Ole hyvä ja käytä tulostamiseen lehden omasta valikosta löytyvää tulostuspainiketta.
NRO 3 1 9 . E L O K U U T A 2 1 8 Puskista joka kuukausi. Kävimme Varistonniityn radalla ottamassa selvää, mistä frisbeegolf on tehty. PAR! NRO 4 2 3 . S Y Y S K U U T A 2 1 8 Paikallisliikehdinnän peräänkatsoja.
2 KENELLE PYÖRÄT PYÖRIVÄT? VYÖHYKEUUDISTUS ON MAHDOLLISUUS MYYRMÄELLE VUODENVAIHTEESSA toteutuva HSL:n vyöhykeja lippu-uudistus ovat herättäneet paljon keskustelua. On puitu, kuka voittaa ja kuka häviää. Selvää on, että myyrmäkeläiset ja martinlaaksolaiset ovat uudistuksen suuria voittajia joukkoliikenteen hinnoittelun osalta. Hieman pidemmällä tähtäimellä uudistuksella on myös suuria vaikutuksia koko Myyrmäen talousalueen kehittymiseen. YHTENÄ PERUSTEENA uudistukselle on päästä eroon kuntarajojen keinotekoisuudesta ja mahdollistaa joustava lähialuieden palvelujen käyttäminen. Myyrmäessä tämä näkyy konkreettisesti, kun vyöhykeraja siirtyy Kehä III:lle. Näin Malminkartano sijoittuu samalle B-vyöhykkeelle, ja Helsingin A-vyöhyke tuo kaupungin keskustan edullisen lippuvaihtoehdon päähän. Lähialueesta muodostuu kiinteämpi ja vilkkaampi kun Malminkartanosta todennäköisesti suuntaudutaan yhä enemmän Myyrmäkeen, joka vahvistuu alueen kaupallisena ja matkustuksellisena solmukohtana. Samalla Myyrmäen alue liittyy, vyöhykkeiden osalta, osaksi pääkaupunkiseudun keskusta-aluetta ja näyttäytyy varmasti yhä useammalle mahdollisena asuintai työpaikkana. Tämä on mahdollisuus, joka pitää hyödyntää! KAAVARUNGOSSA esitettyjen laskelmien pohjalta alueella voisi olla noin 24 000 – 27 000 asukasta vuonna 2040. Esitetyn kaupunkirakenteen täydentymisen toteutuessa alueelle saataisiin noin 8 000 – 11 000 uutta asukasta. Luvut saattavat kuulostaa suurilta, mutta vyöhykeuudistus, joka sitoo Myyrmäen osaksi metropolialuetta, tekee niistä realistisia. Monet ovat täällä junantuomia ja juna voi tuoda edelleenkin tänne lisää väkeä. Se, että ihmiset muuttavat jonnekin, ei kuitenkaan johdu pelkästään hyvistä liikenneyhteyksistä. Houkuttelevuutta pitää olla ja tässä tärkeitä ovat ne askeleet, joita jo nyt otetaan kaupunginosamme rakentamisessa ja kehittämisessä. Kehittämisen periaatteina pitää olla järkevä asuntotuotanto, työpaikat sekä lähipalvelut ja hyvät liikenneyhteydet. Tärkeää on myös se, mitä meillä jo on, kuten oma identiteettimme, omaleimaisuus ja vehreä kaupunkikuva. Mahdollisuuksiin on kuitenkin tartuttava, kuten nyt HSL:n vyöhykeuudistukseen ja uskallettava rohkeasti lähteä rakentamaan Myyrmäen tulevaisuutta. Aluetta josta pääsee ja jonne pääsee – edullisesti. HAASTATTELIN kaupunginjohtaja Ritva Viljasta Myyr York Timesiin 19.8. Puhuimme suurista asioista, kuten työpaikoista, jotka tilastojen mukaan ovat alueellamme uhkaavasti vähenemässä, ja siitä, onko Myyrmäestä kehittymässä tätä menoa nukkumalähiö. Puhuimme Myyrmäen Metropolian opiskelijamäärän tuplaantumisesta ja koulutuksen suuntautumisesta kestävään kehitykseen ja vahvaan yritysyhteistyöhön ja siitä, mitä tämä kaikki voisi merkitä Myyrmäen alueella. Puhuimme myös taidemuseo Artsista ja kaupunkipyöristä. Lehden julkaisemisen jälkeen syntyi pienoinen häslinki pyöristä ja taidemuseosta. Ne suuremmat kysymykset, kysymykset alueen tulevaisuudesta, jäivät lähes vaille huomiota. Haastattelussa Viljanen totesi minulle hyvin yksiselitteisesti, että Artsin sisäilma on niin pahassa jamassa, että muut museot eivät enää lainaa teoksia sen näyttelyihin. Kaupunkipyöriä koskevaan kysymykseen Viljanen vastasi, että ensi keväänä pyörät tulevat Vantaalle, Myyrmäkeenkin. MYT:N ILMESTYTTYÄ Vantaan Sanomat haastatteli liikennesuunnittelupäällikkö Markus Holmia ja kirjoitti: ”Suunnitelmana on, että kaupunkipyöräjärjestelmä otetaan ensin käyttöön Tikkurilan ja Aviapoliksen seuduilla. Järjestelmää voidaan laajentaa myöhemmin Myyrmäen suunnalle. – Myyrmäki–Martinlaakso on mielenkiintoinen laajenemissuunta, Holm toteaa.” Taidemuseo Artsin vs. päällikkö Jyrki Nieminen ja Vantaan kulttuurijohtaja Annukka Larkio ehättivät myös varsin pian paikkaamaan kaupunginjohtajan puhetta Vantaan Sanomissa: Ei Artsilla hätää ole, ei akuuttia ainakaan. Erikoinen tapaus kaikkinensa. Kaupungin virkamiehiltä ei tullut palautetta tai selvennyksiä Myyr York Timesin jutun tekijälle. En myöskään saanut vastauksia esittämiini kysymyksiin, kun heti Vantaan Sanomissa olleiden ”oikaisujen” jälkeen yritin selvittää, mistä virkamiesten ja kaupunginjohtajan toisistaan eroavat käsitykset kaupunkipyöristä ja Artsin sisäilmasta johtuivat. Viljanenhan sai ennen julkaisePäätoimittaja ARI MARTINAHO T O I M I T TA JA KO M M E N T O I PÄ Ä K I R J O I T U S Ä Ä N E N A V A U S mista luettavakseen haastattelun perusteella kirjoittamani artikkelin, eikä hänellä ollut silloin siitä mitään huomautettavaa. MUTTA myyrmäkeläisillä on vielä toivoa. Ehkä Artsi ei lähde ainakaan ihan heti, ja ehkä pyöriä on ensi keväänä vielä tulossa Myyrmäkeenkin. Näin voitaneen päätellä Vantaan viestintäjohtajan Päivi Rainion minulle 6.9. lähettämästä sähköpostiviestistä: ”Kaupunkipyöristä ei Vantaalla ole vielä päätöstä. Kaupunkipyörät kilpailutetaan ja päätös niistä tehdään sen perusteella teknisessä lautakunnassa. Haastattelun aikaan oli vielä valmistelussa eri vaihtoehtoja. Näistä kilpailutukseen lähtee vaihtoehto, jossa Myyrmäki on mukana. Tältä osin kaupunginjohtajan lehdellenne antama tieto pitää siis edelleen paikkaansa. Artsissa on sisäilmaongelmia, joiden vuoksi sille haetaan uutta tilaa. Ongelmat aiheuttavat rajoituksia teosten lainauksissa. Tässä asiassa kaupunginmuseo on vastuullinen toimija, eikä pyydäkään lainaan teoksia, jotka eivät tilaan sovellu.” Tässä vaiheessa olisi siis voinut rauhassa jäädä odottelemaan pyöriä ja ihastella Artsissa sinne lainattuakin taidetta ja ennen kaikkea alkaa keskittyä jo niihin suurempiin asioihin. Mutta ei. MUUTAMA PÄIVÄ viestintäjohtajan viestin jälkeen Vantaan kaupunki lähetti tiedotteen, jossa ilmoitettiin: ”Myös länsivantaalaisten toiveista ollaan tietoisia. Siksi pyöräjärjestelmän laajuudesta päättävälle tekniselle lautakunnalle esitellään kaksi vaihtoehtoa: sekä vain Tikkurilan ja Aviapoliksen alueen kattava, että myös Myyrmäen ja Martinlaakson alueelle ulottuva verkosto. ----Hankinta etenee syyskuussa, kun kaupunki avaa pyöräjärjestelmän kilpailutuksen. Järjestelmän hankinnasta päättää kaupungin tekninen lautakunta marras-joulukuussa.” Tiedote oli niin arvoituksellinen, että sitä viestintäjohtajan vastaukseen peilattaessa herää vain enemmän kysymyksiä. Jos vaihtoehtoja on päätösvaiheessa kaksi, tekeekö tekninen lautakunta ensin päätöksen siitä, millä alueilla kaupunkipyö
3 TERTTU NURRO Myyr York Timesin toimittaja. U U T I S I A LEHDEN SEURAAVA NUMERO ILMESTYY LOKAKUUSSA. PL 21 • 01601 VANTAA www.myyryork.news facebook.com/ myyryorktimes toimitus@myyryork.news PÄÄTOIMITTAJA Ari Martinaho 020 7300 906 ari@myrtsi.fi TOIMITTAJAT Elina Iijalainen Terttu Nurro Ilari Martela (urheilu) ULKOASU Topias Dean ILMOITUSMYYNTI ilmoitusmyynti@myrtsi.fi JULKAISIJA Kustannus Oy Myyr York Times (per.) JAKELU Helsingin Jakelu-Expert Oy PAINOPAIKKA Punamusta Oy, Joensuu ISSN 2489-8465 rät otetaan käyttöön, ja tämän valinnan perusteella avataan kilpailutus, joka johtaa vihdoin pyörien hankintaan? Mikäli näin, sekä Aviapolis-Tikkurila että Aviapolis-Myyrmäki-Tikkurila-vaihtoehtojen välillä on tehtävä todella perusteellinen selvitys ilman etukäteisolettamuksia ja summittaista arviota kustannuksista. Vai avataanko kilpailutus syyskuussa siten, että tarjoukset pyydetään erikseen molemmilla vaihtoehdoilla, ja lautakunta pääsee tai joutuu sitten marras-joulukuussa ehkä päättämään vain edullisen ja vähemmän edullisen vaihtoehdon välillä? PÄTKITTÄIN eri lähteistä tihkuneen tiedon perusteella nimittäin näyttää siltä, että vaihtoehto, jossa Myyrmäkikin on mukana, ei ole kilpailutusta järjestettäessä ja asiaa lopullisesti päätettäessä samalla lähtöviivalla Aviapolis-Tikkurila -vaihtoehdon kanssa. Tikkurilan ja Aviapoliksen kaupunkipyöräjärjestelmän tarpeista kun on pitkään tehty valmistelu-, selvitysja kartoitustyötä ikään kuin jo jossain päätettynä ainoana vaihtoehtona. Minulle ei uteluista huolimatta ole vieläkään selvinnyt, minkälaisin perusteluin juuri Aviapolis ja Tikkurila on aikoinaan valittu suunnitelmien pääosaan ja Myyrmäki on nähty vain ”mielenkiintoisena laajenemissuuntana”. ARMASJUHLA SIIRTYI MARTINUKSESTA ENERGIAAREENALLE KIRJOITA JA VAIKUTA! J U H L I VAT S E N I O R I T KAKSIVIIKKOINEN Armas-festivaali huipentuu lauantaina 13.10. Armas-juhlaan, jota vietetään ennakkotiedoista poiketen Energia Areenalla osana Hyvinvointimessuja. Kello 13.00 alkavan juhlan avaa Vantaan kaupunginjohtaja Ritva Viljanen. Luvassa on myös eläkeläisjärjestöjen kulttuuriohjelmaa, jota koordinoi Vantaan kulttuuripalvelut. Armas-juhlan järjestäjinä ovat Vantaan vanhusneuvosto ja kulttuuripalvelut yhteistyössä Hyvinvointimessujen ja Vantaan Järjestöringin kanssa. Armas-festivaalin Vantaan tapahtumakattaus löytyy osoitteesta vantaa.fi/armasfestivaali MYYR YORK TIMES haluaa tuoda kaupunkilaisten äänet kuuluviin. Mielipidekeskustelut vellovat verkossa, mutta jos osaat tiivistää näkemyksesi nasevasti kolumniksi, julkaisemme sen mielellämme myös lehdessä. Kaipaamme elämänmakuisia näkemyksiä länsivantaalaisten arjesta. Mikä saa kiitosta? Mikä harmittaa? Mitä parantaisit? Missä ollaan menossa ihan metsään vai törmätäänkö liian korkeisiin kerrostaloihin? Arvostamme erityisesti, jos osaat tuoda esille uutta näkökulmaa asioihin, mielellään myös rakentavasti ratkaisuehdotuksia esittäen. Kolumnin pituus on enintään 3000 merkkiä tai noin 400 sanaa. Toimituksella on oikeus muokata ja lyhentää tekstiä tai hylätä se. Lähetä kolumnisi osoitteeseen toimitus@myyryork.news PS. Mikäli mielessäsi on aihe, joka kaipaisi käsittelyä, mutta et koe itse olevasi paras tuomaan sitä esille, jätä juttuvinkki toimitukselle!
4 U U T I S I A VARIA ALOITTAA KOKEMUSKIRJASTON MYYRMÄESSÄ O P I S K E L I JA N A I K A A L A I N A K S I VARIAN Myyrmäen toimipisteessä aloitetaan syyskuussa Kokemuskirjasto. Se on lähialueen asukkaille suunnattua toimintaa, joka vastaa uuden ammatillisen koulutuksen tarpeita, opiskelijalähtöistä tapaa opiskella ja samalla osallistaa opiskelijoita sekä lähialueen asukkaita. KOKEMUSKIRJASTOSSA järjestetään mm. lastenhoitoa kotona oleville, draamallisia leikkihetkiä lähialueen päiväkodille sekä erityislapsiperheille, liikuntaa mielenterveyskuntoutujille, pelejä, retkiä ja leivontaa ikäihmisille. Lisäksi viikoittain pidetään avoimia Hyvinvointikahviloita, joissa lähihoitajaopiskelijat jakavat tietoa terveyden edistämisestä. ARTSIN UUSI NÄYTTELY PURKAA JUHLAVUOSISELFIEN J U H L A H U U M A N JÄ L K E E N VANTAAN TAIDEMUSEO Artsin uusin näyttely Suomi Finland 101 avautui Why So Myrtsin myötä 30.8. Näyttely lähtee purkamaan Suomi 100 -juhlavuoden perusteella syntynyttä kuvaa. Juhlavuoden Suomi on maa, joka kehuu itseään maanisesti, muttei pysty löytämään itsestään mitään vikaa. Tarinasta editoidaan pois sankarien ikävät luonteenpiirteet ja kauheat teot, ja korvataan ne epäitsekkäällä uhrautuvuudella, jalolla anteliaisuudelle ja suurella viisaudella. “Oi Suomi katso sinun päiväs koittaa!” Suomi Finland 101 -näyttely kysyy, mitä Suomi on halunnut jättää ulos virallisesta tarinastaan, ja miksi. Taiteen taakse piilotettujen valtarakenteiden alta paljastuu huomattavasti moniulotteisempi, värikkäämpi, räävittömämpi ja kärkkäämmin kommentoiva Suomi. SUOMI FINLAND 101 -näyttelyn taiteilijoita ovat ADEL ABIDIN , JENNI LAITI / Suohpanterror, NIILLAS HOLMBERG ja OUTI PIESKI , BARAN CAGINLI , SIGNE HAMMARSTEN-JANSSON, MINNA HENRIKSSON, TOVE JANSSON, PILVI TAKALA, DZAMIL KAMANGER, JENNI-JUULIA WALLINHEIMO-HEIMONEN, KALLE HAMM, BITA RAZAVI, PETRA ISONIEMI, KALEVI HELVETTI, MATTI RAUHANIEMI ja WARDA AHMED. Lisäksi näyttelyssä on esillä teoksia Vantaan kaupungin taidekokoelmasta. Näyttely on avoinna 13.1.2019 asti. Artsiin on aukioloaikoina aina vapaa pääsy. Pssst! Huomaa myös Palefacen kirjoittama ja esittämä näyttelyn avajaisruno sivulla 14. KOKEMUSKIRJASTON taustalla on ammatillisen koulutuksen uudistuminen. Opiskelijoille pitää tarjota yhä enemmän tiivistä yhteistyötä työelämän kanssa. Varia haluaakin kehittää innostavia koulutusratkaisuja sekä inspiroivia oppimisympäristöjä, jotka sitouttavat nuoria opintoihin, ennaltaehkäisevät syrjäytymistä ja vähentävät keskeytyksiä ammatillisessa koulutuksessa. TULEVAISUUDESSA toimintaa kehitetään ottamalla mukaan eri Variassa opetettavien alojen opiskelijoita. Kokemuskirjasto toimii Varian Myyrmäen toimipisteeseen Ojahaantie 5. Lisätietoja toiminnasta ja ohjelmasta saa osoitteesta variankokemuskirjasto@gmail.com Kyytiin vaan. Kultainen karuselli (2015), Jenni-Juulia Wallinheimo-Heimonen. Laina on ilmainen eikä sitä tarvitse palauttaa.
5 Energia Areena Vapaa sisäänpääsy. www.hyvinvointimessut.com Lauantaina 13.10. klo 10–16 • Alan asiantuntijoiden neuvoja hyvinvoinnin edistämiseen • Vertaistukea ja vapaaehtoistoimintaa • Apuvälineitä, kosmetiikkaa, koruja ja paljon muuta Ohjelmalavalla mm. päivätanssit klo 11.45 – 12.45 Ohjelmaa myös seniori-ikäisille: Armas-juhla klo 13.00 – 15.30. Juhlan avaa kaupunginjohtaja Ritva Viljanen. Rajatorpantie 23, Myyrmäki www.mittakaluste.fi Martinkyläntie 41, Varisto, Vantaa Avoinna: ma-to 10-18, pe 10-16, la 10-15 Puh. 0207 890 580 M I T TA K E I T T I Ö T M I T TA KYLPYHUONEET M I T TA K A A P I S T O T TEHTY SUOMESSA MADE IN FINLAND Voi kyllä. Ilmoittaminen Myyr York Timesissa on huomattavan hyvä idea. ilmoitusmyynti@myyryork.news TRIVIA! 1. Kaivokselan ensimmäinen K-kauppias oli sukunimeltään a) Ilves b) Karhu c) Kääpä? 2. Martinlaakson rata avattiin henkilöliikenteelle a) 1975 b) 1974 c) 1976? 3. Vapaalassa asuva elokuvaohjaaja Matti Kassila on lehtihaastattelujen mukaan heittänyt Jussi-patsaansa kritiikkinä Elokuvasäätiötä kohtaan a) Lammaslampeen b) Vetokankaalle c) Sillbölen kaivoskuiluun? 4. Vaskivuoren lukio muodostettiin 1996 yhdistämällä Myyrmäen lukio ja Vantaanjoen lukio. Myyrmäen lukio oli alunperin a) Hämeenkylän yhteiskoulu b) Kaivokselan yhteiskoulu c) Myyrmäen yhteiskoulu? 5. Vuonna 1981 valmistuneen Myyrmäen jäähallin rakentamiseen keskeisesti vaikuttanut elinkeinoelämän vaikuttaja oli a) Aatos Erkko b) Vilho Väisälä c) Erik Sarlin? 6. Mätäojalla elävä uhanalainen kovakuoriainen on nimeltään a) Haapasepikkä b) Kyrmysepikkä c) Halavasepikkä? 7. Pähkinärinteen vanhan 1970-luvun alussa rakennetun alueen suunnitteli arkkitehti a) Pentti Ahola b) Aarne Ervi c) Aarne Ehojoki? 8. Runsas vuosi sitten purettu Martinkeskus avattiin a) helmikuussa 1972 b) joulukuussa 1970 c) marraskuussa 1969? 9. Kivistön kutsumanimi oli runsas puoli vuosisataa sitten a) Öljylamppukylä b) Formulakylä c) Kartanokylä? 10. Louhelassa vuosina 1967–2010 toiminut legendaarinen terassiravintola oli nimeltään a) Hopeakaivos b) Kultakaivos c) Rautakaivos? Tiedät varmaan kaikesta kaiken, mutta kuinka hyvin tunnet omaa asuinympäristöäsi, sen historiaa ja kulttuuria? Kaikkeen ei voi Googlekaan vastata, mutta aina voi yrittää! Tai sitten kääntää sivulle 24.
6 PYSYYKÖ SUUTARI LESTISSÄÄN? K UN LASKEUTUU kierreportaat alas Myyrmannin uumeniin, tuntuu ensin kuin olisi astunut saluunaan. Mutta sitten aistii nahan tuoksun ja tunnistaakin paikan vanhanajan käsityöverstaaksi, sillä liike on remontoitu tyyliltään 1900-luvun alun kuosiin. Tiskin takana on mies ja pyöreät rillit. Iloiset silmät pilkahtavat. Mies huikkaa tervehdyksen ja kysymyksen: ”Miten voisin palvella?” Kysyjä on suutarimestari PIETU VÄYRYNEN. Jo vastaanotto kertoo, mikä on yksi liikkeen menestysresepti. ”Hyvä palvelu ja asiakkaan huomioiminen on ihan meidän perusjuttu. Tämä yhdistettynä hyvään ammattitaitoon, siinä salaisuutemme”, Väyrynen paljastaa. Hän korostaa kädentaitojen lisäksi myös uuden teknologian merkitystä. ”Asiakkaat arvostavat laatua ja palvelua, mutta ovat myös kustannustietoisia ja erityisesti avainmarkkinoilla uuOstoskeskuksia pullistelevassa maailmassa on puhuttu paljon kivijalkakauppojen elinvoimaisuudesta ja mahdollisuuksista menestyä. Pikkuliikkeet voivat olla vaikeuksissa suurten puristuksessa, mutta aina löytyy myös menestyjiä. Yksi tällainen on Myyrmannissa sijaitseva Bargsin Suutarit & Bargsin Avaimet. K E P PA R I A K E N G I T TÄ M Ä Ä N T E K S T I & K U VAT A R I M A R T I N A H O Bargsin uusi ulkoasu huokuu mennen ajan henkeä.
7 sin teknologia mahdollistaa kohtuulliset hinnat.” Pietu Väyrynen on koulutukseltaan suutari, saamenkäsityön artesaani sekä metalliseppä, siis varsinainen moniosaaja. ”Voitin vuonna 1999 puukonteon Suomen mestaruuden”, hän mainitsee ohimennen. MUTTA PALATAANPA yritykseen. Moni on varmasti pohtinut, mikä on historia nimen Bargs takana? ”Bargsin Suutarit on perustettu vuonna 1986 ja Herra Bargsin suutariliike tuntui tuolloin nimenä sellaiselta kuin suutariliikkeen nimen pitää olla. Nykyisin nimi on Bargsin Suutarit & Bargsin Avaimet”, kertoo Pietu. Yrityksen toiminta alkoi ensin Isomyyrissä ja kun Myyrmanni oli rakenteilla, firma teki ensimmäisenä liikkeenä vuokrasopimuksen uusista tiloista Puolimatkan kanssa. Myyrmanniin siirryttiin vuonna 1994. ”Olemme siis hyvin myyrmäkeläisiä”, Pietu naurahtaa. Hän itse on ollut liikkeen palveluksessa kuusi vuotta ja on myös yrityksen osaomistaja. Verstasta hän ei pyöritä yksin, vaan töissä on myös suutari KIMMO KUOSMANEN. Molemmat ovat ammattilaisia yli 30 vuoden kokemuksellaan. ASIAKKAAT KOOSTUVAT ihan tavallisista korkolapun vaihtajista avainten hankkijoihin. Uutena tärkeänä ryhmänä ovat erilaiset käsityöharrastajat. ”Kuuntelimme ihmisten toiveita ja paljon tuntui olevan kiinnostusta nahkamateriaaleihin. Työ on kätevämpää ja lopputulos parempi, kun on oikeat nahkatyövälineet. Siksi meiltä saa laadukkaiden materiaalien lisäksi myös suutarintyökaluja. Olemme myös pyrkineet opastamaan ja neuvomaan aina tarpeen mukaan.” Jotkut uusista asiakasryhmistä ovat hieman yllättäviäkin. ”Meillä on asiakkaana suuri joukko heppatyttöjä, jotka harrastavat keppihevosia. Monet heistä tekevät riimun ja suitset itse ja ovat siksi tulleet kyselemään neuvoja. Toki myös monet nahkatöiden harrastajat, kauempaakin, käyvät täällä.” Pietu on pohjoisen poika, joka tuli 6 vuotta sitten Myyrmäkeen Bargsille töihin. Hän kertoo viihtyneensä hyvin. ”Pohjoisessa asustelleena täytyy sanoa, että kun muutin tänne Myyrmäkeen, tuntui heti kuin olisi kotonaan. Ihmiset ottavat ‘junantuoman’ niin luontevasti vastaan. Lappilaisille täytyy olla ‘jonkun väärtti’, mutta tänne kelpaa ihan omana itsenään, vähän tällaisena kylähullunakin.” Hän uskoo myös tulevaisuuteen. ”Bargsin Suutarit on osa paikallista identiteettiä ja liike on aina toiminut täällä. Olemme saaneet hyviä pitkäaikaisia asiakkaita ja ystäviä. Ammattitaidolla, hyvällä palvelulla ja omalla ilmeellämme meillä on paikka osana paikallisia lähipalveluita”, uskoo suutari Pietu Väyrynen. Nahkamateriaaleille on kysyntää. Oravannahka ei toistaiseksi käy maksuvälineenä.
8 GOLF MENI METSÄÄN V I H E R I Ö N PÄ I VÄT O N L U E T T U Jos metsään haluat mennä nyt, niin takuulla yllätyt puskajussien määrästä Varistonniityn lähistöllä.
9 L AJIJA RATAESITTELYSTÄ suurimman vastuun kantoivat 11 vuotta lajia harrastanut Antti Kärkkäinen, joka on omien sanojensa mukaan luudannut paljon Myrtsissä nuorempana, sekä Talin Tallaajien ratamestari ja seuran hallitukseen kuuluva Jani Koskinen, jolla on jo 15 vuoden kokemus lajista. ”Pelataan huvikseen ja koetetaan tehdä muille mahdollisuuksia pelata paremmin”, Koskinen kertoo. Mukana olivat myös entinen ammattikoripalloilija, susijengissä pelannut Jukka Matinen, ja 10 vuotta pelannut Riku Vink, vuoden 2016 frisbeegolfin nuorten alle 19-vuotiaiden EM-hopeamitalisti, sekä Risto Innilä, 13 vuotta lajia harrastanut, mutta porukasta ainoa, joka ei pelaa kisoja. Varistonniityn 18 väylän rata avautui kesäkuussa. Vantaan frisbeeseura ja Vantaan kaupunki toimivat yhteistyössä kaupungin vastatessa radan rakentamisesta. Radan suunnittelijoina toimivat Kari Vesala ja Petri Viiden hengen ryhmä kokeneita frisbeegolfin harrastajia pelasi läpi Varistonniityn frisbeegolfradan. He esittelivät rataa ja lajia leppoisasti jutustellen. Kaikki pelaajat edustivat Talin Tallaajia. Pelaaminen radalla on ilmaista, kuten lähes kaikilla Suomen frisbeegolfradoilla. Radalle on opastus Martinkyläntieltä Rystypolkua pitkin tennishallin kohdalta. T E K S T I & K U VAT I L A R I M A R T E L A Määränen Talin Tallaajista. ”He olivat hyvin vahvasti mukana, pitkällä kokemuksella antamassa vinkkejä, miten saadaan haastavia, pelattavia ja turvallisia väyliä. Kaikki aspektit täyttyvät”, kommentoi Koskinen. ”Puita ei ole jouduttu paljon kaatamaan, pusikkoa on siistitty. Kenttä on aika lailla luonnontilainen. Tavoitteena on löytää sellaiset paikat, että maasto antaa mahdollisuudet rakentaa sinne hyvä rata”, jatkaa Koskinen. “Suomessa on yli 600 frisbeegolfrataa. Tämä on hyvä metsärata, jossa on muutama avoin väylä. Talin kenttä on puistomainen. Sitten on harrastajille tarkoitettuja lyhyempiä ratoja, kuten Siltamäen rata”, tietää Kärkkäinen. ”Sekään ei ole pelaajan etu, että tehdään kaikista radoista samanlaisia”, lisää Koskinen. FRISBEEGOLFIN SÄÄNNÖT ovat suoraan golfista, mutta välineenä on muovikiekot.
1 Väyliä on kahdeksantoista, kohteena kori, ja voittaja on se, joka selviää vähimmillä heitoilla. Heittojärjestys määräytyy edellisen väylän tulosten perusteella. ”Liikkeelle lähdettäessä, radan alussa oli iso kartta, johon oli piirretty kaikki väylät, miten ne menee. Uudella radalla kannattaa ottaa kännykkäkameralla kuva kartasta ennen lähtöä. Ajankohtaista tietoa radoista löytyy fgr.fi -palvelusta”, Koskinen neuvoo. VIELÄ TOISTAISEKSI Varistonniityn radalta puuttuvat väyläkartat, jotka antavat infoa väylästä ja kertovat, mistä kori löytyy. Väylätolpissa lukee toistaiseksi kunkin väylän ihannetulos ja pituus. Ykkösja kolmosväylän korit sijaitsevat hyvin lähellä toisiaan ja ensikertalainen turvautuisikin mielellään väyläkarttaan. Väylät on tehty helpoksi kulkea ja seurata. Haketta on runsaasti. Rata oli pelipäivänä yllättävän kuiva, vaikka yöllä oli satanut. Maastojuoksuun tarkoitetut kengät ovat hyvät frisbeegolfiin, ettei sukat kastu. “Varsinaiset frisbeegolfkengät, joilla Vink pelaa, ovat tukevammat ja kiertojäykemmät kuin lenkkarit”, tietää Matinen. “Pelaajat osaavat varautua, että kiekkoja voi tulla eri suunnista, ja golfista tuttu fore-huuto herättää. Kenttiä tehdään paikoille, missä on suosittuja kävelypolkuja. Tärkeitä ovat pelisilmä ja yhteistyö. Heittäjä on vastuussa heitostaan, ja että siellä, mihin heittää, ei ole ketään ylimääräisiä”, muistuttaa Koskinen. ”Kaikki kilpapelaajat ovat ottaneet lisenssin lisäksi vakuutuksen. Kävelijät eivät uudella kentällä osaa vielä varautua muovin heittäjiin. Pitää tietää, mitä mutkan takana on”, lisää Kärkkäinen. M ETSÄSSÄ oli hyvin rauhallista kiertää rataa. Tuulta ei huomannut juuri lainkaan. Liikenteen ääniä ei kuulunut kuin aluksi ja lopuksi, paitsi yhden yli lentäneen lentokoneen suihkumoottoreiden jylinä. Peuroja ei tällä kertaa näkynyt, vaikka ryhmän edellisellä kierroksella oli sellainen seisoskellut aivan väylän varrella. Radan isot ja tukevasti vaakatasoon rakennetut heittoalustat eli tiit saivat paljon kehuja. Niissä on pitävät keinonurmimatot. ”Edessä on maton jälkeen vielä tilaa, ettei tipu. Joku kymmenen vuotta sitten oli vaan tolppa merkkinä, mistä heitetään. Tää on erittäin hyvin rakennettu jo lähtökohtaisesti. Aikaisemmin moni rata on muovautunut vuosien saatossa sellaiseksi kuin se nyt on”, tietää Kärkkäinen. Väylällä pelatessa maassa olevan kiekon takana on 20 x 30 cm alue, jossa tukijalan on oltava. Jalan ja korin väliin pitää aina jäädä kiekon mentävä paikka, sitä lähemmäs ei saa mennä. Kullakin pelaajalla on mukanaan parinkymmenen kiekon reppu, joka painaa noin Raappavuoren huipulta on mäen juuressa nököttävälle korille huimaava näkymä ja 131 metriä matkaa. HiiiiiiUsein koria ei näe heittopaikalta. Ja vaikka näkisikin, on “puulaakin” todennäköisyys suuri.
1 1 7,5 kg. Repussa kulkevat myös juomapullot ja pyyhkeet. Kaikkia kiekkoja ei kuitenkaan joka kierroksella käytetä. ”Putterit ovat paksuja ja niissä on kapea rimmi (reunus). Draivereissa on levee rimmi. Ne ovat ohuempia kiekkoja, niin ne lentää pidemmälle” tietää Koskinen. Eri kiekkojen painot ovat suurin piirtein samoja. “Reppu ja parikymmentä kiekkoa maksaa noin 400– 500 euroa”, Kärkkäinen tuumaa. A LOITTELIJAN ei kannata ostaa frisbeekiekkoja sokkona. Putterilla ja midarilla (midrange) pärjää aluksi. ”Merkkiliikkeestä löytyy kaikki mahdolliset kiekot ja saa asiantuntevaa neuvontaa”, tietää Kärkkäinen. ”Jos ostaa kovan nopeusluokan draiverin, oppii heittämään väärin. Sitä ei saa lentämään”, kertoo Matinen. ”Vetoliikkeen kiihtyvä nopeus, sen kun saa tietylle tasolle, niin sitten vaan vähän vakaampaa, nopeampaa draiveria kouraan”, opastaa Kärkkäinen. Koskisen kiekko osuu samalla heitolla kahteen eri puuhun ja saa voimakkaan kimmokkeen. ”Aina kiekko ei löydy helposti. Puusta metsään kimmonnut kiekko voi joskus hävitä. Joskus puut ovat suosiollisia, joskus taas ei”, hän naurahtaa ja jatkaa: ”Joskus kiekko jää maastoon, niin ettei sitä löydy, Antilla jäi eilen viimeksi. Kiekot myös uppoavat järveen tai lampeen. Ei pidä rakastua liikaa omiin kiekkoihin, että tää on se, millä mä aina heitän. Jos kassista yksi kiekko häviää, niin on silti kiekkoja, joilla pystyy heittämään hyvin.” TÄLLÄ KIERROKSELLA yksikään kiekko ei jäänyt metsään. Kokeneet pelaajat osasivat seurata heittoja tarkasti, ja kierros eteni joutuisasti. Korkeuserot eivät haitanneet sen enempää pelaajien kuin minunkaan menoa – päinvastoin, vaihtelua oli sopivasti. Tämä seuran kautta löytynyt kaveriporukka on jo selvästi yhteenhitsautunut ja hyvähenkinen. Naurun remakka raikuu yhtenään. Koskisen mukaan matalan kynnyksen viikkokisat on paras tapa tutustua ihmisiin. “Meidän pelatessa peruspanos on usein virvoke, muutaman euron panos. Aina kivempi olla saamapuolella kuin maksupuolella. Ei niinkään omat hyvät heitot, vaan kaverin huonot heitot”, naurahtaa Koskinen pilke silmäkulmassa. ”Mörrissä on!” hekottelee Kärkkäinen, kun kaverin kiekko päätyy metsään. Kahden tunnin kierroksen päättyessä Innilä katsoo rannekelloaan: ”Neljä ja puol kilsaa tuli matkaa.” ”Mikäs tässä, matalan kynnyksen hyvä laji. Voi harrastaa ulkoilmassa, ei vaadi valtavaa fyysistä kuntoa. Voi pelata vähän – annat pikkurillin, niin vie koko käden. Helposti saa uusia kavereita”, tiivistää Koskinen. Siinäpä lyhyesti, mistä frisbeegolfissa on kyse. Varistonniityn metsäradalla on helppo viihtyä. Nyt tarkkana. Moni hyvin alkanyt väylä saa katkeran lopun, kun puttailu alkaa. -op! Onnistunut heitto heteiköstä vaatii taitoa, luovuutta tai puhdasta tuuria.
1 2 MYYR YORKIN MICHELINIT YÖSSÄ O N PERJANTAI-ILTA. Sakari ja Antero ovat jalkautuneet Myyrmäen iltaan tutkimaan yösyötävän tarjontaa. Vatsa on tyhjä, mutta mieli korkealla, sillä viimeisimmätkin ravintolakeittiöt sulkeutuvat kymmeneltä, minkä jälkeen yökiitäjä saa syödä grilliruokaa. Tänä iltana perinteet ovat kunniassa: haussa ovat porilaiset, makkaraperunat ja hampparit. Pizza ja kebab jäävät toiseen kertaan. ENSITÖIKSEMME hurautamme junalla Martinlaaksoon, jonka asemalta löytyy Nino’s Food -ravintola. Lista on kebab-painotteinen, mutta grillimäinen ulkoasu ja tarjotut hampurilaiset houkuttelevat sisälle. Valitettavasti hampurilaisliha on lopussa eikä muita grillituotteita ole listalla, joten matka jatkuu tyhjin vatsoin. Hymy ei silti hyydy. Seuraavaksi on vuorossa Malminkartanon aseman eteläpuolella tönöttävä Kartanon grilli. Listalla on tarjolla kattavasti grillikioskin antimia sekä aasialaisia wokkeja. Otamme pekonihampurilaisen ja kerroshampurilaisen ja jäämme sisätilaan syömään. Ulkopuolella ei virallisia istumapaikkoja olisikaan. Pihvit ja sämpylät on paistettu erinomaisesti. Erityismaininnan saa pekoni, joka tirisee mukavasti. Kastiketta on sopivasti eli paljon, mutta se ei ole erityisen hyvää ja pihvit ovat heikkolaatuisia. Sipulia on runsaasti, mikä tekee burgereista sopivan äksyjä. Kokonaisuudessaan fiilis jää silti tasolle ok miinus. Toisen burgerin pelasti pekoni, toisen ei mikään. JAT K A M M E matkaamme Myyrmäkeen Myyr Yorkin Michelinit ovat rehtejä, Kaivokselassa kasvaneita, raavaita miehiä, jotka arvostavat riittävän suuria annoksia, mutta myös hyvää makua ja asiallista palvelua. Miehet liikkuvat välillä yksin, usein kaksin tai kolmin, joskus jopa perheen kanssa. uudelle tuttavuudelle, eli Isomyyrin torilla sijaitsevalle Myyrmäen Grillille. Se on aito grillivaunu, eli juuri sitä, mitä haetaan. Grillin pitäisi aueta kello 21 ja olemme paikalla klo 22, mutta luukku on kiinni. Alamme etsiä korvaavia paikkoja Myyrmannin edustalta Paalutorilta, mutta sielläkään ei natsaa. Asemalla oleva Mike’s Diner houkuttelisi, mutta olemme päättäneet jättää sen omaan arvosteluunsa. Kiukkuisena lähdemme kävelemään kohti pääkohdettamme, Ullan Grilliä. Matkalta löydämme kuitenkin kukkakaupasta kebabbilaksi muutetun Salama Pizzan Vaskivuorentien varrelta. Koska grillitarjonta on ollut surkeanlaista, päätämme koukata sinne tarkistamaan tilanteen. Sisätilat ovat tilavat ja vessakin löytyy, mutta tämä paikka on auki vain puoleenyöhön saakka. Listalta löytyy kuin löytyykin burgereita, joten tilaamme juustohampurilaiset ja jäämme odottamaan. Kuulemme epäilyttävän mikron kilahduksen, mutta tehty mikä tehty. Saamme eteemme hyvännäköiset ja -kokoiset burgerit. Täytteitä on paljon ja kastike on hyvää, mutta burgereissa on isoja, keskinäisiä laatuvaihteluita. Toisessa burgerissa pihvi on hyvää ja leipä on paistettu rapeaksi. Toinen on haalea ja leipä lötköä kuin suoraan pussista otettuna. Huonommassa burgerissa pihvikin on kuraa, vaikka kokoa riittääkin. Lievätkö kaupan valmisburgereita vai mitä, mutta paha maku jää suuhun. SEURAAVAKSI suuntaamme kohti Ullan Grilliä eli UG:ta, joka on tuttu niin meille kuin monille muillekin. Odotamme illan kohokohtaa vatsa täynnä, mutta vesi vielä kielellä. Vaikka UG onkin muuttanut sisätiloihin, grillissä on edelleen perinteistä hohtoa. Nykyinen, niin sanottu uusi omistajakin on pitänyt grilliä helposti yli kymmenen vuotta. Lisäksi täältä saa ruuan kaverina reilusti maitoa, kuten kunnon grillillä kuuluukin. Tilaamme perinteiset herkut: porilaisen ja makkaraperunat. Koska vatsa on jo täynnä, syömme molemmat yhdessä. Valitettavasti kohokohta lässähtää. Porilainen on hyvin paistettu, mutta muuten vähän juosten tehty. Tilpehöörissä on säästelty ja muutenkin porilaisesta jää liukuhihatuotemainen tuntu. Sama koskee makkaraperunoita. Sekä ranskalaiset että makkaranpalat on kunnolla uppopaistettu, mikä on yksi tärkeimmistä ominaisuuksista. Muut Y Ö K Y Ö K K I K I E R R O S T E K S T I & K U VAT M Y Y R YO R K I N M I C H E L I N I T Kartanon Grilli. Tämä burgeri ei sovellu siisteille syömäreil le.
1 3 MYYR YORKIN MICHELINIT YÖSSÄ KUKA, MITÄ, MICHELINIT? JOSKUS asiat vain tapahtuvat oikeaan aikaan. Tahollaan veljekset miettivät kokeilukierrosta lähiseudun ravintoloissa, toisessa suunnassa suunniteltiin Myyrmäen uutta paikallislehteä. Tästä uudesta tavasta viettää aikaa yhdessä syntyi lopulta Michelinien ravintola-arvostelut. Ranskalainen esikuvansakin on toki saanut nimensä rengasvalmistajalta, mutta Myyr Yorkissa mielikuvissa kangasteli kenties enemmänkin ikoninen mainoshahmo. Myyr Yorkin Michelineihin liittyvät rehtiys, raavaus ja runsaus. MICHELINIEN MAKUAISTIA on kalibroitu pienestä pitäen Shellin Kolmen helmen simpukoissa, joita he muistelevat edelleen lämmöllä. ”Pienille pojille isot lehtipihvit maustevoilla ja ranskalaisilla olivat sitä jotain. Reilu annos, hyvä ruoka, mutkaton palvelu”, Sakari kertoo ja onnistuu samalla summaamaan joitain Michelinien arvosteluperusteista. Michelinien arvosteluasteikko on suhteellinen, mikä lukijankin on hyvä ymmärtää. Sitä myös lähestytään positiivisen kautta. ”Nollan saa, jos ravintola ei olekaan auki. Sen jälkeen kaikki on vain plussaa”, Antero nauraa. ”Tässä kohtaa ollaan arvosteltu ravintoloita yhdestä viiteen, mutta se ei tarkoita, etteikö joku voisi saada kuusikin pistettä.” Tilannehan käy jännittäväksi. Miksi näin? ”Eri ravintoloilta odotetaan eri asioita. Fiinimpi paikka on kalliimpi, mutta samalla ruuan on oltava sen mukaista. Jos pitää odottaa pöytiinohjausta, palvelunkin on pelattava ja laskun on tultava vilauksessa. Lähimättölältä odotetaan reiluja annoksia, joissa ei turhia pihistellä”, Sakari sanoo. MICHELINIT ARVOSTAVAT positiivisia yllätyksiä ja lisäpisteitä saattaa siis saada murtautumalla oletetun tason yläpuolelle. Siksi ravintoloiden arvostelut eivät välttämättä ole keskenään suoraan vertailtavissa. ”Meistä on mukava syödä rauhassa tilavassa ja mukavassa ympäristössä, mutta sekin suhteutetaan paikan kokoon ja laatuun. Ruoka on silti aina pääasia”, Sakari painottaa. ”Olisimme mielellämme antaneet grilleillekin parempia arvosanoja, mutta se ei nyt vain ollut mahdollista.” Kotikulmien läheltä on löytynyt monta helmeä, joista osaan on jo palattu uudestaankin.”Olemme jokseenkin yllättyneitä lähialueen ravintoloiden laadukkuudesta”, Sakari sanoo. ”Toivottavasti onni kantaa jatkossakin.” Kaikki Michelinien aiemmat arvostelut ilmestyvät loppuvuoden aikana myös Myyr York Timesin Facebook-sivuille. perusasiat on kuitenkin unohdettu: makkaraperunoiden kuuluu toimia siten, että haarukan voi upottaa lautaselle vaikka silmät kiinni ja silti siihen tarttuu mukaan joka lajia – ranskalaisia, makkaraa sekä lisukkeita. Nyt makkarat on jätetty liian isoiksi, joten niitä pitää pyydystää erikseen tai pilkkoa etukäteen. Sinappia ja ketsuppia on töräytelty keot sinne tänne, samoin majoneesia, joten niitäkään ei tule mukaan automaattisesti. Lopputuloksena annosta on vaikea syödä. Jos syö laiskasti, saa lähinnä pelkkiä maustamattomia ranskalaisia. Lisäksi sinappi oli kamalaa ja perinteisen pahvikorin sijasta makkaraperunat tulivat kertakäyttölautasella. VUOROKAUSI on jo vaihtunut, kun teemme uuden lähestymisen Myyrmäen Grillille. Edelleen sama tilanne, kiinni on ja ehkä pysyykin. Urbaanin legendan mukaan grilli on auki aamuöisin, mutta sitä emme jää odottamaan. Grilliruokien kohtalo mietityttää. Osuiko meille vain huono ilta vai oliko liian vähän promilleja veressä? Oli mukavaa sahailla junalla edestakaisin ja vatsa tuli enemmän kuin täyteen, mutta ruuan taso ei päätä huimannut. Toki grillit grilleinä ja gurmee gurmeena, mutta yksikään paikka ei saanut Del Monte -miehen hyväksyvää nyökkäystä. Hyvältä grilliltä saa tänänkin päivänä hyvää grilliruokaa. Siihen ei nyt ylletty. Jopa legendaarinen UG jätti reilusti parantamisen varaa. Nähtäväksi jää, onnistuuko Mike’s Diner jonain päivänä palauttamaan Michelinien uskon Myyrmäen grillien maukkauteen. Salam a Pizza. Tämä purilain en ei valitetta vasti iske kuin sata salama a. Sen sijaan joku iski burgeri in veitsen . M I C H E L I N I T K A R TA N O N G R I L L I , M A L M I N K A R TA N O R U O K A S A L A M A P I Z Z A , M Y Y R M Ä K I ( S I S . WC ) R U O K A U L L A N G R I L L I , L O U H E L A ( S I S . WC ) R U O K A
1 4 Minulla on suuri kunnia saada julistaa Vantaan taidemuseon moratorio avatuksi. Tällä alueella eivät päde kolonialistien lait. Tätä aluetta ei määrittele patriarkaatti, kansallisvaltio, eikä ahdasmielinen, nationalistinen eetos. Tätä aluetta ei määrittele rotuhygienia, monokulttuuri tai voittajien historiankirjoitus. Täältä ei pakkopalauteta ketään. Täällä ei tunneta rasismia, ei seksismiä, ei homofobiaa, transfobiaa, eikä ableismia. Täällä ketään ei pakoteta ahtaan 1900-lukulaisen ihmiskäsityksen muotista läpi, vaan muotti rikotaan ja poltetaan tuhkaksi. Tervetuloa tanssimaan menneisyyden haudalle! Tämä on Suomi Finland 101. Tämä ei ole Kekkoslovakia, Chekkoslovakia, eikä Kouvostoliitto. Tämä ei ole sääntö-Suomi, byrokraatin viimeinen orgasmi, talvisodan ja jatkosodan jälkeisen paperisodan aika, jossa paperisotaveteraanit pompotetaan kuoliaaksi viraston luukuilla, jossa tuntemattomat sotilaat nääntyvät vastaanottokeskuksiin, jonka kaduilla arjalaisnuoret marssivat pylväsrivistöinä, jossa ulkoministeri tukehtuu nakkimukiinsa ja Töölöntorin alpakoita viedään teuraalle. Tämä ei ole takapajula, jossa kovin jätkä saunoo itsensä kuoliaaksi. Tämä ei ole jääkiekko-ottelu. Tämä ei ole pakkosterilisaatioiden ja saamelaislasten internaattien Suomi, jota hallitaan häpeällä ja sanktioilla. Tämä ei ole kyykytyksen ja aktiivimallin aluetta. Tämä on Suomi Finland 101. Tämä ei ole fin landia, Linnake-Euroopan viimeinen erämaa, josta kansakunnan parhaat mielet käännytetään ikuiseen kadotukseen, kuin Allen Ginsbergin runossa: ”I saw the best minds of my generation destroyed by madness starving hysterical naked...” Ei. Täällä ei olla todellisuusrajoitteisia. Täällä rauhan armeijat marssivat linssikeiton voimalla, Saamenmaan lippu liehuu Mannerheimin patsaalla, täällä meille hymyilee muunsukupuolinen Suomi-neito-oletettu. Täällä siviilipalvelusmiehet ryystävät kukkakaalipirtelöä ja matkamuistot kääritään Laura Huhtasaaren graduun. Täällä katsotaan totuutta silmiin. Täällä puhkotaan kuplia. Täällä maailma ei ole stagnaatiossa, vaan jatkuvassa liikkeessä. Pysähtyneisyyttä ei tunneta. Täällä ei kunnioiteta keinotekoisia rajavyöhykkeitä, ei normeja, ei ahtaita määritelmiä inhimillisestä kokemusta. Täällä vallitsee vapaus — ilmaisun-, mielipiteen-, sananja kuvan vapaus! Täällä ovia avataan, eikä suljeta. Täällä aitoja kaadetaan, eikä rakenneta muureja. Ikkunat räjäytetään kokonaan irti seinistä ja päästetään maailma sisälle. Tämä on monimuotoinen Suomi, näkymättömien Suomi, marginalisoitujen ja rodullistettujen Suomi. Tämä on totuudenmukainen Suomi, toiseutettujen, vaiennettujen ja vähemmistöjen Suomi. Tämä... on Suomi Finland 101. Chimamanda Ngizi Adichie’a sanoin: ”kansallinen kulttuurimme ei määrittele millaisia me olemme, me määrittelemme millaista kansallinen kulttuurimme on.” Tervetuloa dekolonisoidulle vyöhykkeelle! Tämä on Suomi Finland 101. 1 4 SUOMI 101 M E N N E I S Y Y D E N H A U T A U S M A A Palefacen avajaisruno SUOMI FINLAND 101-näyttelyn avajaisiin Artsissa 29.8.2018 AVA JA I S R U N O
1 5 1 5
1 6 AUTOSTA VAPAA M EILLÄ ei ole omaa autoa. Muutimme Myyrmäkeen melkein neljä vuotta sitten, kävelymatkan päähän juna-asemasta, yhtenä syynä juurikin se, että arvostamme hyvin toimivia joukkoliikenneyhteyksiä. Kaksi vuotta sitten syntyi lapsi. Koko ajan olemme kuulostelleet, milloin auton tarve ylittää sen, ettei sitä ole. Toistaiseksi niin ei ole käynyt. Sanon mielelläni, että valintamme on ekologinen ja ympäristöperustainen. Osin se onkin. Osin ei. Yksityisautoilu ei ole halpaa. Ei etenkään silloin, kun autoa ei vielä ole, ja kustannukset ovat helposti laskettavissa. Autolaina, leasing, osamaksu. Vakuutukset. Parkkipaikka. Polttoaine tai sähkölasku. Me kuljemme julkisilla, pyörällä, kävellen. Me myös autoilemme. Lähellä asuvien appivanhempien auton lainaaminen on onnistunut lähes aina tarvittaessa. Viikonlopuiksi ja kesälomiksi vuokraamme auton. Viime kesänä ajoimme ensimmäistä kertaa yhteiskäyttöautolla, jotka ovat vihdoin rantautuneet myös Myyrmäkeen. Kun etsimme asuntoa, katselin kaikenlaisia ratkaisuja ympäri pääkaupunkiseutua, lähinnä ratojen varsilta. Yhtenä kriteerinä olivat toimivat joukkoliikenneyhteydet. Piirsin kilometrin säteitä juna-asemista. Tiesin, että mikäli asemalle kulkisi bussi, yli kilometrin matkalla olisi houkutus käyttää sitä, vaikka se pidentäisi matka-aikaa kävelyyn verrattuna. Ja vaikka kuinka tuntui, että vain vartin matka juna-asemalle ei olisi matka eikä mikään, tiesin että silloin työmatkat venyisivät. Nämä ovat meille elämänlaatuun vaikuttavia tekijöitä. MUUTIN lapsuudenkodistani Helsinkiin, Malminkartanoon 18-vuotiaana. Ajoin ajokortin vasta 28-vuotiaana opiskeluaikoinani Joensuussa. Sielläkään en tarvinnut autoa, koska opiskelu, asuminen ja viihde tapahtuivat lähes kokonaan ruutukaavan alueella keskustassa. Juna toi etelään, bussi vei äidin luokse kylään, ja minä rakastin niitä reissuja, kun ei tarvinnut itse ajaa, sai vain istua kyydissä, kuunnella musiikkia ja ajatella. En M E N O P E L I T ”Piirsin kilometrin säteitä juna-asemista.” Myyrmanniin ei pääse vielä ratikalla, eikä metrolla. Kaikella muulla kylläkin. T E K S T I & K U VAT E L I N A I I JA L A I N E N
1 7 S I V U T I E I siis ajokortin ajettuanikaan muuttanut tätä joukkoliikenteeseen perustuvaa elämäntyyliäni, vaikka Kiihtelysvaaraan kuvauksiin ajaessani pohdinkin pitkien, soisten taipaleiden varrella kulkevien suorien tarvetta, ja naureskelin kuutostien monikaistaisia liittymiä, joissa autoja tuntui olevan aina yhtä vähän kuin kehä kolmosella yöaikaan. Silloin jo, kymmenen vuotta sitten, mietin onko ihmisellä oikeus asua siellä, missä haluaa, ja missä määrin yhteiskunnan tulee tukea sitä. Pohjois-Karjalassa asuvalle kylien autioituminen ja palvelujen siirtyminen kauemmas on konkreettisesti kymmeniä kilometrejä pidempi ongelma kuin esimerkiksi täällä. Samaa pohdimme ajaessamme kesälomareissulla sinänsä idyllisen Keski-Suomen kylien halki. Mietimme, miksi ihmiset haluavat asua siellä. Ajattelin, että varmaan aika harva sinne muuttaa sattumalta. Moni syntyy siellä, kasvaa siellä, käy kenties muualla ja haluaa sitten palata. Tahtookin asua mutkaisen asvalttitien varressa talossa, jossa on oma piha, jonka edestä ei kulje junaa tai bussia, jossa yksityisautoilu on ainoa vaihtoehto päästä mihinkään. Siihenkin kasvetaan, siihen opitaan. OLEN kai sitten itse kasvanut toisenlaiseen arkeen. Kotikylässäni peruspalvelut olivat pyöräja kävelymatkan päässä. Lapsena ja nuorena kuljimme itsenäisesti kouluun, kirjastoon ja harrastuksiin. Meillä oli auto, ja itsekin ruinasin vanhemmilta kyytejä kylille. Toiset kulkivat kirkonkylälle busseilla, mopoilla, traktoreillakin, mutta minä koin vapaudeksi sen, että minua kuljettivat omat jalat ja polkupyörä. Se oli riippumattomuutta, myös taloudellisesti, kun kauempana asuvien piti taistella kulkuneuvojensa tai bussilipun hinnasta. Helsinkiin muutettuani en tarvinnut autoa, koska minulla ei myöskään ollut sellaista käytettävissäni, tai ollut sellaiseen varaa, vaikka olisinkin ajanut heti ajokortin. Ajaminen kaupunkiliikenteessä on myös oma lukunsa. Minulla on ystävä, joka opetteli ajamaan Helsingin keskustassa öisin. Silloin oli riittävän vähän liikennettä, että pystyi hahmottamaan kaistanvaihdot riittävän ajoissa. Siihen eivät opasteet läheskään aina auta, ne pitää vain tietää. Tieto on sellaista, jota kertyy vain kokemuksen kautta. Nyt minäkin muistan jo paremmin liittymät ja kaistat, joita pitkin tarvittaessa ajan. Mökkitien mutkat ovat piirtyneet tajuntaan ja reitit ovat siirtyneet myös kaasupolkimelle, aika pitkäänhän koin niitä vain kyydissä istuen. Silti, heti kun kyseessä on uusi kohde, minuun iskee myös epävarmuus. Ei tästä ole kauankaan, kun jouduin käymään kääntymässä seuraavassa liittymässä, koska en edellisessä päässytkään sinne minne piti. Kaistat menivät vain hetken rinnakkain, enkä osannut tehdä riittävän nopeasti päätöstä ja suhteuttaa omaa vauhtiani muuhun liikenteeseen. Silloin mietin taas, että ehkä sittenkin ajan vain takaisin kotiin enkä perille ollenkaan. H AHMOTAN maailmani joukkoliikenteen kautta. Sinne pääsee junalla, siitä menee se ja se bussi, JARI on kolmikymppinen, aiemmin Malminkartanossa asunut, nykyään metroradan varressa vaikuttava kolmikymppinen IT-alan ammattilainen. Omien sanojensa mukaan hän ei tarvitsisi autoa käytännössä lainkaan, mutta on silti harrastanut muutaman vuoden kesäautoja. Huhti-toukokuussa siis auto alle ja syksyllä myyntiin. Myyntitappion puolesta Jarilla on mennyt aika hyvin, kahtena kesänä takkiin on tullut noin 500 euroa per auto. Tämän vuoden myyntihintaa Jari ei vielä tiedä. ENSIMMÄISENÄ kesänä Jari osti turbolla varustetun pikkupurkin, hintaluokassa noin 4000 euroa, koska ns. huviajossa kiihtyvyys on hänelle tärkeä ominaisuus. Jos kuluista jätetään pois myyntitappio, ja ajatellaan että Jari olisi ajellut autollaan tästä hamaan tulevaisuuteen, kertyi neljän kuukauden ajalta kuluja noin 325 euroa kuukaudessa. Suurimmat yksittäiset kuluerät kertyivät vakuutuksista ja ajoneuvoveroista sekä tuulilasinvaihdosta. Erilaisiin huoltoihin, korjauksiin, pesuihin ja muuhun tarpeelliseen tilpehööriin kului kesän aikana yhteensä noin 640 euroa. Myyntitappio huomioiden auton tuomat kustannukset olivat noin 450 euroa kuukausi, riippumatta siitä paljonko autolla ajettiin. SEURAAVANA kesänä vuorossa oli vähän uudempi, mutta yhä näppärästi kiihtyvä auto, jonka hintaluokka pyöri 8000 euron kieppeillä. Kesä sujui varsin mallikkaasti, ja huollon tarve oli pienempi kuin edellisenä vuonna. Jälleen suurin menoerä oli vakuutukset ja verot, noin 670 euroa. Huoltoihin ja muuhun laittoon sekä pesuihin kului 450 euroa. Ilman myyntitappiota kesäauton kustannukset olivatkin vain noin 200 euroa kuussa. Myyntitappion huomioiminen nostaa kustannuksia lähes kolmeensataan euroon kuukaudessa. TÄMÄN KESÄN lopulliset luvut eivät ole vielä selvillä, mutta auton hintaluokan kasvaessa kasvoivat myös ongelmat. Jari osti auton ensimmäistä kertaa liikkeestä suojatakseen selustaansa mahdollisten virheiden osalta, mutta pieleen meni. Auton hintaluokka oli noin 11 000 euroa. Auto meni melkolailla heti remonttiin, mutta yli kymmenen vuotta vanhan kulkuneuvon korvausprosentit eivät olleetkaan kummoisia. Ensimmäisen remontin yhteydessä ilmeni lisää vikoja, minkä takia autolla ei ole uskaltanut ajaa kuin pakollisia menoja. Kilometrit ovatkin jääneet alle puoleen aiempiin kesiin verrattuna. Koska auto on ostettu liikkeestä, tulee myyntitappiotakin todennäköisesti enemmän kuin ennen. Tällä hetkellä pelkkiin remontteihin on mennyt noin 1200 euroa. KESÄ 2016 (auton käyttöaika noin 4 kk, ajossa noin 4000 km) Ostoon liittyvät menot: 110 € Vakuutukset ja ajoneuvoverot: 550 € Tuulilasin vaihto: 200 € Maalipinnan korjaustarvikkeita: 90 € Huollot ja osat: 120 € Satunnaisia tarvikkeita: 70 € Pesu ja puhdistus: 160 € Myyntitappio: 500 € YHTEENSÄ: 1800 € eli 450 €/kk KESÄ 2017 (auton käyttöaika noin 5,5 kk, ajossa noin 4000 km) Vakuutukset ja ajoneuvoverot: 670 € Huollot ja osat: 350 € Pesu ja puhdistus: 100 € Myyntitappio: 500 € YHTEENSÄ: 1620 € eli noin 295 €/kk AUTO VUOKRALLE Esimerkkiauto Toyota Yaris, enintään 2000 km/kk OP Kausiauto 569 €/kk Firent 600 €/kk Länsi-Auto 690 €/kk OP Kausiauton ja Länsiauton hinta on heidän verkkosivuillaan listattu hinta yhden kuukauden mittaiselle vuokraukselle. Firentin hinta-arvio on saatu puhelimitse tiedustelemalla. Useimmat vuokraamot ovat valmiita neuvottelemaan pitkäaikaisemman vuokrauksen hinnoista ajokilometreistä ja auton varustelutasosta riippuen. KESÄKIESI
1 8 ai niin se on siinä, mistä se ratikka lähtee. Päässäni on kartta, jossa on erivärisiä linjoja. Se ei ole rakentunut hetkessä. Muistan, kun aloitin uudessa työpaikassa ja työmatkani muuttui. Tuntui inhottavalta rakentaa reittiä Reittioppaan perusteella ja vaihtaa bussia jossain keskellä korpea. On ehkä vähän noloa tunnustaa, että se korpi sijaitsi Martinlaakson ja Vantaankosken välissä. Mutta silloin en tuntenut seutua, enkä tiennyt, mitä tehdä, mikäli bussi jättäisi tulematta. Kokemuksen karttuessa opin valitsemaan parhaat vaihtoyhteydet, tiesin missä jäädä pois, jos näyttikin siltä, että saattaisin myöhästyä bussista tai mihin asti ajaa, jos aikaa kotimatkaan olikin enemmän. En ollut vain yhden ratkaisun varassa vaan kokemukseni perusteella pystyin punnitsemaan enemmän faktoja kuin mikään palvelu pystyi minulle tarjoamaan. Ymmärrän, että toisista se tuntuu haastavalta. Se onkin. Erityisesti se on silloin, jos järjestelmä ei toimi etkä pysty hakemaan tietoa esimerkiksi puhelimella. Vuoroväli saattaa olla puolikin tuntia, eikä satunnaista käyttäjää auta konkarin tieto siitä, että viiden minuutin kävelymatkan päässä on pysäkki, josta menee bussi joka kymmenes minuutti, ei ehkä suoraan sinne minne piti, mutta ainakin pääsee matkaan, on jo vähän lähempänä. MINÄ olen opetellut. Voin valita vähän hitaamman vaihtoehdon, sen mutkittelevan bussin ja välttyä vaihdoilta. Tai voin pohtia etukäteen, että jos perillä haluan mennä Myyrmanniin, valitsen sen yhteyden, jonka viimeisenä välineenä on juna. Koska olen laiska. Koska haluan kävellä mahdollisimman vähän. Koska haluan, että liikkuminen on minulle helppoa. Autoilijana taas joudun käyttämään hurjasti paljon enemmän energiaa siihen, että tiedän mihin menen, että ymmärrän miten sinne ajetaan, että hahmotan missä parkkipaikat ovat. Yksityisautoilun nopeuteen pääkaupunkiseudulla joudun toteamaan: ”Kilinkontit!”. Etenkin lapsen kanssa tuntuu välillä paljon helpommalta pakata kaikki tarvittava lastenrattaisiin ja lähteä sitten liikkeelle. Yksityisautoilun aikalaskelmissa ei tunnuta ikinä ottavan huomioon niitä minuutteja, jotka kuluvat kaiken tavaran raahaamiseen parkkipaikalle tai auton hakemiseen kotiovelle, pakkaamiseen, tankkaamiseen, pysäköintipaikan etsimiseen ja parkista lopulliseen kohteeseen siirtymiseen. Karttapalveluissa kaikki käy näppärästi kahdessakymmenessä minuutissa, mutta autoiluun kuluva aika kannattaa kokemukseni ”Karttapalveluissa kaikki käy näppärästi kahdessakymmenessä minuutissa, mutta autoiluun kuluva aika kannattaa kokemukseni mukaan melkein tuplata.” Myyrmäkeläinen peltipelto. Myyr Yorkin läpi kulkiessa taide-elämyksiä tarjoillaan myös asemien väleillä.
1 9 mukaan melkein tuplata. Siinä alan äkkiä pohtia, että olisiko sittenkin kivempaa istua vain kyydissä ja antaa jonkun toisen ajaa, kun ajallisesti lopputulos saattaa olla sama. P UOLUSTEENA yksityisautoilulle käytetään kantamuksia ja muuta kuormaa. Meillä ei tehdä viikon ruokaostoksia lähimarketissakaan. Ne tulevat meille kaupan autolla suoraan kotiin. Kun tarvitsen jotain rautakaupasta, lasken hakemiseen tarvittavan ajan ja vaivan. Mielessäni kuvittelen, miten haen auton, kiinnitän turvaistuimen, hermoilen ruuhkassa kun en taaskaan tajunnut katsoa kelloa. Löydän parkkipaikan, kannan potkivan uhmaikäisen asvalttiaavikon halki, käyn ostamassa tuotteen ja yritän muistaa mihin jätin auton. Sitten ajan kotiin itsekin vatsa kurnien, nälkäänsä kiukuttelevan lapsen kanssa, palautan auto, ruokin lapsen – ja unohdan noutamani asian kolmeksi viikoksi odottamaan käyttöönottoa. Ei liene ihme, että päädyn usein tilaamaan tuotteen verkosta. Silloin säästyn myös heräteostosten tekemiseltä. Kiireessä tai myöhään illalla otan taksin, yhä harvoin, mutta kynnys on onneksi madaltunut. Edelleen se tuntuu vähän kielletyltä, liialliselta luksukselta, joka rokottaa lompakkoa kohtuuttomasti seutulipun hintaan verrattuna, mutta jos vertaan taksimatkojen hintaa oman auton omistamiseen, saisin ajaa taksilla enemmänkin. TIETYNLAISTA todellisuuden kohtaamista oli sekin, kun vuosikausia sitten päätinkin ajaa Uudellamaalla sijaitsevalta mökiltä henkilöautolla Helsinkiin asti ystävää tapaamaan. Järkytyin huomatessani, että parkkipaikan hinta oli lähes kaukoliikenteen bussilipun hinta. Loppuillaksi onnistuin vielä pysäköimään autoni sakkopaikalle, ymmärtämättömyyttäni, sakkoja saamatta, mutta muuta liikennettä mahdollisesti VANHA VOLVO , kasa avaimia, liityntäparkkipaikat, rengasparkki, yhteinen varauskalenteri ja taulukkolaskelmia. Niistä koostuu LEENA ROMPPAISEN kokemus autokollektiivista. Myyrmäen aseman kupeessa asuvalle Romppaiselle ja hänen puolisolleen oma auto ei ole välttämättömyys. Hän käy itse junalla Helsingin keskustassa töissä ja peruspalvelut löytyvät läheltä. Romppainen myös pyöräilee paljon, kunnonkin takia, ja sen yhdistäminen lähijunalla kulkemiseen on laajentanut fillaroinnin mahdollisuuksia. YHTEISKÄYTTÖAUTOT ovat vasta hiljattain rantautuneet Myyrmäkeen, eivätkä ne ainakaan aiemmin vastanneet Romppaisen auton käyttötarpeisiin. ”Huonot säät, myöhäiset illat, viikonloput, juhlapyhät”, Romppainen luettelee syiksi auton käytölle. ”Ostimme tarkoituksella iäkkäämmän, isomman auton, jossa penkit kaatamalla saa kuljetettua enemmänkin tavaraa.” Autossa on myös vetokoukku, joka useista vuokraja yhteiskäyttöautoista nykyisin uupuu. Käyttäjät olivat entuudestaan toisilleen tuttuja. Kollektiivi rakentui herrasmiessopimukselle. Varauskalenteri oli jaettu kaikille jäsenille ja suositut ajankohdat neuvoteltiin keskenään. ”Joskus vertailtiin sitä, kenen oli vaikein toimia ilman autoa ja mentiin sen mukaan”, Romppainen kertoo. KOLLEKTIIVIN JÄSENET asuivat hajallaan pääkaupunkiseudulla, jolloin auton siirtoihin kului aikaa ja vaivaa. Kahden pariskunnan ja yhden yksöistalouden ajossa kilometrejä kertyi noin 15 000 vuodessa. Käytössä oli rengasparkki ja kattavat vakuutukset hinauspalveluineen, mutta Romppainen huomasi, että huolloissa käyminen jäi helposti yhden kollektiivin jäsenen eli hänen kontolleen. Isot kiinteät kulut jaettiin pääluvun mukaan ja bensakulut maksettiin käytön perusteella. Tällä hetkellä autokollektiivi odottaa purkamistaan. Muiden ja myös Romppaisen autontarve on muuttunut viime vuosina. Muut ovat luopumassa, Romppaisella auton käytön tarve on elämäntilanteen takia hieman lisääntynyt. Toiveissa olisi löytää kollektiivin jäseniä samalta suunnalta, jolloin auton siirtäminen paikasta toiseen vähenisi. ”Kovin vähäisessä käytössä kollektiivi ei kannata”, Romppainen sanoo. ”Toisaalta taas systeemi ei toimi, jos joku haluaa tehdä joka viikonloppu mökkireissun.” Mikäli kollektiivia ei synny, jää auto silti todennäköisesti Romppaiselle. ”Mutta harmittaahan se, että suurimman osan ajasta se seisoo käyttämättömänä parkkipaikalla.” KOLLEKTIIVIN ENSIMMÄISESTÄ AUTOSTA löytyy täsmällistä dataa vuosilta 2007-2014. Nämä ovat kahdeksan vuoden keskiarvoja: Vakuutukset 640 €/vuosi Ajoneuvoverot 120 €/vuosi Korjaukset ja muut tarvikkeet 770 €/vuosi Rengasparkki ja renkaat 340 €/vuosi Kustannukset ilman polttoainetta 1870 €/vuosi eli noin 155 €/kk. Kilometrit 13280 km/vuosi Polttoaine 1980 €/vuosi eli noin 165 €/kk. Kustannukset polttoaineen kera noin 3850 €/vuosi eli noin 320 €/ kk. YKSI AUTO, MONTA KÄYTTÄJÄÄ S I V U T I E I I Bussikyytiläinen ei vauhdin hurmaa kaipaa.
2 haitaten. Yksityisautoilussa on muitakin kustannuksia kuin polttoaineen hinta. Meillä on ollut kesäisin vuokra-auto, yleensä loman ajan, joskus pidempäänkin. Lomilla autolle onkin ollut käyttöä. Tuntui siltä, että arkiviikkoinakin se helpottaisi, tulisi lähdettyä vähän kauemmaskin. Todellisuudessa auto saattoi arkena seistä kolmekin päivää parkkipaikalla. Emme osanneet. Miehen työmatka sujui junalla, minulla ei ollutkaan asiaa mihinkään, mihin en pääsisi kävellen tai julkisilla helpommin. Toki valintani pohjautuvat osin jo opittuun, minulle on luontevampaa asioida lähellä kuin lähteä huvin vuoksi vaikkapa Isoon Omenaan. TALVISIN on helppo seurata autojen pysäköintiä. Ihmettelin asiaa jo kantakaupungissa, ihmettelen sitä edelleen. Autojen katoille kertyy lumikuorma, jota ei kenties putsata kuukausiin. Siinä se sitten seisoo, käyttövalmiina tarvittaessa, ajoneuvo joka menettää koko ajan arvoaan ja vie kalliita kaupunkineliöitä. Vaikka joskus kadehdin hieman kauempana asuvien omakotitaloihmisten avaria tiloja ja omaa pihaa, en haluaisi olla arjessani riippuvainen omasta autosta. Kulkemisen monimuotoisuuden pitäisikin mielestäni kuulua jokaisen kaupunkilaisen kokemuspiiriin. Elämäntilanteet muuttuvat, ja se mikä on ennen ollut kätevintä, onkin ehkä jonain päivänä mahdotonta. On surullista ajatella, että esimerkiksi iäkkäämpien ihmisten menettäessä ajo-oikeutensa, tai aina autokuskina toimineen puolisonsa, heidän elämänpiirinsä pienenisi hurjasti. Yksityistai ehkä pikemminkin henkilöautoilulla on paikkansa kaupunkilaistenkin arjessa. Me teimme ratkaisumme asuinpaikastamme ja arjestamme niiden olosuhteiden perusteella, joissa jo elämme. Siihen kuuluvat kävelyetäisyydellä olevat peruspalvelut. Tällä hetkellä olen niin onnekas, että voin kulkea työmatkatkin jalan. Se on osittain luksusta, jonka olen itselleni rakentanut ja valinnut. Joku muu valitsee toisin, ja mielestäni mahdollisuus valintaan pitää olla olemassa, mutta pystyä myös näkemään se, etteivät kaikki koe samoin kuin itse. Kaikkien tarpeet eivät ole yhteneviä ja kaupunkilaisten pitäisi pystyä hyväksymään myös se, että joskus kaupungissa joudutaan toimimaan vastoin yksilön henkilökohtaisia toiveita, yhteisön eduksi. T OIMIVAN joukkoliikenteen, pyöräilyn ja jalankulun kehittäminen onkin mielestäni jokaisen kaupunkilaisen etu. Vaikka kuinka toivoisimme, emme mahtuisi tähän kaupunkiin, mikäli kaikilla olisi oma auto. Tai ainakin harvalle se lopulta olisi sellainen kaupunki, jossa haluaisimme elää. Eri liikkumistapojen monipuolinen kehittäminen tekee julkisen liikenteen käyttämisestä helpompaa, pyöräilystä nopeampaa ja turvallisempaa, kävelystä sujuvampaa sekä jättää riittävästi tilaa teillä ja parkkipaikoilla heille, jotka joutuvat tai haluavat kulkea henkilöautolla. Myyrmäen keskustan rakentaminen tiiviimmäksi ja parkkipaikkojen siirtäminen maan alle on muutos, jota odotan innolla. Toivon, että Myyrmäkeen tulee enemmän palveluita, myös niitä joita sieltä vielä uupuu. Haluaisin, että lähelläni olisi urbaani keskittymä, jossa voisin asioida, harrastaa sekä nautiskella taiteesta ja elokuvista. Minä en kaipaa perisuomalaista unelmaa, asua omakotitalossa järven rannalla kaikkien palveluiden ulottuvilla, eikä se taida tässä ajassa ja yhteiskunnassa onnistuakaan. KYLLÄ, minäkin kaipaan joskus muualle, ruopsuttamaan omaa pihaa, mutta saan putsata rännejä ihan riittävästi mökillä. Sielläkään käydäkseni en tarvitse omaa autoa. Se helpottaisi, mutta kuljinhan aikoinaan mökille julkisilla kulkuneuvoilla, loppupäässä toki veljeni autokyytiä hyödyntäen. Silti jollain tavalla odotan sitä, että lapsiperhearkemme etenisi sellaiseen vaiheeseen, jossa reissuun tarvittavat tavarat mahtuisivat reppuihimme, ajaisimme bussilla lähikaupan pihaan ja siitä edelleen taksilla mökille. Tapa se on sekin, kenties toisenlainen ja toisille utopistinen, mutta minulle mahdollisesti tulevaisuutta. Sitä odotellessa me lainaamme ja vuokraamme autoa tarvittaessa, ehkä jonain päivänä ostammekin, eihän sitä tiedä. Tässä kohtaa ajatus tuntuu vain kovin kaukaiselta. Vuoden 2017 lopussa vantaalaisista 18-vuotiaista hankki B-ajokortin 43 %, mikä on toiseksi vähiten koko maassa. Vähemmän kortteja hankittiin vain Helsingissä (32 %). Lähde: Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi) Valon pilkahduksia Jönsaksentien parkkihallissa.
2 1 minikaivurivuokraus.com Potuttaako lapiokaivuuhommat? Vuokraa minikaivuri, dumpperi tai muita piha-alueen kunnostukseen ja rakennustyömaan maa-ainesten siirtämiseen tarvittavia minityökoneita käyttöösi meiltä! Soita 0400 310 230 / Ari Haatainen Palokatko Haatainen Oy tarjoaa asiakkailleen asiantuntevaa palo-osastointia uudisja korjausrakentamiskohteissa. Laadimme hankkeisiin kohdekohtaisen palokatkosuunnitelman, jossa määritellään hankkeeseen tulevien palokatkojen tarve, eri palokatkomenetelmät läpi vientityypeittäin sekä tarvittavat manuaalisesti tai sähköisesti tuotetut jälkidokumentointi asiakirjat. www.palokatkohaatainen.fi minikaivurivuokraus_ilmoitus2.indd 1 30/06/17 11:25 www.fusti.fi www.auto-lehtinen.fi Henkilöautot Hautalantie 16, TAMPERE Puh. 010 2390 200 Helsingintie 595, Salo (Muurla) Puh. (02) 721 7700 Henkilö-, pakettija maastoautot Käytössäsi kahden purkamon suuret varastot 24/7. YLI 60 VUOTTA KIERRÄTYSTÄ TAKUULLA! AUTOPURKAMOT LEENA KALIN asuu kahden aikuisen arkea pohjois-Myyrmäessä. Perheellä on käytettävissään kaksi henkilöautoa. Kalin tarvitsee omaa autoa erityisesti työn puolesta. Metsäneuvojana työskentelevä Kalin menee vähintään kerran viikossa maastoon, eikä sinne pääse julkisilla kulkuneuvoilla. Omassa autossa mukana kulkevat mittausvälineet ja muut varusteet varavaatteineen. Kalin on tottunut kulkemaan henkilöautollaan myös töihin, aiemmin Nurmijärvelle, nyt Länsi-Pasilaan. Kalin pääsi mielestään aiemmin nykyiseen työpaikkaan helpommin myös julkisilla. ”Pasilan aseman remontti on tehnyt työmatkasta uuvuttavan ilman omaa autoa”, Kalin kertoo. Työpaikallaan Kalinilla on käytössä autohallipaikka. OMAN AUTON KÄYTTÖ määrittelee myös Kalinin vapaa-ajan valintoja. Hän poikkeaa kotimatkalla Kaaren Prismassa ruokaostoksilla, koska se on iso ja tuttu. ”On mukavaa käydä kaupassa heti töiden jälkeen, että illasta jää sitten aikaa muulle”, Kalin sanoo. Hän pyrkii keskittämään kauppaostokset muutamaan kertaan viikossa, mutta suuntaa Kaareen helposti myös viikonloppuna. ”Tuntuu, että eteneminen Myyrmäen sisällä on hidasta liikennevalojen takia. Parkkipaikkojen määrä on myös vähentynyt.” Kaareen häntä houkuttelee silti erityisesti Prisma, eivät niinkään muut kaupan alan palvelut. Oma auto on alla myös silloin, kun Kalin menee vapaa-ajalla metsään, tyttären koiran kanssa Luukin ulkoilualueelle tai sieneen ja marjaan. Lähimatkat kirjastoon ja kuntosalille hän kulkee kävellen, samoin pienet kauppareissut. Kalinilla on eläkeikään vielä muutamia vuosia, mutta hän pitää mahdollisena sitä, että silloin perheen toisesta autosta voitaisiin luopua. ”Ollaan miehen kanssa sen verran hyvissä väleissä”, Kalin nauraa. Omaa autoa hän katsoo heidän kuitenkin tarvitsevan, esimerkiksi mökkimatkoille Kuusamoon, josta tuodaan etelään syksyisin myös saalista kalan ja marjojen muodossa. ”Ei sellaisia lentokoneessa kuljeteta.” JULKISIA kulkuneuvoja Kalin käyttää harvakseltaan. Helsingin keskustaan hän ei ikinä lähde omalla autolla, mutta siellä ei myöskään tule kauheasti käytyä. Viimeksi hän on hyödyntänyt kehärataa kulkemalla lentokentälle ja sieltä takaisin. Vaikka Kalin pärjäisi työssäkin vuokra-autolla, hän kokee että tarvittavan välineistön takia oma auto on kaikkein näppärin. ”Se olisi kauheaa tavararumbaa.” Kalin ei osaa myöskään kuvitella käyttävänsä yhteiskäyttöautoa. ”Olen ehkä jo liian vanha tai kaavoihini kangistunut”, Kalin pohtii. Oma auto on myös tuttu. ”Nytkin kun on huollon takia sijaisauto käytössä, huomaan sykkeiden nousevan. Outo auto lisää aina jännitystä, jopa miehen auto tuntuu vähän vieraalta. Omalla autolla kulkeminen on luontevinta.” Kalinin perheellä on autolle yksi nimetty paikka, toinen on niin sanotulla kylmällä paikalla, mutta toistaiseksi he ovat aina saaneet autot omaan pihaan. ”Siellä se saattaa seistä parkissa jopa koko viikonlopun”, Kalin kertoo autostaan. ”Silti tuntuu mukavalta, kun se on siinä, käytettävissä, se vähän niin kuin kuuluu siihen kuvaan.” OMAN AUTON EHDOILLA S I V U T I E I I I
2 2 KIEKKOKAUSI KÄYNNISSÄ – MYRTSI SM-LIIGASSA HYVIN EDUSTETTUNA PA I K A L L I S E V U S T U S TA JÄÄKIEKON SM-LIIGA alkoi perjantaina 14.9. täydellä kierroksella. Viidentoista joukkueen sarjasta vain Kärpät joutui odottamaan sarja-avausta lauantaille. Myyr Yorkissa, Etelä-Vantaan Urheilijoissa, kiekko-oppinsa saaneita pelaa tällä kaudella SM-liigassa ainakin JANI HAKANPÄÄ ja OTTO KARVINEN (Kärpät), TEEMU ERONEN (HIFK) sekä ILARI FILPPULA (TPS) ja SAMULI PIIPPONEN (Jukurit). NHL:ssä kauden aloittaa kaksi EVU-kasvattia: Ilarin pikkuveli VALTTERI FILPPULA (New York Islanders) ja MIKKO KOSKINEN (Edmonton Oilers). Samasta kasvattajaseurasta KHL:ssä pelaavat Jokereiden ANTTI PIHLSTRÖM ja Dinamo Minskin TEEMU PULKKINEN . Unohtaa ei sovi myöskään MINTTU TUOMISTA , joka pelaa naisten SM-sarjaa Bluesissa. KÄRPPIEN Jani Hakanpää valmistautui alkavaan kauteen hyvällä mielellä: ”Koetetaan saada kaikki tekemään kovasti hommia toisten eteen, pitämään itsestään ja toisista hyvää huolta. Oulussa on aina tavoitteena mestaruus, kun kausi alkaa.” ”Tosi mukavaa aikaa, pienenä jääkiekon parissa. Siinä jäähallin ympäristössä pyörittiin paljon. Siihen vielä futistreenejä päälle”, muistelee Hakanpää lapsuuttaan Myyrmäessä. Hakanpää ja Karvinen pelasivat myös jalkapalloa VJS:ssä. Hakanpäällä on hyvät muistot EVU:sta: ”Oli kyllä tosi hyvää valmennusta. EVU-vuosista on jäänyt tosi hyviä ystäviä. Täälläkin (Kärpissä) oli viime kaudella kolme EVU-taustaista jätkää, niin aina välillä fiilistelee niitä vanhoja juttuja.” Keväällä Kärppien mestaruusjuhlissa laulettiin Kuju Hyttisen kannatuslaulua ”EVU on rautaa”. 50 vuotta täyttävän EVU:n entisistä NHL-pelaajista TUOMO RUUTU on jo ehtinyt valmennusuralle. Hän on mukana tällä kaudella alle 20-vuotiaiden maajoukkueen valmennustiimissä. ”Jokainen saa halutessaan meidän kautta pelipaikan” MYYRMÄESSÄ tehdään edelleen hyvää juniorityötä. EVU:n ja Kiekko-Vantaa Idän pelaajapolut kohtaavat C-junioreissa. ”Tänä päivänä yhteistyö on varmaan parasta, mitä on ikinä ollut”, EVU:n valmennuspäällikkönä viimeiset seitsemän vuotta työskennellyt KARI KARVINEN kertoo. ”Jokainen saa halutessaan meidän kautta pelipaikan”, lupaa Karvinen kertoessaan EVU:n ja Kiekko-Vantaan pelaajapoluista. Hän aloitti valmentamisen EVU:n junioreissa vuonna 1995 ja tuntee hyvin Myyrmäessä kiekkouransa aloittaneet liigapelaajat. Karvinen huhuilee pihapelien perään: ”Sehän tässä huolestuttaa, että lasten omaehtoinen liikkuminen on vähentynyt. Se ei saisi olla niin, että lapsen ainoa tapa liikkua on täällä seurassa. Osahan on aina liikkeessä, mutta pihapelejä ei enää pelata niin paljon. EVU:ssa on nyt sitä elvytetty. Kolme kertaa viikossa on päiväjää. Siellä ei harjoitella ollenkaan, pelataan.” Myyrmäen jäähallissa ja sen lähiympäristössä on kehittynyt useita liigakiekkoilijoita. EVU pyrkii takaamaan laadukkaan valmennuksen, jotta heitä tulee myös lisää. T E K S T I I L A R I M A R T E L A K U VAT I I K K A P I R T T I KO S K I Vantaalaisrypäs. Vas. Teemu Eronen (HIFK, EX-EVU), kesk. Jani Hakanpää (Kärpät, EX-EVU), oik. Kevin Lankinen (HIFK, EX-Kiekko-Vantaa) AAAAAAAAAAAAAAAAAaaaaa! Jani Hakanpää tuulettaa. U R H E I L U L L I S E T
2 3 KÄSIPALLON MESTARIEN LIIGAA MYYRMÄESSÄ K U K KO JA T U N K I O L L A SUOMEN MESTARI Riihimäen Cocks pelasi kautta aikain ensimmäisenä suomalaisjoukkueena käsipallon Mestarien liigan lohkovaiheen ottelun keskiviikkona 12. syyskuuta Vantaan Energia Areenalla, Myyrmäessä. Vieraakseen Cocks sai espanjalaisen Abanca Ademar Leonin. Cocks pelaa ottelunsa Myyrmäessä, koska sillä ei vielä ole Mestarien liigan vaatimaa 2500 katsojan hallia Riihimäellä. Katsojia ottelussa oli ehkä kymmenesosa tuosta määrästä. Riihimäeltä oli saapunut parisataa Cocksin fania Vantaalle. Ademar Leon lähti selkeänä ennakkosuosikkina otteluun. Joukkueella on pitkä menestyksen historia sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Espanja on vahva käsipallomaa, ja kansallisen sarjan kakkonen Ademar Leon on viimeisen kymmenen vuoden aikana ollut kuudesti Mestarien liigan lohkovaiheessa. Ademar Leon ei päässyt missään vaiheessa ottelua johtoon. Cocksin puoliaikajohto 13–11 venyi toisella puoliajalla parhaimmillaan tilanteeseen 18–14. Viimeisen kymmenen minuutin aikana Ademar Leon tuli väkisin tasoihin, ja ottelu päättyi 19–19. PELAAMINEN Mestarien liigassa on unelmien täyttymys Riihimäen Cocksin kokeneelle kapteenille, TEEMU TAMMISELLE . Hän oli otteLiesikuja 5, Myyrmäki www.wandas.fi www.wandasvip.fi kitchen & lounge Ma – Ti 10.30 – 21.00 (keittiö 20.00) Ke – To 10.30 – 22.00 (keittiö 21.00) Pe 10.30 – 02.00 (keittiö 22:00) La 12.00 – 02.00 (keittiö 22.00) Su 12.00-21.00 (keittiö 20.00) AVOINNA klo 19.00 TIISTAI Baaripähkinä tietovisa TORSTAI klo 19.00 BINGO LAUANTAI klo 22.00 Wanda´s Live livemusiikkia JOKA VIIKKO LOUNGESSA kitchen & lounge lun lopputulokseen tyytyväinen, mutta harmitteli: ”Jäi hampaan koloon, vaikka saatiin tasuri ja eka tsämppäripiste”. Tasapeli siis tuotti joukkueelle ensimmäisen pisteen EHF Champions Leaguessa. Hyvin otteluun valmistautuneella Cocksilla oli mahdollisuus yllättää vastustajansa. ”Ottelu oli meille vaikea, koska meillä ei ollut tarpeeksi tietoa suomalaisesta vastustajasta. Olimme ensimmäisen puoliajan vaikeuksissa”, kommentoi RAFAEL GUIJOSA CASTILLO, Ademar Leonin valmentaja. MYRTSILÄISILLÄ on tänä syksynä hieno mahdollisuus seurata kansainvälistä huippukäsipalloa Energia Areenalla vielä neljän Cocksin kotiottelun verran, seuraavan kerran 3.10. Otteluiden aikataulut löytyvät Menoks-palstalta s. 26 T E K S T I & K U VAT I L A R I M A R T E L A Ota koppi! Viktor Kovalenko (yksi tehty maali) valmiina tälläämään.
2 4 5. 1. 6. 2. 7. 3. 8. 4. Moni on odottanut kieli pitkällä, milloin Myyrmäen uuden keskustan rakentaminen käynnistyy. Iskospolun puolelle nousevan HOAS:n opiskelija-asuntojen rakentamisen pitäisi käynnistyä marraskuussa. Hartelalla taas on parhaillaan käynnissä esiennakkomarkkinointi Paalutorin reunaan jopa 16 kerroksen korkeuteen nousevista omistusasunnoista. Sen sijaan Jönsaksentien varren suunnittelukilpailu vedettiin pois kaupunkisuunnittelulautakunnan syyskuun listalta. Jännityksellä odotamme, palaako kilpailu lokakuun kokouksen listalle. , Metropoliasta kuuluu jos ei kummia, niin vatsan murinaa. Uusi liki 4 000 opiskelijan kampus avasi syyslukukauden alussa, mutta ruokalan mitoitusta ei ole nostettu aikaisemmasta 1 500 opiskelijasta. Myrtsin lounaspaikoilla on nyt erinomainen tilaus laajentaa tarjontaansa opiskelijoille. Pelikauppa Oh My Game muuttaa Myyrmannin kolmannesta kerroksesta uusiin, isompiin tiloihin uimahallia vastapäätä osoitteeseen Myyrmäentie 4. Pelaajille on luvassa ilmainen kahvi tai tee. Myyr York Timesin toimitukseen tuli kirje, joka piti sisällään valokuvia Jokiuomanpuistosta tuoreiden lukiolaisten nasujaisten jälkeen. Useammaltakin nuorelta lukiolaiselta oli jäänyt kengät sekä muita vaatekappaleita puistoon. Roskaaminen ei koske pelkästään lukiolaisia. Voisimme kaikki kiinnittää enemmän huomiota ympäristön siisteyteen. Coworking Myyr York on tarjonnut jo toista vuotta edullisesti yhteisöllistä työtilaa etätyöntekijöille, startupeille ja vastaaville. Mikäli kuitenkin kaipaat omaa työhuonetta, Colosseumin viidenteen kerrokseen ollaan avaamassa toimistohotelli. Tila tulee epäilemättä tarpeeseen, sillä M1 Busines Centerin talo Myyrmäentie 2:ssa puretaan vuodenvaihteen jälkeen. Jalkapallohallin kirppis on suosittu ja järjestäjilleen joskus jopa tuottoisa. Viimeksi kirppistä ovat pyörittäneet Atlas Vantaa sekä PK-35 Vantaa. Nyt toiminta uhkaa kuitenkin tyrehtyä, kun kaupunki on nostamassa hallivuokria. Esimerkiksi Uuden Suomen vanhasta painotalosta Kaivokselasta tai Colosseumin C-talosta voisi löytyä riittävän iso korvaava tila. Monitaitaja muusikko, kuvataiteilija Tommi Salmelainen on pitkin kesää esitellyt muusikoista ja näyttelijöistä tekemiään tauluja Facebookissa. Kokoelma spray-akryylimaali-hiekka -tekniikalla tehtyjä teoksia on loppuvuoden nähtävillä ravintola Kotossa, joka muuten on tästä syksystä lähtien avoinna à la carte -asiakkaille myös iltaisin. LISTA TR IV IA N V AS T AU KS ET JOKO TEIT TRIVIAN? S. 5 S E O N S I T T E N L O P U L 1. b) Kar hu 2. a) 197 5 3. c) Sill böl en kai vos kui luu n 4. b) Kai vok sel an yht eisk oul u 5. a) Aat os Erk ko Chloe’s CAFÉ Maittavat kotilounaat. Tuoreet raakaaineet. Pieneen ja isoon nälkään. Chilli & vapaa. Vege. facebook.com/chloenkahvila Jönsaksentie 6, 01600 Vantaa Myyrinpuhoksen alikulkutunnelissa, Topparin vieressä, Skedehallin yläkerrassa Ranskalainen kotikeittiö suurella sydämellä. Hei pupu, älä kävele onnes ohi! AUKI MA-PE 9.30-16 6. c) Hal ava sep ikk ä 7. a) Pen tti Aho la 8. b) Jou luk uus sa 197 9. a) Öljy lam ppu kyl ä 10. a) Kul tak aiv os
2 5 MYYR YORK TIMES tarjoaa joka numerossaan yhden kokosivun mainostilan lehden levikkialueella tapahtuvalle kannatettavalle tapahtumalle tai hankkeelle, jonka tarkoitus ei ole tuottaa järjestäjilleen voittoa. Ehdotuksia voi tehdä joko tapahtuman tai hankkeen järjestäjä – tai kuka tahansa lehden lukija. Ehdotukset tulee lähettää sähköpostilla osoitteeseen mainostila@myyryork.news ja niistä tulee käydä ilmi tapahtuman tai hankkeen nimi, tarkoitus, toteutusajankohta sekä toteuttaja . Lisäksi ehdottajan tulee perustella miksi juuri tämä hanke ansaitsee ilmaisen mainostilan. Esityksiä tehtäessä kannattaa huomioida että MYT ilmestyy kerran kuukaudessa, joten esitys on hyvä tehdä vähintään pari kuukautta ennen toteutusajankohtaa. Kohteita valittaessa kiinnitetään erityistä huomiota hankkeen vaikuttavuuteen sekä tietysti siihen kuinka merkittävä ilmainen mainostila olisi hankkeen toteutuksen kannalta. Rakas lukija,
2 6 SYYSKUU PE 21.9.2018 KLO 18:00 – 22:00 The Walls of Fame at Koto – Tommi Salmelainen, Ravintola Koto, Vapaalantie 2, Rajatorppa PE 21.9.2018 KLO 19:00 Sadonkorjuu Stand Up, Ali Jahangiri, Jape Grönroos ja Anitta Ahonen, Kuninkaan Lohet, Kuninkaantie 28, Vantaankoski PE 21.9.2018 KLO 21:00 PubLive Petsku Lemström, Toppari Molly Malone´s, Jönsaksentie 6, Myyrmäki PE 21.9.2018 KLO 22:00 DJ Ninth Floor, The Happy Red Onion, Iskoskuja 3, Myyrmäki LA 22.9.2018 KLO 13:00 – 15:00 Metsän ovi raollaan -perhepäivä , Lastenkulttuurikeskus Toteemi, Myyrmäentie 6, Myyrmäki LA 22.9.2018 KLO 15:00 Atlas Vantaa – BK-46, käsipallon SM-liiga, 10 €, opiskelijat ja eläkeläiset 8 €, lapset 5 €, Energia Areena, Myyrmäki LA 22.9.2018 KLO 22:00 Wanda´s Live, Elias Hämäläinen, Wanda´s Kitchen & Lounge, Liesikuja 5, Myyrmäki LA 22.9.2018 KLO 22:00 Sami Pitkämö, Jyvänen Martinlaakso, Kivivuorentie 4, Martinlaakso SU 23.9.2018 KLO 13:00 PK-35 Vantaa – Åland United, jalkapallo naiset SM-liiga, Myyrmäen Jalkapallostadion, Rajatorpantie 6, Myyrmäki SU 23.9.2018 KLO 18:15 Satoa kanttorin laarista, Vantaankosken seurakunnan kanttorien konsertti, Ritva Holma, Sinikka Honkanen, Katariina Kopsa ja Kari Jerkku, vapaa pääsy, ohjelma 15 €, Myyrmäen kirkko, Myyrmäki TI 25.9. KLO 18:00 Myyrmäki-liikkeen avoin miitti, jossa suunnitellaan tulevia tapahtumia, Coworking Myyr York, Isomyyri 2 krs. Liesitori 1, Myyrmäki PE 28.9.2018 KLO 20:00 Kononen & Pajukallio, Myyrin Krouvi, Uomatie 11, Myyrmäki PE 28.9.2018 KLO 21:00 PubLive Jaakko ¨Hautis¨ Hautaviita, Toppari Molly Malone´s, Jönsaksentie 6, Myyrmäki LA 29.9.2018 KLO 10:00 Hääja juhlamessut, Kuninkaan Lohet, Kuninkaantie 28, Vantaankoski LA 29.9.2018 KLO 13:00 Viilatehtaan syysjuhlat, Kuninkaan Lohet, Kuninkaantie 28, Vantaankoski LA 29.9.2018 KLO 15:00 Atlas Vantaa – Cocks, käsipallon sm-liiga, 10 €, opiskelijat ja eläkeläiset 8 €, lapset 5 €, Energia Areena, Myyrmäki LA 29.9.2018 KLO 17:00 VJS Miehet – Vaasan Kiisto, Region´s Cup Finaali, miesten jalkapallo, Myyrmäen jalkapallostadion, Rajatorpantie 6, Myyrmäki LA 29.9.2018 KLO 22:00 Viron Möllu, Bar Absinthe, Nuijatie 2, Rajatorppa LA 29.9.2018 KLO 22:00 Wanda´s Live, Tom Eklund & Otto Haapanen, Wanda´s Kitchen & Lounge, Liesikuja 5, Myyrmäki LA 29.9.2018 KLO 22:00 Two For The Road, Jyvänen Martinlaakso, Kivivuorentie 4, Martinlaakso MENOKS! M Y R T S I N TA PA H T U M AT. F I LA 29.9.2018 KLO 21:00 Pure Black: UK House showcase w/ Rothstein, Klub Femma, Punamultatori, Myyrmäki LA 29.9.2018 KLO 22:00 MarianJamit, MyBiljardi & Bar, Liesikuja 4, Myyrmäki SU 30.9.2018 KLO 10:00 – 14:00 Mikkelinpäivän messu ja perhetapahtuma. Suojelusenkeleitä, onhan heitä! Tule viettämään kiva päivä ja testaamaan arkienkelin taitojasi erilaisten toimintapisteiden parissa. Keittolounas myynnissä kello 11.30 alkaen. Myyrmäen kirkko, Myyrmäki SU 30.9.2018 KLO 11:00 – 15:00 Wandan elonkorjuubrunssi, Wandas Kitchen & Lounge, Liesikuja 5, Myyrmäki SU 30.9.2018 KLO 17:00 Naisen elämää, konsertti Naisten pankin hyväksi. Kerttu Lipsanen-Fakeh sopraano, Marjaana Merikanto piano, vapaa pääsy, maksullinen käsiohjelma, Myyrmäen kirkko, Myyrmäki LOKAKUU TO 4.10.2018 KLO 20:00 Liivit Boys -trio, Myyrin Krouvi, Uomatie 11, Myyrmäki LA 6.10.2018 KLO 10:00 – 12:00 Viilatehtaan syysbrunssi, Kuninkaan Lohet, Kuninkaantie 28, Vantaankoski LA 6.10.2018 KLO 18:00 Ystävän laulu – slaavilainen ilta, solisteina Milina Misic, Amadeus Lundberg ja Tomi Metsäketo, 39 €, Martinus-sali, Martinlaakso LA 6.10.2018 KLO 22:00 Pauli Hanhiniemi MAD, Jyvänen Martinlaakso, Kivivuorentie 4, Martinlaakso LA 6.10.2018 KLO 16:15 VJS – HIFK/3, jalkapallo miehet, Aktia Areena, Martinkyläntie 1, Vantaankoski KE 10.10.2018 KLO 18:00 Myyrmäki-liikkeen avoin miitti, jossa suunnitellaan tulevaa, Coworking Myyr York, Isomyyri 2 krs., Liesitori 1, Myyrmäki KE 10.10.2018 KLO 19:00 – 22:00 Kieli Solmussa -klubi, Beer & Cafe Solmu, Jaspinkuja 5, Kivistö PE 12.10.2018 KLO 19:00 Tuliset tenorit tunnelmoivat, Jyrki Anttila, Pentti Hietaniemi, Tero Harjuniemi, 49,50 €, Martinus-sali, Martinlaakso PE 12.10.2018 KLO 23:30 The Olli Elomaa Experience, Bar Nr. 1, Laajaniityntie 3, Martinlaakso PE 12.10.2018 KLO 19:00 Viilatehtaan Oktoberfest, Kuninkaan Lohet, Kuninkaantie 28, Vantaankoski LA 13.10.2018 KLO 10:00 – 16:00 Hyvinvointimessut, Energia Areena, Myyrmäki LA 13.10.2018 KLO 11:00 Etsivätoimisto Nappi & pari suhteellisuutta Toteemin perhepäivässä, Mamia Company, Lastenkulttuurikeskus Toteemi, Myyrmäentie 6, Myyrmäki LA 13.10.2018 KLO 14:00 PK-35 Vantaa – JyPK, jalkapallo naisten SM-liiga, Myyrmäen Urheilupuisto, Raappavuorentie 6, Myyrmäki LA 13.10.2018 KLO 11:00 – 14:00 Kivistön kirkon brunssi, tule nauttimaan ja tapaamaan alueen ihmisiä, aikuiset 7 €, lapset 3 €, Kivistön kirkko, Kivistö
2 7 M Y R T S I N TA PA H T U M AT. F I KE 17.10.2018 KLO 19:00 Atlas Vantaa – HIFK, käsipallon SM-liiga, 10 €, opiskelijat ja eläkeläiset 8 € ja lapset 5 €, Myyrmäen urheilutalo, Myyrmäki PE 19.10.2018 KLO 23:30 Bad Apples plays Guns N’ Roses, Bar Nr. 1, Laajaniityntie 3, Martinlaakso LA 20.10.2018 KLO 22:00 Lappe Holopainen Duo, Jyvänen Martinlaakso, Kivivuorentie 4, Martinlaakso LA 20.10.2018 KLO 21:00 Eeva Äärelä Duo, Ravintola Vagabonda, Mantelikuja 1, Pähkinärinne PE 26.10.2018 KLO 18:00 Iltamessu piispa Teemu Laajasalon seurassa, Myyrmäen kirkko, Myyrmäki PE 26.10.2018 KLO 22:00 21.9. DJ Luoma, The Happy Red Onion, Iskoskuja 3, Myyrmäki ILMOITA OMA TAPAHTUMASI! Myyrmäen tapahtumakalenterin löydät osoitteesta www.myrtsintapahtumat.fi Samassa osoitteessa voit ilmoittaa oman tapahtumasi. Myyr York Times -lehden joka numerossa kerrotaan aina seuraavan kuukauden tapahtumat. ASEMAN KIRPPIS Myyrmäen aseman ulkopuolella on koko vuoden avoin kirppis joka maanantai, keskiviikko sekä lauantai klo 8:00 – 20:00. Omat pöydät, rekit tai viltit mukaan. Myyntipaikka on ilmainen eikä sitä tarvitse varata ennalta. Lisätietoja: www.myrtsi.fi/kirppis Jäikö lehti saamatta? Voit noutaa oman Myyr York Times -painoksen täältä: Tilaa teline omiin tiloihisi: www.myyryork.news/noutopiste Bargsin Suutarit Myyrmannin 0. kerros Iskoskuja 3 01600 VANTAA Chloe’s Cafe Myyrinpuhos, Jönsaksentie 6 01600 VANTAA Coworking Myyr York Isomyyri 2 krs. Liesitori 1 01600 VANTAA Kauppakeskus Isomyyri Liesitori 1, 2 kr. 01600 VANTAA Kivistön kirkko Laavatie 2 01700 VANTAA Mike’s Diner Myyrmäen asema Punamultatori 01600 VANTAA Myyrmäkitalo Paalutori 01600 VANTAA Myyrmäen asema Punamultatori 01600 VANTAA Myyrmäen kirkko Uomatie 1 01600 VANTAA Neste Keimola, itä Hämeenlinnanväylä 601 01700 VANTAA Cafe Nuvo Myyrmanni 3. kerros Iskoskuja 3 01600 VANTAA Wanda’s Kitchen & Lounge Liesikuja 5 01600 VANTAA VARIAN KOKEMUSKIRJASTO Ojahaantie 5 TIISTAISIN 10.00 11.30 Lastenhoitopalvelua lähialueen lapsiperheille asioinnin ajaksi 10.00 11.30 Kirjastotreffit ikäihmisille 16.00 17.30 Kirjastotreffit erityislapsiperheille TORSTAISIN 10.00 11.00 Liikuntaa mielenterveyskuntoutujille 12.00 14.00 Hyvinvointikahvila lähialueen asukkaille YRITTÄJÄ! Ilmoittaudu mukaan Myyrmäen yrittäjäverkostoon osoitteessa www.myyrmakifoorumi.fi Luvassa mm. yhteisiä tapaamisia, koulutusta, verkostoitumista sekä yhteismarkkinointia.
2 8 BISTRO&LOUNGE RAVINTOLA RAVINTOLA MYYRIN KROUVI UOMATIE 11 p. 09-507 4477 www.myyrinkrouvi.fi Ma Pe & La Bingo Karaoke alkaen klo 19 alkaen klo 21 Lisää tapahtumia ja tarjouksia facebookissa MK-CATERING JUHLAPALVELUT muista myös pikkujoulut! ota yhteyttä: asiakaspalvelu@myyrinkrouvi.fi Pe 28.9 Su 7.10 Kilpailuja,live musiikkia,tarjouksia tarkemmat tiedot facebookissa! To 4.10 Kononen & Pajukallio Pe 28.9 Wienerleike 12,50€ Makkaralankku 12,50€ La 29.9 Ohjelmassa mm. Oktober-bingoa Tietovisa Krusifiksi-olut kilpailu Ma-Ti 14-01 (keittiö suljettu) Ke-To 14-01 (keittiö15-21) Pe 14-02 (keittiö 15-22) La 12-02 (keittiö 13-22) Su 12-00 (keittiö 13-20) ve Ter tuloa!! c !! Wel ome Herzlich willkommen! RAVINTOLA