1 Moulin Rougea Verdin klassikossa Tähtisopraano Marjukka Tepponen palasi Tampereen Oopperaan SAARA SÄRMÄ Enää en kaipaa oman totuuteni huutamista JOSE RIIKONEN Siilinjärven kalpea jättiläinen pelottaa ja pelastaa JUHO PAAVOLA Kalavelkojen makselun sijaan on sovittava 11/2023 rapport.fi
2 SAARA SÄRMÄ L uin hiljattain Emily ja Amelia Nagoskin kirjaa Burnout: the secret to unlocking the stress cycle. Samaan aikaan oli somessani käynnissä monia kiivaita keskusteluja ajankohtaisista tunteita kuohuttaneista aiheista. En nyt enää muista, mitkä juuri tuon viikon aiheet olivat. Muistan vaan, että vanhasta muistista tuntui kuin olisi pitänyt olla ottamassa kantaa heti. Yhä useammin huomaan kaipaavani asioiden pohdiskelua sen sijaan, että ottaisin kantaa johonkin pinnalla olevaan keskusteluun. Asioissa tuppaa olemaan monia puolia ja niitä voisi tarkastella monesta eri näkökulmasta, mutta somealustat houkuttelevat meitä tuuttaaman nopeasti ulos vähemmän punnittuja ja yksioikoisia kannanottoja. Nagoskien kirjassa argumentoidaan, että tunteet patoutuvat, kun niitä ei syystä tai toisesta käsittele loppuun, mikä puolestaan voi johtaa uupumiseen. Ylipäätään tunteet siis ovat jotain joiden läpi pitää elää. Tunnelin päässä on kyllä valoa, mutta aina sitä kohti kulkeminen ei suju vaan jää jumiin tunneliin eli tunteen valtaan. SOSIAALINEN MEDIA on rakennettu synnyttämään käyttäjässä erilaisia tunteita ja siksi monet somekeskustelut käydään tunteen vallassa eli tunnelin pimeydessä. On selvää, että ajatus ei välttämättä ole kirkkaimmillaan siinä kohtaa, mutta usein on pakko silti päästä sanomaan. En pidä siitä, millaiseksi tulin Twitteriä, nykyistä X:aa, käyttäessäni. Koukutuin siihen hetkelliseen ja petolliseen hyvänolon tunteeseen, dopamiinien ryöpsähtäessä, kun sain nasevasti näpäytettyä vastauksen jonkun twiittiin. Jäin kiihtyneenä odottamaan keskustelun jatkoa, jotta taas pääsisin näpäyttämään ja nokkeloimaan. Tämä dynamiikka tuntui paljon enemmän konsolipelin pelaamiselta kuin tosielämältä, vaikka jollain tasolla tiesinkin, että siellä keskustelun toisessa päässä on oikea ihminen eikä joku Super Marion arkkivihollisista. Olen perusluonteeltani kiinnostunut ihmisistä ja utelias sitä kohtaan miten erilaiset ihmiset ajattelevat asioista ja näkevät maailman. Somenäpäyttely ei ruoki tätä puolta itsessäni. Päinvastoin. Se saa minut ylenkatsomaan muita ja olemaan ilkeä, sekä saamaan vieläpä nautintoa tästä. ERI ALUSTAT mahdollistavat ja kannustavat erilaiseen keskustelukulttuuriin. Tutkimuksessa tätä käsitteellistetään teknologian affordansseina eli tarjoumina. Tietty teknologia tarjoaa käyttäjälle toimintatapoja oman toimintalogiikkansa rajoissa ja houkuttelee käyttäjää toimimaan tietyllä tavalla. Facebookissa on mahdollista kirjoittaa X:aa pidemmin, joten se antaa tilaa pohdiskelulle. Keskusteluketjut ovat siellä myös huomattavasti helpommin seurattavissa, kun vastaukset ryhmittyvät järjestyksessä julkaisun alle. Niinpä olen monet parhaista, syvällisimmistä ja moninäkökulmaisimmista some-keskusteluista käynyt juuri siellä. Keskustelu jää helposti junnaamaan paikoilleen kun yksi jos toinenkin keskustelija julistaa omaa totuuttaan tunteidensa keskeltä. Erityisesti moraalista närkästystä synnyttävät aiheet ovat omiaan tuottamaan tällaista keskustelua, jossa jokainen meuhkaa omasta tunnetunnelistaan käsin. Kun huutaa tunteen vallassa, on vaikea kuulla, mitä muilla on sanottavana ja usein tulee tulkinneeksi muita vihamielisesti. Rivien väliin lukee, mitä siellä ei ole. Usein kirjoitan kommentin, mutta jätän sen julkaisematta kun huomaan, ettei se edistä keskustelua millään järkevällä tavalla. En juurikaan klikkaa somessa vastaan tulevia uutislinkkejä, vaan katson uutiset kerran päivässä televisiosta (aika vanhanaikaista, tiedän!), luen viikonloppuisin paperilehteä ja kuuntelen edellisen viikon Uutispodcastit ja muutaman muun ajankohtaisohjelman. JOTTEI JÄISI kuva, että kulutan pelkästään ns. vakavaa mediaa, kerrottakoon, että katson kyllä myös tosi-TV-sarjoja kuten Onko rakkaus sokea, Tempparit, Selviytyjät ja MasterChef Australia. Helposti menee 37 jaksoa Australian ensitreffit alttarilla -sarjaa. Somen suhteen olen yrittänyt luopua ajatuksesta, että juuri minun näkemykseni on tärkeä, varsinkaan se ensimmäinen mieleen tuleva näkemys. En enää kaipaa oman totuuteni huutamista maailmaan, vaan keskusteluja, joissa on tilaa epäröinnille, keskeneräisille ajatuksille, haparoinnille, epävarmoille asemoinneille ja niiden kautta avautuvalle yhdessä ajattelulle. Sellaisiakin keskusteluja olen somessa saanut käydä. Siksi en ole luovuttanut ja sulkenut kaikkia sometilejäni. R Enää en kaipaa oman totuuteni huutamista Aiherahoitettu artikkeli Oy:n julkaisema mainosliite | TOIMITTAJAT Jani Kaaro, Saara Särmä, Tina Hagnäs, Jose Riikonen, Markus Kuokkanen, Juho Paavola, Outi Suoranta | ULKOASU Seppo Honkanen | KUVITUS Nunnu Halmetoja | MYYNTI Eero Petrell 040 150 31 56 Tohtori ja feministiaktivisti, jonka kirjoitustyötä voit tukea tilaamalla suoraan RAPPORT.FI LEMPEITÄ AJATUKSIA FILM TAMPEREEN OHJELMAJOHTAJA FANNY HEINONEN rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI
3 Aiherahoitettu artikkeli Oy:n julkaisema mainosliite | TOIMITTAJAT Jani Kaaro, Saara Särmä, Tina Hagnäs, Jose Riikonen, Markus Kuokkanen, Juho Paavola, Outi Suoranta | ULKOASU Seppo Honkanen | KUVITUS Nunnu Halmetoja | MYYNTI Eero Petrell 040 150 31 56 F ilm Tampereen ohjelmajohtajaksi lokakuussa nimitetty Fanny Heinonen tietää olevansa haastavan paikan edessä: Hänen tehtävänään on viedä tamperelaista av-alan osaamista maailmalle tilanteessa, jossa koko toimiala on kansainvälisen murroksen kourissa. – Hädin tuskin on selvitty pandemiasta. Sitten on sodat, inflaatio sekä kasvava kilpailu Euroopan sisällä ja maailmanlaajuisesti. Kyse on siitä, miten Suomi ja Tampere pysyvät kilpailussa mukana. Huipulla tuulee, mutta Heinonen vakuuttaa, että silti päätä ei palella. Paineenhallintaa hän oppi jo teini-iässä kilpaurheilijana. Varmuutta antaa myös yrittäjätausta: työn tekemisen tavat on aina pitänyt luoda itse. VIVAHTEIKKAASTI JA ANALYYTTISESTI itseään ilmaiseva Heinonen tunnetaan paitsi rohkeana tekijänä myös vahvana viestijänä. – Olen yhdistelmä suomalaista suoraselkäistä reilua, avointa kommunikaatiota sekä lämmintä ja vauhdikasta ihmiset ensin -asennetta. Asenne ja taidot juontavat juurensa lapsuudenkodista, jossa yhdistyi kaksi kulttuuria: äiti on Suomesta, isä Dominikaanisesta tasavallasta. Heinosen lapsuudessa 90-luvulla hänen kotikaupunkinsa Salo eli 90-luvun laman jälkeisissä raskaissa tunnelmissa. – Ruskeana tyttönä siellä piti opetella keinot tuoda itseni nähdyksi muun kuin erilaisuuteni kautta. Se on muovannut minua. OHJELMAJOHTAJANA HEINONEN työskentelee Business Tampereen palveluksessa ja vastaa Film Tampereen strategiatyöstä. Tätä ennen hän toimi Film Tampereen asiakkuusvastaavana ja yrittäjä-tuottajana. – Aikaisemmin katse oli nykyhetkessä, nyt siinä, mitä huomenna tapahtuu. Lisäksi edustustehtäviä on enemmän. Heinoselle uusi tehtävä on myös henkilökohtaisen kasvun paikka. – Kasvamiseen tarvitaan aikaa ja toistot opettavat. Suurin haaste on nyt priorisointi. Samalla on pidettävä huoli jaksamisesta. Läheisten tuki, hoitavat ihmissuhteet ja mielenterveydestä huolehtiminen ovat tässä suhteessa tärkeitä. Hän panostaa myös terveisiin elämäntapoihin. – Minut tunnetaan vihersmoothiepiipertäjänä, enkä turhaan roiku kinkereissä, hän naurahtaa. Tampereella Heinonen on kotonaan. – Tampereen ilmapiirissä on tilaa tehdä asioita omalla tavalla ja siksi se tuntuu kodilta myös ammatillisesti. R ”Priorisointi on suurin haasteeni” TEKSTI TIINA HAGNÄS KUVA ARTTU TIMONEN HENKILÖ FILM TAMPEREEN OHJELMAJOHTAJA FANNY HEINONEN rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI Tämä on Aiherahoitettu artikkeli . Tilaaja on Business Tampere.
4 Siilinjärvellä sijaitsee valtava valkoinen kipsivuori, joka herättää hämmennystä ja myös huolta. Todellisuudessa kipsivuori on mahdollisuus, sillä se saattaa olla Itämeren pelastus. 4
5 TEKSTI JOSE RIIKONEN KUVITUS NUNNU HALMETOJA Kalpea jättiläinen K un ajaa pitkin Vitostietä, voi luulla, että vieressä kohoaa kangastus. Mikä on tuo maagisrealistisen näköinen, lumenvalkoinen vuori? Siilinjärvellä, keskellä savolaista metsämaisemaa möllöttävä monoliitti on korkeudeltaan parisataa metriä, ja se kattaa noin tuhannen hehtaarin alan. Vuori on kasvanut vuodesta 1969. Siitä lähtien uutta tavaraa on kasautunut vuoreen yli 50 miljoonaa tonnia. Kyse on Siilinjärven kipsivuoresta, joka kasvaa sitä mukaa, kun lannoitejätti Yara valmistaa fosforia – tuotantoprosessissa syntyy sivutuotteena kipsiä. Vuori näyttää omituiselta, ehkä vähän uhkaavaltakin. Se on herättänyt epäluuloja ihmisissä, eikä ihme, sillä ELY-keskus haluaa levittää kipsiä – tätä valkoista teollisuusjätettä – maatilallisten pelloille. Sen mukaan kipsistä ei ole mitään haittaa, vaan silkkaa hyötyä pelloille. Lisäksi kipsi voi kuulemma pelastaa Itämeren. ITÄMERI ON vuosikymmenten ajan pitänyt hallussaan kyseenalaista titteliä. Se on ollut maailman saastunein meri. Syitä huonoon tilaan on monia. Ilmastonmuutos heikentää meren tilaa, ja Itämeren vesi on lämmennyt ilmastonmuutoksen vuoksi pari astetta. Mitä lämpimämpää vesi on, sitä vähemmän meressä on happea. Itämeren Suomen alueiden pohjista lähes kolmasosa kärsii happikadosta. Avomeren alueella on suuri, 70 000 neliökilometrin kokoinen hapeton alue. Hapettomilla alueilla pohjaeläimet kuolevat ja kalat kaikkoavat. Samalla meren ekosysteemi häiriintyy. Ilmastonmuutokseen ei voi vaikuttaa paikallisesti kovin tehokkaasti ja nopeasti, mutta toiseen Itämerta kuormittavaan seikkaan voi. Se seikka on rehevöityminen. Siilinjärvellä sijaitsee valtava valkoinen kipsivuori, joka herättää hämmennystä ja myös huolta. Todellisuudessa kipsivuori on mahdollisuus, sillä se saattaa olla Itämeren pelastus. 5
6 Itämeri on keskisyvyydeltään noin 54 metriä, ja sen mataluus tekee merestä erityisen alttiin rehevöitymiselle. Lisäksi Itämeressä vesi vaihtui verkkaisesti. Se on myös suuren valuma-alueen ympäröimä, mikä edistää teollisuudesta ja maanviljelyksestä valuvien ravinteiden kuten typen ja fosforin määrää, jotka rehevöittävät merta. Ravinteet ruokkivat levien ja vesikasvien kasvua. Merenpohjaan kasvaa kasvustoa, joka vie elintilaa muilta lajeilta. Tämä typistää meren ekosysteemiä. Esimerkiksi levät kasvavat rehevässä meressä tehokkaasti. Kuollessaan levät vajoavat meren pohjaan ja kuluttavat happea. Kun pohja on hapeton, veteen vapautuu lisää ravinteita, jotka ovat leville herkkua. Näin syntyy noidankehä, joka ruokkii itse itseään. Rehevöityminen näkyy joka kesäisessä keskustelussa sinilevästä. Sinilevä eli syanobakteeri pääsee myllertämään ja kasvamaan paksuiksi, myrkyllisiksi lautoiksi, jos ravinnepitoisuus meressä on liian korkea. Näiden ongelmien taklaamisessa voi auttaa se valtava, Siilinjärvellä sijaisteva valkoinen kipsivuori. YARA INTERNATIONAL on norjalainen yhtiö, joka valmistaa lannoitteita. Se on alallaan jättiläinen – Yara International valmistaa noin neljänneksen Euroopassa tuotetuista lannoitteista Siilinjärvellä valkoisen kipsivuoren edustalla sijaistee yksi Yaran tehtaista. Siellä yhtiö jalostaa tehtaan yhteydessä olevasta avolouhoksesta malmia apatiitiksi. Apatiitti on kauniin turkoosinhohtoinen mineraali ja yleinen fosfaattimineraali, jonka avulla tuotetaan fosforia. Fosfori taas on tärkeä maatalouden lannoitusaine, sillä se luovuttaa energiaa kasvin kehitykseen ja kasvuun. Fosfori on myös yksi niistä syistä, miksi Itämeri rehevöityy. Kun fosforia levitetään pelloille, sitä päätyy valumavesien mukana jokiin ja siitä Itämereen. Jalostusprosessissa sivutuotteena syntyy valtavia määriä kipsiä, yli 1,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Jos fosforilla on huono maine ympäristönsuojelijoiden keskuudessa, niin on kipsivuorillakin. Kipsi nimittäin sisältää fosforijäämiä. Luoteis-Venäjän Kingiseppissä kipsivuori aiheutti valtavan ympäristökatastrofin vuonna 2012. Jätekipsivuoresta tullut päästö Laukaanjokeen aiheutti silloin Itämeren suurimman fosforivuodon. Jokin tässä ei tunnu täsmäävän: miten lannoitevalmistaja, kipsivuori ja Itämeren pelastaminen voivat sopia yhteen? KIPSI ON maanparannusaine, jota on käytetty ja tutkittu vuosikymmenien ajan: miten kipsi vaikuttaa peltoihin ja niiden valumavesien ravinteisiin. Tulokset ja kokemukset ovat olleet hyviä, kertoo ELY-keskuksen projektipäällikkö Minna Kolari. – Kipsiä on Suomessa maataloudessa käytetty 90-luvulta asti viljelyssä. Vesiensuojelukeinona kipsiä on tutkittu hankkeissa ja piloteissa 2010-luvun jälkeen. Myös siinä tutkimustulokset ovat olleet hyviä, Kolari sanoo. Kipsin vaikutus alkaa heti, kun se on päässyt maaperään. Se laittaa fosforin ikään kuin pakkopaitaan. Kipsi parantaa maan rakennetta, mikä vähentää pintamaan kulkeutumista valumaveden mukana pois pellosta. Kipsin ansiosta fosfori pääsee kiinnittymään maahiukkasten pinnoille voimakkaammin. Fosforin vapautuminen maaveteen vähenee, mutta fosfori säilyy silti kasveille käyttökelpoisena. Lopputulos: ylimääräiset ravinteet eivät huuhtoudu jokien kautta mereen ja rehevöitä sitä. Koska kipsillä on näin runsaasti hyviä vaikutuksia sekä pelloille että vesistöille, ELY-keskus laittoi vuonna 2019 alulle KIPSI-hankkeen. Sen päämäärä on levittää kipsiä pelloille sellaisilla alueilla, joissa valumavedet ovat Itämerelle kaikista haitallisimpia. KIPSI-hanke on valtion rahoittama, ja vuodesta 2020 kipsiä on levitetty pelloille ilman, että maanviljelijöiden on tarvinnut osallistua kustannuksiin millään tavalla. Hanke on edennyt hyvin, sanoo Minna Kolari. – Kohdensimme ensin levityksen Varsinais-Suomeen, koska siellä maatalouden paine herkkään Saaristomereen on suuri. Vuonna 2022 KIPSI-hanke sai vielä 15 miljoonaa euroa EU-tukirahaa. Sen turvin kipsinlevityksen piiriin on saatu koko Suomen rannikkoseudut. HANKKEEN AIKANA on tehty lisätutkimuksia siitä, millaisia vaikutuksia kipsillä on. Ja hyvältä näyttää, ELYkeskuksista kerrotaan. Varsinais-Suomen ELY-keskuksen erityisasiantuntija Mats Willnerin mukaan kipsillä pystytään vähentämään vesistöihin päätyvää fosforija kiintoaineskuormaa noin 50 prosenttia. KIPSI-hankkeen aikana tehdyissä mittauksissa lukemat ovat olleet joskus vielä parempia, kertoo Minna Kolari. Niin sanotuissa lohkokohtaisissa tutkimuksissa on otettu samoissa olosuhteissa mittauksia kipsillä ja ilman kipsiä. – Tulokset ovat kiistattomia. Ne kertovat, että jopa 70 prosenttia kokonaisfosforista saadaan kipsikäsittelyn avulla jäämään peltoon, Kolari sanoo.
7 Peltojen kipsikäsittelyn on huomattu parantavan etenkin Saaristomeren tilaa. Saaristomeren tutkimuslaitoksen johtaja Jari Hänninen sanoi Helsingin Sanomissa vuonna 2021, että kipsissä on ”kaikki kohdallaan”. Myös Helsingin yliopiston ja Suomen ympäristökeskuksen tutkijat ovat suositelleet kipsin levityksen ottamista keskeiseksi toimeksi vesiensuojelussa. Tähän mennessä kipsiä on saatu levitettyä 50 000 hehtaarin alueelle. Tarkoitus on, että kun hanke päättyy vuoden 2025 lopulla, kipsiä on levitetty 100 000 hehtaarin peltoalueelle. 2025 jälkeen ei ole lyöty lukkoon jatkosuunnitelmia, mutta tänä vuonna on startannut kaksi isoa EU-hanketta, joissa Suomi on mukana tutkimuskumppanina. Hankkeissa testataan kipsikäsittelyä Baltian maissa, Puolassa, Tanskassa, Ruotsissa ja Norjassa. Vielä tässä vaiheessa Itämeressä KIPSI-hankkeen kipsinlevityksen vaikutukset eivät näy kovin paljon suurissa vesistöissä, koska meriekosysteemin tervehtyminen on hidasta. Kuten Itämeri-tutkimuksen professori Alf Norkko sanoi pari vuotta sitten Helsingin Sanomien mukaan: – Jos olemme kusseet mereen sadan vuoden ajan, eihän se viidessä vuodessa palaudu entiselleen.” Mutta ne alueet, joilla on levitetty aiemminkin kipsiä, osoittavat, että toiminnasta on hyötyä. – Varsinais-Suomen alueilla, jotka olivat mukana aiemmassa SAVEhankkeessa, näkyy jo jokien laadussa parannusta, alkaa siis näkyä se kipsin jalanjälki. Kaikki eivät ole olleet innoissaan kipsistä ja kipsivuoresta. Jo vuonna 2015 Siilinjärven paikallispoliitikko Heikki Jääskeläinen oli huolissaan kipsivuoren mahdollisista vaikutuksista lähiympäristölle. Hän ei ollut iloinen siitä, että Yara oli lisäämässä tuotantokapasiteettiaan. – Se tarkoittaa lisää kipsiä tänne ja muitakin ongelmia mitä kipsistä aiheutuu. Joka kevät kipsi pölisee ja tuoksuukin ja aineita valuu vesistöihin tehtaan sisäisestä kierrosta huolimatta” Jääskeläinen sanoi Ylelle. Venäjällä ja Puolassa kipsivuoret ovat aiheuttaneet ympäristökatastrofeja, kun niistä on päässyt fosforivirtoja vesistöihin. Onko syytä huoleen? E i ole, sanoo Minna Kolari. Siilinjärvellä fosforijäämiä huuhtoutuu kasalla pois sadeja sulamisvesien mukana. Huuhtoutunut fosfori kerätään talteen suljetun vesikierron avulla ja hyödynnetään uudelleen fosforihapon valmistuksessa. Kolari sanoo, että Siilinjärven kipsivuoresta ei ole minkäänlaista haittaa ympäristölle. – Se on niin tarkasti ympäristöluvan valvonnan alla, ei siellä mitään valumia pääse tapahtumaan. Kasa on asfalttikentällä ja jätevesien käsittely on hoidettu asiallisesti. Onko kipsinlevityksessä ketunhäntä kainalossa? Myös kipsinlevitys on aiheuttanut epäluuloja maanviljelijöissä, Kolari kertoo. – Kun kyseessä on uusi asia, niin negatiiviset huhupuheet voivat levitä naapurilta toiselle, Kolari sanoo. Osin huhupuheet voivat johtua siitä, että tiedottaminen ei ollut KIPSIhankkeen alkaessa 2019 kovin helppoa. Minkäänlaisia massatapahtumia, joissa olisi voinut käydä avointa dialogia, ei voitu koronan takia järjestää. Epäluuloja on herättänyt se, että käytännössä KIPSI-hankkeessa levitetään kaivosyhtiö Yaran ”jätettä” pelloille. Siksi voi tuntua, että sen täytyy olla jollain tavalla haitallista. – Mutta samaa kipsiä se on, jota muutenkin pelloille levitetään. Vaikka se sattuukin olemaan Yaran tuotannon sivutuotetta, ei se itse kipsiä huononna, Kolari sanoo. Kipsiä levitetään maatiloille ilmaiseksi, ja sekin on herättänyt epäilyksiä – jokin ketunhäntä tässä täytyy kainalossa olla. Lisäksi on pelätty sitä, että kipsi levitettäisiin pelloille mielivaltaisena aikana, eikä maanviljelijällä olisi sanvaltaa levitysajankohtiin. Kolari vakuuttaa, että mitään syytä epäilyihin tai huoliin ei ole. – Mitään haittavaikutuksia tai muutakaan negatiivista kipsinlevityksestä ei ole lukuisissa tutkimuksissa havaittu, päinvastoin. Ja maanviljelijällä itsellään on aina viimeinen sana sen suhteen, missä aikataulussa kipsi levitetään. Toimitus, rahti ja levitys ovat kaikki ilmaista, eli mitään kustannuksia tästä ei viljelijälle tule. TUTKIMUSTEN MUKAAN kipistä ei ole mitään haittaa pelloille tai kasvulle, päinvastoin. – Se on maanparannusaine, josta on lannoitehyötyä. Kipsissä on rikkiä, joka on perusedellytys yhteyttäville kasveille. Lisäksi kipsin mukana tulee pikkusien fosforia, joka lannoittaa peltoa, ja ennen kaikkea paljon kalsiumia, joka vaikuttaa kasvien kasvuun ja kestävyyteen. Hyöty on luonnollisesti myös siinä, mistä koko hanke sai alkunsa: vesistönsuojelu etenee, kun kipsiä levitetään pelloille. – Ei kukaan maanviljelijä halua pilata luontoa. Sehän on se toimintaympäristö, jonka kunnosta me kaikki haluamme pitää huolta, jotta voidaan jatkaa viljelyä. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Ely-keskuksen KIPSI-hanke
MAINOS 88 Kalavelkojen maksamisen sijaan sopimista Petteri Oksan mukaan hallitus hämmentää puurokauhallaan TES-huttua, ja tuloksena uhkaa syntyä ateria, joka ei maistu kenellekään. Aiemmin neuvotteleminen on perustunut Insinööriliiton edunvalvontajohtajan mielestä molemminpuoliselle arvostukselle, vaikka tilanteet ovat olleet hyvinkin vaikeita.
9 MAINOS MAINOS Kalavelkojen maksamisen sijaan sopimista E i, kehuminen ei edes satu, Petteri Oksa sanoo. Insinööriliiton edunvalvontajohtajana toimiva Oksa on esittänyt ahkerasti kritiikkiä hallituksen työelämätoimia kohtaan. Hänen mielestään nykyisen hallituksen ohjelmassa on paljon sellaistakin hyvää, jonka hän on valmis allekirjoittamaan. – Ostovoimaa halutaan parantaa verotuksen kautta ja sitoutuminen teollisuuden vihreään siirtymään on vahvaa. Opetuksessa panostetaan perusopetukseen ja ennen kaikkea perustaitoihin, mikä on tärkeää, sillä insinööriopinnoissakin usein kariutumisen syynä ovat puutteet matemaattisissa taidoissa, Oksa luettelee. Tässä ei kuitenkaan istuttaisi, jos Oksa haluaisi suitsuttaa vain kehuja. Oksa on äänessä siksi, että hän kokee poliitikkojen sekaantuvan liikaa siihen, miten ja minkälaisilla ehdoilla työtä Suomessa tehdään. – On asioita, jotka ovat TES-pöydistä tuttuja ja nyt niitä halutaan edistää lainsäädännön kautta, hän tiivistää ongelman. Oksa huomauttaa, että vaikka hän itse puhuu työehtoasioista suoraan, aihe ei Insinööriliitossakaan ole helppo. Moni jäsenistä on äänestänyt jotakin nykyisistä hallituspuolueista. Silti Insinööriliiton E2tutkimustoimistolta tilaamassa tutkimuksessa suurin osa vastaajista ei tue Suomen istuvan hallituksen työmarkkinauudistuksia, päinvastoin. – Ihmiset ovat äänestäneet hallituspuolueita, mutta eivät nykyistä politiikkaa, ja on yllätytty siitä, mitä omilta on saatu. Moni on äänestänyt talouskurin puolesta, mutta puolueet ovat epäonnistuneet avaamaan, mitä ne sillä oikeasti tarkoittavat. OKSAA KUUNNELLESSA yksi asia käy selväksi: on eri asia ymmärtää kuin hyväksyä. Oksa näkee nykyiseen tilanteeseen selvän syyn. Kun opposition vilttiketjusta on vihdoin saatu omat pelaajat ylivoimalle, olisi maaleja parasta tulla ja nopeasti. – Tekemisestä huokuu asenne, että nyt on meidän tilipäivä. Näyttää siltä, että jotkut ovat onnistuneet vaikutuspyrkimyksissään hyvin, toisin sanoen Eteläranta ja Suomen Yrittäjät, Oksa sanoo. Oksan työtä on pitää esillä palkansaajien etuja ja arvoja. Hän myöntää sen, mutta painottaa että samalla käsillä on tilanne, jollaista ennen ei ole ollut. Vaikka neuvottelupöydissä on usein ollut vaikeaakin, lopullisena päämääränä on aina ollut yhteisen edun sopiminen. Kun hallitus nyt on ottanut työehdoista linjaamisessa aktiivisen roolin, luottamukseen ja keskinäiseen arvostukseen perustuva konstruktio uhkaa murtua. Oksan mielestä hyvä esimerkki on lomautusilmoitusajan puolittaminen 7 vuorokauteen lainsäädännöllä. – Asia voi olla jostain talousnäkökulmasta perusteltukin, mutta ongelmallista on sen toteaminen, että siitä ei voi poiketa edes työehtosopimuksella. Toisin sanoen hallitus haluaa kieltää työntekijöitä ja työnantajia sopimasta asioista tätä paremmin, vaikka ne voisivatkin niin haluta. OKSA PELKÄÄ, että sanelun myötä jyrkän vastakkainasettelun aika on ovella. Se tapahtuu hetkellä, jolloin talous sakkaa, kysyntä vähenee ja kilometritehdas kutsuu yhä useampaa. – Vaikka esimerkiksi korona-aika osoitti, että vaikeassa paikassa Suomesta löytyy sekä luottamusta että joustoa, ja siitä selvittiinkin verrattain hyvin, Oksa sanoo. Hieman mutkat suoraksi vetäen marxilaisia ja friedmanilaisia ajattelijoita on yhdistänyt käsitys siitä, että työnantajan ja työntekijät edut ovat jokseenkin aina ristiriidassa keskenään. Ne ajatukset eivät ole kovin relevantteja. Oksa painottaa, että kyllä Petteri Oksan mukaan hallitus hämmentää puurokauhallaan TES-huttua, ja tuloksena uhkaa syntyä ateria, joka ei maistu kenellekään. Aiemmin neuvotteleminen on perustunut Insinööriliiton edunvalvontajohtajan mielestä molemminpuoliselle arvostukselle, vaikka tilanteet ovat olleet hyvinkin vaikeita. TEKSTI JA KUVAT JUHO PAAVOLA
10 palkansaajapuolellakin ymmärretään työelämän päivitystarve ja että työntekijän on paha menestyä ilman menestyvää yritystä. – Eri asia sitten on se, mikä on nyt ehdotettujen työelämätoimien todellinen vaikutus. Kuinka paljon saamme näillä kiristyksillä talouteen vetoa, jos todellinen ja suuri ongelma on globaalin kysynnän väheneminen, Oksa kysyy. Vain retorisesti tosin. Kuulija voi turvallisesti arvata, että hänen mielestään ei yhtään. Siksi Oksan mielestä kannattaisikin suunnata katsetta jo tulevaan. Talouden hidastuminen tarjoaa herkullisen volttilähdön työnteon kuluja karsivalle lainsäädännölle juuri nyt, mutta taloudessa vielä myös paremmat ajat koittavat. Silloin tarvitaan työntekijöitä, jotka sitoutuvat ja joustavat, Oksa sanoo. – Se on pidettävä mielessä. Ei työmarkkinajärjestelmää voida rakentaa vain kriisioloihin, vaan sen on kestettävä niin hyvät kuin huonotkin ajat. Sellainen syntyy parhaiten sopimalla. HALLITUKSEN OLISIKIN Oksan mielestä taattava ammattija työnantajaliitoille sopimisrauha. – Kun neuvottelupöydässä on kaksi tahoa, jolla on lopulta kuitenkin yhteiset intressit, asioista voidaan sopia. Nyt kun TES-pöydistä tuttuja ongelmia ollaan viemässä eteenpäin lainsäädännön avulla, ei toista sopijaosapuolta oikein ole. Nyt kaavaillut työsuhteiden heikennykset aiheuttavat pahaa verta, mutta niistä koituvat säästöt ja hyödyt Oksan mukaan ovat pieniä. Parempi olisi keskittyä tekemään tulosta panostamalla työoloihin sekä myyntiä ja taloutta kasvattavaan tuotekehitykseen. – Emme kuitenkaan pärjää hintakilpailussa Intialle tai Kiinalle. Siksi Suomessa on keskityttävä yksikköhintojen tuijottamisen sijaan työn laatuun ja sen miettimiseen, millainen maa haluamme oikeasti olla. Tärkeä tekijä suomalaisen työelämän ja kilpailukyvyn parantamisessa Oksan mielestä on työkyvyn ylläpito. Työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyminen aiheuttaa vuosittain Työeläkevakuuttajat TELA ry:n mukaan vuosittain yli 10 miljardin euron kulut, kun mukaan lasketaan myös hukattu tuleva työpanos. Oksa laskee, että päivittäin viitisenkymmentä ihmistä jää työkyvyttömyyseläkkeelle. Suurin syy on mielenterveys, selkävaivat seuraavat vasta perässä. – Omat vaikutusmahdollisuudet työhön ovat yhteydessä hyvään mielenterveyteen ja työssä jaksamiseen. Jos työelämä jäykistyy ja yksilön vaikutusmahdollisuudet vähenevät, lähes tietoisesti lisätään pahoinvointia eikä ratkaista sitä. Se on kallista, mutta ennen kaikkea se on väärin. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Insinööriliitto. 1. Neuvottelurauha “Uskokaa, että vuosikymmenten aikana rakennettu luottamus ja sopiminen kantavat. Toimiva TES-järjestelmä on kuin lainsäätäjän ostopalvelu, jossa osapuolet neuvottelevat lainsäädäntöä täydentävät ratkaisut. Lainsäädäntöä on turha kuormittaa.” 2. Omat vahvuudet “On turha nitistää itseään hengiltä ja yrittää kilpailla hinnalla edullisen tuotannon maita vastaan. Suomen etuja ovat koulutus, hyvät työolot ja luottamus, jotka tuottavat korkeaa lisäarvoa. Niitä kannattaa lujittaa.” 3. Mielenterveys “Sairaseläkkeet ja työkyvyn pettäminen aiheuttavat 10 miljardin kulut vuosittain ja vielä enemmän inhimillistä kärsimystä. Paras tapa kasvattaa tuottavuutta ja säästää työnantajan rahaa on työntekijän vaikutusmahdollisuuksien ja vapauden kasvattaminen.” EI NIIN VAAN NÄIN! Kannatan erittäin paljon Kannatan jossain määrin En osaa sanoa Vastustan jossain määrin Vastustan erittäin paljon 0,10 0,19 0,04 0,21 0,46 Työntekijän sairausajan palkkaa muutetaan siten, että ensimmäinen sairauspoissaolopäivä on oma vastuupäivä, jolta työnantajan ei ole velvollisuutta maksaa palkkaa, ellei työehtotai työsopimuksessa ole toisin sovittu 0,12 0,18 0,09 0,22 0,39 Työntekijälle säädetään 200 euron seuraamusmaksu laittomaksi tuomittuun työtaisteluun osallistumisesta. 0,06 0,21 0,12 0,29 0,32 Työsopimuslain vaatimus lomautusilmoitusajasta lyhennetään 7 päivään ja tätä voidaan noudattaa työehtosopimuksen määräyksistä riippumatta. 0,12 0,29 0,07 0,23 0,29 Henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen sääntelyä muutetaan niin, että työsopimuksen päättämisen riittäisi jatkossa asiallinen syy. Ensimmäinen sairauslomapäivä palkattomaksi. Työntekijälle 200 euron seuraamusmaksu laittomaan työtaisteluun osallistumisesta. Lomautusilmoitusaika lyhenee 7 päivään. Irtisanomisperusteena työsopimuksen päättämisen riittää “asiallinen syy”. E2-tutkimustoimiston kyselyssä kansalaiset vastustavat työmarkkinauudistuksia Kannatan erittäin paljon | Kannatan jossain määrin | En osaa sanoa | Vastustan jossain määrin | Vastustan erittäin paljon 46 % 39 % 32 % 39 % 21 % 22 % 29 % 23 % 10 % 19 % 12 % 18 % 21 % 21 % 6 % 12 %
11 JANI KAARO T osiasiat eivät yhdistä ihmisiä. Päinvastoin, tiede on omistautunut tosiasioiden tutkimiselle, mutta silti se on täynnä erimielisiä kuppikuntia, jotka tuntevat jopa vastenmielisyyttä toisiaan kohtaan. Mutta pudotetaanpa faktat pelistä pois ja ihmiset muuttuvat yllättäen hyvinkin ryhmähenkisiksi. Donald Trump suoltaa valheita päivittäin, mutta hänen kannattajajoukkonsa on pysynyt tiiviinä ja yhtenäisenä. Ilmastonmuutoksen kieltäjät ja salaliittouskovaiset ovat osoittautuneet varsin sitkeäksi joukoksi kaikesta heihin kohdistuvasta tuomitsemisesta, arvostelusta ja jopa naureskelusta huolimatta. Eikä sovi unohtaa amerikkalaista uskonnollista oikeistoa, joka vastustaa evoluution opetusta ja uskoo sen sijaan Raamatun luomiskertomukseen. He vasta yhtenäisiä ovatkin. M iksi juuri nämä ryhmät ovat niin yhtenäisiä? Onko kyse siitä, mihin he uskovat vai pelkästään siitä, että he ylipäänsä uskovat? Antropologit ovat seuranneet läheltä erilaisten ryhmien toimintaa; miten ne määrittelevät rajansa ja miten ne lujittavat ryhmähenkeä. Ehkä antropogit voivat kertoa meille jotakin siitä miksi trumppilaiset pysyvät trumppilaisina vaikka mitä tapahtuisi. Oxfordin yliopiston antropologian professori Harvey Whitehouse lähtee ajatuksesta, jonka mukaan ihminen on rituaalinen eläin ja rituaalinen eläin haluaa ensisijaisesti kuulua ryhmään. Ryhmään liittymisessä on eroja. On eroa sillä liitytkö ryhmään maksamalla jäsenmaksun vai vihitäänkö sinut ryhmään jonkinlaisen initiaatioriitin kautta. Whitehouse uskoo löytäneensä mekanismin, jolla rituaalit toimivat – eli miten ne voivat siirtää rajaa yksilön ja ryhmän välillä. Whitehousen ydinkäsite on identiteettifuusio. Normaalissa länsimaisessa elämänmenossa meillä on persoonallinen identiteetti – kuka olen, mistä tulen, mikä on tarinani – sekä ryhmäidentiteetti – olen osa perhettä ja sukua, mutta olen myös suomalainen ja eurooppalainen. Näiden identiteettien suhde on vuorotteleva, eli kun yhtä korostaa, toinen pienenee. P ersoonallinen ja ryhmäidentiteetti sulautuvat identiteettifuusiossa yhteen siten, että niitä ei voi erottaa. Jos jokin uhkaa ryhmää, se uhkaa myös yksilöä. Mekanismi, jolla identiteettifuusio saadaan aikaan on Whitehousen mukaan dysforinen rituaali, dysforisen ollessa euforisen vastakohta. Whitehousen teoria selittää, miksi pienissä primitiivisissä yhteisöissä tavataan niin usein julmia, pelottavia ja väkivaltaisia rituaaleja. Rituaaleissa ihmisiä eristetään, pelotetaan, satutetaan ja poltetaan. Osallistuminen ei ole vapaaehtoista, vaan uhrit usein kaapataan yön pimeydessä. Julmat rituaalit eivät rajoitu initiaatioriitteihin. Päinvastoin, monissa heimokulttuureissa ne ovat olleet säännöllisesti toistuva osa elämää. Dysforiset rituaalit vievät emotionaalisille äärirajoille, jolloin identiteettifuusio voi tapahtua. Elämää muuttava yhteinen kokemus johtaa tunteeseen, jota voi verrata kuulumiseksi samaan perheeseen. Heimoyhteisöissä tämä on ollut tärkeää. Jos ihmiset kokevat, että se mikä tapahtuu ryhmälle, tapahtuu myös minulle, he eivät pakene taistelutai sotatilanteessa. Itsemurhapommittajat, ja muut ilmiöt, joissa ihmiset uhraavat itsensä oman ryhmän puolesta, eivät olisi mahdollisia ilman identiteettifuusiota. Tämä tarkoittaa sitä, että on voimien tuhlaamista koettaa vaikuttaa siihen, mihin fundamentalistit uskovat. Heidät saa toimimaan heimotunne. Modernissa maailmassa dysforisia rituaaleja tavataan esimerkiksi armeijassa ja rikollisjengeissä. Identiteettifuusioon johtavista dysforisista kokemuksista tavallisin lienee kuitenkin sota tai muu aseellinen konflikti. Whitehousen mukaan ei ole sattumaa, että sotaveteraanit monissa eri kulttuureissa kokevat asetoverinsa ”veljekseen” tai ”perheekseen”. K un heimokulttuurit ovat muuttuneet laajemmiksi ja kompleksisemmiksi agraarisivilisaatioiksi, dysforiset rituaalit ovat korvautuneet symbolisilla rituaaleilla kuten marsseilla, lauluilla, tansseilla ja esimerkiksi ruoan uhraamisella. Myös niillä on voimaa. Amerikan uskonnollinen oikeisto ymmärtää rituaalien arvon ja hyödyntää niitä monipuolisesti osallistumalla seremonioihin ja laulamalla ja tanssimalla yhdessä. Trumpin kampanjatilaisuuksien tunnelmaa on verrattu uskonnolliseen hurmokseen, ja merkittävä osa hänen kannattajakunnastaan kuuluukin jo valmiiksi rituaaleissa marinoituun uskonnolliseen oikeistoon. Entä salaliittoteoreetikot ja ilmastodenialistit? Heidän narratiiviinsahan kuuluu, että heitä ei kuunnella, heitä syrjitään ja jopa vainotaan. Mitä enemmän heitä panetellaan, sitä tiiviimmäksi kasvaa heidän oma heimotunteensa. Whitehouse on osoittanut, että jos oma jalkapallojoukkue häviää koko ajan, kannattajien heimotunnen voimakkaampi kuin joukkueen kulkiessa voitosta voittoon. R Pelottavista rituaaleista syntyy heimotunne Palkittu tiedetoimittaja, jonka oivaltavaa kirjoitustyötä voit tukea tilaamalla suoraan RAPPORT.FI TIEDEKOLUMNI E2-tutkimustoimiston kyselyssä kansalaiset vastustavat työmarkkinauudistuksia
12 Panoksena pienituloisen pärjääminen ja ammattiyhdistysten asema HALLITUKSEN JA AY-LIIKKEEN YHTEENOTTO Eduskunta käsittelee pian työttömyysturvan leikkauksia. Niiden merkitys on suuri esimerkiksi palvelualalla, jossa yli puolet työsuhteista on epätyypillisiä. E duskuntatalon edustalla kajahtelivat iskulauseet, kun tuhatkunta ihmistä kokoontui vaatimaan loppua leikkauksille. Lokakuun puolivälissä järjestettyyn mielenosoitukseen osallistui useita työttömien etujärjestöjä ja ammattiliittoja. Ilmeet olivat vakavia, kertoo Keskon varastolla pääluottamusmiehenä työskentelevä Mikko Ruokonen. – Ihmiset tulivat sanomaan minullekin, että eivät enää tiedä, miten pärjäävät, hän kuvailee. Mielenosoitus oli osa protestia, joka on näkynyt syksyn mittaan kaikkialla Suomessa. Uusi hallitus suunnittelee heikennyksiä niin sosiaaliturvaan, työntekijän oikeuksiin kuin liittojen asemaan. Ammattiyhdistykset ovat nousseet laajasti vastarintaan. Mielenilmauksia, ulosmarsseja ja työnseisauksia on järjestetty lukemattomilla työpaikoilla teollisuudesta terveysasemille ja teattereihin. Tutkija Timo Harjuniemi sanoo, että hallituksen linja on kova irtiotto suomalaisen sopimusyhteiskunnan perinteestä. Harjuniemi on Helsingin yliopistossa työskentelevä viestinnän tutkija, joka on paneutunut politiikan ja talouden viestintään. Hän taustotitaa konfliktia vertaamalla tilannetta edellisen porvarihallituksen aikaan. Tutkija selittää, että Juha Sipilän hallitus viritti talouden tuottavuutta neuvottelemalla kilpailukykysopimuksen etujärjestöjen kanssa. Tuolloin moni pettyi Sipilän neuvottelevan lähestymistavan tuloksiin ja nyt Petteri Orpon hallitus runnoo uudistuksia läpi yksipuolisemmin, miltei ammattiliitoista piittaamatta. Esimerkiksi Palvelualojen ammattiliitto PAM on katsonut, on että tilanne vaatii perinteisten keinojen lisäksi mainontaa. PAM:in mainoskampanja levittäytyi lokakuussa muun muassa sanomalehtien sivuille, kaduille ja joukkoliikenteeseen. Ilmoituksissa oli lasta pitelevä nuori äiti ja kysymys: Olisiko parempia leikkauskohteita? Liitoilla on pitkä lista valituksen aiheita, mutta PAM on valinnut kampanjan kärjeksi työttömyysturvan leikkaukset, joka kohdistuvat moniin palvelualojen osa-aikaisiin työntekijöihin, kuten myyjiin, tarjoilijoihin, kokkeihin ja siivoojiin. Liiton pääekonomisti Olli Toivanen selittää, miksi tämä asia on nyt keskeisin. Asialla on ensinnäkin kiire. Ensimmäinen työttömyysturvaa koskeva lakipaketti on jo valiokuntakäsittelyssä ja siitä on määrä päättää loppuvuoden kuluessa. Toivanen on laskenut, että työttömyysturvan ja asumistuen leikkaukset voivat yhdessä kaventaa palvelualojen osa-aikatyöntekijöiden tuloja sadoilla euroilla kuukaudessa. Esimerkiksi osa-aikatyötä tekevä yksinhuoltaja voi menettää näiden leikkausten myötä yli 420 euroa kuussa. Suunniteltu ansiosidonnaisen työttömyyspäivärahan porrastus leikkaa tuloja vielä lisää. PALVELUALOILLA YLI puolet työsuhteista on epätyypillisiä. Moni tekee osa-aikaisia töitä tai keikkahommia. Siksi tärkeäksi kysymykseksi nousee työttömyysturvan suojaosa eli rahamäärä, jonka voi ansaita ilman työttömysetuuksien pienenemistä. TEKSTI MARKUS KUOKKANEN Osa-aikatyötä tekevä yksinhuoltaja voi menettää leikkausten vuoksi yli 420 euroa kuukaudessa.
13 Hallitusohjelman mukaan suojaosa poistetaan, jotta ihmisillä on kannustin siirtyä kokopäiväiseen työhön. PAM:in laskelmat kuitenkin viittaavat siihen, että uudistuksen työllisyysvaikutus on negatiivinen. Toivanen selittää, että yli 100 000 suomalaista tekee vastentahtoisesti osa-aikaista työtä, koska kokopäiväisiä työpaikkoja ei ole tarjolla. Suojaosan leikkauksen jälkeen työttömän ei ole kannattavaa ottaa vastaan osa-aikaista tai lyhyttä määräaikaista työtä. Tämä voi myös pahentaa palvelualojen työvoimapulaa. Samaa viestiä on kuultu ruohonjuuritason protesteissa. ”Mistä niitä kokoaikatöitä löytyy?” kysyi mielenosoittajan kyltti Eduskuntatalon edustalla. Toivanen sanoo, että myös asumistuen leikkaukset vähentävät osa-aikatyön kannattavuutta varsinkin kaupungeissa, jossa asuminen on kallista. Mitkä sitten olisivat parempia leikkauskohteita? Toivanen osoittaa verotusta. Hän sanoo, että kokonaisveroaste laskee tulevina vuosina, ja jos se pidettäisiin edes vuoden 2022 tasolla, vaikutus olisi suurempi kuin kaavailtujen leikkausten tuomat säästöt. – Jos ajattelee yksittäisiä leikkauskohteita, on pakko nostaa esiin listaamattomien osakeyhtiöiden osinkoverohuojennus. Tässä on kyse satojen miljoonien suuruisesta verotuesta, joka ei ainoastaan ole turha vaan haitallinen, koska se ohjaa pääomia heikommin tuottaviin kohteisiin. PAM:in pääekonomisti toteaa, että hallitus on tehnyt selkeän arvovalinnan, kun leikkaukset kohdistuvat pienituloisimpiin ja samalla vauraimpien verotusta kevennetään. TUTKIJA TIMO HARJUNIEMI näkee, että ammattiyhdistysten kampanjointi voi luoda painetta erityisesti hallituksessa istuvien perussuomalaisten suuntaan. – Perussuomalaisten kannattajissa on vanhan koulukunnan ay-väkeä, joille vaikkapa ansiosidonnaisen työttömyysturvan heikennykset tai yritykset puuttua lakko-oikeuteen voivat olla vaikeita paloja purtavaksi, hän pohtii. Politiikan tutkija Kimmo Elo Turun yliopistosta kertoo, että ammattiliittojen kyky mobilisoida on heikentynyt ja keskimääräinen äänestäjä on nyt oikeammalla kuin ennen. Toisaalta Elo sanoo, että mielipidetiedusteluilla voi olla suurikin vaikutus poliitikkoihin. – Näin kävi myös Sipilän hallituksen aikana monille uudistuksille. Kun kansalaismielipide oli riittävän vastakkainen, niistä peräännyttiin. Harjuniemi mainitsee, että oma kysymyksensä on, menevätkö kiistellyt uudistukset läpi perustuslakivaliokunnassa. MITÄ HALLITUKSEN ja ammattiyhdistysten välisessä yhteenotossa on panoksena? Harjuniemi vastaa kysymykseen kolmesta eri näkökulmasta. Hän selittää, että elinkeinoelämän näkökulmasta oikeistohallitus tarjoaa tilaisuuden toteuttaa työmarkkinareformeja, jotka ovat olleet jo kauan pöydällä. Oikeistopuolueissa monet odottavat ammattiliittojen vaikutusvallan supistamista. – Varmaan esimerkiksi kokoomuksessa monet keskeiset talouspoliittiset ajattelijat näkevät, että kyse on paitsi välttämättömistä työmarkkinauudistuksista ja työn tarjonnan lisäämisestä, myös suomalaisen yhteiskunnan demokratisoimisesta. Kehityksestä, jossa parlamentaarisen demokratian ulkopuolella toimivien ammattiliittojen valtaa vähennetään ja siirretään Arkadianmäelle, tutkija kuvailee. Ammattiliittojen kannalta uhkana on, että Suomi siirtyy päätöksentekokulttuuriin, jossa liitot sivuutetaan. – Ay-liikkeen näkökulmasta tämä näyttäytyy taas yhtenä yrityksenä murentaa ennen kaikkea toisen maailmansodan jälkeen synnytettyä konsensus-Suomen työmarkkinamallia, Harjuniemi sanoo. – Se on malli, jossa työnantaja, työntekijät ja valtio ovat kansallisen intressin nimissä ja 1900-luvun yhteiskuntaa koetelleiden kokemusten yhteen hitsaamana yrittäneet sorvata konsensusnäkemystä suomalaisen yhteiskunnan kehittämisessä, hän selittää. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Palvelualojen ammattiliitto PAM Mikko Ruokonen kuvailee, että mielialat ovat muuttuneet syksyn mittaan epäuskosta kiukuksi, kun suunniteltujen leikkausten vaikutukset ovat alkaneet valjeta. Kuva on otettu Jyväskylässä PAM:in liittokokouksen yhteydessä. KU VA : HA N N U JU KO LA
14 Moulin Rouge ja Pretty Woman maustavat Verdin klassikkoa Marjukka Tepponen kertoo olevansa unelma-ammatissaan. “Olen aika upeitakin asioita saavuttanut, päässyt mielettömiin paikkoihin ja tutustunut ihaniin ihmisiin. Kolikon kääntöpuolena on kuitenkin se, että joudun olemaan paljon poissa kotoa. Perhe on elämässä ehdottomasti tärkein juttu.” 14 TEKSTI OUTI SUORANTA KU VA : AN N I ÅG RE N
15 Tampereen Oopperan La Traviata tuo yhteen maailmankuulun sopraanon Marjukka Tepposen ja arvostetun musikaaliohjaajan Samuel Harjanteen. TAMPEREEN OOPPERAN LA TRAVIATA T untuu kuin tulisi kotiin, oopperalaulaja Marjukka Tepponen, 39, huokaisee liikuttuneena Tampere-talon Ison salin lavalla. New Yorkin Metropolitanoopperassa ja Seattlen oopperassa vieraillut sopraano kertoo, että Tamperetalo on yksi hänen lempiesiintymispaikoistaan Suomessa ja Ison salin akustiikka maailmanhuipputasoa. Suomen suurin konserttisali asettaa äänenkäytölle myös omat haasteensa. – Äänen pitää kantaa ihan viimeisellekin penkkiriville. Nuorelle oopperalaulajalle tämä oli vähän pelottavapaikka, mutta ei enää. La Traviata on yksi kaikkien aikojen suosituimmista oopperoista. Se kertoo Pariisin hienostopiireissä vaikuttavan kurtisaani Violettan traagisen tarinan. Violettan rooli on Tepposelle henkilökohtaisesti merkittävä: hän aloitti oman solistiuransa juuri tämän Giuseppe Verdin ajattoman klassikon parissa noin 12 vuotta sitten. – Olihan aika hullua aloittaa yhdestä vaikeimmista sopraanorooleista. Ei silloin paljon päätä kylmännyt, Tepponen muistelee nauraen ja kertoo, että oma instrumentti on vuosien aikana kehittynyt ja ääni mennyt enemmän lyyriseen suuntaan. Oopperassa tarinankerronnalla on Tepposelle tärkeä rooli. – Haluan uppoutua tarinaan, tietää mistä ja miten laulan, mitä kaikki tarkoittaa itselle. Totta kai iso osa tästä työstä on yksinäistä puurtamista ja eniten aikaa menee siinä, että tankkaat partituuria. VUONNA 1946 perustettu Tampereen Ooppera toimii vierailijavoimin. Oopperan koti on Tampere-talo, ja orkesterina soittaa Tampereen kaupunginorkesteri Tampere Filharmonia. Tampereen Oopperan kuoroa on johtanut vuodesta 1990 Heikki Liimola. Tampereen Oopperalla on pitkä traditio ja suuri merkitys Suomen mittakaavassa. Tepponen näkee maakuntaoopperat merkittävinä. Itse olen paljosta kiitollinen juuri maakuntaoopperoille, joiden ansiosta saamme eri puolilla Suomea nauttia korkealaatuisesta oopperasta. Suomen kansallisoopperan ja Savonlinnan oopperajuhlien lisäksi olen saanut kehittyä ja kasvaa Jyväskylässä ja Tampereella. LA TRAVIATAN OHJAA lukuisista menestysmusikaaleista tuttu Samuel Harjanne, 35, joka tekee Tampereella odotetun oopperaohjausdebyyttinsä. – Musiikkiteatterin tekijänä Samuel tuo mukanaan showelementtejä ja värikylläisyyttä mutta ymmärtää myös oopperan ikiaikaiset traditiot ja lainalaisuudet. Odotan innolla yhteistä työskentelyämme, Tepponen kertoo. Ooppera on taidemuoto, jolla on Samuel Harjanteen uraa ajatellen merkittävä rooli: hän on aloittanut juuri oopperan parissa ja esiintynyt lapsena Kansallisoopperassa. Musikaalit veivät miehen mennessään, mutta nyt tie kuljettaa Tanskan Kööpenhaminassa asuvan ohjaajan takaisin juurille. – Tuntuu hyvältä, että joku ajattelee, että minusta voi syntyä jotain hyvää myös oopperaan. Minun on aika taas haastaa ja möyhiä itseäni uudella tavalla. La Traviata on esitetty Tampereen Oopperassa aiemmin vain kaksi kertaa, vuosina 1949 ja 1969. Kevään 2024 La Traviata on Tampereen Oopperan 130. ensi-ilta. Teos on Samuel Harjanteen mielestä yksi ylivoimaisimmista oopperoista. Hän kutsuu klassikkoa suorastaan oopperan kruununjalokiveksi ja suosittelee sitä niin oopperan ensikertalaisille kuin konkareille. – Olen eniten innoissani juuri musiikista, ja tarina itsessään on myös helposti lähestyttävä. Totta kai lähestyn tätä itselle uutta ohjaustyötä samalla tavalla kuin mitä tahansa musikaalia. Venetsiassa vuonna 1853 kantaesitetty ooppera perustuu Alexandre Dumas nuoremman näytelmään Kamelianainen. Vaikka klassikko sijoittuu alkuperäisesti 1800-luvun puoliväliin, Harjanteen ohjauksessa tapahtumat hyppäävät ajassa eteenpäin 1920-luvulle. Harjanne kuvailee voittaneensa lotossa saadessaan Violettan rooliin Marjukka Tepposen. – Ah, hän on erityisen lahjakas näyttelijä ja ohjaajalle jackpot. Kun vielä samaan mielenkiintoiseen kulhoon lisätään elementtejä The Great Gatsbystä, Moulin Rougesta ja Pretty Womanista, on lopputulos varmasti hienoa taidetta. – Lähes kaikki Tampereen La Traviatan tekijät tulevat oopperamaailman ulkopuolelta, mutta en halua, että tulemme sillä ajatuksella, että nyt mullistamme kaiken. Emme ole siinä arvossa, että voisimme niin tehdä, enkä minä sitä myöskään halua. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Tampere-talo Ensi-ilta lauantaina 2.3.2024 Tuotanto: Tampere-talo Oy Yhteistyössä: Tampere Filharmonia ja Harjanne Company Ltd Oy Musiikinjohto: Giancarlo Andretta Ohjaus: Samuel Harjanne Tampere Filharmonia Tampereen Oopperan kuoro Kuorokapellimestari: Heikki Liimola Lavastus: Peter Ahlqvist Pukusuunnittelu: Tinja Salmi Koreografia: Jack Johansson Rooleissa muun muassa: Marjukka Tepponen, Paolo Fanale, Arttu Kataja, Tuomas Miettola ja Ville Rusanen. Oopperan esityskieli on italia. Teos tekstitetään suomeksi ja englanniksi.
16 Tylsiä aiheita ei ole MIKÄ RAPPORT ON? K aikkiin asioihin löytyy kiinnostava näkökulma ja tapa käsitellä niitä lukemaan houkuttelevalla tavalla. Kysymys on tekijöiden ammattitaidosta. Tämä liite koostuu Aiherahoitetuista artikkeleista ja jutuista, joista lukijat ovat maksaneet suoraan tekijöille. Saara Särmä ja Jani Kaaro kirjoittavat Lukijoiden tuella. Aiherahoitetut artikkelit puolestaan ovat maksettuja sisältöjä, jotka on toteutettu tilaustyönä organisaatioille tärkeistä aiheista. Niitä voi kutsua esimerkiksi sisältömarkkinoinniksi tai natiivimainonnaksi. Lupauksemme lukijalle on, että viestintätavoitteistaan huolimatta Aiherahoitetut artikkelit tarjoavat syyn pysähtyä ja syventyä. Yhteisöille tarjoamme työkalun, jonka avulla ne voivat avoimesti ostaa korkeatasoista käsittelyä merkittävinä pitämilleen aiheille. Homma toimii näin: toimittajille määritellään aiheet. He käsittelevät niitä itsenäisesti, jolloin syntyy lukijaa palvelevia sisältöjä. Me vastaamme tuotannosta, levityskampanjasta ja tulosraportoinnista. Aiherahoitetun artikkelin tilaaja kerrotaan jutun yhteydessä. Digiversiossa julkaistaan myös toimeksianto. Artikkelit merkitään niistä kertovalla tunnuksella. TERMINÄ rapport tarkoittaa hyvää suhdetta, hyviä välejä ja yhteisymmärrystä. Rapport aloitti vuonna 2013 journalismin joukkorahoituspalveluna. Kokonaisuutemme muodostuu nykyisin kahdesta itsenäisestä osasta, jotka mahdollistavat toisensa: liiketoiminnallisesta ja yhteiskunnallisesta puolesta. Aiherahoitettu artikkeli oy kehittää ratkaisuja yhteisöjen viestintätarpeisiin. Tämä on liiketoimintaa. Rapport journalismi oy puolestaan on yhteiskunnallinen yritys. Lukijoiden tuella -mallissa kuukausitilaaja maksaa tekijälle suoraan, ilman välikäsiä. Tilaaja saa suosikkitekijänsä jutut ensimmäisinä luettavakseen ja mahdollistaa kirjoitustyön. Rapport ei tee euroakaan voittoa — tulot ohjataan suoraan tekijöille. Uudenlaisen Teema-ratkaisun esittelemme ensi vuoden alkupuolella. Lukija saa mahdollisuuden syventyä häntä kiinnostavaan aihepiiriin ainutlaatuisessa vuorovaikutuksessa huipputekijöiden kanssa. HALUATKO tuoretta ajateltavaa? Tilaa maksuton uutiskirjeemme. Jos tahdot lisäksi tukea syvällisten sisältöjen tekijöitä, sekin onnistuu helposti 5,90 euron kk-tilausmaksulla osoitteessa RAPPORT.FI. Tilaa Puheenaiheet-uutiskirje Kaipaatko tuoretta ajattelua ja tarkkoja näkökulmia? Lähetämme koosteen kiinnostavimmista artikkeleistamme suoraan sinulle. Samalla pysyt ajan tasalla sisällöllisistä kehitysaskelistamme. Tilaa maksutta sähköpostiisi RAPPORT.FI/UUTISKIRJE