HUMALISTONKATU 8, TURKU
TO 17.1. LIVE, 9 e / 6 e (Tiketti)
GLOW DROP! RICO TUBBS, TRUST & PANTS
+ GLOW DROP DJ
PE 18.1. LIVE 6 e
Pääruoka 6v.!!! MOLLY GROWS UP, POLAR ENDS,
ROZZY RANDALL & THE ROLLER BASTARDS,
REACTOR
LA 19.1. LIVE, 20 e / 17 e (Tiketti)
PMMP, MODERNISTIT
ILTA: Mestarisoundi Live: GRACIAS 8 e / 6 e (Asema)
TO 24.1. ILTA, 13 e / 10 e (Tiketti)
ROTTEN SOUND, VICTIMS (SWE), SPEEDTRAP
PE 25.1. LIVE, 13 e / 11 e (Tiketti)
JARKKO MARTIKAINEN soolo + RISTO soolo
ILTA: Pääruoka esittää: PALACE BEAUTIFUL,
SATTAKAR, THE REALITY SHOW 4 e
LA 26.1. LIVE, 10 e / 8 e (Tiketti)
JUJU-KOLLEKTIIVI
TO 31.1. LIVE, 15 e / 13 e (Tiketti)
SOEN
LA 16.2. ILTA & KOLO, 10 e / 8 e (Asema, Tiketti)
Turku Snowcheck: JODAROK, PIETARI, ME.MP
+ DJSUCKS! & RESUPEKKA
PE 22.2. ILTA, 5 e
FUN, THROAT, UMPIO, FRIVOLVOL
LA 23.2. LIVE, 18 e / 16 e (Tiketti)
DISCO ENSEMBLE
SUE
» 3 « NRO. 12
PMMP
JARKKO MARTIKAINEN
DISCO ENSEMBLE
TOIMITTAJALTA
TÄSSÄ NUMEROSSA
» Uutiset.
04 TOIMITTAJALTA
06 NEWSFLASH
09 SISÄLTÄNI CENTRONICS-PORTIN
LÖYSIN
» Haastattelut.
» EN SURUSTA
ITKE
23
24
26
27
28
29
» Arviot.
10
12
14
15
16
17
18
19
20
21
30
34
39
40
41
42
43
HENKILÖKUVA: RUUDOLF
BIFFY CLYRO
SAMMAL
SCARLET YOUTH
JÄTKÄJÄTKÄT
MATTI
PINTANDWEFALL
THEM BIRD THINGS
JUJU
OSLO ESS
PRKL: UUTISET JA SETÄ JUSSIN TUPA
HELLOWEEN
HOLY GRAIL
HANGING GARDEN
HEAVEN?S BASEMENT
GODSPLAGUE
PRKL: ARVIOT
ARVIOT
REPLAY
ENSI-ILTAELOKUVA-ARVIOT
DVD-ARVIOT
QUIZ ON JA MONOLOGEJA MUSIIKISTA
VIIMEINEN SANA
Sue #173 valmistui
seuraavien levyjen
vaikutuksen alaisena:
Death Hawks
DEATH HAWKS
Tv-resistori
TV-RESISTORI
Seremonia
SEREMONIA
Sammal
SAMMAL
Pää kii
PÄÄ KII
Freeman
FREEMAN
BIFFY CLYRO S.12
O
HEAVEN?S BASEMENT S.28
THEM BIRD THINGS S.19
len melkoinen itkupilli. Kaunis lauluesitys saa tämän naisen kyyneliin. Se
helppoa on:
Itken, kun ystävä laulaa häissään
sulhaselleen biisin, joka soi baarissa sinä iltana,
kun he tapasivat.
Itken, kun lapset laulavat tarhan joulujuhlassa Enkeli taivaan.
Itken silloinkin, kun luen sanomalehden kulttuurisivuilta, että yleisö taputti seisaallaan tähtisopraanon konsertin jälkeen. Ajatus siitä, että
joku tekee musiikkia niin hyvin, että toiset eivät
voi pysyä tuoleillaan, on pakahduttava. Olisinpa ollut siellä!
Tehokkainta kyynelkanavien aukaisukamaa
ovat kuitenkin erilaisten kykyjenetsintä-realityjen musiikkiesitykset. Niiden katselemiseen on
varauduttava vedenkestävällä ripsarilla ja Nessu-paketilla.
Joskus etkojen YouTube-kimara lipsahtaa hittibiisien tai huumorivideoiden turvalliselta polulta Talent-alkukarsintoihin. Silloin minun on mentävä käymään jääkaapilla, etten joutuisi naurunalaiseksi.
Itken esimerkiksi näille:
Connie Talbot, Britain?s Got Talent.
Connie on vain kuusivuotias, kun hän marssii tuomariston eteen. Hän näyttää kertakaikkisen suloiselta. Kun laulu alkaa, sitä on vaikea uskoa lapsen tuottamaksi. Laulaako verhoissa joku
klassisen koulutuksen saanut ammattilainen?
Kyllä Connie laulaa ihan itse. Sittemmin hän
on laulanut itselleen kelpo levytyssopimuksen
ja pelastanut rahaongelmissa painiskelleen perheensä.
Choi Sung-Bong, Korea?s Got Talent.
?Kun laulan, tunnen muuttuvani toiseksi ihmiseksi?, sanoo Sung-Bong. Hän oli orpo katulapsi,
joka elätti itsensä myymällä purukumia ja nukkui
yleisissä vessoissa. Nyt hän on 22 ja laulaa todella, todella kauniisti. Ujo tenori ylsi kisassa toiseksi
ja valmistelee parhaillaan debyyttilevyään.
Jonathan Antoine & Charlotte Jaconelli,
Britain?s Got Talent.
Kaksi teini-ikäistä astelee lavalle. Tyttö on söpö, poika todella ylipainoinen ja hassutukkainen.
Heidän esityksensä lyö kaikki ällikällä. Tyttö on
hyvä, mutta poika ihan järjettömän upea. Yleisö
hurraa, Simon Cowell pissii hunajaa. Duo jäi kisassa toiseksi, mutta sai miljoonan punnan diilin
Cowellin levy-yhtiöltä.
Talenttiohjelmien käsiksethän noudattavat
tarkkaan harkittua draaman kaarta. Ensin on tavis, joka on kaikkea muuta kuin tähti. Kerrotaan
mahdollisesti epätavallisesta taustasta. Sitten
yleisöä jännittää, osaako se mitään. Lopulta tavis yllättää laulullaan kaikki ja muuttuu tähdeksi.
Ja niin ovat posket suolavedestä märät.
Lauluvideoiden tahtiin itkeminen on varmaankin kornia ja pateettista. Se ei kiinnosta
minua tippaakaan. Itkeminen tuntuu niin hyvältä: maailmassa on niin paljon lahjakkaita ihmisiä! He tahtovat jakaa lahjansa muiden kanssa!
Musiikki yhdistää!
Hienointa kykykilpailuissa on se, että ihmiset
saavat oikeasti toteuttaa unelmiaan. Toisinaan
kilpailut voivat olla jopa pelastus ahdingosta.
Katso siis video ja anna kyynelten virrata.
SAMMAL S.14
ANNI KEMPPAINEN
Kirjoittaja itki meikkinsä poskille käydessään
läpi tämän kolumnin taustamateriaalia.
Päätoimittaja: Kimmo Nurminen Toimituspäällikkö: Ari Väntänen Avustajat: Aleksi Ahonen, Annika Brusila, Henri Eerola, Jarkko Fräntilä, Pyry Hallamaa, Markku Halme,
Lotta Heikkeri, Tero Heikkinen, Pete Heikkilä, Tuomas Jalamo, Kimmo Jaramo, Vesa Kataisto, Anni Kemppainen, Kiira Kolehmainen, Jukka Kittilä, Minna Koivunen, Joonas
Kuisma, Anna Lahokoski, Jussi Lahtonen, Ilkka Lappi, Jouko Lehtinen, Oskari Lehtinen, Niina Linna, Aku-Tuomas Mattila, Marjut Mutanen, Jari Mäkelä, Jyrki Mäkelä,
Katri Ojala, Pau, Ville Pekkala, Miki Peltola, Mika Penttinen, Markus Perttula, Teemu Purhonen, Tuomas Tiainen, Tomi Tuominen, Volvo-Pete (ATK-huolto)
SUE.FI
Julkaisija: Suezine Oy Toimitusjohtaja: Kimmo Nurminen Ilmestymistiheys: 12 numeroa vuodessa Irtonumero: Ilmainen
Kestotilaus: 24 euroa/12nroa Tilaukset: 02 - 251 0899 Email: toimitus@sue.fi Painopaikka: SanomaPaino, Hämeen Paino Oy Forssa 2013 ISSN 1238 - 1853
Toimituksen osoite: Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 fax. 02 - 251 0916 toimitus@sue.fi www.sue.fi
Ilmoitusmyynti: Kimmo Nurminen, Yliopistonkatu 12 a A 402, 20100 TURKU puh. 02 - 251 0899 / 040 - 762 1453
SUE
» 4 « NRO. 12
Mikonkatu 15, Helsinki ? www.rocks.fi
Ikäraja K-20 / Keikoille K-18 Ennakkoliput Tiketistä. Hintoihin lisätään mahdolliset toimituskulut.
Pe 18.1. 10 ?
STAND UP ON THE ROCKS KESKIVIIKKOISIN KLO 20 LIPUT 5 ?
ON THE ROCKS JAMIT- OPEN STAGE JOKA TOINEN TIISTAI VAPAA PÄÄSY
PAULI HANHINIEMI M.A.D
La 19.1. 10 ?
Pe 25.1. 10 ?
J.AHOLA DUO
Ke 30.1. 5 ?
WIIDAKKO
YRJÖNKATU 24, HELSINKI
(rus)
AVOINNA:
Ke, to ja la 21-04, Pe 17-04
Ikäraja 24v.
Keikoille arki-iltoina 18v.
Katso lisätiedot:
.
.
t
a
v
e
Joka .k
.
mina kuolen
-konsertti
27.4.2013, klo 18, Kulttuuritalo, Sturenkatu 4, Helsinki
Ennakkoliput 15.2. asti! 53/48/35 ? + toim. kulut
www.tiketti.fi, lisätiedot: www.venajaseura.com
www.lebonk.fi
TAMPERE
TI 22.1.
KE 23.1.
TO 31.1.
LA 2.2.
KE 27.2.
PE 1.3.
LA 16.3.
THE SWORD (USA), LONELY KAMEL (NOR), BOMBUS (SWE) 20/17 ?
ROTTEN SOUND, VICTIMS (SWE), SPEEDTRAP 13/10 ?
DANNY CAVANAGH (UK) & ANNEKE VAN GIERSBERGEN (HOL) 15/13 ?
SOEN (SWE/USA), ODDLAND 15/13 ?
HIGH ON FIRE (USA) 28/25 ?
PAKKAHUONE: STONE, A.R.G, SANTA LUCIA 30/27 ?
PAKKAHUONE: SAKARA 10 VUOTTA - STAM1NA, MOKOMA + 3 32/29 ?
TURKU
TAVASTIAN LAUANTAIDISKO
JOKA LAUANTAI 23.30?04 ALK. 6 ?
TULLIKAMARINAUKIO 2
HUMALISTONKATU 8 A
LA 19.1. PMMP, MODERNISTIT 20/17 ?
TO 24.1. ROTTEN SOUND, VICTIMS (SWE), SPEEDTRAP 13/10 ?
PE 25.1. JARKKO MARTIKAINEN SOOLO, RISTO SOOLO 13/11 ?
TO 31.1. SOEN (SWE/USA), ODDLAND 15/13 ?
PE 1.- LA 2.2. KEBAB DANGER II 2013: STAM1NA 18/16 ?
TO 28.2. HIGH ON FIRE (USA) 28/25 ?
PE 1.3. HEXVESSEL, SAMMAL 10/8 ?
TAMPEREELLA KESKIVIIKKONA 3.4. 30/26 ?
ROCKET FROM THE CRYPT
URHO KEKKOSEN KATU 4-6, 00100 HELSINKI
WWW.TAVASTIAKLUBI.FI
LIPUT ENNAKKOON TIKETISTÄ
(USA)
KATSO KAIKKI TAPAHTUMAT JA LISÄTIEDOT WWW.KLUBI.NET
5 « sähköpostiin tai kännykkään ? Varatut tai maksetut liput noudettavissa myös
Verkkokauppa avoinna 24/7 ? Toimipisteet 19 kaupungissa. Elektroniset liput»
suoraan
R-kioskeilta kautta maan ? Palvelumaksu alk. 1,50 ? 3,50 ? / lippu ? Postimaksu: Kotimaa 7 ? / lähetys | muut EU-maat 10 ? / lähetys | muut maat 25 ? / lähetys
SUE
NRO. 12
Ennakkoliput www.tiketti.fi - Hintoihin lisätään mahdolliset toimitusmaksut.
CLUB BALKAN FEVER
Special Guest DADDY P.
DJ SET (aka PALEFACE)
NEWSFLASH
S ATELLITE STORIES
? Problems? päättää keikkataukonsa. Tumppi Varosen punk rock -yhtye esiintyy 2.2. Helsingin Bar Loosessa, 8.2. Jyväskylän Lutakossa
ja 9.2. Tampereen Vastavirta-klubilla.
UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI)
? Turun Pikku-Torren Hyvän musiikin klubilla esiintyvät 25.1. Andres Roots Roundabout
ja Devil Box. Samassa paikassa Flavour of
the Monthissa 1.2. soittavat Matti Jasu & The
Loose Train ja Koria Kitten Riot.
? Väinö Tuonela & Kerettiläiset, Itämaa ja
Kings of Moonshine tekevät yhteiskiertueen:
1.2. Helsingin Liberte, 1.3. Kuopion Pannuhuone,
2.3. Jyväskylän Poppari, 29.3. Oulun Nuclear
Nightclub ja 30.3. Raahen 3 Kuppila.
? Philadelphialainen hardcorebändi Blacklisted soittaa 20.2. Helsingin Semifinalissa,
21.2. Jyväskylän Lutakossa ja 22.2. Lahden
Torvessa. Mukana on myös kotimaisia bändejä.
? Streak And The Raven on sainattu
Lionheart Recordsille. Albumi Love & War
ilmestyy 22.2., jolloin bändi esiintyy Tampereen
Telakalla I Was A Teenage Satan Worshipperin
ja Avasaxan kanssa.
? Dr. Feelgoodista tuttu Wilko Johnson sairastaa terminaalivaiheen haimasyöpää. Kitaristilegenda on kieltäytynyt kemoterapiasta. Hän
aikoo julkaista vielä levyn ja tehdä kiertueen.
? Helsinkiläinen noiserockbändi Fun julkaisee
kolmen 7?-vinyylin sarjan. Ensimmäisen levyn
julkaisukeikkoja: 15.2. Helsingin Lepakkomies,
16.2. Tampereen Dog?s Home, 22.2. Turun
Klubi, 23.2. Porin Saikku, 1.3. Jyväskylän Musta
Kynnys, 2.3. Oulun Nuclear Nightclub.
» VALOA YLI RAJOJEN
Tampereen Valoa Festival tarjoaa indiemusiikkia eri maista ja genreistä.
V
aloa Festival järjestetään Tampereella 8.-9.2. yhteensä liki 20
artistin voimin. Tänä vuonna indiemusiikkifestarin tapahtumapaikat ovat Klubi, Yo-talo ja Artturi.
Valoa Festivalilla esiintyy myös ulkomaisia bändejä. Itävaltalainen Elektro Guzzi kertoo soittavansa elektronista musiikkia ilman koneita, sampleja tai looppeja. Elephants from Neptune puolestaan tulee
Virosta ja soittaa desert boogieta.
Tämä ei ole ensimmäinen kerta, kun Valoa Festivalilla kuullaan eestiläistä rockia. Lasse Hytönen tapahtuman taustavoimista kertoo, että Viro pyrkii aktiivisesti kansainvälisille musiikkimarkkinoille ja että tunnetuimpien virolaisten Ewert And the Two Dragonsin ja Iiriksen perässä
seuraa joukko mielenkiintoisia uusia nimiä.
? Ennen suomalaiset katsoivat musiikkia etsiessään aina länsinaapuriin. Nyt voi tiirailla tarjontaa myös etelässä ja idässä. Yhteistyömme Itämeri-instituutin kanssa rohkaisee tuomaan virolaisia bändejä Suomeen.
Iso kiitos kuuluu myös Tallinnassa järjestettävälle Tallinn Music Weekille.
Elephants from Neptunen kanssa perjantaina Klubilla soittavat Absoluuttinen Nollapiste ja Black Lizard. Lauantain indie-illassa nähdään
LCMDF, oululainen indiepop-yhtye Satellite Stories sekä chillwaveen
taipuva Aves.
Valoa Festival on panostanut myös rapin ja muun rytmimusiikin tarjontaan. Festivaalin rytmimajakkana toimii Yo-talo.
? Rytmittely on ollut nousussa iät ja ajat, ja haluamme tuoda sitä esille myös indie-festivaalilla, Hytönen sanoo. - Emme rajaa tarjontaamme
musiikkityylien mukaan. Ohjelmistossamme on todella paljon tarjontaa
eri genreistä.
Valoa Festivaalilla esiintyvät viikonlopun aikana Ruger Hauer, Teflon
Brothers, Haamu sekä Eevil Stöö, DJ Kridlokk & Koksukoo. Tuoreimpia julkistuksia ovat Stepa ja Are, Tuuttimörkö, Pekko Käppi ja The
Achtungs!
? Vuonna 1985 perustettu saksalaisduo Deine
Lakaien soittaa Tampere-talossa lauantaina 16.3.
Konsertti on dark wave-, avantgarde- ja elektroyhtyeen ensimmäinen esiintyminen Suomessa.
? Von Hertzen Brothers julkaisee maaliskuussa Nine Lives -albumin ja lähtee Suomenkiertueelle, joka alkaa 15.3. Salon Rikala Bar &
Grillistä ja päättyy 4.5. Turun Klubille.
? Kokeellisen rockin legenda The Residents
saapuu 40-vuotisjuhlakiertueellaan ensi kertaa
Suomeen. Bändi nähdään Helsingin Tavastialla
6.5.
? Trey Spruancen johtama Secret Chiefs 3
konsertoi Helsingin Tavastialla torstaina 16.5.
Spruance tunnetaan Mr. Bunglen ja Faith No
Moren entisenä kitaristina.
? Kanadalais-amerikkalainen Buffy
Sainte-Marie esiintyy 9.7. Helsingissä Savoyteatterissa. Folklaulajan ja kansalaisaktivistin
edellisestä Suomen-keikasta on kuusi vuotta.
» UUTISET » ARVIOT » KOLUMNIT » LIVERAPORTIT » LEFFA-ARVIOT
»SUE.FI
FACEBOOK.COM/SUEZINE
SUE
TWITTER.COM/SUELEHTI
» 6 « NRO. 12
LIVE!!! LIVE!!! LIVE!!!
Ke 16.1. Super Janne; 6 ?
To 17.1. Dxxxa D & Hzzzt; 0 ?
Pe 18.1. klo 19: UK Decay
(UK), Silent Scream; 17 ?
Pe 18.1. klo 23: Fotosop; 7 ?
La 19.1. Posteljoona &
Ystävät, Olli-PA; 9 ?
La 26.1. Maria Minerva
(EE), Melting Hearts; 8 ?
Su 27.1. Killer Mike (US)
(klo 22.00); 20 ?
To 31.1. Illan Erikoinen; 0 ?
Ke 6.2. Fennesz (AT); 22 ?
La 9.2. Timo Lassy Band
(showtime 23:00); 17 ?
Ke 13.2. Roope Salminen
& Koirat ft. Ruudolf; 7 ?
Tarkemmat tiedot ja
muiden iltojen ohjelma:
www.kuudeslinja.com
Avoinna ke 22?04, to 23?04, pe?la 22?04,
poikkeuksellisista aukioloajoista tiedotetaan
erikseen. Arkisin ensimmäinen bändi aloittaa klo
22:30. Kaikukatu 4 (sisäpiha) . K20.
LA 9.2.
SUNRISE AVENUE
-BIG BAND THEORY TOUR
LA 16.2.
PROUDLY PRESENTS:
KENDRICK LAMAR
KE 20.2.
DARKNESS
PE 22.2.
SHOWTEK
PE 8.3.
STONE
LA 16.3.
MANOWAR
KE 20.3.
HEAVEN SHALL BURN
PAIN CONFESSOR
ARTIFICIAL HEART
TO 9.5.
To 31.1. (K-18) 28 ?
TWO DOOR
CINEMA CLUB
ENNAKOT: TIKETTI
HINTOIHIN LISÄTÄÄN TIKETIN TOIMITUSKULUT
Tsekkaa muut
keikat ^QZOQVWQT Å
ENEMMÄN KEIKKOJA JA INFOA:
WWW.THECIRCUS.FI
THE CIRCUS, SALOMONKATU 1 ? 3
(KAMPIN TORI), 00100 HELSINKI
SUE
» 7 « NRO. 12
Liput ennakkoon Virgin Oil Co:sta,
Tiketistä ja Lippupalvelusta.Lippujen
hinnat ovat alkaen hintoja.
^QZOQVWQT Å
NEWSFLASH
» OULULAISTA RAKKAUTTA
Rotos Loves Paskis syntyy yhteistyössä.
UUTISET TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN (ARI.VANTANEN@SUE.FI)
Oululaiset kulttuuriyhdistykset Rotos ry ja
Paskakaupunni ry järjestävät yhdessä Rotos Loves Paskis -vaihtoehtofestivaalia. Helmikuun 1.-2. Nuclear Nightclubissa järjestettävä Rotos Loves Paskis on seitsemäs yhdistysyhteistyön hedelmä.
Yhdistykset olivat toimineet jo vuosia
jo ennen yhteistyön alkua. Rotos suuntautui poppin ja rockiin, kun taas Paskakaupunnilla oli hallussaan kaupungin punktoiminta.
? Molemmilla oli rakkautta toistensa toimintaa kohtaan, joten yhteistyö tuntui luontevalta. Oulun talvi on pitkä ja tylsä, joten yhdistykset rupesivat suunnittelemaan helmikuuksi vähän isompaa tapahtumaa. Varsin
luontevasti syntyi vaihtoehtomusiikin klubifestari, Henri Turunen kertoo.
Perjantaina 1.2. Rotos Loves Paskiksessa esiintyvät Faarao Pirttikangas &
Kuhmalahden Nubialaiset, Black Lizard, Rainbowlicker ja Visto. Lauantaina 2.2. vuorossa ovat Kuusumun Profeetta, Avasaxa, Atom Mouth Gimlies
ja Mantereet.
? Ohjelmisto kootaan niin, että mennään
yhdessä istumaan baariin ja listataan ehdotuksia. Ilmassa leijailee ?kannatetaan?- ja ?sehän on ihan järisyttävää paskaa? -tyyppisiä
kommentteja. Pian alkaa muodostua ohjelmistorunko. Budjettiasiat tietysti rajaavat
valintoja. Erimielisyyksiltä on pystytty välttymään vuosien saattossa hyvin. Se on sitä
oululaista rakkautta.
» VIE YSTÄVÄSI KEIKALLE!
Ystävänpäivä 14. helmikuuta on myös
Valtakunnallinen keikkapäivä.
Suomen rock-klubien liiton perustamaa Valtakunnallista
keikkapäivää vietetään ainakin Helsingin, Seinäjoen, Vaasan, Tampereen, Oulun, Joensuun, Hämeenlinnan, Jyväskylän, Turun ja Rauman rockklubeilla. Kaikki keikkapäivän
tapahtumat ovat ilmaisia.
Vuosittaisen juhlapäivän tarkoitus on haastaa suomalaiset käymään keikoilla ja osoittaa, kuinka laadukkaita artisteja ja klubeja maassa on.
? Me halutaan koukuttaa keikoille uutta jengiä, jotka
ei roiku normaalisti elävän musiikin klubeilla. Siitä hyötyvät bändit, klubit, yleisö ja kaikki, Rock-klubien liiton ja
Helsingin Nosturin Eeka Mäkynen sanoo ja jatkaa, että
viime vuonna perinteisten rock-klubien lisäksi useat pienemmät ja uudemmat tapahtumapaikat innostuivat keik-
kapäivän viettoon.
? Vaikka liitto tätä järkkääkin, niin kaikki mestat ja varjotapahtumat ovat tervetulleita mukaan.
Viime vuonna ensimmäistä kertaa järjestetty keikkapäivä oli menestys. Ympäri maan klubeilla ja keikkapaikoilla
nähtiin keikoilla kymmenittäin artisteja teinibändeistä kotimaisen musiikin kestomenestyjiin. Pääsymaksuttomat keikat vetivät tapahtumapaikoille kaikkiaan tuhansia ihmisiä.
? Nyt kun ollaan treenattu kerta, niin tänä vuonna räjäytetään Suomi ilmaan ystävänpäivänä! Tällä hommalla halutaan näyttää negatiiviselle nillitykselle pyllyä, Mäkynen nauraa.
Valtakunnallisena keikkapäivänä nähdään esimerkiksi
Pää kii Helsingin Nosturissa ja The Escapist Jyväskylän
Mustassa kynnyksessä. Ohjelmistoa päivitetään tapahtuman Facebook-sivulle (www.facebook.com/keikkapaiva).
Ohjelma on valmis 1.2. mennessä.
» KEIKKOJA KELLARISSA
Kellari-klubi valtaa Lahden nuorisokeskus Fillarin.
Lahen (sic) elävän musiikin yhdistys alkaa järjestää nuorille suunnattuja Kellari-klubi-iltoja Lahden Nuorisokeskuksen Fillarin tiloissa.
Kellari-klubista vastaa työryhmä, johon kuuluvat Viivi Vähälä, Marko Lappalainen, Tommi Hämäläinen,
Teemu Leikas, Vellu Ahokas ja Eemeli Rimpiläinen.
Tiimiläiset kertovat, ettei Lahdessa ole ollut vuosiin säännöllistä keikkatarjontaa nuorille.
? Kellari-klubi on helppo ponnahduslauta paikallisille uusille bändeille. Samalla opetetaan nuoret käymään
keikoilla, etteivät vain istu tietokoneiden ääressä, Lappalainen toteaa.
Kellari-klubi järjestetään keväällä joka kuukauden toinen perjantai aina toukokuuhun saakka.
? Tarkoitus on saada mahdollisimman laajasti eri genrejen edustajia. Ensimmäisessä klubi-illassa on indie-yhtyeitä. Keväällä esiintyy bändejä rockista raskaampaan
O?Connell?s
16.-24.1. FAME-MUSIKAALI
25.1.
18.01
18
01 P
Pekko
kk K
Käppi
i&J
Juhana
h
N
Nyrhinen
hi
25.01 Expected Boy w/ AK-47
(improv)
show time 21:30
show time 20:00
always free entrance
www.oconnells.fi
STAM1NA, OMNIUM GATHERUM
www.rytmikorjaamo.?
Rautatienkatu 24, Tampere
SUE
VALTAKUNNALLINEN KEIKKAPÄIVÄ
23.2.
07.02 JadaJada
08.02 Kaksi Koiraa & Kaks Jannuu,
Yks Lontoo & Vihreä Maa
MARS YLEXPOP: ANNA PUU, MARISKA
14.2.
(stand up)
01.02 Kaiti
SEINÄJOEN HÄÄMESSUT
8.2.
*0')+ <hf^]r H <hgg^eel l
PMMP
27.1.
Comedy
JÄTKÄJÄTKÄT
26.1.
Upcoming on the Guinness stage
Music
musiikkiin, Vähälä kertoo.
Ensimmäisellä Kellari-klubilla 8. helmikuuta lavalle nousevat Solitille levyttävä helsinkiläinen Big Wave Riders sekä paikalliset Action Man League ja Indian Trails.
Big Wave Ridersin rumpali Pete sanoo, että nuorisokeikat ovat hieno asia.
? Mitä monipuolisempi tarjonta alaikäisille, sitä parempi. Muistan kyllä ne pettymykset alaikäisenä, kun en aina
päässyt hyville keikoille. Harvakseltaan oli mielenkiintoisia musiikkitapahtumia alaikäisille.
Big Wave Riders on ehtinyt soittaa vasta muutamia
nuorisokeikkoja.
? Nuorille on nastaa esiintyä. Jengi on vilpittömästi mukana musiikin imussa. Hyvä yleisfiilis potkii soittajaakin
vetämään energisemmin, positiivisella vimmalla.
Kellari-klubit ovat muiden Nuorisokeskuksen tiloissa
järjestettyjen tapahtumien lailla päihteettömiä tilaisuuksia. Alaikäraja on 13.
VAASANTIE 11, 60100 SEINÄ JOKI
» 8 « NRO. 12
» SISÄLTÄNI
CENTRONICS-PORTIN LÖYSIN
TOMI TUOMINEN
Tämä ja monta
muuta lehteä
digitaalisena
netissä!
I FEEL LIKE
LOU REED &
METALLICA
Ei ikärajaa, rajattu anniskelualue
Klubi aukeaa klo 20
La 19.1. klo 18
Let?s Born to Rock!
Lahen Elmun toiminnanavauskonsertti
Ilpo Kaikkonen, DFF, Part Time Killer,
Raaka-aine, Gloria Morti, Damngod sekä
Jodarok & Loiva-klubin DJ:t.
15 ? / ovelta 20 ? (Ennakkoliput Levykauppa Äx)
Pe 25.1. klo 20.30
www.lehtiluukku.fi/lehdet/sue
V
uosi 1994. Olen armeijassa. Armeijassa siksi, että minulla ei ole tarpeeksi munaa mennä siviilipalvelukseen. Perheen suunnalta ei ole
mitään sosiaalista painetta, isäni olisi varmasti valinnut sivarin jos
olisi aikoinaan voinut, mutta entisten lukiokavereiden katseet tuntuvat polttavina niskassa. Ellen mene armeijaan ne pitävät minua
homona tai sinä hintelänä, roolipelejä pelaavana ja outoa musiikkia kuuntelevana nörttinä, joka minä juuri olenkin. Pakko siis mennä.
Jollain ihmeen tavalla minä kuitenkin sovellun armeijaan. Vedän alokasajan
soveltuvuuskokeesta liki täydet pisteet. Kokeen jälkeen esimiehet kysyvät, haluanko aliupseerikouluun, minussa olisi kuulemma ainesta siihen. Ei. Minä haluan kirjuriksi. Kirjuri viettää armeijassa vain minimiajan, kahdeksan kuukautta,
ja työ on helppo sisätyö. Ei ainuttakaan yötä metsässä joukkueteltassa, ei tetsaamista, ei pitkiä pyörämarsseja.
Istun loput armeija-ajastani vääpelin toimistossa tekemässä toimistotöitä.
Työparinani on toimistoalikersantti Kuisma jostain Turun seudulta. Olen juuri
lomilla ollessani ostanut jostain Turun seudulta tulevan Xysman uunituoreen
Deluxe-kolmoslevyn ja pärähtänyt levyyn täysin. Sen kunniaksi nimeän työparini alikersantti Xysmaksi ja vietän illat tuvassa kuuntelemassa Deluxea Sony Discmanillani. Levy muistuttaa minua jollain tavalla aiemmin paljon kuuntelemastani Carcassista, mutta peräsuolien ja ruumiinavausten sijasta nämä
jätkät tekevät biisejä vihreistä mainostakeista ja Viewmaster-leluista. Melodiaakin on annosteltu huomattavasti runsaammalla kädellä. Levyn kansikuva on
kuva autokilpailun varikolta. Tämä on uutta ja ennennäkemätöntä. Metallista
musiikkia, joka ei ole haudanvakavaa pullistelua ja joka ei jumita iänikuisessa
kauhu- ja fantasiakuvastossa.
Xysman jäsenten nimet kuulostavat joiltain sarjakuvasankarien nimiltä ja he
näyttävät levyn kansissa ja lehtijutun kuvassa pahuksen viileiltä. Suosikkibiisiksi muodostuu aluksi So Divine (Reprise), joka Jussi Lehtisalon loputtomiin jumittavalla riffillä ja munkkikuorolaululla on muistuma toisesta helvetin hienosta levystä, jonka olen ostanut aikaisemmin samana vuonna; Circlen Meroniadebyytistä. Raumalaisen nuoren jätkän on vaikea uskoa, että kahdesta naapurikaupungista voi tulla tällaista musiikkia, kun Raumalla ei ole ainuttakaan varteenotettavaa nuorisomusiikkibändiä.
Kuulen Kurt Cobainin kuolemasta yhtenä päivänä sotkussa vanhempieni
käydessä tapaamassa minua. He kertovat uutiset. Melkein pillahdan itkuun. ?Mitä vittua?? Armeijan aikana löydän myös elektronisen tanssimusiikin ilot Prodigyn Music For The Jilted Generationin kautta, jota olen salaa tupakavereiltani alkanut kuunnella myöhäisinä iltoina. Hävettää. Kahdeksan kuukauden
päästä minut kotiutetaan korpraalin natsat kauluksessa ja vieläpä jonkinlainen
kunniamitali taskussa. Olen vapaa mies.
Seuraavat pari vuotta käyn töissä, haen kouluihin Turkuun, piirrän helvetisti
sarjakuvia ja käyn katsomassa muun muassa lukuisia Circlen keikkoja paikallisessa juottolassa. Vuonna 1997 vihdoin tärppää. Pääsen sisään Turun Taideakatemiaan opiskelemaan animaatiota. Muutan Turkuun ja tutustun järjettömään
määrään uusia ihmisiä koulussani. Yksi noista ihmisistä on äärettömän mukava
rillipää Olli, joka opiskelee mainonnansuunnittelua. Olli tutustuttaa minut musiikkiin, jota en ole koskaan aiemmin kuunnellut. Stevie Wonderin 70-luvun
tuotanto, Velvet Underground ja monet muut. Ollilla on itselläänkin bändi. Kerran ATK-luokassa näen kun Olli taittaa levynkansia Freehandissa. Levyn nimi on
Girl On The Beach. Bändin nimi on Xysma. Ollin nimi on Mr. Lawny.
Maailma on pieni, Turun ja Porin lääni on vielä pienempi. Ei mene aikaakaan
kun Turun klubeilla ja toreilla pyöriessä tutustun muihinkin Xysman jäseniin.
Kallella on Nintendo 64 niin kuin minullakin ja päätämme Imamin Keinutuolissa
törmätessämme tutustua toisiimme pelien lainaamisen ja vaihtamisen merkeissä. Vain vähän myöhemmin asun pari viikkoa Kallen kämpässä, Turun keskustassa hoitamassa hänen ja hänen tyttöystävänsä kissoja kun he itse ovat etelänmatkalla. Teppoon ja Janiin tutustun myös Dynamossa, Bristolissa, Päiväkodissa tai
jossain muussa baarissa, jossa fiksut turkulaiset käyvät. Ainoastaan Stranius jää
minulle Deluxen aikaisesta kokoonpanosta etäiseksi ja vieraaksi. Vuonna 2006
kuulen suru-uutisen, joka kertoo hänen menehtyneen Irlannissa.
Kaiken tämän jälkeen olo on samankaltainen kuin jos umpitollo maalainen
muuttaisi New Yorkiin ja ensitöikseen tutustuisi Ramonesin jätkiin ja huomaisi,
että Joey, Dee Dee ja kumppanit ovat ihan tavallisia saakelin mukavia ukkoja,
jotka pelaavat videopelejä, keräilevät Star Wars -ukkoja ja juovat kaljaa.
15 vuotta myöhemmin asun edelleen Turussa. Jossain monista hävitysvimmoistani olen myynyt Xysman Deluxe-cd:n divariin eikä uutta löydy tilalle mistään. Onneksi Turkulainen Svart Records julkaisi viime vuonna Deluxe levystä
sen ansaitseman deluxe-painoksen vinyylillä. Melkein tekisi mieleni pyytää levyn kanteen nimmarit noilta jätkiltä, jos niitä joskus vielä baarissa näkisi.
Alikersantti Xysma, korpraali Tuominen ilmoittautuu palvelukseen.
Disco Ensemble
& Stockers!
18 ? / ovelta 23 ?
La 23.2. klo 14
Ipana-rock:
Kengurumeininki
10 ? / ovelta 13 ?
Heimolinnankatu 2, 32200 Loimaa
11.01.13 Johnny B.D. & The Gasoline Guys (Rock)
19.01.13. Dioria (Suomirock)
26.01.13 NitroXpress & Bad Machine (Pubrock)
02.02.13. Shaking Lowdown Dudes (Oldies/Rock)
09.02.13. Black River Bluesman and Bad Mood Hudson (Blues)
23.02.13 Tuulikki Jones (Rock)
02.03.13 Seamus (Indie/Pop)
09.03.13 Corde Lisse (Sirkusfolk)
Vapaa pääsy,
K18, A-oikeudet, Avoinna 03 asti
LOIVARI ry
??????????????
Sivulla keikkakalenteri. Liity myös facebook ryhmään
La 23.2. klo 20.30
Before The Dawn
& Black Sun Aeon
18 ? / ovelta 23 ?
La 2.3. klo 21
Samuli Putro
21 ? / ovelta 26 ?
Pe 8.3. klo 21
Stam1na
20 ? / ovelta 25 ?
Pe 15.3. klo 21
Irina
21 ? / ovelta 26 ?
La 20.4. klo 21
Ismo Alanko
23 ? / ovelta 28 ?
La 27.4. klo 14
SUE.FI
TOMI TUOMINEN
on turkulainen armeijan käynyt pasifistihippi,
jolla on ajokortti mutta ei autoa.
Ipana-Rock:
Satu Sopanen
& Tuttiorkesteri
10 ? / 13 ? ovelta
La 27.4. klo 21
J. Karjalainen
23 ? / ovelta 28 ?
Tunnelmallisella 180:n hengen klubilla
istutaan pöydissä, nautiskellaan pieniä
herkkuja ja viihdytään musiikin parissa.
Klubi aukeaa klo 20.
La 16.3. klo 22 15 ? / ovelta 19 ?
Dave Lindholm Solo
La 6.4. klo 22 15 ? / ovelta 19 ?
Tuomari Nurmio Solo
Muutokset mahdollisia.
SIBELIUSTALON LIPPUKASSA.
Ankkurikatu 7, Lahti.
Avoinna ma-pe 13-17.
p. 0600 39 3949 (1,49 ? / min + pvm)
puhelinvaraukset ma-pe klo 11-17.
LIPPUPALVELUN KAUPAT JA NETTI
Toimitusmaksut 1,50 - 3,50 ? / lippu.
www.finlandia-klubi.fi
www.sibeliustalo.fi
SUE
» 9 « NRO. 12
» ASFALTTISOTURI
HENKILÖKUVA
Ruudolf uskoo, että
musiikilla voi vaikuttaa.
Hyvässä ja pahassa.
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA MONSP RECORDS
ai mä olen helsinkiläinen. Mä olen asunut
täällä niin pitkään kuin
muistan. Olen myös syntynyt täällä.
Mun lapsuudenkoti oli Itäkeskuksessa. Isä ja äiti erosivat, ja sen
jälkeen me asusteltiin mutsin kanssa kahdestaan. Isää näin viikonloppuisin. Kun mä olin kymmenen,
faija muutti Jenkkeihin. Se oli aika
rankka kokemus lapselle, mutta me
pidettiin kyllä yhteyttä.
Mä sain ensimmäisen rap-cd:n,
kun olin käymässä isän luona Amerikassa. Olin silloin 11-vuotias. Sitä
ennen musa ei ollut erityisen suuri
osa mun elämääni. En tiennyt kauheasti mitään bändejä. Joku Michael Jackson varmaan oli tuttu, mutta
siinäpä se.
Aika turhaa on jossitella, että
olisinko mä kiinnostunut tästä
musasta tai alkanut tehdä räppiä
ilman sitä reissua ja levyä. Ei sitä
voi tietää. Suomessa räppiä kuunneltiin ja tehtiin tietysti vähemmän
kuin nykyään, mutta kyllä sitä täälläkin kuitenkin oli. Sen mä tiedän,
että rap tuntui musta heti tosi luonnolliselta. Luultavasti mä olisin alkanut kuunnella sitä Suomessakin
ennemmin tai myöhemmin.
Jenkeistä ostettu räppi-cd sai
mut kirjoittamaan omia riimejä.
En tiedä, miksi siinä niin kävi, mutta se juttu vain tarttui muhun. Kirjoitin ensin englanniksi muiden riimejä mukaillen. Ajan mittaan aloin
K
kirjoittaa omia juttujani. Siihen aikaan tekstiä tuli paljon. En muista,
miltä kirjoittaminen tuntui silloin,
mutta ainakaan nykyään en pidä
tekstin tekemistä helppona. Ehkä
nuorempana ?ltteri oli löysempi, ja
silloin myös intoa tehdä riimejä oli
tosi paljon.
Ei ole mitään väliä, onko se helppoa vai ei, jos tekee mieli.
MUUSIKKO JA VAIKUTTAJA
mun ekat julkaisut oli vuonna 1999 ilmestyneet kaksi kasettia, englanninkielinen Prospective Poetry ja instrumentaalinen
Untitled. Seuraavana vuonna mä
tein jo suomenkielistä räppiä Kesäiset äpärät- ja Vähäiset äänet
-bändeissä ja vähän myöhemmin
soolona. Ensimmäinen soolo Ruudolf-nimellä tuli 2003, sitä ennen
olin Rääväsuu. Uusin soololevy
Asfalttisoturin viimeinen hidas
tuli 2010.
Muusikkona mä olen sekä artisti että tuottaja. Haluan olla molempia, koska tykkään esiintymisestä
ja studiossa tekemisestä. Tykkään
musiikin tekemisestä ylipäätään.
Huhuista huolimatta en tiedä, koska seuraava soololevy ilmestyy.
Mutta mä teen omaa musaa koko
ajan. Mitä siitä tulee? Ei mitään hajuu.
Mä luulen, että me aletaan pian
tehdä Karri Koiran seuraavaa levyä. Se masiina ei käy vielä täysillä, mutta kohta alkaa käydä. Mähän
olin K.O.I.R.A.-levyllä vastaava
tuottaja. Hieno titteli, mitä ikinä
tarkoittaakaan. Mun käsittääkseni mä olin mukana siinä projektissa pitämässä huolta siitä, että musa
kuulostaa hyvältä.
Karrin musa on Karrin musaa,
mutta mun oma musa tulee olemaan enemmän räppiä kuin se. Ei
kovin kaukana siitä mitä mä olen
tähän asti tehnyt.
Mulla ei ole mitään yhtä sanomaa. Mä kirjoitan omasta elämästäni ja itsestäni. Musiikki tulee
sydämestä ja kai se heijastelee tekijänsä perusvirettä. Teen mieluiten positiivista musaa, joka piristää ihmisiä. Se on terveellisempää
kuin negatiivinen musa, jonka tahdissa vain masentuu entisestään ja
alkaa vatvoa murheitaan. Ehkä se
on poikkeuksellista tässä genressä,
tai ainakin suurin osa räppäreistä kirjoittaa negatiivisista aiheista. Mun mielestäni on sääli, ettei
lahjakkaat muusikot löydä itsestään mitään parempaa annettavaa
faneilleen. Negatiivinen aihe ei ole
se ongelma vaan se, miten sitä katsoo. Siitä voi puhua optimistisesti
tai pessimistisesti. Voi antaa toivoa
tai masentaa.
Mä uskon, että musa ja taide
yleensä vaikuttaa ihmisiin tosi paljon. Se taas tuo artistille vastuuta. Tekijän pitää tietää mitä tekee,
hallita se juttu. Silloin musiikilla
voi saada aikaan paljon hyvää. Jos
muusikko ei ymmärrä vastuutaan
SUE
» 10 « NRO. 12
musiikin tekijänä, se voi olla haitallista kuulijoille.
Ihmisiin vaikuttaminen kiinnostaa mua, totta kai ? olenhan mä
muusikko. Yksi laulu voi muuttaa
ihmisten elämiä paljon enemmän
kuin monet poliitikot yhteensä.
Musiikki luo elämäntapoja ja elämän?loso?oita ja auttaa ihmisiä
löytämään se, miten on hyvä elää.
Musa auttaa suhtautumaan elämään.
Musiikki on vaikuttamista, mutta politiikka ja vaikuttaminen ovat
kaksi eri asiaa. Siksi mä en ole kiinnostunut politiikasta.
ITSEOPPINUT USKOVA MIES
en tee musan lisäksi muita töitä,
en ole tehnyt enää aikoihin. Tai siis
olenhan mä täysipäiväinen asfalttisoturi. Siinä riittää loppuiäksi tekemistä. Mutta se tavallaan liittyy
musan tekemiseen.
Teen vaikka mitä muutakin kuin
musaa. Tykkään urheilla, olen harrastanut vapaaottelua. Tykkään pelata Playstationia. Tykkään leikkiä
sotaa metsässä muovikuula-aseilla. Kaikenlaiset pikkupoikahommat on mukavia. Mä siis tykkään
leikkiä. Mulla on myös perhe, johon kuuluu lisäkseni vaimo.
Niin kuin monet tietääkin, mä
olen uskossa. Uskoon tuleminen oli
sekä pitkä prosessi että yhtäkkinen
kokemus. Mä olen uskonut Jumalan
olemassaoloon lapsesta saakka. Isä
oli uskossa ja kertoi mulle sellaisista asioista, kun olin nuori. Me käytiin sen kanssa kirkossa. Eikä mutsikaan mikään ateisti ollut.
Kun olin 18-vuotias, usko realisoitui kertaheitolla. Se muuttui sellaiseksi, miltä se näyttää tänä päivänä mun elämässäni. Usko on osa
mua niin kuin vaikka kansallisuus
on osa ihmistä. Jotain suomalaista
ei ehkä kiinnosta saunominen mutta se on silti suomalainen. Sama juttu on uskon kanssa. Vaikka kaikki
pienet ulkoiset tunnusmerkit eivät
näkyisikään, se on kokonaisvaltainen juttu.
En mä tiedä, miten ihmiset suhtautuu siihen, että mä olen uskossa. Ei ainakaan suoraan sano, että
?sä oot pelle mun mielestä?. Kaikki on tosi positiivisia ainakin päin
naamaa.
Mä olen koulutukseltani kaksinkertainen rapin suomenmestari. Se
on ainoa diplomi, jolla on mulle mitään väliä. Kaikki muut tutkinnot
voi heittää roskiin. Mä puhun nyt
siis itsestäni ja omasta elämästäni.
Totta kai koulutuksella on muiden
elämässä väliä.
Olenhan mäkin tavallaan kouluttanut itseni muusikoksi. Mä olen
itseoppinut. Elämänkoulua on käyty. «
RUUDOLF
Rudy Frans Juhani Kulmala
s. 1983 / asuu Helsingissä / perhe: vaimo
Rap-artisti, tuottaja, levyttänyt soolona ja yhtyeissä Vähäiset äänet, Rivot rakit
ja Kesäiset äpärät.
Muuta: Doupeimmat Jumala seivaa -sooloalbumi oli Suen Vuoden levyt -listan
kotimaisessa kärjessä vuonna 2004.
Ajankohtaista: paljon keikkoja keväällä, mm. 19.1. Helsingin Korjaamo, 25.1, Oulun 45 Special, 8.2. Mikkelin Vaakuna.
FINAL ASSAULT, TUKKANUOTTA, RATFACE,
PSYKOANALYYSI
pe 18.1.
FRANK TURNER AND THE SLEEPING SOULS (UK)
la 19.1.
JAAKKO & JAY, SLACK BIRD
KUOLEMANLAAKSO, CHURCH OF VOID
pe 25.1.
JÄTKÄJÄTKÄT
la 26.1.
DANNY CAVANAUGH (UK) &
ANNEKE VAN GIERSBERGEN (NED)
ke 30.1.
LUTAKON PIKKUJOULUT / TIPATTOMAN TAMMIKUUN
PÄÄTTÄJÄISET - CLUB OLD FARTS, LINNUNRATA
K18 pe 1.2.
ORKESTERI YHTYEINEEN
WIMMA VISIONS PRESENTS: LOPPU TULEE 2013 ROTTEN SOUND,
IMPALED NAZARENE, CARNALATION, DARK DAYS AHEAD,
la 2.2.
BLOOD STAINED + KAAOSZINEN KILPAILUN VOITTAJA
INTOHIMO (SWE), KEEP THE CHANGE,
DESPAIR, NEW WATERS
to 7.2.
PROBLEMS?, RIKOSLAKI, YLEISLAKKO pe 8.2.
AINO VENNA
K18 la 9.2.
STAM1NA
pe 22.2.
PARIISIN KEVÄT
la 2.3.
AMARANTHE (SWE), TH3CROWS
pe 15.3.
VON HERTZEN BROTHERS
la 28.3.
7/0?
15/13?
8/5?
13/12?
14/12?
2/0?
18/18?
6/0?
10/8?
8/5?
18/5?
15/13?
12/10?
16/14?
Ei ikärajaa ellei toisin mainita. Baari aina K 18. Ennakkoliput:
www.jelmu.net ja Tiketti. Halvempi hinta Jelmu ry:n jäsenille.
Annankatu 21, 00100 Helsinki, K22
Ma-ti 16-02, ke-la 16-04, su 18-04
KEITTIÖ: ma-ti klo 16-01,ke-la klo 16-03 ja su 18-01
Ohjelmailtoina lipunmyynti klo 20.00 alkaen.
Keikat alkavat klo 21 (kaksi bändiä) tai klo 22
(yksi bändi). Ke-su iltaisin 2e eteispalvelumaksu.
Opiskelijakortilla 1e alennus ovilipuista (ei koske
erikoisohjelmistoja eikä loppuunmyytyjä keikkoja).
www.tiketti.? www.barloose.com
KE 16.1.
TO 17.1.
PE 18.1.
LA 19.1.
SU 20.1.
TI 22.1.
KE 23.1.
TO 24.1.
KE 16.01. ANKKURIKLUBI: SONÍA SARSA, VIITASEN PIIA, JONESANDYOU 6?
+ klo 23-04 ANKKURIKLUBI DJ´S 3?
TO 17.01. THIS WILL TEAR YOU APART, THE PISTONES 6?
+ klo 23-04 SUOMEN SUURIMMAT DJ´S 3?
PE 18.01. THE OTHERS, LIIMANARINA 7/9? Ennakot: Tiketti
+ klo 23-04 1993 CLUB DJ´S JR SOUL & IL CATTIVO 4?
LA 19.01. ARABIA ARABIA, ELECTRIC MONK 6?
+ klo 23-04 THE BIG SHAKE DJ´S SAMPSA VILHUNEN & VESA YLI-PELKONEN 4?
SU 20.01. LATE NIGHT @ BAR LOOSE: DJ MORTTI klo 23-04 0?
TI 22.01. PJK-KLUBI 0?
KE 23.01. OSLO ESS (NOR), NHL95, THE SHANGRI-BLAHS 6/8? Ennakot: Tiketti
+ klo 23-04 DJ MORTTI 3?
TO 24.01. MOISTMAKER, SLOW MORNING 6? + klo 23-04 DJ HRA MEZOLA 3?
PE 25.01. ITKEVÄ TYTTÖ, HOPEAKALA, VISITEUR 6?
+ klo 23-04 GRANDE ROCK! DJ JOHN WAYNE with JAY BURNSIDE4?
LA 26.01. KLUB SUTINAA! ESITTÄÄ: KIVESVETO-GO-GO, GOD GIVEN ASS + 1 6/8?
Ennakot: Tiketti + klo 23-04 KLUB SUTINAA! DJ HYVÄVILLE 4?
SU 27.01. WIZARDS OF LOOSE MUSIIKKITIETOKILPAILUN KEVÄTKAUDEN AVAUS! 0?
+ klo 23-04 LATE NIGHT @ BAR LOOSE: THE SLIPOVERS DJ´S 0?
TI 29.01. SAMETTIKLUBI - OPEN STAGE 0?
KE 30.01. JARKKO MARTIKAINEN (SOOLO), RISTO YLIHÄRSILÄ (SOOLO) 12/14? Ennakko: Tiketti
+ klo 23-04 DJ LORD FATTY 3?
TO 31.01. WYLLI GROOVE FEDERATION, THE CURRENTS 5? + klo 23-04 DJ JS STRUMMER 3?
PE 01.02. EMERGENZA FESTIVAL PRE-PREPARTY: HURRICANE LOVE (SWE), GRANDEVILLE
6/8? Ennakko: Tiketti + klo 23-04 BIFF BANG POW! DJ´S SÄRMÄ & JR SOUL 3?
LA 02.02. PROBLEMS? 10/12? Ennakko: Tiketti
+ klo 23-04 LOOSER-KLUBI: NOORA KOBAIN & NATASHIA NEVERMIND 4?
SU 03.02. LATE NIGHT @ BAR LOOSE: THE SLIPOVERS DJ´S klo 23-04 0?
KE 06.02. ROCKSTONE-KLUBI: SPIHA, TBA 6?
PE 08.02. BUZZ OFF EVIL, THE PERFECT PILL 6?
+ klo 23-04 CLUB GIRLS AND BOYS WITH DJ´s MORTTI JA VERTTI 4?
LA 09.02. CLUB CASINO LIVE: TBA
+ klo 23-04 CLUB CASINO DJ´S LORD FATTY & JOHN WAYNE 4?
MA 11.02. KARI PEITSAMO 0?
TI 12.02. SAMETTIKLUBI 0? (YLÄKERTA 18.30-22) & PJK-KLUBI 0? (ALAKERTA 21-23)
TO 14.02. ROCK-KLUBIEN LIITTO ESITTÄÄ- VALTAKUNNALLINEN KEIKKAPÄIVÄ:
SEAMUS, ESPIONNAGE 0?
PE 15.02. DWNSTRS, HOPE COMES IN MANY FORMS 6?
LA 16.02. SVART NIGHT #2: BEASTMILK, VIISIKKO, SINK 6/8? Ennakko: Tiketti
6.-9.3. + 13.-16.3.
EMERGENZA FESTIVAL
ILOISET TUNNIT 23-04 FREE
ILOISET TUNNIT 23-04 FREE
DORIS LIVE: RUOTOMIELI + THE MONDO TWIST, DJ JIRCI 6?
DJ LAURILA 5?
SUPERSUNNUNTAI, DJ MR. WILLY 2,50?
SUPERTIISTAI, DJ LAURILA 2,50?
ILOISET TUNNIT 23-04 FREE
KAINO-KLUBI, DJ:T RISTO PARISTO JA SPEKTRI-PETRI,
ILOISET TUNNIT 23-04 FREE
PE 25.1.
LA 26.1.
SU 27.1.
TI 29.1.
KE 30.1.
TO 31.1.
PE 8.2.
DJ MIGULI 5?
DJ TOMI 5?
SUPERSUNNUNTAI, DJ TOMI 2,50?
SUPERTIISTAI, DJ MR. WILLY 2,50?
ILOISET TUNNIT 23-04 FREE
ILOISET TUNNIT 23-04 FREE
KEEP THE FAITH-KLUBI, LIVENÄ VOIMARYHMÄ,
DJ:T SPESIAALI-EETU, PERRYMAN JA RADIO 6?
TI, KE , TO, SU 23-04 t PE & LA 22-04 t K20
RAVINTOLA DORIS t ALEKSANTERINKATU 20 t TRE
ravintoladoris@gmail.com t ravintoladoris.fi
SUE
» 11 « NRO. 12
» VIRHEISTÄ
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA WARNER MUSIC
» 12 « NRO. 1
SUE
ÄÄN OPPINEET
Biffy Clyron selviytymisessä on kyse sopeutumisesta.
Toisin kuin biologiassa, rockissa evoluutioon voi
yhdistää älykkään suunnittelun.
he Rolling Stones soitti joulukuussa neljä konserttia juhlistaakseen sitä, että bändi perustettiin viisikymmentä vuotta
sitten. Settilistan laatija oli mitätöinyt melkein kaiken 70-luvun jälkeen tehdyn. On vaikea
sanoa, onko sellaisessa kyse kekseliäästä sopeutumisesta, laskelmoinnista vai molemmista, mutta yhtä kaikki Stones kuulosti hyvältä. Vierityt vuodet ovat
kaivertaneet puumerkkinsä ikämiesten kasvoihin, mutta yhtyeen 68-vuotiaan laulajan muuvit ovat edelleen kuin Jaggerilla. Se on selviytymistä se.
Bi?y Clyron 32-vuotiasta rumpalia Ben Johnstonia harmittaa, kun kehun hänelle Rolling Stonesin konserttia. Se
tuli tv:stä haastattelua edeltävänä iltana, mutta Ben ei ehtinyt katsoa sitä.
? Yksi tämän duunin huonoja puolia on, ettei ole aikaa
telkkarille. Mutta mepä lämmittelimme Stonesia Barcelonassa ja Roomassa jokunen vuosi sitten. Oli suuri kunnia
soittaa samalla lavalla legendojen kanssa. Saimme jopa tavata Stonesit. Se oli nopea tervehdys, mutta ehdimme pyytää
nimmarit ja vaihtaa pari sanaa. He olivat kivoja. Heidän puheestaan ei juuri saanut selvää, mutta ei se kauheasti haitannut, Johnston kertoo mylvähtelevällä skottimurteellaan.
Rockkulttuuri on vielä niin nuori, että seitsemänkymppiset rokkarit tuntuvat luonnonoikuilta. Mitä mieltä olet siitä,
että yhtye on koossa 50 vuotta?
? Olen aina ihaillut Stonesien kaltaisia pitkän linjan muusikoita. He ovat varmasti joutuneet luopumaan monista asioista bändin tähden. Jotain hienoa siinä on oltava, koska he
jatkavat. Rahaa he tuskin tarvitsevat, joten toivottavasti syy
jatkaa on rakkaus musiikkiin. Se on ainakin syy siihen, että me soitamme.
Voisitko kuvitella soittavasi Bi?y Clyrossa 50 vuotta?
? Helposti. Bändimme on ollut koossa jo 17 vuotta. Se on
yli puolet elämästäni. Tämä yhtye on ainoa maailma, jonka me tunnemme. Mistäpä sen tietää, mitä tapahtuu, mutta
periaatteessa voin hyvinkin ajatella vanhenevani Bi?y Clyrossa. Uusi Opposites on kuudes albumimme. En pidä lainkaan mahdottomana, että joskus puhumme kahdennestatoista levystämme.
Ehkäpä siinä vaiheessa kukaan ei enää kysy, mitä bändinne nimi tarkoittaa. Oma suosikkivastauksenne siihen ikuisuuskysymykseen on se, jossa Bi?y Clyro on 1600-luvulla eläneen suomalaisen jalkapalloilijan nimi. Suomalaiset
eivät olleet vielä silloin edes nähneet palloa, mutta mitäpä tuosta.
? Se on minunkin suosikkini! Jossain vaiheessa nimen selittäminen alkoi kyllästyttää. Keksimme huviksemme kaikenlaisia älyttömiä tarinoita. Suomalainen jalkapalloilija
-stooria käytämme useimmiten Amerikassa. Euroopassa se
ei mene kovin hyvin läpi. Ei varsinkaan Suomessa.
T
? Asiat kulkivat omalla painollaan. Emme ajatelleet rahaa
tai suunnitelleet uraa. Sellaista se on vieläkin. Rakastamme
musiikkia ja yhdessä soittamista. Teemme biisejä, jollaisia
haluamme itse kuunnella.
Kolmella ensimmäisellä albumillaan Bi?y Clyro oli haastavia rytmejä, riitasointuja ja konstikkaita melodioita viljelevä friikahtava voimatrio. Neljännellä pitkäsoitolla Puzzlella
(2007) se esittäytyi uudistuneena, yleistajuisempana rockbändinä. Kaksi viimeisintä albumia, Only Revolutions (2009) ja
uusi Opposites, jatkavat Puzzlen osoittamaan suuntaan.
? Jos kuulostaisimme samalta kuin 17
vuotta sitten, meissä olisi jotakin todella pahasti pielessä, Ben huomauttaa. ? Bändin kehittyminen on aina ollut meille tärkeää. Olemme
muuttuneet levy levyltä. On kuitenkin olemassa tietty Biffy-soundi, joka on aina ollut musiikissamme ja tulee aina
pysymään siellä.
Levymyynneistä päätellen Bi?y Clyron suunta on oikea.
Puzzle nousi Britannian albumilistalla toiseksi ja Only Revolutions kolmanneksi. Molemmat myivät platinaa. Myös
Opposites ylittänee kotimaansa platinarajan käden käänteessä.
Ben Johnston tietää, että musiikin yksinkertaistaminen
on tehnyt Bi?y Clyrosta myyvemmän bändin. Hän kuitenkin vakuuttaa, ettei se ole ollut itse tarkoitus.
? Soundin evoluutiota on mahdotonta selittää. Toivottavasti se on se ääni, joka syntyy, kun bändi muuttuu paremmaksi. Me olemme parempia soittajia, ja Simon tekee parempia biisejä kuin ennen.
Rumpali jatkaa, ettei musiikillinen löytöretkeily suinkaan
ole päättynyt.
? Oppositesilla on juttuja, joita ei taatusti ole aiemmilla levyillämme. Mariachi-vaikutteita, kazoo, steppaamista,
kuoroja... Simon laulaa välillä kuin soulvokalisti, ja se tyyli on hänelle jotain täysin uutta. Mutta ei noita asioita kannata miettiä liikaa. Niin kauan, kun saamme tehdä levyjä ja
soittaa keikkoja, olemme onnellisia poikia.
Opposites paljastaa, ettei bändi ole aina tehnyt pojista
onnellisia.
TO 28.2.
NOSTURI,
HELSINKI
VOITTO
only revolutionsin jälkeen Bi?y Clyro keskittyi pehmittämään Amerikkaa, joka ei ole avautunut bändille yhtä
auliisti kuin Eurooppa. Menestysyhtyeelle, joka kotisaarellaan myy satoja tuhansia levyjä ja soittaa täysille isoille sa-
TÄYDELLINEN STORM
Oppositesin kannen on suunnitellut Storm Thorgerson.
MUUTOS
ikä muuttaa perspektiiviä. Kun Ben Johnston, hänen
basistiveljensä James ja kitaristi-laulaja Simon Neil perustivat bändin Kilmanrockissa vuonna 1995, he eivät juuri tähyilleet tulevaisuuteen.
? Me olimme 15-vuotiaita, Ben sanoo. ? Ei siinä iässä tee
pitkän tähtäimen suunnitelmia. Riittää, että on kivaa. Ensin piti oppia soittamaan Nirvanan biisejä. Sitten teki mieli
keikalle. Seuraavaksi haaveilimme omasta demosta. Sitten
halusimme soittaa vähän isompia keikkoja. Sitten etsimmekin jo levytyssopimusta.
leille, Yhdysvallat oli julma paluu arkeen.
? Jenkeissä suosiomme on sitä luokkaa, että matkustamme pakettiautossa ja soitamme pienissä klubeissa. Only Revolutionsin jälkeen olimme jatkuvasti kiertueella siellä. Ja jos emme olleet, olimme Skotlannissa jetlagissa valmistautumassa lähtöön. Se oli rankkaa aikaa. Paljon töitä ja monenlaisia paineita, Ben muistelee.
? Rundaaminen myös eristi meidät muusta maailmasta. Vietimme niin paljon aikaa
keskenämme, ettemme lopulta enää halunneet nähdä toisiamme. Bändihän on vähän
kuin avioliitto. Jos ei koskaan vietä aikaa kenenkään muun kanssa, kyllästyy. Oli surullista, kun ei enää huvittanut hengailla bändin jätkien kanssa. Tilanne tuntui toivottomalta.
Näistä kokemuksista muodostui Bi?y Clyron
uuden levyn pimeä puoli. Opposites on tupla-albumi, joka
koostuu levyistä The Sand at the Core of Our Bones ja The
Land at the End of Our Toes. Ne ovat vastakohtaisia, itsenäisiä albumeja, jotka on tarkoitettu kuunneltavaksi omina
kokonaisuuksinaan.
Ensin mainittu on negatiivinen ja taaksepäin katsova levy.
? Simon kirjoitti The Sand at the Core of Our Bonesin biisejä silloin, kun bändin tilanne tuntui toivottomalta. Hän
kirjoittaa aina omista kokemuksistaan. Hän on hyvin rehellinen sanoittaja, joskus vähän liiankin rehellinen. Simon
tulee sanoneeksi asioita, joista tulee sanomista muilta. Hän
kirjoitti ne synkät biisit aikana, jona tunsi olonsa hyvin yksinäiseksi.
The Land at the End of Our Toes on toiveikas levy, joka
katsoo tulevaisuuteen.
? Kun aloimme taas treenata ja äänitellä demoja, tunnelma muuttui iloisemmaksi. Löysimme bändi?iliksen uudelleen Kalifornian Santa Monicassa, kun teimme Oppositesia.
Opimme taas olemaan luovia ja nauttimaan toistemme seurasta. Kävimme yhdessä rannalla ja syömässä ja hengailimme muuten vain. Se oli tosi kivaa aikaa. Meistä tuli taas parhaat kaverit. Opimme taas arvostamaan sitä, että saamme
palkkaa lempiharrastuksestamme. Se on ihan mieletöntä.
Bi?y Clyro selviytyi, koska se onnistui sopeutumaan
omaan maailmaansa. Kiertueiden myötä ruljanssi kuitenkin alkaa taas alusta. Luuletko, että pystyt enää nauttimaan
siitä?
? Aivan varmasti pystyn. Edelliset rundit opettivat, että kiertueista täytyy pitää myös taukoja ja että bändiin täytyy ottaa välillä etäisyyttä. Emme aio tehdä samoja virheitä toista kertaa.«
Storm Thorgerson on arvostettu levynkansitaiteilija, graafinen suunnittelija ja musiikkivideoiden ohjaaja. Hän on tehnyt
kansia monen muun muassa Led Zeppelinille, Pink Floydille ja Muselle. Biffy Clyro on teettänyt kannet Thorgersonilla
Puzzlesta alkaen.
? Se mies on legenda, Ben Johnston sanoo. ? Nuorena meillä
oli tapana tuijotella Stormin Pink Floydille tekemiä kansia.
Johnston kertoo arvostavansa Thorgersonin kansitaiteessa
sen syvyyttä.
SUE
» 13 « NRO. 1
? Hänen kantensa eivät ole pelkkiä hienoja kuvia, vaan niiden
takana on aina tarina. Se viehättää minua. Jokaisella pienellä yksityiskohdalla on merkitys. Ne kuvat herättävät ajatuksia.
Rumpali jatkaa arvostavansa sitä, että suunnitellessaan kantta Thorgerson uppoutuu perusteellisesti bändin maailmaan ja
musiikkiin ja todella näkee vaivaa lopputuloksen eteen.
? Kannen suunnittelu ei ole Stormille vain ateljeessa piirustelemista. Oppositesin kantta varten hän lensi Islantiin ottamaan
valokuvia. Only Revolutionsin kannen valtavat liput ovat oikeasti olemassa. Hän teki ne kankaasta.
? Eihän hänen tarvitsisi tehdä tuollaisia juttuja, mutta hän haluaa antaa taitelleen kaikkensa. Se tekee taiteesta todellisempaa.
He ovat soittaneet matkan varrella muissakin kokoonpanossa, kuten bändin muutkin jäsenet, mutta Sammal on kaikille bändiläisille
yhtyeistä tärkein.
? Monta vuotta meni niin, että ei
levyntekoakaan juuri mietitty, haluttiin vaan soittaa yhdessä ja hioa kappaleita kuntoon. Kyllä meillä on keikkoja ollut, mutta viime kesänä alkoi
varsinaisesti tapahtua. Reverend
Bizarren rumpali Jari Pohjonen oli
nähnyt meidät TYYn Aprillirockissa 2011 ja kutsui meidät soittamaan
Turun Taiteiden yöhön Kirjakahvilan
progeiltaan. Siellä moni asia loksahti
kohdalleen. Pian sen jälkeen sovimme myös Svart Recordsin kanssa
levydiilin. Debyyttialbumimme julkaistaan tammikuussa.
? Kappaleet saavat mennä
omia polkujaan.
HAASTATTELU
TEKSTI ANNIKA BRUSILA KUVA MATTI LEHTONEN
» ELÄVÄÄ
MUSIIKKIA
PE 1.3.
KLUBI,
TURKU
Sammal-yhtyeen esikoisalbumi on Suomen
70-lukulaisin progelevyn vuosikymmeniin.
rogressiivista musiikkia
luonnehditaan usein kokeelliseksi ja taiteelliseksi.
Näin ehkä siksi, että originaaliprogen syntyessä 60-70-lukujen taitteessa ei rockmusiikkia juurikaan ollut totuttu höystämään
vieraammilla instrumenteilla kuten
uruilla ja huiluilla. Myös eri tahtilajien villi fuusiointi, polveilevat sävelkulut sekä vinhan kepityksen ja
urkusplätterin sekoittaminen slovareihin oli totutusta poikkeavaa.
Progessa yhdistyy protohevin ja
folkin syvin olemus; primitiivinen
usean instrumentin kekkalointi
kohtaa herkkyyden. Valtavirtaa se
ei ole ollut koskaan.
Miksi turkulainen Sammal soittaa progea ja nimenomaan ?alkuperäisprogea??
? Me teemme sellaista musiikkia,
jota itse haluamme kuunnella, sanoo yhtyeen toinen perustaja, kitaristi Jura Salmi tapaamisessamme
korttelipubissa.
? Tätä bändiä ei ole perustettu
siksi, että olisi hienoa olla juuri tämän tyylisessä bändissä. Eikä tähän
ole haettu mukaan ketään tietyillä
meriiteillä. Mielestämme emme
sovi mihinkään tyypilliseen genreen. Haluamme ajatella, että tämä on itseilmaisua ja taidetta, joka
lähtee meistä itsestämme. Elämä ja
arki ovat ihmeellisiä jo sinänsä. Emme halua uskotella kenellekään mitään, korkeintaan pysäyttää ihmiset hetkeksi kuuntelemaan ja kuulemaan.
P
Sammaleen perustajista toinen,
laulaja Janu Kiviniemi komppaa:
? Tämä on kyllä oikeasti omaehtoista. Moni ajattelee, että olemme
hippejä ja varpaamme ovat mullassa, mutta todellisuudessa haluamme vain tehdä hyvää musiikkia.
Tässä ei ole tarkoitus keksiä uudestaan mitään ideologiaa. Kyllä tämä
on omana itsenään oloa.
? Kokeellista tässä varmaan nykypäivän mittapuun mukaan on
se, että ylipäätään uskaltaa tehdä
omaa juttua. Että pystypäin ja häpeilemättä uskoo omaan tekemiseensä. Bändissä olokaan ei varsinaisesti ole mikään varma uravaihtoehto, Jura toteaa.
PUHUTTELEVA MUSIIKKI
seitkytlukulaisuus tulee hienosti läpi Sammaleen musiikista.
Oliko teillä parta jo syntyessänne vai
milloin proge teihin iski?
? Olen aina kuullut progressiivisuutta monissa eri musiikkimuodoissa, Jura kertoo. ? Pitkät biisit ja
tunnelman kasvattaminen ovat aina kiehtoneet. Yksi esikuvistani on
edesmennyt Matti Bergström, joka valkkasi minulle aikoinaan ensimmäisen kitarani. Ostin viisivuotiaana KISSin levyn, olen kuunnellut hiphoppia, speediä ja thrashiä.
Olen tavallaan päässyt eroon musiikin kuorrutuksesta. Kuuntelen mitä
vain, minkä koukut puhuttelevat.
? Progessa meininkiä määrittää
tietty kirkasotsaisuus. Mainitaan
nyt itselleni tärkeistä nimistä vaik-
kapa Captain Beyond, Iron Butter?y, Indian Summer ja hollantilainen Jan Akkerman. Hyvät kitaristit kiinnostavat aina.
Janu kertoo kuunnelleensa tunnelman vuoksi myös blackmetallia.
Vanha proge kuitenkin on syvällä.
? Meille molemmille Camelin eka
levy on tosi tärkeä. 90-luvulla kolahti Focus. Hyviä ovat myös Hamletin
Linnanherran hieno kitara, Kuoppamäen taustabändinäkin soittanut
Castanja, unkarilainen Omega ja
romanialainen Phoenix. Ruotsalaisen Bättre Lyssin kaiho, tunnelma
ja kantaaottavat sanoitukset kiehtovat. Pidän myös turkkilaisesta Erkin Koraysta sekä Mustafa Özkentin isosta orkestraalisesta soundista. Esimerkiksi kreikkalainen ja romanialainen skene ylipäätään ovat
minulle tärkeämpiä kuin perinteiset
progeikonit Emerson, Lake & Palmer tai King Crimson.
LUOVA MUTTA
KURINALAINEN
sammaleen suosima eleetön
ja puhtaasti soiva ?ääneen laulaminen? ei ole ollut muotia pitkään aikaan. Myös eri soittimille annetut
omat roolit ovat yhtyeelle ominaisia. Muun muassa progebasso tekee
Sammaleen musiikissa omaa julmaa
kuviotaan aivan toisin kuin bassokitara rockbändeissä yleensä.
? Esitetty ja tulkittu laulu on itseilmaisuna meillä tärkeässä osassa. Malleina voisivat olla vaikkapa
Hamlet ja Matti Järvisen työt. PiSUE
» 14 « NRO. 1
dän luontevasta laulutavasta. Kaikenlainen teennäinen ähkintä ja
säätö ärsyttää, Janu toteaa.
? Progebasso saa myös tehdä
omaa jälkeään. Soitamme kitaralla
usein kappaleiden melodioita, mikä ei ole ollenkaan sama asia kuin
kitarasoolon soittaminen. Biisimme ovat aika kurinalaisia. Niistä on
jo tekovaiheessa vapaan assosiaation aikana soitettu ylimääräiset jumitukset pois. Haaste on saada ne
esitettyä joka kerta kiinnostavasti
ja freesisti.
? Kappaleemme eivät ole missään muistiin kirjoitettuna, ainoastaan päässämme. Biisien rakenne on
tekovaiheessa lähtökohtaisesti täysin vapaa. Hyvässä biisissä ei esimerkiksi kertosäkeen tarvitse soida
kuin yhden kerran. Se voi jättää hyvän nälän kappaleeseen. Näin toimii
esimerkiksi levyllämme lempikappaleeni Jokainen pysyköön uskossaan. Kertsi tulee vain kerran.
Janulla on saaristolaissukutausta, mutta nuoruuden hän ja Jura
viettivät turkulaislähiöissä. Näyttelijän poika Jura vietti lapsena paljon aikaa teatterin kulisseissa. Itseilmaisusta muodostui luonteva
elämisen ja olemisen tapa. Luokkakaverukset joivat 16-vuotiaina
tyttökaverin omenaviinit ja alkoivat soittaa kimpassa. Sammaleen
he perustivat kesämökillä vuonna 2004 yhteisen progekuuntelusession tuloksena. Aluksi Sammal
oli duo, jossa Janu lauloi ja soitti
rumpuja, Jura soitti bassokitaraa.
AUTENTTISIA
SOINTUKUDELMIA
sammaleen ensimmäinen albumi kantaa bändin nimeä. Onko
julkaisu vinyyleihin erikoistuneen
Svartin kautta erityisen mieluisaa?
? No todellakin on. Ei pelkästään
yhteisen turkulaistaustan myötä, vaan eritoten siksi, että itselleni on todella hienoa, että esikoislevymme julkaistaan myös vinyylinä!
Cd:nhän pystyy meistä kuka tahansa vaikka itsekin polttamaan. Olen
nuoresta pojasta asti ajatellut, että
jos omaa musiikkia joskus julkaistaisiin vinyylillä, olisi se niin hienoa, että sen jälkeen voisi vaikka
tyytyväisenä kuolla pois, Jura kertoo naama isossa hymyssä.
? Meistä oli lopulta pari muutakin tahoa kiinnostuneita, ja olimme
myös ehtineet kartoittaa omakustanneasiatkin ihan valmiiksi asti.
Mukavaa, että asiat kuitenkin menivät lopulta näin.
Levyn kappaleet ovat pääasiassa
Juran ja Janun yhteistä käsialaa.
? Ne on tehty kitarapohjalta, ja
Janu on tehnyt kaikki sanat. Pari
biisiä olen kasannut myös rumpali
Tuomas Karivaaran kanssa groovaamalla, Jura kertoo.
? Juhani (Laine) teki urut Jäniksen vuoteen. Hän on myös tehnyt
jonkin verran tulevaa matskua. Yhteispelillä näitä kaikkia biisejä on
muokattu, Janu vahvistaa. ? Sanat
on ihan varta vasten kirjoittamalla
kirjoitettu ja niillä on iso merkitys.
? Varsinainen levytys tehtiin autenttisesti. Soitimme kaiken livenä
kahdessa päivässä. Lauluraitoja on
tasan yksi ja se on äänitetty soiton
kanssa samaan aikaan. Karmeassa
helteessä.
? Emme ole äänityksen suhteen
missään määrin tekniikkanikkareita. Tunnelma on tärkeämpi. Virheetön studiohinkkaus ei kiinnosta. Elävän ihmisen soitto saa kuulua ja soundi sitä myöden elää omaa
elämäänsä. Kappaleet saavat mennä
omia polkujaan. Ne saavat olla sointukudelmia, joissa on erilaisia elementtejä. Riippumatta biisin tekijöistä ne saavat olla koko bändin nimissä juuri siksi, että musiikkimme
on elävää ja nimenomaan yhdessä
soitettua, äänitystilanteessakin.
Kuka on tehnyt hienon levynkannen?
? Se on vaimoni käsin piirtämä.
Vinyylin sisäkansissa on myös hienot sivuornamentit ja minun käsin
kirjoittamani kappaleiden sanat,
Janu kertoo.
Jura muistelee miettineensä jo aikoja sitten, että eräs Turun Ruissalon kansanpuistossa sijaitseva puu
olisi hieno levyn kannessa. Nyt tämäkin unelma toteutuu.
Sammal on nimensä veroinen. Se
on yhtä aikaa tuore ja ikiaikainen,
huomaamaton mutta väkevä. Ei pidä itsestään mekkalaa mutta peittää helposti koko läänin. «
» YKSINÄISTEN
YHDISTÄJÄ
Scarlet Youthin musiikki on kuin öisen kaupungin
neonvalopaletti, ja se laajenee.
S
? En ollut ihmisenä kokonainen
ennen kuin kuulin Scarlet Youthia.
petrolin Marko Soukka ja Iconcrashin Jaani Peuhu, ovat yhtyeen
ohjat tiukasti ja selvästi Pyyhtisen
käsissä.
? Scarlet Youth alkoi minun projektinani. Sitten mukaan tuli saksalainen laulaja Markus Baltes ja hänen jälkeensä muitakin muusikoita, mutta minä teen edelleen päätökset. Totta kai muiden mielipiteet
kiinnostavat minua ja tietenkin minä kysyn niitä, mutta viimeinen sana on minulla.
Kalle Pyyhtinen luo yksin Scarlet
Youthin musiikin (Baltes tosin osallistuu laulumelodioiden laatimiseen) ja sanoitukset. Se synnyttää
vaikutelman siitä, että biisit ovat
hyvin henkilökohtaisia. The Ever-
`_
MATTi
Pakkotoistolla
Albumi kaupoissa NYT
KEIKKATIEDOT YMS.:
www.facebook.com/MattiTheMan
SUE
» 15 « NRO. 1
changing View?n minä- ja sinämuotoon kirjoitetut sanoitukset ovat
kuin henkilökohtaisia kirjeitä tuntemattomaksi jäävälle henkilölle.
? Huomasin tuon saman, kun levy
tuli painosta, Pyyhtinen nauraa. ? Eivät tekstit kuitenkaan ole viestejä kenellekään. Niissä käsitellään henkilökohtaisia asioita, mutta ne ovat sulautuneet muiden asioiden joukkoon.
Sanoitukset eivät suoranaisesti käsittele minun elämääni. Pohjalla voi olla oikea tarina, jonka päälle on rakennettu ?ktiivinen kertomus.
? Sanoitukset on parsittu kokoon. Kirjoitan jatkuvasti lauseita, yksittäisiä sanoja tai tunnelmia
muistiin puhelimeen tai junalippujen taakse tai mihin tahansa, mitä
on käden ulottuvilla. Kun biisi on
siinä vaiheessa, että sanoja tarvitaan, kaivan muistiinpanot esiin ja
yhdistelen ideoita.
Vaikka Scarlet Youth on pitkälti
yhden miehen mielen luomus, on
Pyyhtinen onnellinen, jos hänen
musiikkinsa löytää yhteyden kuulijoihin.
? Haluan tehdä ja kuunnella tätä musiikkia, mutta koen myös tärkeäksi julkaista tätä muiden kuultavaksi. Joku kirjoitti netissä, että tietää vuoden 2013 olevan hyvä vuosi,
kun Scarlet Youthilta tulee uusi albumi. Joku toinen taas kommentoi,
että ?en ollut ihmisenä kokonainen
ennen kuin kuulin Scarlet Youthia?.
Sellaisesta tulee tosi hyvä olo. «
TEKSTI ARI VÄNTÄNEN KUVA KLEIF BALTES
ja syntikkapopin mahtailemattomuuteen.
Pyyhtinen on tuottanut, äänittänyt ja tällä kertaa myös miksannut Scarlet Youthin levyn itse. Hän
kuulostaa vaatimattomalla tavalla
tyytyväiseltä kertoessaan kuunnelleensa The Everchanging View?tä
enemmän kuin yhtyeensä aiempia
julkaisuja.
? Olen vienyt Scarlet Youthia
rohkeasti suuntaan, johon olen jo
jonkin aikaa suunnitellut sen menevän. The Everchanging View?llä
rummut on ohjelmoitu, ja musiikki on kevyempää kuin ennen. Miksaaminen onnistui hyvin, vaikka en
ole mikään ammattimiksaaja. Tätä
ennen olen ollut seuraamassa ehkä
kuuden albumin miksausta.
? Vaikutteita on tullut useammista genreistä kuin ennen, koska oma
musiikkimakuni laajenee jatkuvasti. Kun kuuntelee vaikka Marvin
Gayen What?s Going Onia tai hiphopia, siitä jää jäljet omaan musiikkiin. En tosin tiedä, huomaako sitä
kukaan muu.
Scarlet Youthin tapauksessa
?muut? eivät tunnu kovin tärkeiltä. Vaikka bändin levyillä on mukana sellaisia miehiä kuin Kemo-
HAASTATTELU
carlet Youthin uudessa The
Everchanging View -albumissa on tunnelma. Sen
kansitaide henkii samaa
kosmisen yksinäisyyden tuntua
kuin So?a Coppolan elokuva Lost
in Translation ja sellaista kaipuun
värittämää kauneutta kuin hongkongilaisohjaaja Wong Kar-wain
työt.
Scarlet Youthin johtohahmo Kalle Pyyhtinen ei pidä elokuvavertauksia huonoina. Hän kertoo katsovansa Lost in Translationin kerran
pari vuodessa ja nauttivansa Wong
Kar-wain visuaalisuudesta. The
Everchanging View?n kuvat hän
kertoo löytäneensä internetistä.
? Pidin niistä niin paljon, että
otin yhteyttä kuvaaja Peter Leehin
saadakseni luvan käyttää niitä kansissa. Käsittääkseni kuvat on otettu
jossain Aasiassa. Otin itse sisäkansien kuvat. Hain niihin vastaavanlaista öisen suurkaupungin elokuvallista tunnelmaa.
The Everchanging View?llä musiikki on linjassa ulkoasun kanssa. Scarlet Youth yhdistää uusissa kappaleissaan shoegaze-indien
vetäytyvän kauneuden, baleaarisen popin kohottavan tunnelman
HAASTATTELU
TEKSTI JOONAS KUISMA KUVA HILLA KURKI
» BALKANIT
PÖYTÄLAATIKKOON
Marian sairaala -levyllä Jätkäjätkät luottaa metalliin
ja gospeliin mustalaismusiikin kustannuksella.
? Ootko sie kuullut sellasta bändiä
kuin Metallica?
Jätkäjätkien kosketinsoittaja
Kim Rantala vastaa kysymykseeni kysymyksellä. Olen juuri tiedustellut, mistä yhtyeen kolmannelle levylle, Marian sairaalalle, on
päätynyt metallimusiikin vivahteita. Sen kappaleet, kuten Saan
mä elää?! tai Häviäjät ovat melko
kaukana siitä mustalaismusiikista
ja balkansoinnista, jota Jätkäjätkiltä, Asan ja Puppa J:n tähdittämältä
suomalaisen rytmimusiikin superkokoonpanolta, on totuttu kahden
ensimmäisen levyn myötä odottamaan. Nämä kappaleet ovat vanhemman tuotannon tavoin kaahaavan nopeatempoisia, mutta särötetyn sähkökitaran ja tanakan rumpukompin myötä ne muistuttavat
1990-luvun nu-metal bändeistä.
Nu-metal on viime aikoina tuntunut tekevän päättäväisesti paluuta
suomalaiseen rytmimusiikkiin. Siitähän on kyse esimerkiksi Steen1:n
uuden Steen1 Orkestran materiaalissa. Yksi jätkäjätkien laulajista,
Pekka Varmo eli Lataaja Wormisto, katkaisee kuitenkin välittömästi mahdolliset taiteelliset yhteydet
Seppo Lampelaan.
? House of Pain, Cypress Hill ja
Sepultura oli mun ala-asteaikojen
pyhä kolminaisuus, Varmo kertoo.
Molemmat miehet selittävät, miten nuoruuden metalli- ja rap-suosikit vain päätyivät vaikuttamaan
uuteen levyyn ilman sen kummempaa tämän hetken musiikkitrendien analyysiä. Rantala muistelee
nähneensä Slayerin viimeisen keikan Roskildessa ja tekee liki skuupin arvoisen paljastuksen:
? Meikällä on ollut joskus hapsurotsi.
Moni Jätkäjätkien kuuntelija
varmasti odotti bändiltä itseni ta-
voin lisää balkanmusiikkia. Rantala ja Varmo kertovat, että sellaisia
kappaleita syntyi hyvin valmiiseen
vaiheeseen asti, mutta ne eivät tällä
kertaa päätyneet levylle. Mitä kuulijat nyt saavat?
? Hyviä väristyksiä.
? Rakkauden pirskeitä.
? Energiapatsaita.
? Energiaruisku ruiskuaa.
Eli toisin sanoen ?Balkan-makkarat jäivät pöytälaatikkoon?, kuten Varmo toteaa.
Rantala haluaa kuitenkin lohduttaa kaikkia orkesterinsa soittamaan mustalaismusiikkiin mieltyneitä. Sen aika on vielä koittava.
? Me tehdään levyn balkanjäämistön kanssa sirkuskiertue kaksistaan Pekan kanssa, hän vitsailee.
? Meidän duon nimi on Die Torten
Hatten.
? Soitamme kaikki keikat perävaunun päällä, Varmo jatkaa.
Tähänastisen tekstin perusteella
lukija voi saada kuvan, että Marian sairaala -levyllä on kyse pelkästä nu-metal-kohkauksesta. Se on
kuitenkin vain osa totuudesta. Tiiviin albumin kahdeksasta raidasta
iso osa on sielukasta, jopa gospelhenkistä musiikkia. Irti äidin helmasta, Levon helmi ja Rauhantekijä ovat kypsiä, tutkiskelevia kappaleita ja siinä mielessä myös jotain
uutta Jätkäjätkien saralla.
? Balkanin vimma toi tämän porukan yhteen, mutta nyt me pystymme tekemään samalla remmillä
myös muita juttuja, Varmo sanoo eikä voisi vaikuttaa tyytyväisemmältä yhtyeensä nykytilaan.
Kosketintaiteilija Rantala pohjustaa uusia sointisävyjä klassisella viittauksella:
? En tiedä, kiinnostavatko nämä
pikkudetaljit ketään, mutta Levon
helmi -kappaleen alkusoitossa voi
kuulla viitteitä virolaissäveltäjä Arvo Pärtistä.
HENGELLINEN HERÄÄMINEN
rantalan ja varmon mukaan
Jätkäjätkien kolmannen levyn nimeksi tuli Marian sairaala täysin spontaanisti. Bändi oli ajanut
keikkabussilla kyseisen sairaalan
ohi, Rantala oli huomauttanut, mikä rakennus juuri ohitettiin, ja nimi oli jäänyt elämään tulevan albumin työnimenä. Levyä kuunnellessa sairaala alkaa kuitenkin tuntua
sen sisältämien teemojen symbolilta. Miehet itse puhuvat albumista
hoivauslevynä tai terapiana.
? Kyllähän tässä elon tiellä on
sattunut kaikenlaista, Varmo aloittaa.
? No nyt tulee avautumista! Näin
me tuodaan Jätkäjätkiä lähemmäs
ihmisiä, Rantala nauraa. ? Kerros
Pekka sun masennuksesta.
Henkilökohtaisen depression
käsittelemisen sijaan Varmo haluaa huomauttaa, että Jätkäjätkien
tekeminen on ollut varsin hektistä
viimeiset vuodet. Debyyttialbumi
Ykstoist ykstoist ilmestyi vuonna
2010 ja Jatkojatkot-seuraaja vuonna 2011. Lisäksi esimerkiksi Asa ja
Puppa J hääräävät jatkuvasti omien projektiensa parissa. Marian sairaala on sen vuoksi levy, jolla bändi
haluaa hieman rauhoittua ja vetää
henkeä. Vaikka kaikesta, mitä miehet puhuvat bändinsä tekemisistä,
huokuu spontaanisuus, on kolmannen ensimmäisen levyn kaari suunniteltu jo ennen ensimmäisen valmistumista.
? Jätkäjätkien suuri suunnitelma
on haudattuna Maunulan metsien
perunakellariin, Varmo nauraa.
Psykologisen terapoinnin lisäksi Marian sairaalalla kuullaan myös
kristillistä sanomaa. Tätä esiintyy
SUE
» 16 « NRO. 1
erityisesti Joska Josafatin laulamilta kappaleilta, kuten hienolla
Irti äidin helmasta -raidalla. Rantala myöntää, että Jätkäjätkissä on
tapahtunut erilaisia hengellisiä heräämisiä levytysprosessien välillä:
? Meillä on oma kristillinen jaosto, meillä on buddhalainen jaosto?
? Jos kristilliseltä jaostolta syntyy biisi, niin se saa kirjaimellisesti muun bändin siunauksen, Varmo
jatkaa. ? Hyvinhän se poika laulaa.
Varmo myöntää,
että Jätkäjätkistä
ei ole muodostunut yhtäkkiä homogeenista kokonaisuutta, joka kävisi yhdessä
sunnuntaisin messussa, vaikka tiiviinä ryhmänä voisi
kuulemma sitäkin tehdä.
Samalla hän haluaa kuitenkin
virnistäen huomauttaa omaavansa
itsekin hieman kirkkotaustaa oltuaan kahdesti isosena rippileirillä.
Myös Rantala avaa suhdettaan
uskontoon:
? Mua on aiemmin ahdistanut
kirkkohommat sun muut ja olen
pitänyt sitä pelkkänä humpuukina.
Nyttemmin olen ymmärtänyt, että
eri uskonnot välittävät ja käsittelevät samoja asioita, mutta hieman
erilaisin tekniikoin.
sa niihin. Rantalan mukaan tässä
on kuitenkin puolensa ja puolensa. Hän kertoo anekdootin tuottaja
DJPP:stä, joka oli kysynyt, miksei
bändi tee helppoja tyttöpoikarakkausbiisejä radiota varten. DJPP:n
mukaan Jätkäjätkien sanoituksista
ei ymmärrä mitään.
? Mutta DJPP on super producer
ja töissä Warnerilla, Varmo hekottelee. ? Ehkä meidän pitäisi kuunnella sitä.
Myhäiltyämme aikamme tuottajamestarin kommentille joudun
myöntämään, että tällä on pointtinsa. Mitä esimerkiksi ovat albumin
Varokaa halpoja kopioita -avauskappaleen halvat kopiot?
? Sekin biisi lähti keikkabussihokemasta, jota en tohdi nyt toistaa,
Varmo aloittaa.
? Ydinajatuksena on vanha totuus siitä, ettei köyhällä ole varaa
halpaan, Rantala täydentää.
Sitten oikeana fraasigeneraattorina kunnostautuva Varmo lyö totuuden pöytään:
? Ne kaksi asiaa, joihin kannattaa panostaa, ovat hyvät kengät ja
hyvä sänky ? siis laatua kenkiin ja
sänkyyn ihmiset.
Yhteiskunnallinen sanoma jatkuu Häviäjät-raidalla, jossa bändi julistautuu luusereiksi. Sanoituksissa vilahtaa esimerkiksi jo legendaariseksi muodostunut kokoomusnuori Saul Schubakin heikompi aines -aivopieru. Kappaleella, kuten koko levyllä, on jollain tapaa
lyöty ja runneltu olo. Välillä tuntuu
jopa siltä, että kun ?oravanpyörässä raapustellaan taidetta? eikä opiskella kauppatieteitä, joutuu valintaansa selittelemään itselleen ja
yhteiskunnalle. Miltä Jätkäjätkistä
tuntuu nykyisen kilpailuorientoituneen asenneilmapiirin Suomessa?
? Välillä pelottaa, mutta en mä
rupea pelkäämään, Varmo napauttaa.
Samalla hän selittää Häviäjät-biisin kehottavan ihmisiä ottamaan
rennommin kilpailemisen suhteen.
Yhden voittaessa kaikkien muiden
kohtalona on hävitä. Tämän ymmärtäminen voi olla voimaannuttavaa.
? Hikipinkominen ja kunnianhimo ovat hyviä mutta vaarallisia asioita, Varmo tiivistää.
Myllätessäni Marian sairaala -levyn tematiikkaa auki yhdessä haastateltavieni kanssa on minulla jäljellä enää yksi kysymys. Keneltä
ja miksi albumin
ensisinglellä kysytään Saan mä
elää?! Seuraa lyhyt hiljaisuus.
? Sitä alkaa olla
jo niin vanha, ettei
uskalla sanoa kovin
kärkeviä asioita, Varmo aloittaa. ? Mutta kaikilta byrokraattisilta mulkuilta me sitä kysytään.
Seuraa pitkä ja polveileva keskustelu vapaan kaupunkitilan tarpeesta. Siitä, miten nuorilla on kyllä
paikkoja, joissa viettää selvin päin
aikaa viikonloppuisin, mutta joissa toisen käden avatessa ulko-oven,
ojentaa toinen raamatun. Puhumme Harjun nuorisotalon tärkeydestä suomalaisten populaarimuusikkojen kasvattajana. Varmo muistelee omaa ensimmäistä treenikämppäänsä Pakilan postin kellarista,
Rantala puolestaan sitä, miten kulki Joensuussa treenikselle syntetisaattori polkupyörän tarakalla.
Sitten hän kiteyttää osan aikamme
kaksinaismoralismista:
? On outoa, että tässä maassa kannustetaan yksityisyrittäjyyteen, mutta kaikki omaehtoinen
toiminta tuhotaan välittömästi. «
LA 2.2.
KERUBI,
JOENSUU
LAATUA KENKIIN JA
SÄNKYYN
terapian lisäksi marian sairaala -levyllä on läsnä politiikka.
Rantalan ja Varmon mukaan se tulee mukaan Jätkäjätkien materiaaliin kuin itsestään muusikoiden
havainnoidessa ympäröivän todellisuuden epäkohtia ja reagoides-
» JALKAPALLOHULLU
RÄPPÄRI
Matin Pakkotoisto-albumi saattaa hyvinkin olla askel
kohti suuren yleisön tietoisuutta.
M
? Poikien kesken kaikki on
sallittua!
Olen kesällä menossa naimisiin, ja
biittiä kuunnellessani aloin kelailemaan, mitä jos olisinkin valinnut
toisin: entä jos olisinkin jättänyt
naiseni joskus seurustelun alkuaikoina, ja mitä jos hänestä olisikin
tullut pakkomielle elämääni?, Matti
valottaa kappaleen taustaa.
Matti teki viime vuoden kotimaisen jalkapallokauden loppupuolella
HJK-anthemin, joka soi pääkaupunkiseudun ylpeyden kauden päätösotteluissa tiuhaan tahtiin Töölön
jalkapallostadionilla ennen ottelua ja sen puoliajallakin. Kappale
löytyy myös uudelta Pakkotoistolevyltä.
? Olen pelistä toiseen käynyt aina
huutamassa Klubin puolesta. Jossain vaiheessa mieleeni juolahti, että voisin tehdä HJK:lle oman kan-
natuslauluni. Kun kappale oli paketissa, otin yhteyttä klubin markkinointijohtajaan Sari MikkonenMannilaan, joka innostui biisistä.
Hänen kauttaan saatiin sitten sovittua kuvauspäivät sekä loppujen
lopuksi vielä julkaistua musiikkivideo kotiottelussa Sonera Stadiumilla.
Mattia näkee myös ensi vuonna
HJK:n epävirallisessa fanikatsomossa Eteläpäädyssä. Kiima ensi
kautta ajatellen on jo kova.
? Ykkösestä kymppiin -mittarilla
odotusarvo lienee jo jossain yhdentoista liepeillä. Olo alkaa olla jo tukala! Kaikki kotipelit olisi tarkoitus
käydä katsomassa. Ainahan jotain
esteitä tulee, mutta pääsääntöisesti lähdetään siitä, että kaikki matsit nähdään.
Pakkotoisto soi positiivisella klubiklangilla. Ei olisikaan ihme, että levy breikkaisi oikein kunnolla. Vain elämää -ohjelmassa Kaija
Koon rinnalla Mattia mahdollisen
menestyksen myötä tuskin kuitenkaan tullaan näkemään.
? Mitä enemmän levyä myydään,
sitä hienompaa on, tietenkin. Lisäksi olisi äärimmäisen mahtavaa,
jos saisi näin alkuun biisit kuulumaan radiosta ja keikkarundin pyörähtämään kunnolla käyntiin (DIYmiehenä Matti buukkaa omat keikkansa).
? Mutta jos levy breikkaa, niin
annetaan joidenkin muiden hoitaa
tuo Vain elämää. Minä olen vain Kuparikulma-karaokeravintolan harrastelijaesiintyjä Kaija Koohon verrattuna. «
Pääruoka esittää:
PE 18.1. KLUBI / LIVE, 6 e
PÄÄRUOKA 6v!!!
MOLLY GROWS UP, REACTOR, POLAR ENDS,
ROZZY RANDALL & THE ROLLER BASTARDS
PE 25.1. KLUBI / ILTA, 5 e
YAKUZI PATO, BOGOLO STREET BAND,
KÄRKÄS & VAIHEILIJAT + vision sound dj?t
LA 26.1. KLUBI / ILTA, 4 e
THE REALITY SHOW,
PALACE BEAUTIFUL, SATTAKAR
KLUBI, HUMALISTONKATU 8, TKU
facebook.com/rocktoimistopaaruoka
SUE
» 17 « NRO. 1
rocktoimisto
PÄÄRUOKA
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA PLAYGROUND MUSIC
Videolla nähdään myös eräs entinen huippunyrkkeilijämme ja Robert Heleniuksen ohella toinen
tärkeä syy siihen, että Suomessa
on tällä hetkellä meneillään pienimuotoinen nyrkkeilybuumi.
? Olin yhteydessä Amin Asikaisen manageriin Pekka Mäkeen,
jonka kanssa sovittiin, että mainostetaan samalla vähän heidän uutta
nyrkkeilysaliaan, jos Amin hyppää
kehään videossa. Olin myös yhteydessä (fitness- ja tv-tähti) Jutta
Gustafsbergiin, mutta hän ei päässyt mukaan. Hän olisi hommannut
pätkään mukaan ?tness-naisiakin,
mutta koska video oli jo lähes paketissa, niin emme enää sitten viitsineet lähteä muuttamaan hyvää kokonaisuutta. No homo.
Uuden levyn Syvällä-biisi eroaa
levyn muusta materiaalista ja tuo
hieman mieleen Eminemin Stanmegahitin.
? Olen itse asiassa kuullut ystäviltäni, että biisissä on Eminemin
kaltainen ?ow. Se ei ollut tarkoituksella haettua, mutta ei siitä haittaakaan ole, sillä mielestäni Eminem
on muutamista surkeista läppäbiiseistään huolimatta yksi kaikkien aikojen taitavimpia räppäreitä.
HAASTATTELU
atti-nimeä kantavalta räppäriltä ilmestyy
tammikuussa ensimmäinen oikean levyyhtiön kautta (Playground Music)
julkaistu tuotos Pakkotoisto. Tätä
ennen hän on tehnyt kaksi omakustannelevyä. Näistä jälkimmäiseltä
julkaistiin vuoden 2011 joulukuussa YouTube-hitti Hulk. Video on tähän mennessä kerännyt jo yli 630
000 katsojaa.
Mikäli katsojan mieli on tarpeeksi kieroutunut, löytää punttisalimaailmaan sijoittuvasta videosta helposti homoseksuaalisia sävyjä. Toisaalta hihattomassa paidoissa tanssahtelevat miehet ovat olleet myös naispuolisten katsojien
mieleen.
? Poikien kesken kaikki on sallittua!, räppärille harvinaisen tervettä
huumorintajua osoittava Matti valottaa Hulkin ideaa. ? Videota lähettiin suunnittelemaan kehonrakentajien kautta, ja kaikki muu siihen päälle oli plussaa. Lähettelin aika monelle kehonrakentajaryhmälle viestejä, kunnes Bad Ass Bodybuildersista vastattiin. He sanoivat olevansa mielellään mukana ja
diggailivat biisistä.
HAASTATTELU
linjakkain levy. Tai ainakin eniten
kokonaisuus. Nyt tuntuu kauhean
hyvältä, että levy muhi näin kauan
ja sai kerrankin tehdä vähän eri lailla, miettii Iiti.
? Ja lopulta se viivästyminenkin
oli vain hyvästä. Ikinä aiemmin ei
ole ollut sellainen olo, että nyt mä
olen kaikkeen näin täydellisen tyytyväinen, myötäilee Sanna.
? Mutta voi olla, että seuraavaksi
tehdään taas jotain tosi spontaania,
päättää Ninni.
TEKSTI MIKKO TOIVIAINEN KUVA RINGA MANNER/HERRA SPECIAALI
PE 15.2.
KLUBI,
TURKU
» PASKAA EI TEHDÄ!
Pintandwefall vaihtoi sähkökitarat
kosketinsoittimiin ja teki uransa
minimalistisimman levyn.
elko usein musiikkilehdistä saa lukea,
kuinka jokin bändi
on julkaissut levyn,
joka on kaikilla tasoilla merkittävästi edellislevyjä parempi ja että kyseinen uutuusalbumi on aivan erilainen kuin bändin aiemmat
hengentuotteet. Näistä ainakin jälkimmäinen täyttyy tätä nykyä tamperelais-helsinkiläisen Pintandwefallin kohdalla.
Alun perin vain muutamaa keikkaa varten vuonna 2006 perustettu Pintandwefall on miltei vaivihkaa ehtinyt jo neljänteen albumiinsa. Vuoden kuluttua bändin perustamisesta seurannut Wow! What
Was That, Baby? -esikoislevy esitteli keskenään soittimia vaihtelevan ja energisesti kohkaavan kvartetin, joka keikoillaan sonnustautui zorronaamioihin ja käytti Spice
Girlsin innoittamana pöhköjä taiteilijanimiä.
Bändin esittämä garagerock ja
hälläväliä-asenne toivat kauan kaivattua vaaraa, leikkisyyttä ja arvaamattomuutta suomalaiseen rockmusiikkiin. Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Time Is Right For Romans, Baby muutti kurssia esittellen uuden ja vähemmän rokkaavan puolen bändistä. Monisyisellä
ja aiempaa syntetisaattorivoittoisemmalla levyllä kuultiin instrumentti- ja sointitutkiskeluun uppoutunut yhtye, joka etsi rajojaan
muun muassa banjon, thereminin
M
ja kellopelin kaltaisten erikoisempien soitinvalintojen kautta.
Uudella levyllä soundipalettia
on supistettu ja äänikuvaa hallitsevat erilaiset kosketinsoittimet sekä
lauluraidat. Tammikuussa päivänvalonsa näkevä neljäs albumi Be My
Baby vie Pintandwefallia musiikillisesti siis jälleen uuteen suuntaan.
Uudenlainen äänimaailma syntyi
halusta karsia.
? Teki vain mieli tehdä erilaista.
Haluttiin tehdä tosi riisuttu ja minimalistinen levy, jossa olisi tyyliin
kolme soitinta per biisi, kertoo Cute Pint eli Ringa Manner.
? Me ei missään vaiheessa esimerkiksi päätetty jättää kitaraa
pois. Se jäi vähän vahingossa pois,
sanoo Crazy Pint eli Sanna Komi.
? Se kitara ei ehkä inspiroinut
enää niin paljon, eikä se sopinut
siihen mielentilaan. Mutta onhan
siellä myös jotain aika kaikuisia kitaroita, jatkaa Dumb Pint eli Ninni Luhtasaari.
? Itsestä tuntuu, että kaikki meni
niin luontevasti, että on vaikeaa sanoa, että mistä muutos johtuu, koska se nyt meni niin. Se vain kuulosti ja tuntui hyvältä, päättää Tough
Pint eli Iiti Yli-Rinne.
OLE MUN VAUVA
muutamia lauluraitoja lukuunottamatta bändin omalla
treenikämpällä äänitetyn Be My Babyn ensimmäinen versio alkoi muotoutua edellislevyn julkaisun aikoi-
hin vuoden 2011 kesällä.
? Levyllä on biisejä aika pitkältä
aikaväliltä, mutta suurin osa niistä
sävellettiin suoraan kolmannen levyn jälkeen, kertoo Ringa.
? Ja silloin tehtiin tosi paljon biisejä, joista suurin osa ei ole tällä levyllä. Osa on Ninni Forever Bandin levyllä ja osa taas Ringan sooloprojektin The Hearingin tulevalla levyllä. Levy oli biisien puolesta
valmiina periaatteessa vuosi sitten,
mutta sitten tuli vauvoja ja levy-yhtiön hidastelua, kertaa Sanna.
Levy-yhtiön hidastelu ei luonnollisestikaan vaikuttanut Pintandwefallin jäsenten muihin projekteihin
ja aktiivisuuteen. Ninniä ovat viime
aikoina työllistäneet lopputyö Tampereen taiteen ja viestinnän oppilaitokselta sekä Ninni Forever Band
-albumi. Ringa on vieraillut ahkerasti I Was A Teenage Satan Worshipperin keikoilla ja äänittänyt
The Hearingin levyä. Sanna ja Iiti
ovat perustaneet Drum Roll Productions -tuotantoyhtiön ystävänsä Sarra Keppolan kanssa. Tuotantoyhtiön kautta on tulossa Kuutti
ja Vampyyri -niminen blogimuotoinen musikaali, jonka ensimmäinen jakso julkaistaan helmikuussa.
Myös sketsisarja on valmisteilla.
Vaikka Pintandwefall ei ole jäsentensä ainoa bändi, on se selvästi kaikista rakkain.
? Pintandwefall on se ensisijainen. Ainakin mulla on sellainen olo,
että Ringa ja Ninni tuo biisinsä enSUE
» 18 « NRO. 1
sin Pinttareille. Ninnin soololevylle päätynyt Confettikin on kokeiltu
ensin meillä. Niistä biiseistä ollaan
valittu ne, mitkä sopivat meille parhaiten, kertoo Iiti.
? Ja paskaahan me ei tehdä, täsmentää Ringa.
Muun muassa I Was a Teenage Satan Worshipperistä tutun Pasi Viitasen tuottama ja Death Hawks
-mies Teemu Markkulan äänittämä levy kuulostaa aiempia levyjä
yhtenäisemmältä ja kypsemmältä
kokonaisuudelta. Sävellyksiä päätyi levylle jokaiselta kolme.
? Mun mielestä tämä on meidän
ONNELLISISTA
LOPUISTA
Be My Babya kuunnellessa huomio kiinnittyy
siihen, että se on edeltäjiään surumielisempi ja
haikeampi levy. Pääosin
rauhallisista tunnelmapaloista koostuva kokonaisuus on tekijöidensä mukaan
teksteiltään hieman masentava ja osin synkkä, vaikka mukaan
mahtuu onnellisia loppujakin.
? I Hope You Taste Good kertoo
kannibalismista. Meillä on ollut
vauvansyömisvitsejä. When I Make
a Sound on taas sellainen kummitustenpelkäämisbiisi. Se perustuu
tositapahtumiin, avaa Ninni omia
kappaleitaan.
? Mun biisit kertoo aika haikeista ja ikävistä asioista. Yksi kertoo
skitsofreenikosta, jonka poikaystävä asuu sen aivoissa. Ja tuo yksi
tulee sokeaksi ja tuo toinen laulaa
siitä, kun se kuolee, muistelee Sanna biisejään.
? Mun kaikki biisit kertoo kuvitteellisista ihmissuhteista sellaisissa
tilanteissa, joita ei ole tapahtunut,
koska niiden ei tarvitase tapahtua,
koska mä voin tehdä niistä biisin,
kertoo Ringa.
? Mulla oli sellainen tarve, ettei mitään tylsää ja kliseistä, mutta kuitenkin sellaisia onnellisia loppuja, kertoo Iiti.
Suurimpiin kaupunkeihin on keikat sovittuna ja mahdollisia ulkomaankuvioita selvitellään paraikaa. Ja totuttuun tapaan muitakin
projekteja on jo kehitteillä.
? Mulla on kovalevyllä joku satakaksikymmentä vitun hyvää demoa
odottamassa, että joku löytää ja julkaisee ne. Ekaksi tulee cd-boksi ja
sitten kaikki odottaa sitä vinyylijulkaisua, joka ilmestyy vuoden päästä. Ja kaikkia harmittaa, kun ne on
ostaneet jo sen cd-boksin, selostaa
Ninni. «
PINAATTILÄTYT JA MUUSSI
Suunniteltu ja tehty Dumb Pintin ja ruokailuseuran yhteistyönä.
"
Syksyn suosikkiruokani on ollut perinteinen kotiruokaherkku eli muussi,
pinaattilätyt ja puolukkasurvos.
Kai te nyt tiedätte miten perunamuussi ja plätyt tehdään ? peruslättytaikina plus pinaattia ja muussi, jossa on parsakaalia pikanttina lisänä!
Jos joku kohta on epäselvä, googlatkaa.
Tuorepinaatti pitää aluksi ?freesata? pannulla ja jäähdyttää ennen kuin sen
lisää taikinaan. Puolukkaa saa syksyisin metsästä tai mummolta läpi vuoden.
Osan perunoista voi korvata parsakaalilla ? se tekee muusista maukkaampaa
ja vähemmän turvottavaa."
Plätyt eli pinaattilätyt: 2 munaa, puoli litraa punaista maitoa, 2 dl vehnäjauhoa (kai), 1 dl ruisjauhoa, sokeria, suolaa, 200 g tai tuorepinaattia sen verran kuin kaapista löytyy, paistinpannulle voita (tottakai).
Jossain googlatussa ohjeessa sanottiin, että soijajauhoa voi käyttää noin
desin verran. Mulla ei ollut sitä niin en ole kokeillut. Muistakaa avata ikkunoita ennen kuin alatte paistaa. Lättyjen kääntämisestä heittämällä saa lesoilupisteitä!
Muussi: perunaa 65%, parsakaalia 35%, paljon voita, loraus punaista maitoa. Muussi tehdään nuijalla, eikä millään vatkaimella!
Puolukkasurvos: puolukkaa, sokeria. Survotaan haarukalla purkkiin. Sopii
moneen muuhunkin ruokaan ja säilyy pitkään.
Bonus: Jälkkäriksi täydellistä on leipäjuusto ja lakkahillo. Leipäjuustojakin
olen lämmittänyt pannulla voissa. Aika paljon voita näköjään lurahti tähänkin! Syömisen jälkeen on ollut aina melko raskas olo. On meinaan nääs saakelin hyvää!
» EI KOMPROMISSEILLE
Them Bird Thingsin laulaja Salla Day luottaa
tarinankerronnan voimaan.
T
tehdä tietyn tyyppistä musiikkia,
sinun täytyy etsiä tietyn tyyppisiä
ihmisiä tekemään sitä kanssasi?.
Taide ei koskaan ole kompromissi,
ja suuri osa bändeistä hajoaa musiikillisiin erimielisyyksiin. Them
Bird Things ei voi koskaan hajota.
Ellen sitten minä itse hajoa, Salla
kertoo vähemmän tosissaan.
Vastauksesta voisi päätellä Sallan
pitävään itseään jollakin tapaa vaativana työkumppanina. Kysyttäessä
asiasta Arttu Toloselta tämä kuitenkin kiistää tulkinnan.
? Them Bird Things ei voi koskaan hajota.
Ellen sitten minä itse hajoa.
SUE
» 19 « NRO. 1
? Tuo tarkoittaa lähinnä sitä, että muusikoiden täytyy sopia siihen
juttuun jota haetaan. Esimerkiksi ensimmäisellä levyllä soittanut
Ville Särmä ei ollut oikea rumpali soittamaan tätä country- ja folksävytteisempää kamaa, siinä missä hän oli oikea rumpali siihen ensimmäisen levyn 60-lukupoppiin.
Them Bird Things on Sallan bändi, ja minun oli helppo työskennellä hänen kanssaan.
Them Bird Thingsin kaksi ensimmäistä levyä tehtiin käytännössä
samaan aikaan äänitellen. Kolmannella albumilla tekotapa muuttui.
? Tällä kertaa biisinkirjoittaminen oli hyvin pitkälle tiimityöskentelyä. Toisinaan sain Artulta tai Timolta aihioita, joista jatkoimme
eteenpäin. Kuitenkin suuri osa uuden levyn kappaleista sai alkunsa
kävelylenkeillä Kaivopuiston rannassa. Ne lähtivät liikkeelle toplinemelodiasta ja sanoituksista, joita hioimme yhdessä Willin kanssa (Will
Shade, levyn tuottaja). Vaikka välillä tuli itku, sanoitusten suhteen Williä parempaa ja samalla ankarampaa
sparraajaa tuskin löytyy. Omituiset
rytmimuutokset esimerkiksi Blississä ja Bird?s Beak Lockissa eivät
olisi koskaan nähneet päivänvaloa,
jos olisin pitänyt kirjoittaessa kitaraa kädessäni, Salla kertoo.
Albumilta löytyy kappale I Know
Who Killed Robert Johnson. Kuka
hänet sitten tappoi?
? Se selviää levyä kuuntelemalla,
Salla lopettaa. «
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA PIRITA SÄRMÄ
myös seuraava on sitten taas jotain
ihan muuta.
Kantria ja Amerikkaa soivat levyt
ovat perinteisesti olleet Suomessa
musiikinharrastajien musiikkia:
siihen intohimoisesti suhtautuvien, hieman elämää nähneiden ihmisten harrastuksen kohteita. Empiiristen tutkimusten perusteilla
Them Bird Thingsin keikoilla keski-ikä on yleensä ollut kolmenkymmenen paremmalla puolen.
? Nettikuuntelun perusteella
Them Bird Thingsin fani on noin
35-vuotias nainen. Vaikka musiikki on interaktiivinen taidemuoto,
teen sitä pääasiassa itselleni. Mahtaisikohan tuolla olla vaikutusta
asiaan? Musiikkimme on aina nojannut paljolti sanoituksiin. Ehkä
myös sen takia se vetoaa hieman
vanhempiin ja kokeneempiin kuulijoihin, Salla kertoo.
Yhtyeen miehistössä on tapahtunut muutoksia. Amerikkalaiset
Steve Blodgett ja Mike Bassard
eivät enää bändissä soita, ja edellisiltä levyiltä mukana ovat Sallan
lisäksi enää Timo Vikkula ja Arttu
Tolonen. Rumpuja uudella levyllä
soittaa Sielun Veljistä tunnettu Affe Forsman.
? Kuten yksi yhtyeen entisistä
jäsenistä joskus sanoi: ?jos haluat
HAASTATTELU
hem Bird Thingsin ensimmäinen albumi Fly, Them
Bird Things, Fly ilmestyi
vuonna 2009. Se sai osakseen lähinnä kiitettäviä tai ylistäviä
arviota. Suen Tuomas Tiainen antoi albumille vaatimattomasti kympin: ?Vanhanaikaista rockia, psykedeliaa ja americanaa sekoittava
levy tuntuu tässä vaiheessa vuoden
debyytiltä?, hän hehkutti.
Kakkosalbumi, vuotta myöhemmin ilmestynyt Wildlike Wonder
otettiin yhtä avosylin vastaan. Vanhahtava soundi oli pysynyt samana. ?Vaikka käyttää amerikkalaisia perinnesoittimia, ei tarvitse
olla puristi?, yhtyeen laulaja Salla
Day kertoi Suessa 8/2010.
Nyt on ilmestynyt yhtyeen kolmas levy, Pachyderm Nightmares,
joka jatkaa samoilla soitannollisilla linjoilla. Väitettä, että soundi olisi muuttunut kenties piirun verran
kantrimpaan suuntaan Salla ei allekirjoita, eikä hän suostu paaluttamaan levyä country-kategoriaan.
? Bird?s Beak Lock taitaa olla levyn kantrein raita. Jos johonkin on
pakko paaluttaa, niin sanoisin ehkä weird folk eli wyrd folk tai Folk,
Country, Blues & Beyond. Mutta
nyt puhutaan uusimmasta levystä.
Edelliset olivat ja todennäköisesti
HAASTATTELU
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA JUJU
simmat tuotokset ovat jakaneet
vahvasti mielipiteitä moniin suuntiin. Alkukesästä 2012 julkaistu,
Julma-Henrin featin sisältämä Savuaa-video on kirvoittanut Basson
palstalla jopa aggressiivisia kommentteja. Jujun hengellisyys ei ole
kaikkien mieleen.
? Uskon ettei muutos tule rahajärjestelmän muokkaamisella, mielenosoituksella, superkeksinnöllä
tai Jeesuksen uudella tulemisella.
Minulle tärkeintä
on levittää tietoa ja
kokemuksia elämästä, herättää tunteita,
kyseenalaistaa asioita, kysyä kysymyksiä, luoda uskoa ja toivoa sekä herätellä ajattelemaan.
James Red?eldin 9 oivalluksen tie -teos on vaikuttanut vahvasti Jujun tapaan ajatella maailmaa ja universumia. Myös Law of
One - Book of Ra sekä Paolo Coelhon Alkemisti ovat tehnyt vaikutuksen häneen. Näiden lisäksi Juju on tutustunut myös Buddhan,
Dalai Laman ja Jeesuksen opetuksiin.
? Muutos tulee meidän jokaisen
sisältä, ajattelutavan muutoksella,
henkisellä kehityksellä, mielihaluista luopumisella, auktoriteettien murtamisella, ymmärtämällä että kaikki on yksi ja yksi on kaikki.
Jokainen ihminen, eläin ja kasvi on
yhtä arvokas. Kun satutamme toista, satutamme itseämme. Tehkää
siis toisille kuten haluaisitte toisten tekevän teille, Juju kertoo.
Juju on puhunut aktiivisesti kannabiksen puolesta. Hän pitää sitä
pyhänä yrttinä, jota muiden päihdyttävien asioiden tavoin on käy-
tettävä kohtuudella ja kunnioittaen. Hänelle kannabis ja muut luonnosta saatavat aineet ovat osa hengellistä kasvua.
? Viime kesänä koettu Ayahuasca-kokeilu (Amazonin sademetsistä saatava psykoaktiivinen kasvisuutejuoma) oli elämäni
vaikuttavimpia kokemuksia. Sitä en kuitenkaan suosittele kuin henkisesti siihen valmiille henkilöille,
sillä niin vahva
hengellinen yrtti ei sovellu päihdekäyttöön. Myös
mietiskely ja itseensä syventyminen on
tarjonnut paljon uusia näkökulmia elämään. Yksi tärkeimmistä keinoista on kuitenkin keskustelu. Jakaessaan kokemuksia ja
tietoa toisten ihmisten kanssa oppii
samalla itsestään rajattomasti.
Jujulla on Tampereella oma Tampereen Palmu -liike, joka myy erilaisia kotikasvatukseen soveltuvia
tavaroita aina kasvivalaisimista ravinteiden kautta vesiviljelyjärjestelmiin. Yrittäjän elämä on kuitenkin sen verran hankalaa, että Juju
harkitsee tällä hetkellä siitä luopumista.
? Kyllä ?rmaa pyörittämällä elää,
mutta tällä hetkellä verotus on tiukkaa sekä kilpailu kovaa. Kyllä siinä
täytyy sydän olla mukana jos sitä haluaa tehdä, ja itselläni sydän
menee enemmän tuonne musiikin
ja runoilun puolelle kun yrityksen
pyörittämiseen. Vuosi sitten päätin
luopua Tampereen Palmusta, ja nyt
olen puoliksi siitä jo päässyt eroon.
Seuraavien kuukausien aikana aion
jatkaa lopullisesti toisiin projekteihin, Juju päättää. «
LA 26.1.
KLUBI,
TURKU
» LUONNOLLINEN ELÄMÄ
Räppäri Juju elää ekologisesti ja luonnollisesti ? tasapainossa luonnon kanssa.
uju on julkaissut kaksi levyä ennen uusinta, tammikuussa ilmestyvää Matkalla kadotukseen -albumia.
Vuonna 2008 ilmestyi Sekavuudesta selvyyteen, ja vuonna 2011
Mustavalkoista. Orivedellä syntynyt muusikko asuu tätä nykyä Tampereella, jota mies kehuu estoitta.
Hänellä on kuitenkin suunnitelmissa muutto jonnekin, missä elo voisi olla entistä itsenäisempää ja rauhallisempaa.
J
? Tampere on kiva kaupunki,
mutta tällä hetkellä omat kiinnostukseni menevät hieman syrjäisempään ja rauhallisempaan suuntaan.
Etsin itselleni edullista mummon
mökkiä vaatimattomista oloista. Haluaisin elää pääosin omasta
maasta ja metsästä hankkimallani
ravinnolla ja tarvikkeilla.
Haastatteluissaan Juju on ennenkin puhunut luonnonmukaisesta
elämästä.
? Olen tutkinut paljon Suomen
luonnosta saatavia yrttejä, marjoja
ja vihanneksia sekä niiden kasvattamista, säilömistä ja kausittaista
kulutusta. Olen myös tutkinut kodin ja pihan harmoniaan vaikuttavia tekijöitä. Pyrkimys olisi olla
mahdollisimman omavarainen,
luoda hyvin harmoninen elinympäristö ja tarjota lapsille mahdollisimman luonnonläheinen ja ekologinen esimerkki elämisestä, hän
kertoo.
Basso-hiphopsaitilla Jujun uu-
support:
Jaakko & Jay
Ke 16.1.2013 Turku, Klubi
Liput 16 EUR toimituskulut.
To 17.1.2013 Tampere, Klubi
Liput 16 EUR toimituskulut.
Pe 18.1.2013 Helsinki, Tavastia
plus special guests
Liput 17/19 EUR toimituskulut.
..
..
Ti 26.2.2013 - Helsinki, Tavastia
La 19.1.2013 JyvAskylA, Lutakko
Liput 33/35 EUR. Ennakko: Tiketti.
Liput 15/13 EUR toimituskulut.
Ke 27.2.2013 - Tampere, Klubi
Liput 25/28 EUR. Ennakko: Tiketti.
frank-turner.com
www.facebook.com/frankturnermusic
www.peaceism.net
www.fullsteam.fi
To 28.2.2013 - Turku, Klubi
Liput 25/28 EUR. Ennakko: Tiketti.
www.highonfire.net
The album ?De Vermis Mysteriis? out now on Century Media
SUE
» 20 « NRO. 1
» PUNK SOI
KIELETTÖMÄSTI
Oslo Essin skeittipunk kumartaa NoFXin ja Bruce Springsteenin suuntaan ? Social Distortionia unohtamatta.
N
KE 23.1.
LOOSE,
HELSINKI
tä. Åsmund myös
hehkuttaa aina Sex,
Love and Rock?n Rollin
olevan kaikkien aikojen osuvimmin
nimetty albumi.
Punkin asenne ylittää kielimuuritkin, ja useat punkyhtyeet ympäri maapallon laulavat äidinkielellään. Oslo Ess ei ole tässä tapauksessa mikään poikkeus.
? Kitaristimme Peter laulaa muutamilla kappaleillamme ruotsiksi, sillä hän on sieltä kotoisin. En usko, että
teemme koskaan levyä englanniksi.
Punkissa aitous on tärkeää, emmekä
? Näimme Kovasikajutun ja rakastuimme
täysin Pertti Kurikan Nimipäiviin.
me osaisi ilmaista itseämme englanniksi tarpeeksi vapautuneesti. Liveesiintymisemme on aina energistä, ja
se tempaisee ihmiset mukaansa kielimuurista huolimatta. Olemme soittaneet keikkoja Saksassa, Sveitsissä,
Itävallassa ja Tanskassa, ja kuulijat
ovat aina olleet mukana ensitahdeista lähtien, Oscar kertoo.
Oslo Ess on myös erään suomalaisen punkyhtyeen fani.
? Näimme The Punk Syndrome
-dokumentin (Kovasikajuttu) vähän aikaa sitten, ja rakastuimme
täysin Pertti Kurikan Nimipäiviin. Soitimme Oslossa joulun aikoihin ison kotiinpaluukeikan, ja yritimme saada Pertti Kurikan Nimipäiviä lämppäriksemme. Valitettavasti se ei kuitenkaan onnistunut,
Åsmund harmittelee.
Oslo Essin livekunnon voi tarkistaa Suomessa tammikuussa,
kun yhtye astelee Bar Loosen lavalle esittelemään norjalaista versiota
punkrockista.
Norjalaiselle rockilla pyyhkii
noin ylipäänsä Oslo Essin jäsenten
mielestä paremmin kuin hyvin.
? Norjalainen punkskene on tällä hetkellä oikein elinvoimainen.
Muutenkin Norjasta löytyy aimo
kasa hyviä rockyhtyeitä: esimerkiksi kaveribändistämme (enemmän
hardcoren suuntaan kallellaan olevasta) Kvelertakista on tullut iso
yhtye maamme rajojen ulkopuolellakin. Myös sellaisilta bändeiltä
kuin The Good The Bad And The
Zugly ja Göttemia tulee tämän vuoden alussa vielä levyt, jotka kannattaa tsekata, Oscar lopettaa. «
Lisäksi
Musamessut
Live
Musiikin
talvifestivaali
6.-9.2.2013
Rytmikorjaamo,
Seinäjoki
TO: French Films, Elephants from Neptune (EE),
Hexvessel, Smokesuit, Softengine
PE: YleXPop-klubi: Anna Puu, Mariska, Idiomatic,
Jukka Ässä, Eläin + Matti Airaksisen
ParasTA Ennen! -disko
LA: Elmufest: Nicole, Mangoo, The Hollow,
Thunderbaum, ?Verity
Lauantaina 9.2. MARS Musamessut klo 12-17:
Levymessut, soitinmessut, musakirppis,
soitin- ja masterointiklinikoita.
lisätiedot ja myyntivaraukset:
www.marsfestivaali.fi/musamessut tai 040 710 4363
Musiikkialan seminaaripäivät, Hittitehdas Live,
opiskelijoiden managerifoorumi, musavideonäytöksiä,
MARSin ympärihiihto + muuta oheistoimintaa
www.marsfestivaali.fi
www.facebook.com/MARStapahtuma
SUE
» 21 « NRO. 1
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVA OSLO ESS
gy Pop pyörivät ahkeraan levylautasillamme tuohon aikaan. Mikäli suurin vaikuttaja musiikkiimme pitäisi
mainita, kallistuisin kuitenkin luultavasti Bruce Springsteenin suuntaan. Born in the U.S.A. on ensimmäinen koskaan omistamani levy.
Brucen yhtyeen E-Street Bandin
lavaesiintyminen ja -energia
ovat aina toimineet inspiraationa meille, Åsmund jatkaa.
Levyä kuunnellessaan huomaa selvästi myös Mike Nessin
vaikutuksen Oslo Essin soundiin. Basisti
Oscar myöntääkin, että Social Distortion on
aina ollut hänelle tärkeä.
Bislett Stadion - kappaleen The
Replacements -henkisyyttä hän ei
sen sijaan allekirjoita.
? En usko että kukaan meistä on
koskaan kuunnellut The Replacementsia. Social Distortion on minulle sen sijaan liki jumalaisen bändin
asemassa. Esimerkiksi Over stokk
over stein -kappaleemme on kunnianosoitus yhtyeelle. Social Distortionin kovisasenteella tehdyt sanoitukset rakkauden voimasta ja toiveikkuudesta ovat aina inspiroineet mei-
HAASTATTELU
orjalaisen Oslo Essin ensimmäinen levy julkaistiin vuonna 2011. Uleste bøker og utgåtte sko
nousi maan virallisella albumilistalla sijalle yhdeksän. Kakkosalbumi Verden på nakken, venner
i ryggen nousikin sitten listaykköseksi. Ei huonosti bändiltä, jonka
skeittipunkin ei välttämättä kuvittelisi ihan listakamaa olevan. Albumin avaaja Kakerlakkene vie mielikuvat NoFX:n ja 90-luvun alun
punkin aikoihin.
? Jotkut meistä skeittaavat yhä.
Tai no, ainakin me yritämme skeitata ? etenkin sen jälkeen, kun saimme jenkeistä omat, kustomoidut
Oslo Ess -rullalautamme, yhtyeen
kitaristi-laulaja Åsmund kertoo.
? 90-luvun puolivälissä elimme
ja hengitimme skeitti- lumilautailu- ja punkkulttuuria. Green Dayn
ja O?springin menestyksen myötä punkista tuli suosittua myös Oslon esikaupunkialueilla. Siitä lähtien olemme olleet koukussa Kalifornian skedepunksoundiin.
Täysin skeittipunkin pauloissa
yhtyeen jäsenet eivät kuitenkaan
kasvaneet.
? Myös Hanoi Rocks, The Ramones, The Clash, Guns N? Roses ja Ig-
CHECK OUT!
DISTRIBUTED BY
SUE
» 22 « NRO. 1
NUCLEAR BLAST MOBILE APP
FOR FREE ON IPHONE, IPOD TOUCH + ANDROID!
Get the NUCLEAR BLAST mobile app NOW at
http://road.ie/nuclearblast FOR FREE
or scan this QR code with your smartphone reader!
? Steve Harrisin British Lion soittaa klubikeikan Helsingissä. Iron Maiden -basistin sooloprojekti nähdään The Circusissa 18.3.
? Oulun Jalometalli (9.-10.8. Teatria) on kiinnittänyt pääesiintyjäkseen Slayerin. Ouluun
saapuvat myös ?Australian Slayer? Hobbs? Angel of Death sekä saksalainen Tankard.
? Turun Klubilla järjestetään 15.2. raflaavasti
nimetty Metallihelvetti 2013 ? Turku Saatanalle -tapahtuma. Illan bändit ovat Archgoat,
Crescent (ex-Enochian Crescent), Saturnian
Mist ja Arsonist Lodge.
? Modernia metallia soittava Heaven Shall
Burn saapuu ensimmäiselle omalle klubikeikalleen Suomeen. Konsertti järjestetään keskiviikkona 20.3. The Circusissa, Helsingissä.
? Black Sabbathin löytäjänä tunnettu Jim
Simpson haluaisi, että Birminghamin lentokentästä tulisi ?Ozzy Osbourne International
Airport.? Hanke on vasta idean asteella.
» EI KOMPROMISSEJA
Mokoma aloittaa Sakaran juhlavuoden akustisilla keikoilla.
M
okoma käynnistää vuotensa kahdella akustisella konsertilla.
Metallibändi esiintyy 1.2. Tampereen TTT-klubilla ja 2.2. Helsingin Musiikkitalon ravintolassa.
Kitaristi Tuomo Saikkonen kertoo, että akustisuus ei aseta Mokomalle paineita, koska suurin työ sillä saralla tehtiin jo Varjopuolialbumin (2011) ja sitä seuranneen kiertueen aikaan.
? Varjopuolen eteen tehtiin paljon työtä. Me haluttiin tehdä oivaltavia
akustisia sovituksia, ei mitään nuotiokitararämpytystä. Näitä keikkoja varten on sovitettu akustisiksi pari uuden 180 astetta -levyn biisiä. Nyt on jo
sen verran kokemusta, että se oli rentoa puuhaa.
Saikkonen on paitsi Mokoman kitaristi myös Sakara Recordsin toimitusjohtaja. Sakara viettää tänä keväänä kymmenvuotisjuhlaa. Suurelta levy-yhtiöltä pudotetun Mokoman jäsenet perustivat yhtiön keväällä 2003
julkaistakseen oman bändinsä musiikkia.
? Oltaisiin me muualtakin saatu diili, jos oltaisiin suostuttu tekemään
kompromisseja. Me kuitenkin päätettiin palata juurillemme ja julkaista
omakustanne, jolloin minkäänlaisia myönnytyksiä ei tarvinnut tehdä. Mulla oli kokemusta kaupalliselta alalta, joten tuntui luontevalta perustaa oikea yhtiö.
Albumit Kurimus (2003) ja Tämän maailman ruhtinaan hovi (2004)
nostivat Mokoman ja Sakaran kotimaisen metallin raskaaseen sarjaan.
2000-luvun puolivälissä Sakara vahvisti asemiaan entisestään kiinnittämällä Stam1nan.
Saikkonen kertoo, että Sakaran toimintamalli on pysynyt samana koko
kymmenvuotiskauden: se menee laatu ja innostus edellä ja toimii varovaisen aktiivisesti. Tällä hetkellä artistit valmistelevat uutta materiaalia.
? Rytmihäiriö menee studioon näillä näppäimillä. Ehkäpä uutta surmacorea kuullaan jo ennen kesää. Jarkko Martikainen valmistelee myös uutta matskua, mutta julkaisun ajankohta ei ole vielä täsmentynyt. Uusiakin
virityksiä on, mutta niistä ei vielä kannata puhua.
Sakara Records juhlistaa kymmentä vuottaan Helsingin Tavastialla 15.3.
ja Tampereen Pakkahuoneella 16.3.
? Tällainen parin keikan rykäisy tuntuu ajatuksena mukavalta. Mehän
olemme tehneet myös Sakara Tour -kiertueita, mutta niiden järjestäminen
on työlästä ja haastavaa. On rennompaa juhlia tällä tavalla samassa hauskassa Sakara-seurassa.
Sakaran synttäreillä lavalle nousevat jokaiselta Sakara-julkaisultaan jotakin esittävä Mokoma, Stam1na, Rytmihäiriö, Jarkko Martikainen sekä Nerve End, jota Saikkonen kehuu viime aikojen lahjakkaimmaksi nuoreksi metalliyhtyeeksi.
? Sakara ei ole vielä sainannut Nerve Endiä, mutta se on niin sanotusti
prospectin asemassa, Saikkonen sanoo. ? Siksi otamme pojat mukaan juhliin ihmettelemään.
Keikat:
1.2. TTT-Klubi, Tampere (akustinen)
2.2. Musiikkitalon ravintola, Helsinki (akustinen)
8.2.2013 Salo, Keikkamesta
9.2.2013 Radio Rock Risteily
5.3. Sakara Records 10 Vuotta, Tavastia, Helsinki
16.3. Sakara Records 10 Vuotta, Pakkahuone, Tampere
» LALLINTALOT JA TARVASHOVIT
K
ansainvälisessä ja tietoteknisessä nykypäivässä on musiikin kuuntelijoiden
kannalta paljon hyviä puolia. Bändejä
kiertää Suomessa entistä enemmän
verrattuna aiempiin vuosikymmeniin. Suurin
osa kohdeyleisöstä tosin näkee bändinsä livenä jo aikaisemmin ja niin monta kertaa kuin haluaa, nimittäin netistä. Yhtään bändiä ei tarvitse mennä katsomaan livenä, sillä keikkatallenteet ovat tarjolla digitaalisesti. Samanhenkisiä
ihmisiäkään ei tarvitse suotta kohdata kasvokkain. Aina voi laittaa nimimerkin suojasta foorumille kommentin tai peukuttaa jonkun persettä
Naamakirjassa.
Aika kultaa toki muistot, eikä niillä takavuosienkaan tupakansavuisilla klubikeikoilla aina
niin herkkua ollut. Ei varsinkaan jos on kaltaiseni ihmiskarjavihamielinen kotiin juurtuva erakkoluonne, jolle mieluisin tapa nähdä isot massat yleisötapahtumassa olisi näiden spontaani
järjestäytyminen suoriin riveihin pituusjärjestyksessä.
Siitä huolimatta sitä huomaa toisinaan haikailevansa menneitä aikoja. Niitä aikoja, jolloin
Suomessa ei kenties vieraillut niin jättimäisiä nimiä, mutta vastineeksi maassamme vieraili paljon vähän pienemmän kaliiberin bändejä. Nämä
bändit eivät keikkailleet iänikuisen kyllästyttävästi vain joko Helsingissä tai sitten satunnaisesti parin isomman kaupungin vakiopaikassa. Bändejä kiersi pitkin Suomea Köyliön Lallintalon ja Tarvasjoen Tarvashovin kaltaisissa
paikoissa, ja yleisö kiersi niiden perässä bussilasteittain.
Reissuun lähdettiin 1980- ja 1990-luvulla isoistakin kaupungeista kuten Turusta ja Tampereelta, ja niissä näki samanhenkistä väkeä ympäri
maata. Erityisesti metallikeikoille menossa oli
omanlaistaan hohtoa. Monet näissä keikkailleista bändeistä ovat nykyisin isoja nimiä, mutta aikoinaan ne olivat nuoria ja innokkaita. Esimerkiksi Tarvashovissa soitti 14. joulukuuta 1984 ensimmäisellä Suomen-keikallaan nuori thrash-lupaus
Metallica. Tuskin Metallican minikiertuetta vedettiin aikoinaan varman päälle laskelmoiden,
muut keikkapaikat kun olivat Iloharjussa ja Tuiskulassa Helsingin Kulttuuritalon ohella.
Suomi on tänä päivänä asukasmääräänsä
suhteutettuna maailman metallivetoisin maa,
eikä luova hulluus ole onneksi vielä täältä kadonnut. Siitä hyvänä esimerkkinä on 1. helmikuuta Tarvasjoella järjestettävä Metallisika-tapahtuma, jossa muistellaan Metallican ensimmäistä Suomen keikkaa. Tarvashovi palautetaan ainakin yhdeksi nostalgiseksi hetkeksi metalliväen haltuun.
Tarvashovissa soittaa Metallica-tribuuttibändi, joka keskittyy vanhan liiton biiseihin. Tapahtumaa järjestävän Hammerhed-yhtyeen ja parin muun suomalaisbändin ohella Tarvashoviin
on saatu vierailijoita peräti Taiwanista asti, kun
sikäläinen death metal -yhtye Revilement tekee
? Riskinottoja ja tervehenkistä
kylähulluutta tarvitaan.
SUE
» 23 « NRO. 1
? Megadeth-basisti Dave Ellefson tekee elämäkerran yhdessä rockkirjailija Joel McIverin
kanssa. My Life With Deth ilmestyy vielä tänä
vuonna.
? Ruotsalainen death metal -yhtye Grave
esiintyy 15.2. Oulun Nuclear Nightclubissa ja
16.2. Helsingin Virgin Oilissa. Oulussa soittaa
myös Napoleon Skullfukk, Helsingissä Stench
of Decay, Maveth sekä Cryptborn.
? Motörhead on lisännyt oheistuotevalikoimaansa Motörheadphönes-kuulokkeet ja-korvanapit. The Independent -lehti rankkasi ne
testissään parhaiden kuulokkeiden viiden kärkeen.
? Kotimainen Baton Rouge Morgue soittaa
joulukuussa ilmestyneen Hat Trick -ep:nsä julkaisukeikan Helsingin Tavastialla tammikuun
23. päivänä.
? Amerikkalaiset doombändit Cough ja
Witch Mountain kiertävät Suomea: 11.4. Oulun Nuclear Nightclub, 12.4. Turun, Klubi (Ilta) ja
13.4. Helsingin Studioravintola Paksu.
? Metallica antoi joulukuussa musiikkinsa
kuunneltavaksi Spotify-striimauspalveluun, ja
sen levymyynti laski odotukset 35%. Metallican
joulumyyntikin oli enää 60% edellisvuodesta.
» SETÄ
JUSSIN
TUPA
ensiesiintymisensä Suomessa.
Metallifestivaali keskellä talvea? Tarvasjoella? Sen kunniaksi, että siellä Metallica soitti ensimmäisen Suomen-keikkansa? Bändejä mukaan toiselta puolelta maapalloa? Koko konsepti kuulostaa juuri siltä, mistä taskulaskinvetoiset pukuherrat näkevät painajaisia. Kyseessä on
rehti riskinotto, jossa ei ajatella metallimusiikkia markkinointibrändeinä eikä tylsästi toteuteta tapahtumaa varman päälle pääkaupunkiseudun suuralueella.
Mutta juuri tämäntapaisia riskinottoja ja tervehenkistä kylähulluutta tarvitaan, jotta vanhan undergroundin mullista saadaan vielä kasvamaan uusia ituja. Tai vähintäänkin vanhat multakorvat voivat hetkeksi lopettaa sammaloitumisen ja vyöryä vierivinä kivinä kohti Tarvashovia.
Ride The Lightning!
JUSSI LAHTONEN
Setä oli vuonna 1984 ekaluokkalainen, mutta
Isoveli valvoi musiikkikasvatusta.
TOIMITTI ARI VÄNTÄNEN
? Geoff Taten Queensrÿchen kosketinsoittaja
Randy Gane sai jouluna sydänkohtauksen. Hänen terveydentilastaan ei ole saatu tarkempaa
tietoa. Taten yhtye lähtee keväällä kiertueelle,
jolla julkistetaan Operation Mindcrime -levyn
25-vuotisjuhlaa.
NEWSFLASH
? Kotimainen melodista metallia soittava
Dark the Suns tiedottaa hajoamisestaan: ?Ehdimme julkaista kaiken sen materiaalin, josta itse pidimme eniten. On oikea aika päättää yhtyeen ura kolmen onnistuneen albumin jälkeen.?
TEKSTI JARKKO FRÄNTILÄ KUVAT MARTIN HAUSLER
ELÄ
HAASTATTELU
PE 29.3.
THE CIRCUS,
HELSINKI
» 24 « NRO. 1
SUE
» RUMPALI JA
ÄKESÄÄSTÄJÄ
Helloweenin Daniel Löble sanoo olevansa
?vain rumpali? ? mutta tietää pitävänsä
koko homman koossa soitollaan.
aniel Löble viittaa kintaalla terveydelleen
helsinkiläisen hotellin aulassa, ojentaa kätensä ja osoittaa
heti alkuun huumorintajunsa. Vaikka puoli Suomea potee kipuja
ja vaikka kuinka yrittää
kieltäytyä virallisista
tervehdyksistä oman
?unssansa takia, Löbleä ei mahdollinen räkätauti haittaa.
? Hei, minä olen vain rumpali, ei minulla ole mitään väliä, hän sanoo kun puristaa tiukasti kättä. ? Dave Grohl
on joskus sanonut, etteivät rumpalien mielipiteet kiinnosta ketään. Mehän vain soitamme. Nyt meillä on keikkatauko, joten voin ihan hyvin olla kipeänä ilman että ketään kiinnostaa.
35-vuotias kitaristi Sascha Gerstner liittyi Helloweeniin vuonna 2003, ja 39-vuotias Löble vuonna 2005.
Muut yhtyeen jäsenet ovat olleet bändissä kauemmin ja
ovat lähempänä 50 ikävuotta ? paitsi kitaristi Michael
Weikath, joka täytti viisikymmentä jo viime elokuussa.
Nyt Helloweeniltä on ilmestymässä neljästoista levy
Straight Out Of Hell, joka on viides albumi, jolla Löble on mukana. Hänen ensikosketuksensa Helloweeniin
oli niin monen muun powermetallimiehen tavoin klassikoiksi luokitellut Keeper of the Seven Keys -albumit
(1986 ja 1989). Noista ensimmäinen julkaistiin Löblen
ollessa 13-vuotias.
? Kaipa me olemme Saschan kanssa aina ne bändin
uudet pojat. Ei se minua haittaa, saanpahan soittaa
bändissä jossa muut ovat minua vanhempia, vaikka
en itsekään enää ole mikään pikkupoika. Mikäli soitan 20 vuoden päästä vielä Helloweenissä, minua
kutsutaan varmaan silloinkin bändin ?uudeksi jätkäksi?. Vähän kuin AC/DC:n Brian Johnsonia!
D
TUTTU SUHDE
löble istuu hotellin kangassohvalle ja nauraa.
Usein. Ääni lähtee syvältä palleasta ja kuuluu joka
kerta kerrosta ylemmäs levy-yhtiöedustajan korviin asti. Keuhkot ovat siis kunnossa, mutta Löble kieltää, että olisi koskaan halunnut olla parrasvaloissa solistina tai edes kitaristina tai basistina. Rummut ovat aina olleet miehen lempisoitin ja
paikkana takapulpetti.
? Näin 9-vuotiaana Krokuksen (sveitsiläinen
hard rock -yhtye) esiintymässä Disco-nimisessä
saksalaisessa musiikkiohjelmassa. Se oli ainoita ohjelmia, joista musiikkia ja musiikkivideoita pystyi
Saksan televisiosta edes näkemään ennen MTV:n
aikakautta. Krokuksen videolook ja asenne vakuutti
minut täysin, ja kerroin äidilleni olevani joskus yhtä kovan näköinen jätkä kuin he. Vanhempani ovat
molemmat muusikoita, joten he kannustivat minua urallani. Sain vuotta myöhemmin ensimmäiset rumpuni. Parhaimmillaan harjoittelin soittoa
12-15 tuntia päivässä. Nykyään soitan enää neljästä
kuuteen tuntia päivässä.
Löble kävi syntymässä Sveitsissä, mutta on asunut koko elämänsä Saksassa lukuun ottamatta viime vuotta, jolloin hän asusteli tyttöystävänsä kanssa syntymämaassaan lähellä vanhempiaan.
? Muutin Sveitsiin yrittäessäni säästää vähän ra-
haa, mutta eihän siitä mitään tullut. Ihan yhtä kallista
Sveitsissäkin asuminen oli. Muutimmekin sitten takaisin
Saksaan, missä suurin osa ystävistäni asuu.
Sveitsin ja Saksan suhde on kovin tutun kuuloinen ja
tuo vahvasti mieleen suomalaisten alemmuudentunteen
länsinaapureitamme kohtaan.
? Monet sveitsiläiset pitävät minua sveitsiläisenä,
mutta olen sydämeltäni saksalainen. Olen asunut Saksassa oikeastaan koko ikäni. Olen aina asunut pienessä
kaupungissa Saksan ja Sveitsin rajalla Saksan puolella.
Syntyessäni lähin synnytyssairaala oli Sveitsin puolella.
Siksi minut merkitään aina sveitsiläiseksi.
? Minulla on todella paljon sveitsiläisiä ystäviä, joten
minulla ei ole ongelmaa kansalaisuuteni kanssa. Monet
kansallismieliset sveitsiläiset sen sijaan vihaavat saksalaisia. Saksa on melkein kymmenen kertaa suurempi maa
kuin Sveitsi. Saksalaiset ovat itsevarmempia kuin sveitsiläiset, mikä ärsyttää monia sveitsiläisiä. Viime vuonna Sveitsi voitti Saksan jalkapallossa, ja sveitsiläiset juhlivat sitä kuin olisivat voittaneet kolmannen maailmansodan.
Onneksi myös Löble nauraa omalle vertauskuvalleen.
RUMPALIKSI SYNNYTÄÄN
siinä missä kitaristille on ihan ok olla kusipää ja oikukas, rumpalit ovat aivan oma ammattikuntansa muusikoiden joukossa. Harva rumpali haluaa patsastella parrasvaloissa The Whon Keith Moonin tapaan.
? Olet väärässä siinä, että rumpalit olisivat muusikoita, Löble korjaa. ? Rumpalit ovat rumpaleita. Rumpalit
ovat lavalla siksi, että he rakastavat soittamista. Rumpaliksi suuntautuu yleensä hieman rauhallisempia ihmisiä,
?Olet väärässä siinä,
että rumpalit olisivat
muusikoita.
SUE
» 25 « NRO. 1
jotka eivät janoa huomiota osakseen. Me olemme lavalla
pitääksemme koko homman kasassa.
Tyylitaju on Löblen mukaan rumpaleille tärkeää. Tyylikkään rumpalin tunnistaa etenkin soittotyylistä.
? Ajattele vaikkapa Rolling Stonesin Charlie Wattsia tai Beatlesin Ringo Starria. Heitä ihaillaan heidän
soittotaitonsa lisäksi nimenomaan heidän tyylikkyydestään. Tänä päivänäkin rumpalit analysoivat heidän rumputyöskentelyään. Wattsin hihat-groove on aina ollut jotain ennenkuulumatonta. Vuosikymmeniä sitten rummut äänitettiin vain parin mikin avulla, ja soittotyyli piti muokata sen mukaan, miten mikrofonit oli aseteltu.
Watts osasi muunnella soittotyyliään mikkipaikkojen
mukaan.
Löblen omat rumpalisuosikit löytyvät vähemmän yllättäen raskaamman musiikin saralta. Yllättäviä ovat sen
sijaan hänen suosikkirumpalinsa valintaperustelut, jotka ovat 180 astetta siitä, miksi Löble itse rakastaa rumpujen soittoa.
? Olen aina arvostanut Metallican Lars Ulrichia. Metallican kultavuosina hänen asenteensa rumpujen soittoa kohtaan oli silkkaa rockia. En usko että hän on koskaan niinkään rakastanut rumpuja, mutta hän rakastaa
Metallican esilletuomista ja markkinointia ? ja itseään.
Hän tekee sen kuitenkin niin häpeilemättömästi, ettei
sellaista voi kuin arvostaa.
? Muita rumpaleita? Bon Jovin Tico Torres, Mötley Crüen Tommy Lee, (esimerkiksi Ozzy Osbournen,
Whitesnaken ja Gary Mooren kanssa soittanut) Tommy Aldridge, Cozy Powell (Je? Beck Group, Rainbow,
Black Sabbath), Slayerin Dave Lombardo... Listaa voisi jatkaa loputtomiin. Soitimme Tokiossa marraskuussa
2012 Slayerin kanssa samalla keikalla, ja Lombardo katsoi koko keikkamme rumpukorokkeen takana soittamistani seuraten. En ole koskaan jännittänyt esiintymistä yhtä paljon.
Uransa tähänastisen kohokohtansa Löble on kuitenkin kokenut edellisen yhtyeensä Rawhead Rexxin kiertueella.
? Olin nuorempana suuri Warlock-fani, ja Warlockin laulajattarenahan toimi legendaarinen Dorothee Pesch, joka tunnetaan paremmin Dorona.
Olimme 2000-luvun alussa kiertueella Doron kanssa, ja hän nukkui keikkabussissa suoraan yläpuolellani. Ei kuitenkaan valitettavasti päälläni. Mutta silti! Doro!
Tällä hetkellä Löble on ammattirumpali, joka
kiertää maailmaa nuorena poikana rakastamansa
yhtyeen kanssa. Asiat voisivat olla huomattavasti
huonomminkin. Silti jalat ovat tiukasti maassa ja
elämän realiteetit tiedossa.
? En ole sen kummemmin ajatellut uran loppumista, mutta ymmärrän silti, ettei se voi jatkua loputtomiin. Kun täytin kolmekymmentä vuotta, tuntui se lähinnä siltä, etten ole enää teini-ikäinen kuten parikymppisenä. Vuoden päästä olen kuitenkin
neljänkymmenen, ja se hieman pelottaa minua.
? Asun tyttöystäväni ja kymmenen kissan kanssa.
Luulimme, että kollimme oli leikattu, mutta näköjään ei ollutkaan, ja vähän aikaa sitten saimme kuusi pentua lisää neljän kissamme jatkoksi. Tyttöystävänikin on jo alkanut puhua lasten saamisesta. Kissat eivät enää kuulemma riitä hänelle.
? Ei rumpujen soittaminen ammattimielessä voi
jatkua loputtomiin. Siksi olen jo alkanut säästämään rahaa eläkeaikojani varten. «
» HUUDA, AHMI, PARITTELE!
HAASTATTELU
TEKSTI ALEKSI AHONEN KUVA NUCLEAR BLAST
uonna 2007 perustettu White Wizzard oli jo
sytyttänyt pohjoisamerikkalaisen metalliskenen kiinnostuksen, kun sen laulaja
James-Paul Luna, kitaristi James
LaRue ja rumpali Tyler Meahl lähtivät bändistä klassisten musiikillisten erimielisyyksien tähden.
Kolmikon vision pohjalta syntyi
Holy Grail, jonka soitossa yhdistyy
usean eri vuosikymmenen hevityylien kalske. Lunan mukaan bändin
kokoonpano täyttyi rivakasti, kun
samanhenkisiä soittajia löytyi helposti.
? Minä ja Tyler tosiaan perustimme bändin vuonna 2008 lähdettyämme White Wizzardista. Toinen
kitaristimme Eli Santana ja bassoon tullut lukiokaverimme Blake Mount hyppäsivät mukaan pian sen jälkeen. Vuonna 2010 LaRue
päätti lähteä joukostamme, jonka
jälkeen hänen paikkansa täytti aiemmin Bonded By Bloodissakin
soittanut Alex Lee. Tällä ryhmällä
on jyrätty jo pari vuotta.
Holy Grailin musiikkia kuunnellessa voi nopeasti uskoa, että kristillisiä viittauksia ei nimivalinnan
takaa löydy. Vahvemmin voisi arvuutella, onko elokuvaklassikoilla
kuten Monty Python and the Holy
Grail tai Indiana Jones & the Last
Crusade ollut merkittävä osuus
bändin historiassa?
? Hauskaa kun kysyit, koska monet ovat arvelleet samaa. Mainitsemasi klassikot eivät kuitenkaan ole
vaikuttaneet meihin. Alun perin nimi oli vain viittaus temppeliritarien
ja okkultististen tarinoiden puolelle. Muut bändimme jätkät eivät ensin pitäneet sitä lainkaan hyvänä
nimenä. Se kuitenkin kasvoi lopulta kiinni heidänkin mieliinsä. Ainakin, kun niistä Python- ja Indy-viittauksista päästiin yli.
? Iso syy nimen pätevyyteenhän on
se, ettei kukaan ollut sitä vielä käyttänyt. Meillä onkin vitsi jätkien kesken,
V
Holy Grail ei tarvitse vetoapua
Monty Pythonilta tai Indiana Jonesilta.
ettei kukaan muu ole ollut tarpeeksi
tyhmä käyttääkseen Holy Grail -nimeä. Sinällään se kuvastaa myös meidän tyylistämme metallimusiikkia,
jossa sekoittuvat lukuisat eri aikakaudet. Tavoitteenamme voisi vaikka olla luoda metallin pyhä Graal-malja,
Luna hehkuttaa naurahtaen.
VAIHTELU VIRKISTÄÄ
holy grail on juuri puskemassa pihalle toisen pitkäsoittonsa Ride the Voidin. Levyn otsikko tarjoilee kielikikkailusta kiinnostuville kummallisen käskyn. Kuinka ihmeessä tyhjyydellä voi ratsastaa?
? Asiallinen huomio. Jos bändiä ei
olisi, haluaisin palata koulun penkille pänttäämään hieman lingvistiikkaa. Minulla on aina sellainen ?ilis,
etten lue tarpeeksi kirjojakaan.
? Mutta palataan albumiin. Nimen
teema pohjautuu uskallukseen ja peräänantamattomuuteen. Kävi tulevaisuudessasi näkyvä tyhjyys miten kauheaksi tai toivottomaksi tahansa, anna mennä. Hyppää päälle
ja pistä ratsastaen. Emme me muutakaan voi tehdä. ?Ride the void?
-kehotukselle löytyy vaikka kuinka
paljon perusteita. Masennus, maailmanloppu, taloudelliset kriisit, valtioiden sisäiset skandaalit tai vaikka pelkästään muusikkona elantonsa tekemisen vaikeus. Aikamme tarjoaa täyslaidallisen, linjaa Luna.
Holy Grail on selkeässä nousujohteessa. Tuoretta levyä edeltänyt
tiivis keikkailu laittoi bändin sävellyskuviot uusille urille.
? Jokainen biisimme on tavannut
syntyä eri tavalla. Debyytillämme
Crisis in Utopialla (2010) jammailimme aika paljon kamaa, jota sitten
muokattiin joukolla ennen nauhoituksia. Nyt Ride the Voidia varten
aika oli jatkuvien kiertueiden takia
kortilla, joten emme ehtineet jamittelemaan yhtä paljon. Sävellysprosessi oli paljon enemmän yksilöiden
kirjoittamien ri?en ja niiden vaiheittaisen yhdistelyn varassa.
Ride the Voidin päänpaukutus
on hyvin monipuolista. Osansa saavat niin melodisen kuin rässäävänkin materiaalin ystävät. Modernia
grooveakaan ei unohdeta. Laulupuolella sekä murahdetaan että vedetään kovaa ja korkealta. Useamman jäsenen osallistuminen biisien
työstöön auttaa pitämään materiaalin vaihtelevana.
? Ensimmäisellä levyllämme Eli
toi mukaan noin puolet ri?eistä ja
biisirakenteista, toinen puolikas
tuli vähän joka puolelta. Ride the
Voidia varten Eli tuotti kutakuinkin 80 prosenttia matskusta. Hän
tapaa tuoda näytille ison kokoelman ri?ejä, joihin minä sovitan hänen kanssaan alustavia lauluosia.
Siitä saamme luurangon kokoon.
Siihen läiskin itse päälle lyriikoita sekä tarkemmat laulumelodiat.
Lopulta esituotanto päättyy siihen,
että viimeistelemme tuottajamme
kanssa biisit.
? Alexilla oli myös huomattava
osa tulevan levyn luonnostamisessa. Vaikka hän onkin hillitön thrash
metal -mies, hän toi mukaan Silence The Screamin kaltaisia vetoja,
joissa on selkeästi hardrockaavampi ote. On hyvä tuoda levylle hieman vaihtelevampaa kamaa, Luna
huomauttaa.
MUSTA AUKKO 3D
tulevan vuoden kiertueet
ovat Holy Graililla pääosin suunnitteluvaiheessa, mutta yksi kova juntta on Lunan mukaan jo varmasti horisontissa.
? Tällä hetkellä ainoa varmistettu kiertueemme on Metal Alliance -rundi Anthraxin, Exoduksen
ja Municipal Wasten kanssa ympäri Yhdysvaltojen ja Kanadan. Toivomme lujasti, että Euroopan mannut kutsuvat kesäfestareita varten,
mutta siltä saralta ei ole vielä mitään varmaa kerrottavaa.
Bändi on jo kouliintunut suurempien nimien lämmittelijänä, josta
esimerkkinä aiemmat rundit mm.
Hellyeahin ja Blind Guardianin
kanssa. Luontaisesta nuoruuden innostaan huolimatta Luna ei kuitenkaan allekirjoita vanhaa ?loso?aa,
jonka mukaan lämppärien tulisi aina pyrkiä soittamaan ?ylempänsä?
lavalta vaikutuksen tekemiseksi.
? Me emme koskaan yritä kilpailla pääesiintyjien tai muutenkaan muiden bändien kanssa. Keskitymme tekemään omassa duunissamme parhaamme ja puskemaan
lavalla sadan prosentin teholla joka ikinen ilta.
Näinkin nöyrästä asenteesta
? Kukaan muu ei ole ollut tarpeeksi tyhmä
käyttääkseen Holy Grail -nimeä.
SUE
» 26 « NRO. 1
huolimatta keppostelua ei ole tarvinnut tien päällä vältellä.
? Olemme tehneet useita jekkuja
rundeillamme. Ensinnä tulee mieleen taannoinen rundimme sveitsiläisen Eluveitien kanssa. Heillä
oli setissään biisi, jonka aikana he
opettivat yleisön laulamaan muinaisella gallian kielellä. Kiertueen
viimeisellä keikalla sen kappaleen
vuoron tullessa ryntäsimme kiertuetovereittemme 3 Inches of Bloodin ja System Dividen hemmojen
kanssa lavalle pelleasuihin pukeutuneena. Sitten kaappasimme mikrofonit ja opetimmekin yleisölle
galliankielisten sanojen sijaan täysin samalta kuulostavat englanniksi lausutut lyriikat. Tuloksena oli
kammottavaa älämölöä. Sen pitäisi
löytyä Youtubesta, jos jotakuta alkoi kiinnostaa, Luna vinkkaa.
Bändiltä löytyy myös toisenlaista visuaalista kunnianhimoa lavaperformansseja varten. Heviskenen pitkä perinne suuruudenhullujen lavarekvisiittojen saralla saisi Holy Grailistä pätevän jatkajan,
jos resurssit eivät olisi este. Millainen mörkö heidän kanssaan sitten
parhaiten yleisön eteen sopisi?
? Olisi helvetin hienoa herättää Dion legendaarinen lohikäärme henkiin. Jos emme kuitenkaan
niin kunnianhimoisiksi heti ala,
niin olisi myös siistiä toteuttaa 3Dformaatissa osa albumimme sisävihkon taidetta. Eli taustalakanaan
kolmiulotteinen musta aukko, josta
laser-valot ampuisivat lävitse, hahmottelee Luna.
Loppuun on vielä hyvä saada Lunalta rapakontakainen näkemys ikiaikaiseen kysymykseen: Mikä onkaan
heavy metallin syvin olemus?
? Hevimetallin syvin olemus löytyy raaoista primitiivivaistoistasi.
Se on huutoa, tappelua, syöpöttelyä, parittelua, kaikkea mikä inspiroi puhdasta ja kahlitsematonta voimaa sisältäsi. Pysykää kovina
ja pysykää märkinä! «
» ITSESENSUURI
PANNASSA
V
laulaja Toni Toivonen kertoo.
Tulevan albumin kappaleiden
demotus alkoi keväällä 2011 ja äänitykset saman vuoden syksyllä. At
Every Door oli valmis kesällä 2012.
Sen jälkeen bändi on odottanut sopivaa julkaisuslottia.
Hanging Gardenin soittajat eivät ehtineet turhautua levynjulkaisun odotteluun, koska tekemistä on
riittänyt. He ovat muun muassa jo
demotelleet uusia kappaleita.
? Ei ole oikeastaan millään tavalla ollut turhautunut ?ilis. Musiikkivideo on työllistänyt, joten koko ajan on ollut puuhaa. Ihme kyllä uusi levy ei tunnu vielä ollenkaan
vanhalta meistä itsestämme. Kun
olemme tehneet esipromootiota,
on tullut aika paljon arvioita maailmalta, mikä on pitänyt omaa mielenkiintoa yllä.
Kolmannella levyllään Hanging
Garden on lähtenyt rohkeasti kokeilemaan erilaisia elementtejä, eikä kappaleita säveltäneiden kitaristien Mikko Kolarin ja Jussi Hämäläisen biisiaihioita tyrmätty.
? Siinä oli aika
paljon myllerrystä,
kun yksi kerrallaan vaihtui.
? Vaikka jokin on tuntunut goottirockilta tai taiderockilta, emme
ole sensuroineet itseämme. Annoimme mennä vaan, ja musiikki tuntui toimivan kokonaisuutena. Siinä mielessä musiikkimme
on kypsynyt, mutta mitään tietoisia radikaaleja muutoksia emme ole
tehneet. Jätimme vain tietynlaisen
itsesensuurin pois ja annoimme tulla, mitä tulee.
Koska kyseessä on kahdeksan
vuotta kasassa ollut ja kaksi albumia julkaissut bändi, laulajan vaihtuminen ei ole mieluista kaikille
faneille. Paineita Toivosella aluksi olikin siitä, miten hänen laulutapansa otetaan vastaan.
? Totta kai siitä oli paineita. Äänitys ei ollut tällä kertaa kaikkein
kivuttomin prosessi. On kuitenkin
tullut paljon positiivista palautetta
sen jälkeen, kun laitoimme linjoille
ensimmäisen kappaleen.
Toivonen on vienyt laulutyyliä
yhtyeen Inherit the Eden -debyytin suuntaan, mistä on tullut ainoastaan hyvää palautetta.
? Toinen levy oli enemmän hardcore-meininkiä vokaaliosuuksien
suhteen. Se jakoi vanhaan tyyliin
tottuneiden mielipiteitä. Ulosantini ainakin brutaalimmalla puolella
muistuttaa doom metal -tulkintaa,
kuten debyytillä.
At Every Door on saanut jo paljon kehuja etenkin ulkomaisissa julkaisuissa.
? Kyllähän se tietysti hivelee, varsinkin, kun välillä kritiikeissä on
osuttu nappiin omien näkemysten
kanssa. On ymmärretty, mitä olem-
me pyrkineet välittämään biisien ja
sanoitusten kautta. Hauskaa ja viihdyttävää on ollut myös seurata ihmisten spekulointia siitä, mitä tietyt asiat biiseissämme tarkoittavat.
Etenkin, jos itse on tarkoittanut jotain aivan muuta.
Haastattelua tehdessä At Every
Doorin julkaisuun on kolme viikkoa. Tunnelmat bändissä olivat
odottavat.
? Nyt odotamme kovasti, että musiikkivideomme Ten Thousand Cranes tulee leikkauspöydältä. Sen on tarkoitus siivittää uuden
levyn julkaisua. Varsin erilainen video on tulossa kuin mitä on yleensä totuttu näkemään. Se on kerronaltaan ja kuvaukseltaan enemmän
lyhytelokuva kuin tyypillinen musiikkivideo.
DEBYYTTIALBUMI
DEBYYTT
T IA
I LBUMI
FI LT H Y E M PI RE
4.
4
. HELMIKUUTA
HELMIKUUTA 2
2013
013
SISÄLTÄÄ
SIS
SÄLT
TÄÄ FIR
FIRE,
RE, FI
FIRE,
IRE, NOTHIN
NOTHING
NG LEFT TO
TO LOS
LOSE
SE
ja I AM ELE
ECTRIC.
ja
ELECTRIC.
CD WITH FOLD OUT P
POSTER,
OSTER, GATEFOLD
HEAVYWEIGHT
HEAVYWE
EIGHT V
VINYL
INYL AND DOW
DOWNLOAD
O NLOAD
HEAVEN?S
H
EA
AVEN?S BASE
BASEMENT
EME
ENT
KEIKALLE
KEI
IKA
ALLE
EB
BLACK
LACK VE
VEIL
EIL B
BRIDESIN
RIDES
SIN KANSSA,
NOSTURI,
22.4 N
OSTUR
RI, HELSINKI
/HEAVENSBASEMENT
/HEAVENSBASEMENT
SUE
» 27 « NRO. 1
HEAVENSBASEMENT.COM
REDBULLRECORDS.COM
TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA UNIVERSAL
uosi 2013 on Hanging
Gardenille erityinen.
Tammikuun 28. päivänä
nimittäin ilmestyy yhtyeen kolmas albumi At Every Door,
joka on ensimmäinen puolelle bändin jäsenistä eli laulaja Toni Toivoselle, basisti Jussi Kirvekselle ja
rumpali Antti Ruokolalle.
Vaikka Hanging Garden on perustettu vuonna 2004, miehistö on
ehtinyt muuttua useampaan kertaan. Alkuperäisestä kokoonpanosta mukana on enää vain kitaristi Mikko Kolari. Nykyinen jäsenistö on muokkautunut pikkuhiljaa, ja
viimeisin tulokas on basisti Kirves,
joka liittyi yhtyeeseen loppuvuodesta 2011. Laulaja vaihtui keväällä 2010 Ari Niemisestä Toni Toivoseen.
? Siinä oli aika paljon myllerrystä, kun yksi kerrallaan vaihtui. Minun jälkeeni vaihtui vielä kaksi jäsentä, mikä snadisti hidasti uuden
levyn tekemistä. Rupesimme viemään prosessia eteenpäin vasta,
kun saimme kokoonpanon kasaan,
HAASTATTELU
Doom metalia soittava Hanging Garden esittelee
kolmannella albumillaan kolme uutta jäsentä.
» KEIKOILLA KEHITTYY
HAASTATTELU
Debyyttinsä helmikuussa julkaiseva
englantilaisyhtye Heaven?s Basement
kiertää ahkerasti.
TEKSTI MINNA KOIVUNEN KUVA LEVY-YHTIÖ
MA 22.4.
NOSTURI,
HELSINKI
ammikuiselta Kanadan-kiertueelta sähköpostitse tavoitetut rumpali Chris Rivers ja laulaja Aaron Buchanan kertovat olevansa innoissaan Heaven?s
Basementin ensimmäisestä kiertueesta kyseisessä maassa.
? Kanada on mieletön. Täällä on erittäin vahva rockskene, ja radiokanavat tukevat ja soittavat
meidän tyylisiämme bändejä.
Kun keikat Kanadassa ja Yhdysvalloissa ovat
ohi, on Heaven?s Basementilla vuorossa kiertue
kotimaassaan Englannissa. Kahdeksan vetoa sisältävän rupeaman jälkeen yhtye saa pakata tavaransa lähes kuukauden kestävää Euroopan-kiertuetta varten.
Yhtye vieraili Suomessa viime marraskuussa,
kun se soitti Seetherin kanssa Helsingissä.
? Rakastamme Suomessa soittamista! Se oli
tuon kiertueen yksi lempikeikoistamme. Suomalainen yleisö on mahtavaa, ja saimme hyviä ystäviä.
Tulevalla Euroopan-rundillaan bändi saapuu
taas Suomeen. Heaven?s Basement esiintyy huhtikuussa Helsingin Nosturissa Black Veil Bridesin kanssa.
Heaven?s Basement on ehtinyt kiertää lukuisten muidenkin bändien kanssa, myös isojen nimien mukana. Se on jakanut lavan muun muassa D-A-D:n, Bon Jovin, Hardcore Superstarin,
Shinedownin ja Halestormin kanssa.
T
? Jokainen kiertue on mielekäs omalla tavallaan. Kiertäminen D-A-D:n kanssa on itse asiassa yksi mieluisimmista. Meille on tärkeää, että ne
bändit, joiden kanssa kierrämme, puskevat meitä
tekemään parhaamme joka ilta.
Kovalle kiertämiselle on syynä helmikuussa ilmestyvä Filthy Empire -albumi, jonka julkaisee
Red Bull Records.
? Olemme tunteneet Red Bull Recordsin tyypit loppuvuodesta 2009 saakka. Yhtiön väellä
on samanlainen kunnianhimoinen mentaliteetti kuin meillä.
Heaven?s Basement teki albumin yhdysvaltalaisen tuottajan John Feldmannin kanssa, joka tunnetaan myös Gold?nger-bändin laulaja-kitaristina. Filthy Empiren kymmenen päivää kestänyt
äänitysprosessi oli kaksikon mukaan intensiivinen ja todella energinen. Rivers ja Buchanan kertovat, että studiossa bändi ja tuottaja puskivat toisiaan ulos mukavuusalueiltaan. Haastavimmaksi puoleksi levynteossa miehet luonnehtivat sitä, että heidän piti varmistaa bändin oman soundin säilyminen.
? Tosin se ei ollut lopulta ollenkaan vaikea tehtävä, koska me todella tiesimme, miltä halusimme kuulostaa.
Parasta ensimmäisen pitkäsoiton työstämisessä heidän mielestään oli se, että bändillä oli vapaat kädet tehdä omaa juttuaan ja levyttää albumi, jonka he olivat halunneet tehdä jo vuosia.
SUE
» 28 « NRO. 1
Tarttuvaa ja energistä rockia tekevä Heaven?s
Basement on ollut kasassa vuodesta 2008. Bändin biisintekijöitä inspiroi sekä vanha että uusi
musiikki.
? Heaven?s Basementin soundiin ovat vaikuttaneet niin 60- ja 70-luvun rockbändit kuin 90- ja
2000-luvun yhtyeetkin.
Kaksikko kertoo biisinkirjoitustaitonsa kehittyneen vuosien varrella paljon.
? Lisäksi olemme kasvaneet bändinä soittamalla keikkoja ilta illan jälkeen. Se on paras tapa tulla hyväksi bändiksi. Neuvo aloitteleville bändeille: älkää harjoitelko, vaan soittakaa keikkoja joka ilta! Musiikissamme on yhä samat elementit
kuin siinä on aina ollut. Ri?t, melodisuus ja svengi ovat pääasiat.
Filthy Empiren julkaisemisen nurkilla Tunnelmat bändissä ovat luonnollisesti erinomaiset.
? Olemme työskennelleet kovasti sen eteen, että saamme debyytin valmiiksi ja tuntuu erittäin
hyvältä valmistautua sen julkaisuun. Emme malta odottaa, että ihmiset kuulevat sen.
Riversin ja Buchananin odotukset pitkäsoiton
menestymistä kohtaan ovat varsin universaaleja.
? Meille on tärkeintä, että voimme jatkaa keikkailua ympäri maailman ja että pääsemme tapaamaan faneja ja ystäviä. Olemme vakuuttuneita siitä, että ihmiset samaistuvat albumiimme, mikä
puolestaan mahdollistaa kiertämisen. «
uuri 37-vuotissyntymäpäiväänsä viettänyt kitarasankari Euge Valovirta istuutuu
pöytään Nosturin Alakerrassa ja alkaa haarukoida ruokaa kiduksiinsa. Mies on saapunut lounaalle
kertomaan Godsplaguen uudesta levystä suoraan Spinefarm-levy-yhtiöstä, jossa hän työskentelee bän-
J
dihommiensa lisäksi.
Tuo vaalea, kiharatukkainen
mies on kuitenkin tuttu myös muualta. Useimmat tuntevat hänet edesmenneen Suburban Triben riveistä. Nykyään Valovirta soittaa oman
bändinsä lisäksi myös ruotsalaisessa Shining-yhtyeessä, Blakessa sekä vaatimattomasti nimetyssä co-
verbändissä Rock & Roll Sensation. Tämä hard rock -coverbändi on
kuitenkin se, joka kasvattaa lompakon paksuutta.
? Joulukuussa meillä oli kuudentoista päivän aikana 35 keikkaa Euge kertoo. ? Viimeisinä keikkapäivinä jouduin laittamaan pikaliimaa
sormiini, että soittaminen onnistui.
SUE
» 29 « NRO. 1
TEKSTI NIINA LINNA KUVA LEVY-YHTIÖ
Godsplague palasi tauolta mukanaan levy, jolta löytyy raakaa hevirockia ja balladejakin.
heitti ilmoille ehdotuksen, että hänen pyörittämänsä Supersankari
Suspension Team lähtisi mukaan.
Innostuin tietenkin välittömästi! Lävistysleikkeihin en silti itse lähtenyt.
En halua edes korvalävistyksiä.
Revival-levyltä löytyy rankan kitaravetoisen hevirokin lisäksi parikin balladia. Eugen mukaan Misery-biisi on täysin uutta Godsplagueta ja Panteran edesmenneelle kitaristille Dimebag Darrellille
omistetussa The Vast Sound of Tuning Out -kappaleessa on laulun lisäksi mukana vain piano ja kitara.
? Halusin välttämättä laulaa olemattomalla lauluäänelläni biisissä
Nicon herkistelyn taustalle. Ihmettelin, miten hyvältä mun laulut loppujen lopuksi kuulostivat. No, autotuneahan siinä oli tuottaja joutunut käyttämään. Meiltä on kyselty
balladeja usein eikä niitä ole ensimmäisen levyn jälkeen näkynyt, mutta nyt niitä syntyi kaksi.
Godsplagueen on yleisesti liitetty Pantera-vaikutteet. Euge on tästä otettu, vaikkei itse niitä oikein
kuulekaan.
? Muut ovat aina löytäneet meidän biiseistä enemmän Panteravaikutteita kuin mä. Uskon sen johtuvan siitä, että Dimebag Darrellin
soitto oli blues-vaikutteista ja itse
diggailen sen tyylisestä soitosta.
Meidänkin biisien ri?t perustuvat
pääasiassa pentatoniseen ja bluesasteikkoon, kuten Panteralla.
Vaikka mies vannookin etelärokin nimeen, päästi hän Infernoon
tekemäänsä vuoden levyt -listaukseen mukaan Lapkon.
? Tutustuin bändin musaan sattumalta. Ville Maljan laulu nerokkaine sanoituksineen iski heti. En ole
genreuskovainen ja levylautasella on
soinut niin Kanye West kuin Rihannakin. Ainut mikä ei toimi, on Yö-
HAASTATTELU
» SORMET RUVELLA
Sen keikkaputken jälkeen onkin nyt
varaa pitää pari kuukautta vapaata ja
harrastaa, eli siis keikkailla Godsplaguen kanssa, Euge nauraa.
Vuosituhannen vaihteesta asti
kasassa olleen Godsplaguen jäsenten määrä väheni kahteen vuonna
2007, ja Euge ja laulaja Nico päättivät hidastaa tahtia hetkeksi. Usko tuleviin julkaisuihin kuitenkin
säilyi.
? Pieni tauko teki terää. Vanha rumpalimme Sami tuli takaisin
bändiin sekä bassoon löytyi Reeo.
Aloimme tehdä Nicon kanssa biisejä ja valitsimme niistä tuottaja Erkka Korhosen kanssa levylle parhaimmat. Olin itse myös tuottajana mukana ensimmäistä kertaa,
koska minulla oli selkeä visio lopputuloksesta.
Revival-levyn julkaisuajankohta oli alun perin jo elokuussa 2012,
mutta johtuen silloisen ohjelmatoimiston kyvyttömyydestä buukata
keikkoja levyn julkaisu siirtyi.
? Olisi ollut turhaa julkaista levy syksyllä, kun meillä ei ollut kuin
muutama keikka. Kaiku Agencyn
Jani Wilundin kautta saimme järjestettyä kiertueen alkuvuodelle ja
samalla levyn julkaisu siirrettiin
tammikuulle. Tämän rundin jälkeen
lähden kiertueelle Shining-yhtyeen
kanssa. Koko kevät on taas sormet
ruvella soittamista, mutta en kyllä
valita, Euge virnistää.
Live Like It?s Your Last Day oli
ensimmäinen julkaisu Revival-levyltä. Biisistä kuvattiin myös musiikkivideo Nosturin tiloissa. Videolla keikkuu lävistettyjä ihmisiä lihakoukuissa. Mistä ihmeestä idea
tähän lähti?
? Olin ottamassa tatuointia Paradise Tattoossa, jossa kaikki leimani
on tehty. Kerroin lävistäjä-Jussille
musavideosuunnitelmistani ja hän
HATEBREED ? THE DIVINITY OF PURPOSE (Nuclear Blast)
Asennemetallin näkyvin nimi Hatebreed on pitänyt pintansa jo kohta kaksi vuosikymmentä ja siinä sivussa leiponut useammankin setin
sorrettujen sielujen sotahuutoja. Kokopitkän mittainen täysosuma on kuitenkin antanut odottaa itseään. Nyt näyttäisi tulleen
sen aika.
Nokkamies Jamie Jastan melodiakylläisen sooloalbumin jälkeen oli selvää,
että Hatebreedin seuraava julkaisu lataisi varoittamatta turpaan. Silti isku palleaan onnistuu yllättämään. The Divinity of
Purposen vimma kiihtyy kappale kappaleelta, eikä Jasta anna äänijänteilleen armoa.
9
LEVYARVIOT
Uusin albumi on ilman muuta primitiivisintä Hatebreedia miesmuistiin. Tämä ei
kuitenkaan tarkoita taantumista tai vanhojen temppujen lämmittelyä, sillä aiemmin
vain ajoittain pilkahdellut melodiataituruus
on nyt pöydällä koko kattauksen ajan. Aina kun pataljoona komennukseltaan ehtii,
sallii se leadkitaroiden punoa veikeää, kahdeksankymmenluvun thrashin hyödyntämää molliverkkoa.
Pöllöähän se toisaalta on, miten pienestä pieni ihminen vaikuttuu. Mutta toisinaan
itse kunkin tekee hyvää hyppiä tasajalkaa
ja huutaa ?nothing fucking scars me anymore!?
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
SUE
» 30 « NRO. 1
HENRI EEROLA
7
SONS OF AEON
SONS OF AEON
LEVYARVIOT
(Lifeforce)
Sons Of Aeon ei ole suinkaan sukua taannoin
albuminsa julkaisseelle ruotsalaiselle Aeonille, vaan kyse on supisuomalaisesta bändistä.
Bändin jätkät ovat tuttuja eräistä muistakin
kotimaisista metallibändeistä ja kaupan päälle on saatu yksi punkkarikin, mutta yhtye on
nimenomaan yhtye, ei mikään terapiaprojekti tai ?superbändi?.
Soittajien monialainen tausta mahdollistaa myös monialaisen ja vivahteikkaan musiikin, jonka punaisena lankana ja runkona
on melodinen death metal viime vuosituhannen loppuvuosilta. Paikoin lanka saattaa katketa, mutta se tapahtuu soittamisen ilosta eikä siksi, että bändi eksyisi musiikilliseen labyrinttiin.
Nimikkodebyyttialbumi ei päästä kuulijaansa helpolla. Vaikka joka biisi ei osu aivan
askelmerkkeihin ja ponnistus menee lankun
yli, niin vastaavasti moni biisi saattaa aivan
äkisti hypätä todella pitkälle. Kun valkoinen
lippu heilahtaa, niin tuloksena on kovia leiskautuksia kuten Havoc & Catharsis, Cold Waves sekä Seeds of Destruction. Kunhan kokonaispaketti vielä jatkossa vähän terävöittyy, niin seuraavaksi mentäneen jo arvokisa?naaleihin.
JUSSI LAHTONEN
8
SUICIDAL ANGELS
ETERNAL DOMINATION
(NoiseArt)
Kreatorin ynnä muiden kovien eurooppalaisten thrash metal -veteraanien ei tarvitse
pelätä lajityypin hiipumista, sillä etulinjaan
riittää tuoreita ja vereksiä voimia. Ei tykinruoaksi vaan tahtipuikkoa heiluttelemaan.
Kreikkalainen thrash metal -kruununprinssi Suicidal Angels ovat 2000-luvun yhtye, mutta yhtyeen musiikilliset juuret pureutuvat syvälle siihen maaperään, joka 1980-luvulla tuotti genren kovimpia albumeita.
Itsarienkelien tuoreimmat levyt, kuten
vuoden 2012 Dead Again ovat levinneet laaja-alaisemmin, mutta pikku?rman kautta julkaistu vuoden 2007 ensilevy Eternal Damnation jäi aikoinaan varsin tuntemattomaksi muualla kuin Kreikassa.
Nyt NoiseArt paikkaa tämän puutteen julkaisemalla debyytin kansainvälisesti uudestaan. Albumi on nykypäivän SA-levyjä rosoisempaa rässiä, mutta se on täynnä aggressiota ja perkeleenmoista kristittyjen sielujen
kuritusta. Uudet kiekot ovat hioneet helleenien ilmaisua terävämmäksi, mutta debyytin
ei tarvitse kumartaa senttiäkään myöhemmille albumeille.
HELLOWEEN ? STRAIGHT OUT OF HELL (Sony)
Helloween on niitä bändejä, joiden
kohdalla jää harva se hetki pohtimaan soittajiensa ajatuksenjuoksua.
Yhtye näyttää olevan jatkuvasti aallokossa identiteettinsä kanssa. Bändin kahden
viimeisimmän albumin hampaat irvessä -hevillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, mistä Helloween parhaiten tunnetaan. Taito on
tallella, senhän Keeper of the Seven Keysin
kolmososa todisti, mutta sittemmin hairah-
dettiin niin, että pientareet pölisivät.
Thrashruuvin löystö ja äänimaailman ilmavuus tekee Helloweenille ihmeitä. Pitkästä aikaa useammissa kuin satunnaisissa sävellyksissä on jopa ideaa. Yhtyeen valttikortti jo yhdeksänkymmentäluvun puolelta, Andi Derisin kuulas raspikurkku on vihdoin arvoisessaan seurassa.
Vaikka Straight Out of Hell kelpo ryhtiliike onkin, vaivaa sitäkin lievä yliyrittämisen
ja tekemällä tehdyn maku. Se on jo ihan hyvä levy, mutta silti kaksipiippuinen pastissi
bändin vahvuuden päivistä. Se mahan täyttävä makeus, johon jo oltiin matkalla, häivytetään sangen tehokkaasti täysin käsittämättömän huononolla kertosäkeellä ja tittelillä siunatun Assholen myötä. Pienestä se on kiinni, tiedän, mutta halusiko joku tosiaan kuulla
Helloween-levyllä sanan motherfucker?
albumiin. Yhteensä yhdeksäs kiekko 21 toimintavuoden aikana jatkaa bändin nykylinjaa, joka sekoittaa rattoisasti deathin, doomin, blackin ja mikä ettei goottimetallinkin.
Toisin sanoen eri genreluokitukset ovat vain
sanoja paperilla ja Nightfall tekee mitä tahtoo siinä missä muut tekevät mitä osaavat.
Yhtyeen sielu ja sydän on edelleen Efthimis Karadimas, joka on ainoa alkuperäisjäsen ja soittanut vuosien varrella rumpuja lukuun ottamatta lähes mitä tahansa instrumenttia. Nykyisin Karadimas keskittyy vain
suunsoittoon eli laulamiseen. Muut jäsenet
ovatkin tuoreempia, sillä pari jäsentä on jo
vaihtunut sitten vuoden 2010 levyn ja muutkin ovat aloittaneet bändissä aikaisintaan
2005.
Cassiopeia ammentaa runsain mitoin
myyteistä ja historiasta ja onnistuu punomaan monipuoliset sanoitukset yhteensopivaksi ilmeikkään ja tunnelmallisen musiikin kanssa. Oberon & Titania, Hyperion sekä erittäin onnistunut Akhenaton, The 9th
Pharaoh of the 18th Dynasty yhdistävät lyijynraskaan metallin odottamattomaan harmonisuuteen. Miehistönvaihdoksen tuoma
piristysruiske saa Nightfallin kuulostamaan
taas tuoreelta.
elämän intohimona kun on vanhan koulukunnan kuolema ja kuolonmetalli. Bändin nokkamies Vlad aloitti kitaransoiton Deathin debyytin Scream Bloody Goren innoittamana,
eikä siihen ole nokan koputtamista.
Death-yhtyeen linjoille ranskalaiset eivät
kuitenkaan orjallisesti lähde, vaan soittavat
necro-vaikutteisempaa ja ruhjovampaa vanhan liiton death metalia, jossa on mukana aimo annos saastaa ja rivoutta. Äänimaailma on
paikoin suorastaan härski, samoin kuin traditionaaliset sanoitukset, joissa raiskaajazombiet ilakoivat, veri valuu alttareilla ja ihmisliha palaa käryten.
Intensiivinen pläjäys ei turhia venytä biisejään, vaan päätyy vähän yli 35 minuutin optimaaliseen mittaan. Levy on konstailematon
ja hiomaton, eikä välttämättä toimisi nykyistä pidempänä, mutta eipä sen tarvitsekaan.
Ensilevyksi kiekko on kelpo kuoloa, ja osoittaa, että jotain mätää on Ranskanmaallakin,
ei vain Tanskanmaalla.
kuolonmetalliin sekä siihen, että jos maalarinhommiin kerran lähdetään, niin ainoa oikea väripaletti koostuu mustasta.
Tummaakin tummempi death metal -levy
noudattaa ilahduttavasti traditioita myös rakenteeltaan ja pituudeltaan. Kun levyllä on
kahdeksan kappaletta ja kestoa tasan 35 minuuttia, niin synkän tyytyväinen myhäily on
kuulijan päässä selviö. Vorum ei yritäkään
keksiä pyörää uudestaan, mutta ensilevyn kisällinäyte menee kirkkaasti läpi, joten ei kun
pystyttämään kiltamerkkiä death metal -sepänpajan kattoon.
7
HENRI EEROLA
JUSSI LAHTONEN
6
VOIVOD
TARGET EARTH
(Century Media)
Jos se makaa jo haudassa, sitä ei kannattaisi
enää yrittää ravistella hereille, etteivät raajat
irtoa. Metalliveteraanibändi Voivodin kohdalla musiikillinen laatu päätyi arkun pohjalle
jo aikoja sitten, ja viimeinen voimavara hupeni viimeistään silloin, kun yhtyeen legendaarinen kitaristi Piggy kuoli vuonna 2005.
Yhden jäsenen kuolema ei toki ole ennenkään ollut este bändien uran jatkumiselle,
mutta Voivodin kohdalla viimeinen todellinen nousupiikki oli 20 vuotta sitten, vuoden
1993 The Outer Limits -levyn kohdalla. Piggyn kuoleman jälkeen jokainen Voivodin levy
on aiheuttanut lähinnä vaivaannuttavan tunteen siitä, että ei tekisi mieli lyödä liikaa lyötyä, mutta toisaalta eihän sitä voi olla huomaamatta, että keisarilla ei ole vaatteita.
Parempi lyödä rehdisti puukko edestä päin
rintaan kuin ensin taputella selkään ja sitten
puukottaa selkään. Target Earth, Voivodin
31-vuotisen uran 13. studiolevy on heikko ja
epätasainen. Bändin nykyjäseniä ei voi syyttää yrittämisen puutteesta eivätkä he mene
sieltä, mistä aita on matalin, mutta levy ei
vain käynnisty ilman mäkilähtöä.
JUSSI LAHTONEN
JUSSI LAHTONEN
8
NIGHTFALL
CASSIOPEIA
(Metal Blade)
Jo kertaalleen hajonneetkin kreikkalaiset
ovat edenneet toiseen reunioninsa jälkeiseen
7
NECROWRETCH
PUTRID DEATH SORCERY
(Century Media)
Ranskalainen Necrowretch ei uusista kotkotuksista piittaa, vaikka bändi itse onkin uusi, vain viiden vuoden ikäinen. Nekroilijoiden
SUE
JUSSI LAHTONEN
7
VORUM
POISONED VOID
(Woodcut)
Ahvenanmaalainen Vorum julkaisi muutama
vuosi sitten Grim Death -ep:n ja on sen jälkeen paitsi keikkaillut myös valmistellut ensimmäistä täyspitkää julkaisuaan. Maailmanloppua ei saatu vuoden 2012 loppuun, mutta
sen korvikkeeksi tämän vuoden alkuun saatiin albumi Poisoned Void.
Ruotsissa analogisesti nauhoitettu kiekko
ei kikkaile eikä konstaile vaan luottaa raakaan
» 31 « NRO. 1
JUSSI LAHTONEN
9
MASTERSTROKE
BROKEN
(Dynamic Arts Records)
Tamperelainen vuonna 2002 perustettu heavy metal -yhtye Masterstroke on ehtinyt jo
toiselle kymmenelleen. Bändistä ei olekaan
vähään aikaan niin kauheasti kuulunut, mutta As Days Grow Darker -levyn jälkeen kuluneet neljä vuotta eivät suinkaan ole menneet
hukkaan. Biisejä on tehty ja hiottu urakalla,
jotta neljännestä täyspitkästä tulisi mahdollisimman onnistunut.
Bändin tärkein toimenpide on kuitenkin
ollut raaka tappotyö. Biisejä kun tiettävästi
syntyi enemmänkin, mutta studioon mennessä niistä karsittiin kylmästi melkoinen osa
pois. ?Kill your darlings? -periaate pääsi monelta yhtyeeltä vuosien varrella unohtumaan,
kun cd-formaatti mahdollisti pidemmät kokonaisuudet kuin vanha vinyyli. Nykyisin on
taas ymmärretty se, että tärkeintä ei ole bii-
LEVYARVIOT
elinvoimaista, että jokainen muodostakoon
siitä haluamansa kaltaisen temppelin.
1994 perustetulla bändillä on vanhastaan
metallileima, mutta kyseessä on ennen kaikkea progeyhtye ja psykedeelinen folkbändi.
Tusmørke on kuin nousuhumalaista King
Crimsonia, maanista Wigwamia tai vimmaista Jethro Tullia. Se on hevyprogea, jossa Nektar-tyyliset rytmit ja viestit vaihtuvat
jatkuvalla syötöllä. Jo debyyttilevyn avausraita Fimbul paljastaa mitä tuleman pitää;
vauhtia, pieteetillä sävellettyjä kokonaisuuksia, ketteryyttä, leijailevia suvantoja, kuoromaista stemmalaulua, bassotulitusta, urkuja
sekä melkoisia huiluorgioita. Nerokasta!
Norjaksi lauletut Hostjevndogn ja bonuskappale Salomonsens Hage ovat kansanlaulumaisia ja tunnelmiltaan lähes pyhiä. Levyn
päättävä (bonusbiisi) Ode on Dawn on vaikeahko progepläjäys, sekopäisesti polveileva
17-minuuttinen emersonlake&palmermainen
kiskaisu, joka hajottaa lopuksi pään ja laitteet. A Young Man And His Woman on levyn
biletimantti. Kerta toisensa jälkeen sen hillitön komppi saa jalkani vispaamaan raivoisasti. Kertosäe huiluvetelyineen on varmuudella
tämän hetken paras kertsi maailmassa.
ANNIKA BRUSILA
8
HANGING GARDEN ? At Every Door (Lifeforce)
Kahdella aikaisemmalla albumillaan
vahvan ja omaperäisen vaikutuksen
tehnyt Hanging Garden on kokenut
monia muutoksia sitten kakkosalbuminsa TEOTWAWKIn, joka ilmestyi nelisen
vuotta sitten. Bändin perustajajäsenet Matti
Reinola ja Ari Nieminen ovat poissa riveistä.
Bändin vanha runko jatkaa kuitenkin kita-
8
sien määrä vaan niiden laatu.
Ei Masterstroke sinänsä ole koskaan mennyt yli äyräiden biisien määrän kanssa, edelliskiekollakin biisejä oli 11 eikä levy kestänyt tuntia vaan vajaat kolme varttia. Mutta
Brokenilla biisejä on klassinen kahdeksan,
ja niistä jokainen on pirullisen kova ja iskevä
hevibiisi. Kappaleiden määrä on juuri sopiva,
ja joka kappale erottuu omana itsenään.
Masterstroken tyyli on entistäkin tanakampi ja soundi raskaampi, mikä luo mainiota kontrastia melodisuuden ja soolojen lomaan. Energiatasot ovat bändillä tapissa, ja
Niko Rauhalan äänessä uutta pontta. The
Eye, Seed of Chaos, nimikkobiisi, Reborn in
Flames ja Before the End saavat hien pintaan
kuin Rajaportti-saunan lauteilla.
JUSSI LAHTONEN
7
risti Mikko Kolarin johdolla. Basson varteen
on värvätty Jussi Kirves ja mikrofonin uusi
haltija on Toni Toivonen. Toivosen tyyli on
erilainen kuin Niemisen kumeampi urahtelu,
mutta toisaalta myös yhtyeen linja on vuosien
myötä kehittynyt.
Uusi albumi on entistäkin melankolisempi
mutta myös aiempaa usvaisemmissa sfääreissä.
tystä tulisi joka vuosi kuin muinoin Kalle Päätalon romaaneita, niin intohan niihin menisi.
Tällä kertaa tarjolla on 25 kappaletta, joiden
pitkähkö yhteiskesto eli yli 39 minuuttia herättää ensin hämmennystä, mutta levyn päätösraita Trail of the Dead on tyystin linjasta
poikkeava biisi ja yli seitsemän minuuttia pitkä. Tämä selittää levyn mitan.
Blockheadsin normimitta biiseille keikkuu
minuutin molemmin puolin, varsinkin silloin
kun kyse on puhtaammin grindcoresta. Pidemmissä parin minuutin vedoissa on vähän
enemmän death metal -elementtejä, tosin
täysin makuasioitahan nämäkin ovat. Fransmannit ovat intensiivisellä pelipäällä, vaikka mitään erityisen erottuvaa ei ole tarjolla.
Lopputuloksena on kelpo keskitasoa, jolla ei
maailma pelastu, mutta joka ei tilannetta pahennakaan. Sacre bleu!
BLOCKHEADS
THIS WORLD IS DEAD
(Relapse)
Ranskalainen Blockheads on oman maansa pitkäikäisimpiä grind/death-pioneereja.
Vuonna 1989 perustettu poppoo on ehtinyt
rymistellä ja rähistä vasemmistoliberaaleista sosiopoliittisista aiheista jo pitkään. Levyjä on tullut harvakseltaan, edellisestä täyspitkästä on jo seitsemän vuotta.
Parempi se on julkaistakin harvakseltaan ja
miettiä sekä biisien rakenteita että niiden lyriikoita tarkemmin. Jos samankaltaista täryy-
JUSSI LAHTONEN
7
Bändin perusrunko on edelleen tukevasti hitsattu death/doom metal -palkeista, mutta musiikki
lähtee leijailemaan entistä enemmän. Biisit huojuvat ja humisevat eloisasti mollivoittoisten melodioiden saadessa hyvää kasvualustaa raskaista, hitaista ri?vyörytyksistä. Riippuvissa puutarhoissa kuolema on joka ovella.
JUSSI LAHTONEN
na ihka ensimmäinen ep Temple of the Lost
Race.
Bändin linja on laajentunut luontevasti
vuosien myötä. Mutta jo ensijulkaisulla yhtye
poikkesi rajusti perinteisemmästä kuolonmetallista ja keskittyi pitkiin, tunnelmallisiin ja
maalaileviin biiseihin. Ensilevyn biiseillä on
mittaa ja määrää melkoisesti, sillä yli kahdeksan minuutin raja rikotaan kahdesti. Ensin Crescent Moonilla ja sitten instrumentaalibiisi Mythosissa.
Biiseillä on hieman liikaakin mittaa ja määrää, sillä debyytin aikainen taso ei ollut vielä
samalla viivalla kuin myöhempien vuosien ja
vuosikymmenien taso. Toisaalta yhtyeellä oli
kuitenkin runsain mitoin musiikillista annettavaa, ja moni biisi olisi kärsinyt lyhyemmästä ja hiotummasta sovituksesta. Uudelleenjulkaisuna kokonaisuus yhdessä ep:n kanssa
on kattava ja kiinnostava matka Septic?eshin
menneisyyteen.
SEPTICFLESH
MYSTIC PLACES AT DAWN
JUSSI LAHTONEN
(Season Of Mist)
Kreikkalainen Septic?esh (vuoteen 2003 asti Septic Flesh) on maansa death metalin pioneeri siinä missä Rotting Christ on kreikkalaisen black metalin edelläkävijä. Vaikka
bändi piti muutaman vuoden tauon, ura kuitenkin alkoi jo 1990. Alkavan 24. toimintavuotensa kunniaksi Septic?esh julkaisee ensilevynsä uudestaan, ja mukana on bonukseSUE
9
TUSMØRKE
UNDEJORDISK TUSMØRKE
(Termo Records)
Norjalaisen Tusmørken ideologiassa kuikuilevat kaikki muodikkaan okkult-skenen perusainekset, kuten Aleister Crowley, pahat
henget, pakanuus, alkemia, mytologiat, Goethe ja nym?t. Ei välitetä siitä, sillä Tusmørken
kohdalla itse musiikki on niin jumalattoman
» 32 « NRO. 1
LORD OF THE GRAVE
GREEN VAPOUR
(Church Within)
Sludgestonerbändejä ei ihan solkenaan sikiä
Sveitsistä, mutta baselilainen Lord of the Grave on sitäkin jämäkämpi kokoonpano. Missasin bändin debyytin (Raunacht, 2009) tyystin, mutta Green Vapour upposi sludgesydämeeni sekunnissa.
Meininki on pössynsavuinen sekoitus Weedeateriä, Electric Wizardia, Black Pyramidiä, Sleepiä ja Acid Kingiä. Osoittaa bändiltä hyvää itsetuntoa ja tyylitajua laittaa albumille vain viisi kappaletta, sillä meno on
järkälemäisen raskasta, ja koska hyvässä mätössä ratkaisee laatu eikä överimäärä. Kappaleet ovat kuitenkin pitkiä ja levyn läpiluukutus on todellinen kokovartalopuudutus. Erityisesti viehättää melodisuus, vaikka jyystö
on junnaavaa, synkkää ja monotonista. Laulu on epäselvää käheää mörinää, joskin oktaavejakin ylitellään. Kappaleissa on stonermaisia vingutuskitaroita, mutta varsinkin massiivinen bassotus on mannaa. Sävelkulut ja rif?t ovat itseään toistavia, mutta saakutin meheviä.
Jokin pieni bändin itse keksimä kulma olisi
kruunannut systeemin vielä ylemmälle tasolle. Nyt Lord of the Grave tekee erinomaisesti
sitä, minkä moni on jo tehnyt.
ANNIKA BRUSILA
7
SEAMOUNT
EARTHMOTHER
(Church Within)
Amerikkalainen Phil Swanson on tuottelias doomsolisti. Hän on viime vuosina laulanut ainakin neljän bändin (Seamount, Hour
of 13, Briton Rites, Vestal Claret) lukuisilla albumeilla, EP:illä sekä spliteillä. Swansonin persoonallisesta äänestä ei voi erehtyä.
Se on viheliäistä määkimistä, sanojen painokasta pitkitettyä tavuttamista ja hyvin falskia.
Sen soundi on niin leimallinen, että toisinaan
pesäeron teko hänen eri bändiensä välille on
vaikeaa. Samalla se sopii mainiosti tuomaan
lihaa luiden ympärille näiden bändien sanoituksiin, jotka pääosin ovat kertomuksia katkeruudesta, epätoivosta, kadotuksesta, rakkaudesta ja kirouksista.
Seamount on Swansonin bändeistä vähiten
veemäinen. Yhtyeen viides albumi Earthmother on kenties kepein Swansonin tuotoksista. Earthmother ei ole doomia vaan heviä sekä paikoin rock?n?rollia. Sanoitukset vaikuttavat hyvin henkilökohtaisilta kertomuksilta
rakkauden ja elämän kasvukivuista.
Levyn vahvuus on sen monipuolisuus.
Kappaleet poikkeavat toisistaan yllättävänkin paljon ja osaa ei heleiden kitaroiden läpi Seamountiksi heti tunnistakaan. Levy on
hieman epätasainen ja rako onnistumisten ja
?oppien välillä on melkoinen. Vahvin kortti on saksalaiskitaristi Tim Schmidtin monipuolinen soitto. Mukana on runsaati kauniisti soivaa värikkyyttä, mutta myös raskasta keinuntaa sekä klassista hevimetalliri?ttelyä. Syntikka antaa myös mausteensa muu-
tamiin biiseihin.
Earthmother on irtiotto Seamountin tähänastisesta tuotannosta mutta ei parempaan suuntaan.
siten, että yhtye jättäisi keinotekoisen rankan
runttauksen taakseen ja keskittyisi vahvuuksiinsa, jotka löytyvät Enemies of Choicen tapaisista letkeästi rullaavista biiseistä.
ANNIKA BRUSILA
VILLE PEKKALA
8
DEAD SAMARITAN
THE ONLY GOOD SAMARITAN?
8
(Omakustanne)
Steamroller -nimisen yhtyeen rakenteista kasattu Mindeyes on melodisenpuoleista
hard rockia veivaava oululaisryhmä. Jäsenillä on pitkä musisointihistoria takanaan ja se
heijastuu levylle soittovarmuutena sekä leppoisan tanakkana yhteensoittona.
Mindeyesin debyytillä liikutaan positiivisten tuntemusten äärellä. Yhtyeen soundi
ja olemus kumpuaa menneiltä vuosikymmeniltä, eikä bändin musiikkia voi missään nimessä kutsua moderniksi tai nykypäiväiseksi. Bändi sovittaa kappaleensa ammattitaitoisesti ja tyylillä. Stemmalaulujen runsas käyttö
tuo syvyyttä kappaleisiin ja nostaa tunnelatauksen hyvälle tasolle.
Albumin parasta antia edustaa tarttuva menopala Search for the Reason, joka tuo mieleen The Cultin She Sells Sanctuary -kappaleen. Makoisan kertosäkeen omaava, sielukkaasti etenevä Matter of Time sen sijaan voisi olla itsensä Andy McCoyn kynäilemä biisi.
Huuliharpulla ryyditetty Living It All pistää
jammailuvaihdetta silmään ja edustaa levyn
rokimpaa osastoa.
Higher Forces on varsin perinteisistä palikoista rakennettu kappaleorientoitunut kokonaisuus. Sävellykset eivät ole järin originelleja tai genreä mullistavia, mutta niistä löytyy kuitenkin viehättävää omaleimaista tenhoa. Kyllä tätä voi huoletta suositella kaikille
maanläheisestä hard rockista pitäville.
VILLE PEKKALA
VILLE PEKKALA
7
NO SIGN OF LIFE
EMBRACE YOUR DEMONS
(Mighty Music)
Laukaasta ei muistini mukaan ole pompannut
yhtään metallibändiä laajemman yleisön tietoisuuteen No Sign of Lifen lisäksi. Tämä Jyväskylän kupeesta kotoisin oleva yhtye on parin vuoden takaisen omakustanteena julkaistun debyyttinsä jälkeen harventunut trioksi
molempien kitaristien lähdettyä porukasta.
NSOL on moderni metallihybridi, joka kurkottaa haparoiden vähän joka suuntaan. Albumilla ?irttaillaan sekä progressiivisen rockin
että grungen suuntaan, mutta kantavat seinät
on kuitenkin tehty raskaammasta aineksesta.
Bändin perusjunttaus muistuttaa itse asiassa
jonkin verran Machine Headin grooveuhoilua The Burning Redin ajoilta.
Embrace Your Demons on ristiriitainen levy, joka jättää taakseen hämmennystä ja epätietoisuutta. Mättökohdat ja rauhallisemmat
hetket eivät ole kunnolla balanssissa keskenään, eikä niistä löydy tarpeeksi kuranttia
sisältöä. Matalavireisten kitaroiden rytmiset
rouhintaosuudet ovat kaikkea muuta kuin
omaperäisiä. Levyn parasta antia ovat vokalistin puhdas laulusoundi ja fraseeraava tulkintatapa, jotka nostavat pliisujen sävellysten
tasoa rutkasti. Konseptia kannattaisi kehittää
8
SNAKECHARMER
S/T
(Frontiers)
Snakecharmer on jatkoa Micky Moodyn
ja Neil Carterin Whitesnake-lämmittelyille, jotka ovat aikaisemmin kulkeneet otsikoiden Company of Snakes ja M3 alla. Vaikka
homman nimi on ollut pääasiassa emokäärmeklassikoiden esittäminen keikoilla, teki
ensin mainittu kymmenen vuotta sitten onnistuneen pitkäsoitollisen verran omaakin
materiaalia.
Bernie Marsden on valitettavasti jättäytynyt pois, ja hänet on korvattu pitkän linjan Wishbone Ash -kitaristi Laurie Wise?eldillä. Vokalistina toimii yksi Britannian hienoimmista äänistä, Heartlandista ja Virginia
Wol?sta joillekin tuttu Chris Ousey, jota on
hienoa kuulla muissakin kuin projektiluontoisissa kuvioissa. Rummuista vastaa Harry
James (Thunder, Magnum). Ainoa märkäkorva kuusikossa on Adam Wakeman, jonka
kiippareista kuuluu välillä yesmäistä ulinaa
(isänsä Rickin peruja) konseptiin paremmin
MIKA PENTTINEN
7
W.E.T.
RISE UP
(Frontiers)
Work of Art, Eclipse ja Talisman -kollaboraatio W.E.T. tekaisi ilmestymisvuotensa
parhaan albumin lajityypissään. Sävelsorvarit Erik Mårtensson ja Robert Säll olivat luoneet vokalisti Je? Scott Sotolle oivan alustan
toteuttaa ydinosaamistaan, joka ei ole funk tai
soulpop vaan Talismanin ja Eyesin kanssa aikoinaan tulkitsemansa melodinen hard rock.
Lopputuote oli vielä kuorrutettu sen verran
äänekkäillä kitaroilla, että paria astetta rajummankin ilmaisun kuuntelijat kehtasivat
nauttia lopputuloksesta.
Neljä vuotta myöhemmin ilmestyvän kakkoslevyllä ei ole enää tarjota vastaavaa yllätysmomenttia, eikä vastaavaa isoa kourallista hyviä kappaleita. Kuusikielisetkin on jostain syystä väännetty hiljaisemmalle. Lopputuloksesta kuuluu liian paljon läpi Erik Mårtenssonin kädenjälki W.E.T:in ollessa selkeästi enää vain yksi hanke lukuisten joukossa. Kiivaimmat kappaleensa päätyivätkin ilmiselvästi Eclipsen viimeisimmälle.
Rise Up nousee vieläkin normiprojektituotosten yläpuolella, mutta varsinaisia kuningaskipaleita se sisältää niukasti. Lisäksi
mukana on oikeasti huonojakin raitoja, kuten Bad Boy, jonka kaltaisista rimanalituksista David Coverdalekin jo tajuaa pidättäytyä. Keskivaiheille kokonaisuus valahtaakin
lähes pakkasen puolelle, mutta loppukolmanneksen On The Run ja Shot sentään vielä säväyttävät hereille.
MIKA PENTTINEN
8
MICHAEL SCHENKER TEMPLE
OF ROCK
LIVE IN EUROPE (In-Akustik)
MSG -nimen vain vokalisti Gary Bardenin kanssa käytettäväksi pyhittänyt Michael Schenker kiertelee tällä haavaa viimeisimmän sooloalbuminsa otsikon alla. Lisäarvoa
arjalaiskitaristi kerää Scorpionsin menestyneimmän ajan komppikaksikosta Francis
Buchholzista ja Herman Rarebellista, joiden myötävaikutuksella settiin on normipalojen lisäksi valikoitunut muun muassa puolet Lovedrive-albumin kappaleista. Lisäksi
kiertuehenkilökuntaan kuuluvat Wayne Findley kitarassa ja koskettimissa sekä vähäisen
Rainbow-kiinnityksensä ansiosta loppuiäkseen hanttihommia saanut laulaja Doogie
White.
Schenker on hyvässä iskussa, ja muutenkin ryhmän ulospanosta on havaittavissa jopa soiton riemua. Doogie Whiten vokaalit taipuvat vaihtelevasti sekalaiseen repertuaariin.
Parhaiten mieheltä sujuu Klaus Meinena olo.
Tosin Whiten hassunhauska brittiläinen tapa sorauttaa ärrää saksalaisittain menettää
huvittavuuttaan viimeistään kymmenennellä
kerralla. Mieluummin kivitemppelin harjalla
olisikin nähnyt ja kuullut Yhdysvaltojen kiertueen hoitaneen Robin McAuleyn.
Live In Europe on saatavana myös komeana blu-rayn sisältävänä neljän kiekon pakettina. Allekirjoittaneelta ei valitettavasti niin
modernia laitteistoa löydy. Onneksi kuvaa ei
välttämättä tarvitse, sen verran vahvasti visio Schenkeristä kyykkimässä Flying V pihtipolviensa välissä on tatuoitunut verkkokalvoihin.
MIKA PENTTINEN
7
SAXON
HEAVY METAL THUNDER
? THE MOVIE (EMI)
Yorkshiressä 1976 alulle pantu Saxon on yksi merkittävimmistä brittiläisen hevimetallin uuden aallon bändeistä. Neljä sen albumia
nousi kotimaansa albumilistalla kymmenen
kärkeen 80-luvulla. Heavy Metal Thunder
-elokuvassa Saxonin tarinan kertovat bändin
jäsenet sekä muutama muu läheltä seurannut. Vaikka alkuperäismiehistön kesken on
rankkoja erimielisyyksiä, ketään ei ole kielletty puhumasta.
Punk vaikutti Saxoniin siinä missä muihinkin NWOBHM-bändeihin. Ne soittivat krumeluureista riisuttua, yhteishenkeä nostattavaa heviä. Työmoraalilla oli tärkeä rooli Saxonin menestyksessä: kaljuuntuvat viiksiniekat
nousivat rocktähdiksi teen voimalla.
80-luvun lopulla Saxon tahtoi valloittaa
Amerikan, ja silloin asiat menivät poskelleen. Jenkeissä vedettiin muutakin kuin teepussin narua, ja dokumentti sortuu turhuuksiin korostaessaan, että ovat nämäkin jantterit pulveria nuuskineet ja ryhmäseksiä harjoittaneet. Onneksi se kertoo kiinnostavasti myös menestyksen toivossa tehdyistä virheistä ja kompromisseista.
Kun hevi meni marginaaliin 1990-luvulla, Saxon lakkasi pyrkimästä suositummaksi
ja keskittyi tekemään näköistään musiikkia.
Tässä vaiheessa kerronta muuttuu ikäväksi
läpijuoksuksi. Kun musiikillisia onnistumisia
ei esitellä aiemman kaupallisen menestyksen
veroisina saavutuksina, Saxonin parhaat päivät näyttävät olevan ohi, mikä tuskin oli elokuvantekijäin tarkoitus.
Heavy Metal Thunder on rehellinen ja hienostelua taitamaton dokumentti eli hyvin Saxonin näköinen elokuva. Informatiivinen on
myös julkaisun toinen dvd, jolla Saxon seikkailee studiossa, takahuoneissa ja keikoilla 30
vuoden aikajänteellä.
ARI VÄNTÄNEN
sue.fi facebook.com/suezine twitter.com/suelehti
GODSPLAGUE
Uusi albumi ?REVIVAL
?
?tyhjäkäyntiä
ei ole?
SUE: 9/10 pts
18.01.2013
19.01.2013
25.01.2013
26.01.2013
16.02.2013
22.02.2013
23.02.2013
27.02.2013
28.02.2013
09.03.2013
GODSPLAGUE LIVE:
Jyväskylä w/ Santa Cruz
Pub Katse
Helsinki w/ TBA
Bar Bäkkäri
Joensuu w/ Bloodred Hourglass & Black Light Discipline Kerubi
Kuopio
Henry?s Pub
Oulu w/ Frontlines
Nuclear Nightclub
Pori
Music Bar Monttu
Järvenpää w/ Santa Cruz
Blackpool
Tampere
Henry?s Pub, Tampere
Lahti
Torvi
Seinäjoki
Bar 15
www.godsplague.com
SUE
» 33 « NRO. 1
Osallistu kisaan
FACEBOOKISSA!
Voita Tokai-kitara!
STAY HEAVY
LEVYARVIOT
(Casket Music)
Tamperelainen Dead Samaritan joutui lopulta odottelemaan valmiin debyyttilevynsä julkaisua yli vuoden verran. Jäsenten hermot olivat varmasti koetuksella viimeisen vuoden aikana, kun julkaisupäivä siirtyi siirtymistään.
Toisaalta yhtyeellä on ikää jo lähes kymmenen vuotta, ja ennenaikainen purkautuminenhan on enemmänkin nuorten silkkiposkien ongelma.
Bändin esikoislevy sisältää hyvin ri?vetoista metallia, joka lokeroituu deathin ja
thrashin välimaastoon. Kappaleet ovat sen
verran erilaisia keskenään, että täsmällisten
referenssien löytäminen ei ole täysin vaivatonta. Parhaimmillaan Dead Samaritan on
Thunderboltin kaltaisissa biiseissä, joissa se
vetää kuin The Crown konsanaan. Vakuuttavasti örisevän naislaulajan vuoksi tulee helposti vedettyä yhtäläisyyksiä myös Arch Enemyyn. Rytmikkäästi taustalla jytäävät demppausri?t sen sijaan ovat suora kumarrus Carcassin suuntaan.
The Only Good Samaritan? on intensiivinen ja tiivis paketti, joka sisältää paljon hyviä
hetkiä. Suurimmat ongelmat liittyvät kappaleiden sovituksiin, jotka ovat aika hiomattomia ja liian itsestään selviä. Tällä saralla olisi kannattanut rohkeasti tehdä muutamia irtiottoja. Sävellykset ovat kyllä keskitasoa parempia, mutta ammattitaitoinen tuottaja olisi repinyt niistä vielä huomattavasti enemmän irti.
MINDEYES
HIGHER FORCES
sopivan Hammond-soundin sijaan.
Nimienpudottelu ja vanhat meriitit eivät
enää paljoa paina, mutta Snakecharmer on
kuitenkin enemmän kuin kuluneiden osiensa summa. Eihän debyyttinsä mikään Slide It
In, Backstreet Symphony tai Heartland ole,
mutta se sisältää juuri sellaista pakottomasti
Bad Companyn, vanhan Foreignerin ja tietenkin Whitesnaken hengessä soivaa klassista rokkia kuin näiltä herroilta sopii odottaa.
SAMMAL ? Sammal (Svart)
Ensimmäinen Sammal-nimen herättämä mielleyhtymä on pienenä Suosikki-lehdessä näkemäni Rolling Stones -jutun otsikko ?Vierivät
kivet eivät sammaloidu?. Sammal-yhtye ei siis
ole kivestä, eikä se ainakaan vieri muiden mukana. Sammal viihtyy trendivirtausten ulkopuolella, omalla saarellaan synkän metsän pohjalla tai suolla, ja se on herkkä modernin musiikin muovikuorrutuksille ja muille ilmansaasteille. Joskus ajan myötä on Sammaleesta muodostuva turvetta, mistä uudet kasvustot voivat lähteä
versomaan. Bändin nimeä kantavaan esikoisalbumiin
on pakkautunut melkoinen määrä musiikillista energiaa ja lämpöä.
Vinyyliuusintajulkaisuihin keskittynyt Svart-levymerkki vankistaa levyn avulla asemaansa merkittävänä uuden suomenkielisen rockin julkaisijana. Lyhyen
ajan sisällä yhtiö on julkaissut erinomaiset esikoisalbumit protoheavybändi Seremonialta ja psykedeeliseltä
vaihtoehtorockyhtye Uhrijuhlalta. Vaikka kaikki kolme bändiä jakavat mystisen kalevalaisen poljennon ja
nykykehitykselle vastakkaisen luonnonläheisen ideologian, poikkeaa Sammaleen musiikillinen anti kollegoistaan täysin.
8
LEVYARVIOT
Arvosteluasteikko: 10 Yksi vuoden levyistä 9 Erinomainen, vuoden kärkikastia 8 Hyvä, kuukauden kärkikastia 7 Keskikastia 6 Kohtalainen 5 Huono 4 Kelvoton
Sammal vertautuu mielessäni 70-luvun progesta ja
folkista vaikutteita ottaneisiin Liekkiin tai Kuusumun
Profeettaan, jotka molemmat elivät kultakauttaan Sammaleen kitaristi Jura Salmen ja vokalisti Janu Kiviniemen aloitellessa suomenkielisen musiikin tekemistä.
Kiviniemen laulu onkin (osittain, ei pelkästään) yhdistelmä Janne Kuuselan Liekissä käyttämää miellyttävän
konstailematonta luonnollista laulutyyliä ja Mika Rätön välillä teräsbetonimaista sankariheviulinaa, joka
ei-niin-Maidenin-ystävää vähän ärsyttää. Koska tiedän
muista yhteyksistä Salmen erinomaiseksi vokalistiksi,
en pitäisi miesten mahdollista stemmalaulantaa pahana tulevaisuuden skenaariona.
Kiviniemen väkevän tulkinnan ja kosketinsoittaja Juhani Laineen panoksen ansiosta Sammaleen polveilevasta hardrock-soitannasta tulee progenoviisin mieleen varhainen Deep Purple, mikä on tarkoitettu pelkästään positiiviseksi luonnehdinnaksi. MySpace-sivullaan Sammal on kirjannut vaikutteikseen myös Purplevokalisti Rod Evansin ja Iron Butter?y -jäsenten Captain Beyond -bändin sekä saksalaisen Birth Control
-yhtyeen, jonka tunnelmallinen biisimateriaali taitaa
muistuttaa Sammalta eniten.
SUE
» 34 « NRO. 1
Kiviniemen kryptiset lyriikat eivät minulle oikein aukea, mutta tarttuvien melodioiden ansiosta sanat jäävät
silti mieleen soimaan. Laulettujen biisien välissä on pari
rauhallisempaa instrumentaalia: jenkkiläisellä metallisivustolla kummasteltu sanahirviö Näennäiskäännännäinen ja Jäniksen vuoksi, joka liippaa varmaan tarkoituksella turhankin läheltä Roger Whittakerin Finnish Whistleriä.
Sammaleen sovitukset ja biisirakenteet ovat moniosaisia ja -mutkaisia. Pömpöösi mahtipontisuus ja soittotaidolla pröystäilevä tiluttelu ovat silti bändistä mahdollisimman kaukana. Albumi on selvästi etukäteen todella huolellisesti treenattu kokonaisuus, ja äänitetty
sovitusten vaativuuteen nähden minimiajassa. Etukäteen mainostettu lämmin vinyylisoundi ei netin ennakkokuuntelusta välity, mutta lopputulos vaikuttaa olosuhteisiin nähden lähes parhaalta mahdolliselta. Jatkossa toivoisin Sammaleen pikkuisen tinkivän liveautenttisuuden ideologiasta, ja pääsevän hyväksikäyttämään
päällekkäisäänitysten ja tuotannollisten lisädetaljien
mahdollisuuksia. Niiden mahdollisesti tuoma ekstrapotku ei välttämättä olisi ollenkaan huono juttu.
JARI MÄKELÄ
9
DUCKTAILS
THE FLOWER LANE
JARI MÄKELÄ
8
SCARLET YOUTH
THE EVERCHANGING VIEW
(Homesick Music)
Soliti-bändien seuraan hyvin istuva suomalais-saksalainen Scarlet Youth saattaa hiukan
kärsiä jäsentensä veteraanistatuksesta; ovathan jotkut bändin jäsenistä soittaneet jo hyvin
erilaista trendimusaa aikoinaan Kemopetrolissa (kitaristi Marko Soukka) ja Iconcrashissa (basisti Riku Hermanni Mattila ja tällä hetkellä ulkojäsen, taustalaulaja Jaani Peuhu). Soittajien kokemuksen tuoma rintaääni
lisää toisaalta raukeisiin kappaleisiin elämänmakuisuutta ja uskottavuutta, jota ei juuri parinkympin rajapyykin ohittaneilla shoegazepoppareilla olisi.
Scarlet Youth on Goodbye Doesn?t Mean
I?m Gone -esikoispitkäsoiton jälkeen kypsynyt kosketinsoitinvoittoisempaan, keveämpään ja ?baleaariseen? suuntaan, mikä kuulostaa levyllä pelkästään positiiviselta muutokselta. Saksalaisen Sidewaytown-yhtyeen
vokalisti Markus Baltesin kaunis ja pehmeä
ääni sopii hyvin Electronicin tai mietiskelevän Pet Shop Boysin tyyppiseen materiaaliin, eikä tyylillinen välimatka Chromaticsiinkaan tunnu mahdottoman pitkältä.
Bändin primus motor, kosketinsoittaja-kitaristi, biisintekijä ja tuottaja Kalle Pyyhtinen taitaa koukuttavien kappaleiden tekemisen. Aivan kertaheitolla päähän iskostuvia kappaleita albumilla ei kuitenkaan Cool
Kids -biisin lisäksi ole ? sen voisin vaikka vannoa kuulleeni jossain aikaisemminkin. Hienosti kasvava päätösbiisi Someday I?ll Be Fine Again hivelee sieluani herkimmin.
JARI MÄKELÄ
6
TOM TOM CLUB
DOWNTOWN ROCKERS
(EarMusic)
Tartuin Wordy Rappinghood- ja Genius of
Love -klassikot tehneen Talking Heads -rytmiryhmän ja avioparin ties kuinka pitkän tauon jälkeen ilmestyvään tuoreeseen levyyn innostuneena, mutta pettymyshän siitä seurasi.
Kolmen vartin mittaisella levyllä on vain viisi uutta kappaletta ja muutama kohtuullisen
elähtänyt remix, joista Arthur Bakerin Superstar DJ Mix osoittaa vanhan legendan jämähtäneen jonnekin kauas 90-luvulle.
Periaatteessa Downtown Rockersin musiikki on soitannollisesti maukasta tavaraa,
osaavan rytmiryhmän svengaavaa soittoa ja
laulua. Biisimateriaalissa ei kuitenkaan ole
kehumista. B-52?s-yhtyeen tyylinen nimikappale luettelee newyorkilaisten oldschoolrockareiden nimiä. Esimerkiksi kovin aktiivinen John Cale on varmasti mielissään tulles-
LEVYARVIOT
(Domino)
Ohikiitävän hetken toivoin, että The Flower
Lane olisi ollut Suosikin Rock-kuningas 1980
-kilpailussa skandaalimaisen tappion Danny
& The Thundersille kärsineen puistolalaisbändin comeback. Takakannessa komeileva
Domino-yhtiön logo tietenkin hillitsi odotuksia. New jerseyläisen lo?-popyhtye Real Estaten kitaristi Matt Mondanilen sivubändi
Ducktails on niin hip, että tekee kipeää, mutta silti hieno tuttavuus.
Mondanilen makuuhuonesooloprojektina
Ducktails julkaisi ensin häröileviä pienkustanteita. Edellisvuotinen Ducktails III: Arcade Dynamics -albumi saavutti enemmän
huomiota. The Flower Lanella soittavan kaveribändi Big Troublesin ansiosta Ducktails
on nyt oikea yhtye. Soundissa on enemmän
kuin ripaus Ariel Pinkin kahta uusinta levyä.
Aivan yhtä riemastuttavalta tai kimurantilta
albumi ei sentään kuulosta, vaikka Ducktailsia kuuntelemallakin altistuu ahnaiden korvamatojen hyökkäyksille.
Avausraita Ivy Covered Lane, uusiseelantilaisen Peter Gutteridgen coverointi Planet Phrom ja New Yorkin heroiinitrubaduurien hengessä epävireisesti laulettu akustinen
Academy Avenue liippaavat läheltä emäyhtye
Real Estatea. Muuten Ducktails yhdistelee kepeään shoegazeensä maukkaita softrock-vaikutteita sekä ripauksen Nile Rodgers -discoa. Cults-yhtyeestä vieraileva Madeline
Follin lisää häivähdyksen aina tervetullutta
Fleetwood Mac -?ilistä.
RUST N? RAGE ? Showdown (Ektro/Karkia Mistika)
Parikymppisten porilaiskollien Rust
n? Rage pyyhkii lattiaa hair metal revival -bändeillä. Lauteilla joku Poison tai Steel Panther jaksaa vielä rutiininomaisesti kannustaa valahtanutta tissimerta, mutta keikan jälkeen setämiehet ripustavat spandexit kuivumaan, peruukit naulaan ja menevät toimistolle laatimaan
excel-taulukoita. Rust n? Ragelle koko elämä
on rockia, kiehtova mahdollisuus ja vaarallinen uhka, kyltymättömät pystypoviset naiset
vietteleviä saalistajia, päihteinen tulevaisuus
huuruisilla neonkaduilla ja höyryävien eritteiden peittämillä satiinilakanoilla täynnänsä turmelusta ja loukkuja.
Bändi tekee hommaansa aivan vakavissaan.
Rust n? Rage -nimestä kolmannen ja neljännen
glam metal -aallon yliviljelemät z- ja x-kirjaimet on jätetty pois. Soittajien ulkoasu on oikeaoppinen. Laulusolisti Vince (!) on machotyylinen falsettilaulaja, joka aksenttinsa puolesta muistuttaa nuorta Klaus Meinea.
Kiiltäviin kansiin pakattu, Dingon alkuperäisen kosketinsoittajan Tuomo Vähä-Pesolan tuottama Showdown on kunnianhimoinen kokonaisuus, jota ei ole vesitetty ?kaupallisuuden? vaatimuksilla. Albumi tursuaa Mötley Crüen kahden ensimmäisen albumin draivia ja tylyä asennetta paremmalla soittotaidolla ja soundilla. Varsinkin omaelämäkerralliselta maistuva eeppinen päätöskappale Black Rose kunnioittaa hard rockin klassikoita.
saan niputetuksi edesmenneiden suuruuksien seuraan. Viimeiseksi näpäytetään tietenkin David Byrneä.
Won?t Give You Up, Kissin? Antonio ja
Sweets to the Sweet väläyttelevät ehkä Blondie-yhtyeen singlejen b-puoliskoiksi kelpaavaa tavaraa, mutta You Make Me Rock and
Roll on sanoitukseltaan jo täysin dementoitunut biisi. New yorkilaisen no wave -discon
pioneerikokoonpano ylistää rock ?n? rollia. Jos
tämä on ironiaa tai sarkasmia, en tajua sitä.
siltä hippivuosilta kumpuavat vaikutteet eivät ole suoria. Koherentti soitto tuo hetkittäin
mieleen Kingston Wallin värähtelyt. Petri
Kankaan miehekäs heviääni ja hänen metallisenpuoleinen kitaransoittonsa tekee Operation Majoritystä kuitenkin helsinkiläiskolmikkoa machomman ja hevimmän bändin.
Soundien ja tuotannon puolesta Ratrace Lullabyes on tyylisuuntansa tyypillinen
edustaja. Yleissoundi on likainen ja lämmin
kuin pannuhuone, eikä sovittaessa ole panostettu niinkään pysyviä jälkiä jättäviin melodisiin viiltoihin kuin pulssin kiihkeään sykkeeseen.
kaksi vuotta myöhemmin pihalle tuleva, verellä sinetöity seuraaja jatkaa kyseisen levyn hieman folkpainotteisempaa suuntaa.
Koko teemalevyn kattava tarina on vaihdettu suoraviivaisempaan juhlapaahtoon. Kapakat kaikuvat pillien ja särökitaroiden ilosanomaa.
The Boys Are Back on tiukka Thin Lizzy
-henkinen ohjelmanjulistus. Rose Tattoo ja
täysin akustinen Jimmy Collins? Wake ovat
parhaat esimerkit helisevän folkkailun runsaammasta käytöstä porukalle ominaisen räimeen seassa. The Battle Rages On ja Out Of
Our Heads antavat parhaat taustat nyrkinpuintiin ja tuoppien kohotteluun. Laulaja Al
Barrin ja basisti Ken Caseyn johtamat sonnikuorot ovat yhä mahtavassa vireessä. Jos monipuoliselta lätyltä jää mitään puuttumaan,
niin yksi bändin alkuajoista muistuttava likainen HC-rykäisy olisi viimeistellyt teoksen
mitä parhaimmin.
Olen punkin suhteen nirso hi?sti, mutta Bad Religionin ohella Dropparit tekevät
tätä kamaa selkeästi paremmin kuin kukaan
muu.
8
JARI MÄKELÄ
10
BILLY BOYS
THE ANTHOLOGY
ARI VÄNTÄNEN
(Ektro)
Billy Boys on se mitä tapahtuu, kun Terveet
kädet -legenda Läjä Äijälä päästetään irti
siellä, missä kokeellinen elektroninen musiikki kohtaa rockabillyestetiikan (jos sellainen paikka on olemassa).
The Anthologylle on koottu Billy Boysin
tuotantoa melkein 30 vuoden ajalta. Se on
hyvin hämmentävää, minimalistista, huvittavaa, hahmotonta, hypnoottista ja käsittämätöntä tuotantoa. Kun Billy Boys esittää Elvis Presleyn Love Me Tenderin, ei coverversio ole koskaan ollut eikä tule ikinä olemaan
kauempana alkuperäisestä.
Se, että Billy Boys alistaa americanan avantgardistiselle elektrolle, ei ole vitsi. Se on viesti, provokaatio ja kannanotto. Billy Boys sanoo, ettei yksikään klassikko ole kumartamisen arvoinen. Billy Boys julistaa, että juuria ei
pidä vaalia vaan ne tulee repiä ylös pyhästä
maasta, vetää solmuun ja istuttaa uuteen, outoon maaperään, koska kliseiden rallattelu on
kaukana perinteiden kunnioittamisesta.
ARI VÄNTÄNEN
7
OPERATION MAJORITY
RATRACE LULLABYES
(Operation)
Oulun liepeiltä tuleva Operation Majority värittää 70-luvun alun heavy rockia progella,
psykedelialla ja metallillakin. Ratrace Lullabyes on kahdeksanvuotiaan yhtyeen debyyttialbumi.
Livenä äänitetty Ratrace Lullabyes vaikuttaa valokuvantarkalta dokumentilta siitä, miltä Operation Majority todellisuudessa kuulostaa. Black Sabbath -vaikutteet ovat
vanhanmallista bluesheviä soittavan bändin kohdalla selviö, mutta tämä bändi operoi
myös Ozzyn lähdön jälkeisen Sabbathin maailmoissa. Kaikki Operation Majorityn viimeiSUE
7
GREEN DAY
¡TRÉ!
(Reprise)
Green Day päättää kolmen albumin julkaisusarjan ¡Tré!:hen, jonka kannessa on luonnollisesti napakkanäppinen rumpali Tré Cool.
Avausbiisi Brutal Love saa kulmakarvat
nousemaan alkuinnostuksesta: se on viipyillen rockiksi kasvava soul pop -balladi. Sen jälkeen yllättävät sävellykset ovat harvassa. Vain
teosmainen Dirty Rotten Bastards synnyttää
vastaavia tuntemuksia. Se ei kuitenkaan merkitse hyvien biisien puutetta. Laulaja-kitaristi
Billie Joe Armstrong todistaa perusammattitaitonsa laulunkirjoittajana biisi toisensa
jälkeen, mutta itseään hän ei ylitä.
Paria mättöpoikkeamaa lukuun ottamatta
¡Tré! on miellyttävän seesteinen kokonaisuus.
Siinä missä ¡Uno! onnistui olemaan kepeä ja
iskevä powerpoplevy ja ¡Dos! epäonnistui garagerokkauksessa, menestyy ¡Tré! pyrkimyksissään julistaa hitaan mutta notkean varhaiskeski-ikäpunkpopin sanaa.
Ehkäpä juuri maltillisista temmoista johtuen Armstrong on sanonut ¡Tré!:n olevan
?eeppinen krapulalevy?. Ei se ole. American
Idiot oli eeppinen krapulalevy, joka kuvasti
kokonaisen kansakunnan henkistä pahoinvointia niin näyttävästi, että siitä tuli Green
Dayn pääteos. ¡Tré! on ¡Dos!:in notkahduksen jälkeinen korjausliike takaisin keskitasolle ¡Uno!:n rinnalle.
ARI VÄNTÄNEN
9
DROPKICK MURPHYS
SIGNED AND SEALED IN BLOOD
(Born & Bred Records)
Bostonin ja maailmankin kovin kelttipunkbändi sai Going Out in Style -albumistaan
(2011) selvästi intoa persiiseen. Vain vajaat
» 35 « NRO. 1
JARI MÄKELÄ
ALEKSI AHONEN
7
HOMESPUN
SÉRIE NOIRE
(Mainsail Records)
Jos levyllä on sama nimi kuin vuonna 1979
ilmestyneellä ranskalaisella rikosdraamalla, ei se voi olla läpeensä huono. Pörinäpopin
ystävät voivat muistaa Homespunin vuonna
1996 julkaistulta Fabio Fitness & More -eepeeltä, ja olipa bändi aikoinaan mukana myös
Turun popguru Mikko Lappalaisen Meet the
Scene -indiekokoelmallakin.
Jos yksikään edellisistä tokaisuista soittaa millään tavalla kelloja, tietää kuulija tasan tarkkaa mitä odottaa ? ja saa. Amerikan
vaihtoehtopop soi läpi levyn, ja kaikki on kuin
90-luvun alussa. Dinosaur Jr. tulee lähinnä
mieleen, mutta niin myös ne kymmenet, kymmenet muut tyylilajin muotovaliot.
Tylsempi voisi väittää albumia pastissiksi,
mutta jos lainaa parhailta ja kuulostaa hyvältä, mitä muuta voi toivoa? Yksikään biisi ei
jää päähän, mutta silti niiden mukana hyräilee kun kuuntelee albumin läpi kuudetta kertaa. Siinä mielessä Homespun on enemmän
Hüsker Dü kuin Sugar.
Asialevy asianharrastajille. Levyn päättävä 24 Hours coveroi Joy Divisionia ja todistaa bändin turhuuden.
JARKKO FRÄNTILÄ
Markkulan ja Pasi Viitasen avustuksella luotu uusi soundimaailma on paremman sanan
puutteessa ?satumainen? sekä hienolla tavalla kepeä ja vaivaton. Levyn kuluessa mieleen
tulvii vertauksia Knifeen, Grimesiin tai erinäisiin chillwave-bändeihin, mutta lopulta Be
My Baby kuulostaa ainoastaan Pintandwefallilta kokonaan uudesta kuvakulmasta nähtynä. Kuplivaa, hyväntuulista ja täysin jäljittelemätöntä musiikkia. Ensimmäistä kertaa minulla on sellainen olo, että Pinttarit olisi kerrassaan loistava vientituote.
TOMI TUOMINEN
6
LEVYARVIOT
CONSCIOUSNESS REMOVAL PROJECT ? Tacit (CRP)
Tacit on tamperelaisen Consciousness Removal Projectin neljäs albumi. Se kertoo instrumentaalimusiikin voimin tarinan Colossus-supertietokoneesta, jonka muistiin ihmiskunta tallentaa kaiken tietonsa. Tietokoneen yhtäkkisesti tuhoutuessa jää ihmiskunta kamppailemaan oman käyttökelvottomaksi rappeutuneen muistinsa kanssa.
Kuulostaako pompöösiltä ja suureelli-
selta? Teemalevyn puitteissa Antti Loposen meditatiivinen ja tunnelmallinen postmetal toimii yllättävän hyvin. Kolossaaliset scifi-henkiset kappaleet, draamankaari ja toistuvat sointiteemat nivoutuvat sen
verran taitavasti yhteen, ettei levyltä tohdi oikein nostaa esille yksittäisiä kappaleita. Ehkäpä parhaimman käsityksen kokonaisuudesta saa kuuntelemalla peräkkäin
kappaleet Colossus III: Deadlock ja Colos-
sus IV: null && void. Ensin mainittu tuo kitarapaahdoltaan mieleen Toolin ja Mastodonin, kun taas jälkimmäinen himmailee
lähinnä syntetisaattorien voimin ambienttunnelmissa.
Tiedotteen mukaan Tacit on kokoonpanon
ensimmäinen instrumentaalilevytys, mitä on
vaikea uskoa todeksi: niin luontevasti soi ilman lauluraitoja tämä teos.
7
esti progressiivista ja psykedeelistä tunnelmointia, joka tuo mieleen monia suosikkejani suomirockin historiasta. Levyllä kuuluvat
Love Recordsin 70-lukuiset kaiut, ja Joskan
lakoninen ja jopa monotoninen tapa laulaa
tuo mieleen 90-luvun alulla aloittaneen Absoluuttisen Nollapisteen vokalistin Tommi
Liimatan. Joskan sanoitukset eivät yllä Liimatan nerokkaan tajunnanvirran tasolle,
mutta moni biisi tuo haikeilla melodioillaan
ja tunnelmallaan mieleen Rarmos Ybrehtarin, yhden oman ikisuosikkini Nollapisteen
laajasta tuotannosta.
Lähes kokonaan yksin soitettu, äänitetty
ja tuotettu albumi on todella vahva taidonnäyte kohtalaisen nuorelta Joskalta. Levyssä kiusaa sen yksisilmäinen kitaratyöskentely. Kappaleet rakentuvat poikkeuksetta jonkinlaisen valkoisen miehen löysän funk-kitaroinnin ympärille, mikä alkaa muutaman
biisin jälkeen puuduttaa. Lyyrikkona Joska
jää jälkeen Karvapääkuninkaitten oivaltavista ja kantaa ottavista teksteistä, mutta Kahden vaiheilla osoittaa silti, että yhteen bändiin on pakkautunut poikkeuksellisen paljon
lahjakkuutta.
on helppo kuunnella esitettä asiakkaalle taittaessa tai kuvan värikylläisyysarvoja säätäessä. Se ei pakota osallistumaan tai edes polkemaan jalkaa tahdissa, mutta tarjoaa silti riittävästi pureskeltavaa ja älyllistä haastetta ollakseen stimuloivaa. Orbitalmaisen pyöreät
soundit ja hitaasti aukeavat biisit ovat mitä
parhainta musiikkia tekemisen taustalle tai
keskittyneeseen kuunteluun. Se kuljettaa ajatukset kauas arjesta ja käsillä olevista tehtävistä.
Mikäli Falty DL:iä ei ole jo kiinnitetty ensi elokuun Flow-festivaalille esiintymään, ihmettelen suuresti. Se jatkaisi loogisesti siitä,
mihin viimevuotinen Nicolas Jaar -keikka tai
sitä edeltävän vuoden James Blake jäivät ja
istuisi festivaalin yleiseen linjaan muutenkin
komeasti. Overcourage on oman alkuvuoteni positiivisimpia uusia tuttavuuksia elektronisen musiikin saralla.
8
BAD RELIGION
TRUE NORTH
(Epitaph)
Kun on päälle 30 vuotta tehnyt musiikkia kutakuinkin samalla kaavalla vuodesta ja levystä
toiseen, jossain vaiheessa tulee hutejakin. Tai
ainakin kevyempi osuma, joka ei juuri missään tunnu.
Juuri niin on käynyt Bad Religionille True
Northin kohdalla. Kun Bad Religionin levylle
on mahdutettu 16 pariminuuttista vauhdikasta punkrallia, lähtökohta kuulostaa herkulliselta. Totuus on kuitenkin vähemmän kuin
osiensa summa. Bad Religionin 16. studiolevy
ei erotu paria huippuhetkeä lukuun ottamatta
mitenkään harmaasta massasta.
Ne huippuhetket ovat sinkkunakin julkaistu Fuck You, In Their Hearts Is Right ja levyn
käyntiin potkaiseva nimiraita True North.
Tämän runsaan kuusiminuuttisen triplan
lisäksi loput runsaat 40 minuuttia on ainakin kerralla kuunneltuna yhtä puuroa, jossa
eivät huippukohdat erotu. Hyvä puoli tässä on
se, että varsinaisia rimanalituksia ei suuresta biisimäärästä huolimatta ole mukaan eksynyt. Kaasu painetaan tukevasti lattiaan ensitahdista asti, eikä sitä sitten hellitetäkään.
Teoriassa reseptin pitäisi toimia kuin tauti,
mutta pientä vaihtelua olisi kaivannut. Suurin
syy tylsyyteen on rumpali Brooks Wackerman, joka takoo kannujaan varsin läpi levyn
kovin monotonisesti, joskin tavanomaisen
jylhästi.
ILKKA LAPPI
8
JOSKA
KAHDEN VAIHEILLA
(Sumuinen gorilla)
Olin kuvitellut, että hankalasta nimestään
kärsivä mutta mainiota uutta suomirockia
työstävä Suomen karvapääkuninkaat 1968
-trio on täysin laulaja-kitaristinsa Mikon
bändi. Kun käsillä on rumpali Joskan soololevy, huomaan, että kovaa biisinkirjoitustalenttia löytyy muiltakin jäseniltä.
Siinä missä Karvikset kuulostaa oudolla tavalla J. Karjalaisen soittamalta suomenkieliseltä grungelta, on Joskan debyytti kevy-
TOMI TUOMINEN
8
FALTY DL
OVERCOURAGE
(Ninja Tune)
Valikoin arvostelemani levyt usein kansikuvan perusteella. Siksi en kuollaksenikaan ymmärrä, miksi Falty DL:n miljoonalla eri värillä
liukuvärjätty pseudofuturistinen rumilus lopulta päätyi toimistolta laukkuuni. Olen siitä
kuitenkin pelkästään kiitollinen.
Newyorkilainen Drew Lustman eli Falty
DL edustaa uutta biittinikkarisukupolvea, joka ei kahlitse itseään tyylilajeihin. Jos Overcouragen kanteen olisi pakko laittaa jonkinlainen leima, niin todennäköisesti siinä lukisi IDM eli englanninkielinen lyhenne sanoista ?musiikkia paksusankaisia rillejä käyttäville graa?koille?. Cariboun, Flying Lotusin,
Pantha Du Princen ja vaikkapa Hauschkan
kanssa samoille aallonpituuksille osuva Falty DL on elektronista kuuntelumusiikkia, jota
SUE
MIKKO TOIVIAINEN
THE GHOST INSIDE
GET WHAT YOU GIVE
(Epitaph)
Metalcoreksi tätä luonnehditaan, ja kyllähän tämän helmikuussa myös Suomeen tulevan yhtyeen voi genren sisään heittää. Avausraidat This Is What I Know About Sacri?ce ja
Outlive soivat metallin ja hooceen välimaastossa, ja nostattavat intoa.
Kolmannen albuminsa kolmannessa kappaleessa yhtye heittää sekaan puhdasta huutolaulua ja melodiaa, joka tavallaan toimii, tavallaan ei: alun löysäilevä väliosa on ok, kun
taas lopussa ollaan silkkaa silmämeikkiemoa.
Hyvää sellaista kylläkin, mutta silti lässähtäen.
Sanoituksellisesti Get What You Give ihmetyttää: väittäisin lukiopoikienkin kykenevän
kevyesti parempiin tuskan tunnusteluihin,
mutta The Great Unknownin tuplabasarit(?)
paikkaavat paljon.
The Ghost Insiden ongelmana on se, että kaikki tämä on kuultu niin monta kertaa
aiemminkin. Pakko tätä on silti käydä elävänä tutkimassa ? pomppivien massojen edessä ri?t riittävät varmasti.
JARKKO FRÄNTILÄ
7
JEIJJO & NUPI
KOOTUT SELITYKSET
(3rd Rail Music)
Olarin ehtymättömästä bongista leijailee räppäreitä kuin peräpukamia epähygieenisestä
anuksesta. Jos edellinen lause kuulosti typerältä/hauskalta, tervetuloa Jeijjon ja Nupin
maailmaan. Kuositus on kovaa ja blossi palaa, mutta hauskanpito on tärkeintä ? vaikka
sitten viivan voimalla.
Olarisoundi on kohdillaan, ja väittämät
niin sopivan matalaotsaisia, että ne jaksavat
viihdyttää. Äidin uus mies naurattaa jopa ääneen. Tussua tulee vanhoilta naisilta (Puumanainen), ja palkkapäivänä dokataan legendaarisen Tuomio & Koneen kanssa. Mitä
muuta sitä voisi muka tehdä?
Läppien taso heittelee, mutta muutaman
tuotteen jälkeen kaikki toimii omassa genressään mainiosti. Seyed Samin ja DJ TatCin
tuotanto soi pehmeää soundia, ja Mäkiviikon
Paula Abdul -laina hymyilyttää.
Kootut Selitykset on jumalattoman typerää
musiikkia, ja toimii juuri siksi. Varoituksena/
suosituksena kerrottakoon, että Ostarin välikössä part 3 -viisussa on mukana Raimo.
JARKKO FRÄNTILÄ
TOMI TUOMINEN
9
PINTANDWEFALL
BE MY BABY
(Gaea)
Pintandwefall on riemastuttava bändi. Sen
keikoilta ei koskaan lähdetä kotiin masentuneina tai allapäin. Elämäniloinen ja hilpeä tunnelma välittyy hienosti myös levyille asti.
Joitain aikoja sitten olin huolissani, kun
keikalla huomasin, että bändi oli oppinut
soittamaan yhteen hyvin ja tiukasti. Pelkäsin,
että tämä vähentäisi sitä jännityksen ja ennalta-arvaamattomuuden tuntua, joka alunperin teki Pintandwefallista niin hullaannuttavan. Kesken keikan tytöt kuitenkin vaihtoivat
soittimia keskenään, ja vanhojen tuttujen kielisoittimien joukkoon oli tullut monia elektronisia instrumentteja. Keikka kaahattiin läpi samalla intensiteetillä kuin ennenkin. Kokemus oli jälleen kuin huojuva torni, jonka
kaatumista ja luhistumista jännitti koko keikan ajan. Siltäkin keikalta poistui hymyhuulinen yleisö.
Bändin neloslevy Be My Baby on kuten tuo
keikka: aiempaa elektronisempi mutta aivan
yhtä riemastuttava kuin aiemminkin. Teemu
» 36 « NRO. 1
9
JÄTKÄJÄTKÄT
MARIAN SAIRAALA
(Roihis Musika)
Jätkäjätkien kolmoslevy on vääjäämättä yksi
odotetuimmista kotimaisista levyistä vuonna 2013. Viime kesänä julkaistun ensimmäisen maistiaisen, Saan mä elää?!, perusteella
olisi voinut odottaa kaikkien aikojen hurjastelua skeittipunkin hengessä. Todellisuudessa Marian sairaalan yleissävy on lähempänä
kakkossinkkua Levon helmi. Tempokaahauksen sijaan tarjolla on yllättävän rauhallinen ja
pohdiskeleva kokonaisuus. Suuri irtiotto aiempaan jää tekemättä, mutta uudistumistakin on tapahtunut. Haitari esimerkiksi on aiempaa pienemmässä roolissa.
Iisi meno ei toki ole huono homma, vaikka kovin montaa liveyleisön päänräjäyttäjää
Marian sairaalaan ei mahdukaan. Saan mä
elää sekä Häviäjät ovat sellaisia. Pelin avaava Varo halpoja kopioita on lähellä villiinnyttäjää.
Irti äidin helmasta luo kiireettömän ?iliksen. Sanoitukset nousevat uutukaisella aiempaa nopeammin esiin. Suomalaisen riimin
suurin Matti on saanut puristettua teksteihin
painavaa asiaa, jonka äärelle jää. Rakkaus yli
rajojen vetoaa ainakin turkulaiseen kuulijaan
riipaisevana puoluekirjoista piittaamattomana rakkaustarinana.
Marian sairaalassa on toteutettu oivallisesti less is more -periaatetta. Kahdeksan biisin
ja vain runsaan puolen tunnin levy kannustaa kuuntelemaan useampaan kertaan. Jokainen biisi pääsee myös kokonaisuudessa oikeuksiinsa.
ILKKA LAPPI
6
FIDLAR
S/T
TOMI TUOMINEN
LEVYARVIOT
(Wichita)
Minun on vaikea keksiä mitään väsyneempää
kuin nuoret jätkät, jotka perustavat bändin ja
kirjoittavat biisejä pääasiassa huumeista ja alkoholista. Se, että teet biisin kokaiinista, asettaa sinut samaan viiteryhmään 70-vuotiaiden
ryppynaamaisten stadionrokkareiden kanssa, jotka tekivät kaiken tuon jo noin 40 vuotta sitten, mutta paremmin. Jos sinun on tarkoitus shokeerata yleisöäsi, kirjoita punkbiisi paskan syömisestä, kissan nylkemisestä tai
tee jotain vielä parempaa: yhdistä nämä kaksi
ja kirjoita biisi kissan paskan syömisestä. Silloin olet ansainnut musiikillesi edes jonkinlaisen shokkiarvon. Huumeilla et shokeeraa
edes omaa mummoasi.
Fidlar on kalifornialainen skeittaamista ja
päihteitä harrastava nuori nelikko, jolla ei
ole juurikaan uutta annettavaa popmusiikin
tulevaisuudelle. Strokes-henkinen nopeatempoinen slacker-rock yhdistyy 80-luvun
alun Black Flag- ja Germs-tyyliseen jenkkipunkkiin ja Pete Dohertyltä omittuun
asenteeseen ja käytökseen. Jo bändin nimi
F.I.D.L.A.R., joka on lyhenne sanoista ?Fuck
It Dog, Life?s A Risk? kielii mukarankkuudesta ja ulkoa opetellusta hällä väliä-asenteesta. Kiitosta levy saa lyhyestä kestostaan.
Vastoin kaikkia odotuksia parhaaksi biisiksi
paljastuu albumin päättävä terhakas rypistys nimeltään Cocaine, joka ei kuitenkaan
ole coverversio J.J. Calen mainiosta bluesrock-renkutuksesta.
Joitain tunteja sen jälkeen, kun vuosi oli
vaihtunut, joku känninen munapää löi kätensä läpi kerrostalomme ulko-ovesta ja kiipesi verta valuen seitsemänteen kerrokseen
hakkaamaan kaverinsa ja tämän naapurien
ovia. Poliisi haki hänet pois. Jos tuo epäilemättä hieno ihminen tekisi levyn kokemuksistaan, en ostaisi sitä.
INDIANS ? Somewhere Else (4AD)
Läppäri on tämän päivän akkari. Siinä missä nuoret miehet aiemmin ostivat soitinkaupasta akustisen kitaran, opettelivat soinnut ja näppäilytekniikan ja tekivät singer-songwriter-biisejä
yksin kitaransa kanssa, ladataan nykyisin tietokoneeseen musiikkisoftat ja tehdään sama
omassa makuuhuoneessa. Siinä säästyy sointujen opettelemiselta.
Tanskalainen Indians on käytännössä Søren Løkke Juulin sooloprojekti, joka koettelee perinteisen singer-songwriter -perinteen rajoja esittelemällä paikoin hyvinkin
monikerroksista elektronista äänimaailmaa. Formaatti ja biisirakenteet ovat hyvin
lähellä perinteistä folk- ja nuotiolaulutraditiota, mutta toteutus on lähempänä Morrmusicin folktronica-akteja tai saksalaista
2000-luvun alun postrockelectronicaa kuin
Nick Drakea. Vasta vajaa vuosi sitten ensimmäisen keikkansa kotikaupungissaan Kööpenhaminassa soittanut Indians on lyhyessä ajassa ehtinyt lämmitellä Beirutia, Dan
Deaconia ja Lower Densiä, ja paraikaa Søren Løkke Juul kiertää yhdysvaltoja Other
Livesin kanssa.
Menestys on debyyttialbumin perusteella
jossain määrin ansaittua. Singlelohkaisu Cakelakers on syksyn mittaan herättänyt mukavaa pöhinää blogosfäärissä ja koko loppulevy on helposti samalla korkealla tasolla. Aivan kuten Bon Iver otti heti debyyttinsä jälkeen repertuaariinsa autotune-efektin ja sai
sen oudolla tavalla toimimaan edukseen, on
Indiansin yhdistelmä modernia elektronista
tuotantoa ja perinteistä akustista folk-ilmaisua tuntuu luonnolliselta ja toimii ennakkoodotuksia paremmin.
7
5
sessa nimi pahentaakin miestä, on ironiselta
purkkapopilta kuulostavan kotimaisen debytantin kuoren taakse syytä kurkistaa. Avausraita She-rasta asti on selvää, että se osaa
soittaa. Erityisesti kitaristien, Tuukka Pasasen ja Olli Sopasen, vuorotteleva työskentely on nautittavaa kuultavaa.
Molemmille on levyn kansilehtiin merkitty myös lauluvastuu. Toinen, vaikea sanoa kumpi, kuulostaa aivan 22-pistepirkon P-K Keräseltä. Tästä seuraa, että sellaiset kappaleet kuin Enter Tenter tai Morning Star vaikuttavat Pirkko-pastisseilta. Se
ei koskaan ole huono asia, mutta alleviivaa
sitä, ettei bändi kuulosta debyytillään kovin omaleimaiselta. Itse asiassa se muistuttaa Soliti-levy-yhtiön orkestereja. Tätä vaikutelmaa korostaa Nightingale-biisi, joka
voisi olla miltä tahansa Cats On Firen albumilta. Natural History puolestaan on varsin
geneerinen tunkioindie -pala, joka kuitenkin pyyhkii laadullaan lattiaa stockerseilla
ja satellitestorieseilla.
On selvää, että pidät Lollipop Baby Bubblegumista suuremmalla todennäköisyydellä,
jos luet Mojoa mieluummin kuin Pitchforkia,
mahasi on möhömallinen ja siitä kasvaa paljon erivärisiä karvoja.
8
VILLAGERS
AWAYLAND
(Playground)
Salla Dayn persoonallisen aistikkaalla lauluäänellään johtama juurirockporukka Them
Bird Things tekee uutukaisella pesäeron aiempaan tuotantoonsa ja pyrkii tulemaan toimeen kokonaan suomalaisin voimin. Aiemmilla levyillä bändi on esittänyt etunenässä
amerikkalaisen Mike & The Ravens -kokoonpanon biisejä. Nyt materiaali on paria poikkeusta lukuun ottamatta bändin omaa käsialaa.
Keväällä 2012 kuolleen ystävän innoittamana bändi on tarttunut hetkeen kuin se olisi sen viimeinen. Tuloksena on kohtalaisen
tasapainoinen kolmosalbumi. Kaltaiselleni
bluesskaalojen intohimoiselle inhoajalle levy on paikoin turhankin juurevaa poljentoa.
Parhaimmillaan Pachydermic Nightmares on
tummapaahtoista americanaa ja vaikuttavia
murhaballadeja.
I Know Who Killed Robert Johnson on esimerkki juurevuudesta, jota ei pelasta tusinabluesin suosta edes Dayn omalaatuinen ääni.
Levyn loppua lähestyttäessä vaihtuu ote vielä entistäkin folkimmaksi ja hyvä niin. Levyn
parhaat hetket ovat niitä riisutuimpia silloin
kun bändi on haavoittuvaisimmillaan. Silloin
myös Dayn ääni pääsee oikeuksiinsa.
Irlantilaisen yltiödramaattisen folkmusiikin ikuisiksi ajoiksi pilannut Titanic-elokuva saa minut näkemään silmissäni Leonardo
DiCaprion hahmon silloinkin kun ruudulla
ovat Sormusten Herra ja Keskimaan vuoret.
Cumberland Head Ferry Blues säkkipilleineen tuo minulle pahat Titanic-?ashbackit ja
ihottumat. Levyn päättävä, kovemmin rokkaava Hang Your Heart On High jättää albumista positiivisen jälkimaun.
(Domino)
Joskus muinoin Domino-levy-yhtiö oli minulle 100% laadun tae. Tiesin aina saavani täyttä asiaa kun ostin sen logolla varustetun äänitteen, oli se sitten Pavementin tai Royal
Truxin vaihtoehtorockia, Smogin tai Silver
Jewsin americanaa tai Third Eye Foundationin ja Max Tundran tyyppistä kokeellista elektroniikkaa.
Sittemmin Dominosta kasvoi yksi Euroopan suurimmista indie-levy-yhtiöistä ja sen
julkaisutahti nousi kokonaan uudelle tasolle. Yhtiön rosteriin otettiin Wild Beastsin ja
The Arctic Monkeysin kaltaisia mitäänsanomattomuuksia, jotka rapistivat yhtiön imagoa silmissäni. Nykyisin Domino on minulle vain yksi eurooppalainen levy-yhtiö muiden joukossa. Villagers kuuluu jossain määrin mainittuihin turhiin ja geneerisiin indiekokoonpanoihin, mutta kokonaan vailla ansioita ei bändin kakkoslevy ole. Työhuoneen
studiomonitoreista kuunneltuna levy kuulostaa jokseenkin lattealta ja värittömältä, mutta kun siirryn kuuntelemaan sitä olohuoneen
70-lukuisilla saamarin hyvin erottelevilla aktiivikaiuttimilla, levy saa ihan uutta eloa ja tasoja. (Juuri tämän vuoksi rockarit kuuntelevat levyraakileitaan monille erilaisilla äänijärjestelmillä.) Edes hienot kaiuttimeni eivät
kuitenkaan pysty parantamaan levyn kappalemateriaalia, joka on kohtalaisen tasapaksua.
Levyn loppupuolella kuulen pieniä häivähdyksiä Mercury Revin Deserter?s Songsista ja tunnen väristyksiä selkäpiissäni. Kaikkiaan kuuntelukokemus jää kuitenkin enemmän miinusmerkkiseksi. Kakkosraita Earthly Pleasuresin lisäksi albumilta ei taida löytyä ainuttakaan biisiä, joka kykenisi haastamaan ykköslevyn nimibiisiä ja singleraitaa
Becoming a Jackal.
TOMI TUOMINEN
TOMI TUOMINEN
7
THEM BIRD THINGS
PACHYDERMIC NIGHTMARES
SUE
MATTI
PAKKOTOISTOLLA
(Playground)
Jare & VilleGalle eli JVG teki pari vuotta sitten nuuskat huulessa levyllisen urheiluräppiä, joka vastoin kaikkia ennakko-odotuksia
myi aivan helvetisti. Nyt Matti pyrkii toisintamaan kaverusten menestyksen tekemällä
räplevyn, jonka sanoitukset käsittelevät mm.
punttisalilla käymistä, jääkiekkoa ja ruuanlaittoa, ja onpa mukaan lätkäisty varmuuden
vuoksi myös yksi hää-aiheinen biisi.
Levyn lyriikat ovat erikoinen sekoitus Seremoniamestari- ja Tampere-henkistä grillaamisläppää ja jonkinlaista sosiaalista tiedostavuutta. Yhdessä hetkessä tehdään blinejä, syödään ja nussitaan satiinilakanoissa,
mutta jo seuraavassa biisissä ollaan lähiössä syrjäytyneinä ja todella huono-osaisina.
Kummallinen yhdistelmä bileräppiä ja synkkää lunastusta vie lopulta uskottavuuden kaikelta, mitä Matti suustaan päästää. Ruudolf
teki de?nitiivisen bodausaiheisen Suomiräpbiisin jo liki kymmenen vuotta sitten, eivätkä Matin hää- ja lätkäbiisitkään yllä edes inhoamieni JVG-versioiden tasolle. Kymppibiisi Jim Thompsonin kohdalla alan tuntea jo
fyysistä pahoinvointia, jota en uskonut musiikin voivan edes aiheuttaa.
Mikäli olen ymmärtänyt oikein, Matti soittaa alttoviulua Yonan taustabändissä Orkesteri Liikkuvissa Pilvissä. Viulistina en keksi hänestä moitteen sijaa, mutta räpartistina
keksin moniakin. Atari 2600:n pelejä ja joystickin vanhaan 286-tietokoneeseen yhdistävä kansi antaa lupauksen, jota levyn sisältö ei
pysty lunastamaan.
TOMI TUOMINEN
8
LOLLIPOP BABY BUBBLEGUM
S/T
(You?ll Never Make It)
Eihän se kovin hyvä bändin nimi ole. Mutta
vaikka Lollipop Baby Bubblegumin tapauk-
» 37 « NRO. 1
TOMI TUOMINEN
JOONAS KUISMA
5
POSTELJOONA & YSTÄVÄT
UUTEEN MULTAAN
(Slipoveri)
Suomalaisesta reggae- ja ska-musiikista on
tullut uutta iskelmää. Kotimainen reggae on
musiikkia todellisuuspakoon kylmästä ja pimeästä arjesta. Sanoitukset vievät lämpöön ja
lempeen, kauas pois ja mielihyvään. Meininki on naiivia, kuten eskapismi aina. On helppoa ennustaa, että kahdenkymmenen vuoden
päästä kesätanssilavoilla Simo Silmu on korvautunut Jukka-Pojalla (20 vuotta reggaeta
-meemiä odotellessa) ja Kari Tapio Raappanalla.
LEVYARVIOT
Posteljoona & Ystävät siirtyvät uudella levyllään musiikillisestikin kohti iskelmää. He
tarjoavat positiivisuutta ja taulapäistä pirteyttä kymmenen raidan leveydeltä. Homma
toimii hyvin ensimmäisillä kappaleilla. Uuteen multaan, Talvella ja Ikävä ovat puhkikulunutta reggae-tyhjänjauhantaa käyttääkseni ?letkeitä?. Ystävät on todella hyvä orkesteri ja saa musiikkinsa ?keinumaan? vaivattomasti.
Jostain syystä Posteljoona kumppaneineen
lähtee kuitenkin radiopopin tielle. Se luopuu
vahvuudestaan eli akustisesta yhteissoitosta vaihtaen sen vaivaannuttavan kuuloisiin
syntetisaattoreihin ja ontuvaan elektronisuuteen. Karamellisoitu pulputus yhtyy korneihin sanoituksiin, mistä karuimpana osoituksena on Maailman kaunein -rakkaushöpöhöpölaulu. Positiivisuudessa ei ole mitään vikaa. Tekopirteydessä on. Samasta syystä annan mieluummin lyödä itseäni pesäpallomailalla molempiin polvilumpioihin kuin kuuntelen Naimisiin-kappaleen uudelleen.
JOONAS KUISMA
4
NÄKEMYSERO
MÄ OON MIETTINY PALJON
(omakustanne)
Ala-asteella sijaisopettajan pitämät levyraadit olivat tuskallisia. Takarivin kovat jätkät
kiikuttivat soittimeen poltettuja cd-levyjä,
jolta alkoi soida tunkkainen, usein kehnosti nauhotettu sample-biitti. Jostain syystä se
biitti oli aina yksinkertainen ja sisälsi jousia.
Sijaisopettaja alkoi punastella. Syynä oli levyltä kuuluva uusi suomalainen gangstarap.
Sanoitukset kertoivat aina väkivallasta, kaaoksesta, marginaalin kurjuudesta, huumeista
ja tietenkin politiikasta. Biisien politiikka oli
yksisilmäistä, naiivia ja kärjistävää. Onneksi
rap-musiikki ei enää ole sellaista.
Anteeksi, korjaan. Hämeenlinnalaisen Näkemyseron debyyttilevyllä rap-musiikki on
juuri sellaista. Levy alkaa juhlavasti: ?Tää biisi
on elämysmatka mun pään sisään.? On keskityttävä tyrskähdyksen pidättelemiseen. Näkemysero on miettinyt paljon. Mutta todella
moni muukin on miettinyt todella paljon. He
eivät vain tee siitä levyä.
On kuitenkin muistettava, että tekeminen
on aina poliittista ja tärkeää, tekemättä jättäminen ei koskaan. Kotimaisesta rapista on
turhaan kuoriutunut politiikka pois ja tarttuminen siihen uskaliaasti on Näkemyseron
suurin ansio. Hän kirjoittaa varsin kohtuullisesti. Lisäksi Jyrki Katainen- ja Tarmo Manni -samplet ovat paikallaan.
JOONAS KUISMA
7
I AM KLOOT
LET IT ALL IN
(Shepherd Moon)
Manchesteriläinen trio I Am Kloot saavutti
edellisellä albumillaan ehdokkuuden arvostettuun Mercury Prize -palkintoon. Bändin
kuudes studioalbumi jatkaa hyväksi havaitulla tiellä tuottajinaan Elbow-yhtyeestä tutut
Guy Garvey ja Craig Potter.
I am Kloot muistuttaa lähinnä brittiläistä
versiota Death Cab for Cutiesta mutta nojaa
vielä vahvemmin aikuisrockin suuntaan. Let
It All In -levystä huokuu levollisuus ja tietynlainen elämänviisaus, jollaista voisi odottaa
harmaantuneen herrasmiehen puheista paikallisessa pub-ympäristössä. These Days Are
Mine -kappaleen sisältämä bondmainen tunnelma vielä lisää klassisen brittiläistä arvokkuuden tuntua.
Albumille on sulavasti sekoitettu huolettomia akustisvetoisia trubaduurikappaleita
ja elokuvien tunnusmusiikeiksi sopivia jykeviä eepoksia. Singleksi valittu Hold Back the
Night on hyvä esimerkki jälkimmäisestä: viipyilevistä fraaseista kasvaa hiljalleen järkälemäinen teos, jonka tehokeinoksi on säästetty erityisen komeat jousisovitukset. Even
the Stars luottaa ajattomaan äänimaisemaan,
jonka maagisessa jälkisoinnissa on jotain erityisen tuttua ja turvallista.
I Am Kloot osaa olla helposti lähestyttävä, mutta tuttuus uhkaa tehdä kuuntelukokemuksesta aavistuksen tylsän muutamista
tähtihetkistä huolimatta.
MARKUS PERTTULA
7
GINA
HUSH
(Secret Entertainment)
Vuodesta 2006 saakka alternative rockia soittanut helsinkiläinen Gina onnistuu Hush-esikoislevyllään väistämään tyypillisimmät debytanttibändien sudenkuopat. Pääosin hyvällä tyylitajulla toteutetut melodiset ja tarttuvat
kappaleet voi hyvin kuvitella radiosoittoon ja
isommillekin lavoille. Bändin soittajista jokainen hoitaa oman tonttinsa erinomaisesti.
Siltikin täytyy myöntää, että toisinaan soittaminen menee hieman kikkailun puolelle ja
vie terää itse sävellyksiltä. Myös genresukkulointi pistää miettimään. Path tuo mieleen Von Hertzen Brothersin, Kavala yllättää akustisilla kansanmusatunnelmillaan ja
Too Many kuulostaa Pearl Jamilta kunnes
discoileva tanssirock-kertosäe rävähtää soimaan. Sinun tuo esiin bändin kiinnostuksen
jazzmaisempaan ilmaisuun ja Nasty Ho! kuulostaa sekä Regina Spektorilta että Nightwishilta. Musiikillisen genrekirjon lisäksi levyn yhdeksästä kappaleesta kaksi on laulettu suomeksi. Progressiivisuus ja popmaisuus
paiskaavat kättä parhaiten kappaleissa Path,
Hush ja Sorry.
Erittäin potentiaalinen bändi, joka ei aivan
vielä lunasta odotuksia.
MIKKO TOIVIAINEN
7
SEAMUS
ALWAYS/NEVER
(Yume Recods)
Positiivista energiaa pursuava Seamus on
päästänyt käsistään kolmannen albuminsa
pienoisen rakkauskampanjan ja siitä poikineen pusutteluvideon saattelemana. Enimmäkseen aviopareista koostuva yhtye huokuu lempeä ja lempeyttä, joita levyllä ilmentävät erityisen pehmoisesti soivat sähkökitarat ja laulajattarien hempeät stemmat. Pop
rock -genren ytimestä kumpuavan musiikin
tarkoitus ei ole räjäyttää kenenkään mieltä,
saati säikäyttää uutuudenviehätyksellä, vaan
tarjota korvakarkkia, joka hattaran lailla tarjoaa nopean mielihyvän.
Suurin sokeriannos tulee ehdottomasti ensisinglestä Last Call, josta tulee lähinnä mieleen Carly Rae Jepsen. Leaning Tree taas nojaa enemmän Tori Amos -tyyppiseen unelmointiin, mikä tuntuukin luontevalta kypsälle kymmenvuotiaalle yhtyeelle. Let It All Go ja
Unperfect Day taas osoittavat, että Seamus
taipuu menevämpäänkin powerpoppiin. Levyn loppupuolella yhtye vielä laajentaa skaalaansa ja tuo esiin enemmän harmaan sävyjä. Kappaleessa Honey, We?re Way Too North
kuullaan virkistävästi suomea muistuttamassa fennoskandinaavisuudesta keskellä 90-lukulaista The Corrs -tunnelmaa.
Kokonaisuudessaan Always/Never -albumi
on ystävällinen ja ymmärtäväinen, se rohkaisee kuulijaansa eikä suotta toru. Kyynikollehan tämä ei sovi, mutta radioystävälliselle
kuulijalle kyllä.
MARKUS PERTTULA
» SUE.FI » FACEBOOK.COM/SUEZINE » TWITTER.COM/SUELEHTI
+ MIREL WAGNER
TI 12.3.2013
TAVASTIA, HELSINKI
plus guests
Ma 21.1. HELSINKI, Tavastia
Liput 20/22? +toimituskulut. Ennakko: Tiketti.
LIPUT 28/30 ? +mahd. toimituskulut.
Ti 22.1. TAMPERE, Klubi
Liput 17/20? +toimituskulut. Ennakko: Tiketti.
www.younggodrecords.com
www.swordofdoom.com
SUE
» 38 « NRO. 1
» REPLAY
JARI MÄKELÄ
THE KNIFE ? Deep Cuts (Rabid)
H
mi Deep Cutsin steelpan-melodioita,
?ltteroituja synasoundeja, Princen
Black Albumin kaltaisia elektrofunkrytmejä ja oktaaveittain vääristettyjä
vokaaleja voi kuka tahansa työstää ja
kokeilla, mutta muistuttaako lopputulos The Knifea? Olo?n sävellystyyliä ja Karinin kiehtovan häiriintynyttä laulutyyliä ja aksenttia lienee mahdotonta jäljitellä.
Karinin Honey Is Cool -bändi teki 90-luvulla kaksi albumia ja useita ep-levyjä. Karinin ääni oli mainio Björk/Cerys Matthews -hybridi, musiikki poprockia. Broder
Danielin kanssa yhteisiä jäseniä
omannut yhtye julkaisi viimeisen
albuminsa omalla Rabid-merkillä
vuonna 1999. Seuraavana vuonna
Honey Is Cool ilmoitti lopettavansa Karinin keskittyessä jazzmuusikkoveljensä kanssa perustamaansa The Knifeen.
Harjoitusluonteisen debyyttialbumin (2001) jälkeen Deep Cuts
osoittautui täysosumaksi. Se on
The Knifen albumeista viekoittelevin, koukuttavin, helposti lähestyttävin ja kestävin kokonaisuus. Minuun The Knife kolahti MTV Nordicin taajaan pyörittämän, seksuaalisesti hämmentävän Pass This
On -videon kautta. Videolla esiintyy playbackina Ruotsin parhaimman näköiseksi tytöksi tituleerattu drag-artisti Rickard Engfors.
Kappaleen sanoituksesta vedettiin
spekulaatioita sisarusten insesti-
suhteesta.
Albumin ensimmäisenä singlenä jo toukokuussa 2002 julkaistu
Got 2 Let U muistuttaa Goldfrappin
suoraviivaisemman elektrokauden
hittejä. Joulukuussa 2002 ensimmäisen kerran singleksi lohkaistu
Heartbeats on albumin tunnetuin
biisi. Trubaduuri José Gonzálezin
lokakuussa 2003 ilmestyneelle esikoisalbumille sisältynyt cover-versio löysi tiensä Sonyn televisiomainokseen vuonna 2005. Sony maksoi periaatteistaan tinkineille sisaruksille käyttöoikeuksista sievoisen
summan, mikä sijoitettiin Rabidyhtiöön. Punalippua liehuttaneella
You Take My Breath Away -raidalla
duettoa laulava Jenny Wilson kiinnitettiin Rabidin artistiksi.
Singlehittien ohella albumilta kolisee erityisesti Rock Classics
-kappale, jonka jazzahtavalle pohjalle Karin esittää mielipuolisimman laulusuorituksensa ynnä viehättävän provokatiivisen sanoituksen. Matalalta laulettu slovari She?s
Having A Baby herättää kummia
ajatuksia. Uhkaavatunnelmainen
Behind The Bushes on kuin duon
Hannah med H -le?asoundtrackilta (2003) ylijäänyt instrumentaali.
Tammikuussa 2003 julkaistu
Deep Cuts keikkui Ruotsin albumilistalla yhteensä 32 viikkoa, nousten vasta tammikuussa 2004 korkeimmalle sijalleen yhdenneksitoista. Albumi oli ehdolla Grammis-
SUE
» 39 « NRO. 1
gaalassa vuoden 2003 parhaaksi albumiksi häviten Cardigansin Long
Gone Before Daylightille.
Duo voitti vuoden 2003 parhaan
pop-yhtyeen Grammis-palkinnon,
jonka lunasti ? protestina ruotsalaisen musiikkibisneksen sovinistisuutta vastaan ? gaalatilaisuudessa
kaksi gorillapukuista feministiryhmän edustajaa. Syksyllä 2004 Deep
Cuts sai Ruotsissa kultalevyn, ja siitä ilmestyi yhtyeen siihen mennessä julkaisemat viisi promovideota
sisältävä uusi versio.
José Gonzalézin Heartbeatssingle nousi Britannian singlelistan kärkikymmenikköön tammikuussa 2006. Tämän johdosta The
Knife sai ensimmäistä kertaa laajempaa mediahuomiota helmikuussa ilmestyneelle magnum opukselleen Silent Shout. The Knifen kak-
si ensimmäistä levyä julkaistiin uudestaan, nyt ensimmäistä kertaa
myös USA:ssa.
Silent Shoutin myötä The Knife
nousi ensimmäisen ja toistaiseksi ainoan kerran esiintymislavoille. Loppuunmyytyjen esiintymisten
jälkeen sisarukset ottivat etäisyyttä toisiinsa. Tukholmaan muuttanut Karin keskittyi Fever Ray -soolouraansa. Berliinissä majaillut
Olof tutustui Mt. Sims ja Planningtorock-nimisiin muusikoihin, joiden kanssa The Knife julkaisi Charles Darwinin Lajien synty -teokseen
pohjautuvan oopperalevyn Tomorrow, In a Year (2010).
JARI MÄKELÄ
Kirjoittaja on turkulainen popmusiikkiaddikti. Tällä palstalla
hän raapaisee kymmenen vuoden
takaista albumiklassikkoa.
LEVYARVIOT
uhtikuussa uuden albumin julkaiseva göteborgilaisduo The Knife saattaa olla 2000-luvun merkittävin popyhtye. Vuosikymmentä ovat leimanneet tositv:n jokamiesten ja -naisten karaokekilpailut, uusien ?kestosuosikkien? tynkäurat sekä auransa ja biisintekotaitonsa hukanneiden nostalgia-artistien comebackit.
Karin Dreijer Andersson ja hänen
pikkuveljensä Olof Dreijer ovat sen
sijaan oikeita tähtiä: salaperäisiä ja
saavuttamattomia kuin Greta Garbo. He eivät ole juuri keikkailleet tai
keikailleet julkisuuden valokeilassa. Duon äänitteiden musiikillinen
ja promovideoiden visuaalinen anti on tarkkaan harkittu. Sisarukset
pukeutuvat maskeihin ja kaapuihin,
eikä heidän äitinsäkään enää muista, miltä he oikeasti näyttivät.
The Knife on merkittävä vaikuttaja. Duon ansiosta elektropoppiin voi
suhtautua vakavasti, ilman retroleimaa. Ilman The Knifen esikuvaa olisimme tosin välttyneet muutaman
vuoden takaiselta indie-elektrobuumilta, jj-duon kaltaisilta nolostuttavilta perässähiihtäjiltä, ynnä lahjakkaalta Claire ?Grimes? Boucherilta,
joka välttelee duon nimen mainitsemista niin johdonmukaisesti, että
sen on pakko olla tarkoituksellista.
The Knifen levyjen soundeja on
harvemmin imitoitu, mutta ne eivät
ole salatiedettä. Duon läpimurtoalbu-
» LEFFAVIERAS
Vekkun
fanituslistat
ENSI-ILTA
Aution saaren elokuvateatteri
? Se olisi viiden salin multipleksi, jonka jokaisessa salissa näytetään pelkästään yhtä mustavalkoista Uuno Turhapuro -leffaa. Niitä mä oon
diggaillut pienestä pitäen, elin niillä on iso nostalginen arvo. Ykkössalissa pyörii Lottovoittaja Uuno Turhapuro ja muissa ne muut. Ja sitten kun osaa kaikkien replat jo ulkoa, voi ruveta miettimään pitkänmatkanuimisen treenaamista.
» TYYLIPUHDASTA 70-LUKUA
yksyllä 1978 päätti epäonnistunut oululainen liikemies Aarno Lamminparras päästä ensimmäiselle sijalle edes jollain
listalla. Kyseinen lyhyenläntä lista kattaa kaikki suomalaiset
lentokonekaapparit.
Vuoden verran sen jälkeen päätti eräskin tapauksen innoittama pariskunta saattaa alulle jälkeläisen, joka on nyttemmin asettunut julkisuuden valokeilaan ja kriitikkopollien kärkeen Pää Kii -orkesterin basistina. Tämä myös Anal Thunderissa bassoa räpeltävä veikko tottelee nimeä Vekku. Silloin kun tottelee.
Totteli ainakin käskyä saapua katsastamaan Lamminpartaan tempauksesta kertovan elokuvan Kaappari. Siinä Lamminparrasta näyttelee
Kari Hietalahti Aleksi Mäkelän ohjauksessa.
? Ajatellen, että tossa oli muutakin ahdistavuutta ton kaappausteeman ohella, niin se osasi yllättää myös hauskuudellaan. Muutamatkin
hyvät irtonaurut siitä irtosi. Ja kaikki valtiomiehet esitettiin jotenkin
huvittavina hahmoina. Aika erilainen le?a kuin mitä on viime aikoina tullut nähtyä.
Niinpä. Lähestulkoon dokumentinomainen.
? Nii-i. Hyvinkin voisi kuvitella, että juurikin noin se on silloisissa
Suomen olosuhteissa saattanut mennä. Etenkin mä panin merkille, että kaikki veti röökiä koko ajan ja kessu paloi joka nurkassa. Se taisi tosiaan olla ihan arkipäiväistä jokapaikanhommaa siihen aikaan. Ja sen
panin merkille, että tossa le?assa juotiin kaljaa kunnon vanhasta kolpakosta eli baarinyrkkiraudasta. Ihan 70-lukulaiselta kaikki tosiaan
näytti. Vanhemmille ihmisille se tuottaa varmasti nostalgisia muistikuvia, mutta ilman nostalgiaa siitä ei saa niin paljon irti. Vaikea haikailla aikaa josta ei mitään kokemuksen kautta tiedä.
? 80-luvun tyylikkyydestä voi olla hyvinkin montaa mieltä, mutta
kyllä noissa 70-luvun maisemissa on kuitenkin jotain kovasti vetoavaa.
Ja silloin oli meininki mutkattomampaa. Varsinkin jäi mieleen se, kun
turvatarkastuksessa toinen virkailija ihmetteli, että mitä toi lamppu
nyt syttyy, toinen käski kattoa manuaalista ja toinen: ?mutta kun se
on englanninkielinen?. Oli paikallinen osaaminen siihen aikaan toista luokkaa kuin nykyään.
? Hyviä näyttelijöitähän tossa oli päärooleissa, ja kaikki teki vakuuttavat esitykset. Jopa Aake Kalliala lentokapteenina, joka ei ole koskaan
S
DJANGO UNCHAINED
Ohjaus: Quentin Tarantino
Yksi elokuvahistorian ryöstöviljellyimmistä
hahmoista on Django. Suomessa kolmesti kielletty, Sergio Corbuccin ohjaama inhorealistinen
kostolänkkäri (1966) sai maailmalla lukemattoman määrän kopioversioita. Ei siis ihme, että se
kuuluu Quentin Tarantinon suosikkielokuviin.
Vielä vähemmän ihme on, että hän halusi tehdä
siitä oman, operettimaisen versionsa, ?southernin?, koska etelävaltioissa liikutaan pari vuotta
ennen Amerikan sisällissotaa.
B-ikoni Franco Neron sijaan Djangona on
Jamie Foxx, kahleorja, jonka vapauttaa omalaatuinen hammaslääkäri-palkkionmetsästäjä Schultz (Christoph Waltz). He muodostavat
armottoman kaksikon joka pistää raadoilla
rahoiksi, kunnes tulee aika etsiä Djangon vaimo Broomhilda (Kerry Washington) ja pelastaa tämä niljakkaan plantaasinomistaja Candien (Leonardo Di Caprio) käsistä.
Tarantino yhdistää sutjakkaasti spagetti-
meikäläisen suosikkinäyttelijöihin kuulunu. Myöskään Kari Hietalahdestä mä en ole näyttelijänä oikein ikinä hirveesti tykänny. En tiedä mikä siinä on, mutta aina se on tuntunut jotenkin ärsyttävältä jätkältä. Tän
roolin se veti kuitenkin tosi hienosti ja tyylipuhtaasti. Se oli juuri sellainen, minkälaiseksi voi olettaa jätkän tollaisessa elämäntilanteessa. Silloin kun päässä napsahtaa, niin ei sillä toiminnalla siinä vaiheessa ole järjen kanssa mitään tekemistä. Mulle tää oli hänen paras le?asuoritus.
Suoritus tosiaankin tuntuu niin todelta kuin vain olla ja saattaa. Hahmon koomisuus lähtee nimenomaan siitä, että mies tekee kaiken niin
tosissaan ja vakavilla mielin kuin vain pystyy.
? Ehkä tää oli vähän liiankin karulla tavalla perisuomalainen juttu.
Joku tietty lisäviihde siitä puuttui. Olisihan siitä olisi voinut tehdä painostavammankin le?an, mutta nyt oli valittu tavallaan kultainen keskitie. Ei tullut varsinaisesti sellasta tunnetta, että olisi itte siellä koneessa, tilanteessa läsnä, vaikka kuvauspaikat oli kuitenkin lähinnä koneen
sisällä ja lentokentällä. Ei se tempaissut tarpeeksi mukaansa.
? Siitä kaapparista olisi myös voinut vielä enemmän mehustaa ulos
sitä surkeutta. Pohjustaa enemmän sitä, miten tähän tilanteeseen on
tultu eli näyttää, millä tavalla elämä on sitä päähän potkinut.
? Voisi jotenkin kuvitella, että jos ton näkisi vahingossa telkkarista, se kiinnostaisi heti. Nyt, kun istui alas ja valmistautui elämykseen,
niin vähän ontto olo siitä jäi. Jos olisi lipun joutunut ostamaan, niin
olisi miettinyt, että sinne meni taas pari tuoppia? he he. Tietynlaiset
ihmiset osaa rinnastaa kaiken siihen olennaiseen. Koska jostainhan
joku on aina pois, ja sitä osaa laskea sekä taloudellisen että viihteellisen menetyksen tai hyödyn.
Paras leffakohtaus
? Se täytyypi olla Nicholas Cage viinapullon
kanssa suihkussa elokuvassa Leaving Las Vegas. Jotain yhtä aikaa herkkää ja riipaisevaa on
siinä, kun mies tärisee kankkusessa ja yrittää
saada kristallisoitua sen ajatuksen, että nyt tässä tosiaan ollaan juomassa itseä hengiltä, eikä
katsota taaksepäin vaan keskitytään itse asiaan. Anal Thunderin kanssahan me ollaan tehty biisikin aiheesta itsensä hengiltä juominen,
mutta toisaalta se on jäänyt vielä itseltä toteuttamatta. Ihan neljän viikon reissulla se ei ole
meiltä onnistunu.
Suosikkiohjaaja
? Vaikka mä en leffoja ohjaajan perusteella katokaan, niin tässä on hyvä paikka vetää kotiinpäin. John Waters sanoo alkusanat Pää Kiin levylle, joten pakkohan se on tässä nostaa esille. Cry Babyn ja muutaman muun mä oon hältä
nähnyt, mutta pitäis ehkä tutustua sen tuotoksiin vähän enemmänkin.
Suosikkileffahahmo
? Mulla ei oikeestaan ikinä ole ollut mitään varsinaisia suosikkinäyttelijöitä, mutta yksi suosikkihahmo kyllä löytyy. Charles Napier on ollut
erittäin kusipäisen äijän roolissa muun muassa
monissa Russ Meyerin leffoissa, yleensä jonain
poliisina tai sheriffinä. Ne on kaikki mieleenpainuvia suorituksia. Se ei edes yritä olla millään
tapaa miellyttävä.
MARKKU HALME
TÄHDET
Vekku ½ Markku
Kaappari, Suomi 2013. Ohjaus: Aleksi Mäkelä. Käsikirjoitus:
Mika Karttunen ja Elias Koskimies, pohjautuen Lauri Puintilan teokseen. Pääosissa: Kari Hietalahti, Aake Kalliala,
Jussi Vatanen, Hannu-Pekka Björkman, Elina Keinonen, Merja Larivaara, Maija Junno. Kesto: 94 min.
westerniä ja blacksploitaatiota, mutta kompastelee helmasyntiinsä, liian pitkiksi venähtäviin tekonokkeliin dialogeihin, joiden aikana tarinankerronta jää pystyyn. Hän on itse
sanonut halunneensa noudattaa historiallista totuutta omalla huumorillaan höystettynä,
ja paikoin siinä onnistuukin. Olkoonkin, että
Tarantinon kohdalla ?historiallinen totuus?
tarkoittaa pitkälti vain niiden iljettävyyksien
esittelyä, joilla orjia kohdeltiin.
Napakan alun jälkeen rytmi lähtee hakuseen. Umpivakavan aiheen käsittely varmistaa, ettei nyt irrotella samaan tapaan kuin
Kunniattomissa paskiaisissa. Vaikka kahleettoman Djangon tarina onkin yhtä lailla satua,
elokuvassa käytetyt todelliset rumat sanat
ovat herättäneet pahennusta Amerikassa.
Djangon hienous on yksityiskohdissa. Se on
teknisesti perinteitä kunnioittaen tehty, oikein
komean näköinen elokuva. Ei kuitenkaan esikuvansa, Coenien True Gritin veroinen.
VESA KATAISTO
SUE
FRANKENWEENIE ½
Ohjaus: Tim Burton
Vuonna 1984 Disneyn studioilla animaattorina työskennellyt Burton toteutti tämän saman
lapsukaisille suunnatun tarinan näyteltynä versiona, jonka liiallinen synkkyys tienasi herralle
kalossinkuvan takalistoon. Nyt Walt-sedän seuraajat kuitenkin ottivat tuottaakseen Frankenweenien stop motion-nukkeanimaationa, jonka
uusradikaali jippo on kerrassaan hienosti toimiva mustavalkoinen 3D-formaatti.
Peruskuvio on simppeli: nulikkaikäinen
Victor (Frankenstein) hoitelee edesmenneen
hauvelinsa takaisin elävien kirjoihin ukkossähkön turvin. Kuvioon ymppäytyy ensin Draculan metsästäjänä tunnetun Van Helsingin
mukaan nimetty pormestari ja sitten pikku
hiljaa vaikka mitä Godzilloja ja gremlinsejä,
plus vielä vain lemmikkien hautausmaan hautakivessä mainittu Bubbles sekä taivaalle heijastuva Batman-logo. Nastaa ja ?ksua populaarikulttuurista vitsailua siis.
» 40 « NRO. 1
Seuraava
Sue
ke 13.2.
Millin- tai sentintarkkuden sijaan animaatiojälkeen on jätetty sopivaa nykivyyttä, mikä toimii kerrassaan mainiona tyylikeinona.
Jälki on sekä kuvallisesti että sisällöllisesti välillä piilo- ja toisinaan julkihumoristista. Hyvänä esimerkkinä toimikoon ennustajaeukkomaisen pikkutytön päätelmät, jotka pohjaavat hänen oman kissimirrinsa ulostamien
kakkakikkaroiden muodostamiin kuvioihin.
Ja silti Frankenweenissä on myös vakavammat puolensa. Silloin kun suru ja murhe nousevat esiin, näytetään ne sydäntäsärkevän koskettavina. Myös pelottavammissa osioissa on suorastaan varteenotettavia kauhuelementtejä.
Elokuva jää kuitenkin peräti puolentoista
tähden päähän maksimista siksi, että kiinnostavuus ei pysy huipputasolla koko keston
ajan. Yhdessä vaiheessa valutaan melkeinpä
tylsistelyn rajan tuntumaan. Toinen syy on
se, että olen kirjoittamishetkellä hieman niuholla tuulella.
MARKKU HALME
AURINGONVALTAKUNTA
USA 1987. Ohjaus: Steven Spielberg. Pääosissa: Christian Bale, John Malkovich,
Miranda Richardson, Nigel Havers, Joe
Pantoliano. Kesto: 152 min. Ikäraja: 12.
leisestä konsensuksesta huolimatta
Steven Spielbergin näyttävän uran
väärinymmärretyin elokuva ei ole
moderni sci?klassikko A.I. - tekoäly, joka yleensä tässä yhteydessä mainitaan.
Jo 80-luvulla kriitikot nimittäin teilasivat ohjaajan nyttemmin miltei unohdetun fantasiadraaman Auringon valtakunta.
Vuonna 1987 seikkailu- ja tieteiselokuvista
tunnetumpi Spielberg oli tehnyt vasta yhden vakavan elokuvan. Realismin poissaolo Auringon
valtakunnassa oli monelle liian kova pala nieltäväksi. Kyseessä on kuitenkin draamaksi naamioitu fantasiaelokuva, joka kerrotaan nuoren pojan silmin, vanhan miehen hatarista muistikuvista. Tuo vanha mies on J.G. Ballard, jonka samannimiseen romaaniin tämä perustuu.
Kun Japani hyökkää Kiinaan toisen maailmansodan aikana, joutuu nuori Jim (Christian Bale läpimurtoroolissaan) erilleen vanhemmistaan ja pian myös englantilaisten ja
Y
amerikkalaisten vankien internointileirille.
Sodan kauhujen todellisuutta välttääkseen
Jim luo itselleen mielikuvitusmaailman, jossa pojan ihannoimien taisteluhävittäjien öljy tuoksuu ruusuille, päivittäinen peruna-annos on gourmet-ruokaa eivätkä japanilaiset
ole sen pahempia tyyppejä kuin vihollisensa.
Jäykkiin britteihin verrattuna amerikkalaiset
ovat kuitenkin sitä parasta A-luokkaa ja Jim
tekee parhaansa päästäkseen heidän suosioonsa. Ystävyys ei tule ilmaiseksi kapitalisteille, joiden johtohahmona häärii ristiriitainen Basie ( John Malkovich).
Suoraan alelaariin hinnoiteltu Blu-ray on
kuvan- ja äänenlaadultaan upea. Sen ekstroista löytyy ainoastaan vajaan tunnin mittainen
dokumentti elokuvan tekovaiheista, mutta se
päihittää nykyiset promopätkät tyystin. Bale
näyttelee 13 vuoden iästään huolimatta Oscarin arvoisesti. Myös sivurooleissa kaikki onnistuvat (mukana mm. nuori Ben Stiller). Kuvaus ja ennen kaikkea musiikki valloittavat,
kyseessä on John Williamsin ehkäpä kaunein
sävellys koko vuosikymmeneltä.
Jos Auringon valtakunta on jäänyt näkemättä, etsi se käsiisi.
TERO HEIKKINEN
MOONRISE KINGDOM
(USA 2012)
Ohjaaja Wes Andersonin alati erikoiseen maailmaan joko uppoutuu tai se etäännyttää täysin. Moonrise Kingdom on hänen urallaan taloudellisesti menestynein tuotos. Tähän voi
vaikuttaa se, että ohjaajan vakionäyttelijä Bill
Murrayn lisäksi mukaan on saatu mm. Bruce
Willis sekä Edward Norton, tai sitten se hienoinen tosiasia, että kyseinen komedia on jatkuvasti kuikuillut vuoden 2012 arvostetuimpien elokuvien kärkisijoilla.
60-luvulle sijoittuvan tarinan keskiössä
nähdään epätavallinen rakkaustarina. Kaksi 12-vuotiasta lasta pakenee yhteiseloon hirmumyrskyä odottavalla saarella, jonka kaikki asukkaat, partiolaiset ja viranomaiset ovat
pian karkurikaksikon kintereillä.
Ohjaaja kumartaa Stanley Kubrickille symmetrisillä lavasteillaan ja kuvakulmillaan ja
kaunis musiikki on tärkeässä osassa. Blu-rayn
ekstroissa on minidokkareita, vaikkei levyn
kansilehti sitä muista kertoa.
13 ASSASSINS
(Japani / Iso-Britannia 2010)
Takashi Miike on tuottelias ohjaaja. Joinain
vuosina hän on pystynyt väsäämään seitsemänkin elokuvaa. Tällöin laatu kärsii väkisin,
mutta 13 Assassinsin kohdalla näin ei onneksi ole käynyt.
Auditionin ja Ichi The Killerin ohjaaja ei
tunnetusti kavahda väkivaltaa. Tämä samuraiseikkailu ei ole aivan rajuimmasta päästä,
mutta silti tässä melko puheliaassa elokuvassa on paljon toimintaa. Lopun taistelukohtaus
kestää taukoamatta reilusti yli puoli tuntia.
Simppelin tarinan idea on se, että 1800-luvun puolivälissä joukko ammattimaisia samuraisotureita lähtee oikeamieliselle itsemurhamissiolle tavoitteenaan poistaa päiviltä sadistinen lordi ennen kuin Japani löytää itsensä uudelleen suursodasta.
Taidokkaasti kuvattu eeppinen seikkailu
nostaa hattua samuraiklassikoille ja Blu-ray on
laadultaan kiitettävä. Ekstroja levyllä ei ole.
SOITTORASIA
(USA 1989)
Costa-Gavrasin 80-luvun helmiin lukeutuu
Jessica Langen tähdittämä oikeussalidraama
Soittorasia. Suomalaisjuuret omaava näyttelijätär esittää asianajajaa, jonka unkarilaissyntyistä isää (Armin Mueller-Stahl) epäillään toisen maailmansodan hirviömäiseksi
SS-upseeriksi.
Joe Eszterhasin käsikirjoitus on tiukkaa
tekstiä. Myöhemmin hän nousi kuuluisuuteen
menestyshitti Basic Instinctin kynäilystä sekä
siitä, että hänen omaa isäänsä epäiltiin myös
antisemitistiseksi sotarikolliseksi Unkarissa. Oscar-ehdokkuudella noteeratun Langen
monitasoinen suoritus on jykevä ja kutkuttavan jännittävän le?an päätös huikea.
Blu-raylla kuva on moitteeton, mutta ääniraidalta kuuluu outoa humisevaa kaikua vähänkin äänekkäämmässä kohtauksessa. Mukana tässä julkaisussa on myös DVD-levy.
MAGIC MIKE
(USA 2012)
Näyttelijä Matthew McConaugheylle irvaillaan usein siitä, että miehen on otettava paita pois melkein jokaisessa elokuvassaan. Traf?cista Oscar-palkittu ohjaaja Steven Soderbergh päätti antaa sixpackin vilauttelulle hyvän syyn ja palkkasi tämän miesstrippariryhmän maaniseksi johtohahmoksi.
Näyttelijälle on satanut roolista kunniaa
sekä palkintoja. Viime vuosi oli hänelle erityisen antoisa, kun hän pääsi esittämään päteviä
taitojaan myös le?oissa Killer Joe sekä Bernie
(kaikki julkaistu levyllä Suomessakin).
Tämä musiikintäyteinen draama puree ainakin naisiin eikä vannoutuneen heteromiehenkään tarvitse Taika-Mikea pelätä ? viihdele?ana se on varsin kelpo tapaus. Levyllä
ei ole lainkaan ekstroja.
TERO HEIKKINEN
» SUE.FI
Kivestivaalit pe 22.2.2013:
SYDÄN SYDÄN
KAUKO RÖYHKÄ
HISKO DETRIA
|PE 22.2.2013|KLUBI/LIVE|Humalistonkatu 8 TKU|
|Liput 9e/7e (Levykauppa Äx & 8raita)|Ovet klo 21|
SUE
» 41 « NRO. 1
» MONOLOGEJA MUSIIKISTA
JARKKO FRÄNTILÄ
M
eidän musiikinharrastajien yllä leijuvat uhkakuvat, ja uhka tulee musiikinharrastajien ylimmältä taholta kuin Salaisissa kansioissa konsanaan. Uhka syövyttää aivomme ja tekee meistä
kuolaavia, markkinatalouden edessä matelevia orjia.
Levy-yhtiöt yrittävät jatkuvasti myydä meille eilisen artisteja. Ja mehän
ostamme, sillä luulemme tarvitsevamme niitä.
En ole koskaan omistanut David Bowielta levyäkään. Mieheltä on tulossa nostalgiannälkäisille uusi albumi, ja massat valmistautuvat raottamaan
kukkaronsa nyörejä saadakseen lapsuutensa/nuoruutensa sankarin uusimman tuotoksen itselleen.
Suede menetti kiinnostavuutensa Sci-fi Lullabiesin jälkeen, joka sekin
on tätä nykyä enemmänkin erään musiikkityylin ?sen kohtalokkaan yhtyeen?
ajankuva kuin nykymuksuille toimiva kokoelma B-puolia. Myös Suede on palaamassa uuden levyn ja vääjäämättömän uuden kiertueen myötä.
En edes osaa kaivata mitään nuoruuteni suosikkia takaisin. Stuart Murdochin (Tigermilkin ja If You?re Feeling Sinisterin tapaan) diktaattorimaisesti
johdattelema Belle & Sebastian voisi olla tervetullut, mutta toisaalta ehkä
silti kuitenkin ei. Murdoch kuitenkin jakaisi vastuuta bändikumppaneilleen,
ja saisimme vastentahtoisesti nauttia muiden yhtyeen jäsenten keskinkertaisista sävellyksistä.
Etenkin Sueden tapauksessa levyjä kuunnellessaan on tunne kuin olisi
kaivanut ikivanhan Commodore 64 -tietokoneklassikon naftaliineista ja pyöräyttänyt uudelleen kasettiasemassa. Näinkö pliisu tämä oli? Näinkö hassu
tuo ?kohtalokas? Brett oli?
Hupsu brittipopsetä, joka ei suostu päästämään irti menneisyydestään
on vähän söpö ja samalla huvittava ilmestys, kuin pilviaikoihinsa jumittunut vanha hippi. Blossin ja rakkauden mantran tilalla on vain yritys tummanpuhuvaan ja aistilliseen lanteiden pyöritykseen, joka näyttää nivelten
jäykistymisen myötä lähinnä varjoisella kujalla runkkaamiselta näkymättömän perhoshaavin avulla.
Vanhoja artisteja pursuaa tätä nykyä joka tuutista. Blur tulee tänä vuonna Provinssirockiin, mutta heidän kohdallaan kyse ei sentään liene akuutista rahapulasta, kuten taitaa olla Sueden tapauksessa. Blurin jäsenet ovat
eläneet varoineen järkevästi, ja esimerkiksi yhtyeen basisti Alex Jamesilla
on tätä nykyä oma juustotila Englannissa. Keulahahmo Damon Albarn on
ollut mukana jättisuositussa Gorillaz-bändissä, joten hänenkään kohdalla
kyse on tuskin kahisevan puutteesta. Rumpali Dave Rowntree kouluttautui
Blurin tauon aikana asianajajaksi. Kitaristi Graham Coxon julkaisee tasaiseen tahtiin soololevyjä ja elelee taiteilijaelämäänsä, jossa ei rahaa kaivata.
Ennen vanhaan paluukiertueet laskettiinkin lähinnä säälittäviksi rahastuksiksi nimenomaan yhtyeen toimesta. Tätä nykyä paluupäätösten taustalla lienevätkin yleensä yhtyeen management, vanhojen klassikkolevyjen
oikeudet omistavat levy-yhtiöt tai jopa kesäfestivaalit itse. Stone Rosesille
sekä The Smithsille on tarjottu järjettömiä summia eri festivaalien tahoilta
edes yhdestä esiintymisestä. Stone Roses onkin palannut lavoille, mutta The
Smithsiä tuskin Morrisseyn elinaikana tullaan yhdessä näkemään.
Päälle kolmekymppisten festarikävijöiden ostovoima pyörittää tätä nykyä
festivaalikenttää ja ylipäänsä keikkateollisuutta entistä vahvemmin. Levymyynti on laskenut XX-prosenttia, joten artistien palkkiot otetaan keikkatuloista. Keikkatulot ja -liput maksavat ja ostavat joko päälle kolmekymppiset
vanhemmat tai vaihtoehtoisesti päälle kolmekymppiset keikoilla kävijät.
On vaikea kuvitella parinkymmenen vuoden päästä tapahtuvan samanlaisia re-union-kiertueita. Mitään pois ottamatta Robinilta, Cheekiltä tai
muilta nuorisomusiikin edustajilta, on heitä mahdoton nähdä festivaaleilla
esiintymässä tuolloin yli kolmekymppisille ex-faneilleen. Todennäköisempää onkin, että Katri Helena villitsee tuolloinkin uusia sukupolvia jonkin
Vain elämää -ohjelman menestyksen kaltaisen nosteen siivin.
Tämä aiheuttaa kuitenkin ongelman. Samaan aikaan kun vanhojen musiikintekijöiden laumat Scott Walkerin ja Swansin johdolla nousevat poteroistaan kuin elävät kuolleet, uudelle musiikille ei jää tilaa hengittää. Vai
milloin viimeksi olet kuullut kotimaista, alla parikymppistä musiikintekijää?
Tai edes ulkomaista ? briteissä pienimuotoista kohua herättänyttä lauluntekijää Jake Buggia lukuun ottamatta? Rock- ja popteollisuus kuihtuu vuosi vuodelta, eikä toukista synny enää uusia perhosia.
Musiikkiteollisuus pelaa varman päälle ja tuijottaa myyntilukuja. Ne ovat
suuryrityksiä, ja toimivat markkinatalouden lainalaisuuksien mukaan. Eilispäivän artistit myyvät yhä, mutta tarkoittaako se sitä, että ne ovat enää millään tavalla relevantteja? «
1. Biffy Clyron veljesten sukunimi on
a) Scotland b) Johnston c) Neil
2. Ruudolfin mukaan Doupeimmat Jumala
a) sheivaa b) seivaa c) heivaa
3. Lahden nuorisokeskus on
a) Fillari b) Bike c) Pyörä
4. Scarlet Youthin päälaulaja on
a) Jaani Peuhu b) Kalle Pyyhtinen c) Peter Baltes
5. Sammalen levy-yhtiö on
a) Plastic Passion b) Solina c) Svart
6. Jätkäjätkien Kim Rantala on kotoisin
a) Oulusta b) Helsingistä c) Joensuusta
7. Helloweenin kitaristi ei ole
a) Daniel Löble b) Michael Weikath c) Sascha Gerstner
8. Valoa Festival järjestetään
a) Turussa b) Tampereella c) Helsingissä
9. Suen Tomi Tuomisen armeijakaveri on alikersantti
a) Xysma b) Disgrace c) Convulse
10. Räjäyttäjien Muuni näki unta
a) Patesta b) Martista c) Juicesta
11. Oululainen kulttuuriyhdistys ei ole
a) Rotos b) Loves c) Paskakaupunni
12. Soilworkin rumpali on
a) Peter Wichers b) Sven Karlsson c) Dirk Verbeuren
13. Pää kiin basisti on
a) Mikko b) Lauri c) Vekku
14. Matin biisi on
a) Hulk b) Spider-Man c) Superman
15. Voivodin jäsenistä on kuollut
a) Piggy b) Away c) Snake
1b2b3a4c5c6c7a8b9a10c11b12c13c14a15a
VIIMEINEN SANA
» PAPPAVALTA
TUKEHDUTTAA
NUORISON NOUSUN
SUE
» 42 « NRO. 1
» VIIMEISET SANAT #28 ARI VÄNTÄNEN
Räjäyttäjien Muuni näki viimeksi
unessa Juicen.
Sitten viime
näkemän...
Räjäyttäjien ensimmäinen albumi on
päätetty julkaista
Amerikassa. Ei kovin
käytännöllinen idea.
Viimeksi ostamani levy on...
BBC Radiophonic Workshop, jossa on Malcolm Clarken Romanescan Rout. Hyvä levy, jollaisia ei enää tehdä.
Viimeksi näkemäni elokuva on...
Hobitti. Ensimmäinen 3D-leffa, jonka katsoin
kokonaan. Karkkipussi kesti kauemmin kuin
elokuva.
Viimeinen asia, johon suostuisin, on...
oman ruumiini syöminen ja housuihin kuseminen ? toki TIEDÄN, että se, mitä voin tai en voi
tehdä, ei ole aina täysin minun hallinnassani.
Viimeksi itkin, kun...
kuuntelin Joy Divisionin Transmissionia. Lapset olivat olkkarissa ja vaimo keittiössä. Sori,
nyt itken taas, kun The Beatlesin There?s a Place soi.
Viimeksi nauroin...
Kun kymmenvuotias lapseni löysi keittiön pöydän alta tekemäni graffitin.
Viimeisin levy, jota suosittelin
kaverilleni, on...
? & The Mysteriansin 96 Tears. Kaverilla oli
dj-keikka lähipubissaan Axminsterissä.
Viimeksi näin unta...
että matkustin lentokoneessa ja tuijotin tuuletusaukkoja pääni yläpuolella. Yhtäkkiä kone
heilahti ja moottorit sammuivat. Takaosassa
Juice Leskinen nousi seisomaan Suomi-kitara
kädessään ja huusi: ?laittakaa tuulettimet täysille ja suunnatkaa ne suoraan alas!? Kaikkien
kädet singahtivat ylös yhtä aikaa. Pelastuimme
yhteistoiminnalla.
Viimeksi suutuin...
kun musiikkiterapeutti ei suostunut ottamaan
vastaan neuvoja, joista on maksanut. Viha hiipui ärsytykseksi, ja siitäkään ei ollut pian jäljellä mitään.
Räjä?n?Rollin viimeinen biisi on...
Ei hauskaa. Sen alussa on rumpufilli, jota en voi
uskoa soittaneeni. Mutta kyllä se minä olen.
Siksi aina pitää äänittää kaikki.
Viimeksi lauloin suihkussa...
Monty Pythonin Finland Songia. Jään aina jumiin ?snack lunch in the hall? -kohtaan.
Viimeksi, kun olin humalassa...
meillä oli kivaa Riihimäellä Death Hawksin
kanssa. Jäimme jumiin rakennukseen ja Jukka
kiipesi tikkaita, ja taksimatka oli maaginen, ja
me melkein kuolimme janoon. Meistä pidettiin
siellä hyvää huolta. Tänks!
Viimeistään on aika lopettaa, kun...
on uudenvuodenaatto ja ilotulitteet räjähtelevät ja tekee mieli juoda ja viettää aika vaimon
kanssa.
Viimeiset sanani ovat...
?Räjä räjä!?
SUE
» 43 « NRO. 1