karri koira?läjä äijälä?ariel pink
fishbone?fucked up?särkyneet
pää kii?absoluuttinen nollapiste
destruction?the town heroes
aino venna?kuolemanlaakso?dynazty
aerosmith?heavy metal perse
NRO. 11 ? (MARRASKUU) ? 2012 ? (#172) ? INDIEROCKPUNKMETALZINE ? UUTISET ? HAASTATTELUT ? LEVYARVIOT ? ELOKUVA-ARVIOT ? KANSIKUVA KEVIN ESTRADA (KISS CATALOG LTD.)
SU 26.5.2013
RATINAN STADION,
TAMPERE
LIPUT: 89 / 99 / 105 / DIAMOND
CIRCLE 150 E + MAHD. TOIMITUSKULUT
VIP-PAKETIT OSOITTEESTA LIPPUPALVELU.FI
PORTIT AUKEAVAT KLO 17.00
BONJOVI.COM
#BECAUSEWECAN
@BONJOVI
SUE
» 2 « NRO. 11
HARTWALL AREENA
HELSINKI ? MAANANTAI 3.6.2013
LIPUT: 69/75 E + MAHD.TOIMITUSKULUT
KISSONLINE.COM
SUE
» 3 « NRO. 11
ro S
ck uo
el m
ok en
uv s
af uu
es rin
tiv
aa
li
Last Days
Here
Charles Bradley:
Soul of America
Talihina Sky:
The Story of
Kings of Leon
Sacred Triangle:
Bowie, Iggy &
Lou 1971-1973
Kovasikajuttu
Cure for Pain:
The Story of
Mark Sandman
Soundbreaker
+ 40 muuta!
Knucklebonehead
Marley
14.-18.11.2012 ? Joensuu ? www.rokumentti.com
SUE
» 4 « NRO. 11
¡UNO! -ALBUMI NYT KAUPOISSA!
¡TRÉ! -ALBUMI ILMESTYY 7.12.
¡DOS! -ALBUMI ILMESTYY 9.11.
SUE
» 5 « NRO. 11
WWW.GREENDAY.COM
WWW.FACEBOOK.COM/GREENDAY
TOIMITTAJALTA
TÄSSÄ NUMEROSSA
» Uutiset.
06 TOIMITTAJALTA
08 NEWSFLASH
11 SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN
LÖYSIN
27
28
30
31
32
33
» Haastattelut.
» Arviot.
12
14
16
17
18
19
20
21
22
23
24
34
38
43
44
45
46
47
HENKILÖKUVA: LÄJÄ ÄIJÄLÄ
KARRI KOIRA
ARIEL PINK
FUCKED UP
ABSOLUUTTINEN NOLLAPISTE
FISHBONE
PÄÄ KII
THE TOWN HEROES
AINO VENNA
SÄRKYNEET
AEROSMITH
PRKL: UUTISET JA SETÄ JUSSIN TUPA
KISS
DESTRUCTION
HEAVY METAL PERSE
KUOLEMANLAAKSO
DYNAZTY
PRKL: ARVIOT
ARVIOT
REPLAY
ENSI-ILTAELOKUVA-ARVIOT
DVD-ARVIOT
QUIZ ON JA MONOLOGEJA MUSIIKISTA
VIIMEINEN SANA
Sue #172 valmistui
seuraavien levyjen
vaikutuksen alaisena:
Apulanta
ATTACK OF THE A.L. PEOPLE
Heroin & Your Veins
REGRET
Scott Kelly
THE FORGIVEN GHOST IN ME
The Misfits
WALK AMONG US
The Five Corners Quintet
HOT CORNER
Kiss
ALIVE!
» DEKADENTTI
JA PAHEELLINEN
JOONAS KUISMA
KISS S.12
H
unter S. Thompson aloitti gonzojournalismin vuonna 1970 ilmestyneellä urheiluartikkelillaan The
Kentucky Derby Is Decadent and
Depraved. Se oli satunnaisten muistiinpanolappusten avulla kokoon kursittu teksti kuuluisasta laukkakilpailusta, josta Thompsonin oli määrä raportoida. Viskinhuuruisista seikkailuistaan
johtuen hän kuitenkin estyi näkemästä koko
laukkakilpailua, mutta tuli lopulta paljastaneeksi jotain olennaista sekä omastaan että kilpailun
yleisön tapainturmeluksesta.
Kirjoittaisin itse vastaavaan reportaasin lokakuun tamperelaisesta Lost In Music -showcasefestivaalista, jonka tarkoituksena on esitellä kotija ulkomaisia bändejä medialle, mutta minulla ei
ole edes suttuisia muistikirjan sivuja, joihin luottaa. En ollut Tampereella työasioissa tai osallistumassa samanaikaisesti järjestettyihin kalliisiin
Musiikki & Media -seminaariin ja juhlagaalaan.
Hahmottelen siis päällimmäisiä kokemuksiani
yksittäisen festivaalivieraan muistikuvista.
Lost In Musicin pääesiintyjä oli tänäkin vuonna suomalainen ylpeydenaihe, maan musiikkiviennin ja -promootion kulmakivi, Alkoholi. Se
oli suostunut esiintymään festivaalin jokaisena
päivänä erityisesti mediaväelle. Moni promoottori, levy-yhtiö ja tapahtumajärjestäjä esitteli sen
loputtomalta tuntuvaa materiaalia auliisti. Pyrkimyksenä oli tietenkin se, että Alkoholin huumatessa musiikkitoimijoiden tajunnan myös muut
esiintyjät alkaisivat vaikuttaa paremmilta.
Ongelmana vain oli, että monessa tapauksessa iso A vei erinomaisuudellaan kokonaan
huomion muilta esiintyjiltä. Tampereen yöelämä muuttui kolmeksi päiväksi möliseväksi, kieppuvaksi ja remuavaksi verkostoitumisviidakoksi,
jossa paikallaolon varsinainen syy tuntui toistuvasti unohtuvan. Alan ihminen -termi viittasi
selvästi kahteen suuntaan. Eräätkin toimittajat
naureskelivat päätyneensä kymmenien keikkojen joukosta seuraamaan vain Petri Nygårdin
keskiyön showta Hotelli Ilveksen yökerhoon.
Arvion mukaan Nygård oli kuitenkin vakuuttanut ammattimaisella viihteellään. Samaa en
voi sanoa vastaavissa tiloissa esiintyneestä
Karri Koirasta, joka pyrki vittuilevaan sävyyn
tekemään pesäeroa lavan edustan faniensa ja
klubin takaosan ?ammattilaisten? välille. Showcase-esiintyminen vaatii tietynlaista nöyryyttä. Sellaista tapasin esimerkiksi LCMDF:n tai
French Filmsin keikoilla. Molemmista yhtyeistä huokui aikaisempi kokemus samankaltaisilta
festivaaleilta. Oma tuote esiteltiin laadukkaasti no nonsense -asenteella ja tekemisessä oli aito kansainvälisyyden tuntu. Vastaavan tunteen
sain kokea lauantai-iltapäivänä paljon rennommissa olosuhteissa Death Hawksin toimistokeikalla. Bändin look ja kappalemateriaali ovat
kohdillaan. Nojatessani täyteen ahtautuneen
huoneen seinään ja kuunnellessani elvyttäviä
saksofonisooloja tulin väistämättä ajatelleeksi
Graveyard-bändin suosiota Yhdysvalloissa. Toivon Death Hawksille parasta.
Showcase-kontekstissa monien muiden kotimaisten artistien katsominen tuntui vaivaannuttavalta. Vaikutelma oli sama kuin teinivuosina, kun ymmärsi, ettei pikkupaikkakuntien bändisuuruuksilla ollut mitään jakoa isompien kaupunkien liigoissa.
AINO VENNA S.30
KARRI KOIRA S.20
Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Aleksi Ahonen, Annika Brusila, Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme,
Lotta Heikkeri, Tero Heikkinen, Pete Heikkilä, Tuomas Jalamo, Kimmo Jaramo, Vesa Kataisto, Anni Kemppainen, Kiira Kolehmainen, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Joonas
Kuisma, Anna Lahokoski, Jussi Lahtonen, Ilkka Lappi, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Niina Linna, Aku-Tuomas Mattila, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä,
Katri Ojala, Pau, Ville Pekkala, Miki Peltola, Mika Penttinen, Markus Perttula, Teemu Purhonen, Tuomas Tiainen, Tomi Tuominen, Volvo-Pete (ATK-huolto)
Julkaisija: Suezine Oy Toimitusjohtaja: Kimmo Nurminen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen
Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 02 - 251 0899 Email: toimitus@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2012 ISSN 1238 - 1853
Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi
Ilmoitusmyynti: Kimmo Nurminen, Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 / 040 - 762 1453
SUE
» 6 « NRO. 11
Verkkokauppa avoinna 24/7. Toimipisteet 20 kaupungissa. Elektroniset liput suoraan sähköpostiin tai kännykkään.
Varatut tai maksetut liput noudettavissa myös R-kioskeilta kautta maan.
Mikonkatu 15, Helsinki ? www.ontherocks.fi
Ikäraja K-20 / Keikoille K-18 Ennakkoliput Tiketistä. Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut.
TULLIKAMARINAUKIO 2
LA 10.11. PAKKAHUONE: KATATONIA (SWE), ALCEST (FRA), JUNIUS (USA) 29 / 26 ?
TO 15.11. CRADLE OF FILTH (UK), GOD SEED (NOR), ROTTING CHRIST (GRE), DARK END (ITA) 35 ?
PE 16.11. CLUB NIUBI: PET CONSPIRACY (CHI), RE-TROS (CHI) 10 / 8 ?
LA 17.11. TURBONEGRO (NOR) 35 / 30 ?
TI 20.11. FUCKED UP (CAN), YDINPERHE 18 / 16 ?
KE 21.11. FISHBONE (USA), VOIMARYHMÄ 20 / 18 ?
PE 23.11. ELECTRIC WIZARD (UK), TOMBSTONED 25 / 22 ?
TURKU
HUMALISTONKATU 8 A
PE 9.11. KOTITEOLLISUUS 18 / 16 ?
LA 10.11. ELOKUU 15 / 13 ?
LA 10.11. XL FEAT. MARZI NYMAN 12 / 10 ?
LA 10.11. EEVIL STÖÖ & DJ KRIDLOKK 10 / 8 ?
LA 17.11. 22 PISTEPIRKKO, KANELI 14 / 12 ?
LA 24.11. WASTED, PÄÄ KII, SÄRKYNEET 13 / 10 ?
LA 1.12. JÄTKÄJÄTKÄT 14 / 12 ?
TAMPERE PE 9.11. & TURKU PE 16.11. 15 / 13 ?
URHO KEKKOSEN KATU 4-6, 00100 HELSINKI
WWW.TAVASTIAKLUBI.FI
LIPUT ENNAKKOON TIKETISTÄ.
LAMA, RIKOSLAKI
KATSO KAIKKI TAPAHTUMAT JA LISÄTIEDOT WWW.KLUBI.NET
SUE » 7 « NRO. 11
Palvelumaksu 1,50 ? / lippu. Postimaksu: Kotimaa 7 ? / lähetys, Ulkomaat 15 ? / lähetys.
Ennakkoliput www.tiketti.fi - Hintoihin lisätään mahdolliset toimitusmaksut.
TAMPERE
NEWSFLASH
5TH O F APRIL
? Helsingin Helldone Fest-i-valilla vuoden
vaihteessa esiintyvä HIM ottaa varaslähdön
lavoille Turussa. Bändi soittaa Turun Klubilla
tapaninpäivänä eli 26.12.
? Kanadalainen Dragonette saapuu Suomeen joulukuussa. Yhtye esiintyy Helsingin
Tavastialla 17.12.
UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI)
? The Killers tulee keväällä Suomeen. Yhdysvaltalaisyhtye esiintyy Hartwall Areenalla,
Helsingissä 26.2.
? Scifirockbändi Telenovelas soittaa Turun
Pikku-Torren Hyvän musiikin klubilla 16.11. Tiedossa on poikkeuksellisesti akustisvoittoinen
setti.
? Yhdysvaltalainen garagepunkyhtye Cheap
Time sekä kotimainen Pää Kii soittavat Club
Hori Smokun pikkujouluissa Helsingin Kuudennella Linjalla 13.12.
? Kaksi albumia julkaissut ruotsalaisbändi
Royal Republic tulee keikalle Helsinkiin. Bändi
esiintyy 8.2. Nosturissa.
? Elektro/synapop-yhtye STandART esiintyy
Helsingissä 17.11. Latvialaisyhtye soittaa
Kansallisteatterin Lavaklubilla järjestettävässä
Elektronisen popin illassa.
? Rosanne Cash esiintyy Vanhalla Ylioppilastalolla Helsingissä 6.5. Johnnyn tytär soittaa
Suomessa miehensä John Leventhalin kanssa.
» ROKKIA JA OPPIA
? XL viettää syksyllä 20-vuotisjuhlaansa kiertueen merkeissä. Yhtye esiintyy marraskuussa
mm. Joensuun Kerubissa 14.11., Porvoon Taidetehtaalla 19.11. ja Helsingin Tavastialla 27.11.
Turku Rock Academy on School of Rock potenssiin kymmenen.
T
urku Rock Academy -hanke on Turun kaupungin nuoriasiainkeskuksen uraauurtava projekti, joka opastaa nuoria bändejä toimimaan musiikkimaailman eri osa-alueilla.
Ilmaiseen ja pitkäjänteiseen koulutukseen on valittu yhtyeet
The 5th of April, Harmi, Alice Airbuzz, Seven Day Wonder, Alasin, Viper Arms ja Nordic Empire.
? Turku Rock Academyllä on meille paljon annettavaa, sanoo Harmin
kitaristi Samuli Virtanen. ? Meillä ei ole aiempaa bändikokemusta, joten
suuri osa musamaailman asioista on meille uutta.
Tomi Arvaksen ja hankkeen vastaavan tuottajan Mark Bertenyin vetämän Turku Rock Academyn pilottivaihe käynnistyi keväällä 2012. Turku Bandstand 2011 -kisan voittaja The 5th of April on eräänlainen hankkeen keulakuva.
? Me ollaan tehty kovasti duunia, käyty läpi soitannollisia ja tuotannollisia asioita ja työskennelty studiossa. Kokemusta ja varmuutta on haettu keikoilta, The 5th of Aprilin basisti Tuomas Markkula ja rumpali Juho Sorvari kertovat.
Bändin single Sex on the Beach ilmestyi kesällä, ja Academystä oli apua
myös sen promotoinnissa.
? Turku Rock Academy on helvetin yes! Homma toimii kuin Jack Blackin
School Of Rock, mutta potenssiin 10, The 5th of Aprilin jäsenet kertovat.
Turku Rock Academy käsittelee musiikkialaa kokonaisvaltaisesti. Alan
ammattilaiset opastavat muun muassa sanoittamisessa, lakiasioissa, laulamisessa ja visuaalisen ilmeen suunnittelussa.
? Bändi saa pitää musiikillisen vapautensa mutta saa samalla huipputason valmennusta, joka tähtää ammattilaisuuteen. Academy antaa erinomaiset tukijoukot ja valmiudet etenemiselle, Markkula ja Sorvari kehuvat.
Turku Rock Academy on alkanut kouluttaa myös äänentoistosta ja miksaajan työstä kiinnostuneita. Heitäkin tarvitaan, sillä keikkailu on bändeille tärkeää.
? Toivomme saavamme keikkoja Academyn kautta. Tiedossa on jo Academy Live -iltoja Turun Klubilla. Myös muille paikkakunnille olisi hienoa
päästä soittamaan Academyn siivellä, Harmin Samuli Virtanen toivoo.
Turku Rock Academyn bändit valitaan Turku Bandstand -bändikilpailuun osallistuneiden yhtyeiden joukosta. Turku Bandstand -bändikilpailuun voivat osallistua yhtyeet, joiden kotipaikka on kaaren Salo ? Forssa
? Laitila sisäpuolella. ¾ jäsenistä on oltava alle 30 -vuotiaita. Yhtyeiden
tulee esittää omaa materiaaliaan eikä niillä saa olla voimassaolevaa levytyssopimusta.
Ilmoittautuminen on käynnissä 6.1. asti: tomi.arvas@turku.fi. Meiliin tulee laittaa yhtyeen nimi ja kotipaikka, jäsenten nimet, iät ja instrumentit,
yhteyshenkilön meili ja puhelinnumero.
ARI VÄNTÄNEN
? Marina Diamandisin luotsaama Marina And
The Diamonds nähdään Helsingin Tavastialla
4.2.
? Kanadalaisartisti Grimes joutui perumaan
Euroopan-kiertueensa. Näin ollen myös lauantaille 24.11. suunniteltu Helsingin Korjaamon
-konsertti peruuntui.
? Tampereen Sauna Open Air -festivaali
muuttaa. Uusi tapahtumapaikka on Ratinan
festivaalipuisto (8.-9.6.) Esiintyjien joukossa
ovat Volbeat, Nightwish ja Opeth.
? Helsingin Nosturissa kuullaan kaikenlaista
-corea, kun The Ghost Insiden, Deez Nutsin,
Stray From The Pathin sekä Devil in Men
yhteiskiertue pysähtyy siellä 2.2.
? Bon Jovi esiintyy Tampereella Ratinan
stadionilla 26.5. Konsertissa kuullaan vanhojen
hittien ohella tuoreita biisejä keväällä julkaistavalta What About Now -albumilta.
» UUTISET » ARVIOT » KOLUMNIT » LIVERAPORTIT » LEFFA-ARVIOT
»SUE.FI
FACEBOOK.COM/SUEZINE
SUE
TWITTER.COM/SUELEHTI
» 8 « NRO. 11
KE 7.11.
DEVIN TOWNSEND
PROJECT,
FEAR FACTORY
PE 9.11.
SEETHER
SU 11.11.
KATATONIA
LA 17.11.
KAIJA KOO
TI 20.11.
THE USED
TO 22.11.
SABATON,
RAUBTIER & DYNAZTY
SU 2.12.
DIANDRA
TO 6.12.
FIRST AID KIT
MIREL WAGNER
PE 7.12.
KOTI-VIIKATE-TEOLLISUUS
JOULUPIPARI 2012-KIERTUE
LA 8.12.
SHANTEL & BUCOVINA
CLUB ORKESTAR
TO 13.12.
SANDRA
ENNAKOT: TIKETTI
HINTOIHIN LISÄTÄÄN TIKETIN TOIMITUSKULUT
ENEMMÄN KEIKKOJA JA INFOA:
WWW.THECIRCUS.FI
THE CIRCUS, SALOMONKATU 1 ? 3
(KAMPIN TORI), 00100 HELSINKI
To 8.11. ovet 19:00, 18? (-S-/K18)
MINDLESS SELF INDULGENCE (USA)
JULIEN-K (USA)
Pe 9.11. ovet 19:00, 6/8? (-S-)
DISCOTEK FOR YOUNGSTERS!
CHILLS DISCOTEK
La 10.11. ovet 22-04, 15/18? (K18)
DIGITAL TUNES BASS SESSIONS VOL #1:
NU:TONE (UK), SPECTRASOUL (UK)
501, TREY, HJM Mc´s J.C. & CYPHA
Ke 14.11. ovet 19:00, 10/15/20? (-S-/K18)
EAT AND LET EAT! -KONSERTTI:
JUKKA POIKA, PALEFACE JA PALJON MUUTA
Pe 16.11. ovet 19:00, 35? (-S-/K18)
CREATURES FROM THE ABYSS TOUR 2012:
CRADLE OF FILTH (UK), GOD SEED (NO)
ROTTING CHRIST (GR), DARK END (ITA)
Su 18.11. ovet 19:00, 18? (-S-/K18)
MONO (JP)
Ke 21.11. ovet 19:00, 16? (-S-/K18)
MACHINAE SUPRAMACY (SWE)
To 22.11. ovet 19:00, 22? (-S-/K18)
FISHBONE (USA)
La 24.11. ovet 21:00, 27? (-S-/K18)
ELECTRIC WIZARD (UK), TOMBSTONED
www.alakerta.fi
Pe 9.11. ovet 20:00, 5? (K18)
OBSCENES, BUZZ OFF EVIL
La 17.11. ovet 20:00, tba (K18)
STILL BEATING, HÄVITYS,
NOTHING MORE TO EAT
SWEDENROCK JA WACKEN -FESTARIMATKAT: ELMU.FI
www.elmu.fi | Telakkakatu 8 | Ennakko: Tiketti
PR
P
RO
OU
UD
DL
LY PRESENTS:
PRE
PR
ES
SE
EN
NT
TS
S:
PROUDLY
Pe 9.11. (K-18) 17 ?
NELJÄ RUUSUA
La 10.11. (K-18) 12/14 ?
NOTKEA ROTTA
QUAKE THE EARTH
LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!!
Pe 16.11. (K-18) 10 ?
THE CAPITAL BEAT
ROOPE SALMINEN & KOIRAT
La 17.11. (K-18) 10 ?
?Kopteri 20 V. -Bileet?
DAVID HARLEYSON
POWERTRIO (SWE)
VESA SNYGG sekä
SATELLIITTIYHTYE
SUPERFLY ORGAN BAND
Pe 23.11. (K-18) 12 ?
MARTTI SERVO &
NAPANDER
La 24.11. (K-18) 12 ?
PETRI NYGÅRD
Pe 30.11. (K-18) 20 ?
SEMINAARINMÄEN
MIESLAULAJAT
To 8.11. ELo, Mirkka Kivilehto &
Tuomas Saikkonen (Banda Madrugada),Yona, Sarah Kiwi, Super
Janne, Zion Lion; vapaa pääsy
Pe 9.11. Rauhan Meizzelit; 8 ?
Su 11.11. Wild Nothing, Big Wave
Riders; 12 ?
Ma 12.11. Craig Finn & Patterson
Hood & Will Johnson (US); 28 ?
To 15.11. Re-Tros (CN), Pet
Conspiracy (CN); 12 ?
Pe 16.11. Colin Stetson, Dxxxa D
& Hzzzt; 14 ?
Pe 23.11. Year of Goat (SE),
Seremonia; 20 ?
Ti 27.11. Scott Kelly, Betrayal at
Bespin; 15 ?
To 29.11. Martyrdöd (SE), Grunt,
Famine Year; 15 ?
To 13.12. Cheap Time (US), Pää
Kii; 12 ?
Tarkemmat tiedot ja
muiden iltojen ohjelma:
www.kuudeslinja.com
Liput ennakkoon Virgin Oil Co.:sta ja
Tiketistä. Lippujen hinnat ovat alkaen
hintoja.
^QZOQVWQT Å
SUE
Avoinna ke 22?04, to 23?04, pe?la 22?04,
poikkeuksellisista aukioloajoista tiedotetaan
erikseen. Arkisin ensimmäinen bändi aloittaa klo
22:30. Kaikukatu 4 (sisäpiha) . K20.
» 9 « NRO. 11
NEWSFLASH
UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI)
» LUOVAN NUOREN PAIKKA
Jyväskylän Veturitalleilla järjestetään musiikkitoimintaa nuorille ja nuorille aikuisille.
J
yväskylässä osoitteessa Veturitallinkatu 6 sijaitsevat Veturitallit kutsuu itseään nuorten, kulttuurin ja luovuuden kohtaamispaikaksi. Tiloissa sijaitsee Jyväskylän
kaupungin nuorisopalvelujen toimintoja kuten nuortentila Vaihde, nuorisotiedotus- ja neuvontapalvelut, nettilehti
Painovirheen toimitus, mediakasvatus, nuorten osallisuuskasvatus ja nuorisovaltuusto, alle 18-vuotiaiden bänditoiminta, etsivä nuorisotyö ja Kulttuuriklubi Siperia. Lisäksi Veturitalleilla
toimii grafiikka- ja valokuvauskeskus
Ratamo sekä Kahvila Kisko.
Bänditoiminnasta kiinnostavia nuoria ilahduttaa se, että Veturitalleilla on
vuokrattavana yhdeksän treenikämppää. Soittotilat on tarkoitettu pääsääntöisesti alle 18-vuotiaiden jyväskyläläisille bändeille. Lisäksi kaksi treenikämppää on valmiiksi soittimilla kalustettuja
? toinen on suunniteltu pop/rockmusiikille ja toinen hip hop / DJ -musisointiin. Harjoitustilojen yhteydestä löytyy
myös studio ja mediapaja, joissa nuoret
voivat tuottaa muun muassa demoja ja
musiikkivideoita.
? Meiltä löytyy tilat, puitteet ja henkilökunta ? nyt vain tarvitaan aktiivista nuorta yleisöä, esiintyjiä ja tekijöitä,
kannustaa nuorisonohjaaja Jan-Peter
Saarimäki Jyväskylän kaupungin nuorisopalveluista.
Veturitalleilla järjestetään päihteettömiä iltatapahtumia, joissa nuorten
ja nuorten aikuisten bändit pääsevät
esiintymään Kisko-klubilla. Nuorisopalvelujen yhteistyökumppaneina tapahtumissa toimivat muun muassa paikalliset järjestöt ja yhdistykset.
veturitallit.jyvaskyla.fi
VILLE-PETTERI HUTTUNEN KUVASI THE LAZY JETS ?YHTYEEN
ESIINTYMÄSSÄ VETURITALLIEN KISKO-KLUBILLA.
» SAA TANSSIA!
» ROKUMENTTIROKKAA
Tampereen Ska Klubi Festival kasvaa
kaksipäiväiseksi.
Elokuvafestivaalilla tutkaillaan musiikin
ohella apokalypsia ja skeittausta.
T
ampereen Yo-talolla järjestetään 23.24.11. ska- ja rytmimusiikille omistettu
festivaali Ska Klubi Festival. Aikaisemmin yksipäiväisenä toiminut klubi-ilta
on kasvatettu kaksipäiväiseksi festivaaliksi.
? Aiemmin tapahtumamme oli tosiaan yhden
illan konsertti. Silloin tuntui, että juhlat loppuvat
kesken. Siksi me päätettiin kokeilla järjestää laajempi klubifestivaali, kertoo Pete Repo, toinen
Ska Klubi Festivalin järjestäjistä.
Festivaalia tähdittää englantilainen Rough
Kutz, kolmannen ska-aallon bändi Stoke-on
Trentistä. Vuonna 1994 perustettu yhtye on julkaissut neljä studioalbumia. The Specialsin kitaristi Roddy Radiation oli mukana Rough Kutzin Another Week Another War -albumilla ja
sitä seuraavalla kiertueella.
? Me saatiin yhteus Rough Kutziin Ska Klubi Festivalilla levyjä soittavan DJ Perrymanin
kautta. Tämä on ensimmäinen kerta, kun tapahtumassamme soittaa ulkomainen bändi. Niiden
buukkaamista voi miettiä jatkossakin, sillä Suomen ska-skene on aika pieni.
Ska Klubi Festivalilla nähdään varsin kattava kattaus kotimaisia alan yhtyeitä. Tapahtumassa esiintyvät tänä vuonna muun muassa
10-vuotisjuhliaan viettävä The Valkyrians,
keskellä levyntekokiireitä harvakseltaan keikkaileva The Capital Beat, helsinkiläinen Tirehtöörit ja paikalliset Jing & Jangsters ja Union Street.
- Jos Ska Klubi Festival toimii näin kaksipäiväisenä, ei olisi mahdoton ajatus joskus kokeilla pienimuotoisen skafestivaalin järjestämistä myös
kesällä ja ulkoilmassa.
Ska Klubi Festival 23.-24.11.2012,
Yo-talo, Tampere
9.11.
MOKOMA, TRESPASSENGER
11.11.
ROBIN
16.11.
YÖ
17.11.
LAURA NÄRHI
24.11.
O?Connell?s
SAMULI PUTRO, FRANKIN PARANTOLA
10.11.
J
oensuulaisen Rokumentti Rock Film Festival -festivaalin ohjelmistossa on tänä
vuonna liki viisikymmentä pitkää elokuvaa. Musiikkiaiheisten dokumenttielokuvien lisäksi teemaohjelmistossa on kymmenen
maailmanloppua käsittelevää elokuvaa.
? Maailma on synkkä paikka. Joulukuussa
2012 tulee new age -hölpöttelyjen mukaan maailmanloppu ja me päätettiin vähän aikaistaa sitä,
festivaalin tuottaja Petri Varis sanailee.
? Vakavasti puhuen me haluttiin esittää kattaus ajatuksia herättäviä elokuvia. Nyt eletään
tietynlaista muutosaikaa maailmanjärjestyksessä ja on hyvä saada erilaisia näkökulmia paljon
mediassakin puitaviin asioihin. Eihän nuo meillä esitettävät elokuvat mitään kokonaisvaltaista
selitystä maailman ongelmiin tarjoa, mutta on-
pahan silti pirun hyvä ja mielenkiintoinen paketti laatudokkareita.
Maailmanlopun ohella Rokumentissa käsitellään muun muassa skeittausta. Musiikkielokuvia on silti ohjelmassa miltei 40. Valkokankaalla
nähdään muun muassa doompioneeri Pentagram (Last Days Here), Myanmarin punkskene (Yangon Calling), ruotsalaista metallihistoriaa (Så jävla metal) ja elektrofeministejä (Who
Took the Bomb?) Festivaalin avaa JP Passin ja
Jukka Kärkkäisen kohuttu, kehuttu ja palkittu
Kovasikajuttu, joka kertoo Pertti Kurikan Nimipäivät -punkyhtyeestä.
? Rokumentissa musaleffat ovat pääosassa,
Varis sanoo. ? Me yritämme tuoda Joensuuhun
joka vuoden tärkeimmät kansainväliset musiikkidokkarit.
Rokumentti Rock Film Festival järjestetään
Joensuussa 14. ? 18.11.
www.rokumentti.com
DON JOHNSON BIG BAND
Upcoming on the Guiness stage
9.11 Ochre Room w/ The Oates
15.11 Comedy O?Connell?s Stand up
16.10 Funk in Funk Stairs
23.10 Caroline (acoustic)
30.11 Aalto
7.12 Poutatorvi
30.11. THE 69 EYES
free entr y
www.rytmikorjaamo.?
www.oconnells.fi
VAASANTIE 11, 60100 SEINÄ JOKI
SUE
» 10 « NRO. 11
showtime 21:30
Rautatienkatu 24, Tampere
» SISÄLTÄNI
CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN
TOMI TUOMINEN
i Live:
d
n
u
o
s
i
r
Mesta
Ö
Ö
T
S
L
I
EEV idlokk
r urun Klubi / Ilta
jK
& 1d
2T
a)
0.11.201 etti, Asem
» MUOVIFETISSI
La
Tik
e/8e(
Liput 10 23
Ovet klo
P
oljin tässä päivänä eräänä fillarillani kirpputoreille metsästämään
vanhoja vinyylilevyjä. Juuri ennen kolmatta kirpputoria ohitin
paikan, jossa oli ollut kolari. Tien pientareella, pyörätien lähellä oli
auton palasia. Isoja kiiltäviä mustia möhkäleitä, jotka ainakin kaltaiseni maallikon silmään näyttivät kovasti muovilta. Ne olivat kappaleita
puskurista tai herra ties mistä levikkeestä tai helmasta. Katsoin ympärilleni
vilkkaasti liikennöityä isoa tietä ja ymmärsin, että jokainen noista ohikulkevista kotteroista oli hyvin suurelta osin jonkinlaisesta muovista tehty. Olin
taas kerran helvetin onnellinen, etten omistanut autoa.
Tämä saattaa jälleen kerran kuulostaa vanhan höperön äijän sumuiselta
muistelolta, mutta minun nuoruudessani autot muistaakseni tehtiin suurimmaksi osaksi metallista. Materiaalista, jota on edes jollain tasolla mahdollista kierrättää ja käyttää uudelleen. Sen ajan Datsunit, Opelit ja Taunukset eivät ehkä näyttäneet niin hienostuneen pyöreiltä ja virtaviivaisilta kuin nykyiset vastineensa, mutta ainakin ne olivat rehellisesti sitä mitä olivat; bensaa nieleviä, ärjyviä metallipetoja, joiden ratissa ja kyydissä
kuoli jos ei ollut varovainen. Mikään ratista naamalle puskeva ilmapussi
tai takapenkin turvavyö ei sinua pelastanut.
Noihin samoihin aikoihin 30 vuotta sitten istuin usein perheemme Taunuksen takapenkillä matkalla mökille. Me käytimme mökkimme saunassa
peseytymiseen palasaippuaa. Vihreää, ei kovin hyvälle tuoksuvaa pökälettä, joka myytiin paperikääreessä, jolla sai tarvittaessa sytytettyä vaikka saunan pesän.
En tiedä missä vaiheessa tämä tarkalleen tapahtui, mutta yhtäkkiä kaikki alkoivat liikuntatunnin suihkussa käyttää nestesaippuaa. Muovista prässättyä, sporttisesti muotoiltua pulloa, jonka sisällä oli miehiseltä tuoksuvaa sinistä tai vihreää pesuainetta. Vihreästä palasaippuasta ei ollut sen
loppuessa jäänyt jäljelle muuta kuin vaahtoa. Nestesaippuasta jää aina
jäljelle onttouttaan kumiseva ruma pullo, jolle ei löydy muuta paikkaa
kuin roskis.
Samoihin aikoihin 80-luvun alussa kaikkein pienimmissäkin elintarvikekaupoissa oli lihatiski ja parhaimmissa myös juustotiski. Asiakas valitsi
tiskin lasin läpi mitä tuotetta halusi ja missä muodossa ja lihamestari siivutti tai jauhoi ja paketoi ostoksen vahapintaiseen paperiin. 90-luvulla liha- ja juustomestarit kuitenkin saivat potkut ja tilalle tuli iso pakasteallas,
jossa oli kymmenittäin muovirasioita, joissa oli standardisoituja annoksia
lihaa. Sitä nykyihminen tarvitsee: 400 grammaa jauhelihaa, ei tarpeetonta ihmiskontaktia ja iso pala muovia roskikseen laitettavaksi.
Hiljattain sosiaalisessa mediassa kiersi kuva, jossa keskieurooppalaisen
ruokakaupan hedelmäosastolla myytiin valmiiksi kuorittuja banaaneja samanlaisessa muovisessa tyhjiöpakkauksessa. Ihmiskunnan hulluus oli saavuttanut uuden, käsittämättömän maximumin.
Yksittäispakatut karkit, muoviset korkit muuten pahvisissa mehupurkeissa ja huipputyylikkäät kokomuoviset kengät. Olemme nähtävästi päättäneet hukuttaa itsemme muovijätteeseen.
Viihdeteollisuudessa pakkaamisen virtaukset ovat kulkeneet kokonaan
toiseen suuntaan. Minun lapsuudessani musiikki oli pakattu isoon, värikkääseen pahvikuoreen ja itse musiikki oli prässätty litteän mustan muovikiekon kahdelle puolelle. Nykyisin musiikki kulkee pääosin letkuja pitkin
digitaalisessa muodossa ja tulee jokaisella kotona hanasta.
Pitkällisen itsetutkiskelun ja märehtimisen jälkeen olen tullut siihen tulokseen, että tämä on oikeastaan aika hyvä juttu. Niin paljon kuin musiikkia, vinyylilevyjä ja omaa levyhyllyäni rakastankin, niin vielä enemmän
rakastan tätä maapalloa ja elämää sillä. Turhan muovijätteen tuottaminen musiikin ja ylipäänsä viihteen paketoimiseen tuntuu nykyisessä valossa mielipuoliselta.
Niitä alussa mainittuja käytettyjä vinyylejä lukuunottamatta ostan siis
nykyisin mielelläni musiikkini digitaalisessa muodossa. Viime aikoina olen
ihastunut myös NetFlixiin, jonka vuoksi voin vähentää tai kokonaan lopettaa elokuvien hankkimisen omaan hyllyyni ja toisaalta Steamiin, josta
voin ostaa kokonaisia pelejä ilman pakkausmateriaaleja. Lehdetkin tulee
nykyisin ostettua pääasiassa digitaalisina ja myös kirjoissa olisin valmis
siirtymään samaan systeemiin, mikäli digitaalisten kirjojen hinnat olisivat
edes hitusen järkevämpiä.
Olen vinyylisukupolven miehiä ja levyhyllyssäni on tuhansia nimikkeitä
vinyyliä, cd:tä ja jopa satoja c-kasetteja. Silti olen lopulta tullut siihen tulokseen, että mitä vähemmän me ihmiset jatkossa käytämme pakkausmateriaaleja viihteemme kuorruttamiseen, sitä valoisampi tulevaisuutemme elämänmuotona on. Nämä ovat planeettamme tulevaisuuden kannalta varmasti kohtalaisen pieniä ja merkityksettömiä seikkoja, mutta freelancerina tiedän, että pienistä puroista syntyy helposti iso virta.
k l u b i = kolo / ilta / live
Heimolinnankatu 2, 32200 Loimaa
3.11. Chris Patton
9.11. Sami Arojoki
10.11. Mystons (Indie)
17.11. Tunnelmallinen trubaduuri ilta
24.11. Shades Of Nowehere (Rock)
01.12. Midi Chips (Ska/Indie)
22.12. The Moments of Collapse (Metal)
29.12. Singletone (Pubrock)
Vapaa pääsy,
K18, A-oikeudet, Avoinna 03 asti
LOIVARI ry
Tämä ja monta
muuta lehteä
digitaalisena
netissä!
www.lehtiluukku.fi/lehdet/sue
??????????????
Sivulla keikkakalenteri. Liity myös facebook ryhmään
Annankatu 21, 00100 Helsinki, K22
Ma-ti 16-02, ke-la 16-04, su 18-04
KEITTIÖ: ma-ti klo 16-01,ke-la klo 16-03 ja su 18-01
Ohjelmailtoina lipunmyynti klo 20.00 alkaen.
Keikat alkavat klo 21 (kaksi bändiä) tai klo 22
(yksi bändi). Ke-su iltaisin 2e eteispalvelumaksu.
Opiskelijakortilla 1e alennus ovilipuista (ei koske
erikoisohjelmistoja eikä loppuunmyytyjä keikkoja).
www.tiketti.? www.barloose.com
TOMI TUOMINEN
on turkulainen tiskijukka,
jolla on ristiriitainen suhde viihteen kuluttamiseen.
SUE
» 11 « NRO. 11
HENKILÖKUVA
» SAIRAAN
KAUNIS
MIELI
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA LEVY-YHTIÖ
Läjä Äijälä on positiivinen mies, joka
peilaa ihmisyyden pimeää puolta.
inä en ole hullu, mutta mielikuvitus kyllä
laukkaa. Olen nähnyt unissa ja mielikuvissa
monenlaisia juttuja. Kun tekee musiikkia ja
kuuntelee yhtä ja samaa saundia, mielessä alkaa vilahdella kuvia. Silloin pitää ottaa kynä ja paperia.
Piirtäminen ja musiikki alkoivat kiinnostaa jo lapsena.
Aloin piirtää Aku Ankan naamaa ja hoksasin, että tämähän
on näköinen. Siitä lähtien on tullut piirrettyä. Rokki kuitenkin vie suuremman osan ajasta.
Kun punk tuli 70-luvun lopulla, Ramones oli ensimmäinen punkkibändi, josta tykkäsin. Se sopi minun mielenplaatuun, kun se oli niin yksinkertaista möykkää. 80-luvun puolella kiinnostuin HC-bändeistä. Circle Jerks, MDC
ja kanadalainen Neos olivat hyviä. Amerikkalainen punk
oli rujompaa kuin englantilainen, jossa oli rokki ja poppi
enemmän pinnassa. Myös Amerikan mantereen oudoissa
maissa kuten Brasiliassa ja Meksikossa tehtiin miellyttävää jyystettä.
Perustin Terveet kädet Torniossa vuonna 1980. Ei sitä
silloin miettinyt, että tässä nyt tehdään jotain, mikä on uutta Suomessa. Minusta piti tulla rumpali, mutta en osannut
soittaa rumpuja, ja muut osasivat soittaa paremmin kitaraakin. Siksi mulle jäi joutomiehen virka, tämä laulajan
homma. Siitä se TK lähti.
Rumpujen soitosta varmaan tulee se, että minun musiikkini on aina yksinkertaista ja rytmistä. Oli se punkkia tai
minkälaista konemusiikkia tai kohinaa tai puhinaa tahansa, niin periaatteena on, että siinä on rytmi ja että vähemmän on parempi.
On taitolaji pitää hommat yksinkertaisena. Varsinkin
vanhoilla päivillään, kun osaa vähän liikaa. Ylimääräinen
pitää muistaa karsia pois. Jos musiikkiin tai piirrokseen lisää jatkuvasti jotakin, se menee huonommaksi.
Mutta minähän en ole mikään ammattilainen. Kunhan
tässä aikani kuluksi värkkään. Mulla on päivätyö. Olisihan
se mukavaa, jos saisi tehdä musiikkia tai kuvia niin, että sillä eläisi. Ei tarttisi kupata tuolla toisten orjana. Varsinkin
pakkasella jäisin ilomielin kotiin, mutta kun on pakko veivata pyörällä töihin.
Toisaalta minä olen semmoinen taivaanrannanmaalari,
että ei olisi helppoa olla ammattitaiteilija. Pitäisi olla selän
takana joku jämäkkä tyyppi sanomassa, mihin mennessä
pitää mitäkin tehdä. Mullahan saattaa mennä kymmenenkin vuotta jonkun jutun tekemiseen.
M
TEE MITÄ HUVITTAA
kouluja en ole käynyt oikeastaan kuin kansakoulun. Rovaniemellä opiskelin graa?sta suunnittelua jonkun aikaa,
mutta sekin jäi, kun tuli soittohommia ja muuta.
Olen asunut aina rautatien varrella. Helsinki ja Oulu on
olleet kotikaupunkeja, jopa pariin eri otteeseen. Tornio on
synnyinkaupunki. Nykyisin se on niin kuollut paikka, etten
varmaan muuta sinne enää ikinä. Nuorena miehenä mietin, että tuo rata menee pääkaupunkiin ja minä muutan sinne. Mutta siellä kun aikansa mollotteli, niin ei se sen ihmeellisempää ollut kuin muuallakaan. Nyt asun Oulussa.
Siellä on kaikki lähellä ja silti tarpeeksi kaukana kaikesta.
Ja Oulu on rokkikaupunki, josta löytää soittajia.
Olen koko ikäni soittanut mutta vasta nyt alkanut tajuamaan näitä hommia. Kyllä se opettaa, kun tarpeeksi kauan
hakkaa päätä seinään. Nykyään en ota ressiä menestymisestä tai muusta. Ei pidä niuhottaa tyhjää. Pitää tehdä mitä
huvittaa. Se on pääasia, että itsellä on hauskaa. Mulle on
aivan sama, mitä muut minun tekemisistäni sanoo tai tykkääkö niistä kukaan. Joskus kahdeksankymppisenä meinasin tehdä sen parhaan levyn.
Teen monenlaisia asioita ja minua kiinnostaa ihmiset,
jotka tekevät kaikenlaista. Minua ärsyttää tyypit, jotka jumittuvat koko iäkseen yhteen ja samaan.
Terveet kädet teki pitkästä aikaa uuden levyn. Pari vuotta sitten oli lähellä, etten lopettanut koko paskaa. Samaa
helevetin settiä väännettiin vuodesta toiseen. Kitaristi Ilari kysyi sitten, että nytkö se TK loppuu. Sanoin, että en tiiä,
SUE
» 12 « NRO. 11
mutta helevetisti ahistaa. Se sanoi, ettei klassikkobändiä
pidä lopettaa. Sen jälkeen me on treenattu ja tehty uusia
biisejä. TK ei ole enää kuollut.
HYVÄ TUNTUU HYVÄLTÄ
äärimmäisyys kiinnostaa minua. Se ei tarkoita sitä,
että minä tykkään murhamiehistä tai muusta semmoisesta, vaan että sellainen kiinnostaa minua. Ultraväkivalta on
kummallista ja siinä on hienot värit, mutta en minä sitä
kannata. Jotkut asiat vain ovat kauniin kauniin kauniita.
Mulla on sanoituksissa ja piirroksissa äärimmäisiä aiheita. Voi olla, että ihmiset luulevat minua sen takia erilaiseksi ihmiseksi kuin olen. Olin tuossa yhtenä iltana Wallu Valpion radio-ohjelmassa lässyttämässä. Se sanoi, että
monet pelkäävät minua. Minä kysyin, että miksi. Se naureskeli, että arvaa.
Minä vain kuvaan ihmiskunnan pimeää puolta. Ahistaa, kun ihmisten pitää pilata kaikki tällä planeetalla. Minä
teen tällaista musiikkia ja näitä sanoituksia ja kuvia siksi, että saisin sielunrauhan. Samalla yritän ärsyttää ihmiskuntaa, kostaa sille. Saa nähdä, minkälaiseksi maapallo
menee. Kyllä sitä miettii, kun ajattelee ihmiskunnan henkistä tilaa ja kehitystä.
Olen kuitenkin positiivinen mies. Uskon, että kehitys etenee ?ksuun suuntaan, eikä luontoa tulevaisuudessa enää
ressata ja rääkätä. Olen lukenut tiedelehtiä ja kiinnostunut
uudesta arkkitehtuurista. Nyt puhutaan taloista, jotka hyödyntävät aurinkoenergiaa ja joissa kasvit tuottavat energiaa.
Niitä sanotaan ?eläviksi taloiksi?. Sellaisia on jo rakennettu.
Fiksummat bisnesmiehet satsaavat eläviin taloihin, sähköautoihin ja vastaaviin. Sellainen maailma olisi ihan mukava. Mutta kun tuollaista miettii, tulee vastareaktio. Sitä
alkaa miettiä perverssiä syntiä ja häijyyttä ja tuhmuutta.
Voi olla, että tulevaisuudessa joku muu laji ottaa vallan.
Ehkä kissat vielä hallitsevat täällä niin kuin apinat Apinoiden planeetalla. Mulla on kaksi kissaa. Tykkään eläimistä
enemmän kuin ihmisistä. Enkä syö lihaa.
Mulla on rouva ja kaksi lasta. Poika on 13 ja tyttö on
muutaman vuoden vanhempi ja käy lukiota. Ne on kumpikin ?ksuja. Poika meinaa alkaa rumpuja soittaa ja tyttö on
myös kiinnostunut musiikista. Molemmissa on taiteellista lahjakkuutta. Kai ne on minun kautta noita harrastuksia löytäneet.
Olen ajatellut, että annan lapsukaisten tehdä rauhassa
sitä mitä niitä huvittaa. Jos niitä joskus alkaa musiikki tai
muu tosissaan kiinnostaa, niin kyllä minä jeesaan. Jos niitä neuvoa pitäisi, niin sanoisin, että uskokaa siihen, mikä
tuntuu hyvältä. Jos joku ei tunnu hyvältä, se ei ole hyvä.
Olen jättänyt monta tilaisuutta väliin sen takia, että ne eivät ole tuntuneet oikealta.
Minun ikäiset tutut ovat ihmeissään, että miten kuudettakymmenettä käyvä ukko voi jaksaa tämmöistä. Kyllähän sitä jaksaa. Mitä vanhemmaksi tulee, sen häijymmäksi
muuttuu. Aika vain loppuu kesken. Mutta sekin kannustaa,
kun tietää, että jossain vaiheessa tulee hauta vastaan. On
pakko yrittää: ?vielä vielä, tee tee, mene mene!?
Mulla on ollut luovan hulluuden tila päällä monta kymmentä vuotta. Se vain kiihtyy ja kiihtyy. «
VELI-MATTI ?LÄJÄ? ÄIJÄLÄ
s. 29.9.1958
Muusikko, kuvataiteilija
Bändejä: Terveet Kädet, Aavikon kone ja moottori, Billy Boys,
Death Trip, The Leo Bugariloves, The Sultans, The Kolmas
Muuta: piirtänyt sarjakuvia, pyörittänyt IKBAL-levymerkkiä ja
kustantamoa, suunnitellut levynkansia, osallistunut punkrunokokoelmalle, inspiroinut lukuisia punk- ja metallibändejä
kautta maailman.
Ajankohtaista: Terveet kädet julkaisi Musta hetki -albumin
syksyllä 2012.
ISÄLLE
? JA MUILLE HY VILLE T Y YPEILLE
PESON
R AIMO
PE 9.11. LIVE, 18 e / 16 e (Tiketti)
KOTITEOLLISUUS
LA 10.11. LIVE, 15 e / 13 e (Tiketti)
ELOKUU
PE 16.11. LIVE, 15 e / 13 e (Tiketti)
LAMA, RIKOSLAKI,
EYEWITNESS
LA 17.11. LIVE, 14 e / 12 e (Tiketti)
22-PISTEPIRKKO, KANELI
LA 24.11. LIVE, 13 e / 10 e (Tiketti)
WASTED, SÄRKYNEET,
PÄÄ KII
PE 28.11. ILTA, 12 e / 10 e (Tiketti)
SCOTT KELLY (NEUROSIS)
EN
AUTOM
IES
Siltala
ja maalla omavaraistaloutta
harjoittelevan HUL LU-H A NN A N tiet risteävät. Rosoinen maailmankuva ja melankolinen tematiikka yhdistyvät uutuusromaanissa salakavalaan komiikkaan.
AUTOMIEHEN
»Romaani on helppolukuinen,
kompakti, hyvin editoitu täysosuma.»
H Ä MEEN SA NOM AT / SINI K IUAS
»9/10»
22-PISTEPIRKKO
SCOTT KELLY
LISÄKSI KOLOSSA
Joka torstai: ToTo - Touhutorstai
Onnelinen Lapsus, Siviili Kuumaksi, Allsång i Kolo, Leffatrivia
Joka perjantai: Funked Up Friday
Hosted by dj?s Double M & Resupekka
Joka lauantai: Kolo is ok!
Presented by Carlings
Koloon AINA ilmainen sisäänpääsy (sisältää narikan)!
SUE / A RI VÄ NTÄ NEN
W W W.SILTA L A KUSTANNUS.FI
W W W.R A IMOPESONEN.COM
HUMALISTONK. 8
Katso kaikki tapahtumat: WWW.KLUBI.NET/TKU »
Ennakkomyynti: WWW.TIKETTI.FI
2012
KATATONIA (SE), ALCEST (F), JUNIUS (US)
pe 9.11.
A PHANTOM PACK OF BLACK HOUNDS,
ILLS, NO SECOND THOUGHT
ASA & DJ POLARSOUL
24/23?
la 10.11.
5/0?
to 15.11.
XL
8/5?
K18 pe 16.11.
MOKOMA, SUSIVAINAA
la 17.11.
MACHINAE SUPREMACY (SE),
KILL THE ROMANCE
pe 23.11.
Klo 15-21. Päivälippu sisältää pääsyn myös iltaklubille. Kotimaisia ?ndie- ja ug-leffoja laidasta laitaan sekä puhujavieraita.
DEVOID OF DATE, RASTER DENSITY
Klo 21-02. FUFF-iltaklubi. Ei ennakkomyyntiä.
FUFF-päivälipulla ilmaiseksi.
KAISA VALA, WHITELINES
10/8?
10/8?
K18 la 24.11.
10/10?
K18 la 24.11.
4/4?
K18 to 29.11.
MARTYDÖD (SE), KYLMÄ SOTA, ARRESTUM pe 30.11.
ROCKIRPPIS
5/0?
la 1.12.
08.11.
09.11.
10.11.
11.11.
13.11.
14.11.
15.11.
16.11.
17.11.
18.11.
20.11.
21.11.
22.11.
23.11.
24.11.
25.11.
27.11.
28.11.
To
Pe
Pe
Pe
29.11.
30.11.
07.12.
14.12.
10/7?
la 1.12.
DISCO ENSEMBLE, STOCKERS!
TIMO RAUTIAINEN
& NELJÄS SEKTORI
14/12?
to 22.11.
ELOKUU
FINNISH UNDERGROUND FILMFESTIVAL
10/8?
To
Pe
La
Su
Ti
Ke
To
Pe
La
Su
Ti
Ke
To
Pe
La
Su
Ti
Ke
0/0?
14/12?
K18 ke 5.12.
Iloiset tunnit 23-04 free
Doris live: Sydän, Sydän, Dj Jirci 6?
Dj Eetu 5?
Supersunnuntai Dj Laurila 2?
Supertiistai Dj Eetu 2?
Iloiset tunnit 23-04 free
Iloiset tunnit 23-04 free
Aarrearkku-klubi: DJ:t Tomi & Jussi 5?
Dj Jussi 5?
Supersunnuntai Dj Laurila 2?
Supertiistai Dj Laurila 2?
Iloiset tunnit 23-04 free
Iloiset tunnit 23-04 free
Doris live: TBA + Rad Natas, DJ:t Japani Kansa ja VTNHNO 6?
Dj Miguli 5?
Supersunnuntai Dj Mr. Willy 2?
Supertiistai Dj Mr. Willy 2?
Discotheque Necronomicon
DJ:t Meke, Zynthexia, Jyrki Witch, iloiset tunnit 2?
goottirock/post-punk/minimal wave/80?s/italo/industrial/EBM
Iloiset tunnit 23-04 free
Doris live: Jaakko & Jay, Dj Jirci 6?
Doriksen 26-vuotissynttäribileet!
Doris live: Nyrkkitappelu + Ronskibiitti 6?
10/9?
Doris, Aleksanterinkatu ? 20, Tre
ravintoladoris@gmail.com ? www.ravintoladoris.fi
Ti, ke, to & su 23-04 Pe & la 22-04 ? K-20
Ei ikärajaa ellei toisin mainita. Baari aina K 18. Ennakkoliput:
www.jelmu.net ja Tiketti. Halvempi hinta Jelmu ry:n jäsenille.
SUE
» 13 « NRO. 11
? Laulubiiseissä on enemmän
ulottuvuuksia kuin räppibiiseissä.
HAASTATTELU
» HARTAA
TEKSTI ANNI KEMPPAINEN KUVA ANDREI6000
? Halusimme tehdä kolmen levyn sarjan,
jonka tahdissa voi juhlia ja rokata ja jossa
on myös sielua ja sanomaa.
SUE
» 14 « NRO. 11
ASTI ODOTETTU
Karri Koiraa on sanottu Suomen r?n?bpioneeriksi. Se on hänestä huvittavaa.
? Se on helppo joululahja kaikille ihmisille.
Kyseinen lahjavinkki tarkoittaa Karri Koiran
ihka ensimmäistä soololevyä. Ja on sitä odotettukin. Ennakkomyynti alkoi jo kesällä. Levyn ilmestymisajankohdaksi lupailtiin syksyä, mutta
se venyi lopulta vuoden loppupuolelle.
Ensimmäiset kappaleet ovat valmistuneet jo
puolitoista vuotta sitten. Karri Koira, oikealta sukunimeltään Sirén, on aiemmin tehnyt räppiä.
Siirtyminen r?n?b:hen on tuonut omat kommervenkkinsä.
? Kun aletaan tehdä tällaista musaa, missä lauletaan koko biisi, tuotanto on täysin erilainen
kuin aikaisemmin ja monta ihmistä tekee töitä
levyn eteen, ideoiden kypsyttely saattaa kestää.
Säädetään ja mennään edestakas. Kyllä sitä aikaa vaan menee. Toki olisi ollut hauskaa, jos olisi saanut levyn ulos heti silloin kun on kelannut,
mutta mieluummin tekee valmiin levyn ja laittaa
sen vasta sitten ulos.
Sirén myöntää olevansa perfektionisti. On vaikeaa sanoa, milloin biisi on valmis. Usein ne pitääkin pakottaa valmiiksi.
? Välillä se on vaikeaa ja välillä helppoa, mutta
yksinkertaista se ei ole missään nimessä.
Levynteon ohessa Karri Koira on keikkaillut
ahkerasti. Fanilauman pääluku on kasvanut hurjaa vauhtia. Kun levyä odottaa yhä useampi nälkäinen kuuntelija, voisi kuvitella paineen käyvän kovemmaksi. Sirénin onneksi hänen faninsa ovat kärsivällisiä ja jaksavat edelleen olla kiinnostuneita tulevasta levystä. Suurimmat odotukset löytyvät peiliin katsomalla.
? Kun itse kelaa, että sen levyn pitää olla täydellinen, niin se paine tulee ennemminkin omista eikä muiden odotuksista.
OLEMASSAOLON SYY
karri koira iskeytyi suuremman yleisön tajuntaan viimeistään Ruudol?n kanssa tehdyn
Mammat riivaa -kappaleen myötä kesällä 2011.
Uuden levyn ensimmäinen single Amerikankotka liitää ilmestyi tämän vuoden helmikuussa ja
sai loistavan vastaanoton.
Kotimaisen hiphopin kuuntelijoille Karri Koira on kuitenkin vanha tuttu. Hän aloitti uransa
jo 1990-luvun lopulla perustetussa Vähäiset äänet -ryhmässä. Lisäksi hän on vieraillut vuosien
varrella muiden suomalaisten rap-artistien, kuten Kemmurun ja JVG:n biiseissä.
Useimmin Karri Koira on kuitenkin duetoinut
Ruudol?n kanssa. Miehet tutustuivat jo Vähäisissä äänissä ja ovat sittemmin tehneet paljon yhteistyötä. Missä nykyään puhutaan Karri Koirasta, mainitaan yleensä myös Ruudolf.
Ruudolf on K.O.I.R.A. -levyn vastaava tuottaja
ja ollut mukana ?vähän niinku kaikessa?. Ruudolf
on myös se, joka on koko ajan sanonut Sirénille,
että soololevy kannattaa tehdä. Oikeastaan Ruudol?a on kiittäminen siitä, että artisti nimeltä
Karri Koira ylipäänsä on edelleen olemassa.
? Ruudolf on pyytänyt mua mukaan biiseihinsä tässä vuosien varrella, pitänyt Karri Koiran
elossa. Jos se ei olisi kysynyt mua mukaan, niin
mä en ole varma olisinko välttämättä tehnyt musaa omalla tahollani. Mä tarvitsen siihen musan
tekemiseen ystäviä, joiden kanssa teen sitä. Jos
mä olisin yksin jossain autiolla saarella, en tiedä laulaisinko ja tekisinkö tekstejä. Varmaan ottaisin aurinkoa ja jos olisi joku biittikone niin tekisin biittejä.
RÄPISTÄ LAULUUN
tulevaa k.o.i.r.a.-albumia on jo ehditty kutsua ensimmäiseksi suomalaiseksi r?n?b-levyksi.
Siréniä luonnehdinta vähän hämmentää.
SUE
? Mua kiinnostaa, miksi ihmiset ajattelee, että
tää on ensimmäinen suomalainen r?n?b-levy. On
Suomessa aiemminkin tehty jotain r?n?b-suuntaisia juttuja.
Häntä naurattaa ajatus siitä, että hän olisi jonkin sortin pioneeri. Tilanteesta lienee kuitenkin
jotain hyötyä.
? Tuntuu, että on etulyöntiasema, kun monet
sanoo, ettei vastaavaa ole kukaan tehnyt. Ihmisiä
kiinnostaa ehkä enemmän se, että tehdään tällainen kuin joku räppilevy.
Miten Karri Koira sitten tuli laajentaneeksi repertuaariaan räpistä varsinaiseen laulamiseen?
? Ei tätä musatyyliä ole valittu. Musatyyli valitsi minut. Se
on ollut luonnollista kehitystä, kun on kuunnellut tietynlaista musaa ja on ollut tiettyjä edellytyksiä. Olen esimerkiksi aina kelannut, että mä pystyn laulamaan.
Ruudolfin Kaipaan vaimooni oli ensimmäisiä biisejä, joissa Karri Koira lauloi kertosäkeistön. Hyvät melodiat, räpeissäkin, ovat aina tuntuneet hyvältä
hänen korvaansa. Pikku hiljaa kertosäkeet ovat
laajentuneet kokonaisiksi kappaleiksi. Laulamalla Sirén kokee voivansa ilmaista itseään monipuolisemmin.
? Laulubiiseissä on enemmän ulottuvuuksia
kuin räppibiiseissä. Räpissä on vaan teksti ja
räppäri ja räppärin tyyli. Laululla pystyy ilmaisemaan enemmän erilaisia ?iliksiä: laulaa hevityylillä tai superpehmeällä soul-tyylillä. Siinä on
niin suuri ero välissä, isompi skaala. Räpit vaan
kirjoitetaan ja sitten ne räpätään, hyvin yksinkertaistettuna. Laulubiiseissä on enemmän mietittävää, että miten se homma toimii.
rukkaa. On tosi siistiä, että muunlaisetkin ihmiset kuin vaan räppidiggarit on löytänyt meidän
musiikin. Se on tosi positiivinen juttu. Mä luulen
että se on ihan yleinen ilmiö nyt, että räpistä ja
r?n?b:stä on tullut valtavirtaa.
Karri Koiran matka marginaalista kohti valtavirtaa on käynyt nopeasti. Vuodet rap-kuvioissa
antoivat hieman osviittaa siitä, millaista on olla
tunnettu. Nyt Sirén tunnistetaan jo kadulla. Se
tuntuu erikoiselta siksi, että hän itse ei koe olevansa julkkis.
??Ei tämä ole mitään äkkijulkisuutta kuitenkaan eikä mun naama missään iltapäivälehdessä ole. En voi sanoa olevani häkeltynyt,
että miten musta tuli yhtäkkiä hirveä julkkis, koska ei musta tunnu
siltä. Huomaa vaan että muut alkaa suhtautua eri tavalla. Ihmiset tulee juttelee jossain ruokakaupassa.
Karri Koiran kuuntelijoiden
joukossa on paljon nuoria. Mitä enemmän ikää on karttunut,
sitä enemmän Sirén on alkanut
tuntea vastuuta siitä, millaisia asioita hän välittää musiikillaan. Musiikilla voi vaikuttaa.
? Kun nuorempana tehtiin jotain räppejä, sitä vaan tehtiin, ei mietitty juuri mitään. Sanottiin vaan mitä sylki suuhun tuo. Nyt vanhempana sitä miettii, että jos jotkut nuoremmat kuuntelee tätä, niin onko tää soveliasta niitten korville. Että minkälaista musaa mä haluan ihmisten
kuulevan? Haluanko mä viedä jotain hyvää juttua
eteenpäin, vai haluanko mä sanoa jotain nihkeitä
asioita. Nyt vanhempana tiedostan sen, että on
olemassa ihmisiä, jotka kuuntelee tätä musaa.
Karri Koiran ensimmäisen soololevyn kohdalla voisi lausua kuluneen totuuden: hyvää kannattaa odottaa. On selvää, Karri Koiralla on lahjoja,
ystäviä joiden kanssa tehdä töitä ja vuosien kokemus musiikin tekemisestä. Miksi sooloura on
siis alkanut vasta nyt?
? Elämässä on ollut kaikennäköistä muuta. Olen keskittynyt muihin asioihin. Enkä ole
koskaan ajatellut, että olisi yksi varteenotettava
vaihtoehto elättää itsensä musiikilla. Olen aina
kelannut, että pitäisi tehdä jotain muuta. Mutta
nyt on tosi hyvä tilanne sen suhteen. Kaikki merkit on tosi positiiviset.
Karri Koiran ura sooloartistina on nyt hyvässä
vauhdissa. Toivottavasti se kestää kauan. «
KE 28.11.
CAFE
MASCOT,
HELSINKI
KOKO KANSAN KOIRA
hiljattain karri koira sijoittui toiseksi Tulevaisuuden tusina -äänestyksessä, jossa musiikkialan ammattilaiset listaavat Suomen lupaavimmat tuoreet artistit. Ammattilaisten lisäksi myös
tavikset tykkäävät: Karri Koira on kesästä asti
esiintynyt täpötäysille saleille. Hän on raivannut tiensä hiphop-ympyröistä kaiken kansan
kuuluville.
? Keikoilla yleisö ei ole enää niin spesi?ä, ei
pelkkää räppiyleisöä vaan kaikkea muutakin po-
VIRALLISEN TANSSIN VIRAALI MENESTYS
K
aikki kisut yrittää Koiraa tanssilattialla ahdistaa/pitää linnotusta vahvistaa, kun naiset on jahdissa /
onko ketään ketä pystyis Koiraa ja Ruudolfii suojella? / Ne haluu meidät elävänä tai kuolleena?
Ruudolfin ja Karri Koiran hulvaton Mammat riivaa soi ensi kerran Bassoradion Aamushow?ssa
heinäkuussa 2011. Biisi on kekseliäs käännösversio puertoricolaislaulaja Don Omarin Danza Kudurosta.
Se alkoi levitä nopeasti ensin verkossa, pian myös radioaalloilla ja yökerhoissa.
Kappaleessa on kaikki kesähitin ainekset: trooppinen reggaeton-soundi, tanssimiselle optimaalinen vajaan 130 iskun minuuttitempo, hymyn huulille nostavat sanat joita on helppo laulaa mukana ja välissä kiihkeää karjuntaa.
Myöhemmin samana kesänä kuvattiin vielä musiikkivideo, jossa Ruudolf, Karri Koira ja muutama muu
tunnettu nuorimies nuorimies (kuten JVG:n Ville Galle, Kemmurun DJ J-Laini ja lumilautailija Heikki
Sorsa) esittävät ?virallisen Mammat riivaa -tanssin? Helsingin Aurinkolahdessa. Meri kimmeltää, lokit lentelevät ja kaikilla on suu messingillä. Tanssikoreografia näyttää hauskalta ja on tarpeeksi helppo, jotta joka
ikinen kankikaikkonen voi oppia sen.
Tähän mennessä tanssivideota on katsottu YouTubessa yli 1,3 miljoonaa kertaa. Harva kotimainen musiikkivideo yltää samaan. YouTubesta löytyy todisteita myös siitä, että virallista Mammat riivaa -tanssia on
esitetty tänä vuonna useammankin lukion vanhojen tansseissa. Ei hassumpaa.
» 15 « NRO. 11
voin. Ariel Pink?s Haunted
Gra?ti -nimellä tehty uusin albumi Mature Themes saattaa olla tähän
normaaleinta popmusiikkia, jota Ariel on koskaan kirjoittanut, mutta
silti hänen musiikistaan
on vieläkin vaikeaa puhua valtavirralle kelpaavana. Vaikka albumin nimikappale soi kaunista psykedeliaa, esimerkiksi Schnitzel Boogie
on kuin nyrjähtänyt, saatanallinen
lastenloru. Levyn läpi kuunneltuaan
on liki hengästynyt.
Ariel Pink aloitti musiikin tekemisen 90-luvun puolivälissä. Hän
on äänittänyt hirvittävät määrät
musiikkia sen jälkeen. Wikipedia
kertoo kappaleita kertyneen keveästi yli 500.
? Jokainen levy, jonka teen, on
aina samaan aikaan ensimmäisen
ja viimeinen. Tällä hetkellä minusta tuntuu siltä, että Mature Themes
on viimeinen levyni, Pink sanoo ja
jättää vastauksen roikkumaan ilmaan.
TO 22.11.
TAVASTIA,
HELSINKI
HAASTATTELU
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA LEVY-YHTIÖ
» TÄHTI VASTEN
TAHTOAAN
Ariel Pink inhoaa esiintymistä
ja pitää itseään lähinnä maailmaa
kiertävänä myyntimiehenä. Hän
pitää myös huumeista.
riel Pinkillä (oikealta nimeltään Ariel Marcus
Rosenberg) on maine
rönsyilevänä haastateltavana, joka puhuu usein ohi kysymyksen ja käsiteltävän asian. Kun
miehelle soittaa sateisena torstaiiltana marraskuussa, alku ei ole
kovinkaan lupaava. Suomen talviaikaan siirtymisen aiheuttaman
sekaannuksen takia ensimmäinen
puhelinsoitto menee päällekkäin
hänen toisen haastattelunsa kanssa, ja hieman ärtyneesti hän pyytää soittamaan puolen tunnin päästä uudelleen.
A
? Puhun haastatteluissa yleensä
paljon, sillä se on minulle keino peitellä epävarmuuttani, hän kertoo
kotoaan Los Angelesista kun vastaa puhelimeen tasan 30 minuutin
päästä uudelleen. Hän myös jättää
vastauksensa siihen.
Muutamat ensimmäiset kysymykset Pink lähinnä siivoaa alta
pois ja kuulostaa tympääntyneeltä. Hän on kuuluisa siitä, että haluaa tehdä haastattelunsa aamupäivällä. Hän kuulostaa jatkuvasti juuri heränneeltä ja hieman hajamieliseltä.
Myöhemmin syyksi paljastuu
musiikki, mutta siitä hieman myöhemmin.
? Vuonna 2004 olin kiertueella
mainostamassa silloin ilmestynyttä The Doldrums -albumiani, joka ilmestyi Paw Tracks -levy-yhtiön kautta. Se oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun ymmärsin, että
voin tulevaisuudessa elättää itseäni tekemällä musiikkia.
Paw Tracks on parhaiten tunnettu kriitikoiden rakastaman Animal
Collectiven levy-yhtiönä, ja Ariel
Pinkin tekemät kappaleet pakenevat genremääritelmiä hieman AC:n
tekemän elektronisen musiikin taSUE
» 16 « NRO. 11
RETRON VIETÄVÄNÄ
dummymag -nettilehdelle
elokuussa antamassaan haastattelussa Ariel Pink puhuu kulttuurimme retro?kaatiosta eli retromaniasta. Retromania on myös
Simon Reynoldsin tekemä kirja
yhteiskuntamme pakkomielteestä
historiaamme kohtaan jossa kirjailija väittää, ettei nykyään enää luoda uutta musiikkia. Historia on liian helposti ulottuvillamme, kiitos
Youtuben kaltaisten palveluiden,
jotka saavat meidän tuijottamaan
menneeseen tulevan sijaan.
? Puhuin nimenomaan tuosta
kirjasta siinä haastattelussa. Eikö
jutussa mainittu sitä, että lainasin
Reynoldsia enkä puhunut retromaniasta omana määritelmänäni? Sitähän nykyinen musiikillinen kulttuurimme on. Lainauksia lainausten perään.
Syytit haastattelussa nykymusiikin olevan vesitettyä, tylsää ja ennalta arvattavaa. Täytät ensi vuonna 35 vuotta. Oletko varma että vika on nykymusiikissa eikä siitä, että olet jo liian vanha ymmärtämään
mistä siinä on kyse?
? Mutta kun mitään uutta ei enää
luoda! Kaikki musiikki on jo tehty.
Kun itse teen kappaleita tiedostan
tämän enkä yritäkään väittää mitään
muuta. Teen kierrätysmusiikkia.
Tulevatko ihmiset koskaan puhumaan sinulle siitä, kuinka kuulevat
joissakin kappaleissasi viittauksia
popmusiikin historiaan ja muihin
kappaleisiin, vaikka et sellaisia ole
sinne tarkoituksella ujuttanutkaan?
Albumisi ovat kuitenkin täynnä
kerrostumia ja levyilläsi tyylilajit
voivat hypähdellä jopa kappaleen
sisällä toisesta toiseen kuin hunajaa metsästävä mehiläinen.
? Kyllä tuota tapahtuu. Jos tunnistan kappaleen josta he puhuvat,
yleensä vain nyökyttelen ja myönnän heidän olevan oikeassa. Sillä voi
olla että he ovat. En itsekään tiedä.
Eikö tuo ole juuri sitä menneisyyteen takertumista, mistä retromaniassakin on kyse?
? En koskaan sanonut mitään
tuollaista mitä Dummymagin jutun
perusteella voisi ymmärtää. Tämä
ei liity välttämättä mihinkään, mutta jotkut haastattelijat kysyvät typeriä kysymyksiä. He lukevat netistä mitä olen sanonut joskus aikoja
sitten, ja sen jälkeen he palaavat johonkin lauseeseen jonka olen päästänyt suustani viisi vuotta takaperin ja haluavat tietää, mitä tarkoitin
sanomisillani. Wikipedia-toimittajia löytyy todella paljon. Ei heitä voi
siitä syyttää, sillä sieltä löytyy tätä
nykyä paljon tietoa minusta, mutta ei haastatteluista ole hyötyä, jos
kaikki kysyvät aina samoista asioista. Siinäkin on yksi syy, miksi puhun yleensä niin paljon itsestäni.
Luin aamupäivällä sinusta kymmenkunta artikkelia. Tuntuu siltä,
että suurin osa haastattelijoista haluaa puhua kanssasi seksistä, politiikasta ja muista asioista asioista,
joista ei yleensä muusikoiden kanssa puhuta. Siinä mielessä et ole mikään tavallinen rocktähti.
? Eivät he halua puhua niistä asioista. Minä itse käännän keskustelun aina niille linjoille. Musiikista
keskusteleminen on täysin turhaa.
Seksistä puhuminen on kiinnostavampaa.
Eivätkö muusikot ole etuoikeutettuja ihmisiä muihin nähden? Jos
olisit vaikkapa tarjoilija, ketään ei
kiinnostaisi pätkääkään mitä sanot.
? Siksi en haluaisi tuhlata ihmisten aikaa musiikista puhumiseen.
Haluan herättää mielipiteitä.
Kun annat haastatteluja, lukevatko lukijat silloin Ariel Pinkin vai
Ariel Marcus Rosenbergin kommentteja? Osaatko enää erottaa
mistä aito Ariel loppuu ja taiteilija
Ariel Pink alkaa?
? Nuo kaksi ovat olleet yksi ja sama henkilö jo vuosikausien ajan.
KIERTÄVÄ KAUPPAMIES
ariel pink?s haunted Gra?ti
esiintyy 22. marraskuuta Helsingin Tavastialla. Kokoonpano on
tunnettu siitä, että se ruhjoo kappaleensa joskus täysin eri muotoon
kuin levyillä.
? Mieluiten en esiintyisi ollenkaan. En halua olla lavalla keskipisteenä. Se on aivan kauhistuttava ajatus ja saa minut hulluksi. Minun on kuitenkin pakko, jos haluan
tehdä tätä elääkseni. Pidän itseäni
enemmänkin maailmaa kiertävänä
kauppamiehenä kuin muusikkona.
Ympäri maapallon matkaaminen
on hauskaa, mutta mieluiten haluaisin tehdä sitä ilman esiintymisen
tuomaa painetta.
Teatteripiireissähän sanotaan,
että yleisö pitää kuvitella alastomaksi, jolloin näyttelijä rentoutuu.
? Minä hengaan mielelläni yleisön joukossa ennen esiintymistäni,
etten tunne itseäni heistä erilaiseksi
lavalla ollessani. Haluan olla heidän
kanssaan yhtä. En haluaisi olla asioiden keskipisteessä vaan varjoissa.
Olisitko mieluummin kuningas
vai kuninkaalle esiintyvä narri?
? Kuningas tietenkin, sillä kuninkaalla on valtaa, ja kaikki ihmiset
janoavat valtaa. Kuningas voi harrastaa paljon seksiä. Voisin myös
määrätä itseni esiintymään itselleni, jos niin tahtoisin.
Jos sinua tulee moikkaamaan,
kannattaako se tehdä ennen keikkaa vai jälkeen keikan? Juotko mieluummin tarjotun oluen ennen
esiintymistä vai sen jälkeen?
? Ennen keikkaa on mukava rentoutua, joten mieluiten ennen esiintymistä. Tosin olen myös hieman
vahvempien tajuntaa laajentavien
kemikaalien ystävä. Jos sinulta löytyy sellaisia, niin minua saa vapaasti nykäistä hihasta. «
? En haluaisi tuhlata ihmisten
aikaa musiikista puhumiseen.
» RATTUS 4EVA
Fucked Up -yhtyeen solisti Damian Abraham on
suunnaton suomalaisen punkin ja John Peelin fanittaja,
joka rakastaa Two Witchesin rumpusoundia.
F
KE 21.11.
TAVASTIA,
HELSINKI
? Suomen-reissut ovat aina olleet
ja Helsingin Tavastialla.
? Suomen-reissut
ovat aina olleet minulle kuin pyhiinvaellusmatkoja. Olen aina ollut suunnaton suomalaisen hardcoren ystävä, ja Suomessa vieraillessani kiersin levykauppoja ostellen Rattuksen ja muiden klassikkoyhtyeiden levyjä.
Kun puheeksi tulee uudempi kanadalainen musiikki, Abraham
miettii hetken.
? Hmm... En muista tarkkaan
mitä kaikkia levyjä täällä
on tämän vuoden puolella ilmestynyt. Jos punkista ja hardcoresta puhutaan
noin yleisesti, niin Ceremonyn albumi on loista-
minulle kuin pyhiinvaellusmatkoja.
va. (Montrealilaisen) Purity Ringin levyhän taisi tulla tänä vuonna,
eikös tullutkin? Sitä olen kuunnellut todella paljon. Sen rumpusoundit ovat aivan 80-lukua, mutta sellaiset soundit ovat aina olleet jonkinlainen salainen paheeni. Tiedätkö sellaisen suomalaisen goottiyhtyeen kuin Two Witches? Innostuin heistä vähän aikaa sitten, ja
heillä on vähän samanlainen rumpusoundi.
Liki samaan hengenvetoon Abraham pahoittelee ettei osaa nimetä enempää suosikkejaan tältä vuodelta.
? Nykyään julkaistaan niin uskomattoman paljon musiikkia, ettei kaikkea haluamaansa vain ehdi kuunnella, etenkin nyt kun toinen lapsemme on vielä niin pieni,
että sen hoito vie kaiken ylimääräisen ajan. Edesmennyt radio DJ-legenda John Peel sanoi joskus kuinka häntä harmittaa se, että maailmassa julkaistaan niin paljon hyvää
musiikkia, jota hän ei koskaan ehdi kuuntelemaan. Tavallaan on hänen kannaltaan miltei hyvä asia ettei hän elänyt niin kauaa, että olisi kokenut internetin räjähdysmäisen kasvun ja sen tuoman musiikkiähkyn.
Fucked Upin Damian Abraham:
?Hyvä, että John Peel on kuollut!?
Saako tuota käyttää otsikkona?
? Ehkei kuitenkaan! Vakavasti puhuen, hän oli todellinen musiikkilegenda, ja kuuntelin hänen
radio-ohjelmaansa uskollisesti läpi vuosien. Hän on minulle kuin Jumala. «
DEFTONES
KOI NO YOKAN
UUSI EEPPINEN ALBUMI KAUPOISSA 9.11.
WWW.DEFTONES.COM
WWW.FACEBOOK.COM/DEFTONES
SUE
» 17 « NRO. 11
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA DANIEL BOUD (WWW.BOUDIST.COM)
Abraham sai vaimonsa kanssa
toisen lapsen nelisen kuukautta sitten. Lavalla parhaimmillaan verissä päin riehuva mies myöntää isyyden muuttaneen häntä ? kenties jopa huonompaan suuntaan.
? Kun tulee isäksi, sitä huomaa
muuttavansa kuin taikaiskusta
omiksi vanhemmikseen. Pitääkö
jompikumpi lapsistani Fucked Upin
musiikista? Juuri viikko
sitten olimme palaamassa vaimoni ja
lastemme kanssa kirjastosta,
kun vanhempi
poikani alkoi
yhtäkkiä laulaa
David Comes to
Life -levyn nimikappaletta. ?Death comes swiftly,
for those who wait?...
Luojan kiitos kukaan tuntematon ei ollut vieressä. Luulenpa, että meitä olisi katsottu melkoisen kieroon.
Fucked Up on ollut Suomessa jo
muutamaan otteeseen aiemminkin, ja marraskuun lopulla yhtye
palaa maahamme uudelleen. Yhtye
soittaa keikat Tampereen Klubilla
HAASTATTELU
ucked Up nousi rockin
puoliraskaaseen ja hardcoren superraskaaseen
sarjaan viimeistään kolmannella David Comes to Life -levyllään, joka oli konseptialbumi
80-luvun taitteen Davidista ja tämän suhteesta Veronica-nimiseen
tyttöön. Ei välttämättä mikään
maailman tavallisen hardcore-albumi, siis. Yhtye oli kriitikoiden
ylistämällä levyllään Kanadan Polaris Music Prizen ehdokkaana syyskuun lopulla, mutta voiton vuoden
parhaan levyn kategoriassa vei laulajatar Feist.
? Olimme voittaneet tuon palkinnon jo edellisellä levyllämme
(The Chemistry of Common Life, 2008) joten tiesin, ettemme
voita sitä toistamiseen. En tiedä,
onko mikään bändi koskaan voittanut palkintoa kahdesti. Edellisen kerran kun olin noissa juhlissa olin siellä juontajana ja sitä ennen ehdokkaana, joten nyt oli mukava olla siellä kolmevuotiaan poikani kanssa ja moikkailla kavereita ilman sen kummempia paineita, kertoo yhtyeen solisti Damian
Abraham kotikaupungistaan Torontosta.
? On tapahtunut tietynlainen
leikkimielisyyden paluu.
PE 7.12.
KLUBI,
TURKU
HAASTATTELU
TEKSTI MIKKO TOIVIAINEN KUVA HANNU ISO-OJA
kirjallisuutta. Liimatan mukaan tarina olisi periaatteessa voinut taipua myös kirjaksi tai sarjakuvaksi,
mutta hän halusi säästää tarinan
Nollapisteelle.
Inspiraatio löytyy edelleen
vanhojen suosikkiartistien
levyiltä.
? Kun mies vanhenee,
pallit alkaa olla matalammalla kuin muna.
Sama pätee luultavasti musiikkimakuun. Sitä kun huomaa kuuntelevansa samaa musiikkia
kuin 12-vuotiaana. Esimerkiksi eilen, kun vein levyjä divariin niin mietin, mitäpä täältä
sitten ostaisin. No tietenkin Beatlesin Revolverin stereo-version,
Pink Floydin Animalsin remasteroidun laitoksen ja Deep Purplen
Machine Head -boksin.
? Sitä kuuntelee vanhoja progesuosikkeja varsinkin sillä korvalla, että mitä niissä on tehty väärin. Enää ei tarvitsisi periaatteessa
kuunnella musiikkia lainkaan, kun
on kehittynyt tietynlainen musiikkipankki pään sisälle. Musiikkia
voisi siis tehdä aisti- ja mediatyhjiössä. Säveltäminen on mahdollista ilman minkäänlaisia ulkopuolisia
ärsykkeitä. Sehän on kuitenkin matematiikkaa.
» MUSIIKKIA
AISTITYHJIÖSTÄ
? Idea tarinaan lähti alun perin
siitä, kun kuuntelimme Krutsinin ja
serkkuni kanssa Aphrodite?s Childia ja pohdimme, että olisi hauskaa
tehdä tällainen Lammas-elokuva.
Seuraavalle levylle tästä teemasta
jäi käteen vain levyn nimi Seitsemäs sinetti sekä Sinetti-biisi. Se oli
minun ja Akin instrumentaali, joka kuulosti sen kuvitellun elokuvan
lopputekstibiisiltä.
? Vuonna 2005 taas pohdimme,
teemmekö Mahlanjuoksuttajan
vai Lampaan. Siihen aikaan Mahlanjuoksuttaja tuntui kuitenkin valmiimmalta.
Pisara ja lammas 1 on äänitetty
yhtyeen basistin ja levyn tuottaneen Aake Otsalan Studio Kuussa.
Ihmetystä herättävä albumin nimi
ja levyn päähenkilönä seikkaileva Lammas valikoituivat Liimatan
mukaan useammasta syystä.
? Lammas on arkkityyppinen
eläin ja siksi hyvä. Tutkimaton
hahmo, jonka ihminen on alistanut omaksi hyötyeläimekseen ties
kuinka monta tuhatta vuotta sitten.
Lampaaseen on tihentynyt niin paljon merkityksiä, ettei niitä tarvitse enää karttakepillä osoittaa. Lampaassa on tarinoita jo valmiiksi.
? Kun Lammas oli vielä hyvin
viitteellisesti työn alla, kävin Ilmestyskirjan läpi, jos sieltä löytyisi jotakin, mutta myöhemmin siivosin
lähes kaikki Raamatun viittaukset
pois. Siellä oli hyviä juttuja, mutta ei
minulla ollut pakkomiellettä laittaa
jotakin mukaan vain sen vuoksi, että kokeilenpa huomaako joku.
Vaikka kyse onkin sci?-tarinasta, ei levyn tiimoilta liiemmin katseltu tieteiselokuvia tai luettu alan
NYKYMUSIIKKIA
pisara ja lammas 1 on Absoluuttisen Nollapisteen aiempia levyjä
syntetisaattoripainotteisempi albumi. Levyllä kuullaan oopperalle
tyypillisesti useampaa laulajaa. Äänirooleissa kuullaan Paula Vesalaa
(Nainen), Olavi Uusivirtaa (Paimen) sekä Erkki Seppästä (Lammas), minkä lisäksi taustoja laulavat Pikku Kukka -yhtyeen Lotta
Savolainen ja Emilia Norppa sekä
Nollapisteeseen aikoinaan kuulunut Teemu Eskelinen. Soundimaisemointiin ja äänisuunnitteluun on
panostettu aiempaa enemmän.
? Nykymusiikiksi minä mielelläni tätä nimittäisin, mikäli nykymusiikilla tarkoitetaan esimerkiksi Arvo Pärtiä eikä niinkään radiomusiikkia, Liimatta sanoo. ? Aakella on takanaan paljon äänisuunnittelua muun muassa nykytanssiteoksiin, ja hänellä oli paljon sanottavaa sillä alueella. On hienoa, että yhtyeestä löytyy sellainen ulottuvuus.
? Absoluuttisen Nollapisteen
muutos on tapahtunut siinä, että
nyt ne pallit roikkuu vähän alempana. On tapahtunut tietynlainen
leikkimielisyyden paluu. Tavallaan
siksi mieleen nousee Muovi antaa
periksi -levy. Tällä hetkellä on sellainen olo, että biiseissä voi tapahtua musiikillisesti mitä tahansa. «
LAMMAS KAPPALEINA
tua demon falsettilaulun vahvasta
glamtunnelmasta.
4. Nainen lentää
? Monesta osasta väännetty biisi.
Suosikkibiisejäni levyltä.
5. Kohtaaminen
? Ensimmäisiä levyä varten treenattuja kappaleita. Sisälsi sävellyspätkiäni, jotka poistuivat kokonaan.
6. Pisara
? Edes Kissiä tai Pink Floydia ei
löydy yhtä paljon levyhyllystäni kuin
Deep Purplea. Minulla on sammumaton Purple-kiinnostus. Levylle oli
pakko saada Purple-shuffle. Erkki
esittäytyy Lampaan roolissa, joka on
tässä vaiheessa Pisarasta hämmentynyt, eikä vielä täydessä voimansa
tunnossa.
7. Paimenen uni
? Dark Side of the Moon -kauden
uneliasta Pink Floydia. Suosikkibiisejä tämäkin.
8. Lampolan aamu
? Tätä demotettiin jo Hastin kanssa.
9. Lammas näkee naisen
? Akustinen ja rummuton biisi. Oli
tärkeää, että kokonaisuudesta löytyy
virkistäjä. Joskus tuntuu jallupaukun
jälkeen, että vesi olisi ihan kiva juttu.
Haettiin Isokynä Lindholm -tyylistä
fraseerauksen rentoutta.
10. Lampaan etsintä
? Yksi parhaimpia Nollapiste-biisejä ikinä.
11. Lammas saa vainun
? Lammas on häkissä ja haistaa, että
tänä yönä nainen on hedelmällisimmillään. Ja tähän ensimmäinen osa
sitten jo päättyykin.
Absoluuttisen Nollapisteen Tommi Liimatta
valottaa ajatuksiaan mm. pallien mataloitumisesta.
ovaniemellä 1991 syntynyt, mutta sittemmin
Tampereelle ja Helsinkiin emigroitunut nelihenkinen Absoluuttinen Nollapiste kuuluu suomalaisen progen ja
rockin vakiokalustoon. Tommi
Liimatan, Aki Lääkkölän, Aake
Otsalan ja Tomi Krutsinin muodostama yhtye on alusta saakka
astellut rohkeasti omia polkujaan.
Tällä kertaa valittu polku vei yhtyeen täysin uudelle ja vieraalle maaperälle.
Bändin edelliset pitkäsoitot julkaissut Johanna Kustannus vaihtui Nollapisteen jäsenten omaan levymerkkiin Diu Dau Recordsiin,
jonka esiasteen kautta yhtye on aiemmin julkaissut omia sivuprojektejaan sekä Demo 3 -kasetin vuonna 2011.
Tällä kertaa kyse on kuitenkin
kasettijulkaisua suuritöisemmästä projektista. Yhtyeen yhdestoista pitkäsoitto on nimittäin peräti kahdelle albumille levittäytyvän
sci?oopperan alkupuolisko Pisara
ja lammas 1. Lokakuussa julkaistua
ensimmäistä osaa seuraa vuoden
päästä julkaistava Pisara ja lammas 2, minkä lisäksi suunnitteilla
on myös näyttämöversiointi.
? Kasetin teko oli niin hauskaa
omin päin, että lopulta tuntui luontevalta, että tehdään tämä levykin
itse, Tommi Liimatta kertoo. ? Huomasimme myös, ettei se ole mahdotonta. Ja varsinkin sitä ajatellen, että jos levystä tulee näyttämöversio,
niin on viisasta omistaa itse kustannus- ja julkaisuoikeudet.
? Ei siis ollut sellaista, etteikö
?universaloitunut? Johanna Kustannus olisi ollut kiinnostunut levykaksikon julkaisemisesta ? kaksi vuotta siitä keskusteltiin. Lopul-
R
ta päätimme kuitenkin julkaista levyt itse.
Uuden albumin myötä Nollapiste on kokenut muitakin henkilöstömuutoksia. Yhtyeessä vuodesta
2003 saakka mukana ollut kosketinsoittaja Janne Hast jäi lopulta levytyssessioiden edetessä yhtyeestä pois ja ohjelmatoimisto vaihtui J.
Karppanen Oy:stä Piikkikasviin.
? Meille oli selvää, ettei Hast soita kasetilla, koska kyse oli Nollapisteen alkupään biiseistä. Janne oli
kyllä suunnittelemassa levykaksikkoa, mutta jossain vaiheessa demosessioita hän totesi, ettei aika riitä
kaikkeen. Hastin mielestä oli väärin,
että hänen poissaolonsa vuoksi koko
yhtyeen työtahti hidastuisi.
? J. Karppanen Oy:ssä kokeiltiin
hetken aikaa sellaista, että Krutsin myisi Nollapisteen keikat. Tomi huomasi kuitenkin, ettei ole tarpeeksi härski jätkä. Pitäisi olla hävytön ? sellainen Matti Nykäsen
manageri. Keskustelimme sitten
Karppasen kanssa ja hän suositteli meitä Piikkikasvin Kari Pössille,
joka suostui ottamaan meidät.
? Huvittavaa on se, että sekä
Karppanen että Pössi olivat molemmat Rock SM -kisoissa tuomaroimassa, kun me olimme siellä vuonna 1993. Ja niin, olihan siellä kyllä
Riku Mattilakin, jonka kanssa taisi vuonna 2010 olla puhettakin tämän levyn tuottamisesta, mutta se
sitten jäi.
TARINA JA SÄVELLYS
kaksiosaisen teemalevyn tarinan hahmotteleminen alkoi jo
vuonna 2003, mutta lopulta teos
hautautui muiden levyhankkeiden
alle. Yhtyeen musiikillisella työpöydällä tarina on pyörinyt muutamaankin otteeseen.
Tommi Liimatta avaa Pisara ja
lammas 1:n biisit.
1. Alkusoitto
? Tämä tehtiin viimeisenä, mikä oli
alkuperäinen ideakin. Pohjien äänittämisen jälkeen olin biisiin hieman
pettynyt. Kuullessani Akin ja Aaken
päällekkäisäänitykset olin pudota
perseelleni, koska se oli muuttunut
niin hienoksi.
2. Planeetta Hyvä
? Puoliksi Aaken ja puoliksi minun
sävellykseni. Vahva biisi. Tykkään
kovasti.
3. Juhlija
? Ensimmäisiä levylle syntyneitä biisejä. Marc Bolan -fiilis. Saattaa joh-
SUE
» 18 « NRO. 11
» AKKAFOO!
Crossover-veteraani Fishbone muuttuu ja kehittyy jatkuvasti.
E
KE 21.11.
KLUBI,
TAMPERE
sessa varoja ohjattiin voittoa tuottamattomalle Music Unites -järjestölle, joka järjestää musiikinopetusta vähäosaisille lapsille rahoitusvaikeuksista kärsivissä kouluissa.
? Pledge Music on positiivinen ilmiö, Fisher kehuu. ? Sen auttaa artisteja antamaan yhteisöille jotakin
ja samalla promotoimaan julkaisujaan. Olen tosi tyytyväinen siihen.
Fishbone ei ole koskaan arastellut uusia ideoita. Sama asenne vallitsee myös musiikkialan ulkomusiikillisista puolista puhuttaessa.
? Mitä musiikkibisneksen nykyilmiöihin, kuten download-myyntiin
ja stream-palveluihin tulee, olen
iloinen, että elin näin vanhaksi ja
sain nähdä tulevaisuuden!
Vuonna 1979 Los Angelesissa perustettu Fishbone kehittyi ensimmäisen kymmenvuotiskautensa aikana merkittäväksi ja vaikutusvaltaiseksi fuusioyhtyeeksi. Sen hulvaton ja kantaaottava ote ja ennakkoluuloton tyyli sekoittaa vaikkapa
funkia, skata ja hard rockia punkkin ja souliin oli mallina monille 90-luvulla tunnetuksi tulleelle
crossoverbändille.
Fishbonen yli 30-vuotinen saaga
on muokattu myös dokumenttielokuvaksi. Everyday Sunshine: The
Story of Fishbone tuli ensi-iltaan
vuonna 2010 ja dvd:lle tänä vuonna. Fisher pohtii, että vuosikymmenet ovat varmastikin muovanneet bändiä, mutta miten, se onkin
jo toinen juttu.
? Minä en ehkä ole paras mahdollinen henkilö näkemään, miten
bändimme on muuttunut. Ainakin
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN JA ESA LINNA KUVA FISHBONE
? Tuskin osasimme soittaa levyn
biisejä, kun menimme äänittämään
niitä. Angelo ei tiennyt sanoista tai
melodioista oikeastaan mitään.
Otimme uuden materiaalin haltuun
jauhamalla sitä studiossa ? ja studioaikaa meillä ei ollut paljonkaan.
Sen vuoksi Crazy Gluella on vauhdikas tunnelma. Lauluosuuksista tuli rentoja, koska keskityimme melodioihin emmekä kiivaaseen tulkintaan.
Crazy Glue on melodinen levy,
mutta sen sanoituksissa viljellään
kosolti rumia voimasanoja. Fisher
kertoo, että sanoitukset heijastavat
maailman tilaa ja Fishbone-miesten
henkilökohtaisia tuntemuksia.
? Kanavoimme Crazy Gluelle globaalia, koko ajan kasvavaa turhautumisen tunnetta ja myös
omaa tyytymättömyyttämme, joka kumpuaa sekä henkilökohtaisista elämästä että maailman tilasta.
? Kun teimme
tekstejä, Occupyliike ei ollut vielä
käynnistynyt. Kun
ne mielenilmaukset
alkoivat, minusta tuntui, että ne puhuivat puolestani aivan samalla tavalla kuin uudet biisimme.
Fishbone julkaisi Crazy Gluen
Pledge Musicin kautta. Se on internet-palvelu, jossa yhtyeen fanit
voivat auttaa rahoittamaan levyjen
tekemistä tai muita yhtyeeseen liittyviä projekteja. Fishbonen tapauk-
HAASTATTELU
nergisoivan crossovermusiikin ja todellisen
vaihtoehtorockin ystävät
kautta vanhan mantereen
huokasivat keväällä pettymyksestä, kun Fishbone ilmoitti peruvansa Euroopan-kiertueensa. Laulaja Angelo Moorea vaivasi vakava
polvitulehdus, joka vei miehen leikkauspöydälle kahdesti viikon sisällä. Kiertueen mukana kaatuivat
myös Fishbonen Suomen-keikat.
Nyt Mooren jalka on kunnossa,
ja pitkän linjan hyperaktivistit pyrkivät Eurooppaan uudemman kerran. Fishbone esiintyy marraskuussa Tampereella ja Helsingissä.
Siihen nähden, että Fishbone on
iso ja vanha bändi, sen alkuperäisjäsenprosentti on yllättävän korkea. Uuden miehistön eli
rumpali John Stewardin, kitaristi Rocky
Georgen, kosketinsoittaja Dre
Gipsonin ja vetopasunisti Jay
Armantin ohella
kokoonpanossa
vaikuttavat alusta asti mukana olleet Angelo Moore, trumpetisti-laulaja
?Dirty? Walter A. Kibby II
ja basisti John Norwood Fisher.
Fishbonen uusin julkaisu on noin
vuosi sitten ilmestynyt seitsemän
biisin minialbumi Crazy Glue. Suen haastateltavaksi kesken kiertuekiireiden pysähtynyt John Norwood
Fisher kertoo, että bändi teki levyn
lonkalta.
sanoituksissamme on enemmän itsetutkiskelua kuin ennen.
? Fishbonen musiikki on ollut kokeilevaa, joten sen on tarkoituskin
muuttua ja kehittyä jatkuvasti.
Crazy Gluella on biisi nimeltä
Akkafoo. Mitä kummaa sen tarkoittaa?
? Akkafoo vai? Se on sellainen
raisu mekkalointi?ilis. Akkafoo on
vihan ja turhautumien purkamista, höyryjen päästelemistä moshpitissä.
Hassun mutta vahvan sanan todellinen merkitys paljastunee Fishbonen konsertissa. «
RAUTAISET ROCKIN KLASSIKOT
MENSION!
OM ANOTHER DIITH -BIISIÄ.
FR
IC
US
M
H
IT
AEROSM
A KOVAA AEROSM
VYLLÄ 15 UUTT
LE
A!
SS
OI
UP
NYT KA
ODOTETTU LEVY
19
SUE
,95
» 19 « NRO. 11
AC/DC LIVE AT RIVE
R PLATE MAHTAVA
LIVE-TALTIOINTI BU
ENOS AIRESIN
KEIKALTA 2009!
HAASTATTELU
TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA SANTTU SÄRKÄS
LA 24.11.
KLUBI,
TURKU
» APINOIDEN PLANEETALLA
Pää Kii -yhtyeen popvivahteinen
punkrock on kerännyt nopeasti huomiota.
elmikuussa perustetun Pää Kiin ensimmäinen julkaisu, Inkkarit kanootissa -EP ilmestyi kesällä.
Bändin nimeä kantava debyyttialbumi julkaistaan
16. marraskuuta. Pää Kiistä on kohistu jo kovasti,
ja jengi odottaa sen albumia innoissaan.
? Ihan kivalta se tuntuu. Toivottavasti ihmiset eivät joudu
pettymään, jos musiikki ei olekaan sitä, mitä he odottavat,
laulaja Teemu Bergman tuumaa.
Idea pitkäsoitosta syntyi, kun Stupido Recordsin Joose
Berglund ja Airiston punk-levyjen Mirko Metsola ehdottivat levyn tekemistä. Pää Kii kävi äänittämässä syyskuussa
18 biisiä, joista 12 päätyi levylle. Bergmanin mukaan on parempi äänittää liikaa kappaleita, jotta on valinnanvaraa albumia kootessa.
? On hyvä tehdä enemmän kuin mitä aikoo käyttää, ettei tule kusista tilannetta, jos joku biisi ei onnistukaan.
Biiseistä yhtyeellä ei totisesti ole ollut pulaa, sillä Bergmanilla on kilokaupalla demoja täynnä olevia c-kasetteja. Kuitenkin vain ne biisit päätyvät levylle, joihin hän saa kirjoitettua sanat.
? Olen huono kirjoittamaan sanoituksia, mutta musiikkia
kyllä tulisi. Emme laita enää levyjen mukaan sanoituksia, koska en ole niistä niin ylpeä, että niitä viitsisin painaa. On tuolla
uudellakin levyllä pari myötähävettävää sanoitusta. Jääköön
H
kertomatta, mitä tarkoitan.
Bergman olisi halunnut levyn nimeksi Apinoiden planeetalla, mutta kansitaide sotki moiset suunnitelmat.
? Minusta kanteen olisi pitänyt tulla sellainen kuva, jossa
me olemme juppidiskossa. Kaikki muut ihmiset olisivat olleet
värikkäitä ja me olisimme olleet mustavalkoisia ja tosi ahdistuneen näköisiä ja levyn nimi olisi ollut Apinoiden planeetalla. Mutta sitten kun siihen tuli tuollainen kansi, jossa spurgu
vetää grillillä juppia turpaan, niin ajattelimme, että on iskevämpää, ettei sillä ole mitään nimeä.
Vaikka monessa paikassa Pää Kiistä puhutaan Bergmanin
uutena bändinä, yhtye ei kuitenkaan halua henkilöityä häneen
ainakaan laulajan itsensä mukaan.
? Emme me halua vain minun nimelläni mennä, mutta kaikki mainitsevat bändimme yhteydessä vain minun vanhat bändini.
Bergmanin lisäksi Pää Kiissä soittavat rumpali Niila Kunnari, basisti Vekku Vartiainen ja kitaristi Lauri Eloranta.
Nelikon bändihistoriasta löytyy muun muassa seuraavia kokoonpanoja: Lighthouse Project, Anal Thunder, Kakka-Hätä 77, The Heartburns, God Given Ass ja Damn Seagulls.
Spekulaatioita Elorannan lähtemisestä bändistä on ollut aiemmissa haastatteluissa, mutta ainakin tällä hetkellä hän on
vielä mukana.
SUE
» 20 « NRO. 11
? On hän keikoilla soittamassa kitaraa, ja hän on tärkeä jäsen. Jos hän aikoo lähteä, en tiedä, jatketaanko vai vaihdetaanko nimeä. Sweatmasterin kitaristi Mikko Luukko sanoi olevansa innokas tulemaan soittamaan kitaraa, mutta hän asuu
Turussa. Pitää katsoa, mitä tapahtuu.
Albumia ajatellen Elorannan rooli oli tärkeä, koska hän toi
keitokseen omat mausteensa.
? Kun me muut kuuntelemme punkrockia, Lauri kuuntelee paljon klassista rockia, mikä näkyy hyvällä tavalla hänen
kitaransoitossaan. Hän ei ole niin juuttunut soittamaan samoja juttuja kuten minä olen. Levystä tuli itse asiassa sävykkäämpi Laurin ja myös laulajana vierailevan Oton (Grundström) takia.
Pää Kii on siitä erikoinen yhtye, ettei sillä ole treenikämppää. Se kuitenkin treenaa tarpeen mukaan.
? Pyrimme siihen, että käymme edes joskus treenaamassa.
Aikoinaan on kuitenkin tullut treenattua niin paljon muiden
bändien kanssa, että kunhan nyt osaa kappaleet soittaa, niin
eipä niitä sen enempää tarvitse treenailla.
Yhtyeen ensimmäinen keikka oli Helsingin Lepakkomiehessä. Sen jälkeen Pää Kii on saanut runsaasti keikkapyyntöjä,
mutta Bergman haluaa pitää keikkamäärät maltillisina.
? Emme halua, että käy kuten Kakkikselle, että tulee burnout punkrockin takia. Ei sellaisessa ole mitään järkeä. «
» SUURI PIENI BÄNDI
The Town Heroes on duo, joka vaikuttaa
kokoistaan isommalta.
T
? Pohjoisamerikkalainen
pelityyli on aika raju...
LA 24.11.
KLUBI,
TURKU
san keikkaa.
The Town Heroes on visuaalisesti
kiinnostava yhtye muunkin kuin kokoonpanonsa tähden.
Harvemmin esimerkiksi näkee
bändin jäsenten kiduttavan toisiaan, kuten Slag Heaps -biisin videossa tapahtuu.
? Siinä vain pilaillaan kidutusle?ojen kustannuksella, Mike toppuuttelee. ? Se video on metafora
kuolevasta maaseutukaupungista. Slag Heaps tarkoittaa kukkuloita, joita syntyy kaivosten ympärille. Synnyinkaupunkini Inverness
oli kerran hyvinvoiva kaivoskaupunki. Nyt kaivokset on suljettu, ja
työttömyys ajaa ihmiset pois paikkakunnalta.
Videon tajuaa ?ktiiviseksi ja huu-
morikin välittyy, mutta vähemmästäkin on jouduttu sensuurin kouriin. Onko mikään taho kieltäytynyt esittämästä videota?
? Ei tietääkseni, vaikka kidutus
ja murha ovat kieltämättä aika vakavaa tavaraa. Olemme julkaisseet
Slag Heapsista myös making of -videon näyttääksemme, että videon
tekeminen oli tosi kivaa.
Myös The Town Heroesin valokuvia on vaikea saada mielestään,
sillä Ryan ja Gillis esiintyvät niissä
jääkiekkovarusteissa.
? Ne ovat kotikaupunkimme toimintansa lopettaneen joukkueen
pelipaitoja. Kävimme sen peleissä
jo lapsena, joten asut ovat eräänlainen tribuutti. Olemme edelleen
suuria lätkäfaneja.
Varmaan tiedätkin, että niin ovat
myös monet suomalaiset.
? Kyllä. Ajattelimme ottaa Suomeen mukaan kanadalaisia pelipaitoja ja yrittää vaihtaa niitä suomalaisiin. Toivon, että pääsemme katsomaan jääkiekkoa Suomessa. Teemu Selänne on yksi suosikkipelaajiamme. Olemme olleet hänen fanejaan siitä lähtien, kun hän teki 76
maalia rookiekaudellaan Jetsissä.
Näimme hänet jäällä vuoden 2008
maailmanmestaruuskisoissa, mikä
oli huikea kokemus.
Suomessa on keskusteltu viime
aikoina jääkiekkoväkivallasta. Miten sinä suhtaudut siihen?
? Pohjoisamerikkalainen pelityyli on aika raju. Se voi olla viihdyttävää, mutta parasta lätkää pelaavat taitavat kiekkoilijat, joilla on
tekniikka hallussa. «
FUCKED UP
TI 20.11. TAMPERE, KLUBI
+YDINPERHE
Liput 16/18 +toimituskulut. Ennakko: Tiketti.
Ke 21.11. HELSINKI, Tavastia
+YDINPERHE, SLUSSENANALYS
Liput 18/20 +toimituskulut. Ennakko: Tiketti.
lookingforgold.blogspot.com
SUE
» 21 « NRO. 11
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA MAT DUNLAP
sia kuin isoilla orkestereilla. Meillä ei ole varaa pelleillä soittaessa.
Onneksi olemme soittaneet kimpassa jo niin kauan, että tunnemme toisemme. Bändimme toimii tosi hyvin.
The Town Heroes starttasi rivakasti. Se julkaisi ensimmäisen albuminsa Birds And Fearin heti perustamisensa vuonna. Viimeisen kahden vuoden aikana Mike ja Bruce ovat
keikkailleet paljon
ja saaneet tehdyksi The Town Heroesin toisen albumin
Sunday Moviesin,
joka odottaa vielä
julkaisuaan.
? Näyttää siltä, että asioita alkaa tapahtua. Tuleva levy kuulostaa raa?alta ja isolta ja siirtää
livesoundimme levylle todella ansiokkaasti. Olemme myös saaneet
soittaa hienoja keikkoja hienoissa tapahtumissa, tavanneet hienoja ihmisiä ja päässeet käymään paikoissa, joihin emme olisi koskaan
uskoneet pääsevämme.
Ryan ja Gillis ovat pistäytyneet
soittamassa Saksassa ja Englannissa, ja nyt heillä on edessään ensimmäinen laaja Euroopan-kiertue.
Suomessa miehet soittavat kahdek-
HAASTATTELU
he Town Heroes on kahden miehen vaihtoehtorockbändi Halifaxista,
Cape Bretonin saarelta
Kanadan itäisimmältä laidalta.
Mike Ryan ja Bruce Gillis ovat
soittaneet yhdessä seitsemän vuotta. Kokoonpano toisensa jälkeen
kaatui heidän ympäriltään, kunnes miehet keksivät perustaa The
Town Heroesin. Kun bändissä on
vain kaksi jäsentä, hajoamisen riski on minimoitu.
? Duobändillä on omat haasteensa, Mike kertoo. ? Jos yhdellä soittajalla on lavalla teknisiä ongelmia,
puoli bändiä on poissa pelistä. Meidän täytyy siis varautua kaikkeen.
Kahden miehen yhtyeet eivät ole
nykypäivänä kummajaisia, mutta useimmiten ne soittavat karua
garagerockia tai punkbluesia. The
Town Heroes on poikkeuksellinen
duo siinä, että sen indierocksaundi
on suuri ja täyteläinen.
? Siinäkin on haasteensa, kun
kaksi jätkää yrittää kuulostaa täysimittaiselta rockyhtyeeltä. Me
teemme sen niin, että Bruce hakkaa rumpujaan raivolla ja minä soitan yhtä aikaa niin monen vahvistimen kautta kuin voin.
? Kokoonpano vaikuttaa myös
siihen, miten teemme biisejä. Sovituksista ja rakenteista tulee erilai-
» EI KUOLEMANVAKAVA ARTISTI
Aino Venna on kolmekymppinen laulaja ja lauluntekijä, joka on tällä hetkellä
melkoisessa pyörityksessä. Naista itseään se ei haittaa.
ino Venna on saanut osakseen varauksetonta
ihailua debyyttilevynsä Marlenen ansiosta,
mutta hän osaa myös näpäyttää toimittajia
typeristä kysymyksistä ja osoittaa sitä kautta, ettei median luoma kuva kiltistä, runohenkisestä
chanson-artistista ole ainoa totuus.
Muutamia vuosia sitten Turun kuvataideakatemiasta
valmistunut naisartistin kiitettäviä arvosanoja kerännyt debyyttialbumi on juuri ilmestynyt katu-uskottavan Stupido-levy-yhtiön kautta.
Olet esillä kaikkialla tällä hetkellä. Pyöriikö päässä
ja jos pyörii, niin onko kieppuminen hyvästä vai huonosta?
? Se on tosi nastaa, että ihmiset ovat olleet niin kiinnostuneita Marlene-levystä. Päässä ei pyöri tai kiepu,
mutta kivaa on ja hyvä boogie!
Sinulla on tunnistettavan kohtalokas
ääni, laulat Waltz to Paris -kappaleella
ranskaksi ja ?irttailet chansonin kanssa. Eikö tuossa ole vaarana se, että sinua verrataan alkuperäisiin chansonartisteihin, joille häviää automaattisesti, sillä legendoihin vertailussa jää
aina kakkoseksi?
? Itse ajattelen sen niin, että kappaleemme saavat ihmiset muistelemaan
legendoja ja tuntemaan kaipuuta menneeseen, ?silloin kun oli laivat puuta, miehet
rautaa ja naiset vaarallisia?. Kyllä minä näen sen
niin, että ne vanhan liiton chansoonarit ovat enemmän
meidän puolesta kuin vastaan. ?Edith Piaf ja Jacques
Brel vetivät paremmin ja enemmän tunteella? -korttien heiluttelu on aika passé.
Miten lääkitset ääntäsi? Viskillä ja savukkeilla vai juuri päinvastoin eli terveillä elämäntavoilla?
? Joogaan aamuisin, juhlin iltaisin. Kyyneleet ovat
aitoja.
Soitit Tampereella Lost in Music -tapahtumassa, joka
on tunnettu siellä pyörivien toimittajien ja musiikkialan
toimijoiden kännäystapahtumana. Kuinka moni irstas levy-yhtiösetä yritti lähennellä sinua Tampereen yössä?
HAASTATTELU
A
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA NELLI PALOMÄKI
? Tämä on ainoa syy, jonka takia minusta olisi nastaa
olla miesmuusikko! Tiedän, että he joutuvat olemaan
paljon vähemmän tämänkaltaisen soopan kanssa tekemisissä. Ja nyt viittaan myös tähän kysymykseen.
Edelliseen liittyen: nautitko mieluummin olutta vai
punaviiniä? Juotko mieluummin pienet sievät kuin suomalaiskansalliset humalat?
? Edelliseen liittyen: onko toimittajalle itselle jäänyt
Lost in Music päälle?
Mitä mieltä olet jutuista, jotka olet itsestäsi lukenut?
Kuvaavatko ne Sinusta Aino Vennaa enemmän ihmisenä vai artistina? Ja voiko noita kahta edes erottaa toisistaan? Ja pitääkö niitä edes erottaa toisistaan?
? Ainoa asia, joka huolestuttaa, on se että lehtijuttujen perustella lukijalle saattaa jäädä mielikuva, että
tämä albumi on sooloprojekti. Marlene ei ole
soololevy vaan koko bändin tuotos ja rakkauden hedelmä. Ymmärrän kyllä, ettei
se ole kiinnostavin kulma nostaa esiin,
mutta jos nyt on tilaisuus tarkentaa,
niin käytetään mahdollisuus hyväksi!
? En koe, että juttujen pitäisikään
kuvata minua yksityishenkilönä, enkä ole ottanut jutuista ?kiltti runotyttö? -vibaa. Nyt kun mainitsit siitä ja mietin asiaa, en ole siitä kauhean huolissani.
Kyllähän sitä herkkä saa olla. Toivon että levy ja viimeistään keikat osoittavat, että kyse on
jostain monitahoisemmasta kokonaisuudesta.
Musiikkisi kuulostaa kuolemanvakavalta. Löytyykö
seasta huumoria? Millä itse naurat?
? Kai se huumori on kuulijan korvassa, joten en rupea sanelemaan kuinka joku biisi on ?kyllä tavallaan aika vitsikäs, jos nyt tarkemmin mietit?. Itse en pidä levyä kuo-le-man-va-ka-va-na. Nauran puujalkavitseille, Bill Hicksille, amerikkalaisille tv-sarjoille (American Dad ja Greyn Anatomia 4eva), Sigmund Freudille ja sarjakuville. Välillä nauran myös muille ihmisille
(rakkaudella), enenevässä määrin itselleni (vähemmän
rakkaudella). Ja James Bondille nauran kyllä ihan tosi paljon. «
LA 15.12.
BAR 15,
SEINÄJOKI
? Joogaan aamuisin, juhlin
iltaisin. Kyyneleet ovat aitoja.
SUE
» 22 « NRO. 11
» TUOREENA
TALTEEN
Särkyneille on kertynyt paljon
keikkakokemusta debyytin ilmestymisen jälkeen, mikä edesauttoi
studiotyöskentelyä. Janin mukaan
yhtye oli hyvässä soittoiskussa.
? On mahtava olo saada homma
tuoreena talteen. Onhan tässä
itsekin tehnyt vaikka mitä levyjä vaikka minkä
bändien kanssa. On
hämmästyttävää,
miten monesti ideat ja toiveet siitä, että otetaan vain talteen se, mitä bändi on, hukkuvat jossain vaiheessa. Tuntuu, että tämä on parhaita levyjä, mitä on koskaan tehnyt siinä mielessä,
että me saatiin talteen se, mitä Särkyneet on juuri nyt.
Onnistuneeseen lopputulokseen
vaikutti Damn Seagulls -yhtyeestä tuttu Lauri Eloranta, joka äänitti ja tuotti levyn. Bändiläiset luottivat hänen ammattitaitoonsa tehdä tarpeeksi raakaa ja luonnollista
LA 24.11.
KLUBI,
TURKU
soundia.
? Kun on
soittanut ikänsä
punk-bändeissä,
voi tuottajaa kohtaan olla kielteinen
asenne. Joskus olenkin
ollut sitä mieltä, että mihin niitä
tarvitsee. Nyt olen alkanut ajatella,
että ulkopuolinen korva ja mielipide voi homman loppuvaiheessa olla tosi hyvä asia. Se auttaa tuomaan
esiin omia ideoita.
Yhteistyö Elorannan kanssa toimi saumattomasti, eikä hän aras-
? On todella hyvä fiilis vääntää yhdessä ja tuntuu,
että asiat tulevat luonnostaan.
tellut kommenttien antamisessa.
Päinvastoin hän auttoi sovittamisessa ja toi oman lisänsä kappaleisiin, mistä Jani on hyvillään.
? Lauri on itse helvetin hyvä laulaja ja soittaja. Hän ymmärsi, mitä
olimme hakemassa ja toi biiseihin
hienoja juttuja. Oli muutenkin kiva
tehdä töitä hänen kanssaan. Menimme joka aamu bussilla Malminkartanon teollisuusalueelle, missä
studio oli. Väänsimme siellä muutaman tunnin ja kävimme raksamiesten ruokalassa syömässä ja menimme taas vääntämään. Söimme keksejä ja äänitimme. Se sopi hyvin koko tekemisen ?ilikseen.
Ei enää -debyytti keräsi mairittelevia arvioita, mutta hyvästä vastaanotosta huolimatta paineita toisen levyn tekemiseen ei tullut.
? Tulihan siitä tietenkin hyvä
mieli ja jonkinlaista itsevarmuutta,
kun se kelpasi ihmisille, jotka ovat
nähneet ja kuulleet meitä paljon.
Ensimmäisen levyn arvostelumenestys oli hämmentävää, koska sitä
tehdessä ei itselläkään ollut tarkkaa
kuvaa siitä, millainen levystä ja tästä bändistä tulee. Lopulta löysimme
suunnan, mitä haluamme tehdä. Eihän tämä toinen levy paljon debyytistä eroa, mutta se on energisempi
ja rikkaampi.
Tulevia keikkoja Särkyneet-kitaristi odottaa innolla, sillä uudet
kappaleet ovat nimenomaan soittoja keikkabiisejä.
? Kappaleet ovat energisempiä
ja niissä on enemmän soittomeininkiä. Melodioissakin on aiempaa enemmän tarttumapintaa, joten luulen, että näitä on siistiä soittaa livenä. «
o
T
o
T
AI!
T
S
R
UTO
OUH
T
N
I
LUB
K
Ü
Ü
Ü
Ü
8.11 Onnellinen Lapsus
-improklubi
15.11. Siviili Kuumaksi
-musiikkitietokilpailu
22.11. Allsång i Kolo
-yhteislauluilta
29.11. Leffatrivia
6??Q?
L??C
V??U??K?
VAPAA PÄÄSY!
Alkaen klo 21
Klubi, Kolo
Humalistonkatu 8, Tku
k l u b i = kolo / ilta / live
SUE
» 23 « NRO. 11
TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA SÄRKYNEET
? levy tuli tosiaan yllättävän äkkiä. Laulajallamme Millalla on ollut aikaa tehdä biisejä tai niitähän
tulee, jos tulee. Jos ei tulisi, ei tulisi väkisinkään. Kerrankin on sellainen kokoonpano, että kaikki asuvat Helsingissä eikä kellään ole sen
kummempaa tekemisistä. Pääsemme usein treenaamaan. On todella
hyvä ?ilis vääntää yhdessä ja tuntuu, että asiat tulevat luonnostaan.
Silloin ei viitsi painaa jarrua, yhtyeen kitaristi Jani painottaa.
Renttupoppia soittava helsinkiläisyhtye ei kuluttanut jarruja studiossakaan vaan nauhoitti Kaupungin kutsun ripeästi. Tällä kertaa bändi äänitti biisit livenä ilman
turhia kikkailuja. Tavoitteena oli
hyvä tunnelma.
? Edellisestä levystä poiketen
soitimme kaikki pohjat livenä. Eihän tämä bändi soita ihan justiinsa
paitsi ehkä rumpalimme, joten turha sitä on yrittää peittää. Tunnelma
on tärkeämpi kuin se, että jokainen
nuotti menee oikein. Pieni kotikutoisuus on vain hyvä asia.
HAASTATTELU
Kun Särkyneet julkaisee toisen pitkäsoittonsa Kaupungin kutsun, Ei enää -debyytin ilmestymisestä on vain
reilu vuosi. Nopeahko julkaisutahti yllätti bändinkin.
HAASTATTELU
» SUKUPOL
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA SONYMUSIC
» 24 « NRO. 11
SUE
LVIEN KUILU
Steven Tyler on showmies henkeen ja vereen.
Joe Perry taas ei niinkään, vaikka kitaristilla
karismaa riittääkin.
ontoolaisen luksushotellin huoneessa 328 on
lämmin tunnelma. Aerosmithin rocklegendat, kitaristi Joe Perry ja laulaja Steven Tyler ovat viereisessä oleskelutilaksi rakennetussa odotushuoneessa. Vaikka kyseessä on tavallinen
round table -ryhmähaastattelu, koko tapahtuma kuvataan levy-yhtiön toimesta nauhalle. Kuvauslamput
nostattavat hien pintaan, ja haastattelijat (norjalainen, tanskalainen, belgialainen ja suomalainen) riisuvat päällystakkinsa yltään. Tanskalainen kaivaa esiin
varmuuden vuoksi kaksi haastattelunauhuria, ?ihan
vain jos jotain tapahtuu toiselle nauhoitukselle?.
Jo tanskalaisen valmistautuminen kertoo siitä, ettei kyse ole tavallisesta haastattelutapaamisesta. Aerosmith on myynyt urallaan yli 150 miljoonaa levyä, ja
lienee maapallon suurimpia rockyhtyeitä Rolling Stonesin jälkeen. Perry ja Tyler ovat rockmaailman legendoja, joista kummankaan ei kaiken järjen mukaan
pitäisi olla enää edes hengissä: 70-luvulla parivaljakko kulki huumeiden käyttönsä vuoksi lempinimellä toxic twins.
Odotushuoneen oven alta nousee haastattelutilaan
makea käry, kun Joe Perry astuu kameran eteen ensin.
Miehellä on oikeassa kädessään sätkä, jossa silmien punoituksesta päätellen ei ole pelkkää tupakkaa. Kun hän
istuutuu penkilleen käteltyään haastattelijat, hän ottaa
vasemmalla kädellään tukea tuolin kyynärnojasta.
Käsi tärisee kuin sairauskohtauksen saaneella, ja
mies puristaa mustaksi lakatut kyntensä tuolin käsinojan kankaaseen.
Haastattelijat vilkaisevat toisiaan.
- Mitä kuuluu, Perry kysyy matalalla äänellä ja kenties virnistää. Miehen ilmeestä on vaikea saada selvää.
Toimittajat nyökkäävät ja mutisevat jotain kohteliaasti takaisin, aivan kuten nyökätään ja mutistaan kunnioitetulle opettajalle, joka on jäämässä viikon päästä eläkkeelle.
Kuluu pieni hetki, kunnes Stephen Tyler astuu huoneeseen.
- Herra Jumala, mikä vitun bordelli tämä olevinaan
on? hän huudahtaa, kun näkee kuvausryhmän punaiseksi sisustaman huoneen.
Seuraavat 30 minuuttia tilassa vallitsee hyväntuulinen kaaos.
- Onko kukaan sanonut sinulle, että näytät aivan Elton Johnilta kolmekymmentä vuotta sitten? Tyler sanoo eräälle haastattelijoista.
- Itse asiassa aika helvetin moni, tämä vastaa hänelle takaisin.
- Kaikki luulevat minua aina Mick Jaggeriksi. Meillä
on molemmilla samanlaiset huulet. Jos olet muka lehdestä jonka sivuilla kirjoitetaan myös punkista, missä
sinun tatuointisi ovat? Nosteletko kullillasi asioita ylös
kuten (Jim Rose -friikkisirkuksen) Mr Lifto? Tiedät
kai hänet? Onko sinulle penislävistys?
L
USKO JUMALAAN
aerosmithin edellinen albumi, covereita sisältänyt Honkin? on Bobo ilmestyi 12 vuotta sitten. Tuskin
edes intohimoisin Aerosmith-fani muistaa siitä yhtäkään kappaletta. Stephen Tyler myöntää tämän.
- Me olemme tehneet uramme aikana hyviä ja ei niin
hyviä levyjä. Esimerkiksi Night in the Ruts -levyllämme (1979) on yhdeksän kappaletta, joista ehkä viisi on
hyviä. Mutta mieti nyt vaikka The Kinksin The Kink
Kontroversya. Montako hyvää kappaletta siinä muka
on? Kolme? Ja silti rakastan sitä!
- Minua harmittaa etteivät nykyajan muksut pääse
kokemaan tuota rock?n?rollin alkusysäystä uudelleen.
The Whota, Kinksiä, kaikkia noita bändejä. Kun Jimi
Hendrix kuritti kitaraansa ja tyttöystävä otti sinulta
samaan aikaan suihin... sitä tunnetta ei voita mikään
asia maailmassa. Sellaista musiikkia ei voi keksiä uudelleen.
Haastattelua edeltävänä iltana medialle on soitettu kuusi kappaletta yhtyeen uudelta levyltä. Materiaa-
li tuntuu vahvalta, ja muutamia kappaleita on helppo
hyräillä jo ensikuuleman jälkeen. Tanskalaistoimittaja on ollut onnekas, ja saanut albumin jo ennakkoon
itselleen.
- Uudelta levyltänne löytyy Street Jesus -niminen
kappale, ja levyn kansiteksteissä te molemmat kiitätte
Jumalaa, hän aloittaa.
- Olen varma siitä, että jonkinlainen korkeampi voima ohjaa meitä, Tyler keskeyttää, ennen kuin tanskalainen pääsee edes kysymyksensä loppuun. - Isäni soitti pianoa minulle kun olin lapsi, ja perheessämme soi
aina musiikki. Toki kyse on siis myös perintötekijöistä, mutta kun bändimme kokoontuu treenikämpille ja
soittaa uutta biisiä, se on vähän kuin synnyttäisi musiikillisen lapsen. Ei sellainen tule ihmisestä. Sellainen
tulee Jumalasta, Tyler sanoo.
Tämä on ensimmäinen ja viimeinen kysymys juttutuokion aikana, jolloin miehellä ei ole suupielillään hänelle tunnusomaista ilkikurista hymyn karetta.
Haastattelupäivää edeltävän illan ennakkokuuntelutilaisuuden jälkeisessä tapahtumassa Perry kertoo pari
vuotta sitten laulajaa koskevien vaihdoshuhujen olleen
silkkaa markkinointikikka (?Pakkohan meidän oli jotenkin pysyttävä otsikoissa?). On vaikea tietää vitsailiko mies, mutta tuoleilla istuessaan Tylerin ja Perryn
mahdollisista välirikoista ei ole tietoakaan. 42 vuoden
ura samalla miehistöllä ei voi olla sattumaa.
Tyler vetää tilaisuutta eteenpäin sirkustirehtöörin
tavoin, siinä missä Perry tyytyy myönnyttelemään laulajan mielipiteitä. Ainoa kerta kun Perry yltyy hieman
pidempään monologiin on siinä vaiheessa, kun norjalaistoimittaja kysyy jotain hauskaa anekdoottia uuden levyn teosta.
Nauhurin aikakoodilaskurin mukaan Perry käyttää
tarinaansa keskivertokappaleen verran, 4 minuuttia ja
38 sekuntia. Tiivistettynä anekdootti kuuluu näin: Perry kirjoitti kappaleen, joka oli hänen mielestään hyvä.
Hän lauloi sen itselleen nauhalle ja mietti, kuinka se
voisi kuulostaa hyvältä myös Tylerin laulamana. Perryn vaimon kehotuksesta hän soittikin kappaleen Tylerille, joka piti siitä. Tämän jälkeen he sopivat kuinka
Tyler saa hoitaa kappaleen lauluosuudet, ja Perry laulaa biisissä taustoja.
Vaikka Perryn karismalla voisi täyttää kokonaisen
lentokonehallin, Tyler ei ole turhaan yhtyeen johtohahmo ja äänitorvi.
IDOLISTA SELLAISTEN
ARVOSTELIJAKSI
parin viime vuoden ajan Tyler on ollut tunnettu
lähinnä American Idol -ohjelmasta, jossa hän toimi tuomarina. Hän myöntää Aerosmithin pysyneen
osittain myös sen avulla pinnalla bändin hiljaiselon
aikana.
SUE
» 25 « NRO. 11
Alun perin Tylerin rooli maailman suosituimmassa
realitylaulukilpailussa oli erilainen kuin millaisena hänet on ohjelmassa totuttu näkemään.
- He halusivat minun olevan kuin Simon Cowell, eli
aukovan päätäni huonoille laulajille. Haistatin vitut
tuotantoryhmälle, ja tekisin saman Simon Cowelille
jos hän olisi tässä. Jos se idiootti ei ymmärrä kantrimusiikin päälle, niin paskaako hän esitystä haukkuu sen
edustaman musiikkityylin takia? Se mies on mulkku. Ei
ihmisten lyttääminen maanrakoon ole hyvää viihdettä. Mitä jos joku osanottajista ei laula vastasyntyneelle
lapselleen siksi, että joku idiootti on haukkunut häntä
televisiossa? Suostuin American Idol -pestiin vain siksi, että sain siitä helvetisti rahaa.
Musiikki on erilainen tuote kuin ennen. Tätä nykyä
sitä kuulee kaikkialla, ja albumivetoiset kokonaisuudet
ovat historiaa. Musiikista on tullut kulutustavaraa. Silti
se voi yhä liikuttaa kyynisintäkin vanhaa rokkaria.
- Vuosikymmeniä sitten sanottiin ettei valkoisilla oli
rytmitajua, ja tuohon aikaan se oli vielä totta. Nyt American Idolissa on taaperon kokoisia esiintyjiä jotka laulavat kuin enkelit, ja heitä on kaikista etnistä ryhmittymistä. Ajattele vaikka viime vuoden voittajaa! Hän oli
vain 15-vuotias tyttönen, mutta hän lauloi aivan kuin...
kuka se nainen olikaan joka kuoli vähän aikaa sitten?
Tyler kysyy.
Amy Winehouse?
- Ei kun se toinen. Sellainen isoääninen.
Houston?
- Täsmälleen! Hän lauloi aivan kuin Whitney Houston, ja kun tyttö esitti Whitneyn kappaleita, hänen äänensä oli ällistyttävä. Totta kai hän on vielä nuori eikä
ole kokenut samoja asioita elämässään kuin Whitney,
mutta ainakin hän kuulosti rehelliseltä siinä määrin,
että sai minut esityksellään itkemään.
Kukaan haastateltavista ei viitsi mainita Tylerille,
että kyseinen tyttö Jessica Sanchez oli kisassa vasta
kakkonen.
American Idolissa menneisyys kohtaa nykyisyyden,
on voittaja kuka tahansa. Uuden sukupolven laulajat
laulavat kappaleita, jotka on tehty vuosikymmeniä ennen kilpailijoiden syntymää. Silti musiikkiteollisuus on
tavallaan pyörähtänyt täyden ympyrän, ja American
Idol on ollut osasyy tähän.
- Ohjelman nauhoituksten aikana näin tuhansia ja
tuhansia esiintyjiä. Sadat heistä olivat aivan uskomattomia laulajia. Jos heille tehtäisiin tarpeeksi hyviä kappaleita, he olisivat kaikki potentiaalisia tähtiä. Ei epäilystäkään. Muutenkin nykyinen popmaailma muistuttaa tavallaan 60-luvun kulta-aikoja. Silloinkin oli joukko loistavia säveltäjiä, jotka kirjoittivat kappaleet artisteille esitettäväksi. Eikä siinä ole mitään pahaa, Tyler kertoo.
KUOLEVA IKÄPOLVI
kun haastattelu on ohi, toimittajat astuvat kiltisti paririviin Tylerin eteen, kuin ala-asteella ruokalan
jonoon. Eräs heistä lykkää Tylerin käteen Simon Reynoldsin kirjan Retromania, joka kertoo nykyisen sukupolven pakkomielteestä rockin historiaan ja menneisyyteen sen sijaan, että loisi jotain uutta ja merkittävää.
- Tämä kirja taitaa kertoa meistä. Olemme viimeisiä
mohikaaneja, ja rockkulttuuri luultavasti kuolee meidän ikäpolvemme mukana. Olemmeko retroa? Totta
helvetissä olemme. Ei meistä saa ajankohtaisia millään ilveellä.
Kun toimittajat poistuvat haastatteluhuoneesta, Joe
Perry jää istumaan tuolilleen ja tuijottaa eteensä. On
vaikea tietää onko mies tylsistynyt vai pettynyt. Neljästä toimittajasta ainoastaan yksi taitaa haastatteluryhmän vaihtohässäkän keskellä muistaa pyytää hänen nimikirjoitustaan muistikirjaansa.
Norjalainen, 38 vuotta sitten ensimmäisen Aerosmith-levynsä ostanut vanhan polven toimittaja hymyilee tyytyväisenä ja tunkee muistion povitaskuunsa. «
CHECK OUT!
BAND INFOS, MERCHANDISE AND MORE:
SUEAST.
NRO. 11
» 26 «
WWW. NUCL EAR BL
DE
WWW.FACEBOOK.COM/NUCLEARBLASTEUROPE
NUCLEAR BLAST MOBILE APP
FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID!
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at
http://road.ie/nuclearblast FOR FREE
or scan this QR code with your smartphone reader!
? Turisas lähtee maaliskuussa ensimmäiselle kiertueelleen Latinalaiseen Amerikkaan. Ensi vuoden alkupuolella ilmestyy myös uusi albumi.
? Stam1na ja Eläkeläiset soittavat neljä yhteiskeikkaa Pohjois-Suomessa: 23.1. Kajaanin
Balls, 24.1. Rovaniemen Cafe Tivoli, 25.1. Levin
Hullu Poro Areena sekä 26.1. Oulun Teatria.
? Suicide Silence -yhtyeen laulaja Mitch
Lucker on kuollut moottoripyöräonnettomuudessa. Lucker oli 28-vuotias.
? Kreator, Nile, Morbid Angel ja Fueled By
Fire tekevät yhteisen Euroopan-kiertueen marras-joulukuussa. 7.12. bändit esiintyvät Helsingin Nosturissa, 8.12. Oulun Teatrialla.
? Tuska on paljastanut lisää esiintyjiä: myös
Nightwish, Leprous ja Ihsahn esiintyvät Helsingin Suvilahdessa 28.-30. kesäkuuta.
? Thaurorod on löytänyt uuden laulajan.
Mikkiin tarttuu Andi Kravljaca. Uusi kokoonpano soitti ensimmäiset keikkansa Wintersunin kanssa.
» GRAVEYARD PALAA SUOMEEN
Ruotsalaisia retroilijoita lämmittelee kotimainen Death Hawks.
G
raveyard tekee ensi keväänä Suomen-kiertueen. Ruotsalaisrokkarit soittavat huhtikuussa Turun ja Tampereen Klubien lisäksi
Helsingin Tavastialla sekä Jyväskylän Lutakossa. Lämmittelijänä
on kotimainen Death Hawks.
Göteborgilainen Graveyard on kasvanut vuosien saatossa harrastusprojektista täysiverikseksi rock?n?roll -bändiksi. Toisen albumin Hisingen Bluesin ilmestyessä keväällä 2011 bändi muuttui jäsentensä ammatiksi.
?Meillä ei ollut vaihtoehtoja. Bändillä alkoi olla niin paljon keikkaa, ettei
ollut enää aikaa käydä muissa töissä?, rumpali Axel Sjöberg kertoi Suessa 10/2012.
Graveyard on hyvin perinnetietoinen yhtye, joka maustaa raskaasti
groovaavan musiikkinsa psykedeliasävyin ja 70-luvun bluespohjaisella hardrockilla. Bändi julkaisi kolmannen levynsä Lights Outin lokakuun lopulla.
?Graveyard on yksi herkullisimmista retrorokkenrollkokoonpanoista ...
Tämä analogisesti äänitetty albumi antaa vain raapaisun verran osviittaa
Graveyardin ekstaattisesta livepresenssistä?, kirjoitti Annika Brusila Lights
Outin arvostelussa lokakuun Suessa.
Psykedeelistä rockia soittava Death Hawks julkaisi kehutun debyyttialbuminsa Death & Decayn alkuvuodesta ja valmistelee parhaillaan uutta materiaalia tulevaa julkaisua varten. Tammikuussa yhtye nähdään Eurosonicfestivaaleilla sekä kiertueilla Ruotsissa ja Norjassa. Myös Death Hawks tunnetaan vaikuttavana liveyhtyeenä.
?Death Hawks päästi ritualistisen spacerockinsa sinkoilemaan jazzista
intiaanietnoon asti, ja vaikka yhtyeen biisit lähestyvät mitallaan ääretöntä, ne pysyvät jännitteisinä. Death Hawksin kiitävä ja vilisevä äänimaailma
oli oiva analogia rockfestivaalin hulinasta ja kirjavuudesta?, Suen Ari Väntänen kirjoitti viime kesän Provinssirockissa.
Graveyard ja Death Hawks ovat keikkailleet yhdessä ennenkin, viimeksi maaliskuussa Helsingissä ja Turussa. Suen Mika Pippuri innostui kummastakin yhtyeestä:
?Death Hawks osoittautuu varsin viihdyttäväksi liveaktiksi. Yhtye paahtaa bluesvaikutteista psykedeliasoppaansa nuoruuden innolla turhia arkailematta. Jokainen jäsen hoitaa tonttinsa taidokkaasti ja asiaankuuluvalla
intohimolla. Levyyn verrattuna kappaleissa on selkeästi lisädraivia; välillä
rouhea basso jopa hukuttaa kitaran alleen.? ... ?? Noi on makeen näköisiä,
ihan kuin 70-luvulta, joku huokaa Graveyardin noustessa lavalle. Yhtye on
kyllä varsin autenttinen. Viiksiparit saisivat Seppo Taalasmaankin liikuttumaan kyyneliin. Tietenkään unohtamatta pitkiä hiuksia ja taustalle heijastuvia psykedeelisiä kuvioita.?
Liput huhtikuun keikoille ovat myynnissä Tiketissä.
Graveyard (SWE) & Death Hawks
Ke 17.4.2013 Turku, Klubi (ovet klo 20, ikäraja K-18)
To 18.4.2013 Tampere, Klubi (ovet klo 20, ikäraja 18)
Pe 19.4.2013 Helsinki, Tavastia (ovet 20, ikäraja K-18)
La 20.4.2013 Jyväskylä, Lutakko (ovet 20, ikäraja K-18/sallittu)
» RISKILLÄ KOHTI UNELMIA
T
aiteellinen kunnianhimo ja valmius
pistää itsensä henkilökohtaisesti likoon ovat asioita, jotka vievät taiteenlajia kuin taiteenlajia eteenpäin. Ne
mahdollistavat toisenlaisen kehityksen kuin
varman päälle ottaminen tai apurahaputki. Joskus voi mennä syteen, joskus saveen, mutta intohimo omaan tekemiseen on silti aina hatunnoston arvoinen asia.
Nyt on hyvä hetki nostaa hattua Therion-yhtyeen Christofer Johnssonille. Johnsson on
johtanut Therionia neljännesvuosisadan ajan.
Nykymuodossaan yhtye on perinteisen bändiformaatin sijasta kuin alati vaihtuva orkesteri, joka toteuttaa säveltäjänsä, kapellimestarinsa ja
palkanmaksajansa visioita. Visiot ovat olleet menestyksekkäitä ja Therionin omintakeinen linja
on vakiinnuttanut asemansa.
Therion on siinä asemassa, että sen olisi helppo jatkaa samalla polulla, varsinkin kun sillä on
hyvä diili Nuclear Blastin kaltaisen ison metalliyhtiön kanssa. Mutta Johnssonille varmistelu
ei riittänyt, sillä miehen suunnitelmat olivat niin
suurisuuntaisia, että levy-yhtiökin vetäytyi tuoreesta projektista. Johnsson päätti nimittäin rikkoa rajoja oikein kunnolla kahdella tavalla.
Ensinnäkin mies päätti julkaista täyspitkän
cover-albumin, jossa on pelkästään 60-70-lukujen vanhoja ranskalaisia pop-hittejä Serge
Gainsbourgin sävellyksistä euroviisuvoittajiin. Toiseksi hän päätti pistää yhtyeen nykymuodossaan jäähylle tämänvuotisen kiertueen
jälkeen ja valmistella muutaman vuoden suurta haavettaan metallioopperasta. Siis oikeasta
oopperasta, ei vain teema-albumista jossa vähän lauletaan Nostradamuksesta.
Niin, entäs se kunnianhimo ja omistautuminen, jolle hattua nostin? Johnsson meni ja otti
projektiaan varten 75 000 euron pankkilainan.
Jos ei levy-yhtiö rahoita, niin ei kun oma omai-
suus likoon, jotta unelmasta tulee totta. Tätä
minä kutsun omistautumiseksi. Varsinkin kun
lainaa ei otettu vanhalla kaavalla tehdyn tavaran toteuttamiseksi vaan hyvinkin erikoiseen
projektiin, jonka on helppo ennustaa tekevän
persnettoa rankasti. Kuulijat kun yleensä kavahtavat riskejä ja liian suuria irtiottoja.
Monen bändin on helpompaa tehdä samoja levyjä yhä uudestaan ja kiertää soittamassa
vanhoja hittejään, koska ne myyvät varmemmin. Silti Johnsson jaksaa uskoa omaan luovaan työhönsä ja siihen, että Therionin fanit tulevat hänen luomuksiaan ostamaan tarpeeksi
eivätkä lataa niitä netistä, jolloin Johnsson menettää omaisuutensa.
Johnssonin riskinotto on melkoinen, mutta
hyvin monet muutkin luovat ihmiset pistävät
? On helppoa ?ottaa riskejä taiteellisesti?
jos joku muu maksaa viulut.
? Itävaltalainen Krampus joutuu vaihtamaan
rumpalia, koska vakijäsen Carlo Adrianiin iski
salama eikä tämä kykene soittamaan vähään
aikaan.
? Pantera- ja Down-laulaja Phil Anselmo tekee soololevyn. Ennen täyspitkää levyä ilmestyy splitti teksasilaisen Warbeastin kanssa.
? Sweden Rock Festival on kiinnittänyt ensi
kesäksi mm. Saxonin, Manilla Roadin, Firewindin ja Vaderin. Sölvesborgissa 5.-8.6. nähdään
myös mm. Kiss ja Status Quo.
? Saxon-dokumentti Heavy Metal Thunder The Movie julkaistaan joulukuussa maailmanlaajuisesti dvd:llä. Tupla-dvd:llä julkaisulla on
mukana mm. livemateriaalia.
? Phoenixläinen grindbändi Landmine Marathon on löytänyt uuden laulajan bändistä
sopuisasti eronneen Grace Perryn tilalle. Uusi
vokalisti on Krysta Martinez.
? Skid Rown klassisen kokoonpanon riitapukarit Sebastian Bach ja Dave ?The Snake? Sabo ovat päässeet välirikkonsa yli. Bachin mukaan ?oli hauskaa puhua menneistä... ja tulevaisuudesta.?
» SETÄ
JUSSIN
TUPA
työhönsä omia rahojaan ja omaa vapaa-aikaansa. Esimerkiksi monet suomalaiset pienemmät
metallibändit noudattavat vanhaa kunnon ?artisti maksaa?-periaatetta rahoittaessaan albumiensa nauhoituksia ja jakelua. Henkilökohtainen sitoutuminen varmistaa, että työ koetaan oikeasti merkittäväksi ja henkilökohtainen rahoitus varmistaa taiteellisen riippumattomuuden.
On helppoa ?ottaa riskejä taiteellisesti? jos
joku muu maksaa viulut. Kaiken maailman kananpaskassa möyriville käsitetaiteilijoille tekisi
terää, jos heitä pyydettäisiin rahoittamaan itse
taiteensa. Tämän jälkeen nähtäisiin, luottaako
arvon taiteilija omaan näkemykseensä ja katsooko hän taiteelliset visionsa sen arvoiseksi,
että niihin voi panostaa henkilökohtaisen riskin
uhallakin. Jos ei luota, niin miksi pitäisi kenenkään muunkaan luottaa?
JUSSI LAHTONEN
Setä Jussikaan ei lopeta päivätyötään.
SUE
» 27 « NRO. 11
TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN
? Yhdysvaltalainen stoner/doom-yhtye The
Sword sekä psykedeelistä hardrockia soittava norjalaisbändi Lonely Kamel soittavat 21.1.
Helsingin Tavastialla ja 22.1.Tampereen Klubilla.
NEWSFLASH
? Maailmanlopun Metalheim Festival marssittaa 21.12. Nosturin lavalle ruotsalaiset Shiningin ja Ofermodin sekä kotimaiset Kuolemanlaakson ja uutta nimeään vielä panttaavan
Enochian Crescentin, joka palaa ilman vokalisti Wrathia.
HAASTATTELU
TEKSTI MARCEL ANDERS / THE INTERVIEW PEOPLE KÄÄNNÖS ARI VÄNTÄNEN KUVA KEVIN ESTRADA (KISS CATALOG LTD.)
? Olen kuin kilpa-auto. Se viedään huoltoon,
ja kohta se voittaa taas kisoja.
» 28 « NRO. 11
SUE
» HIRVIÖN
LUOJA
Paul Stanley kertoo, ettei KISS halua tehdä retrolevyjä vaan
albumeja, jotka eivät kalpene rockin klassikkojen rinnalla.
ISS. Neljä kirjainta. Paljon meikkiä
ja vielä enemmän pyrotekniikkaa.
Valtavia egoja ja suunnaton kaupallinen menestys.
40-vuotiaan KISSin 20. albumi Monster ilmestyi lokakuussa. Ennen showta Washingtonin Auburnissa kitaristi-laulaja Paul Stanley istahtaa alas haastattelua varten.
Vuonna 2008 sanoit, että taloudellisista syistä ei ole mitään järkeä tehdä uutta KISS-albumia.
Miksi muutit mielesi?
? Silloin tuntui siltä. Sonic Boom -kiertueen aikana alkoi kuitenkin tuntua, että on väärin olla tekemättä uutta levyä. Bändi on loistokunnossa. Oma
viimeinen ehtoni täyttyi, kun
sain tuottaa levyn. En menisi
enää studioon ulkopuolisen tuottajan kanssa.
Käytitte Monsterin teossa ilmeisesti analogisia äänityslaitteita.
? Se oli koko homman avain. Uudessa teknologiassa ei ole mitään pahaa, mutta digitaalinen äänittäminen on liian usein turhaa
täydellisyyden tavoittelua. Me rakastamme
Beatlesia, Stonesia, Whota, Led Zeppeliniä ja James Brownia. Ne eivät olleet virheettömiä, mutta niiden musiikista kuuli intohimon.
Onko Monster siis kunnianosoitus KISSin
idoleille?
? Tavallaan, mutta emme halua kopioida
ketään. On aivan tarpeeksi bändejä, jotka eivät halua kuulostaa itseltään vaan esikuviltaan.
60- ja 70-luku on edelleen muodissa.
? Ja hyvästä syystä. Zeppelin, Who, Yardbirds ja Jimi Hendrix tekivät musiikkia, jota
kannattaa kuunnella. Se kuulostaa edelleen
paremmilta kuin mikään nykymusiikki.
Onko Monster retrolevy?
? En tykkää sanasta ?retro?, koska se tarkoittaa menneisyyden uudelleen luomista.
Me yritämme tehdä klassista rockmusiikkia,
joka kuulostaa elinvoimaiselta ja siltä, että
olemme omistautuneet musiikillemme. Emme halua tehdä retrolevyjä vaan levyjä, jotka eivät kalpene vanhojen KISS-albumien ja
rockin klassikkoalbumien rinnalla.
Kuulostaa kunnianhimoiselta.
? Niinpä, ja me onnistuimme! Kolminkertainen eläköön-huuto Paulille ja KISSille!
K
jätän omaan arvoonsa kaiken, mikä yrittää estää minua kulkemasta omaa tietäni, ja noudatan vain omia sääntöjäni. Hell Or Hallelujah
kertoo itseensä uskomisesta. KISS laulaa elämänkokemuksista, ihmissuhteista ja seksistä,
kaikesta siitä, mikä tekee elämästä hienoa.
KISSin 40-vuotispäivät ovat ensi tammikuussa. Miten juhlistatte sitä?
? Olemme luultavasti kiertueella
silloin, ja se on paras tapa juhlia. Usein kysytään, että aiommeko tehdä jotain alkuperäisellä kokoonpanolla juhlan
kunniaksi. Se on yhtä älytön
ajatus kuin Pele pelaamassa jalkapalloa nykypäivänä. Pelaajat vaihtuvat mutta
joukkue jatkaa voitokkaana.
Jotkut joukkueenne jäsenet
ovat jo kuusikymppisiä. Mietitkö koskaan, kuinka kauan voitte
jatkaa KISSiä?
? Bändimme kuulostaa tänään paremmalta
kuin koskaan. KISSin pitää jatkua ja se tulee
jatkumaan. Nyt jäljellä on kaksi alkuperäisjäsentä, mutta jossain vaiheessa meitäkään ei
enää ole. Se ei kuitenkaan tule muuttamaan
mitään. Tämä bändi on jäseniään suurempi.
Jopa minut voi korvata. KISS noudattaa KISSin sääntöjä, ei muiden bändien sääntöjä.
Sinulla on ollut terveysongelmia. Missä
kunnossa olet nyt?
? Minussa on enemmän vaurioita kuin paperille mahtuu. Ne ovat periaatteessa urheiluvammoja, lähinnä olkapää-, polvi- ja lonkkavikoja. Molemmat olkaniveleni ja lonkkaniveleni on vaihdettu ja polveani on korjattu.
? Olen kuin kilpa-auto. Se viedään huoltoon, ja kohta se voittaa taas kisoja.
MA 3.6.
HARTWALL
AREENA,
HELSINKI
TÄHDEN JUURET
olet syntynyt new Yorkissa vuonna 1952,
mutta sukusi tule Saksasta. Oletko koskaan
etsinyt sieltä juuriasi?
? Ei minulla ole siellä sukulaisia. He kaikki
pakenivat juutalaisvainoja ulkomaille. Äitini
kotipaikkaakaan ei enää ole.
? On aika pysäyttävää ajatella, mitä kaltaisilleni ihmisille tehtiin siellä ja mihin sillä
pyrittiin. Äitini oli berliiniläinen, ja yhtäkkiä
hänelle kerrottiin, että ?ajattelimme hävittää
teidät kaikki maailmasta?. ?Mutta minähän
olen saksalainen!? ?Etkä ole.?
? Äitini ei suostunut pitkään aikaan edes
harkitsemaan Saksassa käymistä. Sitten sinne järjestettiin valtion tuella matkoja maasta paenneille, ja äiti rohkaisi itsensä ja päätti lähteä. Hän kävi Saksassa ja Hollannissa,
jonka kautta hän aikoinaan tuli Amerikkaan.
Se reissu teki äidille tosi hyvää. On hyvä kohdata ikävät asiat menneisyydestään. Pahojen
muistojen kanssa ei ole hyvä elää.
? Kun itse kävin ensimmäisen kerran Saksassa, minulla oli paljon ennakkoluuloja voitettavanani. Tapasin siellä paljon aivan mahtavia ihmisiä.
MONITOIMIMIES
olet myös taidemaalari. Miten kuvailisit tyyliäsi?
? Se on henkilökohtainen henkinen matka. Taiteeni on menestynyt myös kaupallisesti, puhutaan miljoonista taaloista. On kivaa,
jos ihmiset pitävät kuvistani, mutta en alkanut maalata myydäkseni tauluja. Alun perin
en edes ajatellut pitää näyttelyjä.
Aiotko järjestää taidenäyttelyjä lähitulevaisuudessa ? kenties jopa Euroopassa?
? KISSin Euroopan-kiertueiden järjestämi-
sessäkin on aivan tarpeeksi töitä. Ja kun on
neljä lasta ja paljon kaikenlaista puuhaa, tämä
on aikamoista jonglöörausta. Ehkäpä taidenäyttely Euroopassa onnistuisi, jos sellainen
järjestettäisiin kiertueen aikana jollain keikkapaikkakunnalla.
Sinulla on tosiaan paljon asioita tulilla. Olit
joskus jopa Oopperan kummitus samannimisessä musikaalissa.
? Musikaaleja olisi hauskaa tehdä enemmänkin, jos vain olisi aikaa. Olen kuitenkin
tajunnut, että en voi revetä joka paikkaan.
KISS Cruise -risteilylle sinun ainakin täytyy lähteä.
? Kyllä vain. Se oli viime vuonna mahtava kokemus, oikein odotan sinne pääsemistä. Sekä meillä että faneilla 30 eri maasta oli
tosi hauskaa laivalla. Seilaamme loka-marraskuussa viisi päivää Floridasta Bahamalle.
Sieltä ei voi karata, mutta siellä on hienoa olla satimessa.
Millaista musiikkia itse kuuntelet nykyisin?
? Foo Fighters on kova. Dave Grohl on todellakin lunastanut paikkansa. Ruotsalainen
The Tallest Man on Earth on tehnyt hienoja
levyjä. Tsekatkaa hänet vaikka YouTubesta.
Usein kyllä huomaan innostuvani vanhoista
suosikeistani.
Eikö jälkikasvusi esittele sinulle uutta musiikkia?
? Poikani on vielä syvemmällä roots-musassa kuin minä. Hän kuuntelee Blind Boy Fulleria ja Albert Kingiä ja Freddie Kingiä ja on
ilmiömäinen kitaristi.
Ehkä hän ottaa perheyrityksen hallintaansa jonain päivänä?
? Ei ota. Minä se tässä yritän pysyä hänen
perässään. «
TÄHTISILMÄN ASEET
W
ashburn on tehnyt sinulle Paul Stanley Signature Model -kitaran.
? Olen itse suunnitellut Washburn Starfire -kitarani. Siinä on kaikkien vanhojen suosikkikitaroideni parhaat puolet. Se on suurenmoinen soitin.
Mikä siitä tekee erityisen hyvän?
? Rungon muodon aiheuttamat vibat ja kitaran rakenne. Kaikki nykyajan kitarat periytyvät joko
Gibsoneista tai Fendereistä. Minä olen Gibson-miehiä, ja oma kitarani niin sanotusti sisältää Gibsonin DNA:n.
Millaisia vahvistimia käytät?
? Tällä hetkellä saksalaista Engl-vahvistinta. Testasin sitä kerran treeneissä, ja koko bändi pysähtyi ihmettelemään, kuinka hyvältä se kuulostaa. Engl kuulostaa mahtavalta, mutta ei vahvistimissakaan voi keksiä pyörää uudelleen sen enempää kuin kitaroissa. Useimmat niistä periytyvät Fenderin tai Marshallin malleista. Uusista laitteista pidän myös Friedmanin, Divided By 13:in ja Blackstarin vahvistimista.
Mitä efektejä käytät?
? En mitään! Omat esikuvani pistivät piuhan suoraan vahvistimeen, ja siihen minäkin uskon. Ellei
kitara ja vahvistin tuota yhdessä hyvää saundia, jompikumpi tai molemmat pitää vaihtaa. En tajua
niitä Star Trek -vekottimia enkä halua käyttää niitä.
JOUKKUE JATKAA
monsterin sanoitukset ovat klassista
KISSiä. Esimerkiksi Hell Or Hallelujah on
teidän versionne It?s my way or the highway
-heitosta. Oletteko kapinallisia vielä 40 vuoden jälkeenkin?
? En kapinoi mitään vastaan. Kapinointi on
tietoista jonkin asian vastustamista. Minä taas
SUE
» 29 « NRO. 11
HAASTATTELU
TEKSTI ALEKSI AHONEN KUVA KAI SWILLUS
» 30 VUOTTA TUHOA
Destruction jyrää jykevästi kohti uusia vuosikymmeniä.
aksalaisen thrash metalin
pyhään kolminaisuuteen
Kreatorin ja Sodomin kera kuuluva Destruction
viettää kuluvana vuonna 30-vuotisjuhlaansa. Sen kunniaksi teutonit puskevat ulos kahdennentoista
studio-lättynsä Spiritual Genociden. Levyn pyörteissä ri?t pysyvät
kuumina ja grooveakin on puskettu hullun teurastuksen sekaan mallikkaasti. Tämän kunniaksi bändin
johtohahmo ja laulaja-basisti Marcel ?Schmier? Schirmerin turisee
tovin niin Destructionin alkuhetkistä kuin nykyisyydestäkin.
Mitä pälkähtää ensinnä päähäsi,
kun mietit Destructionin alkuaikoja ja keikkailua vielä kahtia jakautuneessa Saksassa?
? Olimme nuoria eikä meillä ollut juurikaan kokemusta, joten ne
ajat olivat tavallaan ikäviä. Meidän
täytyi kasvaa tähän hommaan monen vuoden ajan. Tietysti nuoruudessa oli etunsa, koska olimme villejä ja halusimme tehdä tätä niin
maan perkeleesti. Annoimme aina
kaikkemme. Soittaminen oli vaikeampaa niinä vuosina. Nykyään koko skene tuntuu jotenkin isommalta, ja Destructionin nimikin on tunnetumpi.
? Vaikka niissä villeissä ajoissa
oli puolensa, tykkään tien päällä
olemisesta nykyään enemmän. Kokemus tuo mukanaan nautintoa. Se
on sama kuin kaikissa muissakin
töissä: ajan myötä osaa paremmin.
Jos tämän kokemuksen avittamana voisit mennä ajassa taaksepäin
ja antaa nuorelle Schmierille jonkin
neuvon tulevaisuutta varten, mikä
se neuvo olisi?
? Älä allekirjoita sitä ensimmäistä levytyssopimusta! Meille oli ai-
S
koinaan tietenkin valtava asia saada edes jonkinlainen diili. Mutta
muistellessani menneitä minulle
tulee heti mieleen, että olisinpa aikanaan tajunnut lukea joitain niistä soppareista hyvän lakimiehen
kanssa. Raha-asioissa olisi saattanut säästyä usealta harmilta. Tämä
lienee klassinen neuvo, jonka aika
moni bändi ymmärtää.
TURHAA ROMANTISOINTIA
mikä metallimusiikin saralla on muuttunut selkeimmin viimeisen kolmen vuosikymmenen
aikana?
? Metalliskene on kasvanut ja
monipuolistunut entisestään. Kaikista muutoksista nostaisin tärkeimmäksi festivaalit. Ne toimivat
suurien ryhmien kokoontumisajoina ja pitävät skeneä yllä kansainvälisesti. Keikkojen näkeminen festivaaleilla tai vastaavissa oloissa on
nykyään niin paljon helpompaa,
vaikkei ehkä aina halvempaa. Parikymmentä vuotta sitten porukka
joutui oikeasti etsimään paikkoja,
jossa juhlia.
? Monet haluavat romantisoida sitä, miten kaikki oli paremmin
vaikkapa 80-luvulla. Voin kuitenkin sanoa, että helppoa se ei ollut
silloinkaan. Toisaalta taas 90-luvulla suurimmat mediat hautasivat hevimetallin täysin eivätkä halunneet mihinkään tekemisiin sen
kanssa. On hienoa huomata, että ainakin kellareissa alati jatkunut yrittäminen puskee taas hedelmää.
Soundinsa raakuuden vuoksi
Destruction nimetään verrattain
usein myös death metalin vaikuttajaksi. Miten itse koet vaikutuksenne?
? Tuo on tavallaan yllättävää,
vaikka ymmärränkin, miksi niin sanotaan. Albumimme Release from
Agony (1988) oli aikanaan tärkeä
julkaisu, kun mietitään teknisen
death metalin myöhempää kehitystä. Se oli hassu tapaus. En tajunnut
levyn vaikutusta ennen kuin bändit
tulivat juttelemaan ja kertoivat, että
ilman Destructionia ne eivät soittaisi sellaista kamaa kuin soittavat. On
todella hienoa nähdä, että sukupolvesta sukupolveen bändit suuntaavat takaisin juurilleen nähdäkseen
mistä kaikki on saanut alkunsa. Joissain tapauksissa me olemme ne juuret. Se on huikeaa. Olimme vain oikeassa paikassa oikeaan aikaan.
Miten suhtaudutte konkaribändinä nuorempien bändien kanssa
kiertämiseen?
? No, esimerkiksi keväällä vedimme Pohjois-Amerikan-kiertueen, jolla mukana oli muun muassa
yhdysvaltalainen Warbringer. Ei
ole ainoastaan suuri kunnia nähdä
sen kaltaisten kaverien jatkavan perintöämme, vaan se on myös perhanan hyvä motivoija. Niillä nuorilla
janttereilla on energiaa ja hulluutta. Ei sellaisessa tilanteessa voi vedota vanhuuteen, vaan on pystyttävä kilpailemaan nuorten kanssa
rinta rinnan. Kilpailu tekee meillekin hyvää. Me emme tästä nuorru,
? Älä allekirjoita sitä
ensimmäistä levytyssopimusta!
SUE
» 30 « NRO. 11
mutta olemme fyysinen, päitä vispaava bändi. Sopiva sparraus antaa
meille potkun persauksille ja pakottaa kehittymään.
? Pidän monista nuorista bändeistä, jotka tarpovat samaa latua,
esimerkiksi Evilestä. Mietipä vaikka kymmenen vuotta taaksepäin. Ei
silloin ollut liikkeellä thrash metal
-yhtyeitä. Kaikki soittivat teknistä
death metalia tai ruotsalaista melodeathia. Nykyään uusia thrashbändejä on kokonainen uusi aalto.
On hienoa olla vielä mukana.
Mikä sytyttää eniten maantien
painamisessa ja lavalla vääntämisessä kaikkien näiden vuosienkin
jälkeen?
? Parasta on olla uusissa maissa
ja tavata uusia tovereita. Maailman
näkemistä tulee arvostaa. Onhan se
kuitenkin muusikolle tajutonta, kun
pääset mitä hulluimpiin paikkoihin
ja niissä vieläpä tulee vastaan faneja
paitoineen kaikkineen. Oli se sitten
Ecuadorissa, Yhdysvalloissa, Euroopassa tai vaikka Indonesian sademetsissä. Parasta on se koko paketti, jota näissä seikkailuissa pääsee avaamaan. Kunhan ei joudu perumaan keikkoja, niin kaikki muu
on pohjimmiltaan nannaa.
KIVIKAUTTA VASTAAN
on ollut jo pitkään yleistä tietoa,
ettet ole järjestäytyneen uskonnon
ystävä. Onko Spiritual Genociden
suoraviivaisen nimen taustalla mitään tarkempaa tapahtumaa tai yksityiskohtaa?
? Ehkei suoranaisesti, mutta kyllähän maailmalla matkatessaan tähän vaikuttavia tapauksia tulee tasaisesti vastaan. Esimerkiksi tämä
vastikään Yhdysvalloista julkisuuteen tullut huonosti tehty eloku-
vapätkä, jossa Muhammedia esitetään jotenkin hassulla tavalla.
Sellainen tuotos sytytti mellakoita useassa maassa. Joissain tapauksissa ihmiset kykenivät tappamaan
toisia ihmisiä sen tähden. Siis mitä
helvettiä? Olemmeko me kannibaaleja? Olemmeko menossa takaisin
kivikaudelle?
? Tuon kaltaiset reaktiot ovat uuden levyn nimen takana. Voimme
olettaa elävämme nykyään niin kovin edistyneessä ja pitkälle koulutetussa maailmassa. Silti on edelleen
helppo löytää joukkoja, jotka ovat
valmiita tappamaan sen tähden, että joku uskoo erilaisiin asioihin. Se
on hullua.
Tuoreella albumilla on juhlavuoden kunniaksi myös vierailevia tähtiä, kuten Sodomin laulaja-basisti
Tom Angelripper, Tankardin laulaja Andreas Geremia sekä Evilen
kitaristi Ol Drake. Kuinka nämä herrat valikoituivat mukaan menoihin?
? Spontaaneihin oivalluksiinhan
tällaiset jutut aina pohjautuvat.
Olimme festivaalikeikalla Sodomin
ja Kreatorin kanssa, ja äijiä nähdessäni otin puheeksi tulevan albumimme, juhlavuoden ja kysyin kiinnostaisiko tulla vetämään jotain kelalle. Kiinnostustahan löytyi paljon.
Kreatorin Mille Petrozzalla oli valitettavasti sen verran kiire heidän
uuden levynsä kiertueiden kanssa,
että hän ei ehtinyt mukaan. Tom oli
kuitenkin vapaana ja heti messissä.
Sama juttu Andreaksen kanssa.
? Täytyy sanoa, että oli vähän outoa miettiä, ettemme olleet kolmenkymmenen vuoden aikana tehneet
tällaista aiemmin. Näiden jätkien
kanssahan tuli kuitenkin vedettyä
ne ensimmäiset keikat. Parempi
myöhään kuin ei milloinkaan. «
» JASKA JOKUSEN
MEININKI
Heavy Metal Perse avaa Aikakirjansa massoille.
S
? Jollain saattaa olla
jäljestä sanomista, mutta
onpahan itse tehty.
sa Sormusten herraa katsellessa.
Siinäpä lahdataan porukkaa, mutta
Frodo ja muutamat muut keräävät
lopuksi haulit himaan ja rivimies
saa vain hurrata vieressä, ellei puske jo koiranputkea.
? Toiset tekevät Pro Tools -heviä voittamattomuudesta, me tehdään tällaista nyanssiheviä elämän
nousuista ja laskuista. Kuten omassa elämässäkin moni saa varmaan
huomata, se lopuksi kukitettava ei
välttämättä olekaan se suurin sankari. Sellainen jaskajokusmeininki, inhimillinen kantti on vain helpommin samaistuttavaa kuin joku
fyysisellä voimalla uhoaminen tai
jatkuvien onnistumisten kertailu,
Romppainen toteaa.
Aikakirjat-levyn syvyyksistä paljastuu hetkittäin hyvinkin mielen-
plus guests
Ma 21.1. HELSINKI, Tavastia
Liput 20/22? +toimituskulut. Ennakko: Tiketti.
Ti 22.1. TAMPERE, Klubi
Liput 17/20? +toimituskulut. Ennakko: Tiketti.
www.swordofdoom.com
SUE
» 31 « NRO. 11
kiintoisia rytmillisiä elementtejä
metallibändin standardit huomioiden. Välillä väliosissa mennään jopa Jamaikaa kohti skan ja reggaen
tyylikeinoin. Bändiläisten mukaan
se ei ole tarkoituksellista.
? Enpäs ollut itse edes ajatellut, että levyltä voisi löytyä skata tai reggaeta. Miettimissäsi kohdissa kitaramelodia oli varmaan
sen tyyppinen, että se vain kaipasi näitä käyttämiämme rytmityksiä.
Kuuntelemme kyllä muutakin kuin
heviä. Tämä varmasti tuo oman
mausteensa myös meidän kipaleisiimme, vaikkei tuotantomme ihan
Queen-kamaa vielä olekaan. Emme
mieti biisejä rustatessa, onko jokin
käyttämämme juttu ehtaa hevimeteliä. Jos homma toimii, se riittää
meille per se, Palm iskostaa.
Uudelta albumilta löytyy myös
suomennettu coveri Jethro Tullin
klassisesta Aqualungista. Palm
tuo esille, että alun perin biisi äänitettiin kahdella kielellä, mutta
lopulta suomalainen versio vei voiton. Romppainen lisää, että koko
käännöstyö oli hauska uusi haaste.
? Kaikenlaisia sanavalintoja ja
säevaihtoehtoja siinä tuli pyöritettyä, jotta asiasisältö kääntyisi
tunnelman kärsimättä suomeksi
ja kieli pysyisi samalla ?laulettavana.? Erään kerran tarkistutin tekstiä myös progeasiantuntija Timo
Kärnällä. Muuten koetin pysyä uskollisena alkuperäiselle, mutta alkuperäissanoituksen tee on Matiaksen ehdotuksesta muutettu kahviksi. Vapaaherra-heitto taas oli Lelun keksimä. «
TEKSTI ALEKSI AHONEN KUVA HMP
? Jos haluaa rakentaa mökin, niin
sitä voi miettiä, että ottaako sinne
työmaalle jotain tietokoneinsinöörejä vai tällaisia rehtejä käsityöläis-kaljanjuojamiehiä. Levy on samanlainen elämänvimman mittatikku kuin itse paikatut farkut. Jollain saattaa olla jäljestä sanomista, mutta onpahan itse tehty, lisää
Romppainen.
HMP:n kappaleista on paistanut pitkään läpi vahva maanläheisyys. Päähenkilöinä ei tarvitse aina
olla voittamattomia sotasankareita. Tuoreen levyn kappaleista Malja rivimiehelle on tästä terävä esimerkki.
? Sanoisin, että tarinoista tulee
huomattavasti mielenkiintoisempia, kun niiden päähenkilötkään
eivät ole täydellisiä, vaan monenmoista kommellusta sattuu. Ehkä kuulijakin samaistuu niihin helpommin: ei se muillakaan aina onnistu. Täydellisiä emme ole mekään, joten ehkä tarinat kertovat
osaltaan myös meistä, arvioi Palm
naurahtaen.
? Malja rivimiehelle -biisin idea
syntyi kuin kipinä aivoissa joskus vuosia sitten elokuvateatteris-
HAASTATTELU
uomen oma Heavy Metal
Perse on kunnianhimoinen yhtye. Mitään sen vähempää ei voi olla joukko,
joka liittää nimeensä näinkin selkeän viittauksen ihmiskehon suurimpaan lihakseen. Jo demoaikoinaan laajaa kiinnostusta herättänyt
yhtye nosti pro?iliaan mallikkaasti debyyttialbumillaan Eripuralla
(2008). Nyt samaa polkua runnotaan eteenpäin kakkoslevy Aikakirjojen voimin.
Orkesterin kitaristi-laulaja Matias Palmin ja rumpali Heikki
Romppaisen mukaan HMP:llä ei
ollut vaikeuksia klassisen ?toisen
pitkäsoiton haasteen? kanssa.
? Itse ajattelin jo debyyttiä tehdessä, että demoaikoihin ei palata. Uudet biisit kuulostivat paremmilta kuin vanhat. Eripuran ajoiltakaan ei ollut jäänyt materiaalia
yli käytettäväksi, joten oli selvää,
että levyn teko aloitetaan biisejä
myöten alusta. Mielestäni oli myös
tärkeää, ettemme kiirehdi uuden
levyn kanssa. Tekeminen aloitettiin vasta, kun debyytti oli kunnolla saatu karistettua mielestä, linjaa Palm.
? Laitapas kuulokkeet korville,
ettei pää räjähdä, kun alat soittaa.?
HAASTATTELU
TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA KUOLEMANLAAKSO
» SYNKEÄ
Ä UNELMA
Kuolemanlaakson Uljas uusi maailma -pitkäsoiton
rakennuspalikoita ovat sveitsiläinen metalli ja Eino Leino.
haosweaverin kosketinsoittaja
Markus Laakso innostui Triptykonin vuonna 2010 ilmestyneestä Eparistera Daimones -levystä
niin paljon, että alkoi tehdä sen inspiroimana musiikkia. Lopputuloksena syntyi Kuolemanlaakso-bändi ja Uljas uusi maailma -albumi.
? Hurahdin Triptykonin levyyn totaalisesti. Se oli hienointa, mitä olin kuullut vuosiin, koska se on yksinkertaisesti niin musta
ja synkkä levy, Laakso hehkuttaa.
Laakso teki ensimmäiset Kuolemanlaaksokappaleet toisen bändinsä Chaosweaverin levynteon lomassa.
? Kun muut jätkät pelasivat pleikkaria tai
nukkuivat, minä kävin äänittelemässä studiossa. Tein tietoisesti Triptykon-vaikutteista
musiikkia, jossa ohjenuorana oli se, että kaikkien nuotti- tai sointuyhdistelmien pitää olla
mahdollisimman synkkiä. Halusin tehdä nimenomaan simppeliä ja raskasta musiikkia,
jossa ei ole juurikaan raitoja päällekkäin.
Synkkyys on kiehtonut Laaksoa aina, joten oli luonnollista alkaa tehdä tummaa materiaalia.
? Sen on liityttävä johonkin alkukantaiseen. Olen aina tuntenut viehätystä mahdollisimman synkkään ja raskaaseen musiikkiin.
Kuuntelen kyllä ihan laidasta laitaan kaikennäköistä, mutta biisintekijänä synkät jutut
lähtevät luonnostaan. Ihmisenähän minä
olen aika positiivinen, joten ehkä sen kääntöpuoli tulee ulos musiikin kautta. Kenessäkään ei ole vain yhtä puolta, ja minun pimeä
puoleni tulee esille musiikissa.
C
UNELMABÄNDI
kun chaosweaverin kitaristi Albert
(Kuolemanlaaksossa Kouta) kuuli Laakson
tekemiä biisejä, hän ehdotti bändin perustamista ja halusi itsekin päästä siihen soittamaan.
? Niin siinä sitten kävi. Olin demonnut
muutaman biisin lisää ja pyysin kotistudiolleni muutaman kaverin, jotka halusin mukaan.
Onneksi kaikki suostuivat, Laakso sanoo.
Yhden miehen sooloprojektista tuli siis
bändi kertaheitolla. Laakso halusi bändiin
muusikoita, jotka ovat häntä parempia soittajia.
? En ole teknisesti välttämättä kovin hyvä,
mutta biisinteko sujuu. Muut levyllä ovat sekä hyviä soittajia että mukavia ihmisiä, joiden kanssa on helppo tulla toimeen ja joiden
kanssa on hyvä tehdä yhteistyötä. Arvostan
heitä sekä ihmisinä että muusikkoina. Tämä on ikään kuin minun henkilökohtainen
dream teamini.
Laaksoa ilahduttaa kovasti, että myös
Swallow the Sunin Mikko Kotamäki suostui tulemaan mukaan.
? Hän on ainoa tyyppi, jota en tuntenut entuudestaan hyvin, vaan hän tuli Koutan kautta. Swallow the Sun on kuitenkin yksi suosikkibändejäni maailmassa, joten oli tosi siistiä
saada hänet mukaan.
UNELMASESSIOT
myös albumin tekemiseen Kuolemanlaakso sai unelmaolosuhteet. Nimittäin itse
Triptykonin kitaristi ja tuottajana ansioitunut
Victor Santura äänitti, osatuotti, miksasi ja
masteroi Uljas uusi maailma -levyn.
Laakso tapasi Santuran helsinkiläisbaarissa Finnish Metal Expon aikaan helmikuussa
2011 ja kysyi häntä miksaamaan albumin. Lopulta yhtye matkusti Santuran Woodshedstudiolle Saksaan äänittämään koko levyn.
? Minulla oli unelma, että jos jonkun tyypin kanssa tekisi, se olisi juuri Victor ja nimenomaan hänen omassa studiossaan Saksan maaseudulla, jossa Triptykoninkin levy
on äänitetty kuten myös hänen toisen bändinsä Dark Fortressin levyt. Suurin piirtein
kaikissa tuotoksissa, jotka siellä on tehty, on
jäätävän hyvät soundit.
Albumin äänitykset menivät Laakson mukaan mutkattomasti. Suuri vaikutus onnistuneeseen studiosessioon olivat äänittäjä-tuottaja Santuran taidot psyykkaamisessa. Hän
sai huonotuuliset soittajat paremmalle tuulelle, mikä edesauttoi saamaan hyvänkuuloista soittoa nauhalle. Laakso kertoo esimerkin
eräästä omasta nauhoitustilanteesta.
? Minä en tykkää yhtään soittaa leadeja,
SUE
mutta tälle levylle jouduin kuitenkin soittamaan niitä. Studiolla oli semmoinen ongelma, että putket jäätyivät eikä sinne tullut vettä. Juuri sinä päivänä, kun piti aloittaa äänittämään minun kitaroitani, Victor lähti hakemaan jotain tarvittavia vimpaimia, jotta saimme asian korjattua.
Sillä aikaa Laakso äänitti raitoja bändin toisen kitaristin kanssa. Soittamisesta ei kuitenkaan tullut mitään, vaan kaikki materiaali kuulosti Laakson mielestä kauhealta ja häntä ylipäätänsä ärsytti soittaa.
? Oli tosi paskat ?ilikset. Kun
Victor tuli takaisin, avauduin
hänelle, ettei mikään toimi ja
kaikki kuulostaa paskalta.
Sitten hän vain sanoi jätkille, että menkääpä pois ja jutellaan Markus tämä homma tässä. Ensinnäkin nämä
biisit ovat helvetin hyviä ja
kyllä sinä nämä osaat soittaa. Hän tsemppasi aikansa ja
sanoi sitten, että menepä pelaamaan Super Nintendoa ja käy pelastamassa prinsessa.
Laakso pelasi tovin Nintendoa, ja samalla Santura puuhaili ja sääti studiolla. Aikansa säädettyään Santura pyysi Laakson äänityskoppiin. Hän oli kasannut tarkkaamoon
omat kamansa, joita hän käyttää Triptykonissakin.
? Siellä oli hillittömät Marshall-pinot. Hän
sanoi, että tässä tulee ääni aika lujaa, että laitapas kuulokkeet korville, ettei pää räjähdä,
kun alat soittaa. Kun hän laittoi recin päälle,
tunsin fyysisesti sen voiman, joka siitä laitteesta lähti. Kitara alkoi kiertää luonnostaan
ja kuulosti äärimmäisen hienolta, kun soitin
puolentoista metrin päässä jumalattomasta
kasasta kauheaa mökää. Silloin soittaessa oli
uskomaton voittajatunne, jollaista en ole aiemmin kokenut.
? Victor siis välittömästi näki, ettei soittoni onnistunut soittokopissa niillä kamoilla niin, että näen vain jonkun äänittäjän selän. Piti laittaa oikea kattaus ja käsitellä asia
tuolla lailla. Omat ?ilikset muuttuivat yöstä
» 32 « NRO. 11
päiväksi.
Oman esikuvansa kanssa työskentely tuntuu Laaksosta tällä hetkellä jo aivan tavalliselta, mutta yhteistyön alkaessa ?ilis oli toinen.
? En olisi uskonut, kun Studio Perkeleessä vuonna 2010 ensimmäisiä demoja rupesin
vääntämään Triptykonin levyn innoittamana, että puolitoista vuotta siitä olen purkittamassa sen bändin kitaristin kanssa omaa
debyyttiä ja että Triptykonin kitaristi on vielä niin innoissaan niistä biiseistä, että
hän väen vängällä haluaa soittaa
kitaraa levylle.
KARUN KIELEN RYTMI
markus laakso kertoo
saaneensa hiljattain meiliä Victor Santuralta. Tämä
haluaa Laakson kääntävän
englanniksi Etsin-biisin sanat, koska fanittaa sitä niin
paljon.
Kuolemanlaakson laulukieli on
tosiaan suomi. Sanoituksiin Laakso
on saanut innoitteen Eino Leinon Helkavirsiä-runokokoelmasta, jonka kielen rytmisyys
ja vanhakantaisten sanojen käyttö viehättävät
biisintekijää. Laakson mielestä Leinon kielen
rytmisyys sopii hyvin Kuolemanlaakson musiikkiin, joka on hidasta ja raskasta.
? Helkavirsiä-kokoelman runot ovat pitkälti runomaailmassa sitä, mitä Kuolemanlaakso on musiikillisesti. Hyvin raskasta, synkkää ja poeettista.
? Suomi on karu kieli. Englannissa on paljon hienonkuuloisia sanoja, joita on helppo
laittaa vierekkäin. Suomeksi kirjoittaminen
on huomattavasti vaativampaa, koska itsekriitiikki on korkeammalla ja on vaara kuulostaa todella typerältä.
Leinon runojen aiheet fyysinen luonto ja
ihmisluonto kuuluvat myös Kuolemanlaakson kappaleissa.
? Kuten Helkavirsissä myös Kuolemanlaakson levyllä on paljon luontoaiheita ja ihmisluonnon ahneutta ja petollisuutta käsitteleviä tekstejä. «
PE 21.12.
NOSTURI,
HELSINKI
» UUDET SULTTAANIT
Häpeilemättömästi 1980-luvulle kumartava
tukkaheviyhtye Dynazty soittaa marraskuussa
ensimmäiset Suomen-keikkansa.
T
LA 24.11.
TEATRIA,
OULU
? Suosittelen pitämään silmät
auki, sillä jotain suurta on
tapahtumassa.
minsa Sultans
of Sinin. Albumin
tuottajana toimi nimekäs Peter Tägtgren,
joka tunnetaan myös omista yhtyeistään Hypocrisysta ja Painista
ja joka vieraili Suomessa syyskuun
lopulla.
? Albumi tehtiin nopeasti, kuten
meillä on ollut tapana. Kaikki eteni sujuvasti. Äänitimme sen Abyssstudioilla. Arvostamme Peterin
panosta ja toivomme, että voimme jatkossakin työskennellä hänen kanssaan.
Perinteistä hard rockia, AOR:ää
ja slovareita sisältävän albumin
nauhoitusta varjostivat unettomat
yöt, joiden takana ei ollut rockelämä vaan yliluonnolliset asiat.
? Abyss-studio on kuuluisa sii-
SUE
» 33 « NRO. 11
tä, että siellä kummittelee, emmekä saaneet aina nukuttua sen vuoksi. Haudantakaiset äänet eivät kuitenkaan päätyneet levylle.
Sultans of Sin on Dynaztyn kolmas albumi. Yhtyeen esikoinen
Bring the Thunder julkaistiin
vuonna 2009 ja kakkosalbumi Knock You Down ilmestyi 2011. Bändin
ura on ollut selkeässä nousussa jokaisen albumin kohdalla. Sultans of
Sinillä bändi valloitti Ruotsin metallialbumilistan ja nousi virallisella listallakin kymppisakkiin.
? Vaikka Sultans of Sin julkaistiin
Ruotsissa jo helmikuussa, suhtaudun suurella innolla sen julkaisuihin muissa maissa. Tämä on sellainen levy, johon en kyllästy. Sultans
of Sin on parasta mihin tällä hetkellä kykenemme.
Korskeiden villiorien tavoin laukkaava Dynazty lupaa tuoda Suomeen
ennennäkemättömän rockshown.
Eittämättä lupaus lunastetaan, sillä
bändin showta ei ylipäätäänkään olla aikaisemmin Suomessa nähty.
? Olemme koittaneet päästä Suomeen keikalle ja monesti se onkin
ollut hyvin lähellä onnistua. Suosittelen suomalaisille pitämään silmät auki jatkossa meidän suhteemme, sillä jotain suurta on tapahtumassa.
Nilsin vihjailut tulevasta eivät
liiemmin aukene, vaikka niitä koittaakin urkkia.
? En voi puhua vielä mitään varmaa tai tarkkaa. Sen voin sanoa,
että olemme kehittelemässä lisää
keikkoja Suomeen ja toivon mukaan
myös uutta albumia. «
TEKSTI KATRI OJALA KUVA UNIVERSAL
Sabatonia kiertueella lämmittelee myös ruotsiksi laulava ja industrialmetallia soittava Raubtrier.
Vaikka Dynaztyn hard rock eroaa sekä Sabatonin että Raubrierin
musiikista, Nils ei ota siitä turhia
murheita.
? Yhteiskiertueelle on hyväksi, että bändit eroavat toisistaan.
Ei lämmittelijöiden tarvitse
kuulostaa samalta kuin
pääaktin.
Dynaztyn jäsenet
vaikuttavat ärjyjen karjujen rinnalla auttamatta siloposkilta janttereilta, mutta bändin
musiikki haalii keikoille yleisöä kenties
laajemmalta rintamalta kuin kanssayhtyeiden.
Dynazty iskeytyi kotikuningaskuntansa kansan tajuntaan hard
rockillaan viimeistään tänä vuonna ottaessaan osaa Melodifestivaleniin, kilpailuun, josta Ruotsin euroviisuedustaja valittiin.
Bändi teki taktisesti hyvän siirron ja takoi rautaa, kun se oli kuumaa: karsintojen aikaan Dynazty julkaisi kolmannen studioalbu-
HAASTATTELU
ukholmassa vuonna 2007
perustettu nahkatakkeihin sonnustautuneiden
sällien yhtye Dynazty vei
syyskuussa sleaze rockin sanomaa
Kiinaan. Yhteen laulaja Nils Molin
summaa reilun kymmenen keikan
kiertueen kohokohdaksi yleisön.
? Yleisö oli todella innostunutta, jopa niin innostunutta, että en
ole koskaan ennen nähnyt musiikin
aiheuttavan sellaista reaktiota. Kiinalaisista paistoi rockin nälkä. Vastaanotto oli todella avoin ja yleisö
halusi olla osa keikkaa. He olivat äärettömän hyvin mukana singalongkohdissa ja halusivat yhtyä rytmiin
taputtamalla.
Kiinan-kiertueelta palanneen
bändin kalenterissa on seuraavaksi luvassa mittava, lähes 20 keikan
kiertue ruotsalaisen powermetallipumpun Sabatonin kanssa. Suomessa kiertue valloittaa lavat Helsingissä, Tampereella ja Oulussa.
? Meille on kunnia päästä kiertämään Sabatonin kanssa. Olemme kohdanneet muutamaan otteeseen uramme aikana ja äänittäneet
samassa studiossa, joten tilaisuus
päästä heidän lämppärikseen tuli
eteen aika luonnollisesti.
DESTRUCTION ? Spiritual Genocide (Nuclear Blast)
Olen kolmekymppinen, kolmekymppinen, takana on luja putki
rilluvuosien, lauloi Frederik. Samaa viisua voisivat veisata myös
Destructionin kolme rumaa teroa Mike,
Schier ja Vaaver. Sakemannit ovat soittaneet perinteistä germaanista thrash metalia jo vuodesta 1982, ja merkkipäivän kunniaksi kauppojen tiskeille lätkäistään kolmastoista kokopitkä.
Kolmetoista ei ole epäonnen luku ainakaan Destructionin kohdalla, sillä Spiritual Genocide on rouhean groovaavaa thrashia. Rapeat, tiukaksi puristetut soundit sekä helvetinmoinen paahto ovat yhdistelmä,
8
LEVYARVIOT
jonka aikana hapenottokyky on koetuksella. Jos nyt pikkumaisia ollaan, niin sitä samaa kamaahan trio vääntää mitä se on lähes aina pyrkinyt vääntämään, mutta sen
bändi osaa.
Schmierin saksalaisittain takakireät kärinät käyvät omaa tehokasta blitzkriegiään, ja
nimikkobiisin, Cyaniden ja tinkimättömän
Under Violent Sledgen kaltaiset thrash-jyräykset kolahtavat kuin halko takaraivoon.
Destruction ei ehkä yllä Kreatorin ja Sodomin tavoin mestaruuksiin Saksan keskinäisissä thrash-mestaruuskisoissa, mutta yhtyeelle kuuluu vähintään pronssimitali joka ainoassa turnauksessa.
JUSSI LAHTONEN
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
SUE
» 34 « NRO. 11
8
GRAND SUPREME BLOOD COURT
BOW DOWN BEFORE THE BLOOD
COURT (Century Media)
JUSSI LAHTONEN
JUSSI LAHTONEN
7
OFERMOD
THAUMIEL
(Spinefarm)
Pitkään kasassa ollut ruotsalainen black metal -yhtye Ofermod perustettiin jo 1996, mutta täyspitkiä yhtye ei ole vielä ennättänyt julkaista kuin kaksi, uusin kiekko Thaumiel mukaanluettuna.
Albumilla on varsin mallikkaat soundit, ja
hyvän tuotannon ansiosta peruslinjan bläkkistä kuuntelee sujuvasti, vaikka levy ei erityisen unohtumattomia hetkiä tarjoakaan.
Tanakalla tappotahdilla alkava Prayers Unto Warped Eternities on levyn ehdoton kohokohta, ja Undead Moon tuo hitaampana
ja tunnelmallisempana kappaleena sopivasti
variaatiota. Kipaleen vokaalit hoitaa Shiningin Niklas Kvarforth.
Bändin sanoitukset ovat astetta monimutkaisempia ja hämärän esoteerisia. Bändin
nokkamies Michayah harjoittaa kaaosgnostilaisuutta ja qlifoottista taikuutta eli sitä samaa kamaa josta Therionkin sanoituksensa
ammentaa. Onpa miekkonen mystisen salaseurankin jäsen, jossa keskitytään kympillä
antikosmiseen satanismiin. No, täytyy sitä jokaisella joku harrastus olla, eikä postimerkkien keräily riitä kaikille.
JUSSI LAHTONEN
8
WOLFTRAP
ROCK AND ROLL ILLUMINATION
(Kanki Records)
Kotkan seudulta tulevan Wolftrapin tyylilaji
on tarttuva, sopivan hienhajuinen ja kukkoileva mutta melodinen hard rock, joka on kotonaan niin suorasukaisempien kolmen soinnun rokkareiden kuin mahtipontisen korskeiden tukkahevibändien seurassa.
Bändi sai alkunsa edesmenneen Manitoun
tuhkista, mutta kuten paikallisilla on tapana, bändi- ja genrerajojen sisälle ei Kotkan
seudulla jäädä, ja Wolftrapin jäseniä soittaa
lukuisissa metallibändeissä. Ne bändit saa
jokainen googlata itse, sillä nythän on kyse
Wolftrapin esikoislevystä, ei turhasta name
droppingista.
Rokkenrollivalaistuminen pääsee hyvään
alkuun jo avausraidalla Hit The City (Can?t
Stand This Rock ?N? Roll) sekä Done Deal My
Dearilla, ja levyn keskivaiheilla kuultavan HiSpeedingin kaltainen täsmäveto on suorastaan huikea. Vokalisti Jussi Serengilin ääni
on persoonallisen vahva ja jää mieleen.
Kokonaispaketti on kerralla hallussa, ja
kiekkoa on ilo kuunnella. Kiitettävästä arvosanasta debyytin erottaa oikeastaan vain kaksi asiaa: slovareita olisi voinut hieman karsia, ja Faith No More -coverin From Out of
Nowheren olisi voinut jättää kokonaan väliin.
FNM:n kaltaisesta paskasta ei tule suklaata,
vaikka sitä olisi kuorruttamassa kuinka taitava kondiittoriryhmä.
JUSSI LAHTONEN
7
SHINING
REDEFINING DARKNESS
(Spinefarm)
Nyt on aika kaikkien itsemurhakandidaattien
taas riemuita ennen kuin vetävät ranteensa
auki, napsivat pilleripurkin poikineen tai
juoksevat kännissä rekan alle: Shining, ruotsalaisen depressiivisen black metalin ruhtinas on täällä jälleen. Eli eiköhän negatiivisuutta saa taas lisättyä musiikin voimin, jos
vilkaisu ikkunasta kaatosateeseen, tuuleen ja
syksyn synkkyyteen ei sitä vielä ole tehnyt.
Yhtyeen kahdeksas täyspitkä rikkoo rajoja
ja perinteitä, sillä toisin kuin viisi viimeistä
albumia Rede?ning Darkness ei ala roomalaisella numeraalilla. Muuten levyn formaalinen rakenne on tuttua Shiningia eli muka-
7
WÖMIT ANGEL
SODOMATIK RITES OF I.N.R.I
(Inverse Records)
Tamperelainen, pari vuotta sitten perustettu
Wömit Angel ei varsinaisesti keskity poikkitaiteelliseen, sinfonisen tekniseen progeiluun. Kuten bändin ja levyn nimi sekä klassisia vaikutteita saanut logo jo vihjaavatkin,
niin öksennusenkelien linjana on vanhan liiton räminä ja rujo kaahaus.
Black metal, rupinen thrash ja punk-vaikutteetkin pyörivät kiljupannussa sulassa sovussa, ja tuskin bändin herrat kauheasti hyljeksivät esimerkiksi Impaled Nazarenen varhaisempaa tuotantoa tai Darkthronea. Armotonta raakkumista tulee koko mitalla, ja paikoin tarjolla on varsin rokkaavaakin rypistystä kuten Armageddon Belongs to Me. Myös
Monastery Perverts jyrää ja jytää tarttuvasti
kuin kuppa apotista munkkiin.
Herkkua on tarjolla kuitenkin sen verran
liikaa, että jossain vaiheessa se alkaa karvastelemaan. Yli 40 minuutin mittainen pläjäys
on liikaa, parempi pituus näille riiteille olisi ollut karvan verran yli puolessa tunnissa,
jolloin kokonaisuus olisi ollut tiukempi ja tiiviimpi. Vanhan liiton tyylin ja sodomaattisen
asenteen vuoksi bändistä on kuitenkin helppo pitää, ja epäpyhän kiimaisesta sielunkidutusmiehistöstä kuullaan varmasti vielä.
JUSSI LAHTONEN
7
HATERIAL
TWISTED VERSES
(Worm Hole Death)
Kiiminkiläinen Haterial on edennyt urallaan
varsin rapsakkaa tahtia, sillä kaksi vuotta sitten perustettu bändi ei ehtinyt rykäistä kuin
yhden promon pihalle ennen kuin tyrkyllä
oli jo levysopimus. Tosin pienen italialaisen
Worm Hole Death -lafkan kanssa, mutta diili mikä diili.
Viisikko ei jää tuleen makaamaan vaan
hyökkää aggressiivisesti ja antaa palaa vimmaisella voimalla. Bändin musiikillinen linja
on yhdistelmä kipakkaa modernia thrash metalia, hyvää sykettä sekä varsin tarttuvia melodioita. Varsinkin rumpali Iron Mike tietää
mistä hommassa on kyse ja paukuttaa svengaavan raskaskätisesti.
Ensilevyksi Twisted Verses on kelpo pelinSUE
LEVYARVIOT
Hollantilainen kuolonmetalli on käsite siinä
missä ruotsalainen tai ?oridalainen kuolonmetalli. Nyt on Hollannin miesten parhaimmisto koossa uudella kokoonpanolla. Kitaristi Eric Daniels ei ole ollut mukana kuvioissa lähes yhdeksään vuoteen sen jälkeen kun
hän Asphyxista lähti. Välivuosina mies ehti
kuitenkin pyöritellä päässään rupisia ja rujoja kuolonmetalliri?ejä, joita Daniels lähti toteuttamaan Asphyxin nykyisen rungon
kanssa.
Asphyxin basisti Alwin Zuur tarttui tällä kertaa kitaraan, bassoon taas päätyi Hail
of Bulletsin Theo van Eekelen. Rumpujen
taakse istahti Asphyxin perustajajäsen Bob
Bagchus ja mikrofoniin tarttui itse multakurkku, kuolonkorisijoiden ylimpään aateliin kuuluva Martin van Drunen.
Bändillä on selkeä teema ja soittajilla selkeät roolit. Jokainen on Verituomioistuimen
istuva jäsen, ja teemalevyn kappaleet kertovat kuinka tuomioistuin jakaa verisiä ja brutaaleita tuomioita. Ehdonalaisia tai sakkoja
ei kannata tässä oikeusistuimessa odotella, ja
saattaapa puolustusasianajajakin päästä hengestään kuten biisissä Behead the Defence.
Myöskään raiskaajien päätä ei silitellä. Public Castration päättyy pallien irroittamiseen
ja rikollisen sodomisointiin tulikuumalla rautatangolla.
Tuhti, raastava ja erittäin jämäkästi soitettu oikeusistunto on vanhan tyylin kuolonmetallia parhaimmillaan ja yhdistää hollantilaisen kuolonmetallin parhaita puolia. Bändin
jäsenet tietävät mitä haluavat ja tietävät mitä
osaavat. Yhtye ei myöskään emmi venyttää
omia rajojaan, sillä levyn päätösraita ...And
Thus The Billions Shall Burn kestää lähes 10
minuuttia ja on murskaavassa painavuudessaan lyijynraskas.
na on kuusi kappaletta, kuten joka ainoalla
Shining-levyllä tähän mennessä. Yhtyeen soitanta on hieman aiempaa hiotumpaa, ja tehokeinot kuten elokuvasamplet Hail Darkness
Hail -kappaleessa ovat päteviä valintoja.
Niklas Kvarforthin joukot eivät kuitenkaan ole maineensa veroisessa vireessä, ja
kokonaisuus jää hieman tasapaksuksi. Levyn kappaleet eivät kutsu mukanaan syvyyksiin eivätkä tarjoa syviä pintoja, joihin vajota
useamman kuuntelukerran jälkeen. Pimeyttä levy ei määritä uudelleen, sen sijaan yhtyeen linja saattaisi uudelleenmäärittelyä kaivatakin.
DEATH ? Spiritual Healing (reissue)
(Relapse)
Vuonna 1990 death metal otti jälleen uuden kehitysaskeleen, kun Death-yhtye otti
uuden kehitysaskeleen kolmannella albumillaan Spiritual Healing.
Kuolonmetallin tärkein yksittäinen hahmo
Chuck Schuldiner oli hionut death metalin
brutaalimman ilmaisun tappiin Deathin kahden mestarillisen ensilevyn myötä. Kolmoslevyllä entistä monimutkaisemmat biisirakenteet alkoivat kehittyä ja teknisempi death metal alkoi hahmottua.
Kahdeksan kappaleen klassikon biisien pituudet venyivät samalla kun niihin sisältyi yhä
monimuotoisempia elementtejä. Yhtään pätkää ei kuitenkaan soitettu itsetarkoituksellisesti silkasta näyttämisen halusta, vaan monimutkaisimmatkin osiot alistettiin palvelemaan kappaleiden päälinjauksia. Chuckin sekä kitaramaestro James Murphyn soitto oli
ainutkertaisen tuoretta ja tasokasta, ja myös
Morrissoundin tavaramerkkinä oleva jyrää-
vän raskas death metal -soundi pysyi herrana eikä renkinä.
Spiritual Healing merkitsi rajua suunnanmuutosta Schuldinerin sanoituksellisissa teemoissa. Kahden ensilevyn zombie-rituaalit ja
leprat jäivät taakse, ja Chuck otti rohkeasti
kantaa yhteiskunnallisiin moraalikysymyksiin sekä heittäytyi ?loso?siin pohdintoihin.
Musiikillisesti Spiritual Healing on yksi kaikkien aikojen tuhdeimpia ja iskevimpiä death
metal -albumeja, ja sen sanoitukset ovat relevantteja 22 vuoden jälkeenkin.
Kuten Deathin muutkin varhaislevyt, Spiritual Healing on yksi kuolonmetallin kulmakivistä ja pakollinen osa jokaisen itseään
kunnioittavan death metalin kuuntelijan kokoelmaa. Onkin hienoa, että albumi on jälleen saatavana ja vieläpä perinpohjaisena Relapsen uudelleenjulkaisuna erittäin runsaine
bonus- ja demoraitoineen. Kulttuuriteko parhaasta päästä.
avaus, jossa muutama napakka ässäbiisi kuten rouhea Flying, Exterminating Reality sekä Me 2.0. nousevat päätä pidemmäksi muita. Debyytille mahtuu kuitenkin pari ylimääräisen tuntuista rallia, ja 12 biisin kiekko olisi
ollut ytimekkäämpi kokonaisuus esimerkiksi
10 kappaleen mittaisena. Tyylillisesti bändi
on hyvillä jäljillä, tosin jenkkihenkiset metalcore-vivahteet voisi suosiolla häivyttää pois
ja panostaa groovaavaan, asfaltinhajuisempaan thrashiin.
vaavat taidokkaasti, soundit ovat varsin hyvät ja ri?t lähtevät terhakasti. Ehkäpä sitä ei
enempää tule vaatiakaan, sillä bändin parissa
viihtyy aikansa, ja keikoilla meno on varmasti kuuntelemisen arvoista.
10
JUSSI LAHTONEN
7
CAULDRON
TOMORROW?S LOST
(Earache)
Torontosta kotoisin oleva kanukkikolmikko määrittelee tyylilajikseen traditionaalisen hevimetallin. Traditioita on monenlaisia, sillä yhtye ei suinkaan soita 1970-luvun
henkistä traditionaalista heviä vaan painotetusti 1980-luvun tunnelmiin ja tyyliin keskittyvää hevimetallia.
Kasariheviä tai siitä vaikutteita saanutta
retroheviä on tehty sen verran mittavat määrät, että aina ei tiukkaotteinen ja tasokaskaan
yritys riitä, jos tarjolla ei ole erityisen omaperäistä materiaalia tai muuten persoonallista otetta. Tämä on myös Cauldronin perimmäinen ongelma.
1980-luvulla julkaistuna albumi olisi tehnyt kovan vaikutuksen, mutta vajaat 30 vuotta myöhemmin se on enää keskitasoa, vaikkakin pätevää sellaista. Cauldronin pojat vei-
» 35 « NRO. 11
JUSSI LAHTONEN
JUSSI LAHTONEN
5
WEAPON
EMBERS AND REVELATIONS
(Relapse)
Maailmaan mahtuu rajaton määrä metallibändejä. Valitettavasti lähes yhtä suuri osa
niistä on varsin mitäänsanomattomia, persoonattomia ja nopeasti unohtuvia. Kanadalainen Weapon on yksi näistä yhtyeistä.
Oikeastaan ainoa pikantti yksityiskohta
koko bändissä on siinä, että sen nokkamies
Vetis Monarch on alun perin kotoisin Bangladeshista, mikä ei ole tunnettu ainakaan länsimaissa valtaisana metallin kehtona. Siinäpä
ne mielenkiintoiset triviat sitten ovatkin, sillä
Embers And Revelations, bändin kolmas albumi, katoaa nopeasti sinne mistä tulikin.
Tylsähkön persoonaton peruslinjan black/
death metal jättää kylmäksi eikä säväytä missään vaiheessa. Tasapaksusta puurtamisesta eivät nouse oikeastaan mitkään elementit
esille, tuotanto on tehty perusasetuksin ja satanistiset sanoituksetkin on kaivettu fraasisanakirjasta. Tämäntapaista musiikkia saa toki
tehdä, mutta sitä ei välttämättä kannata julkaista niin kauan kuin parempaakin tavaraa
on olemassa.
JUSSI LAHTONEN
7
LEVYARVIOT
HEAVY METAL PERSE ? Aikakirjat (Dethrone Music)
Kuuletko kutsun Kajaanin? Jos automaaginen vastauksesi ei ole ?Tietysti?, niin Heavy Metal Perse pitää toisella pitkäsoitollaan huolen, että pian on. Aikakirjoilta päälle käyvä perinteisen
hevimetallin vyöry vakuuttaa suoraviivaisella
tehollaan mutta muistaa heittää mukaan pari
kierrepalloakin.
Merirosvokaupunkiin jolkottaa päällisin
puolin Running Wildin tahdissa, mutta kertosäkeen taustat rytmittelevät jopa hieman
ska-henkisesti. Viimeisen sillan taistelu
lisää groove-ylläreitä, kun väliosassa haiskahtaa reggae. Ei metallistien pidä kuitenkaan hätääntyä. Malja rivimiehelle ja Noitien tuho pistävät herkullisten harmonioidensa kera gammarayksi. Vieläkin vanhemman koulun väki saa herkkunsa Hornan kojeen Rainbow-henkisestä ri?tykityksestä.
Balladiosastoa puolustava Vanhus ja meri
muistelee helisevien mandoliinisoundien
saattelemana tyylikkäästi Evermoren tais-
telua. Suomennettu koveri Jethro Tullin
Aqualungista toimii uskollisena vaikutteiden esittelijänä.
Persoonallisuusvalttina yhtyeellä on laulaja-kitaristi Matias Palm. Miehen äänen
hauska ?nenäkkyys? saattaa silittää joitakuita vastakarvaan, mutta Ozzy Osbournea kaikuva laulu erottuu välittömästi edukseen silkan teknisen pätevyyden kasvottomasta massasta.
5
BFMV:n mukavuusalueelta Axewound ei kuitenkaan hiippaile.
Paineeton ilmapiiri on Axewoundinkin tapauksessa osoittautunut huomattavan merkittäväksi vetoavuksi. Yliyrittäminen ja leipääntyminen loistavat poissaolollaan.
Blood Money And Liesin thrash-rämäkän
pauhussa jopa toivon, että armo olisi jätetty tällä kertaa jakamatta. Markkinavoimien
lainalaisuudet on kuitenkin tunnustettava,
ja näin ollen kokonaisuutta pehmentää pari
Tuckin puhtaasti isännöimää sävellystä. Cold
ja Collide ovat toisaalta parempia BFMV-biisejä kuin yksikään Feverin raita.
Axewound menee Matt Tuckin ystäville kakistelematta läpi, kunhan korva tottuu Cormierin astmakähinään. Itse asiassa leadvokalistin ja taustat murahtelevan Tuckin yhteispeli toimii hienosti.
Lyriikkaosasto on osastoa suorasanainen,
joten Axewound on helppo mieltää emobändissään lähinnä sydänsurujen eri asteista laulavan Tuckin purkautumiskanavaksi.
Bändin mainion debyytin (Songs from the
Convent, 2010) sekä Groan-splitin (2011) jälkeen odotukset olivat korkealla. Bacchanale
Premiereltä löytyy happamuutta, mainiota
groovea, tunnelmointia, psykedelistä kiipparisäätöä, rullaavuutta ja velhomaista boogieta. Levy on aidosti vanhanaikainen ja kiehtovalla tavalla inhorealistinen. Vaikka tästä paljaasta soundista pidänkin, olisi joitakin räikeimpiä epätasaisuuksia voinut levyltä vielä hioa pois lähinnä volyymitasoihin liittyviltä osin.
8
PAPA ROACH
THE CONNECTION
(Eleven Seven)
Papa Roach on niitä yhtyeitä, jotka painivat menneisyyden painolastin kanssa kenties koko uransa ajan sekä hyvässä että pahassa. Sen kursailematonta rapheviä sisältänyt major label -debyytti Infest tarkoitti liki kymmenen miljoonan albumin häviämistä
levykauppojen hyllyiltä mutta myös bändin
leimautumista ajanjakson sylkykuppigenren
tulenkantajaksi. Niille, jotka Papa Roachille
sittemminkin sieluaan raottivat, se tarjosi
kolme epätasaista ja keskenkasvuista mutta ehkäpä juuri siksi viihdyttävää junttimetallikokoomaa.
Nallekarhumaisen rumpalismiehen Dave
Bucknerin lähdön myötä ei muuttunut ainoastaan nahkojentakoja vaan myös grooven
määrä. Metamorphosis (2009) oli keskitien jenkkirockia, ja sen seuraaja vain syventää bändin identiteettikriisiä. On lähinnä käsittämätöntä, että The Connection on nimenomaan SE levy, jonka piti pyöreiden vuosien
kunniaksi sisältää elementtejä bändin koko
uralta. Hevonpaskaa. Elektrotrippaileva The
Connection ei ole edes huono, se on mitäänsanomaton.
Uutukaisen rinnalla tehty muistutuskierros vanhojen levyjen parissa palautti mieleen
nelikon, joka nykymenostaan poiketen räiski
tuntonsa narulle hurjalla vimmalla. Not Listening (2004) -kappaleen ilmiselvästi hengästynyttä Jacoby Shaddixia tuskin enää koskaan kuulemme levyllä.
HENRI EEROLA
8
AXEWOUND
VULTURES
(The End)
Ottaen huomioon pääasialliset työnantajansa, Bullet For My Valentinen Matt Tuck ja
Cancer Batsin Liam Cormier eivät ole se ilmeisin kaksikko lyömään hynttyyt yhteen.
Yhteinen ja sangen luonnollisen oloinen sävel
näyttää kuitenkin löytyneen. Hirveän kauas
HENRI EEROLA
9
VINUM SABBATUM
BACCHANALE PREMIERE
(Eyes Like Snow)
Hyvinkääläisellä protohardrock-doomyhtye
Vinum Sabbatumilla on aivan oma soundi. Se
kuulostaa patterimankalla soitetulta c-kasetilta; epävarmalta ja särkymäisillään olevalta.
Ja helvetin hienolta.
Orkesterin luoma hähmäinen tunnelma ja
garagesoundi on todellista oldschoolkamaa,
jossa etenevästä jytästä huolimatta vallitsee
kummallinen odottava ilmapiiri. Pelkistetyt doomkuviot ja demoniset ri?t kantavat
vahvasti In and Out of Faithin wahwahvääntöjä myöten. Myöskin tyyliin sopiva eläytyvä melodinen laulu toimii. Urut ovat raastavan naivistiset ja toisaalla hyvinkin leikkisät.
The Devil?s Cradlen ketterä bluesahtava meininki on napakymppi. Ainoa ontuva biisi on
Culdremne-slovari, joka ei palavan liekin rapinasta huolimatta sytytä.
SUE
ALEKSI AHONEN
ANNIKA BRUSILA
8
DEMONIC DEATH JUDGE
SKYDOGS
(Inverse Records)
Kymenlaaksolainen DDJ on maailmaluokan sludgekvartetti. Se on Sourveinin
veroinen ja Weedeateriä parempi. Tämä
Suomen paras runttausbändi kiilaa kakkosalbumillaan jälleen tiensä rökityspörinän eturiviin.
Demonic Death Judgen vuoden takainen
esikoislevy oli kotimaista A-ryhmää ja ihmeen vakuuttavasti bändi auraa samat ladut
jälleen yhtä tömäkkään kuosiin. Raskasmättö kuorrutetaan stonerkiemuroilla, trippiruudilla ja psykelabyrinteillä kerrassaan hapottavasti. Jumitusvääntö, bluesahtavat ri?t
ja hyssyttelyosiot vuorottelevat intensiteetillä, joka kestää loppuun asti. Mojovimmin puree albumin aloittava Skydogs, jonka muhevan messevä kiikku ottaa huomaansa välittömästi. Perään soivan Salomontaarin veemäinen tiukka stonerri? ja funkahtava väliosa toimivat myös.
Vaikka meno on tukevaa ja erinomaisen
vaiherikasta, pidemmän päälle kappaleita
vaivaa kuuntelijan virkeyttä latistava samankaltaisuus. Niinkin tylsä ratkaisu kuin vahva
kertosäe tai otsanahkallakin erottuva luuppi
antaisi tarttumapintaa.
Vaikka mikäs kiire tässä, valmiissa sludgeavaruudessa.
» 36 « NRO. 11
ANNIKA BRUSILA
TROUBLED HORSE
STEP INSIDE
(Rise Above)
Jokunen vuosi sitten löysin vahingossa verkosta ruotsalaisen Great Mammothin, joka
kolahti välittömästi. Kävi ilmi, että bändissä vaikutti lähes koko örebrolainen retrobändi Troubled Horse, jossa puolestaan soittavat ex-Witchcraft-jäsenet kitaristi John Hoyles (Spiders) ja rumpali Jens Henriksson
sekä nykyinen Withcraftin basisti Ola Henriksson.
Tämä kuvaakin suhteellisen tyhjentävästi, mistä Troubled Horsen debyytissä on kyse. Vintagehardrokkia veivataan kumarassa
jumalattomalla groovella. Laulaja ja keulamies Martin Heppich kuulostaa itsensä lisäksi huomattavassa määrin myös Magnus
Pelanderin ja Bobby Lieblingin sekoitukselta; samat maneerit, loppuvenytykset ja ruotsalaisaksenttiset intonaatiot. Myös outo Ralf
Gyllenhammar -viba kuultaa läpi korkealta
ja kovaa -luukutuskohdissa.
Albumilla on kymmenen biisiä, mikä on
materiaaliin nähden tarpeettoman suuri määrä. Luontevinta ja levynkeräilijöiden
kannalta tyylikkäintä olisi ollut jättää ainakin parin vuoden takaisen seiskatuumaisen
molemmat kappaleet pois. Tosin sekin olisi
ollut väärä veto, sillä ne ovat levyn kovimmat
ja kekseliäimmät kappaleet. Kolmen kärkeen
mahtuu myös Sleep In Your Head, joka kuulostaa varhaiselta Pentagramilta. Muutoin
levyllä on monta letkeää mutta kylmäksi jättävää rocknrollrallia. Loppumetrien messevästä urkusplatteristä irtoavat vilpittömät lisäpisteet.
Retroväännöstä pitäville Step Inside tulee
auttamattomasti pari vuotta myöhässä. Hardrokkaajille se saattaa toimia sopivana vintageraiteen avaajana.
ANNIKA BRUSILA
6
RUINSIDE
HUNT
(Mighty Music)
Ruinside on vuonna 2005 perustettu hevipoppoo Tampereelta. Useiden miehistönvaihdosten ja demojen jälkeen yhtye on viimeinkin päässyt tarjoilemaan debyyttirieskaansa kaikelle kansalle.
Hunt on 13 biisin paketti varsin tavallista
heviä, jota on kuorrutettu thrashmetallista
tutuilla demppausri?eillä sekä maneereilla.
Kappaleiden melodiat liikkuvat sujuvasti genren peruskuuntelijan mukavuusalueella aiheuttamatta sen kummempia väristyksiä. Kitarasoolot sen sijaan ovat tyylikkäitä ja harkitun kuuloisia. Vokalisti Toni Salminen (exFarmakon) on monipuolinen tulkitsija, joka
ei liruttele sieltä ylimmästä oktaavista, vaan
luottaa pitkälti käheään raspiinsa.
Levyn alkupuolisko pitää sisällään hieman pirteämpää matskua. Tunnin mittaisella levyllä ehtivät ideat kuitenkin loppua jo ennen puolta väliä. Meno on lopulta muutamaa
poikkeusta (Hunters of Divine Society, Witch
Hammer) lukuun ottamatta varsin pehmeää
ja persoonatonta. Kappaleiden tuotanto ja toteutus ovat sinänsä kunnossa, mutta sävellysten taso jää auttamattoman keskinkertaiseksi. Killeriri?t ja sisintä puhuttelevat kertosäkeet puuttuvat kokonaan. Yhtyeeltä ei löydy
erityisosaamista, jolla se erottuisi nykypäivän
tolkuttomasta tarjonnasta.
VILLE PEKKALA
9
RAGNAROK
MALEDICTION
(Agonia Records)
Täysi-ikäinen pukki on saapunut kaupunkiin,
piilottakaa tyttärenne! Vuonna 1994 ensihenkosensa vetänyttä Ragnarokia luotsaa rumpupallin takaa yhtyeen perustaja sekä samalla ainoa alkuperäisjäsen Jontho. Tämä norjalainen tuhokoneisto jatkaa seitsemännellä
albumillaan laadukasta mustan messun julistustaan elinvoimaisena ja viriilinä.
Bändin linja ei ole vuosien varrella keventynyt, vaan se luottaa yhä primitiivisen black
metalin voimaan. Ja mikäs on luottaessa, kun
saatanallinen raivo ja musiikillinen lahjakkuus näin mallikelpoisesti solmivat verivalan keskenään.
Malediction ei ole pelkkää turpaanvetoa ja
väkisinmakaamista, sillä levy sisältää yllättävän moniulotteisia kappaleita, joissa riit-
tää taidokkaita koukkuja. Necromantic Summoning Ritualin deathmetallia henkivä tekninen ri?ttely saa langenneet enkelitkin irvistämään nautinnosta. Demon in My Viewn
pirua maanittelevat kierot melodiat ostavat
paikan helvetin tulimerestä. Dystocratic sen
sijaan yllättää yltiömelodisella avauksellaan,
joka tuo mieleen ihan eri genren nahkahousuiset tiluttelijat.
Ragnarokin uutukainen on huikean tasokas kokonaisuus, josta ei ?llereitä löydy. Iron
Cross ? Posthumous on aavistuksen tasapaksu raita ja Pro Patria Morin väsynyt ja kliseemäinen avausri? on lievä pettymys, mutta
muuten puhutaan eliittiluokan esityksestä.
VILLE PEKKALA
(Inverse)
Kotimainen debytantti Devil I Know on minulle entuudestaan täysin tuntematon rokkiryhmä. Promoliuskan mukaan bändin digisingle Scream ?n? Shout on soinut valtakunnallisilla radiotaajuuksilla, joten jonkinlaisesta nousevasta kyvystä voidaan kai puhua.
Helsinkiläiskvartetti soittaa raskasta rokkia, jossa pääpaino on enemmän tai vähemmän tarttuvilla kertosäkeillä. Bilemusamoodi on vahvasti pinnassa, mutta hittihakuisuuden lomasta on kuultavissa myös ihan aitoa
särmää sekä rokkiasennetta. Yhtye kuulostaa itse asiassa Six Songs of Hellcity Trendkillin aikaisen Private Linen oppimishäiriöiseltä pikkuveljeltä.
Albumilta löytyy muutamia onnistuneita
ralleja. Erityisesti hävyttömän iskevä Insomnia toimii loistavasti ja sen uskoisi kolahtavan
kybällä nuorille kajaalisilmille. Myös edellä
mainittu singlebiisi on suhteellisen tarttuvaa
tavaraa. Not Anymoressa kitaristi uskaltautuu revittelemään hienosti ja se tuo pikanttia
lisäpotkua hyvään kappaleeseen. Overrated
alkaa erittäin lupaavalla ri?llä, mutta kappale kuihtuu ikävästi kasaan avauksen riehakkuuden jälkeen.
Kokonaisuus jää lopulta hieman kaksijakoiseksi, sillä muutaman pienoisen hitin lisäk-
VILLE PEKKALA
4
FORGOTTEN SOULS
SIRIUS 12
(Mighty Music)
Puolasta on perinteisesti tullut laadukkaita
metallibändejä, jotka ovat yleensä miellyttäneet kosolti myös meikäläistä. Neljännen levynsä julkaiseva Forgotten Souls ei kuitenkaan kuulu näihin akteihin millään muotoa.
Puolalaisviisikko veivaa ihmeellisen kuuloista kokeellista avaruusmetallia, jossa sekoitellaan eri tyylejä keskenään äärimmäisen epäonnistuneesti. Sovitukset ovat totaalisen surkeita ja niiden ainoa funktio on itsetarkoituksellinen erikoisuuden tavoittelu. Sävellyksistä
ei voi edes puhua kokonaisuuksina. Poukkoilevia matalavireisiä kitarari?ejä löytyy sieltä
täältä. Niiden lomassa pimputellaan synalla
vammaisia melodioita sekä turhia väliosia ja
piiskataan vieroitusoireiden riivaamaa vokalistia yhä järkyttävämpiin suorituksiin. Albumi
on täynnä keskeneräisiä ideoita sekä myötähäpeää tuottavaa taiteellista vapautta.
Promokirjeessä hehkutetaan hörhöryhmän nerokkaita narkoottisia lyriikoita. Se
selittää lopulta aika paljon. Jonkinlaista halvan psykedeelisen viritelmän löyhkäähän tässä on havaittavissa. Yhtye yrittää kai rakentaa massiivista galaksien välistä teleportaalia, mutta onnistuu ainoastaan rahtaamaan
levyllisen sontaa Itämeren yli pohjoiseen.
VILLE PEKKALA
8
FORGOTTEN TOMB
?AND DON?T DELIVER US FROM
EVIL (Agonia Records)
Ahdistusta ja misantropiaa italialaisittain
tarjoilee Forgotten Tomb, joka on saanut valmiiksi kuudennen albuminsa. Yhtye voidaan
kai yhä lokeroida black metalin laveaan joukkoon kuuluvaksi, vaikka bändi onkin keventänyt ja monipuolistanut ulosantiaan sitten
uran alkuaikojen.
SUE
?and Don?t Deliver Us from Evil ryöpyttää
vihaansa melkoisen raskaalla otteella. Kyynisiin purkauksiin sisältyy kuitenkin myös
herkkyyttä sekä yllättävää haavoittuvaisuuden tuntua. Tämän lisäksi bändi uskaltautuu
muutaman kerran jopa pistämään rokkivaihteen silmään. Kaiken synkkyyden keskeltä voi
siis löytää orastavaa elämäniloakin.
Levyn parasta osastoa edustaa Deprived,
joka on melankolian huuruinen ja hieman Satyricon-henkinen matka unohdetun haudan
ytimeen. Puhtaita vokaaleja esittelevä Adrift
on rennosti soljuva katatoniamainen kappale, jossa kolkutellaan niitä heleäpintaisempia
portteja. Nullifying Tomorrown melodinen
kirkasotsaisuus lopettaa albumin paatoksellisella tyylillä.
Forgotten Tomb on onnistunut luomaan
suhteellisen tarttuvaa, joskin epätasaista
materiaalia uusimmalle levylleen. Hyvissä
hetkissä riittää nautittavaa, mutta albumilta löytyy myös liian paljon niitä metallisulattamosta kierrätettyjä ri?ejä sekä sävelkulkuja, jotka eivät valitettavasti häikäise omaperäisyydellään.
VILLE PEKKALA
8
JIMI JAMISON
NEVER TOO LATE
(Frontiers)
Survivorin vokalistina parhaiten tunnettu Jimi Jamison on allekirjoittaneen mielestä Journeyn Steve Perryn ohella aor-tulkitsijoiden kuningas. Kaikki levytyksensä vuosituhannen vaihteen pitkän kuivan kauden jälkeen ovat tervetulleita. Niitä on viime vuosina riittänyt, sillä viimekin vuonna Jamolta ilmestyi kaksi albumia, kimppakiekko Bobby
Kimballin kanssa sekä saksalaisprojekti One
Man?s Trashin pitkäsoitto.
Mieluiten kuulisin miehen äänijänteistä uutta Survivor-tuotantoa, mutta bändi on
mitä ilmeisimmin taantunut pelkkään satunnaiseen keikkailuun. Lähimmäksi Survivorsoundia Jamo pääsee kolmannella, ruotsalaisen Eclipse-yhtyeen Erik Mårtenssonin
masinoimalla sooloalbumillaan. Välillä tosin hypätään liiankin syvälle formulaan, ja
» 37 « NRO. 11
lopputulos lähentelee pastissia, kuten nimiraidan kohdalla. Kuusikymppisen kultakurkun lisäksi levylle kaipaisi myös jotain muuta persoonallista. Itse yhdistän Jamisonin ääneen yhä Frankie Sullivanin tunnistettavan
kitaran.
Toisaalta levyllä on parasta Jamisonin tulkitsemaa materiaalia sitten vuonna 1999 ilmestyneen Empiresin. Esimerkkeinä vaikka Steve Morsen aikaisen Kansasin mieleen
tuova Street Survivor ja Bullet In The Gun,
jotka kuuluvat myös levyn raskaampaan sarjaan. Never Too Late on muutenkin tunnelmaltaan kiitettävän nopeatempoinen verrattuna Jamisonin viimeaikaisiin hiturivoittoisiin levytyksiin.
MIKA PENTTINEN
8
MARILLION
SOUNDS THAT CAN?T BE MADE
(earMUSIC)
Jo seitsemänteentoista studiolevyynsä yltänyt brittiläisen neo-progen suuruus Marillion
on vaikuttanut kuluvan vuosituhannen julkaisuillaan mainittavasti seestyneeltä kollektiivilta. Siksi Sounds That Can?t Be Made iskee
puskan takaa yllättävän väkevästi jytkyttelevänä pakettina.
Jo levyn avaava yli 17-minuuttinen Gaza tekee selväksi, että nyt ei lähdetä normipäivän
piknikille. Kepeää tahtikikkailua, raskaita rif?npaloja sekä utuisempaa tunnelmointia sekoitellaan taitavasti. Kuten biisin nimi osoittaa, lyyrisestikään bändi ei lähde kaihtamaan
painavia teemoja. Yhtäläisen majesteetillista
paisuttelua tarjoaa lyhemmässä mitassa Power. Kepeämmätkin rokkailut tarjotaan Invisible Inkillä ja puhtaan herkistelyn ystävät
tuskin pettyvät Pour My Loveen.
Takuuvarmasti tiukan yhteissoiton lisäksi levyltä erottuu edukseen laulaja Steve Hogarthin äänenkäyttö, joka on samaan aikaan
huomionarvoisen hauras mutta voimakas.
?Klassisen? Marillionin mikkimiestä Fishiä
ei ehdi ikävöidä, kun Hogarth painaa menemään rekisteristä toiseen. Käsillä on parasta
Maria sitten Seasons Endin (1989).
ALEKSI AHONEN
LEVYARVIOT
8
DEVIL I KNOW
DEVIL I KNOW
si levyltä löytyy myös useampi vaisu rykäisy. Täytebiisit eivät kuitenkaan sumenna sitä
faktaa, että kyseessä on harvinaisen kypsä ja
onnistunut julkaisu esikoisalbumiksi.
LEVYARVIOT
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
SOUNDGARDEN ? King Animal (Mercury)
Soundgarden paaluttaa paluukiekkonsa
avausraidalla, mistä on kyse. Been Away
Too Long on juuri sitä, mitä bändin fanit
ovat joutuneet odottamaan vuodesta 1996
asti. Tai oikeastaan tätähän on odotettu pidempäänkin. 16 vuoden takainen Down on the Upside
ei hyvällä tahdollakaan ollut ihan samaa tasoa kuin
Superunknown tai Badmotor?nger.
King Animal on paluu Seattle-grungen kultaisiin
vuosiin. Samanlaista vaaran tunnetta ei toki bändissä enää ole kuin parikymmentä vuotta takaperin, mutta yllättävän lähelle alkuaikojen rasvaista paahtamista bändin kuudennella studiokiekolla päästään. Avausraidan lisäksi perinteisimmillään Soundgarden mellastaa Bones of Birds -biisillä, joka mahtuisi mille tahansa bändin uran kattavalle kokoelmalle. Samalla bändi tulee osoittaneensa elinvoimaisuutensa myös hitaampien biisien saralla.
Itsestään selvää on, että vokalisti Chris Cornell
on vain kehittynyt laulajana 16 vuodessa, vaikka jotkut tietysti ovatkin sitä mieltä, että eka demo oli paras ja Cornellkin on mennyt myymään itsensä epätasaisen soolouran aikana. Audioslave sentään oli
kelpo bändi monien Soundgarden-fanienkin mielestä. Mielipiteet eivät poista sitä tosiseikkaa, että A
Thousand Days Before -biisin kaltaisilla laulusuorituksilla Cornell kyykyttää parinkymmenen vuoden takaista minäänsä melko selvin 6-2-lukemin.
Parasta uudessa tulemisessa on rummut, jotka
paukkuvat parhaimmillaan kuin apokalyptista tu-
9
hoa ennustaen. Soundgardenin välivuosina Pearl Jamissa kannuja paukuttaneen
Matt Cameronin soitossa on ihailtavasti
särmää.
Mutta on muukin bändi iskussa. Kim
Thayil vetelee kitarastaan sellaisia ri?ejä
pitkin 13 biisin levyä, että hänen tuskin tarvitsee julkisuudessa King Animalia tylyttää
samalla tavoin kuin aikanaan ruoski Down
on the Upsidea. Kuunnelkaa vaikka miehen
työskentelyä Non-State Actor -raidalla.
Entä onko King Animalilla yhtään Black
Hole Sunin tai Rusty Cagen kaltaista hittiä?
Ei. Mutta se tuskin jaksaa Soundgardenin
faneja itkettää. Tärkeintä on, että Soundgarden on tullut takaisin, toivottavasti pidemmäksikin aikaa. Ja löytyyhän uudelta levyltä sentään 13 vähintään kelpoa biisiä. Pari veisua olisi ollut rehellisyyden nimissä vara tiputtaa poiskin. Levyn keskivaiheille haudatut Attrition ja levyn virallinen ?popbiisi? Halfway There eivät herätä suurta himoa ottaa kappaleita henkilökohtaiseen voimasoittoon, vaikka viimeksi
mainittu onkin levyn radioystävällisin veisu
ja siksi potentiaalisin hitti.
ILKKA LAPPI
SUE
» 38 « NRO. 11
9
ABSOLUUTTINEN NOLLAPISTE
PISARA JA LAMMAS 1
LEVYARVIOT
(Diu Dau Records)
Pohjois-Suomen syövereistä esiin kuplineet
Absot ovat puskeneet kansalle progressiivista musiikkimyllytystään ensimmäisestä pitkäsoitostaan laskien jo lähes kahdenkymmenen vuoden ajan. Aikaan rinnastettuna onkin
entistä vaikuttavampaa, miten verevä ja tuore kokonaisuus Pisaran ja lampaan ensimmäinen osa onkaan. Yksi orkesterin parhaita.
Käsillä oleva levy on alkupuolisko teemalevy-duosta, jolla on tulevaisuutta myös teatterilavoilla. Lennokas sci?-kertomus kotoisen Maamme ulkopuoliselta planeetalta luoksemme lähetettävästä pisarasta rinnastetaan
nohevasti arkisempiinkin ajatuksiin. Näytelmän tavoin kulkevaa tarinaa vahvistetaan jakamalla lauluosat kertoja Tommi Liimatan lisäksi rooleittain vieraileville starboille. Niin
Olavi Uusivirta, Paula Vesala kuin Erkki Seppänenkin hoitavat osansa mallikkaasti. Musiikillinen puoli toimii hienosti läpi kosmisten
rokkausten, valssien, akustisten makupalojen,
?ilistelyjen ja napakymppien. Syntetisaattorit
genesistelevät ja kuorot kaikuvat.
Bändille ominainen tummahko huumori
on lyriikoissa ilahduttavasti tallella. Vuoden
hirtehisimmän sutkauksen palkinto tulisi ehdottomasti antaa Nainen lentää -biisin riville ?Naista varjelus seuraa kuin sadetakkinen
kundi?. Tältä pohjalta on erittäin helppoa jäädä innolla odottamaan opuksen toista osaa.
ALEKSI AHONEN
7
DEFTONES ? Koi No Yokan (Warner Bros.)
ANNA PUU
ANTAUDUN
(Sony)
Ennen Anna Puun kolmannen levyn julkaisua julkisuudessa oli esillä naisen uusi shokkityyli (uudet hiukset). Uusi levy kuitenkin
osoittaa, että musiikillisesti mennään hyväksi havaituilla linjoilla. Laatutietoista suomipoppia on levylle mahdutettu yhdeksän
raidan verran. Lisäksi on Nuori Loiri -niminen sietämättömän ja nerokkaan herkällä
rajapinnalla taiteleva kasarihassuttelu, jonka tekeminen on epäilemättä studiossa ollut
hauskaa. Useammankaan kuuntelun jälkeen
ei osaa varmasti sanoa, onko biisin kömpelö suusta/puusta riimittely sittenkin ehkä
nerokkainta ikinä. Ilmiselvä koukkubiisi se
kuitenkin on.
Antaudun-levyn yleistunnelma on Veskusta huolimatta seesteinen. Biisit kulkevat
hieman aiempaa enemmän pianovetoisesti.
Annan lisäksi levyä on ollut tekemässä tuttu
tekijäkaarti. Erityisesti Lasse Kurjen ja Knipin sävellyskynä on jälleen ollut terävänä. Illanpilaaja voisi yhtä hyvin olla Egotripille
tehty laulu, mutta hyvin se Annallekin istuu.
Parisuhteiden eri puolia peilaavista teksteistä Annan lisäksi vastaavat muun muassa Mariska ja Samae Koskinen. Kaksikko on kuitenkin tainnut jättää parhaat oivalluksensa
omille levyilleen.
Varsinaiset huippuhetket levyltä puuttuvat. Tasalaatuista ja radioystävällistä poppia
on tarjolla, mutta toistuvaan kuunteluun se ei
suoranaisesti pakota.
ILKKA LAPPI
9
LAURA NÄRHI
TUHLARI
(Warner Music)
Laura Närhen toinen soololevy sai mukavaa
ennakkonostetta aiemmin tänä vuonna Vuosaari-le?assa soineen mainion Hetken tie
on kevyt -versioinnin ansiosta ja muutamassa päivässä se ehti myydä kultaa.
Edellisen levyn tapaan Matti ?Tehosekoitin? Mikkolalla on ollut vahvasti sormensa
pelissä. Hän on ollut säveltämässä yhtä vaille kaikkia levyn kappaleita ja istunut tuottajan tuolilla. Maltilliset sävellykset tuovat esiin
paitsi Närhen kauniisti soivan äänen myös
laulujen tekstit.
Se on hyvä ja huono asia. Ajoittain tekstit
ovat keskinkertaisia, mutta parhaimmillaan
laulut kouraisevat todella syvältä. Niin kuin
nyt tämä Närhen oma teksti 1945, joka on
heittämällä vuoden koskettavin parisuhdetarina. Samuli Putron Olet puolisoni nyt voi
mainita lähes samassa lauseessa. Aihepiirikin
on samasta puusta. Tyylitajua osoittaa myös,
että kappale pelaa täysin tekstin ehdoilla, eikä
eteeristä äänimaisemaa olekaan yritetty tuk-
Sacramenton vaihtoehtometallurgit ovat takoneet ilmoille juuri sellaisen pitkäsoiton, jota viisikolta toivoi,
mutta jollaista ei uskaltanut odottaa.
Se on siinä mielessä tyypillinen Deftones-äänite, että se ei maalaa yhtyettä mihinkään tiettyyn nurkkaan, vaan pikemminkin avaa jälleen uusia mielenkiintoisia ovia ja polkuja.
Deftonesin tuotanto on aina ollut omalla
tapaa samaan aikaan raskasta ja unimaisen
herkkää: kuin naamaan paiskautuva silkkinen tiiliskivi.
Tämä ainutlaatuinen ristisiitos muodostuu
kitaristi Stephen Carpenterin väkevän voimasointulouhinnan kohdatessa laulusankari
Chino Morenon eteerisen raa?an tulkinnan.
Rumpalinero Abe Cunninghamin soitanto
on aina ollut olennaisessa osassa yhtyeen musiikissa, mutta Koi No Yokanilla kuullaan sellaista loisteliasta rytmittelyä, jota Deftones ei
ole aiemmin äänittänyt. Onpa mukana myös
whiteponymaista elektronista otetta.
Yhtyeen edellistä pitkäsoittoa (vuonna 2010
julkaistu Diamond Eyes) leimannut lyijyäkin
raskaampi äänimaisema ei ole tällä levyllä niin
olennaisessa roolissa, ja hyvä niin. Ei sillä, etteikö Koi No Yokan olisi raskas ? sitä se on. Mutta
se on myös kevyt, haastava, yllättävä ja kaunis.
One love for Chi!
kia täyteen, kun ei teksti apuja juuri kaipaa.
Muihin yrittäjiin on todella pitkä matka.
Tällaisten pienten mestariteosten levylle sijoittamisessa on toki se huono puoli, että muu levyn materiaali ei tunnu oikein miltään, kun on itkenyt tuntitolkulla yhden biisin äärellä.
7
Yli kaksikymmentä vuotta sitten New Yorkissa perustettu The Casualties näytti ja näyttää yhä siltä, kuin se olisi koottu neljästä The
Exploited -yhtyeen Wattie Buchanista. Kuluneet vuosikymmenet ovat tehneet The Casualtiesin miehistön uskottavuudelle pelkkää hyvää. Vaikka metalliyhtiönä tunnettu
Season of Mist herättää kysymyksiä albumin sisällöstä, on se auktoriteeteille keskisormea näyttävää vihaista punkrockia vailla
muita hevirasitteita kuin speed metal -nopeus ja soittotaito.
Rumpali Meggers Eggersin ja basisti Rick
Lopezin komppi rullaa komeasti ja yhteislaulu toimii paremmin kuin koskaan; ehkäpä vähän liiankin hyvin, sillä ainoan bändissä
edelleen vaikuttavan perustajajäsenen, Jorge Herreran ärjyntää tukeva kaiutettu mullikuoro alkaa muutaman biisin jälkeen toistuvana tehokeinona turruttaa. Herreran äänikään ei vuosien artikuloinnin jälkeen ole entisessä terässä. Nimibiisi on oiva oi-oi-ralli.
Herreran äidinkielellään huutama Corazones
Intoxicados tarjoaa tasapaksuhkoon pakkaukseen mukavaa vaihtelua.
9
ILKKA LAPPI
7
WILD NOTHING
NOCTURNE
(Bella Union)
Jack Tatumin sooloprojektina vuonna 2009
aloittanut Wild Nothing herätti blogosfäärin
huomion osuvalla covervalinnalla, unipopdemolla Kate Bushin Cloudbusting-hitistä.
Muistaako muuten kukaan enää postpunk
revival -bändi The Futureheadsia, joka teki temput aikoinaan Hounds of Love -biisin
kanssa?
Wild Nothing sai levytyssopimuksen, ja
kahden vuoden takainen esikoisalbumi Gemini edusti aikansa huippumuodikasta kaikupop-soundia, missä Cocteau Twinsin
herkkä äänivalli yhtyi täysin eritevapaaseen
virtuaaliaktiin OMD:n rumpukoneen kanssa The Drumsin sur?laudan päällä. Nocturnella meno rankkenee, sillä korkeammat
tuotantoarvot, varsinkin rumpali Je? Curtainin oikeiden kannujen paukutus, siirtävät Wild Nothingin Tatumin makuuhuoneesta porstuan kautta edelleen verannalle, mistä yhtyeen voi spotata myös ohikulkeva suuri yleisö.
Albumin Shadow-avausraitaa sulostuttavat aidot jouset. Toinen singlevalinta Paradise on hieman Cut Copy -tyyppinen herutusbiisi, missä pitkän ja herkuttelevan suvantokohdan jälkeen seuraa lopun kliimaksi, mistä voisi nauttia Dynamon peilipallon
alla. Nocturnen lempeästi soljuvat, New Orderin melodioita kumartavat kappaleet ovat
koukukkaita. Voimasoiton avulla mikä tahansa biiseistä voisi olla potentiaalinen iso
hitti. Oma sokerikiintiöni alkaa valitettavasti olla täynnä.
JARI MÄKELÄ
SUE
EELIKS:EN
SUUTRE TEITER
(Fonal)
Lueskeltuani Simon Reynoldsin mainiota
Retromania-kirjaa tuumailin, että haluaisin
vaihteeksi kuunnella jotain tuoretta. Kärjistäen: kaikki tänä päivänä julkaistu popmusiikki
on kierrätystä ja imitointia. Ympäröivän maailman tavoin pop on menettänyt tulevaisuudenuskonsa ja ainoa näköala on taaksepäin.
Sitten tapahtui jotain odottamatonta: kuulin
popmusiikin tulevaisuuden. Hänen nimensä
on Eeliks:en. Vaikka peruskoulun ensimmäistä luokkaa käyvä Eelis Salminen pitää mm.
Beatlesistä ja AC/DC:stä, vaikutteet eivät ole
saastuttaneet hänen musiikkiaan. Tyylilliset
ja kielellisetkin konventiot puuttuvat täysin.
Eeliks:enilla ja hänen ystävillään on käytössään teknologia, josta kurkkupurkin, munaleikkurin ja c-kasettimankan kanssa uransa aloittaneet sukupolvet eivät osanneet haaveilla. Elektroniikka/dancea sisältävä parikymmentäminuuttinen debyyttialbumi on 33
kappaleen tilkkutäkki. Seka-musiikin joukosta löytyy sielukasta deep housea (Niilon rassel rassel) ja industrialismia (Bob is theare).
Englanniksi tai siansaksaksi lörpötellyistä
luonnostelmista erottuvat myös nimikappale, energinen jatko-osa Feat Nipi sekä Oskari-vauvan ?ittaama Oskarin äp äp. Instrumentaali _) toimisi kauhuelokuvan tunnarina.
Hipit vanhemmat. Antakaa tämä albumi alle kouluikäiselle lapsellenne. Katsotaan, josko
tästä syntyisi uusi uljas popmusiikin aalto.
JARI MÄKELÄ
7
THE CASUALTIES
RESISTANCE
(Season of Mist)
Näinä unipopin ja unettavan nussufolkin kulta-aikoina, kun ainoa aidosti ärsykkeitä tarjoava musiikki löytyy ladatuimpien levyjen
listoilta ja kulutusdemokratiaa tyrkytetään
ainoana vaikuttamisen vaihtoehtona, on kiva törmätä sympaattiseen, vastarintaa julistavaan katupunkbändiin.
» 39 « NRO. 11
TEEMU PURHONEN
JARI MÄKELÄ
6
MADNESS
OUI, OUI, SI SI, JA JA, DA DA
(Cooking Vinyl/Lucky Seven)
Englannin Eppu Normaalin kymmenes studioalbumi (hittikokoelmia on toinen mokoma) olisi helppo tyrmätä tarpeettomana julkaisuna. Uutuuden kaksi ensimmäistä kappaletta ja potentiaalisinta hittiä, Tainted Loven komppia lainaava jatko-osa My Girl 2 ja
Embarrasmentin laulumelodiaa kierrättävä
Never Knew Your Name puhuvatkin lyttäyksen puolesta.
Minulla ei kuitenkaan ole mitään Madnessia vastaan. Ilosaarirockissa 2011 yhtye osoitti olevansa relevantti orkesteri ? päinvastoin
kuin ska-nostalgioihin ilman Jerry Dammersia jämähtänyt aikalainen The Specials.
Madnessin suuruudenajat koittivatkin vasta
ska-kuumeen jälkeen. 80-luvun puolivälin albumeillaan yhtye asettui tärkeäksi brittiläi-
nellessa tulee kummallisia deja vu -muistumia elokuvallisista kohtauksista. Suuren osan
ajasta se tuntuu soundtrackilta elämälle syksyisen synkässä Turussa.
TOMI TUOMINEN
9
LEVYARVIOT
PÄÄ KII ? S/T (Stupido/Airiston Punk-levyt)
Olen seurannut Teemu Bergmanin
uraa 20 Dollar Whore -yhtyeen
Teenage Fuckin? Boredom -seiskatuumaisesta (2001) lähtien, eikä
maan kovin biisintekijä ja kävelevä katurock-ensyklopedia petä uusimman Pää Kii
-orkesterinsakaan kanssa. Bändin nimi on
The Heartburnsin ohella Bergmanin poliittisesti korrektein, mutta roskan paavi
John Waters lausuu albumin alkusanat ja
kannessa räkäinen puliukko vetää jääkiek-
koilijaa turpaan. Ei sellaista voi olla rakastamatta.
Ennakkoon huomiota herättänyt God Given Ass -rockjumala Otto Grundström laulaa liidiä kahdella biisillä. Rakkaus repii meidät kappaleiksi nuijiikin Shotgun Clubin aiemmin tänä vuonna ilmestyneen mainion Love-kappaleen maanrakoon. Taustalaulut toimivat albumin biiseissä todella makeasti, todennäköisesti kitaristi Lauri Elorannan ansiosta. Siistejä, ei-ylituotettuja powerpop-ki-
tarajuttuja ja sovituskoukkuja piisaa.
Rakkaus repii meidät..., Kalifornia Dreaming ja Luuleksä et mä oon huvikseni näin
sekaisin ovat helvetin hyviä ja tarttuvia rakkauslauluja. Kylän pahalla puolella, Keskellä pientä Kiinaa ja Nyt skipataan kahvit ovat totutun tarkkanäköistä yhteiskuntakuvausta ja Kuuden vuoden vitutus kuuden
vuoden tärkein poliittinen laulu.
K: Mutta jytiseekö levy? V: Totta munassa!
sen pop-tarinankerronnan merkkipaaluttajaksi Kinksin ja Blurin väliin. Tätä traditiota eivät The Streets tai Kaiser Chiefs positiivisista signaaleistaan huolimatta kyenneet
jatkamaan, joten Madnessilla lienee vielä kesää jäljellä.
Bändin persoonallinen soundi on ennallaan. Menneisyyden suuntaan vinkataan liikaakin. Iskelmällisyys tökkii, mutta toisaalta istuukin näille setämiehille. Parhaat biisit
Death of A Rude Boy ja Powder Blue henkivät luopumista ja loppua, eikä Madness yllä
edellisten uutta materiaalia sisältäneiden albumiensa, Wonderful (1999) ja The Liberty
of Norton Folgate (2009), tasolle.
den Jackoa. Irfanen esittämä Baby I?m Yours
kuulostaa puolestaan melkein Chromeolta ja
siinäpä nuo levyn musiikilliset reunaviivat tulivatkin melko hyvin kartoitettua.
By Your Sidea on hieman vaikeaa kuvitella kuuntelevansa kotona sohvalla, mutta bilemusiikkina se on tervetullut paluu aikaan,
jolloin elektronisessa musiikissa oli muitakin
itseisarvoja kuin kova tempo, aggressiivinen
soundi ja dropit. BreakBotin päänavaus saa
toivottavasti jatkoa.
aan lisäämään levyn seitsemäntenä tuleva
hieno luenta Tapio Rautavaaran Juokse sinä humma -klassikosta, joka ainakin itselleni
on erittäin tuttu lapsuudesta. Poikkeuksellisen onnistunut cover-valinta ja myös kiinnostava toteutus. Erilaiset rytmiset ja elektroniset elementit ja loopit rikkovat hienosti levyn
muuten jopa turhankin harrasta tunnelmaa.
Nyt balanssi on kohdallaan.
JARI MÄKELÄ
(Fonal)
Turkulaisena olen todistanut lukuisia Laura Naukkarisen eli Lau Naun live-esiintymisiä. Joka kerta olen ollut suorastaan lumoutunut hänen virtuoosimaisesta looppipedaalin käytöstään ja suvereenista tavastaan ottaa tila haltuun. Silti tämä on jostain syystä
ensimmäinen kerta, kun soittimessani pyörii Lau Naun levy.
Lehdistötiedotteessa luvataan, että Valohiukkanen on ensimmäinen Lau Nau -levy koskaan, jossa on rumpuraita eli rytmejä.
Ensimmäinen biisi Valolle tuo mieleen pelkistetymmän ja hauraamaan version Paavoharjun metsäläismusiikista. Kuulas ja kiireetön tunnelma säilyy biisin loppuun asti.
Jouhikkotaituri Pekko Käppi vierailee tunnelmoimassa valtaosassa levyn kymmenestä
biisistä ja muutoinkin studiossa on vieraillut
suomalaisen uuden folkin kovanaamoja Tolvin veljeksistä Hertta Lussu Ässään. Vasta
kolmannessa Kuoleman tappajan kuolema
-biisissä ne luvatut rummut tulevat rytinällä
sisään ja on pakko sanoa, että hektinen komppi todella toimii. Mieleen tulee hakemalla Coco Rosie -tyylisiä juttuja, mutta Lau Nau kuulostaa sittenkin täysin omintakeiselta ja hyvin
suomalaiselta.
Kansallistunnetta ja -romantiikkaa on omi-
9
8
BREAKBOT
BY YOUR SIDE
(Ed Banger)
Joskus viattomalla 90-luvulla Ranskassa alkunsa saanut leppeän futuristinen ?ltterihouse-soundi mutatoitui 2000-luvun lopulla Justicen, Mr. Oizon ja Sebastianin avustuksella
äkäiseksi, nyrkillä tanssilattiayleisön verisiä
naamoja takovaksi aggro-musiikiksi. Muutoksen takana oli pääosin Ed Banger -yhtiö ja
sen nuori ja nälkäinen artistikatras. Nyt Ed
Banger julkaisee BreakBotin debyytin, joka
on kuin anteeksipyyntö hukatuista vuosista
ja paluu takaisin lähtöruutuun.
Suklaalevyksi naamioitu By Your Side on
lähes äitelän makea siivu ranskahousen ja diskon pehmoista soundia ja perinteisiä popmelodioita. Siinä kuuluvat paitsi Daft Punk-kaksikon luoma perinne, myös Phoenixin softrockiin nojaava tapa tehdä biisejä. Instrumentaalibiiseillä BreakBot on daftpunkeimmillaan, mutta kolmen eri vokalistin laulamat biisit ovat selvästi levyn popeinta ja vahvointa materiaalia. Kalifornialainen Ruckazoid kuulostaa suorastaan ällistyttävän paljon nuorelta Michael Jacksonilta ja hänen
biisinsä voisivat melkein olla Thriller-kau-
TOMI TUOMINEN
8
LAU NAU
VALOHIUKKANEN
SUE
JARI MÄKELÄ
TOMI TUOMINEN
8
TIM HECKER & DANIEL LOPATIN
INSTRUMENTAL TOURIST
(Software)
Daniel Lopatin eli Oneohtrix Point Never ilmestyi tyhjästä viitisen vuotta sitten ja liki yksinään loi uuden elektronisen musiikin alalajin. Lopatinin levyt eivät olleet aivan ambientia, eivät ihan noiseakaan, eivätkä täyttäneet
myöskään krautrockin tunnusmerkkejä. Elementtejä niillä oli kaikista kolmesta, mutta
kunnianhimoinen elektroninen istuskelumusiikki oli saanut Lopatinista uuden pehmeästi
pulputtavan kuninkaan.
Kun Lopatinin omilla albumeilla biisit
vaihtelevat äärimmäisyydestä toiseen ja viimekesäinen Flown-keikka oli pelkästään sitä
toista äärimmäisyyttä, on kanadalaisen Tim
Heckerin kanssa tehty Instrumental Tourist
kuin Lopatinin omien albumien kauneimmat
ja kuulaimmat palat kuunneltuna rikkinäisen
vahvistimen läpi. Lämpimät analogiset sävyt
ja mietiskelevät melodiat virtaavat hiljalleen,
mutta jottei levyä voisi käyttää nukahtamisen
apuna, on mukana aseman vieressä olevan radion särinää ja rajujakin noise-elementtejä.
Mexican Summerin elektroniseen musiikkiin keskittyvällä Software-labelilla julkaistu levy on uuden kollaboraatio-sarjan ensimmäinen osa. Yhtiö virittelee yhteistyötä
elektronisten artistien välillä kutsumalla nämä studioon tekemään yhteislevyjä. Heckerin
ja Lopatinin välillä yhteistyö tuntuu toimivan
poikkeuksellisen hyvin. Välillä levyä kuun-
» 40 « NRO. 11
BAT FOR LASHES
THE HAUNTED MAN
(Echo)
Sen jälkeen, kun Kate Bush vetäytyi maaseudulle viettämään hiljaiseloa ja hidasti julkaisutahtinsa yhteen uuteen levyyn kymmenessä vuodessa, on tarjokkaita hänen valtaistuimelleen ollut maa mustanaan. Natasha
Khan on jo toisen sukupolven yrittäjä, josta
ei voi olla aivan varma, että haluaako hän olla Kate vai sittenkin Tori.
The Haunted Man on mediassa herättänyt
enemmän huomiota kansikuvallaan kuin musiikillaan. Mustavalkoisessa kannessa alaston
Khan kannattelee selässään alastonta miestä, jonka roikkuvat raajat peittävät Khanin
kehosta strategiset kohdat. Kannen alastomuus ei kuitenkaan jatku musiikillisessa sisällössä. Paljaiden ja minimalististen sovitusten sijasta äänikuvaa hallitsevat monet päällekkäiset elektroniset äänimassat ja isot orkestraatiot. Kokolailla kiehtova äänimaailma tuo mieleen Björkin alkupään tuotannon
sammaleen tuoksuisen menninkäiselektron.
Khan on äänenkäytöltään kuitenkin enemmän korkealta ja kovaa -koulukuntaa ja lopputulos on jonkinlainen hybridi uskaliaasti
kokeilevasta tuotannosta ja melko perinteisestä äänenkäytöstä.
Jostain syystä huomaan kuitenkin palaavani The Haunted Manin pariin uudelleen ja uudelleen. Jokin sen maailmassa kiehtoo ja vetää puoleensa. Se yhdistää kepeän luonnonläheisyyden ja kiehtovan tuotannon hieman samaan tapaan kuin Goldfrapp parhaalla albumillaan Seventh Treellä. Tämä on elektronista folkia täyttämättä kuitenkaan folktronican
määritelmää. Kiehtovaa.
TOMI TUOMINEN
6
LUPE FIASCO
FOOD & LIQUOR II (THE GREAT
AMERICAN RAP ALBUM PT. 1)
(Atlantic)
Tänä vuonna 30-vuotias Chicagon kasvatti Lupe Fiasco palaa neljännellä albumillaan
esikoisensa tunnelmiin jopa siinä määrin, että on nimennyt sen debyyttinsä jatko-osaksi. Eikä syyttä. Edellinen albumi, levy-yhtiön
pitkään kassaholvissaan piilottelema Lasers
oli melkoinen ?oppi, joka olisi lopulta ehkä
kannattanut jättää sinne holviin. Odotellessaan Lasersin julkaisua Fiasco äänitti Food &
Liquor kakkosen.
Ensimmäinen singlelohkaisu Around My
Way herätti keskustelua ja hiphop-skenen
sisäistä närää käyttämällä samaa saksofonisämpleä kuin Pete Rockin ja CL Smoothin
20 vuotta vanha klassikkoraita T.R.O.Y. Koko
kiista tuntuu täysin absurdilta, sillä onhan samoja sämplejä käytetty aiemminkin hiphopissa, ja omaan korvaani Fiascon levyltä pomppaavat ensin ihan muut asiat. Vaikuttaa siltä,
että Fiasco on kuunnellut täysien pisteiden
arvosteluja kerännyttä Kanyen My Beautiful Dark Twisted Fantasyä hieman liikaa ennen studioon astumistaan. Audubon Ballroomissa on sointukulkua myöten liki identtinen piano-outro kuin Kanyen mestariteoksen
Blame Game -biisissä, ja monia muitakin selkeitä yhtymäkohtia levyiltä löytyy.
Siinä missä Kanyen levy on uskalias mestariteos, on Food & Liquor II varman päälle pelaava ja varovainen hiphop-albumi, joka vieläpä kähveltää parhaat palansa muilta. Levyn
alaotsikko The Great American Rap Album
kertoo siitä mitä Lupe Fiasco olisi tämän albumin halunnut olevan, mutta valitettavasti kyvyt loppuvat kesken kuin Martti Servon biisissä. Levyllä on joitain hyviäkin hetkiä, mutta niitä on vaikea kuulla, kun mieli on keskittynyt löytämään levyn turhan ilmeisiä inspiraationlähteitä.
TOMI TUOMINEN
9
SIN COS TAN
S/T
(Solina)
Sin Cos Tan on Suomen elektronisen popin
Midaan, Jori Hulkkosen, ja Villa Nahista tutun laulaja Juho Paalosmaan yhteinen pro-
JOONAS KUISMA
8
JON SPENCER BLUES EXPLOSION
MEAT AND BONE
(Bronzerat)
Jon Spencer trioineen on takonut samaa bluesista, punkista, funkista ja rock ?n? rollista sekoitettua rautaansa jo 21 vuoden ajan. Meat
And Bone on retkueen ensimmäinen studioalbumi sitten vuoden 2010 yhteenpalaamisen.
Heti ensimmäinen kappale Black Mold paljastaa, että Jon Spencer haluaa tehdä muutaman asian selväksi. Blues Explosion ei aio
tällä albumilla tehdä mitään Black Keysin
tapaista sliipattua Hollywood-rockia. Se ei
myöskään aio ärsyttää kuuntelijoitaan millään The Hivesin ?Suomi-pojat ja -tytöt hyppä hyppä? -autotallihevonpaskalla. Tämä on
aitoa kamaa. Avausraidan protopunk-räimeelle tuntuu nousseen haudasta koko MC5.
Isku on luja.
Kuuntelijalle ei anneta armoa jatkossakaan. Boot Cut jatkaa jyräyksellään alun no
bullshit -linjaa. Viettelevää panofunk-biisi
Get Your Pants O?a seuraa puolestaan Ice
Cream Killerin jyystävä bassori? ja Spencerin Iggy Pop -imitaatio.
Albumin hiipuva loppupuoli ja Baby Bottlen ?I feel like a god, but I still got a problem
paying the rent? -säe muistuttavat kuitenkin
karvaasti siitä, että Blues Explosionin 90-luvun alun rajuista bilevuosista on jo aikaa.
JOONAS KUISMA
7
HAAMU
AIKAA KALLIIMPI
(Meiän musiikki)
Haamu on nyttemmin turkulainen rap-muusikko, joka loikkasi lapsena Neuvostoliitosta Joensuuhun. Aikaa kalliimpi on Haamun
kolmas julkaisu, joka seuraa omakustannedebyytti Melkein miestä ja turkulaisen Vieläki
lepposaa -bändin kanssa vuoden alussa tehtyä yhteislevyä.
Aikaa kalliimmalla Haamu on päässyt tekemään yhteistyötä kokeneiden ja mielenkiintoisten muusikoiden kanssa. Levyn vastaavana tuottajana on toiminut Jessen Niko
Liinamaa. Albumilla vierailevat myös suomalaisen rytmimusiikin jokapaikanhöylä
Puppa J ja Sielunveljii-päätösrailla onnistuneen lauluosuuden tekevä Super-Janne.
Kiinnostavimman lisän musiikille tarjoaa
kuitenkin Luotikuja-kappaleella lausuva
Turun runoliikkeen pioneeri, Tapani Kinnunen.
Kinnunen lukee kovaa, betoninharmaata proosarunoutta urbaanista ympäristöstä. Ongelmallista Aikaa kalliimmalle on, ettei Haamu pysty itse vastaavaan kirjoittamisen tasoon. Musta lammas pursuaa latteuksia toisinajattelemisen tarpeellisuudesta. Satunnainen Kerouaciin viittaaminen ei taas
tee kuluneen reissumieskuvaston käyttämisestä yhtään hyväksyttävämpää. Muuttolinnun antamaa näkökulmaa Neuvostoliitosta
emigroituneen nuoren elämälle pitää kuitenkin arvostaa.
Biitit pelastavat Aikaa kalliimman. Ne ovat
järjestäen laadukkaita, Ruudol?n mieleen
tuovia sampleja svengaavista jazz-raidoista, elokuvista tai vaikkapa suomi-iskelmästä.
Erityismaininta annetakoon Keskuksii-raidalle, jolla sämplätään...eikös se ole Gershwinin Summertime?
JOONAS KUISMA
8
KÄPPI & NYRHINEN
MUN PARAS YSTÄVÄ
(Helmi Levyt)
Pekko Käpin ja Juhana Nyrhisen coverlevy Mun paras ystävä esittelee seitsemän shamanistista tulkintaa vanhoista suomalaisista
punk-kappaleista.
Säröisestä hälyusvasta, looppimaisesta
paukkeesta sekä Käpin laulusta ja jouhikon
soitosta koostuvat äänikollaasit ovat hypnoottista kuultavaa. Mieleenpainuvimmat
esitykset tarjoillaan heti kärkeen: Laman
Mun pelko riveineen ?sataa tai paistaa / niin
joku mut raiskaa? aiheuttaa aluksi hilpeyttä,
mutta seuraavaksi kuultava Vaarallisten lelujen Viidakko kotona synnyttää tulkintansa ja intensiteettinsä puolesta jopa puhdasta pelkoa. Samanlaista voittokulkua jatkavat
kauniin melankoliseksi taipuva Korkeajännitys sekä kevyt ja tuutulaulumainen Ootsä valmis kuolemaan?.
Kun Käppi laulaa jouhikon säestyksellä natsirotista, vitun runkkareista, yksinäisyydestä ja Sex Pistolsin syntymästä, ei miehen uskottavuutta tule kyseenalaistaneeksi. Pikemminkin sitä huomaa pohtivansa, kuinka moni
levy nykyään sisältää näin merkittävää musiikkia, joka kuulostaa yhtä kaikki muinaiselta, modernilta, toismaailmalliselta sekä
äärimmäisen punkilta. Harmittavan lyhyeksi jäävä levy päättyy noisemaiseen jurnutukseen, ja levyn viimeinen lause on luonnollisestikin ?ainoo tunteeni on viha?. Vuoden paras coverlevy?
Legendaarisen yhtyeen vahva paluulevy
KING ANIMAL
Kaupoissa 9.11.
MIKKO TOIVIAINEN
8
NEUROSIS
HONOR FOUND IN DECAY
(Neurot)
Honor Found In Decay on hieman kuin ensilumi. Se leijailee kevyesti välkehtien taivaalta päätyen painavaksi massaksi maahan tappaen kaiken elämän.
Neurosis tarpoo edelleen Given to the Rising -albumin (2007) osoittamilla hämärillä poluilla. Levy alkaa bändille tyypillisellä
myrskyä edeltävällä himmailulla ja minuutin
päästä ollaan asian ytimessä kitarasärön sohiessa silmiin. Kansivihon shamanistissävytteinen riimumerkkien, luiden ja kellastuneiden valokuvien kollaasi on kuin pakkomielteisen erakon sisustussuunnitelma. Sanoituksissa kävellään huuhtomaan verisiä jalkoja,
luiden päälle kiristetty iho ei estä näkemästä vuotavia sisuksia ja katse käännetään pois
tuhoutuvasta huomisesta. Passiivis-aggressiivisella junttauksen ja maiseman maalailun
yhdistelmällä mennään. Vanhemman tuotannon hypnoottis-junnaava, autistista keinuntaa kuuntelijassa aiheuttava ulosanti on
jäänyt vähemmälle. Steve Von Till kähisee ja
Scott Kelly ärjyy.
Sludgesuossa ei rämmitä pohjamutia myöden, tribaalirummuista ei tule vaivaantunutta oloa kevyiden Soul?y-kopioiden tapaan ja
dark ambient -vibat luovat illuusioita astetta kiinnostavammasta kauhuelokuvasta. On
massiivisuutta ja minimalistisuutta. Puritanistiselle crust punk -kauden Neurosis-fanille tässä levyssä on toki on aivan liian vähän
viemärissä.
KIIRA KOLEHMAINEN
6
MARTHA WAINWRIGHT
COME HOME TO MAMA
(V2)
?I really like the makeup sex, it?s the only kind
I ever get?, Martha Wainwright laulaa Come
Home to Mama -albumin kakkosraidalla Can
You Believe It. Siinä lieneekin koko levyn särmikkäin hetki. Arvatkaa, juodaanko kappaleella myös punaviiniä?
Aiemmin Martha Wainwright on syleillyt selvemmin folkmusiikkia, mutta neljännellä albumillaan 36-vuotias laulajatar lähenee nykypopin tekijöitä kuten Paloma Faithiä ja vaikkapa Regina Spektoria. Etenkin
Four Black Sheepin elektroniset osuudet tuovat mieleen nykyiset valtamedian rakastamat
laulajat.
SUE
SAATAVANA MYÖS:
WWW.UNIVERSALMUSIC.FI
WWW.FACEBOOK.COM/UNIVERSALMUSICFINLAND
» 41 « NRO. 11
LEVYARVIOT
jekti. Miehet ovat toisilleen tuttuja jo entuudestaan, sillä Hulkkonen tuotti Villa Nahin
Origin-levyn ja Paalosmaa vieraili Hulkkosen
edellisellä soolojulkaisulla, Man From Earthillä. Molempien miesten muut yhtyeet ovat
tauolla, joten duo toimii nyt heidän pääasiallisena luovuuden kanavanaan.
Sin Cos Tan on musiikillisesti jonkinlainen
Hulkkosen ja Paalosmaan välisen janan keskipiste. Se on vähemmän melodista kuin Villa
Nah mutta popimpaa kuin Hulkkosen soolotuotanto. Debyyttialbumi on täynnä suhteelisen matalatempoista ja -taajuista, vähäeleistä ja tummanpuhuvaa syntetisaattoripoppia.
Tanssittavaa se on varsinaisesti vain paikoin
ja lattian täyttämiseksi joudutaankin odottelemaan mahdollista remix-tuotantoa.
Ehkäpä juuri bpm-lukujen alhaisuudesta
johtuen Sin Cos Tanin materiaali on niin uskomattoman tyylikästä. Kappaleet kuten Trust,
kertosäkeen synilla herkutteleva Played Out
ja Turun autolla-ajeluvideosta tuttu In Binary
ovat eleganteinta, mitä Suomessa on populaarimusiikin saralla tänä vuonna tehty. Ei olekaan sattumaa, että Pariisin muotiviikot käyttivät Trustia erään teaser-videonsa taustalla.
mieleen David Bowien myöhemmät albumit: puhuttelevasti laulava vanha nero näyttää, kuinka jäljittelemätöntä tyyliä voi tuunata ajanmukaisella tuotannolla niin, että kokonaisuus kuulostaa kruununpalautusseremonian taustamusiikilta. Cale vieläpä tekee sen
parhaiten itse: Danger Mousen kanssa tekemällä tehty I Wanna Talk 2 U -poppis ei nouse Scotland Yardin, Vampire Cafen, Maryn
tai Face to the Skyn laatutasolle.
Tyylittömimmillään levy on, kun autotunella
tehty Cher-efekti saastuttaa vokaalit ? mahtaakohan walesilaisen vintillä jo hämärtää? Biiseillä December Rains ja Mothra olisi ollut paremmat mahdollisuudet selviytyä tulipalostakin.
Shifty Adventures in Nookie Wood on mielenkiintoinen poplevy, mutta sen kauneusvirheet ovat vähän liian esillä.
ARI VÄNTÄNEN
LEVYARVIOT
7
LED ZEPPELIN ? Celebration Day (elokuva)
Kun Led Zeppelin nousi Lontoon loppuunmyydyn O2areenan lavalle joulukuussa
2007, se olisi voinut olla hirveä pettymys. Ei se ollut, vaan huikea kaupallinen ja taiteellinen menestys.
Mikään ei ollut entisellään, mutta kaikki
oli hienosti. Mummelimainen kitaristi Jimmy Page ei enää ollut seksikäs Crowleyn oppipoika, mutta hänen bluesinsa purskahte-
li yhtä villisti kuin ennenkin. Laulaja Robert
Plantin kultajumalan olemus ja ääni olivat
tummuneet kauniisti. Rummuissa oli vuonna
1980 kuolleen rumpalin John ?Bonzo? Bonhamin poika Jason, mutta geneettisesti kelpo tuuraaja löi lujaa ja isän tyylille uskollisesti. Ja basisti-kosketinsoittaja John Paul Jones
on jumala omasta armostaan.
Livejulkaisuksi muutetussa kuudentoista kappaleen setissä on biisejä kaikilta muil-
ta studiolevyiltä paitsi In Through the Out
Doorilta. Eniten osumia saa tunnetuimmat
klassikot sisältävä IV. Since I?ve Been Loving
Youn raskasta etappia lukuun ottamatta kaksi tuntia menee siivillä. For Your Life kuullaan
ensi kertaa keikalla, No Quarter ja Kashmir
ovat eeppisiä ja Misty Mountain Hopin sekä
Trampled Under Footin jälkeen tekee mieli
nousta seisomaan ja alkaa taputtaa.
Martha on tätä nykyä kaikkine radiotäkyineenkin huomattavasti mielenkiintoisempi kuin omaan erinomaisuuteensa ja taiteilijaimagoonsa uponnut velipoika Rufus. Paradoksaalista kyllä, yksi albumin kohokohtia (Proserpina) voisi olla hyvinkin Rufuksen tuotantoa: pianoballadi, jota viulu säestää kauniisti.
Everything Wrong päättää levyn kantria
ja folkia henkivään balladiin ja osoittaa, että
kenties vanha linjaus oli sittenkin parempi.
7
Kovin, kovin tuttuja teitä tässä kuljetaan,
mutta kohokohtiakin löytyy. Dear Ann on perinnetietoinen Bonnie ?Prince? Billy -slovari, ja Ida vähäeleinen, huuliharpun kannattelema pikkuhelmi.
Helmet ovat kuitenkin liian harvassa, ja 14
kappaletta käytännössä yhtä ja samaa on aivan liikaa.
10
JARKKO FRÄNTILÄ
8
KAISA VALA
INTERNATIONAL SHAMAN
(Mana)
Vuonna 2007 Ghost Waltz -ep:n julkaissut
Kaisa Vala pääsi Ylen Uuden musiikin kilpailussa ?naalin Habits of Human Beings -kappaleellaan. Kisaviisu löytyy myös Valan debyyttialbumilta, mutta läheskään koko totuutta poppipitoinen kappale ei artistista
kerro.
Hyvin englantia ääntävä Kaisa Vala tekee
ilmeikkäästi laulettua, suurellista ja melankolista taiderockia. International Shamania
on kutsuttu bändilevyksi, mutta Valan biisit, piano ja vokaalit luovat vahvan vaikutelman sooloalbumista. Utuisen kauniit kappaleet ottavat välillä virtaviivaisen rockin muodon (Some Sad Situations). Välillä ne taas
kietoutuvat kuulijan mielen ympärille hahmottomina leijaillen (Hyss). Sitä, kertooko
synkkä, kaunis ja rankka Father Valan indiesankari-isästä Otra Romppasesta, voi
vain arvailla.
Aivan ennen kuulematonta musiikkia International Shamanin toismaailmallinen,
eskapistinen ja psykologinen, etten sanoisi bushistinen naisrock ei ole etenkään kansainvälisessä vertailussa. Kaisa Valan albumi
vakuuttaa silti sielukkuuden ja rehellisyyden
tunnullaan. Tämä taitaa olla ensimmäinen
kerta rockin historiassa, kun sanan ?samaani? kuultuaan ei kannata juosta nopeasti toiseen suuntaan.
ARI VÄNTÄNEN
BENJAMIN GIBBARD
FORMER LIVES
(City Slang)
Benjamin Gibbard on musiikkimaailmalle paremmin tunnettu etenkin Amerikassa suositun Death Cab For Cutien solistina, mutta
juorulehdissä mies kulkenee loppuelämänsä näyttelijä Zooey Deschanelin ex-miehenä. Vaikka Former Livesillä viitataankin menneeseen, suoria viivoja henkilöihin ei vedetä, ja jo pressitiedotteessa kielletään kyseessä olevan erolevy.
Gibbardin sanoitustyyli on aina ollut paikkoja, hetkiä ja onelinereitä täynnä. Hän tekee yhä musiikkia yksinäisille suurkaupunkisieluille tai vastarakastuneille: musiikin melankolian kuulee aina nostattavana tai alakuloa ruokkivana voimana.
Former Lives on perinteisintä Amerikkaa,
mitä Gibbard on koskaan säveltänyt. Broken
Yolk in Western Sky koputtelee Jayhawksin ja muiden americanabändien soundia, ja
Duncan, Where Have You Gone on silkkaa
Beatlesiä ja 60-lukua. Oh Woe soi lähimpänä tuttua Death Cab -soundia Teardrop Windowsin ohella.
Albumin helmi on ensimmäisenä ?kappaleena? kuultava, alle minuutin kestävä acappella-hyräily Shepherd?s Bush Lullaby. Yksinkertainen on kaunista.
JARKKO FRÄNTILÄ
6
TOMMY TOKIO
AND THE HORSE CAME RIDERLESS
(Warner)
Maailman aivottomimman taiteilijanimen
taakse piiloutunut Tommy Lorange Ottosen on nelikymppinen laulaja ja lauluntekijä, joka julkaisi ensimmäinen soolonsa vuonna 2002. And the Horse Came Riderless on
miehen kolmas täyspitkä albumi.
Tommyn tuotokset tuovat mieleen Will
Oldhamin sävellykset, eikä pitkä, resuinen
partakaan millään tavoin yhteneväisyyksiä
karkota. Kappaleilla soi piano, sello sekä viulu muiden akustisten soitinten seassa, ja yö on
sanoituksissa pimeä.
SUE
ARI VÄNTÄNEN
JARKKO FRÄNTILÄ
7
MOLEMMINPUOLISEN IHAILUN
KERHO CALL ME JUNE, IT RHYMES
WITH THE MOON (Omakustanne)
Molemminpuolisen ihailun kerho myöntää
itsekin albuminsa olevan suuruudenhullu.
Tarina ajattoman Philip Marlowe -aikakauden maailmasta, jossa tapahtuu murha? Musiikki on yökerhojazzia ja laulu lähinnä spoken wordia kera hiphop-sävyjen? Vähemmästäkin kunnianhimosta on ristiinnaulittu.
Molemmanpuolisen ihailun kerho kuitenkin onnistuu mahdottomassa ? juuri ja juuri,
mutta kuitenkin. Musiikista ja räpeistä vastannut parivaljakko (plus vierailevat soittajat) Markus Hietanen ja Kristian Roslander
on loihtinut soulmaailman, joka elää omaa
elämäänsä. Oletko yksin soi perinteisempää
soulia, kun taas June on bebop-hiphoppia.
Kapakkahopiksi tätä voisi myös nimittää.
Vaikka levy kurkottaa rapakon taakse New
Yorkiin ja kieltolain aikaan, tällainen levy
voi tulla vain Suomesta: mitään kulttuurillista kosketuspintaa meillä ei albumin musiikkityyliin ole, mutta levy on silti tyylitajuisesi
kasattu kokonaisuus.
JARKKO FRÄNTILÄ
7
JOHN CALE
SHIFTY ADVENTURES IN NOOKIE
WOOD (Domino)
The Velvet Undergroundin 70-vuotiaat johtohahmot kulkevat eri suuntiin. Lou Reed
on sovittanut äyskivää runoiluaan viimeksi
metalliin, John Calen uusin hitsaa staattisesta electronicasta ja eläväisestä bändisoitosta
synkeää taidepoppia.
Tyylikkäimmillään Calen uusin palauttaa
» 42 « NRO. 11
TV SMITH
TALES OF THE EMERGENCY
SANDWICH (Arima)
TV Smith tuli tunnetuksi brittiläisen 77-punkbändin The Advertsin kitaristi-laulajana ja
biisintekijänä 70-luvun lopulla. Pitkän hiljaiselon jälkeen hän aktivoitui sooloartistina
ja on 90-luvusta pitäen kiertänyt jatkuvasti
maailmaa akustisen kitaransa kanssa. Hienoja biisejä kirjoittava viisikymppinen vegetaristi esittää humaania ja kantaaottavaa musiikkiaan folkpunkhengessä joskus kymmenen, joskus sadan hengen yleisölle ja tekee
sen lihaansa säästämättä.
Laulujen ja levyjen teon ohessa Smith on julkaissut kolme kiertuepäiväkirjaa. Tales of the
Emergency Sandwichin sivuilla hän matkaa
Australiasta Suomeen, Espanjasta Tsekkiin ja
Puolasta Ruotsiin ja nukkuu yönsä milloin treenikämpän lattialla, milloin hienossa hotellissa.
Lämminhenkisten matkakertomusten suola eivät ole rock?n?roll-kliseet, vaan tarinat konserttikaupungeista, mielenkiintoiset tuttavuudet,
tarinat ja sattumukset, ehtymätön itseironia ja
epätoivoinen kasvisaterian metsästys.
Pelkkä päiväkirjahan tämä on, mutta vähäeleisestä dramatiikasta ja hiljaisesta komiikasta nauttivat saavat Smithin lokikirjasta
mukavaa ajanvietettä ja ajattelemisen aihettakin. Hattarapoppia laulavien päiväperhojen aikakaudella tuntuu ylentävältä lukea tällaisesta arjen sankarista.
ARI VÄNTÄNEN
9
22-PISTEPIRKKO
THE SINGLES
(Bone Voyage)
Suomi-indien imaami 22-Pistepirkko on soittanut naivistista taidemusiikkia, karkeaa garagerockia, kuulasta kantria, täyteläistä radiopoppia, vaihtoehtoista bluesia, eksperimentaalista elektroa ja paljon muuta, ja aina se on ollut oma omituinen itsensä. Keräsen veljekset ja Haverisen Espe ovat kolmisin kuin se kylän kumma julli, joka ei ole ihan
normaali vaan jotain paljon hienompaa.
Kuuden levyn boksi The Singles on läpileikkaus Utajärvellä vuonna 1980 perustetun trion rouheaan liturgiaan. Se on valaiseva ja selkeästi jäsennelty kokoelma, johon kuuluu levyllinen a-puolia, kaksi levyllistä b-puolia,
kaksi levyllistä liveäänityksiä sekä dvd, jolla
on promovideoita, livekuvaa ja tv-esiintymisiä. Kylkiäisenä tulee tuhti vihkonen.
B-puolet ovat kaikkea mitä b-puolet tapaavat olla. Jotkut lähestyvät tuttua biisiä hienosta kulmasta, jotkut ovat ajanhukkaa, jotkut
helmiä. A-puolet on sommiteltu käänteiseen
kronologiseen järjestykseen, mikä luo kuvan
musiikillisesta kaaresta ja vaikutelman ajankohtaisuudesta. Kummatkin puolet kertovat,
että Pistepirkon juuret ovat syvällä ja näkemys kirkas ja rohkea.
Livelevyt sisältävät 31 valikoitua taltiointia
80-luvun lopulta vuoteen 2008. Arvaamattoman liveyhtyeen keikkojen dokumentointi
on sankarityö näinkin, mutta kokonaista konserttia The Singles jättää kaipaamaan.
Melkein täydellisen kokoelman äärellä tuntuu oudolta, että sille on huolittu vain englanninkielistä materiaalia. Pakkaus sisältää
niin paljon muutakin kuin singlejä, että suomenkielisen esihistorian olisi voinut tunnustaa yhdellä tai kahdella biisillä.
Jos et tunne 22-Pistepirkkoa, The Singlesistä on hyvä aloittaa.
ARI VÄNTÄNEN
» REPLAY
JARI MÄKELÄ
JOHNNY CASH ? American IV: The Man
Comes Around (American)
V
kin särkenyt Cash seurasi vaimoaan hautaan syyskuussa 2003. Hurt
nostaa palan kurkkuun edelleen.
The Man Comes Around -albumilta kuulee, että Cashin ääni on
edellisen American III: Solitary
Man -albumin (2000) jälkeen romahtanut. Cash sairasti The Man
Comes Aroundin levyttämisen aikana kaksi keuhkokuumetta, ja ne
verottivat fyysiseltä kunnoltaan yli
80-vuotiaan miehen voimia. Vaikka Tom Pettyn The Heartbreakers
-yhtyeen jäsenet ja vierailevat artistit ovat edelleen tärkeässä asemassa, musiikki ei ole kahden edellisen American-osan tapaan kantrirockia. Sarjan ensimmäisen akustisen American Recordings -albumin
(1994) tavoin pääosassa on Cashin
intiimi tulkinta, mikä on miksattu
etualalle. Hauraus tuo Cashille vain
lisää arvokkuutta.
Hurtin jälkeen kolahtanut biisi
oli tietenkin albumin toinen outo
covervalinta, Depeche Moden Personal Jesus. Tarkkavainuinen Rubin tiesi, miten kosiskella ?synkkää? rockväkeä. John Fruscianten ja Billy Prestonin rytmikkäästi säestämästä, jälleen alkuperäistä
paremmasta coverista tuli dj-bravuurini vuosikausiksi.
Kolmantena kolissut kappale oli
Jimmy Webbin Glen Campbellille
säveltämä Wichita Lineman -klassikko, jolla Campbell itse soittaa kitarasoolon. Wichita Lineman ja toinen vain The Man Comes Aroundin vinyyliversiolle sisältynyt biisi
Big Iron löytyivät kaksi kuukautta Cashin kuoleman jälkeen julkaistulta Unearthed-boksilta. Wichita
Linemanista oli tullut ikisuosikkini
joskus 90-luvun alussa, kun kuulin
siitä Smokey Robinson & The Miraclesin levyttämän Motown-version. Alunperin Marty Robbinsin
Big Iron -kappale taas tuli tutuksi
lapsena Frederikin käännösversiona Kostaja. Esitin biisin miehekkäästi ala-asteen ensimmäisen
luokan laulukokeessa.
90-luvun inhokkini Sting vastasi yllättäen yhdestä albumin
monista kohokohdista, I Hung
My Head -kappaleesta. Nick Caven hienostunut duetointi Hank
Williamsin I?m So Lonesome
I Could Cry -kappaleella nosti
korvissani kaikkien asianosaisten
osakkeita. Beatlesin In My Life
toimii minulle paljon alkuperäistä paremmin.
The Man Comes Aroundin kappalemateriaali on tietoisesti valittu
mahdollista jäähyväislevyä varten.
Lähes kaikki kappaleet pyörivät tavalla tai toisella kuoleman, jäähyväisten tai katoavaisuuden ympä-
SUE
» 43 « NRO. 11
rillä. Vaikka julmien aikalaisarvioiden oli tuomittava esimerkiksi albumin kulunut päätöskappale We?ll Meet Again, oli se jälkikäteen pirun osuva hyvästijättö, jonka viimeiseen säkeistöön yhtyi koko Cashin perhe.
Ari Väntänen päätti yhdeksän
pisteen levyarvionsa (Sue 12/2002)
seuraavasti: ?The Man Comes
Around on joka tapauksessa albumi, jota kuunnellaan hattu kourassa. Jos sallitte sanaleikin näinä lopun aikoina; toivottavasti mustapukuinen mies palaa vielä kadonneelle valtatielle kertomaan meille tarinan tai kaksi?.
Cash ei enää palannut, mutta hänen äänitteensä jäivät elämään. June Carterin toukokuisen kuoleman
jälkeen Cash hukutti surunsa työhön. Ennen kuolemaansa mies eh-
ti levyttää neljän kuukauden aikana
60 kappaletta, joiden parhaimmistosta koottiin kenties Americansarjan korkeatasoisin osa American V: A Hundred Highways
(2006) ja vielä tällä vuosikymmenellä julkaistu American VI: Ain?t
No Grave (2010).
Tässä kolumnissa sivuutettu
Cashin elämäntarina dokumentoitiin muun muassa menestyselokuvassa Walk The Line (2005) ja tositapahtumia todennäköisesti yhtä
tarkasti seuranneessa John C. Reilly -komediassa Walk Hard (2007).
Oma tutkimusretkeni Cashin tuotantoon jatkuu edelleen.
JARI MÄKELÄ
Kirjoittaja on turkulainen popmusiikkiaddikti. Tällä palstalla
hän raapaisee kymmenen vuoden
takaista albumiklassikkoa.
LEVYARVIOT
ielä kymmenen vuotta
sitten pidin Johnny Cashiä yhdentekevänä reliikkinä, Elviksen varjoon
jääneenä entisenä Sunin rockabilly-artistina, joka oli esiintynyt vankiloissa. En tuntenut hänen tuotantoaan paria hittiä lukuunottamatta,
ja kristilliseltä kirpparilta markalla poimitun Man in Black -omaelämäkerran (Laulu elämälle, 1978)
sisältämä jeesustelu vaikutti vastenmieliseltä. Tiesin Rick Rubinin
tuottamista American-levytyksistä, mutta en ollut kuullut niitä.
Sitten näin helmikuussa 2003
kuvatun promovideon The Man
Comes Around -albumin singlestä Hurt. 71-vuotias valkohapsinen
Cash näytti ikäistään vuosia vanhemmalta ja toi mieleen hiljattain
kuolleen isoäitini. Ohjaaja Mark
Romanek yhdisti Cashin vähäeleisen performanssin, nuoruudenkuvat ja ?lminpätkät, June Carterin
sairasta miestään rakastavat/säälivät katseet ja ristiinnaulitun Jeesuksen makaaberiksi kollaasiksi, jota
ei voinut tuijottaa liikuttumatta.
Nine Inch Nails -klassikosta tuli Cashin käsittelyssä unohtumaton
kappale elämän katoavaisuudesta,
mitä Junen poismeno kolme kuukautta myöhemmin vain korosti.
Kuolemansairas, nyt sydämensä-
» LEFFAVIERAS
Sami Hynnisen
fanituslistat
ENSI-ILTA
Aution saaren elokuva
? Jos se olisi saari, jolla on muuten sinänsä leppoisat oltavat, niin sinne olisi kyllä pakko ottaa
Andrei Tarkovskin Andrei Rublev. Mä oon
katsellut sitä teini-ikäisestä asti aina silloin tällöin, ja siitä löytää aina jotain uutta. Se on pitkä
leffa, josta voi myös katsoa yksittäisiä kohtauksia sieltä täältä. Vaikka se on aika synkkä elokuva, niin se tarjoaa sellasta vähän syvempää,
spirituaalista valoa. Siitä hohkaa läpi taiteen,
mystiikan tai mysteerin valo. Toisaalta tosi vittumaiseen paikkaan mä ottaisin ilon tuojaksi
David Byrnen True Storiesin.
» BRUCE WILLIS JA IMITAATTORI
un kaikki Helsingin potentiaaliset le?avieraat olivat kuka
milläkin tekosyyllä muka kiireisiä, niin päätin siirtyä Lohjalle etsimään sopivaa uhria. Ja eiköhän heti linja-autoasemalla kävellyt vastaan kymmenen vuotta sitten ensimmäisen suomalaisen doom metal -albumin tehneen Reverend Bizarren
voimahahmo Sami Albert Hynninen, joka oli juuri palannut Turusta patistamasta Svart Recordsia kiirehtimään Opium Warlords -yhtyeensä uuden pitkäsoiton We Meditate Under The Pussy In The
Skyn julkaisua.
No, sehän ehti tulla julki jo ennen tätä lehteä. Samoin ehti ensi-iltaansa Rian Johnsonin elokuva Looper, jonka ennakkonäytöstä lähdimme heti seuraavalla etelämmäksi suuntaavalla bussilla katsastamaan.
Ennen le?an sisällön selvittelyä kirjaan ylös Hynnisen Looperille
suomat tähdet.
? Näin heti sen nähtyään on pakko antaa vain kaksi, vaikka ehkä
mä kotimatkalla antaisinkin enemmän. Mutta oli siinä hyvääkin. Alku ja varsinkin ensimmäinen kohtaus oli oikeesti aika lupaava. Se oli
todella hienosti kuvattu, kuvien kompositio oli koko ajan erittäin hyvä. Still-kuvina siitä olis saanu ihan pätevän valokuvanäyttelyn. Ne
kuvat pystyisi hyvin herättämään mielenkiinnon koko le?aa kohtaan.
Myös lavastuksessa oli kautta linjan erittäin hienoja yksityiskohtia.
Se röhnäinen, melkein jopa suomalaiselle tutun oloinen esinemaailma oli tosi hyvä.
? Toimintakohdissa kompositio toimi tietenkin eri tavalla, ja niissä jälki oli enemmänkin leikkaajan ansiota. Mä en kovin paljon katso
toiminta- tai väkivaltale?oja, mutta ne ammuskelut oli kyllä aika tehokkaita. Ne oli leikattu ja koostettu niin hyvin, että tuntui kuin ne tulis suoraan päin näköä. Yleensähän ammuskelut on vähän samaa kuin
jonkun progebändin kitarasoolo, jota ei yksinkertasesti jaksa seurata.
Sellasta ripulia, jossa ei ole mitään kiinnekohtia. Tossa kiinnekohtina
oli ne laukaukset ja se hyvä äänimaailma.
? Sekin oli hienoa, että toiminta ei ollut ihan keskellä kuvaa, vaan se
oli kultaisen leikkauksen tai jonkun tämmösen mukaan laitettu vähän
sivuun, jolloin se kuva hengittää koko ajan. Ei pelkästään ajeta juoni läpi, vaan luodaan myös atmosfääriä. Mutta ikävä kyllä loppumetrit toi
mieleen samaan ideaan pohjautuvan Terminator 2:n. Lopussa ei edes
K
DREDD 3D Ohjaus: Pete Travis
joskus fanien odotus palkitaan. Edellisestä, turpeaksi kalkkunaksi paisuneesta Judge Dredd ??lmatisoinnista ehti kulua vaivaiset 17 vuotta. Ohjaaja Travis ja käsikirjoittaja
Alex Garland olivat alusta lähtien alkuperäisen sarjakuvan linjoilla, minkä lopputuloksesta myös huomaa.
Uusi Dredd on riisutumpi ja suoraviivainen, ultraväkivaltainen 3D-nyrkki naamaan.
Yhteiskuntamme raunioista kasvanut 800
miljoonan asukkaan Mega-City on kaupunki, jossa rumuutta ja väkivaltaa palvotaan.
Lainjakovalta on annettu tuomareille, jotka
suorittavat pidätyksen ja tuomion määräämisen pikapalveluna. Ylikansoituksen ja työttömyyden riivaamassa yhteisössä virkavaltaa ei
vastusteta, ja kuolemantuomio lohkeaa hyvin
pienestä. Paras tuomareista on lahjomaton ?I
am the LAW? -Dredd, joka ei neuvottele.
Brittiläisen 2000 AD-lehden supersankarin
kiinnostanut, mitä niille ihmisille tapahtuu.
Niin. Elokuva tapahtuu pääosin vuonna 2044. Silloin ei aikamatkustukseen ole vielä konsteja, mutta kolmekymmentä vuotta myöhemmin
on. Ja aikamatkailu on kielletty lailla. Lakia rikkovat lähetetään ?nykyhetkeen? palkkatappajien eli ?looperien? tapettaviksi. Joe (Joseph
Gordon-Levitt) on huipputason looper, jonka myöhempää minää esittää Bruce Willis. Että sellaista.
? Koko se idea esiteltiin mielenkiintosesti. Siinä oli jopa jotain sellasta, mitä ei ollut nähnyt jo monta kertaa aiemmissa aikamatkailujutuissa. Mutta se ei kyllä kovin pitkälle kantanut, ja loppu pääsi lässähtämään ihan täydellisesti. Monimutkainen alkukuvio unohdettiin
kokonaan. Toimintajaksojen jälkeen alun ajallisia rytmittelyjä ei enää
ollenkaan käytetty hyväksi. Suunnillen puolesta välistä asti sitä odotti, että milloin tää loppuu.
? Oli aika kiusallista kattoa sitä nuorta kaveria ennen kuin Bruce Willis tuli mukaan. Siitä haisi läpi, ettei se kaveri oo elänyt sellasta elämää
kuin Bruce Willis, jonka näyttelijäntyössä on aineksia sen omasta elämästä, kadun asioista. Tää kaveri taas ei ole katsonu pimeyteen kovin
syvälle. Mutta se tosiaan yritti kaikkensa imitoidakseen Bruce Willistä,
ja kyllähän ne tietyt maneerit meni itse asiassa ihan hyvin.
? Parhaimmillaan se kundi oli yhteisissä kohtauksissa Bruce Willisin
kanssa. Hieno oli se kahvilakohtaus, jossa Bruce Willis hakkaa nyrkillä
pöytään ja kirosi nuorempaa itteään, että vittu kun sä oot tyhmä. Melkein tuntui siltä, että sitä alkoi vituttaa vaan se huono imitaatio.
? Ton le?an suurin heikkous oli se, että lähestulkoon kaikki näyttelijät vain ikään kuin luki tekstiä. Ne ei ollu hahmojensa sisällä, eikä
niihin saanut kosketuspintaa. Tuntui siltä, että mikään hahmo ei ollut
oikeestaan mitään muuta kuin se pintakerros. Eikä mistään henkilöohjauksesta ollut tietoakaan.
Paras leffakohtaus ikinä
? Tähän mä haluan valita visuaalisen kohtauksen, joka toimii myös kokonaisuudesta irrallaan. Sellanen on Alejandro Jodorowskyn
Holy Mountainin (1973) kohtaus, jossa päähenkilö puhdistetaan alkemistisessa prosessissa, ja jopa sen paskasta tulee jotain ihme kidettä. Siinä on koko ajan symmetriaa, ja aivan
uskomattomia näkyjä. Vaikka mä diggaan koko elokuvasta, niin joskus mä katson pelkästään sen kohtauksen. Se inspiroi tosi monella tavalla.
Suosikkiohjaaja
? Werner Herzog. Sehän on tehnyt myös
muutaman vähemmän hyvän leffan, mutta
ihan yleisesti ottaen mä kunnioitan hänen taidefilosofiaansa, joka menee myös läpi koko sen
elämäntavan. Että sä vaikka menetät henkesi,
mutta sä vedät juttusi loppuun asti. Esimerkiksi
Fitzcarraldo on kuvattu täysin epäinhimillisissä olosuhteissa. Herzogin parhaat leffat kuuluu
ihan kaikkien aikojen parhaisiin.
Suosikkinäyttelijä
? Jack Nicholson. Vaikka elokuva olis kuinka
huono tahansa, se pystyy vaikka vain parissa
minuutissa antamaan siihen jotain tärkeetä. Ja
se on aina koko ajan jossain ihme psykoottisessa tilassa. Se on niin täysin läsnä, että katsoja ei
hetkeäkään epäröi, etteikö se olisi just se kyseinen tyyppi.
MARKKU HALME
TÄHDET
Hynninen Halme ½
Looper (USA 2012). Ohjaus ja käsikirjoitus: Rian Johnson.
Pääosissa: Joseph Gordon-Levitt, Bruce Willis, Emily Blunt,
Phil Dano, Jeff Daniels. Kesto: 118 min.
satiirinen puoli jää vähemmälle. Mikäli ei sarjakuvaa tunne, Karl Urbanin teräksisesti esittämä Dredd jää etäiseksi keskushenkilöksi. Rinnalle on nostettu PSI-tuomari Anderson (Olivia Thrilby), joka tarjoaa nörteille silmänruokaa. Ajatuksenlukukykyinen Anderson ja Dredd
jäävät loukkuun huumemamman hallinnoimaan 70.000 asukkaan pilvenpiirtäjään. Sitten
ryskää, luodit lentävät paiskoen kolmiulotteisesti verta, lihaa ja luujauhoa katsojien silmille. Ajantajua hidastavan Slo-Mo-huumeen vaikutusten esittely antaa hyvän tekosyyn käyttää
graa?sia hidastuksia verilöylyistä. Tekno jyskää
korvissa ja tuolit tärisevät.
Indonesialainen Raid-elokuva ehti edelle samantapaisella juonella, mutta Dredd 3D muistuttaa vielä enemmän Robocopia ? ironisesti
hahmoa, joka aikanaan luotiin osin Judge Dreddin perusteella. Dreddistä saavat eniten irti sarjakuvan fanit, heitä varten on ripoteltu pikku
viittauksia koko elokuvan keston mitalle.
VESA KATAISTO
SUE
KEINOTTELUA Ohjaus: Nicholas Jarecki
robert miller (ultratyylikkäästi
ikääntynyt ja harmaantunut Richard Gere)
on huomattavasti keskimääräistä liikejohtajaa humaanimman, sivistyneemmän ja tyylikkäämmän oloinen herrasmies. Tai itse asiassa
herrasketku. Liike-elämässä hän on tekemässä suuren luokan kusipäähuijausta, eikä siinä
sivussa unohda vaimoaankaan pettää.
Millerillä on ongelma. Kun hän sattuu tekemään pari epäonnista ja suhteellisen tahatonta kolttosta, eivät hyvät veljet pelasta, vaan
kintereille jäljittäytyy kivasti legendaarista
Columboa muistuttava poliisietsivä (mahtava Tim Roth) sekä häntä avittavat moka-Columbot. Millerin mokailujen korjailu ajaa liemeen oman tyttären, viattoman amerikanafrikkalaisen sekä juutalaisen liikemiehen, joka
joutuu kristityn huijaamaksi.
Miller kuvittelee kaiken aina hoituvan jos
ei muulla niin rahalla. Eikä hänen parkkiin-
» 44 « NRO. 11
Seuraava
Sue
ke 5.12.
tuneen bisnesnahkansa huokosien läpi mahdu sielu enää hengittämään. Syyllisyydentuntonsa hän on käytännön syistä joutunut tukahduttamaan.
Tarina on puettu trillerin muotoon, jossa
vainolaisia pakoileva mies ei olekaan perinteiseen tapaan syytön, vaan kaikkea muuta.
Ja vielä enemmän. Sinänsä hurmaava veijari
saa ainakin minun silmissäni ylleen koko ajan
synkemmäksi värjääntyvän niljakkuusviitan.
Tiedä sitten, josko hänenlaisensa ja -luonteisensa ihmiset saattaisivat jopa toivoa hänen
pääsevän pälkähästä.
Mutta eipähän vain pääse ? siis ihan täysin.
Minä kuitenkin tunsin itseni pahasti petetyksi, kun Miller ei saanut niskaansa kaikkea sitä, mitä minkäänlaisen oikeuden ja kohtuuden nimissä olisi voinut vaatia. Millerin kohtalo esitetään suurena tragediana, vaikka eihän hänen loppujen lopuksi käy juuri kuinkaan.
MARKKU HALME
USA 1982. Ohjaus: Steven Spielberg.
Pääosissa: Henry Thomas, Dee Wallace, Drew Barrymore, Peter Coyote, Robert MacNaughton. Kesto: 114 min.
Neljällä Oscarilla palkittu Steven Spielbergin
ohjaama jättimenestys E.T. - The Extra-Terrestrial on ehdottomasti vuoden odotetuimpia blu-ray-julkaisuja.
Tuskin kukaan osasi odottaa 80-luvun
alussa vielä suhteellisen nuoren ohjaajaneron
henkilökohtaisesta pikkuprojektista megahittiä, joka itkettänee yleisöä vuosikymmenienkin kuluttua. Varsinaisesta kestosuosikista
on kyse, ja vaikka E.T. onkin lapsille suunnattu, myös aikuiset viihtyvät sen parissa ? lipputulot todistavat tämän.
Hellyttävän le?an juonesta ei sen enempää,
sillä harvassa ovat ne alle 30-vuotiaat, joilta
E.T. on vielä näkemättä. Blu-ray on loistava
tilaisuus tutustuttaa nuorempikin sukupolvi
tähän ajattomaan klassikkoon. Joitain visuaaliefektejä lukuun ottamatta viimeiset kol-
ROCK OF AGES (USA 2012)
kasarirockille hattua nostava musikaali Rock of Ages on hienoinen pettymys siitäkin huolimatta, että musa on hyvää ja näyttelijät osittain hyvin roolitettu (mm. Tom
Cruise, Alec Baldwin, Catherine Zeta-Jones sekä Paul Giamatti).
Tarina sijoittuu vuoden 1987 rockmaailmaan mutta ei missään vaiheessa onnistu
nostalgisuudessaan. Ohjaaja Adam Shankman yrittää kaikessa liikaa (satiiria, rokkikukkoilun kliseitä) ja suurimmaksi ongelmaksi osoittautuu tarinan keskiössä nähtävä
mielenkiinnoton pääpari (uudet kasvot Julianne Hough ja Diego Boneta), jolta aiemmin
mainitut isot nimet varastavat le?an täysin.
Rock of Agesissa tuntuu olevan myös liikaa
musiikkia, jos musikaalista voi niin sanoa, ja
tarinassa on jotain pielessä. Onneksi Cruise ja
kumppanit osaavat laulaa kiitettävästi.
OUTSIDERS ? KOLMEN JENGI (USA 1983)
francis ford coppolan ohjaama rehellinen
50-luvun nuorisokuvaus perustuu S.E. Hintonin rakastettuun romaaniin, jossa rasvaletit ottavat alituisesti yhteen snobien kanssa.
Le?a on roolitettu sen verran pieteetillä, että monista näyttelijöistä tuli myöhemmin isoja staroja (mm. Patrick Swayze, Ralph Macchio, Matt Dillon sekä C. Thomas Howell
puhumattakaan Tom Cruisesta). Ekstroissa näkee tuttuja kasvoja, jotka eivät päässeet
koekuvauksista läpi.
Le?asta tarjotaan reilulla 20 minuutilla pidennetty The Complete Novel -ediitti, joka on
teattereissa nähtyä paljon parempi, joskaan
rockbiisien lisäykset eivät miellyttäneet vuoden 1983 version ystäviä, vaikkakin ohjaajan
alkuperäisestä visiosta on paljolti kyse.
Hulppeissa lisämateriaaleissa pääsee mm.
seuraamaan päänäyttelijöiden reaktioita,
kun he näkevät tämän version ensimmäistä
kertaa ohjaajan privaattinäytöksessä.
me vuosikymmentä ovat olleet E.T:lle ystävällisiä.
Satavuotias Universal Pictures tarjoaa keräilijöille perusversion lisäksi myös useita muita
vaihtoehtoja. Kaupoista saa mm. jämerämpää
steelbookia sekä digibookia (44-sivuinen informatiivinen kirjanen), mutta itse levyt ovat
kaikissa versioissa identtisiä. Spielbergin hetkessä unohdettu vuoden 2002 juhlaversio loistaa poissaolollaan, eli siitä oikeasta ja alkuperäisestä le?asta on onneksi kyse.
Teräväpiirtojulkaisun ekstroissa on mm.
satunnaisia kuvauspaikkojen tapahtumia
tallentanut dokkari, joka onkin varsinainen
fanitunti, josta kannattaa aloittaa. Muutama minuutti poistettuja kohtauksia, trailerit ja kuvagalleriat täydentävät kokonaisuutta, joka koostuu lähinnä vuosikymmenen takaisista DVD-ekstroista. Näistä mielenkiintoisin on 18-minuttinen osio, jossa Williams
valmistautuu johtamaan orkesteriaan koko
elokuvan kestoisesti livenä juhlaensi-illassa
vuonna 2002.
TERO HEIKKINEN
INDIANA JONES
The Complete Adventures
Kadonneen aarteen metsästäjät (USA 1981)
*****, Tuomion temppeli (USA 1984) ***, Viimeinen ristiretki (USA 1989) ****, Kristallikallon valtakunta (USA 2008) **
2012 on teräväpiirtojulkaisujen suhteen todellinen Steven Spielbergin vuosi.
Kärkinimikkeisiin nousee toiminnallisen arkeologi Indiana Jonesin sarja.
Epätasaisen nelikon ehdoton mestariteos
on tietenkin Kadonneen aarteen metsästäjät,
joka vieläkin etsii vertaistaan omassa genressään ja tulee alati säilymään seikkailuelokuvien ykkösenä. Liki kaksikymmentä vuotta ?myöhässä? väsätty neljäs osa olisi saanut
jäädä kokonaan tekemättä, mutta yleisönsä
sekin on löytänyt. Disneyn ostettua Lucas?lmin odotettavissa on lisää Indy-le?oja, mutta
todennäköisesti ilman jo seitsemänkymppistä Harrison Fordia. Onneksi uuden talon pomona häärii Kathleen Kennedy, joka on ollut
sarjan johtavia kykyjä alusta alkaen.
Kaikissa elokuvissa kallistutaan actionin lisäksi hieman eri suuntiin. Alkuperäinen luottaa
paljolti draamaan, Tuomion temppeli on jännittävämpi ja Viimeinen ristiretki sarjan hauskin.
Neljäs osa on tässäkin hieman hukassa.
Kristallikallon valtakuntaa lukuun ottamatta John Williamsin onnistui säveltää jokaiseen elokuvaan oma tarttuva teema. Raiders-marssi toki pauhaa jokaisessa, mutta
Viimeinen ristiretki on itsessään jo soundtrackien aatelia.
Blu-ray on verraton formaatti: Indyt (ja monet muut elokuvat) eivät ole koskaan näyttäneet
ja kuulostaneet kotiteatterissa näin hyvältä.
Ekstroja on seitsemän tunnin edestä, joten niitä varten on varattu kokonainen bonuslevy. Kaikista le?oista tarjotaan omat pitkät making of -dokkarit ja Kadonneen aarteen metsästäjistä lisäksi ennennäkemätöntä kuvamateriaalia kuvauspaikalta, mikä on
levyn parasta antia.
TERO HEIKKINEN
SUE
» 45 « NRO. 11
DVD/BLU-RAY
E.T. - THE EXTRA-TERRESTRIAL
» MONOLOGEJA MUSIIKISTA
JARKKO FRÄNTILÄ
V
eronpalautukset tulevat joulukuussa. Vapaasti populaarikulttuurista kirjoittavalla touhottajalla eivät tulot päätä huimaa. Hyvänä puolena alhaisissa palkoissa on se, että freelancer-verokortin prosentti on pienimmillään 15 ja tuloraja 23 000 euroa. Tämä
tarkoittaa sitä, että mitättömistä tuloista johtuen joulukuun 5. päivä on aina ennenaikainen jouluaatto rahallisessa muodossa.
Yleensä olen käyttänyt veronpalautukset johonkin järkevään kuten
vuokranmaksuun pari kuukautta etukäteen, mutta olen jo vuoden verran
harkinnut uuden stereosysteemin hankintaa asuntooni. Sonyn pienen kivitalon kokoinen järjestelmäni on aikansa elänyt. Vanhempani hankkivat
sen minulle samana vuonna kun Neuvostoliitto hajosi, KGB lopetti (virallisesti) toimintansa ja kylmä sota sai (muka) päätepisteensä. Tärkein syy
stereojärjestelmän ja etenkin cd-soittiminen hankintaan oli kuitenkin Nitzer Ebbin Ebbhead -albumin ilmestyminen ja se tosiasia, etten löytänyt
Nine Inch Nailsin Pretty Hate Machinea vinyylinä enää mistään.
Vuonna 2012 tajusin harkitsevani uuden aparaatin ostoa lähinnä esteettisistä syistä, sillä en ole koskaan ollut hifisti. Keikoilla olen niitä ihmisiä,
jotka nillittävät niiden vähänkin huonommasta äänentoistosta maailman
tappiin saakka. Parhaimmillaan olen poistunut konserttipaikalta liki vihaisena siitä, kuinka kuuntelukokemukseni on pilattu. Kotikuuntelussa tärkeintä minulle on kuitenkin aina ollut musiikki, eivät äänentoistolaitteet.
Käytin Creativen MP3-soitinta vuosikausia, kunnes erään heinäkuisen illan jälkeen hävitin sen Helsingin kaduille. Sadan euron laite oli mielestäni
tarpeeksi hyvä soitin kävelykuunteluun. Kun jolkotin paikasta A paikkaan
B, en edes osannut ajatella äänentoiston vaikuttavan kokemukseen millään tavoin. Samoihin aikoihin sain tuttavaltani itselleni Nokian älypuhelimen, johon latasin kokeilumielessä muutamia suosikkialbumeitani. Hämmästys oli suuri, kun napsautin kuulokkeet kiinni ja lähdin tallustamaan
kohti keskustaa. Äänentoisto oli kristallinkirkas, ja löysin levyistä soundeja
ja kerrostumia, joita en joissakin kappaleissa ollut koskaan kuullutkaan.
Kuuntelukokemus nousi kymmenenteen potenssiin. Nyt paluu Creativen heikkolaatuiseen soittimeen tuntuu täysin mahdottomalta asialta.
Kotonani en tietenkään musiikkia mobiilisoittimesta kuuntele, vaikka
soundit peittoaisivat rämäiset stereoni kirkkaasti. Olen tottunut kotilaitteeni tunkkaisiin soundeihin, enkä osaa kaivata parempaa. Kaiken lisäksi kaikki soittamani musiikki tule tätä nykyä tietokoneeni kautta viritinvahvistimeen, ja jo sekin heikentää äänenlaatua. Kaiutinparin maalarinteippiliitännät rätisevät kun niihin koskee, ja skobeja on mahdoton sijoittaa asuntooni niin, että soundi jakautuisi tasapuolisesti huoneeseen. Noin vuosi sitten
eräs tuttavani soitti tekemäänsä musiikkia stereoideni kautta ja ihmetteli,
miten voin edes käyttää äänentoistolaitteitani.
Silti olen yhä kahden vaiheilla siitä, uusisinko kotistereojärjestelmäni
vai ei. Minusta ei saa vieläkään hifistiä tekemälläkään, ja Netflixin ja vastaavien striimauspalveluiden käyttäjien valitus siitä kuinka teräväpiirtokuvassa on välillä värinää kaikuu minulle kuuroille korville. Kun on kasvanut
VHS-kopioiden kopioiden kopioiden parissa, pienet poikkiviivat kuvaruudulla silloin tällöin eivät tunnu missään.
Kasettikopioiden kautta musiikin parissa kasvanut muistaa vielä ajat,
jolloin Unicef-merkkisillä korvalappustereoilla musiikin kuuntelu koulumatkoilla riitti täysin, vaikkei niillä voinut kasettiakaan kelata kuin eteenpäin ja äänipää väänsi soundin piirun liian mouruavaksi.
Toisaalta kotistereoiden heikko äänentoisto pakottaa ainakin minut lataamaan arviolevyt myös kännykkääni, jolloin kokemusta tulee automaattisesti kahdenlaisesta kuuntelusta. Harva kai tätä nykyä musiikkia kuuntelee keskittyneesti ainoastaan kotisohvallaan istuen. Musiikki on tätä nykyä
mobiilia, ja ainoastaan väsyneimmät vinyylinillittäjät jaksavat musiikkiin
toden teolla keskittyä.
Mikäli ostaa uuden kotistereot, mihin teknologianhalu tyssää? Haluanko seuraavaksi tilaäänet HD ready -televisiooni ? televisioon, jota en edes
osannut kaivata ennen kuin sellaisen hankin. Hifisteillä tuntuu olevan sama tauti kun itseensä tatuointeja ottavilla: kun itsensä koristelun makuun
on kerran päässyt, muuttuu yksinkertainen kuvio käsivarressa vuosien
varrella möykyksi iskulauseita, suosikkiartisteja ja tähtikuvioita.
Suurin syy siihen, että tyytynen jatkossakin nykyiseen stereojärjestelmään on kuitenkin kaikkea muuta kuin musiikillisromanttinen.
Bang & Olufsenin laitteistot saattavat olla kauniita, mutta ne ovat aivan
naurettavat kalliita.
Ei näillä liksoilla.
1. Kissin nykyinen kitaristi on
a) Ace Frehley b) Bruce Kulick c) Tommy Thayer
2. Pää Kii -bändin levyn äänitti
a) Lauri Eloranta b) Teemu Bergman c) John Waters
3. Läjä Äijälä asuu
a) Torniossa b) Helsingissä c) Oulussa
4. Fishbone on perustettu vuonna
a) 1979 b) 1989 c) 1999
5. The Town Heroes tulee
a) Kuubasta b) Kanadasta c) Kiinasta
6. Aerosmithin kitaristi ei ole
a) Joe Perry b) Steven Tyler c) Brad Whitford
7. Veturitallit avattiin
a) Turkuun b) Ouluun c) Jyväskylään
8. Rock Academy -koulutusta saa
a) Turussa b) New Yorkissa c) Lontoossa
9. Alavalassa ei soita Tiktakin
a) Emppu b) Noora c) Mimmu
10. Absoluuttisen Nollapisteen teos on Pisara ja
a) pässi b) lammas c) karitsa
11. Soundgardenin edellinen albumi ilmestyi
a) 1996 ) 1986 c) 1976
12. Yksi Rokumentin teemoista on
a) syntymä b) maailmanloppu c) linnunrata
13. Aino Vennan albumin nimi on
a) Dietrich b) Marlene c) Lili
14. Fucked Upin laulaja on Damian
a) Abraham b) Joseph c) Moses
15. Led Zeppelinin kitaristi on
a) Robert Plant b) Jason Bonhan c) Jimmy Page
1c2a3c4a5b6b7c8a9c10b11a12b13b14a15c
VIIMEINEN SANA
WALKMANEISTA
BANG & OLUFSENIIN ?
ANTIHIFISTIN
PORTTITEORIA
SUE
» 46 « NRO. 11
» VIIMEISET SANAT #26 ARI VÄNTÄNEN
Matti Jasun viimeiset sanat viittaavat
viimeisen hetken tunnelmaan.
Sitten viime näkemän olen...
tehnyt levyä jos toistakin ja vienyt kesäauton
talviteloille. Olen myös tehnyt lenkkariostoksia.
Viimeksi ostamani levy on...
Rolling Stonesin Some Girls: Live in Texas -78
tuplavinyyli/dvd. Sellainen spesiaalipaketti. Hivelee silmiä & korvia!
Viimeksi näkemäni elokuva on...
Paris, Texas. Näin sen ekan kerran pari päivää
sitten. Samalla viikolla sitä ennen katsoin Abraham Lincoln ? Vampyyrintappajan ja Gran Torinon.
Viimeinen asia, johon suostuisin, on...
vaihtamaan murot mysliin.
Viimeksi itkin, kun...
katsoin leffaa. Se saattoi olla joku edellä mainituista.
Viimeksi nauroin...
kun katsoin Ricky Gervais Show?ta. Minut saa
kyllä nauramaan tai itkemään myös ilman leffan tai tv-sarjan avustusta.
Viimeisin levy, jota suosittelin kaverilleni, on...
Leonard Cohenin I?m Your Man. Taisin suositella sitä veljelle.
Matti Jasu & The Loose Trainin uuden levyn viimeinen biisi on...
Nimibiisi Samurai vs. The Computer, pitkähkö kitarajamittelu. Kestonsa takia siitä on tallella vain yksi otto ja se piti valita heti äänityksissä.
Viimeksi lauloin suihkussa...
joululaulua tai omaa kappaletta jota yritin sanoittaa. Jompaakumpaa. Hymisen usein suihkussa.
Viimeksi, kun olin humalassa...
baarissa oli tylsää, kotona ei. Hupi jatkui pitkälle yöhön ja aamu starttasi Mika ja Turkka Malin
kappaleella ?Runkomäen iltamat?.
Viimeksi näin unta...
talvirenkaista. En muista yksityiskohtia, mutta
ei se kyllä ollut mehukkaimpia näkemiäni unia.
Viimeistään on aika lopettaa, kun...
on julkisesti sanonut niin tekevänsä.
Viimeksi suutuin...
koirilleni, jotka sähläsivät ja haukkuivat.
Viimeiset sanani ovat...
?On mahtava meininki meneillään.?
SUE
» 47 « NRO. 11