• Metsästäjä 3 l Ampumaradat ahdingossa 2013 Osallistu kyselyymme!
• Tässä numerossa l 3 l 2013 Kevätkuhinaa kotiseutukosteikolla s. 34 Pedoista kiistellään ympäri maailmaa s. 20 Nuori perheenisä metsästää s. 38 3 Pääkirjoitus 4 Ampumaradat ahdingossa 8 Ampumaratojen tulevaisuutta pohdittiin seminaarissa 10 Haulien historiaa 13 Puheenjohtajalta 16 Suurpedon tappaminen 18 Susi vartioi reviiriään 20 Maailman suurpetokonfliktit 24 Itä-Suomen uroskarhut talvehtivat Venäjällä 28 Metsästysmuseo on eräkulttuurin tietokeskus 30 Helsingin rhy neuvoo ja kouluttaa 32 Riistakolmioiden lumijälkilaskenta 2013 34 Sadat siipiparit tuovat kevään Kotiseutukosteikolle 2 l Metsästäjä 3 l 2013 38 40 42 46 48 50 52 54 58 60 61 63 Metsästäjä aloittaa grillikauden s. 42 Muuttuva metsästäjä: nuori isä metsällä RKTL riistantutkimuksen jäljillä Riistaa grilliin Niksinurkka Lajiesittelyssä teeri Jalot lehtipuut ruokkivat riistaa, osa 1 Salametsästäjän muotokuva Ajankohtaista Saamepalsta Junnupalsta Kaupantekoa Osoitteet
• Pääkirjoitus Reijo Orava Johtaja Suomen riistakeskus Hyviä uutisia Monet kielteiset asiat leimaavat riista-alan keskustelua. Metsästysseurat ukkoutuvat. Suurpetopolitiikka on hukkateillä. Hirvikanta on vaipunut liian matalaksi. Suojelualueet syövät metsästysmaita. Riista aiheuttaa ongelmia ja vahinkoja teillä ja mailla. On oikein, että epäkohtiin puututaan ja toimintaa halutaan kehittää yhä paremmaksi. Mutta vaikuttaako jatkuva kielteinen keskustelu myös ajatteluumme ja siihen, miten suhtaudumme omaan metsästysharrastuksemme? Estääkö se näkemästä, mitä kaikkea hyvää riistaan ja metsästykseen liittyy? On myös paljon hyviä uutisia, vaikka ne eivät nouse yhtä helposti esille. Estääkö oma pessimismimme näkemästä hyvät asiat: - Lasi on puoliksi tyhjä, sanoo pessimisti. -Eipäs kuin puoliksi täynnä, ilmaisee saman optimisti. Mielipidetutkimukset ovat osoittaneet, että yli 80 prosenttia suomalaisista suhtautuu metsästykseen joko myönteisesti tai neutraalisti. Metsästäjien lukumäärä on Suomessa suhteessa väestöön maailman suurimpia. Harrastajien määrä on kasvanut jatkuvasti. Metsästäjärekisterissä on jo yli 380 000 kansalaisen nimet. Suomessa on tilaa liikkua, metsästää ja virkistäytyä. Metsämme ovat ainutlaatuisia, puhdas luonto on lähellä. Taajimminkin asutuissa maakunnissamme pinta-alasta lähes 80 prosenttia on edelleen metsästyksen käytössä. Riista luo hyvinvointia; virkistystä, kuntoa ja stressittömyyttä. Jahtiporukoissa saamme kaveruutta, tukea ja kumppanuutta. Metsästysseurat antavat vahvaa tukea nuorille harrastuksen aloittajille. Seurat luovat erinomaisen sosiaalisen turvaverkoston ukkoutuville. Kun kykenemme erälle, emme jää yhteiskunnan hoidettavaksi. Erällä vietettyä päivää ei vanhan sanonnan mukaan lueta ihmisikään. Riista tuottaa erämiehille noin 5,4 miljoona arvokasta metsästyspäivää. Ja lisäksi aimo joukon virkistäviä talkoopäiviä riistanhoidon ja riistalaskentojen parissa. Suomessa tuotamme vapaaehtoistyönä maailman parhaat tiedot riistakantojen runsaudesta ja vaihtelusta. Hallitsemme riistavaran kestävän käytön ja tuottavuuden vaaliminen lisää entisestään metsästysmahdollisuuksia. Suomen riistalajisto on monipuolisempi kuin koskaan aiemmin. Riistakantojen vaihtelu on luonnollista, mutta laihojen kausien jälkeen tulee aina uusi huippu. Riistasaalis on viime vuosikymmeninä ollut runsaampi kuin koskaan aiemmin historian aikana. Riista on terveellistä luontoruokaa. Riistanlihalla on kysyntää. Riistaruokakulttuuri kiinnostaa. Laaturavintoloiden huippukokit tekevät riistasta parhaat taidonnäytteensä. Riistaan ja metsästykseen liittyvä yritystoiminta antaa elinkeinoa ja taloudellista hyvinvointia jo tuhansille suomalaisille. Kaupunkilaiset ja myös nuoret ovat kiinnostuneita metsästyksestä. Metsästyksellä on kysyntää. Kasvulle on jatkuvat mahdollisuudet. Pyyntiponnistelu, uusien metsästysmuotojen ja vaikkapa koirarotujen käytön opettelu sekä taitojen jatkuva kehittäminen antavat intoa ja tekevät harrastuksesta kiinnostavan. Luvat ovat kunnossa, maksut maksettu ja lailliset metsästyskeinot käytössä. Saalis kruunaa jahtipäivän. Kaveri onnistui nyt, minunkin vuoroni tulee vielä. Ihminen tulee ajatustensa ja sanojensa kaltaiseksi. Ollaan siis iloisia ja kerrotaan muillekin siitä, mitä hyvää meillä on. Ei surra sitä, mitä saattaa puuttua. Suomi on suuri riistamaa. Meillä on lupa nauttia. Metsästäjä 3 l 2013 l 3
• Ampumaradat ahdingossa Hannu Huttu Missä enää voi harjoitella? 4 l Metsästäjä 3 l 2013
• Klaus Ekman Suomalaisilla ampumaradoilla tapahtuu. Yhä useampi rata joutuu sulkemaan ja yleensä ympäristölupahankaluuksiin ? ­ viimeksi suljettiin OSH:n rata Oulunsalossa. Ampumarataverkosto ja sen ylläpito ovat kuitenkin suomalaiselle eränkäynnille elinehto. Eettisesti korkeatasoinen metsästys edellyttää riittävän ampumataidon ylläpitoa ja sitä ei harjoitella muualla kuin ampumaradoilla. A mpumaratojen kohtalo on vaakalaudalla. Viimeisin, keväällä koettu takaisku oli, kun Oulunsalon haulikkoampujien rata suljettiin KHO:n päätöksellä. Ei auttanut, vaikka kaikki ulkopuolisilla tutkimuslaitoksilla teetetyt lyijymittaukset osoittivat, että lyijyongelmaa ei ole. Kiinteässä muodossa oleva lyijy ei liukene normaalioloissa maaperään, niin kuin meillä Suomessa on jo vuosikymmenten ajan voitu todeta. Suora sitaatti tutkimusraportista: Mansikkakuopan ampumarata-alueelta tehtyjen mallilaskelmien perusteella haitta-aineiden kulkeutumisajat pohjaveteen ovat hyvin pitkiä, keskimäärin tuhansia vuosia. Oulunsalon ampumarata-alueella vuonna 2011 Geologian tutkimuskeskuksen suorittamissa tutkimuksissa päädyttiin samanlaiseen lopputulokseen, ts. lyijy pidättyy hyvin maan pintakerrokseen. KHO:lle riittikin se, että pohjaveden virtaussuunnasta ei ollut riittävää selvitystä sekä se että mikään tutkimuslaitos ei voinut vannoa, etteikö joskus ja joissain oloissa, voisi liukenemista tapahtua. Ja näin oli OSH:n radan kohtalo sinetöity. Toiminta on lakannut. on se, että metsästyksen suurvaltana tunnettu Suomi hoitaa metsästyksensä eettisesti mahdollisimman korkeatasoisesti. Ja se edellyttää, että ampumapaikkoja on riittävästi ja riittävän kattavasti koko maassa. Vai onko tarkoituksena vaikeuttaa asiaa niin, että voidaan jossain vaiheessa todeta, että metsästys on kiellettävä, koska metsästäjät eivät osaa enää ampua. Tällainen johtopäätös ei ole aivan kaukaa haettu. Joka 10:s ampuu ? mutta missä Kun käytännössä joka kymmenes suomalainen on joko metsästäjä, urheiluampuja tai reserviläinen, on yhteiskunnallakin vastuunsa. Yhteiskunnan on huolehdittava siitä, että liikuntapaikkoja on riittävästi ja sama koskee myös ampumaratoja. Nyt kuitenkin ampumaratoja ei haluta mihinkään kaavoihin, koska sitä pidetään tarpeettomana ja toisaalta rata kaavassa estää muun maankäytön suunnittelun. Tästä lisää sivulla 8 tässä lehdessä. Mielenkiintoista on myös nähdä saadaanko ampumaradoille ?kansalaisoikeudet?, kun ampumaratoja koskeva lainsäädäntö uudistuu. Ratkaisevaan rooliin jää tulkinta ?vähäisestä ampumaradasta?. Voidaanko metsästysseurojen ja riistanhoitoyhdistysten pienet radat tulkita ?vähäisiksi ampumaradoiksi?, jolloin niiden jatkuminen voitaisiin helpommin taata. Näiden ratojen sulkemista ei metsästysharrastuksemme tule kestämään. Pienten ratojen verkosto on säilytettävä Suomessa on metsästäjiä eli metsästäjätutkinnon suorittaneita lähes 380 000 ja tämän lisäksi kymmeniä tuhansia urheiluampujia ja reserviläisiä. Suuntaus on selvästi kohti suurempia ja suurempia ampumaurheilukeskuksia. Metsästysseurojen tai riistanhoitoyhdistysten ratojen ympäristölupia ei uusita,vaikka lyijyongelma on tutkimuksissa täysin yliarvioitu. Suomalainen metsästäjä, jonka ampumaharrastus voi olla vain 50 tai 100 laukauksen mittainen kesäinen tapahtuma ennen metsästyskauden alkua, ei lähde kymmenien tai satojen kilometrien päähän saadakseen tuntumaa haulikkoonsa. Hän ostaa käsiheittimen ja savikiekkoja lähimmästä rautakaupasta ja menee kavereineen läheiselle hiekkakuopalle ampumataitoaan kohottamaan.Tämä ei liene yhteiskunnankaan tarkoitus, saatikka etu. Ympäristöviranomaisten nihkeä suhtautuminen pieniin ampumaratoihin on vaikeasti käsitettävissä. Heidänkin intressissään, niin kuin tietysti koko yhteiskunnan intressissä Metsästäjä 3 l 2013 l 5
• Kevään kovat messutarjoukset! Nerokas kiinnitys Asenna vaikka rinteeseen! Laajenna! Kaikkien tarhojen elementit saatavilla myös yksittäin. KOLME VÄRIÄ KOIRAPAIKANNUKSEN LUKSUSTA! POINTER, ULTRAPOINT ja TRACKER GPS-koiratutkat tilaajille Nopeille pannan tai täyden paketin MESSU-ETU KAUPAN PÄÄLLE! PetSafe 3x3 koiratarha 529,* Nyt kotiintoimitus 0? ARVO 79? Varmista samalla edun saatavuus ja koko Pannan ostajalle Karibu SoftShell-takki ARVO 129? Paketin ostajalle Treklite kalvopuku *Panta+ohjelmisto+puhelin. Puhelin esim. Sonera-sopimuksella alk. 7 eur/kk. Kampanja voimassa 7.7.2013 saakka. Rajoitettu erä. www.koiravaruste.fi tai soita koiranruoka Tunnettua valiolaatua jo vuodesta 1995. Erinomaiset ravintoainekoostumukset ja korkeat lihapitoisuudet. Yhdistelmä parhaita raaka-aineita ja lisäravinteita. Kaiken kokoisille ja rotuisille koirille. 0500 176 596 Katso huippuedulliset rullakko- ja lavatoimitukset netistä! Lihaa jopa 51% 22,90 alk. / 15kg Minimitilaus 2 säkkiä. * Ei koske erikoisalueille tapahtuvia toimituksia. Erikoisalueita löytyy mm. saaristosta ja Lapin läänistä. Voimassa 7.7.2013 saakka. Tarjous koskee tämän ilmoituksen tuotteita. Uusi laki vihdoin eduskuntaan Ampumaratoja koskeva lainsäädäntö on vihdoin uudistumassa, mutta työryhmän esittämien linjausten mukaan laki tulisi koskemaan ainoastaan varsinaisia ampumaratoja. Vanhat säädökset ovatkin tsaarin ajoilta. Työryhmäesityksen mukaan laki tulisi lähtemään siitä, että meillä on erilaisia ampumaratoja. Ampumaradoiksi luokitellut radat ja suuret ampumaurheilukeskukset olisivat luvanvaraisia. Näille luvat myöntäisi poliisihallinto.Esityksessä mainittu vähäinen ampumarata voisi toimia pelkän ilmoituksen perusteella. Tulkinta siitä, mikä rata on vähäinen ampumarata, tulee olemaan lukuisten pienten ratojen kohtalon kysymys. Säädöksissä on ollut tarkoituksena, että olemassa olevat radat voisivat jatkaa, kunhan tekevät lain edellyttämät toimenpiteet. Ratojen ylläpitäjien olisi laadittava järjestyssäännöt ja nimettävä ratavastaava. Ratavastaavien tehtävinä olisi vastata ampumaratojen turvallisuudesta ja järjestyssääntöjen noudattamisesta. Ampumaratalaki on tietysti odotettu päivitys todella vanhaan lainsäädäntöön, mutta näyttää kuitenkin pahasti siltä, että vaikka toiminta muutoin voisi jatkua vanhoilla pienillä ampumaradoilla, ympäristöluvan saanti tulee kuitenkin olemaan suurin kynnyskysymys. 6 l Metsästäjä 3 l 2013 sis. rahdin Sinkitty ja jauhemaalattu teräsrunko. Helppo kasata. Elementin leveys n. 150cm ja korkeus n. 180cm. Sisältää kiinnitystarvikkeet, ovielementin ja 7 kpl peruselementtejä. Suosittu ja lihaisa Soita päivän tarjous! US! TARJO Käy allekirjoittamassa kansalaisaloite ampumaratojen turvaamiseksi Metsästäjät hakevat Oikeusministeriön kansalaisaloitteella muutosta ympäristösuojelulakiin Metsästäjät aloittivat nimien keruun 14.1.2013 Oikeusministeriön Kansalaisaloite.fi pohjalla. Kansalaisaloitteessa haetaan ratkaisua maasto- ja pohjavesitutkimusten oikeaoppiseen tulkintaan. Aloitteessa haetaan myös ratkaisua vanhojen ampumaratojen kaavoituskiistoihin. Linkki aloitteeseen löytyy https://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/58t
• Pienriistan metsästyslupien myynti alkaa pian Metsähallituksen kanalintuluvalla saat metsästää kaikkea pienriistaa, halvemmalla vesilintu- ja jänisluvalla muuta pienriistaa kuin kanalintuja. Kanalintulupien myynnin aloituspäivät Lupien myynti Ma 3.6. Ti 4.6. Ke 5.6. To 6.6. Kanalintulupia voi alkaa hankkia mainittuna päivänä puhelimitse kello 8 ja netistä kello 10. Pe 7.6. Etelä-, Länsi- ja Itä-Suomen alueet Salla, Savukoski, Pelkosenniemi, Sodankylä, Kemijärvi Pohjanmaa, Kainuu Keminmaa, Kittilä, Kolari, Muonio, Pello, Rovaniemi, Ranua, Simo, Tervola, Ylitornio, Posio Enontekiö, Inari, Utsjoki (riekkoluvat) Kesämyynnissä myydään kanalintulupia vain 15. lokakuuta saakka. Puhelinmyynti: 020 69 2424 Nettimyynti: www.eraluvat.fi Lisää kanalintulupia tulee myyntiin elokuussa lintukantojen selvittyä. Lue ajantasaiset tiedot luvista ja myynnistä osoitteesta www.eraluvat.fi Kaikki vesilintu- ja jänisluvat sekä pienpetoluvat tulevat myyntiin 10.6. klo 8 alkaen. Eräluvat.fi Yksi askel erälle.
• Hannu Huttu Juha Heikkilä, Suomen riistakeskus ja Lassi Palo, Suomen Ampumaurheiluliitto Ampumaratatoimintaa säätelevä laki uudistuu Ampumaratalaki on menossa lähiaikoina eduskunnan käsittelyyn. Uudessa laissa radan pitäjälle on tulossa vaatimuksia. Jokaiselle ampumaradalle on nimettävä ratavastaava ja laadittava järjestyssääntö. Nämä on oltava näkyvissä ampumaradan ilmoitustaululla. A mpumaratojen rakennemuutosta pohdittiin maaliskuussa seminaarissa Helsingissä. Ampumaratalain valmistelu on edennyt siihen vaiheeseen, että esitys jätetään eduskunnan käsiteltäväksi tämän kevään aikana. Uudistunut laki astuu voimaan aikaisintaan ensi vuoden vaihteessa, mutta todennäköisesti lain viimeistely vie pitemmän ajan. Uusi ampumaratalaki korvaa täysin vanhan lain ja koskee ainoastaan varsinaisia ampumaratoja. Sen lähtökohtana on, että käytössä on erilaisia ampumaratoja. Ampumaradat ja ampumaurheilukeskukset ovat luvanvaraisia. Nämä luvat myöntää poliisihallinto. Lain mukainen vähäinen ampumarata voi toimia ilmoituksen perusteella. Esimerkiksi riistapolkukilpailuja voidaan järjestää ilman ampumaratalupaa. Vanhat ampumaradat voivat jatkaa toimintaansa, kun ottavat käyttöön lain vaatimat toimenpiteet. Ratojen ylläpitäjien on laadittava 8 l Metsästäjä 3 l 2013 järjestyssäännöt ja nimettävä ratavastaava. Ratavastaavien tehtävinä on mm. vastata ampumaratojen turvallisuudesta ja järjestyssääntöjen noudattamisesta. Tieto ratavastaavasta sekä ampumaradan järjestyssäännöstä on oltava näkyvissä ampumaradalla. Uusi ampumarata oikeaan ympäristöön Senaattikiinteistöjen toimialajohtaja Jari Panhelainen kertoi, mitä ampumaradoille tapahtuu Puolustusvoimien luopuessa niistä.Perusajatus on,että Puolustusvoimien käytön päättyessä päättyy samanaikaisesti myös kaikkien niiden toimijoiden käyttö, jotka ovat olleet alueella Puolustusvoimien luvalla ja vastuulla. Käyttäjiä ovat muun muassa muut viranomaiset, vapaaehtoinen maanpuolustus sekä ampuma- ja metsästysseurat.Edellytyksiä ampumatoiminnan jatkumiselle ovat maanomistajan ja kunnan tahtotila, kaavoitus sekä ympäristö- ja muut luvat. Sivistystoimentarkastaja Ilpo Piri Uudenmaan ELY-keskuksesta kertoi, miten ampumaratoja kohdellaan kunnallisina liikuntapaikkoina valtionavustuksissa. Valtio on linjannut liikuntapaikkarakentamisen suunnan vuonna 2011. Painopistealueita ovat lasten ja nuorten liikkumisympäristön kehittäminen, terveyttä edistävien liikuntaolosuhteiden lisääminen, liikuntapaikkojen laadun kehittäminen sekä kaavoitus ja yhdyskuntasuunnittelu, joka on tullut ?viimeksi kuluneiden vuosien aikana entistä tärkeämmäksi?. - Ampumarataa ei moni halua naapuriinsa,mutta toisaalta voi kysyä, miksi sitten muuttaa naapuriin. Ampumaratoja voidaan kyllä rakentaa, kunhan ympäristö on oikea, Piri sanoi esityksensä lopuksi.
• ERÄKONTTI ESHOP Omasta kontista Uusi verkkokauppa avattu! www.erakontti.fi TI T N O ERÄK 4h 2 P O H i.fi ES tt rakon e . w ww Diana -riistapeltoseokset DIANA-riistapeltoseokset ovat Suomen oloihin kehitettyjä siemenseoksia riistapeltojen perustamiseen. Huolehdi riistan hyvinvoinnista ja paranna metsästysmahdollisuuksiasi. Hirvi-Diana Pakkauskoko 1 kg Annostus 4 kg/ha. (tukkupakkaus 10 x 1 kg). Hinta 16 ? /pss Rehukaali Grampian Pakkauskoko 1 kg Annostus 4 kg/ha. (tukkupakkaus 10 x 1 kg). Hinta 23 ? /pss Rehusokerijuurikas Syrius (pilleröity) 0,5kg Annostus 10-12 pilleriä / m (tukkupakkaus 10 x 0,5 kg). Hinta 35 ? /pss Peura-Kauris-Diana Pakkauskoko 3 kg Annostus 6 kg/ha. (tukkupakkaus 4 x 3 kg). Hinta 34 ? /pss Rehukaali Keeper, peitattu Pakkauskoko 1 kg Annostus 3 kg/ha. (tukkupakkaus 10 x 1 kg). Hinta 49 ? /pss Naattinauris Tyfon Pakkauskoko 1 kg Annostus 2 kg/ha. (tukkupakkaus 10 x 1 kg). Hinta 19 ? /pss Monivuotinen riistalaidun-Diana Pakkauskoko 2 kg Annostus 20 kg/ha. (tukkupakkaus 4 x 2 kg). Hinta 26 ? /pss Liikuntapaikkahankkeen valtionavustushakemus toimitetaan ELYkeskukseen vuoden loppuun mennessä. Valtionavun määrä on harkinnanvarainen. Se on yleensä 20 ? 25% hankkeen kustannusarviosta. Alle 20 000 euron avustuksia ei myönnetä. Kaupunki mukana Kouvolan ampumaratahankkeessa Kouvolan seudulla toimii neljä ampumaseuraa, joissa on yhteensä 1276 jäsentä. Lisäksi kaupungin alueella on 69 metsästysseuraa ja näissä 4293 jäsentä.Kouvolan Urheiluampujat on nyt yksi paikkakunnan isoimmista urheiluseuroista noin 300 jäsenellään. Tavoitteena on haulikkoammuntaan keskittyvä kansainvälisen tason urheilukeskus.KUA:n nettisivujen mukaan suunnitelmassa on neljä trap- ja neljä skeet-rataa. Luotilajeista on esitetty ampumaradat 100m luodikkoradalle ja kahdelle hirviradalle sekä practical-ampumapaikoille. Selvityksissä on osoitettu, että edellytykset hankkeen toteuttamiselle ovat olemassa. KUA tulee vastaamaan keskuksen toiminnan käynnistämisestä ja myöhemmin ylläpitämisestä. Kouvolan kaupunki on ollut mukana ampumaradan selvitys- ja suunnittelutöissä. Kustannusarvio uuden radan rakentamisesta ?neitseelliseen ympäristöön? on tällä hetkellä noin 700 000 euroa. Seminaarin alustuksista ja keskusteluista kävi selvästi ilmi, että nykyisten säädösten ja niiden tiukkojen tulkintojen vuoksi ampumaratojen toimivana pitäminen vaatii paljon työtä ja rahaa.Tiheästi asutetulle alueelle uuden ampumaradan rakentamisessa on suuret haasteet. Ampumatoimintaan soveltuvan maa-alueen löytäminen on vaikeaa ja se vaatii perusteellisen valmistelun ja suunnittelun. Rehurapsi Hobson Pakkauskoko 1 kg Annostus 5 kg/ha. (tukkupakkaus 10 x 1 kg). Hinta 9 ? /pss Fasaani-Peltopyy-Diana Pakkauskoko 3 kg Annostus 10 kg/ha. (tukkupakkaus 4 x 3 kg). Hinta 34 ? /pss Öljyretikka Apoll Pakkauskoko 3 kg Annostus 15 kg/ha. (tukkupakkaus 4 x 3 kg). Hinta 35 ? /pss Auringonkukka Dwarf Pakkauskoko 2 kg Annostus 8 kg/ha. (tukkupakkaus 4 x 2 kg). Hinta 24 ? /pss Turnipsi Green Globe Pakkauskoko 1 kg Annostus 2 kg/ha. (tukkupakkaus 10 x 1 kg). Hinta 18 ? /pss Rehunauris Samson Pakkauskoko 1 kg Annostus 2 kg/ha. (tukkupakkaus 10 x 1 kg). Hinta 15 ? /pss Ruokanauris Petrowski Pakkauskoko 0,5 kg Hinta 21 ? /pss rkat o ta yt s t a ittel M! K HUO lliset es tti.fi kuva .erakon www Iso hirvitaulu 2,4 mm voimapahvista Koostuu kolmesta osasta, koko 214x143 cm129?/ 4 taulunpakkaus Keskiosa 10 kpl pakkaus 139? koko: 66,5x143 cm ERÄKONTTI Avoinna arkisin ma-pe 10-17 I ONTTh K Ä R E OP 24 ESH rakontti.fi ww.e w Eräkontti on Suomen Metsästäjäliiton ja sen piirien omistama yritys. ERÄKONTTI, Kinturinkuja 4, 11120 Riihimäki, p. 010 440 9410, www.erakontti.fi
• Erkki Kauppi Haulien historiaa Tampereen maamerkkinä seisova haulitorni kertoo ajasta, jolloin suomalaiset lyijyhaulit olivat tärkeitä tuotteita metsästäjille. Nykyään hauleissa käytetään lyijyä korvaavia aineita, jotka asettavat metsästykselle omat vaatimuksensa. H aulikolla ampuminen kehittyi pikkuhiljaa keskiajalla käytettäessä sileäpiippuisia musketteja ja muita sen ajan sotavälineitä metsästykseen. Luotien puutteessa musketti voitiin ladata vaikka soralla tai millä tahansa metalliromulla. Ensimmäiset kirjatiedot lintujen ampumisesta hauleilla ovat 1700-luvun loppupuolelta. Haulien valmistus oli tuolloin paljolti käsityötä. Pian kuitenkin alettiin hauleja valmistaa pudottamalla sulaa lyijyä korkeasta haulitornista veteen. Erikokoisten sihtien avulla saatiin vastaavasti pienempiä ja suurempia hauleja. Seulomalla päästiin tarkempaan jaotteluun. Suomessa metsästys oli tärkeä elinkeino tai ainakin se antoi lisuketta varsinkin syksyiseen ja talviseen ruokapöytään.Metsästyksessä käytettiin sileäpiippuisia piilukkomusketteja ja niistä muutettuja metsästysversioita. Niinpä Tampereelle rakennettiin haulitorni vuonna 1859. Vuonna 1895 siitä muodostettiin osakeyhtiö, Tampereen Haulitehdas. 10 l Metsästäjä 3 l 2013 Ensimmäinen haulitorni Pyynikillä Lyijyhaulien valmistuksen alkuhistoria ei ole oikein selvillä, mutta vuonna 1782 engelsmanni William Watts keksi pudottaa sulaa lyijyä seulan läpi kolmikerroksisen talonsa kellarissa olevaan kaivoon.Pudotessaan pisarat pyöristyivät ja jäähtyivät. Suomen kaikki haulitornit toimivat tällä menetelmällä. Ensimmäinen puurakenteinen torni oli Pyynikinharjun etelärinteellä. Harjun päältä johti ajosilta pudotuskoppiin. Haulien valmistus oli tuolloin tuottavaa,ja vuonna 1906 rakennettiin Lahteen Metelinmäelle Haulitehdas Ilmarisen haulitorni. Mahdollisesti tästä suivaantuneena Tampereen Haulitehdas tilasi Saksasta teräsrakenteisen uuden tornin,joka pystytettiin Pispalanharjun rinteeseen, rautatien varteen. Nyt lyijy jouduttiin nostamaan torniin, mutta painavan lyijyn kuljetus rautatiellä sujui helpommin.Pu- dotuskorkeus oli 50 metriä ja hauleja valmistettiin keskimäärin 150 000 kiloa vuodessa. Lahden tehdas lopetti toimintansa jo v.1909. Tampereen Haulitehdas taas lopetti toimintansa kannattamattomana vuonna 1972.Haulitorni on sittemmin ollut Tampereen maanmerkki, ja tiloja voidaan vuokrata kokous- ym. käyttöön. Nokialla toimi 1982 ? 1992 Nokian Haulitehdas vanhassa paperitehtaan kalkkikivitornissa. Toiminta oli melko pienimuotoista ja se päättyi kun kilpa-ammunnassa kiellettiin itseladattujen patruunoiden käyttö. Haulikon patruunoiden kotilataus oli hyvin yleistä.Valmiita patruunoita oli monesti vaikea saada ja ne olivat kalliita. Eräs paikkakunnan jahtiveteraani kertoi peltopyypatruunoiden latauksesta 1930-luvulla. Mitään varsinaisia latausvälineitä ei ollut. Vanha nalli kaivettiin naskalilla ja uusi koputeltiin tilalle. Ruudin päälle huopatossusta meistattu tulppa ja haulien päälle lappu. Hylsyn suun kääntöön kävi puusta itse tehty työkalu. Haulikoitten laatu parani pikkuhiljaa tuonnin ansiosta. Toisen Maailmansodan jälkeen Valmet ja Tikkakoski tekivät yksinkertaisia haulikoita ja tuonti Itäblokista sai runsaasti tuontilupia. Sadan vuoden ajan suomalaiset haulit olivat tärkeä tekijä metsästäjille. Kotimaista tuotantoa Suomen Metsästysmuseossa oleva mekaaninen haulivalssi. Lyijylanka syötetään valssien väliin ja haulit tippuvat toiselta puolelta ulos. Valssilevyjä vaihtamalla saadaan erikokoisia hauleja. Kotimaiset Vihtavuoren lataukset ja edulliset tuontipatruunat valtasivat alaa ja haulikon patruunoiden kotilataus supistui nopeasti 1960-luvulla.Vihtavuori käytti Tampereen hauleja,mutta siirtyi sittemmin halvempiin tuontihauleihin. Vihtavuoressa haulikon patruunoiden valmistus aloitettiin jo vuonna 1931 lähinnä työ-
• voimareservin ylläpitämiseksi. Alussa tuotanto vaihteli miljoonan kahta puolen, sittemmin 70-luvulla lähelle kymmentä miljoonaa patruunaa. Vihtavuori teki myös haulikon nalleja ja ruutia. 2000-luvun alussa Vihtavuoren haulikonpatruunoiden valmistus siirrettiin Nammon tehtaalle Saksaan. Sotien jälkeen Hj. Jousi Oy Turussa aloitti haulikon hylsyjen valmistuksen. Helsingin Kauklahdessa (nyk. Espoo) toimi vuoteen 1971 asti Kapselo Oy, joka valmisti myös haulikon patruunoita ennen ja jälkeen sotien. Hylsyjä myytiin runsaasti pelkästään nallitettuna tai puoliladattuna. Lyijyhauleista rautaan Haulimateriaaliksi valikoitui alun perin lyijy.Se on tiheydeltään sopivaa ja pehmeä metalli on helppo muokata, eikä se juurikaan kuluta piippua. Tässä yhteydessä muistuu mieleen vanhojen konkareiden jutut haulien kotivalmistuksesta pula-aikana. Jostain hankittiin lyijylevyä,josta peltisaksilla leikattiin muutaman millin soiroja. Puukolla ne katkottiin sopivan mittaisiksi ja muuripadan pohjalla koitettiin hieroa pyöreämmiksi. Kotitekoisen mustanruudin valmistuksesta taas eräs ampuja kertoi isänsä valmistaneen ruutia kovaan puutteeseen jostain hankituista aineksista.Kuivausvaiheen aikana hellan uunissa ruuti syttyi ja hellanrenkaat lentelivät ympäri keittiötä. Lyijyn myrkyllisyyden vuoksi sen käytölle tuli 1900-luvun loppupuolella korvaavia materiaaleja,varsinkin vesilinnustuksessa. USA:ssa rautahaulit ovat olleet käytössä vesilintujahdissa jo pitkään viranomaisten tiukan valvonnan alla. Suomessa vuoden 1993 uusi metsästyslaki kielsi lyijyhaulien käytön vesilinnustuksessa vuonna 1996. Korvaavien haulien saanti takkuili ja niiden laatu oli paikoin kyseenalainen.Rautahaulien sopivuus omaan aseeseen aiheutti paljon kyselyjä ja monesti patruunoiden hinta kauhistutti. Sittemmin patruunoiden laatu on parantunut merkittävästi, mutta tehokas ampumaetäisyys kevythauleilla on jonkin verran pienempi kuin lyijyllä ja normaalisti on syytä käyttää yhtä numeroa suurempia hauleja. Tampereen haulitorni kuvattuna joskus 1900-luvun alussa. Korvaavia materiaaleja Korvaavien haulien ongelma on niiden lyijyä pienempi tiheys ja joissakin tapauksissa hauraus tai liiallinen kovuus. Teräs- tai oikeastaan rautahaulin tiheys on 7,86 g/ cm3,sinkki 7,2,tina 7,3,vismutti 9,6,molybdeeni 10,0 kun Vasemmalla lyijyhaulit ovat yleensä pyöreitä, sileitä ja samankokoisia. Volframiseosteet ovat joskus melko epätasaisia, kolmantena kuutiomaisia Dispersante hauleja, sitten kauniita vismutteja, viimeisenä B&P:n kaksoislataus. Erikokoisia hauleja, vasemmalta Ø 1,5 mm, 2,0 (Skeet), 2,4 (Trap), 3,3 mm rauta, 3,5 mm, 3,75 mm niklattu, 4,5 mm (BB), 5 mm, 6,2 mm, 9,0 mm. Metsästäjä 3 l 2013 l 11
• Haulien kokomerkinnät Lyijyhauli Hauli no Ø mm g / kpl 000 BUCK 9,14 4,515 00 BUCK 8,38 3,480 0 BUCK 8,13 3,178 1 BUCK 7,62 2,617 2 BUCK 6,86 1,909 3 BUCK 6,35 1,514 4 BUCK 6,1 1,342 BB 4,57 0,564 2 3,76 0,314 4 3,28 0,209 5 3,05 0,168 6 2,77 0,126 7.5 2,39 0,081 8 2,26 0,068 8.5 2,16 0,060 9 2,01 0,048 12 1,3 0,013 Ø in .36 .33 .32 .30 .27 .25 .24 .18 .148 .129 .120 .109 .094 .089 .085 .079 .05 kpl/oz. 6,2 8 9 11 15 19 21 50 90 135 170 225 350 410 470 585 2300 Rautahauli Hauli no F T BBB BB 1 2 3 4 5 6 7 Ø in 0,22 0,20 0,19 0,18 0,16 0,15 0,14 0,13 0,12 0,11 0,10 kpl/oz. 40 53 61 72 103 125 154 191 244 317 422 Ø mm 5,59 5,08 4,83 4,57 4,06 3,81 3,56 3,30 3,05 2,79 2,54 g / kpl 0,713 0,535 0,460 0,390 0,274 0,226 0,184 0,147 0,116 0,089 0,067 lyijy on 11,1.Puhtaan lyijyn tiheys on 11,35,mutta kovuutta ja valettavuutta parantavat lisäaineet, tina ja antimoni, pudottavat tiheyttä hieman. Mitä kevyempi materiaali, sitä nopeammin hauli pudottaa nopeuttaan. Vastaavasti kevyempiä hauleja sopii samanpainoiseen lataukseen enemmän tai nopeutta voidaan lisätä. Kevyet haulit saivat pian huonon maineen paljolti siksi, että ampujat unohtivat fysiikan lait ja patruunoista annetut ampumaohjeet. Pian tuli markkinoille volframin seoshaulit.Ensimmäisenä taisi olla Kentin Tungsten-Matrix, volframin ja muovin kombinaatio.Haulin tiheys ja kovuus olivat lyijyn luokkaa. Raskaammat volframi-rauta-nikkeliseokset tulivat perässä, jolloin hinta taas karkasi eteenpäin. Nykyään eräs liminkalainen yhtiö on saanut aikaan jonkin verran kotilatausta Suomeenkin. Firma tuo ja markkinoi kiinalaista UnA-haulia, jonka tiheys on huimat 18,5 g/cm3. Kovat ja painavat haulit vaativat erityiset haulikupit ja lataamiseen ei kannata ryhtyä kokeiluperiaat- Hauleja voidaan valmistaa myös pätkimällä rautalankaa. l Metsästäjä 3 l 2013 Tietoja patruunarasioista teella. Yhtiön lupaamat ampumaetäisyydet asettavat sekä ampujalle että aseelle aivan uudenlaisia vaatimuksia. Yhtiön nettisivuilta saa hyvän peruskoulutuksen. Haulit riistaeläimen koon mukaan Muutama vuosi sitten Winchester toi markkinoille kuutiomaisilla teräshauleilla ladatun, Blind Side patruunaperheen.Suuren nopeuden lisäksi haulien muoto parantaisi patruunan tehoa vesilintuihin. Ihan uutuus kuutiohauli ei kuitenkaan ollut, sillä FN Legia Dispersante patruunoissa oli jo ajat sitten kuutiomaiset lyijyhaulit. Tarkoitus oli saada haulit leviämään nopeasti lähelle ammuttaessa. Aika selvää on se, että erikokoisille riistaeläimille tarvitaan tietyn kokoisia hauleja. Jos pyytä ammutaan 9 mm:n hauleilla, osuminen on lähes mahdotonta. Vastaavasti esimerkiksi skeet-haulit ilvesjahdissa ovat eläinrääkkäystä. Haulien koon määrittäminen ennen digitaalimittojen aikaa oli hankalaa. Niinpä hau- Hauleilla ladataan myös pienoiskiväärin ja pistoolin patruunoita. Haulikon patruunoiden hylsyssä olevat merkinnät eivät aina ole helposti ymmärrettäviä, ja ne kuluvat irrallaan olevista patruunoista pian epäselviksi. 12 lit luokiteltiin tietyn numerosarjan mukaan. Hyvin monissa maissa oli enemmän tai vähemmän toisistaan poikkeavia järjestelmiä. Suomessakin oli oma numerointijärjestelmä, mutta onneksi se vaihdettiin 1960-luvulla samaan, mitä USA:ssa käytetään. Jenkeissä käytetään paljon mm. peurajahdissa suuria Buckshot-hauleja, joille on oma koodijärjestelmä. Englannissa, Italiassa ja joissain muissa maissa käytetään edelleen paikallisia järjestelmiä, jotka poikkeavat hieman meillä käytössä olevista.Jos kaivelette netistä haulitietoja,kannattaa varautua lukuisiin virheisiin. Varsinkin jenkit eivät kovin hyvin osaa muuttaa tuumia milleiksi. Korvaavien haulien merkinnät taas saattavat poiketa totutuista, joten kannattaa olla tarkkana,mitä haulikon piippuun työntää. Vanha suomalainen numerointi no Ø mm 5 2,75 6 3,0 7 3,25 8 3,5 9 3,75 10 4,0 11 4,5 14 5,2 Eräs kummajainen amerikkalaisissa haulikon patruunarasioissa on termi ?Dram Eqvivalent?. Tämä historiallinen termi on jäänyt jostain lainopillisesta kömmähdyksestä käytettäväksi edelleen. Se juontaa vanhoihin mustaruutilatauksiin. Dram on vanha painoyksikkö,27,344 grainia,1,77 grammaa. Mustaruuti mitoitettiin dram-yksiköissä, ja merkintä yhdistää nykyisen latauksen muinaisiin. Esimerkiksi Dram 3 tarkoittaa 12 kaliiperissa 1200 fps nopeutta, mikä saatiin aikanaan kolmella dramilla eli 5,3 grammalla mustaa ruutia. Haulimäärä ilmoitetaan sikäläisissä rasioissa unsseina,oz = 28,35 grammaa.Niinpä 1 1/4 unssia on noin 35,4 grammaa ja 1 1/2 oz vastaavasti 42,5 g. Näitä ei pidä sekoittaa jalometalleissa käytettävään Troy unssiin, joka on 31,1 grammaa. Merkinnät rasioissa ja patruunoissa vaihtelevat merkittävästi. Patruunassa pitää olla kaliiperimerkintä. Haulien koon ja painon selvittäminen on monesti hankalampaa, mutta yleensä se selviää patruunarasiasta. Joskus haulikoko on merkitty lähes näkymättömästi rasian sulkevaan teippiin. Eräässä Federalin rasiassa taas on haulinumerot, alla haulin kuva luonnollisessa koossa,sen alla koko tuumissa ja alimpana millimetreissä. Joka tapauksessa huolellisuutta kannattaa käyttää ja säilyttää patruunat alkuperäisissä rasioissa. Erikoispatruunoita, merkinantopatruuna muovirouheella, kumihaulinen poliisipatruuna, koulutuspatruuna, jossa haulien seassa on valojuovakapseli, kumikuulalla ladattu ja haulityynyllä ladattu viranomaispatruuna.
• Puheenjohtajan palsta Tauno Partanen hallituksen puheenjohtaja Suomen riistakeskus Mistä uutta elintilaa Suomen metsäpeuralle? Petokeskustelu on jatkunut vilkkaana eri tiedotusvälineissä, eikä loppua taida olla näkyvissä vielä pitkään aikaan. Taannoin oli susi-ilta myös televisiossa ja mikäli sen perusteella pitäisi jotain ennustaa, niin meillä on susikonflikti ja pysyy ? niin kaukana toisistaan olivat näkemykset eri taustaryhmien edustajilla. Kaupunkilaisten ja maaseudun asukkaiden välinen kuilu ei tämän keskustelun perusteella ainakaan tippaakaan kaventunut. Yhdessä asiassa on mielestäni talven aikana ainakin edistytty: mikään taho enää kiistä sitä, että meillä petoeläinten salametsästys on ongelma, jolle täytyy kaikkien yhdessä yrittää tehdä jotain. Kun muutama vuosi sitten tällä palstalla otin kantaa asiaan, minun todettiin joissain nettikirjoituksissa kääntyneen metsästäjiä vastaan. Tosiasioiden tunnustaminen on kuitenkin lähtökohta, mikäli aidosti halutaan parannusta tilanteeseen. On kestämätöntä, mikäli pieni osa metsästäjistä katsoo oikeudekseen toimia laista piittaamatta ja mustamaalata koko metsästäjäkunnan mainetta. Näkyvissä on jo merkkejä siitä, että jotkin maanomistajat harkitsevat entistä tarkemmin vuokrasopimustensa jatkoa tässä tilanteessa. Vaikka olisimme yhtä mieltä siitä, että petopolitiikka maassamme on epäonnistunut, niin yhtä selvää pitäisi olla myös sen, että sitä ei ainakaan salametsästyksellä voida korjata. Oman lisänsä petosoppaan tuo myös suurpetojen ja metsäpeuran ongelmallinen suhde Kainuun ja Suomenselän alueilla. Todennäköisesti metsäpeuran suojelu oli tavalla tai toisella jonkinlaisena vaikuttimena myös Perhon laittomassa susijahdissa. Esimerkiksi Kainuun metsäpeuran tulevaisuus näyttää nykyisen politiikan seurauksena varsin huolestuttavalta. Kevättalven lentolaskennassa kannan suuruudeksi saatiin vajaat 800 eläintä, joten laskusuunta näyttäisi edelleen jatkuvan. Vasoista pääosa katoaa muutaman viikon kuluessa syntymästä ja vaatimet alkavat olla iältään vaiheessa, jolloin vasatuotto heikkenee entisestään lähivuosina. Myös Suomenselän kannan kehitys on pysähtynyt noin kymmenen vuoden takaiselle tasolle. Kun asiaa tarkastellaan maatamme laajemmalla maantieteellisellä alueella, voi todeta, että juuri metsäpeura on laji, jonka kannan tilanteesta pitäisi huolestua nykyistä enemmän. Sen kohdalla ei voida tuudittautua naapuriapuun, vaan asia on hoidettava aivan omassa pesässä. Unohtaa ei voi myöskään sitä, mikä merkitys metsäpeuralla on myös alueiden luontomatkailun kannalta. Metsäpeuran hoitosuunnitelmassa v. 2007 esitettiin toimenpiteenä, että selvitetään uuden palautusistutuksen edellytykset. Metsäpeura on luontaisesti hyvin hidas levittäytyjä ja laajempi levinneisyys turvaisi lajin säilymistä selvästi paremmin. Suomella on erityinen vastuu metsäpeurakannan hoidon ja suojelun suhteen, koska sitä ei esiinny missään muualla kuin maassamme sekä Venäjän Karjalassa. Keskeisin ongelma tämän uuden palautusistutuksen suunnittelussa on se, minne uusi metsäpeurapopulaatio mahtuisi tulevaisuudessa. Kevään aikana riistakonsernin toimijat järjestivät kolme sidosryhmätilaisuutta, joissa keskusteltiin palautusistutusten yhteiskunnallisista vaikutuksista ja edellytyksistä. Joka tapauksessa ratkaisut hankkeen mahdollisesta toteutuksesta tehdään huolellisen suunnittelun perusteella, koska kyseessä on varsin mittava ja monenlaisia mielipiteitä herättävä hanke. Varsinainen suunnittelutyö käynnistellään vuoden 2013 aikana Metsähallituksen toimesta, ja siitä varmaan kuulemme lähivuosina vielä moneen eri otteeseen. Ilman paikallisten asukkaiden, maanomistajien ja metsien virkistyskäyttäjien hyväksyntää hanketta tuskin lähdetään toteuttamaan. Metsäpeura on kuitenkin niin arvokas perisuomalainen riistalaji, joten toivotaan hankkeelle suotuisia tuulia! Metsästäjä 3 l 2013 l 13
• i messutarjoukset k k o h S vain netistä ? retkitukku.fi! OSALLISTU jäTTIARVONTAAN ? VOITA cAN-Am möNkIjä hUIppUVARUSTeILLA OmAkSI! pALkINNON ARVO 8100 ? Osallistu arvontaan osoitteessa www.retkitukku.fi/arvonta Nopean tilaajan edut yli 250 ? ostoksesta! valitse yksi seuraavista lahjatuotteista. Tarjous voimassa 300 nopeimmalle. (ei koske Outlet- ja Garmin-tuotteita) Lahjakoodi: LAhjA1 premium veitsisetti Lahjakoodi: LAhjA2 Olight h15 otsavalo Lahjakoodi: LAhjA3 Leatherman FUSe monitoimityökalu arvo 99,60 ? arvo 49,90 ? arvo 59,00 ? Light Camo HD TM metsästyspuku MESSUTARJOUS 119 ? Kodiak Light Karibu MESSUTARJOUS MESSUTARJOUS metsästyskengät 89 ? ? norm. 129 ? norm. 179 ETUSI 60 ? softshell-takki 49 ? norm. 79 ? Softshell ETUSI 40 ? ETUSI 30 ? TILaUKSET www.retkitukku.fi tai PUHELIMITSE p. 040 828 1000 ark. 9-17 NOUTOPISTE ? MyyMäLä Kauppiaantie 30, Oulunsalo ark. 9-17. TERvETULOa!
• a Erä-lehden 2013 riistakameratestin voittaja ? Pointer Control PIENI KOKO ! ? SUOSITUIN TESTIN MENESTyjä UUTUUS! 99 ? SCOUT GUaRD 550M-8M lähettävä GPRS-kamera 159 ? POINTER CONTROL CX5 riistakamera GaRMIN aSTRO 320 + DC40 koiratutka + Koko Suomen maastokartta Ä 50 KPL ER RÄ 100 KPL E 179 ? POINTER CONTROL CX8 riistakamera ? norm. 249 ETUSI BURREL HD vIDEOLaSIT TA SHOKKIHIN 79 ? 595 ? ? norm. 759 ? norm. 129 70 ? KaMERaN OSTajaLLE aSENNUSPaLvELU 20 ? (norm. 35 ?) Sisältää edullisen liittymän, muistikortin, paristot ja ohjelmoinnin. Mullistava kamerauutuus kaudelle 2013! ava ETäOHjaTT UUTUUS! kuvat edullisesti puhelimeen tai sähköpostiin! 299 ? ainutlaatuinen kuvanlaatu Teräväpiirtovideo 720p HD Markkinoiden monipuolisin KaMERaN OSTajaLLE aSENNUSPaLvELU 20 ? Etäohjaus tekstiviestein (norm. 35 ?) Kysy lisää! Uway MB500 HD lähettävä riistakamera Valikot Erittäin tehokas inframustasalama ja -ledit (60 kpl). Huikea valoteho ja erinomainen kuvanlaatu Kuvien lähetys sähköpostiin (GPRS) tai kännykkään (MMS). Kysy edullista liittymä- ja asennuspalvelua Edullinen vaihtoehto riistan kuvaamiseen ja ympärivuotiseen käyttöön. Myös HD-videokuva Muuta asetuksia helpoilla tekstiviestikomennoilla. Lue tarkemmat ohjeet verkkokaupasta. LCD-värinäyttö kuvien katseluun ja asetusten muokkaamiseen. Helppokäyttöinen Kuvaa huipputarkkaa HD-videota pimeässä tai päivänvalossa Hintoihin lisätään toimituskulut 5,90 - 9,90 ? (asusteet ja kengät) Tarjoukset voimassa 30.6.2013 asti tai niin kauan kuin tavaraa riittää U250B riistakamera TA 149 ? SHOKKIHIN ? norm. 179 ETUSI 30 ? RETKITUKKU.fi Nettohintaan suoraan tehtaalta
• Seppo Ronkainen Klaus Ekman Suurpedon tappami ? kun muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole Suurpetokeskustelu on vellonut vilkkaana koko kevään. Susilupia ei ole saatu riittävästi tai niitä on myönnetty aivan liian hölläkätisesti, riippuen siitä keneltä kysytään. Suurpedot ovat metsästyslainsäädännössä aina rauhoitettuja riistaeläimiä ja niiden tappaminen on mahdollista vain poikkeustapauksissa ja silloinkin vain, kun muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. S uurpedon tappaminen voidaan jakaa viiteen eri kategoriaan tilanteen erityispiirteet huomioiden. Ensimmäisessä tapauksessa on aina kyseessä akuutti hyökkäys, jossa suurpeto on hyökännyt esimerkiksi metsästyskoiran tai tuotantoeläimen kimppuun tai käynyt kiinni ihmiseen.Tällaisessa ns.hätävarjelutilanteessa jokainen asianosainen on oikeutettu tappamaan ko. suurpedon hyökkäyksen ollessa käynnissä. Tilanne tulee kuitenkin ilmoittaa poliisille, joka tutkii tarkemmin tapauksen olosuhteet. 16 l Metsästäjä 3 l 2013 Seuraava vaihe on välittömän vaaran aiheutuminen yleiselle turvallisuudelle tai eläinsuojeluperuste.Suurpeto käyttäytyy pelottomasti, uhkaavasti tai on esimerkiksi joutunut auton yliajamaksi. Tällainen tapaus tuo aina poliisin mukaan toimintaan ja poliisi voi poliisilain nojalla antaa tappomääräyksen tällaiselle suurpedolle.Yleensä käytännön toimijana näissä tapauksissa on riistanhoitoyhdistysten ylläpitämä SRVA-verkosto. Seuraavissa tapauksissa toimivalta tulee selkeästi Suomen riistakeskukselle.Metsästyslaki mahdollistaa suurpedon tappamisen poikkeusluvan nojalla. Säännöksissä on mahdollisuus hakea tappolupaa muun muassa sosiaalisiin syihin vedoten. Tänä keväänä maa- ja metsätalousministeriö antoi asetuksellaan viiden suden kiintiön tällaisten niin sanottujen pihasusien poistamiseen, susien, jotka aiheuttavat pelkoa, turvattomuutta tai muita varautumistoimenpiteitä. Näytön on näissä tapauksissa oltava kuitenkin riittävän kiistaton,jotta poikkeuslupa voidaan kohdistaa oikeaan suurpetoyksilöön. Erityisen merkittävien vahinkojen torjunta on suurpetojen tappolupien myöntämisen yksi vahvimmista perusteista. Erityisesti suden osalta on käytetty pääsääntöisesti vain tätä lupaperustetta,koska susikanta on voimakkaasti laskenut viimeisten vuosien aikana. Viimeisenä ja esimerkiksi ilveksen ja karhun osalta merkittävimpänä poikkeuslupaperusteena on kannanhoito. Kannanhoidollisten poikkeuslupien myöntäminen edellyttää kuitenkin, että kanta on riittävän vahva, jotta sitä voidaan metsästyksellä hoitaa. Ilves- ja karhupoikkeusluvat perustuvat suurelta osin tähän kohtaan, eli kantaa voidaan säädellä, kun kanta on riittävän suuri. Sutta koskien näitä poikkeuslupia Syy Luonnehdinta Toimija Säädöspohja 1. Pakkotila/ Hätävarjelu Akuutti hyökkäys Hyökkäyksen kohteeksi joutunut, asianomistaja, kansalainen RL 4 luku 4 § ja 5 § 2. Välitön vaara turvallisuudelle ja terveydelle ja/tai eläinsuojelu Aggressiivinen, peloton vaarallinen (hyökkäyksen jälkitilanne) Vahingoittunut ja/tai vaarallinen suurpeto Välitön toimintatarve Poliisi /SRVA ML 41a:n 1 mom. 3 kohta PL 25 § ESL 14 § 3. Sosiaaliset syyt, yleisen edun kannalta pakottavat syyt (PIHASUDET) Aiheuttaa pelkoa, turvattomuutta ja varautumistoimenpiteitä Riistakeskuksen (RK) poikkeuslupa Metsästysoikeuden haltija ML 41a §:n 1 mom. 3 kohta 4. Vahingot Aiheuttaa erityisen merkittävää vahinkoa RK:n poikkeuslupa Metsästysoikeuden haltija ML 41 a §:n 1 mom. 2 kohta 5. Kannanhoito Kannan säätely, kun kanta riittävän suuri RK:n poikkeuslupa Metsästysoikeuden haltija ML 41 a §:n 3 mom.
• inen ei ole voitu myöntää moneen vuoteen ja kiistely susien määrästä on näiltä osiltaan turhaa, koska kannanhoidollisia poikkeuslupia ei voida myöntää susikannan ollessa liian pieni, ja ilman maa- ja metsätalousministeriön asetuksella Suomen riistakeskukselle annettua toimivaltuutta. Suurpetopolitiikkaa arvioidaan Edellä mainituissa tapauksissa suurpeto voidaan tappaa, mikäli muuta tyydyttävää ratkaisua ei löydy. Suurpetopolitiikkamme on kuitenkin herättänyt kiivasta kritiikkiä niin puolesta kuin vastaan ja nykyisessä hallitusohjelmassakin asiaan otetaan kantaa.Maa- ja metsätalousministeriö on antanut Helsingin yliopiston Ruralia-instituutille tehtäväksi tehdä maamme suurpetopolitiikasta, ulkopuolinen puolueeton arvio,jonka tulokset tulevat olemaan pohjana esimerkiksi vielä tänä vuonna käynnistettävälle sudenhoitosuunnitelman päivitystyölle. Samaan aikaan on Suomi hakeutunut yhteistyöhön Ruotsin kanssa erityisesti susiin liittyvissä kysymyksissä EU-komission suuntaan.Tuloksia näistä toimenpiteistä näemme varmasti jo lähitulevaisuudessa. Marja Lammi Tieto ja harkinta lupapäätöksissä Suomen riistakeskus myöntää hakemuksesta poikkeusluvat suurpetojen pyyntiin ottaen huomioon ministeriön asetuksillaan asettamat suurimmat sallitut saalismäärät. Akuutit tilanteet ovat poliisin harkinnassa eikä niissä tarvita metsästysoikeutta alueelle. R iistakeskuksen hoitama lupaprosessi on hitaampi hakemusten käsittelyssä tarvittavien lausuntopyyntöjen vuoksi. Poikkeusluvan hakijalla oltava lisäksi metsästysoikeus lupa-alueella. - Tutkimustieto riistakeskuksen lupapäätöksiä varten tulee pääosin Riista- ja lalatalouden tutkimuslaitokselta. Lisäksi pyydämme poikkeuslupa-asetuksen nojalla selvitykset kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselta ja poliisilta. Ja luonnollisesti myös hakija itse antaa tietoja asiasta,kertoo riistakeskuksen julkisten hallintotehtävien päällikkö Sauli Härkönen. - Tietoa päätösten pohjaksi saadaan kyllä riittävästi. Lopputulos ei vain aina ole hakijan odotusten mukainen. Poikkeusluvan myöntäminen perustuu useimmiten todistettavasti aiheutuneeseen vahinkoon. Poronhoitoalueella suurpetojen aiheuttamat vahingot ovat kasvaneet, mutta lajikohtaisia eroja on. Muualla Suomessa taloudelliset vahingot ovat yleisesti ottaen vähäisempiä. - Poronhoitoalueen ulkopuolella puhuttavat erityisesti koiravahingot. Metsästyksemme perustuu pitkälti koirien käyttöön ja koiria on vaikea suojata, sanoo Härkönen. Poikkeuslupaperuste voi olla myös yleisen turvallisuuden tai muun yleisen edun kannalta pakottava syy. Tässä otetaan huomioon, kuinka paljon alueella on kirjattu havaintoja tai ilmoitettu susien vierailuista asutuksen läheisyydessä. - Poikkeuslupahakemuksissa on yleensä kyse ?pihoissa liikkuvista susista? ja sitä kautta ihmisten pelosta ja huolesta, Härkönen kertoo. Päätöksissä on erotettava varsinaiset toistuvat pihakäynnit, jotka aiheuttavat pelkoa ja mahdollista vaaraa, suden normaalista elinalueellaan liikkumisesta asutussa ympäristössä. Sauli Härkönen Metsästäjä 3 l 2013 l 17
• Marja Lammi Seppo Ronkainen Susi vartioi reviiriään Susien lukumäärää tietyllä alueella säätelee susi itse, sillä se ei päästä reviirilleen kilpailevia yksilöitä. Hankalaksi susien laskemisen tekee sen tehokas lisääntyminen ja vaelteleva luonne. S usi on laumaeläin, joka tarvitsee elämiseensä oman reviirin. Kuten koirakin, susi puolustaa reviiriään ja pitää huolta siitä, että muut lajitoverit eivät asetu sinne. Vakiintuneella reviirialueella susien määrä ei tämän vuoksi hallitsemattomasti voi kasvaa. 18 l Metsästäjä 3 l 2013 Myös yksin elävillä susilla on reviiri, jota se merkkaa virtsaten koirien tapaan. Yksinäisen suden reviirillä on kuitenkin aina tilaa vastakkaisen sukupuolen edustajalle. Kun pari on löytänyt toisensa, sudet merkitsevät reviiriä yhdessä, jotta naapurit tietävät, että alue on vallattu. Tutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitokselta kertoo,että susien reviirin koko vaihtelee suuresti, 600 ? 2000 neliökilometriin. Tiedot susien reviireistä ja liikkumisesta perustuvat GPS-paikannukseen. Maailmalle alle yksivuotiaana Suden niin sanotussa perhelaumassa voi olla yksilöitä kolmessa sukupolvessa. Alfapari on pysyvä, Suomessa tutkijoiden seurannassa on ollut pariskuntia yhtäjaksoisesti 7-8 vuo- Reviiri elättää vain tietyn määrän susia. Alku- ja keskitalvella suurin osa alle 1-vuotiaista susista jättää kotilauman ja ryhtyy etsimään omaa reviiriä.
• Ikä tuo viisautta Ikä tuo viisautta susienkin maailmassa. Tutkijat ovat huomanneet, että kovin nuorena lähtevät sudet kuljeskelevat pitempään hakemassa reviiriään. Sensijaan ne, jotka lähtevät vasta kaksivuotiaina, tekevät tehokkaan vaellusmatkan ja löytävät reviirinsä yleensä lähempää. Vanhemmat sudet välttelevät isompia teitä, mutta osaavat hyödyntää metsäautoteitä. Nuoret sudet taas voivat kulkea tuhansia kilometrejä kaikkine mutkineen ja menevät mistä sattuu,eivätkä ne osaa varoa myöskään ihmisten pihoja. Yhteistä niin reviireillään elävillä kuin vaeltavillakin susilla on, että ne kulkevat öisin ja lepäävät päivisin. Lepopaikan susi valitsee mielellään vähän korkeammalta maastosta, johon se kevyttä koiranunta nukkuessaan pystyy haistamaan ympäristön tapahtumat. Ihmisen hajua susi luonnostaan pakenee. Vaellusmatkat eivät ole vain urosten puuhaa, vaan myös susinaaraat kulkevat. On myös nähty yhdessä vaeltava pari, kun pantasusi on saanut matkaltaan kumppanin. Lauma liikkuu hajallaan den ajan. Susi elää noin 15-vuotiaaksi, mutta tiedetään parikymppisiäkin yksilöitä. Jälkeläisiä sudet saavat hieman yli kymmenvuotiaiksi. Susi lisääntyy tehokkaasti vuosittain. Ensimmäisissä pentueissa on yleensä 3-4 pentua ja myöhemmissä 4-6 pentua. Suurimmassa pentueessa on ollut syystalvella 10 pentua. Alue täyttyykin nopeasti. Tavallisimmillaan uudessa laumassa on 5-6 sutta, koska parin lisäksi mukana kulkee 3-4 keväistä pentua. Reviiri elättää vain tietyn määrän susia. Alku- ja keskitalvella suurin osa alle 1-vuotiaista susista jättää kotilauman ja ryhtyy etsimään omaa reviiriä. Samalla se hakee kumppania. Vaikka uusi pariskunta voi muodostua mihin vuodenaikaan tahansa, suurin osa parinmuodostuksesta tapahtuu vilkkaan kulkemisen aikana. den määrää keräämällä ulostenäytteet tietyltä alueelta. Geneettisen analyysin perusteella voidaan selvittää,onko uusia pentuja syntynyt. Ruotsissa tämän mahdollistaa täydellinen geenikartta,sillä Ruotsin sudet ovat saaneet alkunsa kolmesta yksilöstä. Meillä tällaista tietoa ei ole ja susia tulee myös Venäjän puolelta. Niinpä on tyydytty selvittämään yksilöiden määrää lumijäljiltä, mistä seuraa aina toisistaan poikkeavia käsityksiä, Kojola sanoo. Kun suden reviirin koko on suuri, asutummilla alueilla se väistämättä tulee havaituksi. Voisiko älykästä sutta opettaa karttamaan pihalle tulemista? - Susi on hankala opetettava,koska se ei pyri miellyttämään ihmistä toisin kuin koira.Koiran lauma on ihminen, sudella on oma laumansa. Sudelle täytyisi koitua kauhukokemus ja tunne vaarasta. Valot ja kovat äänet voivat auttaa jonkin aikaa, mutta susi myös tottuu nopeasti häiriötekijöihin. - Olen nähnyt sudenjälkiä Saksassa keskellä hiilikenttiä, joissa sudet eivät välittäneet mitään ohitse kolisevista hiilivaunuista,tutkija kertoo. Marja Lammi Runsaasta pentutuotannosta ja pitkistä vaellusmatkoista johtuen sudet leviävät nopeasti uusille seuduille. Sudet eivät myöskään pysyttele tiiviisti yhdessä vaan laumat ovat hajallaan. Kun sudet ovat jopa päiviä erillään,jäljet kertautuvat helposti laskennoissa ja tämä tekee vaikeaksi ilmoittaa susien määrä tietyllä alueella. - Olennaista on, että voidaan seurata susia pannoituksilla ja pitkin talvea tehdään tehokasta lumijälkilaskentaa. Tämän lisäksi olisi hyvä saada selville genetiikkaa eli keiden jälkeläisiä sudet ovat. Kun pentueessa on keskimäärin neljä pentua, voitaisiin laskuopilla selvittää todennäköinen susien määrä. - Ruotsissa seurataan vuosittaista pentuei- Nuoret sudet taas voivat kulkea tuhansia kilometrejä kaikkine mutkineen ja menevät mistä sattuu, eivätkä ne osaa varoa myöskään ihmisten pihoja. Tutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos Metsästäjä 3 l 2013 l 19
• Teksti ja kuvat: Aku Ahlholm l Grafiikka: Jaakko Muilu Eri suurpeto ? samat ongelmat Maailman petokonfliktien tutkijat kokoontuivat Coloradoon. Nopeasti selvisi, että asenteet ja riitely muistuttavat toisiaan oli kyse mistä maasta tai pedosta hyvänsä. Suomen tilanne alkoi kuulostaa helpolta, kun tiikeritutkija luetteli pedon tappamia ihmisiä. 20 l Metsästäjä 3 l 2013