• 5 / 2009 Varapuheenjohtaja Risto Hanhineva: Aselaki uuteen valmisteluun! Valkohäntäpeura on arvokasta riistavaraa! Metsästysvahingot ovat vähentyneet ja korvaussummat puolittuneet Michael Björklund: Anna riistan jäähtyä rauhassa ennen riiputtamista Peura-alueen riistanhoitopiirit vetoavat: Tavoitteeksi viidenneksen lisäys peurasaaliiseen
• Vieraskynä Metsästäjien puututtava suurpetojen salametsästykseen Miksi suurpetoja salametsästetään? Perusteltua vastausta en ole kysymykseen saanut. Entä miksi salametsästykseen ei puututa? Vastaus tähänkin kysymykseen on vielä jäänyt metsästäjäpuolella ääneen sanomatta. Suurpetojen salametsästyksessä on kyse rikollisesta toiminnasta. Silti suojelupuolelle ja laajemminkin yhteiskuntaan metsästäjäkunnasta välittyy vahva signaali siitä, että se ei koe asiaa likimainkaan näin. Kehotukset esimerkiksi susien suolille ampumisesta tai tapposyöttien kylvämisestä ovat arkipäivää ja kantautuvat metsästysporukoista niiden ulkopuolelle. Maskuliiniset uhmapuheet ohittaisi mieluusti vain hymyillen, mutta todellisuus niiden takana vetää vakavaksi. Kyse ei ole vain puheista; ilmitulleita salametsästystapauksia uutisoidaan metsästyskaudella viikoittain. Suurpetoihin kohdistuva salametsästys on monilta osin korkean metsästysmoraalin Suomessa häpeällisen yleistä. Vaikka tietoon tulevien tapausten määrä on rajallinen, ei asiassa voida kätkeytyä niiden yksittäisluonteisuuden taakse. Monet ongelman parissa toimivat tahot, mm. Rajavartiolaitos ja Metsähallituksen erävalvonta, kertoivat Luonto-Liiton taannoisen Salakaadot seis -kampanjan tapaamisissa suurpetojen salametsästyksen olevan heidän havaintojensa mukaan varsin yleistä. Viranomaisten järjestämissä tehoseurannoissa parina menneenä talvena on paljastunut useita suurpetoihin kohdistuneita laittomuuksia. Ilmitulevien tapausten vähäinen määrä selittyy valvontaan käytettävissä olevien resurssien mitättömyydellä. Paljastuvat tapaukset antavat kuitenkin vahvan viitteen ongelman laajuudesta edustamalla vain näkymättömissä pysyvän jäävuoren huippua. Vaikka ongelma on ilmeinen ja teot rikollisia, metsästäjäkunta tuntuu vaikenevan asiassa eikä puutu siihen. Miksi? Mielestäni on varsin lyhytnäköistä pitää laittomuuksia metsästyksenkään etujen mukaisena. Metsästäjiltä toivoisi asiassa ryhtiliikettä. Vaikka osalle teistä voi hyvin jo nyt lausua kiitoksen, muutoksen tulee koskea kaikkia. Suurpetoihin kohdistuva salametsästys tulee tuomita, siinä missä muut metsästykseen liittyvät laittomuudet. Metsästyksen eettisen ohjeistuksen mukaisesti suurpetojen tulee saada nauttia muihin riistalajeihin vertautuvaa samanarvoista ja kunnioittavaa suhtautumista. Petovihasta kumpuavista asenteista tulee kyetä pääsemään 2000-luvun metsästyksessä eroon. Hyvä lähtökohta asiantilan edistämisessä olisi pyrkiä esittämään itselleen perusteltu vastaus alussa esittämiini kysymyksiin. Salametsästykseen pitää puuttua enenevässä määrin metsästäjien omavalvonnalla. Mikäli laittomuuksia tulee tietoon, ne pitää viedä ehdottomasti eteenpäin. Uhmapuheisiin tulee puuttua esitti niitä sitten tuttava tai vieraampi harrastajakollega. Asia on tunnetusti herkkä. Vääryyksiin puuttuminen johtaa helposti seuraamuksiin oman porukan puolelta. Metsästysorganisaation tulee siksi suoda kaikenlainen tuki ja kannustus omavalvonnan toteutumiseksi. Vähänkään pidemmällä tähtäimellä metsästäjien asennoitumisella suurpetoihin mitataan osin koko metsästyksen yhteiskunnallinen hyväksyttävyys. Metsästysharrastuksen tulevaisuuden vuoksi omaa pesää likaaviin ja koko metsästäjäkuntaa leimaaviin tekoihin pitää puuttua nyt. G Kirjoittaja on Luonto-Liiton susiryhmän puheenjohtaja www.salakaadotseis.fi Sami Lyytinen Mitä mieltä sinä olet? Onko salametsästys ­ siis rikollinen toiminta ­ riistäytynyt käsistä? Mitä sinä voit tehdä salametsästyksen vähentämiseksi? Miksi suurpetoja sinun mielestäsi tapetaan salaa? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna 2 Metsästäjä 5 / 2009 Vieraskynä on lehtemme palsta, johon pyydämme kannanottoja.
• Tässä numerossa N:o 5 04.09.2009 58. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 20.11.2009. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Toimitussihteeri: Maria Nikunlaakso Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Jari Pigg (pj) Juha Immonen (vpj) Bror Blusi Klaus Ekman Visa Eronen Ilkka Eskola (Hansaprint) Mikaela Miekanmaa (MMM) Juha Mäkinen (MH) Maria Nikunlaakso Vesa Ruusila (RKTL) Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT 2009/ MET09_05 Kansikuva: Mikael Wikström sivu 6 Peura-alueen riistanhoitopiirit vetoavat: Tavoitteeksi viidenneksen lisäys peurasaaliiseen seen Vesilinnut ­ muuttava kansainvälinen riistavara sivu 30 Karhu haavoittuu luultua useammin ­ tutkimustuloksia ruotsalaisesta karhunmetsästyksestä sivu 80 Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0047-6986 2 Vieraskynä: Metsästäjien puututtava suurpetojen salametsästykseen 4 Eräkalenteri 5 Pääkirjoitus 6 Peura-alueen riistanhoitopiirit vetoavat: tavoitteeksi viidenneksen lisäys peurasaaliiseen 11 Valkohäntäpeuraa pyytämään 13 Houkutteluvinkit valkohäntäpeuran metsästykseen 14 Puheenjohtajan palsta: Aselaki uudelleen valmisteluun! 16 Hirvikanta laskenut lähes tavoitteeseen ­ pyyntilupia runsaasti vielä Pohjois-Suomessa 20 Tietoa hirvieläimistä satelliittiseurannalla 28 Vesilintuseurannan tuloksia 2009 30 Karhu haavoittuu luultua useammin ­ tutkimustuloksia ruotsalaisesta karhunmetsästyksestä 36 Mikä pirstoutuminen? ­ tutkimus hirvenmetsästysmaiden pirstoutumisesta ruuhka-Suomessa Uudellamaalla 42 Innokas riistanhoitaja pakenee siivouspäiviä metsälle 60 Sorsalintujen tunnistaminen osa 2 64 Ekin kanssa erällä: Sytyttääkö? 67 Turkistuotteet valmistuvat osaavissa käsissä ­ nahanvalmistajamestariksi näyttötutkinnolla 68 Michael Björklund: Anna riistan jäähtyä rauhassa ennen riiputtamista 70 Vahinkojen ennaltaehkäisy tuottaa tulosta: Metsästysvahingot ovat vähentyneet ja korvaussummat puolittuneet vuodesta 2005 72 Kolmiolaskentatuloksia: Metsäkanalinnut edelleen vähissä 74 Parempia saaliskuvia 78 Tilastotietoa pienriistan metsästyksestä vuonna 2008 80 Vesilinnut ­ muuttava kansainvälinen riistavara 82 Eräaatoksia valtionmailta: Riekko yhä merkittävä osa elinkeinoa Utsjoella 84 Tutkijan tuntoja: Sisäsiistejä ja yhteiskuntakelpoisia 86 MMM:n kuulumisia 90 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 92 Osoitteita 93 Kaupankäyntiä Metsästäjä 5 / 2009 3
• Eräkalenteri SYYSKUU Teksti ja kuvat Eerikki Rundgren Palautteet vieraskynä-palstasta Ovatko sinun ja metsästyskaverisi lajitunnistustaidot laillisen ja eettisesti korkeatasoisen metsästyksen edellyttämällä tasolla? Metsästäjä-lehden lukijoiden mielipiteitä viime lehdessä esitettyyn vieraskynä-kysymykseen: I Voin omasta puolestani vakuuttaa, etten tunnista läheskään kaikkia suomen lintulajeja. En edes kaikkia riistalintuja. Siihen ei ole mitään tarvetta. Tärkeämpää on että tunnistaa ne lajit joita aikoo metsästää. Omalta osaltani vesilinnuissa tämä tarkoittaa Telkkää. Metsälinnut tunnen huomattavasti paremmin ja pyy onkin minulle linnuista tutuin. Niitä käyn kuvaamassa toisinaan metsästyskauden ulkopuolellakin. Kirjoitus itsessään noudattelee perinteistä Birdlife kaavaa, joskin keskimääräistä sovittelevammin. Pohjimmiltaan toivotaan lisää rauhoitettuja lajeja, lisää säädöksiä ja mutkia metsästykseen sekä mieluiten metsästyksen vähentämistä. Uskotellaan, että itsellä on oikeus määritellä milloin metsästys voi jatkua ja milloin ei. Birdlife Suomella ei mielestäni tulisi olla osaa eikä arpaa metsästyksen säätelyssä, siksikin negatiivisesti asennoituneen oloisesta joukosta on kysymys. Uusia hyvänkuuloisiakin ehdotuksia kirjoituksesta löytyy. En ajatuksena pitäisi mahdottomana jonkin asteista laji-lisenssiä metsästyskorttiin. Tapa jolla järjestö tuo agendaansa esille on kuitenkin kyllästymiseen asti lisärajoituksia ja tunteisiin perustuvia säädöksiä vaativa, etten ole valmis hyväksymään tältä taholta tulevia hyviäkään ehdotuksia jotka vaikeuttavat metsästystä. Vaatimuksien sijaan Teemun ja harrastajatovereiden olisikin nyt korkea-aika alkaa pohtimaan myönnytyksiä. Harvemmin olen onnistunut mistään lukemaan, että "Birdlife suomi puoltaa aiemmin rauhoitetun "sinikassipellonkuoputtajan" metsästyksen sallimista vedoten runsastuneeseen kantaan". Ehkäpä muutama tällainen positiivinen esimerkki saisi minun ja monien muiden mielissä lintuharrastajien järjestön muuntautumaan terroristiorganisaatiosta varteenotettavaksi asiantuntijaksi ja neuvottelukumppaniksi. Itse en koe minkään lajin rauhoituksen tai metsästyksen olevan itsestäänselvyys. On sietämätöntä kuinka rauhoitus ja rauhoittamatta jättämispäätöksiä tehtaillaan tunteiden ja ikiaikaisten periaatteiden nojalla. Saavutetuista eduista pidetään kiinni niin, että lakin lippa vain vilahtelee poteroista. Teemu Lehtiniemen omakin maininta "Suuressa osassa maata rauhoitettu hanhilaji tulee nykyään metsästyskaudella vastaan riistahanhia todennäköisemmin" on itsessään koomista luettavaa. Kuinka voi olla mahdollista että tavallisemmin tavattava laji on rauhoitettu, kun harvinaisemmin tavattavaa voi metsästää. Toinen itseäni hämmentävä esimerkki on riekko, kurki ja joutsen. Riekko on ollut Etelä-Lapissa aallon pohjassa jo vuosia, tämä ollut pitkään tiedossa. Miten on mahdollista että vasta viime aikoina on herätty määräämään metsästysrajoituksia? Kurkia toisaalta on täällä päin ollut jo neljänä vuonna enemmän kuin miesmuistiin. Miksi ne ja muut runsaslukuiset linnut pysyvät rauhoitettuina? Eri lajien rauhoituksen tulisi perustua ainoastaan lajin yksilöiden lukumäärään ja lisääntymisominaisuuksiin. Toivon todellakin, että näihin asioihin saataisiin viimeinkin edes jotain tolkkua. Ettei itse asia hautautuisi eri harrastajaryhmien välisen pystypainin jalkoihin. VettenVartija I VettenVartija osui asian ytimeen Birdlifen suhteen, kyseessä on kaikkea metsästystä vastustava järjestö, joka ei halua antaa mitään, mutta kieltää kaiken. Birdlifelle kelpaa kummasti metsästäjien apu lintulahti-hankkeiden osalla supikoirien ja minkkien pyynti, jolla on todistettavasti ollut huikea merkitys lintukantojen kasvulle (Metsästäjässä Visa Erosen artikkeli asiasta), vaan siihen se yhteistoiminta jää: "METSÄSTÄJÄT hoitaa" Birdlife jatkaa leukojen louskutusta toisaalla... No toisaalta totta on että läheskään kaikki metsästäjät ei tunnista 100% varmuudella kaikkia vesilintuja, vaan ei se ole aina tarpeenkaan, pääasia on että TUNNISTAA SEN MINKÄ AIKOO AMPUA, ampumatta jättäminen ratkaisee ongelman mikäli ei tunnista aiottua saalista, ei ole siis tarvetta tunnistaa joka lajia erikseen, toki se on suotavaa. Lisäbyrokratia ja sen myötä lisähinta metsästyskortille ei ole tarpeen, oikea asenne riittää. Metsästystä Suomessa hankaloitetaan ja hinnoitellaan muutenkin jo aivan liiaksi. Sen sijaan että lisärajoituksia asetetaan olisi syytä tutkia rauhoituksia uudelleen, sillä Birdlifen mukaan on joitakin uusia riistalintuja olisi tarjolla: "Riski on erityisen suuri hanhissa. Lajien esiintymisessä on tapahtunut valtavia muutoksia viime vuosina. Suuressa osassa maata rauhoitettu hanhilaji tulee nykyään metsästyskaudella vastaan riistahanhia todennäköisemmin". (Teemu Lehtiniemi, Birdlife) Ape-68 Ruska syntyy, kun kasvien lehtivihreä hajoaa ja niiden muut väriaineet pääsevät esille. Sää vaikuttaa paljon ruskan kehittymiseen. Kylmät yöt lisäävät syksyistä väriloistoa, tuuli ja sade varistavat lehdet puista ennen aikojaan. Pohjoisen komea maaruska on pitkälti riekonmarjan ansiota. Suomi on pohjoiseteläsuunnassa pitkä maa. Pohjois-Lapissa ruskan ensimerkit ovat näkyvissä jo elokuun lopulla. Parhaimmillaan syksyinen väriloisto on kuitenkin yleensä syyskuun toisella viikolla. Etelärannikolle ruska ehtii vasta syys­lokakuun vaihteessa. Jonkerinsalon luonnonsuojelualueella sijaitseva Hiidenportin rotkolaakso on erityisesti syksyn ruska-aikaan sykähdyttävä luonnonmonumentti. Maanmittauslaitoksen karttanimiluettelo tuntee kaikkiaan 12 Hiidenportti-nimistä paikkaa, joista iso osa sijaitsee Jonkerinsalon tapaan Kainuussa. Hiisi merkitsi alunperin pyhää paikkaa. Se oli rajattu alue lähellä muinaissuomalaista asutusta, jonne vietiin uhrilahjoja ja vainajat viimeiseen leposijaansa. Kristinuskon myötä asiat käännettiin päälaelleen. Pyhän uhrilehdon sijaan hiidellä alettiin tarkoittaa louhikkoista ja syrjäistä paikkaa. LOKAKUU Utelias kuukkeli sulostuttaa olemuksellaan karskeimmankin eränkävijän. Ennen sitä pidettiin kuitenkin yleisesti pahanilmanlintuna. "Jos metsästäjä näkee korpinärhen metsällä ollessaan, niin hän ei saa riistaa. Saa huoleti kääntyä takaisin." Näin uskottiin aikoinaan ainakin Uuraisilla. Luonnonperintösäätiö kerää lahjoitusvaroja, joiden turvin se ostaa ja suojelee pieniä paloja ikimetsiä ympäri Suomea. Kuukkelimetsä Kymenlaaksoon -projektin tavoitteena on suojella Kaakkois-Suomessa kappale vanhaa metsää, joka voisi kelvata asuinsijaksi etelässä harvinaiseksi käyneelle kuukkelille. Lokakuun lopulla syksy on yleensä synkimmillään. Atlantilta saapuu matalapaine toisensa perään, ja kovat tuulet ravistelevat puista loputkin lehdet. Matalien ja myrskyjen lomaan sattuu toki kauniitakin ilmoja. Tällaisina päivinä koiramiehet lähtevät vielä joukolla lintujahtiin. Toisinaan lumi peittää hetkeksi maan. Tuulten tyyntyessä yöpakkanen saattaa nostaa järvelle sankan usvan. Tällaiset hetket ovat harvassa, joten niitä ei kannata jättää hyödyntämättä. Melontaretki sinivalkoisessa maisemassa muistuu mieleen vielä vuosienkin päästä. Lukijoiden kommentit Käy osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna ottamassa kantaa sivun 2 Vieraskynä-kirjoituksen kysymykseen. Osuvimmat mielipiteet julkaistaan jatkossa tällä palstalla. 4 Metsästäjä 5 / 2009
• Pääkirjoitus Jari Pigg päätoimittaja Talutusta umpihangessa? Tämän syksyn aikana on eduskuntaan tulossa käsiteltäväksi muutosesitykset sekä ampumaaselaista että luonnonsuojelulaista. Molemmilla on vaikutuksensa metsästäjille ja metsästämiseen. Toivottavasti kansanedustajille saadaan tietoa siitä, mitä on tapahtumassa. Ja toivottavasti he saavat tietää myös siitä, mihin heidän päätöksensä on johtamassa. Ollaanko päättäjiä nyt taluttamassa umpihangessa? On esitetty, että ampuma-aselain muutoksella halutaan edistää yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Muutostyön pontimena ovat tunnetut surulliset ampumavälikohtaukset, joiden taustalla ovat muut kuin asehallinnolliset syyt ja tekoihin johtaneista syistä on tehty erilliset selvitykset. Aselainsäädännön tiukentaminen suunnitellulla tavalla ei edistä yleistä turvallisuutta. Aseet ja aseiden omistajat eivät ole maassamme turvallisuusuhka. Suhteellisuutta voi pohtia vaikkapa siten, että keittiöveitsillä surmataan maassamme vuosittain ainakin kymmenen kertaa enemmän ihmisiä kuin luvallisilla käsiaseilla. Puukoilla surmataan lisäksi lähes saman verran kuin veitsillä ja paljain käsin tehtyjä surmia on vielä lähes yhtä paljon veitsisurmia. Ja viikonlopun jälkeen nuorison ja vanhempienkin tieliikennesekoilujen murheelliset tapahtumat voi lukea lehdistä. Ampuma-aselain valmistelun yhteydessä on sivuutettu tosiasiat ja asealan asiantuntijatahojen lausunnot ja asiantuntijaselvitykset. Ne eivät liene olleet valmistelijoiden mieleen. Kummastellen voikin kysyä, että miksi ihmeessä niin on menetelty? Mihin aselain uudistamisella ollaan nyt pyrkimässä? Esitetyillä uudistuksilla ei ole turvallisuuden kannalta myönteisiä vaikutuksia, vaan tilanne voi olla jopa päinvastoin. Olisiko syytä ottaa aikalisä ja yrittää keskittyä todellisiin syihin ja yrittää löytää niihin lääkkeet. Vai onko joidenkin nuorten syrjäytyminen, nettimaailman lieveilmiöt ja yhteisöllisyyden katoaminen liian vaikeita asioita? Aselupakäytännön monimutkaistaminen ja kustannusten lisääminen tarpeettoman ja kyseenalaisen lisäbyrokratian vuoksi ei todellakaan ole hyvää hallintoa. Se ei ole myöskään valtiomiesviisautta. Luonnonsuojelulain uudistamisesta, tai siis metsästyksen kieltämisestä suojelualueilla, olen kirjoittanut kummastellen aikaisemminkin. Naturan piti edustaa uudenlaista luonnonsuojeluajattelua, jossa rajoitettaisiin vain todellisen suojelutarpeen kannalta vahingollista toimintaa ja vain siinä määrin kuin olisi tarpeen. Kuten tunnettua on, niin monien mielestä Natura 2000 ­ohjelmasta tuli Naruta 2000 ­ohjelma. Suurelle joukolle maanomistajia ja metsästäjiä on tehty toisin kuin ympäristöhallinto tiedotti ja lupasi. Kyseessä on myös suuri vahinko oikealle luonnonsuojelulle takavuosien liito-oravaja valkoselkätikkasekoilujen tapaan. Miksi metsästäminen pitäisi pääsääntöisesti kieltää suojelualueilla, vaikka se ei vaikuta ainakaan haitallisesti suojeltaviin arvoihin? Eikä metsästämisestä ole haittaa alueen muulle käytölle enempää kuin ihmisistä tavallisestikin on toisilleen. Onkohan niin, että metsästämisestä eniten haittaa ja häiriötä kokevat eräät sellaiset ihmiset, jotka kykenevät kokemaan "etähaittaa". Veikkaanpa, että heillä pitkälti lienee myös yhteinen työnantaja. Kummastusta herättää se, miksi ei pyritä toimimaan siten kuin valtioneuvosto on natura-päätöksessään edellyttänyt? Metsästäjät ovat valmiita hyväksyvät asialliset ja todelliseen suojelutarpeeseen perustuvat rajoitukset. Rajoitukset ja tarvittavat kiellot voidaan tehdä ja suunnitella niin kuin naturapäätös edellyttää. "Metsästysrajoituksia ei kuitenkaan toimeenpanna yksipuolisin viranomaispäätöksin, vaan ne toteutetaan neuvottelemalla ja eri etutahojen tavoitteita yhteen sovittaen. Tämä tapahtuu Natura 2000 ­verkoston toteuttamiseen liittyvien hoito- ja käyttösuunnitelmien laatimisen yhteydessä". Nyt ollaan tekemässä luonnonsuojelulakiin kategoriset kiellot mahdollistavaa mekanismia, joka on ristiriidassa paitsi natura-lupausten myös valtioneuvoston natura-päätöksen kanssa. Hoito- ja käyttösuunnitelmissa ei voida enää sallia metsästämistä tai/ja kalastamista, kun se on kielletty jo alueen perustamispäätöksessä. Eikä hks:iä tehdä kuin osalle suojelualueita. Kätevää, eikä tarvitse enää neuvotella metsästyksen järjestämisestä. Virkamies voi sitten vain muka valitellen todeta, että näin on eduskunta säätänyt. Tällaisesta menettelytavasta on olemassa esimerkkejä muutaman vuoden takaa eräiden kansallispuistojen laajennusten sekä hoito- ja käyttösuunnitelman laadinnan yhteydessä. Aikalisä ja uusi valmistelu on siis paikallaan myös luonnonsuojelulain uudistamisessa. Tai kirjoitettakoon sitten lakiin selvästi maininta metsästyksen sallimisesta sekä neuvottelu- ja yhteensovittamisvelvoitteesta ja metsästyksen järjestämisestä kaikilla Naturaan kuuluvilla alueilla. G PS. Vieraskynässä Luonto-liiton Sami Lyytinen nostaa suurpetojen salatapot keskusteluun. Aihe on ajankohtainen ja tärkeä. Meidän metsästäjienkin intressissä on saada salatapot loppumaan. On muistettava, että kyseessä on rikollinen toiminta, jolla ei ole mitään tekemistä laillisen metsästyksen kanssa. Suurpetojen kohdalla tilanne on ollut sikäli vaikea, että tarpeeseenkin on ollut lähes mahdoton saada laillista lupaa ihmisen kannalta ongelmallisen suurpedon poistamiseen. Tällainen tilanne voi ajaa vahingonkärsijän käyttämään oman käden oikeutta tai painostamaan toisia ongelman poistamiseen. Elävän riistan ohjeellisia arvoja ollaan nostamassa. Hyvä niin, mutta varsinkin suurpetojen esitetyissä arvoissa tuntuu olevan sisäänrakennettu "sakkorangaistus", joka ei kuulu suomalaiseen oikeustajuun. Jos laittomuuteen on syyllistytty, tuomioistuin langettaa rangaistuksen! Metsästäjä 5 / 2009 5
• Peura-alueen riistanhoitopiirit vetoavat: Tavoitteeksi viidenneksen lisäys peurasaaliiseen G Lounais-Suomen riistanhoitopiirit vetoavat alueensa metsästysseuroihin, että jokainen seura kasvattaisi seurakohtaista peurasaalistaan 20 prosentilla viime vuodesta. Jos tavoite toteutuu, ensi syksyn peurasaalis kohoaisi noin 30000 yksilöön. Tämä kääntäisi kokonaiskannan laskuun. G Myös saaliin rakenteella on merkitystä kannan koon säätelyssä. Naaraita pitäisi kaataa yhtä paljon kuin pukkejakin. G Valkohäntäpeurakannan kasvun pysäyttäminen tiheimmillä peuraalueilla on ollut riistanhoitopiirien kannanhoidollinen tavoite jo useita vuosia. Saalimäärät ovatkin kasvaneet jatkuvasti, mutta siitä huolimatta peurakanta jatkaa vakaassa kasvusuunnassa. G Kannan kasvun suhteessa lisääntyvät myös peurakolarit. Viime vuosina peurakolareita on sattunut noin 3000. ounaisen Suomen riistanhoitopiirit vetosivat edellisessä Metsästäjä-lehdessä alueensa metsästysseuroihin, että jokainen kasvattaisi seurakohtaista peurasaalistaan 20 prosentilla viime vuodesta. Vetoomus koskee Lounaisen Suomen tiheitä peura-alueita. Viidessä lounaisessa riistanhoitopiirissä elää noin 90 prosenttia maamme valkohäntäpeurakannasta (kuva 1) ja saaliista tulee 97 prosenttia alueelta (kaavio 1). Hirvieläinten ajoon soveltuvat koirat monipuolistavat peurajahtia. Ajometsästys on mielenkiintoista seuruejahtia. Sulan maan aikainen vahtimismetsästys käy mahdolliseksi, kun saadaan valmius mahdollisten jäljestystilanteiden hoitamiseen. L Peuran riistatalousarvo suuri Valkohäntäpeura on riistataloudellisesti arvokas laji. Se on riistanhoidon kiitollinen kohde ja mielenkiintoinen metsästyskokemusten tarjoaja. Peura antaa runsaasti harrastusmahdollisuuksia ja arvokasta luomulihaa. Valkohäntäpeura on monen lounaisen Suomen metsästysseuran toiminnan kovin ydin. Suhteellisen pienten elinpiirien vuoksi se sopii hoidettavaksi paikallisen tavoiteasettelun mukaisesti. Juuri metsästysseuroilla ja muilla metsästysoikeuden haltijoilla onkin päävastuu kan6 Metsästäjä 5 / 2009 Hannu Huttu Tasapainoinen kannan rakenne säilytetään metsästämällä molempia sukupuolia yhtä paljon.
• Keski-Suomi 119 0,5 % Kymi 78 0,3 % Pohjanmaa 166 0,6 % Ruots. Pohjanmaa 201 0,8 % Pohjois-Häme 2803 10,9 % Etelä-Savo 68 0,3 % Pohjois-Savo 3 0,0 Uusimaa 3994 15,6 % Varsinais-Suomi 7960 31,1 % Satakunta 4957 19,4 % Etelä-Häme 5257 29,5 % Kaavio 1: Valkohäntäpeurasaalis riistanhoitopiireittäin vuonna 2008. Luku nimen alla ilmaisee saalimäärän yksilöinä ja prosenttiluku osuuden koko maan peurasaaliista. iista. Kuva 1: Valkohäntäpeurakannan tiheys talvella 2009. Tiheyden yksikkö yksilöä/1000 hehtaaria. Kartta perustuu saalisilmoitusten yhteydessä annettuun jäävän kannan arvioon. Tiheyttä laskettaessa kannan tasoa on korotettu 30 prosentilla arviomenetelmästä johtuva aliarvion oikaisemiseksi. Uros 47300 25 % Vasa 10600 56 % Naaras 35100 19 % tojen hoidossa. Tässä tehtävässä niitä auttavat riistanhoitoyhdistykset ja -piirit. Luonnon monimuotoisuuden kannalta peurakarjasta on myös oma hyötynsä. Siitä on muodostumassa Länsi-Suomeen levittäytyvien suurpetojen merkittävä saalislaji. Yhteiskunnan laajemmasta näkökulmasta katsottuna on kuitenkin välttämätöntä ottaa huomioon myös peurakannan haitat. Maa- ja metsätaloudelle aiheutuvat vahingot ovat kokonaisuutena ja peurojen lukumäärä huomioon ottaen kohtuulliset. Vahingot saattavat kuitenkin joissakin erikoisviljelmäkohteissa nousta taloudellisesti hyvinkin merkittäväksi. Paljon lisätyötä saattaa aiheutua myös vahinkoja torjuttaessa tai vahinkojälkiä korjattaessa. Ongelmia liikenteessä Merkittävin valkohäntäpeurakannan ongelmaalue on kuitenkin liikenne. Valkohäntäpeurat ovat viime vuosina olleet osallisena noin 3000 liikenneturmassa. Valkohäntäpeuran tarkkaa kolarimäärää ei tiedetä, koska viime vuosina kasvusuunnassa olleen metsäkauriin liikenneturmat tilastoituvat samoihin lukuihin peurojen kanssa. Peurakolareiden määrä on osapuilleen kaksinkertainen hirvikolareiden määrään verrattuna. Liikenneturvallisuuden näkökulmasta peurakolarit jäävät kuitenkin hirvikolareiden varjoon, koska ne ovat seuraamuksiltaan huomattavasti lievempiä kuin hirvikolarit. Peurakolareissa henkilövahinkoja on aiheutunut yhdessä tapauksessa sadasta. Hirvikolareissa henkilöva- Kaavio 2: Valkohäntäpeurasaaliin koostumus 2000-luvun saliissa. Yhteensä peuroja on yhdeksän vuoden aikana kaadettu 188400 yksilöä. Kuva 2: Vasaa/naaras saalisuhde kertoo naarasverotuksen voimakkuudesta suhteessa kannan tuottokykyyn. Kun kantaa halutaan leikata, pitäisi kaataa vähintään yksi naaras jokaista saaliiksi saatua kahta (2) vasaa kohti. Vasaa/naaras suhdeluku on silloin 2. Metsästäjä 5 / 2009 7
• hinkoja syntyy lähes joka kymmenennessä onnettomuudessa. NYKYTILANNE Urokset Naaraat Naaras / uros = 2...4 Vasatuotto ~ 65 ... 75 % Tavoitteeksi viidenneksen lisäys kaatoihin Peura-alueen riistanhoitopiirit ovat tänä vuonna julkaisseet poikkeuksellisen vetoomukseen pyyntiluvan saajille ja metsästysseuroille. Jokaisen metsästysporukan tulisi kasvattaa peurasaaliin määrää viidenneksellä viime kauteen verrattuna. Vetoomukseen on päädytty, koska metsästysmäärien jatkuva, mutta varovainen kasvattaminen ei ole pysäyttänyt peurakannan kasvua. Ainostaan syksyn 2003 senhetkiseen kantaan nähden voimakkaalla metsästyksellä oli hetkellinen kasvua jarruttava vaikutus. Vetoomuksessa on oleellista, että jokainen seura ottaa konkreettisesti vastuun saalismäärän kasvattamisesta. Suuresta urakasta ei kuitenkaan ole kysymys: viittä viimevuotista saalispeuraa kohti kaadetaan tänä vuonna yksi valkohäntä lisää. Aikuiset ikäluokat = Kaadettava yksilö Ylivuotiset Vasat Kuva 3: Periaate-esitys nykyisestä peurakantamme ikä- ja sukupuolijakaumasta ikäpyramidin muodossa. Aikuisista uroksia on naaraita vähemmän ja niiden keski-ikä on huomattavasti alhaisempi kuin naaraiden. Naarassäästö kasvattaa kantaa Se, että metsästysmäärien lisäys ei ole pysäyttänyt peurakantamme kasvua, johtuu suurelta osin saaliin rakenteesta. Metsästys on kohdistunut pukkeihin ja vasoihin ja tuottavat naaraat ovat säästyneet. Saaliiksi tulisi pyrkiä saamaan entistä enemmän naaraita; ainakin puolet aikuissaaliista. Metsästyksen vaikuttavuutta voidaan tarkastella vasa- ja naarasverotuksen suhteella. Nyt naaraita kaadetaan monin paikoin niin vähän, että suhdeluku on jopa 6­10 vasaa yhtä saalisnaarasta kohti. Jos kantaa halutaan tehokkaasti leikata, naaraita pitäisi kaataa yksi jokaista kahta vasaa kohti. Karttaesitys kuvassa 2 kertoo, että naarasverotuksen voimakkuudessa on maakunnittain suuria eroja. Peurakannan tiheimmällä ydinalueella naaraita kaadetaan niukasti vasasaaliiseen verraten. Yhtenäisimmin riittävään naaraverotukseen on kiinnitetty huomiota Varsinais-Suomen itäosissa ja läntisellä Uudellamaalla. Liian alhaiseen naarasverotukseen päädytään kahdesta syystä. Ensiksikin metsästäjät arvostavat peuraa, ja sen vuoksi kannan tuottavinta osaa säästetään tarkoituksella. Tämä onkin tarpeen silloin, kun peurakanta on heikko ja sitä halutaan vaalia ja lisätä. Toiseksi lainsäädäntömme suojaa korostetusti jälkeläisten emoja: naarasta, jota vuotta nuorempi jälkeläinen seuraa, ei saa ampua. Valkohäntäpeurat elävät erityisesti talviaikaan perhelaumoissa, joita johtaa vahva naaras, "kantaäiti". Laumaan liittyy kantaäidin tyttäriä vasoineen. Käytännön metsästystilanteissa on lähes mahdoton varmuudella todeta, mikä lauman naaraista on vasaton. Pyynti kohdistuu siis vasoihin ja uroksiin, ja naaraita alkaa kaatua vasta, kun vasat on ammuttu hyvin vähiin. TASAPAINOMALLI Urokset Naaraat Naaras / uros = 2...4 Vasatuotto ~ 50 ... 60 % Aikuiset ikäluokat = Kaadettava yksilö Ylivuotiset Vasat Kuva 4: Periaate-esitys tasapainoisesta peurakannan rakenteesta. Uroksia ja naaraita on yhtä paljon ja niitä myös kaadetaan syntyvyyden suhteessa. Asia on todettu monesti liikenteessä kuolleiden naaraiden osalta. Emotta jääneet vasat liikkuvat perhelaumojen mukana eikä niiden selviämisessä ole todettu ongelmia. Metsästystä aikaisemmaksi ja monipuolisemmaksi Peuranmetsästys koetaan usein hirvijahdin "täytelajiksi". Peurajahtiin ryhdytään vasta, kun hirvijahti on ohi ja lumet ovat tulleet mahdollistaen vahtimismetsästyksen. Metsästysseurojen kannattaisikin pohtia sisäisiä pelisääntöjään niin, että peuranmetsästys voisi käynnistyä jo heti jahtikauden alusta. Tästä olisi hyötyä myös liikenneturvallisuudelle. Jokainen lokakuussa kaadettu peura pienentää liikenneriskiä, koska peurakolareiden huippukausi on marraskuussa. Pelisääntöjen ohella on syytä pohtia metsästysmenetelmien monipuolistamista. Vahtimismetsästys onnistuu metsästyskauden alun valoisina iltoina orasmailta ja muista peurojen ruokailukohteista. Vasattomien naaraiden tai nuorten piikkipukkien valikoiva metsästys on silloin helpompaa kuin myöhäissyksyn tai talven pimeinä iltoina. Peuraa ajavien koirien kanssa koetaan mielenkiintoisia seuruejahteja, mutta sen lisäksi ne mahdollistavat vahtimismetsästyksen lumettomaan aikaan, kun on valmius ammutun eläimen etsimiseen tai jäljestykseen koiraa käyttäen. Naarassuojaa toivotaan väljennettäväksi Peura-alueen riistanhoitoyhdistykset ja -piirit ovat esittäneet lainmuutosta, jotta naaraisiin kohdistuvaa metsästyspainetta saataisiin lisättyä. Muutos voitaisiin toteuttaa siten, että naaraan vasasuoja poistettaisiin jahtikauden loppuosalta, esimerkiksi tammikuulta. Valkohäntäpeuran vasat eivät silloin ole enää riippuvaisia emostaan. Ne liikkuvat osan aikaa yksinään, ovat omaksuneet talvisen ravinnonhankinnan ja tukeutuvat edellä kuvattuun perhelaumaan. 8 Metsästäjä 5 / 2009 Valkohäntäpeurakantamme on varsin naarasvoittoinen voimakkaan urosverotuksen seurauksena. Tilanteen korjaamiseksi aikuisverotusta tulisi suunnata voimakkaammin naaraisiin; puolet aikuissaalista pitäisi olla naaraita. Näidenkin varsin komeiden sarvien kantaja on ollut vielä nuori pukki. Pari­kolme elinvuotta olisi komistanut sarvet trofeeluokkaan.
• Metsästäjä 5 / 2009 9
• Runsaiden peurakantojen alueella muutamat metsästysseurat ovat jo siirtyneet hirven, peurojen ja metsäkauriin samanaikaiseen metsästykseen. Tämä onnistuu silloin, kun koiravalinnoissa siirrytään hirvispesialisteista matalajalkaisiin hirvieläinten ajokoiriin. Pysäyttävää hirvikoiraa käytettäessä peuroja ja kauriita ei voida tietenkään metsästää. Onko tavoitteena määrä vai laatu? Peurasaalimme on ollut jatkuvasti kovin urosvoittoista, jos tavoitteeksi asetetaan elävän kannan luonnonmukainen rakenne. Tämä ilmenee kaaviosta 2, jossa on esitetty tällä vuosikymmenellä ammutun saaliin rakenne. Metsissämme elävän peurakannan rakennetta kuvaa kuvassa 3 esitetty ikäpyramidi. Jatkuva urosvoittoinen verotus on kuluttanut uroskannan huomattavasti naaraiden lukua pienemmäksi. Keski-iältään nuoren pukkikannan saalisarvo on heikko, jos sitä vähänkin mitataan urosten sarvien koolla. Peurapukin sarvet kehittyvät täyteen mittansa vasta 5­7 vuoden iässä, mutta siihen ikään vain harva metsiemme peurapukeista pääsee. Naaraspuolelle pullistuneeseen ikäpyramidiin liittyy toki korkea kannan tuottavuus. Talvehtiva peurakarja tuottaa mahdollisimman suuren vasamäärän antaen siten paljon metsästysmahdollisuuksia ja tuottaen lihaa. Peurakannan hoidon tavoitteista kannattaisi käydä keskustelua riistanhoitoyhdistyksissä ja metsästysseuroissa. Pyritäänkö kannan hoidolla suureen yksilömääräiseen saaliiseen vai pyritäänkö korkeampaan trofeiden laatuun hiukan tuotosta ja kannan tasosta tinkien? Kuvassa 4 on esitetty käsitys luonnonmukaisesta peurakannan rakenteesta. Pukkeja ja naaraita on elävässä kannassa osapuilleen yhtä paljon. Pukkien keski-ikä nousee korkeammaksi ja niiden sarvet komistuvat. Tasapainoiseen kannan rakenteeseen ei nykytilanteesta päästä itsekseen. 50 prosentin naarasverotuksella korjaukseen menee aikaa vuosikymmen. 60 prosentin naarasverotuksella tasapainoon pääsäisiin 2­3 vuodessa. Tasapainoinen kannan rakenne säilytetään metsästämällä molempia sukupuolia siinä suhteessa kuin niitä syntyy, eli käytännössä pukkeja ja naaraita yhtä paljon. G Teksti ja kuvat: Reijo Orava, riistapäällikkö, Uudenmaan riistanhoitopiiri Valkohäntäpeurakantamme noin 40 000 yksilöä I Peurakannan koon arviointi perustuu metsästysseurojen ilmoituksiin. Pyyntilupaan liittyvään kaatoilmoitukseen kirjataan arvio myös metsästysalueelle kauden päättyessä jääneestä peuramäärästä. On ilmeistä, että peurakannan runsastuessa tällä tavoin tehty arviointi antaa aliarvion kannan koosta. Tämä väittämä perustuu siihen, että jäävän kannan mukainen peuraluku ei pysty tuottamaan peurakannasta tapahtuvaa vuotuista poistumaa eli metsästyssaalista sekä petojen ja liikenteen tappamia peuroja. Pyyntiluvilla metsästetyt saaliit tunnetaan hyvin, koska käytössä on luotettavat saalistilastot aina 1970-luvun alkuvuosina käynnistyneen valkohäntäpeuran metsästyksen alusta saakka. Oheisessa kaaviossa on tarkasteltu edellä mainittuihin lukuihin perustuen Suomen valkohäntäpeurakannan kehitystä viimeisen 25 vuoden aikana. Näyttää siltä, että käytetyn kannanarviomenetelmän antamat luvut eivät enää viimeisen runsaan kymmenen vuoden aikana ole kertoneet suoraan talvehtivan peurakannan kokonaismäärää. Kaaviossa asiaa on tarkasteltu riistapäällikkö Jukka Purhosen kehittämällä ja nyt myös riistantutkimuksen käyttämällä takaisinlaskentamenetelmällä. Laskenta perustuu saalistietoon ja kannan tuottavuuden arvioon. Menetelmässä lasketaan siis taaksepäin, kuinka paljon eläimiä on pitänyt olla, jotta ne ovat pystyneet tuottamaan tunnetun saalismäärän. Peurakannan tuottolukuja ei aivan tarkkaan tunneta, joten laskelmissa on käytetty biologisten faktojen pohjalta johdettuja arviota. Peurakantamme tuotto lienee suuruusluokka 65­75 prosenttia. Vertailun vuoksi mainittakoon, että hirvikantamme tuottavuus on riistantutkimuksen hirvihavaintokorttien perusteella Lounais-Suomessa tasoa 60­65 prosenttia. Jäävän kannan arvioindeksi oli viime talvena noin 32 300. Jotta tämänsuuruinen kanta olisi voinut tuottaa ammutun saaliin, peurakannan tuoton olisi pitänyt olla noin 85 prosenttia. Tämä ei liene kuitenkaan mahdollista. Käytettäessä 60 prosentin tuottoarviota päädytään noin 43 000 peuran maksimikantaan. Todennäköinen peurakantamme lienee edellä esitetyn arviohaarukan yläpäässä, eli 39 000­43 000 yksilöä. Tarkastelu perustuu pelkkään metsästyssaaliiseen. Autojen ja petojen osuutta ei ole huomioitu. Petojen tappamia peuramääriä ei kovin hyvin edes tiedetä. Puutetta korjaa maksimikannan arviossa kuitenkin se, että käytetty 60 prosentin tuottoluku on alhainen. Todellisuudessa peurakannan tuottavuus on korkeampi, jolloin myös muun poistuman tuottamiseen tarvittava kanta tulee otetuksi huomioon. Kaaviossa on myös arvioitu tulevan syksyn metsästyksen vaikutusta. Jos saalismäärä nousisi riistanhoitopiirin vetoomuksen mukaisesti viidenneksen viime vuodesta eli yhteensä 30 000 yksilöön, peurakanta kääntyisi selvään laskuun. Valkohäntäpeuran kanta-arviot ja kaatomäärät Suomessa 45000 40000 35000 30000 25000 20000 15000 10000 5000 0 85 86 S Saalis 87 88 89 90 91 92 93 94 95 96 97 98 99 0 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Takaisinlaskenta 60 % Takaisinlaskenta 80 % Jäävän kannan arvio Kaavio: Valkohäntäpeurakantamme kannanarvio ja kaatomäärä vuosina 1985­2008. Sinisellä ja vihreällä viivalla on kuvattu takaisinlaskentamenetelmällä arvioitu laskennallinen kanta. Punainen viiva on tulevan kauden kaatotavoite, joka on viidenneksen viimevuotista korkeampi. 10 Metsästäjä 5 / 2009
• Valkohäntäpeuraa pyytämään Syyskuun lopun ja lokakuun alkupuoliskon usein varsin leppoisat syyskelit ovat peuranpyytäjän kulta-aikaa. Alkukaudesta valkohännät liikkuvat peltojen laidoilla ja metsissä pitkin päivää, mikä tekee jahdista mielenkiintoista ja usein tuottavaakin. Pitkät päivät ja valoisat illat tarjoavat antoisia metsästyshetkiä ja lukuisia riistatilanteita peuranpyynnistä pitävälle metsästäjälle. onet eteläiset metsästysseurat aloittavat hirvijahtinsa vasta lokakuun alkupuolella, kun syyssäät ovat hieman viilenneet. Metsästyskauden ensimmäiset viikot ovatkin melko rauhallisia sorkkaeläinjahtien suhteen. Tämä ajanjakso sopii erittäin hyvin monipuoliseen, tulokselliseen ja peurakolareihin vaikuttavaan valkohäntäpeuran metsästykseen. Suuri osa peurakolareista tapahtuu marraskuisen kiima-ajan tienoilla, jolloin peurat juoksevat kiimahuuruissaan pitkin peltoja, metsiä ja teitä. Metsästäjät voivat parhaiten vaikuttaa kolarien määrään pienentämällä peurakantaa ennen pahinta kolariajanjaksoa. Saalista tavoittelevan pyyntimiehen kannattaa seurailla peurojen liikkeitä jo hyvissä ajoin ennen metsästyskauden alkua metsästääkseen oikealla alueella. Eläinten tavat tunteva passimies saattaa saada peuran eräksi jo avajaisaamuna. Menestyksekäs alkukauden peurajahti vähentääkin loppukauden lumikelien merkitystä peurakannan hoidolle. Syksyisellä metsästyksellä tullee olemaan nykyistä suurempi vaikutus peurakantojen hallintaan lumiolosuhteiden nykyisestään heikentyessä. Pelloilla liikuskelevien pienpetojen kyttäämisen voi helposti yhdistää peurojen tarkkailuun loppukesästä aina tammikuulle asti. Saaliin hyödyntämisen kannalta edullisin on kiima-aikaa edeltävä ajanjakso: Urokset eivät ole vielä käyneet läpi kiiman rasituksia, ja lihan laatu on parhaimmillaan. Naaraat ovat vasta aloittelemassa talvivarastojen keräämistä ja ovat vielä lokakuulla vähärasvaisia verrattuna tammikuisiin talipalloihin. Hivuttautumalla hollille Peltojen ja metsien kirjomassa maalaismaisemassa hiljalleen etenevä ja aika-ajoin pysähtelevä metsämies huomaa muutaman peuran ruokailemassa syrjäisen pellon reunassa. Katselukiikarit kohoavat silmille ja naaras kahden vasan kanssa on helposti tunnistettavissa aamu-usvan seasta. Vaivihkaa metsästäjä siirtyy pellolta metsän puolelle harvahkoon kuusikkoon, missä edellispäiväisen sateen kostuttama sammalikko on äänetön liikkua. Usva alkaa hälvetä kevyen tuulenvireen noustessa ja kuljettaessa hajuja metsään päin pyytäjän hivuttautuessa puiden suojassa kohti peuroja. Muurahaispesän katveessa, aivan pellon reunassa, metsästäjä ottaa kiväärin selästä ja tukee sen kekoa vasten. Toinen noin puolensadan metrin päässä olevista vasoista kääntää kylkensä, ja etusormi puristaa liipaisinta. Jälleen kerran kokenut peuranpyytäjä on hivuttautunut hollille. Alkukaudesta peurat voivat olla liikkeellä keskellä päivääkin. M Kulkureiteiltä kyttäämällä Alkusyksystä aina kiima-ajan lopulle peurat voivat olla liikkeellä keskellä päivääkin, ja oikean metsäpolun varrella kyttäävä metsästäjä voi saada saalista mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Valkohännät kulkevat metsäisiä polkujaan pääasiassa aamu- ja iltahämärissä, jotka ovatkin parhaita aikoja metsästykseen. Passiin mennessä on huomioitava tuulen suunta. Peura luottaa vankimmin hajuaistiinsa, ja pyyntimiehestä vainun saanut eläin ei jää turhaan norkoilemaan alueelle. Saalismahdollisuuksia parantaa huomattavasti kun menee passiin korkean kiven päälle, jahtitorniin tai puupassiin. Peurat eivät pahemmin tähyile ylöspäin, ja korkealla istuvan passimiehen ominaistuoksutkin haihtuvat nopeammin. On käynyt niinkin, että peurat kävelevät suoraan neljän metrin korkeudessa kyttäävän metsästäjän alapuolelta. Metsästyskauden alussa, kun peuroja ei ole vielä häiritty, ne saattavat käyttäytyä hyvin säännönmukaisesti. Riistakamera on oiva väline selvittää milloin peurat kulkevat poluillaan. Passiin kannattaa mennä hyvissä ajoin ennen peurojen oletettua saapumisaikaa, jottei turhaan häiritse alueelle saapuvia eläimiä. Erilaiset hajusteet ovat käyttökelpoisia, kun kytätään eläinten kulkureiteillä ja ruokailualueilla. Peurojen virtsaa ja reviirihajuja jäljittelevät tuotteet sekä esimerkiksi omenahajuste ovat toimivia ratkaisuja, jos halutaan peurojen pysähtyvän tietylle avonaiselle kohdalle polun varrella. Metsästäjä 5 / 2009 11 Hannu Huttu
• Kutsutaan kaadettavaksi Houkutuspilli on monen peuranpyytäjän perusvaruste. Alkukauden kyttäys- ja hiipimisjahdeissa pillistä saattaa olla merkittävää hyötyä. Kaukana pellolla ruokailevat peurat voi hyvällä onnella houkutella tulemaan lähemmäksi, ja varomattoman metsästäjän pelottamat peurat saattavat pysähtyä, kun uhkaavan rapinan ja liikkeen suunnasta kuuluukin rauhoittava ynähdys. Peuroja lähestyvän jahtimiehen kannattaa tilanteen mukaan myös houkutella niitä. Metsässä pääsee harvoin liikkumaan täysin ääneti, ja lajitoverilta kuulostaminen saattaa olla ratkaiseva tekijä ampumatilanteeseen pääsemisessä. Kiima-aikana pukit ovat innokkaita häätämään alueelleen tullutta kilpailijaa, joskus jopa raivon valtaamina. Uteliaisuuden uhri Pienelle peltolaikulle kylvetty riistapelto sijaitsee keskellä metsää. Kävelymatkaa kertyy lähimmältä tieltä toista kilometriä. Mutkittelevan traktoriuran varrelle sopii niin taimikkoa kuin järeää tukkimetsääkin. Riistapellon omistaja on rakentanut yksinkertaisen tikaslavan metsän laitaan. Sieltä on vuosien saatossa ammuttu useita peuroja. Eräänä iltapäivänä isäntä kävelee ajatuksissaan kohti riistapeltoa. Mielessä on alueella viihtyvä vasaporukka, josta yhden voisi hyvin kaataa. Risu katkeaa varomattoman askeleen alla, ja samassa metsässä rävähtää. Peuran valkea peräpeili vilkkuu sen juostessa riistapellon suuntaan. Vanha metsämies siirtyy polulta sivuun ja jää odottamaan kaatuneen puun katveeseen antaakseen tilanteen rauhoittua. Peura tuskin tietää, mitä se on pelästynyt. Reilu vartti on kulunut, ja kohta olisi hyvä aika hiipiä riistapellon laidalle passiin. Hiljainen rapsahdus kuuluu metsästä, ja isäntä malttaa vielä mielensä. Pian peura astelee varoen, korvat hörössä, kohti traktoriuraa. Uteliaana otuksena se tuli tarkistamaan mikä oli aiheuttanut oksan katkeamisen. Peura astuu uralle. Aseen perä nousee hitaasti olkaa vasten. Laukaus kiirii metsässä; nuori naaraspeura on uteliaisuutensa uhri. Peura on luonteeltaan utelias eläin, mikä osaltaan tekee siitä mielenkiintoisen metsästettävän ­ koskaan ei tiedä millainen jahtipäivä on tulossa. Peurojen uteliaisuutta voidaan hyödyntää metsästyksessä monin tavoin, ja houkuttelu onnistuu niin pilleillä, hajusteilla, sarvia kalistelemalla kuin peurakaaveillakin. Peurapukki on parhaassa iässä vasta 5­8-vuotiaana. Tämäkin sarvipää oli vasta teini-ikäinen ja olisi todennäköisesti kasvattanut mitalisarvet vuoden­ parin kuluessa. Peurakolareita ehkäistään tehokkaimmin, kun peurakantaa pienennetään jo ennen pahinta kolariajanjaksoa, marraskuun kiima-aikaa. Passimiehen tulee kuitenkin olla passissa täysin ääneti. Ase nostetaan huomaamattomasti silloin, kun passiin tulevat peurat ovat esimerkiksi puiden katveessa. Mäyräkoira soveltuu peuranpyyntiin koko kauden ajan, kovia pakkasjaksoja ja paksuja hankia lukuun ottamatta. Miesajolla tapahtuva metsästys taas onnistuu parhaiten, kun maassa on uutta lunta, jolloin peurojen ajaminen jäljittämällä on mahdollista. Kaksijalkaisella ajurilla peuranpyynti onnistuu silloinkin, kun olosuhteet ovat mäyräkoirille liian arktiset. on vähintään kaksi piikkiä molemmissa sarvissa. Hyväsarvisista pikkupukeista kasvaa todennäköisimmin tulevaisuuden valtapukkeja. Mitalipukit ovat metsissämme ­ mutta vain harva niistä elää näyttääkseen todelliset sarvensa. Loppukauden kannanhoitoa kyttäämällä Tammikuun kuutamoilla on viimeiset hetket hoitaa peurakanta yhteiskunnan hyväksymälle tasolle. Aamuyön tunteina rapealla lumella astelevat peurat ovat arkoja, ja tammikuinen kannanhoito onkin istumalihaksia kuluttavaa työtä. Saalisvarmuus on kuitenkin melko hyvä, kun peurat hakeutuvat syömään kuun valaisemassa maisemassa. Kaadettavan yksilön tunnistaminen ja oikean eläimen valinta kannan rakenteen hoitamiseksi onnistuu, kun eläimiä voi rauhassa tarkkailla lähietäisyydeltä. Suuri osa peurasaaliista kaadetaan keskitalven kuutamoöinä. Talvinen ruokintapaikalta tapahtuva kyttäys on kuitenkin vain pieni osa valkohäntäpeuran metsästyskaudesta ja -mahdollisuuksista. Kyttäyskopin ikkunasta tihrustellen ja peuroja odotellen ajatukset tahtomattakin siirtyvät alkukauden leppoisiin keleihin, päivänvalossa liikkuviin peuroihin sekä metsästä kuuluvaan mäyräkoiran ajoon. G Teksti: Mikko Alhainen, riistanhoidonsuunnittelija, MKJ Missä mitalipukit? Suurisarvisten pukkien osuutta peurakannassa voidaan kasvattaa lisäämällä naarasverotusta. Kun yhä useampi nuori uros saa tilaisuuden varttua täyteen ikäänsä, suurisarvisten yksilöiden osuus kannassa nousee aiempaa suuremmaksi. Kannan sukupuolijakauman tasoittaminen merkitsee monilla alueilla kannan tuoton pienenemistä nykyisestä. Tämä olisi tervetullutta. Hitaammin kasvavan kannan hallinta on helpompaa, ja kanta pysyy kurissa suhteessa pienemmällä verotuksella. Lisäksi vaikuttaa siltä, että suuri osa kolaripeuroista on nuoria yksilöitä, joko vasoja tai ylivuotisia. Kannan rakenteen muuttaminen nykyisestä urosvoittoisemmaksi sekä sitä myöten tapahtuva peurojen keskiiän nousu saattaisivat vaikuttaa peurakolarien määrään suhteessa kantaan samalla, kun metsissämme liikkuisi nykyistä runsaammin komeasarvisia pukkeja. Peurapukin sarvet ovat suurimmillaan vasta 5­8 vuoden iässä. Kannan parhaita yksilöitä ovat nuoret pukit, joilla jo puolitoistavuotiaana Peurajahtia porukalla Maaston hyvin tunteva ja äänettömästi passiin siirtyvä 2­6 metsästäjän porukka varustettuna mäyräkoiralla tai kaksijalkaisella ajurilla on seuruejahtia parhaimmillaan. Valkohäntäpeurojen ajometsästys on mielenkiintoinen ja varsin tehokas metsästysmuoto. Yhä useammalla alueella merkittävä osa vuotuisesta peurasaaliista kaadetaankin seuruejahdeissa. Hitaassa ajossa peura tulee passiin useimmiten kaikessa rauhassa kävellen, pysähtyen välillä kuuntelemaan tulosuuntaansa. Tämä antaa mahdollisuuden hyvään riistalaukaukseen. 12 Metsästäjä 5 / 2009 Katso myös Metsästäjässä ilmestyneet valkohäntäpeuran metsästyksestä kertovat artikkelit: Valkohäntäpeuran metsästys käännekohdassa: 3/2008 s. 38 Lisätehoa valkohäntäpeuran pyyntiin: 4/2008 s. 64 Mikko Alhainen
• Houkutteluvinkit valkohäntäpeuran metsästykseen Suomessa runsaslukuisten valkohäntien kotimantereella Pohjois-Amerikassa kutsupillien käyttö metsästyksessä on erittäin yleistä. Ei siis ihme, että markkinatalouden mallimaassa on tarjolla lukematon määrä erityyppisiä pillejä, tölkkejä ja kalistimia valkohäntäpeurojen narauttamiseksi. Nämä välineet ovat nykyisin saatavilla myös meillä. Miten niitä sitten tulisi käyttää suomalaisessa valkohäntäjahdissa, ettei metsiemme äänimaailmaan tulisi ei-toivottuja soraääniä? aikki hirvieläimemme ääntelevät ympäri vuoden ilmaisten kulloinkin mielentilaansa, pitääkseen yhteyttä tai esimerkiksi varoittaakseen lajitovereitaan uhkaavasta vaarasta. Valkohäntäpeuran metsästyskausi on suhteellisen pitkä, syyskuun lopusta tammikuun loppuun. Tätä ajanjaksoa leimaa marraskuinen lisääntymiskäyttäytyminen, jota voidaan hyödyntää myös houkuttelumetsästyksessä. Lokakuun puolivälistä marraskuun puoliväliin kestävää jaksoa voi kutsua esikiimaksi. Tällöin metsissä voi kuulla seuraa hakevien naaraiden kontaktiäännähdyksiä (contact call) sekä peurapukkien ja -naaraiden kokeilevia ja hentoja öhkäyksiä (buck grunt, doe grunt). Näiden signaalien tarkoituksen on kiinnittää vastakkaisen sukupuolen huomio puolihuolimattomalla moikkauksella. Lokakuulle painottuvat lisäksi urosten määkivä kurkkuääni (buck bawl) sekä pikkupukkien sparraus eli valmistuminen tositoimiin, joka ilmenee samanarvoisten pukkien sarvien varovaisena kalisteluna (rattling) ja lyhyinä öhkäisyinä (grunt). Sarvien kalistelu on kokeilevaa eikä raivokasta kuten kiimahuipussa. Ääntä voikin verrata kotioloissa tyhjän vaatekaaHoukutteluvälineet vasemmalta oikealle: kalistelupussi, naaraan määkimisääni ja kolme pilliä, joilla kaikilla pystyy tekemään erilaisia örähdyksiä kuminauhaa säätämällä. Siirrettävä kuminauha pidentää ja lyhentää sointikielen värähtelyaluetta. Eri äänet on merkitty pillin sisälle lyhenteillä: BG ­ buck grunt, DG ­ doe grunt. Tämä helpottaa opettelua, kun ei vielä osaa soittaa korvakuulolta. pin roikkuvien henkareiden liikutteluun. Liika aggressio ja voima näissä äännähdyksissä on käänteisesti kiinnostavaa ja karkottaa peurat kauemmas. Näiden äännähdysten matkiminen voi tehota läpi metsästyskauden, esikiimasta tammikuun jälkikiiman loppuun. Kiimainen uros ei ole rippikoulupoika Kiiman kiivain vaihe ajoittuu keskimäärin marraskuun kolmannelle viikolle. Tällöin voidaan edelleen käyttää mainittuja kontaktiäännähdyksiä; naarailla se on pehmeä nouseva määintä. Marraskuun loppupuolella naaras ilmaisee omaa lähestyvää astumisvalmiuttaan samanlaisella määinnällä, joskin kovemmin ja määrätietoisemmin (estrus bleat). Varsinainen kiimahuippu on edellinen kiimamääintä yhdistettynä pidempään lehmän vasikkamaiseen määkäisyyn (breeding bellow). Tämän ääniyhdistelmän käyttö voi aiheuttaa alueen pukeissa arvaamattoman nopeaa ja raivokastakin käytöstä. Paikalle tullaan vauhdilla, ja tulosuunta voi joskus olla yli avoimempienkin alueiden. Urosten marraskuinen käytös ei ole rippikouluoppien mukaista. Naaraiden kulkemia polkuja ravataan laajalla alueella ja etsitään virtsaan sekoitettuja estrogeenikutsuja. Naarasta loka­ marras- sekä marras­joulukuussa jäljittävä K pukki voi ääntelehtiä noin tusinan öhkäisyn sarjoissa (tendind), ikään kuin viestien naaraalle: "Hiljennä jo!" Tämänkin äänen matkiminen voi houkutella paikalle muita, niin pukkeja kuin naaraitakin. Mikäli metsästys on naakimista, eli liikutaan hiljaa valkohäntien mailla, tulee ajoittain tuottaneeksi häiritseviä ääniä. Risun katketessa tai oksan raapaistessa takkia kannattaa pysähtyä hetkeksi ja käyttää sitten lyhyttä naaraan tai uroksen öhkäisyä tai määintää (bleat), joka voidaan viheltää pillillä tai käyttää painovoimalla toimivaa pillipurkkia. Sitten taas kunnon odotus, ja peurat voivat tulla uteliaina katsomaan, että kukas se siellä! Ole siis valmiina kaiken aikaa. Omakohtainen kokemukseni pikkupukin käyttäytymisestä on tuore, viime syksyltä. Passini ohitti karkkopukki, jolle öhkäisin lyhyesti. Pukki ei merkannut mitenkään ja jatkoi matkaansa. Vajaa kymmenen minuuttia myöhemmin sama pukki tuli tuulen alta taakseni, ja kiinnittämättä liikkumattomaan olemukseeni mitään huomiota ohitti minut muutamasta metristä. Tämä vain öhkäykseen perustuvana kilpailevan pukin etsimiseksi. Sivu- ja takapasseissa hitaasti liikkuvien peurojen liikkeen voi pysäyttää ­ itseään paljastamatta ­ lyhyellä öhkäyksellä. Ja jos ensimmäinen ei tehoa, niin töräytetään uudestaan. Tämä ääni on ihmisääntä kuten vihellystä parempi, koska peurat jatkavat tällöin uudelleen matkaansa useimmiten käyntivahtia. Artikkelissa on mainittu eri äänteiden englanninkieliset nimet siksi, että mallien hakeminen esimerkiksi internetin sivustoilta olisi helpompaa. Aihetta käsitteleviä sivustoja on paljon, kuitenkin useimmiten Uuden mantereen puolelta. Valkohännät ääntelevät kuitenkin samoin molemmin puolin rapakkoa, joten matkimisen matkiminen on jopa suositeltavaa. G Teksti ja kuvat: Veli-Matti Pekkarinen, riistanhoidonneuvoja, Etelä-Savon riistanhoitopiiri Metsästäjä 5 / 2009 13
• Puheenjohtajan palsta Risto Hanhineva varapuheenjohtaja Metsästäjäin Keskusjärjestö Aselakiesitys uudelleen valmisteluun! Ampuma-aselain muutos on käynnissä. Hallituksen esitys ampuma-aselain muutoksesta jätettiin eduskunnalle kesäkuussa ja lakiesitys tulee valiokuntakäsittelyyn syksyn aikana. Esityksessä ehdotetaan ampuma-aselakiin monia hyvin laaja-alaisia muutoksia, joilla on suoranaisia vaikutuksia metsästykseen ja metsästysaseiden lupahankintaan. Hallituksen esitys ampuma-aselain muuttamisesta toisi paljon kohtuuttomia kiristyksiä metsästäjän ja ampumaurheilua harrastavan henkilön aseluvan saantiin, aseiden käyttöön ja määrään. Lakiesitys rankaisee tavallista aseharrastajaa, kuten metsästäjää, vaikka kaikki tietävät, että Jokelan ja Kauhajoen tragedioiden taustat ovat jossain aivan muualla, kuten nuorten miesten valitettavan yleisessä pahoinvoinnissa ja syrjäytyneisyydessä. Lakiesityksessä olevia metsästäjää sivuavia kohtia on muun muassa ampumaaseen hankkimisluvan alaikärajan nostaminen 18 vuoteen. Tämä tietäisi sitä, että 15 vuotta täyttänyt nuori metsästäjänalku saisi siirtää oman aseen hankintaa kolmeksi vuodeksi eteenpäin. Nykykäytännön mukaan hankkimisluvan voi saada huoltajan suostumuksella 15 vuotta täyttänyt nuori. Esityksen mukaan 15 vuotta täyttäneen nuoren olisi kuitenkin mahdollista saada rinnakkaislupa esimerkiksi huoltajan aseisiin. Siis nuoren metsästäjän asehankinta edellyttäisi kolminkertaista lupabyrokratiaa nykyiseen verrattuna. Metsästäjän loukkupistoolit joutuvat suurennuslasin alle, kun ampuma-aselain uudistamisen tavoitteena on aseturvallisuuden lisääminen. Esitetään, että pistoolityyppisiä aseita koskevan hankkimisluvan saisi jatkossa vasta henkilö, joka on täyttänyt 20 vuotta. Metsästysperusteella anottaessa luvan voisi saada henkilö, joka esittää riistanhoitoyhdistyksen antaman lausunnon pienpetopyyntiharrastuksestaan ja luvan saisi vain kertatulitoimiseen pienoispistooliin taikka pienoisrevolveriin. Ensimmäinen käsiaselupa olisi aina määräaikainen, lupa myönnettäisiin enintään viideksi vuodeksi. Riistanhoitoyhdistyksen lausunnonantovelvoitetta ihmetellään metsästäjäorganisaation joka tasolla, menettely lisäisi selvästi lupaprosessin byrokraattisuutta. Jäsenmäärältään suurissa riistanhoitoyhdistyksissä ei ole mitään mahdollisuutta selvittää yksittäisen metsästäjän loukku- tai luolametsästyksen aktiivisuutta. Tarkoituksenmukaisempi järjestely olisi, jos jokainen metsästäjä toimittaisi nämä tiedot tarvittaessa suoraan lupapäätöstä harkitsevalle poliisiviranomaiselle. Riistanhoitoyhdistyksen toimihenkilöt asetettaisiin hankalaan asemaan. Lausuntoa antaessaan heitä sitoo metsästyslain 70 §:n rikosoikeudellinen virkavastuu. Lakiehdotus antaa viranomaisille useita eri mahdollisuuksia tarkistaa henkilön soveltuvuutta aseen hankintaan ja hallussapitoon. Poliisi voisi saada soveltuvuuden arviointia varten tietoja asevelvollisen asepalveluksesta ja palveluskelpoisuudesta. Luvanhakijan suostumuksella poliisi voisi saada myös henkilöä koskevia terveystietoja ja, jos ei anna lupaa terveystietojen käyttöön, voi se johtaa lupahakemuksen tai voimassa olevan hallussapitoluvan peruuttamiseen. Ase on metsästäjän työkalu, näitä työkaluja pitäisi saada hankkia ja käyttää ilman tarpeetonta lisäbyrokratiaa ja sen mukanaan tuomaa merkittävää aselupakustannusten moninkertaistumista. Kannattaakin todella harkita lakiesityksen ottamista uudelleen valmisteltavaksi! G 14 Metsästäjä 5 / 2009
• YLI 100 VUODEN KOKEMUKSELLA TARKEMPI KUIN HAUKANSILMÄ: LEUPOLD VX -II ® VX-II 3-9x40 DX -ristikko 399,- VX-II 4-12x40 Adj. Obj. FDX -ristikko 549,- VX-II-kiikaritähtäimen suosio ei ihmetytä ketään, joka on joskus käyttänyt sitä ampuessaan. Sen arvokkaisiin ja suorituskykyisiin ominaisuuksiin kuuluvat myös tarkat 1/4-MOA:n välein varmistavat säätimet. Multicoat 4 -linssijärjestelmän valonläpäisy on erinomainen, minkä ansiosta sen kirkkaus on ylivertainen, kuva terävä koko näkökentän alueella ja kontrasti optimaalinen. Tietyissä malleissa oleva säädettävä objektiivi yksinkertaistaa määrättyjen etäisyyksien parallaksin säätämistä. Lukittava ja erittäin nopeasti tarkentuva okulaari, kosketustoiminen suurennuksen säädin. Tutustu myös Leupoldin VX-III ja VX-I ­sarjoihin osoitteessa www.leupold.com. VX-II 1-4x20 DX -ristikko 399,- Katso lähin Leupold ­jälleenmyyjäsi osoitteesta www.hjorth.fi www.leupold.com Metsästäjä 5 / 2009 15
• Hirvikanta laskenut lähes tavoitteeseen ­ pyyntilupia runsaasti vielä Pohjois-Suomessa Tänä vuonna hirvien pyyntilupia myönnettiin 51 500, mikä on kuusi prosenttia enemmän kuin vuosi sitten. Talvehtivan hirvikannan koko näyttää viimeisten vuosien perusteella olleen 80 000­90 000 hirven tuntumassa. Viime vuosien tapaan hirvikantaa pyritään alentamaan entisestään maan pohjoisosissa, jossa on myönnetty runsaasti pyyntilupia. Valkohäntäpeuran metsästykseen myönnettiin ennätykselliset 26 600 pyyntilupaa. yyntiluvanvaraisten hirvieläinten metsästys alkaa syyskuun viimeisenä lauantaina eli tänä vuonna 26. syyskuuta. Hirviä voidaan metsästää vuodenvaihteeseen asti, kun taas peurojen metsästys päättyy vuoden 2010 tammikuun lopussa. Tulevasta jahtikaudesta tulee edellisen vuoden tapaan varsin tavanomainen, sillä hirvisaaliin arvellaan nousevan myönnetyllä pyyntilupamäärällä noin 58 000­61 000 hirven tietämiin. Viime vuonna saalis oli 57 700 hirveä. Valkohäntäpeuralupien perusteella tulevan kauden saalismääräksi arvioidaan noin 28 000 peuraa. 16 Metsästäjä 5 / 2009 Lapin riistanhoitopiiri myönsi eniten pyyntilupia Kolmen pohjoisen riistanhoitopiirin, Oulun, Kainuun ja Lapin alueilla myönnettiin puolet koko Suomen hirvien pyyntiluvista. Lapin riistanhoitopiiriin myönnettiin 10 500 ja Oulun piiriin 10 000 lupaa. Kainuun riistanhoitopiiri myönsi historian suurimman lupamääränsä, yli 5 600 pyyntilupaa. Eteläisen Suomen alueella Ruotsinkielisellä Pohjanmaalla ja Etelä-Hämeessä pyyntilupien määrä nousi viime vuodesta neljänneksellä, kun taas Pohjois-Karjalassa lupia vähennettiin lähes neljänneksellä. la Suomessa, neljää pohjoisinta ja itäisintä riistanhoitopiiriä lukuun ottamatta. Kuusi- ja metsäpeuroille vähän pyyntilupia Edellisvuosien tapaan kuusipeuroja metsästetään pienimuotoisesti vain neljässä riistanhoitopiirissä: EteläHämeessä, Satakunnassa, Uudellamaalla ja Varsinais-Suomessa. Uudellamaalla metsästetään hieman yli puolet kaikista kuusipeuroista. Koko maahan kuusipeuralupia myönnettiin 228, mikä on 10 lupaa enemmän kuin vuosi sitten. Metsäpeuroja metsästetään tulevana jahtikautena riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien turvin vain Pohjanmaalla, jossa lupia myönnettiin 35. Lupamäärää supistettiin puolella edellisvuoden 72 luvasta. Luvat kohdennetaan alueille, joilla metsäpeurat aiheuttavat merkittäviä maatalousvahinkoja. G Teksti: Marko Svensberg, erikoissuunnittelija, MKJ P Valkohäntäpeuralupien määrä kasvussa Koko maassa valkohäntäpeuran pyyntilupia myönnettiin 26 600. Tämä on yhdeksän prosenttia enemmän kuin edellisenä vuotena. Varsinais-Suomi säilyttää edelleen vahvimman peurapiirin tittelin, jos piirejä vertaillaan pyyntilupamäärien perusteella. Varsinais-Suomen riistanhoitopiiri myönsi lähes 7 500 pyyntilupaa, kun seuraavaksi eniten niitä myönsi Etelä-Häme, 5 400. Valkohäntäpeuroja metsästetään erityisesti maan lounaisosien viidessä riistanhoitopiirissä, joihin myönnettiin 95 prosenttia pyyntiluvista. Pienessä määrin valkohäntäpeuraa metsästetään myös muual- Hirvieläinten pyyntiluvat 2009-2010 Riistanhoitopiiri Hirvi Valkohäntäpeura Kuusipeura Metsäpeura kpl kpl kpl kpl Etelä-Häme 1202 5362 15 Etelä-Savo 2571 185 Kainuu 5637 Keski-Suomi 3023 271 Kymi 1552 195 Lappi 10488 Oulu 10058 Pohjanmaa 3362 405 35 Pohjois-Häme 1327 2892 Pohjois-Karjala 1648 Pohjois-Savo 2647 71 Ruots. Pohjanmaa 2243 328 1753 4763 21 Satakunta Uusimaa 2491 4666 140 Varsinais-Suomi 1521 7425 52 Koko maa 51523 26563 228 35
• Metsästäjä 5 / 2009 17
• GPS-panta+ohjelma+puhelin* Nyt Magnum-paketti Nokia 6220 -paketti Huippu- et! ominaisuud Valmiiksi asennettu! Hyväksi haukuttu Minun Sonera era c. -liittymä ja Nokia 6220 classic. laadukasata haudutusp KAUPAN PÄÄLLE! etin Magnum-pak lanneelle ti NYT! ennen 898 1397 3kk veloituksetta Nokia 6220 classic Data Porras 5 Mpix kamera Xenon-salamalla, A-GPS-navigointi ja nopeat 3G- tai HSDPA-yhteydet. 1.730.9.2009 aikana kytketyn Data Porras-palvelun kuukausimaksu ja kytkentämaksu hintaan 0 meneillään olevan laskutuskauden ajaksi ja seuraavaksi kolmeksi (3) laskutuskaudeksi. Tarjous koskee ainoastaan Data Portaan ensimmäistä 20 megatavua, tämän yli kuukaudessa menevä datakäyttö laskutetaan normaalisti, eli toinen ja sitä seuraavat portaat normaalihintaan. Minun Sonera -liittymän avaus 0 30.9.2009 asti (norm. 3,90 ) ja kk-maksu alk 1,99 . Minun Sonera -liittymän puhelut 0,079 /alkava minuutti + puhelun aloitusmaksu 0,049 /kpl. Tekstiviestit 0,079 /kpl. Kotimaan dataliikenne alk. 0,90 /alkava tunti. Hinnat normaalihintaisiin kotimaan numeroihin, ei palvelu- ja yritysnumeroihin. * +Minun Sonera -liittymä alk. 1,99 /kk. 24 kk:n sopimuskausi. 5 /kk Minun Sonera. Juuri sellainen kuin sinä haluat. Tarjous ei koske tarjousaikana irtisanottuja ja uudelleen avattuja liittymiä. Esimerkkilaskelma: Nokia 6220 C ottuja Classic Minun Sonera -liittymällä ja 24 kk sopimuksella paketin hinta väh. 171,66 /24 kk (sis. liittymän avaus- ja kk-maksut sekä puhelimen). Liittymä ilman puhelinta 51,66 /24 kk. Säästösi 145 . Liittymän lisäkus lisäkustannusten kokonaismäärä 120 . Puhelimen arvo 265 . Määräaikaiset sopimuskaudet 12 kk tai 24 kk. Puhelinta ei ustann ustannusten Puhelime voi käyttää sopimuskauden aikana muilla liittymillä. TESTIVOITTAJAN UUTUUS PPUHUITUUS! UU -panta Tilaa myös POINTER MAX -seurantaohjelmisto! j Täysin yhteen MKJ/Trackesopiva Tracker Hunr ja maastonavig ter o ohjelmistojeintin kanssa! NYT! 699 ennen 899 POINTER MAX Huippu-uutuus seurantaohjelmisto 299 ­ kaikki mitä tarvitset! *) LIVE-palvelu viideksi ksi vuodeksi ja 2500 karttaruutua ­ ilman erillisiä lisäkuluja! N HYÖT Y SIMAALINE AKÄY TTÖÖN! MAK N KOIR VANLUOKA KO AN, OHJELMVELUN L LIVE-PA RTAT* ja KA Sis. Hintoihin lisätään toimituskulut. MYYNTI
• etin Magnum-pak ht. yli ay tai 2 tuotett lanneelle * ti 500,- arvosta Ammattitason lihankäsittelytu otteet suoraan maahantuojalt a sh. KAUPAN! PÄÄLLE sa niin kauan Tarjous voimas ttää. Sh 99,rii kuin tavaraa NYT 100 kpl erä! TAKUU 12kk Premium remium m muita pientarvikkeita. -haudutuspata sh. 498 950 KAPASITEETTI JOPA 150 kg/h 1 0 Premium Compact NYTl e0ä!1950 Premium Maxi-lihamylly kp r TAKUU 12kk -kammiovakuumipakkaaja 3 998 198 TAKUU 12kk Premium Mini -vakuumipakkaaja Premium Lite -lihamylly tarpeisiin. Näppärä koko helpottaa varastointia mutta kätkee sisäänsä ja makkarasuutin. TAKUU 12kk Premium 149 Premium -h -haudutuspata Laa Laadukas elektroninen haudutuspata aro aromikkaampaan ruoanvalmistukseen. -vakuumipussit vakuumipussit u 6,90 54,90 Hinnat alk . www.eratu vertaa hintoja! ote.fi 69 sh. 99 TAKUU 12kk /100 kpl /1000 kpl Classic+Intello Classic tehopaketti sisältää vastaanottimen 499 - Exact kuin suurille koirille. 199 alk. 229 Meiltä myös edullisesti! Näkymätön aitaus alueen sisäpuolella. Haukunrajoitinpannat p P Peruspaketilla aitaat jopa 1400m alueen. 2 79 ir valioko176 596, 0400 245 083 puh. 0500 Hintoihin lisätään toimituskulut. puh. 045 65 .fi eratuot2e0000 oita tevästi netistä tai s steet.fi Tilaa kä avaru
• Tietoa hirvieläimistä satelliittiseurannalla Petri Timonen Viime vuoden marraskuussa aloitetussa satelliittiseurannassa panta laitettiin kaikkiaan 119 hirvelle eri puolilla Suomea. Pantahirvien liikkeitä on voinut seurata riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen (RKTL) nettisivujen kautta, jonne on päivitetty pantahirvien liikkeet noin kuukauden välein. teydessä kerätään aineistoa myös eläinten terveydentilasta. Liikkumisessa alueellisia eroja Seuranta on alkuvaiheessaan ja aineistosta on tarkoitus tehdä alustavia yhteenvetoja vuoden loppupuolella. Pantahirvien liikkeissä on jo nyt havaittavissa tietynlaista säännönmukaisuutta. Talvella pantahirvet oleilivat pääsääntöisesti melko pienellä alueella mutta lumien sulaessa ne lähtivät liikkeelle. Varsinkin Pohjanmaalla on selvästi nähtävissä kuinka meri vetää hirviä puoleensa. Suurin osa hirvistä lähti keväällä vaeltamaan kohti rannikkoa osan päätyessä jopa saariin saakka. Kulkusuunta hirvillä näytti olevan länteen tai luoteeseen. Muuallakin selviä siirtymisiä talvi- ja kesälaidunten välillä on havaittavissa, joskin osa hirvistä on pysytellyt myös melko suppealla alueella. Osa Kuhmossa, itärajan lähellä pannoitetuista hirvistä, on mennyt myös Venäjän puolelle. Raja- H irvien lähetinseurannalla halutaan selvittää, kuinka laajalle alueelle hirvet levittäytyvät siirtyessään pois talvehtimisalueiltaan kesäelinpiireilleen ja metsästyksen ajaksi. Tämän lisäksi tutkitaan rannikon, suurpetojen, metsästyksen ja liikenteen vaikutuksia hirvieläinten liikkumiseen, kuolevuuteen ja elinympäristön käyttöön. Tietoa hyödynnetään hirvieläinten kannanhoidossa, kuten verotussuunnitelmien laadinnassa, sekä metsätuhojen ja hirvikolareiden ehkäisyssä. Pannoituksen yh20 Metsästäjä 5 / 2009 aita näyttää kuitenkin jonkin verran ohjailevan myös hirvien liikkeitä, koska osa hirvistä on kulkenut pitkiäkin matkoja rajaa pitkin pohjoiseen tai etelään. Etelässä, esimerkiksi Sipoon ja Kirkkonummen hirvet ovat puolestaan pysytelleet melko pienellä alueella pannoituksista lähtien. Etelärannikolla talvet ovat melko vähälumisia, joten hirvillä ei välttämättä ole tarvetta siirtyä erikseen talvi- ja kesälaitumille. Toinen tärkeä seikka hirvien vähäiselle liikkumiselle on todennäköisesti ihmisen vaikutus. Riista-aitojen, tiestön ja asutuksen ym. vuoksi hirvet eivät mielellään lähde seikkailemaan alueelta toiselle. Vasomisen jälkeen liikkuminen vähäistä Tarkemmin hirvien liikkeisiin ja käyttäytymisiin palataan vielä myöhemminkin tämän lehden sivuilla, mutta pari esimerkkiä havainnollistakoon hirvien liikkeitä viimeisen puolen vuoden aikana.