Pääkirjoitus
Simo Syrilä
puheenjohtaja eräneuvos
Riistanhoitopiireillä on näytön paikka
Elokuun alusta voimaan tullut valtioneuvoston antama metsästysasetuksen 28 §:n muutos on odotettu ja tervetullut uudistus. Häirikköpetojen pyyntilupien käsittely siirtyi ministeriöltä piiritasolle. Lupaprosessien kohtuuttoman hidas eteneminen on aiheuttanut jatkuvasti kovaa kritiikkiä. Petokantojen lisääntyminen on tuonut mukanaan entistä enemmän lupahakemuksia. Paperipinot ministeriön pöydillä ovat kasvaneet. Petojen lisääntyminen on aiheuttanut myös entistä enemmän kohtaamisia ihmisten ja kotieläinten kanssa. On selvää, että kun petoja on enemmän, niissä on niin sanottuja häiriköitäkin enemmän. Myös ihmisarkuus on pedoissa vähentynyt, kun niiden ei tarvitse tuntea itseään uhatuiksi. Tuntuu erikoiselta, että eräät ammattivalittajatahot ovat jo ennakkoon tuominneet uudistuksen epäonnistuneeksi. Tarkoitus on kai hakea julkisuuspisteitä, koska mainittujen tahojen sanoma yleensä ylittää uutiskynnyksen. Lupapäätöksiä, varsinkin myönteisiä, tullaan tarkastelemaan suurennuslasilla. Valittajien koulutuskin kuuluu jo olevan menossa. Vaikka papereitten käsittelypaikka muuttuu, säännöt eivät ole muuttuneet. Ero aikaisempaan on vain siinä, että päätökset tulevat nopeammin. Riistanhoitopiireistä ei tule lupa-automaatteja. Vain realistiset lupahakemukset hyväksytään. Piireissä tunnetaan paikalliset olosuhteet paremmin kuin Helsingissä. Paine piirejä kohtaan tulee kuitenkin olemaan kova. Niiden asema ja viranomaisrooli vahvistuvat. Käytäntö lupapäätöksissä täytyy koko maassa olla yhdenmukainen. Ohjaus säilyy edelleen ministeriössä. Vallan mukana myös vastuu piireissä lisääntyy. Päätöksentekomenettelyä piireissä tulee pohtia tarkasti. Piirihallitus ei ehkä ole oikea elin petolupien käsittelyssä. Järkevintä olisi siirtää ne riistapäällikön päätettäviksi. Silloin vastuu on selkeästi päätöksentekijällä eikä kollektiivilla. Riistapäälliköitten virkamiesasema korostuisi siis entisestään. Aiheettomassa etukäteiskritiikissä on huomio ja epäilykset kohdistettu juuri luottamusmieshallintoon. Tällaiselta kritiikiltä putoaisi pohja pois, jos päätöksentekijä olisi selkeästi virkamies. Toisaalta: myös luottamusmiehet tekevät päätöksiään virkavastuulla. Riistahallinto toimii avoimesti. Lupapäätökset ovat julkisia. Ne tulevat vähitellen jossain muodossa helposti kaikkien saataville. Lupapäätöksiä harkittaessa täytyy selvittää, mitä keinoja on käytetty peto-ongelmien ratkaisemiseksi ja mitkä ovat ongelmien syyt. Piireissä on tehty ennaltaehkäisevää työtä, annettu koulutusta ja neuvontaa niin, ettei tappo- tai kaatolupia tarvitsisi myöntää. Niitä myönnetään vain, jos ei muuta tyydyttävää ratkaisua ole. Väestöä tullaan myös totuttamaan rinnakkaiseloon petojen kanssa. Kaivattu uudistus on toteutettu. Uskon, että lupa-asiat hoidetaan tyylikkäästi niin, että päätökset kestävät kriittisenkin tarkastelun. Uskottavuuden lisäksi tässä on kysymys koko julkisen riistakonsernin olemassaolosta. Riistanhoitopiireistämme löytyy osaamista ja vahvaa ammattitaitoa uuden haasteen hoitamiseksi. G
2
Metsästäjä 5 / 2008
Tässä numerossa
N:o 5 29.08.2008 57. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 14.11.2008. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Tapani Pääkkönen (pj), Jari Pigg Klaus Ekman, Juha Immonen, Leif Norrgård, Jarkko Nurmi, Marko Mikkola. Asiantuntijajäsenet: Ilkka Eskola ja Vesa Ruusila. Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 01100 Itäsalmi, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT 2008/ MET08_05 Kansikuva: ANTTI SARAJA
sivu 10
Kainuun suurpetolaskenta
sivu 16
Pentu ja eraus
sivu 22
Valkohäntäpeuran metsästystä selvitettiin
sivu 28
Vaimentimen vaikutus luodin nopeuteen ja aseen käyntiin
Aikakauslehtien liiton jäsen
ISSN 0047-6986
4 Suurpetojen poikkeusluvat riistanhoitopiireille: Myöntöperusteet eivät muuttuneet! 10 Kainuun suurpetolaskenta: Susia vähemmän mutta ilveksiä ja ahmoja enemmän 16 Pentu vai eraus 20 Hirvikanta laskenut lähes tavoitteeseen: Hirvilupien määrä odotetusti laskussa 22 Valkohäntäpeuran metsästystä selvitettiin 28 Vaimentimen vaikutus luodin nopeuteen ja aseen käyntiin 34 SAKO osa itsenäisen Suomen historiaa 38 Somerosvuori ampumarata suoraan pakasta 42 Viljam Syynimaa - Härmäläistä petopyyntitehoa 48 Vahinko ei tule punainen lakki päässä 50 Eräaatoksia valtionmailta: Erätalous sana heijastaa suomalaisen metsästyksen ydintä 51 Toksoplasma loisii riistassa? 52 CIC - 55. yleiskokous: "Metsästys kestävän käytön periaatteella edistää luonnonsuojelua"
58 Ekin kanssa erällä: Yöksi tulille 62 Metsäpeurojen satelliittipantaseurannasta arvokasta tietoa 66 Riistakolmiotuloksia 68 Vesilintuseurannan tuloksia 2008 72 Tutkijan tuntoja: Pedot herättävät intohimoja 74 Pienriistasaalis 2007 76 Hirvikärpänen hirvieläinten ja ihmisten kiusa 80 Uudistunut hirvihavaintokortti - alku tehostetulle hirvieläinten terveydenhuollolle 82 Jacob Johan Maexmontan: Ajokoirametsästäjä henkeen ja vereen. 86 Luonto- ja eräopetusmateriaalia koulujen käyttöön 88 Karhun myynti vaatii Cites-luvan 90 Rakkaudesta ruokaan: Aila Hietala 92 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 96 Osoitteet 97 Kaupantekoa
Metsästäjä 5 / 2008
3
Suurpetojen poikkeusluvat riistanhoitopiireille:
Myöntöperusteet eivät muuttuneet!
Elokuun alussa tuli voimaan metsästysasetuksen 28 §:n muutos, jossa erityisen merkittävän vahingon uhkaa tai turvallisuusuhkaa aiheuttavien eli niin sanottujen ongelmapetojen tappamiseen oikeuttavien poikkeuslupien myöntäminen muuttui. Päätösvalta siirrettiin hallitusohjelman mukaisesti riista-alan aluehallinnolle eli riistanhoitopiireille. Muutoksen tavoitteena oli ennen muuta poikkeuslupakäsittelyn nopeuttaminen.
M
etsästysasetuksen muutosta on kiitelty laajalti etenkin petotihentymäalueiden ja maaseudulla asuvien ihmisten taholta. Monilla on toive siitä, että nyt lupia vihdoinkin saa helposti joka kylälle. Vastaavasti, ja vähintään yhtä paljon, on muutosta arvosteltu ja kyseenalaistettu luontojärjestöjen taholta, jotka pelkäävät samaa asiaa. Näissä toiveissa ja peloissa unohtuu se tosiseikka, että poikkeuslupien myöntöperusteet eivät ole muuttuneet miksikään!
Samat kriteerit täytyttävä
Riistanhoitopiirien lupapäätöksiin vaaditaan täsmälleen samat perustiedot kuin ministeriönkin päätöksiin. Kyse on edelleenkin Euroopan Unionin luontodirektiivin soveltamisesta. EU-tuomioistuimen Suomen sudenmetsästystä koskevassa tuomiossa Suomen lupakäytäntöä ei todettu liian tiukaksi, mutta ei myöskään liian löysäksi. Koska susituomiossa vahvistettiin riistanhoitopiirien päätöksentekoon perustuva järjestelmä, on sen varaan mahdollista rakentaa järjestelmä, jossa päätökset - kielteiset tai myönteiset - tulevat kohtuuajassa. Ministeriön pysyvä määräys pyyntilupamenettelystä sekä sen liite ohjaavat ja sitovat riistanhoitopiirejä niiden lupaharkinnassa. Ns. ongelmapedon poistamisessa, ensin on selvitettävä, mitä ongelmaa tai haittaa eläin aiheuttaa. Hakijan on pystyttävä tämä konkretisoimaan esim. osoittamalla eläimen säännöllinen liikkuminen pihoissa, eläinaitausten läheisyydessä. Usein on jopa odotettava vahinkojen syntymistä. Uhkan on lisäksi oltava konkreettinen ja välitön. Uskon ja oletusten varassa ei päätöksiä voida tehdä, käsiteltävästä uhasta on oltava todennettu näyttö. Toiseksi on selvitettävä se, miten ko. pedon aiheuttama ongelma on poistettavissa muutoin kuin tappamalla. Näitä niin sanottuja muita tyy4 Metsästäjä 5 / 2008
Jaakko Ojala
dyttäviä ratkaisuja ovat esimerkiksi sähköaidat, eläimen pelottelu ja karkottaminen. Vasta, kun pysyvän määräyksen ja sen liitteen edellyttämä harkinta ja todistelu on täytetty ja edellytykset myönteisen poikkeusluvan myöntämiselle ovat olemassa, lupa voidaan myöntää. Jos edellytykset eivät täyty, päätös on kielteinen. Metsästäjille on syytä muistuttaa, että riistanhoitopiirien tästedes myöntämät poikkeusluvat eivät ole metsästyslupia lainkaan, vaan ne ovat tietyn yksilöidyn eläimen poistolupia. Voitaisiin jopa yksinkertaistaen ajatella, että eläinyksilö on käyttäytymisellään - vaikkakin tiedostamattaan ja sinällään syyttään - itse aiheuttanut itselleen "ongelmapedon" leiman ja siten aiheuttanut poikkeuslupapäätökseen johtavan prosessin. Niin sanotut "kannanhoidolliset luvat", jotka myönnetään MA 28 §:n 1. momentin 4) kohdan mukaan perinteisinä metsästysaikoina, kohdistuvat eläinpopulaatioon, ja silloin käytetään metsästyksellisiä keinoja ja menetelmiä. Lajien hoitosuunnitelmat ohjaavat näiden lupien käyttöä ja kohdentamista. Toiveet ja pelot siitä, että pyyntilupia saisi nyt helpommin riistanhoitopiiriltä kuin aikaisemmin ministeriöstä, ovat siis täysin vääriä. Merkittävin etu muutoksesta on päätöksentekoprosessin nopeutuminen. On selvää, että poikkeuslupien käsittelyajat lyhenevät, kun päätöksentekijöitä on 15 aikaisemman yhden sijaan ja päättäjä on paljon lähempänä uhkaa tai vahingon kärsijää. Toinen etu on tietysti se, että alueellisella riistanhoitopiirillä on yleensä erittäin hyvä paikallistuntemus, niin olosuhteiden kuin alueensa riistakantojen osalta.
päällikölle, jolla on alueellaan paras asiantuntijuus objektiiviselle lupaharkinnalle. Vaikka vastuu päätöksenteosta kuuluu riistapäällikölle, vastuu päätöksentekoon tarvittavan tiedon tuottamisesta on meillä kaikilla. Muutos on yhteinen, suuri haaste metsästäjäkunnalle ja riistahallinnolle "julkiselle riistakonsernille", johon kuuluvat maa- ja metsätalousministeriö, Metsästäjäin Keskusjärjestö, riistanhoitopiirit, riistanhoitoyhdistykset, Riistaja kalatalouden tutkimuslaitos, Metsäntutkimuslaitos ja Metsähallitus. Yhteisellä tiedontuotannolla, avoimella vuorovaikutuksella ja sovittujen pelisääntöjen noudattamisella toimimme samaan suuntaan ja hoidamme esimerkillisesti tämän yhteiskunnallisesti tärkeän tehtävän. G
Christian Krogell
apulaisosastopäällikkö maa- ja metsätalousministeriö/kala- ja riistaosasto
Pyyntiluvan nojalla sallittava euroopanmajavan metsästys
MÄÄRÄYS Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt antaa pyyntilupien nojalla sallittavan euroopanmajavan, norpan, hallin, saukon, ilveksen, karhun ja suden metsästyksen rajoittamisesta, pyyntiluvan myöntämisen edellytyksistä, pyyntiluvan myöntämisessä noudatettavasta menettelystä sekä sallittua metsästystä koskevasta selvityksestä seuraavat määräykset: EUROOPANMAJAVA Suurimmat sallitut saalismäärät. Satakunnan riistanhoitopiirin myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi 20.8. - 30.4. välisenä aikana sallittavien euroopanmajavien määrä saa olla enintään 250 kpl. Muut riistanhoitopiirit voivat myöntää pyyntilupia 20.8. - 30.4. välisenä aikana euroopanmajavan metsästämiseksi ainoastaan, mikäli ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua huomattavan vahingon estämiseksi. NORPPA JA HALLI 1. Itämeren norppa. Pyyntilupia itämeren norpan metsästämiseksi ei toistaiseksi tule myöntää. 2. Halli. Riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla pyydettäväksi sallittavien hallien määrä saa olla enintään seuraava: Perämeren-Merenkurkun kannanhoitoalue Lapin riistanhoitopiiri Oulun riistanhoitopiiri Pohjanmaan riistanhoitopiiri Ruots. Pohjanmaan riistanhoitopiiri Lounais-Suomen kannanhoitoalue Satakunnan riistanhoitopiiri Varsinais-Suomen riistanhoitopiiri Suomenlahden kannanhoitoalue Uudenmaan riistanhoitopiiri Kymen riistanhoitopiiri 90 kpl 105 kpl 70 kpl 180 kpl 80 kpl 100 kpl 35 kpl 25 kpl
Vesa Ruusila
tutkimusjohtaja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Jari Pigg
toiminnanjohtaja Metsästäjäin Keskusjärjestö
Liite 1 TARKISTUSLISTA RIISTANHOITOPIIRILLE METSÄSTYSASETUKSEN 28 §:N 1 MOMENTIN 13 ALAKOHDAN MUKAISEN PYYNTILUVAN KÄSITTELYYN 1. ELÄINLAJI 2. HAVAINTOJEN LUKUMÄÄRÄ/AJANJAKSO 3. TARKKA SELVITYS ELÄIMEN/ELÄINTEN LIIKKUMISESTA JA ESIINTYMISESTÄ i. kartta 1:200 000 (GT) 4. YKSILÖITY HAVAINTO i. havainto (näkö/jälki/kuulopuhe) ii. havainnontekijä/ päivämäärä iii. ajankohta iv. alue/kylä/tila v. petoyhdysmiehen lausunto/tunnistus/ eläimen tunnusmerkit vii. petoyhdysmiehen yhteystiedot 5. ESITETTY VAHINKO/ONGELMA/ EPÄKOHTA i. vahinkokohteet merkittynä kartalle (1:200 000 (GT)) ii. erityisen merkittävän uhkan alue merkittynä kartalle 6. ONGELMAN TOTEAMINEN/ TODISTAMINEN/LAUSUNTO 7. ONGELMAN VÄLTTÄMISEKSI/ ESTÄMISEKSI TEHDYT TOIMENPITEET i. toimenpide/ajankohta ii. toimenpide/ajankohta iii. toimenpiteen suorittaja 8. ARVIO TOIMENPITEIDEN VAIKUTUKSESTA 9. MUUN TYYDYTTÄVÄN RATKAISUN OLEMASSAOLO JA SOVELTUVUUS ONGELMAN POISTAMISEEN 10. VAIKUTUS SUOTUISAAN SUOJELUTASOON (VIITTAUS MMM:N PYSYVÄÄN MÄÄRÄYSKIRJEESEEN Dnro 1735/720/2008)
Viranomaispäätös kyseessä
Riistanhoitopiirejä kritisoidaan usein siitä, että ne olisivat metsästäjien etujen ajajia. Näin ei tietenkään ole, vaan riistanhoitopiiri on alueellinen riistaviranomainen, jossa poikkeuslupaharkinta ja päätös tehdään virkavastuulla. Viranomainen tai sen virkamies ei aja kenenkään tai minkään yksittäisen tahon etua, vaan toteuttaa lainsäätäjän tahtoa koko yhteiskunnan vaatimusten ja edun mukaisesti. Lisäksi kaikkien on muistettava se, että riistanhoitopiirien käsiä sitovat joka tapauksessa ministeriön lajikohtaisilla määräyskirjeillä asettamat suurimmat sallitut saalismäärät, jotka sisältävät kaiken ihmisen aiheuttaman kuolleisuuden. Nämä suurimmat sallitut saalismäärät perustuvat RKTL:n tuottamiin kannanarviointeihin. Ministeriön asettamat suurimmat sallitut saalismäärät ovat voimassa koko metsästysvuoden, joten niiden rajoissa riistanhoitopiirien on pysyttävä. Tämäkin johtaa siihen, että kovin heppoisin perustein ei lupia kannata myöntää, sillä ne saattavat olla pois todella pahoista vahinkotapauksista. Vastaavasti kuin poikkeusluvat, myös kannanhoidolliset luvat edellyttävät näyttöä kannan tiheydestä. Myöskään tässä eivät usko ja oletukset riitä perusteeksi, vaan suurimmat sallitut saalismäärät perustuvat RKTL:n kanta-arvioihin. Tätä varten riistantutkimus tarvitsee toimivan ja aktiivisen havainnointiverkoston riistanhoitoyhdistyksissä.
I Pyyntilupaa ei saa myöntää kannanhoitoalueen ulkopuolelle. Riistanhoitopiirin myöntämää pyyntilupaa voidaan käyttää kannanhoitoalueen sisällä edellyttäen, että hakijalla on kyseessä olevalle alueelle metsästysoikeus. Riistanhoitopiirien tulee ohjeistaa pyyntilupien hakijoita siten, että lupaa haetaan metsästysasetuksen 2 §:n 3 momentin mukaisesti kirjallisesti siltä riistanhoitopiiriltä, jonka alueeseen pääosa lupahakemuksessa tarkoitetusta metsästysalueesta kuuluu. Mikäli hakemus tulee riistanhoitopiirin alueelle, jonka alueeseen pääosa lupahakemuksessa tarkoitetusta metsästysalueesta ei kuulu, tulee hakemus siirtää hallintolain (434/2003) 21 §:n mukaisesti toimivaltaiselle riistanhoitopiirille. I Muiden kuin edellä mainittujen riistanhoitopiirien ei tule myöntää pyyntilupia hallin pyyntiin. I Hallin pyyntilupaan on sisällytettävä määräys, jonka mukaan luvansaajan on ilmoitettava riistanhoitopiirille pyyntiluvan nojalla tapahtuneen metsästyksen tuloksesta seitsemän päivän kuluessa eläimen tultua pyydetyksi. Mikäli kyseessä on useamman hallin pyyntilupa, on ilmoitus tehtävä kunkin pyydetyn hallin osalta erikseen seitsemän päivän kuluessa eläimen pyydystämisestä. I Saaliiksi saaduista halleista tulee toimittaa tarvittavat saalisnäytteet tutkimuksia varten suoraan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle sen antamien ohjeiden mukaisesti. SAUKKO Suurimmat sallitut saalismäärät. Riistanhoitopiirien metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 2-kohdan perusteella myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien saukkojen määrä saa olla enintään seuraava: Itä-Suomi: I Itä-Suomessa Etelä-Savon, Keski-Suomen, Kymin, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästettäväksi sallittavien saukkojen määrä saa olla enintään 20. Länsi-Suomi: I Länsi-Suomessa Etelä-Hämeen, Pohjois-Hämeen, Pohjanmaan, Ruotsinkielisen Pohjanmaan, Satakunnan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästettäväksi sallittavien saukkojen määrä saa olla yhteensä enintään 20. Pohjois-Suomi: I Pohjois-Suomessa Lapin, Oulun ja Kainuun riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästettäväksi sallittavien saukkojen määrä saa olla yhteensä enintään 15.
Pää kylmänä
Asetuksen muutos tuntuu suurelta ja merkittävältä - mitä se kieltämättä onkin. Muutos tuo mukanaan aiempaa enemmän paitsi valtaa niin myös vastuuta riistanhoitopiirille ja etenkin sen
Metsästäjä 5 / 2008
5
2. Riistanhoitopiirit voivat myöntää pyyntilupia saukon metsästämiseksi ainoastaan, mikäli ei ole muuta tyydyttävää ratkaisua kalan- tai ravunkasvatukselle kasvatusaltaissa aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon estämiseksi. Luonnonvesissä saukon metsästystä ei tule sallia. 3. Pyyntiluvan myöntämisperuste on lupapäätöksessä mainittava erikseen kunkin yksilön osalta. 4. Riistanhoitopiirien on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle ja Metsästäjäin keskusjärjestölle pyyntiluvan myöntämisen jälkeen jäljennös pyyntiluvasta sekä saukon metsästyskauden lopussa luontodirektiivin 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kertomus myönnetyistä pyyntiluvista, kunkin pyyntiluvan myöntämisen perusteista sekä metsästyksen tuloksesta. 5. Pyyntiluvan myöntämisessä on lisäksi noudatettava maaja metsätalousministeriön 1.8.2008 antamaa määräystä (Dnro 1735/720/2008) pyyntiluvan nojalla sallittavasta metsästyksestä. Muutoin pyyntilupien myöntämisessä on noudatettava mitä metsästyslaissa ja metsästysasetuksessa säädetään. KARHU 1. Suurimmat sallitut saalismäärät. Pohjois-Suomi: I Pohjois-Suomessa Lapin, Oulun ja Kainuun riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n perusteella riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien tai metsästysasetuksen 5 §:ssä säädetyn nojalla metsästettäväksi sallittavien karhujen määrä saa olla enintään 44. I Edellä mainitusta 44 karhun kokonaismäärästä poronhoitoalueella ns. keskeytysmetsästyksen yhteydessä metsästettyjen karhujen määrä metsästysasetuksen 5 §:ssä säädetyn mukaisesti (ajanjaksolla 20.8.31.10) saa olla enintään 26 seuraavasti: itäisellä poronhoitoalueella 20 läntisellä poronhoitoalueella 6 I Edellä mainitusta 44 karhun kokonaismäärästä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 4 alakohdassa mainitussa tarkoituksessa (ns. kannanhoidolliset luvat ajanjaksolla 20.8.31.10) metsästettyjen karhujen määrä saa olla vakiintuneen kannan hoitoalueella Kainuun riistanhoitopiirin toimialueella enintään 9. I Edellä mainitusta 44 karhun kokonaismäärästä on siten ainakin 9 pyyntilupaa käytettävissä Lapin, Oulun ja Kainuun riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 13 alakohdan perusteella. Itä-Suomi: I Itä-Suomessa Etelä-Savon, Keski-Suomen, Kymen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n perusteella myöntämillä pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien karhujen määrä saa olla enintään 54. I Edellä mainitusta 54 karhun kokonaismäärästä metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 4 alakohdassa mainitussa tarkoituksessa (ns. kannanhoidolliset luvat ajanjaksolla 20.8.31.10) vakiintuneen kannan hoitoalueella Pohjois-Karjalan, Kymen ja Etelä-Savon riistanhoitopiirien toimialueisiin kuuluvalla alueella metsästettyjen karhujen määrä saa olla edellä mainitusta kiintiöstä enintään 49 seuraavasti: Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirissä enintään 42. Kymen riistanhoitopiirissä enintään 5. Etelä-Savon riistanhoitopiirissä enintään 2. I Edellä mainitusta 54 karhun kokonaismäärästä on siten ainakin 5 pyyntilupaa käytettävissä Itä-Suomessa EteläSavon, Keski-Suomen, Kymen, Pohjois-Savon ja PohjoisKarjalan riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 13 alakohdan perusteella. Länsi-Suomi: I Länsi-Suomessa Etelä-Hämeen, Pohjois-Hämeen, Pohjanmaan, Ruotsinkielisen Pohjanmaan, Satakunnan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 13 alakohdan perusteella myöntämillä pyyntiluvilla metsästettäväksi sallittavien karhujen määrä saa olla enintään 2. I Ns. kannanhoidollisia lupia ei näiden riistanhoitopiirien toimialueilla saa myöntää. 2. Lapin riistanhoitopiirin on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle ja Metsästäjäin keskusjärjestölle metsästysasetuksen 5 §:ssä säädetyn alueellisen kiintiön tultua käytettyä tieto metsästyksen tuloksesta kunnittain.
3. Pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien karhujen määrä ei ole kiintiö, joka tulisi saavuttaa. Määräyksellä varmistetaan karhukannan suotuisan suojelun tason säilyttäminen. Riistanhoitopiirin on tapauskohtaisesti selvitettävä, onko pyyntiluvan myöntämiselle säädetyt edellytykset voimassa. 4. Pyyntilupa karhun metsästämiseksi metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 4 kohdassa mainitussa tarkoituksessa tulee rajoittaa tiettyjen yksilöiden ottamiseen ja enintään yhden riistanhoitoyhdistyksen alueelle taikka muutoin selvästi määriteltävälle enintään 300 000 ha:n suuruiselle yhtenäiselle kannanhoitoalueelle. Mainitussa tarkoituksessa annettua pyyntilupaa ei ole mahdollista sen myöntämisen jälkeen vaihtaa toiseen yksilöön tai toiselle alueelle. 5. Pyyntiluvan myöntämisperuste on lupapäätöksessä mainittava erikseen kunkin yksilön osalta. 6. Lisäpoistuma, joka käsittää metsästyslain (615/1993) 41 §:n 2 momentin tai poliisilain (493/7.4.1995) 25 §:n perusteella tämän määräyksen antamisen jälkeen myönnettyjen poikkeuslupien nojalla tapetut karhut taikka muutoin tämän määräyksen jälkeen tietoon tulleet ihmisen toimesta tahattomasti tai tahallisesti tapetut karhut, riistanhoitopiirien tulee ottaa alueellisen kiintiön tai pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien karhujen määrissä vähennyksenä huomioon. 7. Riistanhoitopiirien on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle ja Metsästäjäin keskusjärjestölle pyyntiluvan myöntämisen jälkeen jäljennös pyyntiluvasta sekä metsästyskauden lopussa luontodirektiivin 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kertomus myönnetyistä pyyntiluvista, kunkin pyyntiluvan myöntämisen perusteista sekä metsästyksen tuloksesta. 8. Pyyntiluvan myöntämisessä on lisäksi noudatettava maaja metsätalousministeriön 1.8.2008 antamaa määräystä (Dnro 1735/720/2008) pyyntiluvan nojalla sallittavasta metsästyksestä. Muutoin pyyntilupien myöntämisessä on noudatettava mitä metsästyslaissa ja metsästysasetuksessa säädetään. ILVES I Tämä määräys koskee vain metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 1-3 kohtien mukaista menettelyä. Metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaisten kannanhoidollisten lupien osalta ministeriö antaa erillisen määräyksen Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen antaman tarkemman lausunnon valmistuttua. 1. Suurimmat sallitut saalimäärät Pohjois-Suomi: I Pohjois-Suomessa Lapin, Oulun ja Kainuun riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 1-3 kohtien perusteella riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien ilvesten määrä saa olla enintään 10. Itä-Suomi: I Itä-Suomessa Etelä-Savon, Keski-Suomen, Kymen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 1-3 kohtien perusteella riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien ilveksien määrä saa olla enintään 5. Länsi-Suomi: I Länsi-Suomessa Etelä-Hämeen, Pohjois-Hämeen, Pohjanmaan, Ruotsinkielisen Pohjanmaan, Satakunnan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 1-3 kohtien perusteella riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien ilveksien määrä saa olla enintään 5. 2. Pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien ilveksien määrä ei ole kiintiö, joka tulisi saavuttaa. Määräyksellä varmistetaan ilveskannan suotuisan suojelun tason säilyttäminen. Riistanhoitopiirin on tapauskohtaisesti selvitettävä, onko pyyntiluvan myöntämiselle säädetyt edellytykset voimassa. 3. Pyyntiluvan myöntämisperuste on lupapäätöksessä mainittava erikseen kunkin yksilön osalta. 4. Lisäpoistuma, joka käsittää tämän määräyksen antamisen jälkeen poliisilain (493/7.4.1995) 25 §:n perusteella myönnettyjen poikkeuslupien nojalla taikka muutoin tietoon tulleet ihmisen toimesta tahattomasti tai tahallisesti tapetut ilvekset, riistanhoitopiirien tulee ottaa pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien ilveksien määrissä vähennyksenä huomioon.
5. Riistanhoitopiirien on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle ja Metsästäjäin keskusjärjestölle pyyntiluvan myöntämisen jälkeen jäljennös pyyntiluvasta sekä metsästyskauden lopussa luontodirektiivin 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kertomus myönnetyistä pyyntiluvista, kunkin pyyntiluvan myöntämisen perusteista sekä metsästyksen tuloksesta. 6. Pyyntiluvan myöntämisessä on lisäksi noudatettava maaja metsätalousministeriön 1.8.2008 antamaa määräystä (Dnro 1735/720/2008) pyyntiluvan nojalla sallittavasta metsästyksestä. Muutoin pyyntilupien myöntämisessä on noudatettava mitä metsästyslaissa ja metsästysasetuksessa säädetään. SUSI 1. Suurimmat sallitut saalismäärät. Pohjois-Suomi: I Pohjois-Suomessa Lapin, Oulun ja Kainuun riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien susien määrä saa olla enintään 10, josta poronhoitoalueella metsästysasetuksen 1 §:n perusteella (ajanjaksolla 1.10.-31.3.) riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien susien määrä saa olla enintään 7. Edellä mainitusta 10 suden kokonaismäärästä on siten ainakin 3 pyyntilupaa käytettävissä Pohjois-Suomessa Lapin, Oulun ja Kainuun riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 13 alakohdan perusteella. Itä-Suomi: I Itä-Suomessa Etelä-Savon, Keski-Suomen, Kymen, Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 13 alakohdan perusteella riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien susien määrä saa olla enintään 10. Länsi-Suomi: I Länsi-Suomessa Etelä-Hämeen, Pohjois-Hämeen, Pohjanmaan, Ruotsinkielisen Pohjanmaan, Satakunnan, Uudenmaan ja Varsinais-Suomen riistanhoitopiirien toimialueiden muodostamalla alueella metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 13 alakohdan perusteella riistanhoitopiirien myöntämien pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien susien määrä saa olla enintään 4. 2. Pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien susien määrä ei ole kiintiö, joka tulisi saavuttaa. Määräyksellä varmistetaan susikannan suotuisan suojelun tason säilyttäminen. Riistanhoitopiirin on tapauskohtaisesti selvitettävä, onko pyyntiluvan myöntämiselle säädetyt edellytykset voimassa. 3. Metsästysasetuksen 28 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaisia ns. kannanhoidollisia pyyntilupia ei tule myöntää susille. 4. Pyyntiluvan myöntämisperuste on lupapäätöksessä mainittava erikseen kunkin yksilön osalta. 5. Lisäpoistuma, joka käsittää tämän määräyksen antamisen jälkeen poliisilain (493/7.4.1995) 25 §:n perusteella myönnettyjen poikkeuslupien nojalla taikka muutoin tietoon tulleet ihmisen toimesta tahattomasti tai tahallisesti tapetut sudet, riistanhoitopiirien tulee ottaa pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien susien määrissä vähennyksenä huomioon. 6. Riistanhoitopiirien on toimitettava maa- ja metsätalousministeriölle ja Metsästäjäin keskusjärjestölle pyyntiluvan myöntämisen jälkeen jäljennös pyyntiluvasta sekä metsästyskauden lopussa luontodirektiivin 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kertomus myönnetyistä pyyntiluvista, kunkin pyyntiluvan myöntämisen perusteista sekä metsästyksen tuloksesta. 7. Tätä määräyskirjettä voidaan täydentää suden pyyntilupien osalta RKTL:n antamien tarkennettujen kantatietojen perusteella ennen metsästysvuoden päättymistä. 8. Pyyntiluvan myöntämisessä on lisäksi noudatettava maaja metsätalousministeriön 1.8.2008 antamaa määräystä (Dnro 1735/720/2008) pyyntiluvan nojalla sallittavasta metsästyksestä. Muutoin pyyntilupien myöntämisessä on noudatettava mitä metsästyslaissa ja metsästysasetuksessa säädetään.
6
Metsästäjä 5 / 2008
MAA- JA METSÄTALOUSMINISTERIÖ
1.8.2008 Voimassaoloaika: Toistaiseksi
MÄÄRÄYS
Dnro 1735/720/2008
Pyyntiluvan nojalla sallittava metsästysasetuksen 28 §:n mukainen metsästys
MÄÄRÄYS Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt antaa pyyntilupien nojalla sallittavan metsästyksen rajoittamista, pyyntiluvan myöntämisen edellytyksiä ja pyyntiluvan myöntämisessä noudatettavaa menettelyä koskevan määräyksen. Tämä määräys on voimassa toistaiseksi ja koskee metsästysasetuksen 28 §:ssä (489/2008, annettu 10.7.2008) säädettyä pyyntiluvanvaraista metsästystä. Tämän määräyksen lisäksi riistanhoitopiireille annetaan vuosittain erilliset enintään yhden metsästysvuoden voimassa olevat lajikohtaiset määräykset, joissa asetetaan riistanhoitopiireille vuosittaiset pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien yksilöiden alueelliset ylärajat lajeittain ja joissa tarvittaessa rajoitetaan riistanhoitopiirikohtaisesti myös sitä minkä erityisten metsästysasetuksen 28 §:ssä mainittujen poikkeamisperusteiden nojalla pyyntilupia voidaan myöntää. Tämä määräys kumoaa 1.10.2007 annetun pysyvän määräyksen (2611/720/2007). 1) Suotuisa suojelutaso I Riistanhoitopiireille erillisillä määräyksillä määrättävät pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavien yksilöiden lajikohtaiset alueelliset ylärajat perustuvat Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen antamiin tietoihin. Kun alueellinen yläraja määrätään maa- ja metsätalousministeriössä vuosittain annettavilla erillisillä määräyksillä, niissä on jo otettu huomioon alueellisen ylärajan vaikutus kunkin lajin suotuisaan suojelutasoon ja varmistuttu, ettei mahdollisesti myönnettävän pyyntiluvan nojalla tapahtuva metsästys vaaranna poikkeamisen kohteena olevan lajin suotuisaa suojelutasoa. 2) Metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin mukaisten poikkeamisperusteiden selvittäminen A) Metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin poikkeamisperusteet 1-3 I Riistanhoitopiirin on selvitettävä ennen pyyntiluvan myöntämistä poikkeamisperusteiden kohdissa 1-3 seuraavat asiat ja kirjattava selvitykseen perustuvat perustelut pyyntilupapäätökseen. 1. luonnonvaraisen eläimistön tai kasviston suojelemiseksi Hyödyn yksilöinti luonnonvaraiselle eläimistölle tai kasvistolle ja I Arvio siitä miten metsästysasetuksen 28 §:ssä mainitun lajin suojelusta poikkeaminen parantaa sen lajin tilannetta, jonka suojelemiseksi pyyntilupaa haetaan. I Mikäli tehty yksilöinti ja arvio osoittavat, että hyöty suojeltavalle lajille ei ole riittävä, pyyntilupaa hakemuksen kohteena olevan lajin yksilön metsästämiseksi ei tule myöntää. 2. erityisen merkittävän vahingon estämiseksi Erityisen merkittävän vahingon yksilöinti I Potentiaalisen vahinkoalueen (vahinkokohteiden) yksilöinti, joka perustuu seurantatietoon ja jo mahdollisesti syntyneisiin vahinkoihin I Vahingon suuruus, jota metsästysasetuksen 28 §:ssä mainitun lajin metsästyksellä pyrittäisiin estämään ja I Arvio vahingon uhkan todennäköisyydestä tai vahingon toistumisen todennäköisyydestä. I Mikäli kyseessä ei ole välitön tapahtuma, jossa hakemuksen kohteena oleva yksilö / yksilöt ovat aiheuttamassa erityisen merkittävän vahinkoa tai vahingon uhkaa, jota pyritään estämään, pyyntilupaa hakemuksen kohteena olevan lajin yksilön metsästämiseen ei tule myöntää. 3. kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle I Kansanterveyden tai yleisen turvallisuuden yksilöinti, jota erityisesti suojeltavan lajin yksilön metsästämisellä pyritään turvaamaan I Arvio kansanterveyden tai yleisen turvallisuuden vaarantumisen todennäköisyydestä I Muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavan syyn yksilöinti (ml. taloudelliset ja sosiaaliset syyt) I Ympäristölle ensisijaisen merkittävän hyödyn yksilöinti. I Mikäli po. kohdat eivät täyty ja mikäli kyseessä ei ole välitön tapahtuma, pyyntilupaa hakemuksen kohteena olevan lajin yksilön metsästämiseen ei tule myöntää. B) Metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin poikkeamisperuste 4 (tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen yksilöiden ottamiseksi) I Poikkeamisperusteen käyttö sallitaan lajikohtaisissa vuosittaisissa määräyskirjeissä ainoastaan niissä riistanhoitopiireissä, joiden alueella Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kannanarvion perusteella voidaan katsoa olevan riittävän suurilukuinen kanta tai joiden alueella kannanarvio osoittaa merkittävää kannan kasvua. I Poikkeamisperusteen käyttö sallitaan vain niiden lajien osalta, joiden kanta koko Suomessa voidaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kannanarvion perusteella katsoa olevan riittävän suuri ja hoitosuunnitelmien mukainen lajin kannanhoito on mahdollista tai että kyseisen lajin kannanhoito edellyttää lajin yksilöiden metsästämistä myös silloin, kun kannan tiheydestä ja/tai yksilömäärästä johtuen on mahdotonta osoittaa tiettyä yksilöä, jonka osalta erityisesti olisi osoitettavissa metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 1-3 kohtien mukaisten poikkeamisperusteiden täyttyminen. I Poikkeamisperusteen käytön tulee olla lajikohtaisten hoitosuunnitelmien linjausten mukaista ja tukea osaltaan metsästysasetuksen 28 §:n mukaisten lajien suojelua ja hoitoa. Lajikohtaisiin hoitosuunnitelmiin liittyvät perustelut tulee kirjata pyyntilupapäätökseen. 3) Muun tyydyttävän ratkaisun olemassaolo I Riistanhoitopiirin on ennen jokaisen pyyntiluvan myöntämistä selvitettävä onko metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 1-4 kohtien mukaiselle pyyntiluvan myöntämiselle muuta tyydyttävää ratkaisua ja kirjattava selvityksen keskeiset kohdat pyyntilupapäätökseen. Mikäli selvitys osoittaa, että muita tyydyttäviä ratkaisuja tietyn lupahakemuksen osalta on olemassa, pyyntilupaa ei tule myöntää. A) Poikkeamisperusteet 1-3 I Poikkeamisperusteen 1 osalta riistanhoitopiirin on selvitettävä, onko tämän kohdan mukaisesti annetun pyyntilupapäätöksen nojalla suojelun kohteena oleva laji (muu laji) sellainen, että vain sallimalla metsästysasetuksen 28 §:n mukaisen lajin (susi, karhu, ilves ja saukko) metsästys, muun lajin suojelutasoa voidaan parantaa. Mikäli muu laji on riistalaji, riistanhoitopiirin on ensin selvitettävä onko muuna tyydyttävänä ratkaisuna pidettävä muun lajin metsästyksen rajoittamista. Mikäli muu laji on luonnonsuojelulain mukainen laji, tulee riistanhoitopiirin pyytää toimivaltaisen alueellisen ympäristökeskuksen lausunto asiasta. I Poikkeamisperusteen 2 osalta riistanhoitopiirin on selvitettävä, minkälaisia keinoja hakemuksessa mainitun vahingon ehkäisemiseksi ylipäätään on olemassa ja miten ne soveltuvat hakemuksessa tarkoitettuun tilanteeseen. Vastaavasti riistanhoitopiirin on selvitettävä, minkälaisia muita tyydyttäviä ratkaisuja hakemuksessa mainittuun tilanteeseen on jo tehty (esim. karkottaminen eri keinoin, aitaamista kotieläinten suojaamiseksi, sähköaidat jne.) ja millaisia vaikutuksia niillä on ollut. I Vastaava selvitys on tehtävä poikkeamisperusteen 3 osalta. B) Poikkeamisperuste 4 Riistanhoitopiirin on ennen pyyntiluvan myöntämistä selvitettävä, onko metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaiselle pyyntiluvan myöntämiselle muuta tyydyttävää ratkaisua ottaen huomioon lajin hoitosuunnitelmassa esitetyt kannanhoidolliset tavoitteet ja muut vaihtoehtoiset ratkaisut, ja kirjattava selvityksen keskeiset kohdat pyyntilupapäätökseen. 4) Pyyntiluvan myöntäminen I Yllä mainittujen edellytysten täyttyessä riistanhoitopiiri voi myöntää alueellisen ylärajansa puitteissa ja annettujen muiden määräysten mukaisesti pyyntilupia. Pyyntilupa tulee harkita tapauskohtaisesti ja pääsääntöisesti yhden pyyntiluvan nojalla voidaan myöntää lupa vain yhden metsästysasetuksen 28 §:n mukaisen lajin yksilön metsästämiseen. I Pyyntilupapäätöksessä on erikseen viitattava suotuisan suojelutason osalta maa- ja metsätalousministeriön vuosittain antamaan määräykseen, jossa on asetettu erilliset lajikohtaiset alueelliset ylärajat. I Metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 1-3 kohtien nojalla tehdyistä pyyntilupapäätöksistä on käytävä ilmi tämän määräyksen liitteen 1 mukaisessa tarkistuslistassa edellytetyn harkintamenettelyn keskeiset kohdat. I Pyyntilupa tulee myöntää vain rajatulle alueelle ottaen huomioon yhtäältä metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 1-3 kohtien mukaisten poikkeamisperusteiden täyttyminen ja toisaalta 4 kohdan mukaisen poikkeamisperusteen osalta lajin hoitosuunnitelmassa asetetut kannanhoidolliset tavoitteet. I Yllä mainittujen metsästysasetuksen 28 §:n poikkeamisperusteiden 1-3 kohtien mukaisesti myönnetyt pyyntiluvat tulee alueellisesti suppeasti rajata ottaen huomioon turvattavan kohteen/kohteiden sijainti. I Poikkeamisperusteiden 2-3 mukaiset pyyntiluvat tulee kohdistaa vain poikkeamisperusteiden 2-3 edellytykset täyttäviin välittömiin tilanteisiin ja pyyntiluvat tulee olla määräaikaisia enintään kahden viikon mittaisia. Käyttämätön pyyntilupa on mahdollista myöntää uudelleen. Määräaikainen pyyntilupa voidaan uusia samaan tapaukseen, mikäli se myös tällöin täyttää tämän määräyksen mukaiset kriteerit. I Poikkeamisperusteen 4 mukaiset pyyntiluvat tulee kohdistaa riistanhoitopiirin alueella vain lajin vahvaan esiintymisalueeseen tai siten, että pyyntiluvat kohdistetaan yksilöihin, jotka liikkuvat säännöllisesti pysyvän asutuksen tai potentiaalisen vahinkokohteen läheisyydessä tai aiheuttavat perusteltua huolestumista paikallisissa asukkaissa. 5) Muuta I Pyyntiluvan lupaehtoissa tulee edellyttää, että saaliiksi pyyntilupien nojalla metsästettäväksi sallittavista yksilöistä tulee toimittaa veloituksetta tarvittavat saalisnäytteet tutkimuksia varten suoraan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselle sen antamien ohjeiden mukaisesti. I Metsästysasetuksen 28 §:n 1 momentin 13 alakohdan nojalla annetun pyyntiluvan lupaehdoissa tulee edellyttää, että pyyntiin osallistuvien henkilöiden nimet on ilmoitettava asianomaisen kihlakunnan poliisilaitokselle ennen pyyntitoimenpiteisiin ryhtymistä. Lisäksi jokaisesta pyyntiin lähdöstä ja pyynnin kohteena olevasta alueesta on etukäteen ilmoitettava erikseen poliisilaitokselle. Mikäli pyynti tapahtuu rajavyöhykkeellä tai sen läheisyydessä, pyyntiin lähdöstä ja pyynnin kohteena olevasta alueesta on ilmoittava myös Rajavartiolaitokselle. Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila Neuvotteleva virkamies Sami Niemi
Metsästäjä 5 / 2008
7
Erätukusta HUIPPUTUOTTEET NETTOHINTAAN!
Nyt on aika hankkia parhaat varusteet syksyn jahtiin Erätukusta saat huippulaatua markkinoiden edullisimpaan hintaan. Käytä hyväksesi uusi, edullinen Erätukku-rahoitus.
Erätukun uudistunut verkkokauppa
-l
aa
tus ek u hde · T
· Erinomainen hinta-laatusuhde · Teknisesti edistykselliset tuotteet · Alan johtava verkkokauppa
(Taloustutkimus 3/2008)
ää
k orot o n t
ni
TA TUT LOUSK 3/2 IMUS 008
t i ed i s t y
ks
ses
Todellinen vuosikorko 1000 rahoitukselle 12 kk:n maksuajalla on 19,1 %. Hakijan tulee olla vähintään 18 v. ja luottotietojen on oltava kunnossa.
TU I K K U-R A H O Uusi nen edullinen Erätukku-rahoitus!
Ä
TU
pä Sj o pa 6 0
Näin toimii Erätukku-rahoitus:
· Nopea ja helppo hakea, joustava · Toimii Erätukun puhelinmyynnissä, verkkokaupassa ja myymälöissä · Saat aina ostaessasi laskun, jonka voit maksaa eräpäivään mennessä tai suorittaa osamaksulla siitä erikseen ilmoittamatta · Jopa 60 päivää korotonta maksuaikaa · Turvallinen tapa maksaa · Takaisinmaksu haluamasi kokoisissa erissä · Luottoraja 1000 · 2 maksuvapaata kuukautta vuodessa
OULU, Alasin OULU, Alasintie 8 | VANTAA, Valimotie 27 | TAMPERE, Possijärvenkatu 4 | HAA ARANT , Ikano-talo | LAPPEENRANTA, Kauppiaankatu 2 sintie VANTAA, Valim tie A limoti TAMPER Possijä enkatu PERE, sijärv HAAP RA AP RANTA ano-talo LAPPEENRANT Kauppiaankat A ano-t PP ANTA, ppiaankatu
el
line
iv
n n · Eri
o
m
ain
e n hi nta
ERÄTUKKU LAAJENI JÄLLEEN!
Erätukulle uusi myymälä Lappeenrantaan!
Avajaiset houkuttelivat runsaasti asiakkaita myymälän monipuolisen tuotevalikoiman äärelle.
a
m
ak
s u a ika a E R
Erämessuarvonnassa Can-Am 800 cm3 -mönkijän voitti käyttöönsä ajaksi 1.8.31.12.2008 Toni Tanttu. Onnittelut voittajalle!
ÄT
UK
K U-R A H O
Suomen suosituin! VASTAAVAT 249,Suojaava kaulus, sisäpinta lämmittävää fleeceä. Erikoisvahvat tekstiilinahkavahvikkeet. Veden- ja tuulenpitävä sekä hengittävä AIR-TEX-kalvo takissa ja housuissa, teipatut saumat. Kahisematon ja erittäin luja pintakangas. Ilmava verkkovuori, takin yläosassa tyylikäs ruutukangas. Kätevä povitasku tuuliläpän alla, takkia ei tarvitse avata. Monipuoliset ja toimivat taskut, takissa 10 kpl, housuissa 4 kpl. Taskut esim. kännykälle tai GPS:lle. Kaikissa taskuissa AIR-TEX-kalvo, tavarat pysyvät kuivina. Lämmittelytaskujen sisäpinta fleeceä. Erikoisvahvat vetoketjut. Kainalo- ja lantioventilaatiot. Säädettävä vyötärö ja helma. Suomalaiseen metsään suunniteltu suojaväri. DropStop-pintakäsittely takissa ja housuissa. Lahkeensuissa kiristimet.
sis. etupaketin
JAHTIJAKT AIR-TEX -PUKU
149,-
Tyylikkyyttä ja varmaa toimivuutta! Suomen suosituin jahtiasu, joka ensimmäisenä voitti metsästäjien luottamuksen toimivuudellaan. Ominaisuuksien ytimenä on testattu AIR-TEX-kalvo, jonka vedenpitävyys ja hengittävyys ovat huippuluokkaa. Toimivuus ja edullinen hinta ovat tehneet tästä puvusta metsästäjien suosikin. Koot: XXSXXXL
E Erätukun etupaketti 0,- [arvo 89,-]
Turvaliivi Flanellipaita
Metsästykseen ja vapaa-aikaan. Laadukasta puuvillaa. Uusi muodikas ulkonäkö. Kaksi rintataskua. Pidennetty helma peittää alaselän. Heijastinnauhat edessä ja takana. Erottuva huomioväri, pikakiinnikkeet.
TEKNISTÄ MUKAVUUTTA -kalvo
Vedenpitävä ja hengittävä, metsästys- ja vapaa-ajan vaatteisiin suunniteltu erikoiskalvo, joka on kehitetty yhteistyössä testilaboratorioiden ja käyttäjien kanssa. Kalvotuotteiden käyttäjistä AIR-TEX-kalvotuotteiden käyttäjät ovat tutkimusten mukaan kaikkein tyytyväisimpiä asujensa vedenpitävyyteen ja hengittävyyteen (2004 Taloustutkimus, 2006 Metsästysasututkimus).
Kääntölakki Kynsikkäät
Käytännölliset kynsikkäät jahtiretkille. AIR-TEX-kalvo, kätevä kääntöominaisuus.
Tilaa www.eratukku.fi
tai numerosta 020 747 7000 (mape 917)
OULU Alasinti OULU, Alasintie 8 ULU asintie LU, si VAN AA, Valimoti 7 VANTAA, Valimotie 27 l tie TAMPERE, Possijärvenkatu 4 AMPERE, Possijärven a E s jä en enka HAAPARANTA, k no-ta o HAAPARANTA, Ikano-talo APARANTA N talo LAPP LA PEENRA T K u iaankat LAPPEENRANTA, Kauppiaankatu 2 R aank t
+ toimituskulut
TU
I
pä Sj o pa 6 0
iv
ää
a
METSÄSTÄJIEN SUURSUOSIKKI HUIPPUEDULLISESTI
k orot o n t
m
ak
s u a ika a E R
Kainuun suurpetolaskenta:
Susia vähemmän mutta ilveksiä ja ahmoja enemmän
10
Metsästäjä 5 / 2008
Hannu Huttu
Kainuun riistanhoitopiiri järjesti yhdessä Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen kanssa suurpetojen lumijälkiin perustuvan maastolaskennan piirin alueella maaliskuun ensimmäisenä päivänä 2008. Tavoitteena oli saada luotettavaa tietoa Kainuun suurpetojen määristä sekä kehittää kyseistä laskentamenetelmää.
Operaatiossa oli mukana noin 1200 metsästäjää kulkuvälineinään 500 moottorikelkkaa ja 400 autoa.
V
iime vuonna pika-aikataululla järjestetyn vastaavan laskennan kattavuus jäi epäselväksi, joten tämän ja viime tuloksia ei voi suoraan verrata keskenään. Tänä vuonna kattavuus saatiin hyvin selville, joten tulokset ovat luotettavampia kuin vuosi sitten. Laskennassa tehtyjen havintojen lisäksi kokonaisuuteen kuului sekä metsästäjien aluekohtaiset petohavainnot (laskijoille tehtyyn kyselyyn 250 vastausta) että rajavartioiden raja-aluetta koskevat susihavainnot laskentaa edeltävältä talvelta. Käytetty aineisto sisälsi myös RKTL:n ja riistanhoitopiirin tekemiä ilmoitettujen susijälkihavaintojen tarkistuksia laskentaa edeltävältä talvelta. Laskentareittiverkoston peiton arvioimisessa käytettiin hyväksi sateliittipaikantimilla varustetuista susista ja ilveksistä saatuja liikkumistietoja. Tämän lisäksi ilves- ja ahmakantojen kokoa arvioitiin kahdella erilaisella menetelmällä. Ensimmäinen oli varsinainen kanta-arvio, ja toinen jälkihavaintojen kpl ja yksilömääriin sekä laskennan peittoarvioon perustuva, suuntaa antava laskelma. Myös reittiverkoston etukäteissuunnittelulla sekä käytyjen reittien ylöskirjaamisella saavutettiin useita huomattavia etuja: laskennan peittävyys selvisi, reittien päällekkäisyyksiltä vältyttiin, aukkokohdat havaittiin ja laskijoita saatiin levitettyä tasaisemmin ja laajemmalle. Lisäksi mahdollisuudet erottaa petoyksilöt toisistaan paranivat.
Suurpetolaskennan 2008 reittiverkosto (ohut musta viiva) Kainuun etelä- ja keskiosissa sekä RKTL:n Kainuussa, Pohjois-Savossa ja Karjalassa vuosina 2003-2007 satelliittipaikantimilla pannoittamista susista saatuja liikkumistietoja. Kuvassa susien liikkumiset on esitetty kahden vrk:n jaksoina helmi-maaliskuussa eri väreillä. Jokainen väripätkä esittää yhden suden yhtä 2vrk:ssa kulkemaa matkaa neljän tunnin välein saatuihin paikannuksiin perustuen.
Laskentareittiverkostoa lähes 16 000 kilometriä
Laskennan suorittivat Kainuun metsästysseurat ja seurueet, joista noin 90 prosenttia (278 seuraa) osallistui laskentaan. Operaatiossa oli mukana noin 1200 metsästäjää kulkuvälineinään 500 moottorikelkkaa ja 400 autoa. Lisäksi laskentaan osallistui rajavartiolaitos itärajalla sekä Metsähallituksen henkilöstöä valtion mailla. Reitteinä olivat pääasiassa metsäautotiet. Läpikäydyn reitistön kokonaispituus oli 15 578 km (keskimäärin 57 km/seura), eli keskimäärin huikeat 0,67 km yhtä neliökilometriä kohden (vaihteli 0,54 0,86 km /km2 eri yhdistysten välillä). Laskennan toteutuneena ennakkoehtona oli, että se voitiin suorittaa vain 1-4 vrk:ta, vanhat jäljet pääosin peittävän lumisateen jälkeen. Koko reitistö käytiin läpi yhden päivän aikana, 1.3.2008. Jos suurpetojen jälkiä löydettiin, kyseessä oleva laji, yksilömäärä ja kulkusuunta pyrittiin selvittämään. Lisäksi päällekkäiset, eli useat samoista yksilöistä tehdyt havainnot pyrittiin karsimaan pois joko takajäljestämällä, motittamalla tai kulkemalla erillään olevien jälkihavaintojen välistä sopivasta maastonkohdasta. Ilmoitetut jälkihavainnot susista, ilveksistä ja ahmoista pyrittiin tarkistamaan koulutettujen tarkastajien toimesta. Laskennassa kirjattiin ylös myös kiimassa olevat eli "tiputtavat" susinaaraat sekä hirvieläinten kaikki jälkihavainnot (hirvi, peura ja kauris ilman yksilömääriä).
Antti Siira ja Jukka Keränen, Kainuun riistanhoitopiiri, Ilpo Kojola, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos
Laskenta toteutui pääosin ennakkosuunnitelmien mukaisesti. Paikoitellen jälkihavaintojen tekoa kuitenkin vaikeutti lumisade ja tuuli, joka alkoi laskentapäivän aamuna. Tarkastetuissa havainnoissa suden osalta virheellisten havaintojen osuus oli kuitenkin samaa suuruusluokkaa (50 %) kuin viime vuoden laskennassa, jossa olosuhteet olivat erinomaiset. Ilveksen (2 %) ja ahman (8 %) osalta virhemarginaali tarkastetuissa havainnoissa oli erittäin alhainen. Myös kertyneiden petohavaintojen (1095 kpl) osuuksissa oli vastaavuus laskentaa edeltävien havaintojen kanssa. Lisäksi laskentapeittoarviossa suden tai susien arvioitiin ylittävän laskentareitin keskimäärin vähintään 6,5 kertaa (ilveksellä vähimmäisarvio 3,4 kertaa). Peittoarvio määritettiin kuitenkin yhden ylityskerran perusteella, koska yksi havaitsemiskerta riittää. Ilvesten määrien arviointia vaikeutti jälkien paljous. Ilveksiä oli odotettua runsaammin ja laskenta-ajankohtana ilvekset liikkuivat paljon kiima-ajan vuoksi. Pentueiden ja kiimaparien erottaminen toisistaan osoittautui myös vaikeaksi. Arviointia olisi helpottanut, jos laskijat olisivat ehtineet seurata ilvesten jälkiä enemmän.
Laskenta onnistui
katauluun sekä ottamaan huomioon laskennan muita olosuhteita ja ajankohtaa. Reittiverkoston peitto eli se, että leikkaako otos pedon reitistä kertaakaan laskentareitistöä vai ei, arvioitiin arpomalla kyseisiä otoksia riittävä määrä numeroituihin pelastuspalveluruudukoihin (10x10 km) sekä koko piirin alueelle että riistanhoitoyhdistyksittäin. Ahmalle reittiverkoston peiton arviona käytettiin samoja arvoja kuin sudelle määritettiin. Tämä oletus perustuu Venäjällä vastaavissa olosuhteissa tehtyihin tutkimuksiin, joissa ahmojen ja susien keskimääräinen liikkuvuus talvella on ollut samaa suuruusluokkaa, molemmilla keskimäärin 13km/vrk. Laskentareitistön vähimmäispeitoksi sudelle arvioitiin koko piirin alueelle 96 % (93 99 % yhdistyksittäin). Koko piirin alueelle satunnaistetut otokset leikkasivat reitistön yli, eli sudet voitiin havaita, keskimäärin 6,5 kertaa (4,4 7,7 yhdistyksissä). Ilvekselle vähimmäispeitoksi arvioitiin 89 % koko piirin alueella (83 95 %). Koko piirin alueelle satunnaistetut ilves otokset ylittivät reitistön keskimäärin vähintään 3,4 kertaa (2,8 4,0).
Reitistön peittävyys suden osalta 96 prosenttia
Havaitsematta jääneiden petojen määrää ja samalla laskentareittiverkoston peittoa arvioitiin RKTL:n sateliittipaikantimilla pannoittamista susista ja ilveksistä saatujen liikkumistietojen avulla. Käytettävissä oli yhteensä 22 eri suden ja kolmen ilveksen liikkumistiedot Kainuusta, Pohjois-Savosta ja Karjalasta vuosilta 2003 2008. Petojen yksilökohtaiset liikkumistiedot otettiin arvioon mukaan helmi-maaliskuulta kahden vrk:n aikajaksoina (sudella yhteensä 129 kpl ja ilveksellä 23 kpl). Tällä otannalla pyrittiin saamaan vastaavuus edeltäneen lumisateen ai-
Susien määrä vähentynyt
Laskennassa löytyi tarkastettujen havaintojen perusteella vähintään 29 sutta. Kun otetaan huomioon epävarmat havainnot, puolet tarkastamattomista havainnoista (tarkastettujen havaintojen virhejakauman perusteella) sekä arvio havaitsematta jääneiden susien määristä, laskenta-ajankohdan enimmäiskannaksi arvioitiin 39 sutta. Havaitsematta jääneiden määrä on arvioitu sudelle määritetyn laskentapeiton avulla. Nyt tehty susikannan koon arvio on suurin piirtein puolet alhaisempi kuin edellisen vuoden pilottiluontoisessa laskennassa arvioitu susien määrä (55 62). Vuosien väliseen eroon vaikuttavien tekijöiden (pyynti, tulo-, ja poismuutto
Metsästäjä 5 / 2008
11
jne.) osuutta ei voida käytettävissä olevan aineiston valossa yksityiskohtaisesti arvioida. Suurin osa susista havaittiin Kuhmossa ja Sotkamossa. Varsinaisia, useamman yksilön laumoja löydettiin kolme, yksi Sotkamon kaakkoisosista ja kaksi itärajan tuntumasta Kuhmosta. Parina liikkuvia susia löytyi vähintään kolme, joista yksi Sotkamon lounaisosista, toinen pohjoisosasta ja kolmas Pohjois-Kuhmosta. Lisäksi yhdestä susiparista on epävarmaksi jäänyt havainto Suomussalmelta ja toisesta parista tarkistamaton havainto Sotkamosta. Osa pareista ja yksin olleista susista voi olla havaittuihin laumoihin kuuluvia, mutta laskenta-ajankohtana laumasta erillään liikkuneita yksilöitä. Yksin liikkuneita susia todettiin tarkistettujen ja niihin
yhteydessä olevien tarkistamattomien havaintojen perusteella viisi yksilöä. Kiimaan tulevista, eli verta tiputtavista naaraista saatiin neljä varmaa havaintoa, mutta yhden varsinaisen lauman osalta tästä havainnosta ei voitu varmistua. Kuhmon pohjoisosan susiparista saatu tiputtavan naaraan havainto saattaa liittyä läheiseen (alfapari erillään?), itärajan pinnassa havaittuun laumaan, jossa on havaittu laskentaa edeltävänä talvena useampia yksilöitä kuin nyt todettiin.
Ilveskanta kasvanut voimakkaasti
Havaintojen sekä peittoarvion perusteella voitiin arvioida että piirin alueella oli vähintään 23 ja korkeintaan 31 ilvespentuetta. KokonaisLaskennan ilveshavainnot. Tarkistetut havainnot esitetty punaisella neliöllä ja tarkistamattomat sinisellä ympyrällä.
kannan määrittämiseksi pentueiden määrä kerrottiin kuudella, koska eri puolilta Skandinaviaa kerätyssä aineistossa pentueiden osuudet ilvesten lukumäärissä ovat vaihdelleet 21 27 % välillä. Näillä perustein ilveskannan kooksi arvioitiin 140 190 yksilöä. Suuntaa antavalla laskentamenetelmällä kannan kooksi arvioitiin 130 240 yksilöä. Vahvin ilveskanta todettiin Kainuun etelä- ja keskiosissa, mutta havaintoja tehtiin varsin kattavasti koko piirin alueelta, kuitenkin harvakseltaan poronhoitoalueelta. Nyt arvioitu ilveskannan koko on noin 40 55 % suurempi kuin edellisen vuoden laskennan vähimmäiskanta-arvio (80 90 yksilöä, 14 pentuetta) sekä RKTL:n petoyhdyshenkilöiden kirjaamien (PYH) havaintojen perusteella vuodel-
Metsästäjien vapaaehtoinen työpanos ja erinomainen yhteistyö olivat laskennan onnistumisen kannalta ratkaisevan tärkeässä roolissa.
1,2 1,0 Jälkiä/10km/vrk 0,8 0,6 0,4 0,2 0 1988 1990 1992 1994 1996 1998 2000 2002 2004 2006 2008 2010 Vuosi Havaittujen ilvesjälkien määrä riistakolmioiden lumijälkilaskennassa Kainuussa vuosina 1988 2008. Läpikäytyjen kolmioiden vuosittainen kokonaismäärä määrä on vaihdellut 80 110:n välillä.
12
Metsästäjä 5 / 2008
Hannu Huttu
Tekniikan Maailman Testivoittajan
TEHOKKAAMPI VERSIO!
Zodiac Team Pro 68 VHF-radio
Vielä tehokkaampi versio Tekniikan Maailman Testivoittajasta 2007
- Suurin sallittu lähetysteho! - 3 vuoden takuu - Uusi väri ja näyttö - Salainen kanava - Suomenkielinen käyttöliittymä - Vesitiivis (IP65)
Zodiacin tuotteet tarjoaa Suomessa nyt Tracker. Katso lisää Zodiacin tarjonnasta: www.tracker.fi/zodiac tai soita 08 521 9290
Hinta 269
Pakettiin kuuluu: - Maastoantenni - 1800mAH Litiumakku - Pöytälaturi - Korvakuuloke - Vyöliitin Lisävarusteena: Bluetooth korvakuulokkeet 147
UUTUUS!
UUTUUS Zodiac BT-80
- Sisäänrakennettu Bluetooth-lähetin - Yhteensopiva esimerkiksi Nokian Bluetooth Handsfree-laitteiden kanssa
Hinta 399 !
Zodiacin tuotteita saat seuraavista Tracker Storeista:
Helsinki Mauvan | Huittinen DigiMesta | Häijää Neste Häijää | Imatra Expert E. Hatakka | Joensuu Telemaailma | Koskenpää Valiokoiravarusteet Lappeenranta Expert E. Hatakka | Mikkeli Karikon Autotalo | Oulu Oulun Telepalvelu | Pietarsaari Navitek | Savonlinna Karikon Autotalo Seinäjoki Wextra | Suomussalmi Expert Suomussalmi | Sälinkää RitKos | Tampere RXTX-Tuote | Vantaa TecniCom Service
Sekä hyvinvarustelluista alan liikkeistä.
Hunting Experience Metsästäjä 5 / 2008 13
le 2006 arvioitu syntyneiden pentueiden määrä (14). Vuosittain tehtävien riistakolmioiden lumijälkilaskentojen tulokset Kainuusta tukevat kyseistä kanta-arvioiden välillä todettua eroa sekä ilveskannan havaittua voimakasta kasvua. Kolmioilla havaittujen ilvesjälkien määrä on kasvanut noin 43 % vuosien 2007 ja 2008 välillä. Muutosta laskentavuosien välillä voidaan selittää useammalla mahdollisella eri tekijällä. Ensinnäkin, laskenta oli tänä vuonna vuoden 2007 laskentaa kattavampi. Toiseksi, Kainuun ilveskannassa on saattanut olla suhteellisen paljon lisääntymiskykyisiä tai sen juuri saavuttaneita naaraita, ja kokonaiskuolevuus on ollut vähäistä riittävässä ravintotilanteessa ja viime vuosien leudoissa talviolosuhteissa. Kannan kasvua voidaan lisäksi jossain määrin selittää mahdollisella muuttovoitolla, eli Kainuun eteläpuolisesta tiheän ilveskannan alueilta olisi siirtynyt ilveksiä Kainuuseen. Riistakolmioseurannan perusteella kannan kasvu olisi alkanut jo vuonna 2004, ja edelleen kiihtynyt 2007 2008.
Näillä perustein ilveskannan kooksi arvioitiin 140 190 yksilöä.
Suomen että Venäjän puolella. Ahmat liikkuivat myös useamman yhdistyksen alueella, joten myös Sotkamossa ja Hyrynsalmi-Ristijärvellä oli laskenta-ajankohtana ollut useita ahmoja. Läntisissä ja Oulujärveen rajoittuvissa yhdistyksissä ahmahavainnot olivat lähinnä yksittäisiä ja painottuivat alueiden eteläosiin.
Aiemmat havainnot tukevat laskentatulosta
Metsästäjille ja paikallisille rajavartioasemille tehdyn kyselyn tulokset ovat hyvin samansuuntaisia laskennassa tehtyjen susihavaintojen kanssa. Esimerkkinä voidaan mainita, että Kuhmon rajavartioston partiot ovat tehneet rajavyöhykkeellä laskentaa edeltävältä ajalta vain ja ainoastaan kahteen laskennassa löydettyyn laumaan liittyviä havaintoja. Käytännössä susien ja etenkin isompien laumojen liikkuminen ja olemassaolo eri alueilla ovat olleet melko hyvin etukäteen tiedossa. Niistä metsästysseuroista, joiden alueilta susia ei löytynyt, suurin osa ei ilmoittanut alueella asuvan tai vierailevan säännöllisesti susia. Näiden kyselyiden perusteella on mahdollista, että laskennassa olisi jäänyt havaitsematta 1-2 susiparia ja muutama yksittäinen susi. Tämä susimäärä vastaa kuitenkin tässä laskettua arvioita havaitsematta jääneiden susien määrästä ja sisältyy enimmäiskanta-arvioon. Lisäksi osa näistä susista voi liittyä epävarmoihin ja tarkastamattomiin susihavaintoihin ja ovat näin ollen
myös mukana enimmäiskanta-arviossa. Havaintojen perusteella näyttäisi lisäksi siltä, että tutkimusalueen eteläosien ulkopuolisilla alueilla asustavat, tiedossa olevat ns. rajalaumat, eivät olisi vierailleet säännöllisesti laskentaa edeltävänä aikana laskenta-alueen sisäpuolella. Myös laskentaa edeltävien ilves- ja ahmahavaintojen painopiste oli samoilla alueilla kuin laskennassa tehtyjen havaintojen. Joitakin ns. tiedossa olleita ilvespentueita ei löytynyt, tai ne ehkä havaittiin lähialueilla. Vastauksia, joissa epäiltiin alueella elävän tai vierailevan säännöllisesti enemmän ilveksiä kuin mitä laskennassa löydettiin, kertyi runsaat toistakymmentä. Huomattavan useassa vastauksessa kerrottiin ilveskannan kasvaneen voimakkaasti viime aikoina.
Vapaaehtoistyö mahdollisti laskennan
Suurkiitos kaikille laskentaan osallistuneille. Metsästäjien vapaaehtoinen työpanos ja erinomainen yhteistyö olivat laskennan onnistumisen kannalta ratkaisevan tärkeässä roolissa. Kiitokset myös Kainuun Rajavartiostolle erinomaisesta yhteistyöstä. Projektin rahoituksesta vastasi Maa- ja Metsätalousministeriö. Myös Metsähallitus ja UPM-Kymmene vaikuttivat vahvasti laskennan onnistumiseen rahoittamalla laskentaan liittyvän arvonnan palkinnot sekä sallimalla moottorikelkkailun maillaan.
Ahmakannassa lievää kasvua
Kainuun ahmakanta näyttäisi hieman kasvaneen. Kannan kooksi arvioitiin 36 53 yksilöä. Enimmäisarvio sisältää arvion laskennassa havaitsematta jääneiden ahmojen määrästä. Arviointi perustuu havaintojen perusteella piirrettyyn havainto- & reittikarttaan (kuva 7) sekä muuhun käytettävissä olevaan aineistoon. Sekä asiantuntijaryhmä että suuntaa antava laskentamenetelmä (31 57 yksilöä) tuottivat toisistaan riippumatta lähes identtiset kanta-arviot. Vahvimmat ahmakannat todettiin Itärajaan rajoittuvissa kunnissa, Kuhmossa ja Suomussalmella. Näissä yhdistyksissä ahmoista karkeasti arvioituna noin puolet oli liikkunut sekä
Lisää tuloksia ja palkintoja luvassa...
Käytetystä laskentamenetelmästä saadut kokemukset ja sen kehittämiseen liittyvät tulokset sekä hirvilaidun kartoituksen keskeiset tulokset esitellään seuraavissa Metsästäjä-lehden numeroissa. Luvatut palkinnot arvotaan laskentaan osallistuneiden seurojen kesken alkusyksystä ja jaetaan syksyn hirvipalaverien yhteydessä. G
Laskennassa tehdyt ahmahavainnot ja arvioitu vähimmäis- ja enimmäiskanta riistanhoitoyhdistyksittäin. Tarkastetut havainnot ja niissä ahmojen reitit sekä suunta esitetty punaisilla nuolilla ja tarkastamattomien havaintojen vastaavasti sinisillä nuolilla. Laskennan reittiverkosto esitetty ohuella mustalla viivalla.
Esimerkkikuva ilvesten havainto- ja reittikartoista. Tarkistettujen havaintojen paikka ja kulkusuunta esitetty punaisella nuolella ja yksilömäärä keltaiselle pohjalla (kun >1). Tarkistamattomat havainnot vastaavasti sinisellä nuolella ja harmaalla pohjalla. Laskentareitistö esitetty ohuella mustalla viivalla.
14
Metsästäjä 5 / 2008
ENNENNÄKEMÄTÖN HUIPPUTARJOUS!
AIR AIRAIR-TEX2-kalvo estää veden pääsyn kengän R sisään. Kalvo ulottuu varren ylälaitaan asti antaen kengälle hyvän kahluusyvyyden. Scentech-hajunestoteknologia estää ihmisen hajun leviämistä kengän ulkopuolelle. Vettä ja likaa hylkivä pintanahka, kolminkertaiset ompeleet saumoissa. Kolminkertainen käsittely saumoissa takaa parhaan vedenpitävyyden.
AIR-TEX2-kalvo siirtää kosteuden ulkopuolelle, mutta pitää jalat ja sukat kuivina. Thinsulate-vanu pitää jalan lämpimänä. Oikein suunniteltu nauhoitus tukee jalkaa koko alueelta. Sisällä pestävä energiapohjallinen, jossa iskunvaimennus ja antibakteerikäsittely. Pohjoismaiseen jalkaan suunniteltu lestitys.
Tä vedysin pitä envä!
H
EN
Nelikerroksinen pohja on kiertojäykkä ja rullaava, Vibram-pohja pitää vaativilla alustoilla.
G IT
TÄV Ä
|
LÄ
M P ÖLA MI
PI
kovin Syksyn
TÄV
tarjous!
Ä
|
129
a s i s . et u p
ketin
Erätukun etupaketti 0,[arvo yhteensä 29,-]
JahtiJakt Liner -sukat
Ohuet Liner -sukat. CoolMax-materiaali pitää jalat kuivina ja estää hiertymien syntymistä.
JAHTIJAKT PREMIUM -KENGÄT
JahtiJakt Premium AIR-TEX2-kalvokengässä on käytetty peräti kolminkertaista vedenpitävyysteknologiaa. Rakenne päästää myös jalan tuottaman kosteuden ulos ja pitää jalan kuivana. Kenkä on aitoa pintanahkaa, joka on käsitelty vedenpitäväksi ja likaa hylkiväksi. Saumat on käsitelty vedenpitäviksi kolminkertaisella erikoiskäsittelyllä. Sisävuoren Scentech-hajuneston ansiosta pääset huomaamattomasti entistä lähemmäksi riistaa. Koot 3848.
Kenkärasva
Luonnon raaka-aineista tehty mehiläisvaha, joka suojaa kenkää lialta ja vedeltä.
Tilaa www.eratukku.fi
tai numerosta 020 747 7000 (mape 917)
VANTA Valimoti 27 VANTAA, Valimotie 27 ANTAA limoti i tie TAMPERE, ossijärvenka u TAMPERE, Possijärvenkatu 4 AMPERE, sijä enka HAAPARANT kano-talo HAAPARANTA, Ikano-talo APARAN ANTA LAPPEENRANT K u iaankatu LAPPEENRANTA, Kauppiaankatu 2 PPEE R an
+ toimitu
90
skulut
T 299,STAAVA VA
N
N
OI
TU
| VED
E
Pentu ja eraus
Eraus ja pentu painivat. Pennun emo etualalla, erauksen emo kuvan ulkopuolella.
16
Metsästäjä 5 / 2008
Erauspentu
Karhukannan seurannassa avainasemassa ovat vuotta nuoremmat pentueet, joiden erottaminen erauspentueista on käytännössä osoittautunut jonkin verran ongelmalliseksi. "Eraus" ja "erauspentu", joita esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelma Word ei tunnista kielemme sanastoon kuuluviksi, ovat vakiintuneet nimiksi karhulle, joka on täyttänyt vuoden, mutta ei vielä kahta.
Teksti ja kuvat: Ilpo Kojola, RKTL
Erauspentu ja emo.
Naaras pentuineen.
Metsästäjä 5 / 2008
17
M
aallikkokaan ei näitä termejä välttämättä tunne, vaan "pentuja" ovat kaikki emoaan seuraavat nuoret karhut. Yksivuotiaan karhun nimi juontuu suomenkielen verbistä "erautua", joka tarkoittaa vähittäin tapahtuvaa erilleen kasvua. Termi tiivistää ongelman, joka liittyy erauspentueita koskevien havaintojen käyttöön karhukannan arviointiperusteena: kaikki yksivuotiaat karhut eivät enää kulje emonsa matkassa. Petoyhdyshenkilöille aiheutuu päänvaivaa myös kiima-aikana yhdessä liikkuvista uroksesta ja naaraasta, joita on myös joskus arveltu emoksi pentuineen. Tässä jutussa olevissa valokuvissa, jotka on otettu heinäkuun lopulla Martinselkosen eräkeskuksen kuvauspaikalla, näkyy pennun ja erauksen kokoero selkeänä. Toisella vuodellaan oleva karhu on huomattavan kookas ja vankkarakenteinen verrattuna alle vuoden ikäiseen pentuun, mutta maastossa yllättäen ja nopeasti ohikiitävän hetken ajan nähtynä koon arviointi on usein vaikeaa.
Havainnot samassa ryhmässä liikkuvista pennuista ja erauksista voivat olla oikeita, mutta saman emon jälkikasvusta tuskin on kysymys.
kasvatettuaan pentueen. Esimerkiksi ruotsalainen karhututkimus ei ole havainnut poikkeusta tästä säännöstä, vaikka aineistona on satoja merkittyjä karhunaaraita ja kaksi vuosikymmentä jatkunut seuranta. Jos naaras kuitenkin menettää pentunsa ennen juhannusta, se voi saada pentuja jo seuraavana vuonna. Pentujen
Suku yhdessä
Tutkimukseen tulee vuosittain tietoja havainnoista, joissa samaa karhuemoa seurailee pentuja ja ainakin yksi eraus. Havainnot samassa ryhmässä liikkuvista pennuista ja erauksista voivat olla oikeita, mutta saman emon jälkikasvusta tuskin on kysymys. Karhunaaras joutuu pitämään välivuoden
18 Metsästäjä 5 / 2008
menettämiseen on lähes poikkeuksetta syynä se, että vieras uros on kohdannut pentueen ja onnistunut tappamaan kaikki pennut. Lähisukuiset karhunaaraat saattavat hetkellisesti liikkua lähellä toisiaan. Siinä, missä nuoret urokset yleensä vaeltavat kauas emonsa elinalueilta, jäävät naaraat asumaan emonsa tuntumaan ja usein niin, että elinpiirit voivat mennä emon elinpiirin kanssa huomattavan paljon päällekkäin. Tämä piirre vaikeuttaa pentuehavaintoihin perustuvaa arviointia karhukannan runsaudesta. Kun havaintojen välimatka on pieni, havaintojen tulkitaan koskevan samaa pentuetta, vaikka pentueita olisi kaksi. Laajaan skandinaaviseen aineistoon pohjautuva vertailu osoittaa kuitenkin sen, että lähellä toisiaan elelevät äidit ja tyttäret välttelevät lisääntymistä samana vuonna. Tämä pienentää riskiä, että pentueiden määrä arvioidaan liian pieneksi elinpiirien kokoon pohjautuvia etäisyyskriteereitä käyttämällä. Samalla kuitenkin korostuu tarve kyetä luotettavasti erottamaan eraukset vuotta nuoremmista pennuista.
Jäljillä
Vuotta nuoremman pennun etutassujen leveys on keväällä vain 3,5 5 cm, erauspennulla 7 9 cm. Syksyllä pennun jälki on samankokoinen kuin erauksen keväinen jälki, sillä kasvu pysähtyy talviunen ajaksi. G
Vaalea erauspentu ja emo
SUOMI
www.midwaysuomi.com
Moultrie Game Spy riistakamera 4.0 megapikseliä
Maailman laajin valikoima asetarvikkeita suomalaisen aseharrastajan saatavilla! - toimitusaika 1-2 viikkoa - varastotilanne nettisivuilla - jo lähes 100000 tuotetta! - postitse koko Suomeen!
ejä e: rkk ta mm es ta im a Es laaj mas i ko ali tev tuo
Ameristep kyttäyskoju + tuoli, vesitiivis, kantokassissa
Barnesin uutuusluodit, esim. .308 168gr TTSX 50 kpl
Tuote 728299
190
Tuote 796212
150
Tuote 967720
65
Barska punapistetähtäin p weaver -kiinnityksellä nityksellä
Sotilaskiväärin tukki, lasikuituvahvisteista nylonia
Pentax 1.5-6x40 kiikaritähtäin koronottoristikolla
Tuote te 119814
50
Tuote 777174
115
Tuote 364288
190
Tilauspuhelin arkisin 9-17 09-5122933 - Verkkokaupasta 24h www.midwaysuomi.com - Sähköposti info@midwaysuomi.com
SILENTUM VAIMENNIN
Kemiön Metsästyspuoti
Kapakkakuja 9 25700 Kemiö Puh. (02) 423 804 www.kimitojaktbod.fi e-mail: info@kimitojaktbod.fi Auki-Öppet Arkisin-Vardagar 12-18
Kaanaatie 68 Raisio Puh. (02) 239 0930 Avoinna ma-pe 10-17, la 9-14 www.asejaera.fi
Aseet & ampumatarvikkeet, optiikka, loukut, koiratutkat, asesepän palvelut, vaimenninasennukset, kiikariasennukset, korjaus, entisöinti, custom-aseet.
Metsästäjä 5 / 2008
19
Hirvikanta laskenut lähes tavoitteeseen:
Hirvilupien määrä odotetusti laskussa
Tänä vuonna hirvilupia myönnettiin yli 48 500, mikä on melkein yhdeksän prosenttia pienempi kuin vuosi sitten. Valkohäntäpeuralupia myönnettiin runsaat 24 300. Kuusipeuralupia myönnettiin 218 ja metsäpeuralupia 89 lupaa lähinnä maatalousvahinkojen vähentämiseksi.
20 Metsästäjä 5 / 2008
P
yyntiluvanvaraisten hirvieläinten metsästys alkaa syyskuun viimeisenä lauantaina eli tänä vuonna 27. syyskuuta. Hirviä voidaan metsästää vuoden vaihteeseen asti. Peurojen metsästys päättyy vuoden 2009 tammikuun lopussa. Tulevasta jahtikaudesta tullee edellisen vuoden tapaan varsin normaali, sillä hirvisaaliin arvellaan nousevan myönnetyllä pyyntilupamäärällä edellisen jahtikauden tasolle, noin 55 000
- 60 000 hirven tietämiin eli kauaksi muutaman vuoden takaisista huippuluvuista (v. 2003 lupia oli yli 70 700). Valkohäntäpeuralupien perusteella syksyn ja alkutalven 2008 saalismäärän arvellaan olevan edellisvuoden tasolla, noin 25 000 peuraa.
Oulussa vieläkin lähes 10 000 pyyntilupaa
Mikään riistanhoitopiiri ei enää yltänyt yli