MAINOS rapport.fi 11/2025 Lukemisen jälkeinen aika JANI KAARON ESSEE Kirjamessuilla kirjallisuus näyttää kukoistavalta, mutta tilastot kertovat toista: nuoret eivät enää lue.
Liiku, älä urheile L iikunnan ja urheilun ero on selvä: urheilu pyrkii suorituskyvyn ylittämiseen, liikunta hyvinvoinnin lisäämiseen. Urheilu on ammattilaisten tai sellaiseksi tähtäävien hommaa. Se on kilpailua ja äärirajoja venyttävää fyysistä toimintaa, jota ei voi pitää terveellisenä. Urheilijoilla on monenlaisia terveysriskejä ja -ongelmia, mutta arkiliikkuja voi hyvin. Koska liikunta parantaa unta, vähentää tautiriskejä, pitää aivot virkeinä, auttaa keskittymiskykyä, jaksamista ja mielen hyvinvointia, meidän on liikuttava. Tietokoneen ääressä ryhdittömästi istuvat ihmiset lisäävät sosiaalija terveyspuolen kuluja, ja siihen ei ole varaa, kun pitää ne kaikki vanhuksetkin hoitaa. Mutta ohjeet, joita meille liikuntaan annetaan, tulevat urheilusta. Vatsalihasliike ja taivutus on tehtävä oikein, sykettä pitää jatkuvasti tarkkailla, proteiinipatukat ja palautumisjuomat lisäävät suoritusten tehoa. Ja niin ajamme autolla kuntosalille ja otamme hissin, kun kohde on toisessa kerroksessa. ARKILIIKKUJA EI tarvitse urheilijan ohjeita, vaikka vaatii lujaa luonnetta kieltäytyä terveyssormuksen houkutuksista ja lajikohtaisista trikoista kevään muotiväreissä. Liikkuminen ei ole suoritus, se on ihmiselle lajityypillistä, ja siksi osaamme kaikki liikkua. Vatsalihaksia voi vahvistaa monin tavoin, ja kun tekee liikkeet kehon painolla, ei ole riskiä repiä itseään rikki. Urheilussa tilanne on toinen. Toistoja ja painoja on niin paljon, että vain tekemällä tietyllä tavalla pienenee rasitusvammojen ja repeytymien riski. Arki on muuttunut ikäväksi sanaksi. Sen sävy kärjistyy, kun mietitte rinnakkain espanjalaista heinäkorissa huolella kypsytettyä juustoa ja tuotetta nimeltä ”Suomalainen arkijuusto”. Mutta arki on elämän ydintä, ja siksi arjesta kannattaa tehdä miellyttävää. Liikunta ja taiteet ovat siihen oikotie. MUSIIKIN KUUNTELU ja kävely luovat vankan pohjan hyvinvoinnille. Hissistä kieltäytyminen, ylähyllylle kurottelu ja pari kyykkyä alahyllylle tuovat lisäiloa. Venyttely, hyppely, kiipeily, tuolijumppa, mikä kullekin parhaiten sopii. Autoa ei kannata pysäköidä oven eteen, ja enemmän liikuntaa tuottaa julkisten liikennevälineiden käyttö. ”Kun minä olin nuori, kouluun hiihdettiin”, on vale, jolla syyllistetään nuoria vätyksiä, jos he saavat vanhemmilta kyydin kouluun. Harva hiihti. Kuljin kouluun bussilla, hiihtoviikoilla sukset kainalossa. Koulun pihalla oli lyhyt latu, jota kiersimme hitaammin kuin olisimme kävelleet. Ei syntynyt himoa hiihtoon. Näitä tarinoita riittää kaikilla. Koulun liikunta oli pakkoa, nöyryytystä ja pelottavaa, ja siitä voi syyttää omaa liikkumattomuutta hamaan ennenaikaiseen hautaan saakka. Mutta koulu ei määritä loppuelämää eikä arkiliikunta ole erityinen suoritus. Siitä ei tarvitse toipua eikä palautua, se on vain tapa olla ja elää, ja siksi se lisää hyvinvointia. MINNA LINDGREN Kirjoittaja on palkittu kirjailija. Hänen kolumninsa voit tilata rapport.fi ”Kun minä olin nuori, kouluun hiihdettiin”, on vale, jolla syyllistetään nuoria vätyksiä, jos he saavat vanhemmilta kyydin kouluun. KUUNTELE JUTUT RAPPORT.FI 2 Rapport Media Oy:n julkaisema mainosliite | TOIMITTAJAT Minna Lindgren, Katleena Kortesuo, Venla Seuri, Jani Kaaro, Taru Katriina Tikkanen, Jose Riikonen, Iina Kansonen ULKOASU Seppo Honkanen | KUVITUS Nunnu Halmetoja | MYYNTI Juha Töyrylä 041 151 22 29
KUUNTELE JUTUT RAPPORT.FI 3 Rapport Media Oy:n julkaisema mainosliite | TOIMITTAJAT Minna Lindgren, Katleena Kortesuo, Venla Seuri, Jani Kaaro, Taru Katriina Tikkanen, Jose Riikonen, Iina Kansonen ULKOASU Seppo Honkanen | KUVITUS Nunnu Halmetoja | MYYNTI Juha Töyrylä 041 151 22 29 Emme saaneet tätä sivua kaupaksi. Päätimme julkaista kuvan koirasta. Tutkimusten mukaan söpöjen eläinkuvien katseleminen alentaa stressiä. Hyvä sisältö tarkoittaa vaikuttavaa näkyvyyttä. Entä jos käsittelisimme teidän aihettanne? 040 150 24 42 / Seppo
KUUNTELE JUTUT RAPPORT.FI 4 Millaista on vammaisen elämä säästö-Suomessa?
KUUNTELE JUTUT RAPPORT.FI 5 Uusi vammaispalvelulaki astui voimaan tämän vuoden alussa. Sen pitäisi turvata vammaisten henkilöiden osallisuus ja yhdenvertaisuus. Näin ei kuitenkaan tapahdu, sanovat Invalidiliiton asiantuntijat. Millaista on vammaisen elämä säästö-Suomessa? KUVITUS NUNNU HALMETOJA K yllä me voidaan sut kantaa. Tällaisen ehdotuksen vaikeasti vammainen Milla Ilonen on saanut, jos rakennukseen ei ole ollut esteetöntä sisäänpääsyä. Ilonen liikkuu sähköpyörätuolilla. Hän ajattelee, että ehdotuksen takana on saattanut olla hyväntahtoinen ajatus, mutta kantaminen on aina huono vaihtoehto. – Se aiheuttaa turvattomuutta ja altistaa tapaturmille. Se rikkoo myös vammaisen henkilön yksityisyyttä, kun häneen tartutaan kiinni tai kommentoidaan kehon kokoa. Ilosen mielestä parasta olisi, että esteettömyys huomioitaisiin aina jo rakennuksen suunnitteluvaiheessa. Myös esteellisiin tiloihin on saatavilla ratkaisuja, ja esimerkiksi luiskan hankkiminen hyödyttää monia. Rahasta sen ei luulisi olevan kiinni. Luiskan hinta lähtee parista sadasta eurosta ja siihen TEKSTI VENLA SEURI
KUUNTELE JUTUT RAPPORT.FI 6 voi saada valtiolta tukea. Esteettömyys on vain yksi näkökulma siihen, etteivät vammaisten oikeudet ja yhdenvertaisuus läheskään aina toteudu. Apua toisilta FYYSISESTI VAMMAISET henkilöt saattavat tarvita toisen apua useissa arjen asioissa, kuten suihkussa ja wc:ssä käymisessä tai meikkaamisessa. Milla Ilonen saa apua asumispalvelujen työntekijöiltä ja henkilökohtaiselta avustajaltaan. Monet tarvitsevat myös kuljetuspalveluja päästäkseen kulkemaan töihin, harrastuksiin, ystävän luo tai käymään kaupassa. Entinen asuinkunta antoi Iloselle tukea erikoisvarustellun auton ja sen apuvälineiden hankintaan. Hänen työnkuvaansa on aina sisältynyt pitkiäkin työmatkoja. Kaukoliikenteen linja-autot eivät ole esteettömiä, joten omalle autolle on ollut käyttöä. Ilosella on korkeakoulututkinto ja 17 vuotta työuraa. – Minulla on erilaiset valmiudet hakea palveluita kuin monella vammaisella tuttavallani. Olen huolissani etenkin heistä, joilla ei ole läheisiä auttamassa palveluiden hakemisessa tai palvelupäätöksistä valittamisessa, Ilonen sanoo. Rikkovatko ohjeet lakia? VAMMAISTEN HENKILÖIDEN arjen sujumista turvaavista palveluista ja taloudellisista tukitoimista säädetään vammaispalvelulaissa, joka uudistui tämän vuoden alussa. Lailla pyritään turvaamaan vammaisten henkilöiden osallisuus ja yhdenvertaisuus. Nämä periaatteet ovat läpileikkaavina YK:n vammaisyleissopimuksessa, jota Suomessa noudatetaan laintasoisena säädöksenä. Hyvinvointialueet ovat laatineet laista soveltamisohjeita palvelupäätöstensä tueksi. Invalidiliitto pitää ongelmallisena, että eri alueilla on erilaiset ohjeet. Lakia pitäisi tulkita samalla tavalla alueesta riippumatta, jotta vammaisten ihmisten yhdenvertaisuus toteutuisi. Invalidiliitto edustaa fyysisesti vammaisia ja toimintaesteisiä ihmisiä. Liitto ja sen jäsenyhdistysten aktiivit ovat pyrkineet vaikuttamaan hyvinvointialueiden soveltamisohjeisiin. Osassa valmisteluun on päästy mukaan, osassa ei. – Työssäni näen aitiopaikalta, miten soveltamisohjeilla pyritään yhdenmukaistamaan vammaispalvelujen virkahenkilöiden päätöksiä. Ne eivät kuitenkaan lakia alemman asteisina säädöksinä saa olla ristiriidassa lain kanssa, sanoo Invalidiliiton neuvontalakimies Petteri Pitkänen. Pitkäsen mukaan vammaisten henkilöiden yhdenvertainen kohtelu ei saa kuitenkaan tarkoittaa sitä, että vammaispalveluita myönnettäessä yksilöllinen tarveharkinta sivuutetaan. Palvelutarpeen arvioinnissa ja asiakassuunnitelmassa on mahdollista huomioida asiakkaiden ja usein myös heidän läheistensä arjesta nousevat tarpeet ja toiveet. – Uudessa vammaispalvelulaissa asiakassuunnitelma on aiempaa velvoittavampi. Siksi palvelutarpeen arviointivaiheessa ja asiakassuunnitelmia laadittaessa asiakasta ja mahdollisuuksien mukaan hänen lähipiiriään olisi kuultava ja myös kuunneltava. Yhteydenotot Invalidiliiton neuvontapalveluun ovat hyvinvointialueuudistuksen ja uuden vammaispalvelulain myötä lisääntyneet. Myös vammaispalvelujen viranhaltijat ja muut asiantuntijat ottavat yhteyttä kysyäkseen vammaispalvelulain siirtymäaikasäännöksistä, soveltamisalasta, uusista palveluista ja taloudellisista tukitoimista. – Asiakkaitamme neuvoessamme avaamme tarvittaessa heille myös lain esitöitä, joiden perusteella lainsäätäjän tahtotila tulee näkyväksi. Siten on myös helpompaa arvioida sitä, millaisiin ratkaisuihin hallintotuomioistuimet aikanaan ehkä päätyvät asioissa, joissa asiakkaamme hakevat muutosta saamiinsa kielteisin päätöksiin, Pitkänen sanoo. Suomen kehno taloustilanne vaikuttaa tietysti tilanteeseen. Vammaispalvelulain toimeenpanoon on käytettävissä liian vähän resursseja. Rahaa tarvittaisiin lisää, jotta hyvinvointialueet pystyisivät tuottamaan lakisääteiset vammaispalvelut. Vammaispalveluista moni, kuten henkilökohtainen apu, on niin sanottu subjektiivinen oikeus, joka hyvinvointialueen pitää pystyä järjestämään alueen rahatilanteesta riippumatta. Saa valittaa, mutta vaikeaa se on VOI OLLA, ETTÄ jollakin hyvinvointialueella tietyllä tavalla vammautunut henkilö saa palvelun, mutta rajan toisella puolella hän ei olisikaan oikeutettu siihen. Tämä on iso yhdenvertaisuusongelma. Kun esimerkiksi kuljetuspalvelu minimoidaan, vammaiselta evätään mahdollisuus osallistua harrastuksiin tai luottamustehtäviin. Vammaispalveluissa on kyse usein elinikäisestä palvelusta, joka mahdollistaa vammaisten henkilöiden yhdenvertaisuuden vammattomiin nähden. Kielteisestä palvelupäätöksestä voi valittaa, mutta helppoa se ei ole. Oikaisua täytyy hakea oikealta lautakunnalta tietyssä määräajassa. Petteri Pitkäsen mukaan lautakunta muuttaa viranhaltijan päätöstä hyvin harvoin. Lautakuntakäsittelyn jälkeen saa valittaa hallinto-oikeuteen. Jos valitus menestyy, uusi päätös ei astu Yhdellä hyvinvointialueella tietyllä tavalla vammautunut henkilö saa palvelun, mutta toisella ei. Tämä on merkittävä yhdenvertaisuusongelma.
KUUNTELE JUTUT RAPPORT.FI 7 automaattisesti voimaan, vaan se palaa takaisin hyvinvointialueelle uudelleenpäätettäväksi. Uudelleenpäätökseen varataan kolmen kuukauden aika. – Saattaa olla, että vammaisen henkilön tilanne on ehtinyt muuttua. Vaaditaan uutta selvitystä ja päätöksenteko alkaa alusta. Tämä on tavallaan ikiliikkuja, joka näännyttää vammaisen henkilön, eikä hän enää jaksa hakea uudelleen, Petteri Pitkänen sanoo. Jaksaminen koetuksella JOS PERUSTARPEIDEN hoitamiseen saa apua vain minimaalisesti, vammaisen ihmisen omanarvontunto kärsii. – Kuinka moni vammaton 25vuotias olisi valmis siihen, että pääsee vain kerran viikossa suihkuun, kysyy Milla Ilonen. Tällaista saatetaan ehdottaa samanikäiselle vammaiselle nuorelle. Ilonen työskentelee Invalidiliiton Sisä-Suomen järjestöasiantuntijana. Hän tekee vaikuttamistyötä Keski-Suomen ja Pirkanmaan hyvinvointialueilla. Hän on sekä P i r k a n m a a n hyvinvointialueen että Tampereen kaupungin vammaisneuvoston jäsen. Hän käy jatkuvaa vuoropuhelua viranomaisten ja muiden päättäjien kanssa. Lisäksi Ilonen tukee yhdistystoimijoita ja tekee puhelinneuvontaa. Neuvonnassa hän kohtaa enenevässä määrin vammaisia henkilöitä, jotka eivät jaksa enää taistella perusoikeuksistaan. – Henkinen jaksaminen on koetuksella, kun palveluita ei saa tai niistä joutuu käymään pitkiä valitusprosesseja. Sama vai eri ihmisarvo? INVALIDILIITTO TOTEUTTI vuonna 2023 ensimmäistä kertaa osallisuusbarometrin, jonka tavoitteena oli saada tietoa vammaisten henkilöiden osallisuudesta ja hyödyntää saatua tietoa osallisuuden edistämisessä. Osallisuusbarometriin vastasi 1136 henkilöä. Liitto toteuttaa osallisuusbarometrin toisen kerran loka–marraskuussa 2025. Milla Ilonen tutustui syvällisesti barometrin avoimiin vastauksiin ja teki niistä sosiaalipsykologian maisteriopintojen pro gradu -työnsä. Yllättävä ja hämmentävä tulos oli Ilosen mukaan se, että 272 avoimessa vastauksessa oli maininta kohtaamisen ongelmasta sosiaalija terveyspalveluissa. Ilonen käyttää käsitettä vuorovaikutusvalta, jossa sosiaalityöntekijä tai lääkäri saa asiakkaan tuntemaan olonsa toisarvoiseksi töykeällä, vähättelevällä, välttelevällä, ylimielisellä tai nöyryyttävällä käyttäytymisellä. – Vammaiset henkilöt käyttivät vastauksissaan puhetta, jossa kuvaavat itseään huonoksi potilaaksi, kerjääjäksi, anelijaksi, mitään ymmärtämättömäksi kaikesta vääntäjäksi, Ilonen kertaa. Ilosen mukaan sosiaalija terveyspalveluiden työntekijöillä olisi valtaa osallisuuden lisäämiseen, mutta monet vammaiset kokevat, että he vain vähentävät osallisuutta. Ilonen ei kuitenkaan suostu tekemään myönnytyksiä. Hänen maailmankuvassaan kaikilla ihmisillä on sama ihmisarvo. Sen toteutumiseksi jotkut tarvitsevat enemmän yhteiskunnan tukea kuin toiset. – Olen luonteeltani toivon luoja. Haluaisin luoda psyykkistä toiveikkuutta ja vahvistaa ihmisten tunnetta selviytymisestä. Päättäjiltä toivon kiinnostusta kuulemaan, mitä vammaiset henkilöt itse palveluistaan ajattelevat ja niiltä toivovat. Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Invalidiitto. Kuinka moni vammaton 25-vuotias olisi valmis siihen, että pääsee käymään vain kerran viikossa suihkussa. Henkinen jaksaminen on koetuksella, kun palveluita ei saa tai joutuu käymään pitkiä valitusprosesseja.
KUUNTELE JUTUT RAPPORT.FI 8 K un antiikin oppineet kävelivät Aleksandrian kirjastossa päiviä tai kuukausia ennen sen tuhoa, mahtoivatko he aavistaa, että tämä oppineisuuden keskus ja korvaamattoman arvokkaiden käsikirjoitusten tyyssija olisi pian raunioina? Sitä olen miettinyt tänä syksynä kun olen kävellyt kirjamessuilla, katsellut kirjapaljoutta ja kuunnellut esiintyjiä. Kirjamessuilla kaikessa on kyse kirjoista ja kirjailijoista, ja kirjamessuilla vaikuttaa aina siltä, että kirjallisuus elää suurta kukoistuskautta. Kaikki kuitenkin tietävät, että lukeminen on vaikeuksissa ja etenkin nuoret ovat lakanneet lukemasta. Jos he eivät lue, miten tartuttaa heihin lukemisen rakkaus? Kun he kasvavat aikuisiksi, lukevatko he enää silloinkaan ja jos eivät, mitä tapahtuu kirjallisuudelle? Niinpä kirjamessuilla minut on tänä syksynä vallannut outo olo kuin katsoisin jotakin mikä täytyy painaa mieleen, sillä parissa kolmessa vuosikymmenessä tämä kirjojen rakastajien aika voi olla ohi. LUKEMISEN ALAMÄESTÄ on keskusteltu pitkään, mutta kerrataan vielä missä mennään. Tilastokeskuksen ajankäyttötutkimus 1987–2021 osoittaa, että lukemiseen käytetty aika on vähentynyt kaikissa ikäryhmissä, mutta erityisen voimakkaasti nuorilla. 1980-luvulla 10-14-vuotiaiden ikäryhmästä aktiivilukijoita – eli nuoria, jotka lukivat puolessa vuodessa kymmenen kirjaa tai enemmän – oli 40 prosenttia, mutta vuonna 2017 enää neljä prosenttia. Pudotus on ollut yhtä hurjaa myös 15-24-vuotiaiden naisten ryhmässä, jossa aktiivilukijoita oli 1980-luvulla puolet, mutta tänä päivänä enää kahdeksan prosenttia. Varsin karuja tuloksia ilmoitti myös Lotta-Sofia La Rosa vuoden 2023 väitöskirjassa, jossa tutkittiin nuorten kaunokirjallisuuden lukumotivaatiota. Kävi ilmi, että sitä ei ollut juuri ollenkaan. Seuraava katkelma väitöskirjasta summaa tilanteen: ”Tulosten mukaan suurin osa nuorista pitää kaunokirjallisuuden lukemista tylsänä eikä näe sitä vapaa-ajan käyttämisen arvoisena. Elämyksiä haetaan älypuhelimelta, peleistä, sosiaalisesta mediasta, sarjoista, elokuvista. Käsitys omasta lukutaidosta ei näytä olevan voimakkaasti yhteydessä kirjojen lukemisen määrään: omasta mielestään vahva lukijakaan ei välttämättä lue, ja kirjoja karttava voi pitää itseään kelpo lukijana. Suurin osa nuorista ei aktiivisesti jaa lukukokemuksia tai keskustele kirjoista kavereiden kanssa. Moni nuori uskoo kavereiden suhtautuvan kirjojen lukemiseen itseäkin kielteisemmin… Suurin osa tytöistäkin lukee harvoin tai ei koskaan.” Lukemisen lasku ei tietenkään kosketa vain Suomea, vaan on kansainvälinen ilmiö. OECD:n viime vuonna julkaistussa raportissa todettiin, että lukutaito on jumiutunut paikalleen tai laskenut käytännössä kaikissa kehittyneissä maissa – ja tässä joukossa Suomi vielä erottuu edukseen. Brittiläinen kirjallisuuskriitikko ja kolumnisti James Marriott onkin todennut hauskasti, että jos menneiden aikojen sosiaalitieteilijälle näytettäisiin tilastoja lukemisen laskusta länsimaissa, hän saattaisi päätellä, että länsimaisia yhteiskuntia on kohdannut jokin valtava katastrofi kuten sota tai rutto tai maanjäristys. Vähänpä hän tietäisi, että romahduksen on aiheuttanut aikamme ja keskittymiskykymme suuri syöppö – älypuhelin. Jos ihminen viettää puhelimella viisi tuntia päivässä teini-iästä seniorivuosiin, hän tulee antaneeksi älypuhelimelleen viisitoista vuotta elämästään. YHDYSVALLOISSA ON KÄYTY lukutaidon laskusta huolestunutta keskustelua, sillä lukutaidon puutteet näkyvät jo ryhmässä, jonka menestys on perinteisesti perustunut hyvään lukutaitoon – eli yliopisto-opiskelijoissa. Tilanteesta kertonee paljon viime vuonna CEA Critic-sarjassa julkaistu tutkimus, They Don’t Read Very Well, jossa noin 80 englanninkielen opiskelijaa luki johdannon Charles Dickensin teoksesta Kolea talo, minkä jälkeen heidän piti selvittää mistä johdannossa oli ollut kysymys. Tulokset kertoivat, että 58 prosenttia – eli yli puolet – ymmärsi lukemaansa niin huonosti, että he eivät olisi millään kyenneet lukemaan kirjaa loppuun. 38 prosenttia ymmärsi lukemaansa hieman paremmin, mutta heillä oli suuria vaikeuksia ymmärtää esimerkiksi vertauskuvia. Vain viisi prosenttia oli hyviä lukijoita – ja nyt on kyse lukijoista, joiden pääaineena oli englanti ja joiden pitäisi valmistua esimerkiksi äidinkielen opettajiksi. Lukutaidon ongelmiin on havahduttu myös Yhdysvaltain eliittiyliopistoissa sen jälkeen kun älypuhelimen kasvattama sukupolvi on tullut niihin opiskelemaan. The Atlantic julkaisi viime vuonna jutun, jossa opettajat kertoivat nuorten lukuvaikeuksista Lukemisen jälkeinen aika JANI KAARO Kirjoittaja on palkittu tiedetoimittaja. Hänen kolumninsa voit tilata rapport.fi Mitä tapahtuu, kun sukupolvi kasvaa ilman kirjoja – älypuhelinten viedessä jopa vuosikymmeniä elämästämme?
KUUNTELE JUTUT RAPPORT.FI 9 kursseilla, joissa tiettyjen klassikkojen lukeminen on aina kuulunut kurssivaatimuksiin. Jutussa haastateltu Columbian yliopiston opettaja Nicholas Dames kertoo, että kaksikymmentä vuotta sitten hänellä ei ollut mitään vaikeuksia käsitellä opiskelijoidensa kanssa yhdellä viikolla Ylpeyttä ja ennakkoluuloa ja toisella Rikosta ja rangaistusta, mutta nyt lukeminen on muuttunut monille opiskelijoille ylivoimaiseksi. Dames sanoo haastattelussa, että kyse ei ole niinkään siitä, että opiskelijat eivät halua lukea kirjoja, vaan että he eivät kykene. Monet eivät yliopistoon tullessaan ole lukeneet yhtä ainoaa kirjaa. Jos tämä pitää paikkansa, Dostojevski tai Tolstoi voi olla tottumattomille liian iso pala ensikirjaksi. Sen lisäksi, että lukeminen on vähentynyt, ihmiset ovat alkaneet julkisuudessa ylpeillä sillä, että he eivät ole lukeneet kirjoja – asia, jota aiemmin hävettiin. Hyvä osoitus tästä asenteesta tulee kryptoyrittäjä Sam Bankman-Friediltä, joka totesi haastattelussa vuonna 2022, että ”Suhtaudun hyvin epäluuloisesti kirjoihin… En halua sanoa, ettei kenenkään kannata lukea yhtään kirjaa, mutta tarkoitan jotakin hyvin sen kaltaista. Ajattelen, että jos kirjoitit kirjan, mokasit, koska olisit voinut sanoa saman asian kuuden kappaleen blogipostauksessa.” Tänä päivänä Bankman-Friedillä on aikaa lukea – ainakin tiilenpäitä – sillä hänet tuomittiin talousrikoksista 25 vuodeksi vankilaan. JOS OLEMME SIIRTYMÄSSÄ lukemisen jälkeiseen aikaan, miltä se näyttäisi? On mahdotonta kuvitella asiaa, jollaista ei ole vielä tapahtunut. Vai onko? Joku voisi sanoa, että jos aktiivilukijoita on enää neljä prosenttia suomalaisnuorista, ehkä lukemisen jälkeinen aika on täällä jo nyt. Lähestykäämme asiaa kuitenkin toista kautta. Marriott kirjoittaa kiinnostavasti miten Eurooppa oppi lukemaan ja miten se muutti maailmaa. Tarinaa ei tarvitse aloittaa Johan Gutenbergista, vaan mennään Marriottin mukana 1700-luvun Eurooppaan. 1700-luvun alussa kirjojen lukeminen oli vielä pienen piirin juttu, mutta lukijoiden ja etenkin kirjojen määrät lisääntyivät vuosisadan loppua kohden valtavasti. Esimerkiksi Englannissa julkaistiin vuosien 1700-1710 välillä vain kuusituhatta kirjaa, mutta vuosien 1790-1800 aikana julkaistujen kirjojen määrä oli jo 56 000. Saksassa julkaistiin 1700-luvun saatossa yli miljoona kirjaa, ja Ranskassa suuren vallankumouksen aikoihin jo puolet maan miespuolisesta väestöstä osasi lukea. Naisista noin 30 prosenttia. Kirjojen tarjonnan lisääntyminen vaikutti ihmisten lukutottumuksiin. Kun lukutaitoiset olivat ennen lukeneet yhtä tai kahta kirjaa yhä uudestaan, nyt he saattoivat lukea elämänsä aikana useita kirjoja: teologiaa, filosofiaa ja historiaa; kaunokirjallisuutta ja runoutta; kirjoja, vihkosia, pamfletteja ja sanakirjoja. Kirjojen lukemista kuvailtiin ”villitykseksi”, ”hullutukseksi”, ”kuumeeksi” tai ”epidemiaksi” kuten Facebookiakin kutsuttiin, kun se vielä oli tuore juttu. Suomeen tämä epidemia rantautui jälkijunassa, ja niinpä esimerkiksi Zachris Topelius kuului sukupolveen, jota varoiteltiin lukemisen vaaroista, ja hän itsekin kuvasi vielä 1840-luvulla himolukijaa kalpeaksi raukaksi, joka on menettänyt yhteyden yleisöönsä. Kirjallisuuskärpäsen puraisemat kuitenkin tiesivät, että jotain suurta oli tekeillä; että kirjat toivat uuden aikakauden tavallisen kansan ulottuville. Ihmiset eivät enää olleet riippuvaisia auktoriteettien opetuksesta, vaan saattoivat sivistää itseään mitä moninaisimmista asioista vain lukemalla kirjaa. Tällä oli tietenkin myös poliittisia seurauksia. Poliittiset vangit, hallinnon vastustajat ja yhteiskunnalliset uudistajat saivat vihdoin kertoa tarinansa ja ajatuksensa omin sanoin. Konservatiivit pelkäsivät kirjoja, mutta yhteiskunnan uudistusmieliset hyödynsivät niiden voimaa ajaakseen omaa asiaansa. Marriot kirjoittaa osuvasti, että kirjojen julkaisu oli ennen kaikkea informaation demokratisoimista. Jos tämä on totta, silloin kirjojen loppu tarkoittaisi informaation poistamista tavallisen ihmisen ulottuvilta. MARRIOTTIN MUKAAN kirjallisuus on vaikuttanut myös ihmisten älykkyyteen – ei älylliseen kapasiteettiin sinänsä, vaan siihen, miten älyä käytetään. Kirja nimittäin asettaa lukijansa täysin erilaiseen tilanteeseen kuin puhuttu kieli. Jos haluat rakentaa argumentin, sinun on oltava looginen. Ajatus on rakennettava lähtöpisteestä A ja kuljetettava monien eri perustelujen ja välivaiheiden kautta päätepisteeseen Y siten, että ajatus pysyy koossa ja yhdenmukaisena. Siihen voidaan aina palata ja sitä voi kritisoida; ajatuksen askeleita voidaan seurata taaksepäin ja osoittaa sen heikkouksia mistä tahansa kohdasta. TikTok-video taas on toista maata. Minuutin videossa ei tarvitse rakentaa loogista yhteyttä minkään väitteiden välille, vaan video nappaa katsojaa tämän emootioista kiinni ja tempaa hänet mukaansa samaistumaan, kauhistumaan, pöyristymään tai ilahtumaan. Kenties ajatus kirjallisuuden vaikutuksesta älykkyyteen ei ole liian kaukaa haettu. Tampereen yliopiston kirjastohistorian dosentti Ilkka Mäkinen kertoo teoksessaan Lukuhalun historia, että suomalaisten nuorten lukuhalu oli huipussaan 2000-luvulla. Sattumalta tuolloin Suomi oli huipussaan myös PISA-testien tuloksissa. Toiseksi parhaat tulokset saimme vuonna 2003, parhaat vuonna 2006. Tärkeä syy tähän äkilliseen lukuhalukkuuteen oli Harry Potter-kirjasarja, jonka ensimmäinen julkaistiin suomeksi vuonna 1998, ja se laukaisi valtaisan lukubuumin. Voi siis syystä kysyä, olivatko hyvät PISA -tuloksemme osaksi J.K. Rowlingin ansiota? Tämä on lyhennelmä Jani Kaaron esseestä, jonka voit lukea rapport.fi Ihmiset ovat alkaneet julkisesti ylpeillä sillä, että he eivät ole lukeneet kirjoja – asia, jota aiemmin hävettiin.
10 Näin varmistat taloyhtiön remontin sujuvuuden Korjausrakentaminen on monimutkaista työtä. Siksi taloyhtiön kannattaa käyttää urakan tilaamisessa ulkopuolista apua ja RALAn tietokantaa. K orjausrakentaminen on siinä mielessä kriittinen toimiala, että jos asioita ei tee kunnolla, syntyy pahimmillaan paljon tuhoa ja lasku on iso. Kuten Kiinteistöliiton rakennustekninen asiantuntija Anssi Väätäinen sanoo: – Rakentamisessa missä tahansa, pienessäkin hankkeessa, voi epäonnistua. Siksi on tärkeää, että taloyhtiöt paneutuvat korjausrakentamiseen – esimerkiksi putkiremonttiin tai julkisivuremonttiin – jo suunnitteluvaiheessa kunnolla. Rakentaminen on kuitenkin monimutkaista, ja taloyhtiöissä, jotka hankkeista päättävät, ei välttämättä ole asiantuntijuutta. Miten varmistua, että monimutkainen remontti onnistuu? Iso remontti, isot riskit MITÄ MONIMUTKAISEMPAAN projektiin mennään, sitä enemmän on vaaranpaikkoja. Julkisivuremontin rappauksen vahvikeverkot, vesieristys kylpyhuoneissa, viemäröinti, palokatkot… kriittisiä vaiheita erilaisissa remonteissa on niin paljon, ettei niitä ole järkeä alkaa luetella. Nyrkkisääntönä erityisen huolellinen pitää olla töissä, joiden lopputulosta ei näe. – Aina, kun tekniikkaa jää piiloon rakenteiden sisään, on hyvä varmistua, että ne on sinne oikein asennettu. Koska sitten, kun se on poissa silmistä, mahdollinen vaurio voi olla piilossa kauan ja aiheuttaa pahaa jälkeä, Väätäinen sanoo. TEKSTI JOSE RIIKONEN
11 Urakoitsijan valinta on tärkeää YKSI TÄRKEIMMISTÄ asioista rakentamisen onnistumisessa tehdään jo ennen, kuin urakka alkaa. Tämä asia on urakoitsijan valinta. Apua valintaan saa Rakentamisen Laatu RALA ry:ltä eli RALAlta. RALA on yleishyödyllinen, voittoa tavoittelematon yhdistys, joka edistää suomalaista rakentamisen laatua ja vastuullisuutta. Idea on lisätä rakentamisen läpinäkyvyyttä ja tietoutta, jotta urakoissa ei tulisi ikäviä yllätyksiä. – Sivustoltamme löytyy ohjeita urakan tilaajille ja esimerkiksi vinkkejä kilpailutukseen, kertoo RALAn toimitusjohtaja Johanna Holmström. Kiinteistöliiton Väätäinen kehottaa myös käyttämään korjausrakentamisen tilaamisessa ammattiapua, jos asiantuntemusta ei löydy taloyhtiöstä. – Ihan hankkeen alkumetreillä kannattaa ottaa avuksi projektipäällikkö valvomaan taloyhtiön etua. Myös RALAn Holmström sanoo, että ulkopuolinen silmä on hyödyllinen, mikäli tuntuu, että taloyhtiössä ei ole riittävästi ammattitaitoa. Ulkopuolinen silmä valvoo AMMATTILAINEN OSAA tarkastella kriittisellä silmällä paitsi itse urakkaa, myös sopimuksia ja lakiteknisiä asioita. Jos tapahtuu virheitä ja esiintyy ongelmia, vastuunjako on selkeä, kun sopimukset ovat kunnossa. – Jos sopimusasioita ei hoideta kunnolla, taloyhtiöllä on äkkiä merkittäviä ja kalliita vastuita, ja niistä voi joutua riitelemään pitkään ja kalliisti, Väätäinen sanoo. Kiinteistöliittoon tulee säännöllisesti yhteydenottoja siitä, että korjausrakentaminen on epäonnistunut. Usein kyse on juuri lakiteknisistä asioista: kenen vastuu, kuka korvaa. – Juuri viime viikolla rivitaloyhtiön vesikattoremontissa yläpohjan palokatkot aiheuttivat kiistaa, että onko ne tehty huolellisesti vai ei. YKSI YLEINEN virhe urakan kilpailutustilanteessa on tuijottaa liiaksi hintaa. Usein, jos jokin näyttää liian hyvältä ollakseen totta, se ei ole totta. – Rakentamisessa kilpailu on kovaa ja katteet pieniä. Jos tarjouksissa jonkin toimijan hinta on vaikkapa kymmenen prosenttia halvempi kuin muiden, hälytyskellojen pitäisi soida, Väätäinen sanoo. Myöskään Holmströmin mukaan ei ole järkevää painottaa pelkkää hintaa. – Usein merkittävästi halvemmat osoittautuvat riittämättömiksi joiltain osin ja aiheuttavat ongelmia myöhemmin, ja se voi käydä lopulta todella kalliiksi, Holmström sanoo. Tutki historiaa KANNATTAA MYÖS TUTKIA urakoitsijan toimialaa – maanrakennusyritystä ei kannata palkata tekemään julkisivuremonttia – sekä sitä, millaisia urakoita, ja millä menestyksellä, se on tehnyt aiemmin. Esiselvityksessä auttaa RALAn sivuston tietopankki. Sieltä voi kartoittaa yritysten sopivuutta erilaisiin rakennusurakoihin referenssihaun avulla. Sivusto kertoo myös, millaisille toimialoille yrityksellä on pätevyys. Jos yrityksellä on RALA-pätevyys, se on todistetusti taloudellisesti, teknisesti ja resursseiltaan osaava ja luotettava kumppani. Holmström toivoo, että taloyhtiöt löytäisivät RALAn palvelut, sillä uskoo niiden olevan todella hyödyllisiä. – Eivätkä ne maksa mitään, Holmström sanoo. Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Rakentamisen laatu RALA ry.
KUUNTELE JUTUT RAPPORT.FI 12 J onna Kemppisen arkeen tuli roimasti lisää liikuntaa, kun hän hankki itselleen työsuhdepyörän. Kauppakeskuksen päällikkönä Lahdessa työskentelevä nainen oli aiemmin ajanut pyörällä vain satunnaisesti kesäviikonloppuina. Sähköavusteisen hybridipyörän myötä hän aloitti aktiivisen polkupyöräilyn. – Rutiini työmatkojen pyöräilemiseen muodostui yllättävän nopeasti, Kemppinen kertoo. Hänellä on työmatkaa noin viisi kilometriä. Se taittuu sähköavusteisella pyörällä niin nopeasti, että vuodenaika tai sadesää ei vaikuta pyöräilyinnokkuuteen. – Ei siinä ehdi paljon kastua. Kemppinen käyttää maastoon ja kaupunkiin sopivassa hybridipolkupyörässään aina pientä sähköavustusta. Isoimmissa mäissä sähkövastuksen voi säätää kätevästi peukalolla voimakkaammaksi. Näin työpaikalle perille päästessä ei tarvitse mennä suihkuun tai vaihtaa vaatteita. Työmatkapyöräilyn rutinoitumisen myötä Kemppinen on innostunut pyöräilemään muutenkin. Kivalla kelillä hän saattaa kiertää töihin mennessään pyörälenkin, kaksikymmentäkilometriä tulee täyteen helposti. ViikonValitse itsellesi parhaiten sopiva työsuhdepyörä Sopisiko sinulle sähköavusteinen hybridi, maastopyörä, kaupunkipyörä vai kippurasarvinen gravelpyörä? Kolme työmatkapyöräilijää kertoo, mihin pyöriin he päätyivät. loppuisin nainen suuntaa hybridillään Lahdesta Hollolaan Vesijärven rantareiteille. – Tykkään katsella maisemia, ja pyörällä ajaessa se käy helpommin kuin autolla. Maaliskuussa 2026 tulee kuluneeksi neljä vuotta, kun Kemppinen hankki työsuhdepyörän. Se on ollut erinomainen investointi. Aiemmin autolla ajatetut kilometrit taittuvat nyt pyörällä, eikä parkkimaksuihinkaan mene rahaa. – Lunastan maaliskuussa pyörän itselleni. Uskon ajavani siellä vielä monta vuotta. ”Metsässä pyöräillessä tunnen itseni nuoreksi jälleen” YLÖJÄRVELÄINEN Velipekka Jaakonsaari hankki työsuhdepyöräkseen ensin sähköavusteisen, etujousitetun ja jäykkäperäisen maastopyörän. Hän polki sillä töihin päivittäin noin kymmenen kilometrin matkan Tampereelle. Hän oli tyytyväinen jäykkäperäiseen maastopyörään, kunnes kaverit houkuttelivat maastopyöräpoluille metsään. Vauhdikas maastopyöräily vaativissa maastoissa vei miehen sydämen. Jaakonsaaren mielestä parasta maastopyöräilyssä on ajan viettäminen luonnossa, raikkaassa ilmassa. – Metsässä pyöräillessä tuntuu vähän siltä, kuin eläisi nuoruutta uudelleen, hän lisää ja kertoo, että heillä oli nuorena tapana tehdä hyppyreitä metsäreiteille. Jaakonsaarella on käytössään jo toinen työsuhdepyörä. Ensimmäisen pyörän hän lunasti itselleen. Uudeksi työsuhdepyöräksi hän valitsi harrastuskäyttöön sopivan sähköavusteisen, täysjousitetun maastopyörän. Täysjousitettu maastopyörä on tuntunut nappivalinnalta. Erityisen tyytyväinen Jaakonsaari on pyörän geometriaan. – Se ei ole itsestäänselvyys 190 senttiselle. Nyt Jaakonsaarella on täysjousitetulKUVITUS NUNNU HALMETOJA TEKSTI TIINA KATRIINA TIKKANEN
KUUNTELE JUTUT RAPPORT.FI 13 la pyörällä ajamista takana reilu vuosi. Pyöräilykilometrejä kertyi viime vuoden aikana kolmetuhatta. Työmatkalla Jaakonsaari saattaa poiketa maastopyöräilemässä harjulla työkaverinsa kanssa. – Täysjousitettu maastopyörä sopii loistavasti vaativiin maastoihin, alamäkiajoon ja bikeparkkeihin. Maastopyörään voi myös kiinnittää vetokärryn, jolla Jaakonsaari hakee lapsen päiväkodista. Jos keli on sohjoinen, sähköavusteisuus auttaa polkijan pyöräkärryineen kevyesti kotiin. ”Jos on jotain mielen päällä, se häipyy polkemisen rytmiin” KUOPIOLAINEN ravitsemusterapeutti Kati Laine treenaa kolmesti viikossa kuntosalilla painonnostoa. Muuhun liikuntaan kolmen lapsen äidillä ei ole ollut viime vuosina aikaa. Siksi hän kulkee pyörällä töihin. – Pyöräily on hyvää aerobista treeniä. Kun Laineen lapset kasvoivat sen verran, että hänen ei tarvinnut enää kuskata heitä pyörällä, hän halusi panostaa itseensä ja hankkia polkupyörän, joka sopisi parhaiten urheilulliselle naiselle. Laine harkitsi pitkään, mikä pyörä olisi sopivin: hybridi, maastopyörä etujousituksilla vai gravelpyörä. Sähköavusteisuutta hän ei pyöräänsä halunnut. Hän luki eri pyöristä käyttökokemuksia, mutta lopullinen ratkaisu syntyi vasta asiantuntijan avustuksella Hän on ollut tyytyväinen valintaansa: pyörässä on tarpeeksi vaihteita, jotka tulevat tarpeeseen, sillä Kuopiossa on paljon mäkiä. Työmatka on suuntaansa kolme kilometriä ja sen lisäksi ravitsemusterapeutilla on työpäivän aikana lyhyitä siirtymiä, jotka hän polkee pyörällä. Laine pitää gravelpyörän etukumarasta ajoasennosta ja kippurasarvista. Pyörässä on tarakka, jossa kulkee mukana salikamat niinä päivinä, kun hän menee työpäivän päätteeksi suoraan salille. Pyöräily toimii hyvin alkulämmittelynä ja loppujäähdyttelynä. Lisäksi pyöräily auttaa parantamaan mielialaa. – Jos on jotakin mielen päällä, niin sen saa hyvin hävitettyä siihen polkemisen rytmiin. Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on GoByBike. Työsuhdepyörien verotus muuttuu 1.1.2026. Suomen suurin työsuhdepyöräpalvelu GoByBike on uudistanut pyöräetunsa ja työsuhdepyörän hankinta on edelleen taloudellisesti kannattavaa.
MAINOS MAINOS 14 KUUNTELE JUTUT RAPPORT.FI Suomessa kieli voi olla este oikeuden toteutumiselle TEKSTI IINA KANSONEN KUVITUS NUNNU HALMETOJA
15 KUUNTELE JUTUT RAPPORT.FI K ieli voi olla este tai ainakin merkittävä hidaste oikeuden toteutumiselle Suomessa, sanoo asianajotoimisto Justitumin toimitusjohtaja, asianajaja Aleksi Arajärvi. – Juridisista asioista on niukasti tietoa tarjolla muilla kuin kotimaisilla kielillä, Arajärvi sanoo. Näin siitä huolimatta, että Suomen väestöstä noin kymmenes puhuu äidinkielenään muuta kuin suomea, ruotsia tai saamea, sanoo Helsingin yliopiston oikeustieteen tohtoriohjelmassa väitöskirjaa tekevä Frida Alizadeh Westerling. – Jos ei hallitse kotimaisia kieliä, ei välttämättä tunnista, että kyse on oikeudellisesta asiasta, johon voisi saada apua. Silloin oikeudellista neuvontaa ei tule edes haettua, hän sanoo. Alizadeh Westerling tutkii väitöskirjassaan turvapaikkaprosessin digitalisaatiota ja on erityisen kiinnostunut siitä, miten palveluiden digitalisointi vaikuttaa prosesseihin ja tiedon saatavuuteen muun muassa eri kielillä. Lakiteksti haastavaa myös omalla äidinkielellä JURIDISTEN ASIOIDEN YMMÄRTÄMINEN on monelle hankalaa jo omalla äidinkielellä. Vielä vaikeammaksi tai jopa mahdottomaksi se muuttuu, jos tietoa ei ole saatavilla kielellä, jota ihminen osaa. – Byrokratia on itsessään monimutkaista, ja oikeudellisessa kielessä termit lisäävät haastetta. Silti juuri täsmällinen termien käyttö on oikeusasioissa välttämätöntä, Alizadeh Westerling sanoo. Oikeusaputoimistot myöntävät julkista oikeusapua, kuten neuvontaa, asiakirjojen laadintaa ja tuomioistuimessa avustamista ihmisille, joilla ei ole taloudellista mahdollisuutta ostaa oikeuspalveluita yksityisiltä toimistoilta. Justitumin Arajärven kokemuksen mukaan kaikki julkiset oikeusavustajat eivät halua antaa neuvoja edes englanniksi. – Jos asiakkaan äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi, vaaditaan tulkkausta, hän sanoo. Tulkkaus ei aina ratkaise ongelmia TULKKAUSTA TARVITAAN myös oikeussaleissa, sillä Suomessa oikeudenkäynnit käydään aina jollakin kolmesta kotimaisesta kielestä. Jos asianomistaja ei hallitse kieltä, paikalle kutsutaan tulkki. Ratkaisu ei ole ongelmaton. Arajärven mukaan oikeusasioiden hoitaminen on huomattavasti joustavampaa, kun palveluita saa omalla kielellä. – Väärinymmärryksiä sattuu vähemmän, keskustelu etenee spontaanisti ja asiakkaan kynnys kysyä on matalampi, kun kysymystä ei tarvitse esittää tulkin kautta, hän sanoo. Alizadeh Westerling huomauttaa, että tulkkaus voi jopa vaarantaa oikeusturvan, jos tulkki käyttää vääriä sanoja tai jättää asioita kääntämättä. – Ja jos tulkki on samasta kulttuurista kuin asiakas, tämä ei välttämättä uskalla kertoa asioista, jotka ovat heidän kulttuurissaan tabuja. Toisaalta tulkki voi auttaa selittämään kulttuurista kontekstia juristille. Juristin töitä kolmella kielellä JUSTITUM TARJOAA LAKIPALVELUITA suomeksi, ruotsiksi, viroksi, englanniksi ja espanjaksi. Toimistossa on myös venäjänkielistä henkilökuntaa, joka voi tulkata ja olla yhteydessä asiakkaisiin. Noin kaksi kolmasosaa Arajärven asiakkaista on vironkielisiä. Viro on Arajärvelle tuttu kieli: hän suoritti oikeustieteiden maisterin opinnot viroksi Tarton yliopistossa sekä Suomen oikeusjärjestelmää koskevat kelpoisuuskokeet Helsingin yliopistossa. Arajärvi hoitaa viroksi muun muassa yritysjuridiikkaan, työoikeuteen ja kiinteistökauppoihin liittyviä asioita. Asiakkaina on esimerkiksi Suomessa toimivia virolaisia yrityksiä ja henkilöitä, jotka ovat perustaneet yhtiön Suomeen. Arajärven mukaan yhteinen kieli auttaa paitsi asioiden hoitamisessa myös luottamuksen rakentamisessa. – Pienenä ja ketteränä yrittäjälähtöisenä toimistona voimme tarjota yksilöllistä palvelua ja otamme jokaisen ihmisen ongelmat tosissamme. Se on valtavan tärkeää tilanteessa, joka on monelle jo valmiiksi vähän jännittävä. Tieto on hajallaan – tarve keskitetylle portaalille SEKÄ ALIZADEH WESTERLING että Arajärvi pitävät ongelmana sitä, että juridinen tieto on hajallaan monessa lähteessä. He toivovat valtion perustavan luotettavan portaalin, josta tietoa löytyisi useilla kielillä yhteen paikkaan koottuna. Se voisi taata nykyistä paremmin ainakin juridisen tiedon saatavuutta, Arajärvi sanoo. – Kaikkien perusoikeuksien tulee toteutua kielestä huolimatta. Ihmisoikeussopimukset sanovat esimerkiksi sen, että jokaisella pitää olla oikeus saattaa asiansa tuomioistuimen ratkaistavaksi. Meillä on kauniita periaatteita, mutta on eri asia, miten ne tällä hetkellä toteutuvat. Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Asianajotoimisto Justitum. Juridisten asioiden hoitaminen voi vaikeutua merkittävästi kielimuurin vuoksi. Oikeudellinen tieto on hajallaan ja usein vain suomeksi tai ruotsiksi, vaikka noin joka kymmenes Suomessa asuva puhuu äidinkielenään muuta kuin jotakin kolmesta kotimaisesta kielestä.
KUUNTELE JUTUT RAPPORT.FI 16 KATLEENA KORTESUO Voisiko joku kertoa edes jotain positiivista? Tarjolla kolme hyvää kehityskulkua TIEDUSTELUN TIISTAIKIRJE K urkistin luetuimpia otsikoita muutamasta mediasta. Luetuimpien otsikoiden suhdeluku oli juuri sellainen kuin arvata saattaa. Ikäviä uutisia oli klikattu eniten: huonoja uutisia 82 %, hyviä uutisia 12 % ja arvoituksia 6 % Ajattelin tuoda hieman valoa pimeyteen kertomalla kolme erinomaista kehityskulkua, jotka ovat paraikaa meneillään. Tästä tulevaisuuden troikasta on syytä iloita. Lapsille ostetaan enemmän kellopuhelimia kuin älypuhelimia MONI PERHE hankkii nykyään ekaluokkalaiselle kellopuhelimen, ja älypuhelimien osuus vastaavasti pienenee. DNA:n tutkimuksen mukaan ensipuhelimissa kellomallien osuus on kasvanut jo 16 prosenttiin, kun vuosi sitten se oli yhdeksän prosenttia. Kellopuhelimessa on kaikki kännykän hyvät ominaisuudet, muttei niitä huonoja. Kun muksulla on kellopuhelin, hänet tavoittaa sekä viestillä että puhelulla ja hänen sijaintiaan pystyy tarvittaessa seuraamaan. Silti kellolla ei pysty käyttämään somekanavia, ja sitä on myös vaikeampi rikkoa tai hukata. Tämä on erinomainen uutinen lapsen aivojen kehityksen kannalta. Puhelimen ja somen liikakäyttö aiheuttaa herkästi riippuvuutta ja opettaa lyhytpinnaisuutta. Lapsi ei myöskään vielä osaa säännellä ajankäyttöään somessa. Niinpä kellopuhelin on erinomainen tapa pitää kehittyvät aivot kunnossa. Lasten arki ilman puhelinta vahvistuu myös koulujen kännykkäkiellon myötä. Muksut oppivat kommunikoimaan paremmin ja pääsevät harjoittelemaan sosiaalisia taitoja, kun nenää ei voi pitää jatkuvasti kiinni ruudussa. Ties vaikka PISA-tulokset saadaan vähitellen nousemaan – ja ehkä nämä sukupolvet aikanaan yliopistossa jaksavat jopa lukea kirjan. Energiantuotanto muuttuu vähäpäästöisemmäksi TILASTOKESKUKSEN MUKAAN Suomen energiatuotanto etenee ilmaston kannalta juuri oikeaan suuntaan: fossiilisten polttoaineiden käyttö vähenee, kun taas ydinenergian ja uusiutuvien määrä kasvaa. Erinomaista on sekin, että ydinenergian kannatus on kasvanut Suomessa. Emme saa astua samaan ansaan kuin Saksa, joka luopui ydinvoimasta. Luopumisen takia Saksan hiilipäästöt kasvoivat ja energian hinta nousi, kuten PWC kiteyttää. Suomessa sähköenergia on suhteellisen halpaa, mikä tekee sähköautoista varsin kilpailukykyisen vaihtoehdon. Bensaja dieselautojen ensirekisteröinnit vähenevät, ja sähköautojen määrä kasvaa. Vähemmän melua ja saastetta, enemmän hiljaista kiihtyvyyttä. Tekoäly parantaa tuottavuutta TEKOÄLYSTÄ ON puhuttu joka paikassa niin paljon, etten olisi halunnut ottaa sitä listaani. Pakko se on silti mainita, koska se on merkittävä mahdollisuus parantaa meidän jokaisen tuottavuutta. Tekoälylle on toki helppo nauraa silloin, kun se laskee yksinkertaisia asioita pieleen ja hallusinoi vääriä vastauksia. Silti se kykenee tehostamaan arkeamme, kunhan sitä osaa käyttää oikein. ChatGPT ei vielä osaa tehdä tyylikästä painokelpoista tekstiä, mutta se laatii kelvollisia tiivistelmiä, käännöksiä ja idealistoja. Se on hyödyksi myös yksityiselämän puolella vaikkapa kokoamalla saliohjelmia, juoksutreenejä, ruokalistoja ja joululahjavinkkejä. Tekoäly on yllättävän hyvä apu myös pienten sovellusten koodaamiseen. Olen viime aikoina kokeillut vibekoodausta, ja jo muutaman tunnin työllä sain tehtyä itselleni räätälöidyn projektinhallintaohjelmiston. Se on yhä ruma kuin mikä, enkä usko että se olisi tietoturvallinen verkossa tarjoiltuna, mutta omalla koneellani se ajaa asiansa juuri oikealla tavalla. JOTKUT PELKÄÄVÄT, että tekoäly tyhmentää meitä, mutta se on turha huoli. Tekoäly ei ole mikään älykkyyttä heikentävä oikopolku, jonka ansiosta kenenkään ei tarvitsisi enää oppia uutta tai tehdä itse töitään. Päin vastoin. Tekoäly on kuin fiksu korkeakouluharjoittelija, joka tarvitsee ohjausta ja jonka työn jälkeä on testattava ja tarkistettava. Jos ohjaaja ei osaa tsekata lopputuloksia, homma menee pieleen. Tekoäly on hyvä piika mutta huono emäntä. Siksi sen kanssa saa paljon enemmän aikaan kuin yksin. – Ja siksi tekoälyn ei voi antaa tehdä mitään yksin. Kirjoittaja on palkittu tietokirjailija. Hänen kolumninsa voit tilata rapport.fi