• RIKO SPAIK ALLA AN NRO 10 1 5 . T O U K O K U U T A 2 1 9 Myöhässä jo syntyessään. Irlantiin karannut dekkaristi Markus Ahonen palaa kirjoissaan yhä uudelleen Martinlaaksoon rötöstelemään. SIVU 6
  • 2 MYYRMÄESSÄ joudutaan seuraavina vuosina sopeutumaan rakentamiseen. Näin laajaa ja monitahoista rakennuskannan uusiutumista ja muutosta on tuskin Suomessa missään kaupungissa koskaan ennen tapahtunut. Poikkeukselliseksi sen tekee erityisesti purkutöiden ja uudelleenrakentamisen lomittaminen. Samaan aikaan kun puretaan, kaupungin pitäisi toimia liikenteellisesti ja palveluineen, sekä säilyttää viihtyisyys asuinympäristönä. Hyvästä tahdosta huolimatta tämä ei todennäköisesti suju kuin Strömsössä. Hankausta ja epämukavuutta varmasti syntyy. KAIKESTA HUOLIMATTA asukkaat odottavat, hieman jännittyneinäkin, että milloin rakentaminen toden teolla alkaa. Ja myös sitä, mitä kaikkea se tuo mukanaan. Samaa varmasti pohtivat myös rakennuttajat ja kaupungin virkamiehetkin. Vaikka kuinka valmistaudutaan, erilaisia yllättäviäkin ongelmia varmasti putkahtaa matkan varrella esiin. Jo nyt käy kuumana keskustelu väistötiloista. Julkisuuteen on noussut eritoten Myyrmäessä toimivien yritysten rakennusaikainen sijoittuminen. Kysymys ei ole pelkästään evakkopaikasta vaan siitä, että uusissa tiloissa pitäisi myös pystyä jatkamaan liiketaloudellista toimintaa ja kannattavasti. PAIKALLISTEN ASUKKAIDEN pelkona on, että jos palvelut lähtevät rakentamisen aikana, tulevatko ne koskaan Myyrmäkeen takaisin. Tämä asettaa paineita siihen, löyMYYRMÄEN RAKENTAMINEN VAATII VÄISTÖTILOJA tävätkö yritykset oman toimintansa kannalta mahdollisimman optimaaliset tilat ja business jatkuu as usual. MYYRMÄESSÄ toimii myös lukuisa joukko erilaisia yhdistyksiä, järjestöjä ja kansalaisaktiivien ryhmiä. Ne tarjoavat monenlaista toimintaa niin lapsille, nuorille kuin vanhuksillekin. Niiden piirissä kotoudutaan, harrastetaan ja tehdään käsitöitä. Toiminta on hyvin monipuolista ja paljolti keskittynyt Isomyyrin tiloihin niin Arkkiin kuin Myyrinkiin. Muitakin tiloja, joita purku ja uudelleen rakentaminen odottaa, on ollut käytössä. Nyt Myyr York Downtown -projektin myötä myös näiden toimijoiden väistötilaongelma on aktualisoitumassa. Tärkeää on, että jo hyvissä ajoin on tiedossa, mihin toiminta pitää siirtää ja milloin muutoksiin pitää valmistautua. Tilanne on monille toimijoille raskas niin henkisesti kuin taloudellisestikin ja sitä tukalammaksi tilanne muuttuu, mitä pidempään ollaan epävarmuudessa tulevien toimintatilojen ja toimintamahdollisuuksien osalta. ASIASSA on vielä yksi huomioitava seikka. Se on, että jos nyt etsitään väistötiloja, se tarkoittaa, että uudisrakentamisessa tulisi huomioida tämä niin toimi-, järjestökuin harrastetilojen tarve. Tämä on selvä haaste kaupungin suuntaan. Vireän ja yhteisöllisen kaupunkikulttuurin ylläpitäminen tulee varmistaa takaamalla maksuttomat tilat erilaisten kolmannen ja neljännen sektorin toimijoiden käyttöön. PÄ Ä K I R J O I T U S ARI MARTINAHO Päätoimittaja PL 21 • 01601 VANTAA www.myyryork.news facebook.com/ myyryorktimes toimitus@myyryork.news PÄÄTOIMITTAJA Ari Martinaho 020 7300 906 ari@myrtsi.fi TOIMITTAJAT Elina Iijalainen Terttu Nurro Ille Martela (urheilu) ULKOASU Topias Dean (vastaava) Satu Kekäläinen ILMOITUSMYYNTI ilmoitusmyynti@myrtsi.fi JULKAISIJA Kustannus Oy Myyr York Times (per.) JAKELU Suomen suoramainonta Oy PAINOPAIKKA Sanomapaino Oy ISSN 2489-8465 SEURAAVA LEHTI ILMESTYY SITTEN JOSKUS. J A T A A S L Ä H T E E
  • 3 MARTINLAAKSOSSA ULKOKUNTOILUN MAHDOLLISUUDET PARANEVAT HSL:N LINJASTOUUDISTUKSESTA TULOSSA UUSI LUONNOS URHEILUPUISTON HOTELLIHANKE TAKKUAA P I I R U S T U S P ÖY DÄ L L Ä P I I R U S T U S P ÖY DÄ L L Ä V U O K R A U S PÄ ÄT Ö S R A U K E S I HSL:N Hämeenlinnanväylän ja Vihdintien linjastosuunnitelman uudistus herätti paljon mielipiteitä joulukuussa 2018. Vuodelle 2022 kaavaillun uudistuksen uutta luonnosta odoteltiin jo tammi-helmikuussa. Asia on kevään aikana edennyt, mutta hitaasti. "Tavoitteena meillä olisi saada vielä toukokuun aikana uusi luonnos ulos ja asukkaiden kommentoitavaksi", kertoo HSL:n linjastosuunnittelija ALEKSI MANNINEN. Myyr York Times seuraa asiaa ja vinkkaa vähintään Facebook-sivun kautta, kunhan palautekanavat jälleen aukeavat. RAIKUKUJAN KENTTÄ saa uuden ilmeen. Kentän pohjoisosaan rakennetaan tekonurmipintainen jalkapallokenttä ja sinne tulee myös ulkokuntolaitteita. Alueen valaistus uusitaan ja samoin rakennetaan uudet aidat. Kentän eteläosaan jää isompi hiekkakenttäalue, joka talvisin jäädytetään jääpelejä ja luistelua varten. Kentän parannuksen pitäisi valmistua jo tämän kesän käyttöön. VIIME SYKSYNÄ Myyr York Times kertoi, että Myyrmäkeen, Raappavuorentien ja Rajatorpantien risteykseen on nousemassa vihdoinkin hotellirakennus. Tämä kaivattu hanke olisi tuonut helpotusta Myyrmäen alueen jatkuvaan majoitusongelmaan. Nyt on selvää, että tämä hanke tulee viivästymään. Asia käy ilmi Kaupunkisuunnittelulautakunnan pöytäkirjasta 23.4.2019. Siinä todetaan mm. seuraavaa: ”Kaupunkisuunnittelulautakunta on päättänyt 11.6.2018 § 27 mukaisesti vuokrata Koy Raappavuorentie 6:lle yleisestä alueesta 92-15-99042 hotellin tukitoimintoja varten oheisen karttaliitteen osoittaman noin 928 m2:n suuruisen maa-alueen. Nyt tämä päätös on rauennut, koska vuokrasopimusta ei ole allekirjoitettu ajoissa. Vuokrasopimuksen allekirjoittaminen on viivästynyt hankkeen käynnistämisen osalta liiketoiminnallista syistä.” VUOKRASOPIMUSTA ei siis ole allekirjoitettu, mutta vuokrasopimuksen tekoon on myönnetty lisäaikaa. Päätöksen perusteluissa todettiin, että alueen vuokraaminen on edelleen tarkoituksen mukaista, koska hotellihanketta ei voida käynnistää ilman voimassa olevaa hotellin tukitoimintojen vuokrasopimusta. Jos vuokrasopimusta ei ole allekirjoitettu viimeistään 31.12.2019 mennessä, tämä päätös raukeaa ja silloin koko hanke vaarantuu. VUOKRALAINEN on edelleen NREP Oy:n hallinnoiman NSF III -rahaston omistama yhtiö. Kiinteistöt ja asuminen -tulosalue on neuvotellut yhtiön kanssa maa-alueen vuokraamisesta ja kaupunkisuunnittelulautakunta sekä kaupunginhallitus ovat hyväksyneet yhtiön kanssa maanvuokrasekä kiinteistökaupan esisopimuksen tekemisen viereiselle tontille hotellirakennuksen rakentamista varten. NREP ei kommentoinut asiaa, vaan johtaja PETRI VALKAMA viestitti, että asiaan palataan, kun se on ajankohtaista. YMPÄRI SUOMEA kiertänyt Story Sharing Café on rento ja kotoisa tapahtuma, jossa ihmiset eri taustoista pääsevät tapaamaan ja jakamaan keskenään arkipäivän tarinoita. Nämä kohtaamiskahvilat ovat avoimia paikkoja, joissa kaikki voivat tutustua erilaisen toiminnan ja ohjelman kautta, kahvin tai teen ääressä. Pienessä porukassa kuunnellaan ja jaetaan tarinoita Story Sharing -ohjaajien opastamina. Ohjelmassa on myös vierailevia tarinankertojia, elävää musiikkia ja avoin tarina-mikrofoni. Tapahtuma on rento ja kotoisa ja siellä maahanmuuttajat, turvapaikanhakijat ja kantasuomalaiset voivat kohdata. VANTAALLA Story Sharing Café juhlistaa paikallisuutta ja kaupunginosien omaa historiaa sekä nykypäivää. Martinlaaksossa historia onkin tällä hetkellä lähellä, sillä täyttäähän kaupunginosa tänä vuonna 50 -vuotta. Postikortteja Vantaalta ja “Olipa kerran Vantaa” IIlan aikana osallistujat pääsevät kirjoittamaan terveisensä omasta kaupunginosastaan laadituille uusille postikorteille. Näistä postikorteista ja tarinoiden inspiroimana Street Art Vantaa tulee luomaan uutta katutaidetta eri kaupunginosiin. Asukkailla on siis ainutlaatuinen mahdollisuus vaikuttaa oman kaupunginosansa katutaidehankkeisiin, sillä Story Sharing Café -illoissa taiteilijat tutustuvat asukkaisiin ja heidän tarinoihinsa. Sen jälkeen ne siirtyvät taiteilijoiden töiden kautta elämään Vantaan kaduille katutaiteena, jakokaappeihin, tunneleihin ja seinämaalauksiin. Tämän mahdollistaa se, että Kuntatekniikan keskus on tilannut Street Art Vantaan työskentelemään projektiin, positiivisen kulttuurin ja katutaiteen edistämiseksi ympäri Vantaata. STORY SHARING CAFÉ TARINAKAHVILA JA KATUTAITEILIJAT MYYRMÄESSÄ L Ä H I TA R I N O I TA S A N T S A A M A A N T E K S T I A R I M A R T I N A H O MARTINLAAKSOSSA Story Sharing Café -ilta järjestetään perjantai 7.6. klo 18–20.30. Paikkana on Kulttuuritalo Martinus, Martinlaaksontie 36. Tapahtumaan on vapaa pääsy, mutta paikka tulisi mielellään varataan sähköpostitse osoitteesta universum@universum.fi ja tapahtuman järjestää Vantaan kaupunki, Street Art Vantaa ja Story Sharing Universum -projekti yhteistyössä Universum ry:n kanssa. U U T I S E H K O T
  • 4 SUOMEN SUURIN VANHUSTENKESKUS VALMISTUU MYYRMÄKEEN I K Ä L I S Ä Ä K E S K U S TA A N MYYRMÄEN PAALUTORIN laidalle on valmistumassa massiivinen rakennuskompleksi. Kaikesta näkee, että viimeistelytyöt ovat viittä vaille valmiita. Tämä jättimäinen kokonaisuus on Myyrmäen vanhustenkeskus. Se onkin Suomen suurin ja sen on tarkoitus avautua alkusyksystä 2019. Taloon tulee kaikkiaan 199 asuntoa, joista 135 on tehostettua asumispalvelua ja 64 palvelutaloasumista. Palveluasunnoista 59 on 38 m2 yksiöitä ja viisi on 49 m2 kaksioita. Ryhmäkotiasuntoja on 135 ja niissä on mitoituksena 26,5 m2/henkilö. RAKENNUKSEN ensimmäiseen kerrokseen sijoittuvat 287 m2 monitoimitilat sekä osa palveluja ryhmäkotiasunnoista. Toisesta kuudenteen kerrokseen tulevat loput palveluasunnoista sekä hoiva-asumisen ryhmäkotiasunnot tarvittavine aputiloineen. Hoivatilat sisältävät asumisen ohella myös yhteiset oleskelu-, ruokailuja peseytymistilat. Joka kerroksessa on kuusi ryhmäkotiasuntoa, joiden välille voidaan avata ovi, jolloin ne toimivat tarvittaessa kahden hengen asuntoina. VANHAN MYYRINKODIN ja uuden asumiskeskuksen välillä on rakennukset yhdistävä yhdyssilta, jolla helpotetaan liikkumista talosta toiseen. Lisäksi talossa on neljä hissiä, joista kaksi on sopii myös potilaskuljetuksiin. Kohteeseen tulee palvelutalojen luonteen mukaiset hoitajakutsujärjestelmät sekä muita asukasturvallisuutta parantavia järjestelmiä. Talo on varustettu keskitetyllä jätteidenkeruujärjestelmällä ja energian saanti on hätätilanteessa turvattu varavoimakoneella. Kiinteistöön tulee myös aurinkovoimalaitos, jonka tuottamalla sähköllä hoidetaan rakennuksen kiinteistötekniikkaa kesäaikoina. Koneellinen ilmanvaihto on varustettu jäähdytyksellä, ja lisäksi kiinteistössä on palonilmaisimet ja automaattinen sammutusjärjestelmä. Autopaikkoja tontille tulee neljä, joista kaksi on inva-mitoitettuja. Loput autopaikat on tarkoitus sijoittaa läheiseen pysäköintilaitokseen. Uusi vanhustenkeskus on siis massiivinen ja moderni. Kysymykseen, kuinka paljon se helpottaa palveluasunto tarvetta juuri Länsi-Vantaalla ja Myyrmäessä, on kuitenkin vaikeata saada selkeää vastausta. Kysyimmekin asiasta Vantaan Vanhusneuvoston puheenjohtajalta Jussi Särkelältä mielipidettä, ja tässä hänen huomionsa. Elokuussa valmistuva vanhustenkeskus on kooltaan niin suuri, että arkkitehtonisesti sen vaikuttavuutta Paalutorilla voi verrata uuden kirkon vaikuttavuuteen Tikkurilan keskustassa. Mammuttirakennusta katsellessa pohtii haluaako viettää viimeiset elinvuotensa siellä. On luvattu, että vanhustenkeskuksen asunnot ovat ”kodinomaisia”. Ei kodin rakentaminen suureen taloon mahdotonta ole. Viime kädessä kysymys on riittävistä resursseista. On hienoa, että vanhusten asumispalvelut sijoitetaan keskelle vilkasta elämää. Vanhustenkeskuksen keskeinen sijainti tulee hyödyntää vanhusten ja heidän läheistensä sekä Myyrmäen asukkaiden elämää kohentavalla tavalla. Kaavaja arkkitehtonisilla ratkaisuilla voidaan tukea ihmisten vuorovaikutusta. Olisi hyvä, jos rakennettaviin kerrostaloihin sijoittuisi katutasolle paljon erilaisia kokoontumistiloja, kokoustiloista pieniin kahviloihin. Pienet putiikit ja palveluyritykset palvelisivat kaikkia asukkaita, myös vanhustentalon asukkaita. Mitä vilkkaammaksi Paalutori saadaan, sitä virikkeisempi yhteisö asukkaille rakentuu. Vanhustenkeskuksen ensimmäiseen kerrokseen sijoittuvasta lähes kolmensadan nelilömetrin monitoimitilasta voi parhaimmillaan muodostua oivallinen eri ikäisten ihmisten kohtaamispaikka. Sen suunnitteluun toivoisi kaikkien Paalutorin ympärillä asuvien voivan osallistua. Erityisen tärkeänä pidän, että Paalutorin kaikessa suunnittelussa otetaan huomioon muistisairaiden kasvava ryhmä. Ennusteiden mukaan muistisairaiden määrä tulee moninkertaistumaan vuoteen 2050 mennessä. Tämä edellyttää asuinympäristöjen rakentamista muistisairaiden toimintakykyä tukeviksi. Hyvällä ympäristösuunnittelulla vähennetään muistisairaiden palvelujen tarvetta. Suomessa ei ole vielä rakennettu varsinaisia muistikortteleita. Keravalla on kehitetty muistisairaiden omatoimisuutta tukevaa keskustaa. Lapinjärvellä toteutettiin muistiystävällinen kirkonkylä sosiaalija terveysministeriön rahoittamalla projektilla. Euroopasta tiedetään Manchesterin Old Moatin kaupunginosa, jossa on kehitetty ikäihmisiä ja muistisairaita tukevia ratkaisuja. Tunnetuin muistikylä Hogeweyk sijaitsee Hollannissa. Kannustan Vantaan päättäjiä tutustumaan näihin kohteisiin, ennen kuin tekevät lopullisia päätöksiä Paalutoria ympäröivästä kaavasta ja rakennusluvista. Näin siis Jussi Särkelä, Vantaan Vanhusneuvoston puheenjohtaja. PALVELUKESKUS PÄHKINÄNKUORESSA Rakennuttaja: VAV asunnot Suunnittelu ja rakentaminen: Lujatalo Oy Arkkitehdit: P&R Arkkitehdit Oy Kokonaislaajuus : 13 998 kerros-m2 Bruttoala : 15 038 m2 Tilavuus : 53 500 m3 T E K S T I & K U VAT A R I M A R T I N A H O
  • 5 TRIVIA! Tiedät varmaan kaikesta kaiken, mutta kuinka hyvin tunnet omaa asuinympäristöä, sen historiaa ja kulttuuria? Tässäpä vinkki: ennen kuin googlaat, kysy vaikka ensimmäiseltä vastaantuljalta tietäisikö hän. Ai ei tiennyt/Et uskalla kysyä? Käännä nyt sitten sivulle X. Mitä seuraavista kujista ei löydy Myyrmäen kaupunginosasta? a) Koskikuja b) Norokuja c) Purokuja Penan Halli oli Myyrmäessä sijainnut a) kodinkoneliike b) squash-halli c) halpamyymälä? Kuinka monta vapaapalokuntaa (VPK) lehden levikkialueella toimii? a) 3 b) 4 c) 5 Helsinki Radio on a) Länsi-Vantaalla kuultavissa oleva paikallisradioasema b) Martinkeskuksessa toiminut kodinkoneliike c) Keimolassa toiminut rannikkoradioasema? Ensimmäinen länsivantaalainen NHLpelaaja oli a) Iiro Järvi b) Anssi Melametsä c) Ville Peltonen? Virve Rostin lapsuudenkoti sijaitsi a) Espoossa b) Vantaalla c) Helsingissä? MYYRMÄKI-liikkeen logon nalle oli alun perin a) VJS:n naisten joukkueen maskotti b) Myyrmäenraitilla sijainnut graffiti c) Nuorisotalo Arkin seinällä roikkunut taulu? Mika Waltarin historialliseen romaaniin Tanssii yli hautojen perustuvaa elokuvaa kuvattiin a) Linnan kartanon pihapiirissä b) Linnaisten kartanon pihapiirissä c) Königstedtin kartanon pihapiirissä? Katriinan sairaalan vanha puoli valmistui a) 1949 b) 1959 c) 1969? Myyrmäki on ollut vuodesta 1990 alkaen Vantaan väkirikkain kaupunginosa. Sitä ennen eniten asukkaita oli a) Hakunilassa b) Tikkurilassa c) Martinlaaksossa? LKV Tuija Hurme Oy, p. 09 5893 9060, www. lkvtuijahurme.? Martinmiilu, Laajaniityntie 3, 01620 VANTAA Kodinvaihtoa jo 30 vuotta Sinusta välittäen. Ota rohkeasti yhteyttä! Pia Hurme, Yrittäjä LKV, LVV, KED, YEAT kaupanvahvistaja Vantaan Yrittäjä 2013 0400 649412 Luota alueesi ammattilaiseen! Laillistettu kiinteistönvälitystoimisto Kauneushoitola Saija Kuki Täyden palvelun kauneushoitola SKY-Cidesco kosmetologi Virtatie 7 Myyrmäki 041 535 1710 www.saijakuki.profiili.fi • Ripsien pidennykset / huollot / Yumi-ripsien kestotaivutus • Jalkahoidot • Pigmentoinnit • Perusja erikoiskasvohoidot • Meikkaukset ym. alan työt Tällä kupongilla ilmainen käsinaamio kasvo/jalkahoidon yhteydessä! Ammattitaitoista kauneudenhoitoa jo 18 vuoden kokemuksella! ma-to Lounaalla tarjolla kakkua. Lastenannokset veloituksetta aikuisen syödessä klo 14. jälkeen. pe-la Tarjolla boolia ja pientä suolaista. LIESIKUJA 5 MYYRMÄKI WWW.WANDAS.FI JÄÄKIEKON MM-KISAT 10.-26.5.2019 LIVENÄ LOUNGESSA RUOKAA, JUOMAA JA TUNNELMAA PARSAA, RIBSEJÄ JA MUITA KESÄN HERKKUJA Parsaa ja ilmakuivattua kinkkua Grillattua parsaa, ilmakuivattua kinkkua ja timjamivoisulaa Parsaa ja katkarapuja Grillattua parsaa, katkarapuja ja hollandaisekastiketta Ribs Makealla BBQ-kastikkeella glaseerattuja porsaanribsejä, valkosipuliranskalaiset ja coleslaw Pinja’s special pizza Jättirapuja, chorizoa, mozzarellaa, chiliä, chili-creme fraiche, kevätsipulia ja limelohkoja WANDAN kesäherkut ovat saapuneet! Liesikuja 5, Myyrmäki | p. 045 664 50 64 | www.wandas.fi
  • 6 MARTINLAAKSON ostoskeskuksen Cafe Berryn hälinän keskellä istuu MARKUS AHONEN , toimittaja ja romaanikirjailija. Cappuccinokuppi edessään hän tarinoi ja muistelee vauhdikkaasta lapsuuttaan ja nuoruuttaan Martinlaaksossa. Tämä on harvinaista, sillä mies itse kuvaa itseään vaiteliaaksi ja päänsisäisiin pohdintoihin keskittyväksi ihmiseksi. 70-luvun alussa Martinlaakso oli Suomen ensimmäisiä todellisia lähiöitä. Paikka, jossa nuoriso kasvoi aivan uudessa miljöössä ja missä syntyi uutta kulttuuria. Siellä kaupunki ja maaseutu törmäsivät, niin maantieteellisesti kuin muuttavien ihmisten myötä. Lähiöstä muodosti aivan uusi sosiaalinen ja kultturelli sulatusuuni. Tähän maailmaan Markus Ahonen muutti Tapanilasta, vuoden ja kolmen kuukauden ikäisenä. Lapsuus sujui, kuten tuona ajankohtana lähiölapsilla yleensä, ja lähiön päiväkodit, koulut ja ostari tulivat tutuksi. “Martinristin päiväkerhosta on ensimmäiset muistikuvani. Vilskettä oli ja ääniä, sillä lapsia oli paljon. Monista tuli kavereita ja osan kanssa alkoi aina tähän päivään jatkunut ystävyys”, muistelee Ahonen. Kouluista Kivimäen koulu, Laajavuoren koulu ja Martinlaakson yläaste ja lukio tulivat tutuiksi. Ylioppilaslakki painettiin päähän vuonna 1992 ja siitä alkoi myös Markuksen maailmankuvan laajeneminen, ensiksi vaihto-oppilaana Yhdysvaltoihin ja sitten vuonna 1994 Turkuun opiskelemaan. Siihen mennessä oli kuitenkin jo tapahtunut paljon nuorukaisen elämässä. “Tuohon aikaa oltiin aina porukassa ja kuljettiin ja tehtiin paljon yhdessä. Pelattiin ja urheiltiin, kuunneltiin musiikkia ja kärsittiin kasvun ja aikuistumisen tuskaa”, muistelee Ahonen. Vaikka nuorisoporukassa liikuttiinkin, niin jo nuorena hän mieluummin tarkkaili ja havainnoi. “Omasta mielestäni en ollut puhujana lahjakas enkä muutenkaan kovin puhelias ihminen. Pystyin ilmaisemaan itseäni paljon paremmin kirjoittamalla.” KIRJOITTAMINEN olikin hänen suurin haaveensa ja intohimonsa jo lapsesta asti. Ei olekaan ihme, että ensikosketus lehtikirjoittamisen maailmaan tuli jo varhain, kun hän 6-vuotiaana alkoi julkaista omaa lehteä Ruskuharppua. “Ehkä siinä kiteytyi, osin tietämättänikin, elämäni suunta, se oli suuri alkusysäys lehtimiehen, käsikirjoittajan ja kirjailijan työlleni”, naurahtaa hän. Nuorta Markusta kiehtoi yhä enemmän ihmisten ja ympäristön tarkkailu. Tästä tulikin hänelle pysyvä tapa ja osa kirjoitusprosessia. DEKKARISTI PALAA AINA RIKOSPAIKALLE T E K S T I & K U VA A R I M A R T I N A H O 6 T O D I S T E T TAVA S T I TA R I N O I T S I JA “Omasta mielestäni en ollut puhujana lahjakas enkä muutenkaan kovin puhelias ihminen. Pystyin ilmaisemaan itseäni paljon paremmin kirjoittamalla.”
  • 7 “Murrosikäisenä aloitin ihmisten tarkkailun ja sijoitin näitä elävästä elämästä nappaamiani asioita tarinoihini. Näin alkoi syntymään myös dekkarieni maailma.” Vahvoja esikuvia Suuren kirjallisen ”ahaa-elämyksen” Ahonen kertoo saaneensa 14-vuotiaana, luettuaan MATTI YRJÄNÄ JOENSUUN teoksen Harjunpää ja kiusantekijät. “Se oli raju kokemus. Tajusin, että juuri noin itse haluaisin kirjoittaa ja myös sen, että dekkari tai rikosromaani on se juttuni.” Samalla se avasi nuoren miehen mielen siihen, miten todellisuuden eri kerrostumat voi rikoskirjallisuudessa nivoa niin, että ne vievät lähelle elävää elämää. “Dekkari voi olla lähes dokumentaarinen ja syvä yhteiskunnan ja lähihistorian tulkki.” TOINEN Ahoseen voimakkaasti vaikuttanut kirjailija oli varsin nuorena edesmennyt HARRI SIROLA. “Hänen rosoisessa tuotannossa voimakkaimmin minuun vaikutti teos Kaksi kaupunkia. Se on vahvaa ja elämän makuista ilmaisua. Kuitenkin hänen elämänsä osoitti, kuinka hauras ihmisen mieli on. Tämä on usein tullut mieleeni Kampin metroasemalla metroa odotellessa. Samoin työskennellessäni opiskeluaikoina metrossa vartijana, paljon juuri Kampin metroasemalla. Täällä hän astui metrojunan eteen, juuri tässä.” Ahonen ei tavannut koskaan kumpaakaan kirjallista innoittajaansa. “Se on harmi, sillä olisin mielelläni kiittänyt ihan kasvotusten ihmisiä, joiden merkitys elämälleni on ollut hyvin suuri.” Tie kirjailijaksi ei ollut mutkaton Kirjailijan vakaumus oli kuitenkin myös koetuksella. Maailma oli niin paljon muutakin kuin kirjoittamista. Tie kirjailijaksi vaati paljon työtä. Ahosellekaan kirjan julkaisu ei onnistunut ensimmäisellä yrittämällä eikä toisellakaan. Töitä piti tehdä. “Kirjoittaminen, vaikka onkin intohimo, ei saa sokeuttaa omaan tekstiin. Kirjailija joutuu hiomaan ja pohtimaan, jättämään pois, lisäämään ja joskus joutuu aloittamaan melkein alusta.” Elämä oli välillä viedä hänetkin muihin töihin. Uutteruudella Ahonen kuitenkin päätyi lopulta tekemään sitä työtä, johon oli itseään alitajuisesti valmistanut 7-vuotiaasta lähtien: kirjoittamaan. Lopullinen murtautuminen julkisuuteen oli vuonna 2006 ilmestynyt rikosromaani Meduusa. Sillä hän myös voitti Kouvolan dekkaripäivien dekkariromaanikilpailun kolmannen palkinnon. TIE olisi voinut olla toisenlainenkin. Markus muistelee vielä nuoruuttaan Martinlaaksossa. Teinielämää vietettiin sielläkin 90-luvun vaihteessa. Kuunneltiin musiikkia ja katsottiin televisiota. TV:llä oli jo silloin vaikutusta nuorten haaveisiin. Ahonen muistaa, että jo 70–80-luvun vaihteessa kulttisarja oli Onnen päivät, ja siitä löytyi itsekullekin idoleja. “Pikkupoikana se vaikutti se minuunkin ja nappasin Richie Cunningham -roolihahmon nimen yhteen alaluokilla kirjoittamaani tarinaan. Ehkä TV:n vaikutus ja kirjoittaminen toivat myös vastapainoa lähiöelämän karuun arkeen. Se kuvasi elämän helppoutta ja onnistumisia, asioita joita harvoin todellisuudessa tapahtui.” ARKI lähiössä olikin muuta kuin onnenpäiviä. Markuksenkin kaveripiirissäkin tapahtui kaikenlaista ikävää. Kaikki eivät jaksaneet ja monien elämä kallistui lipevälle pinnalle. “Pahimmillaan ilo ja huolettomuus katosi pulloon ja yksitoikkoisuuteen. Toivottomimmillaan elämä päättyi liian varhain ja monille se toi tulevaisuuden uskoon tummia reunuksia.” Markusta kuitenkin kutsui opiskelukaupunki Turku. Martinlaakso, Myyrmäki, Srebrenica – romaanien maisemaa Vaikka kotipaikka vaihtui, Martinlaakso jäi pyörimään Markuksen mieleen, samoin nuoruuden kesät Päijät-Hämeessä. Siellä nuorimies tutustui suomalaiseen sielunmaisemaan. Työ paikallislehtien, kuten Päijät-Hämeen ja Seutuviikon ja varsinaissuomalaisen Kaarina-lehden toimittajana ja päätoimittajana, toi hänet lähelle ihmisten arkielämää, missä pienetkin asiat merkitsevät. Joskus sattuma laukaisee tapahtumaketjun, joka ei ollut mitenkään odotettavissa, aivan kuin dekkarissa. LISÄÄ LAAJUUTTA Ahosen maailmaan toi lentävänä kirjeenvaihtajana toimiminen eri puolilla maailmaa. Matka kävi Syyriaan, Bosniaan ja muualle kriisialueille. Rauhallinen asuinpaikka seikkailijalle löytyi Irlannista, puolen tunnin junamatkan päästä Dublinista, Malahiden kylästä. Matkoilta on tarttunut mukaan kirjoihin paikkoja, ihmisiä ja tapahtumia. Erään vavahduttavimmista kokemuksesta Ahonen kertoo tapahtuneen Bosniassa. “Eräällä matkalla, ajoin yöllä Sarajevosta kohti Serbiaa ja yhtäkkiä pimeällä tiellä auton valokiilat leikkasivat kylttiin, jossa luki punaisin kirjaimin Srebrenica. Se sai jotenkin kylmät väreet selkään. Samalla kun nimi palautti vuosien takaiset tapahtumat mieleeni, päätin, että jossain kirjassani käsittelen niitä tapahtumia. Ja nyt uusimmassani romaanissa Sieluttomissa, palasin myös Srebrenicaan ja siellä tapahtuneeseen joukkomurhaan”, hän kertoo. MAAILMAN, ympäristön ja ihmisten käyt“Murrosikäisenä aloitin ihmisten tarkkailun ja sijoitin näitä elävästä elämästä nappaamiani asioita tarinoihini. Näin alkoi syntymään myös dekkarieni maailma.” “Kirjoittaminen, vaikka onkin intohimo, ei saa sokeuttaa omaan tekstiin. Kirjailija joutuu hiomaan ja pohtimaan, jättämään pois, lisäämään ja joskus joutuu aloittamaan melkein alusta.”
  • 8 täytymisen havainnoinnista on tullut Ahoselle vuosikymmenten aikana arkipäiväinen toimintatapa. “Mikään ei ole hienompaa kuin löytää jokin tarinaan sopiva paikka, idea tai henkilön luonteen osa tavallisella lähiökävelyllä tai asiointikäynnillä. Ja sitähän rikosylikonstaapeli Iisaksson odottaa ja hän palaa aina Martinlaaksoon. Sekin on nyt muuttuvaa maailmaa, uutta rakennetaan ja ylikonstaapeli Isakssonkin kohta muistelee, miten oli ennen.” Uusin romaani Sieluttomat on jo viides Isaksson-kirja. Isaksson liikkuu vaivattomasti pääkaupunkiseudulla ja murhapaikka on Martinlaaksossa. Kirjan miljöö ja paikat ovat tarkasti kuvattuja. Tätä Ahonen pitää tärkeänä. Maisema liittyy tarinaan ja kuljettaa sitä ja kehystää sen. Kirja syntyy palapelinä Kirjojensa syntyä Ahonen kuvaa palapeliksi. “On aiheita ja katkelmia, jotka voivat odottaa pitkäänkin, ennen kuin päätyvät kirjan sivuille. Joskus fragmentaariset hetket jäävät mieleen ja siirtyvät pitkän ajan kuluttua kirjaan. Joku martinlaaksolaisen vähittäiskaupan hyllyjen välissä huolimattomasti nippeliasiaa kommentoinut rouva ei välttämättä ymmärräkään, miten suurta kirjallisen oivalluksen mielihyvää hänen näennäisesti ei-merkityksellinen kommenttinsa on minulle joskus tuottanut.” Itse kirjaa kirjoitaessaan Ahonen kertoo, että kirjan loppu on hänellä tiedossa. Muut osat tekstissä voivat syntyä pitkänkin ajan kuluessa. Samoin juonen kulku saattaa saada yllättäen matkan varrella uusia käänteitä. RIKOSYLIKONSTAAPELI Isaksson on kuitenkin edelleen vauhdissa ja kuudennen romaanin ensimmäinen versio on jo kustannustoimittajan käsissä. Aholla kertookin, että hänelle yhteistyö WSOY:n kustannustoimittaja Samuli Knuutin on ollut hedelmällistä ja hyvin tärkeää. “Hyvä kustannustoimittaja on sellainen mentori, jonka puoleen voi aina kääntyä, kun tulee oma heikkouden hetki. Ja niitähän kirjailijalle tahtoo aina tulla, vaikka ongelmat unohtuvatkin kun uusi teos on painettuna käsissä.” NYT Ahonen nauttii käynnistään Martinlaaksossa ja matkan aikana päivitti niin muistikuviaan lapsuuden maisemasta kuin siitä uudesta ja maisemaa mullistavasta rakentamisesta mitä on odotettavissa. “Kyllä kirjailijan on aina seurattava kehitystä, tarkat lukijat huomaavat kyllä jos tieto vaikkapa murhapaikan ympäriltä on vanhaa. Siksi dekkaristi palaa aina rikospaikalle ja tässä tapauksessa se on Martinlaakso”, naurahtaa kirjailija Markus Ahonen. KUKA? Markus Ahonen kirjailija ja toimittaja s.1972 Helsingissä 18-v pojan isä ja asuu Irlannissa ISAACSON SARJA 2006, Meduusa 2008, Palava sydän 2014, Jäljet 2016, Sydämenmurskajaiset 2019, Sieluttomat LASTEN KIRJAT 2012,Haikarasaaren vauvasatama ja muita 2012, Karkaileva bussi ja kaiken maailman ihmelliset vempelee NOVELLIKOKOELMAT Kotipaikkani on rakkaus, (eng. My Hometown Named Love). “Mikään ei ole hienompaa kuin löytää jokin tarinaan sopiva paikka, idea tai henkilön luonteen osa tavallisella lähiökävelyllä tai asiointikäynnillä.”
  • 1 ME KIROTUT Sinä vuorokautena sosialidemokraatit ja perussuomalaiset olivat kamppailleet eduskuntavaaleissa Suomen suurimman puolueen paikasta, Martinlaakson asemalla oli ammuttu ja Pariisissa Notre Dame -kirkko syttynyt palamaan. Rikosylikonstaapeli Markku Isaksson oli viettänyt edellisillan Malminkartanon punaisissa kerrostaloissa selvittämässä jälleen kerran yhtä surmatyötä. Uhrilla oli ollut 37 puukoniskua eri puolilla kroppaa, kuin viha olisi ottanut tekijästä otteen ja mylvinyt ulos maailman ja sielun paineet. Oli otettu tekniset näytteet ja keräilty tutkimusaineistoa, käyty läpi surmatun puhelimen soitettuja numeroita ja verrattu niitä puhelinyhtiöiden tiedostoihin. Oli katseltu lähiseutujen turvakameroiden tallenteita ja kuultu naapureita, kyselty vihjeitä. Todettu surmatun olleen huumeiden alemman portaan luukuttaja, jonka pääasiallinen toimialue oli Helsingin ja Vantaan reunamilla, ulottui todennäköisesti Myyrmäen Paalutorin nurkille ja aseman tienoille, venyi säteeltään muihin Länsi-Vantaan lähiöihin Louhelaan, Martinlaaksoon, jopa Pähkinärinteeseen asti. Nimi Mänttänen oli sanonut paljon. Isaksson oli saattanut kaivella nippelitietomuistiaan ja nähdä tuon hänen ikäisensä miehen jossain niissä 80-luvun Vantaan Palloseuran tai Etelä-Vantaan Urheilijoiden junnujen joukkuekuvastoissa vielä hymyilevänä. Tulevana sankarina, jonka epämääräistä tulevaisuutta ei vielä tuossa vaiheessa pystynyt päättelemään. Joku oli kertonut nähneensä Mänttäsen Myyrmäki-talon edustalla paria päivää aikaisemmin keskellä päivää. Toinen oli nähnyt Mänttäsen kävelevän Alepasta kotiinsa mäyräkourallinen olutta sylissään. Yksi Naapuripellontien talojen ihmisistä oli kertonut surmatyön jälkeen nähneensä huppupäisen miehen juoksemassa jalkaansa linkuttaen täyttömäen ohi kohti Myyrmäkeä. Kadonneen tyhjyyteen, vaikka turvakameroiden tallenteita oli käyty läpi oletetuista paikoista. Vanaa oli silti saattanut seurata, jos pystyi ajattelemaan paniikkiin joutuneen surmaajan tavoin. Jättimäisestä verimäärästä oli pakko jäädä jälkiä käsiin ja vaatteisiin. Loppuillan pimeydessä surmaaja oli hankkiutunut eroon hupparistaan ja tunkenut sen lopulta kerrostalon roska-astiaan Myyrmäen Apajakujalla. Se oli ollut kokoa M. Ei mitään jättikokoa tavalliselle suomalaiselle miehelle. Alueen roskakoreja ja viemäreitä oli tutkittu ja yksi poliisin jäljestyskoirista oli hupparista saadun vainun perusteella löytänyt Myyrmäen urheilupuiston nurkilta metsäkaistaleeseen piilotetun puukon. Siinä oli lukenut pohjoiskarjalaisen perinnepuukkopajan nimi XL. Isakssonin muisti oli heilauttanut esiin kalenterin lehdet vuosikymmenten takaa, jolloin Poliisi-tv oli huutanut Myyrmäessä tehtyä auki jäänyttä veritekoa, josta oli jäänyt vihjeeksi vain samaisen liperiläisen XL-perinnepajan puukko. Sarjanumeron perusteella puukko oli silloin ajoitettu vuoden -92 kesän valmistuserään. Sen myötä oli jäljitetty pajassa käyneitä. Todettu tienvarren väliaikaisen myyntipisteen olleen pystyssä Ylämyllyn kohdalla juuri ne kesäiset viikot, jolloin etelän nuoriso matkasi festariautoineen kohti Ilosaarirockia. Arvioitu näiden muutamien jäljittämättömien puukkojen todennäköisesti päätyneen juuri näille ihmisille. Ja nyt: jo toinen surma samalla alueella. Väliä lähemmäs kolme vuosikymmentä. Tekovälineenä samanlainen puukko. Oliko joku pitänyt näin pitkään sisällään synkkää salaisuutta? Vaikka Isaksson oli työskennellyt Helsingin poliisin väkivaltarikosyksikössä jo pitkään, ei hän voinut välttyä ajatukselta että työt toivat hänet iankaikkisesti takaisin kasvulähiöönsä Myyrmäkeen ja naapurilähiöihin Martinlaaksoon, Louhelaan ja Kaivokselaan. Nyt oli maanantai. Notre Dame roihusi Pariisissa ja ihmiset olivat kiinnittyneet televisioidensa ja nettiensä äärelle. Vapaapäivänään Isaksson oli päätynyt vanhan rippikouluja jalkapallokaverinsa Limpun mukana Martinlaakson Jyväseen. Muistellut menneitä, jolloin tämän samaisen rakennuksen tilalla oli sijainnut toinen ostoskeskus. Hän saattoi muistaa Martinrallin oven auetessa sisältä kuuluvan jukeboksin musiikin ja riehakkaat äänet, haistaa oluen lemun, nähdä M Y Y R YO R K T I M E S I L L E K I R J O I T TA N U T M A R K U S A H O N E N L Ä H I Ö F I K T I O
  • 1 1 muistinsa kuvissa ikkunaan kiinnitetyn tarramainoksen, jossa luki teksti ”vietä mukava ilta viihtyisässä seurassa”. Hän muisti jonottaneensa viereisellä R-kioskilla Jättiksiä tai ostaneensa Valojuova-nimisestä liikkeestä papatteja, joita he olivat jalkapallojoukkueesta tuttujen martinlaaksolaispoikien kanssa räjäytelleet Raiviosuonmäen kallioilla. Kunnes myrsky oli teini-iässä pyyhkäissyt monien yli ja betoniseinään spreijattu teksti ”auta ystävää hädässä rento, lennokas potku päähän auttaa” oli tullut todeksi. Nyt he olivat kuulleet pois lähtiessään juna-aseman suunnasta melua ja Limppu oli seurakunnan nuorisotyöntekijänä syöksynyt tuntemiensa nuorten keskelle. ”Se kävi päälle. Silmät aivan sumussa. Oli hypätä junan raiteille. Sillä oli lyhyet vaaleat hiukset. Ja se linkkasi jalkaansa”, yksi Martinlaakson aseman pojista sanoi ja osoitti kohti Kivimäkeen johtavaa kävelysiltaa, kun Ostarin vartija oli jo avannut oven ja he olivat matkalla tarkastamaan turvakameroiden kuvia. Edellisöinen surmatyö, piilotettu puukko ja pois linkkaava mies. Kenellekään muulle se ei ollut sanonut mitään, mutta Isaksson ei ollut voinut unohtaa puukon tuomia mielikuvia nuoruudesta. Se tuli samanlaisena tunneryöppynä kuin se epätodellinen hetki sinä alkuvuoden päivänä Helsinki-Vantaan lentoasemalla vuonna 2005, kun hän oli ollut vasta nuori poliisi erikoistehtävän saaneena. Päivystänyt Thaimaasta tsunamialueelta tulevaa lentokonetta ja seissyt kuin kunniaa tuottamassa ottaessaan vastaan muusikko Aki Sirkesalon ja tämän perheen jäseniä arkuissaan. Pidätellyt kyyneliään huomatessaan yhden ylimääräisen arkun vainajan nimenä sen naapuriyläasteen tytön, johon hän oli teininä ollut tulenpalavasti ja lähes traagisesti rakastunut. Minkälaisia flashbackeja näihin lähiöihin palaaminen toikaan joskus mukanaan. Onneksi oli myös hyviä ihmisiä ja muistoja. Hän oli bongannut nuorena viikkokausia joukkotappelun jälkeen koomassa maanneen kirjailija Jussi Harmaakorven Martinlaakson Cafe Berryssä näpyttelemässä tulevaa kirjaansa. Istunut sushilounaalla Myyrmannin toisessa kerroksessa maailmalle it-keksintöjä vievän lapsuudenkaverinsa Toffen kanssa. Hän oli katsellut ohikulkevia ihmisiä, joiden olemassaoloa hän ei ollut edes muistanut. Kunnes turvakameran kuva näkyi ruudulla juuri niinä minuutteina, jolloin linkkaava mies oli paennut kohti Kivimäkeä ja näkyi Ostarin pääoven päälle asetetussa kamerassa. Siellä se oli. Tuttu hahmo. Isaksson muisti paniikin, jonka oli jo kauan sitten nähnyt kesätyöajoilta tutun rakennusmiehen silmissä. Tuo kovan onnen ihminen, joka oli potkittu pärstäkertoimella pois työpaikastaan, ei ollut saanut uusia töitä, oli päätynyt epämääräisiin remmeihin ja hetken kilahduksessa kuristanut ystävänsä. Yrittänyt katumuksessaan neljän seinän sisällä möyriessään muuttua toiseksi ihmiseksi, aloittanut rajun laihdutuskuurin ja leikannut hiuksensa pois kuin olisi sillä voinut pyyhkiä pois menneet teot. Ehkä niin oli käynyt tässäkin tapauksessa, Isaksson ajatteli tunnistaessaan tallenteesta lapsuudenkaverinsa Pyöriäisen. Pyöriäisen, jonka lempinimeksi oli sukeutunut hetkessä Delfiini. Pyöriäisen, joka oli jo kauan sitten kadonnut kaikkien yhteiskunnan tutkien alapuolelle kenenkään huomaamatta mitään. Pyöriäisen, jonka vaalea pitkä tukka oli vuosien aikana takkuuntunut, mutta näytti nyt turvakameran kuvassa kuin paniikissa kynityltä. Mitä sinulle tapahtui? Sitä olisi voinut kysyä jo kauan sitten, kun oli tehty valintoja. Kun muut jalkapalloja jääkiekkojoukkueiden pojat olivat lopettaneet ja löytäneet uudet lajit, Ville Peltonen edennyt EVU:sta aina NHL:ään asti ja laukonut kypärätempulla Globenissa Suomelle ensimmäisen maailmanmestaruuden vuonna 1995, Pyöriäinen oli matkannut toiseen suuntaan.
  • 1 2 Isaksson oli nähnyt edellisen kerran Pyöriäisen kuukausia sitten kaljaremmissä Myyrmäki-talon edustalla tölkki kädessä. Hän muisti muutaman vuoden takaisen sunnuntain, jona Limppu oli saanut houkuteltua hänet Martinkeskuksen purkua edeltäviin juhlabileisiin. Kaikkien paikallisten ihmisten, keski-ikäistyneiden koulukavereiden, eläköityneiden opettajien ja muiden keskeltä hän oli kuunnellut Amorphiksen soittavan ja nähnyt väkijoukossa hetken omassa helvetissään taivaan löytäneen Pyöriäisen. Pyöriäisellä oli ollut kytkös maailmaan niiden minuuttien ajan, joina sävelet lentelivät väkijoukon yli ja miehestä oli tullut vapaa Delfiini. Ehkä ne olivat olleet samanlaisia kiinnikkeitä elämään, kun Pyöriäinen oli istunut Louhela Jameissa Jokiuoman puiston nurmikolla tai Myyrmäen montussa järjestetyssä konsertissa. Kun kirous oli kadonnut hetkeksi ja aurinko paistanut edes hetken täydeltä taivaalta. Isaksson oli muistanut vuosien takaisen hetken poistuessaan Martinmiilun Moukari-pubista. Silloin hän oli nähnyt Bottom Pubista hävityn MM-jääkiekko-ottelun jälkeen ulos horjuneen Pyöriäisen. Pyöriäinen oli kävellyt hänen ohitseen silmät kaukaisuuksiin kadonneina. Niissä oli ollut luovuttamisen merkki. Hän oli kuullut Pyöriäisen mutisevan sanat: ”Me kirotut.” Isaksson muisti kaikki ne ajat lapsuudesta, jolloin he olivat yhdessä kulkeneet jalkapallojoukkueen mukana pitkin pääkaupunkiseutua otteluissa ja turnauksissa. Harjoitelleet milloin Kivimäen tai Laajavuoren kentillä, Viherpuistossa tai Myyrmäen uimahallin takana. Pelanneet kotiotteluitaan Vapaalassa tai Kaivokselassa. Istuneet pelien jälkeen Laajavuoren kallioilla auringossa ostettuaan Martinlaakson uimahallin kioskin harmaapäiseltä tädiltä pussilliset karkkeja ja olleet kuin mitkäkin Zicot, Sokratekset ja Rummenigget. Kun Isakssonin poika Antti oli joitain aikoja sitten maannut sairaalassa, Isaksson oli Myyrmäkeen tullessaan istahtanut Mike’s Dinerin ulkopuolelle soittamaan asemahallin keskelle jätettyä pianoa. Ihmiset olivat pysähdelleet ja laitapuolen kulkijat tulleet asemalta kasseineen oven pieleen. Hän oli saattanut nähdä joidenkin silmäkulmissa kyyneleet, kun hän oli löytänyt pianon koskettimilta Amorphiksen ”Black Winter Dayn”. Osoittanut itselleenkin, ettei ollut niin mustaa ja synkkää päivää, etteikö siitä voisi päästä yli. Silloin hän oli ollut näkevinään väkijoukon seassa Pyöriäisen. Mutta pian mies oli kadonnut. Sulkeutunut yksin omien henkisten oviensa taakse. Eikä kukaan koskaan missään kysellyt hänen peräänsä. Pyöriäiseltä oli mennyt vuosien varrella ne viimeisetkin ihmiset. Vanhemmista isä. Ne kaikki saman tien valinneet ystävät. Junnu oli kuollut väkivaltaisesti jo alle parikymppisenä. Pata-Pata oman käden kautta pitkän vuosikymmeniä kestäneen päihdeputken jälkeen. Samoin ne muut, joiden lista oli pitkä. Pyöriäisen oman elämän säde oli kaventunut vuosi vuodelta. Haut oli laitettu päälle vain hetkeä aikaisemmin, kun Isakssonin puhelin jo soi. Kollega Janne Jyllin äänessä ei kuulunut Jyllille tyypillinen umpisarkastinen vitsailu tai 80-luvun kulta-aikojen sketsihahmojen matkimisen ääni. ”Pyöriäinen on ollut hiljattain kuultuna. Oli ampunut itseään jalkaan. Tai ainakin niin väitti. Siinä oli ollut jotain epämääräistä. Ei ollut sanonut mitään. Oli jäänyt auki, mutta Litovaara oli silloin ajatellut että antaa niiden hoidella toinen toisensa. Varomattomasta aseenkäsittelystä ei ole vielä seurannut mitään. Hidas järjestelmä. Outoa on yksi juttu. Pyöriäinen on onnistunut välttämään melkein kaikki rekisterit. Kuin olisi kadonnut koko yhteiskunnasta.” Isaksson muisti kuinka he olivat menneet jalkapalloleirille Vierumäelle. Hyppineet siellä uimahyppytornista järveen. Pyöriäinen oli muuttunut Delfiiniksi ja ollut tornissa aina ensimmäisenä ja pelottomana. Ja kun ilta oli tullut, oli hän kadonnut. Poikaa oli etsitty ja aina Isaksson oli tiennyt Pyöriäisen kadonneen järven rannalle. Istuvan siellä katselemassa järven tyyntä pintaa ja sen ylle laskevaa aurinkoa. Kun kerran oli vettä muuallakin kuin uimahallissa tai pyöräretkellä Luukin järvessä. Vetokannas! Kaupungin uimalampi ei ollut silloin virallisessa käy
  • 1 3 tössä. Yhtäkkiä Isakssonin mieleen noussut muisto Pyöriäisestä vei hänet jäljille. Kuinka jalat olivat lennättäneet miehen pois rikospaikalta ja juuri tuohon suuntaan Kivimäen ohi kohti Silvolaa. Takaisin veden äärelle. Isaksson laittoi autoon päästyään soittimeen Vesterisen levyn ja äkkiä hänestä tuntui kuin laulun ”Siinä kävi niin” sanat olisivat sopineet tähän iltaan. Kuinka siinä oli käynyt niin, että Pyöriäinen oli laittanut oven elämään liian kovaa kiinni. Isakssonin puhelin soi uudelleen. Hänen avovaimonsa Nina oli palannut jälleen töihin. Heitä oli kotona koko jäljellä oleva lähisuku. Isakssonin poika Antti, joka oli istunut ilta toisensa jälkeen pikkusisko Anna sylissään. Isakssonin Irlannista Vuosaaren-kotiin kyläilemään tullut pikkusisko Mari perheineen. Ninan kuulovammainen pikkuveli Niko. ”Sieltä on soittanut Pyöriäisen äiti. Oli jotenkin aistinut, ettei kaikki ole kohdallaan. On halunnut varmistaa, ettei mitään vain ole tapahtunut. Poika oli jättänyt kirjeen. Se on osoitettu sinulle. Lapsuudenkaverille.” Ilta oli laskeutunut. Vesterisen kappaleen loputtua Isaksson sammutti auton moottorin. Hän katseli allaan avautuvaa Vetokannaksen lampea. Lentokone lensi kauempana Helsinki-Vantaan lentokentälle ja valot vilkuttivat. Hän muisti Pyöriäisen ilmeet kaikkina niinä päivinä, joina hän oli mieheen törmännyt. Siinä oli ollut katumusta. Ei siitä, mitä hän itse oli tehnyt. Vaan mukanaolosta siinä samaisessa joukossa. Samassa ryhmässä, josta muita ei ollut enää jäljellä. Hän tiesi mitä kirjeessä lukisi. Oli ollut kaiken takavuosien surmatyöstä tiennyt Mänttänen, joka oli käyttänyt tilaisuutta hyväkseen. Psykologinen koukku, jolla Mänttänen oli pitänyt Pyöriäisen otteessaan vuosikymmenet. Tuhonnut sillä miehen elämän. Pyöriäiselle ei ollut koskaan kasvanut selkärankaa vastustaa. Oli ollut helpompi antaa periksi ja luovuttaa. Kumota päivä päivältä enemmän oluita, sekaantua pillereihin ja huumeisiin kuin ne olisivat olleet yhtä pienen päätöksen takana kuin kokeileminen ringissä pyörineestä imppauspussista. Kunnes raivo oli vuosikymmenten mentyä keittänyt yli ja puukko löytänyt paikkansa. Aurinko laskeutui horisontin taakse. Oli jo yö. Läntisellä Vantaalla Vetokannaksen lammella saattoi kuulla kauempaa Hämeenlinnanväylän autojen huminan. Se hiljeni. Isaksson näki lammessa miehen vyötäröön asti veteen kahlanneena. Hän kutsui Pyöriäistä nimeltä ja näki olkapäiden tärisevän. Ne värisivät ensimmäistä kertaa kuin tuo Delfiiniksi kutsuttu mies olisi päästänyt ulos kaiken sen kuonan ja sisällä olevan pahan olon. Isolla miehellä olisi vihdoin mahdollisuus itkeä. Kyllä hänellä olisi aikaa odottaa. Heillä ei ollut mihinkään kiire. Tällä pienellä lammella, tämän länsivantaalaisen taivaan alla. Rannalla seistessään Isaksson tiesi, ettei Notre Dame tulisi koskaan palamaan perustuksiin asti. Se rakennettaisiin uudelleen vaikka lahjoitusrahoilla. Samalla hän tiesi, ettei Delfiini tulisi upottautumaan lampeen kokonaan. Sillä hän oli tässä. Vuosien jälkeen. Yhteiskunnan tutka oli löytänyt kauan unohdetun miehen, joka tulisi vankilasta päästyään elämään vielä jollain tapaa ihmisarvoisen elämän.
  • 1 4 ELOKUVATUNNELMIA JA ELÄVÄÄ MUSIIKKIA JÄÄLLÄ T H E I C E S H O W M U S T G O O N KUN hallin kylmään muovipenkkiin istahti, huomasi välittömästi ympärillään vilttejä ja istuinalustoja, joita kokeneet taitoluistelushow’n katsojat olivat ottaneet mukaansa. Hienot elokuviin pohjautuvat esitykset, fantastinen bändi, kauniilla äänellä laulanut Zühlke ja tunnelmallinen valoshow saivat unohtamaan takapuolen jäätymisen. Yleisölle oli onneksi puoliajalla myynnissä kuumaa makkaraa ja kahvia. Pullan lisäksi tarjolla oli myös popcornia ja hattaraa. Tauon kruunasi lämmin auringonpaiste. rytmi samana kuin harjoitustallenteella. ”Oli kivempi luistella kuin ennen. Vähän kuin olisi ollut keikalla, mutta luisteli siinä samalla”, kommentoi Toimela. ”Kuin olisi ollut taustatanssijana, mutta jäällä. Se oli kivaa”, lisäsi Muurimäki. Heidän joukkueensa esiintyi heprealaisina Egyptin prinssi -elokuvasta. Bändi soitti kappaleen When You Believe. NELJÄN JOUKKUEEN muodostelmaluistelun yhteisohjelmana nähtiin ja kuultiin lopuksi kappale Never Enough elokuvasta The Greatest Showman. ”Kun yhteisohjelma oli loppu ja kaikki taputtivat, niin se oli kivaa”, kommentoi Muurimäki. ”Kevätnäytöksessä on aina oma tunnelmansa. Siellä on kiva luistella, kun on siistit valot, totesi Toimela. Valoihin oli selvästi satsattu. Bändin taustalla ollut valoverho oli kuulemma sama kuin Tanssii Tähtien Kanssa -TV-ohjelmassa. Yhteistyössä on voimaa. Monen ihmisen ja ryhmän ponnistelut shown onnistumiseksi kannattivat. EVT osoitti seuran olevan elinvoimainen nelikymppinen. T E K S T I & K U VAT I L L E M A R T E L A Etelä-Vantaan Taitoluistelijoiden 40-vuotisjuhlashow’ssa noin 500 luistelijaa esittivät kohtauksia klassikkoelokuvista. Näytöksen päätähtinä luistelivat JUULIA SYRJÄNEN ja ROMAN GALAY. Erikoisuutena oli elävä musiikki, josta vastasi laulaja CATHARINA ZÜHLKE sekä hänen yhtyeensä Z Music Band. EVT sai Myyrmäen jäähallin kolmesti lähes täyteen. Suurin osa yleisöstä on tietenkin sukulaisia ja tuttavia, mutta pitkälti yli toista tuhatta katsojaa yhteensä on komea saavutus. SAIN esityksen jälkeen haastateltavaksi kaksi lukiolaistyttöä, VIIVI MUURIMÄEN ja VEERA TOIMELAN Ice Steps -muodostelmajoukkueesta. He pitivät erityisesti esiintymisestä elävän musiikin kanssa. Toimelaa hieman jännitti etukäteen, pysyykö live-esityksen Ehkä... Dumbo? TRON, ko? Sata kertaa Sound of Music! L E F F O JA L U I S T E L L E N
  • 1 5 www.fusti.fi www.auto-lehtinen.fi Henkilöautot Hautalantie 16, TAMPERE Puh. 010 2390 200 Helsingintie 595, Salo (Muurla) Puh. (02) 721 7700 Henkilö-, pakettija maastoautot Käytössäsi kahden purkamon suuret varastot 24/7. YLI 60 VUOTTA KIERRÄTYSTÄ TAKUULLA! AUTOPURKAMOT U R H E I L U L L I S T A ”VANTAALAINEN PUTKI on hyvässä kuosissa. Täällä on valmentajia, jotka välittävät pelaajista ja miettivät vantaalaista pelaajapolkua ja pelaajien kehittämistä”, totesi Kiekko-Vantaan C:n valmentaja KRISTIAN FAGERSTRÖM. EVUn ja Kiekko-Vantaan yhteistyö tarjoaa vaihtoehdon kaikille ikäluokan pelaajille. Kiekko-Vantaan Junioreilla on kilpajoukkueita, joissa tavoitteena on pelaajien kehittyminen aina ammattilaiseksi saakka. Pelaajilta vaaditaan kokonaisvaltaista sitoutumista toimintaan ja urheilullista elämäntapaa kaukalon ulkopuolella. Kilpajoukkueista C-ikäluokka pelaa Myyrmäessä. Vanhemmat ikäluokat B:stä ylöspäin pelaavat Tikkurilassa. MYYRMÄEN JÄÄHALLISSA pelaa tulevalla kaudella kolme 2004-syntyneiden jääkiekkojoukkuetta. Kiekko-Vantaa C aloittaa kauden SM-sarjassa, Kiekko Vantaa C-Akatemia Mestiksessä ja EVU C Suomi-sarjassa. Joukkueet ovat koottu huhtikuun jääharjoituksissa. Tikkurilassa on tarjolla Kiekko-Vantaa Idän aluesarjajoukkue. SM-sarjassa pelaavan joukkueen kesäryhmä ei ole lopullinen ensi kauden joukkue. ”Kesällä katsotaan, ketkä pystyvät SM-sarjaa pelaamaan. Kaksi ulkomaalaista tulee kesän jälkeen, liettualaista poikaa”, kertoi Fagerström. Kesäryhmässä on mukana vuotta nuorempia poikia. ”Nuoremmista 05-syntyneistä muutamia pelaajia hyppää suoraan D1-junioreista C-junioreihin”, selvitti Fagerström. Fagerström korostaa seuran sisäisen yhteistyön merkitystä. ”C:ssä on SM-ryhmä ja Mestisryhmä, mitkä tekevät koko ajan keskenään yhteistyötä. Kärki käy B:n mukana”, Fagerström lisäsi. B-junioreiden edustusjoukkue ja B2 pelaavat SM:ssä. PÄÄKAUPUNKISEUDULLA on tunnetusti liigaseuroja, jotka vievät parhaita pelaajia joukkueisiinsa. ”Vantaa on haastaja pääkaupunkiseudulla. Ikinä ei ole ykköskorin pelaajia, mutta heti sen jälkeen kyllä”, Fagerström puntaroi. Vantaalaiset joukkueet kuitenkin pärjäävät korkeimmissa sarjoissa – taustalla kova työmoraali. ”Ensi kaudella Myyrmäessä näkyy ajokoiralätkä. Luisteleva ja ahkera joukkue. Asenne timanttia. Ainoa, millä vantaalaiset joukkueet pystyvät haastamaan ikäluokan kärkijoukkueita”, kuvaili Fagerström C-SM-joukkuetta. ANTTI LASSINHARJU valmentaa C-Akatemiajoukkuetta, joka pelaa Mestistä. Lassinharjulla on koossa lopullinen joukkue – ei kesärinki. ”Tiivis joukkue heti keväällä”, Lassinharju määrittelee. Joukkueessa on mukana kaksi tyttöä. Tytöt pelaavat myös KJT:n naisten pelejä ja C2:n pelejä. ”En tiedä kuinka paljon he pelaavat meillä loppujen lopuksi. Idea on se, että he saavat harjoitella tässä joukkueessa, että saavat hyviä treenejä”, kertoi Lassinharju. Akatemiajoukkueessa on 14 hyökkääjää, kahdeksan pakkia, kaksi maalivahtia. ”Enempää ei ainakaan tarvita. C-SM-joukkueesta tulee vähemmän peliaikaa saavia pelaajia pelaamaan pelejä. Tarkoitus, että kierrätetään mahdollisimman paljon pelaajia”, Lassinharju linjasi. Seuratoimintaa yksilöiden tarpeiden mukaan on Kiekko-Vantaan ja EVUn yhteistyön perusajatus. ”Jokaiselle pelaajalle löytyy pelipaikka Vantaan pelaajapolusta. Pikkuisen haasteita maalivahtien kanssa”, Lassinharju lopetti. T E K S T I I L L E M A R T E L A KIEKKO-VANTAAN C-JUNIORIT ALOITTIVAT UUDEN KAUDEN MYYRMÄESSÄ J U N N U K I E K KO A J O K A L Ä H T Ö Ö N
  • 1 6 MM-HOPEAA VOITTANEILLA NAISLEIJONILLA EVU-TAUSTAA K U I N K A S M U U T E N K A A N NAISLEIJONAT saavuttivat historian ensimmäisen MM-hopeamitalinsa huhtikuussa Espoon kotikisoissa. Naisleijonien kokenein pelaaja, Jyväskylässä syntynyt ja kasvanut, RIIKKA SALLINEN on pelannut myös EVUssa. Jyväskylästä asunut 15-vuotias Sallinen (o.s. Nieminen) kävi pelaamassa naisten SM-sarjaa Myyrmäessä kaudella 1988–89. ”Silloin alkoi kansainvälinen toiminta naisten jääkiekossa. Vuonna 1989 järjestettiin ensimmäiset EM-kisat ja minun piti antaa maajoukkuenäyttöjä. Jyväskylässä, missä asuin, ei ollut naisten joukkuetta, niin menin EVUun pelaamaan pelejä”, kertoi Sallinen ratkaisustaan edustaa EVUa. SALLINEN tunnetaan monen eri palloilulajin taiturina. Vuonna 1989 hän saavutti jääkiekon ja kaukalopallon EM-kultaa sekä hänet valittiin vuoden naispesäpalloilijaksi. ”Talvikaudella pääasiassa pelasin jääpalloa Jyväskylässä ja kävin pelaamassa lätkäpelejä EVUssa – isä kuskasi. Kaikki pelit olivat minulle vieraspelejä”, Sallinen totesi. Sallinen lunasti näytöillään paikkansa naisten jääkiekkomaajoukkueessa. Keskushyökkääjä teki EM-turnauksen viidessä ottelussa yhdeksän maalia ja antoi kaksi maaliin johtanutta syöttöä. ”EM-kisat olivat huhtikuussa Saksassa. Me voitimme EM-kultaa. Itse asiassa voitimme kaudella EVUn kanssa Suomen mestaruuden”, Sallinen muisteli. NAISLEIJONIEN puolustaja MINNAMARI ”MINTTU” TUOMINEN voitti tänä keväänä Suomen mestaruuden Espoon Bluesin kapteenina. Kauden 2002–03 kokonaan ja seuraavan puoliksi Tuominen pelasi EVUn C-tytöissä ennen Tuomisen perheen muuttoa Espooseen. ”Pelasin Helsinki Ringetessä. Joukkueemme oli jakautumassa seuraavalle kaudelle. Olin tosi usein maalivahtina, mutta oliSallinen ja Tuominen tietävät ettei hopea todellakaan ole häpeä. T E K S T I I L L E M A R T E L A K U VAT A R N O H Ä M Ä L Ä I N E N
  • 1 7 sin halunnut pelata kentällä enemmän, kun tykkäsin luistella. Ringettekaverini bongasi, että EVUlla on C-tyttöjen joukkue perustettu. Hän houkutteli minua monta kertaa sinne. Kerran uskaltauduin – olin vähän ujompi kaveri silloin. Se olikin tosi kivaa. Pääsi paljon vapaammin luistelemaan ja mulla pysyi kiekko ihan kivasti lavassa jo silloin. Sen kauden pelasin molempia lajeja maalivahtina ja kenttäpelaajana. Sen kauden jälkeen ringette jäi ja siirryin kokonaan jääkiekkoon”, Tuominen muisteli lajin vaihtoaan. TUOMINEN pelasi ensimmäisen jääkiekko-ottelunsa 13-vuotiaana naisten joukkueen maalivahtina. ”EVUn naisten joukkue tarvitsi maalivahtia, niin Minttu 13-vee meni sinne. Punaviivalta tuli lämäri ja meni maaliin. Mä olin silleen ’äiti, mä en ole enää maalissa’”, Tuominen nauroi oman lätkäuransa alulle. Tervetuloa Urbanfarmlabin avajaisiin 16.-17.5. klo 13-15! Urbanfarmlab on Metropolian Myyrmäen kampuksella sijaitseva tila, jossa Metropolian opiskelijat ja kaupunkiviljelyyn keskittyneet yritykset kehittävät ja kokeilevat kaupunkiviljelytekniikoita yhdessä. Tule tutustumaan Urbanfarmlab-yrityksiin ja opiskelijaprojekteihin! Urbanfarmlab, Metropolian Myyrmäen kampus, Leiritie 1, 01600 Vantaa Facebook: urbanfarmlab.fi Instagram: urbanfarmlab.fi Tuominen tuulettaaaaaaa! Riikka Sallinen.
  • 1 8 MICHELINIT JA KULTAMUNAN MESTÄSTÄSTYS RAVINTOLA WILLIHANHI sijaitsee kävelykadun päässä. Paikka on ollut pystyssä jo pitkään ja pikaisella selvityksellä siitä kuuluu hyvää. Willihanhi tasapainoilee aiemmin arvostellun Myyrin Krouvin tapaan ravintolan ja pubin välimaastossa. Ruokailupuoli on puolikaaren muotoisen salin toisessa päädyssä. Paikan pitkä historia näkyy sen olemuksessa. Sisustus on kauniisti sanoen vähän kulahtanut. Pöydissä on vielä joululiinat, musiikkina raikaavat ikivihreät hitit. Vessasta puuttuvat lukot, eikä pöntölle voi istahtaa ilman erillisen oven tuomaa suojaa. MEIDÄN KANSSAMME on samaan aikaan muutama muu ruokaileva porukka. Baarin puolella on sitäkin aktiivisempaa. Aluksi ruokarauhaa häiritsee möykkäeemeli, mutta levy loppuu kesken ja kaveri painelee kotiinsa. Myyrin Krouvissa oli selkeästi rauhallisempaa. Yritämme pysyä ennakkoluulottomina, onhan silti mahdollista, että ruoka on oikein mainiota. Menu on ainakin aivan törkeän laaja. On keittoa, salaattia, leipää, pastaa, ruukkuja, kalaa, kanaa, pihvejä, leikkeitä, pizzaa, burgereita ja intialaisia annoksia. Siihen vielä jälkiruoat päälle. Huh. HALUAMME testata useampaa sorttia, joten alkuun otamme puoliksi Butter Chickenin intialaisesta osastosta. Annos on hyvä ja sen kanssa toimitetaan kaikki asiaankuuluvat lisukkeet. Etenkin leivistä ja kastikkeesta tulee plussaa. PÄÄRUOAKSI Antero ottaa Pippuribroilerin. Kastiketta on paljon, mitä Michelinit aina arvostavat, mutta pippuri pitää lisätä itse. Broileri on kelvollista, mutta siitä on vaikea sanoa mitään Michelinit metsästävät mielellään kultamunaa. Sellaista ravintolaa, joka on vähän piilossa suurelta yleisöltä, mutta joka olisi oivien makujensa takia paikallisten suosiossa. Olisiko sellainen kuoriutunut vaivihkaa Malminkartanoon? R U O K A PA LV E L U V I I H T Y I S Y Y S sen kummempaa. Sakari innostuu tilaamaan naudan sisäfileetä Black and white. Toiveissa siintää etenkin hyvä bearnaise-kastike. Tarjoilija ehdottaa kypsyysasteeksi mediumia, mutta pöytään saapuu pihvi kuin pubiruusu: hieman liian kypsänä ja kuivahkona. Kaikissa pääruoissa on erittäin runsaasti suolaa, paitsi bearnaise-kastikkeessa, joka ei maistu miltään. Ruokia vaivaa myös teollinen maku. Joskus kunnon arominvahvennepommi on paikallaan, mutta nyt kaikki maistuu lisäaineilta. Sen sijaan ranskalaiset ovat oikein onnistuneita. Harvoin saa sopivan rapeita ja oikein maustettuja tikkuja. Niitä on myös runsaasti, muttei liikaa. TARJOILIJA ON YSTÄVÄLLINEN, mutta asiat eivät mene aivan parhain päin. Anteron tilaama Auran Bock-olut on loppu, joten tarjoilija ehdottaa toista vaihtoehtoa. Lopulta pöytään tulee ilmeisesti kuitenkin alkuun tilattu juoma, koska siltä olut maistuu ja niin lukee laskussakin. Sakarin kola taas on laimeaa eikä korvaavaa juomaa meinaa kuulua. Lopulta selviää, että kolahana on levähtänyt eikä limua saa. Tilalle löytyy onneksi muuta juotavaa. Palvelua joutuu muutenkin odottamaan, vaikka keittiössä ei pitäisi olla jonoa. REISSUSTA jää käteen halju fiilis. Varsinkin Sakari odotti, että punatiilinen lähiö olisi salaa hautonut keskellään yllättäjän. Nälkä lähti, mutta Willihanhen sijaan saimme Pullasorsan. Pubiruokaa ei voi edes halvaksi haukkua. Jos joku eksyy tänne muutenkin kuin kaljalle, suosittelemme intialaisia annoksia. On harmi sanoa näin, mutta nyt jäätiin kauas maalista. Michelinien matka jatkuu, kenties kulkematta toiste Malminkartanon kautta. T E K S T I & K U VAT M Y Y R YO R K I N M I C H E L I N I T Ensimmäinen annos on pätevä. Pippuribroilerin pippurisuus pitkälti on sinusta kiinni. Annoksen onnistunein osuus olivat yllättäen ranskalaiset.
  • 1 9 Piristystä arkeen luksusta juhlaan KAMPAAMO | PARTURI | KOSMETOLOGI Kauneusstudio Hymy on uusi huhtikuussa 2019 toimintansa aloittanut kampaamo-, parturisekä kosmetologipalveluja tarjoava kauneushoitola. Hymy sijaitsee Uomakujalla, n. 300m päässä Louhelan juna-asemalta. Hymy on paikka, jonne asiakkaan on helppo tulla hemmottelemaan itseään. Rento sekä iloinen ilmapiiri, lisättynä trendikkääseen ja kotoisaan tilaan luovat mahtavat puitteet kaipaat sitten piristystä arkeen tai luksusta juhlaan. Kaikki asiakkaat ovat meille yhtä tärkeitä ja palvelemme aina ammattitaidolla sekä Hymyssä suin! Uomakuja 2, Vantaa p. 045 203 0304 PALVELEMME MA PE 9 18, LA 9 15 sekä sopimuksen mukaan facebook.com/kauneusstudiohymy www.kauneusstudiohymy.fi Toukokuun ajan muiden palveluiden yhteydessä: KMS STYLE PRIMER TEHOHOITO HIUKSILLE 10€ (norm. hinta 15€) TAI RIPSIEN JA KULMIEN VÄRJÄYS + MUOTOILU 15€ (norm. hinta 22€ ) Hymystä löydät lahjakortit kaikkiin tilanteisiin! LISTA TR IV IA V AS T AU SK ET JOKO TEIT TRIVIAN? S. 15 1)c 2)a 3)b 4)c 5)b 6)a 7)b 8)a 9)b 10) c Viime numeron Triviasta tuli palautetta. Kaivoksela tunnetaan erityisesti professori AARNE EHOJOEN suunnittelemista rakennuksista, mutta asemakaavan oli todellakin laatinut professori OLLI KIVINEN . Myös Keimolan Kaijun maja sekoitettiin vanhempaan Kisapirttiin, jonka käytöstä urheiluseura luopui 1960 -luvun alussa. Vantaankoskella päämajaansa pitävä rakennusliike T2H on käynnistänyt Kilterinkujan päässä kolmen Asunto Oy muotoisen talon rakennustyöt. Uusien kerrostalojen alta purettiin Imatran Voiman entinen kantaverkon keskusvalvomo. Red Onionin terassi on lähtenyt Paalutorin reunasta rakennustöiden alta evakkoon ja avautuu tänä kesänä Myyrmäen aseman edustalle radan itäpuolelle, Topparin terassin viereen. Myyrmäessä on avannut parin viime kuukauden aikana parikin etnistä lihakauppaa, toinen Myyrmannin kolmanteen kerrokseen sekä toinen Isomyyrin toiseen kerrokseen. 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. Vantaa Seura ry piti huhtikuussa kevätkokoustaan Myyräncololla ja otti kantaa vanhojen ostoskeskusten säilyttämisen puolesta. Myyrmäessä ja ympäristössä arvokkaiksi kohteiksi mainittiin Kuohukujan ostoskeskus, Myyrinpuhos, sekä Kaivokselan ja Rajatorpan ostoskeskukset. Louhela juhlii pari vuotta myöhässä alueen 50-vuotisjuhlia. Toukokuun 25. päivä järjestettävissä kyläjuhlissa esiintyy näyttävä kaarti paikallisia artisteja. Louhelassa on aikojen saatossa asunut tukku tunnettuja artisteja ARTO SOTAVALLASTA lähtien. Puretulla ostarilla sijainnut Kultakaivos oli keikkapaikkana myös seudun ykkösmestoja. Ensimmäiset asukkaat Louhelaan muuttivat jo vuonna 1966. Juhlien sarja jatkuu elokuussa kun Myyrmäki juhlii ensin Why so Myrtsi -tapahtuman yhteydessä torstaina 29.8. omaa 50-vuotista taivaltaan ja heti perään lauantaina 31.8. on Martinlaakson vuoro.
  • 2 H U O M IO ! HYVÄ SUUNNITTELU SAA RAKENTAMISEN AIKATAULUN PITÄMÄÄN MYYR YORK TIMES SIIRTYY NOUTOPISTEISIIN H I L JA A H Y VÄ T U L E E ? M O O D I M U U T O S MYYRMÄEN ASEMAN viereisten kortteleiden, paikallisittain Myyr York Downtownin, suunnittelukilpailun voittajat valittiin muutama viikko sitten. Voiton vei kilpailuehdotus “Muree Myrtsi”, jonka suunnittelijana toimi Arkkitehtuuritoimisto B & M Oy kumppaneineen. Kilpailutöiden hyödyntäminen on aloitettu heti ja niiden suunnitelmien pohjalta on tekeillä alueen kaavatyö. Se valmistunee todennäköisesti vuonna 2020. Sen jälkeen on mahdollista käynnistää purkuja rakennustyöt. KOSKA kyseessä on valtavasta rakennushankkeesta, alueen rakentaminen toteutuu vaiheittain. Tämä onkin herättänyt kysymyksiä siitä, kuinka pitkään Myyrmäen aseman seudun rakentaminen kestää. Samoin on aprikoitu sitä, syntyykö jälleen Myyrmäkeen monttu, johon vuosiin ei rakenneta mitään? Pohdiskelujen taustalla on ollut niin Kivistön rakentamisen takkuaminen kuin Helsingin Pasilan Triplan suurhankkeen ympärillä käyty keskustelu suurprojektien riskeistä. Tripla tosin on pääosin liikeja toimistotilarakentamista, kun taas Myyrmäen keskustan rakentaminen painottuu asuinrakentamiseen. VANTAAN kaupunkisuunnittelujohtaja TARJA LAINE rauhoittelee MYYR YORK TIMES on ilmestynyt vuoden aikana kymmenen kertaa. Levikki on ollut peräti 34 000 kappaletta jakelun tapahtuessa joka talouteen Kivistön ja Myyrmäen suuralueella sekä Helsingin puolella Kuninkaantammen, Honkasuon sekä Malminkartanon alueilla. “Joka talous” ei kuitenkaan ole tarkoittanut jokaista talousta, koska merkittävä osa postiluukuista kantaa “Ei ilmaisjakelua” -tarraa. Paperinkeräyslaatikoista löytyy myös runsaasti koskemattomia pinoja paikallislehtiä ja mainoksia. Lehden painoksesta merkittävä osa menee harakoille. Eikä tämä koske vain Myyr York Times -lehteä, vaan myös kaikkia muita paikallislehtiä. LEHDEN PAINAMINEN ja jakelu ei kuitenkaan ole ilmaista. Myyr York Times ei ole saanut kaupungin avustusta kuten Koivukylän lähisanomat, eikä lehti kiinnosta kaupunkia ilmoitusvälineenäkään samassa mittakaavassa kuin HS Vantaa ja Vantaan Sanomat. NYT kun lehti on tullut tutuksi, olemme päättäneet muuttaa lehden konseptia. Jatkossa lehden jokainen numero on saatavilla noutopisteistä, joiden määrää kasvatamme vähintään 50 pisteeseen. Lisäksi julkaisemme pari kertaa vuodessa suurnumeron, joka jaetaan joka talouteen aiemmalla levikkialueella. Lehden voi myös tilata kotiin kannettuna postimaksuja vastaan lehden verkkosivuilta. Ilmestymisaikataulu tulee tarkentumaan kesän aikana. Noutopistejakelun myötä pystymme tarjoamaan mainostajille edullisempaa näkyvyyttä ilman että todellisten kontaktien määrä tulee merkittävästi pienenemään. NOUTOPISTEJAKELUN rinnalla tulemme loppuvuoden aikana kehittämään lehden verkkokanavia. Myyr York Times pelkoja, mutta muistuttaa, että Myyr York Downtown -projektin kaltaiseen suurhankkeeseen saattaa mennä kymmenenkin vuotta. “Tälläkin hetkellä asuntomarkkinoiden tilasta spekuloidaan ja on luonnollista, että asuntorakentamisen nopeuteen vaikuttaa osaltaan asuntojen kysyntä. Rakentamisaika on niin pitkä, että myös talouden suhdanteet voivat sen aikana vaihdella”, hän muistuttaa. MYYR YORK DOWNTOWNIN rakennusalueen tonteilla on useampi omistaja, ja se pitää Lainen mukaan myös huomioida. Projektin pitäisi edetä yhtä jalkaa ja siksi tällaisessa rakennuskohteessa kitkaton yhteistyö eri osapuolten välillä korostuu. “Fiksun, vaiheittain toteuttamisen suunnittelu on haastavaa, jos rakentajilla on eri intressejä.” Laine pitää suunnittelun kannalta myös tonttien suurta rakennustehokkuutta haasteellisena. “Myyr York Downtownin kaltaisen alueen suunnittelu vaatii paljon ammattitaitoa. Ja hyvä suunnittelu on ensiarvoisen tärkeää, jotta asetetuissa rakennusaikatauluissa pysytään, eikä projekti veny, asukkaiden näkökulmasta, loputtoman pitkäksi”, kaupunkisuunnittelujohtaja Tarja Laine korostaa. “Muree Myrtsi” valmistetaan kypsyttämällä ehkä jopa 10 vuotta. T E K S T I A R I M A R T I N A H O