M et sä st äj ä KUUSIPEURA 125 v Suomessa 6 2015 KIRI — Löydä kipinä riistametsänhoitoon Anna palautetta palveluistamme!
2 Metsästäjä 6 2015 Metsästäjä -lehti Nro 6/2015 64. vuosikerta Metsästäjä on Suomen riistakeskuksen tiedotuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 22.1.2016. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimituksen osoite: Metsästäjä-lehti, Suomen riistakeskus Sompiontie 1, 00730 Helsinki Sähköpostit muotoa Toimitus: Vastaava päätoimittaja: Reijo Orava Päätoimittaja: Klaus Ekman Toimitussihteeri: Henna Väyrynen, puh. 029 431 2121 Ulkoasu: Ilkka Eskola (Hansaprint Oy) Toimitusneuvosto: Klaus Ekman, Ilkka Eskola, Erkki Kiukas, Jouni Tanskanen, Annamari Alanne, Marko Svensberg, Petri Vartiainen ja Henna Väyrynen Ilmoitukset Rivi-ilmoitukset Eräilmoitukset-palstalle: Muut ilmoitusasiat: Klaus Ekman Osoitteenmuutokset Puh. 029 431 2002, metsastajarekisteri@innofactor.com Kirjapaino: Hansaprint 2015/Met15_06 Kansikuva: Mikael Wikström ISSN-L 0047-6986 ISSN 0047-6986 ISSN 2323-1475 Aikakauslehtien liiton jäsen Osoitteet Asiakaspalvelu ja neuvonta arkisin klo 9 – 15 Sompiontie 1, 00730 Helsinki Alueiden yhteystiedot Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL22 00331 Helsinki puh. 029 431 2002 fax. 030 600 2302 metsastajarekisteri@innofactor.com Verkkokauppa ja varasto Kirjaamo Lupahallinto Yhteystietoja 1. Muuttoilmoitus Postin tai maistraatin kautta Postin tai maistraatin kautta tehty virallinen muuttoilmoitus päivittyy myös Suomen riistakeskuksen metsästäjärekisteriin. Osoitteenmuutoksen Postille ja muuttoilmoituksen maistraatille voi tehdä yhdessä ja samassa palvelussa, joko a) sähköisessä asiointipalvelussa osoitteessa (24 h/vrk) verkkopankkitunnusten, henkilökortin tai Postin käyttäjätunnuksen avulla. Postin tunnus on maksuton. Sen saa postitoimipaikasta. b) soittamalla muuttopuhelimeen, puh. 02 95 535 535 (pvm/mpm). Myös jonotus on maksullista. Avoinna maanantaista perjantaihin klo 8.00–16.00. Numerossa palvellaan suomen ja ruotsin kielellä. c) muuttoilmoituslomakkeella, jonka voi noutaa postista tai maistraatista. 2. Metsästäjän omat muutosilmoitukset rekisteriin: Metsästäjätai Jägaren–lehden osoitetiedot päivittyvät postiin tehdyllä muuttoilmoituksella. Tilapäiset osoitteenmuutokset ja osoitteenmuutokset ulkomailla tehdään suoraan metsästäjäMetsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Maaja metsätalousministeriö PL 30, 00023 Valtioneuvosto, puh. Valtioneuvoston vaihde 0295 160 01. Luonnon virkistyskäyttöyksikkö Käyntiosoite, Hallituskatu 3 A, 00170 Helsinki. Postiosoite, PL 30, 00023 Valtioneuvosto Metsähallitus PL 94 (Vernissakatu 4), 01301 Vantaa, Vaihde 0205 64 100 Metsähallituksen luvat Erälupien palvelunumero 020 692 424, Luonnonvarakeskus Viikinkaari 4, 00790 Helsinki, puh. 029 532 6000. Riistan tautija kuolinsyyselvitykset Elintarviketurvallisuusvirasto EVIRA/ Tuotantoja villieläinterveyden tutkimusyksikkö, Elektroniikkatie 3, 90590 Oulu (käyntiosoite: Elektroniikkatie 5), Eläinnäytteet osoitteella: EVIRA, Matkahuolto, Oulu. Suomen Metsästäjäliitto Kinturinkuja 4, PL 91, 11101 Riihimäki. Puh. vaihde 010 8410 050 rekisteriin. Mikäli henkilön osoite vaihtuu, mutta hän ei muuta, muutosilmoitus tehdään suoraan metsästäjärekisteriin. Metsästäjä tai Jägaren-lehti samoin kuin metsästyskortti, toimitetaan metsästäjärekisterin tietojen perusteella. Metsästyskortti toimitetaan Metsästäjä-lehden no 4 olevassa kannen liitteessä. 3. ilmoitukset muuttuneesta riistanhoitoyhdistyksestä tehdään kirjallisesti osoitteeseen: Metsästyskorttiasiat ja osoitteenmuutokset Metsästäjärekisteri PL 22 00331 fax. 030 600 2302 metsastajarekisteri@innofactor.com
Metsästäjä 6 2015 3 Tässä numerossa 6 2015 5 Pääkirjoitus: Luontopolitiikkaa luottamuksella ja reiluin keinoin 6 Haasteena villisika 8 Ohjeet afrikkalaisen sikaruton torjuntaan 11 KIRI-kampanja innostaa riistametsänhoitoon 12 Riistaystävällistä metsänhoitoa ja puukauppaa 15 Riekkokannalle tärkeimmät suot paikannettu 18 Puheenjohtajan palsta: Riistametsistä metsän riistaa 19 Kannanhoidollisen sudenmetsästyksen ensimmäinen vuosi 20 Susijahti onnistui Ilomantsi-Tuupovaarassa 24 Viidessä vuodessa kattava kosteikkoverkosto 28 Merenrantatilan isäntä yhdistää maatalouden ja riistanhoidon 30 Riistatalous kansainvälistyy: Suomalainen riistatieto on laadukasta 32 Juliste: Hirvi 34 Ketterämpää hirvitietoa Oma riista -palvelulla 36 Saaliinkäsittelyoppia lahtivajalle 38 Kuusipeura 125 vuotta Suomessa 42 Vuoden toinen kolarihuippu lähestyy 44 Metsästäjätutkinto uudistuu 47 Luo Oma riista -tunnus 48 Suojaa koirasi taudeilta ja loisilta 51 Lajiesittely: Heinätavi 52 Tyttöjen Koppelo-leiri sai suursuosion 53 Niksinurkka 54 Riistantutkimuksen historiaa, osa 6: Metsästäjät tutkimustalkoissa 57 Riistanhoidon vuosikello 58 Uutismakasiini 61 Eräilmoitukset 62 Áigeguovdilis ságat sámegillii Uudistuv a metsästä jätutkin to korostaa vastuull isuutta, s. 44 Villisika — uhka ja mahdollisuus, s. 6 Mukana susijahdissa, s. 20 Kotiseutukosteikko Life+ -hanke onnistui, s.24 Ka is a H ut tu n en M ar ko M uu tt o la Pe n tt i So rm un en , Va st av al o
www.steiner optics.com/
Metsästäjä 6 2015 5 Pääkirjoituksen otsikko on suoraan maamme hallituksen ohjelmasta. Vaikka se on poliittissävyinen, se puhuttelee vahvasti luonnonvaroja elinkeinokseen tai harrastuksekseen hyödyntäviä. Maassamme harjoitettu luontopolitiikka on ollut varsin rajoitushakuista. Monet maaseutuihmiset kokevat, että luontoa suojellaan ihmiseltä ei ihmiselle. Riistatalouden osalta köyttä vedetään etenkin siitä, ovatko suojelualueiden metsästysrajoitukset yleensä tarpeen ja jos ovat, niin missä laajuudessa. Keskustelun keskittyminen suojelualueisiin ja niistä syntyneisiin kiistoihin johtaa helposti harhapolulle luonnonhoidon ja -suojelun tarvetta ja kokonaisuutta arvioitaessa. Lainsäädännöllä perustetut sirpalemaiset suojelualueet ovat pohjoista Suomea lukuun ottamatta pieni osa suomalaista luontoa. Tosiasia on, että maamme luonnon monimuotoisuuden ratkaisee se, miten luontoa käsitellään tai hoidetaan arkiluonnossa eli metsissä, pelloilla, kosteikoilla ja vesillä. Alueilla, jotka ovat normaalin maaja metsätalouden tuotantotoiminnan piirissä. Olemme Suomen riistakeskuksessa laatineet oman luonnonhoitoja suojelustrategiamme. Siinä riistatalous nähdään maaja metsätaloutta ja suojelua yhdistävänä linkkinä. Kun riistalajisto voi hyvin monimuotoisessa luonnossa, myös muut lajit voivat hyvin. Luontostrategiamme perustuu maanomistajan lähtökohtiin. He ovat luonnon ystävinä ja metsästäjinä valmiita toimiin sen monimuotoisuuden säilyttämiseksi. Noin puolet maamme yksityismaiden pinta-alasta omistavat perheet, joissa on metsästävä henkilö. Lisäksi näyttää siltä, että metsätilojen omistus siirtyy tulevaisuudessa vielä enemmän metsästäville kansalaisille. He haluavat sijoituksellaan turvata myös harrastusmahdollisuutensa. Kestävän riistatalouden toimijamme ovat viime vuosina käynnistäneet useita hankkeita, joilla pyritään tekemään tunnetuksi luontoystävällisiä tuotantoja toimintatapoja. Kotiseutukosteikko Life+ -hankkeessa on rakennettu kaikkiin maakuntiin monitoimikosteikoiden mallialueverkosto. Vesiensuojelusta hyötyvät riistalinnut mutta myös muut kosteikkolajit. Yhteispohjoismaisessa Supikoira Life -hankkeessa on korostettu vieraslajiston säätelyn tärkeyttä. Olemme olleet mukana hankkeissa, joissa maatalouden ympäristötukiehtojen riistataloudellista vaikuttavuutta on pyritty parantamaan. Merkittävimmät kehitysponnistelumme ovat kuitenkin käynnissä riistaja metsätalouden yhteensovittamiseksi. Riistaystävälliset metsänhoito-ohjeet on julkaistu, kokeiluja esittelykohteita on perustettu ja parhaillaan haetaan yhdessä Suomen metsäkeskuksen, Luonnonvarakeskuksen ja UPM:n kanssa EU:lta LIFE-rahoitusta mittavaan Taiga Grouse -hankkeeseen. Toteutuessaan hanke pyrkii tuottamaan maanlaajuisen verkoston kokeiluja mallialueita riistametsänhoidon esittelemiseksi. Juuri äskettäin olemme käynnistäneet yhteistyössä Suomen Metsäsäätiön kanssa Kipinä riistametsänhoitoon -kampanjan, joka herättelee metsänomistajia ja metsäammattilaisia ajattelemaan metsänhoitoa kokonaisvaltaisena panoksena luonnon, riistan ja puuntuotannon hyväksi. Kampanja innostaa tutustumaan riistametsänhoidon ohjeisiin ja pyrkii lisäämään tietoa riistaystävällisistä metsänhoidon menetelmistä, joilla halutaan monipuolistaa talousmetsien käsittelyä. Tavoitteena on saada riistametsänhoito osaksi metsätalouden arkea. Kustannustehokkaat ja maanomistajalähtöiset käytännön ohjeet eivät estä puuntuotantoa vaan paremminkin kannustavat luontotai riistahenkistä maanomistajaa metsiensä hoitoon. Isossa kuvassa ne jopa saavat puun liikkeelle. Puuntuotanto, joka ei hiljennä metson soidinta, voi tulevaisuudessa toimia suomalaisen metsätalouden myyntivalttina. Luontopolitiikkaa luottamuksella ja reiluin keinoin Reijo Orava Johtaja Suomen riistakeskus Pääkirjoitus
6 Metsästäjä 6 2015 Visa Eronen , Suomen riistakeskus Haasteena villisika uomen riistakeskus arvioi, että Suomessa oli keväällä 2015 ennen porsimista noin 1 000 villisikaa. Metsästyskaudella 2014–2015 saatiin saaliiksi noin 380 villisikaa. Luvuista voi päätellä, että villisikakantamme on jatkanut kasvuaan. Tätä juttua kirjoittaessa Oma riista -palveluun on kirjattu 1.6.– 14.10.2015 välisenä aikana saaliiksi 67 villisikaa. Saalista on siis saatu, mutta moni saaliiksi saatu sika on varmasti vielä kirjaamatta. Ilmoitetuista sioista 51 on ollut yli vuoden ikäisiä ja vain seitsemän porsaita. Muutaman ikää ei ole osattu arvioida. Maaja metsätalousministeriön nimittämä villisikatyöryhmä antoi mietintönsä viime keväänä. Mietinnössä esitettiin, että lähialueillamme leviävän afrikkalaisen sikaruton takia Uudenmaan ja Kaakkois-Suomen villisikakanta tulisi puolittaa ja villisian levittäytyminen muualla estää. Kun ruton uhka väistyy, voidaan tilanne arvioida uudelleen. Riistalajina villisika on kiintoisa ja haastava. Villisikakannan hoito vaatii uudenlaista osaamista ja paneutumista riistanhoitoon ja metsästykseen. Tässä artikkelissa valotetaan muutamia villisian kannanhoidon näkökulmasta olennaisia asioita. Seuraavalla aukeamalla olevassa Eviran informaatiopaketissa kerrataan, mitä tulisi tehdä tai jättää tekemättä, jotta afrikkalainen sikarutto saadaan pysymään poissa maastamme. Oppia naapurimaista Vaikka villisika on Suomessa tuore tuttavuus, on naapurimaissamme ja muualla Euroopassa rutkasti kokemusta villisikakannan hoidosta. Samat lainalaisuudet ovat sovellettavissa meidänkin oloissamme. Villisika on viisas eläin, jolla on erinomainen kyky lisääntyä ja levittäytyä. Kysyttäessä neuvoa kannanhoitoon ruotsalaiselta tai saksalaiselta asiantuntijalta, on vastaus sama: villisikakannan hoidossa tärkeintä on metsästää riittävästi ja oikeita eläimiä. Ruokinnan osalta vastauksissa alkaa jo olla eroa. Molemmissa maissa kuitenkin tiedetään, että villisikojen käyttäytymistä voi ohjata ruokinnalla ja, että ylimitoitettu ruokinta johtaa vääjäämättä ongelmiin. Etenkin Kaakkois-Suomessa ja itäisellä Uudellamaalla on viime vuosina opeteltu uustulokkaan, villisian, metsästystä ja riistanhoitoa. Oman mausteensa soppaan on tuonut Baltiassa, muualla Itä-Euroopassa ja Aasiassa leviävä afrikkalainen sikarutto ASF. Villisikakannan hoito vaatiikin osaamista ja välitöntä paneutumista. S
Metsästäjä 6 2015 7 Lisääntymiskautta edeltävään kannan kokoon suhteutettuna villisikakannan verotuksen tulisi olla 80–100 %, jos tavoitteena on pitää kanta ennallaan. Mikäli tavoitteena on leikata kantaa, pitää kantaa verottaa vielä enemmän. Olipa kannanhoidon tavoitteena kannan pitäminen ennallaan, sen maltillinen kasvattaminen tai kannan leikkaaminen, on ensiarvoisen tärkeää huolehtia riittävästä porsaiden metsästyksestä. Kun tavoitteena on tehokas kannan säätely, on syytä ampua myös aikuisia naaraita, jos siihen on mahdollisuus. Usein aikuisilla naarailla on kuitenkin porsaat, minkä vuoksi niitä ei saa ampua. Naarasta, jonka nisät roikkuvat, ei tule ampua, koska on hyvin todennäköistä, että kyseessä on imettävä emakko. Johtavan naaraan ampuminen ei ole myöskään kannanhoidon näkökulmasta viisasta. Villisian metsästäjän on osattava erottaa eri-ikäiset ja eri sukupuolta olevat eläimet toisistaan. Se vaatii harjoittelua, eikä ole helppoa metsästystilanteessa. Villisian ruokinta Saksassa villisikoja ei saa ruokkia kuin houkuttelutarkoituksessa. Ruotsissa ruokintaa ohjataan suosituksin, mutta ruokintaa aletaan säännellä, elleivät suositukset pure. Suomessa ei tällä hetkellä säännellä villien villisikojen ruokintaa. Siitä huolimatta ruokinnassa tulee noudattaa turvallisia ja kannanhoidon näkökulmasta järkeviä periaatteita. Ruokinnan tavoitteena tulee olla kannan koon seurannan ja metsästyksen helpottaminen, villisikojen pitäminen paikallisempina sekä villisikojen pitäminen poissa viljelyksiltä ja muilta vahinkoherkiltä alueilta. Ruokinnassa on muistettava, että käytetään vain kasviperäisiä rehuja, esimerkiksi viljaa ja juureksia. Ihmisille tarkoitettua ruokaa, ruokajätettä tai sikaruttoalueilta tuotettua kuumentamatonta rehua ei saa antaa villisioille. Myöskään trikiinialttiiden lajien raatoja tai kotieläinten teurasjätteitä ei saa jättää villisikojen saataville. Villisikojen ylimitoitettu ruokinta johtaa ongelmiin, joten ruokaa saa olla tarjolla vain rajoitetusti, eikä peräkärrykaupalla. Akulla toimiva ruokinta-automaatti helpottaa pienen ruokamäärän säännöllistä tarjoilua. Ruokintapaikkoja ei tule perustaa sikaloiden lähialueille, jotta vältetään villien ja kesyjen sikojen välillisiä ja suoria kontakteja. Tallenna villisikahavaintosi ja -saaliisi Oma riista -palveluun lll Villisikakannan koon ja levinneisyyden seuraamiseksi on tärkeää, että saaliiksi saaduista villisioista tehtäisiin kirjaus Oma riista -palveluun. Lisäksi villisikahavainnot kannattaa tallentaa Oma riista -verkkopalveluun. Havaintotiedot auttavat osaltaan villisikakannan seurannassa ja hoidon suunnittelussa. Villisikasaaliin kertymää voi seurata Suomen riistakeskuksen kotisivujen saalisseurannassa riistanhoitoyhdistyksen tarkkuudella. Ruokinnan tavoitteena ei saisi olla villisikakannan kasvattaminen porsuekokoa ja –tiheyttä lisäämällä tai parantamalla villisian mahdollisuuksia selvitä talvesta. Villisikojen pyynti Alueen villisikakannan kokoa ja koostumusta tulee seurata aktiivisesti. Villisikakanta voi jopa yli kaksinkertaistua yhdessä kalenterivuodessa. Villisikojen pyynti on haastavaa, ja etenkin riittävän porsasmäärän ampumisen eteen joutuu tekemään töitä. Ruotsissa kyttäämistä pidetään tehokkaimpana pyyntimuotona. Villisika on varovainen ja oppivainen eläin, minkä vuoksi kyttäyspaikan suunnittelussa onkin huomioitava tuulija valaistusolosuhteet. Itäisellä Uudellamaalla voidaan Suomen riistakeskuksen myöntämään poikkeuslupaan ilmoitetuilla ruokintapaikoilla käyttää kiinteää valonlähdettä helpottamassa pyyntiä ja eläinten tunnistamista. Esimerkiksi aurinkokennolla toimivat pienet kiinteät valaisimet on todettu villisian pyynnissä toimiviksi. Trikiini on pienpedoissamme yleinen riesa, joka tarttuu villisikoihin ja voi levitä myös ihmiseen. Saaliiksi saadut villisiat suositellaan tutkittavaksi trikiinin varalta ennen kuin niitä käytetään ravinnoksi. Jos villisian lihaa luovutetaan käytettäväksi tai myydään metsästäjän oman talouden ulkopuolelle, on siitä tutkittava trikiinien esiintyminen ja odotettava trikiinitutkimustuloksen valmistumista. Villisikatyöryhmän muistio: Metsästyksen suunnittelu Ruotsalaisen asiantuntijan ohje villisian metsästyksen suunnitteluun: l älä koskaan ammu emakkoa, jolla on porsaat l ammu neljä saman vuoden porsasta yhtä ylivuotista kohden l ammutuista ylivuotisista valtaosan tulisi olla naaraita Verotus prosenttiosuuksina: l 70–90 prosenttia saaliista saman vuoden porsaita l 10–20 prosenttia ylivuotisia, valtaosa naaraita l 10 prosenttia aikuisia karjuja Pe nt ti So rm un en , Va st av al o
8 Metsästäjä 6 2015 frikkalainen sikarutto ei tartu ihmisiin, eikä sitä ole koskaan todettu Suomessa. Afrikkalaista sikaruttoa todettiin Baltian maissa ja Puolassa ensimmäisen kerran vuonna 2014. Kesän 2015 aikana uusien tapausten määrä kasvoi varsinkin Virossa räjähdysmäisesti. Tartuntaa on todettu eri puolilla Viroa sekä villisioissa että kotisioissa. Tautitapausten johdosta perustetut rajoitusalueet kattavat jo koko Manner-Viron alueen. Afrikkalaista sikaruttoa esiintyy myös muun muassa Venäjällä, Ukrainassa ja Valko-Venäjällä. Puolan, Baltian ja varsinkin Viron voimakkaasti pahentuneen tautitilanteen takia Evira suosittelee, ettei Suomeen tuoda villisianlihaa eikä siitä valmistettuja elintarvikkeita Baltian maista ja Puolasta. Miia Kauremaa , Evira Ohjeet afrikkalaisen sikaruton torjuntaan Evira suosittelee: älä tuo villisianlihaa Suomeen äläkä käy villisian metsästysmatkoilla alueilla, joissa on todettu afrikkalaista sikaruttoa. Afrikkalainen sikarutto on sikojen ja villisikojen vakava, helposti leviävä verenvuotokuumetauti. Tautia esiintyy Suomen lähialueilla ja uhka taudin leviämisestä Suomeen on kasvanut. Afrikkalainen sikaruttovirus kestää hyvin erilaisia lihatuotteiden valmistustapoja ja pystyy leviämään esimerkiksi kestomakkaran sekä savustetun tai ilmakuivatun lihatuotteen mukana. Villisianlihan tuonti lähialueilta voi olla riski. Kaikkien lihatuotteiden tuliaistuonti on kiellettyä Venäjältä, Valko-Venäjältä ja Ukrainasta. Villisikojen metsästysmatkoja tartunta-alueille on syytä välttää. Mikäli matkalle lähdetään, Evira suosittelee, että metsästysmuistot kuten eläinten hampaat ja nahat käsitellään lähtömaassa huoneenlämmössä säilytettäviksi ja lähetetään sen jälkeen Suomeen. Rehujen tuonti tautialueilta Taudin leviämisen ehkäisemiseksi ei tartuntaalueilta tule tuoda Suomeen kuumentamattomia rehuja, kuten esimerkiksi säilörehua, A Vio let ta No wa k CIC Jos käyt jahtimatkalla tartunta-alueilla: l Pese ja puhdista kaikki varusteesi ja autosi jo ennen paluutasi Suomeen. Myös auton alusta tulee pestä ja sisätilat puhdistaa. l Pese käyttämäsi vaatteet pesuohjeen mukaisessa korkeimmassa lämpötilassa. Pese ja puhdista omat varusteesi, saappaat, kengät ja metsästyskoirien varusteet mahdollisimman hyvin. Pidä pestyjä vaatteita, saappaita ja varusteita valmistusmateriaalista riippuen tunti kuumassa saunassa (vähintään aineliuoksella (esimerkiksi Virkon S 1 % liuoksena tai 2 % hypokloriittiliuos). l Käy itse saunassa palattuasi matkalta, ja pese metsästysmatkalla mukana olleet koirat huolellisesti. l Älä vieraile sikatiloilla äläkä osallistu villisian metsästykseen Suomessa ennen kuin paluustasi Suomeen on kulunut 48 tuntia. Vältä tänä aikana myös riistaruokinnan rehun ja petohaaskan käsittelyä ja ruokintapaikalla käymistä.
Metsästäjä 6 2015 9 heinää ja tuoresäilöttyä tai käsittelemätöntä satoa tuotantoeläinten, luonnonlintujen tai riistan ruokintaan. Lisäksi on huomioitava, että esimerkiksi viljan kuivaus (maissi mukaan lukien) ei välttämättä tuhoa virusta. Tuotavan rehun alkuperä on aina syytä varmistaa, sillä se voi olla peräisin muusta kuin ostomaasta. ASF-virus voi levitä myös rehun kuljetuskaluston ja kuivikkeiden mukana. Lisäksi tulisi huomioida, että riistaeläinten ruokinta Suomen itärajan läheisyydessä voi houkutella paikalle villisikoja rajan toiselta puolelta, mikä voi lisätä riskiä taudin leviämiselle Suomeen. Villisikanäytteitä Eviralle Suomessa metsästäjien tulisi ilmoittaa kunnaneläinlääkärille kuolleena löydetyistä ja sairaalta vaikuttavista villisioista, jotta ne saadaan tutkittua afrikkalaisen sikaruton varalta. Myös terveistä metsästetyistä villisioista tarvitaan edelleen näytteitä Eviraan. Metsästäjille maksetaan palkkiona 40 euroa yhdestä villisiasta lähetetyistä näytteistä. Lisätietoa näytteiden lähettämisestä Eviran-sivuilla: Lisää afrikkalaisesta sikarutosta Eviran-sivuilla: Brusella -tartunnalta suojautuminen: Tartunnan välttämiseksi ihmiseen villisian suolistamisen ja nylkemisen yhteydessä tulee noudattaa hyvää hygieniaa ja varoa tartuntaa aiheuttavan bakteerin joutumista suuhun, hengitysteihin, silmiin tai ihossa oleviin haavoihin esimerkiksi eritteiden mukana. Huolellinen käsien ja varusteiden pesu on suositeltavaa. Vaikka ihmisten infektioannosta ei tunneta, ihmiset eivät saa tartuntaa kovin helposti. Tartunnoista suuri osa on lieväoireisia. Raakoja ruhonosia ja elimiä ei suositella Brsellabakteerilöydös villisiasta Suomessa lll Suomessa eristettiin elokuussa 2015 ensimmäistä kertaa brusellabakteeri villisiasta. Syyskuun loppuun mennessä yhteensä viiden villisian tutkimustulos on ollut positiivinen brusellan varalta tehdyissä tutkimuksissa. Kaikki nämä villisiat oli metsästetty Lappeenrannan alueelta. Brusella aiheuttaa eläimissä sairauden, joka voi tarttua ihmiseen. Ihmisellä bakteeri aiheuttaa vakavuusasteiltaan vaihtelevia tulehdustaudin oireita. Brucella suis -tartuntaa esiintyy verraten yleisesti villisioissa ja rusakoissa Euroopassa. Bakteeri voi aiheuttaa eläimelle kroonisen tartunnan, joka saattaa pysyä piilevänä pitkään ja aktivoitua ajoittain. Villisikojen brusella tarttuu myös muihin sikoihin. ASF Regionalisation as per Commission Implementing Decision 2014/709/EU Part I Part II Part III Last update: 6 October 2015 2015 SANCO GIS For information purposes only. The European Commission does not assume any liability resulting from its content. annettavaksi koirille. Brusellabakteeri tuhoutuu lihassa, joka kypsennetään täysin kypsäksi. Brusellabakteeri ja tuotantoeläimet Suomessa sioissa ei ole koskaan todettu brusellaa. Naudoissa brusellan aiheuttamaa luomistautia todettiin viimeksi vuonna 1960. Brusellan esiintymistä luonnonvaraisissa villisioissa ei ole aiemmin tutkittu Suomessa. Evira tutkii parhaillaan afrikkalaisen sikaruton varalta lähetetyt näytteet myös brusellan varalta. Metsästetyn villisian lihan voi käyttää normaalisti, vaikka Eviran tutkimustulokset virustautien ja brusellan osalta eivät olisi valmiita. Lisää brusellabakteerista Eviran-sivuilla:
Metsästäjä 6 2015 11 Mirja Rantala , Suomen riistakeskus KIRI-kampanja innostaa riistametsänhoitoon iistametsänhoito on tulevaisuudessa yhä tärkeämmässä roolissa, sillä se yhdistää metsän eri käyttömuotoja puunkysynnän kasvaessa. Lokakuussa 2015 käynnistynyt KIRI-kampanja innostaa tutustumaan riistametsänhoidon ohjeisiin ja lisää tietoa metsänhoidon menetelmistä, jotka suosivat erityisesti metsäkanalintuja. KIRI korostaa, että tänään tehdyllä metsänhoidolla on vaikutusta tulevien vuosien kanalintukantoihin ja -saaliisiin. Riistametsänhoidon ohjeet monipuolistavat talousmetsien käsittelyä. Maanomistajalähtöiset käytännön ohjeet eivät estä puuntuotantoa eivätkä aiheuta metsänomistajille lisäkustannuksia. Päinvastoin puuntuotanto, joka ei hiljennä metson soidinta, voi tulevaisuudessa toimia suomalaisen metsätalouden myyntivalttina. Tulevaisuuden metsänhoitoa Tavoitteena on saada riistametsänhoito osaksi metsätalouden arkea. Riistametsä tuottaa metsäkanalintujen lisäksi puuta, marjoja ja vaihtelevaa maisemaa. Metsän eri käyttömuotojen yhteistuotanto tukee metsänomistajien tavoitteita ja arvoja. Metsäkanalinnut ovat talousmetsien lajeja, jotka tarvitsevat elinympäristöltään ruokaa ja suojaa. Kanalinnut Kipinä riistametsänhoitoon -kampanja (KIRI) herättää metsänomistajia ja metsäammattilaisia ajattelemaan metsänhoitoa kokonaisvaltaisena panoksena luonnon, riistan ja puuntuotannon hyväksi. Suomen riistakeskus toteuttaa kampanjan yhteistyössä Suomen Metsäsäätiön kanssa, ja KIRI on esillä loka–marraskuussa metsäalan lehdissä, sosiaalisessa mediassa ja Metsämessuilla. menestyvät parhaiten monimuotoisessa sekametsässä, jossa puuston koko ja tiheys vaihtelevat. Mustikka on metsäkanalintujen tärkein ravintokasvi, jonka menestymistä edistetään suosimalla luontaisia metsänuudistamismenetelmiä ja toteuttamalla harvennushakkuut ajallaan. Suojaa linnuille muodostuu välttämällä liiallista raivausta ja jättämällä riistatiheiköitä ja säästöpuuryhmiä. KIRI-kampanjassa mukana oleva Suomen Metsäsäätiö on metsänomistajien, metsäteollisuuden ja muiden metsätaloudesta toimeentulonsa saavien ryhmien viestinnän rahoittaja, joka edistää metsäelinkeinon hyväksyttävyyttä ja turvaa metsätalouden toimintaedellytyksiä myös tulevaisuudessa. Riistametsänhoidon ohjeet on kehitetty yhdessä metsäammattilaisten kanssa. Ohjeet ja kampanjan sivut ovat osoitteessa riistametsa.fi Lue lisää riistametsänhoidosta tämän lehden sivuilta 12– 14. R
12 Metsästäjä 6 2015 M ET SÄ ST ÄJ ÄT HOITAVAT LU ON TO A Janne Miettinen & Mirja Rantala , Suomen riistakeskus Riistaystävällistä metsänhoitoa ja puukauppaa Metsätalous kehittyy ympäristöystävällisempään ja luonnon monimuotoisuutta korostavampaan suuntaan. Keskeinen tekijä kehityksessä on riistametsänhoito, jossa talousmetsiä hoidetaan metsäkanalinnut ja muu riista huomioiden. Askel riistametsään -hankkeen uudet riistametsänhoidon työohjeet ovat helposti toteuttavissa metsänhoidossa, ja ne ovat myös kustannustehokkaita. Niitä voi soveltaa kaikissa metsätalouden toimenpiteissä läpi metsikön kiertoajan. uukauppa on keskeinen osa niin metsänomistajan taloudenhoitoa kuin riistan elinympäristöjen vaalimista. Moni riistaa suosiva pyrkimys voi jäädä toteutumatta, koska omistaja pelkää hakkuulle asetettavien riistaa huomioivien tavoitteiden jättävän leimikon ilman ostotarjouksia. Riistapainotteisuus vaikeuttaa myyntiä vain, jos kohde on pieni talvikorjuun vaativa ensiharvennusmetsikkö, jossa on lähinnä kuituja energiapuuta. P Ja ri Ko st et
Metsästäjä 6 2015 13 Puukaupan edistämiseksi leimikkoon kannattaakin koota useampia metsiköitä. Tarjoukset paranevat, jos kokonaisuus on suuri ja poistuvan puuston määrä ja keskijäreys ovat kohtuulliset. Näin myös puunkorjaajalle kuluja tuova koneiden siirtely vähenee. Nämä asiat on hyvä huomioida siksikin, koska talvikorjuun vaativien harvennuskohteiden kaupaksi saaminen on nykyisin vaikeaa erityisesti Pohjois-Suomessa. Myös kesäkorjuukelpoisuus, tien läheisyys sekä hyvät varastoja kuormauspaikat lisäävät puunostajien kiinnostusta. Jos myytävä kokonaisuus on kohtalaisenkaan hyvä, saa riistan elinympäristöjen turvaamisen sisällytettyä osaksi kauppaa. Riistametsänhoito onnistuu niin taimikonhoidossa kuin harvennushakkuissa esimerkiksi säästämällä riistatiheikköjä ja vaalimalla sekapuustoisuutta, erityisesti kuusen ja männyn sekoitusta. Riista voidaan huomioida myös uudistushakkuissa. Uudistusala ei ole minkään lajin toiveympäristö, mutta pienillä toimenpiteillä riistalle jää suojaa, ja metsänomistaja saa säästöjä. Aukolle voi esimerkiksi jättää riistatiheikköjä sekä vallitsevan puuston alle syntynyttä pienempää puustoa eli alikasvosta. Jos alikasvostaimikko on hyvälaatuista ja tiheää, sitä voidaan käyttää uudistusmateriaalina. Eläimet saavat siitä suojaa, ja metsänomistaja puolestaan säästyy turhalta työltä ja kustannuksilta. Kirjaa tavoitteet sopimukseen Keskeistä riistapainotteisesta puukaupasta tai metsänhoitotyöstä sopimisessa on, että asiat kirjataan paperille. Puukauppasopimukseen kannattaa harvennus-, poimintaja pienaukkohakkuilla kirjata hakkuun jälkeen jäävän puuston tiheys, harvennustapa, puulajikoostumus, ennakkoraivauksen tarve ja toteutus sekä riistatiheikköjen määrä. Suullisen sopimisen varaan ei asiaa kannata jättää. Kirjaaminen on hyvä kaikkien osapuolten kannalta ja auttaa tavoitteiden saavuttamisessa. Riistametsänhoito onnistuu niin taimikonhoidossa kuin harvennushakkuissa. Harvennustavat on tyypillisesti jaoteltu ylä-, alaja laatuharvennuksiin. Kuusikoissa ja kuusi-mänty-sekametsissä riistan kannalta paras lopputulos saavutetaan yläharvennuksella. Se on usein taloudellisesti sopivin mutta myös kiertoaikaa jatkava sekä metsäpeitteisyyttä ja riistan elinmahdollisuuksia tukeva harvennustapa. Männikön myöhemmissä harvennuksissa voidaan käyttää puun teknistä laatua painottavaa laatuharvennusta. Riistan kannalta parhaaseen lopputulokseen päästään varovaisella laatuja yläharvennuksen yhdistelmällä. Männiköissä yläharvennusta voi soveltaa harvoin oppikirjamaisesti, sillä usein vain osalla valtapuita on riittävän hyvä latvus jatkokasvatukseen. Harvennustapojen yhdistelmässä säästetään metsikön hyvälaatuiset lisävaltapuut. Siellä missä ne puuttuvat, säästetään valtapuita. Uudistushakkuissa sopimukseen kannattaa kirjata säästöpuuryhmien ja riistatiheikköjen määrä, sijainti ja rakenne sekä mahdollisesti hahmotelma uudistamisessa hyödynnettävän alikasvoksen sijainnista ja pinta-alasta. Näin myös hakkuukoneen kuljettaja saa tiedon siitä, että alikasvosta tulee säästää. M ar ko Sv en sb er g
14 Metsästäjä 6 2015 Riistametsänhoidon muistilista Taimikonhoitotyöt l riistatiheikköjä (1-10 % kokonaisalasta) l sekapuustoisuus Ennakkoraivaus l riistatiheikköjä l muun alikasvoksen säästäminen Harvennushakkuut l riistatiheikköjä l sekapuustoisuus Uudistushakkuut l kerrosrakenteiset säästöpuuryhmät l riistatiheikköjä l alikasvoksen hyödyntäminen uudistamismateriaalina Uudistamistyöt l alikasvoksen hyödyntäminen uudistamismateriaalina l ei kannonnostoa / riittävästi säästökantoja l kääntömätästys l sekalajisuus uudistettaessa Erityiskohteet (esimerkiksi vaihettumisvyöhykkeet ja korvet) l erirakenteisena kasvatus, poimintahakkuut l yläharvennus ja tavallista pidempi kiertoaika lll Askel riistametsään -hankkeen ensimmäinen pilottikohde valmistui viime vuoden lopulla Finsilva-yhtiön maille Multialle. Toteutuksesta vastasivat Metsä Group ja Metsä-Multia. Kohteelta löytyvät taimikon harvennusja harvennushakkuukohteet. Työt toteutettiin riistametsänhoidon työohjeen mukaisesti, jolloin sekä taimikon harvennuksessa että harvennushakkuussa jätettiin riistatiheikköjä ja vaalittiin sekametsäisyyttä. Harvennushakkuussa säästettiin myös vaihteleva määrä riistalle suojaa tarjoavaa alikasvosta. Yhteistyökumppaneiden kanssa järjestettiin työpajat, joissa kokemukset siirrettiin työohjeeseen. Tuloksena saatiin ohjeistus, jota noudattamalla riistalle voi säästää suojaa niin, ettei hakkuukonetyö vaikeudu kohtuuttomasti. Mallikohteita on toteutettu tai on työn alla lähes kaksikymmentä muun muassa Oulussa, Utajärvellä, Perhossa, Pyhäjärvellä, Kinnulassa ja Parkanossa. Kun puukauppasopimus on tehty, voi metsänomistaja merkitä muutamia riistatiheikköjä kuitunauhalla hakkuukohteelleen. Kiireiset puunostajat, hakkuukoneen kuljettajat tai metsurit eivät nauhoittamaan ehdi. Omassa metsässä puuhastellaan yleensä mielellään ja varttitunnin nauhoitusurakka käy pienestä ulkoilusta. Vastaavasti riistatiheikköjä voi merkitä myös taimikonhoitokohteelle, mikäli työt toteutetaan ostopalveluina. Apua työohjeista ja Kemera-tuesta Hakkuiden lähtökohtana ovat yleensä Tapion Hyvän metsänhoidon suositukset. Riistasta kiinnostuneen metsänomistajan kohdalla parempia vaihtoehtoja ovat Tapion hyvän metsänhoidon ohjeiden riistametsänhoito -opas ja Askel riistametsään -hankkeen työohjeet. Työohjeet voi toimittaa puunostajan kautta työn toteuttajalle. Ensiharvennuksissa kannattaa muistaa myös uuteen kestävän metsätalouden rahoituslakiin (Kemera) liittyvä tuen mahdollisuus. Lakiin sisältyy taimikon varhaishoitoa, sen harvennusta ja ensiharvennusta koskeva ensiluokkainen tarjous: riistatiheiköt saavat kattaa enimmillään jopa 10 prosenttia metsikön kokonaisalasta ja silti tuen saa täysimääräisenä. Tämä on tarjous, joka riistan ystävien kannattaa hyödyntää! Askel riistametsään -hankkeen työohjeet ovat -sivuilla. M ar ko Sv en sb er g Riistametsä-mallikohteet Askel riistametsään -hanke lll Askel riistametsään -hankkeen tavoitteena on juurruttaa riistaystävällinen toimintakulttuuri osaksi suomalaisen metsätalouden arkea. Hanke vie metsäkanalintujen hoitosuunnitelmaa ja uusia riistametsänhoidon suosituksia käytäntöön.
Metsästäjä 6 2015 15 Janne Miettinen , Suomen riistakeskus Riekkokannalle tärkeimmät suot paikannettu Riekon elinympäristöjen parantaminen on yksi Askel riistametsään -hankkeen tavoitteista. Elinympäristöjä parannetaan ennallistamalla riekkosoita ja työn tueksi on valmistunut Zonation-ohjelmalla kattava paikkatietoanalyysi. Nyt käsillä on tieto niistä entisistä suoalueista, jotka ovat kaikista otollisimpia riekkojen elinympäristöiksi. iekkosoita ennallistetaan raivaamalla huonosti kasvaneilta ojitusalueilta puustoa ja tukkien niiltä ojia. Paras tulos saavutetaan, jos ennallistettava ojitettu suo on laadultaan ja sijainniltaan sellainen, että se mahdollistaa uusien elinkelpoisten riekkoreviirien syntymisen, vieläpä niin, että uusi elinympäristöalue yhdistää toisistaan eristyksiin joutuneita vanhoja riekon esiintymisalueita. Osana Askel riistametsään -hanketta tehtiin parhaiden mahdollisten ennallistamiskohteiden paikantamiseksi Zonation-ohjelmalla paikkatietoanalyysi. Siinä riekon kannalta oleellisia rakennepiirteitä on kuvattu käyttäen Suomen metsäkeskuksen koostamia Maanmittauslaitoksen ja Metsäntutkimuslaitoksen aineistoja. Riekon nykyistä esiintymisaluetta kuvaamaan käytettiin viimeisen viiden vuoden riistakolmioaineistoja. Riistakolmiolaskenta-aineisto auttoi määrittelemään alueet, joihin on realistista odottaa riekon leviävän ennallistamisten myötä. Paikkatietoanalyysin tuloksissa ojitetut suot on laitettu riekon kannalta tärkeysjärjestykseen. Tuloksista voidaan poimia vaikkapa ne 2 prosenttia suoalueista, joiden ennallistaminen auttaisi eniten riekkoa. Metsänomistaja voi käyttää Zonationin tuottamaa aineistoa pohtiessaan, kannattaako suometsää jatkokasvattaa, ennallistaa vai antaa sen ennallistua itsekseen. Jos suo on riekolle suotuisa, se voi kallistaa vaakakuppia aktiivisen luonnonhoidon ja ennallistamisen suuntaan. Mikäli Suomen riistakeskuksen suunnittelema EU:n Life -hanke saa rahoituksen, vastaavia paikkatietoanalyysejä tullaan toteuttamaan kaikille metsäkanalintulajeille. R Suota ja suojaa riekolle lll Riekko on metsäkanalinnuistamme pahimmassa kurimuksessa ja siksi lajin hyväksi tehtävä luonnonhoitotyö on erityisen arvokasta. Riekon kannalta ojittamattomien soiden määrä on kriittisen tärkeä eli niin sanottu minimitekijä. Jos suo on säilynyt tähän päivään saakka ojittamattomana, on se jotakuinkin turvassa maankäytön muutoksilta ja säilyttänee arvonsa riekkoympäristönä. Soita ennallistamalla laji saa lisää laadukkaita poikueympäristöjä. Pedot aiheuttavat ankaran paineen riekolle: erityisesti kanahaukat verottavat runsaasti syksyisin ja keväisin valkeana erottuvia riekkoja. Suojaa riekolle voi tarjota lisäämällä riistatiheikköjä ja muuta alikasvosta erityisesti suon reunametsiin. Lisäksi kunnostusojituksessa voi jättää ojien varsille raivaamattomia nipistyskohtia, jotka katkaisevat petolintujen tähystyslinjoja. Tiheiköissä ja nipistyskohdissa kuusi on arvokas puulaji, sillä sen pitkä latvus tarjoaa suojaa metsäkanalintujen lisäksi metsäjänikselle ja monelle muulle lajille. Lisää soiden kunnostamisesta voit lukea Askel riistametsään -hankkeen työohjeista. M ET SÄ ST ÄJ ÄT HOITAVAT LU ON TO A
IISALMI JOENSUU JYVÄSKYLÄ KAJAANI KOKKOLA KOUVOLA KUOPIO LAPPEENRANTA OULU PORI PORVOO RAAHE ROVANIEMI SEINÄJOKI TAMPERE VANTAA YLIVIESKA METSÄSTÄJÄN INVENTAARI Erätukussa15.11. saakka. Talo täynnä järjettömän hyviä Thorn-puvun pintamateriaali on polyamidi-kuiturakenteensa ansiosta ylivoimaisen kulutuskestävää tavallisiin metsästyspuvuissa käytettäviin polyesterikankaisiin verrattuna. Materiaali on lähes repeytymätöntä, mutta myös erittäin kevyttä ja pehmeää. THORNMETSÄSTYSPUKU 199 00 (489,0 0) SHOKK ITARJO US SÄÄSTÄ 290€! ERÄPUUKKO PALLAS-HOUSUT PUUVILLAPAIDAT LÄMPIMÄT NEULEET Tarjoukset voimassa 15.11. saakka tai niin kauan kuin tuotteita riittää. Tuotteiden värit, koot ja mallit voivat vaihdella myymälöittäin. Te?on-käsitellyt vettä ja likaa hylkivät vahvat puuvillahousut. 19 90 (49,90 ) 10 00 (24,90 ) 25 00 (39,90 49,90) 29 90 (59,90 ) 1/2 HINTAA N! Perinteinen suomalainen eränkävijän puukko. Aito kauhavalainen terä. Nahkatuppi koristekuviolla. Uskomattoman kestävä metsästysasu!” LAYDURA
www.eratukku.? MYYNTI JA ASIAKASPALVELU P. 020 747 7000* (MA-PE 10-16) *Puhelujen hinnat sis alv 24 %: kiinteästä verkosta 8,28 snt/puh + 6,85 snt/min, matkapuhelimesta 8,28 snt/puh + 16,56 snt/min INVENTAARIPOISTO hyviä tarjouksia, jopa -85%! Tule heti! Passimetsästykseen ja kiireettömiin siirtymisiin. Pintakankaan välissä vapaana oleva vedenpitävä AIR-TEX-kalvo, tekee suositusta puvusta lämpimän ja hiljaisen. Koot voivat vaihdella myymälöittäin. CLASSICMETSÄSTYSPUKU VEDENPITÄVÄ FLEECETAKKI PREMIUMJAHTIKENGÄT MOOSE HUNTER -TAKKI Posio-?eecetakissa on vedenja tuulenpitävä sekä hengittävä AIR-TEX -kalvo ja teipatut saumat. Suomen suosituin jahtikenkä! AIR-TEx X2 -kalvo takaa vedenpitävyyden ja erinomaisen hengittävyyden. Laadukas nahkainen jalkine Vibram-pohjalla. Suosittu JahtiJakt Moose-takki pitää metsästäjän lämpimänä ja kuivana syksyn sateessa ja viimassa, ja asu säilyttää keveytensä myös kastuessaankin. Classic -metsästyspuku 179,90€ Classic tekninen alusasu 19,90€ Fleeceliivi 24,90€ Lippalakki 5,90€ PAKETIN ARVO YHTEENSÄ 230,60 TUOTE ARVO 129 90 NYT VAIN 129 90 (179,0 0) SÄÄSTÄ 50€! 49 90 (89,90 ) 99 90 (149,9 0) 129 90 (189,0 0) HUIPPUTARJO US! SÄÄSTÄ 40€! VHF-TEHO ANTENNI 2 90 (19,90) 64 50 (129,9 0) PUOLEE N HINTAA N! Huippulaadukas asu erittäin monipuoliseen käyttöön: esim. retkeilyyn, marjastukseen, kalastukseen, metsästykseen ja moneen muuhun. Vahva Te?onWax-käsitelty materiaali. Mukava verkkovuori. Irrotettava huppu. Useita värejä. Omat mallit miehille ja naisille. Värit, koot ja mallit voivat vaihdella myymälöittäin. FORESTERÄPUVUT NYT KAUPAN PÄÄLLE
18 Metsästäjä 6 2015 Tauno Partanen Puheenjohtaja Suomen riistakeskus Puheenjohtajan palsta Uudistunut metsälaki astui voimaan vuoden 2014 alussa. Lakimuutos lisäsi merkittävästi metsänomistajien päätäntävaltaa metsiensä käsittelyssä. Merkittävin muutos oli, että ikäja järeysvaatimukset poistuivat uudistamishakkuiden osalta, joten metsänomistaja voi uudistaa metsänsä vapaasti siinä vaiheessa kun haluaa. Toinen ratkaiseva muutos oli, että metsänomistaja voi suorittaa pienaukkohakkuun ilman uudistamisvelvoitetta sekä käyttää kasvatushakkuissa poimintahakkuita tavoitteenaan eri-ikäisrakenteisen metsän kasvattaminen. Myös metsien monimuotoisuusasioiden huomioiminen metsien käsittelyssä korostuu uusitussa metsälaissa. Koska metsä on riistan koti, on näillä uudistuksilla selkeä vaikutus myös riistan elinympäristöihin. Jotkut riistalajit hyötyvät uusista käsittelyvaihtoehdoista, kun taas toisille muutokset voivat johtaa aikaisempaa huonompiin elinympäristöihin. Hirvi ja jänis ovat erityisesti hyötyneet perinteisestä avohakkuupainotteisesta metsänkäsittelymallista. Uudet metsienkäsittelyvaihtoehdot antavat mahdollisuuksia esimerkiksi kanalintujen elinympäristöjen huomioimiseen. Metsänomistajan ei nykyisin tarvitse pelätä metsälain vartijoita, sillä metsälaki on todella edistyksellinen ja salliva metsien käsittelyn suhteen. hyväksytty kuluvan vuoden aikana. Näihin uusittuihin kriteereihin on saatu mahdutettua monia riistan kannalta myönteisiä asioita, joten elinympäristöasiat etenevät myös tätä kautta. Jatkossa metsänomistajan omalla päätöksellä perustamien riistanhoitokohteiden ominaispiirteet on hakkuita toteutettaessa säilytettävä. Kasvatushakkuiden energiapuunkorjuussa säästetään mahdollisuuksien mukaan riistatiheikköjä. Luonnontilaisten avosoiden ja puuntuotannollisesti vähätuottoisten turvemaiden reunaan on jätettävä riistanhoidollinen 5–10 metriä leveä suojakaista, jota ei muokata ja jonka pensaskerros ja pienikokoinen puusto säilytetään. Metsästysja riistanhoitomahdollisuuksia edistetään metsien monikäyttöedellytysten turvaamiseksi ja havupuuvaltaisiin taimikoihin jätetään täydentävinä taimina lehtipuita riistan elinolosuhteiden turvaamiseksi. Myös kestävän metsätalouden rahoituslain mukaisissa nuoren metsän hoitohankkeissa sallitaan perkaamattomia riistatiheikköjä, mikäli niiden yhteinen pinta-ala pääsääntöisesti jää alle 10 prosenttia kuvion pinta-alasta. Kaikki nämä ovat selviä edistysaskelia riistan elinympäristöjen kannalta, mutta samalla edellyttävät saumatonta yhteistyötä metsäja riistaorganisaatioiden kesken. Suomen riistakeskus on merkittävällä panoksella mukana viemässä näiden muutosten mahdollistamia uusia toimintatapoja käytäntöön. Riistakeskus on juuri tätä kirjoitettaessa käynnistänyt Suomen Metsäsäätiön kanssa KIRI-kampanjan, jonka tarkoituksena on herättää metsänomistajissa ”kipinä riistametsänhoitoon”. Kampanja näkyy suurimmassa osassa alan lehtiä mainoksina sekä asiantuntija-artikkeleina. Seuraava suuri askel on Suomen riistakeskuksen kahden muun toimijan kanssa yhteistyössä tehty EU:n LIFE-hankerahoituksen hakemus. Taiga Grouse Life+ -hakemusta on korjattu EU-komissiolta saadun palautteen pohjalta ja toteutuessaan se mahdollistaisi merkittävän taloudellisen resurssin riistametsäasioiden edistämiseen. Suomen riistakeskus on myös rekrytoinut työntekijän koulutusmateriaalin laadintaan sekä yhteistyön syventämiseen metsäalan ammattihenkilöiden kanssa. Riistakeskus on niin ikään ilmoittautunut mukaan kansallisen metsästrategian Talousmetsien luonnonhoito -nimiseen kärkihankkeeseen. Kaiketi voidaan todeta, että riistametsien edistämiseksi on meneillään laajalla rintamalla kunnon tekemisen meininki. Riistametsistä metsän riistaa
Metsästäjä 6 2015 19 Sauli Härkönen , Suomen riistakeskus Kannanhoidollisen sudenmetsästyksen ensimmäinen vuosi uomen riistakeskukselta haettiin kannanhoidollisia poikkeuslupia 18 hakemuksella yhteensä 48 suden metsästämiseen 27 susireviirillä. Maaja metsätalousministeriön asetuksen mukaan oli mahdollista myöntää poikkeuslupia enintään 29 suden metsästämiseen. Suomen riistakeskus arvioi ja selvitti perusteiden täyttymisen tapauskohtaisesti ja myönsi poikkeusluvat yhteensä 24 suden metsästämiseen. Tämä oli ensimmäinen kerta sitten vuoden 2007, kun Suomessa on myönnetty kannanhoidollisia poikkeuslupia sudenmetsästykseen. Poikkeusluvilla kaadettiin 17 sutta. Valitukset johtivat toimeenpanokieltoihin Vaikka kannanhoidollisella sudenmetsästyksellä oli laajapohjainen hyväksyntä, tehtiin kaikista Suomen riistakeskuksen myöntämistä poikkeusluvista valitukset alueellisiin hallintooikeuksiin useista päätöksistä vieläpä usean S valittajan voimin. Muutamien yksityishenkilöiden sekä luontojärjestöjen valitukset johtivat siihen, että valitusten perusteella Turun ja Hämeenlinnan hallinto-oikeudet asettivat toimeenpanokieltoja, jolloin myönnetyistä poikkeusluvista vain 19 jäi käyttöön. Toimeenpanokiellot olivat uusi linjaus, jota ei ole aiemmin esiintynyt suurpetoja koskevissa poikkeuslupa-asioissa. Euroopan unionin luontodirektiivi mahdollistaa suurpetojen kannanhoidollisen metsästyksen, mikäli riistalajille on luotu hoitosuunnitelma, pyynti ei heikennä lajin suojelutason saavuttamista eikä muuta tyydyttävää ratkaisua ole. Suomessa kannanhoidollinen metsästys on tähän saakka koskenut ilvestä ja karhua, mikä on vähentänyt niiden aiheuttamia konflikteja. Kannanhoidollinen metsästys on luonut näille suurpetolajeille riista-arvoa ja lisännyt lajien hyväksyntää paikallisten keskuudessa. Saadun palautteen perusteella kannanhoidollista sudenmetsästystä on pidetty äärimmäisen tarpeellisena toimenpiteenä, joka luo vankkaa pohjaa myös muille susikannan hoitosuunnitelman mukaisille toimenpiteille. Vasta toisen kokeiluvuoden jälkeen voidaan tehdä pidemmälle meneviä päätelmiä siitä, jääkö kannanhoidollinen metsästys susikannan hoidon työkalupakkiin. Valituksista alkanut juridinen prosessi, joka on yhä kesken, tuo aiheeseen myös oman lisämausteensa. Saadun palautteen perusteella kannanhoidol lista sudenmetsäst ystä on pidetty äärimmäisen tarpeellisen a toimenpiteen ä. N ik o Pe ko n en , Va st av al o Tammikuussa 2015 vahvistettiin päivitetty susikannan hoitosuunnitelma. Yhtenä odotettuna toimenpiteenä hoitosuunnitelmaan oli kirjattu kaksivuotinen kokeilu kannanhoidollisen sudenmetsästyksen aloittamisesta. Maaja metsätalousministeriö antoi ministeriön asetuksen, jolla mahdollistettiin Suomen riistakeskukselle toimivalta poikkeuslupien käsittelyyn välittömästi.
20 Metsästäjä 6 2015 P Teksti ja kuvat: Kaisa Huttunen Kokemuksia suden kannanhoidollisesta metsästyksestä Susijahti onnistui Ilomantsi-Tuupovaarassa Sudenhoitosuunnitelman mukainen kannanhoidollinen sudenpyynti alkoi 23.2.2015. Ilomantsi-Tuupovaaran alueelle myönnettiin yksi yhteislupa. Paikallisista metsästäjistä löytyi niin kokeneita kuin aloittelevia suden pyytäjiä. Metsästykseen valmistauduttiin innolla ja huolellisesti, vaikka epävarmuus varjosti jahdin alkamista. erjantaina 20.2.2015 uutisoitiin, että suden kannanhoidollinen metsästys oli keskeytynyt hallinto-oikeuksiin tehtyihin valituksiin Pohjois-Hämeessä, Satakunnassa ja Varsinais-Suomessa. Myös Pohjois-Karjalan kaikista kuudesta luvasta oli valitettu. Ilomantsi-Tuupovaaran alueen metsästyksenjohtaja Ari Turusen puhelin kävi kuumana, kun hän yritti selvittää tilannetta paikallisten viranomaisten ja metsästäjien kanssa. Pohjois-Karjalan luville ei perjantain aikana kuitenkaan tullut täytäntöönpanokieltoa. Viikonloppuna vapaaehtoiset aurasivat Ilomantsi-Tuupovaaran metsäteitä ja etsivät suden jälkiä. Urakkaa vaikeutti sankkana pyryttävä lumi: Aurattavaa tuli jatkuvasti lisää ja jäljet peittyivät nopeasti. Lumisateella sudet pysyttelevät makuullaan, ja niiden paikantaminen vaikeutuu. Laumoja kuitenkin löydettiin alueelta. Maanantaina aamuyöstä vapaaehtoiset kävivät tarkastamassa, etteivät sudet olleet ylittäneet Mutalahdentietä Venäjän puolelle. Tienpenkat tutkittiin molemmin puolin ja epäselvät jäljet mentiin katsomaan valojen kanssa. Valmistelut tehtiin huolella, vaikka hallinto-oikeudelta tuleva päätös voisi estää jahdin alkamisen. Susijahti on tarkkaan koordinoitua Varhain maanantaiaamuna väkeä kokoontui Erälän majalle. Paikalla oli noin 30 metsästäjää. Varajohtaja Alpo Turunen kirjasi tiedot ylös ja lähetti ajantasaiset osallistujalistat poliisille, rajavartiostolle ja Suomen riistakeskukselle. Ohjeiden mukaan korkeintaan 50 henkilöä saisi olla yhtäaikaisesti metsässä. Luku sisälsi metsästäjien lisäksi metsästyksessä avustavat henkilöt. Jahtien alkamiset ja päättymiset tuli myös raportoida reaaliaikaisesti. – Onneksi saatiin nostettua metsästäjien lukumäärä alun perin suunnitellusta kolmestakymmenestä viiteenkymmeneen. Nyt kaikkien halukkaiden pitäisi päästä mukaan, metsästyksenjohtaja Ari Turunen kertoi. – Byrokratiaa on enemmän kun karhuja ilvesjahdeissa. Kirjaamisiin menee paljon aikaa, eivätkä nämä verkkoyhteydet aina pelaa täällä syrjäseudulla, kommentoi metsästyksen varajohtaja Alpo Turunen. Metsästyksenjohtaja Turunen ilmoitti, että viikonlopun aikana alueelta oli löydetty yksinäinen susi ja kahden suden lauma. Lauman ympärille olisi helpompi virittää passiketjut. Ennen maastoon lähtöä metsästäjiä ohjeistettiin tekemään ilmoitus heti ampumisen jälkeen metsästyksenjohtajalle ja pysymään passeissa kunnes poistumiseen annettaisiin