TÄSSÄ NUMEROSSA 2 14 10 6 4 3 19 20 23 26 Kolumni Kolumnistimme Marjut Lauronen on oppinut, että työelämässä mokat kuuluvat asiaan. Hyönteistutkimusta kulissien takaa Ötökkäakatemiassa kimalaiset pelaavat jalkapalloa ja tutkijat pyrkivät yleistajuistamaan hyönteistutkimusta. Kulttuuria kaupungilla Burleskiseurue Koppelot välittää naiseuden ilosanomaa. Alumnilta oppia Mitä yhteistä on humanistilla ja luonnontieteilijällä? In English Towards employment by ramming through courses. Wappukimara Oheisaktiviteettia wappupiknikille tai vaikka suunnistuksen rastijonoon. 32 34 Päätoimittajalta Työmarkkinoilla on tarjota vain ei oota ja uupumusta. Ilmoitustaulu Väitöskirjatutkijat ovat kokeneet häirintää myös Oulun yliopistossa. Päähenkilö OYY:n uusi pääsihteeri on neljättä kierrostaan ylioppilaskunnan palveluksessa. Ainejärjestölehtien kirjo Saisiko olla härskiä vai asiallista? Liity työläisten rintamaan! Toimitusharjoittelijamme Arttu Vuorio sukelsi Oulun ylioppilaslehden sosialistiseen menneisyyteen työväenjuhlan kunniaksi. Not fluent in Finnish yet? No worries, we have included some translated articles for this issue. You can also find most of our articles translated in English on our website . Go check it out and keep up with what’s happening in the university community! OYL 2:25 taittopohja.indd 2 OYL 2:25 taittopohja.indd 2 11.4.2025 19.57 11.4.2025 19.57
2/2025 23.4.2025 65. vuosikerta Oulun ylioppilaslehti on journalistisesti riippumaton. Vuonna 1961 perustettu lehti ilmestyy painettuna vuonna 2025 neljä kertaa. Matka jatkuu verkossa osoitteessa www.oulunylioppilaslehti.fi Löydät meidät myös mobiilisovellus Tuudosta! PÄÄTOIMITTAJA Tuuli Heikura paatoimittaja@oyy.fi +358 40 526 7821 TÄMÄN LEHDEN TEKIVÄT Arttu Vuorio, Kalle Parviainen, Pete Huttunen, Maiju Putkonen, Marjut Lauronen ja Miro Ukkola KANNEN KUVA Maiju Putkonen TOIMITUKSEN YHTEYSTIEDOT Erkki Koiso-Kanttilan katu 1 2Tovi , 1 krs. 90570 Oulu toimitus@oyy.fi JULKAISIJA JA KUSTANTAJA Oulun yliopiston ylioppilaskunta PAINO PunaMusta Oyj MAINOSMYYNTI Adaptipalvelut paula.manner@adaptipalvelut.fi +358 400 663 885 PAINOS 2000 kpl ISSN 0355-9238 (painettu) ISSN 1798-9922 (verkko) ISSN-L 0355-9238 SEURAA MEITÄ SOMESSA Oulun ylioppilaslehti @oulun_ylioppilaslehti Oulun ylioppilaslehden podcast 3 T änä keväänä olen niin lukenut kuin keskustellut loputtomia kertoja työmarkkinoista. Oman kuplani korkeakoulutetut, jo vuosia niin oman alansa kuin poikkiammatillista kokemusta kerryttäneet ihmiset eivät vain saa töitä. Samaan aikaan työpaikoissa vedetään jarrua palkkaneuvotteluissa ja sen sijaan heitellään ilmoille uhkaavia fraaseja yt-neuvotteluista. Jos töitä ei ole audeamus igiturin jo aikoja sitten viimeisen kerran laulaneille, tilanne ei valitettavasti näytä kovin valoisalta pian valmistuvillekaan. Akavan tuoreet tilastot kertovat, että entistä harvempi vastavalmistunut korkeakoulutettu saa töitä. Siinä missä meille korkeakoulutukseen hakeutuneille on heti opintojen alusta ja mahdollisesti jopa ennen sitä hoettu, kuinka “maisterille aina töitä riittää”, viimeistään viimeinen vuosi on todistanut tämänkin teesin tyhjäksi lupaukseksi. Viimeiset viisi vuotta olemme odottaneet parempia aikoja. Vähemmästäkin usko hiipuu, kun globaali kriisi toisensa jälkeen nostaa päätään. Vaikka toisessa maassa käytävä sota tai tietyn presidentin toimet kaukaisella mantereella voivat tuntua Suomen lintukotoon kaukaisilta tapahtumilta, ne konkretisoituvat hyvin käsiintuntuvasti arkipäiväisissä asioissa ja vaikutukset ovat kauaskantoisia — niin pankkitilillä kuin henkisesti. Opiskelijoiden keskuudessa epävarmuus työllistymisestä aiheuttaa suorituspaineita ja huolta toimeentulosta. Psyykkinen kuorma luo stressiä ja vaikuttaa mielenterveyteen. Tästä on huolissaan myös tämän numeron päähenkilömme, OYY:n uusi pääsihteeri Eetu Leinonen sivulla 6. Samalla työelämä on muuttunut entistä vaativammaksi. Suomen Yrittäjien Verianilta (entinen Kantar) tilaamassa tutkimuksessa kartoitettiin pienten ja keskisuurten yritysten odotuksia työntekijöille. Vastauksissa yrittäjät arvostivat vastavalmistuneita palkatessa oma-aloitteisuutta, itsenäistä työskentelykykyä ja yrittävää asennetta. Heidän myös odotetaan ketterästi hoitavan useita rooleja. Korkeakoulutus kuitenkin harvoin valmentaa täysin työelämään, kuten todetaan myös tämän lehden sivulla 26. Näitä taitoja opitaan yleensä harjoittelupaikoissa, ovathan ne yleisiä työelämätaitoja alakohtaisen substanssiosaamisen sijaan. Samaan aikaan kuitenkin myös harjoittelupaikkojen löytäminen on tällä hetkellä haastavaa monilla aloilla. Kun työnantajat hakevat ”valmiita tekijöitä” jo usean vuoden kokemuksella, on vastavalmistuneena vaikea päästä edes alkuun. Koulutuksen ja työelämän välinen kuilu kasvaa, ja sen ylittäminen ilman siltoja – kuten harjoittelupaikkoja tai ohjattuja urapolkuja – on haastavaa. Nykyinen talousja työllisyystilanne on luonut uudenlaisen nuorten asiantuntijoiden sukupolven – joustavan, mutta väsyneen. Joustava ja väsynyt sukupolvi PÄÄKIRJOITUS TUULI HEIKURA | PÄÄTOIMITTAJA Tämä pääkirjoitus tuskin tarjoaa mitään uutta, mutta ehkä se antaa vertaistukea työllistymisen kanssa painiville. OYL 2:25 taittopohja.indd 3 OYL 2:25 taittopohja.indd 3 11.4.2025 19.57 11.4.2025 19.57
4 ILMOITUSTAULU Pekurin kirjasto suljetaan kesäkuun lopussa Oulun kaupunki ilmoitti nettisivuillaan 7. huhtikuuta Pekurin kirjaston sulkeutuvan kesäkuun viimeisenä päivänä. Kirjasto sulkeutuu ja paluumuutto saneerattuun Oulun keskustakirjasto Saareen alkaa. Uusi kirjasto avataan marraskuussa 2025. Paluumuuttoon on varattu useampi kuukausi. Suuren tilan täyttäminen kalusteilla, kirjoilla ja muulla aineistolla, laitteiden asentaminen, palveluiden käynnistäminen sekä muut valmistelevat toimet vievät aikaa ja sitä varten tarvitaan myös runsaasti henkilökunta, kerrotaan kirjaston tiedotteessa. Pekurin kirjastosta lainatulle aineistolle ei tule eräpäiviä 1.-21. heinäkuuta väliselle ajalle. Varaukset, joiden noutopiste on Pekurin kirjasto, siirretään väliaikaiseen noutopisteeseen kirjastoauto Onneliin Vänmanninsaareeen keskustakirjaston lähelle. Onnelin aukioloajat ovat maanantaista torstaihin kello 14-19 ja perjantaisin 9-15. Keskustaa lähimmät kirjastot sijaitsevat Karjasillalla, Kaukovainiolla ja Koskelassa. Tuiran kirjasto on suljettu 30. huhtikuuta alkaen ja Kastellin kirjasto 23.6.-5. elokuuta välisenä aikana. 14% väitöskirjatutkijoista kohdannut häirintää Oulun yliopistossa Oulun yliopiston tuottaman tutkimuksen mukaan 14% väitöskirjatutkijoista on kohdannut häirintää, epäasiallista käytöstä tai kiusaamista työyhteisössään erityisesti kollegoiden tai väitöskirjaohjaajien toimesta. Kyselyyn vastasi 289 väitöskirjatutkijaa, joka on noin 16% kaikista Oulun yliopiston väitöskirjatutkijoista. Tutkijakoulun johtaja Annu Perttunen toteaa jyrkästi, että jokainen epäasiallisen kohtelun tapaus on liikaa ja että Oulun yliopistossa on erilaisia prosesseja, jotka käsittelevät häirintätilanteita. ” Viestintää ja tietoisuutta näistä tulee parantaa, jotta kynnys hyödyntää tukitoimia ennen tilanteen tulehtumista laskee. Jokaisella väitöskirjatutkijalla on seurantaryhmä, joka on myös mahdollinen tukea antava taho. Seurantaryhmän kokoonpanoa, vastuita ja vaikutusmahdollisuuksia häirintäja konfliktitilanteissa täytyy kuitenkin selkeyttää. Myös ohjaajakoulutusta tulee hyödyntää kiusaamisen ja häirinnän ehkäisyssä ja käsittelyssä entistä tehokkaammin”, Perttunen kertoo Oulun yliopiston tiedotteessa. Tieteentekijöiden liitto on uutisoinut jo syyskuussa 2024 epäasiallisen kohtelun olevan hälyttävän yleistä yliopistoissa. Liiton tekemän kyselyn mukaan jopa lähes kolmannes (32%) koko Suomen väitöskirjatutkijoista tai vastikään väitelleistä on vähintään joskus kohdannut kiusaamista tai väkivaltaa akateemisessa työympäristössä. ”Toivomme, että tätä ei vain sivuuteta, vaan ryhdymme yhdessä toimiin. Tämä voisi olla herätys koko tiedeyhteisölle, jonka merkittävä osa myös me väitöskirjatutkijat olemme. Yhteistyötä kiusaamisen ja häirinnän ehkäisemiseksi olisi hyvä tehdä yksikkötasolta aina yliopistojen väliseen yhteistyöhön ja etsiä yhdessä keinoja, joilla varmistaisimme jokaiselle turvallisen ilmapiirin”, DRS:n puheenjohtaja Petra Oranen kommentoi. Oulu kolmanneksi suosituin kaupunki potentiaalisten asukkaiden näkökulmasta Vuosittaisessa kaupunkien vetovoimaa mittaavassa, tammi-helmikuussa toteutetussa, Vetovoima&Pitovoima-tutkimuksessa potentiaalisten asukkaiden näkökulmasta Oulun kaupunki asettui jaetulle kolmannelle sijalle Jyväskylän kanssa. Ensimmäisen sijan ahmaisi Tampere ja toisen Kuopio. Kaupungissa jo asuvien asukkaiden näkökulmasta Oulu puolestaan oli seitsemäksi vetovoimaisin. Edellä olivat Tampere, Kuopio, Jyväskylä, Espoo, Turku ja Lahti. Tutkimuksen toteutti T-Media. Tutkimuksessa selvitettiin Suomen kymmenen asukasluvultaan suurimman kaupungin vetoja pitovoimaa sekä potentiaalisten että kaupunkien omien asukkaiden joukossa. Kaupunkien asukkaiden tutkimukseen osallistui yhteensä 2 166 ja potentiaalisten asukkaiden tutkimukseen 2 067 vastaajaa. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat 15–65-vuotiaat suomalaiset, Ahvenanmaata lukuun ottamatta. T-Median Vetovoima&Pitovoima-tutkimusmallissa kaupungin saama vetovoimapistemäärä muodostuu kuuden eri osa-alueen keskiarvona: taloudellinen elinvoima, yhteisö, ympäristö, sijainti, palvelut ja kustannusrakenne. Ensimmäisenä kaupunkina Suomessa, Oulu käynnistää rasisminvastaisen toimenpideohjelman. Kaikkien Oulu -hankkeelle haettiin syksyllä 2024 ESR-rahoitusta, jolle se on nyt saanut myönteisen päätöksen. Kaiken kaikkiaan Oulun kaupunki käyttää seuraavan kolmen vuoden aikana 1 234 084 euroa rasisminvastaiseen työhön. Hankkeen toimenpiteisiin lukeutuu eri asuinalueisiin kohdennettuja dialogeja, vieraskielisten ja kaupungin välistä yhteistoimintaa sekä säännöllisiä keskusteluja, rasisminvastaista monitoimintaverkostoa sekä matalan kynnyksen tukipistettä rasismin urhreille. Kaikkien Oulu -hankkeen suunnitteluvaiheeseen ovat sitoutuneet muun muassa Oulun yliopisto, poliisi ja THL. Rasismin vastainen toimenpideohjelma käynnistyy Oulussa OYL 2:25 taittopohja.indd 4 OYL 2:25 taittopohja.indd 4 11.4.2025 19.57 11.4.2025 19.57
Opiskelija, ilmoittaudu mukaan kesäopintoihin! oulu.fi/kesaopinnot Student, register for the summer studies! oulu.fi/summerstudies Palvelemme Ma-Pe 8-20, La 9-17 ja Su 11-17 | Linnanmaanapteekki.fi ELÄMÄNMITTAISTA HUOLENPITOA opiskelija-alennus -10% vapaakaupantuotteista Avustajaksi Oulun ylioppilaslehteen? Etsimme kirjoittajia, valokuvaajia ja somettajia. Menetetystä vapaa-ajasta maksetaan palkkio. Ota yhteyttä paatoimittaja@oyy.fi OYL 2:25 taittopohja.indd 5 OYL 2:25 taittopohja.indd 5 11.4.2025 19.57 11.4.2025 19.57
Opiskelijan hyvää elämää mahdollistamassa Oulun yliopiston ylioppilaskunnan uusi pääsihteeri Eetu Leinonen haluaa edistää niitä epäkohtia, joita on itse nähnyt ja kokenut nuorena ja opiskelijana. TEKSTI & KUVAT Tuuli Heikura 7 K ysyttäessä Eetu Leinoselta kuka hän on, hän on omien sanojensa mukaan vielä hetken aikaa opiskelija. 26-vuotias Leinonen on filosofian maisteri ja suomen kielen opiskelija, mutta maaliskuun lopusta asti hän on toiminut myös Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) pääsihteerinä Kauko Keskisärkän siirryttyä muihin tehtäviin. Leinonen valittiin tehtävään yksimielisesti edustajiston kokouksessa 13. helmikuuta. Työnkuva ei ole aivan yksinkertainen. Ylioppilaskunnan pääsihteeri johtaa toimiston tekemisiä ja työntekijöitä sekä vastaa siitä, että talous ja hallinto pyörivät. Lisäksi työpöydälle kuuluu edunvalvontaa, sidosryhmäyhteistyötä ja omistajaohjausta yhdessä hallituksen puheenjohtajan kanssa. Leinosen kalenteria täyttävät myös useat luottamustehtävät. Aktiivisuus nuorisopolitiikassa on osasyy siihen, miten hän on nyt päätynyt tähän tehtävään. Takana on useita järjestöpestejä ja puheenjohtajuuksia, mukaan lukien OYY:n hallituksen puheenjohtajuus vuonna 2020. Tarina ulottuu Leinosen lukiovuosiin ja Utajärven nuorisovaltuustoon, josta hänen mukaansa on herännyt nuorisovaikuttamisen into. Tästä lähtien Leinonen on ollut mukana luottamustehtävissä nuoriso -tai opiskelijavaikuttamisen parissa. Tälläkin hetkellä kansainvälisyydestä kiinnostunut aktiivi edustaa nuorisoa kansainvälisillä areenoilla Suomen nuorten EU-delegaattina. Leinonen palaa jo neljännelle kierrokselle ylioppilasliikkeen palvelukseen. Puheenjohtajuuden jälkeen hän on toiminut niin koulutuspoliittisen asiantuntijan sijaisena kuin yhteisöasiantuntijana. Väliin on mahtunut useamman vuoden tauko muiden työnantajien alaisuudessa, viimeisimpänä Oulun yliopiston liikkuvuuspalveluissa. Henkilökohtainen motivaatio opiskelijan asioita kohtaan veti Leinosen takaisin OYY:lle. ”Nuorena ja opiskelijana minulla on halu edistää niitä epäkohtia, joita on itse nähnyt ja kokenut”, hän kertoo. Täysin altruistisia Leinosen motiivit eivät kuitenkaan ole. Monissa liemissä keitetty opiskelija-aktiivi ja nuorisopoliitikko näkee pääsihteeriydessä mahdollisuuden kehittää itseä tavalla, joka olisi muuten vielä aika kaukana. ”Harvoin tulee 26-vuotiaana tällaisia mahdollisuuksia päästä kahdeksan työntekijän esihenkilöksi johtamaan tällaista organisaatiota ja tekemään näinkään suuren organisaation taloussuunnittelua ja sijoitusvarallisuuden kehittämistä.” Vankka kokemus Oulun yliopistosta ja korkeakouluyhteisöstä auttaa uudessa tehtävässä menestymisessä. ”OpiskelijaOYL 2:25 taittopohja.indd 7 OYL 2:25 taittopohja.indd 7 11.4.2025 19.57 11.4.2025 19.57
8 vaikuttajan tausta, lobbauskokemus ja eri tehtävänkuvat niin OYY:ssä kuin yliopistolla antavat laajan kuvan siitä, millainen korkeakoulumme ja koko korkeakouluyhteisö on. Lisäksi nuorisopolitiikka on opettanut, miten nuorten ja opiskelijoiden ääntä tuodaan esiin ja miten lobbaustyötä tehdään.” Opiskelijan hyvä elämä Vahvasti sisältäpäin OYY:n toimintaa katsova Leinonen näkee ylioppilaskunnan vaikutusmahdollisuuksien laajuuden ja yhteistyön yliopiston kanssa yliopiston kehittämiseksi. Ylioppilaskunnalla on hyvä sija yliopistossa ja se nähdään arvostettuna toimijana ja asiantuntijaorganisaationa. Hän tunnistaa kuitenkin sen, että opiskelijalle ylioppilaskunta voi näyttäytyä kaukaisena. Ylioppilaskunnan paikka ei ole samalla viivalla opiskelijajärjestöjen, kuten ainejärjestöjen kanssa, jotka ovat opiskelijoille tyypillisesti paljon läheisempiä. ”Aine -ja harrastejärjestöt tekevät todella arvokasta työtä yhteisöllisyyden ja kiinnittymisen edistämiseksi.” Eikä OYY:n tarkoitus olekaan korvata näitä vaan olla opiskelijoiden edunvalvonta -ja palveluorganisaatio. ”Ylioppilaskunta on välikappale, opiskelijat on se mikä EETU LEINONEN TITTELI Oulun yliopiston ylioppilaskunnan pääsihteeri IKÄ 26-vuotias KOULUTUKSELTA Filosofian maisteri, tilastotiede (2023). Nyt opiskelee suomen kieltä kuudetta vuotta. KOTOISIN Utajärveltä HARRASTUKSINA käsityöt, kuten neulominen ja virkkaaminen, sekä lukeminen ja musiikin harrastaminen. Leinonen soittaa klarinettia. KIELITAITO suomi, englanti, ruotsi, saksa ja ranska LUOTTAMUSTOIMET tällä hetkellä toimii Suomen nuorten EUdelegaattina. Leinosella on pitkä historia nuorisojärjestöissä ja -politiikassa. OYL 2:25 taittopohja.indd 8 OYL 2:25 taittopohja.indd 8 11.4.2025 19.57 11.4.2025 19.57
tekee yliopistosta yliopiston ja ylioppilaskunnasta ylioppilaskunnan, mutta 12 500 jäsenen organisaationa on vaikea näkyä jokaisen opiskelijan arjessa”, Leinonen avaa. Hän myöntää, että OYY:n arki ja saavutukset voisivat olla näkyvämpiä opiskelijoille. Pääsihteerin työnkuvassa opiskelijan etujen ajaminen näkyy tukijan ja mahdollistajan rooleina. ”Ylioppilaskunta on monelle kasvattijärjestö, minne tullaan oppimaan ja missä opitaan ja pitää olla mahdollisuuksia kokeilla asioita.” Leinosen tehtävä on oman osaamisensa kautta tukea, että hallitus ja edustajisto onnistuvat tekemisessään ja toisaalta mahdollistaa työ oikeiden sidosryhmien ja verkostojen luomisen kautta. Myös tässä nuorisovaikuttajan tausta ja kokemus auttaa. ”Lobbaus ja vaikuttaminen ei ole helppoa eikä nopeaa eikä sitä tehdä yksin tai yhdessä yössä, joten varmasti tulee itselläkin rooli siinä olemaan.” Leinoselle OYY:n motto ‘opiskelijan hyvä elämä’ tarkoittaa oman paikan löytämistä korkeakouluyhteisöstä. Näkemykseen vaikuttaa edelleen entinen yhteisöasiantuntijan rooli. ”Kun tänne tulee opiskelemaan niin jokaiselle löytyisi tästä yhteisöstä oma paikka. Oli se sitten aktiivitoimija, hallitustoiminta tai mitä tahansa yhteisö tai kaveriporukka. Toisaalta taas se, että jokainen löytäisi oma polkunsa korkeakoulumaailmassa ja sen oman sopivan jutun, mitä haluaa tehdä mitä hyvänsä ne motiivit onkaan.” Uusi pääsihteeri muistuttaa myös opintojen aikaisen tuen tärkeydestä. ”Että ei palaisi myöskään loppuun eikä olisi liian rankkaa ja saisi tarpeeksi tukea siihen, että saa opinnot suoritettua loppuun ja löytää seuraavan askeleen, mihin suuntaan lähtee.” Hänen mukaansa OYY:n edunvalvonnan kautta asiaan voidaan myötävaikuttaa aine -ja harrastejärjestöjen toimintaa tukemalla sekä pitämällä keskusteluyhteys yliopiston kanssa. ”Että opiskelijoilla on riittävät tukipalvelut, että opinnot sujuu ja että ihmiset pääsee kohtaamaan täällä kampuksilla ja löytämään itselleen sopivia porukoita.” Opiskelijan elämä kaipaa toimeentuloa ja tulevaisuuden uskoa Opiskelijan hyvän elämän turvaajan näkemykset eivät rajoitu pelkästään kampusten seinien sisälle. Tällä hetkellä Leinosta mietityttävät opiskelijoiden työtilanne ja toimeentulo. ”Monet eivät ole saaneet töitä semmoisilla aloilla, missä töitä yleensä on runsaasti tarjolla.” Hänen mielestään opiskelijan elämä kaipaa tällä hetkellä tulevaisuuden uskon rakentamista, että oma paikka löytyy myös opintojen jälkeen ja että opintojen aikana ei tarvitse ajaa itseä velkavankeuteen. ”Opinnot ei ole ikinä ollut helppo osa elämää, jossa pystyy vaan harhailla ja haahuilla, mutta nykyisin kun tilanne on sellainen, että toimeentulo on vaikeaa, mistä tulee velkakuorman lisäksi myös se psyykkinen kuorma, jonka lisäksi pitää valmistua nopeasti.” Hän lisää, että opintojen mitoittamisessa ei ole välttämättä huomioitu näitä muita kuormitustekijöitä tai esimerkiksi tarvetta tehdä töitä opintojen ohella, joka ajaa opiskelijan uupumukseen. ”Tämä on se kestämätön ratkaisu.” Jos katsotaan tulevaisuuteen, ikäluokkien pienenemisessä ja opiskelijoiden määrän vähentyessä Leinosta huolettaa ensimmäisena kaupungin elinvoimaisuuden pieneminen ja työllistymismahdollisuudet. ”Voimmeko joutua kierteeseen, jossa tämä kaupunki ei enää ole houkutteleva?” Oulun yliopiston tulevaisuudesta puhuttaessa tuore pääsihteeri nostaa esiin kansainvälisyyteen panostamisen ja tila-asioiden tarkastelun. Hän toivoisi, että päätöksissä ja uusia strategisia linjauksia tehdessä otetaan huomioon se, että ratkaisut eivät vaikuta koulutuksen laatuun tai siihen, että henkilöstö kuormittuu työntekijöiden vähyyden vuoksi. Pienenevät väestöluokat vaikuttavat tietenkin opiskelijamääriin ja korkeakoulujen rahoitukseen, joihin ratkaisuja on jo lähdetty hakemaan kansainvälisyyteen panostamisen kautta. Leinonen haluaisi, että tässä muistetaan myös jatkuvan ja elinikäisen oppimisen mahdollisuudet. ”Työikäisillä on tiedonpäivityksen tarpeita ja sen ei aina tarvitse olla tutkintoon johtavaa opiskelua, jolla osaamista päivitetään.” Lisäksi yliopiston käynnistetty kiinteistöstrategiatyö tarkastelee, miten yliopiston tilat ja tulevaisuuden näkymät saadaan kohtaamaan. ”Näiden perusteella tehdään toimenpiteitä, millainen kampus ja kuinka paljon tiloja tarvitaan tulevaisuudessa”, Leinonen kertoo. Ylioppilaskunnassa Leinonen haluaa pitää huolen siitä, että OYY:n strategiaa sekä edistetään että tehdään tarkoituksenmukaisella tavalla, että toimintaa arvioidaan aktiivisesti ja tavoitteita asetetaan, jotta nähdään, ollaanko menossa oikeaan suuntaan. Pääsihteerinä Leinonen haluaa olla ihmisläheinen toimija. ”Ihminen, jolle halutaan ja uskalletaan tulla kertomaan asioita ja palautetta. Haluan panostaa siihen, että olen läsnä ihmisille.” Lisäksi hän haluaa kehittää omaa osaamistaan. ”Johtajuus on varmaan semmoinen homma, johon ei ole mitään yksiselitteistä koulua ja jota oppii tekemällä.” • 9 Voimmeko joutua kierteeseen, jossa tämä kaupunki ei ole enää houkutteleva? ” OYL 2:25 taittopohja.indd 9 OYL 2:25 taittopohja.indd 9 11.4.2025 19.57 11.4.2025 19.57
11 K erran kiltahuoneella silmääni pisti Tietoteekkareiden Terminaali -niminen lehdykkä. Kannessa komeilee teekkari kahden OTiTvalomiekan kanssa. Kanteen lyöty ”Ehdottomasti yksi lehdistä!” -leima houkutteli syvemmälle. Lehden sisältö ei pettänyt. Amatöörimaisesti taitetut artikkelit, meemit ja kovin epävakavat, alaluokkaiset jutut elävöittävät Terminaalin numeroa. Kansi ei valehdellut. Se oli ehdottomasti yksi lehdistä ikinä. Samalla lueskelin kulttuurintutkijoiden Kultisti-lehteä ja miten sen sisältö on täysin salonkikelpoista ja jopa taiteellista. Runoja, sarjakuvaa, proosaa. Lehti muistuttaa enemmänkin aikakauslehteä kuin kiltalaisten tuottamaa hassutteluvihkosta. Ainejärjestölehtien kirjo on selvästikkin laaja. Mikseivät kaikki opiskelijoiden tuottamat lehdet ole yhtä kevytmielisiä kuin Terminaali tai yhtä tosiasiallisia kuin Kultisti? Opiskelijoiden ikioma lehti Opiskelijakulttuurille ominaista on oman ainejärjestölehden toimittaminen. Useammalla ainejärjestöllä on oma äänenkantajansa. Roolistaan huolimatta harva ainejärjestölehti tiedottaa ajankohtaisista ainejärjestön sisäisistä tapahtumista tai tuo sen virallista kantaa esiin. Lehtien sisältö on hyvin usein kevytmielistä ja huumorilla höystettyä, opiskelijoidensa näköisiä artikkeleita. Aiheet vaihtelevat tapahtumaraporteista erilaisiin elokuva-, elintarviketai alkoholituotearvosteluihin ja novelleista humoristisiin tekstipätkiin. Lehdet kirjoitetaan joko toimituksen, vapaaehtoisten ainejärjestöläisten tai molempien tekijöiden voimin. Ainejärjestölehdet elävät ajassa. Niille valitaan uusi päätoimittaja samalla kun ainejärjestölle valitaan uusi hallitus. Lehtien sisältö ei ole siis yhden vakituisen henkilön päätettävissä, vaan kehittyy uusien opiskelijoiden myötä heidän mukaiseksi. Asiallinen vai härski? Teekkareiden lehdet ovat usein tavallista ainejärjestön äänenkantajaa epävakavampia. Juttujen rima on hipoo maata ja graafinen suunnittelu voi olla mitä tahansa. Oulun Tietoteekkarit ry:n, eli OTiT:n lehti Terminaali on teekkarilehti isolla t:llä. Järki on heitetty ulos ikkunasta ja jutut ovat hassuttelevia ja jopa alaluokkaisia. Härskit jutut ja meemit täyttävät lehden pienet sivut. Tämä ei kuitenkaan ole häpeäksi. Terminaalin epävakavuus on tuulahdus raikasta ilmaa muuten hieman yksitoikkoiseen ainejärjestölehtien maailmaan. Lähes kaikki ainejärjestölehdet muistuttavat toisiaan, joten radikaalisti erilaisen ja huumoriin pyrkivän lehden olemassaolo on hyvä asia. Jos Terminaali ei ota mitään tosissaan, Kultu ry:n, kulttuuriantropologian, arkeologian ja kirjallisuuden ainejärjestön, toimittama Kultisti on sen vastakohta. Kultisti on asialehti kannesta kanteen. Sisältö on vakavamielistä ja taiteellista. Tämä on tarkoituksellista. Kultistin tavoite oli syntymästään lähtien olla erilainen lehti. Tavoitteeseen päästään olemalla asiallinen ympäristössä, jossa kaikki heittävät vitsiä. Kultistin kirjoittajat tietävät myös, mitä ovat tekemässä. Kultu ry on kirjallisuuden ainejärjestö, joten tekstin tuottaminen uskottavasti on heille luonnollista ja vaivatonta. Kiltalaisten oma ääni esiin: Haastattelussa Terminaalin päätoimittaja Millainen on Terminaalin ja Kultistin luonne ja miten päätoimittajat suhtautuvat lehtien sisältöön? Terminaalin päätoimittajan virkaa täyttää Julius Kuruheimo. Ensimmäistä vuotta tietotekniikkaa opiskeleva Kuruheimo toimii OTiT:n hallituksessa tiedotusvastaavana, jonka pestiin kuuluu myös Terminaalin päätoimittajuus. Tiedotusvastaavaksi Kuruheimo pääsi syyskokouksessa vaaleilla. Terminaali oli, suunnilleen ennen vuotta 2020, muistuttanut vakavampaa ja tyypillisempää ainejärjestölehteä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lehti olisi joskus ollut täysin asiallinen. Muun muassa vuodesta 1998 jokaisen numeron alkuOulun yliopistossa useat ainejärjestöt julkaisevat omia lehtiään. Lehtien sisältö on usein kevytmielistä ja hassua. Ääripään esimerkkinä toimii Terminaali. Hassuttelevien lehtien seassa seisoo taiteellinen Kultisti. Miksi lehdet ovat sellaisia kuin ovat? TEKSTI Arttu Vuorio KUVITUS Tuuli Heikura & Arttu Vuorio OYL 2:25 taittopohja.indd 11 OYL 2:25 taittopohja.indd 11 11.4.2025 19.57 11.4.2025 19.57
päästä löytyy alaston nainen. Lähivuosina sisältö on kuitenkin muuttunut enemmän ja enemmän hassuttelevaan suuntaan. Kuruheimon mukaan sisältöön vaikuttaa eniten se, mitä kiltalaiset sinne itse kirjoittavat. Hän toteaa muutoksen syiden olevan siksi hankalasti määriteltävissä. Terminaalin tarkoituksena onkin tuoda esiin kiltalaisten omaa ääntä. Sisällön muutos johtuu siis pitkälti tietoteekkareiden omasta tahdosta tuottaa humoristista sisältöä. Toimituksella on kuitenkin lopullinen valta siihen, mitä kansien väliin painetaan. Vaikka lehden sisältö on vähintäänkin härskiä, ja vaikuttaisi siltä, että mitä vain voidaan julkaista, rajoja kuitenkin on. Loukkaavia tai henkilökohtaisuuksiin meneviä juttuja Kuruheimo ei halua lehteen. ”Tarkoitus ei ole pahoittaa kenenkään mieltä tai loukata. Lehdet on tehty huumorimielessä”, hän toteaa. Kuruheimo paljastaa, että toimitus on harkinnut lehden vakavoittamista. ”Lehdestä löytyy jo niin sanotusti ’puolivakavia’ artikkeleita, mutta lähtökohtaisesti lehti on toimittajansa näköinen”, Kuruheimo kertoo. Toimitus on myös tutkinut mahdollisuutta luoda uuden, ”liiankin vakavan” lehden, johon kirjoitettaisiin kunnollisia juttuja, joita ei Terminaalista koskaan löytäisi. Journalistin ammatti voisi kiinnostaa Kuruheimoa tulevaisuudessa. Vaikka varmaa tietoa urapolulle lähdöstä ei ole, hän toteaa pitävänsä kirjoittamisesta. Luovien ihmisten kokoaja: Haastattelussa Kultistin päätoimittajat Seuraavaksi ääneen pääsevät Kultistin päätoimittajat Anni Koivisto ja Aino Uusitalo. Molemmat ovat kirjallisuuden opiskelijoita, joista Koivisto on fuksi ja Uusitalo opiskelemassa toista vuotta. Idea päätoimittajuudesta syntyi erikseen, vaikka päätoimittajat jakavatkin pestin. Uusitalo pitää kirjoittamisesta ja asioiden järjestelemisestä, joten päätoimittajan paikka luontaisesti houkutteli. Koivisto puolestaan nauttii kirjoittamisen lisäksi visuaalisesta suunnittelusta ja onkin taittanut tähän mennessä ainoan itse tuottamansa Kultistin. Uusitalo toteaa päätoimittajan roolin olevan enemmänkin organisoija kuin kirjoittaja. Hän ja Koivisto eivät kirjoita juuri muuta kuin pääkirjoituksen. He kasaavat lehden muiden teksteistä. Useampi päätoimittajan paikka ei ole Kultistille uutta. Viime hallituskaudella sama käytäntö toistui, mutta sitä ennen päätoimittajia on ollut useimmiten perinteiseen tapaan yksi, Koivisto toteaa. Uusitalon mielestä järjestely on ollut mukava. Työnjako on hänen mielestään onnistunut. ”Kultistit tehdään ryhmätyöllä”, Uusitalo kertoo. Tietty porukka suurimmaksi osaksi tekee lehden, mutta ryhmän ulkopuolisetkin voivat halutessaan lähettää tekstejä julkaisuun. Kultistille ominaista on joka lehdessä säännöllisesti ilmestyvät osiot. Tämä erottaa lehden muiden ainejärjestölehtien joukosta, joissa vakiintuneita osioita pääkirjoituksen lisäksi ei oikeastaan ole. Muiden lehtien sisältö on erilaista joka numerossa. Esimerkkeinä edellä mainitusta ovat ystäväkirja ja Jenna ”Jemma” Merilahden sarjakuva Naali Lipastossa. Ystäväkirja syntyi edellisen päätoimittajan Iida Aikion päästä. Hän halusi haastatella kirjallisuuden yliopistonlehtori Pekka Kuusistoa. Jemman Naali puolestaan on seikkaillut Kultistin sivuilla jo vuoden 2023 fuksinumerosta lähtien. Lehden on ollut aina tarkoitus erottua joukosta. Kultistin uusille päätoimittajille jaetussa testamentissa, eli edellisen päätoimittajan antamissa ohjeissa seuraaville, lehden kuvaillaan syntyneen ”psykedeelisempänä ja taiteellisempana” verrattuna tyypilliseen ainejärjestölehteen. Samalla todetaan lehden hiljalleen palanneen lähemmäksi perinteistä ainejärjestölehteä. Abstrakti linjaus on väistymässä. Uusitaloa lehden psykedeelisyys puhuttelee. Lehti on hänen mielestään erottuva. Molemmat päätoimittajat kokevat omaavan taiteellisen vision lehden kanssa. Huumori ei ole kuitenkaan unohtunut. Esimerkiksi parin numeron takainen ja Instagramissa julkaistu Kultuskooppi on tehty pilke silmäkulmassa. Koiviston mukaan olisi hienoa, jos lehteen kirjoitettaisiin enemmän vitsejä ja huumoripainoitteista sisältöä. ”Ei kaiken tarvitse olla vakavaa”, hän toteaa. Sosiaalista mediaa Kultisti on hyödyntänyt toiminnassaan etenkin kirjallisuuden opiskelijoiden herättelyssä luovuttamaan tekstejään lehteen. ”Tiedämme, että moni kirjallisuuden opiskelija kirjoittelee pöytälaatikkoon, eikä kehtaa näyttää tekstejä kenellekään. Haluamme luoda matalan kynnyksen julkaisualustan. Jos kirjoittaja ei halua tekstiään lehteen, julkaisemme sen ainakin someen”, Uusitalo kertoo. Koiviston mielestä olisi hienoa säilyttää perinteinen ainejärjestölehden tunnelma Kultistissa . Ensi syksyllä julkaistavan Kultistin fuksinumeron lupaillaan olevan lehden omalla 12 ” Lehtien sisältö on kuitenkin loppupeleissä kiinni ainejärjestön jäsenistä ja siitä, mitä he päättävät kirjoittaa. OYL 2:25 taittopohja.indd 12 OYL 2:25 taittopohja.indd 12 11.4.2025 19.57 11.4.2025 19.57
Mielessä tutkintoohjelman vaihto? Kevään siirtohaku 2.–16.5. Jos kanditutkintosi on vielä kesken, voit hakea siirtohaussa tutkintoohjelman tai pääaineen vaihtoa. oulu.fi/fi/siirtohaku tyylillä hauska. Fukseille ollaan suunnittelemassa muutakin, kuten Kultistin runopajaa. Lehden olemassaolon merkitys on päätoimittajille selvä. ”Sanoisin, että lehti on luovien ihmisten yhteenkokoaja”, Uusitalo toteaa. Koivistoa kiinnostaisi tehdä journalismia työkseen tulevaisuudessa. Etenkin kolumnien ja artikkelien kirjoittaminen houkuttelisi. Uusitalo ei ole yhtä varma kuin kollegansa, mutta toteaa käyneen viestinnän perusopinnot, joten journalistiikka ei ole hänelle vierasta. Päätoimittajat osaavat työn lomassa myös irrotella. ”Lehden valmistumisen kunniaksi mennään yksille!”, Koivisto letkaisee. Kuitenkaan erilaisia? Terminaalin ja Kultistin välillä on selviä eroja. Lehdet eivät eroa toisistaan pelkästään sisällössä, vaan myös lehtien toimittamisen taustalla piilee ideologisia eroavuuksia. Kultisti pyrkii vähentämään totisuutta samalla pitäen kiinni omasta imagostaan, kun taas Terminaali pyrkii vähentämään hauskanpitoa, mutta säilyttämään samalla teekkareiden omalaatuisen huumorin. Molemmat lehdet ovat sellaisenaan omaperäisiä. Niiden omintakeinen luonne erottaa ne muiden ainejärjestölehtien merestä. Muita, tyypillisempiä ainejärjestölehtiä ovat esimerkiksi Blanko ry:n Blankki, Tiima ry:n Praavda ja Sähköinsinöörikilta ry:n Sinssi. Lehdistä löytyy juuri sitä mitä olettaisi ainejärjestölehdeltä. Humoristista, kiltalaisten tuottamaa sisältöä. Mikään tekijä ei sinänsä erota lehtiä toisistaan. Niistä puuttuu jokin, mikä tekee niistä erottuvan. Massaan soluttautuminen ei ole huono asia. Jokainen lehti on loppujen lopuksi uniikki, sillä tekijät vaihtelevat. Jotkin lehdet ovat vain toisia enemmän omanlaatuisia. Muutos toimituksen asenteessa lehtien sisältöön ei olisi kuitenkaan haitaksi. Kokeilu on sallittua journalismissa. Luova työ ilman innovaatiota ei ole luovaa. Ilman uusia ideoita luovuus kuihtuu ja tilalle jää vain pari vanhaa ideaa, joita pyöritetään edestakaisin. Muutoksen ei tarvitse olla pysyvää. Kokeilun kautta syntyneet, epätoimiviksi tai epäsuosituiksi todetut ideat voidaan hylätä ja totuttuihin tapoihin palata yhtä kokemusta rikkaampana. Tällaisessa tapauksessa päätoimittajan rooli innovaattorina, jopa taiteilijana, korostuu. Lehtien sisältö on kuitenkin loppupeleissä kiinni ainejärjestön jäsenistä ja siitä, mitä he päättävät kirjoittaa. Muutoksen, jos siihen edes halutaan, tulisi nousta kaiken kaikkiaan ainejärjestöläisistä. Ovathan lehdet olemassa tuomaan heidän ääntänsä esiin. • OYL 2:25 taittopohja.indd 13 OYL 2:25 taittopohja.indd 13 11.4.2025 19.57 11.4.2025 19.57
14 Liity työläisten rintamaan! Leniniä, punalippuja, lakkokehotuksia. Kaikki nämä asiat löytyivät Oulun ylioppilaslehdestä vuonna 1970, jolloin lehti oli avoimen sosialistinen julkaisu. Lehden linjaus ei kuitenkaan miellyttänyt ylioppilaskunnan johtoporrasta, joten päätoimittaja päätettiin dramaattisesti erottaa. TEKSTI Arttu Vuorio KUVITUS Oulun ylioppilaslehden arkistot OYL 2:25 taittopohja.indd 14 OYL 2:25 taittopohja.indd 14 11.4.2025 19.57 11.4.2025 19.57
15 O piskelijoiden lisäksi vappu on myös suomalaisen työn ja työväen juhla. Työväenliikkeet ja opiskelijat kohtasivat vuoden 1970 Oulun ylioppilaslehden vappunumerossa kovin räväkällä tavalla. Oulun ylioppilaslehti on nykypäivänä journalistisesti ja poliittisesti sitoutumaton julkaisu, eikä lehti sen kummemmin julkaise mitään erityisen poliittisesti radikaalia sisältöä tai aja mitään tiettyä agendaa tai aatetta ylitse muiden. Ylioppilaslehtien tarkoituksena ei ole olla tiedotuskanava poliittisille ideologioille, vaan olla yliopistoyhteisön oma lehti, jossa käsitellään heitä koskevia ja kiinnostavia aiheita. Toisin oli 1970-luvulla, jolloin lehti ajoi avoimesti tiettyä poliittista aatesuuntausta. Lehden sivuja koristivat monet vasemmistolaisella särmällä varustetut artikkelit. Toimitus oli puhtaasti sosialistinen, mikä puolestaan ei miellyttänyt Oulun yliopiston ylioppilaskuntaa (OYY). Jotta voitaisiin ymmärtää, miten radikaali muutos Oulun ylioppilaslehden toimituksen suunnassa todella oli, on parasta tarkastella alkuun lehtiä ajalta ennen tapahtunutta. Välkkylää ja ylioppilaslehteä rakentamassa Lehden perustamisvuodesta 1961 vuoteen 1970 Oulun ylioppilaslehti julkaisi artikkeleita liittyen oululaisiin opiskelijoihin, heidän elämäänsä ja heitä koskeviin ajankohtaisiin asioihin. Lehden uutisoimia aiheita olivat muun muassa Virpiniemen kampushanke, opiskelijakylä Välkkylän rakennushankkeen eteneminen, erilaiset vappuriehat ja humanistisen tiedekunnan haikailu ja lopullinen perustaminen. OYY:stä ja sen toiminnasta, kuten vuosijuhlien vietosta ja edustajiston vaaleista, on yhtä jos toistakin säännöllisesti ilmestyvää artikkelia lehdessä. Ylioppilaslehti toimi, ja toimii edelleen, osana OYY:tä. Oulun ylioppilaslehti ei kuitenkaan ollut sanomalehti. Suurin osa sisällöstä 1960-luvun Oulun ylioppilaslehdissä olivat tavallisten opiskelijoiden uutisia, ilmoituksia, kolumneja ja arvosteluita. Niissä korostuivat etenkin huumori ja kieli poskella -asenne, jotka ovat opiskelijoiden tuottamassa mediassa vielä nykypäivänäkin yleisiä lähestymistapoja. Humoristinen asenne tiivistyy OYY:n silloiseen maskottiin Uuno Välkkyyn, joka seikkailee lehden sivuilla 60-luvulla säännöllisesti kuvaten opiskelijaelämän ajattomia ongelmia ja huippukohtia. Hän muun muassa asuu veneen alla, koska ei löydä opiskelija-asuntoa, pettyy Oulun arkkitehtuuriin ja juhlii kaksi päivää putkeen krapula-aamusta huolimatta. Mielenkiintoisimmiksi aikakauden lehdistä nousivat artikkelit, kolumnit ja mielipidekirjoitukset, jotka lehteen oli lähetetty. Aiheina oli pääosin politiikka, uskonto, elokuvaja teatteriarvostelut sekä opiskelu. Näistä kirjoituksista erikoisimpia olivat varsinkin kolumnit ja mielipidekirjoitukset, joita nykypäivänä ei niiden sisällön vuoksi julkaistaisi. Yhdessä tekstissä kommunismista puhutaan jumaloivaan sävyyn, toisessa vastataan, ettei kommunismi olekaan niin hienoa, kolmannessa kehotetaan ottamaan Jeesus Kristuksen valo sydämeen ja neljännessä suunnitellaan saamelaisille omia, Yhdysvalloista tuttuja reservaatteja heidän kulttuurinsa säilyttämisen vuoksi. 1960-luvulla maailmanpolitiikasta ja yhteiskunnallisista epäkohdista lehti uutisoi rohkeasti. Seasta löytyy kehotuksia päästää romanit ravintoloihin ilman syrjintää ja Etelä-Afrikan apartheid -politiikka tuomitaan OYY:n toimesta useaan otteeseen. 1960-luvun loppuun tultaessa Vietnamin sodan vastustaminen ja Yhdysvaltojen ulkopolitiikan kritisoiminen tulevat enemmän esiin poliittisissa artikkeleissa. Sivujen täytteinä olivat siis mitä useimmiten poliittisesti sitoutuneet artikkelit. Jotkin niistä edustivat jopa radikaaleja aatteita, mutta yhtä ajatusmaailmaa ei kuitenkaan nostettu toisen päälle. Sosialistin ja kokoomuslaisen kirjoittamat artikkelit ja puheenvuorot saattoivat ilmestyä samassa numerossa jopa vierekkäin. Poliittinen särmä ei ikinä puuttunut Oulun ylioppilaslehdestä. Liittykää työläisten rintamaan! Raju käännös vasempaan tapahtui vuonna 1970. Uuden päätoimittajan, Juhana Lepoluodon, myötä lehti pikkuhiljaa menetti puolueetonta linjaustaan ja korvasi sen avoimen sosialistisella ja vasemmistolaisella näkökulmalla. Heti ensimmäisestä numerosta on havaittavissa selkeä asenteen muutos. Artikkelit kertovat julkaisussa 1/70 muun muassa sosialistien lisääntymisestä Suomessa ja miten tulopolitiikasta hyötyvät vain ”[Matti] Virkkuset, [Paavo] Honkajuuret ja [Göran] Ehrnroothit”, toisin sanoen vain rikkaat toimitusjohtajat. Lehdestä löytyy myös yllättäen oikeistolaisen Suomen isänmaallisten nuorten kirjoitus puolueohjelmastaan. Päätoimittajan aate -ja arvomaailmasta huolimatta lehti tässä vaiheessa pyrki säilyttämään asemansa foorumina, jonne kuka tahansa oululainen ylioppilas voisi kirjoittaa. Lopusta löytyy pilakuva, jossa kritisoidaan Yhdysvaltojen sodankäyntiä ympäri maailmaa. Kaikkialla, minne jenkkisotilas meneekään, Vietnamiin, Lähi-Itään, Afrikkaan, hän saa vastaukseksi ”Ami, go home ”. Kotona perhe puolestaan odottaa pyynnöin ”Papa, come home ”. Tämän tyyppiset Yhdysvaltoja ja sotaa kritisoivat pilakuvat ovat yleisiä Lepoluodon ajan ylioppilaslehdissä. Läpi vuoden 1970 ensimmäisen puoliskon Lepoluodon poliittinen vakaamus on jatkuvasti läsnä. Vasemmistolaista linjaa tukevat artikkelit yhteiskunnallisista asioista samalla käyden keskustelua yliopistosta ja siihen liittyvistä aiheista täyttävät lehdet. Aiheet liikkuvat sosialismin, kapitalismin, porvariston, demokratian ja diktatuurien ympärillä. Tällaisia juttuja ovat muun muassa Ismo Parkkosen Internationaalit , jossa kerrotaan työväenliittojen historiasta 1800-luvun puolesta välistä 1940-luvun alkuun sekä opintolakkoa koskevat artikkelit lehdestä 7/70. Seuraava merkittävä vasemmistolainen artikkeli löytyy Oulun ylioppilaslehden numerosta 8/70. Lehden etusivua koristaa suurin kirjaimin kirjoitettu, ”Taantumus jarruttaa puitelakia estä sen pääsy eduskuntaan!” -otsikolla varustettu artikkeli, jossa julistetaan “taantumuksellisten porvarillisten puolueiden” hidastavan korkeakoulujen sisäistä hallintoa koskevan puitelain hyväksymistä eduskunnassa. Puitelain lisäksi käsittelyssä oli yksilön oikeuksia laajentava työsopimuslaki, aborttilaki ja vuokralaisen irtisanomissuojalaki. Kirjoituksen mukaan suurpääoman kellokas kokoomus, liberaalisen kansanpuolueen ja ruotsalaisen kansanpuolueen säestyksellä, pyrkii jarruttamaan lakiehdotuksien käsittelyä ”maratonpuheenvuoroilla”. OYL 2:25 taittopohja.indd 15 OYL 2:25 taittopohja.indd 15 11.4.2025 19.57 11.4.2025 19.57
16 ”Kokoomuslaiset jaarittelivat … tuntikausien puheenvuoroissa aborteista, lehmistä ja muusta siihen mittaan, että puhemiehen oli toistuvasti kehotettava puhujia pysymään asiassa ”. Seuraavaksi tekstissä eritellään syitä sille, miksi kokoomus vastustaa lakiehdotuksia. Kokoomuksen kerrotaan vastustavan oppilaitosten demokratisoimista, sillä ”se ei vastaa suurpääoman hyvin koulutettujen idioottien tarvetta” ja kansalaisvapauksien laajenemisen muotoja, kuten aborttia. Vuokralaisten hätä ei kokoomusta hätkäytä vaan he ovat vuokraisäntien ja asunnonomistajien asialla. ”Kokoomus on suurpääoman ja ylimpien sosiaaliryhmien etupuolue ”. Vasemmiston tavoitteeksi puolestaan eritellään porvarillisen demokratian lisääminen, jotta voitaisiin pohjustaa ensi askelia siirtymää kohti ”ainoaa inhimillistä yhteiskuntajärjestelmää”: sosialismia. Lopussa kehotetaan äänestämään tulevissa eduskuntavaaleissa vasemmistoa ja keskustapuoluetta ja olematta äänestämättä niitä, jotka toimivat opiskelijan etujen vastaisesti. Samalla myös puolustetaan Neuvostoliiton ulkopoliittista vaikutusvaltaa Suomessa ja sen kykyä seurata tiukasti vaaleja. ”Yhteistyöhallitus on myös ulkopoliittisesti paras ratkaisu ”. Vaalisaga saa dramaattisen jatko-osan numerossa 10/70. Eduskuntavaalien oikeistolaista voittoa kauhistellaan ehkä hieman yliampuvasti. ”Palasimme kivikauteen: Taantumus ja fasismi nousi. ” Samasta numerosta löytyy Vietnamin sodan siviiliväestöön kohdistuneesta kauhuista ja tuhoista kertova artikkeli. Artikkelissa kerrotaan kuinka Yhdysvallat tuovat ”demokratian” ja ”vapauden” Vietnamiin sen jälkeen kun koko kansa on murhattu napalmilla ja myrkyillä. Samaisessa artikkelissa esitellään Yhdysvaltojen sotarikoksia ja kemiallisten aseiden arsenaalia, etenkin napalmia, sen valmistusta ja tuhovoimaa. Kaiken päälle on lisätty tunteita herättävällä kuva haavoittuneesta vietnamilaisesta lapsesta. Vasemmistolainen sisältö vain syventyy seuraavissa lehdissä. Numeron 11/70 avaa artikkeli, jossa luetellaan Laosin lähihistorian taisteluita ja kamppailua itsenäisyydestä. Pääkirjoitus kertoo, kuinka oikeistolaiset ovat purkaneet säännöstelupolitiikkaa maailmanlaajuisen laman aikana. Alla on kuva, jossa hipit taistelevat poliiseiksi, sotilaiksi ja liikemiehiksi pukeutuneita sikoja vastaan. Samassa lehdessä pohditaan, voiko sosialismiin päästä ilman kapitalistista vaihetta, joka filosofi -ja taloustieteilijäkaksikko Karl Marx ja Friedrich Engles ovat määränneet ehdottomaksi kehitysaskeleeksi. Lehdessä 12/70 luetellaan CIA:n vääryyksiä ja rikoksia ympäri maailmaa etenkin sosialisti -ja diktatuurimaissa. Oulun ylioppilaslehden numero 13/70 on todellinen sosialistinen tykki. Etusivulla otsikon viereen on kirjoitettu punaisin kirjaimin Marxin ja Englesin kirjoittaman Kommunistisen manifestin (1848) kuuluisa loppulause “Kaikki maailman proletaarit, liittykää yhteen! ”. Etusivua koristaa bolshevikkipuolueen ja Neuvostoliiton johtajan Vladimir Leninin kuva ja teksti “V. I. Lenin 1870-1970”. Kyseessä on juhlanumero, jossa käydään läpi proletariaatin suuren johtajan saavutuksia ja elämää hänen 100 vuotisjuhlavuonna. Pääkirjoituksessa ihannoidaan Leniniä, hänen ajatteluaan ja merkitystä työväenluokalle. Lehti 14/70 jäi viimeiseksi sosialistiseksi ylioppilaslehdeksi. Lepoluodon viimeinen numero oli todellinen grande finale . Punaiset liput, teksti “LIITY TYÖLÄISTEN RINTAMAAN! ” ja kehotus lukijalle liittyä vappukulkueeseen, jossa “työväki näyttää joukkovoimansa”. Pääkirjoituksessa kerrotaan vapun oikeasta tarkoituksesta ja komennetaan lukijaa menevän vappuna marssille sosialistien ja kommunistien kanssa porvariston seurassa juopottelun sijasta. Viimeisessä kappaleessa molemmat päätoimittajat, Lepoluoto ja Kari Sallamaa, hyvästelevät lukijan. “Nyt ei enään auta muut kuin Kekkonen tai vallankumous. ” Pääkirjoituksen alla on kehotus perua ylioppilaslehden tilaus ja tilata sen sijaan Kansan tahtoa , Pohjolan työtä ja muita työväenlehtiä. ” Kokoomus on suurpääoman ja ylimpien sosiaaliryhmien etupuolue. OYL 2:25 taittopohja.indd 16 OYL 2:25 taittopohja.indd 16 11.4.2025 19.57 11.4.2025 19.57
18 Oulun ylioppilaslehti 14/70 sisältää vappunumeroon sopivasti artikkeleita sosialismista, työväestä, Leninistä, kehitysavusta, luokkataistelusta ympäri maailmaa ja porvariston pahuudesta. Lehden on selvästi tarkoitus olla viimeinen Lepoluodon irvailu oikeistolaiselle OYY:n hallitukselle tekemällä lehdestä mahdollisimman vasemmistolainen vielä viimeisen kerran. Tapaus Lepoluoto Juhana Lepoluodon erottamisen taustalla oli pitkä tapahtumaketju, joka herätti aikanaan paljon keskustelua sen puolesta ja vastaan. Kaikki alkoi, kun inspehtori Urmas Runolinna vaati OYY:n kokouksessa “[Ylioppilaslehden] toimituksen aisoihin panemista ”. Lepoluoto mainitsee tämän pääkirjoituksessa 5/70. Hän kertoo, miten lehti vain raportoi maailmassa vallitsevia ongelmia. Lepoluodon mukaan kyseessä on tyypillinen taantumuksellinen mielenilmaus: jos itse ei kykene tiedostamaan maailman ongelmia, vaatii, ettei muutkaan niitä tiedosta. “Tällaiset iskut menevät aina ohi, professori Runolinna”, Lepoluoto lopettaa. Seuraavassa numerossa Lepoluoto kirjoittaa kokonaisen artikkelin tapahtuneesta. Jupakka, joka kuivui kokoon -artikkelissa kerrotaan, miten yrityksistään huolimatta Runolinna ei menestynyt saamaan tukea julkilausumalle, jonka mukaan OYY irtisanoisi itsensä ylioppilaslehden linjasta. Oulun Opiskeleviin Oikeistonuoriin (OOON) kuuluva OYY:n pääsihteeri Juha Runolinna kuitenkin ilmoitti, että päätoimittaja erotetaan mahdollisimman pian. Inspehtori Runolinnan kommenteista johtuen on tuskin sattumaa, että samalta etusivulta löytyy tekstilaatikko Professorintauti, jossa Oulun yliopiston professori Pekka Vuorinen kuvailee professorintaudin olevan oireyhtymä, joka “tekee ihmisen kärsimättömäksi, suvaitsemattomaksi ja vihaiseksi”. Lisäksi potilas luulee tietävänsä kaikesta kaiken ja pitävän mielipiteitä henkilökohtaisuuksina. Lepoluoto irvailee Runolinnalle takaisin pitämällä häntä viisastelijana. Saman lehden pääkirjoitus on kriittinen OYY:tä kohtaan ja kehottaa lukijoita olematta juhlimaan organisaation 10-vuotisjuhlia: “[Juhlinta] suo vain harvalukuiselle ylioppilaspoliitikoista ja -byrokraateista koostuvalle eliitille tilaisuuden juopotella ylioppilailta koottuja varoilla. ” Lepoluoto päätettiin erottaa päätoimittajan tehtävästä 23.2.1970 OYY:n edustajiston kokouksessa. Erottaminen tapahtui äänin 18-14. Syynä oli ideologiset syyt. OOON:n edustaja Juhani Turunen totesi, ettei “ole varaa pitää kommunisteja palkkalistoilla”. Asiasta kerrottiin lehdessä 11/70. Samasta numerosta löytyy julkilausumia ja mielipiteitä ylioppilaskunnilta ympäri Suomea päätöstä vastaan. Lepoluoto, erotuksesta huolimatta, julkaisi Oulun ylioppilaslehteä vielä huhtikuuhun saakka. Erotuspäätös sai Lepoluodon viemään lehteä vielä vasemmistolaisempaan suuntaan kuin aikaisemmin. Tämän vuoksi lehdet 13/70 ja 14/70 muistuttavat enemmänkin työväenlehteä kuin ylioppilaiden omaa julkaisua. Kehotukset peruuttaa lehden tilaus, Leninin kuva etusivulla, punaiset liput ja kutsu työväen marssiin olivat kaikki keinoja ketkuilla OYY:lle takaisin. Tästä eteenpäin Uudella päätoimittajallakaksikolla, Erkki Vähämaalla ja Kaarlo Sarkkisella, varustettu Oulun ylioppilaslehti 15/70 pyytää pääkirjoituksessa anteeksi lehden suuntaa ja erittelee, miten toimitus tästä lähtien toimii. Yksipuolista ja kärjistävää, joskus jopa henkilökohtaisuuksiin menevää politiikkaa ei kansien välissä enää nähdä. Lehti ei enää aja tai kommentoi jonkin erityisen poliittisen ryhmittymän päämääriä. Verrattaessa edelliseen Oulun ylioppilaslehti 15/70 on huomattavasti rauhallisempi kuin Lepoluodon julkaisut. Vaikka julkaisusta löytyy vasemmistopolitiikkaa ja sosialismia hipovia artikkeleita, ei niin sanottuun lepoluotolaiseen , äkäiseen vasemmistojournalismiin päästä tai tavoitella. Lepoluotoa jopa kritisoidaan julkaisun etusivulla runossa Oodi Lepoluodolle : Sait marttyyrin kruunun sä ah ja oh, nimes ennen niin tuntematon nyt on huulilla kansan. Hyvää tahtoa riitti vaikk’ oivallist’ taitoa puuttui, poroporvarit suuttui: ei oo herrojen kanss’ marjassa leikkiä laskeminen. mitä siitä kun joukkosi uskossa hurskaat ja vahvat alamaisina aatteelle työllesi tukensa antaa punalippua kantaa älä hellitä, iske ja kosta ja tee propagandaa, veri vielä on virtana vuotava lahtarien! Politiikasta lehti ei suinkaan kokonaan luopunut. Esimerkiksi Vietnamin sotaa sekä Yhdysvaltojen ulkopolitiikkaa kritisoitiin vielä pitkälle 70-luvulle Oulun ylioppilaslehdessä. Vasemmistolaisuus oli läsnä, mutta lehden kanta ei ollut yhtä radikaali kuin aikaisemmin. Poliittinen kommentointi palasi tavalliseksi osaksi lehden journalismia sen sijaan, että se olisi lehden ensisijainen tavoite. Poliittiset kirjoitukset ilmestyvät lehdessä vielä nykypäivänäkin, mutta Lepoluodon henki ei niissä pihise. • ” Nyt ei enää auta muu kuin Kekkonen tai vallankumous. OYL 2:25 taittopohja.indd 18 OYL 2:25 taittopohja.indd 18 11.4.2025 19.57 11.4.2025 19.57
19 Töissä oppii vain häpeämään K evät puskee itseään eteenpäin jo kovalla vauhdilla. Monille opiskelijoille kevät tarkoittaa sulavan maan, joka paikan täyttävän katupölyn ja opintopisteiden kuumeisen laskemisen lisäksi horisontissa häämöttäviä kesätöitä. Osalla on edessä erityisen jännittävät paikat, kun kesä tuo tullessaan ensimmäisen oman alan työpaikan. Uuden työn alkamista odottaa innokkaana, onnellisena ja toiveikkaana. Kukaan ei tosin varoittanut minua siitä, millaiseen häpeälimboon ensimmäinen oman alan työpaikka voi johtaa. Ammatin kiemuroiden opettelun lisäksi talon tavat ja uudet tilat voivat aiheuttaa harmaita hiuksia. Häpeä voi löytää paikalle joko oikeiden mokien tai yliajattelun kautta. Etenkin jälkimmäinen lienee tuttu jokaiselle huijarisyndroomasta kärsivälle – esimerkiksi minulle. Meille huijarisyndroomalaisille ensimmäinen kosketus oman alan töihin voi olla kova paikka. Alan opinnot ovat valmistaneet meitä työelämään palanen kerrallaan, rautaisiksi ammattilaisiksi. Nyt tukehdut informaatioähkyyn perehdytyksen aikana, kyseenalaistat kaiken oppimasi ja varot taukohuoneessa ettet käytä kenenkään lempimukia. Oma häpeäni johtuu siitä, että pelkään mokaavani töissä. Täydellisyydentavoittelun ja lievän työnarkomanian yhdistelmään mokaaminen ei sovi sitten lainkaan. Samalla hävettäisi pettää minut palkanneen ihmisen arviointikyky. Itsensä vertailu alalla jopa vuosikymmeniä olleisiin on täysin päätöntä, mutta stressissä raksuttavat aivot eivät tätä kuuntele. Todellisuudessa jokainen alalla pitempään ollut mokaa joskus. Kuka meistä nyt ei ole puhutellut väärää ihmistä minuuttitolkulla, laukaissut varashälytintä kello 4:00 aamulla tai tilannut 20 sijaan 200 pussia pähkinöitä – en ainakaan minä. Häpeä marinoi nämäkin hauskoiksi muistoiksi. OLIN ITSE viime kesänä ensimmäistä kertaa oman alani töissä kesätoimittajana. Oman häpeän huippuni saavutin onnekseni jo heti toisella työviikolla. Sain käskyn lähteä haastattelemaan silloista ympäristöministeriä soiden ennallistamisesta. Viimeisimmässä ohjeviestissä kerrottiin, että tilaisuus pidetään visusti sisätiloissa ja kenttäretki on peruttu aikataulullisista syistä. Jätin siis kumikengät toimituksen kaappiin ja varustauduin keikalle maihareissa ja pitkissä housuissa. Muutaman tunnin päästä löydän itseni vetiseltä suolta likomärkänä. Kiroilen mielessäni sitä, miksen tarkistanut viestejä vielä kertaalleen ja kuinka idiootilta vaikutan huonoilla varusteillani. Litteroidessani ministerin haastattelua myöhemmin kuulen, kuinka vesi loiskuu kengissäni niiden imaistessa lisää vettä askel askeleelta. Jälkikäteen ajateltuna tilanteessa ei ollut juuri mitään hävettävää – tilanne on pikemminkin hauska kommellus, joka ei vaikuttanut työni lopputulokseen lainkaan. Mokien ja häpeän myötä olen jälleen askeleen lähempänä kaikessa marinoitunutta konkaria. Eiväthän kaikki olisi selvinneet tällaisesta häpeästä – eihän? Näin ainakin uskottelin itselleni autolle palatessa, kun kaadoin sameaa suovettä maihareistani ja hieroin hien ja hyttysmyrkyn seosta pois silmistäni. Se jää vielä nähtäväksi, päättyykö häpeälimbo koskaan. Tekevälle sattuu, ja mokailu kasvattaa luonnetta. Ainakin uskottelen näin itselleni – heti seuraavaan yöunet vievään mokaan saakka. Kolumnistimme Marjut Lauronen uskoo, että työelämän konkariksi harjaantuu vain kantapään mokien kautta. Kirjoittaja on tiedeviestinnän opiskelija, jota kiinnostaa kaikki kummallinen. Toivoton iltavirkku, joka yrittää oppia löytämään juuri ne oikeat sanat. KOLUMNI OYL 2:25 taittopohja.indd 19 OYL 2:25 taittopohja.indd 19 11.4.2025 19.57 11.4.2025 19.57