• Julkaisija: 6 / 2011 Nyt löydät Suomen riistakeskuksen myös Facebookista! www.facebook.com/riistakeskus äjäMetsästi leht a 60 vuott Teemana pienet hirvieläimet, s. 18 Yläperän hirvijahti, s. 62 Suomen riistakeskus edistää kestävää riistataloutta, s. 6
• Vieraskynä Metsissämme hieno lintusyksy Mennyt syksy oli meille metsästäjille mukava ja odotettu yllätys. Metsistämme löytyi kanalintuja todella runsaasti. Itse metsästelin Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla ja Etelä-Suomessa eri puolilla. Kaikkialla lintukannat olivat ilahduttavan runsaat. Nuori koirani löysi etenkin teeriä ja metsoja runsaasti, riekkoja oli edelleen harvemmassa, mutta selvästi senkin kanta oli nousussa. Olen metsästellyt enemmän tai vähemmän 36 vuoden ajan, ja nyt sain kokea sen ajan parhaan lintusyksyn. Koskaan aiemmin en ole nähnyt metsissämme niin paljon kanalintuja kuin tänä syksynä. Erityisen ilahduttavaa oli se, että etenkin metsoja oli runsaasti sekä etelässä että pohjoisessa. Metsien käsittely on vuosien mittaan herättänyt paljon kriittistä keskustelua myös metsästäjien piirissä, osin toki syystäkin. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana metsien käsittelyä on kehitetty, ja nykyisin riistan elinolosuhteet tunnustetaan tärkeäksi osaksi metsätalouttamme. Tällä hetkellä kävelemme metsällä ollessamme useimmiten 1940-1990 -luvuilla uudistetuissa metsissä, joiden käsittely on ollut aikanaan varsin voimakasta. Niissä kasvaa tällä hetkellä pääosin nuorta männikköä, jossa sekapuuna on kuusta ja koivua. "Osaran aukeatkin" ovat jo tukkimetsää. Nämä metsät alkavat nyt siis saavuttaa tukkipuukoon ja ensiharvennushakkuut on tehty. Ilokseni huomasin, että juuri näistä metsistä löytyivät valtaosa tapaamistani metso- ja teeripoikueista. Saman havainnon olen tehnyt aiemminkin, mutta hyvä lintukanta korosti tätä johtopäätöstä. Kanalintuja oli näissä metsissä runsaasti verrattuna vaikkapa vanhoihin hakkaamattomiin kuusikoihin verrattuna. Ja näitä nuoria männiköitähän meillä riittää! Kaikki, jotka kulkevat eri puolella Suomea metsissämme tietävät, että mäntymetsiä riittää silmänkantamattomiin. Aikanaan metsätalouden tavoitteena oli luoda puhtaita viljelymänniköitä. Luonto on kuitenkin monimuotoinen ja laajallakin metsien uudistamisalueella vaihtelu on suurta; on notkoa ja kallioita sekä erikokoisia suolämpäreitä. Aikanaan yhtenäinen avohakkuuala onkin kehittynyt monimuotoiseksi mosaiikiksi, jossa rehevillä alueilla on sekapuuna runsaasti luontaista koivua ja kuusta ja runsaasti peitteistä aluskasvillisuutta. Suolämpäreillä kasvaa koivua ja reunoilla leppää ja pajua. Karuimmilla mailla ja kallioilla on puhtaita männiköitä, joiden alle on tullut runsaasti varpukasveja ja katajaa. Riistalle löytyy suojaa ja ravintoa. Harvennushakkuiden jälkeen valo lisääntyy ja mm. marjasadot kasvavat. Juuri näillä alueilla havaintojeni mukaan lintuja löytyi runsaimmin. Ilmeistä on, että nykyisissä talousmetsissämme metsälintukannat voivat hyvin, kun olosuhteet muutoin ovat suotuisat. Tämä on hyvä viesti sekä metsästäjille että metsäalan ammattilaisille. Riekon osalta voimme vielä tehdä paljon. Viime vuosisadalla ojitettiin laajoja suoalueita, jotka eivät ole muuttuneet metsämaaksi. Näiden ennallistaminen takuuvarmasti tuo riekolle suotuisia alueita. Metsähallitus on aloittanut näiden soiden ennallistamisen, ja sitä on hyvä jatkaa ja laajentaa työtä myös yksityismaille. Oman vapaa-ajan asuntoni ympärillä Keiteleen rannoilla ja saarissa on edelleen pieni riekkokanta, vaikka alue on sankkaa metsää. Seisova koira piikittää niitä aina silloin tällöin kallioilta ja saarista. Selitys riekoille lienee se, että kun metsät ovat nyt 50-60 vuotiaita laajoja männiköitä, ovat ne olleet 1950-1970-luvuilla saaria myöten voimakkaasti avohakattuna oivaa riekkoaluetta - tuuli on päässyt tuivertamaan ja olot ovat olleet kuin avosoilla tai vaaran laiteella. Nyt tilanne on muuttunut ja riekot vähentyneet. Pitäisikö saarimetsiäkin ennallistaa uudistamalla ne reippaasti avohakkuilla? Juha Ojala Kirjoittaja on maaja metsätalousministeriön metsäosaston ylijohtaja Mitä mieltä sinä olet? Minkälainen oli sinun lintusyksysi? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna 2 l Metsästäjä l 6 l 2011 66 Supikoiraprojektilla vilkas ensimmäinen vuosi
• 26 Valkohäntäpeurajahtiin ajavalla koiralla Tässä numerossa 6 2011 2 Vieraskynä: Metsissämme hieno lintusyksy 4 Eräkalenteri 5 Pääkirjoitus: Salametsästystä vai laitonta tappamista jäMetsästä lehti a 60 vuott 6 Suomen riistakeskus luo kestävän riistatalouden edellytyksiä 12 Varapuheenjohtajalta: Myönteistä ja kielteistä 13 Ministeriön kuulumisia: Konfliktin hallintaa 16 Reijo Orava johtaa nyt riistakeskusta 16 Sauli Härkönen vastaa julkisista hallintotehtävistä 18 Metsäkauriit ja valkohäntäpeurat seurannassa 22 Valkohäntäpeura ahdingossa! 26 Valkohäntäpeurajahtiin ajavalla koiralla 30 Ilvespentueet lasketaan tulevana talvena 37 Uutismakasiini 38 Pienet hirvieläimet talviruokinnassa 42 Laittomia petolintutappoja kitkemässä! 46 Suomalainen suurriistajahti 49 Aatoksia valtionmailta: Hyvän kanalintusyksyn lieveilmiöt ­ kanahaukan laiton tappaminen on yksiselitteisesti rikos 72 Hirvieläinten jäljestyskurssin suosio yllätti 50 Kauljärvi sai uuden elämän 53 Kotiseutukosteikkoja rakennetaan 54 "Metsä-Kala" 100 vuotta 57 Metsästyksen suurlähettiläänä maailmalla: Suomesta kestävän riistanhoidon vientimaa? 58 Pilven päiväkirjasta: Pennusta "pelimieheksi" 60 Riistakeskus tiedottaa 62 Yläperän hirvijahtikuulumisia 65 Tutkimustiedon jäljillä: Riistakolmiolaskentojen käyttö tehostuu ­ uusin tieto päätöksentekijän tueksi 66 Supikoiraprojektilla vilkas ensimmäinen vuosi 69 Tilaa tuotteitamme jouluksi! 70 Metsästysmuseon kuulumisia 72 Hirvieläinten jäljestyskurssin suosio yllätti 74 Laatua lihankäsittelyyn: 76 Kaupantekoa 78 Talkootyön tuloksena syntyi Metsästysaseena jousi ­koulutusvideo 79 Osoitteita Metsästäjä l 6 l 2011 l 3 Hirven kunniakas tie metsästä pöytään
• Teksti ja kuvat: Eerikki Rundgren Eräkalenteri JOULUKUU Vuotuista ajanjaksoa, jolloin aurinko ei nouse horisontin yläpuolelle, kutsutaan kaamokseksi. Mitä pohjoisemmaksi napapiiriltä siirrytään, sitä pidempään kaamosta kestää. Suomen pohjoisimmassa kylässä Nuorgamissa kaamos alkaa marraskuun lopulla ja päättyy tammikuun puolessavälissä. Sodankylän korkeudella kaamosta on vain muutama päivä joulun tietämillä. TAMMIKUU Viime talvena Etelä-Suomessa saatiin ihailla puihin kertynyttä harvinaisen komeaa lumikuormaa. Metsäntutkimuslaitoksen mukaan lumella, huurteella ja alijäähtyneen veden kerryttämällä jäällä vuorattujen puiden esiintyminen näin laajassa mittakaavassa etelä- ja länsirannikolla on varsin poikkeuksellista. Paikoittain saatettiin puhua jopa Itä- ja PohjoisSuomen vaaramaille ominaisesta tykystä. Vuodenvaihteen tienoilla Itäkairan laaja metsä- ja suoerämaa on tavallista vaativampi vaelluskohde, vaikka kaamos on jo väistynyt Savukosken kunnan pohjoisosassa. Aamuhämärässä liikkeelle lähtenyt vaeltaja ehtii juuri ja juuri hiihtää autiotuvalta toiselle ennen hämärän vaihtumista jälleen pimeydeksi. Suunnistusvirheisiin ei ole varaa pakkasen pysytellessä koko päivän alle -40 asteen tietämillä. Ilvesten määrää kartoitetaan tänä talvena Etelä- ja Pohjois-Savossa, Keski-Suomessa, Satakunnassa ja Uudellamaalla. Kissapetojen todellinen lukumäärä yritetään selvittää aina kussakin maakunnassa samanaikaisesti suoritettavalla lumijälkilaskennalla. Luotettavan laskentatuloksen saamiseksi lumijälkiä tarkistavat eri sidosryhmien edustajista syksyllä koulutetut laskijat. Ilvesten ohella kirjataan havainnot susista, karhuista ja ahmoista. Pitkä pakkasjakso ja vähätuulisuus olivat ainoastaan osaselitys tykkylumen muodostumiselle. Oleellisin asia tykyn muodostumiselle oli sulan meren läheisyys. Erittäin suuri ilman kosteus, puiden huurtuminen ja tammikuiset alijäähtyneen veden sateet sitoivat puissa jo olleen lumen yhä tiukemmin paikoilleen muodostaen tavallista raskaampia taakkoja. Metsäkanalinnut hyötyivät lumisesta viime talvesta, kun metsot, teeret ja pyyt saattoivat sukeltaa kieppiin kylmää pakoon etelärannikkoa myöten. Kun vielä talvea seurannut lämmin kesä auttoi hyväkuntoisia kanoja saattamaan maailmaan tavallista isompia poikueita, mitattiin loppukesän riistakolmiolaskennoissa paikoittain suurimpia metsäkanalintutiheyksiä koko laskennan historiassa. Suurpetokantojen laskenta perustuu pääasiassa pentuehavainnoissa kerätyn aineiston perusteella tehtyyn arvioon kannan koosta. Ilveksen runsastuessa järjestelmässä on havaittu kuitenkin ongelmia, kun muut havainnot ovat viitanneet havaintojärjestelmän tuottamaa arviota huomattavasti suurempaan kannan kasvuun. Uudella tapaa tehtävien lumijälkilaskentojen toivotaankin kertovan kantojen todellisen koon. 4 l Metsästäjä l 6 l 2011 Ravinnon ohella lumella on suuri merkitys metsäkanalintujen selviytymisessä talven yli. Metsokukon talviravintona käyttämiä hakomäntyjä on saatavilla lähes kaikkialla, mutta lumiset talvet saattavat vähentyä ilmastonmuutoksen edetessä. Kuvan metsokukolla ei ole ollut toistaiseksi pelkoa lumen puutteesta, sillä se käyskentelee Suomujokilaaksossa Urho Kekkosen kansallispuistossa, jossa lunta vielä riittää sen tarpeisiin.
• Pääkirjoitus Salametsästystä vai laitonta tappamista? Tehokas puuttuminen vaatii syiden tuntemista Pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen keväisessä hallitusohjelmassa todetaan riistatalouden osalta: "Riistalajit säilytetään elinvoimaisina varmistaen, että riistalajien aiheuttamat, muun muassa hirvivahingot säilyvät hyväksyttävällä tasolla. Suurpetokannat on varmistettava kestävälle tasolle ihmisten ja tuotantoeläinten turvallisuustarpeet sekä luonnon monimuotoisuus huomioon ottaen. Salametsästykseen puututaan tehokkaasti." Salametsästys sinänsä on epämääräinen käsite. Alun perin sillä on tarkoitettu luvatonta metsästystä toisen alueella; varkaissa käymistä, jolla on loukattu toisen yksityistä etua. Hallitusohjelmassa tarkoitettua ilmiötä kuvaisi paremmin ilmaisu laiton tappaminen. Eläimiä tapetaan laeissa ja asetuksissa asetettujen kieltojen tai rajoitusten vastaisesti. muun muassa metsäkanalintujen tiemetsästyksenä. Autoa hyväksi käyttäen etsitään riistaeläimiä ja ammutaan niitä ajoneuvon suojaa hyväksi käyttäen. Asiaan purevat samat toimet kuin edellisessä kohdassa, mutta sen lisäksi metsästyksen valvonnalla on tehtävää. Metsästysseurojen omavalvonnalla ja valvontaviranomaisten ja riistanhoitoyhdistysten valvojien näkyvällä toiminnalla on lisättävä kiinnijäämisen riskiä. Kaikkein järein metsästysrikollisuus on ammatti- ja taparikollisuutta. Sillä tavoitellaan yleensä myös taloudellista hyötyä. Salaa ja laittomasti ympäri vuoden tapettu saalis kulkeutuu laittomille markkinoille. Toimintaan liittyy joskus jopa mafiamaisia piirteitä. Lähiympäristöä terrorisoidaan niin, että toiminnasta ei uskalleta tehdä ilmiantoja. Tämän rikollisuusmuodon torjumiseksi tarvitaan järeää viranomaistoimintaa. Äskettäin rikoslakiin lisätty törkeä tekomuoto pidensi rangaistusskaalaa ja lisäsi teletiedustelun tutkintakeinoihin. Kunpa poliisilla olisi vielä resursseja tutkintaan ja todistajien suojeluun. Viranomaistoiminta on voimatonta silloin, kun laiton tappaminen kumpuaa kansalaisten turhautuneisuudesta riistatalous- tai suojelupolitiikkaan. Kyse on eräänlaisesta kansalaistottelemattomuudesta. Muutoin lainkuuliainen kansalainen ei hyväksy yhteiskunnan muuttuvaa normistoa, vaan esimerkiksi kotieläimiään tai riistaa suojellakseen tappaa haitalliseksi kokemansa rauhoitetun suurpedon. Näiden rikosten estäminen valvonnalla ­ samoin kuin niiden tutkinta ja selvittäminen ­ on vaikeaa, koska toiminnalla on usein lähiyhteisön hyväksyntä. Kiinnijäämisen riski on pieni, kun toiminta ei ole toistuvaa ja jäljet hävitetään ja asiasta vaietaan iäksi. Itse rikollisuudenlajin olemassaolokin saatetaan kiistää, koska siitä ei ole suoria todisteita. Laillisen yhteiskuntajärjestyksen säilyttämiseksi kansalaistottelemattomuuteen on suhtauduttava yhtä ankarasti kuin muuhunkin rikollisuuteen. Jos sen mittasuhteet kuitenkin kasvavat suuriksi, on tarvetta yhteiskunnalliseen arvokeskusteluun. Onko suurpetopolitiikka onnistunut tavoitteissaan? Koituuko petokantojen liian nopea kasvattaminen suurpetokantojen parhaaksi? Annetaanko asennemuutokselle riittävästi aikaa? Metsästäjä l 6 l 2011 l 5 PS! Vuoden viimeinen vieraskynä pursui hyvää mieltä. MMM:n metsäosaston ylijohtaja Juha Ojala toteaa saman kuin me muutkin metsämiehet, että metsäkanalinnut viihtyvät suomalaisessa talousmetsässä. Vielä kun saamme ennallistettua metsäriekon hyvinvoinnille tärkeät avosuot, niin voimme kaikki olla luonnonhoitopanokseemme varsin tyytyväisiä. Näillä eväillä on mukava siirtyä joulun viettoon ja esimerkiksi perinteisen tapaninpäivän jäniksen jäljitykseen. Kun nyt lähdetään valtioneuvoston johdolla valmistelemaan eri viranomaisten yhteistoimia hallitusohjelman toimeenpanemiseksi, on ensin syytä tunnistaa ja eritellä millaista laitonta tappamista maamme laajoissa metsissä tapahtuu tai voi tapahtua. Laittoman tappamisen syyt voitaisiin torjuntatoimenpiteiden suunnittelun kannalta jakaa neljään luokkaan: 1) osaamattomuus ja huolimattomuus 2) saalisahneus yhdistettynä erämies-taitojen puutteeseen, 3) ammatti- ja taparikollisuus ja 4) kansalaistottelemattomuudesta nouseva lain uhmaaminen. Osaamattomuudesta ja huolimattomuudesta syntyy laittomuuksia silloin, kun sinänsä laillisessa ja luvallisessa pyynnissä ammutaan rauhoitettu eläin. Asiaan voidaan vaikuttaa metsästyksen eettisyyttä korostamalla ja paremmalla koulutuksella. Aseen saa laukaista vain silloin, kun varmuudella tunnistaa kohteen lailliseksi saaliseläimeksi. Saalisahneus yhdistyneenä erämiestaitojen rappeutumiseen ja laiskuuteen näyttäytyy Reijo Orava johtaja Suomen riistakeskus
• Riistatalouspäällikkö Jarkko Nurmi, Suomen riistakeskus luo kestävän riistatalouden edellytyksiä Kestävä metsästys on tuttu termi suomalaisille. Sen kivijalka on rakennettu metsästäjien vapaaehtoistyön avulla. He tuottavat metsästyksen mitoituksen ja ohjauksen tueksi tarvittavan tiedon erilaisilla riistalaskennoilla. Uudistuneen organisaation toiminnassa kestävyyden käsite on laajennettu koskemaan koko riistataloutta. Kestävä riistatalous -prosessi toimii muuttuvan yhteiskunnan arvojen mukaan ja sidosryhmiä kuullen. Suomen riistakeskus on riistan edunvalvoja. l Kestävällä riistataloudella tarkoitetaan toimintaa, jolla ylläpidetään kestävästi metsästettäviä riistakantoja. Tähän kokonaisuuteen kuuluu riistaeläinkantojen tilan ja koon seuranta, kestävän metsästyksen ohjaaminen, sekä luonnon- ja riistanhoito. Kestävään riistatalouteen kuuluu myös riistaeläinkantojen pitäminen sellaisella tasolla, että niiden aiheuttamat vahingot eivät kasva kohtuuttoman suuriksi. Edellisessä lehdessä Suomen riistakeskuksen tuore johtaja Reijo Orava kuvasi prosessiorganisaation toimintaa, jonka keskiössä ovat asiakkaat ja heidän tarpeensa. Kestävän riistatalouden prosessin asiakkaiden määrä on mittava, mutta tärkein asiakas on suomalainen riista. Sen on voitava hyvin, jotta kestävä metsästys on mahdollista. Lajien hyvinvointiin liittyvät merkittävällä tavalla elinympäristöt ja oikein mitoitettu verotus. Tästä päästäänkin toiseen erityisen tärkeään avainasiakkaaseen, metsästäjään. Prosessin onnistumisen perusedellytys on suomalaisen metsästäjän tekemän vapaaehtoistyöinnon säilyttäminen. Myös yhteiskunnan ­ EU:n, kansallisen lainsäädännön ja yleisen mielipiteen ­ vaikutus prosessin muokkaajana on merkittävä. remmin kuin perinteisissä organisaatioissa, joissa toimijoina on useita toisistaan erillisiä ja itsenäisiä yksiköitä. Kestävä riistatalous koostuu osaprosesseista Kestävän riistatalouden ja ulkoisten palveluiden ydinprosessit aloittavat toimintansa 1.1.2012. Kummankin prosessin vaikutus metsästykseen ja riistanhoitoon on merkittävä, sillä niissä tuotetaan juuri ne palvelut, jotka perinteisesti ovat olleet metsästäjäorganisaationkin lippulaivoja ­ muun muassa riistanhoitoyhdistysten tuki, Metsästäjä-lehti, riistakantojen verotussuunnittelu, riistatalouden kehittäminen ja riistavahinkojen estäminen. Uuden organisaation käynnistyessä kaikki ei ole heti valmista, vaan ensimmäinen vuosi kulunee pitkälti toiminnan organisoimiseen ja uudenlaisen tiimityön käynnistämiseen. Kestävän riistatalouden prosessin toiminnan järjestäminen suunniteltiin työryhmässä, johon oli koottu edustus riistahallinnosta, riistantutkimuksesta ja maa- ja metsätalousministeriöstä. Työryhmään kuuluivat seuraavat henkilöt: K 6 l Metsästäjä l 6 l 2011 Puheenjohtaja Jukka Purhonen (Suomen riistakeskus, Keski-Suomi), Pekka Helle (RKTL), Jarkko Nurmi (Suomen riistakeskus, Pohjanmaa) Marko Paasimaa (Suomen riistakeskus, Kainuu) Janne Pitkänen (MMM), Marko Svensberg (Suomen riistakeskus), Mikko Toivola (Suomen riistakeskus, Varsinais-Suomi) ja Petri Vartiainen (Suomen riistakeskus, Etelä-Savo). Työryhmän yhteisen näkemyksen mukaan kestävän riistatalouden prosessin laaja tehtäväkenttä jaettiin kuuteen aihekokonaisuuteen eli osaprosessiin: Osaprosessit Riistakantojen hoitosuunnitelmat Avainasiakas MMM JHT-prosessi Tietojärjestelmät Palveluiden tuottaminen prosessissa Tärkeitä asiakkaita on paljon. Uudenlainen prosessiorganisaatio tarjoaa mahdollisuudet kaikkien palvelemiseen. Prosessiorganisaation toimintatapaa voisi kestävän riistatalouden prosessissa kuvata vaikkapa seuraavanlaisen käytännön esimerkin avulla. Riistaweb Riistakantojen verotussuunnittelu JHT-prosessi Rhy:t Rhy:t JHT-prosessi VS-prosessi MMM Metsästäjät Julkaisujärjestelmät tarve: pienten hirvieläinten kannanhoidon mallien ja yhtenäisen verotussuunnittelun kehittäminen Suomessa ratkaisu: kootaan tiimi, joka valmistelee metsästäjille lajikohtaisen tieto- ja koulutuspaketin lajeista ja niiden biologiasta perusriistanhoidon tueksi linjaa eri alueilla sovellettavat kannanhoidon tavoitteet lajien lupapolitiikan tueksi kehittää yhdessä yliopistojen ja riistantutkimuslaitoksen kanssa uusia menetelmiä kannanarviontien ja verotussuunnittelun tueksi Tällaisella toimintaketjulla voidaan tuottaa asiakkaiden tarvitsemia palveluita luomalla tiimitoiminnan kautta kokonaisuuksia, jotka palvelevat asiakkaita. Prosessiorganisaation avulla kokonaisuuksia hallitaan pa- Riistatieto Kestävä metsästys Riistavahinkojen estäminen Vahingonkärsijät Riistatietokanta Riistatalouden edistäminen MO-haltijat Metsästysseurat Metsästäjät Kehittämishankesalkku
• Metsäkanalintupäätökset 2011: SUORAA TOiMiNTAA n Uudistunut riistahallinto on jo ensimmäisenä toimintasyksynään näyttänyt kyntensä. Maa- ja metsätalousministeriö päätti metsäkanalintujen metsästysajoista elokuun lopulla 2011. Päätöksen pohjana olivat heinä- ja elokuulla 2011 laskettujen riistakolmioiden metsäkanalintutiedot. Tämä hallintopäätös on aivan historiallinen, sillä olen aivan varma, että mikään muu maa maailmassa ei ole kyennyt järjestämään toimintaketjua siten, että näin kattavat laskennat tehdään talkoilla ja viranomainen käyttää päätöksiinsä kaksi viikkoa "tuoretta" riistalaskentatietoa. Kiitoksen ansaitsee myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos, joka mahdollistaa tiedon nopean käsittelyn ja julkaisemisen nettisivuillaan. Hieman kummallista on, että en toistaiseksi ole nähnyt luonnonsuojelujärjestöjen ja lintuharrastajajärjestöjen antavan aplodeja toimintamallille, joka lienee maailmanlaajuisestikin ainutlaatuinen kestävän riistatalouden esimerkki. Tällaisista kestävyyden menestystarinoista olisi jatkosta tiedotettava tehokkaammin myös riista-alan ulkopuolelle ja yleisölle. Aiemmin rajoituspäätökset on jouduttu tekemään jo kesäkuussa, jolloin lintukantojen tuore poikastuotto ja kokonaiskehitys eivät ole tiedossa. Uusi järjestelmä takaa tuoreen tiedon käytön ja menetelmää pyritään tietenkin jatkuvasti kehittämään kokemuksen myötä. Tärkeintä on, että tärkein asiakas ­ riistakanta ­ voi hyvin ja hallintopäätös vastaa kanalintukannan kehitystä maastossa. Metsästysseurojen kiintiöpäätösten kehittäminen Metsästäjätkään eivät asiassa pärjänneet vallan huonosti, sillä mikäli tämän vuoden metsästysaikapäätökset olisi tehty vuoden vanhojen riistatietojen perusteella, olisi riekolle napsahtanut PohjoisSuomessa lähestulkoon täysrauhoitus. Uudet kantatiedot osoittivat riekkokantojen vahvistuneen merkittävästi ja metsästys päätettiin sallia. Riistatiedon hankintaverkosto (laskennat) ja tietotuotanto ovat siis uuden riistahallintolain ansiosta iskussa, mutta jatkossa on kiinnitettävä huomiota siihen, miten ketju ulotetaan myös metsästysseurojen pyyntikiintiöiden määrittämisen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi on lähivuosina luotava työkaluja havaintotulosten seuratason hyödyntämiseen. Paikallisten kiintiöidenkin tulee muuttua riistakantojen mukaan. riistakantojen hoitosuunnitelmat riistakantojen verotussuunnittelu riistatieto kestävä metsästys riistavahinkojen estäminen riistatalouden edistäminen Kestävän riistatalouden prosessin toimintakenttä kattaa myös kansainvälisen tiedonhankinnan ja vaikuttamisen. Riistakantojen hoitosuunnitelmat ovat suomalainen menestystarina Prosessiin sisältyy riistakeskuksen uusi tehtäväalue: riistakantojen hoi- tosuunnitelmien laatiminen. Sen kautta voidaan lisätä riista-asioiden yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Aiemmin riistakantojen hoitosuunnitelmatyötä on koordinoinut maa- ja metsätalousministeriö. Nyt siitä tulee riistakeskuksen asiakas, hoitosuunnitelmien tilaaja. Suomen riistakeskus vastaa hoitosuunnitelmien valmistelusta ja päivittämisestä. Hoitosuunnitelman lopullisia asiakkaita ovat yhteiskunta ja julkisten hallintotehtävien prosessi. Suunnitelmat ohjaavat riistapolitiikan toimeenpanoa. Riistakantojen hoitosuunnitelmat ovat suomalainen menestystarina, ja niitä on käytetty malliesimerkkeinä muualla Euroopassa siitä, miten vaikeitakin riista-asioita voidaan nostaa osaksi yhteiskunnallista keskustelua. Jatkossa Suomen riistakeskuksen toimihenkilöt laativat tai päivittävät hoitosuunnitelmia riistakannoissa tapahtuneen kehityksen ja/tai yhteiskunnallisten ja strategisten tarpeiden mukaan. Tärkeänä osallistamisen organisaattoreina toimivat alueelliset riistaneuvostot, Metsästäjä l 6 l 2011 l 7
• jotka koostuvat metsästäjien valitsemista luottamushenkilöistä ja maa- ja metsätalousministeriön nimittämistä alueellisten sidosryhmien edustajista. Erityistä huomiota osaprosessissa kiinnitetään siihen, että hoitosuunnitelmissa määritellyt toimenpiteet toteutetaan myös käytännössä, jotta hoitosuunnitelmat eivät jää vain paperilla esitetyiksi ideoiksi. Tavoitteena on siis jalkauttaa ideat osaksi riistahallinnon käytännön toimintaa. Tällaisesta toimintavasta on jo kokemusta riistakeskuksessa, kun kansallisen kosteikkostrategian käytännön toimenpidehaarana on käynnistetty EU:n luonnonsuojelurahaston rahoittama Life + Kotiseutukosteikkohanke. Riistakantojen verotussuunnittelu tuottaa tietoa kannansäätelytarpeista Riistakantojen verotussuunnittelu -prosessilla tarkoitetaan pyyntiluvanvaraisten (hirvieläimet, suurpedot) riistaeläinten metsästyksen mitoitusta ja sen ohjaukseen liittyvää toimintaa. Prosessin tärkeinä asiakkaina ovat riistanhoitoyhdistykset, metsästysoikeudenhaltijat ja pyyntiluvan saajat, mutta myös maa- ja metsätalousministeriö ja julkisten hallintotehtävien prosessi, joille tuotetaan ajantasaista tietoa luvanvaraisten riistaeläinkantojen säätelytarpeista. Tavoitteena on taata kestävän metsästyksen taso riistalajeittain ja pitää riistaeläinten aiheuttamat vahingot yhteiskunnan hyväksymällä tasolla. Prosessin tavoitteena on yhtenäistää käytäntöjä siten, että eri alueiden pyyntiluvanvaraisten riistaeläinten verotussuunnittelu ja pyyntilupaharkinta voitaisiin jatkossa tehdä mahdollisimman samankaltaisin perustein ja viimeiseen riistatietoon perustuen. Alueellisia erityispiirteitä ei ole tarkoitus unohtaa, vaan kannanhoidolliset tavoitteenasettelut tehdään edelleen alueiden näkemysten ja sidosryhmäyhteistyön pohjalta. Osaprosessi on erittäin riippuvainen metsästäjien tekemästä riistalaskentojen vapaaehtoistyöstä ja vaatii jatkuvasti kehittyvää yhteistyötä riistantutkimuksen kanssa. Laskentoihin käytetyn vapaaehtoistyön hedelmät on saatava nopeasti riistahallinnon ja metsästäjien käyttöön ja palvelemaan vuotuista verotussuunnittelua. Riistatietoa tutkimukselle Riistatiedolla tarkoitetaan suomalaisten riistakantojen runsaudesta, tilasta ja saaliin määrästä tuotettua tietoa, joka mahdollistaa kestävän metsästyksen. Riistakannat on tunnettava, jotta voidaan määritellä, onko jonkin lajin tietynlaajuinen metsästys kestävää vai ei. Riistatietoon kuluu olennaisena osana riistan aiheuttamien vahinkojen ja hyötyjen into riistaseurantoihin voi lisääntyä, kun asiakkaat havaitsevat riistalaskennoilla hankkimansa tiedon kulkeutuvan osaksi oman metsästysseuransa päätöksentekoa. 8 l Metsästäjä l 6 l 2011 tunteminen, jotta voidaan arvioida riistavahinkojen kohtuullisuutta tai kohtuuttomuutta suhteessa hyötyihin. Riistatieto-osaprosessi tuottaa tietopohjan kestävien riistapäätösten tueksi. Suomen riistakeskuksen tehtävänä on huolehtia siitä, että vapaaehtoiset metsästäjät tuottavat riittävästi aineistoa, josta saadaan luotettavia tutkimustuloksia. Riistantutkimuslaitoksen tehtävänä on jalostaa tiedot helposti ymmärrettävään ja saatavilla olevaan muotoon, jotta asiakkaat ­ riistahallinto itse, eri hallinnonalojen organisaatiot, metsästysseurat, yksittäiset metsästäjät ja muut kansalaiset ­ voivat käyttää ja löytää tietoa helposti. Olennaisena osana riistatieto-osaprosessin toimintaa on parantaa riistantutkimuksen ja riistahallinnon yhteistyöketjua siten, että viimeisin laskentatieto on aina käytettävissä silloin, kun riistavaraan liittyviä päätöksiä tehdään. Asiakkaiden on saatava tietoonsa päätösten perusteena olevat tuoreet riistatiedot, jotka tuovat avoimuutta ja läpinäkyvyyttä päätöksentekoon. Riistatietojärjestelmiä kehitetään kokonaisuutena siten, että eri tietojärjestelmiin kootut riista- ja vahinkotiedot saadaan jatkossa nopeammin ja käyttäjäystävällisemmin käyttöön. Esimerkkejä uudenlaisesta tietotuotannosta ovat riistantutkimuslaitoksen Tassu- ja Sorkka-järjestelmät. Ainakin Tassu-järjestelmä on parantanut suurpetoyhdyshenkilöiden toimintamotivaatiota. Kehityksensä alkuvaiheessa oleva Sorkka-järjestelmä luonee tulevaisuudessa hienot valmiudet hirvieläinkantojen joustavaan hallinnointiin metsästysseuratasolle saakka. Riistatietoprosessi ei toimi kunnolla, mikäli sen tuottamat tiedot eivät muutu osaksi metsästysseurojen kiintiö- ja rajoituspäätöksiä. Tarvitaan entistä toimivampia, käytännön tason tietokantasovelluksia ja tehostettua yhteistyötä riistantutkimuksen, riistahallinnon ja käytännön asiakkaiden ­ metsästäjien ­ välillä. Eräänä esimerkkinä voisi mainita vaikkapa riistakolmiolaskentojen perusteella toimivien "kanalintukiintiölaskurien" kehittämisen seuroille. Käytännönläheisten sovellusten avulla intoa riistaseurantoihin voidaan jopa lisätä, kun asiakkaat havait-
• sevan riistalaskennoilla hankkimansa tiedon kulkeutuvan osaksi oman metsästysseuransa päätöksentekoa. Kestävä metsästys on reilua peliä Nyky-yhteiskunnassa biologisen kestävyyden termin rinnalle on noussut myös eettinen kestävyys: millä tavoin riistavaraa hyödynnetään. Kestävän metsästyksen periaatteisiin kuuluvat niin lajitason kestävyys kuin yksilötason eläinsuojelulliset ja eettiset näkökohdat. Tällä hetkellä suuri enemmistö suomalaisista kokee metsästyksen tarpeelliseksi ja hyväksyttäväksi, mutta "reilun pelin" vaatimus korostuu koko ajan. Liian tehokkaita ja teknistyneitä pyyntimenetelmiä ei välttämättä hyväksytä maassa, jossa perinteisen eräkulttuurin arvoja on vaalittu pitkään. Avainasiakkaina kestävän metsästyksen osaprosessilla ovat metsästäjät. Tärkeänä asiakkaana metsästyksen säätelyn ohjauksen kautta ovat metsästysoikeuden haltijat eli metsästysseurat ja maanomistajat. Kestävän metsästyksen säätelyn periaatteet kuvataan metsästyslain 37 §:ssä, 38 §:ssä ja 10 §:ssä, joissa säädetään riistalajien rauhoittamisesta ja metsästyksen rajoittamisesta ajallisesti, pyyntilupaan perustuen tai kiintiöin. Kestävän metsästyksen -osaprosessin keskeisimmät säätelytavat ovat metsästysaikojen rajoitukset ja metsästysoikeuden haltijoiden ja metsästäjien ohjaus kestävän metsästyksen toimiin. Jos asiakkaille (metsästäjät ja metsästysseurat) pystytään tuottamaan hyviä työkaluja oman metsästyksensä ohjaamiseen ja kestävään mitoittamiseen, vähenee lainsäädännöllä säädettävien rajoitusten tarve. Kestävän metsästyksen osaprosessin tuloksena metsästysajat on mitoitettu oikein ja riistakannat ovat elinvoimaisia. Tämä turvaa metsästysmahdollisuudet ja riistasaaliin myös tulevaisuudessa. Osaprosessin tavoitteena on kehittää kestävää metsästystä siten, että riistakantojen todellinen tila maastossa heijastuu jatkossa entistä selkeämmin ja nopeammin osaksi hallintopäätöksiä. Asiakkaiden on saatava tietoonsa lupapäätöksen perusteena olevat tuoreet riistatiedot, jotka tuovat avoimuutta ja läpinäkyvyyttä päätöksentekoon. katietoaineistojen, vahinkorekisterien ja riistatietojärjestelmien avulla myös pyyntilupia voidaan entistä paremmin kohdistaa vahinkoja aiheuttaviin riistaeläimiin. Riistataloutta edistetään uusilla hankkeilla Uudistunut lainsäädäntö korostaa riistatalouden edistämistehtäviä osana uuden organisaation lakisääteisiä tehtäviä ja toimintaa aiempaa voimakkaammin. Lisäksi julkisen riistakonsernin strategiassa korostetaan riistaorganisaation yhteiskunnallisen vaikuttavuuden lisäämistä ja rahoituspohjan laajentamista. Perinteinen riistanhoito on edelleen erittäin tärkeä toimintamuoto, mutta sen rinnalle on kehitettävä työtapoja, joiden avulla voidaan vaikuttaa laajemmin riistan elinympäristöihin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että riistan elinympäristökysymykset tulee ottaa entistä paremmin huomioon maa- ja metsätaloudessa ja vaikkapa liikenteessä. Hanketyötapa on yleistynyt monissa organisaatioissa viime vuosina, ja myös Suomen riistakeskus kehittää osaamistaan tällä sektorilla. Riistaorganisaatio on onnistunut saamaan miljoonaluokan lisärahoitusta toimintansa kehittämiseen muun muassa EU:n Life+-luonnonsuojelurahastosta. Uudenkin organisaation talous on kireä ja vakinaisen henkilöstön määrä pieni, joten erilaiset ulkopuolisen rahoituksen hankkeet tuottavat lisäarvoa. Riistatalouden kehittämishankkeita voidaan toteuttaa useassa eri mittakaavassa. Alueelliset riistanhoitoyhdistykset kaipaavat perustoimintojen jatkuvaa kehittämistä ja omiin tarpeisiinsa sopivaa pienimuotoista hanketoimintaa. Valtakunnallinen hanketoiminta taas voi tähdätä laajempaan riista-alan kehittämiseen jopa tutkimushankkeiden avulla. Asiakkaat ja yhteistyökumppanit ratkeavat hankekohtaisesti, mutta niitä ovat ainakin yhteiskunta, tutkimuslaitokset, metsästäjät, metsästysseurat ja riistanhoitoyhdistykset. Laitialan toimintakeskus kehittää kestävää riistataloutta Laitialan toimintakeskus ottaa jatkossa päävastuun kestävän riistatalouden ydinprosessiin ja riistatalouden edistämisen osaprosessiin sisältyvästä hyvän riistanhoidon suositusten laatimisesta. Ideana on saattaa alueella tehty mittava riistanhoitotyö palvelemaan laajasti metsästysoikeudenhaltijoiden perusriistanhoitoa. Tämä on suunniteltu tapahtuvaksi rakentamalla webmaailmaan eräänlainen "riistanhoitoportaali", johon kootaan osioittain ja lajiryhmittäin kuvaukset riistanhoidon käytännön keinoista ja nikseistä. Asiaan voidaan kytkeä myös eettisen metsästyksen kuvaaminen lajiryhmittäin. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikkapa pienten hirvieläinten kannanhoitoa suunnitteleva metsästysseura saa kaiken tarvitsemansa informaation ­ perusbiologia, riistapeltojen perustaminen, verotussuunnittelu, käytännön metsästys ­ sivuilta, joihin on koottu Laitialan vuosikymmenten saatossa keräämä kokemus ja käytännön tutkimustieto. Laitialan alueen ympäristönhoidon käytännön mallikohteet korostavat edelleen metsästyksen ja riistanhoidon roolia osana kokonaisvaltaista luonnonhoitoa ja -suojelua. Monivaikutteisen luonnonhoidon esimerkit, riistavahinkojen estämismenetelmien testaus ja SRVA- tehtävien hoidon työkalujen ja menetelmien jatkuva kehittäminen kuuluvat Laitialan erikoisosaamiseen, jota hyödynnetään myös ulkoisten ja sisäisten palveluiden prosessissa. l Metsästäjä l 6 l 2011 l 9 Riistavahinkoja pyritään estämään Riistahallintolain mukaan Suomen riistakeskuksen tehtäviin kuuluu myös riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisen edistäminen. Toiminnan tavoitteena on riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen vähentäminen metsästyksen ja vahinkoja ennaltaehkäisevien toimien avulla. Suomen riistakeskuksen asiakkaita riistavahinkojen estäminen -prosessissa ovat vahingonkärsijät, lähinnä metsänomistajat, maatalouden harjoittajat ja kotieläinkasvattajat. Riistavahinkojen estäminen -prosessilla on läheinen yhteys julkisiin hallintotehtäviin, sillä riistaeläinten aiheuttamia vahinkoja voidaan vähentää myös oikein kohdistetuilla pyyntiluvilla ja metsästyksellä. Monet vahingonkärsijät ovat perinteisesti saaneet riistaorganisaation välittämää riistavahinkojen estomateriaalia (sähköaitoja, verkkomateriaalia, syönninestoaineita, pelotenauhaa) käyttöönsä ilmaiseksi tai muodollista korvausta vastaan. Tätä asiakaspalvelutoimintaa tullaan jatkossa kehittämään entistä nopeamman toimintaketjun kautta. Paik-
• Varapuheenjohtajalta Myönteistä ja kielteistä Maaliskuun Metsästäjä-lehdessä kirjoitin, että suotuisan ja runsaslumisen talven jälkeen olisi kaikki edellytykset hyvälle kanalintuvuodelle tulevana syksynä, mikäli kevätkesä tarjoaisi hyvät olosuhteet poikasten kehittymiselle. Toive taisi toteutua yli odotusten. Riistantutkimuksen kolmiolaskentojen mukaan lintutiheydet ovat lähes kaksinkertaistuneet kahden suotuisan vuoden seurauksena. Alueiden ja lajien välillä on kuitenkin eroja - Pohjois- ja Länsi-Suomessa myönteinen kannankehitys on ollut voimakkainta. Syyskesän riistakolmiolaskentoihin osallistui noin 3 500 henkilöä. Nähtävästi tieto mahdollisuudesta vaikuttaa metsästysaika-asetukseen oli otettu kentällä hyvin vastaan. Kolmioita oli laskettu runsaasti jo elokuun puoliväliin mennessä, joten suuri laskettujen kolmioiden määrä antoi hyvän pohjan metsästysaika-asetuksen säätämiselle. Kiitokset laskijoille, ne kävellyt kilometrit mahdollistivat luotettavan kanta-arvion. ikäviäkin uutisia kuuluu riistamailta. Metsäkanalintujen ampuminen autosta tielle tai lähipuihin on valitettavasti joidenkin mielestä metsästystä. Se on laitonta tappamista laittomin keinoin ja tällaiset henkilöt pitäisi saada vastuuseen teoistaan. Metsästyslaki määrää yksiselitteisesti, että riistaeläintä ei saa ampua rautatien tai yleisen tien yli eikä riistaeläimen tai ampujan ollessa tällaisella tiellä. Metsäkanalintua ei saa ampua myöskään sen tai ampujan ollessa yksityisellä tiellä. Myös metsäkanalintujen metsästäjän kannattaa muistaa, että riistaeläimen ampuminen sataa metriä lähempänä moottorikäyttöistä ajoneuvoa välittömästi pysäyttämisen jälkeen on aina kiellettyä. Lisäksi on ollut havaittavissa merkkejä siitä, että hyvän lintusyksyn myötä metsästyksen eettiset periaatteet ovat monilta metsästäjiltä unohtuneet tyystin. Usealta luotettavalta taholta on kantautunut kertomuksia uskomattomista saalismääristä. Muutaman miehen porukan saalis olisi ollut kymmeniä lintuja suolta ammuttuna samana aamuna. Metsäkanalintu on saaliina niin arvokas, että koskaan saaliin suuri määrä ei saisi olla päätavoite. Suomalaiseen metsästysperinteeseen metsäkanalintujen pyynnissä kuuluu liikkuminen luonnossa, kahvinkeitto erätulilla ja luonnonhiljaisuudesta nauttiminen. Tuntuu käsittämättömältä, että joku sortuu tiepyynnin kaltaiseen lintujen tappamiseen silloin, kun olisi mahdollisuus perinteitä noudattaen nauttia metsästyksestä. Viime aikojen keskusteluissa ja lehtikirjoituksissa ovat korostetusti olleet esillä myös pienpetopyyntiin sekä suurpetojen katseluun liittyvät haaskat. Esimerkiksi Kainuun maakunnan alueella on viranomaisille tehtyjen ilmoitusten perusteella 61 haaskaa eikä taatusti kaikista haaskoista ole tehty ilmoitusta ollenkaan. Samanaikaisesti eläinten katselua ja kuvausta järjestäviä luontomatkailuyrittäjiä maakunnan alueella on vain 20. Vaikuttaisi siltä, että monet haaskat ovat innokkaiden metsästäjien perustamia. Kovasti mietityttää, mikä tarkoitus näillä kaikilla haaskoilla on? Ovatko metsästäjätkin kiinnostuneet entistä enemmän luontokuvauksesta? Sopinee epäillä! Katselupaikat aiheuttavat suurpetotihentymiä ja vaikuttavat petojen käyttäytymiseen. Viranomaisten toimesta on ainakin yhdellä kuvauspaikalla jouduttu karhu lopettamaan aggressiivisen käyttäytymisen johdosta. Tämä haaska-asia on ehdottomasti saatava ennen ensi syksyä parempaan hallintaan ja toiminnalle selkeät pelisäännöt - nykymenon jatkuessa kärsijöinä ovat kaikki osapuolet! 12 l Metsästäjä l 6 l 2011 Risto Hanhineva varapuheenjohtaja Suomen riistakeskus
• Ministeriön kuulumisia Konfliktin hallintaa Maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalla kahteen asiaan törmää jatkuvasti. Ensimmäinen on lohen kalastus. Siitä missä ja paljonko lohia pitäisi kalastaa, tuntuu olevan runsaasti mielipiteitä. Toinen on suurpedot, joiden osalta on kyse konfliktista, johon ei ole ratkaisua ­ sitä voi vain yrittää hallita jotenkin Helppoja tai nopeita ratkaisuja suurpetokonfliktiin ei ole. Toki vain yhdestä näkökulmasta käsin ratkaisut ovat helppoja. Jollekin se ratkaisu voisi löytyä karhun kevätmetsästyksen sallimisesta tai petovapaasta vyöhykkeestä poronhoitoalueen eteläpuolella. Toisille taas ratkaisu on itsestään selvästi lupien jäädyttäminen tai niiden rajaaminen kestävään verotusmäärään. Kolmannet haluavat lopettaa suurpetokannan säätelyn kokonaan. Maa- ja metsätalousministeriön kaksi keskeisintä välinettä tämän konfliktin hallitsemiseksi ovat olleet metsästys ja vahinkojen korvaaminen. Ironista tietenkin on, että juuri nämä kaksi välinettä ovat ne, jotka ovat konfliktin ääripäiden voimakkaimman kritiikin kohteena. Jokainen varmasti jo tietää, että susi poronhoitoalueen ulkopuolella sekä karhu ja ilves kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteen IV ns. tiukasti suojeltuihin lajeihin, joiden tahallinen häiritseminen ja tappaminen on kielletty. Suomi on velvollinen saattamaan yhteisöoikeuden säännökset voimaan ja noudattamaan niissä asetettuja tavoitteita esimerkiksi suotuisan suojelun tason säilyttämisen osalta. Komissiolla on tässä valvonnassa vahva rooli. Viimeksi tämän sai kokea viime elokuussa Ruotsi, joka joutui muuttamaan suden metsästyksen menettelyitään komission puututtua asiaan. Poronomistajat ovat kiistatta suurin yksittäinen vahingonkärsijäryhmä. Yli 90 % kaikkien suurpetojen aiheuttamista vahingoista on porovahinkoja. Vuonna 2010 porovahingot olivat 3,5 miljoonaa euroa ja kaikki muut vahingot vain 0,3 miljoonaa euroa. Ministeriö on sallinut juuri tästä syystä poronhoitoalueella karhujen ja ilvesten metsästyksen, joka ylittää RKTL:n arvioiman kestävän verotuksen. Kestävän verotuksen termi ei liene kaikille myöskään täysin selvä. Kestävä verotus tarkoittaa, että sen verran voi ottaa ilman, että kannan kehitystrendi muuttaa suuntaansa. Eri asia on täysin, että poliittisella ratkaisulla puolestaan saatetaan mennä tietoisesti yli esimerkiksi vahinkojen vähentämiseksi. Petoeläinten aiheuttamien vahinkojen korvaamiseksi on olemassa korvausjärjestelmä, jossa on otettu korostetusti huomioon erityisen merkittävien suurpetovahinkojen korvaaminen. Riistavahinkolain tuomat vasahävikkikorvausjärjestelmä ja poikkeuksellisen suurten porovahinkojen korvaaminen luotiin erityisesti suurpetokantojen aiheuttamien vahinkojen aiempaa kattavamman korvauksen varmistamiseksi ja porotalouselinkeinon turvaamiseksi. Vaikka vahinkomäärät on saatu poronhoitoalueella kääntymään laskuun kohdennettua täsmäpyyntiä lisäämällä, korvaussumma ei odotuksista huolimatta olekaan laskenut. Tämä johtuu pääosin poronlihan markkinahinnan noususta. Riistavahinkolaki on kuitenkin osoittautunut aiempaa korvausjärjestelmää toimivammaksi ja oikeudenmukaisemmaksi. Tosiasia on myös, että porotalous saa samalla vahinkomäärällä huomattavasti enemmän korvauksia kuin vanhalla järjestelmällä. Näenkin, että jatkossa suurimmat haasteet liittyvät riistavahinkolain rahoituksen varmistamiseen. Tämä ei ole helppoa nykyisessä taloustilanteessa. Kun toimitaan talousarvion rajoissa, reaaliaikainen vahinkojen korvaaminen tai edes korvaaminen kaksi kertaa vuodessa eivät ole mahdollisia, koska pahimmassa tapauksessa loppuvuonna vahingon kärsineet jäisivät rahojen loputtua ilman korvauksia. Jotta suurpetokysymyksiin voitaisiin vastata jatkossa yksityiskohtaisemmin, ministeriö tulee hallitusohjelman linjauksen mukaisesti tilaamaan ulkopuoliselta selvitysmieheltä tai taholta kokonaisarvion Suomen suurpetopolitiikan onnistumisesta. Vasta tämän arvion valmistumisen jälkeen tullaan aloittamaan hoitosuunnitelmien päivitystyö. Päivitystyö puolestaan tulee edellyttämään useiden toimijoiden koordinoitua yhteistyötä. Suomen riistakeskuksen nimenomaisena tehtävänä on riistaeläinlajien hoitosuunnitelmien valmistelu. Valmistelutehtävä tarkoittaa myös olemassa olevien hoitosuunnitelmien päivittämistä. Sidosryhmätyössä avainasemassa ovat valtakunnallinen riistaneuvosto sekä 15 alueellista riistaneuvostoa. Riistaneuvostojen tehtävänä on huolehtia osallistavasta sidosryhmätyöstä, jossa riistataloudesta kiinnostuneet tahot pääsevät ottamaan osaa hoitosuunnitelmatyöhön. Aika näyttää kuinka hyvin riistaneuvostot onnistuvat sidosryhmätyössään, mutta varmasti työ ei tule olemaan helppo. Risto Artjoki valtiosihteeri Maa- ja metsätalousministeriö Metsästäjä l 6 l 2011 l 13
• Tilaa parhaat laatutuotteet edul Markkinoiden myydyin yökiikari shokkihintaan! · · · · Riistan seurantaan Etsintätehtäviin Valvontaan ja tarkkailuun Veneilyyn SaiMMe Pienen liSÄerÄn nettihinta Jokaisen metsästäjän unelma! uutuuS! 179 netti-/puh. * · Parannettu optiikka · Tehokkaampi infrapuna · Uusi ergonominen muotoilu *** / kk tai alk. 11 329 ähinta myymäl 249 netti-/puh. nettihinta * 0 etu 15aajill e til *** / kk tai alk. 12 399 ähinta myymäl 0 etu 15aajill e til Pointer Control 4x50 yökiikari POINTER CONTROL 4x50 yökiikari on erinomainen apuväline olosuhteissa, joissa päivänvaloa ei ole. Sisäisen infrapunatehostimen avulla saat lisää valotehoa pimeissäkin olosuhteissa. Yökiikarilla on helppo seurata metsän eläinten liikkumista, mutta laite soveltuu erinomaisesti myös vartiointi- ja etsintätehtäviin pimeässä. Pointer Control Gen1+ 4x50 yökiikari POINTER CONTROL GEN1+ 4x50 on parannetulla optiikalla varustettu yökiikari vaativalle käyttäjälle. Kiikarissa on entistä tehokkaampi infrapuna, joka takaa valoisamman ja tarkemman kuvan myös pidemmillä etäisyyksillä. Uusi ergonominen muotoilu. Katseluetäisyys jopa 200 metriä. Parhaat laatumerkit Retkitukun lyömättömään hintaan! ALVIN SUOMEN H hinta 599 tila netti-/puh. * *** / kk tai alk. 36 749 yymälähinta m 129 tila netti-/puh. nettihinta * etu 150lle aji *** / kk tai alk. 9 199 yymälähinta m 119 netti-/puh. tila nettihinta * etu 70 ajille *** / kk tai alk. 9 159 yymälähinta m etu 40 ajille uutuuS! VAIN 50kpl erÄ! huiPPulaaDukaS WOUXUN VHFPuhelin Erinomainen kuuluvuus 5-7 km. Pitkä akunkesto, takuu 12kk. Sisältää radion, pitkäantennin, verkkovirta/tup.syt. laturin, kuulokemikrofonin ja rannehihnan. GarMin astro 320 koira-GPS ja DC 40+ panta Huippusuosittu! Paketti sisältää pannan, käsiosan ja tehoantennin. Pointer Control etÄiSyySMittari Huipputarkka etäisyysmittari mittaa kohteet jopa metrin tarkkuudella aina 800m saakka. Näyttää liikkuvan kohteen etäisyyden reaaliajassa. MeiltÄ MyÖS tarkat MaaStokartat! eDulliSet PorukkatarJoukSet 10kpl 115 / kpl KAIKISTA YLI 200 EURON TILAUKSISTA KAUPAN PÄÄLLE LADATTAVA FOXTAIL X-150 CREE LED VALAISIN (ARVO 49,-) (sis. verkkovirta- ja tupakansytytinvirtajohdon) 200 noPeiMMalle tilaukSet www.retkitukku.fi tai PuheliMitSe p. 040 828 1000
• llisesti suoraan ReTkiTukusTa TesTiVOiTTaJa-kamerat NYT lyömättömään hintaan! i 2 kPl Sett estin erat akam riist aat en 011 parh Suur 9/ 2 R jEGE HUN n VaPe d& en Suur jEGE estin erat akam riist aat rh 11 pa / 20 n VaPe d& 9 N R HU 2 kPl á 89,- 149 netti-/puh. nettihinta * huomaamaton camo-väri *** / kk tai alk. 9 218 yymälähinta m 129 netti-/puh. nettihinta * uutuuS! etu 69 ajille tila *** / kk tai alk. 9 199 yymälähinta m 159 netti-/puh. nettihinta * etu 70 ajille tila *** / kk tai alk. 10 ähinta 259 myymäl etu 100lle aji tila Pointer Control PC2501 riista- ja tarkkailukamera Pointer Control PC2501 on huippulaadukas riista- ja tarkkailukamera monipuoliseen käyttöön. Kamera aktivoituu alle sekunnissa ja laadukas kuvakenno takaa aina tarkan lopputuloksen, tunnistusetäisyys on 10-12 metriä. Myös videokuva. Pitkä toiminta-aika tekee laitteen käytöstä huoletonta. Toimii myös pimeässä. ROISKEVESITIIVIS Pointer Control 12 Mpx riista- ja tarkkailukamera Retkitukun Pointer Control 12 Mpxkamera mahdollistaa 12 megapikselin kuvat, jotka ovat selattavissa laitteen LCD- värinäytöltä sekä siirrettävissä tietokoneelle. Laite toimii myös pimeässä 25 infrapunaledin ansiosta. Liikkeentunnistin jopa 20 metrin päästä. Myös videokuva. ROISKEVESITIIVIS Pointer Control PC5204 riista- ja tarkkailukamera Pointer Control PC5204 on varustettu 54 IP-ledillä, jotka yhdessä laadukkaan kuvakennon kanssa takaavat erinomaisen kuvanlaadun myös pimeässä. Helppokäyttöinen, kuvat siirrettävissä tietokoneelle. Liikkeentunnistin jopa 20 metrin päästä. Myös videokuva. Pitkä toiminta-aika tekee laitteen käytöstä huoletonta. ROISKEVESITIIVIS Parhaat joululahjaideat: www.retkitukku.fi SuoMi 6 -asekaappi Suomen aselain vaatimukset täyttävä asekaappi 5-6 aseelle. Tilaa hyvin myös pitkien aseiden tai pistoolien säilytykseen. Tilavat ovilokerot tavaran säilytykseen. Pehmustettu pohja ja asetuki suojaavat aseita kolhuilta. Vahva kampalukitus Euro Lock-lukolla sekä 2 avainta. Murtovarma saranarakenne ja panssariovi. Mahdollisuus pultata seinään tai lattiaan. Paino: tyhjänä n. 45 kg Mitat: K 1490 x L 375 x S 350 mm Väri: valkoinen TrekLite R MonikÄyttÖinen treklite Montana eXt - 3 VUOdENAjAN MAkUUPUSSI 2 x 200g/m2 ontelokuitutäyte. Lämpötilarajat 0 - +14° C. Extreme -6 ° C. Ympärivuotiseen käyttöön. Huippulaatua! 49 myymälähin netti-/puh. nettihinta * etu 50 le tilaajil ta 89 laaDukkaat 7x50 katSelukiikarit 189 tila netti-/puh. nettihinta Hyvät yleiskiikarit metsälle, veneilyyn ja ulkoiluun! GerBer SuSPenSion Ammattilaisen monitoimityökalu shokkihintaan! ** *** / kk tai alk. 12 ähinta 249 myymäl etu 60 ajille MurtautuMattoMuuStakuu 29 myymälähin netti-/puh. nettihinta * 10 vuotta etu 20 ajille tila ta 49 49 myymälähin netti-/puh. nettihinta * etu 50 ajille tila ta 99 *) Hintoihin lisätään toimituskulut 7,90 . **) Hintoihin lisätään toimituskulut 39,90 , hinta sisältää toimituksen kotipihaan. ***) Todellinen vuosikorko vaihtelee summan ja valitun osamaksukampanjan mukaan. Esim. 36 kk:n maksukampanjalla maksetun 1000 :n ostoksen todellinen vuosikorko on 21,86%. Tarkat ehdot näet tilauksen yhteydessä verkkokaupastamme.
• Maria Nikunlaakso Reijo Orava johtaa nyt riistakeskusta S J 16 l Metsästäjä l 6 l 2011 Suomen riistakeskus sai uuden johtajan 30.9., jolloin tehtävässä aloitti agronomi Reijo Orava. Edessä on uuden, asiakaslähtöisen palveluorganisaation rakentaminen. l Suomen riistakeskuksen tuore johtaja Reijo Orava myöntää olevansa nyt unelmatyössään. Vuodesta 1985 lähtien riistahallintoa palvelleena ­ aluksi kolme vuotta Metsästäjäin Keskusjärjestön tiedotuspäällikkönä ja sen jälkeen 23 vuotta Uudenmaan riistapäällikkönä ­ Orava on nähnyt alan muutokset pitkältä ajalta. Myös sen, kun ajatus Suomen riistakeskuksesta mainittiin ensimmäisen kerran ääneen ­ vuosi oli 1995. Nyt, 16 vuotta myöhemmin Orava luotsaa uudenuutukaista riistakeskusta kohti asiakaslähtöistä palveluorganisaatiota. ­ Riistakeskus rakennetaan kokonaan uusiksi, kun toimintatapa muuttuu prosessiorganisaatioksi, Orava selittää. Uuden rakentaminen sopii Oravalle, sillä hän kertoo nauttivansa uuden suunnittelusta ja toteuttamisesta. ­ Uusi ei synny raportteja kirjoittamalla, vaan sillä, kun ihmiset tekevät yhdessä ja sparraavat toisiaan. Parhaimmillaan siitä syntyy flow-kokemus, Orava innostuu. Yhdessä tekeminen ja toisten sparraaminen on ajatuksena myös prosessiorganisaatiossa, jossa erilaisia asioita hoitamaan kootaan prosessitiimejä. Prosessitiimi vastaa itse oman prosessinsa jatkuvasta kehittämisestä. metsästysmuodot on jossain vaiheessa tullut kokeiltua, mutta tällä hetkellä hän viihtyy parhaiten kanalintujahdissa sekä pienten hirvieläinten jahdissa mäyräkoirien kanssa. Kahden mäyräkoiran lisäksi hänellä on saksanseisoja. Koirien kanssa metsästämisessä häntä viehättävät haasteet ja metsästyksen ohessa saatu liikunta. ­ Ja vesilinnustuksen osalta tietysti eettisyys. Se, että nähdään vaivaa saaliin talteen saamiseksi ja kärsimysten lopettamiseksi. En koskaan lähde sorsalle ilman koiraa, Orava kertoo. Riista-alalle töihin Orava ei kuitenkaan nuorena uskonut päätyvänsä, siitä yksinkertaisesta syystä, että hän piti alan töiden saamista epärealistisena. Hän opiskeli yleisen maataloustutkinnon Helsingin yliopistossa ja teki töitä sanomalehdessä sekä Työtehoseurassa ennen päätymistään riistahallintoon. Asiakkaiden palvelija Metsästyksen lisäksi Orava harrastaa luontokuvausta ja sukuseuratoimintaa. Hän on ollut kymmenen vuoden ajan aktiivisesti mukana Rotary-järjestössä, jonka toiminta perustuu palvelemisen ihanteeseen: kuinka parhaiten palvella muita ihmisiä yhteiskunnassa. Sama palvelemisen ihanne näkyy riistakeskuksen uudessa strategiassa, jonka tavoitteena on tyytyväinen Kaikkiruokainen metsästäjä Vapaa-ajallaan Orava on metsästänyt 15-vuotiaasta lähtien. Lähes kaikki Sauli Härkönen vastaa julkisista hallintotehtävistä Riistakeskuksen julkisia hallintotehtäviä ­ kuten pyynti- ja poikkeuslupia ­ luotsaa nyt pysyvästi maatalous- ja metsätieteiden tohtori Sauli Härkönen, joka on hoitanut tehtävää va.nimikkeellä riistakeskuksen perustamisesta lähtien. Työsarkaa julkisten hallintotehtävien kehittämisessä riittää yhä. ­ Tässä on nyt pyynti- ja poikkeuslupien osalta käyty kertaalleen koko spektri läpi ja löydetty kipupisteitä, joihin etsitään nyt ratkaisuja, Härkönen kertoo. Vaikka lainsäädäntö määrittää julkisia hallintotehtäviä hyvin pitkälti, pyritään riistakeskuksessa löytämään parhaat toimintatavat niidenkin hoitamiseen. ­ Niin kuin riistakeskuksen muillakin prosesseilla, myös julkisilla hallintotehtävillä on tavoitteena tyytyväinen asiakas. Vaikka lupapäätös olisikin negatiivinen, on toivottavaa, että sen perusteluista asiakkaalle käy selkeästi ilmi, miksi päädyttiin erilaiseen ratkaisuun kuin mitä asiakas oli alun perin ajatellut, Härkönen selittää. Klaus Ekman l Julkisten hallintotehtävien päällikkö käyttää riistakeskuksen ylintä valtaa julkisten hallintotehtävien osalta, eli julkisia hallintotehtäviä hoitaessaan hän on riippumaton myös riistakeskuksen johtajasta. Julkisten hallintotehtävien prosessi on nyt ollut käynnissä kahdeksan kuukautta. Julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen suosittelee pyynti- ja poikkeuslupien hakijoita käyttämään riista.fi-sivuilta löytyviä sähköisiä hakulomakkeita.
• asiakas. Vaikka tarkoitus on avata riista-alaa laajemmin muuhun yhteiskuntaan, riistakeskuksen tärkeimpänä asiakasryhmänä säilyvät metsästäjät. ­ Paitsi konkreettisina palveluina kuten metsästyskorttina ja metsästäjävakuutuksena, riistakeskus palvelee metsästäjiä myös edistämällä riistatalouden hyväksyttävyyttä ja sen toimintaedellytyksiä, jotta metsästys harrastuksena voisi säilyä hyväksyttävänä myös tulevaisuudessa, Orava selittää. Osallistavalla riistapolitiikalla ja erilaisilla sidosryhmäfoorumeilla pyritään luomaan keskustelua, jotta riistatalouden motiivit ja arvo hyväksyttäisiin paremmin yhteiskunnassa. Riista-alan tämänhetkisenä suurimpana haasteena Orava pitää suurpetopolitiikkaa. ­ Pitäisi saada rakennettua hyvä kompromissi elinkeinotoiminnan, turvallisuuden, riistatalouden ja suojelun välille. Tämän hän myöntää olevan erittäin haastava tehtävä, jossa on odotettavaa, ettei mikään osapuoli tule olemaan täysin tyytyväinen. ­ Konfliktin kanssa on kuitenkin pystyttävä elämään ja sitä on pyrittävä hallitsemaan, hän toteaa. l Jukka Purhonen ­ Riistakeskus palvelee metsästäjiä edistämällä riistatalouden hyväksyttävyyttä ja sen toimintaedellytyksiä, jotta metsästys harrastuksena voisi säilyä hyväksyttävänä myös tulevaisuudessa, sanoo riistakeskuksen tuore johtaja Reijo Orava. Jatkuvaa kehitystä Härkönen kertoo olevansa kaikkiruokainen metsästäjä, jonka metsästysharrastuksen pääpaino on metsäkanalinnuissa, hirvessä ja jäniksessä. Myös Härkösen työkokemus riistaalalta on varsin monipuolinen. Ennen tuloaan Metsästäjäin Keskusjärjestön apulaistoiminnanjohtajaksi lokakuussa 2008 Härkönen oli ehtinyt työskennellä niin hirvitutkijana Metsäntutkimuslaitoksella, ylitarkastajana maa- ja metsätalousministeriössä kuin riistanhoidonneuvojana Etelä-Savon riistanhoitopiirissä. Maa- ja metsätaloustieteiden maisteriksi riistaeläintiedettä opiskellut Härkönen valmistui Helsingin yliopistosta 1995 ja tohtoriksi 1998. Väitöskirja käsitteli hirven ravinnonkäytön vaikutusta suhteessa vaihtoehtoisravintoon männyntaimikossa. ­ Työn monipuolisuus ja uudet haasteet ovat aina olleet minulle tärkeitä. Asioiden pitää kehittyä jatkuvasti, ei pidä tyytyä vallitsevaan olotilaan, Härkönen sanoo. Jatkuva kehitys on Härkösen mielestä myös riista-alan suurin haaste. ­ Riista-ala ei saa olla jäänne jostakin, vaan yhteiskunnan kehityksessä täytyy pysyä mukana. Riistakeskusuudistuksella on haettu juuri sitä, että oltaisiin sujuvammin liikkeessä, hän selittää. Selkeyttä sähköisillä hakulomakkeilla Härkönen on huomannut, että julkiset hallintotehtävät näyttäytyvät monelle puhtaana byrokratiana. ­ Hallintomenettely tulee suoraan riistahallintolaista, ja niissä raameissa kansalaisia palvellaan. Hallintotehtäviin kuuluu kuitenkin pyynti- ja poikkeuslupapäätösten teon lisäksi myös esimerkiksi metsästäjärekisteristä ja -vakuutuksesta huolehtiminen sekä riistanhoitoyhdistysten ohjaaminen riistanhoitoyhdistysten julkisten hallintotehtävien osalta, Härkönen kertoo. Härkönen uskoo, että riistakeskuksen julkiset hallintotehtävät tu- levat jatkossa toimimaan aiempaakin paremmin. Toiminta on nyt aiempaa koordinoidumpaa, ja luvanhakijat eri puolilla Suomea ovat entistä varmemmin samalla viivalla. Päätöksiä voidaan tehdä myös riistakeskuksen muissa toimipisteissä kuin lähimmässä aluetoimistossa, jolloin esimerkiksi yksittäisten toimihenkilöiden lomat eivät hidasta luvansaantia. Kullekin lupatyypille on nyt olemassa selkeät sähköiset hakemuslomakkeet, jotka löytyvät riista.fisivuilta. Vaikka vapaamuotoisellakin hakemuksella pyynti- ja poikkeuslupia voi edelleen hakea, Härkönen suosittelee käyttämään valmiita lomakkeita, sillä silloin hakija voi olla varma siitä, että on antanut kaikki tarvittavat tiedot. Hakuprosessi nopeutuu, kun turhien asioiden takia ei tarvitse soitella perään. ­ Uskon, että asiakkaankin kannalta uudistus selkeyttää kokonaisuutta, Härkönen pohtii. l Metsästäjä l 6 l 2011 l 17
• Arto Saari, Pertti Hokkanen ja Juho Matala, Metsäntutkimuslaitos P 18 l Metsästäjä l 6 l 2011 Vuonna 2008 alkanut pienten hirvieläinten satelliittipantaseuranta on tuottanut suuren määrän aineistoa eläinten liikkeistä tutkimuksen käyttöön. Kaikkiaan GPS-GSMpantaseurannassa on ollut tähän mennessä 34 metsäkaurista ja 32 valkohäntäpeuraa. l Pienten hirvieläinten pannoituksia on toteutettu Pohjois-Savosta Uudenmaan rannikolle ulottuvalla vyöhykkeellä seuraavilla paikkakunnilla: Suonenjoki, Kuopio, Saarijärvi, Mikkeli, Vesilahti, Hollola, Kirkkonummi, Karjalohja, Tenhola ja Tammisaari. Tavoitteena on ollut saada seurantatietoja ilmaston, kasvillisuuden, ihmisen luoman infrastruktuurin (esim. tiestö) määrän ja ympäristön pirstoutuneisuuden suhteen erilaisilta alueilta. Metsäntutkimuslaitoksessa aineisto on ollut tutkittavana ilmastonmuutosnäkökulmasta, ja seuranta-ajalle onkin osunut ilmasto-olosuhteiltaan hieman poikkeuksellisia talvia. Alun perin oli ajatuksena, että vertailtaisiin eläinten liikkeitä vähälumisen etelärannikon ja runsaslumisen sisämaan välillä, mutta viime talvina asetelma kääntyikin osin päinvastaiseksi. Joka tapauksessa tutkimuksen kannalta on ollut hyödyllistä saada seurata eläimiä runsaslumisina talvina. Ensimmäisten vuosien aineistosta on keväällä 2011 valmistunut Itä-Suomen yliopistoon ensimmäinen pro gradu -tutkimus, jonka tuloksia seuraavassa käsitellään. Mielenkiintoisia vaelluksia Osa metsäkauris- ja valkohäntäpeurapopulaatiosta poistuu vuosittain esimerkiksi metsästäjien tai petoeläinten saaliina. Luonto tasapainottaa tilannetta joka kevät vasomisen kautta. Kaikki populaation sisällä tapahtuvasta vaihtuvuudesta ei kuitenkaan johdu syntyvyydestä ja kuolleisuudesta. Osalla metsäkauriista ja valkohäntäpeurois- ta on taipumus vaeltaa pysyvästi pois synnyinalueeltaan. Tällaisen poismuuton alkuperäiseltä elinalueeltaan teki tutkimuksen valkohäntäpeuroista 32 %. Molemmat sukupuolet muuttivat mutta urokset naaraita todennäköisemmin. Samansuuntaisia tuloksia on saatu myös amerikkalaisissa valkohäntäpeuratutkimuksissa. Vaellusten painottuminen uroksiin johtuu todennäköisesti naaraista, jotka välttelevät pariutumista lähisukulaistensa kanssa. Tämä johtaa nuorten urosten poismuuttoon. Aikaisempien tutkimusten mukaan metsäkauriilla vaellusten yleisyys ei eroa sukupuolten kesken. Näin oli myös Suomessa. 28 % seuratuista metsäkauriista vaelsi pois synnyinseuduiltaan. Metsäkauriit levittäytyivät valkohäntäpeuroja kauemmaksi. Metsäkauriit löysivät uuden elinalueen keskimäärin 47 km:n päästä synnyinalueestaan, kun valkohäntäpeuroilla Raimo Syrjänen Metsäkauriit ja valkohäntäpeurat seurannassa
• keskimääräinen siirtymä oli 14 km. Erityisen pitkiä vaelluksia tekivät metsäkaurisnaaras D ja nuori uros N. Mikkelissä pannoitettu naaras D liikkui 2.5.2008 ja 8.6.2008 välisenä aikana 342 km. Uuden kotialueen se perusti Suonenjoelle 104 km päähän synnyinalueestaan. Uros N puolestaan siirtyi Saarijärveltä 106 km päähän Lapualle. Kahden kuukauden vaelluksen aikana kuljettua matkaa sille kertyi peräti 417 km. Suuria elinpiirejä Molemmilla lajeilla urosten elinpiirit olivat selvästi suurempia kuin naaraiden erityisesti kesäaikaan. Urosten elinpiirin kasvun kesäaikaan aiheuttaa lisäänty- miskäyttäytyminen. Muihin tutkimuksiin verrattuna Suomessa valkohäntäpeurojen ja metsäkauriiden elinpiirit olivat kookkaita. Valkohäntäpeurojen keskimääräinen kuukausittainen elinpiirin koko oli 587 ha. Pohjois-Amerikassa esimerkiksi Wisconsinissa, Connecticutissa ja Marylandissa tutkittujen valkohäntäpeurojen vuoden keskimääräiset elinpiirit ovat olleet kooltaan alle 200 ha. Toisaalta esimerkiksi Etelä-Dakotan ja Kanadan Quebecin valkohäntäpeuroilla on havaittu jopa yli 1000 ha suuruisia elinpiirejä. Metsäkauriiden elinpiirin koossa oli huomattavia alueelli- Löitkö sormeesi? Ei hätää, Metsästäjäliiton jäsenenä sinullakin on talkoovakuutus. Metsäkauriit levittäytyivät valkohäntäpeuroja kauemmaksi. Katso lisää metsastajaliitto.fi/jasenedut Esimerkkikartta vaelluksista ja elinpiireistä. Puulan Koveronsaaressa pannoitettu valkohäntäpeurauros 21 (vasemmalla vihreät pisteet) vaelsi luoteeseen 39 km. Mikkelistä pannoitettu metsäkaurisnaaras D (siniset pisteet oikealla) puolestaan siirtyi Suonenjoelle 104 km. Harmaat laikut kartassa ovat elinpiiripolygoneja. Nuolet osoittavat vaellussuunnan vanhan ja uuden elinalueen välillä. metsastajaliitto.fi
• Karjalohjalla seurannassa ollut valkohäntäpeuravaadin 37. sia eroja. Uudenmaan maakunnan alueella keskimääräinen kuukausittainen elinpiiri oli 77 ha. Pinta-alaltaan saman kokoluokan elinpiirejä on havaittu metsäkauriilla esimerkiksi Ruotsissa ja Norjassa. Pohjois- ja Etelä-Savon ja Keski-Suomen maakuntien alueella metsäkauriiden keskimääräinen kuukausittainen elinpiirin koko oli hyvin suuri: 517 ha. Useamman sadan hehtaarin kokoisia elinpiirejä on raportoitu harvoissa tutkimuksissa metsäkauriilla. Portugalin vuoristossa metsäkauriiden kesäelinpiiri oli 410 ha. Venäjällä Belgorodissa (n. 500 km Moskovasta etelään) metsäkauriit käyttivät keskimäärin 508 ha talvielinpiiriä. Tässä tutkimuksessa saadut pohjoisten maakuntien elinpiirit lukeutuvat siis suurimpiin tutkimuksissa mainittuihin metsäkauriiden elinpiireihin. Suuret erot metsäkauriiden elinpiirin koossa eteläisten ja pohjoisten maakuntien välillä saattavat selittyä kannantiheydellä. Pohjoisessa alhainen kannantiheys tekee mahdolliseksi suurten elinpiirien käytön. Toisaalta eläimet eivät liiku "huvin vuoksi" vaan pyrkivät saamaan riittävän ravinnon mahdollisimman pieneltä alueelta. On kuitenkin epätodennäköistä, että pelkkä ravinnon määrä riittäisi selittämään elinpiirien kokoerot maakuntien välillä. Myös runsaampi tiestön määrä ja ihmisen asuttamat alueet voivat rajoittaa kauriiden tilankäyttöä Etelä-Suomessa. naaraiden metsästyksen lisääminen saattaisi vähentää nuorten urosten poismuuttoa alueelta. Seurannat ja tutkimus jatkuvat Tutkimuksista tietoa riistakantojen laskentaan ja metsästyksen suunnitteluun Pohjoisten ja eteläisten metsäkauriiden huomattava elinpiirin kokoero on huomionarvoinen seikka kannanlaskennan yhteydessä. Laajemmalla alueella liikkuvat pohjoiset metsäkauriit tulevat ainakin teoriassa eteläisiä todennäköisemmin mukaan riistakolmioiden lumijälkilaskelmiin. Metsäkauriin elinpiirin kokoon vaikuttavien tekijöiden selvittäminen kaipaisi lisätutkimusta Suomessa. Tutkimustieto vaelluksista on hyödyllistä esimerkiksi kauriiden ja peurojen metsästyksen suunnittelussa. Metsästysverotuksen kannalta on tarpeen tietää, kuinka suuri osa kannasta vaihtuu luontaisesti eläinten vaeltaessa uusille alueille sekä miten vaellukset painottuvat sukupuolittain ja eri ikäluokkiin. Vaelluksiin vaikuttavien tekijöiden selvittäminen olisi tärkeää. Esimerkiksi, jos valkohäntäpeuroilla vaellusten painottuminen uroksiin johtuu naaraiden käyttäytymisestä, Aineiston kertyminen ja analyysit jatkuvat edelleen. Talvella 2011 toteutettujen pannoitusten jälkeen on tällä hetkellä seurannassa 13 metsäkaurista ja 21 valkohäntäpeuraa, joiden liikkeitä voi seurata web-palvelun kautta osoitteessa: http://www.rktl.fi/riista/hirvielaimet/hirvielainten_satelliittiseuranta/ pannoitetut_metsakauriit_valkohantapeurat.html. Maastohavainnot pannoitetuista eläimistä ovat myös edelleen tarpeen ja tervetulleita. Esimerkiksi tiedot, onko havaittu pantaeläin laumassa, yksin tai vasallinen ovat erittäin hyödyllisiä. Samoin, jos löydät pudonneen pannan tai kuolleen pannoitetun eläimen, ilmoita tiedot sähköpostilla osoitteeseen juho.matala@metla.fi tai puhelimitse 040 801 5275. Tutkimusta on toteutettu Metsäntutkimuslaitoksen, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen ja Elintarvikeviraston yhteishankkeena, jota on rahoittanut maa- ja metsätalousministeriö. Olemme erittäin kiitollisia pantaeläintutkimusta avustaneille metsästäjille. l 20 l Metsästäjä l 6 l 2011 Raimo Syrjänen