• Metsästäjä 6 l Vastaa metsästäjäkyselyyn osoitteessa riista.fi Talviruokinnan aika 2013 Ohjeet loukkupyyntiin
• Tässä numerossa l 6 l 2013 Nuoret innostuivat eräkerhoista s. 53 Kauhajoella hoidetaan kanalintumaita s. 8 2 l Hyviä uutisia kosteikoilta s. 44 Riistaa juhlapöytään s. 54 3 Pääkirjoitus 4 Sorkkaeläinten talviruokinta 8 Riistanhoitoa yhteisvoimin Kauhajoella 10 Kohti entistä parempia riistamaita 12 Varapuheenjohtajalta 14 Peltokolmiotuloksia 16 Loukkupyynnin ABC 19 Ministeriön kuulumisia 20 Riistakolmiokampanja tuottaa tulosta 24 Riistakolmiot ? ruohonjuuritasolta päätöksentekoon 28 Susidiplomatiaa Länsi-Suomessa 30 Tutkimusprojekti ilveksestä käynnistyy 32 Pysyykö TASSU ilveksen perässä 33 TASSUn päivitys lisää palvelun toimivuutta 36 Metsästysasetta hankkimassa 38 Rikos & Rangaistus 39 Niksinurkka 41 Valtion maiden valvojat yksityismailla 44 Kotiseutukosteikko nappaa kiintoainetta Jokioisilla 46 Keski-Suomen Life-mallikosteikot 48 Vesilinnut kestävän verotuksen piiriin 49 Lajiesittelyssä fasaani 50 Ekin kanssa erällä: Kuksa 52 Riista- ja kalakerhot ? nuorisotoimintaa yhteistyöllä 53 Nuorten eräkerhossa opitaan tekemällä 54 Riistaväen joulupöytä 56 Junnupalsta 58 Kolaririski valkohäntäpeurojen kanssa suurimmillaan 60 Esimerkillistä toimintaa 62 Áigeguovdilis ságat sámegillii 64 Uutismakasiini 78 Kaupantekoa 80 Osoitteet Metsästäjä 6 l 2013
• Pääkirjoitus Reijo Orava Johtaja Suomen riistakeskus Luonnonarvokaupalla sudet haitasta hyödyksi Viimeistään talven tulo tuo susipentueet paikallisten ihmisten tietoon. Lumijäljet paljastavat susilaumojen elinpiirit ja liikkeet. Viime vuosille tuttu kuuma susikeskustelu kiihtyy. Maa- ja metsätalousministeriön teettämän suurpetopolitiikan evaluointituloksia odotettaessa Suomen riistakeskuksessa on valmistauduttu sudenhoitosuunnitelman uusimistyöhön. Idealistinen suden itseisarvoon ja ihmisten valistamiseen perustuva vanha hoitosuunnitelma ei ole toiminut. Tulevassa hoitosuunnitelmassa tarvitaan nyt kokonaan uutta konkreettista lähestymistapaa. Tässä siitä visiota. Kansainväliset kokemukset ovat osoittaneet, että konflikteja aiheuttavien eläinlajien suojeluhankkeet eivät menesty ellei paikallinen väestö ole niissä mukana. Esimerkkinä käyvät eteläisen Afrikan maat. Siellä, missä lajien suojelu pohjautuu eläinkantojen kestävään hyödyntämiseen matkailun ja metsästyksen keinoin, eläinkannat ovat elinvoimaisia. Paikalliset ihmiset ja elinkeinot saavat eläinkannoista hyötyä. Jos suojelu perustuu vain kieltoihin ja paikallisväestön oikeuksien rajoittamiseen, monien lajien suojelu ei ole onnistunut edes aseistettujen vartijajoukkojen voimin. Mielestäni tämä inhimillisen toiminnan lainalaisuus kannattaisi nyt uskoa myös Suomessa ja lähteä etenemään susipolitiikassa paikallisten, susireviireillä asuvien ihmisten lähtökohdista. Susimarssit ja vetoomukset kaupungeissa eivät vie asiaa konkreettisesti ja nopeasti eteenpäin. Kansainvälisten velvoitteiden hoitamiseksi näyttäisi nyt siltä, että 20 elinvoimaista susilaumaa eli -reviiriä riittäisi turvaamaan susikannan suotuisan suojelutason. Riistantutkimuksemme tekemän susien pantaseurannan tuloksista selviää, että susilaumojemme keskimääräinen reviiri on noin 120 000 hehtaaria. Susireviirien yhteenlaskettu pinta-ala olisi siis noin 2,5 miljoonaa hehtaaria, mikä on vajaa 10 prosenttia Suomen 30 miljoonan hehtaarin maa-alasta. Susikannan hoidon toimenpiteet voitaisiin siis jakaa tavoitteiltaan kahteen luokkaan: susireviiripolitiikkaan ja toimenpiteisiin reviirialueiden ulkopuolella. Susireviiripolitiikka kohdistuisi asuttuihin ja potentiaalisiin, mahdollisesti muodostuviin, reviirialueisiin. Onnistumisen edellytys on, että reviirialueilla asuvat ihmiset ottavat susikannan hoidosta vastuun. Reviirialueen kantaa hoidettaisiin suunnitelmallisella metsästyksellä säilyttäen lauman elinvoimaisuus. Vahingot ja haitat on voitava estää tai kompensoida taloudellisesti. Sudelle luodaan positiivinen arvo luonnonarvokaupan periaatteella. Yhteiskunta maksaa suojelusta. Reviirialueiden ulkopuolella, siis valtaosassa maata, keskitytään liikkuvien ja vaeltavien susien aiheuttamien haittojen estämiseen. Jos susikannan säilyminen olisi muutoin turvattu, ongelmayksilöiden poisto voisi olla nykyistä paljonkin joustavampaa. Millaisia sitten ovat ne käytännön toimenpiteet reviireillä ja luonnonarvokaupan taloudelliset järjestelyt? Se pitää hoitosuunnitelman valmistelun aikana ratkoa yhdessä ja erityisesti reviirialueiden ihmisten ja poliittisten päättäjien kanssa. Luonnonsuojeluun käytetään yhteiskunnassamme talouskriisistä huolimatta paljon rahaa. Kysymys on valinnoista, resurssien suuntaamisesta. Rohkeimman idean luonnonarvokaupan toteuttamistavaksi on heittänyt itse suden suojelun ikoni, emeritusprofessori Erkki Pulliainen. Hän on alkuvuodesta ilmestyneessä kirjassaan esittänyt, että laillisesti pyyntiluvalla metsästetystä sudesta pitäisi maksaa reilu ?tapporaha?. Sudelle luotaisiin merkittävä taloudellinen arvo laillisen metsästyksen saaliina. Edellä esitetty ei kuvaa valmista toimintasuunnitelmaa vaan sen tavoite on keskustelun käynnistäminen siitä, miten Suomen susikysymys hoidetaan. Haluaako yhteiskunta oikeasti susikannan säilyvän osana luontoamme. Metsästäjä 6 l 2013 l 3
• Teksti & kuvat: Mikael Wikström Turvaa seuraavan kauden metsästys hoida sorkkaeläinten talviruokinta huolella T alviruokinta on tehokas tapa säilyttää sorkkaeläinkannat hyvässä kunnossa, jotta niitä voi verottaa myös seuraavana metsästyskautena. Talviruokinnalla voidaan myös vähentää sorkkaeläinten aiheuttamia mahdollisia vahinkoja, ja lisäksi se voi helpottaa metsästysjärjestelyjä.Joka haluaa seuraavalle kaudelle hyvän saaliin,huolehtii siis kuntoon ruokintapaikkojen verkoston. Tässä muutamia helppoja vinkkejä, millainen se voisi olla. Talviruokinnan hyötyjä Toimivan talviruokinnan tarjoaman lisärehun avulla sorkkaeläimet pysyvät hyvässä kunnossa,mikä edistää niiden lisääntymistä.Fyysisesti hyväkuntoinen eläin pystyy lisääntymään noin kaksi kertaa tehokkaammin kuin ravinnon riittämättömyyden vuoksi heikko eläin. 4 l Metsästäjä 6 l 2013 Hyvin suunnitellulla talviruokinnalla voidaan myös vähentää sorkkaeläinten metsätaloudelle aiheuttamia ongelmia. Ruokintapaikkojen tarjonnalla vähennetään metsään kohdistuvaa painetta samalla, kun riistaa voidaan myös osittain ohjata pois aremmista metsiköistä. Toimivan talviruokinnan avulla voidaan lisäksi osaltaan vähentää liikenteessä syntyviä vahinkoja. Oikein hoidettuna talviruokinta voi vähentää eläinten siirtymistä alueelta toiselle talven aikana.Mitä enemmän eläimet kulkevat, sitä suurempi on vaara,että ne ylittävät teitä ja aiheuttavat onnettomuuksia. Siihen vaikuttaa myös kannan tiheys.Valkohännät liikkuvat talvella mielellään vähintään 5?10 eläimen ryhminä. Jos kanta on kuitenkin niin harva, etteivät jonkin alueen valkohännät pysty muodostamaan ryhmää,niiden on todet- Koska ilvesten määrä on kasvanut, ne on otettava huomioon ruokintapaikkojen sijaintia suunniteltaessa. Ruokintapaikka kannattaa sijoittaa avoimeen maastoon, josta on riittävä näkyvyys kaikkiin suuntiin, jolloin riista ehtii ajoissa havaita petoeläimet. tu mielellään siirtyvän talvella muille alueille, joissa niitä on enemmän. Toimivan talviruokinnan ja riittävän kannantiheyden yhdistelmä näyttäisi pysyttävän valkohännät samalla alueella koko vuoden ajan. Toimivan talviruokinnan lisävaikutuksena myös metsästys voi helpottua, jos tiedetään, missä eläimet oleilevat. Kun eläinten fyysinen kunto säilyy hyvänä koko talven, urokset pystyvät kasvattamaan voimakkaat sarvet. Hieno
• trofee tulee lisäbonuksena ruokinnasta hyvin huolehtineelle metsästäjälle. hävikkiä. Rehunhankinta voidaan rahoittaa myymällä kaadettujen valkohäntien lihaa. Rehulajit Houkuttelu ei ole talviruokintaa Talviruokinta kannattaa järjestää siten, että ruokintapaikkoja on helppo ylläpitää koko talven.Näin ollen kannattaa suosia yleisiä,helposti saatavia rehulajeja pikemmin kuin hienoja rehutyyppejä, jotka voivat loppua kesken talven. Ruokinnassa tulisi käyttää koko talven samaa rehulajia, jolla ruokinnan on aloittanut. Eläinten ruoansulatus sopeutuu nimittäin hitaasti erityyppiseen rehuun. Hanki tai varaa siis riittävä määrä rehua siihen saakka, kunnes kasvit tarjoavat tarpeellisen määrän luonnollista ravintoa keväällä. Pienten hirvieläinten ruokintaan sopivia rehulajeja ovat esimerkiksi sokerijuurikkaat, porkkanat, omenat, kaura ja herneet. Rehun voi mielellään pilkkoa niin,että eläinten on helpompi syödä sitä ja hyödyntää sen ravinteet paremmin. Hirvieläinten, joilla on etuhampaat vain alaleuassa,voi olla vaikea hamuta suuhunsa kokonaisia, suuria ja läpijäätyneitä sokerijuurikkaita. Kaura ja herneet voidaan mielellään litistää ennen niiden tarjoamista riistalle, mutta niiden jauhaminen ei ole hyväksi. Talviruokintaa ja rehulla houkuttelua ei pidä käsitteinä sekoittaa toisiinsa.Se ei tietenkään ole talviruokintaa, jos rehukasalla houkutellaan eläimiä, joista jotkut kaadetaan metsästyskaudella tammikuun loppuun mennessä. Talviruokinnan tarkoituksena on turvata eläinten ravinnonsaanti sinä vuodenaikana, jolloin luonnollista ravintoa on niukasti saatavilla,siis erityisesti helmi-, maalis- ja huhtikuussa. Talviruokintapaikalla ei tarvita metsästystornia muutoin kuin mahdollisesti helpottamaan siellä liikkuvien eläinten havainnointia ja laskemista. Jos alueella on hyvin toimiva talviruokinnan verkosto, siellä voidaan ylläpitää myös muutamia houkutuspaikkoja metsästämisen helpottamiseksi. Keinorehuun houkutus- ja talviruokintapaikoilla tottuneilla eläimillä on silloin edelleen käytettävissä samanlaista rehua aina kevääseen saakka, jolloin luonnon rehua alkaa olla saatavilla ja talviruokinnan voi lopettaa. Houkuttelupaikkojen perustaminen alueelle,jossa ei ole toimivaa talviruokintaverkostoa, on vastuutonta. Riistan ruoansulatusjärjestelmän on vaikea yhtäkkiä siirtyä toisenlaiseen rehuun tammikuun lopun jälkeen, jolloin houkutuspaikkaa ei enää hoideta. Talviruokinta on hyvin suunnitellun ja toteutetun verotuksen rinnalla varma tapa turvata seuraavan kauden saalis. Ruokintapaikan sijainti Ottaen huomioon miten laajoja vuosikotialueita valkohännillä yleensä on,talviruokinnassa kannattaa käyttää suunnilleen viisi ruokintapaikkaa tuhatta hehtaaria kohti.Ruokintapaikkojen tulee olla sellaisia,että niillä oleilevat eläimet saavat olla rauhassa. Niillä tulee tietenkin välttää ihmistoimintaa ja koirien pitämistä irrallaan.Samalla ruokintapaikat tulisi kuitenkin sijoittaa jonkinlaisen tien läheisyyteen, jotta niille pääsee helposti hoitotoimia varten. Vilkkaasti liikennöidyt tiet täytyy tietenkin ottaa huomioon, jotta riistaa ei houkutella ylittämään teitä tarpeettomasti. Jokaisen ruokintapaikan tulee itsestään selvästi sijaita alueilla, joissa riista myös luonnollisesti oleilee. Yksi nuolukivi ruokintapaikkaa kohti on sopiva määrä. Mineraalit ja vitamiinit ovat tärkeitä riistalle, joten ?riistakivet? ovat suositeltavampia kuin ainoastaan keittosuolaa sisältävät suolakivet. Yksinkertainen esimerkki: jos aikoo ylläpitää kymmentä talviruokintapaikkaa ja jokaisessa arvioidaan käyvän keskimäärin seitsemän valkohäntää ja neljä metsäkaurista, kokonaisrehumääräksi saadaan runsaat 30 tonnia. Ruokintapaikkojen arviolta 70 valkohäntää kuluttavat siis noin 22 tonnia rehua ja 40 metsäkaurista noin 8 tonnia rehua ruokintakaudella. Lisäksi laskuihin tulisi lisätä tietty määrä Omena voi muodostaa merkittävän osan rehua. Kaikki riistaeläimet syövät omenaa erittäin mielellään. Rehun menekki Talviruokinta aloitetaan varhain syksyllä, jotta eläinten ruoansulatuskanavan bakteerikanta ehtii sopeutua rehuun. Jos ruokinta aloitetaan liian myöhään talvella ruoansulatusjärjestelmän jo totuttua laihaan ja karkeampaan ravintoon, voimakkaasta rehusta voi olla enemmän haittaa kuin hyötyä. Talviruokintaa tulee jatkaa kevääseen siihen saakka, kunnes luonnollista vihreää ravintoa on tarjolla riittävästi. Näin ollen ruokinta voi alkaa lokakuun alussa ja jatkua huhtikuun loppuun, siis noin 210 vuorokautta. Valkohäntä syö keskimäärin noin 1,5 kg ja metsäkauris noin 1,0 kg rehua vuorokaudessa. Sen mukaan miten monta eläintä talviruokinnassa arvioidaan olevan,voidaan laskea,miten paljon rehua talven varalle on hankittava. Sokerijuurikkaat kannattaa mielellään varastoida ruokintapaikalla aumaan, jotta ne eivät jäädy. Silloin niitä on helppo ottaa esille sitä mukaa kuin niitä kuluu. Metsästäjä 6 l 2013 l 5
• MUUTTOMYYNTI! varasTON TYhjeNNYs shOkkIhINNOIN! Burrel X-270 -Tehovalaisin valoteho 270 lm, kantama jopa 200 m -73 % rä! 100 kpl e 20 ? marTTiini mFk-2W TaiTToveiTsi rä! 150 kpl e ? 9 2 -58 % lahjapakkauksessa 0? norm. 74,9 0? norm. 69,0 TrekLite Ulkoilijan kuoriasu R ? 100% vedenpitävyys ja hengittävyys Suunniteltu ulkoilijalle, joka arvostaa kuoriasulta erinomaista keveyttä, suorituskykyä ja käyttömukavuutta säässä kuin säässä. Sopii kaikkeen ulkoiluun, työmatkaliikuntaan sekä vapaa-aikaan ympäri vuoden. Pehmeät materiaalit, istuva leikkaus, monipuoliset yksityiskohdat sekä huippuominaisuudet! Värit: punainen naisille, turkoosi miehille. koot: XXs - XXXXl 100% TYYTYväIvYYs TakUU Light metsästyspuku Ylivoimaisesti suosituin Alaska-puku, joka nostaa metsästysvaatteiden teknisyyden ja käyttömukavuuden täysin uudelle tasolle! Hyödyntää uusimpia materiaaleja ja pintakäsittelyä, joiden ansiosta uskomaton keveys (jopa 35% kevyempi). Monipuoliset ominaisuudet sekä erinomainen istuvuus aktiiviselle metsästäjälle. Soveltuu ympärivuotiseen käyttöön. -45% shokkitarJous! hintashokki! vain 59 ? 29 ? norm. 1 at 430 ? vastaav -54 % vain 99 ? 9? norm. 17 534 ? vastaavat Light Camo HD metsästyspuku TM raJoitettu erä nopeille! Light-puvun huippuominaisuudet aidolla Camo HDTM camokuviolla hiiviskelyyn ja kyttäysjahtiin.Katso puvun tarkemmat yksityiskohdat verkkokaupasta. shokkitarJous! 129 ? vain 9? norm. 17 648 ? vastaavat kaTsO MUUT shOkkITarjOUkseT verkkOkaUpasTa! NOpeaN TIlaajaN eTU! 500 nopeimmalle yli 250 ? ostoksesta ilmainen lahjatuote! valitse tilauksen yhteydessä yksi ilmainen lahjatuote puhelimessa tai verkkokaupan ostoskorissa TilaukseT www.retkitukku.fi tai puhelimiTse p. 040 828 1000 ark klo 9-17 OsTa NYT ? Maksa helMIkUUssa! kOrkO 0%
• Jättisuosio ?heti varastossa! Light Blaze 3D hirvimiehen puku HUIPPUKEVYT ParHaaT maTErIaalIT oPTImoITU camoVärI raIN-SToP® -KalVo Uuden metsästysasetuksen täyttävä hirvimiehen puku passija koiramiehelle! Suunniteltu erityisesti metsästäjälle, joka arvostaa puvulta keveyttä, erinomaista suorituskykyä ja maastoutumista. Laintäyttävän huomiovärityksen ansiosta pukua voidaan käyttää ilman perinteistä hirviliiviä. 100 % vedenpitävä ja hengittävä Rain-Stop® kalvo. Kotimaan uutiset Laki muuttui: ? Hirvenmetsästäjien vaatteiden turvavärit ys muuttui punaisesta ora nssiksi. (Metsästysasetus 22 §, 11.4.2013/270) raJoitettu lisäerä! 199? Täyttää uuden metsästysasetuksen tiukat vaatimukset! lakimuutoksen vuoksi nämä viedään käsistä ? tilaa heti! vain * ? / kk tai alk. 12 2? vastaavat 62 eTu 423 ? kaUpaN päälle NOpeIlle! O? alaska Blaze 3d -lakki. arvo 19,90 ? hirvi- Ja karhuJahTiin passi- Ja koiramiehille Blind Max HD Snow Superior Uusi Blind max hd snowTm -lumicamo on talvimetsästäjälle suunniteltu kevyt, täysin vedenpitävä, tuulenpitävä ja hengittävä metsästyspuku. hi-drYTm -käsittelyn ansiosta pintakangas kuivuu nopeasti. Uusi Superior puku hyödyntää kestävimpiä materiaaleja, uusinta pintakäsittelyä ja kalvoteknologiaa. hi-drYTm käsittelyn ansiosta pintakangas hylkii vettä ja kuivuu nopeasti. Soveltuu ympärivuotiseen käyttöön. Monipuolisemmat ominaisuudet, istuva leikkaus sekä toimivat yksityiskohdat takaavat parhaan käyttömukavuuden. Uusi väri metsänvihreä/ ruskea. lumicamopuku huippuuutuus! kaUpaN päälle NOpeIlle! alaska Blind max hd snow -lumicamolakki. arvo 19,90 ? FoodmasTer haudutuspata 3,5 l arvo 99,00 ? O? Burrel X-600 led-otsalamppu 199? vain Katso puvun tarkemmat yksityiskohdat verkkokaupasta. O? TakUU metsästyspuku Blind max hd snowTm -lumicamo soveltuu lämpimällä aluspukeutumisella loppusyksyn jahdeista aina kylmiin talvipakkasiin asti. Monipuoliset ominaisuudet: mm. lumilukot lahkeissa. Rain-Stop® -kalvo ? erinomainen vedenpitävyys ja hengittävyys. 100% TYYTYväIvYYs Rain-Stop® -kalvo ? erinomainen vedenpitävyys ja hengittävyys. * ? / kk tai alk. 12 8? vastaavat 64 kaUpaN päälle NOpeIlle! O? alaska villapaita ja superior -lakki. arvo yht. 58,90 ? O? premium kokkiveitsisetti arvo 96,90 ? O? TrekliTe 199? vain Katso puvun tarkemmat yksityiskohdat verkkokaupasta. eTu 449 ? arvo 119,90 ? tarJous nopeille! Tm montana eXT makuupussi arvo 89,00 ? * ? / kk tai alk. 12 4? vastaavat 61 eTu 415 ? O? O? 2 kpl reFleX-panTaa ja sportdoG® locator -vilkkuvalo arvo 79,70 ? Tarjous voimassa 500 nopeimmalle Retkitukku.fi ja Koiravaruste.fi netti- ja puhelintilauksissa sekä myymälöissä (ei koske Outlet-, koiranruoka- ja -tarha, puhelin-, ja tablettuotteita oulun mYYmÄlÄn avaJaiseT Joulukuussa! Toimituskulut alk. 6,90 ? (normaalituotteet), 9,90 ? vaatteet ja jalkineet RETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta
• Marja Martikainen Riistanhoitoa yhteisvoimin Kauhajoella Kauhajoella Etelä-Pohjanmaan peltoaukeilla on tehty riistanhoitotyötä monen tahon yhteistyönä useita vuosia. Määrätietoisuus ja suunnitelmallisuus ovat tuoneet hyviä tuloksia. K auhajoella toimii aktiivinen metsästysseura, joka on kerännyt maanomistajat, asukkaat ja kaupungin tekemään yhteistyössä riistanhoitoa ja kehittämään alueen riistamatkailua. Vuosien varrella on huomattu, että hyvinhoidetut riistamaat ovat vetovoimaisia. Peltopyy silmäteränä Kauhajoen peltolakeudet ovat oivallisia asuinpaikkoja peltokanalinnuille. Kauhajoella onkin harrastettu metsästystä kanakoirilla jo 1950-luvulta lähtien. Aikoinaan erittäin runsaat peltopyykannat olivat kadota perinteisten viljelymenetelmien mukana, mutta kannat on saatu huomattavaan kasvuun määrätietoisilla riistanhoitotoimilla. - Pelisäännöt ovat selvät. Peltopyytä suojellaan ja oma porukka ei sitä ammu, kertoo 8 l Metsästäjä 6 l 2013 Kauhajoen metsästysseuran puheenjohtaja Jyri Rinne. Peltopyy on kiitollinen lintu kanakoirien harjoittamiseen. Se painautuu hyvin maahan ja lähtee rivakasti lentoon.Kauhajoki onkin suosittu paikka kanakoirakilpailuille, ja koiraharrastajat tulevat mielellään myös peltopyiden laskentatalkoisiin, joissa he pääsevät samalla harjoittamaan koiria pelloilla. - Riistapeltojen hoito sai alkunsa kun ohrasta maksettiin viljelijöille huonosti. Mietimme, voisiko riistalintuja jotenkin lisätä. Metsästysseura tarjosi luonnonhoitopellon perustajille riistapeltosiemeniä, lannoitteita ja talkooapua. Kainastolle perustettin ensin 200 hehtaaria riistapeltoja,joita laajennettiin 400 hehtaariin, kun huomattiin sen kannattavan viljapeltoa paremmin, Rinne kertoo. Peltopyy tarvitsee viihtyäkseen riittävän laajan peltoalueen,yli 100 hehtaaria. Peltopyyn hyvinvointi on merkki siitä, että ympäristö on tarpeeksi monimuotoinen.Silloin muutkin lajit voivat hyvin. Riistan hyvinvointi otetaan maatöissä huomioon. Peltoja jätetään syksyllä kyntämättä, sillä kynnetyllä pellolla linnuilla ei ole mitään suojaa tai ravintoa. Kun paikkauskollinen lintu joutuu poistumaan reviiriltään, se joutuu helposti petojen saaliiksi. Juhani Toivakka kertoo ruokintakatoksista Järki-hankkeen retkikunnalle. Järki-hanke edistää järkevillä ja helpoilla toimilla maaseudun vesistönsuojelua ja luonnon monimuotoisuutta, ja Kauhajoelta ryhmä sai monia käytännön vinkkejä. Ruokintakatoksessa on tärkeää, että linnut pääsevät sieltä tarvittaessa pakenemaan joka suuntaan. Kasvipeitteisyyden lisäksi talvisuojasta huolehditaan ajamalla talvella hangelle traktorilla jälkiä, joilta peltopyyt pystyvät pujahtamaan suojaan hangen alle. Ruokinta kauralla aloitetaan ruokintakatoksissa jo hyvissä ajoin ennen talvea. Katokset ovat kuin pieniä keinolatoja. Kuuluisat Pohjanmaan ladot, jotka ennen antoivat myös riistalinnuille suojaa ja ruokaa, ovat nykypelloilta paljolti kadonneet. Jäljellä olevat vanhat ladot hyödynnetään myös ruokintapaikkoina. Yhteisjahtia ja koulutusta kosteikolla Pyyn lisäksi Kauhajoella on vahva fasaanikanta,jota lisätään suunnitelmallisesti istuttamalla kasvatettuja poikasia luontoon.
• - Fasaanien kasvatuksesta kiinnostuttiin jo ensimmäisten joukossa. Vuonna 1994 markkinoitiin ensimmäisen kerran Metsästäjä-lehdessä fasaanimetsästyksen mahdollisuutta. - Meille metsästys on elämys, jossa tunnelma ja luonnossa kulkeminen on olennaista. Meidän fasaanimme ovat vahvoja lentäjiä,eikä metsästäjälle saaliin saaminen ole itsestään selvää. Jahti aloitetaan vasta syyskuussa, jolloin istutetut linnut ovat jo sopeutuneet luontoon, Jyri Rinne kertoo. Kun fasaaneillekin riittää läpi vuoden peitteisillä pelloilla ruokaa ja suojaa, niiden ei tarvitse hakeutua talojen pihoille. Uudet linnut kotiutetaan maastoon siirtohäkkien ja vanhojen heinälatojen avulla. Tarjolla on ruokaa ja juomaa, ja kun ovet avataan, linnut käyvät ruokailemassa paikalla vielä pitkään. Innostus riistanhoitoon laajeni kun sen huomattiin tuovan hyvää koko kylälle. Vuonna 2008 toteutettiin Vuonna 2008 toteutettiin talkoilla Kauhajoen kaupungilta vuokratulle entiselle turvesuolle Kainaston kosteikko. Vesilinnut ja hirvet löysivät uuden kosteikkoalueen nopeasti. Kuten muuallakin Suomessa,seisova vesi on vuosisatojen aikana kadonnut maisemasta. Ennen Etelä-Pohjanmaalla oli runsaasti ?saviprunneja?, joista otettiin savea teiden päällystämiseen. Ne olivat myös sorsien suosimia paikkoja. Kainaston kosteikolla järjestetään metsästysaikana sunnuntaisin klo 18 metsästyksenjohtajan ohjaama yhteisjahti, johon kaikki metsästysseuran jäsenet voivat osallistua. Muina aikoina linnut saavat olla rauhassa. Näin säilytetään kosteikon vetovoima lintujen mielissä koko metsästyskauden ajan. Kosteikko on myös koululaisten luontoretkikohde ja nuorten metsästäjien koulutuspaikka. Kokonaisvaltaista hyötyä kylälle Kauhajoen Metsästysseura on yksi Suomen suurimpia metsästysseuroja. Sillä on kahdeksan kyläosastoa. Suurin osa alueen maanomistajista on antanut peltonsa metsästysseuran käyttöön, kuljettavana on laajat yhtenäiset alueet. - Meillä on huomattu,että kenellekään ei ole haittaa siitä, että puituja peltoja joku kulkee. Yhteistyö maanomistajien kanssa on alusta asti ollut aivan avainasia. Olemme kouluttaneet väkeä puolin ja toisin,ja kertoneet,miten täällä toimitaan. Enin osa maata omistavista on itsekin metsästäjiä. - Kaikille täällä metsästäville tehdään selväksi, että 150 metriä lähemmäs talon pihaa ei saa mennä.Joskus talosta on tultu pyytämään, että tulkaa nyt hakemaan tuo fasaani meidän puutarhasta, mutta metsästäjät eivät ole menneet edes luvan kanssa, kertoo Kainaston kyläosaston puheenjohtaja Juhani Toivakka. Metsästysseuran ja maanomistajien lisäksi yhteistyötä riistan ympärillä tekevät Kauhajoen kaupunki ja majoituspalveluja tarjoavat yrittäjät. Paikallinen krouvi sallii koirien tuomisen hotellihuoneisiin ja metsästysseuran omistaman Honkamajan lisäksi 5-6 yrittäjää tarjoaa majoitusta mökeissä ja kunnostamissaan vanhoissa taloissa. Toivakka kertoo, että metsästysmatkailu tuo paikkakunnalle monenlaista hyötyä. Naisia on 15-20 prosenttia metsästäjistä ja heitä tulee yhä enemmän. Monella on perhe ja koirat mukana ja tarvitaan polttoainetta, ruokaa ja juomaa. Rahaa käytetään tietysti myös shoppailuun. - Vaikka täällä on riistaa vähintään riittävästi, tärkeintä on metsästyspäivänä koettu Metsästysseuran Honkamaja on keskeinen kokoontumispaikka. Vasemmalla juttelevat seuran aktiivi Juhani Toivakka ja ympäristöneuvoja Kaisa Tolonen Luonnon- ja riistanhoitosäätiöstä. elämys. Monet haluavat kouluttaa koiriaan, eivätkä he välttämättä ammu mitään. Kekseliäisyydellä ja pienelläkin budjetilla voidaan tarjota monenlaisia elämyksiä,Toivakka sanoo. Metsästysseurassa on jaettu vastuualueet, ja toisilta voi pyytää töihin apua. Jyri Rinne ja Juhani Toivakka hoitavat turistimyyntiä.Työlle haetaan aina helmikuussa yleisen kokouksen suostumus. Metsästysmatkailusta kertyvillä tuloilla metsästysseura rakentaa kodat, kunnostaa majat ja kehittää palveluja. Tavoitteena on tulojen palauttaminen kylälle, palkkaa ei talkootyöstä oteta. Yksi tärkeä tavoite on nuorison kasvattaminen mukaan toimintaan.Kuten maanomistajillakin, myös nuorilla on mahdollisuus käyttää vapaasti metsästysseuran majaa omiin tilaisuuksiinsa. - Nuoret on otettava mukaan myös metsästysseuran toimintaan, sillä taito karttuu vain tekemällä. On tärkeää, että nuoret kuuluvat johonkin ja heillä on juuret ja suoja, Toivakka sanoo. Eri puolilla Suomea ja Eurooppaa metsästänyt Esko Liimatta on ollut Kauhajoen metsästysseuran kanta-asiakas jo 18 vuotta. ? Taustalla oleva työ näkyy turistille siinä, että hänet otetaan huomioon yksilönä. Täällä kuunnellaan, mitä asiakas haluaa ja tänne tuntee olevansa tervetullut, Liimatta sanoo. Metsästäjä 6 l 2013 l 9
• Jyri Rauhala, riistapäällikkö Ammattiriistanhoitajat koolla Thorsvikissa Kohti entistä parempaa riistamaata Suomen ammattiriistanhoitajat ry:n järjestämässä riistatalouspäivästä Kirkkonummen Thorsvikin kartanossa pohdittiin metsästyksen ja riistakantojen tulevaisuudennäkymiä. R iistatalouspäivän avasi kartanon isäntä Antti Herlin, joka kertoi tilan historiasta ja aikojen saatossa harjoitetusta metsästyksestä. Hän korosti lisäksi metsästyksen merkitystä kielen kehitykseen ja metsästäjien luonnonystävyyttä. Herlin toivoikin riistanhoidon merkityksen laajempaa ymmärtämistä ja uutta yhteistyötä luonnonsuojelun ja metsästyksen välille. Päivän juontajana toimi Thorsvikin kartanon riistanhoitaja Markku Laulumaa, joka omassa puheenvuorossaan toivoi riistahallinnolta toimia erityisesti sorkkaeläinverotuksen paremman suunnittelun kehittämiseksi alueellisen yhdenmukaisuuden näkökulmasta. Ammattiriistanhoitajat nykypäivässä Puheenjohtaja Niko Hytönen kertoi, että yhdistys perustettiin 21.3.1969. Tuolloisen jäsenkunnan muodostivat pääasiassa kartanoiden ja teollisuuden palveluksessa toimineet riistanhoitajat. Nykyään jäseniä on noin 40, kaikki alan toimijat eivät ole jäseniä. Yhdistyksen tavoitteena on jäsenmäärän nostaminen ja se,että mukana olisivat asiaankuuluvat toimijat tekijöistä ja yrittäjistä lähtien.Uusia riistatalousyrityksiä syntyy kiihtyvällä vauhdilla ja sen mukana työpaikkoja myös välitystoiminnassa ja markkinoinnissa. Niko Hytönen kuvasikin yhdistyksen nykyistä luonnetta merkittäväksi alan kouluttautumisyhteisöksi. Hytönen esitteli myös toiminnan nykyisiä vaikutuksia: ammattiriistanhoitajien järjestämässä metsästyksessä on pelkästään fasaanin vuosittainen saalismäärä 60 000 ? 80 000 yksilöä, josta on 10 l Metsästäjä 6 l 2013 Keittiömestari Oula Hänninen huoltaa lounaspöytäänsä. Hänen mukaansa kotimaisen riistanlihan saatavuus on ongelma, erityisesti hirvieläinten lihalle olisi nykyistä suurempaa kysyntää. Hän korostaa myös raaka-aineen arvostusta ja oikeaa käsittelyä.
• ERÄKONTTI ESHOP Omasta kontista pukinkonttiin! Esityksissä painotettiin riistaeläinten tuomia hyötyjä yhteiskunnalle. seurannut metsästyskoiraharrastuksen määrän kasvu ja laadun paraneminen. Myös metsästysseurojen harrastemahdollisuudet ovat lisääntyneet. Ammattiriistanhoitajien asiakaskunta on pääosin suomalaista, ja suuri haaste ja potentiaali on erityisesti eurooppalaisissa asiakkaissa. Lisäys edellyttää kuitenkin sorkkaeläinkantojen tarkoituksenmukaista kehittämistä oikeilla keinoilla. Tällä hetkellä riistatalousyrittäjien toimintaa harjoitetaan maassa noin 30 000 hehtaarin alueella.Hytösen mukaan toiminta ei ole minkäänlainen uhka,vaan erityisen hyvä mahdollisuus harjoittaa harkittua ja hyvin suunniteltua yhteistyötä, joka tuo vain hyötyjä. Leipää ja hyvinvointia elinvoimaisesta luonnosta Suomen riistakeskuksen johtaja Reijo Orava painotti riistatalouden merkitystä hyvinvoinnille, asia on myös julkisen riistakonsernin strategian keskiössä. Yksilön hyvinvointia tuottavat esimerkiksi liikunta ja terveellinen ruoka, sosiaalista hyvinvointia verkostoituminen ja yhteisötoiminta, sekä luonnollisesti taloudellista hyvinvointia erilainen elinkeinotoiminta, kuten metsästysmatkailu ja riistatalousyrittäjyys, riistatuotteiden arvo ja vaikutukset vaikkapa paikallistalouteen. Riistalousyrittämisen haasteena ovat tietyt realiteetit: vahinkojen estäminen on ollut metsäs- tystä ja riistapolitiikkaa ohjaava tekijä ja maanomistajien saamat taloudelliset hyödyt lähes pelkästään vahinkojen vähentämisen kautta saatuja. Näin ollen myös riistaeläinkantojen alhainen tiheys vaikuttaa yritystoiminnan mahdollisuuksiin. Meneillään olevat muutokset antavat kuitenkin kehitysnäkymiä. Uudistuvat luonnonvarat ja niihin perustuvat tuotteet ja palvelut ovat keskeinen osa kansallista tulevaisuusstrategiaa, samoin villiruoka ja lähiruoka ovat arvostettuja trendejä.Lisäksi kiinnostus metsästykseen ja myös sen yleinen hyväksyttävyys vain kasvavat. 100% Merinovillainen aluskerrasto (paita+housut) - lämmin - hygieeninen - hengittävä Tarjoushinta yhteensä 99 ? sikki o u s o Kest istui uud Elektroniset Neverfind- lämpöliivit koville pakkasille. Hinnat alkaen vain (Colorado) 59 ? Muck Boot Arctic Sport high 129 ? lämmin, erinomainen kävellä, rullattava varsi, entistäkin vahvempi rakenne ja pitävämpi pohja (saatavana myös maastokuviollinen Woody Max malli). Haitasta hyödyksi Heikki Järvinen Sauvalan kartanosta kysyi, olisiko riistataloudessa asennemuutoksen aika? Moniin maihin verrattuna Suomen riistakannat ovat erittäin vähäiset. Hän totesi, että riista tulisi nähdä taloudellisena resurssina, josta myös maanomistajat voisivat hyötyä ja näin he voisivat sietää myös riistan aiheuttamia vahinkoja. Vaikutukset olisivat myönteisiä harrastusmahdollisuuksien lisääntymisen, maaseudun yritystoiminnan mahdollisuuksien ja metsästysmatkailun kasvun kautta. Hän vertaili myös valtavaa eroa riistasaaliin määrässä suomalaisen ja ruotsalaisen tilan alueella (metsästäjä-lehti 5/2013). Ydinkysymys on,miten käännetään hyödyksi se,mitä aiemmin on pidetty haittana. Fenix HP25 Premium -otsalamppu Maksimivaloteho 360 lumenia Lähi- ja kaukovalot erikseen - Reguloitu virran syöttö - 4 kpl AA paristoa (sisältyy toimitukseen) - Maksimikäyttöaika 220 tuntia 79 ? 24 hi.fi P O H ES ontt Meiltä myös lahjakortit! .erak www Eräkontti on Suomen Metsästäjäliiton ja sen piirien omistama yritys. Kinturinkuja 4, 11120 Riihimäki, p. 010 440 9410 Avoinna arkisin Ma?pe 10?17 www.erakontti.fi
• Varapuheenjohtajan palsta Risto Hanhineva hallituksen varapuheenjohtaja Suomen riistakeskus Metsolla menee hyvin Suotuisan kevään ja kesän ansiosta metsäkanalintujen pesintä ja poikastuotto onnistuivat erinomaisesti. Kylmä ja luminen talvi edesauttoi selviytymistä kevääseen ja kesä oli suotuisa poikueiden selviytymisen kannalta. Jo ensimmäiset kolmiolaskentojen tulokset kesällä kertoivat kanalintujen voimakkaasta runsastumisesta, erityisen voimakasta lisääntyminen oli metsolla. Metsolla, teerellä ja pyyllä havaitut tiheydet on monilla riistakeskusalueilla riistakolmiohistorian korkeimpia. Metsästäjien terveiset jahtimailta olivat mukavaa kuultavaa, metsoja on aivan mahdottoman paljon. Monet vanhemmatkin metsästäjät sanovat, etteivät ole koskaan nähneet metsoja niin runsaasti, kuin tänä syksynä. Myös teeren kohdalla tilanne on hyvä, lintuja on runsaasti. Alueittaista vaihtelua kuitenkin esiintyy molempien lajien tiheyksissä. Metsoa on pidetty lintuna, joka ei juuri hyväksy muutoksia soidinpaikoillaan. Näyttää kuitenkin siltä, että sopeutumista tapahtuu yllättävän hyvin. Runsas puoli vuosisataa sitten suurta julkisuutta saivat osakseen niin sanotut Osaran aukeat Pudasjärven ja Posion rajamailla. Laajat avohakkuut tuhosivat metsojen soidinpaikat. Nykyään tuo hakkuualue kasvaa nuorta kasvatusmetsää, johon metso on palannut ja uusia soidinpaikkojakin on syntynyt. Tämä, jos mikä osoittaa metson kykyä sopeutua ja perustaa uusia soidinalueita erityyppisiin metsämaastoihin. Latvalinnustuksen sallimisesta tammikuussa on keskusteltu paljon ja metsästäjät toivovat joustoa metsästysaika-asetukseen. Valtakunnallinen riistaneuvosto on tehnyt esityksen ministeriölle asetuksen muuttamisesta. Tällaisina huippuvuosina viikon tai kahden metsästyksellä tammikuussa ei olisi vaikutusta lintukantoihin. Mahdollisuus reagoida kannanvaihtelun huippuvuosiin lisäisi motivaatiota riistakolmiolaskentojen suorittamiseen. Pitkään odotettu ampumaratalaki ja aselain muutosesitys on edennyt lausuntovaiheeseen. Sisäministeriö julkaisi syyskuun alussa mietinnön, joka koskee uutta 12 l Metsästäjä 6 l 2013 ampumaratalakia sekä ampuma-aselain muutosta. Ratalainsäädäntö on ikivanha ja kaipaa uudistusta - vuodelta 1915 peräisin oleva senaatin asetus ampumaradoista korvataan uudella ampumaratalailla. Esityksessä ampumaradat luokiteltaisiin vähäisiin ampumaratoihin, ampumaratoihin ja ampumaurheilukeskuksiin. Laukausmäärät olisivat yksi keskeinen arviointikriteeri lupaa haettaessa. Vähäinen ampumarata olisi kevein vaihtoehto, jonka perustaminen vaatisi vähiten byrokratiaa. Näillä radoilla voitaisiin ampua enintään 10 000 laukausta vuodessa. Metsästysseurojen, kyläyhteisöjen ja vastaavien pienten ampumaratojen suunnitteluun ja rakentamiseen laki antaa uusia mahdollisuuksia: 10 000 laukausta on pieni määrä, mutta voisi riittää pienehkön metsästysseuran harjoitustarpeeseen. Maakuntien liitoille on sälytetty vastuu ampumaratojen kehittämissuunnitelmista, riittävästä määrästä ja niiden sijoitustarpeesta maakunnassa. Ampuma-aselakiin esitetään useita tarkennuksia. Aseiden säilyttämiseen liittyviä säännöksiä selkeytetään. Jatkossa ampuma-aseen säilyttäminen ei olisi enää mahdollista siten, että ase tai sen osa ei olisi lukittuna. Jos luvanhaltijalla on säilytettävänä enemmän kuin viisi asetta, aseet olisi säilytettävä hyväksytyssä turvakaapissa tai poliisilaitoksen hyväksymissä säilytystiloissa. Tilapäinen säilyttäminen ehdotetaan säänneltäväksi. Kulkuneuvossa asetta saisi säilyttää vain väliaikaisesti ampuma-aseen käyttöön tai kuljetukseen liittyen. Tällöin ase tulisi säilyttää lukitussa paikassa tai muutoin lukittuna niin, ettei sitä havaita kulkuneuvon ulkopuolelta. Käyttöön liittyvää väliaikaista säilytystä voisi olla säilyttäminen ampumakilpailun tai metsästyksen yhteydessä. Tehokkaita ilma-aseita koskeva sääntely ehdotetaan sisällytettäväksi ampuma-aselakiin. Tehokkaaksi ilmaaseeksi katsottaisiin sellainen ilma-ase, jonka piipun pienin sisähalkaisija on yli 6,35 mm ja joka on tarkoitettu ampumaan metalliluotia.
• PANTOJEN VERTAILUTALUKKO Paikannusherkkyys* Akun kesto GSM-kuuluvuus Käyttökulut** G500FI 2013 ????? G400FI 2013 ????? G500 2013 G500 G400i G400 GPS + GLONASS GPS + GLONASS ???? ???? ???? ?? ????? ???? ???? ??? ??? ?? ????? ??? ????? ????? ??? ??? ????? ????? ????? ?? ?? ?? ei ei ei ei 2013-pantatoiminnot OK OK OK Trackerhuollosta*** Tracker Koirapilli TM OK ei OK Trackerhuollosta***
• Juha Tiainen ja Jukka Rintala Hannu Huttu Riistatilanne kulttuuriympäristössä Peltokolmioiden viime talven laskennan raportointi valmistui seuraavan laskennan kynnyksellä. Laskettujen kolmioiden määrä nousi ensi kerran neljään vuoteen noin kahteen sataan. V iimetalvinen peltojen, asutuksen ja metsän muodostamassa maisemamosaiikissa tehtävä peltokolmiolaskenta oli viidestoista. Laskentaolot olivat erinomaiset, vaikka lunta oli kahden edellisen talven tapaan runsaasti. Alkutalven kinokset saivat ainakin etelässä melko hyvän hankikannon tammikuun alkupuolella, ja liikkuminen maastossa oli helppoa. Tammikuu oli lämpötiloiltaan jokseenkin normaali ja helmikuu 2?4 astetta pitkäaikaisia keskiarvoja lämpimämpi. Hyvien olojen ansiosta laskettujen kolmioiden määrä nousi ensi kerran neljään vuoteen jälleen noin kahteen sataan. Kolmiot laskettiin aiempien vuosien tavoin yleensä yksi tai kaksi vuorokautta lumisateen jälkeen. Talven 2013 jälkimäärät Oheisessa taulukossa on esitetty talven 2013 peltokolmioiden laskentatulos. Yleisimmät lajit olivat kettu (jäljet havaittiin kahta lukuun ottamatta kaikilla kolmioilla),rusakko (jäljet 92 prosentilla kolmioista) ja orava (92 %).Rusakon, oravan ja ketun jälkihavainnot olivat aiempien vuosien tapaan myös runsaimpia. Valkohäntäpeuran jälkiä kirjattiin jälleen enemmän kuin metsäjäniksen, mutta jälkimmäinen on paljon yleisempi. Metsäjäniskolmi14 l Metsästäjä 6 l 2013 oiden osuus kaikista kolmioista oli 78 %,mutta valkohäntäpeuralla osuus oli vain 45 %. Metsäkauriskolmioiden osuus kaikista oli 36 %, mutta siellä missä kauriita oli,oli myös niiden jälkiä runsaasti. Siellä, missä valkohäntäpeuroja ja metsäkauriita on ollut, on niiden jälkiä myös kirjattu paljon. Taulukossa esitettyjen lajien lisäksi kolmioilta kirjattiin yhdet majavan, suden ja kuusipeuran jäljet sekä yhdet mäyrän jäljet kahdelta eri kolmiolta. Piisamin jälkiä ei nyt havaittu ollenkaan. Lajilleen määrittämättömiä metsäjäniksen tai rusakon jälkiä kirjattiin 29 kolmiolla. Jäljen määrittäminen ei aina ole helppoa,mutta yleensä se on mahdollista ainakin seuraamalla vaikeaa jälkeä kohtaan, jossa se erottuu selkeämmin. Kannanmuutokset Kannan koon vaihtelua kuvaavissa indekseissä ei tapahtunut erityisen suuria muutoksia verrattuna edelliseen vuoteen.Oheisessa kuvassa indeksit on skaalattu siten, että kunkin lajin ja alueen indeksisarjan keskiarvo on 1. Näin vuosivaihteluiden tarkastelu ja Länsi- ja Etelä-Suomen vertailu on havainnollisempaa kuin aiempien vuosien raporteissamme. Ilahduttavasti pitkään Etelä-Suomessa vähentyneen metsäjäniksen indeksi lähes kakIlves Ei jälkiä Kolmioita Orava sinkertaistui koko havaintojakson keskiarvon lähelle. Samanlainen nousu on havaittavissa rusakolla ja oravalla sekä ketulla ja näädällä. Ilveksen kannanmuutosindeksin trendi on etenkin Länsi-Suomessa edelleen nouseva. Nyt myös valkohäntäpeuran ja metsäkauriin indeksit kasvoivat. Saukko sai suurimman arvonsa koko seurantajaksolla niin Etelä- kuin Länsi-Suomessakin. Linnuissa on merkillepantavaa nousua viime vuodesta pyyllä ja peltopyyllä LänsiSuomessa. Metson kohdalla Etelä-Suomen taantuva trendi ei osoita kääntymisen merkkejä ja Länsi-Suomessa oltiin vuosivaihtelussa heikommalla puolella. Peltopyyn kohdalla vuosivaihtelu on valtavaa,eikä koko maan pesimäkannassa parin viime vuosikymmenen aikana havaittua kasvua ole selkeästi nähtävissä peltokolmiotuloksessa. Ilveksen ja saalislajien yhteiselo Pekka Helle ja Marcus Wikman pohtivat Metsästäjässä 2/2012 ilveksen ja ketun yhteiseloa koko maan riistakolmioaineistojen valossa. Ilves on levittäytynyt peltokolmioiden alueelle vasta viimeisten kymmenen vuoden aikana, mikä näkyi omassa viimevuotisessa raportissamme (Metsästäjä 3/2012) esittämässämme kuvaajassa. Kun metsäkauriin ja valkohäntäkauriin kantojen kasvu näyttää samana aikana tasaantuneen, on mielenkiintoista tarkastella ilveksen ja sen todennäköisimpien saalislajien runsaussuhteita viime talven peltokolmioaineiston valossa. Laskimme oheiseen taulukkoon viiden saalislajin keskimääräiset kolmiokohtaiset jälkihavaintomäärät suhteessa siihen, esiintyikö ilves jälkihavaintojen perusteella kolmion alueella lainkaan, satunnaisesti (yksi jälki tai 2?5 jälkeä havaittu) tai säännöllisemmin (useampi kuin viisi jälkeä). Vertailun vuoksi mukana on myös orava, jonka merkitys ilveksen ravinnossa on pieni. Metsäjänis Rusakko Kettu Valkohäntäpeura Metsäkauris 144 12,7 8,2 22,8 13,7 8,0 7,2 Yksi jälki 19 6,1 6,5 20,9 9,6 10,2 1,3 2?5 jälkeä 29 15,9 9,7 22,8 11,8 8,6 3,1 Yli 5 jälkeä 6 22,0 10,3 36,5 16,8 11,8 2,7 198 12,8 8,3 23,0 13,2 8,4 5,9 Kaikki kolmiot Ilveksen todennäköisimpien saaliseläinten keskimääräinen jälkimäärä kolmiota kohden silloin, kun ilveksen jälkiä on havaittu yksi, useampia tai ei ollenkaan. Orava on mukana vertailussa runsaana ja epätodennäköisenä saaliseläimenä.
• 329 886 5 181 93 176 38 4 58 2,8 7,5 0,0 1,5 0,8 1,5 0,3 0,0 0,5 8,4 20,5 1,4 8,4 2,6 17,3 3,5 1,3 2,8 Lajilleen määrittämätön rusakko tai metsäjänis. 1.5 0.5 1.1 0.8 Saukko 34 0.5 1.2 1.5 Näätä 74 Kuusipeura 49 Fasaani 87 Korppi 206 Hirvi 480 2000 2008 Etelä-Suomi Länsi-Suomi Peltopyy 165 1.5 Pyy 129 0.5 0.6 0.5 0.5 0.5 1.2 1.8 0 0.5 1 2 1.5 3 4 Supikoira 263 2.5 1.4 Kettu 2862 0.6 1.5 0.6 Teeri 317 1.5 Metso 14 1.5 Vh-peura 1696 1.0 1.5 0.5 00 1.4 0.0 0.5 Kissa 187 1.8 0.5 3.0 Minkki 27 1.5 1.5 0.5 Ilves 71 1.5 3.0 Lumikko 181 Metsäkauris 969 1.5 Orava 1780 1.2 0.6 0.6 Kärppä 135 Indeksi Rusakko 4510 1.5 1.8 Metsäjänis 1687 1.2 1.8 Talven 2013 peltokolmiolaskennan tulokset 15 nisäkäs- ja seitsemästä lintulajista. Tulokset perustuvat 198 kolmion aineistoon. Keskimääräinen lumijälkien lukumäärä/10 km/vrk on laskettu erikseen kaikille tutkituille kolmioille sekä niille kolmioille, joilta lajia on tavattu (lajin kolmiot). Lisäksi havaittiin yksi majavan, suden ja kuusipeuran jälki sekä kaksi mäyrän jälkeä kahdella eri kolmiolla. Laskennat tehtiin keskimäärin 1,6 vrk lumisateen jälkeen. Nähdyt linnut käsiteltiin siten, että havaintojen kertymävuorokausia on yksi. Vaikka ilveskolmioita ei ollut kovin paljon, ei varsinkaan sellaisia, joilla oli havaittu runsaasti ilveksen jälkiä, joitain tulkintoja voidaan tehdä. Metsäkaurista lukuun ottamatta kaikkien muiden lajien runsaus näytti olevan suuri siellä, missä oli myös ilveksiä. Ilves siis hakeutuu hyviin riistaympäristöihin ? ei lainkaan yllättävää. Metsäkauriin jälkiä oli vähemmän ilveskolmioilla kuin siellä, missä ilveksen jälkiä ei havaittu. Arvelu ilveksen kantaa harventavasta vaikutuksesta saa tukea. Siitä, missä määrin kauriiden vähäisempi määrä johtuu ilveksen saalistuksesta ja missä määrin hakeutumisesta muualle,ei tämän aineiston valossa voi päätellä. Erkki Pulliainen on aiemmin ilveksen ravintotutkimuksissaan havainnut, että ilveksen tärkein saaliseläin Itä- ja Keski-Suomessa on metsäjänis ja lounaisessa Suomessa valkohäntäpeura. Pulliaisen tutkimuksen aikaan ei metsäkauriita juuri vielä ollut,ja nyt metsäkauris on ilmeisesti ilvekselle valkohäntää merkittävämpi ravinnon lähde.Sekään ei yllätä,sillä metsäkauris on kokonsa puolesta ilvekselle soveliaampi saalistuskohde. 2.5 33 36 3 18 30 9 9 3 17 12,9 30,5 12,5 17,2 16,1 6,9 3,8 4,1 1,9 4,0 2,6 2,9 4,5 23,6 1.5 65 72 6 36 60 17 18 5 34 10,1 28,1 1,8 15,9 15,9 2,7 0,6 1,2 0,1 0,8 0,5 0,8 1,0 10,7 0.5 78 92 15 92 99 39 15 30 4 21 19 27 22 45 2.0 1 155 183 29 183 196 78 30 59 7 41 37 54 44 90 Ilveksen jäljet tapaa yhä useammin kulttuuriseuduilla. Viime talvena jäljet kirjattiin hiukan useammin kuin joka neljännellä peltokolmiolla. Keskimääräinen jälkien lkm/10 km/vrk Kaikki Lajin kolmiot kolmiot 0.5 Metsäjänis Rusakko Jäniseläin1 Orava Kettu Supikoira Kärppä Lumikko Minkki Näätä Saukko Ilves Kissa Valkohäntäpeura Hirvi Metsäkauris Metso Teeri Pyy Peltopyy Fasaani Kanahaukka Korppi Jälkien kokonaismäärä/vrk (kaikki kolmiot) 1201 3344 217 1884 1894 322 68 146 8 99 58 95 118 1275 Juha Tiainen Kolmioita, joilta laji havaittu Lukumäärä %-osuus lasketuista Peltokolmioilla laskettavien 15 nisäkäslajin ja viiden kanalintulajin sekä korpin jälkimäärien tai nähtyjen lintujen yksilömäärien vaihtelut vuosina 1999?2013 erikseen Uudenmaan, Varsinais-Suomen, Kymen ja Etelä-Hämeen riistanhoitopiirien muodostamassa Etelä-Suomessa sekä Satakunnan, Pohjanmaan, Pohjois-Hämeen ja Oulun riistanhoitopiirien muodostamassa Länsi-Suomessa. Indeksin arvo 1 tarkoittaa koko jakson keskimääräistä kantaa. Katkoviivat on piirretty keskimääräisen kannan tasolle sekä siihen verrattuna 50 % suuremman (indeksi = 1,5) ja 50 % pienemmän (indeksi = 0,5) kannan tasolle. Vuosittaiset indeksiarvot kertovat, kuinka moninkertainen kanta on ollut suhteessa keskikantaan. Indeksit on laskettu vuosi × kolmio -matriisista käyttäen log-lineaarista mallinnusta, joka sallii katkoksien esiintymisen yksittäisten kolmioiden aikasarjoissa. Luku lajinimen jälkeen on havaittujen jälkien määrä keskimääräisenä vuonna. Metsästäjä 6 l 2013 l 15
• Marko Muuttola, riistasuunnittelija Tähtäimessä erityisesti supikoira ja minkki Loukuilla ja raudoilla pienpetoja pyytämään Pienpetojen pyyntikausi kestää elokuun alusta aina huhtikuun loppuun saakka. Pienpetojen pyynnin perustan muodostavat loukku -ja rautapyynti, jotka ovat myös erinomaisia riistanhoidonmuotoja nuorillekin metsästäjän aluille. Kettu loukussa 16 l Metsästäjä 6 l 2013
• Y leisin pyyntimuoto lienee loukkupyynti, joka kuitenkin hiljenee keskitalven ajaksi suurimmassa osassa Suomea. Keskitalvella loukuilla pyydetään lähes yksinomaan kettua sekä lähinnä rannikkoalueen tuntumassa supikoiria. Pääosa syksyn pienpetosaaliista, joka on arviolta 50 % syyskannasta, saadaan ennen joulukuuta, jolloin pienpetojen turkis olisi vasta hyödynnettävissä. Aktiivisen metsästäjän passiivista pyyntiä Usein ajatellaan,että loukkupyynnissä metsästäjän ei tarvitse olla kovinkaan aktiivinen.Sillä on kuitenkin merkitystä, miten loukkujaan hoitaa. Parhaimmillaan loukut ovat pyynnissä metsästyskaudella ympäri vuorokauden viikon jokaisena päivänä ja loukkuja voi olla kymmeniä.Tämä vaatii metsästäjältä aktiivisuutta päivittäiseen loukkukierrokseen, jotta loukkujen syötitys on kunnossa ja saalista tulee. Pihan perällä tyhjillään rötköttävä loukku on turhan panttina.Hieman helpommalla metsämies pääsee käyttämällä hetitappavia rautoja minkin ja näädän metsästyksessä. Tällöin pyyntilaitteiden tarkastukseen riittää kerran viikossa tapahtuva kierros. Loukkupyynnin voi supikoirien osalta käytännössä lopettaa pakkasen kiristyessä -10 asteeseen joulukuun tietämillä,jolloin supikoirat asettuvat pääosin talviunille. Supikoirien keskitalven loukkupyynti tuottaa vain vähäisen saaliin. Lämpötilan noustessa nollan tietämille,supikoirat useimmiten tekevät pienen ?kusilenkin? luolaston tuntumassa. Tuolloin vähäisen rasvakerroksen kerryttäneet yksilöt saattavat vierailla syksyisillä syöttipaikoilla tai loukuilla ravintoa etsimässä. Tulevan sään ennakoinut pyytäjä korjaa saaliin talteen. Keväällä loukkupyytäjän askareet kiihtyvät maaliskuun alkupuolella, jolloin supikoirien, kuten muidenkin pienpetojen, aktiivisuus kasvaa kevään myötä. Metsämiehet vääntävät kättä loukku- tai rautatyyppien paremmuudesta.Yleisesti miel- Loukkujen sijoittaminen maastoon Supikoira loukussa letään, että iso ja avara loukku pyytää paremmin kuin pieni loukku, varsinkin jos kyseessä on kettu.Loukun sijainnilla on kuitenkin ratkaiseva merkitys, eikä kukaan liene tehnyt vielä vedenpitävää tutkimusta loukkujen paremmuudesta. Loukku- ja rautapyynnissä, kuten kaikessa muussakin metsästyksessä, avain menestykseen on tuntea kohdelaji, sen elintavat ja ympäristöt. Niinpä loukku- ja rautapyynnissäkin on tärkeää ottaa huomioon pyydysten sijainti, syötitys ja naamiointi. Pyyntipaikkoja hakemaan Kettu, supikoira ja mäyrä suosivat kutakuinkin samantyyppisiä elinympäristöjä, joten usein näiden eläinten elinpiirit menevätkin päällekkäin. Ainakin lajikohtaisesti eläimet ovat kiinnostuneita elinpiiriensä raja-alueesta, joita tarkistetaan usein vierailijoiden varalta. Suosittuja elinalueita ovat kulttuuriympäristöt,peltojen ympäristöt,lehtimetsät,nuoret sekametsät ja kosteikkojen reunamat. Nämä tarjoavat otollisia pyyntipaikkoja loukuille. Loukkupaikkoja ja loukkujen määrää miettiessä kannattaa pitää mielessä myös pienpetojen elinpiirien koko.Elinpiirin koko vaihtelee maantieteellisesti ja siihen vaikuttavat mm. eläintiheys ja ravinto sekä nuorten eläinten liikkuvuus elinaluetta etsiessään. Ketun elinpiiri on RKTL:n Virolahdella suorittaman tutkimuksen mukaan suuruusluokkaa 3 - 7 km2,supikoiran 1- 4 km2 ja mäyrän 5 - 15 km2 .Minkki asustaa yleensä vesistön lähituntumassa, mutta voi kulkea useita kilometrejä rantaviivaa pitkin tai ylittää vesistöjä uimalla pitkiäkin matkoja. Näätä tunnetaan vanhojen metsien lajina, mutta nykyään sitä tavataan nuoristakin metsistä, ruoan perässä luonnollisesti. Näädän elinpiiri on suuruusluokkaa 5-15km2. Pyyntilaiteverkoston luomisen voi aloittaa pyyntialueen karttaa silmäilemällä. Peltovaltaisella alueella voi sulkea pois isommat metsäalueet, mikäli ei halua pyytää pelkästään näätää. Samoin voidaan rajata pois peltoaavat ja keskittyä pääosin reunavyöhykkeisiin, tiestöön, järvenrantavyöhykkeeseen sekä peltojen ja metsän muodostamiin kannaksiin ja niemiin.Lisäksi päätuulensuunnalla on merkitystä hajujen kulkeutumisessa maastossa. Sijoituspaikkaa pyyntilaitteelle katsoessa kannattaa tarkkailla maastossa mahdollisia pienpetojen jättämiä jälkiä ja jätöksiä, jotka ovat merkkinä eläinten kulkureitistä. Heinikosta löytyvä kulku-ura on varma merkki supikoiran käyttämästä valtatiestä ja rantakivelle ilmestynyt kynänpaksuinen kikkare kertoo minkin yöllisestä retkestä. Hyvin syötitetyn pyydyksen asentaminen tällaisen reitin läheisyyteen tuottaa varmasti saalista. Hyviä loukun sijoituspaikkoja ovat myös tieristeykset, sillä erityisesti sateiden jälkeen pienpedotkin liikkuvat mieluusti tiellä.Loukun tai rautojen paikkaa ei kannata vaihtaa jos se on tuottanut saalista, sillä eläimet käyttävät usein vuodesta toiseen samoja reittejä ja kulkupaikkoja. Kauempaakin tulevat kiertolaiset ohjautuvat paikalle syöttien houkuttelemana. Mäyrä ja supikoira asuvat tunnetusti usein samassa luolastossa, tällöin luolaston lähitienoolla oleva loukku voi tuottaa molempia Metsästäjä 6 l 2013 l 17
• pienpetoja. Erityisesti alkusyksyllä luolaston läheisyydestä voi onnistua poistamaan koko supikoirapentueen. Aivan luolaston viereen ei loukkua kuitenkaan kannata sijoittaa, sillä eläimet ovat varovaisempia luolaston tuntumassa. Syötityksen asettaminen Loukun ja sen ympäristön hajustus tehdään syötityksellä. Aktiivisimmat metsästäjät pitävät syötitystä yllä läpi vuoden, mutta viimeistään jahtikauden kynnyksellä on hyvä aloittaa eläinten totuttaminen pyyntipaikkaan. Syötiksi kelpaa lähes mikä tahansa, ihmisten elintarvikkeista lemmikkien ruokaan ja kala- ja riistaperkeisiin. Syöttipaloja asennetaan sekä loukkuun että loukun edustalle ja lähiympäristöön.Pikkuhiljaa syöttien hävitessä parempiin suihin siirrytään syötittämään pelkästään loukusta. Tällöin loukku pidetään laukeamattomana ja pienpedot saavat tottua hakemaan ravintoa sieltä.Aluksi syötit kannattaa asettaa loukun etureunaan,josta siirrytään pikkuhiljaa kohti laukaisulaitetta. Rautapyynnissä raudat viedään laatikkoon vasta pyynnin alkaessa. Alkukaudesta syötit häviävät nopeasti mm. kärpästen iskiessä niihin. Lämpimään aikaan onkin hyvä lisätä syöttejä muutaman kerran viikossa ja samalla voi silloin tällöin vetää hajuvanoja loukulle eri suunnista.Säiden kylmetessä riittää jo kerran viikossa tapahtuva syötitys, joka luonnistuukin hyvin loukkukierroksen yhteydessä. Päivittäiselle loukkukierrokselle voi varata pienen määrän syöttejä siltä varalta, että loukkuun joutunut pienpeto onkin ahminut kaiken ruoan suihinsa. Loukun sijoittaminen maastoon Sopivan pyyntipaikan löytyessä viedään loukku maastoon ja se naamioidaan maastoon sivullisilta näkymättömiin heinikon suojaan, pensaikkoon tai kuusen alle. Hyvä loukun naamiointi parantaa sen pyytävyyttä ja vähentää saaliin stressaantumista sen jouduttuaan ansaan. Loukun lattiaverkko tulee peittää ohuella maa- tai sammalkerroksella, jottei se tunnu eläinten tassuihin. Lisäksi loukun seinustalle voidaan laittaa esimerkiksi alikasvoskuusia ja katollekin heittää muutama havu. Pyyntilaitteen kontrollia varten se kannattaa mahdollisuuksien mukaan sijoittaa paikkaan, jossa se on poissa sivullisten silmistä, mutta pyytäjä itse kykenee tarkastamaan pyyntilaitteen tilan etäämmältä.Tässä voidaan käyttää apuna kiikaria tai asentaa laukaisulaitteeseen jonkinlainen merkki, esimerkiksi nauha, joka nousee näkyviin kun loukku on lauennut. Vaikka nuoret supikoirat tuntuvatkin joskus tyhmiltä pyydettäviltä,on turhaa loukun luona ramppaamista vältettävä, jotta saaliiksi saataisiin myös vanhempia ja viisaampia supikoiria, ketuista puhumattakaan. 18 l Metsästäjä 6 l 2013 Loukut ja raudat lainsäädännössä ?Ketun, supikoiran, mäyrän, hillerin ja minkin naaras, jota saman vuoden jälkeläinen seuraa, on rauhoitettu 1.5.-31.7.? (MA 25 §). ?Näätä ja kärppä on rauhoitettu 1.4.-31.10.? (MA 24 §). Rautojen käyttäminen lll ?Riistaeläinten pyydystämisessä saa käyttää vain rautoja, jotka aiheuttavat lauetessaan eläimen välittömän kuoleman. Raudat on huollettava säännöllisesti. Raudat on sijoitettava siten, ettei niistä aiheudu vaaraa ihmisille tai muille kuin pyydystettäville eläimille. Rautoja saa käyttää maalla hillerin, kärpän, minkin, näädän ja oravan metsästämiseen sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseen. Rautojen läpimitta saa olla enintään 20 senttimetriä. Rautoja saa käyttää veden alla euroopanmajavan, kanadanmajavan, minkin ja piisamin metsästämiseen sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseen. Rautojen läpimitta saa olla enintään 30 senttimetriä? (MA 10§) Loukun ja jalkanarun käyttäminen lll ?Elävänä pyytävää loukkua tai muuta vastaavaa pyyntilaitetta saa käyttää ilveksen, euroopanmajavan, kanadanmajavan, piisamin, tarhatun naalin, ketun, supikoiran, kärpän, minkin, hillerin, näädän, mäyrän, saukon, villikanin, oravan, itämeren norpan ja hallin sekä rauhoittamattomien nisäkkäiden pyydystämiseen. Loukun ja muun pyyntilaitteen on oltava sellainen, että eläin mahtuu siinä seisomaan ja makaamaan luonnollisessa asennossa vahingoittamatta itseään. Jalkanarua saa käyttää ketun pyydystämiseen maaston ollessa lumipeitteinen. Jalkanarun silmukan halkaisijan tulee lauenneena olla vähintään 30 millimetriä. Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetun pyyntilaitteen käyttäminen on järjestettävä siten, että ainakin kerran vuorokaudessa voidaan todeta, onko eläin mennyt pyyntilaitteeseen.? (MA 11§) Minkki keinulautaloukussa
• Ministeriön kuulumisia Juha Ojala, ylijohtaja, MMM luonnonvaraosasto Pahaa sutta ken pelkäisi ? Pedot puhuttavat taas maakunnissa ja mediassa. Erityisesti sudet ovat päivittäin puheenaiheena. Maa- ja metsätalousministeriö vastaa petopolitiikasta ja olemmekin puun ja kuoren välissä tässä susiasiassa. Muutamia faktoja susista: Maailmanlaajuisesti susikanta on elinvoimainen, kokonaiskanta-arvio on 150-200 000 yksilöä. Sutta metsästetään melko vapaasti useissa valtioissa, kuten esimerkiksi Virossa ja Venäjällä, joissa on runsaat susikannat aivan lähialueilla. Suomessa susi on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi ja se on rauhoitettu. Suomi on sitoutunut ylläpitämään suotuisan suojelutason myös suden osalta liittyessään Euroopan Unioniin. Suomen susikanta-arvio on vaihdellut 130-250 yksilöön viimeisen 10 vuoden aikana. RKTL:n tänä syksynä antaman suuntaa antavan arvion mukaan meillä on nyt 15-21 susipentuetta, joista muutama liikkuu sekä Suomen että Venäjän puolella. Pentueiden yhteydessä saattaa liikkua alfaparin lisäksi muutamia yksi- tai kaksivuotiaita susia. Näiden lisäksi tiedossa on 14 susiparia. Arviossa on otettava huomioon, että se on tehty sulanmaan aikana, ja se tarkentuu kun lumi peittää maan. Mikä sitten aiheuttaa susista laajaa keskustelua. Olen itse ymmärtänyt, että suuret ongelmat ovat syntyneet vasta aivan viime vuosina, kun sudet ovat levittäytyneet tiheään asutuille seuduille. Ääriesimerkkinä LänsiSuomen laumat, jotka asuvat käytännössä keskellä asutusta ja liikkuvat päivittäin pihoilla tai asumusten lähimailla. Näillä seuduilla ei ole laajoja metsäalueita, eikä susia ole ollut 100 vuoteen, joten tilanne on uusi. Lisäksi juuri näillä seuduilla sudet raatelivat todistetusti lapsia 1880-luvulla. Legendat ja historia elävät edelleen. Maakunnissa susien asuinseuduilla asuvat kokevat aitoa pelkoa lastensa ja kotieläintensä puolesta. Lisäksi kunnille aiheutuu kustannuksia mm. koulukyydityksistä alueilla, joilla sudet liikkuvat asutuksen keskellä. Toisaalla kaupungeissa sutta ei ymmärrettävästi koeta uhkana, eikä aina ymmärretä maalla asuvien susipelkoa. Itse henkilökohtaisesti ymmärrän hyvin äidin tai isän pelkoa lastensa puolesta harvaanasutulla alueella, kun lapsi kulkee koulutietä tai leikkii pihalla, jonka lähistöllä sudet liikkuvat ja raatelevat isokokoisia eläimiä kuten peuroja. Uskon, että ainakin ne meistä, jotka ovat vanhempia, ymmärtävät tämän pelon. Asia luonnollisesti näyttää hieman erilaiselta Köyliön Vuorenmaan kylässä kuin Katajanokalta tai Keravalta katsottuna. Meidän tulisi kuitenkin nähdä tämäkin asia koko maan kannalta. Ministeri ja ministeriön virkamiehet ovatkin aiheellisesti huolissaan ihmisten turvallisuudesta ja myös turvallisuuden tunteesta. Sitähän varten viranomaiset ovat, että voimme asua ja elää turvallisesti maassamme. Toisaalta viranomaisten on myös huolehdittava siitä, että susikanta olisi elinvoimainen. Tässä(kin) asiassa olemme kuin harakka tervatun katon harjalla - Täytyy pysytellä tasapainossa ristiriitaisten asioiden keskellä. Susikanta on uhanalainen Suomessa, ja toisaalta on huolehdittava kansalaisten turvallisuudesta tasapuolisesti maan eri alueilla. EU luontodirektiivi ja kansallinen lainsäädäntö antavat vain hyvin rajatut mahdollisuudet toimia. Luontodirektiivin mukaan suden voi tappaa vain jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole ja mm. yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä. Mutta näiden säädösten puitteissa on myös toimittava, jos tilanne sitä vaatii. Juuri näistä syistä ministeriö on antamassa asetusta turvallisuutta uhkaavien tai vahinkoa aiheuttavien susien metsästämiseksi. Tavoitteena on, että annettavan 10 suden kiintiön puitteissa poronhoitoalueen eteläpuolella pystytään tarvittaessa toimimaan. Luonnonsuojelupolitiikassa on viimeisten vuosien aikana tunnustettu se tosiasia, että suurpetojen suojelussa ja kantojen turvaamisessa ei voida onnistua, jos suojelu ei nauti paikallisten asukkaiden hyväksyntää. Sosiaalinen kestävyys on myös suden suojelussa yhtä tärkeätä kuin ekologinen kestävyys. Metsästäjä 6 l 2013 l 19
• Olli Kursula, riistasuunnittelija Talkoissa mukana... RETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta Riistakolmiokampanja tuottaa tulosta Tuomo Karsikas Riistakolmiokampanjalla pyritään saamaan metsäkanalintujen kannoista riittävän luotettavat ja alueellisesti kattavat tiedot metsästysaikapäätösten pohjaksi. Kolmiolaskentojen aikaistamisesta ja tiivistämisestä huolimatta laskettujen riistakolmioiden määrä on selvästi noussut. Uusia kolmioita on perustettu kaikilla riistakeskuksen alueilla. 20 l Metsästäjä 6 l 2013