• 3 / 2007
• Pääkirjoitus Simo Syrilä puheenjohtaja Hyvä kolmikanta Suomen riistahallinnon organisaatio poikkeaa naapurimaiden käytännöstä hoitaa riista-asioita. Useissa maissa ne kuuluvat valtionhallinnossa ympäristöministeriölle. Meillä laki sanoo yksiselitteisesti, että metsästys- ja riistanhoitotoimen ylin johto ja valvonta kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Tästä johtamisesta ja valvonnasta on mielestäni saatu niin hyviä kokemuksia, että sitä on syytä jatkaa nykyisellä tavalla. Laissa Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta todetaan lyhyesti, että se on maa- ja metsätalousministeriön alainen. Edellä mainittujen ministeriöja toimijatahojen kanssa metsästäjäorganisaatio, Metsästäjäin Keskusjärjestö, riistanhoitopiirit ja ­yhdistykset muodostavat tehokkaan ja toimivan kolmiyhteisön, josta kaikki osapuolet hyötyvät. Jotta tutkimus selviäisi haasteistaan, tarvitaan metsästäjien talkootyötä riistakantojen tilan selvittämiseksi. Metsästäjäkunnan edun mukaista on, että käytännön metsästyksen ja tutkimuksen antama tieto on käytettävissä. Jos nämä toimivat hyvin, hallinnon ja ministeriön tehtävät helpottuvat. Pyyntilupahakemuksiin saattaa tulla kielteisiä päätöksiä, kun ei ole osoittaa luotettavaa tietoa lajien kantojen tilasta. Suurpetojenkin kannansäätely metsästyksellä on mahdollista, jos kannat sen sallivat. Osana Euroopan unionia meiltä vaaditaan entistä laadukkaampaa seurantatietoa. RKTL on se virallinen taho, jonka luotettaviin tietoihin päätökset voivat perustua. Emme voi lähteä siitä, että voitaisiin poimia eri tahoilta tulevia kuhunkin tilanteeseen sopivia asioita. Toiminta ei olisi silloin uskottavaa. Järjestelmämme, jossa ns. virallisen tahon ohella metsästäjien valitsemat edustajat vastaavat hallinnosta, on ainutlaatuinen koko maailmassa. Yksityinen metsästäjä voi kokea järjestelmämme ainakin osaksi omakseen ollessaan mukana valitsemassa edustajiaan hallintoon. Hänellä on vaikutusmahdollisuudet omissa käsissään. Hän tuottaa kustannustehokkaasti palveluja yhteiskunnalle, joita ei muuten saataisi. Objektiivisuus ja luotettavat tiedot ovat tärkeitä, jotta niitä voidaan pitää riippumattomina. Varsinkin suurpetokeskustelussa järjestelmämme on kyseenalaistettu. Jotkut pienet mutta äänekkäät suojelutahoja edustavat ryhmät, jotka jostain syystä saavat mediassa äänensä painoarvoaan voimakkaammin - kuuluviin, ovat tarkoitushakuisesti nakertamassa uskottavuuttamme. Paljon suuremmalla syyllä voisi heittää pallon takaisin ja todeta, että väitteet on tehty kestämättömin perustein ja varsin tarkoitushakuisesti. Pitää pystyä näkemään metsä puilta. Metsästäjäorganisaatio toimii 50-luvun tarpeista luodun hallintomallin mukaan. Se on kantanut yllättävän hyvin, vaikka riistalajisto on muuttunut matkan varrella ratkaisevasti ja yhteiskunta on moniarvoistunut. Sosiaalisten näkökulmien esiinnousu on suurpetokantojen kasvun mukanaan tuomia tuoreimpia haasteita. Maa- ja metsätalousministeriö, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ja metsästäjäorganisaatio muodostavat edelleen tehokkaan ja toimivan kolmiyhteisön. Toivottavasti sen resurssointi pysyy haasteiden tahdissa. Tätä kokonaisuutta on vahvistamassa myös Metsähallituksen eräasioiden uusi organisaatio, joka kehittää riistataloutta valtion mailla. Kaikilla riittää tekemistä riistan ja sen elinympäristön hoidossa sekä kestävän käytön turvaamisessa. G
• Tässä numerossa N:o 3 18.05.2007 55. vuosikerta. Metsästäjä on Metsästäjäin Keskusjärjestön valistuslehti, joka lähetetään jokaiselle riistanhoitomaksun suorittaneelle. Painos on 290 000 kpl. Metsästäjä ilmestyy kuutena numerona vuodessa, seuraavan kerran 13.07.2007. Lehti ei vastaa toimitukseen pyytämättä lähetetyistä kirjoituksista ja kuvista. Toimitus: Päätoimittaja: Raimo Vajavaara Toimittaja: Klaus Ekman Ulkoasu: Ilkka Eskola Toimitusneuvosto: Tapani Pääkkönen (pj), Klaus Ekman, Juha Immonen, Leif Norrgård, Jarkko Nurmi, Marko Mikkola ja Raimo Vajavaara. Asiantuntijajäsenet: Ilkka Eskola ja Vesa Ruusila. Toimituksen osoite: Metsästäjäin Keskusjärjestö, Fantsintie 13-14, 01100 Itäsalmi, puh. 09-2727 8116. Osoitteenmuutokset ja metsästyskorttiasiat 0303 9777. Kirjapaino: HANSAPRINT/ MET07_03/2007 Kansikuva: Jari Peltomäki. sivu 6 Susikanta vahvistuu ja levittäytyy uusille alueille Hylkeenmetsästystä ajojäällä sivu 20 sivu 54 Metsäkaurissarvet trofeiksi sivu 26 Aikakauslehtien liiton jäsen ISSN 0047-6986 Erältä Elämyksiä ­ digikuvauskilpailu ratkesi 4 MKJ tiedottaa 16 Karhun kanssa osa 2. Nykyisyys 30 Villiä elämää metsässä ­ 4 H piirustuskilpailun tulokset 34 Keinoluolilla tehoa pienpetopyyntiin 38 Ota tuuli huomioon, kun metsästät luodikolla 44 Metsästysseuratutkimus 2005 osa 3: Seurojen riistanhoito muutostilassa 50 Kulttuuriympäristön riistan lumijälkilaskennat talvella 2007 58 Tutkijan tuntoja: Luontopoliitikot esiin 60 Eräaatoksia valtion mailta: Verestä jahtivoimaa Metsähallitukseen - uusi pääjohtaja on kanakoiramies 62 Ruoveden Metsästysseura - nuoriin panostaminen kasvaa korkoa 64 Rakkaudesta ruokaan: Aila Hietala 66 Piireissä tapahtuu 68 Osoitteet 69 Kaupantekoa
• MKJ tiedottaa MKJ:n varasto on suljettu heinäkuun ajan! G MKJ:n varasto on kiinni 1.-31.7.2007. Heinäkuun tilaukset on oltava MKJ:n varastolla viimeistään juhannukseen mennessä, jotta tavarat ehditään toimittaa kesäkuun puolella. Metsästävien kansanedustajien määrä nousi G Eduskuntavaaleissa valittiin kansanedustajiksi 27 metsästyskortin omaavaa ehdokasta. Siis uuden Eduskunnan metsästäjämäärä (13,5 %) ylittää koko väestön metsästäjämäärän (5,8 %) reilusti. Tämä viittaisi siihen, että metsästys olisi "myötätuulessa" myös uudessa Eduskunnassa. Hirvieläinten pyyntilupamaksuja korotetaan G Valtioneuvosto on päättänyt riistanhoitomaksusta ja pyyntilupamaksusta annetun valtioneuvoston asetuksen muuttamisesta. Muutoksella korotetaan aikuisen hirven pyyntilupamaksu 100 eurosta 120 euroon ja hirven vasan 34 eurosta 50 euroon. Korotuksella varmistetaan, että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pystytään korvaamaan. Pyyntilupamaksuina kertyvät varat käytetään ensi sijassa hirvieläinten aiheuttamien vahinkojen ehkäisemiseen ja korvaamiseen. Varoja voidaan käyttää myös kantojen seurannasta ja hirvieläinten tutkimuksesta aiheutuviin menoihin. Muutoksella halutaan varmistaa, että hirvieläinten aiheuttamat vahingot pystytään korvaamaan vahingonkärsijöille. Arvion mukaan vuonna 2007 hirven metsästyksen lupamäärä alenee edellisvuosista voimakkaasti, sillä hirvikantaa on jo saatu pienennettyä metsästyksellä. Hirvieläinten aiheuttamat vahingot ovat viime vuosina kasvaneet jatkuvasti. Koska vahinkoja voidaan ilmoittaa kolmen vuoden kuluessa vahingon tapahtumisesta, on aikaisemman korkean hirvikannan aiheuttamia vahinkoja vielä mahdollisesti tulossa korvauksen piiriin. Suurpetoseminaari Kuhmossa G Kuhmossa järjestetään mittava suurpetoseminaari 11.-12.6.2007. Kahden päivän tiiviiseen ohjelmaan sisältyvät EU-komission, maa- ja metsätalousministeriön, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen, ympäristöministeriön ja suojelujärjestöjen sekä Venäjän ja Ruotsin johtavien suurpetoasiantuntijoiden alustukset suurpedoista sekä laaja katsaus paikallisen tason näkemyksiin petoasioissa. Ohjelma ja ilmoittautumisohjeet löytyvät tässä lehdessä sivulta 12. Riistanhoitoyhdistysten yhteystiedot RiistaWebistä G Metsästäjä-lehti ei enää julkaise riistanhoitoyhdistysten yhteystietoja. Yhteystiedot löytyvät RiistaWebistä joko Metsästäjäin Keskusjärjestön sivujen www.riista.fi kautta tai suoraan osoitteesta www.riistaweb.riista.fi. Trofeenäyttely Korialla 8. ­ 10.6.2007 G CIC Suomen näyttely- ja trofeekomissio on myöntänyt Kymenlaakson Messuille luvan trofeenäyttelyn järjestämiseen Korian pioneeripuistossa 8.-10.6.2007. Näyttelyssä arvostellaan kaikkien mittauskelpoisten riistaeläinlajien trofeet. Arvostelussa noudatetaan Kansainvälisen metsästyksen ja riistansuojeluneuvoston (CIC) arvosteluperusteita. CIC Suomen näyttely- ja trofeekomissio on nimennyt seuraavat trofeetuomarit: Ilkka Ala-Ajos, Kaarlo Nygren ja Veli Lappalainen. Trofeet on toimitettava arvosteluun hyvissä ajoin, eli 29. ­ 30.5.2007. Lisätietoja: Erkki Pentinniemi, 0400 636 611 ja messutoimisto p. 020 796 9540, tai www.kymenlaaksonmessut.fi/eratrofee.htm Osoitteenmuutoksia Etelä-Savon riistanhoitopiirin toimistolla ei ole enää lankapuhelimia. Ainoat käyttöön jäävät numerot: Fax säilyy entisellään: 015 452 831 Toimiston uusi numero on: 0440 452 830 Riistanhoidonneuvojan numero säilyy: 0400 257 407 Riistapäällikkö Vartiaisen numero säilyy: 0500 257 407 4 Metsästäjä 3 / 2007
• MKJ Laitialan toimintakeskus tiedottaa Järjestämme nuorisoryhmille ja maaseutuammattien oppilaitoksille sekä muille riistanhoidosta ja metsästyksestä kiinnostuneille tahoille mielenkiintoisia ja elämyksellisiä luontotapahtumia, joissa riista-alan eri teemat ovat korostuneesti esillä. G Tule ryhmäsi kanssa perehtymään asiantuntijamme opastuksella riistanhoidon ja metsästyksen taitoihin sekä näkemään ja kokemaan ympäristönhoidon monimuotoisuuden vaikutukset riistaan ja muuhun eläimistöön. Luontomme on parhaimmillaan juuri syyskaudella ja maastokohteiden samoin kuin muidenkin teemojen esittely on tuolloin antoisinta. Opintoretkiajankohta 1.9. ­ 30.11.2007. Koulutustapahtumat ja erilaiset teemapäivät ovat suunniteltavissa asiantuntijoidemme kanssa ja toteutettavissa lähes ympärivuotisesti. Räätälöimme kanssanne teille sopivan koulutuspaketin, teemoina mm. metsäkauriin hoito, metsä-, pelto ja vesiriistan elinympäristöjen hoito, pienpetopyynti tai vaikkapa saaliinkäsittely ja trofeiden arvostelun perusteet. Kiinnostus metsästysjousen käyttöön kasvaa. Järjestämme asiantuntijaverkostomme kanssa myös jousimetsästyskursseja. Suomen Metsästysmuseo Riihimäellä, Riihimäen messutapahtumat, Päijännetalo Rapala -museoineen Asikkalan Vääksyssä sekä Hämeen Ammattikorkea-koulun Evo ­keskus luontokohteineen ovat lähietäisyydellä (maks. 1h) täydentämässä ohjelmanne monimuotoisuutta. MKJ Laitialan toimintakeskukseen on käytännöllisintä saapua pikkubussilla tai linja-autolla. Täten ryhmän siirtyminen toimintakeskuksen maastokohteisiin on joutuisaa ja osa maasto-informaatiosta toteutettavissa siirtymien aikana. Sopiva ryhmäkoko opintoretkille tai koulutustapahtumiin on yleensä 20 ­ 25, kuitenkin enintään 40 henkilöä. Arkipäivien opintoretket ovat maksuttomia, viikonloppuihin ajoittuvasta opintoretki-toiminnasta perimme käyttömaksuna 200 e/päivä/ryhmä (Alv 0%). Varsinaisten koulutustapahtumien kustannukset arvioidaan ja toteutetaan tapauskohtaisesti. Pitopalvelun järjestämät ruokailujärjestelyt laskutetaan aina erikseen. Opintoretkiajankohtien varauksista pyydämme sopimaan elokuun 2007 loppuun mennessä. Koulutustapahtumien ja teemapäivien järjestämiseen liittyvät tiedustelut ohjataan asiantuntijoillemme ja niitä otetaan vastaan vuoden 2007 aikana. Koulutustapahtumasta on pyrittävä sopimaan vähintään kaksi kuukautta ennen toteutusta. Lisäinformaatiota koulutusohjelmastamme löytyy internetsivuiltamme www. riista.fi Metsästäjäin Keskusjärjestö MKJ Laitialan toimintakeskus. Tiedustelut ja ajanvaraus: MKJ Laitialan toimintakeskus Johanna Lehtikangas vt. riistataloussihteeri p. 03­882 570 Tulevan syksyn hirvisaaliiksi arvioidaan 58 000 - 64 000 hirveä G Maa- ja metsätalousministeriö, Metsästäjäin Keskusjärjestö, riistanhoitopiirit ja Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos ovat käsitelleet nykyistä hirvitilannetta. Neuvottelussa käytiin läpi syksyn 2006 metsästyksen tulos ja hirvikannan sekä hirvivahinkojen kehitys riistanhoitopiireittäin. Neuvotteluissa todettiin, että hirvikannan tiheystavoitteet on pääosin saavutettu ja tavoitteena on nyt pyrkiä pitämään hirvikanta mahdollisimman vakaana. Vähentämistarvetta on lähinnä Oulun, Kainuun ja Lapin riistanhoitopiirien alueilla. Ennakkoarvioiden mukaan tulevana syksynä kaadetaan 58 000 - 64 000 hirveä. Hirvien pyyntilupien määrä tulee jäämään tulevana syksynä pienemmäksi kuin aikaisempina vuosina. Keskustelussa arvioitiin, että saalismäärä tulee olemaan 58 000 - 64 000 hirveä. Viime syksyn hirvisaalis oli 75 000 hirveä. RKTL:n mukaan syksyn 2006 metsästyksen jälkeinen hirvikanta on 79 000 - 93 000 yksilöä. Kevään vasomisen jälkeen hirvikanta kasvaa tästä noin puolitoistakertaiseksi. RKTL arvioi metsästyksen jälkeisen hirvikannan viime vuonna vastaavaan aikaan noin 95 000 - 105 000 yksilön suuruiseksi. Hirvieläinten aiheuttamat metsävahingot vähenivät olennaisesti viime vuodesta, jolloin vahingot olivat yli 5 miljoonaa euroa. Koska metsävahinkoja voi hakea kolmen vuoden aikana vahingon toteamisesta, saattaa kahden edellisen vuoden nykyistä tiheämmän hirvikannan synnyttämiä vahinkoja kuitenkin vielä tulla korvattavaksi. Myös hirvikolarien määrä on merkittävästi laskenut koko eteläisessä Suomessa. Neuvottelussa tarkasteltiin riistanhoitopiireissä kevään aikana käytyjä sidosryhmäneuvotteluja ja niissä esitettyjä ja arvioituja tulevan syksyn hirvenmetsästyksen mitoittamistarpeita. Alueelliset pyyntilupamäärätavoitteet selviävät, kun riistanhoitopiirien koordinoimat sidosryhmäneuvottelut on käyty loppuun. Hirvenmetsästäjät ovat jättäneet pyyntilupahakemukset asianomaiseen riistanhoitoyhdistykseen huhtikuun 30. päivään mennessä. Riistanhoitoyhdistykset ovat toimittaneet hakemusasiakirjat ja lausuntonsa asianomaiselle riistanhoitopiirille toukokuun 15. päivään mennessä. Riistanhoitopiirit antavat päätökset hakemuksiin viimeistään elokuun 10. päivänä. Tulevan syksyn hirvisaalis määräytyy paikallisen hirvitiheyden mukaan toteutettavan metsästyksen perusteella. Metsästäjä 3 / 2007 5
• Susikanta vahvistuu ja levittäytyy uusille alueille 6 Ilpo Kojola Metsästäjä 3 / 2007
• Susien lukumäärä Suomessa on yli kaksinkertaistunut viimeksi kuluneiden kymmenen vuoden aikana. Suomessa oli viime syksynä arviolta runsaat 250 sutta. Pyyntiluvilla on kuluvan talven aikana tapettu 33 yksilöä, mutta kanta näyttäisi siirtyvän alkavaan lisääntymiskauteen aiempaa vahvempana. Metsästäjä 3 / 2007 7
• Kainuun susilaskennassa havaitut sudet. Niilo Malinen mittaa pihapiireissä vierailevan suden jälkiä Kuhmon Juttualla. uomessa syntyi viime vuonna vähintään 25 pentuetta. Itärajan tuntumassa todettiin näiden lisäksi seitsemän pentuetta, jotka olivat ilmeisesti syntyneet Venäjän puolella. Pentuemäärä on viisinkertainen verrattuna 1990-luvun puolenvälin tilanteeseen. Pesivän kannan esiintymisalue on samalla vahvasti laajentunut, ja pentueita on tällä vuosikymmenellä syntynyt myös läntisimmässä Suomessa. S pentuetta. Oulunjärveä ympäröivistä alueista on muodostunut eräänlainen susikannan läntinen kasvukeskus. Toinen vakiintuneen susikannan alue sisämaassa sijaitsee Pohjois-Hämeen riistanhoitopiirin itäosaan ja Keski-Suomen riistanhoitopiirin lounaisosaan sijoittuvalla alueella, missä syntyi kaksi pentuetta sekä vuonna 2005 että vuonna 2006. syntyä tänä vuonna vielä jonkin verran enemmän kuin vuonna 2006. Joistakin laumoista (esimerkiksi Kaavi ja Kuhmoinen, mahdollisesti Vuolijoki) poistui kuluvan talven pyynnissä toinen emoista. Näillä voi jäädä pentue syntymättä tänä vuonna. Talvella todetusta parista ei myöskään voida varmuudella sanoa, saavatko ne seuraavana keväänä pentuja. Tavallisesti saavat, mutta tutkimusaineistossamme on myös tapauksia, joissa kihlajaisvaihetta on kestänyt vielä seuraavakin talvi. Susinaaraat lisääntyvät yleensä joka vuosi. Kevättalvisen kartoituksen perusteella on mahdollista, että Suomessa syntyy runsaat kolmekymmentä susipentuetta tänä vuonna. Pohjois-Karjalan laumat aiempaa pienempiä Riistanhoitopiirien kanssa helmikuussa tehty kartoitus osoitti Pohjois-Karjalan vakiintuneet susireviirit entiseen tapaan asutuiksi. Laumat olivat kuitenkin totuttua pienempiä (keskimäärin 4,1 sutta). Pohjois-Karjalan susikannan ydinalueilla Lieksassa ja Ilomantsissa ei tavattu neljää yksilöä suurempia laumoja. Taustalla voi olla tavanomaista korkeampi pentukuolleisuus, joka saattaa juontua näiden alueiden pienistä hirvitiheyksistä. Pohjois-Karjala on kuitenkin edelleen Kainuun ohella maamme susikannan ydinaluetta. Kainuun susilaskenta onnistui hyvin Kainuussa maaliskuun alussa toteutettuun susilaskentaan osallistui tuhatkunta metsästäjää. Laskenta suoritettiin lyhyenlaisen ennakkovalmistelun jälkeen ja onnistui kiireellisestä aikataulusta ja massiivisuudestaan huolimatta erinomaisesti. Ruotsissa kehitetyn laskentamenetelmän ideana oli susien jäljittäminen niin, että jäljentekijöiden määrä saadaan perustellusti arvioitua ja päällekkäiset, eli useat samoista yksilöistä tehdyt havainnot eliminoitua. Laskenta tulisi suorittaa mieluiten kaksi vuorokautta edellisen lumisateen jälkeen. Tämä ennakkoehto toteutui ja muutenkin maastolaskentaa hellivät lähes optimaaliset olosuhteet. Pentueita myös läntisessä Suomessa Läntisellä rannikkoalueella, Pyhäjoen ja Vihannin välisellä alueella syntyi ensimmäinen pentue vuonna 2002. Tapahtuma oli sataan vuoteen laatuaan ensimmäinen Pohjois-Pohjanmaalla. Kaksi vuotta myöhemmin syntyi pentue ruotsinkielisen Pohjanmaan alueella Kristiinankaupungissa ja vuonna 2005 uudelleen lähellä Pohjois-Pohjanmaan rannikkoa. Toissa talvena havaittiin susilauma Satakunnan ja Varsinais-Suomen rajoilla, mikä kertoi pesimäreviirin syntymisestä lounaiseen Suomeen. Mainitulla alueella syntyi pentue myös viime vuonna. Läntinen Suomi saa sutensa Itä-Suomen laumoista, mistä kymmeniä nuoria susia lähtee joka vuosi etsimään omaa, lisääntymisreviiriksi sopivaa aluetta. Löydettyään pariutumiskumppanin elinpiiri vakiintuu ja pesintä alkaa kihlajaisvaiheen jälkeen. Vaikka valtaosa siirtyjistä löytää uuden elinalueen alle 200 km:n päässä synnyinalueestaan, taivalta voi taittua yli 1000 km, joten koko läntinen Suomi on itäisten laumojen vaikutuspiirissä. Pentuemäärä edelleen kasvussa? Kevättalvella yhdessä riistanhoitopiirien kanssa tehdyt susikartoitukset viittaavat siihen, että alkavalla lisääntymiskaudella pentueita voi Susia 55 ­ 62 yksilöä Maastolaskennassa löytyi 55 ­ 62 sutta. Laskentatulokseen vaikuttavat susien liikkeet hal- Ilpo Kojola, RKTL Oulunjärven ympäristössä useita uusia elinpiirejä Susikannan vahvasta kasvupotentiaalista tuore esimerkki Oulunjärveen lännestä ja etelästä rajoittuvat seudut (Vaala, Kestilä, Piippola ja Vuolijoki), missä ei tavattu pentueita vielä vuonna 2005, mutta vuonna 2006 jo kolme 8 Metsästäjä 3 / 2007 Suomessa syntyneet susipentueet vuosina 1996 - 2006. Vuoden 2006 karttaan merkitty myös itärajalla havaitut pentueet, jotka ovat ilmeisesti syntyneet Venäjän puolella.
• Susilaskennan yhteydessä tavattiin 14 ilvespentueen jäljet Viisi sutta todettu Kostamus -radalla. linnollisten rajojen yli. Sudet eivät valtakunnanrajoja tai maakuntarajoja kunnioita, minkä takia susien määrä yksittäisen maakunnan alueella vaihtelee viikosta toiseen. Esimerkkinä on Sotkamon eteläosissa viihtyvä neljän suden lauma, joka oli laskentapäivänä Pohjois-Savon puolella. Laskennan tulos oli kohtalaisen hyvin linjassa ennen laskentaa tekemämme arvion kanssa. RKTL arvioi helmikuussa riistanhoitopiireille lähettämässään raportissa Kainuun susikannan olevan 70 ­ 75 yksilöä. Ennakkoon arvioitiin Kainuun susien keskittyvän Kuhmoon (noin puolet susikannasta) ja Sotkamoon (14 ­ 15 sutta). Sen sijaan syyskesällä 2006 tehty arvio Kainuun susikannasta (60 ­ 67 yksilöä) oli jonkin verran alakantissa, koska piirin alueella oli talven mittaan tapettu pyyntiluvilla yhteensä 13 sutta. Syyskesän pentuelaskentaan onkin panostettava erityisellä tarmolla, jotta susikiintiöistä päättävä Maa- ja metsätalousministeriö saa mahdollisimman luotettavan ja ajantasaisen tiedon susikannan tilasta ennen pyyntikauden alkua. Tehtävä on melkoisen epäkiitollinen viime vuoden kaltaisissa olosuhteissa, kun kuivan kesän kovettamilla metsäteillä eivät jäljet erotu kuin sattumalta. Tällaisessa aktiivisen petoyhdyshenkilöverkoston merkitys korostuu. Kevättalvinen susilaskenta voi antaa osviittaa jo tulevan kesän susipentueiden määrästä, jos laskennan yhteydessä on tilaisuus kulkea jälkiä niin pitkään, että voidaan nähdä onko naaras "tiputteleva" vai ei. Tämä näkökohta puolustaa laskennan järjestämistä kevättalvella ruotsalaisen esimerkin mukaisella tavalla. Kevättalvella on lumiolojen puolesta myös mahdollista liikkua moottorikelkalla, mikä tekee jäljentekijöiden määrän selvittämisen nopeammaksi kuin esimerkiksi ensilumilla, jolloin takajälkeen jouduttaisiin kulkemaan jalkapatikassa. Loppusyksyä puolustaa ajankohtana pyyntikauden alkaminen ja mahdollinen tarve saada mahdollisimman ajankohtaista tietoa susien esiintymisestä. Eräs laskennan oppeja oli susilauman koon hetkittäinen vaihtelu, joka helposti johtaa virhearvioihin. Esimerkiksi Etelä-Kuhmossa elelevässä laumassa liikkui välillä neljä, välillä viisi yksilöä. Jostain syystä yksi laumaan kuulunut susi kierteli välillä omilla teillään. Suurpetolaskenta sai metsästäjät liikkeelle Konserttisali täyttyi Kuhmossa G Kuhmo-talon Pajakka-sali täyttyi ääriään myöten, kun Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos tiedotti suurpetolaskennan alkamisesta maaliskuun 1. päivän iltana. "Kyllä miehet lähtevät liikkeelle, kun on oikea asia", murahti metsästäjä. Noin sadan istumapaikan saliin ahtautui 160 metsästäjää. Käytävät, portaat ja esiintymislavatkin täyttyivät. Ketkä paremmin pystyvät petolaskennan tekemään kuin metsästäjät itse, tunnusti tutkimusjohtaja Vesa Ruusila RKTL:sta. "Kainuun suurpetolaskenta on pilottihanke, jossa yhtenä päivänä lasketaan koko susikanta." Sudet vaikuttaneet peurojen elämään Petolaskennassa huomioidaan sudenjälkien lisäksi myös ahman, ilveksen ja metsäpeuran jäljet, evästettiin metsästäjiä. "Laskennan jälkeen susien lukumäärästä on yhtenäinen näkemys", lupasi erikoistutkija Ilpo Kojola RKTL:sta. "Metsäpeurakannan vähentyminen on kytkettävissä susikantaan, joka on voimakkaasti runsastunut. Voimakas epätasapaino on saatava kuntoon. Susilaumoja ja pareja on tiheimmin Pohjois-Kuhmossa ja EteläSotkamossa." Erikoistutkija Kojola ennakoi, että Kainuussa susikanta voi olla runsaampi kuin Pohjois-Karjalassa. Riistaväki lähti jälkiä jahtaamaan Petolaskentaan osallistuivat paikalliset metsästäjät, poromiehet ja rajamiehet. Laskijat liikkuivat maastossa autoilla, moottorikelkoilla, suksin ja jalan. Jokaiset reitille sattuneet jäljet kuljettiin "vastajälkiin". "Susi voi astua toisen jälkiin ja neljäkin sutta voi jolkutella peräkanaa. Susi merkkaa myös virtsallaan ja naaras tiputtaa verijälkiä." "Juostessaan ilves käyttää kantoja ja puunrunkoja hyväkseen, mutta muuten sen jäljet on hankala erottaa suden jäljistä. Ahmalla on viisi varvasta ja sudella neljä", tiesivät alan tutkijat. Kuhmolainen Leo Väisänen kertoi, että suden askeleen pituus vastaa haulikon piippua, joka on 63 senttimetriä. Petolaskentaan osallistuva yleisö hörähti myötätunnosta nauramaan. Petolaskijoille kerrottiin, että metsäyhtiö UPM antoi suullisen luvan liikkua maillaan myös moottorikelkoilla. Muille yksityismaille ei ole asiaa ilman maanomistajan lupaa. Metsähallitus on luvannut käyttää moottorikelkkaa omilla mallaan, esitteli Heikki Väyrynen. "Maastoliikennelupa ei kuitenkaan oikeuta tiellä ajamiseen. Jokainen liikkuu omalla vastuullaan siten, että kelkka on rekisterissä, kypärä päässä ja kuski ajokunnossa." Kainuussa 16 000 metsästäjää Kainuun riistanhoitopiirissä on noin 16 000 metsästäjää. Alueen kokonaispinta-ala on 2,3 miljoonaa hehtaaria, josta vesistöjä on 10 prosenttia, kertoo Kainuun riistanhoitopirin puheenjohtaja Tapani Pääkkönen Hyrynsalmelta. Kainuulaisilla on kotikuntansa valtionmailla vapaa metsästysoikeus. Kainuun laajat valtion metsät ovat myös monen lupametsästäjän pyyntimaita. Metsäkanalinnut ovat suosituin pyyntikohde. Riistalajeista esimerkiksi mäyrän, supikoiran ja rusakon esiintymisalueiden pohjoisraja kulkee läpi Kainuun. Kainuun riistanhoitopiirin erikoisuus on noin 960 eläimen metsäpeurakanta, joka laskettiin 22. maaliskuuta. Petohavainnot kirjattiin ylös Suurpetolaskenta keskittyi ensisijaisesti suteen, mutta myös muut suurpetohavainnot kirjattiin ylös. Laskennan suunnittelusta vastasi RKTL, ja päävastuullisia laskijoita olivat paikalliset metsästäjät. Myös RKTL:n henkilöstöä osallistui laskentaan. Laskennan toteuttamisessa hyödynnettiin Sotkamon riistanhoitoyhdistyksen tekemän petolaskennan kokemuksia. Sotkamon laskennassa yhdistyksen alue oli jaettu petoyhdyshenkilöiden vastuualueisiin, jotka paikallisten metsästysseurueiden kanssa koordinoivat ja jakoivat laskenta-alueet. Laskennassa tärkeänä menetelmänä oli jälkien seuraaminen päällekkäisten havaintojen poissulkemiseksi. Mauno Hyyryläinen Metsästäjä 3 / 2007 9
• Petoyhdyshenkilöiden toistuvasti korostama seikka, jälkien tarkastamisen merkitys, tuli myös esiin Kainuun susilaskennassa. Vaikka olosuhteet Kainuun laskentapäivänä olivat muutoin loistavat, pehmeä lumi teki jälkien tunnistamisesta tavanomaista hankalampaa. Suden jälkinä ilmoitetuista ja tarkastetuista 39 jäljestä oli suden jälkiä runsas puolet (22), loput ilvesten tai koirien tekemiä. Sudet keskittyivät Kuhmoon Kuhmosta löytyi 32 sutta. Kuhmossa on viisi, lähes kokonaan Suomen puolella sijaitsevaa laumareviiriä. Lähellä itärajaa oli liikuskellut kolmen suden parttio. Koillisosasta pitäjää löytyi lisäksi kaksikko, jotka olivat mitä ilmeisimmin nuoria, alueella liikkuvasta laumasta eroon jättäytyneitä eläimiä. Näiden eläinten ei todettu harrastavan reviiriä hallitseville aikuisille ominaista reviirin merkitsemistä. Yksinään liikus- kelevia susia tavattiin kolme. Sotkamosta löytyi vähintään 11 sutta. Sotkamon susikanta saattoi olla laskentapäivänä kolme yksilöä mainittua vähimmäismäärää suurempi, sillä Hiidenportin tuntumassa tavattiin kuuden suden lauman lisäksi kahden ja yksittäisen suden jäljet. Näiden susien kuulumista tai kuulumattomuutta mainittuun susilaumaan ei ollut RKTL:n toimesta mahdollista tuoreeltaan selvittää, sillä tällä alueella tarkastuksista vastaava tutkimusapulainen sairastui pahimmoilleen juuri laskentapäivänä. Kainuuta koskevan kokonaisarvion haarukka (55 ­ 62) ottaa huomioon mainitun epävarmuuden. Piirin länsiosassa Vuolijoella tavattiin kolmen suden lauma ja yksinään kuljeskellut eläin. Idempänä Vuolijoen ja Kajaanin rajalla tavattiin kaksi sutta. Tämä parivaljakko on elellyt alueella jo pitempään ja on mitä ilmeisimmin reviirilleen asettunut pariskunta. Kajaanin puolella tavattiin myös susikaksikko ja sen lisäksi yksinään liikuskellut eläin. Poronhoitoalueen puolella tavattiin kolme yksilöä, pariskunta Hyrynsalmen ja Puolangan välisen rajan tuntumassa ja Suomussalmella yksinään elelevä susi. Ilveskanta on runsastunut Laskennan yhteydessä tavattiin arviolta 14 ilvespentuetta. Tämän pentuemäärän perusteella Kainuun ilveskanta olisi noin 80 ­ 90 yksilöä. Määrä noussee yli sataan eläimeen ennen ensi talvea. Ilvesten lukumäärä oli jonkun verran suurempi kuin on arvioitu petoyhdyshenkilöiden kirjaaman aineiston pohjalta. Kanta oli tiheimmillään Paltamossa. Kiitokset Lämmin kiitos Kainuun riistanhoitopiirille, riistanhoitoyhdistyksille, laskijoille ja tarkastajille hyvän yhteistyön merkeissä sujuneesta susilaskennasta. G "Susikanta ylittää piirin tavoitteen" Laskennassa 62 sutta, 90 ilvestä ja 35 ahmaa G Suurpetolaskennassa Kainuusta löytyi vähintään 55 sutta ja mahdollisesti 62 yksilöä. Kainuun ilveskannan arvioidaan runsastuneen 80­90 yksilöön ja ahmoja maakunnassa liikkuu 30­35 eläintä. Kainuun riistanhoitopirin hallitus on edellyttänyt, että täällä saa olla enintään 20 sutta, mikä on kolmannes laskennan tuloksesta, puheenjohtaja Tapani Pääkkönen Hyrynsalmelta huomauttaa. Susia on liikaa ja siihen tarvitaan leikkausta, vahvistaa riistapäällikkö Jukka Keränen. "Runsaasta susikannasta paikallinen väestö joutuu kärsimään, koska pedot aiheuttavat monenlaista vahinkoa, sudet käyvät asumusten piirissä, aiheuttavat pelkoa ja haittaavat ulkona liikkumista." Susikannan runsastuminen on uusi tilanne sataan vuoteen, kerrotaan Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Tiettävästi yksikään susi Kainuusta ei ole loikannut Ruotsiin. Venäjältä susia tulee vähän, koska Karjalan susikanta on vähentynyt alueen hirvikannan myötä. Susi syönyt peurakantaa Riistapäällikkö Keräsen mukaan runsas susikanta haittaa myös metsästystä. Vuosittain Kainuussa käy tuhansia metsästäjiä, mutta nyt heitä vaivaa jo susipelko. "Koiran käyttö metsästykseen on vähentynyt ja Kainuun ulkopuolelta tulevat metsästäjät sanovat, että eivät taida enää tullakaan." Poronhoitoalueen ulkopuolella on tänä talvena saanut metsästää 7 sutta. Kainuussa poronhoitoalueella on tapettu 6 sutta. "Peurakannan elvyttäminen edellyttää susikannan rajoittamista. Susikannan runsastuminen näyttää olevan tärkeimpiä syitä Kainuun peurakannan vähentymiseen." Kainuun peurakanta laskettiin maaliskuun lopulla ja tulokset siitä valmistuvat lähiaikoina. Laskennan tulokset toimitetaan maaja metsätalousministeriöön mahdollisia toimenpiteitä varten. Erikoistutkija Kojolan mielestä petolaskenta voisi realisoitua pysyväksi käytännöksi. Kuhmossa peräti 32 sutta Kainuussa oli laskentapäivänä 55­62 sutta. Kanta keskittyy Kuhmoon, missä arvioitiin olleen 32 yksilöä. Vuosangassa havainnoitiin 7 suden lauma, erikoistutkija Ilpo Kojola Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta esitteli. Sotkamosta löydettiin vähintään 11 suden jäljet. Hiidenportin suunnalla liikkui 6 sutta ja Pohjavaaralla 2. Vuolijoen ja Kajaanin alueella oli vähintään 9 sutta. Poronhoitoalueelta Suomussalmelta löytyi 1 susi sekä Puolanka-Hyrynsalmi -alueelta 2 yksilöä. Pentueita on Kuhmossa 5 ja Sotkamossa 2-3. Susikanta on jo kaksinkertaistunut Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen arvion mukaan Suomessa elelee 230­250 sutta. Lukumäärä on yli kaksinkertainen 1990-luvun lopussa tehtyyn arvioon verrattuna. Viime vuonna syntyi 25 pentuetta, mikä on viisi enemmän kuin vuona 2005. Susikanta keskittyy Kainuuseen ja PohjoisKarjalaan. Pesintöjä on viime vuosina varmistettu myös läntisessä Suomessa, erikoistutkija Ilpo Kojola kertoi Sotkamossa järjestetyssä tiedotustilaisuudessa. "Kainuussa on enemmän susia kuin PohjoisKarjalassa, jossa runsain susikanta on Lieksassa." Koko Kainuussa oli yhdeksän susipentuetta ja sen mukaan toukokuulla syntyy 36­40 uutta sutta. Osa susista lähtee Kainuun ulkopuolelle, vaikka maakunnassa on paljon vapaita alueita. Maalis-huhtikuussa osa susista lähtee vaeltamaan jopa satoja kilometrejä, ennätyksen ollessa 1 000 kilometriä. Ilveskanta runsastunut Kainuussa arvioitiin ennen laskentaa olevan 75 ilvestä, mutta ilveskanta on runsastunut 80­90 yksilöön, esitteli erikoistutkija Kojola. Ilveskantaa on pienennettävä poronhoitoalueella, riistapäällikkö Jukka Keränen Suomussalmelta vaatii. Kainuussa laskennassa havaittiin arviolta 14 erillistä ilvespentuetta. Pentuemäärän perusteella voidaan Kainuun ilveskanan arvioida runsastuneen 80­90 yksilöön. Pentueita havaittiin Paltamossa 4-5, Kuhmossa 3, Sotkamossa 3 ja Ristijärvellä 2. Ahmoja Kainuussa on arviolta 30­35 yksilöä. Suurimmat ahmakannat ovat Kuhmossa ja Suomussalmella. Laskennassa tuhat miestä Kainuun susilaskenta onnistui hyvin, kiitti tutkimusjohtaja, professori Vesa Ruusila Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Suurpetolaskentaan osallistui yli tuhat miestä, puheenjohtaja Tapani Pääkkönen kertoi. Metsästäjät suorittivat Kainuun riistanhoitopiirissä susien maastolaskennan 4. maaliskuuta. Mukana olivat alueen 300 metsästysseuraa, jotka kirjasivat suden, ilveksen ja ahman jäljet omilla alueillaan. Ilmoitetut sudenjäljet tarkastettiin Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksen tai Kainuun riistanhoitopiirin maastohenkilökunnan toimesta. Tutkimusjohtaja Ruusilan mukaan laskentaolosuhteet olivat erittäin hyvät. Maastossa näkyivät tuoreina kahden yön jäljet, mikä vastaa täsmälleen Ruotsissa kehitetyn laskentamallin vaatimuksia. Vain tuoreet jäljet hyväksyttiin arvion perusteeksi. "Laajuudessaan Suomen oloissa ainutlaatuinen petolaskenta on osoitus metsästäjien, poromiesten, rajavartioston ja tutkimuksen välisen yhteistyön tuloksellisuudesta. Metsähallitus ja UPM-Kymmene vaikuttivat merkittävästi laskennan onnistumiseen sallimalla moottorikelkoilla liikkumisen maillaan. Kiitokset metsästäjille vaikeasta ja vapaaehtoisesta työstä." E Mauno Hyyryläinen 10 Metsästäjä 3 / 2007
• JahtiJakt asukokonaisuus messuhintaan Huippu vedenpitävä Uudessa PRO-puvussa käytetään arvostettua ja testattua AIR-TEX -kalvoa, joka on osoittanut paremmuutensa lukuisissa testeissä ja käytännössä kymmenillä tuhansilla metsästäjillä. Metsästäjät ovat AIR-TEX -kalvoon kaikkein tyytyväisimpiä (Taloustutkimus 4/2004). VTT: n tutkimuksessa se sai parhaat arvot vedenpitävyydestä (VTT/pro6/3069/03). Huippu hengittävä JahtiJakt AIR-TEX® -kalvon hengittävyys on huippuluokkaa. Se on testattu Tampereen Teknillisen Yliopiston Älyvaatelaboratoriossa. Virallisen testiraportin mukaan kalvopuvun hengittävyys on erinomaista luokkaa ja yhdessä korkeimman mitatun vedenpitävyyden kanssa puku toimii erittäin hyvin metsästysoloissa. Huippu pinta Erälehti suosittelee "tyylikäs ja erinomainen eräasu äänettömyytensä vuoksi" Parhaan puvun pitää olla likaa hylkivä ja pinnan nopeasti kuivuva. Kehitimme yhteistyössä testilaboratorion kanssa pintakankaan uudelleen. Valitsimme kankaaseen markkinoiden parhaan suojan likaa ja vettä vastaan, aidon DuPontTM Teflon® -pintakäsittelyn. Uusi täydellinen pintakangas on myös äänetön. Messuhintaan! mess EräERÄTUKUSSA ut!VAIN Koko Kansan 169 1 2 3 4 5 Puhelintilaukset Vastaava asukokonaisuus muualla yli 1 000 ! Paras vedenpitävyys, Vesitiiviys yli 1 000 cm; Tampereen teknillisen yliopiston tutkimus 6/06 Asukokonaisuus sisältää JahtiJakt PRO puvun ja kaiken tämän: 1. MicroDRY -tekninen alusasu 2. Fleece-väliasu 3. Forest puku 4. Flanellipaita 5. Kääntölakki 6. Verkkohuppu 7. Kalvohuppu Internet-tilaukset 24h/vrk Myymälät: 6 7 www.eratukku.fi Soita ja tilaa! 020 7477 080 Ma-Pe klo 9-18 Ma-Pe klo 8-18 8-18, myös viikonloppuiOULU: Alasintie 8, Ark 10-18 la 10-16, VANTAA: Valimotie 27, Ark 10-19 la 10-16, TAMPERE: Possijärvenkatu 4, Ark 10-19 la 10-16 Borlänge: Maskinistgatan 2, Ark 10-19 la 10-16 Haparanda: Ikano-talo, Ark 10-19 la 10-19 su 10-17 020 747 7000 0400 245 083
• Metsästäjä pelkää koiriensa puolesta Suurpedon jäljet Kajaanissa G Kainuun suurpetolaskentaan osallistunut metsästäjä Jouni Suutari löysi tuoreet sudenjäljet Kajaanin Mainualta, aivan kaupungin eteläpuolelta. "Koirien puolesta saa pelätä, kun susia liikkuu näissä maisemissa. Se on vain ajan kysymys, kun koira joutuu suden hampaisiin." Jouni Suutarilla on kaksi koiraa: ajokoira ja hirvikoira. "Susi on peto, joka napsii koiria. Eräältä metsästäjältä susi söi koiran viime syksynä." Jouni Suutari laskee, että koiran menetyksestä koituu kallis vahinko. "Metsästyskoiraa joudutaan opettamaan satoja kertoja ja sitä pitää autollakin kuljettaa useita satoja kilometrejä." Susipari juoksi Katajamäkeen Kajaanin Metsäveikkojen Jouni Suutari osallistui Kainuun suurpetolaskentaan sunnuntaina 4. maaliskuuta. Suutari havainnoi suurpetojen jälkiä Kajaanin Mainualla, Kyntölän ja Piiralan maastossa. "Ilves pyöri alueella 2-3 viikkoa sitten. Toisen suden jäljet nähtiin perjantaina ja todennäköisesti ne kuumenevat, kun niitä lähdetään seuraamaan." Kaksi sutta oli lauantaiaamuna juossut soiden takaa, menneet tien uraa puolitoista kilometriä ja sitten kaartaneet kohti etelää Katajamäen ja Alemman Vuottojärven suuntaan. "Toistaiseksi ei ole tietoa, ovatko sudet menneet lääninrajan taakse Kuopion läänin puolelle." Petolaskentaa edeltävänä päivänä metsästäjä Niilo Palorinne sai näköhavainnon susista noin kilometrin etäisyydeltä. RKTL:n tutkija varmisti jäljet Kyllä nämä suden jälkiä ovat, vahvisti tutkija Antero Hakala RKTL:sta eli Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitoksesta. Kainuun suurpetolaskenta oli pilottihanke ja ensimmäinen laaja-alainen laskenta, joka toteutettiin samanaikaisesti koko maakunnassa. Tutkija Hakalan mukaan nyt oli entistä helpompi arvioida, mitkä jäljet kuuluvat eri yksilöille. "Suurpetolaskennan kannalta olosuhteet ovat aivan mainiot. Lauantain vastaisena yönä satoi vähän lunta ja nyt on aurinkoinen kevätpäivä. Jäljet erottuvat erittäin hyvin." Susikanta lisääntynyt Suurpetolaskennassa kirjataan suden, ilveksen ja ahman jäljet sekä havainnot metsäpeuroista. Petolaskennassa seurataan jälkiä vastajälkiin saakka. Ongelmana ovat moottorikelkkailijoiden liikkumisluvat. Metsähallitus ja UPM-Kymmene ovat myöntäneet luvat liikkua maillaan myös moottorikelkoilla, mutta yksityismaille ei ole asiaa ilman maanomistajan lupaa. Suomessa on RKTL:n mukaan 230-250 sutta.. Suomi on EU-tuomioistuimessa tuomittavana suden pyynnistä, vaikka maan susikanta on viime aikoina lisääntynyt. 12 Metsästäjä 3 / 2007 Kutsu Suomalaiset suurpedot ­ monitavoitteista kannanhoitoa -seminaariin PAIKKA: Kuhmo, Kuhmo-talo AIKA: 11.-12.6.2007 Metsästäjäin Keskusjärjestö järjestää yhteistyössä Kainuun riistanhoitopiirin ja Kuhmon riistanhoitoyhdistyksen kanssa suurpetoseminaarin Kuhmossa. Seminaarin tarkoituksena on välittää tietoa kaikille suurpetoasioista kiinnostuneille. Suomalaiset suurpedot ­ monitavoitteista kannanhoitoa -seminaari esittelee tuoreimmat suurpetoihin liittyvät tutkimustulokset, valottaa suurpetojen suojelua ja kannanhoidon linjauksia sekä tuo esille erilaisia näkökulmia ja haasteita suurpetoihin liittyvistä asioista. ALUSTAVA OHJELMA Maanantai 11.6 klo 10.00-18.00 I-osio Suurpetokannat Suomessa ja lähialueilla Seminaarin avaus (kansliapäällikkö Jarmo Vaittinen, maa- ja metsätalousministeriö) Suurpetokannat Suomessa: kantojen kehitys ja nykytila (ylijohtaja Eero Helle, Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos) Suurpetotilanne Ruotsissa ja Norjassa (professori Jon Swenson, Norja) Suurpedot Venäjällä (professori Pjotr Danilov, Venäjä) II-osio Suurpetokantojen hoito Luontodirektiivi ja suurpetokantojen hoito (Luonto- ja biodiversiteettiyksikön päällikkö Patrick Murphy, EU- komissio) Suurpetokantojen hoito Suomessa, hoitosuunnitelmien tavoitteet (ylitarkastaja Madeleine Nyman, maa- ja metsätalousministeriö) Ympäristöministeriön näkökulma (ylitarkastaja Matti Osara, ympäristöministeriö) Petojen vaikutus metsäpeurakantaan (erikoistutkija Ilpo Kojola, RKTL) Ruotsin susikannan kehitys ja siihen vaikuttavat tekijät (suurpetotutkija Olof Liberg, Ruotsi) Osaammeko verottaa karhukantaa oikein? (professori Jon Swenson, Norja) Vierailu Petolaan Tiistai 12.6. klo 9.00-17.30 III-osio Paikalliset haasteet ja näkökulmat Suurpetojen metsästykseen liittyvät haasteet (Pekka Kunnas) Poro ­ kuolevuuslähetintutkimus (erikoistutkija Mauri Nieminen, RKTL) Ruokinnan vaikutus suurpetojen terveyteen (kunnaneläinlääkäri Tuulikki Mykkänen) Paikallisten tahojen näkökulmat IV-osio Tulevaisuus, haasteet ja mahdollisuudet Kannanseurannan menetelmät - tulevaisuus ja haasteet (tutkimusjohtaja Vesa Ruusila, RKTL) Hirvieläin- ja suurpetokantojen hoidon yhteensovittaminen (vanhempi tutkija Sauli Härkönen, METLA) Mitä ja miten suurpetoasioista pitäisi viestiä? (ylitarkastaja Jukka Bisi, Metsähallitus) Suurpetoneuvottelukuntien mahdollisuudet ja rooli ristiriitojen hallinnassa (tutkija Jani Pellikka, Helsingin Yliopisto) Seminaarin osallistumismaksu on 30 . Viimeinen ilmoittautumispäivä on 24.5.2007. Seminaarimaksu sisältää osallistumisen, aineistomaksun ja kahvin molempina päivinä. Ruokailut kukin osallistuja hoitaa itse. ILMOITTAUTUMINEN Tarkempaa tietoa ohjelmasta, ilmoittautumisesta ja majoitusmahdollisuudesta löytyy osoitteessa www.riista.fi Samassa osoitteessa myös tilinumero, johon seminaarimaksu pitää suorittaa ko. päivämäärään mennessä. Tiedustelut Metsästäjäin Keskusjärjestö 09-2727 810. HUOM! rajoitettu osallistujamäärä. Tervetuloa! Mauno Hyyryläinen
• Lähde Erätukun mukana karhunkaatoon Kanadaan! Ainutlaatuinen mahdollisuus päästä Kanadan kuuluisimpiin karhumaisemiin. Alueella yli 100.000 mustakarhua, mahtava luonto ja hyvin suunniteltu ohjelma kymmeneksi päiväksi. Välillä mahdollisuus kalastaa. Matkalla mukana suomalainen opas. Varaa nyt, sillä paikkoja on rajoitetusti! Lähdöt 13.8., 19.8., 26.8., 2.9. ja 9.9. Matkan hinta 2 895 sisältää kaikki luvat ja lisenssit, majoituksen ja aamiaiset. Nopealle varaajalle ennakkotilaajan etu 100 euroa! Vastuullinen matkanjärjestäjä Mecaclub ja Lakeuden Matkat, oppaana Paul Palmu. Lisätiedot ja varaukset p. 044-3508701, 0400-681877, www.eratukku.fi Suomalainen ryhmä kaatoi yhden viikon aikana 12 karhua syyskuussa 2006. Kuvia jahtimatkalta 2006. 2895 +lento Kanadaan www.eratukku.fi
• Koko Kansan Rajuja messutarjouksia! Yksittäiskappaleita! Löytöjä! Poskettomia poistoja! Erätukku Vantaa Erätukku Tampere Erätukku Oulu E Erätukun jättiosastolla Oulu E Oulun + kaikissa Erätukku-myymälöissä ja -ne Vantaa, Valimotie 27 p. 020 7477 070 Ark 10-19 la 10-16 Tampere, Possijärvenkatu 4 p. 020 7477 060 Ark 10-19 la 10-16 Oulu, Alasintie 8 p. 020 7477 020 Ark 10-18 la 10-16 Erätukku Borlänge Erätukku Haparanda Borlänge, Maskinistgatan 2 p. 020 7477 070 Ark 10-19 la 10-16 Haparanda, Ikano-talo p. 020 7477 060 Ark 10-19 la 10-19 su 10-17 Erätukku on arvostetuin erätuotteiden ostopaikka. Jo viisi myymälää ja huippusuosittu nettikauppa palvelevat laatutietoisia eräihmisiä yli rajojen. Testatut merkkituotteet tulevat suoraan tehtaalta etkä joudu maksamaan senttiäkään välikäsikuluja. Tervetuloa nyt messujen merkeissä tekemään entistäkin paremmat kaupat! Testatut huippuvarusteet eräilyyn, retkei ret suoraan tehtaalta ilman välikäsiä!
• Erämessut! a Oulun Erämessuilla 17.-20.5. nettikaupassa www.eratukku.fi 21.-26.5. Osallistu kaikkien aikojen messuarvontaan! Voita täydellinen Eräsetti! Täytä arvontalomake messuilla, jossakin liikkeessämme tai netissä www.eratukku.fi 26.5. mennessä. Onnea arvontaan! Jahtipuku Jahtikengät Asekaappi Asepussi GPS Reppujakkara Yhteisarvo yli 1000 t , retkeilyyn, metsästykseen ja ulkoiluun !
• Karhun kanssa Nykyisyys uomalaiset ovat, havaittuaan ja tunnustettuaan karhun ahdingon, onnistuneet viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana nostamaan maan rajojen sisällä vakituisesti elävän karhukannan yksilömäärän nelinkertaiseksi. Osa tästä kannanlisästä on syntyvyyttä ja osa muuttovoittoa itärajan takaa. Viime vuosisatoina karhuun kohdistettu lainsäädännön sanelema määrätietoinen hävityssota on historiaa, ja laji nauttii jälleen suomalaisten eittämätöntä kunnioitusta. Kansalliseläimen arvonimi karhulle suotiin 1985, mutta tittelin myöntämisen varsinaiset perussyyt juontavat kyllä huomattavan kaukaa. Artikkelin ensimmäisessä osassa kuvatusta vankasta perinnetaustasta johtuen kansakunnan asenteissa on ollut sijaa myötämielisyydelle karhua kohtaan myös vaikeampina aikoina. Karhun asema on siten täysin erilainen kuin vaikkapa suden. Ihmisen ja karhun rinnakkainelo voidaan pelkistää kahteen seikkaan. Yhtäältä karhu on osa maamme luontoa, ja suomalaiset haluavat ehdottomasti karhukannan säilyvän maassa elinkykyisenä. Toisaalta, karhu normaalia karhunelämäänsä viettäessään koettelee ihmisten sietokykyä. Karhu sekä aikaansaa ihmisissä pelkoa liian tuttavalliseksi käydessään, että aiheuttaa ravinnonhankinnallaan myös vahinkoa maaseutuelinkeinoille. Rinnakkainelon sujuvuuden takaamiseksi karhulle on kahden viime vuoden aikana hahmoteltu kannanhoitosuunnitelmaa, jolla olisi kansalaisten keskuudessa mahdollisimman laaja hyväksyntä. S Tutkimusta kannanhoidon tueksi Kannanhoitosuunnitelman taustaksi tehtiin maakunnallisten sidosryhmien parissa kyselytutkimus, jonka aineistonkeruu suunnattiin painotetusti tiheän karhukannan alueen väestöön. Kirjallisen kyselyn vastaanottajina olivat mm. kennelpiirit, luonnonsuojelupiirit, maakuntaliitot, eri maataloustuottajajärjestöt, maaseutukeskukset, Metsähallituksen paikallistoimistot, metsäkeskukset, metsänomistajien liitot, metsästäjäliiton piirit, eri matkailuyrittäjät, paliskuntain yhdistykset, poliisipiirit, rajavartiolaitos, riistanhoitopiirit, TE-keskusten maaseutuosastot ja alueelliset ympäristökeskukset. Vastauksia kertyi kaikkiaan 203. Tulosten esittämisen selkiyttämiseksi vastanneet luokiteltiin kahdeksaksi sidosryhmätahoksi (ks. taulukot). Tässä käsitellään tutkimuksen teemoista neljä keskeisintä: 1) Karhukannan suuruuteen liittyvät kannanotot; 2) Ihmisen ja karhun yhteiseloon liittyvät kannanotot; 3) Karhukannan säätelyn keinot; sekä 4) Karhun häiriökäyttäytymisen määritelmä ja ratkaisut. Koko tutkimusraportti, Kansalaisten karhukannat, on saatavilla pdf -tiedostona Helsingin yliopiston Ruralia-instituutin verkkosivuilta www.helsinki.fi/ruralia/seinajoki/. Karhukannan suuruuteen liittyvät kannanotot Oman maakunnan karhukantaa piti sopivana tai muuten suhtautui siihen neutraalisti sidosryhmästä riippuen noin 27­80 % vastaajista (Taulukko 1). Ääripäinä tuossa haarukassa olivat luonnonsuojelujärjestöt ja lakisääteinen metsästäjäorganisaatio. Toisaalta kuitenkin suojeluväki ja molemmat metsästäjätahot olivat liian suurta kantaa koskevan mielipiteen suhteen hyvin lähellä toisiaan, joten näiden ryhmi- Yhteiskunta ehti vuosisadan verran muovautua nykyiseen hahmoonsa likimain karhuttomana, mutta nyt kannan kasvu ja karhun levittäytyminen uudelleen koko maahan on kärjistänyt tilannetta ja tuonut esiin eri tahojen erilaisia kannanhoitotavoitteita. 16 Metsästäjä 3 / 2007 Jari Peltomäki Sakari Mykrä
• en välisen eron voidaan katsoa johtuvan ennen kaikkea siitä, että lähestulkoon kaksi kolmannesta luonnonsuojelujärjestöjä edustaneista vastaajista toivoi karhukannan kasvavan alueellaan. Metsästäjätahoista kannan karttumista toivoi 12­23 % vastaajista. Liian suureksi maakuntansa karhukannan määrittelivät useimmin maa- ja metsätalouselinkeinojen edustajat. Koko aineistoa tarkastellen paljastui, että keskimäärin 64 % vastaajista suhtautuu alueellaan esiintyvään karhukantaa neutraalisti, noin 22 % haluaisi kannan kasvavan ja viitisentoista prosenttia haluaisi kannan pienenevän. Ihmisen ja karhun yhteiseloon edellytykset Kysymyksessä ihmisen ja karhun yhteiselon edellytyksistä vastaajat nostivat esiin useampia eri teemoja. Useimmin vastauksissa mainittiin tutkimus ja kantojen seuranta, tiedotus ja valistus, kannansäätely metsästämällä, ongelmayksilöiden poisto, haaska- ja muun ruokinnan rajoittaminen, vahingonkorvausjärjestelmän kehittäminen sekä karhuvahinkojen ennaltaehkäisy. Kaikki tahot ympäristöviranomaisia, maa- ja metsätalouden harjoittajia ja 'muita tahoja' lukuun ottamatta nostivat karhutiedotuksen sekä kannansäätelyn metsästämällä mielestään parhaiksi yhteiselon edellytyksiksi. Maa- ja metsätalouselinkeinoja edustavat vastaajat puhuivat kyllä hekin voimakkaimmin metsästyksen puolesta, mutta seuraavaksi he nostivat esiin toimivan vahinkokorvausjärjestelmän tarpeen. Koko aineistoa tarkasteltaessa kaikkein merkittävimmäksi tekijäksi nousi karhutiedotus ja valistus, jonka jälkeen seurasivat kannansäätely ja ihmisarkuuden ylläpito metsästäen sekä ongelmayksilöiden poisto (Kuva 1). järjestys- ja maanpuolustusviranomaiset kunnat ja maakuntaliitot luonnonsuojelujärjestöt maa- ja metsätalouselinkeinot lakisääteinen metsästäjäorganisaatio vapaaehtoiset metsästäjäjärjestöt ympäristöviranomaiset muut tahot yhteensä tasoitettu keskiarvo karhukanta on sopiva / karhukanta karhukanta suhtautuminen on pieni, on liian suuri, vastanneet neutraalia voisi kasvaa ei saa lisätä 77,8 5,6 16,7 18 31 14 30 83 13 4 9 202 54,8 28,6 56,7 79,5 69,2 75,0 66,7 63,5 22,6 64,3 0,0 12,0 23,1 25,0 22,2 21,8 22,6 7,1 43,3 8,4 7,7 0,0 11,1 14,6 Taulukko 1. Oman maakunnan karhukannan suuruudesta esitettyjen mielipiteiden jakauma sidosryhmätahoittain. Tasoitetussa keskiarvossa sidosryhmätahojen vastaajamäärien vaihtelusta aiheutuvat painotukset on poistettu, ja luku siis kertoo mielipiteiden keskinäisen suhteen tilanteessa, jossa kussakin sidostahossa olisi sama määrä vastaajia. lujärjestöt myös muita tahoja useammin päätyisivät pelkästään viranomaistoimin tehtävään yksilöiden poistoon (Taulukko 2). Karhun häiriökäyttäytymisen määritelmä ja ratkaisut Kyselyssä pyydettiin vastaajia määrittelemään karhun häiriökäyttäytymistä. Lisäksi tiedusteltiin vastaajan mielipidettä sopivista toimenpiteistä häiritsevästi käyttäytyvien karhuyksilöiden varalle. Vaikka ongelmapedot tosiasiallisesti koskettavat perin harvojen kansalaisen elämää, ne koetaan selvästikin hyvin tärkeäksi kannanhoidolliseksi kysymykseksi. Tähän kysymykseen nimittäin vastattiin sanallista vastausta vaativista kysymyksistä kaikkein ahkerimmin; vastausprosentti kipusi 97:ään. Karhun tulo ihmisasutuksen piiriin tai muu selvä osoitus ihmisarkuuden puutteesta koetaan erittäin ongelmalliseksi. Asiasta vallitsi aivan silmiinpistävä yksimielisyys, eikä yksikään sidosryhmätahoista poikennut toisista tämän asian suhteen. Monesti pelkkä asutuksen likelle tulo oli vastaajan mielestä riittävä osoitus siitä, että ollaan tekemisissä ongelmayksilön kanssa, mutta usein vastauksissa korostettiin nimenomaan käyttäytymisen toistuvuutta. Kerran tai kaksi voi karhulle ikään kuin käydä vahinko, mutta tavan takaa pihoihin hakeutuvan yksilön kohdalla on lähestulkoon kaikkien vastaajien mielestä kyseisen yksilön tappaminen ainoa varteenotettava ratkaisu. Yllättävän harvoin ehdotettiin karkotusta siihen nähden, kuinka paljon julkisuudessa on puhuttu liian tuttavalliseksi käyneiden karhujen karkotuksista puutarhoista ja taajamien liepeiltä väljempiin maisemiin. Myöskään ratkaisuehdotuksissa ei ollut eroa sidosryhmätahojen välillä. Kannanhoidon linjoista yksimielisyys Vaikka yllä oleva on vain pintapuolinen katsaus tehtyyn tutkimukseen, siitä selviää hyvin tulosten ydin; taustoiltaan ja luontosuhteeltaan hyvinkin erilaiset ihmiset ja samalla heidän Karhukannan säätelyn keinot edustamansa sidosryhmät ovat karhuun suhtautumisen ja karhukannan hoidon osalta suuKysyttäessä sidosryhmien edustajien mielipirista linjanvedoista lopulta aika lailla samaa dettä sopivista kannansäätelykeinoista, heille mieltä. tarjottiin kuusi erilaista vastausvaihtoehtoa: 1) Kaikki tahot katsovat, että karhu on kiistatta luonnon suorittama karsinta; 2) pyyntilupiin osa maamme luonnon monimuotoisuutta, ja perustuva metsästys; 3) vain häiriöyksilöihin että sillä on oma tehtävänsä luonnossa, eikä kohdistuva metsästys; 4) eläinten tappaminen kannan elinkykyä saa vaarantaa. Yksikään vain viranomaistyönä; 5) eläinten siirtoistutuktaho ei toisaalta suoranaisesti kiistä karhun aiset; ja 6) jokin muu. heuttamien pelkojen ja vahinkojen merkitystä. Yhdeksän kymmenestä vastaajasta piti nykyiIhmisen ja karhun siedettävän rinnakkainelon senkaltaista lupapyyntiä sopivimpana kannantoteutumisen perusedellytyksiä vaikuttavat olesäätelykeinona. Tästä linjasta poikkesivat käyvan kansalaisten karhutietouden lisääminen, tännössä ainoastaan luonnonsuojelujärjestöt. karhukannan säätely, ihmisarkuuden säilyNiiden osalta enemmistö vastaajista kannatti minen karhukannassa, sekä vahinkokorvauskannansäätelykeinoksi vain häiriöyksilöiden järjestelmän sekä vahinkojen ennaltaehkäisyn poistoa metsästyksen keinoin. Luonnonsuojehoitaminen kuntoon. vain poistoja vain Metsästäjätahot muu metsästys häiriöyksilöidenviranomaismuistuttavat mielelkeino vastanneet pyyntiluvin metsästys työnä lään, että karhu on järjestys- ja maanpuolustusviranomaiset 18 88,9 11,1 Suomessa edelleen riistaeläin ja sellaikunnat ja maakuntaliitot 31 93,5 3,2 3,2 sena pidettäessä sen luonnonsuojelujärjestöt 14 35,7 42,9 21,4 arvostus saadaan heimaa- ja metsätalouselinkeinot 31 96,8 3,2 dän mukaansa myös lakisääteinen metsästäjäorganisaatio 83 95,2 3,6 1,2 parhaiten säilytettyä. Käytännössä kaikki vapaaehtoiset metsästäjäjärjestöt 13 100,0 vastaajatahot katsoiympäristöviranomaiset 4 75,0 25,0 vat karhujen ihmismuut tahot 9 87,5 12,5 arkuuden hälveneyhteensä 203 misen johtuvan siitä, että karhu ei enää tätä tasoitettu keskiarvo 84,1 16,4 12,3 2,2 nykyä ole säännönmukaisesti pyynnin Taulukko 2. Karhukannan säätelyn keinot sidosryhmätahoittain tarkasteltuna. Prosenttiosuudet kuvaavat kunkin säätelykeinon kannatuksen osuutta sidosryhmätahon sisällä. Tasoitettu keskiarvo on selitetty taulukossa 1. Metsästäjä 3 / 2007 17
• kohteena. Karhun pitäminen edes jonkinlaisen pyynnin kohteena sai kannatusta kaikilta sidosryhmiltä. Tähän liittyen kannanhoidon osalta keskeinen kysymys on se, millä keinoin karhun ihmisarkuutta voidaan maanlaajuisesti vastedes ylläpitää. Toisinaan spekuloidaan metsästyksen vähäisestä merkityksestä karhujen ihmisarkuuden ylläpitäjänä. Näistä arveluista huolimatta juuri metsästys saattaa olla se ainoa toteuttamiskelpoinen keino. On tietysti selvää, että pyynnin yhteydessä saaliiksi saadut yksilöt eivät ihmisarkuutta kannassa levitä, mutta jokaista saaliiksi saatua kohti saa ehkä toinen mokoma jonkinmoisen äkkilähdön koirien ja metsästäjien toimesta selviten kuitenkin tapahtuneesta pelkällä säikähdyksellä. Ongelmayksilöiden osalta on oleellista suunnitella, kuinka luoda yleisesti hyväksytty toimintamalli toistuvasti asutuksen piiriin tulevien yksilöiden varalle. Vastausten yksimielisyys huomioiden sen ei pitäisi olla vaikeaa. Toki riistanhoitopiireillä on tätä nykyä myös harvan karhukannan alueella jo ainakin jonkinmoinen valmius ongelmia aiheuttavien yksilöiden ilmaantumisen varalle, mutta suurella yleisöllä ei tämänkaltaisesta valmiudesta näytä olevan juurikaan tietoa. Tästä tiedottaminen saattaisi osaltaan jo sekin hiukan hälventää karhupelkoa. Hyvin keskeinen ja toistaiseksi ratkaisematon kannanhoidollinen ongelma on se, että näinkin isokokoisella ja ihmisen kanssa tuon tuosta eturistiriitaan ajautuvalla nisäkäslajilla kannantiheys vaihtelee maassa niin paljon. Maan itäisissä osissa ja Sisä-Suomessa on suhteellisen selvärajaisia seutukuntia, joissa ihmisten on aivan normaaleissa arkisissa askareissaankin pakko huomioida karhun läsnäolo. Eteläsuomalaisen kaupunkiasukin voi toisinaan olla vaikeaa tätä käsittää saati yrittää asettua noiden ihmisten asemaan. Karhu- ja muun suurpetopolitiikan keinovalikoimaa määriteltäessä ja päämääriä asetettaessa tiheän kannan alueella asuvien ihmisten mielipiteet tulisikin ottaa erityisen tarkasti huomioon. nimenomaan metsästyksen tai vainon tähden. Ja kaikki ne ovat sieltä lainsäädännön ja asenteiden muututtua myös suhteellisen nopeasti nousseet. Tuolloin 1800-luvun puolivälin tietämillä ja sen jälkeen tapahtuneet ratkaisevat yhteiskunnalliset muutokset sekä muutokset asumattomien seutujen saavutettavuudessa ja pyytäjien aseistuksessa nostivat pyynnin tehokkuutta liiaksi. Valtakunnan tason kannanseurantamenetelmien puuttuessa tämä johti väistämättä ylilyönteihin. Menneiden sukupolvien virheet voisi näiden lajien osalta jo unohtaa, koska suomalaiset lainsäätäjät, metsästäjät, luonnonsuojelijat ja muut luonnonkäyttäjät ovat selvästikin osoittaneet kykynsä saattaa niin karhun kuin muidenkin kohdalla asiat takaisin oikealle tolalleen. Haasteellinen tulevaisuus? Nyky-Suomessa karhu kelpuuttaa vakituiseksi elinympäristökseen käytännössä kaikki ympäristötyypit laajoja viljelysseutuja ja taajempaa ihmisasutusta lukuun ottamatta. Eri metsätyypeistä ja metsän kehitysluokista sille kelpaavat aivan kaikki. Norjalaisen tutkimuksen mukaan Ruotsin ja Norjan maa-alasta yli 90 % on sopivaa elinympäristöä niin karhulle, sudelle kuin ilveksellekin. Voidaan siten perustellusti todeta, että meilläkään ei elinympäristöjen häviäminen tai muuttuminen uhkaa maan karhukannan elinkykyä. Elinympäristön ohella toinen karhukannan elinkyvyn säilymisen keskeinen mittari on se, ettei lajin luontainen levinneisyysalue pienene tai ole vaarassa pienentyä. Tilanne on meillä itse asiassa juuri päinvastainen, sillä nykylevinneisyys muistuttaa ennen kiivaimman petoeläinvainon aikakautta vallinnutta tilaa; vaikka kanta painottuu itäisen Suomeen, lisääntyviä yksilöitä esiintyy koko maassa. On myös syytä muistaa, että Suomen nykyinen, vajaan tuhannen yksilön kokoinen karhukanta on osa Euroopan suurinta ja elinalueeltaan yhtenäistä 37 500 karhuyksilön populaatiota. Tämän kannan levinneisyysalue ulottuu Suomen länsirannikolta Ural-vuoristoon idässä. Ja sivumennen sanoen Ural on tässä vain maantieteellisen Euroopan raja; karhun levinneisyysalue ulottuu yhtenäisenä aina Beringinsalmeen ja Kamtsatkaan asti. Maailman suurimman karhupopulaation läntisimmät yksilöt elelevät Satakunnan ja Pohjanmaan metsissä. Suomeen rajoittuvilla Venäjän hallintoalueilla elää 4 000­4 500 karhua, joista Karjalan tasavallassa 2 500­3 000. Rajantakainen kanta on siis paljon meikäläistä tiheämpi ja on sikäläisten arvioiden mukaan ollut vakaa ainakin 1970-luvun puolivälistä alkaen. Nykyisellään kannasta metsästetään vuosittain 4­5 %. Muuttovoittoa on näin ollen hyvinkin odotettavissa Suomeen päin myös jatkossa. Tietenkään Suomi ei voi toimia pelkästään karhunieluna, jonne Venäjän kanta syöttää jatkuvasti uusia tulokkaita. Mahdolliset itärajan takaiset muutokset pitää ottaa kannanhoidossa huomioon, jotta tarpeen vaatiessa voimme turvata täkäläisen kannan elinmahdollisuudet myös pelkästään suomalaisin voimin. Näköpiirissä ei kuitenkaan ole tekijöitä, jotka uhkaisivat muuttaa tilannetta noilla itärajan takaisilla harvaanasutuilla seuduilla. Kannantiheyden vaihtelua pitää meillä pyrkiä pikimmiten tasaamaan. Joillain alueilla kantaa tulee nykyisestä harventaa, kun taas toisaalle karhuja mahtuu elelemään nykyistä enemmänkin. Kannankehityksen suuntaa ja nopeutta on syytä pyrkiä ennakoimaan, jotta tulevaisuuden haasteisiin kyetään varautumaan ajoissa, ja karhun rinnakkainelo ihmisen kanssa pysyy suunnitelmallisesti hallinnassa. Kokemukset maan tiheimmän karhukannan alueelta osoittavat, että karhun kanssa tulee kyllä Suomessa toimeen. Täytyykin tulla, sillä sen me täällä Ison karhun alla olemme velkaa tälle kaikkien aikojen arvostetuimmalle riistaeläimellemme. G S N K S k u k j y e · · · · · · · · · Entisajan vainotut käyvät taloksi Karhu kuuluu samaan joukkoon, kuin monet muut aikanaan sykähdyttäviksi erämaisuuden symboleiksi ja suomalaisen alkuperäisluonnon suojelun keulakuviksi koetut lajit, jotka nykyään ovat tulleet noihin mielikuviin nähden melkeinpä kiusallisen tuttavallisiksi meitä ihmisiä kohtaan. Entiset rannattomien aapojen arat joutsenet hautovat pesyeitään pikkujärvissä Etelä-Suomen valtateiden varsilla. Naavaisten ikikuusikoiden vikkelät näädät jakavat jo asuinsijansa mökkikansan kanssa. Pääsemättömiä louhikoita asuttanut ilves alkaa olla joillain seuduin maatiaiskissojen vakavin hengenuhka. Kerran liki loppuun tapettu hirvikanta on heilunut tiheän ja ylitiheän rajamailla nyt jo vuosikymmeniä. Kotkat ruokittiin tukevaan kasvuun. Metsäpeuran ja euroopanmajavan sukupuutot olivat onneksi nekin väliaikaisia ­ jopa niin väliaikaisia, että ne nykyisin tietyillä seuduin ehtimiseen nostattavat tekemisillään karvaita tunteita maaseutuelinkeinojen harjoittajien piirissä. Mikään mainituista lajeista ei ole aikanaan taantunut elinympäristön häviämisen takia. Kaikkien kannat ovat sen sijaan olleet alamaissa 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa 18 Metsästäjä 3 / 2007 tiedotus (1,0) metsästys (0,93) ongelmayksilöt pois (0,34) muut kannanotot(0,27) vahingonkorvaukset(0,27) tutkimus ja seuranta (0,22) vahinkojen ennaltaehkäisy (0,11) ruokintakielto (0,09) · · · · · T A t v h Kuva 1. Karhun ja ihmisen yhteiselon edellytysten keskinäinen merkitys kaikista vastauksista määritettynä. Luku kertoo kunkin tekijän suhteellisen tärkeyden verrattuna tärkeimpään, eli tiedotukseen, jolle määrättiin arvo 1. Vastaajamäärien vaihtelusta aiheutuvat painotuserot tahojen väliltä on poistettu.
• Parasta ulkoiluun suoraan tehtaalta ilman välikäsiä! Pyöräilyyn Retkeilyyn Mökkeilyyn Puutarhaan Sauvakävelyyn Pitää veden ja tuulen! Suomen suosituin kalvopuku lenkkareineen Koko Kansant! mess EräERÄTUKUSSA u NYT MESSUHINTAAN vain 129 !!! Kalvopuku-suosikki Suomen suosituin NORTH ICE -kalvopuku on kuoriasujen kingi. Kehitetty monipuoliseen ulkoiluun. Veden- ja tuulenpitävä ja hengittävä kalvopuku pitää ulkoilijan kuivana ja lämpimänä joka säässä. Tyylikäs, kevyt jakestävä. Harkitut yksityiskohdat lisäävät käyttömukavuutta entisestään. Osta ja ihastu Sinäkin! · AIR-TEX kalvollinen tuulen ja vedenpitävä, hyvin säädettävä huppu · Veden- ja tuulenpitävä sekä hengittävä AIR-TEX -kalvo takissa ja housuissa · Teipatut saumat · Kulutusta kestävä RIP-STOP -materiaali · Kätevät kainalotuuletukset · Turvallisuutta lisäävät heijastinnauhat · Nopea kännykkätasku tuulilistan alla · Kätevä läpivienti kuulokejohdolle · Tuplatuulilista suojaa vetoketjun tuulelta ja sateelta · Tyylikäs verkkovuori · Housuissa kätevä vyötärön säätö · Helposti lyhennettävät riittävän pitkät lahkeet · Lahkeensuussa kiristys · Kevyt hyvin istuva puku kaikkeen liikuntaan 1 Nyt Suomi ulkoilemaan! NORTH ICE ulkoilijan toivesetti on täydellinen asukokonaisuus laadukkaita lenkkareita myöten: Kaikki valmiina toimivaan kerrospukeutumiseen ja mukavaan ulkoiluun. Näillä pysyt kuivana joka kelillä. Ja kaiken tämän saat ilman välikäsiä vain tavallisen tuulipuvun hinnalla. 1. NORTH ICE kalvopuku 2. NORTH ICE fleece-väliasu 3. NORTH ICE fleece-takki 4. NORTH ICE reppu 5. NORTH ICE sormikkaat 6. NORTH ICE pipo 7. NORTH ICE lenkkarit 2 5 3 NY TUSI E T 6 4 Testattu huippukalvo AIR-TEX®-kalvo on testatusti huippuluokkaa vedenpitävyydessä ja hengittävyydessä. ETTI KOKO TÄMÄ TOIVES LENKKAREINEEN N! NYT MESSUHINTAA 80% 0 7 VEDENPITÄVÄ! TUULENPITÄVÄ! HENGITTÄVÄ! ASUSETTI ILMAN ! LENKKAREITA VAIN 99 (Vastaavat 519 ) 129 (Vastaavat 618 ) TAI TAI Mukana myös NORTH ICE lenkkarit! (Cane, Mira tai Nordic) Internet-tilaukset 24h/vrk www.eratukku.fi Puhelintilaukset Ma-Pe klo 9-18 020 747 7000 Myymälät: OULU: Alasintie 8 Ark 10-18 la 10-16, VANTAA: Valimotie 27. Ark 10-19 la 10-16, TAMPERE: Possijärvenkatu 4 Ark 10-19 la 10-16
• HYLKEENMETSÄS T TY Pohjolan laajin koskematon erämaa on meren ajojäällä - vaihteleva, vaarallinen, kaunis ja kiehtova maailma. Hallinmetsästys on tullut yhä ajankohtaisemmaksi, koska hallikanta kasvaa. Ainakin pitkin Pohjanmaan rannikkoa tämä metsästysmuoto on kasvattamassa suosiotaan. Kiikarilla tiedustelua Pohjanlahdella 20 Metsästäjä 3 / 2007