Punainen Risti - Röda Korset 01/2026

Allas röst ska höras Idil och Fede skapar trygga rum Kaikki äänet kuuluviin Idil ja Fede luovat turvallisia tiloja Röda Korset 1/2026 Ukraina elää päivän kerrallaan Ukraina lever en dag i sänder Turha tavara kiristää hermoja Onödiga saker orsakar stress Miksi verta ei aina saa luovuttaa? Varför får man inte alltid ge blod? + Ystävänpäivä kutsuu 14.2. Vändagen kallar 14.2 PR_01_2026_kansi.indd 1 PR_01_2026_kansi.indd 1 27.1.2026 10.06 27.1.2026 10.06
2 Hinnat sisältävät ALV 25,5 %. Mainoksen tuotteita rajoitettu määrä. Hintoihin lisätään toimitusmaksu. Priserna innehåller moms 25,5 %. Produkterna i reklamen finns i begränsad mängd. Till priserna läggs leveranskostnader JÄSENETU Saat jäsenenä 10 % alennuksen verkkokaupan tuotteista. Pl. vaikuttavat lahjat, tekstatut adressit ja Vapepa-tuotteet. Alennuskoodi verkkokaupan kassalla: JASENALE-10 MEDLEMSFÖRMÅN Som medlem får du 10 % rabatt på webbutikens produkter. Gäller inte betydelsefulla gåvor, textade adresser och Vapepaprodukter. Rabattkod vid kassan i webbutiken: JASENALE-10 Tuotetilaukset verkkokaupasta 24/7 tai asiakaspalvelusta 8.30–15 arkisin. punaisenristinkauppa.fi | myynti@punainenristi.fi, puh. 020 701 2211 (0,0835 €/puh. + 0,1669 €/min.) Produktbeställningar i webbutiken 24/7 eller hos kundtjänsten vardagar 8.30–15.00. punaisenristinkauppa.fi/sv | myynti@rodakorset.fi tfn 020 701 2211 (0,0835 €/puh. + 0,1669 €/min.) TURVALLISTA TALVIULKOILUA TRYGGT VINTERFRILUFTSLIV TARJOUS/erbjudande! * 1 2 3 4 1 2 3 4 HEIJASTAVAT RUKKASET Heijastavat rukkaset Koot 7–11 (aikuisille) Storlekar 7–11 (för vuxna) 17,52 € (norm 21,90) ATOM LIUKUESTEET, 24 NASTAA Atom Halkskydd, 24 dubbar 10,90 € VEDENPITÄVÄ SUOJAPUSSI PUHELIMELLE Vattentät skyddspåse för telefon 17,95 € ATOM TASKULAMPPU SUPER 4500 LM Atom ficklampa Super 4500 lm 27,90 € JÄÄNASKALIT PILLILLÄ JA KOMPASSILLA Isdubbar med visselpipa och kompass 12,10 € KELLUVA AVAIMENPERÄ Flytande nyckelring 4 € ATOM KUIVASÄKKI 20l Atom Torrsäck 20l Keltainen/Vihreä/Musta Gul/Grön/Svart 14,95 € RETKI-TULUKSET KANTOHIHNALLA Retki-eldstål med bärband 8,20 € Koko retkeilyja turvatuotevalikoman löydät : punaisenristinkauppa.fi Hela utflyktsoch säkerhetsproduktsortimentet hittar du här: punaisenristinkauppa.fi/sv S–XL * voimassa niin kauan kuin tuotteita riittää PR-05_kauppa.indd 2 PR-05_kauppa.indd 2 27.1.2026 11.06 27.1.2026 11.06
3 S U V I EL O / IL LI A S M Y K 04 Pääkirjoitus 05 Ristiin rastiin Vapepan johtoon Seppo Kolehmainen. Yleiskokous katsoo tulevaan. Haalarimerkki vie tärkeää viestiä. Vuoden pelastajat valittu. Hauraat valtiot avun keskiöön. 10 Ihan tavallisia ystäviä 12 Elämää sodan varjossa 16 Kaikkien äänen pitää kuulua 18 Eroon turhasta tavarasta 20 Kun luovuttaa ei saa 23 Ristikko 42 Kolme tietä ystäväksi 04 Ledare 24 Korsord 25 Kors och tvärs Seppo Kolehmainen tar över Vapepa. Stämman blickar framåt. Tygmärke sprider viktigt budskap. Årets räddare har utsetts. Hjälpfokus på bräckliga stater. 30 Helt vanliga vänner 32 Liv i krigets skugga 36 Allas röster ska höras 38 Bli av med onödiga saker 40 När man inte får ge 42 Tre vägar till vänskap Punainen Risti Röda Korset 1/2026 5.2.2026 Kansikuva/Pärmbild: Leena Koskela Julkaisija/Utgivare: Suomen Punainen Risti, Tehtaan katu 1 a, PL 168, 00141 Helsinki/ Finlands Röda Kors, Fabriks gatan 1 a, PB 168, 00141 Helsingfors p. 020 701 2000 Päätoimittaja/Chef redaktör: Marja Vest, marja.vest@punainenristi.fi Toimitussihteeri/Redaktionssekreterare: Kimmo Holopainen p. 0400 286 833, kimmo.holopainen@punainen risti.fi Taitto: Suomen Punainen Risti, viestinnän palvelut Översättning: Sarax Converto & Scribo Osoitteenmuutokset ja peruutukset/ Adressförändringar och annulleringar: jasenrekisteri@punainenristi.fi Paino/Tryckeri: PunaMusta Oy Levikki: noin 67 000 Tilaushinta/Beställningsavgift: 22 € ISSN 2984-5637 Aikakausmedia ry:n jäsen 12 10 Suomen Punaisella Ristillä on noin 70 000 jäsentä, noin 400 paikallisosastoa ja 12 piiriä. Puheenjohtaja on Elli Aaltonen ja pääsihteeri Eero Rämö. Jäsenmaksu: 20 euroa, nuorisojäsenet 10 euroa, ainaisjäsenet 300 euroa. Jäsenmaksutilin numero: FI30 5000 0120 4156 81. Kotimaassa: mm. ystävätoiminta, ensiapuryhmät, Vapaaehtoisen pelastuspalvelun koordinaatio, nuorisoryhmät, ensiapuja muu koulutus. Kotimaan toiminnan lahjoitustili: FI29 5000 0120 4156 99. SPR Veripalvelu: 115 000 verenluovuttajaa. Veripalvelukeskus: Härkälenkki 13, 01730 Vantaa, p. 029 300 1010. Maailmalla: varoja, avustustyöntekijöitä ja tarvikkeita katastrofien uhreille sekä kehitysyhteistyötä. SPR:n katastrofirahaston varat käytetään kansainväliseen ja kotimaan apuun: lahjoitustili FI52 5000 0120 4156 73. Punainen Risti on poliittisesti ja uskonnollisesti sitoutumaton, ja sen tehtävänä on lievittää ihmisten hätää kaikkialla maailmassa. 192 maan kansallisten järjestöjen yhdyssiteenä toimii Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto. Punaisen Ristin kansainvälinen komitea auttaa sotien uhreja sekä toimii puolueettomana välittäjänä. Rahankeräyslupa: RA/2020/1407 ja ÅLR 2025/8320. punainenristi.fi veripalvelu.fi SISÄLTÖ – I N N EHÅLL PR_01_2026_kokonaan.indd 3 PR_01_2026_kokonaan.indd 3 27.1.2026 10.32 27.1.2026 10.32
4 Ystävyyden ovet MUISTAN KIRJOITTANEENI 1980-luvulla valtavasti faktatietoa luokkakavereiden ystäväkirjoihin. Vastausten nokkeluus oli tärkeää, sillä mielenkiintoisinta oli toki lukea muiden tunnustuksia. Inhoan: viululäksyjä. Soitan: ovikelloa. Harva tohti tunnustaa mitään kovin henkilökohtaista. Olisipa oma kirjani tallessa! Mitä ystävyydelle kuuluu tässä ajassa? Punaisen Ristin julkaisema Yksinäisyysbarometri on vuodesta toiseen karua luettavaa. Ympärillämme tässä maailman onnellisimmassa maassa on iso joukko ihmisiä, joilla ei ole yhtään ystävää. Vielä useampi kokee yksinäisyyttä vähintään silloin tällöin. Vaikka ystävyys on täsmälääke yksinäisyyteen, on se paljon muutakin. Tuomalla merkityksellisyyttä elämään se tilkitsee yksinäisiä kohtia meistä jokaisessa. Juuri tässä hetkessä, tuolle ihmiselle, minä riitän ja olen tärkeä sellaisena kuin olen. Vuosien mittaan omat ystäväni ovat avanneet vuokseni niin asuntojensa kuin jääkaappiensa ovet. Tarvitsemme jatkuvasti uusia vapaaehtoisia ystävätoimintaan. Se ei vaadi erityisiä taitoja: riittää, että osaat kuunnella ja olla läsnä. Kiinnostavinta ystävissä on nimittäin se, että he ovat erilaisia kuin me itse. Ystävät jakavat ja luovat jotain yhteistä, jota ennen kohtaamista ei ollut olemassakaan. Pitkä ystävyys on kuin ihmeellinen elämänlanka, joka kiertyy, venyy ja silti kestää. Siinä on sitkoa kuin hyvässä pullataikinassa. Ja miten yksinkertaisesta kohtaamisesta se voikaan alkaa! Vänskapsdörrar JAG MINNS att jag på 1980-talet skrev en massa fakta i mina klasskamraters vänböcker. Att formulera ett fyndigt svar var viktigt, för det som var intressant var förstås att läsa andras bekännelser. Jag hatar: mina violinlektioner. Jag spelar: en roll. Få vågade skriva något väldigt personligt. Jag önskar att jag hade var min bok! Hur står det till med vänskapen i vår tid? År ut och år in är den Ensamhetsbarometer som Röda Korset publicerar dyster läsning. Runt omkring oss här i världens lyckligaste land finns ett stort antal människor som inte har en enda vän. Ännu fler upplever ensamhet åtminstone ibland. Trots att vänskap är ett precisionsläkemedel mot ensamhet så är det också mycket annat. Vänskap ger mening i tillvaron och tätar ensamma punkter i var och en av oss. Just i denna stund, för den här människan, räcker jag till och är viktig, precis sådan som jag är. Under årens lopp har mina vänner öppnat både sina bostäders dörrar och sina kylskåpsdörrar för mig. Vi behöver alltid nya frivilliga i vänverksamheten. Det kräver inga specialkunskaper: det räcker att du kan lyssna och vara närvarande. Det som är mest intressant med vänner är nämligen att de är annorlunda än vi själva. Vänner delar och skapar något gemensamt, något som inte fanns till före mötet dem emellan. En lång vänskap är som en förunderlig livstråd, den tvinnas och spänns, men ändå håller den. Den är seg som en bra bulldeg. Och tänk ur vilket enkelt möte med en annan människa en vänskap kan få sin början! Marja Vest Päätoimittaja – chefredaktör Finlands Röda Kors har cirka 70 000 medlemmar, 400 lokalavdelningar och 12 distriktsorganisationer. Ordförande är Elli Aaltonen och general sekreterare Eero Rämö. Medlemsavgift: 20 euro, ungdomsmedlem 10 euro, ständiga medlemmar 300 euro. Medlemsavgifts konto: FI30 5000 0120 4156 81. FRK i hemlandet: vänverksamhet, första hjälpengrupper, kontaktlänk till den frivilliga räddningstjänsten, ungdomsgrupper, utbildning i första hjälpen. Bidrag till hemlandsverksamheten: FI29 5000 0120 4156 99. Blodtjänst: 115 000 blodgivare. Blodtjänstcentralen: Oxlänken 13, 01730 Vanda, tel 029 300 1010. FRK utomlands: pengar, personalbistånd och förnödenheter vid katastrofer, utvecklingssamarbete. FRKs katastroffonds medlen används till biståndsarbete utomlands och i Finland. Konto: FI52 5000 0120 4156 73. Röda Korsets uppgift är att lindra den mänskliga nöden överallt i världen. Organisationen är politiskt och religiöst obunden. Medlemsföreningar i 192 länder. Kontaktlänken är Internationella rödakorsoch rödahalvmånefederationen. Internationella rödakorskommittén bistår krigsoffren och verkar som opartisk medlare. Insamlingstillstånd: RA/2020/1407 och ÅLR 2025/8320 rodakorset.fi blodtjanst.fi PÄÄKI RJO ITUS – LEDAR E M A RJ A A N A M A LK A M Ä K I PR_01_2026_kokonaan.indd 4 PR_01_2026_kokonaan.indd 4 27.1.2026 10.32 27.1.2026 10.32
5 SUOMEN PUNAISEN RISTIN kenttäsairaala, klinikka ja liikkuva klinikka saivat marraskuun lopussa Maailman terveysjärjestön WHO:n lääkinnällisten yksiköiden sertifikaatin. WHO:n sertifioinnissa arvioidaan katastrofitilanteissa käytettävien lääkinnällisten yksiköiden kykyä tarjota laadukasta hoitoa ja toimia yhdessä muun terveydenhuollon kanssa. Suomen Punainen Risti on ensimmäinen sertifikaatin saanut suomalainen ja maailmanlaajuisestikin ainoa avustusjärjestö, joka täyttää standardit kaikille kolmelle yksikölle. KENTTÄSAIRAALA JA KLINIKAT pystytettiin arviointia varten Tampereen Messukeskukseen. WHO:n ja Punaisen Ristin kansainvälisen liiton IFRC:n asiantuntijoista koostunut komitea jakoi tilaisuudessa kiitosta myös Suomen Punaisen Ristin avustustyöntekijöiden osaamisesta. – Olemme lähettäneet kenttäsairaaloita ja klinikoita maailmalle jo pitkään, mutta WHO:n sertifikaatti helpottaa jatkossa yhteistyötä suurissa avustusoperaatioissa, kun eri toimijoiden yksiköt ovat keskenään yhdenmukaisia, katastrofiavun koordinaattori Johanna Starck sanoo. RISTIIN RASTIIN Seppo Kolehmaisesta Vapepan puheenjohtaja. Jamaika tarvitsee edelleen apua. Vaikuta yleiskokouksessa! Suomen Punaiselle Ristille WHO:n sertifikaatti M A RJ A A N A M A LK A M Ä K I PR_01_2026_kokonaan.indd 5 PR_01_2026_kokonaan.indd 5 27.1.2026 10.32 27.1.2026 10.32
6 RISTI I N R ASTI I N Uudistuva yleiskokous kutsuu Rovaniemelle SUOMEN PUNAISEN RISTIN yleiskokoukseen Rovaniemellä 6.–7.6. on enää muutama kuukausi. Yleiskokous on ainutlaatuinen tilaisuus osallistua päätöksentekoon, tavata vapaaehtoisia ympäri Suomea ja viettää iloista iltajuhlaa parhaassa seurassa. Rovaniemellä hyväksytään tuttuun tapaan Suomen Punaisen Ristin toimintalinjaus seuraaviksi kolmeksi vuodeksi ja valitaan uusi luottamusjohto. Vuonna 2026 yleiskokouksella on myös korkeampi tavoite: suunnata katse järjestöstä apua tarvitsevaan ihmiseen. Yleiskokouksessa pohdimme ja päätämme, miten Suomen Punaisesta Rististä muokataan entistäkin inhimillisempi, vahvempi ja vaikuttavampi auttaja. Punaisen Ristin osastoilla on yleiskokouksessa yksi äänivaltainen edustaja jokaista alkavaa 200 jäsentä kohden, mutta tapahtuma on avoin kaikille jäsenille. Yleiskokouskutsut postitetaan osastoille ja ilmoittautuminen alkaa 6.2. Aloitteita yleiskokoukselle voi jättää 6.4. asti ja ehdokkaita luottamustehtäviin esittää 25.4. asti. Tervetuloa vaikuttamaan! Lapin piirin Sanna Karhu ja Hanna-Leena Martin valmistelevat yleiskokousta. J O U N I P O R S A N G ER Kantasolurekisteri kaipaa hengenpelastajia KANTASOLUSIIRTO VOI pelastaa vakavasti sairaan ihmisen hengen. Sopivia luovuttajia etsitään Kantasolurekisteristä, johon liittyminen käy helposti joko Veripalvelun toimipisteessä tai tilaamalla näytesetin kotiin. – Vuodessa Kantasolurekisteriin liit tyy noin 5 000 uutta jäsentä. Valitettavasti liittyjistä lähes 30 prosenttia jättää kotona otettavan näytteen palauttamatta. Se on kuitenkin ratkaiseva vaihe, sillä ilman kudostyypin tutkimista emme voi rekisteröidä jäsentä, Kantasolurekisterin päällikkö Taina Jaatinen sanoo. Kantasolurekisterissä on tällä hetkellä noin 80 000 jäsentä, mutta mukaan kaivataan jatkuvasti uusia, 18–35-vuotiaita jäseniä. Voisitko sinä tai joku läheisesi olla hengenpelastaja? Lue lisää veripalvelu.fi/kantasolurekisteri Haalarimerkit vievät tärkeää viestiä VERIPALVELU ON julkaissut vuoden 2026 haalarimerkit verenluovuttajille ja luovutuksesta kiinnostuneille. Vuoden 2026 Hengenpelastaja-merkki on tarkoitettu kaikille verta luovuttaneille, ja sen saa halutessaan verenluovutuksen yhteydessä. Kunkkupisara-merkki on tarkoitettu kaikille verenluovutuksesta kiinnostuneille, ja sitä jaetaan mm. verenluovutuksissa ja tapahtumissa. Haalarimerkin voi kiinnittää esimerkiksi opiskelijahaalariin tai takkiin. Jamaikalla tarvitaan yhä kipeästi apua hurrikaani Melissan jäljiltä. Lokakuussa Karibian saarivaltioon iskenyt voimakkaimman kategorian hirmumyrsky aiheutti mittavaa tuhoa, ja yli 150 000 rakennusta kärsi vahinkoja. Kuolonuhrien määrä jäi laajojen evakuointien ansiosta noin 50 henkeen, mutta laajoja alueita oli vielä tammikuussa ilman sähköä ja vettä. Suomen Punainen Risti lähetti Jamaikalle kuusi avustustyöntekijää ja tuki kansainvälisen Punaisen Ristin avustusoperaatiota miljoonalla eurolla. Punainen Risti paikalla PUNAINEN RISTI NÄKÖISLEHTENÄ: LEHTILUUKKU.FI PR_01_2026_kokonaan.indd 6 PR_01_2026_kokonaan.indd 6 27.1.2026 10.32 27.1.2026 10.32
7 RISTI I N R ASTI I N TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVA AKSELI MURAJA Yhteiseen maaliin Millä mielellä astut Vapepan johtoon? – Todella hyvällä. Olen hyvin otettu, että minua kysyttiin tähän tehtävään ja että voin vielä tehdä jotain isänmaan hyväksi. On kunnia saada olla mukana Vapepan toiminnassa. Miten tuttua toiminta on sinulle työuralta? – 42 vuotta poliisihallinnon eri tehtävissä ja niistä viimeiset yhdeksän poliisiylijohtajana ehtivät antaa aika hyvän kuvan Vapepasta ja pelastustoiminnasta yleensä. Katson toimintaa edelleen vähän viranomaisnäkökulmasta. Sen voin sanoa varmasti, että esimerkiksi poliisi ei tulisi millään toimeen ilman Vapepaa esimerkiksi kadonneiden etsinnöissä ja normaaliolojen häiriötilanteissa. Vapepan ja Punaisen Ristin kaltaisilla järjestöillä on valtava merkitys koko yhteiskunnan valmiudelle ja varautumiselle, ja tällaisessa epävarmassa ajassa koulutettujen vapaaehtoisten merkitys vain korostuu. Kuinka sujuu viranomaisten ja järjestöjen yhteispeli? – Perusta on kunnossa ja työnjako selvä: vastuu on viranomaisilla, ja järjestöt tukevat työtä. Järjestöpuolella meidän pitää osata kertoa toiminnastamme niin, että viranomaiset tiedostavat, millaista tukea ja resursseja meillä on tarjota. Uskon, että perustietämys on kunnossa myös viranomaispuolella, mutta esimerkiksi alueellisia eroja voi olla. Harvaan asutuilla alueilla kuten Lapissa, jossa resurssit ovat rajallisemmat, muiden toimijoiden apuun turvaudutaan ehkä helpommin. Se on malliesimerkki siitä, että paras tulos syntyy kaikkien toimijoiden yhteistyöllä. Tärkeintä on pitää huolta, että kaikki pelaavat yhteen maaliin. Se onnistuu hyvällä yhteistyökyvyllä ja vuorovaikutuksella molempiin suuntiin. Kansalaisen näkökulmasta on joka tapauksessa aivan sama, onko pelastajalla sininen vai harmaa puku, keltainen liivi tai vaikka punainen, pääasia on tulla pelastetuksi. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun uusi puheenjohtaja on entinen poliisiylijohtaja Seppo Kolehmainen. Seppo Kolehmainen Syntynyt Nurmeksessa 28.2.1960. Poliisin ja poliisipäällystön tutkinto, kasvatustieteen maisteri, valtiotieteen maisteri ja oikeustieteen lisensiaatti. Poliisiammattikorkeakoulun rehtori 2006–2010, poliisitoimintayksikön päällikkö Poliisihallituksessa 2011–2015, poliisiylijohtaja 2015–2024. Vapaaehtoisen pelastuspalvelun Vapepan puheenjohtaja 1.1.2026 alkaen. PR_01_2026_kokonaan.indd 7 PR_01_2026_kokonaan.indd 7 27.1.2026 10.33 27.1.2026 10.33
8 RISTI I N R ASTI I N PUNAINEN RISTI NRO 2/2026 ILMESTYY 23.4. 64 325 jäsentä kuului vuodenvaiheessa Suomen Punaiseen Ristiin. Lähde: Punaisen Ristin jäsenrekisteri PUNAINEN RISTI 70 VUOTTA SITTEN Aatteesta käytäntöön ”AATE ON elävä ainoastaan, jos se vastaa yksilön ja hänen aikakautensa tarpeita. Oikeudenmukaisuuden, heikomman suojelemisen ja lähimmäisenrakkauden vaatimukset kuuluvat ihmisen ajattomiin perustarpeisiin. Tästä syystä Punaisen Ristin aate on aina yhtä ajankohtainen. Poliittiset ja niihin verrattavat aatteelliset liikkeet ovat omaan aikaansa sidottuja. Niitä syvempänä tuntuu ihmisiä yksilönä toisiinsa yhdistävä voima. Ihannetila on se, että ajaton aate löytää ajankohtaisen sovellutuksen.” Suomen Punainen Risti 1/1956 Puheenjohtaja A.E. Martola kannusti Punaisen Ristin väkeä uudistamaan toimintaa ajan tarpeiden mukaan. Suomen Punainen Risti kiinnosti somessa PUNAISEN RISTIN näkyvyys sosiaalisessa mediassa kasvoi vuonna 2025. Punaisen Ristin somejulkaisut keräsivät Facebookissa, Instagramissa, LinkedInissä, X:ssä ja Threadsissa yhteensä vajaat 17,7 miljoonaa näyttökertaa. Kanavista selvästi tavoittavin oli Facebook, jossa Suomen Punaisen Ristin julkaisuilla oli peräti 14,9 miljoonaa näyttökertaa. Toiseksi vilkkain kanava oli Instagram ennen LinkedIniä. Suomen Punaisen Ristin somejulkaisuja kommentoitiin vuoden aikana yli 11 000 kertaa. Vapepa palkitsi Satakunnan pelastuskoiraryhmän VAPAAEHTOINEN PELASTUSPALVELU Vapepa palkitsi Satakunnan pelastuskoiraryhmän Vuoden 2025 vapaaehtoisen pelastajan tunnustuksella. Ryhmään kuuluvat ryhmänjohtaja Katja Naskali, koiranohjaaja Hanna Vuorinen, apuohjaaja Marko Kuusikoski ja Vapepa-johtaja Mikko Linnainsaari. Vuoden vapaaehtoisen pelastajan tunnustukset myöntää Vapepan keskustoimikunta, joka kiitti Satakunnan pelastuskoiraryhmää esimerkillisestä toiminnasta etsintätehtävällä. Syyskuussa ryhmä löysi kadonneen sienestäjän suoalueelta Satakunnassa tuntien tuloksettoman etsinnän jälkeen. – Puhalsimme etsinnässä kaikki yhteen hiileen ja teimme poliisin kanssa hyvää yhteistyötä. Tunnustus tuntuu tietysti mukavalta, varsinkin kun koko porukka palkittiin, Katja Naskali sanoo. Satakunnan pelastuskoiraryhmän jäseniä yhdistävät koiraharrastus sekä halu auttaa. – Emme halua kilpailla koiriemme kanssa. Kadonneiden etsintä on harrastus, josta on hyötyä muillekin ihmisille. Satakunnan pelastuskoiraryhmän Katja Naskali (vas.), Hanna Vuorinen, Marko Kuusikoski, Mikko Linnainsaari ja Ruuti-koira. A K U S U O M A LA IN EN IC R C PR_01_2026_kokonaan.indd 8 PR_01_2026_kokonaan.indd 8 27.1.2026 10.33 27.1.2026 10.33
9 RISTI I N R ASTI I N SOMALIAN SISÄLLÄ on käynnissä useita aseellisia konflikteja. Samaan aikaan hauras valtio kärsii ilmastonmuutoksen aiheuttamista sään ääriolosuhteista kuten kuivuudesta, kuumuudesta ja tulvista. Koska Somalian peruspalvelut ovat heikot, myös tautiepidemioita kuten koleraa, malariaa ja tuhkarokkoa esiintyy säännöllisesti. – Kaiken lisäksi kansainvälisen avun leikkaukset ovat kohdistuneet Somaliaan, mikä on heikentänyt tilannetta entisestään, sanoo Suomen Punaisen Ristin maavastaava Suman Sil. Somalia on yksi Suomen Punaisen Ristin kansainvälisen avun suurimpia saajia. Suomen Punainen Risti ohjaa maahan niin lahjoittajien, ulkoministeriön kuin Euroopan unionin tukea. Somalian Punainen Puolikuu parantaa kehitysyhteistyövaroilla äitija lapsiterveyttä, synnytysten turvallisuutta ja neuvolapalveluja liikkuvien ja pysyvien terveysklinikoiden avulla. Lasten perusterveyden hoidon laatu on parantunut merkittävästi. Suomen Punaisen Ristin katastrofirahaston tuella on lisäksi jaettu mm. käteis apua, välttämättömiä tarvikkeita, parannettu hygieniaa ja puhtaan veden saatavuutta sekä hankittu pienille lapsille lisäravinnevalmisteita. Somalian Punainen Puolikuu on läpi vuosien pitänyt kiinni Punaisen Ristin liikkeen puolueettomuudesta ja se pystyy työskentelemään lähes koko maassa. Väkivalta ja kuivuus ajavat ihmisiä pakoon Somaliassa Kuulumisia Ukrainasta PUNAINEN RISTI järjestää tiistaina 24.2. kello 17.30 verkkoseminaarin, jossa kansainvälisen avun yksikönpäällikkö Toni Jokinen ja Ukrainassa työskennellyt Heidi Saarinen kertovat Punaisen Ristin työstä Ukrainassa. Ilmoittaudu: punainenristi.fi/live Katse hauraisiin valtioihin SUOMEN PUNAINEN RISTI aloitti alkuvuodesta uuden nelivuotisen kehitysyhteistyöohjelman. Työ keskittyy aiempaa enemmän hauraisiin valtioihin kuten Etiopiaan, Somaliaan, Afganistaniin ja Myanmariin. Maissa tarvitaan sekä humanitaarista apua että pitkäjänteistä kehitysyhteistyötä. Maat kärsivät tyypillisesti useista samanaikaisista kriiseistä, esimerkiksi konflikteista, ilmastonmuutoksen seurauksista ja yhteiskunnan rakenteiden romahtamisesta. – Punainen Risti pystyy toimimaan kaikissa maissa. Laajan vapaaehtoisverkoston ja puolueettomuuden ansiosta paikallisilla Punaisilla Risteillä ja Puolikuilla on pääsy monille alueille, joille muut toimijat eivät pääse, kehitysyhteistyön koordinaattori Sofia Itämäki kertoo. Suomen Punaisen Ristin kehitysyhteistyössä painotetaan paikallisten Punaisten Ristien ja Punaisten Puolikuiden tukemista. Tärkeimpiä teemoja on sukupuolten tasa-arvon, heikoimmassa asemassa olevien suojelun sekä vammaisten ihmisten oikeuksien edistäminen. Seksuaalista ja sukupuolittunutta väkivaltaa ehkäistään sekä yhteisöissä että yhteiskunnallisella vaikuttamisella. Terveystyössä painottuvat naisten ja tyttöjen seksuaalija lisääntymisterveys. Lisäksi panostetaan ilmastonmuutoksen vaikutusten hallitsemiseen. Ulkoministeriö myönsi Suomen Punaiselle Ristille neljän vuoden ajalle 23,4 miljoonaa euroa kehitysyhteistyöhön ja seitsemän miljoonaa euroa humanitaariseen apuun. Työtä tuetaan merkittävästi myös katastrofirahastosta. M O H A M ED B IS H A A R Huomasitko jäsentarjoukset? Kaikki Suomen Punaisen Ristin jäsenet saivat tammikuun lopulla jäsenkirjeen, joka sisälsi jäsenkortin ja hyviä jäsentarjouksia. Kirjeessä oli myös tilisiirto niille jäsenille, jotka eivät ole tehneet verkko laskutussopimusta jäsenmaksusta – muistathan maksaessasi käyttää henkilökohtaista viitenumeroasi, jotta maksu kohdistuu varmasti oikein! Oman viitenumeronsa voi tarkistaa osoitteesta jasenrekisteri@punainenristi.fi. Halimo Moalim, 14, joutui pakenemaan perheineen kotiseudultaan. Perhe saa humanitaarista apua Somalian Punaiselta Puolikuulta. PR_01_2026_kokonaan.indd 9 PR_01_2026_kokonaan.indd 9 27.1.2026 10.33 27.1.2026 10.33
10 Ystävyyden yhdistämät Punaisen Ristin ystävätoiminta saattoi Sofia Henrikssonin ja Jolanda Westerlundin yhteen viisi vuotta sitten. Ystävyksiä yhdistävät kissat, käsityöt ja samanlainen huumorintaju. TEKSTI ANU VÄLILÄ KUVAT SUVI ELO E nsikohtaaminen jännitti. Sofia Henriksson ja Jolanda Westerlund oli kutsuttu tapaamaan toisiaan Tuorlaan ammattiopisto Liviaan, jossa Jolanda opiskeli puutarhuriksi. Heistä oli määrä tulla ystäviä. Tilanne oli erikoinen, sillä he eivät tunteneet toisiaan eivätkä tienneet toisistaan kuin nimen ja iän. – Olin muuttanut Raumalta Turkuun opiskelemaan. En tuntenut uudelta paikkakunnalta ketään, olin todella ujo, ja minun oli vaikea tutustua uusiin ihmisiin. Koulussa ja kotona ahdisti olla yksin. Onneksi minulla oli ihana opettaja, joka huomasi yksinäisyyteni. Hän otti yhteyttä Punaiseen Ristiin ja kysyi sitä kautta minulle kaveria, Jolanda kertoo. Punaisesta Rististä otettiin yhteyttä ystävätoiminnassa mukana olevaan Sofiaan ja kysyttiin, kiinnostaisiko tätä ryhtyä ystäväksi samanikäiselle nuorelle. Ensimmäisellä tapaamisella mukana oli myös kaksi Jolandan opettajaa ja Punaisen Ristin nuorisotoiminnan suunnittelija. – Jännitin tapaamista kovasti. Pelkäsin, että olen tosi nolo ja säikytän Sofian pois, Jolanda sanoo. – Minuakin jännitti. Jolanda oli ujo ja hiljainen. Jälkeenpäin mietin, puhuinko liikaa, Sofia muistaa. Sofia Henriksson (oik.) ja Jolanda Westerlund kohtasivat Punaisen Ristin kautta. PR_01_2026_kokonaan.indd 10 PR_01_2026_kokonaan.indd 10 27.1.2026 11.29 27.1.2026 11.29
11 Sofia Henriksson ja Jolanda Westerlund kannustavat nuoria hakemaan mukaan ystävätoimintaan. Alkukankeudesta huolimatta molemmille jäi toisesta hyvä vaikutelma. He vaihtoivat puhelinnumeroita ja päättivät tavata uudestaan. Viisi vuotta myöhemmin ujoudesta ei ole tietoakaan. Nauru ja iloinen puheensorina täyttävät tilan, kun Sofia, 25, ja Jolanda, 27, istuutuvat turkulaisen kahvilan pöytään. – Jolanda on muuttunut niin paljon. Haastattelupyyntöönkin hän sanoi heti, että totta kai mennään, siitä tulee hauskaa. Voi kunpa suhtautuisin itse asioihin yhtä rennosti ja innostuneesti, Sofia nauraa. Hyvä mieli palkitsee Sofialle ystävätoiminta ei ollut uutta. Hän oli lähtenyt jo 15-vuotiaana kaverinsa kanssa mukaan Punaisen Ristin toimintaan, käynyt ystäväkurssin ja toiminut viisi vuotta ystävänä vanhemmalle rouvalle. Siihen häntä oli kannustanut oma äiti, joka on itsekin toiminut vapaaehtoisena. Pian 90 vuotta täyttävää Punaisen Ristin ystäväänsä Sofia tapaa nykyään kerran kuussa. Kolmen tunnin aikana ehtii jutella tärkeät asiat, kahvitella ja tehdä käsitöitä. – Hän tykkää kovasti koirista, joten välillä minulla on koira mukana, Sofia kertoo. Kahden Punaisen Ristin kautta löytyneen ystävänsä lisäksi Sofia toimii tukihenkilönä yhdelle ikäihmiselle Gubbe-palvelun kautta. Hän on mukana myös Punaisen Ristin nuorisotoiminnassa. – Tässä ajassa vapaaehtoistyö tuntuu jopa radikaalilta. Sitä ei tehdä hyödyn tai palkan vuoksi, vaan omasta halusta ja ilosta. Ihan oikea ystävä Ensitapaamisen jälkeen Jolandan ja Sofian ystävyys eteni luontevasti. Toisella kerralla Jolanda meni Sofian luokse kylään. He pelasivat noppapeliä, katsoivat elokuvaa ja juttelivat Sofian äidin kissoista, jotka olivat Sofialla hoidossa. Muutaman tapaamisen jälkeen he huomasivat saaneensa toisesta ihan oikean ystävän. – Meillä oli paljon yhteistä ja viihdyimme yhdessä, Sofia sanoo. Tällä hetkellä Sofia ja Jolanda tapaavat noin kerran kuussa ja viestittelevät melkein päivittäin. Useimmiten he kyläilevät toistensa luona, juttelevat ja kahvittelevat. Myös laivaristeilyllä ja käsityökinossa on käyty. Jolandaa ja Sofiaa yhdistää muun muassa kiinnostus kissoihin ja käsitöihin sekä samanlainen huumorintaju. Sofian äidin kissoista Jolanda innostui niin, että päätti poikaystävänsä kanssa hankkia kissan. – Sofia neuvoi, että kannattaa ottaa saman tien kaksi kissaa, joten niitä on nyt kaksi. Se on osoittautunut hyväksi ratkaisuksi. Olen oppinut Sofialta paljon kissoista. Hänen ansiostaan olen myös rohkeampi ja osaan virkata, Jolanda sanoo. Kysymykseen siitä, mitä ystävyys antaa, Jolandalla on selkeä vastaus: – Kipeät posket. Olin juuri Sofian ja hänen puolisonsa luona yökylässä ja nauroin niin paljon, että posket tulivat kipeäksi. Sofian ystävyys on muuttanut elämäni ja parantanut itsetuntoani. Uskallan rohkeammin tutustua ihmisiin ja löysin poikaystävänkin! Hyvä asenne riittää Nuorten lisääntynyt yksinäisyys näkyy sekä Punaisen Ristin Yksinäisyysbarometri-tutkimuksessa että ystävätoiminnassa: ystäväksi tarjoutuvia on vähän, kaveria kaipaavia paljon enemmän. Sofia muistuttaa, että yksin jäämiseen ei tarvita sen kummempaa syytä. Siihen voi riittää pieni elämänmuutos: uusi opiskelupaikka, muutto toiselle paikkakunnalle – tai esimerkiksi koronapandemia. – Aloitin itse valtio-opin opinnot yliopistossa 2020. Koronan vuoksi opetus oli etänä ja tapahtumat peruttiin. Se lisäsi varmasti yksinäisyyttä, Sofia pohtii. Sofia ja Jolanda kannustavat kaikkia mukaan ystävätoimintaan. ”Vapaaehtoisuus tässä ajassa tuntuu jopa radikaalilta.” YSTÄVÄN PÄIVÄN 14. 2 . ympärillä Suomen Punainen Risti nostaa jälleen esiin ystävätoimintaa. Tänä vuonna kampanjan tavoitteena on saada erityisesti nuoria mukaan ja herättää keskustelua yksinäisyydestä yhteiskunnallisena ongelmana. Ystävätoiminta on mukavaa tekemistä, joka antaa sisältöä elämään kaikille osapuolille. Tärkeimmät vaatimukset ovat halu auttaa ja positiivinen asenne. Mukaan pääsee esimerkiksi ottamalla yhteyttä oman paikkakunnan Punaisen Ristin osastoon tai piiritoimistoon. Lue lisää: punainenristi.fi Liity hyvään seuraan! YSTÄVÄN PÄIVÄ 14. 2. – Tähän ei tarvita erityisiä taitoja, ainoastaan aikaa ja halua. Riittää, että on oma itsensä ja lähtee positiivisella asenteella, Sofia sanoo. Kun Sofia ja Jolanda tapaavat seuraavaksi, luvassa on jotain erityistä. He menevät etsimään Jolandalle morsiuspukua. Häät ovat toukokuussa, ja moni asia on vielä tekemättä. Jolandan mukaan Sofia stressaa häävalmisteluja enemmän kuin hän itse. – Sofia on innoissaan järjestämässä polttareita ja kyselee, milloin menemme katsomaan mekkoa, ja onko hääkutsut tehty. Minä luotan siihen, että kaikki järjestyy, Jolanda sanoo. ● PR_01_2026_kokonaan.indd 11 PR_01_2026_kokonaan.indd 11 27.1.2026 11.29 27.1.2026 11.29
12 VI NJ ET TI Nella Kuvajaa (vas.), Iryna Chernehaa, Viljo Vuorimäkeä ja Krista Ananinia yhdistää vapaaehtoisuus Punaisessa Ristissä. 12 Oleksandr Lavreniuk pelastaa ihmisiä pommitusten jäljiltä. – Raskainta on, kun uhrit ovat lapsia, hän sanoo. Keskiviikko keskellä sotaa Raunioituneita taloja, tuhansia kuolleita, miljoonia pakolaisia. Lähes neljän vuoden jälkeen sodasta on tullut ukrainalaisille arkipäivää. Kiovassa vanhemmat suojelevat lapsiaan parhaansa mukaan ja Punaisen Ristin vapaaehtoiset tekevät kaikkensa auttaakseen muita. TEKSTI ANNA LITHANDER KUVAT ILLIA SMYK PR_01_2026_kokonaan.indd 12 PR_01_2026_kokonaan.indd 12 27.1.2026 11.29 27.1.2026 11.29
13 ” Yöt ovat pahimpia, kun äiti herättää ilmahälytykseen. M ilana on nyt kahdeksanvuotias. – Minä en tykkää pommisuojasta. Siellä on hämähäkkejä, ja minä pelkään hämähäkkejä, hän sanoo. Hän tuskin muistaa, millaista elämä oli neljä vuotta sitten, ennen sotaa. Mutta sen Milana tietää, mitä hän haluaa tehdä, kun sota on vihdoin ohi. – Silloin haluan matkustaa muihin maihin. Mieluiten Etelä-Koreaan, koska pidän K-popista ja luen koreaa koulussa. Haluan hypätä laskuvarjolla! On ihan tavallinen keskiviikkoaamu Savchenkon perheessä Ukrainan pääkaupungissa Kiovassa. Tai niin tavallinen kuin se nyt voi olla kodissa, jossa sota on jatkuvasti läsnä. Kun ilmahälytys saattaa alkaa minä hetkenä hyvänsä. Kun kukaan ei tiedä, onko tänä yönä heidän vuoronsa paeta, onko heidän kotinsa vuoro tulla pommitetuksi. Kaasuliedeltä kuuluu vihellys teekannun kiehuessa. Vieressä porisee kattila, jossa on makaronia ja tomaattikastiketta. Kaksitoistavuotiaalla Andriilla on nälkä. – Hän toivoo aina pastaa ennen koulua, äiti Taisiia naurahtaa alkaessaan kattaa lautasia ja laseja. Milana nappaa keittiön pieneltä pöydältä klementiinin ja alkaa kuoria. Milana haaveilee matkustelusta, kun sota vihdoin loppuu. Normaalia elämää odottaessa Savchenkon perheen koti on pieni kaksio aivan Kiovan keskustassa. Tilaa on niukasti. Lapset jakavat olohuoneeseen sijoitetun ruskean kerrossängyn, vanhemmat nukkuvat vieressä vuodesohvalla. Pieni makuuhuone keittiön vieressä on varattu isoäidille. Perheen isä ei ole kotona. Hänet on kutsuttu armeijaan, kuten kaikki 25–60-vuotiaat miehet. – Ostimme uuden asunnon juuri ennen sodan puhkeamista, mutta se ei ehtinyt valmistua. Haluaisimme jo kovasti muuttaa, Taisiia kertoo. Haaveen toteutumisesta ei ole mitään tietoa. Useimmat rakennushankkeet Ukrainassa ovat sodan takia pysähtyneet. Kaikkialla seisoo puolivalmiita toimistorakennuksia, kerrostaloja ja tyhjiä nostureita. – Ennen sotaa meillä oli suunnitelmia niin kuin kaikilla perheillä, mutta ei enää. Elämme päivän kerrallaan. Monissa Ukrainan kouluissa opiskellaan etänä, mutta Milanan ja Andriin koulu on pitänyt ovensa auki. Oppitunnit keskeytyvät jatkuvasti ilmahälytyksiin. – Joka kerta hälytyksen tullessa ajattelen, että ei kai taas. Haluaisin vain tämän loppuvan. Yöt ovat pahimpia, kun äiti herättää ilmahälytykseen, Andrii sanoo. Hän sanoo olevansa totaalisen kyllästynyt sotaan. Hän haluaisi matkustella ystäviensä kanssa, käydä meren rannalla, elää ilman pakattua reppua sängyn vieressä. – Tule, näytän sinulle. Olohuoneen puolella Andrii avaa tiiviisti pakatun reppunsa ja esittelee sisällön yksi kerrallaan. Ensiapulaukku, vedenpuhdistustabletteja, köysi, kankainen riepu... – Tämä on kiristysside. Se pysäyttää verenvuodon, Andrii selittää. Keittiössä Taisiia siivoaa aamiaispöytää. – Tämä elämä on niin kuluttavaa. Nukun huonosti. Heräilen läpi yön, ja aamulla jaksan tuskin nousta sängystä. Mutta lasten takia on pakko jaksaa. – Mitä minun pitäisi sanoa heille, kun he kysyvät, miksei isä vastaa puhelimeen? Kun he kysyvät, milloin sota loppuu? Taisiia kysyy ääni väristen. Pakolaisena omassa maassa Kiovaa halkovan Dnipro-joen toisella puolella kohoavat korkeat tornitalot. Taisiia Savchenko laittaa Milanalle ja Andriille aamupalaa. PR_01_2026_kokonaan.indd 13 PR_01_2026_kokonaan.indd 13 27.1.2026 11.29 27.1.2026 11.29
14 Tänne kohdistuu suurin osa kaupungin pommituksista. Erityisen haavoittuva on Darnytskyin kaupunginosa. Jokin aika sitten yhteen kerrostaloista osui ohjus. Uhrien joukossa oli kaksivuotias tyttö. Muistopaikalle taloa vastapäätä on tuotu kynttilöitä, kukkia, valokuvia, leluja ja nalleja. Romahtaneiden ulkoseinien läpi näkee sisään asuntoihin, joissa hetki sitten oli elämää. Tuolla roikkuu naulakossa pikkutakki, tuolla ihmeen kaupalla ehjänä säilynyt peili. Vähän matkan päässä Punaisen Ristin avustuskeskuksessa tapaamme Mykolan. Hän asui tuhoutuneen talon toisessa kerroksessa. – Heräsin kovaan pamaukseen. Sitten tuli savu ja ihmisten huudot. Ylemmissä kerroksissa alkoi palaa. Neljännessä ja viidennessä kerroksessa paloi ihmisiä kuoliaaksi, hän muistaa päätään puistellen. Nyt Mykola asuu tyttärensä Annan perheen luona. Anna ja hänen tyttärensä Sofiia ovat mukana käynnillä Punaisen Ristin avustuskeskuksessa. Vapaaehtoinen Kateryna Shylova toivottaa kolmikon tervetulleeksi ja kertoo, että jaossa on tänään ruokakasseja. Varastossa on myös laatikoittain vettä, patjoja ja peittoja. Vaateosastolla takit, kengät ja lastenvaatteet on lajiteltu siististi. – Meille tulevat ihmiset tarvitsevat kaikenlaista apua, Kateryna kertoo. Taistelut ovat ajaneet pakolaisiksi miljoonia ukrainalaisia. Heistä melkein neljä miljoonaa elää pakolaisina oman maansa sisällä. – Pelkästään tässä kaupunginosassa asuu 70 000 maansisäistä pakolaista. Uusia ihmisiä tulee joka päivä. Monet sinnittelevät kotona viimeiseen asti toivoen, että kohta helpottaa. Mutta ei se helpota, Kateryna huokaa. Vapaaehtoiseksi ryhtyminen oli hänelle itsestään selvää. – Halusin auttaa. Olemme mukana koko perhe, mieheni ja 16-vuotias tyttäreni myös. Ukrainan Punaisella Ristillä on yli 10 000 vapaaehtoista. Ennen sotaa luku oli noin 5 000, ja useimmat heistä auttoivat tukea tarvitsevia vanhuksia. Sekin työ jatkuu, mutta käytännössä kaikki muu on muuttunut. Vain hullu ei pelkäisi Punaisen Ristin avustuskeskuksen ulkopuolella Oleksandr Lavreniuk tarkastaa varusteitaan auton takaluukussa: iso ensiapulaukku, valkoinen kypärä, sirpaleliivit... Hälytys voi tulla milloin tahansa, ja silloin on lähdettävä heti. Punaisen Ristin liivissä lukee ytimekkäästi vain Lavr, Lavreniukin lempinimi. Lavr on Punaisen Ristin hätäensiavun vapaaehtoinen, yksi noin 700:sta. Ennen sotaa he antoivat ensiapua festivaaleilla ja urheilutapahtumissa, nyt he pelastavat ihmisiä iskujen jälkeen. – Kuinka monessa hälytyksessä olen ollut mukana? En osaa sanoa tarkkaa lukua, mutta paljon niitä on, Lavr sanoo ja lähtee liikkeelle. Lyhyen ajon jälkeen Lavr pysäyttää auton kerrostalon eteen. Tätä taloa ” Olemme hengissä, mutta menetimme kaiken. pommitettiin viime kesänä. Autio rakennus on täysin raunioina. – Muistan, kun saavuimme paikalle sinä yönä. Kaikkialla paloi ja oli romua. Kuulimme, että ylimmissä kerroksissa oli vielä ihmisiä. Aloimme evakuoida heitä, mutta kukaan ei ollut enää elossa. Tässä paikassa ajattelen aina niitä ihmisiä, kaikkia kuolleita. Lavrin katsellessa talon jäänteitä paikalle saapuu mies toppatakissa ja pipossa. Yuriiksi esittäytyvä mies osoittaa raunioiden neljänteen kerrokseen. – Tuolla oli meidän asuntomme. Minä ja vaimoni pakenimme kuin elokuvissa, sidoimme lakanat yhteen ja laskeuduimme maahan. Olemme hengissä, mutta menetimme kaiken: kodin, auton, tavarat, naapurit, hän kertoo. Iskussa kuoli yhdeksän ihmistä. – Punainen Risti oli silloin täällä auttamassa. Saimme ruokaa, hygieniatarvikkeita ja vaatteita, Yurii sanoo. Nyt hän asuu vaimonsa kanssa vuokralla, mutta omaa kotia on yhä ikävä. Lavr puhuu yhteistyön tärkeydestä, siitä miten hälytyksellä pitää keskittyä tehtävään ja sulkea omat tunteet pois. – Tämä on jotain, mitä minun on tehtävä. Se tulee jostain täältä sisältä, Kateryna Shylova jakaa Punaisen Ristin apua kiovalaisille. Kotinsa menettänyt Mykola saa apua Punaisen Ristin avustuskeskuksesta. PR_01_2026_kokonaan.indd 14 PR_01_2026_kokonaan.indd 14 27.1.2026 11.29 27.1.2026 11.29
15 Lavr sanoo ja nostaa kätensä sydämelle. – Minun taisteluni on yrittää pelastaa elämiä. Ajattelen niin, että jos minä en tee sitä, niin kuka sen tekee? Mutta tietysti minuakin välillä pelottaa. Vain hullua ei pelottaisi. Päivä kerrallaan Jatkuvan uhan alla eläminen on kuluttavaa. Neljän vuoden jälkeen yhä useammat ukrainalaiset kärsivät psyykkisistä ongelmista kuten unettomuudesta, ahdistuksesta ja pelkotiloista. – Punainen Risti antaa ihmisille henkistä ensiapua iskujen jälkeen, jotta he selviävät alkuvaiheen shokista. Lisäksi järjestämme henkisen tuen ryhmiä, joissa ihmiset voivat keskustella ja purkaa kokemuksiaan yhdessä. Varsinkin lapsille tällainen psykososiaalinen tuki on tärkeää, Punaisen Ristin avustustyöntekijänä Kiovassa työskentelevä Daniel Wallinder kertoo. Ukrainan Punainen Risti saa mittavaa tukea Punaisen Ristin sisarjärjestöiltään muissa maissa ja Punaisen Ristin kansainvälisen komitean ICRC:n kautta. Suomen Punainen Risti tukee Punaisen Ristin avustustyötä Ukrainassa sekä suoraan että kansainvälisen avustusoperaation kautta. Daniel Wallinder korostaa, että apua tarvitaan Ukrainassa pitkään senkin jälkeen, kun taistelut jonakin päivänä lakkaavat. – Tänään Punainen Risti pelastaa ihmishenkiä, jakaa hätäapua ja järjestää ihmisille hoitoa ja suojaa, mutta samalla meidän pitää varautua siihen, mitä tapahtuu sodan jälkeen. Kun sotilaat palaavat rintamalta kotiin ja jälleenrakennus alkaa. Miten ihmiset sopeutuvat takaisin normaaliin elämään kaikkien kärsimystensä ja menetystensä jälkeen? Punainen Risti on paikalla auttamassa myös siinä vaiheessa, Daniel sanoo. Savchenkon perheessä Taisiia on siivonnut aamiaispöydän, lapset ovat lähteneet kouluun. Tavallinen arkiaamu sodan keskellä. – Saan itselleni voimaa perheestä. Yritämme tehdä kivoja juttuja yhdessä ja tavata ystäviä. Talvella käymme luistelemassa. Pidämme yhtä ja valmistaudumme elämään, kun sota joskus loppuu. Joka päivä toivon, että se loppuu tänään, Taisiia sanoo. ● Kaikki apu yhdestä paikasta TETIANA STEPANOVA muistaa kirkkaana päivän, jona hänestä tuli pakolainen. Oli kevättalvi 2022. Juna Harkovasta Kiovaan oli niin täynnä, että lisäistuimia oli kyhätty ämpäreistä ja lankuista. Yöllä junan valot sammutettiin pommitusten varalta. Matkaseurana Tetianalla oli hänen aikuinen tyttärensä. – Silloin ajattelin, että en ehkä koskaan palaa kotiin. Kukaan meistä ei silloin ymmärtänyt, mitä sota todella tarkoittaa, Tetiana muistaa. Päätös lähtemisestä ei ollut helppo. Taakse jäivät rintamalle lähtenyt aviomies, iäkäs äiti, koti ja rakas teatteri, joka oli täyttänyt näyttelijän koko elämän. Suomi valikoitui kohteeksi siksi, että Tetianan mies oli aiemmin työsTEKSTI ANNI HOLAPPA KUVA LEENA KOSKELA kennellyt Suomessa kausityöntekijänä. Lähdöstä on pian neljä vuotta. Arki Suomessa on vähitellen asettunut uomiinsa. Lohjalla Tetiana on saanut paljon apua Punaisen Ristin osastolta. – Saimme pesuaineita, lämpimiä vaatteita ja neuvoja. Kaikki apu löytyi samasta paikasta, Tetiana kiittelee. Lähes kaikki tavarat Tetianan kotona on saatu lahjoituksina – matto ja viltti työnantajalta, villasukat naapurilta... – Jokainen lahja muistuttaa minua siitä, että joku halusi auttaa. Olen kaikille hyvin kiitollinen. Tällä hetkellä Tetiana odottaa päätöstä, saako hänen miehensä matkustaa Suomeen haavoituttuaan rintamalla. Yhteyttä pidetään puhelimitse päivittäin. Silti Tetiana tuntee olonsa välillä yksinäiseksi. Apuna ovat olleet Punaisen Ristin käsityöja kieliryhmät, joissa on syntynyt uusia tuttavuuksia. Tulevaisuudelta Tetiana toivoo ennen kaikkea rauhaa ja mahdollisuutta tehdä jälleen teatteria – ehkä täällä Suomessa, ehkä kotona Ukrainassa. Punaisen Ristin avustustyö Ukrainassa PUNAINEN RISTI auttaa kaikkialla Ukrainassa. Valtaosan avusta vie perille Ukrainan Punainen Risti, joka jakaa taistelujen uhreille ja pakolaisille mm. vettä, ruokaa, lääkkeitä, vaatteita ja majoitustarvikkeita. Punainen Risti ylläpitää myös pelastuspalvelua, terveydenhuoltoa, hätämajoitusta ja psykososiaalista tukea. Suomen Punainen Risti tukee sekä Ukrainan Punaisen Ristin työtä että Punaisen Ristin kansainvälistä avustusoperaatiota Ukrainassa. Esimerkkejä avusta vuoden 2022 helmikuun jälkeen: • 13 MILJOONAA ihmistä on saanut apua Punaiselta Ristiltä. • 328 000 IHMISTÄ on evakuoitu taistelujen alta turvaan. • 345 000 IHMISTÄ on saanut ensiapukoulutuksen. • 7 800 VANHUSTA on saanut kotihoitoa. • 395 000 IHMISTÄ on koulutettu miinojen ja räjähteiden varalta. • 650 000 IHMISTÄ on saanut henkistä tukea. Lähde: Ukrainan Punainen Risti PR_01_2026_kokonaan.indd 15 PR_01_2026_kokonaan.indd 15 27.1.2026 11.29 27.1.2026 11.29
VI NJ ET TI M ariam kohottaa kättään pyytääkseen puheenvuoroa, mutta liike jää puolitiehen. Sali on täynnä väkeä. Melkein kaikki ovat häntä vanhempia, kokeneempia, monet miehiä ja – niin, valtaväestöä. Mariam itse on nuori, nainen, eivätkä hänen juurensa ole Suomessa. Jos hän avaa suunsa, kaikki kääntyvät katsomaan, huomaavat ensimmäisenä ihonvärin ja huivin. Tilaisuuden alussa on kyllä painotettu, että sana on vapaa ja kommentit tervetulleita, mutta silti. Mitä jos hän ei olekaan miettinyt ideaansa loppuun asti? Entä jos hänelle nauretaan? Onko kaikilla hänestä etukäteen valmis mielipide? Hitaasti Mariam laskee kätensä takaisin syliin. Esimerkki on kuvitteellinen, mutta samalla arkipäivää monelle. Itse asiassa se on totta aina, kun vähemmistöön kuuluva ihminen astuu julkiseen tilaan, jonka näkymättömät pelisäännöt on kirjoitettu enemmistön ehdoilla. Mariamilla on muodollisesti mahdollisuus osallistua – eikä kuitenkaan ole. Kynnys on liian korkea, riski vähättelystä, pilkasta ja häpeästä liian suuri. Hän vaikenee, koska ei koe olevansa turvallisessa tilassa. Kaikkien ääni kuuluviin Idil Hussein ja Federico Ferrara tietävät, että turvallisen tilan periaatteet eivät palvele vain vähemmistöjä vaan koko yhteiskuntaa. TEKSTI KIMMO HOLOPAINEN KUVAT LEENA KOSKELA Yhdenvertaisuuden ja monimuotoisuuden asiantuntijat Idil Hussein ja Federico Ferrara kannustavat kuuntelemaan ja oppimaan toisilta. 16 PR_01_2026_kokonaan.indd 16 PR_01_2026_kokonaan.indd 16 27.1.2026 11.29 27.1.2026 11.29
17 Valtasuhteet esiin Idil Husseinilleja Federico ”Fede” Ferraralle ilmiö on tuttu. Juuri siksi turvallisen tilan periaatteet ovat tärkeät. – Tai turvallisemman tilan, koska mikään tila ei ole täysin vapaa esimerkiksi valta-asetelmista ja ennakkoasenteista, mutta tilan voi aina tehdä mahdollisimman turvalliseksi kaikille, Ferrara täsmentää. Yhdenvertaisuusja tasa-arvoasiat ovat vahvasti sekä Idil Husseinin että Fede Ferraran työpöydällä. Husseinin työssä Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen erikoissuunnittelijana ne ovat osa kansainvälistä JACARDI-hanketta, jonka tarkoituksena on vähentää sydänja verisuonisairauksen ja diabeteksen tautitaakkaa Euroopassa. Ferraran työssä Vantaan kaupungin erityisasiantuntijana ne ovat osa kansainvälisten osaajien rekrytoinnin kehittämistä. Kahta hyvin erilaista hanketta yhdistää se, että niiden tulokset ovat sitä parempia, mitä paremmin erilaiset ihmisryhmät saadaan mukaan. Sitä varten tarvitaan turvallista tilaa. – Turvallisen tilan ajatus tulee alun perin Yhdysvalloista 60–70-luvuilta, kun seksuaalivähemmistöjen edustajat alkoivat käyttää ilmausta ”safe space” paikoista, joissa he saivat kokoontua turvallisesti, Ferrara kertoo. – Nykyään turvallisella tilalla ei tarkoiteta välttämättä konkreettista paikkaa vaan turvallista ympäristöä ja ilmapiiriä, jossa jokainen voi osallistua ilman pelkoa syrjinnästä, häirinnästä tai muusta asiattomasta kohtelusta. Nykypäivänä turvallisessa tilassa pyritään tunnistamaan kaikenlaiset valtasuhteet, jotka voivat rajoittaa osallistumista: onko henkilö nuori vai vanha, enemmistöä vai vähemmistöä, mies vai nainen, esihenkilö vai alainen, vammaton vai vammainen, käydäänkö keskustelu omalla äidinkielellä – ja niin edelleen. – Pienet asiat voivat vaikuttaa paljon siihen, kokeeko ihminen olevansa tervetullut osallistumaan yhdenvertaisena. Pelkästään se, miten tilassa ollaan, voi kertoa valtarakenteista. Istuvatko kaikki tuijottamassa salin etuosaan, jossa yksi ihminen seisoo jalustalla, vai istutaanko esimerkiksi piirissä, Idil Hussein kuvaa. Arjen teot ratkaisevat Miten turvallisempaan tilaan sitten konkreettisti päästään esimerkiksi työpaikoilla, kouluissa ja järjestöissä? Hyvän työkalupakin siihen tarjoavat turvallisemman tilan periaatteet. Kaikenlaisesta syrjivästä puheesta ja häirinnästä sanoudutaan irti. Annetaan tilaa kaikkien kokemuksille, myös vähemmistöjen ja siinäkin tapauksessa, että ne haastavat enemmistön mukavuudenhalun. Tärkeää on, että periaatteista viestitään selvästi ja pelisääntöjen rikkomiseen puututaan esimerkiksi nimetyn häirintäyhdyshenkilön toimesta. Idil Hussein ja Fede Ferrara muistuttavat, että turvallisemman tilan periaatteiden hyväksymisestä työ kuitenkin vasta alkaa. – Tärkeää on, että periaatteet eivät jää pelkiksi korulauseiksi. Ne konkretisoidaan teoissa ja arjessa joka päivä, Hussein sanoo. Jokainen meistä voi kiinnittää huomiota omaan käytökseensä: Huomioinko toiset ja annan tilaa? Sorrunko ennakkoluuloihin pelkän ulkonäön perusteella? Puhunko kaikista kunnioittavasti? Osaanko pyytää anteeksi, jos vahingossa loukkaan toista? – Eräs kollega neuvoi minulle hyvän säännön: jos et tiedä, kysy, ja vaikka ajattelet tietäväsi, kysy silti. Vaikka kaksi ihmistä tulisi hyvin samanlaisista taustoista, heillä voi silti olla erilaiset kokemukset. On aina parempi kohteliaasti kysyä kuin tehdä oletuksia, Hussein sanoo. – Kukaan ei ole täydellinen, mutta kaikki me voimme oppia toisiltamme. Loppujen lopuksi kysymys on ihan demokratian perusperiaatteesta, että kaikkien ääni halutaan saada kuuluviin. Edelleen saa sanoa Välillä kuulee väitettävän, että vaatimukset turvallisesta tilasta kaventavat sananvapautta tai johtavat samanmielisten kuplaan, jossa ”mitään ei saa enää sanoa”. Fede Ferraran mukaan totuus on pikemminkin päinvastainen: – Turvallinen tila on edellytys sille, että vaikeitakin asioita voidaan käsitellä rakentavasti. Vaikka ollaan asioista eri mieltä, ollaan silti ihmisiksi ja kunnioitetaan toista. Silloin keskustelu on mahdollista. Puheet sensuroinnista kuulostavat minusta enemmän tekosyyltä, kun muita ei haluta kuulla. Eikä kysymys ole vain yksittäisistä ihmisistä. Jos kaikkien ääni ei kuulu, yhteiskunnallinen keskustelu kaventuu. Menetetään osaamista ja potentiaalia. Luovuus ja hyvinvointi kärsivät. Yhteisöjen ja vähitellen koko yhteiskunnan sisäinen luottamus ja turvallisuus rapistuvat, ja lopulta kaikki häviävät. – Meillä ei kerta kaikkiaan ole varaa rakentaa sellaista yhteiskuntaa, jossa iso osa ihmisistä ei voi kokea ylpeyttä itsestään ja osallistua, vaan pitää koko ajan olla varuillaan ja tuntea turvattomuutta. Siitä tulee todella iso lasku meille kaikille. ● R ASISM I NVASTAI N EN VI I KKO 16.–22.3. Turvallisempi tila luodaan yhdessä R AS I S M I NVASTAI STA VI I KKOA vietetään jälleen 16.–22.3. Tänä vuonna kampanjan teema on turvallisuus. Punainen Risti kannustaa kaikkia puuttumaan kohtaamaansa rasismiin omassa arjessaan ja auttamaan rakentamaan inhimillisempää ja turvallisempaa yhteiskuntaa ja tilaa kaikille. Rasisminvastaiseen viikkoon voi osallistua esimerkiksi jakamalla kampanjan somepostauksia ja nostamalla sen teemoja esiin omalla työpaikalla tai harrastusporukassa. Tunnista&Toimi-navigaattorilla voit testata, miten itse reagoisit tilanteissa, joissa kohtaat rasismia. Lue lisää: punainenristi.fi/ rasisminvastainenviikko ” Periaatteet eivät saa jäädä korulauseiksi. PR_01_2026_kokonaan.indd 17 PR_01_2026_kokonaan.indd 17 27.1.2026 11.29 27.1.2026 11.29
18 Lahjoittamiseen voi jäädä koukkuun Järjestyksen ammattilainen Mari Shrestha kannustaa ihmisiä karsimaan turhaa tavaraa. Monesti vähemmän on lopulta enemmän. TEKSTI JA KUVAT JENNA LEHTONEN 18 S e on kuin pelaisi Tetris-peliä. Eteisen kaappi on niin täynnä vaatteita, etteivät ovet mahdu kiinni. Lipastosta ei löydy rukkasia. Oikeat hanskat tavoittaakseen on raivattava tie eteenpäin yli määräisten läpi. Tällaiset hetket ovat tuttuja ammattijärjestäjä Mari Shresthalle. Tuusulalaiseen järjestyksen ammattilaiseen otetaan usein yhteyttä silloin, kun arki on muuttunut kaaokseksi ja tavaraa pyörii nurkissa liikaa. – Tilanteet ovat erilaisia. Toiset ottavat yhteyttä silloin, kun joku nurkka häiritsee. Jotkut vasta sitten, kun koti on jo kriisiytynyt. Pahimmassa tapauksessa paloviranomainen puuttuu asiaan. Ääritapaukset ovat niitä, joissa tavara torppaa pelastustoimenpiteet. Vähempikin riittää siihen, että ihminen turhautuu elämään keskellä kaaosta. Jotkut sietävät epäjärjestystä paremmin kuin toiset. Pahimmillaan tavaran kanssa on päädytty umpisolmuun ja kärsitään kotihäpeästä. – Tavaraa ei välttämättä ole liikaa, mutta asiat eivät ole toimivilla paikoilla, Shrestha kuvaa. Ajatuskin kulkee paremmin, kun koti on siisti ja järjestyksessä. Silti moni alkaa tyhjentää nurkkiaan turhasta tavarasta vasta pakon edessä. Usein se vaatii muuton tai muun elämänmuutoksen. Alkuvuosi on Shresthan mukaan otollista aikaa opetella uusia tapoja myös tavarasta luopumisen suhteen. Liian isosti ei kannata lähteä liikkeelle. Alkuun riittää, että käy yhden kaapin Kaksoissiskot Mari (vas.) ja Hanna Välimaa neulovat Avun ketju -sukkaa. Sari Lahtinen esittelee valmista tuotetta. Mari Shresthan mukaan maailma olisi erilainen paikka ilman markkinointia ja ahneutta. PR_01_26_18-19.indd 18 PR_01_26_18-19.indd 18 27.1.2026 10.56 27.1.2026 10.56
19 läpi. Lopulta turhan tavaran kiertoon laittamisesta voi tulla rutinoitunut tapa. Shrestha itse on elävä esimerkki siitä, että kaapissa on turha hillota vaatteita tai esineitä, joita ei enää tarvitse. Hän lahjoittaa säännöllisesti myyntikelpoisia tuotteita Punaisen Ristin Kontti-myymälöihin. Sen hän opettaa myös omille asiakkailleen. – Luopumisesta ja irti päästämisestä voi saada samankaltaisen dopamiiniryöpyn kuin ostamisesta. Lahjoittamiseen voi jopa jäädä koukkuun. Pulasta yltäkylläisyyteen Tavarasta luopuminen on monille meistä vaikeaa tai melkein mahdotonta. Tavaraan kiinnytään. Muistot koteloituvat vanhoihin perintökalleuksiin ja esineisiin, joiden ainoa tehtävä on muistuttaa menneestä. Sellaisten säästäminen on Shresthan mukaan varsinkin monen vanhemman helmasynti. – En ole koskaan kuullut lapsesta, joka haluaisi säästää kaiken. Jotkut meistä kantavat harteillaan sukupolvelta toiselle siirtynyttä menneisyyden taakkaa, joka voi näkyä ulospäin tavaroiden hamstraamisena ja ”tätä voi vielä tarvita” -ajatteluna. Sodista ja pulavuosista on kulunut loppujen lopuksi yllättävän vähän aikaa. Myös Shresthan omat vanhemmat ovat pula-ajan kokeneiden jälkeläisiä. – Käytännössä olemme yhden sukupolven aikana hypänneet niukkuudesta yltäkylläisyyteen. Kaikkea on tarjolla kaikissa väreissä ja aivan liikaa. Syy jatkuvaan osteluun ja tavarapaljouteen ei suinkaan piile vain kuluttajissa. Taustalla pyörii valtava markkinointi koneisto. Se luo jatkuvia tarpeita ja keksii ongelmia, joiden ratkomiseen vaaditaan vielä yksi ostos. Ikään kuin onnemme tiellä olisi jatkuvasti jokin puuttuva palanen. Entisenä markkinointiekonomina Shrestha tuntee keinot, joilla kuluttajia höynäytetään. Vuosien myötä hän on kääntänyt takkia ja siirtynyt turhien tarpeiden synnyttäjästä turhan tavaran karsijaksi. Nykyinen työ yrittäjänä vastaa paremmin arvomaailmaa, joka on kallellaan minimalismiin. Shresthan käsilaukusta ei löydy kymmentä erilaista huulipunaa, vaan ainoastaan yksi hyvä. Kun ihminen ei omista turhia ja ylimääräisiä tavaroita, järjestystä on helpompi ylläpitää. Myös liika säilytystila voi kääntyä itseään vastaan. – Varaston ei pitäisi olla mikään turhan tavaran hautausmaa. Treenaa luopumislihasta! Koulussa ei opeteta tavarataitoja. Harva meistä osaa luonnostaan arvioida, mitä kannattaa hankkia ja kuinka paljon. Karsiminen ja luopuminen ovat kuin oma taiteenlajinsa. Jos ei koskaan ole harjoitellut tavarasta eroon hankkiutumista tai omaksunut rutiinia karsimiseen, kotiin voi syntyä vuosikymmenten tavara kerroksia. – Ammattijärjestäjien keskuudessa puhutaan luopumislihaksesta. Se vahvistuu, kun sitä treenaa. Esimerkiksi kaikkea kaunista ei tarvitse omistaa. Sitä voi ihastella, mutta ei sitä tarvitse viedä kotiin. Ammattijärjestäjänä Shresthan tehtävänä ei ole siirrellä tavaroita, vaan oivalluttaa asiakkaitaan. Pysyvä muutos ja positiivinen kehä arjessa syntyvät vasta, kun ihminen itse ymmärtää, miksi tavaraa kertyy ja miten se vaikuttaa omaan arkeen. Harva meistä haluaa omistaa elämäänsä tavaran palvelemiselle. Parhaassa tapauksessa kotiin syntyy selkeä ja toimiva systeemi, jonka avulla arki ei ole tavaroiden hallitsemaa sekasortoa. Silloin kotona voi ilmetä vähemmän kitkaa myös ihmisten välille, kun ei tarvitse nostaa meteliä siitä, missä jokin tavara on. – Kun omistaa vain yhdet nahkahanskat, niistä pitää yleensä parempaa huolta, Shrestha sanoo. Hänen mukaansa luopumista ei kannata aloittaa niistä esineistä, joihin liittyy vahvoja tunteita. Pikemminkin kannattaa kääntää katse sukkalaatikkoon tai kosmetiikkaan. Myyntikelpoisen turhan tavaran osalta lahjoittaminen on usein helpompi ratkaisu kuin kirpputorille kiikuttaminen. – Kannattaa muistaa, että lahjoittaminen tekee myös hyvää. Kontissa lahjoitus muuttuu rahaksi, jolla autetaan ihmisiä. ● ” Pyrin elämään kuten opetan. Itseni vaatetan Kontin vaatteilla. Kun omat ostomotiivit tiedostaa, ihmisestä tulee tavaran suhteen eräänlainen portinvartija. PR_01_26_18-19.indd 19 PR_01_26_18-19.indd 19 27.1.2026 10.56 27.1.2026 10.56
20 ENKÖ SAAKAAN LUOVUTTAA? Joskus voi käydä niin, että verta ei saa luovuttaa, vaikka haluaisi. Luovutuskielto voi olla väliaikainen tai pysyvä, mutta aina siihen on hyvä syy. Auttaa voi silti – esimerkiksi kannustamalla muita luovuttamaan! TEKSTI NINA PINJOLA / MEDIAFOCUS KUVAT MATTI RAJALA H oitaja Heli Mäkelä Veripalvelun Seinäjoen toimipisteestä tunnistaa hyvin sen pettymyksen, kun luovuttamaan tullut henkilö joudutaan käännyttämään syystä tai toisesta pois. – Sellaiselle ihmiselle, joka on ollut verenluovuttaja koko sydämestään, luovutuskielto voi olla tosi kova paikka, Mäkelä sanoo. Siihen, että verta ei saakaan luovuttaa, on kuitenkin aina painava syy. Asiaa punnitaan sekä verituotteita saavan potilaan että luovuttajan oman turvallisuuden ja terveyden kannalta. – Verenluovuttaja antaa vapaasta tahdostaan lahjan, emmekä halua ottaa hänen terveytensä kanssa pienintäkään riskiä. Samalla luovutetusta verestä tehtävien verivalmisteiden tulee olla turvallisia verta saaville potilaille, verenluovutuksen lääkäri Tuulia Palukka kertoo. Luovuttajan voivat altistaa haitoille esimerkiksi eräät sairaudet ja lääkitykset yhdessä verenluovutuksen kanssa. – Verenluovutuksessa menetetään aina vajaa puoli litraa verta. Joillekin luovuttajaryhmille se voi olla heidän terveystilanteensa huomioiden liikaa. Lääkkeet harvoin esteenä Verenluovutuksen esteitä ovat esimerkiksi jotkin verivälitteiset infektiot sekä tietyt lääkkeet, joiden ainesosat tai vaikutukset voivat siirtyä luovutetusta verestä potilaaseen. Luovutusta taas eivät yleensä estä esimerkiksi psyykenlääkkeet, e-pillerit, astmalääkkeet ja verenpainelääkkeet, kunhan hoidettava sairaus on hoitotasapainossa. – Toisin kuin luullaan, lääkkeet ovat harvemmin luovutuseste. Enemmän on kysymys Verenluovutuksen hoitaja Heli Mäkelä muistuttaa, että verenluovutusta voi tukea muutenkin kuin ojentamalla konkreettisesti oman kätensä. PR_20,40_VP.indd 20 PR_20,40_VP.indd 20 27.1.2026 11.00 27.1.2026 11.00