Avun Maailma 03/2020 - Lehtiluukku.fi

3 2020 Avun maailma on myös Veripalvelun lehti SUOMEN PUNAISEN RISTIN LEHTI | FINLANDS RÖDA KORS TIDNING Hjälpens värld 40 Nälkäpäivää JA YKSI SISKONPÄIVÄ 40 Hungerdagar och en Siskodag Apua koronaviruksen riskiryhmille Punainen Risti kohtaa paperittomia Elli Aaltosesta Punaisen Ristin puheenjohtaja Elli Aaltonen ny ordförande för Röda Korset 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 1 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 1 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
Kriisi mittaa yhteiskunnan vahvuuden KORONAPANDEMIA ON osoittanut, miten vahva yhteiskunta Suomi on. Päätöksentekijät, eri alojen asiantuntijat, terveydenhuollossa työskentelevät ja kansalaisyhteiskunta ovat etsineet oman roolinsa poikkeuksellisesta ja jatkuvasti muuttuvasta tilanteesta huolimatta. Punaisen Ristin apu on koronakriisin ensimmäisten kuukausien aikana tavoittanut 34 000 ihmistä. Avustustoimintaan lähti mukaan yli kaksi tuhatta uutta vapaaehtoista. Jatkon kannalta on tärkeää varmistaa, että koronan aikana toimintansa aloittaneet jatkavat Punaisen Ristin vapaaehtoistoiminnan parissa. Erityisen hienoa on, että yksittäiset ihmiset lähtivät liikkeelle järjestäen naapuriapua ja talkoita. Välittäminen ja vastuu näkyivät myös turvaetäisyyksien kunnioittamisena ja muiden viranomaisten antamien ohjeiden noudattamisena. Nälkäpäivä-keräyksessä on kyse samanlaisesta vastuusta, välittämisestä ja huolenpidosta. 40 vuoden ajan Nälkäpäivä on elänyt yhteiskunnan muutosten mukana nostaen esiin aikansa vakavimpia humanitaarisia kriisejä maailmalla ja jatkuvaa avustustoimintaa täällä Suomessa. Parasta Nälkäpäivässä on, että siihen voivat osallistua kaikki. Valmiusjärjestönä varaudumme erilaisiin tilanteisiin, ja näin on myös tämänvuotisen keräyksen kohdalla. Nälkäpäivän perinteinen katukeräys järjestetään, jos koronatilanne ja viranomaisohjeet sen mahdollistavat. Keräyksessä on kuitenkin kyse myös kohtaamisesta, ja kuten korona-aika on osoittanut, kohtaaminen onnistuu myös verkossa. Suomen Punaisella Ristillä on noin 76 000 jäsentä, noin 500 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Elli Aaltonen ja pääsihteeri Kristiina Kumpula. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI30 5000 0120 4156 81. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 5000 0120 4156 99. SPR Veripalvelu: 115 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Kivihaantie 7, 00310 Helsinki, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI52 5000 0120 4156 73. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 192 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. punainenristi.fi veripalvelu.fi 4 Ristiin rastiin Punainen Risti auttaa Beirutissa Korona mullisti opettajien työn Varaa aika verenluovutukseen Kenestä Vuoden vapaaehtoinen? 6 Nälkäpäivä täyttää vuosia 12 Kuivuus piinaa Swazimaata 16 Punainen Risti sai uuden johdon 18 Apteekkiapua riskiryhmille 20 Terveystietoa paperittomille 22 Kantasoluluovutus pelastaa henkiä 26 Kela kantaa yhteiskuntavastuuta 29 Ristikko 46 Vuosien takaa 47 Sanna Pesonen jakaa maskeja AVUN MAAILMA HJÄLPENS VÄRLD 3/2020 16.9.2020 Suomen Punaisen Ristin lehti / Finlands Röda Kors tidning Kansikuva/Pärmbild: Punaisen Ristin arkisto Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, BOX 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Ilpo Kiiskinen Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 020 701 2229, kimmo.holopainen@punainen risti.fi AD: Suvi Hämäläinen, suvi.hamalainen@punainenristi.fi Taitto: Graafinen suunnittelu Gomedia Oy Översättning: Sarax Converto & Scribo Ilmoitusmyynti: Sari Aarnio p. 044 566 7194 ja Jaana Martiskainen p. 044 566 7195 Tilauk set ja osoitteenmuutokset/ Beställningar och adressförändringar: avun maailma@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: Forssa Print Oy Levikki: noin 90 000. Tilaus hinta/Beställnings avgift: 22 € Sähköposti: avunmaailma@punainenristi.fi ISSN 1796-1572 Aikakauslehtien liiton jäsen En kris mäter samhällets styrka CORONAPANDEMIN HAR visat hur starkt det finländska samhället är. Beslutsfattare, experter inom olika områden, de som arbetar inom hälsovården och det civila samhället har hittat sina roller, trots det exceptionella och ständigt föränderliga läget. Röda Korsets hjälp har nått 34 000 människor under coronakrisens första månader. Över tvåtusen nya frivilliga har engagerat sig i hjälparbetet. I fortsättningen blir det viktigt att se till att de som nu är nya i vår verksamhet fortsätter engagera sig i Röda Korsets frivilligarbete. Det är speciellt fint att enskilda människor har ställt upp genom att organisera grannhjälp och talkoinsatser. Omsorg och ansvar kommer till uttryck också i att man håller avstånd och följder de anvisningar övriga myndigheter har gett. Insamlingen Hungerdagen handlar även om ansvar, omsorg och att man bryr sig. I 40 års tid har Hungerdagen levt med förändringarna i samhället och lyft upp de värsta humanitära kriserna i världen och det kontinuerliga biståndsarbetet här i Finland. Det bästa med Hungerdagen är att alla kan vara med. Som beredskapsorganisation gör vi oss redo för olika situationer och det gäller även årets insamling. Hungerdagens traditionella gatuinsamling ordnas om coronaläget och myndigheternas anvisningar gör det möjligt. Men i en insamling är det också fråga om att mötas – och coronatiden har visat att det går att mötas även på distans. ILPO KIISKINEN PÄÄTOIMITTAJA CHEFREDAKTÖR 30 Korsord 31 Kors och tvärs Röda Korset hjälper i Beirut Coronan förändrade lärarnas vardag Boka tid för blodgivning Vem blir Årets frivilliga? 34 Hungerdagen fyller år 38 Torkan plågar Swaziland 40 Röda Korset fick ny ledning 42 Stamcellsdonationer räddar liv 44 Åren går K U V A B E N JA M IN S U O M E L A Sisällys ? Innehåll Pääkirjoitus ? Editorial 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 2 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 2 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
16 VAPAAEHTOIS UUDEN ARVOSTUS KUNTOON Elli Aaltonen on Punaisen Ristin uusi puheenjohtaja. 20 PUNAINEN RISTI KOHTAA PAPERITTOMIA Korona virus on pieni murhe maan alla eläville. 18 VAPAAEHTOINEN TUO LÄÄKKEET KOTIOVELLE Asiointiapua koronaviruksen riskiryhmille Helsingissä. 12 VALINNANVAPAUS NOSTAA ITSETUNTOA Punainen Risti avustaa Swazimaan köyhiä viljelijöitä. JO O N A S B R A N D T Finlands Röda Kors har cirka 76 000 medlemmar, 500 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Elli Aaltonen och general sekreterare Kristiina Kumpula. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI30 5000 0120 4156 81. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 5000 0120 4156 99. Blodtjänst: 115 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Stenhagsv. 7, 00310 Helsingfors, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI52 5000 0120 4156 73. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 192 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. rodakorset.fi blodtjanst.fi V IL LE P A LO N E N K A T JA TÄ H K Ä JO O N A S B R A N D T 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 3 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 3 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
4 Ristiin rastiin Avun maailma 4/2020 ilmestyy 18. marraskuuta BEIRUTIN SATAMA-ALUEELLA elokuun alussa tapahtunut erittäin voimakas räjähdys aiheutti satoja kuolonuhreja ja teki kaupungissa mittavaa tuhoa. Arviolta jopa 300 000 beirutilaista jäi kodittomaksi. Välittömästi räjähdyksen jälkeen avustustyön aloittanut Libanonin Punainen Risti toi pääkaupunkiin yli 75 ambulanssia ja 375 ensihoitajaa ympäri maata sijaitsevista sairaankuljetusyksiköistään. Beirutiin perustettiin myös tilapäisiä ensiapupisteitä tuhansia loukkaantuneita varten. Suomen Punainen Risti myönsi kansainvälisen Punaisen Ristin operaatioon Libanonin auttamiseksi 100 000 euroa katastrofirahaston varoja. Lisäksi Suomen valtio tukee Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n työtä Libanonissa miljoonalla eurolla. Suomen Punainen Risti avasi myös keräyksen beirutilaisten auttamiseksi, sillä apua tarvitaan vielä pitkään. Libanonia koetteli jo ennen suuronnettomuutta taloudellinen ja poliittinen kriisi, jota koronapandemia on entisestään pahentanut. Punaisen Ristin kansainvälinen avustusoperaatio Libanonissa keskittyy puhtaan veden ja elintarvikkeiden tarjoamiseen, hygieniaan sekä tilapäismajoituksen järjestämiseen kotinsa menettäneille seuraavien kahden vuoden aikana. Samalla Libanonin Punainen Risti jatkaa koko maan kattavaa työtään terveydenhoidossa, ensiavussa ja sairaankuljetuksessa. – Tilanne Libanonissa on inhimillisesti ja taloudellisesti erittäin vaikea. Moni perhe on menettänyt kaiken. Tämä kriisi ei ole ohi viikoissa tai kuukausissa, vaan apua tarvitaan jälleenrakentamiseen vuosien ajan, Suomen Punaisen Ristin Lähi-idän alue-edustaja Kaisa Rouvinen arvioi. – Libanon tarvitsee kansainvälisen yhteisön tukea päästäkseen jaloilleen. Apu on myös tärkeää koordinoida oikein, jotta kaikkein heikoimmassa asemassa olevat libanonilaiset pääsevät rakentamaan elämäänsä uudestaan. KIMMO HOLOPAINEN Libanon tarvitsee apua pitkään Suomen Punainen Risti tukee Libanonin toipumista Beirutin sataman tuhoisasta räjähdyksestä. FA D E L IT A N I/L E H T IK U V A JA R I H Ä R K Ö N E N LIBANONIN PUNAINEN RISTI aloitti avustustyön heti Beirutin sataman tuhoisan räjähdyksen jälkeen. Pääkaupunkiin koottiin yli 75 ambulanssia ja 375 ensihoitajaa ympäri maata. Viitenumero vie jäsenmaksun perille Saitko postissa muistutuksen Punaisen Ristin jäsenmaksusta, vaikka asia oli mielestäsi hoidettu? Yleensä selitys on se, että jäsenmaksu on maksettu puutteellisilla tiedoilla, jolloin se ei ole kirjautunut oikealle henkilölle. Maksaessa kannattaa käyttää henkilökohtaista viitenumeroa, joka löytyy esimerkiksi edellisestä laskusta. Oman viitenumeron voi tarkistaa myös osoitteesta jasenrekisteri@punainenristi.fi. Apua Jyväskylän tulipalon uhreille Jyväskylän Palokassa perjantaina 10. heinäkuuta syttynyt senioritalon tulipalo työllisti sekä viranomaisia että vapaaehtoisia. Punaisen Ristin ja Vapepan vapaaehtoiset auttoivat asukkaiden evakuoinnissa, antoivat ensiapua ja tarjosivat henkistä tukea. Viikonlopun aikana evakuoiduille järjestettiin myös vaatteita, ruokaa sekä hygieniatarvikkeita katastrofirahaston varoilla. Palokan tulipalossa jouduttiin evakuoimaan 168 henkilöä, ja heitä auttamassa oli noin 50 Punaisen Ristin ja Vapepan vapaaehtoista. Tulipalossa vältyttiin vakavilta henkilövahingoilta. Verenluovutukseen ajanvarauksella Veripalvelu kehottaa kaikkia verenluovuttajia varaamaan ajan luovutukseen etukäteen. Pandemian vuoksi käyttöön otettu ajanvaraus mahdollistaa turvavälien noudattamisen. Ajanvarauksella pystytään myös ennakoimaan luovutusten määrää. Tasainen luovuttajamäärä on tärkeää, jotta verivalmisteet saadaan mahdollisimman tehokkaasti potilaiden käyttöön. Ajanvarauskäytäntö on suurella todennäköisyydellä jäämässä pysyväksi, sillä se on osoittautunut toimivaksi niin luovuttajien kuin henkilökunnan puolesta. Jos aikoja on vapaana ja turvaväleistä pystytään huolehtimaan, verta voi poiketa luovuttamaan edelleen myös ilman varausta. Lue lisää: veripalvelu.fi/ajanvaraus 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 4 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 4 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
21 772 VAPAAEHTOISTA osallistui viime vuonna säännölliseen vapaaehtoistoimintaan Suomen Punaisessa Ristissä. LÄHDE: SPR:N TOIMINTATILASTO 2019 5 M A R JA A N A M A LK A M Ä K I JO O N A S B R A N D T Inhimillinen kädenojennus peruskoulun opettajille KOULUJEN LÄHI OPETUS keskeytettiin maaliskuun puolivälissä. Poikkeus tilanne nosti näkyviin myös koulun merkityksen lasten ja nuorten hyvinvoinnille. KOULUJEN LÄHIOPETUKSEN keskeyttäminen koronaviruksen leviämisen pysäyttämiseksi 16. maaliskuuta oli yksi vaikutuksiltaan laajimmista rajoitustoimista Suomessa. Päätös mullisti hetkessä noin 40 000 opettajan ja 500 000 peruskoululaisen arjen. Opettajilta kysyttiin tilanteessa poikkeuksellista luovuutta ja muuntautumiskykyä, jota tarvitaan edelleen koulujen avauduttua kesän jälkeen arkeen epidemian varjossa. – Inhimillinen kädenojennus -huomionosoitus Suomen peruskoulujen opettajille on Punaisen Ristin tunnustus siitä tavasta, jolla yhteiskunnalle ja hyvinvoinnille elintärkeä koulujärjestelmä on sopeutunut haastavaan tilanteeseen. Opettajat ovat tehneet valtavan työn taatakseen oppilaiden velvollisuuden ja oikeuden oppimiseen poikkeusoloissa, Suomen Punaisen Ristin pääsihteeri Kristiina Kumpula kiittää. Sopeutuakseen tilanteeseen opettajat joutuivat lyhyessä ajassa omaksumaan uusia tekniikoita ja kehittämään uusia tapoja kohdata oppilaansa. Varsinaisen opetustyönsä rinnalla opettajat kantoivat huolta oppilaista, joilla oli vaikeuksia selviytyä arjesta ilman säännöllisiä kohtaamisia opettajan ja opiskelukavereiden kanssa. Poikkeustilanne korosti lasten ja nuorten eriarvoisuutta ja koulun merkitystä henkiselle hyvinvoinnille. Koronaepidemian vaikutukset ulottuvat myös pitkälle lasten ja nuorten tulevaisuuteen. – Opettajien työ perustuu aina arkiseen kohtaamiseen. Punainen Risti haluaa kannustaa opettajia ja muita lasten ja nuorten parissa työskenteleviä tuomaan rohkeasti esiin myös epidemian pitkäkestoisia vaikutuksia lasten ja nuorten hyvinvointiin ja tuen tarpeeseen. Punainen Risti myöntää Inhimillinen kädenojennus -tunnustuksen vuosittain henkilölle tai yhteisölle, joka on toiminnallaan edistänyt inhimillisiä arvoja suomalaisessa yhteiskunnassa. KIMMO HOLOPAINEN Suomen Punainen Risti rohkaisee opettajia tuomaan esiin pandemian pitkäaikaisia vaikutuksia lapsiin ja nuoriin. TAPATURMAPÄIVÄNÄ TORJUTAAN KIKKAILUA Tapaturmapäivää vietetään tänä vuonna jo toisen kerran perjantaina 13. päivä marraskuuta. Tänä vuonna 25 vuotta täyttävä tapaturmien vastainen kampanja nostaa esiin koronaepidemian vaikutuksia tapaturmien määrään. Huolena on, että koronavirusta vastaan suunnatut rajoitukset ja eristäytyminen heikentävät varsinkin ikäihmisten toimintakykyä ja lisäävät tapaturmia pitkällä aikavälillä. Vahingoista suuri osa olisi ehkäistävissä tunnistamalla vaaran paikat ja huolehtimalla omasta ja ympäristön kunnosta. Lue lisää: kotitapaturma.fi Korona muutti luovutuskäytäntöjä Verenluovutuspisteet pidetään auki myös pandemiassa, sillä terveiden ihmisten verenluovutuksen jatkuminen on ensiarvoisen tärkeää. Luovuttajien turvallisuudesta huolehditaan varotoimilla. Verenluovutukseen tullaan ajanvarauksella ja täysin oireettomana. Luovutustiloissa yhtä aikaa olevien henkilöiden määrää on rajoitettu, ja tilojen puhdistusta on tehostettu. Jokainen verenluovuttaja ohjataan käsien pesuun ja desinfiointiin. Pandemiatilanteessa matkustaminen Suomen ulkopuolelle aiheuttaa suurella todennäköisyydellä verenluovutusesteen. Koronavirustartunnan jälkeen verenluovuttaminen on sallittua aikaisintaan 28 vuorokautta parantumisesta. Lue lisää: veripalvelu.fi/korona Ehdota Vuoden vapaaehtoista 2020! Suomalaisen vapaaehtoistoiminnan yhteistyöfoorumi Kansalaisareena ry. etsii jälleen Vuoden vapaaehtoista. Tunnustuksen saaja voi olla pitkän linjan vapaaehtoistoimija tai uusi tulokas, tärkeintä on toiminta suurella sydämellä ja innostusta levittäen. Lopullisen voittajan valitsee asiantuntijaraati kymmenen eniten yleisöääniä saaneen ehdokkaan joukosta. Vuoden vapaaehtoinen -ehdotuksen voi jättää kuka tahansa 17. syyskuuta asti, joten vielä ehtii varmistaa, että Suomen Punainen Risti on edustettuna ehdokkaiden joukossa. Kuka vapaaehtoisistamme on yhteisönsä kantava voima, kuka ilon lähettiläs, kuka koronakevään kekseliäs auttaja? Lue lisää ja ehdota: www.kansalais areena.fi/vapaaehtoinen 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 5 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 5 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
6 Hullu idea mutta toimii! Punaisen Ristin Nälkäpäivä järjestetään tänä vuonna 40. kerran. Nälkäpäivästä on kasvanut vuosien mittaan kaikille tuttu koko kansan keräys, suomalaisen auttamisen ja välittämisen menestystarina vailla vertaa. Kaikki alkoi kuitenkin pienestä, yhdestä hullusta ideasta ja Pälkäneen kylältä. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT PUNAISEN RISTIN KUVA-ARKISTO Nälkäpäivä 24.–26.9. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 6 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 6 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
7 KÄÄNNÄ ? H ullun nerokkaan ja pelkästään hullun idean välinen ero on joskus seitinohut. Kun Punaisen Ristin Hämeen piirin pitkäaikainen toiminnanjohtaja Erkki Korkama (1920–1985) esitti työkavereilleen kesällä 1980 ajatuksensa uudenlaisesta Punaisen Ristin tempauksesta, vaaka näytti kallistuvan vahvasti jälkimmäiselle puolelle. – Sellainen ihminen Erkki Korkama oli. Hän suorastaan pursusi ideoita, osa hyviä ja osa ei niin hyviä, mutta aina jotain uutta. Siellä hän istui piiritoimistolla kulmahuoneessaan, paksun tupakansavun keskellä, kunnes idean saatuaan ryntäsi kertomaan siitä: ”Hei kuulkaa, nyt mä olen keksinyt”, Hämeen piiritoimistolla siihen aikaan työskennellyt Kaija Repo muistelee. Kesällä 1980 Erkki Korkaman saama idea oli tämä: Mitä jos kaikki ihmiset söisivät yhtenä päivänä vähemmän ja lahjoittaisivat ruoasta säästyneet rahat Punaisen Ristin kautta nälkäisille? – Älä hulluja puhu, ei sellaiseen kukaan lähde mukaan. Sitä mieltä me muut olimme, Repo naurahtaa. Erkki Korkamalla oli kuitenkin jo vastaus takataskussaan. Tarvittiin vain sopiva ydinporukka, sellainen, joka innostuisi ja tartuttaisi innostuksensa eteenpäin. Tarvittiin verkostoja, kuten nykypäivänä sanottaisiin – tarvittiin joku sellainen kuin Mailis Korhonen (1923–2013) ja muut Pälkäneen osaston naiset. Itse asiassa pohjatyö oli jo tehty – Kaija Revon muistin mukaan salassa muilta Hämeen piirin työntekijöiltä – sillä Mailis Korhonen oli paitsi Punaisen Ristin Pälkäneen osaston puheenjohtaja ja paikkakunnan voimahahmo, myös Erkki Korkaman hyvä ystävä. Eikä häntä ollut vaikea innostaa mukaan kokeilemaan vähän hullumpiakaan ideoita. – Mailis oli vähän sellainen yllytyshullu, kova innostumaan. Hän oli heti mukana, Pälkäneen osaston sihteerinä 1980 toiminut Anneli Verkkosaari muistaa. Paasto paikallaan Ajatus valtakunnallisesta keräyksestä, jossa ei pyydettäisi lahjoituksia mihinkään tiettyyn avustuskohteeseen vaan yleensä Punaisen Ristin katastrofirahastoon, oli nostettu esille aikaisemmin 1970-luvun lopulla, mutta innostus oli jäänyt vähiin. Lähtisivätkö kansalaiset mukaan moiseen? Epäonnistumista pelättiin. 1980-luvun taitteessa Itäisessä Afrikassa kärsittiin vuosia jatkuneesta kuivuudesta, joka aiheutti nälänhätää Etiopiassa, Eritreassa, Ugandassa ja Somaliassa, jonne oli kaiken lisäksi asettunut Ogadenin 1977–78 sodan jälkeen jopa miljoona pakolaista. Itä-Afrikan tilanne ei ollut samanlainen uutistapahtuma kuin Unkarin kansannousun synnyttämä pakolaiskriisi tai Biafran sota, jotka olivat aiemmin herättäneet suomalaisten halun auttaa. Hätä oli kuitenkin yhtä todellinen. Se oli juuri sopiva kohde testata kansalaisten auttamisvalmiutta ja uudenlaista Punaisen Ristin tapahtumaa. Pälkäne oli pieni, 3 800 asukkaan kunta. Erkki Korka"Mailis Korhonen oli vähän yllytyshullu, kova innostumaan." JANNE SALMINEN ja Amanda-tytär tekivät lahjoituksen Pauliina Jaakkolan keräyslippaaseen viime Nälkäpäivänä Pälkäneellä. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 7 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 7 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
8 man ja Mailis Korhosen suunnitelman kannalta se oli vain etu, sillä paikkakunnalla melkein kaikki tunsivat toisensa. Tärkeää oli saada koko yhteisö mukaan tekemään, ja tehokkaimmin se onnistui henkilökohtaisesti pyytämällä. Eikä Mailis Korhonen ollut ihminen, joka arasteli pyytää: ”Siskon-päivänä 26.11.1980 Suomen Punaisen Ristin Pälkäneen osasto järjestää kampanjan nälkää näkevien itäafrikkalaisten auttamiseksi. Mainittuna päivänä toivomme pälkäneläisten tulevan toimeen ruokamenojen osalta mahdollisimman vähällä. Usealle paastopäivä on paikallaan”, osaston kirjeessä kaikille pälkäneläisille todettiin suorasukaisesti. ”Näin kertyneet säästöt annetaan niiden hyväksi, jotka kärsivät puutetta ruoasta. Me pälkäneläiset – yhteisöt, yhdistykset, niiden jäsenet sekä yksityiset henkilöt – antakaamme hyvä esimerkki! Onnistumisemme auttaa muita Punaisen Ristin osastoja toimimaan samalla tavalla tässä tärkeässä asiassa.” – Keräyksen nimi Siskon-päivä oli Mailiksen keksintö, koska Siskon nimipäivä 26.11. osui sopivaan aikaan. Ajatus taustalla oli tietenkin, että me ihmiset olemme kaikki siskoja ja veljiä keskenämme ja toista pitää auttaa, Anneli Verkkosaari kertoo. – Kaikki, joita pyydettiin, lupautuivat mukaan. Pälkäneellä oli siihen aikaan myös paljon esiintyjiä, laulumiehiä ja orkesteria, ja kaikki lähtivät mukaan talkoohengessä. Kaikki kanavat käytössä Vuonna 1980 Pälkäne, Suomi ja koko maailma oli kovin erinäköinen kuin nykyään. Ronald Reagan (1911–2004) voitti Yhdysvaltain presidentinvaalit, ja Suomen presidentti Urho Kekkonen (1900-1986) vastaanotti virallisella vierailulla Neuvostoliitossa Leninin rauhanpalkinnon. Tietokoneet tekivät vasta tuloaan, matkapuhelimet ja kännykät olivat insinöörien kaukaista unelmaa. Ensimmäiset pankkiautomaatit olivat saapuneet Suomeen vuosikymmenen taitteessa. Pälkäneen Siskon-päivää varten ei moisia ihmevempaimia tosin tarvittukaan. Tapahtumaa lähdettiin rakentamaan perinteisin menetelmin. Osaston vapaaehtoiset lähestyivät kirjeitse tai henkilökohtaisesti kuntalaisia, yrityksiä ja yhdistyksiä. Erkki Korkama ja Mailis Korhonen esittelivät ajatustaan Pälkäneen kunnalle, joka lähti tukemaan hanketta. Marraskuussa alkanut sanomalehdistön ja STT:n lakko haittasi tiedottamista, mutta tieto tapahtumasta saavutti silti miltei kaikki pälkäneläiset. Apuna olivat muun muassa koululaiset, jotka veivät viestiä koulusta koteihinsa. Mainoksia levitettiin ympäri kyliä, ja paikallislehti Kunnallistiedot – nykyinen Sydän-Hämeen Lehti – kirjoitti tulevasta tapahtumasta. Lopputuloksena oli todellinen kansanliike. Siskon-päivään lupautui mukaan peräti 38 järjestöä ja yhdistystä, mukaan lukien kaikki puolueet poliittisen kentän laidasta laitaan. Pälkäneläiset olivat todella ottaneet ”hyvän tahdon päivän” omakseen. Tulos ylitti kovat odotukset H-hetki eli Siskon-päivä 26. marraskuuta 1980 osui keskiviikolle. Punaisen Ristin liput liehuivat kunnantalon, koulujen ja Nälkäpäivä 24.–26.9. Tähän muutaman rivin nosto. 1 2 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 8 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 8 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
9 KÄÄNNÄ ? pankkien lipputangoissa Onkkaalan taajamassa. Vapaaehtoiset päivystivät keräyslippaiden kanssa liikkeissä ja pankeissa, joissa jaettiin keräykseen osallistuville kynttilöitä. Kouluissa vietettiin puuropäivää ja näytettiin elokuvia Punaisen Ristin kansainvälisestä toiminnasta. Yleisradion alueradio seurasi tapahtumia koko päivän. Pälkäneen osaston keräyskeskus perustettiin Onkkaalan keskustaan Yhtyneiden Paperitehtaiden toimistolle, jossa Anneli Verkkosaari työskenteli tuolloin Mailis Korhosen aviomiehen Esko Korhosen alaisena. Mailis Korhonen itse touhusi koko päivän pelkän kahvin voimin – olihan hän pyytänyt toisiakin tinkimään ruokarahoistaan. Vapaaehtoiset paloivat intoa, ja viestit kertoivat pälkäneläisten olevan suurin joukoin liikkeellä. – Saimme toimistolle päivän mittaan väliaikatietoja ja laskimme lippaisiin kertyneitä lahjoituksia. Eihän sitä tahtonut todeksi uskoa, Anneli Verkkosaari muistelee. Keräykseen osallistui lopulta melkein puolet Pälkäneen asukkaista, ja se tuotti yli 12 000 markkaa. Summa ei ehkä kuulosta suuren suurelta, mutta sitä voi yrittää hahmottaa vaikka niin, että jos kaikki suomalaiset tänä päivänä intoutuisivat lahjoittamaan kuten pälkäneläiset Siskon päivänä 1980, katastrofirahastoon kertyisi nykyrahaksi muutettuna yli 9 000 000 euroa. Se olisi enemmän kuin kaksi kertaa niin paljon kuin Nälkäpäivä-keräyksen ennätystulos koko 40 vuoden ajalta – ja kaikki vain yhdessä päivässä. Pälkäneen Siskon-päivä ei kuitenkaan päättynyt rahojen laskemiseen. Keräyspäivän päätteeksi oli kiitosjuhlan vuoro. Päivän mittaan jaetut Hyvän tahdon kynttilät koristivat pälkäneläisten ikkunoita, kun väki kokoontui seitsemäksi Pälkäneen kirkkoon Siskon-päivän Kirkkoiltaan. Tilaisuudessa esiintyi iso joukko paikallisia muusikoita, orkesteri ja nuorisokuoro. Musiikin lomassa Erkki Korkama piti esityksen Punaisen Ristin kansainvälisestä avustustoiminnasta ja pastori Olli Lehtipuu puheen lähimmäisenrakkaudesta. Lopuksi kerättiin vielä kolehti Siskon-päivän keräyksen hyväksi. Seuraavaksi koko Suomi Pälkäneen Siskon-päivän suurmenestyksen turvin Erkki Korkaman ja Mailis Korhosen oli helppo lähteä viemään ajatustaan eteenpäin Suomen Punaisessa Ristissä. Korkama puhui ensin suunnitelman taakse tutut virkaveljensä, Punaisen Ristin Varsinais-Suomen ja Satakunnan piirien toiminnanjohtajat. – Kolmeen pekkaan herrat sitten marssivat keskustoimistolle ehdottamaan, että katsokaa miten hyvin Pälkäneen kokeilu onnistui – kokeillaan nyt koko maassa, Kaija Repo muistelee. – Kun kolme isoa piiriä oli jo lähdössä tekemään, muutkin uskaltautuivat mukaan. Siitä se lähti. Ensimmäinen valtakunnallinen Punaisen Ristin nälkäpäivä – tuolloin vielä pienellä kirjaimella – järjestettiin tarkalleen Pälkäneen mallin mukaan Siskon-päivänä 26. marraskuuta 1981. ”Tarkoitus on, että suomalaiset tänä päivänä tinkisivät ruokamenoistaan ja lahjoittaisivat säästön SPR:n katastrofirahastoon”, Avun maailma -lehden edeltäjä Suomen Punainen Risti evästi. Kuten Pälkäneellä vuotta aikaisemmin, kerätyt varat kohdennettiin nytkin Afrikan auttamiseen. ”Suomessa asiat ovat hyvin. Mutta meidän ei tule jäädä välinpitämättöminä seuraamaan kurjuutta muualla. Afrikan nälkä koskettaa meitäkin. Siksi on tärkeää, että mahdollisimman moni suomalainen on mukana nälkäpäivänä. Ota yhteys osastoosi: voit järjestää keräyksen työpaikallasi, auttaa tilaisuuksien järjestelyissä, osallistua katukeräyksiin tai ainakin viedä tietoa eteenpäin. Ja jos toimit muissa järjestöissä tai yhdistyksissä, ehdota, että ne osallistuvat keräykseen.” Uusi keräys otettiin Punaisen Ristin osastoissa hyvin vastaan. Osastot järjestivät ympäri maata omia tapahtumiaan ja lipaskeräyksiä, ja työpaikoilla ja kouluissa vietettiin puuropäiviä hädänalaisten auttamiseksi. Yksipäiväisen keräyksen tuotto kipusi yli 6 000 000 markkaan eli noin 1 000 000 euroon. Se oli mainio tulos suurelle yleisölle tuntemattomalta tapahtumalta. Varoja "Saimme väliaikatietoja ja laskimme rahoja. Ei sitä tahtonut todeksi uskoa." 1 Mailis Korhonen ja Erkki Korkama kirjasivat Siskon-päivän keräyksen osallistujia vuonna 1980. 2 Mailis Korhosta on sanottu Nälkäpäivän äidiksi, eikä syyttä. Kädessä ensimmäisen valtakunnallisen keräyksen kiitoslautanen 1981. 3 Koulut ovat olleet Nälkäpäivässä tärkeässä osassa alusta asti. Nuoria kerääjiä lähdössä liikkeelle vuonna 1990. 4 Nälkäpäivä tunnetaan vapaaehtoisista lipaskerääjistä punaisissa liiveissään. Nälkäpäivää Kolmen sepän patsaalla Helsingissä 1994. 3 4 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 9 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 9 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
10 naisen Ristin työssä taka-alalle, kun päävastuu siitä siirtyi yhä enemmän muille järjestöille kuten YK:n alaiselle Maailman ruokaohjelmalle WFP:lle. Kansainvälinen Punainen Risti jakaa ruokaa hätäapuna lähinnä enää poikkeustilanteissa kuten sodissa ja aseellisissa selkkauksissa, joissa Punaisen Ristin kansainvälinen komitea ICRC pystyy usein toimimaan Geneven sopimusten nojalla vielä silloinkin, kun muut avustusjärjestöt joutuvat vetäytymään. Painopisteen siirtyminen ei kuitenkaan tarkoita, etteikö Punainen Risti edelleen taistelisi nälkää vastaan – se vain tapahtuu pitemmällä aikajänteellä, esimerkiksi vahvistamalla haavoittuvien yhteisöjen katastrofikestävyyttä koulutuksen ja elinkeinojen kehittämisen kautta. Punaisen Ristin nykyaikaisen kehitysyhteistyön tavoitteena on valmistaa ihmisiä ja yhteisöjä auttamaan itse itseään katastrofin kohdatessa. Avainasemassa tässä ennaltaehkäisevässä työssä on aina paikallinen Punainen Risti tai Punainen Puolikuu ja sen koulutetut, paikalliset vapaaehtoiset. Vaikka apu on muuttanut muotoaan, Nälkäpäivän toinen keskeinen oivallus on pysynyt ennallaan. Keräyksellä kootaan edelleen katastrofirahastoon varoja, joita ei ole sidottu etukäteen mihinkään tiettyyn avustuskohteeseen. Nälkäpäivän luoman taloudellisen puskurin turvin Suomen Punainen Risti voi varustautua ennalta ja toimia väkäytettiin muun muassa Algerian tuhoisan maanjäristyksen uhrien auttamiseen. Nälkäpäivän ydin pysyy Onnistunut kokeilu takasi jatkon keräykselle, joka päätettiin toistaa vuosittain. Tapahtuman nimi vakiintui seuraavina vuosina Nälkäpäiväkeräykseksi tai yksinkertaisesti Nälkäpäiväksi. Pientä hienosäätöä tehtiin muutenkin pitkin matkaa. Vuonna 1986 Nälkäpäivä laajeni ensin kaksipäiväiseksi tapahtumaksi, ja vuodesta 1992 alkaen Nälkäpäivää on vietetty syyskuussa kolmipäiväisenä torstaista lauantaihin. Keräyksen ajankohta siirtyi vähitellen aikaisemmaksi, koska Nälkäpäivän ei haluttu osuvan aina eri viikonpäivälle eivätkä marraskuun lopun säät suosineet tapahtumien järjestämistä varsinkaan pohjoisemmassa Suomessa. Vaikka yhteys Siskon-päivään katkesi, Mailis Korhosen alkuperäinen ajatus kaikista ihmisistä toistensa sisaruksina jatkoi elämäänsä keräyksen arvoissa. Nimensä mukaisesti Nälkäpäivän alkuvuosina kerättiin varoja nälän voittamiseksi erityisesti Itä-Afrikassa. Kansainvälinen Punainen Risti jakoi suuria määriä ruoka-apua mm. Ugandassa, Etiopiassa ja Angolassa, ja Suomen Punainen Risti osallistui työhön katastrofirahastoon kerätyillä varoilla. Vuosien mittaan suora ruoka-apu jäi kuitenkin Pu"Nälkäpäivän keskeinen oivallus on auttaminen jo etukäteen." Nälkäpäivä 24.–26.9. 1 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 10 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 10 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
11 vä kaikkien aikojen ennätystuloksensa, 4 180 000 euroa. Vapaaehtoisina lipaskerääjinä ja kampanjakasvoina on vuosien varrella nähty tunnettuja suomalaisia näyttelijä Jasper Pääkkösesta presidentti Tarja Haloseen . Myös yritykset, yhdistykset ja muut yhteisöt ovat ottaneet Nälkäpäivän omakseen niin lahjoittamalla kuin kannustamalla väkeään osallistumaan keräykseen. Pääosassa Nälkäpäivänä on kuitenkin aina tavallinen ihminen: Punaisen Ristin vapaaehtoinen lipaskerääjä, toinen vapaaehtoinen joka vie avun perille, jokainen lahjoittaja, sekä tietenkin avun ketjun viimeinen lenkki – toinen ihminen joka tarvitsee apua. Niin on myös tänä vuonna, kun Punaisen Ristin Nälkäpäivä 24.–26. syyskuuta valloittaa koko Suomen jo 40. kerran. Tai ei oikeastaan ihan koko Suomea. Pienessä Onkkaalan kylässä, siellä mistä kaikki alkoi, vietettiin ikiomia 40-vuotisjuhlia jo viime vuonna. Pälkäneen Siskon-päivän keräyksestä laskien Nälkäpäivä kun on järjestyksessään jo 41:s. Se on asia, josta vaatimattomat pälkäneläiset ovat täydellä syyllä vähän ylpeitäkin. – Ei varmaan kukaan Punaisessa Ristissä ole enää pettynyt, että lähdettiin silloin mukaan vähän hulluun ideaan, Anneli Verkkosaari myhäilee. Ei ole, ei. Kiitos pälkäneläiset, ja kiitos kaikki muutkin, jotka olette panoksellanne tehneet Nälkäpäivästä sellaisen ilmiön kuin se tänä päivänä on! ? littömästi, kun apua eniten tarvitaan – niin maailmalla kuin Suomessa. Pääosassa ihminen Suuri muutos Nälkäpäivän alkuvuosista on tapahtunut myös suomalaisten tavassa käyttää rahaa. Korttimaksaminen on jo pitkään haastanut käteisen rahan, ja viime vuosina uudet mobiilimaksutavat ovat vähentäneet käteisen käyttöä entisestään. Perinteisen lipaskeräämisen rinnalla Nälkäpäivässä panostetaan yhä enemmän digitaalisiin lahjoitustapoihin. Tekstiviestillä auttaminen on onnistunut pari vuosikymmentä, ja nykyään lahjoittaa voi lisäksi tavallisimmilla mobiilimaksusovelluksilla kuten MobilePaylla ja Pivolla. Suuremmissa keräyskeskuksissa lahjoittaa voi kortilla, ja vapaaehtoiseksi kerääjäksi voi lähteä poistumatta kotoa: perustamalla oman nettikeräyksen ja haastamalla ystävät ja tuttavat sosiaalisen median kautta lahjoittamaan. Neljässä vuosikymmenessä Nälkäpäivästä on kasvanut Punaisen Ristin ylivoimaisesti tärkein vuotuinen varainhankintatapahtuma. Nälkäpäivä on koko kansan keräys, joka on useimmille tuttu jo kouluvuosilta. Punaisen Ristin keräysliivit tunnistetaan kaukaa, ja moni kaivaa lompakkonsa esiin ennen kuin kerääjä ennättää edes tervehtiä ja tarjota mahdollisuutta lahjoittaa. Palaute vapaaehtoisille lipaskerääjille on tavallisesti hyvin positiivista. Näin oli myös syksyllä 2015, kun Eurooppaa koetellut pakolaiskriisi saavutti Suomen ja Nälkäpäi1 Yksi suurimmista Nälkäpäivän avustuskohteista ovat olleet entisen Jugoslavian tuhoisat hajoamissodat. Avustustyötä Kosovossa vuonna 1993. 2 Nälkäpäivänä kerätyillä varoilla autetaan myös kotimaassa. Punaisen Ristin henkisen tuen vapaaehtoisia Kauhajoella koulusurmien jälkeen 2008. 3 Nälkäpäivän lipaskerääjinä on nähty monta tunnettua suomalaista. Presidentti Tarja Halonen Helsingin rautatieasemalla 2015. 4 Anneli Verkkosaari (vas.) ja Kaija Repo muistavat, miten Nälkäpäivä sai alkunsa 40 vuotta sitten. 2 3 4 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 11 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 11 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
12 Ruokaa ja omanarvontuntoa Punaisen Ristin käteisavustuksen saaja voi itse päättää, miten rahansa käyttää. Parasta on tieto siitä, ettei lapsen tarvitse lähteä kouluun nälkäisenä. – Lapsenlapseni olisivat varmaan kuolleet nälkään, jos emme olisi saaneet apua, swazimaalainen Simon Mbhekwa Jele sanoo. TEKSTI TIINA LEINONEN KUVAT VILLE PALONEN SIMON MBHEKWA JELE ja hänen veljensä vaimo Roster Jele nostavat Punaisen Ristin avustuksen käteisenä rahana vaihtopisteellä. Nälkäpäivä 24.–26.9. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 12 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 12 8.9.2020 12.31 8.9.2020 12.31
13 KÄÄNNÄ ? S imon Mbhekwa Jele , 60, ja hänen veljensä vaimo Roster Jele , 59, viittoilevat kaupassa myyjää apuun. He haluavat vertailla ruokaöljyjen hintoja. Merkkejä on kuitenkin monta, ja tuotteiden hintaerot hämmentävät, sillä Jelet eivät tunne numeroita. He ovat asuneet koko ikänsä köyhällä maaseudulla Swazimaassa. Swazimaa eli Eswatinin kuningaskunta on Afrikan mittakaavassa kääpiö. Kokonaan Etelä-Afrikan rajojen sisäpuolella sijaitsevassa pikkuvaltiossa on alle 1,5 miljoonaa asukasta. Swazimaata koettelevat kuitenkin samat vaikeudet kuin suurempia naapureitaan. Ne alkoivat El Niño -sääilmiöstä vuosina 2015–2016. Sitä seurasi useampi poikkeuksellisen kuiva vuosi ja uusi El Niño 2018–2019. Pieniä sateita saatiin tämän vuoden maaliskuussa, mutta niitä oli odotettu jo lokakuuksi. Pahasti myöhästyneet sateet eivät riittäneet piristämään peltoja. Elinkeinot kituvat, ruoasta on jatkuva pula. Simon Mbhekwa ja Roster Jele ovat viimeksi päässeet ostoksille noin kuukausi sitten, kun Swazimaan Punainen Risti jakoi edellisen kerran käteisavustusta. Avustus on Suomen Punaisen Ristin ja Euroopan unionin tukema, ja sillä on tarkoitus lievittää nälänhätää Swazimaan maaseudulla. Kaupassa Roster Jelen ostoskori täyttyy tärkeimmistä peruselintarvikkeista: maissijauhoista, riisistä, pavuista, kanaliemikuutioista ja ruokaöljyistä. Tarjolla olisi paljon muutakin, jopa paksulla suklaalla kuorrutettuja jäätelöpuikkoja, mutta niiden hinnat ovat peruselintarvikkeisiin verrattuna huimia. Jelet eivät edes vilkaise herkkuja. He ovat matkustaneet noin 15 kilometrin matkan ostoksille lähelle Etelä-Afrikan rajaa, koska täällä raha riittää enempään kuin sisämaassa. – Lapsenlapseni ovat tyytyväisiä, kun näkevät minun tulevan kotiin ruokakassien kanssa, Simon Mbhekwa Jele iloitsee. Swazimaassa saatiin viimeksi kunnon sato vuonna 2014. Vuosina 2015–17 satoa ei tullut lainkaan. Vuodet 2018–19 jäivät myös heikoiksi, ja satoa päästiin korjaamaan vain osassa maata. Siksi 2 200 swazimaalaista saa 700 lilanganoa eli noin 38 euron kuukausittaisen käteisavustuksen Punaiselta Ristiltä. Jeleille jää kauppareissun jälkeen rahaa jäljelle. Lopuilla he suunnittelevat hankkivansa esimerkiksi saippuaa ja kynttilöitä kotikulmien kauppiailta. SIMON MBHEKWA JELE matkustaa ostoksille lähelle EteläAfrikan rajaa, koska siellä raha riittää enempään. SWAZIMAAN PUNAISEN RISTIN Duduzile Dlamini (vas.), Simanga Ngkamphalala, Samson Dlamini ja Suomen Punaisen Ristin Denise Avelino huolehtivat käteisavustusten jakelusta. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 13 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 13 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
14 Raha suoraan puhelimeen Swazimaan Punaisen Ristin toimistossa talouskoordinaattori Duduzile Dlamini , projektikoordinaattori Siphilele King’s Birthday Mkhonta sekä Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijät, ohjelmaa koordinoiva Denise Avelino ja käteisavustuksia suunnitteleva Marika Malinen valmistautuvat siirtämään rahaa vastaanottajien puhelimiin. Denise Avelino tarkastaa tiedot, kuten budjetin ja avunsaajalistan. Marika Malinen pyytää seuraamaan King’s Birthdayn olan yli, miten maksut lähtevät paikallisen Punaisen Ristin tililtä avunsaajille Somntongon alueella, jossa seuraava jakelu tapahtuu. Mkhonta ja Dlamini näppäilevät vuoron perään yksityiskohtia taulukkoon. Kaikkia käteisavustuksen vaiheita ei ole automatisoitu, mutta systeemiä kehitetään jatkuvasti. Työ tulee nopeasti valmiiksi, ja taulukkoon alkaa ilmestyä tietoja rahan perillemenosta. Juuri nyt Somntongon maaseudun kodeissa puhelimet piippaavat tekstiviestin merkiksi. Ehkä vastaanottajan valtaa helpotuksen tunne. Toimistossa tietokoneen näytölle ilmestyy virheilmoitus: tekstiviesti ei ole tavoittanut yhtä vastaanottajaa. Mobiilimaksu ei ole mennyt perille, luultavasti siksi, että vastaanottaja ei ole rekisteröinyt numeroaan. Marika Malinen selittää, ettei henkilöllä välttämättä ole rekisteröintiin tarvittavaa syntymätodistusta tai henkilöllisyystodistusta. – Hänellekin raha saadaan perille käteisjakelussa heti seuraavana päivänä. Jos hän on liikuntarajoitteinen, eikä pääse paikalle, viemme summan hänelle käteen, Malinen kertoo. Onni on tieto täydestä vatsasta Parisataa ihmistä on tullut Somntongoon vastaanottomaan tai vaihtamaan käteistä. Alice Gina kertoo odottaneensa viestiä rahan saapumisesta kotona puhelin kädessään. Ilman avustusta hänellä ei olisi tarjota perheelleen ruokaa. Simon Mbhekwa Jele ja Roster Jele kertovat, millaisia ongelmia nälästä seuraa. Simon pelkää, että ilman avustusta hänen lapsenlapsensa saattavat menehtyä. – Yhdellä lapsista on diabetes. Kun meillä ei ole syömistä, hän laihtuu ja on pahasti alipainoinen. Sairautta voi yrittää kontrolloida ruoalla, mutta vain silloin, kun sitä on. Roster Jele kertoo, että hänellä nälkä nostaa verenpainetta liian korkeaksi. – Kun ruokaa taas on, verenpaine palaa normaaliksi. Koska kaikilla maaseudun asukkailla ei ole mobiililaitetta, jolla avustuksen voisi vastaanottaa, osa saa rahan edelleen käteisenä. Myös mobiiliraha pitää vaihtaa käteiseksi paikallisen teleoperaattorin kioskissa tai Punaisen Ristin järjestämässä tilaisuudessa ennen kuin rahaa voi käyttää kaupoissa – miksi ei siis vain jaeta seteleitä? – Mobiiliraha on turvallinen vaihtoehto. Kukaan ei näe, että liittymän tilille on tullut saldoa, ja käteisnostopisteitä on tiheästi ympäri maaseutua, Denise Avelino kertoo. – Käteistä saatuani menen suoraan kauppaan, koska pelkään, että muuten menetän rahat, Reggina Dlamini sanoo. Pian hän jo kantaa maissisäkkiä päänsä päällä. Muut naiset nyökyttelevät: käteinen raha voi houkutella varkaita tai huveta vähemmän tärkeisiin menoihin. ROSTER JELE kärsii korkeasta verenpaineesta, jota nälkä ja huoli tulevasta pahentavat. DANANA NXUMALO (vas.), Siphephile Dlamini ja Marika Malinen valmistautuvat aloittamaan käteisavustusten lähettämisen. Nälkäpäivä 24.–26.9. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 14 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 14 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
15 Tule mukaan Nälkäpäivään! N älkäpäivänä 24.–26. syyskuuta kerätään jälleen varoja Suomen Punaisen Ristin katastrofirahastoon. Rahaston turvin Punainen Risti pystyy auttamaan nopeasti katastrofien uhreja ympäri maailmaa ja onnettomuuksien uhreja Suomessa. Koronakriisissä Punaisen Ristin kotimaan vapaaehtoiset auttavat erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia ihmisiä. Tärkeitä avun muotoja ovat esimerkiksi ruoka-avun ja suojamaskien jakelu sekä kaupassakäyntija muu asiointiapu riskiryhmiin kuuluville. Nälkäpäivänä kerätyillä varoilla autetaan myös äkillisten onnettomuuksien uhreja, koulutetaan henkisen tuen ja ensihuollon vapaaehtoisia sekä tuetaan mm. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun toimintaa. Maailmalla katastrofirahaston varoja käytetään koronakriisin taltuttamisen lisäksi luonnonmullistusten ja konfliktien uhrien auttamiseen. Nälkäpäivänä jokainen löytää oman tapansa auttaa joko vapaaehtoisena kerääjänä tai lahjoittajana – myös koronan keskellä! Lue lisää ja osallistu: nälkäpäivä.fi Lahjoita katastrofirahastoon Verkossa: www.nälkäpäivä.fi Tekstiviestillä: viesti SPR numeroon 16499 (15 €) Tilisiirrolla: katastrofirahaston tili FI52 5000 0120 4156 73, viite 5173 MobilePaylla: numero 10900 Pivolla: numero 888500 Keräyslupa: POL-2015-8798 & ÅLR 2019/7863 Swazimaan maaseudulla nainen on useimmiten vastuussa kotitalouden ruoanhankinnasta, ja myös käteisavustuksen saajat ovat yleensä naisia. Ostoksilla olevien naisten mielestä se on oikein. – Miehet hankkivat ruokaa yksipuolisesti. He tuovat kotiin vain maissijauhoja. Tärkein yksittäinen asia, jonka avustuksella saa, on perheenäitien mielestä mielenrauha. – Tieto siitä, että lapset saavat aamupalan lähtiessään kouluun ja että he voivat mennä nukkumaan vatsat täysinä, Nomcebo Mabuyakhulo sanoo. Ruokaa ja omanarvontuntoa Swazimaan Punaisen Ristin kyselyjen mukaan käteisavustuksella ostetaan yleisimmin ruokaa. Joissakin perheissä rahaa liikenee vielä liikenne-, sairaanhoitoja koulumaksuihin. Vaikka suurin osa päätyy ostamaan samoja tuotteita kuin Punaisen Ristin ruokajakelustakin saisi, moni pitää käteisavustusta sopivampana vaihtoehtona. Käteisavustuksella on voimaannuttavia vaikutuksia. – Itsetunto kohenee, kun rahankäytöstä pääsee määräämään itse. Moni tuntee saaneensa ihmisarvonsa takaisin, kun ruokaa ei tarvitse pyytää naapureita, Denise Avelino kertoo. Ensimmäisellä jakelukierroksella helmikuussa Avelino näki, miten jotkut avustuksen vastaanottajista tanssivat riemusta. Nomcebo ja Sakhile Mabuyakhulo vahvistavat, että käteisavustuksen saaminen tuntuu erityisen hyvältä. – Naapurit ovat jo kyllästyneet meihin, koska olemme joutuneet pyytämään heiltä apua niin usein. Ennen kuin viimeiset avunsaajat pääsevät lähtemään rahoineen kohti kauppoja ja toreja, heidän täytyy vielä vastata paikallisten vapaaehtoisten tekemään kyselyyn. Digitaalinen lomake on tärkeä työkalu esimerkiksi korruption välttämiseksi. Samalla kerätään tietoa siitä, miten apu täyttää vastaanottajien tarpeet. Yksinhuoltajaksi vanhoilla päivillä Simon Mbhekwa Jele ja Roster Jele ovat jo ruokaostoksensa tehneet. Kaupan pihalla he iloitsevat pääsemisestään Punaisen Ristin avustuksen piiriin. Muuten ruoka olisi taas lopussa, ja lautaselle riittäisi ehkä vain villipinaatin lehtiä ja hieman okraa. Simon Mbhekwa Jele hyväksyttiin mobiilirahan vastaanottajaksi, kun kuivuus oli vienyt häneltä elinkeinon ja varattomasta miehestä oli tullut yksinhuoltaja lähes 60 vuoden iässä. Hän joutui vaimonsa kuoltua ottamaan hoidettavakseen kaksi lapsenlastaan, jotka olivat jääneet orvoiksi. Elämässä on riittänyt murhetta, ja hyvänäkin päivänä mieleen hiipii apeus. – Harmittaa, etten pysty tarjoamaan lapsille säädyllisiä oloja. He eivät pääse kouluun, koska minulla ei ole varaa koulumaksuihin. Meillä ei ole edes omaa taloa, vaan asumme sukulaisten nurkissa, hän sanoo hiljaa. – En jaksaisi enää tätä köyhyyttä. Haluaisin jo kuolla pois. Käteisavustus riittää alle kahdeksanhenkisen perheen ruokamenoihin kuukaudeksi ja sitä suuremmalle perheelle hieman lyhyemmäksi aikaa. Tänäkin vuonna sadosta tulee Swazimaassa surkea. – Katso nyt, tuossa on seudun ainoa pelto, jolta saattaa tulla satoa, Roster Jele osoittaa kotimatkalla lankomiehelleen. Muiden alueen asukkaiden tavoin Jelet menettivät kuivuuden takia pienet viljelmänsä sekä siemeniin käytetyt rahat. – Eikä tuoltakaan pellolta riitä satoa ostettavaksi asti. Matka kaupasta Roster Jelen pihaan kulkee kumpuilevan maaston läpi kiemurtelevia kuoppaisia teitä pitkin. Tunnelma pihapiirissä muuttuu riehakkaaksi Rosterin ja Simon Mbhekwan kantaessa ruokasäkkejä keittiörakennuksen eteen. Tätä kuormaa on odotettu. Simon Mbhekwa ei kuitenkaan ole vielä perillä. Hän viittoo seuraavalle kukkulalle päin. Siellä sijaitsee hänen kotinsa, ja matkaa on vielä monta kilometrejä kärrypolkuja pitkin. Hän noutaa aasinsa, jotka hän on aamulla jättänyt tienvarteen odottamaan. Aasit ovat hyviä renkejä ruokasäkkien kuljettamiseen, kun vanhan miehen voimat alkavat ehtyä. Tänään ilta on kuitenkin jo liian pitkällä, joten Simon Mbhekwa jää veljensä perheen luokse yöksi. Aamulla hän lastaa ostoksensa aasien selkään ja taluttaa ne kotiin. ? SIMON MBHEKWA JELESTÄ tuli yksinhuoltaja lähes 60-vuotiaana, varattomana miehenä. NÄLKÄPÄIVÄNÄ AUTETAAN myös kotimaata. Ruokajakelua koronan aikaan. "En jaksaisi enää tätä köyhyyttä. Haluaisin jo kuolla pois." M A R JA A N A M A LK A M Ä K I 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 15 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 15 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
16 Suomen Punaisen Ristin uusi puheenjohtaja Elli Aaltonen lupaa taistella järjestötoiminnan arvostuksen puolesta. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVA KATJA TÄHKÄ Vapaaehtoisia varten VANHA JA UUSI puheenjohtaja yhteiskuvassa. Pertti Torstila luovutti viestikapulan Elli Aaltoselle. Yhteinen yhteiskuntavastuu Edeltäjäänsä, puheenjohtajan tehtävät kuuden vuoden jälkeen jättäneeseen Pertti Torstilaan , 74, verrattuna Elli Aaltosen elämänkokemus painottuu enemmän kotimaan kentille. Siinä missä Torstila oli entisenä diplomaattina ja ulkoministeriön valtiosihteerinä kansainvälisen politiikan asiantuntija, Aaltonen on tehnyt pitkän päivätyön suomalaisen sosiaalipolitiikan saralla. Kansainvälistä kokemustakin häneltä toki löytyy muun muassa EU-projekteista sekä kansainvälisistä järjestöhankkeista ja luottamustehtävistä. Uransa alkupuolella Aaltonen on toiminut muun muassa Punkaharjulla vanhainkodin johtajana, Savonlinnassa sosiaalisihteerinä ja Nurmeksessa sosiaalijohtajana. Koulutukseltaan Säämingissä syntynyt Aaltonen on yhteiskuntatieteiden tohtori. – Punainen Risti saa minussa puheenjohtajan, jolla on pitkä sosiaalipolitiikan ja sosiaaliturvan kokemus. Tahdon tehdä yhteistyötä ja edistää Punaisen Ristin asiaa suomalaisessa yhteiskunnassa. Minulla ei ole niinkään halua näkyä itse, mutta kova tahto näyttää Punaista Ristiä ulospäin, Aaltonen arvioi itse. Puheenjohtajana Aaltonen lupaa käyttää ääntään ja verkostojaan vapaaehtoistoiminnan arvostuksen nostamiseksi. Poliittisilta päättäjiltä tuntuu nykyään välillä unohtuvan, miten olennainen merkitys järjestöja vapaaehtoistoiminnalla on koko yhteiskunnan hyvinvoinnille. – Esimerkiksi sote-lakipakettien käsittelyn yhteydessä olen monta kertaa miettinyt, miten ohuesti tekstissä näkyy kansalaistoiminta, Aaltonen pohtii. – Yritän vaikuttaa sen puolesta, että poliittiset päättäjät kaikilla tasoilla ymmärtäisivät yhteiskuntavastuun riittävän laajasti. Sen pitäisi olla julkisen vallan, kansalaisyhS uomen Punaisen Ristin Vaasan yleiskokous valitsi järjestön uudeksi puheenjohtajaksi Tampereen yliopiston työelämäprofessori Elli Aaltosen, 66. Työurallaan muun muassa Kelan pääjohtajana, Itä-Suomen aluehallintoviraston ylijohtajana ja läänin sosiaalija terveysneuvoksena toiminut Aaltonen valittiin tehtävään yksimielisesti. Helsingistä käsin pitämässään kiitospuheessa Aaltonen nosti Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajuuden elämänsä merkittävimmäksi luottamustehtäväksi. Puheenjohtajana hän lupasi kantaa huolta erityisesti vapaaehtoisten jaksamisesta ja vapaaehtoistoiminnan arvostuksesta yhteiskunnassa. – Haluan pitää huolta siitä, että auttajat jaksavat auttaa. Vapaaehtoiset ovat Punaisen Ristin kultaharkko, josta meidän täytyy pitää kiinni. Vapaaehtoistoiminnan arvostus on saatava nousemaan koko yhteiskunnassa, Aaltonen linjasi. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 16 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 16 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
17 teiskunnan ja elinkeinoelämän yhteinen asia. Järjestöjen ja julkisen vallan kumppanuuden täytyy olla pitkäjänteistä. Sen tulee perustua yhteiselle arvoperustalle, ja rahoituspohjan on oltava kestävä. Punaisen Ristin uusi puheenjohtaja ei arastele ottaa kantaa järjestötoiminnan julkiseen tukeen. Valtiovarainministeriön tuoreen esityksen mukaan sosiaalija terveysjärjestöjen rahoitusta ollaan leikkaamassa ensi vuonna pitkälti yli 100 miljoonaa euroa. Leikkauksia on perusteltu veikkausvoittovarojen supistumisella. – Elämme keskellä pandemiaa, jossa kansalaisyhteiskuntaa, yhteisvastuuta ja yhteishenkeä tarvitaan enemmän kuin koskaan. Samaan aikaan meillä on – aivan oikein – nähty tarpeelliseksi myöntää miljardien lisätukia elinkeinoelämälle ja sosiaaliturvan rahoitukseen. Minun mielestäni sosiaalija terveysjärjestöjen riittävän rahoituksen ei pitäisi olla edes poliittisen päätöksenteon kysymys. Sen pitäisi olla niin itsestäänselvyys, että lovi rahoituksessa olisi paikattu virkamiestyönä jo budjetin valmisteluvaiheessa, Aaltonen hämmästelee. – Jos olisin poliitikko, niin suoraan sanottuna minua hävettäisi joutua taittamaan peistä tällaisesta asiasta. Ensimmäinen nainen Elli Aaltonen on Suomen Punaisen Ristin Porvoon osaston jäsen. Aiempia luottamustehtäviä järjestössä hänellä ei ole. – Arvoiltani olen aina ollut Punaisen Ristin ihminen. Julkisissa tehtävissäni olen tehnyt paljon yhteistyötä Punaisen Ristin kanssa muun muassa turvapaikanhakijoiden vastaanoton ja Vapaaehtoisen pelastuspalvelun asioissa, Aaltonen kertoo. Muiden järjestöjen luottamustehtäviä Aaltosella on takanaan pitkä lista. Hän on toiminut Vanhustyön Keskusliitossa, Pelastakaa Lapset ry:ssä, Mannerheimin Lastensuojeluliitossa, sosiaalija terveysalan kattojärjestössä SOSTE:ssa sekä vammaisjärjestöissä. – Olen aina halunnut säilyttää yhteyden järjestöihin. Se on tärkeää jo siksi, ettei viranomaisena koskaan alkaisi kulkea ”laput silmillä”. Olen sanonut, että kunnanjohtajilla pitäisi olla pakollinen harjoittelujakso järjestöissä, jotta he näkisivät, mikä merkitys paikallisella järjestöja vapaaehtoistoiminnalla on kuntalaisten hyvinvoinnille – ja samaa mieltä olen edelleen. Poikkeuksellisen sosiaalija terveyspolitiikan tuntemuksen ohella Elli Aaltosella on myös toinen ominaisuus, joka erottaa hänet kaikista edeltäjistään Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajana. Järjestön johdossa on toiminut lukuisia suomalaisia merkkihenkilöitä Carl Gustaf Emil Mannerheimista alkaen, mutta Elli Aaltonen on ensimmäinen tehtävään valittu nainen. Aaltoselle itselleen tämä knoppitieto tuli yllätyksenä. – Puheenjohtajan sukupuolella ei sinänsä pitäisi olla nykypäivänä merkitystä, mutta historiaa ja yleisesti sosiaalija terveysalan järjestöjen naisvaltaisuutta vasten tarkasteltuna se on mielenkiintoista. Sukupuolen merkitys kuitenkin jatkaa vähenemistään, ja se on tietenkin ainoa oikea suunta, Aaltonen sanoo. Symbolinen merkitys asialla kuitenkin on. Aivan varmasti 143 vuoden jälkeen alkoi jo olla aika, että tehtävään löytyy myös huippupätevä nainen. (toim. huom.) ? KOLMEN VUODEN välein kokoontuva yleiskokous on Suomen Punaisen Ristin korkein päättävä elin, joka valitsee järjestön korkeimman luottamusjohdon ja määrittelee toiminnan suuntaviivat kolmeksi vuodeksi kerrallaan. Tänä vuonna yleiskokouksen oli määrä kokoontua kesäkuun alussa Vaasassa, mutta koronavirusepidemia laittoi suunnitelmat uusiksi. Yleiskokous siirrettiin syyskuulle, ja riskien minimoimiseksi se toteutettiin lopulta etäyhteyksien välityksellä hajautettuna kymmenelle piiripaikka kunnalle. Vaasassa kokoontuivat kokouksen puheenjohtajisto ja paikallinen Punaisen Ristin piiri. Tavallisesti kaksipäiväinen kokous myös tiivistettiin yhteen päivään. Historiaan jäävä etäyleiskokous valitsi Suomen Punaisen Ristin puheenjohtajaksi työelämäprofessori Elli Aaltosen. Varapuheenjohtajiksi nimitettiin Ann-Mari Audas-Willman Vaasasta, Laura Musta Helsingistä sekä Harri Virta Kaarinasta. Punaisen Ristin hallituksen jäseniksi valittiin Outi Forsblom Tikkalasta, Harri Jokiranta Seinäjoelta, Katja Kuusela Espoosta, Marju Pihlajamaa Punkalaitumelta, Jarno Rasinkangas Oulusta ja Ruut Rissanen Tampereelta. Punaisen Ristin valtuuston puheenjohtajaksi kokous nimitti Otto Karin Helsingistä. Yleiskokous hyväksyi myös Suomen Punaiselle Ristille uuden toimintalinjauksen. Vuosina 2021–2023 järjestö keskittyy erityisesti paikallisen auttamisvalmiuden kehittämiseen, inhimillisten arvojen vahvistamiseen ja yhteisöjen hyvinvoinnin tukemiseen. Vuoden 2023 yleiskokousta isännöi Punaisen Ristin Savo-Karjalan piiri Joensuussa. Yleiskokous koronan ehdoilla KORONALTA SUOJAUTUMINEN otettiin Punaisen Ristin yleiskokouksessa vakavasti. LI N U S LI N D H O L M "Arvoiltani olen aina ollut Punaisen Ristin ihminen." 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 17 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 17 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
18 Punainen Risti järjesti koronaviruksen riskiryhmiin kuuluville helsinkiläisille lääkejakelun. Työ tehtiin vapaaehtoisvoimin, mutta täydellä ammattitaidolla. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT JOONAS BRANDT nekeskuksen tietojärjestelmistä. Kolmikko pakkaa mukaan suojavarusteet ja kuljetuslaatikot. Linda ottaa vastuulleen Virve-radiopuhelimen, jolla partio pitää yhteyttä tilannekeskukseen. Tom toimii kartanlukijana. Päivän asiakkaiden sijainti tarkistetaan vielä seinälle heijastetulta kartalta. Matka vie itään, Vuosaaren ja Myllypuron kaupunginosiin. Osoitteita on kolme. – Tulee nopea keikka, mutta on mukava nähdä uusia paikkoja. Ennen olemme olleet etelässä ja lännessä. Kohteita on ollut jopa 13 kerralla, Vesa kertoo. Kaksin karanteenissa Ensimmäinen kohde lääkejakelussa on aina Yliopiston Apteekki. Vesa pysäyttää auton oven eteen ja odottaa, kun Linda ja Tom noutavat kuljetuksen. T urvallisuus otetaan täällä vakavasti. Vieras ohjataan ensimmäisenä käsien pesuun ja desinfiointiin, ja turvavälejä noudatetaan. Suojavisiirit, maskit ja käsineet odottavat pöydällä siisteissä riveissä. Eletään alkukesää, ja paikka on Punaisen Ristin Helsingin osastojen koronatilannekeskus Helsingin Kampissa. Kello lähestyy puolta neljää. Alkamassa on päivän toisen lääkejakelupartion briiffaus. Kierrokselle Apteekki tulee kotiovelle 1 ovat lähdössä vapaaehtoiset Vesa Vahermaa , Linda Obsilova ja Tom Granqvist . Kolmikon vastaanottaa tilannekeskuksen päivystäjänä toimiva vapaaehtoinen Ella Kaarna , jonka ohjeistus tosin jää lyhyeksi. – Te taidatte olla kaikki niin konkareita, ettei kaikkea tarvitse käydä läpi? – Tämä taitaa olla viides jakelu, Vesa vahvistaa. Yhtä monta on takana Lindalla. Tomille kierros on vasta toinen, mutta hän vastaakin tavallisesti tilan0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 18 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 18 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
19 Farmaseutti Saara Hietamäki-Haapala varmistaa molempien henkilöllisyyden. Kun nimet täsmäävät myös lääketilauksen osalta, Tom kuittaa kuljetuksen ja valmiiksi pussitetut lääkkeet pakataan kuljetuslaatikoihin. Tilaajat ovat helsinkiläisiä ikäihmisiä ja muita riskiryhmiin kuuluvia, jotka eivät koronavirusepidemian vuoksi voi itse asioida apteekissa. – Asiakas tekee tilauksen meille oltuaan yhteydessä kaupungin Helsinki-apuun. Sieltä tieto menee Punaiselle Ristille. Me pakkaamme lähetykset valmiiksi ja luovutamme läheteille. Yhteistyö on ollut todella helppoa, Hietamäki-Haapala kiittää Tomin ja Lindan jo pakatessa kuljetusta autoon. Matka ensimmäiseen kohteeseen taittuu 20 minuutissa. Linda ja Tom pukevat visiirit ja suojakäsineet ennen kuin koskevat lääkepusseihin. Riskejä ei oteta. Leena ja Pentti Helenius tulevat yhdessä ovelle vastaan. He ovat saaneet etukäteen soiton tilannekeskuksesta, joten he tietävät ketä odottaa. Tom varmistaa vielä vastaanottajien henkilöllisyyden ja luovuttaa lääkkeet. Sen jälkeen on hetki aikaa kysellä kuulumisia. – Ei meillä isompaa hätää ole. Ruoat on tilattu kaupasta, ja aikuinen poikamme on käynyt pari kertaa auttamassa. Meillä on sentään toisistamme seuraa, Pentti Helenius sanoo. Leena Helenius harmittelee, etteivät ihmiset tahdo noudattaa turvavälejä. Eläkeläispariskunta kuuluu koronaviruksen riskiryhmään sekä ikänsä että perussairauksien vuoksi, joten asiointi ihmisjoukossa ei houkuttele. Aika kuluu lähinnä ulkoillen. – Lääkejakelu on todella mainio palvelu! Tämä on Helsingin pahinta korona-aluetta, joten en edes uskaltaisi mennä apteekkiin. Päivän toinen kohde vaatii hiukan hakemista, mutta löytyy pian Myllypuron 1970-luvulla rakennetusta taiteilijakylästä. Oven avaa kuvataiteilija Reijo Saarelainen . – Ettehän nyt varmasti tuo meille niitä viruksia? Saarelainen vitsailee nähtyään Lindan ja Tomin suojavarusteissa. Pitkäaikaissairaan vaimonsa omaishoitajana toimiva Saarelainen kertoo kääntyneensä Helsinki-avun puoleen ruokaja lääketoimituksissa yhteisen hyvän nimissä. – Kuulun itsekin ikäni puolesta riskiryhmään, mutta henkilökohtainen pelko ei silti ollut ratkaiseva. Kyse on koko Suomen kestokyvystä, tässä taltutetaan koronaa kaikki yhdessä, Saarelainen pohtii. – Me olemme täydessä karanteenissa, mutta ei meillä hätää ole. Vitsikkäästi sanottuna eristys on meille kuin tilaustyö. Olemme kirjallisia ja kuvallisia ihmisiä, olleet naimisissa 51 vuotta. Monelle muulle eristys on varmasti raskaampaa. Paras palaute asiakkailta Puolentoista tunnin jakelureissun jälkeen kolmikko ilmoittautuu Kampin tilannekeskuksessa. Kaikki sujui suunnitellusti, tälläkin kertaa. Laatikot ja visiirit desinfioidaan seuraavia käyttäjiä varten. – Mukavaa hommaa. Minulla on ollut muiden kiireiden takia vähän taukoa vapaaehtoishommista, mutta lääkejakelua varten järjestin aikaa, koska tämä on niin tärkeä asia, Vesa tuumaa. Pohjois-Helsingin osaston valmiusja ensihuoltotoiminnassa mukana ollut Vesa on Punaisessa Ristissä jo vanha tekijä. Myös Tomilla on pitkä historia järjestössä niin vapaaehtoisena kuin työntekijänä. Linda sen sijaan tuli mukaan vasta keväällä. – Mietin pitkään, että haluaisin lähteä ulkomaille esimerkiksi kehitysyhteistyöhön, mutta sitten tutustuin Punaiseen Ristiin ja ymmärsin, ettei minun tarvitse lähteä maailmalle voidakseni auttaa, Linda sanoo. – Parasta lääkejakelussa ovat kohtaamiset ikäihmisten kanssa. Yritän aina ehtiä vähän kysellä kuulumisia. Paras palkkio vapaaehtoisille on positiivinen palaute riskiryhmäläisen ovella. – Yksi asiakas tahtoi tarjota meille kahvit kiitokseksi, mutta turvallisuussyistä me emme edes voisi mennä sisälle asuntoon, Vesa kertoo. – Hän tarjosi sitten kovasti, että ottakaa tuosta edes kaksikymppiä kahvirahaa. Kieltäydyimme tietenkin kohteliaasti – auttamisen ilo riittää! ? Apteekki tulee kotiovelle Yhteistyö kannattaa aina P unaisen Ristin Helsingin osastojen tilannekeskus perustettiin maaliskuussa, kun koronaepidemia saapui ryminällä Suomeen. Vapaaehtoisryhmän erinomainen suoriutuminen vaativasta viranomaisyhteistyöstä on loistava esimerkki siitä, mihin omistautuneet vapaaehtoiset pystyvät. Toiminta lähti liikkeelle Punaisen Ristin vapaaehtoisen ja entisen työntekijän Janne Leskisen aloitteesta. Koronatilanne paheni päivä päivältä, mutta toimintaohjeita ei kuulunut, joten Leskinen päätti ottaa aloitteen omiin käsiinsä. Hän soitteli läpi joukon tuttuja vapaaehtoisia Helsingin osastoista. Kun ydinryhmä oli koossa, Leskinen otti yhteyttä Helsingin ja Uudenmaan piiriin, joka antoi koulutustilansa ryhmän käyttöön. – Korostimme koko ajan piirille, että me olemme teidän työkalunne, kun tekijöitä tarvitaan, Leskinen kertoo. Tilaisuus tuli, kun Helsingin kaupunki ja seurakunnat perustivat yhdessä järjestöjen kanssa Helsinki-avun kaupunkilaisille. Moni riskiryhmäläinen toivoi apua apteekissa asiointiin. Piiri tarjosi tehtävään tilannekeskuksen vapaaehtoisia, ja sopimus kaupungin kanssa solmittiin huhtikuun alussa. Piiri järjesti vapaaehtoisille koulutuksen ja työvälineet, ja kaupunki teki sopimuksen Yliopiston Apteekin kanssa. – Suurin työ tehtiin kulisseissa. Porukka soitteli läpi vanhoja ja uusia vapaaehtoisia, muodosti tiimejä ja sopi aikatauluja. Kaikki rekisteröitiin moneen järjestelmään. Lähtökohta oli se, että kaikkien piti olla korvattavissa sairastumisen varalta. Lääkejakelu toimi lopulta kolmisen kuukautta, ennen kuin toiminta ajettiin alas epidemian rauhoituttua. – Kaupungilta saatu palaute oli erinomaista, ja apteekin kiitos oli farmaseuttimaisen asiallinen: nolla laatupoikkeamaa, Leskinen virnistää. – Tätä on ollut ilo tehdä. Tärkein opetus on se, että yhteistyö kannattaa aina. Tilannekeskuksessa olivat mukana kaikki Helsingin 12 osastoa. Toivottavasti yhteistyö jää elämään tuleviin kriiseihin. 1 2 1 Linda Obsilova luovuttaa lääkelähetyksen Reijo Saarelaiselle turvaväliä noudattaen. 2 Tom Granqvist kuittaa lääkekuljetuksen vastaanotetuksi Yliopiston Apteekissa. LEENA JA PENTTI HELENIUS kuuluvat riskiryhmään ja välttävät ihmisjoukkoja. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 19 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 19 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32
20 I tähelsinkiläisessä ostokeskuksessa tuoksuu etninen ruoka. Pikkukaupoissa myydään mausteita, kahviloissa makeita leivonnaisia ja räätälin putiikeissa ommellaan värikkäitä vaatteita. Yrittäjät ja asiakkaat ovat voittopuolisesti ulkomaalaistaustaisia. Kun Punaisen Ristin työntekijät Roaa Al-Qassab ja Mustafe Hassan ilmestyvät paikalle, alkaa kuhina. Moni tulee tervehtimään ja juttelemaan. Roaalla ja Mustafella on reput selässä. Ne ovat täynnä pusseja, joissa on sampoota, saippuaa ja nenäliinoja. Mukana on myös Punaisen Ristin kortti, jossa on lyhyet toimintaohjeet koronalta suojautumiseen. Helsingin ja Uudenmaan piiri palkkasi kesäkuussa kaksikon etsivään työhön, jonka tarkoituksena on tavoittaa paperittomia ja muita haavoittuvassa asemassa olevia ulkoPunaisen Ristin työntekijät Roaa Al-Qassab ja Mustafe Hassan jakavat paperittomille hygieniapakkauksia ja tietoa saatavilla olevasta tuesta – sekä koronalta suojautumisesta. TEKSTI NOORA KERO KUVAT JOONAS BRANDT Paluu pelottaa enemmän kuin korona ROAA AL-QASSAB ja Mustafe Hassan liikkuvat autolla ympäri pääkaupunkiseutua. He tapaavat paperittomia kadulla, ostoskeskuksissa, kirjastoissa, päiväkeskuksissa ja hätämajoituksissa. 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 20 0809_AVM3_alkuosa_painoon.indd 20 8.9.2020 12.32 8.9.2020 12.32