DNA-KERÄYS MONIPUOLISTAA år vuotta 2/2021 Lehti yli 300 000 metsästäjälle SUOMEN RIISTAKESKUS 10 VUOTTA PETOYHDYS HENKILÖN TEHTÄVÄÄ HIRVIELÄIN LUVAT HAETAAN HUHTIKUUSSA METSÄKAURIIN KANNANHOITO
METSÄSTYS 9 Tapahtui erästellessä 10 Luminen riekkoreissu Inarissa 14 Allan Arponen, 1960-luvun metsästäjä 26 Hirvenmetsästysmuodot: Hiljainen ajo 30 Koiran kanssa: Karkottajat tulevat! 41 Yhteisluvan ja pankkilupien hyödyt 44 Metsästysmatkalla Suomessa: Pohjois-Suomi 46 Miksi pyydän vieraspetoja: Kaikki lintujen puolesta 48 Haavoittuneen pienriistan lopettaminen 52 Reseptit a la Kati Pohja 56 Pysy hengissä, osa 1: Kiristysside 60 Kauriin kannanhoitoon ryhtiä, osa 2 62 Lyijykiellon vaikutus metsästysaseisiin 44 46 22 62 Metästysmatkalla Suomessa -juttusarjassa kerrotaan Pohjois-Suomen metsästyksellisistä erityispiirteistä Suomen riistakeskus 10 vuotta 1.3.2011 Metsästäjäin Keskusjärjestö ja riistan hoitopiirit fuusioitiin Suomen riistakeskukseksi Lyijyn käytön rajoitukset kannattaa huomioida asetta hankittaessa RIISTA 34 Teeren iän määrittäminen 36 Kohti tarkempaa valkohäntäpeurakannan arviota 38 DNA-keräys monipuolistaa petoyhdyshenkilön tehtävää 42 Hampaat kertovat hirven iästä 50 Sijoita telkänpönttö viisaasti AJANKOHTAISET 5 Uutiset 18 Nuorten toimitus 22 Suomen riistakeskus 10 vuotta 40 Metsästäjämäärät 2020 65 Eräilmoitukset 66 Áigeguovdilis ságat sámegillii KOLUMNIT 3 Pääkirjoitus 4 Vieraskynä 6 Puheenjohtajalta 59 Ministeriön kuulumisia TUTKITTUA 54 Miten metsästäminen tuo terveyttä ja hyvinvointia? LAIT & LUVAT 58 Hirvieläinten pyyntiluvat haetaan huhtikuussa 36 Kohti tarkempaa valko häntäpeurakannan arviota Valtakunnallinen havaintojen keruu alkaa syyskuussa 2021 Lintuharrastaja William Velmala halusi parantaa vesija rantalintujen pesimämenestystä ja päätti aloittaa vieraspetojen pyynnin 2 Metsästäjä 2/2021 Sisältö ME0221-book.indb 2 4.3.2021 8.48
Peuratalkoot V alkohäntäpeurakannan kanssa on lounaisessa Suomessa eletty ristiriitaisia aikoja. Peurakanta on muutamassa vuodessa paisunut niin suureksi, että ongelmissa ovat niin maatalous kuin ihmisten pihamaatkin. Myös kolarimäärä on kasvanut. Metsästäjiä on pyydetty apuun ja samalla on epäilty, löytyykö mieltä keinoja kannan hallintaan. Tätä kirjoittaessani on päättymässä kolmas jahtikausi, jolloin tihentymäalueella on saavutettu ennätyssuuri peurasaalis. On ongelmallista, ettei peurakannan koosta ja rakenteesta ole tarkkaa tietoa. Kauden jälkeen on useina vuosina huomattu kannan olleen suurempi kuin edellisessä arviossa oli oletettu. Kanta ei ole pienentynyt, vaikka kaatomäärät ovat lisääntyneet kaksinumeroisilla prosenteilla. Toivottavasti ennätysjahti on nyt saanut kannan oikeasti merkittävään laskuun. Kaikki peurajahdissa ja saaliin käsittelyssä sekä muissa järjestelyissä mukana olleet ansaitsevat ison kiitoksen. On hyvä muistaa myös metsästäjän taustajoukkoja. Harrastukseen käytetty aika on jostain muusta pois, ja siitä muusta vastaavat usein kotijoukot. He osallistuvat toki myös moneen suoraan metsästykseen liittyvään asiaan, kuten koirien hoitoon, välinehuoltoon ja saaliin käsittelyyn. Kiitokset siis teille kaikille. Metsästäjät kotijoukkoineen tekevät parhaansa peurakannan hallinnassa. Maanomistajat ovat metsästäjän tärkein sidosryhmä ja heidän näkemystään kuunnellaan. Yhteistyöllä pyrimme saamaan kannat hallintaan tihentymäalueilla ja monia hyviä käytäntöjä on jo syntynyt jahtien tehostamiseksi. Tihentymäalueen ulkopuolella tavoitellaan kantaa, jossa peuraa päästään metsästämään ja haitat pysyvät hyväksyttävällä tasolla. Peurakannan hoidossa otetaan merkittävä askel keväällä, kun alueelliset riistaneuvostot asettavat peurakannalle ensimmäistä kertaa tiheystavoitteet. Olisi hyvä, että pääsisimme tilanteeseen, jossa voisimme yhdessä nauttia kaikista hienoista hirvieläimistämme ilman, että niiden aiheuttamien tuhojen taakka muodostuu kenellekään kestämättömäksi. 10 20 ”Lapissa on jahti maata ja erä miehen hyvä olla” Hirvieläinten pyyntiluvat haetaan huhtikuussa Ennakkovalmistelut kuntoon viimeistään NYT JARI VARJO Johtaja Suomen riistakeskus 3 Metsästäjä 2/2021 Pääkirj itus ME0221-book.indb 3 4.3.2021 8.48
Y hteiskuntatieteelliselle ympäristötutkijalle metsästys näyttäytyy moniulotteisena eettisenä, ekologisena, taloudellisena, poliittisena, historiallisena ja käytännöllisenä kysymyksenä. Kuka metsästyksestä saa keskustella, ja mistä näkökulmasta? Metsästyksestä käytävässä keskustelussa näkyvät samat ongelmat kuin julkisessa keskustelussa monista muistakin aiheista. Keskustelu poteroituu mustavalkoiseksi, hyvä-paha -akselille, me vastaan ne -asetelmaan. Omaa argumenttia rakennetaan kuvitellun vastapuolen teilaamiseksi. Terveisiä vaan keski-ikäiseltä, korkeakoulutetulta kaupunkilaiselta viherpiipertäjänaiselta. Noista ominaisuuksistahan on pääteltävissä kantani metsästykseen – vai onko? Monimutkaisessa maailmassa selkeiden moraalisääntöjen kaipuu on inhimillistä. Haluaisin ajatella yksiselitteisesti, että eläinten tappaminen ja syöminen on väärin, ja siksi metsästys on väärin. En ole syönyt lihaa pariinkymmeneen vuoteen, mutta jos lihaa on syötävä, on riista eettisempi vaihtoehto kuin tehotuotannossa elämänsä viettäneen eläimen liha. Tutkimusaiheideni kannalta ajattelen, että metsästys voi olla tapa ylläpitää luonnon tuntemusta ja selviytymistaitoja epävarman tulevaisuuden varalta. Me ihmiset olemme siitä erikoisia olentoja, että pystymme omaksumaan samanaikaisesti vastakkaisiakin arvoja. Tämän ristiriitaisuuden tunnistaminen voi auttaa rakentavan keskustelun käymisessä. Metsästyksen yksilötason merkitykset, niin ihmiskuin eläinyksilöille, ovat moninaisia. Kiinnostava kysymys on, miten karttuva tutkimustieto eläinten tiedollisista kyvyistä vaikuttaa metsästykseen. Ja toisaalta: eläinten kanssa tekemisissä oleville tutkimus vain vahvistaa sen, mikä oli jo tiedossa – eläimet ovat älykkäitä ja tuntevia olentoja. Yksilötason merkitysten lisäksi metsästys on laaja yhteiskunnallinen kysymys. Riistanhoito on sukua sanalle metsänhoito. Samallalailla kuin metsä kasvaakseen, eivät luonnonvaraiset eläimet tarvitse ihmisen hoitoa. Metsänhoidon käytännöt ja suurpetopolitiikka ovat luoneet tilanteen, jossa ”kannanhoitoa” pidetään välttämättömänä talouden ja turvallisuuden vuoksi. Metsästys vaikuttaa paitsi lajien sisäiseen geneettiseen monimuotoisuuteen, myös muuhun luonnon monimuotoisuuteen. Pienpetojen metsästys nähdään metsästäjän hyveenä, luonnonsuojelutekona. Siinäkin kyse on ihmistoiminnan jälkien korjaamisesta. Media-aineistoja hyödyntävänä tutkijana silmäilin Metsästäjä-lehden sisältöjä verkossa. Ulkopuolisen katse poimi monenlaista kiinnostavaa. Vesilintujen, jopa uhanalaisten lajien, ampuminen viljaruokinnalle on käsittämätöntä. Ja mikä hinku metsästäjillä on ”pitkän odotuksen jälkeen” päästä ampumaan ukkometsoja ja -teeriä? Kannanhoidollinen metsästys ja trofee-metsästys asettuvat eri kohtiin eettisellä jatkumolla. Lehdessä käyty keskustelu yllätti moniäänisyydellään. Edellisessä Vieraskynässä piispa Jari Jolkkonen ehdotti metsästäjän etiikan kirjaamista metsästyskorttiin. Metsästäjäkunnalla on jaettuja eettisiä ja lainsäädäntöönkin kirjattuja periaatteita: on tiedettävä mitä ampuu ja vältettävä eläimen kärsimystä. Laajana yhteiskunnallisena kysymyksenä metsästyksen etiikka on kuitenkin liikkuva maali, johon tähdätessä on tarkennettava jatkuvasti. Tähtäillessään metsästäjät eivät voi välttää monimutkaisia kysymyksiä ihmisten, muiden eläinten ja muun luonnon muuttuvista suhteista. MINNA SANTAOJA yhteiskuntatieteellinen ympäristötutkija, hallintotieteiden tohtori. Tulevaisuuden tutkimuskeskus, Turun yliopisto Mistä puhutaan, kun puhutaan metsästyksestä? 4 Metsästäjä 2/2021 Vi raskynä ME0221-book.indb 4 4.3.2021 8.48
alueelta. Myös yksittäisistä isoista petolinnuista on hyvä ilmoittaa. Virkaeläinlääkäri huolehtii tarvittavien näytteiden lähettämisestä Ruokavirastoon. Lisätietoa: www.ruokavirasto.fi RUOKAVIRASTO TIEDOTTAA LINTUINFLUENSSA VAATII TEHOKKAITA TORJUNTATOIMIA Linnuille tappavaa virustautia, korkeapatogeenista H5N8-tyypin lintuinfluenssaa, on todettu tänä talvena luonnonvaraisissa linnuissa Etelä-Suomessa. Janakkalassa tauti pääsi leviämään myös fasaanitarhalle. O n ilmeistä, että lintuinfluenssavirus leviää erittäin herkästi. Sen vuoksi riistatarhojen ja siipikarjan pitopaikkojen tautisuojaus on viimeistään nyt tarkistettava ja tehtävä kaikki mahdollinen, jotta kontaktit luonnonvaraisiin lintuihin estetään. Lintujen ruokintapaikat etäälle lintutarhoista Lintujen ruokintapaikat tulee sijoittaa mahdollisimman etäälle tarhattujen lintujen pitopaikoista. Ruokkimisessa tulee käyttää sellaisia varusteita ja välineitä, joita ei käytetä siipikarjan tai muiden lintujen hoidossa. Riistalintujen vapauttaminen luontoon on kielletty lintuinfluenssan takia perustetulla rajoitusvyöhykkeellä. Ruokavirasto suosittelee, ettei tarhattuja riistalintuja istutettaisi luontoon siipikarjan ulkonapitokiellon aikana muuallakaan maassa. Jos luonnonvaraisia lintuja ruokitaan, tulee ruokintaa jatkaa koko talven ajan, jotta linnut pysyvät samalla alueella. Ruokinta tulee kuitenkin lopettaa heti kun linnut saavat riittävästi ravintoa luonnosta. Pienpetojen haaskapyyntiin varovaisuutta Haaskat voivat houkutella lintuja, joten Ruokavirasto suosittelee, ettei haaskaa perustettaisi siipikarjan pitopaikan lähelle. Haaskapaikalle vietävän ravinnon määrä tulee pitää kohtuullisena, ja se kannattaa viedä vasta iltahämärissä. Myös haaskan suojaaminen katoksella tai havuilla vähentää sen houkuttelevuutta linnuille. Kun pienpetopyyntiä ei enää harjoiteta, haaska tulee poistaa. Muista rekisteröidä haaskapaikat haaskapaikkarekisteriin. Ilmoituslomakkeen saa Ruokaviraston internetsivuilta ja se toimitetaan sijaintikunnan kunnaneläinlääkärille. Ilmoita tautiepäilyistä virkaeläinlääkärille.. ..mikäli havaitset sairauden oireita tarhatuissa linnuissa tai jos havaitset luonnonlintujen joukkokuolemia tai -sairastumisia. Joukkokuolemana voidaan pitää esimerkiksi useamman kuin yhden joutsenen, yli viiden muun vesilinnun tai yli kymmenen muun kuolleen linnun löytymistä samalta YKSITYINEN HENKILÖKIN VOI LÄHETTÄÄ NÄYTTEITÄ Luonnonlintujen taudinsyyntutkimuksia tehdään jatkuvasti. Näytteeksi toivotaan erityisesti petoja vesilintuja. Ohjeita näytteiden lähettämiseksi löytyy Ruokaviraston internetsivuilta. Yksittäiset kuolleena löytyneet linnut voi myös haudata kertakäyttökäsineitä käyttäen ja esimerkiksi lapiolla siirtäen. Vaihtoehtoisesti kuolleen linnun voi poimia muovipussiin ja laittaa sekajätesäiliöön (ei biojätteisiin). Pese kätesi tämän jälkeen huolellisesti sekä desinfioi alkoholipohjaisella käsidesillä. Syrjemmällä kuolleen linnun voi jättää luonnon hajottajaeliöstön ruuaksi. 5 Metsästäjä 2/2021 Uutis t ME0221-book.indb 5 4.3.2021 8.48
TAUNO PARTANEN Puheenjohtaja Suomen riistakeskus Suomen riistakeskus ”kymppikerhoon” Vuonna 2009 Metsästäjäin Keskusjärjestön edustajakokouksessa käytiin laaja keskustelu metsästäjäorganisaation tulevaisuudesta. Kokouksen yksimielinen päätös oli Suomen riistakeskuksen perustaminen osana organisaation uudistamista. Hankkeen suunnitteluun luotiin lukuisia työryhmiä sekä maaja metsätalousministeriön vetämä ohjausryhmä valmistelemaan riistahallintolakia. Lisäksi perustettiin erillinen ohjausryhmä tukemaan Suomen riistakeskuksen perustamisen valmistelutyötä. Kovan rutistuksen tuloksena riistahallintolaki ja valtioneuvoston asetus riistahallinnosta hyväksyttiin ja Suomen riistakeskus aloitti toimintansa 1.3.2011. Uudistuksen keskeisimpiä tavoitteita oli julkisten hallintotehtävien eriyttäminen riippumattomaksi toimintaprosessiksi. Eri sidosryhmien kuuleminen riistapolitiikan valmistelussa mahdollistui alueellisten riistaneuvostojen ja valtakunnallisen riistaneuvoston kautta. Samalla otettiin tavoitteeksi tehostaa riistahallinnon toimintaa ja lisätä resursseja riistanhoitoyhdistysten toiminnan tukemiseen. Kuluneen kymmenen vuoden aikana Suomen riistakeskus on saavuttanut tunnustetun aseman ja luottamuksen julkishallinnon toimijana. Hyvä osoitus tästä on 10. sija Julkishallinnon luottamus & maine 2020 -tutkimuksessa yli 70 organisaation joukossa. Tutkimuksen vastaajina oli yli 8000 suomalaista. Kymppikerhon jäsenyys osoittanee kiistatta sen, että jotain on asiakaspinnassa tehty oikein! Myös Metsästäjä-lehdellä on merkkivuosi, sillä lehti täyttää 70 vuotta. Vastikään lehden ulkoasua ja sisältöä uudistettiin. Tänä vuonna uutena avauksena on vieraskynä-palsta, jonka kautta metsästykseen eri tavoin suhtautuvat henkilöt voivat tuoda julki näkemyksensä harrastuksestamme. Saadun palautteen perusteella lehden sisällön uudistaminen on otettu myönteisesti vastaan lukijoiden keskuudessa. Metsästäjä-lehti on iästään huolimatta virkeä ja uudistumiskykyinen julkaisu. VUONNA 2020 RIISTANHOITOMAKSUN LUNASTI 310 074 Siirrä riistanhoitomaksusi e-laskutukseen 7.5.2021 mennessä Tee e-laskusopimus oman pankkisi kanssa ja saat metsästysvuoden 2021–2022 riistanhoitomaksun e-laskuna verkkopankkiisi. Kun maksat sen eräpäivään mennessä, saat ”maksettu” -merkinnällä varustetun pankkikortin kokoisen metsästyskortin Metsästäjä-lehden nelos numeron mukana. Toimi näin: • Kirjaudu omaan verkkopankkiisi. • Tee sopimus (uusi e-lasku) ja valitse laskuttajaksi Suomen riistakeskus ja laskutusaiheeksi riistanhoitomaksu. • Käytä yksilöintitietona henkilötunnustasi. E-laskusopimusta ei tarvitse uusia vuosittain. Suoraa puhetta sorkkaeläimistä – laita podcast seurantaan Hirvien lentolaskennat, metsästyksenjohtajan vastuut, peurojen ruokinta… Sorkkia ja sarvia -podcastissa keskustellaan hirvieläimistä ja niiden metsästyksestä asiantuntijoiden kanssa. Laita kuulokkeet korviin, ja liity seuraan! Jaksot löytyvät Spotifysta ja osoitteesta: riista.fi/blogi/sorkkiajasarvia/aihe/kaikki Sivulta löytyy myös Sorkkia ja sarvia -blogi, joka ilmestyy vuorotellen podcastin kanssa. Sorkkia ja sarvia riista.fi K lumni Metsästäjä 2/2021 6 ME0221-book.indb 6 4.3.2021 8.48
Kuusamolainen Arla Suorsa oli alkuvuodesta latvalinnustamassa. Hain kaverilta paljon kehutut liukulumikengät lainaan ja lähdin Kuusamon itärajalle metsonpyyntiin. Pakkanen paukkui reilussa -20 asteessa ja keli oli mitä hienoin. Todennäköisesti kovan pakkasen takia linnut lentelivät vain pitkin taivaanrantaa lämpimikseen, joten huurremetso jäi tällä kertaa saamatta. Siitä huolimatta hiihtoretkeni oli varsin onnistunut ja mukava. ASETURVALLISUUDEN 4 SÄÄNTÖÄ 1. kaikki aseet ovat aina ladattuja Älä koskaan oleta aseen olevan lataamaton. Tarkasta aseen tila jokaisen käsittelykerran aluksi ja noudata sen jälkeenkin muita sääntöjä. 2. älä ikinä osoita aseen piipulla mitään, mitä et ole valmis ampumaan Aseella saa osoittaa vain kohteeseen, jonka ampumiseen on henkinen valmius, vaikka sitä ei olisikaan tarkoitus ampua. Tilannetta ei muuta edes se, että ase olisi lataamaton (katso sääntö 1). 3. pidä sormi pois liipaisimelta Aseet eivät laukea itsekseen, vaan joku laukaisee ne. Pidä sormi suorana liipaisinkaaren ulkopuolella aina siihen saakka, kunnes näet kohteen tähtäimessä. 4. ole varma kohteesta Älä ammu kohdetta, jota et ole tunnistanut. Varjoa, ääntä tai siluettia ei tule ampua, jos kohdetta ei voi nähdä kunnolla. Varmista myös tausta, jotta kohteen kokonaan läpäisevä luoti tai kohteeseen osumattomat haulit eivät aiheuta vaaraa. Nämä säännöt ovat voimassa aina ja kaikissa tilanteissa. Oma riista on myös lupahakukone Kaikkia lupatyyppejä voi nyt hakea Oma riistan kautta lähes 190 000 henkilöä on jo ottanut Oma riista -palvelun käyttöönsä. Puhelimessa mukana kulkeva metsästyskortti, ampumakoetodistus sekä saalisja havaintokirjaustoiminnot ovat suosittuja, samoin verkkopalvelun alueiden määrittely ja jakaminen koiratutkiin sekä mobiilisovellukseen. Pyyntilupia hakeneille Oma riistan lupahaku on tullut tutuksi neljän viime vuoden aikana sähköisten hirvieläinlupien kautta. Nyt sen kautta on haettavissa kaikki riistakeskuksen käsittelemät lupatyypit. Hirvieläinten jälkeen sähköisesti haettavaksi tulivat rauhoittamattomien lintujen ja suurpetojen poikkeusluvat. Viimeisimpinä luetteloon lisättiin hakemusmäärältään vähälukuisempia lupatyyppejä, kuten lupa aseen kuljettamiseen moottoriajoneuvolla maastossa ja koirien koulutusluvat kesäajalle. Käyttö ei vaadi metsästyskorttia Oma riistan kautta voi hakea lupia, vaikkei omista metsästyskorttia. Ohjeita Oma riistan käyttöönottoon ja lupien hakemiseen löytyy riistainfo.fi-sivulta. Lupahaku on rakennettu siten, että pyydetyt kohdat täyttämällä ja tarvittavat liitteet lisäämällä hakemus on valmis lähetettäväksi. Hakemuksen huolellinen täyttäminen varmistaa nopean käsittelyn. Hakemuksen voi tallentaa luonnoksena ja jatkaa tekemistä myöhemmin. Vuonna 2020 Oma riistassa haettiin 2 389 hirvieläinten pyyntilupaa, 258 suur petojen ja 284 rauhoittamattomien lintujen poikkeus lupaa. 7 Metsästäjä 2/2021 Uutis t Jos haluat kuvasi tähän, käytä IG-tägiä #metsästäjälehti. Poimimme joka lehteen yhden kuvan ja otamme kuvaajaan yhteyttä tarinan jakamiseksi. Kuvan julkaisusta maksetaan 50 euron palkkio. SOMESTA POIMITTUA @MILLI_TII ME0221-book.indb 7 4.3.2021 8.48
Lyijy II –rajoitusehdotus Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) uusi rajoitusesitys koskee kaikkia ammuksia metsästyksessä ja urheiluammunnassa ulkoradoilla. H aulikon osalta esityksen mukainen rajoitus johtaisi lyijyn täyskieltoon, koska lyijyhaulipatruunoiden käyttö ja myyminen olisi kielletty. Kiväärin osalta lyijy olisi kielletty metsästyksessä ja vain luotiaseilla tapahtuvassa urheiluammunnassa lyijypitoisten luotien käyttäminen voisi olla sallittua, jos lyijy saadaan talteen luotiloukuilla. Kemikaaliviraston arvion mukaan rajoitus tulee voimaan vuonna 2023. Kaavaillut siirtymäajat vaihtelevat 18 kuukaudesta viiteen vuoteen. Linkki rajoitusesitykseen löytyy tämän uutisen verkkoversiosta: www.metsastajalehti.fi Riistanhoitoyhdistyksen vaihtaminen Jos haluat vaihtaa riistanhoitoyhdistystäsi, se tapahtuu toimittamalla Metsästäjärekisteriin kirjallisesti seuraavat tiedot: nimi, metsästäjänumero sekä nykyinen ja uusi riistanhoitoyhdistys. Ilmoitus tulee allekirjoittaa. Jotta muutos ehtii metsästysvuoden 2021–2022 metsästyskorttiin, ilmoitus tulee tehdä 7.5.2021 mennessä. metsastajarekisteri@innofactor.com tai Metsästäjärekisteri, PL 22, 00331 Helsinki Riistanhoitomaksun maksanut henkilö voi kuulua jäsenenä siihen riistanhoitoyhdistykseen, jonka toiminta-alueella hän pääasiassa metsästää, tai siihen riistanhoitoyhdistykseen, jonka toiminta-alueella olevassa kunnassa hänellä on kotipaikka. Tietoa ja taitoa minkin ja supikoiran pyyntiin Suomen riistakeskuksen uusi sivusto antaa ohjeita, miten jokainen voi toimia vieraspeto-ongelman ratkaisemiseksi sekä tarjoaa pienpetopyytäjille eväitä monipuoliseen pyyntiin. Haitallisiksi vieraslajeiksi luokiteltavien minkkien ja supikoirien pyynti on tärkeää Suomen luonnon monimuotoisuuden varjelemiseksi. Vieraspeto.fi Juuri kun metsästäjät yrittävät päästä selville, mitä lyijy haulikielto Ramsar-alueilla tarkoittaa, on jo seuraava rajoitus ovella. Ympäristöministeriö haluaa laajentaa kertakäyttömuovidirektiivin kansallista toimeenpanoa vapakalastus välineisiin ja sisä vesille. Direktiivin tarkoituksena on estää muoviroskan joutuminen meriin. Direktiivi sinänsä koskee vain merialueita, mutta kansallinen laajennus aiheuttaisi kustannusten nousua ja vaikeuttaisi kalastusharrastusta ja alan elinkeinotoimintaa koko Suomessa. Alan toimijat ovat vedonneet ympäristöministeriöön, että kansallisesta laajennuksesta luovuttaisiin. Myös muovia aiotaan rajoittaa KOIRAT JA KESÄ – VIISI FAKTAA 1 Maaliskuun 1. päivästä elokuun 19. päivään ulkona oleva koira on pidettävä kytkettynä tai siten, että se on välittömästi kytkettävissä. 2 Koiraa ei saa pitää irti ilman maanomistajan tai metsästysoikeuden haltijan lupaa. 3 Kiinnipidosta saadaan poiketa, kun muuta kuin ajavaa koiraa käytetään metsästykseen tai, kun kanakoiraa tai muuta lintukoiraa koulutetaan rauhoitettuja riista eläimiä niiden lisääntymisaikana häiritsemättä. 4 Suomen riistakeskus voi antaa luvan koirakokeen pitämiseksi tai koiran kouluttamiseksi. 5 Koiran ollessa irti kokeessa, kouluttamisessa tai muuten se ei saa häiritä riista eläimiä niiden lisääntymisaikana eli riistakontaktia ei saa syntyä. 8 Metsästäjä 2/2021 Uutis t ME0221-book.indb 8 4.3.2021 8.48
se hipaisi linnun vasenta siipeä, koska se korjasi hiukan siiven asentoa. Metso ei kuitenkaan lähtenyt lentoon. Tulin siihen olettamukseen, että luoti on mennyt hiukan ohitse oikealta. Käytettävissä oli enää yksi patruuna ja metso istui yhä männyn latvassa. Siirsin tähtäyspistettä hiukan vasemmalle, mutta laukauksen jälkeen metso vain istui liikkumatta männyn latvassa. Ette usko kuinka minua harmitti, kun viimeinenkään patruuna ei pudottanut lintua. Metso alkoi ikään kuin oikoa kaulaansa ja samalla ravisteli voimakkaasti päätään. Minulla heräsi toivo, onko metsoon kuitenkin luoti osunut sen käyttäytyessä niin oudosti. Aikansa ravisteltuaan metso pudottautui männyn juurelle. Juoksin nopein askelin katsomaan. Puun läheisyydessä seisoi suurikokoinen metso, joka minut nähtyään säntäsi karkuun. Kovan kilpajuoksun jälkeen kopistelin linnun hengiltä. Metso oli minulle ensimmäinen lintusaaliini ja olin siitä erittäin otettu ja onnellinen. Kantaessa sitä mietin, että tämä taitaa painosta päätellen olla vanha ukkometso. Kotona punnitus osoitti lukeman 4,6 kg. Lintua puhdistaessa selvisi, että luoti oli lävistänyt linnun kaulan sen alaosasta. Metson käytös osuman jälkeen ja tapahtuma kokonaisuudessaan on minua jälkeenpäin kovasti mietityttänyt. T ammikuussa 1960 täytin 15 vuotta ja aloin puhumaan isälle oman ampuma-aseen ostamisesta ja metsästyksestä. Isä oli ensin kovasti vastaan, mutta hyväksyi lopulta. Ensimmäinen ostamani ampuma-ase oli venäläisvalmisteinen pienoiskivääri. Oli pakkaspäivä, puut lumivaipoissaan ja luntakin maassa lähes 20 senttiä ajaessani traktorilla kotiamme kohti, kun kaksi ukkometsoa lensi edestäni maantien yli. Metsästysviettini heräsi ja saapuessani pihaan päätin, että otan pienoiskiväärin mukaan ja lähden metsojen perään. Harmikseni totesin patruunoita olevan jäljellä vain kaksi kappaletta, mutta siitä huolimatta puin valkoisen lumipuvun ja lähdin hiihtämään metsojen lentosuuntaan. Hiihdettyäni reilun kilometrin sainkin metsot näköetäisyydelle. Ne istuivat mäntyjen latvassa kaulat pitkinä ja olivat hyvin valppaan näköisiä. Kaiketi olivat havainneet liikkumiseni. Etäisyyttä metsoihin oli aivan liian paljon, joten irrotin sukset ja lähdin hiipimään lähemmäksi puiden suojassa. Etäisyyden ollessa vajaat 100 metriä otin tukea ison puun rungosta. Tältä matkalta olin usein ampunut pilkkaakin. Tähdätessäni elävää ukkometsoa kylmät väreet kulkivat selkärankaani pitkin. Kun laukaus lähti, kuulin kuinka luoti lentäessään vonkui kuin olisi ottanut jostakin kimmokkeen. Kenties Ensimmäinen ukkometso TeksTi Arto Särkelä piirros Antti Yrjölä 9 Metsästäjä 2/2021 Tapahtui erästell ssä ME0221-book.indb 9 4.3.2021 8.49
Tunturiin kapuaminen on työlästä, mutta se palkitaan mahtavilla maisemilla. Koirat pystyivät ylempänä hakemaan paremmin. 10 Metsästäjä 2/2021 ME0221-book.indb 10 4.3.2021 8.49
Luminen riekkoreissu Inarissa Tero Soronen teki metsästysmyönteisen elämänmuutoksen ja muutti Inariin opiskelemaan medianomiksi Saamelaisalueen koulutuskeskukseen. TeksTi Olli Kangas kuvaT Seppo Ahava L apissa on jahtimaata ja erämiehen hyvä olla. Gordoninsettereitä kasvattava Soronen viihtyy myös alkuperäisen kotikuntansa Pudasjärven maastoissa. Onhan sielläkin riekkoja, mutta kevätriekkoja saa vain pohjoisessa. Sorosen mielestä moni muukin asia on pohjoisessa paremmin etelän metsiin verrattuna. – Täällä on pitkä metsästyskausi, eikä täällä ole hirvikärpäsiä tai käärmeitä, hän listaa. Lisäbonuksena tulevat kaunis maisema ja puhtaat vedet. Nummien koira Gordoninsetteri on alun perin kehitetty Britannian nummille, joten se sopii Sorosen mukaan näihin maisemiin hyvin. Hänen riekostuksensa on tänä vuonna onnistunut vaihtelevasti. Tammikuussa kelit olivat suotuisat, hanki kantoi kävelijää ja metsäretkillä saattoi helposti tehdä pitkiä kävelyitä. Toki pakkasta oli usein parikymmentä astetta. 11 Metsästäjä 2/2021 ME0221-book.indb 11 4.3.2021 8.49
Helmikuun alkuun mennessä lunta on tullut niin paljon, että sekä ihmisten että koirien työ on käynyt todella vaikeaksi. – Tämä keli on kaikista vaikein seisovilla kanakoirilla metsästämistä ajatellen, Soronen siunaa. Kun koira ei kykene hakemaan normaalilla laajuudella, on sen tietenkin vaikea löytää seisottavaa. – Mutta niinhän se on, että metsälle pitää päästä oli keli mikä hyvänsä, hän tunnustaa. – Koiran pitää ottaa metsästäjään kontaktia koko ajan. En halua käyttää tutkapantaa koiran liikkeiden seuraamiseen, vaan opetan koirat pitämään yhteyttä vaikka hakisivat kauempana, Soronen kertoo. – Seisomista ei voi koiralle opettaa, mutta muut tarpeelliset asiat kyllä. Näitä ovat lähestyminen, linnun ajo ylös käskystä ja se, että laukauksen jälkeen koira jää paikalleen sekä etsimisen aikana tiedottaminen. Koiran pitää metsästää yhdessä ihmisen kanssa, ei itsekseen. – Nämä gordoninsetterit eivät ole luonnostaan hyviä noutamisessa, sitä pitää todella opettaa pennusta asti, Soronen tunnustaa. Tärkein asia tunturimetsästyksessä Soroselle on maisten murheiden unohtuminen. Kun keskittyy luonnon tarkkailuun ja koirien suorituksien seuraamiseen, jäävät pandemiat ja muut huolet taka-alalle. – Tällä kertaa homma meni kyllä aika lailla kuntoilun puolelle, mutta onpahan illalla sitten erittäin rento olo saunan jälkeen. Pakkasrajalla Riekkoretki suuntautui ensimmäisenä päivänä Petsikon alueelle ja toisena päivänä ihailtiin Otsamo-tunturin huikeita maisemia. Otsamolta näkee hyvällä säällä Norjan hulppeat huiput. Petsikko puolestaan on tasaista tunturimaata Inarin rajan tuntumassa. Nelipäiväiseksi tarkoitettu retki lyheni kaksipäiväiseksi, sillä kahtena päivänä pakkasta oli rajusti yli 20 astetta. Se on koirien pakkasraja. Seurue lähti yhdeksän aikaan aamulla liikkeelle. Lumi oli niin paksua ja pehmeää, että met sässä koirat pysyivät mieluiten kelkka uralla. Sitä pitkin oli hiihtäminenkin helpompaa. Lumi teki tepposet Navajolle, joka joutui pitämään hengähdystaukoa lumessa. Tilanne selvästi ärsytti sitä. 12 Metsästäjä 2/2021 ME0221-book.indb 12 4.3.2021 8.49
Puolen metrin puuterilumessa hiihdettiin päivän aikana vajaat kymmenen kilometriä. Lumi teki etenemisestä urheilullista hommaa, mutta ei sentään estänyt menoa kokonaan. Koirat olivat hiukan liian lujilla, ja hakemista tämä keli tietenkin haittasi. Hakua hangessa Kelistä huolimatta tilanteita saatiin. Seisontoja kertyi viisi. Ensimmäinen tapahtui melkein heti hiihtämään lähtemisen jälkeen. Seisonta oli komea, mutta pian kävi ilmi moottorikelkkailijan nähtävästi pelästyttäneen linnut pois paikalta jo ennen koiran havaintoa. – Kyllä riekkoja on vähän. Kuulin, että osassa riekkoja on ollut matojakin, harventaisikohan se kantaa myös, Soronen harmittelee. Vähäinen lintujen määrä ja runsas pehmeä lumi tekevät lintujen löytämisestä todella haasteellista. Eihän tämän helppoa pitänytkään olla, miehet tuumaavat. Onneksi hiihto helpottuu huomattavasti, kun päästään puurajan yläpuolelle. Soronen vuorottelee kolmea gordoninsetteriään. Kaksi on pääsääntöisesti lepovuorossa ja yksi tekee työtä. Kahdeksanvuotias Luna tosin joskus näyttää mallia ja vuoden ikäinen Navajo seuraa perässä ja taltioi tarkasti emän elkeet mieleensä. Kolmas koira on 5-vuotias Netta. Tero Sorosen kaverilla Kari Halosella puolestaan on punavalkoinen irlanninsetteri Freija. Se teki useita riekkohavaintoja ja teki hienoja seisontoja. Se löysi myös aivan tuoreen metson kiepin, josta olivat juuri asukkaat lähteneet. Koirat yrittivät ansiokkaasti tehdä hakua paksussa lumessa. Laajaan hakuun ne pääsevät vain avotunturissa, jossa lumipinta on kovempi. Mutta linnut tuntuvat viihtyvän paremmin puiden suojassa, missä lumi on pehmeää. Kaksi laukausta Ensimmäinen ammuttiin Petsikon päivänä. Sorosen koira otti aamupäivällä hienon seisonnan. Hän hiihteli lähemmäksi ja komensi koiran matkaan. Yksi riekko nousi. Se lensi viistoon ja vikkelästi niin, että laukaus meni takaa ohi. Toinen tilanne meni paremmin. Se tapahtui Otsamo-tunturilta laskeuduttaessa kello kahden aikoihin eli päivän loppupuolella. Koira oli yhtäkkiä seisonnassa puurajan tuntumassa. Soronen lähestyi parinkymmenen metrin verran, kunnes käski koiran eteenpäin. Tällä kertaa sihti oli tarkempi ja riekko päätyi reppuun. Osumaakin tärkeämpää Soroselle oli koiran täydellinen toiminta seisonnasta noutoon. Tämän jälkeen olikin aika suunnistaa takaisin. Vallitsevassa kelissä on ehdottomasti löydettävä se sama jälki, jota pitkin on noustu tunturiin. Kari Halonen pitää tärkeänä painaa mieleen maastonkohtia, joiden avulla löytää tulouransa. Suunnistustaitoa on ylläpidettävä. – Gepsi on kyllä repussa. Periaate on, että sitä käytetään vain hätätilanteessa, Halonen toteaa. Paluumatkalle lähdettäessä pakkanen kiristyy jälleen. Kylmä ja raskas hiihto tuntuu jäsenissä. Yksi hiihtäjistä pukee kaikkien ajatukset sanoiksi. – Kyllä tämä kuitenkin kotiolot voittaa. Gordoninsetteri Netta haki hienosti, seisoi ja lopulta nouti saaliin paksusta lumesta. Luna on seisonnassa. Netta ja Navajo odottavat nätisti isännän takana. 13 Metsästäjä 2/2021 ME0221-book.indb 13 4.3.2021 8.49
V ain pesäpallo on sittemmin jäänyt vähemmälle. Metsästyksen rinnalle on noussut kylätoiminta. Allan Arponen esittelee ylpeänä Pajusen Eräilijät ry:n Eräja Luontokeskusta Ruoveden Pajuskylässä. Kokonaisuudessa on aihetta pienimuotoiseen rinnan röyhistelyyn. Komeita rakennuksia on tehty talkoovoimin vuosikymmeniä, ja alueella ylläpidetään luontopolkua näköalatorneineen. Luontopolulla on kymmeniä tauluja, joissa kerrotaan seikkaperäisesti sanoin ja kuvin alueen luonnosta, kasveista ja eläimistä. Uusin saavutus on mutterin muotoinen sauna, joka viime syksynä viimeisteltiin kauniin hiekkarannan tuntumaan. – Erämiehen elämään kuuluu minusta metsästyksen lisäksi sienet, marjat, kalastus ja luonnon tarkkailu muutenkin, Allan miettii. ALLAN ARPONEN, 1960-LUVUN METSÄSTÄJÄ Pesäpallo ja metsästys, 60-luvun huvit Metsästystä talvikautena, pesäpalloa ja kalastusta kesäisin. Näiden huvien parissa Allan Arponen vietti nuoruusvuosiaan 60-luvulla. TeksTi ja kuvaT Olli Kangas 14 Metsästäjä 2/2021 ME0221-book.indb 14 4.3.2021 8.49
Allan Arponen ja itse tehty rantasauna, joka on toimeliaan erämiehen ahkerassa käytössä ympäri vuoden. 15 Metsästäjä 2/2021 ME0221-book.indb 15 4.3.2021 8.49
Metsästäjä-lehdet on luettu Arposilla alusta asti, ja moni numeroista on säilytetty. Metsästys on Allanille osa eräilevää elämäntapaa. Arposet viettävät modernin metsästäjä-keräilijän elämää. Haastatteluviikolla on saaliiksi tullut 10 kuhaa ja kolme jänistä. Pakkanen pullottaa marjoja ja sieniä. Metsästys, kalastus, sienija marjametsä ovat hänelle elämäntapakokonaisuus. Allanin vaimo Sirkkakin on metsästäjä, mutta viime aikoina on polvivaiva estänyt jahtireissut. Sitäkin useammin Allan saa seurakseen tyttärensä Merja Kaitajärven. Merja emännöi Kaitajärven monitoimimaatilaa, mutta ehtii metsälle aktiivisesti. Allan ja Merja kuuluvat pieneen seitsemän hengen hirviporukkaan, jolla on Kurussa oma metsästysalue. Hirvestys on porukassa jännittävää metsästystä, jossa metsästäjien ja koirien taitoja todella mitataan ja jokainen kaato tuntuu mahtavalta saavutukselta. Seurueella on muutama lupa. Ne saadaan aina käytettyä, joten taitoa ryhmästä löytyy. Allanilla itsellään on tällä hetkellä kaksi pystykorvaa, 10ja 6-vuotiaat. Toinen on erikoistunut hirviin, ja onkin siinä lajissa tehokas metsästäjä. Nuorempi pystykorva on linturetkillä oiva kaveri. Tosin Allan toteaa kanalintuja olevan nykyään niin vähän, ettei oikein viitsi niitä ampua. Paitsi pyitä, joita tuntuu piisaavan pataan asti edelleen. – Metsoa en ole ampunut kymmeniin vuosiin. Minusta niitä on niin vähän tällä alueella, Allan toteaa. Joka vuosi jo 40 vuoden ajan hän on suunnannut Lapin lintumaille. Sieltä on aina tuliaisina lintuherkkua, ja lisäksi kalaja marjasaalista tilanteen mukaan. Metsästyskoe privaatisti Metsästäjätutkintoa Allan lähti 60-luvun alussa suorittamaan Visuveden koululle. Matka tuntui varsin jännittävältä: olihan se ensimmäinen asiointireissu kodin ulkopuolelle, jonka 15-vuotias poika pääsi ihan yksin tekemään. Kokeen otti vastaan riistanhoitoyhdistyksen johtaja Erkki Mauranen. – Kyllähän se todella jännittävältä tuntui mennä yksistään koululle koetta tekemään, sen muistan hyvin, Allan kertoo. Hän lisää, että koe meni läpi ensimmäisellä yrittämällä. Tämä kettu pääsi hengestään 1970-luvun puolella. Pajusen Eräilijöiden tuvan sisustus kertoo kerholaisten ahkerasta pienpetotyöstä. 16 Metsästäjä 2/2021 ME0221-book.indb 16 4.3.2021 8.49
– Silloin minulla oli käytössäni vain pienoiskivääri. Lintujen perässä enimmäkseen menin, koitettiin hiipiä lähelle ja sitten pudottaa. Heinäsorsa oli ensimmäinen saaliini, hän muistelee. Pellon laidassa oli murarunniksi sanottuja kosteita paikkoja, jonne sorsat tulivat syömään. – Sinne onnistuin sitten ryömimään piekkarini kanssa, ja onnistuin sorsan saamaan. Huteja tuli paljon, kun pienoiskiväärillä yritettiin tähdätä teeriä ja metsoja. Muutama metso silti päätyi reppuun. – Kanalintuhommaa oli sitten paljon. Pyy oli yleisin saalis, kun osasi vähän pilliin puhaltaa, Allan muistaa. Yhden teeren Allan muistaa pudottaneensa pienoiskiväärillä lennosta. Petolinnutkaan eivät säästyneet nuorten hyökkäykseltä. – Kanahaukkaa ammuttiin tietenkin aina, kun sellainen nähtiin. Joskus se onnistuikin, Allan kertoo. Haulikko ja pystykorva Kuudentoista ikäisenä Allan sai hankittua ensimmäisen oman haulikkonsa. Haulikkoharjoituksissa käytiin Kurussa sijaitsevalla radalla, jonne kaverin isä kuljetti poikia kaksitahtisella Saabillaan. Radalla oli savikiekkoheitin ja vaijerissa rullaavia lintumaaleja. – Se oli sellainen halpishaulikko, rinnakkaispiippuinen Prior, mutta kyllä sillä tulosta sai aikaan, Allan kertoo. – Nythän minulla on kertynyt aika paljonkin aseita, piekkareitakin taitaa olla kolme erilaista. On haulikkoa, rihlakkoa joka lähtöön, hän ynnää. – Jänisjahtiin otan yleensä kevyimmän haulikkoni. En minä niin innostunut siitä ampumisesta enää ole, mutta kyllä oman passini pidän, hän miettii. Allan hankki 16-vuotiaana haulikon lisäksi ensimmäisen oman metsästyskoiransa. Se oli pys ty kor va. – Kyllä siitä hyvä lintukoira tuli, se haukkui hienosti teeret ja mettot. Sen kanssa rupesi saalista tulemaan enemmän, kertoo Allan. Allanin äiti joutui jopa toppuuttelemaan innokasta metsästäjää, kun lintuja tuli liikaa. Silloin ei ollut pakastinta, johon säilöä saalista. Myös kettuja Allan ystävineen jahtasi ahkerasti 60ja 70-luvulla. Monilla hänen tovereillaan oli hyviä kettukoiria. Hirviharrastuksen hän aloitti vasta 80-luvulla. Pajusen Eräilijät saalistavat pienpetoja edelleen ahkerasti, mistä todistavat monet nahkaniput seuran majan seinillä. Allan oli perustamassa seuraa vuonna 1968. – Pajusen Eräilijät on tämmönen pienriistaseura, oikeastaan eräkerho, eikä pelkkä metsästysseura. Seura sai alkunsa kylien välisistä haulikkokisoista. Kisoissa käytiin Pajusen Kyläseura -nimellä. Nopeasti keksittiin perustaa oma metsästysseura. Nyttemmin seuran toiminta on enemmän muuta kuin jahtia. – Tämä on enemmän sellainen kyläseura nykyään, "Pajusen Eräilijät on tämmönen pienriistaseura, oikeastaan eräkerho, eikä pelkkä metsästysseura." metsästys on muuttunut sivuharrastukseksi, Allan toteaa. Varsin tärkeäksi ja rakkaaksi sivuharrastukseksi kuitenkin. Seura on rauhoittanut metson kokonaan jo kauan sitten. Yksi teeri per jäsen on kiintiönä, pyitä saa vislailla enemmän. Viimeiset 20 vuotta on töitä riittänyt Eräkeskuksen rakennuksien kanssa. Koiranäyttely vai ei? Totta kai korona on sekoittanut myös eräilijöiden elämän. Neljän seuran suuri koiranäyttely järjestetään Ruovedellä tänä keväänä, jos korona suo. – Meillä on hyvät suunnitelman siitä, miten saataisiin koronasääntöjen mukaisesti asia hoidettua. Yli tuhat koiraa olisi tulossa, jos saadaan järjestää, Allan miettii. Onneksi metsästäminen on sen luonteista toimintaa, että pandemia ei sitä paljoa haittaa. Haastattelupäivänä on rapsakka pakkanen, ja Allan lähtee jänistä etsimään ystävänsä Pekka Aallon kanssa. Pekan ajokoiralla ne tämän viikon kolme jänistä taidettiin saalistaa. Tämän eräilijän ei tarvitse matkustaa mihinkään metsästääkseen. Kävellään vain pihasta metsään, ja jänisjahti alkaa siitä. Jahti voi alkaa suoraan Allanin pihasta. Pekka Aallon ajokoira löytää aina ajettavaa. Allanin kahdesta pystykorvasta vanhempi on erikoistunut hirvenajoon. 17 Metsästäjä 2/2021 ME0221-book.indb 17 4.3.2021 8.49
J äniksen jälkiä on paljon ja tilanne näyttää hyvältä. Sulo pääsee vihdoin tositoimiin ja ei kauaakaan, kun maastonakki merkkaa tuoreen jäljen. Ajo raikaa ja passissa odotellaan valmiina. On uskomatonta, miten pienellä koiralla voi olla niin tarkka nenä ja kuinka kovaa koira pääseekään hangessa. Tai pääseehän sitä, kun on vain pidemmät jalat, nimittäin kantajalla. Välillä ajo on kulkenut eteenpäin koiran ohjaajan kainalossa. Kartasta näkee, kuinka ajo kulkee koko ajan samaa reittiä, isoa ympyrää metsän puolella eli koira on jäniksen jäljillä. Pian kuin tyhjästä jänis ilmestyy passin lähelle, pysähtyy ja lähteekin poispäin. Jänis jää liian kauas, ampumamatkan ulkopuolelle. Jänis on juoksuttanut koirankin aivan pyörryksiin ja koira hukkaa jäljen. Jänis oli ovela ja pääsi karkuun. Pienestä mäyräkoirasta näkee, kuinka häviö maistuu karvaalta jäniksen jäädessä tällä kertaa haaveeksi. Kun Sulo on keskittynyt hommaansa, on nenä tiukasti maassa ja korvat hukkuvat. Omistajan käskyt menevät ohi, kunnes koiraan saa taas otteen. Kova työ palkitaan aina On aika pitää tauko ja punoa uusi suunnitelma. Makkaratulet pystyyn ja nokipannukahvit porisemaan. Suloa ei paljon makkarat kiinnosta. Se lähtee tarmokkaasti itse takaisin metsään, kun isäntäväki laiskottelee. Kuinka ollakaan Sulo kaivaa jälleen jostain jäniksen ylös. Kuulen ajon metsän puolella, pellon toisella laidalla. Lähden harppomaan kohti ajoa. Lunta on pellolla mukavasti ja täytyy itsekin tehdä töitä päästäkseen passiin. Talvijahdissa parhaan kaverin kanssa Kerkeän odotella vain hetken, kun kuulen koiran ajon muuttuvan aivan vieressä kiivaammaksi. Pian ajouraa pitkin pomppii pitkäkorva. Nyt on tilaisuus. Tikka takoo tarkasti ja jänis saadaan eräksi. Sulo saapuu kaadolle. Sitkeä mäyräkoira palkittiin hienosta työstään. Tapio oli tällä reissulla suotuisa, kuten kelikin. Luminen pakkaspäivä metsällä parhaan jahtikaverin kanssa saa hymyn huulille. Ei haittaa, vaikka ei saalista saisikaan. Luonnosta nauttiminen on se pääasia ja se, että koira palkittiin hyvästä ja sitkeästä työstä! Aamu on aurinkoinen, lunta ja pakkastakin on kohtuullisesti eli tiedossa on hyvä päivä jänisjahtiin. Mäyräkoira Sulo on täynnä intoa ja virtaa, kun tutkapanta otetaan esiin. TeksTi Hanna Metsälä kuvaT Hanna Metsälä, Anssi Metsälä 18 Metsästäjä 2/2021 Nu rten toimitus ME0221-book.indb 18 4.3.2021 8.49
Kaksin aina kaunihimpi N uorten vastaanotto on kokemukseni mukaan ollut sekä omassa metsästysseurassamme että muissakin käymissäni jahdeissa ja metsästykseen liittyvissä tapahtumissa pelkästään lämminhenkinen ja hyvä, eikä ikäsyrjintää ole tullut vastaan. On hienoa nähdä, kuinka metsästyskulttuuri siirtyy eteenpäin uusille sukupolville ja metsästysperinne voi jatkua. Perinteen jatkuminen ei ole itsestään selvää. Monen metsästysseuran huolena on ”ukkoontuminen”, joka on puhuttanut viime aikoina metsästäjiä ympäri Suomen. Seuroissa väki vanhenee, eikä nuoria metsämiehiä tai -naisia tunnu löytyvän mistään. Näin ainakin väitetään. Mielestäni ukkoontumisen ehkäisy on lopulta suurimmaksi osaksi asennekysymys. Seurojen tulisi hyväksyä helpommin uusia, etenkin nuoria jäseniä mukaan ja tukea nuorisotoimintaa. Metsästysharrastuksesta saa enemmän irti, kun sen jakaa muiden kanssa. Ahneus ja kateus eivät edesauta metsästyksen jatkumista, vaan päinvastoin vähentävät nuorten metsästäjänalkujen halukkuutta osallistua metsästysja seuratoimintaan. Metsästys on meidän kaikkien metsästäjien yhteinen, tasavertainen harrastus, eikä sen vuoksi ole tarvetta arvostella tai vertailla toisia ihmisiä. Kaikenikäiset ja -näköiset metsästäjät ovat yhtä tärkeitä harrastuksen mahdollistamisen ja jatkuvuuden kannalta. Luonnon kunnioittamisen lisäksi metsästäjien tulisi kunnioittaa toisiaan, sillä olemme kaikki yhteisen harrastuksen ja elämäntavan äärellä. On valitettavaa kuulla riitaisista metsästysporukoista tai yksittäisistä riitapukareista, sillä riiteleminen ei edistä metsästysharrastusta millään tavalla. On tärkeää, että osaamme nauttia ja jakaa kokemuksia metsästyksestä muiden harrastuksen parissa viihtyvien kanssa. Metsästää voivat niin nuoret kuin vanhatkin, mikä tekee siitä meidän kaikkien yhteisen harrastuksen. REETTA HOKKANEN Kirjoittaja on lukiossa opiskeleva innokas koirametsästäjä Suomussalmelta. ”Metsästän koirilla kaikenkarvaisia eläimiä hirvistä luolapetoihin” Pakkasen puremat Kova on kuori pinnalla, puulla pehmoinen sydän. Juuret kulkevat rinnalla maan hyisen kamaran. Oksat paljaana pakkases vain valkeaa lunta kantaa. Vuosien taakka vielä ees, kasvurauha siis hälle antaa. Istuu latvaan metso mahtava, tilan taivaalta itselleen ottaa. Isku siiven on linnul kantava, metsän kuningas liihottaa. Puun juurella jänis suojan saa, paukkupakkanen puraisee. Kylmä jokaista raajaa kangistaa, henkäys hallan kirpaisee. On talvi, talvi nyt olla saa, uinuu rauhassa luonto untaan. Tuuli laulaa pohjoisen laulua, kuura tarttuu myös naavapartaan. TeksTi ja kuva Lauri Liuko K lumni 19 Metsästäjä 2/2021 ME0221-book.indb 19 4.3.2021 8.49
1 ”Metsästys on vain tulilla istumista ja makkaran paistoa, ei siinä mitään liikuntaa saa.” Passissa istuminen ei juurikaan liikuntaa muistuta, mutta metsästäminen on paljon muutakin kuin istuskelua! Metsästys voi toimia hyvinkin liikunnallisena harrastuksena riippuen metsästysmuodosta. Riistaeläimen jäljestäminen, hirvenruhon vetäminen metsästä ja ketun maapesän kaivaminen ovat esimerkkejä metsästyksestä, joka saa hien pintaan. 2 ” Metsästys on pelkkää tappamista.” Eikä ole! Eläimen tappaminen on ymmärrettävästi osa harrastusta, mutta se on vain murto-osa suuresta kokonaisuudesta. Saaliin saaminen vaatii useimmiten paljon töitä, joten riistalaukaus on vain hetkellinen huipentuma metsästäessä. Suurin osa ajasta kuluu ennen itse ampumista ja sen jälkeen. Esimerkiksi riistaeläinten ruokkiminen, haaskan ylläpito, passissa istuminen ja saaliin käsittely vievät paljon aikaa. 3 ”Metsästys on vain vanhojen ukkojen harrastus!” Ei todellakaan ole! Metsästyskortin hankkimisella ei ole alaikärajaa. Mitä aikaisemmin aloittaa, sen pidempään kerkeävät metsästystaidot kehittyä. Nuorena tarvittavat taidot oppii nopeasti. Tällä hetkellä nuoria kaivattaisiin jatkamaan perinteistä harrastusta, jottei metsästyksestä tule ajan saatossa pelkästään eläkeikäisten miesten harrastus. Yhä enemmän naisetkin innostuvat lähtemään metsästyspiireihin mukaan. 4 ”Onko metsästämisestä mitään hyötyä?” Todellakin on! Ilman metsästämistä riistakannat kasvavat liian suuriksi, joka johtaa esimerkiksi metsien hirvituhoihin ja tautien leviämiseen. Metsästäjä itse hyötyy raittiissa ulkoilmassa olemisesta, ystävyyden lujittamisesta jahtikavereiden kanssa ja riistalihasta. Metsästysharrastus kasvattaa myös pitkäjänteisyyttä ja tarkkaavaisuutta, mistä on varmasti hyötyä vaikkapa työelämässä. 5 ”Metsästäminen on kallista” En sanoisi niinkään. Metsästäminen vaatii enimmäkseen kertainvestointeja varusteisiin, kuten aseen, luvat ja metsästysvaatteet. Toistuvia pienempiä kuluja ovat riistanhoitomaksu, patruunat ja metsästysseuran vuosimaksu, mutta ne eivät ole loppujen lopuksi mahdottoman suuria kuluja. Harrastamiseen kuluvan rahan määrän voi minimoida ostamalla vain tarpeellisimpia ja asiansa ajavia varusteita. Metsästäminen ja luonnossa liikkuminen auttaa pitämään mielen virkeänä ja tuo vastapainoa arkeen. 5 myyttiä metsästyksestä TeksTi ja kuva Johan Salminen HANKKIJALTA KATTAVA SIEMENVALIKOIMA RIISTAPELLON PERUSTAMISEEN Esim. Hankk? an Hirvi: Rehurapsia ja -kaalia sisältävä hyvin maittava seos hirvieläimille suunnatun riistapellon perustamiseen. Seoksen lajikkeita on muutettu maittavuuden parantamiseksi. RIISTAKAMERA BURREL S12HD+SMS3 199,RET810021 Näkymätön inframustasalama. Liiketunnistin, jopa 25 m. Tallentaa kuvat ja videot muistikortille ja lähettää kuvat sähköpostiin. Etäohjaus puhelimella. 12 Mb kuvanlaatu ja Full HD -videokuvaus. SUPILOUKKU 36X31X107 CM 79,GRAOF20 MINKKILOUKKU 16X18X72 CM 34 90 GRAOF10 Varmatoimiset, kotimaiset loukut. Valmistusmateriaalina säänkestävä alusinkkiverkko, galvanoidut 4 mm lankavahvikkeet. TILAA VERKKOKAUPASTA TAI KATSO MYYMÄLÄSAATAVUUS hankk? a.fi HANKKIJAN HIRVI Talvirehurapsi 50 %, rehukaali 50 %. 1 kg 12,5 kg 59,10 kg 99 50 12,00 €/KG 11,80 €/KG 9,95 €/KG KATSO VALIKOIMA JAHTI&VAHTI VILJATON 10 KG 36 90 JO4498 3,69 €/KG Lihaisa, maissiton ja viljaton täysravinto. Sopii hyvin normaaliaktiivisille tai herkille koirille, mutta takaa myös E-vitamiinin ja L-karnitiinin sekä riittävän energian saannin aktiivisilla koirilla. JAHTI&VAHTI VILJATON 10 KG JAHTI&VAHTI LOHIÖLJY 1 L 19 90 JV86124 Sisältää runsaasti elimistölle tärkeitä omega-3 rasvahappoja, joita tarvitaan muun muassa turkin, ihon, polkuanturoiden ja nivelten normaalin hyvinvoinnin ylläpitämiseen. JAHTI&VAHTI 20 Metsästäjä 2/2021 Nu rten toimitus ME0221-book.indb 20 4.3.2021 8.49