Sue 12/2006 - Lehtiluukku.fi

Sue Indierockpunkmetalzine #101 JOULUKUU 2006 NO SHAME Jarvis Cocker·Jet·Manowar·Au Pair·Dave Lombardo Veto·Satura Lanx·Hero Dishonest·Heartburns·Frail Plain Fade·Celesty·Machinae Supremacy·Dark Flood 1
2
3
Tilaa Episodi saat DVD:n! Tilaamalla elokuvalehti Episodin tutustumistarjouksen 5 numeroa hintaan 19,80, saat lahjaksi valitsemasi DVD:n. INKLUDES 06 Newsflash 10 Suen vuoden levyt 2006 12 No Shame 14 Jarvis Cocker 15 Au Pair 16 Jet 18 Heartburns, Hero Dishonest, Satura Lanx 19 Frail 20 Plain Fade 21 Veto 22 Rautamaailma 25 SFP Uutiset ja SetäJussinTupa 26 Dave Lombardo 27 Manowar 28 Machinae Supremacy 30 Celesty 31 Dark Flood 33 SFP Arviot 36 Arviot 42 Sarjakuva-arviot 44 Ensi-iltaelokuva-arviot 45 Dvdarviot 46 QuizOn, Rivien välissä ja Popaddiktin vieroitusoireet 47 Tilauskuponki Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Jarkko Fräntilä, Laura Gröndahl, Markku Halme, Lotta Heikkeri, Jussi Helenius, Panu Hietaneva, Olli Hänninen, Noora Isoeskeli, Kimmo Jaramo, Tove Juhanmäki, Noora Jussila, Katariina Kantola, Vesa Kataisto, Jarno Koskinen, Jussi Lahtonen, Kivi Larmola, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Esa Linna, Aku-Tuomas Mattila, Mirko Metsola, Marjut Mutanen, Jyrki Mäkelä, Miki Peltola, Jani Sipilä, Janne Sundqvist, Jenna Sutela, Pirita Söderholm, Jukka Taskinen, Tomi Tuominen, Volvo-Pete (ATK-huolto), Stefan Greijer Ulkoasu: Kimmo Nurminen Julkaisija: Kustannusosakeyhtiö Kärki Toimitusjohtaja: Jukka Taskinen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen Kestotilaus: 22 euroa/12nroa Tilaukset: 09 - 6813 2930 email: miki@sue.fi Painopaikka: SanomaPrint, Hämeen Paino Oy Forssa 2006 ISSN 1238 - 1853 Leffa- ja dvd-arvostelut, uutiset, henkilökuvat ja artikkelit, 100 sivua 10 kertaa vuodessa. 1 Brokeback Mountain 2 Asterix ja viikingit 8 19,me0oa r 5 nu +DVD5 44,7 NORM. Tilaa Episodi + DVD tekstiviestillä 5! STÄ 2 SÄÄ Lähetä tekstiviesti (Tilaus laskutetaan erikseen): episodi leffan numero sue yhteystietosi ja ikäsi numeroon 173 112. Esim episodi 1 sue tiina tähti tähtitie 1 00100 tähtelä 25 1) Brokeback Mountain 2) Asterix ja viikingit (julk.24.11.) Tilaus on kestotilaus ja se koskee vain suomeen lähetettäviä tilauksia. Tilaus alkaa seuraavasta mahdollisesta numerosta ja jatkuu kestotilauksena niin kauan kunnes tilaaja irtisanoo sen. Tilaajalahja toimitetaan tilausmaksun suorittamisen jälkeen. Como Median tilaajapalvelu (avoinna ma-pe 8-18) 03 4246 5340, episodi@comomedia.com Viestin hinta on 0,35 euroa. Palvelu toimii TeliaSoneran, Zerofortyn, Elisan, Kolumbuksen, Saunalahden, Tele Finlandin ja DNA:n liittymissä. Tietoja voidaan käyttää suoramarkkinointitarkoituksiin. Tarjous on voimassa 30.12.2006 asti. Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi Ilmoitusmyynti: Kari Heikonen, Eerikinkatu 44 LH 3-4, 00180 HKI puh. 09 - 6813 2930 / 050 - 3316748 www.episodi.fi/episodi 4
5
NEWSFLASH Popmuusikoiden visiona on rakentaa kulttuurikeskus, joka tarjoaisi monenlaisia toimintamahdollisuuksia. Tiloihin sijoittuisi muun muassa Joensuun legendaarinen rockklubi Kerubi. MERCURY REV valmistelee seitsemättä studioalbumiaan. Levyn tuottaa bändin pitkäaikaisen yhteistyökumppani Dave Fridmann. Helsingin STUPIDO-SHOP on muuttanut uusiin tiloihin osoitteeseen Iso Roobertinkatu 23. Stupido-Shop Turku puolestaan muuttui 8raita Record Store -liikkeeksi, jota pitää Fast Freddie Productions tutussa osoitteessa Eerikinkatu 8. PASSIONWORKS-yhtyeen Falling-biisi on mukana saksalaisella 13th Street The Sound Of Mystery Vol. 2 -kokoelmalevyllä. Muita levyn esiintyjiä ovat mm. Placebo, Marilyn Manson ja Lacuna Coil. Kokoelmalevyn aikaisemmin ilmestyneessä ykkösosassa olivat mukana suomalaiset Amorphis ja Bloodpit. Jyväskylän Ilokivessä järjestetään torstaina 14.12. ROSOLLI-REGGAE, jossa esiintyvät Savusound Lahdesta, KatajaSounds Helsingistä sekä niin ikään helsinkiläinen, ensiesiintymisensä tekevä Letjay & No Budget Orchestra. Rosolli-reggaen järjestää kahden Humanistisen ammattikorkeakoulun opiskelijan perustama Nuori yrittäjä toiminimi JUMMI, joka järjestää Reggae-keikkoja ympäri Suomen ja toimii tuotantoyhtiönä mm. tulevalle Letjay & No Budget Orchestra-albumille. Järvenpään PUISTOBLUES on tehnyt ensimmäiset kiinnitykset tulevan juhlavuotensa pääkonserttiin. Kesäkuun 30. päivä Vanhankylänniemessä esiintyvät Lännen-Jukka eli J. Karjalainen sekä Johnny Winter. Puistoblues juhlii ensi vuonna 30-vuotista taivaltaan. KOTITEOLLISUUS on saanut kultalevyn kahdeksannesta albumistaan Iankaikkinen. Lisäksi Kotiteollisuus nappasi platinaa vuosi sitten ilmestyneestä dvd:stään. Kultalevyraja on Suomessa 15 000 kappaletta, platina-dvd:n puolestaan 10 000 kappaletta. Fullsteam Records julkaisee jouluviikolla vinyylipainoksen J. Karjalaisen levystä LÄNNEN-JUKKA. Hienoja arvosteluja niittäneen albumin laulut ovat yhdistelmiä Yhdysvaltojen vuoristoseutujen tanssimusiikkia, Mississippin bluesia ja vanhoja suomalaisia rekilauluja. ROSKILDE-FESTIVAALI on lahjoittanut 200 000 hyväntekeväisyyteen. Yli puolet summasta on koottu keräämällä festivaalialueelta palautuspulloja. Raha käytetään orjuuden vastaiseen työhön Kamputseassa. RIEMUFESTIVAALI uudistuu. Päätapahtuma siirtyy tammikuulta myöhempään ajankohtaan, ja uudeksi ohjelmapäälliköksi ryhtyy Janne Kuustie. Festivaalin tuottajana jatkaa Raimo Pesonen. Uutiset toimitti Ari Väntänen (ari.vantanen@sue.fi). LÄTKÄ ROKKAA NOSTURISSA Monsters of Puck ratkaisee pöytälätkän rock-mestaruuden seitsemännen kerran. Perinteinen pöytälätkän Rock SM -kilpailu Monsters of Puck järjestetään Helsingin Nosturissa 5.1.2007. Monsters of Puck järjestään seit- semättä kertaa. Hallitseva mestari, Miracle Soundin Panu Pajukari on voittanut Suomen pöytälätkärokkimestaruuden neljänä vuotena peräkkäin. Pajukari paljastaa salaisuudekseen sen, että aikoinaan tuli pelattua paljon. Vaikka nykyisin pelaaminen rajoittuu lähinnä mestaruuskisoihin, kyseessä on taito, jota ei kerran opittuaan unohda. Mä olen oppinut pelaamalla hyviä pelaajia vastaan. Se on paras keino kehittyä pöytälätkässä. Muiden kisaan osallistuneiden virhe on ollut se, että ne ovat pelanneet vain toisiaan vastaan. Heidän pitäisi hankkia kovempia harjoitusvastustajia. Arkkivihollisekseen rock-pöytälätkän tiimellyksessä Pajukari nimeää Kari Heikosen, joka taistelee Suen ja Bad Vugum -levy-yhtiönsä nimissä. Heikonen on ylivoimaisesti pahin vastustajani. Häntä vastaan mulla on aina ollut tiukkaa, olen voittanut pelit niukasti. On onni, että en vielä ole joutunut pelaamaan Heikosta vastaan alkukierroksilla. Panu Pajukari osallistuu jälleen Monsters of Puckiin, mikäli MVHL Neuvostoliiga -organisaatio ei hyllytä häntä voittamattomana. On ollut puhetta siitäkin, että jättäytyisin pois kisasta ja pelipaitani laitettaisiin näytille Nosturin kattoon. Mutta mielelläni vielä osallistuisin. Monsters of Puckiin voi ilmoittautua 2.1.2007 lähettämällä sähköpostia osoitteeseen jukkis@elmu.fi. MVHL Neuvostoliiga varaa oikeuden määrittää pelaajakandidaatin rock-uskottavuuden ilman valitusoikeutta. Kisojen jälkeen Nosturissa esiintyvät Full Diesel ja Kings of Fools. Monsters of Puck Nosturi, Helsinki 5.1. 2007 Liput 3e (pelaajille ilmainen) k-18 APULANNAN uusi albumi Eikä vielä ole edes ilta ilmestyy helmikuun alussa. Apulanta tekee levyn tiimoilta yli 30 keikan kiertueen. Rap-artisti EDU KEHÄKETTUNEN on kiinnitetty Monsp Recordsin artistikatraaseen. Maaliskuussa ilmestyy Edu Kehäkettusen ja tuottaja DJPP:n yhteinen albumi, jota edeltää single Kullii. Helsinkiläinen Brigade on kitaristinvaihdoksen ja lievän ulkomailta tulleen painostuksen myötä vaihtanut nimekseen THE OVER ATTACKS. Bändin pitkäsoitto ilmestynee alkuvuodesta 2007. Valokuvaaja RAMI YLI-PUKKA pitää tamperelaisessa Kahvila Valossa valokuvanäyttelyn. Näyttely koostuu yhdeksästätoista valokuvasta, joissa esiintyy kolme aloittelevaa rock-yhtyettä Tampereelta. Näyttely on avoinna 2.12.2006-31.12.2006. ILOISIA NAAMOJA JA EROOTTISIA ÖITÄ Tampereen Talvipotpuri tapahtuu vuoden viimeisenä viikonloppuna yli kolmenkymmenen esiintyjän voimalla. Tuotantoyhtiö Karisma Musicin Joonas Lepistö kertoo, että Potpurien yleisömäärät ovat selkeästi nousussa. Osasyynä tähän on tapahtumien musiikkitarjonta, jossa on tietoisesti pyritty monipuolisuuteen. Tulevassa Talvipotpurissa esimerkiksi kuullaan kaikenlaista Tuomari Nurmiosta Tigerbombsiin, Machinae Supremacyn C64-metallista Sister Flo´hun ja konemusiikin kautta Nicoleen. Kaikille jotakin -meiningillähän tässä mennään, Lepistö myöntää. Me otamme Potpureihin vain hyvää musiikkia ja sitähän löytyy kaikista musiikkityyleistä. Bändejä on sikäli helppo valita, että otan aina omat suosikkini mukaan. Täytyy vain toivoa, että muillakin sattuisi olemaan samanlainen musamaku kuin mulla. Potpurit toimivat mulle itselleni hienona musiikkikasvatuksena. Opin koko ajan uutta eri musiikkityyleistä ja avarran maailmaani. Toivottavasti homma toimii niin myös yleisöllemme. Talvipotpuri tapahtuu seitsemällä eri klubilla, joilla esiintyy yli kolmekymmentä bändiä ja artistia. Lisäksi tarjolla on erikoisohjelmaa, kuten muotishow ja tanssia. Kun Potpureita aiotaan järjestää neljä kertaa vuodessa, promoottoreilla riittää puuhaa. Lepistö kertookin, että yhden Potpurin järjestämiseen uppoaa helposti puoli vuotta. Talvipotpuria on suunniteltu kesästä asti, ja kevätpotpurin bändejä buukkaillaan jo. Kokopäiväjobihan tämä on, eikä tule aika pitkäksi. Itse kutsun Potpuri-festareita säätömaratoneiksi. Kyllä tässä kasvaa ihmisenä ja oppii kärsivälliseksi. On oppinut olemaan ressaamatta. Ressi tappaa luovuuden ja sitä ei tahdo kukaan. Antaa vain mennä täysillä. Mitä odotat vuoden viimeisen viikonlopun Talvipotpurilta? Yleisölle iloisia naamoja. Bändeille hyviä kännejä. Järjestäjille eroottisia öitä. Essentialle maailmanlaajuista jakelusopimusta ja levydiiliä. Markukselle bassonsoittotaitoa. Talvipotpuri pe 29.- la 30.12.06. Tampere (Pakkahuone, Klubi, Yo-talo, Vastavirta, Ruma, Inferno, New York) www.potpuri.net OSALLISTU SUEN LORDI -KISAAN! Vastaa seuraavaan kysymykseen oikein niin voit voittaa mahtavia palkintoja! Onko Herra Lordi, Tomi Putaansuu, kotoisin a) Rovaniemeltä b) Torniosta Kirjoita vastaus korttiin ja lähetä se meille 18.12. mennessä, niin posti kuljettaa mahtavat palkinnot kotiisi vielä ennen Joulua! Lähetä kortti osoitteeseen: Sue/Lordi-Kisa, Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU Muista kirjoittaa korttiin nimesi ja osoitteesi! Palkintoina mm. Lordi -paitoja, Lordi-dvdeitä, Lordi-pipoja, Lordi -sarjakuvia sekä Awa-käsilaukku! Tadaa! 5.12. Reverend Bizarre + Hellbox (4e) 8.12. Hybrid Children (4e) 16.12. Kauneimmat Joululaulut (4e) 31.12. Purity (3e) 8
11
NO SHAME TAISTELULAULUJA SYYLLISILLE Rankempi, vakavampi, synkempi ja hyvällä tavalla aikuisempi No Shame on löytänyt sisäisen vihollisensa. No niin, nyt alkaa tunnelma kohota, laulaja-kitaristi Sampsa Sarparanta ilahtuu. Olen juuri päässyt kertomasta hänelle, että mikäli punk rock -yhtye No Shamen uusi albumi White of Hope Turning Black olisi ilmestynyt vuoden 2006 puolella, se olisi tässä Suen numerossa ainakin kolmen toimittajan vuoden levyt -listalla. Sitä useampi journalisti levyä ei ole vielä kuullutkaan. Mulla on tästä levystä aivan ihmeelliset fiilikset. En yhtään tiedä, onko se helvetin hyvä vai aivan masentavan paska. Siitä Sarparanta on varma, että White of Hope Turning Black on marinoitu saavillisessa puhdasta sydänverta. Levyn biisejä tehtiin vuosi. Niiden levyttämiseen kului kolme viikkoa studioaikaa, mutta vuosi tavallista aikaa, koska vastoinkäymiset seurasivat toisiaan kuin dominopalikat. Viime keväänä mä olin viikkokausia kipeänä ja menetin ääneni. Se oli todella paskamaista, varsinkin kun ei tiennyt mistä sairastelu johtui. Kun ei pystynyt laulamaan, aikataulut kusivat. Sitten kun viimein pystyi laulamaan, ei enää ehtinyt mennä studioon, kun piti lähteä kiertueelle. Rundilla meni ääni uudestaan, ja taas piti pistää aikataulut uusiksi. Kun sitten viimein päästiin studioon, biisejä miksattiin ja väännettiin ja käännettiin yhä uudelleen. Mietittiin, pitäisikö olla ulkopuolinen tuottaja vai ei. Mä olin muutenkin masentunut, ja tuo kaikki vain pahensi sitä. Mä olen aina ollut peruspositiivinen ihminen ja kelannut, että ei mulle mitään masennusta koskaan tule. Viimeiset pari kolme talvea ovat osoittaneet, että näköjään se voi iskeä keneen tahansa. Sitä vain oli down. Syksyn ja talven pimeys kävi välillä pahasti päälle. Tuli myös kelattua kaikenlaisia maailman tilanteeseen, omaan elämäntilanteeseen ja vanhenemiseen liittyviä asioita. Olisiko ollut sellainen kolmenkympin kriisi. Onneksi masennukseen on hyviä lääkkeitä. Joo. Kuten esimerkiksi rokki. Mä toivon, että nuo kokemukset ja asiat kuuluvat meidän uudella levyllä hyvällä tavalla. Taiteen avulla voi kääntää ikävät asiat positiivisiksi ja tappion voitoksi. lessä. Sehän oli se herra, joka aina korjasi meidän kitarat ja äänitti levyt ja pisti kuosiin meikäläisen huithapelilaulut. Uusi kitaransoittaja kuitenkin löytyi ja vieläpä ihan nenän edestä niin läheltä, ettei tuota treenikämpällä ja baaripöydän vastapuolella istuskellutta heppua tullut ensin edes ajatelleeksi. No Shame kiinnitti bändiin Tiasen ja jatkoi treenaamista samassa salolaisessa kellarissa, jossa on harjoitellut päivästä numero yksi saakka. Heti ensimmäisissä treeneissä Tiasen kanssa tuli sellainen olo, että tässähän on mies paikallaan. Tiane on vanha No Shame -fani ja osasi meidän vanhat biisit paremmin kuin me. Ja näin bändi on edelleen sataprosenttisen salolainen. Hyvässä ja pahassa. Kun Esa Salokoski soitti viimeisen keikkansa No Shamen riveissä Turussa Indie-iltamissa kesällä 2005, jäähyväistunnelma ei ollut surullinen. No Shame oli jo täydessä treenivauhdissa uuden kitaristin kanssa. Bändi oli täynnä uutta intoa ja uusia biisejä syntyi. Soitto oli erilaista, mutta vain vivahteen verran. Tiane on tekninen soittaja, Van Halen -miehiä. Salokoski taas oli enemmän rockabilly-osastoa. Ehkä kitaransoitto on nyt entistä tarkempaa. Mä luulen, että tuollaiset muutokset tulee näkyvämmäksi tulevilla levyillä, sitten kun me tehdään biisejä alusta saakka tällä kokoonpanolla. White of Hope Turning Blackin biiseistä puolet on tehty Salokosken kanssa, puolet nykyisellä kokoonpanolla. White of Hope Turning Black äänitettiin Suomenlinnassa. Tuotantovastuun jakoivat Sampsa ja Pekka. Kun edellä setvityt aikataulusotkut ajoivat luottoäänittäjä Mikko Poikolaisen muiden projektien pariin, kaksikko jopa äänitti itse. Pekka teki todella ison duunin tämän levyn kanssa. Hän natsitti studiossa ja pisti mut skarppaamaan laulamista. Siinä mielessä Pekka on ottanut Salokosken roolin meidän bändissä. teilla. No Shamen tapauksessa se on korvin kuultavissa. Sampsa palaa yhä uudelleen No Shamen viimevuotiseen Face the Truth -EP:hen. Se on bändille tärkeä levy, merkitykseltään paljon suurempi kuin mitaltaan. Tuo neljän biisin EP nimittäin oli ensimmäinen todiste uudenlaisen No Shamen olemassaolosta. Sillä soittaa rankempi, vakavampi, synkempi, hyvällä tavalla aikuisempi yhtye. Aikaisemmilla albumeilla No Shamen musiikissa tuntui olevan kaksi erillistä puolta: Sampsan rokkaavat, pop-melodiset ja tarttuvat katupunk-kappaleet ja Pekan hardcoremmat, kraiveliin tarttuvat ravistukset. Face the Truthilla ja White of Hope Turning Blackillä ne eivät enää ole eri ulottuvuuksia. Ne ovat yhdistyneet hyvällä tavalla. Nykyään me tehdään biisejä yhdessä Pekan kanssa. Meillä ei ole koskaan ollut erimielisyyksiä tyylistä. Pikemminkin se on mennyt siihen, että mä haluaisin tehdä hardcorempaa musaa ja Pekka melodisempia biisejä. Mä kuitenkin olen Bon Jovin kasvatti enkä osaa tehdä hardcorea, vaan päädyn aina tekemään niitä hittikertsejä. Pekka taas on kuunnellut Raised Fist -osastoa ja hallitsee hc-hommat paljon mua paremmin. Bon Jovi on hyvä kasvattaja. Siinä missä monen punk-bändin biisejä ei pidä pinnalla mikään muu kuin uhma, No Shamen biisit ovat aina olleet musikaalisia, hyvin kirjoitettuja kappaleita, joissa on perinteisessä mielessä toimiva rakenne ja melodia. Se toimii myös punk rockissa. No Shamen valtti on aina ollut biisit. Mä teen biisejä akustisella kitaralla ja jopa pianolla. Yritän tehdä niistä siinä mielessä "hyviä biisejä", että niissä olisi melodiaa ja järkevät sanoitukset. Sä kirjoitit joskus, että No Shamen biisit voisi yhtä hyvin sovittaa popiksi. Mun biisithän ovatkin nimenomaan pop-biisejä, jotka on runtattu punk-muotoon. Rebound for Gloryn jälkeen me ollaan heitetty pois yli levyllinen biisejä. Kahdeksantoista kappaletta jäi matkan varrella jonnekin. Äskettäin kun siivoilin hyllyjä, löysin kuudentoista biisin demon. Siellä oli hyviäkin biisejä, mutta ne kuulostivat... vanhalta No Shamelta. Joltain, joka on jo tehty. Me ollaan kasvettu, koettu elämää ja tultu vanhemmiksi. Sen pitää kuulua myös musiikissa. kohtaista politiikkaa. No Shame puhuu edelleen rakkauden, humaanisuuden, luonnon ja solidaaristen arvojen puolesta. Teemat ovat siis ennallaan, mutta Sampsa Sarparanta sanoo, että sanoitusten kirjoittaminen on vuosi vuodelta vaikeampaa. Rima nousee jatkuvasti, ja White of Hope Turning Blackin tekstien kanssa saikin painia pidempään kuin koskaan ennen. En halunnut jättää itselleni mitään mahdollisuutta puhua diibadaabaa, joten kirjoitin kaiken ensin suomeksi. Englannin kielellä on niin helppoa heitellä peräkkäin siistejä lauseita, ja meitsihän on varsinainen sloganien mestari. Enää mä en halunnut sanoitusten jäävän iskulauseiden tasolle. Miltä No Shame kuulosti suomenkielisenä? Välillä aika härskiltä. Jari Sillanpää olisi hyvin voinut laulaa joitain niistä. Loppujen lopuksi sanoituksista tuli suomeksi tosi vahvoja, mikä on luonnollista, koska suomi on mulle äidinkieli. Oli jopa hankalaa kääntää ne englanniksi niin, että sisältö pysyi yhtä vahvana. Se, että tekstit kiersivät suomen kielen kautta, toi niihin lisää potkua. Tuli varmuus siitä, että nyt mä puhun asiaa ja vieläpä samasta asiasta koko biisin ajan. Itse olen pitänyt No Shamen kantaaottavista ja toivorikkaista sanoituksista. Niitä olisi helppoa moittia naiivista kirkasotsaisuudesta, ellei laillani pitäisi noita molempia huomattavasti hienompina piirteinä kantaaottavassa lyriikassa kuin kyynisyyttä tai nihilistisyyttä, jotka eivät kuitenkaan johda mihinkään. Uusi No Shame kuitenkin eroaa vanhasta siinä, että bändi on enemmän hyvien asioiden puolella kuin pahoja asioita vastaan. Kolmella ekalla levyllä oli mustavalkoisempi meininki, Sampsa kiteyttää. Se oli sitä, että "minä olen hyvä, nuo ovat pahoja. Meidän pitää taistella pahoja ihmisiä ja asioita vastaan, jotta maailmasta tulisi parempi paikka." Sehän pitää edelleenkin paikkansa, mutta nyt meidän teksteissä on enemmän sellaista näkökulmaa, että me kaikki ollaan syyllisiä. Meissä kaikissa on vikaa ja parannettavaa. Paha ei ole vain ulkopuolella, vaan myös meidän kaikkien sisällä. Myös sitä sisäistä pahaa vastaan pitää taistella. Sehän tietenkin tekee asioista paljon vittumaisempia ja vaikeampia, mutta sellaista elämä valitettavasti on. Mutta se ei poista taistelun tarvetta. Ei ollenkaan. TEKSTI: ARI VÄNTÄNEN KUVA: JUHA MYLLYMÄKI MUUTOSTEN KOURISSA No Shame perustettiin Salossa vuonna 1996. Vuosien myötä se on kehittynyt yhdeksi maan parhaista live-akteista: allekirjoittaneen kaikkien aikojen keikat -listalta löytyy parikin endorfiinipitoista No Shame -vetoa. Ennen tammikuussa ilmestyvää White of Hope Turning Blackiä bändi on tehnyt albumit Greed Is God (1999), Schpunk (2000) ja Rebound for Glory (2002). No Shame pysyi pitkään samassa kokoonpanossa (Sampsa Sarparanta kitara, laulu, Pekka Virtanen basso, laulu, Esa Salokoski kitara, laulu ja Teemu Horto rummut), kunnes kitaristi ja perustajajäsen Salokoski erosi yhtyeestä vuonna 2005. Aluksi se tuntui hirveän isolta muutokselta, Sampsa sanoo. Tuntui jopa siltä, että onkohan tämä nyt tässä. Salokoski kuitenkin oli bändissä alusta saakka ja tärkeä hahmo teknisessäkin mie- KYMMENEN HÄPEÄMÄTÖNTÄ VUOTTA No Shame täyttää tässä kuussa kymmenen vuotta. Miten aiotte juhlia kymmenvuotissyntymäpäivää? Ensi vuonna toivottavasti julkaistaan kymmenvuotisjuhla-dvd. Muuten mä luulen, että kunhan White of Hope Turning Black saadaan pihalle ja me lähdetään taas reissuun, siinä on ihan tarpeeksi juhlaa. Miksi ette halua tehdä asiasta tuon suurempaa numeroa? Koska mulla tulee kymmenvuotisjuhlista mieleen, että parhaat päivät ovat takana. Se ei todellakaan pidä paikkaansa No Shamen kohdalla. Nykyään lehdissä näkyy sellaisiakin mainintoja, että No Shame on Suomessa oman alansa veteraani. Itsestä tuntuu, että älkää puhuko paskaa, vastahan tässä on päästy vauhtiin. Miltä tuntuu ajatella viimeksi kulunutta kymmentä vuotta? Mulla on hieno fiilis siitä, että näin iso osa elämästä on touhuttu tässä bändissä, tehty asioita ja koettu paljon yhdessä. Bändi on mun toinen perhe. En voi kuvitella, mitä elämä olisi ollut ilman No Shamea. Mitä kymmenessä vuodessa on saavutettu? Me ollaan tavoitettu jotakin, jota punkissa äärettömän harva saavuttaa: oma tyyli. Me lähdettiin liikenteeseen Rancid- ja Bombshell Rocks -pohjalta, mutta pikku hiljaa se Salo-soundi löytyi. Nykyään meillä on rohkeutta ja hyvää hällä väliä -asennetta. Ei tarvitse enää miettiä, että onko tämä nyt punkkia tai tarpeeksi rankkaa hc:tä. Seuraavasta levystä saattaa tulla vaikka akustinen kalastuslevy. Me tehdään ihan mitä meitä huvittaa. UUTEEN ULOTTUVUUTEEN Sampsa Sarparanta on muuttanut Helsingistä maaseudulle. Kaupungissakin viihtyi, mutta kun perheeseen tuli pieni tytär, kerrostaloasunto alkoi tuntua ahtaalta. Nyt Sarparanta perheineen asuu omakotitalossa metsän reunassa. Työhuoneelleen maalaamaan ja haastateltavaksi saapunut mies kertoo, että pimeys käy vieläkin toisinaan kimppuun, mutta muuten paikka on oikein nätti. Elämä saattaa muuttua, jos ei itse väkisin pidä sitä vanhoilla rai- KAIKKI OVAT SYYLLISIÄ White of Hope Turning Blackin tekstit käsittelevät tuttuun tapaan maailmanpolitiikkaa ja henkilö- White of Hope Turning Black ilmestyy10.1.2007 12
13
MEILLÄ JOULU ON LAADUN JUHLAA! ESP-LTD SÄHKÖKITARA · EC 400 NYT 759 ESP-LTD SÄHKÖKITARA · M 400 NYT 719 ESP-LTD SÄHKÖKITARA · JH 200 NYT 619 ESP-LTD BASSOKITARA · TA 200 NYT 699 ESP-LTD 7-K. SÄHKÖKITARA · SC 607 NYT 1149 ESP-LTD SÄHKÖKITARA · M 50 NYT 229 ESP-LTD SÄHKÖKITARA · MMV BO NYT 389 ESP-LTD 5-K. BASSOKITARA · B 405 NYT 869 ESP AITO KÄSITYÖKITARA · ECLIPSE I CTM NYT 1749 TOKAI LP VINTAGE SÄHKIS · ALS 48 NYT 499 TOKAI LP VINTAGE SÄHKIS · LS 85 F NYT 919 TOKAI EX VINTAGE SÄHKIS · EX 70 NYT 895 TOKAI PB VINTAGE BASSO · APB 32 NYT 330 MAD E IN N JAPA MADE IN JAPAN TOKAI JZ VINTAGE BASSO · AJB 28 NYT 330 LEGENDAARINEN TOKAI ST VINTAGE SÄHKIS · AST 50 NYT 549 GARRISON AKUSTISET KITARAT · AGD 200 NYT 269 · AGD 400 CE NYT 529 PAN IN JA E MAD ESPANJALAISET ADMIRA KLASSISET KITARAT · PALOMA NYT 169 · MALAGA NYT 249 · MALAGA E CUTAWAY NYT 469 EMG USA AKTIIVIMIKIT · ZAKK WYLDE SET NYT 189 · 81 NYT 95 · 85 NYT 95 FRAMUS KITARAKAAPPI · 2x12" Vintage Celestion NYT 319 STUART SPECTOR CUSTOM BASSOT · LEGEND 4 CLASSIC NYT 619 · LEGEND 4 CUSTOM NYT 589 VISUAL SOUND PRO-PEDAALIT · ROUTE 66 NYT 155 · JEKYLL & HYDE NYT 155 · H 2 O NYT 189 TECH-21 USA KITARAKOMBOT JA PEDAALIT · TM 60 + suojapussi NYT 649 · TM 30 NYT 349 · AMERICAN WOMAN OVERDRIVE NYT 139 · OHJELMOITAVA BASS DRIVER D.I. NYT 269 SEYMOUR DUNCAN USA KITARAMIKIT: · SH 4 NYT NYT 85 · JB/JAZZ SET NYT 140 · TWEAK FUZZ NYT 129 TÄYDELLINEN PDP BY DW RUMPUSETTI · EX SERIES NYT 679 DW BASSORUMMUNPEDAALIT · 7002 PT TUPLA NYT 259 · 5000 AD 3 SINGLE NYT 189 ISTANBUL AGOP AMMATTISYMBAALIT PRO ART SERIES 100 % EUROOPASSA VALMISTETUT FBT PAKAIUTTIMET · JOLLY 8 B A NYT 429 · JOLLY 12 R A NYT 399 · MAXX 2 A NYT 599 AMERICAN MAPLE DRUMS LOUD & PROUD AMMATTITASON AUDIX USA SOLISTIMIKROFONIT · OM 2 dynaaminen NYT 99 · OM 3 dynaaminen NYT 139 · OM 5 dynaaminen NYT 199 · 14" HI-HAT NYT 158 · 16" CRASH NYT 95 ·20" RIDE NYT 143 LAATU & AMMATTITAITO PALVELU & HYVÄ MEININKI Soittimet, bändikamat, äänentoisto, tarvikkeet, varaosat, huolto Kaikki saman katon alta. Tervetuloa! MUSAMAAILMA - RETAIL KAMPPI Musamaailma SUE 12_06.indd 1 Malminkatu 16, 00100 HELSINKI. Puh. 09 5627 1240. · Avoinna ark 10-18, la 10-15. www.musamaailma.fi · retail@musamaailma.fi 30.11.2006 08:34:21 17
HEARTBURNS NÄRÄSTYSTÄ KOKO KANSALLE elsinkiläistyneen turkulaispunkpumpun Heartburnsin vokalisti Seemu kertoo mikä uuden levyn biiseistä on huono, mistä sairaudesta hän on juuri tehnyt kappaleen ja mikä miestä ärsyttää. Tarina kertoo, että yhtyeenne on nimetty närästyslääkkeen innoittamana. Millainen olo on tuoreen Fucked Up in a Bad Way -albumin jälkeen? Miten paljon levyn tekeminen poltteli, kun kyseessä on kuitenkin ensimmäinen kokopitkä? H On vähän niinku olis ollu ummetus kaks vuotta ja sitten ois päässy rojauttamaan. Totta kai se hyvältä tuntuu. Meille tuli vähän skismaa bändin sisällä. Mattinykäsmäisiä tempauksia rupes olemaan joka viikko, joten jakauduttiin ikään kuin kahtia. Parin nyrkkitappelun ja käytännön kakkakepposen jälkeen kokoonpano vaihtui nykyiseks ja kotikaupunki Helsingiksi. Mä ja kitaristi Skele pistettiin täällä uus kokoonpano kasaan. Reiluun seitsemääntoista mi- nuuttiin mahtuu kymmenen kappaletta. Mikä näistä on mieleisin? Kaikki muut paitsi I Hate Everything, siitä tuli jotenkin niin paska. Mut sanotaan vaikka Without You Life Is Hell, koska se oli eka biisi, kun ruvettiin soittaan ja siinä on rivi "Without you life sucks like Reagan / Yeah it´s a hell with you as Satan". Mut ei oo kyllä mitään sen kummempia suosikkeja, yhtä vitun hittiputkeahan toi on koko levy. Lyriikoissa on aika henkilökohtaista avautumista elämisen perkeleistä. Mikä olisi vastenmielisin aihe biisille? No, mun mielestä Huey Lewis & The Newsin biisi Hip to Be Square on aika lähellä totaalista maksimipaskuutta niin sanoituksellisesti kuin musiikillisestikin. Tein vähän aikaa sitten biisin haimatulehduksesta, joten skaala on kuitenkin aika laaja punkissakin. Kaikenlainen jeesustelu vituttaa sanoituksissa ja muutenkin. Heartburnsin yhteydessä usein puhutaan promilleista. Millainen yhtye olisi raivoraittiina? Selvinpäin soittaminen on ahistavaa ja tylsää, kyllä kunnon juhlissa pitää viinaa olla. Kerran taisin selvinpäin soittaa jossain. Pelotti ihan vitusti ja sitten kun vielä kuuli et miten huonoja me oikeesti ollaan, ni tajusin et tää ei oo kyllä missään määrin mun juttu. TEKSTI: TARU TITTONEN HERO DISHONEST SATURA LANX OSIENSA SUMMA uittisista ponnistava Satura Lanx debytoi keväällä albumillaan No Fighting the Furies. Metallia, punkkia ja pohdintaa yhdistävän ryhmän kuulumiset kertoo vokalisti Hannu Oksa. Neljä vuotta on kulunut bändin pystyttämisestä ja ensimmäisestä omakustanteesta. Miten paljon vierähtänyt aika kuuluu uudella levyllä ja keikoilla? Levy on saanut hyvän vastaanoton, myös ulkomailla, ja itse ollaan kokonaisuuteen tyytyväisiä. Aina on tyyppejä, joita tekemämme ratkaisut eivät tyydytä, mutta onneksi saa myös positiivista H palautetta. Muutokset ovat olleet luonnollisia. Me ei ikinä päätetä sanallisesti, että lähetään tekemään tietynlaista musiikkia, vaan kaikki tuovat mukaan oman osuutensa ja tekemällä kehittyy. Meille suurin syy tehdä tätä on esiintyminen, aggressioiden purku ja irti päästäminen. Milloin Satura Lanx on parhaimmillaan? Keikalla. Me soitetaan 110% livemusiikkia. Olette todenneet lyriikoidenne käsittelevän "nuoren miehen tuskaa modernissa yhteiskunnassa". Mitä levylle tallentuneet tunteet mielestänne kertovat maailmasta? En haluaisi mitenkään kliseisesti kritisoida sitä miten yhteiskunta käskee meitä, mutta kieltämättä ärsyttää miten meitä kannustetaan samaan muottiin. Miksei kukaan rohkaise tutkimaan itseään ja henkistä kapasiteettiaan? Tästä seuraa se turhautuminen, mitä biiseissä käsitellään. Kuinka tärkeää on kantaaottavuus? Avainsana on passivoituminen. Tahot, joiden tulisi rakentaa nuoren ihmisen kasvua, kasvattavatkin eteen muuria. Masentaa ajatella, että näitä asioita ei kyseenalaisteta vaan automaattisesti hyväksytään. Huittisista Zagrebiin on pitkä matka. Olette nyt toista viikkoa Euroopan-kiertueella. On ollut hyvä reissu, erityisesti Puolassa on ollut hieno vastaanotto. Edellisen kiertueen hyvän meiningin perusteella päätimme poiketa alkuperäisestä suunnitelmasta ja soittaa myös siellä. Mikä on omituisin tilanne, johon olette kiertueella joutuneet? Helsingistä lähdettäessä oli tarkoitus ajaa Tallinnasta suoraan Puolaan. Keskellä yötä, kun päiväksi oli juuri vaihtunut perjantai 13., herään siihen, että kuskina toiminut rumpalimme Lauri huutaa: "Tien sivuun!" Selviää, että auto on hajonnut. Olemme keskellä Liettuan maaseutua keskellä yötä ja kiertue on vasta alussa. Kylmän autossa nukutun yön jälkeen auto saadaan hinattua huoltoon. Huoltoaseman nimi on Lanx. TEKSTI: TARU TITTONEN AMERIKAN IHMEMAASSA ardcore-punkryhmä Hero Dishonest hikoilee kysymysten parissa rapakon takana, Yhdysvaltain-kiertueella. Millainen kokemus oli uuden, oivasti nimetyn When the Shit Hits the Man -albumin teko? Pari ensimmäistä nauhoituspäivää vietettiin ihan oikeassa studiossa, johon levy-yhtiö oli antanut ihan oikeaa rahaa käyttöön. Hifi-meininki ja fasiliteetit olivat kunnossa, mikä käytännössä meinasi sitä, että sauna oli kuumana ja äijät hiessä ja kalijoissa kalliilla rahalla pari päivää. Loput nauhoituksista tehtiin Red Fivellä nauhoittajamiksaajatuotantolinjapäällikkö Antti Malisen toimesta. Aivan hyvä siitä tuli. Ei ketään ole tuntunut vituttavan jälkeenpäin, ainakaan vielä. Mistä moinen nimi levylle? Levyn nimi on syntynyt sporassa ja se on Vellun käsialaa. Nimi tulee luontevasti sanoituksissa eniten esiintyvistä sanoista eli paskasta ja meklareista. Kyseinen nimi valloitti kaikkien sydämet, koska ulostepitoinen retoriikka on meidän kaikkien rakas harrastus. Lyriikat ja kantaaottavuus: Mikä olisi ensimmäinen askel parempaan? Koirat ja kokolattiamatot vittuun punkrokista. Lisää solidaarisuutta, vähemmän viihde-elektroniikkaa ja oravanpyöriä. Vähem- H män valmiiksi pureksittua, enemmän sylkeä ja hikeä. Olette nyt toista kertaa Atlantin tuolla puolen. Miten kiertue eroaa edellisestä? Edelliseen kertaan verrattuna kulttuurishokki oli nyt pienempi ja välimatkatkin ovat tällä kertaa lyhyempiä, koska emme mene länsirannikolle lainkaan. Vastaanotto on ollut poikkeuksetta kuuma, kostea ja hikinen jokainen keikkapaikka on loppuunmyyty. Esimerkiksi legendaarisella The Trapdoor -klubilla Grand Rapidsissa Michiganissa osa jengistä jäi ulkopuolelle, mutta tulivat silti kehumaan menoa keikan jälkeen. Millaista on ollut kiertää toisen bändin, Acts of Seditionin kanssa ja mikä on ollut mieleenpainuvin keikka? Acts of Sedition rulaa. Jätkät ovat huippuja ja olivat samalla aaltopituudella kanssamme heti alusta lähtien. Perjantain keikka Milwaukeessa, Wisconsinissa oli tähän mennessä hikisin ja paras. Paljon frendejä ja hyviä bändejä, joille esittelimme suomalaisia juomatottumuksia. Täällä on tajuttu se tosiasia, että yleisön ja bändin erottamiseksi ei tarvita mitään turhia korokkeita tai lavoja estämään yhteisen rockhurmoksen syntymistä. TEKSTI: TARU TITTONEN WWW.SUE.FI 18 WWW.MYSPACE.COM/SUEZINE
apaan harmaana marraskuisena iltapäivänä bändin laulajan, Tarmon, ja kitaristin, Laryn, Helsingissä Cafe Kafkassa. Vaikka herrat asuvat Jyväskylässä, he löytävät paikan päälle helposti. Juuri julkaistu debyyttialbumi polttelee kassissa ja bändin arvomaailma kiinnostaa. Me ollaan uskovaisia jätkiä. Vaikuttaako se musiikkiin, sen saa jokainen itse päätellä. Joku voi ajatella, että Frail soittaa elämänmyönteistä musiikkia, mutta koska saarnaaminen ei ole meille tehtävä, niin me keskitymme musiikkiin, kertoo Tarmo. Ainahan se tavallaan näkyy siinä mitä me teemme. Tässä maassa se on epäseksikästä, mutta me haluamme olla rehellisesti sitä mitä olemme, päättää Lary. Gospelista ei siis ole kyse, mutta keikkajärjestäjille vinkiksi: nämä pojat eivät tuhoa takahuoneita tai riehu kännissä lavalla. Vuonna 2002 perustettu Frail on hionut kokoonpanoaan ja musiikkiaan viimeiset neljä vuotta. Kasvukausi on tehnyt hyvää kaikille. Itse olen tarvinnut nämä vuodet unelmien kasvattamiseen. En ole lapsesta asti tiennyt, että minusta tulee rokkari. Nyt meillä on bändissä sellainen kokoonpano, jolla on unelmia rockin tekemisestä ammattimaisesti, pohtii Tarmo. Näiden vuosien aikana mukana on ollut ihmisiä, joilla ei ole ollut samoja unelmia kuin meillä. Tarmo on ollut siitä välillä ihan rikki, mutta nyt on luotu sellainen kasvualusta, josta on hyvä lähteä eteenpäin, jatkaa Lary. Kehittämistä ja työtä se vaatiikin, kun bändi soittaa jenkkirokin ja me- T KUOLLUT HYLJE KULLISSA Frail julkaisi marraskuussa debyyttialbuminsa. Ennen tätä juhlavaa tapahtumaa he olivat myyneet omakustanne-EP:stä useampia painoksia loppuun, tehneet puolisen sataa keikkaa ja soittaneet Kullissa. tallin yhdistelmää. Yrittäjiä Suomessa on paljon, joten Frailin on erotuttava joukosta pärjätäkseen. Meidän tekstit ei ole pelkästään sitä perinteistä suhdepaskaa. Siinä on varmaan se suurin ero muihin bändeihin, miettii Lary. Me myös riehutaan tyylikkäästi lavalla. Vähän jenkkityyliin, sanoo Tarmo. Keikat ovat bändillä energisiä ja siksi vuonna 2003 julkaistusta EP:stä myytiin loppuun useampi painos. Mä muistan yhden keikan kun EP:tä meni yli 50 kappaletta. Sitä on vieläkin kyselty, mutta musiikki on muuttunut sen verran ettei me niitä enää myydä, naurahtaa Tarmo. Yleisö ostaa helposti levyn keikalta, koska pitää menosta. Itse nautin soittamisesta vasta sitten kun lavalta tullaan alas veren maku suussa, intoutuu Lary pohtimaan. Keikoista saakin loistavan aasinsillan otsikkoon, jota olisi hyvä ehkä hieman valottaa. Mielenkiintoisin keikkakokemus oli Virossa, kun paikan promoottori sanoi että täällä olisi klubihenkinen keikka, noin sata henkeä. Me päätettiin soittaa siellä kun kerran oltiin suhteellisen lähellä. Lopulta me ajettiin Viron rannikolle ihan hirveän pitkä matka ja kun keikkadösässä heräilin, niin taajamamerkin alla luki Kulli. Sen paikan nimi oli Kulli, nauraa Tarmo. Varsinainen keikka oli leiriteltassa, jossa oli 20 ihmistä hyppimässä lavan edessä ja sähköt tuli aggregaatista. Me nähtiin siellä myös kuollut hylje rannassa, mikä oli mielenkiintoista, kun en ollut koskaan nähnyt hyljettä. Se oli kuollut hylje Kullissa, nauraa Lary. Tästä kokemuksesta huolimatta bändillä on suunnitelmia ulkomaiden varalle. Pisin keikkamatka on tehty Italiaan ja toive on päästä valloittamaan joskus Yhdysvaltoja. Me tehdään musiikkia englanniksi, jotta voitaisiin soittaa ulkomailla, sanoo Tarmo. Suomesta pitää aloittaa, mutta jos täällä laulaa suomeksi, niin se mitä voi tehdä on todella rajattua, jatkaa Lary. Kiitos suomalaisten edelläkävijöiden ei Amerikan mannerkaan ole enää niin kaukana suomalaiselle musiikille. Unelmathan on tehty toteutettaviksi, joten jään odottamaan mihin Frail tulevaisuudessa matkaa. TEKSTI: PIRITA SÖDERHOLM KUVA: MARKUS HALLINEN 19
elvyyden vuoksi esitellään aluksi ääneen päästetyt henkilöt. Juho Salmi soittaa bassoa ja satunnaisesti muita instrumentteja, säveltää, sovittaa ja sotkee. Juho Koivuaho vastaa kitaroista, joistakin muista soittimista, laulusta, säveltämisestä, sanoittamisesta ja turhien paineiden kantamisesta. Jussi Lehtinen tituleeraa itseään yhtyeen kanttoriksi. Lisäksi sävellys- ja sovitustyötä tekevät kitaristi Miikka "Alaska" Salonen sekä rumpali Raimo "Raipe" Kovalainen. Plain Fade on kokeellinen yhtye, jonka uudella levyllä äänessä on luonto siinä missä levyn luoneet ihmiset. Mistä tässä kaikessa on kysymys? Ystävyydestä, kasvusta, tutkiskelusta, ristiriidoista, kokonaisuudesta, kaaresta, musiikista, tiivistää Juho S. Jotain totuutta tässä etsitään, Juho K jatkaa. Pyritään luomaan hetkiä, joissa on kaikki, mutta ei mennä mihinkään, ei odoteta mitään tai ketään, kello ei ole mitään. Olemme ryhmä nuoria aikuisia, jotka ovat tunteneet toisensa lapsesta asti ja jotka taantuvat yhdessä ollessaan ala-asteikäisiksi. Plain Faden uusi levy Aure kuulostaa melko haastavalta materiaalilta kaupallisten poppikanavien keskivertokuulijoita ajatellen. Bändi kuitenkin sanoo tekevänsä musiikkia kaikille. Toki keskittymiskyvystä ja jonkinlaisesta avarakatseisuudesta musiikinkuluttamisessa voi olla hyötyä. Matala ärsytyskynnys ja genre- tai muu lokero-orientoituneisuus voi myös vaikeuttaa kuuntelukokemusta, Juho K. pohtii. Teemme musiikkia etupäässä S PLAIN FADE HETKIÄ JOISSA ON KAIKKI Tamperelainen Plain Fade tekee kokeellisen matkan luontoon ja urbaaniin ihmisluontoon. nuorille naisille, mutta toki muutkin saavat kuunnella sitä, Jussi tarkentaa. Auressa on kyse enemmänkin bändin sisäisestä tarpeesta tehdä irtiotto ensimmäisestä levystä kuin tietoisesta valinnasta tehdä jotain erilaista suhteessa valtavirtaan. Toki tämänkin puolen asiasta tiedostimme, Juho S. puolestaan miettii. Aure on siinä mielessä mielenkiintoinen paketti, että se syntyi neljän päivän improvisaatiosessioissa kesämökillä. Käteen jäi kahdeksan tuntia äänityksiä. Levyn raidat valikoituivat sen mukaan, miten bändi itse koki onnistuneensa tunnelmien vangitsemisessa. Materiaalia työstettiin rauhalliseen tahtiin, ja varsinainen levykokonaisuus muodostui vasta jälkituotantovaiheessa, Juho S. kertoo. Koko materiaalin läpikäyminen oli työläs prosessi, johon kului melkoisesti aikaa jo ennen kuin päästiin varsinaiseen miksaus- ja editointipuuhaan, Juho K. lisää. Plain Fade näkee inspiroivia asioita kaikkialla, minkä kuulee levyltäkin. Tällä kertaa metsät ja järvet ovat äänitysympäristönkin takia vaikuttaneet lopputulokseen enemmän kuin edellisellä Lies, Sanctions and Cruise Missiles -albumilla. Onneksi kaikkea inspiroivaa tapahtuu ja tehdään koko ajan. Eniten sitä ihailee artisteja tai ihmisiä, joista aistii pyyteettömyyttä ja vilpitöntä paneutumista te- kemiseen. Luonnonläheisyyden näkee myös kappaleiden nimistä. Mukana on muiden muassa Luode, Lokansaaret, Muurainsuo ja Lintulahti-nimiset kappaleet. Kappaleiden nimet ovat paikannimiä Aurejärveltä ja Seitsemisen kansallispuiston maisemista, jossa olen lapsena isäni kanssa tarponut, Juho K. kertoo. Konserttitilanteeseen Plain Fadella on erilaisia lähestymistapoja. Ympäristö kun on usein melko erilainen kuin kesämökillä luonnon keskellä. Pyydetään ihmisiä sulkemaan silmänsä, olemaan hiljaa ja kuuntelemaan musiikkia, Juho S. sanoo. Tai sitten he voivat riipaista kovan kännin ja katsoa kuinka käy. Lavalla tunnelma on usein tylympi ja ronskimpi kuin levyllä. Enemmän sähköä ja adrenaliinia, Juho K. lisää. Konserttitilanteessa homma hoidetaan tuurilla. Äänet saattavat kasvaa suuremmiksi kuin levyllä, Jussi paljastaa. Ja nyt kun levy on viittä vaille kaupoissa, on kysyttävä se perinteinen kysymys: Mitä seuraavaksi tapahtuu? Vedetään muutama keikka, ja niiden jälkeen aletaan työstää uutta materiaalia, Juho S. aloittaa. Revitään hiuksia toistemme päistä, koetetaan keksiä pyörä uudestaan ja sitten julkaistaan kansainvälinen läpimurto, Juho K. jatkaa. Yhdyn edelliseen, Jussi lopettaa. TEKSTI: PETE LEPPÄNEN KUVA: PLAIN FADE "Juoksee saksien kanssa on hilpeä, tärähtänyt, raivoava, hallittu, ihmeellinen, koskettava, vaikuttava, kostonhimoinen, kaikenkattava... se pyyhkii kaikki muut muistelmat menneisyyteen." Carolyn See The Washington Post a muistelm Juoksee saksien kanssa AU G U S T E N B U R RO U G H S "Armottoman nautittava." -- Kirkus Reviews Sammakko Sammakko 20
23
24
Firebox Records ja jyväskyläläisyhtye DARK THE SUNS ovat tehneet sopimuksen kahden kokopitkän albumin julkaisemisesta. Dark the Suns aloittaa debyyttialbuminsa äänitykset helmikuussa. DIMMU BORGIRin seuraava albumi In Sorte Diaboli on masterointia vaille valmis. CLAWFINGER on studiossa työstämässä seuraajaa Hate Yourself With Style -albumilleen. SENTENCEDin viimeiseksi jäävä julkaisu Buried Alive -dvd myi parissa päivässä kultalevyyn oikeuttavan määrän eli yli 5000 kpl. Sentenced soitti viimeisen keikkansa Oulussa 1.10.2005, kuusitoista vuotta syntymänsä jälkeen. Bändi ehti myydä urallaan yli puoli miljoonaa albumia. DARK TRANQUILLITY on saanut valmiiksi uuden pitkäsoiton. Toistaiseksi nimeämätön levy ilmestyy keväällä 2007. DOWN-yhtyeen MySpace-sivuilla (www.myspace.com/downnola) on kuultavissa live-versio biisistä Ghosts Along the Mississippi. Versio on äänitetty marraskuussa Washingtonissa. Pepper Keenanin ja Philip Anselmon tähdittämä yhtye on myös tehnyt demoja seuraavaa levyään varten. Roadrunner Recordsin nettisivuilla on katsottavissa livepätkä SATYRICONin keikalta bändin taannoiselta Euroopan-kiertueelta. Black Sabbath -rumpali BILL WARD ei lähde mukaan Geezer Butlerin, Ronnie James Dion ja Tony Iommin Heaven And Hell -projektiin. Hänen sijastaan rumpuja soittaa Vinnie Appice. VOIVOD ryhtyy tekemään uutta levyä jo tulevana talvena. Bändin viimeisin albumi Katorz ilmestyi viime kesänä. SACRED REICH keikkailee ensi kesänä alkuperäisessä kokoonpanossaan. Keväällä julkaistaan kolmen levyn Sacred Reich -boksi, jossa ovat mukana mm. levyt Ignorance ja Surf Nicaragua. KORPIKLAANI äänittää uutta levyä. Tervaskanto-albumin julkaisuajankohdaksi on kaavailtu huhtikuuta 2007. Hajota päättänyt REVEREND BIZARRE soittaa viimeisen keikkansa 30.12. Turun loppuunmyydyllä TVO:lla. Helmikuussa yhtye suuntaa studioon äänittämään kolmannen ja viimeisen albuminsa. Viimeisen täyspitkän jälkeen luvassa on vielä Death is Glory... Now -tupla-cd-kokoelma, joka koostuu Reverend Bizarren loppuunmyydyistä vinyylijulkaisuista ynnä muista harvinaisista äänityksistä. TRAIL OF TEARS ei huhuista huolimatta ole hajonnut. Kokoonpano-ongelmista kärsivä yhtye on joutunut peruuttamaan joulukiertueensa, mutta Ronny Thorsen lupaa Trail of Tearsin kasaavan itsensä uudelleen. CHIMAIRAn uusi albumi Resurrection ilmestyy maaliskuun 6. 2007. Ensimmäisen singlen video kuvataan tämän Suen ilmestymisviikolla. SETÄ JUSSIN TUPA JUOPON KANSAN TAITEILIJAT "Outo kansa korvessansa rällästi ja joi, ja lämpimikseen muijiansa turpiin mukiloi! Selvinpäin ei turhaa sanaa kuultu niillä main, ja juovuksissa kiroiltiin ja puukoteltiin vain! Niin syntyi kaurahattu, rehupuntti, punaniska, perusjuntti, oikea härmäläinen!" (Irwin Goodman: Härmäläinen perusjuntti) Suomalaiset viihdyttäjät ja muusikot ovat usein Kuningas Alkoholin alamaisia. Mitä artistit edellä, sitä kansa perässä vai onko asia toisinpäin? Irwin ja Wexi Salmi tiesivät tarkkaan, mitä heidän yleisönsä on, ja missä promillemäärissä liikuttiin. Kansantaiteilijan yleisönä ja kohderyhmänä on nimenomaan "tavallinen kansa", rahvas, suuret yleisömassat ja alin yhteinen nimittäjä. Sieltä tulee raha. Kaikki muu on bonusta, oli kyse sitten oivaltavien lyriikoiden ymmärtäjistä, musiikillisten innovaatioiden arvostajista tai vaikkapa kriitikoiden kehuista. Artistien juomista voi toki selittää raastavalla kiertue-elämällä, epätavallisilla työajoilla, hotellikuolemilla ja esiintymisen vaatimalla verolla. Mutta mistä johtuu, että vastaavissa oloissa monet ei-artistit pitävät korkin kiinni töissä ollessaan? Yövuorolaiset harvoin dokaavat jokaöisen työvuoron jälkeen, työkseen esiintyvät tuote-esittelijät eivät etsi esiintymisvarmuutta jaloviinasta, eikä maailmaa kiertävä lentokapteeni voi hakea hulluutta ja humalaa, jos seuraavana päivänä pitää lentää Honoluluun. Juomistaipumista voi pohtia vaikkapa kulttuuristen paineiden sekä yleisön merkityksen näkökulmasta. Rokkipiireissä (ja tangopiireissä, ja poppipiireissä, ja missä tahansa piireissä) juominen on edelleen kovan kaverin, "äijän", merkki: eihän se ole jätkä eikä mikään, jos ei leka tyhjene keikan jälkeen ja ilohan ilman viinaa on teeskentelyä. Vain aniharva on niin itsenäisesti ajatteleva, että kykenee välttämään sopulimaisen laumasieluisuuden. Tai niin rehellinen itselleen, että myöntäisi "taiteilijaelämän" olevan vain surkea tekosyy hoitoa vaativalle alkoholismille. Eräs oman tiensä kulkija on euroviisuvoittajamme Mr. Lordi, joka Jussi Ahlrothin kirjassa Mie oon Lordi toteaa seuraavaa: "Oletus on, että rokkarin pitää olla muutama tunti päivässä kännissä, joka päivä. Eihän missään ammatissa ylipäätään saa olla kännissä, saati että pitää olla." Putaansuu pitää työn työnä ja vapaa-ajan vapaa-aikana. Kun Lordi sitten juo itsensä humalaan, se tapahtuu harvoin ja yksityisesti. Tarkoituksena ei ole ylläpitää katu-uskottavaa taiteilijamyyttiä tai seurata valtavirtaa. Luovia persoonia saattaa myös ahdistaa taiteen ja yleisön välinen kuilu. Keikoilla yleisöä ei voi valita, levyä ostavia ihmisiä ei voi valita. Kultalevyä ei tipu (vuokrarahoista puhumattakaan), elleivät levyä osta ja keikoilla riehu vaimonhakkaajat, punaniskaiset rettelöitsijät, pahoinpitelijät, öykkärit sekä bändin historiasta ja sanomasta piittaamattomat trendipellet. Helmiä sioille ja helmiin vaaditaan sikoja. Vähemmästäkin sitä kaipaa turtumusta. Tämä kolumni on omistettu Rauli Somerjoelle, Irwin Goodmanille, Juice Leskiselle sekä kaikille muille ennen aikojaan kuolleille, alkoholiongelmaisille suomalaisartisteille. Toivon mukaan tulevia kolumneja ei tarvitse omistaa nykypäivän suomalaisartisteille. Jussi Lahtonen Kirjoittajan mielestä alkoholismi on sairaus ja pakkohoito lääke. Rähinäjuoppouteen puolestaan auttaa parhaiten lobotomia. Rauhallista joulua. FME TULEE TAAS! Finnish Metal Expo kokoaa metalliväen saman katon alle. Metallimusiikin yleisö, esittäjät ja muut hevialan toimijat kokoontuvat 16.17.2. 2007 Finnish Metal Expo -tapahtumaan, jonka odotetaan täyttävän Helsingin Kaapelitehtaan kahden edellisvuoden malliin. Pitkätukkien puuhamaaksi nimetty Finnish Metal Expo on kuluttajamessu, joka samalla kokoaa alan toimijoita Suomesta ja ulkomailta. FME:n osana järjestettävä International Metal Meeting on yksi alan merkittävimpiä kansainvälisiä kohtaamisia. Kaksi aiempaa FME:a ovat osoittaneet metallistien äärimmäisen kiinnostuksen skeneään kohtaan, tapahtuman järjestävästä Finnish Metal Events Oy:stä todetaan. Molemmilla kerroilla Kaapelitehdas on täyttynyt ääriään myöten ajankohtaiseen bändi-, media-, tapahtuma-, järjestö- ja oheistuotetarjontaan tutustumaan tulleista musadiggareista. Olennainen osa Finnish Metal Expoa on tietenkin live-musiikkitarjonta. Tällä kertaa yleisöä viihdyttävät mm. Amon Amarth (SWE), Brother Firetribe, Suburban Tribe, Moonsorrow, Turmion kätilöt, Coldworker (SWE), Insomnium (kuvassa), Misery Inc., Before the Dawn, Cyan Velvet Project, Tacere ja April. Esiintyjälista tulee kasvamaan vielä muutamalla isomman kaliiberin yhtyeellä. Lisäksi osaamistaan ja välineitään esittelevät lukuisat muusikot kahdella eri klinikkalavalla. Finnish Metal Expon suuren suosion saaneille klinikoille on pyritty tänä vuonna järjestämään entistäkin otollisemmat puitteet. Valssaamo on omistettu pelkästään klinikoille, toisen klinikkalavan toimiessa entisellä paikallaan Merikaapelihallin J-aulassa. Näytteilleasettajia on esittäytymässä jälleen yli viisikymmentä, kaikki näytteilleasettajapaikat on jo myyty. Finnish Metal Expon yhteydessä pidetään jälleen Finnish Metal Awards gaala, jossa suomalainen metallimedia palkitsee metalliväestä ansioituneimmat. Yleisöäänestys alkaa 15.12. osoitteessa www.imperiumi.net. Sitten ensimmäisen, tammikuussa 2005 pidetyn Finnish Metal Expo -tapahtuman, suomalaisen metallimusiikin kasvu on ollut uskomatonta. Metallin ja särökitaroiden voiman alla ovat taipuneet niin viralliset listat, monikansalliset levy-yhtiöt kuin Euroviisut ja jopa pääministerikin. Eikä loppua näy. Suomalaisia raskaamman sarjan orkesterita viedään ulkomaille kasvavaa tahtia ja uutta taotaan treenikämpillä kautta maan tarmokkaammin kuin koskaan. Vuosi 2007 tulee olemaan hevisepän vuosi. FME:oon otetaan varaslähtö torstaina 15.2. Helsingin Tavastialla, kun Euroopan-kiertueelta kotiutuva Tarot kipuaa lavalle. Lauteita lämmittää Leverage. Finnish Metal Expo Kaapelitehdas, Helsinki 16.-17.2. 2007 www.fme.fi LISÄÄ UUTISIA: WWW.SUE.FI 25
Dave Lombardo palasi Slayerin miehistöön viisi vuotta sitten. Juurilleen paluusta huolimatta rumpali-legenda haluaa edelleen soittaa myös musiikkia, joka ei sovi kaikille ei edes Slayerin faneille. layer saapuu Suomeen jo ties kuinka monetta kertaa, mutta silti hyisenä sunnuntai-iltana fanien sankat joukot jaksavat jonottaa järkyttävän pitkissä pötköissä pääsyään Jäähalliin. Itse olen matkalla jäähallille soittaakseni Dave Lombardolle. Aivan; soittaakseni. Herra Lombardo nimittäin makoilee aliaksen turvin eräässä helsinkiläisessä hotellissa. Hän on kipeä, joten en pääsekään haastattelemaan häntä kasvotusten. Yritän siis löytää jäähallilta rauhallisen paikan, josta voisin suorittaa puheluni. Puhelimeen vastaava rumpalilegenda ei kuulosta kovinkaan kipeältä, mutta sanoo kuitenkin tarvitsevansa tohtorin visiittiä heti seuraavana päivänä. Suomessa hän on lähinnä ottanut rennosti. Saavuimme Suomeen jo perjantaina, mutta olen käyttänyt harvinaiseksi käyneen vapaa-aikani lähinnä rentoutumalla ja vain oleilemalla. Ennen kuin sain tietoa näistä vähintäänkin erikoisista haastattelujärjestelyistä, olin kuullut, että Lombardolla olisi ollut edeltävänä päivänä rumpuklinikka Pop & Jazz -konservatoriossa. Se oli mielestäni erittäin hyvä idea, kuka ikinä sen alun perin saikaan. Kyllä vain. Minä soitan Taman rummuilla, ja se muistaakseni oli Taman kautta tullut idea. Väkeä oli reilu parisen sataa, eli ihan hyvin. Sen lisäksi käväisin nauhoittamassa Apocalyptican kanssa. S Ai? No, minähän sanoin Lombardon ottaneen lähinnä rennosti. Joo, kävin nauhoittamassa rummut seitsemään biisiin heidän kanssaan. Kun kerron Lombardolle jäähallia reunustavista mittavista jonoista, hän kuulostaa iloisen yllättyneeltä, aivan kuin muka Slayerilla ei keikoillaan olisi, mihin ikinä menevätkään, moisia jonoja. Tuntuu siltä kuin Lombardo olisi vasta äskettäin palannut Slayerin riveihin tilapäiseksi paikkaajaksi Paul Bostaphin jättämälle rumpupallille. Mutta siitähän on jo lähes viisi vuotta. HYVÄ, "MINUSTA ON SIIKKI OITTAMANI MU JOS S ILLE." EI AVAUDU KAIK Palasin kuvioihin vuoden 2001 joulukuussa. Silloin homman nimenä oli tilapäinen sijaisuus. En halunnut hypätä suoraan liekkeihin lupautumalla saman tien pysyväksi jäseneksi. Ajattelimme, että katsellaan miten homma lähtee kulkemaan. Hyvinhän se lähti. Kaikki tulivat toistensa kanssa toimeen ja soitto sujuu kuin leikiten. Nyt äänitimme ensimmäisen yhteisen levymme yli kymmeneen vuoteen, ja olen todella innoissani siitä. Mitä mieltä Lombardo on siitä, että jotkut faneista eivät koskaan oikein hyväksyneet Bostaphia hänen sijalleen? Nyt nämä fanit sitten kymmenen vuoden odotuksen jälkeen riemuitsevat... Minusta on kauhean hienoa, että he ajattelevat noin, Dave kuittaa. Auts. Samallahan he eivät kuitenkaan kohdelleet bändiä aivan reilusti, kun heille ei kelvannut kukaan muu rumpali. Minähän olin kuitenkin perustamassa bändiä ja luomassa koko sitä Slayerin ominaista soundia. Mielestäni siis olen hyvinkin oleellinen osa kokonaisuutta. Vaihdetaanpa aihetta ja samalla vaikka koko bändiä. Lombardo on osallistunut Mike Pattonin luotsaaman Fantômasin kaikkiin tähänastisiin levyihin ja kiertueisiin, mutta viimeisimmän Suspended Animation -levyn jälkeen häntä tuurasi toinen rumpalistilegenda, Terry Bozzio. Kerropa, Dave, Fantômasin kuulumisia. Olen puhunut Miken kanssa ja aiomme ehdottomasti työstää viidennen albumin. Odottelemme vain oikeaa aikaa. Tietämättä Dave Lombardosta muuta kuin sen että hän on soittanut/soittaa rumpuja Slayerissa, on jokunen ihminen voinut ihme- tellä hänen päätymistään niinkin eklektisen yhtyeen riveihin kuin Fantômas. Se tapahtui Faith No Moren viimeisen kiertueen aikoihin. Mike kertoi ideastaan ja minusta se kuulosti kiehtovalta. Stereotyyppinen kuva hevirumpalista ei todellakaan sovi Lombardolle. Herra onkin kiinnostunut kaikenmoisesta musiikista ja soittanut aikoinaan jopa itsensä John Zornin kanssa. Millaista musiikkia Slayerin rytmisektion edustaja sitten oikein kuuntelee? Itse asiassa en kuuntele juuri ollenkaan metallia. Muuten olen lähestulkoon kaikkiruokainen musiikin suhteen. Poppia, jotain hiphopia... no, lista on aivan liian pitkä lueteltavaksi. Minulle uppoaa oikeastaan lähes kaikki muu paitsi kantrimusiikki. Kaikkiruokaisen muusikon on huomattavan paljon helpom- LA ON "ALEXI LAIHOL AN TÄHÄN HOMMA LKÄ." VAADITTAVA NÄ paa valita projektit, joissa soittaa, kuin urautuneen yhden genren kannuttajan. Olisin veikannut Slayerin olevan lähinnä Lombardon leipäpuu, kun taas Fantômas olisi ollut hänen lempilapsensa. Hänpä ei suhtaudukaan bändeihinsä näin yksioikoisesti. Minusta on aivan mahtavaa soittaa Slayerissa. Nautin tästä erittäin paljon. Mutta toisaalta haluan tehdä myös jotain, josta kaikki eivät välttämättä pidä, tiedäthän? Minusta on vain hyvä juttu, jos soittamani musiikki ei avaudu kaikille. Ei kaiken pidäkään sopia kaikille. Tässä suhteessa olen yksin tässä bändissä. Saatan joskus soittaa jotain juttua bändikavereille, että kuunnelkaa miten hyvää matskua, ja he ovat vain, että ihme paskaa tuokin. Led Zeppelin oli Daven nuoruuden rankkaa kamaa ja John Bonham se rumpali, jota Lombardo piti suuressa arvossa ja haaveili kulkevansa tämän jalanjäljissä rock-rumpalina. Kun tiedustelen, onko nykyään ketään rumpaleita, joita hän pitäisi yhä suuressa arvossa, tai ketä hän jopa kunnioittaisi. Vastaus on tyly. Ei. Ei ketään. Vastauksen tölväistyä minut taas kurssiltani, kun ei tuosta kehkeytynytkään keskustelua, yritän siirtyä vaivihkaa seuraavaan kysymykseen, kun Daven kännykkä soi. Jatkaessamme haastattelua hän kuitenkin haluaa palata aiempaan kysymykseen ja hieman korjata lausuntoaan. Kunnioittamisesta hän ei vieläkään puhu, mutta kehuupa nyt ainakin. Tiedätkö bändin nimeltä Locust? Ai et vai? Se on sellaista hardcorehtavaa mättöä, ja heidän rumpalinsa on älyttömän tiukka. Toinen on tietenkin Melvinsin rumpali. Vain kaksi rumpalia saa arvostusta, eikä kumpikaan heistä ole odottamani jazz- tai progehörhö, jota diggaillaan sillai sivistyneesti, tiedättehän. Jännää, että raaempi, simppelimpi paukutus saa tällaisen huomion Lombardolta. Mitä mieltä vaativa muusikko on yhtyettään lämppäröivistä akteista? Josko hän lienee edes huomannut koko Children of Bodomia, vaikka nuo kovasti maailmaa ovatkin valloittaneet?. En ole nähnyt vielä kokonaista Children of Bodomin keikkaa, mutta voin sanoa jotain siitä heidän laulaja-kitarististaan. Hän on hyvä. Hänellä on tähän hommaan vaadittava nälkä. Hän on kuin syntynyt tuohon rooliin. Kaikilla ihmisillä tahi bändeillä ei ole tuota ominaisuutta, ja jotkut menevät vain lavalle nöyrästi soittamaan keikkansa tai pullistelemaan turhia. Tuo kaveri menee lavalle joka ilta ja ottaa homman suvereenisti haltuunsa koska hän janoaa sitä. Hän on todellakin hyvä. Kun noinkin vaativa mies, joka on kuitenkin reilun parin kymmenen vuoden uransa aikana nähnyt yhtä sun toista, kehuu noinkin vuolaasti Alexi Laihoa, voinee sitä pitää aika hyvänä juttuna. Ei välttämättä enteenä Children of Bodomin räjähdysmäisestä Amerikanvalloituksesta, mutta on tuokin jo aika paljon, paljon enemmän kuin suomalaisten näyttelijöiden surkuhupaisat valloitusmatkat kyseiselle mantereelle. Kun yritän poistua kopperosta, jossa tein haastattelua, huomaan jääneeni MTV:n telkeämäksi. He haastattelevat oven toisella puolella kitaristi Kerry Kingia. Kerryllä on taas aurinkolasit päässään sisällä. Tämä on kolmas kerta, kun tapaan miehen, enkä vieläkään ole nähnyt hänen silmiään. Mikä siinäkin oikein on? TEKSTI: LAURI LIVISTÖ KUVAT: WARNER MUSIC 26
27
Maagisen muskelihevin kantaisällä Manowarilla on monta rautaa tulessa. Tästä johtuen vokalisti Eric Adams ja kitaristi Karl Logan saapuvat Prahasta Tukholmaan tapaamaan Helsingistä sinne lentänyttä Lauri Livistöä. liseitä ja klassikoita on pakko rakastaa. Eric Adams saa kertoa mielipiteensä Manowarin uudesta Gods of War -albumista. Taitaa olla vaatimaton. Kun ensi kertaa kuulin Gods of War -biisin, se jäi päähäni. Sanoin Joeylle (DeMaio, basso) sen olevan ehta Manowar-klassikko. Muutkin ovat olleet sitä mieltä. Koko Sons of Odin -ep on yhtä vahvaa matskua kuin tuo kappale. Se on vilaus Manowarin tulevaisuudesta. Tällaista on luvassa seuraavalla albumilla. Samat biisit tulevat kyllä uudelle levylle, mutta erilaisina versioina. Sons of Odin on ainutlaatuinen tapaus, sillä se on ensimmäinen ep, jonka olemme ikinä julkaisseet. Ep:n Immortalversiolla on mukana 48 minuutin mittainen dvd, jossa meidät voi nähdä treenaamassa orkesterin kanssa, voi kuulla Heart of Steelin orkesterin kanssa ja trailerin The Day the Earth Shook The Absolute Power -dvd:stä. Tämä on jännittävää aikaa, veliseni. Eric Adams kutsuu minua useasti veljekseen, millä luulisin hänen viittaavan mystiseen pseudositeeseen, jonka ilmeisesti pitäisi yhdistää kaikki metallin kuuntelijat keskenään. 28 Kun Karl loukkaantui, meistä kaikista tuntui kauhealta. Meidän piti keksiä jotain hyvittääksemme faneille keikat, jotka väistämättä lykkääntyivät. Kiertuetta piti siirtää, koska albumin julkaisu siirtyi ei kiertuetta oikein voi soittaa, jos levy ei ole ilmestynyt. Promoottorit eivät halua sellaista eivätkä oikein fanitkaan. Prätkällään kolaroinut Karl ei voinut soittaa kitaraa neljään kuukauteen, ja kuntoutus kesti vielä kolme kuukautta lisää. Käsi on kuulemma entistä ehompi, mutta paranemisajaksi piti keksiä jotain. Tarkastelimme hieman jo lähes valmistunutta albumia, ja päätimme tehdä jotain spesiaalia tästä syntyi Sons of Odin. Kuten myös Gods of War. Saimme idean tehdä saagan sodan jumalista ajan alusta alkaen nykypäivään saakka. Käymme läpi kaikki tietämämme jumaluudet. Kuka tietää, kuinka monta albumia se vie. En kehtaa kysyä, käsitteleekö joku levyistä George W. Bushia. Palataksemme vielä pettyneisiin faneihin; Adams ohjeisti minua kertomaan, että keikat jatkuvat maa- liskuussa Saksassa, ja muista maista saapuneet fanit saavat ilmaisen paidan esittämällä passinsa. Sen lisäksi fanit, jotka joko ostavat bändin uuden dvd:n tai selvittävät miten se onnistuu Manowarin sivuilta, saavat mahdollisuuden voittaa toisen kahdesta prätkästä. En tiedä kovin montaa bändiä, joka tekisi tällaista. Peruutukset tuntuvat meistä aivan yhtä pahalta kuin faneistakin. Manowarin ensituotos taltioitiin yli kaksi vuosikymmentä sitten nopeammin kuin perus-rockmuusikko dokaa rojaltinsa. Nykyään prosessi on hieman toisenlainen. Se on huomattavasti vaikeampaa, mutta samalla myös helpompaa. Kappaleista on tullut paljon vaativampia ja eeppisempiä. Työskenteleminen kuorojen ja orkesterien kanssa ja muut tällaiset asiat monimutkaistavat prosessia. Toisaalta nykyään kaikki on digitaalista ja siten helpompaa. Miten bändin live-esiintymisissä hehkutettu intensiteetti taltioidaan nauhalle? Öh, hyvä kysymys. Lähimmäksi livetilannetta voi tällä hetkellä päästä ostamalla Earthshakerfestivaalilla taltioidun-dvd:n The Day the Earth Shook The Absolute Power. Se on kuvattu 26: lla HD-kameralla, ja faneja oli paikalla yli kolmestakymmenestä maasta. Keikka joka muuten päättyi kuuden minuutin ilotulitukseen on siinä kokonaisuudessaan, ja se on äänitetty 5.1. surroundina. On tosi tylsää, että kaikki eivät päässeet sinne. Koko dvd kestää kuusi ja puoli tuntia. Tämä mittavaan taltiointiin johtanut keikka oli Manowarille kaiken suhteellisuudentajun ylittänyt projekti. Meillä oli sekä satahenkinen orkesteri että kuoro. Meillä oli myös oma lavarakennelma, jossa nämä muusikot olivat kolmessa kerroksessa lavan kummallakin puolella. Oli hydrauliikkaa, jolla rumpalit nostettiin ylös, kolme rumpalia tarkkaan ottaen. Sillä keikalla meitä oli parhaimmillaan kahdeksan jäsentä lavalla vanhat kaverit mukaan luettuna. Se oli mahtava keikka, eikä sellaista tapahdu ikinä uudelleen. Miksi ei? Yritämme olla innovatiivisia ja tehdä jotain mitä muut eivät ole tehneet. Ovat jotkut soittaneet orkesterien kanssa, mutta noin ison... Tuskinpa. Kukaan ei ole tuonut kahtasataa muusikkoa mukanaan toisesta maasta. Kukaan ei ole tykittänyt kuuden minuutin ilotulitusta keikkansa päätyttyä. Se oli mahtava kokemus joka liikutti yleisön kyyneliin. On pakko antaa Joeylle tunnustusta, sillä suuri osa ideoista oli hänen. Homma vain paisui paisumistaan, kunnes lopputulos oli tuo. Earthshaker-festivaalilla oli myös massiivinen fanitapaaminen, johon kuului bändin tapaamisen lisäksi kitaraklinikoita, oluenjuontikilpailua, Manowarin alkuperäinen verellä nimmaroitu levytyssopimus ja muuta vastaavaa metallista. Fanit pääsivät myös todistamaan bändin soundcheckin. Eric Adamsin mukaan se oli kuin yksi suuri metalliperhetapahtuma kaikkine metallisiskoineen ja -veljineen. Kaikki tämä on nähtävänä dvd:llä. Kaikki fanien vuoksi. Mikä pitää siskot ja veljet faneina? Manowar porskuttaa kolmatta vuosikymmentä omaa, samaa juttuaan mikä pitää fanit uskollisina? Todelliselle metallille on kaipuuta. Minun mielestäni näin on, ja kun ihmiset tietävät Manowarin julkaisevan tuotoksen, he tietävät saavansa annoksen parasta mitä on. Aikaan suhteutettuna tietenkin. Kun julkaisimme Battle Hymnsin vuonna 1982, laatu oli erilaista kuin nyt, mutta kuitenkin siihen aikaan parasta mahdollista. Fanit tajuavat sen. Me emme tee mitään puolivillaista. Siksi levyjen välit venyvätkin. Siskot ja veljet osaavat olla myös vaativia. Jengi valittaa, että emme tee mitään, mutta me analysoimme kappaleemme pala pieneltä palalta. Kun teimme Brothers of Metalin, meillä oli siitä 62 eri versiota, joista valitsimme yhden. No huh huh. Jokainen kappale syntyy tuolla tavoin. Me syynäämme läpi jokaisen nuotin, soinnun, rummun iskun, kaiken. Pitäisikö sen soida noin vai näin? Siinä on neljä ihmistä mielipiteineen. Se kaikki vie aikansa, mutta lopputulos on mahtava. Kuinkas ne paineet sitten? Onhan niitä, tiedäthän. Onhan niitä! Sinä olet paras ja sinun myös odotetaan olevan paras, ja siksi sinun on aina tehtävä parhaasi, vaikka olisit kuinka väsynyt. Pitkäikäisenä musiikkialan tekijänä Manowar on nähnyt bändien tulevan ja menevän. Mikä on muuttunut? Hyvin sanottu, bändejä tulee ja menee, mutta täällä me olemme, Adams sanoo ja antaa hiljaisen Karl Loganin vastata tarkemmin. Kyse on siitä mitä pitää itselleen tärkeänä. Toisille on tärkeätä yrittää haistella tulevia trendejä ja yrittää mukautua niihin, kunnes jatkuvien suunnanvaihdosten takia auttamatta putoaa kärryiltä. Moni bändi on tällä tavoin kirjoittanut oman muistokirjoituksensa. Me emme seuraa trendejä vaan Todellisen Metallin polkua. Miten kommentoisitte musiikkiteollisuuden tilaa? Bändejä ei enää tueta niin kuin ennen vanhaan. Aiemmin bändeille annettiin mahdollisuus kehittyä ja kypsyä luonnollisesti, kuten luonnollista onkin. Nyt pitää heti tehdä selvää tulosta, tai muuten se on haista vittu ja hei hei. Ne, jotka olivat artistien puolella, ovat saaneet lähtöpassit. Tilalle on palkattu kirjanpitäjiä. Hienosti puhuttu, pojat. TEKSTI: LAURI LIVISTÖ KUVA: PLAYGROUND MUSIC
E desmenneen urheilulehti Kärjen muistoksi urheilukysymys: Miltäs nyt tuntuu, Celestyn perustajajäsen, rumpali Jere Luokkamäki sekä kosketinsoittaja Juha Mäenpää? Jere: Kiitos, oikein hyvältä tuntuu. Kun sain levyn käsiini, niin mietin, että mikäköhän mahtaa olla ihmisten mielipide, koska materiaali ei olekaan niin perinteistä power-metallia. Juha: Annetaan takaisin urheiluvastaus: Hyvältä tuntuu. Tuossa 10 km kohdalla alkoi vanne pään ympärillä kiristää, mutta stadionille tullessa yleisön tuki vei eteenpäin. Niin joo... mitään en oo ottanu...en oo ottanu mitään. Ei vaan... hyvältä tuntuu. Juhan mukaan "hikeä ja verta on valutettu", kun bändi on tuijottanut treenikämpän seiniä satoja tunteja kuluneena vuotena päivätöittensä ohella. Koko bändin voimin tehty sävellys- ja nauhoitusurakka on ollut bändin pisin. Celesty nauhoitti kaksi ensilevyään espanjalaiselle Arise Recordsille ennen kuin sopimus purettiin yhteisymmärryksessä. Uusi koti löytyi Dockyard1-yhtiöstä, jolla on enemmän kapasiteettia ja halua tukea yhtyettä. Suomeen kaivattaisiin vielä paikallista promoottoria. Jere: Niin kuin Sue-arviossakin sanottiin (Kimmo Jaramo / Sue 11/06 toim. huom.), "jos markkinointikoneisto toimisi paremmin, Celestystä voisi tulla vaikka miten iso bändi". Uuden levyn ja levy-yhtiön myötä on tuokin asia parantunut. Celesty-levyjen taustalla on bändin kehittämä oma fantasiamaailma. Tarinajatkumon huo- CELESTY LAVALLE VAIKKA RULLATUOLISSA Suomalainen Celesty ei ole tähän mennessä ollut vielä profeetta kotimaassaan, mutta maailmalla on toisin. Tummasävyinen Mortal Mind Creation julkaistaan paitsi Euroopassa, myös Yhdysvalloissa ja Japanissa. maa musiikillisesti esimerkiksi tietyistä teemamelodioista, jotka esiintyvät levystä toiseen. Vertailut "sinfonisiin fantasiametallibändeihin" on kuitenkin syytä unohtaa, sillä Celestyn musiikki on rankempaa ja aggressiivisempaa. Myöskään lyriikat eivät tyrkytä kääpiöitä ja miekkamiehiä joka käänteessä. Juha: Kukaan meistä ei halua tehdä mitään happy-happy-poweria. Kaikki kuuntelevat niin erilaista musiikkia, että siitähän saa aikaiseksi vaikka mitä. Jere: Uudella levyllä emme mainitse tarinamme paikkoja tai hahmoja, ja sanoissa on viestiä nykyajan maailmanmenosta. Jokainen biisi toimii omana juttunaan niillekin, jotka eivät tarinastamme mitään tiedä, tai eivät ole kiinnostuneet fantasiatarinoista. Levyt kertovat vain osan tarinan maailmasta, ja Jerellä on suunnitelmissa muokata Celesty-saaga kirjaksi, kunhan aikaa löytyisi. Aikaa halutaan kuitenkin käyttää myös tien päällä. Juha ei halua vielä spekuloida mahdollisis- ta ulkomaan keikoista. Jere puolestaan toivoo, että uusien taustavoimien myötä myös kotimaisten keikkojen järjestäminen helpottuisi, varsinkin kun bändin työmoraali on raudanluja. Juha: Keikka ollaan hoidettu jopa silloin, kun yksi jäsen istui rullatuolissa nilkka murtuneena. Sitten on ollut keikkoja, joilla yksi tai useampi on ollut yli 39 asteen kuumeessa. Yhtäkään keikkaa ei ole meistä johtuvista syistä peruttu. Yhtyeellä on myös oma street team ja virtuaalinen Celestykommuuni. Katutiimit on yleensä yhdistetty miljoonaluokan megabändeihin, mutta Jeren mukaan Celesty saa näin kovimmat fanit lähemmäksi bändiä. Jere: Meille tuli hirveästi mailia faneilta ympäri maailmaa ja ajateltiin, että laitetaan kommuuni pystyyn, niin saadaan bändille enemmän tunnettavuutta. Olen kummastellut, kuinka paljon sinne on ihmisiä liittynyt. Järjestettyihin kilpailuihin tulee hirveä määrä vastauksia ja kannanottoja. Helvetin hyvä systeemi bändin ja fanien kannalta. Celestyn jouluterveiset? Jere: Koko Suomen metallikansalle oikein mustaa ja synkkää joulua. Poltelkaahan kynttilöitä varovasti ja juokaa paljon Terästettyä Glögiä (jotenkin musta tuntuu, jotta tuo ei oikein ole hyvä yhtälö). Toivottavasti Pukki on antoisa ja toisi lahjoja... vaikka Celestyn uusimman lätyn! Juha : Celestyn musiikki toimii, sanoi pukki kun tempoon muoriaan pökki. TEKSTI: JUSSI LAHTONEN KUVA: CELESTY 30
32
Arktinen Banaani 43
KÄSITTÄMÄTÖN LUKUPAKETTI!! VAIN 22 EUROA/12NROA!! KAUPAN PÄÄLLE SAAT VIELÄ ILMAISEN SUE CD:N ! Sue cd 8 sis. mm. Monster Magnet, Superchrist, Moto, Khatarina, Kakkahätä 77, Evilsons, Flogging Molly, The Valkyrians, I Walk The Line, Anal Thunder, The Heartburns, Gogol Bordello... Sue cd 6 sis. mm. Astrid Swan, 22-Pistepirkko, Disco Ensemble, Jolly Jumpers, Shake... Sue cd 5 sis. mm. Amorphis, Norther, Mokoma, Godsplague, Blake, Ruoska, Before The Dawn... Sue cd 4 sis. mm. Danko Jones, Boomhauer, Micragirls, Slideshakers, Screaming Stukas, Mannhai... ps. Voit tilata Suen myös puhelimitse! Soita 09 - 7732310 ja tilaa Sue! Kyllä! Tilaan Suen (22 euroa/12nroa) ja saan kaupan päälle Sue cd:n! Lähettäkää minulle Sue cd 4 (rock) Sue cd 5 (metalli) Sue cd 6 (pop/rock) Sue cd 8 (rock/rock) Sue maksaa postimaksun puolestasi! Nimi:__________________________________ Osoite:________________________________ ________________________________________ Postinumero:______________________________ Postitoimipaikka:___________________________ Alle 18 vuotiailta huoltajan allekirjoitus: ________________________________________ Ensimmäisen lehden saat vasta maksettuasi laskun! Sue Kustannusosakeyhtiö Kärki Vastauslähetys Sopimus 5011534 00003 HKI 47
Marco Hie tala: Ensi mmäinen joulu J. Ahola: Il ouutinen Antony Pa rviainen: Kun joulu on J-P Leppäluo to: Joulul aulu J. Ahola: En etsi valtaa , loistoa Tony Kakk o: Me käym me joulun viettoho n Ville Tuo mi: Petter i Punakuo no Tony Kakk o: Pieni ru mpali Ville Tuo mi: Sydäm eeni joulun Antony Pa teen rviainen: Tähti täh distä kirk kain J-P Leppäluo to: Tontt Marco Hie u tala & Pete r Lerche: Ave Maria cd + dvd Uusia biis videoita livemater ejä, ja iaalia. 48 www.warnermusic.fi