisikin, jos yhtyeen nimibiisi olisi vain keskinkertainen! Tilikirjassa pitää tappioiksi laskea ehdottomasti ikityperä ja kuten aina ylipitkä tuulensuhinaintro sekä hölmö instrumentaali March of the Deceased, joka kelpaisi heittämällä soundtrackiksi vaikka Muumien taikatalveen! Loppu materiaalista on sen verran mukiinmenevää, että viivan alle jää selkeästi plussaa, joten perusteetonta tätä olisi huonoksi väittää. Endorfiiniryöppyjä raskaan musiikin kautta metsästävä kuitenkin toistaiseksi löytänee ne helpommin muualta. OSKARI LEHTINEN 7 KIUAS The New Dark Age (Spinefarm) Ruutikuivaa pilkettä on roihunnut pesässä jo pitemmän aikaa, sillä virtaa ja luomisvoimaa on Kiukaalla riittänyt, ja ulkona on jo kolmas täyspitkä yhtä monen vuoden sisällä. Tunnustan, että kakkoslevy pääsi menemään huomiotta ohi, joten vertailupohjaa on pitänyt hakea debyyttilevystä. Eikä näiden kahden välinen musiikillinen etäisyys tunnu olevan kovinkaan suuri. Päällimmäisenä tulee mieleen tingeltangelisyntikoiden muuttuminen selvästi "aikuisemmiksi". Sankarimetallielkeet hoilotuksineen eivät ole aikaisemmin juuri sytyttäneet, eivätkä sytytä nytkään, vaikka toki Kiuas musiikillisesti täyttääkin huomattavasti laaja-alaisemmin osia eri lokeroista. Soitto on tappavan täsmällistä ja napakkaa, mutta tarttuvimpien eli hittipotentiaalisimpien kappaleiden lähinnä Conqueror ja sinkkulohkaisu Of Sacrifice, Loss And Reward lisäksi bulkkimetallin pintakiiltävä häivähdys vilahtelee vähän siellä täällä muuallakin. Levyn puolivälin jälkeen otetaan rymistelyyn aikalisä akustisella ja naislaulajan ryydittämällä After the Stormilla. Harmillisesti ei tämäkään sievä ja levyn päälinjasta kovasti poikkeava kappale kuulu lajinsa parhaimmistoon, turhan vaatimattoman oloinen kun on. Kiukaan soittotaito, tarkkuus, teknisyys ja tuotanto ovat korkeaa tasoa. Subjektiivisesti ajateltuna enimmät miinukset tulevat musiikkilajista, joka ei sisälly suosikkigenreihini, sekä hiukan teflonisesta teollisuustuotteen tuntumasta. OSKARI LEHTINEN 7 METSATÖLL Iivakivi (Nailboard Records) Merehunt! Viron tunnetuin ja toistaiseksi suurin metalliyhtye, maan presidentin fanittama, Viron "Grammy"palkintoja napsinut ja Suomessakin suosittu Metsatöll on ehtinyt edellisen albuminsa Hiiekodan (2004) jälkeen julkaisemaan sekä alkuaikojen äänitteensä Terast Mis Hangund Me Hingen uudestaan, soittamaan Tallinnan vanhassa kaupungissa kansanmusiikkia, säveltäjä Veljo Tormiksen johtamaa kansalliskuoroa sekä metallia yhdistävän erikoiskonsertin (Raua Needmine-dvd/cd) sekä julkaisemaan keikkatallenteen, Lahinguväljal Näeme, Raisk! -dvd:n. Nyt vuorossa on vihdoin uusi studioalbumi, jonka materiaalia on val- 9 misteltu vuosia. Jälki on myöskin sen mukaista, sillä yhtye on löytänyt uudenlaisen tasapainon ja entistä vahvemman oman äänensä. Traditionaaliset vaikutteet ja instrumentit yhdistyvät thrash- ja heavy metal -kappaleisiin, joista löytyy myös progressiivisia vaikutteita. Tarttuva avauskappale Iivakivi kertoo naisten hedelmällisyyskivistä, ja tarttuva nussimisen poljento on niin hedelmällistä, että monen naiskuulijan on syytä varmistaa ehkäisynsä pitävyys. Miehekkään väkevä jollotus Merehunt, sinkkubiisinäkin kuultu Veelind sekä Va Iendva ovat erinomaista työtä, ja levyistä toiseen jatkuvan Metsaviha-saagan kolmas osa ei jouda suden suuhun. JUSSI LAHTONEN SHADE EMPIRE Zero Nexus (Dynamic Arts) 8 Shade Empiren genremäärittelyt on syytä jättää tekemättä, ellei halua luetella suurinta osaa äärimmäisempien metallilajien nimistä ja saksofonitilutuksia päälle. Kuopiolaisten kaksi aiempaa levyä osoittivat jo, että yhtyeellä on paitsi halua kokeilla ja 39
42
51
DVD-ARVIOT KULTAISEN KUKAN KIROUS Kiinan Tang-dynastian aikaisella keisariperheellä oli sen verran mutkikkaat ihmissuhdekuviot, että Kauniita ja rohkeitakin hirvittäisi. Keisarinnan anemiaa hoidetaan lääkkeillä, joihin on viime aikoina lisätty hulluksi tekevää sientä. Jäljet johtavat sylttytehtaalle, ja keisarin uusperheen salatut elämät alkavat avautua ja haavat repeytyä auki. Kirjaimellisestikin, kun ninjamaiset taistelijat pääsevät vauhtiin. Kultaisen kukan kirous on Kiinan elokuvahistorian kallein elokuva. Tämä näkyy hengästyttävässä väriloistossa, häikäisevässä puvustuksessa, käsittämättömän komeissa joukkokohtauksissa, upeasti kuvatuissa taistelukohtauksissa eli kaikessa pintapuolisessa. Zhang Yimou on käyttänyt käsikirjoituksen pohjana vanhaa näytelmää, ja tämä näkyykin tarinassa. Niin hyvässä kuin pahassa. Harvat taistelukohtaukset ovat äärimmäisen tehokkaita, ja toimivat hienosti kontrastina hitaaseen mutta syväluotaavaan draamaan. Ikävällä tavalla tällaiseen paatokseen ei yksinkertaisesti riitä mielenkiinto, vaikka Chow Yun-Fat ja Gong Li tekevätkin parhaansa. Keisarin kieroilevasta perheestä ja lähipiiristä ei löydy tarpeeksi sympaattisia henkilöitä. Ja ne joille sympatiat kuuluvat, saavat ikävästi nenilleen kärsimyksestä ja tuskasta ammentavaan näytelmässä. Tuotantoarvot ovat kuitenkin sen verran hohdokkaita, että jos kiinalainen elokuva vähänkään kiinnostaa, on Kultaisen kukan kirous näkemisen arvoinen. Ja vaikka taistelukohtauksia onkin verraten vähän, ovat ne viime vuosien komeimpia niin liikkeiltään kuin kuvaukseltaan. Ne ovat täynnä magiaa, jota ei juuri ole länsimaiseen elokuvaan saatu tallennettua. ESA LINNA A MIGHTY HEART ½ Daniel Pearl oli Wall Street Journalin toimittaja ja Lähi-idän kirjeenvaihtaja, pääpaikkanaan Intian Mumbai. Eräällä haastattelumatkallaan Pakistaniin Pearl joutui kidnapatuksi, ja muutaman viikon jälkeen toimittajan ruumis löytyi kymmenessä osassa. AlQaida-yhteyksistä kuulut terroristit julkaisivat videon uhrinsa mestauksesta, jonka myötä maailma viimeistään kuuli Daniel Pearlista. A Mighty Heart kertoo lähinnä Pearlin vaimosta, ranskalaissyntyisestä Mariane Pearlista. Ohjaaja Michael Winterbottom (24 Hour Party People) on elementissään luodessaan elokuvan tapahtumista dokumentaristisen vaikutelman, jonka tehokkuus tuli nähtyä jo edellisessä, osin samaa aihepiiriä sivuavassa The Road to Guantanamossa. A Mighty Heart keskittyy kuitenkin Angelina Jolien esittämän Mariane Pearlin piinaaviin viikkoihin odottaessaan kuulevansa miehensä katoamisesta lisätietoja. Jolie saa roolistaan tuskan esille kouraisevalla tavalla. Suoritus on parasta mitä näyttelijättäreltä on tähän asti nähty. Daniel Pearlia esittävä Dan Futterman on oiva valinta, vaikka jääkin käsikirjoituksen luonteesta johtuen etäisemmäksi kuin vaimonsa. Sivuosien luvattu piriste Will Patton ei petä tälläkään kertaa, pelkät hallitut kasvojen ilmeet vievät taas pitkälle. Winterbottomin ohjaus ja Mariane Pearlin kirjaan perustuva käsikirjoitus pitää huolen, ettei A Mighty Heart kiihdytä katsojan tunteita väärällä tavalla. Varovaisuus ja alleviivaus vaikuttaa kuitenkin katsojan aliarvioimiselta, mutta toki aivan ymmärrettävältä. Tulenarka aihe ei automaattisesti lisää kulttuurien välistä ymmärrystä, mutta tähän A Mighty Heart kuitenkin tähtää, kuten myös lisämateriaaleissa tarkemmin avattu Daniel Pearl -säätiö. ESA LINNA VEDÄTYS Clifford Irving on kirjailija, joka alamäkensä heikkona hetkenä päätti huijata kirjakustantamoja ja samalla koko Yhdysvaltoja tavalla, jota ei oltu aiemmin kokeiltu. Irving kertoi päässeensä erakkona elävän lentäjälegendan ja yritysimperiumia hallitsevan Howard Hawksin puheille ja tekevänsä yksinoikeudella Hawksin elämänkerran. Valhe meni läpi, mutta paljastui lopulta. Ruotsalaisen Lasse Hallströmin (Gilbert Grape) ohjauksessa Richard Gere tekee miesmuistiin väkevimmän suorituksensa ja muuntautuu täydellisesti tulisilla hiilillä käveleväksi huijariksi. Geren puolesta alkaa katsojakin hikoilla. Suurena apuna on toki varsin mainio Alfred Molina (Spiderman 2, Magnolia) hiukan humoristisempana hahmona, Irvingin apulaisena ja rikostoverina Dick Suskindina. 70-luvulle sijoittuva tragikoominen ja tositapahtumiin perustuva tarina ottaa taidokkaasti huomioon aikansa poliittiset tapahtumat ja sijoittaa ne tukemaan tarinaa uskottavasti. Vaikka elokuvan päähenkilöt syyllistyvätkin huijaukseen, tehdään Irvingistä ja Suskindista helposti pidettäviä hahmoja, joiden ei soisi jäävän kiinni. Vaikka lopputulos tiedetään alusta alkaen, säilyy jännite loppuun asti. Ainoa kitisemisen aihe on elokuvan lopetus, joka vaikutti lähes täydellisen mukaansatempaavuuden jälkeen jopa mielikuvituksettomalta ja kliseiseltä. Tällaiseen julkaisuun toivoisi mieluusti lisämateriaalia kertomaan taustatietoja Clifford Irvingistä ja alkuperäisestä huijauksesta, mutta ei. Pari hassua traileria muista elokuvista ei auta asiaa. ESA LINNA 53
55
HOITOA ISTA TEHO USIIKILL M IELUILLE! TUVILLE S RIU N ! POISSA D YT KAU LOA CD/LP/DOWN ISMO ALANKO TEHOLLA BLANCO SPIRITUALS Ismo Alanko Teholla -konserttisalikiertue 5.3.13.4. www.ismoalanko.com www.belides.fi www.fullsteamrecords.com MAGIC RECOVERIES (CD/LP/DOWNLOAD) Julkaisupäivä 7.5.2008 VIDEO VORTEX (DVD) Julkaisupäivä 9.4.2008 56 www.discoensemble.com www.myspace.com/discoensemble