Pääkirjoitus
Jari Pigg
apulaistoiminnanjohtaja
Laillinen aseenomistus - uhkako?
Kesän aikana kuului kummia EU:n suunnalta. En tarkoita Suomen sokerintuotannon yllä leijuvia uhkakuvia tai kaavailuja maatalouden 141 -tuen lakkauttamisesta. Asiani koskee EU:n ampuma-asedirektiiviin esitettyjä muutoksia, joilla ampuma-aseen hallussapito ja itsenäinen käyttö sallittaisiin vain täysi-ikäisille, siis 18 vuotta täyttäneille. Toteutuessaan muutos olisi vähintään lievän katastrofin paikka suomalaiselle metsästykselle ja ampumaurheilulle. Metsästyksen ja ampumaurheilun hyväksi tehdyltä nuorisotyöltä, kasvatukselta ja valistukselta vedettäisiin käytännössä matto alta, koska "direktiivi vaatii". Eläköön ukkoutuminen! Meillä ikäraja aseen hankkimiselle ja omistukselle on 15 vuotta, jonka jälkeen holhoojan suostumuksella nuori on voinut hankkia aseen ja käyttää sitä itsenäisesti. Järjestelmä on osoittautunut hyväksi ja onnistuneeksi. Suomessa on jo nuorena opeteltu ja opittu oikea ja vastuullinen aseenkäyttö. Suomea on monessa yhteydessä luonnehdittu EU:n mallioppilaaksi. Voisiko nyt EU puolestaan ottaa mallia suomalaisesta järjestelmästä tai ainakin jättää puuttumatta järjestelmään, joka on kiistatta edistänyt turvallisen aseenkäsittelyn omaksumista? Käsitykseni mukaan kaikki suomalaiset parlamentaariset ja muut korkeat voimat ovat ainakin yrittäneet vaikuttaa sen puolesta, että Suomessa voisivat jatkossakin 15 vuotta täyttäneet käyttää itsenäisesti asetta metsästäessään ja ammuntaa harrastaessaan. Kiitos siitä! Toivottavasti tämä työ ei mene hukkaan. Kokemuksesta olemme oppineet, että uskomme vasta, kun näemme. EUlupauksiin ei ole ollut aina luottamista. Kummia kuuluu myös kotimaasta. Sisäasiainministeriö antoi lokakuun puolivälissä uudet ohjeet aselupakäytäntöjen yhtenäistämiseksi. Ohje tuli voimaan saman tien. Uusilla ohjeilla pyritään siihen, että aselupia myönnettäisiin koko maassa samoilla yhdenmukaisilla perusteilla ja että aselupien haltijoita kohdeltaisiin yhdenvertaisesti koko maassa. Hyvä tavoite. Tunnettuahan on ollut se, että aikaisemmin jossakin kihlakunnassa ei saanut lupaa sotakoneen näköiselle pyssylle ja toisessa lupa heltisi haastattelun jälkeen tai ilman haastatteluakin. Ikävää on, että yhtenäistäminen näyttää merkitsevän sitä, että jatkossa yhä useammin lupaa ei anneta ikävän näköiselle pyssyvärkille missään, eikä kenellekään eikä millään perusteilla. Erikoisemman ampuma-aseen tai pistoolin hankintaa suunnitteleva valmistautukoon erityiseen syyniin ja selvitysten tekoon, samoin kuin puoliautomaattisen kiväärin hankkija. Vaarivainaan "kuuskolmevitosta" sikalahtipistoolia on kyseenalaista edes yrittää "luvittaa". Voidaan vielä hyvinkin kysyä, oliko riittävästi perusteita ottaa yksittäiset huonot esimerkit malliksi koko maan kihlakunnille? Perusolettamuksena näyttää olevan, että "helposti kätkettävä, tulivoimainen ja tehokas ase" voi joutua vääriin käsiin ja aiheuttaa riskin yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle! Eivät lailliset aseet ja ammunnan harrastaminen ole Suomessa mikään ongelma yleiselle järjestykselle ja turvallisuudelle. Minkä ihmeen riskin laillinen ase voisi vastuuntuntoisissa käsissä aiheuttaa? Nykyisellä asehallinnon tasolla ei niin ole eikä tule olemaan. Ammuntaa pitää voida ja saada harrastaa ilman, että on olympiamitalin kiilto silmissä. Se, että jollakin henkilöllä on omistuksessaan aseita, on osoitus siitä, että hän on kunnon ihminen. Hulluille ja väkivaltaisesti käyttäytyville ei ole tähänkään asti aseita annettu tai ne on haettu pois. Poliisilla tulee olla aikaa ja asetuntemusta haastatella, puhuttaa ja huomauttaa tarvittaessa aseluvan haltijaa tai hakijaa, kuten nyt monissa kihlakunnissa etenkin maaseudulla on tehty. Poliisin toiminnan tarkoituksena on edistää ihmisten lainmukaista käyttäytymistä ja se pitää ottaa huomioon myös aselupa-asioissa. Poliisi on aseenomistajille tuttu. Samoin aseenomistajat ovat poliisin vanhoja tuttuja myönteisessä mielessä. Toivottavasti näin on myös jatkossa kihlakuntauudistuksen edetessä. Yhtenäistämisohjeessa mainitaan, että mitä selkeämpi ja yhdenmukaisempi on lupaviranomaisten aseasioissa noudattama linja, sitä todennäköisemmin lupa-asioissa tehtävät ratkaisut saavuttavat yleisen hyväksyttävyyden. Mitäs jos ratkaisut tehtäisiin siltä "vanhanaikaiselta" pohjalta, että ne ovat järkeviä ja yleisesti hyväksyttäviä? Aika näyttää uuden ohjeen toimivuuden. Hyvää siinä on ainakin se, että asettamiskirjeen mukaan "Tämä ohje ei rajoita lupaviranomaisen lakiin perustuvaa harkintavaltaa eikä siten ole oikeudellisesti sitova". Järjen, asetuntemuksen ja ammattitaidon käyttö on siis jatkossakin sallittua kihlakunnissa, jos niin halutaan. G
2
Metsästäjä 6 / 2007
Tässä numerossa
N:o 6 09.11.2007 56. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun suorittaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 23.01.2008. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Raimo Vajavaara Toimittaja: Klaus Ekman Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Tapani Pääkkönen (pj), Klaus Ekman, Juha Immonen, Leif Norrgård, Jarkko Nurmi, Marko Mikkola ja Raimo Vajavaara. Asiantuntijajäsenet: Ilkka Eskola ja Vesa Ruusila. Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 01100 Itäsalmi, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT2007/ MET07_06 Kansikuva: Hannu Huttu
Uusi säätiö peltopyyn tueksi
sivu 12
sivu 39
Pienriistan jäljillä
sivu 60
Trofeet kuntoon
Vesilintukeitaita peltojen reunoille ja ojien varteen 4 MKJ tiedottaa 6 Lordien mailla ja Lakeurella: Peltopyykannan hoito Englannissa ja Ilmajoella 10 Tutkijan tuntoja: Nuoren tutkijan tuntoja - riistabiologi ihmistutkijana 12 Uusi säätiö peltopyyn tueksi 16 Konsteilla kettukin kellistyy 22 Valkohäntäpeura meillä ja USA:ssa: Missourilaiset peura-asiantuntijat järjestön Laitialan toimintakeskuksessa 26 Pyssyt paukkukoot: Pohjalaiset kehittävät ampumaratojaan 32 Jahtitornista on moneksi 36 Kuluvan vuosituhannen saaliit 39 Pienriistan jäljillä 42 Linnunpönttöjä liukuhihnalta 43 MMM:n määräys 44 MMM:n määräys 45 Talkoilla Kanu-loukkuja 46 Maataloustuella kosteikkoja ja uusia metsästysmahdollisuuksia 48 52 56 57 58 60 65 66 69 70 72 76 76 77 80 82 84 85 Vesilintukeitaita peltojen reunoille ja ojien varteen Jaktlerduvan aktiivista nuorisotyötä Piireissä tapahtuu Eräaatoksia valtionmailta: Metsähallituksen metsästysjärjestelyt mahdollisuuksien taidetta Hirvieläintietoa liikenteeseen Trofeet kuntoon Metsästyskausi avattiin vakavalla mielellä Hirvi ja kuusen kuorivauriot puhuttavat Ilveksille lähettimiä Metsästysoikeuden vuokrauskustannukset nousussa Naturaa malliksi (osa 2) Jurvan Metsästysseura rakensi sisäampumaradan Nuorisotoiminta-avustusta haettavissa! Kaurissaaliin ilmoituslomake Tilaa joululahjaksi! Rakkaudesta ruokaan: Aila Hietala Osoitteet Kaupantekoa
Metsästäjä 6 / 2007 3
sivu 48
Aikakauslehtien liiton jäsen
ISSN 0047-6986
Jari Niskanen
I Metsästäjäin Keskusjärjestö on järjestänyt riistanhoitopiirien, -yhdistysten ja metsästäjien käyttöön lakipalveluita puitesopimuksilla Maanomistajien Arviointikeskus Oy:n ja Vuosaaren lakiasiaintoimiston kanssa. Maanomistajien Arviointikeskus Oy:n erikoisaloina ovat: I kaavoitus- ja rakentamisoikeus I ympäristö- ja luonnonsuojeluoikeus I sopimus- ja korvausoikeus I vesioikeus Yhteystiedot: Arviointikeskuksella on toimipaikat Helsingissä, Kouvolassa, Oulussa, Seinäjoella ja Turussa. Yhteystiedot löytyvät osoitteesta www.arviointikeskus.fi tai puh. vaihde 020 7411 050. Vuosaaren lakiasiaintoimiston erikoisaloina ovat: I sopimukset I yhtiö- ja yhteisöjuridiikka I verotus I perhe- ja perintöoikeus Yhteystiedot: Olli Piironen, puh.09-341 1191, fax.09-341 1197, e-mail olli.piironen@kolumbus.fi, osoite Vuotie 45, 00980 HELSINKI.
Lakipalveluja metsästäjille
I FACE, the Federation of Associations for Hunting and Conservation of the EU, is seeking to recruit from January 2008 onwards for its Brussels' based Secretariat a I La FACE, la Fédération de chasse et de Conservation de la Faune Sauvage de l'EU, souhaite engager à partir de janvier 2008 pour son Secrétariat basé à Bruxelles, un I FACE, der Zusammenschluss der Verbände für Jagd und Wildtiererhaltung in der EU, sucht ab Januar 2008 für sein Sekretariat in Brüssel einen
Director of Conservation
I to develop and implement the Federation's programmes and associated policies for biodiversity conservation, habitat protection and wildlife species management. The post holder will be responsible for developing and implementing a coherent strategy which is in tune with the policies of the European Union and the Council of Europe. This will require significant coordination and liaison with external bodies, international agencies and conservation organisations, European officials and politicians and the media. I pour développer et mettre en oeuvre les programmes de la Fédération et les politiques associées pour la conservation de la biodiversité, la protection des habitats et la gestion des espèces de la faune sauvage. Le candidat à ce poste sera responsable du développement et de la mise en oeuvre d'une stratégie cohérente en ligne avec les politiques de l'Union européenne et du Conseil de l'Europe. Ceci nécessitera une coordination et des contacts avec des organismes extérieurs, des agences internationales et des organisations de conservation de la nature, des fonctionnaires et politiciens européens et les médias. I für die Entwicklung und Umsetzung der Verbandsprogramme und entsprechender Vorgehensweisen zur Erhaltung der biologischen Vielfalt, Lebensraumschutz und dem Management wild lebender Arten. Der Stelleninhaber wird verantwortlich für die Entwicklung und Umsetzung einer kohärenten Strategie, die im Einklang mit den Politiken der Europäischen Union und des Europarats stehen soll. Dies wird eine signifikante Koordinierung und Zusammenarbeit mit externen Institutionen, internationalen Behörden und Naturschutzorganisationen, Europäischen Beamten und Politikern und der Medien verlangen. I A full description of the position as well as the terms and conditions can be found on I Une description complète de la fonction ainsi que les termes et conditions peuvent être consultés sur I Eine ausführliche Stellenbeschreibung sowie die Bedingungen und Konditionen können gefunden werden auf http://www.face.eu/Director.Conservation.pdf www.face.eu FACE - Federation of Associations for Hunting and Conservation of the EU Rue F. Pelletier 82, B - 1030 Brussels Tel: +32.2.732 69 00, Fax: +32.2.732 70 72 info@face.eu www.face.eu
Metsästäjä 6 / 2007
5
MKJ tiedottaa
Muistithan tilata Metsästäjän Kalenterin!
I Uusi Metsästäjän Kalenteri on taas saatavissa hyvin varustetuissa kirjakaupoissa ja metsästysalan liikkeissä sekä tilattavissa suoraan Eräkontti Oy:stä, puh. 019-760 690. Kalenteri on Metsästäjäin Keskusjärjestön ja Suomen Metsästäjäliiton yhteistuotantoa.
Ilmainen palvelu!
Metsästysmahdollisuuksia Internetistä Metsästysmahdollisuudet palvelu löytyy osoitteesta www.riistainfo.fi . Tällä hetkellä palveluun on rekisteröitynyt kolmisensataa henkilöä ja näkyvillä olevia ilmoituksia on viitisenkymmentä kappaletta. Kiinnostavimpia ilmoituksia on avattu katselunäkymään tähän mennessä yli 1500 kertaa, ja yhteydenottoja sähköpostitse tarjoajalle on tullut parhaimmillaan toista kymmentä. Tarjoa tai selaa metsästysmahdolisuuksia! Metsästysmahdollisuudet-palvelussa voit rekisteröitymisen jälkeen tallentaa metsästystä tarjolla-ilmoituksesi ilmaiseksi. Ilmoitusten selaaminen ei vaadi edes rekisteröitymistä. Ilmoitukset voivat olla vaihtometsästystä, kaupallisia tai sopimuksen mukaan. Tallennettuja ilmoituksia voi selata alueen ja riistalajin perusteella. Ota yhteyttä Kun ilmoitusta klikataan, se saadaan lähempään tarkasteluun ja kaikki ilmoituksen tiedot esiin. Samalla selaajalle avautuu mahdollisuus jättää tarjoajalle yhteydenottopyyntö sähköpostitse. Näin mahdollisuuden tarjoaja voi yhteydenoton saatuaan ottaa esimerkiksi puhelimitse yhteyttä mahdollisuudesta kiinnostuneeseen ja tarkemmat neuvottelut asian tiimoilta voivat käynnistyä. Ilmoita ilmaiseksi!
Aloite yhtenäisen joulurauha-ajan julistamisesta
I Riistaeläinten joulurauhamenettelyn yhtenäistämiseksi MKJ suosittelee tänäkin vuonna, että riistaeläinten joulurauha alkaisi jouluaattona klo 12.00 ja päättyisi joulupäivän iltana klo 24.00.
Hirviluotitutkimus jatkuu
- osallistu kyselyyn
I Metsästäjäin Keskusjärjestö jatkaa yhteistyötä norjalaisten tutkijoiden kanssa hirviluotikyselyn tiimoilla. Toivomme Sinun hirvenmetsästäjänä osallistuvan tutkimusmateriaalin keräämiseen vastaamalla kyselykaavakkeeseemme. Tarkemmat ohjeet ja kyselykaavakkeet löytyvät Metsästäjäin Keskusjärjestön internet-sivuilta www.riista.fi. Tarkoituksena on saada mahdollisimman paljon hirven ampujilta täytettyjä lomakkeita ja niitä luoteja, jolla kyselykaavakkeen hirvi kaatui. Tulosta lomake internetistä. Hirvipatruunoiden ja luotien ominaisuuksien selvittäminen on katsottu tarpeelliseksi yhteispohjoismaisen tutkimuksen avulla. Tutkimus on alkanut Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa syksyllä 2005. Tutkimustuloksia aiheen tiimoilta tullaan julkaisemaan jatkossakin Metsästäjä-lehdessä. Suomessa kyselykaavakkeen palauttaneiden kesken arvotaan viisi tavarapalkintoa.
Digikuvakisan kuvat Netissä
I Nuorille suunnatun riista-aiheisen digikuvauskisan parhaimmisto on vihdoin katsottavissa Netissä sivuillamme osoitteessa www.riista.fi . Kilpailukuvat löytyvät muun muassa etusivun pikavalikosta.
Osoitteenmuutoksia
G Inarin rhy: Pertti Vikeväkorva, Koppelontie 822, 99800 Ivalo, 040 7291 375, pertti.vikevakorva@pp.inet.fi G Kittilän rhy: Vilho Molkoselkä, Molkojärventie 480, 97420 Lohiniva, 0400 154 589, kittila@riista.fi G Hyrynsalmen-Ristijärven rhy: Timo Toivonen, Likolahdentie 11, 88300 Paltamo, puh. 044-5748560, s-posti: hyrynsalmi-ristijarvi@riista.fi G Someron rhy: uusi toiminnanohjaaja Jukka Hakamäki, Mäntytie 24, 31400 Somero, puh. 050 5913 808
4
Metsästäjä 6 / 2007
Lordien mailla ja Lakeurella
Peltopyykannan hoito Englannissa ja Ilmajoella
Artikkelissa esitellään Game Conservancy Trustin tutkijoiden peltopyykannan hoidosta saatuja kokemuksia Etelä-Englannin olosuhteissa ja verrataan niitä Ilmajoen pyyalueilla ikänsä pyitä seuranneen riistanhoitajan kokemuksiin.
Jarkko Nurmi, riistapäällikkö, Pohjanmaan riistanhoitopiiri
6
Metsästäjä 6 / 2007
ENGLANTI, Hertfordshiren kreivikunta, Royston
P
uikkelehdimme autolla kivitalojen ja pensasaitojen reunustamien peltoteiden halki kohti tapaamispaikkaa: suomalaisittain väärällä kaistalla, mutta perille päästiin turvallisesti vasemmanpuoleisesta liikenteestä huolimatta. Paikallisen kylätalon tiloissa meitä odottivat Game Conservancy Trustin tutkijat Ian Lindsay, Peter Thompson sekä Roystonin koealueen riistanhoitaja Malcolm Brockless. Tiedossa oli siis peltopyykannan hoidon tutkimustietoa höystettynä käytännön kenttämiehen näkökannoilla. Roystonin kuudesta eri tilasta koostuva koealue tuli Game Conservancy Trustin hoitoon viitisen vuotta sitten. Tutkimushankkeen idea oli selvittää kuinka paljon aktiivisella riistanhoidolla voidaan parantaa peltopyykantaa silloin kun hoito aloitetaan normaalissa viljelykäytössä olevan alueen perustilanteesta. Malcolm asettui taloksi ja veti "riistanhoitokoneensa" käyntiin. Pyiden elinympäristöjä parannettiin muun muassa uusien suoja-alueiden luomisella ja aktiivisella viljelijäyhteistyöllä. Tavoitteena oli kehittää pyyn riistanhoidon menetelmiä, joita voitaisiin
soveltaa käytännön viljelyssä koko maassa. Pyy otettiin siis osaksi peltoalueiden maatalouskäytön suunnittelua. Tietenkin myös petopyyntiä tehostettiin. Brittiläinen käsitys pedoista on laajempi kuin suomalainen ja niinpä Malcolm jahtasi kettuja, kärppiä, rottia ja varislintuja ympäri vuoden. Tulosta syntyi.
laskun merkkejä vuosikausiin. Riistanhoidon vaikutus oli siis pysyvä. Tutkija Ian Lindsay mainitsee kolme peltopyykannan hoidon päätekijää, jotka perustuvat brittiläisiin tutkimuksiin ja käytännön riistanhoitajien havaintoihin. I suojaisten pesäpaikkojen kehittäminen I poikueajan suojan kehittäminen I talviaikaisen suojan kehittäminen Näiden kaikkien peruselementtien tulisi olla pyylle tarjolla suhteellisen lähellä toisiaan, sillä elinympäristöä etsivä, vaelteleva poikue joutuu helposti pedon saaliiksi tai nääntyy vaelluksellaan. Pyy-ympäristön riistanhoitoa suunnittelevan tärkein tehtävä on varmistaa, että viljelymaisemasta löytyvät kaikki yllämainitut kolme elementtiä.
Pyykanta nousuun
Malcolm osoittautui varsin tehokkaaksi pyiden suojelusenkeliksi, sillä alueen pyykanta nousi kahdesta parista sadalla hehtaarilla 18: sta pariin. Kanta vakiintui lähtötilannetta huomattavasti korkeammalle tasolle eikä se ole osoittanut
Pyy-ympäristön tärkeät ominaisuudet
Peltopyy pesii Ianin, Peterin ja Malcolmin mukaan Englannissa aina kuloheinään. Tällaista ympäristöä on tarjolla alueilla, joita ei niitetä vuosittain. Käytännössä tämä tarkoittaa sielläkin ojanvarsia ja muita viljelyn muokkaustoimien ulkopuolelle jääviä alueita. Pyy pesii ylivuoti-
Luonnon- ja riistanhoitosäätiö tarjosi elokuussa asiantuntijajäsenilleen mahdollisuuden piipahtaa Englannissa tutustumassa paikallisen peltopyykannan hoitoon. Elinympäristöjen hoidon yhdistäminen maatalouden osaksi oli resepti piipertäjien menestykseen Sumujen Saarella. Pätevätkö englesmannien opit suomalaisen peltopyykannan hoitoon?
Heinillä on eroa: peltopyy pesii lähes aina ylivuotiseen kuivuneeseen heinikkoon näyttää Peter Thompson
"Täällä ne viihtyvät virnan ja pillikkeiden syönnissä" toteaa Jaakko Hakola kesantoalan vieressä
SUOMI, Ilmajoki, Munakka
pitkin jalkapelissä pitkiä matkoja. Pyyt ovat pulassa, jos talvi tuiskuaa ojat täyteen lunta.
Pahanperän peltopyyalue
Kierrellessämme Ilmajoen peltoaukeita viittoo Jaakko sinne tänne ja toistaa valitettavan usein sanat: "liian steriili peltopyylle". Tällaisen tuomion saavat alueet ovat yleensä suuria lohkoja, joissa ei ole avo-ojia, matalia pensaita tai pieniä metsä-/pajusaarekkeita peltomaiseman autiutta rikkomassa. Lisäksi tällaisilla aukeilla viljellään yleensä vain yhtä viljalajia. Eli valitettavasti juuri sellaisia aukeita, joita nykyviljely tuottaa. Pahanperän peltoaukealle saapuessamme innostuu Jaakko silminnähden: avo-ojaa, saarekkeita ja latoja löytyy. Eikä latojenkaan reunoja ole nuoltu kantilleen viljelykäyttöön vaan niitä reunustavat pajut ja pihlajat. Tuossa on pajusaareke, johon koirani kerran seisoi, eikä se suostunut millään etenemään. Heitin sinne lakkini ja muutaman neliömetrin alta pörähti kymmeniä pyitä lentoon. Tuntui kuin koko puska olisi noussut ilmojen teille, nauraa Jaakko kuusikymmentäluvun jahtimuistolleen. Jaakko saattoi silloin ampua syksyssä viitisenkymmentä peltopyytä ja verotus ei tuntunut kannassa. Jokaiseen parveen tuli Jaakon mukaan jättää vähintään kuusi lintua. Pahanperän
I
lmajoen Alajoen pyylakeuden laidalla ikänsä asunut peltopyyaktivisti Jaakko Hakola tuntee peltojen linnun elinpiirit ja elintavat. Hän on hankkinut tietonsa tarkkailemalla ja hoitamalla alueensa pyykantaa. Kenttähavaintojensa tueksi hän on kerännyt laajempaa näkökulmaa alan kirjallisuudesta: pirtin pöydät notkuvat Suomen Riista-julkaisuja ja muuta kirjallisuutta. Munakan maastoissa suoritettu sateinen kiertoajelu osoittaa Jaakon tuntevan pyypaikkansa ja kohtaamme lyhyen peltokierroksen aikana kolme eri pyypoikuetta. Peltopyyllä menee nyt Pohjanmaalla hyvin ja lintuja on enemmän kuin pariinkymmeneen vuoteen. Jaakko vahvistaa englantilaisen peltopyykannan elinympäristöjen hoidon teesien pätevän myös Ilmajoella, ne vain on sovellettava kotoiseen viljelymaisemaan ja kasvivalikoimaan. Pesä ovat lähes aina avo-ojan reunan kuloheinässä. Poikueet puolestaan viihtyvät horsmikossa, pajujen alla ja villivatussa, toteaa Jaakko. Jaakon havainnot ovat mielenkiintoisia, sillä Englannissakin painotettiin poikueiden viihty-
vän vankkavartisissa, mutta ilmavissa kasvustoissa kesäaikaan. Niissä poikueet eivät kastu ja ne löytävät runsaasti hyönteisravintoa. Munakkalaisen peltoaukean horsmikot ja pajukoiden alustat ovatkin täynnä pyiden rypykuoppia. Pajut ovat pyille tärkeitä talviajan suojapaikkoja, etenkin mutkittelevien pelto-ojanvarsien holvistot, joiden alla pyyt ovat turvassa. Ne ovat varsinaisia haukkajarruja ja linnut kulkevat ojia
Metsästäjä 6 / 2007
7
sen ruskean ja kuivan kuloheinän alle, jonne tehty lyhyt käytävä tarjoaa linnulle erinomaisen suojan. Poikueajan suojasta tutkijoilla on myös täysin selvä näkemys: vankkavartinen, harva kasvusto. Se pitää poikaset kuivina, silloin kun niiden oma lämmönsäätelykyky on pienpoikasvaiheessa huono. Lisäksi tällainen kasvusto tarjoaa katon petolintujen aiheuttamaa ilmavaaraa vastaan. Tärkeää on, että kasvusto on harva ja ilmava ja että kasvuston sisässä on paljasta maata näkyvissä rypemistä ja kuivattelua varten. Sikuri oli englantilaisten käyttämä poikueajan suojakasvi. Talvi-aikainen suojapaikka muistutti suurelta osin poikueajan ympäristöä ja se oli ehkä kasvustoltaan hieman tiheämpi. Tärkeää oli, että se pysyisi talven viimoissa pystyssä tai kaatuisi korkeintaan mataliksi "holveiksi", sillä pitkin pituuttaan kaatuvalla kasvilla ei ole toivottua suojavaikutusta. Englannissa lunta on talvellakin vain harvoin, joten kasvuston ei tarvitse olla niin vankkaa kuin Suomen oloissa. Tällaiset kohteet tarjosivat talvehtimispaikan myös hyönteisille ja etanoille, joita pyyt popsivat tärkeänä talviravintonaan.
Ian harmistuu selkeästi, kun hän pohtii monien englantilaisten suojelutahojen vähättelevää suhtautumista petopyynnin merkitykseen ja tuhahtaa lopuksi: "It is bloody ridiculous".
Beetlebank eli "pöppiäiskaista" tarjoaa pyille suojaa ja hyönteisravintoa viljelylohkojen keskellä.
Englantilainen peltopyyn poikueympäristö on usein vankkavartinen ja harva kasvusto.
"Kaikki on turhaa, jos petoja ei pyydetä"
Ianin puheet peltopyykannan hoidosta kuulostivat tutuille myös suomalaisesta näkökulmasta. Tehostunut viljelymaan käyttö supistaa pyyn elintilaa sielläkin ja hyvinvoiva kanta edellyttää aktiivista otetta elinympäristöjen hoidossa. Seuraavakin murhe kuulostaa tutulta.
alueen keväinen pyyparitiheys oli Jaakon mukaan silloin noin seitsemän - kahdeksan paria neliökilometrillä. Vaikka Ilmajoki lienee edelleen maan parhaita pyyalueita, on tiheys pudonnut noin kahteen pariin neliökilometrillä. Silloinkin puhutaan jo kohtalaisen hyvästä pyyvuodesta. Yllämainittujen elementtien lisäksi Jaakon resepti pyykantojen hoitoon on kesantomaiden määrän lisäys. Pyyt tarvitsisivat alueita, joiden
kasvillisuuden annettaisiin kehittyä vapaasti kahden vuoden ajan: kasvavat mitä kasvavat. Tällaisilta alueilta pyyt löytäisivät pillikettä ja virnaa evääksi. Ne toimisivat myös vähälumisten aikojen talviympäristöinä.
Sakoluku ja pyykato
Jaakko Hakolan havaintojen mukaan pyykannan alamäki alkoi Ilmajoella 1960-luvun loppupuolella. yhtenä syynä laajassa kokonaisuudessa hän mainitsee sen, että rukiin viljelylle silloin
asetettu sakolukuvaatimus ei täyttynyt alueen pelloilla. Ruis ei siis kelvannut enää leipäviljaksi ja sen viljelypinta-ala romahti alueella. Rukiin oras on pyylle erittäin tärkeä ravintokasvi talven ja kevään aikana, toteaa Jaakko. Mikäli sitä ei ole saatavilla, tarvitsevat pyyt ruokintaa. Pyiden ahdingon kyllä huomaa, sillä ne alkavat kerääntyä pihoihin ja viljakuivureiden lähelle. Karjatilojen ympäristöt ovat kohteita, joista pyyt löytävät purtavaa kovan talven aikana. Jaakko itse ruokkii pyitä myös peltoalueen ladoissa, joihin pyyt pujahtavat oveen tehdystä pienestä aukosta ja sisällä ne ovat turvassa ilmavaaralta. Kanahaukkakysymyskin nousee tietysti esille, sillä Jaakon mielestä kanahaukka säätelee Ilmajoen Alajoen peltolakeuden pyykantaa tällä hetkellä. Elinympäristöt ovat heikentyneet ja silloin haukan vaikutus korostuu. Kun elinympäristöt olivat paremmassa kunnossa, eivät haukat aiheuttaneet Jaakon mukaan pyille tappioita juuri lainkaan. Mielestäni lintuharrastajat ja peltopyykannan hoitajat voisivat yhdessä miettiä rajattua haukkapyyntiä, joka tapahtuisi yhteistyössä ja vain
Viljelijä on jättänyt osan hankalan muotoisen peltolohkon nurkasta pyille, jotka viihtyivät kesannolla koko viime talven.
Kierrellessämme peltoaukeita viittoo Jaakko sinne tänne ja toistaa valitettavan usein sanat: "liian steriili peltopyylle".
8
Metsästäjä 6 / 2007
Elinympäristön hoitoon panostaminen on täysin turhaa, jos unohdat tärkeimmän: petopyynnin. Tämä tahtoo usein unohtua, sillä suojelupuolella elinympäristöjen hoito on paljon seksikkäämpi aihe. Petopyynnistä puhuminen ei ole yhtä suosittua ja sinun täytyy olla hemmetin hyvä työssäsi, jotta saisit siihen liittyvän viestisi perille, sanoo Ian. Ian harmistuu selkeästi, kun hän pohtii monien englantilaisten suojelutahojen vähättelevää suhtautumista petopyynnin merkitykseen ja tuhahtaa lopuksi: "It is bloody ridiculous". Roystonissa petopyynti on arvossaan ja Malcolm pyytää 1000 hehtaarin alueelta 35-40 kettua vuodessa, saman verran saaliiksi kertyy
kärppiä. Variksia ja harakoita hätyytetään koko kesän ajan pyiden pesien suojelemiseksi ja vuosisaaliksi kumpiakin lajeja kertyy satakunta nokkaa.
Kettu on silti pahin toteaa Malcolm riistanhoitajan varmuudella.
Kanahaukkaa ei alueella esiinny ja varpushaukan aiheuttamat tuhot osoittautuivat tutkimuksissa paljon riistanhoitajien kuvittelemia pienemmiksi. Ian nauraa vanhojen käsitysten murtamisen vaikeutta. Kun esittelimme varpushaukan aiheuttamiin tappioihin liittyvää uutta tutkimustietoa, joka siis osoitti varpushaukan vähäisen roolin pyyn
saalistajana, jätimme varmuuden vuoksi automme käyntiin pihaan, kertoo Ian osallistumisestaan paikallisten riistanhoitajien värikkääseen vuosikokoukseen. Ianilta riittää kyllä ymmärtämystä isompien haukkojen kanssa painiville riistanhoitajille, sillä kanahaukka on Englannissakin todettu melkoiseksi pyysurmaksi. Luojan kiitos, Roystonin alueella ei esiinny kanahaukkaa, sillä silloin pyykannan hoitomme olisi vaikeuksissa
Maatalous tukee pyykannan hoitoa
Game Conservancy Trust on saavuttanut Englannissa arvostetun aseman riistanhoidon tutkimuksessa. Säätiö saa rahoituksensa lahjoituksista ja Ian kehaiseekin hieman omaa työtään. Olemme melko hyviä tutkijoita ja pirun hyviä pyytämään rikkailta ihmisiltä lisää rahaa tutkimuksiimme. Lisäksi haemme paljon EU-pohjaista rahoitusta. Säätiön yhteydenpito hallituksen maatalousasioista päättäviin viranomaisiin on tiivistä ja jatkuvaa. Tutkimustulokset pyykantojen hoidosta implementoidaan osaksi yleistä maaseutupolitiikkaa ja päätökset suosivat peltopyytä. Taannoinkin paikallinen ympäristöasioista vastaava ministeri puolusti riistanhoitajia ajaessaan peltopyyasioita osaksi maatalouspolitiikkaa. Kun skeptikot epäilivät pyykannan hoidon onnistumista, oli ministeri tokaissut: "Olen nähnyt miten ne tekevät sen Roystonissa, miksi se ei olisi mahdollista muuallakin".
Riistanhoitaja Malcolm Brockless sai Roystonin peltopyykannan kasvamaan yhdeksänkertaiseksi. Resepti: elinympäristöjen hoito ja petopyynti.
Suomeen sovellettavaa ?
Roystonin opeista valtaosa olisi sovellettavissa Suomeenkin. Erityisen silmiinpistävää oli se, että Englannissa riistanhoidon status on korkeampi kuin Suomessa: johtuneeko siitä, että pyiden ja fasaanien pyynti on rahakkaiden lordien ykkösharrastus. Tiiviimpää yhteydenpitoa riistantutkijoiden ja -hoitajien sekä maatalousasioista päättävien viranomaisten kanssa tarvittaisiin myös meillä. Suurin ongelma on siinä, että maatalouden ympäristöohjelman luonnonhoitotavoitteet ovat liian yleisluontoisia. Tästä on saatu huonoja kokemuksia myös Englannissa, sillä Ianin mukaan paikallisen ympäristöohjelman generalistiset tavoitteet haittasivat heidänkin toimintaansa takavuosina. Kun yritettiin suosia kaikkea peltoluonnon hyvää ja kaunista yhtäaikaa, loppujen lopuksi mikään laji ei hyötynyt toimenpiteistä. Omaa ympäristöohjelmaamme rasittaa lisäksi suunnaton byrokratia ja toinen toistaan hankalammat kotikutoiset säännöt. Jos esimerkiksi kosteikkojen kuivattaminen olisi tehty 1950-luvulla yhtä vaikeaksi kuin nyt niiden palauttaminen, olisivat peltoalueet vieläkin varsin vetisiä... Petopyynnin ja varislintujen jahtaamisen liberaalit käytännöt Englannissa hämmästyttivät reissulla mukana olleita suomalaisia: variksia vähennettiin koko kesän ajan, valon käyttö oli sallittu kettujen pyynnissä kuten myös monta muuta menetelmää, jotka on Suomessa kielletty jo kymmeniä vuosia sitten. Kuitenkin molemmat maat ovat EU:n jäseniä! En kaipaile moisia menetelmiä laajemmin Suomeen, sillä eettisten arvojen korostaminen metsästyksessä ja riistanhoidossa on suomalaisen eränkäynnin vahvuus. Toisaalta kuitenkin tuntuu, että aluekohtaisesti voitaisiin kokeilla hieman laajempaa keinovalikoimaa peltopyykantojen elvyttämisessä. G
Metsästäjä 6 / 2007 9
Peltopyy tarvitsee viihtyäkseen pensaita, heinikoita ja monipuolista viljelyä.
niillä alueilla, joissa panostetaan pyykannan hoitoon merkittävästi. Jaakko kaipaa peltopyykannan hoidon tueksi myös vanhaa kunnon varishäkkiä, sillä lakeuksien valtavat "poikamiesvarisparvet" aiheuttavat peltolintujen pesinnälle melkoiset tuhot. Varishäkkien pyyntitehohan on heikentynyt merkittävästi, sillä metsästyslainsäädäntömme
kieltää elävän houkuttimen käytön. Häkin teho perustui siihen, että sisällä olevat linnut houkuttivat häkkiin lisää asiakkaita. Jaakon näkemyksen mukaan poikkeuslupia tarvittaisiin peltopyyn hoitoalueille, sillä variksia voisi hyvin käyttää houkutuslintuina ja pyyntitehon parantajina muutaman päivän ajan ilman eläinsuojelullisia ongelmia. G
Tutkijan tuntoja
Nuoren tutkijan tuntoja
- riistabiologi ihmistutkijana
Tapasin vastikään 77-vuotiaan tätini, joka asuu Ruotsissa. Hänellä on tapana kysyä, miten "luvut" menevät. Yhtään vierailua ei mene ilman, että tutkijan ammatistani puhutaan ja lukuintojani kehutaan. Tätini on välkky nainen, jonka luovuudella ja innostuksella yliopisto-opinnot olisi suoritettu helposti. Sen sijaan hän päätyi hinnoittelemaan tuotteita tavarataloon ja rakasti työpaikkaansa.
Saija Sirkiä, Kirjoittaja on Riistapäivilläkin väitöskirjatyötään esitellyt tohtorikoulutettava.
G Yritän useimmiten hillitä tätini akateemisuusihastusta. Valmistuessani maisteriksi kolme vuotta sitten olin varma, että minusta ei tutkijaa tule. Tuttuni valuivat jatko-opiskelijoiksi, koska muualta ei oman alan töitä ja rahoitusta irronnut. Itse heräsin samaan tilanteeseen pari vuotta sitten. Nykyisenä tohtorikoululaisena saan olla kiitollinen opetusministeriön myöntämästä nelivuotisesta rahoituksesta. Suoritan jatkoopintojani Helsingin yliopistossa, mutta edustan samalla Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitosta, josta saan ohjausta ja tukea. Väitöskirja siintää silti kaukana tulevaisuudessa hyvin epämääräisenä maalitauluna. Joskus yritän myös selittää tädilleni, ettei tutkijantyö ole pelkkää lukemista ja opiskelua. Tässä törmään kuitenkin hyvin äkkiä vaikeuksiin. Mitä tämä työ oikein onkaan? Miten selittää akateemisia käytäntöjä niitä tuntemattomalle,
kun on tuskin itsekään työtavoista perillä? Ystäväni sanojen mukaan kaksi ensimmäistä vuotta tutkijakoulutettavana menevätkin lähinnä sen hämmästelyyn, että mitä sitä seuraavaksi tekisi. Ohjaaja oli ilmoittanut, että tutkinnon tavoitteena on tehdä opiskelijasta itsenäinen ajattelija. Käytännön väitöskirjatyöstä ei kursseja kuitenkaan tarjota. Usein joudun tilanteeseen, jossa työmotivaatio on vähissä, päämäärä hakusessa. Tieteellisten käsikirjoitusten vaatimien pikkutarkkuuksien parissa kokonaisuus hämärtyy ja käytännönläheisyys on kaukana. Kysyn itseltäni, mihin tällä tähtään? En pelkkään tutkintoon, se on varmaa. Mielessä vilahtelevat sanat "asiantuntija" ja jopa "yleissivistys". Tie itsenäiseksi ajattelijaksi tuntuu olevan kova ja kivinen. Onneksi valopilkkujakin on. Samaisella Ruotsin reissulla pistäydyin Uppsalassa, kansainvälisessä riistabiologikongressissa. Lähes 500 osallistujaa eri maista omine tutkimusaiheineen tuntui yhtäkkiä muodostavan sen kauan kaivatun kokonaiskuvan. Keskustelu kollegoiden kanssa sai aivonystyröihin eloa ja mieleen jonkinlaista kirkkautta: eihän minun pitänytkään ratkaista kaikkea yksin! Tieteen ominaisluonne, asioiden monipuolisuus ja -mutkaisuus nousi esiin joka esitelmästä. Yhdessä raotamme tätä luonnon mystistä verhoa, kukin omasta kulmastamme, ja näemme oman pikku palasemme "totuutta". Tiedättekö, mikä on tällä hetkellä riistabio-
logisen tutkimuksen kuumin aihe? En tarkoita DNA-tekniikoita tai tilastomenetelmiä. Tämän hetken kuuminta "hottia" riistabiologiassa on ihminen. Uppsalassa "human dimensions of wildlife" -teemasta pidettiin nelisenkymmentä esitelmää ja esitettiin yli 50 posteria. Voisi sanoa, että vihdoinkin lopetamme kiipeämisen perse edellä puuhun, ja alamme tarkastella biologisia ilmiöitä ihmisnäkökulmasta. On toki tärkeää, että tiedämme mahdollisimman paljon luonnosta ja lajeista päätöstemme taustaksi. Yhtä tärkeää, ellei jopa tärkeämpää, on olla selvillä itse päätöksentekijöistä ja heihin vaikuttavista asioista. Harto Lindén on tällä palstalla jo todennut: "Voimme tietenkin manipuloida luontoa riistan hyväksi, mutta huomattavasti tehokkaampaa olisi manipuloida ihmistä ja yhteiskuntaa, sillä ihmistoimet ovat määränneet myös riistan hyvinvoinnin, jo vuosisatojen ajan". Päätöksentekijöillä en tässä tarkoita poliitikkoja, vaan kaikkia niitä ihmisiä, intressipiirejä, joilla on tavoitteita ja toiveita riistalajien hoidon suhteen. Kuten kestävän kehityksen määritelmässä todetaan, lajien hoidon tulisi olla sosiaalisesti kestävällä pohjalla. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti, että eri intressipiirejä tulee kuunnella ja kuulla. Euroopassa tämä kuuleminen on kuitenkin vielä usein mielletty pelkäksi palaveeraamiseksi ja työryhmäkokoontumisiksi. Tieteen keinoin ihmisnäkökulmia on vasta hiljattain alettu tarkemmin selvitellä. Riista-asioissa tärkeimpiä toimijoita Suomessa ovat metsästäjät. Meillä ei pelkästään metsästetä, vaan kerätään maailmanlaajuisestikin mitattuna yhtä kattavimmista ja edustavimmista riistakantojen seuranta-aineistoista. Tämän valtaisan riistanhoidollisen työn lisäksi tulevat vielä metsästysseurojen omat projektit ja seurannat, joiden lukumäärää ja vaikutuksia en edes lähde arvailemaan. Metsästys- ja erästyskulttuurilla on laajemmin vaikutusta suomalaiseen kansallistuntoon ja koko tapaamme elää. Uppsalassa kuulemissani esitelmissä käsiteltiin metsästystä ja ihmisnäkökulmia monelta eri kantilta. Tutkimuksia oli tehty niin metsästäjien ikääntymisestä, uusien metsästäjätulokkaiden piirteistä kuin riekonmetsästäjien metsästystyytyväisyyteen vaikuttavista tekijöistäkin. Niin, ja asenteista. Asenteista tulokaslajeja, suojelua vaativia lajeja ja petoja kohtaan. Asenne- ja tietämysmittauksia esiteltiin useita kymmeniä. Merkillepantavaa oli, että useissa todettiin vastaajien kaksijakoisuus mielipiteissään: toisaalta laji haluttiin säilyttää, toisaalta hävittää ainakin lähiympäristöstä. Monet tutkimukset osoittivat myös, että kertaluonteisilla tapahtumilla saattoi olla suuri vaikutus mielipiteiden heilahtamisessa jompaankumpaan ääripäähän. Omat mielipiteeni tutkijanammatista ovat selvästi jakaantuneet kahtaalle. Ehkä siksi ihmisnäkökulma kiinnostaa myös minua. Ajatus biologisen tiedon yhdistämisestä ihmislähtöiseen tutkimukseen antaa toiveita eheämmän kokonaiskuvan saamiseksi omassa tutkimuksessani. Se herättää optimistisen ajatuksen, että näistäkin tutkimuksista voisi olla jotain käytännön hyötyä. Siksi esitän nöyrän toiveen, että metsästäjäkuntamme jaksaisi ruksailla mielipiteitään kyselylomakkeisiin ja vastata haastatteluihin. Olette meille nuorille riistabiologeille tärkeä tietolähde ja motivaation ylläpitäjä. G
w
O R
10
Metsästäjä 6 / 2007
LUMICAMO
Uusi kalvopuku talvijahtiin - JahtiJakt LumiCamo!
Talvimetsästäjän suosikkipuku lämmittää ja pitää kuivana
Uusinta uutta jälleen Erätukusta. Loppukauden jahtiin uskomattoman upeasti maastoon ja talveen sopeutuva asu; LUMICAMO-kalvopuku, takki ja housut.
Kimmo Takarautio X2-huippukalvo, vedenpitävyys ja
säädettävä lippa
Tuo ten ro: JJS C1 01
johdolle
housuissa
TUOTENUMERO: JJSC101
www.ERATUKKU.fi
Puhelintilaukset
Ma-Pe 9-18
020 747 7000
OULU: Alasintie 8 VANTAA: Valimotie 27 TAMPERE: Possijärvenkatu 4 RAAHE: Sovionkatu 4 - 6 HAAPARANTA: Ikano-talo
Uusi säätiö peltopyyn tue t
Viime vuonna Suomeen perustettiin uusi riista-asioihin keskittynyt Luonnon- ja riistanhoitosäätiö. Toukokuun alussa säätiö käynnisti ensimmäisen hankkeensa, jonka päätavoitteeksi on asetettu elinkykyisen ja kestävää käyttöä sallivan peltopyykannan palauttaminen lajin entisille pääesiintymisalueille.
S
Marko Svensberg, erikoissuunnittelija, Metsästäjäin Keskusjärjestö
äätiön perustamisessa aktiivisesti toimineen Fredrik von Limburg Stirumin mukaan toiminnan alkuvaiheessa säätiö tarjoaa taloudellisia voimavaroja sekä peltopyyn että tarvittaessa muun riistalajiston ja peltoluonnon hyvinvoinnin turvaamiseksi. Säätiö tukee mm. sellaisia realistisia ja hyvin suunniteltuja hankkeita, jotka tähtäävät peltopyyn palauttamiseen alueille, joilta se on jo kadonnut tai on katoamassa. von Limburg Stirumin mukaan säätiön perusperiaatteena on edistää riistanhoitotyötä, vaalia suomalaista metsästyskulttuuria ja edistää sen kansainvälistä hyväksyttävyyttä sekä toimia luonnon suojelemisen ja ympäristön taloudellisen hyötykäytön yhteensovittamisen puolesta.
Peltopyyopas, pilottialueita ...
Toukokuun alussa Luonnon- ja riistahoitosäätiön peltopyyhankkeen projektipäällikkönä aloitti Sakari Mykrä. von Limburg Stirum toimii säätiön asiamiehenä ja osa-aikaisesti Mykrän rinnalla. Säätiön taustatukena toimii myös 12 jäseninen riista-, maatalous- ja linnustoasioihin perehtynyt asiantuntijaryhmä, jonka tehtävänä on avustaa projektien suunnittelussa ja esimerkiksi uuden valmisteilla olevan peltopyyoppaan kirjoitustyössä. Elinympäristöjen parantamiseen ja kannan
12 Metsästäjä 6 / 2007
elinkyvyn turvaamiseen tähtäävän oppaan lisäksi peltopyyprojektin ensi vaiheen tehtävänä on perustaa elinympäristöjen hoidon pilottialueita sekä turvata alkuperäisen, itäisen peltopyyrotumme tarhakannan säilyminen. Käytännössä säätiö on siis etsinyt kokeilualueita, joissa ryhdytään tekemään toimenpiteitä peltopyyn elinympäristöjen parantamiseksi yhteistyössä paikallisten metsästäjien, viljelijöiden ja maanomistajien kanssa. Omalta osaltaan säätiön peltopyyhanke jo toteuttaa maa- ja metsätalousministeriössä valmisteilla olevaa kansallista peltopyykannan hoitosuunnitelmaa. Maa- ja metsätalousministeriö, Metsästäjäin Keskusjärjestö ja alueelliset riistanhoitopiirit ovatkin jo käynnistäneet ja tehneet säätiön kanssa yhteistyötä peltopyyn hyväksi. Keskusjärjestön roolina on toimia lähinnä asiantuntijaryhmässä ja tiedotuksessa, sekä pyrkiä vaikuttamaan mm. maatalouden ympäristötukien suotuisuuteen riistan kannalta. Alueellisella tasolla riistanhoitopiirien koordinointityö on tärkeää jo itse käytännön riistanhoitotyön ja yhteistyöverkkojen luomisen toteuttamisessa. Esimerkiksi Pohjanmaan riistanhoitopiiri on varautunut osallistumaan alueelleen perustettavan itäisen rodun tarhaamiseen keskittyvän tarhan perustamiskuluihin.
Omalta osaltaan säätiön peltopyyhanke jo toteuttaa maa- ja metsätalousministeriössä valmisteilla olevaa kansallista peltopyykannan hoitosuunnitelmaa.
Aikaisempiin riistatalouden projekteihin verrattuna uutta ja mielenkiintoista on se, että säätiö on kerännyt peltopyyhankkeeseen rahoitusta valtion lisäksi elinkeinoelämän piiristä ja yksityisiltä lahjoittajilta. Tästä suomalaiset metsästäjät voivat olla tyytyväisiä. Säätiön taustalla onkin joukko merkittävimpiä elinkeinoelämän
Oppia Englannista. Osa säätiön asiantuntijaryhmästä kävi tutustumassa englantilaisen riistanhoitosäätiön peltopyyhankkeisiin.
yn tueksi n
Itäistä peltopyytä
I Asiaa tutkineiden henkilöiden vallitsevan käsityksen mukaan Suomessa peltopyyn luonnonvarainen kanta edustaa alalajia Perdix perdix lucida, joka on maahamme idästä Karjalan kannaksen kautta maanviljelyksen mukana levinnyt alalaji. Eurooppalaista alalajia edustaa Perdix perdix perdix, jonka alkuperäinen levinneisyys on selkeästi eteläisempi kuin suomalaisen rodun. Näiden kahden alalajin välillä on selkeä geneettinen ero ja niiden on laskettu eronneen toisistaan noin miljoona vuotta sitten. Suomalaisissa tarhoissa kasvatetut ja istutuksissa käytettävät linnut ovat käytännössä kaikki eurooppalaista eli ns. läntistä alalajia. Peltopyytutkija Tuija Liukkosen mukaan luonnossa esiintyvistä peltopyistä kerätyt näytteet ja niistä tehdyt DNA-määritykset antavat vahvoja viitteitä, että luonnostamme ei juuri löydy tarhasta istutettujen eurooppalaista alalajia edustavien peltopyiden jälkeläisiä. Vieraan alalajin istutuksien mielekkyys on ollut koetuksella, sillä läntisellä, tarhaolosuhteisiin kouliintuneella peltopyyn alalajilla ei ole saavutettu menestystä, vaikka lintuja on maastoon viety tuhansia. Tällä hetkellä ei ole tietoa siitä, olisivatko tulokset erilaisia, jos istukkaina oli ollut omaa luonnonvaraista, itäistä peltopyyalalajiamme. Tiedon puutteesta huolimatta vieraslajien aiheuttama problematiikka on ollut pinnalla jo hyvin kauan ja sitä ei kannata metsästäjien keskuudessakaan unohtaa. On selvää, että Suomessa tullaan tulevaisuudessakin tarhaamaan peltopyitä, ja siksi on tärkeää, että tarhatut linnut edustaisivat sitä kantaa, mitä meillä esiintyy luonnonvaraisena. Tämä varmistaisi sen, että istutettavat linnut olisivat sopeutuneet vallitseviin ympäristöoloihin myös geneettisesti. Nykyinen tilanne ei ole luonnonhoidon kannalta imarteleva. Käytännössä ideaali tilanne voisi olla sellainen, että pidemmällä aikajänteellä kaikki tarhaajat luopuisivat keskieurooppalaisen peltopyyn tarhauksesta ja siirtyisivät kasvattamaan itäistä alalajia. Asia ei ole kuitenkaan aivan yksinkertainen, sillä itäinen ja läntinen rotu eroavat merkittävästi käyttäytymiseltään. Meillä tähän asti saatujen kokemusten mukaan itäisen alalajin arkuuden ja epäluuloisuuden johdosta sen kasvatus tarhassa on ollut hankalampaa ja vaativampaa. Ero läntisen serkun helpompaan tarhakasvatukseen on luultavasti seurausta siitä, että meillä itäisiä lintuja on tarhaolosuhteissa kasvatettu vasta hyvin vähän aikaa, kun taas läntistä on kasvatettu tarhoissa jo vuosikymmeniä. Tarhaolosuhteissa menestyvät monesti ihmisiin tottuneet ja kesyyntyneet linnut, jotka ovat yleensä stressittömimpiä ja tätä kautta myös parhaita lisääntyjiä. Joka tapauksessa tarhakasvatukseen liittyvät vaikeudet pitäisikin voittaa ennen alalajin vaihtoa. Luonnonvaraisen peltopyymme tarhakannan saavuttamiseksi maa- ja metsätalousministeriö käynnisti jo vuonna 2002 itäisen peltopyyalalajin geenipankkiprojektin ja sitä aiotaan jatkaa myös Riistan- ja luonnonhoitosäätiön aloittamassa hankkeessa. Alkuperäisen peltopyyrodun käyttöä peltopyyistutuksissa onkin tarkoitus lisätä sekä kehittää etsimällä lisää sen kasvatuksesta kiinnostuneita tarhaajia.
Luonnon- ja riistanhoitosäätiön Fredrik von Limburg Stirumin (oik.) ja Sakari Mykrän toiveena on, että säätiön toiminnasta kiinnostuneet tahot yhä enemmissä määrin osallistuisivat tuleviin hankkeisiin sekä taloudellisen että toiminnallisen avun kautta.
vaikuttajia. Säätiön hallituksen puheenjohtajana toimii Jukka Härmälä ja varapuheenjohtajana Björn Wahlroos. Muita hallituksen jäseniä ovat Antti Herlin, Jukka Koivisto, Fredrik von Limburg Stirum, Jorma Ollila ja Hannu Salokorpi. On myös hienoa, että elinkeinoelämän huippunimet ovat metsästäjinä kiinnostuneet luonnonja riistanhoidon kysymyksistä ja ovat valmiita panostamaan omaa aikaansa metsästäjille tärkeiden asioiden hyväksi. Toivottavasti mahdollisimman moni muukin metsästäjä on valmis myös panostamaan ja tekemään työtä riistan ja metsästyksen vuoksi. G
Peltopyystä maatalousluonnon monimuotoisuuden indikaattorilaji
I Peltopyykantojen tulevaisuus on pitkälti kiinni maatalouden muovaamasta peltomaisemasta. Kuinka hyvän elinympäristön se pystyy tarjoamaan peltopyylle? Avainkysymys on haluaako maatalous muuttua entistä luontoystävällisemmäksi? Mahdollisuuksia on, jos halua riittää. Maataloustuista ympäristötuki ja sen erityistuet antavat jo nyt lähes kaikille viljelijöille mahdollisuuksia peltopyyn elinympäristöjen parantamiseen. Lienee selvää, että suomalainen maataloustuotanto ei luultavasti tule koskaan kilpailemaan määrällä vaan laadulla ja siksi korkeat terveys- ja ympäristövaatimukset täyttävät tuotteet todennäköisesti olemaan entistä tärkeämpiä myös tulevaisuudessa. Suomalaiset arvostavat puhdasta ja luonnon huomioonottavaa maataloustuotantoa. Jotta tavallisten kansalaisten ja koko yhteiskunnan hyväksyttävyys maatalouden tukipolitiikkaa kohtaan säilyisi, tulisikin ottaa rohkeita askeleita entistä ympäristöystävällisempään, luonnon monimuotoisuutta painottavaan maatalouspolitiikkaan. Maataloustuista erityisesti ympäristötukea kannattaisi suunnata edelleenkin yhä vahvemmin edistämään maatalousluontomme monimuotoisuutta. Ajankohtainen ympäristökeskustelu on ollut jo vuosia vilkasta vesistöjen rehevöitymisen ja ravinnepäästöjen osalta. Maanviljelijä on todettu pääsyylliseksi ja armoa ei ole annettu. Maatalousluonnon monimuotoisuus voi olla hyvinkin seuraava haaste maataloudellemme ja astumalla etulinjaan viljelijät voisivat jo etukäteen vastata tähän haasteeseen. Panostamalla luonnon monimuotoisuuteen viljelijät voisivat jopa saada hyötyä luonnon monimuotoisuudesta ja esimerkiksi peltopyyn hyvinvoinnista. Maataloustuotteiden markkinointi- ja myyntivaltti voisi olla monimuotoinen ja luontoystävällinen maatalousluonto. Hyvinvoiva peltopyykanta voisi toimia ekologisesti kestävän, monimuotoisen ja luontoystävällisen maataloustuotannon paikallisena mittarina indikaattorina.
Metsästäjä 6 / 2007
13
yy
Kettu on niin viekas eläin, ettei sen pyytäminen onnistu noin vain. Mutta niin kuin vanha räisäläläinen sananparsi sanoo: "Onhan revonnahka niin kallis, jotta kannattaa sitä pyytää vaikkei saakaan."
Eero Keskinen
Metsästäjä 6 / 2007
17
K
Syöttikaloja haaskaan.
ettu ja varsinkin sen pyynti edellyttää usein ennakkovalmisteluja. Ennen pyyntiä niitä on vähän houkuteltava. Rakenna jo syyskesällä houkutushaaska kyttäyspaikan lähelle. Jos käytät vain naru- tai loukkupyyntiä, tee haaska joka tapauksessa. Se lisää kettujen ja supikoirien liikettä alueella. Kaiva routarajan alapuolelle ulottuva monttu. Täyttele sitä roskakaloilla ja muulla pilaantuvalla eloperäisellä, ei kuitenkaan tuotantoeläimistä peräisin olevalla teurasjätteellä niiden käyttöä on lainsäädännöllä rajoitettu. Kun montussa on pari ämpärillistä ainetta, tuoksu alkaa olla jo mojova. Hanki nyt pätkä mustaa muoviputkea, jonka halkaisija on pari tuumaa. Pituutta putkella pitäisi olla sen verran, että se ulottuu montun pohjalta lähelle tulevaa lumen pintaa, kuitenkin enintään 30 senttiä yli maan pinnan. Pane putki pystyyn jätteisiin ja täytä monttu putken ympäriltä maalla. Tuoksut houkuttelevat kyllä ihailijoita, mutta itse aine on turvassa toistametrisen maakerroksen alla. Houkutin toimii koko talven. Aikanaan se maatuu mullaksi eikä saastuta ympäristöä.
Kyttäyskoju, lämmin tai kylmä
Nykyisin osa ketuista on urbanisoitunut ja kesyyntynyt kapisiksi tunkioeläimiksi. Ne ovat menettäneet normaalit vaistonsa ja niiden mukana luontaisen arkuutensa. Yritän nyt tässä kertoa konsteista, joilla korpikettukin saadaan saaliiksi. Valitse kojusta (koju = kyttäyspaikka) ampuma-aukon suunta siten, että kuu paistaa ainakin iltayön selkäsi takaa. Näin varjot eivät haittaa. Jos saat kojuun sähkölämmityksen, anna sen olla päällä pienellä teholla ne kuukaudet, kun kyttäystä harrastat. Lisää lämpöä tarvittaessa jo edellisenä päivänä. Jos käytät puulämmitystä, lämmittele kojua pari kertaa viikossa tervaspuilla, vaikket olisikaan kytiksessä. Kun olet menossa kytikseen, lämmitä tarpeeksi, mutta jo aamupäivällä. Jos kyttäät "tunkiokettuja", voit onnistua jopa kylmästä kojusta. Täytä pari suurta muovikanisteria tosi kuumalla vedellä ja kuljeta ne heti kojuun. On kuitenkin käytettävä apuria, joka poistuu paikalta. Aseta kuumat kanisterit kahta puolta istuintasi. Näin tarkenet pitkäänkin, jollei ole kova pakkanen.
Ampuma-aukon tulee olla noin 20 senttiä korkea, leveydeltään 50 senttiä. Varusta aukko ulkopuolelta pitkällä lipalla, ettei kuun valo pääse paistamaan aseen piippuun. Pehmusta aukko vaahtokumilla tai muulla pehmeällä aineella. Näin piippu ei pääse kolahtamaan vahingossa. Rakenna sisäpuolelle alusta, alustalle pehmustettu nojatuoli, joka ei natise. Siitä on hyvä ampua. Eteesi teet pehmustetun telineen, jolta saa aseen äänettömästi käsille. Mene kytikseen kuutamoyöksi jo viiden maissa iltapäivällä. Mukana voi olla parikin apuria,
jotka saattelevat sinut kojulle kiertotietä. Kojulla sinä pujahdat sisälle, muut jatkavat pysähtymättä matkaa. Tankkaa tukevasti kofeiinia ennen kytikseen menoa. Evääksi voit ottaa jotain pehmeää, mahdollisimman hajutonta syötävää. Juotavaksi käy pelkkä vesi. Pissahädän varalta on hyvä olla mukana tyhjä, korkillinen pullo.
Haaskan paikka aseen mukaan
Aseta syöttinä oleva haaska noin 30 metrin päähän kojusta, jos käytät haulikkoa. Se on varmin ase. Jos käytät luodikkoa, haaska voi olla 100 metrin päässä, eikä omien hajujen suhteen tarvitse olla yhtä tarkka. Haaskan pitää olla tehty niin, etteivät ketut pysty kuljettamaan sitä pois. Jos haaskalla on vaikka hirvensorkkia, ne on jäädytettävä isoon nippuun. Iso ruho on paras haaska. Haaskaa voit lisätä talven mittaan, kun uutta ainesta ilmaantuu. Älä mene haaskan äärelle, vaan yritä saada lisäykset paikalle heittämällä tai vähintäänkin sukset jalassa. Ammutut ketut on samoin haettava sukset jalassa ja vedettävä ne pois pitkällä riu´ulla. Älä hae ammuttua kettua heti pois haaskalta, sillä ihme kyllä toinen kettu voi tulla haaskalle vielä samana yönä. Haaska on useimmiten lumen alla, joten kettu tekee siihen sivusta onkaloita. Kun kettu tulee, se menee suoraan onkaloon. Odota hetki, kunnes se tulee ulos katsomaan. Ammu silloin heti.
Tankkaa tukevasti kofeiinia ennen kytikseen menoa. Evääksi voit ottaa jotain pehmeää, mahdollisimman hajutonta syötävää. Juotavaksi käy pelkkä vesi.
Konsteja narupyyntiin
Jos olet jalkanaru- ja loukkupyytäjä, käytä hajuhaaskan lisäksi vanhaa, hyväksi koettua konstia. Kypsytä hevostilan tai ravitallin lantakasassa tai kompostissa sitkeää ja kulutusta kestävää lihanahkaronttia pari viikkoa. Supikoira kelpaa paremman puutteessa. Laita paistos pitävän, noin kymmenmetrisen narun perään, ja hiihtele paistia vetäen erämaita hyvin kaukana lenkkiä tehden. Kyllä alkaa kettuja ilmestyä. Toista homma kuukausittain. Myös lämpimässä pidetty kalanmaksaöljy on tepsivää roisketta, samoin ruotsalaiset hapansilakat. Purkkeja vain lämpimään ja sitten maastoon. Lopuksi ammut pienoiskiväärillä reiän purkin kylkeen turvallisen kaukaa.
Äänettömyys ja hajuttomuus ovat A ja O.
w
O R
18
Metsästäjä 6 / 2007
Uusi "näkymätön" JahtiJakt Camo -kalvopuku
Ylivoimaisesti maastoutuva Camo- kalvopuku-uutuus
JahtiJaktin uusi Camo-puku edustaa materiaaleiltaan ja muotoilultaan uusinta pukuteknologiaa. Maastoon sulautuva Camo-kuvioitu kangas, uusi AIR-TEX2kalvo, ja mullistava SCENTECH-hajunesto tekevät puvusta lähes "näkymättömän" riistalle. Loppu riippuukin sinusta. Uusi 'näkymätön' Camo-kangas
Maastokuvioidun Camo-kankaan värit ja koko kuosi on taiteilija, metsästäjä Kimmo Takaraution tarkkaan suunnittelema kokonaisuus, joka on sovitettu suomalaisen luonnon väreihin ja kasvillisuuteen. Camo-puvussaan metsästäjä tai luonnossa liikkuja sulautuu luonnon väreihin ja pääsee huomaamattomana lähemmäs kohdettaan. Uuden Camo-kalvopuvun vedenpitävyys, hengittävyys ja keveys ovat parasta huippuluokkaa!
Voittamaton, uusi -kalvo
Suoraan puvun pintakankaaseen lämpölaminoitu UUSI AIR-TEX2 -kalvo säilyttää erinomaiset ominaisuutensa kovan käytön ja usean pesukerran jälkeenkin. Tampereen Teknillisen Yliopiston Älyvaatelaboratorion testeissä uuden AIR-TEX2kalvon hengittävyys todettiin erinomaiseksi sekä uutena että kolmen pesukerran jälkeen. Samoissa testeissä kalvo sai parhaat arvot myös erinomaisesta vedenpitävyydestään
KAHD EN
OT TU
OS TEEN TAJALL
E
L
CAM UMI
O 0
-hajunestoteknologia
Uudessa JahtiJakt Camo-metsästyspuvussa käytetään ainutlaatuista ScentechTMhajunestoteknologiaa. Sen avulla estetään ihmiskehosta lähtevää hajua kulkeutumasta pintakankaan läpi maastoon riistan vainuttavaksi. JahtiJakt on kehittänyt ScentechTMhajunestoteknologian yhteistyössä alan parhaiden asiantuntijoiden ja tutkimuslaitosten kanssa ensimmäisenä Suomessa.
Teknologia perustuu hopeahiukkasiin, jotka tuhoavat ihmiskehon tuottamat hajubakteerit. Silverpartikal-hopeahiukkaset on sijoitettu lankaan jo valmistusvaiheessa. Näin langoista kudottu Camo-puvun kangas pitää hajunesto-ominaisuutensa ikuisesti! Ominaisuus ei poistu pesussa eikä vaatteen iän mukana. Puku on antibakteriakäsitelty ja tuote on myös antibakteriatestattu (KS K0693, JIS L1902).
TUOTENUMERO: JJC0101
Kaupan päälle JahtiJakt Camo-pukuun. Vastaavien tuotteiden yhteisarvo 176 :
päälle Kaupan sta: tuku VAIN Erä
1. Camo-fleece
Tyylikäs Camo-kuosinen fleecetakki kerrospukeutumiseen ja vapaa-aikaan.
3. MicroDry Camo-alusasu
Kosteutta siirtävä, miellyttävä Camo-kuosinen MicroDry-alusasu kerrospukeutumiseen.
3. Camo henkselit
4. Camo-maastolakki
Joustavat ja kestävät Camo-kuvioidut henk- Kevyt, mukava ja näkymätön Camo-kuosinen selit. Vahvat nahkapidikkeet ja nappikiinnitys. maastolakki metsälle.
www.ERATUKKU.fi
Puhelintilaukset
Ma-Pe 9-18
020 747 7000
OULU: Alasintie 8 VANTAA: Valimotie 27 TAMPERE: Possijärvenkatu 4 RAAHE: Sovionkatu 4 - 6 HAAPARANTA: Ikano-talo
Nykyään kun ei ole enää hevosten polkemia talviteitä, on hiihdettävä ansaladut vakituiseen käyttöön. Seuraa kettujen kulkureittejä. Älä aseta heti jalkanaruja pyyntiin, vaan anna kannan tihentyä. Missä useampi jälki yhtyy, siinä on ansan paikka. Kuuntele sääennusteet. On turha laittaa ansoja suojasäällä, jos keli on pakastumaan päin tai on tulossa kova lumimyräkkä. Kettu menee jalkanaruun sitä paremmin mitä kauempana se on tiestä tai ladusta. Ansan vienti kauemmas vaatii hajuttomat vaatteet ja välineet. Vuole ohuesta laudasta noin metrin mittainen pieni lapio, jonka terän leveys on noin 20 senttiä. Teroita se loivasti aivan teräväksi ja vie ulkoilmaan, missä se ei ole kosketuksessa ihmiseen tai eläimiin. Varaa hyvin pitkävartiset luonnonkuituiset saappaat tai huopatossut. Voit myös valmistaa karkeasta pellavakankaasta pitkävartiset suojukset, kuin kahluusaappaat. Säilytä ne samalla tavalla ihmisen hajuista vapaana. Käytä suksia aina kun se on mahdollista. Lumikengätkin käyvät. Ne ovat jopa suksia paremmat, jos täytyy hävittää jälkiä pitkältä matkalta. Jälkien peittämisessä ylivoimaisia ovat kuusenhavut ja -pihka. Kun nyt havaitset hyvän jalkanarupaikan parinkymmenen metrin päässä ladustasi, kaiva repustasi steriilit kintaat, ellet jo lähtiessä ole pannut niitä käsiisi. Katsele mitkä puuntaimet, ruohomättäät tai muut hangen pintaa rikkovat törröttäjät ovat käytettävissä. Sitten vain harppomaan sitä paikkaa kohti, johon jalkanarun asetat. On helpompi kätkeä jälkensä virityksen jälkeen taimien, mättäiden ja ruohotupsujen kohdalla. Kun viet pyydön, ota mukaan pitkävartiset kintaat, lautalasta ja nivaska kuusenhavuja. Mene sen verran lähelle jälkeä, että yletyt virittämään jalkanarun horjahtamatta jäljen päälle. Jalkanarun virittämiseen kannattaa perehtyä joko kokeneemman metsästäjän tai esimerkiksi alan kirjallisuuden avulla. Silottele jälki sitten lastalla mahdollisimman hyvin. Astu takaperin tulojälkiisi horjahtamatta. Ota nippu kuusenhavuja ja lakaise varovasti jälkiäsi. Toista tämä vielä seuraavalla askelparilla. Sen jälkeen otat lastalla lunta jälkiesi vierestä ohuina siivuina ja pöllytät sen ilmaan jälkiesi peitoksi. Taidon oppii kokeilemalla, ja käyntijäljet häipyvät näkymättömiin. Tee tämä niin monta kertaa, että pääset takaisin tielle tai ladulle minkäänlaisia jälkiä jättämättä. Jos sää muuttuu ja pilaa tilanteen, nouda jalkanarut pois, sillä niitä on vaikea löytää kovan lumipyryn jälkeen eikä jalkanarun toiminnastakaan voi olla varma. Kun kettu on saatu jalkanaruun, se jää paikalleen lähellä olevan puun oksien alle. Käytä aina ampuma-asetta, mieluimmin haulikkoa, eläimen lopettamiseen, jos se on muualla kuin loukussa. Lopeta eläin nopeasti ja varmasti. Supikoira on mestari näyttelemään kuollutta, kokemusta on riittävästi. Totea aina lopetuksen yhteydessä, että sen aivot on lävistetty.
Siima nostellaan puun taimien oksille tai latvoihin noin 30 sentin korkeudelle. Jos on aivan aavaa kenttää, jätetään siimaa maahan vähän rönsyillen. Kun lippusiiman päät on saatu toisiinsa kiinni, kettu on kierroksessa.
Usein kettu ilmestyy kuin aave passimiehen näkyville. Silloin ei missään nimessä saa riuhtaista asetta nopeasti ampuma-asentoon. Kettu nimittäin suojautuu salamannopeasti piiloon, eikä sitä sen jälkeen näe. Kun asetut passiin, valitse selkäsi taakse jokin tumma tausta, ellet ole lumipuvussa. Älä kasaa eteesi mitään poikkeavaa näkösuojaa. Kun kettu ilmestyy näkösälle, pysy täysin liikkumattomana. Kun kettu häviää puun taakse, nosta ase hiljaa poskelle. Kun kettu taas tulee näkyville, ammu heti. Vältä ampumasta suoraan edestä. Kettu helposti vain haavoittuu ja pakenee. Älä ammu, jos ampumamatkaa on yli 30 metriä. Käytä vallankin pakkasella karkeita hauleja. Lippusiimametsästys on nykyään harvojen harrastama urheilullinen metsästyslaji. Se vaatii taitoa ja ennen kaikkea kovaa kuntoa. Se on suurien salojen hiihtämistä. Tunkiokettuja lippusiima ei pitele, sillä ne ovat tottuneet kaikenvärisiin nauhoihin. Siimapyynnissä etsitään hiihtäen tuoreet yölliset ketunjäljen suurelta metsäalueelta. Kun jäljet näyttävät osoittavan vuoreen tai metsäsaarekkeeseen, hiihtäjät erkanevat kahta puolen. He tekevät halkaisijaltaan lähes kilometrin lenkin ja tavoittavat toisensa ringin vastapuolella. Ringin koko riippuu maastosta. Jos ketun todetaan olevan kierroksessa ja on varmistettu, ettei se ole tullut sieltä pois takaisin
jälkiään, aloitetaan siiman purkaminen keloilta hiihtäen jo valmista latua. Jos miehiä on useampi, on yhden syytä jäädä jo passiin menojäljen lähelle. Siima nostellaan puun taimien oksille tai latvoihin noin 30 sentin korkeudelle. Jos on aivan aavaa kenttää, jätetään siimaa maahan vähän rönsyillen. Kun siiman päät on saatu toisiinsa kiinni, kettu on kierroksessa. Asetetaan passit vähän siiman ulkopuolelle muuten samoin kuin edellä kuvatussa ringistä passaamisessa. Tärkeitä paikkoja ovat menojäljen lisäksi ne kohdat, joissa siima menee taajan metsän läpi. Kun kettu saadaan hitaasti liikkeelle, se yleensä alkaa kiertää siiman vartta. Jos se pelotetaan täyteen laukkaan, se menee heti pois kierroksesta. Sen uudelleen kiertäminen samana päivänä on vaikeaa. Jos kettu karkaa siimasta jo aamulla, on pieni mahdollisuus saada se iltapäivällä uudelleen kierrokseen. Siima valmistetaan vahvimmasta kalastajalangasta. Sen pitää kestää jopa miehen vetäminen suksilla. Värikkäät liput tehdään kangassuikaleista, joiden koko on noin 5 kertaa 40 senttiä. Ne neulotaan kiinni siimaan, etteivät ne luista nipuksi. Kelat ovat kuin suuria uistimenkeloja. Niitä löytyy malliksi ainakin museoista. Siimoja pitää olla vähintään pari kilometriä. Joku on kehittänyt kerämallin, jossa siima purkautuu repusta hiihdettäessä. Minulla ei ole laitteesta kokemusta.
I LUM
CAM
O
ERÄTUK ETUPAK
Ajokoiralla metsästys
Koirametsästys on oma lajinsa, joka onnistuu alueilla, missä on peltoa, järvikannaksia sekä yksityis- ja metsäautoteitä. Aika toivotonta se on suurilla nevoilla ja kangasmailla. Kyläkunnissa taas koiraa vaanii auton alle jääminen. Heikot salmien jäät ovat vieneet monta koiraa, kettu kyllä osaa konstinsa ja pärjää heikollakin jäällä. Kettu voi viedä koiran myös vilkasliikenteiselle maantielle tai junan alle. Ei ole ketun syy, että se on syntynyt ketuksi. Senkin pitää pysyä hengissä. Ei se kostonhalusta temppujansa tee. G
Ketun kiertäminen ja lippusiimametsästys
Tunkioketut ovat rohkeita ja makaavat päivisin kylien lähellä mäenkumpareilla. Jos toteaa ketun olevan kierroksen sisällä, niin kavereita vain apuun passiin tai ajomiehiksi. Usein paras paikka on sisäänmenojäljen sivustalla. Ajomies lähtee ringin vastakkaiselta puolelta ja kulkee leveää siksakkia hitaasti edeten. On hyvä laulella tai jutella kuin itsekseen, mutta kovaa meteliä ja vauhtia ei saa pitää.
20 Metsästäjä 6 / 2007
w
O R