Metsästäjä 6/2009 - Lehtiluukku.fi

6 / 2009 Metsästäjäin Keskusjärjestö toivottaa kaikille rauhaisaa joulunaikaa ja menestyksekästä Uutta Erävuotta! Puheenjohtaja Tauno Partanen: METSÄSTÄJIEN OMAVALVONTA onnistumisia ja ontumisia Vaihtoehtona täyteinen Aki Wahlman: Mieluummin hirveä kuin leijonaa! SRVA-toiminta ansaitsee kiitoksen!
Vieraskynä Pelisääntöremontilla eroon koirien perinnöllisistä sairauksista Koira on ihmisen vanhin kotieläin. Mutta kuinka kauan tätä kahden lajin välistä yhteistyötä on kestänyt, siihen on etsitty tieteellistä vastausta pari vuosisataa. Harvardin yliopiston professori Barbara Lawrence sai aikanaan laajaa kansainvälistä huomiota määritettyään maasta löydetyille koiranluille iäksi 12 000 14 000 vuotta. Sellaisten hyötykotieläinten kuin naudat ja lampaat kotieläimeksi ottaminen oli käynnistynyt tätä myöhemmin, noin 11 000 vuotta sitten. Lawrencen määritystulos ei ollut kuitenkaan tieteen viimeinen sana ikäasiassa. Saksasta löydettiin sittemmin 14 000 vanha koiranleukaluu ja ItäEuroopasta Moskovan ja Kiovan puolivälistä samoin 14 000 vuotta vanhoja jäänteitä koirista - ja ikäero muihin kotieläimiin on edelleen kasvanut. Museon kallokokoelmasta tunnistettiin koira, joka oli kuollut 31 700 vuotta sitten. Löytöpaikka oli Goyetin luola Belgiassa. Paikalta löytyi Cro-Magnonin ihmisen Aurignacin kulttuurin jäänteitä, mutta ne eivät suinkaan poista mahdollisuutta, että luolaa olivat asuttaneet neandertalinihmiset. Ratkaisevan avun koiran laji-iän määritykseen tarjosi kuitenkin mitokondrio-DNA-tekniikka. Se vahvisti ensinnäkin, että koira polveutuu sudesta, ja että kotieläimeksi ottaminen tapahtui jo 135 000 vuotta sitten. Kun sutta ei ole koskaan esiintynyt Afrikassa, ihmislajien alkukodissa, mutta se on asuttanut Euraasiaa, jälkimmäinen maanosa määrittyy suden koiraksi ottamisen tyyssijaksi. Samalla toimenpiteen suorittajana ainoa mahdollinen on neandertalinihminen, jolta lajimme oppi koiranpidon. Goyetin luolan koirankallosta on isotooppianalytiikalla päätelty eläimen syöneen mm. hevosta, myskihärkää ja peuraa. Juuri näitä lajeja on neandertalinihmisen arveltu saalistaneen, onpa jopa päätelty ravintotaloudellista erikoistumista tähän suuntaan. Mikä alkurooli koiraksi otetulla sudella oli sitten ihmisen ruokakunnan jäsenenä? Perustehtävä oli varmastikin asentopaikan puhtaanapito. Tuohon aikaan Euraasian luonnossa eli muitakin suurpetoja, kuten varsin kookas leijona, joten hygieenikon puuhaa täydentäväksi tehtäväksi tuli luontevasti vaarasta varoittaminen ja jopa ruokakunnan puolustaminen. Suden saalistuskäyttäytymisessä ovat kaikki ne elementit, joita erikseen valikoinnilla vahvistamalla on sittemmin voitu kehittää koiria erilaisiin metsästystehtäviin, on saaliin ajamista, sen pysäyttämistä ja tappopaikalta toiseen paikkaan siirtämistä. Saaliin kohtaamisen synnyttämä jännitys voi laueta haukahteluksi. Susi todella haukahtelee. Suomalaisina pidetyt koirarodut ovat valikoituneet käyttötarkoituksiinsa 7 000 vuoden aikana. Ensin toimintaympäristönä oli pääasiassa metsä. Koiraa opittiin käyttämään myös porotokkien paimennukseen. Kun rodut olivat hahmottuneet, niiden yksilöitä ryhdyttiin testaamaan käyttökokeissa. Näin seulottiin suuresta joukosta ne yksilöt, joilla halutun taipumuksen intensiteetit olivat parhaiten kehittyneet. Tämä kaikki oli luontevasti tervettä ja elämyksiä tuottavaa rodunjalostustoimintaa. Ihminen tuli lajeina Afrikasta Euraasiaan. Täällä löytyi susi, josta sai käyttötarkoitusten monipuolisuuden puolesta ainoalaatuisen kotieläimen. Ihminen vei koiran Afrikkaan aivan samalla tavoin kuin se vei sen Beringian kautta Alaskaan ja sieltä muualle PohjoisAmerikkaan, kun kuivanmaankannas oli jääkauden aikaan tarjolla kulkutieksi. Faaraoiden hallitsemassa Niilijoen laaksossa tulvat tuottivat hyvien viljasatojen avulla ylijäämätilanteita. Kun oli yltäkyllin viljaa, oli myös niiden turvin lihantuotantoa ja näin ruokaa koirille. Koiranpidosta tuli harrastus, joka tuotti alkukoirarotuina tunnettuja koirahahmoja. Tunnistamme tuttuja rotuja aikaamme saakka säilyneissä piirroksissa. Kansainvälisesti ratkaisevan muutoksen siemenet koiranjalostukseen kylvettiin 1800-luvun jälkipuoliskolla, kun kenneltoiminta alkoi kaupallistua. Yhtenä tämänsuuntaisena muutosagenttina on pidetty Englannin kennelklubia, joka perustettiin vuonna 1875. Vanhoja rotuja risteyttämällä luotiin uusia rotuja, joita hyvin kapealta perimäpohjalta lisättiin vauhdilla biologian sallimia rajoja kolkutellen. Ulkomuodon vaaliminen oli ratkaiseva näkökohta, johon pyrittiin kielteisistä ilmiöistä, kuten fyysisistä vajaavaisuuksista ja perinnöllisistä sairauksista välittämättä. 2000-luvulla rotuja on noin 450, perinnöllisiä sairauksia kuta kuin yhtä paljon, monet niistä vain yhdellä rodulla esiintyviä. Suomessa rekisteröidään vuodessa yli 50 000 koiranpentua, niistä kymmenesosa kehittyy ongelmakoiraksi, jota siirretään kodista toiseen. Bisnes elättää kotimaassa suuren määrän eläinlääkäreitä ja lähinnä Puolassa rehuntuottajia. Parhaimmillaan kenneltoiminta on harrastuksista upeimpia, kun taas perinnöllisestä sairaudesta kärsivä koira voi olla eläinsuojelullisesti ongelma ja taloudellinen katastrofi haltijalleen. Kenneltoiminta vaatii pikaisesti nykyisiä tehokkaampia pelisääntöjä. Painetta kohdistuu virkamiehiin ja lainsäätäjiin, mutta eikö Suomen Kennelliiton pitäisi ottaa rodunjalostuksessa johtava pelisääntöjen uudistajan rooli? l Kirjoittaja on emeritusprofessori ja kansanedustaja Erkki Pulliainen Mitä mieltä sinä olet? Onko koiranjalostus tehnyt metsästyskoirista sairaita? Onko koirien perinnöllisiä sairauksia vähätelty tarkoituksen pyhittämiseksi eli haluttujen myönteisten ominaisuuksien kustannuksella? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna 2 Metsästäjä 6 / 2009 Vieraskynä on lehtemme palsta, johon pyydämme kannanottoja.
Tässä numerossa N:o 6 20.11.2009 58. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 22.01.2010. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Toimitussihteeri: Maria Nikunlaakso Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Jari Pigg (pj) Juha Immonen (vpj) Bror Blusi Klaus Ekman Visa Eronen Ilkka Eskola (Hansaprint) Mikaela Miekanmaa (MMM) Juha Mäkinen (MH) Maria Nikunlaakso Vesa Ruusila (RKTL) Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT 2009/ MET09_06 Kansikuva: Hannu Huttu sivu 34 Kuusipeura kartanoiden koristus sivu 30 Kytkettynä jäljestävä koira on jahtiporukan tärkeä apulainen sivu 24 Ilvekset parhaassa kunnossa Lounais-Suomessa ja poronhoitoalueella sivu 28 Tietoa ilvesten liikkeistä satelliittiseurannalla Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0047-6986 2 Vieraskynä: Pelisääntöremontilla eroon koirien perinnöllisistä sairauksista 4 Eräkalenteri 5 Pääkirjoitus 6 SRVA-toiminta ansaitsee kiitoksen 10 Puheenjohtajan palsta: Metsästäjien omavalvonta onnistumisia ja ontumisia 12 Kytkettynä jäljestävä koira on jahtiporukan tärkeä apulainen 16 Miten toiveet ja todellisuus kohtaavat eri metsästysmuotojen harrastamisessa? 18 Hirvialueita haetaan nyt sähköisesti 20 Suurpetosivut uudistuivat täysin 24 Ilvekset parhaassa kunnossa Lounais-Suomessa ja poronhoitoalueella 28 Tietoa ilvesten liikkeistä satelliittiseurannalla 30 Valkohäntäpeurat gps-seurannassa 34 Kuusipeura kartanoiden koristus 38 Ruokintakokeilun tuloksia: Pienhirvieläinten talviruokinta 44 Riistanahat talteen! 46 MMM:n kuulumisia 48 Rhy:t organisaatiouudistuksesta: Uhkia ja mahdollisuuksia 50 Vänön minkkiprojekti 54 Vaihtoehtona täyteinen 58 Erä- ja luontokuvaaja Jari Niskanen tietää kokemuksesta: Metsästystilanne tarjoaa kunnon haasteen 61 Osoitteita 62 Houkutuksia hirvelle 63 Eräaatoksia valtionmailta: Turistimetsästäjä jänisjalassa 64 Ekin kanssa erällä: Sivakat esille! 68 Ystävyyttä hirvimetsällä 72 Aki Wahlman: Hirvi on kiinnostavampi raaka-aine kuin leijona 74 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 77 Kaupantekoa Metsästäjä 6 / 2009 3
Eräkalenteri JOULUKUU Teksti ja kuvat Eerikki Rundgren Palautteet vieraskynä-palstasta Joulukuun alussa päivät alkavat olla lyhimmillään. Etelärannikolla aurinko nousee aamuyhdeksältä ja laskee iltapäivällä kolmen aikoihin. Napapiirin korkeudella aurinko näyttäytyy enää nelisen tuntia ja Utsjoella marraskuun lopulla alkanut kaamos jatkuu aina tammikuulle. Vuoden pimein aika on silti kaikkea muuta kuin valoton. Tähtitaivaan monet ilmiöt, revontulet ja kuutamo näkyvät erityisen hienosti juuri vuodenvaihteen molemmin puolin. Jos vain sää on selkeä, voidaan seuraavan kerran täysikuusta nauttia 2. päivä joulukuuta. Miten metsästäjä voi puuttua suurpetojen salametsästykseen? Metsästäjä-lehden lukijoiden mielipiteitä viime lehdessä esitettyyn vieraskynä-kysymykseen: n "Muutos vaatisi todellakin harrastuksen sisäisen ryhtiliikkeen, aivan kuten Sami kirjoitti, mutta sellaisen käynnistäjää ei ole löytynyt, eikä ehkä kovin helposti löydy. Metsästyksen yhteiskunnallisen hyväksyttävyyden säilymisen kannalta sitä "päänavaajaa" kannattaisi kuitenkin uutterasti etsiä. Kun löytyy edes muutama rehti ja rohkea metsämies, niin peesaajia löytyy jo sitten helpommin." n "Nykyisin 2000-luvulla suurpedoilla on edelleen oikeus kulua Suomalaiseen luontoon erämaassa, mutta ei ihmisten asuinalueella pihapiirissä kotieläinten pyynnissä. Suurpedoille tulee antaa arvo suurriistana, ei pyhäinpalvonnan kohteena. Tässä asiassa luonnonsuojelun on katsottava itseään peliin. Onko näissä yksittäisissä suurpetojen salakaadoissa kyse muusta kuin hätähuudosta elävän omaisuutensa suojelemisesta? Luonnonsuojelun nimissä tehdyistä karrikoiduista suojelurikoksista yhteiskunnan ei tarvitse maaseudulla, kuin jo kaupungeissakaan pelätä kotieläintensä puolesta suurpetojen väärästä valinnasta reviirikseen." n "Toinen kysymys "miksi salametsästykseen ei puututa": kyllä siihen puututaan, jos asia pystytään todistamaan, mutta aivan turha on mennä "käräyttämään" ketään salametsästyksestä tai muustakaan rikoksesta jos asiasta ei ole todisteita. Eihän se olisi enää mitään salametsästystä jos se olisi kaikkien tiedossa. Salametsästäjä toimii nimensä mukaan salaa. Helppo ratkaisu salametsästyksen vähentämiseksi on se että lopetetaan ylenpalttinen suurpetojen suojelu ja annetaan metsästyslupia riittävästi, niin luultavasti se hyvin marginaalinen salametsästäjäryhmä lopettaa kyseisen toiminnan." n "Minusta voidaankin perustellusti väittää, että juuri salametsästys ja sen laaja hiljainen hyväksyntä metsästäjien keskuudessa, ovat keskeisimmät syyt, mikäli susikanta menettää ihmisarkuuttaan ja muodostaa tulevaisuudessa ongelmia. Salametsästys ei kohdistu mitenkään ongelmallisiin yksilöihin, vaan ehkä pikemminkin niihin syrjäisillä alueilla asuviin ihmisarkoihin yksilöihin. Ovathan nämä syrjäiset alueet salametsästyksenkin kannalta riskittömimpiä." "EU:n direktiivien tarkoituksena on säilyttää sudelle suotuisa suojelutaso, niille lajityypillisillä elinalueilla. Tämä tavoite toteutuu meillä erittäin hyvin, sillä kanta on lisääntynyt voimakkaasti. Susi on laajojen erämaiden alkuperäislaji, jonka pitää pystyä muodostamaan reviireitä, elämään laumoissa ja hankkimaan ravintonsa luonnosta. Susilaumat eivät todellakaan kuulu Etelä ja Länsi-Suomen asutustaajamien ja karjasuojien liepeille. Pidetään huolta siitä että susi säilyy, kaikkine vaistoineen ja elämäntapoineen sille lajityypillisillä seuduilla ja aitona erämaaluonnon edustajana." n "Salametsästys on rikos, ja rikosten käsittely kuuluu onneksi tässä maassa viranomaisille. Metsästysseurat ja -järjestöt, eikä edes Luonto-Liitto kuulu siihen kategoriaan." n "Joissain paikoissa Suomea salametsästys ja muukin metsästyslain rikkominen on todella iso ongelma metsästyksen ja metsästäjien maineelle. Se että "annamme" viranomaisten hoitaa tehtävänsä valtion mailla ei riitä, siinä toiminnassa on myös syytä avustaa virkavaltaa." n "Jotta salakaatoja voidaan ennaltaehkäistä pitää ensin kaivaa esiin syyt miksi salakaatoja tehdään ja sen jälkeen puuttua niihin. Avainasemassa on kyky nähdä tilanne "ulkopuolelta" ei siis suojelijoiden eikä metsästäjien näkökulmasta." n "Ei tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen sen tosiasian, että suden salametsästystä tapahtuu maassamme. Se onkin sitten jo eri asia, missä mittakaavassa ja mitkä tahot sitä harrastavat. Uskon ja luotan kuitenkin siihen että nämä tekoset menevät pienten marginaaliryhmien piikkiin. Uskon myös siihen, että tiedetään paljon enemmän, Onko salametsästys kuin ulospäin annetaan ymmärtää. Pienten riistäytynyt käsistä? maaseutukuntien keskuudessa vallitseva valtava yhteisöllisyyden puristusote takaa sen, ettei tietovuotoja rikkomuksista pääse kyllä 50 % valumaan ulospäin. Siis käräyttäjiä ei ole, eikä tule olemaan. Käräyttäjän perhe, lapset mukaan lukien, saattaisivat olla vaarassa ei 50 % tulla kiusatuksi, parhaassa tapauksessa lähtö edessä koko paikkakunnalta. Kukapa ottaisi Ääniä yhteensä: 22 tällaista riskiä ja käräyttäisi salakaatajan." Palokärki on todellinen paikkalintu, joka viettää koko elämänsä noin 30 neliökilometrin laajuisella reviirillä. Lintu suosii jyhkeäpuisia sekametsiä, joista se löytää ravinnon lisäksi pesintään sopivan lahopuun. Metsä-Lappia myöten esiintyvä palokärki on taantunut vanhojen metsien vähenemisen myötä. Palokärjestä on oltu aikoinaan montaa eri mieltä. "Kun kuulee hongankoron äänen, on niin turvallinen kävellä metsässä", uskottiin Kalannissa. Mikkelissä on linnusta ajateltu hieman toisin: "Jos palokärki osuu eteen, tulee tämä käskeä tiehensä. Näin säilytetään metsästysonni." TAMMIKUU Vuodenvaihde on leppoisien luppovaellusten aikaa. Vaikka monin paikoin päästään jo suksille, joutuu Etelä-Suomessa usein vielä taittamaan taivalta jalkaisin. Kun leiriin asetutaan hyvissä ajoin ennen pimeän laskeutumista, on nuotiolla pitkä ilta aikaa muistella syksyn jahtikokemuksia. Viime talvena lumesta saatiin nauttia pitkästä aikaa koko maassa. Joulukuun lopulla lunta oli jo kaikkialla Salpausselän pohjoispuolella länsirannikkoa myöten. Etelärannikollekin talven kolmas kova lumimyräkkä toi vihdoin pysyvän lumipeitteen tammikuun lopulla. Karhu peuran kannoilla -näyttelyn teemoja ovat karhuun liittyvät myytit, rituaalit ja uskomukset. Muinaissuomalaisten jumalana pitämää karhua palvottiin, mutta myös metsästettiin. Näyttelyssä esitellään esineiden, valokuvien ja filmien avulla muun muassa karhun kaato ja peijaiset. Näyttelyn perustana on Helsingin Yliopiston uskontotieteen professori Juha Pentikäisen keräämä laaja aineisto. Esi-isiemme karhuun liittyviin uskomuksiin voi tutustua Yli-Lestillä Metsäpeuranmaan opastuskeskuksessa 22.2.2010 saakka. Lisätietoja osoitteessa www.peuranpolku.fi. Lukijoiden kommentit Käy osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna ottamassa kantaa sivun 2 Vieraskynä-kirjoituksen kysymykseen. Osuvimmat mielipiteet julkaistaan jatkossa tällä palstalla. 4 Metsästäjä 5 / 2009
Pääkirjoitus päätoimittaja Jari Pigg Hyvää tahtoa ja tosiasioiden ymmärrystä tarvitaan Ympäristöministeri Paula Lehtomäki kirjoitti lokakuun lopussa ilmestyneessä Metsä-Kainuu lehdessä suojelualueiden perustamisesta ja luonnonsuojelulain uudistamisesta. Hän totesi mielestäni aivan oikein, että "Luonnonsuojelualueista nauttimiseen on erilaisia tarpeita. Siksi myös lainsäädännössä on tärkeä löytää tasapaino erilaisen virkistyskäytön välillä. Niin marjastajien, retkeilijöiden kuin metsästäjienkin on mahduttava samoihin metsiin. Kyllä sinne mahtuukin. Luonnosta monin tavoin nauttiminen on mahdollista, sallittua ja suorastaan toivottua. Yhteisillä pelisäännöillä ja hyvällä tahdolla se onnistuu kaikille". Eduskunnassa parhaillaan valiokuntakäsittelyssä oleva luonnonsuojelulain muutosesitys ei valitettavasti tue esitettyä päämäärää. Muutoksella on tarkoitus sivuuttaa Naturan yhteydessä annetut lupaukset metsästyksen jatkumisesta ja tehdä myös tyhjäksi valtioneuvoston naturapäätös metsästyksen järjestämisen osalta. Virkamiehet ovat taitavasti valmistelleet lakimuutosesityksen, joka toteuttaa heidän ideologiaansa metsästyksen poissulkemisesta luonnonsuojelualueilta. Annetaanko heidän tarkoitustensa pyhittää keinot, kun muun muassa natura-alueiden suojelua toteutetaan perustamalla niistä luonnonsuojelulain mukaisia suojelualueita. Naturaa käytettiin verukkeena laajoillekin rajauksille, joissa suojeltavia luontotyyppejä tai lajien elinympäristöjä oli rajauksen sisällä usein vain hämmästyttävän vähän. Nyt näistä täsmäsuojeltavina mainostetuista alueista on jo tehty ja on edelleen näemmä tarkoitus tehdä vielä laajemmin alueita, joissa metsästäminen kielletään ja "toteutetaan kokonaisvaltaista luonnonsuojelua ja suojellaan luontoa kokonaisuutena". Näin ovat ympäristöministeriön virkamiehet todenneet. Vaikuttaa siltä, että Naturakin oli siis vain keppihevonen tiellä ideologiseen metsästyksen kieltämiseen ja hehtaareiden saamiseen suojelualueisiin. Saattaisi olla päättäjien aiheellista keskustella kyseisten virkamiesten kanssa heidän todellisista tarkoitusperistään. Eduskunnan tehtävänä on korjata lakimuutosehdotus sellaiseksi, että se on linjassa metsästyksen osalta kirjattujen naturalupausten ja valtioneuvoston naturapäätöksen kanssa. Tehtäköön maassamme todelliseen suojelutarpeeseen perustuvaa suojelua ideologisen hehtaarisuojelun sijaan. Muistettakoon objektiivisuuden, tarkoitussidonnaisuuden ja suhteellisuuden periaatteet myös ympäristöhallinnossa. Kansallispuistoihinkaan ei olla esittämässä mitään vallatonta ja vapaata metsästämistä, kuten olen monesti kuullut väitettävän. Metsästäjät, jos ketkä, ymmärtävät todellisen suojelutarpeen ja oikein mitoitetut asialliset suojelukeinot. Metsiimme, ja myös luonnonsuojelualueille, sopivat kaikki luonnonkäyttäjät. Miksi kuitenkin vaikuttaa siltä, että metsästäjät halutaan sulkea pois metsäkirkoistaan? Erilaiset käyttömuodot painottuvat jo luontaisesti eri aikoihin ja ne voidaan lisäksi sovittaa hyvin yhteen tekemällä tarvittaessa rajoituksia esimerkiksi ajan tai paikan suhteen. Tarvitaan vain pelisääntöjen noudattamista ja ymmärrystä - sekä sitä hyvää tahtoa. Tosiasioiden tunnustamista ja ymmärrystä tarvitaan myös eduskunnan käsiteltävänä olevassa aselain uudistuksessa. Aselain tiukentamista perustellaan mitä kummallisimmilta vaikuttavilla perusteilla väittäen, että siten muka parannettaisiin yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Arkielämän turvallisuusongelmat ovat kuitenkin aivan muualla kuin ampumaharrastuksessa, aseiden omistuksessa tai hallussapidossa. Aseiden hallussapidon tiukentamisen ja turhanpäiväisen byrokratian lisäämisen sijaan kannattaisi keskittyä todellisiin ongelmiin ja suunnitella oikeita ratkaisuja yhteiskunnan todellisiin turvallisuusuhkiin. Lailliset aseet ja ampumaharrastus eivät ole uhkia yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle, kuten valtiovallankin taholta on todettu. Logiikka puuttuukin täysin, kun samat henkilöt silti esittävät ikään kuin lääkkeenä aselain tiukentamista. Toivottavasti terve järki ja todellisuuden taju otetaan käyttöön pyrittäessä parantamaan yhteiskuntamme turvallisuutta puuttumalla todellisiin uhkiin ja häiriökäyttäytymisen syihin. l PS. Suomalaiseen metsästykseen on aina kuulunut olennaisena osana koira. Metsästäjäprofiili, josta tässä lehdessä on toisaalla laajempi artikkeli, osoittaa, että vieläkin kaksi kolmesta suomalaisesta metsästäjästä haluaa metsästää koiran kanssa. Kansanedustaja Erkki Pulliainen puuttuu tähän meille tärkeään asiaan vieraskynäpalstalla. Ovatko meidän koiramme, eli metsästäjän parhaat ystävät, apulaiset ja perheenjäsenet, enää kykeneviä tehtäväänsä, kun rodulla, jos toisellakin esiintyy perinnöllisiä sairauksia. Tästä olisi syytä käydä laajempikin periaatteellinen keskustelu! Käy sinäkin ottamassa kantaa aiheeseen vieraskynä-keskustelupalstalla. Metsästäjä 5 / 2009 5
SRVA-toiminta ansaitsee kiitoksen Suurpetojäljestäjät voivat ylläpitää ja parantaa ampumataitojaan erilaisten harjoitusammuntojen avulla. LeppävirranVarkauden riistanhoitoyhdistyksessä tähän tarpeeseen on vastattu ottamalla käyttöön kohtihyökkäävän karhun ammuntarata. 6 Metsästäjä 6 / 2009
Karhut ovat siirtyneet talviunille. Lehden ilmestyttyä alkaa peurakolareidenkin määrä hiipua, ja virka-apua tarjoaville metsästäjille koittaa muutaman kuukauden hengähdystauko. Tässä vaiheessa on hyvä pysähtyä tarkastelemaan kuinka päivitetty SRVAtoiminta on lähtenyt käyntiin ja minkä verran tilanteita kertyi hoidettavaksi ensimmäisen kesäjakson aikana. seen parhaiten soveltuvan aseen, mikä useassa SRVA-tapauksessa tarkoittaa käsiasetta. Myös suurpetotyöskentelyyn tarvittavia koiria tulee jatkossakin voida kouluttaa ja treenata. Kolaritilanteissa tarvitaan mahdollisimman työskentelyvarmoja koiria, jollaisia ei saada aikaiseksi kuin tuhansien tuntien maastoharjoittelulla ja lukuisten petokontaktien myötä. Toimivat koirat ovatkin SRVA-toiminnan kivijalka. etsästäjät ovat hoitaneet jo parin vuosikymmenen ajan hirvieläinkolareissa loukkaantuneiden eläinten jäljestämisen, joskin toimintatavoissa ja tehtävien organisoimisessa on ollut alueellisia ja paikallisia eroja. Tätä tehtävää on hoidettu siitä syystä, että metsästäjillä on käytännön osaamista eläinten etsimiseksi ja lopettamiseksi. Metsästäjät huolehtivat, että eläinsuojelulain velvoitteet täyttyvät avuttomassa tilassa olevaa eläintä ei jätetä oman onnensa nojaan. Hirvieläinkolareista seuraavien tehtävien lisäksi virka-aputoiminta laajeni 2000-luvun alkupuolella monilla alueilla koskemaan myös suurpetokolareissa loukkaantuneiden eläinten etsimistä ja lopettamista. Näihin tehtäviin valikoituivat muutamat kokeneet suurpetojäljestäjät, jotka hälytettiin tarvittaessa toiselle puolelle maata etsimään esimerkiksi auton töytäisemää suurpetoa. Jonkin verran hoidettiin myös karhujen karkottamistapauksia poliisin apuna. Keväällä 2009 toiminta laajeni siten, että nyt koko maassa pyritään avustamaan poliisia erilaisissa suurpetojen aiheuttamissa ongelmatilanteissa, kuten karhujen karkottamisessa asutusalueen läheisyydestä. Virka-aputoiminnalle annettiin myös nimi SRVA. Nimen antamisella pyrittiin muun muassa siihen, että metsästäjien kädenojennus yhteiskunnan suuntaan tulisi huomatuksi myös ei-metsästävien kansalaisten keskuudessa. Metsästäjien organisoituminen SRVA-toiminnan tiimoilta on huomattava talkooponnistus. Ei ole mitään syytä pitää näin merkittävää toimintaa piilossa suurelta yleisöltä. Riistanhoitoyhdistykset ja paikalliset SRVAtoimijat tekevät arvokasta työtä, joka omalta osaltaan lisää myös ihmisten positiivista suhtautumista koko metsästysharrastukseen. Virka-apupyyntöjä vastaanottavia SRVAyhteyshenkilöitä on riistanhoitoyhdistyksissä nimetty yhteensä 932. Heidän lisäkseen toiminnassa on mukana useita tuhansia henkilöitä, jotka hoitavat käytännön jäljestystehtäviä, eläinten lopettamisia ja ruhojen siirtämisen pois tiealueelta. Tällaisen henkilömäärän sitoutuminen tehtäviinsä on enemmän kuin hatunnoston arvoinen asia. SRVA-toimijat ovat ansainneet suuren kiitoksen yhteiskunnalta. Toiminnan jatkuvuuden turvaamiseksi sekä vapaaehtoistoimijoiden motivaation säilymiseksi on tarpeen, että virka-apua tarjoavat henkilöt saavat aika-ajoin palautetta tekemästään ansiokkaasta työstä. Pelkkä kiitos ja palaute eivät kuitenkaan riitä, vaan toimijoille tulee pystyä tarjoamaan uutta ja mielekästä koulutusta sekä heille tulee turvata olemassa olevien työkalujen säilyminen. Eläinten lopettamistehtävissä oleva henkilö tarvitsee myös jatkossa kulloiseenkin lopettamistilantee- M Koko maan SRVA-hälytyksistä yli 98 prosenttia on hirvieläinonnettomuuksiin liittyviä. Tilanne vaihtelee kuitenkin alueittain. Suurimman työtaakan eteen joutuvat peura-alueiden SRVAhenkilöt. Pelkästään yhden riistanhoitoyhdistyksen alueella voi vuoden mittaan tapahtua yli kaksisataa hirvieläinonnettomuutta. Vaikka tällaisessa yhdistyksessä olisikin nimettynä neljä yhteyshenkilöä, tarkoittaa se vähimmilläänkin jokaiselle useiden kymmenien hälytysten vastaanottamista ja jäljestäjien hälyttämistä vuosittain. Suuri osa onnettomuuksista ajoittuu lyhyelle ajanjaksolle, joten esimerkiksi lokamarraskuun peurakolarihuipun aikaan SRVA-yhteyshenkilöt ovat tiuhaan puhelimen äärellä. Näistä puheluista suuri osa tulee sellaiseen vuorokaudenaikaan, jolloin tavallinen kansalainen joko nukkuu tai suunnittelee nukkumaan menoa. Kun yhteyshenkilö saa luovutettua tehtävän jäljestyspartiolle, varsinainen työ vasta alkaa. Yksi SRVA-hälytys saattaa vaatia useiden henkilöiden useita tunteja kestävää työtä. Ruho, josta joissain tilanteissa saattaa jäädä jotain ihmisravinnoksi kelpaavaa, ei kulkeudu orteen vastikkeetta. Lihan takia on vaikea kuvitella kenenkään SRVA-toimijan olevan toiminnassa SRVA-toiminnan luonne ja ongelmakohdat mukana edellä mainitun pohjalta on mahdotonta ymmärtää kateutta, jota aiheen tiimoilta välillä kumpuaa jäljestystehtäviä suorittavia kohtaan. Kuluneen kesän ja syksyn aikana on SRVAtoiminnan tiimoilta havaittu sellaisia asioita, joissa on parantamisen varaa. Usean eri toimijan välinen yhteistyö, yhteydenpito ja hälytysketjun eteneminen oikealla tavalla vaativat aikaa ja malttia toimintaan osallistuvilta. Pääsääntöisesti tilanteet on saatu aina hoidettua, mutta toisinaan hirvieläintilanteiden hälytysketjun etenemisessä on ollut epäselvyyksiä, ja virka-apupyynnöt ovat menneet SRVA-yhteyshenkilöiden sijaan entisille kolariyhdyshenkilöille tai riistanhoitoyhdistyksen toiminnanohjaajalle sekä puheenjohtajalle. RiistaWebistä löytyvää SRVA-yhteyshenkilölistaa tulee jatkossa pyrkiä hyödyntämään suunnitellulla ja sovitulla tavalla. Tämän asian kuntoon saattamiseksi on tehty riistahallinnon ja viranomaisten välistä yhteistyötä. Uudet toimintatavat hioutuvat uomiinsa pikku hiljaa. Loukkaantunut susi mistä koira? Viime vuosien aikana ovat lisääntyneet tilanteet, joissa susi jää auton töytäisemäksi ja pakenee metsään. Lähes poikkeuksetta näissä tapauksissa on törmätty ongelmaan, ettei suden jälkeä jäljestäviä koiria ole tiedossa ja/tai saatavilla riittävän nopeasti paikalle. Useat petotyöskentelyyn käytettävät ja verijälkeä jäljestävät koirat ovat kiinnostuneita myös suden jäljistä eri asia on, haluaako koiranohjaaja vahvistaa koiransa tällaista taipumusta. Loukkaantuneen suden jäljestäminen sulan kelin aikaan ilman koiraa on käytännössä kuitenkin mahdoton tehtävä. Sopivien koirien puuttuminen on usein tällaisten tilanteiden selvittämisen esteenä. Lihan takia on vaikea kuvitella kenenkään olevan SRVA-toiminnassa mukana. Leppävirran-Varkauden rhy:ssä on tehty virka-aputehtäviin osallistuville koirille huomioliivit. Metsästäjä 6 / 2009 7
Pedoista ja petotilanteista Kuluneen vuoden aikana tapahtuneiden petotilanteiden perusteella voidaan todeta, että päivitetylle SRVA-toiminnalle oli tilausta. Karhut työllistivät SRVA-toimijoita eri puolilla maata. SRVA-petotilanteisiin on jouduttu 14 riistanhoitoyhdistyksen alueella osassa yhdistyksistä useita kertoja. Karhutilanteista kolmessa tapauksessa neljästä ollaan oltu tekemisissä aikuisten yksilöiden kanssa. Jokaisesta karhukarkoituksesta tai muusta aktiivista toimintaa vaatineesta petotilanteesta on pyritty raportoimaan toimintaa maastossa johtaneen tai virka-apupyynnön vastaanottaneen SRVA-henkilön toimesta. Raportointia varten on laadittu web-lomake, joista saatavien tietojen avulla pystytään seuraamaan petotilanteiden lukumäärän kehitystä sekä niistä saatuja kokemuksia. Näitä tietoja voidaan hyödyntää myös tulevissa koulutuksissa. SRVA-toimintaa vaatineita petotilanteita on raportoitu kuluneen vuoden ajalta kahdeksasta riistanhoitopiiristä yhteensä noin kolmekymmentä tapausta. Näistä muutamat tapaukset ovat liittyneet ilves-, susi- ja villisikatilanteisiin kaikissa muissa ollaan oltu tekemisissä karhujen kanssa. Eniten karhut ovat työllistäneet Etelä-Savon, Kymen ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirien SRVA-toimijoita, sillä yli 70 prosenttia tapauksista sattui näillä alueilla. Kaikista aktiivista toimintaa vaativista petotilanteista yli 50 prosenttia on ollut karkotustilanteita, vajaa neljännes kolaritilanteita ja ainoastaan yhdessä tapauksessa jouduttiin lopettamaan rohkeasti käyttäytyvä sairas yksilö. Useissa tapauksissa eläin oli jo poistunut paikalta karkotuspartion saavuttua tai sitä ei löydetty. Edellämainittujen tietojen valossa on helppo osoittaa, ettei kaikkia "häirikköpedoiksi" tituleerattuja yksilöitä ole pyritty SRVA = Suurriistavirka-apu Riistanhoitoyhdistykset koordinoivat paikallisten metsästäjien yhteiskunnalle tarjoamaa virka-apua suurriistan ja ihmisten välisissä ongelmatilanteissa n Riistanhoitoyhdistyksissä on nimetty 932 virka-apupyyntöjä vastaanottavaa SRVA-yhteyshenkilöä. n Riistanhoitoyhdistykset ja poliisilaitokset sopivat SRVA-toiminnan ylläpitämisestä ja siinä noudatettavista yksityiskohdista. n SRVA-toimijat jäljestävät liikenneonnettomuudessa loukkaantuneet eläimet ja pyrkivät lopettamaan niiden kärsimykset. n SRVA-toimijat hoitavat liikenteessä kuolleiden hirvieläinten ruhot pois tiealueilta. n Ihmisravinnoksi kelpaamattomat tiealueelta poistetut ruhot haudataan. n SRVA-toimijat avustavat poliisia asutuksen läheisyyteen kulkeutuneiden tai ongelmia aiheuttavien hirvieläinten, suurpetojen ja villisikojen karkottamisessa. n SRVA-toimijat auttavat poliisia suurpeto- ja villisikakolareiden jälkitilanteissa ja vaarallisten eläinten lopettamisessa. n SRVA-toimintaan osallistuvat henkilöt kuuluvat metsästäjävakuutuksen yksityistapaturmavakuutuksen piiriin (myös muut kuin ampuma-aseella syntyneet vammat korvataan). Myös virka-aputoimintaan osallistuvat koirat kuuluvat metsästäjävakuutuksen piiriin. lopettamaan SRVA-toiminnan yhteydessä poliisin määräyksestä suoritettavat suurpetojen lopettamiset ovat yksittäistapauksia, joita edeltää aina pehmeämpien ratkaisujen yrittäminen tai niiden onnistumismahdollisuuksien ja tilanteeseen sopivuuden läpikäyminen. maan poliisia myös suurpetotilanteissa, petojen perään maastoon lähteviksi henkilöiksi valikoituvat edelleenkin vain riittävästi kokemusta omaavat henkilöt. Mitä vaativampi tilanne tulee eteen, sitä tarkemmin SRVA-yhteyshenkilöt valitsevat maastoon lähtevät koirat ja koiranohjaajat. Syrjäisen kesäasunnon pihapiiristä karhua karkoitettaessa voidaan hyödyntää erilaisia koiria kuin esimerkiksi auton töytäisemän loukkaantuneen karhun jäljestämisessä tai tilanteen sattuessa lähellä asutusta. Tiukimpiin tilanteisiin pyritään aina saamaan sellaisia koirapartioita, jotka ovat aikaisemminkin toimineet loukkaantuneiden ja/ tai haavoitettujen suurpetojen etsimisessä. Rohkeasti käyttäytyvien ja erityisesti loukkaantuneiden suurpetojen sekä villisikojen kanssa toimittaessa tulee operaatioon osallistuvilla henkilöillä olla kokemusta, malttia, harkintakykyä sekä hyvä ampumataito. Suurpetojäljestäjät voivat ylläpitää ja parantaa ampumataitojaan erilaisten harjoitusammuntojen avulla. Leppävirran-Varkauden riistanhoitoyhdistyksessä tähän tarpeeseen on vastattu ottamalla käyttöön kohtihyökkäävän karhun ammuntarata. Muuallakin voidaan vähillä kustannuksilla rakentaa vastaavanlaisia apuvälineitä ampumaharjoittelun ylläpitämiseksi. Myös ruotsalaisilta suurpetojäljestäjiltä vaadittavaa ampumakoetta demonstroiden on mahdollista järjestää mielekästä toimintaa ampumaradoille. Vaikka tämäntyyppiset ammuntaharjoittelut on tarkoitettu ensisijaisesti SRVA-toiminnassa mukana oleville ja etenkin maastoon eläimen perään tositilanteissa lähteville henkilöille, voidaan samalla elävöittää ja aktivoida riistanhoitoyhdistyksen tai metsästysseuran ampumaradalla tapahtuvaa toimintaa ja tarjota seurojen jäsenille uusia kiinnostavia harjoittelumahdollisuuksia. Ampumaharjoittelu on aina hyvä asia, ja harjoittelumahdollisuuksien lisäämisestä seuraa positiivisia vaikutuksia ampumataitojen parantuessa ja ampumaratatoiminnan säilyessä aktiivisena. l Teksti ja kuvat: Marko Mikkola, riistanhoidonneuvoja, Pohjois-Hämeen riistanhoitopiiri Suurpetojäljestäjät tarvitsevat erikoisosaamista Kun SRVA-toimintaa lanseerattiin, oli joillain ihmisillä huoli siitä, että nyt riistanhoitoyhdistyksissä aletaan esimerkiksi loukkaantuneen karhun perään lähteä ilman riittävää kokemusta. Näin ei asian laita kuitenkaan ole. Vaikka riistanhoitoyhdistykset organisoituivat avusta- Metsästäjien organisoituminen SRVAtoimintaan on huomattava talkooponnistus, jota ei ole syytä pitää piilossa suurelta yleisöltä. Ruotsalaisilta suurpetojäljestäjiltä vaadittavaa ampumakoetta demonstroiden on mahdollista järjestää mielekästä toimintaa ampumaradoille, kuten tässä kuvassa Vaasassa. 8 Metsästäjä 6 / 2009
Metsästäjä 6 / 2009 9
Puheenjohtajan palsta Tauno Partanen puheenjohtaja METSÄSTÄJIEN OMAVALVONTA onnistumisia ja ontumisia Edellisessä Metsästäjälehdessä vieraskynäpalstalla esitettiin oikeutettu vaatimus metsästäjien omavalvonnan tehostamisesta etenkin suurpetojen rikolliseen pyyntiin liittyvissä asioissa. Viime aikojen lehtijuttuja seuratessa ja jahtimatkoilla syksyn aikana ihmisten kanssa asioista keskustellessa, käsitys omavalvonnan tehostamisesta on edelleen vahvistunut. Seuraavassa muutamia esille nousseita tapauksia, joihin liittyy rikollisen toiminnan lisäksi muutamia kummastusta herättäviä piirteitä. Itäisessä Suomessa ammuttiin luvatta ainakin kaksi ilvestä, joista toinen oli RKTL:n vasta pannoittama pantailves. Lehdissä olleiden selostusten mukaan pantailveksen ampujat esiintyivät oikeudessa erittäin piittaamattomasti ja rehvastellen väittäen ilveksen kuolleen puista kimmonneiden luotien tai haulien seurauksena. Ei vaikuta kovin uskottavalta ja suoraselkäiseltä toiminnalta! Pantailveksen luvattomaan ampumiseen liittyi vielä yksi uskomaton sivujuonne: paikallisessa baarissa oli keräys, jossa asiakkaat pystyivät laittamaan rahaa ilmeisenä käyttötarkoituksena kiipeliin joutuneiden rikollisten avustaminen. Myös tämä johti poliisitutkintaan luvattomasta rahankeräyksestä. Paikallisen rhy:n hallitus ja toiminnanohjaaja ovat myös saaneet osakseen kohtuutonta arvostelua noudatetusta petopolitiikasta asiasta, johon heillä ei liioin ole vaikutusmahdollisuutta! Toisessa tapauksessa ammuttiin ilmeisesti yksinäinen ilves varsin lähellä asutusta. Lisämakua molempiin tapauksiin tuo vielä se, että mukana oli järjestäytyneessä kenneltoiminnassa olevia aktiivisia harrastajia. Näissä tapauksissa on nostettava hattua niille metsästäjille, joiden mitta tuli täyteen heidän panoksensa rikosten nopeassa selvittämisessä oli hyvänä apuna poliisiviranomaisille. Myös maanvuokraajien suunnalta oli alkanut kantautua uhkauksia vuokrasopimusten irtisanomisesta, ellei tällainen rikollinen toiminta ota loppuakseen. Kainuun suunnalla uutisoitiin paikallislehdessä näyttävästi pienestä purosta, mutta isoista lohista. Kyseisessä tapauksessa oli syrjäiseltä saloalueelta valtion mailta löytynyt satoja kiloja kuolleita kirjolohia, jotka oli lehtikuvan mukaan mätetty styroksilaatikoineen luonnontilaiseen puroon. Poliisi tutkii paikallislehden mukaan asiaa metsästysrikoksena ja ympäristön turmelemisena, mutta tutkinta ei tiettävästi ainakaan vielä ole johtanut syyllisten kiinni saamiseen. Poliisin mukaan erilaisia haaskoja oli lähialueella useampiakin, mutta kyseinen tapaus oli törkein. Paikalliset karhunmetsästäjät ovat kuuleman mukaan ilmoittaneet, jottei heillä ole mitään tekemistä ko. haaskan kanssa. Sitä suuremmalla syyllä voisi olettaa, jotta metsästäjät voisivat edesauttaa syyllisten selvittämisessä. Meidän kaikkien metsästäjien tulee muistaa se, että lait on säädetty demokraattisesti ja ne on tarkoitettu kaikkien noudatettaviksi. Mikäli tietty joukko ottaa lain omiin käsiinsä, on lopulta kärsijänä koko metsästäjäkunta. On hyvin pitkälti kiinni meidän kaikkien asenteesta, miten suhtaudumme näihin metsästysharrastukseen liittyviin ikäviin lieveilmiöihin! Oikeusministeriö on asettanut äskettäin työryhmän valmistelemaan törkeän metsästysrikoksen ja törkeän laittoman saaliin kätkemisen lisäämistä rikoslakiin. Samaa asiaa esitettiin puolenkymmentä vuotta sitten MKJ:n toimesta Jyväskylässä edustajakokouksen antamassa julkilausumassa. Tuolloin asia tyrmättiin valtiovallan toimesta, mutta hyvillä ehdotuksilla on taipumusta toteutua ennemmin tai myöhemmin! l 10 Metsästäjä 6 / 2009
GP ohjelm t paapaketin OINT(PER ER MAXS-tua+knta) tai P OINT kan! ER-perinteisen tut TRACK Vain nope kun ostat u u Huipleprajoetttu!erä! il , ite AUDUTUSPATA ! H KAUPAN PÄÄLLE Tarjous voimassa 11 .12.'09 saakka. Sh 99 ,- MAKSIMAALINEN HYÖTY KOVANLUOKAN KOIRAKÄYTTÖÖN! Huippu-uutuus seurantaohjelmisto kaikki mitä tarvitset! LIVE-palvelu viideksi vuodeksi ja 2500 karttaruutua ilman erillisiä lisäkuluja! POINTER MAX Sony Eri C702-pacsson ketti Varma paikantaminen · Seurannat reaaliajassa (Pointer Live) · Haukkulaskuri-, hälytys ja haukunkuuntelu · Vesitiivis ja iskunkestävä: kuori lasikuituvahvistettu, eletroniikka iskusuojattu, vesitiiviys IP67 · A-GPS ja GPRS! · Ladattava, tehokas akku · Kahden vuoden takuu -panta NYT! Täydelliset koira GPSpaketit käyttövalmiiksi asennettuina esimerkiksi (Panta+MKJ-ohjelmisto 50 karttaruutua+puhelin) pieni lisäerä! 498e KAPASITEETTI JOPA sh. 950e Bellman 889e 93 9e Nok 6210-paiaett k i Classic tehopaketti sisältää vastaanottimen sekä teholähettimen. Paketti tuo käyttäjälle maksimaalisen kantaman. Mukana säilytyskotelo. Tracker Classic+Intello Tracker Exact Soveltuu niin pienille kuin suurille koirille. 499e ennen 599e -luolatutka UUSI MALLI! 199e Antiikkipronssi alk. 150 kg/h Digitaalinen vastaanotin. Nuolet ilmoittavat suunnan ja numerot osoittavat etäisyyden. Suunnan ja syvyyden näyttö. Vastaanottimen nuolet auttavat paikantamaan nopeasti kohdan, jossa etäisyys koiraan on matalin. Mukana säilytyskotelo. Premium Maxi-lihamylly Soveltuu erinomaisesti metsästäjille ja poromiehille. Edullisuutensa ansiosta loistohankinta myös kotikäyttöön. Edullinen hinta, ammattitason suorituskyky a yös Meiltä sa-vtam osat! Bellman ra 429e Näe kuvat värinäytöltä heti maastossa! Premium Lite -lihamylly Jokakodin pikkujätti Monipuolinen pikkumylly jokaisen kodin tarpeisiin. Näppärä koko helpottaa varastointia mutta kätkee sisäänsä tehokkaan paketin. Mukana leikkuuterät ja makkarasuutin. ennen HUIPPUSUOSITTU PIKKUJÄTTI 149e Premium -haudutuspata Laadukas elektroninen haudutuspata. Vetoisuus 4,5 litraa. sh. 299e 199e Värinäytöllinen ohjain ja 2Gb muistikortti 499e VALMISTETTU SUOMESSA! Saana Asekaappi Asekaappi tosi harrastajalle! Reilun kokoiseen kaappiin mahtuu 6-8 asetta/puoli. Säilytä patruunasi ja metsästystarvikkeesi erillisessä lukitussa kaapissa! Kaksi värivaihtoehtoa. Ovissa ripustuskoukut. Mitat 1070x370x1500mm ja paino 92kg. Riista/valvontakamera SG-550V Camo Kamerassa on automaattinen liikkeen tunnistus. Tallennus toimii infrapunan avulla myös pimeässä. Tallentaa laadukasta kuvaa tai videota muistikortille. Soveltuu myös esim. omakotitalon tai kesämökin valvontaan. Valmiusaika jopa 6kk! NYT! 69e 99e HUIPPUSUOSITTU KOTIKOKKI! puh. 045 652 0000 eratuo i soita Tilaa kätevästi netistä ta rusteet.fi te.fi valiokoirava puh. 0500 176 596, 0400 245 083 Hintoihin lisätään toimituskulut.
Kytkettynä jäljestävä koira on jahtiporukan tärkeä apulainen "Metsästä kuuluu laukaus. Metsästyksenjohtaja odottaa armonlaukausta, jota ei koskaan tule. Jospa eläin putosi niille sijoilleen? Lopulta passista tulee radiolla ilmoitus, että sarvipäätä kohti on ammuttu, mutta se ei ole kaatunut. Neljä hirveä on mennyt passista läpi. Miten tästä eteenpäin? Jahtivouti soittaa jäljestävän koiran ohjaajalle ja pyytää apua tilanteen selvittämiseen." Jäljestystilanne yleisesti J äljestystilanne voi alkaa vaikka edellisen kaltaisesta tapahtumasta. Siihen, kuinka päästä tilanteessa eteenpäin kytkettyä koiraa apuna käyttäen, on olemassa muutama hyvä perusohje: Aluksi selvitetään, mitä on tapahtunut, missä ja milloin. Tarkka tieto ampumapaikasta on tärkeä, ja se kannattaa selvittää ensin kartan avulla ja sitten ampujan kanssa maastossa. Tiedot eläinten määristä ampumapaikalla, ampumamatkasta ja ammutun eläimen käyttäytymisestä laukauksen jälkeen ovat arvokkaita. Ampumispaikalla tehdään havaintoja mahdollisista verijäljistä, luodinjäljistä, luunsiruista tai karvoista. Näistä voi alkaa haarukoida mahdollista vamman astetta. Tilanteessa ei kannata olettaa mitään, vaan perustaa tilanne faktoihin ja siihen, että eläin on haavakko, kunnes toisin todistetaan. 12 Metsästäjä 6 / 2009 Sinällään itse jäljestykseen ei ole kiirettä, jos eläimestä vuotaa verta. Kokeneella jälkikoiralla pystytään ajamaan verijälki useidenkin vuorokausien kuluttua, parhailla jopa viikkoja myöhemmin. Mikäli verta ei tule ollenkaan, tulee jäljelle päästä muutaman tunnin kuluessa. Jäljen vanhenemiseen vaikuttavat myös vallitsevat sää- ja maasto-olosuhteet. Eläimen kärsimysten lopettamisen vuoksi tilannetta ei pidä pitkittää enempää kuin on tarpeen parhaan mahdollisen koirakon paikalle saamiseksi. Jälkikoiran työn alkamista helpottaa eniten se, että ihmiset tai muut koirat eivät ole sotkeneet jälkiä ampumispaikalla kulkemalla aluetta ristiin rastiin. Ampumisen jälkeen eläintä tulisi seurata maksimissaan 300 metrin matka, jäljen sivussa. Mikäli ihminen kulkiessaan saa jostakin verta kengän pohjiinsa, levittää hän uusia verijälkiä maastoon jokaisella askeleellaan pitkän aikaa. Tämä vaikeuttaa varmasti jäljestävän koiran työtä. Niin kauan kuin haavoittunutta eläintä seurataan kytketyllä koiralla, ovat maastoon tulleet jäljet ja tapahtumat myös metsästäjien tiedossa. Kytkettynä jäljelle Jäljestysvauhdin tulee olla niin hidas, että ampuja pystyy ottamaan ampumatilanteen milloin tahansa. Jäljelle lähdetään vasta, kun eläin on rauhoittunut aloilleen. Tähän menee tavallisesti aikaa noin kaksi tuntia ampumisesta. Eläimen rauhoittuessa se käy makuulle ja haavakuume nousee nopeasti. Eläin pyrkii myös usein veteen helpottamaan oloaan. Jäljelle lähtevät koiranohjaaja, kytkettynä jäljestävä koira ja ampuja sekä tarvittaessa maasto-opas. Koiranohjaaja johtaa jälkipartion toimintaa, ampuja on valmiina lopettamaan loukkaantuneen eläimen ja maasto-opas huolehtii suunnistamisesta, mahdollisten verijälkien merkitsemisestä maastoon sekä viestiliikenteestä varsinaiselle metsästyksenjohtajalle. Ennen jäljelle lähtöä koiran kanssa kannattaa kulkea pakolliset pissa- ja kakkalenkit, että itse jäljellä koira voi keskittyä pelkästään työn tekemiseen. Lähtöpaikalla kannattaa käyttää hetki harkintaa ja antaa koiran rauhassa etsiä lähtöjälki. Mikäli koira osoittaa useamman jäljen, on tilanne selvitettävä jälki kerrallaan. Jälkeä seuratessa koiranohjaajan tärkein tehtävä on tarkkailla koiraa ja sitä, mitä se maastosta hänelle ilmaisee. Koulutettu koira ilmaisee
veripisarat ja osoittaa mahdolliset suuremmat verimäärät, joita ei välttämättä ihmissilmin sulasta maasta voida havaita. Veren sijainti ja määrä voivat kertoa haavoittumisasteesta. Myös havainnot makuupaikoista ovat tärkeitä. Ohjaajan tulee seurata, että koira pysyy koko ajan töissä siis jäljestää alkuperäistä jälkeä. Taito "lukea" koiraa opitaan vain koiran kanssa tehdystä yhteistyöstä jäljestysharjoitusten tuloksena. Kytketyn koiran kanssa edetään maastossa rauhallisesti ja mahdollisimman äänettömästi. Metsästyksen johtajaa on syytä informoida ta- pahtumista riittävän usein, jotta hän voi siirtää ja suunnitella passitusta alueen ympärille. Tiedon tulee mennä johtajan kautta myös passissa oleville metsästäjille, jotta heidän vireystilansa säilyy. Metsästyksen johtajan toimintaa helpottaa, kun koirapartion mukaan laitetaan koiran gps-tutkapanta. Tällöin hän voi jopa reaaliajassa seurata jäljestyksen etenemistä. Nykytekniikka mahdollistaa myös passimiesten sijainnin seuraamisen, mikä on tärkeää etenkin erikoistilanteita hoidettaessa, esimerkiksi asutuksen tuntumassa. Oppia käytännön jäljestystilanteesta: n Iltapäivällä passiin tulee koiran edessä aikuinen naarashirvi kahden vasansa kanssa. Hirvet ovat pienessä liikkeessä ampumahetkellä ja ampuja ampuu jälkimmäistä vasaa, joka merkkaa osuman, mutta jatkaa juoksuaan. Koira jatkaa hirvien perässä matkaa, mutta kahden kilometrin päässä tienylityksessä on enää yksi vasa naaraan mukana. Koira luovuttaa hirvien seuraamisen viiden kilometrin päässä illan jo hämärtyessä. n Ampumapaikalla ampuja on huomannut verta, jota on maassa jonkin verran. Luodin lentorataa tutkiessa huomataan luodin osuneen risuun 30 metriä ennen vasaa, joten osuma ei välttämättä ole kuolon paikalla. Eläimen jälkeä pystytään seuraamaan noin 200 metrin matka ja verta havaitaan siellä täällä. Lopulta jäljet katoavat. n Tilanteessa ei ole muita koiria saatavilla, joten metsästyksenjohtaja päättää, että pysäyttävä koira lasketaan uudelleen ampumapaikalta etsimään vasaa. Koira katoaa metsän pimeyteen, mutta ei ilmaise maastosta mitään paikkaa, mitä voisi käydä tutkimassa. Koira palaa lopulta lähtöpaikalle. n Illan aikana otetaan yhteyttä jäljestävän koiran ohjaajaan, ja hän lupaa tulla seuraavana aamuna selvittämään tilannetta. n Aamulla jäljestävän koiran työ aloitetaan viimeiseltä varmalta paikalta, josta verta on löytynyt maastosta. Koira merkkaa verijäljen ja jonkin aikaa rengastaa aluetta ennen kuin löytää mieluisan lähtevän jäljen. Koirapartio etenee maastossa kytketyn koiran johdolla noin 700 metrin matkan ja vasa löytyy kuolleena. Osuma on jäänyt alas ja taakse suolistoon. Aikaa koko jäljestykseen kuluu noin 15 minuuttia. n Mitä opiksi? Jos pysäyttävä koira olisi opetettu jäljestämään kytkettynä, niin vasa olisi voitu tavoittaa jo illan aikana ja lihat saatu ihmisravinnoksi. Myös vasan kärsimykset olisivat päättyneet aiemmin. KÄYTÄNNÖN TILANNE EI OLE KOSKAAN KOIRAN KOULUTUSTAI HARJOITUSTILANNE! Jälkikoiran työtä helpottaa, jos ihmiset tai muut koirat eivät ole sotkeneet jälkiä ampumispaikalla. Loukkaantuneen lopetus mahdollisimman nopeasti Koirapartio etenee maastossa ja mikäli tavoittaa loukkaantuneen eläimen, pyrkii lopettamaan sen mahdollisimman nopeasti. Jäljestysvauhdin tulee olla niin hidas, että ampuja pystyy ottamaan ampumatilanteen milloin tahansa. Mikäli ampuja jää jälkeen, vauhtia on hidastettava. Tarkoituksena on pyrkiä lopettamaan eläin mahdollisimman tehokkaasti ja siten, etteivät sen kärsimykset pitkity. Kytkettynä jäljestävän koiran työskentelymatka jää usein alle kilometriin, mutta partion on syytä varautua pitkiin kulkuihin. Mikäli eläin on vakavasti loukkaantunut eikä sillä ole ollut häiriötekijöitä perässä, jää se yleensä ensimmäisen kilometrin matkalla makuulle. Jos eläin ponnahtaa makuulta liikkeelle, täytyy tilanteessa tehdä päätös, jatketaanko kytketyllä koiralla etenemistä vai vaihdetaanko pysäyttävä koira tilalle. Nopeimmin tilanne ratkeaa, jos sama koira osaa työskennellä sekä kytkettynä että vapaana. Mikäli alueella on koiralle vaarallisia paikkoja, esimerkiksi vilkkaasti liikennöityjä teitä, virtapaikkoja, heikkoja jäitä tai alueella on susivaara, voidaan kytketyllä koiralla yrittää painostaa eläin passiketjuun. Eläimen jäljestys ei pääty läheskään aina eläimen löytymiseen. Kuitenkin tieto siitä, että eläin on terve, on tärkeä. Tärkeää on myös se, että aina tehdään kaikki mahdollinen, jotta eläimen todellinen tila saadaan selvitettyä. l Teksti ja kuvat: Ville Hokkanen, riistanhoidonneuvoja, Pohjois-Savon riistanhoitopiiri SRVA eli suurriistavirka-aputehtävissä tehtävissä käytetään keltaista liiviä. Normaalissa hirvijahdissa jäljestyksissä pidetään punaista tai oranssinpunaista lakkia ja liiviä. Koiran varusteista tärkeimmät ovat kunnolliset jälkivaljaat ja 612 metriä pitkä jäljestysnaru. Metsästäjä 6 / 2009 13
Suosittu jahtipuku myös kylmään säähän JahtiJakt Classic AIR-TEX -kalvopuku on se legendaarinen jahtiasu, joka ensimmäisenä voitti metsästäjien luottamuksen toimivuudellaan. Kalvopuvun ominaisuuksien ytimenä on testattu AIR-TEX -kalvo, jonka vedenpitävyys ja hengittävyys ovat huippuluokkaa. Toimivuus ja edullinen hinta ovat tehneet kalvopuvusta metsästäjien suosikin niin Euroopassa kuin USA:ssakin. JahtiJakt Classic Erinomainen vedenpitävyys, lämmin rakenne Hengittävyys > 5.000 g/m2/24 h Vesipilarin korkeus > 10.000 mm Testattu huippuvedenpitävä AIR-TEX -kalvo on pintakankaan ja vuorikankaan välissä. Rakenne tekee puvusta lämpimän ja se soveltuu erityisen hyvin kylmiin olosuhteisiin. Te on-käsitelty pintakangas ei vety helposti ja säilyttää sen vuoksi ominaisuutensa myös kosteissa olosuhteissa. Huippuluokan toimivuus Puvussa on mm. irrotettava kalvohuppu, runsaasti taskuja jotka on suunniteltu metsästyskäyttöön sekä verkkosuojatut kainalo- ja lantioventilaatiot. Supreme neule Tyylikäs ja kestävä neule metsälle ja vapaaaikaan. Aito villa lämmittää kosteanakin. Villa (50%), akryyli (50 %). Konepestävä. Väri: Harmaanvihreä. Pro hunter neule Tyylikäs ja kestävä neule metsälle ja vapaaaikaan. Aito villa lämmittää kosteanakin. Villa (50%), akryyli (50 %). Konepestävä. Väri: Ruskea. Forest neule Tyylikäs ja kestävä neule metsälle ja vapaaaikaan. Aito villa lämmittää kosteanakin. Villa (50%), akryyli (50 %). Konepestävä. Väri: Vihreä VAIN 39 90 VAIN + TOIMITUSKULUT 39 90 VAIN + TOIMITUSKULUT 39 90 + TOIMITUSKULUT Tilaukset: www.eratukku. puh. 020 747 7000 Ma-Pe klo 9-17 tai myymälöistä Vantaa · Turku · Tampere · Lappeenranta · Joensuu · Seinäjoki · Kuopio · Oulu
1. MicroDry-alusasu Erityisesti kerrospukeutumiseen suunniteltu MicroDry-kangas siirtää kosteuden pois iholta. Arvo 19,90 Huippuluokan toimivuus jahdissa 1. Miellyttävä ja pehmeä eecekaulus 2. Monipuoliset ja toimivat taskut 3. Läppäsuojatut rintataskut 4. Suojaisa povitasku tärkeille tavaroille. 5. Helppokäyttöiseksi muotoillut lämmittelytaskut rinnassa 6. Takissa kahteen suuntaan aukeava etuvetoketju. 7. Vedenpitävä ja hengittävä AIR-TEX -kalvo takissa ja housuissa. 8. Kainalo- ja lantioventilaatiot. Verkkosuoja hirvikärpäsiä, hyttysiä ja mäkäräisiä vastaan 9. Hengittävä ja kosteutta siirtävä verkkovuori 10. Housussa henkselin paikat napeilla 11. Housuissa selkää suojaava korotus 2. Fleeceliivi Lämmin ja tyylikäs micro eeceliivi väliasuksi ja vapaa-aikaan. Vetoketjulliset sivutaskut. Arvo 29,90 + ETUPAKETTI JAHTIJAKT CLASSIC KALVOPUKU VAIN 149 + TOIMITUSKULUT + TOIMITUSKULUT Classic-puvun tilaajille etupaketti kaupan päälle! Etupaketin tuotteet: 1. MicroDry-alusasu, arvo 19,90 2. Fleeceliivi, arvo 29,90 3. Basic -lakki, arvo 7,90 3. Basic-lakki Tyylikäs peruslippis takasäädöllä metsälle ja vapaa-aikaan. Arvo 7,90 Tartu tilaisuuteen, tilaa heti! Supreme -kalvokenkä Supreme-kalvokenkä on kokonahkainen huippuluokan maastojalkine. Hieman madalletun varren ansiosta kenkä sopii erityisen hyvin sekä vaativaan jahti- että vaelluskäyttöön, kun maastossa halutaan kävellä paljon. Minimoitu saumojen määrä takaa kävelymukavuuden kaikissa oloissa. Kehittyneen vedenpitävyyskäsittelyn ja AIR-TEX2-kalvon ansiosta kenkä on täysin vedenpitävä ja silti hyvin hengittävä. Tilauskuponki Kyllä, tilaan ______kpl JahtiJakt Classic -kalvopukua hintaan 149 /kpl ja saan myös etupaketin (3 tuotetta). Kyllä, tilaan ______paria JahtiJakt Supreme -kalvokenkiä hintaan 169 /pari. kpl Supreme neuletta, 39,90 /kpl kpl Pro hunter neuletta, 39,90 /kpl kpl Forest neuletta, 39,90 /kpl Toimituskulut lisätään tilauksen hintaan. Tilaajan allekirjoitus Nimi Osoite Sähköposti* Puhelinnumero Kengän malli (Supreme) (alle 18 vuotiaan holhooja) (Classic, neule) Tuote Pituus (cm) Paino (kg) Vyötärö (cm) Erätukku maksaa postimaksun Metsästäjä 6/09 Jalkaterän pituus (cm) 169 VAIN Erätukku Tunnus 5013247 90003 VASTAUSLÄHETYS Postitoimipaikka (*Merkitse sähköpostiosoitteesi kuponkiin.) Liityn samalla ilmaiseksi ErätukkuKlubiin ja saan uusimmat tarjoukset suoraan sähköpostiin.
Metsästäjäprofiili 2009 Miten toiveet ja todellisuus kohtaavat eri metsästysmuotojen harrastamisessa? OSA 1 16 Metsästäjä 6 / 2009
Vuoden 2009 alussa tehtiin metsästäjille edellisvuotta koskenut profiilitutkimus. Sen tavoitteena oli kuvata metsästysharrastuksen nykytilaa, tuoda esille metsästäjien mielipiteitä, kysyä metsästykseen kuuluvista töistä ja omaisuudesta sekä kuvata metsästämisen elinkaarta. Suomalaisen metsästäjän profiilista kerrotaan Metsästäjälehden lukijoille tässä ja ensi vuoden lehdissä. S uomalaisen metsästäjän profiilia kartoittava postikysely lähetettiin 7 000 metsästäjälle. Kysymyksiä oli lomakkeella erittäin paljon, mutta siitä huolimatta yli 60 prosenttia kyselyn saaneista palautti lomakkeen. Tutkimus kiittää metsästäjiä vastausaktiivisuudesta! Vastaukset on tallennettu, ja ensimmäiset, karkeat tulokset alkavat valmistua. Metsästäjä-lehdessä kerrotaan kyselyn perusteella nyt, mitä metsästysmuotoja metsästäjät harrastaisivat, jos siihen olisi tilaisuus ja mitä tosiasiassa harrastetaan. Kiinnostuksesta erilaisten metsästysmuotojen harrastamiseen kysyttiin 5-asteisella asteikolla, miten paljon vastaajia kiinnostaa erityyppinen metsästys koirilla, metsästys muilla metsästystavoilla sekä eri lintulajeihin kohdistuva metsästys eri muodoissaan. Otokseen perustuvat vastaukset laajennettiin koskemaan koko metsästäjäkuntaa otosasetelmaan perustuvilla laajennuskertoimilla. Koira on metsästäjän kaveri Koirien kanssa metsästäminen kiinnostaa yli kahta kolmannesta metsästäjistä. Erityisesti kanalintujen metsästys pystykorvalla ja jänismetsästys ajokoiralla ovat koirametsästyksen suosikkien kärjessä. Niitä kumpaakin ilmoitti haluavansa harrastaa yli kolmannes metsästäjistä. Metsäkanalintujen metsästys on metsästäjillä metsästysmuotojen toivelistan kärjessä. Kolmas koiraa vaativa suosittu metsästysmuoto kaan kiinnostunut. Metsäkanalinnut yksin kulon pysäyttävällä hirvikoiralla metsästys. kien oli koko kyselyn eniten kiinnostusta saanut Koira on kaikkiaankin tärkeä ulottuvuus metsästyskohde ja -muoto. Muut metsäkanalinmetsästyksessä. Metsästäjistä tasan kolmannes tujen metsästysmuodot olivat tasaisen kiinnostaomistaa koiran tai useampia. Metsästyksestä via. Peltokanalintujen metsästys yksin liikkuen välivuosien pitämisen syynä ilmoitetaan usein kiinnostaa viidennestä metsästäjistä. myös tilapäinen koiran puuttuminen. Toisaalta Lintulajeista sepelkyyhkyjen metsästyksestä esimerkiksi hirvieläinten pyynti ajavalla mäyrä- kysyttiin erikseen. Passissa ollen, kuvilta ampukoiralla ei saa suurtakaan suosiota: kahta kol- en tai yksin kulkien kiinnostaa kukin tavoista mesta metsästäjästä se ei kiinnosta lainkaan. noin viidennestä metsästäjistä. Myöskään luolakoiralJäniksen metsästys ajola metsästäminen ei saa koiralla oli suosituimpien suurta kannatusta. metsästysmuotojen listalla 70 prosenttia Kahta kolmasosaa metkolmantena metsäkanalinmetsästäjistä sästäjistä kiinnostaa ylitujen yksinpyynnin ja kapäätään metsästys koiran nalintujen pystykorvameton kiinnostunut kanssa. Ainoastaan kolsästyksen jälkeen. metsäkanalintujen manneksella kuitenkin Kiinnostusta enemmän on koira. Liki kolmannes metsästyksestä kuin mahdollisuuksia metsästäjistä ilmoitti, että yksinään kulkien. koiraharrastus onkin joko Siihen verrattuna, mitä erittäin tai huomattavan metsästysmuotoja metsästärkeä kannustin metsästäjät ilmoittavat haluavantysharrastukselle. Ilman sa harrastaa, heidän jo harkoiraa metsästäminen kiinnostaa paljon tai erit- rastamansa metsästysmuodot ovat osin etäällä täin paljon 23 prosenttia metsästäjistä. Vastaa- toisistaan. Metsäkanalintujen metsästys yksin vasti 18 prosenttia ilman koiraa metsästäminen liikkuen oli suosituin niin toiveissa kuin käytännössä. Yli kaksi kolmannesta metsästäjistä ei kiinnosta lainkaan. on siitä erittäin paljon tai paljon kiinnostuneita, Raudat ja jalkanarut eivät sytytä mutta vain yksi kolmannes onnistuu sitä myös Vain vähän kiinnostusta herättäviä metsästys- harrastamaan. Metsäkanalintujen osalta tilanne muotoja, joista yli 70 prosenttia metsästäjistä ei on myönteinen, kun toiveet ja totuus kohtaavat ole ollenkaan kiinnostuneita, ovat jalkanarulla edes jossain määrin. Toisaalla kyselyssä metpyynti, raudoilla pyynti, jousella metsästäminen sästäjät olivat huolissaan metsäkanalintujen sekä ruokintapaikalta pyynti. Lähes yhtä vähän heikoista kannoista. Se on osaltaan vähentänyt kiinnostusta herättävät lippusiimalla metsästys niiden metsästystä ja siten metsästykseen osalsekä jo mainitut hirvieläimen metsästys mäyrä- listuneiden määrää. koiralla ja metsästys luolakoiralla. Näistä vain Vesilintujen metsästys sekä yksin liikkuen harvoja kiinnostavista metsästysmuodoista vä- että passissa ollen olivat melko korkealla kiinhiten kiinnostuneita ollaan jalkanarulla ja rau- nostavien listalla ja seuraavaksi yleisimpiä jo doilla pyyntiin tai lippusiimalla metsästykseen. harrastettavien metsästysmuotojen joukossa. Vain noin viittä prosenttia metsästäjistä nämä Niitä ilmoitti harrastavansa 2324 prosenttia metsästäjistä. Yli 20 prosenttia ilmoittaa metlajit kiinnostavat paljon tai erittäin paljon. Osa metsästysmuodoista on siinä mielessä sästävänsä ilman koiraa. Sen sijaan metsästäjiä neutraaleja, että ne keräsivät eniten "jonkin ver- kiinnostavat koiran kanssa harrastettavat metran" kiinnostusta. Näitä ovat jo mainittu metsäs- sästysmuodot huomattavasti enemmän kuin totys ilman koiraa, vesilintujen metsästys passis- dellisuudessa niihin on mahdollisuutta. Etenkin sa ollen, väijyntämetsästys, hirven ajometsästys, kanalintujen metsästys pystykorvalla onnistuu vesilintujen metsästys vain harvalta siitä kiinryhmässä tai yksin senostuneelta. Kun liki kä hiivintämetsästys. 40 prosenttia on lajista Metsästäjistä Kaikilla näillä metsäserittäin paljon tai paljon kolmannes omistaa tysmuodoilla oli vankat kiinnostuneita, vain alkoiran tai useampia, kannattajansa ja niistä le 10 prosenttia ilmoittaa sitä käytännössä jo kokonaan kiinnostumatmutta koiran kanssa harrastavansa. Jäniksen tomat, mutta jonkin vermetsästys kiinnostaa metsästys ajokoiralla ran kiinnostuneita oli yli käy hiukan paremmin, puolet metsästäjistä. kahta kolmasosaa. kun 36 prosenttia ilmoitLinnustus on taa erityistä kiinnostusta ja 19 prosenttia jo käysydämen asia Kaikkein suurimman tännön metsästystä. Hirkiinnostuksen herätti metsäkanalintujen met- vikoiralla metsästämisen tilanne on jokseenkin sästys yksinään kulkien. Siitä on kiinnostunut samanlainen: 31:ä prosenttia kiinnostaa erityijoko paljon tai erittäin paljon lähes 70 prosenttia sesti ja 17 prosenttia pystyy harrastamaan todelmetsästäjistä. Toisin päin ajatellen, vain vajaata lisuudessa. Vain harvoja erityisesti kiinnostavia kymmentä prosenttia se ei kiinnosta lainkaan. metsästysmuotoja harrastaa todellisuudessakin Lintujen metsästys kiinnostaa metsästäjiä ta- vain todella harvat metsästäjät. Alle 3 prosenttia saisesti. Vesilintujen osalta kaikkein suurinta metsästäjistä ilmoittaa harrastavansa metsästyskiinnostusta metsästysmuodoista herättää ve- tä jousella, lippusiimalla tai jalkanarulla. l silintujen metsästys yksin liikkuen tai passissa ollen. Näistä kummastakin on joko erittäin Teksti: Anna-Liisa Toivonen, RKtL paljon tai paljon kiinnostunut noin kolmannes Kuva: Sampsa Holmberg metsästäjistä ja vain noin 15 prosenttia ei lainMetsästäjä 6 / 2009 17
Hirvialueita haetaan nyt sähköisesti Valtion mailla metsästävät hirviseurueet saavat tammikuussa opetella uuden tavan hakea hirvioikeuksia. Metsähallitukselle jätettävä hirvihakemus täytetään nyt sähköisesti internetissä. Ammuntakokeen oltava voimassa hakuhetkellä Metsähallituksella on noin 340 lupa-aluetta, joilla metsästää yhteensä tuhatkunta seuruetta. Metsähallituksen lakisääteinen tehtävä on järjestää metsästysmahdollisuus myös niille, joilla sitä ei muuten olisi. Tämän vuoksi etusijalla ovat ne seurueet, joissa on eniten ampujia vailla muuta metsästysmahdollisuutta. Tällaisiksi lasketaan henkilöt, joilla on hakemusta jätettäessä voimassa oleva ampumakoe eikä hän kuulu hirviä metsästävään muuhun seuraan. Ampujaluetteloa voi täydentää vielä tammikuun jälkeenkin, mutta Metsähallitus antaa päätöksensä viimeistään 31. tammikuuta jätetyssä hakemuksessa ilmoitetun ampujalistan perusteella. Kainuussa ja Pohjois-Pohjanmaalla seurueessa on yleensä oltava kymmenen tällaista henkilöä, mutta muilla alueilla ei ole vähim- mäisvaatimusta. Niin sanotulla vapaan metsästysoikeuden alueella (8§:n alue) metsästäjät maksavat Metsähallitukselle henkilökohtaisen 42 euron maksun. Muualla seurueet maksavat metsästysoikeudestaan pinta-alamaksun. Jatkossa järjestelmässä voi maksaa lupansa H irvioikeuksien haku valtion maille on uudistunut. Metsähallitus on julkaissut uuden lupahakujärjestelmän (lupahaku.protacon.fi ja www.metsa.fi/metsastys), jonka avulla seurueet hakevat hirvenmetsästysoikeuksia. Hakemuksen ensi syksyä varten voi jättää tammikuun 2010 aikana. Hirviseurueen edustaja rekisteröityy ja kirjautuu lupahakujärjestelmään ja täyttää seurueen tiedot sähköisesti ampujaluetteloa myöten. Hakemus tallentuu järjestelmään, eikä sitä tarvitse enää erikseen postittaa. Metsähallituksen suunnittelijat tekevät päätöksensä järjestelmässä ja tiedottavat seurueita säh- Järjestelmä huomaa, jos köpostitse. Tämä on asiakkaalle metsästäjä esiintyy ampujana helppo tapa hoitaa hake- useammassa listassa. mukset. Kun hirvihakemus on yhtenä vuonna täytetty, seurueen edustaja voi seuraavana vuonna hakea järjestelmästä vanhan hakemuksensa ja tehdä siihen tarvittavat muutokset, erikoissuunnittelija Heikki Hallila sanoo. Lupahakujärjestelmä oli käytössä ensimmäisen kerran viime keväänä, jolloin metsästäjät voivat hakea kausilupia pienriistan metsästykseen. Järjestelmä on tarkoitettu sellaisten Metsähallituksen metsästyslupien hakemiseen, joihin täytetään hakemus. Metsähallitus suunnittelee järjestelmään maksuominaisuutta. Tarkoitus on, että metsästäjät voisivat maksaa lupansa verkkopankissa päätöksen jälkeen. l Teksti: Aku Ahlholm, vs. erikoissuunnittelija, eräviestintä, Metsähallitus Tahallinen virhe ampujaluettelossa johti rangaistukseen n Hirviseurueen ampujaluettelosta vastaa aina hakemuksen allekirjoittanut metsästäjä. Tämä varmistui Rovaniemen hovioikeuden päätöksestä maaliskuussa 2009, kun oikeus tuomitsi miehen, joka oli hakenut Metsähallitukselta hirvenmetsästysoikeutta. Miehen allekirjoittaman hakemuksen ampujaluettelo oli virheellinen. Kaikki ampujat eivät tienneet olevansa mukana luettelossa, ja joidenkin ampujien kohdalla luettelossa luki virheellisesti, ettei heillä olisi muuta hirvenmetsästysmahdollisuutta. Asia oli merkityksellinen, koska Metsähallitus myöntää hirvialueita sen perusteella, missä seurueessa on eniten ampumakokeen suorittaneiden metsästäjiä, joilla ei ole muuta mahdollisuutta metsästää hirveä. Hakija sai tuomion väärän todistuksen antamisesta viranomaiselle. Järjestelmä voi tarkistaa metsästyskortin numerot Hirvioikeuden hakija löytää tulevaisuudessa siis omilla tunnuksillaan järjestelmästä kaikki vanhat hakemuksensa. Hänen on helppo muuttaa ampujaluetteloon nimiä tai päivittää ampujien koetietoja, kun hän uusii hakemustaan. Uusi järjestelmä helpottaa myös Metsähallituksen eräsuunnittelijoiden työtä. Kun hakemukset ovat sähköisessä muodossa, heidän on helppo tehdä hakijoille lisätiedusteluja, verrata hakemuksia ja tehdä päätöksiä. Sähköinen järjestelmä pystyy tarkastamaan ampujien metsästyskortin numerot. Lisäksi järjestelmä huomaa, jos metsästäjä esiintyy ampujana useammassa listassa. 18 Metsästäjä 6 / 2009 Näin haet hirvenmetsästysaluetta n Mene sivuille www.metsa.fi/metsastys. n Sieltä löytyvät hakuohjeet ja sähköinen lupahakujärjestelmä. n Rekisteröidy ja kirjaudu lupahakujärjestelmään ja täytä hakemus ampujaluetteloineen. n Huomaa, että hirvenmetsästysalueiden numerot ovat vaihtuneet. n Uudet numerot löytyvät metsa.fi ja ja villipohjola.fi-sivustoilta. n Hakija voi enää hakea vain yhtä aluetta ja yhtä vara-aluetta entisen kahden varaalueen sijaan. n Mikäli seurueen jäsenillä ei ole pääsyä internetiin, hakemuksen voi edelleen postittaa. Ohjeet löytyvät sivulta www.metsa.fi/metsastys.
HUIPPU UUTUUS NYT KAUPOISSA! CybernCam CCT-1500L riistapalikka Kun haluat kuvan riistakamerastasi matkapuhelimeen realiajassa 20.10.2009 12:30 Suomalaista huippuosaamista maail UU a UUTmassS Riistakameraan/valvontakameraan asennetaan GSM-lähetin joka siirtää valokuvan matkapuhelimeesi TARJOUS! 299, Liitäntämahdollisuus myös isolle maastoanteenille (jos huono gsm- kenttä) CYBERNCAM CCT-1500L TOIMII USEAMMISSA MERKEISSÄ mm: Scoutt Guard, Wieldview, Stealthcam, Moultrie Tiedät heti, kun esimerkiksi peura saapuu ruokintapaikalle Nyt voit käyttää riistakameraasi myös realiaikaisena valvontakamerana Toimii matkapuhelimissa, jotka pystyvät ottamaan kuvaviestin vastaan Voit itse määritellä montako kuvaa päivässä haluat riistapalikan lähettävän Tekstiviesti hälytys, laite lähettää viestin kun kamera havaitsee liikettä Helppo käyttää, tarvitset vain matkapuhelimen missä kuvaviesti mahdollisuus Huittinen: Digimesta Häijää: Neste Häijää Kuopio: Emergence Mikkeli: Karikon Autotalo p. 045 1128 622 p. 040 5128 664 p. 044 0363 624 p. 010 2899 600 Kun ostat CybernCamin saat riistakameran erikoishintaan. Kysy jälleenmyyjältäsi lisää. Pienet käyttökustannukset Säältä suojattu kotelo Made in Finland Takuu 24 kk p. (02) 6375 777 p. (06) 2150 500 p. (03) 2553 000 p. 0400 420 722 Muut jälleenmyyjät löydät: www.cyberncam.com Voit tilata CybernCam tuotteita myös verkkokaupasta: www.riistapalikka.fi w w w. p ro fsh o p . www.eratuote. www.erakontti. Haapajärvi: R. Olkkonen p. 0400 199 011 p. 010 4409 410 p. (08) 761 831 Pori: AA-Production Seinäjoki: Wextra Tampere: RXTX-Tuote Vantaa: Mauvan
Suurpetosivut uudistuivat täysin 20 Metsästäjä 6 / 2009