Julkaisija:
4 / 2011
äjäMetsästi leht a 60 vuott
UUSI METSÄSTÄJÄ ALKUTAIPALEELLAAN,
s. 24
Metsästysammunnan ABC, s. 28 Vapaaehtoistyö on riistahallinnon kivijalka, s. 6 Haulikot ja patruunat, s. 32
Riista on tärkeä osa metsätaloutta
Metsä tuottaa puutavaran lisäksi myös paljon muuta. Puiden kasvun rinnalla luonto antaa paljon muitakin hyödykkeitä. Monet niistä ovat sellaisia, joita pidämme ehkä itsestään selvyyksinä tai emme tule ajatelleeksi, kuten puhdas vesi ja puhdas ilma, vakaampi ilmasto tai tasaisempia virtoja vesistöissä, kauniita maisemia ja luonnon monimuotoisuutta, marjat ja sienet ja tietenkin riista. Useimmille metsänomistajille puutavara on edelleen tärkein tulolähde. Jotkut maanomistajat hyödyntävät maatilaansa harrastamalla maatilaturismia, kun taas toiset saavat tuloja myymällä metsänsä luontoarvot valtiolle solmimalla vapaaehtoisia ympäristötukisopimuksia. Muut metsän tuottamat hyödykkeet eivät niinkään tuo rahaa kassaan, mutta useimmat metsänomistajat kokevat ne erittäin tärkeiksi. Elinvoimainen riistakanta ja metsästysmahdollisuudet ovat luonnollinen osa metsää ja merkki siitä, että metsätaloutta harrastetaan kestävällä tavalla. Joskus on tuntunut siltä, kuin keskustelu metsätaloudesta ja riistanhoidosta olisi pysähtynyt kädenvääntöön siitä, kuinka suuren hirvikannan tietyn kokoinen alue pystyy elättämään. Tähtäämmekö kahteen, neljään vai kahdeksaan hirveen tuhatta hehtaaria kohti? Hirvet ovat laitumella taimikoissa ja vahingot voivat paikallisesti olla varsin suuret. Tämä tietää metsänomistajalle suuria taloudellisia tappioita, vahinkojen arvioimisen vaivaa ja tuntua, että hirvikanta on liian suuri. Riistakeskuksen missiona on saada riistaristiriidat hallintaan. Tämä on haastava visio, mutta lienee mahdollinen saavuttaa. Uutta hirvikannan hoitosuunnitelmaa laaditaan yhteistyössä muun muassa metsänomistajien kanssa. Nyt olisi keskustelua ulotettava pidemmälle kuin vain pohtimiseen eläinten lukumäärästä. Monen vuosikymmenen ajan hirvieläinten kantojen toiminnallinen hoito ja tutkimus ovat antaneet meille tietoa hirvieläinten ekologiasta ja vahinkojen rajoittamisesta. Tulosten esille ottaminen ja kantojen ohjaamisesta ja säätelemisestä sopiminen on nyt tärkeää. Metsissähän elää myös muuta riistaa kuin vain hirvieläimiä. Nämä lajit eivät aiheuta metsänomistajille suoria taloudellisia menetyksiä, eivätkä siksi aiheuta yhtä paljon riitoja. Ikävä kyllä tapahtuu niin, että nämä lajit unohdetaan käytännön metsätaloudessa. Jatkossa tämä tietää sitä, että metsän mahdollisuuksia tarjota sopivia elinympäristöjä riistalle ja metsästyselämyksiä metsästäjille ei hyödynnetä täysin. Vaadittavien riistaa suosivien toimenpiteiden luominen tai kasvupaikkojen säästäminen ovat useimmissa tapauksissa sekä yksinkertaisia että halpoja. Riistan suosimisen lisäksi kasvatamme näin samalla myös metsän biologista moninaisuutta kyse on siis kaikille metsätalouden toimijoille win-win -tilanteesta. Tapion Hyvän metsänhoidon suositusten päivittäminen on ajankohtainen. Eräs näkökulma, johon tällöin kiinnitetään huomiota, on metsien monikäyttö. Suosituksissa meillä on mahdollisuus tuoda esille ne olosuhteet, joissa eri riistalajit viihtyvät ja tätä kautta viedä tietoa eteenpäin käytännön metsätaloudelle. Kun tietoa on saatavissa, on helpompi tehdä pieniä mutta ratkaisevia muutoksia toimintaan. Näin luomme kokonaisuuden, joka ottaa talteen suurimman osan siitä kaikesta mitä metsän luonto meille tarjoaa.
Johnny Sved yksikön päällikkö Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio
Mitä mieltä sinä olet?
Onko meidän mahdollista ratkaista esimerkiksi hirvien aiheuttamat ristiriidat? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna
2 l Metsästäjä l 4 l 2011
Ilpo Kojola
Eerikki Rundgren
Vieraskynä
74
Ekin kanssa erällä: Jalat ylös
66
Metsäpeura tarvitsee tutkimusta ja suojelua
Tässä numerossa 4 2011
2 Vieraskynä:
Riista on tärkeä osa metsätaloutta
4 Eräkalenteri 5 Pääkirjoitus
Loppukesän ja syksyn odotuksia
jäMetsästä lehti a 60 vuott
6 Vapaaehtoistyö on riistahallinnon kivijalka 10 Puheenjohtajalta:
Mietteitä mielenkiintoisen metsästysvuoden päättyessä
12 Metsästäjä ja Jägaren metsästäjämaailman peileinä, osa 2. 18 Krogellille ja Kairikolle tunnustus kansainvälisestä riistatyöstä 20 Metsästysajat; rajoitukset säädetään myöhemmin! 21 Uutismakasiini ja riistavisa 24 Uusi metsästäjä alkutaipaleellaan
Itäisen peltopyyn tarhaus uuteen vaiheeseen
40
28 Metsästäjäliitto julkaisi metsästysammunnan ABC:n 32 Haulikot ja patruunat 40 Itäisen peltopyyn tarhaus uuteen vaiheeseen 42 Kotimaiset peltopyymme DNA-tutkimuksen näkökulmasta 44 Kotiseutukosteikoilla: 48 Taigaa vai tundraa
Riistakeskus antoi siivet nyt opetellaan lentämään mistä metsähanhisaaliimme koostuu? Ruotsi joutumassa tuomioistuimeen susikatosta Katsaus tulevaan hallituskauteen Supikoiria metsästetään jo enemmän kuin metsäjäniksiä
Tuomo Karsikas
50 Ministeriön kuulumisia: 52 Ministeriön kuulumisia: 54 Pienriistasaalis 2010:
58 Metsähallitus kunnostaa riistan elinympäristöjä 62 Eräaatoksia valtion mailta:
Aivan kansalaisia varten
64 Hirvikannan hoitosuunnitelmaan mahdollisuus vaikuttaa 66 Metsäpeura tarvitsee tutkimusta ja suojelua 70 Eräpolun varrelta
Metsästäjäliiton yhdeksän vuosikymmentä esillä Metsästysmuseossa Onko riistamaailmassa Mustia joutsenia?
72 Riistatiedon jäljillä:
74 Ekin kanssa erällä: Jalat ylös
Hirvikannan hoitosuunnitelmaan mahdollisuus vaikuttaa
64
78 Laatua riistankäsittelyyn:
Lahtivajasta riistankäsittelylaitokseksi
80 Hyvät metsästystavat tekevät harrastuksesta turvallisen 81 Suomen riistakeskus tiedottaa 82 Pilven päiväkirjasta, osa 4: 83 Riistavisan vastaukset 76 Kaupantekoa 79 Osoitteita
Metsästäjä l 4 l 2011 l 3 Kuuntelemista ja tottelevaisuutta
Hannu Huttu
Teksti ja kuvat: Eerikki Rundgren
Eräkalenteri
HEINÄKUU Tunturikihu pesii puuttomilla tundra-alueilla lähes kaikkialla pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomessa tätä avoimessa maisemassa viihtyvää lintua esiintyy ainoastaan Tunturi-Lapin paljakka-alueilla. Pesiviä tunturikihuja meillä arvioidaan olevan 1002000 paria. Sopuleiden pyydystämiseen erikoistuneen tunturikihun kannanvaihtelut kulkevat käsi kädessä vuotuisten sopulimäärien kanssa.
ELOKUU Suomenselän harvaanasuttu vedenjakajaseutu on tärkeää metsäpeuran kesälaidun- ja lisääntymisaluetta. Vaatimet synnyttävät vasojaan varsinkin Salamajärven kansallispuiston syrjäisillä nevoilla ja soita täplittävissä metsäsaarekkeissa. Retkeilijä onnistuu parhaiten näkemään peuran Heikinjärvennevan lintutornista tai liikkuessaan varovaisesti Pakosuon kierroksen poluilla ja pitkoksilla.
Huonoina sopulivuosina tunturikihut käyttävät ravinnokseen haaskojen ohella marjoja ja hyönteisiä. Erityisen hyvin niille kelpaavat kuitenkin muiden lintujen munat ja poikaset. Ne saattavat jopa ryhtyä seuraamaan tunturissa liikkuvia retkeilijöitä; kapustarinnan jätettyä pesänsä lähestyvän ihmisen tieltä käyttävät tunturikihut tilaisuutta hyväkseen ja rosvoavat ilman emon suojaa jääneet munat. Lehtisammalia tunnetaan pelkästään Suomessa noin 650 lajia, joista helpoiten tunnistettavia ovat rahka- ja karhunsammalet. Karhunsammaleiden muoto muistuttaa usein pienikokoista männyn taimea; niiden tummanvihreät lehdet ovat hyvin paksut ja neulasmaiset. Kuvan kangaskarhunsammal on varsin yleinen avoimissa kangas- ja kalliometsissä.
Suomenselän metsäpeurakannaksi saatiin kevään laskennoissa noin 1100 yksilöä, joka on yhtä paljon kuin vuonna 2009. Syitä kannan kasvun pysähtymiseen ei tiedetä. Hämärän peitossa ovat myös syyt, miksi peurat eivät ole lähteneet levittäytymään uusille asuinsijoille. Mitään luonnollisia esteitä peuran levittäytymiselle esimerkiksi Pirkanmaalle ei pitäisi olla. Kesän 2011 puistonäyttelyssä Suomen Metsästysmuseon pihan täyttävät taidokkaat hirsiveistokset. Luovaan hirsirakentamiseen erikoistuneen Mestariwerstaan uniikit työt ovat käsinveistettyjä kunnianosoituksia luonnolle. Museon sisätiloissa voi ihailla Fiskarsin puukkopäivillä puukonvalmistuksen SM-kisoissa palkittuja töitä. Käden jäljillä - Hirsiveistotaidetta puistonäyttelyssä sekä SM-palkintopuukot Fiskars 2011 - Vuoden parhaat puukot -näyttelyt ovat esillä Riihimäellä Suomen Metsästysmuseossa elokuun loppuun. Kesällä museo on avoinna tiistaista sunnuntaihin klo 10.0018.00. Lisätietoja museon näyttelyistä osoitteessa www.metsastysmuseo.com.
Monien karhunsammalien itiöpesäkkeiden pesäkeperät ovat kukkamaisen kauniita. Pieninä ja matalina niitä voi olla kuitenkin vaikea havaita metsänpohjaa peittävän muun kasvuston seasta. Auringon säteet saavat toisinaan sammalien heinäkuun lopulla ylös kurkottavat pesäkeperät loistamaan, jolloin ne erottuvat edukseen muiden kasvien joukosta.
4 l Metsästäjä l 4 l 2011
Riikka Ahokas
Mestariwerstas
Pääkirjoitus
Loppukesän ja syksyn odotuksia
Metsästäjien mielet alkavat jo vaellella metsiin ja vainioille. Kesäloman pyörteissä on mieli rauhoittunut ja tulevan syksyn metsästysretket alkavat saada mielissä yhä enemmän tilaa. Sehän on mitä luonnollisinta. Ruho jää riippukeinuun, kun mieli ja sielu alkavat vaeltaa tuttuja polkuja ja notkelmia hiljaa hiipien ja hiljeltyen jokaisen oman metsäkirkon pyhillä paikoilla. Muistot palaavat mieliin ja vanhoja kerraten aatokset vierivät eteenpäin eräpolun polveillessa mättäiden lomitse, puron yli ja taimikoiden laitamille... Odotukset syksyn osalle ovat monella korkealla. Pyyntireissuja on suunniteltu kavereiden kanssa, lomia on varailtu syksyyn ja riistatilanteen osalta voidaan odottaa hyvää. Kanalintutilanne oli keväällä hyvä, paikoin kuulemma erinomainen, ja kun pesinnän sekä pienpoikasvaiheen sääolotkin ovat olleet vähintäänkin kohtuulliset, niin hyvän lintutilanteen odotukset ovat oikeutettuja. Muutenkin pienriistan suhteen on aihetta myönteisille odotuksille. Suurempaa riistaa on myös luvassa kaadettaviksi aikaisempien vuosien tapaan, vaikka metsäkauriit ja valkohäntäpeurat ovat paikoin huvenneet liki olemattomiin parin kovan talven ja runsaiden ilvesmäärien vuoksi. Totuttuun tapaan sepelkyyhkyjahti aloittaa monen metsästäjän kauden kymmenes elokuuta. Kyyhkyjahdissa ja ennen kaikkea sitä seuraavana alkavassa sorsastuksessa on syytä palauttaa mieleen metsästyksen eettisyys ja vastuullisuus. Jokaisen on syytä kerrata, mitä ne tarkoittavat. Hyvät tavat, toisten huomioon ottaminen, fiksu käyttäytyminen, saadun saaliin ja elävän riistan kunnioittaminen ja ennen kaikkea riittävän lyhyt ampumaetäisyys kohteena olevaan riistaeläimeen haulikkoa käytettäessä on oltava normina jokaisella. Kannattaa kerrata, mikä on se 30 metriä ihan käytännössä ja verrata sitä muutamien mosureiden sohimiseen sorsavesillä ja peltojen laitamilla. Ammuttaessa on muutenkin syytä ottaa kaverit huomioon. Kavereiden ja koiran sijainti on aina pidettävä mielessä, jotta ei tule vaaratilanteita tai vahinkoja. Laakalaukauksista on pidättäydyttävä etenkin kaislikoissa ja vesakoissa porukassa metsästettäessä ellei ole aivan varma turvallisesta taustasta. Myös omaan turvallisuuteen on syytä kiinnittää huomiota. Vanhat turvallisuusdoktriinit on aiheellista kerrata: Poista patruunat aseesta taukojen aikana ja ojaa tai muuta estettä ylitettäessä, poista varmistin vasta juuri ennen ampumista, varmista taustan turvallisuus ja niin edelleen. Suomalaisten metsästäjien kunniaksi on sanottava, että turvallisuusasiat ovat meillä esimerkillisellä tolalla. Metsästysonnettomuuksia ja vahinkoja sattui viime vuonna vieläpä ennätyksellisen vähän ja kehityssuunta on hyvä, mutta herpaantumiselle ei ole siltikään aihetta. Metsästysaikarajoitusten osalta on metsästäjien syytä ottaa huomioon, että rajoitusten suhteen menettely ja aikataulu ovat muuttuneet edellisistä vuosista. Maa- ja metsätalousministeriö antaa asetuksensa rajoituksista elokuun alussa, joten rajoituksia ei ole vielä tässä lehdessä olevassa metsästysaikalipukkeessa. Rajoituksista ilmoitetaan muun muassa riistakeskuksen kotisivuilla (www.riista.fi) heti asetuksen antamisen jälkeen.
Metsästäjä l 4 l 2011 l 5
PS!
Metsä on riistan koti, sanotaan. Vieraskynässä valtakunnallisen riistaneuvoston jäsen Johnny Sved Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiosta nostaa esille riistan ja sen hyvinvoinnin huomioimisen metsiemme hoidossa. Hän korostaa, että elinvoimainen riistakanta ja metsästysmahdollisuudet ovat tärkeä indikaattori siitä, että metsätaloutta harjoitetaan kestävällä tavalla. Tällainen linjaus yksityismetsien osalta yhdistettynä niin Metsähallituksen kuin suurten metsäyhtiöidemme riistallisiin linjauksiin antaa toiveen odottaa riistallemme entistä suotuisampia elinoloja! Nyt vain odotetaan, että lupaukset lunastetaan!
Jari Pigg Päätoimittaja
Projektipäällikkö Reijo Orava, Suomen riistakeskus
Hannu Huttu
Vapaaehtoistyö on riistahallinnon kivijalka
Metsästäjien omatoimisuuteen perustuvissa riistanhoitoyhdistyksissä tehtävä vapaaehtoistyö on riistahallinnon suurin voimavara, riistahallinnon kivijalka. Yhdistyksissä tehdäänkin työvuosissa mitaten leijonanosa riistahallinnon työstä. Riistakeskuksen toimintaorganisaatiota rakennetaan parhaillaan ja riistanhoitoyhdistysten toiminnan tukeminen ja turvaaminen on riistakeskuksen keskeinen palvelutavoite.
l Riistanhoitoyhdistys on riistahallinnon paikallistoimija. Maaliskuun alussa voimaan tulleen riistahallintolain tekstin mukaan "riistanhoitoyhdistys vastaa kestävän riistatalouden edistämisestä toiminta-alueellaan, huolehtii metsästäjien vapaaehtoistoiminnan edistämisestä ja organisoinnista sekä hoitaa sille säädetyt julkiset hallintotehtävät". Riistanhoitoyhdistyksen tehtävät säädetään uudessa laissa aiempaa tarkemmin. Merkittävin täsmennys on julkisten hallintotehtävien ja toimijoiden toimivaltuuksien tarkka määrittely. Vuonna 2000 voimaantulleen perustuslain mukaan julkinen hallintotehtävä voidaan antaa muulle kuin viranomaiselle vain lailla. Tällaisia valtuutuspykäliä ei vuonna 1993 voimaan tulleessa metsästyslaissa tietenkään voinut olla.
R
6 l Metsästäjä l 4 l 2011
Riistanhoitoyhdistyksen tehtävät riistahallintolain 14 §:n mukaan: Riistanhoitoyhdistyksen julkiset hallintotehtävät ovat: 1) metsästyslaissa tarkoitettujen ampumakokeiden sekä riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetussa laissa tarkoitettujen metsästäjätutkintojen järjestäminen; 2) riistavahinkolain 25 §:ssä tarkoitettuihin maastotarkastuksiin osallistuminen; 3) metsästyslain noudattamisen valvonnasta vastaavien viranomaisten avustaminen metsästyksen valvonnassa; sekä 4) muut riistanhoitoyhdistykselle tämän tai muun lain mukaan kuuluvat julkiset hallintotehtävät. Riistanhoitoyhdistyksen muut tehtävät ovat: 1) kestävän riistatalouden edistäminen; 2) kestävän, turvallisen ja eettisesti hyväksyttävän metsästyksen edistäminen; 3) riistanhoidon, riistaeläinkantojen kestävyyden ja elinvoimaisuuden sekä riistan elinympäristöjen hoidon ja riistaeläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemisen edistäminen; 4) metsästykseen, riistatalouteen ja riistaeläimiin liittyvien asiantuntija-, koulutus- ja neuvontapalveluiden tuottaminen sekä näihin liittyvä tiedotus ja viestintä; sekä 5) muiden sille säädettyjen tai maa- ja metsätalousministeriön tai Suomen riistakeskuksen määräämien tehtävien suorittaminen.
Riistahallintolaissa määrätään nyt, että riistanhoitoyhdistyksessä julkisia hallintotehtäviä hoitavat tutkinnon tai ampumakokeen vastaanottajat, metsästyksen vartijat ja vahinkotarkastajat nimittää yhdistyksen esityksestä Suomen riistakeskus. Heidän on lisäksi osallistuttava riistakeskuksen järjestämään koulutukseen. Riistanhoitoyhdistysten toimihenkilöiden koulutuskierros on parhaillaan
käynnissä kaikissa maakunnissa. Metsästäjät, metsästysseurojen ja -seuruiden jäsenet, osallistuvat vapaaehtoisina koulutukseen ja nimityksen jälkeen alkavat hoitaa "julkista hallintotehtäväänsä" riistanhoitoyhdistyksen toimihenkilöinä. Edellä kerrottu kuvaa suomalaisen riistahallinnon toimintatapaa. Samalla vapaaehtoistyön periaatteella toimivat myös riistalaskennat ja -seuran-
nat. Kansalaiset ottavat omatoimista vastuuta itselleen läheisten asioiden hoitamisesta. Tätä yhteiskunnalle kustannustehokasta tapaa haaveillaan tulevaisuuden toimintatavaksi myös muilla hallinnonaloilla. Riistahallinnossa toimintatapa on jo kuitenkin perinne, toiminnan kivijalka, jota ilman asiat eivät voisi toimia. Monet hallintomme tehtävistä ovat niin sesonkiluontoisia, että ne olisi mahdotonta järjestää virkamiestyönä ilman kohtuuttomia kustannuksia. Kuin yrittäisi järjestää valtiolliset vaalit ilman vapaaehtoisia vaalitoimitsijoita.
Riistahallinto on palveluorganisaatio
Riistanhoitoyhdistysten vapaaehtoisprosessit (380 htv) ASIAKKAAT (ihminen, suhde riistaeläimiin) l metsästää l hyötyy l kärsii l käyttää l nauttii l pelkää l tarkkailee l suojelee
380 henkilötyövuotta vapaaehtoistoimintaa
Riistatutkimuslaitoksen viimevuotisen tutkimuksen mukaan riistanhoitoyhdistyksissä tehdään 290 henkilötyövuotta riistahallintotyötä. Tämä on riistanhoitoyhdistyksen luottamus- ja toimihenkilöiden työtä yhdistysten hallinnossa ja toiminnanohjauksessa sekä edellä lueteltuja julkisia hallintotehtäviä. Tämän lisäksi tulee 90 henkilötyövuotta yhdistysten alueen metsästäjien riistantutkimuksen avustamiseksi tekemää työtä. Yhteensä 380 vuoden työpanos kertyy noin 40 000:lta eri henkilöltä. Riistanhoitoyhdistys ja riistakeskus, niin kuin muutkin riistahallinnon toimijat, palvelevat samoja asiakkaita. Siksi riistakeskuksen uutta palveluorganisaatiota rakennettaessa lähdetään siitä, että asiakkaille suunnattavia toimintoja kehitetään yhteisinä palveluprosesseina.
Julkisen riistakonsernin muut prosessit (noin 50 htv)
Yhdistysten talous lähivuosien haaste
Valtiontalouden menokuri heijastelee myös riistahallinnon rahoitukseen, vaikka varat siihen tulevatkin metsästäjiltä kerättävinä riistanhoitomaksuina. Lisäresurssien saanti eduskunnalta vaatii perusteltuja syitä. Riistahallintolain uudet selkeät tehtävämäärittelyt tuovatkin asiaan hyvän lisäperusteen: vaikka metsästäjät ovat valmiita talkootyöhön itseään koskevan hallinnon pyörittämisessä, on kohtuutonta, että julkisen hallintotehtävien hoidosta aiheutuvia suoria kulujakaan ei pystytä korvaaman kaikissa riistanhoitoyhdistyksissä. Eduskunta ilmaisi riistahallintolakia käsitellessään tahtonaan, että jatkossa entistä suurempi osuus riistanhoitomaksuvaroista tulisi suunnata yhdistysten toiminnan turvaamiseen. Tämä suunta näkynee jo valtion ensi vuoden talousarviossa. Riistanhoitoyhdistysten valtionavulle on kaavailtu 69 prosentin kasvua, kun riistakeskuksen osalta rahoitus pysyy ennallaan tai jopa laskee. Kun toiminnanohjaajien ahdinko tunnetaan, korotukset toivotaan suunnattavan yhdistyksissä ensisijaisesti heidän työnsä ja kulujensa korvaamiseen. Ilman riistanhoitomaksun tason korottamista nopeat rahoitusmuutokset olisivat mahdollisia vain siirtämällä riistakeskuksen rahoitusta yhdistyksille. Tämä ei kuitenkaan käy, jos riistakeskuksen odotetaan selviävän myös monista uusista riistahallintolain sille tuomista tehtävistä.
Riistanhoitomaksun korottamien on eduskunnan asia. Se säätää riistanhoitomaksun suuruuden vuosittain valtion talousarviosta päättäessään.
TU KI
TU KI
Riistakeskuksen prosessit (noin 65 htv)
RIISTAKANNAT l luonnon itseisarvo
TU KI
Riistanhoitoyhdistysten vapaaehtoistyö on riistahallinnon suurin voimavara. 76 prosenttia hallinnonalan työstä tehdään riistanhoitoyhdistyksissä ja metsästysseuroissa.
Rhy-toiminnan kehittäminen
Uusi riistahallintolaki linjasi, että riistanhoitoyhdistykset päättävät itse toimintansa kehittämisestä. Lainsäädäntö antaa sille puitteet, mutta valtiovalta ei aio sanella menettelytapoja, joilla asiat pitää hoitaa. Toivottavaa onkin, että riistahoitoyhdistyskentässä nousee ideoita ja kokeiluja toiminnan kehittämiseksi. Kustannustehokkuus yleensä paranee, kun toiminnat palvelevat suurempaa joukkoa asiakkaita. Yhdistysten yhdistäminen ei kuitenkaan välttämättä ole ainoa tie. Erilaiset yhteistoiminnan muodot, kuten yhteistoiminta-alueet tai yhteiset toimihenkilöt, saattavat viedä samaan päämäärään. Vapaaehtoistyötä ei voi kuitenkaan kokonaan korvata millään. Se on riistahallinnon kivijalka. Jos se loppuu, menee suomalainen riistahallinto täysremonttiin. l
Riistakeskus tukee yhdistysten toimintaa
Suomen riistakeskuksen tehtäväksi säädetään riistahallintolaissa riistanhoitoyhdistysten tukeminen. Tästä tehtävästä rakennetaan riistakeskuksen toimintoja järjestettäessä oma palveluprosessi. Keskeisimmässä osassa on tällöin toiminnanohjaajan tukeminen. Toiminnanohjaajalle lankeaa kaikista yhdistyksen toimijoista eniten tehtäviä; toiminnan organisointia ja hallinnon pyörittämistä. Toimen hoitajaksi on yhä vaikeampi löytää vapaaehtoisia. Riistakeskuksen palvelumuotoja yhdistysten tukemiseksi ovat yhdistysten toimihenkilöiden koulutus, neuvonta sekä yhteisten tietojärjestelmien ylläpito ja kehittäminen. Monien mielestä tärkein asia, joka riistakeskuksessa kuuluu johtamisen prosessiin, on yhdistysten taloudellisten toimintaedellytysten turvaaminen. Taloudellista tukea ja palkkioita tarvitaan töihin, joita ei enää työmäärän ja vaativuuden takia ole kohtuulista odottaa talkoilla tehtäviksi.
Juttusarja Suomen riistakeskuksen organisaation rakentamisesta jatkuu: 5/2011 Suomen riistakeskus luo edellytyksiä kestävälle riistataloudelle 6/2011 Suomen riistakeskus on palveluorganisaatio 1/2012 Riistakeskuksen prosessiorganisaatio käynnistyy
Jos vapaaehtoistyö loppuisi, joutuisi suomalainen riistahallinto täysremonttiin.
Metsästäjä l 4 l 2011 l 7
Puheenjohtajalta
Mietteitä mielenkiintoisen metsästysvuoden päättyessä
Eduskuntavaalit pidettiin huhtikuussa ja ollaanpa vaalitukoksesta mitä mieltä hyvänsä, niin ainakin yksi voittajaryhmä sieltä löytyy metsästäjien määrä kansanedustajien keskuudessa lisääntyi merkittävästi. Riistanhoitomaksun tälle metsästysvuodelle maksaneita kansanedustajia on 30 ja metsästäjätutkinnon suorittaneita hieman enemmän. Myös hallitusohjelma saatiin pitkän väännön jälkeen valmiiksi ja itse kukin voi mielessään tutkailla, mitä ohjelmaan sisällytetyt kirjaukset mahtavat merkitä riistatalouden sektorilla. Ohjelmaa lukiessa ei voi välttyä ajatukselta, että riista-asioista käydään monia mielenkiintoisia keskusteluja istuntosalissa myös tällä vaalikaudella! Muutamissa lehdissä on viime aikoina ollut tulikivenkatkuisia kirjoituksia siitä, että Suomen riistakeskuksen perustamisen myötä monet metsästykseen liittyvät pakolliset maksut kohosivat tuntuvasti. Tulkoon nyt vielä kerran sanottua, että tuolla maksuasetuksen muutoksella ei ollut yhteyttä riistakeskusorganisaation perustamiseen. Sattuu vain olemaan niin, että nyt maksuja peritään riistahallintolain 33 §:n perusteella, joka viittaa valtion maksuperustelakiin. Tällöin esim. metsästäjätutkinto- ja ampumakoemaksun suuruuden on vastattava niiden järjestämisestä aiheutuneita kustannuksia. Aiemmin maksuista säädettiin metsästyslain 71 §:ssä, jossa oli lievempi muotoilu "maksuperustelain soveltuvin osin noudattamisesta". Tässä on se merkittävä ero. Riistakeskus teki pyydetyt laskelmat varovaisuusperiaatteella, jonka pohjalta ministeriö sitten antoi asetuksen. Ampumakokeen osalta voi tosin todeta, että kustannusvaikutus metsästäjää kohden palautui vanhan ampumakokeen tasolle. Nykyisin hyväksyttyä suoritusta kohden yrityksiä on sen verran vähemmän, että käytännössä hinta keskimäärin metsästäjää kohden vastaa vanhan ampumakokeen tasoa. Mikäli esim. ampumakokeen suorittamisesta joka kolmas vuosi alkaa tulla todellinen taloudellinen rasite, niin silloin on syytä miettiä, olisiko aihetta hieman harjoitella tai ainakin kohdistaa ase ennen koetta! Itä-Suomesta on kantautunut huolestuttavia tietoja, että karhut ovat useampaan otteeseen hyökkäilleet maastossa suunnittelutöissä olleita metsätoimihenkilöitä kohden. Onko käynyt niin, että karhukannan lisääntyessä voimakkaasti ja haaskaruokinnan yleistyessä karhut ovat tottuneet ihmisiin ja menettäneet luontaisen ihmispelkonsa? Tätä menoa jossakin vaiheessa tulee vielä vastaan tilanne, jonka jälkeen kysellään, kuka on vastuussa syntyneestä vahingosta? Karhunhoitosuunnitelman mukaan karhukannan ei anneta kasvaa vakiintuneen kannan alueella, johon Itä-Suomi kuuluu. Jatkossa on ladattu paljon odotuksia riistaneuvostojen työskentelyyn eri riistaeläinten hoitosuunnitelmatyön valmistelussa. Olisi ensiarvoisen tärkeää, että esim. karhun ja ilveksen hoitosuunnitelma olisi jatkossa sellainen dokumentti, jolla aikaisempaa enemmän olisi lupapolitiikkaa ohjaava vaikutus. Silloin säilyisi myös riistaneuvostoilla ja sidosryhmillä aito kiinnostus osallistua hoitosuunnitelmien laadintaan ja päivittämiseen. Ja kyllähän metsässä pitää pystyä työskentelemään ilman pelkoa karhujen hyökkäyksestä, vaikka metsäammattilaiset eivät tunnetusti ole sieltä säikyimmästä päästä metsässä liikkujista. Riistaneuvostot ovat lehden ilmestyessä pitäneet ensimmäiset kokouksensa. Asioita ja keskusteltavaa on ollut runsaasti ja esim. hirvikannan hoitosuunnitelmatyön eteneminen on erityisesti kiinnostanut neuvostojen jäseniä. Samoin on ensimmäisessä kokouksessa päästy ottamaan kantaa ministeriön kyselyyn tiettyjen riistaeläinten metsästysrajoitusten tarpeesta. On saatu hyvä liikkeellelähtö riistaneuvostoille ja uudenlaiselle osallistavalle riistapolitiikalle. Tästä on hyvä jatkaa!
10 l Metsästäjä l 4 l 2011
Tauno Partanen hallituksen puheenjohtaja Suomen riistakeskus
1 01 2
UT U
US U
S
0 v1
Pe
r
n en
iA
i
Parasta metsälle
686 Silver Pigeon i UUTUUS UlTrA ligHT go lD Sv10 PerenniA i UUTUUS
Sv10 Pere nni A i i i
Sako FIRST ClaSS kauppIaaT löydäT oSoITTeeSTa www.SakoSuomI.FI
Tapio Halla
osa 2
Hirvi oli metsästäjäkunnan puhutuin aihe 1970-luvun lopulla. Tappipää pääsi Metsästäjän kanteenkin. Kuvat olivat tuolloin vielä aika "pehmeitä"
Metsästäjä ja Jägaren järjestömaailman peileinä
Metsästäjä ja Jägaren kehittyivät viime vuosisadan viimeisinä vuosikymmeninä monella osaalueella. Lehdille perustettiin toimituskunta, palkattiin kokopäivätoiminen toimittaja ja kirjapainossa lehtiä taittoi vakituinen taittaja.
l Metsästäjä ja Jägaren -lehdet ovat
muihin, tilattaviin aikakauslehtiin, verrattuna hiukan erilaisessa asemassa. Henkilölle joka on suorittanut metsästäjätutkinnon ja maksanut riistanhoitomaksun, postitetaan valitsemastaan kielestä riippuen joko Metsästäjä tai Jägaren -lehti. Mutta, jos ostaa omakotitalon ja puutarhan, ei automaattisesti saa Viherpiha-lehteä tai jos saa vauvan, ei saa Vauva-lehteä vaikka kuinka tuntisi tarvitsevansa tietoa asiasta. Näin ollen metsästäjät ovat erityisasemassa, koska heidän tietotaitonsa tukemista ja asioista ajan tasalla pysymistä pyrkii edesauttamaan "ammattilehti", joka kuuluu jokaiselle. Tämä kannattaa pitää mielessä silloinkin kun lehti syystä tai toisesta synnyttää kritiikkiä ja siihen ollaan tyytymättömiä.
12 l Metsästäjä l 4 l 2011
Kuusi kertaa vuodessa
Metsästäjä ja Jägaren on ilmestynyt vuodesta 1965 lähtien kuusi kertaa vuodessa (poikkeuksena 1970-75, jolloin lehdet ilmestyivät neljänä numerona vuodessa). On selvää, että suhteellisen harva ilmestymistiheys määrittää lehden linjaa. Joskus kaivattu ajankohtaisuus ei istu tähän ilmestymistiheyteen, vaan kunkin lehden artikkelikokonaisuus korostaa jo tapahtuneita asioita selittäviä ja taustoittavia seikkoja. Erittäin harvoin tapahtuu lakimuutoksia tai muita harrastukseen vaikuttavia asioita, joita voidaan raportoida tuoreeltaan. Muutoinkin ajankohtaiset uutiset kuuluvat lähinnä päivälehtien tai keltaisen lehdistön mandaatteihin eikä varsinkaan negatiivisten alan uutisten kommentointi ole perinteisesti kuulunut lehtien ensimmäisiin hoidettaviin asioihin.
Riistakolmiot olivat 1980-luvun uusi kannanarviointimenetelmä.
Riistanhoitokokeilua raportoitu mittavasti
Metsästäjäin Keskusjärjestöön perustettiin 1970-luvulla riistanhoidon kokeilututkijan vakanssi, jota hoiti menestyksellisesti Pentti Vikberg 2000-luvulle saakka. Metsästäjässä julkaistiin oman kokeilutoiminnan tuloksia lähes kolmen vuosikymmenen aikana yhteensä yli 340 artikkelia, joiden sivumäärä oli mittavat 550 sivua. Leijonanosan artikkeleista käsittivät vesilintuartikkelit, olihan vesilintuympäristöjen muodostaminen jo kolme vuosikymmentä sitten ajankohtainen asia eikä suinkaan 2000-luvun muoti kuten nyt jotkut muut tahot pyrkivät esittämään. Vesilintuartikkeleiden osuus oli vajaa puolet kaikista. Seuraavilla sijoilla olivat metsäkanalinnut ja hirvieläimet, jotka muodostivat noin kolmanneksen sisällöstä. Turkiseläimet, riistapeltokokeilut ja peltoriistan osuudet kattoivat jäljellä olevan osuuden. Marginaalisesti olivat edustettuina jänis, vahinkolinnut ja yleinen riistanhoito. Kokeilutoiminnan raportointiin lehdissä liittyy myös Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksessa tehty periaatepäätös¸ jonka mukaan riistanhoitokokeilut, joita ennen raportoitiin tutkimuslaitoksen omissa julkaisuissa ja Suomen Riistassa, siirrettiin systemaattisesti Metsästäjä-lehden raportoitavaksi.
Hirvikannan kasvu vaikutti lehteenkin
1970-luvun lopulla koettiin hirvikannan ennennäkemätön kasvu, joka ilmeisesti romutti vuosikymmenen puolivälissä toiminnanjohtaja Tapio Raittiin ja muun toimituksen vakaat aikomukset lehden linjan muuttamisesta pienriistapainotteisemmaksi. Toiminnanjohtaja Tapio Raitis kirjoitti: "Valistuslehtien sisällöstä tullaan käyttämään aikaisempaa enemmän pienriistakysymysten selvittelyyn ja jätetään eräänlaisen "yliotteen" saaneet hirvieläinkysymykset vähemmälle. Yleisenä tyylinä tulee olemaan myös lehden sisällön keventäminen ja luettavuuden parantaminen mm. kuvien käyttöä lisäämällä". Ikäiseni hirvimiehet muistavat hyvin kuinka hirvikannan kasvu aiheutti ennennäkemättömät jahdit, jotka muutamana syksynä aiheutti-
Kansiaiheet ovat olleet pääosin riistaeläinaiheisia koko lehden ilmestymisajan.
Metsästäjä l 4 l 2011 l 13
vat metsästyksen muuttumisen lähes työksi. Näinhän on ollut pohjoisissa osissa maatamme myöhemminkin. On siten selvää että lehdenkin oli otettava lusikka kauniiseen käteen ja raportoitava hirvistä, vaikka näin ei olisi aina haluttukaan.
Eräkulttuuria esiteltiin myös. Artikkelissa kerrotaan kuuluisimmista erämaalareistamme.
Sisältösuunnitelmat käyttöön
1980-luvun alussa laadittiin lehdille sisältösuunnitelmia, jotka sisälsivät vielä nytkin käytössä olevia aihealueita. Lehdessä ryhdyttiin julkaisemaan vakiopalstoja, joita olivat mm. järjestön kuulumiset ja uutiset, toiminnanjohtajan palsta, riistanhoitopiirien tiedotukset, riistanhoitokokeilujen tuloksia, kysymyksiä ja vastauksia, kaupantekoa ja pakina. Lisäksi esiteltiin jokin riistalaji, järjestön toimintaa, katsauksia metsästyskulttuuriin sekä joitakin metsästystapaturmia varoittavina esimerkkeinä. On selvää, että lehti kehittyy tekijöiden mukana. Kun toimituskunta vaihtuu ja uudet ihmiset tulevat tekemään asioita, ensin perehdytään siihen, mitä on tehty ja vähän aikaa tehdään kuten ennenkin. Sen jälkeen uusia ideoita keksitään ja sekoitetaan ne vanhaan. Tällä tavoin lehti kehittyy ja kun pysytään ajan hermolla, tulos on hyvä. Sisältösuunnitelma luo pohjan tekemiseen ja vakiopalstat kehyksen, joiden oheen voidaan aina kehittää jokin lehtikohtainen teema.
Luettavuuden parantamista kuvien käytöllä
Kuvien ja graafien käyttö hyvällä maulla parantaa eittämättä luettavuutta. 1970-luvulla lehtien taittajaksi tullut Veikko Lahtinen loi perustan lehtien ulkoasulle. Näyttävät kokosivun kuvat, väripohjat artikkelilaatikoissa ja graafeissa sekä mustavalkoisten piirroskuvien kekseliäs käyttö muuttivat lehdet aikakauslehtimäiseen suuntaan. Samaan aikaan värikuvien laadun parantuminen ja kuvien saatavuus sekä kuvaajien esiinmarssi vaikuttivat taiton monipuolistumiseen. Myös kirjapainotekniikat kehittyivät. Valokuvien nelivärierottelu paransi laatua oleellisesti joskin kuvien teko näillä tekniikoilla oli kallista.
Lehden taitto monipuolistui 1970-luvun jälkeen. Myös painotekniikat kehittyivät ja kuvien laatu parani. 80-luvun lopulla Metsästäjä-lehdestä tuli kokonaan nelivärinen julkaisu.
Kolmen vuosikymmenen tapahtumia
Kolmen vuosikymmenen (19702000) merkittävimpiä tapahtumia metsästysrintamalla on vaikea sisällyttää yhteen artikkeliin. Voi olla niin, että kirjoittajan korostamat tapahtumat voivat olla jollekin yhdentekeviä ja pois jää niitä tapahtumia, jotka ovat olleet merkittäviä joillekin. Varmaa kuitenkin on, että metsästäjämäärä on näinä vuosikymmeninä kasvanut vuoden 1968 175 000:sta yli 300 000:een riistanhoitomaksun suorittaneeseen. Tätä taustaa vasten metsästys harrastuksena ja yhteiskunnan osatoimintona on merkittävää. Samaan aikaan on syntynyt myös metsästyksen vastaisuutta, joka osin johtuu ennakkoluuloista ja vääristä käsityksistä. Tosiasia
kuitenkin on, että suurin osa yhteiskunnasta suhtautuu harrastukseen neutraalisti ja sen hyväksyen.
1970-luku enteili hirvieläinkantojen kasvua
Kuten edellä esitettiin, hirvikanta koki melkoisen kasvun 1970-luvun lopulla. Suurin kanta oli 1980-luvun alussa ollen yli 150 000 hirveä ja suurin kaatomäärä saavutettiin 1984, joka oli yli 68 000 hirveä. Vastaavasti pienin kaatomäärä kirjattiin vuonna 1997 reilut 22 000 yksilöä. Pyyntiluvat ja kaatomäärät on julkaistu vuosittain Metsästäjässä. Myös muiden hirvieläinten kannat po. ajanjaksona kasvoivat. Valkohäntäpeurakanta kääntyi huomattavaan nousuun 1990-luvun puolivälissä ja metsäkauris levisi suureen osaan maata mm. siirtoistutusten seurauksena. Metsästäjäkuntaa oli jo 1950-luvulta neuvottu mahdollisimman varovaiseen riistakantojen verotukseen. Kuitenkin 1970-luvulla tutkimustulokset ja käytäntö osoittivat, että nopeasti lisääntyviä riistaeläimiä, kuten jänistä, voitiin hyvinä lisääntymisvuosina verottaa runsaammin.
Metsästäjäin Keskusjärjestö toimitti lehden vastineeksi riistanhoitomaksusta.
14 l Metsästäjä l 4 l 2011
Muutoksia 1980-luvulla
1980-luku oli metsästysharrastuksessa monessa suhteessa edistyksen aikaa. Aloitettiin vuoropuhelu ympäristönsuojelusektorin kanssa, kehitettiin riistakantojen arviointimenetelmiä, kehitettiin metsästysorganisaatiota ja kiinnitettiin yksilön metsästystaitojen parantamiseen huomiota.
Riistakolmioiden esiinmarssi
Vuosikymmenen ehkä tärkein riistaan liittyvä hanke oli riistantutkimuksen kehittämät riistakolmiot, joilla korvattiin aikaisemmat reittilaskennat. Tavoitteena oli saada riittävän tiheä kolmiokanta, jotta arvioinnit olisivat luotettavia. Parhaimmillaan kolmioita olikin maassa hiukan toistatuhatta. Reittiarviointeihin verrattuna kolmioilla on monta etua: talvikolmioilla voidaan havainnoida muitakin riistaeläimiä kuin kanalintuja, kolmio kulkee erilaisten biotooppien lävitse ja sen sijainti on maastossa aina sama. Uudistus oli maailmanlaajuisestikin arvioituna merkittävä. Kolmiot antavat metsästäjille ja tutkijoille paljon enemmän tietoja kuin monet muut arviointimenetelmät. Toisaalta kolmioiden laskenta on metsästäjäkunnan vankka näyttö vakavasta suhtautumisesta harrastukseen, onhan tehty työ vapaaehtoista ja palkatonta.
Raivotaudista raportoitiin runsaasti 1980-luvulla ja aiheesta, onhan kyseessä vaarallinen tauti. Ensimmäinen raivotautihavainto Suomessa sitten Kanahaukan täysrauhoitus yllätti metsästäjät 1980-luvun lopulla. 50-luvun todettiin 8. huhtikuuta 1988
Uusi metsästyslaki 1993
90-luvun merkittävin tapahtuma oli ilman muuta uusi metsästyslaki, joka korvasi vuoden 1962 lain. Mielenkiintoista on, että metsästyslakia on uudistettu noin kolmenkymmenen vuoden välein. Ennen vuoden 1962 lakia voimassa oli laki vuodelta 1934. Huomattava muutos vanhaan lakiin verraten oli termi "kestävä käyttö". Metsästystä tuli toteuttaa kestävän käytön periaatteella pääomaan kajoamatta. Laki piti muutenkin silmällä EU:n direktiivejä, jotka vaikuttivat metsästykseen suojelun kautta. Olihan maamme EU-jäsenyyshakemus jo jätetty. Lain voimaantulo aiheutti metsästäjäjärjestöissä ennennäkemättömän koulutus- ja kurssikierroksen ja mm. Metsästäjän opas koki täydellisen muodonmuutoksen. On selvää, että Metsästäjä ja Jägaren käyttivät huomattavan sivumäärän lakia koskeviin asioihin ja informaatioon. Kuitenkin ilmeisesti eniten metsästäjiä puhutti lakiin sisällytetty säädös lyijyhaulien kieltämisestä vesilintumetsästyksessä, joka kuitenkin siirtymäsäädöksen myötä astui voimaan vasta elokuun alussa 1996. Kaiken kaikkiaan laki on osoittautunut varsin nykyaikaiseksi ja siihen on oltu tyytyväisiä. Vuosikymmenen lopussa puheenaiheeksi nousi mm. petokysymys, josta enemmän sarjan seuraavassa osassa. Artikkelissa käsitellään nykyisyyttä ja pohditaan hieman tulevaisuuttakin. l
Metsästyslain osauudistus
Vuosikymmenen aikana toteutettiin myös metsästyslain osauudistus, jossa riistanhoitopiirit ja yhdistykset eritytettiin omiksi yksiköikseen. Lakiin tuli myös säännös, jonka mukaan metsästyskorttivaroja voitiin käyttää myös muuhun kuin metsästäjäorganisaation kuluihin. Tämä tarkoitti sitä, että varoja voitiin käyttää esimerkiksi metsästysmuseon hyväksi. Vuonna 1989 valmistui Riihimäelle kauan kaivattu uusi museorakennus ja varsin vaiherikas, jo 1930-luvulla alkanut metsästysmuseohanke sai ansaitun päätöksen. Uusi metsästysmuseo avattiin yleisölle kesällä 1990.
Metsästysmuseo valmistui 1990 Riihimäelle. Rakennusvaihe sai palstatilaa.
Vieras jota ei kaivattu
Vuosikymmenen lopulla rantautui Suomeen raivotauti eli rabies. Metsästäjiä tarvittiin taas ja tauti pystyttiin torjumaan rokotesyötein ja pienpetokampanjoin. Asiasta raportoitiin useissa lehtien numeroissa. Syöttejä kylvetään vieläkin vuosittain itärajalle ja maa on pysynyt nyt vuosia rabiesvapaana alueena. Täydellinen raportti tapahtumista on luettavissa Suomen Riistan numerosta 37 vuodelta 1991 (Bengt Westerling: Raivotauti Suomessa ja sen torjunta vuosina 1988-90). 16 l Metsästäjä l 4 l 2011
WWW. HAG LO fS . fI
HAGLöfS GRYM HI
Tukeva, korkeavartinen vaelluskenkä innovatiivisesta materiaaliyhdistelmästä. Kevyt, kestävä ja nopeasti kuivuva. Vuorattu Gore-Tex® Performance Comfortilla. Anatomisesti muotoiltu sisäpohja SOLElta tukee koko jalkaa. Pitävä ulkopohja on valmistettu yhteistyössä Vibramin® kanssa.
DAVI D KVART
GRYM HI KENKIÄ MYYVÄT SEURAAVAT LIIKKEET Intersport Erä-Urheilu Joensuu, Intersport Rintamäki Oulu, Intersport Imatra, Intersport Jämsä, Intersport Kokkola, Intersport Megast. HAGLÖFS LOGOTYPE Koskikeskus Tampere, Intersport Rovaniemi, Intersport Sotkamo, Kesport Evijärvi, Kesport Iisalmi, Kesport Kemijärvi, Kesport Kuusamo, Kesport Pieksämäki, Kesport Äänekoski, Kolström Oy, Oulainen Urheilu Pajala, Oy Carlson Joensuu, Oy Carlson Kuopio, Oy Carlson Mikkeli, Oy Carlson Varkaus, Mysports Vaasa, Palettisport Saarijärvi, Palettisport Kyyjärvi, Partiovaruste Turku, Retkiaitta Outdoor Oy, Retkiaitta Outdoor Tammisto, Sportia Kt-Sport Kuusankoski, Sportpiste Karhula, Supersport Seinäjoki, Trekki Lahti, Trekki Heinolan Abc, Trekki Riihimäki Abc, Urheilu Koskimies Lappeenranta, Wasasport Vaasa.
B A S I C L O G O T Y P E . TO B E U S E D A S N E G AT I V E W H I T E O N A B L A C K O R D A R K B A C K G R O U N D
O UT ST A NDIN G OUTDOOR EQUIP MEN T
M
Maa- ja metsätalousmoinisteriön kala- ja riistaosaston apulaisosastopäällikkö Christian Krogell lyötiin Saint Hubertuksen ritariksi.
Krogellille ja Kairikolle tunnustus kansainvälisestä riistatyöstä
l Maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston apulaisosastopäällikkö Christian Krogell on kutsuttu arvostetun riista-alan ritarikunnan jäseneksi. Eurooppalainen St. Hubertus -ritarikunta kutsui Krogellin jäsenekseen Belgiassa St. Hubertin katedraalissa kesäkuun alussa. Se on tunnustus kansainvälisesti ja kansallisesti tehdystä merkittävästä työstä riistatalouden edistämiseksi. Samassa yhteydessä tunnustuksen sai myös eräneuvos Juha K. Kairikko, Suomen metsästäjäliiton pitkäaikainen toiminnanjohtaja. Nyt kun tavoitteet toteutuvat hyvää vauhtia on myös viimein mahdollista osoittaa miten laajamittaisella vapaaehtoisella työllä voidaan edistää varsinaista luonnonhoitoa ja yhteistyötä yli rajojen. Metsästysoikeuden haltijat ja maanomistajat ovat tässä työssä avainasemassa, sillä heillä on juridinen oikeus toteuttaa hallinnassaan olevilla mailla suunnitelmallista työtä riistan ja muun luonnon hyväksi, Krogell jatkaa. Saint Hubertus on vuonna 1444 perustettu ritarikunta, joka edistää riistanhoitoa ja riistaosaamista kansainvälisesti. Ritarikunta kutsuu jäsenikseen riista-asioissa kansainvälisesti ansioituneita ammattilaisia. Itse Pyhä Hubertus eli 600 - 700-luvuilla jälkeen Kristuksen. Hänen on kerrottu kääntyneen kristityksi metsästysretkellä nähtyään ristinmerkin hirven sarvien välissä. Tämän jälkeen hänestä tuli ensimmäinen riistanhoitaja ja vähitellen metsästyksen suojelupyhimys. Oleellista on, että Hubertus-aate elää edelleen: ritarikunta pitää yllä riistanhoidon ja riistan kunnioittamisen perinteitä. Christian Krogell on metsästysneuvos ja filosofian maisteri Kirkkonummelta. Hän on tehnyt pitkän ja monipuolisen uran riistahallinnossa muun muassa maa- ja metsätalousministeriössä, Metsähallituksessa ja Metsästäjäin keskusjärjestössä. Tällä hetkellä hän työskentelee maa- ja metsätalousministeriön kala- ja riistaosaston apulaisosastopäällikkönä.
Krogell on iloisesti yllättynyt saamastaan tunnustuksesta.
Vaikka nimitys on henkilökohtainen se on myös kunnianosoitus koko suomalaiselle riistataloudelle. Se osoittaa, että Suomen riistataloutta arvostetaan myös kansainvälisesti. Meidän riistakonserniyhteistyömme toimii hyvänä esimerkkinä muille ja esimerkiksi riistaneuvostojen työskentely on hyvinkin poikkeuksellista eurooppalaisessa mittakaavassa, hän sanoo. Riistakonserni-ideologia ja kokonaisvaltainen kansallinen riistatalousstrategia ovat olleet pitkään Krogellin tavoitelistan tärkeimpiä kysymyksiä. Riistakonsernin toimintamuodot sekä niin lajikohtaiset kuin eri elinympäristöjä koskevat hoitosuunnitelmat muodostavat kokonaisuuden luonnon monimuotoisuuden kehittämiseksi ja säilyttämiseksi.
Krogell on vaikuttanut riistahallinnon kansainvälisillä kentillä 80-luvulta lähtien. Hän on toiminut Suomen pitkäaikaisena edustajana eri kansainvälisten luonnonsuojelusopimusten hallintoelimissä, kuten Euroopan luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusopimus eli ns. Bernin sopimus, vaeltavien villieläinten suojelua koskeva ns Bonnin sopimus ja sen alaisuuteen kuuluvan vesilintujen suojelua koskeva AEWA sopimus. Krogell on lisäksi ollut mukana myös Cites ja Ramsar sopimuksia koskevien asioiden hoidossa. Krogellilla oli myös keskeinen rooli EU:n luonnonsuojeludirektiivejä koskevissa neuvotteluissa, joissa riistaasiat muodostivat EU:n kannalta hyvin hankalan asetelman. Tällä hetkellä hän toimii muun muassa kansainvälisen metsästys- ja riistansuojeluneuvoston CIC:n muuttolintukomission varapuheenjohtajana. Työssään hän on aktiivisesti vienyt "riistakonserniajatusta" ulkomaille ja pyrkinyt vahvistamaan riistahallinnon yhteistyötä myös Euroopan laajuisesti. Eräneuvos Juha K. Kairikko, joka kutsuttiin samassa tilaisuudessa ritarikunnan jäseneksi, on tuttu jo neljän vuosikymmenen ajalta, jolloin hän toimi Suomen Metsästäjäliiton toiminnanjohtajana ja Jahti (aik. Urheilumetsästys) -lehden päätoimittajana. Hänet tunnetaan myös erittäin tuotteliaana erätietokirjailijana ja hän on saanut kansainvälistäkin tunnustusta kirjallisesta tuotannostaan. Aiemmin Saint Hubertin ritarikuntaan on kutsuttu kaksi suomalaista eräneuvosta: Olavi Joensuu, juuri eläkkeelle siirtynyt Metsähallituksen entinen erätalouspäällikkö ja Lorenz Uthardt, pitkäaikainen Metsästäjäin Keskusjärjestön hallituksen varapuheenjohtaja, EU:n jäsenmaiden metsästäjäjärjestöjen liiton FACE:n varapuheenjohtaja ja Suomen CIC-delegaation puheenjohtaja. l
Uudet Saint Hubertuksen ritarit: Christian Krogell ja Juha K. Kairikko.
18 l Metsästäjä l 4 l 2011
Metsästysajat 1.8.201131.7.2012
RIISTALAJIT Sorsalinnut *1 Merilinnut *2 Haahka, koiras Haahka, naaras Nokikana Meri- ja metsähanhi Kanadanhanhi Lehtokurppa Teeri Pyy Metso Riekko MAAKUNTA TAI KUNTA Koko maassa Koko maassa Koko maassa Koko maassa Koko maassa Koko maassa Koko maassa Koko maassa Koko maassa Koko maassa Koko maassa Pohjois-Savon, Pohjois-Karjalan, Etelä-Pohjanmaan, KeskiPohjanmaan, Pohjanmaan, KeskiSuomen, Pohjois-Pohjanmaan, Kainuun ja Lapin maakuntien alueella. Enontekiö, Inari, Utsjoki Kiiruna Peltopyy Enontekiö, Inari, Utsjoki Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja PohjoisPohjanmaan maakuntien alueella. Muualla maassa Suomen riistakeskuksen myöntämällä ML 10 §:n mukaisella pyyntiluvalla Fasaani Sepelkyyhky Metsäjänis ja rusakko Villikani Orava Euroopanmajava Koko maassa Koko maassa Koko maassa Koko maassa Koko maassa Suomen riistakeskuksen myöntämällä ML 10 §:n mukaisella pyyntiluvalla Koko maassa Koko maassa Koko maassa METSÄSTYSAJAT/ POIKKEUSLUPA-AIKA 20.8. klo 12.00-31.12. 1.9.-31.12. 1.6.-31.12. 20.8. klo12.00-31.12. 20.8. klo12.00-31.12. 20.8. klo12.00-31.12. 20.8. klo12.00-31.12. 20.8. klo12.00-31.12. 10.9.-31.10. 10.9.-31.10. 10.9.-31.10. 10.9.-31.10. Mufloni Hirvi Koko maassa Suomen riistakeskuksen myöntämällä ML 26 §:n mukaisella hirvieläimen pyyntiluvalla Enontekiö, Inari, Muonio, Utsjoki Valkohäntäpeura 10.9.-31.10. Metsä- ja kuusipeura 1.9.-29.2. 10.8.-31.10. 1.9.-29.2. 1.9.-31.3. 1.12.-31.1. 20.8.-30.4. Metsäkaurisuros -naaras ja vasa Karhu Suomen riistakeskuksen myöntämällä ML 26 §:n mukaisella hirvieläimen pyyntiluvalla Suomen riistakeskuksen myöntämällä ML 26 §:n mukaisella hirvieläimen pyyntiluvalla Koko maassa Koko maassa Poronhoitoalueella, metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen (169/2011) 7 §:n nojalla. Muualla maassa metsästyslain 41 a §:n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää: karhun (lukuunottamatta vuotta nuorempaa karhun pentua sekä karhunaarasta, jota tällainen pentu seuraa) pyydystämiseksi tai tappamiseksi 20.8.-31.10. Muualla maassa Suomen riistakeskuksen myöntämällä ML 41 §:ssä tarkoitetulla poikkeusluvalla Susi Suomen riistakeskuksen myöntämällä ML 41 §:ssä tarkoitetulla poikkeusluvalla Lisäksi metsästyslain 41 a §:n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää: suden pyydystämiseksi tai tappamiseksi Villisika Halli Norppa RIISTALAJIT Saukko MAAKUNTA TAI KUNTA Suomen riistakeskuksen myöntämällä ML 41 §:ssä tarkoitetulla poikkeusluvalla. ML 41 a §:n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää: saukon pyydystämiseksi tai tappamiseksi Suomen riistakeskuksen myöntämällä ML 10 §:n mukaisella pyyntiluvalla Suomen riistakeskuksen myöntämällä ML 10 §:n mukaisella pyyntiluvalla Koko maassa METSÄSTYSAJAT/ POIKKEUSLUPA-AIKA Kts. www.riista.fi
Kts. www.riista.fi
1.9.-15.10., 16.4.31.5. 16.4.-31.12.
1.6.-29.2. (Naarasta, jolla on porsaat, ei saa tappaa) 1.9.-30.11. 24.9-31.12.
10.9.-31.3. 10.9.-31.3. 10.9.-31.10.
1.9.-20.9. ja 11.10.-30.11. 24.9.-31.1.
24.9.-31.1.
1.9.-31.1., 16.5.-15.6. 1.9.-31.1. 20.8.-31.10. (Naarasta, jolla on pennut, ei saa tappaa, ei myöskään vuotta nuorempaa pentua). 20.8.-31.10. (Naarasta, jolla on pennut, ei saa tappaa, ei myöskään vuotta nuorempaa pentua)
Kanadanmajava Piisami Kettu, tarhattu naali, supikoira, minkki, hilleri ja mäyrä Näätä Kärppä Ilves
20.8.-30.4. 1.10.-19.5. Koko metsästysvuosi (Naarasta, jolla on pentue ei saa tappaa 1.5.-31.7. 1.11.-31.3. 1.11.-31.3. 1.1.-31.12.
Koko maassa Koko maassa Suomen riistakeskuksen myöntämällä ML 41 §:ssä tarkoitetulla poikkeusluvalla ML 41 a §:n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää: ilveksen (lukuunottamatta ilveksen naarasta, jota vuotta nuorempi pentu seuraa) pyydystämiseksi tai tappamiseksi
1.1.-31.12.
1.12.-28.2
Kts. www.riista.fi
Huomautukset: *1) Sinisorsa, tavi, heinätavi,haapana, jouhisorsa, lapasorsa,punasotka, tukkasotka, telkkä. *2) Alli, tukkakoskelo, isokoskelo Huom! Metsäkaurista saa metsästää ajavaa koiraa käyttäen vain 24.9.31.1. välisenä aikana.
Kts. www.riista.fi
Metsästysrajoitusmenettely on muuttunut!
l Maa- ja metsätalousministeriön asetus mahdollisista rajoituksista annetaan viimeistään 5.8.2011 ensimmäisten riistakolmiolaskentatulosten valmistuttua. l Metsästysrajoitukset löytyvät ajantasaisina riistakeskuksen nettisivulta osoitteessa www.riista.fi! l Toivottavaa on, että mahdollisimman suuri osa riistakolmioista laskettaisiin jo heinäkuun aikana, jotta tuloksia voidaan hyödyntää mahdollisia rajoituspäätöksiä valmisteltaessa.
n Maaliskuun alussa voimaan tulleessa riistahallinnon uudistuksessa toimivalta kieltää tai rajoittaa metsästystä siirrettiin maa- ja metsätalousministeriölle. Jos riistaeläinlajin kanta vaarantuu sen esiintymisalueella tai osalla esiintymisaluetta, kyseisen riistaeläinlajin metsästys voidaan kieltää tai sitä voidaan rajoittaa ministeriön asetuksella. Riistahallinnon uudistuksen siirtymävaiheessa ministeriö antaa tarvittaessa yhden asetuksen, joka voi koskea useampaa riistalajia. Suomen riistakeskus kuulee riistanhoitoyhdistyksiä yhdistyskohtaisista rajoitustarpeista ja valmistelee niistä ministeriölle esityksen, jonka jäl20 l Metsästäjä l 4 l 2011
keen mahdollinen asetus annetaan viimeistään 5.8. mennessä. Kielto tai rajoitus voi tulla voimaan aikaisintaan kahden viikon kuluttua asetuksen antamisesta. Metsäkanalintukannat voivat vaihdella paljon kesän pesinnän onnistumisesta riippuen, ja ajantasaisin tieto metsäkanalintukannoista saadaan riistakolmiolaskennoista. Riistakolmiolaskennat voidaan aloittaa 23.-24.7. Toivottavaa onkin, että mahdollisimman suuri osa riistakolmioista laskettaisiin jo heinäkuun aikana, jotta tuloksia voidaan hyödyntää mahdollisia rajoituspäätöksiä valmisteltaessa.