• kotiteollisuuscut copy mogwaidrive-by truckersturisas samae koskinenevergrey moonsorrow witheria joose keskitalotreadstone mustaschhome junior NRO. 2 · (HELMIKUU) · 2011 · (#151) · INDIEROCKPUNKMETALZINE · UUTISET · HAASTATTELUT · LEVYARVIOT · ELOKUVA-ARVIOT · e! l romanc ca my chemi pailuun llistu kil osa ja tapaa CHILDREN OF BODOM
• A THOUSAND SUNS : WORLD TOUR PLUS GUESTS TO 16.6. / KAISANIEMI, HKI LIPUT: 68,75E + MAHDOLLISET TOIMITUSKULUT SUE WWW.LINKINPARK.COM WWW.MUSICFORRELIEF.ORG » 2 « NRO. 2
• PROUDLY PRESENTS LIVE NATION AND WME PROUDLY PRESENT SPECIAL GUEST LIPUT: 68 + MAHD. TOIMITUSKULUT / LIPPUPALVELU & TIKETTI / MAX. 6 LIPPUA/ASIAKAS. WWW.FOOFIGHTERS.COM + S UP P OR T UUSI LEVY KAUPOISSA NYT! KULTTUURITALO, LIPUT: 43 EUROA + MAHD. TOIMITUSKULUT // LIPPUPALVELU & TIKETTI WWW.TWITTER.COM/ZAKKWYLDEBLS // WWW.BLACKLABELSOCIETY.COM HELSINGIN JÄÄHALLI, LIPUT: 49 EUROA + MAHD. TOIMITUSKULUT // LIPPUPALVELU, TIKETTI & MENOLIPPU WWW.WHITESNAKE.COM SUE » 3 « NRO. 2
• SUE » 4 « NRO. 2
• SUE » 5 « NRO. 2
• SUE » 7 « NRO. 2
• Joose Frans Esko Keskitalo s. 12.7.1982 Kiukaisissa Asuu Helsingissä Perhe: vaimo ja poika Albumit: Luoja auta (2004), Kaupungit puristuvat puristimissa (2006), Joose Keskitalo ja Kolmas maailmanpalo (2008), Tule minun luokseni, kulta (2009), Maan näkyjä (2011) Mukana myös yhtyeissä Paavoharju, Harmaa getto, Inarin veljet Muuta: Äänittäjänä ja mukana tuotannossa The Bad Ass Brass Bandin, Jaakko Laitinen & Väärän rahan ja Muuan miehen levyillä HENKILÖKUVA TEKSTI ANNI KEMPPAINEN KUVA SILLA VIRMAJOKI » SYNKKYYS RAKOILEE Joose Keskitalo tuottaa musiikkinsa huolella. ­ Meidän piti tehdä vain c-kasetti, mutta koko prosessi räjähti käsiin, Joose Keskitalo sanoo. ­ Päädyttiinkin julkaisemaan tuplavinyyli. Joose Keskitalon viides albumi Maan näkyjä julkaistaan 16. helmikuuta. Kyseessä on eräänlainen livelevy. Osa kappaleista on nauhoitettu keikoilla, osa "studiossa" Keskitalon työhuoneella. Studioäänityksetkin tehtiin livenä. ­ Äänitän lähes aina kaiken livenä. Soundista tulee tiiviimpi, kun mikkien välillä on paljon vuotoja. Myös yhteissoitto ja soittajien keskinäinen vuoropuhelu on paljon aidompaa ja intiimimpää, kun nauhoitetaan samassa tilassa. Maan näkyjä on kolmas albumi, jonka Keskitalo on tehnyt Kolmas maailmanpalo -yhtyeensä kanssa. Aluksi Kolmas maailmanpalo oli vain taustayhtye, joka soitti Keskitalon kappaleita, mutta pikku hiljaa keulakuva on muuttunut yhä enemmän yhdeksi yhtyeen tasavertaisista jäsenistä. ­ Tää livelevy on sen kehityksen kliimaksi. Siinä on paljon kappaleita, jotka ei ole oikeastaan minun kirjoittamiani, vaan enemmän tai vähemmän yhteistä improvisaatiota. Olen yrittänyt ikään kuin uida yhtyeen mukana ja olla yksi sen ydinjäsen, ei sen enempää. Keskitalo luonnehtii uutukaista joka suuntaan pursuilevaksi väliprojektiksi. ­ Osa materiaalista on todella populääriä ja radioystävällisempää musiikkia kuin mitä olen tavallisesti tehnyt. Osa taas ihan päinvastaista, kuten pätkät keikoilta, joilla on improvisoitu. Me koettin kuitenkin tärkeäksi ottaa nekin mukaan. LAULU SUUSSA KASVANUT keskitalo syntyi kiukaisissa, Satakunnassa, mutta asui siellä vain ensimmäiset kolme kuukauttaan. Kuusihenkinen perhe muutti usein. Osa lapsuudesta kului Lontoossa, missä Keskitalon isä toimi lähetystyöntekijänä. ­ Vaikka isä on pappi, en saanut vahvaa uskonnollista kasvatusta. Meillä oli aika tavallinen perhe. Oli meillä ruokarukoukset ja iltarukoukset ja sunnuntaisin käytiin jumalanpalveluksissa, mutta ei sen enempää. Olen ymmärtänyt, että isä halusi välttää ahdistavaa uskonnollista ilmapiiriä, jossa tuputettaisiin uskonnollisia asioita koko ajan. Hengellisiin tilaisuuksiin Joose Keskitalo pääsi kuitenkin esiintymään. Isä soitti kitaraa ja muu perhe lauloi. Laulaminen on tullut Keskitalolle luonnostaan pienestä pitäen. Omien biisien tekemiseen innoitti muuan Jyri Pitkänen, johon Keskitalo tutustui asuessaan lukioikäisenä Savonlinnassa. Pitkänen lauloi omia laulujaan kitaralla ja huuliharpulla säestäen. ­ Se oli tosi vaikuttava kokemus. Se ei ollut radiomusiikkia vaan hänen musiikkiaan ja liittyi hänen elämäänsä. Mie tunsin häntä vähän ja tiesin, että nää kappaleet on oikeita. Ei muovimusiikkia vaan oikeeta musiikkia. Mie halusin tehdä samanlaista. Lukion ensimmäisen ja toisen SUE luokan välisenä kesänä Keskitalo opetteli soittamaan kitaraa. Joku näytti, miten soitetaan G ja miten A-molli. Niistä syntyi jo laulu. ­ Soittotunneilla en ole käynyt. Se ei tuntunut tärkeältä. Kunhan vain sai tehdä omia lauluja. Keskitalo piti myös jalkapallosta ja jääkiekosta. Ja kirjoittamisesta. Varsinkin yläasteikäisenä hän kirjoitti paljon. ­ Se on vaikuttanut paljon myöhempiin tekemisiin, kun on saanut harjoitella sitä. Fantasiakirjoja tuli kirjoitettua monta sataa sivua. On niitä lerpulla tallella. Silkkaa roskaahan sitä varmasti kirjoitti, mutta pääasia oli, että sai kirjoittaa paljon. Se oli määrittävä tekijä myöhemmän musiikillisen tuotannon kannalta. Kun nuori Keskitalo alkoi tehdä ensimmäisiä kappaleitaan, ne noudattivat hyvin paljon kotimaisen gospel-musiikin perinteitä, kuten Pekka Simojokea, Jaakko Löyttyä ja rippikoululauluja. Sittemmin hänen tuotantoaan on luonnehdittu esimerkiksi folkiksi, iskelmäksi ja lo-fiksi. Oman tuotantonsa lisäksi Keskitalo soittaa ja laulaa samanhenkisissä yhtyeissä Paavoharju ja Inarin veljet. Harmaa getto taas tekee jotain vähän erilaista ­ räppiä. Tai ainakin sinne päin. Keskitaloa naurattaa: palaute räpinkuuntelijoilta on ollut pääasiassa negatiivistä. ­ Me oltiin aika provosoivia räppiskenen suhteen. Sitä saa mitä tilaa! Mutta ei siinä voi olla nauramatta, ja nimenomaan itselleen. Toisaalta suurin osa ihmisistä, jotka Harmaan geton levyä on kuulleet, on sanoneet, etteivät kerta kaikkiaan ymmärrä sitä. TÄRKEINTÄ ON ILMAISU keskitalon sanoitukset ovat runollisia. Kolkkoja. Ne kertovat esimerkiksi hautausmaista, sodasta ja pontikanjuonnista. Tuhoa ja kuolemaa koko maailmaan! ­ En oo itse kokenut niitä kauheen synkiksi tai yrittänyt tehdä synkkiä lauluja. Minusta ne on aika valoisiakin. Jos pohjavire onkin synkkä, niin se synkkyys rupeaa rakoilemaan ja kummallisista väleistä alkaa tulla valoa sinne ilmaisuun. Mistäkö ne kumpuaa? No, mistä laulut nyt yleensä kumpuaa. Sano sie! Toimittaja ei ole itse tehnyt lauluja eikä siten osaa vastata. Entä uskonnollinen tausta ­ vaikuttaako se musiikkiin? Ainakin monessa biisissä viitataan Raamattuun. ­ Sitä tulee tehtyä tekstejä, jotka jollain tavalla kumpuaa omasta itsestä, eikä sitä voi muuttaa. Asioita tulee tehtyä intuitiolla, ja jälkikäteen vasta tietoisesti hioo. On varmasti paljon uskonnollisia viittauksia, jotka menee suurimmalta osalta täysin ohitse. Ne on niin hienovaraisia ja ennen kaikkea mie väärinkäytän niitä tosi paljon. Mutta Raamattu on kuitenkin tosi monelle tuttu. Jos mie viittaan johonkin kohtaan siellä, niin kyllä ihmiset enemmän tai vähemmän tajuaa sen. Keskitalo on luonnehtinut musiikkiaan kaiken tuotetun musiikin vastakohdaksi. Mitä se tarkoittaa? ­Mie olen sanonut noin joskus vuonna 2003. Kai mie koitin sillä ilmaista ettei se ole tavanmukaista musiikkia. Itse asiassa olen sitä mieltä, että musiikkini on tuotetumpaa kuin suurin osa suomalaisesta musiikista. Se tarkoittaa, että sitä on mietitty tosi paljon. En ole hetken mielijohteesta päättänyt, että asia on näin tai tilanteen pakottamana tehnyt vaikka lo-fia. Oon miettinyt, mikä on paras tapa ilmaista jokin asia soundillisesti, äänikuvana. Tuottaminen voidaan ymmärtää monella tavalla. Ajan myötä Keskitalon kappaleet ovat alkaneet muuttua yhä lyhyemmiksi. Hän on oppinut tiivistämään asiansa ja karsimaan turhat kohdat, jotka eivät palvele sanottavaa. ­ Olen omaksunut ennakkoluulottomamman lähestymistavan: kappaleen ei tarvitse olla kaksi ja puoli minuuttia pitkä. Puoli minuuttia riittää, jos kappale toimii. Jos tekstissä on kaksi säkeistöä ja kertosäkeistöt, sitä voi muokata vähän, poistaa toistot ja huomata että se menee sellaiseksi 30 sekunnin haikurunoksi. Sitten se toimii sillä tavalla. Keskitalo on ymmärtänyt myös, ettei lauluja tule tehdä vain laulujen tekemisen vuoksi. ­ Yhä tärkeämmäksi miulle on tullut halu ilmaista jotakin. En yritä tehdä kaunista tai hyvää laulua. Ei haittaa vaikka laulu olisi huono ja ruma, jos se ilmaisee jotain tosi hyvin. Aikoinaan hän saattoi tehdä levyllisen lauluja viikossa. ­ Luojan kiitos suurin osa niistä on kadonnut jonnekin. Nykyään prosessi on paljon hitaampi. Miksi sitä tekee laulun? Ei mulla ole intressiä tehdä laulua sen tähden että on hauskaa tehdä laulu. Joose Keskitalon päivät kuluvat yleensä kotona alle vuoden ikäisen pojan kanssa vaimon opiskellessa yliopistolla suomen kieltä. Illalla Keskitalo saattaa käväistä työhuoneellaan Pihlajamäessä tekemässä vähän musiikkia. Yöllä, kun muut nukkuvat, hän ehkä kirjoittaa. ­ Pidän tavattoman paljon arkisista asioista. Niin kuin ruokailusta, nukkumaan menemisestä ja heräämisestä. Rutiineista. Myös niiden rikkomisesta. Isänä oleminen tuntuu Keskitalosta oikein mukavalta. Edelleen hän pitää jääkiekosta ja käy sunnuntaisin jumalanpalveluksessa. Hän haaveilee omasta talosta, jota voi lämmittää puulla. Entä musiikilliset haaveet? ­ Tällä hetkellä mun ajatukset keskittyy vuoden päästä ilmestyvään levyyn, joka on jo aika lailla valmis. Minulla on paljon haaveita sen hyvyyteen liittyen! En osaa sen pitemmälle sanoa. Haluaisin kehittää omaa ilmaisuani semmoseen suuntaan, että musiikki alkaisi muistuttaa enemmän hyviä novellikokoelmia. « » 12 « NRO. 2
• Ke 16.2. FUERTEVENTURA - levynjulkkarit, ALISE Liput 6e,ennakot alk. 5e www.tiketti.fi To 17.2. STREAK & THE RAVEN, THE CARAVANERS, SMOKESUIT Liput 5e Pe 18.2. HELLHOLE RATRACE: Djs Poika & Hirviö Liput 3e La 19.2. ZACHARIUS CARLS GROUP, Djs Roistoristo & Volmari Liput 7e,ennakot alk. 6e www.tiketti.fi Su 20.2. HOLY S**T Sunday: 15 Songs -musavisa klo 19.00, Holy S**T djs klo 21-03.30 Holy S**T Prices all nite! Vapaa pääsy. Ke 23.2. KOLJOSEN TIEKIISTA, GENITAALINÄRPES Liput 5e To 24.2. TUMPPI VARONEN & PROBLEMS? Liput 8e,ennakot alk. 7e www.tiketti.fi Pe 25.2. LAST CALLS, THE VULTONES, Dj St. Silver Liput 7e,ennakot alk. 6e www.tiketti.fi La 26.2. MOSES HAZY, Bar Loose djs Liput 8e,ennakot alk. 7e www.tiketti.fi Su 27.2. WIZARD OF LOOSE -musavisa klo 19.00, Holy S**T djs klo 21-03.30 Holy S**T Prices all nite! Vapaa pääsy. Ke 2.3. RAIMO PESONEN: "KUINKA EI VOI AJATELLA" -KIRJAN JULKKARIT: BLACK MAGIC SIX, VUK, JANNE WESTERLUND, Dj St. Silver Liput 5e Pe 4.3. KOMETA, SUPO, Bar Loose Djs Liput 6e,ennakot alkaen 5e www.tiketti.fi La 5.3. PIFF! BANG! POW! Djs JR SOUL & SÄRMÄ Liput 3e Su 6.3. BAR LOOSEN ALAKERTA klo 21: TYVEK (USA), MODERNI ELÄMÄ Liput 9e, ennakot alk. 7e www.tiketti.fi + BAR LOOSEN YLÄKERTA klo 19.00 HOLY S**T Sunday: 15 Songs -musavisa klo 19.00 Holy S**T djs klo 21-03.30 Holy S**T Prices all nite! Vapaa pääsy. www.barloose.com Annankatu 21, Helsinki HUOM. UUDET AUKIOLOAJAT: ma-ti 16-02, ke-la 16-04, su 18-04 Ohjelmailtoina eteispalvelumaksu 2e. LeBonk. Yrjönkatu 24, Helsinki. www.lebonk.fi Ei dorkempaa settiä... 22.2. Willy goes `billy 24.2. RNR Suicide Club: Smokesuit 25.2. Voimaryhmä 3.3. Pomppulinna: Jaakko & Jay 4.3. The Ghost of Bruce Springsteen and the E Street Band 9.3. Joku roti: Hannibal + Jodarok 10.3. Kaino-klubi: lkkarispecial 11.3. Club Aarrearkku 18.3. The Souls 1.4. Superchrist Ravintola Doris Aleksanterinkatu 20 ravintoladoris@gmail.com www.ravintoladoris. Ikäraja 20 v. ti, ke, to ja su 23-04, pe ja la 22-04 SUE » 13 « NRO. 2
• » HULLUT NEL Kotiteollisuus on entistä kypsempi yhtye, mutta tietää edelleen mitä inhoaa ja arvostaa. HAASTATTELU TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA MIKA VUOTO M enen alakertaan avaamaan ovea valokuvaajalle, kun puhelimeni soi. ­ Hynynen täällä. Ollaan justiinsa taksissa tulossa sinne päin. Ei siulla ole viinaa? No, kävin minä kahdeksan kaljaa teille ostamassa. ­ No voi vittu, eivät ne riitä mihinkään. Mutta mennään niillä. Kun taksi kaartaa kadulle, nousee kyydistä kolme miestä. Päästän kotiini koko kansan Jouni Hynysen, rumpali Jari Sinkkosen sekä yhtyeen nuorimmaisen, basisti Janne Hongiston. He kaikki ovat syntyneet vuonna 1970. Sinkkonen tituleeraa Hongistoa silti bändin kuopukseksi, sillä tämä on syntynyt häntä kaksi kuukautta myöhemmin. Hynynen taas on molempiin verrattuna erektiohäiriöinen kurppa ja viisi kuukautta Sinkkosta vanhempi. Ikä on silti vain numero. Hynynen on juonut aamun haastattelujen ohessa jalluteetä ja punaviiniä, Hongisto ja Sinkkonen taas ovat juuri saapuneet Helsinkiin. Miehet ovat selvästi viettäneet vuosikausia yhdessä. Kun yksi heistä aloittaa lauseen, toinen lopettaa sen ja kolmas vittuilee päälle. Yritän tarjota miehille tummapaahtoista kahvia, mutta he korkkaavat oluet ja jättävät kuumaksi keitetyn pannun rauhaan. Myöskään vastapaistettu pulla ei kelpaa. Kotiteollisuuden uusi, bändin nimeä kantava albumi ilmestyy maaliskuussa. Albumin avaaja jytää kuin Killing Joke, ja levy loppuu Apulantaa muistuttavaan laajakangasrockiin. Yhtye on selvästi pehmennyt. Aamen-levyllä uhottiin, kuinka Velhonaisen ei sallittu elää, mutta uudella levyllä Hynynen muistelee ensimmäisiä kaljahetkiään. Rosebud lainaa nimensä Orson Wellesin Citizen Kane -elokuvaklassikosta. Uusin Kotiteollisuus-levy on entistä enemmän popmusiikkia särön läpi soitettuna. "Rauha on kuolemaa pahempaa", laulaa Hynynen Soitellen sotaan -kappaleessa, mutta lause kuulostaa vanhan sotaratsun uholta. Uusi levy tulee saamaan neljää ja viittä tähteä kaikkialla, ja luultavasti sen kerrotaan olevan kypsintä Kotiteollisuutta. Vanhempasi saattavat ihastua etenkin siihen ihanaan Kylmä teräs -kappaleeseen, joka kuulostaa ihan CMX:ltä. Eikä mikään tuosta ole kritiikkiä. Uusin albumi on Kotiteollisuuden selvästi tasapainoisin levy. Horjahtelu on silti aina mielenkiintoisempaa. Palataan siis Lappeenrantaan, treenikämpille ja 90-luvun alkuun. Aikaan, jolloin nämä karvanaamat olivat yhtä typeriä kuin nykyäänkin, mutta heidän potenssinsa oli innokkaampi, ja Kotiteollisuuden edessä oli Hullu Ukko. Mistä kaikki sai alkunsa? BRYSSEL OLI KAUPALLINEN lappeenranta oli 80-luvulla kolkko paikka. Oliko siellä muuta tekemistä kuin pelata lätkää tai soittaa musiikkia? ­ Ei, vastaavat bändiläiset kuin yhdestä suusta. ­ Sellaistahan se aina on pikkukaupungissa. Urheilua tai rokin soittamista, Hongisto aloittaa. ­ Jotain se on ihmisen tehtävä. Kotiteollisuus-miesten ensimmäisten bändien musiikkityyli oli punk, tuo soittotaidottomien askelma oikean soittamisen pariin. Vaikutteet olivat pitkälti kotimaisia. ­ Nykyinen tyyli löytyi kylmästi volyyminappulan ja kolmestaan soittamisen kautta, Hynynen jatkaa. ­ Mie tykkäsin tuolloin ja tykkään vieläkin ihan vitusti Slumgudgeonista, jossa nykyisin Mokomassa vaikuttava Annalan Marko soitti. Niitten kitarasoundi oli mahtava. Ostin niiden laulaja-kitaristilta Hannul- SUE » 14 « NRO. 2
• HAASTATTELU TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA UNIVERSAL » TAKAISIN LUONTOON Cut Copyn Tim Hoey haluaa Suomessa treffeille. ut Copyn vuonna 2008 ilmestynyt In Ghost Colours -levy kasvoi niin suureksi, ettei se meinannut mahtua edes Helsingin Suvilahteen. Kun yhtye soitti jättihitiksi muodostuneen albuminsa kappaleita saman vuoden Flow-festivaaleilla, tuhannet ihmiset hytkyivät klubibiitin tahdissa hymy huulillaan. Cut Copy onnistui viihdyttämään väsynyttä festarikansaa täydellisesti. 2004 asiat olivat toisin. Cut Copy oli juuri julkaissut Like Neon Loven. Blogikulttuuri oli vasta aluillaan, eikä yhtyeen housea ja popmusiikkia yhdistelevä tyyli ollut vielä lyönyt läpi maailmalla. Vaikka Cut Copy ei keksinytkään mitään radikaalisti uutta, oli bändiä vaikea naittaa minkään tietyn genren alle. Vuonna 2008 ilmestynyt In Ghost Colours räjäytti blogipotin totaalisesti. Tim Hoey kertoo, että kaiken taustalla oli ahkera työnteko. ­ Like Neon Loven ilmestyttyä olimme kiertueilla parin vuoden ajan. Levy sai hyviä arvioita, mutta ei myynyt mitenkään ihmeellisesti. Olemme vieläkin ällikällä lyötyjä siitä mitä In Ghost Coloursin kanssa tapahtui. Soundimme on kehittynyt koko ajan, ja kuuntelemme musiikkia laidasta laitaan. Minusta esikuvamme ovat aina kuuluneet soundissamme. Kuuntelemme yhtä paljon My Bloody Valentinea kuin klubimusiikkia. Kenties siksi niin monet ihmiset löysivät In Ghost Coloursin. C "Herra Jumala! Pyhä luoja! En minä tuollaiseen ollut varautunut! Uusin albumi Zonoscope on juuri ilmestynyt, ja Cut Copy esiintyy 12. maaliskuuta Helsingin Kulttuuritalolla. Levyn promootiokuvissa yhtye ­ Hoeyn lisäksi Mitchell Scott, uusi jäsen Ben Browning sekä yhtyeen nokkamies Dan Whitford ­ seisoo vakavana kalliin näköiset puvut yllään. Viime levyn aikaisissa kuvissa poseerasitte värikkäissä tpaidoissa, ja kuvat värisivät eri sävyjä. Yritättekö karistaa tanssileimaa niskastanne? ­ Sitäkin. Pukeutumisessa on kyse myös koko albumin teemasta. Zonoscopessa on kyse ihmisen paluusta rytmin ja tanssin alkujuurille, takaisin luontoon. Yhteiskunta on teknologiakeskeinen, ja ihmisen pitäisi pysähtyä miettimään kaikkea tapahtunutta ja ympäristöä, päästä lähemmäksi luontoa. Levyllä on mukana esimerkiksi psykedeelisiä elementtejä juuri siksi, että kuulija voi uppoutua rytmiin ja unohtaa itsensä. Parhaiten tämä kuuluu albumin päättävässä Sun Godissa. Viisitoistaminuuttinen eepos kulkee alun tribaalirummutuksen kautta klubisoundiin, siitä Talking Headsiin, josta se vaipuu hitaasti taipuvaan transsiin. Tämä kaikki siis yhden kappaleen aikana. Olette kiertäneet maailmaa vuosikausien ajan. Kumpaan koulukuntaan kuulutte: juotteko keikkojen jälkeen Jim Beamia ja yritätte metsästää groupieita, vai nappailetteko essoja tanssiklubeilla? ­ Me olemme tylsiä! Emme valitettavasti tee kumpaakaan mainitsemistasi asioista. Like Neon Loven aikaan meillä ei ollut kiertueilla promootioihmisiä SUE L KUL A 12.3. T TU TALO URI, HEL SINK I apunamme. En tajua, miten onnistuimme olemaan eksymättä kertaakaan sen pahemmin. In Ghost Coloursin kiertueella kiertämisestä tuli onneksi organisoidumpaa. Keikkakaupungeissa käymme levykaupoissa ja yritämme imeä musiikillisia vaikutteita vierailemistamme paikoista. Tuon näköinen jätkä käyttäytyy kiertueilla kiltisti? Älä yritä! Minulla on liuta naispuolisia ystäviä, jotka vaativat saada numerosi kun kuulivat, että haastattelen sinua. Onko tämä muuten kotinumerosi? ­ Totta se on, me olemme tylsiä! Ainakin minä olen. En ole käynyt edes treffeillä todella, todella pitkiin aikoihin. Ehkä sinä voisit hommata minulle jonkun mukavan treffikumppanin kun tulemme Suomeen keikalle? Ovatko ystäväsi mukavia? Totta kai he ovat! Homma on tällä sovittu. Tai lupaan ainakin välittää mielihalusi eteenpäin Suomen promootiopäähän. Aiheeseen liittyen, lopuksi pakko kysyä Suen vakiokysymys vuosien takaa. Mikä on suosikkiasentosi harrastaa seksiä? ­ Herra Jumala! Pyhä luoja! Yleensä haastattelijat kysyvät aina esikuvistamme ja muista sellaisista kliseistä. En minä tuollaiseen ollut varautunut! Huh. Öh, mitäköhän tähän uskaltaa vastata. Tiedätkö, sanon kiltisti, että minusta käsi kädessä käveleminen on romanttisinta mitä voi tehdä. Kelpaako tuo? En halua pelästyttää potentiaalisia treffikumppaneitani! Aww. Vallan mainiosti, Tim. « » 16 « NRO. 2
• » AMERIKAN ÄÄNI Drive-By Truckers on noussut urallaan levy ja keikka kerrallaan. Nyt näköala on jo aikamoinen. M iten tämä on mahdollista? Johnny Cash kuoli vuonna 2003, mutta tässä minä istun ja kuuntelen hänen ääntään. Sama murre, sama vilpitön ja totinen äänensävy, samanlainen verk- kainen tapa painottaa sanoja, sama herrasmiehen tyyli kuunnella kysymys loppuun ennen vastausta. Haamu väittää olevansa Drive-By Truckersin kitaristi Mike Cooley. Elämme muutenkin outoja aikoja. Drive-By Truckersin edelli- nen levy The Big to Do oli 15-vuotiaan americanabändin toistaiseksi suurin myyntimenestys. Cooley sanoo, että yllättyisi mielellään uuden Go-Go Boots -levyn vastaanotosta mutta on liian hyvin ajan tasalla hämmästelläkseen. ­ Olen päätellyt fanien reaktioista, että Go-Go Boots tulee menestymään yhtä hyvin tai paremmin kuin The Big to Do. Uusien biisien liveversiot päätyvät nykyään nettiin heti keikan jälkeen, ja seuraavalla keikalla jengi jo laulaa levyttämättömien laulujen mukana. Uusia biisejämme lauletaan niin lujaa, että oletan levyn menevän kaupaksi. Ovatko entistä korkeammat listasijoitukset saaneet sinut haaveilemaan jostain, minkä et aiemmin uskonut olevan bändinne ulottuvilla? ­ Kyllä kai kaikki soittajat haluavat jonkinlaista menestystä ja suosiota, mutta viime aikoina en ole miettinyt bändin tulevaisuutta ollenkaan. Ehkä minun ei tässä tilanteessa kannata haaveilla mistään. Ehkä tämä pyörii omalla painollaan. Millainen merkitys alt.countryskenellä on ollut Drive-By Truckersin uralla? ­ Se oli näppärä ponnahduslauta. Alt.country oli voimissaan varsinkin Drive-By Truckersin varhaisvuosina. Siitä oli hyötyä meille, vaikka musiikkimme ei tarkkaan ottaen ole vaihtoehtokantria. Me käsittelemme country-vaikutteitamme hiukan eri tavalla, mutta se tuntui silti olevan tarpeeksi lähellä sitä mistä alt.country-fanit pitivät. Enää sillä skenellä ei ole niin paljon merkitystä kenellekään. Onhan se toki olemassa, mutta melko huomaamaton osa indierockia. Drive-By Truckersin uusi levy Go-Go Boots on äänitetty samoissa sessioissa kuin The Big to Do. ­ Studioon mennessä selvää oli vain se, että kaikki hyvät biisit eivät mahdu yhdelle levylle. Kokonaisuudet alkoivat kuitenkin hahmottua jo äänitysvaiheessa. Kyse oli yksinkertaisesti siitä, mikä biisi tuntui viihtyvän missäkin seurassa. Me jaoimme laulut kahdeksi levyksi tunnelman ja saundin mukaan. Kitaristi-laulaja Patterson Hood on kutsunut Go-Go Bootsia rhythm & blues -murhalevyksi ja verrannut sitä film noir -elokuvaan. Onko se siis sellainen teemalevy kuin vuoden 2001 Southern Rock Opera oli? ­ Ei ole. Joissain biiseissä puhutaan murhatöistä ja musiikissa on enemmän rhythm & blues -vaikutteita kuin yhdelläkään aiemmalla levyllämme, siinä kaikki. Drive-By Truckers -biisi ei juuri koskaan synny niin, että otettaisiin joku valmis aihe ja tehtäisiin siitä musiikkia. Minä vain soittelen kitaraa ja yritän napata kiinni jostain, joka kuulostaa hyvältä. Sitten katson, millaiseksi melodia muodostuu ja millaisia sanoja siihen tarttuu. On poikkeuksellista, että bändin suosio alkaa kasvaa vielä viidentoista toimintavuoden jälkeen. Mistä se johtuu? Kumpi on muuttunut, maailma vai Drive-By Truckers? ­ Ihan kaikki on muuttunut näiden 15 vuoden aikana. Bändien kohdalla suurin muutos on tapahtunut siinä, miten ihmiset löytävät ja hankkivat uutta musiikkia. Mutta me emme vaivaa päätämme maailman menolla. Ei meidän edes kuulu kuulua siihen top ten -levyjä tekevään ja jatkuvasti radiossa soivaan valtaeliittiin. Tiesimme jo bändiä perustaessa, että Drive-By Truckersin ura ja suosio rakennetaan keikka ja levy kerrallaan. Ei meille ollut mikään yllätys, että siinä vierähtää vuosia ja vuosikymmeniä. Nyt minä ymmärrän. Ei se ole Johnny Cashin eikä Mike Cooleyn ääni. Se on Amerikan ääni. « TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA DANNY CLINCH HAASTATTELU » SELÄNTEEN JALANJÄLILLÄ Treadstone kumoaa väitteen siitä, että rockin pitäisi olla vaarallista. R uotsalaisen Treadstonen debyyttialbumilta A New Day Sunilta on vaara ja vimma kaukana. Ammattitaitoa on sitäkin enemmän. Perverssillä tavalla siinä on myös yhtyeen voima. Se kulkee radioisen rockin keskitietä niin ammattitaitoisesti, että ainoastaan totaalinen kyynikko ja melodiantajuton hipsteri voi olla viheltelemättä albumin kappaleita ensimmäisen kuuntelu- kerran jälkeen, vaikkei muistaisi kappaleista mitään. Epäselvää? Kun Treadstonea kuuntelee, kaikki selviää. Bändi myöntää avoimesti, että foofightersit sun muut on kuunneltu useaan otteeseen, ja että soundi on silkkaa Amerikkaa. Esimerkiksi S.O.S. menisi hyvin läpi Dave Grohlin yhtyeen uutena singlenä. ­ Tyhmiähän me olisimme, jos emme Foo Fightersia esikuvak- semme tunnustaisi, bändin Vaasassa syntynyt basisti Joakim Hemming myöntää Hotelli Presidentin aulabaarissa, edessään oluttuoppi. Myös paljon äänessä olevalla kitaristi-laulaja Jonas Hermanssonilla on edessään tuoppi. Ainoastaan lapsenkasvoinen rumpali Nisse Westfelt juo teetä. ­ Amerikan-soundin lisäksi Beatles on ollut meille suuri vaikuttaja. Beatlesiin kaikki nykyajan rockmuSUE siikki tukeutuu. Parempi se sitä paitsi on tulla verratuksi omiin suosikkeihinsa kuin huonoihin bändeihin. ­ Kun levyä tehdessämme meillä oli ongelmia kappaleen muotoutumisen kanssa, kysyimme itseltämme, että mitä John Lennon tai Paul McCartney tekisi tällaisessa tilanteessa, Jonas jatkaa. Treadstonen soittajat ovat musiikin vakaita ammattilaisia jo vuosikymmenen takaa. He ovat soittaneet "liki kaikissa vähänkin menestyneissä ruotsalaisissa popakteissa", kuten Jonas asian ohimennen ilmaisee, vailla omakehun häivääkään. Jonaksessa on naapurinpoikamaista karismaa, sekoitus Russell Brandin itsevarmuutta ja Dave Grohlin lupsakkuutta. Hän on toiminut vuosia taustamuusikkona eri yhtyeissä. Rumpali Nisse on työskennellyt 26 ikävuodestaan huolimatta jo vuosia tuottajana, vaikka menisi läpi poikabändin jäsenenä. Ainoastaan basisti Joakim näyttää ikäiseltään: päälle kolmekymppiseltä rokkarilta, jonka keskivartalolta voi nähdä hyvinvointivaltion aiheuttamaa pyöreyttä. Toisin sanoen Treadstone on täynnä tavallisen näköisiä rokkareita, jotka vain sattuvat olemaan ammattimuusikoita. Se, että he osaavat jopa soittaa ja näyttävät rockilta amerikkalaiseen tapaan on tietysti katu-uskottavuutta hakevassa musiikkiyhteiskunnassa silkka rikos. Yhtye perustettiin vuonna 2007 kaljapäissään jatkoilla, josta se siirtyi suoraan treenikämpille, jossa työsti materiaaliaan parin vuoden ajan. ­ Emme missään vaiheessa yrittäneet tekemällä tehdä tällaisia kappaleita, Jonas sanoo. ­ Aloimme vain tehdä musiikkia, jollaista haluaisimme itse kuulla. Jos kappaleessa on hyvä melodia, se on ajaton. Jotkut arvostelijat rakastavat radiosoundiamme, jotkut eivät voi sietää sitä. Ja juuri niin sen pitää ollakin! Minusta helppous musiikissa ei ole kirosana, päinvastoin. ­ Saattaa kuulostaa kliseeltä, mutta kappaleet oikeastaan kirjoittivat itse itsensä, Joakim jatkaa. ­ Emme halua tehdä liian vaikeaa musiikkia vaan helposti kuunneltavia rockkappaleita, jotka kestävät sen neljä minuuttia. Suoraan sanottuna: monia asioita pitää tapahtua, ennen kuin Treadstonesta tulee hittiyhtye. Heitä pyydettiin ottamaan osaa myös Euroviisuihin, mutta kolmikon vastaus oli kieltävä. ­ Ei siinä olisi ollut mitään järkeä, ei siellä rockilla enää pärjää, Jonas sanoo. Kolmikko tietää, mitä keikkaileminen ja muusikon elämä on. Ennen kaikkea heillä on kuitenkin kärsivällisyyttä ja vankka pohja. ­ Ei meillä ole mitään varasuunnitelmia, jos tämä bändi ei breikkaakaan. Teemme uusia kappaleita ja uusia levyjä. Katsotaan, mitä tapahtuu. Voimme aina palata taustamuusikoiksi. Toisaalta, olen kolmekymppinen ja olen aina halunnut olla NHL -tähti. Teemu Selännekin pelaa vielä, minulla on hyvin aikaa! Jonas sanoo ottaen kulauksen iltapäiväoluestaan. ­ Ja Jari Litmanen! Hän on varmaan sataviisikymmentävuotias, mutta yhä aivan mielettömän hyvä, Joakim komppaa. TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA PER KRISTIANSEN » 18 « NRO. 2
• » ITSENÄISY Samae Koskinen on oppinut hoitamaan hommat ­ soolouralla, sanoittajana ja elämässä. HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA AKI-PEKKA SINIKOSKI S amae Koskinen ottaa itsestään valokuvia. Hän räpsii muutaman digiotoksen, vaihtaa päälleen pikkutakin ja ottaa lisää kuvia. Hän selaa niitä mietteliäänä, täysin itseensä keskittyneenä. Outo toiminta ei johdu siitä, että Koskinen olisi suunnattoman ihastunut kuvajaiseensa. Hänen uuden musiikkivideonsa ohjaaja vain on pyytänyt lähettämään etukäteen valokuvia mahdollisista asuvalinnoista. Video tehdään uuden Kuuluuko, kuuntelen -levyn biisiin En anna periks. Sekin on tavallaan kuva Samae Koskisesta, joka ei ole ihastunut kuvajaiseensa. Tähän salamavalon valaisemaan sydäntalven iltapäivään on johtanut määrätietoinen, puolentoista vuoden mittainen savotta. Kun tein Samae Koskisesta jutun hänen erinomaisen Elossa-albuminsa ilmestymisen aikaan vuonna 2009, hän kertoi tehneensä jo paljon uusia kappaleita. Kiertueiden ja kiireiden tiimellyksessäkin Koskinen pysytteli askelen edellä aikaa. Ja nyt Kuuluuko, kuuntelen on valmis. ­ Valikoin levylle biisit vuotta ennen kuin aloin nauhoittaa niitä, Samae sanoo ja panee kameran syrjään. ­ Halusin hieroa sisällön etukäteen niin valmiiksi, ettei studiossa ole enää arpomista. Levyn valmisteluun meni paljon aikaa, nauhoituksiin ja miksaukseen vain alle kuukausi. Studiossa musiikki muuttui enää hyvin vähän. Ei tarvinnut miettiä, pitäisikö jotain tehdä toisin. Sai nauttia hyvän bändin soitosta ja fiilistellä sitä, että on Finnvoxilla levyttämässä asiansa osaavien tyyppien kanssa. Mitään paineita ei ollut. Ensivaikutelma uudesta levystä on, että se on pelkistetympi kuin Elossa. ­ Se on juuri sitä. Se on vastaisku nykyajan 120 raitaa per biisi -tuotantotyylille. Mä etsin levylle soundimaailman miettimällä, millaisista levyistä pidän. Hyvin harva suosikkialbumeistani on tuotettu modernisti, ja halusin kevyen ja luonnollisen saundin. Levyllä on hyvin vähän päällesoittoja. Toisin kuin ennen, en kuorruttanut musiikkia älyttömällä määrällä erilaisia stemmoja. Päätin, että jokaisen äänitetyn raidan pitää olla perusteltu ja että biisi on aina etusijalla. Se oli tällaiselle yksityiskohtarunkkarille tosi freesi lähtökohta. Niin tärkeitä asioita kuin sävellykset, sovitukset ja saundit ovatkin, suurimman harppauksen Samae Koskinen on ottanut sanoittajana. Kuuluuko, kuuntelen on ensimmäinen suomenkielinen levy, jonka tekstit hän on kirjoittanut itse. Kirjoittaessaan Koskinen taisi nähdä mielessään oman kuvajaisensa. MUOVAAVAT MUISTOT kuuluuko, kuuntelen -levy alkaa raskailla aiheilla. Kahdessa ensimmäisessä biisissä, En anna periks ja Tarinoita, Samae Koskinen laulaa nuoren miehen huonommuuden tunteista. ­ Mä olen kotoisin pienestä kaupungista ja se kuuluu levyllä, Koskinen sanoo. ­ Niissä teksteissä on yksinäisyyttä, ulkopuolisuutta ja ahdistusta. Ne ovat sanoituksia, joita koulun suosituin poika ei osaisi kirjoittaa. Miltä sinusta tuntuu nyt, kun ajattelet teinivuosiasi? ­ Mä näen nuoruuden kokemukset positiivisena voimavarana. Jos en esimerkiksi olisi käynyt 17-vuotiaana läpi rankkaa mielisairautta, olisin monessa mielessä köyhempi. Kaikki koettu, ne saatanan aallonpohjatkin on muokannut musta sen, kuka nyt olen. Totta kai on asioita, joita en halua käydä toista kertaa läpi. Mutta tietyssä mielessä kaikki muistot ovat hyviä olemassa. Mikä merkitys musiikilla oli vaikeina aikoina? ­ Mä kuuntelin musiikkia älyttömästi. Laulut merkitsivät mulle paljon. Tein jo silloin kotinauhoituksia kahdella mankalla. Musiikki on ollut siitä lähtien mulle itseilmaisun keino. Mä olen pystynyt käymään asioita läpi sävelillä, ja se on tehnyt mulle paremman olon. Mitkä tuolloin kuuntelemasi levyt ovat vaikuttaneet eni- ten omaan tyyliisi tehdä musiikkia? ­ Jos pitää valita yksi, niin Sueden eka levy. Mä kuuntelin sitä samaan aikaan kuin Cannibal Corpsea ja Suffocationia, ja ne oli minusta kaikki yhtä hyviä. Bernard Butlerin kitaransoitto kuljetti mua The Smithsin suuntaan. Sillä oli suuri vaikutus siihen, mitä nyt teen. Mun musassa ei ole Sueden uhmakasta romantiikkaa, mutta se sai haluamaan tehdä villiä ja jännittävää musaa. Tarinoita-biisi sisältää tärkeän oivalluksen: minäkuva on yhdessä rakennettu ja ihmisen itsensä hyväksymä. Kun sen ymmärtää, nuoruuden kolhut eivät luudu junttivihaksi ja ylimielisyydeksi, vaan kääntyvät positiiviseksi voimavaraksi. ­ Jos sanoo itselleen joka päivä, että on läski ja tyhmä, niin siitä tulee itselle totta, Koskinen havainnollistaa. ­ Levyllä on biisi nimeltä Nuorelle miehelle, joka on kannustava laulu. Mä olen 32-vuotias ja voin kertoa, että elämä lähtee kyllä parempaan suuntaan, koska ei se voi muuallekaan mennä. Parinkympin jälkeen on jo nastempaa. Kuuluuko, kuuntelen ei olekaan negatiivisesti sanoitettu levy. Sillä on myös ilahduttavia ja positiivisia sanoituksia, kuten Hän, jolla on kaikki, Eväsretki ja Mökki. ­ Tämä levy on mulle hyvin henkilökohtainen, Koskinen sanoo. ­ Elossa-levy oli tarina, jossa kerroin ulkopuolisten henkilöiden näkemyksistä. Nyt laulan asioista, jotka ovat tärkeitä mulle, merkitsevät jotakin henkilökohtaisella tasolla. Siinä mielessä Kuuluuko, kuuntelen on ensimmäinen soololevyni. VARJOKUNINKAAN JÄLJILLE kun samae koskinen kutsuu Kuuluuko, kuuntelen -levyä ensimmäiseksi soololevykseen, hän puhuu itsenäistymisestä. Tämä on ratkaiseva käänne kasvutarinassa, jossa englanninkielistä indiepoppia tehnyt bändijätkä löytää oman äänensä suomenkielisenä sooloartistina. Samae Koskinen on taitekohdassa, uuden vaiheen alussa. Miten olet kokenut tämän kolmen soololevyn mittaisen kehityskaaren? ­ Nautin siitä etuoikeudesta, että saan tehdä levyjä ja kertoa niistä ihmisille, ja siitä, että ihmiset tulevat keikoille. Mitään siistimpää en osaa kuvitella, Koskinen sanoo. ­ Epäselvä päivärytmi kuitenkin käy välillä raskaaksi. Kun teen levyä, teen sitä koko ajan, unissakin nauhoittelen kitaroita. Työ on päällä jatkuvasti. Silloin kadehdin ihmisiä, jotka voivat jättää duunit työpaikalle. Välillä mulla on fantasioita ihan peruspäivätyöstä. Vol.1-soolodebyytillä lauloit suomalaisten runoilijoiden sinulle kirjoittamia tekstejä, ja Elossa-levyllä teit sanat Kauko Röyhkän kanssa. Miksi halusit lisätä taakkaasi ottamalla sanoittamisenkin vastuullesi? ­ Koska pidän siitä ajatuksesta, että oman musiikin tekeminen on kokonaan omissa käsissä. Mulle oli tärkeää ottaa vastaan haaste omien tekstien kirjoittamisesta. Jarkko Martikainen antoi hirveästi vetoapua. Se kannusti mua etsimään oman ääneni ja uskomaan siihen, että voin ammentaa omasta elämänkokemuksestani asioita, joita kannattaa laulaa ääneen. On hienoa, että haluat opetella uusia asioita vielä kolmekymppisenä. Useimmat urautuvat paljon varhemmin. ­ Mä ajoin ajokortinkin vasta 30-vuotiaana, ja nautin nyt autolla ajamisesta tosi paljon. Sama juttu sanoittamisen kanssa. Se on mulle uusi asia, johon en ole turtunut. Samae Koskinen on samassa mielentilassa kuin Elossaalbumin ilmestyessäkin. Levy on tuskin annettu julkaistavaksi, kun mies jo kerää itselleen uutta kuormaa ja viheltelee mennessään. ­ Mä yritän päästä tekemään seuraavaa levyä niin pian kuin mahdollista. Nyt on sellainen olo, että tiedän miten homma hoituu. Mulla on jo joitain valmiita kappaleita, jotka eivät tyylin puolesta sopineet tälle levylle. Muun muassa sellainen fantasiabiisi kuin Varjokuningas. Musasta tulee mieleen Scott Walker ja teksti kertoo äijästä, joka asuu maan alla. « SUE » 20 « NRO. 2