Plan 2024 3 Tampereen poikkeukselliset aktiivit saavat Näsinneulankin vaihtamaan väriä Talibania paennut Kimya opiskelee nyt Suomessa kyberturvallisuutta HELENA RANNAN KOLUMNI: ”Eloonjääneillä on oikeus totuuteen kadonneiden kohtalosta” TYTTÖJEN PÄIVÄ 11.10.: Kriisit uhkaavat tyttöjen oikeuksia SUDANIN PAKOLAISTYTÖT: Piirrettyjen katselu vaihtui kerjäämiseen
Plan 3/24?syyskuu 2024 Julkaisija Plan International Suomi ISSN 2489aettu) ISSN 2489-8929 (verkkojulkaisu) Kannen kuva: Plan International Vastaava päätoimittaja Ossi Heinänen Päätoimittaja Anna Könönen Toimituspäällikkö Iida Riekko Taitto Tuija Sorsa Paino: PunaMusta Oy. Painosmäärä: 28 184 kpl. Seuraava numero ilmestyy joulukuussa 2024. Plan International Suomi Teollisuuskatu 13, 00510 Helsinki Vaihde (09) 6869 800 www.plan.fi, etunimi.sukunimi@plan.fi Hallitus: Paula Salovaara (pj.), Fatim Diarra, Gunvor Kronman, Sami Pauni, Nasima Razmyar, Eeva Salmenpohja, Tommi Tervanen, Aliina Ruuttunen (nuorten edustaja) ja lastenhallituksen edustaja Pauliina Mannerhovi. Lahjoittajapalvelu: ma–to klo 11–13 Osoitteenmuutokset: info@plan.fi tai puhelimitse lahjoittajapalveluumme 09 6869 8030. Keräyslupa: RA/2020/313 (Suomi Ahvenanmaata lukuun ottamatta) Osoitelähde: Plan International Suomen asiakasja sidosryhmärekisteri. Aikakausmedia ry:n jäsen PEFC/02-31-170 PÄÄKIRJOITUS Pakolaisleirin koulu voi pelastaa tytön hengen ja luoda tilaa unelmille Sadat miljoonat lapset elävät tällä hetkellä keskellä konfliktia. Ukraina ja Gaza pysyvät otsikoissamme, mutta lukemattomat hätähuudot jäävät julkisuudelta kuulematta. Sudanin kriisi on yksi liian vähälle huomiolle jääneistä sodista. Osaan Sudania on jo julistettu nälänhätä. Kaikki sairaalat kenttäsairaaloita lukuun ottamatta on suljettu. Raportit kertovat paitsi suurista uhriluvuista myös väkivallan käytöstä aseena naisia ja lapsia vastaan. Koulut ovat olleet kiinni jo vuoden, ja osa niistä toimii nyt pakolaiskeskuksina. Monet sudanilaiset ovat paenneet naapurimaihin, kuten jo ennestään nälkäkriisin kourissa olevaan Etelä-Sudaniin (lue lisää sivuilta 4–9). Kriisit ja konfliktit aiheuttavat uupumusta, väkivallan pelkoa, nälkää ja lopulta epätoivoa. Ne ovat äärimmäisen rankkoja aikuisellekin, mutta lapset maksavat niistä tulevaisuudellaan. Nälkä riuduttaa kehoa, kasvu ja kehitys hidastuvat ja traumat jättävät ikuisen jäljen. Mitä pidempään koulut ovat kiinni, sitä suurempi on lasten riski joutua hyväksi käytetyiksi, lapsityöhön tai liian varhain naimisiin. Ja sitä todennä köisempää on, etteivät lapset pääse kouluun enää koskaan. Kun kokonainen sukupolvi jää ilman koulutusta, ei ole vaikea kuvitella seurauksia yksilöille tai yhteiskunnalle. Kuluneen vuoden aikana olemme toimittaneet lahjoittajiemme tuella apua lähes sataan kriisiin. Nopea hätäapu pelastaa henkiä. Pitkäkestoinen humanitaarinen apu taas turvaa perustarpeet ja antaa suojaa sekä psyko sosiaalista tukea. Planille on erityisen tärkeää turvata kaikkien lasten koulunkäynti. Kiinnitämme kriiseissäkin huomiota siihen, että myös tytöt saavat käydä koulua. Koulutus parantaa tyttöjen tulevaisuuden lisäksi yhteiskuntien vakautta ja vaurautta. Se tarjoaa väylän ammattiin ja toimeentuloon sekä mahdollistaa vaikuttamisen omaan elämään ja yhteiskuntaan. Pakolaisleireillä turvallinen koulu on myös tärkeä keino ennalta ehkäisevässä lastensuojelussa. Kun tytöt rekisteröidään kouluun, heidän katoamisensa huomataan ja heihin kohdistuvaan väkivaltaan tai sen uhkaan voidaan puuttua jo varhain. Kriisin keskellä tarjotut koulutusmahdollisuudet antavat tytöille itsevarmuutta ja keinoja toimia uudessa tilanteessa. Parhaassa tapauksessa koulutus luo tytöille väylän pois köyhyydestä ja turvattomuudesta kohti tulevaisuutta, jollainen ei ollut mahdollinen lähtömaassa. Tyttöjen turvalliseen koulutukseen panostaminen ei ole vain ihmisoikeuskysymys. Se on panostus nykyistä vakaampaan, vauraampaan ja tasa-arvoisempaan maailmaan. . Mistä aiheista haluaisit lukea? Mitä pidät uudistuneesta lehdestä? Lähetä meille palautetta: toimitus@plan.fi Anna Könönen, viestintäjohtaja Plan International Suomi 2
4 Piirrettyjen katselu vaihtui kerjäämiseen 10 Uutisia maailmalta 12 Uutisia Suomesta 14 ”Kun leikin, tunnen itseni rohkeaksi” 18 Kolumni AJANKOHTAISTA 11.10. on tyttöjen päivä – puolustetaan konfliktien keskellä eläviä tyttöjä SISÄLTÖ T yttöjen päivää vietetään vuosittain 11. lokakuuta. Tyttöjen päivänä juhlimme tyttöjen potentiaalia sekä vaadimme parannuksia tyttöjen asemaan. Juuri nyt tyttöjen oikeuksien toteutumista uhkaavat erityisesti erilaiset kriisit ja sodat. Siksi tänä vuonna tyttöjen päivän teemamme on tytöt konflikteissa. Neljäsosa maailman väestöstä elää tällä hetkellä konfliktien koettelemalla alueella. Tyttöjen oikeudet kapenevat konflikteissa, ja sodat ja kriisit tuhoavat jo saavutettua edistystä. Konflikteissa lapsiavioliitot ja tyttöihin kohdistuva väkivalta sekä hyväksikäyttö lisääntyvät. Tyttöjen mahdollisuus käydä koulua, huolehtia seksuaalija lisääntymisterveydestään sekä saada äänensä kuuluviin heikkenee. 20 Olen fyysisesti Suomessa, mutta henkisesti yhä Afganistanissa 24 ”Ilman kummiani en olisi käynyt koulua” 26 Vapaaehtoiset ja aktivistit 28 Kummit ja tyttösponssit 30 Plan-palat 4 20 Sotien ja konfliktien vaikutus ulottuu tyttöjen koko elämään ja voi kertaantua seuraaville sukupolville, ellemme puolusta tyttöjen oikeuksia kaikkina aikoina. Tyttöjen täytyy saada äänensä kuuluviin ja voida päättää omasta elämästään – myös kriisien keskellä. Konfliktien keskellä elävät tytöt tarvitsevat puolustajia. Lahjoita tytöille: Tekstaa TYTTÖ numeroon 16155 (20 €) Lahjoita MobilePaylla numeroon 80676 Tee tilisiirto: FI90 1279 3000 5131 56 Lue lisää. 3
Teksti: KEMISA BARBARA, SHREERAM KC, EVELYN WAMBUI ja HEIDI KLEEMOLA | Kuvat: PETER CATON Sudanin sotaa paenneet tytöt ikävöivät koulua ja omaa sänkyään. Plan tukee Renkin pakolaisleirillä perheitä, joista monet ovat menettäneet kaiken, paitsi päällään olevat vaatteet – ja toivon kotiinpaluusta. Piirrettyjen katselu vaihtui kerjäämiseen 4
12-vuotias Jacklyn joutui lähtemään kotoaan niin nopeasti, ettei ehtinyt pakata mitään mukaansa. Hän nukkuu nyt puun alla ja kaipaa omaa sänkyään. Piirrettyjen katselu vaihtui kerjäämiseen 5
P ommien ja ampumisen äänet kuuluivat polun varrella, kun kävelimme tänne. Meidän elämämme oli aiemmin ihan hyvää. Saimme ruokaa ja nukuimme omissa sängyissämme. Nyt yövymme pienen puun alla. Saimme mukaamme vain sen, mitä meillä on päällämme”, Jacklyn, 12, kertoo. Hän on juuri paennut perheensä kanssa Sudanin pääkaupungista Khartumista Jodaan, naapurimaan EteläSudanin rajalle. Lähtö oli nopea, joten aikaa pakkaamiseen ei ollut. Perhe odottaa monien muiden tavoin kyytiä Renkin pakolaisleirille. Sinne ohjataan suurin osa rajan ylittävistä ihmisistä. Täällä Jodassa ei ole pakolaissuojaa, joten perhe on viettänyt yönsä taivasalla puun suojassa. Olemme läpikulkupaikassa, jossa tunnelma on odottava. Aurinko porottaa, aasit kiskovat sitkeästi kärryjä ja perheet lepäävät pölyisessä maassa. Maahan on viritetty kankaasta katoksia antamaan pientä suojaa. Ihmiset ovat totisia – väsymyksen ja huolien takia on hankala jaksaa hymyillä. Jacklyn yrittää sopeutua äkilliseen muutokseen. Perhe tarvitsee monien muiden tavoin pikaisesti ruokaa, vettä ja suojaa. Jacklynin toiveet ovat yksinkertaisia, mutta juuri nyt ne eivät ole itsestäänselvyyksiä. “Haaveilen ruoasta. Haluaisin vain turvalliseen paikkaan ja että sota loppuisi. Sitten voisin palata kotiin ja kouluun.” Puolet Sudanin väestöstä humanitaarisen avun tarpeessa Olemme saapuneet Etelä-Sudaniin Renkin pakolaisleirille. Se rakennettiin noin 4 000 pakolaiselle, mutta leirillä asuu nyt lähes kuusinkertainen määrä väkeä, noin 23 000 ihmistä. Huhtikuussa 2023 puhjenneet taistelut Sudanin asevoimien ja aseellisen RAF-joukon välillä ovat saaneet jo lähes kahdeksan miljoonaa ihmistä jättämään kotinsa tai pakenemaan naapurimaihin, kuten maailman köyhimpiin ja hauraimpiin valtioihin kuuluvaan Etelä-Sudaniin. YK:n hätäaputoimiston UNOCHAn mukaan lähes 25 miljoonaa ihmistä – puolet Sudanin väestöstä – on humanitaarisen avun tarpeessa sisällissodan vuoksi. Lukujen voi odottaa kasvavan sodan jatkuessa. Sudanin Zamzamin pakolaisleirille julistettiin elokuussa nälänhätä, ja useat muut Sudanin alueet ovat vaarassa suistua nälänhätään. Suurin osa ihmisistä saapuu Renkin pakolaisleirille väsyneinä, nälkäisinä ja epätoivoisina. Pelkoa ja tuhottuja koteja ”Elämä ei ole aina ollut tällaista kuin nyt. Ennen sotaa olimme onnellinen perhe. Nyt olemme menettäneet niin paljon”, 15-vuotias Marian kertoo Renkin pakolaisleirillä. Marian on asettunut asumaan perheensä kanssa Planin rakentamaan väliaikaissuojaan. Tytön koristeelliset farkut ja pinkit varvassandaalit ovat kuluneet matkalla, mutta muistuttavat vielä entisestä elämästä, jolloin kaikki oli hyvin. Kotona Marianin äiti piti teekauppaa ja hänen isänsä kasvatti karjaa. Koulut ovat lasten turvasatamia. 6
Oikeastaan arjessa oli jo silloin haasteita, koska Marian joutui keskeyttämään koulunsa toisen luokan jälkeen. Kukaan muu ei olisi ehtinyt pitää huolta sisaruksista, joten se jäi Marianin vastuulle. Sitten sota alkoi ja perheen koti tuhoutui. ”Kotimme poltettiin. Joka päivä kuulimme ampumista ja näimme savua ja pölyä, joka nousi taisteluista. Se oli kammottavaa ja pelottavaa. Olen nähnyt ihmisten kuolevan sodassa. Pelkäsin, että mekin kuolemme. Siksi meidän oli pakko lähteä.” Perhe piilotteli useissa eri paikoissa lähes viisi kuukautta. Vanhemmat päättivät tulla Renkiin kuullessaan, että täällä voisi saada ruokaa ja suojaa. Turvapaikka on tuonut pieniä toivon pilkahduksia perheen elämään. Marian kertoo, että on pystynyt jo kokemaan pieniä onnen hetkiä. Nyt Maailman laajin lasten pakolaiskriisi H uhtikuussa 2023 puhjenneet taistelut Sudanin asevoimien ja aseellisen RAF-joukon välillä ovat saaneet jo lähes kahdeksan miljoonaa ihmistä pakenemaan turvallisemmille alueille Sudanin sisällä tai naapurimaihin. Kyseessä on yksi nopeimmin leviävistä kriiseistä maailmassa – ja tällä hetkellä laajin lasten pakolaiskriisi maailmassa. Noin 25 miljoonaa ihmistä, joista yli 14 miljoonaa lapsia, tarvitsee humani taarista apua. Yli 1 640 000 sudanilaista pakolaista ja turvapaikanhakijaa on saapunut naapurimaihin EteläSudaniin, Tsadiin, Egyptiin, Etiopiaan ja Keski-Afrikan tasavaltaan. Plan International on vastannut kriisiin rakentamalla väliaikaissuojia, antamalla psykososiaalista tukea ja jakamalla huopia, hyttysverkkoja, mattoja, hygieniatarvikkeita ja vesikanistereita perheille, jotka ovat menettäneet kaiken. Plan pyörittää myös lapsiystävällisiä tiloja. Niissä lapset voivat osallistua toimintaan, joka auttaa heitä selviytymään vaikeista kokemuksista. Plan työskentelee kahdeksalla alueella Sudanissa. Tähän mennessä Plan on tavoittanut noin 50 000 ihmistä, joista enemmistö on tyttöjä ja naisia. Niin kauan kuin taistelut jatkuvat, avun tarve Sudanissa ja naapurimaissa kasvaa. . ”Emme olisi halunneet pois kotoa. Päätin kuitenkin perheeni kanssa paeta, jotta jäisimme eloon”, 15-vuotias Marian kertoo. 7
hänellä on turvallinen paikka, jossa hän voi levätä, liikkua ja tavata ihmisiä. Tulevaisuus on kuitenkin epävarma. ”Tulevaisuus näyttää oikeastaan vain synkältä ja pimeältä. Olen surullinen, koska meillä ei ole paikkaa, jonne voisimme muuttaa täältä. Haluaisin jatkaa koulunkäyntiäni, mutta nyt näyttää aika epätodennäköiseltä, että voisin palata kouluun.” Sota pysyy huolena Marianin ajatuksissa. Pahinta on se, ettei tilanteelle näy päätepistettä. Vaikka perheen koti on tuhoutunut, Marian haaveilee joka päivä paluusta kotiin. Koulu tuo turvaa arkeen Koulunkäynti on monen pakolaislapsen isoimpien toiveiden joukossa. Sara Eltayeb on toiminut Plan Internationalin työntekijänä Sudanissa yli 15 vuoden ajan ja vastaa nyt koulutushankkeesta Renkin leirillä. Ennen sodan alkua hän työskenteli Planin maatoimistossa Khartumissa, mutta joutui monien muiden tavoin pakenemaan. ”Kun sähkön ja veden saatavuuteen tuli ongelmia, päätimme lähteä pois. naapurimaissa. Vanhemmat toivovat saavansa pakolaisen tai siirtolaisen statuksen, jotta lapsilla olisi mahdollisuus käydä koulua. Saran mielestä koulutusta täytyisi saada jatkettua jollain tavalla myös pakolaiskeskuksissa. ”Oppituntia ei ole pakko pitää luokka huoneessa. Opiskella voi myös puun alla joustavalla aikataululla. Olisi myös tärkeä varmistaa, että opettajat saavat koulutusta psykososiaalisesta tuesta lapsille.” Heikko hygienia vaikeuttaa leirielämää Lasten koulunkäynnin lisäksi vanhemmat murehtivat ruoan ja veden puutteesta. Myös vaihtuva sää tuo haasteita Renkin leirielämään. Välillä on tukahduttavan kuuma, välillä raju sade saa leirin tulvimaan. Hygienia ja sanitaatio ovat puutteellisia. Kunnollisia käymälöitä tarvittaisiin lisää, jotta kolera ei leviäisi. Maailman terveysjärjestö WHO on raportoinut myös korkeista malarialuvuista etenkin naisilla. Suurperheen isä Ahmed, 60, istuu vaimonsa, kolmen tyttärensä ja ”Lasteni ruokkiminen on suurin huolenaiheeni”, suurperheen isä Ahmed sanoo. Tärkein syy oli, että vanha ja sairas äitini tarvitsee lääkkeitä, joita ei ollut enää saatavilla. Lähdimme paikallisbussilla liikkeelle ja otimme mukaamme vain välttämättömät tavarat. En olisi uskonut, että konflikti kestää näin pitkään.” Saran suurimpia huolenaiheita on pakolaislasten koulutus. Hänen mielestään kriisin aikana olisi tärkeää taata koulutuksen jatkuvuus. Koulu antaa lapsille turvaa ja pitää yllä tavallista arkea. ”Koulut ovat lasten turvasatamia. Mitä pidempään ne ovat suljettuina, sitä suuremmassa riskissä lapset ovat joutua hyväksikäytetyiksi, lapsityöhön tai liian varhain naimisiin.” Sudanin koulut ovat olleet kiinni sodan alusta alkaen. Moni koulu toimii nyt perheiden pakopaikkana. 90 prosenttia Sudanin 19 miljoonasta kouluikäisestä lapsesta ei ole käynyt koulua vuoteen. Jos koulut ovat pitkään suljettuina, monet lapset eivät todennäköisesti enää palaa lainkaan pulpettiin. Monilla vanhemmilla on kova paine saada lapsensa ulos maasta turvallisuuden takia, mutta myös siksi, että nämä voisivat jatkaa koulunkäyntiä 8
”Aloin itkeä aina, kun kuulin ampumisen ja pommien ääniä. Olin niin peloissani. Kenenkään lapsen ei pitäisi joutua kokemaan tällaista”, 10-vuotias Adan sanoo. Ennen nukuin omassa sängyssäni ja katsoin piirrettyjä televisiosta. Nyt se kaikki on poissa. poikansa kanssa Planin rakentamassa väliaikaissuojassa, joka on toiminut heidän kotinaan lähes vuoden. Kotona Sudanissa perhe sai elantonsa viljelemällä ja kasvattamalla muutamaa vuohta. Arki oli jo silloin hankalaa. Perhe käy parhaillaan läpi prosessia, jotta heidät rekisteröitäisiin pakolaisiksi. Kotoa kannettu ruoka on loppunut ajat sitten, joten perhe on riippuvainen humanitaaristen järjestöjen avusta. ”Tämä suoja on meille juuri nyt hyvä paikka. Se suojelee auringolta ja sateelta ja antaa meille tilan, jossa voimme olla yhdessä. Suurin huolenaiheeni on se, miten saan lapsilleni ruokaa. Kriisi on hankala myös monille vanhuksille, joiden on vaikea paeta kotoaan”, Ahmed sanoo. Haaveena unet omassa sängyssä Adan, 10, istuu vanhoista vaatteista rakennetussa väliaikaissuojassa. Hän on pukeutunut prinsessamekkoon, joka on hänelle rakas muisto entisestä elämästä. Tyttö menetti äitinsä vain kahdeksan kuukauden ikäisenä, ja hänen isänsä kuoli Sudanin sodan aikana vuonna 2023. Nyt isoäiti Fatma, 75, huolehtii tytöstä. He nukkuvat matolla, jonka ystävällinen leirinaapuri lahjoitti heille. Arki leirillä on täynnä vaikeuksia. Fatmalla on sairaus, jonka takia hänen on vaikea liikkua. Hänen on hankala kävellä etsimään ruokaa ja lähes mahdoton tehdä töitä ansaitakseen hieman rahaa. Tyttö ja isoäiti selviytyvät kerjäämällä. Moni naapuri on antanut ruoan rippeitä, vaikkei kellään ole ylimääräistä ruokaa muille annettavaksi. Usein ruokaa ei yksinkertaisesti vain ole. Renkin pakolaisleiri on täyteen ahdettu, ja lisää suojapaikkoja tarvittaisiin kipeästi. Joka päivä saapuu lisää ihmisiä. Adan haaveilee, että elämä palaisi taas normaaliksi. Hän haluaisi palata kotiin Khartumiin, nukkua omassa lämpimässä sängyssään ja mennä taas kouluun. Tyttö valkoisessa mekossaan loistaa kirkkaana kaiken pölyn ja lian keskeltä. Adan ajattelee itsekin, ettei hän kuulu tänne. ”Ennen nukuin omassa sängyssäni ja katsoin piirrettyjä televisiosta. Nyt se kaikki on poissa. En tykkää elämästäni täällä. Kaipaan ystäviäni ja naapureitani. Kaipaan elämääni. . 9
UUTISIA MAAILMALTA ”12 -vuotiaan Riman yhteisössä Nepalin Dhanusassa tyttöjen koulutusta ei ole perinteisesti arvostettu. ”En saanut kotoa mitään apua koulunkäyntiin. Minulla oli vaikeuksia lukemisessa ja kirjoittamisessa, ja arvosanani olivat huonoja. Se sai minut häpeämään”, Rima kertoo. Tyttöjen koulutuksen esteitä ovat erityisesti köyhyys sekä haitalliset normit ja perinteet, kuten lapsija pakko avioliitot. Tyttöjä kuormittaa myös vastuu kotitöistä ja sisarusten hoitamisesta. ”Teemme kovasti töitä lastemme eteen, mutta tulomme eivät riitä tarjoamaan heille kaikkea, mitä he tarvitsevat. Toivomme, että kaikki lapsemme voivat suorittaa korkeakoulututkinnon”, Riman äiti kertoo. Rima alkoi jäädä jälkeen luokkatovereistaan, ja hänen oli vaikea keskittyä tunneilla. Opettaja huomasi Riman vaikeudet ja suositteli tytölle tukiopetusta. Plan International on perustanut Dhanusan kouluihin tukiopetusryhmiä. Niissä koulutetut ohjaajat käyttävät innovatiivisia opetuskeinoja, jotka syventävät koululaisten ymmärrystä oppiaineista ja auttavat näitä saavuttamaan luokkatovereidensa taitotason. Kolmen kuukauden kovan työn jälkeen Riman taidot ovat parantuneet merkittävästi. Rima on oppinut peruskirjaimet ja -luvut. Nyt hän osaa rakentaa lauseita nepaliksi ja hallitsee matematiikan perusteet, kuten yhteen-, vähennysja kertolaskun. Plan on järjestänyt myös vanhemmille tilaisuuksia, joissa nämä ovat kuulleet koulutuksen merkityksestä lapsille. Huoltajat ovat oppineet, miten voivat tukea lasten koulunkäyntiä ja rakentaa kotiin suotuisan oppimisympäristön. ”En olisi ikinä uskonut, että oppiminen voisi olla näin hauskaa. Olen kehittynyt niin paljon”, Rima sanoo. . ”Häpesin huonoja arvosanojani” – Planin tukiopetus teki Riman oppimisesta hauskaa Vilu mulle virttä virkkoi, sae saatteli runoja. Virttä toista tuulet toivat, meren aaltoset ajoivat. Linnut liitteli sanoja, puien latvat lausehia. 10
P lanin opit ravitsemuksesta ja viljelytekniikoista ovat parantaneet monen perheen elämää Laosissa. Mani ja Sing asuvat Pha Oudomin vuoristossa Pohjois-Laosissa. Molemmat varttuivat köyhissä oloissa. Kahdeksan kuukautta sitten 24-vuotias Mani synnytti ensimmäisen lapsensa, Arti-pojan. ”Asumme mieheni iäkkäiden vanhempien kanssa ja olemme riisinviljelijöitä. Tänä vuonna riisintuotantomme Sienet muuttivat Arti-vauvan tulevaisuuden P lanin työntekijät ovat tottuneet toimittamaan avustustarvikkeita perille keinolla millä hyvänsä. Koulutarvikkeiden toimittaminen Nigerian Ranniin vaati kekseliäisyyttä. Kun konfliktien koettelemassa Bornon osavaltiossa sijaitsevaan Ranniin ei päässyt teitä pitkin, avuksi otettiin aasit ja kellukelautat. Plan edistää Rannissa lasten laadukasta oppimista sekä lastensuojelua yhdessä EU-komission humanitaarisen avun ja pelastuspalvelun pääosaston Echon kanssa. Kolmevuotinen (2023– 2026) hanke tavoittaa 26 500 lasta. Plan tukee Nigeriassa sekä maanMaailmassa on käynnissä yli 120 aseellista konfliktia, joihin osallistuu yli 60 valtiota ja arviolta 120 eivaltiollista aseellista ryhmää. International Committee of the Red Cross Arviolta 468 miljoonaa lasta – eli yli 1/6 maailman lapsista – elää konfliktialueella tai pakenee konfliktia. Peace Research Institute Oslo Viime vuonna yli 10 miljoonaa lasta joutui pakenemaan kodeistaan 10 suurimman konfliktin takia. Pakolaislasten määrä kasvoi arviolta yli 50 miljoonaan. Määrä on kaksinkertaistunut vuoden 2010 jälkeen. Save the Children Tänä vuonna 192 humanitaarisen työn tekijää on surmattu. Heistä 119 oli paikallisia avustustyöntekijöitä. Reliefweb laski 50 prosenttia, koska sateet eivät riittäneet. Olemme yrittäneet kasvattaa vihanneksia puutarhassa, mutta ilman sadetta emme ole onnistuneet”, Mani kertoo. Ilmastonmuutoksesta johtuva sademäärien väheneminen on vaikuttanut vakavasti koko Laosin ruoantuotantoon. Tänä vuonna maanviljelijät eivät ole pystyneet istuttamaan juurikaan riisiä tai vihanneksia sen jälkeen, kun huhtija toukokuun helleaalto kovetti maaperän ja laski jokien ja purojen vedenpinnan vaarallisen alas. Vesilähteet Manin ja Singin kodin lähellä ovat kuivuneet. Perheen pitää hakea vettä puolen tunnin kävelymatkan päästä. Nuori perhe sai uutta toivoa, kun Plan perusti heidän kotikyläänsä innovaatioja oppimiskeskuksen. Sing osallistui kurssille, jolla hän oppi kasvattamaan osterivinokkaita, joita ei ole sisäisiä pakolaisia että vastaanottavissa yhteisöissä asuvia lapsia. Tavoitteena on varmistaa, että hankalankin koulumatkan päässä asuvilla lapsilla on mahdollisuus käydä koulua. ”Humanitaaristen kriisien keskellä koulutus voimaannuttaa lapsia, vähen tää köyhyyttä ja rakentaa entistä vahvempia, vakaampia yhteisöjä. Tukemalla koulutusta Rannissa parannamme lasten ja heidän perheidensä tulevaisuutta”, Plan International Suomen ohjelmajohtaja Annukka von Kaufmann sanoo. . aiemmin viljelty yhteisössä. ”Sienet ovat hyvää ravintoa ja tarjoavat meille lisätuloja”, Sing sanoo. Mani kävi kokkikursseja, joilla oppi valmistamaan ravitsevia aterioita perheelleen ja turvaamaan Artille terveellisen ruokavalion. ”Kun olin raskaana, terveyskeskuksen hoitajat neuvoivat minua syömään terveellisesti, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, miten valmistaa terveellisiä aterioita”, Mani kertoo. Yhteisökeskus järjestää kursseja myös ilmastonmuutokseen sopeutumisesta, karjanhoidosta, taloustaidoista ja sukupuolten tasa-arvosta. Tavoitteena on parantaa Pha Oudomin asukkaiden elämää ja toimeentuloa. ”Yhteisömme tuella parannamme elämäämme. Rakennamme parempaa tulevaisuutta perheellemme ja muutamme haasteet kasvun mahdollisuuksiksi”, Sing sanoo. . Apu perille aasilla ja kellukkeilla LUKUJEN KERTOMAA 11
Ulkomaalaistaustaiset nuoret kokevat arjessaan paljon iloa ja tyytyväisyyttä ja suhtautuvat myönteisesti tulevaisuuteen. Yksinäisyys, syrjintä sekä työmahdollisuuksien ja valtaväestöön kuuluvien kavereiden puute ovat kuitenkin merkittäviä haasteita, Plan International Suomen kyselytutkimus osoittaa. UUTISIA SUOMESTA TUTKIMUS: Valtaosa ulkomaalais taustaisista nuorista on tyytyväisiä elämäänsä, mutta lähes puolet kokee yksinäisyyttä Toimittaja Zahra Karimy (oik.) juonsi kesäkuussa Porin SuomiAreenassa keskustelun, jossa Marja Peltola (vas.), Bella Forsgrén, Maria Wikberg, Mohammed Qadar Abdi Isse, Razieh Rezaei ja Joudi Chikho pohtivat Suomeen muuttaneiden nuorten hyvinvointia ja osallisuutta. P lanin kesäkuussa julkaisema kyselytutkimus valottaa ulkomaalaistaustaisten nuorten hyvinvointia ja osallisuuden kokemuksia Suomessa. Verianin toteuttamaan tutkimukseen osallistui 149 nuorta pääkaupunkiseudulta. Tutkimus osoittaa, että ulkomaalaistaustaiset nuoret suhtautuvat elämäänsä ja tulevaisuuteensa pääosin myönteisesti. 65 % vastaajista tuntee elämässään iloa ja tyytyväisyyttä koko ajan tai usein, ja noin neljännes silloin tällöin. Vain 9 % kokee iloa ja tyytyväisyyttä harvoin tai ei koskaan. ”On upeaa nähdä, että Suomeen muuttaneiden nuorten hyvinvointi ja tulevaisuudenusko ovat vahvat, sillä Suomen tulevaisuus on monimuotoinen ja kansainvälinen. Nuorissa on valtava määrä potentiaalia, jota yhteiskuntamme tulee tunnistaa ja tukea paremmin. Tutkimus nostaa esiin myös hälyttäviä epäkohtia, joihin on puututtava”, sanoo Maria Wikberg, Planin maahanmuuttajatyön päällikkö. Vain joka toisella on valtaväestöön kuuluvia kavereita Myönteisten tulosten vastapainoksi lähes puolet (43 %) nuorista tuntee usein yksinäisyyttä tai ulkopuolisuutta. Tulos ei ole suorassa yhteydessä ilon ja tyytyväisyyden kokemuksiin. Noin puolella vastaajista (52 %) on valtaväestöön kuuluvia kavereita. Naisilla valtaväestöön kuuluvat kaverit ovat selvästi harvinaisempia (42 %) kuin miehillä (62 %). Vastaajista 6 % kokee syrjintää tai kiusaamista jatkuvasti tai usein. Hieman yli viidennes (21 %) arvioi kokeneensa syrjintää tai kiusaamista joskus ja (17 %) harvoin. Lähes puolet (48 %) kertoo, ettei heillä ole näitä kokemuksia. Vastaajat ovat kokeneet kiusaamista ja syrjintää erityisesti valtaväestöön kuuluvien nuorten taholta (36 %) ja maahan muuttaneiden nuorten taholta (24 %). Useampi kuin joka viides (22 %) kiusaamista ja syrjintää kokeneista kertoo, että kiusaaja on ollut valtaväestöön kuuluva aikuinen. ”Näiden lukujen taustalla on ihmisiä ja tunteita. Kiusaaminen ja syrjintä vaikuttavat ihmisten tulevaisuuteen ja luovat epävarmuutta. Ne eivät vaikuta vain nuorten elämään vaan myös koko yhteiskuntaan”, sanoo Planin aktiivi Joudi Chikho, joka on asunut Suomessa neljä vuotta. 12
Historian ensimmäisen Planin tyttöpalkinnon voittaja selviää 10.10. – tule mukaan palkintojuhlaan J ulkistamme Planin tyttöpalkinnon voittajan 10. lokakuuta. Kaikki tukijamme ja seuraajamme ovat lämpimästi tervetulleita seuraamaan palkintojuhlaa striimin välityksellä. Juhlan juontaa Tuija Pehkonen, ja lavalla nähdään muun muassa laulaja AmenA Ruotsista sekä runoilija Ranja Omena. Yleisö on saanut ehdottaa historian ensimmäisen Planin tyttöpalkinnon saajaa kesän ajan. Ehdotuksia tuli 137, ja eri ehdokkaita on yhteensä yli 59. Nimeämme syyskuun jälkipuoliskolla viiden finalistin kärjen, josta tuomaristo valitsee voittajan. Tuomaristoa johtaa vuonna 2024 kansanedustaja Fatim Diarra. Planin tyttöpalkinnon saa tulevaisuudessa vuosittain merkittävä tyttöjen oikeuksien puolustaja. Toiminta voi liittyä esimerkiksi sukupuoleen perustuvan väkivallan, hyväksikäytön tai tyttöjen sukuelinten silpomisen ehkäisemiseen, monimuotoisuuden edistämiseen koulutuksessa ja työelämässä tai sellaisten ihmisten äänen vahvistamiseen, jotka eivät muuten tule kuulluiksi yhteiskunnassamme. Työ voi keskittyä vain kotimaahan tai sillä voi olla myös kansainvälistä vaikutusta. Seuraa somekanaviamme – julkaisemme linkin striimiin ennen tapahtumaa. . Lähes kaikki (79 %) nuorista ilmoittavat, että heillä on paikkoja, joissa he tuntevat olonsa turvalliseksi ja joissa he voivat olla oma itsensä. Avovastauksissa turvallisina paikkoina korostuvat koti ja koulu. Rodullistava opinto-ohjaus ja työnsaannin vaikeudet heikentävät osallisuutta Kyselytutkimus osoittaa, että työllistyminen on ulkomaalaistaustaisille nuorille merkittävä haaste. Lähes puolet (46 %) vastaajista ei ole löytänyt töitä Suomesta, vaikka olisi halunnut tehdä töitä. 38 % vastaajista kertoo, että heitä on ohjattu koulussa opiskelemaan eri alaa, kuin mille he itse olisivat halunneet. ”Yläasteella halusin mennä lukioon, mutta opinto-ohjaajani sanoi vuosi ennen hakua, että suomen kielen takia en pääsisi lukioon. Opinto-ohjaajani oli tosi mukava ja auttoi minua muuten tosi paljon, mutta koska hän sanoi näin, en enää yrittänyt opiskella enemmän ja parantaa keskiarvoani. Opinto-ohjaajan pitäisi kannustaa nuorta sinne, minne nuori haluaa. Hän vaikuttaa opiskelijoiden mieleen”, Planin aktiivi Razieh Rezaei kertoo. ”On tärkeää, että opinto-ohjaaja tukee ja antaa hyviä neuvoja, mutta ei lannista”, Planin aktiivi Mohammed Qadar Abdi Isse täydentää. Planin maahanmuuttajatyön päällikön Maria Wikbergin mielestä tulokset ilmentävät sitä, että koulujen opinto-ohjauksessa ja työmarkkinoilla on edelleen rakenteellista rasismia. “Planin nuortenryhmissä kohtaamme vuodesta toiseen Suomeen muuttaneita tyttöjä, joita on ohjattu lähihoitajaopintoihin, vaikka heitä kiinnostaisi jokin muu opintopolku”, Wikberg sanoo. Vastaajat kokevat silti voivansa vaikuttaa omaan elämäänsä. 70 % nuorista arvioi, että pystyy vaikuttamaan omaa elämäänsä koskeviin asioihin erittäin paljon tai paljon. Vain 10 % pitää vaikutusmahdollisuuksiaan omaan elämäänsä vähäisinä tai olemattomina. Selvästi harvempi (40 %) kertoo pystyvänsä vaikuttamaan Suomen yhteiskuntaan erittäin paljon tai paljon. Joka neljäs vastaaja (27 %) kokee, että pystyy vaikuttamaan yhteiskuntaan vähän tai ei lainkaan. Nuorten digitaidot ovat vahvalla tasolla: 76 % on täysin tai osittain sitä mieltä, että osaa käyttää digilaitteita ja digitaalisia palveluita riittävän hyvin. . #GirlsTakeover tulee keväällä P lanin tunnettu #GirlsTakeover-tempaus toteutetaan jälleen ensi keväänä. Valtaus ten ajankohta on siirtynyt tyttöjen päi västä maaliskuulle 2025. #GirlsTakeoverissa Planin toiminnassa mukana olevat tytöt ja nuoret naiset valtaavat johtajien paikkoja yrityksissä, politiikassa, järjestöissä ja mediassa. Tulevan #GirlsTakeoverin teema on tasa-arvo. . Nyt etsimme yrityksiä mukaan #GirlsTakeoveriin! 13
Teksti: ANNA CELAC Kuvat: PLAN INTERNATIONAL Ukrainan sota on särkenyt miljoonien lasten arjen ja turvallisuuden tunteen. Leikki auttaa Moldovaan paenneita lapsia oppimaan, unelmoimaan ja luottamaan tulevaisuuteen. L ähes kolme miljoonaa ukrainalaista lasta on tarvinnut humanitaarista apua sen jälkeen, kun sota Ukrainassa kärjistyi helmikuussa 2022. Monet lapsista ovat joutuneet pakenemaan kodeistaan, jättämään koulun kesken ja kantamaan kohtuuttoman paljon vastuuta. Pakolaisuus on aiheuttanut lapsille stressiä ja yksinäisyyttä. ”Sota on vienyt lapsilta kaikkein arvokkaimman eli lapsuuden sekä oikeuden koulutukseen ja leikkiin”, sanoo Stela Vasluian, Plan Internationalin Moldovassa toimivan kump”Kun leikin, tunnen itseni rohkeaksi” panin Amici dei Bambini Moldovan toiminnanjohtaja. Kriisin keskellä mahdollisuus leikkiin edistää lasten hyvinvointia, kehitystä ja sietokykyä. Yhteiset leikkihetket luovat lapsille myös rutiineja epävarmaan arkeen. ”Leikki auttaa lapsia unohtamaan pelkonsa, ilmaisemaan ja ymmärtämään paremmin tunteitaan ja saamaan uusia näkymiä parempaan elämään. Leikki auttaa pakolaislapsia sopeutumaan uuteen ympäristöönsä. Leikin kieli on kansainvälinen, ja kaikki lapset ymmärtävät sitä”, Stela sanoo. 14
Leikki auttaa lapsia ilmaisemaan ja ymmärtämään tunteitaan. Plan ja Amici dei Bambini järjestivät kesäkuussa Moldovan Chisinaussa leikkijuhlan, jossa liikkuva leikkibussi tarjosi eri-ikäisille lapsille kehittäviä ja innostavia puuhia. Tapahtuma muistutti lapsia ja heidän perheitään siitä, ettei leikki ole koskaan vain leikkiä vaan sillä on monia lapsen kehitystä tukevia tehtäviä. Juhlaan osallistui yli 200 lasta perheineen. Ukrainasta paennut kolmevuotias Xenia maalasi Planin leikkitapahtumassa. 15
Leikkibussi tarjoaa lapsille ilon hetkiä Plan on toteuttanut vuodesta 2022 lähtien leikkiin perustuvia hankkeita Ukrainassa, Moldovassa, Romaniassa ja Puolassa yhdessä paikallisten kumppaneidensa kanssa. Moldovassa Amici dei Bambini -järjestön liikkuvat leikkibussit ja kirjastoautot tarjoavat leikkiin perustuvia oppimismahdollisuuksia ukrainalaisille ja moldovalaisille lapsille. ”Kun leikimme, voimme oppia toisiltamme erilaisia asioita. Parasta on, että voimme jakaa huoliamme ja ilojamme”, sanoo leikkibussin luo tullut 11-vuotias Alina. Hän on paennut Moldovaan Odessasta. ”Tulen tänne [Planin toimintaan], koska tunnen oloni täällä onnelliseksi. Tanssin ja laulan, ja täällä on musiikkia. Pelaamme jalkapalloa, mutta lempipuuhaani on piirtäminen”, kertoo seitsemänvuotias pakolaispoika Danya Mykolajivista Etelä-Ukrainasta. ”Kun leikin, tunnen itseni rohkeaksi ja tunnen pystyväni mihin tahansa. Rakastan sitä, kun leikkibussi tulee käymään luonamme”, yhdeksänvuotias Boris sanoo. Leikki kääntää ajatukset pois sodasta Myös sodan keskellä Ukrainassa Plan ja kumppanijärjestöt tarjoavat lapsille mahdollisuuksia leikkiin. ”On ratkaisevan tärkeää saada lapset osallistumaan leikkitoimintaan. Leikillä ei ole ainoastaan kehitysja kasvatustarkoituksia, vaan sillä on myös terapeuttinen tehtävä. Se auttaa suuntaamaan lasten huomion muualle ja rauhoittamaan heitä”, selittää Marina Vinokurova ukrainalaisesta Slavic Hearts -järjestöstä. Sodan jatkuessa yhä useammat lapset joutuvat maan sisäisiksi pakolaisiksi. Pakolaiskeskuksiin ja yhteisötiloihin on tärkeää perustaa erityisiä leikkialueita. ”Me Planissa asetamme etusijalle Ukrainan sodan koettelemien lasten ja nuorten kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin. Siihen kuuluu leikkiin perustuva oppiminen”, sanoo Lucy Strickland, Plan Internationalin koulutusasiantuntija. ”Ukrainasta ja pakolaisia vastaanottavista maista keräämämme kokemukset osoittavat leikin syvällisen merkityksen kriisitilanteissa. Leikkimisen on osoitettu parantavan merkittävästi lasten oppimista ja hyvinvointia ja antavan heille taitoja, itseluottamusta ja osaamista, joiden avulla he voivat muokata omaa tulevaisuuttaan.” . 16 16
Jokaisen lapsen oikeus leikkiin on taattu YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa. Se on perusoikeus, joka on taattava myös kaikkein haavoittuvimmassa asemassa oleville lapsille. Leikin kieli on kansainvälinen. Kaikki lapset ymmärtävät sitä. Ikätasoisen ja kehittävän leikin turvaaminen on tärkeää jo varhaislapsuudessa. Puolitoistavuotias Daniela innostui palikkaleikistä Chisinaussa. Yhteinen leikki vahvistaa lasten ja heidän huoltajiensa välejä. Planin leikkijuhla innosti Ukrainasta Moldovaan paenneita aikuisia pelaamaan ja leikkimään yhdessä lastensa kanssa. Ukrainasta paennut kolmevuotias Valeria piirsi katuliiduilla Planin leikkitapahtumassa. 17
KOLUMNI S otien ja konfliktien ensimmäinen uhri on useimmiten totuus. Osapuolet pyrkivät antamaan informaatiota, joka syyllistää vastapuolen ja korostaa heidän omaa syyttömyyttään. Työssäni oikeushammaslääkärinä ja sotarikosten selvittäjänä olen oppinut kantapään kautta varmistamaan saamani ”tiedot” useista, toisistaan riippumattomista lähteistä. Ja silti aina jää mahdollisuus, että olen tehnyt vääriä johtopäätöksiä. Jugoslavian hajoamissotien aikana sain apua monilta paikallisilta siviileiltä ja kollegoilta sekä kansainvälisiltä toimijoilta. En saa asettaa tietoja antaneita henkilöitä henkilökohtaiseen vaaraan, ja siksi en voi mainita heidän nimiään tai tarkkoja ajankohtia ja paikkoja. Vuoden 1999 alussa Kosovon väkivallan kiihtyessä suomalainen asiantuntijaryhmä työskenteli vaikeissa oloissa monien tahojen tarkkaillessa toimintaamme. Eräässä kylässä tapahtuneen joukkosurman tutkimukset toteutettiin ETYJ:n toimeksiannosta, ja viralliset raportit luovutettiin aikanaan paikallisviranomaisille. Olin saanut vihjeitä välittömästi tapahtumien jälkeen otetusta kuvamateriaalista, joka voisi auttaa meitä tapahtumakulun selvittämisessä. Kosovossa oli Amnesty Internationalin henkilökuntaa, joka auttoi minua tapaamaan kuvien ottajan. Yhteydenotto järjestyi Amnestyn Lontoon päämajassa työskentelevän kollegani kautta. Kaksi nuorta Amnestyn työntekijää kuljetti minut kolhiintuneella autollaan tapaamispaikalle. Minut kätkettiin takapenkin alle, ja jälkikäteen arvioiden riski kannatti. En kuitenkaan uskaltanut ottaa kuvia mukaani. Palattuamme kotimaahan analysoimaan tutkimustuloksiamme ja viimeistelemään raporttiamme otin yhteyttä Yleisradion toimittajaan. Hänen avullaan sain kuvat lopulta Suomeen. Niitä ei luonnollisestikaan voinut liittää raporttiimme, mutta niistä oli suuri hyöty tapahtumien aikataulua hahmoteltaessa. Vuosia myöhemmin törmäsin kuviin Jugoslavia-tribunaalissa ollessani tuomioistuintodistajana Haagissa. En tiedä, kuinka ja kenen toimesta ne olivat päätyneet osaksi todistusaineistoa. Yhteistyöni kahden Amnestyn työntekijän kanssa jäi yhteen automatkaan. Minulla on edelleen heidän silloiset yhteystietonsa, mutta tavatessamme satunnaisesti kadulla 25 vuotta sitten emme koskaan palanneet salaiseen matkaamme. He ottivat huomattavan henkilökohtaisen ja järjestönsä maineen kannalta suuren riskin kuljettaessaan minut autossaan väkivaltaisuuksien kiihtyessä ja paikallisten tarkkailijoiden seuratessa tarkoin liikkeitämme. Reilun kahden vuosikymmenen takaiset tapahtumat palautuvat aika ajoin mieleeni. En tiedä, missä minua auttaneet kaksi rohkeaa idealistia ovat tällä hetkellä. Tiedän, että yksi minua auttanut tulkki on edelleen kadoksissa, paikallinen juristi ja hänen kaksi poikaansa tapettiin Naton pommitusten alkaessa Kosovossa, jotkut kollegat ovat paenneet Kosovosta ja Associated Pressin kuvaaja sai surmansa väijytyksessä. He kaikki ovat auttaneet minua vaikeissa tilanteissa ja antaneet uskoa siihen, että työ totuuden ja kadonneiden ihmisten kohtalon selvittämiseksi on tärkeää. Se on tärkeää eloonjääneille. He ovat menettäneet läheisensä ja usein kotinsa. Jotta he voivat sulkea oven menneisyyteen ja rakentaa omaa ja yhteisönsä tulevaisuutta, heillä on tarve ja oikeus totuuteen. Tänä kesänä Kuhmon Kamarimusiikin konsertissa Ettei se toistuisi Pia Freund esitti keskitysleireillä kuolleiden säveltäjien lauluja. Konsertti päättyi Olivier Messiaenin Aikojen lopun konserttoon, jonka hän sävelsi vankileirillä. Tärkeämpää kuin se, mitä muistamme, on se, mitä emme saa unohtaa. . HELENA RANTA Kirjoittaja on oikeushammaslääkäri, sotarikosasiantuntija, emeritaprofessori ja Plan International Suomen kunniapuheenjohtaja. Tässä kolumnisarjassa Planin tukijat kertovat tilanteesta, jossa ovat saaneet apua ja tukea. Sotarikosten tutkimisessa saamani apu on muistuttanut minua siitä, miten tärkeää työ totuuden ja kadonneiden ihmisten kohtalon selvittämiseksi on eloonjääneille, Helena Ranta kirjoittaa. Kuva: MIKKO TOIVONEN 18 Totuus on sodan ensimmäinen uhri
G azassa on huutava pula ruoasta ja puhtaasta vedestä. Egyptin Plan pakkaa ja lähettää Gazaan ruokaa ja tarvikkeita. Avustusrekkojen on kuitenkin vaikea saada apu perille Gazaan. Israelin saarto on tiukentunut kesän aikana entisestään, ja avustussaattueita on jäänyt jumiin rajalle. Avun perillepääsy Gazaan on elintärkeää, sillä gazalaisten elinolot kurjistuvat kuukausi kuukaudelta sodan jatkuessa. Plan vaatii yhdessä muiden johtavien humanitaaristen järjestöjen kanssa välitöntä tulitaukoa. . HETKI MAAILMALTA 19
”Ajattelen joka päivä, miten voisin auttaa Afganistaniin jääneitä sukulaisiani ja ystäviäni. En voi kuitenkaan tehdä juuri muuta kuin puhua heidän vaikeuksistaan sosiaalisessa mediassa – ja missä tahansa”, Kimya sanoo. 20