1 Ihminen ensin SAARA SÄRMÄ Tiede ei ole työtävieroksuvan laiskan hommaa TINA HAGNÄS Hoitotyössä motivaatiota saa ihmisistä JUHO PAAVOLA Nopein keino purkaa hoitojonoja on Kela-korvaus 2/2024 rapport.fi Vajaakuntoisille voi tarjota muutakin kuin nihkeyttä, esimerkit maailmalta osoittavat
2 Aiherahoitettu artikkeli Oy:n julkaisema mainosliite | TOIMITTAJAT Jani Kaaro, Saara Särmä, Tina Hagnäs, Juho Paavola KANNEN KUVA Brooke Cagle ULKOASU Seppo Honkanen | KUVITUS Nunnu Halmetoja | MYYNTI Eero Petrell 040 150 31 56 rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI Ihminenkin voi tulla ensin Suomen työmarkkinat tarjoavat vajaakuntoisille pelkkää nihkeyttä. Esimerkit maailmalta osoittavat, että toisinkin voisi olla. SAARA SÄRMÄ H umanistisiin ja yhteiskuntatieteisiin kohdistuva kyseenalaistaminen on helppoa, sillä se ei vaikuta vaativan perehtymistä näihin aloihin. Ilmeisesti kuka vain yhteiskunnassa elävä ja kulttuuria kuluttava ihminen voi kuvitella osaavansa arvioida tutkimuksen laatua ja tutkijan kykyjä ilman, että lukee ainuttakaan näiden tutkimusjulkaisua. Lukematta ideologista paskaa, turhaa suoltamista, joka ei voi antaa mitään yhteiskuntaan, saatikka tuottaa innovaatioita. Pseudotiedettä, aktivismia. Hyödytöntä, hyödyntöntä, hyödytöntä. Kaikki mikä ei auta Suomen vientiponnisteluja on täysin turhaa. Akateemista sosiaalitukea työhaluttomille näennäistutkijoille. TUTKIMUKSEN TEKEMISEN yksi keskeisimpiä asioita on kritiikille altistuminen. Väännetäänpä nyt rautalangasta tarkemmin. Jokaiseen seminaaritai konferenssiesitykseen liittyy kriittinen keskustelu. Jokainen vertaisarvioitu julkaisu on käynyt läpi yhden tai useamman kierroksen, jolloin sitä on kommentoinut kaksi tai kolme, joskus jopa useampi, saman alan tutkijaa. Kun artikkelin lähettää tiedelehteen, tai journaaliin, kuten yliopistoihmisillä on tapana sanoa, sen lukee ensin joku toimituskunnan jäsen. Toimituskunta koostuu pääasiassa tohtorinkoulutuksen suorittaneista ihmisistä. Toimituskunta arvioi, sopiiko artikkelikäsikirjoitus lehden linjaan ja onko se riittävän tasokas lähetettäväksi vertaisarviointiin. Jos on, se lähetetään 2–3 arvioijalle, jotka kirjoittavat sanallisen arvion jonka mitta voi olla puolesta sivusta useisiin sivuihin. Arvio voi sisältää sekä kehuja että tiukkaa kritiikkiä ja muutosehdotuksia. Vertaisarvioija myös antaa suosituksen toimituskunnalle julkaisupäätöksestä, ja vaihtoehdot ovat yleensä: julkaistaan, vaatii pieniä muutoksia, vaatii isoja muutoksia, hylätään. Jos artikkeli vaatii muutoksia, se yleensä lähetetään vielä toiselle arviointikierrokselle sen jälkeen kun muutokset on tehty. Kun artikkelin kirjoittaja on tehnyt muutoksia, hän saatekirjeessään vastaa arvioijien kritiikkiin ja kertoo miten on ottanut sen uudessa versiossa huomioon. Vertaisarviointia tehdessä arvioija kiinnittää huomiota esimerkiksi siihen, onko artikkelissa mitään uutta teoreettisesti, metodologisesti tai empiirisesti. Eli tuottaako se tieteenalalleen jotain uutta tietoa ja onko sen argumentaatiossa järkeä. TIEDE EI OLE työtä vieroksuvan laiskan ihmisen hommaa. Tiedän koska mielummin olisin sellainen, joten en ole läheskään niin tuottelias kuin monet kollegani. Vaatii aikamoisia perslihaksia istua päivästä toiseen artikkeleita kirjoittaen ja niitä uudelleen muokaten. Kritiikin vastaanottaminen ja hyödyksi käyttäminen on niin ikään taito, jota pitää harjoitella paljon. Aikanaan vuonna 2019, kun sain Suomen Akatemiasta myönteisen päätöksen tutkijatohtorihakemukselleni, olin noin 10 prosentin joukossa, joka rahoitusta sai. Olin hakenut tätä rahoitusta kolme kertaa aiemmin — ja samalla aiheella myös muualta: säätiöiltä ja eurooppalaista Marie Curie postdoc-rahoitusta — ja saanut joka kerta sekä pisteet (1-6) että kirjallisen kritiikin hakemuksesta. Joka syksy neljän vuoden ajan käytin yli kuukauden hakemuksen tekemiseen, sitä myös kommentoi usea kollegani Suomessa ja maailmalla. Kun sain rahoituksen — pisteet hakemuksesta 6 — sen oli arvioinut yhdeksänhenkinen kansainvälinen paneeli politiikan tutkimuksen ja ihmismaantieteen aloilta. TÄMÄ KAIKKI siis sanoakseni, että tiedän kyllä, mitä kritiikki on. Ja niin tietää jokainen tieteentekijä. Aina sen vastaanotto ei ole helppoa. Ei todellakaan ole kivaa saada kielteinen rahoituspäätös ja vaikkapa 3 pistettä huolella työstämästään hakemuksesta, jossa on omasta mielestä hyvä idea ja paljon potentiaalia. Eikä ole kivaa saada hylkäysviesti tiedelehdestä. Mutta tämä kaikki on tutkijan arkipäivää. Turhanaikaisen somehuutelun, ulkonäön haukkumisen ja tutkijan työn oikeutuksen kyseenalaistamisen hatarin perustein ei pitäisi olla tutkimuksen arkipäivää. Yhteiskuntatieteissä ja humanistisessa tutkimuksessa tehdään paljon esimerkiksi käsitteellisiä innovaatioita ja työtä, joka auttaa meitä ymmärtämään maailmaa paremmin. Pitäisi olla itsestäänselvää, että tutkimuksella ja tiedontuotannolla — sivistyksellä — on arvo itsessään. R ”Lukematta paskaa” — onko tämä kritiikkiä? Tohtori ja feministiaktivisti, jonka kirjoitustyötä voit tukea tilaamalla suoraan RAPPORT.FI LEMPEITÄ AJATUKSIA
3 Aiherahoitettu artikkeli Oy:n julkaisema mainosliite | TOIMITTAJAT Jani Kaaro, Saara Särmä, Tina Hagnäs, Juho Paavola KANNEN KUVA Brooke Cagle ULKOASU Seppo Honkanen | KUVITUS Nunnu Halmetoja | MYYNTI Eero Petrell 040 150 31 56 rapport@rapport.fi | RAPPORT.FI | AIHERAHOITETTU.FI TEKSTI JANI KAARO KUVITUS NUNNU HALMETOJA Ihminenkin voi tulla ensin K un katsoo maailmaa kierrätyskeskuksesta käsin, työmarkkinat näyttävät kovin toisenlaisilta kuin jos katsoo niitä start-up -pöhinän maailmasta. Espoolaisessa tech-firmassa työntekijät voivat tehdä nelipäiväistä työviikkoa täydellä palkalla ja näpytellä läppäriä säkkituolissa, kun taas kierrätyskeskuksessa elämän kolhimat työntekijät kunnostavat elämän kolhimia kalusteita palkkatuella. Kunnostetut kalusteet löytävät yleensä uuden omistajan, mutta työntekijät harvemmin tulevat kunnostetuiksi 5–10 kuukauden tukijaksolla. Niinpä he löytävät itsensä pian jälleen työmarkkinoiden ulkopuolelta. YMMÄRTÄÄKSEMME MITEN erilaisessa maailmassa espoolainen ohjelmistoinsinööri ja työtön mikkeliläinen koneistaja elävät, katsotaan, miten eri tavalla työmarkkinat heitä kohtelevat. Suomen työmarkkinat tarjoavat vajaakuntoisille pelkkää nihkeyttä. Esimerkit maailmalta osoittavat, että toisinkin voisi olla. ”Lukematta paskaa” — onko tämä kritiikkiä? LEMPEITÄ AJATUKSIA
44 Koska ohjelmistoinsinöörillä on vakituinen työpaikka, työnantajat ja yhteiskunta panostavat hänen työkykyynsä monin eri tavoin. Hän voi hoidattaa pienetkin vaivat työnantajan laskuun työterveyslääkärillä, kun taas työtön koneistaja joutuu jonottamaan tunteja tai päiviä saadakseen julkiselta puolelta apua paljon suurempiin terveysongelmiin. Ohjelmistoinsinöörin työnantajalle tarjotaan erilaisia työhyvinvointija työkykypaketteja, mutta työttömälle koneistajallemme ei ole tarjolla mitään. Työttömille ja vaikeasti työllistyville ei ole tarjolla työkykypalveluita vaikka tämäkin porukka on tärkeä kun työllisyyttä koetetaan nostaa 80 prosenttiin. Jos elämä kohtelee ihmistä kuten se kohtelee ohjelmistoinsinööriämme, hän varmastikin kokee osallisuutta. Tutkijoiden mukaan osallisuus tarkoittaa, että ”ihminen voi osallistua ja vaikuttaa omiin ja yhteisiin asioihin, tulee kuulluksi omana itsenään, kokee tekemisensä merkityksellisiksi, kuuluu itselleen tärkeään ryhmään ja saa kiitosta muilta”. Osallisuuden tunne lisää hyvinvointia, vähentää sairastavuutta ja tukee mielenterveyttä. Yksinkertaisin tapa tuntea osallisuutta on ansaita itse oma elantonsa ja kuulua johonkin työyhteisöön. Ei siis ihme, että tutkimusten mukaan osallisuuden kokemus on kaikista heikointa työttömillä, ja mitä pidempään työttömyys jatkuu, sitä enemmän osattomuus syö heidän työkykyään. Suomalaisia työmarkkinoita ei kuitenkaan ole suunniteltu siten, että ne tarjoaisivat osallisuutta. Päinvastoin, ne jakavat ihmiset työkuntoisiin, joille on tarjolla paljon, ja vajaakuntoisiin, joille on tarjolla lähinnä nihkeyttä. Mutta entäpä jos tämä on syy siihen miksi työmarkkinat toimivat niin huonosti? Entä jos työmarkkinoillakin työtä lähestyttäisiin osallisuuden näkökulmasta? Vaikka ihminen olisi luokiteltu vajaakuntoiseksi, se ei tarkoita, ettei hän osaa mitään. Päinvastoin, hänellä voi olla monenlaisia vahvuuksia ja kykyjä, josta olisi hyötyä yhteiskunnalle – jos yhteiskunta vain haluaa napata siitä kopin. TYÖMARKKINAT, JOISSA osallisuus tulee ensin, eivät ole pelkkää haihattelua, sillä maailmalta löytyy useita esimerkkejä. Eräs tunnetuimmista löytyy Espanjan
55 Baskimaassa toimivasta Mondragonista. Mondragon on osuuskuntien yhteenliittymä. Vaikka sana osuuskunta tuo monille mieleen jonkinlaisen hippiaatteen, Mondragon on jotakin aivan muuta. Siihen kuuluu 96 osuuskuntaa, jotka työllistävät yli 70 000 ihmistä, ja jonka liikevaihto on noin 12 miljardia euroa. Osuuskunnat tuottavat globaaleille markkinoille kaikkia niitä tavaroita ja palveluita kuin yksityisenkin sektorin yritykset, mutta lisäksi Mondragonilla on oma yliopisto ja luottolaitos sekä ruokakauppojen ketju. Jos on joutunut elämänsä aikana käymään läpi yhdet tai useammat yt-neuvottelut, Mondragon vaikuttaa paratiisilliselta. Siellä ihminen tulee aina ensin. Jos jollakin osuuskunnalla menee taloudellisesti huonosti – esimerkiksi markkinatilanteen muuttuessa – työntekijöitä ei eroteta, vaan tilanteesta koetetaan päästä yli laskemalla palkkoja. Kaikki laskevat palkkoja, myös johtajat, ja johtajat suhteellisesti eniten. Mondragonissa johtajien palkka saa olla korkeintaan kahdeksan kertaa korkeampi kuin työntekijöiden palkka. Jos tämä ei riitä, osuuskunnan parhaiten menestyvät yritykset voivat lainata rahaa huono-onniselle yritykselle. Tämä on hyväksi koettu strategia, sillä tänä päivänä eräät Mondragonin parhaiten menestyvistä yrityksistä ovat aikanaan olleet niitä, jotka itse tarvitsivat lainaa. Jos irtisanomisia ei voi välttää, Mondragon koettaa löytää ihmisille töitä osuuskunnan muista yrityksistä ja vasta viimeisenä vaihtoehtona tarjoaa työttömyyskorvausta. Mondragon voi tuoda mieleen hippiaatteen. Se on kuitenkin jotakin aivan muuta: 96 yhteen liittynyttä osuuskuntaa, jotka työllistävät yli 70 000 ihmistä, ja liikevaihto on noin 12 miljardia euroa.
6 Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Mikkelin Toimintakeskus Hyvä esimerkki on jääkaappeja tai pakastimia valmistava Fargor. Se ei pärjännyt enää kilpailussa, mutta jatkoi tuotantoa paljon kauemmin kuin mikään puhtaasti kapitalistiselta pohjalta toimiva yritys olisi nähnyt järkeväksi jatkaa – vain, jotta ihmiset olisivat saaneet pitää työpaikkansa. Puoli vuotta toiminnan lopettamisen jälkeen kaikilla tehtaan 600 työntekijällä oli uusi työpaikka jossakin toisessa Mondragoniin kuuluvassa osuuskunnassa. Kaikessa toiminnassa on siis kyse työpaikkojen suojelusta, sillä työntekijöille on tärkeämpää olla osa yhteisöä kuin nostaa korkeinta mahdollista palkkaa. Strategia toimii päätellen siitä, että Mondagonin toiminta-alueella työttömyys on alle puolet siitä mitä muualla Espanjassa. Samalla strategialla Mondragon on selviytynyt vuoden 2008 talouskriisistä, vuosien 20092010 velkakriisistä ja koronapandemiasta – ja onnistunut pitämään liiketoimintansa kannattavana. TOINEN MENESTYSTARINA, jossa pääpaino on ihmisen potentiaalilla, tulee myös Espanjasta. Se alkoi Francon diktatuurin aikana vuonna 1938. Sisällissodan jäljiltä Espanjassa oli paljon sokeita, jotka organisoituivat järjestöksi nimeltä ONCE. Järjestölle annettiin tilaisuus hankkia varoja myymällä arpoja. Sitä se tekee edelleen, päävoitto tänä päivänä on 11 miljoonaa euroa. Järjestö on sijoittanut varat viisaasti parantaakseen paitsi sokeiden, myös muiden vammaisten elämää. ONCE:n alaisuudessa toimiva Ilunion on toiminnan kaupallinen osa. Ilunion toimii useilla työvoimavaltaisilla aloilla kuten siivous-, pesula ja vartiointialoilla, minkä lisäksi se pyörittää omaa hotelliketjua sekä puhelinkeskuksia. Sillä on noin 37 000 työntekijää ja noin miljardin liikevaihto. Ilunionin periaate on, että se ei katso ihmisen vammaa, vaan mitä tämä osaa ja mihin kykenee ja sijoitetaan sopivaan työhön. Näin Ilunionista on kasvanut vammaisten tärkein työllistäjä, ei vain Euroopassa, vaan koko maailmassa. Ilunionilla on liiketoimintaa myös Etelä-Amerikassa. Ilunionissa työskentelee noin 15 000 vammaista, joista 55 prosentilla on jokin fyysinen vamma, 25 prosentilla kehitysvamma, 11 prosentilla kuulovamma ja lopuilla näkövamma. Toiminnan ansiosta näkövammaisten työllisyysaste Espanjassa on Euroopan korkein. KOLMATTA OSALLISTAMISEN menestystarinaa ei tarvitse hakea kauempaa kuin Ruotsista. Siellä havahduttiin 1980-luvulla siihen, että koko maa on täynnä pieniä työpajoja, jossa vammaiset ja muut vaikeasti työllistyvät nikkaroivat linnunpönttöjä ja tekivät muita yksinkertaisia töitä. Ruotsin valtio perusti yhtiön, jonka tärkein tehtävä on luoda vammaisille omat työmarkkinat. Näin syntyi Samhall, jota on kutsuttu jopa Ruotsin tärkeimmäksi yritykseksi. Toisin kuin ONCE, joka toimii pitkälti ilman valtion tukea, Ruotsi rahoittaa Samhallia varsin avokätisesti: noin 750 miljoonalla eurolla vuodessa. Kysymys on siitä, mitä rahalla saa ja tässä Ruotsi on selvästi onnistunut. Samhall työllistää vuodessa noin 25 000 ihmistä yli kuudellasadalla paikkakunnalla. Samhallin työntekijät siivoavat, hoitavat puistoja, huoltavat kiinteistöjä ja tarjoavat erilaisia kuljetusja hoivapalveluita. Noin 40 prosenttia budjetista katetaan omalla toiminnalla, valtion osuus on 60 prosenttia. Mottona on, että kaikkien on saatava osallistua työmarkkinoille omalla panoksellaan. ENTÄ OLISIKO sama ollut mahdollista Suomessa? Myös Suomi oli aikoinaan täynnä pieniä työpajoja, mutta meiltä puuttui visio, joka olisi luonut Samhallin kaltaisen organisaation. Eikä tällaista visiota ole vieläkään päätellen siitä, miten vähän päättäjät ovat valmiita investoimaan osallistavaan toimintaan. Vuonna 2022, yli 40 vuotta Samhallin perustamisen jälkeen, Marinin hallitus perusti Työkanavan, joka jäljittelee Samhallin toimintaperiaatetta. Mutta siinä missä Ruotsin valtio panostaa Samhalliin 750 miljoonaa euroa vuodessa, Marinin hallitus panosti Työkanavaan vain kymmenen miljoonaa. Ensimmäisenä toimintavuotena tuolla kymmenellä miljoonalla työllistettiin viisitoista henkilöä. Orpon hallitus leikkasi Työkanavan budjetista puolet pois. Nyt se on viisi miljoonaa euroa. Panostus Suomessa on heikkoa myös muussa aktiivisessa työvoimapolitiikassa, jolla koetetaan saada töitä vaikeasti työllistyville. Vuonna 2019 työvoimapolitiikan palvelun kustannukset olivat Suomessa 0,8 prosenttia bruttokansantuotteesta, eli alle kaksi miljardia euroa. Tanskassa sama luku on 1,4 prosenttia BKT:sta, eli noin neljä miljardia euroa, ja Tanskan työttömyysaste alhaisimpia Euroopassa. R Juttusarja jatkuu huhtikuussa kiertotaloutta käsittelevällä artikkelilla. Samhall työllistää noin 25 000 ihmistä. Työntekijät siivoavat, hoitavat puistoja, huoltavat kiinteistöjä ja tarjoavat erilaisia kuljetusja hoivapalveluita.
7 MAINOS MAINOS Tilaa Rapport — saat parhaat jutut sähköpostiisi ennen muita. Mikä tärkeintä, tilaamalla tuet suoraan toimittajien työtä. Mahdollistat syvällisten sisältöjen rakentamisen uudella tavalla. rapport.fi/tilaa
88 Hali Petteri Oksan mukaan hallitus hämmentää puurokauhallaan TES-huttua, ja tuloksena uhkaa syntyä ateria, joka ei maistu kenellekään. Aiemmin neuvotteleminen on perustunut Insinööriliiton edunvalvontajohtajan mielestä molemminpuLähivuosina 50 000 suomalaista eläköityy vuosittain ja putoaa pois työterveyden ja sairaskuluvakuutusten piiristä. Kysyimme terveyspalveluyrityksiä edustavan Hyvinvointiala HALI ry:n johtaja Hanna-Maija Kauselta, miten yksityiset yritykset voisivat osallistua Suomessa muhivan terveyspalvelukriisin ratkaisemiseen. KELA-KORVAUS NOUSI JO TUNTUVASTI • Hallitus päätti nostaa viime syksyn budjettiriihessä potilaalle lääkärikäynneistä maksettavia Kela-korvauksia. • Vuoden 2024 alusta yleisja erikoislääkärillä käynnistä korvataan 30 euroa ja etävastaanotosta 25 euroa. Aiempi korvaus oli 8 euroa. • Hammaslääkärin perustutkimuksen korvaus nousi 15,50 eurosta 30 euroon. • Psykiatrin vastaanotosta korvataan 30–40 euroa. • Kela-korvaukset rahoitetaan sairausvakuutuksen sairaanhoitovakuutuksesta, josta 67 prosenttia kattaa valtio. Loput 33 prosenttia katetaan palkoista, yrittäjätuloista ja etuuksista pidätettyinä maksuina. • Kela-korvaukset kasvavat 500 miljoonalla eurolla vuosina 2024–2027. Vuonna 2024 on käytössä noin 97,5 miljoonaa euroa. Valtion osuus on 65,3 miljoonaa euroa. • Vuonna 2022 yhteensä 2,3 miljoonaa suomalaista eli hieman yli 40 prosenttia väestöstä sai korvauksia yksityisestä sairaanhoidosta. Korvausta maksettiin lääkärinpalkkioista 55,6 miljoonaa euroa. Hammaslääkärin ja suuhygienistin palkkioista korvattiin yhteensä noin 44,7 miljoonaa euroa. Terveydenhuollon suurin pullonkaula on henkilöstön puute ja se tilanne vain pahenee huoltosuhteen muuttuessa, toteaa Hanna-Maija Kause.
9 Hali Petteri Oksan mukaan hallitus hämmentää puurokauhallaan TES-huttua, ja tuloksena uhkaa syntyä ateria, joka ei maistu kenellekään. Aiemmin neuvotteleminen on perustunut Insinööriliiton edunvalvontajohtajan mielestä molemminpu9 “Ikäihmisten reilu Kela-korvaus nopein keino purkaa hoitojonoja” Lähivuosina 50 000 suomalaista eläköityy vuosittain ja putoaa pois työterveyden ja sairaskuluvakuutusten piiristä. Kysyimme terveyspalveluyrityksiä edustavan Hyvinvointiala HALI ry:n johtaja Hanna-Maija Kauselta, miten yksityiset yritykset voisivat osallistua Suomessa muhivan terveyspalvelukriisin ratkaisemiseen.
10 M iksi jonottaa selkä särkien terveyskeskuksen takaisinsoittoa, kun vapaitakin lääkäreitä olisi tarjolla? Se on kysymys, joka suomalaisessa terveydenhuollossa pitäisi ratkaista ja vauhdilla, terveyspalveluiden johtaja Hanna-Maija Kause pamauttaa. – Leikkausjonoissa on paikoitellen katastrofaalinen tilanne monessa paikassa, mutta erityisesti perusterveydenhuollossa pitää saada yksityiset resurssit käyttöön. Suurin ongelma on se, ettei lääkärille pääse ajoissa ja hoidon aloittaminen viivästyy, Kause sanoo. Ongelma on tuttu ja siksi työkaluja hahmoteltu. Hyvinvointiala HALI ry edustaa sosiaalija terveysalan palveluja tuottavia yrityksiä ja järjestöjä. Järjestössä nähdään, että nopein tapa hoitosuman purkamiseksi olisi yksityisestä lääkärikäynnistä maksettavan Kela-korvauksen tuntuva nostaminen nykyisestä tasosta. – Se ei vaadi julkisia lisäinvestointeja seiniin, henkilökuntaan tai kampaviinereihin, sillä rakenteet ja tekijät ovat jo olemassa. Hyöty puolestaan valuisi kaikille, sillä hoitoon pääsyn nopeutuessa myös julkisen puolen ruuhkat helpottuisivat. Eläkeläistuen hyöty valuisi myös muille H allitus päätti 500 miljoonan euron lisärahasta Kela-korvauksiin vuosille 2024–27. Äkkiseltään suurelta kuulostava summa ei suhteellisesti tarkasteltuna enää olekaan niin iso. Kause suhteuttaa rahaa hyvinvointialueiden noin 27 miljardin euron vuotuisiin toimintamenoihin. – Siihen verrattuna lisäraha on aika pieni, mutta kohdentamalla raha järkevästi sillä saadaan suuri hyöty aikaan. Kause suuntaisi Kela-potin ensin eläkeläisille sekä suun terveyteen. Eläkeläisillä ei ole opiskelijatai työterveyshuoltoa, eivätkä vakuutusyhtiöt pääsääntöisesti myönnä terveysvakuutuksia yli 65-vuotiaille. – Se on ryhmä, joka kasvaa ja jossa hoidontarve kasvaa. Samalla eläkeläiset ovat käytännössä huomattavasti riippuvaisempia julkisen terveydenhuollon palveluista kuin muut väestöryhmät. Perustelun tueksi Kause kaivaa luvut esiin: työeläkkeelle jää joka vuosi yli 50 000 ihmistä ja 65-vuotiaiden määrä kaksinkertaistuu vuodesta 2000 vuoteen 2050 mennessä. Heidän laadukas terveydenhuoltonsa edellyttää Kausen mukaan nopeita toimia jo olemassa olevilla työkaluilla. Resursseja on, mutta ne on saatava kaikkien käyttöön, Kause näkee. – Hoidettavien ihmisten määrä kasvaa, mutta samalla myös suuri määrä hoitajia ja lääkäreitä eläköityy vauhdilla. Terveydenhuollon suurin pullonkaula on henkilöstön puute ja se tilanne vain pahenee huoltosuhteen muuttuessa. Myöhemmin Kela-korvausta voitaisiin laajentaa muihin väestöryhmiin. 150 euroa käteen ja suoraan lääkäriin Ä sken kerrottu kuulostaa avokätiseltä kädenojennukselta eläkeläisille. Varakkaille vanhuksille se sitä ehkä onkin, mutta enimmäkseen ei. Vuonna 2023 suomalaisten keskieläke oli bruttona 1845 euroa kuussa, jolloin 17,3 veroprosentilla käteen jää noin 1525 euroa kuussa. – Riittävän suurella korvauksella on vaikutus palvelujen käyttöön. Osa ikääntyvistä tarvitsee erilaisia ja toisiinsa limittyviä sote-palveluja paljon. Silloin on luontevinta hoitaa heitä julkisella puolella. – Mutta kun taas tavanomaisia lääkäripalveluja tarvitsevista eläkeläisistä yhä useampi kävisi yksityisellä, riittäisivät julkisen puolen resurssit nykyistä paremmin. Ei Kause muutenkaan sentään vapaalippua eläkeläisille olisi antamassa. Kause miettii, että eläkeläiset saisivat käydä vaikka kolme kertaa vuodessa yleistai erikoislääkärillä. Kela korvaisi lääkärinpalkkiosta sekä diagnostiikasta esimerkiksi 150 euroa ja loput asiakas maksaisi itse. Omavastuu on Kausen mielestä yksityiskäyntien korvaamisessa tärkeä elementti. Lääkäriin on päästävä, mutta turhaan ei kanyyliä suoneen pidä lähteä kinuamaan. Kause huomauttaa, että todellisuudessa harva menee lääkäriin huvikseen. – Asiakashinnat määräytyvät markkinan ja yleisen kustannustason mukaan. Osa lääkäriasemista TEKSTI JA KUVA JUHO PAAVOLA
11 varmasti tarjoaisi tutkimuspaketin, jonka kustannukset Kela-korvaus pääosin kattaisi. Toinen alue, jossa Kela-korvaukset ovat Kausen mukaan tehokas tapa vähentää hoitovelkaa, on suun terveydenhuolto. Se toimii pitkälti käytännössä yksityisen sektorin varassa. – Kunnon korvauksella nykyistä useammalla olisi varaa hammaslääkäriin. Suun terveydellä on suora yhteys kokonaisterveyteen, ja esimerkiksi tulehdus suussa voi estää suunnitellun leikkaushoidon erikoissairaanhoidossa, mikä taas on resurssien hukkaamista. Suomi: hitaan hoitoon pääsyn maa K ause sanoo suoraan sen, mitä moni muukin on sanonut. Ontuva työnjako julkisen ja yksityisen välillä on pitkälti seurausta ideologiasta ja politiikasta. Vuoden alussa hallitus nosti Kela-korvauksia, mutta aikaisemmin niitä on useimmiten haluttu leikata. Ikään kuin ideaali hyvinvointivaltiosta ei kestäisi sitä, että osa verovaroista kanavoituu Kela-korvauksen kautta yksityisellä asiointiin. – Jako näkyy ylätason keskustelussa, muttei kentällä. Usein sama lääkäri työskentelee eri syistä sekä sairaalassa että yksityisellä lääkäriasemalla, eikä siinä ole ongelmaa. Sote-uudistukseen, hyvinvointialueisiin ja julkiseen palveluun on ladattu paljon rahaa, uskoa ja toivoa. Myös se on vaikuttanut siinä, miten julkisen palvelun käyttöä on haluttu tukea tai olla tukematta. Siihen ajatteluun vain ei enää ole varaa, Kause sanoo. – Suomessa hoitoon pääsyn odotusajat ovat eurooppalaisittain poikkeuksellisen pitkiä. Vain Virossa joutuu odottamaan lääkäriin pääsyä kauemmin kuin Suomessa. Kause viittaa vuonna 2022 julkaistuun tutkimuslaitos Eurostatin kyselyyn. 6,3 prosenttia kaikista suomalaisista totesi, ettei ollut päässyt hoitoon pitkien jonojen vuoksi. Keskiarvo EU-alueen 32 maassa vastaajien keskuudessa oli yksi prosentti. Julkisella puolella myös erikoissairaanhoidon tilanne kasvavine hoitojonoineen on vakava. – Esimerkiksi palveluseteleillä olisi mahdollisuus purkaa jonoja nopeastikin, mutta julkinen puoli haluaa suojata kruununjalokiveään. Sen tavallaan ymmärrän, mutta sitä ei välttämättä ymmärrä se ihminen, joka on odottanut puoli vuotta selkäleikkausta. Pitkä hoitosuhde parantaa hoitotuloksia M yös muita vaihtoehtoja yksityisen puolen osallistamiseksi terveystalkoisiin on esitetty. Kause huomauttaakin, että eläkeläisten hoitoa vauhdittava malli on yksi työkalu, jota kannattaisi harkita. – Tärkeintä on se, että yksityinen puoli valjastetaan mukaan ja samalla ymmärretään se, että uusi tapa ei ole valmis heti. Pitää malttaa katsoa, mikä toimii, mikä ei ja tehdä sitten korjauksia sen mukaan, Kause sanoo. Terveydenhuollon uudistaminen on kuin minkä tahansa uudistamista, mistä vastaavat ihmiset. Puhutaan rahasta. Se ei verso puissa, mutta Kausen mielestä terveydenhuolto on myös arvoja laatukeskustelun paikka. – On arvovalinta, että hoidamme vanhuksemme hyvin. Iän myötä lääkärikäyntien määrä kasvaa. Yksi julkisen puolen ongelma on se, että usein vastaanotolla on aina vastassa uusi lääkäri. Kanta-kirjauksista huolimatta sairaskertomus ja tilanteen perkaaminen vievät aikaa. Se on inhimillisesti turhauttavaa ja järjestelmän tasolla tehotonta. – Hoitosuhteen pysyvyys parantaa hoitotuloksia. Yksityisellä puolella jo pelkästään se parantaa hoitosuhteen pysyvyyttä, että ajan voi varata aina samalle tutulle lääkärille. R Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Hyvinvointiala HALI ry.
12 Hoitotyössä palkinnon saa asiakkaalta 12 Huumori kukkii jokaisessa työvuorossa Iida Salolla, Enni Rantanen-Hongistolla ja Georgios Nostarakoksella. He viihtyvät yhdessä. Hoitajat kertovat, mikä heidän työssään on Hoitotyöhön liittyvistä ongelmista uutisoidaan usein ja julkinen keskustelu alasta on kielteistä. Pyysimme kolmea lähihoitajaa kertomaan, mistä he työssään nauttivat. Vastauksista paljastuu ihmisten merkityksellisyys. PARASTA
13 P arasta ja palkitsevinta hoitotyössä on tyytyväinen asiakas. Tästä lähihoitajat Enni RantanenHongisto, Iida Salo ja Georgios Nostarakos ovat yksimielisiä. He ovat osa Turussa Hippoksentien varrella sijaitsevan Validian yksikön henkilökuntaa. Toimipisteessä asuu tällä hetkellä 60 eri tavoin liikuntavammaista, iältään 8–80-vuotiasta henkilöä. – Tuntuu hyvältä, kun asiakas voi hyvin, saa sovitun palvelun ja itse koet tehneesi työsi hyvin, vuoromestarin vastuuta kantava Rantanen-Hongisto summaa. – Tämä on palvelua, ja palkkio tulee siitä, että sinuun luotetaan. Ei tätä kukaan vain rahan takia tee, Nostarakos lisää. Lähihoitajan tavanomainen työvuoro koostuu asiakkaiden perushoidosta aamuja iltatoimineen ja lääkehoitoineen. Vuoromestari organisoi päivittäistä työtä ja vastaa asiakkaiden kutsuihin. Yhdellä lähihoitajalla on vuoronsa aikana keskimäärin viisi asiakasta vastuullaan. Kesken työvuoron haastatteluun saapuneet hoitajat toteavat, että ainakin heidän kohdallaan hoitoala on ylittänyt opiskeluaikaiset odotukset. Erityisesti ammatin monipuolisuus on yllättänyt heidät myönteisesti. – Työnkuvani on oikeasti todella kattava ja antaa mahdollisuuden käyttää koko ammattitaitoani. Se ei ole mitenkään itsestään selvää, Iida Salo toteaa. Georgios Nostarakokselle hoitoala on antanut mahdollisuuden myös henkilökohtaiseen kasvuun ja kehittymiseen. – Työ on antanut uudenlaisen, terveen empatian toisia kohtaan ja se tasapainottaa persoonani eri puolia. Koen palvelevani ihmisiä ja olevani itse usein se, joka siitä saa eniten. TEKSTI TINA HAGNÄS KUVITUS NUNNU HALMETOJA Hoitotyöhön liittyvistä ongelmista uutisoidaan usein ja julkinen keskustelu alasta on kielteistä. Pyysimme kolmea lähihoitajaa kertomaan, mistä he työssään nauttivat. Vastauksista paljastuu ihmisten merkityksellisyys.
14 TEKSTI OUTI SUORANTA HOITOALAAN LIITETÄÄN edelleen vahvasti kutsumusammatin myytti, mutta tosielämässä moni päätyy alalle arkisten valintojen seurauksena. Rantanen-Hongiston ammatillinen polku alkoi sattumusten kautta. Hän aloitti työn henkilökohtaisena avustajana heti lukion jälkeen ja opiskeli vasta 14 työvuoden jälkeen lähihoitajaksi. Salo puolestaan siirtyi suoraan peruskoulusta ammattikouluun opiskelemaan alaa, ”koska jotain piti valita”. Toisilla tämä uravalinta on pidemmän kypsyttelyn tulosta. Nostarakoksen urapolku on kuljettanut hänet kolmen aikaisemman tutkinnon sekä 20 vuoden työputkea seuranneen ikäkriisin kautta nykyisiin tehtäviin. Työhönsä tyytyväiset lähihoitajat tuntevat myös sen kuormittavan puolen. – Totta kai jokainen hoitaja tuntee nämä. On vuorotyö, työn fyysinen raskaus, liian vähän väkeä ja vielä eettinen kuorma siitä, kun kaikkea ei pysty tekemään täydellisesti. Tähän tulee myöskin psyykkinen puoli, Rantanen-Hongisto laskee. Kuormaa ei kevennä se, että monen kohdalla hoitotyö ei rajoitu yksin työpaikalle. – Minulle Enni ja Iida ovat sankareita. Töitten jälkeen he menevät kotiin ja huolehtivat vielä perheistään. Minun tarvitsee huolehtia vain itsestäni, Nostarakos huomauttaa. Kysyttäessä, mitä alalla mahdollisesti voisi parantaa, nousee miettimättä esiin yksi asia: palkka voisi kieltämättä olla parempi. He kuitenkin tekevät selväksi, että työn myönteiset puolet kompensoivat kuormitusta ja auttavat palautumaan. Vaakakuppeja tasapainottavat varsinkin hyvä työilmapiiri ja esihenkilöiden tuki. Niiden voimalla töihin on useimpina päivinä mukava tulla. – Meillä on tosi hyvä, monimuotoinen ja monikulttuurinen työyhteisö, jossa saa olla oma itsensä. Huumori lentää ja jokaisessa vuorossa nauretaan. Tämä on kuin perhe, kolmikko pohdiskelee. Keskustelussa nousee esiin myös tasavertaisuuden kokemus. – Edes uutena työntekijänä ei ole tarvinnut teeskennellä, että osaa kaikkea. Täällä otetaan yhdessä selvää asioista, Enni lisää. RANTANEN-HONGISTO, Salo ja Nostarakos antavat omille esihenkilöilleen runsain mitoin kiitosta alaisia arvostavasta ja kunnioittavasta asenteesta sekä läsnäolevasta työskentelytyylistä. – He tosiaan kuuntelevat esimerkiksi työvuorotoiveita. Usein ne toiveet järjestyvät tai ne jollakin tavalla järjestetään. Ei siis ole ongelma, jos täytyy hoitaa asioita ja sen takia lähteä vähän aikaisemmin. Validian Turun yksikössä esihenkilöt ovat hoitajien mukaan koko ajan saatavilla. Pienistäkin ongelmista voidaan keskustella saman tien ja he saavat kaipaamansa tuen esimerkiksi haastavassa tilanteessa asiakkaan kanssa. Suitsutusta esihenkilöt saavat myös työntekijöitä kohtaan osoittamastaan luottamuksesta. Kolmikko kertoo saavansa tehdä omaa työtään koskevia päätöksiä hyvinkin itsenäisesti. R
15 Opiskeluaikana luulin, että asiakas on ihminen, jolla on ongelma ja jota minä yritän auttaa. Mutta hän on paljon enemmän. Hän on itseni peili, toivoa täynnä oleva sielu. Joskus asiakas voikin olla ratkaisu minun ongelmiini. Saan toivoa auttamisen sijaan. Suosittelen kokeilemaan hoitotyötä pari vuotta. Jos ei tule uraa, näkökulma todellisuuteen muuttuu myönteisellä tavalla. GEORGIOS M. NOSTARAKOS T utkimukset ja käytäntö kertovat, että tyytyväinen työntekijä on tyytymätöntä kollegaansa tuottavampi ja panostaa työhönsä enemmän. Hänellä on vähemmän sairauspoissaoloja ja hän on vähemmän altis vaihtamaan työnantajaa. Tämä pitää paikkansa myös hoitotyössä. Hyvinvoivat työntekijät ovat organisaatiolle myös mainetekijä, joka kasvattaa organisaation kuin organisaation vetovoimaa niin työpaikkana kuin kumppanina. Myönteiset asiakaskokemukset ovat tavallisempia siellä, missä työhyvinvointi on korkealla tasolla. Nykykäsityksen mukaan työhyvinvointi syntyy hyvästä työilmapiiristä, motivoivasta työstä ja mahdollisuudesta vaikuttaa oman työn sisältöön, kertovat useat tutkimukset ja kartoitukset. Lisäksi siihen vaikuttavat työn ja yksityiselämän tasapaino, esimiesten antava arvostus ja tunnustus sekä kollegoiden kesken vallitseva luottamus. Palkalla ja etenemismahdollisuuksilla ei ole työhyvinvoinnin näkökulmasta kovinkaan suurta merkitystä. Kartoitusten mukaan moni suomalainen asettaa työssä viihtymisen palkan edelle. Suomalaisen Työn Liiton tekemästä tutkimuksen mukaan valtaosa suomalaisista on valmis kantamaan vastuuta oman työyhteisönsä hyvinvoinnista ja odottaa myös työnantajien kantavan vastuuta henkilökuntansa hyvinvoinnista. Työntekijän itsensä ja työnantajan lisäksi työhyvinvointin vaikuttavat työn sisältö, työyhteisön tuki ja johtamisen tapa. KORONA-AIKA HEIKENSI työhyvinvointia, kertoo TTL:n viime vuonna julkaisema tutkimus. Erityisesti naiset ja nuoret työntekijät saivat pandemian aikana siipeensä. Kurssin kääntämiseksi TTL listasi joukon tekijöitä, joihin vaikuttaminen työpaikoilla voi kääntää työhyvinvoinnin mittarit parempaan suuntaan. Laitos suosittelee erityisesti lisäämään työntekijöiden itsenäisyyttä ja uuden oppimisen mahdollisuuksia työssään, kiinnittämään huomiota työn myönteisiin tuloksiin ja vaikutuksiin, rakentamaan yhteisöllisyyttä ja kehittämään työtä yhdessä. Huomiota ohjataan myös paremman johtamisen merkitykseen. Johtaminen tulisi nähdä palvelutehtävänä: työntekijöitä arvostetaan ja rohkaistaan kehittymään ja hyödyntämään kykyjään. Johtajien olisi hyvä kiinnittää huomiota erityisesti myönteisiin mahdollisuuksiin ja luoda työn ja yksityiselämän tasapainoa edistäviä käytäntöjä. R Hyvinvoiva ihminen tekee työnsä paremmin Tämä on Aiherahoitettu artikkeli , jonka toimittaja on kirjoittanut tilaajan aiheesta. Tilaaja on Validia.
16 Puheenaiheet-uutiskirje Kaipaatko tuoretta ajattelua ja tarkkoja näkökulmia? Tilaa Puheenaiheetuutiskirje ja samalla pysyt ajan tasalla Rapportin kehitysaskelista. Maksutta sähköpostiisi RAPPORT.FI/UUTISKIRJE JANI KAARO P isa-tuloksista keskustellaan joka kolmas vuosi. Näin ei tehdä vain Suomessa, vaan lähes jokaisessa Pisa-ohjelmaan osallistuvassa maassa. Lähes jokaisessa maassa tulokset ovat aina shokki ja johtavat lähes jokaisessa maassa keskusteluun siitä, miten koulujärjestelmää voisi kohentaa, jotta se tuottaisi parempia Pisa-tuloksia. Hämmästyttävän vähän kysellään kuitenkin sitä, miksi Pisa-tulokset ovat niin tärkeitä ja johtavatko tulokset oikeasti hyötyihin, joilla Pisa-ohjelma on itseään markkinoinut. Pisa on menestyksekäs ja kritiikki sitä kohtaan on tullut lähinnä akateemisista norsunluutorneista, joten harva tulee edes kysyneeksi, millaiseen tutkimusja todistusaineistoon se perustuu. Toisin sanoen mitä näyttöä on siitä, että Pisa mittaa juuri niitä taitoja, joiden jalostaminen 15-vuotiaana auttaa oppilaita menestymään työelämässä 35-vuotiaana? Vastaus: ei juuri mitään. Pisa ei ole tieteellinen projekti. Se ei pohjaudu mihinkään systemaattiseen tutkimukseen, joka todistaisi, että Pisa-testin tulokset tietyssä iässä korreloisivat parempana pärjäämisenä tulevaisuuden haasteissa. PISA ON TEKIJÖIDENSÄ luomus, ja se perustuu tekijöidensä käsitykseen siitä, millaisia taitoja nuorilla pitäisi olla, että he menestyisivät elämässä. Tänä päivänä nämä väitteet voisi itsessään pistää testiin kun ensimmäiseen Pisaohjelmaan osallistuneet nuoret ovat 38-vuotiaita, mutta tällaisia analyyseja ei ilmeisesti ole tehty missään. Koska Pisa-ohjelmalla ei ole ollut aineistoa, jolla se todistaisi omien mittaustulostensa korreloivan pärjäämisen kanssa, se on myynyt itseään toisenlaisilla perusteilla. Testin markkinoijat väittävät, että hyvillä testituloksilla Pisassa on suora yhteys valtion taloudelliseen kehitykseen. Pisan vuonna 2010 tilaamassa raportissa esimerkiksi esitettiin väite, jonka mukaan ”25 pisteen nousu OECDmaiden Pisa-tuloksissa seuraavan 20 vuoden aikana tuottaisi OECD-maiden yhteisessä BKT:ssä 115 biljoonan euron nousun 2010-luvulla syntyneiden elinkaaren aikana.” Uskomatonta väitteessä on se, mihin se perustui. Lähtökohtana oli eurooppalaisten oppilaiden testitulokset vuosilta 1964-2003 ja niitä verrattiin taloudelliseen kehitykseen vuosina 1964-2000. Pisa-ohjelma otettiin käyttöön vuonna 2000, joten suurin osa testiaineistosta ei tullut Pisa-ohjelmasta lainkaan. Aineistolla ei tietenkään voi mitenkään järkevästi perustella Pisan paremmuutta, koska vuonna 2000 sen testaamat oppilaat ovat olleet 15vuotiaita ja heiltä on kestänyt toiset 15 vuotta päästä työelämään. Tämä ei kuitenkaan ole estänyt Pisan myyntimiehiä käyttämästä tutkimusta yhtenä tärkeänä perusteluna sille, miksi Pisa on välttämätön ja tarpeellinen työkalu koulumenestyksen mittaamiseen Kirgisiasta Islantiin ja El Salvadorista Suomeen. EI TARVITSE OLLA tutkija tai tutkiva journalisti selvittääkseen itse miten Pisa-tulokset korreloivat taloudellisen kehityksen kanssa. Riittää kun katsoo Pisa-voittajia ja niiden taloudellista menestystä vuosia myöhemmin. Hyvä esimerkki on Japani, joka on pärjännyt Pisatesteissä aina hyvin, mutta jonka taloudesta ei koskaan ole positiivisia uutisia. Entä Suomi? Jos olimme ykkösiä vuonna 2007, näkyykö se hurjana taloudellisena kehityksenä nyt 16 vuotta myöhemmin, kun tuolloin testatusta ikäluokasta suuri osa on työelämässä? R Pisa on hyvin markkinoitua koulutusbisnestä Kirjoittaja on palkittu tiedetoimittaja, jonka kirjoitustyötä voit tukea RAPPORT.FI . Kolumni on katkelma pidemmästä verkkoartikkelista. TIEDEKOLUMNI