• 4 / 2009 Mufloni ­ 70 vuotta Suomessa Kohenna lajintunnistustaitojasi! J kk Kolmonen: Jaakko K l Riistaeläin käyttöön kokonaan Puheenjohtaja Tauno Partanen: Muutos on mahdollisuus Pidä pää kylmänä karhunmetsästäjä!
• Vieraskynä Tunnistamisen tärkeydestä Lintuharrastajat arvostelevat usein sorsastajien tunnistustaitoa ja väittävät, että osa metsästäjistä tekee lajinmäärityksen vasta saaliista ­ jos silloinkaan. Luottamuspula lähtee tunnistamisen hankaluudesta. Syksyisten vesilintujen ja hanhien määrittäminen on vaikeaa. Siihen nähden tunnistustaitoa mittaavan metsästäjätutkinnon lajinmääritysosiota pidetään lapsellisen helppona. Se ei mittaa valmiutta vesilinnustamiseen. Hämärämetsästys on osa tunnistuskeskustelua. Lintuharrastajat kuulevat sorsastuksen jatkuvan yleisesti niin hämärässä, etteivät pidä tunnistusta mahdollisena. On oltava varma, ettei ylilentävä taivasta vasten mustana piirtyvä lintu ole esimerkiksi harmaasorsa, lapasotka, tundrahanhi tai uivelo. Jos lajilleen tunnistaminen ei onnistu, on luovutettava. Iltalento saa jatkua, metsästys ei. Onko epäilyssä perää? Onko sorsastajien joukossa harrastajia, joiden lajinmääritystaidot ovat puutteelliset? Tai pahempaa, joille on yhdentekevää piirtyykö tähtäimen takana iltataivasta vasten metsä- vai tundrahanhen silhuetti? Riistatilastot tukevat lintuharrastajien epäilyksiä. Metsästäjien ilmoituksiin perustuvien tilastojen mukaan viime vuosien heinätavisaalis on ollut keskimäärin 16 500 yksilöä. Tämä on mahdotonta. Oikea heinätavisaalis voi olla vain murto-osa tästä. Metsästäjien ilmoitusten mukaan romahdusmaisesti vähentynyttä heinätavia verotetaan vuosittain moninkertaisesti Suomen pesimäkanta. "Äijäpuheissa" tunnistamisen tärkeyttä joskus vähätellään. On totta, että suurella todennäköisyydellä saalis on riistalintu, jos pystyy tunnistamaan kohteen edes sorsalinnuksi. Totta on myös, että rauhoitettu sorsalintulaji voi esiintyä jokaisella sorsastuskohteella. Riski rauhoitetun lajin ampumiselle on siis aina olemassa ja hyvät tunnistustaidot välttämättömiä. Riski on erityisen suuri hanhissa. Lajien esiintymisessä on tapahtunut valtavia muutoksia viime vuosina. Suuressa osassa maata rauhoitettu hanhilaji tulee nykyään metsästyskaudella vastaan riistahanhia todennäköisemmin. Kiljuhanhen tai muun uhanalaisen lajin vahingossa metsästämistä ei saa sattua. Kyse on paitsi jopa tuhansien eurojen sanktioihin johtavasta luonnonsuojelurikoksesta myös uhanalaisen lajin tulevaisuudesta. Mielestäni metsästäjän "ammattiylpeyteen" kuuluu varmistaa, ettei vahinko satu omalle kohdalle. Sen voi varmistaa vain harjoittelemalla tunnistusta ja malttamalla mielensä aina kun ei ole varma lajintunnistuksesta. Metsästyskortin antama oikeus metsästää on mahtava oikeus. Se on lupa tappaa - "license to kill". Mielestäni luvan haltijoiden velvollisuutena on osoittaa, että epäilijät ovat väärässä. Metsästäjätutkinnon modernisointi sekä paikkakunta- ja päiväkohtaiset aikarajat hämärämetsästykseen Ruotsin tapaan minimoisivat arvostelun. Metsästäjätutkinnossa vesilintujen lajinmäärityskykyä pitäisi mitata vaihtuvin lyhytkestoisin videoleikkein tai valokuvin syyspukuisista sorsalinnuista ­ metsästystapahtumaa simuloiden. Metsästyskortti pitäisi jakaa osiin: nisäkäskortti, vesilintukortti, kanalintukortti jne. Kunkin ryhmän metsästyskortin saamiseksi olisi osoitettava sekä lajiryhmän tunnistustaidot että metsästystaidot. Olisitko valmis alistamaan omat tunnistustaitosi testiin ja hiljentämään lintuharrastajien arvostelun? G Kirjoittaja on suojelu- ja tutkimuspäällikkö BirdLife Suomi ry:ssä Teemu Lehtiniemi Mitä mieltä sinä olet? Ovatko sinun ja metsästyskaveriesi lajintunnistustaidot laillisen ja eettisesti korkeatasoisen metsästyksen edellyttämällä tasolla? Kerro mielipiteesi osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna 2 Metsästäjä 4 / 2009 Vieraskynä on lehtemme palsta, johon pyydämme kannanottoja.
• Tässä numerossa N:o 4 10.07.2009 58. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun maksaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 04.09.2009. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Jari Pigg Toimituspäällikkö: Klaus Ekman Toimitussihteeri: Maria Nikunlaakso Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Jari Pigg (pj) Juha Immonen (vpj) Bror Blusi Klaus Ekman Visa Eronen Ilkka Eskola (Hansaprint) Mikaela Miekanmaa (MMM) Juha Mäkinen (MH) Maria Nikunlaakso Vesa Ruusila (RKTL) Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 00890 Helsinki, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT 2009/ MET09_04 Kansikuva: Mikael Wikström sivu 20 Karhut ihmisasutuksen piirissä ­ menetelmiä ongelmien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon sivu 42 Vesilintujen siipikeräys tuotti arvokasta tietoa sivu 82 Metsäkauriit ja valkohäntäpeurat satelliittipantaseurannassa sivu 48 2 4 5 6 10 11 12 16 20 Lintulahdet Life ­ monipuolisella hoidolla lisää kosteikkolintuja sivu 72 Tarhaus ja istutukset osana peltopyykannan hoitoa 52 Jäljestys on tärkeä osa suurriistavirka-aputoimintaa 56 Mufloni ­ 70 vuotta Suomessa 60 Miksi riistakolmioita? 64 Ekin kanssa Erällä: Harhapoluilla 68 Metsästäjän kuntostartti, osa III: Viimeistele jahtikuntosi 72 Tarhaus ja istutukset osana peltopyykannan hoitoa 78 Satu Tuomisto: Metsästys sopii naisille 82 Metsäkauriit ja valkohäntäpeurat satelliittipantaseurannassa 84 Vesilintujen kutsunnat ­ eli miten sanoa se sorsaksi 86 Ulkomaalainen metsästysvieras ­ vinkkejä isännälle 88 Jaakko Kolmonen: Riistaeläin käyttöön kokonaan 92 Metsästäjäorganisaatio tiedottaa 96 Osoitteita 97 Kaupankäyntiä Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0047-6986 24 34 42 48 51 Vieraskynä: Tunnistamisen tärkeydestä Eräkalenteri Pääkirjoitus: Harkiten tulevaan syksyyn... Edustajakokous koolla Aulangolla ­ Tauno Partanen puheenjohtajaksi Puheenjohtajan palsta: Muutos on mahdollisuus Tutkijan tuntoja: Kymmenes helmi löytyi Metsästäjäin Keskusjärjestö ja Tracker Oy tarjoavat: Kaikille metsästäjille ilmainen maastonavigaattori Pidä pää kylmänä karhunmetsästyksessä Karhut ihmisasutuksen piirissä ­ menetelmiä ongelmien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon Suurpetojen kuolemat tutkimukseen Sorsalintujen tunnistaminen syyspuvussa, osa 1 Vesilintujen siipikeräys tuotti arvokasta tietoa Lintulahdet Life ­ monipuolisella hoidolla lisää kosteikkolintuja Eräaatoksia valtion mailta: Metsätalous ja metsästys yhteisillä apajilla Metsästäjä 4 / 2009 3
• Eräkalenteri HEINÄKUU Teksti ja kuvat Eerikki Rundgren Juhannuksesta alkaa pitkä- eli isokesä, kuten vanha kansa tapasi sanoa. Heinäkuussa helteet ja vesisateet seuraavat toisiaan. Suomen lämpöennätys on mitattu Turussa, missä elohopea kipusi 9.7.1914 +35,9 C asteeseen. Heinäkuussa on mitattu myös suurimmat vuorokausi- ja kuukausisademäärät. Puukko on jokaisen erämiehen tärkein työkalu ja ylpeydenaihe. Hyvä vuolupuukko istuu napakasti käyttäjänsä käteen. Sopivana terän mittana pidetään yleisesti oman kämmenen leveyttä. Tällaisella puukolla syntyvät kätevästi kiehiset ja onnistuvat muut pienet askareet. Korteniemen perinnetila on Liesjärven kansallispuiston suosituimpia nähtävyyksiä. Yleisötapahtumissa ihmiset pääsevat tutustumaan tilan arkeen ja voivat osallistua sen töihin. Lauantaina 11.7. Korteniemessä niitetään heinää ja nostellaan sitä seipäille kuivumaan. Valtaosa päiväperhosistamme lentää keskikesällä. Mitä lämpimämpi sää, sen vilkkaampaa lento on. Sateella perhoset laskeutuvat maahan. Runsaimmin päiväperhosia tapaa kukkakedoilla ja metsänreunoilla. Maatalousympäristön muutokset ja soiden ojitukset ovat harvinaistaneet monia lajeja. Suokeltaperhonen viihtyy nimensä mukaisesti soilla. Toukan tärkein ravintokasvi on juolukka, toisinaan myös mustikka. Komea perhonen jää helposti huomaamatta, mikäli keskikesän suoretket jäävät tekemättä. Kuvan yksilöt parittelivat Koivusuon luonnonpuistossa Ilomantsissa. ELOKUU Jahtikausi alkaa 10.8. kyyhkynmetsästyksellä. Suomessa esiintyy viisi kyyhkylajia, joista sepelkyyhky on riistalintu. Sepelkyyhkyt ovat runsastuneet ja niiden maataloudelle aiheuttamat vahingot paikoitellen kasvaneet. Vahinkojen estämiseksi sepelkyyhkyjä saa ampua riistanhoitopiirin luvalla. Fiskars 2009 SM -puukkokilpailussa palkittuja puukkoja voi ihailla Riihimäellä Suomen Metsästysmuseossa. Puukkomestareiden työt ovat esillä vielä elokuun ajan. Museon suosittu Ase ja kirja -tapahtuma järjestetään jälleen sunnuntaina 23.8. klo 10.00­15.00. Palautteet vieraskynä-palstasta Pitäisikö suojelualueilla ­ luonnonpuistoja tietenkin lukuun ottamatta ­ saada metsästää? Pitäisikö Natura 2000 -suojelualueverkon alueilla saada metsästää, niin kuin Naturaa käynnistettäessä valtiovallan suulla luvattiin? Metsästäjä-lehden lukijoiden mielipiteitä viime lehdessä esitettyyn vieraskynä-kysymykseen: I Pitäisi saada metsästää. I Luonnonsuojelualueet ja Natura-alueet tulee ilman muuta rauhoittaa kaikenlaiselta metsästykseltä. Mitä moninaisempi luontainen eliökanta luonnonsuojelualueilla kasvaa, sitä vahvempia ovat myös metsäkanalintukantojen ominaisuudet ja selviytymiskyky. Kyseiset alueet toimivat ns. alkuhautomoina, joista varsinkin linnut populaation kasvaessa lähtevät hakemaan lisäreviireitä ja sitä kautta lintumäärät laajemmaltikin lisääntyvät. I Kun kerran on luvattu, että metsästys säilyy, niin lupaukset on pidettävä. Muuten koko luonnonsuojelun uskottavuus kärsii. Pitäisikö suojelualueilla ­ luonnonpuistoja lukuun ottamatta ­ saada metsästää? kyllä 75 % ei 25 % Passipaikoille suunnataan hämärän suojissa ennen lintujen aamulentoa. Elokuun kuulaat aamut ja lämpimät illat ovat parasta metsästysaikaa, vaikka kyyhkyjahti jatkuukin aina lokakuun loppuun. Keskipäivän tunnit ennen iltalentoa käytetään leppoisaan seurusteluun ja saaliin käsittelyyn. Lukijoiden kommentit ommentit Käy osoitteessa www.riista.fi/vieraskyna ottamassa kantaa sivun 2 Vieraskynä-kirjoituksen kysymykseen. Osuvimmat mielipiteet julkaistaan jatkossa tällä palstalla. 4 Metsästäjä 4 / 2009
• Pääkirjoitus Jari Pigg päätoimittaja Harkiten tulevaan syksyyn... Kanalintutilanteesta näyttää muodostuvan tulevan syksyn osalta melkoisen vaatimaton. Jo vuosi sitten pesinnät epäonnistuivat monessa osassa maata ja lintukannoissa oli lähestulkoon pelkästään niin sanottuja vanhoja lintuja ­ niitä säästettävimpiä ja arvokkaimpia yksilöitä. Tänä kesänä on ollut suuressa osassa maata kylmää ja märkää juuri lintupoikueiden kuoriutumisen aikaan. Huolta on kannettu metsästäjien keskuudessa pienpoikasvaiheen menestymisestä ­ tai oikeammin menestymismahdollisuuksien puutteesta. Monet riistanhoitopiirit ovat käyttäneet harkintaansa ja päättäneet lyhentää syksyn kanalinnustusaikaa. Lisäkalibrointia pyyntiin on syytä harkita vielä elokuulla, kun riistakolmioiden laskentatulokset alkavat valmistua. Kolmiot on syytä laskea nimenomaan nyt, kun tarkkaa ja luotettavaa tietoa tarvitaan. Metsästysseurat voivat sitten päättää kanalintukiintiöistään ja rajoituksistaan laskentatietojen ja niitä täydentävien paikallisten havaintojen perusteella eikä pelkällä "tuntumalla". Kanalintupyytäjien murheen alhoja on ollut aiemminkin ja muun muassa riekko on ollut Pohjois-Suomessa vastaavissa aallonpohjissa menneinä vuosikymmeninä monia kertoja. Lintukannat nousevat pohjalukemistaan kyllä olosuhteiden muuttuessa taas otollisemmiksi, mutta metsästäjien ei ole syytä syventää pohjaa, vaan toimia päinvastoin. Luonnonsuojelulain muutosta käsitellään eduskunnassa syysistuntokaudella. Tarkoituksena on käytännössä kieltää metsästäminen aikaisempaa kattavammin ja useammilla alueilla. Olen ennenkin sanonut, että hirvenajon sallimisella ei ole mitään tekemistä metsästyksen sallimisen kanssa, ja olen samaa mieltä edelleen. On muuten erikoista, että vuosia sitten Natura-ohjelman sanottiin edustavan uudenlaista käytäntöä luonnonsuojelussa ja että Natura-alueilla rajoitetaan vain niitä toimia, jotka vaarantaisivat suojelun kohteena olevan elinympäristön tai luontotyypin. Niin saatiin ohjelmaan kattavasti monenmoisia alueita. Sitten puhuttiin ja kirjoitettiin, että mahdolliset metsästyksen rajoitukset tehdään aluekohtaisesti ja paikallisesti räätälöiden sekä erilaisia tavoitteita yhteen sovittaen. Ja että metsästystä rajoitetaan vain siltä osin kuin se on tarpeen. Ihmettelyä herättää se, että kun on saatu esimerkiksi jonkin kasvilajin tai silikaattikallion tai puustoisen suon perusteella Natura-alueelle jonkinmoinen hyväksyntä, niin nyt esitetään eduskunnalle lakimuutosta, jonka nojalla voidaan yhdellä perustamispäätöksellä metsästys kätevästi kieltää kymmenillä ja sadoilla näiden arvojen suojelualueilla, koska alueilla on tarkoitus "suojella luontoa ja ekosysteemiä kokonaisuudessaan", eikä metsästystä voida siksi sallia. Kansankielessä on vastaavanlaiselle toimintamallille monia värikkäitäkin termejä, joita ei tarvinne tässä luetella. Muutosehdotuksessa esitetään myös kätevää mahdollisuutta laajentaa suojelualueita vanhoille valtionmaille pelkästään maanmittaustoimituksella ilman nykyisin vaadittavaa säädösvalmistelutyötä. Siten saataisiin lisää hehtaareita suojelun piiriin, tosin ilman erityisiä luontoarvoja, koska valtion maat on jo moneen kertaan käyty läpi suojelutarpeiden osalta. Metsästyskielto tulisi voimaan näilläkin alueilla, kun perustetun alueen rauhoitussäännökset ulotettaisiin myös laajennusalueelle. Asiallinen luonnonsuojelu on metsästäjien mielestä hyvä asia, mutta ovatko maassamme käytetyt suojelun keinot jo aikansa eläneitä; ovatko ne enää oikeita, asiallisia, suhteellisia ja oikeutettuja? Uusiutuvien luonnonvarojen hyödyntäminen kestävän käytön periaatteen mukaisesti on maailmalla nimenomaan nähty keinona toteuttaa ihan oikeaa luonnonsuojelua. G PS. Vieraskynässä BirdLife Suomen suojelu- ja tutkimuspäällikkö Teemu Lehtiniemi kyselee oikeutetusti metsästäjien lajintunnistustaitojen perään. Ovatko sinun lajintunnistustaitosi ajan tasalla? Jokaisen metsästäjän kannattaa tutustua vaikka tämän lehden Jari Peltomäen laajaan syyspukuisten sorsien tunnistusartikkeliin. Nettisivultamme www.riista.fi löytyy myös korkealaatuista tunnistusmateriaalia niin hanhista kuin sorsalinnuistammekin (sorsaosio ilmestyy ennen metsästyksen alkua). Voit myös tilata varastoltamme Jari Peltomäen kirjoittaman ja kuvittaman Metsästäjän Lintuoppaan, jossa perehdytään nimenomaan syyspukuisiin riistalintuihin ja niiden tunnistamiseen. Näihin materiaaleihin perehdyttyäsi voit hyvällä omatunnolla vastata Teemu Lehtiniemen heittämään haasteeseen! Metsästäjä 4 / 2009 5
• Edustajakokous koolla Aulangolla Tauno Partanen puheenjohtajaksi Metsästäjäin Keskusjärjestön Edustajakokous oli koolla Aulangolla Hämeenlinnassa. Tällä perinteikkäällä paikalla keskusteltiin hyvin laajaalaisesti koko Metsästäjäorganisaation tulevaisuudesta. Koska koko istuva hallituskin oli erovuorossa, pientä jännitystä oli havaittavissa. käytettävissä jatkokaudelle, joten järjestölle tulisi valittavaksi myös uusi puheenjohtaja. Evaluoinnista vilkas keskustelu Metsästäjäorganisaation evaluoinnista saatiin aikaan vilkas keskustelu MMM:n Sami Niemen ja Talent Partnersin Jari Lindqvistin alustusten pohjalta. Kokousväki korosti useaan otteeseen riistanhoitoyhdistysten toimintaedellytysten turvaamista ja talkootyön merkitystä riista-alan hallinnossa. Talkootyö ja sen merkitys toki tuli korostetusti esille jo evaluointiraportin esittelyssä. Aiheesta käytiin myös paneelikeskustelu, jossa siinäkin tuli selkeästi esille tarve lähteä mukaan uudistumisprosessiin. Oulun riistapäällikkö Keijo Kapiainen alusti ansiokkaasti metsästysasetuksen muutoksesta, jossa viime vuonna riistanhoitopiireille siirrettiin vahinkosuurpetojen poistolupien myöntäminen. Prosessi on Kapiaisen mukaan työllistä- nyt odotettua enemmän, ja palautettakin asiasta on tullut. Loppuyhteenvetona voitiin todeta, että riistanhoitopiirit saivat toiminnastaan erittäin hyvän arvosanan. Ministerin terveiset kannustivat Kokousillalliselle saatiin ilahduttavasti paikalle myös metsästysasioista vastaava ministeri Sirkka-Liisa Anttila, joka omassa puheenvuorossaan kannusti Metsästäjäorganisaatiota lähtemään mukaan uudistustyöhön ja kiitti prosessin jo tähän mennessä saamasta myönteisestä palautteesta. Ministeri Anttila kiitti erityisesti väistyvää puheenjohtajaa, eräneuvos Simo Syrilää hänen pitkäaikaisesta työstään suomalaisen metsästyksen hyväksi. Illallisella palkittiin myös vuoden 2008 Eräjournalisti, joka oli tällä kertaa pitkän linjan toimittaja, itsekin innokas metsästäjä, Suomen Tietotoimistossa (STT) uransa tehnyt Juha Raippalinna. Raippalinna oli vuosikymmeniä metsästyksen tärkein linkkimies mediakenttään. Kiitokset siitä! Puheenjohtaja Syrilälle luovutettiin myös Metsästäjäin Keskusjärjestön korkein huomionosoitus ­ suuransiomerkki, joita voi olla samanaikaisesti vain 30 henkilöllä. Myös pitkäaikainen hallituksen jäsen MTK:n Olavi Peltola palkittiin ansioistaan MKJ:n kultaisella ansiomerkillä. M etsästäjäin Keskusjärjestön Edustajakokous kokoontui tällä kertaa EteläHämeessä, Aulangolla. Kokouksesta odotettiin mielenkiintoista, olihan lauantain ohjelma täynnä Metsästäjäorganisaation evaluointiin ja kehittämiseen liittyviä esitelmiä ja paneelikeskusteluja. Ja odotettiinhan uuden hallituksen valintaakin. Puheenjohtaja Simo Syrilä oli ilmoittanut hyvissä ajoin, että hän ei ole enää Metsästäjäin Keskusjärjestön uusi puheenjohtaja kukitettiin heti valinnan vahvistuttua. Uusi puheenjohtaja Sunnuntain varsinainen kokous sujui mallikkaasti Etelä-Hämeen riistanhoitopiirin uuden puheenjohtajan Hannu S. Laineen johdolla. Mielenkiintoisimpia hetkiä elettiin, kun uutta puheenjohtajaa valittiin. Puheenjohtajaksi esitettiin vain yksi ehdokas, Pohjois-Savon riistanhoitopiirin puheenjohtaja, metsänhoitaja Tauno Partanen ja hänet valittiinkin tehtäväänsä yksimielisesti. Uusi puheenjohtaja kuvaili tulevaa työsarkaa haastavaksi. ­ MKJ:n toimintakulttuuri on ollut sellainen, jossa puheenjohtajan rooli on ollut varsin korostunut. Koska itse olen mukana työelämässä, tätä toimintamallia on mielestäni pakko hieman muuttaa ja vastuuta jakaa selkeämmin koko hallituksen kesken. Tällaisen järjestön puheenjohtajan roolin on oltava työmäärää ajatellen sellainen, että myös työelämässä toimivat henkilöt pystyvät hoitamaan tehtävän. Meillä on hallituksessa erinomaista eri alojen osaamista, jota syytä hyödyntää entistä tehokkaammin, Partanen korostaa. Tärkeimmäksi lähitulevaisuuden haasteeksi uusi puheenjohtaja nostaa uudistumisprosessin. ­ Metsästäjäorganisaation tärkein operatiivinen voimavara on sen osaava, ammattitaitoinen ja motivoitunut henkilöstö, jonka työpanos tulee pystyä organisoimaan aiempaa paremmin riistatalouden yhteiseksi hyväksi. Henkilöstön jou6 Metsästäjä 4 / 2009
• Paneelissa käytiin vilkasta keskustelua Metsästäjäorganisaation evaluoinnista ja riistahallinnon uudistumisen tarpeesta. Paneeliin osallistuivat puheenjohtaja Simo Syrilä, hallituksen varajäsen Einari Kapiainen Kymestä, riistapäällikkö Reijo Orava Uudenmaan riistanhoitopiiristä, viestintäpäällikkö Klaus Ekman MKJ:stä, Veikko Seuna Pääkaupunkiseudun metsästäjätoimistosta ja MMM:n neuvotteleva virkamies Sami Niemi. Kovin olivat yhteneväiset paneelin "askelmerkit". Maa- ja metsätalousministeri Sirkka-Liisa Anttila toi valtiovallan terveiset kokoukseen ja kiitti väistyvää puheenjohtajaa eräneuvos Simo Syrilää hänen työstään suomalaisen metsästyksen puolesta. kossa on merkittävää erikoisosaamista, joka tulee olla hyödynnettävissä koko maassa tehokkaammin. Lisäksi pienten yksiköiden kuten riistanhoitopiirien haavoittuvuus sijaisuus- tai sairaustapauksissa olisi pystyttävä ratkaisemaan siten, että kentän palvelutaso säilyy, Partanen painottaa. ­ Yksi keskeisimmistä haasteista on luonnollisesi julkisen riistakonsernin strategisten linjausten jalkauttaminen lakisääteisen organisaation toiminnassa. Tuo strategiaprosessi ajoittui erinomaiseen saumaan ja se antaa uusia mahdollisuuksia viedä riistatalouden asioita eteenpäin. ­ Lähiajan suurin haaste on liikkeelle lähte- neen muutosprosessin onnistuminen. Siinä on keskeisintä kentän sitoutumisen varmistaminen myös jatkossa. Olipa organisoitumismalli mikä tahansa, yhteen hiileen puhaltava luottamushenkilöhallinto ja henkilöstö sekä kentän talkootyö ovat ne elementit, joiden asemaa ei ole vara vaarantaa, Tauno Partanen varoittelee. "Metsästyksen jatkuvuus ja asema turvattava" Puheenjohtaja Partanen korostaa myös metsästyksen jatkuvuuden turvaamista. ­ Metsästyksen jatkuvuuden ja aseman tur- vaaminen on myös yksi suurimmista haasteista. Uhkakuvia on monenlaisia, mutta kestävän käytön periaatteeseen pohjautuva metsästys säilyttää asemansa myös tulevaisuudessa. Metsästäjät hoitavat sellaisia yhteiskunnallisesti tärkeitä asioita, joiden järjestäminen jollain toisella tapaa olisi käytännössä lähes mahdotonta tai ainakin erittäin kallista. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi hirvieläin- ja suurpetoasioiden hoito ja riistalaskennat. Jatkuvuuden turvaamisessa on keskeistä nuorison mielenkiinnon herättäminen harrastustamme kohtaan. Tässä on viime aikoina ollut monia hyviä hankkeita käynnissä kou- Metsästäjäin Keskusjärjestön hallitus. Vasemmalta Erkki Huhta, Risto Hanhineva, Juhani Kukkonen, Tauno Partanen, Mikael Antell, Veikko Ahola, Aarno Puttonen, Ville Schildt ja Bror Blusi, Metsästää 4 / 2009 7
• lujen kanssa ­ samoin nuorisoleirit ovat olleet myös erittäin suosittuja. ­ Elinympäristöjen hoidosta yhteistyössä maanomistajien kanssa on Metsästäjäorganisaatiolla ja metsästäjillä vahvat perinteet. Tällä saralla olemme olleet ja tulevaisuudessakin voimme olla suunnannäyttäjiä ja eri toimijoita yhteen kokoava koordinaattori. Tämän tyyppinen toiminta on omiaan lujittamaan yhteistyötä maanomistajien ja metsästäjien välillä, sillä maanomistukseen sidottu metsästysoikeus on yksi suomalaisen metsästyksen peruspilareista. STT:n Juha Raippalinna on vuoden 2008 Eräjournalisti Vuoden 2008 Eräjournalisti Juha Raippalinna oli selvästi mielissään huomionosoituksesta. Uudistusprosessi ja sen tarpeellisuus? Tauno Partasen käsityksen mukaan uudistusprosessi on tarpeellinen ja väistämätön, kun ottaa huomioon valtion hyvin laajan aluehallintomuutoksen, joka on tapahtumassa hyvin nopealla aikataululla. Riistaorganisaatio on ollut varsin kauan samassa "asennossa", joten toimintaympäristön suuret muutokset edellyttävät myös Metsästäjäorganisaation toiminnan tarkastelua uudelta pohjalta. Uudistuminen pitää yllä organisaation muutosvalmiutta ja ­herkkyyttä ­ ei pidä jämähtää paikoilleen. Partasen mukaan on täysin luonnollista ja normaalia, että muutosvastarintaakin esiintyy. Joka tapauksessa esimerkiksi lupapäätökset on jatkossa pystyttävä hoitamaan tavalla, joka kestää ulkopuolisen, usein myös hyvin kriittisen tarkastelun, Partanen kiteyttää. Hallituksessa uudet tuulet Seesteisen puheenjohtajavalinnan jälkeen valittiin muu hallitus ja sen kokoonpano on seuraava: Pohjois-Suomen valinta-alue Risto Hanhineva, Oulu (varalla Asko Keski-Nisula, Kainuu) Erkki Huhta, Lappi (varalla Urho Tervonen, Kainuu) Itäinen valinta-alue Juhani Kukkonen, Etelä-Savo (varalla Einari Kapiainen, Kymi) Tauno Partanen, pj, Pohjois-Savo, (varalla Pentti Pulkkinen, Pohjois-Karjala) Läntinen valinta-alue Bror Blusi, Ruotsinkielinen Pohjanmaa (varalla Heikki Alakarhu, Pohjanmaa) Veikko Ahola, Pohjois-Häme (varalla Hannu S. Laine, Etelä-Häme) Mikael Antell, Uusimaa (varalla Reinhold Jensen, Varsinais-Suomi) "Uudistustyöhön lähdettävä mukaan" Kokouksen lopuksi käytiin vielä kerran keskustelu Metsästäjäorganisaation uudistusprosessista. Vaikka asia ei ollut kokouksen esityslistalla, kokous halusi kirjauttaa pöytäkirjaan ponnen, että "Edustajakokous on yksimielinen siitä, että uudistustyöhön pitää lähteä mukaan". Tässä yhteydessä todettiin myös, että MKJ:n hallitus on jo toimittanut maa- ja metsätalousministeriön tietoon järjestön myönteisen kannan asiaan. G Teksti: Klaus Ekman I Vuoden 2008 Eräjournalistipalkinto jaettiin Edustajakokouksen yhteydessä Aulangolla. Vuonna 2002 perustettu Eräjournalistipalkinto jaettiin nyt seitsemännen kerran ja palkinto on suuruudeltaan 2 000 euroa. Eräjournalistipalkintoehdokkaiden joukossa oli tälläkin kertaa useita ansioituneita henkilöitä. Palkintoraati nosti tällä kertaa ehdokkaiden kärkinimeksi pitkänlinjan toimittajan Juha Raippalinnan, joka on päivätyönsä tehnyt Suomen Tietotoimiston (STT) palveluksessa. Raippalinna on vuosikymmenten ajan toiminut STT:ssä eräasioiden esillä pitäjänä. Hänen kynästään on lähtenyt tuhansia metsästysaiheisia uutisia. On ollut pitkiä ajanjaksoja, jolloin kaikki STT:n metsästysaiheiset artikkelit ovat olleet Raippalinnan käsialaa. Hän on herkästi tarttunut Metsästäjäorganisaation tiedotteisiin, mutta mikä hienointa, kiireensä keskellä tarttunut myös oma-aloitteisesti ja innokkaasti ajankohtaisiin riista-aiheisiin. Riistahallinto menettää Juha Raippalinnan eläköitymisen myötä tärkeän kontaktin mediaan. Toivoa vain sopii, että aukko on paikattavissa. ­ Me voimme ilolla todeta, että Juha Raippalinna on toiminnallaan merkittävästi edistänyt suomalaista riistataloutta ja sen yleistä hyväksyntää suuren yleisön keskuudessa. Tästä kaikesta kiitokseksi vuoden 2008 Eräjournalistipalkinto, kiittelee palkintoraadin puheenjohtaja Tapani Pääkkönen. 8 Metsästäjä 4 / 2009
• Metsästä Metsästää Metsästää 4 / 2009 tsäs ts tää 2009 0 9
• Puheenjohtajan palsta Tauno Partanen puheenjohtaja Muutos on mahdollisuus Ulkopuolinen arvioija Talent Partners jätti huhtikuun alussa riistaorganisaation evaluointiraportin ja esitteli työnsä tulokset riistakonsernin seminaarissa Tuusulassa. Raportissa analysoitiin nykyisen organisaation vahvuudet ja heikkoudet sekä esitettiin varsin pitkälle meneviä kehittämisehdotuksia jatkoa ajatellen. Sinänsä raportti ei sisältänyt mitään kovin yllättäviä avauksia ­ lähes kaikista kehittämisehdotuksista on ollut puhetta jo usean vuoden ajan riistaorganisaation sisäisissä palavereissa. Ehkä keskeisin esitys raportissa oli, että Metsästäjäin Keskusjärjestö ja riistanhoitopiirit yhdistettäisiin yhdeksi organisaatioksi, jonka nimi muutettaisiin esimerkiksi Suomen Riistakeskukseksi. Tarkemmin raportin sisältö on esitelty lehden edellisessä numerossa. Tehdyt ehdotukset toimivat hyvänä keskustelun pohjana, mutta riistahallinnon on syytä itse miettiä parhaat toimintamallit jatkoa ajatellen. Jo ennen evaluointityön aloittamista käynnistettiin julkisen riistakonsernin strategian laatiminen Gustavelundin seminaarissa. Julkiseen riistakonserniin kuuluvat lakisääteisen metsästäjäorganisaation lisäksi RKTL, Metsähallituksen eräpalvelut ja Metla. Työ saatiin loppuun vuoden vaihteeseen mennessä ja parhaillaan on käynnissä strategian jalkauttaminen. Työn ajoitus sattui juuri oikeaan saumaan ­ nyt päästään miettimään jatkoa valmiilta ja tuoreelta strategiapohjalta. Kun maamme aluehallinto muuttuu ensi vuoden alussa perusteellisesti, se tuo toimintaympäristöön niin suuria muutoksia, että myös riistahallinnon on syytä miettiä organisoitumisensa uudelta pohjalta. Esimerkiksi lupapäätökset on jatkossa pystyttävä hoitamaan tavalla, joka kestää myös ulkopuolisten tarkastelun kaikilta osin. Nykyiset riistanhoitopiirit ovat henkilömäärältään todella pieniä yksiköitä. Siitä aiheutuu monia käytännön ongelmia, esimerkiksi sijaisuuksien järjestelyt, erikoisosaamisen vaikea hyödyntäminen laajemmin, työnantajatoiminnan järjestäminen, päällekkäisen työn tekeminen. Myös taloudellinen tilanne edellyttää käsitykseni mukaan organisaation rakenteiden tarkastelua, jotta pystyttäisiin pitämään riistanhoitomaksu myös jatkossa kohtuullisella tasolla. Maa- ja metsätalousministeriö ei lähde väkipakolla ajamaan muutosta kentälle, vaan tiedusteli riistanhoitopiireiltä kantaa siihen, nähdäänkö muutosprosessi tarpeellisena toimintaympäristön muuttuessa hyvin nopeasti. Riistanhoitopiirien vastaukset olivat myönteisiä, samoin edustajakokous näytti vihreää valoa muutoshankkeen käynnistämiselle. Kesäkuun loppuun mennessä on nimetty edustajat eri ryhmistä ohjausryhmään sekä varsinaiseen valmisteluryhmään. Ministeriön edustaja toimii molemmissa ryhmissä puheenjohtajana. Varsinainen työskentely työryhmillä päästään aloittamaan heti kesälomakauden jälkeen. Meidän on nähtävä muutos ehdottomasti mahdollisuutena eikä suurena uhkana. Meillä on riistaorganisaatiossa niin motivoitunutta ja osaavaa henkilöstöä sekä vahvasti sitoutunutta luottamusmieshallintoa ja kentän toimijoita, että uskon muutosprosessin onnistumiseen. Keskeistä on kuitenkin se, että näiden edellä mainittujen ryhmien tuntoja kuunnellaan hyvin tarkasti koko muutosprosessin ajan. Kun työskentelemme kaikki yhteisen asian puolesta, meillä on mahdollista säilyttää riista-alaan kuuluva vapaaehtois- ja talkootyö samoin kuin itsenäinen lakisääteinen metsästäjäorganisaatio myös suuren aluehallintomyllerryksen jälkeen. G 10 Metsästäjä 4 / 2009
• Tutkijan tuntoja Kymmenes helmi löytyi Muutama vuosi sitten kirjoitin Suomen Riistan juhlanumeroon artikkelin, jossa esittelin vanhemman polven riistantutkijoiden upeimpia artikkeleita. Kutsuin niitä "yhdeksäksi helmeksi" ja haastoin lukijat etsimään itselleen kymmenennen helmen. Minä olen nyt löytänyt oman kymmenennen helmeni, tai oikeastaan pitkäaikainen yhteistyökumppanini ja ystäväni Ari Nikula Metsäntutkimuslaitokselta Rovaniemeltä esitteli minulle helmen erään puhelinkeskustelun sivujuonteena. Ari pystyi ulkomuistista lainaamaan pitkiä pätkiä tekstistä, hän oli voimakkaasti vaikuttunut entisaikojen osaamisesta ja eikä ihme ­ artikkeli voisi olla peräisin mistä tahansa nykypäivän hoito-oppaista tai mietinnöistä. Esimerkiksi metsäkanalintujen hoitosuunnitelman laatijoiden tulisi pitää tätä yö- ja työpöydällään. I Kyseessä on metsänhoitaja Einari Vallealan mielipidepuheenvuoro metsänriistan ja nykymetsätalouden kohtaamisesta ja sen seurauksista (E. Valleala 1954: Metsänhoitotoimenpiteiden vaikutuksesta metsännriistan viihtyisyyteen. ­ Suomen Riista 8: 111-123). Artikkeli on syntynyt aivan modernin metsätaloutemme alkuvuosina, kokemuksia ei Vallealallakaan ole voinut olla sanottavasti. Tämän kaltaista metsäluonnon ymmärrystä, tulkintaa ja näkemystä löytää enää harvoin. Loppukolumnissa olen kursivoinut Vallealalta lainaamani tekstit, lisäksi olen sieltä alleviivannut muutaman ekologisen huomion ajalta, jolloin ekologiaa ei Suomessa vielä oikein ollutkaan. Jo vanhastaan on ollut tapana, ettei laajoihin aukeisiin rajoittuvia metsänreunoja rikota tai voimakkaammin harvenneta, vaan että ne jätetään koskematta suojametsiksi. Tämä on usein jo myrskyvahinkojen torjumiseksi välttämätöntä, mutta samalla toimenpide, joka suuresti auttaa riistaa. Maisemanhoidolliset syyt puoltavat koivun tarkoituksellista suosimista metsänreunapuuna. Tätä voidaan puoltaa metsänhoidollisestikin, sillä tuulenkestävyydessään koivu vetää vertoja männyllekin. Samalla tällaiset koivut ovat erinomaisia teeren talvisia ruokapaikkoja. Riistanhoidon kannalta on suotavaa jättää hakkuilta ja muilta metsänhoitotoimenpiteiltä rauhaan yksinomaan riistan viihtyisyyttä lisäämään pieniä ­ alle hehtaarinkin suuruisia ­ alueita, joiden määrä luonnollisesti riippuu metsänhoitajan harrastuksesta ja halusta lisätä riistan viihtyisyyttä. Rauhoitusalueen suuruus ei ole ratkaiseva. Usea pieni alue on usein arvokkaampi kuin yksi iso. Tärkeintä on , että rauhoitettavaksi valitaan alue, joka tosiaankin riistaa viihdyttää. Ihanteellisia ovat mm. pienet suokuviot, kapeat korpijuotit ja puronnotkot, lampien rannat jne. Metsänhoidon kannalta on tarpeetonta puhdistus- ja muiden hakkuiden yhteydessä kaataa maahan jätettäviksi sellaisia pystypuita, jotka saattavat tarjota pesäpaikan kololinnuille. Paitsi hyönteisiä syöviä pikkulintuja pesii ontoissa puissa myös uuttukyyhky, joka on ulkomailla arvostettu metsästyksen kohde, sekä monet pikkupöllöt, joiden hyödyllisyys on kiistaton. Metsän puistomaisen siisti kauneus ja riistan sekä muun eläimistön viihtyisyys ovat usein ilmeisesti vaikeat yhdistää. Viimeisen lauseen voisi laittaa motoksi mihin tahansa metsänhoidon pyhään teokseen. Nykyään puhutaan usein 'hallitusta hoitamattomuudesta'. Valleala ymmärtää hienosti myös metsän vesitalouden tärkeyden. Korvet ovat suomalaisen taigametsän keitaita! Kirjoituksesta heijastuu Vallealan suuri rakkaus etenkin metsäkanalintuihin, mutta kyllä hänen luontosuhteensa ulottuu kaikkiin luontokappaleisiin. Valleala tiesi varmuudella mikä on Metsola: kaikkien metsän eläinten viihtyisä koti. Metsä riistan elinympäristönä saattaa olla varsin eriarvoinen metsätyypistä (ja suotyypistä) sekä metsikön rakenteesta riippuen. Riistan kannalta ovat tärkeimpiä tuoreet kankaat niihin yleisesti rajoittuvine kasvullisine korpineen. Metsänhoitotoimenpiteiden vaikutus elinympäristöön ja viihtyisyyteen on sekä positiivinen että negatiivinen. Monia negatiivisia vaikutuksia voidaan tuntuvasti lieventää ja positiivisia tehostaa aivan mitättömin metsän tuoton uhrauksin. Erikoinen huomio on kohdistettava tuoreiden kangas- ja kasvullisten korpimetsien käsittelyyn. Useiden metsänhoitotoimenpiteiden vaikutus on niin hidas, ettei niiden merkitys ole vielä ­ tutkimustenkin puuttuessa ­ nähtävissä. Tällaisia ovat mm. suojuspuuhakkauksen yhteydessä suoritettavan raivauksen vaikutus metsikön mikroilmastoon, kenttäkerroksen hyönteismaailmaan ja siten poikueiden ravinnon määrään ja laatuun, sekä riistan kannalta tärkeiden soiden kuivattamisen vaikutus samoin mikroilmastoon, hyönteismaailmaan ja poikueiden juomavetenä käyttämän kasteen määrään. Einari Valleala tunsi luultavasti läheisesti ainakin riistantutkijat professori Lauri Siivosen että tohtori Pertti Seiskarin. Keskinäiset keskustelut ovat varmasti auttaneet kaikkia osapuolia. Vallealalla on selvästi tutkijan luonne ja palo, aidan yli hyppääminen tiedemiehen rooliin oli tuohon aikaan kuitenkin lähes mahdotonta. Metsänhoidon vaikutus riistan viihtyisyyteen kokonaisuudessaan lienee negatiivinen. Sen merkitys jää kuitenkin pienemmäksi kuin monet kulttuurin muut vaikutukset, erikoisesti tehostuvan asutuksen vaikutus siihen kuuluvine sivuilmiöineen. Juuri tämän vuoksi on metsänhoidon syytä tehdä kaikki voitava riistan elinympäristön parantamiseksi ja viihtyisänä säilyttämiseksi. Valleala päättää artikkelinsa tähän kappaleeseen. Siinä heijastuu todellisen luonnonystävän syvä huoli siitä, mitä metsissämme tulee tapahtumaan, missä prosessissa joutuu itsekin olemaan mukana. Mutta hän kuitenkin selvästi tajuaa ­ aivan oikein ­ että ihmistoiminta monimuotoisuudessaan ja kokonaisuudessaan on se suurin uhka. Hän peräänkuuluttaa metsänhoidon vastuuta, vaatii kaikkea mahdollista tehtäväksi ja pyytää hiljaa luonnolta anteeksi. Jospa Einari Vallealan ajatuksia olisi kuunneltu paremmin jo 55 vuotta sitten, maamme metsäeläimistömme voisi paremmin. Metsola olisi vielä täällä. G Teksti: Harto Lindén Kirjoittaja on Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tutkimusprofessori. Metsästää 4 / 2009 11
• Metsästäjäin Keskusjärjestö ja Tracker Oy tarjoavat: Vaikka Tracker Hunter navigaattori on oiva apuväline eränkäyntiin, älä koskaan lähde liikkeelle ilman perinteistä kompassia ja karttaa ­ akku voi loppua ja silloinkin on mukava löytää autolle tai kämpälle. Kaikille metsästäjille ilmainen maastonavigaattori Metsästäjäin Keskusjärjestö ja Tracker Oy julkistivat edellisessä Metsästäjälehdessä ja Oulun erämessuilla toukokuun lopulla ilmaisen maastonavigaattorin kaikille Suomen metsästäjille. Kaikki metsästyskortin kaudelle 2009-2010 maksavat voivat alkaa ottaa palvelun käyttöönsä. myötä turvallisuutta; kun kaikki tietävät missä mennään, tilanne pysyy metsästyksen johtajan hallinnassa. Muita metsästäjälle tärkeitä asioita ovat hätäpaikannusmahdollisuus ja muut turvallisuutta edistävät tekijät. Hätätilanteessa tarkan paikan tietäminen ja ilmoittaminen voivat olla ratkaisevan tärkeitä. Ja esimerkiksi tieto koiran tai auton sijainnista ja mahdollisuus suunnistaa näihin kohteisiin opastetusti tuo myös turvallisuutta metsästykseen. T 12 Paikkatieto hallintaan Ohjelmisto sisältää erillisiä teknisiä mahdollisuuksia, kuten mahdollisuuden piirtää kartalle oman metsästysalueen rajat tai esimerkiksi oman riista- tai peltokolmion laskentalinjat. Tilarajat näkyvät automaattisesti maanmittauslaitoksen tarkimmalla maastokartalla. Metsästäjän racker Hunter on metsästäjän omassa matkapuhelimessa toimiva karttaohjelma, jolla käyttäjä voi paikantaa itsensä, suostumuksella toiset Tracker Hunterin käyttäjät sekä GPS-pannalla varustetut koirat. Palvelu tuo metsästystilanteeseen ennen kaikkea tietoa ja sen Metsästäjä 4 / 2009 on siis mahdollista tietää koko ajan sijaintinsa aikaisempaa tarkemmin. Riistakolmiolinjalla on paljon helpompi pysyä, kun kolmion sivu näkyy kännykän näytöllä. Tarkkaa paikkatietoa voidaan käyttää myös esimerkiksi suurpetohavaintojen kirjaamiseen, joka jatkossa tehdään suoraan nettipohjaiseen Tassu-petoseurantaan. Myös Forecan paikkatietopohjainen säätieto on esimerkiksi rannikolla ja saaristossa merkittävä turvallisuustekijä ja muutoinkin metsästyksen suunnittelua tukeva tärkeä tieto. Mahdollisuuksia on siis monia. Järjestelmä kiinnostaa varmasti erityisesti nuoria metsästäjiä, jotka ovat tottuneet käyttämään uutta teknologiaa monissa eri yhteyksissä ja ovat kiinnostuneita myös uusista mahdollisuuksista maastossa liikkumisen seuraamiseen perinteisen kartan ja kompassin ohella. Lisäksi Hannu Huttu
• halutaan kannustaa nuoria liikkumaan maastossa, oppia lukemaan ja käyttämään karttaa ja oppia suunnistamaan. Järjestelmät eivät kuitenkaan korvaa koskaan kokonaan perinteistä kompassia ja karttaa. Maastonavigaattori parantaa Suurriistavirka-apu (SRVA) -organisaation toimintamahdollisuuksia, kun SRVA-yhteyshenkilöt hyvin tyypillisesti lähtevät perjantai-iltana tai sunnuntaiaamuyöstä auton alle jääneen hirven tai vaikkapa karhun perään. ­ Meidän järjestönäkökulmastamme katsottuna tärkeitä ominaisuuksia on myös paikkatiedon aiempaa parempi käyttöönotto. Kaikki riistalaskennat riistakolmioista suurpetohavainnointiin perustuvat paikkatietoon, ja navigaattorilla on jokaisella metsästäjällä paikkatieto hallinnassa. Myös keväällä käynnistetylle SRVA-organisaatiolle tällainen työkalu on todella hyödyksi, kun esimerkiksi liikenteessä loukkaantunutta karhua tai hirveä jäljestetään, viestintäpäällikkö Klaus Ekman toteaa. Myös Trackerilla aloitusta odotetaan innolla. ­ Kaikki on valmista aloitusta varten. Toivomme tietysti palvelulle mahdollisimman suurta käyttäjäkuntaa, jotta sen turvallisuusvaikutus olisi mahdollisimman suuri, linjaa Trackerin toimitusjohtaja Samuli Vanhala. helinmalleista on tällä aukeamalla. Sen jälkeen metsästäjä tarvitsee rekisteröintikoodin, jonka hän saa palvelua varten rakennetulta nettisivustolta osoitteesta www.trackerhunter.fi. Kun metsästäjä on syöttänyt maksetusta metsästyskortista metsästäjänumeronsa lomakkeeseen, hän saa haluamaansa sähköpostiin rekisteröintikoodin sekä asennusohjeen. Kun ohjelma on asennettu ja puhelimen suojausasetukset on muutettu oikeiksi (tämä kaikki tulee yksityiskohtaisesti selville asennusohjeissa), hän voi käynnistää ohjelman ensimmäisen kerran ja siinä yhteydessä maastonavigaattori rekisteröityy. ­ Kaikkien paikannusohjelmien lataaminen matkapuhelimiin on suojausasetusten vuoksi aina pikkaisen työlästä, mutta lopulta aika selkeää. Lisäksi apua on lataamiseen saatavilla Tracker Store -liikkeissä sekä Trackerin asiakaspalvelussa, Vanhala muistuttaa. Tracker Hunterin asentaminen matkapuhelimeen: 1. Varmista, että puhelimesi on sellainen, jossa Tracker Hunter toimii. Lista on alla. 2. Mene Internetissä osoitteeseen www.trackerhunter.fi ja valitse etusivulla kohta Rekisteröidy nyt. 3. Täytä lomakkeeseen tietosi. Muistithan maksaa metsästyskorttisi ennekuin rekisteröidyt. 4. Saat ilmoittamaasi sähköpostiin rekisteröintikoodin (= eräänlainen avain ohjelmaan) sekä ohjeet ohjelman asennukseen. 5. Mene Internetissä osoitteeseen www.trackerhunter.fi, jossa on opastettu, puhelinkohtainen ohjaus siitä, miten asentaminen tästä eteenpäin tapahtuu. 6. Kun asentaminen on suoritettu, käynnistä ohjelma ensimmäisen kerran ja rekisteröi maastonavigaattori. 7. Homma on valmis ja voit alkaa navigoida maastossa sekä paikantaa suostumuksella kavereitasi ja koiria. Näissä puhelimissa Tracker Hunter toimii: Nokia 5800 Xpress Music, Nokia 6110 Navigator, Nokia 6210 Navigator, Nokia 6220 Classic, Nokia E51, Nokia E63, Nokia E66, Nokia E71, Nokia E75, Nokia E90, Nokia N78, Nokia N79, Nokia N81 8GB, Nokia N82, Nokia N85, Nokia N95, Nokia N95 8GB, Nokia N96, Samsung i7110, Samsung i8510 - innov8, Samsung SGH-i450, Samsung SGHi550, SonyEricsson C702. ­ Tämä on se jo monille koiran kanssa metsästäville tuttu, täysiverinen Tracker Hunter, vain aika- ja karttaruuturajoitukset ovat erona, korostaa Samuli Vanhala. Maastonavigaattorilla metsästäjä näkee maastokartalla itsensä, kaverinsa ja porukan koirat ­ reaaliajassa "livenä" (Tracker Live -palvelu). Metsästysalueen kartat latautuvat automaattisesti puhelinmaastonavigaattoriin ­ saatavilla 1:20 000, 1:50 000 ja 1:100 000 maastokartat, GTkartat ja merikortit. Tilarajat ovat valmiina tarkimmassa maastokartta-aineistossa. Käyttäjä voi myös piirtää oman metsästysalueensa tarkat rajat puhelimensa kartalle ja jakaa ne kavereille. Hätätilanteessa sijainnin voi lähettää Hätätilante yhdellä napinpainalluksella kaverille. Uunapinpa tuutena maastonavigaattoriin saa sääennusmaaston teen tarkasti juuri sieltä, missä kullointarkast kin on (Tracker Sää by Foreca). (Tra G Kokonaisvaltainen maastonavigaattori Metsästäjäin Keskusjärjestön ja Trackerin yhdessä tarjoama maastonavigaattori on yhden vuoden käyttöoikeus eli lisenssi, ja siihen kuuluu 50 karttaruutua maanmittauslaitoksen maastokarttaa. Se kattaa esimerkiksi 1:100 000 kartalla yli 830 neliökilometriä ja tarkimmalla eli 1:20 000 kartallakin lähes 3000 hehtaaria. Karttaruutujen loppuessa lisää voi ostaa suoraan puhelimesta tai verkkokaupasta. Esimerkiksi 300 ruudun paketti maksaa 13 e. Useilla eri alueilla liikkuvan kannattaa jo heti alkuun tilata riittävästi karttaoikeuksia. Ensin koodi, sitten asennus Palvelun käyttöönottamiseen metsästäjä tarvitsee luonnollisesti sellaisen puhelimen, jossa Tracker Hunter toimii. Lista yhteensopivista pu- "Onpa komea hirvisonni, lähetänkin kaadon tarkan sijainnin navigaattorilla metsästyksen johtajalle, jotta osaavat hakea pois isommalla kalustolla". Hannu Huttu Metsästää 4 / 2009 13
• Pidä pää kylmänä karhunmetsästyksessä Hannu Huttu 16 Metsästäjä 4 / 2009
• Karhunmetsästys käynnistyy 20.8., mutta jälkihavaintojen teko kannattaa aloittaa jo aiemmin kesällä, jotta tiedetään millaisia karhuja metsästysalueella liikkuu. Karhua ei saa koskaan ampua huonoon tilanteeseen, sillä tappava osuma-alue on nuorella karhulla halkaisijaltaan vain noin 20 senttiä. S uomen karhuista noin 30 prosenttia elää Pohjois-Karjalassa. Alueen karhukanta jatkaa tasaista lisääntymistä. 2008 tehtyjen havaintojen mukaa Pohjois-Karjalassa syntyi 46­54 pentuetta, mikä tekee 80­100 pentua. Vuotta vanhempia karhuja arvioidaan PohjoisKarjalassa olevan ennen vuoden 2009 metsästyskautta 360­440 yksilöä. Vuodelle 2009 on pentutuotoksi arvioitu 100 pentua, joten karhujen kokonaismäärä on 460­540. Kannanarviointi vaikeaa Karhukannan arviointi tapahtuu petoyhdysmiesten kirjaamien havaintojen perusteella. Kanta-arvio lasketaan tehtyjen pentuehavaintojen pohjalta. Havainnointi toimii Pohjois-Karjalassa pääsääntöisesti hyvin, mutta edelleen on muutamia alueita, jonne kaivattaisiin lisää petoyhdysmiehiä. Lisäksi kahden viimeisen jahtikauden aikana karhunmetsästäjät ovat kirjanneet metsästysaikaiset havainnot, joista on ollut suuri hyöty petotutkimukselle, ja kanta-arviota on saatu tarkennettua aikaisemmasta. Kuluvan vuoden aikana petoyhdyshenkilöitä koulutetaan internetpohjaisen Tassu-ohjelman käyttöön ja heille hankitaan henkilökohtainen tunnus, jolla he pääsevät kirjaamaan havaintojaan suoraan internetiin. Samassa yhteydessä pyritään kouluttamaan myös lisää havaintojen tekijöitä. Petohavaintojen määrä Pohjois-Karjalassa on kasvanut tasaisesti, vuodelta 2008 kirjattiin yhteensä runsaat 4800 havaintoa. Saalismäärät kasvussa Vapaan karhunmetsästyksen aikana 1960- ja 70-luvulla ammuttiin Pohjois-Karjalassa keskimäärin 8,5 karhua vuodessa, vaihteluväli oli 2­18 karhua vuodessa. Seuraavalla vuosikymmenellä saalismäärä yli kaksinkertaistui ja oli keskimäärin 19 karhua. Viime vuosina saalismäärä on vaihdellut 40 karhun molemmin puolin. Pohjois-Karjalan riistanhoitopiirin myöntämät pyyntiluvat käytetään hetkessä. Vuoden 2008 karhujahti Ilomantsissa kesti muutaman tunnin, kun se jouduttiin viheltämään poikki ensimmäisenä jahtipäivänä aamukymmeneltä. Ensimmäisenä jahtipäivänä Lieksasta ja Ilomantsista kaadettiin yhteensä 13 karhua. Haavakoiden välttäminen vaatii huolellisuutta Karhunmetsästys saa joskus valitettavasti "kilpajuoksu saaliin perään" -piirteitä ja karhu yritetään ampua joskus huonoonkin tilanteeseen, mikä johtaa karhun haavoittumiseen. Haavoittamisia tapahtuukin vuosittain. Haavoittuneen karhun löytäminen ei aina ole helppoa, koska karhu käyttää haavoittuneena hyväkseen vesistöjä eksyttääkseen jäljittäjät. Haavoittuneen karhun löytäminen ei ole helppoa, koska haavoittunut karhu käyttää vesistöjä eksyttääkseen jäljittäjät. Metsästää 4 / 2009 17
• Karhunmetsästäjien tulee erityisesti kiinnittää huomiota karhun ampumiseen. Karhua ei pidä ampua, jos sen sijainti tai asento on ampumahetkellä huono. Karhua ei pidä ampua myöskään peitteiseen maastoon, jossa ampujan ja karhun välissä on esteitä. Kovaan juoksuun ampumista tulee myös välttää. Nuoressa karhussa tappavan osuma-alueen koko on pieni, halkaisijaltaan vain noin 20 senttimetriä, joten kovaan vauhtiin ammuttaessa on ohilaukauksen tai haavoittamisen mahdollisuus todella suuri. Metsästys on muuttunut vapaasta karhunmetsästyksestä Karhunmetsästyksen kulttuuriin on tullut huomattavia muutoksia vapaan karhunmetsästyksen ajoista. Ennen karhua metsästettiin yleensä koiralla siten, että koiran lisäksi jahtiin osallistui vain isäntä tai pieni seurue. Nykyään karhujahtiin osallistuu Pohjois-Karjalassa runsaat 1000 metsästäjää. Karhujahti on saanut hirvenmetsästyksen luonteen, jolloin seurueet voivat olla hyvinkin suuria ja useamman seuran yhteisjahtejakin järjestetään. Perinteinenkin pienen porukan karhujahti on säilynyt ja kyttäysjahtia harjoitetaan myös yksin. Moni osallistuu aamulla järjestettävään seuruejahtiin ja jatkaa päivää illan kyttäysjahdilla. Karhunmetsästys alkaa 20.8. Karhunmetsästys aloitetaan Pohjois-Karjalassa koko piirin alueella elokuun 20. päivä. Parina edellisenä vuotena karhunmetsästys on alkanut Keski-Karjalassa ja Tuupovaarassa elokuun 20., muualla syyskuun 1. Karhunmetsästäjät halusivat nyt selvästi asetuksen mukaista yhtenäistä aloitusajankohtaa, jolloin on helpompi suunnitella lomansa ja lupansa. Pohjois-Karjala on jakautunut kahdeksaan lupa-alueeseen. Tulevana syksynä alueet säilynevät viime vuoden mukaisina. Matti Mela Lupatilanne tekstiviestinä Pohjois-Karjalassa on käytössä tekstiviestipalvelu, johon päivittyy tieto käytettävissä olevista luvista. Metsästäjän tulee liittyä tekstiviestipalveluun, josta voi tilata koko PohjoisKarjalan tilanteen tai vain jonkun yksittäisen lupa-alueen lupatilanteen. Luvan saaja toimii alueen karhuyhdyshenkilönä ja päivittää tekstiviestipalvelua sitä mukaa, kun hänelle ilmoitetaan kaadoista. Metsästäjän kannattaa varautua puhelinliittymällä, joka toimii metsästysalueella. Karhuja seurataan yli kesän Karhunmetsästystä suunnitellaan jo paljon ennen varsinaista jahtia. Ke- aina rauhoitettu, samoin naaras, jota Liha tarkastetaan sän ja alkusyksyn aikana karhuista vuotta nuorempi pentu seuraa. kerätään jälkihavaintoja, joiden petrikiinin varalta rusteella tiedetään millaisia karhuja Karhunliha tulee aina tarkastaa trikiimetsästysalueella liikkuu. Myös pennullisista puuttuu tieto karhujen liikkumisesta, ellei heillä nin varalta, vaikka se tulisi metsästäjän omaan naaraskarhuista tehdään havaintoja. Yleensä ole siteitä paikallisiin metsästäjiin. käyttöön. Myytävälle karhulle tulee tehdä trikiialueet, joilla on pennullinen naaras, ovat metnitutkimus ja lihantarkastus, jotka tekee kunnansästäjien tiedossa jo ennen jahtia ja näillä alueil- Metsästäjän pitää tuntea lainsäädäntö eläinlääkäri. Lisäksi myytävälle karhulle tulee la tapahtuvaa metsästystä vältetään, ettei vahin- Karhunmetsästäjän tulee tuntea karhunmetsäs- saada todistus karhun luvanvaraisesta saannosta, gossa kaadettaisi pennullista naarasta. tystä koskeva lainsäädäntö. Karhun vuotta nuo- jonka saa riistanhoitoyhdistykseltä ja myyntilupa, Tiedossa on myös alueet, joilla asustelee suu- rempi pentu on aina rauhoitettu, kuten myös joka haetaan Suomen ympäristökeskukselta. G rempia uroskarhuja, jotka haukuttavat parem- naaras, jota vuotta nuorempi pentu seuraa. min kuin nuoret karhut. Maakunnan ulkopuoKarhua ei saa ajaa pesästä, eikä ampua pesäl- Teksti: Reijo Kotilainen, lelta tulevilta metsästysseurueilta sen sijaan tä. Karhua ei saa ampua haaskalta tai sellaisel- riistanhoidonneuvoja, Pohjois-Karjalan riistanhoitopiiri 18 Metsästäjä 4 / 2009 Karhun vuotta nuorempi pentu on ta pellolta, jolta satoa ei ole korjattu. Metsästyksessä ei saa käyttää ravintoon liittyvää houkutinta. Karhunmetsästäjältä vaaditaan voimassa oleva karhukoe. Aseen ja patruunoiden tulee täyttää metsästysasetuksen karhunmetsästykselle asettamat vaatimukset. Metsästäjän tulee muistaa, että pyyntiluvan lisäksi hänellä tulee olla myös oikeus metsästää karhua alueella, jolla metsästys tapahtuu. Metsään haavoittuneena jääneestä karhusta on viipymättä ilmoitettava lähimmälle poliisille. Haavoittuneen karhun jäljittämiseen tulee hankkia asian osaavat koirat ja koiranohjaajat, joista luvansaajilla on luettelo. Hannu Huttu
• P A T R U U N A T PARASTA PATRUUNAPESÄÄN Trophy Bonded® Tip ­ patruunan edistyksellisen rakenteen, muotoilun ja neonpolymeerikärjen ansiosta tarkkuus, ballistiikka ja läpäisykyky ovat huippuluokkaa. Trophy Bonded ® ulkokuori varmistaa luodin luotettavan laajenemisen sirpaloitumatta. Uritettu runko-osa parantaa tarkkuutta ja pitää piipun puhtaampana. Luodin neonpolymeerikärki ja veneperä parantavat lentorataa ja tarkkuutta. Ytimeen fuusioitu vaippa maksimoi osumatehon. Trophy bonded® tip Niklattu hylsy ja luoti vähentävät kitkaa ja suojaavat korroosiolta. Luodin umpinainen runkoosa parantaa luun läpäisykykyä Ulkopuolinen uritus varmistaa optimaalisen laajenemisen .308 11,7g · .30-06 11,7g 2,59 ¤ kpl maahantuoja: Tarjous voimassa sitoumuksetta 30.9.2009 asti. K a t s o l ä h i n j ä l l e e n m y y j ä s i o s o i t t e e s t a w w w. h j o r t h . f i . Metsästää 4 / 2009 19
• Karhut ihmisasutuksen piirissä ­ menetelmiä ongelmien ennaltaehkäisyyn ja hoitoon Karhukanta on kasvanut Suomessa viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana yli 50 prosentilla ja samaan aikaan kannan painopiste on osittain siirtynyt erämaisilta alueilta asutuimmille seuduille. Tämä kehitys on tuonut mukanaan yhä enemmän karhujen ja ihmisten välisiä ristiriitatilanteita. Nyt onkin erityisen tärkeää tiedostaa potentiaalisimmat ongelmakohdat ja aloittaa niiden ennaltaehkäiseminen. Karhujen tottuminen ihmisiin ei ole koskaan hyvä asia. Tähän tilanteeseen on ajauduttu hiljalleen ja tilanteet, jossa ihminen kohtaa lähietäisyydeltä karhun, yleistyvät vuosi vuodelta. Maailmalta on vain huonoja esimerkkejä siitä, kun karhut ovat toistuvasti tulleet ihmisasutuksen piiriin. Yleensä seurauksena on ollut karhun kuolema. Montanan riistan- ja kalantutkimuksen karhuspesialistina jo parikymmentä vuotta toimineella Tim Manleyllä on vankka kokemus karhuongelmista ja niiden hoidosta. Vuosituhannen vaihteessa työskentelin hänen kanssaan kolmella eri reissulla vajaan vuoden verran, ja tätä artikkelia varten kyselin tuoreimpia kuulumisia ongelmakarhujen tilanteesta ja hänen mielipidettään karhuongelmien ennaltaehkäisyyn liittyvissä asioissa. Hänen mukaansa karhuille kelpaavien ravintokohteiden poistaminen tai suojaaminen on jo erittäin merkittävä askel karhuongelmien ennaltaehkäisemiseksi. Suurin osa karhuongelmista voidaan ennaltaehkäistä tehokkaan suojauksen avulla. Ravinnon merkitys korostuu Suomessakin karhujen vierailut ihmisten pihapiireissä yleistyvät koko ajan. Pihavisiitteihin on olemassa yleensä hyvä syy, joskaan ei aina. Ongelmien hoidon kannalta olisi erityisen tärkeää päästä puuttumaan tilanteeseen mahdollisimman nopeasti sekä selvittää mahdollinen syy, miksi kontio on tullut lähelle asutusta. Karhujen ravintotilanteella on suuri merkitys eläimen käyttäytymiseen. Kontion rankan talvilevon jälkeen ravinto on tärkein määräävä tekijä, jonka eteen karhu on valmis tekemään kovasti töitä. Yleisimmin pihavierailut ajoittuvat toukokesäkuulle, jolloin karhut hakevat erittäin aktiivisesti ravintoa rankan talvilevon jälkeen. Hyvin usein Suomessa tapahtuneissa karhujen pihavierailuissa syynä ovat olleet erityyppiset, helposti saatavilla olevat ravintokohteet. T iheämpään asutun Suomen alueilla karhut ovat jo erittäin tottuneita ihmisten aiheuttamiin ääniin. Metsien kuninkaiden pakoetäisyys on pienentynyt merkittävästi ja kontiot eivät välttämättä pakene ihmistä ennen kuin välimatka on huvennut vain muutamiin kymmeniin metreihin. Tiheäpuustoiset alueet suosivat karhujen piileskelyä metsissä ja tällä eläimellä onkin ainutlaatuinen kyky "hävitä" puuston siimekseen hyvän värityksensä ansiosta. Meille onkin muodostunut eteläisempään Suomeen karhukanta, joka on hyvää vauhtia "urbanisoitumassa". 20 Metsästäjä 4 / 2009 Lintulaudat ongelman ytimessä Tänä keväänä Suomessa on esiintynyt tapauksia, joissa karhut ovat tulleet herkuttelemaan lintulaudan antimilla. Eipä ihme, sillä ruokintapaikoilta saatavat auringonkukan siemenet sekä rasva ovat nälkäiselle karhulle erinomaista tavaraa. Pohjois-Amerikassa lintulaudat aiheuttavat suuren osan karhujen pihavierailuista ja sen vuoksi joillakin alueilla lintujen syöttämiseen on asetettu rajoituksia. Meilläkin pa-