• lapkoismo alanko teholla fear factoryvarjoblackstar halo heartbreak stereoroyal republic black magic sixville leinonensilver metsatöllautomatic eyeoh no ono eluveitiefinntrollwhispered NRO. 2 · (HELMIKUU) · 2010 · (#139) · INDIEROCKPUNKMETALZINE · UUTISET · HAASTATTELUT · LEVYARVIOT · ELOKUVA-ARVIOT · KANNEN KUVA VESA HÄRKÖNEN
• SUE » 2 « NRO. 2
• SUE » 3 « NRO. 2
• TOIMITTAJALTA TÄSSÄ NUMEROSSA » Uutiset. 04 TOIMITTAJALTA 06 NEWSFLASH » Haastattelut. 10 12 13 14 15 16 17 LAPKO ISMO ALANKO TEHOLLA SILVER BLACK MAGIC SIX ROYAL REPUBLIC VILLE LEINONEN VARJO 18 20 23 24 26 28 29 30 34 40 42 HEARTBREAK STEREO AUTOMATIC EYE JA OH NO ONO PRKL UUTISET JA SETÄJUSSINTUPA METSATÖLL FEAR FACTORY ELUVEITIA JA WHISPERED FINNTROLL JA BLACKSTAR HALO PRKL ARVIOT ARVIOT ENSI-ILTAELOKUVA-ARVIOT QUIZON JA MONOSTI MUSIIKISTA Sue #139 valmistui seuraavien levyjen vaikutuksen alaisena: Lapko A NEW BOHEMIA Megadeth RUST IN PEACE No Shame IRONING DAY Death Cab For Cutie PLANS Ville Leinonen MAJAKANVARTIJAN UNI Him SCREAMWORKS » Arviot. » Eka levy oli parempi ock-faniuden hilpeimpiä ilmiöitä on meidän valveutuneiden kuuntelijoiden taipumus nostaa palvomiemme yhtyeiden ensimmäiset tuotokset hohtavalle jalustalle. Artistit voivat toki tehdä ansiokkaita levyjä myöhemminkin urallaan, mutta varhaiset julkaisut tulevat rockin suuressa kertomuksessa aina säilyttämään paikkansa musiikillisina Graalin maljoina, joihin kaikki niiden jälkeen ilmestynyt materiaali alenevasti suhteutuu. Osaltaan uskomus johtaa juurensa rockjournalistienkin vaalimaan myyttiin alkuperäisyydestä ja aitoudesta. Tarinan mukaan teknisesti paremmin soitettu ja tuotettu musiikki on aina väistämättä myös laadullisesti heikompaa. Vaikuttaa siltä, että vähemmän hiotussa ilmaisussa halutaan lähes pakkomielteisesti uskoa olevan enemmän tunnetta, vaikka todellisuudessa oletukset rocktähden mielentilasta perustuvat lopulta aina enemmän tai vähemmän kuulijan omiin arvailuihin. Näin ollen on myös kyseenalaista, että levyn nauhoittaminen kalliimmassa studiossa tekisi lopputuloksesta automaattisesti vähemmän sielukkaan. Silti innokkaimmat puristit menevät taatusti onnesta sekaisin levyistä, joilla artistit kertovat "palanneensa juurilleen", toisin sanoen takaisin ensilevyjen rupuiseen autotallisoundiin. Halpaa ja helppoa kierrätystä ­ mutta meidän kriitikoiden hyväksynnän kannalta ehdottoman tärkeää. Tätäkin paremmin asetelman on oivaltanut Pixies, jotka kiertävät surutta maailmaa kaksikymmentä vuotta vanhan materiaalin voimin. Post-punk-ikoneiden tuskin kannattaakaan enää säveltää uutta albumia, sillä me haluamme ainoastaan kuulla Surfer Rosan uudestaan. Ja uudestaan. Jatkuvan menneisyyteen haikailun seurauksena on pahimmillaan paikallaan polkeminen, latistuminen ja tasapäistyminen. Ville Valo totesi taannoisessa haastattelussa rockin olevan nykyään kaikista musiikin lajeista konservatiivisin ja vähiten itseään uudistava. Mies oli aivan oikeassa, pahus soikoon. Vietimme kuluneen vuosikymmenen ylistäen hampaattomien retroyhtyeiden levyjä ja keskustelimme aivan vakavissamme siitä, miten The Strokes oli vastuussa rock´n´rollin jälleensyntymisestä. Heidänkään myöhemmistä levyistään emme tosin pitäneet. Kliseisen rock-elitistin löytäminen itsestään on varsin nolo tunne. Kenties allekirjoittanutkin jonakin päivänä saa ansionsa mukaan ja päätyy maailman nyrpeimpänä tunnetun Pitchfork-sivuston palkkalistalle. Mikäli kuitenkin onnistun välttämään tuon selkäpiitä karmivan kohtalon, on viimeistään helvetissä kaikille meille tekopyhille hipstereille on varattu ikioma osastonsa, jossa kuunnellaan tauotta pelkästään U2:n uutta tuotantoa. TUOMAS JALAMO TOIMITTAJA R O PK LA 10 S. Kirjoittaja uskoo, ettei The Jesus and Mary Chain koskaan säveltänyt Psychocandyä parempaa albumia. ISMO ALANKO TEHOLLA S. 12 BLACK MAGIC SIX S. 14 AUTOMATIC EYE S. 20 Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Tero Heikkinen, Pete Heikkilä, Marika Honkatukia, Tuomas Jalamo, Kimmo Jaramo, Vesa Kataisto, Kiira Kolehmainen, Petri Kipinä, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Tuomas Kokko, Matti Koskinen, Anna Lahokoski, Jussi Lahtonen, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Niina Linna, Aku-Tuomas Mattila, Risto Mikkonen, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä, Pau, Miki Peltola, Mika Penttinen, Jukka Taskinen, Teemu Purhonen, Tuomas Tiainen, Jarkko Tiusanen, Pirita Tiusanen, Taru Tuulia Tittonen, Volvo-Pete (ATK-huolto), Stefan Greijer. Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 09 - 6813 2930 Email: miki@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2010 ISSN 1238 - 1853 Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Telakkakatu 8, 00150 HELSINKI puh. 09 - 6813 2930 / 050 - 3316748 SUE » 4 « NRO. 2
• + SPECIAL GUESTS TIISTAINA 8.6.2010 KYLASAARI/KALASATAMA HELSINKI PORTIT AUKEAVAT KLO 16.00 LIPUT: 59 EUROA + MAHD. TOIMITUSKULUT MAX 6 LIPPUA / OSTAJA 21ST CENTURY BREAKDOWN ­ KAUPOISSA NYT! SUE » 5 « NRO. 2 WWW.GREENDAY.COM
• PROUDLY PRESENTS: "Kippis & Kulaus Esittää..." STIG DOGG & DJPP EDU KEHÄKETTUNEN TUOMIO, KONE& SETÄ KOPONEN DJ HIIHTOPIPO Pe 19.2. (K-18) 6 Huom! Ennakot Tiketistä,Geezersistä, Funkiestista ja Lifesaverista! KOLMAS NAINEN HERRA YLPPÖ & IHMISET PETRI NYGÅRD REDRAMA KYMPPILINJA Pe 5.3. (K-18) 10 La 27.2. (K-18) 10 Pe 26.2. (K-18) 12 La 20.2. (K-18) 20 EXILIA (ITA) AMORAL FINTELLIGENS Pe 12.3. (K-18) 12 La 6.3. (K-18) 10 KLAMYDIA UNDEROATH (USA) ARCHITECTS (UK) Liput ennakkoon Virgin Oil Co:sta, Tiketistä ja Lippupalvelusta. Lippujen hinnat ovat alkaen hintoja. Ravintola Virgin Oil Co., Kaivopiha, Mannerheimintie 5, 00100 Helsinki, Pe 26.3. (K-18) 25/27 www.virginoil.fi Lopunajan festivaali TVO 7.4.-18.4.2010 Rehtorinpellonkatu 6c, 20500 Turku 6c ww www.lopp www.loppu.fi ti 6.4. Ennakkoklubi: Turun Anikistit ry esittÄÄ Lopunajan animaatioita. Vapaa pÄÄsy! ke 7.4. Sweatmaster, Boomhauer, Black Magic Six + Dj Boy Named Sue. Klo 21-02. Liput 6e/7e. to 8.4. Wrum, Musta KÖksÄ, Jep Jep Jep + Dj Wappe. Klo 20-02. Liput 6e. pe 9.4. Circle, Keuhkot, Nightsatan, Umpio + Dj GoatBoy. Klo 21-02. Liput 8e/9e. la 10.4. WCH esittÄÄ: Black Crucifixion, Mustan Kuun Lapset, Necropsy, Torture Killer, Axegressor, Hateform, Solitaire, Cause for Effect, Speedtrap, Catalepsy, Avoimen Haudan LÖyhkÄ. Klo 16-02. Liput 15e. Vain 100 lippua myynnissÄ! su 11.4. Cleaning Women, Jori Hulkkonen, Mr Velcro Fastener, 64mula. Klo 20-02. Liput 7e/8e. ma 12.4. Rotten Sound, cannibal accident ym. Klo 20-02. Liput 6e/7e. ti 13.4. Spiritus Mortis, Lord Vicar, Fleshpress, Loinen, Stumm. Klo 20-02. Liput 7/8e. ke 14.4. 500 kg lihaa, Taivainen & KÄmppÄkaverit, Black Totem, Asennevammayhdistys. Klo 20-02. Liput 7e/8e. to 15.4. Radiopuhelimet, Kometa, The Seekrets, Vauhtihirmu + Dj Jalmari Helle. Klo 20-02. Liput 7e/8e. pe 16.4.2010 Final Countdown: Limonadi elohopea, TV-resistori, Vihannes + Dj GoatBoy. Klo 21-02. Liput 7e/8e. la 17.4. Terveet kÄdet, Selfish, KylmÄ Sota, God Given Ass, Derrida, No Kids, The Phoenix Foundation, Kieltolaki, Endrive, Seksihullut, Alley Gods, BÜfo, Noituus. Klo 14-02. Liput 10e. Vain 100 lippua myynnissÄ! su 18.4. PÄÄtÖsklubi: Liikkuvat lapset, kustannusosakeyhtiÖ Sammakon runoilijoita. Klo 18-01. Liput 5e. ma 31.5. Turun ylioppilaskylÄsÄÄtiÖ esittÄÄ: vuodesta 1956 alkaen samoissa tiloissa toimineen TVO:n hÄÄtÖ. Ei pÄÄsyÄ! IkÄraja 18 v. ennakkoliput la 20.2. alkaen: Levykauppa Äx, Kristiinankatu 4, turku. MOBILE www.mobilekustannus.fi SUE » 9 « NRO. 2
• » HARMONIA M KESKELLÄ Laulaja-kitaristi Malja kertoo, kuinka Lapko astui veitsenterältä vakaalle pohjalle. ­ Lapkon edellinen levy Young Desire ilmestyi vuonna 2007. Sitä levyä tehdessä meillä oli tavoitteena saada aikaan niin nälkäinen ja härski levy kuin alle kolmekymppiset juipit vain voivat. ­ Young Desiren jälkeen meille tapahtui vähän liikaakin kaikenlaista, se oli menevää aikaa Lapkolle. Me tehtiin tosi paljon keikkoja ja alettiin vääntää ulkomaankuvioita kasaan voimallisemmin kuin koskaan ennen. Lapkon status nousi jonkin verran, meistä tuli tunnetumpia. Samaan aikaan bändin sisällä käytiin painavia keskusteluja siitä mihin suuntaan Lapkoa tulisi viedä. Me ei oltu aina yhtä mieltä siitä, mikä on tärkeää. ­ Siinä sai opetella kantapään kautta monet metkut. Kaikki mahdolliset yli- ja alilyönnit tuli tehtyä ja Spinal Tap -hetket elettyä. Metsä hämärtyi puilta, ja aika ajoin Lapko oli veitsenterällä. Se on varmasti tuttua kaikille bändeille, jotka on saaneet naamansa lehteen ja soittaneet yli kaksi keikkaa kuukaudessa. Ainakin se rokkikoulu opetti, miten asioita ei kannata tehdä. ­ Young Desiren kiertueiden päätyttyä oli sellainen hööki päällä, että me haluttiin tehdä seuraava levy samaan putkeen. Levy-yhtiömme Fullsteam huomautti, että ei kannata kiirehtiä. Me ei oltu samaa mieltä, vaan alettiin tehdä kiireesti uusia biisejä. Pian me kuitenkin huomattiin, että levymogulit olivat oikeassa. Me ei saatu musiikkiin samaa poltetta kuin Young Desiren matskuun. Suurin osa silloin tehdyistä biiseistä on nyttemmin hylätty, koska ne olivat melko yhdentekeviä. Uudelle levylle asti pääsi vain muutama avainralli niiltä ajoilta. ­ Me jatkettiin uusien biisien tekemistä rauhalliseen tahtiin. Vuokrattiin Lapkolle oma kaksio ja rakennettiin sinne pieni studio. Jokaisesta biisistä äänitettiin kolme tai neljä eri demoa. Tässä vaiheessa jälki ja biisit olivat paljon parempia. ­ Pari vuotta sitten Tampereen Musiikki & media -tapahtumassa Mark Debiak -niminen jenkkimanageri tuli juttelemaan meille. Hän diggaili meidän keikkaa, halusi ryhtyä yhteistyöhön ja vinkkasi vielä, että tietää Lapkolle täydellisen tuottajan. Kyseessä oli D. James Goodwin, joka oli tehnyt töitä muun muassa Thursdayn ja Braveryn kanssa. Kun me myöhemmin alettiin etsiä tuottajaa, me muistettiin Markin suosittelema D. James. ­ Kun Goodwin kuuli meidän demoja, hän ilmoitti haluavansa sekä tuottaa että äänittää Lapkon levyn. Me tykättiin herran aiemmista tuotannoista ja määrätietoisuudesta, joka huokui e-mailienkin läpi. Tuntui siltä, että D. James Goodwin voisi olla Lapkolle vaativa mutta reilu pomo. ­ Tuottajan valinta on kuitenkin iso päätös. Me asetettiin yhteistyölle sellainen ehto, että Goodwinin pitää tulla Suomeen esituottamaan levyä. Me ei haluttu lähteä Amerikkaan vain huomataksemme, että vastassa onkin idiootti, jonka kanssa ei tule toimeen. ­ D. James Goodwin lensi viikoksi Suomeen, ja me järjestettiin intensiivinen esituotantojakso. Sen aikana tuli selväksi, että hän on miellyttävä persoona ja että kyllä me levy saadaan aikaan. huono asia. Woodstock sopi Lapkolle luultavasti paremmin kuin New York City. Me tarvitaan omaa rauhaa, hiljaisuutta ja luonnonläheisyyttä, vaikka ei tässä mitään superluontoihmisiä ollakaan. I Shot the Sheriff -biisin video me kuitenkin kuvattiin Brooklynissä, siinä tuli nähtyä vähän kaupunkiakin. ­ Levyntekopaikan nimi oli Clubhouse Studios. Se oli iso kompleksi, jossa oli kaikki tarvittava ja vähän ylikin. Vieressä oli toinen talo, jossa kaikilla oli omat huoneet ja muut mukavuudet. ­ D. Jamesin amerikkalaisesta mentaliteetista oli paljon apua töitä tehdessä. Jos yhdellä bändistä oli ongelmia soiton tai laulamisen kanssa, tuottaja puhui siitä aina "meidän" ongelmanamme. Se ei siis ollut yhden soittajan tai edes pelkän bändin ongelma, vaan koko porukan. Siitä seurasi se, että kaikki alkoivat etsiä ratkaisua yhdessä. Se oli helvetin hyvä tapa ratkaista ongelmia sellaisessa paineistetussa tilanteessa. Tuollaisessa on toki aina se riski, että yksilöt pakenevät vastuutaan yhteisön taakse, mutta me löydettiin terve balanssi. ­ A New Bohemiaa tehdessä me opittiin tekemään tiimityötä. Tällä kertaa basisti Nordberg ja rumpali Heikkonen pääsivät vaikuttamaan laululinjoihin ja teksteihin entistä voimallisemmin. Sanoituksissa mä tosin pidän itselläni veto-oikeuden. Voin kyllä ottaa kritiikkiä vastaan, mutta en välttämättä suostu tekemään muutoksia. ­ A New Bohemia on musiikillisesti äänekäs ja kiivas levy, mutta sen pohjavire on rauhallisempi kuin Lapkon edellisillä levyillä. Tuo yhdistelmä saattaa olla tulos siitä, että me ollaan löydetty jonkinlainen harmonia ihmisinä ja bändinä. Lapko uskaltaa melskata kovaa ja luottaa silti siihen, että myös bändin pehmeä puoli välittyy kuulijalle. Niinhän sitä sanotaan, että rankan musiikin tekijät ovat useimmiten tosi leppoisia tyyppejä. ­ Levyn sanoituksista huokuu tietty turvallisuuden tunne. Sellainen fiilis, että uskaltaa hypätä benjihypyn selkä edellä ja olla varma siitä, että köysi kestää. Niissä on jotain pyhää, ylevää ja runollista. On siellä ärmimistäkin, mutta yleisesti ottaen mä uskallan sanoittajana näyttää itsestäni puolia, joita en ole ennen uskaltanut. A New Bohemialla on tasoja, jotka vievät Lapkon syvemmille vesille kuin koskaan. ­ Suomeen palatessa me tajuttiin, että unohdettiin käydä legendaarisen Woodstockfestivaalin pitopaikalla. Se on muutaman kilometrin päässä studiolta. Että ei sillä reissulla paljon mitään nähty. Sikäli olisi ihan yhtä hyvin voinut tehdä levyn Porissa. HAASTATTELU TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA VESA HÄRKÖNEN PUREMIA JA SILITTELYÄ ­ young desiren ja A New Bohemian välillä vierähti kolme vuotta. Jokainen hetki tuli tarpeeseen, koska me opittiin paljon. Minä, Nordberg ja Heikkonen ollaan kaikki räiskyviä persoonia ja keskenämme täysin erilaisia ihmisiä. Ennen meidän touhu oli sellaista, että kaikki halusivat päsmätä. Me kerrottiin toisillemme välillä hyvinkin kovaan ääneen, että me tiedetään kyllä aika helvetin hyvin mitä milloinkin pitää tehdä ja soittaa. Nyt kulmat ovat alkaneet pyöristyä. Se saattaa johtua siitä, että ikää tulee lisää. ­ Mä olin jossain vaiheessa jopa huolissani siitä, että mitä jos Lapkolta putoaa hampaat ja kaikki on pelkkää silittelyä. On ollut helpottavaa huomata, että tässä saa edelleen silloin tällöin osuman suoraan leukaansa. Me ollaan hyväksytty se, ettei me olla toistemme kaltaisia ja käytetään sitä voimavarana. ­ A New Bohemian ilmestyessä mulla on oudon luottavainen olo. Tällä kertaa ei ole tarvetta uhota, että Lapko näyttää teille kaikille jotain sellaista, jota ette osaa edes kuvitella. Toivoisin, että kriitikoiden ei enää tarvitse kirjoittaa, että "Lapko onnistuu kuulostamaan kansainväliseltä". A New Bohemiaa ei yksinkertaisesti voi lähestyä muuna kuin kansanvälisenä albumina. Tai jos voi, Lapko on epäonnistunut. ­ Kansainvälisyydestä sen verran, että valehtelisin jos väittäisin, että Lallintalon ja Tavastian välillä sahaaminen riittää motivoimaan Lapkoa seuraavan 15 vuoden ajaksi. Toisaalta en haluaisi sanoa noinkaan, koska ihmiset lukevat sen niin, että Lapko ei viihdy Suomessa. Ei se niin ole. Meidän intressit vain ovat nyt ulkomailla. Lapkon luontainen suunta on laajentuminen. ­ Mä olen miettinyt mikä on mun unelmani, sellainen tilanne, johon Lapkon kautta tähtään. Olen tullut siihen tulokseen, etten ole missään muualla niin onnellinen kuin suomalaisella kesäfestivaalilla noiden ukkojen kanssa, kun setissä on vielä kolme biisiä jäljellä. Ehkä se pitää paikkansa, että kaukaa on helpompi nähdä lähelle. « RYHMÄBENJIHYPPY ­ lapkon uusi albumi A New Bohemia tehtiin New Yorkin osavaltion Woodstockissa, noin sadan mailin päässä Manhattanilta. Me oltiin kokolailla eristyksissä, mutta se ei ollut UNIIKKI ULOTTUVUUS Tuottaja D. James Goodwin ja Lapko löysivät uuden maailman. D, James Goodman, miksi päätit tuottaa Lapkon A New Bohemian? ­ Koska demojensa perusteella Lapko oli valmis uusiin haasteisiin. Pidin siitä, että bändi selvästikin tiesi mikä on ja mitä haluaa saavuttaa. Olen myös pohjoismaisen musiikin fani. Sikäläisissä bändeissä on kiehtovaa älyllisyyttä, jollaista amerikkalaisessa ja brittiläisessä musiikissa ei tapaa. Hahmottelitteko levyn luonnetta etukäteen? ­ Levyn tunnelmasta ja olemuksesta keskusteltiin paljon. Olimme kaikki samaa mieltä siitä, että haluamme etsiä uusia soundeja ja tekstuureja. Halusimme tehdä aggressiivisen, synkän, älykkään ja räjähtävän albumin, jossa on myös kauneutta ja toivoa. Millaista Lapkon kanssa oli työskennellä? ­ Tämä oli minulle todella mieluinen projekti. Malja, Nordberg ja Heikkonen ovat hauskoja ja älykkäitä tyyppejä, jotka tietävät keitä ovat ja mihin ovat menossa. Hauskoja muistoja riittää. Voisin kertoa esimerkiksi, kuinka Ville muutaman kaljan juotuaan "ilmaisee itseään", mutta enpä kehtaa. Mukavinta oli se, kun saavuin Lapkon treenikämpälle Helsinkiin valvottuani 30 tuntia. He ottivat minut vastaan niin lämpimästi ja kunnioittaen, että tunsin tulleeni kotiin. Amerikassa sellaista ei tapahdu usein. Mitä sinä toit Lapkon levylle? ­ En antanut bändin toistaa itseään, vaikka Lapkon edelliset levyt ovatkin hyviä. Yllytin bändiä luomaan uudenlaisen soundimaailman. Minä koen musiikin elokuvallisena. Haluan, että musiikin kautta pääsee ulottuvuuteen, joka on olemassa vain sillä yhdellä äänilevyllä. Sellaiseen ainut- laatuiseen maailmaan halusin saatella myös Lapkon kuulijat. Mitä se tarkoitti käytännössä? ­ Oikeiden soundien etsimistä. Musiikin aggressiivisuuden ja puhuttelevuuden korostamista rumpu- ja bassosovituksia työstämällä. Vokaaliosuuksien kehittelyä. Ville todella haastoi itsensä sanoittajana, mikä heijastui koko levyyn. Tavoitteena oli levy, joka on eräänlainen statement, julkilausuma. Siinä oli haastetta kerrakseen, mutta me löysimme Lapkolle uudenlaisia tapoja ilmaista itseään. A New Bohemia on monitahoinen ja monikerroksinen levy. Jokaisella kuuntelukerralla huomaa jotain uutta. Uskotko A New Bohemian menestyvän kansainvälisesti? ­ Sillä on siihen kaikki mahdollisuudet. Tällainen puhutteleva musiikki miellyttänee enemmän eurooppalaisia kuin amerikkalaisia, mutta kyllä Yhdysvalloissakin riittää haastavan musiikin ystäviä. Maailmassa on aivan liikaa taustamusiikkia. Ihmisten soisi löytävän A New Bohemian, koska se on tylsän tapettimusiikin vastakohta. SUE » 10 « NRO. 2
• MELSKEEN SUE » 11 « NRO. 2
• ­ Pyrkimyksenä oli saavuttaa valoisa, vapautunut tunnelma, josta paistaa, että tekijöillä on ollut hauskaa tekemistensä äärellä. Ja hauskaa tekijöillä totta vie oli. ­ Työhuoneella vierähtänyt muutaman kuukauden yksinäinen sessio, jonka aikana työstin biisejä Tehon rytmipohjien päälle, oli kieltämättä hilpeää aikaa. Tuli naureskeltua itsekseen kerran jos toisenkin. Se teki hyvää, biisienkirjoitusvaihe kun on erakkomaisinta aikaa tässä muuten niin sosiaalisessa ammatissa, Alanko luonnehtii. Onnellisuudella eniten jalkapohjia kulutti nimikappale. ­ Mietin pitkään, mistä biisissä oli kyse. Se ehti pyöriä päässäni kauan ennen kuin tärähti. Jo siansaksalauleluilla varustetussa demoversiossa oli sama fiilis kuin lopullisessa vedossa, piti vain löytää sanat. Siinä oli taas iltakävelyn paikka. HAASTATTELU TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA JUKKA SALMINEN POLIITTISEN HARMITON RALLATTELU kun lauletaan onnen ja elämänilon kaltaisista isoista asioista, on patetian vaara aina olemassa. Pelkäämisen sijaan on Alangon mukaan oikea ratkaisu tunnustaa sen olemassaolo. ­ Täytyy vain hyväksyä olevansa pateettinen ihminen, Alanko nauraa. ­ Totta puhuen tekstejä työstäessä on tärkeää päästä irti sellaisesta arvottamisesta, että tekstin pitäisi olla jotenkin vitun hienoa. Toki haluan tekstieni sisältävän asiaa, tunnetta ja iskevää, hienoa suomen kielen käyttöä, mutta joskus on päästävä noista vaatimuksista yli. Joku tunteella äkkiä roiskaistu teksti saattaa kaikessa korniudessaan olla rehellinen. Pitää vain olla pokeria jättää se sellaisekseen. Tuota pokeria ei Alangolta itseltäänkään aina löydy, mutta onneksi työtoverit ovat estämässä virheliikkeitä. ­ Riku tuli väliin, kun yritin "parannella" joidenkin biisien lyriikoita. Jostain syystä ne hävettivät minua, mutta Riku sanoi, että et koske niihin, ne on hyviä tuollaisenaan, Alanko muistelee. Häpeäreaktiota voi pitää lupaavanakin tunteena, ainakin jos tarkastelee Alangon menneitä tekemisiä. ­ Kaikki suosituimmat biisini ovat järjestään olleet juuri niitä, joita olen häpeillyt eniten. No, ehkeivät nyt ihan jokainen, mutta hyvin pitkälti nuo kaksi asiaa kulkevat käsi kädessä. Kansa aistii kyllä aidon tunteen, Alanko nauraa. Olipa kyse sitten suosion tai minkä tahansa tavoittelusta, on nykypäivän slogan "enemmän, enemmän, enemmän". Tuota oravanpyörää tarkastelee kappale Loputon kasvu. ­ Se on levyn poliittisin laulu, vaikka vaikuttaa vain harmittomalta rallattelulta. Tai siis ei vain vaikuta, rallatteluhan se on, mutta simppelin napakalla poliittisella sanomalla varustettu, Alanko kommentoi. Miten on artistin itsensä laita? Tunnustautuuko herra syyllistyvänsä joissain tapauksissa itsekin kappaleen kuvaamaan loputtomaan rohmuamiseen? ­ Varmaan siihen tulee syyllistyttyä. Olen kasvanut siihen ihanteeseen, että pitäisi matkustella mahdollisimman paljon. Ja paljon olen matkustellutkin, mutta nyt senkin merkitystä täytyy punnita. On tingittävä matkaamisistaan, ei voi vain lennellä loputtomiin. Joillainhan on se ajatus, että työ pyhittää kaiken, sen varjolla voi päästellä lentokoneilla menemään sinne tänne, sitä ei muka lasketa, Alanko toteaa. Paatuneimman materialistin vikaa Alangossa ei omien sanojensa mukaan ole. ­ Olen täydellisen kyllästynyt tavaraan tänä valtavan tavaravyöryn aikana. Miehinen elektroniikan hankkiminenkaan ei jaksa kiinnostaa yhtään. « ILTAKÄVELYN PAIKKA 21 uutta musiikkia sisältävää albumia eri kokoonpanoissa tehneenä miehenä Alanko on käynyt läpi monenlaisia sävellysprosesseja. Tämänkertainen savotta käynnistyi Majamäen rytmipohjista, joita tämä muotoili yhdessä tuottaja Riku Mattilan kera eri tempoja ja soundeja testaillen. Alanko sai nuo pohjat koneelleen ja alkoi jammailla niiden ylle. Rytmistä aloittaminen vaikutti Alangon mukaan huomattavasti siihen, millaisiksi kappaleet lopulta muodostuivat. Vaan jäikö herkullisia pohjia syystä tai toisesta käyttämättä? ­ Sitä kannattaisi kysäistä myös tuottajalta! Toki yli jäi paljon herkkuja, lähinnä siitä syystä, etteivät ne vain sopineet tämänkertaiseen kokonaisuuteen. Levy ei kaivannut pitkiä, raskaita, masentavia biisejä, joten tietty osasto jäi sitä kautta luonnostaan pois. Mutta edelleenhän ne ovat olemassa ja saattavat päätyä myöhemmin uusiokäyttöön. Niin on tapahtunut ennenkin, Alanko kertoo. Uusiokäyttöä, oli sitten tahallista tai tahatonta, tapahtuu myös tiettyjen sointukulkujen suhteen. Onnellisuuden nimikappaleen ensimmäisten sekuntien jälkeen toimittaja pystyisi hyvinkin kuvittelemaan kuulevansa Alangon laulavan "Ei auta peräruiskeet, ei poisto amalgaamin..." ­ Irti-albumin Kriisistä kriisiin -kappaleen ensisäkeitä siis. ­ Siellä duuri miinus 5 nostaa taas päätään. Se ei ole pop-biiseissä kovin yleinen, mutta mun kappaleissa usein esiintyvä sointukuvio. Tai usein ja usein, mutta jonkin verran ainakin. Se pistää helposti enemmän korvaan kuin jokin paljon perinteisempi kuvio vaikkapa jossain Chisun biisissä, sellaisiin ei välttämättä kiinnitä huomiota lainkaan. Ja tämä siis kaikella kunnioituksella Chisua kohtaan, hän tekee erittäin hienoa pop-musiikkia, Alanko kommentoi. Keskustelu kääntyy duuri miinus 5:sta ja Chisusta kohti kappaleiden tekstejä, jotka eivät Ismo Alangon tapauksessa ole koskaan itsenäisiä toimijoita, vaan aina osa musiikkia. Onnellisuuden tekstien Alanko toteaa soivan suhteellisen mainiosti. ­ Se on harjaantumisen tulos, mutta toki välillä on edelleen hakemista. Haastavimmillaan homma on silloin, kun musiikki syntyy ennen tekstiä, jonka täytyy sitten löytää tiensä muuten valmiiseen biisiin. Monesti tietää jo, mitä haluaa sanoa tai on ainakin tavoittanut fiiliksen tai aiheen, mutta lopullisen muodon tavoittaminen vaatii päiväkausien käveleskelyä kaupungilla aihioita päässä pyöritellen, Alanko avaa sanoitusprosessiaan. LA LUT 13.3. JYVÄ AKKO, S KY LÄ » PATEETTISUUS VAATII POKERIA Onnellisuus. Suuri sana ja suuri nimi albumille. Ismo Alanko ja Teho Majamäki eivät kavahda suurten sanojen äärellä. Eivät, vaikka samaisissa sanoissa saattaa piillä patetian pirulainen. I smo Alangon korvissa vinkuu. Mies vastaa puhelimeen treenikämpällään veivattuaan juuri uuden Onnellisuus-albumin kappaletta Antaudutaan keikkakuntoon. Kunnostusvuoro koittaa jokaiselle uuden levyn biisille. ­ Tarkoitus on ottaa koko levy haltuun. Pystytään sitten tarvittaessa vetämään mikä tahansa biiseistä keikalla. Se on haasteellinen tehtävä, mutta on tässä aiemminkin haasteista selvitty, Alanko toteaa. Yksityiskohtaisemmin Alanko ja Teho Majamäki eivät vielä ole tulevien keikkojen repertuaariaan visioineet. ­ Vaihtuvuutta tulee toki olemaan keikasta toiseen, siksi onkin hyvä hallita kaikki uusi materi- aali. Melkein se jo hallussa onkin, ja kohta on aika miettiä, mitä vanhempaa matskua settiin nappaisi, Alanko tokaisee. Projektiluontoisena käynnistynyt kahden miehen combo Ismo Alanko Teholla on muodostunut pitkäikäisemmäksi kuin Alanko ja Majamäki aluksi ajattelivat. Kimpparundin jatkoksi syntyi debyytti Blanco Spirituals, ja nyt on jo toisen albumin aika. Eikä kyse ole mistään pikkukivasta levyntapaisesta, vaan nyt ollaan isojen asioiden äärellä. Sen kertoo jo levyn nimi Onnellisuus. Mutta vaikka levyn lyriikat miltei kautta linjan hyvän elämän ainesosasia pohtivatkin, ei Alanko innostu korostamaan temaattisuutta. ­ Teemalevy on aika raskas ilmai- su, se tuo mieleen menneiden vuosikymmenien progressiiviset järkäleet. Onnellisuus kuitenkin rakentuu iskevistä, napakoista pop/rockbiiseistä. Albumia ei rakennettu tiukkojen ennakkosuunnitelmien viitoittamana., mutta kaksi keskeistä tekijää kohosi esille jo alkuvaiheessa. ­ Ensimmäinen olennainen lähtökohta oli rytmi. Teho on armoitettu rytmittäjä, joten tärkeää oli, että hän otti ilon irti arsenaalistaan. Lähdimme tavoittelemaan rytmisesti tiukkaa, paikoin hypnoottistakin materiaalia, Alanko kuvailee. Yhtä olennaista oli myös hauskuuden säilyttäminen kappaleita muotoillessa. SUE » 12 « NRO. 2
• HAASTATTELU » LEVITTÄKÄÄ PUNAINEN MATTO Ruotsalainen kohutulokas Royal Republic on kovassa nosteessa, mutta näytön paikka on vasta edessä. Albumillisen ilkikurista bilerockia julkaisseet siniveriset tietävät, että kunnioitus on ansaittava. amiaista hotellin ravintolassa viimeistelevä Adam Grahn antaa odottaa itseään. Syykin on tiedossa. Lumimyrskyn vuoksi myöhästynyt lento on saapunut maahan vasta pikkutunneilla. Vaatimattomuutta karttelevia lausuntoja laukova solisti on saapunut paikalle puhumaan Royal Republicin tammikuun lopulla julkaistusta debyyttilevystä. Rättiväsynyt Grahn uhkuukin vähemmän aristokraattista dekadenssia kuin seurapiireihin soluttautuneen katupojan mutkatonta charmia. Adam Grahn luonnehtii yhtyeensä punkahtavaa ja riffivetoista musiikkia "energyrockiksi". Hän korostaa bändin tienneen tarkalleen, miltä albumin tulisi kuulostaa: turboahdettua energiarokkia koko kolmentoista raidan täydeltä. Ei syviä ajatuksia tai pohdinnan paikkoja, vaan silkkaa ruutia ja räminää, pikkutuhmia sanoituksia, teini-iän kiimaa ja litratolkulla hikeä. ­ Sanoitukset ovat pääasiassa pelkkää bullshitiä. Albumin tarkoitus on saada kuulija hyvälle mielelle ja juhlatuulelle, herätellä himoja ja niin edespäin. Luulisin, että onnistuimme siinä melko hyvin. Royal Republic on suurista puheistaan ja häpeilemättömästä rehvakkuudestaan huolimatta vasta taaperoikäinen orkesteri. Ensimmäisen varsinaisen keikkansa Malmössa perustettu kokoonpano soitti helmikuussa 2008. Samalla lanseerattiin bändin oksymoroninen nimi, joka sekin kielii enemmän terveestä itsetunnosta kuin kiinnostuksesta valtio-oppiin. ­ Halusimme nimeen jotain sopivan ylevää. Kuvittelimme saapastelevamme paikalle suurina sankareina punaista mattoa pitkin ja sitä rataa. Vaihtoehdot taisivat olla Club Majesty, King Average ja Royal Republic. Ensimmäisen keikan jälkeen nelikko tajusi homman toimivan varsin lupaavasti ja ryntäsi studioon nauhoittamaan demoa. Kun kappaleita oli kasassa vasta kourallinen, bändi buukattiin soittamaan tukholmalaiseen hienostoyökerhoon. Skånen rocknousukkaat ottivat haasteen vastaan ja panivat Stureplanin juppiluolan matalaksi. Pian tämän jälkeen al- A koivat levy-yhtiötkin kiinnostua, ja ennen pitkää Royal Republic poimittiin Bonnier Amigon suojiin. Viimeisen vuoden aikana Royal Republicin debyytin julkaisua on pohjustettu ahkeralla jalkatyöllä, keikkailulla sekä televisio- ja radioesiintymisillä ympäri Pohjoismaita. Isolla levy-yhtiöllä on mahdollisuudet panostaa artisteihin ja ottaa isoja riskejä, mutta tästä kaikesta saattaa seurata nousevalle yhtyeelle tiettyjä uskottavuusongelmia. ­ Monet kuvittelevat, että meille kannetaan koko maailma eteen hopealautasella, vaikka niin ei todellakaan ole. Emme ole vielä ansainneet kunnioitusta, koska nousimme suoraan huipulle. Siihen ei auta muu kuin ahkera kiertäminen ja yhteydenpito yleisön kanssa. Parissa vuodessa aloittelevasta bändistä tuhatpäisille yleisöille esiintyviksi ammattirokkareiksi singahtaneet nuoret muusikot ovat jo ehtineet maistaa menestystä ja siihen kuuluvaa elämäntyyliä. Opinnot ja päivätyöt ovat saaneet jäädä, mutta panostus on Grahnin mukaan ollut kaiken arvoista. Paras palkkio on keikalla yleisöltä saatu välitön palaute. ­ Teemme tätä erittäin tosissamme ja haluamme tehdä asiat kunnolla. Haluamme olla maailman paras livebändi. Siksi meidän on pysyttävä kunnossa, tilanteen tasalla ja harjoiteltava jatkuvasti. En voi painua ulos juhlimaan koko yöksi ja seuraavana aamuna antaa 110-prosenttista panosta. Emme ole mitään pyhäkoulupoikia, mutta en näe syytä hälyttää toimittajia paikalle, jos sain naista tai minulla oli hauskaa kännissä. Vaikeinta ovat elämäntyylin rajut muutokset. Joskus kiertueella elämä voi olla suorastaan viheliäisen loisteliasta, samppanjan virratessa viiden tähden hotelleissa. Seuraavana päivänä edessä saattaakin olla majoitus kurjassa hostellissa. Arjesta on usein glamour kaukana. ­ Pahinta on tulla takaisin kotiin, kun taskussa ei ole rahaa edes leipään tai maitopurkkiin. TEKSTI MATTI KOSKINEN KUVA BONNIER SUE » 15 « NRO. 2
• HAASTATTELU TEKSTI TUOMAS JALAMO KUVA TOMI PALSA » UNIA TULEVAISUUDESTA Ville Leinonen haastaa kuulijansa määritelmiä pakenevalla uudella albumillaan. M ajakanvartijan uni -levy jättää jälkeensä varsin hämmentyneen tunnelman. Parhaiten iskelmä- ja kansanmusiikkisävellyksistään tunnettu Ville Leinonen on rakentanut kokonaisuuden, joka vaatii taatusti useamman kuuntelukerran ennen kuin paljastaa salaisuutensa. Levy on erilaisten lajityyppien, sanoituskielien ja kummallisten rytmitysten labyrintti, josta on lähes mahdotonta puhua käyttämättä metaforia. Puhelimitse tavoitettu Leinonen pysyy itsekin kovin salamyhkäisenä teoksensa merkityksistä. ­ Majakanvartijan uni on pyrkimystä selvittää, mitä unet ovat. Kyse ei silti tosiaankaan ole mistään tuutulauluista. Levy sijoittuu vuoteen 2067. Tuolloin ihmisille paljastuu karmaiseva totuus, vaikka tuskin olenkaan sitä enää itse todistamassa. Mysteeriä voi halutessaan selvittää myös levyä tukevan muun materiaalin avulla. ­ Albumin ohella tullaan julkaisemaan internet-videoita, dokumenttielokuva sekä radiokuunnelma, jotka täydentävät kokonaisuutta. Mikäli näitä eri elementtejä jaksaa ottaa haltuun, on itse tarinakin kyllä löydettävissä. Oikeastaan levy on vain soundtrack tälle kaikelle. Kappaleiden epätyypilliset sovitus- ja rytmitysratkaisut olivat Leinosen tähtäimessä osittain tietoisesti. Säveltäjä kertoo, että tarkoituksena oli välttää mahdollisimman pitkälle pop- rock- tai americana-vaikutteita. ­ Polveilevaan rytmiikkaan on vaikuttanut myös se, että kävin kaksi vuotta sit- ten ensimmäistä kertaa Afrikassa. Toisaalta ratkaisu liittyy myös oman kitaransoittotyylin löytymiseen tekemieni soolokeikkojen myötä. Leinonen on viimeksi julkaissut itse kirjoittamaansa soolomateriaalia vuoden 2004 Suudelmitar-levyllä. Pitkästä sävellystauosta huolimatta Majakanvartijan unen kappaleet valmistuivat hyvin lyhyen ajan sisällä. ­ Kaikkien kappaleiden ideat syntyivät oikeastaan yhdellä istumalla. Minulla oli aluksi kaksitoista melodianpätkää samassa järjestyksessä kuin ne päätyivät lopulliselle levylle. Kun antaa tarpeeksi vapaat kädet luovalle prosessille, se etenee omalla painollaan. Tämä oli ensimmäinen kerta omassa tuotannossani, kun palaset loksahtivat paikoilleen näin helposti. Melkein tuntui siltä kuin olisi itse ollut mukana vain sivustakatsojana. Tietyllä tapaa unien salaperäistä logiikkaa noudattava lähestymistapa kuulostaa musiikilliselta vastineelta ohjaaja David Lynchin elokuville. Leinonen on osin valmis allekirjoittamaan väitteen. ­ Twin Peaksillä oli kyllä minuun lähtemätön vaikutus ollessani seitsemännellä luokalla, se kolahti aivan hullun tavalla. Jotkut tuonkaltaiset asiat voivat jäädä mieleen loppuelämän ajaksi. Majakanvartijan unen avantgardistinen tyyli tuntuu selkeältä irtiotolta aikaisemman materiaalin selkeämpiin kappalerakenteisiin. Muusikko löytää levyilleen kuitenkin myös yhteisiä nimittäjiä. ­ Raastinlauluja, Suudelmitar ja Majakan- vartijan uni ovat albumeita, joita olen hionut alusta loppuun kokonaisina taideteoksina. Vaikka Suudelmitar sai parempia arvioita kuin yksikään aikaisempi levyni, sanoisin että uusi levy on vielä hienompi. Kuuden vuoden kehityksen jälkeen ihmisenä ja taiteilijana väitän, että tämä on parasta mihin pystyn. Ehkä tuona aikana käydyt erilaiset vaiheet ovat tarpeellisia, mikäli haluaa saada aikaiseksi jotakin kunnollista tai pysyvää. Uuden materiaalin kanssa on tarkoitus tehdä kiertue tuoreen Majakan soittokunta -kokoonpanon säestämänä. Leinonen paljastaa, että keikoilla tullaan kuulemaan pääasiallisesti uuden levyn sävellyksiä. ­ Sovituksista tulee pakostakin erilaisia. Uusi levy on itselleni jo vuoden vanha työ, joten livemeiningissäkin tulee olemaan uusia elementtejä. Kappaleista tulee kiihkeämpiä. On myös jännittävää nähdä, miten uudet soittajat vaikuttavat esityksiin. Keskustelu sivuaa vielä lopuksi yhtyeiden lokeroinnin ongelmaa musiikkijournalismissa. Leinoselle ilmiö on erityisen turhauttava, sillä Majakanvartijan uni ei mahdu minkään genren rajojen sisäpuolelle. ­ Haastattelujen kannalta on hankalaa, etten soita glam rockia, indierockia tai oikein mitään muutakaan rockia. Jos olisin rikas, voisin Iron Maidenin tavoin lennättää kaikki Suomen toimittajat johonkin linnaan ja tehdä myös itse tilaisuudesta spektaakkelin. Mutta käy tämä nyt näinkin. « KE 10.3. KLUBI, TAMPERE SUE » 16 « NRO. 2
• » NÄYTÖKSET TAKANA ­ KIRKUNAA EDESSÄ HAASTATTELU Viimeinen näytös on ohi ja edessä siintävät uudet ajat. Varjo on historiaa, mutta saman goottileirin suunnasta saapuu Silent Scream. V uonna 1994 Heinolassa kasattu Varjo koki urallaan monet ylä- ja alamäet. Siinä samalla bändi ehti tekaista viisi pitkäsoittoa, joista viimeinen, Viimeinen näytös, julkaistiin helmikuussa 2010. Levynjulkkareissa Helsingin Tavastialla nautiskeltiin jäähyväisalbumin biiseistä miesten nykyisen bändin Silent Screamin esittämänä. ­ Tää keikka ei ollut viimeinen, jolla Varjon biisejä soitetaan. Tulevilla Silent Scream -keikoilla kuullaan Viimeisen näytöksen biisejä, kitaristi-laulaja Antti Lautala paljastaa. Viimeisen näytöksen työstö oli pitkä ja vaivalloinen prosessi, jonka aikana kaksi bändin jäsentä ehti kuolla ja soittajisto vaihtua lähes kokonaan. Levyllä on syksyllä -08 traagisesti tulipalossa kuolleen kitaristi Henry Waldénin biisejä, jotka bändi pyrki toteuttamaan mahdollisimman "henkkamaisesti". Levyn äänittäminen ilman Varjon toista kantavaa pilaria oli kummallista. ­ Kaikki Varjon aikaisemmat levyt ovat enemmän tai vähemmän mun ja Henkan käsialaa. Studiossa oleminen ilman Henkkaa oli ou- toa, se toinen kantava pilari Lautala sanoo. Hän jatkaa olevansa tyytyväinen lopputulokseen ja uskovansa Henkankin olevan tyytyväinen, vaikkei mukaan päässytkään. Sekä Lautala että basisti Matthew Pallasoja nostavat uudelta levyltä esiin Joku sytytti kynttilän -biisin. Lautalan mukaan tuossa kappaleessa bändin sisäinen dynamiikka on vahvimmillaan. Myös levyn päättävä tunnelmapala tai oikeastaan -järkäle Olet ehkä kuollut saa kitaristilaulajalta kehuja. Varjossa ehti vuosien aikana soittaa aika liuta ukkoja. Kysyttäessä sitä toimivinta kokoonpanoa vastaus ei ole yksiselitteinen. ­ Kaikilla kokoonpanoilla oli hetkensä mutta sanoisin, että tämä viimeisin oli paras. Bändin sisäinen luovuus puhkesi kukkaan puoli vuotta ennen Henkan kuolemaa, Lautala muistelee ja lisää, että Muistijälkiä-levyn kokoonpano toimi myös erittäin hyvin. Pallasojaa harmittaa suunnattomasti se, ettei Varjo saanut koskaan valmiiksi Henkan viimeistä Varjo-biisiä. ­ Se oli pitkä instrumentaalibiisi, jota Henkka soitteli aina treenien TEKSTI JOUKO LEHTINEN KUVA JARI KÄÄRIÄINEN tauoilla loppuaikoina. Sen tunnelma oli pelottavan pahaenteinen. Lautalan mukaan oli melkoinen helpotus saada Viimeinen näytös viimein valmiiksi ja kauppoihin. Levy-yhtiön löytyminen vaati myös oman aikansa. ­ Levy-yhtiöt olivat todella nihkeitä Varjoa kohtaan. Jos kiinnostusta löytyi, niin homma jumittui heidän asennevammaisuuteensa. Eräs levy-yhtiö ei esimerkiksi halunnut levyyn viivakoodia, rumpali Jukka Laine kertoo. Miten indie-kentällä jo pari vuosikymmentä mainetta niittänyt Stupido Records päätyi julkaisemaan Viimeisen näytöksen? ­ Me toimitettiin Stupidon Joo- se Berglundille valmis masteri levystä ja se diggas siitä. Näin hommat lähti rullaamaan, Lautala muistelee. Laine sanoo levyn julkaisun olevan pitkän prosessin päätteeksi saavutettu työvoitto. Rumpalin mukaan ensimmäisen yhteydenoton ja levyn ilmestymisen väliin mahtui yli kaksi vuotta. Nyt esirippu on laskeutunut, ja Varjon levyt ovat Lautalan mukaan testamentti jälkipolville. Mekkalointi kuitenkin jatkuu Silent Scream -nimellä. Lautalan mukaan uutta bändiä ei varsinaisesti kasattu, vaan se tapahtui. ­ Varjon hajoamisen jälkeen piti päättää lopettaako hommat ko- konaan vai yrittääkö jotain muuta. Yhteisesti päätettiin, että yhdessä jatketaan, mutta nimi vaihdetaan ja kieli englanniksi. Lautalan sanoin "Killing Joke-, Southern Death Cult- ja Amebix -tyyppistä kolistelua" soittavalta Silent Screamilta pukkaa pian ensi-EP:tä. Silent Scream on Lautalan mukaan looginen jatko sille mihin Varjo jäi. Nykyinen bändi on hänen mielestään enemmän "vimmaista, rytmikästä rytinää" kun taas Varjo oli eteeristä äänimaalailua. Laine kiteyttää osuvasti uuden yhtyeen musiikillisen identiteetin. ­ Silent Scream on moderni versio nuotion ympärillä rummuttavasta ja tanssivasta heimosta. « Heja Sverige! Ruotsin kovin tulokasyhtye vuosiin! Sis. "All Because Of You" -hitin! a Moonlight Party! Levy kaupoissa nyt! SUE K-18 Liput 24e + mahd. toimituskulut Tiketin myyntipisteistä, puhelinpalvelusta 0600-1-1616 (1,50 euroa/min + pvm) ja netistä www.tiketti. sekä Lippupalvelun myyntipisteistä, puhelinpalvelusta 0600­10-800 (1,83 euroa/min + pvm) ja 0600­10020 (5,99 euroa/puhelu + pvm) ja netistä www.lippupalvelu. » 17 « NRO. 2
• » LIHAT TURUSTA, KASTIKE STADISTA Femma-gaalan lämppäribändi-palkinnosta kisaava Heartbreak Stereo on oppinut, milloin kitaran kielet kannattaa vaihtaa, ja miten käy, jos lähtee rundille ilman vaihtofarkkuja. evyn nimeä valitessa voi väärinymmärrys osoittautua kallisarvoiseksi. Miksei siis myös väärin kuuleminen. Näin kävi melodiapitoiseen punk rockiin luottavalle Heartbreak Stereolle kakkosalbumin nimen etsiskelyn tullessa aiheelliseksi. ­ Emme halunneet biisin nimeä L levyn nimeksi, vaan ajateltiin, että joku lause voisi olla hieno. Kuunneltiin levy läpi ja yhdessä kohdassa kuulosti, että laulan Carried Through This Waltz, vaikka en itse asiassa laulakaan. Carried Through This Waltz viittaa vähän siihen, että bändihommat ovat helvetin hauskaa touhua, mutta tie on silti raskas ja hikinen, kitaristilaulaja Antte Johansson kommentoi. Toiset oppivat, miten pärjätä tuolla raskaalla ja hikisellä tiellä, toiset eivät. Myös Heartbreak Stereo (Johanssonin ohella basisti Robin Reuter ja rumpali Affo Kullberg) myöntää oppineensa vuosien mittaan yhtä sun toista. Mutta voi- ko liiallinen oppiminen olla negatiivinen asia? ­ Oppiminen on aina hyvä asia, kunhan kyse ei ole tappisooloista. Yksi tärkeimmistä bändinä oppimistamme asioista menneiltä vuosilta on ottaa enemmän kuin yksi pari farkkuja kiertueelle. On myös hyväksi vaihtaa kitaran kielet ennen kuin ne katkeavat lavalla. Senkin olemme oppineet, ettei mitään saa ilmaiseksi. Tähän täytyy satsata paljon aikaa ja rahaa, Johansson korostaa. Uuden oppiminen ei kuitenkaan saa trioa hamuamaan itsetarkoituksellisesti uusia metodeja. ­ Nauhoitettiin levy livenä purkkiin, sitten korjattiin mokat ja lisättiin toinen kitara ja laulut. Eli sama prosessi kuin debyyttimme Inspiration (Back from The Dead):in kanssa, Johansson kertoo. Kolmikko on yhtä kaikki ylpeä uudesta tuotoksestaan ja kokee sen debyyttiä monipuolisemmaksi. Kaikki biisit toimivat Johanssonin mukaan myös livetilanteessa ­ niin kuin pitääkin. ­ Jos avainbiisejä ajattelee, niin The Departure Point, Stepping Out of Line, A Massacre Display ja Me Against! ovat kaikki rentoja sekoituksia melodiaa ja energiaa. Muun materiaalin ei kuitenkaan tarvitse hävetä vähääkään Johanssonin mainitseman nelikon rinnalla. ­ On vaikeeta valita kirjoittamistaan biiseistä parasta, parhaat kun on jo valittu levyä varten. Niin, mitäpä niitä valikoimaan. Heartbreak Stereo tosin on valikoitu, trio nimittäin on ehdolla Femma-gaalan lämppäribändi-palkin- PE 9.4. LOOSE, HELSINKI non saajaksi. Yhtyeen kanssa pystistä kisaavat Blake, Los Bastardos Finlandeses, The Souls ja Vuk. ­ Kyllähän tuollainen lämmittää. On hieno fiilis, kun tämmöinen suomenruotsalainen bändi från Pargas huomioidaan. Mulle riittää ehdokkuus, en oikeastaan välitä, kuka palkinnon voittaa. Ei musan soittaminen mikään palkintolaji kuitenkaan ole, Johansson tokaisee. Viimeksi Heartbreak Stereo kunnostautui lämppääjänä The Real McKenziesin punk-piraattien vieraillessa Suomessa tammikuussa. Alistetuksi lämppäriksi trio ei itseään joutunut kokemaan. ­ Oli kyllä hieno viikko. McKenzies-jätkät oli tosi hyviä tyyppejä, jakoivat kanssamme bäkkärit ja raiderilistaansakin. Ei ollut semmoinen fiilis, että ne olisivat starat ja me se paikallinen punk-bändi. Tulimme tosi hyvin toimeen, kävimme saunomassa ja pyörimässä lumihangessa, ja kaikenlaista muuta hauskaa. Harmi, että oli vain nämä neljä keikkaa, Johansson toteaa. Trio on Helsingissä majailevaa Johanssonia lukuun ottamatta sijoittunut Turkuun. Kitaristilaulajan ei tarvitse kauaa miettiä, kun kysyn, mikä osa yhtyeen soundista kumpuaa Turusta, mikä taas Stadista. ­ Turkua on liha eli rytmisektio, Stadia taas kastike! Vaan entä jos Heartbreak Stereo olisikin Heartbreak Mono? Mitä se muuttaisi? ­ Ehkä meillä olisi toinenkin kitaristi. Ja logossa boomboxin sijaan hiihtomono. Sehän se vasta komeaa olisi. « HAASTATTELU TEKSTI JUKKA KITTILÄ KUVA NIKLAS SANDSTRÖM SUE Helsingin yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus Palmenia järjestää vuoden 2010 aikana sosiaalisen median seminaarisarjan. Seminaarin tavoitteena on tarkastella sosiaalisen median vaikutusta viiteen eri aihealueeseen: 17.3. 5.5. Sosiaalisen median vaikutukset mediamaailmaan Sosiaalinen media opetuksen ja oppimisen kehittämisessä 15.9. Maine, brändi ja sosiaalinen media 13.10. Sosiaalinen media työyhteisöjen ja osaamisen kehittämisessä 17.11. Verkkodemokratia ja kansalaisten osallistuminen Tieteiden talo, Helsinki (Kirkkokatu 6) Lisätiedot: http://sosiaalisenmedianseminaarisarja.blogspot.com » 18 « NRO. 2
• SUE » 19 « NRO. 2